Käsisalamakuvaus
Pieni on
kaunista
osa 1/3
Olympus OM-D E-M5 + M.
Zuiko 45 mm f1.8; f2, 1/30 s
ja ISO 400. Valaisu yhdellä
Olympus FL-300R -salamalla.
Kuvauspaikka: Studio Varjo,
malli: Annika Tihtarinen,
Fashion Unit.
Tässä kuvassa tavoitteeni oli yksinkertainen potretti nuoresta naisesta.
Ei muotikuva, mutta ehkä muotokuva. Käytin kuvauksessa erittäin vähän
kalustoa, ja sekin vähä hyvin yksinkertaista ja pienikokoista.
Kuvasin vanhassa teollisuustilassa, jossa ystävälläni Pasi Hakalalla on studio.
Miljöö on houkutteleva ja kuvauksellisia kohtia on yltäkylläisesti. Valitsin taustaksi tiiliseinän, mutta päätin jättää sen sopivasti epäteräväksi, jotta seinän kuvio
ei vie huomiota pääkohteesta. Seinän ja mallin väliin jäi pari metriä, mikä takasi,
että seinä ei tule terävyysalueelle mutta pysyy kuitenkin tunnistettavana.
Kaiken lisäksi tiiliseinän lievästi punertava yleissävy sopi hienosti mallini tummiin hiuksiin ja pinkkiin villapaitaan.
Minulla on usein miettimistä, miten pyydän mallia pitämään käsiään muotokuvissa. Tällä kertaa pyysin mallia istumaan väärinpäin käännetylle tuolille. Näin tuolin selkänoja tarjosi käsille tuen, mikä ei näyttänyt täysin teeskentelyltä.
53
Pieni on kaunista 1/3
K Ä S I S A L A M A KU VAU S
Pieni on kaunista 1/3
Käytössäni oli vain yksi salama, enkä halunnut liian dramaattista valoa mallini
kasvoihin, joten sijoitin valon suoraan kameran yläpuolelle. Tällainen myötävalo
eri tavoin varioituna on suhteellisen yleinen ratkaisu muotikuvissa.
Jouduin kuitenkin tekemään lievän kompromissin valon suuntauksessa, koska
minulla ei tällä kertaa ollut puomia käytettävissä. Siirsin valojalustaa oikealle
juuri sen verran kuin oli tarpeellista, että jalusta ei peittänyt kuvasta mitään tärkeää. Puomilla olisin saanut valon täsmälleen kameran yläpuolelle.
Päätin käyttää aukkoa f2 kahdestakin syystä: lyhyt syväterävyys ja salaman pieni
teho. Tiiliseinän piti jäädä terävyysalueen ulkopuolelle ja tässä kuvauksessa käyttämästäni pikkusalamasta ei tule ihan hirveästi valoa varsinkaan sateenvarjon
läpi. Suurehko aukko palvelee molempia tarkoituksia. Valotusajaksi valitsin 1/30 s,
mutta kuvaustila oli niin hämärä, että valotusajalla ei ollut kovin isoa merkitystä.
Kuvauskalustoj
Kamera: Olympus OM-D E-M5
Objektiivi: Olympus M.Zuiko Digital
45 mm f1.8
Salama: Olympus FL-300R
Jalusta: Manfrotto 156B ja joku
halpa nivel
Valonmuokkain: Photoflex 114 cm:n
läpivalaistava sateenvarjo
Valaisun kannalta oli aika yhdentekevää, käyttäisinkö heijastavaa vai läpivalaistavaa varjoa, mutta jälkimmäistä vaihtoehtoa käyttämällä sain sijoitettua valojalustan kauemmaksi mallista ja helpommin pois tieltä.
