1. No category

 1 Heikki Susiluoma Maaseutututkija (FT) Tuohitie 57 40320 Jyväskylä [email protected] 040 550 4944 LUONTOMATKAILUN OHJELMAPALVELUYRITTÄJÄ OSANA MAASEUDUN KEHITTÄMISTÄ Matkailun mikroyrittäjä osana yhteisöään Syrjäisen maaseudun kehittämisnäkökulmat luontomatkailun ohjelmapalveluyrittäjän näkökulmasta. SISÄLLYSLUETTELO 1. JOHDANTO 2. TIIVISTELMÄ eli KESKEISET TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET 2.1. OSA-­‐AIKAISUUS JA ELÄMÄNTAPAYRITTÄJYYS ALAN KEHITTÄMISEN YHDEKSI LÄHTÖKOHDAKSI 2.2. POLTTAVIMMAT ONGELMAT LIITTYVÄT KASVAVAAN BYROKRATIAAN, VEROTUKSEEN JA KANNATTAVUUDEN – EI VERKOSTOITUMISEEN 2.3. MONIPUOLINEN TYÖHISTORIA JA AMMATTITAUSTA TAKAA MONIMUOTOISUUDEN LUONTOMATKAILUN OHJELMAPALVELUISSA 2.4. ALUEELLINEN ERIKOISTUMINEN ELI KÄRKITUOTE AUTTAA MARKKINOINNISSA 3. LÄHTÖKOHTIA TUTKIMUKSELLE 3.1. MAASEUDUN KEHITTÄMISEN HAASTEET 3.2. MATKAILU JA LUONTOMATKAILU 3.3. LUONTOMATKAILUN OHJELMAPALVELUT 3.4. LUONTOMATKAILUN KOULUTUS 4. TUTKIMUKSEN KULKU Mitä tehtiin ja minkälaisin menetelmin. 4.1. HAASTATTELUT 4.2. KYSELYTUTKIMUS 4.3. KYSELYYN VASTAAJIEN TAUSTATIEDOT 4.4. OSALLISTUVA TOIMINTATUTKIMUS 5. OHJELMAPALVELUIDEN ERILAISET YRITTÄJÄTARINAT / TARINAN ELEMENTIT 5.1. VAHVA HARRASTUS POHJALLA 5.2. ALÄMÄNMUUTOS TAI ELÄMÄNTAVAN MUUTOS 5.3. PAIKKA JA PERINNESIDONNAISUUS 1 5.4. ASIAKASTARJONTA 5.5. LUONTOKOHDE MÄÄRÄÄ SIJAINNIN 6. TUTKIMUKSEN TULOKSET 6.1. LUONTOMATKAILUN OHJELMAPALVELUYRITTÄJÄKSI RYHTYMINEN, OPISKELU JA TYÖHISTORIA 6.1.1. Haastattelut 6.1.2. Kysely 6.1.3. Merkitys suomalaisen maaseudun kehittämisen kannalta 6.1.4. Kehittämisehdotuksia 6.2. LUONTO-­‐OHJAAJAKSI KOULUTTAUTUMINEN 6.2.1. Haastattelut 6.2.2. Kysely 6.2.3. Merkitys suomalaisen maaseudun kehittämisen kannalta 6.2.4. Kehittämisehdotuksia 6.3. TÄMÄNHETKINEN TUOTEVALIKOIMA JA ASIAKKAAT 6.3.1 Haastattelut 6.3.2. Kysely 6.3.3. Merkitys suomalaisen maaseudun kehittämisen kannalta 6.3.4. Kehittämisehdotuksia 6.4. PÄÄTOIMISUUS JA KANNATTAVUUS 6.4.1. Haastattelut 6.4.2. Kysely 6.4.3. Merkitys suomalaisen maaseudun kehittämisen kannalta 6.4.4. Kehittämisehdotuksia 6.5. MATKAILUALAN JA ERITYISESTI LUONTOMATKAILUALAN SISÄINEN YHTEISTOIMINTA 6.5.1. Haastattelut 6.5.2. Kysely 6.5.3. Merkitys suomalaisen maaseudun kehittämisen kannalta 6.5.4. Kehittämisehdotuksia 6.6. MUUHUN YHTEISTYÖ; VIRANOMAISET, KYLÄYHTEISÖ, METSÄSTÄJÄJÄRJESTÖT 6.6.1. Haastattelut 6.6.2. Kysely 6.6.3. Merkitys suomalaisen maaseudun kehittämisen kannalta 6.6.4. Kehittämisehdotuksia 6.7. TULEVAISUUDEN SUUNNITTELU, OMAT SUUNNITELMAT JA ALAN YLEINEN KEHITTÄMINEN 6.7.1. Haastattelut 6.7.2. Kysely 6.7.3. Merkitys suomalaisen maaseudun kehittämisen kannalta 6.7.4. Kehittämisehdotuksia 2 7. LUONTOMATKAILUN LÄHDEAINEISTOJA LIITE: LUONTOMATKAILUN OHJELMAPALVELUYRITYKSEN VIISI TÄRKEINTÄ ONGELMAA 3 4 1. JOHDANTO Tämän tutkimuksessa tavoitteena on tarkastella maaseudun kehittämisen kysymyksiä yhden toimijan – luontomatkailun ohjelmapalveluyrittäjän -­‐ näkökulmasta ja hänen avullaan. Ohjelmapalveluyrityksillä tarkoitetaan tässä tutkimuksessa yrityksiä ja erityisesti yrittäjiä, joiden pääasiallinen tulonlähde on tai ainakin pyrkii olemaan ihmisten vieminen luontoon erilaisten aktiviteettien muodossa. Tärkeä paino tutkimuksessa on näiden yrittäjien toimintahistorian, pärjäämisen ja arjen kuvauksessa. Sitä kautta luodaan kuvaa laajemmasta luontomatkailun merkityksestä ja roolista maaseudun elävänä ja toimivana pysymisessä. Itse kuvauksen ja kehittämisehdotusten lisäksi tässä tutkimuksessa haluan haastaa myös muutamia itsestäänselvyyksiä, jotka liittyvät matkailuun, luontomatkailuun, kasvuyrittäjyyteen ja nk. elämäntapayrittäjyyteen. Tutkimus on tehty käyttämällä teemahaastattelua, kyselyä ja osallistuvaa toimintatutkimusta. Tutkimukseen haastattelin yhteensä 24 luontomatkailun ohjelmapalveluyrittäjää. Vain paria poikkeusta lukuun ottamatta heidän koko yritystoimintansa perustuu ohjelmapalveluihin eli ihmisten luontoon viemiseen ja joillakin siihen yhdistettyihin majoitus-­‐ ja ruokapalveluihin. Tähän tutkimukseen mukaan otetut yrittäjät keskittyvät lähes 100 %:sti lihasvoimin tehtäviin retkiin luontoon ja luonto, eläimet, kalastus, metsästys ovat yritystoiminnan keskiössä. Haastattelin myös jonkin verran matkailun muita toimijoita kuten viranomaisia, kehittäjiä, opettajia. Kyselyaineiston keräsin nettiin rakennetulla kyselykaavakkeella. Kyselyllä kokosin tietoa aikaisemmasta koulutuksesta ja ammatista, luontoalan koulutuksesta, taloudellisesta pärjäämisestä, verkostoitumisesta ja näkemyksistä alan kehittämiseen. Kyselyssä oli valintakysymyksiä, arvottamisväitteitä sekä avoimia vastauskenttiä. Kyselyä levitettiin koko maahan aktiivien toimijoiden avulla ja poimimalla osoitteita netistä ja muista lähteistä. Käytännön kriteerinä olivat ohjelmapalvelutarjonnan lisäksi toimivat nettisivut, joilta sähköpostiosoite löytyi. Kyselykehotuksia lähti noin 450 ja kyselyyn reagoi 113 yrittäjää, joista kokonaan loppuun asti kyselyyn vastasi 81. Osallistuva toimintatutkimus tarkoittaa sitä, että tutkimuksen tekijänä ja työn suorittajana toimin itse luontomatkailualalla. Olen kehittänyt oman tuotteen ja olen tämän GPS-­‐
retkikonseptin myötä myös osa matkailualan verkostoa Keski-­‐Suomessa, Keski-­‐Pohjanmaalla, Pirkanmaalla, Satakunnassa, Etelä-­‐Pohjanmaalla ja Kainuussa. GPS-­‐retkikonsepti kokoaa yrittäjiä toimimaan verkostomaisesti. Tutkimuksen tärkeä tulos on luontomatkailun kuvan tarkentuminen erityisesti ohjelmapalveluyrittäjien osalta. Heistä ei ole aiemmin tehty läpivalaisevaa tai kattavaa 5 selvitystä. Koko luontomatkailualaa on tarkasteltu eri tutkimuksissa (mm. Petäjistö, Selby, 2012). Luontomatkailualaa koskevassa tutkimuksessa tiedon keräämisessä ongelmana on esimerkiksi se, että työ-­‐ ja elinkeinoministeriön tilastoinnissa sekoittuvat majoittajat ja ohjelmapalveluyrittäjät. Tutkijana näen ohjelmapalveluyrittäjät luontomatkailun laaja-­‐alaisen kasvamisen tärkeinä avaintoimijoina. Ohjattujen luonnossa tapahtuvien aktiviteettien lisääntymisen myötä tarjoutuu myös maaseudun majoitustoiminnalle tilaisuus laajentua. Tässä tutkimuksessa laajeneminen tarkoittaa nimenomaan koko Suomea ja maaseutua kaikkialla, ei vain isoja hiihto-­‐ ja retkeilykeskittymiä, joita en tarkastele erikseen. Luontomatkailu on nykyajan harvoja kasvavia toimialoja ja siksi myös monen tahon kiinnostuksen kohteena. Tämä on lisännyt erilaisten kyselyjen ja selvitysten määrää sekä yrittäjien väsymistä niin kyselyihin kuin hankkeisiinkin. Siinä voi olla yksi selitys, miksi kyselyyn vastaamisen prosentti ei kohonnut isommaksi. Jonkin verran kommentteja erilaisten kyselyjen ja hankkeiden tekemisen runsaudesta kaikui minunkin korviini. Taasen kysymys, johon en viitsi ilmaiseksi vastata...! Olen toiminut alalla jo 22 vuotta ja tiedän mistä puhun! Tällaisia kysymyksiä on tullut urani aikana ainakin 10–20 kpl...ja väsyttää vastata samanlaisiin kysymyksiin että konsultti saa palkkansa ja voi mukamas levittää tuloksia luennoillaan ja saada näennäisuskottavuutta! (kyselystä poimittua) Tutkimus on tehty Maaseutupolitiikan yhteistyöryhmän (työ-­‐ ja elinkeinoministeriö) apurahan turvin. 6 2. TIIVISTELMÄ eli KESKEISET TULOKSET JA JOHTOPÄÄTÖKSET Seuraavassa tutkimuksen keskeiset johtopäätökset perusteluineen esitettyinä kehittämissuuntina (4 aihealuetta). Tutkimuksen tuloksia esittelen seikkaperäisemmin jäljempänä. 2.1. OSA-­‐AIKAISUUS JA ELÄMÄNTAPAYRITTÄJYYS ALAN KEHITTÄMISEN YHDEKSI LÄHTÖKOHDAKSI Luontomatkailun ohjelmapalveluyrittäjät ovat – varsinkin isojen matkailukeskittymien ulkopuolella -­‐ usein osa-­‐aikaisia, muusta ammatista siirtyneitä luontoa, kalastusta, metsästystä ikänsä harrastaneita ammattilaisia, joille tekemisen ilo ja elämäntapa ovat usein yhtä tärkeitä kuin taloudellinen tulos. Useat heistä saavat osan elantoaan vielä muusta työstä ja lähes kaikki hyödyntävät aikaisempaa ammattiaan ja osaamistaan luontomatkailutyössään. Niin luontomatkailun ohjelmapalvelutoiminnan jatkuvuuden, monimuotoisuuden kuin maaseudun kehittämisenkin kannalta olisi kehittämistyössä kiinnitettävä huomiota osa-­‐
aikaisen elämäntapayrittäjyyden kehittämiseen sen omista lähtökohdista ja yleisesti koko alan pienyrittäjien toiminnan kannattavuuden parantamiseen. Suomalaisen maaseudun ja eräällä tapaa koko Suomen yhtenä uutena suuntana (sisäisenä Nokiana) voisi olla luontoalan elämäntapayrittäjyys. Isojen asutus-­‐ ja matkailukeskittymien ulkopuolella luontomatkailun ohjelmapalveluyrittäjät ovat usein mitä parhaita esimerkkejä siitä, miten halu tehdä jotain työtä ja sen sijainti määrää koko elämäntavan. Elämäntapayrittäjyys on tässä tutkimuksessa vaihtoehtoinen, jopa vastakkainen käsitteelle kasvuyrittäjyys. Elämäntapayrittäjyys voi muuttua kasvuyrittäjyydeksi, mutta tutkimukseni taustalla olevan maaseudun kehittämisen tavoitteen kannalta se ei ole oleellista. Voidaan jopa väittää, että elämäntapayrittäjyys on maaseudulle suurempi siunaus kuin kasvuyrittäjyys. Monimuotoisesti maaseudun kyliin ja usein omille kotipaikoille asettuva elämäntapayrittäjyys tuo maaseudulle usein enemmän ihmisiä kuin kasvuyrittäjyys. Ja juuri aktiiviset ihmiset ovat maaseudun hupenevin luonnonvara. Maaseudulla on elanto aina tullut useista eri lähteistä, ja maaseudun elinvoimaisuuden yhdeksi takeeksi on vielä nykyaikanakin tarjottu moniammatillisuutta. Luontomatkailu kokonaisuudessaan ja erityisesti ohjelmapalvelut ovat sidoksissa siihen luontoon, jonka yrittäjä tuntee ja jonka hän voi muille ihmisille avata tarinoillaan. Siksi samaa konseptia ei aina voi viedä laajemmalle alueelle tai esimerkiksi kasvattaa ryhmien kokoa. Tässä tutkimuksessa ei kuitenkaan ole kyse vastakkainasettelusta vaan enemmänkin elämäntapayrittäjyyden tekemisestä näkyväksi ja hyväksytyksi. Kun kasvuyrittäjyys määritellään usein niin, että yrittäjän keskeinen työn tavoite on kasvattaa yritystä mahdollisimman nopeasti, niin elämäntapayrittäjyydessä tavoite on usein jatkuvuus ja elämänikäinen työpaikka. Kasvuyritys on usein rakentajalleen tapa tienata nopeasti rahaa ja 7 myydä yritys hyvällä tuotolla. Tällainen logiikka sopii huonosti maaseudun pieniin ohjelmapalveluyrityksiin. OECD:n ja Eurostatin määritelmän mukaan kasvuyrityksen työllisyys ajanjakson alussa on vähintään 10 henkeä ja seuraavan kolmen vuoden aikana henkilöstön keskimääräinen kasvu ylittää 20 prosenttia vuositasolla. (Tilastokeskus 2011) Pitää tykätä tästä hommasta – olla palo näihin töihin, eikä voi tuijotella työaikoja vaan usein menee viikonloput näissä hommissa ja yöt. Kun on erilaisia porukoita ja iltaa vietetään, niin se on kello 3 herkästi ennen kuin kaikki on tehty. (H10) ONKO LUONTOMATKAILUN ELÄMÄNTAPAYRITTÄJÄ OTTAMASSA ENTISEN PIENVILJELIJÄ/METSURIN PAIKAN MAASEUDUN YHTENÄ TUKIJALKANA? 2.2. POLTTAVIMMAT ONGELMAT LIITTYVÄT KASVAVAAN BYROKRATIAAN, VEROTUKSEEN JA KANNATTAVUUTEEN – EI VERKOSTOITUMISEEN Erilaisissa raporteissa peräänkuulutetaan verkostoitumista ja yhteistoiminnan puute nähdään eräänä keskeisenä ongelmana luontomatkailualan kehittymiselle. Tämän tutkimuksen haastattelut ja kysely eivät tue tätä näkemystä. Niin 24 henkilökohtaisesti teemahaastateltua yrittäjää kuin valtaosa kyselyaineistoon vastannutta (81 kpl) luontomatkailun ohjelmapalveluyrittäjääkin nostivat toiminnan ongelmien keskiöön byrokratian ja sen kasvun, verotuksen moninaisuuden ja korkean tason sekä yleisen kannattavuuden. Kyselytutkimukseni avoimessa kysymyksessä pyysin vastaajia kirjaamaan viisi keskeisintä ongelmaa tärkeysjärjestyksessä. Eniten ykkös-­‐ ja kakkossijoja sekä kokonaismainintoja keräsi ongelmavyyhti, jota kuvaan byrokratian, verotuksen ja työvoiman palkkauksen ”koriksi”. Samalla laskumenetelmällä toiseksi eniten merkintöjä sai kannattavuuteen, mainostamiseen, markkinointiin ja omaan osaamiseen liittyvät asiat. Kolmas kokonaisuus piti sisällään olosuhteisiin liittyviä asioita kuten sesonkiluonne, syrjäisyys, alan yleinen arvostus, yhteydet ja yleinen markkinointi. Neljänteen ”koriin” tuli erilaisia yhteistyöhön viittaavia mainintoja kuten verkostoituminen, kilpailun vääristyminen, kateus, viranomaisyhteistyö, maanomistus. Valtaosa näistä ohjelmapalveluyrityksistä on 1-­‐2 hengen mikroyrityksiä, jolloin esimerkiksi erilainen raportointi koetaan raskaaksi. Lisäksi matkailussa on käytössä useita eri arvonlisäverokantoja, mikä hankaloittaa yrittäjää, jolla on ohjelmapalveluiden lisäksi majoitusta ja ruokailua. Hyvänä ajankohtaisena esimerkkinä määräyksistä voisi mainita ruskeisiin tienvarsikyltteihin liittyvät määräykset. Vanha sinivalkoinen kyltti ei tuota mitään haittaa kuin korkeintaan kyltissä mainitulle yrittäjälle, mutta ”uudistus” ja lisärasite tehdään yrittäjän kustannuksella. Vanhaa kylttiä ei saa enää pitää. Kannattavuus liittyy myös vahvasti osa-­‐aikaisuuteen ja matkailun kausiluonteisuuteen maassamme. Maantieteelle ja ilmastolle emme voi mitään ja sen vuoksi tämän osa-­‐
