1. No category

Risto Saarinen luonnehtii uskontoa retkikunnaksi, joka pyrkii lähestymään ”hyvin suuria
ominaisuuksia”.
Selitä, mitä näillä ominaisuuksilla tarkoitetaan (2 p), ja kuvaile retken vaiheita ja suuntia (5
p). Vertaile uskonnon ja tieteen hankkeita tästä näkökulmasta (3 p).
Risto Saarinen beskriver religion som en upptäcktresa som försöker närma sig ”mycket
viktiga egenskaper”.
Förklara vad som avses med dessa egenskaper (2 p), och beskriv resans etapper och
riktningar (5 p). Jämför religiösa och vetenskapliga projekt ur detta perspektiv (3 p).
Mallivastaus:
”Hyvin suurilla ominaisuuksilla” tarkoitetaan sellaisia elämän ohittamattomia ja lopullisia
päämääriä kuten rakkaus, hyvyys, totuus ja oleminen. Saarisen mukaan nämä ominaisuudet eivät
ole erityisesti uskonnon ”omistuksessa”, vaan ne voivat esiintyä myös täysin irrallaan
jumalaolettamuksesta. Ominaisuuksien omaa sisältöä ja syvyyttä tulee kunnioittaa.
Saarinen kuvaa uskonnon retken maastoa koordinaatistona, jossa vaakasuora taso kuvaa pyrkimystä
totuuteen ja pystysuora taso pyrkimystä rakkauteen, hyvyyteen ja kukoistukseen. Rakkaus liittyy
sellaisiin ominaisuuksiin kuten ilo, iloisuus, armolahjat ja kukoistus. Totuus puolestaan yhdistyy
esimerkiksi kriittisen oivaltamiseen, oikeassa olemiseen, kurinalaisuuteen ja
oikeudenmukaisuuteen.
Retken lähtöpiste ei ole nollassa ja ominaisuuksien puuttumisessa, vaan alkupisteessä on jonkin
verran sekä totuutta että rakkautta. Totuutta ja rakkautta on kuitenkin vaikea lähestyä samaan
aikaan, sillä piirteiden suuruuden vuoksi on vaikea nähdä enemmän kuin yksi kerrallaan. Tämän
vuoksi on aloitettava jommasta kummasta. Uskonnon retkikunnat näyttävätkin tyypillisesti
painottuvan yhteen päähän. Esimerkiksi protestantismissa korostuu vahvasti oikeudenmukaisuus ja
oikea tieto ihmisen tilasta. Yksipuolisiin korostuksiin liittyy kuitenkin vaaroja: tiedon korostaminen
päämääränä voi johtaa ilottomaan happamuuteen, mutta rakkaus-kukoistuskin kaipaa
tasapainokseen tietoa.
Uskonnon retki alkaa kuitenkin kieltäymyksellä, vanhan elämäntavan unohtamisella ja ikään kuin
toiseen suuntaan lähtemisellä. Tästä vaiheesta puhutaan uskonnossa myös vapautuksena tai
pelastuksena – Uudessa testamentissa puhutaan mielenmuutoksesta ja anteeksisaamisesta. Liike
poikkeaa arkielämän retkikunnasta, joka lähtee suoraan kohti päämäärää ja on osoitus siitä, että
uskonnon hanke myöntää outouden mahdollisuuden. Uskonnon retkikunnan poikkeavaa alkuliikettä
ei Saarisen mukaan voi kokonaan selittää syyllisyydellä, vaan se johtuu myös siitä, että kurkotetaan
kohti jotain itseä suurempaa. Kieltäymys ei kuitenkaan voi olla lopullinen päämäärä.
Saarinen näkee uskonnon ja tieteen hankkeessa monia yhtäläisyyksiä. Kumpikin saa innoituksensa
”hyvin suurista ominaisuuksista” ja pitää niitä päämääränään. Totuuden rakastaminen luo
menetelmällistä yhtäläisyyttä näkökulmien välille. Uskontoa ja tiedettä yhdistää myös ajatus
kieltäymyksestä: tieteessä tässä yhteydessä tarkoitetaan kaiken kyseenalaistamista, uskonnossa
katumusta. Kumpikin myös pitää mahdollisena, että totuus voi olla outoa ja haastaa
mukavuudenhalumme.
Erityisesti luonnontiede ja uskonto ajautuvat usein myös vastakkainasetteluun, koska molemmat
katsovat edustavansa perimmäistä totuusinstituutiota. Luonnontieteet pyrkivät joskus selittämään
kaiken fysikaalisesti – myös uskonnon – ja uskonto haluaa ratkaista kaiken uskonnollisin perustein.
Saarisen mukaan totuuden rakastaja on usein mieltynyt vain yhden instituution selitysmalliin, mutta
olisi silti hyödyllistä rajata totuusväitteet lähinnä menetelmällisiksi.
