1. No category

Tietolehtiset on tarkoitettu yleiskatsauksiksi johonkin tiettyyn oireyhtymään tai sairauteen,
ne eivät korvaa perinnöllisyysneuvontaa tai erikoislääkärin konsultaatiota.
Beckwith-Wiedemannin oireyhtymä, BWS
Perinnöllisyyslääkäri Sirpa Ala-Mello, 4.2.2015, Norio-keskus
ICD-10
OMIM
Avainsanat
Q87.3
130650
Suurikokoisuus, napatyrä, suuri kieli
Lyhyesti
Oireet ja löydökset
Beckwith-Wiedemannin oireyhtymä, BWS, kuuluu
Kasvu
suurikokoisuusoireyhtymiin. Suurikokoisuus ilmenee
usein jo vastasyntyneenä, mutta syntymän jälkeinen
nopea kasvu tasaantuu yleensä kahdeksan
ikävuoden paikkeilla. Vastasyntyneisyyskauden
hypoglykemia (verensokerin mataluus) on tavallista.
Hemihyperplasiaa, vartalon ja/tai raajojen
toispuoleista lisääntynyttä kasvua voi esiintyä.
Napatyrä ja kielen suurikokoisuus, makroglossia, on
myös tavallista. Esiintyvyydeksi arvioidaan 1:13.00015.000 syntynyttä lasta kohden. Diagnoosi asetetaan
kliinisin perustein. Taustamekanismeja on tunnistettu
ja ne ovat moninaisia, geneettisiä ja/tai
epigeneettisiä muutoksia, jotka kohdentuvat
kromosomin 11 alueelle p15.5. Diagnoosi voidaan
varmistaa testeillä, mutta on huomioitava, ettei
negatiivinen testitulos sulje pois diagnoosia.
Taustaa
Oireyhtymän tunnistaminen ja nimeäminen ajoittuu
vuosille 1963-1964, vaikka kirjallisuudesta löytyy
useita aiempia tapausselostuksia, joissa oirekuva
sopii BWS-diagnoosiin. Lääkäri John Beckwith julkaisi vuonna 1963 kuvauksen kolmesta potilaasta ja
vuotta myöhemmin toinen lääkäri, Hans-Rudolf Wiedemann raportoi sisaruksista antaen samalla nimen
oireyhtymälle. Esiintyvyyslukujen 1:13.000-15.000
perusteella voidaan arvioida, että Suomessa syntyy
vuosittain muutama lapsi, joilla on BWS. On
mahdollista, että BWS on esitettyä tavallisempi, sillä
lievempien tapausten kohdalla oireyhtymän
tunnistaminen on haasteellista.
Lähes 90% BWS-lapsista on suurikokoisia jo
syntyessään. Ennenaikainen syntymä ja lapsiveden
runsas määrä, polyhydramnion, on tavallista ja
istukka on usein suuri. Kasvu on usein kiihtynyttä
ensimmäisten elinvuosien aikana, mutta tasaantuu 78 vuoden iässä. Loppupituus on useimmiten
normaalivaihtelun rajoissa. Hempihyperplasiaa; vartalon ja/tai raajojen toispuoleista lisääntynyttä kasvua, esiintyy 25%:lla ja sekin tasaantuu iän myötä.
Makroglossia, kielen suurikokoisuus, on voimakkainta vastasyntyneenä, mikä voi aiheuttaa syömisvaikeuksia, uniapneaa sekä vaikeuttaa puhumista ja äänteitten muodostusta.
Elinten rakennepoikkeavuudet
Vatsaontelon etuseinämän kehittymisessä esiintyy
usein poikkeavuutta. Suurikokoisiakin napatyriä
(omphalocele) voi esiintyä. Visceromegaliaa eli eri
sisäelinten (maksa, haima, perna, munuaiset,
lisämunuaiset) suurikokoisuutta voi myös esiintyä.
Munuaiset voivat siis olla normaalia kookkaammat ja
niissä voi olla rakenteellisia poikkeavuuksia, kuten
ytimen dysplasiaa, rakkuloita, kaksoiskokoojasysteemiä ja hydronefroosia. Ennuste munuaisten
toimintaa ajatellen on yleensä kuitenkin hyvä.
Sydämen rakennepoikkeavuuksien esiintyvyydeksi
arvioidaan 9-34%, joista noin puolet on
cardiomegaliaa eli sydämen suurikokoisuutta.
Suulakihalkioita voi myös esiintyä.
Beckwith-Wiedemannin oireyhtymä, BWS
tellaan perinnöllisyysneuvontaa ja mahdollisen löydöksen tulkintaa tässä yhteydessä tapauskohtaisesti.
Molekyyligeneettinen löydös voi varmistaa diagnoo-
Aineenvaihdunnan häir iöt
Vastasyntyneisyyskauden hypoglykemian (matalat
verensokeriarvot) esiintyvyydeksi arvioidaan 30-50%.
Hypoglykemian ajatellaan johtuvan haiman
sin, mutta sen puuttuminen ei sulje pois diagnoosia.
BWS esiintyy yksittäisenä 85 %:ssa ja familiaalisena
15 %:ssa tapauksista.
saarekesolujen määrän lisääntymisestä, mistä
seuraa hyperinsulinismia. Useimmat tapaukset ovat
lieviä ja ohimeneviä ja vain harvoin ne ilmenevät
myöhemmin, ensimmäisten elinkuukausien kuluessa.
Harvinaisempina aineenvaihdunnan poikkeavuuksina
on kuvattu kilpirauhasen vajaatoimintaa, kolesterolija rasva-arvojen kohoamista ja polysytemiaa eli eri
veren solujen määrän lisääntymistä.
