Teosto Edunvalvonta ja tutkimus Julkinen 1 (18) 11.9.2015 OPETUS- JA KULTTUURIMINISTERIÖLLE Sähköposti: [email protected], [email protected] Luonnos hallituksen esitykseksi laiksi tekijänoikeuden yhteishallinnoinnista; lausuntopyyntö 14.7.2015 Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry kiittää mahdollisuudesta lausua asiassa ja esittää lausuntonaan seuraavaa. Viittaamme myös jäsenjärjestöjemme Säveltäjät ja Sanoittajat Elvis ry:n, Suomen Säveltäjät ry:n ja Suomen Musiikkikustantajat ry:n asiassa antamiin lausuntoihin. 1. Teoston keskeiset viestit − − − − − − − − − − Ehdotus on onnistunut etenkin siinä suhteessa, että se korostaa oikeudenhaltijoiden itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta, mahdollistaa yhdistysmuotoisen yhteishallinnoinnin jatkamisen ja antaa oikeudenhaltijoille laajan päätösvallan oman yhteisönsä puitteissa. Lainvalmistelussa tulee vielä selvittää mahdollisuuksia tiivistää etenkin lukuja 5-9 siirtämällä luettelomaisten pykälien yksityiskohtia asetustasolle. Yhteishallinnointiin liittyvien riita-asioiden käsittelyyn erikoistuneita riidanratkaisuelimiä ei ole tarpeen perustaa eikä tällaisia riitoja koskevista erityismenettelyistä säätää. Kilpailuneutraliteetin turvaamiseksi tulee selvittää mahdollisuuksia ulottaa lain keskeiset velvoitteet koskemaan myös EU:n ulkopuolelle sijoittautuneita mutta Suomen markkinoilla toimivia yhteishallinnointiorganisaatioita. Opetus- ja kulttuuriministeriöllä on parhaat valmiudet toimia yhteishallinnointiorganisaatioita valvovana viranomaisena. Laajasta kantelumahdollisuudesta johtuen sen vastuulla on karsia perusteettomat toimenpidepyynnöt oikeussuojakeinon väärinkäytön ehkäisemiseksi. Syrjimättömyysperiaatetta koskevia ehdotuksen perusteluita on täydennettävä siten, että niistä riittävästi ilmenee etenkin oikeasuhtaisuuden ja markkinaehtoisuuden vaatimus periaatteen soveltamisessa yhteishallinnointiorganisaation palveluiden tarjontaan. Velvoitetta mahdollistaa osallistuminen yhteishallinnointiorganisaation yleiskokoukseen tietoliikenneyhteyden välityksellä on lievennettävä ja organisaation omaa harkintavaltaa etäosallistumisen käyttöönottamisessa ja toteuttamisessa on lisättävä. Yleiskokouksen valtuus nimittää ja erottaa yhteishallinnointiorganisaation toimitusjohtaja sekä päättää hänen palkitsemisestaan ja muista etuuksistaan on poistettava direktiivin vaatimustason ylittävänä. Teosten käytön raportoinnin tärkeys yhteishallinnoinnin prosessissa ja käyttäjän raportointivelvoitteiden merkitys tulee ilmaista ehdotuksessa selkeämmin ja tavoitteellisemmin. Lain voimaantulon ajankohtaa on siirrettävä vähintään 31.12.2016 asti. Teosto Edunvalvonta ja tutkimus Julkinen 2 (18) 11.9.2015 2. Yleisiä huomioita lakiehdotuksesta 2.1 Direktiivin ja kansallisen lain tavoitteet Keväällä 2014 hyväksytyn kollektiivihallinnon direktiivin tavoitteena on johdantolauseen 55 mukaan ”parantaa yhteishallinnointiorganisaatioiden jäsenten valmiuksia valvoa näiden organisaatioiden toimintaa, taata yhteishallinnointiorganisaatioiden riittävä avoimuus ja parantaa usean valtion alueen kattavaa musiikkiteosten tekijänoikeuksien lisensointia verkkokäyttöä varten”. Direktiivin valmisteluvaiheessa Teosto piti kannatettavina sen yleistavoitteita, kuten pyrkimystä tehostaa järjestöjen toimintaa ja lisätä niiden asiakaslähtöisyyttä sekä halua lisätä tekijöiden vaikutusmahdollisuuksia omissa yhteisöissään. Ongelmallisiksi nähtiin mm. direktiivin liiallinen yksityiskohtaisuus ja kollektiivihallinnon kulttuuria edistävien tehtävien ja vaikutusten sivuuttaminen. Valmistelun loppuvaiheessa tehtyjen muutosten ansiosta lopputuloksesta muodostui kuitenkin suomalaisten oikeudenhaltijoiden kannalta varsin tyydyttävä pohja kansalliselle lainsäädännölle. Edellä selostettua taustaa vasten tarkasteltuna luonnos hallituksen esitykseksi laiksi tekijänoikeuden yhteishallinnoinnista on varsin onnistunut siinä suhteessa, että se korostaa oikeudenhaltijoiden itsemääräämisoikeutta ja valinnanvapautta, mahdollistaa yhdistysmuotoisen yhteishallinnoinnin jatkamisen ja antaa oikeudenhaltijoille laajan päätösvallan oman yhteisönsä puitteissa. Se lisää yhteishallinnointiorganisaation toiminnan läpinäkyvyyttä esimerkiksi tarkentamalla oikeudenhaltijoille ja sidosryhmille toimitettavien tietojen sisältöä ja jakelutapaa sekä täsmentämällä tilinpäätösinformaation vaatimuksia. Lailla ei myöskään puututa esimerkiksi yhteishallinnoinnin toimivuuden ja käyttäjien oikeusvarmuuden kannalta tärkeään sopimuslisenssiin. Ehdotus on kuitenkin paikoitellen verrattain yksityiskohtainen. Erityisesti lukuihin 5-9 sisältyy pykäliä, joiden pääsisältö on luetteloivaa, kuten 24 §, 25 §, 30 §, 39 §, 49 § ja 50 §. Säännösten luettavuutta saattaisi parantaa se, että lain tasolla esitettäisiin vain sääntelykohdetta koskeva pääsääntö, jonka jälkeen viitattaisiin yksityiskohtien sääntelyyn asetuksessa. Tällainen tiivistäminen toteuttaisi sääntelyn ekonomian yleisperiaatetta ja vastaisi myös ajankohtaiseen pyrkimykseen välttää ylisääntelyä. Esitämme, että lainvalmistelussa vielä selvitetään mahdollisuuksia direktiivin harmonisointitavoitteita haittaamatta tiivistää etenkin lukuja 5 – 9 siirtämällä luettelomaisten pykälien yksityiskohtia asetustasolle. 2.2 Sopimusvapaus ja riitojenratkaisu Direktiivin voimaansaattamisen instrumentiksi on Suomessa päätetty valita erillislaki. Tämän vaihtoehtona olisi ollut tarvittavien säännösten sijoittaminen tekijänoikeuslakiin. Yhteishallinnoinnilla ja sen sääntelyllä on kuitenkin välitön yhteys tekijänoikeuslainsäädännön peruskäsitteistöön ja -periaatteisiin, kuten esimerkiksi lakiehdotuksen 1 §:ään kirjattu oikeudenhaltijan itsemääräämisoikeus ja monet 4 §:n määritelmät osoittavat. Erillissääntelystä huolimatta yhteishallinnointi tulee siksi nähdä osana tekijänoikeuksien käytön toteuttamista markkinoilla. Teosto Edunvalvonta ja tutkimus Julkinen 3 (18) 11.9.2015 On tärkeää, että lakiehdotus kunnioittaa eri osapuolten sopimusvapautta. Lakiehdotuksen 32 – 35 §:ssä määritellään käyttölupien lisensiointia koskevat menettelytavat ja muut ennakkoehdot. Sopimusvapauden periaatteesta seuraa, että osapuolten tulee näissä puitteissa keskinäisin neuvotteluin pyrkiä löytämään molempia osapuolia tyydyttävä ratkaisu. Kilpailuoikeudelliset säännökset varmistavat, ettei esimerkiksi yhteishallinnointiorganisaation määräävä markkina-asema vaikuta vääristävästi neuvotteluasetelmaan tai tulokseen. Lakiehdotukseen ei ole sisällytetty säännöksiä vaihtoehtoisesta riidanratkaisusta. Ehdotuksessa on seikkaperäisesti selostettu (s. 15-16) voimassaolevan lainsäädännön mukaisia oikeussuojakeinoja direktiivin edellyttämissä tilanteissa. Siinä todetaan (s. 28), että Suomessa nykyisin käytettävissä olevat vaihtoehtoiset riidanratkaisujärjestelmät täyttävät direktiivin vaatimukset ja menevät direktiivin vähimmäisvaatimuksia pidemmälle. Pidämme lakiehdotuksessa esitettyä johtopäätöstä oikeana ja sopimusvapauden periaatteen mukaisena. Uusille erityisorgaaneille tai -menettelyille ei ole näköpiirissä olevaa tarvetta eikä sellaisten perustaminen olisi muutenkaan järkevää ajatellen esimerkiksi niiden todennäköistä kustannus/hyöty -suhdetta. Esitämme, että yhteishallinnointiin liittyvien riita-asioiden käsittelyyn erikoistuneita riidanratkaisuelimiä ei perusteta eikä tällaisia riitoja koskevista erityismenettelyistä säädetä. 