1. No category

Elonvirtaa ja päiväperhoja
KOUKKUNIEMEN HISTORIAPOLKU
Työryhmä 2014-2015:
Lila Heinola, museolehtori
Tampereen kaupungin museopalvelut / kulttuurikasvatusyksikkö TAITE (tekstit)
Miinu Mäkelä, tutkija
Tampereen kaupungin museopalvelut / Pirkanmaan maakuntamuseo / Kulttuuriympäristöyksikkö
Sinikka Kaurahalme, kulttuuritoiminnan koordinaattori
Tampereen kaupunki / Kotihoito ja asumispalvelut
Raija Jokinen-Santisteban, Jukolan Onni -projektin projektityöntekijä
Tampereen kaupunki / Kotihoito ja asumispalvelut
Tuija Rikala, graafinen suunnittelija
Tampereen kaupungin museopalvelut / Vapriikki (taitto)
Timo Lehtinen, suunnittelupäällikkö
Tampereen kaupungin museopalvelut / Vapriikki (opastejalustat)
ELONVIRTAA JA PÄIVÄPERHOJA
– Koukkuniemen historiapolku
Koukkuniemen piha-alueelle suunniteltu historiapolku kulkee
kuuden kohteen kautta. Kohteeksi on valittu piha-alueen veistokset ja mielenkiintoisimmat ja helppokulkuisimmat alueet. Jokaisen
kohteen kohdalla olevasta opastaulusta voi lukea lisätietoa tai katsella vanhoja valokuvia. Kohteet on numeroitu 1-6, mutta historia­
polkua voi kulkea missä järjestyksessä haluaa. Historiapolun karttaa on saatavilla pihakioskista ja Koivulan kahviosta. Pihakioskissa,
kahviossa ja osastoilla voi lukea myös tätä opasvihkoa, jossa taustatietoja kerrotaan hieman laajemmin.
Toivotamme kiinnostavia kävelyretkiä historiapolulla!
Elonvirtaa ja päiväperhoja
KOUKKUNIEMEN HISTORIAPOLKU
KOUKKUNIEMEN VANHAINKODIN ALUE
IMPIVAARA
JUKOLA
HALLINTO
LEHTELÄ
RAUHANIEMEN
SAIRAALA
PIHAKIOSKI
JUHLATALO
ILTALA
NIKSULA
RAVINTOLA
KOUKUN HELMI
Ravintokeskus
HAVULA
VARPULA
KAHVILA
KOIVULA
Huoltopiha
URPULA
1 Ahlgrenin rintakuva ja hallintorakennus
2 Päiväperhot ja pihapiiri
3 Sisarusten leikkiä
4 Vieressä Näsijärvi
5 Siimankatkoja-veistos ja entiset viljelyspellot
6 Koukkuniemen rakennukset monelta eri vuosikymmeneltä
Pihakioskista ja kahvilasta saat historiapolun kartan mukaasi kierrokselle.
Hoitoa Koukkuniemessä
K
oukkuniemen vanhainkodin historia alkaa vuodesta 1886. Ensimmäisinä vuosikymmeninä toimittiin vaivaistalona. Vanhusten ohella hoidettiin turvattomia lapsia,
sairaita, mielisairaita ja muista syistä työkyvyttömiä. Vuonna 1919 alkoi kunnalliskodin
aika. Vanhukset alkoivat erottua suurimpana hoidokkiryhmänä. Vanhainkodiksi Koukkuniemeä alettiin kutsua 1960-luvun alussa.
Kuva: Juhani Riekkola/Vapriikin kuva-arkisto
Koukkuniemi oli 1950-luvulle saakka
luonteeltaan tiivis yhteisö, johon kuuluivat
sekä hoidettavat että henkilökunta. Henkilökunnasta enemmistö oli naimattomia ja
he asuivat laitoksen alueella. Osan palkastaan he saivat ruokana ja muina luontoistuotteina. 1950-luvulta alkaen työ ammatillistui ja henkilökunnasta entistä useampi oli
muualla asuvia perheellisiä.