aikaisuuden ottaminen kehittämisen lähtökohdaksi ja kohteeksi (eikä poistettavaksi ongelmaksi) voisi edesauttaa luontomatkailun ohjelmapalvelujen ja koko luontomatkailun kasvua maaseudulla. 8 Byrokratian, verotuksen ja kannattavuuden ongelmavyyhteen kietoutuu myös ulkopuolisen työvoiman palkkaamisen ongelma, joka on monilla kehittämisen esteenä. Kausityövoiman palkkaamiseen sekä uusien ammattilaisten alalle opettamiseen voisi oppisopimuskoulutuksen kehittäminen olla yhtenä ratkaisuna. KANNATTAVUUS JA YHTEISTYÖ KIETOUTUVAT KESKENÄÄN Yhteistyö yrittäjien kesken saa tutkimuksessa yllättävän positiivisen vastauksen. Vain häviävän pieni osa (1.2 %) kyselyyn vastanneista on sitä mieltä, että yhteistyö toimii huonosti. Parannettavaa toki on, mutta avoimissa vastauksissa valtaosa on joko positiivisia kuvauksia tai kehittämisajatuksien pohtimista. Usein yhteistoimintaa hiertää tai ongelmien taustalla ovat samat keskeiset ongelmakohdat kuin alan yrittäjien arjessa muutenkin eli kannattavuus ja byrokratia sekä verotus. Yksi tärkeä asia verkoston rakentamisessa olisi hinnoittelun opettelu ja harjoitteleminen. On ehkä luonnollista että matkailualan konsultit tarjoavat verkostoitumista ja yhteistyötä ratkaisuksi tuotekehityksen ja paketoinnin lisäksi, koska niihin heillä on osaamista ja lääkkeet. Verotuksen, byrokratian ja kannattavuuden ongelmiin on vaikeampi vastata. Yhteistyö ja verkostoituminen ovat ongelma muiden joukossa, ja usein yhteistyö paranee siinä vaiheessa, kun asiakasvirrat kasvavat. Vaikka olenkin saanut joistakin hankkeista kontakteja ulkomaille, niin alan olla aika kypsä näihin hankkeisiin. Jos ei pysty tutustumaan oman alueen yrityksiin ilman hankkeita, niin on huono juttu. (H6) Yrittäjien viiden ongelman listasta tarkemmin liitteessä. 2.3. MONIPUOLINEN TYÖHISTORIA JA AMMATTITAUSTA TAKAA MONIMUOTOISUUDEN LUONTOMATKAILUN OHJELMAPALVELUISSA Haastatteluissa nousee vahvasti esiin ennen luontomatkailualalle ryhtymistä hankitun koulutuksen ja työkokemuksen merkitys. Samalla kun näiden taitojen ylläpito on tärkeää, ne muodostavat pohjan ohjelmapalveluiden monimuotoisuudelle. Aikaisemmassa työssä hankitun ammattitaidon mukaan voidaan erikoistua esimerkiksi hoivan ja luontoretken yhdistelmälle, lajintunnistukselle tai selviytymistaidoille. Kyselyyn vastanneiden ohjelmapalveluyrittäjien keski-­‐ikä oli noin 50 vuotta ja suuri osa asettui 45 ja 60 ikävuoden välille. Vaikka alalle tulee nuoria osaajia suoraan koulunpenkiltä, keski-­‐ikäisyyden voi nähdä hyvin voimavarana. Usein erilaisissa erätaidoissa oma vuosien kokemus on hyvä laadun tae ja luo sekä turvallisuutta että tunnelmaa asiakkaille. Tärkeää on tässä hommassa että ei ole ihan pieniä lapsia. Nuorimmainenkin oli 8-­‐9 -­‐vuotias kun aloittelimme tätä hommaa. Siksi kai monet ohjelmapalveluyrittäjät ovat vähän vanhempaa väkeä. (H10) 9 LUONTO-­‐OSAAMISEN KOULUTUS TAKAA ALAN KEHITTYMISEN – TARJONTA LISÄÄ KYSYNTÄÄ Vaikka luontomatkailun loputtomat mahdollisuudet on jo osin kulunut klisee, osaltaan se pitää paikkansa. Mutta alalle pääsy ja oman ekologisen lokeronsa löytäminen vaatii vuosien työn. Esimerkiksi luontokatselun uusia yrittäjiä on tullut viime vuosina erityisesti Kainuussa. Silti se ei ole poissa aikaisemmin aloittaneilta. Luontokuvaus ja luonnon katselu on laajeneva harrastus, ja erityisesti ulkomaiset asiakkaat eivät löydä kohteita ilman asiantuntevaa opastusta. 2.4. ALUEELLINEN ERIKOISTUMINEN ELI KÄRKITUOTE AUTTAA MARKKINOINNISSA Suurten matkailukeskittymien ulkopuolella yhtenä tärkeänä ongelma-­‐alueena luontomatkailussa nähdään alueellisen markkinoinnin ja erikoistumisen vaikeus. Kaikissa seutukunnissa ei luonto voi olla yleisellä tasolla vahvuus. Haastattelut kokosin kahden maakunnan alueelta, ja selkeä ero Kainuun ja Keski-­‐Suomen ohjelmapalveluille luontomatkailussa on, että isolla alueella Kainuussa on osattu koota yrityksiä yhteen ja rakentaa brändiä siten, että karhujen ja muiden näyttävien eläinten katselu on se kuva, joka annetaan markkinoinnissa. Luontomatkailuyritysten yhdistys Wild Taiga on hyvin rakennettu kuva, jonka myötä matkailijat ovat löytäneet vuosi vuodelta paremmin myös Kainuun muiden pienten matkailuyritysten asiakkaiksi. Yhteiskunnan tuki kannattaisikin suunnata sellaisille alueellisille markkinointiponnisteluille, jossa on selkeä kärkituoteajattelu. LUONTO ON KÄYTTÄMÄTÖN VOIMAVARA on hokema vailla vastaavuutta arkitodellisuudessa. Meillä on luontoa kaikkialla, kun vähänkin kuljetaan taajamien ulkopuolelle. Ehkä tällä hokemalla ei ole sitä tarkoitettu, mutta helposti syntyy mielikuva siitä, että luonnon hyödyntämistä ei olisi oivallettu. Todellisuudessa luontoalalle ryhtymistä ja omia tuotteita miettii moni ihminen ja alaa myös kokeilee moni ja vain osa pystyy rakentamaan itselleen siitä ammatin. Ohjelmapalveluyrityksen ja kiinnostavan ohjelman rakentaminen on pitkä ja vaativa työ. Luonto sinällään ei ole käyttämätön. Ihmisten kohtaaminen ja asiakkaan pitäminen on vaikeampaa kuin luonnon kohteen löytäminen. Alan esimerkkiyrityksillä ja vanhoilla konkareilla on takanaan useampi tappiollinen tai nollavuosi, jolloin tuotetta on kehitetty ja tehty tunnetuksi. Jos jaksaa hankkia elantonsa muista töistä ja on sinnikäs, jossakin vaiheessa puurtaminen palkitaan. 10 3. LÄHTÖKOHTIA TUTKIMUKSELLE 3.1. MAASEUDUN KEHITTÄMISEN HAASTEET Suomalaisella maaseudulla on sanottu 2000-­‐luvulla käynnistyneen uuden autioitumisaallon. Sitä vauhdittavat kuntaliitokset, koulujen sulkemiset ja keskittäminen. Myös maataloudessa ovat vallalla yhä suuremmat yksiköt. Siksi katseet kääntyvätkin maaseudun kehittämisessä ainoan selkeästi kasvavan elinkeinon puoleen. Matkailu on kasvanut vuosi vuodelta ja matkailun sisällä luontomatkailu vieläkin suuremmalla prosentilla. Tämä on näkynyt esimerkiksi kuntien strategioissa: Kun vielä 10 vuotta sitten matkailu nähtiin useissa kunnissa marginaalisena puuhasteluna, nyt alkaa kaikkien kuntien suunnitelmissa olla luontomatkailuun panostaminen, vaikka se ei konkreettisesti vielä tarkoittaisikaan isoja satsauksia. Matkailu on yksi maailman suurimmista elinkeinoista. Se on merkittävä työllisyyden ja hyvinvoinnin tuoja. Alan merkitystä kasvattaa sen paikkasidonnaisuus, jolloin työpaikkoja ei voi siirtää muille paikkakunnille tai muihin maihin. Lisäksi matkailu tulee myös jatkossa pysymään työvoimavaltaisena. (Petäjistö, Selby, Metlan työraportteja 246, 2012) Kun samaan aikaan kesämökeillä vietetään yhä pidempiä aikoja, monen maaseutualueen aktiivisena säilyminen on yhä riippuvaisempi siellä väliaikaisesti vierailevasta joukosta. Maaseudulla on perinteisesti oltu monialayrittäjiä, ja sellaisia ovat myös luontomatkailuyrittäjät ja erityisesti ohjelmapalveluyrittäjät. Vesalan ja Co (2013) tutkimuksessa todetaan, miten maaseudun monialayrittäjät ovat vähemmän uupuneita kuin perinteisen maatalouden yrittäjät, jotka kokevat etteivät selviä yrittäjyyden vaatimuksista. Luontomatkailun ohjelmapalveluyrittäjät näkevät Petäjistön ja Selbyn (Metla, 2012) mukaan itsensä toteuttamassa muutakin tehtävää kuin yrittäjyyttä. Heillä luontoon ohjaaminen sisältää myös kasvatustehtävän. 3.2. MATKAILU JA LUONTOMATKAILU Matkailun on arvioitu työllistävän vuonna 2010 vajaat 68 000 henkilöä eli n. reilu 2 % työvoimasta. Tästä määrästä ulkoilun ja luontomatkailun arvioidaan käsittävän noin kolmanneksen – 27 000 henkilötyövuotta. Vaikutus heijastuu kuitenkin laajemmalle, koska on arvioitu, että vain neljäsosa luontomatkailuyrityksistä on päätoimisia. Kaksi kolmesta toimii ympärivuotisesti. Lisäksi luonnon virkistyskäyttöä mittaavassa väestötutkimuksessa on arvioitu, että 43 prosenttia suomalaisista tekee vuosittain yöpymisen sisältävän luontomatkan.
Metsäntutkimuslaitoksen työraportti N:o 246:ssa Leena Petäjistö ja Ashley Selby tarkastelevat luontomatkailun moninaista kenttää: Yritykset ovat monialaisia ja toimivat useilla toimialoilla, joko itse palveluita tuottaen tai alihankintana tarjoten. Myös monet pienetkin majoitusyritykset tarjoavat ravitsemus-­‐ ja ohjelmapalveluita. Luontomatkailuyritykset työllistivät keskimäärin kolme vakituista ja viisi 11 määräaikaista työntekijää. Yhteensä yritykset työllistivät keskimäärin 41 henkilötyökuukautta vuonna 2009 ja koko luontomatkailualan työllisyysvaikutusten arvioitiin olevan 27 000 henkilön suuruusluokkaa. Luontomatkailuyrityksiä on tutkittu suhteellisen vähän osin sen vuoksi, että alan tilastointi on hajallaan eri rekistereissä. Matkailussa on jo pitkään puhuttu siitä, miten massaturismin aika on ohi ja nyt etsitään pienemmissä porukoissa henkilökohtaisempia elämyksiä. On myös sanottu, että silloin kun etsitään jotakin erityistä, ollaan myös valmiita maksamaan siitä. Vaikka luontomatkailu on kasvanutkin, tämä ei välttämättä aivan ole realisoitunut suomalaisella maaseudulla. Esimerkiksi merkkejä laman tuomasta tinkaamisesta on myös luontomatkailussa, ja yritysten vähentäessä ostoja on ollut vaikea löytää yksityisistä ihmisistä uusia asiakkaita. Suomalainen ei luontoon viemisestä kovin helposti maksa. Useat pienyrityksiä koskevat tutkimukset ovat tuoneet myös esiin, että yrittäjyys ei ole homogeeninen käsite. Yrittäjyys vaihtelee yrittäjän tavoitteiden, asenteiden ja elämäntavan ja myös osaamisen perusteella. Yrittäjän asenteisiin vaikuttavat myös alueen yrityskulttuuri (esim. Komppula 2004, Selby 1989, Petäjistö ym. 2001, Selby & Petäjistö 2008). Petäjistö ja Selby arvioivat, että luontomatkailun ytimen yrityksiä, joiden toiminnasta ainakin osa tapahtuu luonnossa olisi 5700 kpl, kun mukana eivät ole ravitsemusyritykset. Ohjelmapalveluyrityksiä olisi noin 1000 kpl. Kun määrittelyä tiukennetaan niin, että luonto on vahvasti yrityksen toiminnan keskiössä, silloin arvio luontomatkailuyrityksistä on 3000, joista ohjelmapalveluyrityksiä on 800. 3.3. LUONTOMATKAILUN OHJELMAPALVELUT On hyvin suosittua todeta matkailun kehittäjäpuheessa, että luonto on käyttämätön vara ja että Keski-­‐Euroopassa olisi tulijoita valtavia määriä kun vain osataan tuotteistaa. Tällainen puhe kertoo osin luontomatkailun arjen ymmärtämättömyydestä, siitä, miten isojen ponnistelujen takana on toimivan ulkomaan kontaktin rakentaminen ja minkälaista tasapainoilua tuotekehitys ja asiakaspalvelu ovat hyvän luontoelämyksen ja taloudellisen tuottavuuden välissä. 4-­‐8 hengen ryhmän kanssa saa vielä henkilökohtaisia elämyksiä aikaan, mutta tuotto jää pieneksi. Isojen ryhmien kanssa tuote saattaa muuttua ratkaisevasti. Toinen merkittävä ongelma-­‐alue on, että samalle maantieteelliselle alueelle on joskus todella vaikea kehittää aktiviteetteja jokaiselle vuodenajalle. Silloin vuoden tili on tehtävä lyhyen sesongin aikana. Pienimuotoisessa luontomatkailussa on kasvun rajat hyvin helposti saavutettu. Myös luontomatkailussa muodit ja trendit vaihtelevat. Vain kalastus ja metsästys pysyvät vuodesta toiseen lähes samanlaisina – vain uusia alueita bongaillaan. Toisaalta hyvillä persoonallisilla ideoilla ja paneutumisella voi melkein minne tahansa rakentaa oman lokeronsa luontomatkailussa ja sinnikkäällä työllä löytää ne omaan tuotteeseen innostuneet matkailijat. Tällä tavalla uusi yrittäjä saattaa tuoda aivan uusia ihmisiä luontomatkailun asiakkaiksi. 12 Näin on hiljalleen käynyt esimerkiksi Kainuussa, missä luontomatkailutoiminta on laajentunut ja uusille yrittäjille on löytynyt oma asiakaskunta. Parhaiten tämä on toiminut, kun uusi toimija on ensin tehnyt töitä alueen yrityksissä kiireisenä aikana ja samalla tutustunut jo olemassa olevaan tarjontaan. Voidaan sanoa, että luonto ei ole heikosti käytetty resurssi vaan yrittäjien yksilöllisten polkujen rakentamiseen voisi kiinnittää enemmän huomiota. Luonto on joka paikassa olemassa mutta liiketoiminta syntyy siitä, kun ihminen kohtaa toisen ihmisen oikealla tavalla. Matkailupuheessa on manattu massaturismin kuolemaa ja persoonallisten yksilöllisten tuotteiden esiinmarssia jo pitkään. Silti se ei välttämättä realisoidu matkailuyrittäjien asiakasvirrassa. Matkailuelinkeino on globaalisti muuttunut tai muuttumassa. ”Vanhalle” matkailulle on ollut tyypillistä esimerkiksi massaturismi. Siinä on ollut tärkeää auringon ottaminen tai halpa hinta, ja silloin suurtuotannolliset edut ovat olleet tärkeässä asemassa (Poon 1993, Page & Dowling 2001). Poonin (1993) mukaan ”uudelle” matkailulle sitä vastoin on tunnusomaista loman joustavuus, yksilöllinen palvelu (jossa kuitenkin otetaan huomioon myös suurtuotannolliset edut), palvelujen tarjonnan perustuminen asiakkaiden vaatimuksiin ja myös se, että massamarkkinointi ei ole dominoivaa ja markkinoinnissa otetaan huomioon jokaisen yksilön omat taustat. Vaikka matkailu on edelleen tuote suurille joukoille, ovat asiakkaat nyt aikaisempaa kokeneempia matkailijoina, paremmin koulutettuja, määränpääorientoituneita sekä joustavampia ja ”vihreämpiä. Nykyisin asiakkaat arvostavat myös aikaisempaa enemmän matkakohteiden ympäristöä ja kulttuuria. (Petäjistö & Selby, 2012 s. 10) Mielenkiintoista on, että Norjassa luontomatkailu näyttäytyy saman tyyppisenä pienten yritysten elämäntapayrittäjyytenä, jossa jokin muu kuin raha ja taloudellinen menestys on tärkeää. Tämä käy ilmi tuoreesta raportista. (Naturbaserte reiselivsbedrifter i Norge, 2014) 3.4. LUONTOMATKAILUN KOULUTUS Suomessa on Opetushallituksen tilaston (Vipunen) mukaan 13 erä-­‐ ja luonto-­‐oppaaksi valmistavaa oppilaitosta. Samasta tilastosta löytyy opiskelijoiden lukumääräksi vuonna 2013 226 ja valmistuneiden määräksi 86. Mutta kun siihen lisätään ne muulla nimikkeellä samaan työhön kouluttavat, joita tiedän olevan, mutta jotka ovat tilastoitu eri nimikkeellä, niin maastamme löytyy lähes 20 oppilaitosta, jotka antavat opetusta luonto-­‐oppaan tai eräoppaan ammattiin. Arviolta vuosittain valmistuu siis useita kymmeniä, ehkä jonkin verran yli sata opasta. Vipusen tilaston mukaan valmistuneiden määrä luonto-­‐ ja eräoppaan koulutuksesta on ollut vuosittain 2000-­‐luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä 70-­‐120 ollen koko vuosikymmenen aikana noin 900. Naisten osuus on kohonnut vuosikymmenen loppuun tultaessa niin että heitä on hieman yli puolet. Vuosikymmenen alussa reilu 40 %. Oppilaitokset ja alan opettajat myöntävätkin, että kaikki eivät jää tähän ammattiin ja harvat perustavat oman yrityksen. Silti luonto-­‐ohjaaja-­‐ ja eräopasopintoja voi käyttää monessa ammatissa hyväkseen. 13 Luonto-­‐ohjaajien koulutus on muuttunut viime vuosina talouden paineessa, ja osa alan yrittäjistä kritisoi esimerkiksi työssä oppimisen määrän kasvua, mikä tarkoittaa, että isompi osa opetuksesta jää alan yrittäjien harteille. Monet yrittäjät kritisoivat voimakkaasti tätä, ja osa heistä olisikin valmiimpia kehittämään lyhytkestoisen yritykseen tutustumisen sijasta oppisopimusjärjestelmää, jolloin voisi kouluttaa nimenomaan oman alan töihin uusia toimijoita. Nykyinen tutkinto ja sen vaatimukset ovat vieneet hommaa väärään suuntaan. Taustalla on valitettavasti se, että halutaan oppilaitoksille rahaa ja kun pelataan tulosperusteisesti, niin tutkinnot yritetään saada valmiiksi ”hinnalla millä hyvänsä”. Toinen ongelma on se, että tutkintoon voi valita valinnaisina palikkoina niin runsaasta valikoimasta opintokokonaisuuksia, että ei todellakaan voi tietää minkälaisin valmiuksin sieltä oppilaita tulee. Jos pyörit tunnin mörrimöykkynä nuotion ympärillä, niin se riittää näytöksi. Myös luonnon tuntemus on mennyt alaspäin. Jos sun tarttee osata vain 10 kasvia, eikä edes tietää mihin niitä käytetään, niin on se heikkoa. (H25) Koska luontomatkailu on kasvava ala ja luonto-­‐opastusta voi liittää moneen muuhun työhön matkailualalla ja vaikka hoitoalalla, koulutuksen määrän voimakas vähentäminen ei ole viisasta. Koulutuksen vaatimusten kirkastaminen voisi kuitenkin olla paikallaan. 14 4. TUTKIMUKSEN KULKU Mitä tehtiin ja minkälaisin menetelmin? 