2.3 Kilpailuneutraliteetin turvaaminen Kollektiivihallinnon direktiivin päämääränä on yhdenmukaistaa yhteishallinnointiorganisaatioiden toimintaa EU:n jäsenvaltioissa. Samalla direktiivi tiivistää etenkin suomalaisen musiikkialan suhdetta eurooppalaisiin digitaalisiin sisämarkkinoihin. Direktiivin III osaston säännöksillä, jotka sisältyvät lakiehdotuksen 9 lukuun, tavoitellaan nimenomaan yleiseurooppalaisten verkkomusiikkimarkkinoiden vahvistamista ja kasvua. Uuden kotimaisen lainsäädännön erityisenä haasteena on vahvistaa suomalaisten musiikin tekijöiden ja kustantajien kilpailukykyä koko EU-alueelle laajentuvilla teosten massakäytön markkinoilla. Direktiivillä tavoiteltava eurooppalaisten tekijänoikeusmarkkinoiden teknologinen ja oikeudellinen avautuminen merkitsee sitä, että suomalaiset yhteishallinnointiorganisaatiot joutuvat tarvittaessa kilpailemaan myös omilla kotimarkkinoillaan. Tässä kilpailussa suomalaisia vahvuuksia ovat vankka osaaminen, luotettava toimintakulttuuri ja jäsendemokratiaan perustuva päätöksenteko. Kilpailuneutraliteetista on ratkaisevan tärkeää huolehtia juuri kotimarkkinoillamme. Lakiehdotuksen mukaan (s. 17) sen säännökset ulotettaisiin riippumattomiin hallinnointiyhteisöihin, direktiivin vähimmäisvaatimukset ylittäen, siinä määrin kuin voidaan pitää tarkoituksenmukaisena ja mahdollisena. Tavoitteena on, että riippumattomien hallinnointiyhteisöjen ja yhteishallinnointiorganisaatioiden sääntely olisi mahdollisimman tasapuolista. Ehdotuksessa valittu lähtökohta on oikea. Jotta suomalainen yhteishallinnointi voisi sekä menestyä omilla kotimarkkinoillaan että hyödyntää edustamiensa oikeudenhaltijoiden vientipotentiaalia, on hallinnointipalveluiden kilpailussa oltava kaikille samat pelisäännöt. Tämän vaatimuksen tulisi riippumattomien hallinnointiyhteisöjen lisäksi koskea myös EU:n ulkopuolelta Teosto Edunvalvonta ja tutkimus Julkinen 4 (18) 11.9.2015 käsin toimivia hallinnointipalveluiden tarjoajia. Mahdollisuuden tähän avaa direktiivin johdantolauseen 10 kirjaus, jonka mukaan ”mikään tässä direktiivissä ei saisi estää jäsenvaltiota soveltamasta samoja tai vastaavia säännöksiä sellaisiin yhteishallinnointiorganisaatioihin, jotka ovat sijoittautuneet unionin ulkopuolelle mutta toimivat kyseisessä jäsenvaltiossa”. Esitämme, että lainvalmistelussa vielä selvitetään mahdollisuuksia ulottaa vähintään riippumattomiin hallinnointiyhteisöihin sovellettavan tason mukaiset velvoitteet koskemaan myös EU:n ulkopuolelle sijoittautuneita mutta Suomen markkinoilla toimivia yhteishallinnointiorganisaatioita. 2.4 Valvovan viranomaisen rooli ja vastuu Lakiehdotuksen 54 §:n mukaan Suomeen sijoittautuneiden yhteishallinnointiorganisaatioiden toimintaa valvova viranomainen on opetus- ja kulttuuriministeriö. Kannatamme tätä ratkaisua. Tekijänoikeuden yhteishallinnointi palvelee sekä markkinoiden sujuvaa toimintaa että mm. sivistyksellisiä ja kulttuurisia päämääriä. Esimerkiksi sopimuslisenssin toimivuus edellyttää markkinaehtoisen yhteishallinnoinnin olemassaoloa. Vaikka ehdotettu lainsäädäntö keskittyy yhteishallinnointiorganisaatioiden rooliin markkinatoimijoina, on tärkeää että valvovalla viranomaisella on riittävä kokonaisnäkemys yhteishallinnoinnin tehtävistä ja tarkoituksesta, mukaan lukien esimerkiksi kansallisen kulttuurin edistäminen ja oikeudenhaltijoiden edunvalvonta. Opetus- ja kulttuuriministeriö sopii tähän tehtävään parhaiten sekä toimialansa että osaamisensa puolesta. Valvovalla viranomaisella on painava vastuu yhteishallinnointimarkkinoiden sujuvasta ja tehokkaasta toiminnasta. Lakiehdotuksen 56 §:n 1 momentti mahdollistaa etukäteen jokseenkin rajoittamattoman mahdollisuuden tehdä valvovalle viranomaiselle toimenpidepyyntöjä mistä tahansa yhteishallinnointiorganisaation toimintaan liittyvästä asiasta. Näin laaja aloiteoikeus tarjoaa myös mahdollisuuksia oikeussuojakeinon väärinkäyttöön. Valvovan viranomaisen 57 §:n mukaisen harkintavallan käyttäminen nousee väärinkäytösten ehkäisemisessä erittäin keskeiseen rooliin. Vaihtoehtona on rajata toimenpidepyyntöjen tekemisoikeus esimerkiksi todennettuun asianosaisasemaan tai olennaisen intressin haltijoiden piiriin. Esitämme, että lakiehdotuksen 56 §:n perusteluihin lisätään kirjaus, jossa korostetaan valvovan viranomaisen vastuuta ilmeisen tarpeettomien tai perusteettomien toimenpidepyyntöjen karsimisessa sekä viranomaisen 57 §:n mukaisen harkintavallan täysimääräistä hyödyntämistä. 2.5 Usean valtion alueen kattava musiikin verkko-oikeuksien lisensiointi Lakiehdotuksen 9 luvun säännökset voivat ainakin nykytilanteessa käytännössä tulla sovellettaviksi vain Teostoon, mikäli se päättäisi ryhtyä myöntämään usean valtion alueelle tarkoitettuja lisenssejä verkkokäyttöön. Euroopan laajuisten musiikin online-oikeuksien markkinoilla kehitys näyttää kuitenkin kulkevan siihen suuntaan, että tällaisiksi ylikansallisiksi toimijoiksi eivät yksinään ryhdy edes suurimmat eurooppalaiset yhteishallinnointiorganisaatiot, vaan perustetaan erityisiä hallinnointikeskuksia, ns. hubeja, jotka rakentuvat erityyppisten yhteistyömallien varaan. Tähän mennessä toimintansa on aloittanut kaksi yhteen- Teosto Edunvalvonta ja tutkimus Julkinen 5 (18) 11.9.2015 liittymää, eteläeurooppalaisten suurten musiikin tekijänoikeusjärjestöjen johtama Armonia ja pohjoiseurooppalainen konsortio, jonka muodostavat brittiläinen PRS for Music, saksalainen GEMA ja ruotsalainen STIM. Teosto, tanskalainen KODA ja norjalainen TONO ovat hiljattain perustaneet Polaris Nordic –yhteisyrityksen, jonka kautta nämä järjestöt tilaavat mm. teostietokannan ylläpitoon ja teostietojen prosessointiin liittyviä tietohallintopalveluita edellä mainitun pohjoiseurooppalaisen konsortion osaksi lähiaikoina siirtyvältä ICE Services -yhtiöltä. Tämä toimintamalli havainnollistaa jo käynnissä olevaa kehitystä, jossa yhteishallinnointiorganisaatiot yhä enemmän ulkoistavat toimintaprosessiensa osia kaupallisille toimijoille, jotka puolestaan erikoistuvat hoitamaan yhä kapeampia tehtäviä maantieteellisesti laajenevilla markkinoilla. Lakiehdotuksen 49 § ja 50 § ilmentävät kehittyvän eurooppalaisen online-markkinan verkostomaista rakennetta: pienempien yhteishallinnointiorganisaatioiden edellytetään hakeutuvan hubien asiakkaiksi, jolloin niiden edustamat oikeudet liitetään hubin yleiseurooppalaiseen tarjontaan. Toisaalta direktiivin johdantolauseessa 43 kannustetaan hallinnointiprosessien hajauttamiseen: ”Yhteishallinnointiorganisaatioita ei pitäisi estää ulkoistamasta palveluja, joita musiikkiteosten verkko-oikeuksien usean valtion alueen kattavien lisenssien myöntämiseen liittyy. Tukitoimintojen yhteiskäytön tai yhdistämisen olisi autettava organisaatioita parantamaan hallinnointipalveluja ja järkeistämään tiedonhallintavälineisiin tehtäviä investointeja.” On ennustettavissa, että jo lähivuosina syntyy monimuotoisia yhteistyömalleja, joissa pienemmillä yhteishallinnointiorganisaatioilla voi olla kaksi roolia: yhtäältä ne voivat olla asiakkaita, jotka luovuttavat edustamiaan