Kevät-Vilho 2015
Kevät-Vilho Kuva: Viljami Miekkavaara 1/2015 Pääkirjoitus raikuvan naurun, viimeisen illan paniikin ja huippuideoiden lomassa aika on kulunut uskomattoman nopeasti. Maailma muuttuu, ja me yritämme roikkua mukana. Eilisen uutisilla ei tee enää mitään ja trendit muuttuvat nopeammin kuin kukaan ennättää niitä omaksua. Itse en ole ikinä seurannut saatikka noudattanut muotia, ja olen siihen aika tyytyväinen. Kaapeistani ei löydy heräteostoksia, tai sellaisia vaatteiksi kutsuttuja kangaspaloja, joita ei kehtaa tuoda auringonvaloon parin vuoden kuluttua. Linnut ovat viserrelleet puissa jo hyvän aikaa, loputkin likaisenharmaat lumet sulavat pois penkoilta ja pikkuhiljaa voi aloittaa leskenlehtien ja hiirenkorvien bongailun. Kauan ja hartaasti odotetun kesän tiellä on enää alle kymmentä celsiusta näyttävä lämpömittari, ajoittaiset räntäkuurot sekä viimeinen koeviikko. Pian on aika vihata kesärenkutuksia, mutta silti laulaa mukana aina kun ne kuuluvat radiosta. Pian on lämmintä ja ilma täynnä hyttysiä. Pian on kesä. Nuoria moititaan usein kärsimättömiksi ja kiireisiksi, mutta vielä nopeatempoisempi on maailma ympärillämme. Rauhoittuminen ja ajan ottaminen itselleen ovat tärkeitä taitoja, mutta mielestäni erityisesti nuorten aika ajoin vilkasta elämäntyyliä kritisoidaan turhaan. Oman pään ja jaksamisen mukaan kulkeminen on hyvä asia, mutta kuitenkin lukiolaisena myönnän, että rentoutuminen ja suorituspaineista luopuminen hetkeksi ei kuulosta ollenkaan hullummalta. Sitä odotellessa, nauti Kevät-Vilhon ajankohtaisesta sisällöstä! Sanni Ensimmäinen lukiovuosi on tuonut minulle mukanaan lukemattomasti uusia tuttavuuksia sekä etenkin kokemuksia, joista suuren osan voisi lajitella "asioita, joita en ikinä uskonut tekeväni" kansioon. Silti en ole katunut päätöstäni jäädä Viitasaarelle hetkeäkään. Roskalaatikossa kiipeilyn, käytävillä 2 Kuvareportaasi: Lukiolaismuoti Viljami Miekkavaara Lukiolaiset kiinnittävät nykyään enemmän huomiota siihen, mitä he pukevat päällensä esimerkiksi kouluun. Tärkeimpiä kriteereitä aamun vaatteiden valinnassa on esimerkiksi paikat ja tilanteet, missä on päivän aikana, vaatteiden mukavuus ja sopivuus. Monet käyttävät vaatteiden valintaan päivittäin aikaa muutamasta minuutista pariin kymmeneen minuuttiin asti Mikäli on jokin erityinen päivä, aikaa saattaa kulua helposti tunnin verran. Tein selvitystä siitä, miten nimenomaan viitasaarelaiset lukiolaiset opiskelijat ja opettajat pukeutuvat päivittäin, ja miten he kiinnittävät huomiota käyttämiinsä vaatteisiin. Haastattelin muutamia opettajia sekä opiskelijoita eri vuositasoilta. Suurin osa lukiolaisista ei ole niin merkkiuskollisia kuin kuvitellaan. Merkin sijaan tärkeimmiksi kriteereiksi vaatteissa nousi mukavuus, ulkonäkö, hinta ja laatu. Tietyissä vaatteissa merkki kuitenkin vaikuttaa, monet sanoivat katsovansa merkkiä esimerkiksi kun ostaa sellaisia vaatteita, joita uskoo käyttävänsä hieman pidempään, esimerkiksi ulkovaatteet. Merkkiin katsotaan myös silloin, kun tiedetään, että jollain merkillä on tietynlainen vaate minkä haluaa. Kukaan vastaajista ei ostaisi vaatteitaan Ale-Makasiinista. 3 Lukiolaiset voivat käyttää myös paljon rahaa vaatteisiin. Rahaa ollaan valmiita käyttämään esimerkiksi silloin, kun tiedetään vaatteen olevan laadukas tai jos se on merkkivaate, mikä on ”pakko saada”. Opettajien näkemykset eivät sinänsä eroa kovin paljoa opiskelijoiden näkemyksistä. Sekä opiskelijat, että opettajat kiinnittävät huomiota siihen, että vaate on laadukas ja hinta-laatusuhteeltaan järkevä. Suosituimmat vaatteet normaaliin koulupäivään ovat ehdottomasti farkut tai jotkut muut samantyyppiset housut ja huppari tai neule niiden kanssa. Kaikki kiinnittivät huomiota siihen, että ne vaatteet eivät purista mistään ja ne päällä jaksaa viettää kokonaisen työpäivän. Siksi ostaessakin kiinnitetään huomiota siihen, miltä vaate tuntuu päällä. Kuvassa näkyy Viitasaaren lukion ensimmäisen vuositason opiskelijoita, kaikilla on normaalit arkivaatteet päällä. Tässä näkyy hyvin jokaisen omanlaisensa tyyli ja erilaiset mielipiteet siitä, minkälaiset vaatteet ovat hyvät juuri itsellään. 