1. No category

1 / 374
1
Jukka S. Rannila
2
3
Kirjoitelmia IV:
lisää
henkilökohtaisia mielipiteitä
(2007-2015)
tietojärjestelmistä
jälkiarvioituna
4
5
6
7
8
9
10
11
12
2015
13
14
2 / 374
15
3 / 374
(c) Jukka S. Rannila 2015 (c)
Kirjoitelmia IV: lisää henkilökohtaisia mielipiteitä (2007-2015) tietojärjestelmistä
jälkiarvioituna
16
17
18
19
20
21
4 / 374
(c) Jukka S. Rannila 2015 (c)
Kirjoitelmia IV: lisää henkilökohtaisia mielipiteitä (2007-2015) tietojärjestelmistä
jälkiarvioituna
ISBN 978-952-67826-6-9 (nid.)
ISBN 978-952-67826-7-6 (PDF)
Julkaisupäivä: 26.5.2015
Jukka S. Rannila: Jalasjärvi.
Painopaikka: Vaasa 2015
Paino: Multiprint Oy
Lisenssi:
Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutoksia 4.0 Kansainvälinen
Avoimesti lisensoitu teos
Tämä teos on lisensoitu Nimeä-Epäkaupallinen-Ei muutoksia 4.0 Kansainvälinen -lisenssillä.
Teoksen uudelleen käytön yhteydessä pitää mainita kirjoittaja. Valittu lisenssi tarkoittaa, että
teoksen sisältö on vapaasti käytettävissä, kunhan alkuperäislähteeseen viitataan.
Lisenssin kansantajuinen esitys on seuraavalla www-sivulla:
http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/
NIMI:
Teoksen tekijä on ilmoitettava siten kuin tekijä tai teoksen lisensoija on sen määrännyt (mutta ei
siten että ilmoitus viittaisi lisenssinantajan tukevan lisenssinsaajaa tai teoksen käyttötapaa).
Ei muutettuja teoksia
Teosta ei saa muuttaa, muunnella tai käyttää toisen teoksen pohjana.
Epäkaupallinen
Lisenssi ei salli teoksen käyttöä ansiotarkoituksessa.
Lisenssin perusteellinen juridinen esitys on seuraavalla www-sivulla:
http://creativecommons.org/licenses/by-nc-nd/4.0/legalcode
22
23
24
25
26
27
28
29
30
31
32
33
34
35
36
37
38
39
40
41
42
43
44
45
46
47
48
49
50
52
53
54
55
56
57
58
59
60
61
62
63
64
65
5 / 374
Vastuulausekkeita
Yksittäisen ihmisen yksittäistä tulkintaa yksittäisistä asioista / aiheista
Tämä teos on yksittäisen ihmisen tulkintaa eri asioista / aiheista, eikä edusta minkään (rekisteröidyn
tai rekisteröimättömän) yhteisön virallista tai epävirallista kantaa. Tässä teoksessa mainitut
mielipiteet eivät ole (lainopillisia) neuvoja, ja lukijoita kehotetaan itse perehtymään huolellisesti
tässä teoksessa mainittuihin asioihin / aiheisiin.
Tämä teos ei kata tulevaisuuden kehittymistä, jolloin tässä teoksessa mainitut ennustukset voivat
osoittautua vääräksi. Vastaavalla tavalla tämä teos ei kata menneisyyden tulkintaa, jolloin tässä
teoksessa tehdyt arviot menneisyydestä voivat osoittautua vääriksi.
Poliittisia vastuulausekkeita
Tämä teos käsittelee useita poliittisia mielipiteitä erilaisista asioista / aiheista. Nämä mielipiteet
eivät kuitenkaan ole virallisia neuvoja poliittisen päätöksen perustaksi. Teoksen lukijoita kehotetaan
lukemaan kukin mielipide yksittäisen henkilön ajatuksena, koska esitetyt mielipiteet eivät ole
minkään yksittäisen puolueen (rekisteröity tai rekisteröimätön) virallisia mielipiteitä. Lisäksi
esitetyt poliittiset mielipiteet eivät edusta minkään puoleen (rekisteröity tai rekisteröimätön)
jäsenjärjestön (rekisteröity tai rekisteröimätön) virallista kannanottoa.
Teoksessa esitetyt poliittiset mielipiteet eivät kata Suomen, Euroopan tai maailmanlaajuisen
politiikan menneisyyttä tai tulevaisuutta, ja ovat vain yksittäisen henkilön yksittäisiä mielipiteitä.
Teoksessa esitetyt poliittiset mielipiteet eivät ole tarkoitettu virallisen tai epävirallisen ehdokkuuden
tukemiseksi missään vaalissa millään tasolla, eli teoksessa esitetyt poliittiset mielipiteet eivät ole
virallisiin vaaleihin valmistautuvan virallisen tai epävirallisen ehdokkaan mielipiteitä. Mahdollisissa
virallisissa vaaleissa (teoksen julkaisun jälkeen) virallisena ehdokkaana esitetyt poliittiset
mielipiteet ovat oma kokonaisuutensa, ja virallisissa vaaleissa (teoksen julkaisun jälkeen) virallisen
ehdokkaan julkiset mielipiteet ovat tämän teoksen ulkopuolella, ja tämä teos ei ennakoi tulevia
mahdollisia poliittisia mielipiteitä virallisissa vaaleissa (teoksen julkaisun jälkeen).
Viitattujen www-sivujen sisältö
Tässä teoksessa viitataan erilaisiin www-sivuihin. Viitattujen www-sivujen laillinen sisältö on
tarkistettu tämän teoksen julkaisuhetkellä, mutta monen viitatun www-sivu sisältö tulee
mahdollisesti muuttumaan tämän teoksen julkaisun jälkeen. Kaikki muutokset viitatuilla wwwsivuilla ovat viitattujen www-sivujen omistajien / ylläpitäjien vastuulla. Kaikki uusi laillinen ja/tai
laiton sisältö viitatuilla www-sivuilla ei ole tämän teoksen kirjoittajan vastuulla, ja tämän teoksen
lukijoita kehotetaan huolellisesti välttämään www-sivuilta ladattavien laittomien sisältöjen käyttöä.
Kaupallinen sisältö / Yleishyödyllisyys
Tämä teos ei sisällä kaupallista sisältöä, eikä tätä teosta ole tarkoitettu kaupalliseksi sisällöksi, ja
käytetyn lisenssin mukaisesti tämä teos on tarkoitettu ei-kaupalliseksi sisällöksi. Tämä teos ei
sisällä kaupallisen yhteisön (rekisteröity tai rekisteröimätön) liike- tai ammattisalaisuuksia.
66
67
68
69
70
71
72
73
74
75
76
77
78
79
80
81
82
83
84
85
86
87
88
89
90
91
92
93
94
95
96
97
98
99
100
101
102
103
104
105
106
107
108
109
110
111
112
113
6 / 374
114
Sisällysluettelo
144. Esipuhe / Jatkoa aikaisempiin teoksiin.........................................................................................9
144.1. Edelleen tekstin tieteellisyydestä?........................................................................................9
144.2. Suomenkieliset sähköiset aineistot.......................................................................................9
144.3. Tällä kertaa ei suoraan aikajärjestyksessä / Kuvista.............................................................9
144.4. Aikaisemmat lausunnot ja työpaperit....................................................................................9
144.5. Pitääkö työpaperit julkaista?...............................................................................................11
144.6. Oma oikeasti kiinnostava aihe?..........................................................................................12
144.7. Tieteellisen julkaisutoiminnan muuttuminen......................................................................13
144.8. Minä, sinä vai me?..............................................................................................................15
144.9. Tämän teoksen suhde muihin teoksiin................................................................................15
144.10. Onnistuminen / Onnistumisen vähät esimerkit?...............................................................16
145. Mikä on kaiken alku?.................................................................................................................17
145.1. Tieteen yhtenäisyyden ajatuksia.........................................................................................17
145.2. Aine kaikkialla?..................................................................................................................18
145.3. Elämän ihme?.....................................................................................................................18
145.4. Mielen määrittelyistä?.........................................................................................................18
145.5. Kulttuurin synty?................................................................................................................18
145.6. Selvästi näkyvät osat – aine ja elollinen.............................................................................19
145.7. Materia, Elämä, Mieli, Kulttuuri – Yhdentäminen?...........................................................20
146. Jako kolmeen: systeemi, prosessi ja varianssi............................................................................21
146.1. Systeemeistä........................................................................................................................21
146.2. Prosesseista.........................................................................................................................21
146.3. Varianssi – oikein ymmärretty tai väärin ymmärretty.........................................................21
146.4. Kokonaisnäkemys...............................................................................................................21
147. Tilanteen ja prosessin ero?..........................................................................................................22
148. Systeemeistä – erilaisia ajattelijoita on paljon!..........................................................................25
148.1. Systeemeistä yleisesti.........................................................................................................25
148.2. Systeemin käytös kohteena.................................................................................................27
148.3. Systeemin sisältö kohteena.................................................................................................27
148.4. Kybernetiikan hajoaminen ja systeemien luokituksien erilaisuus......................................28
148.5. Systeemien systeemi...........................................................................................................30
148.6. Synergeettinen / Synergetics...............................................................................................31
148.7. Systeemien (sisäisestä) hierarkiasta....................................................................................32
148.8. Ristiriita hierarkian ja uudelleenjärjestymisen välillä?.......................................................33
149. Oma ajatus – osa 1: Systeemikuvaukset ilman ihmistä..............................................................34
150. Oma ajatus – osa 2: Ihmisestä systeeminä.................................................................................37
150.1. Ihmisen mielestä.................................................................................................................37
150.2. Kognitiotieteestä lyhyesti...................................................................................................38
150.3. Evoluutioteoriasta lyhyesti.................................................................................................39
150.4. Mielen teoriasta tarkemmin (theory of mind).....................................................................39
150.5. Ihminen ruumiin ja mielen yhdistelmänä...........................................................................43
150.6. Rationaalisuusolettamasta...................................................................................................46
151. Oma ajatus – osa 3: Useamman ihmisen muodostamista systeemeistä......................................49
151.1. Ihminen: aineellisen ja elollisen ympäröimänä..................................................................50
151.2. Engeströmin (1987) malli / Perusteluiden etsimistä...........................................................56
151.3. Oma huomio: Omistus, Jäsenyys ja Sopimus.....................................................................66
151.4. Sääntöjen järjestelmällinen kerääminen.............................................................................69
7 / 374
152. Oma ajatus – osa 4: Tavoitteellisen yhteisön systeemit (esim. yritys).......................................70
152.1. Yhteisön kasvaminen ja järjestäytymisen ongelmat?.........................................................70
152.2. Yhteisön kasvaminen ja järjestäytymisen pakko?..............................................................72
152.3. Ylimmän johdon ideologia ja järjestäytymisen pakko?......................................................73
152.4. Järjestäytymisen pakko ja valitut hierarkian tasot?............................................................76
152.5. Resurssipohjainen näkemys yrityksestä?............................................................................80
152.6. Päätöksentekokykyyn vaikuttavat aiheet............................................................................81
152.6.1. Strategiasta yleisesti päätöksenteko-ongelmana.........................................................82
152.6.2. Esimerkiksi ostaminen (strategian) päätöksenteko-ongelmana..................................84
152.6.3. Yleistä pohditaan päätöksenteosta / Osallistuminen...................................................93
153. Oma ajatus – osa 5: Tietokoneen erityispiirteitä........................................................................95
153.1. Tietokone prosessinäkökulmasta?.......................................................................................95
153.2. Tietokone systeeminäkökulmasta?.....................................................................................98
153.3. Kuka kehittäisi tietojärjestelmiä?......................................................................................108
154. Oma ajatus – osa 6: Tietokoneistetun yhteisön erityispiirteistä................................................111
154.1. Ihmisen ja tietokoneen välinen työnjako...........................................................................111
154.2. Tietokoneen käytöstä seuraavan työnsuunnittelun seuraukset..........................................116
154.3. Tasorakenteista..................................................................................................................123
155. Sovellus: Strategian mallintamisesta tietojärjestelmään...........................................................126
155.1. Tasorakenteista..................................................................................................................127
155.2. Strategian modulaarisuudesta...........................................................................................130
155.3. Strategista (konsultti)höpinää?.........................................................................................131
155.4. Kahden strategian kohtaamisesta......................................................................................132
155.5. Strategian hajoamisesta kohdealueille..............................................................................134
155.6. Kommunikaatiokuormasta................................................................................................138
155.7. Onko rationaalinen mahdollista laajan järjestelmän yhteydessä?.....................................139
155.8. Yhteenveto edellisestä, strategian modulaarisuuden aste.................................................141
156. Tieteellisen työn ohjaamisesta?................................................................................................142
156.1. Yleistä...............................................................................................................................142
156.2. Kevään 2009 ajatuksia......................................................................................................142
156.3. Kevään 2011 ajatuksia......................................................................................................149
156.4. Syksyn 2013 ajatuksia......................................................................................................154
157. Mielekästä työtä tietokoneen kanssa?.......................................................................................155
157.1. Tervehdys ilman lähteitä: Työnjaon merkitys edelleen merkittävä tutkimustulos............155
157.2. Jälkikäteistä pohdintaa?....................................................................................................156
158. Poliittiset tietojärjestelmät: ehdotuksia ja jatkoselvityksiä?.....................................................157
158.1. Yksi työpaperi – ehdotettu tutkimusohjelma....................................................................157
158.2. Jälkikäteistä pohdintaa......................................................................................................160
159. Julkishallinnon tietoluovutusten periaatteet ja käytännöt / EDK / 7 / versio 1........................162
159.1. Lausunnon tekstiä.............................................................................................................162
159.2. Jälkiarviointia myöhemmin..............................................................................................173
160. Yhden näytön todellisuus vai monen näytön todellisuus.........................................................175
160.1. Ilkka-lehden mielipidekirjoitus 12.9.2013........................................................................175
160.2. Foorumimerkintä 19.9.2012.............................................................................................176
160.3. Jälkikäteistä uudelleenarviointia / Ristiriitoja?.................................................................177
161. Avoimen lähdekoodin toimintamallin luonnos (EDK / 8 / versio 1)........................................178
161.1. Kasa aikaisempia lausuntoja – erityisesti tietojenkäsittelyyn liittyviä lausuntoja............178
161.2. Uutta pohdintaa jälkikäteen?............................................................................................194
162. Avoimuuteen perustuva tietohallintostrategia (1.2)..................................................................195
162.1.Taustaa: Porin kaupungin järjestämä kilpailu....................................................................195
8 / 374
162.2. Oma lähestymistapa: Miten yhteisö voisi pyristellä irti toimittajien ylivallasta? (versio
1.2.)..............................................................................................................................................195
162.3.Tietohallinnon järjestämisestä (Porin kaupungille annettuun lausuntoon perustuen).......209
162.4.Strategian ajaminen käytännön toiminnaksi? (perustuen Helsingin kaupungille annettuun
lausuntoon)...................................................................................................................................212
162.5. Prosessien ja hierarkioiden voima?...................................................................................221
163. Lausunto perustuen lausuntopyyntöön JSH 166 -suosituksen päivityksestä (JIT 2014 -luonnos)
..........................................................................................................................................................222
163.1. Lausunto 6.3.2014 tilanteessa (EDK / 9 / versio 1)..........................................................222
164: Omia käsityksiä liittyen käytettävyyteen (ja testaamiseen)......................................................253
165.1: Oma esitys (18.3.2014).....................................................................................................253
164.2: Uudelleenarviointia...........................................................................................................258
165. Käytettävyyden perusteista (2003)...........................................................................................259
165.1: Yleistä raporteista.............................................................................................................259
165.2: Pilottiraportin sisällöstä....................................................................................................259
165.3: Testiraportin sisällöstä......................................................................................................260
165.4: Yhteenvetoa......................................................................................................................261
165.5: Raskas käytettävyystestaus?.............................................................................................261
165.6: Kevyt käytettävyystestaus?...............................................................................................262
165.7: Erilaisia ongelmia?...........................................................................................................263
165.8: Kohti modulaarisia liittymiä?...........................................................................................263
165.9: Myyntiraportin malli – A4-sivuna yksinkertainen liittymä..............................................265
166. Vuoden 2014 aloitteet liittyen sähköiseen äänestykseen..........................................................266
166.1. Johdanto............................................................................................................................266
166.2. Aloite 1 (2014): Äänestyksen salaisuus äänestystapahtumassa on turvattava myös
sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmissä.........................266
166.3. Aloite 2 (2014): Sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) ei ole
peruspalvelu.................................................................................................................................267
166.4. Aloite 3 (2014): Teknisten asiantuntijoiden mahdollisuudet tutustua sähköisen
äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmään..........................................268
166.5. Aloite 4 (2014): Valtion omistus järjestelmälle takaa mahdollisuudet sähköisen
äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmän parhaalle kehitystyölle......268
166.6. Aloite 5 (2014): Erilaiset avoimet tekniikat mahdollistavat järjestelmän mahdollisimman
laajan riippumattomuuden erilaisista tietotekniikan toimittajista................................................269
166.7. Aloite 6 (2014): Erilaiset suljetut tekniikat on selvitettävä ja tunnistettava sähköisen
äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) tosiasiallisessa toiminnassa....................269
166.8. Aloite 7 (2014): Suomalaisten pankkien tarjoamat tunnuslukutaulukot ja erilaiset
(yksityiset) mobiilivarmenteet eivät sovellu internet- ja mobiiliäänestyksen
tunnistusmenetelmiksi.................................................................................................................270
166.9. Puoluekokouksen jälkeen.................................................................................................271
167. Puoluekokous 2014: Kaksi tietotekniikkaan liittyvää aloitetta................................................272
167.1. Aloite (2014): Julkisen sektorin ohjelmistojen hankintajärjestys.....................................272
167.2. Aloite (2014): Suomen hallinnon asiakirjojen standardit hallinnon sisäiseen käyttöön...273
167.3. Puoluekokouksen jälkeen.................................................................................................275
168. Lausunto nettiäänestystyöryhmän väliraporttiin......................................................................276
168.1. Johdantotekstiä (25.8.2014)..............................................................................................276
168.2. Lausunnon teksti kokonaisuudessaan (EDK 11 / v1).......................................................276
169. Yhteenvetoa – mitä uutta ja mitä vanhaa?................................................................................349
Lähteitä.............................................................................................................................................354
115
9 / 374
116
144. Esipuhe / Jatkoa aikaisempiin teoksiin
117
Mitä oikeasti uutta voisi esipuheeseen laittaa (Rannila 2011, 2012, 2013, 2014a, 2014b)
aikaisempien teosten jälkeen? Lyhyesti voi todeta, että tietojärjestelmiä on tarkasteltuna hyvin
erilaisista näkökulmista eri teoksissa.
118
119
120
121
122
144.1. Edelleen tekstin tieteellisyydestä?
123
Aikaisemmissa teoksissa (Rannila 2011, 2012, 2013, 2014a, 2014b) on erikseen todettuna, että
kyseiset teokset eivät ole olleet muiden henkilöiden perusteellisen arvioinnin alaisia. Tämäkään teos
ei ole tieteellinen tutkimusraportti, koska se ei ole ollut ennakkotarkastuksessa. Tieteellisiä lähteitä
on kuitenkin ajan kuluessa kertynyt monenlaisia, joten joidenkin väittämien viereen olen laittanut
ns. tieteellisiä lähteitä.
124
125
126
127
128
129
130
144.2. Suomenkieliset sähköiset aineistot
131
Aikaisempien teoksien (Rannila 2011, 2012, 2013, 2014a, 2014b) tavoin suomenkieliset sähköiset
aineistot ovat tämän teoksen pohjana, ja paperiarkiston järjestelmällinen läpikäynti ei ole tämän
teoksen perusteena. Lisäksi voi todeta, että englanninkielistä sähköistä aineistoa on myös kiitettävä
määrä. Yksi mahdollisuus on tehdä järjellinen suomenkielinen yhtenäistetty kokonaisnäkemys
tietojärjestelmistä, ja soveltaa kokonaisnäkemystä englanninkielisen teoksen pohjaksi.
132
133
134
135
136
137
138
144.3. Tällä kertaa ei suoraan aikajärjestyksessä / Kuvista
139
Aikaisemmissa teoksissa on aikajärjestys ollut perusteena ja toissijaisesti aiheiden mukaan
järjestely. Tällä kertaa käsittelyn järjestys on seuraava:
1)
ensin käydään läpi ns. peruspaperin aineisto läpi
2)
peruspaperin soveltaminen muutamassa tapauksessa
3)
lopun (oleellisen) aineiston (mm. työpaperit) läpikäynti.
Peruspaperi on kehittynyt vuosien mittaan, ja sen purkaminen hallittavaksi kokonaisuudeksi on ollut
oma tehtävänsä. Peruspaperin soveltaminen oikeaan ja elävään elämään on tietysti mielenkiintoinen
aihe pohdittavaksi. Yksi aihepiiri on saada useamman vuoden ajalla kehitetyt kuvat järjelliseen
järjestykseen ja perustella jokainen kuva edes jotenkin järjellisesti.
144.4. Aikaisemmat lausunnot ja työpaperit
152
1
Virkkeen kirjoitushetkellä voi todeta, että kotisivuillani on julkisia lausuntoja erilaisiin kyselyihin
Suomen ja Euroopan Unionin tasolla pääasiassa. Lyhyesti voi todeta, että edellä mainitut kuvat ovat
kehittyneet eri vaiheissa, ja eri lausunnoissa on toisistaan poikkeavia kuvia.
1
http://www.jukkarannila.fi/lausunnot.html, Jukka Rannilan tekemiä lausuntoja
140
141
142
143
144
145
146
147
148
149
150
151
153
154
155
156
10 / 374
Tähän kohtaan voimme laittaa listan suomenkielisten lausuntojen otsikoista. Osa suomenkielistä
lausunnoista on käsitelty jo vuonna 2012 (Rannila 2012: 4, 7, 10, 11, 12, 22, 25, 26, 29, 31, 36).
Tuolloin valintaperusteena kirjoituksiin olivat sähköiset suomenkieliset aineistot. Lausunnot eroavat
mielipidekirjoituksista (vrt. Rannila 2011), koska lausunnoissa on paljon laajemmat sivumäärät
osoitettuna jollekin (yleensä rekisteröidylle) yhteisölle.
Lausunto 4: Miten julkisen hallinnon ja järjestöjen yhteistyötä pitäisi parantaa? (2012)
Lausunto 7: Aloite varainsiirtoverolain (29.11.1996/931) 7 § muuttamisesta (2012)
Lausunto 10: Lausunto Amnesty International / Suomen osastolle (2012)
Lausunto 11: Kunnallisvaalit 2008 / vaalikonevastauksia (2012)
Lausunto 12: Vapaamuotoista lausuntoa Eduskunnan suuntaan (2012)
Lausunto 22: Otakantaa.fi -kysely: ”Miten äänestäjän tulisi saada tietoa vaalien ehdokkaista?” (2012)
Lausunto 25: Ulkoministeri Stubb Seinäjoella: Esitelmän arviointi (2012)
Lausunto 26: Opiskelijoiden oikeista opiskeluongelmista (OOOO) (2012)
Lausunto 31: Terveydenhuollon tietotekniikasta (2012)
Lausunto 33: Julkishallinnon tietoluovutusten periaatteet ja käytännöt
Lausunto 36: Miten turvaamme sosiaali- ja terveyspalvelut (2012)
Lausunto 38: SADe-ohjelman avoimen lähdekoodin toimintamallin luonnos
Lausunto 63: Helsingin kaupungin tietotekniikkaohjelmasta 2015-2017
Lausunto 65: Lausuntopyyntö nettiäänestystyöryhmän väliraportista
Lausunto 67: Valtioneuvoston hanketiedon esiselvityksestä
Kuten listasta näkyy, niin lausunto 33 on jäänyt pois käsittelystä vuonna 2012. Lisäksi lausunnot 38,
63, 65 ja 67 on julkaistu 2.9.2012 jälkeen (Rannila 2012: julkinen tiedosto päivätty 2.9.2012).
Edellä mainittujen lausuntojen lisäksi on vielä kolme suomenkielistä työpaperia ns. peruspaperin
kansiossa:
* Luonnos: Lausunto esitettyyn luonnokseen hallituksen esityksestä laiksi vaaratiedotteesta
* Luonnos: Lausunto sähköisen median viestintäpoliittinen ohjelman 23.5.2012 päivättyyn
luonnokseen
* Luonnos: Lausunto yksityistämiseen ja kansallistamiseen liittyen
Nämä työpaperit eivät ole koskaan päätyneet julkiseen jakeluun (vrt. lausunnot julkaistuna wwwsivuilla), mutta työpapereiden sisällön voi arvioida perusteellisesti tässä yhteydessä. Lyhyesti voi
arvioida etukäteen, että kyseisten lausuntojen ja työpapereiden läpitarkastus voi tuoda esille jotain
uutta pohdittavaa tähän teokseen.
Lisäksi pitää jälleen kerran ottaa esille (Rannila 2011, 2012) aikaisempien teosten
tietotekniikkaa/järjestelmiä koskevat luvut:
2011: 46. Tekniikka kaiken perustana?
2011: 49. Ystävän ystävästä vihollisen viholliseksi?
2012: 65. INTERCHARTIX – idea yhteensopivuudesta?
2012: 70. Tietohallintostrategian pohdintaa.
2012: 71. Puolueen tietotekniikan harrastajien ja asiantuntijoiden kerääminen yhteen
toimikuntaan ja/tai yhdistykseen?
2012: 75. Vaalikonevastauksia 2008: Finnish Linux User Group FLUG ry:n vaalikone.
2012: 82. Politiikka / Ajassa nouseminen ja ajassa hajoaminen.
2012: 84. Puoluekokous 2010 / Palaute tavoiteohjelman luonnokseen.
157
158
159
160
161
162
163
164
165
166
167
168
169
170
171
172
173
174
175
176
177
178
179
180
181
182
183
184
185
186
187
188
189
190
191
192
193
194
195
196
197
198
199
200
201
202
203
204
205
206
11 / 374
2012: 85. Puoluekokous 2010 / Internet-äänestyksen hankkeesta luopuminen / Aloite.
2012: 86. Puoluekokous 2010 / Julkisen sektorin käyttämien ohjelmistojen
omistuspolitiikan muutosohjelma / Aloite.
2012: 87. Puoluekokous 2010 / OOXML, ODF ja valtion hankintapolitiikka / Aloite.
2012: 96. Avoimen demokratian avoimen datan avaamisen detaljit (ADADAD).
2012: 97. Terveydenhuollon tietotekniikasta.
Tunnetulla tavalla vuoden 2013 (Rannila 2013) teos käsittelee erityisesti tietojärjestelmiä.
144.5. Pitääkö työpaperit julkaista?
Vaalien 2011 yhteydessä haastateltiin tutkijaa, joka on/oli perehtynyt tiettyyn osatekijään
suomalaisessa politiikassa. Otin lehtijutun jälkeen yhteyttä kyseiseen tutkijaan, ja ehkä olen koko
Suomessa ainut henkilö, joka edes otti yhteyttä koko lehtijutun jälkeen – en tätä ole varmistanut.
Kävi kuitenkin ilmi, että kyseisellä tutkijalla ei ilmeisesti ollut www-sivuja, jonne hän olisi koonnut
erilaisia työpapereita. Tosin hakukoneen avulla selvisi tutkijan olleen haastateltavana monessa
lehdessä.
Tuli mieleen, että melkein jokaisen lehtijutun jälkeen tutkija olisi voinut kerätä omille kotisivuilleen
perustelut lähteineen sanomisilleen. Voi tietysti kuulostaa saivartelulta, mutta eikö tutkijoiden pitäisi
nimenomaan esittää perusteltuja mielipiteitä?
Itse olen seikkaillut (Seinäjoki ja Tampere) tietojärjestelmätieteen seminaarissa (nykyhallinnossa:
Tampereen yliopisto, Informaatiotieteiden yksikkö, Tietojenkäsittelytieteet) vuodesta 2001 saakka,
ja erilaisia työpapereita on kertynyt monenlaisia:
* itse kirjoittamia työpapereita
* muiden jatko-opiskelijoiden kirjoittamia työpapereita
* itse tehtyjä artikkeliarvioita
* muiden jatko-opiskelijoiden kirjoittamia artikkeliarvioita
* erilaisia esitelmiä monesta suunnasta.
Vähitellen olen alkanut keräämään itse tehtyjä työpapereita (jatkokoulutus_omat_artikkelit) yhteen
kansioon (SEM), ja tähän mennessä kertynyt useampi alihakemisto (Artikkeli) artikkelien
luonnoksia, joista osaa on lähetetty arvioitavaksi ulkopuolisille tahoille – lehteen ja seminaariin.
Aikoinaan aloitin seminaariryhmään osallistumisen vuonna 2001, jolloin olin vielä perustutkintoopiskelija, ja perustutkinnon päättötyö on kirjattu rekistereihin 6.2.2004 päiväyksellä (Rannila
2003). Vuoden 2004 jälkeen on ollut kaikenlaista muuta toimintaa, ja olen osallistunut
tietojärjestelmätieteen tutkimusryhmän seminaaripäiviin vaihtelevasti sekä Tampereella että
Seinäjoella.
Loppujen lopuksi voi katsoa jo vuoteen 2001 (Rannila 2001), jolloin pohdin
päätöksentekoprosessien ajatusta sovellettuna ohjelmistotuotannon vaatimustenhallintaan, jolloin
teoreettisena ajatuksena pohdin äänestysjärjestelmää vaatimustenhallinnan menetelmänä. Nyt voisi
tehdä katsauksen, jossa esiteltäisiin käytössä olevia äänestysjärjestelmiä ohjelmistotuotannon
vaatimustenhallinnassa, ja käsittelisin koko ajatusta uudelleen.
207
208
209
210
211
212
213
214
215
216
217
218
219
220
221
222
223
224
225
226
227
228
229
230
231
232
233
234
235
236
237
238
239
240
241
242
243
244
245
246
247
248
249
250
251
252
253
12 / 374
Toisaalta julkaisin vuonna 2009 päivitetyn (kts. myös Rannila 2014b) verkkojulkaisun 2 vuonna
2001 tekemästäni nuorisoasuntoselvityksestä, jolloin tavoitteena oli tarjota perusteltua informaatiota
poliittisten nuorisojärjestöjen Pohjanmaan/Etelä-Pohjanmaan piirien käyttöön. Myöhemmin voi
todeta, että nuorisoasuntoselvitys (2000 ja 2009 arvioituna) jälkikäteen arvioituna osoitti pelkän
tiedon tarjoamisen olevan riittämätön malli päätöksenteon avuksi. Oletusarvoisesti oletin, että
tarjoamalla hyvin perusteltua tietoa poliittisten nuorisojärjestöjen Pohjanmaan/Etelä-Pohjanmaan
piirien käyttöön voitaisiin edistää nuorisoasumista silloisen Seinänaapurien seutukunnassa
(kuntaliitosten takia koko seutukunnan käsite on muuttunut).
Edelleen pohdin vuonna 2000 päätöksenteon prosesseja tulevaisuuden tutkimuksen osa-alueella,
jolloin arvioin skenaariomenetelmän soveltuvuutta reserviläisjärjestöjen omien päätösten
tekemiseen. Edelleen voi todeta jälkikäteen, että skenaariomenetelmän vieminen johonkin
yhteisöön vaatii todella kovaa sitoutumista johtavilta henkilöiltä.
Yksi osa työpapereista ovat olleet erilaiset lausunnot 3 erilaisiin kyselyihin
Euroopan Unionin tasolla pyydettiin mielipiteitä yleisön oikeudesta saada tietoja Euroopan yhteisön
toimielinten hallussa olevista asiakirjoista, ja luonnollisesti asiakirjojen julkisuus on osa
päätöksentekoprosesseja. Lisäksi Euroopan Unionin tasolla pyydettiin mielipiteitä ns. lobbareiden,
eli erilaisten eturyhmien edunvalvontajärjestelmien edustajien, rekisteristä ja ns. lobbareiden
rekisteröinnistä. Edelleen voi todeta, että erilaisten eturyhmien edunvalvontajärjestelmien edustajien
toiminta on joissain tapauksissa erittäin iso osa päätöksentekoprosesseja, mutta monesti erilaisten
eturyhmien edunvalvontajärjestelmien edustajien toiminta ei mene osaksi virallisia rekistereitä.
Lisäksi voi todeta kotimaisesta (demokratia)politiikasta, että Oikeusministeriö mietti erilaisia
keinoja edistää vaaleissa ehdokkaiden tunnettuutta, ja haaste oli tietysti uusien ja/tai pienten
puolueiden näkyvyyden edistäminen Oikeusministeriön omilla keinoilla, koska uusien ja/tai pienten
puolueiden iso ongelma on näkyvyys erilaisissa yhteyksissä.
144.6. Oma oikeasti kiinnostava aihe?
Euroopan Unionin Komission koulutuksen ja kulttuurin pääosasto pyysi kaikilta kiinnostuneilta
mielipidettä, että miten kehittää koulutusta. Oma vastaukseni on suhteellisen vaatimaton, mutta
katsoin peruskoulun tehtäväksi etsiä kunkin oppilaan omat kiinnostuksen kohteet. Mielestäni käy
liian usein niin, että peruskoulun jälkeen oppilaat eivät tiedä oikeasti omia kiinnostuksen kohteita,
ja peruskoulun jälkeen tehdään tunnetulla tavalla erilaisia vääriä valintoja mahdollisen
jatkokoulutuksen suhteen.
Pitäisi toisaalta toimia niin kuin opettaa.
Itse olen sanonut alaikäisille sukulaisille ja heidän vanhemmilleen, että pitää valita jokin asia, joka
oikeasti kiinnostaa ja tämän jälkeen ryhtyä maailman parhaaksi tässä asiassa. Kun maailma on
täynnä (tuhansia vai kymmeniätuhansia?) erilaisia ilmiöitä/asioita, niin jokaiselle meistä pitäisi
löytyä asia, joissa on mahdollista lisäämistä osaamista jokaisena päivänä. Luonnollisesti tämä
valittu ilmiö/asia voi olla sellainen, josta ei ole peruskoulussa mitään opetusta.
2
3
http://jukkarannila.fi/selvitys/, Nuorisoasuntoselvitys – arkistoitu sivu
http://jukkarannila.fi/lausunnot.html, Jukka Rannila – lausunnot
254
255
256
257
258
259
260
261
262
263
264
265
266
267
268
269
270
271
272
273
274
275
276
277
278
279
280
281
282
283
284
285
286
287
288
289
290
291
292
293
294
295
296
297
298
299
13 / 374
Itse olen ollut kiinnostunut päätöksentekoprosessien luonteesta, ja olenkin pyrkinyt kulkemaan
erilaisten poliittisten puolueiden tilaisuuksissa kuuntelemassa erilaisia näkemyksiä päätettäviin
asioihin, vaikka olenkin todennut yleisten vaalitilaisuuksien olevan lähinnä ehdokkaiden
esiintymisvalmennusta. Toisaalta kotisivuillani en julista suureen ääneen puoluekantaani, koska
olen pitänyt sen melkoisen avoimena. Seuraavassa kuitenkin lainaus kotisivuiltani.
Mitä mieltä olet asioista? Olen kyllä Puolueen jäsen. Mutta tietysti täytyy todeta, että
poliittisen nuorisojärjestövaiheen jälkeen on tietysti tullut monenlaisia ajatuksia
vastaan. Samat opit on tullut opittua kuin kaikissa muissakin poliittisissa
nuorisojärjestöissä: kunnan, valtion, eduskunnan, EU:n, jne. toimintaa on läpikäyty.
(www-sivulta 3.5. 2011 kopioitu teksti)
Nykyisin ajattelen, että pitäisi tehdä seuraaviin valtiollisiin vaaleihin mennessä jokin
omaehtoinen selvitys, että miten sitä oikein sijoittuu puoluekartalle. Kaikissa asioissa
ei ole samaa mieltä oman Puolueen kanssa, mutta ei taas ole joka asiassa samaa mieltä
muiden puolueiden kanssa. (www-sivulta 3.5. 2011 kopioitu teksti)
Että pitäisi tosiaan tuo omaehtoinen selvitys tehdä, että voisi sitten pohtia omaa
puoluekantaansa kriittisesti. Muuten - Ehdokas, jota äänestäisin eduskuntavaaleissa on
Uudenmaan vaalipiirissä, joten siinä mielessä joutuu tyytymään muuhun
vaihtoehtoon. (www-sivulta 3.5. 2011 kopioitu teksti)
On hyvä kuitenkin muistaa, että ihmisiä kaikki jäsenet ovat jokaisessa puolueessa.
(www-sivulta 3.5. 2011 kopioitu teksti)
Tässä vaiheessa voi todeta, että en tehnyt tuota omaehtoista selvitystä ”omasta” puoluekannasta
vuoden 2011 eduskuntavaaleihin liittyen, vaikka käytännössä olin yhden ehdokkaan (ns. Puolue)
vaalikampanjassa mukana lähinnä yleisestä mielenkiinnosta vaalikampanjan seurantaan. Tästä
vuoden 2011 eduskuntavaalien vaalikampanjan kokemuksesta voisin luonnollisesti tehdä
päivityksen omille kotisivuilleni, ja toisaalta vuoden 2008 kunnallisvaaleista 4 kotisivuillani on
jotain omaehtoista pohdintaa.
144.7. Tieteellisen julkaisutoiminnan muuttuminen
Nyt voi jälkikäteen todeta, että vuonna 1995 internet alkoi Suomessa levitä laajempaan
tietoisuuteen, ja tämän jälkeen erilaisia www-palveluita on tullut ja mennyt. Tietysti on selvää, että
tätä ennen internetin ensimmäisiä peruspalveluita oli jo käytetty jonkin aikaa eri yliopistoissa. Nyt
voi todeta vuoden 2013 tilanteessa, että käytössä alkaa olla erilaisia (tutkimus)tuloksia
internetpalveluiden pitkäaikaisesta käytöstä.
Yhdessä seminaari-istunnossa kiinnitin huomiota Carrin (Carr 2010a, 2010b) teokseen, jossa
pohdittiin internetin pitkäaikaiskäytön vaikutusta ihmisen mieleen. Itse luin teoksen pariin kertaan,
ja päädyin siihen, että tieteellisten artikkelien luku PDF-tiedostoina tietokoneen ruudulta ei
välttämättä ole paras mahdollinen tapa, minkä vuoksi päädyin kokeilemaan lukulaitetta (e-reader),
ja hankkimaani mallia (PocketBook 902) esittelinkin yhdessä seminaari-istunnossa Seinäjoella.
Jääkin nähtäväksi, että pystyykö lukulaitteen avulla nostamaan oikeasti ymmärrystasoa lukemiensa
artikkelien suhteen.
4
http://www.jukkarannila.fi/vaalit_2008.html, Kunnallisvaalit 2008 / Arkisto
300
301
302
303
304
305
306
307
308
309
310
311
312
313
314
315
316
317
318
319
320
321
322
323
324
325
326
327
328
329
330
331
332
333
334
335
336
337
338
339
340
341
342
343
344
345
346
347
14 / 374
Evans (2008) on Carrin (Carr 2010a, 2010b) viittaama lähde, jonka perusväittämä on tieteellisten
artikkelien viittauksien keskittyvän uusimpiin artikkeleihin, vaikka koko ajan ilmestyy digitoituna
artikkeleita esim. 1800-luvulta saakka riippuen kustantajasta. Toisaalta Vakkari (2008) on tutkinut
aihetta Suomessa, ja toteaa sähköisessä muodossa olevien artikkelien ja erilaisten sähköisten
tietokantojen nostavan tehokkuutta.
Tässä mielessä Tenopir ym. (2003) ja Tenopir ym. (2009) ovat näiden kahden mahdollisuuden
välissä, ja he ovat yrittäneet penkoa, että mikä on oikeasti tieteellisten tekstien käyttöä. Hieman
yksinkertaistaen esitettyä kuvaa (Tenopir ym. 2009), voimme osoittaa seuraavan käyttöjärjestyksen
tieteellisille teksteille:
* tieteellisten aikakauslehtien artikkelit (article)
* kirja / kirjan luku
* www-sivu
* seminaarin/konferenssin esitelmä
* henkilökohtainen yhteydenotto
* lehden artikkeli (magazine)
* muut.
Eli tämän perusteella ei ole mitään uutta maan päällä, koska aina(han) hyvin tehdyillä artikkeleilla
on ollut helpointa levittää tutkimustuloksia eteenpäin.
Toisaalta voi ottaa luettavaksi yhden esityksen suomalaisen tietojenkäsittelytieteiden alan
tutkimuksen tasosta (Iivari 2007). Mielenkiintoinen on Iivarin (Iivari 2007, s. 16) pohdinta: ”Tämä
selvitys voi olla ainutlaatuinen viittauksiin perustuva väitöskirjojen tieteellisen tason analyysi
maailmassa”. Iivarin (2007) esityksistä voi olla erilaisia mielipiteitä, ja mielipiteitä meillä on
riittänyt sekä Seinäjoen että Tampereen ryhmässä.
Loppujen lopuksi on nyt kahdella (Tenopir ym. 2007; Iivari 2007) eri tavalla osoitettu, että hyvin
tehtyyn artikkeliin voidaan viitata hyvinkin laajasti.
Edellä olevan pyörityksen perusteella tulin siihen tulokseen, että jos lähden vetämään oikeasti jotain
tutkimusta esimerkiksi ”poliittisista tietojärjestelmistä”, niin silloin kannattaa pyrkiä ensisijaisesti
hyviin artikkeleihin, koska niiden kautta tulokset omalta kiinnostusalueelta leviävät parhaiten. Nyt
tietysti tulee ongelmaksi, että mistä tietää oikeat lehdet, joihin on yritettävä artikkeleita.
Helsingin Sanomat -lehti julkaisi vaalien jälkeen erään tutkijan arvion vaaleihin liittyen, ja tämän
vuoksi otin yhteyttä kyseiseen henkilöön. Vähän selvittelimme tilannetta, jolloin kävi ilmi hänen
työpapereidensa tilanne. Itse jäin pohtimaan tämän sähköpostikirjeenvaihdon jälkeen, että olisiko
hänen pitänyt tehdä omista työpapereistaan jonkinlainen yhteenveto, esim. pieni julkaisu oman
laitoksen verkkojulkaisujen joukkoon (”meidän” tapauksessa entisen tietojenkäsittelytieteiden
laitoksen D-sarjaa vastaava; nykyisin osa informaatiotieteiden yksikköä Tampereen yliopistossa).
Toisaalta voi todeta omista työpapereista, että niitä on kertynyt kaikenlaisia vuoden 1998 jälkeen, ja
osassa on asianmukaisia lähteitä nykytilanteeseen verrattuna.
Osa näistä työpapereista on ollut ”peruspapereita”, joissa olen mennyt läpi kasan kirjallisuutta
jonkin aiheen selvittämisen vuoksi. Aiheita näissä ”peruspapereissa” ovat olleet mm. seuraavat:
–
ERP-järjestelmän valinta
–
peruskäsitteitä
–
ajatuksia yksityistämisestä
–
omakotitalon tiedonhallinta.
348
349
350
351
352
353
354
355
356
357
358
359
360
361
362
363
364
365
366
367
368
369
370
371
372
373
374
375
376
377
378
379
380
381
382
383
384
385
386
387
388
389
390
391
392
393
394
395
396
397
15 / 374
Näissä selvityksissä ei ole ollut mitään vikaa, ja monesta selvityksestä on tullut asianmukaista
kirjallisuutta.
Lisäksi lähteiden hallinnasta voi sanoa, että vasta 2000-luvulla on tullut niin hyviä lähteiden
hallinnan apuvälineitä (erit. Zotero 5), joilla oikeasti saa pidettyä lähteet hallinnassa. Perusongelma
varmaan monen muun henkilön tavoin, että erilaisia lähteitä on tullut sähköisessä muodossa
vuodesta 1998 alkaen, jolloin on ollut käytössä suhteellisen yksinkertaisia apuvälineitä. Niin tai
näin, niin vähitellen olen saanut ajettua lähteitä kiinni apuvälineisiin (esim. Zotero), jolloin
vähitellen saan kaikki lähteet hallintaan.
Tenopir (2009) toteaa, että eri syistä nykyisin tutkimuksesta kiinnostuneet henkilöt lukevat
useampia artikkeleita verrattuna aikaan ennen internetpalveluita, vaikka sama aika on edelleen
käytössä. Eli käytännössä tämä tarkoittaa, että useampaa artikkeleita katsotaan lyhyemmän aikaa.
Tämän vuoksi Tenopir (2009) toteaa lukemista helpottavien apuvälineiden olevan tarpeellisia.
Sitä on itsestäänkin huomannut, että osasta artikkelien lukemisesta on tullut melkoista pikaselailua,
ja on oikeasti tarvetta pohtia menetelmiä/välineitä, jolla artikkelien lukemisesta syntyisi enemmän
ymmärrystä/oivallusta.
Itse olen päätynyt samaan helppolukuisuuden päätelmään vastatessani Euroopan Unionin
Komission erilaisiin kyselyihin. Erilaista asiakirjamassaa erilaisista kiinnostavista aiheista on
todella paljon, joten on oikeasti tarvetta kehittää erilaisia oikeasti hyödyllisiä lukemisen
apuvälineitä. Tämän vuoksi olen ehdottanut eri kyselyiden vastauksissa, että järjestettäisiin kilpailu,
jossa vaikea lainopillinen teksti saadaan mahdollisimman helppolukuiseksi jollain tavalla, ja
kuitenkin pohjimmaisena viimeisenä tekstinä luettavaksi olisi vaikeakin lainopillinen teksti.
144.8. Minä, sinä vai me?
Lyhyesti voi todeta, että tekstit ovat kehittyneet useammassa sukupolvessa ja useammassa
muodossa, ja esimerkiksi lähteiden viitteiden hallinta on ollut oma ongelmansa.
Minä, Sinä, Hän vai Me? Lisäksi voi todeta, että tekstien kirjoitustyylitkin ovat kehittyneet
sukupolvissa, ja teksteissä puhuttelumuoto on vähän vaihdellut. Emme anna tämän häiritä, vaan
hyväksymme sen, että eri vuosikymmeninä laaditut tekstit ovat kulloinkin parhaimmaksi nähdyllä
tavalla kirjoitettuna. Tämän vuoksi tässä teoksessa voivat puhuttelumuodot vaihdella luvusta
toiseen, mutta emme anna sen häiritä enempää.
144.9. Tämän teoksen suhde muihin teoksiin
Kirjoitushetkellä on paperimuotoisia omakustanteita julkaistuna kolme kappaletta (Rannila 2011,
2012, 2013), minkä lisäksi ne ovat (tietysti) julkaistu myös sähköisinä tiedostoina.
Virkkeen kirjoitushetkellä voi todeta, että erilaisia tekstejä on kertynyt suhteellisen laajasti eri
vuosikymmeniltä. Tämän vuoksi julkaistaan omalla tahdilla eri teoksia ensin sähköisessä muodossa,
ja myöhemmin voidaan palata perinteisiin paperimuotoisiin teoksiin.
5
http://www.zotero.org/, Zotero - www-sivut
398
399
400
401
402
403
404
405
406
407
408
409
410
411
412
413
414
415
416
417
418
419
420
421
422
423
424
425
426
427
428
429
430
431
432
433
434
435
436
437
438
439
440
441
442
443
16 / 374
Sähköisten arkistojen perkaaminen on tuonut esille monenlaista tekstiä aikaisemmilta
vuosilta/vuosikymmeniltä, ja niiden merkitystä voi pohtia hyvinkin arvioiden vuosia myöhemmin.
Kirjoitushetkellä (13.5.2014) oli ajatuksia seuraavanlaisista sähköisistä julkaisuista.
* luvut alkaen luvusta 144 (Kirjoitelmia IV) julkaistuna paperimuotoisena ja sähköisenä
* mielipiteitä erilaisista aiheista (1998-2014) sähköisessä muodossa
* nuorisoasuntoselvityksen aineistojen julkaisu sähköisessä muodossa
* tulevaisuuskatsauksen (Reserviläisjärjestöjen tulevaisuus?) julkaisu sähköisessä muodossa
* englanninkielisten tekstien kokoaminen yhteen sähköisessä muodossa
* sähköisen päiväkirjan (blogi) parhaimmat merkinnät sähköisessä muodossa
* 11.6.2011 jälkeen julkaistujen mielipidekirjoituksien jälki/uudelleenarviointi.
Mitä on tehty oikeasti tämän teoksen (Kirjoitelmia IV) julkaisuhetkellä?
Tämän teoksen (Kirjoitelmia IV) työtiedosto on luotu 27.8.2013, ja sitä on paranneltu eri vaiheissa.
Tätä teosta kirjoittaessani totesin, että voisin kerätä laajemman aineiston vain sähköisesti
julkaistavaan teokseen. Tällöin sähköiseen julkaistavaan teokseen voisi kerätä tekstit, jotka ovat
laajoja sivumäärältään. Tunniste sähköiselle tiedostolle (Rannila 2014a) on ”LIITE 1”. Kirjoitelmiateokset (I, II, III ja IV) ovat paperimuotoisia julkaisuja, ja tietysti niistä julkaistaan myös sähköinen
julkaisu.
Lisäksi voi todeta, että olen vaihtanut joitain lukuja teoksien välillä (LIITE 1 ja Kirjoitelmia IV)
tarkemman harkinnan jälkeen.
LIITE 1 (Rannila 2014a) on tarkoitettu tekstimäärältään laajempien aineistojen julkaisuun teoksena,
joka saa oikean ISBN-tunnuksen. Näin LIITE 1 -teoksen (Rannila 2014a) osiin voi viitata oikeasti
kirjana eikä enää vain epämääräisenä www-sivujen PDF-tiedostojen joukkona. LIITE 2 (Rannila
2014b) voidaan julkaista joskus myös paperimuotoisena.
144.10. Onnistuminen / Onnistumisen vähät esimerkit?
Lyhyesti voi todeta, että tietojärjestelmien tutkimukselle yksi suuri mysteeri on erilaisten
järjestelmien onnistuminen, koska epäonnistumisia on vaivaksi asti. Erilaisia epäonnistumisia on
päätynyt käsiteltäväksi julkisuuteen saakka, ja aiheesta on kirjoitettu paljonkin.
Miksi joku yksittäinen järjestelmä onnistuu? Tähän ei ole yksiselitteistä vastausta, ja
tietojärjestelmien tutkimuksessa on otettu käyttöön hyvin erilaisia menetelmiä ja hyvin erilaisia
näkökulmia. Kaikesta huolimatta voi todeta, että täysin onnistuneen tietojärjestelmän laatiminen on
vaikeaa, ja onnistumiseen voi ottaa monenlaisia näkökulmia.
Lopuksi voi todeta, että tietotekniikka koetaan jokaisen ihmisen omassa sisäisessä maailmassa, ja
osa ihmisten vasteista on erilaiset odottamattomat irrationaalisuudet. McAulay (2007) on yksi
lähde, jossa pohditaan tietoteknisten järjestelmien odottamattomia (sivu)vaikutuksia.
Tässä teoksessa yritetään katsoa erilaisia aiheita, mielipiteitä ja aikaisemmin esitettyjä väittämiä.
Mahdollisesti on jotain esitystä liittyen onnistumisen mahdollisuuksiin tietojärjestelmiä
kehitettäessä. Edelleen voi todeta, että suuri osa esitetyistä väittämistä voi perustua täysin omaan
mielipiteeseen.
444
445
446
447
448
449
450
451
452
453
454
455
456
457
458
459
460
461
462
463
464
465
466
467
468
469
470
471
472
473
474
475
476
477
478
479
480
481
482
483
484
485
486
487
488
489
490
491
17 / 374
492
145. Mikä on kaiken alku?
493
Vuoden 2013 teoksessa (Rannila 2013, luku 102) on yritetty asettaa tietojärjestelmät yhtenäistettyyn
kokonaisnäkemykseen. Yhtenäistetty kokonaisnäkemys kattaisi aineen, elämän, mielen ja kulttuurin
suhteen toisiinsa, ja tämä asettaisi eri tutkimusalat toisiinsa liittyvin järkeväksi kokoelmaksi. Tähän
kohtaan voimme laatia seuraavan taulukon.
Tietämyksen puu, Suomennus perustuen Henriques (2003)
MoniTieteen laji Olemassamutkaisuuden
olon taso
taso
Kohteiden
laji
Tietojen
Toiminnan luokka
käsittelyn taso
Kulttuuri
Sosiaalinen Itsestään
tietoinen
Ihminen
Käsitteellinen
Sosiolingvistinen
Mieli
PsykoMieli
sosiaalinen
Eläin
Hermoihin
perustuva
Neuropsykologinen
Elämä
Biologinen Eläimellinen Elävä
Perinnöllinen
Biogeneettinen
Aine
Fyysinen
Eloton
Aineellinen Ositettu
494
495
496
497
498
499
500
501
Fyysiskemiallinen
502
145.1. Tieteen yhtenäisyyden ajatuksia
503
504
A
I
N
E
E
L
Ä
M
Ä
M
I
E
L
I
K
U
L
T
T
U
U
R
I
YHTENÄINEN TIEDE
KUVA: erityistieteet ja yhtenäinen tiede ajatuksena
Edellä mainituilla tavoin voisi erityistieteet jakaa aineen, elämän, mielen ja kulttuurin
tutkimusalueiksi. Toisaalta tutkimuksessa pitäisi huomioida oman tutkimusalan paikka ja toisaalta
tieteen yhtenäisyyden mukaisesti liittyminen muihin erityistieteisiin.
505
506
507
508
509
510
511
18 / 374
145.2. Aine kaikkialla?
Seuraten perusteluja (Henriques 2003) ensimmäiseksi yhdistäväksi pisteeksi voidaan määritellä
alkuräjähdys (Big Bang), joka loi kaiken materiaalin perustan maailmankaikkeuteen. Menemättä
yksityiskohtiin voimme sanoa, että atomit ovat muodostuneet pienemmistä osasista, ja atomit ovat
perustana monelle asialle maailmankaikkeudessa.
Yleisesti ottaen aineen huomiointi erilaisissa tilanteissa jää yleensä tekemättä. On kuitenkin niin,
että olemme materian ympäröimänä ja olemme itse materiaa. Itse olen päätynyt siihen, että kaikki
materia on tavallaan dataa, jonka ihmisen mieli voi käsitellä eri tavoin.
Ihminen on oppinut käsittelemään materiaa, joten jokin täysin muista aineista puhdas aine ei ole
todellisuutta. Ihminen on luonut materiasta erilaisia ja monimutkaisia välineitä, joiden käytössä
ihminen on ylivertainen muihin eläinlajeihin nähden.
145.3. Elämän ihme?
Tämän jälkeen (Henriques 2003) voimme todeta, että luonnon valinta johtaa geeneihin, ja elämä on
geneettistä, jolloin biologia on elämän/geneettisen tutkimusta. Tämän perusteelle kasvit, eläimet ja
ihmiset ovat eläviä olentoja. Kasvien osalta voidaan todeta, että 6 niillä ei ole varsinaisesti mieltä,
jolloin niitä ei voi tutkia psykososiaalisesti.
Seuraava vaihe yhtenäistämisessä on siis elämän huomiointi osana kokonaisuutta. Lyhyesti voi
todeta, että tällä tasolla ei ole mieltä, ja esimerkki kasvit kasvavat ilman mieltä.
145.4. Mielen määrittelyistä?
Siirryttäessä mieleen (Henriques 2003) voidaan todeta, että eläimet ja ihmiset ovat kukin oman
itsensä kaltaisia (singularity), eli ihmiset ja eläimet ovat kukin erilaisia pystyen käyttäytymään eri
tavoilla eri olosuhteissa. Mieli tämän määritelmän mukaan tarkoittaa kykyä tehdä hallittuja
liikkeitä, ja mieli on liikkumiskyvyn sivutuote. Kasveilla ei ole tätä liikkumiskykyä, jolloin niillä ei
ole mieltä. Tämän perusteella (Henriques 2003) voi todeta, että käyttäytymistiede on kolmannen
persoonan (hän/se) näkökulma. Hermoston tutkiminen tietoisuuden (cognitive neuroscience)
tutkiminen on ensimmäisen persoonan (minä) näkökulma.
Lyhyesti sanoen elollisen olennon liikkuessa on kyseinen olento mielen omaava kokonaisuus. Eli
mieli on seurausta liikkumisen mahdollisuudesta. Tietysti on niin, että jotkut mielen omaavat
liikkuvat olennot ovat yksinkertaisia mieleltään.
145.5. Kulttuurin synty?
512
513
514
515
516
517
518
519
520
521
522
523
524
525
526
527
528
529
530
531
532
533
534
535
536
537
538
539
540
541
542
543
544
545
546
547
548
549
550
551
552
6
Tämän hetken tiedon mukaan, Rannilan lisäys. Tämän esityksen laajuus on tietysti pidettävä kohtuullisena. Kasvit
kyllä pystyvät viestimään; luin joskus lehtijutun, jossa todettiin koivujen voivan jonkinlaiseen viestintään toisille
koivuille oksille saapuneista kirvoista. Kun tähän esitykseen en ole kaivanut kyseistä viitettä, niin jätämme kasvien
välisen viestinnän tässä vaiheessa näin alaviitteen tasolle, ja voimme joskus palata uudelleen kasvien väliseen
viestintään.
19 / 374
Henriques (2003) perustelee tätä erilaisilla tehtävillä, joita ihmisen mielellä on oikeuttamisen
perusteella.
i)
ii)
iii)
iv)
Tulkinnan tehtävä. Ihmiset voivat kehitellä erilaisia perusteluita käytökselleen.
Itseen kohdistuva mielenkiinnon painopiste/vääristymä. Ihmiset monesti näkevät itsensä
myönteisemmästä näkökulmasta, vaikka tosiasiat osoittaisivat toisin.
Tietoisuuden epävastaavuudet. Ihmisillä on taipumus vaihtaa uskomusjärjestelmiään
perustellakseen oma käytöksensä.
Kyvykkyys perustella/arvioida. Kyvykkyys perustella/arvioida ovat tärkeitä tekijöitä
päättäessä oikeutuksista yhteisöllisissä/sosiaalisissa yhteyksissä.
Ihmisen muodostamat kokonaisuudet ovat kulttuureja, joiden perusteina on erilaisia perusteluita ja
väittämiä. On tietysti mielenkiintoista pohtia joidenkin eläinlajien mahdollisia kulttuureja, ja
esimerkiksi joidenkin kädellisten lajien ryhmien käyttäytymisessä on selviä eroja ryhmien ollen
toisistaan tiedottomia. Eli joku kädellisten lajien ryhmä on voinut kehittää erilaisia toimintamalleja,
jotka ovat osin tai kokonaan erilaisia verrattuna johonkin kauempana olevaan ryhmään.
Ihminen on olento, jolla on siis hyvin kehittynyt kieli, ja kielen avulla ihmiset voivat ilmaista
itseään hyvin laajoilla mahdollisuuksilla. Muilla eläinlajeilla on hyvinkin erilaisia viestintätapoja,
mutta niitä ei voi pitää ihmisen puheen ilmaisun tasolle nousevaksi. Tietysti on mainittava, että
jotkut eläimet ovat voineet olla heti syntymästään alkaen ihmisten ohjaamina. Näin on voitu todeta,
että jotkut eläimet pystyvät viestimään erilaisten apuvälineiden avulla hyvinkin älykkäästi ja
monimutkaisesti. Kaikista apuvälineistä huolimatta heti syntymästään alkaen ihmisen ohjauksessa
olleet hyvinkin älykkäät eläimet eivät apuvälineiden avullakaan viesti yhtä monimutkaisesti kuin
ihminen.
553
554
555
556
557
558
559
560
561
562
563
564
565
566
567
568
569
570
571
572
573
574
575
576
577
578
145.6. Selvästi näkyvät osat – aine ja elollinen
579
Ihmisen tai muidenkaan eläinten mieltä ei ole vielä saatu täysin näkyviksi, eli yksittäisen henkilön
ajatuksia ei voi nähdä, kuulla tai koskettaa. Mielen ja ruumiin raja on tietysti hyvin
mielenkiintoinen pohdittava asia, mutta tässä teoksessa emme lähde tarkemmin pohtimaan mielen ja
ruumiin tarkkaa rajaa.
580
581
582
583
584
585
aine
elollinen
KUVA: ihminen on aineen ja elollisen ympäröimänä
586
587
20 / 374
Ihmisten kehittämät kulttuurit perustuvat siis erilaisiin perusteluihin ja väittämiin. Tietysti on niin,
että ihmisten kehittämät kadonneet ja nykyiset kulttuurit ovat jättäneet maailmaan hyvin erilaisia
esineitä, jotka tietysti ovat ainetta. Toisaalta on niin, että ihmisten kehittämissä kulttuureissa
erilaisia perusteluita voidaan laittaa talteen esimerkiksi kirjainjärjestelmien avulla. On kuitenkin
niin, että erilaisten kadonneiden kulttuurien jälkeen jääneet esineet eivät enää kerro kaikkea tietoa
kulloinkin tutkittavan kadonneen kulttuurin kaikista perusteluista.
Yhteenvetona voi todeta, että ihmisen silmin havaittuna maailmassa on näkyvissä aine eri
muodoissan ja erilaiset elävät olennot.
Tietysti on selvää, että erilaiset kulttuuriset perustelut ja väittämät vaikuttava elollisen ja aineellisen
voimakkaaseen käsittelyyn. Ihminen siis voi muuttaa materiaa hyvin eri tavoin. Toisaalta ihminen
on vuosituhansien aikana ollut yhteistyössä useiden elollisten olentojen kanssa, ja ilman joidenkin
eläinlajien mielen älykkyyttä ihmiskunta ei olisi koskaan pystynyt muuttumaan; esimerkkinä voisi
mainita koiran ja hevosen, joiden ruumiin voiman ja mielen älykkyyden käyttämisellä ihminen on
pystynyt levittäytymään menestyksellisesti uusille alueille.
145.7. Materia, Elämä, Mieli, Kulttuuri – Yhdentäminen?
Henriques (2003) esittää siis ”Tietämyksen Puun Järjestelmän” (Tree of Knowledge System).
Tämän järjestelmän tavoite on yhtenäistää/yhdistää eri tieteenalat yhtenäiseksi järjestelmäksi.
Erityisesti hänen esityksensä koskee psykologiaa, joka on täysin hajanainen tieteenala, ja monista
peruskäsitteistä ei ole mitään selvyyttä. Henriques (2003) toteaa, että monella muulla tieteenalalla
on selkeä perusta ja tietämys kasaantuu järjestelmällisesti.
Monesti ajattelemme, että tiede etenee järjestelmällisesti tutkimuksesta toiseen, ja tieteellisten
vallankumousten (tunnettu Kuhnin idea) kautta vähitellen tieto muuttuu täydellisemmäksi. Starbuck
(2009) kuitenkin osoittaa, että tosiasiassa ei synnykään tieteellisiä vallankumouksia jollain
tieteenalalla, vaan pikemminkin muotihullutukset nousevat ja laskevat ajassa. Tämän vuoksi
tarvitsemme jonkin kokoavan lähestymistavan kaikkien tieteiden asettamiseksi suhteessa toisiinsa.
Mielestämme Henriques (2003) on aloittanut tällaisen lähestymistavan perustelun. Käytämme tässä
esityksessä hänen (Henriques 2003) aloittamaa jaottelua, vaikka tiedämme kyseisen mallin
mahdollisesti tulevaisuudessa tarkentuvan.
Henriques (2003) ei ole ensimmäinen esittämässä tieteiden yhtenäisyyttä. Esimerkiksi Wilson
(1998) on saanut kunnian ”konsilienssin” käsitteen (uudelleen)esittelystä, ja hänen ideansa tieteiden
yhtenäisyydestä on levinnyt moneen eri suuntaan. Vaikka Wilsonin (1998) esitys on tuonut esille
voimakkaan viestin tieteiden yhtenäisyyden tarpeesta, niin emme kuitenkaan käytä Wilsonin (1998)
malleja. Mielestämme Wilsonin esitykset ovat kunniakkaita, mutta ne keskittyvät paljolti
sosiobiologiaan, ei niinkään tieteiden yhtenäisyyden rakentamiseen. Toisaalta emme hyväksy
epämääräisiä tarinoita ja urbaaneja legendoja, joilla sosiobiologia yritetään kritisoida. Pikemmin
lähdemme siitä, että Henriques (2003) aloittaa mallin rakentamisen ja sosiobiologia(kin) asettuu
tällöin omalle paikalleen ilman epämääräisiä tarinoita.
588
589
590
591
592
593
594
595
596
597
598
599
600
601
602
603
604
605
606
607
608
609
610
611
612
613
614
615
616
617
618
619
620
621
622
623
624
625
626
627
628
629
630
631
632
21 / 374
633
146. Jako kolmeen: systeemi, prosessi ja varianssi
Kun aikaisempia teoksia (Rannila 2011, 2012, 2013) tarkastelee tarkasti, niin monessa kohtaa on
käytetty erityisesti prosessien ja systeemien kuvausta. Tietysti on selvää (esim. Burton-Jones,
McLean & Monod 2011), että kukin näkökulma (systeemi, prosessi ja varianssi) pitäisi hajottaa
tarkemmin eri osiin.
Tässä kohtaa ei ole tarpeellista toistaa luvun 102 (Rannila 2013, sivulta 13 alkaen) sisältöä
uudelleen.
146.1. Systeemeistä
Mikä on systeemi? Kun systeemin teoria johdetaan tarpeeksi yleiselle tasolle voidaan esittää
seuraava määritelmä:
Systeemi on kokoelma toisiinsa vaikuttavia tekijöitä.
System is complex of interacting elements (Bertalanffy 1969).
634
635
636
637
638
639
640
641
642
643
644
645
646
647
648
649
650
651
652
146.2. Prosesseista
653
Prosessin voi määritellä tapahtumaketjuksi, jossa jokin kohde on alkutilassa ja käsittelyvaiheiden
jälkeen kohde saavuttaa lopputilan.
654
655
656
657
146.3. Varianssi – oikein ymmärretty tai väärin ymmärretty
658
Varianssi näkökulmana on ollut minulle hankalin ymmärtää. Itse olen ajatellut/käsittänyt, että
kyseessä on joukko muuttujia, joiden arvot vaihtelevat eri tavoin. Tällöin ajan hetken kohdalla voisi
katsoa eri muuttujien arvon, eli kyseessä olisi jonkinlainen läpileikkaus nykyisestä tilanteesta.
659
660
661
662
663
146.4. Kokonaisnäkemys
664
Aikaisemmin olen peräänkuuluttanut kokonaisnäkemystä, joten systeemien, prosessien ja varianssin
yhdistelmillä voi kehittää tarkempaa kokonaisnäkemystä.
665
666
667
668
22 / 374
669
147. Tilanteen ja prosessin ero?
670
Onko prosessikuvaus väärin tai onko laajentuva sosiaalinen tilan/tilanteen kuvaaminen väärin?
Varsinaisesti kumpikaan ei ole väärässä, mutta niiden samanaikaisuuden osoittaminen on oma
ongelmansa. Järvinen (1980, 1998) osoittaa, että prosessikaan ei ole yksiselitteinen käsite tai
kokonaisuus.
Tässä kohtaa voimme todeta, että maailman näkeminen prosesseina tai laajentuvina tiloina riippuu
henkilön suuntautumisesta yksityiskohtiin. Baron-Cohen ym. (2009) osoittavat, että autismin
jatkumoon (autism spectrum) kuuluvilla henkilöillä on hyvä tai erinomainen kyky nähdä
säännönmukaisuuksia (systemeering, systemointi) saaduissa syötteissä/ärsykkeissä (recognizing
repeating patterns in stimuli). Esimerkkejä tällaisesta systemoinnin kyvykkyydestä ovat seuraavat:
–
–
–
–
–
–
–
kerättävät (collectible systems)
mekaaniset/koneelliset (mechanical systems)
numeeriset (numerical systems)
käsitteelliset/abstraktit (abstract systems )
luonnolliset systeemit (natural systems)
sosiaaliset/ihmissysteemit (social systems )
liikunnalliset (motoric systems).
Edellä olevat systeemit ovat esimerkkejä, mutta autismin jatkumon mukaisesti eri ihmiset näkevät
erilaisia säännönmukaisuuksia; Tietyllä tavalla lahjakas (jopa huippulahjakas eli savantismi)
autismin spektrin henkilö pystyy näkemään säännönmukaisuuksia paljon nopeammin verrattuna eiautistisiin henkilöihin.
Mitä tämä tarkoittaa? Riippuen henkilön lahjakkuuden tasosta hänellä on kyky erottaa pysyviä
prosesseja verrattuna pysymättömiin prosesseihin. Lisäksi eri henkilöillä on vaihteleva kyvykkyys
nähdä säännöllisiä aliprosesseja laajempien prosessikokonaisuuksien osina. Missä toinen näkee
hyvin epäselvän tilanteen, niin toinen voi nähdä tilanteen säännönmukaisessa prosessissa.
Hannus (1997) kuvaa termiä ”prosessijohtaminen”, ja osoittaa prosesseihin voitavan ottaa hyvin
monenlaisia näkökulmia. Taas verrattuna autismin jatkumon lahjakkuuteen (Baron-Cohen ym.
2009) voidaan todeta, että riippuen henkilön lahjakkuuden tasosta pystyy hän näkemään erilaisia
näkökulmia ja erilaisia säännönmukaisuuksia prosesseissa, eikä hän näe yksittäistä tilannetta
epäselvänä tilanteena.
Ensimmäisenä määrittelynä voimme tehdä, että prosessi on tilanmuutos, jossa kohde muuttuu tilasta
toiseen. Kohteina voi pitää esimerkiksi ainetta, ihmisiä ja informaatiota.
kohde
(tila 1)
toiminnot
(prosessi)
kohde
(tila 2)
toiminnot
(prosessi)
671
672
673
674
675
676
677
678
679
680
681
682
683
684
685
686
687
688
689
690
691
692
693
694
695
696
697
698
699
700
701
702
703
704
705
706
707
708
709
kohde
(tila 3)
Kuva: Prosessi tilamuutoksen aiheuttajana
Eli näin kohteen pitäisi mennä prosessista toiseen, ja lopulta kohde voitaisiin siirtää
710
711
712
713
23 / 374
yhteisön/vastaavan ulkopuolelle toiselle yhteisölle/vastaavalle. Kun prosessia tarkastelee
tarkemmin, niin tietysti yksittäinen prosessi voidaan edelleen jakaa pienempiin osiin.
Toisaalta ei ole periaatteessa mitään rajaa, että kuinka tarkasti jokin prosessi jaettaisiin toimintojen
ketjuksi. Kuten edellä olevasta kuvasta näkyy, niin kuvauksen tasoja voisi olla kolme, kaksi tai yksi.
Toisaalta on niin, että tietysti tilanne vaihtelee siinä vaiheessa kun prosessien toimintoja tehdään,
minkä vuoksi prosessin oikeaan toteutukseen voi tulla vaihtelua. Toisaalta jokainen prosessi vaatii
oman alustuksensa, että kaikki prosessin toiminnot voi tehdä halutussa järjestyksessä.
alustaminen
kohde
(tila 1)
toiminnot
(prosessi)
kohde
(tila 2)
lopettaminen
tilanteen
vaihtelu
1
2
3
tilanteen
vaihtelu
tilanteen
vaihtelu
2.1.
2.2.
2.3.
tilanteen
vaihtelu
tilanteen
vaihtelu
2.2.1.
2.2.2.
2.2.3.
tilanteen
vaihtelu
Kuva: Prosessin vaihtelu tilanteesta riippuen / Mahdollisuus mallintaa monta kerrosta
Tämän jälkeen voimme edelleen erotella prosessien toteuttajat (P1, P2), jotka oikeasti toteuttavat
prosessit. Seuraavan kuvan esimerkissä on kaksi toimijaa, jotka muuttavat yhdessä kohteen tilasta 1
tilan 2 kautta lopulta tilaan 3.
kohde
(tila 1)
toiminnot
(prosessi)
kohde
(tila 2)
kohde
(tila 2)
toiminnot
(prosessi)
P1
714
715
716
717
718
719
720
721
722
723
724
725
726
727
728
729
kohde
(tila 3)
P2
Kuva: prosessit ja kaksi toimijaa
Mutta mitä jää kahden tilanmuutoksen väliin? Tarkasti ottaen vaaditaan kohteen siirtoa, mahdollista
viestintää/kommunikaatiota toimijoiden välillä, ja lopuksi itse kohteen siirto (Järvinen 1980). Kun
toisaalta otetaan huomioon, että tilanne vaihtelee, niin vaaditaan huomiointia sille, että jonkin
prosessin voi oikeasti aloittaa sopivassa tilanteessa. Tätä kuvaamme seuraavalla kuvalla (Perustuen
Järvinen 1998).
730
731
732
733
734
735
736
737
738
24 / 374
kohde
(tila 1)
toiminnot
(prosessi)
kohde
(tila 2)
kohde
(tila 2)
toiminnot
(prosessi)
kohde
(tila 3)
koordinointi
P1
P2
SIIRTO
Kuva: Kohteen siirrosta johtuvat ylimääräiset (työ)tehtävät.
Davenport (2005) esittää, että (yrityksen) prosessit voidaan mallintaa ja siirtää tämän jälkeen
kilpailutuksen kautta parhaimmalle suorittajalle toiseen yritykseen. Tällöin voimme sanoa, että tässä
on käsityksenä prosessien mallinnettavuus ja siirrettävyys. Kun toisaalta olemme edellä
huomioineet tieteen yhtenäisyyden, materian, elämän, mielen ja kulttuurin, niin voimme täydentää
edellä kuvattua mallia ihmisen mielellä.
Davenportin (2005) ajatus on, että prosessit voisi siirtää prosessimalleilla uuteen paikkaan, ja
prosessien suoritus onnistuisi prosessimallin avulla. Toisaalta ongelmaksi tulee, että toisessa
paikassa on erilaiset tilanteet, ja prosessimallien ajaminen näihin uusiin (tilanne)järjestelmiin vaatii
sovittamista erilaisiin tilanteisiin. Lisäksi ongelmaksi tulee, että toisessa paikassa olevan ihmisen
mielen pitäisi ymmärtää/käsittää/huolehtia prosessien suoritus ja kohteiden siirto oikein.
Tässä palaamme takaisin Baron-Cohen ym. (2009) esittämään systemoinnin käsitteeseen. Jos
oletamme, että Davenportin (2005) esittämällä prosessimallilla siirretään prosesseja toiseen
paikkaan, niin ongelmaksi tulee, että eri ihmiset näkevät prosessit eritasoisina; toinen näkee paljon
prosessin osia ja toinen pitää niitä epäselvänä tilanteena.
Toisaalta on lisäksi huomioitava, että tilanteesta riippuen ihmisellä voi olla suoritettavana useampia
tehtäväkokonaisuuksia päällekkäin. Eli tämä tarkoittaisi, että siirtoja voi olla varastossa, eli jossain
varastossa on kohteita tietyssä tilassa odottamassa seuraavia toimintoja muuttamaan kohteen tilaa.
Jälleen palaamme siihen, että tilanteesta riippuen ihmisen on valittava järjestys, jossa hän käy läpi
varastoituja kohteita. Edelleen yksittäinen prosessimalli ei välttämättä anna vastausta siihen, että
mikä kohde on ensimmäisenä laitettava menemään läpi tilamuutos prosessin toiminnoissa.
Lopuksi on kiinnitettävä huomiota siihen, että yksi yksittäinen ihminen voi mielessään sisältää vain
tietyn määrän erilaisia näkökulmia. Käytännön elämässä tämä näkyy erilaisien yhteisöjen
järjestäytymisestä. Jonkin näkökulman ymmärtäminen voi vaasia vuosienkin työn, jotta pääsee edes
alustavasti ymmärrykseen jostain aihealueesta.
Lopuksi voi todeta, että yleensä jossain yhteisössä EI ole oikeasti mallinnettu prosesseja. JOS
prosessimalleja ei ole aikaisemmin tehty, niin uusi tietojärjestelmähanke pakottaa kuvaamaan
prosessit jollain tasoilla. Prosessien mallinnus on monesti todella kova ponnistus, koska prosessit
pitäisi pystyä kuvaamaan hyvin yksityiskohtaisesti. Ylimalkaiset prosessimallit vaativat paljon
kysymyksiä eri sidosryhmille, mikä luonnollisesti voi hidastaa kehitttämishanketta.
739
740
741
742
743
744
745
746
747
748
749
750
751
752
753
754
755
756
757
758
759
760
761
762
763
764
765
766
767
768
769
770
771
772
773
774
775
25 / 374
776
148. Systeemeistä – erilaisia ajattelijoita on paljon!
777
Edellä on todettu, että tieteen voisi yhtenäistää, jolloin olisi hallittavissa kokonaisuus, jonka osia
voitaisiin muuttaa. Tällöin voidaan puhua tieteen järjestelmästä tai systeemistä. Seuraavaksi
pohdimme systeemejä yleisesti, jonka jälkeen voimme pohtia erikseen juuri meitä kiinnostavia
systeemejä.
778
779
780
781
782
783
148.1. Systeemeistä yleisesti
784
Mikä on systeemi? Kun systeemin teoria johdetaan tarpeeksi yleiselle tasolle voidaan esittää
seuraava määritelmä:
Systeemi on kokoelma toisiinsa vaikuttavia tekijöitä.
System is complex of interacting elements (Bertalanffy 1969).
Ackoff (1971) toteaa, että systeemejä koskevat käsitteet eivät itsessään ole systemaattinen
kokonaisuus. Hän tarjoaa meille seuraavan tarkastelukehikon systeemejä varten.
1.
Systeemi on joukko toisiinsa vaikuttavia osia/elementtejä. Jokainen osa/elementti liittyy
toisiinsa joko epäsuorasti tai suoraan.
2.
Käsitteellinen systeemi koostuu pelkästään käsitteistä.
3.
Käsinkosketeltava systeemi (concrete), eli siinä on vähintään kaksi (käsinkosketeltavaa)
kohdetta.
4.
Systeemin tila merkitsee systeemin osasten tilaa tietyllä hetkellä.
5.
Jokaisella systeemillä on ympäristö. Osa ympäristön osasista vaikuttaa tai on vaikuttamatta
systeemiin.
6.
Myös systeemin ympäristöllä voi olla jokin tila.
7.
Suljetulla systeemillä ei ole ympäristöä. Avoimella systeemillä on ympäristö. Tosiasiallisesti
systeemien tutkijat eivät ole löytäneet monia täydellisen suljettuja systeemejä, joten
mielenkiinto on jatkuvasti kohdistunut avoimiin ja monimutkaisiin systeemeihin.
8.
Tapahtuma on vaihe, jolloin systeemin jokin osa on tietyssä tilassa tietyn aikaa.
9.
Yksitilainen systeemi ei muuta tilaansa, eli tilanmuutokset näissä systeemeissä ovat hyvin
harvinaisia.
10.
Monitilainen (dynaaminen) systeemi voi vaihtaa tilaansa, vaikkakin se voi olla avoin tai
suljettu systeemi.
785
786
787
788
789
790
791
792
793
794
795
796
797
798
799
800
801
802
803
804
805
806
807
808
809
810
811
812
813
814
815
816
817
818
819
820
821
822
26 / 374
11.
Tilaansa ylläpitävä systeemi (homeostatic, homeostaattinen) koostuu monitilaisista osista,
mutta se pitää ulkoisen tilansa muuttamalla sisäistä tilaansa ympäristön vaikutuksien
perusteella.
12.
Reaktio (reaction) on systeemin tilanmuutos, joka johtuu jostain tapahtumasta.
13.
Vaste (response) on systeemin tilanmuutos myöskin, mutta sen ei tarvitse välttämättä tuottaa
mitään systeemistä ulospäin tarjottavaa tulosta/syötettä.
14.
Toiminnot (acts) ovat systeemin sisäisen tilan muutoksia, mutta näiden ei tarvitse tuottaa
mitään ulospäin tarjottavaa tulosta/syötettä.
15.
Käytös (behaviour) on systeemin vastaus johonkin muutokseen, eli ulospäin tarjottava
tulos/syöte. Tämän perusteella systeemit voidaan jakaa käyttäytymisen perusteella
seuraaviin luokkiin:
–
tilaa ylläpitävät (state-maintaining)
–
tavoitteellinen (goal-seeking)
–
tarkoitushakuiset (purposeful)
–
monitavoitteelliset tarkoitushakuiset (multi-goal-seeking purposeful)
16.
Tilaa ylläpitävä systeemi (state-maintaining) osaa toimia yhdellä tavalla yhteen syötteeseen,
eli siihen vaikuttava syöte vaikuttaa ulospäin tarjottavaa tulosta/syötettä. Kuitenkaan nämä
systeemit eivät ole oppivia, koska niillä ei ole muistia.
17.
Tavoitteellisella systeemillä on muisti ja kyky valita käytöksensä. Eli toisin sanoen
tavoitteellinen systeemi voi tuottaa ulospäin tarjottavan tuloksen/syötteen useilla eri tavoilla.
18.
Prosessi on tavoitehakuisuuden funktio / tapahtumien joukko, joka pyrkii koko ajan
lähemmäksi tavoitetta.
19.
Tavoitteellinen systeemi pyrkii tuottamaan yhden tietyn tuloksen, vaikkakin se osaa valita
eri tavoitteiden välillä.
20.
Tavoitehakuinen systeemi voi tuottaa saman tuloksen eri tavoin, mutta se osaa myös muuttaa
tavoitteitaan ja toimintojaan. Eli toisin sanoen tällaisella systeemillä on oma tahto.
21.
Tavoitehakuinen systeemi osaa arvioida tuloksen suhteellisen arvon (välillä 0.0-1.0), ja osaa
arvioida myös halutun arvon.
22.
Tavoite on tavoitehakuisen systeemin tilanne, joka vastaa toivottavaa tulosta tiettyjen ajan
hetkien välillä.
23.
Päämäärä (objective) on tavoitehakuisen systeemin kyky asettaa tavoitteita
järjestelmällisesti, jolloin yksi tavoite johtaa toiseen tavoitteeseen.
25.
Täydellisyys (ideal) tavoite, jota ei voi saavuttaa jollain aikavälillä, mutta jota voi tavoitella
ilman rajoituksia.
26.
Täydellisyyttä tavoitteleva (ideal-seeking) systeemi, joka osaa asettaa päämääriä ja
823
824
825
826
827
828
829
830
831
832
833
834
835
836
837
838
839
840
841
842
843
844
845
846
847
848
849
850
851
852
853
854
855
856
857
858
859
860
861
862
863
864
865
866
867
868
869
870
871
872
27 / 374
tavoitteita.
Edellä Ackoff (1971) olevan perusteella systeemit voi luokitella uudelleen seuraavasti:
–
–
–
–
–
–
tilaa ylläpitävät (state-maintaining)
tavoitteellinen (goal-seeking)
monitavoitteelliset (multi-goal-seeking)
tavoitteellinen (purposive)
tavoitehakuiset (purposeful)
täydellisyystavoitteiset (ideal).
148.2. Systeemin käytös kohteena
884
Rosenblueth, Wiener & Bigelow (1943) esittävät kuinka systeemin ulkoinen käytös tai tavoite voi
olla pelkkänä mielenkiinnon kohteena, jolloin ei välitetä systeemin sisäisestä rakenteesta. He
kuitenkin (Rosenblueth, Wiener & Bigelow 1943) esittävät muutaman vahvan käsitteen, joka
vaikuttaa vielä nykyäänkin kaikessa systeemeistä kertovassa kirjallisuudessa:
–
–
–
–
–
–
–
–
–
873
874
875
876
877
878
879
880
881
882
883
sisään tuleva syöte (input)
ulospäin annettava syöte (output)
systeemin käyttäytyminen: tavoitteellinen tai tavoitteeton
palaute (feed-back or teleological)
ei-palaute (non-feed-back or non-teleological)
positiivinen ja negatiivinen palaute (positive or negative feedback)
jatkuva palaute (continuous feed-back)
ennustettava käyttäytyminen (predictive behavior)
ennustamaton käyttäytyminen (non-predictive behavior).
Tällaista systeemien luokkaa kutsumme tässä kohtaa ”mustan laatikon” systeemiksi, jossa annetaan
jokin syöte systeemiin, ja lopputuloksena on jokin toinen syöte. Toisaalta systeemi itse saa
palautetta (feed-back) omasta lopputuloksestaan. Kuvallisesti voimme kuvata tätä seuraavasti.
885
886
887
888
889
890
891
892
893
894
895
896
897
898
899
900
901
902
903
904
palaute
syöte
sisään
syöte
ulos
Kuva: Systeemi "mustana laatikkona", sisään- ja ulostuleva syöte tunnistetaan.
Rosenblueth, Wiener ja Bigelow (1943) eivät varsinaisesti esitä mustan laatikon systeemiä, mutta
heidän esittämät peruskäsitteet ovat esillä aina ja kaikissa systeemejä käsittelevissä kirjoituksissa
jossain muodossa.