1
AHLGRENIN RINTAKUVA JA HALLINTORAKENNUS
Gustaf Fredrik Ahlgren
Hallintorakennus
G.
F. Ahlgren oli syntynyt vuonna 1845
Finlaysonin puuvillatehtaan rengin
perheeseen. Hän kävi tehtaan ylläpitämää
”mamsellin koulua” ja aloitti työuransa tehtaan konttorista. Kaupallisten jatko-opintojen ja erilaisten työkokemusten jälkeen hän
perusti oman tukkuliikkeen 28-vuotiaana.
Menestynyt kauppias Ahlgren oli myös yhteiskunnallinen vaikuttaja, sillä hän oli suomalaisen puolueen paikallinen johtomies,
kaupunginvaltuutettu ja rahatoimikamarin
puheenjohtaja.
Ahlgren kuoli 38-vuotiaana vuonna 1883.
Testamentissaan hän lahjoitti Tampereen
kaupungille 150 000 markkaa vaivais­talon
rakentamiseksi. Kaupunki oli jo vuosia suunnitellut vaivaistaloa vanhuksien ja sairaiden
turvapaikaksi. Ahlgrenin testamentin rahoilla ensimmäiset vaivaistalon rakennukset
valmistuivat Koukkuniemeen 1886.
Ahlgrenin rintakuvan on veistänyt Emil
Wikström (1864–1942) uransa alkuvaiheessa vuonna 1888.
Veistos sijaitsee hallintorakennuksen ja Iltalan välissä isojen koivujen juurella.
Koukkuniemen vanhainkodin punatiilinen
hallintorakennus valmistui vuonna 1925.
Se näytti jykevältä useiden alueella tuolloin
olleiden harmaiden puurakennusten rinnalla. Sitä kutsuttiin alun pitäen talousrakennukseksi, ja sen piirustukset oli laadittu
kaupungin arkkitehtiosastolla. Valmistuessaan rakennusta kehuttiin alansa parhaaksi
maassamme. Kaikki kerrokset tulivat suureen tarpeeseen. Kellarikerroksessa sijaitsivat lämmityshuone, leipomo varastoineen
ja nostatushuoneineen sekä kaljanpanimo.
Kellarissa oli myös desinfioimishuone, jossa taloon tulijoilta tarkastettiin ja hävitettiin
syöpäläiset. Ensimmäisessä kerroksessa sijaitsi uudenaikainen keittiö ja ruokailuhuone. Toiseen kerrokseen oli sijoitettu kanslia
ja johtajan työhuone. Kolmannen kerroksen
juhlasalissa pidettiin sunnuntaisin jumalanpalvelus. Salin yhteydessä oli tilat myös kirjastolle. Henkilökunnan asuinhuoneita oli
sekä toisessa että ullakkokerroksessa. Ullakkokerroksessa oli myös käsityöosasto, jossa
naishoidokit ompelivat, leikkasivat matonkuteita, kutoivat mattoja sekä valmistivat
pöytäliinoja ja verhoja osastoille.
6
G.A.Ahlgrenin rintakuvan tekijä Emil Wikström oli maamme tunnetuimpia
kuvanveistäjiä 1900-luvun alussa. Kuva: Tampereen taidemuseo.
7
Entinen talousrakennus, nykyinen hallintorakennus valmistui vuonna 1925.
Kuva: Vapriikin kuva-arkisto.
Vuonna 1925 valmistuneessa uudenaikaisessa keittiössä oli kahdeksan höyrykattilaa.
Kuva: Atelier Laurent / Vapriikin kuva-arkisto.
8
Naisten käsityöosasto sijaitsi hallintorakennuksen ullakolla vuoteen 1936 saakka. Naishoidokit ompelivat kaikki eri osastoilla tarvittavat liinavaatteet ja hoidokkien vaatteet. Kuva:
Arthur Laurent/Vapriikin kuva-arkisto.
Jalkineverstaassa valmistettiin ja korjattiin talossa tarvittavat kengät, tallukkaat ja tossut.
1938. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto.
9
Kaksi kivenhakkaajaa talousrakennuksen rakennustöissä vuonna 1924.