5 Monet haastateltavat sanoivat, että kesän lähestyessä alkaa tehdä mieli käyttää kesäisempiä vaatteita. Joidenkin mielestä on kiva pitää päällä esimerkiksi neuletta, jonka voi sitten heittää pois päältä kun siltä tuntuu. Kevään vaihtelevissa lämpötiloissa se on varsin hyvä idea. Osa myös tykkää käyttää hyvin värikkäitä vaatteita myös arkena. Pikkuhiljaa kesävaatteet kuten shortsit alkavat näkymään myös meidän katukuvassamme. Vaikka suurimman osan näkemykset sopivista vaatteista ovatkin melko samanlaisia, jokaisella on kuitenkin oma tyyli, jolle saattaa olla hyvinkin uskollinen. Se on pelkästään positiivinen asia. 6 Mielipiteet Lopettakaa se kännyköistä valittaminen Välittäkää toisistanne Kun kävelen keskustassa, yritän lähes aina hymyillä vastaantulijoille. Harva hymyilee minulle takaisin, hyvin harvat edes katsovat minuun. Mielestäni tämä kertoo siitä, ettei haluta ottaa muihin mitään kontaktia, eletään vain omaa elämää. Kuinka se onnistuu näin sosiaalisessa maailmassa? Sitä kuulee melkein joka päivä, niin netissä kuin oikeassakin elämässä. Nuoret käyttävät liikaa noita älypuhelimia, kuuluu joka tuutista. Ei kuulemma pysty edes puhumaan, kun toinen vain räplää kännykkää. Valitusta kuuluu myös siitä, miten ihmiset kulkevat julkisillakin paikoilla kännykkä nenässä eivätkä juttele muiden ihmisten kanssa. Sanotaan, että ihmiset ovat alkaneet eristäytyä toisistaan kännyköiden takia. Tästä olen täysin eri mieltä. Milloin sinä olet viimeksi kysynyt joltakulta kuulumisia ja saanut vastaukseksi vain, että hyvää kuuluu? Mielestäni liian monet kysyvät kuulumisia vain näin keskustelun aloittaakseen, eivätkä tarkoita kysymystä tosissaan. Lähes aina vastaus onkin poliittisesti, että hyvin minulla menee. Tosiasia on kuitenkin liian usein toista. Mitä nämä valittajat luulevat, että puhelimilla oikein tehdään? Ei niillä pelkästään pelata ja tuhlata aikaa. Yleensä, kun ihminen käyttää puhelintaan, hän käyttää sitä juuri toisten kanssa juttelemiseen. Minäkin olen monta kertaa kuullut sen, että minun pitäisi mennä ja jutella oikeasti ihmisten kanssa eikä vain naputella kännykkää. Sitähän minä juuri silloin teen – juttelen muiden kanssa kännykän avulla. Olen viimeaikoina huomannut, kuinka moni ihminen on peitellyt pahaa oloaan. Kun sitten olen kysynyt heiltä vointia ja vaatinut rehellistä vastausta, he paljastavat todellisen olotilansa. Kaikille ei toki halua kertoa tai purkaa pahaa oloaan, mutta voinnin kysyminen näyttää sen, että hänestä välitetään. Jokainen meistä kaipaa sitä, että meistä välitetään. Tällöin meidän itsetuntomme paranee ja myös yleinen olotilamme on parempi. Lopettakaa jo se valittaminen siitä älypuhelimien turmelevasta vaikutuksesta ja ymmärtäkää, että keskustelun keinot ovat vain vaihtuneet. Se, että joku käyttää kännykkää, ei tarkoita sitä, että hän eristää itsensä maailmasta. Olet sinä missä kunnossa tahansa, voit aina yrittää hymyillä vastaantulijalle, kehua kaverin paitaa tai kertoa, että välität hänestä. Jos sinusta tuntuu, että jaksat kuunnella toista, kysy toiselta vointia ja pyydä rehellistä vastausta. Joka tapauksessa välittäkää toisistanne ja näyttäkää se! Tiia Toikkanen Anniina Palonen 7 Vanhempi, hyväksythän lapsesi? tuskin yksikään vanhempi on valmis kiistämään. Nimimerkki Kaapissa kirjoitti Helsingin Sanomissa 8.10.2012 olevansa kaapissa elävä homoseksuaali. Hänen vanhempansa eivät voi hyväksyä homoseksuaaleja ja heidän asenteensa aiheuttaa kyseessä olevalle tytölle itseinho, epävarmuutta ja pelkoa. Tekstin lopussa kirjoittaja pyytää lukijoita miettimään, mitä vanhempien asenteet aiheuttavat lapselle. Mikaela Ranto Nuoria tarvitaan, metsästysseurat ukkoutuvat Olen nuori metsästystä harrastava tyttö. Ja olen huolissani harrastukseni tulevaisuudesta. Mielestäni on järkyttävää kuulla, että joissakin kodeissa vanhempien arvot saavat lapsen kärsimään noin paljon. Esimerkiksi nimimerkki Kaapissa kertoo vanhempiensa asenteiden satuttavan ja loukkaavan häntä. Jos lapsi ei voi olla oma itsensä kotonaan eikä vanhempiensa edessä, kuinka hän voi silloin luottaa itseensä. Jokaisen vanhemman olisi tärkeää pohtia miten omat arvot, asenteet ja mielipiteet vaikuttavat lapseen. Lapselle tulisi kuitenkin antaa tilaa kasvaa omana itsenään. Metsästys on harrastuksena hyvin monipuolinen ja opettava. Eikä todellakaan ole pelkästään tappamista! Metsästys on hyvin pitkälle riistanhoitoa. Muutaman vuoden ajan olen aktiivisesti osallistunut seurani toimintaan ja huomannut, että seurassamme on hyvin vähän nuoria. Seurassamme on noin 90 jäsentä, keski-ikä on 60 vuotta ja alle 30-vuotiaiden jäsenten määrä voidaan laskea sormista. Samanlaisen ilmiön olen huomannut tapahtuvan muissakin seuroissa. Olen lukenut monia lehtijuttuja aiheesta. Mitenköhän henkilön Kaapissa vanhemmat reagoisivat, jos hän kertoisi olevansa homoseksuaali? Heittäisivätkö he hänet pois kotoaan vai huutaisivatko he vain. Kääntäisivätkö he selkänsä tyttärelleen ja valehtelevat tutuille, että "Meidän tytölle ei vain vielä ole poikaystävää", vaikka tietävät hyvin, ettei sellaista ole tulossakaan. Vaikka mitään näin radikaalia ei tapahtuisikaan, on tytön huoli silti ymmärrettävää. Pelkkä vanhempien paheksunta tai hyväksymättömyys on hirveää, kun se tapahtuu aivan syyttä. Seuroja ylläpidetään talkootyöllä ja jäsenmaksuilla. Kuka sitten tekee ne talkootyöt ja muutenkin ylläpitää seuran toimintaa, kun jäsenet makaavat viimeisellä pedillään. Ja ajatelkaa, kuinka paljon enemmän olisi erilaisia metsätuhoja ja