oikeuksia hubin hallinnoitavaksi, toisaalta taas palveluntarjoajia, jotka itse tai erilaisten yhteistyöjärjestelyjen kautta hoitavat hubin ulkoistettuja prosesseja tai niiden osia. Lakiehdotuksen 41 §:n näkökulmasta jälkimmäinen rooli nostaa esille kysymyksen, olisiko Teoston kaltaisen yhteishallinnointiorganisaation palvelutarjonta hubille tai Teoston välillinen omistus hubissa esimerkiksi Polaris Nordic -yhtiön pienosakkuuden kautta osallistumista usean valtion alueen kattavien musiikkiteosten verkko-oikeuksien lisenssien myöntämiseen. Kynnys tällaisen johtopäätöksen tekemiselle on asetettava korkealle. Vertailukohtana voi käyttää lakiehdotuksen 2 §:n 4 momentin säännöstä, jonka mukaan tehtäviään muulle kuin omistamalleen tai määräysvallassaan olevalle yhteisölle siirtänyt yhteishallinnointiorganisaatio ”vastaa siitä, että tehtävä suoritetaan tämän lain säännösten mukaisesti”. Tämän mukaisesti vastuun direktiivin III osaston mukaisten edellytysten täyttymisestä tulee olla hubilla ja sen pääomistajilla niiden sijoittautumisvaltion tai -valtioiden kansallisen lain mukaisesti. Mahdollisuus lakiehdotuksen 9 luvun mukaisen vastuun ulottumiseen miltään osin hubille palveluita tuottaviin pienempiin yhteishallinnointiorganisaatioihin tai hubin suoriin tai välillisiin pienomistajiin on perusteluissa selkeästi suljettava pois. Esitämme, että epäselvyyksien välttämiseksi ja Teoston lakiin perustuvien vastuiden täsmentämiseksi lakiehdotuksen perusteluihin kirjataan maininta siitä, että edellä kuvatun kaltaiseen verkko-oikeuksien hallinnointia koskevaan ylikansalliseen yhteistyöhön osallistuminen muussa kuin pääomistajan tai määräysvallan haltijan asemassa ei itsessään ole lakiehdotuksen 41 §:n mukaista toimintaa, eikä siten johda ehdotuksen 9 luvussa säädettyjen velvoitteiden soveltamiseen. Teosto Edunvalvonta ja tutkimus Julkinen 6 (18) 11.9.2015 3. Lakiehdotuksen yksityiskohtaista arviointia Esitämme seuraavassa muutamia yksityiskohtaisia kommentteja ja huomautuksia lakiluonnoksen sisällöstä. Olemme liittäneet kuhunkin yhteyteen myös oman ratkaisuehdotuksemme. 1 §: Lain tavoite Lakiehdotuksen tavoitteiksi on asetettu oikeudenhaltijoiden itsemääräämisoikeuden turvaaminen ja yhteishallinnointiorganisaatioiden vastuullisen, tehokkaan ja läpinäkyvän toiminnan varmistaminen. Perustelujen mukaan pykälässä tuodaan esille direktiivin keskeiset tavoitteet, mutta siinä ei mainita direktiivin 1 artiklaan sisältyvää usean valtion alueen kattavaa musiikkiteosten oikeuksien verkkokäytön lisensiointia. Esitämme, että rajat ylittävää musiikkiteosten oikeuksien verkkokäytön lisensiointia koskeva kirjaus lisätään vähintään ehdotuksen perusteluihin. 4 §: Määritelmät Kohta 1: yhteishallinnointiorganisaatio Direktiivin 3 artiklan a kohdan määritelmän mukaan ”yhteishallinnointiorganisaatiolla” tarkoitetaan organisaatiota, joka on … valtuutettu … hallinnoimaan tekijänoikeutta tai tekijänoikeuden lähioikeuksia … oikeudenhaltijoiden yhteisen edun mukaisesti. Lakiehdotuksen 4 §:n 1 kohdan määritelmän mukaan ”yhteishallinnointiorganisaatiolla” tarkoitetaan organisaatiota, … jonka ainoana tai pääasiallisena tarkoituksena on siihen valtuutettuna hallinnoida tekijänoikeutta tai tekijänoikeuden lähioikeuksia oikeudenhaltijoiden yhteiseen lukuun. Direktiivin ja lakiehdotuksen mukaisissa yhteishallinnointiorganisaation tehtäväkuvauksissa on siten selkeä ero. ”Yhteinen etu” voitaneen lähtökohtaisesti ymmärtää laajemmaksi tai ainakin arviointikriteereiltä monimuotoisemmaksi toimeksiannoksi kuin ”yhteinen luku”, jonka painotus lienee yksinomaan tai valtaosin taloudellinen. Toisaalta lakiehdotuksen 5 §:n mukaan ”yhteishallinnointiorganisaation tulee toimia niiden oikeudenhaltijoiden etujen mukaisesti, joiden tekijänoikeuksia tai lähioikeuksia ne edustavat”. Terminologisilla eroavaisuuksilla voi olla merkitystä punnittaessa lakiehdotuksen 1 ja 5 §:ien välistä suhdetta. Koska 1 §:n mukaan lain tavoitteena on ”turvata oikeudenhaltijoiden itsemääräämisoikeus”, niin 5 §:n perusteella ”yhteishallinnointiorganisaatio ei saa asettaa edustamalleen oikeudenhaltijalle velvoitteita, jotka eivät ole tarpeen tämän oikeuksien ja etujen suojelemiseksi tai tekijänoikeuksien ja lähioikeuksien tehokkaaksi hallinnoimiseksi”. Kysymys siitä, toimiiko yhteishallinnointiorganisaatio ”yhteiseen lukuun” vai ”yhteisen edun mukaisesti”, saattaa nousta tärkeäksi kriteeriksi arvioitaessa organisaation toimivaltaa ja sen rajoja erilaisissa tilanteissa. Terminologian selkiyttäminen on aiheellista myös siksi, että perustelujen mukaan (s. 35) ”yhteishallinnointiorganisaation ja riippumattoman hallinnointiyhteisön määritelmät vastaavat direktiivin 3 artiklan 1 kohdassa olevia määritelmiä”. Myös esimerkiksi direktiivin englanninkielisessä versiossa käytetään ilmaisua ”for the collective benefit of those rightholders”; sanakirjan mukaan ”benefit” merkitsee etua tai hyötyä. Teosto Edunvalvonta ja tutkimus Julkinen 7 (18) 11.9.2015 Esitämme, että lakiehdotuksen perusteluissa selvennetään ”yhteiseen lukuun” ilmauksen sisältöä ja sen mahdollista sisällöllistä eroa direktiivin ilmaukseen ”yhteisen edun mukaisesti”. Kohta 4: oikeudenhaltija Ehdotuksen 4 §:n 4 kohdan mukaan ”oikeudenhaltijalla” tarkoitetaan ”tekijänoikeuden tai lähioikeuden haltijaa, jolle oikeus on syntynyt tai jolle se on siirtynyt lain tai sopimuksen nojalla”, kun vastaavasti direktiivin 3 artiklan c kohdassa ”oikeudenhaltija” tarkoittaa ”henkilöä tai yhteisöä, joka ei ole yhteishallinnointiorganisaatio ja jolla on hallussaan tekijänoikeus tai lähioikeus taikka jolla on oikeuksien hyödyntämistä koskevan sopimuksen tai lainsäädännön nojalla oikeus osuuteen tekijänoikeustuloista”. Direktiivin sanamuoto on siten lakiehdotuksen määritelmää laajempi. Ehdotuksen perusteluissa (s. 36) tosin todetaan, että ”oikeudenhaltijan määritelmä kattaisi sekä tekijänoikeuslain mukaiset alkuperäiset oikeudenhaltijat että oikeudenhaltijat, jolle oikeudet ovat siirtyneet sopimuksin” ja että ”siirrettyjen oikeuksien varassa toimivia oikeudenhaltijoita ovat esimerkiksi kustantajat”. Direktiivin määritelmän tarkoittama ”oikeus osuuteen tekijänoikeustuloista” voi kuitenkin perustua myös esimerkiksi kolmansien osapuolten väliseen tai monikantaiseen sopimukseen tai muuhun järjestelyyn, jossa korvausosuus ei perustu välittömästi korvaukseen oikeutetulle siirrettyyn oikeuteen. Tällainen tilanne on tavanomainen esimerkiksi musiikinkustannustoiminnassa. Käsityksemme mukaan ei ole estettä oikaista lakiehdotuksen määritelmää direktiivin sisältöä vastaavaksi. Esitämme, että lakiehdotuksen 4 §:n 4 kohdan määritelmää täydennetään niin, että se asiallisesti vastaa direktiivin 3 artiklan c kohdan sisältöä. 