Kristelli 3/2015
Kristelli 3/2015 Kristillisen Eläkeliiton jäsenlehti Onnelliseksi tekevät kirjat voi kirjoittaa itse sivu 6 Ilo täyttää sydämen sivu 10 Etelän ristin alla sivu 14 Kristelli 3/2015 Kristillisen Eläkeliiton jäsenlehti Julkaisija Kristillinen Eläkeliitto ry Päätoimittaja Päivi Kyyrö [email protected] puh. 045 312 0310 Taittaja Taina Lassila Toimituksen osoite: Arttolantie 1 00750 Helsinki puh. 045 609 3551 [email protected] Painopaikka: Erweko Oy ISSN-L 2243-4658 ISSN 2243-4658 Tässä lehdessä: Päätoimittajan mietteitä: Puhuminen hopeaa ja vaikeneminen kultaa? Päivi Kyyrö................................................................................................................................ 3 Iloa liikkeellä........................................................................................................................... 4 Onnelliseksi tekevät kirjat voi kirjoittaa itse Eila Korjala................................................................................................................................ 6 Puheenjohtajan palsta: Liikkuvia hedelmän tuottajia Ensio Koitto.............................................................................................................................. 9 Juhlasivut: Ilo täyttää sydämen Tiina Åhlgren..........................................................................................................................10 Jad Hashmona – kahdeksan muistolle Unto Järvi-Laturi....................................................................................................................13 Etelän ristin alla Mirka Kallio.............................................................................................................................14 Kristillisen Eläkeliiton syysjuhla......................................................................................17 Luonnollista: Pientä Puhetta Possuista Ensio Koitto............................................................................................................................18 Mieleenpainuva matka Israeliin 20.–28.3.2015 Arto & Angelina Ihalainen ...................................................................................................19 Tampereella iloittiin liikunnasta Päivi Kyyrö .............................................................................................................................22 Kristelli Toiveita ja lupauksia No 4/2015 ilmestyy 10.9. Hanna Forsgren-Autio...........................................................................................................23 Seuraavaan lehteen tarkoitetut aineistot tulee toimittaa viimeistään 6.8. Lehteen lähetettävästä aineistosta on hyvä sopia etukäteen toimituksen kanssa. Kirjoituksista tai kuvista ei makseta palkkota ellei asiasta ole erikseen sovittu. Kuvat ja muu materiaali palautetaan pyynnöstä. Eläkeläisten osallisuus hanke tukee eläkeläisten aktiivista kansalaisuutta Tiina Åhlgren..........................................................................................................................24 Lisääthän lähettämiisi aineistoihin nimesi, osoitteesi, puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi. Laita kuvien yhteyteen myös kuvaajan nimi ja hänen yhteystietonsa. 2 Kuva Mirka Kallio Kansikuva: Tauno Kurittu Kirjoittaja Mirka Kallio Osallistui kahteen suomalaisten kokoontumiseen Sydneyssä, Australiassa. Sivulla 14. Päätoimittajan mietteitä Puhuminen hopeaa ja vaikeneminen kultaa? Eduskuntavaalit ovat ohi, ja kansa on saanut äänellään vaikuttaa siihen, kenet haluaa päättämään tärkeistä asioista. Nyt voimme jäädä mielenkiinnolla odottamaan, oliko paljoilla puheilla ja lupauksilla katetta vai jäivätkö ne vain keinoiksi voittaa äänestäjät puolelleen. Monet eduskuntaan pyrkivät osaavat kyllä nopean puhumisen taidon, jopa usealla kielellä ja murteella. Hyvä näin, sillä tuskin tuppisuut politiikassa pärjäävät. On kyettävä vastaamaan vakuuttavasti toimittajien kysymyksiin. Tosin monesti niin kysymykset kuin vastauksetkin ovat vain asioiden pintapyöritystä. Tavallisen ihmisen arkisiin kysymyksiin ne harvoin ulottuvat. Suuret sanat mitataan kuitenkin vielä moneen kertaan. Hiljainen nyökyttelykään ei kauas kanna, tarvitaan vastauksia merkittäviin kysymyksiin, varsinkin taloudessa. Puhuminen on oikein käytettynä lahja, mutta jos puhetta tulee ennen ajatusta, voi käydä kuten Kahlil Gibran sanoo kirjassa Profeetta: ”Suuressa osassa puhetta ajatus on tapettu… Ja on niitä, jotka puhuvat ajattelematta etukäteen ja tietämättä paljastavat totuuden, jota he itse eivät ymmärrä.” Tietysti voi myös käydä niin, että ajattelee niin paljon, ettei saa sanaa suustansa. Raamatun Sananlaskuissa on paljon neuvoja puhumiseen liittyen. Esimerkiksi, että älä puhu tyhmän kuullen, sillä hän katsoo ymmärtäväiset sanasi ylen. Tuossa kohtaa vaikeneminen lienee jo parhainta kultaa. Kuuleminen vaatii joskus jopa asennemuutosta. Hienot ideat ja viisaat sanat voivat jäädä huomiotta, jos kielteiset asenteet sanojaan ovat etualalla estämässä sanoman vastaanottamisen. Tämä on näkyvissä niin politiikassa kuin muussakin elämässä. Paljon puhutaan suvaitsevaisuudesta, mutta taitaa se jäädä toteutumatta myös asiasta saarnaavilla. Saarnaajan kirjassa Raamatussa on hyvä esimerkki asenteiden vaikutuksesta viisaan puheen vastaanottamiseen. ”Oli pieni kaupunki, jossa oli vähän asukkaita. Sitä vastaan hyökkäsi mahtava kuningas. Hän saartoi kaupungin ja pystytti suuria piirityslaitteita sen ympärille. Kaupungissa asui köyhä mutta viisas mies. Hän olisi voinut pelastaa kaupungin viisaudellaan, mutta kukaan ei tullut ajatelleeksi sitä köyhää miestä. ”Saarn. 9:14–15. Miksiköhän? Oliko mies niin mitättömän oloinen tai liian köyhä, että hänen ei katsottu ymmärtävän näin suuria asioita? Joskus havaitsee itsessäänkin, miten helposti jatkaa vain puhetta kysymättä vieressä istuvalta, mitä hän asiasta ajattelee. Ainahan se ei ole toisen aliarvioimista vaan paremminkin ajattelemattomuutta ja itsekeskeisyyttä. Näin voi kuitenkin tehdä päätelmiä, joissa ei ole hiventäkään toisen mielipiteestä tai viisaudesta. Tietysti kaverikin välttyy suuremmilta ristiriidoilta, kun pyrkii vain nyökyttelemään samaan tahtiin eikä esitä kiperiä kysymyksiä. Mutta vahvemman pohjan luomiseen tarvitaan niin talon rakentamisessa kuin muussakin elämässä syvempää kaivamista. On uskallettava kyseenalaistaa omat käsitykset ja arviot, kyettävä kohtaamaan rehellisesti itsensä ja läheiset. Hyvät kysymykset oikeassa paikassa voivat johtaa merkittäviin keskusteluihin. Ymmärtääksemme muutakin kuin omaa elämäämme tarvitsemme kysymisen ja kuuntelemisen taitoja. Tarvitsemme kunnioitusta ja nöyryyttä, jotta voimme kaataa asenteidemme luomia muureja ja häkkyröitä. Vasta kun olemme näin tehneet, voimme jossakin määrin kuulla, mitä toisella on meille sanottavana. Ja siinä voi yhtyä Saarnaajan sanoihin: ”Viisaitten sanat, hiljaisuudessa kuullut, ovat paremmat kuin tyhmäin päämiehen huuto.” Saarn. 