Käyttämäni pikkusalaman kanssa ei voi käyttää radiotriggereitä, ja siksi käytin
Olympuksen sisäänrakennettua langatonta salamajärjestelmää. Valitsin kamerasta salaman käsisäädön ja kokeilin heti täydellä teholla, mikä antoikin oikean valotuksen kamerani alhaisimmalla ISO 200 -herkkyydellä. Pienen salaman varautumisaika täydellä teholla on hieman liian pitkä henkilökuvaukseen, ja siksi nostin
kameran herkkyyden arvoon ISO 400, minkä jälkeen saatoin laskea salaman tehon
puoleen. Kokonaisvalotus pysyi samana, mutta salaman varautumisaika lyheni
merkittävästi.
Kuvatessa pidin vasenta kättäni väljästi kameran päällä olevan ohjaavan salaman
välähdysikkunan edessä. Näin kameran päällä ollut pikkusalama ei valaissut mallia, mutta ohjaussignaali välittyi jalustalla olevalle salamalle.
54
55
Pieni on kaunista 1/3
K Ä S I S A L A M A KU VAU S
Pieni on kaunista 1/3
Pieni salama voi olla kätevä
Ohjausvalon näkyminenj
kuvassaj
Jos käytät kamerasi omaa infrapunavalolla toimivaa salamajärjestelmää,
ohjaavana salamana toimivan salaman
valo saattaa näkyä kuvassa. Vaikka ohjaavan salaman voi kamerasta käsin kytkeä pois päältä, sen täytyy silti välähtää
antaakseen ohjauskäskyn toiselle salamalle. Ohjausvälähdys ei ole voimakas,
mutta siitä huolimatta se saattaa valaista kohdetta, joka on kameran lähellä.
Muistan ajan ennen digikameroiden ja pikkusalamoiden vallankumousta, kun
kuvasin potretteja studiosalamoilla. Usein kävi niin, että salaman pienimmälläkin
teholla valoa tuli aivan liikaa, jos halusin käyttää suurehkoa aukkoa, kuten esim.
f2. Henkilökuvissa ei tarvita välttämättä paljon valoa, ja siksi pienikin salamalaite
voi riittää yhden ihmisen valaisuun aivan hyvin.
Kuva suoraan
kamerasta Lightroomin oletussäädöillä.
Olen pitänyt matkoilla usein mukana minikokoisia salamoita (m43-järjestelmää
käyttäessäni yleensä Olympus FL-300R). Ne eivät juuri lisää painolastia, ja kamerasta erillään olevan salaman voi aina sijoittaa vapaammin kuin kamerassa kiinni
olevan, vaikka ilman jalustaakin.
Kuvan viimeistely
Ohjaavan salaman välähdysikkunan
edessä voi pitää esim. kättä niin, että
valo ei pääse suoraan eteenpäin mutta
pääsee ohjattavan salaman suuntaan.
Jos ohjaavan salaman välähdyspäätä voi
kääntää, niin käännä se pois kohteesta
ja ohjattavan salaman suuntaan. Ohjaavan salaman välähdysikkunan eteen voi
myös teipata infrapunasuotimen, joka
estää näkyvän valon, mutta päästää lävitseen ohjaavan infrapunavalon.
Valotin kuvan mahdollisimman vaaleaksi, mutta niin, että kaikki haluamani sävyt
olivat tallella. Huomasin myös, että salamasta oli päässyt hajavaloa objektiivin
etulinssille, mikä oli laskenut kuvan kontrastia. Minun olisi pitänyt olla tarkempana kuvatessani ja varjostaa objektiivia. Avasin raakuvan Lightroomissa hienosäätöä varten. Säädin värilämpötilan viileän puolelle, koska se vain tuntui sopivalta.
Sen jälkeen käytin perussäätimiä saadakseni sävyt niin kuin halusin. Sitten rajasin kuvaa oikealta ja suoristin pikkuisen. Lopuksi lisäsin vinjetointia keskittääkseni huomion malliin.
56
Kuva säätöjen
jälkeen.
Lightroomissa tekemäni säädöt.
57