4.1. HAASTATTELUT Tutkimusta varten haastattelin Keski-­‐Suomessa ja Kainuussa yhteensä 24 luontomatkailun ohjelmapalveluyrittäjää. Lisäksi haastattelin aiheeseen liittyen asiantuntijoita ja muita luontomatkailun toimijoita. Kukaan haastatteluun pyytämäni alalla toimiva yrittäjä tai asiantuntija ei kieltäytynyt haastattelusta. Haastattelut tehtiin pääosin yrittäjän toimitiloissa tai kotona. Haastatteluihin käytetty aika vaihteli reilusta tunnista useampaan tuntiin. Haastattelut pyrin kirjoittamaan puhtaaksi mahdollisimman nopeasti, mutta tietojen tarkistamiseksi nauhoitin haastattelut. Tavoitteena ei ollut haastattelujen sanasta sanaan litterointi. Haastattelut muodostavat tärkeän osan tutkimusta ja perustavan aineiston yrittäjien motivaation rakentumisesta, alalle tulosta ja sille omistautumisesta. Oma luontomatkailualan kokemukseni helpotti lähestymistä ja olennaisten kysymysten esittämistä. 4.2. KYSELYTUTKIMUS Kysely oli nettikyselynä toteutettu useampiosainen kysely, joka sisälsi yhteensä 58 kysymystä taustakysymykset mukaan lukien. Kyselyn nettiosoitetta levitin erilaisten alan yhdistysten, hankkeiden, toimintaverkostojen yms. kontaktien kautta. Lisäksi etsin erilaisista luetteloista ja matkailusivustoilta sähköpostiosoitteita. Alueellista kattavuus toteutuu sillä, että vastaajia on kaikista maakunnista, mutta joidenkin maakuntien osuus on aktiivisten kyselyn levittäjien ansiosta isompi kuin arvioitu yrittäjien todellinen osuus. Toisaalta tutkimuksen tavoite ei ollut alueellinen tarkastelu, jolloin aktiivi yrittäjä on hyvä tiedon lähde maakunnasta riippumatta. Luontomatkailun ohjelmapalveluyrittäjät eivät ole luetteloitu tilastollinen yksikkö, jonka suuruus olisi selvillä ja maantieteellinen jakaumakin on vähintään yhtä epämääräinen. Petäjistön ja Selbyn (Metlan työraportti 246, 2012) arvio luontoon vahvasti nojaavista luontomatkailun ohjelmapalveluyrittäjistä on noin 800 ja kyselyni lähti noin 450 yrittäjälle, joista kyselyn aloitti yhteensä 113 yrittäjää, ja pääosassa kysymyksiä vastaajia oli 81-­‐90 siten, että ihan loppuun kysymykset vei 81 vastaajaa. Vastausprosentti oli siis reagoinneissa 25 % ja kyselyn loppuun vei noin 20 % kyselyn lähetetyistä. Pidän vastaajien määrän, maantieteellisen jakautumisen ja yritysten kokojakautuman pohjalta oikeutettuna arviota, että kyseessä on kuitenkin hyvin kuvaava läpileikkaus alan aktiivisista ja alaa kehittävistä yrittäjistä. Yritysten koko niin liikevaihdon kuin päätoimisuudenkin suhteen on linjassa Petäjistön ja Selbyn koko luontomatkailua koskeviin 15 lukuihin eli yrityskoko on ohjelmapalveluissa pienempi kuin koko luontomatkailukentässä yleensä. Koska koko tutkimus oli suunnattu luontomatkailun ohjelmapalveluyrittäjille, suuri osa on pieniä yrityksiä ja mukana on vain vähän isoja matkailukeskusten toimijoita. Kuvio 1. VASTANNEIDEN YRITYSTEN KOKO TYÖNTEKIJÄN MUKAAN (Kyselyn kysymys 55) Vastausprosenttia arvioitaessa täytyy ottaa huomioon niin kyselyn aikana kuin muissakin yhteyksissä tekemäni havainto, että matkailualan yrittäjät ovat kyllästyneet lukuisiin hankkeisiin ja niihin liittyviin kyselyihin ja selvityksiin. Ongelma on siis erilaisten kyselyjen ja kysyjien runsas määrä nykyaikana. Kyselyjen määrää nostavat entisestään oppilaitosten opiskelijoiden tekemät kyselyt. Matkailua ja luontomatkailua opetetaan noin 20 oppilaitoksessa, ja useissa oppilaitoksissa oppilaita kehotetaan tekemään erilaisia selvityksiä opinnäytetöissään. Matkailuala on harvoja kasvavia toimialoja ja sitä myötä myös muidenkin kuin luontoalan opiskelijoiden kiinnostuksen kohteena. Myös useat maaseudun kehittämistä koskevat selvitykset ja tutkimukset ovat kiinnostuneita kasvavasta toimialasta. Luontomatkailun ohjelmapalveluyrittäjien lukumäärästä on vaikea saada täsmällistä tietoa, mutta asiaa on seikkaperäisesti arvioinut Metsäntutkimuslaitoksen tutkimusryhmä Leena Petäjistö ja Ashley Selby. He kävivät tutkimuksessaan osan maasta läpi kunta kunnalta, ja sen laskelman ja koko maata koskevan arvion perusteella luontoon voimakkaasti nojaavia ohjelmapalveluyrityksiä on Suomessa noin 800. Alan opetuksen asiantuntijan mukaan määrä voi olla huomattavasti suurempi kun huomioidaan kaikki freelancerit ja hyvin osa-­‐aikaiset silloin tällöin keikkaa tekevät, mutta eräässä mielessä yrittäjiksi luettavat toimijat. Kyselyn vastausten määrää voidaan pitää suhteellisen onnistuneena ja kyselystä saatuja tunnuslukuja melko hyvin suuntaa antavina. Varsinkin kun niitä suhteutetaan aikaisempien tutkimusten tuottamaan kuvaan alan yritysten kokoluokista, joka vastaa melko hyvin tämän tutkimuksen kyselyosioon vastanneiden yritysten kokoa. Leena Petäjistö ja Ashley Selby puhuvat Metlan työraportissa (246, 2012) siitä, miten luontomatkailua ei ole tarkasti määritelty ja siksi myös kunnollinen tilastointi ja rekisteri 16 puuttuvat. Tähän on varmaan vaikea saada muutosta, sillä useat luontomatkailuyrittäjät toimivat myös majoittajina ja ruokapalveluiden tuottajina. Joidenkin yrittäjien kohdalla trendi on sellainen, että he aloittavat ohjelmapalveluyrittäjinä ja kun ajan kuluessa oma majoituskapasiteetti kasvaa, sitä myöten kasvaa sen osuus liikevaihdosta. Vanhemmiten voidaan luopua ohjelmapalveluista lähes kokonaan. 4.3. KYSELYN VASTAAJIEN TAUSTATIEDOT IKÄ Kyselyyn vastanneiden yrittäjien keski-­‐ikä on suhteellisen korkea eli noin 50 vuotta. Nuorin vastaaja oli 31 v. ja vanhin 75. Tyypillinen alan yrittäjä on viisissäkymmenissä ja toiminut jo reilun vuosikymmenen alalla. Noin 60 % vastaajista asettuu 45 ja 60 ikävuoden väliin. 0 v 1-­‐2 v 3-­‐5 v 6-­‐10 v 11-­‐15 v 16-­‐20 v yli 20 v 5 kpl 5 kpl 5 kpl 8 kpl 15 kpl 8 kpl 27 kpl Kuvio 2. LUONTOMATKAILUN OHJELMAPALVELUALALLA TOIMIMISEN VUODET Kaksi kolmesta vastaajasta on toiminut alalla yli 10 vuotta, ja yli 20 vuotta toimineita vastaajista on peräti 36 %. Aikoinaan noin reilu 10 vuotta sitten eli vuosituhannen vaihteessa elettiin eräopasbuumia ja saatoimme valkata päältä parhaat, kun hakijoita oli 140-­‐150 ja kurssille otettiin 18. Silloin useimmilla oli paljon kokemusta ja valmiuksia jo valmiiksi. Siksi heistä useampi on oman alansa töissä, mutta silti silloinkin tultiin hyvin monenlaisilla motiiveilla opiskelemaan. (H26) SUKUPUOLI Haastateltavissa naisten osuus on vajaa viidennes. Kyselyyn vastaajista enemmän kuin joka neljäs on nainen, joten mielikuva alan miehisyydestä on väistymässä ja uusissa opiskelijaikäluokissa naisia on jo yhtä paljon tai hieman enemmän kuin miehiä. ASUINPAIKKA Yrityksistä valtaosa on yksittäisiä yrittäjiä joko maaseudulla, maaseututaajamassa tai yksittäisenä yrittäjänä kaupungissa. Kuvio 3. YRITYKSEN SIJAINTI ASUTUKSEN MUKAAN (kyselyn kysymys 56) 17 Kuvio 4. YRITYKSEN SIJAINTI SUHTEESSA ASIAKKAISIIN Noin 15 % vastaajista on ison matkailukeskuksen tai ison hotellin / pienen matkailukeskuksen yhteydessä. Pääkaupunkiseutu näkyy siinä, että viidennes toimii yrittäjänä kaupungissa ja yrittäjistä asuu isossa kaupungissa eli yli 60 000 asukkaan kaupungissa lähes viidennes. Mutta vastaajia on myös Turusta ja Tampereelta. Mielenkiintoista on, että vain 15 % on muuttanut asuinpaikkaa ohjelmapalveluyrittäjäksi ryhdyttyään. Elämänmuutos on siis mahtunut useimmiten samoihin maantieteellisiin raameihin, kuin aikaisemmassakin työssä. Tapahtuneista muutoista jokseenkin tasaisesti kolmannes on kaupungista maalle ja toinen kolmannes maakunnasta toiseen. Kolmannes on erilaisia tarinoita kuten ulkomailta paluumuuttajana tulleita. Vain vajaalla kolmanneksella oli toimintapaikka ryhtyessään ohjelmapalveluyrittäjäksi. 40 % hankki sellaisen yrittäjäksi ryhtymisen myötä ja noin 1/3 vastaajista toimii ilman vakituista toimintapaikkaa. 18 Kuvio 5. VASTAAJAT MAAKUNNITTAIN (kyselyn kysymys 57) 4.4. OSALLISTUVA TOIMINTATUTKIMUS Osallistuva toimintatutkimus on tyypillisimmillään kehittämistutkimusta, kuten suomalainen kylätutkimus on ollut. Kerätään tietoa ja lähestytään kohdetta sen toiminnan kehittäminen ajatuksena. Usein tutkija pyrkii myös olemaan osa tutkittavaa yhteisöä tutustuen tällä tavalla paremmin sen toimintaan. Kehitysmaissa tapahtuva köyhemmän väestön elinolojen kohentamiseen tähtäävä tutkimus on osallistuvaa toimintatutkimusta puhtaimmillaan. Tässä tutkimuksessa olennaista on, että olen tehnyt töitä luontomatkailun parissa GPS-­‐
retkikonseptin kehittämistyössä: yrittäjäverkoston rakentamisessa ja asiakaspalvelussa. Lisäksi olen ollut mukana Salamajärven luontotuvan toimintaa pyörittäneessä osuuskunta Koirasalmessa ja Finnbeing-­‐hankkeessa Keski-­‐Suomessa. 19 5. OHJELMAPALVELUIDEN ERILAISET YRITTÄJÄTARINAT / TARINAN ELEMENTIT 5.1. VAHVA HARRASTUS POHJALLA Kaikkien luonto-­‐ohjaajaksi tai eräoppaaksi ryhtyneiden elämäntarinat ovat yksilöllisiä. Ammatin vaihtamisen ja alalle tulon motiivit sekä elämäntilanteet ovat kombinaatioita useista muuttujista, erilaisista toiveista ja pakoista sekä avautuneista mahdollisuuksista. Siksi keskiarvo kuvaa huonosti tätä joukkoa ja tiukkaa luokittelua on vaarallista mennä tekemään. Katson parhaaksi kuvata näitä tarinoita elementeillä, joista useimmista jokaisen yrittäjän tarina koostuu ja jokaisen yrittäjän kohdalla jokin elementti on vallitseva. Kaikilla haastatelluilla yrittäjillä on pohjalla vahva luontoon liittyvä harrastus ja enemmän tai vähemmän tarve muutokseen – joko ammatissa tai elämäntavassa. Muutoksen voimakkuus haastateltavilla vaihtelee täydellisestä irtiotosta menneestä siihen, että jo olemassa oleva harrastus on muuttunut pikkuhiljaa päätyöksi. 5.2. ELÄMÄNMUUTOS TAI ELÄMÄNTAVAN MUUTOS Useilla haastateltavista oli tapahtunut jotain, joka on sysännyt mielessä liikkuneen luonto-­‐
oppaan ammattiin siirtymisen lopullisesti uralleen. Se on voinut olla voimakas kokemus päästä pois kaupungista, rasitus vanhassa työssä, hoiva-­‐alalla toimivan kiinnostus potilaiden luontoon viemisestä, halu antaa ihmisille syvempiä luontokokemuksia jne. Joku on myyntitykkinä pysähtynyt ja Jäniksen vuosi – elokuvan päähenkilön tapaan pistänyt kerralla poikki edellisen elämäntavan. Minua ihmeteltiin, kun vaihdoin ammatin jossa elettiin sellaista pintaelämää ja oli luksusta, vaihdoin tähän Kela-­‐korvauksella kuusen alla värjöttelemiseen. Mutta kerran kun oltiin taas jossakin rymyämässä ja mä istuin väsyneenä mättäällä, niin totesin, että mulla on aika hyvä olla. (H25) Aikaisempaa tutkimusta luontomatkailun ohjelmapalveluyrittäjien taustoista tai alan vaihdoista ei juurikaan ole, mutta mielikuvaa rakentavat erilaiset artikkelit ”oravanpyörästä” hyppäämisestä ja kerralla muutoksen hakemisesta. Ilmiö eli eräopaskoulutuksen suosio on huomattu kulttuurinkin puolella: Elokuvissa, näytelmissä ja kirjallisuudessa on parina viime vuosikymmenenä esiintynyt silloin tällöin eräoppaaksi Lappiin pakeneva roolihahmo. Arki on tätä kuvaa huomattavasti tylsempi, mutta tietty osatotuus siihen kätkeytyy. Muutosta useat ovat elämälleen hakeneet, vaikka se olisikin niinkin arkista kuin sitovasta lypsykarjasta luopumista ja helppohoitoisemman lihakarjan tilalle hankkimista, jolloin jää enemmän aikaa luontomatkailun kehittämiselle. ”Elämäntapa, jossa yksi asia johti toiseen.” (kyselystä poimittua) 20 Pitkäaikainen unelma johon uskalsin heittäytyä vasta edellisen työnantajan konkurssin jälkeen. Helppoa ei ole ollut, mutta ELY ja TE Keskus antoivat tukensa. Verkostoituminen on ainoa tapa onnistua. Olen ollut tyytyväinen. (kyselystä poimittua) 5.3. PAIKKA-­‐ JA PERINNESIDONNAISUUS Yksi tyyppitarina on, että omalla kotitilalla tai joissakin tapauksissa jonkin aikaa tyhjillään olleella sukutilalla käynnistetään luontomatkailua tai yleisemmin maaseutumatkailua. Taustalla on vahva halu säilyttää kotitila asuttuna ja tilanne, jossa tilanpitäjän oma elämä ja kiinnostus tai resurssit eivät salli voimakasta maatalouden kehittämistä suurtilan suuntaan. Usein tähän liittyy oma vahva luonto-­‐ tai metsästysharrastus, jolloin myös halu elää tämän harrastuksen äärellä on yksi olennainen motiivi. Kun isä kuoli, niin silloin ei ollut oikein muuta vaihtoehtoa vaan jäin tilaa pitämään. Maatalon hommat ovat luonnollisesti tuttuja kaikki. Sitten pikku hiljaa olen tätä erämatkailua kasvattanut. Varmaan olisin voinut mennä jollekin hommiinkin eräoppaan koulutuksen jälkeen. Lehmän lypsy ei juuri kiinnostanut, vaikka sitäkin olen tehnyt. Nyt ihan hetki sitten vasta laitettiin lehmät pois kun äiti jäi eläkkeelle. Nuori karja jäi eli eräänlainen hiehohotelli. Kasvatamme muille lehmiä vasikoista. Lypsylehmät ovat naapurissa. Täällä tehdään lehmä tiineeksi sonnilla. (H2) Minulle on ollut erittäin tärkeää että olen voinut jäädä asumaan kotikylääni kun ryhdyin tähän ammattiin. On se minulle vieläkin unelma-­‐ammatti, en voisi kuvitellakaan enää vaihtamaan alaa. Luontoyrittäjänä teen tietenkin erittäin monipuolista työtä ja paljon muutakin kun perinteisiä ohjelmapalveluita. (kyselystä poimittua) Halu työllistää itsensä kotipaikkakunnalla. Matkailuala oli lähes ainoa vaihtoehto. Lisäksi myös halu muuttaa harrastus hankkeeksi. (kyselystä poimittua) Menestyvä ohjelmapalvelutoiminta onnistuu toisaalta, vaikka ei omaa paikkaa olekaan. Toinen taas vannoo, että oma paikka pitää olla ja siinä samalla asua. Silloin ei synny kustannuksia kulkemisesta ja toisaalta voi ottaa pienempääkin keikkaa ja vuokrata välineitä. Tämä on juuri sitä monimuotoisuutta, joka on myös asiakaan etu. 5.4. ASIAKASTARJONTA Siellä missä on ihmisiä ja potentiaaleja asiakkaita jo valmiiksi, uuteen ammattiin voi siirtyä hiljalleen harrastusta kasvattamalla ja vanhasta työstä voi myös ottaa kontakteja mukaan. Hoiva-­‐alan ja opetusalan ammatit ovat tyypillisimmillään tällaisia, jolloin hoivatyö hakee uuden ulottuvuuden luonnosta. Green Care -­‐yritykset ovat tällaisia. 21 Saan toteuttaa itselleni tärkeitä arvoja ja vaalia omaakin luontosuhdettani yhdistämällä pienimuotoisen luontomatkailun ja päätoimisen työhyvinvointipalvelujen tarjoamisen. Työllä, jota tällä konseptilla saan tehdä on mielekkyys ja tarkoitus myös itselleni. (kyselystä poimittua) Toisaalta esimerkiksi pääkaupunkiseudulle asiakkaiden määrät ovat hyvin erilaisia kuin melkein millä tahansa muulla alueella. Siksi esimerkiksi Nuuksion alueella ja sinne suuntautuen on varmasti enemmän ohjelmapalveluyrittäjiä kuin monella muulla alueella. 5.5. LUONTOKOHDE MÄÄRÄÄ SIJAINNIN Joillakin ohjelmapalveluyrittäjyys syntyy hienon tai erikoisen paikan sekä esimerkiksi eläinten myötä. Karhunkatselupaikat ovat tällaisia tyypillisimmillään. Kansallispuistot ovat hyvä esimerkki siitä, miten luontokohde määrää ainakin osin yrityksen sijainnin. Toisaalta löytyy yrityksiä, jotka sijaitsevat suhteellisen kaukanakin tärkeimmästä toiminta-­‐alueestaan, mutta oma tai perheen muu elinpiiri määrää paljon sekä esimerkiksi asiakkaiden hankinta ja kuljetukset. 