9: 17. Päivi Kyyrö Kuva: Sakari Röyskö 3 Iloa liikkeellä Kristillisen Eläkeliiton teemana vuonna 2015 on Iloa liikkeellä. Julkaisemme palstalla tapahtumaan, esineeseen, henkilöön tms. liittyviä lyhyitä tekstejä ja kuvia. Iloa liikkeellä yhdistyksissä Kuva: Päivi Kyyrö Parantamalla lihasvoimaa, tasapainoa ja notkeutta vähentää tehokkaasti kaatumisvammoja, todettiin Tampereen liikuntapäivällä. Tampereen Ikinuoret ja UKKinstituutti järjestivät Tampereella liikuntapäivän Iloa liikkeelle. Päivään osallistui 50 Ikinuoret ry:n jäsentä. Päivämme UKK-instituutissa alkoi piirakalla. Se ei kylläkään ollut suussa mutusteltavaa laatua, vaan tarkoitettu ihan mielessä pureskeltavaksi ja käytännössä toteutettavaksi. Nimenä oli viikoittainen 4 liikuntapiirakka (löytyy netistä: liikuntapiirakka yli 65 v.). Piirakka on leivottu UKK-instituutissa. Sen säännöllisellä, ohjeen mukaisella nauttimisella parannamme lihasvoimaa, tasapainoa ja notkeutta. Tämä toimintakyvyn ylläpito vähentää tehokkaasti kaatumisvammoja! Sitten vain kokeilemaan käytännössä kuntosalille. Tämä piirakka veikin energian, joten nyt oli lounas paikallaan. Sen jälkeen saikin onneksi sulatella näitä suussa mutusteltuja talon antimia luennolla istuen. Aihe oli jokaista kannustava: ”Koskaan ei ole liian myöhäistä!” Liikkeelle lähtöön annettiin vinkkejä erikuntoisia lähtijöitä ajatellen. Siitäpä sopikin sitten lähteä esilämmittävän verryttelyn jälkeen tositoimiin: ylös, ulos ja lenkille. Tällaiset ohjeet ovat kultaakin arvokkaammat! Näin huokaa tekstin kirjoittaja, joka Iloa liikkeelle - päivää edeltävänä päivänä sai jättää ”käädyn” eli ”köyden” kaulastaan. Se oli kannatellut kättä, koskapa kompuroinnin seurauksena oli olkapää mennyt sijoiltaan runsas kaksi viikkoa aikaisemmin. Joten, hyvät ihmiset, tasapaino elämässä on todella tärkeää; sekä psyykkisessä että tässä fyysisessä mielessä. Siis ilolla liikkumaan! Ikinuori Kuva: Päivi kyyrö Kouvolan Krellissä ollaan innolla vuoden teemassa mukana. Kuva: Päivi kyyrö Pohjanmaan piirin kevätjuhlassa Alavudella liikuttiin Heimo Kuulan sanoittaman ja säveltämän Liikutaan yhdessä -laulun tahdissa. 5 Annikin oma äiti oli elämänsä viimeiset vuodet halvaantumisen vuoksi liikuntakyvytön eikä pysynyt puhumaan. Senkin vuoksi Annikki tahtoo kertoa vanhoista ajoista ja suvun vaiheista niin paljon kuin mahdollista. Onnelliseksi tekevät kirjat voi kirjoittaa itse Teksti Eila Korjala Kuvat Tauno Kurittu Jos lapsi kirjoittaa isoäidilleen sydämenmuotoiseen lappuseen viestin ”Neljä sanaa Sinulle, ole paras ystävä minulle”, se kertoo siitä, että luottamus heidän välillään on vahva ja särötön. Kotkassa asuva, eläkkeellä oleva opettaja Annikki Pakkanen, kolmen lapsen äiti, on saanut lastenlapsiltaan lukuisia tällaisia sydänviestejä. Sanoma niissä on selkeä: Olet 6 meille rakas ja tärkeä. Annikki on lastenlastensa ikioma Nanna, joka on aina tukenut ja ymmärtänyt kaikessa, jolla on ollut aikaa kuunnella ja myötäelää elämän moninaisissa vaiheissa. Vielä aikuisenakin Nannan luo on mukava tulla kertomaan elämästään ja muistelemaan yhteisiä hetkiä. Lapsena, kun tultiin vierailulle, ensimmäiseksi tarkastettiin, mitä uutta Nanna oli kirjoittanut heille tarkoitettuihin kirjoihin. Annikki Pakkasen yksi rakkaimmista harrastuksista nimittäin on kirjojen kirjoittaminen lastenlapsille. Heitä on seitsemän, kolme tyttöä ja neljä poikaa. Kaikki ovat saaneet jo neljä valmista kirjaa ja jokainen saa vielä viidennenkin. Sukupolvien ketju – Näitä kirjoja olen kirjoitta- Kaikki seitsemän lastenlasta saavat isoäidiltään viisi persoonallista, henkilökohtaista muistelukirjaa. Niissä kerrotaan isoäidin, Nannan, lapsuudesta sekä heidän omasta kasvustaan aikuiseksi. Neljä valmista kirjaa jokainen on jo saanut. nut vuodesta 1978 lähtien, eli siitä saakka, kun ensimmäinen lapsenlapseni, Antti, syntyi. Hänen syntymänsä tuntui suurelta ihmeeltä, elämän lahjalta. Näin edessäni sukupolvien ketjun ja ajattelin, että tämän pienen olisi hyvä tietää, millainen maailma oli hänen syntymänsä aikaan ja miten ennen elettiin, Annikki muistelee. Siihen aikaan laulettiin paljon Jukka Kuoppamäen laulua ”Pieni mies”, ja siinä erityisesti eräs kohta puhutteli Annikki-isoäitiä: ”…kun sä kerran vanhenet, silloin yksin ole et, omat pojat sulla on, tiedät mitä onni on…” – Silloin keksin, että alan kirjoittaa tälle uudelle tulokkaalle sekä tietysti kaikille muillekin hänen jälkeensä mahdollisesti syntyville lastenlapsille kirjaa, jossa voin kuvailla heidän lapsuuttaan ja samalla voin kertoa tarinoita suvusta, heidän juuristaan, Annikki kertoo. Niin lähti käyntiin työ, joka jatkuu yhä. Valmiita kirjoja on syntynyt jo kolmekymmentä. Annikki hankki Otavan painamia ”Avoimia kirjoja”, joissa on kauniit vaaleat kannet, mutta lehdet ovat puhtaan valkoisia, kirjoittamattomia. Alkulehdellä on saatesanoina Franz Kafkalta lainattu ajatus: ”Kirjoja, jotka tekevät meidät onnellisiksi, voimme tarpeen tullen kirjoittaa itse”. Annikki kirjoittaa käsin kauniilla käsialallaan ja tu- loksena on kirja, joka on kuin koru. – Olen paljon kertonut omasta elämästäni, ajasta, ”jolloin olin yhtä vanha kuin sinä nyt”. Luonnollisesti kirjoihin on talletettu lasten elämän tärkeät tapahtumat, kuten kastejuhlat, kouluun lähdöt, konfirmaatiojuhlat ja menestymiset vaikkapa piirustus- tai urheilukilpailuissa. Lapsetkin ovat osallistuneet – Lapset itsekin ovat kirjoittaneet omiin kirjoihinsa satuja ja tarinoita. Sivuilta löytyy yhtä hyvin lettukakun resepti kuin lohikäärmeitten kuva ja jopa lumilyhdyn teko-ohjeet kerros kerrokselta. Kirjat ovat yhtaikaa hellyttäviä, hauskoja ja syvä- 7 lapsiakin jo kolme. – Ja he ovat kyllä syntyneet aivan erilaiseen maailmaan kuin minä, Annikki hymyilee. Annikki ja hänen pienoisruhtinaskuntansa. Makuuhuoneen seinälle on lasten ja lastenlasten kuvia asetettu niin, että Annikki näkee heidät viimeiseksi illalla ja ensimmäiseksi aamulla. mietteisiä. Siellä saattaa olla ensimmäisen koulupäivän säätiedotus, mutta jo seuraavalla sivulla on Nannan kirjoittama runo, joka kätkee sisäänsä elämän suuren viisauden. – Pidän runoista ja olen sisällyttänyt niitä paljon näihin kirjoihin, sekä omia että lainattuja. Runo sanoo elämän suuret asiat kauniisti ja selkeästi, Annikki pohdiskelee. Voi vain kuvitella, mitä ajattelee keski-ikää lähestyvä lapsenlapsi, kun hän katselee sivua, mihin Nanna on kirjoittanut: ”Onnellista matkaa Sinulle pieni, jolla on laukussaan aapinen ja rypistynyt kiiltokuvaenkeli”. Syntymäpäivälahja Kun Annikki viime vuonna täytti 85 vuotta, pojantytär antoi hänelle lahjaksi 85 kirjettä. Lahjaan kuului myös 8 ohjeistus : kuoret saa avata missä järjestyksessä tahansa ja milloin vain. – Jokaisessa kirjekuoressa oli valokuva ja korttiin kirjoitettuna jokin muisto ja kiitos yhdessä eletyistä hetkistä, Annikki kuvailee. Hän liimasi kaikki kuvat ja kortit isoon kansioon. Kun sitä lehteilee ja lukee näitä onnitteluviestejä, ymmärtää, että yhteys lastenlasten ja isoäidin, Nannan, välillä on ehyt ja aito ja – harvinainen. Yhdessä kortissa on selkeästi sanottu, miksi Nanna on tärkeä: ”Paljon uskallusta, paljon rakkautta olen saanut Sinulta”! Annikki Pakkanen toteaa, että tämä kirjojen kirjoittaminen on ollut tavattoman palkitsevaa ja se on tuntunut tärkeältä, kun ajattelee, miten nopeasti maailma on