Suomen parasta hunajaa Iinatista
24 Oulu-lehti Suomen parasta hunajaa Iinatista Aino Sukanen toivoo sadeöitä ja lämpöisiä poutapilviä Susanna Tikka Iinatti – Se on meidän tyttöjä, ei siitä kannata välittää, rauhoittelee oululainen hunajantuottaja Aino Sukanen. Sukanen kertoo nilkoissa pörräävän mehiläisen olevan rodultaan krainilainen, joka tunnetaan lauhkeana, ahkerana ja Suomen ilmastoon erinomaisesti soveltuvana mehiläisrotuna. Aino Sukanen laskeskelee tiluksillaan Iinatissa, Sanginjoella ja Temmeksellä olevan yhteensä viitisenkymmentä pesää. Yhdessä pesässä on loppukesästä noin 60 000 mehiläistä. Sukasen mehiläisarmeijan vahvuus on täten noin kolme miljoonaa pörisijää. – Parhaimpina kesinä hunajaa on tullut 60-70 kiloa pesää kohti, huonoimpina kesinä sato on jäänyt pariinkymmeneen kiloon, Sukanen kertoo. Alkaneeseen keruukauteen startattiin hyvistä lähtökohdista, sillä Sukasen pesillä talvitappioita ei tullut. – Lumi ja pakkaset eivät mehiläisten talvehtimista haittaa, sillä talvipallossa lämpötila pysyy parissakymmenessä asteessa läpi talven. Sen sijaan liian leuto talvi saa aikaan sen, että mehiläiset eivät rauhoitu talvipalloon, syövät talvivarastonsa ennenaikaisesti ja kuolevat nälkään, Sukanen kertoo. Hyvä talvi on saanut hunajantuottajan näkövinkkelistä jatkokseen kohtalaisen kevään, vaikka sateet ja tuulet Aino Sukasen krainilaiset työn touhussa. ovat hieman hidastaneet medenkeruuta. Aino Sukasen mukaan mehiläistarhauksen elinehto on se, että pesien lähettyviltä löytyy kukkivia kasveja varhaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. – Meillä lento aloitettiin jo maaliskuun lopulla. Ensin keräsivät pajusta ja lepästä. Tällä hetkellä työn alla ovat voikukat ja tuomi. Sukasen Iinatin tiluksilta löytyy myös muun muassa pensasmustikkaa, vadelmaa, kaikkia herukkalajikkeita, omenapuita, pihlajoita ja horsmaa. – Mitä lähempänä mettä on tarjolla, sitä tehokkaampaa keruu on. Mehiläisen siivetkään eivät kestä loputtomiin - tutkimusten mukaan noin 900 kilometriä. Kukkarikkaan ympäristön rakentamisen lisäksi mehiläisfarmari ei juuri muutoin voi itse vaikuttaa hunajasatoon. – Eipä tässä juuri voi muuta, kuin toivoa suotuisia säitä; yösateita sekä lämpöisiä ja tyyniä poutapäiviä, Sukanen sanoo. Aino Sukasen tuottama hunaja on palkittu Suomen parhaana hunajana. Sukasen mehiläistarhaus alkoi vuonna 2001. Ensin hän piti mehiläisiä viljelyksiä varten, tänä päivänä hän viljelee mehiläisiä varten. Pesät oululaistarhaaja käy tarkistamassa keruukaudella noin yhdeksän päivän välein. – Parveiluvaaran takia on tarkistettava, että kerätylle medelle on tilaa. Muuten koko pesä saattaa ottaa hatkat. Kerrankin yksi porukka muutti niin korkealle haapapuussa olevaan tikanpesään, että hunajat jäivät keräämättä. Lauhkeasta rodusta huolimatta Sukanen avaa pesän aina suojapuku päällä. Suojautumisesta huolimatta pistoksia tulee aina silloin tällöin. – Pesää avatessa pitää olla rauhallisen varma ja hienotunteinen. Se on pötypuhetta, että mehiläinen oppii tuntemaan hoitajansa. Häirittynä ne pistävät, olipa siinä kuka tahansa, Sukanen sanoo. Hunajankeruun oululaistuottaja aloittaa yleensä heinäkuun alkupuolella. Hunajan Sukanen linkoaa ja purkittaa omissa tuotantotiloissaan Nokelassa. – Elämä on loppukesästä yhtä hunajaa katosta lattiaan. Siinä tulee oma hunajakiintiö täyteen ainakin jouluun saakka, hän nauraa. Aino Sukanen kiertää myymässä tuottamaansa hunajaa ympäri Pohjois-Suomea erilaisilla markkinoilla ja tapahtumissa. Sukasen hunajaa on kaupan myös Oulun kauppahallissa. – Lähiruoka on kokoajan kysytympää, mutta siitä ei haluttaisi maksaa oikeaa hintaa. Seitsemän euroa purkilta saattaa tuntua äkki- seltään paljolta, mutta kun alkaa miettimään, kuinka suuri työ sen eteen on tehty, ei siitä tuottajalle kummoista tuntipalkkaa jää, Sukanen puhelee. Alaa hän ei silti vaihtaisi. – Hurahdin tähän hommaan vuosituhannen vaihteessa. Lupasin kaverilleni tuoda mesimarjaviljelyksille- Elämä on loppukesästä yhtä hunajaa katosta lattiaan. Siinä tulee oma hunajakiintiö täyteen ainakin jouluun saakka. ni pesiä, koska tarvitsin viljelyksilleni pölyttäjiä, Sukanen taustoittaa. Mehiläistarhaus vaikutti Sukasesta niin mielenkiintoiselta hommalta, ettei hän enää malttanut seurata sitä sivusta. – Ensimmäiset omat pesät laitoin vuonna 2001. Ensin pidin mehiläisiä viljelysten takia, mutta melko nopeasti homma kääntyi päälaelleen. Tänä päivänä olen päätoiminen hunajantuottaja, joka viljelee mehiläisiä varten, Aino Sukanen sanoo.
© Copyright 2024