6 §: Oikeudenhaltijan oikeus valita yhteishallinnointiorganisaatio Ehdotuksen perusteluissa (s. 35) todetaan, että ”säännös perustuu syrjimättömyysperiaatteelle, jonka mukaan oikeudenhaltijan oikeutta valita yhteishallinnointiorganisaatio ei saa rajoittaa kansalaisuuden tai hänen asuin- tai sijoittautumisjäsenvaltionsa perusteella”. Siinä myös viitataan direktiivin johdantokappaleeseen 18, jonka mukaan yhteishallinnointiorganisaation säännöissä tai yhtiöjärjestyksessä tulisi varmistaa, että tekijänoikeuden ja lähioikeuksien haltijat voivat hyötyä täysin sisämarkkinoista oikeuksiensa kollektiivisessa hallinnoimisessa ja ettei oikeudenhaltijoiden vapautta käyttää oikeuksiaan rajoiteta tarpeettomasti. Lisäksi yhteishallinnointiorganisaatio ei hallinnointipalvelujaan tarjotessaan saisi suoraan tai välillisesti syrjiä oikeudenhaltijoita näiden kansalaisuuden, asuinpaikan tai sijoittautumispaikan perusteella. Direktiivin keskeisiä tavoitteita ovat tekijänoikeuden hallinnointipalveluiden harmonisointi ja oikeudenhaltijoiden liikkuvuuden kannustaminen. Hyvin pitkälle viety tulkinta edellä kuvatusta syrjimättömyysperiaatteesta voisi merkitä yhteishallinnointiorganisaatioille velvoitetta muotoilla palvelutarjontaansa siten, että asioimiskynnys mistä tahansa EU-alueelta katsottuna olisi aina mahdollisimman alhainen. Käytännössä tämä vaikuttaisi esimerkiksi palvelukieliin, palveluiden markkinointiin, henkilöstön osaamisvaatimuksiin Teosto Edunvalvonta ja tutkimus Julkinen 8 (18) 11.9.2015 jne. Tämänkaltainen tulkinta syrjimättömyydestä olisi kuitenkin sekä ylimitoitettu että ristiriidassa direktiivin edellyttämän kustannustehokkuuden ja kilpailukykyisyyden kanssa. On selvää, että yhteishallinnointiorganisaation tarjoamien palveluiden tulee olla yhtäläisesti halukkaiden asiakkaiden saatavilla, mutta yhtälailla tärkeää on, että organisaatiolla on oikeus itsenäisesti päättää palveluvalikoimastaan ja -tasostaan, valita omat markkinansa ja erikoistua markkinoilla kilpailukykyiseen tarjoomaan. Esimerkiksi suomalaisten yhteishallinnointiorganisaatioiden päämarkkinat ovat Suomessa, joten organisaatioiden palvelutarjonta on suunnattu ensisijaisesti suomalaisille oikeudenhaltijoille ja käyttäjille. Toisaalta tämä palveluvalikoima on tarjolla yhtäläisin ehdoin myös muille kuin näille pääasiakasryhmille. Esitämme, että syrjimättömyysperiaatetta koskevia ehdotuksen perusteluita täydennetään siten, että niistä riittävästi ilmenee etenkin oikeasuhtaisuuden ja markkinaehtoisuuden vaatimus periaatteen soveltamisessa. 7 §: Oikeudenhaltijan itsenäinen oikeus myöntää käyttölupa Ehdotuksessa arvioidaan (s. 39), että ei-kaupallista käyttöä koskevan direktiivin 5 artiklan 3 kohdan tulkinta jää lopullisesti Euroopan tuomioistuimen ratkaisukäytännön varaan. Ei-kaupallisen käytön voidaan perusteluiden mukaan kuitenkin tulkita tarkoittavan ensisijaisesti sellaista käyttöä, joka tapahtuu muussa kuin ansiotarkoituksessa. Tämä lähtökohta on sinänsä oikea, mutta säännöstä sovellettaessa on pidettävä mielessä, että pohjoismaisessa oikeuskäytännössä ansiotarkoituksen käsite on laaja. Esimerkiksi Ruotsin korkein oikeus on katsonut (NJA 1988, s. 715), että julkisyhteisön harjoittamaa sairaanhoitoa oli pidettävä tekijänoikeudellisessa mielessä ansiotoimintana. Niinpä se seikka, että teosta ei hyödynnetä voiton tavoittelemiseksi, ei vielä välttämättä tee tällaisesta käytöstä ei-kaupallista. Muutoinkin on syytä korostaa direktiivin johdantolauseeseen 19 sisältyvää oikeusohjetta, jonka mukaan ”oikeudet ja oikeuksien luokat on tärkeää määrittää niin, että oikeudenhaltijoiden vapaus määrätä teoksistaan ja muusta aineistosta sekä organisaation kyky hallinnoida tehokkaasti oikeuksia ovat keskenään tasapainossa”. Yhteishallinnointiorganisaation tulee siten voida muotoilla ei-kaupalliseen käyttöön myönnettäviä lupia koskevat ehdot siten, että ne mahdollisimman vähän haittaavat organisaatioiden päätarkoituksen eli oikeudenhaltijoiden hyväksi harjoitettavan elinkeinotoiminnan toteutumista. Toteamme myös, että perusteluissa viitataan oikeudenhaltijan itsenäiseen mahdollisuuteen ”myöntää käyttölupia teokseensa”. Direktiivin 5 artiklan 3 kohdan mukaan oikeudenhaltijoiden oikeudet koskevat hänen valitsemiaan ”oikeuksia”, ”tiettyihin luokkiin kuuluvia oikeuksia” sekä ”teosten ja muun aineiston tyyppejä”. Oikeudenhaltijalla ei siten ole oikeutta lisensioida yksittäisiä teoksia ei-kaupalliseen käyttöön. Esitämme, että − ehdotuksen perusteluihin lisätään maininnat tekijänoikeudellisen ansiotoiminnan käsitteen laajasta soveltamisalasta ja yhteishallinnointiorganisaation oikeudesta huomioida ei-kaupallisten lupien mahdolliset vaikutukset organisaation elinkeinotoiminnalle asettaessaan edellytyksiä tällaisten lupien antamiselle − ehdotuksen perusteluista poistetaan viittaukset oikeudenhaltijan oikeudesta myöntää ei-kaupallisia käyttölupia yksittäisiin teoksiin. Teosto Edunvalvonta ja tutkimus Julkinen 9 (18) 11.9.2015 8 §: Oikeudenhaltijan oikeus lakkauttaa yhteishallinnointia koskeva valtuutus Pykälän 1 momentin mukaan ”oikeudenhaltijalla on oikeus lakkauttaa tai peruuttaa … antamansa valtuutus … ilmoittamalla tästä kohtuullisessa, enintään kuuden kuukauden irtisanomisajassa”. Pykälän 2 momentin mukaan ”yhteishallinnointiorganisaatio voi päättää, että valtuutuksen lakkautus tai peruutus tulee voimaan vasta tilikauden päättyessä”. Perusteluissa ei kuitenkaan selkeästi todeta, piteneekö kuuden kuukauden irtisanomisaika automaattisesti kattamaan irtisanomisajan päättymisen ja tilikauden päättymisen välisen jakson. Esitämme, että vähintään 8 §:n 2 momentin perusteluihin otetaan maininta siitä, että 1 momentin mukainen irtisanomisaika pitenee vastaavasti tilikauden päättymiseen saakka. 10 §: Oikeus asioida sähköisesti Säännöksen perusteluissa viitataan rajat ylittävään käytännön asiointiin oikeudenhaltijan ja yhteishallinnointiorganisaation välillä. Myös ehdotuksen yleisperusteluissa linjataan (s. 29), että sääntelyn eräänä tavoitteena on tehostaa yhteishallinnointiorganisaatioiden toimintatapoja ja lisätä mahdollisuuksia sähköiseen asiointiin koko EU:n alueella. Edellä 6 §:n yhteydessä esittämämme syrjimättömyysperiaatteen soveltamiseen liittyvät näkökohdat ovat erityisen merkityksellisiä juuri näissä tilanteissa. Esitämme, että ehdotuksen perusteluita täydennetään siten, että niistä ilmenee etenkin oikeasuhtaisuuden ja markkinaehtoisuuden vaatimus sovellettaessa syrjimättömyysperiaatetta sähköisten palveluiden tarjontaan. 11 §: Oikeus päästä yhteishallinnointiorganisaation jäseneksi Ehdotetun 11 §:n 3 momentin perusteluissa esitetään (s. 44), että hylkäävän jäsenyyspäätöksen saaneella oikeudenhaltijalla olisi oikeus viedä asia yleisen tuomioistuimen ratkaistavaksi, mikäli menettely rikkoisi yhdenvertaisuuslakia. Perusteluissa todetaan, että ”yhdenvertaisuuslain 11 §:n 2 momentin 4 kohdan mukaan syrjinnän kielto on ehdoton silloin, kun kyse on jäsenyydestä tai toiminnasta työntekijä- tai työnantajajärjestössä tai muussa järjestössä, jonka jäsenillä on tietty ammatti, taikka järjestön antamista etuuksista”. Lakiehdotuksen mukaan tämän säännöksen voitaisiin katsoa soveltuvan myös yhteishallinnointiorganisaation toimintaan. Pidämme esitettyä tulkintaa ongelmallisena. Ensinnäkin yhdenvertaisuuslain 2 luvun mukaisia yhdenvertaisuuden edistämiseen velvoitettuja organisaatioita ovat viranomainen, koulutuksen järjestäjä ja työnantaja. Suhteessa oikeudenhaltijoihin yhteishallinnointiorganisaatio ei ole mikään näistä. Oikeudenhaltijat eivät ole työsuhteessa yhteishallinnointiorganisaatioon vaan päinvastoin sen toimeksiantajia. Yhteishallinnointiorganisaation maksamat tekijänoikeuskorvaukset eivät myöskään ole