22 6. TUTKIMUKSEN TULOKSET 6.1. LUONTOMATKAILUN OHJELMAPALVELUYRITTÄJÄKSI RYHTYMINEN, OPISKELU JA TYÖHISTORIA 6.1.1. Haastattelut Haastateltavista vain yksi oli siirtynyt suoraan matkailualan koulun penkiltä luontomatkailuyrittäjäksi, pääosalla on kokemusta aikaisemmasta ammatista. Matkailualalle siirtymisen jälkeen on usein tehty vanhan ammatin töitä luontomatkailun ohessa. Kerralla muut työt lopettaneita ja ison investoinnin tehneitä riskinottajia näissä yrittäjissä ei ole. Jollekin on jo aikaisemmassa työssä ollut elementtejä, joita laajentaen ja luontoalaa opiskellen on voinut hankkiutua alalle. Toisella taas työntö omasta ammatista pois on ollut vahva ja hän on esimerkiksi virkavapauden avulla kokeillut luontomatkailualaa ja ryhtynyt päätoimisesti töihin myöhemmin. Vanhasta ammatista on hyötyä myös ohjelmapalveluissa; esimerkiksi myyntityössä tai markkinoinnissa toiminut voi hyvin käyttää taitojaan uudessa ammatissa. Usein alan vaihtaminen tai uudelle alalle osittainen siirtyminen on mahdollistunut saatavilla olevan koulutuksen myötä. Ohjelmapalveluyrittäjät ovatkin pääosin alalle hyvin kouluttautuneita. Joillakin on takanaan useitakin luontoon, erätaitoihin, asiakaspalveluun, yrittäjyyteen ym. liittyviä kursseja. Eräs yrittäjä painotti, että joskus olisi hyvä olla vieraalla riittävästi töissä ennen kuin perustaa oman yrityksen. Näkee, missä itse viihtyy ja kuinka paljon kaikenlaista se yrittäminen vaatii. Tässä mielessä oppisopimussysteemi voisi olla hyvä väylä alalle Valmistumisen jälkeen olin pitkään töissä muissa yrityksissä. Se oli myöhempää ajatellen tosi hyvä, koska siinä näki niin monenlaista toimintaa ja oppi paljon erilaisissa tilanteissa. Eräänlainen poikkileikkaus alasta. (H7) Maataloudessa markkinointi puuttuu siis kokonaan. Kyllä maajussit osaa tehdä näppäriä juttuja, mutta sitten omien juttujen kehuminen nolottaa ja ei osata myydä. (H7) 6.1.2. Kysely Myös kyselytutkimus vahvistaa kuvaa yrittäjästä, joka on vaihtanut alaa, tekee osin vanhan ammatin töitä, hyödyntää niitä vielä uudessa työssään ja kouluttautuu. 85 %:lla kyselyyn vastanneista on aikaisempi koulutus ja ammatti. Ohjelmapalvelujen ”lentoonlähdön” suhteen -­‐ sekin on sattumaa. Olin asialla aiemman ammattini tiimoissa, suurella sydämellä, etsimässä paikkaa kuntoutuskurssien pitoon, kun tapasin majoitusyrittäjän, joka kiinnostui osaamisestani... Ja siitä se ajatus sitten lähti. 23 Tuli todistetuksi jälleen se, että tehdessään sitä mitä rakastaa ja mihin uskoo, kantaa pitkälle. (kyselystä poimittua) Aikaisemmissa ammateissa ja koulutuksessa on laaja kirjo ammatteja yliopiston käyneistä biologista koneistajaan ja toimitusjohtajasta uinnin ohjaajaan. Selkeästi erottuu kaupallinen ala ja matkailu-­‐ ja ravintola-­‐alan koulutus. Ne käsittävät 30 % vastanneiden koulutustaustasta. Toisena isompana ryhmänä on laajasti ihmisen terveyden ja hyvinvoinnin kanssa tekemisissä olevat alat 22 % (liikunta, terveydenhoito, sosiaaliala, opetus). Käytännön ammatin edustajia oli 17 % (puuseppä, maanviljelijä). Luontoon liittyvät ammatit ja opetuksen parista tulleet erottuvat omana ryhmänään 12 %. Vaikka alalle onkin tullut suhteessa paljon puolustusvoimissa ja tai rajavartiossa uransa tehneitä, heidän osuutensa kyselyyn vastanneissa on vain 6 %. Luontomatkailun ohjelmapalvelualalla on tarjolla monenlaista koulutusta ja lyhytkurssia. Moni alalle tuleva hankkiikin lisää taitoja ja tietoa ja monipuolistaa omaa osaamistaan erilaisella koulutuksella. Kouluttautuminen auttaa kohtaamaan sesonkiluonteisuuden ja osa-­‐
aikaisuuden ongelmat. Loistava työ, mutta sesonkiluonteisuus aluksi vaati jonkin toisen työn rinnalle. Vaikeata oli heittäytyä yrittäjäksi, vaikka "lupaus" keikkahommista olikin. Aluksi kun ei voinut omia keikkoja järjestää, ennen kuin oli tarvittava kokemus alalta. Vasta kolmen-­‐ neljän oppivuoden jälkeen aloittelin omien tapahtumien myymistä. Nyt kahdeksan yrittäjävuoden jälkeen teen 98 % omia tapahtumia. (kyselystä poimittua) 6.1.3. Merkitys suomalaisen maaseudun kehittämisen kannalta Luontomatkailun ohjelmapalveluyrittäjät ovat eräänlainen uusi ”pienviljelijämetsurijoukko” suomalaisella maaseudulla. Suomalaisen syrjäisen maaseudun asutti ja ylläpiti sotien jälkeen pitkälle pienviljelijöiden joukko, joka kesällä otti elannon pieneltä peltotilkulta ja talvella lähti hevosineen metsätöihin tienaamaan elintärkeää lisäansiota. Nyt voidaan nähdä, että tämä taustoiltaan suhteellisen kirjava joukko, joka myös asustaa erikokoisilla paikkakunnilla toteuttaa saman tyyppistä tärkeää tehtävää kuin aikoinaan pienviljelijä-­‐metsurit. Vaikka heidän lukumääränsä on häviävän pieni murto-­‐osa kylmiä tiloja raivanneisiin evakkoihin ja rintamiesperheisiin verrattuna, vähäväkisellä maaseudulla suhteellinen merkitys voi kyläkohtaisesti nousta merkittäväksi. Nyt heidän talvinen savottansa onkin laajalla suomalaisella maaseudulla tapahtuva luontoon tutustuminen ja heidän hevosensa ja rekensä on auto, traileri, kanootit, lumikengät jne. He vievät asiakkaita luontoon parhaina sesonkeina ja palaavat sitten hiljaisempina hetkinä sorvin ääreen eli oman vanhan ammattinsa pariin. Se voi olla maatila, autokorjaamo, mainostoimisto, IT-­‐firma tai kioski. Tilanne ja olosuhde vaihtelevat ja ”hevosmiehen” homman osuus elannosta, mutta olennaista on näiden ”hevosmiesten” suuri osuus luontomatkailun ohjelmapalveluyrittäjien kokonaisjoukosta ja se, että he sijoittuvat valtaosaltaan nimenomaan sille maaseudulle, jossa autioitumiskehitys on voimakkainta ja jonka kehittäminen on ehkä ongelmallisinta. 24 Suomi voitaisiin jakaa luontomatkailun ohjelmapalveluyrittäjien osalta karkeasti kolmeen yritystyyppiin tämän ”hevosmiesominaisuuden” suhteen. 1) Päätoimiset pienyrittäjät, jotka tulevat toimeen ohjelmapalveluilla ja virkistyspalveluilla. Heidän pääasiallinen maantieteellinen sijaintinsa on suurten asutuskeskusten lähellä tai luonnonoloiltaan houkuttelevilla ja hyvin organisoiduilla matkailuseuduilla Itä-­‐Suomessa. 2) Toinen ryhmä on ammattimainen luonto-­‐opastus Lapin ja Koillismaan isojen matkailukeskusten yhteydessä. 3) Loppu alue on näiden ”hevosmiesten” villiä länttä tai itää, jossa matkailun osa-­‐
aikaisuus on vallitseva olotila ja sinällään myös tärkeä lähtökohta. -­‐ Tie takaisin juurille on ollut pitkä. Olen kasvanut "kuusen juurella", vieraantunut itsestäni ja matkalla takaisin... Työttömäksi sairaanhoitajaksi valmistuminen, "koiran virat", julkisen terveydenhuollon työnjohtaminen (tai johtamattomuus), oma suorituskeskeisyys ja työn protestanttinen arvostaminen, oman hyvinvoinnin unohtaminen -­‐ ja vaikeuksien jälkeen siitä jälleen huolehtiminen, vanhojen viisauksien kunnioittaminen, luonnon kiertokulun ja rytmin uudelleen löytäminen, usko elämäntarkoituksen olemassa oloon, itsensä kuunteleminen, hetkeen tarttuminen... On johtanut minut takasin luonnon pariin, nauttimaan osaltaan siitä itse -­‐ työn ohessa -­‐ mutta myös mahdollistamaan muille luontokokemusten syntymistä ja luontosuhteen luomista! En mieluusti puhu "ohjelmapalveluista", mutta parempaakaan sanaa en ole keksinyt. Ohjelmilla palveleminen viittaa asiakkaan objektina olemiseen... Visioni on yhdistää eräilyä ja aiempaa ammattia -­‐ olen aiemmassanikin mielestäni pirun hyvä. Mutta haluan tehdä kumpaakin siten, että tuntu omaan tekemiseen säilyy. Ja tässä lyhyessä ajassa olen siihen pystynytkin. Ja kiitollinen olen niistä mahdollisuuksista, mitä minulle on tarjottu niiden yhdistämiseksi.” (kyselystä poimittua) Metlan työraportissa vuodelta 2012 Leena Petäjistö ja Ashley Selby kirjoittavat siitä miten luontomatkailuyrittäjissä erottuvat pienet ohjelmapalveluyritykset, jotka näkevät oman työnsä myös yhteiskunnallisesti tärkeinä, eräänlaisena kasvatustyönä ja siten jopa yhteiskunnallisen tuen arvoisina. Osin haastatteluissa tuli esiin, miten mielellään osa yrittäjistä veisi esimerkiksi syrjäytymisuhan alla olevia nuoria luontoon selviytymisleireille yms. 6.1.4. Kehittämisehdotuksia Tällainen moniammatillisuus olisi hyvä nähdä isona mahdollisuutena maaseudun kehittymisen kannalta. Sitä kuvastaa mielestäni sekin, että kyselyyn vastanneiden valtaosa hyödyntää vanhaa ammattiaan luontopalveluissa. Paikkaan sidotut ja persoonalliset palvelut ovat usein hyvä runko kylän asutuksen ja elävyyden säilymiselle. Myös taajamissa asuvat ohjelmapalveluyrittäjät käyttävät vuodesta toiseen samoja maaseudun kohteita asiakkaittensa virkistäytymiseen ja ostavat tarjolla olevia ruoka-­‐ ja majoituspalveluja läheltä. 25 Suomi voisi ryhtyä hyödyntämään luonnon parantavia voimia laajasti yhdistettynä erilaisiin ammatteihin varsinaisen luonto-­‐ ja eräopastuksen lisäksi. Hoiva-­‐alalla ja liikunta-­‐alalla sekä mm. biologiassa voisi olla suuntautumisvaihtoehtona oman alan hyödyntäminen matkailussa ja hyvinvointipalveluissa. 26 6.2. LUONTO-­‐OHJAAJAKSI KOULUTTAUTUMINEN 6.2.1. Haastattelut Haastatelluista vanhemmat yrittäjät kauhistelevat jonkin verran erilaisten lupakorttien määrää ja nykykoulutuksen kurssien runsautta, mutta toisaalta kaikki vakavasti työtään tekevät ovat kouluttaneet itseään. Kaikki ovat saaneet koulutuksesta olennaista impulssia, tärkeää tietoa sekä asennoitumista uralleen. Myös esimerkin voima on pidempikestoisessa koulutuksessa tärkeä. Useat haastateltavat mainitsivat tärkeän ja inspiroivan opettajan sekä mielenkiintoiset kokemusten vaihdot koulutettavien kesken pidemmillä jaksoilla ja nuotion ääressä. VARMUUS Koulutuksen tuoma varmuus oli tärkeä useille haastateltaville, siitä huolimatta, että monella oli pitkä luontoharrastus takanaan ja jonkin verran harrastuksen parissa tehtyjä ryhmien opastuksia. Tämä päti varsinkin silloin, kun koulutus sisälsi pitkiä retkiä ja intensiivisiä pitkiä lähijaksoja. Nykyisiä lyhyitä työllisyyskoulutuksia vierastettiin. Tuntuu siltä että nyt koulutukseen tulee enemmän sellaista väkeä, joka ei ole harrastanut ollenkaan metsässä kulkemista ja selviytymistä. Ja kun ei ole elämänkokemusta, niin kyllä siinä on asiakkaiden luontoon vienti heikoilla. (H5) UUSIA ASIOITA Ohjelmapalveluyrittäjille tyypillistä on vahva luonnossa kulkemisen harrastuspohja. Mutta hekin saavat koulutuksessa useita uusia taitoja ja voivat tutustua uusiin aktiviteetteihin, joita luonnossa voi harrastaa (köysikiipeily, jousiammunta, aistien polku). Ehkä tärkeintä vanhallekin harrastajalle on asiakkaiden kohtaaminen ja erilaisten vastuukysymysten miettiminen. Esimerkkinä on maatalousyrittäjä, joka ei ole vanhassa ammatissa joutunut miettimään tuotteiden markkinointia tai asiakaslähtöisyyttä ollenkaan. VERKOSTO Opiskelu ryhmässä tuo luonnollisesti mukanaan parhaimmillaan sen ensimmäisen verkoston, jonka kanssa toimia. Joillakin osa verkostosta on jäänyt pitkäaikaiseksi yhteistyösuhteeksi. TYÖLLISYYSKURSSIN TYYPPISET KOULUTUKSET EIVÄT TUOTA AMMATTITAITOISIA YRITTÄJIÄ Haastatteluissa tuli myös ilmi kritiikki uusille työllisyyskurssin-­‐tyyppisille koulutuksille, joissa usein vastuu sysätään liiaksi opiskelijalle. Todennäköisesti rahoituksen puutteessa useita perustaitoja pitää hakea erillisiltä kursseilta ja vaihtoehtoisten kurssien valikoima on hyvin laaja. Siksipä ei olekaan helppo tietää, mitä esimerkiksi luonto-­‐ohjaajaksi valmistuneen taidot ovat. 6.2.2. Kysely Kyselyssä vajaat 80 % vastaajista ilmoitti saaneensa alalle tarvittavan koulutuksen. 93 % oli täysin tai jokseenkin samaa mieltä siitä, että koulutuksesta on ollut hyötyä. 27 Kyselyyn vastanneista 55 % teki vielä entisen ammatin töitä matkailun ohessa. Mielenkiintoista on, että vanha työ vie suhteessa vähemmän aikaa ja tuo enemmän rahaa. Vielä selkeämmin vanhan ammatin merkitys näkyy kysyttäessä entisen ammatin hyödyntämisestä luontomatkailussa. Yli 90 % vastanneista hyödyntää vanhaa ammattiaan ohjelmapalveluissa. Hyödynnettävien taitojen kirjo on myös vahva ja syntyykin kuva ohjelmapalvelutoiminnasta niin, että usein sitä on varmasti helpompi tehdä kun on jokin muukin vahvuusalue. Käytännön ammateissa käsien taidot ovat tarpeen ja kaupallista koulutusta hyödynnetään markkinoinnissa, mutta myös suoraan itse tuotteeseen saadaan apuja toisesta ammatista. Erityisryhmien maastoon viemisessä on esimerkiksi sairaanhoitajan koulutuksesta paljon hyötyä. Toteaapa eräs kyselyyn vastannut, miten toiminta voisi olla haasteellista ilman muuta pohjakoulutusta. Olen hyödyntänyt kuntoutustoiminnan (sairaanhoitaja roolissa) toteutuksessa luonnon hyvinvointivaikutuksia ja luontoelementtejä kokonaisvaltaisesti. Toisaalta luontotoiminnan toteutuksessa on ollut hyötyä terveydenhuollon osaamisesta mm. erityisryhmien (nuoret, kehitysvammaiset, ikäihmiset) ohjaamisessa. Mm. luonnon hyvinvoinnin vaikutuksista puhuttaessa terveydenhuollon ammattialan tutkimustietoon luotaavalla esittelyllä on saanut vakuuttavuutta toimintaan jopa "omiensa parissa" ja siihen on ollut helppo liittää sitten toiminnallisia elementtejä. (kyselystä poimittua) Aika itsestään selvä että biologina voin kertoa asiakkailleni paljon enemmän luonnosta kun tavallinen ohjelmapalveluyritys. (kyselystä poimittua) Henkilöstöhallinta, talousasiat ja yritysmaailman tuntemus. (kyselystä poimittua) Niin haastattelussa kuin kyselyssäkin jonkin verran kyseenalaistettiin tämän hetkinen koulutuksen volyymi varsinkin kun sisältöjä kritisoitiin liian kevyiksi. Väitteen ”Suomessa koulutetaan liikaa väkeä luontomatkailun ohjelmapalvelutehtäviin” kanssa jokseenkin tai täysin samaa mieltä oli n. 40 % vastaajista ja 25 % oli jokseenkin tai täysin eri mieltä. Loput eivät osanneet sanoa. Tämän voi katsoa kuvastavan hyvin myös haastattelujen pohjalta syntynyttä kuvaa. Jo itse yrittäjänä toimivat toivovat kuitenkin koulutettua ja alalle vakavasti suuntautunutta opiskelija-­‐ainesta. Kuvio 6. ENTISEN TYÖN OSUUS TYÖAJASTA (kyselyn kysymys 6) 28 Kuvio 7. ENTISEN TYÖN OSUUS TULOISTA (kyselyn kysymys 7) 6.2.3. Merkitys suomalaisen maaseudun kehittämisen kannalta Maaseudun kehittämisen ja luontomatkailun alan kehittymisen kannalta on tietysti erinomaista, että monenlaisella taustalla hankitaan valmiuksia viedä ihmisiä luontoon. Maaseudulla asuvien yrittäjien taidot monipuolistuvat, ja parhaimmillaan asiakkaina voi olla niin suomalainen luonnosta vieraantunut perhe kuin paljon luonnossa liikkunut ulkomaalainen, joka ei yksin uskalla suomalaiseen luontoon astua. Palvelun tarjoaja voi olla vaikka kuka paikallinen asukas tai yrittäjä. Erään haastateltavan sanoin, ”meidän kaikkien pitäisi tuntea sen verran kotiseudun luontoa, että voisimme toimia markkinoijana ja oppaana.” Luonto-­‐opastuksen voisi nähdä jopa eräänlaisena vapaaehtoisesti hankittuna kansalaistaitona. Suomi voisi näyttäytyä ulkomaalaiselle maana, jossa jokainen maaseudulla on syntynyt lumikengät jalassa ja puukko kourassa sekä hymyilevänä ja valmiina viemään ihmisiä luontoon. Valtaosa (80 %) kyselyyn vastanneista näkeekin, että luonto-­‐oppaan koulutusta voi hyödyntää hyvin monessa ammatissa. Sitä voisi pitää eräänlaisena luonto-­‐Suomen yleissivistävänä koulutuksena. 