kolareita, jos metsästysseuroja ei olisi. Kehottaisin nuoria edes kokeilemaan metsästysseuran tarjoamia erilaisia toimintatapoja ja oppimaan hyödyllisiä asioita luonnosta. Metsästys harrastuksena on monille luonnosta nauttimista eikä pelkästään riistaeläinten tappamista. Lasta ei saisi kasvattaa vanhempien omaan muottiin vaan hyväksyä hänet ja rakastaa häntä sellaisena kuin hän on. Tällöin lapsesta kasvaa terve, itsensä hyväksyvä sekä muita kunnioittava ihminen. On tärkeää, että lapselle annetaan hyvät olosuhteet kasvaa ja sitä Huolestunut metsästäjätär 8 Koululiikunnan lisääminen on kansanterveyden kannalta ehdottoman tärkeää Santeri Lang kertoo Helsingin Sanomien Nuorten postin mielipidesivulla 8. lokakuuta 2012 julkaistussa yleisönosastokirjoituksessaan, että koululiikunnan tuntimäärää tulisi nostaa nykyisestä kahdesta tunnista neljään tuntiin. Lisäksi hän kertoo, kuinka yhä useampi nuori on nykyään ylipainoinen. Mielestäni kirjoittaja osuu naulan kantaan pyynnössään pakollisen koululiikunnan lisäämisen suhteen, sillä hiljattain Jyväskylän yliopistossa tehdyn tutkimuksen mukaan vain noin 20 % harrastaa liikunta suositusten mukaisen määrän, mikä on tulevaisuuden sukupolvien kansanterveyden kannalta katastrofaalista. Täten olisi mielestäni jo korkea aika tehdä korjausliike, ja peruskoulun merkitystä terveellisten elintapojen edistäjänä tulisi korostaa entisestään jo koulutaipaleen alusta lähtien. Tällöin kasvavan lapsen arvomaailma olisi muokkautumassa siihen muottiin, mikä se aikuisiällä tulee olemaan, ja oppiminen kaiken suhteen tapahtuu helpommin, kuin vaikkapa angstisella murrosikäisellä. Koululiikunnan lisäämistä vastustavat ovat perustelleet kantansa muun muassa sillä, että liikunnan lisääminen johtaisi pakosta muiden aineiden karsimiseen. Mielestäni kuitenkin liikunnan merkitys lapsien varhaisessa kehityksessä on huomattavasti suurempi kuin lukuisten muiden koulussa tällä hetkellä opetettavien aineiden, ja olisi äärimmäisen tärkeää, että tulevaisuuden sukupolville taattaisiin kunnollinen terveysvalistus jo pienestä pitäen keinolla millä hyvänsä. Tommi Tuikkanen 9 Gallup Saara Puustinen & Eetu Paananen Kysyimme lukion opiskelijoilta, mikä on heille tällä hetkellä se kevään ”ykkösjuttu”. Juuso Laukkanen: - Makkarahan se, Wilhelmikin käy. Olli Heikkilä: - Kevään ykkösjuttuja minulle ovat auringon paiste, viimeinen jakso ja erityisesti kesäloman läheneminen. Tommi Tuikkanen: - Minulle isoin asia on jalkapallokauden alku. Sanni Laine, Vilhon päätoimittaja: - Vilho-lehti. Leevi Koljonen: - Keväässä parasta on se lähenevä loman alku. 10 Vilho arvostelee Ensimmäinen tapaus tuntuu todella helpolta, mutta peli onnistuu muuttumaan hyvin vaikeaksi uusien tapauksien tullessa pinnalle Tapausten kulku saattaa kuitenkin vaikuttaa monien mielestä melko toistuvalta: sen näkee, kun itse pelaa, mutta todella usein sama kaava toistuu tapauksia pelatessa, vaikka jokainen tapaus onkin hieman edellistä pidempi. Vastalause! Kyllä asianajajakin pärjää loistavasti protagonistin asemassa Kun ajatellaan kiinnostavia ja mukaansa vetäviä videopelejä, usein ihmisten mieleen nousevat ensimmäisenä fantasiamaailmoissa liikkuvat pelit, joissa lohikäärmeitä lentelee siellä sun täällä ja kaikki hahmot ovat jonkin sortin taruolentoja. En väitä. etteivätkö nämäkin pelit ole aina välillä loistavia, mutta joskus on hyvä palata edes vähän enemmän todellisuuteen. Phoenix Wright: Ace Attroney on loistava esimerkki siitä, miten erilaisia pelit voivat ollakaan toisistaan. Hahmot Ace Attorneyssa ovat kaikki hyvin erilaisia toisistaan. Phoenixin lapsuuden ystävä ja työnsä hyvin vakavasti ottava syytäjä Miles Edgeworth, hieman kömpelö mutta helposti rakastettava rikosetsivä Dick Gumshoe ja virkeä henkimeedio Maya Fey ovat vain pieni osa hyvin värikästä kaartia, johon on helppo tutustua pelin edetessä. Jokaiselle löytyy taatusti jokin hahmo, josta pitää erityisen paljon, löytyi se sitten vastustajiksi päätyneiden syyttäjien tai murhatapausten onnettomien todistajien parista. Tässä DS-konsoleille suunnitellussa pelisarjan ensimmäisessä pelissä sinä ohjaat aloittelevaa puolustusasianajajaa nimeltä Phoenix Wright. Pelin periaate on varsin yksinkertainen: sinulla on asiakas, ja sinun on tarkoitus todistaa, ettei hän ole syyllinen murhaan. Tämän tehdäksesi sinun täytyy tutkia erilaisia rikospaikkoja johtolankojen löytämiseksi, jututtaa hyvinkin kirjavia hahmoja vinkkejä saadaksesi, ja lopulta oikeussalissa kuulustella tapauksen todistajia. Kovin monen ei olisi helppo uskoa, että kaikkien niiden murhien keskeltä voisi löytyä huumoria, mutta juuri sen kohdan Ace Attorney hoitaa loistavasti. Viittauksia erilaisiin populaarikulttuurin ilmiöihin löytää helposti, ja suoraan sanottuna outojen todistajien puheet ovat viihdyttävää luettavaa. Vaikka pelissä käydäänkin vakavien ja surullisten asioiden parissa, se löytää aina keinonsa päästä takaisin huvittavien asioiden pariin. Koko peli on hyvin tekstipainotteinen, mutta itse pelaamistakin löytyy juuri sopivan verran sen tyyppiselle pelille. Tämä pelityyli muistuttaa paljon esimerkiksi Dangan Ronpa: Trigger Happy Havocia, mutta täysin omanlaisella juonellaan ja teemallaan. Genreltään se on luokiteltu seikkailuksi, ja vaikka se saattaa kuulostaa ensin hieman oudolta, se sopii sille täydellisesti. 