oikeudenhaltijan palkkaa vaan tuloverolain 52 §:ssä tarkoitettua aineettomaan oikeuteen perustuvaa korvausta. Toiseksi yhdenvertaisuuslain mainitun kohdan perustelut lainvalmistelutöissä ovat niukat ja epäselvät. Hallituksen esitystä (HE 19/2014 vp) muokattiin perustuslakivaliokunnan ohjeistuksen perusteella valio- Teosto Edunvalvonta ja tutkimus Julkinen 10 (18) 11.9.2015 kuntakäsittelyssä tuntuvasti. Erilaisen kohtelun oikeuttamisperusteita koskevaan 11 §:ään lisättiin työ- ja tasa-arvovaliokunnassa mm. uusi 2 momentin 4 kohta, sillä ”valiokunnan ehdottaman 1 momentin soveltamisalaa on rajattava perustuslakivaliokunnan kannanottojen ja direktiivien (ns. syrjintädirektiivin 2000/43/EY ja ns. työsyrjintädirektiivi 2000/78/EY) asettamien vaatimusten vuoksi 1—5 kohdista ilmenevällä tavalla.” (TyVM 11/2014 vp, s. 10 ja 14). Yhdenvertaisuuslain 11 §:n 2 momentin 4 kohta perustuu suoraan työsyrjintädirektiivin 3 artiklan 1(d) kohtaan. Työ- ja tasa-arvovaliokunnan mietinnön perusteluissa direktiivin soveltamisala kuvataan seuraavasti: ”Momenttia ei sovelleta myöskään ns. työsyrjintädirektiivin 2000/78/EY soveltamisalalla, sillä direktiivi ei salli mainitunlaisen oikeuttamisperusteen käyttämistä niiden erotteluperusteiden osalta, joita direktiivi koskee (uskonto tai vakaumus, ikä, vammaisuus ja seksuaalinen suuntautuminen).” (TyVM 11/2014 vp, s. 10). Valiokunnan linjaus rajaa siten yhdenvertaisuuslain mainitun kohdan soveltamisen työsyrjintädirektiivin soveltamisalaan ja siinä mainittuihin erotteluperusteisiin. Kolmanneksi on huomattava, että yhdenvertaisuuslain 11 §:n 1 momentin pääsäännön mukaan ”erilainen kohtelu ei ole syrjintää, jos kohtelu perustuu lakiin ja sillä muutoin on hyväksyttävä tavoite ja keinot tavoitteen saavuttamiseksi ovat oikeasuhtaisia”. Yhteishallinnointiorganisaation jäsenyyden sääntely ja sallitut jäsenyyskriteerit perustuvat kollektiivihallinnon direktiivin nimenomaisiin säännöksiin, joiden hyväksyttävyys ja oikeasuhtaisuus on lainsäädäntöprosessissa harkittu. Edellä esitetty osoittaa, että yhdenvertaisuuslain 11 §:n 2 momentin 4 kohdan soveltuminen yhteishallinnointiorganisaation jäsenyysprosessiin ylipäätään on säännöksen tarkoituksen ja perustelujen valossa kyseenalaista ja että joka tapauksessa säännöstä voidaan soveltaa vain työsyrjintädirektiivin mainitsemiin erotteluperusteisiin. Esitämme, että lainvalmistelussa vielä selvitetään yhdenvertaisuuslain 11 §:n 2 momentin 4 kohdan soveltamiskelpoisuus yhteishallinnointiorganisaation jäseneksi ottamisessa ja että lakiehdotuksen 11 §:n perusteluissa joka tapauksessa tarkennetaan säännöksen soveltamisalan puitteet. 12 §: Jäsenen oikeus osallistua yhteishallinnointiorganisaation päätöksentekoon Pykälän 1 momentin mukaan yhteishallinnointiorganisaation yhtiöjärjestyksessä tai säännöissä on määrättävä mekanismeista, joiden avulla sen jäsenet voivat osallistua organisaation päätöksentekoprosessiin myös tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen välityksellä. Termi ”päätöksentekoprosessi” sisältyy direktiiviin, ja säännöksen perusteluissa todetaankin 1 momentin perustuvan direktiivin 6 artiklan 3 ja 4 kohtaan. Lakiehdotuksessa käsitettä ei ole määritelty, mutta direktiivin 6 artiklan 4 kohdassa edellytetty mahdollisuus olla yhteishallinnointiorganisaatioon yhteydessä sähköisesti ”myös jäsenten oikeuksien käyttämiseksi” vaikuttaa tarkoittavan jäsenten yleiskokousta. On ilmeistä, että tätä on tarkoitettu myös lakiehdotuksessa, sillä 12 §:n 2 momentin mukaan jäsenellä on oikeus valtuuttaa toinen henkilö tai yhteisö osallistumaan puolestaan yleiskokoukseen. Pykälän 1 ja 2 momenttien välinen terminologinen ero jättää kuitenkin epäselväksi, koskeeko oikeus sähköiseen osallistumiseen nimenomaan yleiskokousta. Tämä kysymys on aiheellista selkiyttää. Teosto Edunvalvonta ja tutkimus Julkinen 11 (18) 11.9.2015 Säännöksen perusteluiden mukaan direktiivi asettaa yhteishallinnointiorganisaatioille velvoitteen mahdollistaa jäsenten etäosallistuminen yleiskokoukseen. Tällä viitattaneen direktiivin 6 artiklan 4 kohtaan, jonka mukaan ”yhteishallinnointiorganisaation on annettava jäsenilleen mahdollisuus olla siihen yhteydessä sähköisesti, myös jäsenten oikeuksien käyttämiseksi”. Direktiivin sanamuotoon verrattuna 12 §:n 1 momentin vaatimus ”asianmukaisista ja tehokkaista mekanismeista”, joiden avulla yhteisvalvontaorganisaation jäsenet voivat osallistua sen päätöksentekoprosessiin myös ”tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen välityksellä”, on huomattavasti pidemmälle viety. Perusteluiden mukaan tällaista osallistumista voisi olla esimerkiksi kokouksen reaaliaikainen lähetys, reaaliaikainen kaksisuuntainen viestintäyhteys, jonka avulla muualla olevat jäsenet voivat osallistua yleiskokoukseen tai mekanismi äänten antamiseksi joko ennen kokousta tai sen aikana ilman, että on tarpeen nimetä kokouksessa henkilökohtaisesti läsnä oleva asiamies. Toisaalta perusteluissa myös todetaan yhdistyslain lähtökohta, jonka mukaan jäsenellä tulisi olla oikeus olla fyysisesti läsnä yleiskokouksessa, eikä tätä oikeutta lähtökohtaisesti voida rajoittaa. Myös etäosallistumisen muodot on siten suunniteltava ja toteutettava lähtien liikkeelle perinteisen fyysisen kokouksen asettamista puitteista. Yhdistyslakiin lisättiin vuonna 2010 uusia säännöksiä sähköisestä osallistumisesta. Lain 17 §:n 2 momentissa todetaan seuraavaa: ”Säännöissä voidaan määrätä, että kokoukseen voidaan säännöissä mainituilla edellytyksillä osallistua myös postitse taikka tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla kokouksen aikana tai ennen kokousta. Tällöin osallistumisoikeus ja ääntenlaskennan oikeellisuus on voitava selvittää tavallisessa yhdistyksen kokouksessa noudatettaviin menettelyihin verrattavalla tavalla.” Käsityksemme mukaan tietoliikenneyhteyden avulla tapahtuva osallistuminen jäsenkokouksiin on yhdistyselämässä edelleen hyvin harvinaista ja käytännön kokemukset siitä vähäisiä. Myös Teosto on mahdollistanut etäosallistumisen sääntöjensä 8 §:ssä, jonka mukaan ”Teoston hallitus voi päättää, että yhdistyksen kokoukseen tai yhdistyksen ylimääräiseen kokoukseen voi hallituksen määräämin edellytyksin osallistua kokouksen aikana käyttämällä tietoliikenneyhteyttä tai muuta teknistä apuvälinettä”. Sääntömääräystä ei ole toistaiseksi sovellettu. Perusteluiden mukaan (s. 45) mm. yhdistyslain mukaisia yleisiä edellytyksiä etäosallistumiselle sovellettaisiin myös yhteishallinnointiorganisaatiossa tapahtuvaan päätöksentekoon. Edellä esitetyt näkökohdat on siksi syytä ottaa huomioon harkittaessa tosiasiallisia edellytyksiä etäosallistumisen toteuttamiselle yhteishallinnointiorganisaatiossa. Teosto ry:llä on noin 700 jäsentä, ja yhdistyksen kokouskäytännöt ovat pitkän ajan kuluessa muotoutuneet fyysisen kokoustilanteen lähtökohdista. Etäyhteyteen perustuvasta päätöksentekomuodosta on toistaiseksi hyvin vähän kokemusta minkäänlaisissa suomalaisissa yhdistyksissä ja sen käyttöönottamiseen liittyy merkittäviä teknisiä, prosessuaalisia ja oikeudellisia haasteita. Patentti- ja rekisterihallituksen mukaan yhdistysrekisterissä on tällä hetkellä noin 135 000 yhdistystä. Olisi poikkeuksellisen epäsuhtaista ja