APUA!
Lapsen suru
Jokaisen lapsiperheen
elämässä on myös huolia.
Joistakin selvitään helposti,
mutta joidenkin tilanteiden
ratkaisemiseen tarvitaan tukea
ja apua. Apua!-sarjan lehtiset
sisältävät vinkkejä, neuvoja
ja ohjeita perheen arjen
voimavaraksi.
Kun kuolema koskettaa lasta, hän ymmärtää tapahtuneen ja suree, mutta omalla lapsen tavallaan. Lapsi ei välttämättä
osaa ilmaista suruaan ja tuntemuksiaan
puhumalla. Kun perheessä aikuinenkin suree, lapsen surua ei aina ole helppo huomioida. Aivan pienikin lapsi suree, vaikkei
vielä ymmärrä, mitä kuolema tarkoittaa.
Hän aistii läheisten ihmisten ikävän ja kaipaa syliä ja lohdutusta aivan kuten häntä
isommatkin lapset. Vaikka neljä–kuusivuotias osaa jo ilmaista, miltä hänestä tuntuu,
hän ei aina ymmärrä kuoleman lopullisuutta.
Lapsen suru voi ilmetä monella tavalla.
Hän voi olla vihainen ja saada raivonpurkauksia. Välillä sama lapsi saattaa olla itkuinen ja alakuloinen. Nukahtaminen voi olla
vaikeaa, ja yölliset heräämiset ja painajaisunet saattavat vaivata. Lapsi voi muuttua
sulkeutuneeksi, eristäytyä ja hakeutua yksinäisyyteen. Hän voi tuntea syyllisyyttä ja
syyttää itseään tapahtuneesta: hän kuvittelee, että hän on ilkeillä sanoilla tai omilla teoillaan aiheuttanut läheisen kuoleman.
Välillä läheisen kuolema ei tunnu vaivaavan
lasta, mutta toisena hetkenä hän voi oireilla voimakkaasti. Leikin avulla lapsi sekä ilmentää että käsittelee kuolemaan liittyviä
tunteita. Leikissä sairastutaan, joudutaan
onnettomuuteen, kuollaan, järjestetään ja
vietetään hautajaisia.
Sureva lapsi tarvitsee rinnalleen aikuisia
tukemaan ja auttamaan häntä vaikeiden
tunteiden kanssa. Vaikka lapsi ei näyttäisi avoimesti suruaan, hän tarvitsee syliä
ja läheisyyttä, ja jonkun kuuntelemaan ja
jakamaan kaipauksen ja ikävän tunteet.
Kun koko perhe suree, vanhempien voi olla vaikea antaa lapselle riittävästi aikaa ja
myötätuntoa. Lapsen tehtävänä ei ole olla
aikuisen tukihenkilönä, aikuisen tulee saada ja pyytää tukea toisilta aikuisilta. Olisi hyvä, jos lähipiiristä löytyisi turvallisia
aikuisia, sukulaisia tai ystäviä, jotka pystyisivät auttamaan ja tukemaan lasta ja
perhettä vaikeassa elämäntilanteessa.
Anna aikaa
surullisille
hetkille.
Isälle, äidille ja
lapsen läheisille
Lasta ei pidä suojella liikaa surulta. Jos
lapsi suljetaan tapahtumien ulkopuolelle, hän vetäytyy omiin leikkeihinsä ja säästelee vanhempiaan kysymyksiltään. Näin
lapsen oma suru jää huomiotta. Vanhemman suru ja itku voivat tuntua lapsesta pelottavilta. Vanhemman kannattaa kertoa
lapselle omista tunteistaan ja vakuuttaa,
ettei vanhemman kurja olo ole vaarallista
ja se menee aikanaan ohi.
