Kristelli 2/2015

Kristelli
Kristillisen Eläkeliiton jäsenlehti
2/2015
Loppuun
palaminen
palautti
elämän
sivu 6
Perinnekinkerit
Kruununvoudintalolla
sivu 16
Sana vahvistuu
sävelen kautta
sivu 14
Kristelli 2/2015
Kristillisen Eläkeliiton
jäsenlehti
Julkaisija
Kristillinen Eläkeliitto ry
Päätoimittaja
Päivi Kyyrö
[email protected]
puh. 045 312 0310
Taittaja
Taina Lassila
Toimituksen osoite:
Arttolantie 1
00750 Helsinki
puh. 045 609 3551
[email protected]
Painopaikka:
Erweko Oy
ISSN-L 2243-4658
ISSN 2243-4658
Tässä lehdessä:
Esteettömyyden ihanteita
Päivi Kyyrö................................................................................................................................ 3
Iloa liikkeellä........................................................................................................................... 4
Loppuun palaminen palautti elämän
Mirka Kallio............................................................................................................................... 6
Valoa ja lämpöä kohti
Ensio Koitto.............................................................................................................................. 9
Sastamalan Kristilliset Eläkeläiset ry..............................................................................10
Juhlasivut...............................................................................................................................11
Hannes Hynönen: "Justiin reilusti yli 100"
Päivi Kyyrö..............................................................................................................................12
Sana vahvistuu sävelen kautta
Mirka Kallio.............................................................................................................................14
Perinnekinkerit Kruununvoudintalolla 13.1.2015
Riitta Viirret............................................................................................................................16
Kiehtova musta rummuttaja
Ensio Koitto............................................................................................................................18
Muistokirjoitus Erkki Korhosesta...................................................................................19
Lukijan kynästä....................................................................................................................19
Kristelli
EETU kysyi, puoluejohtajat vastasivat..........................................................................20
Seuraavaan lehteen tarkoitetut aineistot tulee toimittaa viimeistään 4.5. Lehteen
lähetettävästä aineistosta
on hyvä sopia etukäteen toimituksen kanssa. Kirjoituksista tai kuvista ei makseta
palkkota ellei asiasta ole
erikseen sovittu. Kuvat ja
muu materiaali palautetaan
pyynnöstä.
Jari Kyyrö.................................................................................................................................23
Lisääthän lähettämiisi aineistoihin nimesi, osoitteesi,
puhelinnumerosi ja sähköpostiosoitteesi. Laita kuvien
yhteyteen myös kuvaajan nimi ja hänen yhteystietonsa.
2
Ajatuksia uskosta: Parempi toivo – uskon kautta
Lukijan kynästä....................................................................................................................24
Tampereen Ikinuorilla on kuoro, joka
kokoontuu yhteen kerran viikossa.
Sivulla 14.
Kansikuva: Urpo Vuorenoja
Kuva sakari röyskö
No 3/2015 ilmestyy 8.6.
Päätoimittajan mietteitä
Esteettömyyden
ihanteita
Esteettömyyteen on alettu kiinnittää huomiota yhä enemmän. Sisäänkäyntejä on tehty
sopiviksi liikuntarajoitteisille, hisseissä on
näppäimet, joissa voi tunnistaa kosketuksella
kerrokset. Aina ratkaisut eivät kuitenkaan ole
kovin käytännönläheisiä. Tällaisia esimerkkejä voi löytää joistakin invalidivessoista. Tilat
on kyllä tehty riittävän suuriksi apulaitteiden
kanssa liikkumiseen, myös tukikahvat ovat
oikeissa paikoissa, mutta jostain syystä wcpaperin pidikkeet on sijoitettu niin kauas, että niihin kurkottaminen ei onnistu istualtaan.
Toivottavasti tätä ei huomaa liian myöhään.
Tällaisessa wc-tilassa kävijän on paras ottaa
ensin rulla kainaloon ja vasta sitten istahtaa
pöntölle.
Esteettömyys kuuluu tasa-arvoiseen yhteiskuntaan, jossa erilaiset kyvyt ja tarpeet on otettu huomioon. Näin jokaisella on mahdollisuus
saada palveluita ikään tai kuntoon katsomatta.
Lain mukaan ketään ei saa ilman hyväksyttävää
perustetta asettaa eri asemaan sukupuolen, iän,
alkuperän, kielen, uskonnon, vakaumuksen,
mielipiteen, terveydentilan, vammaisuuden
tai muun henkilöön liittyvän syyn perusteella.
Jossakin määrin tämä toteutuukin yhteiskunnassamme. On kuitenkin tilanteita, joissa esteettömyysajattelu näyttää olevan ihan hukassa. Vaadimme esimerkiksi, että vanhusten pitäisi siirtyä
netin käyttäjiksi, muuten he jäävät paitsi monista
heille tärkeistä asioista.
Pankkiasioita on kätevä hoitaa netissä. Siitä
vaan napsuttelemaan pitkää viitenumerosarjaa päätteelle. Radiossa voidaan kertoa tapahtumasta, joka voisi kiinnostaa iäkkäämpääkin,
mutta ongelmaksi jää se, että lisätietoja löytyy
netistä. Jos taas jostakin sattuu löytämään mahdollisuuden esimerkiksi varata aikaa pankkiasiointia varten puhelimitse, se usein tarkoittaa,
että pitää olla hyvin nopea valitsemaan numeroita kielen tai palvelutarpeen mukaan. Kun on
vihdoin päässyt painamaan numeron oikeaan
kohteeseen, ovat linjat usein niin varattuja, että
läpi ei sitten olekaan ilman puolen tunnin odotusta mahdollisuutta päästä. Täytyy olla todella tärkeää asiaa soittamiseen, jos siihen jaksaa
yleensäkään ryhtyä.
Olemme rakentaneet ”konttoreita”, joihin
pääsy on joillekin lähes mahdotonta. Silloin,
kun itse on vielä voimissaan, on helppo rakentaa
maailmaa, jossa on tilaa vain terveille, nuorille,
näppärille ja pärjääjille. Vielä hyvässä kunnossa
olevien ikäihmistenkin on mahdollisuus oppia
uusia tekniikoita ja päästä näin mukaan erilaisille areenoille, mutta heikoimmille
pelkästä perusarjesta selviäminen voi
vaatia suuria ponnistuksia. Kuitenkin
jokaisella pitäisi olla terveydentilastaan, iästään tai vammaisuudestaan
huolimatta samanarvoinen oikeus
saada hänelle välttämättömiä ja
myös kiinnostavia palveluita yhteiskunnassamme.
Kun mahdollisuudet arjesta selviytymiseen ovat
heikentyneet huomattavasti, voi edessä olla syrjäytyminen, kun jää osattomaksi
monista tärkeistä asioista. Paluuta menneeseen, netittömään
maailmaan, ei enää ole, mutta
se ei poista velvollisuuksiamme
ja vastuutamme lähimmäisiämme
kohtaan. Miten voimme mahdollistaa
kaikkien tasa-arvoiset mahdollisuudet elää ja toimia yhteiskunnassamme? Esteettömyys ei saisi tarkoittaa
vain liuskoja sisäänkäynneissä, sen pitäisi olla paljon kokonaisvaltaisempaa
lähimmäisen huomioimista.
Päivi Kyyrö
Kuva: Sakari Röyskö
3
Iloa liikkeellä
Kristillisen Eläkeliiton teemana vuonna 2015 on Iloa liikkeellä. Julkaisemme
palstalla tapahtumaan, esineeseen, henkilöön tms. liittyviä lyhyitä tekstejä ja kuvia.
Sauvakävely pitää keravalaisen Elvi Ikäheimosen virkeänä ja hyvässä kunnossa.
Päivittäinen liikunta
on terveyden tärkein tuki
Ikääntyessä liikunnan merkitys
korostuu. Pienikin liikunnan lisäys
vaikuttaa myönteisesti, myös
pitkän liikkumattoman kauden
jälkeen. Liikunta yhdistettynä
hyviin elintapoihin on terveyden ja
toimintakyvyn paras tuki.
Teksti ja kuva tiina Åhlgren
4
Liikunnan suotuisista vaikutuksista ihmisen henkiseen
ja fyysiseen hyvinvointiin puhutaan paljon, eikä suotta.
– Liikunta ehkäisee monia sairauksia ja on myös
useiden sairauksien hoitomuoto. Näin on esimerkiksi
sydän- ja verisuonisairauksien, diabeteksen ja ylipainon kohdalla, toimialapäällikkö Elina Karvinen Ikäinstituutista kertoo.
Aktiivinen elämäntapa, mukaan lukien liikunta, suojaa myös muistisairauksilta. Ja jos muistisairaus on jo
puhjennut, liikunnan lisääminen auttaa oireisiin.
– Sellaiset liikuntamuodot, joissa yhdistyvät fyysinen, älyllinen ja sosiaalinen aktiivisuus, ovat tehokkaita
Liikuntasuosituksia ikäihmiselle
n
n
n
n
n
n
eipasta kävelyä 2,5 tuntia viikossa, jonka voi
R
jakaa esimerkiksi 5 päivälle 30 min kerrallaan
tai
selvästä sykettä enemmän nostavaa liikuntaa
1 tunti 15 min viikossa, jonka voi jakaa kolmeen
liikuntakertaan.
Lisäksi tasapaino- ja voimaharjoittelua arkeen
sovellettuna tai ryhmäliikuntana.
Päivittäisiä helppoja voimisteluliikkeitä, joiden
avulla nivelten liikkuvuus säilyy.
Tärkeää on lisätä liikuntaa edes joltakin osin
ja välttää liikkumattomuutta. Pienikin lisäys
vaikuttaa myönteisesti hyvinvointiin.
Liikuntaan kannattaa yhdistää sosiaalisia suhteita
ja tehdä sitä itselleen mieluisalla tavalla.
muistisairauksien ehkäisyssä. Tällaisia ovat esimerkiksi ohjattu ryhmäliikunta ja ulkoilu.
Liikunnan avulla moni on saanut myös uusia sosiaalisia suhteita.