kohtuutonta, että toimiala, jonka muodostaa seitsemän rekisteröityä aatteellista yhdistystä, velvoitettaisiin ottamaan käyttöön menettelytavat, jotka kaikille muille suomalaisille yhdistyksille ovat vapaaehtoisia. Yhdistysautonomian periaatteen mukaista on jättää etäosallistumisen käyttöönottamisen muodot ja etenemisvauhti yhteishallinnointiorganisaation omaan harkintaan esimerkiksi siten kuin Teoston säännöissä on tehty. Direktiivin 6 artiklan 4 kohta mahdollistaa huomattavasti suuremman liikkumavaran kuin miten 12 §:n 1 momentti nyt on muotoiltu. Mielestämme ehdotusta tulee tarkistaa tämän suuntaisesti kansallinen liikkumavara täysimääräisesti hyödyntäen. Teosto Edunvalvonta ja tutkimus Julkinen 12 (18) 11.9.2015 Esitämme, että − 12 §:n 1 momentin perusteluihin lisätään maininta siitä, että oikeus sähköiseen etäosallistumiseen koskee yhteishallinnointiorganisaation jäsenten yleiskokousta − 12 §:n 1 momentin 1 virkettä muutetaan esimerkiksi seuraavasti: ”Yhteishallinnointiorganisaation yhtiöjärjestyksessä tai säännöissä on määrättävä mahdollisuudesta olla sähköisesti yhteydessä yhteishallinnointiorganisaatioon jäsenten oikeuksien käyttämiseksi [poist. asianmukaisista ja tehokkaista mekanismeista, joiden avulla sen jäsenet voivat osallistua organisaation päätöksentekoprosessiin myös tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen välityksellä].” Lisäksi ehdotuksen perusteluja tulee muuttaa siten, että niissä huomioidaan muutettu sanamuoto sekä edellä esittämämme yleiset näkökohdat etäosallistumisesta yhdistystoiminnassa ja yhdistyksen omasta harkintavallasta etäosallistumisen käyttöönottamisessa ja toteuttamisessa. 14 §: Yleiskokouksessa päätettävät asiat Lakiehdotuksen 14 §:n 2 kohdan mukaan yhteishallinnointiorganisaation yleiskokous päättäisi yhteishallinnointiorganisaation valvontaelimen ja toimitusjohtajan nimittämisestä ja erottamisesta sekä yleisistä periaatteista näiden henkilöiden palkitsemisesta tai heille maksettavista muista etuuksista. Käsityksemme mukaan ehdotus menee direktiivin vaatimuksia pidemmälle asettaessaan myös toimitusjohtajan valinnan ja erottamisen sekä hänen palkkaehdoistaan päättämisen yleiskokouksen tehtäväksi. Direktiivin 8 artiklan 4 kohdan mukaan ”jäsenten yleiskokous päättää johtajien nimittämisestä ja erottamisesta, valvoo heidän yleistä tehtävistään suoriutumista sekä hyväksyy heidän palkkansa ja muut etuutensa, kuten rahalliset ja muut kuin rahalliset etuudet, eläke-etuudet ja -oikeudet, oikeudet muihin etuuksiin ja oikeudet erorahaan”. Direktiivin 3 artiklan g kohdan hieman mutkikkaan määritelmän mukaan ”johtaja” tarkoittaa mm. ”ketä tahansa hallintoneuvoston jäsentä, jos kansallisessa lainsäädännössä tai yhteishallinnointiorganisaation perussäännössä säädetään yksitasoisesta hallintorakenteesta”. Mm. direktiivin johdantolauseesta 24 on pääteltävissä, että ”hallintoneuvostolla” viitataan yhteishallinnointiorganisaation hallitukseen. Lakiehdotuksessa johtajaa ei ole määritelty, mutta lain 15 §:n 2 momentissa säädettäisiin, että valvontaelimenä toimii yhteishallinnointiorganisaation hallitus, jos organisaation hallintorakenne on yksitasoinen. Direktiivin 9 artiklan 1 kohdassa säädetään yhteishallinnointiorganisaation valvontatoiminnon tehtäväksi seurata jatkuvasti ”organisaation liiketoimintaa johtavien henkilöiden toimia ja tehtävien suorittamista”. Tästä syystä on selvää, että valvonnan kohde eli liiketoiminnan johtamisesta vastaava henkilö, lakiehdotuksen 17 §:n mukaan toimitusjohtaja, ei voi olla direktiivin tarkoittama ”johtaja”, eikä hänen valintansa siten kuulu yleiskokouksen tehtäviin. Tätä korostaa 17 §:n 1 momentin vaatimus, ettei toimitusjohtaja saa olla hallituksen jäsen. Lakiehdotus on tältä osin muutenkin poikkeuksellinen verrattuna muuhun oikeushenkilöitä sääntelevään lainsäädäntöön; esimerkiksi osakeyhtiölain (L 624/2006) 6 luvun 20 §:n mukaan ”hallitus valitsee toimitusjohtajan”. Suomalaisissa tekijänoikeusjärjestöissä toimitusjohtajan tai toiminnanjohtajan valinta on vakiintuneesti ollut hallituksen tehtävä; esimerkiksi Teoston sääntöjen 15 §:n mukaan yhdistyksen hallituk- Teosto Edunvalvonta ja tutkimus Julkinen 13 (18) 11.9.2015 sen tehtävänä on mm. ottaa ja erottaa yhdistyksen toimitusjohtaja ja 17 §:n mukaan toimitusjohtajan tehtävistä ja valtuuksista päättää hallitus. Esitämme, että lakiehdotuksen 14 §:n 2 kohdasta ja sen perusteluista poistetaan yleiskokouksen valtuus nimittää ja erottaa yhteishallinnointiorganisaation toimitusjohtaja sekä päättää hänen palkitsemisestaan ja muista etuuksistaan. 15 §: Valvontaelin Lakiehdotuksen 15 §:n 2 momentin mukaan hallintorakenteeltaan yksitasoisessa yhteishallinnointiorganisaatiossa, kuten Teoston kaltaisessa tekijänoikeusjärjestössä, valvontaelimenä toimii organisaation eli yhdistyksen hallitus. Pykälän 1 momentin mukaan valvontaelimen jäsenet eivät saa osallistua yhteishallinnointiorganisaation liiketoiminnan johtamiseen, vaan siitä vastaa 17 §:n mukaisesti toimitusjohtaja. Valvontaelimen tehtävät määritellään yksityiskohtaisemmin 15 §:n 3 momentissa. Lakiehdotuksen mukainen hallituksen ja toimitusjohtajan tehtävien täsmentäminen mukailee verrattain hyvin järjestökäytännössä muotoutuneita tehtäväkuvia ja vastuualueita. Ratkaisu ei myöskään ole ristiriidassa yhdistyslain 35 §:n mukaisen yhdistyksen hallituksen yleisen tehtäväkuvan kanssa. Yhdistysmuodossa toimivan yhteishallinnointiorganisaation hallituksen ja toimitusjohtajan väliset toimivalta- ja johtosuhteet voidaan edellä mainittujen säännösten asettamissa puitteissa järjestää tarkoituksenmukaisella tavalla yhdistysautonomian periaatetta kunnioittaen. Tulkinnallisten epäselvyyksien välttämiseksi on kuitenkin paikallaan mainita asiasta lakiehdotuksen perusteluissa. Esitämme, että lakiehdotuksen 15 §:n perusteluihin lisätään maininta siitä, että säännöksen mukainen hallituksen asema ja toimivalta on sopusoinnussa yhdistyslain 35 §:n 1 momentin kanssa, jossa säädetään yhdistyksen hallituksen tehtävistä. 18 §: Eturistiriitojen välttäminen Lakiehdotukseen on hyvin yksityiskohtaisella tasolla sisällytetty direktiivin 9 artiklan 3 kohdan hallituksen jäseniä koskevat ja 10 artiklan 2 kohdan liiketoiminnan johtamisesta vastaavia henkilöitä koskevat tiedonantovelvoitteet yleiskokoukselle. Direktiivin mukaiset ja lakiehdotukseen siirretyt velvoitteet ulottuvat poikkeuksellisen pitkälle yksilön tietosuojan piiriin tavanomaisesti luettaviin tietoihin. Tätä korostaa se, että kyse on taloudellisesti pienehköstä toimialasta ja erikoistuneista toimijoista, jotka ehdotettu sääntely asettaa erityisasemaan verrattuna kokoluokaltaan vastaaviin suomalaisiin organisaatioihin ja toimialoihin. On mahdollista, että näin tiukat tiedonantovelvoitteet haittaavat rekrytointia yhteishallinnointiorganisaatioiden luottamus- ja johtotehtäviin. Tällainen lopputulos olisi direktiivin ja kansallisen lainsäädännön tavoitteiden kannalta valitettava. Esitämme, että lainvalmistelussa selvitetään, kansallinen liikkumavara täysimääräisesti hyödyntäen, vaihtoehtoisia keinoja toteuttaa direktiivin edellyttämä tiedonantovelvoite yksilön kohtuullisiin tietosuojaodotuksiin vähemmän puuttuvalla tavalla. Teosto Edunvalvonta ja