Pisteytys:
”Hyvin suuret ominaisuudet” (2 p, max. 2,5 p):
”Hyvin suurilla ominaisuuksilla” tarkoitetaan elämän ohittamattomia ja lopullisia päämääriä (0,25)
Ovat rajoja ja kylttejä, jotka asettavat tietyn paikan, mutta eivät määrittele sitä (0,25)
Oleminen, totuus ja rakkaus/hyvyys (0,25-0,5)
Ominaisuudet eivät ole erityisesti uskonnon ”omistuksessa” (0,5)
Uskonto ei ole esim. rakkauden puhtain edustaja; ”Jumala on rakkaus, mutta rakkaus ei ole Jumala”
(0,25-0,5)
Voivat esiintyä myös irrallaan jumalaolettamuksesta (0,25)
Ominaisuuksien omaa sisältöä ja syvyyttä tulee kunnioittaa (0,25)
Retken suunnat ja vaiheet (5 p max 5,75 p):
Koordinaatisto, jossa vaakasuora taso kuvaa pyrkimystä totuuteen ja pystysuora taso pyrkimystä
rakkauteen, hyvyyteen ja kukoistukseen (0,5-0,75).
Rakkaus liittyy sellaisiin ominaisuuksiin kuten ilo, iloisuus, armolahjat ja kukoistus (0,25).
Totuus puolestaan yhdistyy esimerkiksi kriittisen oivaltamiseen, oikeassa olemiseen,
kurinalaisuuteen ja oikeudenmukaisuuteen (0,25-0,5).
Retken lähtöpiste ei ole nollassa ja ominaisuuksien puuttumisessa, vaan alkupisteessä on jonkin
verran sekä totuutta että rakkautta (0,25).
Totuutta ja rakkautta on vaikea lähestyä samaan aikaan, sillä piirteiden suuruuden vuoksi on vaikea
nähdä enemmän kuin yksi kerrallaan. Rakkaus ja totuus hylkivät toisiaan alussa. Tämän vuoksi on
aloitettava jommasta kummasta. (0,25-0,5).
Uskonnon retkikunnat painottuvat tyypillisesti yhteen päähän (0,5).
Esim. protestantismissa korostuu vahvasti oikeudenmukaisuus ja oikea tieto ihmisen tilasta (0,25).
Yksipuolisiin korostuksiin liittyy vaaroja (0,25). Tiedon korostaminen päämääränä voi johtaa
ilottomaan happamuuteen (0,25). Rakkaus-kukoistus kaipaa tasapainokseen tietoa (0,25).
Uskonnon retki alkaa kieltäymyksellä, vanhan elämäntavan unohtamisella ja ikään kuin toiseen
suuntaan lähtemisellä (0,5).
Liike poikkeaa arkielämän retkikunnasta, joka lähtee suoraan kohti päämäärää (0,25).
Tästä vaiheesta puhutaan uskonnossa myös vapautuksena tai pelastuksena (0,25). Uudessa
testamentissa puhutaan mielenmuutoksesta ja anteeksisaamisesta (0,25).
Uskonnon retkikunnan poikkeavaa alkuliikettä ei voi kokonaan selittää syyllisyydellä (0,25).
Kieltäymys ei kuitenkaan voi olla lopullinen päämäärä (siitä seuraa hapannaamaisuus, elämän
myönteisten asioiden väheksyminen) (0,5).
Uskonnon ja tieteen hankkeet (3 p, max 3,25 p ):
Yhtäläisyydet:
Menetelmällisiä yhtäläisyyksiä (0,25).
Kumpikin saa innoituksensa ”hyvin suurista ominaisuuksista” ja pitää niitä päämääränään (0,5).
Totuuden rakastaminen (0,25).
Ajatus kieltäymyksestä (0,25). Tieteessä tässä yhteydessä tarkoitetaan kaiken kyseenalaistamista,
”laatikon ulkopuolelle menemistä” (0,25), uskonnossa katumusta. Kumpikin myös pitää
mahdollisena, että totuus voi olla outoa ja haastaa mukavuudenhalumme (0,25).
Vastakkainasettelu:
Molemmat katsovat edustavansa perimmäistä totuusinstituutiota, ei usein yhteistyötä (0,25-0,5).
Luonnontieteet pyrkivät joskus selittämään kaiken fysikaalisesti – myös uskonnon – ja uskonto
haluaa ratkaista kaiken uskonnollisin perustein, ovat vastinpareja (0,5).
Totuuden rakastaja on usein mieltynyt vain yhden instituution selitysmalliin (0,25).
Olisi hyödyllistä rajata totuusväitteet lähinnä menetelmällisiksi, sietää vastakkainasettelua,
kunnioittaa ja suvaita kummankin totuuden rakastamista (0,25).
Lisäksi kieliasusta:
0,25 kokonaiset lauseet ja oikeakielistä suomea
0,5 sujuvaa kieltä, loogisesti etenevä esitys
täydet pisteet 10,00
(max. 12,00)