muuttunut. Hänellä on lapsenlapsen- Eläkkeellä on aikaa Annikki Pakkanen on tehnyt elämäntyönsä Karhulassa Otsolan koulun opettajana. Viime vuonna häntä pyydettiin koulun 60-vuotisjuhlaan juhlapuhujaksi. Kirjojen kirjoittamisen ohella harrastuksia on vielä paljon. Liikunta pitää virkeänä, ja kerran viikossa hän käy kuntosalijumpassa. Yksi tärkeimmistä harrastuksista on ”luokkis”, eli luokkatoverien tapaaminen kerran kuukaudessa. – Me Kotkan tyttölyseota käyneet luokkatoverit kokoonnumme joka kuukauden ensimmäisenä maanantaina kirjaston Einon kamarissa. Meitä tulee paikalle yleensä 7–8 ikinuorta koululaista, Annikki kertoo. Krellin Kotkan yhdistyksen aktiivijäsenenä hän on ollut melkein kaksikymmentä vuotta ja saman ajan yhdistyksen Singerit- laulukuoron kantavana voimana. Musiikki ja kuorolaulu ovat hänen sydäntään lähellä. Ensimmäinen kuoro, jossa hän on laulanut, oli kansakoulussa. Sitä seurasivat ylioppilaskunnan sekä opettajien kuoro ja kirkkokuoro. Yhteensä kuorolauluvuosia on kertynyt 77 vuotta. – Musiikki on elämässä suuri voiman antaja. Iloitsen siitä, että saan laulaa. Se on samalla sekä kiitosta että rukousta. Lapsuuden usko on kantanut elämänrohkeuden ja turvan antajana ja sen olen tahtonut välittää myös jälkipolvelle, Annikki Pakkanen sanoo. Puheenjohtajan palsta Liikkuvia hedelmän tuottajia Olen iloinen, että Krellin teemana on tänä vuonna Iloa liikkeellä, sillä pidän liikunnasta ja ilosta. Olemme varmasti kaikki kokeneet, että liikkumalla todella saa iloa. Ja kun on iloa, niin on liikkeellä iloisesti! Tänä aamuna viivähdin tovin Jeesuksen toivesanan äärellä:”Minun tahtoni on, että te lähdette liikkeelle ja tuotatte hedelmää, sitä hedelmää joka pysyy.” Joh.15:16. Hengellisesti sen voi tulkita, että kun on päässyt osalliseksi evankeliumin ilosanomasta, saa lähteä liikkeelle kertomaan sitä toisillekin. Jeesuksen kehotusta noudattivat innostuneesti hänen silloiset opetuslapsensa Jeesuksen taivaaseen astumisen jälkeen. Ensimmäisestä helluntaista lähtien opetuslapset tuottivat pysyvää hedelmää runsaasti, ja uusia yhteisöjä ja seurakuntia syntyi nopeasti. Aina jokainen uusi evankeliumin vastaanottanut ihminen muuttui hedelmäksi, jonka vaikutus kantaa ikuisuuteen asti. Silloin oli korkeinta iloa liikkeellä. Tänään voimme kysyä, miten nykykrelliläinen voi olla liikkeellä ja tuottaa pysyvää hedelmää. Tietenkin se edellyttää, että pidämme liikkeellä ollessamme evankeliumia esillä. Liikkeelläolo tuottaa myös uusia jäseniä yhdistyksiimme ja kasvattaa liittomme jäsenlukua. Voisiko se johtaa valtakunnallisesti mahtavaan jäsenhankintaan? Sitä voimme kysellä toinen toisiltamme näiden lämpöisten kesätuulien humistessa. Kun kesä on käsillä ja akkujen lataus syksyä varten menossa, mitä kaikkea se voikaan pitää sisällään? Jos palaamme jokapäiväiseen arkeemme, huomaamme, että omassa puutarhassammekin pitää liikkua iloisesti. Hedelmät eivät kehity sielläkään vain odottelemalla ja katselemalla. On oltava ahkerasti liikkeellä, jotta sadonkorjuun aikaan olisi runsaasti kerättävää. Ja tuottaa se hyötyliikuntakin iloa – siitä kun saa vielä pisteitä kuntokorttiin! Eikös sekin tuota iloa? Siitä on jo kauan, kun istutin ensimmäisen omenapuun puutarhaani. Nyt, vuosikymmenien jälkeen, omenapuita on kymmenittäin. Ne ovat saaneet seurakseen luumu-, kirsikka-, päärynä- ja kriikunapuita sekä viinirypälepensaita. Puutarhassani on monenvärisiä viinimarjapensaita ja vadelman taimia. Kerättävää on myös yrttitarhassa, jossa mehiläiseni pörräävät ja pölyttävät, sekä kasvimaalla ja mehiläispesissä. En parhaissa kuvitelmissani koulupoikana osannut ajatella, että yli kahdeksankymppisenä saisin nauttia itse kasvattamiani viinirypäleitä. Silloisessa mielikuvituksessani ne kasvoivat vain etelän mailla. Toisin on kuitenkin nyt. Tähän iloon voivat tietysti yhtyä monet muutkin, joilla on puutarhassaan sama tilanne. Sellaistakin iloa on liikkeellä! Sekä hengellisesti että arkitodellisesti voin ilolla yhtyä kesäisen virren 567 neljännen jakeen sanoihin:”Myös työni, Herra anna sinua ylistää. Suo voimaa, että kannan Henkesi hedelmää. Näin Herra, Hengelläsi minua johdata ja aina edessäsi tahtoosi taivuta.” Iloisesti liikehtien Ensio Koitto 9 Kuva: Sakari Röyskö Juhlasivut Irja Pakarinen (vas.) ja Merja Plet Keravan yhdistyksestä tekevät ostoksia Krellin myyntipöydiltä. Elina ja Hannu Heikkilä kertoivat lähetystyöstään Inkerin seurakunnassa Venäjällä. (Kuva vasemmalla alhaalla.) Ritva Siren ja Ulla Helenius Kangasalalta odottivat tapaavansa ystäviä. ”Jo linjaautossa oli hyvä aamuhartaus, jossa kehotettiin iloitsemaan”, he kertoivat. (Kuva oikealla alhaalla.) Ilo täyttää sydämen Kristillisen Eläkeliiton kevätjuhla Karkussa Kirpeän kuulaana kevätviikonloppuna noin 200 krelliläistä ympäri Suomen kokoontui Sastamalan Karkkuun viettämään yhdistyksen kevätjuhlaa ja vuosikokousta. Teksti ja kuvat: Tiina Åhlgren 10 Yhteislaulu Käteeni tartu johdatteli osanottajat lauantain avajaisjuhlaan Karkun evankelisen opiston juhlasalissa. Juhlan teemana oli tänä vuonna Ilo täyttää sydämen, ja tähän tunnelmaan juhlaväen vei monet iloa ja yhteisöllisyyttä Vuonna 1902 valmistunut Wanhan Harsun päärakennus on toiminut muun muassa kestikievarina. Urpo Vuorenoja esittelee Karkun riipusta, joka on alueen kuuluisin arkeologinen löytö ja kalevalakoruksikin valittu. ” Harsun aitan kätköistä löytyy myös seimi. Harsun vitriini pitää sisällään monia musiikkikulttuuriin aarteita. korostavat yhteislaulut. Mielenkiintoisten ja ajatuksia herättäneiden puheiden lomassa myös Kristel-kuoro ilahdutti laulullaan Mia Liukon ja Risto Kahilan johdolla. Juhlan juontaja Maiju Vuorenoja luki aluksi kiitosrukouksen ja kertoi Karkun opiston historiasta. Yhdistyksen puheenjohtaja Ensio Koitto pohti avauspuheessaan muun muassa, miten nykyajan krelliläinen voi iloita, miten sydän voi täyttyä ilolla. Hän siteerasi Sananlaskujen jaetta ” Iloinen sydän kaunistaa kasvot” ja totesi tämä lauseen kuvaavan hyvin juhlapäivää ja Krelliä. Lounais-Suomen piirin tervehdyksen toi entinen kansanedustaja ja sairaanhoitaja Leea Hiltunen. Hän nosti puheessaan esille huolen yksinäisistä vanhuksista, vanhusten hoidosta ja ikätovereista, jotka eivät voi hyvin. Avajaisjuhlan päätteeksi Sastamalan seurakunnan lähetystyöntekijät Elina ja Hannu Heikkilä kertoivat työstään itärajan takana In- "Iloinen sydän kaunistaa kasvot”. Puheenjohtaja Ensio Koitto siteerasi Sananlaskujen jaetta avauspuheessaan. kerin seurakunnan Kelton kylässä. Lukuisten kuvien ja mielenkiintoisten tarinoiden myötä saimme vivahteikkaan kuvan lähetystyön arjesta, inkerinsuomalaisten elämästä ja historiasta sekä suomensukuisten kansojen tilanteesta. – Siellä oppi paljon uutta itsestä, toisesta ja meidän uskostamme. Ihmisestä ja elämästä yleensä, kappalaise- 11 na toiminut Hannu Heikkilä kertoi. Elina Heikkilä puolestaan sanoi olevansa erityisen ylpeä siitä, että Inkerin kirkon perhetyö jatkuu heidän lähdön jälkeenkin, sillä eräs paikallinen pari otti työn jatkamisen tehtäväkseen. Iloisia kohtaamisia ja historian aarteita Monipuolisen ohjelman lisäksi kevätjuhlaan kuuluu oleellisesti vanhojen ja uusien ystävien