– Jo aivan tavallinen kimppakävely tuo mukavaa
yhdessäoloa. Moni on löytänyt ryhmäliikunnan piiristä sosiaalisesti mieluisan liikuntamuodon. Liikunta
on myös erittäin hyvä hoitokeino lievässä masennuksessa ja auttaa yksinäisyydestä kärsiviä, Karvinen
toteaa.
Ulkona liikkuminen ja erityisesti luonto virkistävät, nostavat mielialaa ja vähentävät stressiä. Metsät,
puistot, mökkimaisemat ja vesi ovat tunnetusti hyvin terapeuttisia elementtejä. Viherympäristöillä on
monien tutkimustenkin mukaan mieltä elvyttävä ja
hyvinvointia edistävä vaikutus.
Tärkeät tasapaino ja voima
Jokaisen ikäihmisen kannattaa etsiä itselleen mieluisa
tapa säännölliseen päivittäiseen arkiliikuntaan, jotta
liikkumattomat jaksot jäisivät mahdollisimman pieniksi.
– Sykettä nostava, ripeä liikkuminen on tärkeää.
Sen lisäksi suositellaan voima- ja tasapainoharjoituksia. Voiman lisääminen jalkoihin ja keskivartaloon
parantaa tasapainokykyä ja ehkäisee kaatumisia. Hyviä voima-tasapainoharjoitteita ovat vesijuoksu, kuntosaliharjoitukset, tehokas kotijumppa ja rappujen
kävely, Karvinen kertoo.
Kotona voi tehdä yksinkertaisia tasapainoharjoitteita nousemalla tuolista ylös ilman tukea, ja haastetta
saa lisää laittamalla silmät kiinni. Myös nilkan liikkuvuutta kannattaa edistää kävelemällä ja nousemalla
varpaille, sillä tasapainon horjuessa korjausliikettä
haetaan myös nilkoista.
– Liikkumisvarmuus on erityisen tärkeää, ja sitä
kannattaa harjaannuttaa aina, sisällä tai ulkona, iästä
riippumatta.
Sauvakävelystä virkeyttä ja elinvoimaa
86-vuotias Elvi Ikäheimonen kävelee kolme neljä kertaa viikossa joko sauvoilla tai ilman.
– Kävely pitää virkeänä ja fysiikan hyvässä kunnossa, myös ryhti pysyy hyvänä. Raitis ilma tekee
hyvää, ja huomaan heti, jos olen ollut liikkumatta.
Olo tulee jotenkin laiskaksi ja veltoksi, Ikäheimonen
kertoo.
Kaatumisia hän ei pelkää, sillä sauvoista saa hyvin
tukea ja talvisin kengissä on liukuesteet.
– Kävelyssä parasta on luonnossa liikkuminen. Pysähtelen välillä ihmettelemään luonnon ihmeellisyyksiä. Menen tarkoituksella sellaisia reittejä, että voin
ihailla maisemia ja tutkia kasveja. Olen sanonutkin,
että luonto on Jumalan puutarha.
Jos huonon sään takia on pysyteltävä sisätiloissa, Ikäheimonen kertoo treenaavansa kävelyä
huoneistonsa käytävällä. Hän myös voimistelee
joka aamu.
– Voimistelu tuli mukaan päiväohjelmaani jo vuonna 1963, kun minulle tehtiin selkäleikkaus ja jälkihoidoksi määrättiin voimisteluliikkeet. Sen jälkeen selässä ei ole ollut vikaa.
Arjen hyötyliikuntaa Ikäheimonen saa myös
käydessään avustamassa sokeita vanhuksia palvelutaloissa Helsingin Herttoniemessä ja Kustaankartanossa. Matka Keravan Saviolta taittuu junalla ja
jalkaisin.
5
Loppuun palaminen
palautti elämän
Teuvo Vuorenoja selvisi vaikeasta
työuupumuksesta ja löysi samalla sen,
mikä on elämässä tärkeintä.
Teksti Päivi Kyyrön radiohaastattelun pohjalta kirjoittanut Mirka Kallio
Kuvat Urpo vuorenoja
Teuvo Vuorenoja on sepän poika ja on harjoitellut itsekin
kädentaitoja pienestä pitäen.
Jo 10-vuotiaana hän korjaili
polkupyöriä ja vuotta myöhemmin jopa autoja. Käsillä
työskentely on kulkenut hänen
mukanaan läpi elämän.
Vuonna 1963, Uudenvuoden aattona, Teuvo Vuorenoja
päätti vaimonsa Ritvan kanssa, että heidän täytyy hankkia Teuvolle työ, josta saa parempaa palkkaa. Näytti siltä,
että Valkeakoskella voisi olla
hitsauksen taitajalle tilausta.
Niinpä Teuvo laittoi oman yrityksen pystyyn ja alkoi tehdä
hitsaustöitä omalla työhuoneellaan. Vuoden päästä pieni yritys oli kasvanut. Ensin
Teuvo palkkasi kaksi uutta
työntekijää, minkä jälkeen
työntekijöiden määrä kasvoi aina viiteenkymmeneen
saakka. Suureen vastuuseen
ja työmäärään liittyi myös
varjopuolensa. Töiden lisäksi
Teuvo oli paljon mukana järjestötoiminnassa, ja vähitellen
6
hän alkoi rasittua työmäärästä liikaa. Hän kävi lääkärissä ja sai välillä rauhoittavia
lääkkeitä, mutta ne auttoivat
vain hetkellisesti, eikä tilanne
helpottanut pidemmän päälle.
Muutos on elämän lähde
Vuonna 1988 Teuvo Vuorenoja myi yrityksensä. Yrittäjähenkisen miehen oli kuitenkin
vaikea lopettaa jatkuvaa tekemistä, joten Teuvo ryhtyi kiinteistösijoittajaksi. Lisäksi hän
oli perustamassa kahta muuta
yritystä, vaikeista ajoista huolimatta. Teuvo alkoi kärsiä
monenlaisista fyysisistä oireista, kuten levottomuudesta,
pääkivuista, huimauksesta ja
huonoista yöunista. Loppuun
palaminen alkoi olla totaalista.
– En pystynyt enää ajattelemaan, kuvailee Teuvo
tilannettaan. Hän ei voinut
enää keskittyä mihinkään,
eikä kyennyt ratkomaan vaikeuksia, joita oli jokaisessa
hänen yrityksessään. Teuvo
ei saanut otetta mistään. Hän
hakeutui useaan otteeseen
lääkäriin, toivoen, että häneltä löytyisi jokin elimellinen
sairaus, joka voitaisiin hoitaa
kuntoon lääketieteellisin keinoin. Siinä vaiheessa Teuvo ei
kyennyt edes enää lukemaan.
Autoa ajaessa oli vaikeuksia
hahmottaa, liikkuuko auto vai
tie. Lääkärin lausuma tuomio
oli kova.
– Olet niin huonossa kunnossa, että muutos on välttämätön.
Psykiatri sanoi Teuvolle, että ei ole milloinkaan tavannut
yhtä rasittunutta yritysjohtajaa. Hän sanoi, että Teuvo ei
voisi jatkaa enää työelämässä,
vaan hänen olisi jäätävä eläkkeelle. Teuvon itsesyytökset
olivat valtavat ja päässä pyöri
kysymyksiä siitä, miksi hän
oli antanut itsensä ajautua
niin heikkoon kuntoon.
– Olisi pitänyt hellittää
silloin, kun oli mahdollisuus,
Teuvo toteaa.
Alas pyhitystornista
Helsinkiläisessä sairaalassa
Teuvo Vuorenojalle ehdotettiin hoitojaksoa Hopeaniemen
kuntoparantolassa, josta hän
saikin hoitopaikan hyvin nopeasti. Hän oli niin huonossa kunnossa, että joutui saman tien erityistarkkailuun.
Hopeaniemessä järjestettiin
viikoittain hartauksia, mikä
koituikin lopulta pelastusrenkaaksi Teuvon elämässä.
Hopeaniemen työntekijä Hannu Huhtala oli eräänä iltana
hartausvastuussa. Hän lauloi
särkyneestä saviruukusta ja
puhui tavalla, joka kosketti
Teuvoa. Hartauden päätteeksi
Teuvo jäi kyselemään, pääsisikö hän Hannun juttusille.
Vastaus oli myönteinen, sillä
juuri Teuvolle hartaus olikin
suunnattu. Miehet keskustelivat tunnin verran, ja lopulta rukoilivat, että Teuvo voisi
vastaanottaa Jeesuksen elämäänsä.
– Sanoin, että teen mitä
vaan, kunhan saan paremman
olon.
Hannu muistutti Teuvoa
siitä, että paraneminen ei
tapahdu hetkessä, mutta Jumalan kanssa siitä on toivoa.
Näin alkoi paranemisprosessi.
Teuvo sai mukaansa pari hengellistä kasettia, jotka päätyivät ahkeraan kuunteluun
jo kotimatkan aikana. Täyskäännös elämän suunnassa
oli juuri tapahtunut, mutta
muutos ei silti ollut nopea.
Kun Teuvo muutti vaimonsa
kanssa Portugaliin vuonna
1992, kasettisoittimessa pyöri
tiiviiseen tahtiin esimerkiksi
Pekka Simojoen Liekit - musikaali, jonka tutussa laulussa
lauletaan:
”Tunnen suurta Jumalaa vain
vähän
Hän on juuri minut löytänyt
Hän hiljaa astui elämääni tähän
Kaiken uusin silmin näen nyt.”
Hengellisiä lauluja kerta
toisensa jälkeen kuunneltuaan Teuvon ajatusmaailma
alkoi vähitellen muuttua. Lopulta hän pystyi jälleen lukemaan Raamattua ja sai luettua koko Uuden testamentin
läpi. Kesäisin Ritva ja Teuvo
Tässä Teuvo Vuorenoja esittelee ylpeänä uuden omakotitalonsa takkaa. Sen
on tehnyt hänen eläkeläiskaverinsa Reijo Virta. Kyseessä on kiertoilmatakka,
joka lämmittää koko taloa. Eikä siinä kaikki. Kaverukset ovat rakentaneet
kahdestaan koko talon. Asunto on kaikin tavoin viimeistä tekniikkaa täynnä.