148.3. Systeemin sisältö kohteena
905
906
907
908
909
910
911
912
913
28 / 374
Bertalanffy (1950) esittelee avoimen systeemin ajatuksia. Hänen mukaansa fysiikka ja fysikaalinen
kemia (physics and physical chemistry) ovat käsitelleet suljettuja systeemejä, joissa on voitu havaita
jokin tasapainotila (equilibrium). Toisaalta elävät/avoimet systeemit eivät koskaan saavuta
täydellistä tasapainotilaa, mutta voivat saavuttaa vakaan tilan (steady state).
Suljettu systeemi saavuttaa jossain vaiheessa aikariippuvan tasapainotilan (equilibrium). Avoin
systeemi taas toisaalta saavuttaa aikasidonnaisen vakaan tilan (steady state), jolloin systeemi pysyy
kokonaisena/vakaana (constant) eri vaiheessa, mutta siltikin siinä voi olla osatekijöiden
(components) vaihtuvuutta. Avoin systeemi kuitenkin pyrkii tavoittelemaan tasapainotilaa
kuitenkaan saavuttamatta sitä, mutta tämän seurauksena avoin systeemi tekee työtä.
Avoimet elävät systeemit (Bertalanffy 1950) voivat saavuttaa saman lopputuloksen, vaikka niillä
olisikin ollut erilaiset lähtötilanteet (equifinality), eli niiden prosessit eivät ole ennalta määrättyjä.
Avoimet elävät systeemit voivat myös muuttua monimutkaisemmiksi, ja niiden sisäinen järjestys
voi muuttua. Toisaalta tasapainotila (equilibrium) tarkoittaa, että avoin systeemi on kohtaamassa
loppunsa, eli se ei olisi enää avoin tai elävä, vaan kuollut systeemi. Tämän vuoksi avoimessa
elävässä systeemissä on mahdollista tasapainotila, jossa eri tasoilla olevat prosessit hallitsevat
sisään- ja ulostulevia syötteitä. Toisaalta avoin elävä systeemi pystyy vastaamaan useisiin erilaisiin
syötteisiin, ja muuttamaan sisäistä rakennettaan. Loppujen lopuksi Bertalanffy (1950) toteaa tarpeen
yleiselle systeemiteorialle.
Kuvallisesti voimme edellä olevaa kuvata seuraavasti, vaikka Bertalanffy (1950) ei tällaista kuvaa
esittänyt.
914
915
916
917
918
919
920
921
922
923
924
925
926
927
928
929
930
931
932
933
934
935
936
palaute
syöte
sisään
osasysteemit
syöte
ulos
Kuva: Avoin systeemi, "white box", osasysteemit voivat olla nähtävillä.
148.4. Kybernetiikan hajoaminen ja systeemien luokituksien erilaisuus
Seppänen (2000) tekee hyvin laajan katsauksen päätyen kybernetiikan nousuun ja hajaantumiseen
(luku 1.13.2, sivu 74) erilaisiksi alahaaroiksi, joista yksi on tietojenkäsittelytiede (computer
science). Merkittävää kuitenkin, että ennen hajaantumista ehdittiin pohtia yleistä systeemien teoriaa,
jonka jälkeen eri alahaarat kybernetiikasta haarautuneena alkoivat esitellä omia systeemien
luokituksiaan. Kaikissa näissä alahaaroissa on kuitenkin periytynyt kybernetiikasta tutut aiheet:
palaute (feedback), kontrolli (control) ja kommunikaatio (communication). Tässä kohtaa on
todettava, että Seppäsen (2000) tapaiset laajat katsausesitelmät ovat joskus hyviä luettavia erityisesti
nuoremmille asianharrastajille.
Kybernetiikan hajautumisen kautta pääsemme yleiseen systeemiteoriaan. Ylinen (2000) esittää
lyhyesti, kuinka laajassa systeemissä on eri osia: sisääntulevan syötteen kontrolli, ulostulevan
syötteen kontrolli, systeemin itsensä tuottamaan palautteen kontrolli ja osasysteemit. Tästä voimme
esittää seuraavan kuvallisen kaavion.
937
938
939
940
941
942
943
944
945
946
947
948
949
950
951
952
953
954
955
29 / 374
S0
u1
S
S1
in
u0
y1
y
u
[C 3 C 4 ]
y0
C2
yN
uN
SN
Kuva: Systeemin yleinen malli, perustuen Ylinen (2000).
Mallissa on systeemien esittämiseen tutut tekijät: sisääntulo (u), ulostulo (y), kontrolli ennen ja
jälkeen (C), ja systeemin eri osat (S1->Sn). Ylisen (2000) esittämää mallia voi kritisoida, että se on
liian yleinen (theory of everything). Asia onkin juuri näin, sillä Ylinen viittaa siihen, että yleisestä
mallista voidaan johtaa erilaisia systeemien teorioita. Ja näinhän on käynyt, ja systeemeistä on
useita erilaisia luokituksia 7, ja näitä erilaisia luokituksia esiintyy kirjallisuudessa, jolloin kunkin on
valittava parhaaksi katsomansa luokitus.
Systeemien luokituksen ongelma on periytynyt tietojenkäsittelytieteisiin, ja tarkastelemalla
aikaisempien julkaisujen alaviitteitä 8 yhdessä ja erikseen (Jahnukainen 1970, Kostamo 1965)
voidaan havaita systeemien luokituksien vaihtelevan kirjoittajasta toiseen jo pidemmän aikaa (esim.
Aulinin (1989) luokitus).
Näin olemme voineet johtaa, että erilaiset kokonaissysteemit, joihin liittyy tietoteknisiä järjestelmiä,
ovat itse asiassa hyvin monimutkaisia. Kokonaissysteemiin voi tulla hyvin erilaisia syötteitä, jotka
voivat olla määrämuotoisia tai vapaamuotoisia. Tällöin jokin osajärjestelmä on vastuussa syötteen
vastaanottamisesta ja syötteiden jakamisesta osajärjestelmiin. Edellä mainitulla tavalla voi todeta,
että osajärjestelmät ovat hyvin erilaisissa tiloissa kullakin ajan hetkellä. Kukin osajärjestelmä vastaa
omalla tavallaan annettuihin syötteisiin. Lopuksi jokin osajärjestelmä on vastuussa osajärjestelmien
antamien syötteiden kokoamisessa, ja lopullinen ulos annettava syöte on kokonaisvastaus
alkuperäiseen syötteeseen.
Tässä kohtaa voi vielä erikseen todeta, että ihmisiä sisältävä kokonaissysteemi ei koskaan palaa
alkuperäiseen tilanteeseen, ja tämän vuoksi ihmisistä koostuva järjestelmä on aina erilaisessa
tilassa, joka on erilainen alkutilanteeseen nähden.
7
8
Metodioppaassa (Järvinen ja Järvinen 2004) esiintyy Aulin-Ahmavaaran (Aulin 1989) systeemien luokitus.
Alaviitteetkin on syytä lukea, koska niistä löytyy aina kaikkea mielenkiintoista.
956
957
958
959
960
961
962
963
964
965
966
967
968
969
970
971
972
973
974
975
976
977
978
979
980
981
982
983
30 / 374
148.5. Systeemien systeemi
984
Näin ollen voi todeta, että tarvittaisiin integroiva tapa katsoa systeemiä, mihin Jahnukainen (1970)
ja Kostamo (1965) viittaavat tasoperiaatteella, jolloin kaikki tarvittavat tarkastelukulmat mentäisiin
hallitussa järjestyksessä systeemin kuvauksen ja toteuttamisen mahdollistamiseksi.
Toisaalta voi todeta, että yksittäinen iso systeemi voidaan jakaa useisiin erilaisiin osa- tai
alasysteemeihin, ja taas yksittäinen osasysteemi voi koostua pienemmistä systeemeistä. Missä
menee raja ja kuinka hallita tällainen monimutkaisuus? Ilmeinen lähestymistapa on systeemien
systeemi (System of Systems, SoS), jossa lähtökohdaksi otetaan, että erilaisia osa- ja alasysteemejä
on runsaasti.
Sousa-Poza & Kovacic (2008) kirjaavat aikaisemman tutkimuksen perusteella systeemien
systeemien olevan monimutkaisten metasysteemien yhdentämistä/yhdistämistä. Seuraavat voidaan
todeta aikaisemman (Sousa-Poza & Kovacic 2008) kirjallisuuden perusteella:
1.
[systeemien systeemi] sisältää itsenäisiä osia, joiden pitää tuottaa haluttu lopputulos.
2.
ajassa esiin nouseva käyttäytyminen (emergent)
3.
ajassa kehittyvät käyttäytyminen (evolutionary)
4.
monimutkaiset yhteensopivuudet
5.
sisältää sosiaalisen / ihmislähtöisen osan
6.
sisältää monimutkaisia asiayhteyteen / kontekstiin liittyviä asioita
7.
ovat [ennalta] ennustamattomia.
Sousa-Poza & Kovacic (2008) ehdottavat laajahkon tutkimusohjelman monimutkaisten systeemien
systeemien tutkimukselle.
DiMario, Cloutier & Verma (2008) esittelevät erilaisia tarkastelukehikkoja. Seuraavassa kuvassa on
muutaman tarkastelukehikon mahdollisuus, kun kuution särmiin lisätään erilaisia tarkasteltavia
tekijöitä kunkin lukijan oman ajatusmaailman mukaisesti. DiMario, Cloutier & Verma (2008)
tarkasti ottaen laajensivat Zachmanin tarkastelukehikkoa vastaamaan systeemien systeemin
tarkastelua.
What, How, Where, Who, When, Why
Mitä, Kuinka, Missä, Kuka, Milloin, Miksi
Scope of System of Systems
Systeemien systeemin laajuus
985
986
987
988
989
990
991
992
993
994
995
996
997
998
999
1000
1001
1002
1003
1004
1005
1006
1007
1008
1009
1010
1011
1012
1013
1014
Other perspectives
Muut tarkastelutavat
Stakeholders
Sidosryhmät
Connectivity, Autonomy, Belonging, Diversity, Emergence
Liittyneisyys, Itsenäisyys, Osallisuus, Erilaisuus, Esiinnousevuus
Kuva: Erilaiset tarkastelukehikkojen yhdistelmien mahdollisuudet kuution särminä
Bahill ja Botta (2008) listaavat pitkän listan periaatteista, joita on noudatettava systeemien
suunnittelussa, ja kopioimme tämän listan tähän:
Use models to design systems
Use hierarchical, top-down design
1015
1016
1017
1018
1019
1020
1021
1022
31 / 374
Work on high-risk items first
Prioritize
Control the level of interacting entities
Design the interfaces
Produce satisficing designs
Do not optimize early
Maintain an updated model of the system
Develop stable intermediates
Use evolutionary development
Understand your enterprise
State what, not how
List functional requirements in the use cases
Allocate each function to only one component
Do not allow undocumented functions
Provide observable states
Identify things that are likely to change
Write extension points
Group data and behavior
Use data hiding
Write a glossary of relevant terms
Envelope requirements
Create design margins
Design for testability
Design for evolvability
Build in preparation for buying
Create a new design process
Change the behavior of people
Rapid prototyping
Develop iteratively and test immediately
Create modules
Create libraries of reusable objects
Use open standards.
Kaikki nämä periaatteet (Bahill & Botta 2008) ovat varmasti kannatettavia, ja niille esitetään
aikaisemmasta kirjallisuudesta erilaisia perusteluita. Kiinnitämme kuitenkin huomiota siihen, että
esimerkiksi Parnas (1972) päätyy hierarkkiseen tarkastelutapaan; Lisäksi Parnas (1972) huomioi,
että hierarkkisen rakenteen selvitys ja systeemin jakaminen osiin on kaksi erillistä tehtävää.
1023
1024
1025
1026
1027
1028
1029
1030
1031
1032
1033
1034
1035
1036
1037
1038
1039
1040
1041
1042
1043
1044
1045
1046
1047
1048
1049
1050
1051
1052
1053
1054
1055
1056
1057
1058
1059
1060
148.6. Synergeettinen / Synergetics
1061
Yksi tapa huomioida systeemejä on synergeettinen näkemys (Haken 2007). Myös synergeettinen
näkemys huomioi, että yksittäinen systeemi koostuu useasta eri osasta. Yksittäinen systeemi sisältää
tietyt järjestyksen vakiot / parametrit. Tietyssä pisteessä vakiot / parametrit kohtaavat epätasapainon
pisteen, ja systeemi heilahtaa (fluctuation), ja muutos voi tapahtua ilman tasapainotilaa
(equilibrium). Esimerkiksi aivojen yhteydessä (Haken 2006) voi todeta, että systeeminä aivot etsii
itse omat rakenteensa, eikä tätä voi määrätä ulkopuolelta. Voisi tietysti ajatella, että jokin systeemi
saavuttaa tasapainotilan (equilibrium, kts. Izhikevich 2007), kunhan systeemin annetaan vain löytää
tämä tasapainotila. On kuitenkin niin, että tasapainotiloja on hyvin monenlaisia (esimerkiksi yksi-,
kaksi- tai kolmiulotteiset tasapainotilat).
1062
1063
1064
1065
1066
1067
1068
1069
1070
1071
32 / 374
Otamme huomioon, että synergeettisen lähestymistavan mukaisesti systeemin osina voi olla useita
tekijöitä alkaen atomista päätyen kulttuuriin. Aikaisemman perusteella (esim. Henriques 2003) on
mahdollista tehdä kuvaus jostain systeemistä, koska systeemi voi sisältää siis aineellisia (materia),
eläviä osia, eläviä mielen sisältäviä osia ja kulttuurisia tekijöitä.
Haken, Wunderlin & Yigitbasi (1995) kuvaavat synergeettistä näkökulmaa seuraavasti:
i)
Systeemi koostuu useammasta osa/alasysteemistä. Tämä mahdollistaa systeemin
kuvauksen kahdella hierarkkisella tasolla: mikroskooppinen ja makroskooppinen.
ii)
Osa/alasysteemit ja niiden suhteet muodostavat monimutkaisen ei-lineaarisen
systeemin.
iii)
Ilmeisesti systeemin tulee olla avoin. Tämä mahdollistaa, että systeemit voivat
ajautua kauaksi tasapainotiloista (equilibrium), ja tämä on myös tarvittava ehto
itseohjautuvuudelle/itsejärjestäytymiseen (self-organisation).
Haken (1980) esittää tavoitteena, että synergeettinen näkemys pystyisi luomaan yhtenäistä tiedettä.
Yleisesti ottaen on kaksi lähestymistapaa:
1.
Systeemin jakaminen/kuvaaminen pienempiin ja pienempiin osiin.
2.
[Systeemin] toiminnan havainnointi (observation).
Toisaalta on niin, että pieni muutos systeemin ympäristössä voi aiheuttaa merkittäviä muutoksia
osasysteemeissä ja niiden järjestyksessä. Makroskooppisella tasolla voi todeta, että yhteiset
(collective) tilat määrittelevät kokonaissysteemin järjestyksen. Mikroskooppisella tasolla
osa/alasysteemit ovat määrättyjä (slaved) yleisemmän tason järjestyksestä. Esimerkkinä voi pitää
pienen lapsen kielen oppimista, jolloin ylemmän tason järjestyksenä kieli määrittelee muita
osasysteemejä. Vastaavalla tavalla ideologisen tai uskonnollisen ryhmän alasysteemit ovat
määritellyn uskonnon tai ideologian mukaisesti.
Synergeettisestä näkökulmasta voimme siis todeta, että systeemit voivat heilahdella (fluctuate)
ulkopuolisten vaikutusten seurauksena, jolloin niiden sisäinen järjestys voi muuttua.
Huomionarvoista tälle esitykselle on, että systeemejä voi tarkastella ylhäältä alaspäin (top-down) tai
alhaalta ylöspäin (bottom-up) (Haken, Wunderlin & Yigitbasi 1995). Kummassakin näkökulmassa
tulee vastaan osasysteemien määräytyminen (enslaving) ylemmän järjestyksen mukaisesti, ja
ylempi järjestys voi taas muuttua ulkoisesta vaikutuksesta. Tämän lisäksi voidaan siis havainnoida
systeemin käyttäytymismalleja, eli käyttäytymismallien muodostamista ja käyttäytymismallien
havainnointia.
148.7. Systeemien (sisäisestä) hierarkiasta
Kuten edeltä näkyy, niin tarkasti ottaen edellä olevat tekstit ovat olleet osien kuvaamista, mutta
eivät hierarkkisia kuvauksia. Tämän vuoksi katsomme läpi hierarkkisen systeemin perusteita.
[Hyvän] systeemin suunnittelussa päädyttiin hierarkkiseen rakenteeseen (Bahill & Botta 2008,
Parnas 1972). Mutta mitä oikeastaan tarkoitamme hierarkialla? Tähän meille tulee avuksi AulinAhmavaara (1979a, 1979b).
Aulin-Ahmavaaran (1979a, 1979b) perusteella voimme sanoa, että hierarkian pitäisi olla riittävä
(requisite), eli sitä ei pitäisi olla turhaan.
Edellä olemme todenneet, että vaikutteet/häiriöt ympäristöstä voivat olla aineellisia, eläviä, mieleen
liittyviä tai kulttuurisia (Henriques 2003). Kun taas huomioimme, että säätelijä (R) pystyy
1072
1073
1074
1075
1076
1077
1078
1079
1080
1081
1082
1083
1084
1085
1086
1087
1088
1089
1090
1091
1092
1093
1094
1095
1096
1097
1098
1099
1100
1101
1102
1103
1104
1105
1106
1107
1108
1109
1110
1111
1112
1113
1114
1115
1116
1117
1118
1119
1120
33 / 374
käsittelemään hallitusti tietyn määrän syötettä/häiriötä, niin ohjauksen/kontrollin määrä riippuu tästä
säätelykyvystä. Toisaalta ohjaavat/kontrolloivat osat/henkilöt (G) pystyvät vastaavasti tiettyyn
määrään ohjausta, ja tästä seuraa seurauksena hierarkiaa, eli ylempiä ohjauksen/kontrollin tasoja.
Toisin sanoen säätelijöiden (R) käsittelykyky vaikuttaa pakollisen/välttämättömän hierarkian
määrää. Pieni säätelykyky tuottaa lisää hierarkiaa, ja vastaavasti suurempi sääntelykyky tuottaa
vähemmän hierarkiaa. Aulin-Ahmavaara (1979b) pohtii hierarkian määrää ihmisten muodostamissa
järjestelmissä, ja jokin taso hierarkiaa on välttämätöntä, koska kaiken hierarkian poisto johtaisi
pelkästään säätelijöiden joukkoon ilman ohjausta.
Toisaalta on edelleen huomioitava prosessinäkökulma; eli hierarkkinen systeemi mahdollistaa
prosessien suorittamisen, ja tässä on jännittävä ristiriita näkökulmien yhteensovittamisessa. Prosessi
voi suosia matalaa hierarkiaa, mutta ihmiset luovat aina oman hierarkiansa.
1121
1122
1123
1124
1125
1126
1127
1128
1129
1130
1131
1132
1133
1134
G
G1
D
Gn
G1
G2
Gn
R1
R2
Rn
E
Kuva: Hierarkian synty säätelystä (regulation) ja ohjauksesta (control) seurauksena,
kts. Teksti tarkempana selostuksena, koska kuva on yksinkertaistus Aulin-Ahmavaaran
esityksestä
148.8. Ristiriita hierarkian ja uudelleenjärjestymisen välillä?
Hierarkkisella järjestäytymismallilla tai hierarkkisella mallintamisella on omat etunsa, koska tällöin
voidaan hallita kokonaisuuksia ylhäältä alas johdettuina alasysteemeinä/osajärjestelminä. Toisaalta
totesimme, että synergeettisesti katsottuna voidaan todeta systeemin tilan vaihtelevan ajassa, ja
osasysteemit järjestäytyvät uuteen tilaan. Aulin-Ahmavaaran ( 1979a, 1979b) perusteella voi todeta,
että systeemit pyrkivät hierarkkiseen järjestäytymiseen. Toisaalta synergeettisesti (esim. Haken
1980) katsottuna systeemi voi olla jatkuvasti poissa tasapainotilasta, ja systeemi voi heilahdella
(fluctuate).
Kumpikaan näkökulma ei ole väärä – sopivan hierarkian määrä tavoittelu tai
uudelleenjärjestäytyminen – joten toteamme kummankin vaikuttavan erilaisiin systeemeihin, myös
ihmisten muodostamiin systeemeihin.
1135
1136
1137
1138
1139
1140
1141
1142
1143
1144
1145
1146
1147
1148
1149
1150
1151
1152
34 / 374
1153
149. Oma ajatus – osa 1: Systeemikuvaukset ilman ihmistä
Edellä olemme käsitelleet systeemien ajatusta eri tavoin. Yksinkertaisesti systeemi voi olla ”musta
laatikko”, jonka sisältöä ei saada helposti esille. Ja tietysti voi olla niin, että systeemiin ei saa
johdettua/syötettyä mitään, jolloin kyseinen systeemi olisi täysin suljettu systeemi. Ihmisen
maailma on täynnä eri tavoin avoimia systeemeitä, joten täysin suljetut systeemit ilman
johtamisen/syöttämisen mahdollisuutta ovat melko harvinaisia.
Tietysti voidaan koota joukko täysin suljettuja systeemeitä yhteen kasaan, vaikka niiden välillä ei
olisikaan mitään vaikutteita ja syötteitä mihinkään suuntaan.
Täysin suljettua systeemiä voidaan kuvata seuraavalla kuvalla.
Seuraavaksi voisi pohtia ”mustan laatikon” mahdollisuutta, jolloin sisäisesti tuntemattomaan
systeemiin saadaan ajettua erilaisia vaikutteita/syötteitä (D) ja toisaalta sama systeemi voi ajaa
eteenpäin erilaisia vaikutteita/syötteitä (E).
Selvä seuraus on siinä, että syötteet/vaikutteet (D ja E) osana systeemiä tarkoittavat, että
systeemissä pitää olla jokin avoin kohta, jotta syötteet/vaikutteet (D ja E) voivat mennä systeemistä
sisään ja ulos. Tämän vuoksi systeemillä pitää olla jokin kilpi (K), jossa on jokin avoin kohta
syötteiden/vaikutteiden (D ja E) sisään- ja ulostulolle.
Tässä vaiheessa emme vielä ottaneet kantaa, että millaisia nämä syötteet/vaikutteet (D ja E) voisivat
olla. Seuraavassa kuvassa on kuitenkin lisätty syötteet/vaikutteet (D ja E) osaksi systeemien
kuvausta.
1154
1155
1156
1157
1158
1159
1160
1161
1162
1163
1164
1165
1166
1167
1168
1169
1170
1171
1172
1173
1174
1175
1176
1177
1178
1179
1180
35 / 374
D
E
Edellä olemme pohtineet ainetta, elämää, mieltä ja kulttuuria, vastaavasti voisi pohtia aineellisia,
elollisia, mielen ja kulttuurin systeemeitä. Lisäksi voimme pohtia, että jossain systeemissä on yhtä
aikaa aineellisia, elollisia, mielen ja kulttuurin osasysteemeitä.
AINE
ELÄMÄ
MIELI
1181
1182
1183
1184
1185
1186
KULTTUURI
D
E
Toisaalta voi todeta, että kulttuurin systeemit ovat vain ihmisen ymmärrettävissä, ja erilaiset
perustelut (kulttuurin osina) voidaan laittaa erilaisiin järjestyksiin ja luokkiin. Kulttuurin
olemassaolo johtaa meidät systeemeihin, joiden osana on pakko olla ihmisiä.
Toisaalta aikaisemmin olemme pohtineet systeemiä ympäröimää kilpeä (K), joka voisi olla
aineellisen, elollisen, mielen ja kulttuurin muodostama. Toisaalta voidaan ajatella, että näitä kilpiä
voi olla useita yhtä aikaa, ja tällöin ne voivat olla monimutkaisesti
sisäkkäin/päällekkäin/yhtäaikaisia. Tästä voimme johtaa seuraavan kuvan.
1187
1188
1189
1190
1191
1192
1193
1194
1195
1196
36 / 374
AINE
ELÄMÄ
MIELI
KULTTUURI
Toisaalta voi pohtia, että edellä mainittu hierarkia on monesti väistämätöntä, jotta systeemi voi
toimia kokonaisuutena. Tämä tietysti johtaa meidät kysymykseen oikean ja tarvittavan hierarkian
määrään ja laatuun.
AINE
ELÄMÄ
MIELI
1197
1198
1199
1200
1201
1202
KULTTUURI
G
G1
D
Gn
G1
G2
Gn
R1
R2
Rn
E
Kun edelleenkin kulttuuri on mahdollista vain ihmiselle, niin tämän vuoksi on meidän on pohdittava
seuraavaksi ihmisen erityispiirteitä omana systeeminään sekä ihmisen erityispiirteitä osana erilaisia
systeemeitä.
1203
1204
1205
1206
1207
37 / 374
1208
150. Oma ajatus – osa 2: Ihmisestä systeeminä
1209
1210
150.1. Ihmisen mielestä
1211
Ahmavaara (1976) erottelee tajunnan (mielen) kolmen tekijän malliin, jonka voi esittää seuraavassa
kuvassa.
1212
1213
1214
1215
REAALIMAAILMA
T
A
J
U
N
T
A
tiedolliset
uskomukset
normit
arvot
TOIMENPITEET
Kuva: Tajunta ja uskomukset
(perustuen Leppänen, Järvinen ja Kerola (1978, s. 6) ja Ahmavaara (1976, s. 16)
Normien kohdalla on hyvä todeta, että ne tarkoittavat enemmän toimintanormeja, eivät varsinaisesti
eettisiä normeja.
Voimme taas huomioida, että reaalimaailma koostuu materiasta, elollisesta, mielen omaavasta ja
kulttuurista. Edellä mainittu BIT-teoria (Behavioral Investment Theory) osoitti mielen olevan
liikkumisen sivutuote. Kenrick (2001) on toisaalla ehdottanut kognitiotieteen, evolutiivisen
psykologian ja systeemiteorian yhdentämistä. BIT-teoria Henriquesin (2004) mukaan yhdistää viisi
aivojen ja käyttäymisen tarkastelukehikkoa/paradigmaa.
a) kognitiotiede (cognitive science,)
b) käyttäytymistiede (behavioral science)
c) evoluutioteorian ja genetiikan (evolutionary theory and genetics)
d) hermostoa käsittelevän tieteen (neuroscience)
e) systeemiteorian (systems theory).
Tämän jälkeen (a-e) voidaan erilaiset erilaiset tutkimusperinteet asettaa näiden viiden
tarkastelukehikon/paradigman alaisuuteen. Lisäksi otamme huomioon, että BIT-teoria huomioi
mielen teorian (Theory of Mind).
Emme kuitenkaan käsittele kaikkia näitä tässä luvussa, vaan teemme pikaisen katsauksen
kognitiotieteeseen ja evoluutioteoriaan.
1216
1217
1218
1219
1220
1221
1222
1223
1224
1225
1226
1227
1228
1229
1230
1231
1232
1233
1234
1235
1236
1237
1238
1239
1240
1241
38 / 374
150.2. Kognitiotieteestä lyhyesti
Gunnell (2007) osoittaa kuinka kognitiotiede on itsessään hyvin moninainen alue, ja (mielen)
moninaisuuden yhdistäminen esimerkiksi politiikan tutkimukseen on kohtuullisen sekava
kokonaisuus. Ongelmana tälläkin alalla on, että edellä mainitun yleisen psykologian tavoin myös
kognitiotiede on jakaantunut useampaan eri kokonaisuuteen.
Mielen teoria (Theory of mind) taas käsitteenä on määritelty hyvin eri tavoin erilaisilla
tieteenaloilla. Belmonte (2008) osoittaa kuinka mielen teoria on käsitetty eri tavoilla esimerkkinä
mainitussa 9 neuropsykologiassa ja kirjallisuustieteessä. Johtopäätöksenä voi tehdä, että yritämme
huolehtia mielen teorian (Theory of mind) hyvästä määrittelystä, vaikka tarkasti ottaen siinä voi olla
pieniä epäselvyyksiä.
Ahmavaaran (1976) merkintää tiedollisista uskomuksista voi pitää yleisenä. Tämän vuoksi meille
on avuksi Burr & Hofer (2002). Yleisesti ottaen mielen teoriaa on pidetty
kansantajuisena/yksinkertaistettuna psykologiana ja tietämisenä. Filosofit ovat jo pitkään pohtineet
tiedon luonnetta. Burr ja Hofer (2002) toteavat, että ihmisen tiedon kehittymiseen on oletettu olevan
jonkinlainen järjestys, ja erilaisia malleja näille järjestyksille ja tiedon kehittymiselle on esitetty
aikaisemmin.
Heidän (Burr & Hofer 2002) esityksensä perusteella tietäminen voidaan jakaa seuraavasti:
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
tiedon luonne
tietämisen vaiheet/prosessi
perustelun/päättelyn vaiheet/prosessi
tietämisen kaksijakoisuus/dualistisuus
tietämisen ehdottomuus/absoluuttisuus
tietämisen moninaisuus
tietämisen varmuus
tiedon yksinkertaisuuden aste
tiedon lähde/alkuperä
tiedon oikeutus/perustelu.
Tietysti nämä ovat päällekkäisiä, ja voidaan todeta näiden tekijöiden muuttuminen ihmisen iän
mukaan. Nuorempana näkökulmia voi olla vain yksi, eli minä-näkökulma, ja myöhemmin voi tulla
moninaisuutta tietämiseen.
Yksi osa mielen teoriaa on yhteisöllisten (sosiaalisten) tilanteiden hallinta, ja toiminta sosiaalisessa
toiminnassa. Van Overwalle (2008) viittaa ihmisaivojen kehittyneisiin
peilisoluihin/peilijärjestelmään, jonka avulla ihminen pystyy huomioimaan erilaiset sosiaaliset
tilanteet. Toisaalta on tietysti niin, että ihmisen aivojen peilisoluihin/peilijärjestelmään voi tulla
häiriö; katso myös Stone ym. (2003) mantelitumakkeiden häiriöstä liittyen mielen teoriaan.
Lisäksi Brüne & Brüne-Cohrs (2006) tutkivat seuraavia ryhmiä:
–
aivojen kehittymisen häiriöt
–
persoonallisuushäiriöt ja muut ei-psykoottiset oireyhtymät
–
skitsofrenia ja erilaiset mielialahäiriöt
–
aivovauriot ja aivojen rappeutumistaudit.
9
Yllättävä yhdistelmä ehkä, mutta osoittaa esimerkkinä kuinka ”monitieteellinen” voi tarkoittaa oikeastaan
alkuperäisen idean vääristymistä uudessa yhteydessä.
1242
1243
1244
1245
1246
1247
1248
1249
1250
1251
1252
1253
1254
1255
1256
1257
1258
1259
1260
1261
1262
1263
1264
1265
1266
1267
1268
1269
1270
1271
1272
1273
1274
1275
1276
1277
1278
1279
1280
1281
1282
1283
1284
1285
1286
1287
1288
1289
39 / 374
Loppujen lopuksi mielen teorian ja sosiaalisten tilanteiden hallinta on erittäin monimutkainen
aivojen rakennelma, ja sen toimivuus voi olla erilainen eri ihmisillä.
Ahmavaaran (1976) mallin kannalta tämä tarkoittaa, että (toiminta)normit voivat olla hyvinkin
erilaisia eri henkilöillä samassa sosiaalisessa tilanteessa. Vastaavalla tavalla reaalimaailmasta tuleva
palaute/syöte voidaan tulkita täysin eri tavalla eri henkilöiden kesken. Aikaisemmissa teoksissa
(Rannila 2011, 2012, 2013) on käsiteltynä narsismin kirjoa ja (lievän) autismin ilmiötä. Lyhyesti voi
todeta, että narsistinen ja autistinen henkilö voivat kokea saman (ryhmä)tilanteen hyvin erilaisilla
tavoilla.
Tämän esityksen kannalta voimme tehdä päätelmän, että ihmisten vaihtelua tapahtuu siis
tiedollisten uskomusten, (toiminta)normien ja sisääntulevan syötteen/palautteen käsittelyssä. Lisäksi
voimme huomioida aikaisemmasta, että sisääntuleva syöte/palaute voi olla aineellista, elollista,
mieleen liittyvää ja kulttuuriin liittyvää.
150.3. Evoluutioteoriasta lyhyesti
Buss (1995) käy läpi melko tiiviisti esityksen evolutionaarisesta psykologiasta. Tämän esityksen
kannalta on hyvä huomata, että ihmisten monen käytösilmiön taustalla on evoluution seurauksena
erilaisia mahdollisuuksia. Buss (1995) käyttää monia esimerkkejä, ja yhtenä esimerkkinä on
parisuhteessa koettu mustasukkaisuus, jolla on tietyt evoluution tuomat hyödyt ja haitat. Oleellista
kuitenkin on, että ihmiset eivät käyttäydy tarkalleen evoluution määrittelemällä käytösilmiöllä.
Ihminen pystyy myös muuhun käytökseen, mutta perusilmiönä voi olla tietty käyttäytyminen.
Braithwaite (2008) osoittaa toisella esimerkillä kuinka ihmiset kyllä pystyvät erilaiseen
käyttäytymiseen. Hänen (Braithwaite 2008) esimerkissään voitiin osoittaa korkeammassa valtaasemassa olevien mieshenkilöiden osoittavan valtansa erilaisilla tavoilla (lekking).
Tämän pohjalta voimme todeta, että ihmisillä on erilaisia arvoja, kuten Ahmavaara (1976) esittää.
Mutta evoluutioteorian mukaisesti voi todeta, että ihmisellä on mahdollisuus tiettyihin
perusarvoihin, vaikka ihminen kuitenkin pystyy monesti järkeilemään oman käytöksensä eri tavalla
kuin evoluution määrittelemät (perus)arvot suoraan määrittäisivät.
150.4. Mielen teoriasta tarkemmin (theory of mind)
Tähän on lopuksi todettava, että ihminen on ruumiin ja mielen vaikeasti eroteltava kokonaisuus, ja
on vaikeaa tietysti tarkasti osoittaa mielen ja ruumiin tarkka erottuminen.
Edellä mainittu sekä kirjallisuustieteen että neuropsykologian harrastama pohdinta mielen teoriasta
voi vaikuttaa oudolta. Kun toteamme kirjallisuuden olevan melkoinen kokonaisuus ihmisten välisiä
suhteita erilaisissa (monesti kuvitteellisissa) maailmoissa, niin näiden maailmojen ymmärtäminen
vaatii melkoisia ponnisteluja. Ryan (1985) toteaa, että kertomukset tai tarinat jakaantuvat kahteen
luokkaan:
1.
kertomuksen suhteiden täydellinen (absolute) tai itsenäinen olemassaolo
2.
kertomuksen suhteellisuus jonkin henkilön suhteen.
1290
1291
1292
1293
1294
1295
1296
1297
1298
1299
1300
1301
1302
1303
1304
1305
1306
1307
1308
1309
1310
1311
1312
1313
1314
1315
1316
1317
1318
1319
1320
1321
1322
1323
1324
1325
1326
1327
1328
1329
1330
1331
1332
1333
1334
1335
1336
40 / 374
Ensimmäisen luokan maailmat voi kuvata todellisuuden asiasisältöisinä kuvauksina (factual
domain), eli periaatteet, (luonnon)lait ja tapahtumat sellaisena kuin ne ovat.
Toisen luokan maailmat voivat olla kolmenlaisia:
i)
ensimmäisen maailman kuvauksia
ii)
ajatuksellinen (idealized) malli ensimmäisestä maailmasta
iii)
vaihtoehtoisia malleja verrattuna ensimmäiseen/todelliseen maailmaan
Edellä on viitattu Henriquesin (2003, 2004) kuvauksiin aineesta, elämästä, mielestä ja kulttuurista.
Ihmisen mielen tekee erikoiseksi se, että voimme laatia ja kehittää Ryanin (1985) vaihtoehdon iii)
mukaisia maailmoja, joita voi kutsua tarinoiksi ja kertomuksiksi. Tarinoita ja kertomuksia on ollut
koko ihmiskunnan olemassaolon aikana.
Ihminen pystyy kuvittelemaan maailman, jossa ns. todellinen maailma (Actual world) voi olla jo
lähtökohtaisesti täysin erilainen kuin meidän tuntemamme todellinen maailma, eli tunnettu
maailmankaikkeus. Eli toisin sanoen ihmiselle ei ole vaikeaa kuvitella ns. todellinen maailma, jossa
luonnonlait 10 ovat erilaiset kuin tuntemamme luonnonlait.
Ryan (1999) osoittaa, että tällaisen kuvitteellisen maailman kuvaaminen vaati melkoisen
tarkkuuden, koska kaikkien seuraavien on muodostettava jokin toimiva kokonaisuus.
A. Ominaisuuksien luonne/sisältö
(Identity of properties).
B. Kohteiden kokoelman luonnen
(Identity of inventory (objects)).
C. Yhteensopivuus/yhteentoimivuus kohteiden kokoelmalle
(Compatibility of inventory (objects).
D. Ajanmukainen yhteensopivuus
(Chronological compatibility)
E. Luonnonlakien/Käsinkosketeltava yhteensopivuus
(Physical compatibility (natural laws).
F. Luokitteluiden yhteensopivuus
(Taxonomic compatibility).
G. Perusteluiden/Järkeilyn yhteensopivuus
(Logical compatibility).
H. Tarkastelun yhteensopivuus
(Analytical compatibility).
I. Kielellinen yhteensopivuus
(Linguistic compatibility).
Tämän jälkeen pääsemme takaisin mielen teoriaan, koska ihmisen mieli pystyy luomaan täysin
kuvitteellisen maailman, jossa edellä mainitulla tavalla muodostuu yhteen toimiva enemmän tai
vähemmän hallittu kokonaisuus.
Ryan (2006) osoittaa melkoisen lähelle Henriquesin (2003, 2004) neljää kerrosta, että ihminen
pystyy kuvittelemaan jokaisen kerroksen monella eri tavalla, ja välttämättä kaikki tunnetut
luonnonlait eivät päde näissä kuvitteellisissa maailmoissa. Meille oleellinen erottelu on kuitenkin
seuraavat maailmat, jotka ovat kaikkien meidän mielessä; perustuen (Ryan 1985, 1999, 2006):
10 Yksi esimerkki lienee ns. tieteiskirjallisuus, jossa tuhansia kertoja valoa nopeampi matkustaminen on ratkaistu
jollain tavalla, ja tarinoiden henkilöt voivat tunneissa tai minuuteissa matkustaa planeettajärjestelmästä toiseen.
1337
1338
1339
1340
1341
1342
1343
1344
1345
1346
1347
1348
1349
1350
1351
1352
1353
1354
1355
1356
1357
1358
1359
1360
1361
1362
1363
1364
1365
1366
1367
1368
1369
1370
1371
1372
1373
1374
1375
1376
1377
1378
1379
1380
1381
1382
1383
1384
41 / 374
* Tietämyksen maailma (Knowledge)
* Tavoitteiden maailma (Intentions)
* Toiveiden/Ihanteiden maailma (Desires)
* Tehtävien/Pakotteiden maailma (Obligations)
Edelleen voimme todeta, että Ahmavaaran (1976) kuvan mukaiset maailmat on myös näissäkin
malleissa, mutta voimme todeta ihmisen tietämyksen, arvojen ja (toiminta)normien olevan hyvin
hienostunut kokonaisuus riippuen yhden ihmisen mielestä. Andersen (2004) on kehittänyt kuvan,
jossa nämä maailmat ovat liittyneinä toisiinsa, ja muodostavat erilaisia kertomusten tyyppejä.
Tietämy s
1385
1386
1387
1388
1389
1390
1391
1392
1393
1394
1395
Tav oitteet
Todellinen
maailma
Toiv eet/
Ihanteet
Tehtäv ät/
Pakotteet
Kuva: Erilaiset maailmat, perustuen Andersen (2004), sovellettuna Ryan (1985, 1999, 2006).
Me jatkamme tämän mallin kehittelyä eteenpäin perustuen todellisuuden tai todellisen maailman
monimutkaisuuteen. Jos edellä mainittu kertomusten/tarinoiden yhteensopivuus on monimutkaista,
niin voi olettaa niitä heijastelevat oikean tai kuvitteellisen todellisuuden olevan luonnostaan
monimutkainen. Rivkin (2000) osoittaa, että päätösten monimutkaisuus on laskennallisesti
monimutkainen riippuen toisiinsa riippuvien päätöksien suhteista.
Tämän vuoksi me laajennamme mallia (Andersen 2004, perustuen Ryan 1985, 1999, 2006)
monimutkaisella todellistumisella. Kuten Ahmavaara (1976) esittää, niin ihmisen mieli vaikuttaa
todellisuuteen tehtävillä toimenpiteillä. Toimenpiteet todellisuudessa ja mielen päätökset niiden
taustalla voivat perustua
–
puutteelliseen tai kuvitteelliseen tietoon
–
toiveisiin ja ihanteisiin, joilla ei ole mitään tekemistä todellisen maailman kanssa
–
tavoitteisiin, joilla ei ole mitään tekemistä todellisen maailman kanssa.
Tämän vuoksi ihmisen toiminnan taustalla mielessä olevat tehtävät tai pakotteet voivat perustua
lähes mihin tahansa maailmaan, ja tästä syntyy epävastaavuus todellisen maailman kanssa. Kun
toimenpiteet kohtaavat todellisuuden, niin tästä seuraa todellistuminen, jossa ihminen todella(kin)
huomaa monimutkaisen maailman vastaamattomuuden ihanteisiin, toiveisiin, tavoitteisiin ja jopa
tietämykseen. Tätä voimme kuvata seuraavalla kuvalla.
Tässä yhteydessä voimme pohtia hetken ihmisen rationaalisuuden astetta. Koska todellinen
maailma on monimutkainen ja yksittäinen ihminen on tiettyjen osaamiensa näkökulmien vanki, niin
yksittäinen ihminen ei voi hallita kaikkia näkökulmia. Tämän vuoksi osa ihmisen vasteista
monimutkaisuuteen perustuu tosiasiassa arvauksille, ja osa arvauksista menee väistämättä väärin.
Tämän vuoksi ihmisen toiminnassa on aina mahdollisuus irrationaalisuudelle.
1396
1397
1398
1399
1400
1401
1402
1403
1404
1405
1406
1407
1408
1409
1410
1411
1412
1413
1414
1415
1416
1417
1418
1419
1420
1421
1422
1423
1424
42 / 374
Tietämys
Tavoitteet
Todellinen
maailma
Toiveet /
Ihanteet
Tehtävät /
Pakotteet
Monimutkainen
todellistuminen
Kuva: Monimutkaisuus todellistuu ihmiselle, Rannilan esittämä lisäys
Onko ihminen todella näin erikoinen olento? Voimme jälleen palata aivotutkimukseen, ja yhteen
erityiseen ilmiöön, eli autismin kirjoon (autism spectrum). Baron-Cohen ym. (1997a) osoittavat,
että autistisuus vaikuttaa kahteen ihmisen mielessä olevaan tekijään:
–
käsitys ihmisen mielestä (folk psychology)
–
käsitys luonnonlaista (folk physics).
Riippuen autistisuuden asteesta on ihmisellä kyky käsittää luonnonlakeja nopeammin, mutta jossain
vaiheessa tämä tietysti kääntyy itseään vastaan, ja autistinen lapsi alkaa kärsiä ihmisten välisten
suhteiden ymmärtämättömyydestä. Toisaalta osa ihmisistä on hyvin osaavia ihmisten mielen
ymmärryksessä, ja heillä on vastaavasti kyky oivaltaa nopeasti toisen ihmisen mielenliikkeet.
Tästä seuraa tietysti se, että ihmisillä on hyvin erilaiset kyvykkyydet käsittää monimutkaista
todellisuutta, ja kykyä oivaltaa luonnonlakeja ja ihmisten välisiä suhteita. Tämän vuoksi
monimutkainen todellisuus todellistuu eri tavalla eri ihmisille, ja tästä seuraa jatkuva epävastaavuus
todellisuuden eri osatekijöiden välillä suhteessa ihmisen sisäisiin maailmoihin, johon edellisessä
kuvassa tehty jako neljään mielen maailmaan on hyvin karkea yleisesitys.
Edellä on kuvattu kuinka autismin jatkumon (autism spectrum) henkilöt voivat tapauksesta riippuen
olla ylivertaisia systemoijia näkemään jatkuvuuksia erilaisissa ilmiöissä. Vastaavasti sijoittuminen
autismin jatkumolle aiheuttaa vaihteluita toisessa ihmisen ominaisuudessa, eli kyvykkyydestä
ymmärtää kasvojen ilmeistä, että mitä toinen henkilö ajattelee/miettii. Baron-Cohen, Wheelwright,
& Jolliffe (1997) osoittavat testeillä, että todellakin autistinen henkilö voi käsittää kasvojen eri
ilmeet huonommin verrattuna toisiin henkilöihin. Loppujen lopuksi voimme todeta, että on silmien
kieli (”language of eyes”), eli kyvykkyys nähdä kasvonilmeistä monenlaisia syvempiä merkityksiä
toisen ihmisen käyttäytymisestä. Lisäksi on todettu, että (Rutherford, Baron-Cohen & Wheelwright
2002), että autismin jatkumon henkilöllä on vaikeuksia erotella mielentiloja puhutusta puheesta
(Mind in the Voice).
Vastaavalla tavalla voimme tietysti olettaa, että riippuen lahjakkuuden tasosta on joillain ihmisillä
kyvykkyys nähdä paremmin toisen ihmisen kasvoista hänen tunnetilansa kuin autismin jatkumolla
olevilla henkilöillä (autism spectrum). Vastaavasti toisilla ihmisillä voi olla heikompi kyky nähdä
säännönmukaisuuksia, ja hän kokee enemmän tilanteet nimenomaan tilanteina, ei jonkin laajemman
prosessin/kokonaisuuden osana.
1425
1426
1427
1428
1429
1430
1431
1432
1433
1434
1435
1436
1437
1438
1439
1440
1441
1442
1443
1444
1445
1446
1447
1448
1449
1450
1451
1452
1453
1454
1455
1456
1457
1458
1459
1460
1461
43 / 374
Edellä olemme todenneet synergeettisen tai hierarkkisen lähestymistavan systeemien tarkasteluun.
Tässä kohtaa käsitelty autismin jatkumo tai kirjo osoittaa ihmisten erilaisuuden systemoinnin
kyvykkyydessä. Tämän vuoksi on esitetty kysymys, että onko insinööritaidon (engineering)
taustalla (Baron-Cohen ym. 1997b) autismin kirjon mukainen kyvykkyys nähdä systeemejä ja
rakentaa säännönmukaisuuksista koostuvia (yleensä teknisiä) järjestelmiä.
1462
1463
1464
1465
1466
1467
1468
150.5. Ihminen ruumiin ja mielen yhdistelmänä
1469
Edellä olevan perustella voimme todeta, että ihminen on siis elävä olento (Elämä), jonka mieli
(Mieli) pystyy monimutkaisiin toimenpiteisiin, vaikkakin ihmisten kyvykkyys näissä toimenpiteissä
on hyvinkin erilainen. Perustellessaan omaa käytöstään muille ihmisen mieli käyttää ja kehittää
erilaisia perusteluita (Justification), joita voimme kutsua myös järkeilyksi/rationalisoinniksi
(Rationalisation).
Tämän perusteella voimme laatia seuraavan kuvion, jossa huomioidaan, että ihminen koostuu
ruumiista (Elämä) ja toisaalta mielestä (Mieli). Kuitenkin tiedämme hyvin, että ihmisen ruumis taas
koostuu atomeista (Aine), ja atomien monimutkaisista yhdistelmistä (Aine edelleen). Ihmisen mieli
taas vastaavasti pystyy ymmärtämään toisia ihmisiä ja pystyy käsittämään ihmistä laajempia
kokonaisuuksia (Kulttuuri), ja pystyy perustelemaan oman käytöksensä eri tavoin.
MIELI
1470
1471
1472
1473
1474
1475
1476
1477
1478
1479
1480
1481
1482
RUUMIS
Kuva: Ihminen kokonaisuutena, sekä mielen ja ruumiin yhdistelmänä.
Aulin-Ahmavaara (1979a, 1979b) esittelee 11 riittävän hierarkian ja riittävän varieteetin lain ihmisen
muodostamalle systeemille, jossa ensimmäisenä voimme todeta, että Aulin-Ahmavaaran mallissa on
systeemiä (R,E) suojelee jonkinlainen kilpi (K), esimerkiksi rakennus systeemin suojana ja
biologisessa systeemissä se voi olla eliön iho. Mutta kuten edellä on tullut todettua, ihmisten
muodostamat ryhmät rakentavat useita erilaisia erottelevia merkkejä, jolloin suojaaja kilpi (K) voi
tämän perusteella olla myös näkymätön. Näin ollen voimme täydentää edellä olevaa kuvaa
11 Näistä artikkeleista riittävän varieteetin ja hierarkian lait on esitelty lyhyemmin kuin Aulin-Ahmavaaran kirjoissa.
1483
1484
1485
1486
1487
1488
1489
1490
1491
44 / 374
systeemiä ympäröivällä suojaavalla tekijällä.
Nyt on niin, että systeemiin tulee Ylisenkin (2000) esittämällä tavalla vaikutteita tai syötteitä
systeemin ulkopuolelta. Aulin-Ahmavaara kuvaa tätä vaikutukselle (D), joka tulee systeemin
säätelijään (R). Säätelijä R pyrkii vaimentamaan häiriön D vaikutuksia systeemin (R,E) olennaiseen
muuttujaan E redusoimalla tulosmuuttujan Y varieteettia sellaiselle sallitulle tasolle H(E), jolla
systeemi säilyy hengissä (välttämätön ehto hengissä säilymiselle on H(Y) < H(E ) ). Eri vaiheiden
ja todistusten jälkeen Aulin-Ahmavaara (kts. tarkemmin 1979a, 1979b), että säätelijällä on
epävarmuuden varieteetti, jolloin säätelijä ei ehkä aina tiedä, mitkä säätelytoimenpiteet ovat oikeita
tietyn häiriön kohdalla. Toisaalta on niin, että säätelijässä (R) itsessään on varieteettia, jolloin
säätelijän säädössä on vaihtelua. Tästä voimme johtaa sen, että säätelijä (R) ottaa kyllä
vastaantulevia vaikutteita tai syötteitä (D), ja syötteessä tai vaikutteessa on myös varieteettia. Edellä
mainitusta seuraa, että säätelijän (R) antaessaan syöte tai vaikute eteenpäin tulosmuuttujaksi (Y), on
myös tulosmuuttujassa varieteettia. Tulosmuuttujan varieteetista johtuu myös se, että systeemin
(R,E) kokonaistulos, eli olennainen muuttuja (E), voi vaihdella. Mutta kuten edellä on todettu,
ratkaisevaa on tulosmuuttujan hyväksytty taso ( H(E) ) systeemin selviytymisen kannalta.
Tässä vaiheessa voimme todeta, että myös ihminen voi olla systeemi (R,E), mutta ilmeisesti
monimutkainen systeemi. Toisaalta voi todeta, että ihmisen saamat vaikutteet ja syötteet (D)
ulkopuolisesta ympäristöstä eivät ole palautettavissa yhteen muuttujaan, vaan pikemminkin niitä
olisi useampi. Lisäksi on huomioitava, että ajatusta on pohdittu esim. systeemisessä psykologiassa
(esim. Järvilehto 1994), jolloin ihmisen suoja (K) ei ole niin yksiulotteinen kuin mallissa esitetään,
koska tarkasti ottaen ihmisen ja ympäristön rajaa ei voisi palauttaa vakiotekijäksi eikä ihmistä voi
erottaa ympäristöstään irrallisena kokonaisuutena. Tämä kritiikki on huomioitava, kun etenemme
eteenpäin. Mutta voimme kuitenkin esittää yhteenveto seuraavan kuvan, jossa yhden ihmisen
muodostama systeemi (R,E) täydennetty kilvellä (K) voidaan esittää seuraavassa kuvassa.
Edelleen huomioiden Henriques (2003) voimme todeta, että sisääntuleva syöte voi siis olla
aineellista, elollista tai kulttuuriin liittyvää. Mielen omaavista voimme todeta, että ilmeisesti mielen
omaavia ihminen ei käsittele suoraan kokonaisuuksina 12, vaan käsittelee mielen omaavien
tarjoamia syötteitä, joista ihmisen puhe lienee melko hyvä esimerkki.
Toisaalta on esitetty kritiikkiä, että suojaava kilpi (K) ei välttämättä ole kiinteä. Esimerkiksi
systeemisessä psykologiassa (Järvilehto 1994) on kiinnitetty huomiota siihen, että ihmisen ja
ympäristön raja ei ole kiinteä vaan ehkäpä huokoinen. Eli perinteisessä psykologiassa on oletettu,
että ihmisen iho olisi viimeinen raja ihmisen ja ympäristön välillä. Kuten Palmer (2004) osoittaa,
niin ihmisen tapauksessa tällainen selkeän rajan vetäminen on ehkä tarkemmalle tasolle mennessä
oikeasti vaikeampaa, eli ihmisen ja ympäristön rajan vetäminen todellisuudessa on vaikeampaa.
Kun vielä otetaan huomioon aikaisemmin esitetty systeeminen yleinen malli, niin siinäkin oletettiin
systeemin saavan syöttöön hallitulla tavalla yhdestä määrätystä paikasta. On siis tämän pohjalta
todettava, että yleisesti esitetty systeemiä suojaava kilpi (K) voi käytännössä tarkoittaa
läpihengittävää kalvoa tai muuta vastaavaa huokoisempaa rakennetta kuin kokonaisvaltainen kilpi
vain hallitulla sisään- ja ulostulolla.
12 Ilmeisesti rajaamme ihmissyönnin tässä kohtaa pois. Toisaalta vauva ennen syntymää käsittelee erilaisia syötteitä
äitinsä ruumiista, mutta tietysti syntymän jälkeen tämä muuttuu. Toisaalta verenluovutus toiselta ihmiseltä toiselle
ihmiselle on oma aiheensa.
1492
1493
1494
1495
1496
1497
1498
1499
1500
1501
1502
1503
1504
1505
1506
1507
1508
1509
1510
1511
1512
1513
1514
1515
1516
1517
1518
1519
1520
1521
1522
1523
1524
1525
1526
1527
1528
1529
1530
1531
1532
1533
1534
45 / 374
RUUMIS
MIELI
D
E
R
Kuva: Yhden ihmisen muodostama systeemi, syötteet sisään ja ulos.
Tässä kohtaa voimme huomioida jälleen systeemi-, prosessi- ja varianssinäkökulmat. Tarkasti
ottaen ihminen on mielenkiintoisella tavalla sidoksissa seuraaviin: Aika, Paikka ja Tila.
Ajan suhteen ihminen on palautumaton systeemi. Ihminen voi kyllä läpi erilaisia prosesseja, mutta
samaan prosessia ei voi toistaa, koska ihminen on palautumaton systeemi. Paikkaa ihminen voi
vaihtaa melko vapaasti, tosin ihmisen luoma oma todellisuus (perusteluineen) rajoittaa siirtymistä
paikasta toiseen. Tilan suhteen voi todeta, että ihminen on aina uudessa ja uusimmassa tilassa, ja
mikään tila ei ole pysyvä.
Tarkasti ottaen ihmisen ja ympäristön raja on hyvin vaikeasti määriteltävä, ja tosiasiallisesti ihmisen
ja ympäristön raja on tarkan määrittelyn kysymys.
Kuva: ihminen on monella tapaa erilaisten rajoitteiden alaisena.
Toisaalta voi todeta, että ihmiset itse asettavat erilaisia rajoitteita itselleen, ja näiden rajoitteiden
järkevyyttä tai järjettömyyttä voi pohtia eri tavoin. Yksi kiinnostava aihe on esimerkiksi uskonnon
ja politiikan erottelu erilaisissa kulttuureissa esihistorian lopusta nykyisen historian loppuun; tästä
on hyvä katsaus Lampinen (1995). Tosiasiallisesti uskonto ja politiikka vaikuttavat aina ja
kaikkialla toisiinsa, ja erilaisissa kulttuurisissa ympäristöissä uskonnon ja politiikan raja kulkee eri
tavoin. Esimerkiksi eri maiden perustuslait antavat erilaisille kirkkokunnille täysin erilaisia asemia:
joissain maissa on tiettyjen kirkkokuntien asema rajattu perustuslakiin ja joissain maissa on
perustuslaissa erikseen rajattu pois uskonnolliset yhteisöt. Tämän vuoksi on todettava, että ihminen
siis itse asettaa itselleen erilaisia rajoitteita.
1535
1536
1537
1538
1539
1540
1541
1542
1543
1544
1545
1546
1547
1548
1549
1550
1551
1552
1553
1554
1555
1556
1557
1558
1559
1560
1561
46 / 374
1562
150.6. Rationaalisuusolettamasta
Tässä kohtaa voimme esitellä ”Rationaalisuusolettaman” käsitteen. On hyvä muistuttaa, että
rationaalisuusolettaman käsitettä käytetään muissakin yhteyksissä. Tämän vuoksi meidän kannattaa
tehdä oma (tarkka?) määritelmä rationaalisuusolettamasta.
1)
2)
3)
4)
5)
6)
7)
8)
Henkilöllä tai henkilöiden ryhmällä on oma sisäinen todellisuus.
Henkilöllä tai henkilöiden ryhmällä on oma ulkoinen todellisuus.
Henkilöllä tai henkilöiden ryhmällä on oma sisäinen tilansa.
Henkilöllä tai henkilöiden ryhmälle voi tulla ulkopuolista vaikutusta.
Ulkopuolelta oletetaan jokin odotettu käyttäytyminen rationaaliseksi.
Henkilöllä tai henkilöiden ryhmän sisäpuolella tulee vastaan irrationaalisia tekijöitä.
Sisältäpäin näkyy kaikkea muuta oletetun rationaalisuuden lisäksi.
Erilaiset irrationaalisuudet tulevat esille (ryhmän) ulkopuolelle epäsuorasti ja/tai
yllättävästi monella eri tavalla.
Yksi esimerkki on yliopiston perustutkinto-opiskelijoiden (Lankinen 2011a, 2011b; Viitaniemi
2011) ja jatko-opiskelijoiden (Ali & Kohun 2006) kokema yksinäisyys opinnoissaan. Ulkopuolisesti
ns. rationaalisesti havainnoiden ei esimerkiksi yksinäisyyden tunnetta pysty etukäteen erikseen
havainnoimaan, ja yksinäisyyden tunteet tulevat esimerkiksi opetushenkilökunnalle tietoon
epäsuorasti ja/tai yllättävästi.
Yksi esimerkki irrationaalisuuden mahdollisuuksista on ns. tunneälykkyys (vrt. Fernández-Berrocal
& Extremera 2006), jolloin irrationaalisetkin tunteet pitäisi pystyä tunnistamaan osana johtamista.
Eli pelkän annetun tehtävän lisäksi pitäisi johtajan pystyä huomioimaan sidosryhmiensä tunteita.
Yksi esimerkki on vielä erikseen tunteita laajasti käyttävä työ (ns. emotional labour). Esimerkiksi
(Bellas 1999) voi mainita, että yliopistoissa professoreiden työ on joissain määrin myös tunnetyötä,
ja kaikkea opetusta ja ohjausta ei voi vetää suoraan työksi ilman tunteita.
Lisäksi voidaan vielä huomioida erikseen tietotekniikan (vrt. McAulay 2007) käytön aiheuttamat
lieveilmiöt, joita ei ole osattu ennakoida ennen tietotekniikan käyttöä. Tällöin rationaalisesti
oletetaan ihmisten käyttävän tietotekniikkaa ennalta rationaalisella tavalla, mutta erilaiset
lieveilmiöt ovat väistämätön osa kaiken tietotekniikan käytännön toteutuksessa.
Näistä eri syistä voi todeta, että ihmisen rationaalisuus on siis rajattu (”Bounded Rationality”, Jones
1999 hyvänä katsauksena) monella eri tavalla. Edelleen voi todeta (vrt. Rivkin 2000), että erilaiset
päätösmäärät ja päätöksentekotilanteet sisältävät aina riskin irrationaaliselle päätökselle.
Yksi hyvä esimerkki irrationaalisuudesta on kiusaaminen, jota voi esiintyä myös yliopistoopiskelijoidenkin keskuudessa. Suomessa 13 on ollut aiheesta tutkimusta ja tehdyn tutkimuksen
soveltamista peruskoululaisten (KiVa Koulu) keskenään harrastaman koulukiusaamisen
vähentämiseksi. Toisaalta voimme todeta, että kiusaamista ilmenee myös aikuisten muodostamissa
(työ)yhteisöissä (esim. Finne, Knardahl & Lau 2011 norjalaisena katsauksena
työpaikkakiusaamiseen).
Autismi ja narsismi yhtenä irrationaalisuuden ilmiöinä
13 http://www.kivakoulu.fi/, Kiva Koulu – www-sivut
1563
1564
1565
1566
1567
1568
1569
1570
1571
1572
1573
1574
1575
1576
1577
1578
1579
1580
1581
1582
1583
1584
1585
1586
1587
1588
1589
1590
1591
1592
1593
1594
1595
1596
1597
1598
1599
1600
1601
1602
1603
1604
1605
1606
1607
1608
1609
47 / 374
Tässä kohtaa voi todeta, että itselleni on kertynyt lähteitä autismin kirjon ja narsismin kirjon
ilmiöistä, mutta lähteet eivät perustu laajaan kirjallisuuskatsauksen. Lähteet ovat kertyneet
törmättyäni muutaman kerran kyseisiin ilmiöihin. Peruslähtökohta näissä lähteissä on, että samaan
tilanteeseen sijoitettuna eri henkilöt kokevat saman tilanteen eri tavoin. Eli en ole mennyt läpi
tarkasti (DSM-IV-TR 2000 ja ICD 10) erilaisia psykiatrisia ilmiöitä.
Autismista osana rationaalisuusolettamaa
Autismi jakaantuu tarkasti ottaen jatkumolle, jolloin puhutaan autismin kirjosta ja joissain
tapauksissa ihmisen mielen Asperger-ilmiöstä, kuten suomalaisen potilasjärjestön nimi ehdottaa 14.
Osa autisteista on kiinnostunut järjestelmistä, joiden alkutila voidaan tietää, ja niiden lopputila
voidaan saattaa tiettyyn tilaan erilaisten sääntöjen avulla. Esimerkiksi tietyt mekaaniset tai
elektroniset järjestelmät ovat joillekin autisteille jatkuvan kiinnostuksen kohde, koska välissä olevia
sääntöjä voi muuttaa, ja alku- ja lopputilaa voidaan aina käsitellä. Itse olen tullut siihen tulokseen,
että joillain autismin kirjon ihmisillä on kyky nähdä alkutiloja, prosesseja ja lopputiloja muita
ihmisiä nopeammin. Vastaavasti ilman systematisointikykyä elävä ihminen ei näe missään
tilanteessa alkutiloja, prosesseja tai lopputiloja, ja heille elämä on elämää juuri tässä tilanteessa.
Toisaalta voimme todeta, että kaikki ihmiset eivät ole autisteja, ja heillä on suhteellisen kehittynyt
mielen teoria. Joillain autismin kirjon ihmisillä voi olla vaikeuksia ymmärtää toisen ihmisen mieltä,
jolloin he ajautuvat erilaisiin ongelmiin, koska maailma ei tarkasti ottaen olekaan suljettu
järjestelmä, vaan avoin systeemi, jonka tila on koko ajan vaihteleva – ei suljettu systeemi.
Narsismista osana rationaalisuusolettamaa
Narsismi on mielenkiintoinen ilmiö, ja heille maailma on toisenlaisen näköinen kuin autismin kirjon
ihmisille, riippuu jälleen narsismin asteesta. Lähteestä Rosenthal ja Pittinsky (2006) pääsemme
nykyiseen APA:n (DSM-IV-TR 2000) määritelmään narsismista. Ensin tähän englanniksi:
Summary of diagnostic criteria for narcissistic personality disorder (APA, 2000)
Criterion
1. Grandiose sense of self-importance
2. Preoccupation with fantasies of unlimited success or power
3. Belief in “special” or unique status (including fixation on associating with high-status
people or institutions)
4. Requirement for excessive admiration
5. Unreasonable sense and expectations of entitlement
6. Interpersonal exploitativeness
7. Lack of empathy
8. Envy
9. Arrogant behaviors or attitudes
Eli noin lyhyesti voi todeta, että narsistilla on mm. seuraavia ominaisuuksia: käsitys oman itsen
erityisyydestä, pakkomielle ajatella itseään menestyksen tai vallan omistajana, usko omaan
erityiseen asemaan, vaatimus jatkuvasta arvostuksen saamisesta, taipumus vaatia itselleen erilaisia
oikeuksia, ihmisten välisten suhteiden hyväksikäyttö, empatian puute, kateus ja halu näyttää omaa
erinomaisuuttaan.
14 http://www.autismiliitto.fi/autismin_kirjo (Autismi- ja Aspergerliitto ry)
1610
1611
1612
1613
1614
1615
1616
1617
1618
1619
1620
1621
1622
1623
1624
1625
1626
1627
1628
1629
1630
1631
1632
1633
1634
1635
1636
1637
1638
1639
1640
1641
1642
1643
1644
1645
1646
1647
1648
1649
1650
1651
1652
1653
1654
1655
1656
1657
48 / 374
Tämän jälkeen voimme katsoa Narsistien uhrien tuki ry:n 15 tietosivustoa eräiltä osin, ja päädymme
käytännön oikeuden käyntiä koskevaan lähteeseen (Gerkman-Kemppainen 2006), joka käsittelee
narsistien yleisyyttä oikeudenkäynnin osapuolina. Lyhyesti voi todeta, että jälleen palaamme
oikeutukseen/perusteluun, koska narsistille oikeudenkäynnin oikeutus on jotain muuta kuin asioiden
sovittelua, eli mahdollisesti kostoa, kiusantekoa, häirintää tai uhkailua.
Eli narsisti näkee oikeudenkäynnin täysin eri tavalla kuin moni muu henkilö, vaikka itse toiminta
oikeussalissa ulkopuolisen silmiin näyttää eri tapauksissa samankaltaiselta. Narsisti pystyy
asettamaan oikeudenkäynnille useita erilaisia mielen merkityksiä, joita joku toinen ihminen ei edes
näkisi.
Yhteenveto rationaalisuusolettamasta
En tietenkään väitä olevan narsismin tutkimuksen tai autismin tutkimuksen asiantuntija, mutta
edellä mainitut artikkelit ovat johtaneet kyseisten mielen ilmiöiden pohtimiseen kulttuurin osalta,
koska ilmeisesti narsisti ja autisti näkevät saman ilmiön eri tavalla.
Edellä olen osoittanut kahdella esimerkillä, autismin kirjo ja narsismin kirjo, että materiaalisesti
saman ilmiön voi nähdä täysin erilaisilla tavalla, vaikka materiaalisesti kyseessä on täysin sama
ilmiö. Eli ihmisen mieli luo erilaisia merkityksiä, ja osa näistä merkityksistä voi olla täysin
irrationaalisia, ei rationaalisia tarkasti ottaen.
Ihmiskäsityksestä jotain?
Tästä tulee mieleen, että tietotekniikkaa kehittävillä henkilöillä voi olla hyvin erilaisia
ihmiskäsityksiä. Cooper (1999a, 1999b) on yksi kuvaus tietotekniikan kehittäjien ja tietotekniikan
käyttäjien välisistä näkökulmista. Väistämättä meillä jokaisella on oma ihmiskäsitys, mutta
jokaisella ihmiskäsityksessä voi olla virheitä tai puutteellisuuksia. Ongelma voi olla, että
tietojärjestelmillä yritetään ajaa toiminnaksi jotain tiettyä ihmiskäsitystä, joka voi sisältää vääriä
käsityksiä ihmisestä ja ihmisen toiminnasta.
Erilaiset vaikutukset?
ihminen
1658
1659
1660
1661
1662
1663
1664
1665
1666
1667
1668
1669
1670
1671
1672
1673
1674
1675
1676
1677
1678
1679
1680
1681
1682
1683
1684
1685
1686
1687
1688
1689
1690
tietokone
??
Eri yhteyksissä on viitattu McAulay (2007), joka on siis esitys sähköisen viestinnän
odottamattomista sivuvaikutuksista. Erilaisia ristiriitoja voi aiheuttaa työtehtävien uudenlainen
jakaminen. Kaikkein ongelmallisimpia ovat tehtävät, joita voivat suorittaa sekä ihmiset että
tietokoneet. Ihmiset eivät käyttäydy suoraviivaisesti, joten eri voi toimia irrationaalisesti – ei siis
rationaaliseksi odotetulla tavalla. Lisäksi ihmiset voivat uupua väärän työnjaon seurauksena.
15 http://narsistienuhrientuki.yhdistysavain.fi/ (Narsistien uhrien tuki ry)
1691
1692
1693
1694
1695
1696
1697
49 / 374
1698
151. Oma ajatus – osa 3: Useamman ihmisen muodostamista
systeemeistä
1699
1700
Aikaisemmissa luvuissa yritimme pohtia ihmisiä yhtenä systeeminä (esim. aika, paikka ja tila).
Vastaavalla tavalla voi todeta, että useamman ihmisen muodostamilla systeemeillä on omat
erityispiirteet, jotka ovat erilaisia verrattuna muihin systeemeihin. Yhdessä ajan tilassa voi todeta,
että yksittäiset ihmiset ovat jossain tilassa.
1701
1702
1703
1704
1705
1706
On tietysti niin, että ihmiset vaihtavat tilaansa eri ihmisten kanssa toimiessaan. Ihmisen erityisyys
onkin, että yksittäinen ihminen voi siirtää eri asioita toiselle ihmiselle. Tässä on jo aiemmin
mainitun työnjaon alku, koska eri ihmiset vaihtelevat kyvyiltään hyvin monella tavalla. Tässä
kohtaa ihmisten erilaisten lahjakkuuksien pohtiminen olisi mielenkiintoista, mutta jätämme
lahjakkuuden ilmiön vähemmällä tässä vaiheessa. Toisaalta voi todeta, että ihminen pystyy
kehittämään taitojaan koko elämänsä ajan. Tämän vuoksi jonkun kohteen siirtäminen henkilöltä
toiselle, ja yksittäinen ihminen kokee tilanteen omien taitojensa mukaisesti.
1707
1708
1709
1710
1711
1712
1713
1714
1715
1716
Toisaalta olemme jo pohtineet systeemien muuttumisen ja palautumisen mahdollisuuksia. Koska
ihminen on oppiva systeemi, niin yksi yksittäinen ihminen voi koko ajan tehostaa toimintaansa.
Hyvä esimerkki on jonkun teknisen laitteen ymmärrys: tavallinen teknisen laitteen käyttäjä ei ehkä
ymmärrä koko tekniikan monimutkaisuutta. Tästä voi johtaa pitkälle viedyn erikoistumisen ilmiön,
jolloin ihmisillä taito käsitellä joitain kohteita hyvinkin taidokkaasti. Tietysti voi todeta, että
muutkin eliöt osaavat järjestää työnjakoaan eri tavoin. Perusero ihmisen työnjaossa on, että ihmisten
työnjako ei ole pysyvää, ja nykyaikaisessa yhteiskunnassa on jatkuvaa vaihtelua ihmisten
työnjaossa; esimerkiksi ihmisten kehittämiä ammatteja on hyvin paljon.
1717
1718
1719
1720
1721
1722
1723
1724
1725
1726
1727
1728
50 / 374
1729
151.1. Ihminen: aineellisen ja elollisen ympäröimänä
Jokin määritelmä on hyvä tehdä, että pääsisimme eteenpäin. Otamme tähän Jahnukaisen (1970)
määritelmän toimintakokonaisuudesta:
Toimintakokonaisuus on yhteen kuuluvien toimintojen sekä näiden edellyttämien ihmisten,
koneiden ja / tai muiden apuvälineiden joukko, joka tarvitaan tiettyjen toistuvasti esiintyvien
tehtävien suorittamiseksi.
Edelleen Jahnukainen (1970) toteaa systeemistä seuraavaa:
Toimintakokonaisuuden systeemi on sen pysyväismuotoisten toimintaperiaatteiden
kokonaisuus.
Tässäkin määritelmässä (Jahnukainen 1970) päädymme siihen, että ihmisellä on erilaisia
kyvykkyyksiä nähdä säännönmukaisuuksia. Toisaalta voimme perustellusti kysyä, että voivatko
apuvälineet olla myös elollisia tai jopa koneisiin verrattavia. Yhtenä esimerkkinä voi mainita
kaivosteollisuuden keksinnön, eli bakteerien käyttäminen irrottamaan varsinainen metalli irti
malmin kiviaineesta. Onko bakteeri tällöin apuväline vai kone? Me päädymme siihen, että elolliset
osat voivat olla apuvälineitä tai koneisiin verrattavia.
Voimme kuitenkin todeta, että Jahnukaisen (1970) määritelmä on osa suomalaista tietojenkäsittelyn
tutkimusperinnettä, ja määritelmä siis mahdollistaa elolliset apuvälineet. Mutta monesti ajattelemme
pelkästään mekaanisia tai digitaalisia koneita ja apuvälineitä. Lisäksi voimme todeta, että välineenä
(työkalu) voi luonnollisesti olla nykyhistoriassa tunnettu monimutkainen kone tai laite, eikä vain
esihistoriasta löydettyjen (esim. Henshilwood ym. 2001; d’Errico & Henshilwood 2007) tapaisia
fyysisiä työkaluja ilman mekaniikkaa tai digitaalisuutta.
Päädyimme siis siihen, että koneet ja/tai apuvälineet voivat olla myös elollisia. Tämän perusteella
sekä (suomalainen) maatila että tehdas voidaan esittää toimintakokonaisuutena, koska kummankin
koneet/apuvälineet voidaan luokitella osaksi toimintakokonaisuutta. Toisaalta voimme todeta, että
toimintakokonaisuus voi käsitellä myös eläviä olentoja, esimerkiksi lihanjalostustehdas 16 muuttaa
elävät lihateuraseläimet elollisesta elottomaksi lihajalosteeksi, siis ihmisen ravinnoksi.
Mutta mihin jäivät systeemit? Nyt on hyvä siirtyä katsoa mitä ihmisten luomista sosiaalisista
systeemeistä on kirjoitettu. Toisaalta voi kysyä, että mitä tapahtuu, kun ihmisryhmän koko ylittää
150 yksilön rajan (vrt. Dunbarin luku). Lisäksi voi viitata ihmisten sosiaalisten taitojen (BaronCohen ym. 1997a; Adolphs, Baron-Cohen & Tranel 2002) ja älykkyyden (Dick ym. 2006)
eroavaisuuteen yksilöiden välillä. Jos edellisessä kuvassa esitettyä ihmisten vuorovaikutusta
toistensa ja välineen kanssa ajatellaan systeeminä, niin esitetyn (Ylinen 2000) systeemin yleisen
mallin mukaisesti systeemien osien välillä voi olla erilaisia tapoja luoda rakenne, kontrolli ja
palautemekanismit.
16 Käynti Seinäjoella (ent. Nurmo) sijaitsevalla Atria Oyj:n lihanjalostustehtaalla varmaan osoittaa esimerkkinä, että
elävät eläimet muuttuvat käsittelyssä joksikin muuksi kuin elollinen.
1730
1731
1732
1733
1734
1735
1736
1737
1738
1739
1740
1741
1742
1743
1744
1745
1746
1747
1748
1749
1750
1751
1752
1753
1754
1755
1756
1757
1758
1759
1760
1761
1762
1763
1764
1765
1766
1767
1768
1769
1770
1771
1772
51 / 374
aine
elollinen
Kuva: Näkyvät osat toimintakokonaisuudesta: ihmiset, sekä elolliset että aineelliset osat.
Päädymme Aulin-Ahmavaaran (1979a, 1979b) esittämään riittävän hierarkian lakiin, koska
aikaisemmin esitetyllä tavalla ihmisyhteisö on yksilöiden (tekijä) toistensa ja työvälineen kanssa
vaikutuksessa olevan kokonaisuus, jossa on säännöt, kohde ja tavoiteltava tulos. Kun palaamme
tästä työnjakoon, niin seuraava kysymys on, että mitä seuraa, kun useampi säätelijä (R) laitetaan
peräkkäin. Tätä on Aulin-Ahmavaara (1979a, 1979b) pohtinut riittävän hierarkian lailla. Kun
otetaan huomioon se, että tällöin jokaisen säätelijän eteenpäin välittämä syöte tai vaikute (E)
sisältää varieteettia, niin tällöin toisen säätelijän vastaanottamana se vastaa säätelijän
vastaanottamaa vaikutetta tai syötettä (D). Tällöin voidaan todeta, että pidemmässä ketjussa
(=>R=>R=>R=>) on lopputuloksena mahdollisuus erilaiseen varieteettiin jokaisessa
vuorovaikutusvaiheessa. Tällöin voimme kysyä, mikä olisi tällaisen systeemin (seuraavassa
kuvassa) esitetyn kokonaissysteemin eteenpäin välittämä syöte tai vaikute (E) huomioiden kaikki
varieteetti eri vaiheessa.
1773
1774
1775
1776
1777
1778
1779
1780
1781
1782
1783
1784
1785
1786
1787
1788
1789
Väline
aine
elollinen
Nyt voimme huomata, että esityksen alussa esitetyllä tavalla voimme todeta, että ihmiset ovat
1790
1791
1792
52 / 374
vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, ja olemme havainneet ihmisen taipumuksen muodostaa
ryhmiä. Ensimmäisessä vaiheessa oletimme, että ihmiset ovat vapaasti vuorovaikutuksessa toistensa
kanssa, mutta päädyimme eri vaiheiden kautta ryhmään. Voimme palauttaa tästä mieleen Adam
Smithin (1776) pohdinnat työnjaosta, ja organisaatioista tuottamassa erilaisia hyödykkeitä. Tällöin
voimme todeta useamman säätelijän (R) muodostaman kokonaisuuden voivan tavoitella
tuloksenaan jotain hyödykettä, eikä olevan vain ihmisten esihistoriassa olevia ihmisyhteisöjä, joka
tavoittelee suurimmaksi osaksi selviytymistä. Aulin-Ahmavaara (1979a) pohtii laajemmin omaa
riittävän hierarkian lakia yhteiskuntaan, jossa tuotetaan ylijäämää (surplus). Nyt voimme todeta
esimerkiksi Adam Smithin (1776) teoksen olleen historiallisesti mahdollista, koska hänen
opiskelunsa ja uusien ajatuksien tuottaminen oli mahdollista muun yhteiskunnan tuottamalla
ylijäämällä.
Kuva: Useamman ihmisen muodostama systeemi, pelkästään ihmisiä
Mutta onko edellinen kuva mahdollinen, koska voisi kysyä, että useamman säätelijän
(=>R=>R=>R=>) ketju muodostaisi niin paljon varieteettia, että loppupäässä varieteetti olisi niin
suuri, että tavoiteltava syöte tai vaikutus (E) ei enää olisi hyväksyttävyyden rajoissa. ( H(E) ). Tätä
ongelmaa ratkaistakseen Aulin-Ahmavaara (1979a, 1979b) esittää, että kahden säätelijän yhteistyötä
tarvitaan tässä vaiheessa uusi säätelijä (G), joka minimoi häiriötä minimoimaan epävarmuutta
kahden säätelijän välillä. Mutta toisaalta voimme todeta, että säätelijän hallitessa epävarmuutta
paremmin tarvitaan vähemmän kyseistä säätelijää, koska säätelijä pystyy itse hallitsemaan
sisääntulevan syötteen tai vaikutteen. Mutta koska uusi säätelijä (G) on myös säätelijä, niin siinäkin
on epävarmuutta. Näin luonnollisesti voimme todeta, että säätelijöitä tarvitaan ehkä päällekkäisesti
tarpeeksi monta, että systeemiin tuleva syöte ja vaikutus (Y) saadaan hallittua, jolloin myös
eteenpäin annettava syöte tai vaikutus (E) saadaan pidettyä hyväksyttävyyden rajoissa ( H(E) ).
Kun nyt vertaamme tätä kuvaan, jossa oli ihmisten ja työvälineen vuorovaikutus, niin huomaamme
vuorovaikutussuhteita periaatteessa olevan vähemmän, koska kaikki yksilöt eivät olisi suoraan
tekemisissä toistensa kanssa. Tämä olisi myös perusteltavissa sillä, että ihmisen henkinen
kapasiteetti riittäisi n. 150 yksilön ryhmään, jossa yksilöt tunnistaisivat toisensa, vaikka yksi yksilö
olisi tekemissä suurimman osan ajasta vain muutaman yksilön kanssa.
1793
1794
1795
1796
1797
1798
1799
1800
1801
1802
1803
1804
1805
1806
1807
1808
1809
1810
1811
1812
1813
1814
1815
1816
1817
1818
1819
1820
1821
1822
1823
1824
53 / 374
Toisaalta voimme todeta, että ilman vuorovaikutusta ei ole sääntöjä ryhmässä, jonka koon ihmisen
aivojen mahdollistamalla kapasiteetilla keskimäärin on todettu olevan 150 yksilöä (Dunbar 2003;
Barrett, Henzi & Dunbar 2003; Hill & Dunbar 2003).
Mutta on kuitenkin huomioitava, että 150 yksilöä voi jakaantua useisiin eri alaryhmiin. Mutta mikä
olisi yksittäisen alaryhmän sopiva koko? Gittel (2001) on tutkinut erilaisten ryhmien koon
vaikutusta johtajan mahdolliseen johtamiskykyyn (attention span) suhteessa ryhmän kokoon. Kun
ryhmän koko nostetaan tarpeeksi suureksi, niin johtajan kyky johtaa ryhmää henkilökohtaisesti
pienenee, josta taas seuraa muita erilaisia ilmiöitä. Tämä havainto tukee omalta osaltaan AulinAhmavaaran huomioita säätelijöiden kerrostuneisuudesta, koska yksittäisenä säätelijänä (G)
ihminen on rajoittunut säätelemään tehokkaasti vain joukon muita säätelijöitä (R), jolloin
säätelijöiden kerrostuneisuus on siis hyvinkin mahdollista.
1825
1826
1827
1828
1829
1830
1831
1832
1833
1834
1835
1836
1837
1838
G
G
G
D
E
R
R
R
R
Kuva: Erilaisten säätelijöiden (R,G) muodostama kokonaisuus, hierarkkinen näkemys.
Toisaalta on niin, että vastaanotettavaa syötettä ja vaikutetta (D) voi olla hyvin paljon ja useassa eri
muodossa, jolloin ensimmäisen vastaanottavan säätelijän (R) on otettava vastaan mahdollisesti
sellaista vaihtelua, jota ei ole ennen tullut vastaan. Tällöin voimme todeta, että ensimmäisen
säätelijän valintaan ja ensimmäisen säätelijän säätelykykyyn pitäisi kiinnittää tällöin huomiota,
koska muuten säätelijä päästää läpi syötteitä ja vaikutteita, jotka seuraavalla säätelijällä voivat
aiheuttaa erilaisia ongelmia, mikä taas voi heijastua seuraavaan säätelijään, jne. Toisaalta kahta
säätelijää ohjaava säätelijä (G) voi myös kuormittua, jos tälle säätelijälle (G) tulee myös liikaa
syötteitä ja vaikutteita alkuperäiseltä säätelijältä (R).
Toisaalta voimme kysyä, että pitäisikö edelleen hierarkkisesti järjestetyn uusien säätelijöiden (G)
ketjun olla yhteydessä systeemin ulkopuolelle. Tässä vaiheessa teemme olettaman, että
hierarkkisesti ylin säätelijä on yhteydessä myös systeemin ulkopuolelle, jotta tämä säätelijä voi
kehittää omaa säätelykykyään. Kun kuitenkin otamme huomioon kritiikin, että systeemin rajaa on
monesti vaikea rajata, niin joudumme toteamaan, että systeemin rajalla olevat säätelijät eivät
välttämättä ole erotettavista systeemin ulkopuolisen ja sisäpuolisen todellisuuden välillä. Tällöin
toteamme, että seuraavat säätelijät ovat systeemin rajalla: alkuperäisen syötteen tai vaikutteen (D)
vastaanottava säätelijä (R), ohjaavien säätelijöiden (G) ketjussa viimeisin ohjaava säätelijä (G) sekä
1839
1840
1841
1842
1843
1844
1845
1846
1847
1848
1849
1850
1851
1852
1853
1854
1855
1856
1857
1858
54 / 374
lopullisen systeemin eteenpäin välitettävän (E) syötteen tai vaikutteen välittävä viimeinen säätelijä
(R). Tämän perusteella voimme esittää seuraavan kuvan.
1859
1860
1861
G
G
G
D
E
R
R
R
R
Kuva: Erilaiset säätelijät (R, G) systeemin rajalla ja sisällä.
Kun otamme huomioon aikaisemmin esitetyn huomion suojaavan kilven (K) mahdollisesta
huokoisesta rakenteesta (esim. Palmer 2004), niin edellä olevassa kuvassa tämä on huomioitu siten,
että rajalla olevat säätelijät ovat systeemin sisällä, rajalla ja ulkopuolella yhtä aikaa.