11 Kaunis lestadiolaisperhe täynnä kaunistelemattomia ongelmia Tämä peli sopii hyvin niille, jotka tarvitsevat jonkinlaista videopeliä, jolla näyttää vanhemmilleen, että peleistä ei ole pelkästään haittaa. Oikean murhaajan löytäminen ei ole missään tapauksessa helppoa, ja vaikka pelaaja aavistaisikin murhaajan henkilöllisyyden, se pitää onnistua todistamaan tuomarille ja yleisölle oikeussalissa todisteiden ja puheenvuorojen avulla. Jos huudat vastalauseen liian monessa kohdassa, häviät tapauksen. Jos et esitä asiaan liittyviä todisteita oikeassa kohdassa, häviät tapauksen. Pelin läpäisemiseen tarvitaan oikeasti älyä ja logiikkaa, jonka avulla voi selvittää oikean rikollisen kaikkien todistajien takana. Pauliina Rauhalan kirja Taivaslaulu (2013) on teos, jolla on vahva eettinen sanoma. Teoksen kustantaja on Gummerus Kustannus Oy. Taivaslaulu on rakkausromaani, joka oli yksi vuoden 2014 suosituimpia suomalaisia teoksia. Taivaslaulu on kertomus nuoresta lestadiolaisparista, Aleksista ja Viljasta. He tahtovat elää normaalia lestadiolaisperheen elämää lastensa kanssa, joita tehdään Jumalan tahtoa täyttäen. Elämä ei kuitenkaan ole niin helppoa ja yksinkertaista, vaikka rakkautta löytyykin. Arki, joka kulkee käsikädessä uupumuksen ja lestadiolaisyhteisön luomien suorituspaineiden kanssa on erittäin raskasta. Yhtäkkiä äiti ei enää jaksa hymyillä ja vastuun perheestä ottaa isä. Taivaslaulu on romaani, joka antaa lukijalleen paljon ajateltavaa. Kun on pelannut tämän pelin läpi, ei tarvitse pelkästään jäädä nuolemaan näppejään. Jatko-osia löytyy neljä, ja vaikka usein jatko-osat saattavat kuulostaakin pelottavalta useiden korvaan, ne eivät ole lainkaan huonoja. Phoenix Wright: Ace Attroney on peli, jota voi suositella kaikille. Kaipasi sitten älynystyröiden rasitusta, yllättävän kauniita grafiikoita aivan 2000-luvun alkupuolen peliksi tai sitten jopa pientä määrää taikuutta – jonka avulla pystytään ratkaisemaan lisää tärkeitä asioita – tämä peli sopii melkein kenelle tahansa. Saattaa olla vaikeaa uskoa, että asianajajan työhön keskittyvä peli voisi olla jännittävä ja hyvin kiinnostava, mutta usko pois: se on juuri sitä. Rauhalan tavoite kirjaa kirjoittaessaan on varmasti ollut tuoda uutta näkökulmaa lestadiolaisperheistä ja avata ihmisten silmät heidän elämistään. Päästää ikään kuin lukija sisään lestadiolaisperheiden ongelmiin, joista niin vähän puhutaan. Kirja on erittäin vaikuttava myös siltä osin, että siinä lainataan paljon virsien sanoituksia kuin Raamatun tekstejäkin. Se antaa lukijalle kirjan henkilöistä, jotka ovat uskovaisia, uskottavan kuvan. Tiia Tuikkanen ************* Kirjan kieli on hyvin runollista ja siinä on käytetty paljon virsien sanoituksia sitaatteina. Teksti on kuvailevaa ja pohdiskelevaa. Tästä hyvänä esimerkkinä on tekstinpätkä sivulta 24; "Vaikka muistin hyvin, kuinka salaa varjostin rakastuneilta näyttäviä pariskuntia ja haaveilin, että miehen käsi laskeutuisi minun12 kin vyötäisilleni, minä painaisin hiukseni hänen olkapäätään vasten emmekä puhuisi paljon, hymyilisimme vain, kävelisimme hyvin hitaasti ja sanoisimme kaikille vastaantulijoille Jumalan terve, ja punertuvassa yössä kulkisimme isonteltan ympäri niin monta kertaa, että kaikki varmasti näkisivät.". ninkin tiimoilta. Tämä saa kuitenkin lukijan miettimään, onko lapsen edes tarpeellista miettiä tuollaisia asioita noin nuorena? Tai onko lapsen kasvattaminen noin syvään uskoon oikein, jolloin hänelle ei anneta omaa kasvutilaa tältä elämän osa-alueelta. Taivaslaulu on yksi parhaimpia kirjoja, mitä olen lukenut pitkään aikaan. Aiheeseen syvälle pureutuminen ja sen esille tuominen on mielestäni rohkeaa ja saa ajattelemaan paljon. Suosittelisin kirjaa ehdottomasti sellaiselle lukijalle, joka tykkää pohdiskella elämää, uskoa tai naisen asemaa. Kokonaisuudessaan Taivaslaulu on kaunis teos ilman kaunistelua. Kirja herättää paljon erilaisia ajatuksia sekä kysymyksiä. Eniten kuitenkin se sai ajattelemaan naisen asemaa lestadiolaisyhteisössä. Miten naisia pidetään niin itsestäänselvyytenä sen osalta, että hänen kuuluu vain synnyttää lapsia ja hoitaa kotia. Miten lestadiolaisnaiset ymmärtävät niin hyvin toisiaan sanomatta sanaakaan. Miten "sisaret" toisensa kohdatessaan katsovat ensiksi mahaan ja sitten vasta kasvoihin. Mikaela Ranto ************* "Uskovaisen