Hoito ja seuranta
Hoito ja kuntoutus ovat oireidenmukaisia.
Mahdollisen hypoglykemian toteaminen ja hoito pian
syntymän jälkeen on tärkeää
keskushermostoperäisten komplikaatioiden
Hyperkalsiuriaa eli kalsiumin lisääntynyttä erittymistä
virtsaan voi esiintyä ilman muutoksia munuaisten
rakenteessa. Noin 20%:lla havaitaankin
nefrokalsinoosia, kalsiumin kerääntymistä
munuaisiin, verrattuna 7-10% esiintyvyyteen
väestössä.
ehkäisemiseksi. Vatsanpeitteiden korjausleikkauksia
saatetaan tarvita esimerkiksi napatyrän takia.
Vastasyntyneellä kookas kieli voi vaikeuttaa
syömistä ja hengitystäkin ja joskus tarvitaan kielen
kokoa pienentävä leikkaus. Puheterapialla on myös
tärkeä osuus kuntoutuksessa. Jos hemihyperplasia
on voimakasta, saatetaan tarvita epäsuhtaa
korjaavia leikkauksia. Munuaisten ultraäänitutkimus
suositellaan tehtäväksi kaikille diagnoosin
Ulkoiset piirteet
Tunnusomaisia ulkoisia piirteitä makroglossian lisäksi
ovat korvalehden nipukan, lobuluksen, etualueella
olevat uurteet ja rustoisen osan, helixin takana sijaitsevat pienet pistemäiset kuopat sekän otsan seudut
nevus flammeus, (punaluomi/”haikaranmerkki”) sekä
keskikasvojen alueen mataluus.
Oireyhtymään liittyy lisääntynyt, arviolta 7.5%
suuruinen kasvainriski ns. embryonaalisiin
toteamisen jälkeen. Mikäli munuaisten rakenteissa
todetaan poikkeavuutta, suositellaan lastennefrologin
seurantaa. Seurannassa on muistettava mahdollisen
nefrokalsinoosin kehittymisen riski.Kalsiumin
erittymistä virtsaan voidaan seurata kalsiumkreatiniinisuhteen määrittämisellä. Myös
ultraäänitutkimus selvittää nefrokalsinoosin
mahdollista kehittymistä, mutta selkeitä suosituksia
tutkimusten tiheyden tarpeesta ei toistaiseksi ole
kasvaimiin, mikä koskee erityisesti lisämunuaisen
Wilmsin tuumoria ja maksan hepatoblastoomaa. Eri
lähteiden mukaan yleinen kasvainriskiarvio on välillä
4-21%. Rhabdomyosarkoomaa, lisämunuaisen
kuorikerroksen karsinoomaa ja neuroblastoomaa on
kuvattu esiintyvän myös. Kasvainriski koskee lähinnä
ensimmäistä kahdeksaa ikävuotta.
käytettävissä. Kasvainriskin takia suositellaan
tehtäväksi vatsan alueen ultraäänitutkimus kolmen
kuukauden välein kahdeksan vuoden ikään saakka.
Hepatoblastooman riskin takia suositellaan seerumin
alfa-fetoproteiinin (AFP) määrittämistä kolmen
kuukauden välein neljän ensimmäisen ikävuoden
ajan.
Mistä BWS aiheutuu,
diagnostiikka
Perinnöllisyys
Kasvainr iski
BWS esiintyy yksittäisenä 85%:ssa ja familiaalisena
15%:ssa tapauksista. Molekyyligeneettisiä
mekanismeja diagnoosin taustalla on useita ja
löydöksen tulkinta ja kannanotto toistumisriskiin sekä
sikiödiagnostiikan mahdollisuuksiin suositellaan
tehtäväksi yksilöllisesti perinnöllisyysvastaanoton
yhteydessä.
BWS aiheutuu erilaisista epigeneettisistä
(geneettisten tekijöiden vuorovaikutuksiin liittyvistä)
ja/tai geneettisistä muutoksista, jotka aiheuttavat
kromosomin 11p15.5 alueen leimautuneiden (isäntai äidinpuoleisen perimän inaktivoituneiden)
geenien säätelyn häiriintymisen. Näitä mekanismeja
on useita ja siten kunkin tapauksen kohdalla suosi-
2
Beckwith-Wiedemannin oireyhtymä, BWS
BWS Suomessa
Vertaistuki
BWS:n esiintyvyys Suomessa on samaa luokkaa
kuin muuallakin eikä eri sukupuolten välillä ole eroa
esiintyvyydessä. Hoito ja kuntoutus on oireenmu-
Sopeutumisvalmennuskursseja perheille järjestetään
mm Rinnekoti-Säätiön Norio-keskuksessa. Suomen
Beckwith-Wiedemann yhdistys ry perustettiin vuonna
2012. Yhdistyksen löytää parhaiten Facebookista,
yhteystiedot saa myös Norio-keskuksesta.
kaista. Hoidolliset toimenpiteet ja kasvainriskiin liittyvä seuranta ajoittuvat kahdeksaan ensimmäiseen
ikävuoteen, joten käytännössä seuranta toteutetaan
lastentautien poliklinikoiden yhteydessä. Mikäli alkuvuosien komplikaatioilta vältytään, ennustetta voidaan pitää hyvänä.
Internet-sivuja ja kirjallisuutta
Orphanet: http://bit.ly/1BLcorl
Ågrenska, Sverige: Beckwith-Wiedemann syndrom, Nyhetsbrev 165: http://goo.gl/SOhj22
K or n e ti n ti e 8 , 0 03 8 0 H e ls i nk i
nor i o- k es k us @r i n nek o ti .f i
09 85 5 11 3 0
3