Nyt voi tietysti osoittaa kritiikkinä, että tässä oletetaan piilo-oletuksena, että ihmiset
järjestäytyisivät aina hierarkkisesti. Tähän arvosteluun voi vastata, että esim. Sapolsky (2005)
viittaa siihen, että kädellisillä lajeilla, kuten ihminen, on aina jokin dominanssihierarkia. Kyse on
lähinnä siitä, mikä on hierarkian despoottisuuden tai tasa-arvoisuuden taso, joka voi vaihdella
yhteisöstä toiseen. Näin ollen viittaaminen johonkin hierarkiaan on perusteltua myös
ihmisyhteisöjen kohdalla, vaikka yhteisöt ovat oletettavasti hyvin erilaisia, ja säätelijöiden (R,G)
järjestäytyminen hierarkkisesti on perusteltua.
Jos säätelijöillä olisi hyvin pieni kyky käsitellä varieteettia, niin hierarkiaa syntyisi hyvin moneen
kerrokseen. Jos taas säätelijöillä on enemmän kykyä käsitellä varieteettia, niin hierarkiakerroksia
tarvitaan vähemmän. Näin pääsemme siihen, että myös muiden säätelijöiden kuin ensimmäisen
säätelijän valinnassa on erilaisia mahdollisuuksia.
Mutta minne ovat jääneet välineet (työkalu, kone, laite)? Nyt voimme todeta ensin, että emme ole
rajanneet, millaisia sisääntulevat syötteet ja vaikutteet (D) ovat, jolloin niiden luokitusta voisi
pohtia. Seppänen (2000, luku 1.11.4, sivut 66-67) toteaa jo edellä mainitulla tavalla, että on useita
erilaisia systeemeitä, esim. fyysiset, kemialliset ja biologiset. Nyt näissä systeemeissä sisääntuleva
vaikutus voi olla siis osasia, jotka voivat asettua systeemin alaosiksi, eivätkä aiheuta itse virtaa
systeemin läpi syötteenä tai vaikutteena. Näin esimerkiksi ihmisen ruumiiseen tulevat aineet voivat
tapauksesta riippuen asettua systeemin osaksi ollakseen systeemin osa pitkäänkin. Toisaalta jokin
atomi voi aiheuttaa systeemin sisällä vuorovaikutusta.
1862
1863
1864
1865
1866
1867
1868
1869
1870
1871
1872
1873
1874
1875
1876
1877
1878
1879
1880
1881
1882
1883
1884
1885
1886
1887
1888
1889
1890
55 / 374
Miten tämä liittyy edellä mainittuihin ihmisten muodostamiin systeemeihin? Olemme todenneet,
että systeemin rajalle voi saapua useita erilaisia syötteitä, joista rajalla oleva säätelijä valitsee
syötteen mukaisesti eteenpäin välitettävän syötteen tai vaikutteen. Jos ajattelemme, että syöte on
fyysinen eteenpäin välitettävä osa, niin tällöin kyseessä on fyysisten kappaleiden käsittely
systeemin sisällä. Tämähän on ollut tapaus, jossa esimerkiksi esihistorialliselta löytöpaikalta löytyi
työkaluja (Henshilwood ym. 2001; d’Errico & Henshilwood 2007), jolloin säätelijältä toiselle on
siirtynyt edelleen jalostettuna työkalu eri vaiheissa. Tähän viittaa myös Adam Smith (1776)
työnjaolla. Mutta Seppänen (2000) toteaa, että vaikute voi olla esimerkiksi signaaleja tai merkkejä,
jolloin ne eivät ole fyysisiä. Edellä viitatuissa esihistoriallisissa työkaluissa oli kaiverruksia. Mutta
ymmärsikö usean tuhannen vuoden jälkeen työkalut löytänyt tutkija, mitä nämä kaiverrukset
tarkoittivat? Nyt voimme päätellä, että kaiverruksien esittely oli lähinnä kuvailua, mutta
alkuperäisen merkityksen esille nostaminen oli vaikeaa.
Edelleen voimme johtaa huomioitavaksi, että ihmiset ovat edelleenkin erilaisten rajoitteiden alaisia,
ja ihmisten muodostamaa systeemiä voi kuvata myös seuraavasti.
Kuva: Ihmisten rajattu todellisuus eri järjestelmien yhteydessä
Aiemmin on keskusteltu paljonkin ihmisen rajoitteista ja erilaisista kyvyistä. Näin ollen sama
vaikute tarkoittaa eri ihmisille osittain eri asiaa. Hyvä esimerkki on vähänkin isomman yrityksen
saama tilaus, jonka oikea toteutus vaatii hyvin eritasoista tietoa yrityksen eri osissa.
Tässä kohtaa voi todeta, että selityksen määrää kasvaa erilaisten hierarkian tasojen lisääntyessä.
Käytännössä alemmilla hierarkian tasoilla tarvitaan vähemmän selitystä, ja lisääntynyt hierarkia
lisää selityksen määrää jatkuvasti. Tietysti voi pohtia, että alemmilla tasoilla selityksen määrä voisi
olla vähäistä riippuen tehtävästä. Jos ajattelee tietokoneistetun järjestelmän kehittämistä, niin
järjestelmän kehittäjät joutuvat painimaan monenlaisten selitysten kanssa. Kehittävään
järjestelmään liittyen voivat eri henkilöt antaa suhteellisen ylimalkaisia kuvauksia.
1891
1892
1893
1894
1895
1896
1897
1898
1899
1900
1901
1902
1903
1904
1905
1906
1907
1908
1909
1910
1911
1912
1913
1914
1915
1916
1917
1918
1919
56 / 374
SELITTÄVÄ
selityksen määrä
G
G
G
D
E
R
R
R
EI-SELITTÄVÄ
R
ei-selityksen määrä
151.2. Engeströmin (1987) malli / Perusteluiden etsimistä
Aikaisemmin olemme esittäneet toimintakokonaisuuden systeemin ilman toimintaperiaatteita,
jolloin voimme todeta, että erillisten ihmisten ja työvälineen välillä ei olisi mitään yhteyksiä. Kun
tätä vertaa Engeströmin (1987) malliin, niin voidaan todeta, että toimintaperiaatteita voi olla
hyvinkin paljon. Yritämme huomioida, että toimintakokonaisuudessa on näkyviä ja näkymättömiä
osia. Näkymättömät osat ovat tietysti mukana toimintakokonaisuudessa, mutta niiden kuvaaminen
on monesti hankalaa. Fyysiset välineet ja ihmiset ovat helpoimmin havaittavissa, mutta esimerkiksi
toimintaperiaatteet ja käsitteelliset (työ)välineet ovat vaikeammin havaittavissa. Lisäksi on hyvä
huomauttaa, että Engeströmin mallissa erotellaan subjekti, objekti ja työkalu, eli yksittäinen henkilö
voi tehdä työkalulla jollekin kohteelle jotain tietyn tavoitteen saavuttamiseksi. Yhteisötasolla
vaikuttavat säännöt, yhteisö ja työnjako. Kuten sanottua, niin fyysiset työkalut ja ihmiset olisivat
helpoimmin havaittavissa olevia tekijöitä.
Tämän vuoksi käymme läpi Engeströmin (1987) mallia, vaikka sitä onkin kritisoitu mallin
lähdekirjallisuuden historiallisen merkityksen vuoksi 17.
Engeström (1999) toteaa, että jonkin yhteisön, esimerkiksi yritys, toiminnan kuvauksessa voi olla
pari tapaa: lineaarinen prosessien kuvaus tai laajentuva sosiaalinen tila (socio-spatial). Tunnettu tapa
lineaariselle prosessien kuvaukselle on vuokaavio, tai jokin muu kuvausmenetelmä, joka keskittyy
lineaarisiin prosesseihin. Tämän jälkeen prosessikaavioita voi käsitellä erilaisilla tavoilla,
esimerkiksi laatujohtaminen (TQM, Total Quality Management) tai (liiketoiminta)prosessin
uudistaminen (BPR, Business Process Engineering).
17 Muistan oman esitelmäni Seinäjoella keväällä 2005, jossa käytin Engeströmin (1987) mallia. Keskustelu oli hyvin
ankaraa mallin kehittäjien poliittisesta ideologiasta, ja ehkä se ei liittynyt ollenkaan esitelmääni. Jos nyt kuitenkin
rohkenisin uudelleen?
1920
1921
1922
1923
1924
1925
1926
1927
1928
1929
1930
1931
1932
1933
1934
1935
1936
1937
1938
1939
1940
1941
1942
1943
1944
1945
57 / 374
Hannus (1997) on kuvannut erilaisia lähestymistapoja prosesseihin, ja näitä lähestymistapoja voi
olla useita; esimerkiksi aika, raha, ympäristö tai laki voi olla yksi tapa tarkastella prosesseja. Tämän
vuoksi voi todeta, että yksittäinen prosessi voi olla hyvinkin yksinkertainen, mutta kaikkien
prosesseihin otettavien näkökulmien hallinta yhtäaikaisesti voi olla haaste tai ongelma.
Engeström (1999) esittää toisen näkökulman, jossa esitetään sosiaalisesti laajeneva tila (sociospatial), mikä tarkoittaa erilaisia tapoja, lähestymistapoja, hiljaisia sopimuksia. Erilaisten
etnografisten tutkimusmenetelmien perusteella on voitu osoittaa erilaisia tilanteessa tehtyjä
toimenpiteitä/toimintoja (situated actions).
mediating artifact
subject
1946
1947
1948
1949
1950
1951
1952
1953
1954
1955
Välittävä artefakti
object
Tekijä
Kohde
Kuva: Vygotskyn mallin yleinen esitystapa, perustuen Engström (2001)
Engeström (2001) esittelee, kuinka hänen esityksensä lähtevät liikkeelle Vygostskyn ja Leonte´vin
kehittämistä malleista. Välittävä artefakti voi olla myös kulttuurinen, eli se ei välttämättä ole
pelkästään materiaalinen.
Toisaalta aikaisemmin Henriquesin (2003) esityksen perusteella voimme todeta, että välittävä
artefakti voisi olla aineellinen, elollinen, mieleen liittyvä tai kulttuurinen artefakti. Ja toisaalta
kohde voi olla aineellinen, elollinen, mieleen liittyvä tai kulttuurinen. Engeströmin malli osoittaa,
että välineen ja kohteen erottelu ei ole kovin helppoa.
Tämän jälkeen voimme katsoa yhtä (Engestöm 1987) mallia, ja huomioimme Engeströmin
kehitelleen mallia useassa eri vaiheessa.
Kun otetaan huomioon, että ihminen pystyy laajentamaan mieltään, ja lopulta tuloksena on
kulttuuri. Tällöin säännöt, yhteisö ja työnjako on perusteltavissa mielen ja kulttuurin tuloksena.
Toisaalta yksittäisen henkilön mielessä voi olla säännöt ja työnjako. Toisaalta yhteisö kostuu
useammasta henkilöstä (mieli), ja yhteisöllä on voi olla oikeutuksenaan sääntöjä ja työnjakoa.
Järvinen (1998) on hyödyntänyt Engeströmin (1987) mallia ja erottelee kohteiksi materiaalin, tiedon
ja henkilöt.
Me erottelemme materian, elämän, mielen ja kulttuurin. Toisaalta huomioimme Henriquesin (2003)
huomion, että mielessä voidaan todeta eläimellisen mielen ja inhimillisen mielen erottelu.
Käytännön esimerkkinä voi todeta, että kohteena ja välineenä voi olla elävät eläimet, ja Järvisen
(1998) mallin mukaisesti tämä jakaisi ihmisen luokan kahteen osaan. Toisaalta olemme todenneet,
että kulttuuri ja mieli ovat liittyneet toisiinsa, joten voimme todeta informaation olevan mielen ja
kultturin yhteistyön tulos; ilman kulttuuria ei ihmiselle voisi esittää mitään informaatiota, koska
ilman oikeutuksia (Justification) havaitulla informaatiolla ei olisi mitään merkitystä. Kun lisäksi
huomioimme, että loppujen lopuksi kaikki on materiaa, niin informaatiokaan ei olisi mahdollista
ilman materiaa.
1956
1957
1958
1959
1960
1961
1962
1963
1964
1965
1966
1967
1968
1969
1970
1971
1972
1973
1974
1975
1976
1977
1978
1979
1980
1981
1982
1983
1984
1985
1986
1987
58 / 374
1988
Väline
Tekijä
Säännöt
Kohde ->Tulos
Yhteisö
Työnjako
Kuva: Toiminnan kokonaisuus, perustuen Engestöm (1987).
Käytännön esimerkkinä voimme ottaa mehiläispesän, jota ihminen hoitaa.
Välineet tässä tapauksessa ovat elollisia ja eläimen mielen omaavia, eli mehiläispesän
mehiläiset ovat väline tuottamaan hunajaa.
Kohteena on tässä tapauksessa hunaja, mikä on materiaa kuitenkin lopputuloksenakin.
Toisaalta ilman kulttuurisia välineitä ei hunajalle osata asettaa kaikkia erilaisia merkityksiä,
eli tietoa.
Toisaalta toisessa tilanteessa mehiläispesä on kohde, koska sen kehittäminen mehiläispesäksi
vaatii paljon erilaisia toimenpiteitä alkaen kuningattaren hankinnasta ja kasvatuksesta.
Ihminen ei koskaan palaa samaan alkutilaan. Näin on myös mehiläispesän osalta, koska
jokainen syntynyt ja menehtynyt mehiläinen asettaa mehiläispesän uuteen tilaan. Lisäksi
jokainen mehiläinen on itsessään muuttuva, koska ne pystyvät liikuttamaan itseään ja
muuttumaan tilasta toiseen.
Näin voimme todeta, että kohteet ja välineet voivat olla loppujen lopuksi seuraavat:
–
–
–
–
–
materiaali
elolliset ilman mieltä, esim. kasvit
elolliset eläimen mielellä, esim. mehiläiset
elolliset ihmisen mielellä, siis ihmiset
kulttuuriset kohteet/välineet, jonka tulkintaan tarvitaan ihmisen mieli.
Toisaalta oli niin, että kaikki voidaan palauttaa materiaaliksi. Toisaalta Henriques (2003) ei kiellä
sitä, että materiaali voi olla käsitelty eri tavoin. Tällöin voimme todeta, että kaikkein
perustavimmilla tasolla voidaan materiaalina pitää atomien joukkoa. Toisaalta käsiteltynä
materiaalia voidaan käsitellä/yhdistää eri materiaalien kanssa. Tällöin voidaan todeta, että välineinä
tai kohteina voi olla materiaalia useassa eri tilassa, esimerkiksi metalliputki on riippuen tilanteesta
1989
1990
1991
1992
1993
1994
1995
1996
1997
1998
1999
2000
2001
2002
2003
2004
2005
2006
2007
2008
2009
2010
2011
2012
2013
2014
2015
2016
2017
2018
2019
2020
2021
2022
59 / 374
työkalu tai työn kohde.
2023
2024
Välineita tuottava
toiminta
Tekijöitä tuottava
toiminta
Kulttuurisesti kehittyneempi
keskustoiminta
KESKUSTOIMINTA
Kohdetoiminta
Sääntöjä tuottava
toiminta
Kuva: Ristiriidat eri toimintojen välillä.
Kulttuuristen kohteiden osalta voidaan todeta, että kulttuuriset kohteet voivat olla käsin
kosketeltavia; esimerkiksi taideteos. Toisaalta kulttuurinen kohde voi olla käsitteellinen, eli sillä ei
ole käsin kosketeltavaa kohdetta; esimerkiksi taideteoksessa kuvattu taistelukohtaus vaatii
sodan/taistelun käsitteen ymmärtämistä ja sota/taistelu itsessään ei ole käsin kosketeltava
kokonaisuus. Kummassakin tapauksessa tarvitaan ihmisen mieli ymmärtämään kummatkin aiheet,
ja tämän päälle voi tulla kulttuurisia tekijöitä, eli oikeutuksen (Justification) järjestelmiä.
Kuten edeltä käy ilmi, niin kohteen ja välineen erottelu on monesti ollut hyvin vaihtelevaa.
Toisaalta tämä on täysin ymmärrettävää, koska Engeström (1995) viittaa siihen, että välineitä ja
sääntöjä tuottavilla kokonaisuuksilla voi olla keskenään ristiriitoja, jolloin yhteistyö ei ole
yksiselitteisesti aina yhteistyötä, eli toisin sanoen se voi olla jokin yhteistyöstä poikkeava ihmisten
välinen toiminta. Loppujen lopuksi keskellä käsiteltävä keskustoiminta voi olla ristiriidassa samaan
aikaan useamman muun toiminnan kanssa.
Nettle & Dunbar (1997) toteavat, että yhteisön erotteleva merkki voi olla myös fyysinen luomus,
eikä pelkästään kielellinen tekijä. Tarkkaa ajankohtaa ihmisten työkalun käytölle ajoitetaan koko
ajan, mutta kuten Henshilwood ym. (2001) sekä d’Errico & Henshilwood (2007) esimerkkeinä
osoittavat, niin jokainen uusi esihistoriallinen löytö on aina mahdollinen muutos työkalun käytön
alkamiselle ja leviämiselle ihmisen esihistoriassa. Tällöin joudumme toteamaan, että tämän
esityksen kannalta oleellinen on johtopäätös, että ihminen on käyttänyt työkaluja (välineitä)
2025
2026
2027
2028
2029
2030
2031
2032
2033
2034
2035
2036
2037
2038
2039
2040
2041
2042
2043
2044
2045
2046
2047
60 / 374
kirjoitetun historian alusta alkaen, jolloin työvälineiden historiaa voidaan tutkia tältä ajalta
tarkemmin. Näin ollen Engeströmin (1987) mallin kohdalle ”väline” olisi esihistorialliset ja
historialliset perusteet.
Toisaalta on hyvä huomauttaa, että väline voi olla tekninen tai käsitteellinen. Teknisten välineiden
osalta välineen erottelu on helpompaa. Käsitteellisten välineiden erottelu on hieman hankalampaa,
koska ne eivät ole fyysisiä luomuksia.
Mutta mitä ihmiset tekevät välineillä/työkaluilla? Sanz ja Morgan (2006) osoittavat, kuinka yksi
kädellisen lajin havainnoitu ryhmä (Lower Guinean subspecies) käyttävät työkaluja saavuttaakseen
tavoitteensa tai muuttaakseen ympäristöään. Lisäksi heidän mielenkiintoiset havaintonsa osoittavat,
että eri alueilla asuvat simpanssit ovat kehittäneet erilaisia työkaluja, ja verrattuna muihin muualla
Afrikassa havainnoitujen ryhmien välillä on eroja työkalujen käytössä. Eli voimme sanoa, että tällä
kädellisellä lajilla on ryhmien välillä työvälineissään eroja, ja ihmislajilla 18 on vielä laajempi
työkalujen kokoelma käytössään. Näin ollen voidaan kuitenkin todeta, että kädellisillä lajeilla, kuten
ihmisellä, on selvä taipumus käyttää työkaluja ja työkalujen käytölle on ihmisyhteisöissä hyvin
pitkät perusteet. Eli näillä perusteilla Engeströmin (1987) mallin yksi kohta saa tukea muista
lähteistä.
Työnjaon merkityksestä on kirjoittanut jo Adam Smith (Smith 1776, Book I, Chapter I), ja hän
todellakin pohti työnjaon tuottamia hyötyjä kansojen varallisuuden kehittymisessä. Nyt tietenkin
voisi kritisoida, että Adam Smith oli filosofi, joka ei esittänyt väittämiensä puolesta mitään nykyisin
2000-luvulla hyväksyttävällä menetelmällä. Mutta toisaalta voi esittää vastaväittämän, että miksi
Adam Smithin (1776) ajatuksiin edelleen viitataan (”näkymätön käsi”), vaikka monia hänen
esittämiään väittämiä voisi alistaa nykytutkimuksen keinoin alistettavaksi kriittiseen tarkasteluun.
Näin muodoin toteamme kuitenkin, että työnjaon pohtiminen ei ole ollut Engeströmin (1987)
etuoikeus tai ensimmäisenä tutkijana esittämä ajatus, jolloin voidaan todeta työnjaon merkityksen
pohtiminen laajoissa yhteyksissä olevan tietyiltä osin perusteltua. Näin olemme siis perustelleet
yhden kohdan Engeströmin (1987) mallista historiallisesti pohdituksi asiaksi.
Nyt voimme pohtia työjakoa tarkemmin. Ilman työnjakoa ihmiset olisivat toisistaan riippumattomia
yksilöitä, jolloin tästä voisi esittää seuraavan kuvan
Kuva: Ihmiset ilman työnjakoa?
Jos ihmisillä ei olisi mitään yhteyttä 19 toisiinsa, niin he joutuisivat vastaamaan kaikista elämänsä
edellytyksistä itse. Kun kuitenkin esimerkiksi jokainen lapsi on syntymänsä jälkeen tietyn aikaa
18 Tässä en lähtenyt etsimään lähdettä, koska oletettavasti ihmislaji on keksinyt enemmän kuin 11 työvälinettä ja 22
erilaista (vrt. simpanssit (Sanz ja Morgan 2006)) työkalun käyttötarkoitusta, ja tämä olisi havaittavissa ilman
tieteellistä lähdettä omassa arkielämässä. Raja varmaan tällä viitteiden kaivamisella on.
19 Tällöin tietysti ihmisten erillisyyttä tarpeeksi pitkälle vietynä joudumme pohtimaan oppia olemassaolosta, mikä taas
johtaisi tämän teoksen ulkopuolisiin teemoihin johtaen kunkin yksikön maailmankuvaan.
2048
2049
2050
2051
2052
2053
2054
2055
2056
2057
2058
2059
2060
2061
2062
2063
2064
2065
2066
2067
2068
2069
2070
2071
2072
2073
2074
2075
2076
2077
2078
2079
2080
2081
2082
2083
2084
2085
2086
2087
61 / 374
riippuvainen vanhemmistaan, toteamme tästä syntyvän työnjaon lapsen ja vanhempien 20 välille:
lapsen tehtävä on kasvaa ja kehittyä, ja vanhemmat ovat mukana tässä kasvussa ja kehityksessä eri
tehtävien kautta; voidaan jopa puhua kokonaisen perheen työnjaosta.
Voimme siis todeta, että työnjaon kautta ihmiset ovat yhteydessä toisiinsa, jolloin voidaan esittää
seuraava kuva.
Kuva: Ihmiset yhteydessä toisiinsa työnjaon seurauksena.
Nyt täytyy todeta, että ihmisten täytyy olla tietoisia toisistaan, että yhteys voi olla mahdollisia.
Lisäksi yhteys voi olla kaksisuuntainen, mutta välttämättä ihmisten sisäinen tila ei ole toisten
ihmisten havaittavissa. Baron-Cohen ym. (1997a) sekä Adolphs, Baron-Cohen & Tranel (2002)
esittävät esimerkin, kuinka aivojen tiettyjen osien häiriö vaikuttaa siihen, että yksilöllä voi olla
vaikeuksia muodostaa käsitys toisen ihmisen tunteista ja toiminnasta (theory of mind). Tältä
perusteelta voimme todeta, että ihmisten välillä on todellakin kahdensuuntaista vuorovaikutusta,
johon aivomme ovat sopeutuneet, ja häiriöt aivojen tietyissä osissa vaikeuttavat tätä yhteistyötä.
Adam Smith (Smith 1776) ei oletettavasti ollut tietoinen aivotutkimuksen tuloksista laatiessaan
omaa teostaan. Vuoden 2007 tilanteessa on tässä aiheessa edetty monella eri tavalla, ja nyt ryhdytty
jäljittämään ihmisten geenien vaikutusta ihmisen erilaisiin ominaisuuksiin, joista yksi on älykkyys.
Älykkyyden osalta on löytynyt lupaava geeni (Dick ym. 2006), jonka yhteisvaikutusta muiden
geenien 21 kanssa voisi lähteä kartoittamaan. Mutta yhdistettynä Baron-Cohenin ja muiden
havaintoihin aivojen häiriöistä sosiaalisessa suhteessa, sekä huomioiden Dickin ym. (2006)
havainnot älykkyyden monenlaisia vielä tuntemattomista vaihtelutekijöistä, voimme todeta
yhteistoiminnan taidon (theory of mind) ja älykkyyden muodostavan useita erilaisia yhdistelmiä
(jossain yhteyksissä on mainittu myös sosiaalisen älykkyyden idea).
Näin voimme todeta, että on syytä pohtia sitä, millaisia seurannaisia on siitä, että erilaiset ihmiset
ovat vuorovaikutuksessa toisiinsa. Käytännön koetta on vaikea järjestää, ainakaan pitkäaikaista,
jolloin joudumme pohtimaan jotain muuta lähestymistapaa.
Kuten edellisestä kuvasta näkyy, yksi ihminen voi olla yhteydessä useampaan ihmiseen. Tämän
pohjalta voimme pohtia asiaa vähän laajemminkin. Nettle & Dunbar (1997) esittävät, kuinka
ihmiset ovat erityisiä olentoja siitä syystä, että ihmiset pystyvät erittäin laajaan yhteistyöhön. Nettle
& Dunbar (1997) esittävät, että yhteistyötä voi olla useassa muodossa, esimerkiksi kauppaa,
keskinäistä apua, lainoja, lahjoja. Kun ymmärrämme yhtenä erikoista tapauksena ihmisten yleisesti
ottaen välittävän yhteistyössä toistensa välillä informaatiota, joka voi olla useassa eri muodossa,
kuten Nettle & Dunbar (1997) esittävät.
20 Orvon lapsen kohdalla vanhempien sijalla ovat tietysti jotkut muut aikuiset ihmiset, ellei lasta hylätä oman onnensa
nojaan.
21 Olen nähnyt elokuvan Gattaca (Niccol 1997) ja tiedän geneettisen diktatuurin idean. Lisäksi suosittelen tähän
teemaan luettavaksi seuraavaa teosta: Kuusi (2004). Geneettisen tiedon yhteiskunnalliset vaikutukset voimme rajata
pois, jotta tämä esitys pysyy hallittavana kokonaisuutena.
2088
2089
2090
2091
2092
2093
2094
2095
2096
2097
2098
2099
2100
2101
2102
2103
2104
2105
2106
2107
2108
2109
2110
2111
2112
2113
2114
2115
2116
2117
2118
2119
2120
2121
2122
2123
2124
2125
2126
2127
62 / 374
Nettle & Dunbar (1997) pohtivat ensin yleisesti ihmisten yhteistyötä. He tekevät varsin
mielenkiintoisen teoreettisen simulaation, jonka säännöistä voimme tässä lyhyesti todeta seuraavaa:
– alkutilanteessa yksilöt ovat levittäytyneet satunnaisesti, eivätkä tiedä toisistaan mitään
– simulaatiossa voi olla eri määrä kierroksia (LIFESPAN)
– simulaation alussa jokaisella yksilöllä (artikkelissa organismi) on 50 yksikköä
hyvinvointia (wealth)
22
– jokainen yksilö voi saa alussa erottelevan merkin (tai artikkelissa murteen, dialect),
joka on alkutilanteessa seuraava yhdistelmä: 1,2,3,4,5,6.
– jokaisen yksilön (artikkelissa organismi) muistilaajuus (MEMORYSPAN), jolloin yksilö
muistaa, kenet yksilö on tavannut ja mitä yksilö on antanut toiselle yksilölle ja saanut
toiselta yksilöltä 23. Muistilaajuus on oletuksena viisi (5), mutta sitäkin voidaan muuttaa.
– tiettyjen aikavälien jälkeen (LIFETIME) yksi sukupolvi yksilöistä häviää seuraavasti:
jokainen 20 hyvinvoivimmista yksilöistä saa 0.5 todennäköisyyden tuottaa samanlainen
jälkeläinen kuin yksilö itse ja syntyneiden määrän perusteella satunnaisesti valituista
kahdestakymmenestä huonovointisimmista yksilöistä kuolee pois (esim. 5 syntyy, 5
kuolee pois)
– yksilö voi antaa toiselle jotain (1 yksikkö), jolloin toinen yksilö antaa vastineen; mallissa
oletetaan, että saajan lisäarvo on suurempi ja lisää saajan hyvinvointia kahden (2)
yksikön verran 24
Tämän jälkeen voimme erotella yksilöiden välisiä eroja, ja simulaatiossa on neljä erilaista
yksilötyyppiä:
– ensimmäinen tyyppi (COOP) luovuttaa aina yhden yksikön jo oletusarvoisesti, mutta ei
luovuta yhtäkään yksikköä, jos muistaa vastapuolen jättäneen oman yksikkönsä
luovuttamatta
– toinen tyyppi (CHEAT) ei koskaan luovuta kenellekään yhtäkään yksikköä, vaikka
vastapuoli ojentaisi hänelle yhden yksikön
– kolmas tyyppi (POLYGLOT) hyödyntää erottelevaa merkkiä, ja vastaanottaessaan yhden
yksikön muuttaa merkkinsä luovuttajan mukaiseksi. Tämä tyyppi vastaavasti luovuttaa
ainoastaan yksilölle, jolla on sama erotteleva merkki. Mielenkiintoinen piirre tässä
tyypissä (POLYGLOT) on se, että voi yhdessä vaihdossa muuttaa merkkiään yhden
muuttujan kohdalla välillä 1-50, eli merkki voi olla lopuksi esimerkiksi seuraava: 1,32,
45,3,5,50. Tämä merkin muutosasteen todennäköisyys (CHANGERATE) on
oletusarvoisesti 1 %, mutta sitä voidaan muuttaa.
– neljäs tyyppi (MIMIC) osaa muuttaa erottelevan merkin vastapuolen merkin mukaiseksi
vastaanottaessaan yksikön, mutta tämä tyyppi ei koskaan luovuta omia yksiköitään
Nettle & Dunbar (1997) ajavat edellä olevilla ehdoilla erilaisia simulaatiota, ja voimme tietenkin
pohtia, millaisia simulaatiot olisivat oikeilla ihmisillä, jos vastaavat ihmistyypit laitettaisiin
22 Nettle ja Dunbar (1997) puhuvat enemmän kielestä, mutta he toteavat artikkelinsa lopussa, että murretta voi vastata
muutkin: esim. materiaaliset artefaktit ja pukeutuminen. Koska tämä esitys käsitellään tietojärjestelmätieteen
seminaarissa, niin meitä kiinnostaa kielen lisäksi myös muut artefaktit, jotka voivat olla myös osia
tietojärjestelmistä.
23 Tällä voi simuloida ihmisen muistia, mutta tietenkin ihmisen muisti on laajempi kuin 5 yksikköä ja ihminen voi
muistaa asioita huomattavankin pitkään. Lisäksi ihminen muistaa useamman kuin viisi viimeksi tapaamaansa
henkilöä.
24 Näinhän sitä puhutaan hienosti lisäarvosta talousihmisten parissa. Jos minä annan euron, niin minun pitää saada
tuotteesta tai palvelusta euroa suurempi hyöty, jotta tekisin oston. Toisaalta on varmaan niin, että myyjän pitää
tuottaa tällöin tuotoksensa alle euron, että hän saa oman hyvinvointinsa turvattua.
2128
2129
2130
2131
2132
2133
2134
2135
2136
2137
2138
2139
2140
2141
2142
2143
2144
2145
2146
2147
2148
2149
2150
2151
2152
2153
2154
2155
2156
2157
2158
2159
2160
2161
2162
2163
2164
2165
2166
63 / 374
tällaiseen simulaatioon 25. Nettle & Dunbar (1997) ajavat simulaatioita 26, joissa verrataan kahta
erilaista yksilötyyppiä toisiinsa verrattuna, minkä lisäksi simulaatioita ajetaan muuttujien
(MEMORYSPAN, CHANGERATE, LIFESPAN) eri arvoilla. Tässä voi verrata erilaisien ajojen
tuloksia:
A) 100 COOP-yksilöä kasvattaa toistensa hyvinvointia, ja kaikki voivat hyvin
B) 95 COOP-yksilöä ja 5 CHEAT-yksilöä (MEMORYSPAN 5) tarkoittaa, että CHEATyksilöt lisääntyvät COOP-yksilöiden kuollessa pois (CHEAT = 100), mutta lisättäessä
muistilaajuutta (5 ≤ MEMORYSPAN ≤ 11 ) CHEAT-yksilöillä menee kauemmin
lisääntyessä määrään 100, ja lopulta tarpeeksi suurella (>11) muistilaajuudella CHEATyksilöt eivät enää pärjää COOP-yksilöiden joukossa, ja CHEAT-yksilöt kuolevat lopulta
pois.
C) simulaatiossa, jossa on 95 POLYGLOT-yksilöä ja 5 CHEAT-yksilöä (MEMORYSPAN 5,
CHANGERATE 1%), on seurauksena erilaisia merkkiyhdistelmiä, ja tarpeeksi monella
kierroksella syntyy erilaisia ryhmiä tehden toistensa kanssa yhteistyötä CHEAT-yksilöiden
vähitellen kuollessa pois. Lisäksi simulaatio, jossa on 5 POLYGLOT-yksilöä ja 95 CHEATyksilöä, voi päätyä CHEAT-yksilöiden häviämiseen, jos POLYGLOT-yksilöiden annetaan
olla tarpeeksi monen kierroksen ajan olla lähellä toisiaan ja tuottaa kriittinen massa uusia
POLYGLOT-yksilöitä.
D) simulaatio 95 POLYGLOT-yksilöllä ja 5 MIMIC-yksilöllä (MEMORYSPAN 5,
CHANGERATE 1%) johtaa MIMIC-yksiden määrän nousemiseen 100 yksilöön. Merkkien
muutosasteiden (CHANGERATE > 1%) nostamisella POLYGLOT-yksilöt pärjäävät eri
tavalla, ja muutosasteella (CHANGERATE = 50 %) MIMIC-yksilöt eivät enää lisäänny 100
yksilöön, koska merkkien yhdistelmät muuttuvat liian nopeasti niiden MIMIC-yksilöiden
pystyessä vain kopiointiin.
Miten edellä käsitelty Nettle & Dunbar (1997) liittyy Engeströmin (1987) malliin? Ensinnäkin
voisimme pohtia, millainen tulos olisi mallista, jos muistilaajuutta (MEMORYSPAN ) nostettaisiin,
esim. 1000 - 10 000. Tässä tulee vastaan se, että emme 27 nykytilanteessa tiedä ihmisen muistin
laajuutta. Toisaalta voidaan todeta, että ajettujen simulaatioiden yhdistelmät olivat yksinkertaisia
(COOP 100, COOP 95 + CHEAT 5, POLYGLOT 95 + CHEAT 5, POLYGLOT 5 + CHEAT 95,
POLYGLOT 95 + MIMIC 5 erilaisilla muuttuja-arvoilla). Tosiasiassa ihmisyhteisöt ovat
mutkikkaampia kokonaisuuksia, ja pelkästään näillä neljällä tyypillä voisi saada määrättömän
monenlaisia alkutilanteita, josta on seuraava kuva voisi olla yksi aloitustilanne. Keskeinen viesti
artikkelista on, että erilaiset ryhmät voivat luoda itselleen erilaisia erottelevia merkkejä, joista
artikkelissa pohdittiin kieltä ns. sosiaalisena markkerina, mutta ihmisyhteisössä voi olla muitakin
erottelevia merkkejä, esimerkiksi tietojärjestelmien osien ollessa mahdollisesti tällainen erotteleva
merkki; esimerkiksi Miller (2003) ja Williams (2003) väittelynä tietojärjestelmien teknologiasta,
jossa oli kyseessä kiihkeä keskustelu ryhmien eroista.
Mielestämme Nettle ja Dunbar (1997) osoittavat hyvin, kuinka voidaan esittää lievillä
lähtöolettamuksilla teoreettinen malli, joka johtaa siihen, että syntyy erilaisia ryhmiä erottautuen
toisistaan jollain ihmisten tapauksessa sosiaalisesti merkittävällä merkillä. Näin ollen esitämme, että
Engeströmin (1987) mallin seuraavat kohdat saisivat vähän uudenlaisen perustelun: yhteisö, säännöt
ja tekijä. Työnjaon kannalta voidaan todeta, että Nettle & Dunbar (1997) osoittavat sen, että
25 Epäilen, että mikään ihmisellä tai ihmisillä tehtäviä tutkimuksia varten tutkimuslupia luovuttava toimikunta ei
hyväksyisi koetta. Mutta toisaalta voisi todeta, että vastaava kokeilu on todellisessa elämässä käynnissä koko ajan,
mutta sitä ei kukaan valvo.
26 Verrattuna Yrjö Aulin-Ahmavaaran kymmensivuisiin matemaattisiin pyörityksiin nämä pystyy tavallinenkin lukija
ymmärtämään kohtuullisin ponnistuksin. Palaamme kuitenkin Aulin-Ahmavaaran kirjoituksiin myöhemmin.
27 Tai ainakaan minulle ei ole tullut artikkelia vastaan, joka kertoisin ihmisen muistin laajuuden täsmällisenä
yksikkönä.
2168
2169
2170
2171
2172
2173
2174
2175
2176
2177
2178
2179
2180
2181
2182
2183
2184
2185
2186
2187
2188
2189
2190
2191
2192
2193
2194
2195
2196
2197
2198
2199
2200
2201
2202
2203
2204
2205
2206
2207
2208
2209
2210
2211
64 / 374
yksilöiden välillä voi olla monenlaisia suhteita, jolloin työnjako ei välttämättä ole yksiselitteistä
vaihtoa kaikissa tilanteissa.
Toisaalta on hyvä huomauttaa, että Engeströmin mallissa yhteisö tarkoittaa sellaista organisaation
osaa, jota hän kutsuu termillä ”activity” ja joka yhdessä saa aikaan tai työskentelee saavuttaakseen
tuloksen. Oleellista on, että yhteisö voi erottautua muista yhteisöistä erottelevien merkkien avulla,
ja yhteisö voi sisäisesti järjestää oman työnjakonsa parhaaksi näkemällään tavalla.
CHEAT
MIMIC
COOP
COOP
MIMIC
POLYGLOT
CHEAT
MIMIC
MIMIC
CHEAT
COOP
COOP
POLYGLOT
POLYGLOT
COOP
Kuva: Monimutkaistettu teoreettinen aloitustilanne
pohdittavaksi myöhempiä simulaatioita varten.
Dunbar on ollut hyvin tuottoisa kirjoittaja (Dunbar 2003; Barrett, Henzi & Dunbar 2003; Hill &
Dunbar 2003), ja näistä artikkeleista voi vetää sen toteamuksen, että ihmisten keskimääräisen
sosiaalisen ryhmän koko on 150 yksilöä. Mutta tässä ihmisten välillä on vaihtelua eri suuntiin, eikä
voida sanoa, että kaikilla ihmisillä on täsmälleen 150 yhteyttä eri henkilöön. Mutta tästä voidaan
kuitenkin vetää se johtopäätös, että keskimäärin ihmiset kuuluvat johonkin sosiaaliseen ryhmään,
jolloin Engeströmin (1987) mallissa mainittu yhteisö saisi tukea toisellakin tavalla. Lisäksi Dunbar
on pohtinut ihmisen aivojen tiettyjen osien ominaisuuksia suhteessa ryhmän kokoon eri eläinlajeilla,
jolloin ihmisellä on suhteessa kehittyneimmät aivot tässä suhteessa, joka mahdollistaa edellä
mainitun 150 jäsenen ryhmän kehittymisen. Näin ollen edellä olevien simulaatioiden muistilaajuus
(MEMORYSPAN) saisi myös empiiristä tukea.
Näistä Dunbarin ja muiden artikkeleista voi vetää sen johtopäätöksen, että Engeströmin mallissa
vedetty viiva yksilöstä (Engeströmin (1987) mallissa tekijä) yhteisöön voidaan perustella. Kun
lisäksi huomioidaan aikaisemmissa simulaatioissa mainitut erottelevat merkit (Nettle ja Dunbar
1997, murre, dialect), niin näitä voisi verrata sääntöihin, jolla yhteisössä toimitaan. Näin voitaisiin
perustella yhdellä näkökulmalla vedettyjä viivoja tekijästä yhteisöön ja sääntöihin.
Simulaation lisäksi otamme tietysti vielä käyttöön muita näkökulmia, koska simulaatiota voi
kritisoida hyvinkin ankarasti vastaamattomana todelliseen maailmaan, jossa ei oteta huomioon
reaalimaailman todellisia jatkuvia ja epäjatkuvia tekijöitä. Ensimmäisenä perusteena otan
käsittelyyn sen, ettei simulaatiossa seurannut huijaavalle yksilölle (CHEAT) mitään huijauksestaan.
Kuten edellä oleva virke osoittaa, ihminen alkaa heti pohtia, mitä seuraa huijauksesta tai muusta
epätoivottavasta käytöksestä.
2212
2213
2214
2215
2216
2217
2218
2219
2220
2221
2222
2223
2224
2225
2226
2227
2228
2229
2230
2231
2232
2233
2234
2235
2236
2237
2238
2239
2240
2241
2242
2243
2244
2245
2246
65 / 374
Sääntöjen osalta Figueredo ym. (2004) ovat esitelleet, kuinka eri yhteisöissä voi olla erilainen
käsitys kunniasta (honor) ja kuinka ihmisillä on eri käsitys kostosta (revenge). Vaikka kyseessä on
tutkimusinstrumentin kehittely yliopisto-opiskelijoiden avulla, niin eri maissa tehdyissä vertailussa
havaittiin eroja sen riippuen yhteisöstä, josta osa opiskelijoista oli peräisin. Johtopäätöksenä
voimme sanoa kuitenkin, että Figueredon ym. (2004) viittaamat aikaisemmatkin lähteet osoittavat,
että ihmisyhteisöissä on erilaisia käsityksiä kunniasta ja koston hyväksyttävyydestä
rangaistuskeinona. Näin ollen voidaan todeta, että Nettlen & Dunbarin (1997) simulaatiota voisi
laajentaa erilaiseksi, jolloin huijauksesta seuraisi jokin rangaistus huijaavalle yksilölle. Tätä varten
on tehty toinen testi (Shinada, Yamagishi & Ohmura 2004), jossa voi todeta, että ryhmän jäsenen
käyttäytyessä väärin kovin rangaistus kohdistuu ryhmän sisällä väärin käyttäytyvään jäseneen. Näin
voimme todeta, että yhteisön sisälle muodostuu sisäiset säännöt, joita voisimme taas verrata
erottelevaan merkkiin (Nettle & Dunbar 1997, murre, dialect), jotka muodostuvat ryhmien välille.
Ryhmät alkavat luoda erottelevia merkkejä erottautuakseen muista ryhmistä (Nettle & Dunbar
1997) lisätäkseen ryhmän hyvinvointia, luodakseen ryhmän sisällä menettelytavat pitää jäsenten
toiminta yhtenäisenä rangaistuksen (Shinada, Yamagishi & Ohmura 2004) tai koston (Figueredo
ym. 2004) pelossa ja luodakseen ulkopuoliselle jäsenelle erittäin suuria tai mahdottomia
kustannuksia vaativat sisäänpääsyn mahdollistavien toimenpiteiden vaatimukset (Sosis 2003).
Tällöin voi todeta, että ulkopuolisen voi olla hyvin vaikea päästä kiinni yhteisön toimintaan.
Toisaalta voimme pohtia sitä, että voisiko yksinkertainen kopioituja (MIMIC) vastata ihmistä,
jolloin ihminen voisi tulla ryhmään ja kopioida ryhmän käyttäytymistä päästääkseen ryhmän
sisäisestä jäsenyydestä saatavaan hyötyyn 28. Tätä on pohtinut Sosis (2003), joka kysyy artikkelinsa
alussa, että miksi me kaikki emme liity hyvin menestyksekkääseen uskonnolliseen ryhmään eli
hutteriitteihin, koska simulaation (Nettle & Dunbar 1997) lieviä lähtöolettamuksia vastaten
hutteriittiryhmät laajenevat ajassa ja tilassa sukupolvittain (muuttuja LIFESPAN, LIFETIME). Kun
asiaa kuitenkin pyöritellään pidempään, niin voidaan todeta joidenkin (ei aina uskonnollisten)
ryhmien kehittävän mahdollisesti niin monimutkaisia ja laajoja erottautumistapoja, että niiden
kopiointi tarkoittaa erittäin suuria kustannuksia, jolloin ryhmään liittymistä joutuu ulkopuolinen
pohtimaan hyvin pitkään. Kun tämän huomioi maallisissa ryhmissä, esim. akateemisista
heimokulttuureissa (Ylijoki 1998), niin erilaiset ryhmät todellakin kehittävät erottelevia merkkejä,
joista tosiaan mainittu murre voi olla yksi. Näin voimme todeta, että Engeströmin (1987) mallin
rajat voidaan todeta olevan jokaisessa ryhmässä jollain muotoa, ja ryhmät ylläpitävät näitä rajoja
erottelevilla merkeillä.
Figueredo ym. (2004) viittaamat tutkimuksien yhteenvedot antavat meille kuitenkin viitteen siitä,
että eri yhteisöillä on ollut erilainen tapa hankkia ruokaa, esimerkiksi kalastus ja keräily. Näin
voimme vetää tästä viitteen siihen, että tekijän, yhteisön kohteen välille voidaan vetää viiva, koska
eri yhteisöillä on erilainen ravinnonhankinnan kohde, esimerkiksi kala, vilja, maastosta löytyvä
ruoka, metsästettävä riista, jne. Eli toisin sanoen yhteisöllä on jokin tarkoitus, jonka vuoksi se on
järjestäytynyt kohteen ympärille.
Edellä olevasta voimme vetää sen johtopäätöksen, että päätyen yksittäisestä ihmisestä, erilaisten
simulaation ja muiden tukevien tutkimusten perusteella voisimme vetää yhteen seuraavan
kuvallisen esityksen, jossa on syntynyt kaksi ryhmää, ja yksittäinen ryhmän ulkopuolelle jäänyt
yksilö ei olisi kummankaan ryhmän jäsen. Jos taas otettaisiin sellainen oletus, että yksilön alussa
28 Vastaava ilmiö on Internet-verkon ”ryhmässä”, jolloin jokainen uusi liittyjä saa hyödyn liittyessään. Esimerkiksi
Internet-verkkoon liittyvä uusi jäsen saa automaattisesti hyödyn kyseisen verkon palveluista laajentaen verkon
saamaa kokonaishyötyä omilla palveluillaan.
2247
2248
2249
2250
2251
2252
2253
2254
2255
2256
2257
2258
2259
2260
2261
2262
2263
2264
2265
2266
2267
2268
2269
2270
2271
2272
2273
2274
2275
2276
2277
2278
2279
2280
2281
2282
2283
2284
2285
2286
2287
2288
2289
2290
2291
2292
2293
66 / 374
saama hyvinvointi laskisi aina yhdellä kierroksella (LIFESPAN) yhden yksikön, jolloin yksilön
kannattaisi pyrkiä yhteistyöhön saadakseen hyvinvointia (>1 yksikkö), niin tästä seuraa todellakin
vuorovaikutusta toisten väillä. Tällä olettamalla yksilö ollessaan kaikkien ryhmien ulkopuolella
vähitellen menettäisi kaiken hyvinvointinsa, jolloin tästä voidaan esittää seuraava kuva.
ABCDEF
ABCDEF
ABCDEF
ABCDEF
ABCDEF
ABCDEF
??????
XZYWQR
XZYWQR
XZYWQR
XZYWQR
XZYWQR
XZYWQR
Kuva: Kahden ryhmän ulkopuolella oleva yksilö.
Tämän perusteella ihmiset siis pyrkivät monessa tapauksessa jonkin ryhmän jäseneksi, josta seuraa
ryhmään sopeutuminen (assimilation) ja ryhmän sisälle meneminen (entry). Tätä ilmiötä on tutkittu,
esim. Mignerey, Rubin & Corden (1995), mutta emme lähde tätä tutkimusta referoimaan uudelleen.
Oleellista tälle esitykselle on, että yksilö siis joutuu oppimaan monia asioita yrittäessään päästä
ryhmän jäseneksi, ja yksi osa näistä voi olla (mm.) säännöt, ja nämä kaikki viittaavat edellä
mainittuihin erotteleviin merkkeihin, ja samalle asialle voidaan antaa useampi termi toisella
tutkimuksen haaralla.
Nyt olemme laittaneet kuvaan yksilöiden ominaisuuksien kohdalle eri merkit (??????, ABCDEF tai
XZYWQR), emmekä siis neljää simulaatiossa mainittua yksinkertaista tyyppiä (COOP, CHEAT,
MIMIC, POLYGLOT), koska edellä on todettu eri lähteistä, ettei ihmisen mielen ominaisuuksia voi
asettaa vain yhden muuttujan varaan, koska ihmisen mielessä vaikuttaa esimerkiksi yhteistyötaidon
(theory of mind) ja älykkyyden erilaiset yhdistelmät. Kun lisäksi otetaan huomioon se, että yksilöllä
voi olla kustannuksia liittymisestä ryhmään, niin malli ei ole niin yksinkertainen kuin simulaatiossa
voidaan olettaa. Kun lisäksi emme tiedä kaikkia ihmisen ominaisuuksia, niin jokainen ihmisten
yhdistelmä on tällöin ainutlaatuinen.
Edellä oleva on lyhyesti hieman erilainen perustelu Engestömin mallille, kun tekijän, välineen,
kohteen, sääntöjen, yhteisön ja työnjaon suhdetta verrataan toisiin erilaisilla lähteillä. Mutta kuten
edellä olevasta yksinkertaistuksesta selviää, niin yksittäinen henkilö joutuu tai pääsee jonkin
yhteisön sisälle tietyillä säännöillä, voi käyttää yhteisön (työ)välineitä ja hyväksyy (tai toimii
pakosta) yhteisön työn kohteet tietyllä työnjaolla.
151.3. Oma huomio: Omistus, Jäsenyys ja Sopimus
2294
2295
2296
2297
2298
2299
2300
2301
2302
2303
2304
2305
2306
2307
2308
2309
2310
2311
2312
2313
2314
2315
2316
2317
2318
2319
2320
2321
2322
2323
2324
2325
2326
67 / 374
Tässä kohta voimme todeta, että edellä on pohdittu erilaisia aiheita eri lähteiden avulla, ja osa
lähteistä on ollut ns. tieteellisiä lähteitä. Mikään ei kuulemma ole niin käytännöllistä kuin hyvä
teoria.
Tämän alaluvun taustalla on kuitenkin joutuminen käytännön ongelman eteen. Kysymys on hyvin
yksinkertainen:
Voiko (suomalaisen) asunto-osakeyhtiön osakas lukea asunto-osakeyhtiön hallituksen
pöytäkirjoja?
Voimassaolleen (laki 22.12.2009/1599) mukaan (7.10.2013 tilanne) asunto-osakeyhtiölain 7. luvun
6 § pykälä on seuraava:
Hallituksen kokouksesta on laadittava pöytäkirja, jonka allekirjoittaa kokouksen
puheenjohtaja ja, jos hallitukseen kuuluu useita jäseniä, vähintään yksi hallituksen
siihen valitsema jäsen tai kokouksessa läsnä ollut isännöitsijä. Hallituksen jäsenellä
ja isännöitsijällä on oikeus saada eriävä mielipiteensä merkityksi pöytäkirjaan.
Pöytäkirjat on numeroitava juoksevasti ja säilytettävä luotettavalla tavalla.
Osakkeenomistajalla on oikeus saada tieto sellaisesta hallituksen päätöksestä, joka
koskee hänen omistamiinsa yhtiön osakkeisiin perustuvaa oikeutta tai velvollisuutta
suhteessa yhtiöön tai toiseen osakkeenomistajaan. Osakkeenomistajan pyynnöstä
tieto on annettava kirjallisesti.
Mielenkiintoisella tavalla voimassa (7.10.2013 tilanne) olevan (laki 26.5.1989/503) yhdistyslain 31
§ on seuraava:
Kokouksen puheenjohtajan on huolehdittava siitä, että kokouksessa tehdyistä
päätöksistä laaditaan pöytäkirja. Pöytäkirja on kokouksen puheenjohtajan
allekirjoitettava sekä vähintään kahden kokouksessa sitä varten valitun henkilön
tarkastettava tai yhdistyksen itsensä hyväksyttävä.
Jos päätösvaltaa on käytetty ilman kokousta erillisissä äänestystilaisuuksissa, postitse
taikka tietoliikenneyhteyden tai muun teknisen apuvälineen avulla, yhdistyksen
hallituksen on huolehdittava siitä, että menettelystä päätöksenteossa, äänten
laskennasta ja sen tuloksesta sekä tehdystä päätöksestä laaditaan päivätty ja
hallituksen puheenjohtajan allekirjoittama pöytäkirja.
Yhdistyksen jäsenellä on oikeus pyynnöstä saada 1 ja 2 momentissa tarkoitetut
pöytäkirjat nähtäväkseen.
Näin – kahdessa laissa on merkittävä ero. Tarkasti ottaen näyttää olevan niin, että jokainen asuntoosakeyhtiö voi tulkita itse julkisuuden asteen omille pöytäkirjoilleen; vastaan on tullut mainoksia
sähköisistä järjestelmistä, joiden avulla on voinut jakaa sähköisesti pöytäkirjoja hallituksen
ulkopuolellekin.
Tästä tilanteessa oli vuonna 2008 käynnissä asunto-osakeyhtiölain uudistamiseen tähdännyt
lainsäädäntöhanke, jonka perusteella olisi ollut luettavissa täysin uuvuttava määrä eritasoista
kirjallisuutta.
Näin jälkikäteen käytännöllistä tilannetta voimme purkaa kolmeen erilaiseen käsitteeseen:
2327
2328
2329
2330
2331
2332
2333
2334
2335
2336
2337
2338
2339
2340
2341
2342
2343
2344
2345
2346
2347
2348
2349
2350
2351
2352
2353
2354
2355
2356
2357
2358
2359
2360
2361
2362
2363
2364
2365
2366
2367
2368
2369
2370
2371
2372
2373
2374
2375
2376
68 / 374
* Omistus
* Jäsenyys
* Sopimus.
Joidenkin mielestä omistajan ominaisuudessa pitäisi asunto-osakeyhtiön osakkaiden saada lukea
kaikkia yhtiön hallintaan liittyviä asiakirjoja. Toisaalta on niin, että yksittäisessä taloyhtiössä voi
olla vuokralaisia, joiden asuminen perustuu tietysti (vuokra)sopimukseen. Tämä johtaa
kysymykseen jäsenyydestä, koska asunto-osakeyhtiössä asumista voi pitää yhteisönä, jossa kaikki
jäseniä koskevat esimerkiksi samat järjestyssäännöt.
Edellä on pohdittu erilaisia systeemejä, joiden läpi virtaisi erilaisia kohteita. Näille systeemeille voi
esittää erilaisia hierarkioita ja erilaisia prosesseja eri näkökulmista kullakin ajan hetkellä. Tällöin
voi huomioida, että systeemeissä on pysyviä osia, joiden avulla prosessit voidaan viedä läpi eri
tavoin.
KOHDE
2377
2378
2379
2380
2381
2382
2383
2384
2385
2386
2387
2388
2389
2390
2391
2392
KOHDE
KOHDE
KOHDE
Kohde: aine, elämä, mieli, kulttuuri?
Kohde: omistus, jäsenyys, sopimus?
Tämän yhdistelmän pohjalta voidaan laatia seuraava yleinen taulukko. Sinänsä voimme pohtia, että
voiko noille erilaisille yhdistelmille rakentaa mielekkäitä ja/tai järjellisiä perusteita.
Omistus
Jäsenyys
Sopimus
Aine
???
???
???
Elämä
???
???
???
Mieli
???
???
???
Kulttuuri
???
???
???
Edelleen täytyy pohtia, että erilaiset kohteen (aine, elämä, mieli, kulttuuri) antavat aihetta pohtia
eritasoisten systeemien toimintaa. Edelleen voi todeta, että erilaiset ilmiöt koostuvat useammasta
kohteesta: esimerkiksi tekninen laite voi koostua kymmenistä erilaisista osista. Tällöin voi pohtia,
että jonkin kokonaisuuden osien yhdistelmät voivat perustua omistukseen, jäsenyyteen ja
sopimukseen. Tätä kokonaisuutta voimme pohtia seuraavassa kuvassa.
2393
2394
2395
2396
2397
2398
2399
2400
2401
2402
2403
2404
69 / 374
TOIMINTA
SOPIMUS
KOHDE
(ominaisuus)
OMISTUS
JÅSENYYS
Esimerkin vuoksi voimme pohtia eritasoisten teiden tilannetta Suomessa. Suomessa voi yleisesti
ottaen kulkea eri teillä ilman suurempia rajoituksia, vaikka teiden omistuspohjat ovat hyvin
erilaisia. Esimerkiksi yksityisteillä on omat omistajansa, ja he huolehtivat tiekunnan jäseninä tien
hoitamista, jota voidaan järjestää erilaisilla sopimuksilla.
Tässä kohtaa voimme jäädä pohtimaan, että ovatko omistus, jäsenyys ja sopimus jonkinlaisia
perusmielentiloja ihmisten mielessä. Lisäksi voimme todeta, että omistus, jäsenyys ja sopimus ovat
kuitenkin oikeasti olemassa olevaa todellisuutta, ja niiden soveltaminen esimerkiksi
tietojärjestelmien perusteisiin on mielenkiintoinen aihepiiri.
151.4. Sääntöjen järjestelmällinen kerääminen
Tässä voi viitata Rannila (2013), jossa on erilaisia huomioita liiketoiminnan säännöistä (Business
Rule). Tuon virittelyn (Rannila 2013) jälkeen en ole mitään kirjallisia virityksiä koskien
liiketoiminnan sääntöjä. Minulle tulee kuitenkin säännöllisesti viestiä liiketoiminnan säännöistä
kiinnostuneiden henkilöiden 29 tietopalvelusta. Kirjoitushetkellä (16.5.2015) en ole tehnyt uudelleen
kartoitusta liiketoiminnan sääntöjen käytäntöön ja tutkimukseen.
Tässä luvussa viitatulla tavalla voi todeta, että säännöt ovat yksi tärkeä osa kehittämistä. Yksi
mielenkiintoinen kokonaisuus on/olisi jonkin yhteisön sääntöjen ajaminen osaksi erilaisia
järjestelmiä.
Pysyvätkö säännöt samanalaisina vaikka kehitetään uutta tietojärjestelmää? Mitä ovat uudet säännöt
johtuen (uudesta) tietojärjestelmästä. Onko uusien ja vanhojen sääntöjen välillä suuri vai pieni
ristiriita?
29 http://www.brcommunity.com/, Business Rules Community
2405
2406
2407
2408
2409
2410
2411
2412
2413
2414
2415
2416
2417
2418
2419
2420
2421
2422
2423
2424
2425
2426
2427
2428
2429
2430
2431
70 / 374
2432
152. Oma ajatus – osa 4: Tavoitteellisen yhteisön systeemit
(esim. yritys)
2433
2434
2435
152.1. Yhteisön kasvaminen ja järjestäytymisen ongelmat?
2436
Edellä olemme käyneet läpi yhteisöjen syntyä yleisellä tasolla. Yksi ihmisen erityispiirre on kyky
luoda ryhmiä ja yhteisöjä, joiden sisällä on oma hierarkia. Tässä kohtaa täytyy tehdä huomiota
nykyaikaiseen yhteiskuntaan, jossa yksi yksittäinen henkilö voi kuulua (periaatteessa) useampaan
erilaiseen yhteisöön. Seuraavassa kuvassa on pyrkimyksenä kuvata tilannetta, jossa yksinkertaiset
nelikenttään perustuvat mallit eivät käytännössä toimi. Tosiasiassa ihmiset voidaan sijoittaa hyvin
erilaisilla tavoilla eri yhteisöjen jäsenyyteen – osa jäsenyydestä on hyvin muodollista ja toisissa
hyvin vapaamuotoista. Ohessa on kuvana ajatus, että eri ihmiset asettuvat eri tavoin erilaisille
ryhmien tasoille.
2437
2438
2439
2440
2441
2442
2443
2444
2445
2446
?
?
?
?
?
?
?
?
?
?
?
?
Kuva: Eri henkilöiden sijoittuminen hyvin erilaisiin ryhmiin
Tässä kohtaa voimme todeta, että jokaisella ihmisellä on joku ryhmä, jonka jäsenyydellä hän turvaa
jotenkin oman selviytymisensä. Nykyaikaisessa yhteisöissä tämä tarkoittaa monesti rahallista
palkkaa tehdystä työstä, jolloin jonkun yhteisön palkka mahdollistaa toiminnan muissa ryhmissä,
joista ei siis saa esimerkiksi palkkaa tehdystä työstä. Hyvä esimerkki aiheesta on yksittäinen
järjestö, joka on jakaantunut paikallisyhdistyksiin, piireihin ja keskusjärjestöön; tällöin
paikallisyhdistyksissä toimiminen on yleensä vapaaehtoistyötä, mutta piireissä ja keskusjärjestöissä
voi olla palkattuja työntekijöitä.
Esimerkinomaisesti erilaiset järjestöt koostuvat henkilöistä, joilla on jonkin ajan hetkessä tietty
määrä järjestön tehtäviä. Käytännössä jokainen (suomalaisessa) järjestössä toimiva henkilö tietää,
että kohtuullinen osa jäsenistä on jäsenenä vain ja ainoastaan yleisen kannatuksen vuoksi, mutta he
eivät halua tehdä mitään muuta jäsenyyden [lisäksi]. Tämän jälkeen monessa (suomalaisessa)
järjestössä on tietty osa oikeasti toimintaan osallistuvia jäseniä, jotka oikeasti pyörittävät järjestön
hallintoa ja toimintaa.
2447
2448
2449
2450
2451
2452
2453
2454
2455
2456
2457
2458
2459
2460
2461
2462
2463
2464
71 / 374
Edellä on ollut pohdintoja ihmisten työnjaosta, joka voi olla hyvinkin laaja ja moninainen riippuen
olosuhteista. Toinen tapa sama asia on perustella kokonaisten yhteisöjen erikoistumisesta johonkin
tehtävään.
2465
2466
2467
2468
YLEISTIETO
?
ERIKOISTIETO
Tähän kohtaan voi todeta, että ihmiset vaihtelevat työnjakoa eri tavoin, ja yksittäinen ihminen voi
erikoistua hyvinkin pitkälle jollain tietämysalueella. Toisaalta kukaan yksittäinen ihminen ei voi
toimia jonkinlaista yleistä tietämystä, joka mahdollistaa ihmisten yleisen toiminnan eri tasoilla.
Lyhyesti voi todeta, että työnjako on nykyaikaisissa yhteiskunnissa viety pitkälle; tosiasiassa yksi
yksittäinen ihminen ei voi hallita kovin montaa erikoistumisen alaa aivan oikeasti.
Toisaalta erilaisille aloille löytyy hyvin erilaisia käsikirjoja (esim. McKinsey & Company 2000;
PKT-säätiö 2002; The Institute of Electrical and Electronics Engineers 2004; Tähtinen 2005;
Ylöstalo & Tarkka 2001), joiden avulla voi katsoa läpi jonkin osaamisalueen tietämyksen
vaatimukset yleisellä tasolla. Käsikirjan lukeminen ei takaa osaamista jollain erityisellä
tietämysalueella, mutta antaa opastusta jonkin erityisalan edustajien kanssa tehtävään yhteistyöhön.
Kuva: Yhteisö hierarkioina tai yhteisö suhteina (vrt. Gummesson 1994)
2469
2470
2471
2472
2473
2474
2475
2476
2477
2478
2479
2480
2481
2482
2483
2484
2485
72 / 374
Aikaisemmin on todettu, että siirryttäessä ylemmille tasoille jossain yhteisössä vastaan tulee
selityksen määrä suhteessa oikeaan tuottavuuteen. Kun tässä teoksessa pohdimme yleisesti
tietojärjestelmiä, niin (Alter 2000) voimme todeta, että samat käsitteet tarkoittavat eri asiaa (ns.)
liiketoimintaihmisille ja (ns.) tietotekniikkaihmisille. Lisäksi voi todeta, että tietojärjestelmien
kehitys ei ole alana erikseen suojattu myynnin ja tuotannon välisistä ristiriidoista; myynti ja
tuotanto voivat olla hyvin eri mieltä eri tilausten sisällöstä myös tietojärjestelmien kehityksessä.
Gummesson (1994) esittää näkemystä, että yhteisöt ovat sisäkkäisissä suhteissa, jolloin suhteiden
sisällöt voivat muodostaa erilaisia suhteiden renkaita. Toisaalta on jo aikaisemmin todettu, että yksi
yksittäinen henkilö on rajattu (rationaalinen tai irrationaalinen) kokonaisuus, joten erilaisten
suhteiden määrä ja laatu vaihtelee eri henkilöiden välillä.
Aikaisemmin olemme pohtineet mm. Dunbarin esityksiä, ja n. 150 mielekkään ihmissuhteen määrää
voi pohtia hyvin kriittisesti. Voimme tähän todeta, että eri henkilöt luonnollisesti vaihtelevat
tässäkin suhteessa, ja joillain henkilöillä voi olla enemmän tai vähemmän mielekkäitä ihmissuhteita.
Joka tapauksessa on huomioitava se mahdollisuus, että jokin tavoitteellisen toiminnan yhteisö
kasvaa, ja jossain vaiheessa yhteisö alkaa olla niin laaja, että yhteisö alkaa koostua erilaisista
osaryhmistä. Hyvä esimerkki lienee menestyvät yritykset, jotka menestyksen osana voivat laajentaa
toimintansa eri tavoin, mutta hintana maksetaan yhteisön laajentuminen erilaisiin osiin, jolloin
yhteisön kokonaishallinta voi aiheuttaa (osa)ongelmia.
Kuva: Alkuperäinen yhteisö vai ajan kuluessa jakaantua erilaisiin osiin
Lyhyesti voi todeta, että ajassa ja tilassa kasvanut yhteisö joutuu ratkaisemaan oman
järjestäytymisensä eri tavoin verrattuna alkuperäiseen tilanteeseen.
152.2. Yhteisön kasvaminen ja järjestäytymisen pakko?
Kun yhteisö kasvaa, niin väistämättä käy niin, että kaikki henkilöt eivät ole enää kaikkien kanssa
yhteydessä, ja väliin voi tulla erilaisia tasoja, mitä olemme aikaisemmin käyneet läpi. Nyt tietysti
voi pohtia, että mikä on paras mahdollinen koko erilaisille ryhmille. Onko ryhmässä oltava
enimmillään esim. 7, 9 vai 15 henkilöä? Tällöin alkaa tulla vastaan päätös ryhmän jakamisesta
kahtia, jotta ryhmät pysyvät paremmin hallittavissa.
Toisaalta voi esittää demokratian ihannetta, jolloin ryhmän päätökset syntyisivät enemmistön
mukaisesti parhaimmaksi valikoituna. Tällöin voisi esittää, että edellä mainitut (D) syötteet ja
vaikutteet (eri lajeja on useampi) ottaisi vastaan ilman mitään rajoitusta kaikki ryhmän jäsenet,
jolloin ryhmän kokonaisuudessa tehtävän käsittelyn ja päätöksenteon tehokkuus olisi vielä
tehokasta.
2486
2487
2488
2489
2490
2491
2492
2493
2494
2495
2496
2497
2498
2499
2500
2501
2502
2503
2504
2505
2506
2507
2508
2509
2510
2511
2512
2513
2514
2515
2516
2517
2518
2519
2520
2521
2522
2523
2524
2525
2526
73 / 374
D
E
Kuva: Yhteisössä kaikki jäsenet tuntevat toisensa: mikä on paras ryhmäkoko?
Nyt voimme tietysti osoittaa voimakkaana arvosteluna, että tässä oletetaan piilo-oletuksena, että
ihmiset järjestäytyisivät aina ja kaikkialla hierarkkisesti. Tähän arvosteluun voi vastata, että esim.
Sapolsky (2005) viittaa siihen, että kädellisillä lajeilla, kuten ihminen, on aina jokin
dominanssihierarkia. Kyse on lähinnä siitä, mikä on hierarkian despoottisuuden tai tasa-arvoisuuden
taso, joka voi vaihdella yhteisöstä toiseen. Näin ollen viittaaminen johonkin hierarkiaan on
perusteltua myös ihmisyhteisöjen kohdalla, vaikka yhteisöt ovat oletettavasti hyvin erilaisia, ja
säätelijöiden (R,G) järjestäytyminen hierarkkisesti on perusteltua.
Tässä vaiheessa voimme tietysti todeta, että eikö tietyissä johtamismalleissa oleteta, että hierarkiaa
ei tarvita ja kaikki tekevät kaiken yhteistyössä; tällaista mallia voisi kuvata täysdemokraattiseksi
malliksi. Mutta edellä on viitattu ihmisen aivojen kapasiteettiin, jolloin kysymykseen tulee se, että
pystyisivätkö ihmiset hallitsemaan kaikki mahdolliset yhteydet ja vuorovaikutukset, jos niitä olisi
yhtä paljon kaikkien ihmisen välillä ja kaikki ihmiset käsittelisivät samat ulkopuolelta tulevat
syötteet ja vaikutteet sekä ulos välitettävät syötteet ja vaikutteet. Kun lisäksi on viitattu edellä
ihmisten älykkyyden ja sosiaalisten taitojen eroihin, niin järjestelmästä voisi tulla kestämätön
ihmisen sietokyvylle. Lisäksi on vielä huomioitava, että Sapolsky (2005) viittaa kädellisillä lajeilla,
kuten ihminen, olevan aina jokin dominanssihierarkia. Eli näillä perusteilla voimme todeta, että
täydellisen verkottunut ääridemokraattinen ihmisen muodostama systeemi on käytännössä lähes
mahdottomuus tai ainakin hyvin vaikeasti toteutettava.
2527
2528
2529
2530
2531
2532
2533
2534
2535
2536
2537
2538
2539
2540
2541
2542
2543
2544
2545
2546
2547
2548
2549
152.3. Ylimmän johdon ideologia ja järjestäytymisen pakko?
2550
Voimme siis todeta, että ihmisten muodostamien kokonaisuuksien sisäiset vaihtelevat
kokonaisuudesta toiseen, eikä ehkä voida esittää täydellistä ihmisten muodostamaa hierarkiaa 30 tai
2551
2552
2553
30 Sosiaalisten eliöiden, kuten muurahaiset, termiitit ja mehiläiset, muodostamat kokonaisuudet ovat kuitenkin erittäin
mielenkiintoisia, koska niissä on erittäin tiukka hierarkia. Mutta me olemme kiinnostuneita ihmisten muodostamista
74 / 374
täydellistä kaikkien jäsenten yhteen sidottua tiivistä verkkoa 31, jolloin ihmisten muodostama
kokonaisuudet ovat jonkinlainen välimuoto näitä ääripäitä. Hyvä esimerkki erilaisista
organisaatiomuotojen pohtimisesta on esimerkiksi Mintzbergin mallit 32 erilaisista
organisaatiomuodoista.
Tässä kohtaa voimme todeta, että edellä mainitun järjestäytymisen jatkumo (täydellisestä
demokratiasta kohti täydellistä despotismia) voidaan perustella eri tavoin. Carpenter, Geletkanycz
& Sanders (2004) esittävät kuinka ylimmän johdon toiminta vaikuttaa erilaisten päätösten kautta
yrityksen todelliseen järjestäytymiseen. Tässä kohtaa voimme todeta, että ihmisten rajoitteiden
vuoksi johtajatkin ovat rajoittuneita, ja he eivät voi järjellisesti hallita kaikkia näkökulmia yhtä
aikaa. Tämän vuoksi voimme eritellä kaikkien yhteisöjen johtajien olevan näkökulmiltaan
rajoittuneita, ja heille valikoituneet ja tietoisesti valitut näkökulmat ovat kaiken toiminnan taustalla.
Yksi mielenkiintoinen ilmiö on narsismi ja sen soveltaminen yleisen johtamisen teorioihin (vrt.
Chatterjee & Hambrick 2007; Rosenthal & Pittinsky 2006). Narsismia voi esiintyä erilaisilla
jatkumoilla, ja erittäin hyvä kysymys on narsistisen johtajan tekemien päätösten perustelu. Yksi
sovellusalue on pohtia erilaisten yritysten johtajien narsismia – monesti toimitusjohtajien narsismia.
Vaikka yritysten toimitusjohtajat (CEO) ovat erilaisissa ristipaineissa, niin heillä on kuitenkin
mahdollisuus vapaan tahdon (volitional) valintoihin, jolloin heidän arvostukset, kokemukset ja
etusijajärjestykset vaikuttavat strategisiin valintoihin ja yrityksen suorituksiin. Tämän pohjalta voisi
arvioida, että narsistiset toimitusjohtajat suosisivat tiettyjä toimintalinjoja. Voisi sanoa, että
narsistisilla toimitusjohtajilla olisi rohkeita, läpimurtomaisia, erittäin näkyviä aloitteita ja vähittäiset
parannukset vallitsevassa tilanteessa (status quo) eivät saisi niin paljon arvostusta. (perustuen
Chatterjee & Hambrick 2007)
Ensimmäiseksi (Chatterjee & Hambrick 2007) voisi arvioida, että narsistisen toimitusjohtajan
(CEO) korkea omakuva johtaa yleiseen optimistisuuteen, tuloksien arviointi positiivisesti kaikissa
vaihtoehdoissa. Tietysti voi olla muitakin tekijöitä kuin narsistisuus, esim. riskisietoisuus, liiallinen
usko kykyihin tai palkitsemistapa (incentive design). Voisi olettaa, että narsistiset toimitusjohtajat
voisivat arvioida riskipitoiset hankkeet myönteisemmin kuin muut toimitusjohtajat. Lisäksi voisi
ajatella, että narsistinen toimitusjohtaja (CEO) pyrkisi ylläpitämään eri tavoin näkemyksensä
kannatusta ja vastakkaiset mielipiteet eivät pääsisi esille. Toiseksi voisi arvioida, että erilaisten
vaihtoehtojen esittämisen yhteydessä narsistinen toimitusjohtaja (CEO) suosisi vaihtoehtoa, joka
antaa parhaiten tukea hänen narsistisille pyrkimyksilleen. (perustuen Chatterjee & Hambrick 2007)
Kirjallisuus ehdottaisi, että narsistinen toimitusjohtaja (CEO) valitsisi erilaiset strategiat kuin toinen
toimitusjohtaja. Eli voisi olettaa, että narsistinen toimitusjohtaja (CEO) suosisi strategista
dynaamisuutta, uutuutta, dramaattisuutta ja mahtailevuutta. Tällöin voisi olettaa, että tuloksena voi
olla suuret voitot tai suuret häviöt sekä hyvin vaihtelevat yrityksen lopputulokset. (perustuen
Chatterjee & Hambrick 2007)
Kirjallisuudessa on kuvattu erilaisia toimitusjohtajia. Yhden näkökulman mukaan johtajilla on
hyvin pieni pelivara ja tämä johtuu organisaatioiden yleisestä luonteesta, resurssiriippuvuuksista,
ympäristötekijöistä, yms. Toisen näkökulman mukaan ylin johto voi vaikuttaa organisaation
lopputuloksiin, mutta tämän lisäksi johtajilla on vaikeuksia tehdä päätöksiä toimintaympäristön
kokonaisuuksista, jotta esitys pysyisi kohtuullisen lyhyenä.
31 Kiinnitämme kuitenkin lukijoiden huomion siihen, että sosiaalisten verkkojen teoriaa voi soveltaa moneen
tapaukseen, esim. Metcalfe (2007).
32 Näitä kirjoja ja artikkeleita on itse asiassa paljon, ja niiden siisti listaus on parempi katsoa esim. Internet-palvelusta,
esim. http://www.mintzberg.org/ (tarkistettu 1.11.2013)
2554
2555
2556
2557
2558
2559
2560
2561
2562
2563
2564
2565
2566
2567
2568
2569
2570
2571
2572
2573
2574
2575
2576
2577
2578
2579
2580
2581
2582
2583
2584
2585
2586
2587
2588
2589
2590
2591
2592
2593
2594
2595
2596
2597
2598
2599
75 / 374
muutosten mukaisesti, eli johtaja voi kieltää muutoksen tarpeen, haluavat pitää vallitsevan tilanteen,
jähmettyvät muutospaineen alaisuudessa tai muuten toiminta hajoaa organisaatiosta johtuviin
tekijöihin. (perustuen Chatterjee & Hambrick 2007)
Tehty tutkimus antaisi aihetta olettaa, että narsistisien toimitusjohtajien yrityksillä on strategista
dynaamisuutta ja suuruudentavoittelua (grandiosity voi tarkoittaa myös suuruudenhulluutta).
Tällöin voi olettaa, että vähemmän narsistiset toimitusjohtajat suosivat vähittäistä strategiaa.
(perustuen Chatterjee & Hambrick 2007)
Tämän pohjalta on hyvä pohtia kahdenlaisia rajoitteita:
1. toimitusjohtajan toimintaympäristöstä johtuvat rajoitteet
2. toimitusjohtajasta itsestään johtuvat rajoitteet.
Jos oletamme, että toimintaympäristöstä johtuvat rajoitteet ovat kiinteitä, niin seuraa
mielenkiintoinen kysymys, eli millaiset rajoitteet toimitusjohtajat asettavat itselleen. Toisaalta voi
kysyä, että yrittävätkö toimitusjohtajat rikkoa rajoitteita tai jopa halveksia rajoitteita. (perustuen
Chatterjee & Hambrick 2007)
Zaleznik ja Kets de Vries erottelivat 1970-luvulla kaksi johtajatyyppiä, eli maksimin ja minimin
suosijat (Minimum Man and Maximum Man), ja tämän pohjalta voisi pohtia millaisen asteikon
väliin narsistiset toimitusjohtajat menisivät. Vastaavalla tavalla Hambrick ja Finkelstein pohtivat
1980-luvulla eroa toimitusjohtajan näkemien toimintalinjojen välillä. Tämän pohjalta voisi pohtia,
että narsistinen toimitusjohtaja näkee enemmän rohkeita ja erilaisia toimintalinjojen
mahdollisuuksia. (perustuen Chatterjee & Hambrick 2007)
Kun vielä tutkittiin erityisesti osinko ja tuotto pääomalle uudelleen ajaen osa muuttujista, niin tässä
ei havaittu ero narsististen ja muiden toimitusjohtajan välillä. Kun otetaan kuitenkin huomioon, että
narsististen toimitusjohtajien yritykset kävivät läpi monenlaisia muutoksia, niin tästä herää omat
kysymyksensä. Toisaalta voisi olla niin, että narsistisuus voisi olla arvostettu ominaisuus hyvin
dynaamisella liiketoiminta-alueella. Nyt kuitenkin voi todeta, että tutkimuksen kohteena oli
nimenomaan dynaaminen toimiala, tietotekniikka yleensä, niin voisi ehkä olettaa narsistisuuden
tuottavan huonompia tuloksia liiketoiminta-alueella, joka on pysyvämpi ja hitaammin kehittyvä.
(perustuen Chatterjee & Hambrick 2007)
Toisaalta hitaammin kehittyvällä toimialalla on Collinsin kirja ”Good to Great”, jossa kuvataan
tiettyjen yritysten toimintaa hitaasti kehittyvillä toimialoilla. Hänen johtopäätöksensä oli, että nöyrät
toimitusjohtajat (”humble CEOs”) tuottivat parhaan tuloksen. Toisaalta Collinsin tulosten
yleistettävyydestä voi olla useita mielipiteitä, varsinkin nopealiikkeisille toimialoille. (perustuen
Chatterjee & Hambrick 2007)
Miksi käytimme valtavan määrän tekstiä kuvaamana (toimitus)johtajien narsismin astetta? Narsismi
ilmiönä osoittaa, että johtajat vaihtelevat ominaisuuksiltaan, ja he tekevät koko yhteisöä koskevia
päätöksiä hyvin erilaisilla perusteilla. Lisäksi narsismi ilmiönä osoittaa, että samaan tilanteeseen
voidaan nähdä hyvin erilaisia perusteluita, ja perusteluiden järkevyyttä ja järjettömyyttä voi
perustella eri tavoin.
Yammarino ym. (2005) osoittavat kirjallisuudesta, että johtamisen teorioita on hyvin paljon. Me
teemme jälleen kerran huomion tarvittavasta kokonaisvaltaisuudesta, ja toteamme johtamisen
oppimisen koostuvan erilaisten näkökulmien vähittäisestä oppimisesta. Seeck (2009) on taas
katsaus erilaisten johtamisen teorioiden leviämisestä eri suuntiin, jolloin voidaan huomioida
johtamisen muoti-ilmiöiden leviäminen omana ilmiönään. Starbuck (2009) taas osoittaa, että myös
2600
2601
2602
2603
2604
2605
2606
2607
2608
2609
2610
2611
2612
2613
2614
2615
2616
2617
2618
2619
2620
2621
2622
2623
2624
2625
2626
2627
2628
2629
2630
2631
2632
2633
2634
2635
2636
2637
2638
2639
2640
2641
2642
2643
2644
2645
2646
2647
2648
2649
76 / 374
tieteellinen tutkimus kärsii muoti-ilmiöiden noususta ja laskusta.
Edellä olevasta voimme vetää väistämättä johtopäätöksen, että ylimmän johdon tarkasti ilmaistu
ideologia voi olla yhteisön järjestäytymisen peruste. Toisaalta olemme osoittaneet, että myös
johtajilla on omissa näkökulmissaan vaarana irrationaalisuus, ja esimerkkinä mainitsimme
narsismin jatkumon.
Tähän kohtaa voimme ottaa huomioon (perustuen Rannila 2003) esityksen jonkin yhteisön
erilaisten toimintaperiaatteiden noususta ja laskusta.
valitut toimintaperiaatteet
2650
2651
2652
2653
2654
2655
2656
2657
2658
2659
hylätyt toimintaperiaatteet
toiminta
hyväkstyt
toimintaperiaatteet
toimintaperiaatteiden
valinta
ulkopuolinen
vaikutus
arvio hylätylle
toimintaperiaatteelle
"uudet" toimintaperiaatteet
moittiminen,
hylätyt toimintaperiaatteet
unohtaminen,
hylätyt toimintaperiaatteet
KUVA: Yhteisön toimintaperiaatteiden vaihtuminen yhteisön eri tiloissa.
Westling (2010) on mielenkiintoinen katsaus organisaatiokyynisyyteen, jonka yksi pohja voi olla
erilaiset läpiviedyt erilaisiin ideologioihin perustuvat muutoshankkeet. Jossain yhteisössä pitkään
toiminut jäsen kokee kyynisyyttä jälleen kerran uuden muutoshankkeen alkaessa.
152.4. Järjestäytymisen pakko ja valitut hierarkian tasot?
Kaikesta huolimatta järjestäytymisen pakko ja valitut hierarkian tasot perustuvat hyvin erilaisiin
ajatuksiin, ja osa ajatuksista on erikseen määritelty ideologinen kokonaisuus ja toisaalta osa
ajatuksista on piilossa olevaa vähemmän määriteltyjä kokonaisuuksia.
Tässä kohtaa voi pohtia ensimmäisenä tilannetta, jossa joku alkuperäinen yhteisö kasvaa, ja
järjestäytymisen tasot pitää määritellä jotenkin. Esimerkiksi omistaminen vaikuttaa siihen, että
järjestetäänkin toiminta omistamisen mukaan, jolloin joku yritys omistaa toisen yrityksen, mutta ei
välttämättä osallistu laajasti omistamansa yrityksen toimintaan.
Tässä kohtaa tulee esiin henkilöiden siirtyminen johonkin yhteisöön joko täysin ulkopuolelta tai
vähitellen yhteisön jäsenenä.
2660
2661
2662
2663
2664
2665
2666
2667
2668
2669
2670
2671
2672
2673
2674
2675
2676
2677
2678
2679
77 / 374
Kuva: Yksi hierarkian mahdollisuus alkuperäisen yhteisön jakaantuessa osiin
Yksi selvä mahdollisuus on jakaa joku kasvanut yhteisö pienempiin osasiin, ja näiden toimintaa
ohjaa kuitenkin yksi johtava yhteisö. Yritysmaailmassa tämä voi tarkoittaa esimerkiksi isomman
yrityksen jakamista osiin, ja esimerkiksi yksi yhteisö omistaa pienemmät osat.
Tosiasiallisesti eri yhteisöt ovat vielä sisäisesti järjestäytyneet erilaisten hierarkian tasojen
mukaisesti, ja eri ihmisillä on erilaisia käsky- tai neuvottelusuhteita eri tasoilla. Tässä voi todeta,
että ei ole olemassa mitään aukotonta tapaa järjestää hierarkian tasoja, ja eri tehtäviin voidaan
asettaa erilaisia hierarkian mahdollisuuksia.
Lähtökohtana voi pitää, että yksittäinen erittäin suuri ongelmatilanne osoittaa oikeasti, että
toimivatko hierarkian tasot toivotulla tavalla. Eli erittäin suuri painetilanne osoittaa, että mikä on
jonkin ihmisyhteisön oikea toiminta ja oikeat hierarkian tasot.