29 Tutkimuksessa on käynyt selkeästi ilmi, miten vanhaa ammattitaitoa tarvitaan ainakin alussa aikaa vievän matkailun rahoittamiseen ja että siitä ei useinkaan matkailun sesonkiluonteisuuden vuoksi kannata luopua. Tämä kannustaa mielestäni miettimään nk. pienviljelijämetsurimallin pohtimista erääksi selkeäksi rungoksi luontomatkailun kehittämisessä. 6.2.4. Kehittämisehdotuksia Koulutuksessa voisi olla selkeä ero yleisille luontotaidoille, joita voi yhdistää omaan muuhun osaamiseen ja sitten selkeästi luontomatkailuyrittäjäksi tähtäävän koulutuksen välillä. Lyhytaikaista keikkapalkkaamista voitaisiin helpottaa myös oppisopimusjärjestelmää kehittämällä. Ohjelmapalveluyrittäjät saisivat oppisopimuksen avulla koulutettua itselleen yhteistyökumppaneita, ja myös opiskelija näkee sitä arkea, mihin on valmistumassa. Usein ohjelmapalvelun työt onnistuvat myös hyvän tutustumisen ja onnistuneen yhteisymmärryksen myötä, jota tällainen oppisopimusjärjestelmä edesauttaisi. Ykkösjuttu, jos kunta tms. voisi avittaa työntekijän palkkaamisessa. Tässä on hirveästi sesonkiaikana kaikenlaista roudaamista ja logistista toimintaa ja mahdollisesti voisi ottaa isompia ryhmiä, jos olisi ammattitaitoinen kaveri. Oppisopimus olisi hyvä systeemi, mutta se on niin hirveän byrokraattinen. Hiljaisina aikoina ei tarvitse työntekijää. Olisi tapaturmankin varalta hyvä. (H6) Kehittämispalautteessa toistuvat useat asiat kuten se, että alalle hakeutuu paljon ihmisiä viettämään välivuotta tai harrastusta syventämään. Useilla ei ole tarkoituskaan vaihtaa alaa. Toivotaan pidempää koulutusta ja sitoutumista sekä yrittäjyyteen tähtäämistä heti alussa. Myös sosiaalisia taitoja peräänkuulutetaan ja soveltuvuustestiä alalle tulijoille. Koulutus on menneinä vuosina ollut "villiä", vaihtelevaa ja epätasalaatuista. Kurssit/koulutukset ovat vaihdelleet -­‐ ja ovat sitä edelleenkin -­‐ sisällöltään ja kestoltaan. Koulutetuissa on paljon niitä, jotka ovat kurssin/koulutuksen lyhyyden vuoksi, viettäneet välivuotta, jatkaneet opiskelua muulle alalle tai palaneet vakituiseen työhönsä virkavapaavuoden jälkeen. Väitän, että pidennetty opintoaika (väh. 18 kk, monimuoto) lisää sitoutumista alaan, ja alalle työhön oikeasti tahtovien määrää. Tässä ajassa myös ehtii kypsytellä omia ajatuksiaan ja aikomuksiaan alalle ja kokea kaikki Suomen vuodenajat ja alan sesongit, osan jopa kahteen kertaan. Alan aiempi kirjava koulutus on myös syönyt alan uskottavuutta, kun "joka toisella" on eräopas-­‐paperit takataskussa. Toisaalta myös se, että ohjelmapalveluyritykset palkkaavat sesonkeihin kouluttamatonta työvoimaa samalla liksalla kuin koulutettua työvoimaa, syö alan vetovoimaa ja uskottavuutta. (kyselystä poimittua) Ehkä ei liikaa kouluteta, mutta koulutetut eivät tule koulutukseen varsinaisesti saadakseen ammatin, vaan suuri osa pitääkseen välivuotta, saadakseen harrastuksestaan enemmän irti. Olen Erä-­‐ ja luonto-­‐oppaan AT:n arvioijana toiminut monta vuotta ja huolimatta valmistuneiden suurestakin määrästä, ei 30 alalle ole juuri tullut lisää toimijoita. Toisaalta 22 vuoden kokemuksella voin sanoa, että onhan meillä yrittäjillä haasteita kerrakseen, ei ehkä sittenkään ole uskallusta, rahkeita tai oikeaa yrittäjyysasennetta... (kyselystä poimittua) Nyt ollaan siirtämässä lähes kaikkea ammatillista koulutusta työssä oppimiseksi. Pelottaa, miten paljon kouluttamista ilman kunnon korvausta sysätään yrittäjien niskaan. Minusta tietyt perusasiat pitää edelleenkin hoitaa lähikoulutusjaksojen avulla. (kyselystä poimittua) Koulutusta voidaan tarkastella hyvin monesta näkökulmasta, mutta liian lyhytnäköistä olisi sekin, että tiukennetaan kriteereitä siihen suuntaan, että kaikista valmistuneista pitäisi tulla yrittäjiä. Luonto-­‐ohjaajaksi ja eräoppaaksi koulutus on kuitenkin haluttua, mielekästä tekemistä luonnossa, josta koulutuksen suorittajalle on paljon hyötyä jatkossa. Luontomatkailu on kuitenkin laajeneva toimiala, ja siksi jokainen valmistunut pystyy ainakin jonkinlaisia avustavia töitä tekemään sesonkien aikana. Laaja valmistuvien joukko sisältää myös sen mahdollisuuden, että vanhan ammatin yhdistelmällä keksitään jotain aivan uutta ja laajennetaan liiketoiminnan kirjoa. Hyvänä esimerkkinä on kaksi hirsitalotehtaan myyjää, jotka aikoinaan hakivat oppia asiakkaiden kanssa elämysten tuottamiseksi. Koulutuksen sisältöihin otettiin myös kantaa. Esimerkiksi oltiin sitä mieltä, että vaikka pitkät vaellukset eivät olekaan luontomatkailun ohjelmapalvelutoiminnassa tällä hetkellä kuin hyvin marginaalisessa asemassa, oman selviytymisvarmuuden oppimisen kannalta tällaiset pitkät vaellukset puoltavat paikkaansa koulutuksessa. Yrittäjyyskoulutuksessa joitakin häiritsi se, miten ei opeteta sitä mitä tarvitsisi vaan sitä mitä opettaja sattuu osaamaan. Hassua ja mielestäni ajan haaskausta on kun opetetaan eräoppaille erilaisia yritysmuotoja eli kommandiitti yms. Kun kerran kaikki mitä todennäköisimmin perustaa sen toiminimen. Enemmän pitäisi opettaa sitä arkea eli veroilmoituksen täyttöä, alviasioita, kirjanpitoa yms. (H4) 31 6.3. TÄMÄNHETKINEN TUOTEVALIKOIMA JA ASIAKKAAT 6.3.1. Haastattelut Usein ohjelmapalveluyrittäjillä on laaja valikoima erilaisia aktiviteetteja tarjolla, vaikka jokin niistä saattaakin olla keskeinen markkinoitava. Varsinkin lyhyiden virkistystyyppisten ohjelmien (tykytoiminta) kohdalla on hyvä olla paljon erilaisia mahdollisuuksia ryhmien erilaisuuden vuoksi. Tämä on erityisesti tyypillistä kotimaisten asiakkaiden kohdalla. Myös hyvin erikostuneita yrittäjiä on olemassa. Tällaiset erikoistujat elävät usein sen luontoaktiviteetin äärellä (karhun katselu) ja siihen satsaus on voimakasta ja markkinointi ulkomaille. On yrittäjiä, joilla painopiste on ulkomaisissa asiakkaissa ja toisilla koostuu lähes yksinomaan kotimaisista. Ensimmäisessä tapauksessa kyseessä ovat esimerkiksi pitkät hiihtovaellukset ja toisessa mm päivän virkistysretket. Haastateltavissa oli myös aloittelevia yrittäjiä, jotka ovat kiinnostuneita erityisryhmien (vammaiset, syrjäytyneet, vanhukset, liikuntarajoitteiset) palvelemisesta. Olen sitä mieltä että tyypillistä on kahtia jakautuminen eli ihmiset joille pelkkä luonnon rauha riittää ja sitten se toinen porukka, joka kaipaa extremeä. Perinteiset patikkaretket on sellaiset, joita ei kysytä ollenkaan. (H4) TOIMIPAIKKA Haastatelluista ohjelmapalveluyrittäjistä noin kolmannes toimii omalla maatilalla, joka on pääosin vanha suvun maatila. Kuitenkin yhtä paljon yrittäjistä toimii tavallisesta kodista keikkoja tehden ja osalla on tukikohta jossakin maaseudulla, missä säilyttää tavaroita tms. Haastattelut tein kahdessa maakunnassa ja selkein ero Kainuun ja Keski-­‐Suomen välillä on kärkituoteajattelussa. Kainuussa on Wild Taiga –yhdistys pystynyt kärkituote-­‐ajattelulla kasvattamaan jäsenistöään ja tuottamaan muillekin kuin karhun katselua järjestäville yrittäjille lisäkysyntää. Wild Taigan yksi menestyksen salaisuuksia on myös se, että Kuhmo lopetti oman matkailutoimiston ja ostaa palvelut Wild Taigalta. Toinen kivijalka on hyvin hoidettu hanketoiminta, hyvä yhteistyön henki ja työntekijä. Esimerkiksi Wild Taiga on pitkän systemaattisen työn tulos. Luontokatselu on voimakas trendi. (H27) Karhukojulla oleminen voisi olla karhupelkoisille hyvä asia. Se on hyvä myös karhua metsästäville eli näkee sen kulkevan ja voi vaikka miettiä miten tähtäillä että saadaan kumoon. (H18) 6.3.2. Kysely Nettikyselyssä ei kysymyksiä ulotettu tuotteiden tasolle. Kysyttiin ulkomaisten asiakkaiden osuudesta, lähtömaasta, kotimaisten asiakkaiden taustasta sekä majoituksen ja ruuan osuudesta. 32 Ulkomaalaisten asiakkaiden osuus oli noin 70 %:lla vastaajayrityksissä alle 20 % ja vajaalla 20 % osuus on merkittävä. Lähtömaista selkeästi eniten esiintyi Saksa (28 kertaa). Seuraavina tulivat Venäjä (19), Iso Britannia (17), Ranska (11) sekä Hollanti ja Ruotsi (9). Yhteensä mainittiin 29 maata. Kuvio 8. ULKOMAALAISTEN OSUUS ASIAKKAISSA (kyselyn kysymys 25) Kotimaisten asiakkaiden taustassa isoon osaan nousivat yritysasiakkaat ja sen vuoksi yritysten vähentynyt ohjelmapalveluiden käyttö viime vuosina kohdistuu voimakkaasti näihin yrittäjiin. Niin lähiseudun asukkaat kuin yhteisötkin (koulut, vanhainkodit, yhdistykset) olivat pienemmässä roolissa. Kyselyyn vastanneista 60 %:lla ei ole majoitustoimintaa ja 36 %:lla ei ole ruokapalvelua. Majoituksen merkitys liikevaihdossa oli luonnollisesti sitä harjoittavissa yrityksissä suurempi kuin ruuan osuus sitä tarjoavissa. Tämä kertoo siitä, että suhteellisen monella ruoka kuuluu omana tuotantona paketteihin ja että majoitus on myös tärkeä osa ohjelmapalveluyrityksen pärjäämistä. 6.3.3. Merkitys suomalaisen maaseudun kehittämisen kannalta Ohjelmapalveluyritysten asiakaskunnan laajuus ja tuotevalikoiman monipuolisuus sekä verkostoitumisen tuomat uudet kombinaatiot luovat hyvän ennusteen alan kehitykselle ja sitä myötä maaseudulla saatavien aktiviteettien ja palveluiden määrälle. Tällä on heijastuksensa usein koko kylän aktiivisuuteen, josta tarkemmin myöhemmissä kappaleissa. Mikäli yritysten osuus on vähentynyt pidemmällä tähtäimellä, ohjelmapalveluyritysten on etsittävä kasvu muualta. Erilaiset yhteisöt ja laitokset sekä erityisryhmät tarvitsisivat luontoon viemistä, ja siitä olisi monenlaista yhteiskunnallistakin hyötyä. Tässä on selkeä tuotekehityksen ja rahoitusmallien kehittämisen paikka, jossa julkinen sektori voisi olla voimakkaammin mukana. Green Care on laaja käsite, joka pitää sisällään luontoa parantavana voimana käyttäviä yrityksiä ja yhdistyksiä tai työosuuskuntia. Käsitteen alle Suomessa mahtuu niin suoranaisesti 33 ihmisiä fyysisesti hoitavia ja erilaisia hoitoja antava yrityksiä kuin puhtaasti luontoon nojaavia matkailuyrityksiä. Hoiva-­‐alan yrityksillä on usein myös julkisen tahon lähettämiä asiakkaita. Green Care –yritys voi toisaalta olla lähes puhtaasti matkailutoimintaa, jossa luonnolla ja esimerkiksi rauhoittumisella on tärkeä rooli. Yhdessä erikoisryhmiin keskittyminen ja Green Care –toiminnan laajeneminen sisältävät paljon mahdollisuuksia suomalaiselle maaseudulle ja matkailulle. Parhaimmillaan vuodenkiertoon yhdistettynä nämä paikalliset hoidettavat ja ulkomaalaiset ja kaupunkilaiset turistit voisivat täydentää yrittäjän elantoa ja tasata muuten hyvin sesonkiluonteista liiketoimintaa. 6.3.4. Kehittämisehdotuksia Hoiva-­‐alan yritysten ja luontomatkailuyritysten yhteistyötä kannattaisi kokeilla rohkeasti. Majoituskapasiteetti ja ruokapalvelut voisivat olla tällä tavalla tehokkaammassa käytössä. Hoiva-­‐alan yrityksen ja luontomatkailun majoitusyrittäjän lisäksi kompleksiin voisi hyvin kuulua maisemaa hoitavia lampaita ja eläinterapiaa antava maatila. Selviä merkkejä on siitä, että ulkomainen matkailija on myös kiinnostunut arjesta ja tällä tavalla arki voidaan hyvin rakentaa matkailun ympärille. Maaseudun asukas ja erityisesti maatilataloudesta elantonsa saanut tai sen piirissä elänyt saattaa helposti olla perinteisesti itseriittoinen joka paikan höylä ja matkailuyrittäjänäkin pyrkii itse tekemään kaiken. Työnjako tuo kuitenkin uusia ihmisiä, vuorovaikutusta ja uutta kiinnostavuutta kylälle. Itsellinen isäntä on hieno ihanne, mutta täysiaikaisesti asiaansa paneutunut ohjelmapalveluyrittäjä kehittää tuotettaan jatkuvasti saadakseen lisää asiakkaita. Samalla lisää asiakkaita saavat myös majoitus-­‐ ja ruokapalvelut. Erään haastateltavan mukaan alalle kyllä mahtuu tekijöitä, sillä aina uusi yrittäjä tuo uusia asiakkaita ja kiinnostusta ja näkyvyyttä. Suomalainen metsästysmatkailu on hyvä esimerkki siitä, miten yhteistyöllä ja byrokratiaa keventämällä voisi saada asiakkaita maaseudulle. Metsästysmatkailu on meillä monien tekijöiden vuoksi pienempää kuin esimerkiksi Ruotsissa tai Virossa. Osasyynä on maanomistuksen pirstaleisuus ja osana byrokratia. Siksi useat kotimaiset metsästysmatkailua tarjoavat yrittäjät vievät asiakkaansa Ruotsiin tai Viroon. Suomessa olisi kuitenkin maaseudulla vähintään yhtä hyvät mahdollisuudet metsästysmatkailuun. Tämä on vanhaa erästelyn aluetta ja sitä voisi sellaisena nytkin markkinoida, mutta se on vähän vaarallista, koska jos tänne tulee paljon metsästäjiä ja valtion maita on vähän, niin sitten alkaa nuo metsästysmaiden vuokrat kohota. ( H7) Ruotsissa on paljon halvempaa eli viikon paketti voi irrota 200–400 € halvemmalla. Itse en järjestä matkoja sinne, mutta voisi olla mieltä käydä kokeilemassa ensin itse. Halpuus johtuu hintatason halpuudesta yleensä, paremmasta asenteesta ja siitä että kala-­‐asiat on paljon paremmin hoidettu kuin suomessa. Siis kalakantojen ylläpito yms. Hirvenmetsästyksessä taas isot 34 metsäyhtiöt ja sellainen asenne että ei se ole keltään muulta pois – auttaa asiaa. Suomessa on vielä paikoin hyvinkin kyräilevä ja kateellinen asenne. Lisäksi meillä on vielä vähän sellainen pakastin täyteen mentaliteetti – ainakin metsästyksessä, vaikka se ei olekaan enää kenellekään tärkeää elannon jatketta. (H6) Uusia tuotteita saadaan olemalla rohkeasti ajan hermolla ja suuntaamalla ”vanhat” tuotteet uudessa muodossa uusille asiakasryhmille. Isä/poika Jonkin verran on ilmassa sellaista, että tällaisia isä-­‐poika yhdistelmiä olisi tulossa. Kun ei ole enää kontaktia maalla eli sitä sukutilaa tai paikkaa ja omaa kokemusta on niukasti, niin silloin halutaan kuitenkin tehdä eräelämyksiä. Joka vuosi on ollut enemmän tällaisia kyselyitä. (H6) ULKOMAISTEN MATKAILIJOIDEN OSUUDEN KASVATTAMINEN Luontomatkailun eräs kompastuskivi on sesonkiluonteisuuden lisäksi työmäärään nähden alhaiset hinnat pienille ryhmille, joita asiakkaissa on enenevässä määrin. Koska kotimainen asiakas on kitsas maksamaan, hinnat pysyvät alhaalla. Parempi pohja toiminnalle luodaan, kun hintataso määräytyy ulkomaisten asiakkaiden mukaan. Kyselyn pohjalta keskittymistä pelkästään ulkomaalaisiin pidettiin kuitenkin huonona ratkaisuna ja valtaosalla ohjelmapalveluyrittäjistä asiakkaista yli 80 % on kotimaisia. Suomussalmen retkeilykeskus Hossa ja yrittäjäyhdistys Wild Taiga ovat hyviä esimerkkejä profiloitumisesta ja keskittymisestä. Vaikka tehtävä ei ole helppo, silti jokaisella luontomatkailun alueella olisi hyvä olla nk. ”kärkituote”, jolla ollaan näkyvillä, herätetään kiinnostus ja joka edellä mennään messuille yms. 35 6.4. PÄÄTOIMISUUS JA KANNATTAVUUS Kyselyyn vastanneet yritykset ovat valtaosaltaan hyvin pieniä ja reilun puolen liikevaihto jäi alle 20 000 euron. Tämä on jonkin verran pienempi kuin Metlan työraportissa 246/2012 tarkastelluissa luontomatkailuyrityksissä. Voidaan sanoa, että ohjelmapalveluyritykset ovat luontomatkailuyritysten joukossa vielä niitä pienimpiä. 