Kuva: Vapriikin kuva-arkisto.
10
2
PÄIVÄPERHOT JA PIHAPIIRI
Elonvirta – päiväperho -veistos
Aimo Tukiaisen (1917–1996) tunnetuimpiin veistoksiin kuuluu Suomen Marsalkka Mannerheimin ratsastajapatsas (1960)
Helsingissä. Tampereella toinen Tukiaisen
tekemä veistos on Virvatulet (1971) Koskipuistossa. Tukiainen on tunnettu myös tuottoisana mitalitaiteilijana. Aimo Tukiaiselle
myönnettiin Pro Finlandia -mitali vuonna
1956 ja professorin arvonimi vuonna 1977.
Tukiainen rakennutti synnyinpaikkakunnalleen Orivedelle vuonna 1962 Purnun, josta muodostui suosittu kesänäyttelypaikka.
K
uvanveistäjä Aimo Tukiaisen suihkukaivoveistos Elonvirta – päiväperho paljastettiin Tampereen päivänä 1.10.1966. Pyöreältä jalustalta kohoaa perhosen siivistä
muodostuva nouseva rakenne. Taiteilija
suunnitteli veistokseen myös valaistuksen.
Nykyään suihkukaivo ja valaistus eivät ole
toiminnassa. Veistos sijaitsee pihakioskin ja
Jukolan välissä olevalla kalliolla.
Kuva: Tampereen taidemuseo.
11
E.M. Staf valokuvasi näkymän pihapiiristä
1940-luvulla. Kuvaaja oli sijoittunut kameroineen hallintorakennuksen parvekkeelle. Suomen liput oli nostettu salkoihin ja
pihalla oli vain muutama kulkija. Vasemmalla on hoidokkirakennus. Oikealla oleva päärakennus oli käytössä vuosina 1886–1963.
Tampereen Sanomissa kuvailtiin 15.10.1886
vastavalmistuneessa vaivaistalon pääraken-
nuksessa olevan kolme miesten 15 vuoteen
makuuhuonetta, kaksi naisten makuuhuonetta, kaksi lasten makuuhuonetta ja neljä
avaraa ja valoisaa työsalia.
Vuosina 1959–1963 vanhassa päärakennuksessa toimi väliaikainen sairasosasto,
joka sosiaaliministeriön tarkastuksen jälkeen todettiin sopimattomaksi sairaiden
hoitoon ja määrättiin suljettavaksi. Sairas-
12
osastoasia ratkaistiin ottamalla yksi hoidokkirakennus Marjatan sairaalan käyttöön,
sairaalalautakunnan alaiseksi sairasosastoksi vuonna 1963. Nykyään Rauhaniemen
sairaalana toimivan, entisen hoidokkirakennuksen katto pilkistää oikealla olevan vanhan päärakennuksen takaa. Se oli rakennettu vuonna 1936 vanhan tallin paikalle, ja sen
oli suunnitellut kaupunginarkkitehti Bertel
Kuvat: E.M.Staf/Vapriikin kuva-arkisto
Strömmer. Sota-aikana sen alakerrassa toimi tilapäinen sairaala.
Valokuvan keskellä olevalla puistoalueella on Gustaf Fredrik Ahlgrenin rintakuva,
joka myöhemmin siirrettiin hallintorakennuksen länsipuolelle.
13
Päärakennuksen ja portin ympäristöä 1900-luvun alkupuolella.
Kuva: Juho Holmstén-Heiniö/Vapriikin kuva-arkisto.
Vuonna 1936 valmistuneessa hoidokkirakennuksessa oli yhteensä 141 paikkaa hoidokeille. Nykyään rakennuksessa toimii Rauhaniemen sairaala. Vuonna 1959 otetussa valokuvassa näkyy myös lämpökeskuksen piippu ja oikealla keittiörakennus.
Kuva: E.M.Staf/Vapriikin kuva-arkisto. 14
Hoitaja hoitaa asukkaita suuressa yhteishuoneessa vuonna 1951.
Kuva: Pekka Kosonen/Vapriikin kuva-arkisto.