Nicholson (2008) on mielenkiintoinen katsaus perheyrityksiin, jolloin voi todeta, että
perheyrityksiin monesti kasvetaan sisältä päin vastuun vähitellen lisääntyessä. Perheyrityksillä on
omat vahvuutensa ja omat riskinsä. Tällöin esimerkiksi perheyritykseen ulkopuolelta tulevan
henkilön on opittava kyseiseen perheyritykseen erikseen näkyvästi kirjatut asiat ja erikseen kyseisen
perheyrityksen kirjoittamatonta arvomaailmaa.
2680
2681
2682
2683
2684
2685
2686
2687
2688
2689
2690
2691
2692
2693
2694
2695
2696
2697
2698
2699
2700
2701
2702
78 / 374
Roberts & Armitage (2006) sekä Gibney (2005) ovat esimerkkejä näkemyksistä liittyen ison
pörssiyrityksen (Enron) nousuun, uhoon ja tuhoon. Tällöinkin voi todeta, että kyseisessä yrityksessä
oli erikseen kirjatut näkyvät asiat, mutta myös koko joukko vähemmän kirjattuja asioita.
Esimerkistä voi todeta, että toiminnan nopeus nousi merkittäväksi tekijäksi, ja nopeuden
kustannuksella monet muut näkökulmat jäivät vähemmälle huomiolla.
2703
2704
2705
2706
2707
2708
1
1
9+3+1
3+1
1
3
3
3
Edellä on todettu, että henkilöt voivat kuulua hyvin erilaisiin yhteisöihin, joskus kuitenkin hyvin
nimellisellä jäsenyydellä. Ja henkilö voi siirtyä johonkin yhteisöön alkaen alemmasta hierarkiasta
tai suoraan ylempään hierarkian tasoon.
Jos maailma olisi pysyvä ilmiö, niin vähitellen eri yhteisöt järjestäytyisivät pysyvästi johonkin
kokoelmaan yhteisöjä, jotka eivät varsinaisesti muuttuisi kovin paljoa.
Kuva: Yhteisöt hyvin järjestäytyneinä ja muuttumattomina kokonaisuuksina?
Tässä kohtaa voi ottaa esille ihmisen kestävyyden erilaisille muutoksille. Edellä mainituilla tavoilla
2709
2710
2711
2712
2713
2714
2715
2716
2717
2718
2719
2720
79 / 374
esimerkiksi puhdas perheyritys ja puhdas pörssiyritys voivat suhtautua eri tavoin muutokseen, joka
aiheuttaa jatkuvaa painetta yrityksille.
Lyhyesti voi todeta, että toisaalta yrityksillä on jatkuva paine saada oma toiminta mahdollisimman
tehokkaaksi, jolloin erilaiset rutiinit ja/tai standardit vastaavat monimutkaisuuden hallintaan.
Toisaalta ulkoinen paine voi vaatia muutoksia yhteisön (esim. yritys) erilaisiin yhteisön kehittämiin
rutiineihin ja/tai standardeihin. Hyvä esimerkki lienee (Suomessa) jatkuvasti käynnissä oleva
keskustelu työehtosopimuksista, joissa työtehtävien pysyvää luonnetta määritellään määräajoin eri
tavoin. Toisaalta työehtosopimuksia noudattaviin yrityksiin kohdistuu jatkuva muutoksen paine,
jolloin on aina tarvetta uudistaa joiltain osin työehtosopimuksia.
Tällöin voimme todeta, että todellisuudessa eri yhteisöillä voimakas vaikutus toisiinsa, ja toisaalta
yhteisöt ovat osana hyvin erilaisia toiminnan ketjuja.
Kuva: Erilaiset ja erivoimaiset vaikutussuhteet yhteisöjen välillä
Toisaalta on niin, että erilaisia yhteisöjä häviää koko ajan; esimerkiksi osa yrityksistä lopettaa
toimintansa eri syistä ja uusia yrityksiä perustetaan vastaavasti.
Kuva: Yhteisöjä häviää toiminnasta (epä)säännöllisesti
2721
2722
2723
2724
2725
2726
2727
2728
2729
2730
2731
2732
2733
2734
2735
2736
2737
2738
2739
2740
2741
2742
80 / 374
Nyt voi todeta, että yksi yksittäinen ihmisyhteisö on jossain tilassa jossain erittäin suuressa
ongelma- tai painetilanteessa, ja ongelmatilanteen ratkaisun jälkeen yksittäinen ihmisyhteisö ei
palaa takaisin alkuperäiseen tilaan. Edelleen uusi erittäin suuri ongelma- tai painetilanne muuttaa
yhteisöä uuteen tilaan.
2743
2744
2745
2746
2747
2748
152.5. Resurssipohjainen näkemys yrityksestä?
2749
Miten edellä oleva liittyy nykyaikaisen organisaation järjestäytymiseen? Tässä kohtaa otamme
Kerolan ja Järvisen (1975) sekä Järvisen (1985, 2003) mallin yrityksen kahdeksasta päätoiminnosta.
2750
2751
2752
2753
J
kokonaisjohtaminen
L
E
R
I
laite
henkilöstö
talous
informaatio
resurssien hankinta, hoito ja kehittäminen
H
hankinta
T
M
tuotanto
myynti ja markkinointi
toimintojen hoito ja kehittäminen
Tämän mallin mukaan perustoiminnot ovat seuraavat:
– H-toiminto hoitaa ja kehittää toimintayksikön suhteita joko toimittajiin tai palveleviin
asiakkaisiin ja hankki toimittajilta tuotannossa tarvittavat ”raaka-aineet” ja/tai
”puolivalmisteet”.
– T-toiminto tuottaa toimintayksikön suoritteet (tuotteet tai palvelut) sekä ylläpitää ja
kehittää itseään.
– M-toiminto hoitaa ja kehittää toimintayksikön suhteita asiakkaisiin selvittääkseen
tuotteiden ja/tai palveluiden kysynnän ja hoitaa tuotteiden jakelun.
– J-toiminto huolehtii,ylläpitää ja kehittää toimintayksikön johtamista.
Tämän lisäksi toimintoihin liittyen voidaan puhua vastaavasti L-, E-, R- ja I-resursseista, eli
koneet/laitteet, raaka-aine, energia (L), raha (R), ihmiset (E), informaatiosta (I). Kun tätä mallia
esittää aikaisemmassa esitettyyn kuvaan, jossa yrityksen toimintakokonaisuuden muodostuvan
ihmisistä järjestäytyneenä välineiden ympärille toimintakokonaisuuden sisällä ja rajalla jollain
toimintaperiaatteilla saada syötteitä ja vaikutteita ulkopuolelta, niin huomaamme esitetyssä
yrityksen kahdeksassa päätoiminnossa paljon samoja piirteitä aikaisemmin esitettyyn.
Kerolan ja Järvisen (1975) sekä Järvisen (1985, 2003) mallia yrityksen kahdeksasta päätoiminnosta
voi pitää iäkkäänä. Tähän kritiikkiin on vastattava, että uudemmatkin lähteet, esim. Baecker (2006),
käsittelevät täsmälleen samoja asioita, mutta eri muodoissa, eri sanoilla ja eri esitystavoilla. Eli
oleellisinta ei tässä yhteydessä ole pureutua esitystapaan, vaan käytämme yhtä esitystapaa, ja
siirrymme aiheessa eteenpäin. Esitetty yrityksen kahdeksan päätoiminnon malli on siitä hyvä, että
2754
2755
2756
2757
2758
2759
2760
2761
2762
2763
2764
2765
2766
2767
2768
2769
2770
2771
2772
2773
2774
2775
2776
81 / 374
se mahdollistaa kaikki mahdolliset organisoitumismuodot täydellisestä hierarkiasta täydelliseen
verkostorakenteeseen. Edellä olemme esittäneet eri mallien perusteella, että systeemi voisi järjestyä
hierarkkisesti.
Tässäkin vaihtoehdossa voisimme erottaa kokonaisjohtamisen, vaikka se tapahtuisikin ilman
hierarkkista järjestäytymistä. Lisäksi käytössä voisi olla erilaisia resursseja, raha, laitteet, koneet,
työkalut, rakennukset, energia. Lisäksi voitaisiin huolehtia hankinnasta, tuotannosta, myynnistä ja
markkinoinnista.
Tässä vaiheessa voimme tietysti todeta, että eikö tietyissä johtamismalleissa oleteta, että hierarkiaa
ei tarvita ja kaikki tekevät kaiken yhteistyössä; tällaista mallia voisi kuvata täysdemokraattiseksi
malliksi. Mutta edellä on viitattu ihmisen aivojen kapasiteettiin, jolloin kysymykseen tulee se, että
pystyisivätkö ihmiset hallitsemaan kaikki mahdolliset yhteydet ja vuorovaikutukset, jos niitä olisi
yhtä paljon kaikkien ihmisen välillä ja kaikki ihmiset käsittelisivät samat ulkopuolelta tulevat
syötteet ja vaikutteet sekä ulos välitettävät syötteet ja vaikutteet. Kun lisäksi on viitattu edellä
ihmisten älykkyyden ja sosiaalisten taitojen eroihin, niin järjestelmästä voisi tulla kestämätön
ihmisen sietokyvylle. Lisäksi on vielä huomioitava, että Sapolsky (2005) viittaa kädellisillä lajeilla,
kuten ihminen, olevan aina jokin dominanssihierarkia. Eli näillä perusteilla voimme todeta, että
täydellisen verkottunut ääridemokraattinen ihmisen muodostama systeemi on käytännössä lähes
mahdottomuus tai ainakin hyvin vaikeasti toteutettava.
Tämän vuoksi voimme todeta, että ihmisten muodostamien kokonaisuuksien sisäiset hierarkiat
vaihtelevat kokonaisuudesta toiseen, eikä ehkä voida esittää täydellistä ihmisten muodostamaa
hierarkiaa 33 tai täydellistä kaikkien jäsenten yhteen sidottua tiivistä verkkoa 34, jolloin ihmisten
muodostama kokonaisuudet ovat jonkinlainen välimuoto näitä ääripäitä. Hyvä esimerkki erilaisista
organisaatiomuotojen pohtimisesta on esimerkiksi Mintzbergin mallit 35 erilaisista
organisaatiomuodoista.
Voimme kuitenkin todeta, että yksittäinen toimintakokonaisuus, esim. yritys, on tietyllä hetkellä
jossain tilassa (tilanne), ja toisaalta tarpeeksi pitkällä aikavälillä voimme erotella prosesseja.
Tässä kohtaa voimme mainita Barneyn (1991, 2001), joka esittelee resurssipohjaisen yrityksen
teorian. Tarkasti ottaen Barney (1991, 2001) ei esittele resurssilajeja, ja resursseja voidaan
määritellä eri tavoin. Andreu & Ciborra (1996) esittävät oppimisen tärkeäksi aiheeksi, ja resurssien
käyttöönotto ja kehittäminen on monen vaiheen oppimisen ja kehittämisen tulos.
2777
2778
2779
2780
2781
2782
2783
2784
2785
2786
2787
2788
2789
2790
2791
2792
2793
2794
2795
2796
2797
2798
2799
2800
2801
2802
2803
2804
2805
2806
2807
2808
2809
2810
2811
2812
152.6. Päätöksentekokykyyn vaikuttavat aiheet
2813
Kaikesta aiemmin mainitun johdosta (kokonais)johtaminen vaatii oman selvityksensä. Jokainen
tavoitteellinen yhteisö joutuu jotenkin ratkaisemaan johtamisen tehokkuutta.
2814
2815
2816
2817
33 Sosiaalisten eliöiden, kuten muurahaiset, termiitit ja mehiläiset, muodostamat kokonaisuudet ovat kuitenkin erittäin
mielenkiintoisia, koska niissä on erittäin tiukka hierarkia. Mutta me olemme kiinnostuneita ihmisten muodostamista
kokonaisuuksista, jotta esitys pysyisi kohtuullisen lyhyenä.
34 Kiinnitämme kuitenkin lukijoiden huomion siihen, että sosiaalisten verkkojen teoriaa voi soveltaa moneen
tapaukseen, esim. Metcalfe (2007).
35 Näitä kirjoja ja artikkeleita on itse asiassa paljon, ja niiden siisti listaus on parempi katsoa esim. Internet-palvelusta,
esim. http://www.mintzberg.org/ (tarkistettu 1.11.2013)
82 / 374
152.6.1. Strategiasta yleisesti päätöksenteko-ongelmana
Aloitamme ensin teoreettisella simulaatiolla, kuten teimme ryhmien muodostumisen teoreettisessa
tarkastelussa Nettlen ja Dunbarin (1997) esityksen perusteella. Vastaavan simulaation on tehnyt
Rivkin (2000), ja seuraavaksi perehdymme siihen tarkemmin. Rivkin (2000) tutkii väitettä, että
monimutkaista liiketoimintastrategiaa on vaikea kopioida, jolloin monimutkaisuus suojaa
kilpailijoiden kopioinnilta. On erityisen yllättävää, että joidenkin yritysten strategia on kuvattu
kansantajuisesti, ammattilehdissä ja akateemisissa julkaisuissa moneen kertaan, mutta siltikin niiden
strategiaa ei saada kopioitua. Miksi? Yksi näkökulma on resurssipohjainen näkemys yrityksestä,
esim. Barney (1991), jota on kehitelty eteenpäin erilaisten resurssilajien suhteen ja muutenkin
tietojärjestelmien tutkimuksen suhteen, esim. Piccoli & Ives (2005); Mata, Fuerst & Barney (1995);
Wade & Hulland (2004). Tässä näkökulmassa oleellista on yrityksen hankkimat ja kehittämät
resurssit, joiden tuloksena kopiointi ja siirtäminen on vaikeaa; esimerkiksi on mainittu päätöksiin
vaikuttavien tekijöiden kasaantuminen, sosiaalinen monimutkaisuus, hiljainen tietämys,
mittakaavaedut, ensimmäisen toimijan etu, yms. Toinen Rivkinin (2000) viittaama näkökulma
(Industrial economist) on velvollisuuksien hoitajien (incumbent) toiminta, joka tekee kopioinnista
palkitsematonta, vaikka se muuten olisi mahdollista. Peliteoreettisissa malleissa velvollisuuttaan
hoitava yritys ryhtyy arvokkaisiin sitoumuksiin, jotka muuttavat niiden tulevaisuuden kiihokkeita
(incentives) tehden vastaiskujen mahdollisuuden kilpailijoille uhkaavaksi ja siten torjuvat kopioijat.
Rivkin (2000) ottaa kuitenkin erilaisen näkökulman, ja esittää, että silkka strategian
monimutkaisuus voi muodostaa esteen kopioinnille. Rivkin (2000) ottaa kaksi muuttuvaa tekijää
strategiakokonaisuuteen, eli päätösten määrä ja niiden väliset vuorovaikutukset. Kun päätöksiä on
paljon ja niiden suhteita määrätön määrä, niin kopioinnin pitäisi olla hyvin hankalaa. Toisaalta
tietämyksenhallintaa käsittelevässä kirjallisuudessa todetaan, että tietämys voi olla hyvin
monimutkaista, jolloin sen siirtäminen on hankalaa. Toinen näkökulma on löyhästi yhteenliittynyt
tai kiinteästi yhteenliittynyt systeemi. On havaittu, että hyvin tiukasti yhteenliittynyt systeemi ei
sopeudu ympäristön muutoksiin, eli ei toisin sanoen oppii hitaasti, ja toisaalta tiukasti
yhteenliittynyt systeemi voi jäädä myös liikkumattomaan tilaan. Lisäksi on jonkin verran empiiristä
todistusaineistoa, että monimutkaisuus todellakin lisäisi vaikeutta kopiointiin. Siirrymme
seuraavaksi mallin esittelyyn.
Rivkin (2000) asettaa kaksi muuttujaa. N on päätösten määrä, jonka yritys kohtaa, jolloin
yksittäisessä strategiassa (s) on vektori {s1, s2, s3, .. sN}, jossa jokaisella päätöksellä (si) voi olla
arvo 1 tai 0; Tämä johtaa siihen päätöskonfiguraatiossa on 2N mahdollisuutta. Tämän jälkeen
muuttuja K kontrolloi seuraavaa astetta monimutkaisuudessa, eli astetta, jolla päätökset ovat
vuorovaikutuksessa. Mallissa jokainen päätös i tuottaa jotain arvoa Ci yrityksen kokonaisarvoon.
Ci ei riipu pelkästään si ,vaan myös siitä kuinka sattumanvaraisesti määrällä K tehdyt päätökset on
liitetty toisiinsa: Ci = Ci(si, si1, si2, .. siK), kun 0 ≤ K ≤ N-1. Kun K=0, niin päätöstä koskee vain
yksi päätös, eli sama päätös. Kun K = N-1, niin silloin kaikkien päätöksien arvo on riippuvainen
kaikista muistakin päätöksistä, eli Ci = Ci(s), mutta tosiaan K:n arvo vaihtelee. Käsitteellisesti N
tarkoittaa sitä, että päätöksiä tekevä johtaja ei tarkastele vain yhtä näkökulmaa eli dimensiota
tehdessään päätöstä, vaan useita näkökulmia eli dimensioita. Näin ollen N tuottaa vaakasuoran
moniulotteisen päätösavaruuden, ja jokainen päätös tuottaa jonkin arvon yritykselle, ja arvon voi
havaita pystysuoralla akselilla. Tällöin strategian tarkoitus on löytää pystysuoralta akselilta se
kohta, jossa on korkein arvo, mutta muuttujan K vaihtelu tekee oikean kohdan löytämisestä vaikeaa
ja pystysuoralla akselilla olevat arvot eivät ole lineaarisesti järjestäytyneitä. Tämän jälkeen
voimmekin esittää kuinka kokonaisarvo muodostuu.
2818
2819
2820
2821
2822
2823
2824
2825
2826
2827
2828
2829
2830
2831
2832
2833
2834
2835
2836
2837
2838
2839
2840
2841
2842
2843
2844
2845
2846
2847
2848
2849
2850
2851
2852
2853
2854
2855
2856
2857
2858
2859
2860
2861
2862
2863
2864
2865
2866
83 / 374
N
P  s=[∑ C i  s i1 ; s i2 ; ... s iK ;]/ N
2867
i=1
Kun nyt muistamme, että N ja K vaihtelevat, niin mallista ei todellakaan tule lineaarista. Kun
tavoitteena ei ole kuvata yhtä päätöksentekotilannetta, vaan monimutkaisuutta, joka liittyy
kopioinnin mahdollisuuteen. Edellä olevan kaavan ymmärtäminen voi olla ihmiselle 36 vaikeaa,
koska siinä on liitetty yhteen päätöksiä riippuen muista päätöksistä, jolloin se ylittää ihmisen
käsittelykyvyn, kuten vertasimme aikaisemmin tietokoneen ja ihmisen välisiä eroavaisuuksia.
Tämän pohjalta Rivkin (2000) on ajanut erilaisia simulaatioita maastoiksi, joissa etsitään korkeinta
(s*) kohtaa, kun määritellään N:n ja K:n arvoja simulaatioiden alussa. Korkein kohta (s*) tehdään
sadan haun tuloksena, ja tämä strategiavektori otetaan vertailukohdaksi (benchmark), jonka jälkeen
vapautetaan 500 kopioijaa satunnaisiin kohtiin maastossa. Kopioijat käyttävät kolmenlaista
heuristiikkaa kopioidessaan strategiaa: 1) vähittäinen parannus, 2) seuraa-johtajaa-matkiminen ja 3)
yhdistelmästrategia. Vähittäisessä parannuksessa (1) kopioija pyrkii muuttamaan M tai vähemmän
päätöksistään ja se hyväksyy parannuksen, jos se tuo paremman arvon. Seuraa-johtajaa-matkiminen
(2) tarkoittaa, että kopioiva yritys yrittää suurilla muutoksilla kohti korkeinta (s*) arvoa. J
kappaletta sen N päätöksestä sovitetaan vastaamaan verrattavaan (benchmark) yritykseen, mutta
todennäköisyys jokaisen päätöksen on oikealle arvaukselle on <1. Yhteenvetona voi todeta, että
mentaalinen malli näillä kahdella (1,2) tyypillä on erilainen. Lopuksi on kolmas tyyppi, joka
noudattaa yhdistelmästrategiaa (3), jossa tavoite on hypätä kohti vertailuyritystä (benchmark), jonka
jälkeen kiipeä paikalliselle huipulle, ja mahdollisesti hyppää jälleen uudelleen kohti vertailuyritystä
(benchmark), jne., jne. Lopuksi täytyy muistuttaa, että tämäkin on simulaatio, jolloin esimerkiksi
sopeutumisesta ei tule kustannuksia, ei uhkaa paremman kilpailijan vastatoimenpiteistä, ei esteitä
jonkin päätöksen muuttamiselle, mittakaavaetuja, yms. yms.
Tämän jälkeen voisi esittää kriittisesti, että erilaisten päätösavaruuksien laskeminen on helppoa
tietokoneella, eikä tämä ole ongelma. Mutta haasteeksi tulee se, että kuinka paljon jonkin ongelman
ratkaisussa kuluu aikaa, ja ongelman ratkaisuun voidaan kehittää erilaisia algoritmeja. Lyhyellä
teoriakatsauksella (Aho & Mäkinen 1999), voimme todeta, että algoritmien ratkaisut menevät
seuraaviin luokkiin: polynomiset ratkaisut (P), epädeterministiset polynomiset ratkaisut (NP), ja
NP-ratkaisujen alaluokka NP-täydelliset ratkaisut. Tälle esitykselle tärkeintä on, että K:n arvoa
nostamalla strategiavektorin kopiointi ei ole enää ratkaistavissa tunnetuilla algoritmeilla (P, NP),
koska algoritmista tulisi NP-täydellinen. Eli ratkaisua olisi etsittävä NP-täydellisten ratkaisujen
joukosta, mutta nyt on niin, että NP-täydellisille ongelmille ei ole vielä löytynyt polynomista
ratkaisua, jolloin niiden ratkaisu on vielä tuntematon (yleisesti uskotaan, että NP ≠ P, mutta
todistusta ei ole vielä löydetty). Ja tähän voi tietenkin huomauttaa, että myös N:n arvoa voi
kasvattaa, jolloin ratkaisuaika voi nousta määrättömiin mittoihin, kuten Rivkin (2000) laskelmillaan
osoittaa.
Tässä vaiheessa voi esittää, että tämä on teoreettista pyöritystä, jolla ei ole mitään tekemistä
todellisuuden kanssa. Rivkin (2000) kuitenkin huomauttaa, että monissa käytetyissä malleissa
oletetaan, että yrityksien johtajat tekevät vain pienen joukon päätöksiä. Mutta käytännön tilanteissa
vaikuttavia yhteyksiä tehtävään päätökseen on paljon, jolloin yksinkertaiset taloustieteelliset
päätösmallit eivät voi pitää paikkaansa käytännön tilanteissa.
Vähittäisessä parannuksessa (1) kopioijat eivät pysy perässä, kun K:n ja N:n arvot ovat tarpeeksi
korkealla, kts. tarkemmin Rivkin (2000). Lyhyesti ottaen monimutkaisuuden noustessa
vertailukohdaksi valittu (benchmark) yritys pysyy kauemmin ylimpänä verrattuna kopioijiin.
36 On hyvin mahdollista, että ymmärsin tämän väärin, mutta ymmärsin tästä syntyvän jonkinlaisen päätösavaruuden.
En mene kehuskelemaan olevani kaikkien alojen asiantuntija.
2868
2869
2870
2871
2872
2873
2874
2875
2876
2877
2878
2879
2880
2881
2882
2883
2884
2885
2886
2887
2888
2889
2890
2891
2892
2893
2894
2895
2896
2897
2898
2899
2900
2901
2902
2903
2904
2905
2906
2907
2908
2909
2910
2911
2912
2913
84 / 374
Tällöin voidaan todeta, että eivät yritykset käytännön tilanteissa pyri vähittäiseen kehittämiseen,
vaan pyrkivät kopioimaan johtavan yrityksen toimintamallia. Tällöin voimme tarkastella toisen (2,
Seuraa-johtajaa-matkiminen) tyypin suoriutumista simulaatiossa. Tässä tulee ongelmaksi se, että
K:n kasvaessa huiput pystyakselilla siirtyvät kauemmaksi toisistaan. Lisäksi muutos
todennäköisyydessä 1 alaspäin, esim. 0.9, tarkoittaa, että kopioinnissa tulee ongelmia. Kun K:n ja
N:n arvoja nostetaan, niin tässäkin tapauksessa strategian tarkka kopiointi tulee aina vain
vaikeammaksi.
Rivkinin (2000) simulaatioiden perusteella voi todeta, onnistuneen strategian kopioiminen ei ole
helppoa. Mutta kuitenkin voisi sanoa, että kyseinen simulaatio ei selitä miksi joidenkin yritysten
toiminta on voitu kopioida onnistuneesti. Tässä tulemme siihen, että yrityksellä voi modulaarinen
tai integroitu strategia, kuten myös vastaava organisaatiorakenne. On havaittu, että hyvin integroitu
strategia on vaikea kopioida, mutta tämä asettaa yrityksen myös riskin alaiseksi, koska tiukasti
integroitu systeemi ei aikaisemmin viitatulla tavalla pysty sopeutumaan nopeasti muutoksiin.
Toisaalta modulaarinen strategia on vaaranalainen kopioinnille, koska sen osia voidaan kopioida,
mutta tällöin systeemi pystyy sopeutumaan kuitenkin muutoksiin nopeammin. Yrityksien kohdalla
tämä tarkoittaa, että yritys joutuu miettimään strategiansa rakennetta näiden kahden välillä, eli
integroitu tai modulaarinen. Tällöin meidän eteen tulee jälleen kerran kokonaisnäkemyksen
ylläpitäminen ja hallinta, jossa osien summan on muodostettava yhteyksiensä kautta enemmän kuin
osat erillään.
152.6.2. Esimerkiksi ostaminen (strategian) päätöksenteko-ongelmana
Ostamiseen liittyen on vertaisarvioituja julkaisuja (esim. Journal of Purchasing & Supply
Management, European Journal of Purchasing & Supply Management), ja ostamiseen liittyviä
aiheita käsitellään muissakin lehdissä. de Boer, Labro & Morlacchi (2001) ovat tehneet tähän
liittyen kirjallisuuskatsauksen, joten voimme tukeutua siihen tässä vaiheessa. Tarkasti ottaen
ostamistilanteita on monenlaisia, ja de Boer, Labro & Morlacchi (2001) tarjoavat yhden jaottelun
seuraavalla tavalla:uusi tehtävä (new task)
– uudistettu uudelleenosto (modified rebuy, leverage items)
– selvä uudelleenosto, rutiinikohteet (straight rebuy, routine items)
– selvä uudelleenosto, strateginen/pullonkaula (straight rebuy, strategic / bottleneck).
Kaikki nämä ostotilanteet voidaan käsitellä myös IT-ostoksien kohdalla
Vaikka päätöksentekoanalyysin malleja voi esitellä useampia, niin ne kaikki ovat kuitenkin erilaisia
johdantoja yleisestä mallista, jollaisen voi esittää seuraavalla kuvalla 37.
todellinen
päätöksentekoongelma
muotoile
(formulate)
arvioi
(evaluate)
arvosta
(appraise)
2914
2915
2916
2917
2918
2919
2920
2921
2922
2923
2924
2925
2926
2927
2928
2929
2930
2931
2932
2933
2934
2935
2936
2937
2938
2939
2940
2941
2942
2943
2944
2945
2946
2947
2948
2949
2950
todellinen toiminta
(real action)
parantele (refine)
Kuva: Yleinen päätöksentekoanalyysin malli, perustuen Howard (1988)
37 Termien ”evaluate” ja ”appraise” kääntäminen suomeksi ei ole helppoa, koska molemmat voivat tarkoittaa
arvioimista. Termien käännöksiä ja käyttötarkoituksia ja käyttöesimerkkejä verrattuani käänsin termit näin. Lisäksi
termi ”refine” voi tarkoittaa jalostamista.
2951
2952
85 / 374
Howard (1988) menee esityksessään pidemmälle, ja esittää päätösperustan olevan koko
päätöksentekoanalyysin ydin. Päätösperustassa on kolme osaa: valinnat tai vaihtoehdot
päätöksentekijälle, olennainen informaatio, ja päätöksentekijän asettamat etusijat. Vaihtoehdot
voivat olla joko ilmeisiä tai luotu jollain tähän tarkoitetulla välineellä. Malli voi olla staattinen tai
dynaaminen riippuen tilanteesta, mutta malli antaa mahdollisuuden erilaisiin
päätöksentekotilanteisiin. Howard (1988) toteaa, että tätä yleistä päätöksentekomallia ei yleisesti
ottaen noudateta, ja syyksi hän toteaa seuraavat tekijät:
1. ihmisluonne
2. käsitys
3. laajuus
4. taito
5. tehokkuus.
Ihmisluonne ja ihmisen kyvyt vaikuttavat siihen, millainen päätöksenteko-prosessista tulee, ja (jo
aikaisemmin viitatulla, toim. huom.) tavalla ihmisillä on erilaiset henkiset kyvyt. Lisäksi
ihmisluonne vaikuttaa siihen, halutaanko käyttää avointa vai salailevaa mallia. Päätöksenanalyysi
yleensä tarkoittaa, että meidän on muutettava jotenkin tapaamme hahmottaa maailma. Tärkein
erottelu on erottaa päätös ja lopputulos toisistaan, koska hyvä päätös voi johtaa huonoon
lopputulokseen. Hyvä päätös on loogisesti yhdenmukainen havaittujen vaihtoehtojen, käytettävissä
olevan informaation ja tunnettujen (tunne) etusijojen kesken. Lisäksi on syytä erottaa toisistaan
määräävä (normative) ja kuvaileva (descriptive) malli, koska päätöstä voi kuvailla ilman mitään
arvostuksia ja määräävästi voidaan todeta, kuinka asian pitäisi olla. Toisaalta määrääviä malleja voi
arvostella, mutta sillä tavalla voidaan päästä kiinni parempiin tai mahdollisesti parempiin
päätöksiin. Päätöksenteon laajuudessa tulee vastaan se, että ei ole helppoa määritellä ongelmaa, ja
ongelman määrittely voi viedä paljonkin aikaa. Toisaalta on niin, että oikeilla käsitteillä määritelty
ongelma voi olla vaikea päättää erilaisten tehokkuusongelmien, kuten kommunikaatio, vuoksi.
Dawson & Buchanan (2005) kiinnittävät huomiota siihen, että samasta muutosprosessista voi olla
monenlaisia näkökulmia, eikä ns. virallinen totuus ole koko totuus, kun otetaan huomioon
useamman ryhmän tai henkilön näkökulmasta muutosprosessista selvää. Lisäksi on otettava
huomioon Domagalskin (1999) esitys, jossa todetaan tunteiden esittävän roolia organisaatioissa,
eikä kaikki ole johdettavissa rationaalisiin prosesseihin. Näillä perusteilla yritämme luoda
moniulotteisemman kuvan päätöksenteosta.
Ihmisluonne
Yksi luonnollinen kysymys tehokkaassa ryhmätyöskentelyssä voisi olla ryhmän johtamisen
tehokkuus. Nyt on todettava Yammarinon ym. (2005) esityksen perusteella, että johtamisen
tutkimus on hyvin hajanaista, eikä tutkimuksien välillä ole aina ollut sama analyysiyksikkö. Lisäksi
johtamisen teorioita on esitelty useita, ja tässä on Yammarinon ym. (2005) kirjallisuudesta
löytämien lähestymistapojen luokittelu:
– Ohion osa-valtiossa kehitetty johtamisen malli (Ohio State Model)
– epävarmuusmalli / sattumusmalli (contingency model, tässä en ole varma tarkasta
suomennoksesta)
– osallistuva johtaminen (Participative leadership)
– tilannejohtaminen (Situational leadership)
– polku-tavoite-teoria (Path-goal theory)
– pystysuora kahdensuuntainen ketjutus (Vertical dyad linkage, jälleen kerran suomennos
hyvin vapaa, eikä välttämättä vastaa oikeaa termiä)
2953
2954
2955
2956
2957
2958
2959
2960
2961
2962
2963
2964
2965
2966
2967
2968
2969
2970
2971
2972
2973
2974
2975
2976
2977
2978
2979
2980
2981
2982
2983
2984
2985
2986
2987
2988
2989
2990
2991
2992
2993
2994
2995
2996
2997
2998
2999
3000
3001
3002
86 / 374
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
karismaattinen johtajuus (Charismatic leadership)
muutosjohtajuus (Transformational leadership)
johtajan ja alaisen vuorovaikutus (Leader–member exchange)
informaation käsittely ja piilotetut teoriat (Information processing and implicit theories)
johtajuuden korvikkeet (Substitutes for leadership)
johtamisen romanttisuus (Romance of leadership)
vaikutuskeinot (Influence tactics)
itsensä johtaminen (Self-leadership)
moniulotteiset kytkökset (Multiple linkage)
monitasoisuus ja johtajuuskimppu (Multilevel and leaderplex)
yksilöllistetty johtaminen (Individualized leadership).
Yammarinon ym. (2005) esityksen perusteella voimme todeta, että monikaan johtamisen kirja ei
välttämättä ei sisällä samaa määrää erilaisia johtamisen lähestymistapojen esittelyä, ja Yammarino
ym. (2005) on tosiaan hyvin laaja kirjallisuusluettelo johtamisen lähestymistapoihin 38. Tältä
pohjalta meidän on todettava, että johtamisesta voi olla hyvin monenlaisia käsityksiä, jolloin myös
kahden eri yrityksen (tietoteknisen järjestelmän) hankinnasta vastaavat työryhmät voisivat
noudattaa hyvin erilaista johtamisen lähestymistapaa omassa ryhmässään, eikä varsinaisesti ole
yksiselitteistä tapaa sanoa kumpi olisi parempi valituista johtamisen lähestymistavoista. Mutta
esimerkiksi Cruz, Henningsen & Smith (1999) osoittavat, että ryhmän johtajalla on kuitenkin
vaikutusta ryhmän 39 tulokseen, jolloin toteamme ryhmän johtajuudella olevan merkitystä, vaikka
valitun tietyn johtamisen lähestymistavan tehokkuuden ja vaikuttavuuden todentaminen
yksiselitteisesti on hyvin vaikeaa.
Laajan tietoteknisen järjestelmän hankinnasta vastaavan työryhmän pitäisi saavuttaa yrityksen
muiden jäsenten luottamus. Nelson & Cooprider (1996) ovat käyneet tätä läpi, ja tietojärjestelmistä
vastaavan ryhmän pitää olla vuorovaikutuksessa muiden yrityksen muiden ryhmien kanssa (Nelson
& Cooprider 1996 kirjoittavat organisaation linjaryhmistä) saavuttaakseen muiden ryhmien
luottamuksen, jolloin tietämyksen jakaminen on mahdollista tietojärjestelmistä vastaavan ryhmän ja
muiden ryhmien välillä. Tästä teemme johtopäätöksen, että hankinnasta vastaavan työryhmän pitää
vastaavalla tavalla hankkia luottamusta ja olla vuorovaikutuksessa mahdollistaakseen tietämyksen
jakamisen muiden ryhmien kanssa. Voimme kuitenkin todeta, että luottamus on piirre
ihmisluonteessa, eikä luottamuksen hankkiminen ole tekninen suoritus.
Edellä olevan perusteella voimme todeta, että on mahdollista, etteivät järjestelmän hankinnasta
vastaava työryhmä ja muut ryhmät välttämättä jaa keskenään hankintaan liittyvää tietoa. On aina
mahdollista, että ryhmien välille syntyy ristiriitaa. Toisaalta on mahdollista, että ryhmän sisällä
syntyy ristiriitaa, ja Guerra ym. (2005) ovat tutkineet konfliktien tyyppiä, eli tehtävään tai
ihmissuhteisiin liittyvää ristiriitaa. Sekä yksityisen että julkisen organisaation kohdalla havaittiin,
että ihmissuhteisiin liittyvä konflikti vähentää työntekijöiden tyytyväisyyttä. Tehtävään liittyvä
ristiriita vähensi yksityisen sektorin työntekijöiden tyytyväisyyttä, mutta ei julkisen sektorin
työntekijöiden tyytyväisyyttä. Toisaalta tavoitteisiin tähtäävä kulttuuri vaimensi yksityisen sektorin
ristiriitoja tehtävään liittyen, kun taas tukeva kulttuuri vaimensi julkisen sektorin ristiriitoja
tehtävään liittyen. Guerran ym. (2005) tutkimusta voi aina kritisoida, esim. yksi maa, vähän
osanottajia, jne, jne, mutta tähän esitykseen voimme tehdä sen johtopäätöksen, että järjestelmän
38 Yammarino ym. (2005) toi mieleen kauppatieteen perusluennolla istumani luentosarja, jossa juostiin läpi jos
jonkinlaista johtamisen teoriaa. Mutta ei sielläkään esitelty samaa määrää kuin Yammarino ym. (2005) esittelivät.
39 Ongelma johtajuuden tutkimisessa on se, että esim. Cruz, Henningsen & Smith (1999) tekivät tutkimuksensa
laboratorio-olosuhteissa yliopisto-opiskelijoilla, jolloin aina voi esittää kritiikin, että tutkimus ei ole tapahtunut
luonnollisissa olosuhteissa oikeissa tilanteissa olevilla ihmisillä. Mutta tutkijat tuskin voivat perustaa yritystä
pelkästään jonkin kokeen vuoksi.
3003
3004
3005
3006
3007
3008
3009
3010
3011
3012
3013
3014
3015
3016
3017
3018
3019
3020
3021
3022
3023
3024
3025
3026
3027
3028
3029
3030
3031
3032
3033
3034
3035
3036
3037
3038
3039
3040
3041
3042
3043
3044
3045
3046
3047
87 / 374
hankinnasta vastaava työryhmälle voi tulla sisäistä ristiriitaa joko ihmissuhteisiin tai tehtäviin
liittyen, mutta yrityksen/organisaation kulttuurilla on vaikutusta näistä ristiriidoista selviämiseen.
Jo ennen järjestelmän hankinnasta vastaavan työryhmän muodostamista yrityksessä on voinut
tapahtua hyvinkin paljon, esimerkiksi on kokemuksia aikaisemmista tietojärjestelmistä, muista
kehittämishankkeista ja muista muutoshankkeista. Kun aikaisemmin totesimme, että tietokoneen
käyttö tarkoittaa työnsuunnittelun ongelman syntymistä, niin vastaavalla tavalla ison järjestelmän
käyttö on muutoshanke. Martin, Jones & Callan (2005) ovat todenneet oman tutkimuksensa
tuloksena, että organisaation henkinen ilmapiiri (psychological climate) vaikuttaa
muutoshankkeeseen suhtautumiseen. Jos organisaatiossa/yrityksessä on hyvä henkinen ilmapiiri,
niin suhtautuminen muutokseen on myönteisempää ja se on helpompi viedä läpi.
Edellä esitetyn perusteella ihmisluonteesta voisi päätellä, että ihmiset haluavat olla mukana
päättämässä itseään koskevia asioita. Tämä on varmasti monelle käytännön toimijalle toistettu
neuvo, eli ”ottakaa käyttäjät mukaan suunnitteluun”. Nyt voi todeta kriittisesti (Black & Gregersen
1997) esityksen pohjalta, että on useita tapoja toteuttaa käyttäjien tai muiden ryhmien jäsenten
osallistuminen järjestelmän hankinnassa, ja yleisesti ottaen tehokkainta on tietysti osallistuminen
kaikkiin vaiheisiin, eli: a) ongelmien havaitseminen, b) vaihtoehtoisten ratkaisujen kehittäminen
ongelmaan, c) tietyn ratkaisun valinta, d) valitun vaihtoehdon käyttöönotto ja e) käyttöönoton
tuloksien arviointi. Mutta monesti joudutaan valitsemaan, koska mahdollista ei ole ehkä kaikkien
ryhmien jäsenten kaikkien jäsenten osallistuminen kaikkiin vaiheisiin. Blackin & Gregersenin
(1997) tutkimuksen pohjalta oli johtopäätöksenä, että vaihtoehtoisten ratkaisujen kehittäminen,
suunnittelu ja tuloksien arviointi tuottivat enemmän tyytyväisyyttä, ja vastaavasti vaihtoehtojen
kehittäminen ja suunnittelu vastaavasti tuottivat enemmän tehokkuutta. Tällöin voi todeta, että
ongelman havaitseminen ei ollut kaikkein tärkein vaihe. Tästä voimme tehdä sen johtopäätöksen,
että järjestelmän hankinnasta vastaavan työryhmän on suunniteltava päätöksenteon vaihejako
huomioiden erilaiset vaikutukset työntekijöiden tyytyväisyyteen ja tehokkuuteen liittyen.
Voimme viitata Floodin (1996) lähestymistapaan, jolloin ongelmaa voi tarkastella joko prosessina,
rakenteena, keskusteluna tai valtapelinä. Olemme jo edellä viitanneet paljon kolmeen
ensimmäiseen, mutta valtapeli on jäänyt vähemmälle huomiolle. Veenswijk & Chisalita (2007)
kiinnittävät tapaustutkimuksellaan huomiota siihen, kuinka jokin ryhmä tai yhteisö (tarkemmin
community-of-practice) voi vähitellen saavuttaa jonkin aseman valtahierarkiassa, vaikka lähtökohta
olisikin alkutilanteessa melko vaatimaton. Vastaavalla tavalla voimme todeta, että laajan
järjestelmän hankinnasta vastaavan työryhmä voi käytännössä olla hyvinkin alhaalla
valtahierarkiassa, ja se voi kohdata tämän johdosta ristiriitoja ja ideologisia erimielisyyksiä
yrittäessään nostaa asemaansa valtahierarkiassa.
Lopuksi voimme todeta ihmisluonteesta, että ihmisillä on erilaisia käsityksiä informaation
lisäämisestä yhteiseen tietokantaan, joka on yleensä keskeinen osa tietojärjestelmää. Jian & Jeffres
(2006) ovat tutkineet tätä ongelmaa, ja todellakin on niin, että yrityksen jäsenten innokkuus lisätä
informaatiota yhteiseen tietokantaan ei ole niin yksiselitteistä. Johtopäätöksenä voi esittää, että
pelkkä tietokanta ei riitä, vaan lisäksi on järjestettävä ihmisiä innostavia tekijöitä (incentives),
osallistumista päätöksentekoon, rakennettava ryhmätyötä ja pidettävä huolta yhteisöistä
(communities-of-practice), yms. Tällöin järjestelmän hankinnasta vastaavan työryhmän
mietittäväksi voi tulla työnsuunnittelun ongelman lisäksi erilaisten motivaatiotekijöiden
miettiminen hankinnan yhteydessä.
Näin olemme johtaneet useita erilaisia tekijöitä ihmisluonteeseen liittyen, jolloin järjestelmän
hankinnasta vastaavan työryhmän työskentely on hyvin moniulotteista, kun otetaan huomioon näitä
3048
3049
3050
3051
3052
3053
3054
3055
3056
3057
3058
3059
3060
3061
3062
3063
3064
3065
3066
3067
3068
3069
3070
3071
3072
3073
3074
3075
3076
3077
3078
3079
3080
3081
3082
3083
3084
3085
3086
3087
3088
3089
3090
3091
3092
3093
3094
3095
3096
3097
88 / 374
tekijöitä sinänsä yksinkertaiselta vaikuttavassa päätöksentekoprosessissa. Toisaalta on niin, että
ihmisluonnetta voi arvottaa eri tavoilla, eli voisi puhua ihmiskäsityksestä. Seuraavaksi pohdimme
käsityksen merkitystä valintaprosessissa.
Käsitys
Howard (1988) viittasi käsityksiin omassa esityksessään, ja esimerkin mukaisesti jatkamme tästä
eteenpäin käsitellen erityisesti käsitystä strategiasta.
Palaamme kuitenkin vielä hetkeksi johtamisen lähestymistapoihin, ja pohdimme johtamisen
kokonaisvaltaisuutta Campbellin (2007) esityksen perusteella. Aikaisemmin listasimme johtamisen
lähestymistapojen luokittelun, ja Campbell (2007) peräänkuuluttaa kokonaisvaltaisuutta johtamisen
ymmärtämisessä. Tämä kokonaisvaltaisuus onkin teema, joka korostuu ihmisten käsityksissä, koska
jokainen henkilö on osaamiensa näkökulmien summa, jolloin jokaisen ihmisen omat käsitykset
muodostavat yhden kokonaisuuden. Tietenkin on niin, että verrattaessa eri ihmisten
kokonaisvaltaisia käsityksiä voidaan todeta, että käsitykset voivat olla täysin erilaiset, ja osina nämä
kahden ihmisen kokonaisvaltaiset käsitykset voivat olla täysin eri osista rakentuva kokonaisuus.
Tämäkin voi vaikuttaa pyöritykseltä, mutta seuraavaksi tulevien todistelujen kautta pääsemme
lähemmäksi kokonaisnäkemyksen arvoa käsityksen yhteydessä.
Onko edellä oleva vain käsitteen pyörittelyä monesta näkökulmasta? Tässä voimme palauttaa
mieleen Jahnukaisen (1970) esityksen systeemimetodista, jossa osien ja kokonaisuuden suhde on
ratkaistava jollain tavalla. Tämän perusteella kiinnitämme käsityksien kohdalla erityistä huomiota
osien ja kokonaisuuden suhteeseen.
3098
3099
3100
3101
3102
3103
3104
3105
3106
3107
3108
3109
3110
3111
3112
3113
3114
3115
3116
3117
3118
3119
3120
3121
3122
Suunnitellut
stategiat
Toimintaympäristöön
sopeutuminen
Omat
aikomukset
Emergentit
strategiat
Kuva: Strategian perusulottuvuudet, perustuen Sotarauta (1996, kuva IV-2).
Mutta ensin toteamme, että strategiasta on kirjoitettu hyvin paljon, ja esimerkiksi Seth & Thomas
(1994) johdattavat meidät siihen, että on hyvin monta yrityksen teoriaa ja samalla myös hyvin
monta käsitystä strategiasta. Tarvitsemme jonkinlaisen kokonaisvaltaisen kehikon käydä läpi
strategiakirjallisuutta, ja tällaisen kehikon tarjoaa 40 Sotarauta (1996). Tärkeä Sotaraudan (1996)
40 Sotarata (1996) kuuluu tutkimuksena tulevaisuudentutkimuksen tutkimussuuntauksen alaisuuteen, jossa on yhtenä
merkittävänä kiinnostuksen kohteena strategiat ja tulevaisuuden arviointi. Hyviä johdantoja
tulevaisuudentutkimukseen ovat esimerkiksi artikkelikokoelmat Kamppinen, Kuusi & Söderlund (toim. 2002) ja
3123
3124
3125
3126
3127
3128
3129
89 / 374
esityksessä on paradigman käsite, jolla kukin henkilö katsoo maailmaa, jolloin voidaan todeta
jokaisella ihmisellä olevan oma strategiaparadigmansa, ja hän kehittää vähitellen eri vaiheissa
pehmeän strategian käsitteen, jota hän soveltaa erityisesti kuntaorganisaatioon. Mutta meitä
kiinnostaa Sotaraudan (1996) esityksessä erityisesti pehmeän strategian paradoksit.
Nyt on todettava, että strategia voi tarkoittaa eri asioita, esim. prosessia, asiakirjaa, mielentilaa tai
toimintaa. Mutta Sotaraudan (1996) esityksessä on mielenkiintoista, että eri strategian
perusulottuvuuksista voi muodostaa itseään toistava seuraavan kehän: suunnitellut strategiat ==>
omat aikomukset ==> emergentit strategiat ==> toimintaympäristöön sopeutuminen. Tällöin
voidaan todeta, että pehmeä strategia pitää sisällään kaikki strategian paradoksit, ja kehämalli
mahdollistaa erityyppisten strategian perusulottuvuuksien hallinnan. Nyt täytyy todeta, että
Sotaraudan (1996) pehmeän strategian malli on sovitettu erityisesti kuntaorganisaatioon, mutta
samalla idealla voisi yritykseen rakentaa pehmeää strategiaa vastaavan strategiajärjestelmän.
Rivkinin (2000) esityksen perusteella voimme todeta, että yrityksessä käytössä oleva strategia voi
olla modulaarinen tai integroitu tapauksesta riippuen. Lisäksi voimme todeta, että strategia voi olla
jotain näiden kahden välillä. Lisäksi voimme todeta Sotaraudan (1996) esityksen perusteella, että
strategia voi tarkoittaa samaan aikaan eri asioita, minkä lisäksi pitäisi vielä hallita strategiaan
liittyvät paradoksit (suunniteltu <=> emergentti, sopeutuminen <=> aikomukset) samaan aikaan,
mikä tarkoittaa vaatimuksien järjestämisessä sitä, että järjestelmän hankinnasta vastaavan
työryhmän on huomioitava, kuinka strategian ja/tai liiketoimintasääntöjen vaihtuminen vaikuttaa
hankittavan järjestelmän vaatimuksiin. Lisäksi järjestelmän hankinnasta vastaavan työryhmän on
huomioitava yrityksen ainutlaatuinen strategia, jolloin välttämättä yrityksen ulkopuolelta ei löydy
apua strategian kuvaamiseen.
Mutta miten edellä oleva todistelu liittyy käsityksiin? Kun olemme osoittaneet aikaisemmalla
kirjallisuudella ja simulaatiolla, että jokaisen yrityksen strategia on ainutlaatuinen, niin voimme
tarkastella paria strategiaa koskevaa käsitystä. Kaiken strategiakirjallisuuden läpikäynti olisi tietysti
oman esityksensä arvoinen, kun edellä osoitimme monenlaisten strategiakäsitysten (Sotarauta 1996,
Rivkin 2000) olevan mahdollisia, ja pohdimme monenlaisten strategianäkemysten yhtäaikaista
hallintaa. Monenlaisten strategianäkemysten yhtäaikaista hallintaa tukee myös Zimmermanin &
Haydayn (1999) esitys monimutkaisuusnäkemyksestä/tieteestä (complexity science), jolloin yritystä
(Zimmermanin & Haydayn esimerkissä yhdistys) voi pitää monimutkaisuudeltaan eritasoisten
asiakokonaisuuksien kokoelmana.
Tälle esitykselle on merkittävää käsitys yrityksen prosessien mallintamisesta, eli ns.
prosessinäkemys. Yksi tapa ajatella yrityksen strategiaa on, että yritys siirtää jonkin
prosessikokonaisuuden yrityksen ulkopuolelle, ja ottaa vain prosessin lopputuloksen käyttönsä.
Davenport (2005) esittää, että yrityksen prosessit voidaan mallintaa ja siirtää tämän jälkeen
kilpailutuksen kautta parhaimmalle suorittajalle toiseen yritykseen. Tällöin voimme sanoa, että tässä
on käsityksenä prosessien mallinnettavuus ja siirrettävyys. Toisaalta on monia muitakin käsityksiä
ja käsitykset kilpailevat keskenään, ja samaan yritykseen voidaan soveltaa eri aikoina erilaisia
käsityksiä yrityksen strategisesta näkemyksestä. Esimerkiksi tällaisen ohjaavan strategisen
näkemyksen muutoksesta on Diefenbach (2007), jossa yhdessä yliopistossa otettiin käyttöön
yrityksien käytössä tunnettu strateginen näkemys yliopiston johtamiseen. Lisäksi voimme todeta
huomiona Warehamin & Gerritsin (1999) analyysin yhdestä strategisesta näkemyksestä, eli
parhaimpien käytäntöjen siirtämisestä yritysten välillä.
Me otamme huomioon Davenportin (2005) sekä Warehamin & Gerritsin (1999) esitykset, ja
Vapaavuori (toim. 1993).
3130
3131
3132
3133
3134
3135
3136
3137
3138
3139
3140
3141
3142
3143
3144
3145
3146
3147
3148
3149
3150
3151
3152
3153
3154
3155
3156
3157
3158
3159
3160
3161
3162
3163
3164
3165
3166
3167
3168
3169
3170
3171
3172
3173
3174
3175
3176
3177
3178
90 / 374
laitamme jatkokäsittelyä varten huomioitavaksi seuraavat strategiset näkemykset:
* prosessit ovat mallinnettavissa prosessimallien avulla (Davenport 2005)
* prosessit ovat siirrettävissä (Davenport 2005)
* yritys voi siirtää parhaan käytännön/prosessin toisesta yrityksestä omaksi
käytännökseen/prosessiksi (Wareham & Gerrits 1999 osoittavat ongelmia).
Järjestelmän hankinnasta vastaava työryhmä voi kuitenkin valita itse sellaisen käsityksen, jonka se
itselleen hyväksyy. Edellä oleva käsitteiden erilaisuuden ja mahdollisuuksien lyhyt esitys ei
kuitenkaan pakota mihinkään erityiseen näkemykseen, ja ryhmän käsitys voi olla järjestelmän
hankinnasta vastaavalla työryhmällä myös täysin ainutlaatuinen.
Laajuus
Esimerkin vuoksi perehdymme tarkemmin yhden ryhmäohjelman (MiHOS) esittelyyn (Mohamed,
Ruhe & Eberlein 2007), jolla laajoja vaatimuksia voidaan kohdistaa ulkopuolelta valittavan
järjestelmän ominaisuuksiin. Lähtökohtana tässä MiHOS-järjestelmässä on, että yrityksen
ulkopuolisen toimittajan toimittama järjestelmä (Commercial-Of-The-Self, COTS) ei koskaan täyty
kaikkia vaatimuksia, jolloin syntyy vaatimuksen vastaamattomuuden (epävastaavuus) ongelma, ja
verrattavissa järjestelmissä on erilaisia vastaavuuksia. MiHOS-järjestelmää voi käyttää kahteen
vaiheeseen: 1) ulkopuolisten järjestelmien (COTS) arviointiin ja 2) valitun järjestelmän (COTS)
vastaamattomuuden ratkaisuun. Me olemme kiinnostuneita ensimmäisestä vaiheesta, koska tämä
esitys on rajattu koskemaan nimenomaan valintaa. Mohamedin, Ruhen & Eberleinin (2007)
määritelmän mukaisesti voimme todeta, että ulkopuolisen järjestelmän (COTS) epävastaavuuksien
hallinta on seuraava:
Prosessi, jossa epävastaavuudet ja niiden ratkaisujen toiminnat on analysoitu, ja
valittu joukko epävastaavuuksia ratkaistaan käyttämällä tiettyjä
ratkaisutoimenpiteitä. (vapaa suomennos)
The process in which mismatches and their resolution actions are analyzed; and a
selected set of mismatches is resolved using certain resolution actions.
MiHOS noudattaa EVOLVE* -lähestymistapaa, jossa tietokoneen avulla luodaan inhimilliselle
päätöksentekijälle joukko ratkaisuja, jotka inhimillinen päätöksentekijä voi hyväksyä tai jatkaa
ongelmamallin kehittämistä/jalostamista (refine). Yleinen ulkopuolisen järjestelmän (COTS)
valintaprosessi noudattaa seuraavia askeleita:
Askel 1. Määrittele arviointikriteerit perustuen systeemin vaatimuksiin
Askel 2: Etsi ulkopuolelta toimitettavia järjestelmiä (COTS).
Askel 3: Suodata hakutulokset perustuen pakollisiin vaatimuksiin saadaksesi
lyhennetyn listan ulkopuolelta toimitettavista järjestelmistä (COTS)
Askel 4: Arvioi lyhennetyllä listalla ehdolla olevat ulkopuolelta toimitettavat
järjestelmät (COTS)
Askel 5: Analysoi arviointidata ja valitse parhaiten vaatimuksiin vastaava
ulkopuolelta toimitettava järjestelmän (COTS ).
(Vapaasti suomennettuna, perustuen Mohamed, Ruhe & Eberlein 2007)
Yleisesti ottaen ulkopuolisen järjestelmän (COTS) valinta perustuu yksinkertaisiin painotuksiin ja
yhteen kokoamisen menetelmiin. Mohamed, Ruhe & Eberlein (2007) kuitenkin ehdottavat, että olisi
käytettävä tavoitteista lähtevää lähestymistapaa. Gustas, Bubenko & Wangler (1996) sekä Bubenko
3179
3180
3181
3182
3183
3184
3185
3186
3187
3188
3189
3190
3191
3192
3193
3194
3195
3196
3197
3198
3199
3200
3201
3202
3203
3204
3205
3206
3207
3208
3209
3210
3211
3212
3213
3214
3215
3216
3217
3218
3219
3220
3221
3222
3223
3224
3225
3226
3227
3228
91 / 374
& Kirikova (1995) perusteella toteamme, että näinhän liiketoimintasäännöt ja lopulta vaatimukset
ovat johdettavissa yrityksen toiminnan tavoitteista alkaen. Mohamed, Ruhe & Eberlein (2007)
jakavat tavoitteet strategisiin ja teknisiin, mutta varsinaisesti strategiset tavoitteet eivät ole
havaittavissa ulkopuolelta toimitettavassa järjestelmässä (COTS), vaan ne ovat yrityksen sisällä.
Tällöin jokainen strateginen tavoite on purettava täsmällisempiin tavoitteisiin, ja tätä on tehtävä niin
pitkälle, että saavutetaan sama yksityiskohtaisuuden taso kuin ulkopuolelta toimitettavissa
järjestelmissä (COTS). Tämän perusteella syntyy hierarkkinen tavoitteiden verkko Γ = (V, A), jossa
V on jaoteltu strategisiin (G) ja teknisiin (g) tavoitteisiin, ja jokainen strateginen tavoite
painotettuna muuttaa vastaavasti teknisten tavoitteiden painotuksia. Tämän jälkeen voidaan asettaa
jokaisen tavoitteen vastaavuus ulkopuolelta toimitettavien järjestelmien (COTS) ominaisuus, eli
joko vastaavuus on (1) tai ei ole, eli vastaavuusaste (matching level, ML) jolloin ML Є [0,1].
Toisaalta ennen normalisointia voidaan ML:n suhteen käyttää erilaisia asteikkoja ja menetelmiä, ja
lopulta asettaa 0 ≤ ML ≤ 1. Toisaalta Mohamed, Ruhe & Eberlein (2007) toteavat, että on itse
asiassa viisi vastaavuuden tasoa, mutta se on tämän esityksen ulkopuolella. Mohamed, Ruhe &
Eberlein (2007) on esityksenä mielenkiintoinen, mutta kaikkien kaavojen esittely veisi niin paljon
tilaa esityksestä, että listaamme tähän vain kaavoissa huomioidut muuttuvat tekijät:
1. Päätöksenteon muuttujat, eli jokaiselle epävastaavuudelle voi olla erilaisia ratkaisuja,
eikä ratkaisuja ole välttämättä yhtä.
2. Toisaalta aikaisemmin viittasimme jo vastaavuusasteeseen (ML), ja jokainen ML<1
tarkoittaa epävastaavuuden määrän lisääntymistä yhdellä.
3. Tekniset riskit jaetaan kahteen luokkaan: epäonnistumisriski (failure) ja
epätasapainoriski (instability), jolloin nämä riskit inhimillinen toimija voi arvioida
asteikolla 1-9.
4. Lisäksi teknisiä tavoitteita voi arvottaa vastaavasti strategisten tavoitteiden kanssa,
jolloin näistä syntyvät polut ovat keskenään eripainoisia.
5. Lisäksi huomioidaan, että on erilaisia sidosryhmiä, joilla on erilaisia painoarvoja
itsessään. Kun sidosryhmät voivat painottaa teknisiä tavoitteita (g) ja arvioida jonkin
ratkaisun riskiä, ja nämäkin lasketaan mukaan malliin.
6. Lisäksi on rajoitteita, joista määritellään kaksi: käytettävissä oleva raha (budget) ja
käytettävissä oleva työmäärä (effort).
7. Toisaalta joitain epävastaavuuksia voidaan sietää (tolerate) (1) tai sitten joitain
epävastaavuuksia ei siedetä ollenkaan (0), jolloin nämäkin on huomioitava
painotuksissa.
Kuten tästä listauksesta käy ilmi, niin järjestelmän ominaisuuksien ja yrityksen esittämien
vaatimuksien vastaavuuden löytämisessä on monia tekijöitä. Lopputavoitteena on kuitenkin tehdä
mahdollisimman onnistunut valinta, eli jokin järjestelmä jää lopulliseksi valinnaksi.
Tämän jälkeen siirrymme (Mohamed, Ruhe & Eberlein 2007) esimerkkiin, jossa hankittiin
sisällönhallintajärjestelmää (content mangement system, CMS). Tällöin havaittiin 275 tavoitetta,
joista 153 oli teknisiä ja 122 oli strategisia, minkä lisäksi 30 teknistä tavoitetta asetettiin
pakolliseksi (must-have). Tämän jälkeen ajettiin MiHOS-järjestelmä suorituksia erilaisilla arvoilla
verraten erilaisia sisällönhallintajärjestelmiä sekä painottaen eri tekijöitä, kuten käytettävissä oleva
raha ja työvoima, turvallisuustavoitteen korostaminen, yms. Tällöin voitiin havaita, että paras
valittava järjestelmä vaihteli. Tietenkin MiHOS-järjestelmän antama tulos on riippuvainen siihen
syötetystä datasta, mutta esimerkkinä Mohamed, Ruhe & Eberlein (2007) on mielenkiintoinen.
Nyt voi sanoa, että edellä olevan MiHOS-järjestelmän (Mohamed, Ruhe & Eberlein 2007)
käsittelyllä ei ole mitään tekemistä todellisuuden kanssa, koska se on vain simulaatio jollain
tietoteknisellä järjestelmällä. Tarkasti ottaen MiHOS-järjestelmä yhdistää ihmisen ja tietokoneen
toimintaa, kun painotuksia yms. voi muuttaa. Mutta voimme todeta, että yleiset lausumat
3229
3230
3231
3232
3233
3234
3235
3236
3237
3238
3239
3240
3241
3242
3243
3244
3245
3246
3247
3248
3249
3250
3251
3252
3253
3254
3255
3256
3257
3258
3259
3260
3261
3262
3263
3264
3265
3266
3267
3268
3269
3270
3271
3272
3273
3274
3275
3276
3277
3278
92 / 374
esimerkiksi ERP-järjestelmien hankintakriteereistä (esim. Bernroider & Koch 2001; Baki & Çakar
2005; Keil & Tiwana 2006) ovat todellakin yleisiä: ”toiminnallisuus”, ”säädön helppous”, ”käytön
helppous”, ”yhteensopivuus muiden/rinnakkaisten järjestelmien kanssa”, ”järjestelmän
luotettavuus”, ”kustannukset”, ”toiminnallisuus”, ”järjestelmä taipuvuus”, ”prosessin parannus”,
yms. Kun kuitenkin vaatimustenhallinnassa joudutaan käymään läpi ryhmätyönä alkaen toiminnan
tavoitteista strategian kautta teknisiin yksityiskohtiin saakka, niin yleiset lausahdukset eivät
kuitenkaan auta todellisessa tilanteessa ja vastaan tulee väistämättä laajuusongelma.
Edellä olevasta voimme esittää seuraavan kuvallisen yhteenvedon.
Yhteisö
Esitetyt
vaatimukset
Vaatimuksien ja
ominaisuuksien
yhdistäminen
Järjestelmän ominaisuudet
3279
3280
3281
3282
3283
3284
3285
3286
3287
3288
Toimittaja
- Ihminen/ihmiset yksin ?
- Tietone yksin ?
- Ihminen/ihmiset ja tietokone yhdessä?
Kuva: Vaatimuksien ja ominaisuuksien yhdistämisen erilaiset vaihtoehdot.
Itse asiassa olemme osoittaneet ratkaistavan aiheen, joka vaikuttaa myös järjestelmän hankinnasta
vastaavan työryhmän ryhmätyöhön. Koska vaatimuksien ja ominaisuuksien yhdistäminen vaatii
paljon päätöksiä, niin on näiden päätöksien käsittelyyn luotava jokin päätöksentekojärjestelmä, joka
ei tukkeudu suurenkaan vaatimusmäärän käsittelyn myötä. Mutta huomiona voi esittää, että
varsinaisesti ei ole esitetty parasta ja yksiselitteistä tapaa tehdä päätöksiä ulkopuolelta hankittavan
tietojärjestelmän hankinnassa. Näin ollen järjestelmän hankinnasta vastaavan työryhmä joutuu
luomaan itse päätöksentekojärjestelmänsä, mutta näiden tehokkuudessa voi olla eroja, kun
verrattaisiin erilaisia ryhmiä.
Näin olemme käyneet läpi, kuinka laajuus tulee vastaan järjestelmän hankinnasta vastaavan
työryhmän työskentelyssä, ja itse asiassa monien eri tekijöiden yhteenliittyminen asettaa
ryhmätyölle omia rajoitteitaan. Lisäksi voisi lopuksi kysyä, että pystyykö yksi henkilö hallitsemaan
kaikki kokonaisuuden ja osien suhteet, vai pitääkö tässä olla työnjakoa kokonaisuuden ja
yksityiskohtien hallitsijoiden välillä. Tähän voimme todeta, että aikaisemmin käsitellyllä tavalla
ryhmällä voi olla oma sisäinen työnjakonsa jollain täyden verkottuneisuuden ja täyden hierarkian
välillä.
Taito
Seuraavaksi voisimme keskittyä Howardin (1988) esityksen perusteella taitoon päätöksenteossa.
Tässä kohtaa voimme todeta, että käsityksen ja laajuuden kohdalla olemme viitanneet vähintään
epäsuorasti taitoihin, joita hyvin laajan järjestelmän hankinnasta vastaavan työryhmän
työskentelyssä olisi hyvä hallita. Kertauksen vuoksi voimme todeta, että merkittävää on
kokonaisuuden ja osien hallinta niin, että tavoitteista voidaan johtaa strategian kautta lopulta
järjestelmän tarkimmatkin vaatimukset.
Tehokkuus
3289
3290
3291
3292
3293
3294
3295
3296
3297
3298
3299
3300
3301
3302
3303
3304
3305
3306
3307
3308
3309
3310
3311
3312
3313
3314
3315
3316
3317
3318
93 / 374
Howard (1988) kiinnittää huomiota siihen, että päätöksenteolla on jokin tehokkuus. Tämänkin
kohdalla voimme todeta, että olemme aikaisemmin epäsuorasti viitanneet tähän, kun käsittelimme
laajuusongelmaa. Laajuusongelma aiheuttaa suoraan päätöksentekojärjestelmän valinnan kautta
suoran tehokkuusongelman, kun päätöksiä aletaan käsitellä päätöksentekojärjestelmässä. Lisäksi
voidaan todeta, että Aulin-Ahmavaaran (1979a, 1979b) esityksissä tulee vastaan säätelijän kyky
käsitellä epävarmuutta, jolloin tehokkuus on myös seurannainen ryhmän jäsenten taidosta. Näin
olemme voimme todeta, että olemme jo aikaisemmin käsitelleet epäsuorasti joitakin
tehokkuusongelman piirteitä, mutta emme lähde käsittelemään niitä uudelleen tai tarkemmin.
Kansanviisaus olettaa monesti, että hyvä valmistautuminen ryhmäpäätöksentekotilanteeseen
tuottaisi parhaimman tuloksen. Moon ym. (2003) kuitenkin toteavat, että laaja valmistautuminen ja
kantojen muodostaminen ennen päätöksentekotilannetta tuottaa erilaisia tuloksia kuin päätöksen
muotoilu ilman laajaa valmistautumista. Yllättävänä tuloksena oli, että hyvin laaja
valmistautuminen ryhmäpäätöksentekotekotilanteeseen voi aiheuttaa erilaisia ilmiöitä, kuten
puolustelevaan päätöksentekoon ja vähittäiseen lähestymistapaan. Toisaalta vähemmällä
valmistautumisella tehty päätöksenteko voi tarkoittaa tulevaisuussuuntautuneita päätöksiä ja
isompia päätöksiä, kuten päätös päättää jokin huonoon suuntaan menevä projekti. Moon ym. (2003)
tuloksiin pitää suhtautua kriittisesti, mutta järjestelmän valintaa tekevän ryhmän kannalta voi siis
todeta, että hyvin laaja valmistautuminen ennen ryhmäpäätöksentekotilannetta voi tuottaa erilaisia
päätöksiä kuin ryhmäpäätöksentekotilanteessa esitettävä päätösaineisto 41. Koska Moon ym. (2003)
tuloksista emme vedä suoraan todistettuja johtopäätöksiä, niin toteamme ryhmäpäätöksenteon
tehokkuuden mahdollisesti vaihtelevan päätöksentekotilanteiden valmistautumisen mukaan.
152.6.3. Yleistä pohditaan päätöksenteosta / Osallistuminen
Pohdintaa aikaisemmin (2006)
Tähän kohtaa voi laittaa pohdintaa päätöksenteosta yhdestä työpaperista.
Tietojärjestelmien kehittämisen päätöksentekotilanteet on monessa aikaisemmassa tutkimuksessa
todettu vaikeiksi, niin näihin päätöksentekotilanteisiin tarvitaan apuvälineitä. Aikaisemman
tutkimuksen perusteella näitä apuvälineitä on vähän, joten tässä on selvästi havaittava
tutkimustarve. Yhtenä keskeisenä ongelmana on ollut ymmärtää käyttäjien osallistumista
tietojärjestelmien kehittämisessä, jotta saataisiin kehitettyä käyttäjien hyväksymiä tehokkaita ja
vaikuttavia tietojärjestelmiä. Erilaisten tietojärjestelmien kehittämisessä käyttäjien osallistumisen
myönteinen vaikutus on laajasti todettu käytännön toimijoille suunnatuilla laajoilla kyselyillä (The
Standish Group International 1995, 1999, 2001)
Tutkijat eivät ole kuitenkaan tyytyneet yleiseen toteamukseen, että käyttäjien osallistuminen on
tärkeää tietojärjestelmien kehittämisessä. Kun tietojärjestelmän kehittäminen ymmärretään
laajempana toiminnan muuttamisena tai kehittämisenä, niin silloin on ymmärrettävä laajemmin
toiminnan ja tietojärjestelmän kehittäminen vuorovaikutteisesti. On kuitenkin otettava huomioon,
että tietojärjestelmän kehittäminen on monivaiheinen prosessi, jonka vaiheita on vaikea etukäteen
ennustaa, jolloin toiminnan tilassa tapahtuu monenlaista toimintaa (action). Tutkittuna esimerkkinä
toiminnan tilasta voi pitää esitystä (Luna-Reyes ym. 2005) tietojärjestelmän ominaisuuksien
41 Moon ym. (2003) tulokset ovat hyvin mielenkiintoisia ja antaisivat tutkia aihetta enemmänkin erilaisissa
päätöksentekoympäristöissä, kuten poliittinen päätöksenteko, päätöksenteko yhdistyksissä, päätöksenteko julkisissa
ja yksityisissä yhteyksissä.
3319
3320
3321
3322
3323
3324
3325
3326
3327
3328
3329
3330
3331
3332
3333
3334
3335
3336
3337
3338
3339
3340
3341
3342
3343
3344
3345
3346
3347
3348
3349
3350
3351
3352
3353
3354
3355
3356
3357
3358
3359
3360
3361
3362
3363
3364
94 / 374
muuttamisen ja organisaation toiminnan muuttamisen jatkuvasta vuorottelusta. Toisaalta Lynch &
Gregor (2004) ovat osoittaneet, että pelkkä käyttäjien osallistuminen ei riitä, vaan lisäksi käyttäjillä
on oltava vaikutusta tietojärjestelmän kehittämisprosessin aikana. Osallistumisessa on siis jotain,
joka vaatii selventämistä.
Osallistumisen keskeiseksi tekijäksi on todettu päätöksenteko (Black & Gregersen 1997), ja
yksittäisestä päätöksestä voidaan erottaa monia erilaisia näkökulmia: perusteet, rakenne, muoto,
aiheet, prosessi ja osallistumisen laajuus. Tällöin voidaan todeta, että yksittäinen päätös toiminnan
tilassa voi tarkoittaa, etteivät tietojärjestelmän käyttäjät todellakaan pääse osallistumaan tai
vaikuttamaan tietojärjestelmästä tehtäviin päätökseen. Aikaisemmissa tutkimuksissa on havaittu
myös, että tietojärjestelmän kehittäminen on myös poliittinen prosessi. Tällöin yksittäinen päätös
tietojärjestelmästä on hyvin moniulotteinen ilmiö, jolloin myös tietojärjestelmien kehittämisen
monimutkaisuus osittain selittyy.
Aikaisemmissa tutkimuksissa onkin todettu, että päätöksiä tehdään ilman, että tilannetta
ymmärretään päätöksentekotilanteeksi. Esimerkiksi käyttäjät sivuutetaan tärkeistä
päätöksentekotilanteista, kun heidän osaamistaan ei arvosteta. Tai erilaiset sosiaalisen rakenteen
syyt vaikuttavat siihen, mitä nähdään tärkeäksi. Monesti on todettu, että päätöksenteossa
keskitytään aivan liikaa teknisiin kysymyksiin, vaikka tietojärjestelmän kohdealueen pitäisi olla
keskeisin. Tietojärjestelmien kehittämisen kohdalla päätöksentekotilanteessa tulee huomioitavaksi
sosiaaliset, tekniset ja kohdealueeseen liittyvät tekijät.
Päätöksentekotilanteet pitäisi siis järjestää tietojärjestelmien kehittäjien ja käyttäjien kannalta
tehokkaasti ja vaikuttavasti, jolloin yksittäisillä päätöksillä voidaan edistää tietojärjestelmän
kehittämistä. Tällöin ongelmaksi tulee yksittäisen päätöksentekotilanteen arviointi, jotta
päätöksentekotilanne voidaan järjestää tarkoituksenmukaisella tavalla. Aikaisemman tutkimuksen
perusteella voidaan todeta, että tietojärjestelmän kehittämisessä päätöksentekotilanteen arviointiin
on vähän välineitä, ja käytännössä tietojärjestelmäprojekteissa joudutaan päätöksentekotilanteisiin
usein ilman mitään apuvälineitä. Käytännössä tämä näkyy tehottomien päätöksenteon menetelmien
käyttönä, vaikka tehokkaampiakin menetelmiä voisi olla käytettävissä. Yksittäisen
päätöksentekotilanteen arviointiin tarvitaan siis väline, mieluusti yksinkertainen, koska
tietojärjestelmän kehittämisprojektissa erilaisia päätöksiä tulee tehtäväksi paljon.
Jälkiteistä pohdintaa myöhemmin (2013)
Itse pohdin teoriatasolla (Rannila 2001) äänestysjärjestelmää, jolla olisi voitu kerätä laajemminkin
kannatusta eri aiheille. Arkesteijn ym. (2004) on yksi esimerkki kokeilu satojen johtajien
mielipiteiden keräämiselle, jolloin voitiin tehdä enemmistöpäätöksiä suhteellisen nopealla tahdilla.
Toisaalta on vastaan tullut jo tuhansien päätösten määrä, jolloin jonkin toiminnan kehittämisessä on
tehtävä satoja tai tuhansia päätöksiä. Lisäksi Jian & Jeffres (2006) ovat pohtineet ihmisten
innokkuutta lisätä tietoa erilaisiin tietokantoihin.
Summaten: Tarvitsemme oikeasti toimivia menetelmiä, joilla voidaan huomioida seuraavat
ristiriidat:
* tuhansien päätösten hallinta?
* eri sidosryhmien kannatuksen kerääminen eri päätöksille?
* kuitenkin tehokkaat, vaikuttavat ja nopeat päätöksentekomenetelmät?
* tuloksena hyvät päätökset?
3365
3366
3367
3368
3369
3370
3371
3372
3373
3374
3375
3376
3377
3378
3379
3380
3381
3382
3383
3384
3385
3386
3387
3388
3389
3390
3391
3392
3393
3394
3395
3396
3397
3398
3399
3400
3401
3402
3403
3404
3405
3406
3407
3408
3409
3410
3411
3412
3413
3414
95 / 374
3415
153. Oma ajatus – osa 5: Tietokoneen erityispiirteitä
Aikaisemmin on viitattu kolmeen erilaiseen lähestymistapaan: prosessi, systeemi ja varianssi.
Edelleen voimme todeta, että näkökulmat voivat olla toisiaan täydentäviä; eivät siis vastakkaisia
näkökulmia. Ja aikaisemmin olemme jo todenneet riittävän kokonaisvaltaisuuden tarvetta. Tässä
kohtaa käymme läpi joitain tietokoneen erityispiirteitä prosessin ja systeemin näkökulmista.
Tässä kohtaa voi todeta, että tässä luvussa käytetyt kuvat ovat kehittyneet erilaisissa 42 lausunnoissa,
joissa on saanut irrotella varsin vapaasti ilman laajoja rajoitteita. Tietystikin on niin, että kyseiset
lausunnot eivät ole mitään tiedettä, ja esitettyihin kuviin pitää tietysti suhtautua kriittisesti.
3416
3417
3418
3419
3420
3421
3422
3423
3424
3425
3426
153.1. Tietokone prosessinäkökulmasta?
3427
Prosessien näkökulmasta tietokone voidaan palauttaa uudelleen samaan alkutilaan, ja tietokone voi
suorittaa samoja tehtäviä väsymättömästi toistaen. Toisaalta ihminenkin voi läpikäydä erilaisia
prosesseja, mutta ihmistä ei voi palauttaa samaan alkutilaa. Kuten on aikaisemmin todettu, niin
riippuen henkilön mielestä voidaan nähdä erilaisia prosesseja ja prosessien osia. Eli toiset näkevät
maailman suurimmaksi osaksi tilanteina ja taas toiset voivat nähdä toistuvia prosesseja eri puolilla
maailmaa.
3428
3429
3430
3431
3432
3433
3434
Alku
Vaihe 1
Vaihe 3
Vaihe 2
Ehto 2
Ehto 1
Loppu
Davenport (2005) esittää, että (yrityksen) prosessit voidaan mallintaa ja siirtää tämän jälkeen
kilpailutuksen kautta parhaimmalle suorittajalle toiseen yritykseen. Tässä kohtaa olemme
lähdekriittisiä ja epäilemme prosessimallien helppoa siirrettävyyttä. Davenportin (2005) ajatus voisi
toimia, jos ihmiset myös olisivat palautettavia järjestelmiä. Koska ihmiset eivät ole koneita, niin
prosessimallit eivät siirry sellaisenaan eteenpäin. Jokainen prosessi käydään läpi erilaisissa
42 http://www.jukkarannila.fi/lausunnot.html, Jukka Rannilan tekemiä lausuntoja
3435
3436
3437
3438
3439
3440
3441
96 / 374
sosiaalisissa todellisuuksissa.
Yksi aihe, joka kaataa Davenportin (2005) ajatuksia, on tietysti prosessien ja prosessien
alku/lopputilojen selkeys. Jos kaikki olisi selvää ja yksiselitteistä, niin prosessien toistaminen olisi
yksiselitteistä. On kuitenkin niin, että epäselvyyden ja selkeyden välillä on useita erilaisia
vaihtoehtoja, joista on seuraava kuva. Selvää on, että tietokoneistaminen on mahdollista aloittaa
selvistä alku/lopputiloista sekä selvistä prosesseista. Toisaalta voi todeta, että prosessin osat ja
lopputulokset voivat olla hyvinkin selviä tai epäselviä, ja prosessin osat ja lopputulokset liittyvät
toisiinsa hyvin eri tavoilla.
Selvästi
tavoitettava
lopputulos
Selvä prosessi
Selvästi todettava
lopputulos
/alkutila
Selvä prosessi
Selvästi
tavoitettava
lopputulos
Epäselvä prosessi
Selvästi todettava
lopputulos
/alkutila
Epäselvä prosessi
Epäselvästi
tavoitettava
lopputulos
Selvä prosessi
Epäselvästi
todettava
lopputulos/alkutil
Selvä prosessi
Epäselvä prosessi
Epäselvästi
todettava
lopputulos/alkutil
Epäselvä prosessi
Epäselvästi
tavoitettava
lopputulos
Tietokone itsessään voi toistaa erilaisia prosesseja määrättömiä kertoja, mutta todellisessa
maailmassa on tilanteessa vaihtelua. Tämän vuoksi voidaan löytää selkeitä kohtia, joissa on
mahdollista määritellä (tai spesifioida, SPEX) jokin prosessin kohta tietokoneen vaatimalla
tarkkuudella; tästä on seuraava kuva.
alustaminen
kohde
(tila 1)
toiminnot
(prosessi)
kohde
(tila 2)
3442
3443
3444
3445
3446
3447
3448
3449
3450
3451
3452
3453
3454
3455
3456
3457
lopettaminen
tilanteen
vaihtelu
SPEX 1
SPEX 2
SPEX 3
tilanteen
vaihtelu
tilanteen
vaihtelu
2.1.
2.2.
2.3.
tilanteen
vaihtelu
tilanteen
vaihtelu
2.2.1.
2.2.2.
2.2.3.
tilanteen
vaihtelu
3458
97 / 374
Toisaalta voi olla niin, että jonkin ihmisyhteisön ulkopuoliset yhteisöt ovat kiinnostuneet vain
yksittäisistä prosessin osista (SPEX 1, SPEX 2, SPEX 3), jolloin yksittäinen ihmisyhteisö voi itse
ratkaista omien järjestelmiensä yksityiskohtaisuuden tason, kunhan se täyttää tietyt ennalta määrätyt
tekijät (SPEX 1, SPEX 2, SPEX 3).
Käytännössä ihmiset joutuvat tai pääsevät prosessien eri vaiheissa käynnistämään ja lopettamaan
tietokoneiden toimintoja. Edelleen riippuu taas järjestelmää kehittävien henkilöiden käyttämästä
yksityiskohtaisuuden tasosta, että kuinka yksityiskohtaista (SPEX) on tietokoneen käyttö jossain
tilanteessa.
Edelleen voidaan todeta, että jokin yhteisö voi mallintaa omia prosessejaan, jolloin voitaisiin
periaatteessa ennakoida jonkin yksittäisen yhteisön vastetta johonkin erittäin suureen ongelma- tai
painetilanteeseen. Tosiasiallisesti jokainen erittäin suuri ongelma- tai painetilanne on aina erilainen,
eli tilanne voi vaihdella eri tavoin. Toisaalta on niin, että prosessien mallintamiselle ei ole mitään
rajaa, jolloin esimerkiksi tietotekniseen järjestelmään voidaan mallintaa hyvin erilaisia osia
prosesseista.
Toisaalta on niin, että tässä kohtaa on verrattava ihmisen ja tietokoneen erinomaisuutta erilaisiin
tehtäviin. Tietyissä tehtävissä ihminen ja tietokone voivat tehdä saman tehtävän, mutta ihmiselle
tämä voi tarkoittaa valtavaa määrää toistoja peräkkäin, ja tämä prosessien toistuvuus voi uuvuttaa
ihmisen täydellisesti.
ihminen
3459
3460
3461
3462
3463
3464
3465
3466
3467
3468
3469
3470
3471
3472
3473
3474
3475
3476
3477
3478
3479
3480
3481
tietokone
??
Toisaalta on niin, että hyvin suunnitellussa prossien ketjussa voi olla käytössä useampia tietokoneita
peräkkäin. Lisäksi on todettava, että prosesseja voi tarkastella useammalla tasolla, ja tasojen määrä
ja laatu on täysin määrittelykysymys.
Prosessi 1
Prosessi 2
Prosessi 3
3482
3483
3484
3485
3486
3487
Prosessi 4
Lyhyesti voi todeta, että tietokoneet tallentavat jatkokäyttöä varten tiloja ja tapahtumia, jolloin
3488
3489
3490
98 / 374
prosessien tiloja ja tapahtumia voidaan ajaa tietokoneilla käsiteltäväksi.
3491
3492
153.2. Tietokone systeeminäkökulmasta?
3493
Yksi suosittu tapa nähdä tietokone systeeminä on tietysti ”musta laatikko”. Käytännössä hyvin
harvan ihmisen tarvitsee yleensä edes pohtia jonkin käytetyn tietokoneen sisäistä toimintaa, ja
pelkkä tietokoneen peruskäyttö on monelle henkilölle tarpeeksi suuri ponnistus.
3494
3495
3496
3497
3498
POISTO
(näyttö)
(liittymä)
LISÄYS
(näyttö)
(liittymä)
YLLÄPITO
(näyttö)
(liittymä)
HAKU
(näyttö)
(liittymä)
MUUTOS
(näyttö)
(liittymä)
Erottelemme tässä vaiheessa viisi perustoimintoa: lisäys, haku, poisto, muutos ja ylläpito. Riippuen
käytetystä ratkaisusta on tietokoneeseen mahdollista vaikuttaa toisella tietokoneella (liittymä) tai
tietokoneessa olevilla osilla (näyttö).
POISTO
(näyttö)
(liittymä)
LISÄYS
(näyttö)
(liittymä)
DATA
(dokumentti)
(tietokanta)
3499
3500
3501
3502
3503
3504
YLLÄPITO
(näyttö)
(liittymä)
HAKU
(näyttö)
(liittymä)
MUUTOS
(näyttö)
(liittymä)
3505
99 / 374
Tavalliselle peruskäyttäjälle järjestelmä on ns. musta laatikko, koska hänellä on hyvin harvoin
kiinnostusta tai tarkempia syitä lähteä selvittämään järjestelmän tarkempia osia. Jos järjestelmä on
toimiva, niin peruskäyttäjä on tyytyväinen erilaisiin järjestelmän liittymiin, kunhan edellä mainitulla
tavalla tarjotaan erilaisia liittymiä erilaisille käyttäjäryhmille.