Siinä on muun muassa maalämpö, työtiloja erilaisiin harrastuksiin, mukava
olohuone jne.
palasivat Suomeen. Vuoden
1994 kesällä Teuvo suuntasi
innokkaasti kaikkiin mahdollisiin hengellisiin tilaisuuksiin, riippumatta siitä, mikä
seurakunta oli järjestäjä. Hän
hakeutui keskustelemaan monen tilaisuuden vetäjän kanssa ja pyysi esirukousta.
– Näin sain hengellistä vahvistusta, kertoo Teuvo.
– Hengellinen yhteys on
7
kaikista tärkeintä. Yrittäjävuosina kadotin yhteyden
Jumalaan ja samalla kadotin
myös elämäni. Rakensin itselleni oman pyhitystornin, jota
en koskaan saanut valmiiksi.
Alastulo sieltä kesti yhteensä
neljä vuotta.
Maailman myrskyissä
Elämän myrskyt eivät kuitenkaan loppuneet. Vuoden 1994
syyskuussa Vuorenojat olivat
jälleen palaamassa Portugaliin.
Heidän tarkoituksenaan oli
taittaa matkaa laivalla Saksaan
saakka. Oli poikkeuksellisen
myrskyisä sää, mutta he ajattelivat laivan olevan tarpeeksi
suuri kestämään myrskyn. Illalla laivalla kuulutettiin, että
toinen alus lähialueella on merihädässä, ja tilannetta tarkkaillaan. Matkustajille ei sillä
erää kerrottu enempää. Heitä
kehotettiin käymään hytteihinsä nukkumaan.
– Olimme hämmentyneitä
ja mietimme, mitä ihmettä on
tapahtumassa.
8
Yöllä Teuvo heräsi kuullen
selkeästi äänen, joka sanoi:
”Herra auta, me hukumme.”
Hän rukoili vaimonsa kanssa,
että he selviäisivät matkasta.
Laiva heilui edelleen niin paljon, että lasit putoilivat lattialle. Aamulla kuuden maissa
kapteenin tiedottaja kuulutti,
että koko yö on mennyt pelastustöissä. MS Estonia oli
uponnut, ja 800 ihmistä oli
hukkunut sen mukana. Joka
puolelta alkoi kuulla itkua.
Alus, jolla Vuorenojat matkustivat, selvisi etsiytymällä
väliaikaiseen turvaan Ruotsin
rannikolle. He kuitenkin ymmärsivät, että heidän laivansa
olisi voinut upota myös.
– Samankokoinen oli meidänkin laiva kuin tämä Estonia.
Kohtalokas yö on inspiroinut Teuvoa kirjoittamaan runon. Siitä välittyy se rauha,
joka on tänä päivänä läsnä
hänen elämässään. Sitä rauhaa eivät elämän myrskyt voi
huuhtoa pois.
Ovat ihmiset luomisraiteiltaan suistuneet kauas pois
Kuin tarkoitusta elämällä ollenkaan ei ois
Monet seilaa maailman meriä,
missä tuulee myrskyää
Ei tiedä minne kääntyä, mistä
löytyy määränpää
Mutta turhaan tuulta myrskyä
sä vastaan taistelet
Jos samaa kehää kierrät, pois
koskaan pääse et
Nosta katseesi majakkaan,
missä valo kirkkain loistaa
Tää valo Jeesuksemme on,
Hän huoles, murhees poistaa
Hän sinut johdattaa rauhan
satamaan
Missä ei tuule ei myrskyä, on
tyyntä, rauhaisaa.
Puheenjohtajan palsta
Valoa ja lämpöä kohti
Talvihanget odottavat kevään lämpöisiä tuulia. Kevät tuo tullessaan virtaavat purot, visertävät linnut, lauhat tuulet ja paljon muita
merkkejä luonnossa! Päivät pitenevät ja valo
voittaa, se on varma tosiasia. Näin on käynyt
vuosi toisensa jälkeen. Apostoli Paavali kirjoitti aikanaan roomalaisille hengellisestä ja
varmasta tosiasiasta:
”Olen varma siitä, ettei kuolema eikä elämä, eivät enkelit, eivät henkivallat, ei mikään
nykyinen eikä mikään tuleva eivätkä mitkään
voimat, ei korkeus eikä syvyys, ei mikään luotu
voi erottaa meitä Jumalan rakkaudesta, joka
on tullut ilmi Kristuksessa Jeesuksessa, meidän
Herrassamme.” Room.8:38,39.
Kun Paavali toteaa: ”Olen varma”, niin siinä
ei siis käsitellä jotain haavetta, eikä harrasta
toivetta, vaan varmaa asiaa. Miksi on varmaa
saada olla Kristuksen rakkaudessa? - Siksi, että Jeesus Kristus sai vihollisestamme varman
ja täydellisen riemuvoiton! Hänen voittonsa
ansiosta puhumme varmasta asiasta meidän
hyväksemme. Olemme tuon riemuvoiton
ansiosta päässeet osalliseksi siitä valtavasta
rakkaudesta, jolla meitä on rakastettu ja rakastetaan rajattomasti edelleen!
Tässä samassa luvussa on myös meille, tämän
ajan ihmisille annettu todellinen TURVATEKSTI.
Se on jakeessa 34: ”Kuka voi tuomita kadotukseen? Kristus - mutta hän on kuollut
meidän tähtemme, ja enemmänkin; hänet on
herätetty kuolleista, hän istuu Jumalan oikealla
puolella ja rukoilee meidän puolestamme.”
On ylen ihmeellistä, että Jumalalle ei pimeyskään ole pimeää, vaan sekin on hänelle kirkasta ja valoisaa. Psalmissa 139 se todetaan: ”Sinulle pimeys ei ole pimeää, vaan yö on sinulle
kuin päivänpaiste, pimeys kuin kirkas valo.”
Arabialainen sananlasku toteaa: ”Musta muurahainen, mustalla kivellä, mustassa yössä - Jumala näkee hänet.”
Efesolaiskirjeessä todetaan, että mekin olemme ennen olleet pimeässä ja pimeyttä, mutta
meidätkin on Jumala nähnyt. Nyt saamme elää
hedelmää kantavina valon lapsina. ”Ennen tekin olitte pimeyttä, mutta nyt te loistatte Herran valoa. Eläkää valon lapsina! Valo kasvattaa
hyvyyden, oikeuden ja totuuden hedelmiä.”
Ef.5:8,9.
Näin keväällä on siunattua muistaa valtavat
pääsiäisen ajan tapahtumat. Voimme ajatuksissamme antaa niille aikaa ja tilaa. Kaiken
sen ohessa Herra pitää huolen niin monesta
asiasta, joita kohtaamme matkalla Jumalan
valtakuntaan!
Iloisiin tapaamisiin Karkun evankelisella
opistolla!
Ensio Koitto
Myös profeetta Jesaja rohkaisee meitä tosiasialla: ”Nouse, ole kirkas, sillä sinun valkeutesi
tulee, ja Herran kunnia koittaa ylitsesi. Sillä
katso, pimeys peittää maan ja synkeys kansat,
mutta sinun yllesi koittaa Herra, ja sinun ylläsi näkyy hänen kunniansa.” Jes.60:1,2. (v.38
käännös)
9
Kuva: Sakari Röyskö
Sastamalan
Kristilliset Eläkeläiset ry
Mikä teidän yhdistyksessänne on parasta?
Leppoisa ja hyväksyvä ilmapiiri.
Mitä kokoontumisissanne
tapahtuu? Yleensä meillä on joku teema
ja kahvitarjoilu.
Paljonko väkeä on yleensä
koolla? Väkeä on keskimäärin 15–30
henkilöä. Millaisia suunnitelmia yhdistyksellänne on vuodelle
2015?
Kokoonnumme kerran kuukaudessa, osallistumme Kristityt yhdessä -tapahtumaan,
vierailemme eri seurakunnis-
10
sa ja eri puolilla Sastamalaa.
Toukokuussa teemme retken
Hämeenlinnaan. Sastamalan
Kristilliset Eläkeläiset ry
n
Teettekö yhteistyötä muiden yhdistysten kanssa?
Lounais-Suomen ja muidenkin alueiden kristillisten yhdistysten kanssa. Kutsumme
muita mukaan retkillemme ja
vierailulle ja teemme vierailuja. Osallistuvatko jäsenenne
aktiivisesti lähimmäispalveluun? Jäseniämme on mukana seurakuntiensa lähimmäispalvelussa ja monilla on omassa
tuttavapiirissään ihmisiä,
joita käyvät säännöllisesti tapaamassa.
Onko teillä suunnitelmia
n
n
n
P erustettu vuonna 2007
60 jäsentä
Jäsenmaksu 10 euroa vuodessa
Puheenjohtaja Urpo Vuorenoja
vuoden teeman Iloa liikkeellä varalle?
Tapaamistemme teemat liittyvät tämän vuoden valtakunnalliseen teemaan. Aihetta
käsitellään eri tavoin, mukana myös liikunnan ilo.
Millaisia terveisiä tahtoisitte lähettää muille yhdistyksille?
Yhteistyö on voimaa! Saa virikkeitä ja ideoita toimintaan
sekä uusia ystäviä.
Kevätjuhla ja vuosikokous
Karkun evankelisella
opistolla 18.–19.4.2015
Ilo täyttää sydämen
Lauantai
Ilmoittautumiset klo 10 alkaen
11.30–12.30 Lounas
13.00–14.30 A
vajaisjuhla
Juontajana Maiju Vuorenoja
Yhteislaulu: Käteeni tartu, on tiemme
yhteinen, (LV 121)
Juhlanavaus, puheenjohtaja Ensio Koitto
Kristel-kuoro, johtajina Miia Liukko ja
Risto Kahila
Lounais-Suomen piirin tervehdys
Leea Hiltunen
Musiikki: Maan ääriin asti Herra
(VK 424)
Ilosanomaa jakaen, lähetysterveisiä
Venäjältä: Elina ja Hannu Heikkilä
Yhteislaulu: Jumala loi auringon, kuun
(VK 135)
14.30 Päiväkahvi
15.15 Vuosikokous
Rinnakkaisohjelma:
Wanha-Harsun perinne- ja museokoti
Karkun keskustassa
Näyttely: Hengellisen laulun ilo on aarre
Maakunnantie 17, Urpo ja Maiju Vuorenoja
17.00–18.00 Päivällinen
19.00–20.00 Kristel-kuoron iltamusiikki Karkun
kirkossa, johtajanaan Miia Liukko ja
Risto Kahila
20.30–21.00 Iltapala
Sunnuntaina
Riku Rinne,
Evankeliumin ilon
ihme elämässä.
