Lapsen suru - Mannerheimin Lastensuojeluliitto
APUA! Lapsen suru Jokaisen lapsiperheen elämässä on myös huolia. Joistakin selvitään helposti, mutta joidenkin tilanteiden ratkaisemiseen tarvitaan tukea ja apua. Apua!-sarjan lehtiset sisältävät vinkkejä, neuvoja ja ohjeita perheen arjen voimavaraksi. Kun kuolema koskettaa lasta, hän ymmärtää tapahtuneen ja suree, mutta omalla lapsen tavallaan. Lapsi ei välttämättä osaa ilmaista suruaan ja tuntemuksiaan puhumalla. Kun perheessä aikuinenkin suree, lapsen surua ei aina ole helppo huomioida. Aivan pienikin lapsi suree, vaikkei vielä ymmärrä, mitä kuolema tarkoittaa. Hän aistii läheisten ihmisten ikävän ja kaipaa syliä ja lohdutusta aivan kuten häntä isommatkin lapset. Vaikka neljä–kuusivuotias osaa jo ilmaista, miltä hänestä tuntuu, hän ei aina ymmärrä kuoleman lopullisuutta. Lapsen suru voi ilmetä monella tavalla. Hän voi olla vihainen ja saada raivonpurkauksia. Välillä sama lapsi saattaa olla itkuinen ja alakuloinen. Nukahtaminen voi olla vaikeaa, ja yölliset heräämiset ja painajaisunet saattavat vaivata. Lapsi voi muuttua sulkeutuneeksi, eristäytyä ja hakeutua yksinäisyyteen. Hän voi tuntea syyllisyyttä ja syyttää itseään tapahtuneesta: hän kuvittelee, että hän on ilkeillä sanoilla tai omilla teoillaan aiheuttanut läheisen kuoleman. Välillä läheisen kuolema ei tunnu vaivaavan lasta, mutta toisena hetkenä hän voi oireilla voimakkaasti. Leikin avulla lapsi sekä ilmentää että käsittelee kuolemaan liittyviä tunteita. Leikissä sairastutaan, joudutaan onnettomuuteen, kuollaan, järjestetään ja vietetään hautajaisia. Sureva lapsi tarvitsee rinnalleen aikuisia tukemaan ja auttamaan häntä vaikeiden tunteiden kanssa. Vaikka lapsi ei näyttäisi avoimesti suruaan, hän tarvitsee syliä ja läheisyyttä, ja jonkun kuuntelemaan ja jakamaan kaipauksen ja ikävän tunteet. Kun koko perhe suree, vanhempien voi olla vaikea antaa lapselle riittävästi aikaa ja myötätuntoa. Lapsen tehtävänä ei ole olla aikuisen tukihenkilönä, aikuisen tulee saada ja pyytää tukea toisilta aikuisilta. Olisi hyvä, jos lähipiiristä löytyisi turvallisia aikuisia, sukulaisia tai ystäviä, jotka pystyisivät auttamaan ja tukemaan lasta ja perhettä vaikeassa elämäntilanteessa. Anna aikaa surullisille hetkille. Isälle, äidille ja lapsen läheisille Lasta ei pidä suojella liikaa surulta. Jos lapsi suljetaan tapahtumien ulkopuolelle, hän vetäytyy omiin leikkeihinsä ja säästelee vanhempiaan kysymyksiltään. Näin lapsen oma suru jää huomiotta. Vanhemman suru ja itku voivat tuntua lapsesta pelottavilta. Vanhemman kannattaa kertoa lapselle omista tunteistaan ja vakuuttaa, ettei vanhemman kurja olo ole vaarallista ja se menee aikanaan ohi. Lapsi voi tulla katsomaan kuollutta ja osallistua hautajaisiin yhdessä turvallisen aikuisen kanssa. Läheisen näkeminen arkussa saattaa helpottaa lapsen oloa. Lasta voi valmistaa hautajaisiin kertomalla etukäteen, mitä niissä tapahtuu. Yhtä oikeaa tai väärää tapaa hyvästijättöön ei ole: jokainen perhe ratkaisee asian hyväksi katsomallaan tavalla. Pieni lapsi ajattelee konkreettisesti, joten hänelle pitäisi kertoa asioista niiden oikeilla nimillä. Jos lapselle sanotaan, että läheinen ihminen nukkui tai lähti pois, hänelle saattaa jäädä vääränlainen mielikuva kuolemasta. Hän ei ehkä uskalla nukahtaa, koska pelkää, ettei enää herää. Mitä meille tapahtuu ja mihin me menemme, kun kuolemme? Miksi meidän tarvitsee kuolla? Lapsi voi esittää monia kuolemaan liittyviä kysymyksiä, muttei välttämättä jaksa keskustella pitkään asiasta. Lapsen kysymyksiin pitäisi suhtautua vakavasti ja vastata niihin, jos osaa. Ellei osaa, en tiedä -vastaus riittää. Lasta ei saa jättää yksin pohtimaan vaikeaa asiaa. Apua! • Ole lapsen lähellä, älä jätä häntä yksin! Lapsi kaipaa turvallisen aikuisen läsnäoloa, halauksia ja syliä. • Anna aikaa surullisille hetkille, itkulle ja vainajan muistelemiselle. • Kerro lapselle totuudenmukaisesti hänen kehitystasoaan vastaavalla tavalla tapahtuneet asiat. • Vastaa aina lapsen kysymyksiin – silloinkin kun samat kysymykset toistuvat. • Pidä lapsen päivärytmi mahdollisimman muuttumattomana. Ellet itse jaksa, anna lapselle läheisen aikuisen huolehtia lapsen perustarpeista, kuten ruokailusta ja riittävästä unesta. Normaalit rutiinit helpottavat surusta toipumista. • Salli lapsen ilmaista suruaan myös leikkimällä ja piirtämällä. • Rituaalit ovat tärkeitä surevalle lapselle. Sytyttäkää yhdessä kynttilä, asettakaa menetetyn läheisen valokuva näkyville ja muistelkaa häntä. Näin lapsi oppii käsittelemään suruun liittyviä tunteita. • Kerro tapahtuneesta muille lapsen elämään kuuluville aikuisille, esim. kerhossa, päiväkodissa tai hoitopaikassa. Tällöin työntekijöiden on helpompi ymmärtää ja tukea lasta. • Omasta kotiseurakunnasta voit kysyä sururyhmiä, joissa on mahdollisuus kohdata toisia samassa tilanteessa olevia ja saada vertaistukea. • Jos surun aiheuttama tilanne ei helpota, oma neuvola osaa ohjata lisäavun piiriin. Julkaisija Mannerheimin Lastensuojeluliitto Toinen linja 17, 00530 Helsinki p. 075 324 51 [email protected] www.mll.fi Käsikirjoitus: Rovasti, sairaalasielunhoidon kouluttaja Sirkku Eho Toimitus: Virve Järvinen Asiantuntijat: Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Mirjami Mäntymaa Lastentautien erikoislääkäri Harri Niinikoski Kätilö Shani Rapp Lastentautien erikoislääkäri Outi Strid Perhekasvatussihteeri, pastori Antti Yli-Opas Ulkoasu: Hahmo Taitto: Virpi Liinoja Kuva: Colourbox Kirjapaino: MIKTOR 02.2014 Tilaukset www.mll.fi [email protected] p. 075 324 5480 tilausnumero: 30127 Mannerheimin Lastensuojeluliitto on kansalaisjärjestö, joka edistää lapsen oikeutta hyvään ja onnelliseen lapsuuteen.
© Copyright 2024