15
3
SISARUSTEN LEIKKIÄ
L
eila Hämäläisen pronssinen veistos Pikkuveli ja isosisko on tukevalla mustalla ja punaisella graniittijalustalla. Selällään lepäävä
isosisko nostaa pikkuveljensä jalkojensa ja
käsiensä varassa ylös. Veistos paljastettiin
Tampereen päivänä vuonna 1985.
Taiteilija Leila Hämäläinen (ent. Hietala)
on syntynyt Pispalassa vuonna 1934. Lukuisten pronssiveistosten ohella hän on suunnitellut myös mitaleita ja toiminut opetustehtävissä.
Veistos sijaitsee Jukola-talon edustalla.
16
Kuva: Lila Heinola / kulttuurikasvatusyksikkö TAITE
17
4
VIERESSÄ NÄSIJÄRVI
V
anhan-Matin rahastoksi kutsutuilla
kios­kin voittovaroilla järjestettiin Koukkuniemen asukkaille virkistystoimintaa.
Erityisiä kohteita olivat kesäretket, teatterimatkat ja erilaiset huvitilaisuudet. Laivaristeily Näsijärvellä oli pitkään jokakesäinen
tapahtuma. Laituri sijaitsi nykyisen Impivaara-rakennuksen läheisyydessä. 1970-luvun
alussa asukkaita täynnä ollut laiva ajoi karille Koukkuniemen rannassa. Nykyään kesäretkiä tehdään linja-autoilla ja invatakseilla.
Rantapolku johtaa kauniille valkoiselle
kaarisillalle, josta aistii Näsijärven raikkaat tuulet ja levolliset maisemat. Kuva:
Pekka Kosonen/Vapriikin kuva-arkisto.
Koukkuniemeä Näsijärveltä päin kuvattuna vuonna 1960. Etualalla laituri.
Kuva: E.M.Staf/Vapriikin kuva-arkisto.
18
Koukkuniemeläiset laivaretkellä juhannuksena 1953.
Kuva: Ensio Kauppila/Vapriikin
kuva-arkisto.
19
Penkki seinänvierustalla tarjosi asukkaille auringonpaisteisen levähdyspaikan vuonna 1978.
Kuva: Juhani Riekkola/Vapriikin kuva-arkisto.
20
5
SIIMANKATKOJA-VEISTOS
JA ENTISET VILJELYSPELLOT
Kuva: Lila Heinola/kulttuurikasvatusyksikkö TAITE
V
eikko Haukkavaaran rautaveistos Siimankatkoja on hitsattu pyöreistä ja suorakaiteen muotoisista rautalevyistä. Vuonna 1973
valmistunut veistos muistuttaa lahnaa ja sopii
Näsijärven rantamaisemaan kuin kala veteen.
Veikko Haukkavaara (1921–2004) oli itseoppinut, tamperelainen kuvataiteilija. Sodan jälkeen hän oli aloittanut työn lentokoneasentajana Valmetin tehtaalla. Samaan
aikaan hän opiskeli kuvataiteita ja piirsi kuvituksia ja poliittisia pilakuvia lehtiin. Metallin
jätepaloista hän hitsasi pieniä lintuja. Linnut pääsivät hänen ensimmäiseen yksityisnäyttelyyn vuonna 1970. Seuraavat 22 vuotta hän rakensi teräs- ja rautapaloista useita
lintu- ja eläinaiheisia veistoksia, joiden lämpimästä huumorista saa nauttia koulujen
pihoilla ja puistoissa ympäri Suomea. Sii21
Lehtelä
mankatkojan lisäksi Tampereella on ulkona
Haukkavaaran seuraavat taideteokset: Pöllö Kalevan lastentalolla, Kissapuu Tesoman
koululla, Pöllö Murikka-opistolla Teiskossa,
Lintu-Linda Koskikodilla ja Varalan Anni Varalan Urheiluopistolla.