naisen toilettilaukusta löytyy aina raskaustestipuikkoja. Niitä ei haeta apteekista yksitellen, vaan ostetaan säästöpakkauksina viisi kahdella kympillä. Koska minulla on harmittavan epäsäännöllinen kuukautiskierto, teen raskaustestin melkein joka kuussa, paitsi silloin, kun emme rakastele tai tiedän jo olevani raskaana. Elämäni ennustamiseen ei tarvita viittä euroa minuutti plus paikallisveromaksu, ei korttipakkaa, horoskooppia eikä planeettojen asentojen tarkkailua. Testipuikon ikkuna on kristallipallo, josta katson kohtaloni. Yksi viiva ja vapaus. Ainakin kuukauden mittainen. Kaksi viivaa ja vankeus. Hyvä Jumala, anna sen olla yksi viiva" Taivaslaulussa on kuvattu myös hienosti sitä, miten usko on pienille lapsille jo suuressa merkityksessä. Miten heillä on hyvin syvällisiä kysymyksiä uskosta ja Jumalasta, sellaisia, mitä välttämättä kaikki aikuisetkaan eivät tule edes ajatelleeksi Lasten leikit pyörivät paljon uskon ja lestadiolaisuuden ympärillä, niin seurojen, pyhäkoulun kuin lastensaan13 John Green, Tähtiin kirjoitettu virhe Tähtiin kirjoitettu virhe (2012) on John Greenin kirjoittama (suomentanut Helene Butzow) romaani kahdesta syöpään sairastuneesta nuoresta, jotka rakastuvat toisiinsa. Päähenkilö, Hazel Grace, raahaa happipulloa perässään kaikkialle ja elämä tuntuu hänestä turhalta. Hän kokee olevansa taakka vanhemmilleen, jotka yrittävät henkisesti valmistautua ainoan lapsensa kuolemaan hetkellä millä hyvänsä. Onneksi Hazelin tielle sattuu herrasmies nimeltä Agustus Waters. Mielestäni on aika kliseistä, että kaikista komein, kohteliain ja huumorintajuisin mies koko kylässä sattuu saapumaan neidon kohdalle silloin, kun tällä on heikko hetki. Ja totta kai tyttö tahtoo olla hieman vaikeasti tavoiteltava tällaisena hetkenä. Kirja oli ennalta-arvattava. Onhan se arvattavissa, että toinen päähenkilöistä kuolee ja parisuhteen senhetkinen ns. "heikompi" osapuoli jää eloon. Ja tietenkin päähenkilö joutuu pettymään ulkomaan reissullaan, miksi sen pitäisi mennä putkeen? Kirjan tapahtumat sijoittuvat Indianapolisiin, jossa Hazel ja Augustus asuvat. Kirjan aikana he kerkeävät vierailla myös Amsterdamissa tapaamassa Hazelin suosikkikirjailijna Peter Van Houtenin. Kirjassa henkilöt ovat mielestäni kliseisesti koottuja. Hazel ei näe missään mitään hyvää, paitsi tietenkin Augustuksessa. Augustus vaikuttaa olevan täynnä itseään, kenties komeutensa ja hauskuutensa vuoksi. Syöpään sairastuneiden nuorten vanhemmat ovat ylihuolehtivaisia ja perinteisesti perheiden äideistä on tullut osittain heikkohermoisia. Kiinnitin huomiota myös siihen, että henkilöhahmot olivat yllättävän täydellisiä siihen nähden, että heillä on parantumaton syöpä. Hazel on itse hänen perheensä vahvin henkilö, vanhemmat lohduttivat lähinnä toisiaan. Ulkoisesti Hazel oli kuvattu sairaan näköiseksi, mutta Augustus kuvattiin äärettömän komeana ja täydellisenä. Vaikka kirjassa oli joitain asioita, mihin olin pettynyt, oli kirjassa silti enemmän hyvää kuin huono. Hazelin ja Augustuksen välinen rakkaus oli kuvattu hyvin herkäksi ja haavoittuvaiseksi. Kirjasta sai myös syövästä hyvin yksityiskohtaisen kuvan. Syöpä on hengen- Tähtiin kirjoitettu virhe ei ole huono kirja, oikeastaan ihan hyvä. On kuitenkin muutamia asioita, jotka kiinnittivät minun huomioni lukiessani kirjaa ja myöhemmin katsoessani elokuvan kyseisestä kirjasta. 14 Villin lännen paluu vaarallinen sairaus, josta kukaan ei saisi laskea leikkiä. Ei ole helppoa sairastaa syöpää, varsinkin jos tietää, että siihen voi kuolla milloin tahansa. Ihmekös tuo, jos Hazel tunsi elämänsä jo eletyksi: hän ei pystynyt tekemään sellaisia asioita, joita monet muut 16vuotiaat tytöt tekivät. Quentin Tarantinon tällä hetkellä viimeisin ohjaus Django Unchained (2012) kertoo vapautuneesta orjasta Djangosta (James Foxx) ja hänet vapauttaneesta palkkionmetsästäjästä Dr. King Schultzista (Chrsitoph Waltz). Yhdessä he alkavat suunnitella Djangon vaimon pelastamista orjuudesta. Muina tähtinä elokuvassa esiintyvät Samuel L. Jackson ja Leonardo DiCaprio. Kirjassa kuvailtiin asioita yksityiskohtaisesti ja oli helppo luoda mielikuvia tilanteista. Kirjaan oli helppo uppoutua, eikä sen lukeminen ollut mitenkään vaivalloista. Teoksen juoni oli hyvä, vaikka välillä ärsytti, kun arvasi mitä tulisi tapahtumaan. Nämä ns. suuret yllätykset eivät olleetkaan niin suuria, kun tiesi, miten tulee käymään. Kirja oli siis hyvä, vaikkei mikään paras. Itse en itkenyt lukiessani kirjaa tai katsoessani elokuvaa, vaikka monet muut ovat kuulemma lähes vuotaneet silmät päästään. Vaikka tarina kuulostaa ainakin paperilla yksinkertaiselta, se on silti viihdyttävä ja käänteiltään mielenkiintoinen. Elokuva on myös omalla tavallaan huvittava, sillä monet kohtaukset vedetään kunnolla yli Tarantinomaiseen tyyliin. Myös aitoa huvitusta