Sunnuntai
8.00–9.30 Aamupala
10.00
Messu Karkun kirkossa
11.45–13.00 Lounas
13.15–14.30 Päiväjuhla
Juontajana Maiju Vuorenoja
Kristel-kuoro, johtajanaan Miia Liukko
ja Risto Kahila
Evankeliumin ilon ihme elämässä,
nuorisotyöntekijä Riku Rinne
Yhteislaulu: Pikkulintu riemuissaan
(LV 138)
Vuoden hymymummo ja -pappa,
Päivi Kyyrö
Juhlaviestin vaihto
Loppulaulu: Kiitos Jumalamme kun
annoit kauniin maan (VK 581)
Krellin tunnuslaulu: Matkalaulu
14.30
Päätöskahvit
Karkun evankelinen opisto,
Mainiementie 50, 38100 Sastamala
Majoitukseen ja ruokailuihin ilmoittautumiset 11.4.
mennessä: www.keokarkku.fi Tulevat tapahtumat
(etusivulla), puh. (03) 513 4151 (klo 8.30–15.30)
11
Tämä artikkeli Hannes Hynösestä oli Kristelli-lehdessä 5/2013.
Julkaisemme tekstin uudelleen lukijan toivomuksesta ja
onhan Hanneksesta tullut viime kuukausina koko kansan mies.
Hannes Hynönen:
”Justiin reilusti yli 100”
Teksti ja kuva Päivi Kyyrö
Elokuisena päivänä seison kolmikerroksisen talon eteisaulassa. Hissiä en talosta löydä.
Sitä ihmettelen, sillä olen menossa tapaamaan 100-vuotiasta Hannes Hynöstä. Nousen
rappuja kolmanteen kerrokseen. Oven avaa hymyilevä,
reipas mies, joka toivottaa minut tervetulleeksi kotiinsa.
Hannes Hynösen pitkään elämään mahtuu monenlaisia
muistoja ja muisti näyttää pelaavan hyvin. Hannes kertoo
syntyneensä Joroisissa, Lahnalahden kylässä, savusaunassa kovalla pakkasella.
– Sen tautta minä jäin vähän pienen käppeeksi, tuumaa Hannes.
Hanneksen mieleen ovat
jääneet sota-ajat, eikä ihme,
sillä onhan hänen elämänsä
aikana käyty montaa sotaa.
Kapina-aika jäi erityisesti
Hanneksen mieleen. Hän oli
tuolloin viisivuotias. Ihmiset
olivat erilaisia, vakavia ja puhuivat hiljaa. Naapurikylässä
miestä haettiin sotaan, kun
mies ei lähtenyt, hänet ammuttiin tuvan penkille.
Hannes kävi kiertokoulua
ja kansakoulua. Talvisodan
aikaan hän oli jo 27-vuotias.
Sodassa Hannes palveli kranaatinheittimen johtajana.
Isänmaallinen hän kertoo olleensa, vaikka sanoivat epäsotilaalliseksi, kun hän ei aina
12
onnistunut tekemään asentoa
tyylikkäästi.
Hannes kertoo, että hän ei
lapsena koskaan itkenyt, mutta sanattomaksi hän ei ole koskaan jäänyt.
– Isä sano joskus, että elä
sinä turhoo rumpata. Isä ei
ymmärtänä, että minulla oli
hirveen tärkeetä asiata.
Hanneksen puhetulva oli
lapsena niin valtava, että se sai
joskus aikuiset suuttumaan,
jopa tarttumaan hiuksiin.
– Puhelias minä oon ollu
aina. Perusluonne on minulla
vieläkin tallella.
Vaimonsa Toinin Hannes
löysi Mikkelistä. Jo ensimmäisestä kättelystä Hannes tiesi,
että Toinin käsi sopi hyvin hänen käteensä. Vähän mutkikkaasti tapaamiset onnistuivat
aluksi, koska Toini kävi vain
ompeluseuroissa ja hartaustilaisuuksissa. Kun yhteinen
matka sitten aikanaan alkoi,
sitä kestikin sitten 65 vuotta.
Sitten Toini muutti Taivaan
kultarannoille.
– Myö oltiin Toinin kanssa hyvin samanlaisia. Meillä synty sitä puhetta, kertoo
Hannes.
Kun Hannes jäi yksin, ei
ollut enää puhekaveria. Hän
kuitenkin jatkoi puhumista
muille, kunnes alkoi epäillä,
että pitävät varmaan vanhuuden höperönä.
– Minä pein monta puhuttelua itelleni tästä. Rupesin
ihteeni arvostelemaan. Sitten olin körttiläisten kokouksessa ja yks pappi sano, että
Ihminen kun syntyy, sille annettaan perusluonne ja sen
kanssa se seikkailee koko
elämänsä ajan. Kun se pappi selitti nämä luonnepiirteet,
niin kyllä minä helepotuin.
Enhän minä höppänä oukkaa.
Luojahan minulle on antanut
tämän. Enhän minä ole tätä
itelleni keksinä.
Hannes näkee myös paljossa puhumisessa oman
ongelmansa. Saattaa sitten
huomaamattaan loukata toisia. Siksi hän pyytää rukouksissaan apua Jumalalta, että
puhuisi niin, että ei loukkaisi
ketään.
Elämäntyönsä Hannes teki
maanviljelijänä ja lukemista
hän harrasti kunnes näkö meni huonoksi. Siinä meni sitten
myös innostus lukemiseen.
Hannes kertoo olevansa tällä
hetkellä hyvin terve, mistä
hän on kiitollinen Jumalalle,
sillä syöpä vei hänet aikanaan vuosiksi hiljaisuuteen.
Kuntoaan Hannes hoitaa kävelemällä ja liikuntaa tulee
luonnostaan kun asuu hissittömän talon kolmannessa kerroksessa.
Hannes kertoo, että Toini
vaimon kuoleman jälkeen ovat
kyynelkanavat auenneet. Kätketyt miehen kyyneleet ovat
löytäneet ulospääsyn. Itkulle
on tullut vihdoin tilaa.
– Minä en pienenä itkenä.
Nyt on vanhana pitänä. Nyt
minä olen monta kertaa kysynyt, että mitä ovat nämä
vedet. Sitten minä keksin
niille nimet. Ne ovat niitä pa-
toutuneita kyyneleitä mitä ei
suana aikoinaan itkee miehisenä miehenä, vaikka ois minkälainen paikka, ei sitä suana
itkee.
13
Sana vahvistuu
sävelen kautta
Kuoroharrastus elää ja voi hyvin Kristillisen
Eläkeliiton paikallisyhdistysten keskuudessa.
Myös Tampereen Ikinuorilla on kuoro, joka
kokoontuu yhteen kerran viikossa.
Teksti Päivi Kyyrön radiohaastattelun pohjalta kirjoittanut Mirka Kallio
Kuvat Sakari Röyskö
Kuorolaisia Tampereella on
yhteensä yli 20, mutta enemmänkin mahtuisi mukaan.
Erityisesti uudet mieslaulajat
toivotettaisiin avosylin tervetulleiksi. Viidentoista vuoden ajan kuoroa ehti johtaa
Hellä Virtanen, joka vuoden
2014 kuluessa siirtyi apulaiskuoronjohtajaksi. Hänen
seuraajanaan aloitti Reijo
Kettunen. Molemmilla on takanaan pitkä historia kuorolaulun ja musiikin parissa.
Virtanen kertoo laulaneensa
kuorossa käytännössä koko
ikänsä, lapsuudesta saakka.
Kettunen on työurallaan hoitanut 15 vuoden ajan kanttorin virkaa, ennen kuin siirtyi
Kymenlaakson Kansanlähetyksen piirinjohtajan tehtäviin. Kanttorin työssä hän sai
olla kehittämässä monen eri
Viidentoista vuoden ajan
Tampereen kuoroa ehti johtaa
Hellä Virtanen.
14
Virtasen siirtyessä
apulaiskuoronjohtajaksi, hänen
seuraajanaan aloitti Reijo Kettunen.
kirkkokuoron toimintaa. Hän
on myös soittanut pianoa ja
trumpettia.
Musiikki kannattelee
Musiikin merkitys on molempien kuoronjohtajien elämässä suuri.
– Olen sanonut joskus, että
on kaksi asiaa, joista luopuminen tuntuisi siltä, että elämä
loppuu. Ne ovat käsityöt ja
laulu, kertoo Hellä Virtanen.
Käsitöistä hän on jo joutunut
luopumaan, mutta laulaminen on vielä tallella.
– Nimenomaan hengellinen
Ikinuorten kuoro koostuu laulajista, jotka ovat olleet elämässään paljon mukana kuorotoiminnassa. Kirsti Heiliö on
kuoron pitkäaikainen ja uskollinen säestäjä (kuvassa toinen oikealla).
laulu hoitaa minua, niin iloissa kuin suruissa.
Reijo Kettunen on samaa
mieltä musiikin tärkeydestä.
– Musiikin merkitys on hyvin suuri. Sana on vahva sanomallakin, mutta kun se tulee sävelmän kanssa, niin sen
vaikutus on kaksinkertainen.
Molemmat ovat samaa mieltä siitä, että erityisesti vaikeina aikoina elämässä musiikin
voima kannattelee.
– Vaikeina aikoina voi tuntua
siltä, että rukous ei nouse kattoa ylemmäs, mutta jotkut laulut alkavat soida mielessä niissä
hetkissä, sanoo Kettunen.