tapaaminen. Evankelisen opiston tilat täyttyivät iloisista kohtaamisista ja leppoisista rupatteluhetkistä kahvikupposen tai aterian äärellä. Lauantaiiltana osallistujat saivat myös nauttia opiston rantasaunojen löylyistä ja samalla ihailla kevääseen puhkeavaa luontoa ja järvelle avautuvaa maisemaa. Lauantaina pidetyn liiton vuosikokouksen rinnakkaisohjelmana järjestettiin kierros Wanhan Harsun perinne- ja museokotiin Karkun keskus- taan. Taloa isännöivät Maiju ja Urpo Vuorenoja hankkivat sen kodikseen vuonna 1994. Harsun historia ulottuu aina 1500-luvulle, ja tila osoittautuikin nopeasti varsinaiseksi historian aarreaitaksi. Urpo Vuorenoja esitteli krelliläisille talon vintiltä, eristeistä ja pihapiiristä tekemiään löytöjä: satoja vanhoja kirjoja, koulukirjoja, hengellisiä laulukirjoja, kirjeitä, postikortteja ja niin edelleen. Yksi hienoimmista aarteista on 1700-luvulta peräsin oleva nuottikirja, jonka talon entinen isäntä Juho Jaakob Solenius on käsin kirjoittanut. Harsun löydöt johdattivat Urpo Vuorenojan suomalaisen hengellisen musiikin historian tutkimiseen. Hänen 600 niteen hengellisten laulukirjojen kokoelma teki kuulijoihin syvän vaikutuksen. Wanha Harsu ympäristöineen toimii myös vilkkaana kylätoiminnan keskuksena. Kuva: Urpo Vuorenoja Martti Koponen ja Ritva Vesterinen kruunattiin vuoden 2015 hymypapaksi ja hymymummoksi. 12 Siellä pidetään niin joulumyyjäisiä kuin kesäisiä kuoroiltoja. Pihapiiriin Ylöjärveltä 2000-luvulla tuodusta Hyvän paimenen mökistä lähtee neljän kirkon kirkkovaellusreitti kohti Tyrvään kirkkoa. Harsulta saa matkalle mukaan opaskirjasen, vesipullon ja leipää sekä rukouskortteja. Lisäksi aitassa on esillä seimi ja vanhassa pakarissa toimii kesäkahvila. – Kotiseuturakkaus on vienyt meidät Sastamalan seudun kulttuurin, luonnon ja historian pauloihin, Urpo Vuorenoja kertoi ja esitteli myös toisen rakkaan harrastuksensa Sastamala Gregorianan, jota he olivat perustamassa yli 20 vuotta sitten. Evankeliumin iloa ja huomionosoituksia Viikonlopun aikana juhlaväki sai tutustua myös Karkun upeaan harmaakivikirkkoon, joka on yksi kirkkotaiteen helmistä – ulkoa karun kivinen, mutta sisältä kodikas ja valoisa, pienen seurakunnan kotikirkko. Lauantaina Kristel-kuoro esitti kirkossa iltamusiikkia ja sunnuntaina siellä pidettiin messu. Sunnuntain päiväjuhlassa nuorisotyöntekijä Riku Rinne kertoi evankeliumin ilon ihmeestä elämässä. Lisäksi juhlassa kruunattiin vuoden 2015 hymymummo ja hymypappa. Huomionosoituksen saivat tänä vuonna Ritva Vesterinen ja Martti Koponen. Krellin tunnuslaulun Matkalaulu saattelemana osanottajat aloittivat kotimatkan sunnuntaina kiitollisina ja virkistyneinä viikonlopun annista. Yad Hashmona - kahdeksan muistolle Teksti Unto Järvi-Laturi Kuva Päivi kyyrö Moni lehtemme lukijoista on vieraillut Israelin-matkallaan Yad Hashmonassa, suomalaisten rakentamassa kibbutsissa (moshavissa). Äkkiseltään tuo nimi on ”täyttä hepreaa”, mutta sillä on supisuomalainen sisältö. Tänä vuonna tulee kuluneeksi 70 vuotta holokaustista, miljoonien juutalaisten tuhoamisesta keskitysleirillä. Tähän joukkoon kuuluu myös kahdeksan Suomesta lähetettyä juutalaista. Eräät suomalaiset Israelin ystävät ja kibbutseissa työskennelleet saivat 1950-luvulla ajatuksen perustaa Israeliin oma, suomalainen kibbutsi. Kauniina ideana oli rakentaa se niiden kahdeksan juutalaisen muistolle, jotka Suomi luovutti holokaustin uhreiksi. Vuonne 1969 pieni joukko suomalaisia lähti Gevamin oppimaan kibbutsin rakentamista. Seppo Raulon sitkeällä yrityksellä saatiinkin lopulta Yad Hashmonan rakentamiselle virallinen lupa. Paikka löytyi Juudean vuorilta, noin 10 kilometriä Jerusalemista. Työhön osallistui 25 suomalaista. Sitä ennen he kävivät rukoilemassa vuorella, tulevan kibbutsin paikalla. Näissä rukoushetkissä syntyi myös virsikirjaamme virsi 515 ”Nouskaamme vuorelle korkeimmalle”. Suomesta kerätyillä varoilla, suomalaista pyöröhirsistä koottu rakennus valmistui 1983. Samana vuonna, ensimmäisellä Israelin-matkal- Kaarlo ja Maire Syvännön hauta Jad Hashmonassa. Lähetyspioneeri Kaarlo Syväntö tuli Israeliin ennen Israelin valtion perustamista heinäkuussa 1947. Syksyllä 1949 koko Syvännön perhe muutti Israeliin. Kaarlo Syväntö aloitti Raamattujen painatus- ja levitystyön, ja ensimmäiset Ruotsissa painetut hepreankieliset Raamatut saatiin Israeliin 1956. lamme, poikkesimme siellä vaimoni kanssa ja istutimme laitoksen tukemiseen tarkoitetun puumme rakennusta ympäröivään puutarhaan. Kävimme viimeksi tekemällämme Israelin-matkallamme jälleen Yad Hashmonassa. Paikkaa isännöivät jo paikalliset israelilaiset. Uuttakin sentään löytyi. Pihapuistoon oli pystytetty kivi kansainvälisestikin ansiokkaan elämäntyön raamattulähetyksen hyväksi tehneen Kaarlo Syvännön muistolle. Muistolaatassa on teksti: ”Etsikää ensin Jumalaa ja hänen vanhurskasta tahtoaan, niin teille kaikki muukin annetaan.” Matt. 6:33. Se oli Kaarlo Syvännön tunnuslause ja elämänohje. Sana lehden (20/2015) mukaan Yad Hasmona luopui alkuperäisestä Kibbutsihimallisesta yhteistaloudesta vuonna 2007. Nyt yhteisjäsenyys edellyttää vajaan 200 euron kuukausiveroa. 13 Etelän ristin alla ”Vaikka nousisin lentoon aamuruskon siivin tai muuttaisin merten taa, sielläkin sinä minua ohjaat, talutat väkevällä kädelläsi.” Ps. 139: 9–10. Teksti ja kuvat Mirka Kallio Kesä alkaa olla lopuillaan. Vaatekauppojen rekit alkavat täyttyä syysvaatteista ja leppoisat kesälomapäivät ovat hiljalleen vaihtuneet arkiseen aherrukseen. Lämpötilat Sydneyssä pysyttelevät päivisin edelleen 30 asteen tuntumassa, joten suomalaisen näkökulmasta on vaikea hahmottaa, että syksy tekee tuloaan. Vuosien ajan yksi suurimmista haaveistani oli matkustaa Australiaan, ennen kuin täytän 30 vuotta. Unelmani kävi toteen seitsemän päivää ennen takarajaa. Minun ei ole vaikea ymmärtää, että niin monet suomalaiset ovat vuo- 14 sikymmeniä sitten lähteneet siirtolaisiksi maailman toiselle laidalle ja jääneet Australiaan pysyvästi, myös eläkepäiviään viettämään. Näiden ihmisten elämä on mahtanut olla aikamoinen seikkailu, aurinkoinen sellainen. Palvelupiste kerää suomalaiset yhteen Osallistuin kahteen suomalaisten kokoontumiseen Sydneyssä. Ensimmäinen näistä oli kaksi kertaa viikossa kokoontuva Palvelupiste, joka perustettiin 33 vuotta sitten auttamaan syrjäytyneitä alkoholisteja. Nykyään kokoontu- misten tarkoitus on toisenlainen. Kaikki suomalaiset ovat tervetulleita, myös reissaajia osallistuu näihin tapaamisiin aika ajoin. Palvelupiste kokoontuu päiväsaikaan, siksi suurin osa osallistujista on yleensä eläkeläisiä. Toiminta on monipuolista ja tiivistä. Palvelupisteessä muun muassa kuullaan tuoreimmat uutiset Suomesta, käydään tiukkoja keskusteluita maailmanpolitiikasta, juhlitaan syntymäpäiviä, lauletaan, nauretaan, retkeillään ja tietenkin tavataan uusia ja vanhoja ystäviä. Toiminta järjestetään vapaaehtoisvoimin. Nepean kilta kokoontui aurinkoisena perjantaina Irja Keski-Nummen kotona. Palvelupistettä on koordinoinut jo 12 vuoden ajan Taru Burbidge. – Me täällä myös autamme ihmisiä, jos jollakulla on haasteita vaikkapa lomakkeiden täyttämisen tai muiden arkisten asioiden kanssa. Ketään ei