Selvää on, että toinen ääripää on täysin avoimet laatikot, jolloin tietokoneen sisäinen toiminta on
avattavissa ja havaittavissa erilaisilla avoimuuden asteilla.
Merkittävää on tässä vaiheessa, että tietokoneet käsittelevät dataa ihmisen ohjaamina, ja
perusjakona datalle on jako dokumentteihin ja tietokantoihin. Tässä kohtaa emme lähde
erittelemään tarkemmin erilaisia tietokantaratkaisuja (esim. hierarkkiset tietokannat ja/tai
relaatiotietokannat). Dokumentteja voi olla monenlaisia, ja suurelta osin erilaiset tietokoneistetut
järjestelmät joko tuottavat tai käyttävät erilaisia dokumentteja toiminnassaan.
On kuitenkin niin, että hyvin harvoin on yhdestä tietokoneesta paljon hyötyä, ja suurin osa hyödystä
tulee toisiinsa liitetyistä tietokoneista. Tällöin dataa vaihdetaan kahden erilaisen tietokoneen välillä,
eli vastaan tulee kommunikaatio (KOMM).
LISÄYS
HAKU
MUUTOS
POISTO
3506
3507
3508
3509
3510
3511
3512
3513
3514
3515
3516
3517
3518
3519
3520
3521
3522
3523
LISÄYS
HAKU
MUUTOS
POISTO
KOMM
DATA
systeemi 1
NÄYTTÖ
(liitty mä)
KOMM
DATA
systeemi 2
NÄYTTÖ
(liitty mä)
KOMM
Edelleen eri järjestelmissä on samat ominaisuudet: lisäys, haku, muutos ja poisto. Edelleen
järjestelmät käsittelevät dataa eri muodoissa: dokumentti tai tietokanta. Toisaalta voimme todeta,
että kommunikaatiota voi olla erilaista riippuen lisäyksien, hakujen, muutosten tai poistojen
tapauksissa. Eli tarvitsemme jonkinlaisen integroivan ratkaisun järjestelmien väliin, ja tästä on
seuraavassa kuvassa yksinkertaistus.
Toisaalta on niin, että tavallisessa tietokoneen käytössä henkilöiden tarvitsee harvoin pohtia
kommunikaatiota kahden erilaisen tietokoneen välillä; varsinkin kaiken toimiessa ilman virheitä.
Tosiasiassa tietokoneen käyttö vaatii laitteiston, käyttöjärjestelmän ja ohjelmien yhteistoimintaa,
jolloin dataa voidaan käsitellä (lisäys, haku, muutos ja poisto) edelleen tiloina ja tapahtumina.
Käytännössä kaikkea tietotekniikkaa liikuttuvat eteenpäin erilaiset ohjelmat, jotka hallitsevat
lisäyksen, haun, muutoksen ja poiston tehtäviä järjestelmissä. Dataa käsitellään tällöin tiettyjen
(tieto)mallien mukaisesti, ja data on edelleen dokumenttina ja/tai tietokantana. Käytännössä
jokainen ohjelma käyttää käyttöjärjestelmää, joka hoitaa yhteistoiminnan laitteiston ja
prosessori(e)n kanssa. Käytännössä hyvin harva tietotekniikan käyttäjä ymmärtää näitä erotteluja, ja
he ovat tyytyväisiä järjestelmien tarjoamiin liittymiin.
3524
3525
3526
3527
3528
3529
3530
3531
3532
3533
3534
3535
3536
3537
3538
3539
3540
3541
3542
3543
100 / 374
LISÄYS
(näyttö)
(liittymä)
HAKU
(näyttö)
(liittymä)
MUUTOS
(näyttö)
(liittymä)
OHJELMA
DATA (malli)
KÄYTTÖJÄRJESTELMÄ
dokumentti
tietokanta
POISTO
(näyttö)
(liittymä)
PROSESSORI
(laitteistot)
Kun jotain järjestelmää hieman avataan, niin loppujen lopuksi yksittäinen tietotekninen järjestelmä
koostuu (lähes) aina seuraavista osista:
–
–
–
–
–
–
–
erilaiset laitteistot ovat järjestelmän alin osa
laitteistojen käyttöä varten tarvitaan käyttöjärjestelmä välittämään ohjelmien käskyt
laitteistoille
ohjelmat huolehtivat lisäyksistä, hauista, muutoksista ja poistoista
ohjelmat käsittelevät dataa (lisäys, haku, muutos ja poisto)
data on joko dokumentin tai tietokannan muodossa
datan käsittelyn apuna on jonkinlainen tietomalli
tietomalli on sekä ihmisen että tietokoneen ymmärrettävissä.
Riippuu sovellusalueesta, että millaista dataa ohjelmien kautta yritetään käsitellä. Jollain
sovellusalueilla voidaan tuottaa hyvin paljon määrämuotoista dataa, jolloin se on luontevaa käsitellä
määrämuotoisia tietokantoja käyttäen. Toisaalta data voi olla hyvin vapaamuotoista, ja se on
mahdollista käsitellä erimuotoisina dokumentteina, ja riippuen tapauksesta dokumentti voi olla
vapaamuotoinen tai määrämuotoinen.
Edelleen voi todeta, että järjestelmissä voi olla suora yhteys toistensa välillä, jolloin datan välitys
käy suoraan järjestelmästä toiseen. Toisaalta voidaan käyttää dokumentteja, joita ajavat järjestelmiin
sisälle ja järjestelmistä ulos sekä ihmiset että tietokoneet.
3544
3545
3546
3547
3548
3549
3550
3551
3552
3553
3554
3555
3556
3557
3558
3559
3560
3561
3562
3563
3564
3565
3566
3567
101 / 374
YLLÄPITO
YLLÄPITO
LISÄYS
HAKU
MUUTOS
POISTO
NÄYTTÖ
(liitty mä)
LISÄYS
HAKU
MUUTOS
POISTO
DATA
systeemi 1
(tietokanta)
KOMM
DATA
systeemi 2
(tietokanta)
KOMM
KOMM
SISÄÄN
DATA
dokumentti 1
NÄYTTÖ
(liitty mä)
ULOS
SISÄÄN
DATA
dokumentti 2
Tietotekniikan perustoimintoja ovat seuraavat datan käsittelymuodot
–
dataa haetaan järjestelmästä
–
dataa lisätään järjestelmään
–
dataa muutetaan järjestelmässä
–
dataa poistetaan järjestelmästä
Ylivoimaisesti eniten käytetty perustoiminto on datan haku järjestelmästä. Erilaisia liittymiä voi olla
runsaasti seuraavasti:
–
erilaisille tekniikoille on omia ohjelmistoliittymiä
–
erilaisille näyttölaitteille on omia ohjelmistoliittymiä
Käytännössä dataa käsitellään erilaisten tiedostojen avulla, jolloin dataa haetaan, lisätään,
muutetaan ja poistetaan erilaisissa tiedostomuodoissa. Toinen tapa on suorat (tietokanta)yhteydet,
jolloin ei varsinaisesti välitetä erilaisia tiedostoja useammassa tiedostomuodossa. Lisäksi voi todeta,
että käytössä voi olla useita kommunikaation standardeja, ja dataa haetaan, lisätään, muutetaan ja
poistetaan useamman kommunikaation standardin avulla.
Lopuksi jokaisella järjestelmällä (systeemi) on jokin ylläpidon järjestelmä, jolloin järjestelmää
muutetaan, ylläpidetään ja kehitetään eri tavoin järjestelmän elinkaaren eri vaiheissa.
Toisaalta voi todeta, että dataa järjestelmien välillä voivat valvoa ja välittää luotettavat kolmannet
osapuolet (Välittäjät, ”Broker”). Suomalaisessa yhteydessä virkkeen kirjoitushetkellä (20.10.2013)
voidaan todeta suomalaisten pankkien tarjoamien verkkopankkipalveluiden avulla ajettavat palvelut
erilaisiin käyttötilanteisiin; esimerkiksi sähköisessä kaupankäynnissä verkkopankkipalvelut ovat
luotettava kolmas osapuoli välittämään rahaliikenne verkkokaupan ja ostajien välillä.
3568
3569
3570
3571
3572
3573
3574
3575
3576
3577
3578
3579
3580
3581
3582
3583
3584
3585
3586
3587
3588
3589
3590
3591
3592
3593
3594
102 / 374
LISÄYS
HAKU
MUUTOS
POISTO
LISÄYS
HAKU
MUUTOS
POISTO
KOMM
KOMM
KOMM
DATA
systeemi 1
NÄYTTÖ
(liitty mä)
välittäjä
välittäjä
3
DATA
systeemi 2
välittäjä
2
välittäjä
välittäjä
1
1
NÄYTTÖ
(liitty mä)
välittäjä
2
välittäjä
3
Tosiasia on, että hyvinkin erilaiset tietotekniset järjestelmät vaativat monesti luotettuja kolmansia
osapuolia, jotka varmentavat kahden järjestelmän yhteentoimivuutta ja yhteensopivuutta.
Lisäksi voi todeta, että erilaisia välittäjiä voi olla useampiakin. Yhtenä aiheena erilaisiin kyselyihin
annetuissa 43 vastauksissa on ollut erilaisten tietoverkon turvallisuutta edistävien välittäjien
toiminnan yhdentäminen yhtenäiseksi palveluksi. Yhtenä esimerkkinä voimme todeta, että
esimerkiksi roskapostin estäminen on käytännössä hyvin erilaisten palveluiden avulla mahdollista
jollekin tarkkuustasolle, jolloin perustavallisessa käytössä roskapostia tulee vähemmän. Yhtenä
ajatuksena vastatuissa kyselyissä on ollut käyttöliittymien standardointi, jolloin kaupalliset välittäjät
olisivat kyllä erilaisia, mutta perustavallisessa käytössä tietokonetta käyttävien henkilöiden tarvitsisi
opetella vähemmän erilaisia käyttöliittymiä.
3595
3596
3597
3598
3599
3600
3601
3602
3603
3604
3605
3606
3607
3608
ELINKAARI
PROSESSI
LOPPU
ALKU
TILA
tapahtuma
TILA
tapahtuma
TILA
ilmentymä
(asiakirja)
ilmentymä
(asiakirja)
ilmentymä
(asiakirja)
ilmentymä
(asiakirja)
ilmentymä
(asiakirja)
Toisaalta tässä vaiheessa voimme ottaa esille sen tosiasian, että erilaisilla prosesseilla on oma
elinkaarensa, jolloin elinkaaren aikana on paljon tapahtumia ja tiloja, jotka voidaan esittää erilaisina
43 http://www.jukkarannila.fi/lausunnot.html, Jukka Rannilan tekemiä lausuntoja
3609
3610
3611
3612
103 / 374
ilmentyminä tietokoneen avulla. Yksi esimerkki voisi olla pankkilainan elinkaari pankin sähköisissä
järjestelmissä, jolloin lainan elinkaaren aikana on paljon tapahtumia ja tiloja. Jossain vaiheessa laina
tulee maksetuksi, jolloin lainan tiedot voidaan poistaa pankin sähköisistä järjestelmistä.
DATA
DATAn
muutos
DATA
DATAn
siirto
systeemin
KÄYNNISTYS
systeemin
MUUTOS
systeemin
SAMMUTUS
UUDEN
systeemin
KÄYNNISTYS
3613
3614
3615
3616
resursseja
t0
t1
t2
t3
t4
t5
tn
Elinkaari johdattaa meidät myös datan siirtämiseen erilaisten järjestelmien elinkaaren eri vaiheissa.
Järjestelmän elinkaaren aikana sekä data että systeemi voivat muuttua hyvinkin paljon. Kuten on
aikaisemmin todettu, niin järjestelmän käyttö vaatii erilaisia resursseja, esimerkiksi on oltava
henkilöitä ylläpitämään jotain järjestelmää.
Yhteensopivuus ja yhteentoimivuus ovat tietysti tärkeitä, mutta yhteensopivuutta pitää käsitellä
hyvin monesta näkökulmasta, jolloin yksinkertaiselta näyttävä yhteensopivuus on hyvin monessa
kerroksessa ja jokaisessa yhteensopivuuden kerroksessa on omat hankaluutensa. Yksi esimerkki on
lainopilliset asiat, jotka liittyvät yhteensopivuuteen – käytännössä on monenlaisia monimutkaisiakin
sopimuksia eri osapuolten välillä. Toinen yhteensopivuuden esimerkki on työntekijöiden osaamisen
yhteensopivuus, koska eri osapuolet ehkä tarvitsevat tietotekniikkaan syvälle erikoistuneita
työntekijöitä, jolloin näiden työntekijöiden yhteistoiminta jakaantuu useamman yhteisön alueella.
3617
3618
3619
3620
3621
3622
3623
3624
3625
3626
3627
3628
3629
3630
3631
yhteensopivuus
kohde
kohde
näkökulma(t)
Lisäksi on niin, että yhteensopivuutta pitää arvioida useammasta näkökulmasta, koska erilaisten
yhteisöjen välillä on erilaisia omistus-, jäsenyys- ja sopimussuhteita, jotka vielä muuttuvat ajassa eri
3632
3633
3634
3635
104 / 374
suuntiin. Eli käytännössä eri yhteisöt ovat eri asemissa toisiinsa nähden, ja joku yhteisö voi johtaa
jotain toimintaa ja voi olla määräävässä asemassa muihin yhteisöihin nähden.
FB
F3
FB
F4
F2
FB
F5
KJ
FB
F1
FD
3636
3637
3638
FA
F6
FC
Käytännössä on vielä niin, että erilaisten yhteisöjen tietotekniset järjestelmät ovat erilaisissa
yhteyksissä keskenään erilaisilla viestintätavoilla. Eli käytännössä hyvin erilaiset järjestelmät voivat
olla yhteyksissä toisiinsa erilaisten datan formaattien avulla tai suorien yhteyksien erilaisilla
toteutustavoilla. Todellisuudessa erilaiset tietotekniset järjestelmät muodostavat hyvin
monimutkaisia ketjuja, ja hyvinkin erilaiset ja eri-ikäiset järjestelmät muodostavat laajoja
kokonaisuuksia.
Tässä kohtaa teen oletuksen, että tulevaisuudessa on käytössä erilaisia yhdistelmälaitteita, joissa on
mm. seuraavia ominaisuuksia:
–
useita viestinnän tapoja ja viestinnän standardeja yhtäaikaisesti
–
viestinnän eri tavoilla välitetty data voidaan yhdentää yhdeksi esitettäväksi dataksi
–
yhdistelmälaite voi olla erillinen laite
–
yhdistelmälaitteeseen voidaan liittää erilaisia näyttölaitteita
–
näyttölaite ja yhdistelmälaite voivat olla yksi yhdennetty laite.
Eli esimerkiksi televisiovastaanotin voi jatkossa olla useita datavirtoja yhdistävä yhdistelmälaite,
jolloin kyseessä ei ole enää perinteinen televisiovastaanotin. Vastaavalla tavalla erilaiset kannettavat
laitteet voivat olla tällaisia yhdistelmälaitteita. Tulevaisuus on tässä kohtaa vielä suhteellisen
epäselvä, ja varmasti matkan varrella tulee erilaisia pettymyksiä. Eli matka tulevaisuuden
yhdistelmälaitteiden oikeaan hyötykäyttöön voi olla hyvinkin monimutkainen kokonaisuus.
Yksi tapa järjestää erilaisten järjestelmien liittyminen toisiinsa on, että jokainen järjestelmä on
yhteydessä muihin järjestelmiin, ja tätä voimme esittää seuraavalla yksinkertaisella kuvalla.
3639
3640
3641
3642
3643
3644
3645
3646
3647
3648
3649
3650
3651
3652
3653
3654
3655
3656
3657
3658
3659
3660
3661
3662
3663
105 / 374
1
Ongelma tässä vaihtoehdossa on, että riippuen järjestelmien luonteesta voi yksittäiseen
järjestelmään liittyä jopa kymmeniä erilaisia integrointiratkaisuja, koska emme ole tässä vaiheessa
rajanneet toisiinsa liittyvien järjestelmien määrää.
Seuraava mahdollinen järjestelmä on tietysti toinen ääripää, jolloin on vain ja ainoastaan yksi
integroiva järjestelmä, ja tähän integroivaan järjestelmään voidaan integroiva jopa kymmeniä
erilaisia järjestelmiä liittyen järjestelmiä käyttävien yhteisöjen hyvin erilaisiin tavoitteisiin.
Tosiasiallisesti yhden integroivan järjestelmän ratkaisu on tietyllä tapaa haavoittuva, koska yhden
integroivan keskusjärjestelmän pettäessä ovat kaikki liitetyt järjestelmät täysin irrallaan toisistaan,
ja järjestelmien yhteistyönä tavoiteltu hyöty katoaa saman tien, koska mikään liitetty järjestelmä ei
pysty seuraamaan muiden järjestelmien toimintaa. Tämän vuoksi yksi integroiva järjestelmä
pyritään kopioimaan eri tavoin.
3664
3665
3666
3667
3668
3669
3670
3671
3672
3673
3674
3675
3676
3677
3678
3679
2
Seuraavassa vaihtoehdossa yksi integroiva järjestelmä voidaan kopioida, jolloin kopioitaviin
järjestelmiin voidaan liittää toisia järjestelmiä. Tällöin kopioitavan keskusjärjestelmän kaatuessa
voivat muut järjestelmät pärjätä pitkäänkin keskusjärjestelmän kopiolla.
Yksi esimerkki on tietysti tiukasti keskitetyt sotilaalliset järjestelmät, jossa keskusjärjestelmän
kaatuessa osajärjestelmissä jatketaan keskusjärjestelmän viimeisimmän käskyn mukaan, ja
3680
3681
3682
3683
3684
3685
3686
3687
106 / 374
keskusjärjestelmän kaatuessa osajärjestelmät jatkavat oman harkintansa mukaan ilman uusia
käskyjä keskusjärjestelmältä. Edelleen voidaan jatkaa osakeskusjärjestelmillä, ja edelleen
osakeskusjärjestelmän kaatuminen vapauttaa liittyvät järjestelmät toimimaan oman harkintansa
mukaan toteuttaen viimeisintä todennettu käskyä. Paras esimerkki lienee sotilaallisen tietoverkon
osittainen tai kokonainen kaatuminen, jolloin kokonainen armeija voi siirtyä hajautettuun
toimintaan viimeisimmän todennetun käskyn mukaan.
3688
3689
3690
3691
3692
3693
3694
3
Riippuu jälleen toteutettavasta hierarkkisesta järjestelmästä, että millainen keskusjärjestelmän on
oltava esimerkiksi tosiaikaisuuden tasoltaan.
Voi olla, että keskusjärjestelmän tosiaikaisuus on suhteellista, jolloin eri osajärjestelmien ei tarvitse
pitää yllä tosiaikaista tietoa keskusjärjestelmältä. Paras esimerkki lienee erilaiset hakujärjestelmät,
jotka on voitu kopioida kymmeniin erilaisiin osajärjestelmiin, ja haut voidaan hajauttaa useisiin
osajärjestelmiin. Toisaalta samassa järjestelmässä lisäykset, poistot ja muutokset on voitu keskittää
yhteen keskusjärjestelmään.
3695
3696
3697
3698
3699
3700
3701
3702
3703
3704
3705
3706
4
Yksi vaihtoehto on tietysti verkottaa järjestelmiä toisiinsa, jolloin yhden yksittäisen osa- tai
3707
3708
3709
107 / 374
keskusjärjestelmän kaatuminen ei kaada kokonaisjärjestelmää. Riippuu jälleen tosiaikaisuuden
vaatimuksista, että millä tasolla järjestelmät siirtävät dataa eri järjestelmien välillä. Toisessa
osajärjestelmässä voi riittää, että tiedot ovat tosiaikaisia päivätasolla, ja toisessa osajärjestelmässä
voi riittää tosiaikaisuus tuntitasolla.
Edelleen hierarkkiseen järjestelmään verraten voidaan todeta, että keskusjärjestelmän kaatuminen ei
välttämättä kaada kokonaisjärjestelmää, jos yhteys keskusjärjestelmään on oltava esimerkiksi
päivittäinen, viikoittainen tai kuukausittainen, jolloin kokonaisjärjestelmä voi olla hyvin
vikasietoinen.
3710
3711
3712
3713
3714
3715
3716
3717
3718
3719
3720
1-2
C
B
B
C
D
D
A
A
E
E
F
G
G
F
Tosiasiallisesti erilaiset keskusjärjestelmät voivat olla yhteydessä toisiin keskusjärjestelmiin, ja
hyvin erilaiset järjestelmät voivat olla yhteydessä yksittäiseen keskusjärjestelmään.
F4
3721
3722
3723
3724
3725
3726
F5
F3
F6
KJ
F2
F7
F1
F8
Tässä kohtaa on huomioitava, että keskusjärjestelmän (KJ) yhteydet muihin järjestelmiin voidaan
tehdä / toteuttaa useilla eri tavoilla, jolloin voidaan puhua erilaisista kommunikaation formaateista,
esimerkiksi keskusjärjestelmä voi vaihtaa hyvin erilaisia dokumentteja eri järjestelmien kanssa tai
vaihtoehtoisesti keskusjärjestelmä pystyy hyvin eritasoisiin tosiaikaisiin tietokantahakuihin
erilaisiin järjestelmiin.
Tosiasiallisesti järjestelmät ovat toisiinsa nähden erilaisissa ketjuissa, jolloin jokin yksittäinen
keskusjärjestelmä (KJ) joutuu pitämää yllä useiden eri sukupolvien formaatteja (formaatti A ja
formaatti B esimerkiksi). Toisaalta jokin formaattia käyttävä järjestelmä voi itsessään olla erilainen
3727
3728
3729
3730
3731
3732
3733
3734
3735
3736
3737
108 / 374
keskusjärjestelmä, ja järjestelmistä tulee tosiasiallisesti toisiinsa liittyviä ketjutuksia. Edelleen on
huomioitava, että erilaiset osasysteemit ovat erilaisissa elinkaarien vaiheissa, eli jonkin
osasysteemin osalta voi olla pakotettu uudistuminen. Riippuu edelleen hyvin monesta tekijästä, että
millainen on yksittäisen osa- tai kokonaissysteemin uudistustarve tai uudistuspakko.
ALKU
sopimukset
päätökset
MUUTOS
sopimukset
päätökset
systeemin
käynnistys
systeemin
KEHITYS
LOPPU
sopimukset
päätökset
ALKU
systeemin
sammuttaminen
uuden
systeemin
käynnistys
3738
3739
3740
3741
3742
AIKA
resursseja
t0
t1
t2
t3
t4
t5
tn
Tässä voimme todeta, että yksi yksittäinen tietotekninen järjestelmä liittyy edellä mainitulla tavalla
useisiin erityyppisiin järjestelmiin, joista hyvin moni ei ole tietotekninen järjestelmä. Tällöin voi
puhua kokonaissysteemistä, ja osasysteemeistä.
3743
3744
3745
3746
3747
3748
153.3. Kuka kehittäisi tietojärjestelmiä?
3749
Ensinnäkin pitäisi päästä eroon kaikenlaisista turhista konsulteista, ja laittaa kehittämään
järjestelmiä oikeasti asiantuntijoita. Paras tapa olisi seuraava:
–
–
–
–
–
valitaan joukko eri sidosryhmien asiantuntijoita
valitulle sidosryhmien joukolle pidetään pari kuukautta tietotekniikan perusasioiden
koulutusta
samaan aikaan valitaan joukko tietotekniikan asiantuntijoita
valituille tietotekniikan asiantuntijoille pidetään pari kuukautta sidosryhmien
perusasioiden koulutusta
lopuksi päälle pari kuukautta yhteistä koulutusta.
Itse esitän pohdittavaksi seuraavan jaottelun käyttöasteen perusteella:
–
suurkäyttäjä(t)
–
peruskäyttäjä(t)
–
satunnaiskäyttäjä(t)
–
kertakäyttäjä(t).
Perusongelma monissa tietojärjestelmissä on, että niiden kehittämisessä käytetään hyvin paljon
voimavaroja yhden hyvin laajan käyttöliittymän kehittämiseen. On kuitenkin niin, että
käyttöliittymiä pitäisi olla useita erilaisten käyttäjäryhmien mukaisesti: Käytännössä tietotekniikkaa
3750
3751
3752
3753
3754
3755
3756
3757
3758
3759
3760
3761
3762
3763
3764
3765
3766
3767
3768
3769
3770
109 / 374
yritetään yleensä yksinkertaistaa vain yhdenlaiseen liittymään, eli yksittäiseen näytön ruutuun, jossa
kaiken toiminnan pitäisi tapahtua. Andersen (1991) toteaa, että systeemi tietojärjestelmässä voi olla
artefakteja, käyttäytymistä ja tietoa (Computer semiotics). Tämä johtaa meidän teolliseen
automaatioon (May 2001; May & Andersen 2001). Tämän perusteella voi esittää taulukon 14
medialuokasta (16 miinus 2) seuraavassa taulukossa (May & Andersen 2001 käyttävät kuvaa).
14 mahdollista medialuokkaa (16 miinus 2 mahdollista yhdistelmää)
AIKA
M
E
D
I
A
Pysyvä
Toistuva
Säännöllinen
Ennustamaton
Kuva / Teksti
pysyvä
kuva / teksti
toistuva
kuva / teksti
säännöllinen
kuva / teksti
ennustamaton
kuva / teksti
Ääni
(ei mahdollista)
toistuva
ääni
säännöllinen
ääni
ennustamaton
ääni
Kosketus
pysyvä
kosketus
toistuva
kosketus
säännöllinen
kosketus
ennustamaton
kosketus
Liike
(ei mahdollista)
toistuva
liike
säännöllinen
liike
ennustamaton
liike
Tosiasiallisesti yksittäinen tietokoneisiin perustuva järjestelmä voi sisältää hyvin erilaisia liittymiä.
Esimerkiksi teollisessa automaatiossa ovat kaikki medialuokat käytössä.
DATA
DATAn
muutos
DATA
DATAn
siirto
systeemin
KÄYNNISTYS
systeemin
MUUTOS
systeemin
SAMMUTUS
UUDEN
systeemin
KÄYNNISTYS
3771
3772
3773
3774
3775
3776
3777
3778
3779
3780
3781
resursseja
t0
t1
t2
t3
t4
t5
tn
Perusongelma on, että hyvin erilaisille käyttäjäryhmille yritetään yhtä hyvin laajaa käyttöliittymää,
joka käytännössä täynnä erilaisia valikoita ja alavalikoita. Oikeasti moni käyttäjäryhmä tarvitsisi
hyvin riisutun käyttöliittymän, jossa olisi hyvin vähän käsiteltäviä valintoja.
Itse olen tullut siihen tulokseen, että on parempi kouluttaa jonkin kohdealueen asiantuntijoista sen
verran hyviä tietotekniikan asiantuntijoita, että he oikeasti pystyvät johtamaan omalle kohdealueelle
kehitettäviä järjestelmiä.
Vastaavalla tavalla tietotekniikan osaajista on koulutettava kohdealueen ymmärtäviä henkilöitä,
3782
3783
3784
3785
3786
3787
3788
3789
3790
3791
3792
110 / 374
mutta tarkasti ottaen jotkut kohdealueet vaativat useamman vuoden opiskelun, jolloin oikeasti
tietotekniikan asiantuntijoista tulee hyvin harvoin oikeita kohdealueen asiantuntijoita.
Esimerkiksi lääketiede ja muut liitännäiset tieteet vaativat vuosikausien perehtymistä, ja missään
tietotekniikkahankkeessa ei voida lähteä kouluttamaan tietotekniikan asiantuntijoita jollekin
kohdealueelle.
Tietotekniikan perusasioiden opiskelusta on tehty turhaan salatiedettä, ja hyvällä
koulutussuunnittelulla voidaan rakentaa hyvin tehokas koulutusohjelma, jossa minkä tahansa
kohdealueen edustajalle pystytään opettamaan tietotekniikan perusasiat hyväksyttävälle tasolle.
Tietotekniikan perusasioiden opiskelu ei ole mitään salatiedettä, mutta monet tahot haluavat pitää
yllä myyttiä tietotekniikan perusasioiden vaikeudesta.
Tässä kohtaa voi todeta, että tällaisia muutaman kuukauden tehokoulutuksia eri juuri ole tarjolla.
Tai sitten nämä koulutukset ovat todella kalliita. Lisäksi herää kysymys tällaisten tehokoulutuksen
rahoituksesta. Tässä on selkeä ongelma. Vastaavalla tavalla jonkun kohdealueen tehokoulutuksia ei
ehkä ole saatavilla vastaavalla tavalla, joten tietotekniset asiantuntijat joutuvat arvailemaan eri
asioita hyvinkin paljon.
Edellä mainitulla tavalla voi todeta, että nykyisissä kehitysmalleissa järjestelmän tilaava yhteisö ja
järjestelmän toimittava yhteisö ovat liian kaukana toisistaan. Tällöin järjestelmän tilaava yhteisö
esittää niin huonoja vaatimuksia, että järjestelmän toimittavan toimittajan on hyvin vaikea käsittää
toimitettavan järjestelmän vaatimuksien perusteita. Vastaavalla tavalla toimittaja yrittää kehittää
järjestelmän ominaisuuksia vastaamaan esitettyjä vaatimuksia, mutta tilaavan yhteisön edustajat
uppoavat erilaisten ominaisuuksien suohon, ja ominaisuuksien ja vaatimusten yhdistelmästä ei tule
toimivaa järjestelmää.
Yhteisö
Esitetyt
vaatimukset
Vaatimuksien ja
ominaisuuksien
yhdistäminen
Järjestelmän ominaisuudet
3793
3794
3795
3796
3797
3798
3799
3800
3801
3802
3803
3804
3805
3806
3807
3808
3809
3810
3811
3812
3813
3814
3815
3816
3817
3818
3819
Toimittaja
- Ihminen/ihmiset yksin ?
- Tietone yksin ?
- Ihminen/ihmiset ja tietokone yhdessä?
Edellä mainitulla tavalla pitää järjestää erillinen ja yhteinen opastus sekä toimittajien edustajille
sekä tilaavan yhteisön edustajille, jolloin on mahdollisuuksia sekä toimittajan että tilaajien
yhteisymmärrykseen.
Keskeinen peruskysymys on, että millaisia yhdistelmiä toimitettava järjestelmä oikein toteuttaa:
–
mitkä tehtävät jäävät edelleen ihmisten tehtäväksi?
–
mitkä tehtävät jäävät tietokoneiden tehtäväksi?
–
millaiset ovat tehtävät, joissa on tietokoneen ja ihmisen välistä yhteistyötä?
Epäselvät vaatimukset ovat ikuinen ongelma toimittavien järjestelmien toimituksessa, ja
tarvitsemme täysin uudenlaisen lähestymistavan epäselvien vaatimuksien ongelmaan.
3820
3821
3822
3823
3824
3825
3826
3827
3828
3829
3830
3831
3832
111 / 374
3833
154. Oma ajatus – osa 6: Tietokoneistetun yhteisön
erityispiirteistä
3834
3835
3836
154.1. Ihmisen ja tietokoneen välinen työnjako
Nyt nykyaikaisessa ympäristössä voisi kysyä, että voisiko tietokone olla työväline, joka edistäisi
kokonaisuuden toimintaa, vähentäisi tarvittavia hierarkiatasoja ja olisi muutenkin itse työn
suorittamisessa hyödyllinen. Tätä voimme pohtia aikaisemman perusteella (Järvinen 1980). Edellä
on kuvattu, kuinka työjakoa voi olla kahden tai useamman ihmisen välillä, ja Järvinen (1980) on
esittänyt, mitä tapahtuu kahden yhteistyötä tekevän prosessorin välillä, yhdistelmät ihminen +
ihminen, ja ihminen + tietokone. Järvinen (1980) käyttää termiä prosessoija.
A) kaksi yksilöä/prosessoijaa (P1 ja P2) voivat olla eri paikassa, jolloin välituote (O1) pitää
siirtää yksilöltä/prosessoijalta toiselle, josta aiheutuu kuljetustehtävä T12(p). Jotta työ voi
jatkua yksilöltä/prosessoijalta toiselle, on oltava jonkin verran kommunikaatiota T12(com)
yksilöiden/prosessoijien välillä, eli P1 ilmoittaa välituotteesta (O1) ja P2 antaa jonkinlaista
palautetta saatuaan välituotteen (O1). Vastaavasti uusi välituote (O2) on toisen (P2 )
yksilön/prosessoijan tuottama, jolloin P1 vastaa omasta välituotteesta (O1) ja tietysti P2
vastaa omasta välituotteestaan (O2). Jaettu vastuu tarkoittaa kuitenkin, että ensimmäiselle
välituotteella (O1) on tehtävä kaksi tarkastusta: välituotteen (O1) valmistumisen jälkeen
( T1(p) ) ja ennen seuraavan vaiheen ( T2(p) ) aloittamista jollain ennalta määrätyllä
mittarilla/standardilla. Toisaalta ensimmäisen välituotteen (O1) toimittamisessa seuraavalle
yksilölle/prosessoijalle (P2 ) olisi hyvä olla kohtuullinen odotusaika, mieluusti vähäinen,
jotta toinen yksilö/prosessoija (P2 ) voi suorittaa omat tehtävänsä. Tästä seuraa vielä uusi
tehtävä, eli koordinointi tai johtaminen (T2(coord) )
Näin voisimme jatkaa tietysti eteenpäin (P3, P4) , mutta perusidea on esitetty edellä. Eli työnjaosta
seuraa useita erilaisia lisätehtäviä, jotka eivät saavuta tavoiteltavan tuotteen lopputilaa (Of) tai
muuta välituotteiden (O1, O2) tilaa kohti tavoiteltua tilaa. Eli mainitut tehtävät olivat siirto (S),
kommunikaatio (K), tarkastus (T) ja koordinaatio (C), yhteensä (S,K,T,C) . Kun lisäksi
huomioimme, että edellä esitetyssä mallissa työnjakoa voi olla myös säätelijän (R) ja ohjaavan
säätelijän(G) välillä (R=>G). Tarkasti ottaen työnjakoa on alempien säätelijöiden (R) välillä, jolloin
muodostuu työnjaon muodostama ketju (R=>R=>R). Ylemmät säätelijät (G) koordinoivat tätä
työnjakoa, jolloin kokonaisvarieteetti vähenee. Otamme tämän huomioon, vaikka olemme
seuraavaan kuvaan laittaneet alempien ja ylempien säätelijöiden väliin työnjaosta aiheutuvia
lisätehtäviä.
Nyt voimme (tietysti) huomioida, että ohjauksessa (R=>G=>R) on myös työnjakoa, mutta
varsinaisesti niihin ei liity kohteen siirtoa. Voimme kuitenkin todeta, että tästä ohjauksesta aiheutuu
vähintään kommunikaatiota (K), ja mahdollisesti lisää koordinaatiota (C). Toisaalta lopputuloksen
kannalta (D=>E) on niin, että joissain tapauksissa työnjako voi olla epätarkoituksenmukainen,
jolloin syntyy turhaa työtä (R=>G=>R), mikä ei edistä lopputuloksen saavuttamista. Tämän vuoksi
on mahdollisuus, että työnjako voi synnyttää ohjauksen tasolla turhaa työtä (U).
Tietysti työnjako tarkoittaa myös siirretyn datan tapauksessa, että myös datalla voi olla monta tilaa
(O1, O2, Of), jolloin myös siihen liittyy vielä samat työtehtävät (S,K,T,C). Mutta datalla on omia
3837
3838
3839
3840
3841
3842
3843
3844
3845
3846
3847
3848
3849
3850
3851
3852
3853
3854
3855
3856
3857
3858
3859
3860
3861
3862
3863
3864
3865
3866
3867
3868
3869
3870
3871
3872
3873
3874
3875
3876
3877
3878
3879
112 / 374
erityisominaisuuksia riippuen käytettävästä siirtovälineestä, jolloin työtehtävät voivat olla kuitenkin
erilaisia verrattuna fyysisiin tuotteisiin. Tämä johtaakin meidät pohtimaan työnjakoa ihmisen ja
tietokoneen välillä. Mutta sitä ennen esitämme kuvallisesti, mitä nämä tuottamattomat lisätehtävät
ihmisten muodostamassa kokonaisuudessa.
(C,K,U)
G
(C,K,U)
G
G
(C,K,U)
(S,K,T,C)
R
(S,K,T,C)
R
(C,K,U)
(C,K,U)
(C,K,U)
D
3880
3881
3882
3883
3884
(S,K,T,C)
R
E
R
Kuva: Malli täydennettynä työnjaosta aiheutuvilla tuottamattomilla lisätehtävillä.
Eli mitä seuraa ihmisen ja tietokoneen yhdistelmästä? Jatkamme edelleen Järvisen (1980)
perusteella.
B) Kun toteamme kahden prosessoijan (ihminen: P1, tietokone: P2) välillä olevan
datankäsittelytehtävän, jolloin reaalimaailman ilmiöstä otetaan ja tarkastetaan dataa, T1(ia) ,
ja siirretään data tietokoneelle ,T12(t), ilmoitetaan tietokoneelle (P2) viestillä siirretystä
viestistä, tarkistetaan syötetty data, T1(ib) ja lopuksi datan syöttäjä (P1) saa viestin
tietokoneelta saadusta datasta, T12(com). Tämän lisäksi ihmisen ja tietokoneen käyttö
rinnakkain/peräkkäin aiheuttaa vielä lisää tehtäviä. Ensinnäkin datan esitys ihmiselle ja
tietokoneelle voi olla erilainen, mikä aiheuttaa muunnoksen (conversion) esitysmuodosta
toiseen, eli T12(conv). Joskus yritetään minimoida siirretyn datan merkkien määrää
koodaamalla (code/decode), eli T12(code). Lisäksi on huomioitava, että että varsinaisessa
työssä T1(p) ja muunnoksessa T12(conv)voi olla eri suorittajat, joka tarkoittaa vielä
tarkistuksia ennen ja jälkeen muunnosta T12(conv). Lopputuloksena voi todeta, että
tietokoneen ja ihmisen työnjako luo ennestään lisätehtäviä, joita on myös ihmisten välisessä
työnjaossa.
Nyt voimme esitellä tietokoneen edellä olevaan malliin huomioiden tietokoneen käytöstä aiheutuvat
lisätehtävät, eli datan haku reaalimaailmasta (A), datan konversio (B), datan syöttö tietokoneelle
(E), ilmoitus tietokoneelle syötöstä (F), ilmoitus tietokoneelle syötetystä datasta (H), syötetyn datan
tarkistus (J), yhteensä (A,B,E,F,H,J). Voimme esittää tämän seuraavassa kuvassa.
Mutta mikä on tehokas tapa? Onko tehokkaampaa hoitaa työnjako ihmisten kesken (S,K,T,C) ilman
tietokoneita, pelkästään tietokoneen avulla (A,B,E,F,H,J) vai yhteistyönä ihmisten ja tietokoneen
avulla ( (S,K,T,C)+(A,B,E,F,H,J) )? Kun sekä ihmisten välinen työnjako sekä ihmisten ja
3885
3886
3887
3888
3889
3890
3891
3892
3893
3894
3895
3896
3897
3898
3899
3900
3901
3902
3903
3904
3905
3906
3907
3908
3909
3910
3911
113 / 374
tietokoneiden välinen työnjako aiheuttaa lisätehtäviä, niin tämä on vaikea kysymys. Mitä lisäarvoa
edellisessä kuvassa esitelty tietokoneen käyttöönotto aiheuttaa, jos siitä on seurauksena vain lisää
tehtäviä (A,B,E,F,H,J) ?
(C,K,U)
G
3912
3913
3914
3915
(C,K,U)
(A,B,E,F,H,J)
G
G
(C,K,U)
(C,K,U)
(S,K,T,C)
D
R
(C,K,U)
(S,K,T,C)
R
(C,K,U)
(S,K,T,C)
R
E
R
Kuva: Malli täydennttynä uusilla tehtävillä
Nyt on hyvä palauttaa mieleen, että edellä esitimme yrityksen kahdeksan päätoimintoa (perustuen
Kerola & Järvinen (1975) sekä Järvinen (1985, 2003)). Mutta miten näitä lähestyisi tarkemmin?
Kun otamme huomioon Jahnukaisen (1970) esityksen informaatiosysteemin suunnittelun
kehysmetodista, niin pitäisi olla kokonaisvaltainen lähestymistapa, jolla toimintakokonaisuutta
lähestyisi. Flood (1996) esittää kokonaisvaltaista ongelmanratkaisua systeemiteorian näkökulmasta,
jolloin voimme tarkastella ongelmaa joko prosessina, rakenteena, keskusteluna tai valtapelinä.
Kun tarkastelee yrityksen päätoimintoja prosessina, niin prosessi voi alkaa hankinnasta, siirtyä
tuotantoon, käydä tuotannon eri vaiheissa, päätyä myyntiin ja markkinointiin. Toisaalta myynnistä
voi tulla tilaus, jolloin tuotanto alkaa varastoon hankittujen raaka-aineiden ja puolivalmisteiden
käsittelystä. Tästä voimme tietysti rakentaa seuraavassa kuvassa esitettävän prosessikuvauksen,
jossa eri vaiheet (laatikko) seuraavat toisiaan (nuoli) eteenpäin. Mutta kuten olemme todenneet jo
Aulin-Ahmavaaran (1979a, 1979b) esityksistä, niin sisääntuleva vaikute tai syöte sisältää
varieteettia, joten tosiasiassa prosessissakin on erilaisia variaatioita, eli ne ovat reaalimaailman
ilmentymiä prosessimallista. Yrityksen tapauksessa sisääntuleva vaikute voi olla esimerkiksi
asiakkaan tilaus tai idea uudesta tuotteesta ja/tai palvelusta.
Mutta nämä prosessimallin ilmentymät ovat aina kukin ainutlaatuisia ajassa ja tilassa reaalisesti
olemattomina, koska prosessia sinänsä ei voi säilöä 44 ennen prosessin alkamista ja se on kunkin
ajan hetkellä yhdessä vaiheessa sisältäen varieteettia. Eli seuraavassa on kehitetty prosessimalli, ja
44 Davenport (2005) esittää, että liiketoimintaprosessit, yksinkertaisimmasta monimutkaisempaan, arvioidaan,
standardisoidaan ja arvioidaan laatunsa osalta. Tämä työ tulee johtamaan (liiketoiminta)prosessien
hyödykemäisyyteen (commidization) ja ulkoistamiseen (outsourcing) suuressa mittakaavassa. Tällöin prosessi olisi
siirrettävissä prosessimallin mukaan. Itse olen esittänyt, että tätä täytyisi tutkia kriittisesti, eli onko tällainen
prosessien siirto prosessimallien avulla mahdollista.
3916
3917
3918
3919
3920
3921
3922
3923
3924
3925
3926
3927
3928
3929
3930
3931
3932
3933
3934
3935
3936
3937
3938
114 / 374
prosessin toteutuminen sisältäen varieteettia.
3939
3940
1
2
3
2.1.
2.2.
2.3.
2.2.1.
2.2.2.
2.2.3.
Kuva: Prosessi mallinnettu eri tasoille – ei varieteettia
Seuraavassa kuvassa on prosessimalli, ja prosessin toteutuminen sisältäen varieteettia.
varieteetti
1
2
3
varieteetti
varieteetti
2.1.
2.2.
2.3.
varieteetti
varieteetti
2.2.1.
2.2.2.
2.2.3.
varieteetti
Kuva: prosessimallin toteutuminen ilmentymänä, johon liittyy erilaista varieteettia.
Toisaalta on huomioitava, että prosesseja voi olla käynnissä paljon samaan aikaan, jolloin samalle
yksilölle/prosessoijalle tulee myös työkuormituksen ja työjärjestelyn ongelma: mitä teen nyt ja
missä järjestyksessä.
Nyt olemme siis osoittaneet, että tietokoneen käyttö tuo hyvin paljon lisätehtäviä (A,B,E,F,H,J), ja
jäimme pohtimaan tietokoneen käytöllä saatavaa lisäarvoa. Leppänen, Järvinen & Kerola (1978)
ovat esittäneet, että ensimmäisenä täytyy tehdä tehtäväanalyysi, ja tutkia mitkä tehtävät soveltuvat
parhaimmin tietokoneelle tai ihmiselle. Leppänen, Järvinen & Kerola (1978) ovat esittäneet
kuvallisesti (kuva 4.9.), kuinka ihmisen on mahdollista toki tehdä koneen tehtäviä ja koneen
ihmisen tehtäviä joissain tapauksissa. Tällöin tulee todellakin ongelmaksi tehtävien mielekäs
erottaminen, koska väärin tehty tehtäväanalyysi voi tarkoittaa epäonnistunutta kokonaisuutta, jossa
ihminen ja tietokone toimivat yhdessä. Me valitsemme kuitenkin toisenlaisen 45 kuvaustavan, joka
on seuraavassa kuvassa.
45 kuvan 4.9 piirtäminen olisi vaatinut kovasti ponnisteluja, mutta ajatus on näissä kuvissa sama: ihmisen ja
tietokoneen välillä on eroja, mutta joissakin kohtaa on mahdollista valita joko ihminen tai tietokone suorittajaksi
tilanteessa, jossa kumpikin pystyy samasta tehtävästä suoriutumaan.
3941
3942
3943
3944
3945
3946
3947
3948
3949
3950
3951
3952
3953
3954
3955
3956
3957
3958
3959
3960
3961
3962
115 / 374
ihminen
tietokone
??
Kuva: Ihmisen ja tietokoneen suorituskykyjen erilaisuus
ja väliin jäävä alue, jossa sekä ihminen että tietokone voivat suorittaa tehtävän
Voimme tehdä erottelun (Leppänen, Järvinen & Kerola 1978, s.107 ) ihmisen ja tietokoneen välille,
ja nämä on esitetty seuraavassa taulukossa.
Taulukko: Ihmisen ja tietokoneen erot
ihminen
3963
3964
3965
3966
3967
3968
3969
3970
kone
- asettaa tavoitteet
- muotoilee hypoteesit (=ratkaisuvaihtoehdot)
- tekee kysymykset
- laatii mallit ja käsittelysäännöt
- käsittelee harvinaiset (so. uudet) tapaukset
- määrittelee kriteerit, arvioi suoritusta
- muuttaa hypoteesit malleiksi ja testaa
annettujen tietojen perusteella
- vastaa kysymyksiin
- simuloi malleja, toimeenpanee käsittelysäännöt
- muokkaa tietoa etukäteen annettujen ohjeiden
mukaan
- esittää tulokset
Näin ollen voimme siirtyä siihen, että näillä perusteilla ihmisen ja tietokoneen välille voidaan tehdä
kyllä työnjakoa, mutta lisättyjen työtehtävien vuoksi jokin lisäarvo on synnyttävä. Kun otetaan
huomioon koneen ominaisuudet, niin sen on toiminnallaan vähennettävä työvaiheita, jotta
tietokoneen käyttöön liittyvät uudet tehtävät. Kuvallisesti voimme esittää tätä lisäarvon syntymistä
seuraavalla kuvalla, jossa yhdessä edellä esitettyyn kuvaan verrattuna voidaan vähentää työtehtäviä,
jotka tietokone hoitaa tehokkaammin kuin ihminen. Tällöin tietokoneen aiheuttamat uudet
lisätehtävät entisten tehtävien päälle eivät rasita ihmistä, koska välistä poistuu muutama entinen
tehtävä.
varieteetti
1
2
3
varieteetti
varieteetti
2.1.
2.2.
2.3.
varieteetti
varieteetti
2.2.1.
2.2.2.
2.2.3.
varieteetti
Kuva: Tietokoneen käytöstä aiheutuva lisäarvo,
jos välistä poistuu tehtäviä, vaikka tietokoneen käyttö toisi uusia tehtäviä.
Mutta kuten edellä olevasta kuvasta näkyy, niin jäljelle jää varieteetin käsittelyn ongelma. Tällöin
3971
3972
3973
3974
3975
3976
3977
3978
3979
3980
3981
3982
3983
3984
3985
116 / 374
kysymykseksi tulee, että pystyykö tietokone ja/tai tietokoneohjelma käsittelemään kyseisen
varieteetin. Toisaalta voi olla niin, että tietokoneen tietokoneohjelma voi tehdä virheitä, jolloin niitä
pitää käsitellä. Tällaisesta tietokoneen tietokoneohjelmasta voi syntyä taas puolestaan lisää
varieteettia, eli sitä voisi kutsua lisääntyväksi häiriövarieteetiksi. Toimiessaan ilman virheitä
tietokoneohjelma luonnollisesti vähentää häiriövarieteettia.
Tässä palaamme jälleen aikaisemmin viitattuun eroon ihmisen ja tietokoneen välillä päätyen
tehtävien jakoon näiden välillä.
154.2. Tietokoneen käytöstä seuraavan työnsuunnittelun seuraukset
Näin olemme päässeet siihen, että tietokoneen käytöstä tavoiteltava lisäarvo tarkoittaa vanhojen
tehtävien muuttamista, jotta tietokoneen käytöstä aiheutuvat uudet lisätehtävät eivät rasittaisi
jäädessään vanhojen tehtävien päälle. Tästä syntyy työnsuunnittelun tarve, jos/kun tietokoneen
käyttöä harkitaan kokonaisuuden osaksi. Yksi tällaisen työnsuunnittelun ongelmien laajoista
tutkimuksista on Zuboff (1988), ja nykytilanteessa voimme olettaa vastaavien järjestelmin käytön
lisääntyneen tarkoittaen työnsuunnittelun jatkuvaa pohtimista uusissa ja erilaisissa yhteyksissä.
Järvinen (1980) toteaa, että tästä seuraavat kysymykset ratkaistavaksi:
1. Miten jakaa työ ihmisen ja tietokoneen välillä (how to distribute work between
man and computer)?
2. Miten rakentaa ihmisen ja tietokoneen välinen liittymä (how to construct mancomputer interfaces)?
3. Kuinka kerätä tehtävät toimeksi (how to group tasks into jobs)?
4. Miten rakentaa ohjausosasysteemi uudelle tietojärjestelmälle (how to build up a
control subsystem for a new information system)?
5. Kuinka nimittää/valita ihmisiä toimiin (how to assign people to jobs)?
Järvinen (1980) toteaa lisäksi, että näihin ongelmiin liittyy vielä se ongelma, että välttämättä
ihmisen kyvyt ovat joko liian suuret tai liian pienet uuteen tehtävään. Liian pienet kyvyt
tarkoittavat, että ihminen ei selviä tehtävästään tietokoneen kanssa ja liian suuret kyvyt voivat
tarkoittaa turhautumista liian helppojen tehtävien kanssa. Lisäksi on todettava, että Zuboff (1988)
viittasi ajattelutyön määrän kasvamiseen tietokoneen käytön seurauksena.
Edellä olemme viitanneet ihmisen älykkyyden ja sosiaalisten taitojen erilaisuuteen, jolloin voimme
todeta tämän olevan ihmisen tajunnan tai mielen ominaisuuksia. Leppänen, Järvinen & Kerola
(1978) ovat esittäneet kuinka ihmisen ja tietokoneen liittyminen toisiinsa tapahtuu.
Kun voimme todeta tietokoneen olevan systeemi, niin sinne voidaan antaa syötteitä tai vaikutteita,
jotka systeemin sisällä käsitellään, ja systeemistä eteenpäin välittyy syötteitä tai vaikutteita. Mutta
ihminen on tietysti erilainen systeemi, koska ihmisen toimintaan ja ajatteluun vaikuttaa ajattelu,
jonka ominaisuuksista suurin osa on vielä 46 tuntematonta, vaikka useita erilaisia malleja on esitetty.
Mutta voimme todeta ihmisen tajunnan kehittyvän ajassa ja tilassa, koska esimerkiksi pieni lapsi
kehittää jatkuvasti tajuntaansa kasvaessaan ja kehittyessään; ja tietenkin vanhempikin ihminen voi
vielä kehittää tajuntaansa. Mutta mielenkiintoista on Zuboffin (1988) havainnot, kuinka työntekijät
käyttäessään tietokonetta joutuivat ajattelussaan käymään läpi tietokoneen toiminnan mahdollisia
toimintoja, jolloin tietokoneen toiminta todellakin vaatii tajunnan kasvattamista tietokonetta
käyttävälle ihmiselle, mutta ei kaikissa tapauksissa.
46 Tällaista tutkimusta ei ole tullut vastaan, jossa ihmisen tajunta selitettäisiin yksiselitteisesti.
3986
3987
3988
3989
3990
3991
3992
3993
3994
3995
3996
3997
3998
3999
4000
4001
4002
4003
4004
4005
4006
4007
4008
4009
4010
4011
4012
4013
4014
4015
4016
4017
4018
4019
4020
4021
4022
4023
4024
4025
4026
4027
4028
4029
4030
4031
4032
4033
117 / 374
IHMINEN
KONE
aistiminen
ilmaiseminen
ajattelu
toiminta
lihastoiminta
ohjaaminen
tajunta
(kokemus)
Kuva: Ihmisen ja koneen liittyminen toisiinsa (perustuu Leppänen, Järvinen & Kerola (1978)
Miten siis ratkaista tietokoneen käytöstä syntyvät ongelmat? Ja miten kehittää
toimintakokonaisuuden toimintaa niin, että tietokoneen aiheuttamien lisätehtävien ja poistuvien
ihmisen tekemien tehtävien yhdistelmä olisi mielekkäällä tavalla järjestettävissä. Voimme siis
todeta, että tietokoneen käyttö aiheuttaa yleisen järjestäytymisen ongelman ihmisten muodostamalle
yhteisölle.
4034
4035
4036
4037
4038
4039
4040
4041
4042
?
?????
?
?
D
E
?
?
?
?
4043
118 / 374
Tästä voidaan kehitellä muutama kysymys, joita aiheutuu työnsuunnittelusta:
– tarkoittaako poistuvat työtehtävät jonkin säätelijän (R) poistamista
toimintakokonaisuudesta?
– miten tietokone muuttaa ylemmän säätelijän tehtäviä (G) toimintakokonaisuudessa?
– voisiko toimintakokonaisuus olla tehokkaampi tietokoneen käyttöönoton seurauksena,
eli vastaanottaa enemmän syötteitä ja vaikutteita käsitelläkseen ne tehokkaammin?
– voisiko säätelijöiden (R, G) tehtäviä muuttaa uudella tavalla?
Groth (1999) on esitellyt erilaisia mahdollisuuksia ottaa käyttöön tietokone, jolloin voidaan järjestää
toimintakokonaisuuksia ja ihmisten toimintaa uudella tavalla, ja hän on kehittänyt edelleen
Mintzbergin organisaatiomalleja tietokoneen mahdollistamalla tavalla. On kuitenkin hyvä
huomauttaa, että organisaation taksonomioita (kts. esim. Rich 1992; Sanchez 1993) on monenlaisia,
eikä Grothin tai Mintzbergin taksonomia ole osoitettu ainoaksi paikkansa pitäväksi malliksi. Mutta
oleellista on huomio, että tietokoneen käyttö voi siis luoda uudenlaisen organisaatiorakenteen,
vaikkakin sen luokittelu voi olla vaikeaa. Jos tietokone madaltaa hierarkiatasoja, niin tällöin
organisaatio muuttuu hierarkkisemmasta jonkin muuntyyppiseksi organisaatiosta.
Toisaalta voi kysyä, että kuka järjestää tietokoneen käyttöön liittyvät tehtävät, koska tietokoneen
käytön kaikkiin mahdollisuuksiin ei välttämättä ole toimintakokonaisuuden sisällä käsitystä.
Ohitamme tässä melko paljon tietokoneen osia ja ominaisuuksia. Toteamme kuitenkin, että
tietokone ei toimi systeeminä, jos siitä puuttuu ohjaava ohjelma. Heiskanen (1994) on jakanut
ohjelmistotuotannon kolmeen ryhmään:
1. sisäiseen ja asiakkaan omaan tuotantoon (in-house and custom development)
2. sopimustuotantoon (contractual development)
3. ohjelmistotuotteiden tuotantoon (software product development).
Heiskanen (1994, s. 109 vapaasti suomentaen).
Eli toimintakokonaisuudessa on useita vaihtoehtoja järjestää tietokoneiden käyttöjärjestys sekä
paljon mahdollisuuksia hankkia ohjelmia. Lisäksi on huomioitava, että näitä vaihtoehtoja (1,2,3)
voidaan toteuttaa erilaisina yhdistelminä eri tehtäviin liittyen, jolloin mahdollisuuksia on hyvin
paljon.
Kun lisäksi otamme huomioon aikaisemmin esitellyt yrityksen kahdeksan päätoimintoa, niin
mahdollista on järjestää jokaiselle toiminnolla oma tietokone sekä yhdistellä näitä muiden
toimintojen tietokoneiden kanssa. Tämä tuottaa melkoisen monimutkaisuusongelman, ja Riihimaa
(2004) on pyrkinyt hallitsemaan tätä monimutkaisuutta luomalla taksonomian, jolla tätä
monimutkaisuutta voisi hallita. Kun Riihimaan (2004) taksonomiaa tutkii, niin voi havaita, että on
mahdollista, että jokin systeemi voi olla joko näennäinen (fake) tai jopa epäonnistunut (failure).
Tavoitteena on varmaankin rakentaa kilpailukykyä luovia systeemejä. Riihimaa (2004) esittelee
tekstissään joitain vielä tarkempia mahdollisuuksia taksonomiaa tarkennettaessa alaspäin. Mutta
oleellista tässä on se huomio, että tietokoneen käyttö aiheuttaa ihmisen työhön muutoksia, jolloin
yrityksen sisäiset toimintaperiaatteet yhdessä tietokoneen käytön kanssa luovat tietojärjestelmän.
Erottelu varsinaisen IT-keksinnön (invention), esim. tietty tietokone, ja IS-innovaation (innovation)
(tietojärjestelmä) välillä on tärkeä, koska se johtaa meidät erottelemaan Swansonin (1994) esityksen
perusteella erityyppiset IS-innovaatiot (Ia, Ib, II, IIIa, IIIb, IIIc). Nyt täytyy huomioida, että
innovaatio tarkoittaa jonkin keksinnön leviämistä ja toiminnan muuttumista keksinnön käytön
myötä. Tämän voimme vapaasti suomentaa taulukkoon (perustuen Swanson 1994).
4044
4045
4046
4047
4048
4049
4050
4051
4052
4053
4054
4055
4056
4057
4058
4059
4060
4061
4062
4063
4064
4065
4066
4067
4068
4069
4070
4071
4072
4073
4074
4075
4076
4077
4078
4079
4080
4081
4082
4083
4084
4085
4086
4087
4088
4089
4090
4091
4092
4093
119 / 374
Taulukko: Erityyppisten tietojärjestelmäinnovaatioiden (IS innovation)
erottelu (perustuen Swanson 1994).
Innovaation Kuvaus
tyyppi
Ia
Tietojärjestelmän (IS) hallinnollisen prosessin innovaatio
Ib
Tietojärjestelmän (IS) teknologisen prosessin innovaatio
II
Tietojärjestelmätuotteen ja hallinnollisen liiketoimintaprosessin innovaatio
IIIa
Tietojärjestelmätuotteen ja liiketoiminnan teknologisen prosessin innovaatio
IIIb
Tietojärjestelmätuotteen ja liiketoiminnan tuotteen innovaatio
IIIc
Tietojärjestelmätuotteen ja liiketoiminnan integroinnin innovaatio
Toisaalta voidaan esittää, että tietokoneohjelma ei ole ainut innovaatio. Lyytinen & Rose (2003)
ovat jatkaneet tietojärjestelmäinnovaatioiden luokittelua, ja esitämme vielä sen tässä. Lyytinen &
Rose (2003) ovat tehneet laajan kirjallisuuskatsauksen ja tunnistaneet erilaisia innovaatioita.
Lyytinen & Rose (2003) esittävät IT-perustan innovaatioiden edeltävän kahden muun ryhmän ITinnovaatioita, minkä lisäksi he erottelevat jatkuvan ja epäjatkuvan IT-innovaation.
Taulukko: Erityyppisten tietojärjestelmäinnovaatioiden
(IS innovation) erottelu (perustuen Lyytinen & Rose 2003).
IT-innovaation tyypit
Kuvaus
Suhde Swansonin (1994)
luokitukseen
IT-perustan innovaatiot
Perusteknologian innovaatio (Base 1)
n/a
Perusteknologian kehittämisen
kyvykkyyden innovaatio
n/a
4094
4095
4096
4097
4098
4099
4100
4101
4102
4103
4104
4105
Peruspalvelun kyvykkyyden innovaatio n/a
Hallinnollisen prosessin innovaatio
I-a
Järjestelmän kehittäminen Teknologisen prosessin innovaatio
I-b
Hallinnollisen prosessin innovaatio
II-a
Teknologisen prosessin innovaatio
III-a
Teknologisen palvelun innovaatio
III-b
Teknologisen integraation innovaatio
III-c
Palvelut
Erottelu Swansonin (1994) luokitukseen voi vaikuttaa pieneltä. Lyytinen & Rose (2003) painottavat
epäjatkuvan IT-innovaation määritelmän kahta ehtoa, läpitunkevuutta ja radikaalisuutta.
Läpitunkevuus aiheuttaa systeemisen shokin laskentakyvykkyyden kautta, sillä muutos ulottuu ja
leviää samanaikaisesti ja välttämättä uusiin palveluihin ja uusiin tapoihin rakentaa systeemejä.
Radikaalisuus tarkoittaa muutoksia IT-perustassa tapahtuvan innovaation omaksuvien
organisaatioiden tavoissa nähdä, käyttää ja hyödyntää uudenlaista laskentakyvykkyyttä.
Swanson (1994) viittaa siihen, että yrityksessä on prosessi, joka ottaa yrityksen ulkopuolelta
alkutuotteita ja arvoa tuottavalla prosessilla yrityksen ulkopuolelle voidaan antaa lopullisia tuotteita,
ja tietojärjestelmät voivat olla erilaisia tähän arvoa tuottavaan prosessiin liittyviä innovaatioita. Jos
otamme huomioon, että IT-innovaatio voi olla epäjatkuva (Lyytinen & Rose 2003), jolloin se voi
4106
4107
4108
4109
4110
4111
4112
4113
4114
4115
4116
120 / 374
olla radikaali ja läpitunkeva. Tästä seuraa, että yrityksen prosessit voivat muuttua hyvinkin paljon
tietokoneen käyttöönoton seurauksena. Mutta mielenkiintoinen on ajatus, että jokin
perusteknologian muutos 47 voi heijastu radikaalisti ja läpitunkevasti läpi koko organisaation.
Nyt keskitämme huomion vielä prosessiin, joka voidaan mallintaa edellä mainittuun tietokoneen
ohjelmaan. Prosessimalli onkin ollut hyvin yleinen tapa esittää tietokoneohjelman toimintaa, koska
siitä voidaan melko helposti tehdä tietokoneen ymmärtämä käskysarja tai toimintaohje, eli
tietokoneohjelma, ja prosessien piirtäminen kuvallisesti ennen tietokoneen ohjelman tekemistä
esiintyy jo varhaisista lähteistä alkaen (esim. Kurki-Suonio 1969, 1974) kohti uudempia (esim.
Leponiemi 1995). Seuraavassa kuvassa voimme esittää yksinkertaisen prosessin, josta voisi tehdä
tietokoneohjelman.
4117
4118
4119
4120
4121
4122
4123
4124
4125
4126
4127
4128
Alku
Vaihe 1
Vaihe 3
Vaihe 2
Ehto 2
Ehto 1
Loppu
Kuva: Yksinkertainen prosessi, joka voitaisiin muuttaa tietokoneohjelman käskysarjaksi.
Toisaalta voidaan todeta, että tietokoneohjelmat ovat myös systeemejä, eli ne saavat jotain
vaikutetta tai syötettä, mutta aikaisemmin esitetyllä tavalla (Järvinen 1980) tämä on monesti
erilaista syötettä kuin ihmisen saama syöte tai vaikute ihmisen ollessa systeemi. Nyt voimme todeta
Riihimaan (2004), Swansonin (1994) sekä Lyytisen & Rosen (2003) esitysten perusteella, että
tietojärjestelmien teknisessä osassa mukana olevia tietokoneohjelmia voi olla monenlaisia, minkä
lisäksi niitä voidaan yhdistellä toisiinsa eri tavoin. Tämän perusteella esitämme aikaisemman
työnsuunnittelun ongelman lisäksi syntyvän ongelman, joka on kokonaisongelmana tietokoneen
käytöstä aiheutuva työnsuunnittelun ongelma yhdistettynä erilaisten tietokoneiden ja
tietokoneohjelmien yhdistämisen ongelmaan. Lisäksi on huomioitava Riihimaan (2004) esityksen
perusteella, että tietokoneen ja tietokoneohjelman yhdistelmät voivat olla yrityksen sisällä, rajalla
tai yhdistettynä ulkopuoliseen tietokoneen ja tietokoneohjelman yhdistelmään, jolloin ongelmaksi
tulee kaikkien näiden yhdistäminen järkeväksi kokonaisuudeksi, että ihmisten käytössä siitä voisi
syntyä kokonaisvaltainen tietojärjestelmä. Tästä kokonaisongelmasta voimme esittää seuraavan
kuvan. Lisäksi on vielä huomioitava aikaisemmassa (Palmer 2004) yhteydessä tullut huomio siitä,
47 Yhteiskunnallisessa keskustelussa on pohdittu, että onko teknologia, uskonto vai talous perustekijä, jonka päälle
muu yhteiskunta rakentuu. Asiaa olisi mielenkiintoista pohtia tarkemminkin, mutta jossain täytyy pitää oman
esityksensä rajat.
4129
4130
4131
4132
4133
4134
4135
4136
4137
4138
4139
4140
4141
4142
4143
4144
4145
121 / 374
että systeemi raja voi olla huokoinen, jolloin seuraavassa kuvassa järjestelmiä on systeemin
ulkopuolella, sisällä ja rajalla
4146
4147
4148
?
?
?
?
?
?
?
?
?
?
?
?
?
?
D
?
?
?
?
?
E
?
?
Kuva: Kokonaisongelma, kun on suunniteltava työjako
a) ihmisten välillä, b) tietokoneiden välillä sekä c) ihmisten ja tietokoneiden välillä.
Nyt voimme palauttaa mieleen Engeströmin (1987) mallin, jossa on mainittu mm. väline, säännöt ja
työnjako. Nyt olemme tulleet monen eri vaiheen jälkeen siihen, että tietokonetta voisi pitää
välineenä. Mutta tietokone on sisäisen ohjelmansa vuoksi erilainen väline kuin fyysinen työkalu.
Lahti & Weinstein (2005) esittävät varsin mielenkiintoisen analyysin ihmisryhmien moraalista, ja
erityisesti moraalisesta absolutismista ja moraalin hitaasti muutoksesta (viscocity, sitkaisuus).
Ryhmien sisällä ryhmän jäsenet joutuvat tasapainoilemaan oman etunsa ja ryhmän edun välillä, ja
Lahti & Weinstein (2005) pohtivat, miten ryhmän jäsenet sitoutuvat ryhmän moraalisiin normeihin.
He osoittavat myös, että ryhmän ulkopuoliset tekijät vaikuttavat ryhmän moraaliin, mutta
moraalisella sitoutumisella ryhmä ei ehkä selviä nopeasti tulevasta muutoksesta. Jotta ryhmät
olisivat valmistautuneita kohtaavaan muutokseen, eikä hajoaisi muutostilanteessa kilpaileviin
yksilöihin tuhoten yhteisen edun, on tarvetta pitää moraalisia normeja yllä, jolloin moraali voi olla
absoluuttista (moral absolutism) ja hitaasti muuttuvaa (moral viscosity). Lisäksi ryhmän sisällä
valtatasapaino ja asema vaikuttavat ryhmän moraalisten normien vaihteluun. Tästä voimme tehdä
lopuksi sen johtopäätöksen tälle tutkimukselle, että Engeströmin (1987, 1995) mallin mukaisesti osa
moraalisista normeista voi olla erilaisia sääntöjä.
Ongelmana sosiaalisten normien tutkimisessa tarkemmin on, että niitä ymmärretään melko vähän
(Fehr & Fischbacher 2004); esimerkiksi emme tiedä normien muodostumisesta, niiden sisältöön
vaikuttavista tekijöistä, normien suhteesta arvoihin, normien vaikutuksesta oikeus- ja oikeuden
4149
4150
4151
4152
4153
4154
4155
4156
4157
4158
4159
4160
4161
4162
4163
4164
4165
4166
4167
4168
4169
4170
4171
4172
122 / 374
rikkomuskäsityksiin tai normien neuropsykologisesta rakenteesta. Mutta otamme tässä vaiheessa
huomioon sen, että sääntöjen muutos voi tarkoittaa, että pitäisi mahdollisesti muuttaa normeja, jotka
taas voivat olla hyvin hitaastikin muuttuvia. Schepers & Wetzels (2007) osoittavat johdannossaan,
että tietokoneiden esittelyn jälkeen tietokoneiden käytön hyväksynnän (TAM-malli) mallia on
kokeiltu eri yhteyksissä, mutta yksiselitteistä tulosta ei ole saatu, minkä lisäksi malliin on esitetty
erilaisia täydennyksiä. Tälle esitykselle tärkeä on Schepersin ja Wetzelsin (2007)
kirjallisuuskatsaus, jossa he pyrkivät tutkimaan subjektiivisen normin vaikutusta teknologian
hyväksymiseen. Suosituksena he esittävät, että yksittäisen työntekijän subjektiivisen normin
vaikuttamisen lisäksi koko organisaation pitäisi ottaa myönteinen asenne käyttöön otettavalle
teknologialle.
On kuitenkin hyvä huomauttaa, että termi ”normi” voi tarkoittaa eri kirjoittajille eri asioita, ja
esimerkiksi von Wright (1963) yrittää käydä järjestelmällisesti normin käsitettä läpi, vaikka tilanne
on termin hyvin monenlaiset määritelmät. von Wright (1963) toteaa normilla olevan kuusi
komponenttia:
- Luonne: normin vaikutus, yleensä ”pitäisi” pakolliselle normille, ”olisi hyvä” sallivalle
normille ja ”ei saa” kieltävälle normille
- Sisältö: toiminta kuvattuna normissa
- Sovelluksen ehto: olosuhteet ja asioiden tila jolloin normia on sovellettava
- Auktoriteetti: toimija, joka antaa tai määrää normin
- Toimija: kuka voi soveltaa normia
- Tilanne: ajan hetki tai aika jolloin normi on annettu.
Mutta huolimatta von Wrigthin (1963) ansiokkaasta työstä on termillä ”normi” useita määrittelyjä.
On tässä yhteydessä hyvä kiinnittää työhön liittyviin tunteisiin. Edellä on esitetty monenlaisia
malleja, mutta ne hyvin vähän kiinnittävät huomiota ihmisen tunteisiin. Onko ihmisen tunteilla
merkitystä? Tarkasti ottaen monet työtehtävät ovat tunteita kuormittavia (emotional labour, esim.
Bellas 48 1999; Steinberg & Figart 1999; Wharton 1999). Tässä voimme esittää pohdinnan, että
mahdollisesti tietokoneen käyttöönotto uuden organisoitumisen ongelman vuoksi voi aiheuttaa lisää
tunteita kuormittavaa työtä, mikä voi mahdollisesti johtaa tunteiden ylikuormittumiseen. Kun siis
totesimme aikaisemmin, että tietokoneen käytöstä johtuva työnsuunnittelun ongelma voi tarkoittaa
työn muutosta. Tähän on hyvä huomauttaa, että työnmuutos voi aiheuttaa stressiä (MacKay ym.
2004), vaikkakin stressin ilmenemismuodot voivat vaihdella hyvinkin paljon (Kinman & Jones
2005). On hyvä siis toistaa, että edellä käsitellyistä moni malli ohittaa tunteet melko
yksiselitteisesti. Lisäksi on esitetty oma tutkimushaaransa, eli tunneälykkyys (emotional
intelligence), vaikka emme lähde tätä laajaa tutkimusta 49 käsittelemään tarkemmin. Oleellista tälle
esitykselle on, että ihmisillä on tunteet ja niiden huomiointi pitää olla mukana edellä esitettyjen
mallien lisäksi.
Lisäksi voidaan todeta, että ryhmän jäsenten välille voi syntyä ristiriitatilanne, kun uutta työnjakoa
ryhdytään suunnittelemaan. Järvisen (1980) esittämällä tavalla työnjaossa on vaihtoehtoja, mutta
käytännössä voi aiheutua ristiriitoja ryhmän sisällä. Aquino ja Douglas (2003) viittaavat
aikaisempiin tutkimuksiin, joissa on todettu työntekijöiden välillä esiintyvän mahdollisesti
epäsosiaalista käytöstä, esim. suullista häirintää tai jopa fyysistä väkivaltaa (kts. lisäksi Spector &
Fox 2002). Tästä voimme päätellä, että jos tietokoneen käytöstä seuraava työnsuunnittelu
epäonnistuu, niin yrityksen työntekijöiden keskuudessa voi epäsosiaalinen käyttäytyminen lisääntyä
48 Bellas (1999) käyttää esimerkkinä yliopiston professoria, jolle voi tuoda emotionaalista kuormaa kovakalloiset ja
hankalat opiskelijat.
49 Esimerkiksi Fernández & Extremera (2006) johdantona yhden tutkimusjulkaisun tunneälykkyyttä käsittelevään
teemanumeroon
4173
4174
4175
4176
4177
4178
4179
4180
4181
4182
4183
4184
4185
4186
4187
4188
4189
4190
4191
4192
4193
4194
4195
4196
4197
4198
4199
4200
4201
4202
4203
4204
4205
4206
4207
4208
4209
4210
4211
4212
4213
4214
4215
4216
4217
4218
123 / 374
seuraten työntekijän identiteettiä kohdanneesta uudesta tekijästä johtuen. Toisaalta voidaan esittää,
että tietokoneen käytöstä seuraavaa työnsuunnittelua tehdään työntekijöiden muodostamassa
pienemmässä ryhmässä. Phillips & Loyd (2006) esittelevät, kuinka päällepäin yhtenäisessä
ryhmässä (surface) voikin olla sisäisesti/syvällä (deep-level) erilaisia näkemyksiä. Jos tähän
tilanteeseen ajattelee työnsuunnittelua, niin uusien työtehtävien suunnittelu voi aiheuttaa
yhtenäiseltä vaikuttavien työntekijöiden pienryhmässä mahdollisia työntekijöiden välisiä ristiriitoja
ja/tai työntekijän oman sisäisen maailman sisällä koettua tyytymättömyyttä.
Toisaalta voimme todeta, että emme ole vielä ottaneet kantaa siihen, että ohjaavat säätelijät (G)
voisivat olla toisin sanoen toimintakokonaisuudessa johtajia (leader). Tutkijoita on paljon
ihmetyttänyt, miten voidaan erotella karismaattinen johtaja, joka saa aikaan sosiaalisen muutoksen.
Esimerkkinä on Fiolin, Harrisin & Housen (1999) esitys, miten karismaattinen johtaja voi saada
aikaan sosiaalisen muutoksen eri vaiheissa, ns. prosessimalli. Kun kuitenkin otamme huomioon sen,
että edellä on viitattu ihmisten älykkyyden ja sosiaalisten taitojen erilaisuuteen, niin emme voi
olettaa jokaisessa toimintakokonaisuudessa olevan karismaattisen johtajan, joka pystyy viemään
läpi tietokoneen käytöstä seuraavan työnsuunnittelun muutoksen menestyksekkäästi. Näin ollen
voimme todeta, että olemme johtaneet eri kautta tietojärjestelmätieteessä monesti viitatun
ongelman, eli erilaisten ihmisten ja tietokoneiden muodostaman tietojärjestelmän käyttöönoton ja
käytön epäonnistuneen. Tällöin voimme todeta, että Riihimaan (2004) taksonomiassa mainitut
epäonnistuneet systeemit ovat erilaisissa tapauksissa mahdollisia.
4219
4220
4221
4222
4223
4224
4225
4226
4227
4228
4229
4230
4231
4232
4233
4234
4235
4236
4237
4238
4239
154.3. Tasorakenteista
4240
Dietz (1999) esittää tasorakennelman, joka on mielenkiintoinen ja vaatii selventämistä. Ylimmällä
olennaisella (Essential) tasolla tarkastellaan toimenpiteitä, jossa luvataan, tarkastellaan ja pyydetään
toimenpiteitä. Informatiivisella (Informational) tasolla luodaan, kerätään ja esitetään olennaisen
(essential) tason vaatimaa informaatiota. Dokumenttin (Documental) tasolla kerätään, jaetaan,
kopioidaan ja tuhotaan dokumentteja, joissa on ollut tietoa olennaiset (essential) tason
toimenpiteistä. Eli näin voimme esittää tasorakennelman seuraavassa kuvassa, jossa huomioitavaa
on, että nuolet menevät ylhäältä alaspäin.
4241
4242
4243
4244
4245
4246
4247
4248
4249
per-forma
(olennainen)
essential
sosiaalinen toimija
(social actor)
Liiketoimintaprosessi
(Business
Process)
in-forma
informatiivinen
(informational)
rationaalinen
toimija
(rational actor)
Tietojärjestelmä
(Information
System)
forma
dokumentti
(documental)
muodollinen
toimija
(formal actor)
ICT-rakenne
(ICT
Infrastructure)
Kuva: Toiminnan, informaation ja dokumenttien taso
(perustuu Dietz 1999, vapaasti suomennettuna).
4250
4251
4252
4253
124 / 374
Lamb ja Kling 50 (2003) laativat uuden sosiaalisen toimijan mallin, joka on tarkoitettu korvaamaan
käyttäjäkäsitteen. He käyvät kirjallisuudesta läpi artikkeleita, jotka kritisoivat käyttäjä-käsitettä
kapeudesta. Sosiaalisen toimijan malli (Lamb ja Kling 2003) on muodostettu neljän piirteen tai
dimension varaan: yhteydet, ympäristöt, interaktiot ja identiteetit. Tärkeä huomio tällöin sosiaalisen
toimijan käsitteessä on, että ihmistä sosiaalisena toimijana ei käsitetä yksiulotteisesti käyttäjänä,
vaan hyvin monimutkaisena kokonaisuutena. Tällöin on hyvä huomioida tähän esitykseen, että
sosiaalisen toimijan monimuotoisuus vaikuttaa liiketoimintaprosesseihin.
Toisaalta voimme kritisoida, että Dietzin (1999) malli on liian yksinkertainen. Näin itse asiassa
onkin, ja esimerkiksi Strnadl (2006) viittaa aikaisempiin lähteisiin, joissa on esitetty
hienojakoisempia malleja. Toisaalta näiden hienojakoisten mallien kohdalla tulee ongelmaksi se,
että ihmisen voi olla vaikea yhtä aikaa hallita koko mallia. Strnadl (2006) itse ehdottaa nelitasoista
mallia, jossa on seuraavat tasot: prosessi (process), informaatio (information), palvelut (services) ja
teknologian integrointi (tecnology integration). Lisäksi Strnadlin (2006) mallissa on hyvin lyhyesti
viitattu itse teknologian tasoon, mutta se on tosiaan melko lailla ohitettu hänen esityksessään.
Edellä olevan perusteella teemme oman esityksen, joka voisi perustua esimerkin vuoksi neljään
tasoon. Seuraavassa ylin taso on prosessi, jonka sosiaalinen toimija toteuttaa, ja alimpana tasona on
tietokone fyysisenä laitteensa sisältäen tietokoneen toimintaan ohjaavan tietokoneohjelman. Kaksi
välissä olevaa tasoa on merkitty yksinkertaisesti viivoilla. Voimme todeta, että tässä tilanteessa
jokaiselle prosessille olisi oma tietokoneohjelma, joka olisi johdettavissa eri tasojen kautta
tietokoneohjelman vaatimuksiksi, josta lopulta voisi toteuttaa järjestelmän ominaisuudet.
Prosessi 1
Prosessi 2
Prosessi 3
4254
4255
4256
4257
4258
4259
4260
4261
4262
4263
4264
4265
4266
4267
4268
4269
4270
4271
4272
4273
4274
4275
4276
Prosessi 4
Kuva: Prosessien heijastuminen suoraan eri tasojen
kautta tietokoneisiin ja tietokoneohjelmiin.
Prosessien mallintaminen ei ole mikään uusi keksintö, mutta mallintamisen arvosta voi olla
monenlaisia mielipiteitä. Scheer & Haberman (2000) kuitenkin esittävät, että ilman prosessien
mallintamista laajaan järjestelmään liittyvä suunnittelu voi olla hankalaa. Okrent & Vokurka (2004)
tuovat kuitenkin tärkeän näkökulman: onko kyseessä prosessit sellaisena kuin ne ovat nyt (as-is) vai
sellaisena kuin ne pitäisi olla tulevaisuudessa (to-be). Jos prosessien mallintamista pidetään yhtenä
50 Lamb & Kling (2003) osoittavat erittäin tärkeän aiheen, vaikka artikkelia arvioidessa (Rannila, Hälinen & Koponen
2004) havaittiinkin käsitteellistä heikkoutta, puutteita erityisesti lähdeviitteiden käytössä, puutteita lähteiden
oikeellisuudessa sekä erityisesti alaviitteiden hyvin sekavaa käyttöä. Tällä perusteella kehotamme erityiseen
huolellisuuteen lähdeviitteiden kirjaamisessa ja tarkkaavaisuuteen alaviitteiden käytössä.
4277
4278
4279
4280
4281
4282
4283
4284
4285
125 / 374
osana strategian mallintamista laajaan järjestelmään, niin tässäkin tulee yksi aihe päätettäväksi:
onko kyseessä nykyinen strategia, tuleva strategia vai jokin muu strategia.
Tämän pohjalta voimme Strnadlin (2006) esityksen perusteella voimme todeta, että ajan kuluessa
prosessit ja prosessien alaisuudessa oleva tekniikka voi vanhentua, eli toisin sanoen strategiat
muuttuvat vaikuttaen prosesseihin ja lopulta tietokoneisiin sekä tietokoneohjelmiin. Lisäksi on hyvä
ottaa huomioon, että yrityksen kahdeksan päätoiminnan (Järvinen 1985, 2003) mukaisesti eri
toiminnat voivat tarvita samasta aiheesta erilaista tietoa, jolloin syntyy tarve yhdistellä
tietokoneiden ja tietokoneohjelmien toimintaa eri tavoilla. Lisäksi voimme todeta, että yrityksessä
ihmiset (sosiaaliset toimijat) voivat vaihtua, ja tulee uutta tietoa muuttamaan datan tulkintaa. Näin
ollen voi olla, että loppujen lopuksi alimmalla tietokoneiden ja tietokoneohjelmien tasolla on
mahdollisesti melkoinen kokoelma erilaisia yhdistelmiä, mitä voimme kuvata seuraavalla kuvalla.
Prosessi 1
Prosessi 2
4286
4287
4288
4289
4290
4291
4292
4293
4294
4295
4296
4297
4298
Prosessi 4
Kuva: Prosessien heijastuminen epäsuorasti eri tasojen kautta tietokoneisiin ja
tietokoneohjelmiin, kun alkuperäinen tilanne on muuttunut ajassa.
Varsinaisesti edellisen kuvan esityksessä ei ole mitään uutta, ja monelle käytännön toimijalle on
varmasti tuttua, kuinka ajan kuluessa on ylläpidettävä ja yhdistettävä erilaisia järjestelmiä, jotka on
tehty eri vaatimuksilla, eri aikoina, eri tekniikoilla, eri henkilöillä, eri tietokoneelle, eri yritykselle,
jne. Yhtenä tämän ongelman ratkaisuksi on esitetty, että yrityksessä otetaan käyttöön esimerkiksi
yksi iso kaikenkattava järjestelmä, joka korvaa aikaisemman monimutkaisuuden
yksinkertaisuudella. Lisäksi voimme todeta, että järjestelmien integroinnin ongelmien ratkaisun
avuksi on käytännönläheisiä oppaita, esim. Tähtinen (2005).
Tässä kohtaa voi ottaa esille tietotekniikan historiaa (vrt. Haigh 2001, 2006a, 2006b). Lyhyesti voi
todeta, että monet tietotekniikan visiot eivät ole toteutuneet oikeasti. Yksi kantava visio on ollut
yhden ison järjestelmän kannatus. Eri vaiheissa on yhden ison ja ainoan tietojärjestelmän
kehittämisen tarkoittaneen isoja ongelmia, ja alkuperäinen visio yhdestä keskitetystä järjestelmästä
on kohdannut oikeasti erilaisia ongelmia (vrt. Haigh 2001). Lyhyesti voi todeta, että
yritysjärjestelmien (ERP nykyaikana, Enterprise Resource Management, eli
toiminnanohjausjärjestelmä) taustalla on vaikuttanut ajatus yhdestä kaikenkattavasta järjestelmästä.