Haukkavaara kertoi työnteostaan Suomen Kuvalehden artikkelissa (3.1.1975): ”En
oikein usko inspiraatioon, siitä se työ syntyy
kun tekee.” ”Sitten minä välillä havahdun
ja ihmettelen, että mitä minä iso mies tässä oikein leikin, ei tämä voi olla oikeaa työtä, tämä on liian mukavaa.” ”Kun seuraan
syrjäsilmällä ja näen, että ihmiset nauravat
katsellessaan töitäni, silloin minusta tuntuu,
että olen jotenkin onnistunut.”
Veistos sijaitsee Lehtelä-talon lähistöllä
rannan puolella.
Vanha köyhäinhoitolaki vuosilta 1922–1956
määräsi, että jokaisen kunnalliskodin hoidokin oli voimiensa ja terveydentilansa mukaan tehtävä työtä ahkerasti ja huolellisesti.
Vuosien mittaan hoidokeista yhä pienempi
osa oli työkykyisiä. Vuonna 1950 yleisosastojen hoidokeista pystyi noin puolet ottamaan jollakin tavalla osaa talon töihin. Työt
alkoivat kello 8 aamulla. Kello 11 alkaneen
päivällistauon jälkeen työt jatkuivat kello 17
tarjottuun illalliseen asti. Illallisen jälkeen
oli vapaata. Hiljaisuus alkoi taloissa kello 22.
Sunnuntaipäivät olivat kokonaan vapaita
paitsi talous- ja lämmitystehtävissä.
Kunnalliskodin yhteydessä oli runsaan
kuuden hehtaarin viljelysmaa. Pelloilla vil-
Viljelyspeltojen paikalle
Koukkuniemen peltomaisemaa elokuussa 1959. Vasemmalla ovat pitkät rivit marjapensaita ja oikealla navetta. Etualalla on Rauhaniementien linja-autopysäkki.
Kuva: E.M.Staf/Vapriikin kuva-arkisto.
22
Liikennettä päärakennuksen edessä kesällä 1910. Kuva: Axel Tammelander/Vapriikin
­kuva-arkisto.
jeltiin mm. lanttua, punajuurta, porkkanaa
ja perunaa. Sadot eivät riittäneet kunnalliskodin koko vuoden ruoka-ainetarpeisiin.
Kunnalliskodissa oli myös navetta vuoteen
1932 ja sikala 30-40 sialle 1950-luvun puoliväliin saakka.
Hoidokit, joita alettiin kutsua hoidettaviksi vuoden 1956 huoltoapulain myötä,
työskentelivät myös käsityöosastolla, suutarinverstaalla, puusepänverstaalla, pajassa,
keittiössä, pesulassa ja osastoilla siivoustehtävissä. Myös kirjastossa ja puhelinvälityksessä tarvittiin työvoimaa. Koukkuniemen
johtaja jakoi hoidokeille ahkeruusrahoja.
Esimerkiksi jos hoidokki sai vuoden 1935
joulukuussa ahkeruusrahaa 40 markkaa,
pystyi hän summalla ostamaan yhden kilon
kahvia, kilon sokeria ja tupakka-askin.
1950-luvulla vanhainkotiin tuli entistä
enemmän iäkkäitä ja heikkoja hoidettavia,
jotka eivät pystyneet tekemään töitä. Pesula, sikala, leipomo ja hevostalli lakkautettiin 1960-luvun puoliväliin mennessä. Myös
muita hoidettavien tekemiä tehtäviä lakkautettiin, kun hankittiin esim. perunankuorimakone ja uusi puhelinkeskus. Työt siirtyivät henkilökunnalle.
Asukkaiden ajankuluksi järjestettiin askartelutoimintaa, aluksi sosiaaliohjaajan ja
vuodesta 1960 alkaen askartelunohjaajan
23
ja askarruttajan toimesta. Toiminta vastasi
suurelta osin sitä mitä naisten työosastolla
oli aiemmin tehty eli neulomista, ompelua
ja kudontaa. Harrastustoiminta vilkastui
1960-luvulla, kun perustettiin mm. kuoro,
keskustelupiirit ja Sutikerho.
Asukkaat eivät enää pystyneet viljelysmaiden hoitoon ja toisaalta hoitopaikkoja
tarvittiin lisää, joten maille rakennettiin Lehtelä-rakennus. Se valmistui vuonna 1978.