jätetä pulaan, Taru kertoo. Tällä kertaa kokoontumisessa mukana oli myös suomalaisen Etelän Ristin seurakunnan pastori Martti Paananen. Ihmiset selvästi iloitsivat vieraasta ja hänen pitämästään hartaushetkestä, vaikka kokoontumiset eivät luonteeltaan olekaan hengellisiä. Nepean kilta on voimissaan Etelän Ristin seurakuntaan kuuluva, Sydneyn laitamilla soljuvan Nepean joen mukaan nimetty Nepean kilta kokoontui aurinkoisena perjantaina Irja Keski-Nummen, 93, kotona. Virkeä ja hurmaava Irja kertoo, että hänen 90-vuotisjuhliaan vietettiin taannoin peräti 130 ystävän voimin. – Ystäviä oli mukana ympäri maailman, toteaa Irja. Hänen toiveissaan on elää niin pitkään, että 100 vuotta tulee täyteen. Uskon, että muutaman vuoden kuluttua saadaankin viettää sangen ikimuistoisia syntymäpäiväjuhlia. Keski-ikään ehtinyt Etelän Ristin seurakunta juhli vuonna 2014 viisikymppisiään. Seurakunta perustettiin samaan aikaan, kun suuri joukko suomalaisia muutti Australiaan. Nepean kilta perustettiin vuonna 1972 ja osa jäsenistä, Irja mukaan lukien, on ollut mukana perustamisesta lähtien. Kokoontumisia on kerran kuussa, lisäksi järjestetään esimerkiksi myyjäisiä ja retkiä sekä osallistutaan seurakunnan jumalanpalveluksiin. Kiltoja on seurakunnassa yhteensä kolme, ne on jaettu maantieteellisesti. Välimatkat Sydneyssä ovat pitkiä, kuulemma Nepean killan kokoontumisiin jotkut saattavat ajaa 100 kilometrin päästäkin. Uuden elämän alku Mietin, millaista on ollut läh- teä Suomesta 1950–60-luvulla tietäen, että ei tule näkemään perheenjäseniään pitkään aikaan. Ei ollut tekniikkaa tiivistä yhteydenpitoa mahdollistamassa eikä Suomen matkoihin ollut mahdollisuutta vuoden tai välttämättä vielä kymmenenkään vuoden jälkeen. Ehkä jotain tuosta lähdön tunnelmasta kuvastuu vanhassa Peppi Pitkätossun jäähyväislaulussa, joka alkaa sanoilla: ”On laiva valmiina lähtöön, se kaukomaille käy, missä taivaalla illan tullen ei Pohjantähteä näy.” Sodan jälkeisinä vuosikymmeninä ajat olivat Suomessa monin tavoin haastavat, eikä työtä ollut riittävästi tarjolla. Australiassa sen sijaan riitti työtä, siksi on ymmärrettävää, että monet lähtivät kohti tuntematonta. Erityisesti eurooppalaisia haluttiin Australiaan työläisiksi, sillä maassa harjoitettiin aina 1970-luvulle saakka ”White Australia” (valkoinen Australia) –politiikkaa, jolla pyrittiin rajoittamaan muiden 15 kuin valkoihoisten maahanmuuttoa. Maaliskuun 26. päivä vuonna 1960 matkaan lähti Niilo Rahkonen. Monista muista suomalaisista poiketen hän ei taittanut matkaa hitaasti laivalla, vaan lähti matkaan lentokoneella, mikä oli siihen aikaan harvinaista. – Meidän piti maksaa matkasta valtaosa itse, mutta meidän jälkeemme, vuosina 68–70, tuli Australiaan toinen suomalaisten ryntäys. Silloin Australia maksoi siirtolaisten matkat kokonaan. Niilo kertoo syntymäpäivänsä lisäksi juhlivansa tuota maaliskuista päivää elämänsä toisena merkkipäivänä, uuden elämän alkuna. Hän lähti matkaan yksin, mutta joidenkin kuukausien päästä perässä seurasi Lahja, jonka kanssa Niilo meni pian naimisiin Sydneyssä. – Aluksi ajattelimme vaimoni kanssa, että joskus voisi palata Suomeen, mutta kun 15 vuoden jälkeen kävimme ensimmäisen kerran Suomes- Irja Keski-Nummi ja Niilo Rahkonen ovat viihtyneet Australiassa. sa, niin meille selvisi, että kuulumme Australiaan, kertoo Niilo. Talo täynnä iloa Hyvin ovat Australiassa viihtyneet monet muutkin suomalaiset. Killan kokoontumisessa ei näkynyt ikävystyneitä ilmeitä, vaan talo täyttyi naurusta ja hyväntuulisesta, vilkkaasta keskustelusta. Näin on kuulemma aina ollut –naurua on paljon, se kuuluu tämän killan periaatteisiin. Monet muistelevat ensimmäisiä vuosiaan Australiassa, aikaa, jolloin saavuttiin maahan kielitaidottomana, eikä työkokemustakaan kaikilla ollut mainittavissa määrin. Silloin työtä saattoi saada ilman kouluja ja kokemusta, ahkera työmies oppi työnsä tekemällä ja sillä tavoin pikkuhiljaa kielitaitokin karttui. Kuulemma jollekin irtosi työpaikka rakennustyömaalla, vaikka haastattelussa tunnusti, ettei ollut pitänyt aiemmin työvälineitä kädessä päivääkään. Niin erilaista, ja kuitenkin saman armon varassa elämistä on elämä siellä, missä Pohjantähden sijaan öitä valaisee Etelän risti. Monta suomalaista elämäntarinaa mahtuu Tyynen valtameren rannoille. Paikallisten leppoisa elämänasenne on selvästi tarttunut Australiassa myös suomalaisiin. Kaikesta kyllä selvitään. Niin kauan kuin elämää jatkuu, on toivoa ja naurun täyteisiä kohtaamisia jäljellä. Ikinuoret 40 vuotta Tervetuloa yhdistysväki, ystävät ja yhteistyökumppanit viettämään yhteistä juhlaa Kalevan kirkkoon juhlamessuun 31.8.2015 klo 11 Ruokailun ja kahvin jälkeen seurakuntasalissa jaamme muistoja vuosien varrelta. Kristillinen eläkeläisyhdistys Ikinuoret ry Viralliset tervehdykset Kalevan kirkon eteistilassa klo 10.30 Ilmoitathan tulostasi 1.8.2015 mennessä Tuula Kivimäelle sähköpostilla [email protected] tai puhelin 0500 779 244 16 Kristillisen Eläkeliiton syyskokous ja –juhla Joutjärven kirkolla Lahdessa 24.–25.10.2015 Uusi armo – uusi ilo Lauantai Ilmoittautuminen liiton syyskokoukseen klo 10 alkaen 11.30–12.30 Lounas (hinta 10,-) 13.00 Avajaisjuhla, juontajana Seppo Vänskä Tervetulosanat: Joutjärven kirkon kappalainen Ilmo Leinonen Juhlapuhe: rovasti Pekka Eskelinen Liiton tervehdys pj. Ensio Koitto Musiikki Kristel-kuoro, johtajana Mia Liukko ja Risto Kahila 14.30 Kahvi (3,-) 15.15Syyskokous 15.15Rinnakkaisohjelma 17.00 Päivällinen (10,-) 19.00 Kristel-kuoron iltamusiikki 20.30 Iltapala (5,-) Sunnuntai 10.00 11.30 13.00 14.30 Kristillinen Eläkeliitto ry:n syyskokous Kristillisen Eläkeliiton sääntömääräinen syyskokous pidetään syysjuhlien yhteydessä Joutjärven kirkolla 24.10.2015 kello 15.15. Kukin jäsenyhdistys on oikeutettu lähettämään kokoukseen yhden edustajan jokaista alkavaa sataa jäsentä kohden, kuitenkin enintään viisi edustajaa. Kokousedustajille ennakkoon lähetettävät kokousasiakirjat tulee ottaa mukaan kokoukseen. Sydämellisesti tervetuloa! Kristillinen Eläkeliitto ry Hallitus Messu, mukana Kristel-kuoro Lounas (10,-) Päiväjuhla, Kerttu Nygren juontaa Tervehdys: Toiminnajohtaja Päivi Kyyrö Juhlapuhe: rovasti Jaakko Uski Musiikki: Kristel-kuoro Päätöskahvi (3,-) Kristilliselle Eläkeliitolle on varattu majoituskiintö Hotelli Scandicista. Majoituksen huonehinta 83€. Majoitus varattavissa suoraan Hotelli Scandicista p. 03 339 3911 tai [email protected] Varaukset tehtävä 24.9.2015 mennessä. Hotelli Scandicista/Matkakeskuksesta pääsee bussilla nro 3 Joutjärven kirkolle 20 min. välein. Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu, hän kasvaa kuin Libanonin setri. Vielä vanhuudessaan he tekevät hedelmää, ovat mehevät ja vihannat. Ps. 92:13, 15 17 Luonnollista Pientä Puhetta Possuista Kuva: ensio koitto Sika (Sus scrofa domestica) on meille kaikille tuttu kotieläin. Se on villisiasta kesytetty sorkkaeläin, joka on hyvin sosiaalinen ja viihtyy laumoissa. Maataloudessa sitä pidetään lihan tuotantoon sopivana eläimenä. Nykyisin sikalat ovatkin melko suuria ja ne on rakennettu siisteiksi ja tuotantoon sopiviksi. Ennen vanhaan maaseudulla oli pieniä sikaloita, joissa oli useita pieniä karsinoita. Melko pienissäkin mökeissä kasvatettiin yksi tai kaksi possua omassa karsinassaan. Myöhemmin ne sitten päätyivät joulupöydän kinkuiksi. Sian poikanen porsas on pienenä söpö, vaaleanpunainen puhdas pallero. Se vieroitetaan emästään kolmiviikkoisena, mikäli siihen on tarvetta. Mieluiten vieroitus kuitenkin tehdään 28 päivän ikäisenä. Porsaan kärsä on luonteva työkalu, jolla voi paljon kärsiä. Jotkut pitävät lemmikkieläiminään minipossuja. Juutalaisuudessa ja islamissa sikaa nimitetään saastaiseksi eläimeksi, jonka syöminen on kielletty. Näissä kulttuureissa syödään lampaan- ja naudanlihaa. Myös jotkut kristityt pitävät sianlihaa epäterveellisenä, joten joulupöydän kinkku voi vaihtua savusiiaksi. Sianlihan syönnin kieltämisen historiallisena taustana uskotaan olleen trikiini-loinen, jo- 18 ka usein saastutti sianlihan. Trikiini voi tarttua ihmiseen huonosti kypsennetyn lihan välityksellä. Mooseksen laissa sianlihan syöntikielto saattoi liittyä trikiini-loiseen ja likaisuuteen. Raamatun Tuhlaajapoika-kertomuksessa pääosanesittäjä päätyi sikakaukaloiden äärelle perintöomaisuutensa menetettyään. On sanottu, että sen alemmalle tasolle ei juutalaisuudessa voi joutua. Toisin on esimerkiksi Kiinassa, jossa sika on suosittu eläin. Myös Tyynenmeren saarten asukkaat pitävät sikaa suuressa arvossa. Siellä sikoja pidetään jopa varallisuuden mittana. Eräiden Papua-Uuden-Guinean heimojen perinteisiin kuuluu, että kun mies haluaa vaimon, hän antaa vaimon heimolle ”maksuksi” sikoja. Meillä Suomessa on kauniita, hellyttävän näköisiä pikkupossu-palleroita kesäisin esillä maalaismarkkinoilla, ja voihan siellä mukana olla isompiakin yksilöitä. Jos tänä kesänä satutte näkemään näitä luonnonlapsia, niin kyllä ne aina yhden digikuvan väärtejä ovat! Kesäisiä pikkuporsaita muistellen Ensio Koitto Mieleenpainuva matka Israeliin 20.–28.3.2015 ”Tulee aika, jolloin minä käännän kansani Israelin ja Juudan kohtalon. Karkotetut minä tuon takaisin siihen maahan, jonka annoin heidän isilleen, ja he saavat sen jälleen omakseen. Tämän minä lupaan.” Jer. 30:3. Teksti ja kuva Arto & Angelina Ihalainen Oli todella kiintoisaa päästä jälleen Israeliin, kun edellisestä ja samalla myös ensimmäisestä kerrasta on vierähtänyt lähes 43 vuotta. Vaimolleni Angelinalle (Lina) kerta oli ensimmäinen. Vaikka alun perin 16 hengen matkaseurue supistui lopulta puoleen, se ei haitannut tahtia, olihan ehkä paremmat mahdollisuudet tutustua toisiimme. Noin viikon kestävään matkaamme oli saatu ympättyä hyvin monipuolista ja kiintoisaa ohjelmaa. Ensimmäinen päivä Ensimmäinen aamupäivä Tiberiaassa oli mieleenpainuva, kun menimme Skotlannin presbyteerisen kirkon jumalanpalvelukseen ”kuunteluoppilaiksi”. Ja kyllä kuuntelimmekin, oli nimittäin pakko, kun ämyrit huusivat ilmeisesti täysillä saaden aikaiseksi monimuotoista liikehdintää ja ylistyslaulua. Jäyhä suomalainen ensikertalainen – puhun nyt omasta puolestani – katseli ja kuunteli huuli ” Israel ei ole vain ihan mikä tahansa valtio ja kansa, sen osoittaa meille Pyhä Raamattu. Se on edelleenkin Jumalan valittu kansa ja lupausten kansa. pyöreänä... toisaalta, mieleeni tunki jonkinlainen kateus: Kunpa minäkin saisin voimaa ja rohkeutta kiittää ja ylistää Herraa Jumalaa ja Jeesusta kuten he. Illalla oli vielä vieraita hotellilla Golanilta, Kastrinin seurakunnasta. He kertoivat työstään päihderiippuvaisten parissa. Toinen päivä Toisen päivän aamupäivällä kävimme pienellä ”purjehduksella” Kinneretin järvellä, vaikkakin se tapahtui moottoriveneellä. Veneen kapteeni/omistaja oli messiaaninen juutalainen (vai oliko arabi?) ja myös erinomainen musikantti, jonka esityksistä saimme nauttia ”purjehduksen” aikana. Tämän jälkeen osa ryhmästä meni Hamat Gaderin kuumille lähteille nauttimaan noin 40-asteisen veden lämmöstä. Hamat Gader sijaitsee Kinneret-järven eteläpuolella, aivan Jordanian rajassa kiinni. Kokemus oli meille uusi ja miellyttävä. Siellä olisi voinut lötkötellä vaikka kuinka kauan. Tutustuimme myös alueella olevaan eläinpuistoon, erilaisiin ja erikokoisiin alligaattoreihin, krokotiileihin ja kaimaaneihin. Illalla Kalervo Syväntö tuli hotellille tapaamaan ryhmäämme. Oli mielenkiintoista kuulla hänen kokemuksistaan elämästä Israelissa. Kolmas päivä Tiberias jäi taaksemme, siirryimme Betlehemiin. Matkan 19 varrella kävimme Kuolleella merellä kellumassa. Vähän pettyneenä totesin, että se ei ole enää läheskään 20 samanlainen kuin viime käynnilläni noin 43 vuotta sitten. Poikkesimme myös Kinneretin maustekaupas- sa, Jeesuksen kastepaikassa (oletetussa) Jordanjoella ja Ahavan kosmetiikkamyymälässä. Betlehemissä. Illalla vieraaksemme saapui pastori J.H. Wael paikallisesta arabikristittyjen seurakunnasta. Hän oli toiminut aiemmin Gazassa palestiinalaisterroristien keskuudessa, mistä riittikin mielenkiintoista kerrottavaa. Neljäs päivä Ohjelmassa oli muun muassa käynti Jeesuksen syntymäkirkossa ja hieman käyskentelyä Viides päivä Retki Jerusalemiin, jossa kävimme muun muassa Theodor Herzlin perinnemuseossa sekä Vainojen museossa Jad Vashemissa. Varsinkin viimeksi mainittu herätti monia ajatuksia, kysymyksiä ja tunteita. En varmasti ole ensimmäinen enkä viimeinen, joka on hämmästellyt sitä rajatonta ja hallitsematonta, suorastaan patologista vihaa ja halveksuntaa Jumalan valittua kansaa Israelia kohtaan. Uskomme kuitenkin, että tämäkin kuuluu Jumalan suureen ohjelmaan, vaikka vajavaisen ihmisen rajallinen aivokapasiteetti ei riitä sitä täysin ymmärtämään. Löysimme Oscar Schindlerin muistolaatan. Ehtoollinen puutarhahaudalla oli mieleenpainuva kokemus! Kuudes päivä Tutustuimme Kirjoitusten museoon. Näiden ikivanho- jen kirjoitusten (Qumran, Kuolleenmeren laakso) löytyminen ja sen jälkeiset tapahtumat olivat ihmeellistä kuultavaa. Myös Jerusalemin pienoismalli Herodeksen aikaisine temppeleineen oli näkemisen arvoinen, ja Itkumuurilla käynti teki toisaalta syvän ja toisaalta myös ristiriitaisen vaikutuksen, samoin kävely Via Dolorosalla, tuskien tiellä. Viimeisen päivän iltamme huipentui sapatti-illalliseen Heikki Kankaan perheen vieraanvaraisessa kodissa. Lämpimät ja sydämelliset kiitokset heille! Herra siunatkoon heitä, ja heidän työtään runsaasti! Israel ei ole vain ihan mikä tahansa valtio ja kansa, sen osoittaa meille Pyhä Raamattu. Se on edelleenkin Jumalan valittu kansa ja lupausten kansa. Haluan vielä kiittää matkan järjestäjiä, matkan johtajaa, oppaita ja kaikkia teitä matkaystäviä, joiden kanssa saimme tilaisuuden kulkea kappaleen matkaa yhdessä, elämän tietä, sitä päämäärää kohti, johonka me kaikki olemme matkalla: Iankaikkiseen elämään Taivaan kodissa. 