Käytännössä yritysjärjestelmien kehittäminen on tarkoittanut erilaisten yhteisökohtaisten
järjestelmien yhteistyön kehittämistä yritysjärjestelmien käyttöönotossa ja kehittämisessä.
4299
4300
4301
4302
4303
4304
4305
4306
4307
4308
4309
4310
4311
4312
4313
4314
4315
4316
4317
4318
4319
126 / 374
4320
155. Sovellus: Strategian mallintamisesta tietojärjestelmään
Edellä mainittu prosessien heijastuminen eri tavoin lopulta tietokoneisiin ja tietokoneohjelmiin on
tietysti mielenkiintoista, mutta ei välttämättä ole tuonut mitään uutta aikaisempiin esityksiin. Tämän
vuoksi palautamme mieleen Rivkinin (2000) esityksen strategian tiukasta yhteenliittymisestä tai
strategian modulaarisuudesta. Kun edellä on osoitettu, että prosessit heijastuvat, niin myös strategiat
heijastuvat vastaavalla tavalla prosesseihin ja siitä eteenpäin tasojen kautta lopullisesti
tietokoneisiin ja tietokoneohjelmiin. Ongelmana on edelleen ihmisten erilaiset käsitykset
(strategiasta).
Näin olemme siis eri vaiheiden jälkeen todistelleet, että strategiassa on otettava huomioon
kokonaisuus ja osat. Nyt on syytä tarkastella toista lähdettä, jossa on todettu suora yhteys
liiketoiminnan tavoitteiden ja strategian kautta yhteys tietojärjestelmän vaatimuksiin, ja tästä
voimme esittää seuraavan kuvan.
(liike)toiminnan
tavoitteet
4321
4322
4323
4324
4325
4326
4327
4328
4329
4330
4331
4332
4333
4334
4335
ulkoiset
vaatimukset
strategiat / toimintaperiaatteet
MITEN
MIKS I
liiketoimintasäännöt
tietojärjestelmän suunnittelu
Kuva: Liiketoimintasäännöt ovat lähimpänä tietojärjestelmää,
(Gustas, Bubenko & Wangler (1996) perusteella suomennettuna).
Gustas, Bubenko & Wangler (1996) esittävät kuinka vaatimusten mallintaminen on vaativa osuus
tietojärjestelmän kehittämisessä. Aikaisemmin olemme viitanneet, kuinka vaatimus voi tarkoittaa
lähes mitä tahansa, ja tämä liittyy jälleen kerran kokonaisvaltaisen näkökulman hallintaan. Kun
edellä osoitimme, että strategiasta voi olla erilaisia käsityksiä, niin tämä liittyy myös vaatimusten
kuvaukseen. Gustas, Bubenko & Wangler (1996) päätyvät siihen, että liiketoimintasäännöt
tallentavat tavoitteiden semantiikan, ja tavoitteet ovat tärkeitä seuraavista syistä:
1) Tavoitteet voivat innostaa vaatimusten täydellisyyteen ja voivat auttaa vaatimusten
ylimäärittelyn estämisessä.
4336
4337
4338
4339
4340
4341
4342
4343
4344
4345
4346
4347
127 / 374
2) Tavoitteet oikeuttavat ja selittävät vaatimusten komponenttien läsnäolon, vaikka ne
eivät olisi tietojärjestelmän käyttäjien ymmärtämiä, kun vaatimukset erotellaan
toisistaan.
3) Tavoitteita voidaan käyttää ymmärtämään toimijoiden vastuuta, eli tällöin voidaan
antaa tehtäviä toimintoja järjestelmän toimijoille.
4) Tavoitteiden rakenne tarjoaa peruselementtejä ristiriitojen havaitsemiseen ja
sovitteluun, kun ristiriitoja tulee esiin erilaisista näkökulmista. Tavoitteet johtavat
vaatimusten integrointiin.
Vaatimustenhallintaan liittyy kolme dimensiota, eli ymmärrys, esittäminen ja sopimus, ja
tavoitteiden hallinta auttaa näissä kaikissa dimensioissa. Tämän esityksen kannalta seuraava
johtopäätös on oleellinen: liiketoimintasäännöt ovat vaatimuksien yksityiskohtainen kuvaustapa,
jolla tietojärjestelmää käyttävät ihmiset ja tietojärjestelmää kehittävät ihmiset voivat päästä
lähimmäksi yhteistä käsitystä tietojärjestelmän toiminnasta. Gustas, Bubenko & Wangler (1996)
sekä Bubenko & Kirikova (1995) esittelevät hyvin laajasti Enterprise Modelling -lähestymistavan,
jota voi pitää Jahnukaisen (1970) esittämällä tavalla keinona järjestää tarkastelukulmat
systemaattisella tavalla. Enterprise Modelling -lähestymistavassa voidaan erottaa seuraavat
tarkastelukulmat:
– tavoitteet (the Objective sub-model)
– käsitteet (the Concepts sub-model)
– toimijat (the Actors sub-model)
– toiminnat ja käyttö (the Activities and Usage sub-model).
Lisäksi Enterprise Modelling -lähestymistapa esittelee tietojärjestelmän vaatimuksia, joita voidaan
pitää toiminnallisina ja ei- toiminnallisina. Lopputuloksena on kaikkien edellisten huomioinnista
tietojärjestelmän malli (Information System sub-model).
Strategian heijastuminen käsitysten ja liiketoimintasääntöjen kautta lopulta tietojärjestelmän
vaatimuksiin oli yksi edellä havaittu kohta. Lisäksi aikaisemmin otimme esille, että Davenportin
(2005) esityksessä viitattiin prosessimalleihin, minkä lisäksi Warehamin & Gerritsin (1999)
esityksessä viitattiin parhaiden käytäntöjen siirtämiseen ja sen mahdollisuuteen tai
mahdottomuuteen. Näiden pohjalta jätimme prossien mallintamisen sivuun myöhempää käsittelyä
varten. Nyt käsittelemme seuraavaksi prosesseja erityisesti, koska ne toistuivat aikaisemmin
monessa kohdin, ja liittyvät myös strategiaan.
4348
4349
4350
4351
4352
4353
4354
4355
4356
4357
4358
4359
4360
4361
4362
4363
4364
4365
4366
4367
4368
4369
4370
4371
4372
4373
4374
4375
4376
4377
4378
4379
4380
4381
155.1. Tasorakenteista
4382
Mutta miten prosessit heijastuvat lopulta laajaan järjestelmään? Dietz (1999) esittää
tasorakennelman, joka on mielenkiintoinen ja vaatii selventämistä. Ylimmällä olennaisella
(Essential) tasolla tarkastellaan toimenpiteitä, jossa luvataan, tarkastellaan ja pyydetään
toimenpiteitä. Informatiivisella (Informational) tasolla luodaan, kerätään ja esitetään olennaisen
(essential) tason vaatimaa informaatiota. Dokumenttin (Documental) tasolla kerätään, jaetaan,
kopioidaan ja tuhotaan dokumentteja, joissa on ollut tietoa olennaiset (essential) tason
toimenpiteistä. Eli näin voimme esittää tasorakennelman seuraavassa kuvassa, jossa huomioitavaa
on, että nuolet menevät ylhäältä alaspäin. Varsinaisesti tässä ei ole uutta aikaisempaa esitettyyn,
koska Gustas, Bubenko ja Wangler (1996) sekä Bubenko ja Kirikova 1995 toteavat, että
vaatimukset on johdettavissa toiminnan tavoitteiden ja strategian kautta.
4383
4384
4385
4386
4387
4388
4389
4390
4391
4392
4393
128 / 374
per-forma
(olennainen)
essential
sosiaalinen toimija
(social actor)
Liiketoimintaprosessi
(Business
Process)
in-forma
informatiivinen
(informational)
rationaalinen
toimija
(rational actor)
Tietojärjestelmä
(Information
System)
forma
dokumentti
(documental)
muodollinen
toimija
(formal actor)
ICT-rakenne
(ICT
Infrastructure)
Kuva: Toiminnan, informaation ja dokumenttien taso
(perustuu Dietz 1999, vapaasti suomennettuna).
Lamb & Kling 51 (2003) laativat uuden sosiaalisen toimijan mallin, joka on tarkoitettu korvaamaan
käyttäjäkäsitteen. He käyvät kirjallisuudesta läpi artikkeleita, jotka kritisoivat käyttäjä-käsitettä
kapeudesta. Sosiaalisen toimijan malli (Lamb & Kling 2003) on muodostettu neljän piirteen tai
dimension varaan: yhteydet, ympäristöt, interaktiot ja identiteetit. Tärkeä huomio tällöin sosiaalisen
toimijan käsitteessä on, että ihmistä sosiaalisena toimijana ei käsitetä yksiulotteisesti käyttäjänä,
vaan hyvin monimutkaisena kokonaisuutena. Tällöin on hyvä huomioida tähän esitykseen, että
sosiaalisen toimijan monimuotoisuus vaikuttaa liiketoimintaprosesseihin.
Toisaalta voimme kritisoida, että Dietzin (1999) malli on liian yksinkertainen. Näin itse asiassa
onkin, ja esimerkiksi Strnadl (2006) viittaa aikaisempiin lähteisiin, joissa on esitetty
hienojakoisempia malleja. Toisaalta näiden hienojakoisten mallien kohdalla tulee ongelmaksi se,
että ihmisen voi olla vaikea yhtä aikaa hallita koko mallia. Strnadl (2006) itse ehdottaa nelitasoista
mallia, jossa on seuraavat tasot: prosessi (process), informaatio (information), palvelut (services) ja
teknologian integrointi (tecnology integration). Lisäksi Strnadlin (2006) mallissa on hyvin lyhyesti
viitattu itse teknologian tasoon, mutta se on tosiaan melko lailla ohitettu hänen esityksessään.
Edellä olevan perusteella teemme oman esityksen, joka voisi perustua esimerkin vuoksi neljään
tasoon. Seuraavassa ylin taso on prosessi, jonka sosiaalinen toimija toteuttaa, ja alimpana tasona on
tietokone fyysisenä laitteensa sisältäen tietokoneen toimintaan ohjaavan tietokoneohjelman. Kaksi
välissä olevaa tasoa on merkitty yksinkertaisesti viivoilla. Voimme todeta, että tässä tilanteessa
jokaiselle prosessille olisi oma tietokoneohjelma, joka olisi johdettavissa eri tasojen kautta
tietokoneohjelman vaatimuksiksi, josta lopulta voisi toteuttaa järjestelmän ominaisuudet.
Prosessien mallintaminen ei ole mikään uusi keksintö, mutta mallintamisen arvosta voi olla
monenlaisia mielipiteitä. Scheer ja Haberman (2000) kuitenkin esittävät, että ilman prosessien
mallintamista laajaan järjestelmään liittyvä suunnittelu voi olla hankalaa. Okrent ja Vokurka (2004)
tuovat kuitenkin tärkeän näkökulman: onko kyseessä prosessit sellaisena kuin ne ovat nyt (as-is) vai
sellaisena kuin ne pitäisi olla tulevaisuudessa (to-be). Jos prosessien mallintamista pidetään yhtenä
osana strategian mallintamista laajaan järjestelmään, niin tässäkin tulee yksi aihe päätettäväksi:
onko kyseessä nykyinen strategia, tuleva strategia vai jokin muu strategia.
51 Lamb ja Kling (2003) osoittavat erittäin tärkeän aiheen, vaikka artikkelia arvioidessa (Rannila, Hälinen ja Koponen
2004) havaittiinkin käsitteellistä heikkoutta, puutteita erityisesti lähdeviitteiden käytössä, puutteita lähteiden
oikeellisuudessa sekä erityisesti alaviitteiden hyvin sekavaa käyttöä. Tällä perusteella kehotamme erityiseen
huolellisuuteen lähdeviitteiden kirjaamisessa ja tarkkaavaisuuteen alaviitteiden käytössä.
4394
4395
4396
4397
4398
4399
4400
4401
4402
4403
4404
4405
4406
4407
4408
4409
4410
4411
4412
4413
4414
4415
4416
4417
4418
4419
4420
4421
4422
4423
4424
4425
4426
4427
129 / 374
Prosessi 1
Prosessi 2
Prosessi 3
Prosessi 4
Kuva: Prosessien heijastuminen suoraan eri tasojen
kautta tietokoneisiin ja tietokoneohjelmiin.
Tämän pohjalta voimme Strnadlin (2006) esityksen perusteella voimme todeta, että ajan kuluessa
prosessit ja prosessien alaisuudessa oleva tekniikka voi vanhentua, eli toisin sanoen strategiat
muuttuvat vaikuttaen prosesseihin ja lopulta tietokoneisiin sekä tietokoneohjelmiin. Lisäksi on hyvä
ottaa huomioon, että yrityksen kahdeksan päätoiminnan (Järvinen 1985, 2003) mukaisesti eri
toiminnat voivat tarvita samasta aiheesta erilaista tietoa, jolloin syntyy tarve yhdistellä
tietokoneiden ja tietokoneohjelmien toimintaa eri tavoilla. Lisäksi voimme todeta, että yrityksessä
ihmiset (sosiaaliset toimijat) voivat vaihtua, ja tulee uutta tietoa muuttamaan datan tulkintaa. Näin
ollen voi olla, että loppujen lopuksi alimmalla tietokoneiden ja tietokoneohjelmien tasolla on
mahdollisesti melkoinen kokoelma erilaisia yhdistelmiä, mitä voimme kuvata seuraavalla kuvalla.
Prosessi 1
Prosessi 2
4428
4429
4430
4431
4432
4433
4434
4435
4436
4437
4438
4439
4440
4441
Prosessi 4
Kuva: Prosessien heijastuminen epäsuorasti eri tasojen kautta tietokoneisiin ja
tietokoneohjelmiin, kun alkuperäinen tilanne on muuttunut ajassa.
Varsinaisesti edellisen kuvan esityksessä ei ole mitään uutta, ja monelle käytännön toimijalle on
4442
4443
4444
4445
4446
130 / 374
varmasti tuttua, kuinka ajan kuluessa on ylläpidettävä ja yhdistettävä erilaisia järjestelmiä, jotka on
tehty eri vaatimuksilla, eri aikoina, eri tekniikoilla, eri henkilöillä, eri tietokoneelle, eri yritykselle,
jne. Yhtenä tämän ongelman ratkaisuksi on esitetty, että yrityksessä otetaan käyttöön ERPjärjestelmä, joka korvaa aikaisemman monimutkaisuuden yksinkertaisuudella. Lisäksi voimme
todeta, että järjestelmien integroinnin ongelmien ratkaisun avuksi on käytännönläheisiä oppaita,
esim. Tähtinen (2005).
Edellä mainittu prosessien heijastuminen eri tavoin lopulta tietokoneisiin ja tietokoneohjelmiin on
tietysti mielenkiintoista, mutta ei välttämättä ole tuonut mitään uutta aikaisempiin esityksiin. Tämän
vuoksi palautamme mieleen Rivkinin (2000) esityksen strategian tiukasta yhteenliittymisestä tai
strategian modulaarisuudesta. Kun edellä on osoitettu, että prosessit heijastuvat, niin myös strategiat
heijastuvat vastaavalla tavalla prosesseihin ja siitä eteenpäin tasojen kautta lopullisesti
tietokoneisiin ja tietokoneohjelmiin. Ongelmana on edelleen ihmisten erilaiset käsitykset
(strategiasta).
155.2. Strategian modulaarisuudesta
Nyt joudumme tyytymään vain teoreettiseen tutkimukseen, koska käytössämme ei ole useamman
yrityksen strategiaa tietojärjestelmän vaatimuksiksi heijastettuna rinnakkain verrattavaksi
esimerkiksi edellä mainitulla MiHOS-järjestelmällä (Mohamed, Ruhe & Eberlein 2007) esitettynä.
Rivkin (2000) ei ota kantaa, miten strategia voisi olla yhteen liittynyt tai modulaarinen, jolloin
joudumme kehittämään itse nämä kuvaustavat, ja seuraavassa kuvassa on muutama erilainen
strategia esitettynä. Voimme luonnehtia näitä strategioita lyhyesti.
1. Ensimmäinen strategia on sellainen, jossa kaikki osat ovat täydessä
vuorovaikutuksessa toistensa kanssa, jolloin kokonaisuus olisi Rivkinin (2000)
esittämällä tavalla hyvin integroitu strategia.
2. Toisessa strategiassa on yksi keskus, johon kaikki muut strategian osat ovat
liittyneet.
Nyt voi todeta kriittisesti, että eihän strategioiden 1 ja 2 esittämisessä ole mitään uutta. Esimerkiksi
jo Kostamo (1965) ja Aron (1974) ovat esitelleet integroidun tai keskusyksikköön perustuvan
systeemin periaatteita. Kummassakin strategissa on omat riskinsä, kuten Rivkin (2000) pohtii.
Täysin integroitu strategia voi olla vaikea kopioida, mutta se voi johtaa yrityksen liikkumattomaan
tilaan. Toisaalta keskusyksikköön perustuva modulaarinen strategia voisi olla helppo kopioida
moduuli kerrallaan, ja keskuksena oleva osa voi olla haavoittuvainen.
Tähän toteamme, että voisimme pitää strategioita 1 ja 2 eräänlaisina ääripäinä,jolloin muut strategia
ovat näiden yhdistelmiä. Tästä pääsemmekin teoreettisesti mahdollisiin strategioihin (3-5).
3. Tässä on ideana, että yhteyskeskuksia on muutama, ja ne ovat yhteydessä yhteen
keskitettyyn yhteyskeskukseen. Tällöin voitaisiin estää joitakin riskejä täydestä
keskittymisestä. Kun kuviota 3 tarkastelee, niin se on toisin sanoen hierarkkinen
strategia.
4. Kuviossa 4 on keskusyksikkö, joka on yhdistetty muutamaan pienempään pääosaan,
joka taas jakaantuu vielä pienempiin toisiinsa verkottuneisiin alaosiin.
5. Lopuksi on kuviossa 5 voidaan todeta, että muutama pienempi pääosa on verkotettu
toisiinsa, mutta ei kuitenkaan yhden keskusyksikön kautta, vaan verkottamalla
muutama pääosan yksi yksikkö keskenään ja nämä yksiköt ovat taas kukin verkotettu
omassa pääosassaan.
4447
4448
4449
4450
4451
4452
4453
4454
4455
4456
4457
4458
4459
4460
4461
4462
4463
4464
4465
4466
4467
4468
4469
4470
4471
4472
4473
4474
4475
4476
4477
4478
4479
4480
4481
4482
4483
4484
4485
4486
4487
4488
4489
4490
4491
4492
4493
4494
4495
131 / 374
4496
1
3
2
4
5
Kuva: Erilaisia teoreettisesti kuvattuja strategian mahdollisuuksia.
Edelleen voi kriittisesti todeta, että edellisessä kuvassa on kuvattu vain muutama yksinkertainen
systeemimalli, ja sillä ei ole mitään tekemistä strategian kanssa. Juuri näin onkin, jos strategiaa
ajattelee yhtenä systeeminä. Kun strategiaa ei voi käsin kosketella, voimme todeta sen olevan
käsitteellinen systeemi, jota voi kuvata jollain kuvauksella. Tästä pääsemme seuraavaan ongelmaan,
kun palautamme mieleen aikaisemman kohdan ihmisen ja tietokoneen liittymisestä (Leppänen,
Järvinen & Kerola 1978) toisiinsa, eli kahden erilaisen systeemin liittämistä. Nyt voimme todeta,
että tällöin strategiasysteemin sekä tietokoneen ja tietokoneohjelman muodostaman systeemin
yhdistäminen toisiinsa on oma haasteensa. Nyt olemme vielä yksinkertaistaneet mallia, kun
poistimme pari kerrosta, mm. prosessit.
Kun nyt monimutkaistamme mallia, ja otamme vielä huomioon, että esimerkiksi prosessit voidaan
järjestää omaksi systeemikseen, jota voidaan kuvata, niin saamme itse asiassa kolmen tai useamman
systeemin liittämisen toisiinsa. Tämän jälkeen voimme esittää erilaisia yhdistelmiä:
– kolme tasoa, esim. 1-1-1, 1-1-2, 1-2-1, 1-2-2, 2-2-2, 1-1-3, 1-3-1, jne.
– neljä tasoa, esim. 1-1-1-1, 1-1-1-2, 1-1-2-1, 1-2-1-1, 2-1-1-1, 1-1-2-2, jne.
– viisi tasoa, esim. 1-1-1-1-1, 1-1-1-1-2, 1-1-1-2-1, 1-2-1-1-1, 2-1-1-1-1, jne.
– jne.
155.3. Strategista (konsultti)höpinää?
4497
4498
4499
4500
4501
4502
4503
4504
4505
4506
4507
4508
4509
4510
4511
4512
4513
4514
4515
4516
4517
4518
4519
132 / 374
Tässä kohtaa voi kriittisesti todeta, että tämä on strategista (konsultti)höpinää strategiasta. Tässä
kohtaa on hyvä laajan (yritys)järjestelmän tekemistä täysin alusta asti aivan uutena järjestelmänä
toimintakokonaisuuden omana työnä tai ostettuna työnä. Sledgianowski, Tafti & Kierstead (2008)
ovat esitelleet tapauksen, jossa pienehkö yritys teetti itselleen alihankintana itselleen täysin oman
yritysjärjestelmän. Tässä kohtaa on hyvä todeta, että kaksi yritystä kohtasi, ja niiden oli sovitettava
yhteen toimintaansa. Lopputulos oli jokseenkin onnistunut – ainakin tarkasteluhetkellä.
Oleellista tälle esitykselle on, että tapauksen (Sledgianowski, Tafti & Kierstead 2008) kohteessa
voitiin todeta, että strategia oli melko selvä ja ehkä yksinkertaiselta vaikuttava. Mutta oleellista on,
että valmiit järjestelmät eivät pystyneet taipumaan tähän yksinkertaiselta vaikuttaneeseen
strategiaan. Tämän perusteella voi todeta, että Olsen & Sætre (2007) osoittivat saman tekijän, eli
valmiiden (laajojen) järjestelmien soveltuvan huonosti hyvin erikoistuneille yrityksille (niche).
155.4. Kahden strategian kohtaamisesta
Edellä olemme siis viitanneet lyhyesti yhteisöihin (tekijä, kohde, väline, säännöt, työnjako, yhteisö)
ja vähitellen pohtineet tietokoneen käytöstä aiheutuvaan yleisen työnjaon ja työnkehittämisen
ongelmiin. Lopulta päädyimme siihen, että yrityksen (tai yhteisön) ulkopuolelta hankittavan
järjestelmän hankinnassa on erilaisia ongelmia, myös ryhmätyönä tehtävässä valinnassa.
Kun kuitenkin vedämme yhteen edellä mainittua, niin voimme todeta, että varsinaisesti järjestelmä
on siis ulkopuolisen yrityksen (tai yhteisön) rakentama. Tällöin voidaan vetää johtopäätös, että
järjestelmä on siis tämän toisen yrityksen (tai yhteisön) kohde ja siis valitsen yrityksen (tai
yhteisön) väline.
Mutta tästä seuraavasta herää kysymys, joka johtuu siitä, että sekä valitsevalla että tarjoavalla
yrityksellä (tai yhteisöllä) omat lainalaisuutensa. Miten siis kahden erilaisen strategian
kohtaamisesta kohtaa?
Nyt tilanteen tekee vielä mielenkiintoiseksi se, että tietokoneen ohjelma ei siis ole ole perinteinen
työkalu, jonka voisi välittää toiselta toiselle, kuten Engeströmin ja Adam Smithin viittamassa
työnjaossa ja kohteiden välittämisessä on kyse. Koska tietokoneen ohjelma pystyy edellä viitatulla
tavalla suorittamaan prosesseja, ei se ole ns. eloton esine, vaan pieni tai isompi systeemi, joiden
luokituksesta voi olla erilaisia käsityksiä.
Mutta kuka määrää, millaisia prosesseja tietokoneen ohjelma suorittaa? Kun tässä olemme
viitanneet siihen, että kyseessä on valmiin järjestelmän valinta, niin ilmeisesti suoritettavien
prosessien mahdollisuudet ovat valmiina valittavassa järjestelmässä, ja prosessien suorittaminen
järjestelmän avulla on mahdollista, kun järjestelmä otetaan käyttöön.
Mutta olisiko kahden organisaation kohtaaminen käytännössä niin yksinkertaista? Mutta mitä
tapahtuu, kun kaksi organisaatiota kohtaa erilaisilla strategioilla? Aikaisemmin viittasimme kuinka
Nettle & Dunbar (1997) toteavat, että erotteleva merkki voi olla myös fyysinen luomus, eikä
pelkästään kielellinen tekijä. Tällöin voidaan todeta, että kahdella organisaatiolla voi olla siis
erotteleva merkki. Voisiko tietojärjestelmä olla tällainen erotteleva merkki? Mikään ei aikaisemmin
viitatun tavoin estä ajattelemasta näin. Jos tällä tavalla ajattelee, niin tarjottava tietojärjestelmä on
tarjoavan organisaation erotteleva merkki. Kun tätä taas ajattelee käytännön elämään, niin monesti
puhutaan markkinoinnista, jolla pyritään erottautumaan kilpailevista yrityksistä, eli korostetaan
erottelevaa merkkiä.
4520
4521
4522
4523
4524
4525
4526
4527
4528
4529
4530
4531
4532
4533
4534
4535
4536
4537
4538
4539
4540
4541
4542
4543
4544
4545
4546
4547
4548
4549
4550
4551
4552
4553
4554
4555
4556
4557
4558
4559
4560
4561
4562
4563
4564
4565
4566
4567
4568
133 / 374
Mutta miten on siis laajan järjestelmän, esim. ERP-järjestelmän, hankinnan suhteen? Kun edellä on
todettu, että tietokoneella oleva ohjelma mahdollistaa prosessien suorittamisen, niin kenen
määräämiä nämä prosessit ovat? Kun kyseessä on siis ulkopuolelta hankittava järjestelmä, niin
tällöin joku muu, eli tarjoava organisaatio, on siis määrännyt järjestelmän mahdollistava prosessit.
Toisaalta on monessa yhteydessä todetta, että prosessit lopulta heijastelevat yhteisön sääntöjä ja
muita tekijöitä, jotka ovat seurausta työnjaosta.
Eli siis päädyimme siihen, että tietokoneen ohjelman mahdollistamat prosessit ovat ulkopuolelta
määrättyjä ja heijastelevat järjestelmää tarjoavan organisaation ajatuksia.
Voimme palauttaa uudelleen mieliin Rivkinin (2000) esityksen strategian tiukasta
yhteenliittymisestä tai strategian modulaarisuudesta. Tällöin herää kysymys, että voiko toinen
ulkopuolinen organisaatio tuntea toisen organisaation strategian niin hyvin kuin kuin voisi olettaa.
Kuten Rivkinin (2000) esittämät simulaatiot osoittavat, niin tehtävien päätöksien määrä voi
lähennellä hyvin laajoja määriä.
Jos otamme huomioon todellakin Rivkinin (2000) esityksen päätöksien määrästä, niin tällöin herää
kysymys, että voiko kaikkien näiden päätöksien määrää ja tietosisältöä pitää yllä yhtä aikaa
järjestelmän valintatilanteessa tai kehittämistilanteessa ottaen huomioon ihmisen henkiset kyvyt ja
aikaisemmin viitatulla tavalla näiden vaihtelevuus ja rajallisuus. Tästä voi esittää erilaisia taulukoita
perustuen strategian mukaisiin päätöksiin jossain yhteydessä.
Taulukko: Päätöksien määrä ja niiden suhde järjestelmän ominaisuuksiin
Päätöksien määrä
Järjestelmän ominaisuuksien määrä?
1
1 vai 1*X
10
10 vai 10*X
100
100 vai 100*X
1000
1000 vai 1000*X
10000
10000 vai 10000*X
1000000
1000000 vai 1000000*X
Nyt voi pohtia onko mikä on ominaisuuksien määrä (X) kutakin oleellista päätöstä kohtaan: 1, 2, 3
vai jotain muuta. Tällöin on otettava vielä huomioon, että verrattavia järjestelmiä voi olla useampi,
jolloin verrattavien ominaisuuksien (vielä kerrottuna Y) määrä lisääntyy entisestään. Kun vielä
lisäksi otetaan huomioon, että järjestelmää hankkiva organisaatio voi olla laaja, niin tämä voi lisätä
vielä vaadittavia ominaisuuksia (vielä kerrottuna Z?) järjestelmälle.
Tämän perusteella voisi varovaisesti esittää muutaman esimerkin:
– 1000 päätöstä, ominaisuuksien määrä 1/päätös, kolme toimittajaehdokasta, yhteensä
3000 yksikköä läpikäytäväksi
– 1000 päätöstä, ominaisuuksien määrä 2/päätös, kolme toimittajaehdokasta, yhteensä
6000 yksikköä läpikäytäväksi
– 10000 päätöstä, ominaisuuksien määrä 2/päätös, kolme toimittajaehdokasta, yhteensä
60000 yksikköä läpikäytäväksi
– 1000000 päätöstä, ominaisuuksien määrä 1/päätös, kolme toimittajaehdokasta, yhteensä
3000000 yksikköä läpikäytäväksi
4569
4570
4571
4572
4573
4574
4575
4576
4577
4578
4579
4580
4581
4582
4583
4584
4585
4586
4587
4588
4589
4590
4591
4592
4593
4594
4595
4596
4597
4598
4599
4600
4601
4602
4603
4604
4605
4606
4607
4608
134 / 374
–
1000000 päätöstä, ominaisuuksien määrä 3/päätös, kolme toimittajaehdokasta, yhteensä
9000000 yksikköä läpikäytäväksi
Tämän perusteella voidaan pohtia ihmisen käsittelykykyä uudemman kerran ja pohtia, että voiko
hyvin laajan järjestelmän, kuten ERP-järjestelmä, valinta perustua kaikkien tarvittavien yksiköiden
läpikäymiseen. Edellä on viitattu ryhmätyön ongelmiin tehdessä valintapäätöstä, jolloin
päätöksentekokyky ryhmällä voi olla hyvinkin tehoton huonoimmassa tapauksessa.
Kun edelleen pidämme mielessä Rivkinin (2000) huomiot strategian vaatimien päätösten määrästä,
niin voidaan mielestäni esittää kysymys, millaiseen rationaalisuustekijöihin tällöin perustuu laajan
tietojärjestelmän, kuten ERP-järjestelmä, tehtävä päätös. Jos ominaisuuksia on hyvin paljon, niin
tällöin voi esittää hyvin perustellun kysymyksen päätöksentekojärjestelmän tukkeutumisesta.
Kun otetaan huomioon, että esimerkiksi ERP-järjestelmien tapauksessa kyseessä on
tietokoneohjelma, niin niihin pätevät tietyt lainalaisuudet. Yksi kuuluisimmista esityksistä on ns.
Conwayn laki, jolloin ohjelmisto heijastelisi sitä organisaatiorakennetta, joka on ohjelmiston
laatimishetkellä. Tätä esitystä voi kritisoida vertaisarvioinnin yms. puutteista. Aihetta on kuitenkin
pohdittu myöhemminkin (Herbsleb & Grinter 1999), mutta esitystä voi kritisoida sen
ilmestymisestä vähempiarvoisessa julkaisussa. Nämä kuitenkin johtavat meidät tietokoneohjelman
modulaarisuuden pohtimiseen; esim. Parnas (1972) esittää, että tietokoneohjelman moduulien
suunnittelu ei pitäisi perustua prosessien kuvaamiseen.
Edellä pohdituista tasorakenteista päätyen strategioista kohti tietokoneita ja tietokoneohjelmia
voimme päätyä siihen, että loppujen lopuksi kaksi modulaarisuutta kohtaa. Tietokoneohjelman
toteutettu modulaarisuus ja strategian modulaarisuus kohtaavat. Mutta mitä todella tapahtuu, kun
laajan järjestelmän, kuten ERP-järjestelmä, valinnassa kaksi strategiaa kohtaa? Mitä jos
modulaarinen kohtaa yhteenliittyneen, tai osa-modulaarinen yhteenliittyneen, täysin keskitetty
täysin modulaarisen, jne.? Onko tällainen pohdinta täysin hyödytöntä?
155.5. Strategian hajoamisesta kohdealueille
Edellä pohdimme strategiaan liittyvien erilaisten päätösten määrää, jotka olivat yhden ja yhdeksän
miljoonan välillä esimerkinomaisesti. Tämän jälkeen pohdimme modulaarisuutta ja kokonaisuuden
jakamista moduuleihin. Mutta mikä on määrä yksiköitä, jonka ihminen pystyy jollain tavalla
hallitsemaan. Yksi viitatuimmista ja jo urbaanin legendan aseman saavuttanut esitys on Miller
(1956), jolloin hallittavissa oleva määrä olisi 7±2, mutta meidän on syytä suhtautua urbaaneihin
legendoihin hyvin kriittisesti, esim. Magnussen ym. (2006).
Nykyaikainen muistitutkimus on edennyt ensimmäisen muistiongelmaisen potilaan kuvauksesta
erilaisten testien kautta eteenpäin. Keskeinen 52 artikkeli on Squire (1992), joka toteaa
hippokampuksen (yksi aivojen osa) merkityksestä deklaratiiviselle, eli selittävälle, muistille.
Ihmisen muisti voidaan jakaa kahteen osaan:
1. selittävä muisti (declarative)
2. ei-selittävä muisti (nondeclarative).
Selittävän muistin voi jakaa kahteen osaan:
1.a. semanttinen (semantic, ehkäpä merkityksiä antava)
1.b. episodinen (episodic, ehkäpä tapahtumakokonaisuus)
52 ISI Web of Knowledge antoi 1976 viittausta (16.11.2007)
4609
4610
4611
4612
4613
4614
4615
4616
4617
4618
4619
4620
4621
4622
4623
4624
4625
4626
4627
4628
4629
4630
4631
4632
4633
4634
4635
4636
4637
4638
4639
4640
4641
4642
4643
4644
4645
4646
4647
4648
4649
4650
4651
4652
4653
4654
4655
4656
135 / 374
Semanttisen muistin ansiosta muistamme tosiasiat (facts) ja episodisen muistin ansiosta erilaisia
tapahtumia (events).
Ei-selittävän muistin voi jakaa seuraaviin osiin:
2.a. taidot (skills)
2.b. esikäsittely (priming)
2.c. sijoittelu (disposition)
2.d. ei-assosiatiivinen (non-associative, ehkä ”ei mielleyhtymiin perustuva”)
Taidot voi jakaa edelleen motorisiin (liikkuva), hahmottaviin (perceptual), tiedollisiin (cognitive),
joista seuraa sopeutumisaste (adaption level). Esikäsittelyn voi jakaa edelleen hahmottaviin
(perceptual) ja merkityksiä antaviin (semantic), mistä seuraa vaihtelut harkinnassa (judgement) ja
tärkeysjärjestyksissä (preferences). Sijoittelun voi todeta olevan yksinkertaista (perinteistä)
ehdollistamista (simple classical conditioning), mistä seuraa (välineellinen) ehdollistuminen
(operant conditioning). Ei-assosiatiivisen voi jakaa tottumiseen (habituation) ja tiedollistamiseen
(senzitisation).
Edellä kuvattu muistin tai tietämisen ominaisuuksien luokittelu on ehkä tuttua esimerkiksi
tietämyksenhallinnan kirjallisuudesta tai tietämyksen luokittelusta (esim. Cook & Brown 1999:
explicit+individual, tacit+individual, explicit+group, tacit+group). Mutta oleellista tässä on se, että
muistin ominaisuuksille voidaan antaa jotain fyysistä perustaa eikä vain yleistä pohdintaa. Squiren
(1992) esitys siis keskittyi erityisesti selittävään muistiin. Mutta olennaista tälle esitykselle on, että
hippokampus on 53 yksi osa siltaa selittävästä muistista kohti ei-selittävää muistia.
Kun otamme huomioon aikaisemmin esitetyn säätelijöiden (R ja G) kerrostuneisuuteen, niin
voimme havaita, että alimmat säätelijät (R) ovat kaikkein lähimpänä toimintaa, eli sisääntulevan
syötteen (D) käsittelyä lopulta ulosmenevää syötettä (E). Tässä huomioimme, että Brown ja Duguid
(1991) käyttävät hyväksi teknikkojen työtä koskevaa (viitaten aikaisempaan Orrin tutkimukseen)
etnografista tutkimusta osoittaakseen, miten yrityksen teknikkoja varten luomat käsikirjat,
koulutusohjelmat, organisaatiokartat ja toimien kuvaukset poikkeavat siitä, mitä teknikkojen työ
todellisuudessa on. Yhteenvetona voimme todeta, että teknikkojen työ ei ollut vedettävissä
yksiselitteisesti selittäviin käsikirjoihin, manuaaleihin, yms. Squiren (1992) esitykseen perustuen
voimme sanoa, että teknikoiden työstä oli siirtynyt paljon ainesta ei-selittävälle puolelle.
Mutta miten tämä liittyy strategiaan ja sen heijastumiseen lopulta tietokoneisiin ja
tietokoneohjelmiin? On kuitenkin huomioitava, että työnjaon seurauksena henkilöiden on selitettävä
työstään jotain, jolloin syntyy myös tarve viestintään. Näin muodoin voimme todeta, että ohjaavien
säätelijöiden ketjussa (G=>G=>G) on tarvetta selittää taas seuraavalle tasolle. Tästä pääsemme
selityksen määrään, eli selittävän muistin käyttöön, kun aikaisemmin totesimme eräänlaisen sillan
selittävän ja ei-selittävän muistin välillä. Kuvallisesti voimme kuvata tätä selittävän muistin ja eiselittävän muistin käytön suhdetta seuraavalla kuvalla.
53 Toivottavasti käsitin artikkelin sisällön oikein.
4657
4658
4659
4660
4661
4662
4663
4664
4665
4666
4667
4668
4669
4670
4671
4672
4673
4674
4675
4676
4677
4678
4679
4680
4681
4682
4683
4684
4685
4686
4687
4688
4689
4690
4691
4692
4693
4694
4695
4696
4697
136 / 374
SELITTÄVÄ
selityksen määrä
G
G
G
D
E
R
R
R
R
ei-selityksen määrä
EI-SELITTÄVÄ
Kuva: Selittävän työn määrän nousu ylöspäin ja ei-selittävän työn määrän nousu alaspäin.
Mutta mitä tapahtuu, kun ohjaavien säätelijöiden (G) määrää nostetaan? Tällöin voidaan siis todeta,
että osa ohjaavan säätelijän työstä perustuu siis alemman säätelijän selittävän muistin käyttöön
voidakseen kuvata ei-selittävän muistin sisältöä. Näin ollen ohjaavan säätelijän (G) työ perustuu siis
ohjattavan säätelijän (R) selitykseen.
Nyt voimme palata takaisin Millerin (1956) esityksen, jossa muistin hallittavissa oleva määrä olisi
7±2. Vaikka aikaisemmin kritisoimme tätä lukua, niin käytämme esimerkin vuoksi lukua 7.
Taulukko: Päätösmäärän jakaantuminen esimerkkinä olevan luvun 7 perusteella tasoiksi
Päätöksien
/7
/7
/7
/7
/7
/7
määrä
1
0.14
10
1.42
100
14.3
2.04
1000
142
20.28
2.88
10000
1428.57
204.81
29.26
4.18
1000000
142857.14
20408.16
2915.45
416.93
10000000
1428571.4
6 tasoa välissä
59.56
4698
4699
4700
4701
4702
4703
4704
4705
4706
4707
4708
4709
8.5
1.73
Edellä oli käsitelty strategiaa päätösmäärän (Rivkin 2000) perusteella, jolloin päätösmäärä voi
lähennellä miljoonia. Jos taas ajattelemme, että se on jaettava kulloinkin aina seitsemään yksikköön,
niin saamme tästä tasorakenteen, että lopullinen päätös (<7) voidaan tehdä.
4710
4711
4712
4713
4714
137 / 374
Nyt kriittinen lukija tietysti huomaa, että olemme johtaneet uudelleen yhden tunnetun
päätöksentekomenetelmän, eli AHP, perusteet. AHP-menetelmän yksi perusidea on ongelman
jakaminen hierarkkisesti osiin. Kun AHP-menetelmää on kritisoitu, niin on esitelty paranneltu
menetelmä, eli ANP, jota on myös tutkittu ohjelmiston valinnan yhteydessä, esim. Mulebeke &
Zheng (2006).
Mutta mikä on taas toisaalta yksittäisen jäsenen päätöksien määrä, kun sitä suhteutetaan
organisaation kokoon? Tästä voimme tehdä seuraavan taulukon.
Päätöksien
määrä
Taulukko: Päätöksien määrän jakautuminen
organisaation jäsenille päätösmäärän ja organisaation koon suhteen
/ 10 jäsentä / 20 jäsentä / 30 jäsentä / 50 jäsentä / 100
/ 150
jäsentä
jäsentä
1
0.1
0.05
0.03
0.02
0.01
0.006
10
1
0.5
0.33
0.2
0.1
0.067
100
10
5
3.33
2
1
0.67
1000
10
50
33.33
20
10
6.67
10000
1000
500
333.33
200
100
66.67
1000000
100000
50000
33333.33
20000
10000
6666.67
10000000
1000000
500000
333333.33
200000
100000
66666.67
Lisäksi on hyvä kiinnittää siihen huomiota, että aikaisemmissakin päätöksentekomenetelmissä on
kyllä mainittu käytettävä aika. Jos lähdetään siitä, että osa tehtävistä päätöksistä olisi tarpeellisia, ja
niiden selittäminen ei-selittävältä tasolta selittävälle tasolle vie aikaa. Nyt voisi kysyä, että mikä on
tarvittava aikayksikkö? Ensin pitää saada selville, millaisia päätöksiä tarvitaan alimmalla eiselittävällä tasolla, josta voidaan nousta vähitellen selittäviä tasoja pitkin ylöspäin. Paljonko tämä
vaatisi aikaa? Toiseksi voi esittää, että strategian muuttaminen ei-selittäväksi toiminnaksi vaatii
myös aikaa. Paljonko tämä vaatisi aikaa? Tästä tulemme siihen, että päätöksenteko voi kuormittua
tämän kaksisuuntaisuuden vuoksi, kun yritetään muuttaa ei-selittävää toimintaa selittäväksi ja
selittävää toimintaa ei-selittäväksi.
Nyt voimme keskittyä kahden edellisen taulukon sisältöön. Ensimmäiseksi voi kysyä mikä on
päätöksien määrä, minkä yksittäinen henkilö tekee työssään. 10, 100, 1000, 10000? Tämän voi
tämän jälkeen kertoa organisaatio jäsenten määrällä, esimerkkinä on ollut 10, 20, 30, 50, 100 ja 150
henkilön määrät. Toisaalta esitimme tasorakenteen, kun esimerkkinä oli mahdollisuus käsitellä
seitsemään yksikköä kerralla. Nyt voimme esittää esimerkkivertailuja:
– jos strategia vaatii 10000 päätöstä, niin sen selittämisen oltava nelitasoinen ja 150
henkilön organisaatiossa se vaatisi 66.67 päätöstä kultakin organisaation jäseneltä
– jos strategia vaatii 1000000 päätöstä, niin sen selittämisen on oltava kuusitasoinen ja 150
henkilön organisaatiossa se vaatisi 6666.67 päätöstä kultakin organisaation jäseneltä
Edellä olevan voi vaikutta turhalta pyöritykseltä, mutta aikaisemmin olemme viitanneet siihen, että
organisaation strategian toteuttamisen päätöksien määrää ei ole määritelty mitenkään optimaalisesti
ja on vain arvailuja tarvittavien päätöksien määrästä ja niiden suhteista. Lisäksi aikaisemmat
päätöksentekomenetelmät huomioiden, esim. AHP ja ANP, voimme todeta niiden käytön vaativan
oman aikansa.
4715
4716
4717
4718
4719
4720
4721
4722
4723
4724
4725
4726
4727
4728
4729
4730
4731
4732
4733
4734
4735
4736
4737
4738
4739
4740
4741
4742
4743
4744
4745
4746
4747
4748
4749
4750
4751
138 / 374
Kun edellä olemme esittäneet strategian selittämisen monitasoisuutta ja toisaalta kunkin yksittäisen
henkilön tekemien päätöksien määrää, niin tämän jälkeen voimme pohtia strategian mallintamisen
mahdollisuuksia järjestelmään. Kun erilaisia lukuja vertaa ja pohtii niiden toteutettavuutta
järjestelmässä, niin parhaimman yhdistelmän löytäminen voi olla vaikeaa. Erilaisilla lukujen
yhdistelmillä voi strategian monitasoisuuden ja tarvittavien päätösten määrällä huomioiden
selittävän ja ei-selittävän muistin rajoitteet voi tulla vastaan tilanne, jossa strategiaa ei enää
pystykään selittämään. Tätä ilmiötä kutsun strategian hajoamiseksi kohdealueille, koska strategian
mallintaminen järjestelmän kohteiden ominaisuuksiksi voi jäädä toteuttamatta kokonaan tai osittain
ja toisaalta mallintaminen voi onnistua myös täydellisesti.
Näin huomioimme siis strategian toteuttamisen päätösten muodostavan kunkin henkilön ympärille
tila, jonka sisällä henkilö voi tehdä jonkin määrän päätöksiä. Tätä ilmiötä kutsumme
päätöksentekoavaruudeksi, joka jokaisella henkilöllä on, ja tätä voimme kuvata seuraavalla kuvalla.
Kuva: Jokaisella henkilöllä on oma päätöksentekoavaruutensa.
Mutta voimmeko mallintaa oleellisten päätösten sisällön järjestelmään? Jos henkilöllä on oma
päätöksentekoavaruutensa, niin mitkä ovat päätöksentekoavaruuden päätöksiä, joiden sisältö tai
sisällön muuttuminen on mallinnettava järjestelmään – tarkasti ottaen järjestelmän ennalta
ohjelmoitujen ominaisuuksien valintoja. Toisaalta päätöksien määrän ja luonteen vuoksi strategia
edellä mainitulla tavalla hajoaa kohdealueille eikä sitä pystytä pitämään hallinnassa.
4752
4753
4754
4755
4756
4757
4758
4759
4760
4761
4762
4763
4764
4765
4766
4767
4768
4769
4770
4771
4772
4773
4774
4775
155.6. Kommunikaatiokuormasta
4776
Onko edellä mainittu strategian hajoaminen kohdealueille perusteltua? Tässä palaamme jälleen
vaatimustenhallintaan. Pohl (1997) esittelee, kuinka tietojärjestelmän mallintamisessa kohtaa neljä
maailmaa:
4777
4778
4779
4780
139 / 374
–
–
–
–
kohteen maailma (subject world)
käytön maailma (usage world)
järjestelmän maailma (system world)
järjestelmän kehittämisen maailma (development world).
Kun vaatimuksista lähdetään Pohlin (1997) esittämällä tavalla päättämään, niin tällöin on kyseessä
kolme dimensiota, kun päästään lopulliseen lopputulokseen. Kun vielä huomioidaan, että näillä
dimensiolla voi olla eri ääripäät, niin voimme rakentaa tästä seuraavan taulukon.
Taulukko: Tietojärjestelmän vaatimuksien dimensiot ja niiden ääripäät,
perustuen Pohl (1997)
ääripää
ääripää
4781
4782
4783
4784
4785
4786
4787
4788
4789
4790
4791
dimensiot
määrittely (specification)
epämääräinen (opaque)
täydellinen (complete)
esitys (representation)
epämuodollinen (informal)
muodollinen (formal)
yhteisymmärrys (agreement)
henkilökohtainen (personal)
yhteisnäkemys (common view)
Pohl (1997) esittää kuution, jonka sisällä vaatimuksien hallinta etenee näissä kolmessa dimensiossa.
Vaatimuksien hallinta alkaa kuution yhdestä nurkasta, jossa tilanne on kokonaisvaltaisesti yhdessä
ääripäässä (epämääräinen, epämuodollinen, henkilökohtainen) ja tämän jälkeen on hyvin
monivaiheinen epämääräinen vaihejako, joka voi olla täysin mielivaltainen. Tavoitteena on
kuitenkin päätyminen tilanteeseen, jossa ollaan lopulta tavoitellussa ääripäässä (täydellinen,
muodollinen, yhteisnäkemys).
On esitetty myös käsite kohdealueen tietämys (domain knowledge). Reich & Benbasat (2000) ovat
käyneet läpi miten liiketoiminnan ja informaatioteknologian tavoitteita voidaan yhdentää. Yksi
keskeisin lopputulos oli, että informaatioteknologian edustajien tietämys kohdealueesta auttoi
erittäin paljon liiketoiminnan ja informaatioteknologian tavoitteiden yhdentämisessä. Tästä aiheutui
kuitenkin merkittävä määrä kommunikaatiota liiketoiminnan ja informaatioteknologian edustajien
välillä, eikä tämä kommunikaatio kaikissa tapauksissa ollut niin tehokasta. Toisaalta Hunton &
Beeler (1997) toteavat aivan, että käyttäjien osallistuminen on tärkeää jonkin järjestelmän
onnistumiselle. Mielenkiintoinen on kuitenkin heidän (Hunton & Beeler 1997) aivan lopuksi
esittämä huomio, että on valittava tehokas osallistumisen tapa, jolloin käyttäjät kokevat
osallistuneensa järjestelmän kehittämiseen ja käyttöön. Tämänkin pohjalta voimme todeta, että
järjestelmän kehitys vaatii siis lisää kommunikaatiota.
Yleisesti ottaen kommunikaatiokuorma on havaittu ongelmaksi päätöksenteossa, minkä vuoksi on
esitetty erilaisia päätöksentekomenetelmiä, joiden avulla kommunikaatiota voidaan tehostaa.
Kommunikaatiokuorma syntyy, jos kaikki päätökset käsiteltäisiin samalla menetelmällä, koska
päätöksen luonteeseen kuuluu sen merkitys, laajuus ja vaikuttavuus. Lisäksi on esitelty erilaisia
tietokoneavusteisia menetelmiä päätöksenteon eri vaiheiden tehostamiseen, esim. Wedley & Field
(1984) oman aikansa katsauksena. Ongelmaksi tässä tulee, että millaisen päätöksentekomenetelmän
valitsisi kulloiseenkin tilanteeseen, esim. Vroom-Yetton ja Vroom-Jago -mallien testaaminen (Field
& Andrews 1998; Paul & Ebadi 1989).
155.7. Onko rationaalinen mahdollista laajan järjestelmän yhteydessä?
4792
4793
4794
4795
4796
4797
4798
4799
4800
4801
4802
4803
4804
4805
4806
4807
4808
4809
4810
4811
4812
4813
4814
4815
4816
4817
4818
4819
4820
4821
4822
140 / 374
Edellä olevan perusteella voi kysyä, että voiko laajan järjestelmän, kuten ERP-järjestelmä, valinnan
edes tehdä rationaalisesti, jos tehtävien päätösten määrä lähentelee miljoonia. Onko edes miljoona
päätöstä sitten edes mahdollista vai onko se lukujen pyörittämistä?
Toisaalta olemme pohtineet strategian ainutlaatuisuutta ja niihin liittyvien päätösten määrää. Jos
valitseva organisaatio on ainutlaatuinen, niin millaista järjestelmää tällaiselle organisaatiolle voi
tarjota?
Tässä vaiheessa on vaikea sanoa, koska tätä tehdessä vastaan ei ole tullut artikkelia, jossa olisi
pohdittu päätösten määrän suhdetta valintaan. Toisaalta on esitetty esimerkki apuvälineestä
(MiHOS: Mohamed, Ruhe & Eberlein 2007), jonka avulla päätöksien määrää voisi hallita, mutta
tällöinkin vastaan tulee arvotettavien ominaisuuksien määrä, jotta niihin verrattuna voidaan ajaa
ominaisuuksien vertailua. Mikä olisi tällöin oikea määrä: 100, 1000, 10000, 1000000?
Edellä olevasta lukujen suuruuden logiikasta herää kysymys, että onko rationaalisuus tai edes
sellaisen esittäminen mahdollista erittäin laajan järjestelmän, kuten ERP-järjestelmä, yhteydessä.
Jos oletetaan, että lukujen suuruuden logiikasta johtuu, että rationaalinen valinta ei olisikaan
mahdollista, niin tällöin herää kysymys valitsevan organisaation tekemästä valinnasta. Mitä silloin
valitaan? Edellä olevan kahden strategian kohtaamisesta voi todeta, että silloin valitaan kahden
strategian kohtaamisen käsittely jatkossa, vaikkakin se on tehty vain laajan järjestelmän, kuten
ERP-järjestelmä, valinnan muodossa.
Mutta mitä seuraa kahden strategian kohtaamisesta? Edellä olevasta kuvasta voisi päätellä, että
kaksi strategiaa kohtaisi tietojärjestelmän, kuten ERP-järjestelmä, valinnassa. Mutta mitä tämä
tarkoittaa käytännössä? Kun aikaisemmin olemme käyneet läpi ryhmien synnyn teoreettisia
perusteita sekä pohtineet työnjakoa (huomioiden Engeströmin malli), niin huomioimme tässä
erityisesti säännöt. Palautamme taas mieleen, että Lahti & Weinstein (2005) pohtivat, miten ryhmän
jäsenet sitoutuvat ryhmän moraalisiin normeihin. Kun taas huomioimme, että osa normeista siis
heijastuu (liiketoiminta)sääntöihin, jotka taas voidaan johtaa järjestelmän vaatimuksiksi ja edelleen
järjestelmän ominaisuuksiksi. Edellä kuitenkin esitimme epäilyn, että laajan järjestelmän valinta ei
ehkä perustu erityiseen rationaalisuuteen, vaan ehkä enemmän arvailuun, jolloin lopputuloksena oli
kahden strategiaan kohtaamisesta johtuva työskentely. Lahti & Weinstein (2005) kuitenkin pohtivat
normien muutosta ajassa, ja toteavat sen tapahtuvan hitaasti.
Mutta mitä tapahtuu, jos kahden organisaation strategian kohtaamisesta on seurauksena
normiristiriita, kun sääntöihin esitetään muutoksia tästä kohtaamisesta johtuen? Varsinaisesti emme
tätä ole käsitelleet, mutta esitämme, että siitä voi seurata siis normiristiriita.
Tämän pohjalta voimme pohtia jälleen laajaa järjestelmää. Kun otetaan huomioon, että nämä
järjestelmät ovat hyvin laajoja ja niitä pitäisi käyttää lähes kaikkialla organisaatiossa, niin tällä on
omat seurauksena. Kun kuitenkin esitimme huomiot tarvittavien päätösten määrästä, strategioiden
kohtaamisesta, valinnan mahdollisesta irrationaalisuudesta, sääntöjen muutoksesta, sääntöjen
heijastuminen normeihin, niin voimme todeta, että laaja järjestelmä voi tarkoittaa organisaation
laajuista normiristiriitaa.
Kun otetaan vielä huomioon se mahdollisuus, että järjestelmällä voi olla hajautettua käyttöä useassa
eri paikassa ja muutos voi siis koskea kaikkia näitä hajautettuja paikkoja. Kun toisaalta otetaan
huomioon Cramtonin (2001) viittaukset siihen, kuinka maantieteellisesti hajautetuilla ryhmillä,
joiden jäsenten välillä on tietokoneavusteinen viestintä, on ongelmia saada keskinäinen ymmärrys
4823
4824
4825
4826
4827
4828
4829
4830
4831
4832
4833
4834
4835
4836
4837
4838
4839
4840
4841
4842
4843
4844
4845
4846
4847
4848
4849
4850
4851
4852
4853
4854
4855
4856
4857
4858
4859
4860
4861
4862
4863
4864
4865
4866
4867
4868
4869
4870
4871
4872
141 / 374
(mutual knowledge) onnistumaan, niin voidaan todeta organisaation laajuisen muutoksen
aiheuttavan yhtä aikaa kaikille hajautetuille ryhmille uudenlaisen ymmärrystarpeen. Kun nyt
lievästi oletetaan, että ryhmien jäsenillä keskenään on useita erilaisia käsitteitä ja on kohtuullisen
kova ponnistus saada ryhmien yhteinen ymmärrys (mutual knowledge) samankaltaiseksi, ja jos
järjestelmä tarkoittaa kaikkien ryhmien yhtäaikaista viestinnän rakenteen muutosta, niin tästä
aiheutuu uudenlainen yhteisen ymmärryksen (mutual knowledge) kehittämisen ongelma. Tältä
pohjalta ajatukset organisaation laajuisesta normiristiriidasta eivät välttämättä ole aivan
perusteettomia.
4873
4874
4875
4876
4877
4878
4879
4880
4881
155.8. Yhteenveto edellisestä, strategian modulaarisuuden aste
4882
Feeny & Willcocks (Willcocks & Feeny 2006; Feeny & Willcocks 1998) kuvaavat esityksissään
kuinka johtajuus (Leadership) ja informoitu ostaminen (Informed Buying, ehkä voisi puhua myös
tosiasioihin pohjautuva ostaminen) ovat kaksi keskeisintä tietojärjestelmien hyväksikäytön
peruskyvykkyyttä tai perusosaamista (core capability). Kun edellä olen esittänyt ongelmia
johtajuudessa ja ongelmia tosiasioihin tai rationaalisuuteen liittyen järjestelmän valintatilanteessa,
niin voi tietysti kysyä onko näiden kahden asian hallinta mahdollista hyvin laajan järjestelmän,
kuten järjestelmä, valintatilanteessa. Heidän esityksissään korostuu myös strategia, mutta esitin
erilaisia ongelmia sen heijastumisessa järjestelmän ominaisuuksiksi.
Tässä vedämme lievänä olettamuksena, että strategian modulaarisuuden ja yhteenliittymisen
yhdistelmien ja miljoonaluokan lukujen vuoksi strategian mallintaminen järjestelmään
valintatilanteessa on äärettömän laaja päätöksentekotekotehtävä, jonka onnistumisen edellytyksistä
olemme esittäneet lieviä epäilyjä.
Lopuksi täytyy huomioida, että emme vielä käyneet läpi strategian muuttuvuutta ajassa ja tilassa.
Lyhyesti voi vain todeta, että strategian muuttuvaisuuden mahdollisuuden mallintaminen
järjestelmään olisi oman esittelynsä arvoinen aihe. Tietysti voi kriittisesti kysyä, että muuttaisiko
ulkopuolinen toimittaja järjestelmää kun sitä käyttävän organisaation strategia muuttuu.
Mielenkiintoista olisi selvittää strategian oikeaa toteuttamista kovassa painetilanteessa, mutta pääsy
jonkin yhteisön sisäiseen elämään voi olla hyvin vaikea toteuttaa käytännössä. Oma arvio on, että
erilaiset painetilanteet voivat paljastaa jonkin yhteisön erityislaatuisuuden.
Edellä mainittujen seikkojen vuoksi olen tullut hyvin epäileväksi yhden ison ja kokonaisvaltaisen
yritysjärjestelmän (erityisesti ERP) suhteen. Esimerkinomaisesti teollisuuteen sovitettuna voi
todeta, että yrityksellä saattaa olla useampi yksikkö ja/tai tehdas. Itse olen kallistunut kannattamaan
tehdaskohtaisia yritysjärjestelmiä. Tällöin voidaan mennä tehdas tehtaalta tarve erityiselle
yritysjärjestelmälle. Samaan aikaan voidaan tietysti erityisiä integraatioratkaisuja, joka voi
mahdollistaa useamman tehtaan ja/tai yksikön yhteistoiminnan. Tässä kohtaa voi todeta, että uuden
tehtaan ja/tai yksikön lisääminen voi onnistua helpommin.
Toisekseen olen tullut siihen tulokseen, että yritystoiminta voidaan jakaa kahteen luokkaan: hyvin
pysyvät prosessit ja jatkuvan muutoksen prosessit. Mitä pysyvämpi prosessi, niin sitä helpompi on
ajaa uusi yritysjärjestelmä yhteen yksittäiseen tehtaaseen ja/tai yksikköön. Taas hyvin vaihtelevat
prosessit vaativat muita ratkaisuja kuin pysyvien prosessien (yritys)järjestelmät.
4883
4884
4885
4886
4887
4888
4889
4890
4891
4892
4893
4894
4895
4896
4897
4898
4899
4900
4901
4902
4903
4904
4905
4906
4907
4908
4909
4910
4911
4912
4913
4914
4915
4916
4917
4918
142 / 374
4919
156. Tieteellisen työn ohjaamisesta?
4920
4921
156.1. Yleistä
Tähän kohtaan voi laittaa tilastot ohjaamistani opiskelijoista eri lukuvuosina.
Kevät 2009: kuusi (6) arvosanan saavuttanutta, viisi (5) keskeyttänyttä
Kevät 2011: kaksi (2) arvosanan saavuttanutta, yksi (1) keskeyttänyt
Syksy 2011: neljä (4) keskeyttänyttä
Kevät 2012: yksi (1) arvosanan saavuttanut
Syksy 2012: yksi (1) arvosanan saavuttanut, kolme (3) keskeyttänyttä
Kevät 2013: yksi (1) arvosanan saavuttanut, kuusi (6) keskeyttänyttä
Syksy 2013: viisi (5) keskeyttänyttä
Syksy 2013: kolme (3) opiskelijaa siirsi kurssin suorituksen keväälle 2014
Kevät 2014: kaksi (2) arvosanan saavuttanutta
Ongelma tutkimus/tutkielmakursseilla on ollut suuri keskeyttäneiden määrä.
Keväällä 2009 olin ensimmäisen kerran tutkimuskurssin avustaja ohjaaja; nykyisin kurssin nimi on
tutkielmakurssi. Järjestävä taho kursseilla on nykyisellä nimellä toimiva Tampereen yliopiston
informaatiotieteiden yksikköön, jonka on tietojenkäsittelytieteiden tutkinto-ohjelma, ja yhtenä
pakollisen vaatimuksena opinnoissa on tutkimus/tutkielmakurssin läpivienti. Käytännössä nykyinen
tutkielmakurssi on vaatimuksena kandidaatin tutkinnossa. Tunnetusti yliopisto-opintoja on nykyisin
viritelty kaksiportaiseksi (ns. Bologna-prosessi).
Keväällä 2009 toimintamalliksi tuli, että jatko-opiskelijoiden on mahdollista ohjata
tutkielmakurssilla opiskelijoiden työskentelyä. Eli ohjausvastuuta jaettiin muillekin kuin
professoreille. Tunnetulla tavalla opiskelijamäärät ovat suuret, ja professoreidenkin aika on ns.
kortilla, jolloin kokeilu jatko-opiskelijoiden ohjauksesta on varmasti perusteltua.
156.2. Kevään 2009 ajatuksia
Kevään 2009 oli käsitykseni mukaan ensimmäistä kertaa niin, että mukana oli ohjaavan professorin
lisäksi jatko-opiskelijoita ohjaamaan opiskelijoita. Kokemus oli mielenkiintoinen, ja oman työn
analyysi ja kehittäminen (vrt. Järvinen 1998) on aina paikallaan.
Merkittävä tulos oli, että kohtuullinen osa minulle(kin) tulleista ohjattavista keskeytti
tutkimuskurssin. Tietenkään emme saa tyytyä siihen, että niin suuri osa tutkimuskurssin
osanottajista keskeyttää tutkimuskurssin.
Miksi itse aikanaan pystyin suorittamaan tutkimuskurssin (Rannila 2001) jonkinlaisella tuloksella?
Tässä jouduin palaamaan ensimmäiseen yliopisto-opintojen opiskeluvuoteen, jonka kesälomalla
luin Jaana Venkulan (Venkula 1988) tutkimuksen. Mieleen jäi tuosta kirjasta, että parhaiten
yliopisto-opinnoissa olivat menestyneet ne, jotka olivat käyttäneet ongelmakeskeistä
työskentelytapaa.
4922
4923
4924
4925
4926
4927
4928
4929
4930
4931
4932
4933
4934
4935
4936
4937
4938
4939
4940
4941
4942
4943
4944
4945
4946
4947
4948
4949
4950
4951
4952
4953
4954
4955
4956
4957
4958
4959
4960
4961
4962
4963
4964
143 / 374
Käytännössä jokaisen opintojakson/kurssin alussa pitäisi (nopeasti?) etsiä/kehittää/löytää jokin
ongelma, jonka avulla käy läpi opintojakson/kurssin aineistoa ja opetusta. Näin itse tein, ja heti
ensimmäisestä luennosta alkaen piti kehitellä jokin kysymys, jos opintojakson/kurssin tehtäviin
kuului jonkinlainen harjoitustyö. Venkulan (1988) tutkimus on melko laaja kokonaisuus, joten sen
tiivistäminen olisi kohtuullinen tehtävä. Kaikeksi onneksi Venkula on itse (Venkula 1993, s. 70-78)
tehnyt hyvä tiivistelmän 1988 tutkimuksestaan, joten kiireinen lukija voi hankkia vuoden 1993
teoksen luettavaksi.
Kaksi ulottuvuutta
Venkulan (1988, 1993) perusteella voimme todeta, että tutkimustyössä on ainakin kaksi
perusulottuvuutta:
–
todentamisen tai oikeutuksen konteksti (context of justification)
–
keksimisen konteksti (context of discovery)
Eli tutkimuskurssin käsittein voi sanoa, että todentamisen tai oikeutuksen kontekstin mukaan
näkyvin tulos tutkimuskurssista on hyvin tehtyjä tutkimusraportteja tutkimuskurssin
kurssijulkaisuun; nykyisin D-sarjassa.
Ongelmia on kuitenkin mielestäni enemmän tässä keksimisen kontekstissa, koska yleisesti ottaen
tutkimuskurssin osanottajat kirjoittivat hyvää ja selkeää suomenkielistä tekstiä, jolloin suurimmat
ongelmat eivät liittyneet varsinaisesti tutkimusraportin tekoon.
Käytännössä tämä keksimisen kontekstin ongelma näkyi siinä, että hyvin yleinen tehtävä ohjaajana
minulle oli tutkimuskysymyksen selventäminen ja tutkimuskysymyksen peräänkuuluttaminen.
Mutta tietysti käytännössä voi olla vaikeaa kehittää tutkimuskysymystä, jos sitä ei ole koskaan
millään aikaisemmalla opintojakson/kurssin vaatimuksilla joutunut kehittämään.
Eri työskentelytavat
Venkulan (1993) kertaa, että työskentelytapoja voivat olla ainakin seuraavat yliopisto-opinnoissa:
–
ongelmakeskeinen työskentelytapa
–
menetelmäkeskeinen työskentelytapa
–
pedanttinen työskentelytapa.
Venkulan (1993) kertaa, että yleisempiä työskentelytapoja olivat menetelmäkeskeinen ja
pedanttinen työskentelytapa. Siis käytännössä tutkimuskurssin opiskelija näkee mielessään hyvin
tehdyn tutkimusraportin ja arvioi tietävänsä menetelmän, jolla tutkimusraportin laatiminen
onnistuu.
Toisaalta (Venkula 1993) voidaan todeta, että opiskelijoilla voi olla seuraavia valmiuksia:
–
käsitevalmiudet
–
tavoitevalmiudet
–
taitovalmiudet.
Venkulan tutkimuksen mielestä taitovalmiudet ennakoivat parasta lopputulosta opinnäytteiden
laatimisessa.
Pedanttinen ja menetelmäkeskeinen työskentelytapa eivät loppujen lopuksi tuoneet parhaita
taitovalmiuksia. Kun määritellään, että opinnäytetyötä voi pitää tietämisen taitona, niin silloin
4965
4966
4967
4968
4969
4970
4971
4972
4973
4974
4975
4976
4977
4978
4979
4980
4981
4982
4983
4984
4985
4986
4987
4988
4989
4990
4991
4992
4993
4994
4995
4996
4997
4998
4999
5000
5001
5002
5003
5004
5005
5006
5007
5008
5009
5010
5011
5012
5013
5014
144 / 374
tietämisen taitoja käyttämällä tieto kasvaa, ja opinnäytetyö valmistuu. Pelkät menetelmät ja käsitteet
eivät auta, jos ei ole taitoja soveltaa kysymisen avulla oikeita tutkimuskysymyksiä, joita ratkaistaan
erilaisilla käsitteillä, taidoilla ja tiedolla.
Ajatukseni eivät ole ongelmaperusteista oppimista
Tässä vaiheessa voi(si) tietysti olettaa, että Venkula (1988, 1993) ohjaa meitä ongelmaperusteiseen
oppimiseen (problem-based learning). Lisäksi on huomioitava, että ongelmaperusteinen oppiminen
voi tarkoittaa monia eri asioita eri ihmisille, kuten Poikela, Lähteenmäki & Poikela (2002, s. 24)
toteavat.
Itse näen, että Venkula (1988, 1993) ei ainakaan tarkoituksellisesti ohjaa meitä ongelmaperusteiseen
oppimiseen. Itse en ole mielestäni ollut opintojaksolla/kurssilla, jolla toteutettaisiin
ongelmaperusteisen oppimisen ajatusta. Oireellista on kuitenkin Venkulan (2007, s. 15) huomautus,
että ongelmaratkaisu-käsite koki inflaation, ja Venkula itse täsmensi menetelmänsä nimeksi
”käytäntökeskeinen ongelmanratkaisu”. Tässä kohtaa hän viittaa aiheeseen nimeltä
”problematologia”.
Problematologian määritelmää en osaa tässä yhteydessä sanoa, mutta aivan selvästi kysymyksessä
on ongelmien käsittelyyn liittyvä filosofian haara; Muutama kirjallisuushaku johti filosofian
puolelle (Osborne 2003, Turnbull 2008).
Varsinaisesti voi todeta, että Venkulan tieteellisten töiden (1988, 1993) jälkeen hän on siirtynyt
enemmän moraalin ja etiikan pohtimiseen (Venkula 2005a, 2005b, 2007). Tämän lisäksi joidenkin
Venkulan ( 2005a, 2005b, 2007) kirjojen kustannusyhtiöiden tausta voi aiheuttaa levottomuutta
tietojenkäsittelytieteen laitoksen työntekijöissä. Tämän vuoksi jatkamme niillä tieteellisillä lähteillä,
jotka koskevat nimenomaan seuraavia:
–
tieteellinen ongelmakeskeinen työskentelytapa
–
tieteelliset taitovalmiudet.
Scientific inquiry
Kirjallisuushakujen yhteydessä jouduin käyttämään useamman hakusanan, jotta olisin päässyt
mielestäni oikeaan suuntaan kirjallisuuden suhteen. Loppujen lopuksi termi ”scientific inquiry”
johti tulokseen, jolla pääsemme eteenpäin aiheessa, josta Venkula (1988, 1993) käytti
englanninkielistä termiä ”context of discovery”.
Yleisiä ohjeita
Davis & Parker (1997) kuvaavat, että tohtoriopiskelijat aloittavat yleensä melko laajoista
aihepiireistä, ja vähitellen menevät tarkempiin ja tarkempiin aiheisiin. Noin kevään 2009
tutkimuskurssin kokemuksella voi sanoa, että opiskelijat halusivat tehdä kirjallisuuskatsauksia,
jotka nimenomaan olivat kuvatulla tavalla (Davis & Parker 1997) laajoja kokonaisuuksia. Davis &
Parker (1997, s. 39-40) suosittelevat seuraavaa lähestymistapaa, jossa oma tutkimuskysymys menee
seuraavien vaiheiden läpi.
Academic Field (Tutkimusalue)
Area of Interest within Academic Field (Kiinnostuksen kohde)
Stream of Research Within Broad Area (tutkimussuuntaus)
Dissertation as One Specific Topic Within Stream
(Väitöskirja yhtenä erityisenä aiheena tutkimussuuntauksessa)
5015
5016
5017
5018
5019
5020
5021
5022
5023
5024
5025
5026
5027
5028
5029
5030
5031
5032
5033
5034
5035
5036
5037
5038
5039
5040
5041
5042
5043
5044
5045
5046
5047
5048
5049
5050
5051
5052
5053
5054
5055
5056
5057
5058
5059
5060
5061
5062
5063
5064
145 / 374
Eli toisin sanoen tämän voisi esittää seuraavalla tavalla
–
–
–
–
mihin X on yleisesti sovellettu?
mihin X on yleisesti tapauksessa Y (esim. A-F) sovellettu?
mihin X on erityisesti Y.A. (esim. 1-10) sovellettu?
mihin X on erityisesti Y.A.5. (esim. 1-10) sovellettu?
Eli käytännössä tutkimuskurssin yhteydessä tuo edellä mainittu pitäisi tehdä yhden lukukauden
aikana. Davis & Parker (1997) antavat paljon hyviä ohjeita, se onkin kohtuullisen hyvä käsikirja.
Kansantarinoista
Itse lähtisin tutkimaan miten kansantarinat/myytit vaikuttavat tutkimustyön kuvaan.
Kansantarinoista hyviä esimerkkejä ovat Ylijoki (1998) sekä Magnussen ym. (2006). Ylijoki (1998)
osoittaa kuinka yliopisto-opiskelijat luovat oman maailmankuvansa ns. noviisien sosiaalisaatiossa.
Eli monesti tärkeä/tärkein tulos yliopisto-opinnoista on, että ylioppilaasta tehdään oman
heimokulttuurin edustaja, ja tämän tuloksena voi syntyä suhteellisen jäykkä suhtautumistapa
maailmaan. Magnussen ym. (2006) tekivät tutkimuksen ihmisten käsityksistä muistiin liittyen, ja
tuloksena voi sanoa ihmisten pitävän yllä uskomuksia muistista, vaikka nämä eivät olisikaan
tutkimuksen mukaan perusteltuja.
Vallitseeko tutkimustyöstä jonkinlainen kansantarina, vaikka se ei pitäisikään paikkaansa?
Windschitl (2004) osoitti kuinka (tiedettä opettaviksi) opettajiksi valmistuvilla oli monenlaisia
kansantarinoita mielessään koskien tutkimustyötä. Oleellinen (Windschitl 2004) tulos oli, että
Venkulan (1988, 1993) tavoin todettiin, että tutkimuskysymysten muotoilu oli vaikeaa tutkimukseen
osallistuneille henkilöille. Mikään ei estä tällöin sitä, että myös Suomessa on koulujärjestelmässä
luotu tietty mielikuva tutkimustyöstä, ja tämän mielikuvan poistaminen ja korjaaminen oikealla
tiedolla tutkimustyöstä on myös suomalaisen yliopistojärjestelmän ongelma.
Oman pienen tutkimustyön (Rannila 2003) tapauksessa kyseessä oli nimenomaan opiskelijajärjestö,
joka ainejärjestöstä poiketen oli useamman eri opiskelualan opiskelijan järjestö. Itse toteaisin, että
suuri ongelma on, että yliopisto-opinnoissa pahimmillaan syntyy tilanne, jossa yliopisto-opinnoista
läpi päässyt ihminen on (valitettavasti) yhden näkökulman vanki. Jos tavoitteeksi otetaan se, että
yliopisto-opintojen jälkeen ihminen pystyy kriittisesti vaihtamaan näkökulmia, niin kuitenkin
monessa tapauksessa käykin niin, että Ylijoen (1998) esittämällä tavalla lopputuloksena onkin
maailmankuvan jäykistyminen, ei laajentuminen.
Tutkimustyön oikeasta luonteesta
Wong & Hodson (2009) haastattelivat oikeita tieteentekijöitä, joilla oli oikeita näyttöjä tehdystä
tieteellisestä työstä. Wong & Hodson (2009) toteavat, että anglo-saksisessa maailmassa on yritetty
monella eri tavalla kouluttaa oppilaita ja opiskelijoita tieteen luonteesta (NOS, Nature of Science).
Wong & Hodson (2009) viittaavat aikaisempiin tutkimuksiin, ja vähintään seuraavia aiheita pitäisi
pystyä opettamaan ja opastamaan:
* tieteellinen menetelmä ja kriittinen testaus
* luovuus
* tieteellisen tietämyksen historiallinen kehitys
* tiede ja kysyminen
5065
5066
5067
5068
5069
5070
5071
5072
5073
5074
5075
5076
5077
5078
5079
5080
5081
5082
5083
5084
5085
5086
5087
5088
5089
5090
5091
5092
5093
5094
5095
5096
5097
5098
5099
5100
5101
5102
5103
5104
5105
5106
5107
5108
5109
5110
5111
5112
5113
5114
146 / 374
* tieteellisen ajattelun moninaisuus
* analyysi ja aineiston tulkinta
* tiede ja epävarmuus
* hypoteesit ja ennustaminen
* yhteistyö ja yhdessä tekeminen.
Wong & Hodson (2009) toteavat, että edellä mainitusta huolimatta on kysytty yllättävän vähän
tieteentekijöiltä itseltään, että mitä on tieteellinen työ. Tulokseksi osoittautui, että Wong & Hodson
(2009) osoittivat haastateltujen tieteentekijöiden oikean tieteellisen työn olevan kaukana
oppikirjoissa esitetystä tavasta. Tulos on mielenkiintoinen, ja osoittaa edelleen tarpeen saada
yliopisto-opiskelijoiden tietoisuuteen oikea tieteellinen työskentelytapa, ei siis kuvitteellinen,
ideologinen tai haaveiltu tieteellinen työskentelytapa.
Epäjatkuvat ja epämääräiset prosessit
Park, Jang & Kim (2009) osoittavat, että tutkimusprosessin alun ja lopun välillä on kyllä Wongin &
Hodsonin (2009) listaamat aiheet. Oleellista tälle esitykselle on, että Park, Jang & Kim (2009)
osoittavat kysymyksen tekemisen merkityksen. Tutkimuskysymyksen esittämisen jälkeen prosessi
voi olla hyvinkin epäjatkuva ja epämääräinen, ei lineaarinen ja siisti kokonaisuus. Itse
lopputuloksena saatu tutkimusraportti tietysti voi olla lineaarinen ja hyvin siisti kokonaisuus.
Vastaavalla tavalla Windschitl (2004) esittää yhden mallin prosessista ja siinä(kin) eniten nuolia
menee ”kysymyksen kehittämisen” kohtaan.
Loppujen lopuksi on todettava, että hyvien kysymysten ja hyvien jatkokysymysten avulla tutkimus
etenee, vaikka itse tutkimuksen prosessi voi olla hyvinkin epämääräinen.
Venkulan (1988) viittaa opiskelijoiden ahdistukseen opinnäytetyön tekemisessä, ainakin joissain
vaiheissa. Omasta mielestäni yksi syy mahdolliselle ahdistukselle on, että opiskelijoilla on omassa
mielikuvituksessaan kuva yksinkertaisesta ja siististä tutkimustyön prosessista, ja tutkimustyön
oikean luonteen ristiriita tähän kuvitelmaan aiheuttaa mahdollisesti ahdistusta.
Kohti kysymisen taitoa
Lawson (2005) ehdottaa ja perustelee hypoteettis-deduktiivista (HD, hypothetico-deductive
reasoning) päättelyä. Kun otetaan edellä mainitut huomioon, niin tällöin voi pitää tätä
lähestymistapaa kysymisen taitona, jolloin tieteellisessä tutkimuksessa osoitetaan (Lawson 2005)
erilaiset kysymysmallit hyödyllisiksi, esimerkiksi seuraavat:
* Mikä on keskeinen syy tehdyille havainnoille?
* Mitä vaihtoehtoisia selityksiä voidaan esittää?
* Kuinka nämä vaihtoehdot voidaan testata?
* Minkälaista todistusaineistoa pitäisi kerätä?
* Millaisia ennusteita voimme antaa hypoteeseilla?
* Millaisia ennusteita voimme antaa kuvitelluista testeistä?
* Miten nämä vaihtoehdot voidaan testata?
* Kuinka tulokset vastasivat/vastaavat ennusteita?
* Pitäisikö testit toistaa?
* Miten vaihtoehdot on rajattu pois?
* Mitä johtopäätöksiä voi johtaa?
* Kuinka voimme todeta, että tulokset ovat ”oikeita”?
5115
5116
5117
5118
5119
5120
5121
5122
5123
5124
5125
5126
5127
5128
5129
5130
5131
5132
5133
5134
5135
5136
5137
5138
5139
5140
5141
5142
5143
5144
5145
5146
5147
5148
5149
5150
5151
5152
5153
5154
5155
5156
5157
5158
5159
5160
5161
5162
5163
5164
147 / 374
* Mitä uusia kysymyksiä tästä tuli esille?
* Kuinka uudet kysymykset voidaan ottaa haltuun?
* Jne., jne.
Tarvitsemme siis kysymisen taitoa, jonka jälkeen voidaan käyttää oikeita menetelmiä oikeassa
paikassa.
Opiskelijoiden sosiaalistaminen tutkimustyöhön
Feldman, Divoll, ja Rogan-Klyve (2009) ovat tutkineet neljän eri professorin tutkimusryhmää, ja
tästä voimme tehdä muutaman lyhennelmän tähän.
Tutkimusryhmiä voi olla kahdenlaisia:
i)
tiukasti järjestäytynyt tutkimusryhmä
ii)
löysästi järjestäytynyt tutkimusryhmä
Järjestäytymismuoto aiheuttaa seuraavia ilmiöitä:
i)
tiukasti järjestäytyneissä tutkimusryhmissä
opiskelijalla on useita ohjaajia, tosin eritasoisia
ii)
löysästi järjestäytyneissä tutkimusryhmissä
tutkimusryhmää vetävä professori on tärkein ohjaaja.
Oppilaat voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin:
a) aloitteleva tutkija
b) pätevä (tietämysalan) teknikko
c) tiedon tuottaja.
Tiukasti järjestäytyneissä tutkimusryhmissä roolit a), b) ja c) voitiin järjestää hyvin, ja opiskelija
vähitellen ohjautui ja oppi aloittelevasta tutkijasta, jonkin tietämysalan teknikoksi, ja lopulta pystyi
tuottamaan uutta tietoa. Uuden tiedon tuottaminen oli luonnollisesti artikkeleita ja väitöskirjoja.
Näissä tutkimusryhmissä voi olla tietysti opettajia, jotka opettavat uusille opiskelijoille tieteen
perusteita, yms. tutkimukseen liittyvää. Löysästi järjestäytyneissä ryhmissä opettajat olivat
riippuvaisia professorista, kun taas tiukasti järjestäytyneissä ryhmissä heillä oli useita henkilöitä,
joilta kysyä opastusta.
Yleisesti ottaen voi sanoa, että näissä tutkituissa ryhmissä tieteen tekemisen opetusta ei annettu
valtaisia määriä. Erityisesti tiukasti järjestäytyneissä ryhmissä opiskelijat siirtyivät tehtävästä
toiseen osaamisen kehittyessä, eikä tieteen tekemisen opetusta varsinaisesti annettu valtaisia määriä.
Johtopäätöksiä jatkossa vedettävillä tutkimuskurssille
1)
Ensimmäiseksi olisi selvitettävä, että millaisia kansantarinoita opiskelijat keskuudessaan
hellivät yleensä tutkimustyöstä ja yleensä koko tutkimuskurssista. Näiden perusteella
opetusta voisi ohjata kansantarinoita kumoavaksi.
2)
Toiseksi opiskelijoita pitäisi ohjata tekemään kysymyksiä, ja opettaa nimenomaan
kysymisen taitoa.
5165
5166
5167
5168
5169
5170
5171
5172
5173
5174
5175
5176
5177
5178
5179
5180
5181
5182
5183
5184
5185
5186
5187
5188
5189
5190
5191
5192
5193
5194
5195
5196
5197
5198
5199
5200
5201
5202
5203
5204
5205
5206
5207
5208
5209
5210
5211
5212
5213
148 / 374
3)
Kolmanneksi opiskelijoita pitää opastaa, että tieteellinen prosessi ei mene
siistinä prosessina, vaan prosessin osina aina hyvin kysymyksien jälkeen. Tällöin ei syntyisi
niin paljon ahdistusta, jos/kun oma tutkimus ei menekään kuviteltua helppoa
prosessilinjaa pitkin.
4)
Neljänneksi pitäisi arvioida, että millaisissa tutkimusryhmissä opiskelija on
tutkimuskurssille osallistuessaan. Jos opiskelija ei ole minkään tutkimusryhmän jäsen, niin
silloin hän vaatii enemmän henkilökohtaista ohjausta. Jos opiskelija on jonkin
tutkimusryhmän jäsen, niin silloin pitää katsoa, että avustava ohjaaja oikeasti pystyy
ohjaamaan opiskelijaa; tällöin tutkimuskurssia vetävälle professorille tulee vähemmän
ohjauspaineita.
Seuraavat ajatukset perustuvat erityisesti omiin kokemuksiin, ja niiden tieteellinen taso voi olla
hyvinkin kyseenalainen.
5)
Viidenneksi itse oman kokemuksen (kevät 2009) perusteella kysyisin rehellisesti
tutkimuskurssille tulevilta, että haluavatko opiskelijat:
A) päästä nopeasti työelämään?
B) hankkia tutkimusvalmiudet mahdollista itse tehtävää
tutkimustyötä varten?