Lapsi voi tulla katsomaan kuollutta ja
osallistua hautajaisiin yhdessä turvallisen
aikuisen kanssa. Läheisen näkeminen arkussa saattaa helpottaa lapsen oloa. Lasta voi valmistaa hautajaisiin kertomalla
etukäteen, mitä niissä tapahtuu. Yhtä oikeaa tai väärää tapaa hyvästijättöön ei
ole: jokainen perhe ratkaisee asian hyväksi katsomallaan tavalla.
Pieni lapsi ajattelee konkreettisesti,
joten hänelle pitäisi kertoa asioista niiden
oikeilla nimillä. Jos lapselle sanotaan, että
läheinen ihminen nukkui tai lähti pois, hänelle saattaa jäädä vääränlainen mielikuva
kuolemasta. Hän ei ehkä uskalla nukahtaa,
koska pelkää, ettei enää herää.
Mitä meille tapahtuu ja mihin me
menemme, kun kuolemme? Miksi meidän tarvitsee kuolla? Lapsi voi esittää
monia kuolemaan liittyviä kysymyksiä,
muttei välttämättä jaksa keskustella pitkään asiasta. Lapsen kysymyksiin pitäisi
suhtautua vakavasti ja vastata niihin, jos
osaa. Ellei osaa, en tiedä -vastaus riittää.
Lasta ei saa jättää yksin pohtimaan vaikeaa asiaa.
Apua!
• Ole lapsen lähellä, älä jätä häntä
yksin! Lapsi kaipaa turvallisen aikuisen läsnäoloa, halauksia ja syliä.
• Anna aikaa surullisille hetkille, itkulle
ja vainajan muistelemiselle.
• Kerro lapselle totuudenmukaisesti
hänen kehitystasoaan vastaavalla
tavalla tapahtuneet asiat.
• Vastaa aina lapsen kysymyksiin –
silloinkin kun samat kysymykset toistuvat.
• Pidä lapsen päivärytmi mahdollisimman muuttumattomana. Ellet itse
jaksa, anna lapselle läheisen aikuisen
huolehtia lapsen perustarpeista, kuten ruokailusta ja riittävästä unesta.
Normaalit rutiinit helpottavat surusta toipumista.
• Salli lapsen ilmaista suruaan myös
leikkimällä ja piirtämällä.
• Rituaalit ovat tärkeitä surevalle lapselle. Sytyttäkää yhdessä kynttilä,
asettakaa menetetyn läheisen valokuva näkyville ja muistelkaa häntä.
Näin lapsi oppii käsittelemään suruun liittyviä tunteita.
• Kerro tapahtuneesta muille lapsen
elämään kuuluville aikuisille, esim.
kerhossa, päiväkodissa tai hoitopaikassa. Tällöin työntekijöiden on helpompi ymmärtää ja tukea lasta.
• Omasta kotiseurakunnasta voit kysyä
sururyhmiä, joissa on mahdollisuus
kohdata toisia samassa tilanteessa
olevia ja saada vertaistukea.
• Jos surun aiheuttama tilanne ei helpota, oma neuvola osaa ohjata lisäavun piiriin.
Julkaisija
Mannerheimin Lastensuojeluliitto
Toinen linja 17, 00530 Helsinki
p. 075 324 51
[email protected]
www.mll.fi
Käsikirjoitus:
Rovasti, sairaalasielunhoidon kouluttaja Sirkku Eho
Toimitus:
Virve Järvinen
Asiantuntijat:
Lastenpsykiatrian erikoislääkäri Mirjami Mäntymaa
Lastentautien erikoislääkäri Harri Niinikoski
Kätilö Shani Rapp
Lastentautien erikoislääkäri Outi Strid
Perhekasvatussihteeri, pastori Antti Yli-Opas
Ulkoasu: Hahmo
Taitto: Virpi Liinoja
Kuva: Colourbox
Kirjapaino: MIKTOR 02.2014
Tilaukset
www.mll.fi
[email protected]
p. 075 324 5480
tilausnumero: 30127
Mannerheimin Lastensuojeluliitto
on kansalaisjärjestö, joka edistää
lapsen oikeutta hyvään ja onnelliseen
lapsuuteen.