Asukkaiden kahvitauolla kahvipannut porisevat hellalla. Kuva: Aarne Pietinen/Vapriikin kuva-arkisto.
Askartelutilat 1960-luvun lopulla. Kuva: Vapriikin kuva-arkisto.
24
6
KOUKKUNIEMEN RAKENNUKSET MONELTA
ERI VUOSIKYMMENELTÄ
K
oukkuniemen alueella on nykyisin rakennuksia 1920-luvulta 2010-luvulle.
Nykyisellä nurmikentällä oli vuonna 1886
rakennettu puurakenteinen päärakennus
ja vuonna 1906 rakennettu työlaitos. Viimeiset vanhat puurakennukset purettiin
1960-luvulla. Jykevänä seisova punatiilinen nykyinen hallintorakennus valmistui
vuonna 1925. Rauhaniemen sairaalan rakennus valmistui vuonna 1936 hoidokkirakennukseksi.
1950-luvun rakennukset suunniteltiin
kaupungin arkkitehtiosastolla ja suunnittelutyötä johti arkkitehti Jaakko Ilveskoski.
Vuonna 1955 valmistuneen nelikerroksisen
Havulan uutuus olivat yhden hengen huoneet. Huoneessa oli sänky, pieni nojatuoli,
keinutuoli, hyllykkö ja radio. Eteistilassa oli
vaatekomero, lukollinen kaappi ja pesulavuaari. Jokaisessa kerroksessa oli ruokasali,
askarteluhuone, oleskeluparveke, pieni keittiö ja seurusteluhuone, jossa oli avotakka.
Vuonna 1960 oli juhlatalo rakentamatta ja vanhoja puutaloja purkamatta.
Kuva: E.M.Staf/Vapriikin kuva-arkisto.
25
Havulan lähelle rakennettiin vuonna 1956 talousrakennus ja lämpökeskus.
1950–1960-lukujen vaihteessa valmistuivat
Urpula, Varpula, Iltala ja Juhlatalo. Rakennusten nimet ovat peräisin nimikilpailusta,
joka järjestettiin hoidokeille eli asukkaille.
Lehtelä rakennettiin viljelyspelloille
vuonna 1978 ja Koivula vuonna 1985. Näsijärven rannalle rakennettiin Jukolan rinnalle
Impivaara vuonna 2014.
Kesäkahvila- ja kioskitoimintaa on alueella
ollut jo vuosikymmeniä. Maan alla kulkee noin
kilometrin pituinen huoltotunneli, jota pitkin
pääsee kulkemaan rakennuksesta toiseen.
Kahvihetki puutarhassa 1960-luvulla. Takana Havula.
Kuva: Sven Löfström/Vapriikin kuva-arkisto.
26
Ruokailua 1960-luvulla. Ruokasalin ikkunoissa oli hiekkapuhalletut kuviot.
Kuva: Juhani Riekkola/Vapriikin kuva-arkisto.
Kaksi asukasta huoneessaan vuonna 1952.
Kuva: Jussi Kangas/
Vapriikin kuva-arkisto.
27
Vapaa-aikanaan miesasukkaat pelasivat päivähuoneissa koronapeliä.
Kuva: Vlk. Aarne Pietinen Oy/Vapriikin kuva-arkisto.
Kuunnellaankohan tässä keskusradiota? Kuva: Vlk. A.Pietinen/Vapriikin kuva-arkisto.
28
Rauhaniementietä reunusti kiviaita ja kujaa reunustivat puut. 1900-luvun alussa otetussa
kuvassa näkyy Koukkuniemen rakennuksia, joista yhtäkään ei enää ole olemassa.
Kuva: August Lehtimäki/Vapriikin kuva-arkisto.
Lähteet:
Jaakkola, Jouko – Kaarninen, Mervi – Markkola, Pirjo:
Koukkuniemi 1886-1986. Sata vuotta laitoshuoltoa Tampereella. 1986.
www.tampere.fi/ekstrat/taidemuseo/patsaat
www.kuvataiteilijamatrikkeli.fi
www.veikkohaukkavaara.info
29
30