International Theatre Institute ITI World Organization for the Performing Arts Kansainvälisen Tanssin päivän julistus 2015 Tanssityylejä on niin paljon, että niitä on turha ruveta kaikkia luokittelemaan. Ajattele Carmen Amayaa, Valeska Gertiä, Suzushi Hanayagia, Michael Jacksonia – kaikki aivan erilaisia tanssijoita, mutta kaikissa on kyse energiasta. Koreografia on turbiini, joka muuntaa energian tanssin pyörteeksi. Kun koreografia muuntaa energiaa liikekieleksi, näemme muodonmuutoksia: Pina Bausch muuttuu tanssiessaan rukoilijasirkaksi, Raimund Hoghe on kuin pieni mutta väkevä koppakuoriainen, flamencotanssija Vicente Ascuderosta tulee teräväliikkeinen sauvasirkka tai itse Bruce Lee on kaikkialle ulottuva tuhatjalkainen. Voi kuulostaa liioittelulta, mutta ensimmäisen duettoni tanssin äitini kanssa, kun hän oli raskaana kahdeksannella kuulla. Vaikka tanssinkin melkein aina yksin, kuvittelen, että menneisyyden henget tanssivat kanssani enkä olekaan ”yksinäisyyksien tanssija”, niin kuin Georges Didi-Huberman1 kirjassaan kirjoitti. Lapsena en pitänyt tanssimisesta. Se oli kuitenkin luontaista ja helppoa minulle, lähes vaistonvaraista. Ajan kuluessa tajusin, että tanssi teki minulle hyvää. Se oli kuin lääkettä, se auttoi minua voittamaan ujouteni ja teki minut avoimeksi. Lopulta tanssista tuli minulle pakkomielle, joka vie kaiken aikani. Tanssin koko ajan. Silloinkin kun en liiku, mieleni tanssii ja kuljettaa minut pois ympäröivästä todellisuudesta toisiin maailmoihin. Jos istun sohvalla omissa ajatuksissani, tyttäreni Milena tokaisee: ”Isä, älä taas tanssi!” Katson ihmisiä, jotka kävelevät kadulla, heilauttavat kättään, liikkuvat omalla persoonallisella tyylillään ja erilaisissa ryhmissä – ja tajuan, että he kaikki tanssivat! Tietämättäänkin he tanssivat. Haluaisin huutaa koko maailmalle: Me tanssimme kaikki! He jotka eivät tanssi, heillä menee huonosti – he ovat kuolleita, he eivät tunne eivätkä kärsi! Pidän sanasta fuusio. Sillä markkinoidaan usein tietynlaista tyyliä tai brändiä, mutta tärkeämpi on sen merkitys, jossa kaksi erilaista atomiydintä yhtyy yhdeksi. Syntyy cocktail, jossa yhdistyvät kuuluisan härkätaistelijan Juan Belmonten tukevasti maassa seisovat jalat, Isadora Duncanin ilmavat kädet ja Chunkin hyllyvä vatsa kulttielokuvassa Arkajalat (The Goonies, 1985). Näistä aineksista sekoittuu väkevä ja hyvänmakuinen juoma, joka on rikas, karvas tai juovuttava. Meidän traditiomme on tällainen cocktail – alkuperämme on sekoitus ja vain puhdasoppiset kuvittelevat, että salaista reseptiä ei saa paljastaa. He ovat väärässä: rodut, uskonnot, poliittiset järjestelmät ja kaikki sekoittuu maailmassa. Tanssia voivat kaikki yhdessä! Jos ei sylikkäin, niin ainakin rinnakkain. 1 Georges Didi-Huberman, Le Danseur des solitudes, Les Editions du Minuit 2006. Kirja Israel Galvánista. Haluaisin omistaa tämän Kansainvälisen tanssin päivän ja nämä sanat jokaiselle, joka jossakin päin maailmaa tanssii juuri nyt. Ja haluaisin heittää leikillisen haasteen kaikille tanssijoille, muusikoille, koreografeille, tuottajille ja kriitikoille: Päättäkäämme tämä juhlapäivä tanssimalla kuten Béjart, tanssimalla isosti ja ylpeästi, tanssimalla Ravelin Bolero. Tanssikaamme se yhdessä! Israel Galván Palkittu espanjalainen flamencon uudistaja. Galván on esiintynyt myös Suomessa: 2001 Tampereen flamencoviikolla sekä 2002 ja 2009 Helsingissä. Israel Galván on myös tehnyt suomalaiselle flamencoryhmä Canelalle koreografian 4 Jinetes vuonna 2002 (kantaesityksessä tanssivat Erika Alajärvi, Anna Palmio, Soili Moilanen ja Annatuuli Saine). Suomennos Sanna Kangasluoma, Tanssin Tiedotuskeskus Israel Galván de los Reyes (s. 1973 Sevillassa) on espanjalainen flamencotanssija ja -koreografi. Vuonna 2005 hänelle myönnettiin arvostettu Espanjan valtion kansallinen tanssipalkinto ja vuonna 2012 hän sai New York Bessie Performance palkinnon. Galvanin äiti ja isä ovat flamencotanssijoita, ja hän viettikin lapsuutensa tanssikoulujen, fiestojen ja flamencoklubien ilmapiirissä vanhempiensa mukana. Itse hän kiinnostui tanssista vasta ollessaan 17-vuotias. Vuonna 1994 hän liittyi Compañia Andaluza de Danzaan, jota johti Mario Maya. Tästä alkoi hänen huikea tanssijanuransa, jonka aikana hän on saavuttanut kaikki tärkeimmät flamenco- ja tanssipalkinnot. Hän on luonut useita teoksia hyvin erilaisten taiteilijoiden kanssa Enrique Morentesta ja Manuel Solerista Pat Methenyyn, Vicente Amigoon ja Lagartija Nickiin. ©Luis Castilla Fotografia Israel Galvánin ensimmäinen oma koreografia ¡Mira!/Los Zapatos Rojos vuonna 1998 oli kriitikkojen ylistämä nerokas teos, jota pidettiin vallankumouksellisena flamencon uudistajana. Sen jälkeen hän on tehnyt useita teoksia, mm. La Metamorfosis, Galvanicás, La Edad de Oro, Tábula Rasa, El Final de Este Estado de Cosas – Redux, Israel vs Los 3000 sekä Lo Real/Le Réel/The Real, joka sai peräti kolme Premio Max de Teatro -palkintoa 2014: paras tanssiteos, paras koreografia ja paras tanssija. Sisarelleen, tanssija Pastora Galvánille Israel Galván on tehnyt kiitetyt ja kohutut koreografiat Pastora sekä Francesa, joka nähtiin myös Helsingin Flamencofestivaalilla 2009. Israel Galván on tehnyt koreografian myös suomalaiselle flamencoryhmä Canelalle. 4 Jinetes teoksen ensi-ilta oli vuonna 2002, ja kantaesityksessä tanssivat Erika Alajärvi, Anna Palmio, Soili Moilanen ja Annatuuli Saine. Galván on myös esiintynyt Suomessa: 2001 Tampereen flamencoviikolla sekä 2002 ja 2009 Helsingissä. Tällä hetkellä Israel Galván on residenssitaiteilija sekä Pariisin Théâtre de la Villessä että Barcelonan Mercat de les Flors -teatterissa.