Virtanen on saanut lahjana
myös säveliä joihinkin lauluihin. Niistä on tullut tärkeitä,
ja osa lauluista on myös sovitettu kuorolle. Erityisesti Israelin matkalla syntynyt ylis-
tyslaulu, Ylistäen palvon sua
Herra Jeesus, on tullut todella
rakkaaksi.
Enemmän laulajia
Ikinuorten kuoro koostuu
laulajista, jotka ovat olleet
elämässään paljon mukana
kuorotoiminnassa. Molemmat kuoronjohtajat ovat yhtä
mieltä siitä, että kuoroa on
ollut mukava johtaa. Ei ole
tarvinnut lähteä laulamisen
kanssa ihan alkeista liikkeelle. Hellä Virtanen kertoo iloinneensa erityisesti siitä, että on
päässyt sinuiksi kuorolaisten
kanssa vuosien mittaan. Hän
toivoo, että Reijo Kettunenkin pääsee ajan kuluessa siitä
nauttimaan.
– Kuorolaiset alkavat tuntea johtajansa ja ymmärtävät
jo pienestä sormenliikkeestä,
mitä hän tarkoittaa. Siitä olen
nauttinut!
Joku aika sitten kuoro oli
ikävässä tilanteessa, sillä monet kuorolaiset olivat menehtyneet tai sairastuneet. Pahimmillaan tilanne oli vuoden
2013 lopulla, kun kuoro pieneni 10-henkiseksi ja mukana
oli enää pelkästään naisia.
Seuraavan vuoden kuluessa
rukouksiin uusista jäsenistä
alettiin vähitellen vastata. Jokaisella harjoituskerralla tuli
uusia laulajia mukaan. Silloin
myös Kettunen lähti mukaan
kuorotoimintaan.
– Kiitos Herralle, että Reijo
suostui kuoronjohtajaksi, toteaa Virtanen. Unelmana on
edelleen saada uusia mieslaulajia kuoroon, jotta neliääninen laulaminen onnistuisi paremmin.
15
Väinö Kaunisto soitti
kannelta kinkereissä.
Perinnekinkerit
Kruununvoudintalolla
13.1.2015
Ulkotulet valaisivat kinkerivieraiden tuloa Kokkolan
Kruununvoudintalolle tammikuisena tiistai-iltapäivänä.
1700-luvun rakennus loi sopivat puitteet perinnekinkereiden järjestämiselle, ovathan
kinkeritkin vanhaa perua.
Tuvassa vieraita oli vastaanottamassa KRELL-Kokkolanseudun Kristilliset Eläkeläiset
ry:n puheenjohtaja Auri Rantakari, joka oli muiden yhdis-
16
tyksen jäsenten ja Kokkolan
suomalaisen seurakunnan
kanssa valmistellut kinkereitä. Kinkerit eivät olisi kuitenkaan onnistuneet, ellei Kruununvoudintalossa pitkään
emäntänä toiminut Eila Pohjonen olisi huolehtinut kahvitarjoilusta ja lämmityksestä.
Kinkerivieraat pääsivätkin
aluksi nauttimaan maittavat
kahvit, ja vilkas puheensorina
täytti viihtyisän tuvan.
Tarjoilun päätyttyä väki
siirtyi saliin, johon vanhan
ajan tunnelmaa toivat kynttilät ja takkatuli. Kinkerit
aloitettiin tervehdyssanoilla,
minkä jälkeen Väinö Kaunisto
soitti kannelta. Vahvistui yhä
uudelleen tunne, että juuri
kanteleensoitto koskettaa
suomalaista sielua. Musiikkia seurasi Anna-Liisa Bjonin
esittämä runo. Seurakunnan
osuuden aloitti kanttori Jan-
Tarjoilun päätyttyä väki siirtyi saliin, johon vanhan ajan
tunnelmaa toivat kynttilät ja takkatuli.
Ehtoisat emännät Eila Pohjonen ja Auri Rantakari.
ne Salmela, jonka säestyksellä
laulettiin kinkerivirsi. Kirkkoherra Jouni Sirviö kertoi ensin
kinkereiden historiasta. Hän
toi esille, kuinka piispa Gezeliuksen aloitteesta säädettiin
1686 kirkollinen opetusvelvollisuus, jonka mukaan kansan
oli opittava lukemaan. Tähän
toimeen määrättiin papisto,
mutta aikaa myöten papit
siirsivät tehtävän lukkareille.
Näin syntyivät lukkarinkoulut, joissa opittua lukutaitoa
päästiin esittelemään kinkereillä.
Kinkerit puolestaan edelsivät rippikoulua. Ellei osannut lukea eikä tuntenut kristinopin keskeistä sisältöä,
ei päässyt ripille eikä voinut
solmia avioliittoa. Suomen
kansan lukemaan oppimisen
tuskaa havainnollistaakseen
kirkkoherra Sirviö luki otteita Aleksis Kiven Seitsemän
veljestä -teoksen lukkarinkoulusta. Ääneen luetut kuva-
ukset veljesten keskinäisestä
mittelöstä lukutaidon paremmuudesta kirvoittivat hyväntahtoista naurua.
Kristinopin osuuden aluksi
veisattiin kinkerivirsi. Kinkeritekstinä oli edellisen sunnuntain evankeliumiteksti
Luukas 3: 15–18, 21–22, joka
käsitteli Jeesuksen kastetta.
Kinkerivieraat jaettiin pieniin
ryhmiin, ja he saivat mietittäväkseen kysymyksen, mihin
kaste perustuu. Lyhyen pohdiskelun jälkeen asiaa tarkasteltiin yhdessä. Havaittiin, että Matteuksen evankeliumin
(28:19–20) Kristuksen sanat
”Menkää siis ja tehkää kaikki
kansat minun opetuslapsikseni: kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen
ja opettakaa heitä noudattamaan kaikkea, mitä minä olen
käskenyt teidän noudattaa”
ovat kasteen peruste.
Toisena tehtävänä oli miettiä, miten kastetta käytetään.
Tultiin siihen tulokseen, että
meidät kaikki Kristukseen
Jeesukseen kastetut on kastettu hänen kuolemaansa
ja haudattu yhdessä hänen
kanssaan, jotta alkaisimme
mekin elää uutta elämää, niin
kuin Kristus Isän kirkkauden
voimalla herätettiin kuolleista. (Room. 6:3–4.) Kolmantena
asiana pohdittiin kummiutta;
erityisesti kummin tehtävät
herättivät ajatuksia. Kaiken
kaikkiaan keskustelu oli vilkasta, ja kirkkoherra saikin
lukuisia kysymyksiä vastattavakseen. Kinkerit päättyivät Isä meidän -rukoukseen,
Herran siunaukseen ja Väinö
Kauniston soittamaan Mun
kanteleeni kauniimmin -sävelmään. Vuoden kuluttua
sovittiin pidettäväksi jälleen
kinkerit.
Riitta Viirret
KRELL-Kokkolanseudun Kristilliset
Eläkeläiset Ry.
17
Luonnollista
Kesäpaikkamme Esikartanon ylimmissä päätyseinissä on paljon hakattuja reikiä. Sopii arvailla, kuka on se villi seinän nakuttaja? Se on tuo
kookas, musta ja variksen kokoinen tikkalintu
Palokärki (Dryocopus martius). Koiraan päälaki on punainen, naaraan päässä on punaista vain niskassa. Olen kyllä niitä seinän reikiä
paikkaillut ja uusia lautoja laitellut tilalle, mutta
aina vain se veijari on uusia reikiä hakannut.
Palokärki on valpas, mutta utelias lintu ja aika ajoin varsin voimakasääninen. Keväällä se
rummuttaa reviiristään kauan kuuluvia sarjoja
ja huutelee joskus kiihkeästikin ”kui-kui-kui…”
Lentäessään se huutelee ”kry-kry-kry…” ja sitten puuhun laskeutuessaan ”kliiie.”
Palokärjen ravintoon kuuluvat selkärangattomat eläimet. Mieliruokana sillä on hevosmuurahaiset, joita se etsii kannoista ja kasvavien puiden tyviosista. Olen joskus nähnyt
sen kokonaan kappaleiksi hakatun kannon.
Muurahaiskekoja se kaivelee ja syö niistä
muurahaisten toukkia. Viime vuonna se tyhjensi sellaisen keskikokoisen muurahaispesän
kesäasuntomme läheltä. Suureksi kasvaessaan
tuo keko olisi ollut uhka lähellä oleville mehiläispesilleni. Taisin siitä muurahaiskeon tyhjennyksestä hiljalleen palokärkeä kiitelläkin!
Joskus palokärjelle kelpaavat myös marjat.
Pesäkolon se hakkaa isoon haapaan tai
mäntyyn. Keväällä naaras munii hohtavan
valkoiset munat. Molemmat osapuolet osallistuvat hautomiseen. Poikaset kehittyvät nopeasti. Niiden ääni on kiivasta kimitystä. Jo vajaan kuukauden päästä ne jättävät pesäkolon.
Pesueita on vain yksi vuodessa.
Suomalaisessa mytologiassa palokärjellä on
melko pelottava rooli. Sen on sanottu jopa
ennustavan vakavia asioita. Siksi kai sitä on
kutsuttu pahan ilman linnuksi! Siihen liittyy
kansanperinnettä.
Palokärjen on sanottu varoittelevan erilaisista vaaroista kuikuttelevalla äänellä. Näin se
saa jotkut eläimet ja ihmisetkin olemaan varuillaan. Uskomusten mukaan sateen edellä
palokärki kuikuttaa niin kauan, että sade tulee.
Palokärki nimittäin juo vettä vain haavan lehdil-
18
Kuva: Heimo ujala
Kiehtova musta rummuttaja
tä. Jos tulee pitkä poutajakso, sen tulee kova
jano. Silloin se huutaa janoonsa. Sateen jälkeen
se juo taas omalla tavallaan haavan lehdeltä.
Saattaa se tuumailla, että kannatti kuikuttaa!
Palokärki ei aina ole ollut vain pahan ilman
lintu. Sitä on paljolti käytetty myös apuna
kansanlääkinnässä. On ollut uskomus, että jos
on sokeutunut, niin näön voi saada takaisin,
kun silmiä hierotaan ja huuhdotaan tiettyyn
aikaan palokärjen kirkkaan valkoisella munalla.
