1. No category

MIKÄ OMA AIKA?
Jaana Vuorteen
voimapaikka löytyy
muutaman kilometrin
päästä kotoa meren
rannalta. Siellä hän
lataa akkujaan.
Yksin toimiva sijaisvanhempi tarvitsee ystävien, vertaisten ja ammattilaisten tukea.
TEKSTI KIRSI-MARJA NURMINEN KUVA SUSANNA YLÄ-PYNNÖNEN
E
lämää ei voi suunnitella kovin pitkälle, vaikka haluaisikin. Jaana Vuorte oli ehtinyt toimia miehensä kanssa pienen sukulaistyttönsä sijaisvanhempina noin vuoden, kun pariskunta erosi.
– Erolla ei ollut tekemistä sijaisvanhemmuuden kanssa.
Tuolloin päällimmäisenä oli pelko siitä, mitä tapahtuu
ja miten muut tilanteeseen suhtautuvat.
– Mitään ongelmia ei kuitenkaan tullut. Uskoin kyllä,
että koska sijoitettu tyttö on sukulaislapseni, voimme jatkaa kahdestaankin.
Lähipiiri tukena
Uskoa tulevaan antoi Vuorteen hyvä läheisverkosto.
– Minulla on sielunkumppanina toinen yksin toimiva sijaisäiti, johon olen tutustunut lastentarhanopettajan työni kautta. Hän on rohkaissut minua osallistumaan
esimerkiksi Minä yksin -vertaisviikonloppuun. Minulla on
myös todella hyvä sosiaalityöntekijä, joka on niin ikään kehottanut käymään koulutuksissa ja vertaisviikonlopuissa.
Minä yksin -vertaisviikonlopun lisäksi Vuorte on osallistunut sukulaissijaisvanhempien verkostoviikonloppuun.
– Viikonloput ovat olleet välillä rankkojakin, mutta
ennen kaikkea antoisia. Olen saanut kuulla muiden tarinoita. Niistä olen oppinut, että minulla ovat asiat hyvin,
Vuorte pohtii.
Lapsenhoitoapua Vuorte on saanut omilta vanhemmiltaan sekä sukulaislapsensa isoisältä.
– Lisäksi tytöllä on tukiperhe, jossa hän käy viikonloppuisin kerran kuussa.
Lapsen parhaaksi
Yksin toimivan sijaisvanhemman haaste on oman ajan
puute.
22
www.perhehoitoliitto.fi
www.sijaisvanhemmaksi.fi
– Teen ensin hektisen päivän päiväkodissa ja sitten
aloitan toisen päivän kotona. Oma aika jää minimiin, ja
se syö voimia. Lisäksi tytöllä on haasteita, jotka olivat odotettavissa, mutta ovat päiväkotiin siirryttyä nousseet esiin.
Aikataulumme ovat tiukkoja, kun sovitellaan tytön terapiakäyntejä ja minun omia menojani, sanoo Vuorte.
Tärkeimmäksi tuen muodoksi Vuorte nostaa läheisverkoston.
– Lisäksi työpaikallani on ymmärretty tilanteeni ja
he tukevat minua sijaisvanhemman tehtävässä. Myös tytön siirtyminen perhepäivähoidosta päiväkotiin on ollut
hyvä asia. Pyrimme yhteiseen hyvään lapsen parhaaksi.
Yhteiskunta on kyllä tarjonnut hienon tukiverkon, joka
edesauttaa lapsen kehitystä ja auttaa myös minun jaksamistani.
Omalla ajallaan Vuorte lataa akkuja.
– Ystäväni ovat aika lailla kaikonneet. He eivät ymmärrä, että mummoikäinen on näin sidottu pieneen lapseen.
Vuorteen jo aikuiset lapset olivat ensin huolissaan äidin jaksamisesta.
– Nyt he ovat nähneet, että pärjään ja antavat täyden tukensa uudelle elämäntehtävälleni, Vuorte hymyilee.
Voimia vertaisilta
Vuorte on sitä mieltä, että vaikka hän olisi alun perinkin
ollut yksin, hän olisi ryhtynyt sijaisvanhemmaksi.
– Tukea saa kyllä, vaikkei kaikilla asiat olekaan niin hyvin kuin minulla. Lisäksi kannattaa osallistua Perhehoitoliiton vertaisviikonloppuihin ja -ryhmiin. Suosittelen niitä kaikille. Niistä saa valtavasti voimavaroja.
Tänään Vuorte saa jakaa sijaisvanhemmuuden haasteet uuden miesystävänsä kanssa.
– Kun näkee, että lapsi voi hyvin ja kehittyy, tietää tehneensä hyvää työtä.
JAKSAMAAN
AUTTAVAT
1
Läheisverkosto
2
Ymmärtävä
työyhteisö
3
Ammattilaisten
yhteistyö lapsen
parhaaksi
23