21 Tampereella iloittiin liikunnasta Iloa liikkeelle päivä järjestettiin UKKinstituutin tiloissa Tampereella. Päivä toteutettiin yhteistyössä Ikinuoret ry:n ja UKK-instituutin kanssa. Teksti ja kuvat Päivi Kyyrö Päivän aikana liikuttiin ja kuultiin luentoja liikunnan merkityksestä terveydelle sekä toimintakyvyn ylläpidolle. Tutkimusjohtaja Harri Sievänen puhui yli 65-vuotiaiden liikuntasuosituksista ja toimintakyvyn kannalta keskeisistä kunnon osa-alueista. Tämän jälkeen harjoiteltiin tasapainoa tasapainoradalla, osallistuttiin tuolijumppaan ja saatiin kuntosaliohjausta. Iltapäivällä tutkija, fysioterapeutti Radhika Patil luennoi siitä, että koskaan ei ole liian myöhäistä aloittaa liikuntaa ja että liikunta sopii kaikille ja jokaiselle löytyy sopiva liikuntamuoto. – On tutkimuksia, jotka ovat osoittaneet, että lihaskuntoa voidaan parantaa vielä 90-vuotiaana. Liikunta vaikuttaa kaikista eniten niihin, jotka ovat liikkuneet vähemmän. Jos aloittaa tosi huonolta tasolta, näkee suurimmat erot, kertoo Radhika Patil. – Liikunnan tulisi olla nautinnollinen asia. Jos ei ole ikinä harrastanut liikuntaa, siihen on varmasti jokin syy, miksi liikunta ei ole ollut miellyttävää. Jokainen arkielämässä tehty liike vaikuttaa myös luustoon. Itse luiden lujuuteen ei vanhemmalla iällä voi valtavasti enää vaikuttaa, mutta tärkeää on kiinnittää huomiota lihasten vahvistamiseen ja toimintakyvyn säilyttämiseen. Varsinkin vanhempien ihmisten on hyvä kiinnittää huomiota liikunnan turvallisuuteen. Kuntosaliliikunnassa tulee huomioida, että ei muodostu virheasentoja. Siksi se olisi hyvä aloittaa ammattilaisen ohjauksessa. Radhika Patil muistuttaa, että kaikkien ei välttämättä tarvitse harrastaa kuntosaliliikuntaa vaan myös kotiaskareet, kuten kaupassakäynti ja vedenkantaminen, ovat liikuntaa. Päivärutiineihin olisi hyvä lisätä porraskävelyä, joka kehittää voimaa ja tasapainoa sekä 22 nilkkojen notkeutta. Tasapainon harjoittamisen voi yhdistää moniin liikkumismuotoihin. Iloa liikkeelle päivän aikana ei ehtinyt puutua penkkiin, sillä luennot olivat sopivan mittaisia ja sopivin välein lähdettiin liikkumaan. Päivän päätteeksi käveltiin kauniissa luonnossa ja sitten olikin jo venyttelyn aika. Osallistujat iloitsivat päivästä täysin rinnoin ja toivoivat, että samanlainen päivä toteutettaisiin uudelleen. Päivän järjestämisestä kiitokset kuuluvat erityisesti Iloa liikkeelle päivän pääkoordinaattorille, Ikinuoret ry:n puheenjohtajalle Tuula Kivimäelle. Toiveita ja lupauksia o Ku rke la hetkistä tulee joskus kiitosrukouksia. Kirjoitin alkuvuodesta listan toiveistani tulevalle kesälle. En ollut aiemmin tehnyt tällaisia listoja, mutta jostain sellainen idea pälkähti mieleeni. Tänään kaivoin listan esiin ja luin, mitä kaikkea toivoinkaan. Listalla on muun muassa jäätelön syömistä merenrannalla ja lampaiden katselua Fallkullan kotieläintilalla. Toiveena on siis hetkiä, jolloin saan ihmetellä luomakunnan kauneutta ja rauhoittua. Saattaapa lampaiden ilmeet ja puuhat hieman naurattaakin. On toiveita, joita tokaistaan ääneen, on toiveita, jotka kirjataan listaksi, ja sitten on toiveita, jotka tuntuvat niin suurilta, ettei niitä oikein edes uskalla ajatella. Yksinäisen toive ystävästä, toive vakavasti sairaan paranemisesta tai toive siitä, että rakas ihminen oppisi tuntemaan Jeesuksen. Millaisia toiveita sinulla on? Arjen toiveita tulevalle kesälle? Suuria, sydäntäsi riipaisevia toiveita, joita tahdot kertoa Jumalalle? Joinain päivinä toivon paljon ja haluaisin asioiden menevän jollain tietyllä tavalla. Jos toiveeni eivät täyty, harmistun ja valitan. Toisina päivinä en toivo mitään. Elän vain hetken kerrallaan, ja illan tullessa totean, mitä kaikkea päivä toikaan tullessaan. En voi rakentaa päivääni Kuva: Ja r m Mitä sinä tällä hetkellä elämässäsi toivot? Minulla ääneen sanotut toiveet ovat lähiaikoina olleet tällaisia: ”Olisipa huomenna kaunis ilma. Voi kun saisin ensi yönä hyvät unet. Kunpa pian näkisin ystäväni.” Aika usein huomaan toivovani asioita, jotka koskevat tätä aikaa ja elämääni maan päällä. Toiveet ovat myös usein sellaisia, joiden toteutumiseen en voi itse vaikuttaa. Samat toiveet saatankin sanoa Jumalalle rukouksessa. On lohdullista, että Jeesus opetti Isä Meidän -rukouksen. Sitä rukoillessa muistuu mieleen toisenlaiset toiveet; Jumalan valtakunnan tulo, Jumalan tahdon tapahtuminen ja syntien anteeksisaaminen. Ja mikä ilahduttavaa, näihin toiveisiin tiedämme jo vastauksetkin. Ne eivät jää epäselviksi niin kuin omat toiveeni kauniista säästä, vaan jokaista pyyntöä kohden löytyy jo lupaus Jumalan sanasta. Rukoillessani syntien anteeksisaamista saan jo luottaa Raamatun lupaukseen: ”Synnit on annettu teille anteeksi hänen nimensä tähden.” 1. Joh.2:12. Onko sitten väärin toivoa ja pyytää Jumalalta ajallisia asioita? Tai kertoa hänelle toiveensa hyvistä yöunista? Ei tietenkään. Onneksi saamme kertoa hänelle kaiken. Mahtavaa on myös se, että Jeesus voi täydellisesti ymmärtää meitä, sillä hänkin on elänyt ihmisen elämän. Arkiset asiat vaikuttavat paljon ainakin minun tunteisiini, ja arjen ilon Ajatuksia uskosta toiveideni varaan. Osa toiveistani täyttyy ja osa ei. Osaan rukouksista saan vastauksen heti, osaan vasta myöhemmin. Toiveiden sijasta minun tulisikin oppia rakentamaan päiväni lupausten varaan. Jumalan lupausten. Niitä on hurjan paljon. Niin monta, etten mitenkään pysty niitä muistamaan ulkoa. Niistä yksi, aivan loistava, on tämä Jeesuksen lupaus: ”Minä olen teidän kanssanne joka päivä maailman loppuun asti.” Matt. 28:20. Tämän lupauksen varaan voi rakentaa paljon. Kaiken. Jokaisen päivän ja tulevan kesän. Jeesus on jo siellä, minne minä olen vasta menossa. Eikä ole hetkeäkään, jossa hän ei olisi mukana. Toivotaan ja luotetaan lupauksiin! Hanna 23 – Paikallisyhdistysten toimijoiden tapaamisissa on saatu tärkeää tietoa ja hyödyllisiä näkemyksiä, projektipäällikkö Heini Röyskö painottaa. Aktiivinen ja hyvinvoiva ikäihminen hankkeen antia 15.9.2013–31.3.2015 toteutettu EETU ry:n edellinen hanke Aktiivinen ja hyvinvoiva ikäihminen oli Sitran rahoittama, ja siihen liittyi olennaisesti Vahvat vanhusneuvostot -seminaarikiertue. Kiertueella haluttiin tehdä vanhusneuvostoja ja niiden toimintaa tunnetuksi ja löytää niille hyviä toimintamuotoja ja malleja. Tavoitteena on saada vanhusneuvostot aidoksi kumppaniksi kunnille ja kuntapäättäjille. Hankkeen loppuarvioissa todettiin muun muassa, että vanhusneuvostojen positiivinen valtakunnallinen näkyvyys on lisääntynyt ja mukana olevilla ihmisillä on aito ja vilpitön halu tehdä hyvää. Ideoiden, kokemuksen ja osaamisen määrä on valtava ja usko siihen, että neuvostot tekevät oikeita asioita, on projektin myötä kasvanut. Kehitettävää todettiin olevan vielä mm. rahoituksessa, viestinnässä ja asenteissa. Vapaaehtoistoiminnalle tarvitaan myös kipeästi apua kunnilta, esimerkiksi tilojen muodossa. Ikäihmiset kaipasivat lisäksi arkea helpottavia palveluita, ja niistä oltiin myös valmiita maksamaan. Hankkeen avulla toteutettiin myös Vanhusneuvosto-opas, jossa esitellään muun muassa toiminnan hyviä käytäntöjä ja annetaan suosituksia. Opas julkaistaan EETUn verkkosivuilla viimeistään juhannukseen mennessä. Hankkeen projektipäällikkönä toimi Jari Latvalahti. 