Samoin on ollut myös uskomus, että kun kaivelee hampaitaan palokärjen kielestä tehdyllä
hammastikulla, saa karkotetuksi hammassäryn.
Tuohon aikaan uskottiin, että hammassärky
johtuu hammasmadosta. Ja kukapa sen hammasmadon karkottaisi pois ellei palokärki!
Akseli Gallen-Kallela ikuisti moniin tauluihinsa
palokärjen salojen sankariksi. Kallela -kirjassaan hän kehuu mustaa tikkalintua: ”Palokärki
on aina ollut ystäväni. Aina, kun kuulen sen
raikkaan kimakkaa ääntä, saan tunnelman kuin
olisin kaikesta ihmisasutuksesta niin kaukana,
ettei mitään kosketusta enää ole - vaikkapa
tämä tapahtuisi juuri kodon nurkalla.”
Vanhin suomalainen rengastettu palokärki on
ollut 13 vuotta 11 kuukautta ja 18 päivää vanha.
Se on samalla ollut Euroopan vanhin palokärki. Kerran palokärki teki pesänsä ullakollemme. Silloin asuimme tietyn ajan saman katon alla. Myöhemmin se on aina pesäkolonsa
tehnyt lähellä olevaan isoon haapaan. Olen
ihmetellyt sen verratonta työskentelytapaa,
kun se on kolon isoon haapaan nakutellut.
Mustaa rummuttajaa muistellen
Ensio Koitto
Erkki Korhonen
in memoriam
Opetusneuvos, entinen Suomen Kristillisen
Liiton kansanedustaja, Kristillisen Eläkeliiton
kunniapuheenjohtaja Erkki Korhonen kuoli
9.1.2015 Joensuussa 83 vuoden ikäisenä. Hän
oli syntynyt Valtimolla 5.12.1931 maanviljelijäperheeseen.
Nuorena Erkki Korhonen työskenteli maatalous-, metsä- ja rakennustöissä muun muassa muurarina. Räntäsateisessa halkometsässä
kypsyi opiskelupäätös, joka vei hänet Nurmeksen evankeliseen kansanopistoon, Helsingin evankeliseen kansankorkeakouluun ja Itä-Suomen seminaariin. Vuosina 1959–1984 hän työskenteli Kontiolahden kunnan Varparannan, Heinävaaran ja Kylmäojan kouluilla opettajana ja koulunjohtajana.
Kansanedustajaksi Erkki Korhonen valittiin Pohjois-Karjalan vaalipiiristä
vuonna 1975 ja kansanedustajanura jatkui vielä 1979–83 hänen noustuaan
eduskuntaan varasijalta. Hän työskenteli eduskunnassa sivistys-, maa- ja
metsätalous- sekä puolustusvaliokunnissa, sekä toimi presidentinvalitsijamiehenä vuonna 1978. Joensuussa kaupungin ja seurakunnan luottamustoimissa hän toimi vuosina 1972–2009. Hän palveli lukuisissa järjestöissä
johtotehtävissä muun muassa Suomen Kristillisen Eläkeliiton puheenjohtajana, pisimpään hän oli perustamansa joensuulaisen Valoisa Vanhuus
-eläkejärjestön puheenjohtaja (1975–2013). Hän oli haluttu puhuja lähinnä hengellisissä tilaisuuksissa aivan elämänsä loppuvaiheisiin saakka. Vielä
syksyllä 2014 hän sai yhdessä vaimonsa Eevan kanssa Joensuun Vuoden
vapaaehtoistyöntekijä -palkinnon. Isäni elämän ja toiminnan perustana oli henkilökohtainen kristillinen usko. Poliittisessa toiminnassa häntä lähellä oli lapsiperheiden aseman parantaminen ja maaseudun elinolojen kohentaminen. Eri yhteiskuntaryhmien
tasapuolinen kohtelu oli myös hänelle tärkeää. Järjestöissä hyödynnettiin
hänen organisointikykyään ja taitoaan sovitella erilaisia näkemyksiä ja ristiriitatilanteita.
Erkki Korhonen tunnettiin sosiaalisena, optimistisena, palvelunhaluisena
ja iloisena ihmisenä. Hän pystyi asettumaan toisen ihmisen asemaan ja tarjosi apuaan monella tavalla. Hän muisteli mielellään opettavaisia tapahtumia
työuraltaan sekä lapsuudesta ja nuoruudestaan Valtimon Karhunpäässä. Kesällä Harinjärven mökillä kukkapenkit ja runsas kasvimaa kertoivat
hänen uutteruudestaan. Valmistautuminen metsän satokauteen alkoi jo
varhain kesällä säätilojen ja marjamaiden tutkailemisena. Nuoruudessa koettu vahva kutsu Kristuksen seuraajaksi kantoi häntä
elämässä ja kutsumustehtävissä. ”Kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän
antoi voiman tulla Jumalan lapsiksi, niille, jotka uskovat hänen nimeensä».
Joh.1:12
Kirjoittaja on Erkki Korhosen poika
Jukka Korhonen Lukijan kynästä
RUKOUKSEN SILTA
Sävel : virsi 225 ”Jeesus,
luona armopöydän”
Miten uskoa mä voisin,
niin kuin soisin
ilman epäilyksiä?
Mistä varmuus, mielenrauha,
Herra, auta,
miten löydän sovinnon?
Matkalla on vieraanani,
kiusanani,
kaikki harhat ihmisen
joskus uupuu voimat, usko,
loppuu toivo,
pimeys on hirmuinen.
Tiedän, Jeesus, tiedän kyllä,
epäilyllä
heikon uskon juuret on.
Anna minun luokses tulla,
hiljaa kuulla:
armosi on loputon.
Rakas Jeesus, meitä auta
Sinun kautta
aina uskoon juurtumaan.
Anna meille rakkautta,
viisautta
pienemmiksi kasvamaan.
Rukouksen silta kestää,
koskaan pettää
ei se ihmislasta voi.
Ole hiljaa, tyhjä aivan,
niin saat taivaan
kasteen sekä sovinnon.
Eila Korjala
19
EETU kysyi, puoluejohtajat vastasivat
Kysymykset
1. O
letteko sitoutunut uuden
omaishoitolainsäädännön
välittömään valmisteluun
kansallisen omaishoidon
kehittämisohjelman pohjalta?
2. O
letteko valmis seuraavan
vaalikauden aikana
korvaamaan vuoden 2015
alussa toteutetun eläkkeiden
indeksien leikkauksen tuoman
menetyksen?
3. K
annatatteko takuueläkkeen
ja kansaneläkkeen tason
korottamista?
4. K
uinka turvaatte ikääntyneille
lähipalvelut sekä sote-palvelut
heidän asuinpaikastaan
riippumatta?
Kansallinen Kokoomus
Puheenjohtaja
Alexander Stubb
Perussuomalaiset
2. varapuheenjohtaja
Hanna Mäntylä
1. Omaishoidon kehittämisohjelma on
hyvä pohja lainsäädännön uudistamiselle. Omaishoidon asemaa on
vahvistettava ja omaishoitoa lisättävä.
Omaishoitajien jaksamisesta on
huolehdittava.
1. O maishoitajalaki on saatava
mahdollisimman pian voimaan.
Kehittämisohjelma antaa sille
erinomaisen pohjan. Omaishoitajien
asema on parannettava sille kuuluvaan arvoon.
2. Maamme talous on saatava nousuun. Eläkeläisten ostovoima ja
toimeentulo on turvattava oikeudenmukaisella verotuksella ja
taloudellisesti kestävällä sekä tasapuolisella tavalla.
2. Perussuomalaiset vastustivat kiivaasti
leikkauksia. Indeksien leikkaus vaikeutti entisestään ahtaalla elävien
tilannetta. On muistettava, että heijastumat näkyvät kaikissa muissakin
niihin sidotuissa tukimuodoissa.
3. Ennen maan talouden toipumista
käytettävissä olevat vähät voimavarat
pitää kohdistaa kaikkein heikoimmassa
asemassa olevien auttamiseen.
3. Ihmisten on tultava toimeen niin,
että heidän ei tarvitse turvautua
viimesijaiseen tulonsiirron muotoon,
toimeentulotukeen. Eläkkeisiin
on turvattava riittävä taso, jotta
elinkustannusten nousun myötä
ihmiset pystyvät niillä elämään.
4. M
aamme eri puolilla on kehitetty
hyviä, jo toimivia malleja sotepalvelujen toteuttamiseksi ihmislähtöisesti ikääntyvän väestön
osalta. Nämä uudet, taloudelliset
toimintamallit on otettava
käytäntöön sote-uudistuksen
yhteydessä. Esimerkiksi sairastumisten
ja loukkaantumisten yhteydessä
ikääntyneiden on saatava pikaisesti
kuntoutusta.
20
4. S ote-laki on saatava voimaan
hallitusti ja niin, että muun muassa
lähipalvelut toteutuvat sellaisina,
kuin ne on tarkoitettu. Palvelujen
saatavuus tulee turvata riippumatta
siitä missä ihminen asuu. Tarvittaessa
on säädettävä erillinen laki
lähipalveluista.
Suomen Keskusta
Puheenjohtaja Juha Sipilä
1. Kyllä. Ohjelma luo hyvät lähtökohdat
sille, että omaishoitajat olisivat
jatkossa keskenään yhdenvertaisessa
asemassa kotikunnastaan riippumatta. On välttämätöntä, että
omaishoidon tuelle luodaan
valtakunnalliset yhtenäiset kriteerit
ja hoitajien rahallinen tuki siirretään
Kelan vastattavaksi.
2. Taloustilanne jatkuu tiukkana.
Valitettavasti kaikkia nykyisen
hallituksen leikkauksia ei pystytä
korjaamaan.
3. Kyllä, mikäli talouden tilanne sen
sallii.
4. L ähipalveluiden turvaaminen
on sote-uudistuksen tarkoitus.
Tarvitsemme uutta ajattelua
palvelujen tuottamisessa ja
toteuttamisessa. Muun muassa
omais- ja perhehoitoa on lisättävä.