6.4.1. Haastattelut Haastateltavista puolet sai osan elannosta muusta kuin matkailusta. Haastateltavissa oli vähemmän päätoimisia ohjelmapalvelun ammattilaisia (10) kuin sellaisia, jotka saivat osan tuloistaan muista lähteistä (14). Päätoimisilla yrittäjilläkin tuloja tuli ohjelmapalveluihin yhdistetystä ruokailuista tai majoituksesta omalla mökillä sekä esimerkiksi matkailualan opetuskeikoista. Myös tällä hetkellä päätoimisesti ohjelmapalveluja pyörittävillä yrittäjillä on ollut jaksoja, jolloin on täytynyt tehdä muita hommia elääkseen. Toisasia on kuitenkin se, että parissa jaksossa tehdään suurin osa vuoden tilistä. Toukokuun puolivälistä juhannukseen ja lokakuun alusta jouluun. Sillä pitää sitten pärjätä hiljaiset ajat. Kun venäläiset tammikuussa lähtevät, niin siitä alkaa muutaman kuukauden hiljainen kausi. (H6) Kannattavuus ja hinnoittelu ovat usein ohjelmapalveluissa vaikeita keskustelun aiheita. Luontomatkailun ohjelmapalvelut vaativat aikaa, paneutumista ja usein myös paljon varusteita onnistuakseen. Asiakas toivoo henkilökohtaista palvelua ja elämys luonnossa on pienessä ryhmässä usein syvempi kuin isossa joukossa. Suomalainen taas ei ole tottunut maksamaan palvelusta, joten yrittäjä pyrkii kasvattamaan ryhmien kokoa. Tällöin yritykset ovat usein se paras asiakasryhmä. Pakettien hinta vaan lähtee kasvuun jo siitä kun jokaiselle pitää olla valtakunnallinen lupa ja vesistökohtainen. Helposti tulee 10 + 40 €. Kun veneeseen voi ottaa vain 4 henkeä, niin isommilla ryhmillä täytyy ottaa toinen vene ja toinen opas. Rannalta voi vielä hoidella 8 hengen porukan. (H6) Tämän hetken tilanteesta luontomatkailussa oli selkeänä viestinä se, että yritykset ostavat paljon huonommin palveluita kuin aikaisemmin ja tilaajat ovat ryhtyneet tinkaamaan. Ohjelmapalveluissa on usein myös se ristiriita, että kokeneemmat harrastajat eivät tarvitse opastusta. Miten saada asiakkaat kiinnostumaan jostakin harrastuksesta? Kun he oppivat harrastuksen eli liikkumaan luonnossa, eivät sen jälkeen osta palveluita. Jousimetsästys on nouseva trendi tai siis on jo ollut jonkin aikaa. Tässä voisi kurssin tapaisella tuotteella onnistua, sillä varsinaiset ammattilaiset on taas niin omatoimista väkeä ettei siitä ole tienistiksi. (H6) 36 Laman lisäksi osa yrittäjistä kokee että ”kuhan jotain saa” –mentaliteetilla toimivat osa-­‐
aikaiset tai aloittavat yrittäjät pilaavat markkinoita. Kun samaa palvelua saa toiselta yrittäjältä selkeästi halvemmalla, on vaikea erilaistaa itseään ja saada nk. käypään hintaan palveluita myytyä. Toisaalta on yrittäjiä, jotka tällaisista ongelmista eivät mainitse mitään ja kysyttäessä toteavat, että ei sitä polkuhinnoilla voi pitkään alalla toimia. Syrjäisellä maaseudulla ei toimintaa voi rakentaa läheltä tulevan asiakaskunnan varaan. Jo yksin maaseudun luonnossa kulkemisperinne pienentää potentiaalista asiakaskuntaa ja maaseudun autioituminen ja ikärakenne täydentävät markkinatilannetta. Kun puolet porukasta kulkee rollaattorilla ja toinen puoli on työttömänä, niin vaikea täällä on elämyspaketteja myydä. (H9) Kyllä tästä palkkansa saa. Totta kai hinnoittelen eri lailla yrityksille ja koululaisille. Joskus polttariporukoiden kanssa tulee tinkaamista ja saattaa jäädä keikka tekemättä, mutta kyllä se yleensä onnistuu. (H7) HINNOITTELU, POLKUHINNAT, VERKOSTO, MAASEUTU Eräs hyvin tärkeistä käytännön arjen kysymyksistä on hinnoittelu lähekkäin sijaitsevien yritysten välillä ohjelmapalveluissa. Närää herättävät yritykset, jotka pystyvät järjestämään hyvin edullisesti samoja elämyksiä kuin naapuriyrittäjä. Usein syyttävä sormi osoittaa sellaiseen yrittäjään, joka toisten mielestä myy liian halvalla saadakseen yleensä keikkaa ja pitääkseen ammattitaitoa yllä. Osittain tähän nähdään syypäinä runsas alalle kouluttaminen ja alalla toimivat osa-­‐aikaiset, joiden leipä ei ole kiinni ohjelmapalveluiden tuotosta. Joillekin eläke (mm. puolustusvoimista ja rajavartiostosta) antaa mahdollisuuden harrastaa luontomatkailuyrittäjyyttä. Usein he ovat kuitenkin tärkeitä toimijoita, jotka rakentavat persoonallisia kuvioita, auttavat muita ja kehittävät alaa. Asiakkaat eivät välttämättä mene toiselle yrittäjälle, jos toista ei olisi olemassa. Voi myös kysyä, että olisiko joku rakentanut juuri tällaisen yrityksen ja palvelun. Ohjelmapalveluissa persoonat, monimuotoisuus ja mielikuvitus ovat tärkeitä. 6.4.2. Kysely Reilu puolet vastaajista teki edellisen ammatin töitä luontomatkailun ohessa ja heistä puolet käytti siihen aikaa alle 40 % työajasta. Kuvaavaa on, että muusta kuin luontomatkailusta saatavat tulot ovat isommat suhteessa niihin käytettyyn aikaan. Käytännössä retki luontoon vaatii paljon valmistelua ennen retkeä ja myös tarvikkeiden huoltamista retken jälkeen. Noin puolet vastaajista sai alle 30 % tuloistaan viimeisen vuoden aikana ohjelmapalveluista ja vain 14 % sai 90–100 % tuloistaan ohjelmapalveluista. Kuvio 9. OHJELMAPALVELUIDEN OSUUS TULOISTA (kyselyn kysymys 21) 37 Kuvio 10. OHJELMAPALVELUTOIMINNAN LIIKEVAIHTO (kyselyn kysymys 22) Kannattavuuteen vaikuttaa luonnollisesti paljon se, mitä muita matkailutuloja (ruoka, majoitus) yrittäjillä on. Joka tapauksessa luontomatkailun ohjelmapalveluyrittäjän tulot kertyvät useista lähteistä. Kysyttäessä vapaamuotoisesti luontomatkailun viittä kehittämiskohdetta tai ongelmaa, byrokratian ja verotuksen jälkeen suurimman huomion saivat kannattavuuteen ja omaan osaamiseen liittyvät kysymykset. Kannattavuuskysymykset liittyvät suoraan myös matkailun kausiluonteisuuteen ja osa-­‐aikaisuuteen. Tähän ongelmaan olisi hyvä kiinnittää huomiota. (Tarkemmin liitteessä) Lähes kaikki kyselyyn vastanneet (92 %) kertoivat hyödyntävänsä aikaisempaa ammattiaan matkailussa. Tämä on juuri se kehittämismahdollisuus ja suola, mitä luontomatkailun ohjelmapalveluyrittäjyys voi maaseudulle tarjota. Tarkemmissa avoimissa vastauksissa 38 kerrotaan markkinointikokemusten hyödyntämisestä, hoiva-­‐alan ammattitaidon käytöstä luonnossa rentoutumiseen, erilaisten rakenteiden rakentamisesta sekä luonnontuntemuksen hyödyntämisestä. Ohjelmapalveluyrittäminen on vaikeaa varsinkin Länsi-­‐Suomessa koska luontoelämykset ovat usein sääsidonnaisia. Sää vaikuttaa asiakkaan viihtyvyyteen ja turvallisuuteen. Täällä talvikausi lumipeitteellä on lyhyt, mutta toisaalta vielä Joulukuussakin pääsee merelle. Asiakkaille on vaikeaa markkinoida luontoelämyksiä huonona aikana (jääsohjo, kelirikko, räntä, voimakas vesisade ym. myrskyt) Kesäsesonki on 6 viikkoa joka tuo haasteen miten raha tulee sisälle. Reitistöissä on paljon kehitettävää. Luontomatkailun järjestäminen on kuitenkin itselle mukavaa puuhaa. Yleensä asiakkaat ovat samanhenkisiä. Yrittämiseen liittyy kuitenkin paljon muutakin kuin mukavaa tekemistä. Viranomaisten pitäisi helpottaa luontoyrittäjien elinkeinon harjoittamista. Kaikkea ei voi tehdä kuten ravintolassa tai majoituspaikoissa. Valmismatkalaki ei saisi olla esteenä pienryhmien yön yli matkailuun. Sen pitäisi koskea vasta kun kuluttajat maksavat useita tuhansia euroja pakettimatkasta. (kyselystä poimittua) Kysyttäessä vapaamuotoisesti ohjelmapalveluyrittäjyyden kannattavuudesta, vastaajista 28 % piti ohjelmapalveluyrittäjänä toimimista hyvänä tai kelvollisena bisneksenä. 30 % oli sitä mieltä, että bisnes on huonoa ja heistä joka neljäs vetosi sesonkiluonteisuuteen. Noin 20 % mainitsi sen, että muuta työtä ja ansiota pitää olla selviytyäkseen, ja tässä yhteydessä elämäntavan nosti esille 8 % vastaajista. Erikseen kysyttäessä suurempi osa allekirjoitti väitteen, että luontomatkailun ohjelmapalveluyrittäjyydessä on kyse elämäntavasta, jolloin ei tuijoteta vain taloudellista tulosta. (Tarkemmin kappaleessa 6.7.) 6.4.3. Merkitys suomalaisen maaseudun kehittämisen kannalta Maaseutukylän kannalta eivät osa-­‐aikaiset toimijat ole ollenkaan haitallisia. Maaseutukylälle aktiivisten ihmisten määrä on kriittinen kysymys. Yksinkertaistaen voidaan sanoa, että usea osa-­‐aikainen luo enemmän elävyyttä ja potentiaalia kuin yksi päätoiminen. Osa-­‐aikaistenkin tavoitteena on jäädä kylälle asumaan ja etsiä lisäansiomahdollisuudet mahdollisimman läheltä ja toivon mukaan matkailuun liittyen. Hyvänä esimerkkinä on kotitilan metsiä muuna aikana hoitava yrittäjä, joka vie asiakkaita samoihin metsiin. Hän myös pyrkii ostamaan uutta metsää. Kun metsä tuottaa puuta ja elämyksiä, myös luonnon monimuotoisuuden säilyminen on turvattu. Osa-­‐aikaisuus, moniammatillisuus ja moni-­‐ilmeisyys luovat kiinnostusta ja erityisesti elävyyttä maaseudulle. Erilaisten palvelujen yhdistämisellä on vain mielikuvitus rajana, ja erikoisuuksilla ei vielä suomalaisella maaseudulla kilpailla liikaa. Närpiössä kaikki viljelevät tomaatteja ja se toimii ja tuo keskittämisen ja osaamisen etuja. Matkailussa naapurin 39 matkiminen ei kovin kauaa lyö leiville vaan turvallisempaa on olla saman suuntainen ja samalla erikoistua. Tästä hyvänä esimerkkinä on Kainuun Wild Taiga –verkosto, jossa on villin luonnon katselu ja erityisesti karhu kärkituotteena, mutta samaan aikaan kehitellään muita kohteita ja oheistoimintaa. Erilaisten pienten luontomatkailuyritysten yhteistyön, alihankinnan ja muun yhteistoiminnan kannalta olisi selkeä parannus, mikäli matkailussa voitaisiin siirtyä vain yhteen arvonlisäverokantaan. Se helpottaisi ohjelmapakettien rakentamista ja palveluiden ostamista toisilta yrittäjiltä niin, että matkailija saisi kaiken yhdeltä luukulta ostettua. Luontomatkailun järjestäminen on kuitenkin itselle mukavaa puuhaa. Yleensä asiakkaat ovat samanhenkisiä. Yrittämiseen liittyy kuitenkin paljon muutakin kuin mukavaa tekemistä. Viranomaisten pitäisi helpottaa luontoyrittäjien elinkeinon harjoittamista. Kaikkea ei voi tehdä kuten ravintolassa tai majoituspaikoissa. Valmismatkalaki ei saisi olla esteenä pienryhmien yön yli matkailuun. Sen pitäisi koskea vasta kun kuluttajat maksavat useita tuhansia euroja pakettimatkasta. (kyselystä poimittua) 6.4.4. Kehittämisehdotuksia Monilla erämatkailun ohjelmapalveluyrittäjillä syrjäisellä maaseudulla, sivussa isoista matkailukeskuksista täytyy olla kaksi ammattia ja tulonlähdettä. Eräs pieniä ryhmiä luontoon vievä yrittäjä arvioi, että hänellä olisi oltava 600 tällaista keikkaa vuodessa tai sitten reilusti isompia ryhmiä. Kun elanto ei tule pelkästään ohjelmapalveluista ja kaikkien ei kannata rakentaa majoituskapasiteettia, osa-­‐aikaisuuden kehittäminen mahdollistaisi maaseudun luontomatkailupalvelun monipuolisuuden ja maantieteellisen kattavuuden. Vaikka moniammatillisuus voi turvata luontomatkailupalvelut monilla syrjäseuduilla, sielläkin järkevää olisi päästä matkailun osalta tuloihin, jotka vastaavat tehtyä työtä. Positiivista on, että 42 %:lla vastanneista liikevaihto on kasvanut kolmen viime vuoden aikana ja pysynyt samana 23 %:lla. Liikevaihto oli vähentynyt 22 %:lla. Myös yritystoiminnan tuotot olivat kasvaneet samassa suhteessa. 40 Kuvio 11. OHJELMAPALVELUYRITYSTEN LIIKEVAIHDON MUUTOS MUUTAMAN VIIME VUODEN AIKANA (kyselyn kysymys 23) Oikea hinnoittelu on luontomatkailun ohjelmapalveluissa yksi vaikeimpia asioita. Tällä hetkellä monet myyvät palveluitaan hinnalla, jonka tuotoilla on vaikea elää. Erikoisosaamisella, erikoisella sijainnilla ja/tai vakioasiakaskunnalla pääsee tasaisempiin tuloihin. Usein juuri valmistuneet ja alalla aloittelevat alihinnoittelevat tuotteensa niin, että saavat edes jotain keikkaa. Jotain karvalakkimalleja tuotteista olisi hyvä kehittää, koska suomalainen ei juurikaan maksa palveluista. Esimerkiksi hiihtolomalaisia kyllä liikkuu, mutta eivät ne palveluja halua. (H6) Juuri valmistuneita on hyvin vaikea estää myymästä palveluitaan edullisesti toiminnan alkuvaiheessa tai satunnaisen tilaisuuden sattuessa. Tällainen lienee monelle aloittavalle ihan välttämätöntä kokemusten saamiseksi. Oppisopimusjärjestelmässä uudet alasta kiinnostuneet voisivat oppia alan käytäntöjä ja myös hinnoittelun realiteetteja sekä samalla tutustua alan ja alueen toimijoihin. Tätä kautta ohjelmapalveluyrittäjäksi tuleva verkostoituu ja integroituu muihin yrittäjiin. Syntyy hyviä keskinäisen vuorovaikutuksen ja riippuvuuden mekanismeja, jotka edesauttavat hinnoittelun pysymisen elinvoimaisen yritystoiminnan turvaavissa rajoissa. Tulee myydä kokonaisuuksia; majoitus, ruoka, ohjelma yms. jolloin "pelkkä metsään meno" ei vaikuta niin kalliilta ja epähoukuttelevalta. MUTTA kaikkea ei tarvitse ja pidä tehdä itse vaan yhteistyö on voimaa!!! Jos yrittää tehdä kaiken itse, hommasta tulee B-­‐luokan tuote, osaamisen ja ajankäytön suhteen. Tuotteiden paketointi on ehdoton edellytys ja se, että verkostoidutaan; luotetaan toisiin saman alan yrittäjiin, joilla on erialaista osaamista/tarjontaa ja vastavuoroisesti ollaan käytettävissä toisin päin. Sitten on myös suuntautumien; olenko ohjelmapalvelumyyjä, jolla on oheispalveluna majoitusta VAI majoitusyrittäjä, jolla on ohjelmapalveluita lisäpalveluna. Kaikista meistä ohjelmapalvelualan toimijoista ei tule asiakkaan silmissä ns. pääyrittäjiä vaan alihankkijan asema on joskus varsin hyvä. 41 Ohjelmapalveluyrittäjä harvoin myös voi olla puhelimen ja netin päässä kaiken aikaa, vaan juurikin myynti-­‐ ja markkinointi mielestäni kannattaa ulkoistaa niille, oilla siihen taitoa on. (poimintoja kyselystä) Sesonkiluonteisuus häiritsee toiminnasta saatavaa tuottoa. Varsinainen toiminta yksityisasiakkaiden kanssa on kesäsesonkina jolloin lasten kesälomat vaikuttavat samoin kuin sää. Paras aika on juhannusviikosta heinäkuun loppuun n. 5 viikkoa. (poimintoja kyselystä) 42 6.5. MATKAILUALAN JA ERITYISESTI LUONTOMATKAILUALAN SISÄINEN YHTEISTOIMINTA 6.5.1. Haastattelut Pienten yritysten välisen yhteistyön organisoiminen niin, että työmäärä ja työn tulokset jakautuvat tasaisesti, on vaikea tehtävä. Pahimmillaan yrittäjälle, joka organisoi ison asiakasjoukon liikkumisen, ruokkimisen, ohjelman aikatauluttamisen ja laskutuksen, jää vain oman tuotteen osuus lopputuloksesta. Jos tämä jatkuu keikasta toiseen, niin se armotta syö yhteishenkeä. Silloin syntyy helposti ajatus, että kannattaa olla itsellinen yrittäjä, joka saa pitää langat omissa käsissä mahdollisimman pitkään. Silloin ei tule yllätyksiä ja huonossa tapauksessa ei myöskään niitä positiivisia yllätyksiä. Tämän tutkimuksen haastattelujen pohjalta voi sanoa, että tilanne on paljon valoisampi kuin yllä kuvattu pahin mahdollinen. Tyypillisimmillään jonkin alueen yrittäjät ovat hyvin löytäneet toisensa ja toimivat vuorotellen toisilleen alihankkijoina ja auttajina. Yhteistyön sujuessa uskalletaan ottaa isompia ryhmiä ja monipuolisempia tilauksia, kuin mihin omat rahkeet riittäisivät. Mitä monipuolisempi ja laajempi on rinki ja suurempi toiminnan myötä kasvanut luottamus toisiinsa, sitä paremmin toimii yhteistyö. Kun vielä jokainen osaa organisoida ja vuorollaan näkee hieman enemmän vaivaa, sitä paremmin toimii yhteistyö. Myös pienyrittäjiä ymmärtävä isompi toimija (esim. iso hotelli) tuo parhaimmillaan jatkuvuutta verkoston toimintaan. Verkostoiduttu on hyvin eli erilaisia yhteistyökuvioitta on muiden kanssa. Ajan usein talvella kelkkaa hiihtäjien edellä latua tehden. Joskus menen vain kahvin keittoon jonkin retkelle, kun tarvitaan apuria. Täällä on useita oppaita, joilla on kalustoa eli hyvin pystyy lupaamaan isonkin porukan ottamisen. (H15) Hyvä yhteistyö rakentuu usein hiljalleen keikka keikan myötä ja toisiinsa tutustumalla. Ihmisten välisen kemian täytyy toimia ja luottamuksen olla hyvä. Kerralla pystytetyistä yhteistoimintaorganisaatioista on hyviä ja huonoja kokemuksia. Kun investoidaan paljon yhteistä rahaa ja sidotaan säännöllisiä menoja alusta asti paljon, otetaan isoja riskejä suhdanneherkällä matkailualalla. 