herätti muuan Ku Klux Klan -kohtaus, joka sisälsi melko huvittavan dialogin säkeistä, joita miehet joutuivat pitämään päässään hyökätessään Djangon ja Schultzin kärryvaunua kohti. Voisin ihan hyvin lukea toisenkin John Greenin teoksen, sillä hänen käyttämä kielensä ja ilmaisunsa on kaiken huomion ansainnut. Hän kirjoittaa hyvin ja teksti on sujuvaa, sekä tarina etenee koko ajan. Rakkausromaaneista tulee helposti kliseisiä, mutta onko sillä loppujen lopuksi väliä, jos kirjoittaja osaa asiansa? Muutenkin dialogi tuntuu olevan elokuvan parhain osa. Dialogi tuntuu aidolta ja nerokkaita pikku vitsejä on sijoiteltu sinne tänne. Näyttely on myös loistavaa ja näyttelijöistä näkee, että he nauttivat rooleistaan. Jotain kertoo myös se, että kun Leonardo DiCaprio (joka esittää erästä plantaasin omistajaa) vahingossa pöytää hakatessaan löi kätensä oikeaan lasinsiruun ja täten aiheutti itselleen verisen haavan, ei hän rikkonut rooliaan vaan jatkoi kohtauksen loppuun saakka. Senni Paananen ************* 15 Quentin Tarantino on myös onnistunut loihtimaan elokuvaansa loistavan tunnelman. Elokuva aikajanaltaan osuu Yhdysvaltoihin ennen sisällissotaa, ja siltä tuntuukin. Lavastukset ovat hyvät, ihmiset näyttävät siltä kuin heidän olettaisikin näyttävän tuona aikana ja ylipäätään historialliset faktat tuntuvat osuvan kohdilleen. Jos elokuvaa pitäisi jotenkin kritisoida, olisi se jopa ylitse menevä veren määrä. Ei se sinänsä haittaa, mutta ajoittain suuri verisuihku, joka osuman jälkeen suihkuaa kiinnittää huomion negatiivisesti. Elokuva sai myös kaksi Oscaria, toisen parhaasta käsikirjoituksesta, toisen näyttelijä Christoph Waltz suorituksesta sivunäyttelijänä. Django Uchained on mielestäni ehdottomasti vuoden 2012 paras ulkomaalainen elokuva. Quentin Tarantino osui jälleen kerran nappiin. Akseli Kolari 16 Opettajien tyylit nuorena ja nyt Marjaana Juntuselle vaatteissa on tärkeintä mukavuus. Historian ja yhteiskuntaopin opettajan sekä vararehtorin vaatteiden tulee olla työhön sopivat. Hänen kauniin väriset vaatteensa ovat ajattomia. Sanni Laine & Senni Paananen Lukiossa pyörii päivittäin kymmenisen opettajaa, jotka saattaa tunnistaa pelkästä nurkan taakse katoavasta paidan helmasta. Opettajakunnan nykyinen pukeutumistyyli on meille arkipäivää, joten päätimme tutkia hieman heidän taustojaan. Tyylikkäimmäksi vuosikymmenekseen hän nimeää -90-luvun. Silloin muodissa olleet olkatoppaukset olivat löytäneet tiensä Marjaanankin vaatevalikoimaan. "Olkatoppaukset näyttivät 'hyviltä'", opettaja naurahtaa ja painottaa lainausmerkkejä. Jos ei muuta, kyseinen tyyli korosti ainakin ryhtiä. Onko Jari käyttänyt samaa farkkutakkia monta vuosikymmentä? Mitä tyyliä Maria ei ole kokeillut? Näihin ja moniin muihin kysymyksiin saat vastauksen, kun viisi urheaa opettajaa uskaltautui Vilhon tentattavaksi. Marjaanan tyyli on pysynyt aika samanlaisena. Muoti ja ikä ovat luonnollisesti muuttaneet hänen pukeutumista hieman, mutta hän ei myönnä ikinä pukeutuneensa erityisen radikaalisti tai erottuvasti, kuten punkkari- tai hippityyliä noudattaen. Lukioikäisenä Marjaana osti vaatteet kirpputorilta. Tässäkin tapauksessa kuvat kuitenkin kertovat enemmän kuin sanat, ja Viitasaaren huippumallit pääsivät kaivelemaan kaapeistaan nuoruuskuvia vertailtavaksi. Esitimme kolme kiperää kysymystä, joihin vastatessa sekä haastateltavia että haastattelijoita hymyilytti. 1. Millä perusteella valitset vaatteesi? 2. Millä vuosikymmenellä olet ollut tyylikkäimmilläsi? 3. Miten tyylisi on muuttunut vuosien saatossa? 17 Terveystiedon ja liikunnan opettaja Katja Paanasen sporttinen olemus on vaikea olla huomaamatta. Yllättäen hän ei suo päivän vaatetukselleen montaa ajatusta aamuisin, vaan päälle valikoituvat vaatteet, jotka ensimmäisenä kaapista löytyvät. Matematiikan ja fysiikan opettaja Jari Nulpponen valitsee vaatteensa tyylin ja mukavuuden mukaan. Hän myös sanoo olevansa tyylikkäimmillään tällä vuosikymmenellä. Miten Nulpposen tyyli sitten on muuttunut vuosien saatossa? "Toi on kyllä vaikee... en osaa sanoa. Kiinnitän enemmän huomiota paitoihini ja käytän vähemmän college-vaatteita. Pukeutumisen puolesta 80-luku oli hänelle kulta-aikaa ja tyylikkyys taattua: "Vanhempani valitsivat silloin vaatteeni", Katja muistelee. Toisin kuin muutaman vuosikymmenen takaisessa kuvassa, Katjan päällä ei enää usein näe farkkuja. Hän sanookin pukeutuvansa nykyään hieman urheilullisemmin. Sopii liikunnanopettajan ammattiin, eikö? Täytyy kyllä myöntää, että Jari on löytänyt hyvin tiensä nykymaailmaan, ainakin pukeutumisensa suhteen. Haastattelua vierestä kuunnelleiden naisopettajien naurunpyrskähdysten merkitys jääköön salaisuudeksi. Millä perusteella te valitsette vaatteenne Tarja Parviainen? "Mukavuuden ja värien perusteella." Englanninopettajamme Tarja Parviainen pitää murretuista väreistä, kuten vihreästä, ruskeasta ja sinisestä. Hän on mielestään tyylikkäimmillään juuri tällä vuosikymmenellä, sillä hänen mielestään vanhat tyylit näyttävät jälkikäteen oudoilta. Tarjan tyyli ei ole muuttunut muodin mukana, sillä se ei häntä kiinnosta. Hän tykkää etsiä vaateuutuuksia, joita on saatavilla hänen mieliväreissään. 