Oma arvio on, että osa ryhmän A) jäsenistä kuitenkin myöhemmin haluaa hankkia paremmat
tutkimusvalmiudet. Itse kuitenkin lähtisin siitä, että opetusmateriaalissa voisi tällöin olla Ataso, jolla mennään perusasiat läpi huolellisesti. Sitten opetusmateriaalin B-tasona voisi olla
lisämateriaalia ja lisäluettavaa niille, jotka haluavat jo tutkimuskurssilla
opiskella/valmistautua tutkimustyötä ja jatkotutkintoja varten. Oletettavasti ohjaus olisi
hyvin käytännönläheistä A-tasolla ja B-tasolla ohjaus olisi enemmän laajempia
kokonaisuuksia hakevaa. Taas pro gradu -vaiheessa mieli voi olla muuttunut, mutta
silloin(kin) A-ryhmän jäsenet voi ohjata tekemään tutkimustyötä erityisesti omaan työhönsä
liittyen, ja B-ryhmässä voidaan pohtia muitakin aiheita. Tällöin voi ajatella myönteisesti,
että A-ryhmä levittää hyödyllisiä tutkimustuloksia erityisesti yliopiston ulkopuolelle. Selvää
on, että A-ryhmän kiinnostus jatkotutkintoihin yms. jatkotutkimukseen voi herätä vasta
muutaman vuoden jälkeen, joten heihin olisi pidettävä myönteistä yhteyttä eri tavoin.
6)
Kuudenneksi laittaisin pohdittavaksi, että onko mahdollista tehdä kokeilumielessä
kurssi nimeltä ”Kirjallisuuskatsaus”. Hyvin moni opiskelija halusi tehdä
kirjallisuuskatsauksen, mutta ilman tutkimuskysymystä oli hyvin vaikea kohdistaa mitään
kirjallisuuskatsausta. Eli käytännössä tällä kokeilukurssilla oppilaat tekisivät muutaman
kirjallisuuskatsauksen jostain tietystä kysymyksestä. Jos vielä lähdetään siitä, että ensin on
pari kirjallisuuskatsausta professoreiden määräämistä aiheista, ja tämän jälkeen pari
kirjallisuuskatsausta omasta aiheesta. Tämä kannattaa nimenomaan pitää kokeilukurssina,
koska yllättävien sivuvaikutusten teorian (McAulay 2007) mukaisesti kurssi voikin olla täysi
pettymys. Mutta periaatteessa kysymisen taidolla voisi kokeilla hypoteettis-deduktiivista
(HD, hypothetico-deductive reasoning) päättelyä. Toinen arvioni on, että mahdollisesti
hyvin ohjatulla kirjallisuuskatsauskurssilla voitaisiin tutkimusryhmiin ohjata henkilöitä
oikeiden kiinnostuksen kohteilla; tämä taas tietysti riippuu tutkimusryhmän
sisäisestä järjestyksestä. Mahdollisesti tässä kohdassa mainittu perustuukin
myöhemmin vääräksi osoittautuneeseen arvioon.
7)
Kirjalliset palautteet, henkilökohtaiset käynnit ja keskusteluajat pitäisi ehkä
pohtia jollain tasolla. Itse annoin kaikki palautteet opiskelijoille kirjallisesti, ja
5214
5215
5216
5217
5218
5219
5220
5221
5222
5223
5224
5225
5226
5227
5228
5229
5230
5231
5232
5233
5234
5235
5236
5237
5238
5239
5240
5241
5242
5243
5244
5245
5246
5247
5248
5249
5250
5251
5252
5253
5254
5255
5256
5257
5258
5259
5260
5261
5262
5263
149 / 374
jatkossa voisi pohtia, että ehkä joillekin opiskelijoille on hyödyllisempää suullinenkin
palaute, koska ihmiset tunnetusti ovat erilaisia. Tämä jää pohdittavaksi seuraavalle
tutkimuskurssille.
156.3. Kevään 2011 ajatuksia
Tähän voi johtaa joitakin lisäyksiä vuoden 2009 tilanteen jälkeen.
Tutkimuskysymys edelleen suurin haaste
Nyt voi kolmen tutkimuskurssin kokemuksen perusteella todeta, että edelleen suurin haaste
tutkimuskurssien ohjaamisessa on hyvän tutkimuskysymyksen löytyminen.
Hyvin paljon pitää opiskelijoita ohjata tarkentamaan ja selventämään tutkimuskysymystä.
Kirjallisuuskatsaus ei ole tutkimus
Edelleen monelle opiskelijalle tulee ensimmäisenä mieleen, että tekemällä kirjallisuuskatsauksen on
koko tutkimuskurssi hoidettu. Tutkimuskysymyksen painostuksen / ohjauksen ohella pitää paljon
painottaa, että kirjallisuuskatsauksen lisäksi pitäisi olla pienikin tutkimuskysymys.
Kirjallisuuskatsaus kokeilukurssina
Kun kirjallisuuskatsaus on noin monen opiskelijan ajatus tutkimuksesta, niin mieleen on aina tullut
välillä, että voisiko kirjallisuuskatsaus olla oma kurssi.
Ehkä voisi kokeilla kokeiluluonteisesti kurssia, jossa opiskelijat tekisivät kirjallisuuskatsauksen
itseään kiinnostavista aiheista. Tällöin opiskelijoille voisi kirkastua, että kirjallisuuskatsaus on vain
osoitus aikaisemmasta tutkimuksesta.
Jos tulee tutkimuskurssille ajatuksena, että kirjallisuuskatsaus on tutkimus, niin kevät- tai
syyslukukausi voi mennä taistellessa ohjaajan kanssa seuraavasta aiheesta: pelkkä
kirjallisuuskatsaus ei ole kokonainen tutkimus.
Sähköpostilla ohjautuva opiskelija / Pelkkä sähköposti ohjauksen välineenä
Kun olen itse antanut ohjeistusta / opastusta Jalasjärveltä (Etelä-Pohjanmaa / Seinäjoen vieressä),
niin tietenkään en ole ollut henkilökohtaisesti paikalla Tampereella antamassa ohjausta opiskelijalle.
Lisäksi ohjattavien opiskelijoiden elämäntilanteet vaihtelevat, jolloin voi olla vaikea sovittaa yhteen
sopivaa neuvotteluaikaa.
Tämän vuoksi opiskelijat, jotka pystyvät pitämään itsensä innostuneena tutkimuskurssiin pelkkien
sähköpostiviestien avulla, ovat olleet vahvoilla kurssien suorituksessa.
Ohjaussopimus
7.5.2011 Seinäjoella oli luento, jossa esiteltiin 54 Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto melko
kattavasti. Itse olin kuullut vastaavan luennon kahdesti aikaisemmin, ja tälläkin kertaa esitelmä
54 http://www.fsd.uta.fi/, Yhteiskuntatieteellinen tietoarkisto, linkki toimi 21.11.2013
5264
5265
5266
5267
5268
5269
5270
5271
5272
5273
5274
5275
5276
5277
5278
5279
5280
5281
5282
5283
5284
5285
5286
5287
5288
5289
5290
5291
5292
5293
5294
5295
5296
5297
5298
5299
5300
5301
5302
5303
5304
5305
5306
5307
5308
5309
5310
5311
150 / 374
koski kerättäviä määrällisiä/laadullisia aineistoja aineiston keruuseen kuuluvaa etiikkaa.
Tällöin herää kysymys, että voisiko tutkimuskurssin (myös kirjallisuuskatsaus-kurssin) aikana olla
lyhyesti esitelmä nykyisin käytettävissä olevista valmiista määrällisistä ja laadullisista aineistoista.
Mahdollisesti tätä yleistä ohjaussopimusta voisi pohtia Tutkimuspalvelut-yksikön yhdeksi
hankkeeksi, mutta tämä on jo melko raskasta hallintoa.
Etiikan pohtiminen
Itse jäin 7.5.2011 esityksen jälkeen pohtimaan, että pitäisikö tutkimuskurssin osalta luoda joku
ohjaussopimuksen malli, jotta voidaan välttää mahdollisia ristiriitatilanteita. Voi tulla vielä vastaan
yllätys, että tutkimuskurssia suorittava opiskelija ehkä koettelee eettisyyden rajoja omalla
tutkimuksellaan. Tällöin olisi hyvä olla sovittuna malli, jossa käydään läpi tutkimuksen eettisyyteen
liittyviä ongelmia valmiiksi sovitulla mallilla/kaavalla läpi.
Tämä voi olla turhaa pohdintaa, mutta yleensä riita on suurin siinä tilanteessa, jossa ei ole yhtäkään
kirjallista sopimusta.
Rationaalisuusolettama / Opiskelijoiden kokema yksinäisyys
Itse olen käyttänyt termiä ”rationaalisuusolettama” kuvaamaan tilannetta, jossa rationaalisesti
ajatellen kaiken pitäisi olla kunnossa, mutta irrationaaliset tekijät tekevät tilanteessa irrationaalisen,
minkä lisäksi syntyy useita erilaisia odottamattomia sivuvaikutuksia (esim. McAulay 2007).
Opiskelijoiden yksinäisyydestä (Lankinen 2011a, Lankinen 2011b) on tehty pro gradu -tutkielma
(Viitaniemi 2011), ja myös jatko-opiskelijoiden keskuudessa on pohdittu eristäytyneisyyden
tunnetta (Ali & Kohun 2006).
Oma arvio on, että tutkimuskurssilla voi tulla yksinäisyyden/eristäytyneisyyden tunnetta, ja tämän
(mahdollisesti irrationaalisen) tunteen merkittävyyttä kannattaisi kartoittaa sekä tutkimuskurssin
läpäisseiltä opiskelijoilta että tutkimuskurssin keskeyttäneiltä opiskelijoilta.
Itse tulkitsen asian niin, että tutkimuskurssilla joutuu ihan oikeasti olemaan useamman kerran
useamman tunnin omissa oloissaan, ja tällainen kokemus saattaakin olla outo, koska kyseessä ei ole
enää pelkkä tenttiin lukeminen. Useamman tunnin itsenäinen ajattelutyö omissa oloissaan saattaa
olla unohtunut ja/tai tuntematon toimintamalli, joka pitäisi hyvin äkkiä oppia uudelleen
tutkimuskurssin aikana.
Toki tenttiin luettaessa ollaan useitakin tunteja omissa oloissaan, mutta tällöin kyseessä on
toisenlainen oppimistilanne.
Yksi tapaaminen Tampereella
Mielenkiintoista oli kuitenkin käyntini Tampereella 18.5.2011, jolloin yhden ohjattavan kanssa
kävimme tutkimuskurssin tilannetta läpi opiskelijaravintolan tiloissa.
Ohjaajien tapaaminen vs. Ohjaajan asiantuntemus
5312
5313
5314
5315
5316
5317
5318
5319
5320
5321
5322
5323
5324
5325
5326
5327
5328
5329
5330
5331
5332
5333
5334
5335
5336
5337
5338
5339
5340
5341
5342
5343
5344
5345
5346
5347
5348
5349
5350
5351
5352
5353
5354
5355
5356
5357
5358
5359
5360
151 / 374
Edellä olevan perustella tuli taas mieleen aikaisempien tutkimuskurssien tavoin, että pitäisikö
joidenkin opiskelijoiden kohdalla harrastaa videoneuvotteluja, koska kaikki ihmiset eivät ohjaudu
sähköpostin avulla niin helposti.
Itse olen tehnyt jaottelua:
* sähköposti-ihmiset
* puhelin-ihmiset
* tapaaminen-ihmiset.
Sähköposti-ihmiset jaksavat käydä hyvinkin hienostuneita keskusteluita, ja heillä kirjallisen tekstin
tuottaminen ei ole tuonut suuria ongelmia millään tutkimuskurssilla. Yhdellä tutkimuskurssilla
annoin ohjeita, että pitäisi minulle soittaa ensin, ja laitetaan siitä neuvotteluaikaa yms. varaten.
Lisäksi kerran esitin, että ennen viikonloppua voidaan pitää videoneuvotteluja, jolloin viikonlopuksi
olisi ohjeistettu tekemistä opintojen edistämiseksi.
Tähän mennessä voi todeta, että sähköposti-ihmiset ovat parhaiten pärjänneet minun ohjauksessa,
koska tosiaan en asu kirjoitushetkellä Tampereella, ja ohjaus on ollut toiselta paikkakunnalta.
Tietysti voi todeta, että ohjaajien pitää olla asiantuntevia monella tavalla, ja oman ohjaustyylin
sovittaminen erilaisille ihmisille on haaste meille kaikille.
Puhelin-ihmisten ja tapaaminen-ihmisten huomioon ottaminen
Edelleen viittaan tuohon opiskelijoiden kokemaan eristäytyneisyyden/yksinäisyyden tunteeseen (Ali
& Kohun 2006; Lankinen 2011a, 2011b; Viitaniemi 2011). Mahdollisesti pitää kehitellä keinoja,
jotka auttavat puhelin-ihmisten ja tapaaminen-ihmisten pärjäämistä tutkimuskurssilla.
Yksi vaihtoehto olisi, että avustavat ohjaajat kävisivät esittäytymässä kukin vuorollaan jollain
luennolla, ja esittävät omia huomioitaan aikaisempien tutkimuskurssien ohjaamisesta. Tämä sopinee
niille opiskelijoille, joiden ohjaajat asuvat Tamperella tai Tampereen lähellä. Jos on edes kerran
tavannut, niin siitä voi olla helpompi jatkaa ohjausta.
Toisaalta kauempana asuvat ohjaajat tuskin jaksavat lähteä pienen esittäytymisen takia matkustaa
satoja kilometrejä, jolloin pitää pohtia muita keinoja.
Tietysti tulee mahdollisuutena vastaan videoneuvottelut Seinäjoen ja Tampereen välillä, koska on
siihen mahdollisuudet. Sen verran voi todeta, että Seinäjoella on videoneuvottelujärjestelmiä, joiden
käyttö tutkimuskurssien opetukseen on neuvottelukysymys, koska Tampereen yliopisto on
edustettuna Seinäjoella toimivan Seinäjoen yliopistokeskuksessa.
Virta vai putous?
Kun on nyt ollut mukana kolmella tutkimuskurssilla, niin voi todeta nähneensä kaksi mallia
tutkimuskurssin toiminnassa: virta tai putous. Virtamallissa ohjaaja vastaa kaikkiin opiskelijoiden
kysymyksiin, ja homma on suhteellisen vapaa. Putousmallissa on menty tarkasti vaiheesta toiseen,
esim. opiskelijoiden on pitänyt tehdä tarkat määrämuotoiset raportit tiettyihin aikatauluihin sitoen.
Kumpi on parempi: virtamalli vai vesiputousmalli? Vaikea kysymys.
Vesiputousmallissa on hyvää se, että kurssin tosissaan ottavat henkilöt saavat kyllä tehtyä
määrämuotoiset raportit ja ohjaaja kyllä näkee jokaisessa vaiheessa, että onko opiskelijalla
5361
5362
5363
5364
5365
5366
5367
5368
5369
5370
5371
5372
5373
5374
5375
5376
5377
5378
5379
5380
5381
5382
5383
5384
5385
5386
5387
5388
5389
5390
5391
5392
5393
5394
5395
5396
5397
5398
5399
5400
5401
5402
5403
5404
5405
5406
5407
5408
5409
5410
152 / 374
edellytyksiä edetä eteenpäin seuraavaan vaiheeseen. Ja kurssin keskeyttämisen kannalta jokainen
määrämuotoinen vaihe taas pudottaa aina tietyn osan kurssilaisista, koska valitettavasti kohtuullinen
osa opiskelijoista keskeyttää tutkimuskurssin.
Toisaalta virtamallissa erottuvat nopeasti ne opiskelijat, jotka pääsevät eteenpäin suhteellisen
nopeasti, ja suurin työ on vain antaa palautetta säännöllisesti saapuviin uusiin teksteihin.
Itse tulin siihen tulokseen, että ehkä paras on kuitenkin jonkinlainen vesiputousmalli, jossa
täydennetään vähän ohjaajan aktiivisuutta. Kysymys on yksinkertainen:
Jos opiskelijasta ei kuulu mitään määrättyinä vaiheina, niin pitääkö tällöin kurssin
ohjaavan professorin ja/tai avustavan ohjaajan ottaa yhteyttä keskeyttämisvaarassa
oleviin opiskelijoihin?
Tätä samaa on pohdittu (Davis & Parker 1997) myös jatko-opiskelijoiden suhteen, koska ohjaavilla
professoreilla ei ole yleensä aikaa käydä joka päivä kannustamassa ohjattavia jatko-opiskelijoita.
Itse olen julkisesti pohtinut samaa ongelmaa, ja kyseinen kirjoitus on liitteenä lähteiden jälkeen.
Lyhyesti voi todeta, että yliopistossa joudumme paikkaamaan lukiokoulutuksen ajattelumallia,
koska tutkimuskurssi ei ole tentittävä kirjallisuuskurssi, vaan kyseessä on oman ajattelun
kehittämisen kurssi.
Ehkä voisi lähteä siitä, että jatkamme jonkinlaisella virtamallilla, mutta avustavat ohjaajat ja
ohjaavat professorit tietävät jonkun sovitun toimintamallin siinä vaiheessa, jos joku opiskelija on
keskeyttämisvaarassa tutkimuskurssin suhteen. Tätä voisi verrata asianajajan käyttöön oikeissa
paikoissa: yleensä asianajajan soitto saa vastapuolen kiinnostumaan muidenkin osapuolien
näkökulmista. Ehkä tällöin oikea kohde onkin opinto-ohjaus ja opiskelutaitojen ohjaus, ei
varsinaisesti tutkimuskurssi.
Viitattu mielipidekirjoitus:
Ylioppilaan pitää oppia oikeasti ajattelemaan
10.2.2011 / ILKKA
Ilkassa 8.2.oli Visa Kananojan kirjoitus, jonka mukaan ylioppilastutkinnosta pitäisi luopua.
Tällainen kirjoitus on täysin ymmärrettävää yliopisto-opintonsa alussa olevalle opiskelijalle, joka
on huomannut ylioppilastutkinnon olevan täysin merkityksetön oikeissa yliopisto-opinnoissa.
Itselläni on ollut kunnia antaa muutaman kerran arvosana oman yliopiston ainelaitoksen
kandidaattitutkinnon viimeisellä opintojaksolla, jonka jälkeen ainut este kandidaatin arvonimelle on
professorin määräämä kypsyysnäyte.
Murheellista kyllä, ohjauksessani on aloittanut kohtuullinen joukko opiskelijoita, joista ainoastaan
osa on päässyt loppuun saakka. Opintojaksolla on nelivaiheisesti aiheittain vaikenevia
kirjoitustehtäviä, ja jokaisessa vaiheessa karsiutuu koko joukko opiskelijoita. Ajasta ei voi olla kyse,
koska kurssi kestää kuukausia.
5411
5412
5413
5414
5415
5416
5417
5418
5419
5420
5421
5422
5423
5424
5425
5426
5427
5428
5429
5430
5431
5432
5433
5434
5435
5436
5437
5438
5439
5440
5441
5442
5443
5444
5445
5446
5447
5448
5449
5450
5451
5452
5453
5454
5455
5456
5457
5458
153 / 374
Mielestäni ylioppilastutkinnon ajatusmalli heijastuu pitkälle yliopisto-opintoihin, jolloin
ohjaamallani kurssilla opiskelijat ovat oikeastaan ensimmäisen kerran joutuneet tilanteeseen, jossa
vaaditaan luettavaksi ja ymmärrettäväksi yleensä n. 20-30 tieteellistä artikkelia.
Tässä tilanteessa ylioppilastutkinnon ajatusmalli ei sovellu, koska täysin päinvastaisesti kyseessä ei
olekaan yksinkertainen ylioppilastutkinnon tapainen tenttitilanne.
Tässä vaiheessa (filosofian) ylioppilaan pitäisi osata lukea vaadittava tekstimassa, tehdä
johtopäätökset aikaisemmasta tutkimuksesta, esittää vaadittava uusi tutkimus ratkaisemaan
aikaisemman tutkimuksen puutteet, esittää uusi innostava tutkimuskysymys, valita oikea
tutkimusmenetelmä, tahkota itse tutkimus läpi ja esittää oikein rakennettu tutkimusraportti.
Kun voi todeta, että valitettavasti osa yliopisto-opinnoista kuitenkin edelleen heijastaa
ylioppilastutkinnon rakennetta, niin on päädyttävä Visan esittämällä tavalla samaan
johtopäätökseen, että ylioppilastutkinnossa ja oikeastaan koko ylioppilastutkinnon
ajattelumaailmassa on valtavia puutteita, jotka johtavat erittäin murheellisiin tuloksiin
korkeakouluopinnoissa.
Tämän vuoksi olen päätynyt siihen, että lukio-opintojen lisäksi pitäisi olla mahdollisuus harjoitella
oppineen mielen perusasioita: kyky keskittyä lukemaansa, kyky esittää järkevät johtopäätökset
lukemastaan, kyky päätellä puutteet lukemastaan, kyky esittää uudet tiedonhankintatarpeet
lukemansa perusteella.
Toisaalta meillä pyörii aivan naurettava pääsykokeisiin valmistautumisen sirkus, jolla on hyvin
vähän tekemistä oikeiden korkeakouluopintojen kanssa. Toisaalta meillä on kuitenkin lukionkin
jälkeen henkilöitä, jotka edelleen ihmettelevät jatko-opintojensa aihetta.
Olen kuitenkin päätynyt siihen, että pitäisi luoda pääsykoeajatuksen ja yliopistotutkinnon väliin
jokin uusi järjestelmä. Pääsykoejärjestelmän hyvä puoli on, että ylioppilas perehtyy pintapuolisesti
harkitsemaansa oppiaineeseen. Toisaalta ylioppilastutkinto takaa sen, että ylioppilas saa lyhyen
esityksen erilaisista elämänalueista.
Tämän vuoksi olen päätynyt siihen, että pitäisi olla ylioppilastutkinnon ja pääsykokeiden
ulkopuolella järjestelmä, jossa tuleva ylioppilas saisi käyttöönsä kohtuullisen määrän luettavaa
aineistoa ja tämän jälkeen hänen pitäisi tehdä jotain muuta kuin pelkästään tenttiä vaadittava
kirjallisuus. Eli ylioppilaan pitäisi pystyä sanomaan lukemansa jälkeen, että mitä puutteita hänen
lukemassaan aineistossa on ollut, ja tämän jälkeen hänen pitäisi suunnistaa tekemään jatkoselvitystä
itse.
Tällöin tulevalle ylioppilaalle tulisi tietoon muukin tapa kuin pelkkä tenttiminen. Tällä en nyt
tarkoita mitään pientä viritelmää, jossa luetaan yksi kirja, vaan oikeasti pitäisi vaatia oppilaalta
useamman viikon ajalta kovaa ajatustyötä.
En tiedä, olisiko esittämäni malli mahdollista esimerkiksi kesäopinnoiksi, jolloin tulevat ylioppilaat
voisivat tehdä näitä laajempia selvityksiä kesälomien/kesätöiden yms. ohella. Se hyöty tästä tietysti
olisi, että tulevat ylioppilaat oppisivat tekemään opintoja muutenkin kuin luokassa.
Loppupäätelmänä minun on todettava, että ylioppilastutkinto tarvitsee joko lakkautuksen tai
todellisen uudistuksen. Ajamme ylioppilaamme epäonnistumaan korkeakouluopintoihin väärällä
oppineisuuden idealla: elämä ei ole tenttimistä, vaan oikeaa ajattelua.
5459
5460
5461
5462
5463
5464
5465
5466
5467
5468
5469
5470
5471
5472
5473
5474
5475
5476
5477
5478
5479
5480
5481
5482
5483
5484
5485
5486
5487
5488
5489
5490
5491
5492
5493
5494
5495
5496
5497
5498
5499
5500
5501
5502
5503
5504
5505
5506
5507
5508
154 / 374
Jukka Rannila
jatko-opiskelija
Jalasjärvi
5509
5510
5511
5512
5513
156.4. Syksyn 2013 ajatuksia
5514
Kurssien ohjauksen jälkeen olen päätynyt esittämään seuraavan kuvan.
5515
5516
5517
MENETELMÄ
KYSYMYS ja RAJAUS
NÄKÖKULMA
AINEISTO
Kaiken keskellä on hyvä tutkimuskysymys ja kysymyksen hyvä rajaus. Tutkimuskysymys määrää
kerättävän aineisto ja käytettävän menetelmän. Hyvin vanhoihinkin aihepiireihin voidaan aina ottaa
uusia näkökulmia. Tässä kohtaa pitää erikseen julistaa, että en erikseen kannata tai vastusta
määrällisiä tai laadullisia menetelmiä, koska tutkimuskysymyksen rajauksen avulla määräytyy myös
käytettävät menetelmät.
Lyhyesti voi todeta, että jokaisella kurssilla suurin haaste on ollut hyvän tutkimuskysymyksen
muotoilu. Tarkasti ottaen ohjattavien opiskelijoiden osaaminen on ollut huippuluokkaa, joten
ongelma ei siinä suunnassa. Ongelma on ollut oivaltaa itse tehtävän pienen tutkimuskysymyksen
löytäminen. Yhdeksi ongelmaksi olen pohtinut tenttimisten ajatusta, koska pienen tutkimuksen
läpivienti ei ole tenttimistä.
Viskari (2009) on hyvä katsaus erilaisiin tieteellisillä lähteillä höystettyihin kirjallisiin töihin.
Jokaisen kirjallisen työn luonne pitäisi ymmärtää oikein.
5518
5519
5520
5521
5522
5523
5524
5525
5526
5527
5528
5529
5530
5531
5532
5533
155 / 374
5534
157. Mielekästä työtä tietokoneen kanssa?
5535
Muistaakseni on niin, että professori (emeritus) Pertti Järvisen täyttäessä 70 vuotta tehtiin pieni
kokoelma tekstejä, ja minäkin tein yhden sivun. Käsitin silloin ohjeista, että näistä sivun
kokoelmista koottiin pieni juhlajulkaisu. Tarkasti ottaen en ole kyseistä juhlajulkaisua sittemmin
lukenut, enkä ole sen perään erityisesti kysellyt.
5536
5537
5538
5539
5540
5541
157.1. Tervehdys ilman lähteitä: Työnjaon merkitys edelleen merkittävä
tutkimustulos
5542
5543
5544
kohde
(tila 1)
toiminnot
(prosessi)
kohde
(tila 2)
kohde
(tila 2)
toiminnot
(prosessi)
kohde
(tila 3)
koordinointi
P1
P2
SIIRTO
Pertti Järvisen saavuttama merkittävä tutkimustulos on työnjako ja tuottamattomat lisätehtävät.
Yllä oleva kuva yrittää kuvata keskeisiä käsitteitä työnjakoon liittyen. Toimija (P1) suorittaa omat
toimintonsa alkaen alkutilasta (1) ja päätyen lopputilaan (2). Edelleen toinen toimija (P2) voi jatkaa
omaa prosessiaan kohteen viimeisimmästä tilanteesta (2) ja päätyen edelleen seuraavaan tilaan (3).
Työnjakoon liittyy koordinointitarpeet, viestintä ja muut toiminnot, jotka eivät edistä kohteen
tilamuutoksia kohti lopuksi tavoiteltavaa tilaa (n).
Pertti Järvisen malliin voidaan lisätä toimijoiden (P) mielen merkitys, koska toimijat (P) voivat olla
mielen omaavia. Pertti Järvisen seminaareissa on käyty eri kirjoittajien malleja, jotka eivät ota
huomioon ihmisen mieltä, jota voidaan rikastaa erilaisilla tavoilla.
Riippuu toimijan mielen systematisointikyvystä, että näkeekö toimija kaiken pelkkinä tilanteina vai
pelkkinä prosesseina. Ihmiset jakaantuvat jatkumolle, jossa systematisointikyvyt vaihtelevat, ja
vastaavalla jatkumolla ihmiskäsitys voi olla täysin konemainen tai yli-inhimillinen.
Tietokonetta voidaan pitää systeeminä, jonka alku- ja lopputila voidaan tietää, ja välissä olevat
toiminnot (prosessi) voidaan määritellä tuskallisen yksityiskohtaisesti. Toisaalta ihmiset ovat
avoimia systeemeinä, jotka eivät koskaan palaa entiseen tilaansa. Tietojärjestelmien tapauksessa
yritetään sovittaa yhteen näitä kahta systeemin luokkaa.
Edelleen Pertti Järvinen on esittänyt tuloksia työnjaosta tietokoneen ja ihmisen välillä. Verrattuna
5545
5546
5547
5548
5549
5550
5551
5552
5553
5554
5555
5556
5557
5558
5559
5560
5561
5562
5563
5564
5565
5566
5567
5568
156 / 374
ihmisten väliseen työnjakoon syntyy tietokoneesta uusia tuottamattomia lisätehtäviä, mutta toisaalta
joitain prosessin osia tietokone suorittaa uskomattomalla tehokkuudella verrattuna ihmiseen.
Kun tietokone synnyttää uusia ja hävittää vanhoja työtehtäviä, syntyy uuden työnjaon kehittämisen
ongelma. Edelleen riippuu kunkin ihmisen mielestä, että millaisella innokkuudella tai vastustuksella
ihminen lähtee kehittämään uutta työnjakoa. Tietotekniikan käyttö johtaa tilanteeseen, jossa ihmisen
mieli joutuu täysin uusien haasteiden eteen, ja riippuen ihmisen mielen rikkaudesta muutoshanke on
vaikea tai vielä vaikeampi.
Pertti Järvisen tutkimustuloksen perusteella voi todeta, että tietokoneen pitää hävittää turhaa
viestintää ja tuottamattomia lisätehtäviä, ja toisaalta tehostaa joitain vanhoja tehtäviä uusiin
mittasuhteisiin. Uudistettu työnjako ja uusi viestintä lisättynä tietokoneella pitää olla mielelle
rikkaampaa, jolloin syntyy mielekkyys siirtyä uuteen työnjakoon.
5569
5570
5571
5572
5573
5574
5575
5576
5577
5578
5579
5580
5581
5582
157.2. Jälkikäteistä pohdintaa?
5583
Luonnollisesti tämä artikkeli johtaa Järvisen (1980) yhteen artikkeliin, jossa on pohdittu työnjakoa
eri toimijoiden kesken. Toisaalta aikaisemmin on viitattu siihen, että on hyvin perusteltua tehtäviä
pelkästään tietokoneille ja tehtäviä pelkästään ihmisille. Perusongelma ovat tehtävät, joita voivat
tehdä sekä ihmiset että tietokoneet.
5584
5585
5586
5587
5588
5589
ihminen
tietokone
??
Seurannainen ongelma on tietysti miettiä työnjakoa ihmisten ja tietokoneiden väliin jäävälle
alueelle. Toisaalta ihminen voi puutua, jos työ on koko ajan turhien valintojen tekemistä ja/tai
erilaisten tietokoneen ruutujen välillä vaihtumista. Näin on syntynyt uuden työnjaon ongelma, joka
pitäisi ratkaista mielekkäällä tavalla. Uusi työnjako tarkoittaa luonnollisesti suurtakin muutosta,
joka voi olla hyvinkin irrationaalinen hanke, koska ihmiset suhtautuvat muutokseen hyvin eri
tavoin.
Jian & Jeffres (2006) käsittelee ihmisten oikeaa innokkuutta lisätä dataa erilaisiin järjestelmiin.
Diefenbach (2007) taas käsittelee muutosprosessia ja uudenlaisen johtamisen ideologian ajamista
sisään yhteisöön isossa muutoshankkeessa. Lisäksi voi katsoa kirjallisuuskatsauksen (Carpenter.
Geletkanycz & Sanders 2004) ylimmän johdon (Upper Echelon) vaikutusta erilaisiin yhteisön
tekemiin valintoihin, joista osa koskee luonnollisesti erilaisia vaatimuksia nykyisille ja tuleville
tietojärjestelmille. Edelleen täytyy todeta, että ihmisillä on tunteensa (Steinberg & Figart 1999),
mikä on yksi tietokoneen käyttöönoton vaikea puoli, koska ihmiset eivät aina näytä tunteitaan
suoraan.
Itse olen pohtinut, että eri yhteisöissä on oma ideologia asioiden ja toiminnan järjestämiseksi.
Oleellista olisi ensivaiheessa kerätä hyvä erittäin ymmärrys yhteisön ideologiasta. Tällöin on
mahdollista esittää tietokoneille uusia tehtäviä, ja huomioida kuitenkin erilaisia irrationaalisuuksia.
Ongelma on, että ideologian pitäisi pystyä selvittämään tarpeeksi nopeasti suhteessa
tietojärjestelmien kehittämisen aikatauluihin. Tässä olisi mielenkiintoinen aihe jatkoselvitykselle.
5590
5591
5592
5593
5594
5595
5596
5597
5598
5599
5600
5601
5602
5603
5604
5605
5606
5607
5608
5609
5610
5611
5612
157 / 374
5613
158. Poliittiset tietojärjestelmät: ehdotuksia ja
jatkoselvityksiä?
Tässä kohtaa voi todeta, että tein englanniksi yhden ehdotuksen 55 IJEP:n (International Journal of
E-Politics) suuntaan. Tunnetulla tavalla kyseinen artikkeliehdotus ei mennyt läpi arvioinnista
(referee). Tässä kohtaa voi todeta, että olin kiinnostunut enemmänkin perkaamaan ”poliittisia
tietojärjestelmiä”. Perusongelmaksi tuli, että keskustelu seminaareissa keskittyi enemmän oman
puoluekannan veivaamiseen kuin varsinaiseen tutkimusaiheeseen. Lisäksi on kova todellisuus siinä,
että eri puolueiden tietojärjestelmiin ei niin vain pääse tutustumaan, jolloin olisi pitänyt keskittyä
vain julkisiin ”poliittisiin tietojärjestelmiin”. Eri syiden jälkeen lopetin ”poliittisten
tietojärjestelmien” käsittelyn – ainakin joksikin aikaa.
Myöhemmin on tullut vastaan Byeon (1999), joka käsitteli poliittisia systeemeitä tavalla, jota
minäkin olin pohtinut. Kun politiikassa (erityisesti demokratioissa) on jatkuva muutos päällä, niin
itse pohdin järjestelmän heilahteluita (fluctuation), ja Byeon (1999) lähestyi aihetta eri tavalla (nonequilibrium thermodynamic perspective).
158.1. Yksi työpaperi – ehdotettu tutkimusohjelma
Tämä perustuu englanninkielisen artikkeliehdotuksen tiivistelmään ja käännökseen. Lisäksi tähän
on lisätty muutama lähde, joka on tullut vastaan artikkeliehdotuksen jättämisen jälkeen.
Tiivistelmä
Laajojen tietojärjestelmien epäonnistumisia on julkaistu laajalti. Tämän vuoksi mielenkiinto on
kohdistettava pieniin tietojärjestelmiin, ja niiden tehokkaisiin yhdistämisen tapoihin. Haigh (2001)
osoittaa kuinka yksi iso laaja järjestelmä on aina uudelleen esitetty ajatus, esim. MIS 1960/1970luviulla ja ERP 2000-luvulla, ja tämän ajatuksen tuhoutumisen pettymysten jälkeen.
Poliittisten tietojärjestelmien osalta voi todeta, että politiikan ajallisesta luonteesta johtuen uusia
erilaisia tietojärjestelmiä kehitetään koko ajan. Lisäksi näiden tietojärjestelmien yhdistäminen
tuottaa kilpailuetua, ainakin vaaleihin perustuvissa poliittisissa järjestelmissä. Lisäksi on
huomioitava, että vaaleihin perustuvissa poliittisissa järjestelmissä henkilöiden vaihtuvuus on
suhteellisen nopeaa.
Lisäksi on huomioitava, että eritasoisissa vaaleissa on tilanne, jossa voi olla satoja ehdokkaita, ja eri
ehdokkaiden taustayhteisöillä on eritasoisia tietojärjestelmiä. Monesti tästä seuraa liittämisen tarve
muihin tietojärjestelmiin.
Tämän vuoksi nimeämme poliittiset tietojärjestelmät ajassa nouseviin ja ajassa hajoaviin
tietojärjestelmiin (fluctuation), ja ehdotamme tavan rakentaa poliittinen tietojärjestelmä. Ehdotusta
voi kokeilla ja kehittää jatkossa tehtävällä tutkimuksella.
Poliittiset tietojärjestelmät ajassa nousevina ja ajassa hajoavina järjestelminä (fluctuation)
55 http://www.igi-global.com/journal/international-journal-politics-ijep/1147, International Journal of E-Politics
(IJEP), linkki toimi 13.11.2013
5614
5615
5616
5617
5618
5619
5620
5621
5622
5623
5624
5625
5626
5627
5628
5629
5630
5631
5632
5633
5634
5635
5636
5637
5638
5639
5640
5641
5642
5643
5644
5645
5646
5647
5648
5649
5650
5651
5652
5653
5654
5655
5656
5657
158 / 374
Davenport (2005) esittelee ajatusta, että tietojärjestelmillä voitaisiin siirtää prosessikokonaisuuksia
toistettaviksi eri paikkoihin. Pentland & Feldman (2008) arvostelevat prosessien käsittämistä
käsinkosketeltavina kokonaisuuksina. Olsen & Sætre (2007) osoittavat, että yksi iso järjestelmä on
monesti vallitseva ajattelutapa, vaikka tosiasiassa yhdistetyillä pienemmillä järjestelmillä voisi
saada paremman lopputuloksen. Sledgianowski, Tafti & Kierstead (2008) osoittavat, että pienenkin
yrityksen on mahdollista ja jopa joskus kannattaa tehdä täysin omalle yhteisölle sovitettu
järjestelmä.
Tämän pohjalta on kohdistettava kiinnostus pienten järjestelmien kehittämiseen ja pienten
järjestelmien yhteensovittamiseen.
Politiikassa vaihtelu on melkoisen selvä.
Lait, asetukset, määräykset muuttuvat ajassa. Poliittiseen toimintaan menee ja tulee
useita ihmisiä suhteellisen nopeasti. Päättävien poliittisten yhteisöjen asema vaihtelee,
ainakin vaaleihin perustuvissa järjestelmissä, koska sama yhteisö voi olla välillä
päättävässä asemassa ja välillä päätöksiä arvostelevassa asemassa. Poliittiset yhteisöt
ovat kuitenkin kokeneet kaikki perustekniikan muutokset tietojenkäsittelyssä.
Tähän esitykseen kiinnitämme huomion seuraaviin: ihmiset, informaatio ja teknologia.
Ihmisen tietojenkäsittelyn rajat ja ihmisten järjestäytyminen
Nettle & Dunbar (1997) ajavat erilaisia simulaatioita, ja osoittavat yhteisöihin järjestäytymisen
tehokkuuden. Rivkin (2000) osoittaa toisilla simulaatioilla, että jonkin yhteisön strategian
matkiminen on erittäin vaikeaa. Näillä perusteilla on ymmärrettävää, että samankaltaiset laajat
tietojärjestelmät, kuten ERP, on hyvin vaikea sovittaa erilaisiin yhteisöihin. Aulin-Ahmavaaran
(1979a, 1979b) esitys on näin helpompi hyväksyä, koska ihmisen muistilaajuus vaikuttaa yhteisön
hierarkian tasojen määrään. Vastaavalla tavalla erilaiset yhteisöt voivat järjestyä hierarkkisesti, ja
osa näistä yhteisöistä on ylemmällä päättävillä tasoilla olevia (poliittisia) päättäviä yhteisöjä. Jos
hyväksytään vielä Engeström (2001) huomiot yhteisöjen välisistä ristiriidoista, niin on saatu
asetettua poliittiset yhteisöt omaan asemaansa.
Näin olemme saaneet jaettua (poliittiset) päättävät yhteisöt ja muut yhteisöt muistilaajuuden,
hierarkian ja työnjaon perusteella.
Aikaan sidottu politiikka
Kun politiikka on päättämisen taitoa tai taitamattomuutta, niin erilaiset perusteet päätöksille
muuttuvat ajassa ja tilassa. Ryan (1985, 1991, 2006) osoittaa, kuinka ihmismieli voi kuvitella useita
erilaisia maailmoja, ja kirjallisuus on näiden erilaisten maailmojen käyttämistä. Politiikkaan
sovellettuna tämä tarkoittaa, että myös politiikassa on nämä erilaiset maailmat:
* todellinen maailma (Actual)
* tietämisen maailma (Knowledge)
* tavoitteiden maailma (Intentions)
* toiveiden/halujen maailma (Desires)
* sitoumusten maailma (Obligations).
5658
5659
5660
5661
5662
5663
5664
5665
5666
5667
5668
5669
5670
5671
5672
5673
5674
5675
5676
5677
5678
5679
5680
5681
5682
5683
5684
5685
5686
5687
5688
5689
5690
5691
5692
5693
5694
5695
5696
5697
5698
5699
5700
5701
5702
5703
5704
5705
5706
159 / 374
Tämän päälle me lisäämme monimutkaisuuden (Complex Actuality) nousemisen todelliseen
maailmaan sovellettaessa/tehtäessä oikeasti oikeaan maailmaan vaikuttavia sitoumuksia, eli
poliittisia päätöksiä tässä tapauksessa. Kun ihmiset pystyvät hahmottamaan erilaisia maailmoja, niin
näiden erilaisten maailmojen kuvailuilla ihmiset/ihmismieli pystyy luomaan monimutkaisia
kokonaisuuksia, joiden totuusarvo/todellisuus on moniselitteinen asia. Lisäksi on huomioitava, että
ihmiset pystyvät kaiken lisäksi pitämään muistissaan ajatuksia menneestä maailmasta (Past),
nykyisestä maailmasta (Now) ja tulevasta maailmasta (Future).
Tämän perusteella voidaan todeta, että jokin tehty (poliittinen) päätös on oikeastaan päätöksen
järkiperäistämistä etu- ja jälkikäteen (Rationalizations). Tässä palaamme siihen, että ihmisten
järkiperäisyys/järki on rajoitettua (esim. Jones 1999).
Poliittiseen tietojärjestelmään vaikuttavat tekijät
Edellä mainittujen jälkeen voimme todeta, että poliittinen tietojärjestelmä on erilaisuuksien
yhdistelyä.
Erilaiset hierarkian tasot, erilaiset tehtävät, erilaiset ristiriidat, erilaiset maailmat
(tietäminen, tavoitteet, halut/toiveet, sitoumukset), monimutkaisuus vaikutettaessa
todelliseen maailmaan, erilaiset järkiperäistämiset/rationalisoinnit, erilaisten
kuvauksien tasot ja tavat, ihmismielten erilaisuudet, päättävien yhteisöjen erilaiset
tilanteet, ristiriidat ja näkemykset ristiriidoista, eri ajat, eri paikat ja erilaiset
tilanteet/kontekstit.
Tämän perusteella voi todeta, että poliittinen tietojärjestelmä on melko lailla erilaisten
moninaisuuksien yhdistelyä, eli synergeettinen (synergetic, esim. Haken 2007).
Erilaisuuksien yhdistäminen erilaisiin viestintävälineiden luokkiin
Teollisen automaation (May 2001; Andersen & May 2001a, 2001b) perustella voimme todeta, että
erilaiset viestintävälineet (media) voidaan jaotella ajan (temporal) ja tyyppien yhteistelmään.
Taulukko: erilaiset viestintävälineiden luokat
5707
5708
5709
5710
5711
5712
5713
5714
5715
5716
5717
5718
5719
5720
5721
5722
5723
5724
5725
5726
5727
5728
5729
5730
5731
5732
5733
5734
5735
5736
5737
5738
5739
5740
AIKA (temporal)
M
E
D
I
A
Pysyvä
(Static)
Toistuva
(Repetitive)
Jaksottainen
(Sequential)
Ajassa muuttuva
(Dynamic)
(Kuva/teksti)
Graphic
Pysyvä
kuva/teksti
Toistuva
kuva/teksti
Jaksoittainen
kuva/teksti
Ajassa muuttuva
kuva/teksti
Ääni
(Acoustic)
(ei mahdollinen)
Toistuva
ääni
Jaksoittainen
ääni
Ajassa muuttuva
ääni
Pysyvä
Kosketus
Toistuva
kosketus
Jaksoittainen
kosketus
Ajassa muuttuva
kosketus
(ei mahdollinen)
Toistuva
liike
Jaksoittainen
liike
Ajassa muuttuva
liike
Käsin
kosketettavissa
(Haptic)
Liikkuva
(Kinetic)
5741
160 / 374
Edellä mainitut poliittisen yhteisön erilaisuudet voidaan yhdistää näihin viestintävälineiden (media)
luokkiin. Kun politiikka siis muuttuu ajassa, tilassa ja tilanteissa/konteksteissa, niin yhteisön
ylivoima tulee näiden viestintävälineluokkien ja erilaisuuksien yhdistelmistä.
Ehdotus poliittisen tietojärjestelmän rakentamisesta
Teemme ehdotuksen, jolla poliittiset tietojärjestelmät voisi rakentaa:
1.
2.
3.
4.
5.
Etsi erilaiset yhdistelmät, jotka ovat mielekkäitä, teknisesti mahdollisia ja yleisesti
hyväksyttäviä
Järjestelmällisesti näiden yhdistelmien tutkimista useilla eri tavoilla
Etsi tunnistimet (sensors), vaikutustavat (controls), näyttötavat (displays), vaikuttimet
(actuators), prosessit (process) ja itsenäiset järjestelmät (standalones)
Näiden yhdistelmien pitää poistaa turhia tehtäviä, vähentää turhaa viestintää, tehostaa
jäljelle jäävää viestintää ja tuottaa jotain lisäarvoa.
Edellä oleva on tietysti sidottavissa aikaan, joka taas perustuu poliittisen järjestelmän
aikavaihteluihin.
Poliittisissa tietojärjestelmissä nämä voidaan sitoa aikaan, esimerkiksi vaalikausiin vaaleihin
perustuvissa järjestelmissä. Markus, Majchrzak & Gasser (2002) antavat hyviä suuntaviivoja
rakennettaessa tällaisia tietojärjestelmiä. Lisäksi esimerkit teollisesta automaatiosta (Andersen
2004; Andersen & May 2001a, 2001b) ehdottavat/haastavat meitä ajattelemaan (perinteisen)
teknisen tietojärjestelmän osan ulkopuolelle.
Poliittiset tietojärjestemät – ehdotettu tutkimusohjelma
Edellä olevan perusteella voimme esittää seuraavat jatkotutkimusaiheet:
1.
2.
3.
Millainen pitäisi olla ajassa muuttuvan tietojärjestelmän ydin? Kun osajärjestelmiä
jatkuvasti poistetaan ja lisätään, niin järjestelmän ytimen olisi kestettävä nämä muutokset.
Onko luotava uusi järjestelmien luokka, eli ajassa jatkuvasti laajenevat järjestelmät. Tällöin
olisi siirryttävä perinnejärjestelmien (legacy system) kielteisestä ajattelusta ajattelemaan
niitä tietoarkistoina (information archives).
Millaisia olisivat uudet tehtäväkuvaukset/roolit ihmisille jatkuvasti ajassa muuttuvissa
tietojärjestelmissä ja millaisia viestintävälineiden yhdistelmiä on tällöin rakennettava?
Sinänsä poliittisten tietojärjestelmien osalta ei ole paluuta entiseen, ainakaan vaaleihin perustuvissa
järjestelmissä. Demokratioissa ylivoima jossain vaaleissa voi perustua oikeanlaisiin erilaisuuksien
yhdistelmiin tietojärjestelmissä. Koska politiikka monessa suhteessa on osittain/kokonaan julkista,
niin tällöin on mahdollista tutkia näitä tietojärjestelmiä. Tämän perusteella saamme mahdollisesti
esille jotain yleistä pienten erilaisten järjestelmien yhdistelmiin, johon meidän on jatkossa
kiinnitettävä huomiota.
5742
5743
5744
5745
5746
5747
5748
5749
5750
5751
5752
5753
5754
5755
5756
5757
5758
5759
5760
5761
5762
5763
5764
5765
5766
5767
5768
5769
5770
5771
5772
5773
5774
5775
5776
5777
5778
5779
5780
5781
5782
5783
5784
158.2. Jälkikäteistä pohdintaa
5785
Itse olen pohtinut, että on horisontaalisia ja vertikaalisia tietojärjestelmiä. Vertikaaliset järjestelmät
olisivat jonkin yhteisön sisäisen näkemyksen ja toiminnan järjestämisen seurannaisia.
Horisontaaliset järjestelmät ovat tietysti järjestelmiä, jotka voivat olla yhteistyössä erilaisten
vertikaalisten järjestelmien kanssa.
5786
5787
5788
5789
5790
161 / 374
5791
V
E
R
T
I
K
A
A
L
I
V
E
R
T
I
K
A
A
L
I
V
E
R
T
I
K
A
A
L
I
V
E
R
T
I
K
A
A
L
I
V
E
R
T
I
K
A
A
L
I
HORISONTAALI
HORISONTAALI
Politiikan saralta voi todeta, että esimerkiksi suomalainen vaalitulosten 56 tietojärjestelmä liittyy
moneen muuhun järjestelmään vaalien aikana, ja sitä voisi pitää horisontaalisena systeeminä.
Vaalituloksia ajetaan siis järjestelmästä moneen suuntaan, ja esimerkiksi tiedotusvälineet tarvitsevat
vaalituloksia.
Toisaalta olen pohtinut, että esimerkiksi yksittäisen puolueen jäsenelle välitettävä informaatio on
monen paineen alla:
* jäsenet ovat hajaantuneena hyvin erilaisten tietojärjestelmien alaisuuteen
* jäsenet edustavat hyvin erilaisia sukupolvia
* yhtenäisen viestin läpivienti koko jäsenistölle on iso ongelma purettavaksi.
Esimerkiksi voi ottaa perinteisen sähköpostin ja uudemmat ns. sosiaalisen median järjestelmät. Osa
jäsenistä arvostaa sähköpostituksia, jos viestejä tulee siedettävä määrä. Taas toisaalta ns.
sosiaaliseen mediaan on painettava viestiä, joka olisi hallittu. Ja loppujen lopuksi on tietty osa
jäsenistä on vain perinteisten (esim. sanomalehti) välineiden käyttäjiä.
Itse olen pohtinut, että esimerkiksi puolueiden jäsenrekisteristä voisi johtaa viestin, joka jaettaisiin
järjestelmällisesti eri suuntiin riippuen jäsenen valitsemasta/suosimasta viestintäkanavasta. Tämä
vaatii tietysti puolueen sisäisten järjestelmien yhteen liittämistä ja osasta ulkopuolisiin järjestelmiin
liittämistä. Itse muistan keskustelun ”Oman” puolueen silloisen tietohallintopäällikön kanssa.
Ilmeisesti/mahdollisesti oli niin, että hänellä ei ollut laajempaa kokemusta esim. Mailmanjärjestelmän 57 käytöstä, joten hän ei ehkä ymmärtänyt sähköpostilistan mahdollisuuksia.
Mahdollisesti puolueilta ei tule esityksiä uusista horisontaalisista järjestelmistä, joten horisontaaliset
järjestelmät kehittyvät ilman puolueiden laajaa osallistumista. Tällöin puolueet ovat myöhemmin
oikeasti pakotettuja huomioimaan uudet horisontaaliset järjestelmät, jos horisontaaliset järjestelmät
saavat hyvin paljon jäseniä. Tämä kehitys jää nähtäväksi.
56 http://www.vaalit.fi/, Oikeusministeriön vaalisivut, jonne tulee vaalien tuloksia julkisesti nähtäväksi, linkki toimi
13.11.2013
57 http://www.list.org/, Mailman, the GNU Mailing List Manager, linkki toimi 13.11.2013
5792
5793
5794
5795
5796
5797
5798
5799
5800
5801
5802
5803
5804
5805
5806
5807
5808
5809
5810
5811
5812
5813
5814
5815
5816
5817
5818
5819
5820
162 / 374
5821
159. Julkishallinnon tietoluovutusten periaatteet ja käytännöt /
EDK / 7 / versio 1
Asiakirjan tunnus / EDK / 7 / versio 1
Itselläni alkaa olla todella paljon itse kirjoitettuja asiakirjoja, joten on ollut pakko perustaa oma
diaarinumeroiden järjestelmä. Tämän asiakirjan tunnus ja versionumero on mainittu yllä olevassa
otsikossa. Jos haluat myöhemmin tarkistaa uudempien versioiden kehittymisen, niin kannattaa ottaa
yhteyttä uusimman version hankkimiseksi.
Asiakirjan tunnus on EDK (Eduskunta), koska 13.3.2011 jälkeen voitaisiin poliittisille päättäjille,
esim. Eduskunnassa, esitellä tilannetta koskien julkishallinnon tietoluovutusten periaatteita ja
käytäntöjä. Lausunto on päivätty 13.3.2012. Tähän lukuun olen tarkastanut www-sivujen
toimivuuden ja päivittänyt tilanteen 14.11.2013 päiväykseen. Lisäksi kuvia on hieman vaihdettu,
koska olen kehittänyt kuvia eri sukupolvissa, ja tähän olen laittanut viimeisimmät versiot.
Oikeastaan tämä lausunto olisi pitänyt käsitellä muiden lausuntojen (Rannila 2012) yhteenvedossa,
koska se on jäänyt silloin huomioimatta.
159.1. Lausunnon tekstiä
Tässä kohtaa olen viitannut muutamaan 58 lausuntoon:
Lausunto 1: Yleisön oikeus saada tietoja Euroopan yhteisön toimielinten hallussa olevista
asiakirjoista
Lausunto 4: Miten julkisen hallinnon ja järjestöjen yhteistyötä pitäisi parantaa?
Opinion 6: Consultation on a Code of Conduct for Interest Representatives
Opinion 8: European Interoperability Framework, version 2, draft
Opinion 9: CAMSS: Common Assessment Method for Standards and Specifications,
CAMSS proposal for comments
Opinion 13: Final Committee Draft ISO/IEC FCD3 19763-2
Opinion 14: SFS discussion paper / SFS:n keskusteluasiakirja
Opinion 17: Opinion to Antitrust Case No. COMP/C-3/39.530
Opinion 18: Opinion Related to the Public Undertaking by Microsoft
Opinion 20: SECOND Opinion Related to the Public Undertaking by Microsoft
Opinion 21: Opinion about the European Interoperability Strategy proposal
Lausunto 29: Avoimen demokratian avoimen datan avaamisen detaljit (ADADAD)
Opinion 30: Internet Filtering
Lausunto 31: Terveydenhuollon tietotekniikasta
Tämä lausunto: Julkishallinnon tietoluovutusten periaatteet ja käytännöt
Tässä kohtaa voi todeta, että edellä mainittujen lausuntojen perusteella tässä lausunnossa voidaan
nopeasti toistaa joitain aikaisempia huomioita eri lausunnoista. Erityisesti voi todeta, että
lausunnoissa käytetyt kuvat ovat kehittyneet eri vaiheissa.
58 http://www.jukkarannila.fi/lausunnot.html, Jukka Rannilan antamat lausunnot eri aiheisiin
5822
5823
5824
5825
5826
5827
5828
5829
5830
5831
5832
5833
5834
5835
5836
5837
5838
5839
5840
5841
5842
5843
5844
5845
5846
5847
5848
5849
5850
5851
5852
5853
5854
5855
5856
5857
5858
5859
5860
5861
5862
5863
5864
5865
5866
163 / 374
Lyhyesti voi todeta, että Valtiovarainministeriön (2012) julkaisu julkishallinnon tietoluovutusten
periaatteista ja käytännöistä on hyvin kattava.
Lisäksi voi todeta, että Julkishallinnon perustietovarantojen rajapinnat (PERA) -työryhmä 59 on
laatinut erittäin paljon asiakirjoja nimenomaan rajapintoihin, ja nämä rajapintaa käsittelevät
asiakirjat ovat osasta erittäin/suhteellisen teknisiä yksityiskohtia.
Tämän lausunnon rakenne / Aikaisempien lausuntojen keskeisten kohtien toistaminen
Tässä lausunnossa (EDK 7) menen läpi edellä mainitut lausunnot, joista voi tehdä johtopäätöksiä
koskien nimenomaan julkishallinnon tietoluovutusten periaatteita ja käytäntöjä, minkä lisäksi voi
tehdä johtopäätöksiä perustietovarantojen rajanpintoihin liittyen.
Lausunnon 1 keskeisin viesti / mitä uutta 14. heinäkuuta 2007 jälkeen?
Keskeisin viesti lausunnossa (1) oli, että kaikenlaiset rekisteröitymiset kannattaa pitää
mahdollisimman vähäisinä, jolloin erilaisten tietopalveluiden käyttäjät voivat liittyä hyvin helposti
ilman monimutkaisia kirjautumisen tehtäviä.
Vuoden 2007 tilanteessa erilaiset RSS-syötteet 60 61 62 63 64 65 olivat vasta tulossa laajempaa käyttöön,
ja ehdotin 14. heinäkuuta 2007 Euroopan Unionin Komissiota kehittämään palveluitaan huomioiden
RSS-syötteiden käyttö. Nyt voi todeta vuoden 2013 tilanteessa, että esimerkiksi Euroopan Unionin
Komissio tarjoaa hyvin laajan kokoelman erilaisia RSS-syötteitä.
Vuonna 2007 kritisoin voimakkaasti Euroopan Unionin Komissiota, koska he vaativat monessa
palvelussa erilaisia kirjautumisen tehtäviä.
Tosiasia on, että tietotekniikan käyttäjät ovat täysin kypsyneet erilaisiin palveluihin, joissa
vaaditaan seuraavaa:
* rekisteröitymistä erikseen
* sähköpostiosoitteen luovuttaminen johonkin epämääräiseen rekisteriin
* mahdollinen uuden käyttäjätunnuksen luominen
* jälleen kerran uuden sanasalan luominen.
RSS-syöte vastaa näihin ongelmiin seuraavilla tavoilla:
* rekisteröitymistä ei tarvita
* sähköpostiosoitetta ei tarvitse erikseen luovuttaa
* ei ole tarvetta luoda jälleen kerran uutta käyttäjätunnusta
* ei ole tarvetta erilaisille salasanoille
* liittyminen onnistuu helposti RSS-syötteen tarkoitetulla ohjelmalla 66
59 http://www.hare.vn.fi/mHankePerusSelaus.asp?h_iId=15360 (luettu 14.11.2013)
60 http://fi.wikipedia.org/wiki/RSS, suomenkielinen Wikipedia-artikkeli (luettu 14.11.2013)
61 http://www.rssboard.org/rss-specification, RSS 2.0 -spesifikaatio, joka on ilmeisesti yleisin RSS-syötteen standardi
(luettu 14.11.2013)
62 http://fi.wikipedia.org/wiki/Atom, suomenkielinen Wikipedia-artikkeli (luettu 14.11.2013)
63 http://tools.ietf.org/html/rfc4287 The Atom Syndication Format, toinen hyvin yleinen RSS-syötteen standardi
64 http://en.wikipedia.org/wiki/RSS englanninkielinen Wikipedia-artikkeli (luettu 14.11.2013)
65 http://en.wikipedia.org/wiki/Atom_(standard) englanninkielinen Wikipedia-artikkeli (luettu 14.11.2013)
66 http://en.wikipedia.org/wiki/Comparison_of_feed_aggregators, lista erilaisista RSS-lukijoista (luettu 14.11.2013)
5867
5868
5869
5870
5871
5872
5873
5874
5875
5876
5877
5878
5879
5880
5881
5882
5883
5884
5885
5886
5887
5888
5889
5890
5891
5892
5893
5894
5895
5896
5897
5898
5899
5900
5901
5902
5903
5904
5905
5906
5907
5908
164 / 374
PERIAATE 1: mahdollisimman vähän rekisteröitymisiä erilaisiin järjestelmiin
Tämän perusteella voimme laatia periaatteen (1) julkisen hallinnon tietoluovutuksiin periaatteisiin
ja käytäntöihin:
1) Julkisen hallinnon tietoluovutusten pitää vaatia mahdollisimman vähän
erilaisia rekisteröitymisiä erilaisiin tietokantoihin/tietojärjestelmiin.
PERIAATE 2: jokaiseen julkista tietoa luovuttavalle palvelulle on tarjottava julkinen RSSsyöte
Edelleen olen kuitenkin todennut RSS-syötteiden ylivoimaisuuden tiedottamisessa, joten tätä
ylivoimaisuutta on hyödynnettävä periaatteessa (2) julkisen hallinnon tietoluovutuksiin. Tosiasia on,
että jokainen julkisen hallinnon tietoa luovuttava tietojärjestelmä kehittyy ajan kuluessa, minkä
lisäksi on tarvetta tiedottaa esimerkiksi käyttökatkoksista, järjestelmän päivityksistä, erilaisista
eräajoista, jne. tarpeen mukaan. Tämän perusteella esitän seuraavan periaatteen (2) liittyen julkisen
hallinnon tietoluovutuksiin.
2) Jokaiseen tietoa luovuttavalle järjestelmälle on kehitettävä oma RSS-syöte,
joka kertoo jatkuvasti järjestelmään liittyvistä tiedoista ja järjestelmän
käyttöön liittyvistä tiedoista.
Lausunnon 4 keskeisin viesti / mitä uutta 27. kesäkuuta 2008 jälkeen?
Lausunnossa 4 pohditaan julkisen hallinnon ja järjestöjen yhteistyön parantamista. Tässä kohtaa voi
todeta, että seuraava www-sivu on hyödyllinen:
https://www.avoindata.fi/ (tarkistettu 26.5.2015 tilanteessa)
Oletusarvoisesti oletan, että erityisesti liitto- ja keskusjärjestötason yhdistykset hyötyisivät
avoimesta datasta, ja näistä voidaan jalostaa hienostuneempia jatkopalveluita tavallisten jäsenten
käyttöön. Voi olla, että jokin järjestö voi yhdistää julkisen hallinnon dataan omaa erityistietoa,
jolloin lisäarvopalvelu on hyödyllisempi yksittäiselle jäsenelle.
Lausunnossa 4 pohdin ääneen, että julkisen hallinnon pitäisi tehdä järjestelmällisiä kyselyitä
erilaisille yhdistystyypeille: keskusjärjestö, liitto, piiri ja paikallisyhdistys. JOS julkinen hallinto
vakavasti tekee erilaisia järjestelmällisiä kyselyitä, niin avoimen datan kehitys pitää olla yksi osa
näitä järjestelmällisiä kyselyitä.
PERIAATE 3:
3) Julkinen hallinto kerää järjestelmällisesti tietoa erilaisilta ja erityyppisiltä
järjestöiltä koskien julkisen hallinnon tietoluovutuksia.
Oma oletus on, että (kansalais)järjestöjen tietotarpeet voivat olla yllättävän erilaisia, mutta hyvällä
tahdolla julkisen hallinnon tieto saadaan myös kansalaisjärjestöjen hyödyksi.
Lausunto 6 käsittelee erilaisten eturyhmien (interest group) työskentelyä Euroopan Unionin
Komission kanssa, toinen termi on tietysti ”lobbaus”. Kova tosiasia on, että myös avoimeen dataan
liittyy hyvin erilaisia tekijöitä, ja eri ryhmittymät haluavat edistää omaa asiaansa myös avoimessa
5909
5910
5911
5912
5913
5914
5915
5916
5917
5918
5919
5920
5921
5922
5923
5924
5925
5926
5927
5928
5929
5930
5931
5932
5933
5934
5935
5936
5937
5938
5939
5940
5941
5942
5943
5944
5945
5946
5947
5948
5949
5950
5951
5952
5953
5954
5955
5956
5957
5958
165 / 374
datassa. Toisaalta olisi hyvä tietää, että missä ja milloin kunkin (etu)ryhmän pitäisi oikeasti esittää
mielipiteitään.
Ilmeisesti on niin, että Arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta ei tällä hetkellä (14.11.2013) ole
enää toiminnassa, vaikkakin yhtenä alaryhmänä on ollut julkisen tiedon saatavuutta pohtinut
työryhmä. Erilaisia neuvottelukuntia on jo tarpeeksi, joten Arjen tietoyhteiskunnan
neuvottelukunnan tavoin julkisen hallinnon tietoluovutukset (ja avoin data yleisesti) voisi olla
jonkin nykyisin toimivan neuvottelukunnan alaryhmä.
PERIAATTEET 4a ja 4b: Julkisen hallinnon tietoluovutukset (avoin data yleisesti myös) ovat
jonkin nykyisen tai tulevan neuvottelukunnan (alaryhmän) tehtävänä/työkohteena
Tämän voisi jakaa seuraaviin periaatteisiin.
4a) Julkisen hallinnon tietoluovutuksia (avoin data yleisesti) käsittelevän
neuvottelukunnan (alaryhmän) työskentely on oltava mahdollisimman julkista.
4b) Kaikilla kiinnostuneilla tahoilla on oltava oikeus seurata kyseisen
neuvottelukunnan (alaryhmän) työskentelyä.
Kova tosiasia on, että esimerkiksi tietotekniikka kehittyy omalla tahdillaan, jolloin julkinen hallinto
joutuu kysymään neuvoja esimerkiksi tietotekniikan asiantuntijoilta.
Lausunnon 8 keskeisin viesti / mitä uutta 11. syyskuuta 2008 jälkeen?
Lausunto 8 käsittelee suhteellisen laajasti (n. 24 sivua) yhteensopivuutta ja yhteensopivuutta
erityisesti Euroopan (Unionin) tasolla. Tähän lausuntoon voimme ottaa muutaman huomion.
DOKUMENTTI ja TIETOKANTA
Lyhyesti voi todeta, että tietotekniikassa on hyvin pitkälti kyse joko dokumenteista tai
tietokannoista, vaikkakin teknisen kehityksen aaltoja on mennyt ja tullut useissa eri
vaiheissa.
Tämän vuoksi julkisen hallinnon tietoluovutuksissa on eroteltava tarkemmin dokumentteihin
liittyvät luovutukset ja tietokantoihin liittyvät luovutukset.
Tosiasiallisesti voi todeta, että julkishallinto on täynnä erilaisia järjestelmiä, joiden tieto voi olla
hyödyllistä myös julkishallinnon ulkopuolella. Tosiasiallisesti voi myös todeta, että näitä
järjestelmiä on kehitetty useassa eri vaiheessa, jolloin julkishallinto on täynnä hyvin eri-ikäisiä
järjestelmiä. Tosiasiallisesti on myös niinkin, että julkishallinnon sisälläkin on tarvetta yhdistää eri
järjestelmien tietoja, jolloin voimme kuvata ensivaiheen tilannetta seuraavalla kuvalla. Tämän
seurauksena on monesti erilaiset yhdestä-yhteen -liitokset, jolloin yksittäinen järjestelmä voi olla
yhteyksissä useampaan erilaiseen järjestelmään, ja tätä voimme kuvata seuraavalla kuvalla.
5959
5960
5961
5962
5963
5964
5965
5966
5967
5968
5969
5970
5971
5972
5973
5974
5975
5976
5977
5978
5979
5980
5981
5982
5983
5984
5985
5986
5987
5988
5989
5990
5991
5992
5993
5994
5995
5996
5997
5998
5999
6000
6001
6002
6003
6004
166 / 374
1
Loppujen lopuksi käy niin, että liitosten määrä käy ylivoimaiseksi, jolloin jostain suunnasta nousee
jokin yhteensopivuuden järjestelmä ja/tai standardi. Näin päädymme seuraavan kuvan mukaiseen
tilanteeseen.
6005
6006
6007
6008
6009
6010
2
Toisaalta on niin, että yksi yksittäinen järjestelmä voi olla yhteydessä useampaan yhteensopivuuden
järjestelmään eri standardien avulla. Eli käytännössä erilaisia yhteensopivuuden
järjestelmiä/standardeja tulee säännöllisin väliajoin, ja jokaisen järjestelmän yhteensopivuudet on
pohdittava erikseen jokaisessa tapauksessa.
Lausunnossa 8 pohdin vaihtoehtoja, joilla yhteensopivuuden päätöksentekoa voidaan tehostaa, ja
seuraava kuva yrittää olla päätöksentekoprosessin mahdollisuus. Kun kyse oli Euroopan Unionin
tasoisesta yhteensopivuuksista, niin tällöin pohdin ääneen kansallisten tietotekniikkaan
keskittyneiden järjestöjen hyödyntämistä. Ajatuksena oli, että mahdollisesti satojen tietotekniikan
asiantuntijoiden vastatessa kyselyyn on mahdollista saada selkeä käsitys kulloinkin hyväksyttävästä
yhteensopivuuden järjestelmästä ja/tai standardeista.
6011
6012
6013
6014
6015
6016
6017
6018
6019
6020
6021
6022
6023
167 / 374
1
Edellä olen pohtinut neuvottelukunnan (alaryhmän) toimintaa, joka voisi hoitaa julkisen hallinnon
tietoluovutusten kehittämistä.
PERIAATTEET 5a ja 5b: Laaja teknisten asiantuntijoiden rekisteri hyötykäytössä
5a) Julkisen hallinnon tietoluovutusten (ja avoin data yleisesti)
(yhteensopivuuden) standardoinnin ja (yhteensopivuuden) järjestelmien
kehittämiseksi on kerättävä tarpeeksi laaja joukko teknisiä asiantuntijoita.
5b) Tarpeeksi laaja joukko teknisiä asiantuntijoita voi vastata erilaisiin hyvin
rakennettuihin kyselyihin, jolloin julkisen hallinnon tietoluovutusta kehittävät
yksiköt saavat yksiselitteisempää tietoa kulloinkin markkinoilla olevista
(yhteensopivuuden) standardeista ja (yhteensopivuuden) järjestelmistä.
Tietysti on niin, että tekniset asiantuntijat tuntevat arvonsa, ja heitä ei pitäisi kiusata jatkuvilla
kyselyillä, mutta oletusarvoisesti esim. 3-4 kyselyä vuodessa on siedettävä määrä. Toisaalta on niin,
että markkinoilla on jatkuvasti kilpailevia järjestelmiä ja/tai standardeja, minkä lisäksi eriikäisyydet aiheuttavat jatkuvia ongelmia.
Mutta tällä tavalla voisi ainakin kokeilla muutaman kerran, että onko laajasta joukosta teknisiä
asiantuntijoita oikeasti hyötyä. Voi siis olla, että periaatteet 5a ja 5b eivät toimi oikeassa ja kovassa
käytännössä.
Lausunnon 9 keskeisin viesti / mitä uutta 12. syyskuuta 2008 jälkeen?
Edellä olevan perusteella on täysin ymmärrettävää, että Euroopan Unionin Komission silloinen
IDABC-yksikkö teki vielä erityisen kyselyn koskien yhtenäistä tapaa arvioida standardeja ja
määrittelyjä (CAMSS, Common Assessment Method for Standards and Specifications).
Yksi perusongelma on, että tietotekniikan alalla on jatkuvasti käynnissä kilpailu erilaisten
standardien välillä, ja jotkut puhuvat jopa standardoinnin sodista. Toinen perusongelma on, että
julkisen sektorin on ylläpidettävä jotain toimintaa yllä jopa vuosikymmeniä, jolloin alkuperäiset
tietotekniikkaa toimittaneet yritykset voivat kadota markkinoilta.
Lausunnossa 9 esitin ensimmäisen kuvan tietotekniikan yksinkertaistuksesta, ja kuva on kehittynyt
tämän lausunnon kirjoitushetkeen mennessä useassa vaiheessa (virkkeen kirjoitushetki 13.3.2012).
Nykyinen versio on seuraavassa kuvassa.
6024
6025
6026
6027
6028
6029
6030
6031
6032
6033
6034
6035
6036
6037
6038
6039
6040
6041
6042
6043
6044
6045
6046
6047
6048
6049
6050
6051
6052
6053
6054
6055
6056
6057
6058
6059
6060
6061
6062
6063
168 / 374
Tästä kuvasta voi käsitellä seuraavat standardoitavat kohdat:
–
–
–
–
–
haun, lisäämisen, muutoksen ja poistamisen standardit
ylläpidon standardit
näyttöjen / liittymien standardit
datan standardit: dokumentit ja tietokannat
kommunikaation standardit.
YLLÄPITO
YLLÄPITO
LISÄYS
HAKU
MUUTOS
POISTO
NÄYTTÖ
(liitty mä)
LISÄYS
HAKU
MUUTOS
POISTO
DATA
systeemi 1
(tietokanta)
KOMM
DATA
systeemi 2
(tietokanta)
NÄYTTÖ
(liitty mä)
KOMM
KOMM
SISÄÄN
DATA
dokumentti 1
6064
6065
6066
6067
6068
6069
6070
6071
ULOS
SISÄÄN
DATA
dokumentti 2
Tämän perusteella voi todeta, että missä tahansa tietoteknisessä järjestelmässä on käytävä läpi
kohtuullinen pino erilaisia standardeja, ja standardien yksityiskohtiin on helppo hukkua. CAMSSlausunnossa totesin, että jokaiselle standardityypille pitää omat hyväksymisen tai hylkäämisen
menettelytavat, jotka ovat siis erilaisia eri standardityypeille.
Lausunnossa 9 pohdin, että erilaisille yhteensopivuuksille on järjestettävä erilaisia testiolosuhteita ja
erilaisia testitapahtumia. Näillä on erilaisia englanninkielisiä nimiä: test fest, testing days, plug-inmeetings, conformance test, etc. Oleellista on, että useat eri tahot kokoontuvat testaamaan ja
kehittämään yhteensopivuutta. Tämän perusteella voidaan esittää seuraavat periaatteet.
PERIAATTEET 6a ja 6b: Erilaisten standardien yhteensovittaminen
6a) Edellä mainittu julkisen hallinnon tietoluovutusten (ja yleisesti avoimen
datan) neuvottelukunnan (työryhmän esim.) järjestettävä säännöllisesti
tapahtumia, joissa eri osapuolet voivat kehittää yhteensopivuutta liittyen
tietoluovutuksiin.
6b) Eri standardityypeille on järjestettävä omat hyväksymisen ja hylkäämisen
menetelmät (haun, lisäämisen, muutoksen ja poistamisen standardit; ylläpidon
standardit; näyttöjen / liittymien standardit; dokumenttien ja tietokantojen
standardit; kommunikaation standardit)
6072
6073
6074
6075
6076
6077
6078
6079
6080
6081
6082
6083
6084
6085
6086
6087
6088
6089
6090
6091
6092
6093
6094
6095
169 / 374
Lausunnon 13 keskeisin viesti / mitä uutta 27. kesäkuuta 2009 jälkeen?
Lausunnossa 13 on käsittelyssä standardiluonnossa ISO/IEC FCD3 19763-2, eli
standardiehdotuksen 19376-2 uusimman version viimeisin luonnos kyseistä standardia kehittäneeltä
komitealta. Tuon kommentointikierroksen jälkeen kyseinen standardin kehitys on mennyt
eteenpäin, enkä ole asiaa tarkemmin seurannut.
Lausunnossa 13 esitän kuitenkin muutamia kysymyksiä, joihin pitäisi lopullisessa standardissa
vastata. Tähän kohtaan voimme suomentaa esitetyt kysymykset ja/tai huomiot.
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
–
Standardin johdannon pitäisi antaa selkeä standardista henkilölle, joka ei ole
osallistunut kyseisen standardin standardointiin.
Ymmärtääkö keskimääräinen henkilö standardin johdantotekstin?
Mitä standardisoidaan?
Mitä standardisoidaan?
Miksi standardisoidaan?
Kuka standardisoi?
Mitkä ovat kyseisen standardin edut?
Minkä ongelman standardi ratkaisee?
Kuka ratkaisee ongelman?
Kuka on standardin loppukäyttäjä?
Kuinka tämä standardi tekee eri sidosryhmille elämän helpommaksi?
Vaikuttaako tämä standardi järjestelmien kehittämiseen (ulkoisesti)?
Vaikuttaako tämä standardi järjestelmien kehittämiseen (sisäisesti)?
Minkä kilpailuedun kyseinen standardi antaa?
PERIAATE 7: Standardilla on vastattava useisiin erilaisiin kysymyksiin
Tämän perusteella voi esittää periaatteen 7 seuraavasti:
7) Standardilla (ja järjestelmällä yleensä) on vastattava vähintään seuraaviin
kysymyksiin yksiselitteisesti: Mitä, Kuka, Miksi, Milloin, Miten, Standardin
edut, Ratkaistu ongelma, Standardin loppukäyttäjä, Ongelman ratkaisutapa,
Vaikutus järjestelmien kehittämiseen sisäisesti ja ulkoisesti, Standardin antama
(kilpailu)etu?
Lausunnon 14 keskeisin viesti / mitä uutta 28. kesäkuuta 2009 jälkeen?
Lausunnossa 14 pohditaan erityisesti dokumenttien standardointia yleisellä tasolla, ja tällöin
korostan erilaisten välittäjien vaikutusta, koska jokaisella dokumentilla on oma elinkaarensa
dokumentin synnystä päätyen dokumentin hävittämiseen. Tarkasti ottaen sähköisten dokumenttien
pitäisi ”tietää” oma tilansa, ja tämän vuoksi pohdin dokumentti-ohjelman (Document-Program)
mahdollisuutta, jolloin dokumentti voisi olla ”älykkäämpi” sisältäen erilaisia ohjelmallisia osia.
Käytännössä tarvittaisiin välittäjiä (broker), jotka voivat käytännössä ylläpitää/kirjata erilaisten
dokumenttien tiloja ja tapahtumia. Perusongelmaksi tulee, että kuka/mikä voi olla tällainen välittäjä,
koska välittäjänkin pitäisi olla toiminnassa dokumentin elinkaaren ajan.
Edellä on pohdittu erilaisen neuvottelukunnan (alaryhmän) toimintaa. Nyt herää kysymys, että
voisiko tällainen neuvottelukunta (tai sen alaryhmä) olla tällainen välittäjä. Toisaalta voisi pohtia
6096
6097
6098
6099
6100
6101
6102
6103
6104
6105
6106
6107
6108
6109
6110
6111
6112
6113
6114
6115
6116
6117
6118
6119
6120
6121
6122
6123
6124
6125
6126
6127
6128
6129
6130
6131
6132
6133
6134
6135
6136
6137
6138
6139
6140
6141
6142
6143
6144
6145
170 / 374
esim. säätiön tai yhdistyksen mahdollisuutta, jolloin hyvinkin erilaiset (etu)ryhmät voisivat olla
jäseninä – alkaen julkisen hallinnon virastoista päätyen hyvin erityyppisiin yksityisiin yrityksiin.
LISÄYS
HAKU
MUUTOS
POISTO
LISÄYS
HAKU
MUUTOS
POISTO
KOMM
KOMM
DATA
systeemi 1
NÄYTTÖ
(liitty mä)
välittäjä
välittäjä
3
6146
6147
6148
6149
välittäjä
2
KOMM
DATA
systeemi 2
välittäjä
1
välittäjä
1
NÄYTTÖ
(liitty mä)
välittäjä
2
välittäjä
3
PERIAATE 8: On oltava vähintään yksi puolueeton välittäjä eri yhteisöjen välillä
Itse päädyin siihen periaatteeseen, että
8) On oltava vähintään yksi puolueeton välittäjä eri yhteisöjen välillä, jotta
julkisen hallinnon tietoluovutukset (ja avoin data yleisesti) voidaan järjestää
tehokkaasti ja tasapuolisesti.
Käytännössä tämä puolueettoman välittäjän järjestäytyminen voi olla hyvin kivulias kokonaisuus, ja
ennen puolueettoman välittäjän järjestäytymistä voi olla käynnissä hyvin erilaisia viritelmiä.
Esimerkiksi hyvin erityyppiset yritykset voivat liittoutua kilpaileviin ryhmittymiin, ja taas toisaalta
julkisen hallinnon puolella voi olla erilaisia hallinnollisia viritelmiä.
Lausunnot 17, 18 ja 20 / Mitä näistä voi päätellä? / Monopolien purkaminen
Lausunnot 17, 18 ja 20 käsittelevät Euroopan Unionin Komission kilpailuasioiden pääosaston
pyytämiä lausuntoja liittyen Microsoft-nimisen korporaation monopoliin ja mahdolliseen
monopoliaseman väärinkäytökseen.
Omat lausuntoni (17, 18 ja 20) ovat hyvin yksityiskohtaisia ja hyvin pilkuntarkkoja huomautuksia
Microsoft-nimisen korporaation esityksiin, joilla kyseinen korporaatio pyrkii toimimaan ilman
monopoliaseman väärinkäytöksiä. Aika näyttää, että oliko minun antamistani lausunnoista
kyseisessä kilpailuasiassa mitään hyötyä ja pystyikö kyseinen korporaatio toimimaan ilman
monopoliaseman väärinkäytöksiä.
Yleisesti voi todeta, että tietotekniikassa voi yhden yksityisen henkilön työ moninkertaistua
määrättömiin mittoihin, koska esimerkiksi toimivia ohjelman kopioita voi olla rajattomasti.
6150
6151
6152
6153
6154
6155
6156
6157
6158
6159
6160
6161
6162
6163
6164
6165
6166
6167
6168
6169
6170
6171
6172
6173
6174
6175
6176
6177
6178
171 / 374
Vastaavasti iso kaupallinen korporaatio voi tuottaa vastaavasti ohjelman, jota voidaan kopioida
rajattomasti.
Yksi perusongelma on, että tietyt palvelut/lisenssit/tuotteet/yms. voivat olla yksityiselle henkilölle
liian suuret, jolloin hän ei pääse kehittämään jotain tietoteknistä järjestelmää. Mm. tähän kiinnitin
huomiota lausunnoissa (17, 18 ja 20)
Periaate 9: Mahdollisten kustannusten on oltava siedettävät myös yksityiselle henkilölle
Tämän perusteella voi todeta, että joissain tapauksissa yksi yksityinen henkilö voi tarvita jotain
julkisen hallinnon tieto(palvelu)a, ja monen toiveen mukaisesti kyseessä olisi ns. avoimen datan
mukaista palvelua. Tietyissä tilanteissa tulee ongelmaksi hinta yksityiselle henkilölle. Tämän vuoksi
voidaan esittää seuraava periaate:
9) Jos jokin julkisen hallinnon tietoluovutus on jostain syystä maksullista, niin
maksuissa huomioidaan erilliset maksuluokat erikseen yksityisille henkilöille ja
erikseen muille yhteisöille.
Lausunto 21: Mitä uutta 27. helmikuuta 2010 jälkeen?
Lausunnosta 21 voi suomentaa seuraavan taulukon, ja tietysti voi pohtia, että oliko tuossa
taulukossa mitään järkeä.
OMA DATA
AVOIN DATA
OSTETTU DATA
OMA KÄYTTÖ
Yksityinen
Lahja
Yksityinen
AVOIN KÄYTTÖ
Lahjoitus
Julkinen
(public domain)
n/a
Tuettu tietopalvelu
Yksityinen tietopalvelu
OSTETTU KÄYTTÖ Yksityinen tietopalvelu
Voi todeta, että edellä mainittujen periaatteiden perusteella voisi todeta avoimen datan ja avoimen
käytön (public domain) olevan helpoimmin järjestettävissä, ja muut tavat vaativat erityisiä
sopimuksia yms. järjestelyitä.
Periaate 10: Muille tavoille on esitettävä perustelut!
10) Jos data ei ole avointa ja datan käyttö ei ole avointa, niin tälle on esitettävät
hyvät ja pitävät perustelut.
Mahdollisesti on joitain tilanteita, joissa data ei ole avointa tai datan käyttö ei ole avointa. Mutta
lähtökohtaisesti avoimuus pitäisi olla lähtökohta. Eli julkisuuden periaatteen mukaisesti poikkeavat
tavat pitää perustella hyvin.
Lausunto 29: Mitä uutta 24. toukokuuta 2011 jälkeen?
Seurava kuva yrittää osoittaa, että avointa dataa voidaan välittää useammassa muodossa (F, F1-F8),
ja data voi virrata useammasta järjestelmästä toiseen. Sinänsä ”Clearing House” voitaisiin
suomentaa esimerkiksi ”Datan Selvittämisen Paikka”.
Yksi tapa on kaikki-liittyvät-kaikkeen, jolloin jokainen järjestelmä on liitetty toisiinsa jollain
6179
6180
6181
6182
6183
6184
6185
6186
6187
6188
6189
6190
6191
6192
6193
6194
6195
6196
6197
6198
6199
6200
6201
6202
6203
6204
6205
6206
6207
6208
6209
6210
6211
6212
6213
6214
6215
6216
6217
6218
6219
6220
6221
6222
172 / 374
tavalla, ja tästä seuraavat integroinnin hankkeet ovat mittaluokaltaan järkyttäviä – varsinkin
järjestelmien määrän ollessa kymmenissä. Tämän vuoksi on perusteltua puhua yhdestä
keskusjärjestelmästä, johon kaikki muut järjestelmät liittyvät. Ongelma tässäkin on, että jälleen
voidaan joutua tekemään erilaisia yksittäisiä integrointivääntöjä.
FB
F3
FB
F4
F2
FB
F5
KJ
FB
F1
FD
6223
6224
6225
6226
FA
F6
FC
[Kuva päivitettynä uusimpaan versioon – 24.2.2015 tilanteessa]
Avoimen datan kohdalla kyseeseen voi tulla ”Clearing House”, jossa (KJ) erilaiset datan formaatit
(F1-F8) ajetaan, ja tämä yhtenäistetään yhden formaatin (F) datavirraksi. Tällöin yksi järjestelmä
voi hoitaa erilaisia integroinnin ratkaisuja: perinteiset EDI-ratkaisut, perinteisten tekstitiedostojen
käsittely, perinteinen FTP, erilaiset XML-ratkaisut, suorat tietokantayhteydet, jne.