6.5.2. Kysely Kyselyyn vastanneista 70 % on toiminut alihankkijana toiselle matkailuyritykselle ja saman verran yrittäjistä on myös ostanut alihankintapalveluita. Vastaajista noin 60 % kertoi luontomatkailuyritysten yhteistyön joko toimivan tai toimivan hienosti. Verkostoitumisen kokee toimivan hienosti 16 % ja 41 % kokee sen toimivan. Lähes yhtä suuri osa kokee verkostoitumisen olevan vähäistä, mutta vain pari on sitä mieltä, että se ei toimi tai ei osaa sanoa. 43 Kuvio 12. LUONTOMATKAILUYRITYSTEN VERKOSTOITUMISEN ONNISTUMINEN (kyselyn kysymys 37) Pyydettäessä kyselyyn vastaajia kirjaamaan viisi tärkeää kehittämiskohdetta tai ongelmaa, verkostoitumisen ja yhteistyön puute ei noussut muutamien keskeisten usein mainittujen ongelmien joukkoon, vaikka esiintyikin vastauksissa. (Liite) Näinkin vaikean asian kuin yhteistoiminnan kohdalla tätä tutkimuksen tulosta voi pitää hyvin positiivisena ja uskoa antavana. Kyllä suomalaiset osaavat myös yhteispelin. Aikaisemmin mainittujen viiden kehittämisen kohteen joukosta verkostoitumiseen ja yhteistyöhön liittyvät ongelmat eivät saaneet suurinta huomiota, vaan byrokratia, kannattavuus sekä siihen liittyvä yleinen markkinointi olivat suuremman huolen aiheena. Tämä ei tietenkään poista verkostoitumisen ja hyvän yhteistyön tuomia etuja ja työn tärkeyttä, mutta kertoo yrittäjän huolien tärkeysjärjestyksestä. Kun saa ”pään auki”, alkaa yhteistyötä tulla kuin itsestään. (kyselystä poimittua) Yhteistyössä on voimaa ja ainoa tapa / tie alueena menestykseen. (kyselystä poimittua) Hinnoittelu on monesti se asia mihin yhteistoiminta kaatuu kun jokaisen pitäisi saada se isoin potti. Yhteismarkkinointi olisi se juttu joka kantaisi hedelmää kaikille mukana olijoille, ei kenenkään tarvitse eikä voikaan tarjota kaikkea palvelua maan ja tarvitaan väliltä vaan joku tekee jotakin ja toinen taas tarjoaa muuta osaamista rinkiin. Siitä napsahtaa kyllä kaikille osansa, joku tietysti aina saa enemmän kuin toiset mutta rinki pyörii ja ehkä huomenna taas toiset saavat enemmän, riippuu siitä painopisteestä, että mikä ohjelma kulloinkin on myyty. (kyselystä poimittua) Yhteistyö on vähäistä. Kaikki pyrkivät tekemään kaikkea. Segmentointi ja muiden yrittäjien toimialan ja aktiviteettien huomiointi on lastenkengissä. Kun katsoo ohjelmapalveluyritysten kotisivuja näkee että kaikki tarjoavat kaikkea vaikka todellisuudessa ei niin ole. (kyselystä poimittua) 44 Kateus on pahin este. Majoitus-­‐ ja ruokapalveluyrittäjät haluaisivat itse joka euron, ei sen vuoksi synny toimivia komboja ohjelmayrittäjien ja majoitusyrittäjien välille. Olisi majoituspaikoille eduksi, että olisi tarjota hyviä ohjelmia. Eivät tunnu sitä sisäistävän. (kyselystä poimittua) Ostan palveluita/tuotteita asiakkaan halutessa jotakin sellaista mitä en itse pysty tarjoamaan, tai jos toinen pystyy tuotteen tekemään asiakkaalle sopivammin. Toinen yritys ostaa minulta palvelun mitä ei pysty tuottamaan. Toiminta perustuu luottamukseen ja komissioon. (kyselystä poimittua) 6.5.3. Merkitys suomalaisen maaseudun kehittämisen kannalta Ohjelmapalveluyrittäjä voi olla pienviljelijä-­‐metsuri -­‐yhdistelmän lisäksi yhdistetty kyläkauppias ja koulun opettaja! Luontomatkailuyrittäjä (kuten vaikka maatilamatkailuyrittäjäkin) voi saattaa kylän yhteen kuten aikoinaan asiakkaiden ostoista kiinnostunut kyläkauppias ja perheiden sivistyksellistä virkeyttä edistävä opettajakin. Vuorovaikutus on parhaimmillaan sitä, että ohjelmapalveluyrittäjä tuo uusia ihmisiä kylälle ja mahdollisesti asiakkaita muille yrittäjille. Luontomatkailun kannalta on luonnollisesti hienoa, mikäli kylällä on toimiva maatila ja muutenkin vireä kylä on elämys matkailijalle. Parhaimmillaan vastavuoroisuus toimii niin, että kylä voi joskus olla matkailuyrittäjälle asiakas. 6.5.4. Kehittämisehdotuksia Kyselyyn vastanneista yrittäjistä n. 60 % asui haja-­‐asutusalueella tai maaseututaajamassa, mutta myös kaupungissa asuva ohjelmapalveluyrittäjä voi tuoda oman aktivoitumispanoksena kylälle. Hyvä yhteispeli paikallisten kanssa tuo etua molemmille. Myös aktiiviset kylät voisivat olla kontaktissa ohjelmapalveluyrittäjiin. Eräs luontomatkailun pullonkauloista on sopivien pysyvien omien reittien ja kohteiden rakentaminen silloin, kun yrittäjällä ei itsellään ole laajoja metsäalueita. Tällaisissa asioissa hyvä paikallinen yhteishenki ja paikallistuntemus ja sen myötä tieto maanomistuksen tarjoamista mahdollisuuksista voivat olla ohjelmapalveluyrittäjälle kallisarvoisia. Verkostoituminen on kulunut taikasana, jota käytetään myös luontomatkailun kehittämisessä. Ohjelmapalvelut ovat mitä parhain esimerkki siitä, miten yrittäjien on tultava hyvin toimeen keskenään, luotettava toisiinsa. Usein moni hyvän verkoston syntyminen on myös yhden tai kahden ihmisen persoonien ansiota. Siksi olisikin aika puhua ihmisten välisestä kemiasta ja erilaisista arvomaailmoista. 45 6.6. MUU YHTEISTYÖ; VIRANOMAISET, KYLÄYHTEISÖ, METSÄSTÄJÄJÄRJESTÖT 6.6.1. Haastattelut Suhde erilaisiin viranomaisiin ja paikallisiin yhdistyksiin ja järjestöihin on riippuvainen toimintaympäristöstä. Esimerkiksi vain yhden kansallispuiston alueelle retkiä asiakkaiden kanssa tekevä yrittäjä on pääosin yhteistyössä Metsähallituksen luontopalveluiden kanssa ja sopimusyrittäjänä usein hyvinkin tyytyväinen yhteistyöhön. Mutta toiminnan ulottuessa moneen paikkaan ja sellaisiin kohteisiin, jossa on käytön suhteen ristiriitaa, tilanteet ovat toisenlaiset. Esimerkiksi valtion maille Kainuussa kohdistuu monenlaista painetta: metsästys, luontomatkailu, marjastus, eläinten kuvaus ja katselu. Metsähallituksen toimissa kritiikki kohdistuu erityisesti luontomatkailun kannalta tärkeiden valtion maiden metsien käsittelyyn. Rajut metsänkäsittelymenetelmät haittaavat paikallista matkailuelinkeinoa vuosiksi, ellei vuosikymmeniksi eteenpäin. Tämän huolen jakavat kaikki matkailuyrittäjät. Myös Metsähallituksen uudet tavat jakaa metsästyslupia valtion maille ja toisaalta kitsaus alueellisiin metsästyksen rauhoitushankkeisiin saavat kritiikkiä. Metsästäjäjärjestöt saavat kehuja mutta myös kritiikkiä matkailuyrittäjiltä. Mustasukkainen omien etujen valvominen on haitannut luontokatseluun ja luontokuvaukseen pohjaavaa matkailutoimintaa. Matkailun vilkastuminen ja merkityksen kasvu ovat onneksi tuomassa tähän muutosta. Toiveissa on, että yhteisymmärrys kasvaa. Molemmat tarvitsevat villejä suurpetoja – niin katselumatkailu kuin metsästyskin. Olisihan täällä Keski-­‐Suomessakin hyviä lajeja – erityisesti pöllöt, jotka kiinnostaisivat ihmisiä. Myös metson soidin yms. Mutta kokemukset noista ulkopuolisten tekemistä tuhoista estävät ainakin itseä tarttumasta asiaan. (H9) Alueellinen kehittämisyhtiö Kainuun Etu saa kehuja alueen yrittäjiltä. Toisaalta hieman soraääniä kuuluu ELY-­‐keskusten suuntaan liiallisesta byrokratiasta. Esimerkiksi sinivalkoisten kylttien poistamispakko ja vaihtaminen ruskeisiin eivät oikein mahdu normaalin oikeustajun piiriin. Toisaalta sellaisiakin näkemyksiä pitkän linjan ammattilaisilta tulee, että kyllähän ELY-­‐
keskuksesta apua saa jos vain on järkevä hakemus. ”Pyörää ei kannata keksiä joka vuosi uudestaan!” Kuntaa kumppanina ei noteerata haastatteluissa useinkaan. Jokin yksittäinen moite passiivisuudesta ja kehu aktiivisuudesta. KYLÄYHTEISÖN KEHITTÄJÄT Kylätoimintaan osallistuminen on riippuvainen yrityksen sijainnista ja yrittäjän asuinpaikasta. Maaseutukylällä toimivat yrittäjät kertovat vilkkaasta ja hedelmällisestä yhteistyöstä. Mikäli ohjelmapalveluyrityksellä on toimipaikka kaupunkitaajamassa ja toimintaa useissa paikoissa, sillä on usein kuitenkin maaseudulla yhteistyökumppani, jonka kautta ollaan paikalliseen väestöön yhteydessä. 46 Parhaimmillaan pienelle kylälle tullut ohjelmapalveluyrittäjä on uusi aktiivi ihminen, usein yrittäjänä monitaitoinen, kielitaitoinen ja hänelle on luonnollisesti myös etu se, että kylä on elävä ja vetovoimainen. Yrittäjä hallitsee joskus myös erilaiset rahoituskanavat, joilla voidaan tehdä hankintoja tai tapahtumia, luontopolkuja kylälle. 6.6.2. Kysely 90% kyselyyn vastanneista tekee yhteistyötä muiden kuin matkailuun liittyvien toimijoiden kanssa. Yhteistyötä kuvataan monipuolisesti eli kaikki mahdolliset yhdistykset ja seurakunnat mainitaan. Yksityiseltä puolelta ruokapalvelut ja kuljetuspalvelut ovat tärkeimpiä. Kysytyistä viranomaisista yhteistoiminta Metsähallituksen kanssa oli vilkkainta ja myös Metsähallituksen arvostus oli parasta. Oheisen taulukon luvut eivät ole sinänsä vertailukelpoisia, koska vastaajilla oli hyvin vähän tekemistä Valviran, maa-­‐ ja metsätalousministeriön tai ympäristöministeriön kanssa. Tällöin voivat mielikuvatkin vaikuttaa asiaan. Mielenkiintoista ja positiivista on se, että kun yhteyksiä on paljon, myös arvosanat ovat parempia. Oma erikoisuutensa on siinä, että 28:lla 81:stä tähän kysymykseen vastanneesta on kokemuksia maakuntaliitoista. Mm. paikallinen hotelli ja useat vuokramökkiyrittäjät ovat lähteneet yhteistyöhön kanssani. Heidän ei kannata hankkia kalustoa ja ylläpitää sitä. Ei heiltä löydy myöskään tarvittavaa tietotaitoa tarjoamani palvelun tarjoamiseksi. Minulla taas ei ole ruoka-­‐ ja majoituspalveluita, joka taas heiltä löytyy. Teemme "vaihtokauppaa" (kyselystä poimittua) Sopimus Seurakunnan kanssa, saan toimia heidän maillaan ja rakentaa laavuja ym. sinne. Yritän ohjata asiakkaita käyttämään heidän ruoka-­‐ ja majoituspalvelujaan. (kyselystä poimittua) 47 Arvioiden lukumäärä 60 Arvosana 4 osuus % 10 Arvosanat 8 -­‐ 10 Arvosana 10 osuus % osuus % 45 3 Kunnan elinkeinotoimi Kunnan 50 16 46 8 ympäristötoimi ELY-­‐keskus 59 10 46 3 Metsähallitus 70 8,5 66 8,5 Valvira 34 18 26 3 TE-­‐keskus 44 7 41 -­‐ Maakuntaliitto 28 14 36 -­‐ MMM 27 15 33 4 YM 27 30 30 4 Kuvio 13. YHTEISTYÖKUMPPANEIDEN SAAMAT ARVOSANAT (vastaajia 81) Aika tarkalleen puolet vastaajista on mukana kylätoiminnassa. Kun lasketaan ne yrittäjät, jotka eivät asu toiminta-­‐alueellaan, voidaan arvioida, että aktiivien omalla kylällä toimivien osuus on suurempi. Yksi kolmesta vastaajasta on mukana paikallisessa metsästysseurassa. Maanomistuksen tuottamista vaikeuksista kysyttäessä vastaukset jakautuvat mielenkiintoisesti. Vajaa 10 % kokee paljon vaikeuksia maanomistusasioissa omaan liiketoimintaansa ja lopuista lähes yhtä suuret osuudet (n. 45 %) yrittäjistä kokee hieman vaikeuksia tai ei ollenkaan. Koska koko liiketoiminta perustuu luonnossa liikkumiseen, tässä varmasti olisi kehittämisen paikka, mihin niin Metsähallitus omilla maillaan kuin esimerkiksi MTK paikallisesti voisi hyvin vaikuttaa. Kuvio 14. MAANOMISTUSOLOJEN VAIKUTUS (kyselyn kysymys 43) Avoimeen vastauskenttään kertyi hyvin paljon erilaisia mainintoja yhteistyöstä useiden eri tahojen kanssa. Kaksi kolmesta kommentista oli positiivisia ja kolmannes negatiivisia. Paikalliset olosuhteet ja ihmiset vaikuttavat siihen, että esimerkiksi seurakunnista kumppaneina on täysin vastakkaisia kommentteja. Myös varsinaisessa ”suhdebarometrissä” hyvin pärjännyt Metsähallitus saa kitkeriäkin kommentteja yksittäisiltä vastaajilta. 48 Kunta ei panosta matkailuun lainkaan matkailua ei pidetä meillä elinkeinona. (kyselystä poimittua) Toimimme kahden eri kunnan alueilla. Toisessa byrokratia, tilaaja-­‐tuottajamallin mahdollistama virkamiesten täydellinen vastuunpakoilu ja asioitten vitkuttelu ovat vertaansa vailla ja hankaloittavat pitkäjänteistä kehittämistyötä. Toisessa taas kaikki toimii mallikkaasti. (kyselystä poimittua) Yhteistyö paikallisten yhdistysten ja viranomaisten kanssa on ollut toimivaa. (kyselystä poimittua) Toimii hyvin (kyselystä poimittua) Metsähallituksen toiminta pohjoisessa on välillä täysin käsittämätöntä, suosii vain ja ainoastaan paliskuntia. Muita maan käyttäjiä ei kuunnella vaikka ne toisivat kuntiin veroeuroja monikertaisesti. (kyselystä poimittua) 6.6.3. Merkitys suomalaisen maaseudun kehittämisen kannalta Matkailualalla on pitkään vallinnut sellainen mielipide, että matkailua ei oteta vakavasti elinkeinona huomioon. Kun matkailu noteerataan, nähdään usein vain tietyt suuralueet (Lappi, Saaristomeri, Saimaa) ja isot hiihto-­‐ ym. matkailukeskukset. Totta kai ne heijastuvat alueensa hyvinvointiin ja kuntien talouteen. Silti syvän maaseudun kehittämisen kannalta huomio kannattaa kiinnittää myös pienten yritysten elinvoimaan ja mahdollisuuksiin tuoda piristys pienelläkin panoksella kylän elämään. Niin erilaiset viranomaiset kuin matkailun ulkopuoliset yksityiset tahotkin voivat olla ensiarvoisen tärkeä osa luontomatkailun kehittymistä maaseudulla. 