tutkimus Julkinen 14 (18) 11.9.2015 30 §: Edustussopimuksen nojalla muille yhteishallinnointiorganisaatioille annettavat tiedot Lakiehdotuksen 30 §:n 5 kohdan mukaan yhteishallinnointiorganisaation tulee vähintään kerran vuodessa asettaa sähköisesti kaikkien edustamiensa yhteishallinnointiorganisaatioiden saataville ”tiedot edustussopimuksen kattamiin teoksiin ja muuhun aineistoon liittyvistä lisensseistä, jotka on myönnetty tai evätty”. Teostolla on noin 70 edustussopimusta sekä eurooppalaisten että muualla maailmassa toimivien yhteishallinnointiorganisaatioiden kanssa. Kyseisen säännöksen kirjaimellinen soveltaminen niin, että kaikki Teoston myöntämät lisenssit olisi vuosittain raportoitava edustetuille yhteishallinnointiorganisaatiolle, vaatisi huomattavia resursseja eikä todennäköisesti juurikaan hyödyttäisi sopimuskumppaneita. Direktiivin johdantolauseen 34 mukaan yhteishallinnointiorganisaatioita olisi vaadittava antamaan riittävät tiedot, myös taloudelliset tiedot, muille yhteishallinnointiorganisaatioille, joiden oikeuksia ne hallinnoivat edustussopimusten nojalla. Direktiivin 19 artiklan ajatuksena lienee siten se, että olennaisempaa kuin tarjota pääsy erittelemättömiin tietomassoihin on esittää sopimuskumppanille kiteytetty yleiskuva tai yhteenveto lisensiointimarkkinoiden tilanteesta. Tällainen tulkinta on perusteltua ja tarkoituksenmukaista ottaa 30 §:n 5 kohdan soveltamisen lähtökohdaksi. Esitämme, että lakiehdotuksen 30 §:n perusteluihin lisätään tulkintaohje, jonka mukaan pykälän 5 kohdan tarkoittamat tiedot voidaan antaa yleispiirteisessä muodossa, ellei ole erityisiä syitä yksilöidä tietyn edustussopimukseen kattamiin teoksiin tai muuhun aineistoon liittyviä seikkoja. 34 §: Lisensiointiehtoja koskevat vaatimukset Ehdotetun 34 §:n 2 momentin mukaan tekijänoikeuskorvauksen kohtuullisuutta arvioidaan erityisesti suhteessa oikeuksien käytön taloudelliseen arvoon liiketoiminnassa teosten ja muun aineiston käytön luonne ja laajuus huomioon ottaen ja yhteishallinnointiorganisaation tarjoaman palvelun taloudelliseen arvoon. Direktiivin 16 artiklan 2 kohdan mukaan tariffien on oltava kohtuullisia suhteessa muun muassa oikeuksien käytön taloudelliseen arvoon liiketoiminnassa, kun otetaan huomioon teosten ja muun aineiston käytön luonne ja laajuus, sekä suhteessa yhteishallinnointiorganisaation tarjoaman palvelun taloudelliseen arvoon. Lakiehdotuksen ja direktiivin kirjaukset poikkeavat siten toisistaan tavalla, joka ei ole vailla merkitystä. Direktiivin ilmaus ”muun muassa” on lähtökohtaisesti avoimempi ja mahdollistaa siten monipuolisempien kohtuullisuuden kriteerien soveltamisen esimerkiksi silloin kun oikeuksia ei hyödynnetä puhtaasti liiketoiminnallisessa toiminnassa. Myös säännöksen perusteluissa todetaan (s. 60), että yksinoikeuksien ja korvausoikeuksien tariffien on oltava kohtuullisia suhteessa ”muun muassa” oikeuksien käytön taloudelliseen arvoon liiketoiminnassa. Esitämme, että 34 §:n 2 momentissa käytetty ilmaus ”… erityisesti suhteessa …” korvataan ilmauksella ”… muun muassa suhteessa …”. Teosto Edunvalvonta ja tutkimus Julkinen 15 (18) 11.9.2015 37 §: Käytön raportointi Ehdotetussa 37 §:ssä säädetään teosten käyttäjien velvoitteesta toimittaa yhteishallinnointiorganisaatiolle oikeuksien käyttöä koskevat tekijänoikeuskorvausten keräämiseksi ja tilittämiseksi tarvittavat tiedot. Direktiivin johdantolauseen 33 mukaan tiedot on annettava ”sen varmistamiseksi, että yhteishallinnointiorganisaatiot voivat noudattaa tässä direktiivissä asetettuja velvoitteita”. Siinä myös todetaan, että ”tiedot olisi rajoitettava siihen, mikä on kohtuullista, tarpeen ja käyttäjien hallussa, jotta tällaiset organisaatiot voivat suorittaa tehtävänsä” ja että ”tämä velvoite olisi voitava sisällyttää yhteishallinnointiorganisaation ja käyttäjän välisen sopimukseen”. Direktiivi asettaa kuitenkin tältäkin osin vain minimitason, sillä sen mukaan velvoitteen sisällyttäminen sopimukseen ”ei vaikuta kansallisen lainsäädännön mukaisiin oikeuksiin saada tietoa”. Siihen nähden, kuinka keskeinen asema teosten käytön raportoinnilla on direktiivin tavoitteiden saavuttamisessa ja yhteishallinnointiorganisaation tarkoituksen toteuttamisessa, lakiehdotuksen perustelut ja siinä tavoiteltu velvoittavuuden aste jäävät verrattain vaatimattomalle tasolle. Perustelujen mukaan (s. 63) pykälä ainoastaan ”ohjaa osapuolia sopimaan siitä, millä tavoin teosten ja muun suojan kohteiden käytöstä tulee raportoida”, vaikka toisaalta ”raportointivelvoitteen tulisi olla tarkoituksenmukaisessa suhteessa käytön arvoon, käyttötietojen saatavuuteen, yhteishallinnointiorganisaation tiedontarpeeseen korvausten oikeudenmukaiseksi jakamiseksi oikeudenhaltijoiden kesken, raportointikustannuksiin ja muihin vastaaviin näkökohtiin”. Toisin sanoen, mitä suurempi merkitys käytön raportoinnilla on, sitä painavampia myös sitä koskevat velvoitteet voivat olla. Käyttötietojen toimittaminen perustuu yhteistyösuhteeseen yhteishallinnointiorganisaation ja käyttäjän välillä. Kokemuksemme mukaan raportointiin kuuluvat tekniset ja toiminnalliset yksityiskohdat ovat tarkoituksenmukaisimmin ratkaistavissa neuvottelu- ja sopimuskysymyksinä, mutta lopputulokseen vaikuttaa myös kummankin osapuolen neuvotteluasema ja lainsäädännön tarjoama tuki. Lakiehdotuksen perusteluja ja mahdollisesti myös itse säännöksen tekstiä tulee mielestämme tarkistaa velvoittavampaan suuntaan, erityisesti kiinnittäen huomiota direktiivin päämääriin ja yhteishallinnointiorganisaatioiden tosiasiallisiin mahdollisuuksiin suoriutua hyväksyttävästi perustehtävästään. Käsityksemme mukaan direktiivi ei ole esteenä korkeamman kansallisen vaatimustason asettamiselle. Esitämme, että vähintään lakiehdotuksen 37 §:n perusteluita täydennetään niin, että käytön raportoinnin tärkeys ja käyttäjän rooli yhteishallinnointiorganisaation perustehtävän toteuttamisessa sekä siitä johtuvat velvoitteet ilmenevät selkeämmin ja tavoitteellisemmin. 51 §: Pääsy usean valtion alueen kattavan lisensioinnin piiriin Toisin kuin muiden lakiehdotuksen 9 luvun säännösten osalta, ehdotetun 51 §:n soveltaminen ei jää riippumaan siitä, ryhtyykö Teosto lain 41 §:n tarkoittamalla tavalla myöntämään usean valtion alueen kattavia musiikkiteosten verkko-oikeuksien lisenssejä. Päinvastoin, säännös soveltuu tilanteessa, jossa Teosto ei määräajassa joko itse ryhdy tällaiseksi organisaatioksi tai muulla tavoin järjestä edustamiensa oikeudenhaltijoiden oikeuksien saatavuutta usean valtion alueen kattavaan verkkopalveluiden lisensiointiin. Tällöin oikeudenhaltijalla on oikeus peruuttaa Teostolle antamansa valtuutus hallinnoida tällaisia lisenssejä. Teosto Edunvalvonta ja tutkimus Julkinen 16 (18) 11.9.2015 Pykälän 2 momentin sisältö on suhteutettava direktiivin 31 artiklan mukaiseen ennakkoehtoon ”jos yhteishallinnointiorganisaatio ei myönnä tai tarjoa usean valtion alueen kattavia musiikkiteosten verkkooikeuksien lisenssejä tai valtuuta toista yhteishallinnointiorganisaatiota edustamaan kyseisiä oikeuksia tätä tarkoitusta varten viimeistään 10 päivänä huhtikuuta 2017”. Tässä tapauksessa oikeudenhaltijat ”voivat peruuttaa tältä yhteishallinnointiorganisaatiolta usean valtion alueen