18 Parviainen mainitsi myös erittäin osuvan elämänviisauden pukeutumiseen, ja miksei muuhunkin, liittyen: "Muistakaa, että elätte tällä hetkellä parasta aikaanne". Tämä meidän todella kannattaa muistaa. Äidinkielen opettaja Maria Kuula valitsee vaatteensa täysin sen hetkisen fiiliksen pohjalta. Hän käyttää paljon murrettuja värejä, muttei lainkaan harmaata tai valkoista, koska "ne eivät sovi" hänelle. Kauan sitten, eli opiskeluaikoinaan, Kuula käytti aina hametta, ja useimmiten vaatteet tuli ostettua kirpputorilta. Maria sanoo olevansa tyylikkäimmillään 2010-luvulla: "Osaan pukeutua tilanteen vaatimalla tavalla. Minulla oli sellainen ns. "jakkupuku-vaihe" 30vuotiaana", Maria nauraa. Hän ei myöskään välitä muotivillityksistä. Aikoinaan Kuula on pukeutunut niin gootiksi kuin hipiksikin, eikä hän käytä aina samoja vaatteita. Miltäköhän gootti-Kuula nykypäivänä näyttäisi? 19 Vilho testaa : Valmistaja: Fast Malli: Sports Protein Hinta: 1.79€ Paino: 50g Proteiinipatukoista parhaat Eetu Kumpulainen Testiryhmässä Antti Sällinen, Topi Jaakonaho & Eetu Kumpulainen Kääreen avaaminen oli helppoa ja siihen ei tarvinnut tuhlata kallisarvoisia gainsseja. Patukan koostumus oli liian pehmeä ja se oli aivan sulanut. Ulkonäkö muistutti koiran p*skaa. Maku ei tässä tapauksessa poikennut ulkonäöstä. Proteiini on yksi tämän päivän muotiilmiöistä, jonka osuutta ravinnossaan moni on pyrkinyt lisäämään. Mikäpä olisi siihen parempi vaihtoehto kuin proteiinipatukka. Ne ovat todella tärkeä proteiininlähde ja välttämätön niille, jotka tekevät salilla ns. amistreeniä. Proteiinipatukka sopii myös välipalaksi ja tuo nautintoa ja jaksamista rankkoihin lukiopäiviin. Arvostelimme siis juuri teitä lukijoita varten kuusi erilaista proteiinipatukkaa, joista annoimme kouluarvosanat ja hieman sanallista palautetta. Arvosana: 6, koska hyvä merkki. Valmistaja: Dexal Malli: Cookie Hinta:1.29€ Paino: 35g Patukka oli todella helppo avata, mutta kääreen sisältö järkytti. Kuorrute näytti siltä kuin se olisi loppunut kesken valmistuksen. Patukan sisällä oli valkoista jauhoa, joka tuntui suussa epämiellyttävälle ja koostumus oli purukumimainen. Maku oli niin hirveä, etten syöttäisi sitä edes koiralleni. Valmistaja: Fast Malli: Recovery Protein Hinta: 1.95 Paino: 50g Arvosana: 4, täydellinen pohjanoteeraus. Valmistaja: Leader Malli: So Lo-Carb Hinta: 2.19€ Paino: 61g Patukan avaaminen oli erittäin tuskaista ja paperin avaamiseen sopivat työkalut olisivat olleet peltisakset ja rälläkkää. Patukan maku oli hyvä ja koostumus todella tiivis. Ulkonäkö on pötkömäinen ja hieman tiiliskivimäinen. Patukkaa sai jynssätä suussa todella kauan, mutta työ kannatti. Tuote oli helppo avata ja sen ulkonäkö oli inhimillinen. Koostumus oli aika sitkeä, mutta sen sai kuitenkin syötyä. Maku oli hieman suklaata muistuttava, mutta jälkimaku oli hieman epämiellyttävä. Sisällä patukassa oli pähkinöitä ja se kelpaa välipalaksi. Patukasta tuli hieman ällö olo ja sen syöminen kokonaan oli vaikeaa. Arvosana: 7 ½ Arvosana: 7 20 Valmistaja: Leader Malli: Delight Hinta: 1.45€ Paino: 35G Valmistaja: Leader Malli: Toffee Hinta: 1.45€ Paino: 35g Tuotteesta ei voi sanoa mitään hyvää. Koostumus ja ulkonäkö olivat aivan kammottavat. Maku ja patukan sisältö olivat täyttä p*skaa. Patukka ei ansaitse edes nelosta, sillä se oli aivan järkyttävää p*skaa Patukan kääre oli helppo avata ja sen ulkonäkö oli siedettävä. Koostumus oli huono ja pureskeleminen tuntui kammottavalle. Kuitenkin maku oli hyvä ja patukka sopii hyvin välipalaksi. Patukan hinta-laatusuhde oli paras. Arvosana: 4, pienempää arvosanaa ei Arvosana: 7 valitettavasti voi antaa. Parhaaksi patukaksi arvioimme Fastin Recovery Proteinin. Se on kallein, mutta maultaan ja koostumukseltaan paras, vaikkakin hieman kova. Hintalaatusuhde oli paras pienessä Leaderin Toffee patukassa. Sen maku oli hyvä ja hinta toiseksi halvin. Jos siis haluat parhaan nautinnon proteiinipatukasta eikä rahasta ole pulaa, osta Fastin Recovery Protein. Kuitenkin rahapussin ollessa hieman kevyempi, etkä halua kärsiä hirveästä mausta, on Leaderin Toffee juuri sinulle. 