Painopistettä on siirrettävä
ehkäisevään ja kuntouttavaan
toimintaan. On huolehdittava ikäihmisille sopivista kyytipalveluista ja
mahdollisuuksista päästä asioimaan
palveluiden äärelle. On kuultava
paremmin ikäihmisten näkemyksiä
lähipalveluiden toteuttamisessa.
Suomen
Kristillisdemokraatit
Puheenjohtaja Päivi Räsänen
Suomen ruotsalainen
kansanpuolue
Puheenjohtaja Carl Haglund
1. Kyllä. Tavoitteemme on, että
omaishoidon tuki siirretään Kelan
maksettavaksi ja tuelle säädetään
koko maahan yhteneväiset kriteerit.
Se tulisi säätää verovapaaksi tuloksi.
Sijaisapu on turvattava lakisääteisten
vapaapäivien ja virkistyspäivien
ajaksi.
1. O maishoitolainsäädäntö kaipaa
parannuksia, koska se nykyisenlaisena
ei ole toimiva eikä myöskään kohtele
henkilöitä tasa-arvoisesti. RKP tukee
kaikkia sellaisia toimenpiteitä, jotka
tähtäävät omaishoidon kehittämiseen
sekä parantaa ihmisten hyvinvointia.
2. K D on sitoutunut turvaamaan
eläkkeiden ostovoiman. Myös
pitkäaikaissairaiden ja monista
sairauksista kärsivien sairaskulujen
kohtuullistamisesta tulee huolehtia.
3. Heikoimmassa asemassa olevien
eläkeläisten tilannetta tulee
helpottaa ensisijaisesti. Seuraava
eläkkeen korotus tulee kohdentaa
takuueläkkeeseen.
4. K D: n vaatimuksesta sotejärjestämislakiin on kirjattu, että lähipalveluiden saatavuus turvataan.
Kun hallintoa keskitetään, on riskinä,
että palvelut karkaavat kauas. Nyt
laki turvaa, että palvelut ovat lähellä
ihmisiä. Panostamme kotiin tuotaviin
palveluihin sekä perustason terveyspalveluihin.
2. Tämä on hyvä tavoite. Taloustilanne
tulee seuraavalla vaalikaudella
olemaan edelleen hyvin haasteellinen, minkä vuoksi emme voi antaa
tästä lupausta.
3. Takuueläkkeen ja kansaneläkkeen
tason nostaminen olisi hyvä asia,
huomioiden kuitenkin valtiontaloudelliset haasteet. On tärkeää,
että kaikille on turvattu riittävä toimeentulo.
4. RKP on suhtautunut hyvin kriittisesti
sote-uudistukseen, sillä meillä on
suuri huoli lähipalveluiden säilymisestä. Asia pitää huomioida
jatkovalmisteluissa. Olemme myös
painottaneet valinnanvapautta terveydenhoitopalveluihin liittyen.
21
EETU kysyi, puoluejohtajat vastasivat
Kysymykset
1. O
letteko sitoutunut uuden
omaishoitolainsäädännön
välittömään valmisteluun
kansallisen omaishoidon
kehittämisohjelman pohjalta?
2. O
letteko valmis seuraavan
vaalikauden aikana
korvaamaan vuoden 2015
alussa toteutetun eläkkeiden
indeksien leikkauksen tuoman
menetyksen?
3. K
annatatteko takuueläkkeen
ja kansaneläkkeen tason
korottamista?
4. K
uinka turvaatte ikääntyneille
lähipalvelut sekä sote-palvelut
heidän asuinpaikastaan
riippumatta?
Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
Puheenjohtaja Antti Rinne
Vasemmistoliitto
Puheenjohtaja
Paavo Arhinmäki
1. O
maishoitolainsäädännön uudistuksen valmistelu saadaan
toivottavasti liikkeelle vielä tällä
hallituskaudella. Vuoden 2015
budjetissa lisättiin määrärahoja
omaishoitajien terveystarkastuksiin
ja vapaiden aikaiseen sijaishoitoon.
SDP:n tavoitteena on parantaa
omaishoitajien ja hoidettavien asemaa,
yhdenvertaisuutta ja palveluja.
1. Kyllä. Omaishoidontuen on oltava
riittävä ja se on siirrettävä Kelan
maksettavaksi.
2. Jo vuonna 2015 indeksileikkausta
kompensoidaan korottamalla
verotuksen eläketulovähennystä.
Tämä osittain kompensoi leikkausta
pieni- ja keskituloisille eläkeläisille.
3. SDP halusi korottaa takuueläkettä
jo kuluvalla vaalikaudella. Pysymme
tavoitteessamme edelleen ja
tavoitteenamme on korottaa
takuueläkettä tulevalla vaalikaudella.
Kysymykset lähetettiin kaikille
eduskuntapuolueille, mutta Vihreät ei
vastannut kyselyyn.
22
4. Ikääntyneiden lähipalvelut turvataan
sote-uudistuksella, jonka tavoitteena
nimenomaan on parantaa ihmisten
yhdenvertaista pääsyä oikea-aikaisiin
ja tarpeenmukaisiin palveluihin sekä
turvata oikeus lähipalveluihin.
2. Kyllä.
3. Kyllä. Terveyskeskusten asiakasmaksuista on luovuttava. Lääkkeiden
korvausjärjestelmää tulee muuttaa
helpottamaan pitkäaikaissairaiden
ja paljon lääkkeitä tarvitsevien
potilaiden kustannuksia.
4. V
anhustyössä on oltava riittävästi
ammattitaitoista henkilöstöä.
Vanhusten itsemääräämisoikeus ja
oikeus arvokkaaseen vanhuuteen
on turvattava ja hoivan on vastattava
tarpeisiin. On kehitettävä rinnakkain
uudentyyppisiä yhteisasumisen
muotoja, palveluasumista sekä
pitkäaikaishoivaa ja -hoitoa sekä
omais- ja kotihoitoa. Yksinasuvien
vanhusten palvelutarvetta on arvioitava ja seurattava säännöllisesti.
Vanhuspalvelulakiin on säädettävä
sitovat henkilöstömitoitukset ja
vähimmäismitoitus on nostettava 0,7
hoitohenkilöön hoidettavaa kohden.
Ajatuksia uskosta
Parempi toivo – uskon kautta
o Ku rke
la
taanottajat eivät ole vastakääntyneitä, vaan he ovat
ihmisiä jotka ovat jo paljon tutkineet ja paljon
taistelleet Jumalan
asialla. Kokonaista
julistusta luettaessa ainakin minä
päädyn tekemään seuraavan
mielenkiintoisen huomion:
Heprealaiskirje on kirjoitettu väsyneille ihmisille! Se on
kirjoitettu ihmisille jotka ovat
aivan kuin kumaraan painuneet kaiken hankkimansa
tiedon ja paljon työn tekemisen alla. Kaikesta tiedostaan
huolimatta nämä ihmiset uhkaavat nääntyä ja ovat kadottamassa kristityn vapauden.
Heille apostoli haluaa muistuttaa, että Kristus julistaa
heille täydellistä ja vapaata armoa, pelkästään uskon
kautta hänen nimeensä. Kirje
on tarkoitettu rohkaisemaan
ja nostamaan ja muistuttamaan siitä, mitä hyvää Jumala on Kristuksessa tehnyt.
Kirjeen avainsanoja ovat sanat ”parempi” ja ”toivo”. Siis
parempi toivo!
– eihän laki tehnyt mitään
täydelliseksi – mutta sen tilalle tulee parempi toivo, jonka
kautta me lähestymme Jumalaa. (Hebr. 7:19)
Myös kirjeessä puhutaan
paremmasta uhrista: Tämän
tahdon perusteella meidät on
pyhitetty Jeesuksen Kristuksen ruumiin uhrilla kertakaikkisesti. Sillä hän on yhdellä ainoalla uhrilla tehnyt pysyvästi
täydellisiksi ne, jotka pyhitetään. (Hebr. 10:10,14) ja uuden liiton välimiehen Jeesuksen luo ja vihmontaveren luo,
Kuva: Ja r m
Heprealaiskirjettä ei yleensä
pidetä helppolukuisena eikä
sitä varmaan lainata niin mieluusti kuin toisia Uuden Testamentin kirjeitä. Muistan,
kuinka nuorena uskovana sitä lukiessani sen kirjoitukset
tuntuivat vaikeilta sulattaa
ja joskus pelottavilta. Kirjeen
kohta jossa sanotaan että ”ette ole vielä verille asti tehneet
vastarintaa syntiä vastaan
taistellessanne”, saattoi synnyttää lainalaisessa mielessä
ajatuksen, että meidän uskonkilvoittelumme voi vaatia
suorastaan ruumiillisia ponnisteluita. Joista sitten Jumala maksaisi palkan meille.
Sellainen ajatus ei ole Uuden
Testamentin yleisen opetuksen mukaista.
Yksi lähestymiskulma heprealaiskirjeeseen on se, että
kun tiedetään sen vastaanottajien olleen nimenomaan
heprealaiskristittyjä, voidaan
väittää, että kirjoittajalla oli
juutalaiskristityille aivan
erikoinen sanoma, joka ei ole
edes tarkoitettu kaikilta osin
meidän muiden ymmärrettäväksi. Tämäkin voi osittain
pitää paikkansa. Kirjeen vastaanottajat olivat palaamaisillaan juutalaisuuteen, jouduttuaan kärsimään vastustusta,
vainoa ja vaikeuksia. Tilanne
oli toinen kuin galatalaiskirjeen vastaanottajilla: Tässä
vaarana ei niinkään ollut paluu lakiin vaan paluu muotomenoihin.
Sanomaa lukiessa yksi asia
tulee selväksi: Heprealaiskirje
on kirjoitettu ihmisille, joilla
on paljon tietoa Raamatusta
ja uskonasioista. Kirjeen vas-
joka puhuu parempaa kuin
Aabelin veri. (Hebr. 12:24)
Jeesuksen, ylimmäisen
pappimme kautta meidät on
nostettu omien ponnistelujemme kantamattomiin. Heprealaiskirje muistuttaa kerta
toisensa jälkeen Jeesuksen
Kristuksen täydellisestä uhrista, joka on parempi uhri
ja jopa tekee täydelliseksi ne
jotka pyhitetään. Onko vaikea
ajatella itseään täydellisenä?