kattavaa lisensiointia varten myönnetyt musiikkiteosten verkko-oikeudet kaikkien alueiden osalta, ilman että niiden olisi peruutettava yhden alueen kattavaa lisensiointia varten myönnetyt musiikkiteosten verkko-oikeudet, jotta ne voivat myöntää musiikkiteosten verkko-oikeuksiensa usean valtion alueen kattavia lisenssejä itse taikka tämän osaston säännöksiä noudattavan yhteishallinnointiorganisaation tai muun valtuuttamansa osapuolen kautta”. Direktiivin sisältämä oikeusohje siis on, että oikeudenhaltijan ei tarvitse peruuttaa koko valtuuttaan voidakseen myöntää usean valtion alueen kattavia lisenssejä itse, toisen yhteishallinnointiorganisaation kautta taikka jonkun kolmannen tahon kautta. Tämä oikeus on hänen käytettävissään kuitenkin vasta siinä vaiheessa, kun yhteishallinnointiorganisaatio on edellä kuvatulla tavalla osoittanut passiivisuutensa suhteessa usean valtion alueen kattavaan verkko-oikeuksien lisensiointiin. Tämän vahvistaa myös direktiivin johdantolause 47, jonka mukaan on tärkeää huolehtia siitä, että oikeudenhaltijat voivat näissä olosuhteissa käyttää oikeutta myöntää verkkopalvelujen tarjoajien tarvitsemia usean valtion alueen kattavia lisenssejä joko itse tai yhden tai useamman toisen osapuolten välityksellä. Ehdotettu 51 §:n 2 momentti on kuitenkin kirjoitettu niin, että säännös ei teknisesti eikä muutenkaan ole riippuvainen yhteishallinnointiorganisaation passiivisuusedellytyksen täyttymisestä, vaan se näyttää perustavan oikeudenhaltijalle yleisen rinnakkaisen oikeuden usean valtion alueen kattavien verkko-oikeuksien lisensiointiin. Tämä ei ole ollut direktiivin tarkoitus. Kun kansallisestikaan ei ole mitään perusteita tältä osin poiketa direktiivin lähtökohdista, on 51 §:n sanamuoto korjattava vastaamaan direktiivin edellyttämää sisältöä. Tämä voidaan tehdä esimerkiksi yhdistämällä pykälän 1 ja 2 momentit ja selventämällä niiden välinen kausaalisuhde. Esitämme, että lakiehdotuksen 51 §:n 1 ja 2 momentit yhdistetään ja että nykyisen 2 momentin alku muutetaan esimerkiksi seuraavasti: ”Yhteishallinnointiorganisaatio ei tällöin saa asettaa oikeudenhaltijalle estettä …”. 64 §: Sopimusehtojen sääntely Ehdotetun 64 §:n mukaan yhteishallinnointiorganisaatio ei saa käyttää ehtoa tai soveltaa käytäntöä, joka on lisensiointiehtoja koskevan 34 §:n vastainen tai joka on sopimuksessa toisena osapuolena olevan jäsenen, oikeudenhaltijan, teoksen käyttäjän tai toisen yhteishallinnointiorganisaation kannalta kohtuuton, kun otetaan huomioon toisen osapuolen heikommasta asemasta johtuva suojan tarve, yhteishallinnointiorganisaation määräävä markkina-asema ja muut asiaan vaikuttavat seikat. Ehdotettu säännös on sekä ilmaisultaan että sisällöltään ongelmallinen siksi, että yhteen yleissäännökseen on yritetty mahduttaa keskenään hyvin erilaisia oikeussuhteita ja intressejä. Teosten käytön ehtoja koskevat arviointikriteerit on säännelty lakiehdotuksen 34 §:ssä, joten niitä ei ole tarpeen käsitellä 64 §:ssä Teosto Edunvalvonta ja tutkimus Julkinen 17 (18) 11.9.2015 uudelleen, etenkin kun ehdotettu 55 § mahdollistaa kiellettyä kilpailunrajoitusta tai muuta kilpailu- ja kuluttajaviraston toimivaltaan kilpailulaissa säädettyä asiaa koskevan toimenpidepyynnön siirtämisen viraston käsiteltäväksi. Oikeustoimilain 36 §:n nojalla voidaan arvioida minkä tahansa varallisuusoikeudellisen sopimusehdon kohtuullisuutta ja lisäksi alkuperäisen tekijän tekijänoikeuden luovutuksia koskeva tuore tekijänoikeuslain 29 § tarjoaa tämän tyyppisten sopimusten ehtoja koskevan erityisen oikeussuojakeinon. Ehdotettu säännös ei käsityksemme mukaan erityisesti parantaisi tai lisäisi kenenkään osapuolen oikeussuojaa, mutta erityislakiin sisältyvänä se voisi olla omiaan esimerkiksi hämärtämään edellä mainittujen yleislakien sovellettavuutta yhteishallinnointia koskeviin erityyppisiin oikeussuhteisiin. Mielestämme ehdotettu 64 § on tarpeeton ja sen poistamista perustelee myös yleinen pyrkimys ylisääntelyn välttämiseen. Esitämme, että lakiehdotuksen 64 § poistetaan. 69 §: Voimaantulo Ehdotuksen perustelujen mukaan laki on tarkoitettu tulemaan voimaan 10.4.2016, jolloin direktiivi on pantava jäsenvaltioissa täytäntöön. Tekijänoikeusjärjestöjen sääntöihin, hallintokäytäntöihin ja prosesseihin on uuden lainsäädännön seurauksena tehtävä merkittäviä teknisiä ja periaatteellisia muutoksia. Kun ehdotettuun voimaantuloon on aikaa vain seitsemän kuukautta, jää järjestöjen valmistautumisaika aivan liian lyhyeksi. Riittävä siirtymäaika on välttämätön, jotta tarvittavat muutokset voidaan tehdä harkitusti ja hallitusti. Esitämme, että lain voimaantulon ajankohtaa siirretään vähintään 31.12.2016 asti. 70 §: Siirtymäsäännökset Pykälän 1 momentin mukaan oikeudenhaltijalle olisi viimeistään 10.10.2016 annettava 9 §:n mukainen selvitys hänen oikeuksistaan määritellä valtuutuksen laajuus, myöntää lupa ei-kaupalliseen käyttöön ja lakkauttaa valtuutus sekä mahdollisista edellytyksistä ja rajoituksista, jotka koskevat oikeudenhaltijan valinnanvapautta tai valtuutuksen peruuttamista, mikäli valtuutus on annettu ennen lain voimaantuloa. Käsityksemme mukaan uudella lainsäädännöllä ei ole tarkoitettu puuttua oikeudenhaltijoiden ja yhteishallinnointiorganisaatioiden välisiin voimassaoleviin sopimussuhteisiin. Tästä syystä on selvää, etteivät ennen lain voimaantuloa annetut valtuutukset mitätöidy tai muutu lain voimaan tullessa, vaan että siirtymäsäännöksellä vain osoitetaan se takaraja, jolloin niihin viimeistään on ryhdyttävä soveltamaan lain oikeudenhaltijalle takaamia oikeuksia. Jotta kysymys ei miltään osin jäisi tulkinnanvaraiseksi, on mielestämme paikallaan lisätä perusteluihin asiaa koskeva kirjaus. Edellä 69 §:n yhteydessä esittämästämme lain voimaantuloajan siirtämisestä johtuu, että myös 70 §:n 1 momentissa mainittua kuuden kuukauden määräaikaa tulee tällöin vastaavasti lykätä. Teosto Edunvalvonta ja tutkimus Julkinen 18 (18) 11.9.2015 Esitämme, että − lakiehdotuksen 70 §:n perusteluihin lisätään selvyyden vuoksi maininta siitä, ettei lailla ole vaikutusta ennen sen voimaantuloa yhteishallinnointiorganisaatiolle annettujen oikeudenhaltijoiden valtuutusten pätevyyteen, jatkuvuuteen tai aineelliseen sisältöön − määräaikaa lakiehdotuksen 70 §:n 1 momentin mukaisen selvityksen antamiseksi oikeudenhaltijalle pidennetään vähintään 30.6.2017 saakka. 4. Lopuksi Tuleva tekijänoikeuden yhteishallinnointia koskeva lainsäädäntö on Teoston ja muiden suomalaisten tekijänoikeusjärjestöjen kannalta erittäin merkittävä muutos nykyiseen oikeustilaan. Tästä syystä pyrkimyksemme on ollut tässä lausunnossa tuoda laajasti esille sekä periaatteellisia että yksityiskohtiin liittyviä havaintojamme 14.7.2015 julkaistusta luonnoksesta. Lakiehdotuksen läpikäynti ja lain soveltamiseen valmistautuminen Teostossa jatkuu syksyn aikana. Varaamme mahdollisuuden vielä tarvittaessa täydentää lausuntoamme lähiviikkoina. Olemme myös käytettävissä siltä varalta, että opetus- ja kulttuuriministeriö pitää tarpeellisena esimerkiksi syventää tai taustoittaa lausuntoomme sisältyviä teemoja. Helsingissä, syyskuun 11 päivänä 2015 Säveltäjäin Tekijänoikeustoimisto Teosto ry Kim Kuusi hallituksen puheenjohtaja Katri Sipilä toimitusjohtaja