6.6.4. Kehittämisehdotuksia Eräs keskeisimmistä elinkeinon kehittämisen edellytyksistä olisi jo aikaisemmin esille nostamani osa-­‐aikaisuuden ja nk. elämäntapayrittäjyyden hyväksyminen niin kansantalouden kuin erityisesti syrjäisen maaseudun kehittämisen kannalta yhtä tärkeäksi kuin perinteinen päätoiminen kasvuyrittäjyys. Suurella osalla suomalaista maaseutua matkailu on vääjäämättä kausiluonteista, osa-­‐aikaista ja se olisi tärkeää hyväksyä toiminnan kehittämisen lähtökohdaksi. Siksipä olisikin luontomatkailu ja matkailu yleensä hyvä ottaa osapuoleksi monissakin hankkeissa. Minkälaisiin erilaisiin muihin toimintoihin (vanhusten palvelut, lasten päivähoito, monipalvelupiste) matkailu voisi kiinnittyä ja tuoda elinvoimaa kylille. Matkailu elinkeinona tarjoaa ja käyttää majoitustiloja, ruokapalveluja ja ohjattua liikuntaa. Sellaisille palveluille voisi olla sesongin ulkopuolella muuta käyttöä kun hyvin suunnitellaan. Metsähallitus hallinnoi tällä hetkellä isoa ja tärkeää osaa maaseudun kehittämisedellytyksistä – erityisesti suojeltuja alueita kuten kansallispuistoja, mutta myös laajoja metsätalousmaita, 49 joissa luontomatkailun kehittäminen eläinten katselukojuineen ja metsästysmatkailuineen on tärkeässä asemassa. Palautteen hyvien arvosanojen perusteella Metsähallitus on jo monin paikoin hoitanut mallikkaasti leiviskänsä ja paikallisten yrittäjien todellinen kuunteleminen ja mukaan ottaminen suunnitteluun ja päätöksentekoon onkin valtion laitokselle minimitavoite. 50 6.7. TULEVAISUUDEN SUUNNITTELU, OMAT SUUNNITELMAT JA ALAN YLEINEN KEHITTÄMINEN 6.7.1. Haastattelut Usko tulevaisuuteen on useilla ohjelmapalveluyrittäjillä vahva. Pitkään ja vakiintuneesti toimivat ammattilaiset jatkavat samaa rataa, mutta suurin osa suunnittelee uusia tuotteita tai vähintäänkin uusia kohderyhmiä. Uusien kohderyhmien ideoiminen on alalle juuri tulleilla voimakasta. Kotimaan ja ulkomaan potentiaalit eroavat selkeästi toisistaan. Voi sanoa, että loputon asiakaspotentiaali Keski-­‐Euroopasta on hyvin opittu klisee tai sitten totisinta totta. Tasaisen maksukykyisen asiakasvirran saaminen suurten matkailukeskusten ulkopuolella on kuitenkin sitkeyttä ja suunnitelmallisuutta vaativa työ. Esimerkkinä on Kainuun Wild Taiga –yhdistys, jonka vuosien työ – ja varsinkin sen perustajayritysten pitkäaikainen aherrus -­‐ kantaa hedelmää ja luo mahdollisuuksia uusillekin yrittäjille suomalaisen luonnon katselulle ja kuvaamiselle. Kotimaisesta asiakaspotentiaalista puhuttaessa eräs esiin noussut ja nykyajan ilmiö on (todellinen tai kuviteltu) ihmisten vieraantuminen luonnosta ja sen pohjalta kumpuava ajatus bisnesmahdollisuuksista. Joillakin yrittäjillä on ollut asiakkaina isiä poikien kanssa oppimassa yhdessä esimerkiksi kalastuksen taitoja. Nuorilla vanhemmilla ei ole enää ehkä samanlaista kosketusta maaseudun mummolan kautta siihen, miten luonnossa touhutaan, kalastetaan, kuljetaan, tehdään nuotio jne. Myös yksinhuoltajat ja heidän lapsensa nähdään eräänä potentiaalina joukkona luontoon ohjaamiselle. Lisäksi syrjäytymisuhan alla olevien nuorten selviytymisleirit on todettu hyviksi, mutta tämän asiakaskunnan palvelun maksajia ei nykyaikana ole aina helppo löytää. Potentiaalina nähdään myös erityisryhmät ja hoiva-­‐ala. Isommista nuorisoryhmistä ja muista tämän tyyppisistä asiakkaista yrittäjät kilpailevat erilaisten ihmisiä luontoon vievien järjestöjen kanssa. Muutama hajahuomio kyselyssä on tullut tämän toiminnan kilpailua vääristävästä vaikutuksesta. Näiden järjestöjen työ on kuitenkin yhteiskunnallisesti niin tärkeää, että on vaikea nähdä sitä korvattavan yritystoiminnalla. Eräs mielenkiintoinen tulevaisuuteen ja ulkomaalaisten asiakkaiden potentiaaliin liittyvä näkymä ja ristiriita liittyvät lentomatkustamiseen. Lumi ja lumeen liittyvät aktiviteetit ovat tärkeä osa suomalaista matkailua ja kesän ohella toinen iso sesonki on talvi ja kevättalvi. Samaan aikaan saatetaan olla huolissaan lumisten aikojen vähenemisestä ja hyvistä lentoyhteyksistä, joilla saadaan matkalaisia. 6.7.2. Kysely Kyselyssä toimintaansa ilmoittaa laajentavan 70 %, 25 %:lla toiminta pysyy nykyisellään, vain 1 % sanoo supistavansa sekä 4 % lopettavansa ohjelmapalvelutoiminnan. Kun lisäksi mukana kyselyssä on niitä yrittäjiä, jotka ovat painottumassa enemmän majoitus-­‐ ja ruokapalveluihin, 51 voidaan hyvällä syyllä sanoa, että tämä toimiala on lamasta huolimatta elinvoimainen ja itseensä uskova ainakin näiden aktiivisten vastaajien osalta. Kuvio 15. YRITYSTEN TULEVAISUUDEN SUUNNITELMAT (kyselyn kysymys 49) Kyselyssä kysyttiin väitteiden muodossa mielipidettä siihen, miksi suomalainen ei ole kovin halukas maksamaan ohjatuista luontoretkistä. Jokseenkin samaa mieltä oltiin väitteistä, että suomalainen ei osta paketteja, koska ainakin osa ajattelee, että ei tarvitse ohjausta. Osalle paketit ovat liian kalliita. Eniten ykkössijoituksia sai väite, että paketteja ei osata markkinoida oikeille ihmisille. Ainoastaan väite, että paketit ovat liian kaukana maantieteellisesti, tyrmättiin. 1. SYY 2. SYY 3. SYY 4. SYY Suomalainen ei osta luontoon 42 % 22 % 17 % 19 % ohjaavia pakettimatkoja, koska niitä ei osata markkinoida oikeille ihmisille. Suomalainen ajattelee, että hän ei 29 % 34 % 26 % 11 % tarvitse ohjausta luonnossa kulkemiseensa. Suomalainen ei osta luontoon 25 % 32 % 32 % 11 % ohjaavia pakettimatkoja, koska ne ovat liian kalliita Maaseudun luontomatkailupaketit 3 % 12 % 26 % 59 % sijaitsevat liian kaukana asiakkaista Kuvio 16. SUOMALAISEN ASIAKKAAN LUONTOMATKAILUPAKETTIEN OSTAMATTOMUUDEN SYITÄ (85 vastausta) Vapaassa vastauskentässä tuotiin sellainenkin selitys asialle, että suomalainen on etääntynyt luonnosta, eikä kaipaa sinne. Myös vahva mökkikulttuuri nähtiin selityksenä sille, että ei olla valmiita maksamaan valmiista luontopakettimatkasta. 52 Luonto-­‐ ja ohjelmapalveluyritys tarvitsee tuekseen avainyrityksen ja /tai perussyyn, jonka vuoksi matkailija tulee alueelle. Esim. vapaa-­‐ajankeskus / kansallispuisto jne. Tarjoamalla palveluitaan tämän vetovoimatekijän asiakaskunnalle, voi ohjelmapalveluyritys toimia kustannustehokkaammin. (kyselystä poimittua) Alan kehittämistä koskeviin väittämiin tarjonnan lisäämisestä ja keskittymisestä ulkomaalaisiin voi vetää sellaisen yksinkertaistavan päätelmän, että lisää yrittäjiä ja lisää tarjontaa, niin ala menee eteenpäin. Joidenkin alan toimijoiden heittämä väite, että pitäisi keskittyä selkeästi ulkomaalaisiin matkailijoihin, sai lähes täydellisen tyrmäyksen. Yrityksen perustamisen helpottaminen jakoi mielipiteitä enemmän, vaikka vaaka kallistuikin helpottamisen suuntaan. Täysin Jokseenkin En osaa Jokseenki Täysin samaa samaa sanoa n eri eri mieltä mieltä mieltä (%) (%) mieltä (%) (%) (%) Luontomatkailussa lisääntyvä 5 6 4 41 44 ohjelmapalveluiden tarjonta lisää myös kysyntää Luontomatkailun 1 11 5 40 43 ohjelmapalveluissa olisi syytä keskittyä vain ulkomaisiin matkailijoihin Ohjelmapalveluyritysten 15 22 22 8 33 perustamista on helpotettava Kuvio 17. LUONTOMATKAILUN OHJELMAPALVELUN KEHITTÄMISVÄITTEITÄ (vastauksia 81) Elämäntapayrittäjyys vai ei – siinä kysymys, jonka eteen vastaajat laitoin väitteen muodossa. Huomion arvoista koko tutkimukseni kehittämisehdotusten kannalta on, että näistä aktiivisista vastaajista vain 6 % täysin tyrmäsi elämäntavan osuuden ja selkeä enemmistö allekirjoitti väitteen. Lisäksi huomion arvoista on että vain harvalla (6 %) ei ollut mielipidettä asiaan. Täysin samaa Jokseenkin En osaa Jokseenkin Täysin eri mieltä (%) samaa mieltä sanoa (%) eri mieltä mieltä (%) (%) (%) Ohjelmapalvelut 21 36 6 31 6 on minulle elämäntapa -­‐ jatkan sitä, vaikka taloudellinen menestys ei olisikaan taattu Kuvio 18. ELÄMANTAVAN MERKITYS YRITTÄJYYDESSÄ (vastaajia 81) 53 6.7.3. Merkitys suomalaisen maaseudun kehittämisen kannalta Suomalaisten luontomatkailun ohjelmapalveluyrittäjien usko tulevaisuuteen on vahva. Sitä tukee myös matkailun suosion kasvun jatkuminen vankkumattomana ja nousevien talouksien (Kiina, Brasilia, Intia) kansalaisten vasta alussa oleva matkustusinto. Suomessakin on jo nähty kiinalaisia ryhmiä yhä enemmän ja ellei ilmaston lämpenemisen vuoksi lentomatkailua suitsita voimakkaasti, siltä suunnalta varmaan tulee uusi asiakasvirta. Maaseudun kehittämisen kannalta usein tasainen kotimainen matkailijoiden virta kaikkina vuodenaikoina on vähintäänkin yhtä tärkeää eikä niin muutokselle altista. 6.7.4. Kehittämisehdotuksia Matkailun nivoutuminen muuhun toimintaan maaseutukylällä voisi olla yksi kehittämisen painopisteitä, ja yrittäjiä sekä kyläyhteisöjä tulisi kannustaa siihen suuntaan. Tämä vaatii jo edellä mainitun osa-­‐aikaisuuden hyväksymisen yhdeksi lähtökohdaksi. Kannattaisi ehdottomasti laatia strategiaa, miten varaudutaan pitkällä tähtäimellä siihen, että lentomatkailu ei voi määrättömästi kasvaa. Löytyykö konseptia, jolla houkutellaan matkalaisia pidempään viipymiseen ja vaikka kakkosasunnon hankkimiseen suomalaiselta kylältä? Meillähän on hyviä esimerkkejä maahamme ihastuneista ulkomaalaisista, jotka ovat sitten jääneet asumaan tänne. Heillä on usein hyvinkin merkittävä paikallinen vaikutus matkailuun kielitaidollaan ja kontakteillaan. Matkailu pitää nähdä suomalaisella maaseudulla olennaisena osana elämän ja erityisesti maatalouden säilyttämistä. Ne toimivat symbioosissa: molemmat mahdollistavat yrittäjän asumisen maaseudulla. Usein maatalouden karja auttaa pitämään viljelymaisemaa hoidettuna. Eläimet ovat myös osa matkailutuotetta sekä usein myös kolmannen ammatin mahdollistaja eli eläimet ovat hyvin tärkeä osa hoivatoimintaa mielenterveys-­‐ ja päihdekuntoutujille. Ei ole mahdotonta nähdä, että tulevaisuudessa voi rakentua ”konserneja”, joissa osa tuotantoa pitää sisällään lampaan lihaa, villaa, maisemanhoitopalveluja ja toinen osa hoivapalveluja sekä luonnonläheistä luksusmatkailua elämyksineen. Matkailu pitää nähdä myös muuttuvana yritystoimintana, jossa yhä uusia asioita voi tulla matkailun piiriin, kuten Metsähallituksen lammaspaimentoiminta osoittaa. Siksi luontomatkailun ohjelmapalvelutoiminnassa on monimuotoisuus nähtävä uusien mahdollisuuksien kasvualustana, eikä jonakin haittana, joka estäisi kasvuyrittäjyyden edistämisen. Maaseudun kehittämisen ja syrjäisen maaseudun asuttuna säilyttämisen kannalta monimuotoinen ja myös osa-­‐aikainen yrittäjyys on tärkeämpää kuin satsaukset kasvuyrittäjyyteen, jotka usein ovat muotialoilla ja siksi myös alttiita suhdannevaihteluille ja muotivirtauksille. 54 7. LUONTOMATKAILUN LÄHDEAINEISTOJA Harju-­‐Autti, A. 2011. Matkailu. Toimialaraportti /2011. TEM:n ja ELY-­‐keskusten julkaisu. 66 s. Hyvinvointia metsästä. Toimittajat Liisa Tyrväinen ja Co. Suomalaisen Kirjallisuuden seura, 2014. Kiljunen Merja, Samuli Rikama; Sitä saa mitä tilaa. Kasvuyritysten monet muodot hämmentävät. Tieto ja Terndit –lehti 7/2011. Tilastokeskus. Liuksiala, T. 2010. Matkailun ohjelmapalvelut. Toimialaraportti. TEM:n ja ELY-­‐keskusten julkaisu. 56 s. Naturbaserte reiselivsbedriter i Norge. Frekvens-­‐ og metoderapport. INA fagrapport 25, Norges miljo-­‐ og biovitenskapelige universitet, 2012. Petäjistö, Leena ja Ashley Selby; Luontomatkailun yritystoiminta Suomessa. Metlan työraportteja 246/2012. Ryymin, J. 2005a. Matkailun ohjelmapalvelut. Toimialaraportti 14/2005. KTM:n ja TE-­‐
keskusten julkaisu. 46 s. Ryymin, J. 2008. Matkailun ohjelmapalvelut. Toimialaraportti 9/2008.TEM:n ja TE-­‐keskusten julkaisu. Toivonen, A-­‐L. 2008. Kalastusmatkailu numeroina. Kyselytutkimus yrittäjille. Riista-­‐ ja kalatalous – selvityksiä 13/2008. 32 s. Tuulentie, Seija ja Maria Hakkarainen; Matkailu pohjoisen maaseudun työnä. Teoksessa Hyvinvointia metsästä, toim. Tyrväinen Liisa ja Co. Suomalaisen Kirjallisuuden seura 2014. Vesala, Kari Mikko ja Miira Niska Sosiaalipsykologia ja maaseutututkimus: identiteettejä, toimijuutta, yrittäjyyttä Maaseudun uusi aika –lehti 2-­‐3, 2013 55 LIITE: LUONTOMATKAILUN OHJELMAPALVELUYRITYKSEN VIISI TÄRKEINTÄ ONGELMAA Kyselyssä pyysin kirjoittamaan avoimeen kenttään tärkeysjärjestyksessä viisi luontomatkailun yritystoimintaa haittaavaa / kehitettävää tekijää tai asiaa. Poimin ja kirjasin vastaajien esittämät asiat järjestyksen säilyttäen. Vapaamuotoisista vastauksista muodostin neljä erilaista asiakokonaisuutta, joiden alle keräsin erilaisia mainintoja. Kokonaisuudet voisi kuvata tärkeysjärjestyksessä 1. Byrokratia/verotus, 2. Kannattavuus/osaaminen, 3. Olosuhteet/markkinointi, 4. Yhteistyö. Kärjessä olivat yrittäjän kohtaamaan byrokratiaan liittyvät kysymykset sekä oma kannattavuus ja mainostamisen kalleus. Oheisissa liitetaulukoissa on laskettu, kuinka monta ensisijaista (1.) mainintaa, kakkosmainintaa (2.) tai muita mainintoja (3.-­‐5.) kukin ongelma saa. Ensimmäinen ja tiiviydessään olennaisin kokonaisuus oli byrokratian, verotuksen ja työntekijän palkkauksen osio, jossa mainintoja oli eniten ja myös nk. ykkösmainintoja eniten. Nämä kolme ongelma-­‐aluetta kietoutuvat voimakkaasti toisiinsa. Ensimmäisen työntekijän palkkaaminen koetaan suureksi riskiksi ja erilaisen valvonnan ja kaavakkeiden täyttämisen vievän kohtuuttomasti aikaa usein yksin toimivalta yrittäjältä. Tärkeys 1. 2. 3.-­‐5. yht. BYROKRATIA 19 6 12 37 VEROTUS 5 7 5 17 TYÖNTEKIJÄN PALKKAUS 5 2 6 13 YHTEENSÄ 29 15 23 67 Toinen kokonaisuus käsittelee yrittäjän omia mahdollisuuksia ja osaamista. Siinä nousee kannattavuus hyvin keskeiseen asemaan. Se taas linkittyy alan kausiluonteisuuteen ja pienyritysvaltaisuuteen. Tärkeys 1. 2. 3.-­‐5.. Yht. KANANTTAVUUS/ 9 18 10 37 MAINOSTAMISEN KALLEUS OMA OSAAMINEN 2 5 6 13 KOULUTUS 1 2 4 7 YHTEENSÄ 12 25 20 57 Kolmannen osion muodostavat kausiluonteisuus, yleiset suhdanteet, alan yleinen markkinointi ja näkyvyys sekä alan arvostus. Mielenkiintoista on, että lamaa ei sinänsä pidetä merkittävänä ongelma-­‐asiana. Toisaalta yleiseen markkinointiin viitataan ehkä juuri siksi, että pienen yrityksen mahdollisuudet omaan markkinointiin ovat vähäiset. Kausiluonteisuus on päätoimisuudelle ongelmallista, mutta myös fakta, jonka kanssa osa tulee toimeen mainitsematta. 56 Tärkeys 1. 2. 3.-­‐5. Yht. YLEINEN MARKKINOINTI 4 5 15 24 KAUSILUONTEISUUS/SYRJÄISYYS 5 5 5 15 SUHDANTEET (lama) 3 -­‐ 3 6 YHTEYDET/TIESTÖ 2 1 -­‐ 3 ALAN ALIARVOSTUS -­‐ -­‐ 3 3 14 11 26 51 Neljäntenä mutta ei vähäisimpänä on kokonaisuus, jossa tulevat esille paikalliset suhteet. Vaikka verkostoitumisessa ja yhteistyössä on usein parantamisen varaa, tässä aineistossa se ei nouse tärkeimmäksi asiaksi, eikä edes kolmen tärkeimmän joukkoon. Usein verkostoitumisen yhteydessä mainitaan kateus ja kilpailun vääristyminen alalla yhdistysten, uusien tulokkaiden, eläkeläisten ja harrastelijoiden polkiessa hintoja. Tässä aineistossa se ei nouse kovin isoksi asiaksi ja mainitaan, kuten verkostoitumisen ongelmatkin, useimmiten vasta byrokratian, verotuksen ja markkinoinnin sekä kannattavuuden jälkeen. Tärkeys 1. 2. 3.-­‐5. Yht. VERKOSTOITUMINEN/YHTEISTYÖ 7 1 12 18 KATEUS/VÄÄRISTYNYT KILPAILU 3 1 12 16 MAANOMISTUS/METSÄHALLITUS 2 3 5 10 Yhteensä 12 5 27 44 Yrittäjien välisen yhteistyökysymyksen (kuvio 11) vastaukset ovat tämän kanssa linjassa eli vain pieni osa kokee, ettei yhteistyö toimi, kun taas lähes 60 %:n mielestä se toimii tai toimii hyvin. Iso joukko toteaa yhteistyön olevan vähäistä.