24 Eläkeläisten osallisuus hanke tukee eläkeläisten aktiivista kansalaisuutta Eläkeläisliittojen etujärjestö EETU ry on käynnistämässä uutta hanketta nimeltään Eläkeläisten osallisuus. Hankkeen tavoitteena on tukea eläkeläisten osallisuutta verkossa, vapaaehtoistoiminnassa ja kunnan palveluissa. Käynnistämiseen liittyvät valmistelut alkavat ensi syksynä kolmella pilottipaikkakunnalla. Teksti Tiina Åhlgren Kuva Sakari Röyskö Hanketta on valmisteltu helmikuusta 2015 alkaen Sitran rahoituksella projektipäällikkö Heini Röyskön ja EETU ry:n työvaliokunnan yhteistyönä. Eläkeläisten osallisuus hanke on valtakunnallinen, ja se toteutuu, mikäli Raha-automaattiyhdistys myöntää sille rahoituksen. Rahoitusta on haettu vuosille 2016–2018. Toteuttamisessa on mukana myös kolme pilottipaikkakuntaa, jotka ovat Kuopio, Lohja ja Turku. Hankkeen käynnistymiseen liittyvät valmistelut aloitetaan pilottipaikkakunnilla syksyllä 2015. – Pilottipaikkakunnilla tullaan toteuttamaan matalankynnyksen osallistumismahdollisuuksia. Yksi suunnitteilla oleva malli on avoimet kansalaisraadit, joita toteutettaisiin yhdessä paikallisten vanhusneuvostojen ja EETU ry:n jäsenjärjestöjen paikallisyhdistysten kanssa, projektipääl- likkö Heini Röyskö kertoo. Maaliskuussa päättyneessä EETU ry:n Aktiivinen ja hyvinvoiva ikäihminen hankkeessa nousi esiin eläkeläisjärjestöjen ja vanhusneuvostojen yhteistyön tiivistäminen, ja siihen toiveeseen pyritään nyt vastaamaan. Tavoitteena on myös nostaa avoin kansalaisraati konkreettisemmin esille vaikuttamisfoorumina. Painopisteenä verkko-osallisuus Eläkeläisten osallisuus -hanke tulee sisältämään valtakunnallisen seminaarikiertueen, jonka erityisenä painopisteenä ovat verkkoon siirtyvät palvelut ja niiden tulevaisuus. – Haluamme tarjota seminaarikiertueella uusinta tietoa ja pohtia yhdessä osallistujien kanssa digitaalisia palveluja ikäihmisten näkökulmasta, sillä tulevaisuudessa julkiset palvelut, äänestäminen, kansalaisvaikuttaminen jne. siir- tyvät yhä enemmän verkkoon, Heini Röyskö sanoo. Seminaarikiertueella jaetaan myös tietoa pilottipaikkakuntien parhaista käytännöistä, jotka liittyvät ikäihmisten osallisuuden vahvistamiseen verkossa, vapaaehtoistoiminnassa ja kuntien palveluissa. Paikallisyhdistyksiltä tärkeää pohjatietoa Helmikuussa projektipäällikkönä aloittanut Heini Röyskö on tehnyt koko alkuvuoden tiedonhankintaa hankkeen pohjustukseksi. – Paikallisyhdistysten toimijoiden tapaamisissa on saatu tärkeää tietoa ja hyödyllisiä näkemyksiä, hän painottaa. Röyskö kertoo olevansa kiitollinen Lohjan ja Kotkan panokseen tiedonhankintamatkoillaan ja osoittaa erityiskiitoksensa Lohjan vanhusneuvoston puheenjohtajalle Pasi Virtaselle ja Kotkan Oloneuvokset ry:n puheenjohtajalle ja Kotkan vanhusneuvoston jäsenelle Risto Hokkaselle. – Lämmin kiitos myös kaikille, jotka tulivat keväällä järjestettyihin kuulemistilaisuuksiin. Oli tärkeää saada myös heidän näkemyksensä, Heini Röyskö kiittelee. Hän kertoo olevansa yhteydessä pilottipaikkakuntien EETU ry:n jäsenjärjestöjen paikallisyhdistyksiin alkusyksyn aikana hankkeen valmisteluun liittyvissä asioissa. 25 Kristel-kuoron kesäleiri 23.–25.7.2015 Keuruulla ja Multialla Tervehdys laulavaiset! Tulevana kesänä kokoonnumme Keuruun Isossa Kirjassa kuoroleirillä ja Multialla. Iltamusiikki on Multian kirkossa perjantaina 24.7 klo 17.00. Se liittyy ”Multiaista satoa” kesätapahtumaan. Keuruulla Isossa Kirjassa aloitamme torstaina 23.7. lounaalla klo 12 ja jatkamme kuoroharjoituksilla. Majoitus: 2hh/vrk/huone 81€ 1hh/vrk/huone 70€ Hintoihin sisältyy liinavaatteet ja perjantain aamupala Ruokailut: Lounas 9,30€ Ansiomerkit Kahvi 2,80€ Päivällinen 6,50€ Iltapala ostetaan itse leirikahvila SiCafesta, joka on auki klo 23.00 saakka. Ilmoittautumiset Keuruulle 2.7.2015 mennessä puh 040 560 9865/Leea Miettinen tai [email protected] Kertokaa ilmoittautuessanne ruokavalio ja huonekaveri. Sähköpostilla ilmoittautujat ilmoittakaa osoite ja puhelinnumero. Perjantaina siirrymme lounaan jälkeen Multialle jossa iltamusiikki klo 17.00. Sen jälkeen on JUHLAPÄIVÄLLINEN! Multialla majoitusta voi itse kysyä: Sinervän leirintäalueen mökit puh 040 766 0874/ Koppelomäki Metsolan pihapiiri puh 040 660 4412/Herranen Olettehan nopeita että saatte halutessanne majapaikan Multialta! Laululista Iltamusiikki: 202a, 2, 293, 66a, 279, 285, 278, 273, 3, 295, 236, 296b, ylim. 245 Muita harjoiteltavia lauluja: 296a, 53, 145, 299, 27, 243, 300 Tervetuloa kaikki runsain joukoin kesäleirille! Liiton hallitus Kultainen ansiomerkki Hyttinen Anja, Joensuu Kiiskinen Hilkka, Joensuu Kokkonen Maija, Lohja Kokkonen Matti, Lohja Kähönen Varpu, Joensuu Laakko Virpi Marjatta, Lappeenranta Matikainen Sirkka, Joensuu Pulkkinen Väinö, Joensuu Romppanen Joutsi, Joensuu Ensio Koitto, puheenjohtaja Jaakopinkuja 4, 13100 Hämeenlinna, 050 3374 379, [email protected] Hopeinen ansiomerkki Haikonen Aarne, Lohja Leppänen Pauli, Joensuu Mustonen Maila, Joensuu Puukka Marja-Liisa, Helsinki Saari Merja, Lohja Savolainen Maija-Leena, Lohja Siippola Martti, Lohja Sorsa Esko, Lohja Tolvanen Elma, Lohja Veiksola Ritva, Lohja 26 Tuula Kivimäki, varapuheenjohtaja Tampere, 0500 779 244 Tapio Alasaari, Seinäjoki, 040 5250 685 Irma Repo, Savonlinna, 050 496 5410 Maija Kokkonen, Lohja, 050 326 3703 Riitta Räisänen, Leppävirta, 040 771 3850 Maila Mustonen, Joensuu, 050 372 5387 Antero Sala, Pyhtää, 050 364 4633 Lasse Nikkinen, Vaajakoski, Urpo Vuorenoja, Sastamala, 040 554 8188 050 321 6521 Kristillinen Eläkeliitto ry Arttolantie 1, 00750 Helsinki puh. 045 609 3551, [email protected] Päivi Kyyrö, toiminnanjohtaja [email protected], puh. 045 312 0310 Kristillisen Eläkeliiton piirijärjestöt 2015 Etelä-Savon piiri Rauni Liukko, puheenjohtaja puh. 050 557 9262 [email protected] Kymen piiri Eila Korjala, puheenjohtaja puh. 050 499 8957 [email protected] Pohjois-Karjalan piiri Maila Mustonen, puheenjohtaja puh. 050 372 5387 [email protected] Irma Repo, sihteeri puh. 050 4965410 [email protected] Pirkko Klemolin, sihteeri puh. 044 941 2196 [email protected] Aila Kuisma, sihteeri puh. 0500 188 810 Hämeen piiri Esko Ojala, puheenjohtaja puh. 044 523 2799 [email protected] Lounais-Suomen piiri Leea Hiltunen, puheenjohtaja puh. 050 402 1892 [email protected] Matti Karppila, sihteeri puh. 0400 647 682 [email protected] Satu Nissinen, sihteeri puh. 0400 228 280 [email protected] Keski-Suomen piiri Lasse Nikkinen, puheenjohtaja puh. 040 554 8188 [email protected] Pohjanmaan piiri Taneli Kuusisto, puheenjohtaja puh. 050 360 2221 [email protected] Ritva Vesterinen, sihteeri puh. 050 337 0021 [email protected] Anna-Mari Jutila, sihteeri puh. 050 358 7997 [email protected] Pohjois-Savon piiri Eino Räsänen, puheenjohtaja puh. 0500 671 898 [email protected] Maarit Miettinen, sihteeri puh. 050 412 1021 [email protected] Uudenmaan piiri Ulpu Leino, puheenjohtaja puh. 050 527 9127 [email protected] Sirkka-Liisa Salmi-Mehtonen, sihteeri puh. 045 127 2811 salmimehto@gmail 27 Kesä on koittanut, valo voittanut! Kävelylle lähden; ihan viivan vedonko tähden? Kuntokortti viivoista tykkää, älä kävelylle lähtöä lykkää. Siten puhelu sille ystävälle, joka ei pääse mukaan lenkille. Voit tuoda piristystä toisen päivään ja pääset viivaakin vetämään. Näin yhdessä kun yritetään, saadaan vaihtelua elämään ja jaksetaan tulla kuukausitapaamisiin. Siellä ensin tartutaan kahvipöydän antimiin maukkaisiin, sitten hengen ravintoa nautitaan, laulut ja ohjelmat muut hartaasti kuunnellaan. On taivaan Isä itse kansamme; Hän yhteyden antaa tilaisuuksiimme. Ikinuori
© Copyright 2024