21 So last season! Janni Koskinen, Sanna Nurmiranta, Aino Raatikainen, Riina Niskanen & Henna Kähärä Kaikki ihmiset ovat varmaan kuulleet sanonnan ”maailma muuttuu ja ihmiset sen mukana”. Tämä koskee ihmisten lisäksi myös trendejä, pelejä ja ajatusmaailmaa. Asioiden muuttuminen on väistämätöntä ja usein myös hyvä asia. Kaikkien ennen suosimat Tamago ja Flappy Bird ovat vaihtuneet Wordbaseen ja Facebookin sijasta Instagram on uusi hittituote varsinkin nuorison keskuudessa. Tämä kierre on kuin oravanpyörä, ja muutaman vuoden päästä nykyiset ihmisten suosivat tuotteet ovat historiaa. Asiat, jotka tuntuivat ennen hienoilta ja osana nykypäivää ovat jääneet unholaan. Vai kuinka monelle on nykyäänkin jokapäiväistä kuunnella Robinin Frontside Ollieta tai PSY:n Ganganam Stylea? Nuorison suosimat lehdet, kuten Suosikki ja Miss mix ovat unohtuneet tyystin. Lehtien kannessa komeillut Cheek ja hänen nimikkolaulunsa Liekeissä tai Sokka irti ovat myös asioita, joka jääköön mieluusti yläkouluaikojen diskoihin tai muihin tapahtumiin. Maailmanlaajuisestikin lahjakkaista artisteista, kuten Adelesta, keskustellaan nykyään melko vähän esimerkiksi sosiaalisessa mediassa, ja hänen laulujaan ei enää kuule niin usein radiokanavilla. Katsellessa muutaman vuoden takaisia kuvia, voi todeta, että tyylisuuntaukset ovat tehneet radikaalejakin muutoksia. Ennen suosittiin värikkäitä vaatteita ja asusteita, kun nykyään ihmisillä näkee enemmän neutraalimpia värimaailmoja, ja farkkukuosi on tehnyt paluun 80luvulta. Elokuvamaailma on myös tehnyt suuren muutoksen. Parin vuoden takaiset Twilight-elokuvat ovat hiljalleen menettäneet kannatuksensa ja pinnalle on noussut muun muassa Nälkäpeli-elokuvasarja. Mikael Granlundin ilmaveivi ja Pojun Poika saunoo saattavat olla vielä uskollisimpien jääkiekkofanien muistoissa, mutta miten pitkään nämä asiat säilyivät muiden ihmisten ajatuksissa? Granlundin sijaan annetaan enemmän huomiota esimerkiksi Teemu Selänteen pojalle Eetu Selänteelle, ja Poika saunoo -biisin kuullessa tekee mieli kääntää vain volyyminappulaa pienemmälle. Olemme kaikki siis yhteiskunnan muovaamia ihmisiä, ja asiat muuttuvat joko vahingossa huomaamattamme, tai tarkoituksellisesti. Tiedätkö, mitä eduskuntavaaleissa tapahtui? Mikaela Ranto 1. Kuka oli koko maan suurin ääniharava eduskuntavaaleissa 2015? a) Alexander Stubb b) Timo Soini c) Juha Sipilä 2. Minkä seuraavien ministerinpestien Teuvo Hakkarainen on ilmoittanut kiinnostavan? a) Pää- tai valtiovarainministeri b) Maa- ja metsätalousministeri tai liikenneministeri c) Elinkeino- tai työministeri 3. Kuka vasta valittu kansanedustaja pyysi saman tien vapautusta ko. työstä? a) Paavo Väyrynen b) Mauri Pekkarinen c) Matti Vanhanen 4. Montako paikkaa vihreät saivat näissä vaaleissa enemmän verrattuna vuoden 2011 vaaleihin? a) 4 b) 5 c) 6 5. Mitä puoluetta äänestettiin eniten Viitasaarella? a) Keskusta b) Perussuomalaiset c) Suomen Sosialidemokraattinen Puolue 6. Paljonko äänestysprosentti Suomessa oli? a) 78,8 b) 73,4 c) 70,1 7. Kenet vasemmistoliitto valitsi eduskuntaryhmänsä puheenjohtajaksi? a) Aino-Kaisa Pekonen b) Li Andersson c) Matti Semi 23 8. Paljonko aloittavan kansanedustajan palkka on kuussa? a) 6858e b) 6380e c) 6545e 9. Montako käyntikorttia kansanedustaja saa yhdellä vaalikaudella painattaa eduskunnan piikkiin? a) 1200 b) 1300 c) 1400 10. Kuka ehdokas meni Ylen Vaaligallerian haastatteluvideossa pöydän alle sekä kertoi lemmikkikerbiilinsä kuolleen kannabiksen yliannostukseen? a) Marko Heikkuri b) Katja Muotka c) Hansi Harjunharja Oikeat vastaukset: 1. c 2. b 3. a 4. b 5. a 6. c 7. a 8. b 9. a 10. c 24 0-3 VASTAUSTA OIKEIN Olet vaalimato! Sen sijaan, että seuraisit vaaleja ja sen jälkeisiä tapahtumia, olet elänyt maan alla. Sunnuntaina vaalituloksia julkaistaessa taisit olla nukkumassa vaalivalvojaisten sijaan. Et ole pahemmin kiinnostunut siitä, mitä eduskunnassa tapahtuu tai mikä puolue sai eniten paikkoja. Ehkä eduskuntavaalit eivät ole sinun juttusi tai olet muuten vain pihalla koko hommasta. Ei se mitään, vielä ehdit päästä kärryille! 4-7 VASTAUSTA OIKEIN Olet vaalikissa! Olet päivystänyt toinen silmä kiinni ja toinen auki, mitä Suomen politiikassa juuri nyt tapahtuu. Et kuitenkaan jaksa ottaa turhaa stressiä mokomasta touhusta. Hienoa tarkkaavaisuutta, sanoisin. Et selvästi ole täysin ulkona, mitä vaaleissa tapahtui. Olet seurannut eri medioista vaalien tapahtumia sekä sen jälkeistä elämää. Olet sopivasti ajan tasalla etkä ole elänyt tynnyrissä viimeistä viikkoa. 8-10 VASTAUSTA OIKEIN Onnea, olet vaalihaukka! Sinä siellä paperin toisella puolella tiedät kaiken, mitä vaaleissa tapahtui. Valvoit selvästi vaalituloksia tai luet paljon lehtiä. Olet uuden vaalikauden asiantuntija. Jos joku ei ymmärrä asiasta pätkääkään, hänen pitäisi tulla ehdottomasti kysymään sinua apua. Hienoa osaamista, jatka samaan malliin! 25 Kevät-Vilhon tekijät Päätoimittaja Sanni Laine Toimittajat Mikaela Ranto Viljami Miekkavaara Saara Puustinen Eetu Paananen Eetu Kumpulainen Senni Paananen Janni Koskinen Henna Kähärä Riina Niskanen Aino Raatikainen Sanna Nurmiranta Tommi Tuikkanen Tiia Toikkanen Tiia Tuikka Akseli Kolari Anniina Palonen 26
© Copyright 2024