Hän on nostanut meidät siihen asemaan. Myös väsyneille
heprealaiskristityille ja meille kaikille puhutaan levosta: Jumalan kansalla on siis
sapatinlepo vielä edessäpäin.
Joka on päässyt hänen lepoonsa, on saanut levon teoistaan
niin kuin Jumalakin omista
teoistaan. Pyrkikäämme siis
pääsemään siihen lepoon, ettei
kukaan lankeaisi seuraamaan
samaa tottelemattomuuden
esimerkkiä. (Hebr. 4:9–11)
Pyrkikäämme siihen lepoon! Liian monesti me väsytämme itsemme omilla töillämme. Etsikäämme lepoa
niiden sijaan.
Jari Kyyrö
23
Lukijan kynästä
Pieksämäen
Kristilliset eläkeläiset
KODIN KAIPUU
Vanhus istuu yksinänsä
jälleen lapsuuskodissansa
Äiti-vainaan kiikkutuoli
nyökyttelee verkalleen.
Lapsuusaikaa muistellessa
täyttää rinnan kaipaus.
Pieksämäen Kristillisten Eläkeläisten syyskausi alkoi elokuussa Piirin kokouksella. Kokoonnuimme Mikkelin ja Savonlinnan yhdistysten kanssa
13.8.2014 Pieksämäen seurakunnan leirikeskuksessa Nuuvinniemessä
viettämään aurinkoista alkusyksyn päivää. Oli ohjelmaa, saunomista ja
piirin asiat tuli hoidettua ihan ansiokkaasti. Seurakunnan emännät hoitivat ravintopuolen ja Helluntaiseurakunnan grillimestari Risto kypsenteli
saunamakkarat kiitettävästi. Päivän saldoksi jäi Jussi Miettisen sanoin;
Kiitos Jumalalle, kiitos Korkeimmalle, ikuinen hän on. Toivakan
retki
Lokakuun alussa, kauniina, aurinkoisena päivänä suuntasi pikku bussillinen Kristillisiä eläkeläisiä Pieksämäeltä kohti Toivakkaa. Puheenjohtajamme Martti pyysi siunausta ja varjelusta matkaamme ja laulujen ja
iloisen puheensorinan kuuluessa matkakasimme tutustumaan Toivakan Helluntaiseurakuntaan. Ruokailimme ja seurustelimme tovin. Krellsiskot lauloivat pari laulua, Toivakan seurakunnan pastori piti puhetta
ja lauloi meille. Täältä jatkoimme Evankelis- luterilaiseen kirkkoon, joka
on tunnettu kattomaalauksistaan. Oli todellakin vaikuttavaa. Kotimatkalla Marjatta, joka on asunut Toivakassa, toimi meille matkaoppaana
esitellen paikkakuntaa. On aina ilo tavata kristittyjä matkansa varrella,
kohdata uusia asioita. Ehkä yksi tärkeimmistä tekijöistä on luoda syvempää yhteenkuuluvuutta toinen toiseemme. Rakennamme Jumalan
valtakuntaa ylitse kaikkien rajojen.
Raija Liljalahti, Pieksämäki 24
Oli äiti rakastava,
antoi ohjeet elontielle,
isä esimerkillänsä
taivaan tielle ohjasi.
Vaan eipä neuvot kelvannehet,
ne oli vanhanaikaiset.
Piti päästä täältä poies
vilkkahampaan elämään,
kaupungin loisto houkutteli,
riemut suuren maailman.
Elämästä nautiskeltiin,
hauskain kavereitten kanssa
viinimaljat maisteltiin.
Vaan sellaisessa elämässä,
ilo muuttui murheeksi,
meni rahat, terveyskin,
juhlariemu puutteeksi…
Tuli kotiin entisehen
murheellisin sydämin.
Tyhjä tupa vastaanotti
tuhlaajapojan kotihin.
Vaan onhan isä taivahassa
kurjaa vastaanottamassa
Armahtaa ja anteeks antaa,
rakastaen luokseen kantaa.
Katuvalle lapselleen
antaa elon ikuise.
Helmi Latva
Kun haluatte hyvää…
Sanokaa Fazer ja syökää mahan täydeltä. Lohjan kristilliset eläkeläiset vierailivat Vantaan Fazerilassa. Pimeän
marraskuun valopilkkuna oli Maija Kokkosen järjestämä mukava retki Helsingin seudulle. Me suomalaiset
olemme saaneet herkutella jo vuodesta 1891 Fazerin
tuotteilla. Tuotanto jatkuu Karl Fazerin suvussa jo neljännessä polvessa. Nykyään tuotteita viedään 45 maahan ja työntekijöitä eri tehtaissa on kaikkiaan 15500.
Oppaamme oli miellyttävä ja ystävällinen. Hän kertoi
viihtyneensä työssä jo 28 vuotta. Mielenkiintoista oli
kuulla, että tunnetut Pihlajamarmelaadit ovat alkujaan vuodelta 1895, ja niitä edelleen valmistetaan.
Saimme mukaamme tuliaiskassit ja syötyämme vielä
maukkaan aterian jatkoimme matkaa. Arabian tehtaan
tiloissa Helsingissä ihailimme kauniita posliiniastioita
ja ostimme tuliaisia.
Seuraavaksi menimme Pelastusarmeijan museoon,
joka on avattu viisi vuotta sitten. Tänä vuonna Pelastusarmeija täyttää 125 vuotta. Kolme naista, Hedvig
von Haartman, Alva Forssius ja Constantin Boije lähtivät Lontooseen tutustumaan William Boothin toimintaan. Hän oli vaimonsa Catherinen kanssa alkanut
auttaa Itä-Lontoon kaduilla heitteillä olevia naisia ja
lapsia. Avun tarve oli suuri ja ”soppaa, sielunhoitoa ja
saippuaa” tarvittiin. Hän sanoi myös: ”Niin kauan kuin
yksikin sielu on pimeydessä, vailla Jumalan valkeutta,
tahdon taistella. Tahdon taistella loppuun asti.”
Lontoossa palanneet naiset järjestivät ensimmäisen Pelastusarmeijan tilaisuuden marraskuussa vuonna 1889 Helsingissä. Ensimmäiset joulupadat tulivat
Suomeen v.1906. Vuonna 2013 tuotto oli yli 900 000
euroa. Ylin johtaja kansainvälisessä on järjestössä kenraali Andrey Cox. Toimintaa on 125 maassa ja upseereita on 26000. Sotilaita on yli miljoona ja toiminta
monipuolista ympäri maailmaa. Monet muistavat Jari
Wahlströmin, joka toimi kenraalina. Sotahuuto-lehti
täyttää ensi vuonna 125 vuotta. Mielenkiintoisen tutustumiskäynnin jälkeen kävimme vielä katsomassa
Kampin kappelin, jossa kulkijat voivat hiljentyä Jumalan kasvojen eteen. Retkillämme on aina hartaushetki
ja rukoilemme siunausta matkallemme. Sitä saimme
kokea jälleen retkellämme. Kiitämme Taivaan Isää
Maija Kokkosta hyvästä matkasta. Saavuimme turvallisesti takaisin Lohjalle virkistäytyneinä kaamoksen
keskellä.
Hellevi Wahlsten
Iloa liikkeellä -paitoja saatavilla
useissa väreissä.
Kysy lisää toimistolta puh. 045 609 3551
tai sähköpostilla [email protected]
25
Ansiomerkit
Liiton hallitus
Kultainen ansiomerkki
Ensio Koitto, puheenjohtaja
Jaakopinkuja 4, 13100 Hämeenlinna,
050 3374 379, [email protected]
Alahautala Kaisa Kaarina, Ähtäri
Alahautala Jouko Sakari, Ähtäri
Juvonen Riitta Oili Elina, Tuusniemi
Kasanen Seija Orvokki, Tuusniemi
Komulainen Anja Talvikki, Tuusniemi
Niskanen Kaija Ellen, Mikkeli
Vänttinen Kerttu, Mustalahti
Väätäinen Helmi, Tuusniemi
Hopeinen ansiomerkki
Haapala Rauno Viljami, Alavus
Heinikoski Pirkko-Liisa, Alavus
Kasanen Mirja, Tuusniemi
Keinänen Tuomas, Tuusniemi
Tuula Kivimäki, varapuheenjohtaja
Tampere, 0500 779 244
Tapio Alasaari,
Seinäjoki,
040 5250 685
Irma Repo,
Savonlinna,
050 496 5410
Maija Kokkonen,
Lohja,
050 326 3703
Riitta Räisänen,
Leppävirta,
040 771 3850
Maila Mustonen,
Joensuu,
050 372 5387
Antero Sala,
Pyhtää,
050 364 4633
Lasse Nikkinen,
Vaajakoski,
040 554 8188
Urpo Vuorenoja,
Sastamala,
050 321 6521
Laitinen Tauno Pekka, Tuusjärvi
Lamppu Pertti, Tuusniemi
Metsola Paula Tuulikki, Tuusniemi
Peltomäki Lea Kaarina, Kätkänjoki
Poutiainen Esteri, Tuusniemi
Puurunen Kaino Linnea, Tuusniemi
Räisänen Riitta Kaarina, Leppävirta
Vielä vanhuudessaan he tekevät
hedelmää, ovat mehevät ja vihannat.
Ps. 92:13, 15
26
Kuva taina Lassila
Vanhurskas viheriöitsee kuin palmupuu,
hän kasvaa kuin Libanonin setri.
Kristillisen Eläkeliiton vuosikokous
Kristillisen Eläkeliiton sääntömääräinen vuosikokous
pidetään lauantaina 18.4.2015
Karkun evankelisella opistolla klo 15.15
Osoite on Mainiementie 50, 38100 Sastamala.
Jokainen Kristillisen Eläkeliiton jäsenyhdistys on oikeutettu lähettämään yhden edustajan jokaista alkavaa sataa jäsentä kohden, kuitenkin enintään viisi. Edustajille ennakkoon lähetettävät kokousasiakirjat tarvitaan kokouksessa.
27