Tällöin voidaan tarjota avoimena datana yksi formaatti (F), ja yhden formaatin käyttäjien ei tarvitse
huolehtia taustalla olevista integrointiväännöistä.
Tässä voisi visioida, että valtionhallinnosta tulisi vain yksi datavirta, johon lisättäisiin
järjestelmällisesti lisää eri yksiköiden omia datavirtoja.
Ongelmaksi tulee tietysti se, että järjestelmät voivat välittää samaa formaattia (F) muihin riippuviin
järjestelmiin, jolloin syntyy avoimen datan formaattien (F) versioiden hallinnan ongelma. Jos
formaatista (F) riippuvia järjestelmiä on kymmeniä, niin joudutaan ylläpitämään formaatin (F)
useampaa versiota.
Periaate 11: Useampaa formaattia on ylläpidettävä perusteluista syistä
Kova tosiasia on, että samaan järjestelmään kohdistuu erilaisia vaatimuksia: joku tarvitsee
hakutulokset millisekunneissa ja jollekin riittää viikoittaiset eräajot. Tämän vuoksi voimme esittää
seuraavan periaatteen:
11) Hyvin perustelluista syistä on samasta järjestelmästä ajettava useampi
datan formaatti, ja useampaa datan formaattia on ylläpidettävä hyvin
6227
6228
6229
6230
6231
6232
6233
6234
6235
6236
6237
6238
6239
6240
6241
6242
6243
6244
6245
6246
6247
6248
6249
6250
6251
6252
6253
173 / 374
perusteluista syistä.
Hyvät perustelut ratkaisevat, ja tietystikään joitain formaatteja pitää voida ajaa alas, mutta sekin
pitää tehdä hyvin perustelluista syistä.
Lausunto 30: Mitä uutta 30. toukokuuta 2011 jälkeen?
Lausunto 30 toistaa monia edellä mainittuja asioita uudelleen. Tähän voimme kuitenkin kopioida
huomion, että erilaiset lomakkeet ja sopimukset pitäisi olla mahdollisimman luettavia; Tähän voi
ottaa esimerkiksi KELA:n hankkeen yksinkertaistaa KELA:n hakemuslomakkeita.
Tosiasiallisesti voi todeta, että vähän riippuen palvelusta voivat sopimusasiat olla kohtuullisen
monimutkaisia, mutta tämän ei tarvitse merkitä monimutkaisempia tekstejä.
Periaate 12: Erilaiset lomakkeet/sopimukset/yms. pidetään mahdollisimman luettavina.
12) Erilaiset lomakkeet/sopimukset/yms. pidetään mahdollisimman luettavina,
ja lomakkeet/sopimukset/yms. kehitetään hyvässä yhteistyössä loppukäyttäjien
kanssa, jolloin luettavat tekstit ovat mahdollisimman helppolukuisia.
Lausunto 31: Mitä uutta 8. heinäkuuta 2011 jälkeen?
Lausunnossa 31 kiinnitän huomiota seuraaviin:
•
suurkäyttäjä(t)
•
peruskäyttäjä(t)
•
satunnaiskäyttäjä(t)
•
yksittäiskäyttäjä(t)
•
kertakäyttäjä(t).
Aikaisemmin on mainittu dataformaatit, ja tarvetta ylläpitää useita erilaisia formaatteja. Tämän
lisäksi on vielä huomioitava, että eri tyyppiset käyttäjät tarvitsevat erilaisia (käyttö)liittymiä.
Periaate 13: Erityyppisille käyttäjille erityyppisiä (käyttö)liittymiä
13) Hyvin perustelluista syistä on samasta järjestelmästä ajettava useampi
(käyttö)liittymä, ja useampaa (käyttö)liittymää on ylläpidettävä hyvin
perusteluista syistä.
Hyvät perustelut ratkaisevat, ja tietystikin joitain (käyttö)liittymiä pitää voida ajaa alas, mutta sekin
pitää tehdä hyvin perustelluista syistä.
159.2. Jälkiarviointia myöhemmin
Kirjoitushetkellä (14.11.2013) oli käynnissä Euroopan Unionin Komission kysely julkisista
tietovarannoista, ja yksi kysymys on luonnollisesti avoimien tietovarantojen maksullisuus ja
erilaiset lisenssit avoimille tietovarastoille.
Seuraavassa kuvassa on esimerkki mahdollisesta tietovarantojen ajamisesta useampaan
järjestelmään. Oma arvio on, että ihmiset kyllä mieluusti hakevat kaikenlaista tietoa eri
6254
6255
6256
6257
6258
6259
6260
6261
6262
6263
6264
6265
6266
6267
6268
6269
6270
6271
6272
6273
6274
6275
6276
6277
6278
6279
6280
6281
6282
6283
6284
6285
6286
6287
6288
6289
6290
6291
6292
6293
6294
6295
6296
6297
6298
6299
6300
6301
6302
174 / 374
järjestelmistä, mutta lisääminen, poisto ja muuttaminen eivät tapahdu samalla tahdilla. Lisäksi
täytyy huomioida, että järjestelmästä pitää ajaa tosiaan useampaa liittymää, ja järjestelmän
liittymien nopeudet voivat vaihdella paljonkin. Kuvassa on esimerkinomaisesti eroteltu päivätason
liittymät ja erilaiset tosiaikaiset liittymät. Yksi mahdollisuus on, että järjestelmästä on eritasoisia
kopioita, joita päivitetään/muutetaan eri tahdeilla.
Ulkopuoliset
järjestelmät
Lisää / päivä
(liittymä)
(näyttö)
Poista / päivä
(liittymä)
(näyttö)
Ylläpito
(liittymä)
(näyttö)
DATA
(dokumentti)
(tietokanta)
Hae / päivä
(liittymä)
(näyttö)
6303
6304
6305
6306
6307
6308
Ulkopuoliset
järjestelmät
Lisää / tosiaika
(liittymä)
(näyttö)
Ulkopuoliset
järjestelmät
Muuta / päivä
(liittymä)
(näyttö)
Hae / tosiaika
(liittymä / näyttö)
Muistan yhden seminaarin (mm. luku 96: Rannila 2012), jossa pohdittiin avoimen datan
mahdollisuuksia. Muistelen seminaarista yhden esimerkin, että mobiililaitteet ja työpöytäkoneet
eivät voineet käyttää samaa liittymää, ja mobiililaitteille piti ajaa omaa reaaliaikaista tietoa täysin
omasta tietokannasta, ja työpöytäkoneet taas saattoivat käyttää vähän hitaampaa liittymää.
Yksi kohta vaatii vielä selvennystä näin jälkikäteen. Toisaalta olen kirjoittanut monen liittymän
ja/tai näytön tarpeesta ja toisaalta eri sidosryhmien tarvitsemista näytöistä. Tämä voi vaikuttaa
ristiriitaiselta. Perusväittämät ovat seuraavat:
* on oltava useita näyttöjä / liittymiä
* eri sidosryhmille on omia näyttöjä / liittymiä
* yksi ainut näyttö / liittymä ei sovellu jokaiselle sidosryhmälle
* eri sidosryhmiä on kuultava näytön / liittymän järjestyksestä
* sidosryhmien näyttöjä/liittymiä on voitava muuttaa järjestelmän elinkaaren aikana
Perushuomiona on, että järjestelmien kehittämissä on kaksi koulukuntaa:
* ensin kehitetään hyvä näyttö ja näytön hyvyyttä testataan tarkasti
* ensin selvitetään käsitteet ja tämän perusteella laaditaan näytöt eri sidosryhmille.
Itse olen kallistunut sille kannalle, että käsitteiden sisältö on selvitettävä hyvin, ja tämän jälkeen
käsitemäärittelyiden mukaisesti voidaan rakentaa erilaisia näyttöjä eri sidosryhmille, ja näyttöjen
sisällössä käytetään selvitettyjä käsitteitä. Tällöin käytettävyyssuunnittelun tehtävä on rakentaa
näyttöjen vaihtoehtoja, ja yhden ja ainoan näytön hyvin raskas testaaminen jää pois, ja useita
näyttöjä kehitellään ja kehittämisessä käytetään keveitä käytettävyystestejä. Tässä on selvä ero.
6309
6310
6311
6312
6313
6314
6315
6316
6317
6318
6319
6320
6321
6322
6323
6324
6325
6326
6327
6328
6329
6330
6331
6332
175 / 374
6333
160. Yhden näytön todellisuus vai monen näytön todellisuus
6334
Edelliseen lukuun liittyen olen kirjoittanut Ilkka-lehden mielipidekirjoituksen 12.9.2012 ja
sittemmin kommentoin kyseistä kirjoitusta yhdellä foorumilla 19.9.2012.
6335
6336
6337
6338
160.1. Ilkka-lehden mielipidekirjoitus 12.9.2013
6339
Kari Hokkanen ihmetteli kolumnissa (Ilkka 8.9.), että Suomen kaltaisessa tietoteknologian
kärkimaassa julkisen hallinnon tietojärjestelmät ovat jälkeenjääneitä.
Vasta 10.6.2011 on annettu laki julkisen hallinnon tietohallinnon ohjauksesta (tietohallintolaki).
Tietohallintolaki vaatii laatimaan kokonaisarkkitehtuurin muutaman vuoden sisällä. Vähitellen
saadaan julkisen hallinnon järjestelmien kehittämiselle vastuut.
Julkiseen tietohallintoon voidaan pakottaa yhdet standardit, joilla saadaan yhteensopivuus eri
järjestelmiin. Järjestelmiä on kehitetty eri tavoin erilaisilla standardeilla.
Yksi harmistus on terveydenhuollon tietojärjestelmien viidakko, jota esimerkiksi Lääkäriliitto on
tutkimuksissa arvostellut. Järjestelmiä on paljon, ja yhtenäistä näkemystä potilaasta ei saa
välittömästi, ja joudutaan usean järjestelmän käyttöliittymän suohon.
Ihmeenä on pidetty Viron järjestelmää, ja Suomestakin on käyty tutustumassa järjestelmään.
Lääkärilehti uutisoi, että Viron järjestelmässä "klikkausten ja nappuloiden määrä on ohjelmassa
minimoitu" ja "sairaalassa voidaan itse laatia ns. dynaamisia dokumentteja, jolloin työstä johtuviin
muutoksiin ei aina tarvita ohjelmistotalon apua".
Omassa tutkimuksessa tulin samaan tulokseen: tehokäyttö vaatii riisuttuja käyttöliittymiä ja
toisaalta erilaisia riisuttuja käyttöliittymiä pitää ajaa eri käyttäjäryhmille.
Järjestelmäkehityksessä ideologia on päinvastainen. Ideologiana on kehittää yksi iso liittymä
kaikille ryhmille samalla käyttöasteella. Tosiasiassa väki uupuu kymmenien klikkausten suohon.
Ideologiana ovat tietotekniikka-asiantuntijoiden kehittämät liittymät.
Tietotekniikka-asiantuntijat eivät koskaan pysty selvittämään kaikkien käyttäjäryhmien ajatusta
käyttöliittymille, jolloin Viron esimerkin mukaisesti pitää olla mahdollisuus käyttäjien kehittämiin
riisuttuihin käyttöliittymiin.
Ideologiana yksi iso liittymä on tarttunut oppilaitosten seiniin. Yhden liittymän uskon ylittäminen
on vallankumouksellista ja koko tietotekniikka-alan ja asiakkaiden työjako muuttuisi täydellisesti.
Tietotekniikka-asiantuntijoiden pitäisi luopua yhden ison käyttöliittymän uskosta. Historia osoittaa
uskonpuhdistuksen vievän paljon aikaa.
Ennen tietotekniikka-alan uskonpuhdistusta saamme vielä pitkään yhden ison käyttöliittymän
raskaasti käytettäviä järjestelmiä - valitettavasti.
6340
6341
6342
6343
6344
6345
6346
6347
6348
6349
6350
6351
6352
6353
6354
6355
6356
6357
6358
6359
6360
6361
6362
6363
6364
6365
6366
6367
6368
6369
6370
6371
6372
6373
6374
6375
6376
6377
6378
6379
176 / 374
Jukka Rannila
Jalasjärvi
6380
6381
6382
6383
160.2. Foorumimerkintä 19.9.2012
6384
Uusin mielipidekirjoitukseni ilmestyi ILKKA-maakuntalehdessä 12.9.2012.
ILKKA-lehden kirjoitus
12.9.2012: Yhden liittymän uskon ylittäminen? 67
Tuo oli pro gradu -työni (Rannila 2003) yksi johtopäätös.
Minä kyllä tiesin hyvin tietotekniikan perusteista, ja olin käynyt käyttöliittymäkurssin yhden
version.
NO.
Kokeilin kuitenkin mielenkiinnosta myyntityötä puolitoista vuotta, ja käteen laitettiin myynnin
tietojärjestelmä.
OLI tosi mielenkiintoista keskustella järjestelmäkehittäjien kanssa, koska he suhtautuivat minuun
ns. peruskäyttäjänä - eli siis ala-arvoisesti suomeksi sanoen.
Havaitsin järjestelmän olevan kaksijakoinen. Tuotannon puoli oli tosi hyvä ja kiitelty. Myynnin
puolella homma oli tosi surkea, joten käytin lopuksi yksinkertaisia tekstitiedostoja myynnin
"tietojärjestelmänä"
Yksi tulos oli, että yksinkertaisen myyntiraportin lisäys vaati jumalattoman monta klikkausta, jos
sitä teki pitkin päivää useamman kerran.
ELI olisi tarvittu yksinkertainen myyntihenkilön liittymä, joka olisi ollut Google-haun
yksinkertaisuuteen verrattava juttu.
Tuota yhden ison liittymän autuutta vastaan olen yrittänyt eri tilaisuuksissa ja kirjoituksissa puhua,
mutta yksi iso käyttöliittymä on ajattelutapana hyvin vallitseva.
Esim. ohjelmoijat voivat järkyttyä, jos heidän pitäisikin luoda esim. parikymmentä käyttöliittymää.
Esim. käytettävyyssuunnittelijat voivat repiä pelihousunsa, koska he haluavat käyttää yhden ison
käyttöliittymän testaamiseen päiviä.
Esim. testaajat voivat säikähtää tosi pahasti, jos sanotaan järjestelmässä olevan testattavana esim. 20
liittymää.
Ja käyttäjien itsensä kehittämät käyttöliittymät esim. paperille piirtäen vaikuttavat niin
yksinkertaisilta, että niille voidaan yksinkertaisesti naureskella.
Mutta tosiasiallisessa käytössä kymmeniä kertoja päivässä käytetty käyttöliittymä pitää olla
67 http://www.jukkarannila.fi/mielipidekirjoitukset.html#nro_44, Jukka Rannilan mielipidekirjoituksien www-sivu
6385
6386
6387
6388
6389
6390
6391
6392
6393
6394
6395
6396
6397
6398
6399
6400
6401
6402
6403
6404
6405
6406
6407
6408
6409
6410
6411
6412
6413
6414
6415
6416
6417
6418
6419
6420
6421
6422
6423
6424
6425
6426
6427
177 / 374
mahdollisimman yksinkertainen, ja kaikki klikkaukset pitää saada tahkottua pois. Eli käyttäjän
itsensä piirtämä yksinkertainen liittymä voi olla hyvä lähtökohta. Liittymiä voi siitä lähtien
monimutkaistaa tarpeen mukaan.
Olipa pitkä vuodatus.
Terveisin,
Jukka Rannila
160.3. Jälkikäteistä uudelleenarviointia / Ristiriitoja?
Eli tosiasiallisesti kannatan useampaa käyttöliittymää riippuen sidosryhmistä. Mutta jokainen
käyttöliittymä on rakennettu erikseen, ja se sisältää kunkin sidosryhmän tarvitsemat yksityiskohdat.
Ongelma on siis vain yhden ison käyttöliittymän rakentaminen kaikille sidosryhmille. Tällöin yksi
käyttöliittymä voi kyllä olla rakennettu hyvinkin raskaiden testien jälkeen, ja oletusarvoisesti
liittymä sisältää erilaisia opasteita, neuvoja ja valintoja.
Tosiasiallisesti moni sidosryhmä tarvitsee hyvin riisutun käyttöliittymän, ja käytön asteesta riippuu
eri liittymien rakenne. Ongelma tietysti on se, että järjestelmän kehityksessä on tarpeeksi paljon
tekemistä, jolloin on suuri kiusaus tehdä vain ja ainoastaan yksi käyttöliittymä. Tämän seurauksena
osa käyttäjistä uppoaa vaadittavien valintojen suohon, ja he uupuvat tämän yhden ja ainoan
käyttöliittymän vaatimaan valintojen valintamäärään.
Itse olen lukenut seuraavat: Cooper (1999a, 1999b); Krug (2006). Näiden kirjoitusten yhteydessä on
tullut mieleen erilaiset keveät testausmenetelmät, joita voisi selvittää laajemminkin. Sinkkonen ym.
(2006, liite A) laajan käytettävyystestauksen erilaiset mahdollisuudet, ja näitä lähestymistapoja olen
nimittänyt raskaiksi käytettävyystestauksiksi.
Ongelma eri sidosryhmille laadittavissa erikoistuneissa käyttöliittymille on eri järjestelmien
erillisyys kokonaisuudesta. Eli käytännössä järjestelmiä käyttävä henkilö saa eteensä useamman
näytön, ja mahdollisesti hän joutuu päivittäin vaihtamaan eri sovellusten välissä. Eli esimerkiksi
sairaaloissa on monia erillisiä järjestelmiä, ja ruutuja on paljon eri henkilöllä. Mm. Suomen
Lääkäriliitto ry 68 on julkaisussaan todennut seuraavaa (Vänskä ym. 2010; Winblad ym. 2010):
* Lääkärien arviot potilastietojärjestelmistä kriittisiä
* Potilastietojärjestelmät tuotemerkeittäin arvioitu - Kaikissa kehitettävää
Kummassakin artikkelissa todetaan seuraava termi: kuumekurva. Kuumekurva tarkoittaisi
yksinkertaista listaa potilaan tilanteesta. Tämä on täsmälleen sama lopputulos, johon (Rannila 2013)
itse päädyin: myyntihenkilö olisi tarvinnut yhden siistin listauksen asiakkaan tilanteesta, ja se olisi
pitänyt lukea sekunneissa. Loppujen lopuksi paras tapa oli tehdä perustavallinen asiakirja
tekstikäsittelyohjelmalla, jossa oli kaksi osaa: yleiskatsaus ja sitten tarkemmat tiedot
yleiskatsauksen jälkeen.
Perushuomio on siis seuraava: eri sidosryhmille omat ja yksinkertaiset liittymät. Lisäksi tarvitaan
sidosryhmille yhdennettyjä liittymiä, jotka hakevat alajärjestelmistä tarvittavan datan eri liittymiin.
68 http://www.laakariliitto.fi/, Suomen Lääkäriliitto ry:n www-sivut
6428
6429
6430
6431
6432
6433
6434
6435
6436
6437
6438
6439
6440
6441
6442
6443
6444
6445
6446
6447
6448
6449
6450
6451
6452
6453
6454
6455
6456
6457
6458
6459
6460
6461
6462
6463
6464
6465
6466
6467
6468
6469
6470
6471
6472
6473
178 / 374
6474
161. Avoimen lähdekoodin toimintamallin luonnos (EDK / 8 /
versio 1)
Tämä oli Otakantaa.fi -kysely: SADe-ohjelman avoimen lähdekoodin toimintamallin luonnos
Asiakirjan tunnus: EDK / 8 / versio 1. Asiakirjan tunnus on EDK (Eduskunta), koska 13.3.2011
jälkeen voitaisiin poliittisille päättäjille, esim. Eduskunnassa, esitellä tilannetta koskien
julkishallinnon tietoluovutusten periaatteita ja käytäntöjä. Nähtäväksi jää, että onko tällä
lausunnolla mitään erityistä merkitystä. Kuvat on päivitetty nykyisiin versioihin (15.11.2013)
161.1. Kasa aikaisempia lausuntoja – erityisesti tietojenkäsittelyyn
liittyviä lausuntoja
Olen tehnyt aikaisemmin erilaisia lausuntoja, mm. Euroopan Unionin Komissiolle 69, Suomen
Standardisoimisliitto SFS:lle 70 ja otakantaa.fi -palveluun 71. Monet lausunnoista 72 käsittelevät
tietojenkäsittelyn erilaisia ilmiöitä, ja tässä lausunnossa voi listata tärkeimmät avoimen
lähdekoodin toimintamalliin liittyvät lausunnot aikajärjestyksessä.
EN: Opinion 1: Review of the rules on access to documents
FI: Lausunto 4: Miten julkisen hallinnon ja järjestöjen yhteistyötä pitäisi parantaa?
EN: Opinion 6: Consultation on a Code of Conduct for Interest Representatives
EN: Opinion 8: European Interoperability Framework, version 2, draft
EN: Opinion 9: CAMSS: Common Assessment Method for Standards and Specifications,
CAMSS proposal for comments
EN / FI: Mielipide 13: Final Committee Draft ISO/IEC FCD3 19763-2
EN: Opinion 14: SFS discussion paper / SFS:n keskusteluasiakirja
EN: Opinion 17: Opinion to Antitrust Case No. COMP/C-3/39.530
EN: Opinion 18: Opinion Related to the Public Undertaking by Microsoft
EN: Opinion 19: Official Acknowledgement by the Commission
EN: Opinion 20: SECOND Opinion Related to the Public Undertaking by Microsoft
EN: Opinion 21: Opinion about the European Interoperability Strategy proposal
EN: Opinion 23: Public consultation on the review of the European Standardisation System
EN: Opinion 24: ISO/IEC JTC 1 / SC 34 / WGs 1, 4 and 5 in Helsinki 14-17 June 2010
EN: Opinion 27: Public Consultation on the Modernisation of EU Public Procurement
Policy
FI: Lausunto 29: Avoimen demokratian avoimen datan avaamisen detaljit (ADADAD)
EN: Opinion 30: Internet Filtering
FI: Lausunto 31: Terveydenhuollon tietotekniikasta
EN: Opinion 32: COMP/C-3/39.692/IBM - Maintenance services
FI: Lausunto 33: Julkishallinnon tietoluovutusten periaatteet ja käytännöt
EN: Opinion 34: REMIT Registration Format
EN: Opinion 37: CASE COMP/39.654 - Reuters instrument codes
69
70
71
72
http://ec.europa.eu/yourvoice/consultations/index_en.htm (luettu 15.11.2013)
http://www.sfs.fi/standardien_laadinta/lausuntopyynnot (luettu 15.11.2013)
http://www.otakantaa.fi/ (luettu 15.11.2013)
http://www.jukkarannila.fi/lausunnot.html, Jukka Rannilan lausuntoja eri aiheisiin
6475
6476
6477
6478
6479
6480
6481
6482
6483
6484
6485
6486
6487
6488
6489
6490
6491
6492
6493
6494
6495
6496
6497
6498
6499
6500
6501
6502
6503
6504
6505
6506
6507
6508
6509
6510
6511
6512
6513
6514
6515
6516
179 / 374
Tämä lausunto: Avoimen lähdekoodin toimintamalli
Tässä kohtaa voi todeta, että edellä mainittujen lausuntojen perusteella tässä lausunnossa voidaan
nopeasti toistaa joitain aikaisempia huomioita eri lausunnoista. Erityisesti voi todeta, että
lausunnoissa käytetyt kuvat ovat kehittyneet eri vaiheissa.
Lyhyesti voi todeta, että esitetty asiakirja (Avoimen lähdekoodin toimintamalli – SADe –
20.11.2012 – LUONNOS) on todella hyvä alku avoimen lähdekoodin kehittämiselle hallinnon eri
tasoilla. On kuitenkin huomion arvoista, että avoin lähdekoodi on vain yksi mahdollisuus erilaisiin
avoimiin järjestelmiin. Tämän vuoksi tässä lausunnossa keskustellaan / väitetään yleisesti myös
muunlaisista avoimista järjestelmistä.
Tässä lausunnossa (EDK 8) menen läpi edellä mainittuja, joista voi tehdä johtopäätöksiä koskien
nimenomaan avoimen lähdekoodin toimintamallia.
Lausunnon 1 keskeisin viesti / Mitä uutta avoimen lähdekoodin toimintamallille?
Keskeisin viesti lausunnossa (1) oli, että kaikenlaiset rekisteröitymiset kannattaa pitää
mahdollisimman vähäisinä, jolloin erilaisten tietopalveluiden käyttäjät voivat liittyä hyvin helposti
ilman monimutkaisia kirjautumisen tehtäviä.
Vuoden 2007 tilanteessa erilaiset RSS-syötteet 73 74 75 76 77 78 olivat vasta tulossa laajempaa käyttöön,
ja ehdotin 14. heinäkuuta 2007 Euroopan Unionin Komissiota kehittämään palveluitaan huomioiden
RSS-syötteiden käyttö. Nyt voi todeta vuoden 2012 tilanteessa, että esimerkiksi Euroopan Unionin
Komissio tarjoaa hyvin laajan kokoelman erilaisia RSS-syötteitä. Vuonna 2007 kritisoin
voimakkaasti Euroopan Unionin Komissiota, koska he vaativat monessa palvelussa erilaisia
kirjautumisen tehtäviä, ja kirjautuminen oli monessa silloisessa palvelussa käyttämisen ehto.
Tosiasia on, että tietotekniikan käyttäjät ovat täysin kypsyneet erilaisiin palveluihin, joissa
vaaditaan seuraavaa:
–
rekisteröitymistä erikseen
–
sähköpostiosoitteen luovuttaminen johonkin epämääräiseen rekisteriin
–
mahdollinen uuden käyttäjätunnuksen luominen
–
jälleen kerran uuden sanasalan luominen.
RSS-syöte vastaa näihin ongelmiin seuraavilla tavoilla:
–
rekisteröitymistä ei tarvita
–
sähköpostiosoitetta ei tarvitse erikseen luovuttaa
–
ei ole tarvetta luoda jälleen kerran uutta käyttäjätunnusta
–
ei ole tarvetta erilaisille salasanoille
–
liittyminen onnistuu helposti RSS-syötteen tarkoitetulla ohjelmalla 79.
Mitä uutta tässä on avoimen lähdekoodin toimintamallille?
73
74
75
76
77
78
79
http://fi.wikipedia.org/wiki/RSS, suomenkielinen Wikipedia-artikkeli (luettu 29.11.2012)
http://www.rssboard.org/rss-specification, RSS 2.0 -spesifikaatio, joka on ilmeisesti yleisin RSS-syötteen standardi
http://fi.wikipedia.org/wiki/Atom, suomenkielinen Wikipedia-artikkeli (luettu 29.11.2012)
http://tools.ietf.org/html/rfc4287 The Atom Syndication Format, toinen hyvin yleinen RSS-syötteen standardi
http://en.wikipedia.org/wiki/RSS englanninkielinen Wikipedia-artikkeli (luettu 29.11.2012)
http://en.wikipedia.org/wiki/Atom_(standard) Atom-standardi - Wikikepedia-artikkeli
http://en.wikipedia.org/wiki/Comparison_of_feed_aggregators, lista erilaisista RSS-lukijoista (luettu 15.11.2013)
6517
6518
6519
6520
6521
6522
6523
6524
6525
6526
6527
6528
6529
6530
6531
6532
6533
6534
6535
6536
6537
6538
6539
6540
6541
6542
6543
6544
6545
6546
6547
6548
6549
6550
6551
6552
6553
6554
6555
6556
6557
6558
6559
6560
180 / 374
RSS-syötteiden tehokäyttö on monessa palvelussa vielä kehittelyn asteella. Tässä kohtaa voimme
tutustua seuraavaan www-sivun:
Hankintojen ilmoitusmenettely
http://www.hankintailmoitukset.fi/fi/docs/ilmoitusmenettely/
Kuten kyseiseltä www-sivulta näkyy, niin linkityksiä on erilaisiin sivuihin/yrityksiin, jotka kyllä
käyttävät HILMA-tietokannan tietoja, mutta osa ei käytä RSS-syötteitä ja käyttää hyvinkin RSSsyötteitä. Tietysti avoimen lähdekoodin mukaiset julkiset hankinnat pitää tietysti tiedottaa /
tiedostaa HILMA-tietokantaan. Tässä kohtaa voisi laittaa pohdittavaksi erityinen RSS-syöte, jonka
viesteissä on nimenomaan kyse avoimen lähdekoodin mukaisista julkisista hankinnoista. OMA
arvio on, että kaikki HILMA-tietokannan ominaisuudet eivät ota huomioon avoimen lähdekoodin
mukaisia erityispiirteitä.
Näin toimimalla saadaan erityisellä RSS-syötteellä avoimen lähdekoodin mukaiset julkiset
hankinnat kuvattua tarkemmin. Kun lisäksi erilaiset toimijat voivat upottaa RSS-syötteen omiin
palveluihin, niin avoimen lähdekoodin mukaisia erityispiirteet saadaan tiedotettua paremmin
erilaisille sidosryhmille. Esimerkiksi erilaisten yritysten keskusjärjestöt 80 tai toimialajärjestöt voivat
hyödyntää näitä erityisiä RSS-syötteitä.
Lausunnon 4 keskeisin viesti / Mitä uutta avoimen lähdekoodin toimintamallille?
Aikanaan toimi arjen tietoyhteiskunnan neuvottelukunta 81, jonka www-sivut ovat ainakin
toistaiseksi toiminnassa. Nyt jälkikäteen voi tarkastella huolellisesti, että mitä hyötyä oli kyseisen
neuvottelukunnan työstä.
En ole esittämässä erityistä/uutta avoimien järjestelmien neuvottelukuntaa, koska erilaisia
työryhmiä ja neuvottelukuntia 82 on tullut ja mennyt vuosien mittaan.
Lausunnossa 4 pohdin ääneen erilaisia yhdistysyhteistyön muotoja.
Keskeisin viesti lausunnossa 4 on, että erilaiset keskusjärjestöt voisivat tiedottaa erilaisista
lausunnoista yms. palautteenantomuodoista jäsenistölleen. Oma ajatus on, että keskusjärjestöt eivät
sisällä kaikkea viisautta, ja ns. perusjärjestöjen edustajiakin kannattaa kuunnella.
Käytännössä on niin, että avoimiin järjestelmiin liittyvät erilaiset yhdistysyhteistyön
hallintorakenteet pitäisi sitoa osaksi nykyisiä yhteistyömuotoja, joku tietty työryhmä tai
neuvottelukunta. Tälle nykyiselle työryhmä tai neuvottelukunta pitää vielä asettaa erityinen tehtävä
valvoa avoimien järjestelmien kehittymistä.
Lausunnon 6 keskeisin viesti / Mitä uutta avoimen lähdekoodin toimintamallille?
Lausunnossa 6 käsitellään jonkin verran edunvalvojien rekisteriä Euroopan Unionin tasolla. Eri
vaiheiden jälkeen kyseinen rekisteri 83 toimii jollain tasolla.
80 Yksi esimerkki keskusjärjestöstä on COSS ry (http://coss.fi/), eli Avoimien tietojärjestelmien keskus COSS ry.
81 http://www.arjentietoyhteiskunta.fi/ (luettu 15.11.2013 – linkki vei Liikenne- ja viestintäministeriön sivulle)
82 http://www.hare.vn.fi/mHankeListaSelaus.asp, 29.11.2012 tein haun termillä ”neuvottelukunta”, ja tuloksia oli 906
Valtioneuvoston hankerekisteristä (HARE).
83 http://ec.europa.eu/transparencyregister/public/homePage.do, 16.6.2015, Transparency Register
6561
6562
6563
6564
6565
6566
6567
6568
6569
6570
6571
6572
6573
6574
6575
6576
6577
6578
6579
6580
6581
6582
6583
6584
6585
6586
6587
6588
6589
6590
6591
6592
6593
6594
6595
6596
6597
6598
6599
6600
6601
6602
6603
6604
6605
6606
181 / 374
On tarkan pohdinnan arvoista, että tarvitaanko Suomeen vastaava virallinen edunvalvojien rekisteri.
Avoimen lähdekoodin toimintamallin kehittämisessä voisi kysyä ääneen erityisestä virallisen
edunvalvojien rekisteristä, ja esittää tarvittaessa kyseisen rekisterin perustamista oikealle
(valtion)hallinnon yhteisölle. Tällöin yksi kiinnostuksen kohde rekisteröitäväksi voisi olla
”Avoimien järjestelmien kehitys”.
Lausunnon 8 keskeisin viesti / Mitä uutta avoimen lähdekoodin toimintamallille?
Lausunto 8 esittelee erilaisia avoimien järjestelmien kehittämismenetelmiä, joita voisi hyödyntää
Euroopan Unionin tasolla. Lausunto 8 viittaa avoimen tietotekniikan erilaisiin malleihin, ja
oikeastaan kaiken voi tiivistää yhdellä kuvalla.
LISÄYS
(näyttö)
(liittymä)
HAKU
(näyttö)
(liittymä)
MUUTOS
(näyttö)
(liittymä)
OHJELMA
DATA (malli)
KÄYTTÖJÄRJESTELMÄ
dokumentti
tietokanta
6607
6608
6609
6610
6611
6612
6613
6614
6615
6616
6617
6618
6619
POISTO
(näyttö)
(liittymä)
PROSESSORI
(laitteistot)
Yksinkertaisesti ajatellen kaikessa tietotekniikassa on neljä toimintoa: lisäys, haku, muutos ja
poisto. Jotain merkittävää dataa käsitellään ohjelmistojen avulla, ja data on pääasiallisesti kahdessa
muodossa: joko dokumenttina ja tietokantana. Ohjelmistot toimivat käyttäjäjärjestelmän päällä, ja
käyttöjärjestelmä huolehtii yhteistyön laitteiston (erityisesti prosessori) kanssa. Yksinkertaista.
Tämän perusteella voidaan vetää erilaiset avoimuuden saarekkeet hallintaan:
* avoin lisäys
* avoin haku
* avoin poisto
* avoin muutos
* avoin data / avoin standardi
* erityisesti avoin dokumentti / avoin standardi
* erityisesti avoin tietokanta / avoin standardi
* avoin ohjelma / avoin standardi
* avoin käyttöjärjestelmä / avoin standardi
* avoin laitteisto / avoin standardi.
6620
6621
6622
6623
6624
6625
6626
6627
6628
6629
6630
6631
6632
6633
6634
6635
6636
182 / 374
Kova tosiasia on, että HAKU on toimintana kaikkein tärkein toiminta, ja yleisesti ottaen väki ei ole
niin innostunut lisäyksistä, muutoksista ja poistoista. Onneksi nykyään voidaan tehdä isojakin
tietosiirtoja järjestelmien välillä, jolloin erilaiset muutokset (lisäys, muutos ja poisto) hoituvat
vähemmällä käsityöllä.
Tältä pohjalta voi todeta, että avoimen lähdekoodi toimintamalli on tietysti kannatettava aihe, mutta
lisäksi pitäisi huomioida muitakin avoimien järjestelmien ominaisuuksia.
EN väitä, että pitäisi taas kerran tehdä uusia (konsultti)selvityksiä, koska edellä mainituista
avoimuuden saarekkeista löytyy jo tarpeeksi erilaisia valmiita aineistoja. Lisäksi löytyy erilaisia
valmiita avoimia standardeja, jotka voi koota yhteen ja hyväksyä käyttöön. Lisäksi voi todeta, että
erilaiset avoimuuden saarekkeet (data, dokumentti, tietokanta, standardi, käyttöjärjestelmä,
ohjelmat, laitteistot) ovat osasta saaneet erilaisia virallisia määrittelyitä, ja joissain tapauksessa on
perustettu erityisiä säätiöitä 84 vahtimaan jotain avoimuuden saareketta.
Lausunnon 9 keskeisin viesti / Mitä uutta avoimen lähdekoodin toimintamallille?
Tähän voimme suomentaa lausunnon 9 keskeisen kuvan suomennettuna.
6637
6638
6639
6640
6641
6642
6643
6644
6645
6646
6647
6648
6649
6650
6651
6652
6653
6654
6655
6656
1.y 1.z. 1.x
vakaa versio
tai
perusversio
avoimen
kehityksen
linja
osittain
yksityinen
linja
kokonaan
yksityinen
linja
versio
1.0.
versio
2.0.
jne.
yksityinen
versio
jne.
avoimet
kehitysversiot
kehitysversiot
yksityisesti
omistetut
versiot
Tosiasia on, että avoimien ohjelmistojen (ja järjestelmien) lisenssejä on erilaisia, ja osa mahdollistaa
täysin yksityisenkin kehityksen ensimmäisestä perusversiosta.
Merkittävä ero julkisilla yhteisöillä ja avoimien järjestelmien yhteisöillä on, että julkisten yhteisöjen
toiminta on lainsäädännöllä määrätty, ja ajatuksena on joidenkin yhteisöjen pitkäaikainen toiminta
ilman kaupallisia pakkoja. Eli suomeksi sanoen valtio on Suomessa monessa tapauksessa julkinen
yhteisö, jolle on asetettu erilaisia velvoitteita. Tietysti on niin, että valtio voi järjestää toimintansa
eri tavoin, ja avoimien järjestelmien kehittämiseen osallistuva (valtion) yhteisö voi muuttaa
järjestäytymistapaansa useammankin kerran eri vaiheissa.
84 http://opensource.org/, Open Source Initiative (OSI) on vain yksi mahdollisuus, ja tilanne erilaisten säätiöiden
perustamisessa ja toiminnassa muuttuu koko ajan.
6657
6658
6659
6660
6661
6662
6663
6664
6665
6666
6667
6668
183 / 374
Itse olen kallistunut sille kannalle, että erilaisten avoimien järjestelmien kehittämisen ympärille
kannattaa useassa tapauksessa perustaa yhden asian säätiö, josta parhaana ja uusimpana esimerkkinä
on 85 The Document Foundation. Kova tosiasia on kuitenkin, että aina jokin avoin järjestelmä ei
onnistu valloittamaan maailmaa, jolloin ei ole tarvetta perustaa säätiötä.
Käytännössä on kuitenkin niin, että monesti erilaiset tietotekniikan säätiöt ovat voittoa
tuottamattomia, ja käytännössä nämä säätiöt vahtivat jonkun tietotekniikan perusasian tasapuolista
kehittymistä. Esimerkkinä on myös 86 The LINUX Foundation, jonka perustamista tuskin olisi
ennakoitu vuonna 1991, mutta vuoden 2012 tilanteessa on aivan itsestään selvää kyseisen säätiön
toiminta turvaamassa yhtä tietotekniikan perusasiaa – eli hyvin suureen käyttöön levinnyttä
käyttöjärjestelmää.
Tällöin on niin, että voittoa tuottamaton (valtion) julkinen yhteisö ja voittoa tuottamaton säätiö
voivat järjestää yhteistyötänsä paremmin, koska kummallakaan suurten voittojen hankkiminen ei
ole pääasiallinen tavoite.
Lausunnossa 9 kiinnitän huomiota vielä erilaisiin standardeihin, standardien laatimiseen ja
standardien hyväksymiseen eurooppalaisella tasolla.
Seuraavaksi kehotan tutustumaan seuraavaan.
Euroopan parlamentin ja neuvoston asetus (EU) N:o 1025/2012, annettu 25 päivänä
lokakuuta 2012, eurooppalaisesta standardoinnista, neuvoston direktiivien 89/686/ETY ja
93/15/ETY sekä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivien 94/9/EY, 94/25/EY,
95/16/EY, 97/23/EY, 98/34/EY, 2004/22/EY, 2007/23/EY, 2009/23/EY ja 2009/105/EY
muuttamisesta ja neuvoston päätöksen 87/95/ETY ja Euroopan parlamentin ja neuvoston
päätöksen N:o 1673/2006/EY kumoamisesta 87
Eli lyhyesti asetus ”eurooppalaisesta standardoinnista”. Tämän jälkeen kannattaa katsoa liite II,
jossa kuvataan
”tieto- ja viestintätekniikan teknisten eritelmien yksilöimiseen sovellettavat vaatimukset”
Kyseinen asetus tulee käytännöksi 1.1.2013 alkaen.
Edelleen tässä kohdassa suosittelen yhteistoimintaa erityisesti säätiömuotoon järjestettyjen
standardointiyhteisöjen kanssa.
Lausunnon 13 keskeisin viesti / Mitä uutta avoimen lähdekoodin toimintamallille?
Lausunnosta 13 voimme kopioida merkittävimmät kysymykset:
* mitä standardisoidaan?
* miksi standardisoidaan?
* kuka standardisoidaan?
* mitkä ovat standardin edut
* minkä ongelman standardi ratkaisee?
* miten standardi ratkaisee ongelman?
* kuka on standardin (loppu)käyttäjä?
85 http://www.documentfoundation.org/, luettu 15.11.2013
86 http://www.linuxfoundation.org/, luettu 15.11.2013
87 http://eur-lex.europa.eu/LexUriServ/LexUriServ.do?uri=OJ:L:2012:316:SOM:FI:HTML, luettu 15.11.2013
6669
6670
6671
6672
6673
6674
6675
6676
6677
6678
6679
6680
6681
6682
6683
6684
6685
6686
6687
6688
6689
6690
6691
6692
6693
6694
6695
6696
6697
6698
6699
6700
6701
6702
6703
6704
6705
6706
6707
6708
6709
6710
6711
6712
6713
6714
6715
184 / 374
* miten standardi muuttaa (liike)toimintaa?
* kuinka standardi vaikuttaa yhteentoimiviin järjestelmiin?
* muuttaako standardi yhteentoimivan järjestelmän sisäistä toimintaa?
* minkä erityisen (kilpailu)edun standardi antaa (liike)toiminnalle?
Eli avoimet järjestelmät voivat toteuttaa erilaisia standardeja, mutta jokainen standardi pitää valita
ja perustella hyvin.
Lausunnon 14 keskeisin viesti / Mitä uutta avoimen lähdekoodin toimintamallille?
6716
6717
6718
6719
6720
6721
6722
6723
6724
6725
ELINKAARI
PROSESSI
LOPPU
ALKU
TILA
tapahtuma
TILA
tapahtuma
TILA
ilmentymä
(asiakirja)
ilmentymä
(asiakirja)
ilmentymä
(asiakirja)
ilmentymä
(asiakirja)
ilmentymä
(asiakirja)
VÄLITTÄJÄ
Tietotekniikasta voi todeta, että loppujen lopuksi esimerkiksi tietokantoihin ajetaan tietoa erilaisista
tiloista ja tapahtumista, ja näitä koskee edellä mainitut haku-, lisäys-, muutos- ja poistotoiminnot.
Kova tosiasia on, että monessa tapauksessa tarvitaan erityinen luotettava välittäjä (kolmas
osapuoli), jonka toiminta on aivan keskeistä eri yhteisöjen yhteistoiminnalle.
Tässä kohtaa voi kiinnittää siihen huomiota, että erityiset luotettavat välittäjät voivat olla yksityisiä
tai julkisia. Yksityisestä välityksestä Suomessa on tietysti verkkopankkien
tunnistautumismenetelmät. Julkisesta välityksestä esimerkki on tietysti kiinteistötietojärjestelmä.
Kumpikin välittäjä pyörittää isoa tietojärjestelmää, ja hyvin monet sidosryhmät ovat näistä
järjestelmistä riippuvaisia.
Miten tämä kaikki liittyy avoimen lähdekoodin toimintamallille? Käytännössä on niin, että erilaiset
ohjelmistorajapinnat ovat monesti monimutkaisia, ja osa näistä ohjelmistorajapinnoista on
suljettuja. Tämän vuoksi erityisten luotettavien välittäjien toiminnalta pitäisi toimintamallissa vaati
seuraavia tekijöitä erilaisista rajapinnoista:
6726
6727
6728
6729
6730
6731
6732
6733
6734
6735
6736
6737
6738
6739
6740
6741
6742
6743
6744
185 / 374
* rajapintoihin liittyvät tekniset tekijät on kuvattava avoimesti
* erilaiset rajanpintoihin liittyvät ohjelmistot on oltava avoimia
Eli lähtökohtaisesti pitäisi välttää rajapintoja, jotka luottavat suljettuihin ratkaisuihin, ja rajapintojen
tarkastelu on erilaista verrattuna muihin ohjelmistoihin nähden.
Lausunnon 17 keskeisin viesti / Mitä uutta avoimen lähdekoodin toimintamallille?
Lausunnon 18 keskeisin viesti / Mitä uutta avoimen lähdekoodin toimintamallille?
Lausunnon 19 keskeisin viesti / Mitä uutta avoimen lähdekoodin toimintamallille?
Lausunnon 20 keskeisin viesti / Mitä uutta avoimen lähdekoodin toimintamallille?
Lausunnoissa 17, 18, 19 ja 20 on kyse erilaisten tietotekniikkayritysten jonkinlaisen
monopoliaseman aiheuttamien ongelmien ratkaisuehdotuksista.
Tässä kohtaa voi todeta lausunnon 16 perusteella seuraavaa:
* mahdollisesti käyttöön tulee (valtion) julkisen yhteisön ulkopuolella kehitettyjä
järjestelmiä
* mahdollisesti (valtion) julkisen yhteisön ulkopuolella kehityt järjestelmät ovat
mahdollisesti monopoliasemassa
Tällöin on palattava takaisin rajanpintoihin, joiden on oltava avoimia ja mahdollistettava avoimen
lähdekoodin käyttö. Eli seuraavaa:
* mahdollisesti (valtion) julkisen yhteisön ulkopuolella kehitetyn järjestelmän rajapinnat on
oltava avoimia
* erilaiset rajanpintoihin liittyvät ohjelmistot on oltava avoimia.
Hyvä esimerkki yksityisestä pakosta on D-U-N-S 88, joka on siis yksityinen järjestelmä, vaikka
monet julkiset yhteisöt vaativat sen käyttöä omassa käytössä. Tällaisissa tapauksessa on siis
mahdollisuuksien mukaan kehitettävä avoimen rajanpintojen ohjelmistoja, vaikka palvelun käytöstä
pitäisikin maksaa erilaista käyttömaksua.
Lisäksi voi todeta, että (valtion) julkisen yhteisön ulkopuolella kannattaa toimia hyvässä
yhteistyössä kilpailua valvovien viranomaisten kanssa. Tällöin on aina mahdollista tarkastella
tilannetta mahdollisen monopoliaseman kannalta, ja pyrkiä mm. avoimen lähdekoodin
toimintamallissakin huomioimaan erilaisten tietoteknisten monopolien merkitys.
Lausunnon 21 keskeisin viesti / Mitä uutta avoimen lähdekoodin toimintamallille?
Tässä kohtaa voi todeta, että erilaisia dataa käyttäviä ja tuottavia järjestelmiä on erilaisilla
omistussuhteilla, ja osa datasta on (osittain) suljettua. Tässä kohtaa on todettava avoimen
lähdekoodin toimintamalliin, että erilaisia datan käsittelyn muotoja ja siis erilaisia rajanpintoja voi
olla järjestelmästä riippuen olla hyvin monenlaisia. Tämän vuoksi on oltava valppautta seuraavista:
* luetteloi, arvioi ja selvitä kaikki mahdolliset rajapinnat
* arvioi kunkin rajapinnan avoimuutta
* pyri kussakin rajapinnassa avoimiin ratkaisuihin.
Tähän kohtaa voi esittää seuraavan taulukon.
88 http://www.dnb.com/get-a-duns-number.html, luettu 15.11.2013
6745
6746
6747
6748
6749
6750
6751
6752
6753
6754
6755
6756
6757
6758
6759
6760
6761
6762
6763
6764
6765
6766
6767
6768
6769
6770
6771
6772
6773
6774
6775
6776
6777
6778
6779
6780
6781
6782
6783
6784
6785
6786
6787
6788
6789
6790
6791
6792
6793
186 / 374
6794
OMA DATA
AVOIN DATA
OSTETTU DATA
OMA KÄYTTÖ
Yksityinen
Lahja
Yksityinen
AVOIN KÄYTTÖ
Lahjoitus
Vapaa käyttö
(Ei sovellu)
Tuettu datapalvelu
Yksityinen datapalvelu
OSTETTU KÄYTTÖ Yksityinen datapalvelu
Lausunnon 23 keskeisin viesti / Mitä uutta avoimen lähdekoodin toimintamallille?
Lyhyesti voi todeta, että erilaista standardoitavaa riittää tietotekniikassa moneen suuntaan, ja
erilaisia standardointiyhteisöjä on tietotekniikassa 89 runsaasti. Seuraavassa kuvassa on yritetty
kuvata sitä, että kannattaa valita sellaisia standardeja, jotka ovat mahdollisimman yksityiskohtaisia
(palvelu)prosessin vaiheissa, joista on oltava täysi yksimielisyys.
Tosiasia on, että kaikki ihmistoiminta sisältää paljon vaihtelua, koska ihminen on oppiva ja
palautumaton järjestelmä. Tällöin kannattaa tietoteknisesti määritellä (Spesifioida) vain kohdat,
jotka eivät muutu ihmisen oppimisesta huolimatta. Hyvä esimerkki on lain määräämä
määrämuotoinen asiakirja, joka on laadittava asianmukaisesti riippumatta eri henkilöiden
oppimisesta ja osaamisesta.
alustaminen
kohde
(tila 1)
toiminnot
(prosessi)
kohde
(tila 2)
6795
6796
6797
6798
6799
6800
6801
6802
6803
6804
6805
6806
6807
6808
lopettaminen
tilanteen
vaihtelu
SPEX 1
SPEX 2
SPEX 3
tilanteen
vaihtelu
tilanteen
vaihtelu
2.1.
2.2.
2.3.
tilanteen
vaihtelu
tilanteen
vaihtelu
2.2.1.
2.2.2.
2.2.3.
tilanteen
vaihtelu
Miten tämä liittyy avoimen lähdekoodin toimintamalleihin? Huolimatta avoimen lähdekoodin
avoimuudesta kannattaa kuitenkin huolehtia, että tehtävä järjestelmä ei standardisoi kaikkea
mahdollista ihmistoimintaa mielettömällä yksityiskohtaisuudella. Tällöin liian yksityiskohtainen
järjestelmä uuvuttaa osan käyttäjistä yksityiskohtaisuuden suohon.
Tämän vuoksi kannattaa huolehtia, että avoimen järjestelmän kehittämisessä huomioidaan useiden
erilaisten käyttäjäryhmien edustuksesta, vaikka kyseessä oli kuinka avoin järjestelmä tahansa.
Voimme tehdä seuraavan jaottelun käyttäjistä:
89 http://www.consortiuminfo.org/links/linksall.php, luettu 29.11.2012, sisältää laajan listan standardointiyhteisöistä.
6809
6810
6811
6812
6813
6814
6815
6816
6817
6818
6819
6820
187 / 374
* suurkäyttäjä(t)
* peruskäyttäjä(t)
* satunnaiskäyttäjä(t)
* yksittäiskäyttäjä(t)
* kertakäyttäjä(t).
Monesti vika myös avoimissa järjestelmissä on, että järjestelmää kehittävät henkilöt, jotka osuvat
vain yhteen luokkaan käyttäjäryhmissä. Monesti järjestelmä tehdään vain kertakäyttäjän oletuksilla,
jolloin suurkäyttäjät uppoavat yksityiskohtaisten valintojen mereen, monesti tietokoneen hiirellä
tehtäviä valintoja on kymmeniä pahimmillaan. Suurkäyttäjät tarvitsevat hyvin riisuttuja liittymiä.
Tämän vuoksi avoimen lähdekoodin toimintamallissa on huomioitava hyvinkin erilaiset
käyttäjäryhmät. Jos näitä erilaisia käyttäjäryhmiä ei ole huomioita, niin silloin on esitettävä
rakentavaa palautetta erilaisten avoimien järjestelmien kehittäjille.
Tilannetta voi kuvata seuraavalla kuvalla.
ihminen
6821
6822
6823
6824
6825
6826
6827
6828
6829
6830
6831
6832
6833
6834
6835
6836
6837
tietokone
??
Ihminen on ylivertainen tietyissä tehtävissä, ja niiden tehtävien vieminen tietotekniikalla
hoidettavaksi ei käytännössä onnistu. Toisaalta nykyään on tietysti mahdollista antaa tietokoneille
monesti yksinkertaisia ja puuduttavia tehtäviä toistamaan joku tietty asia vaikka tuhansia kertoja.
On kuitenkin niin, että tietyissä väleissä pitää järjestelmällisesti pohtia, että mikä tehtävä kannattaa
teettää tietokoneella ja mikä tehtävä kannattaa teettää ihmisellä. Edellä mainitut uuvuttavat
käyttöliittymät tekevät joistain ihmisen toistamista toiminnoista täysin sietämättömiä, koska
ihmiselle tehty liittymä onkin täysin väärin suunniteltu.
Lausunnon 24 keskeisin viesti / Mitä uutta avoimen lähdekoodin toimintamallille?
Lausunnosta 24 näkee, että esimerkiksi ODF- ja OOXML-standardien 90 91 92 93 kehittäminen on
ollut täynnä ongelmia. Ja dokumentissa mainittu DOC-muoto on (osittain) avoin, vaikka DOCtiedostoja käsittelevät ohjelmistot ovat mahdollisesti suljettuja. Toisaalta voi todeta, että esimerkiksi
PDF (Portable Document Format) on standardina hyvin tuettu, ja PDF:n veikkaisin voittajaksi
tiedostomuotojen välisessä kovassa väännössä.
Yhteenvetona voi todeta, että PDF:n valta-aseman vuoksi kaikissa avoimen lähdekoodin
järjestelmissä pitää olla PDF-toiminnot hyvin toteutettuna / tuettuna.
90 ODF, ISO/IEC 26300:2006, Open Document Format for Office Applications (ODF)
http://www.iso.org/iso/home/store/catalogue_tc/catalogue_detail.htm?csnumber=43485
91 https://www.oasis-open.org/committees/tc_home.php?wg_abbrev=office, OASIS Open Document Format for
Office Applications (OpenDocument) TC
92 http://www.iso.org/iso/home/store/catalogue_tc/catalogue_detail.htm?csnumber=61750, Office Open XML File
Formats, OOXML
93 http://www.ecma-international.org/publications/standards/Ecma-376.htm, Standard ECMA-376, Office Open XML
File Formats
6838
6839
6840
6841
6842
6843
6844
6845
6846
6847
6848
6849
6850
6851
6852
6853
6854
6855
6856
6857
6858
188 / 374
DOC:n, ODF:n ja OOXML:n osalta kannattaa tutkia, että onko näille dokumenttimuodoille oikeasti
mitään oikeaa tarvetta eri sidosryhmille – oletusarvo on hyvin harvan sidosryhmän tarve PDF:n
ulkopuolisille dokumenttimuodoille. PDF on tiedostomuotojen kuningas.
Lausunnon 27 keskeisin viesti / Mitä uutta avoimen lähdekoodin toimintamallille?
KELA on aloittanut hankkeen, jossa KELA:n lomakkeet mennään läpi luettavuuden kannalta.
Tähän kohtaan en löytänyt sopivaa www-sivua.
Lyhyesti voi sanoa, että myös avoimen lähdekoodin toimintamallissa olisi käytävä kaikki
mahdollinen asiakirja-aineisto läpi helpon luettavuuden kannalta. Lyhyesti voi sanoa, että
lainopillisen tekstin voi kirjoittaa myös luettavasti.
Erityisesti pienten yritysten kannalta kaikki mahdollinen asiakirja-aineisto on oltava helposti
luettavaa, koska pienillä yrityksillä ei yleensä ole lakiasiantuntijaa suoraan palkkalistoilla.
Kun mahdollinen asiakirja-aineisto on oltava helposti luettavaa, niin tällöin voidaan myös myös
avoimen lähdekoodin toimintamallissa kilpailuttaa yrityksiä tehokkaammin.
Lausunnon 29 keskeisin viesti / Mitä uutta avoimen lähdekoodin toimintamallille?
6859
6860
6861
6862
6863
6864
6865
6866
6867
6868
6869
6870
6871
6872
6873
6874
6875
6876
6877
6878
6879
6880
järjestelmä
kohdealueen
asiantuntija(t)
tietoteknikka
-asiantuntija(t)
kohdealueen
tietotekniikan
asiantuntija(t)
tietoteknikka
-asiantuntija(t)
kohdealueen
asiantuntija(t)
Edelleen voi todeta, että monesti tietotekniikka-asioista tehdään turhan monimutkaisia. Edellä
mainitulla luettavuuden hankkeella saadaan parempia kilpailutuksia aikaan.
Avoimen lähdekoodin toimintamallista voi todeta, että avoimen lähdekoodin toimintamallista on
tehtävä helposti omaksuttava koulutuspaketti, esim. 2 päivää, jolloin voidaan
opasta/kouluttaa/takoa/esittää mille tahansa sidosryhmälle (esim. 2 päivää) avoimen lähdekoodin
toimintamallin tärkeimmät perusteet. Edelleen koulutuspaketin aineistot pitää tarkistaa ja varmistaa
luettavaksi, jolloin erilaisten kohdealueiden edustajat osaavat edes auttavasti viestiä avoimen
lähdekoodin asiantuntijoiden kanssa. Avoimen lähdekoodin toimintamalli ei ole salatiedettä.
6881
6882
6883
6884
6885
6886
6887
6888
6889
6890
6891
6892
189 / 374
Lausunnon 31 keskeisin viesti / Mitä uutta avoimen lähdekoodin toimintamallille?
Tietotekniikan perusasioiden opiskelusta on tehty turhaan salatiedettä, ja hyvällä
koulutussuunnittelulla voidaan rakentaa kolmen kuukauden koulutusohjelma, jossa minkä tahansa
kohdealueen edustajalle pystytään opettamaan tietotekniikan perusasiat hyväksyttävälle tasolle.
Tietotekniikan perusasioiden opiskelu ei ole mitään salatiedettä, mutta monet tahot haluavat pitää
yllä myyttiä tietotekniikan perusasioiden vaikeudesta. Tähän voi todeta jo lausunnon 29 perusteella,
että edelleenkin kaikki koulutusaineisto erilaisiin perehdytyksiin pitää olla hyvin luettavaa.
Lausunnon 32 keskeisin viesti / Mitä uutta avoimen lähdekoodin toimintamallille?
Tähän voi toistaa, että (valtion) julkisen yhteisön ulkopuolella kannattaa toimia hyvässä
yhteistyössä kilpailua valvovien viranomaisten kanssa. Tällöin on aina mahdollista tarkastella
tilannetta mahdollisen monopoliaseman kannalta, ja pyrkiä mm. avoimen lähdekoodin
toimintamallissakin huomioimaan erilaisten tietoteknisten monopolien merkitys.
Lausunnon 33 keskeisin viesti / Mitä uutta avoimen lähdekoodin toimintamallille?
FB
F3
FB
F4
F2
FB
F5
KJ
FB
F1
FD
6893
6894
6895
6896
6897
6898
6899
6900
6901
6902
6903
6904
6905
6906
6907
6908
6909
6910
6911
FA
F6
FC
[Kuva päivitettynä uusimpaan versioon – 24.2.2015 tilanteessa]
Avointa dataa voidaan välittää useammassa muodossa (F, F1-F8), ja data voi virrata useammasta
järjestelmästä toiseen. Lyhyesti voi sanoa, että avoimen lähdekoodin toimintamallissa pitää
huomioida, että dataa voidaan käsitellä hyvin erilaisissa muodoissa ja data virtaa eri järjestelmien
välillä hyvin erilaisessa muodossa.
Avoimen lähdekoodin toimintamalli ei voi olla tekosyy useamman dataformaatin välttämiselle.
Lausunnon 34 keskeisin viesti / Mitä uutta avoimen lähdekoodin toimintamallille?
6912
6913
6914
6915
6916
6917
6918
6919
6920
6921
6922
6923
190 / 374
Lausunnosta 34 voi todeta, että erilaisia järjestelmiä tulee aina vain lisää, ja eri järjestelmiin ajetaan
sisäisesti oma juokseva tunnus, monesti tämä on ID, asiakasnumero tai jopa henkilötunnus.
Eli kaikkiin tehtäviin järjestelmiin on laadittava mahdollisuus lisätä myöhemmin muista
järjestelmistä ajettavia juoksevia tunnuksia, monesti tämä on ID, asiakasnumero tai jopa
henkilötunnus. Edellä mainittu D-U-N-S on esimerkki yhden järjestelmän tunnuksesta, vaikka D-UN-S -tunnuksen taakse ajetaan paljon muita tunnuksia esimerkiksi kansallisista yritysrekistereistä
(esim. Suomen Y-tunnus).
Yksi kaikenkattava (iso) tunnus on mahdottomuus, joten avoimen lähdekoodin toimintamallissa ei
pidä tätäkään haavetta yrittää toteuttaa, koska se on mahdottomuus.
Lausunnon 37 keskeisin viesti / Mitä uutta avoimen lähdekoodin toimintamallille?
Lausunto 37 vain vahvistaa lausunnon 34 sanomaa, koska kyseessä on yksityisen yrityksen ajamista
tietokannan tunnuksista (esim. ID). Loppujen lopuksi kyseinen tunnus (RIC) on levinnyt niin
laajaan käyttöön, että kilpailuviranomaisten piti tutkia asiaa kilpailunrajoitusten kannalta.
Tämän vuoksi avoimen lähdekoodin toimintamallissa pitää valmistautua käyttämään useita erilaisia
tunnuksia, ja mahdollisuuksien mukaan tässäkin kannattaa pyrkiä käyttämään tunnuksia, jotka ovat
voittoa tuottamattomien yhteisöjen ylläpitämiä.
Erityisiä havaintoja - Avoimen lähdekoodin toimintamalli – 20.11.2012 – LUONNOS
toimittajan systeemi
"lupauksen lunastus"
myyntihenkilö
(toimittaja)
6924
6925
6926
6927
6928
6929
6930
6931
6932
6933
6934
6935
6936
6937
6938
6939
6940
6941
6942
6943
6944
6945
6946
6947
asiakkaan (ostajan) systeemi
"lupauksen hankinta"
lupaus
ostohenkilö
(asiakas)
Kaikesta tästä aikaisemmasta voi todeta, että asioista tehdään liian monimutkaisia, koska loppujen
avoimessakin (ohjelmisto)kehityksessä loppujen lopuksi myyvä yhteisö ja ostava yhteisö tekevät
toisilleen erilaisia lupauksia, joita voidaan sitten jäljittää erilaisilla ja eritasoisilla
(laatu/toiminta/kehitys/valvonta/asiakirja/seuranta/jne.) järjestelmillä.
Mitä(s) menit lupaamaan?
Edelleen voi todeta, että tietotekniikan ostaminen hyvinkin erilaista, koska esitettyihin vaatimuksiin
voidaan kehittää useita erilaisia ratkaisuja.
Edellä mainitulla tavalla ihmisen ja tietokoneen yhteistoiminta voi joskus olla sietämätöntä
ihmiselle, jos ihminen joutuu toistamaan samaa toimintoa ilman mitään älykkyyttä.
Valitettavasti avoimen lähdekoodi ei anna turvaa huonolle vaatimustenhallinnalle.
6948
6949
6950
6951
6952
6953
6954
6955
6956
6957
6958
6959
6960
6961
6962
6963
6964
191 / 374
Yhteisö
Esitetyt
vaatimukset
Vaatimuksien ja
ominaisuuksien
yhdistäminen
Järjestelmän ominaisuudet
Toimittaja
- Ihminen/ihmiset yksin ?
- Tietone yksin ?
- Ihminen/ihmiset ja tietokone yhdessä?
Avoimen lähdekoodin toimintamallin on huomioitava erilaisten vaatimusten kuvaamisen vaikeus, ja
on pyrittävä erilaisilla sidosryhmien yhteistyöllä varmistamaan erilaisten vaatimusten kannatus.
Tässä palaamme jälleen luettavuuteen ja ymmärrettävyyteen.
Jos avoimen lähdekoodi toimintamalli on avoin, niin erilaisten vaatimusten kuvailu on hoidettava
mahdollisimman avoimena. Hyvin suljetut vaatimukset eivät takaa hyvin toteutettua avointa
järjestelmää.
DATA
DATAn
muutos
DATA
DATAn
siirto
systeemin
KÄYNNISTYS
systeemin
MUUTOS
systeemin
LOPPU
UUDEN
systeemin
KÄYNNISTYS
6965
6966
6967
6968
6969
6970
6971
6972
6973
6974
resursseja
t0
t1
t2
t3
t4
t5
tn
Edellä olevassa kuvassa voi tarkastella esimerkiksi avointa ohjelmistoa puhtaasti teknisenä ilmiönä.
Tällöin käsitellään dataa jossain systeemissä, jossa osana voi olla avoimia ohjelmistoja – kokonaan
tai osittain vapaa järjestelmä on aina mahdollinen.
Teknisesti katsoen sekä data että systeemi on aina muutoksessa, ja tässä kohtaa voidaan pohtia
avoimen järjestelmän avoimuutta ja datan avoimuutta.
Oma arvio on, että teknisesti ottaen monesti asiat ovat yksinkertaisempia, koska mahdollisesti
systeemin elinaikana on tehty useita erilaisia lainopillisia sopimuksia useassa eri kerroksessa.
6975
6976
6977
6978
6979
6980
6981
6982
6983
6984
6985
6986
192 / 374
ALKU
sopimukset
päätökset
MUUTOS
sopimukset
päätökset
LOPPUTILANNE
sopimukset
päätökset
LOPPU
systeemin
käynnistys
systeemin kehitys
systeemin
keskeyttäminen
uusi systeemin
käynnistys
AIKA
resursseja
t0
t1
t2
t3
t4
t5
tn
Eli alkuvaiheen sopimukset voivat olla täysin erilaisia lopputilanteen sopimuksiin. Eri vaiheissa on
siis tehty erilaisia sopimuksia edellä mainittuihin kerroksiin:
* lisäys → sidosryhmiä
* haku→ sidosryhmiä
* poisto→ sidosryhmiä
* muutos→ sidosryhmiä
* data / standardi → sidosryhmiä
* dokumentti / standardi → sidosryhmiä
* tietokanta / standardi→ sidosryhmiä
* ohjelma / standardi → sidosryhmiä
* käyttöjärjestelmä / standardi → sidosryhmiä
* laitteisto / standardi → sidosryhmiä.
Riippuu taas järjestelmästä ja sidosryhmistä, että kuinka paljon erilaisia avoimia ja suljettuja
ratkaisuja on yhdessä järjestelmässä päällekkäin.
Avoimen lähdekoodin toimintamalli (20.11.2012 – LUONNOS) kuvaa melko hyvin tilannetta, jossa
yksittäinen toimittaja on valittu esim. kilpailutuksen kautta toimittamaan avoimia ohjelmistoja.
On kuitenkin niin, että vähänkin monimutkaisempi järjestelmä voi olla monen yhteisön yhdessä
kehittämä ja ylläpitämä. Tällöin voi olla niin, että esimerkiksi järjestelmään tehtäviä lisäyksiä tekee
useampi yhteisö, ja lisäyksillä on aivan omat ohjelmistonsa. Ja edelleen sama tilanne on muissa
osissa järjestelmää.
Tämän vuoksi avoimen lähdekoodin toimintamallissa pitää miettiä edelleen ja tarkemmin tilannetta
monitoimittajatilanteessa, jolloin eritasoisia sopimuksia on päällekkäin useampi. Tällöin tulee vielä
kyseeseen/pohdittavaksi mahdollisten alihankintasopimusten määrä ja luonne.
Tämän vuoksi kannattaisi ehkä vielä pitää yksi (kartta)harjoitus, jossa pohditaan mm. seuraavia
tilanteita avoimen lähdekoodin toimintamallissa.
* datan haun yhteisöjä vaihtuu ja/tai muuttuu
* datan haun ohjelmisto vaihtuu ja/tai muuttuu
6987
6988
6989
6990
6991
6992
6993
6994
6995
6996
6997
6998
6999
7000
7001
7002
7003
7004
7005
7006
7007
7008
7009
7010
7011
7012
7013
7014
7015
7016
7017
7018
7019
7020
7021
193 / 374
* datan haun standardeja vaihtuu ja/tai muuttuu
* datan lisäyksen yhteisöjä vaihtuu ja/tai muuttuu
* datan lisäyksen ohjelmisto vaihtuu ja/tai muuttuu
* datan lisäyksen standardeja vaihtuu ja/tai muuttuu
* datan muutoksen yhteisöjä vaihtuu ja/tai muuttuu
* datan muutoksen ohjelmisto vaihtuu ja/tai muuttuu
* datan muutoksen standardeja vaihtuu ja/tai muuttuu
* datan poiston yhteisöjä vaihtuu ja/tai muuttuu
* datan poiston ohjelmisto vaihtuu ja/tai muuttuu
* datan poiston standardeja vaihtuu ja/tai muuttuu
* laitteisto vaihtuu ja/tai muuttuu
* yms. voi kehitellä lisää.
7022
7023
7024
7025
7026
7027
7028
7029
7030
7031
7032
7033
7034
7035
7036
7037
7038
7039
7040
7041
7042
Lisäksi laitan vielä pohdittavaksi seuraavat aiheet sopimuksille:
* Jäsenyys
* Sopimus
* Omistus
Seuraava kuva yrittää kuvata tätä monimutkaisuutta.
TOIMINTA
SOPIMUS
KOHDE
(ominaisuus)
OMISTUS
JÅSENYYS
Jäsenyys jossain yhteisössä oikeuttaa käyttämään tietynlaisia tietoteknisiä järjestelmiä, ja nämä
tarjotaan esim. vain jäsenille. Tällöin pelkkä sopimukseen tuijottaminen sopimuksissa ei auta.
Omistus tulee vastaan eri tilanteissa, jolloin joidenkin asioiden omistus antaa oikeuden käyttää
joitain tietoteknisiä järjestelmiä. Edelleen tässäkään ei voi tuijottaa pelkkään sopimukseen.
Ja esimerkiksi voi todeta erityisesti avoimesta ohjelmistokehityksestä, että erilaiset avoimen
ohjelmistokehityksen yhteisöt ovat järjestäytyneet eri tavoin:
•
•
•
esim. säätiöt
esim. yhdistykset
esim. yritykset
7043
7044
7045
7046
7047
7048
7049
7050
7051
7052
7053
7054
7055
194 / 374
•
•
esim. täysin vapaamuotoinen ryhmä
esim. vain yksi henkilö.
Tällöin voi todeta, että avoimen lähdekoodin toimintamallissa on pohdittava, että sallitaanko
käytettäväksi avoimia ohjelmistoja, joiden takana on vain ja ainoastaan yksi henkilö. Esimerkiksi
täysin yhden henkilön kehittämä avoin ohjelmisto on sidottu täsmälleen yhteen henkilöön liittyviin
riskeihin. Joissain tapauksissa ohjelma voi olla avoin itsessään, mutta ohjelman kehittäjäyhteisön
jäseneksi ei pääse ilman erillistä hakuanomusta, jolloin kehittäjäyhteisön jäseneksi ei pääse kuka
tahansa.
YHTEENVETO: en sinänsä vastusta avoimen lähdekoodin toimintamallia millään tavoin
Tässä lausunnossa en vastusta sinänsä avoimen lähdekoodin toimintamallia, mutta olen kuitenkin
pyrkinyt osoittamaan, että avoimen lähdekoodin toimintamallin oikea toteuttaminen vaatii
huomioimaan hyvinkin ristiriitaisia tavoitteita/asioita. Erilaisten (osin ristiriitaisten)
tavoitteiden/asioiden yhteensovittaminen on oikeasti hyvin vaikeaa – emme puhu muodikkaasti
haasteista.
161.2. Uutta pohdintaa jälkikäteen?
Uusia johonkin tietotekniikan osa-alueeseen keskittyviä säätiöitä on tullut vastaan, eli MariaDB
Foundation 94 ja HSA Foundation (Heterogeneous System Architecture) 95. Uusia säätiöitä
perustetaan aina silloin tällöin. Itse olen ollut yhden asian säätiöiden kannalla, koska tällöin
toiminnalla on jokin selvä ja yksiselitteinen tarkoitus. Säätiö on siitä kätevä järjestelmä, että niihin
voidaan liittää erilaisia jäsenluokkia suhteellisen helposti; yhdistyksessä on monesti rajatumpia
jäsenluokkia. Lisäksi voi todeta, että säätiön suojissa on helpompi kehittää jotain tietotekniikan osaaluetta, ja lisäksi säätiö voi suojella laajaakin avointa ohjelmistokehitystä puolueettomasti.
Säätiömäärästä johtuen voi yksittäinen yritys tietysti olla useamman säätiön jäsen yhtä aikaa.
Mielestäni tämä on pieni ongelma.
Edellä olevilla aiheilla olen pyrkinyt huomioimaan, että avoimen lähdekoodin toimintamalli
tarkoittaa erilaisia kustannuksia verrattuna suljetun lähdekoodin toimintamalleihin. Esimerkiksi voi
todeta, että jotkut yhtiöt tarjoavat hyvinkin laajan ylläpitopalvelun joillekin avoimille ohjelmille, ja
tämä voi olla aivan kannattava liiketoiminta, jos palveluyrityksen ylläpito huolehtii esim. 99,99%
mukaisesta ylläpidosta. Lisäksi avoimen ohjelmistojen oikeiden kehittäjien pitää tietysti saada
jostain toimeentulonsa, jotta he voivat kehittää avointa ohjelmistoa. Laitteita valmistaville
yrityksille avoimen lähdekoodin toimintamalli voi olla hyvinkin houkuttelevaa, koska ne saavat
kuitenkin myydä laitteita edelleenkin.
Ilmaisuus on aina harhaa, ja jostakin on kova raha tultava myös kehittämiseen avoimen lähdekoodin
kehittämiseen. Oikeiden ja erilaisten kustannusten maksamista on korostettava eri vaiheissa, jotta
oikea kova raha virtaisi säännöllisesti eri suunnista yhden asian säätiöille.
94 https://mariadb.org/en/foundation/, About the MariaDB Foundation, luettu 15.11.2013
95 http://hsafoundation.com/, The HSA (Heterogeneous System Architecture) Foundation, luettu 15.11.2013
7056
7057
7058
7059
7060
7061
7062
7063
7064
7065
7066
7067
7068
7069
7070
7071
7072
7073
7074
7075
7076
7077
7078
7079
7080
7081
7082
7083
7084
7085
7086
7087
7088
7089
7090
7091
7092
7093
7094
7095
7096
7097
195 / 374
7098
162. Avoimuuteen perustuva tietohallintostrategia (1.2)
7099
Tässä kohtaa voi todeta, että Porin kaupungin kilpailun perusteella tein oman virityksen
tietohallintostrategiasta, ja tuo Porin kaupungin vastaus on versio 1.0. Tähän Kirjoitelmia IV
-teokseen tein uudelleenarvioinnin, ja tässä esittelen version 1.2. Sitten voi todeta, että
kirjoitushetkellä (9.8.2014) oli käynnissä Helsingin kaupungin järjestämä kuuleminen heidän
tietotekniikkaohjelmaan (2015-2016) liittyen. Lähetin versio 1.1. vastauksena Helsingin kyselyyn.
7100
7101
7102
7103
7104
7105
7106
162.1.Taustaa: Porin kaupungin järjestämä kilpailu
7107
Porin kaupunki järjesti keväällä 2013 kilpailun valittavasta tietohallintostrategiasta. Itse laadin
siihen oman viritykseni, mutta se ei voittanut kisaa. Kilpailuvastauksia oli muistaakseni 17
kappaletta, ja yksi valittiin voittajaksi ja yksi vastaus sai kunniamaininnan. Muita 15 vastausta ei
julkaistu, ja kilpailuun osaa ottaneita muita vastauksia ei julkaisu, minkä lisäksi ryhmien
kokoonpanoa ei julkaistu. Tietysti voi kysyä, että miksei kysytty lupaa kilpailijoilta julkaisuun,
mutta kilpailun säännöt olivat mitä olivat, ja sitä on turha enempää ihmetellä. 3.5.2013 oli
päiväyksenä omalle kilpailuvastaukselle (tunnukseni oli ”Ryhmä 1”).
7108
7109
7110
7111
7112
7113
7114
7115
7116
162.2. Oma lähestymistapa: Miten yhteisö voisi pyristellä irti toimittajien
ylivallasta? (versio 1.2.)
7117
7118
Tietohallintostrategian lukemiseen ei vaadita laajaa tietoteknistä osaamista, jolloin tietotekniikasta
vähemmänkin ymmärtävät voivat lukea ja ymmärtää tämän tietohallintostrategian. Luetun ja
ymmärretyn tietohallintostrategian voivat päättävät henkilöt tarvittaessa hyväksyä haluamillaan
muutoksilla. Tavoitteena on, että lähes mikä tahansa yhteisö voisi käyttää tätä ehdotettua
tietohallintostrategian muotoa omien tietohallintostrategian pohdintojen apuna.
Tietohallintostrategiassa on monesti mainittu ”yhteisö”, joka oli tietysti kilpailun aikana Porin
kaupunki. Tämän tietohallintostrategian voi helposti ottaa käyttöön, ja korvata ”yhteisö” jollain
muulla, esim. ”Yritys Oy”.
0. Hyvin yleinen kuvaus / Avoin / Suljettu / Itse / Säätö / Perusasetukset
Tähän kohtaan voi laittaa seuraavan päättelyketjun:
AVOIN → säätäminen → SULJETTU → säätäminen → ITSE (avoin/suljettu)
Tämä yksikertainen ketju puretaan tietohallintastrategiassa tarkemmin osiin.
1. Tietotekniikan käyttöönotto on aina iso muutoshanke!
●
●
●
●
Tietotekniikan oikea käyttö vaatii oikeiden ihmisten toiminnan oikeaa muuttamista.
Ihmisen toiminnan oikea muuttaminen ei ole suoraviivaista.
Ihmisen toiminnan oikea muuttuminen ja oikea muuttaminen aiheuttaa erilaisia ongelmia.
Tietohallintostrategialla pyritään vastaamaan erilaisiin tietotekniikan muutostilanteisiin.
7119
7120
7121
7122
7123
7124
7125
7126
7127
7128
7129
7130
7131
7132
7133
7134
7135
7136
7137
7138
7139
7140
7141
7142
7143
196 / 374
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
Erilaiset muutokset vaativat oman aikansa.
Tietotekniikka alkuvaiheessa ja käyttöönotossa lisää työtehtäviä.
Tietotekniikka voi hävittää vanhoja tehtäviä.
Tietotekniikka voi muuttaa vanhoja tehtäviä.
Lisätyt, vähennetyt ja muutetut tehtävät aiheuttavat paljon muutosta ihmisten työtehtäviin.
Tietotekniikan aiheuttamat lisätehtävät eivät saa uuvuttaa ihmisiä.
Tietotekniikasta muutoksesta jäljelle jääneiden tehtävien on oltava ihmisille mielekkäitä.
Tietotekniikan aiheuttamat muutostilanteet tulee käsitellä hyvässä yhteistyössä.
Tietotekniikan käyttöönotto etenee yhteisön omana muutoshankkeena omalla tahdillaan.
Tietotekniikan käyttöönotossa voi tulla laajoja väärinymmärryksiä.
Ihmisillä on omat tunteensa, jotka vaikuttavat kaikessa tietotekniikan käyttöönotossa.
Tietohallintostrategian toteuttamisen yhtenä osana on oltava ihmisten kokemien tunteiden
selvittäminen.
Yhteisöllä pitää olla selvästi kehitetyt ja kirjatut kannusteet tietotekniikan käyttöönotolle.
Tietohallintostrategian avulla vältetään erilaisten muoti-ilmiöiden isot riskit.
2. Varautuminen tietotekniikan pahojen epäonnistumisten varalle?
●
●
●
●
●
●
●
●
Hyvin monet tietotekniikan muutoshankkeet epäonnistuvat.
Hyvin monet tietotekniikan muutoshankkeet keskeytetään.
Hyvin monet tietotekniikan muutoshankkeet eivät saavuta alkuperäisiä tavoitteita.
Epäonnistuneet tietotekniikan muutoshankkeet voivat aiheuttaa paljon pahaa mieltä.
Yhteisössä voi olla tiedossa aiemmin epäonnistuneita tietotekniikan muutoshankkeita.
On aina mahdollista, että yhteisössä aloitetaan uusi aikanaan epäonnistuva tietotekniikan
muutoshanke.
Tietohallintostrategia pyrkii estämään epäonnistuvia tietotekniikan muutoshankkeita.
Tietohallintostrategian avulla pyritään aloittamaan tietotekniikan muutoshankkeita, joilla on
paremmat onnistumisen edellytykset.
3. Yleiset tavoitteet
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
Tietohallintostrategian tavoite on auttaa yhteisöä viemään läpi tietotekniikan käyttöönoton
aiheuttamat isot muutokset.
Muutosten vaikeuden ja laajuuden takia on yhteisön tietotekniikan määräysvalta tärkeää.
Tietohallintostrategian tavoite on pitää yhteisön tietotekniikan määräysvalta ja vastuu
yhteisön omassa ohjauksessa kaikissa olosuhteissa.
Tietohallintostrategian tavoite on estää yhteisön tietotekniikan määräysvallan siirtyminen
yhteisön ulkopuolelle.
Tietohallintostrategian yleinen tavoite on pitää yhteisön tietotekniikka riippumattomana
yksittäisen tietotekniikan toimittajan määräysvallasta.
Tietohallintostrategian tavoite on taata yhteisön tietotekniikan toimivuus kaikissa
olosuhteissa riippumatta erilaisten tietotekniikan toimittajien määrästä ja/tai laadusta.
Oma määräysvalta mahdollistaa tietotekniikan isojen muutoshankkeiden paremman
läpiviennin omalla aikataululla ja omilla ehdoilla.
Yhteisö sovittaa tietohallintostrategian muihin yhteisön strategioihin vastaten.
Yhteisöllä voi olla muitakin strategioita kuin tietohallintostrategia.
Eri strategiat on tehty muista näkökulmista kuin tietohallinto.
Tietohallinnon sovittaminen muiden strategioiden kanssa vaatii eri näkökulmien hallintaa.
Tietohallinto pyrkii selvittämään muut näkökulmat hyvässä yhteistyössä.
7144
7145
7146
7147
7148
7149
7150
7151
7152
7153
7154
7155
7156
7157
7158
7159
7160
7161
7162
7163
7164
7165
7166
7167
7168
7169
7170
7171
7172
7173
7174
7175
7176
7177
7178
7179
7180
7181
7182
7183
7184
7185
7186
7187
7188
7189
7190
7191
7192
7193
197 / 374
4. Määräysvalta
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
Tietohallintostrategian hyväksyy yhteisön ylin johto.
Tietohallintostrategian muutokset ja päivitykset hyväksyy yhteisön ylin johto.
Tietohallintostrategian muutokset ja päivitykset on perusteltava hyvin.
Yhteisö vastaa eri järjestelmille esitetyistä vaatimuksista.
Yhteisö kerää jatkuvasti esitettyjä vaatimuksia eri järjestelmille.
Yhteisö määrää ja huolehtii esitettyjen vaatimusten listoista.
Yhteisön järjestelmät ovat yritys vastata erilaisiin vaatimuksiin.
Järjestelmät vastaavat eri tavoin esitettyihin vaatimuksiin.
Yhteisö on yhteistyössä hyvin erilaisten sidosryhmien kanssa.
Yhteisö selvittää erilaisten sidosryhmien merkityksen tietotekniikan käyttöönotolle.
Yhteisön ulkopuolella on useita ja erilaisia tietojärjestelmiä.
Yhteisö päättää hyvillä perusteilla ulkopuoliseen järjestelmään liittymisen.
Pääsääntöisesti yhteisöllä on oltava aina mahdollisuus irtautua ulkopuolisesta järjestelmästä.
5. Vastaavuus
●
●
●
●
●
●
Jokainen tietotekniikkaa koskeva päätös on perustuttava viimeisimpään hyväksyttyyn
tietohallintostrategian muotoon.
Jokainen tietotekniikkaa koskeva päätös on pystyttävä perustelemaan tämän
tietohallintostrategian perusteella.
Erilaisten selvityksien ja selitysten määrä kasvaa ylemmillä yhteisön hallinnan tasoilla.
Yhteisön alemmilla hallinnan tasoilla tehdään enemmän ja selitetään vähemmän.
Yhteisö pyrkii saamaan tietohallintoon matalat hallinnan tasot.
Jokainen uusi tietohallinnon taso on perusteltava hyvin.
6. Prosessimalleista ja prosessien mallintamisesta / Yhteisön omasta ja oikeasta vastuusta
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
Prosessimallit tulevat vastaan jokaisessa uudessa tietotekniikan kehittämishankkeessa.
Yksittäisellä prosessilla on alku, välivaiheet ja loppu (alku → välivaiheet → loppu).
Prosessin alku voi olla hyvin selvästi tiedossa tai prosessin alku voi olla huonosti tiedossa.
Prosessin loppu voi olla hyvin selvästi tiedossa tai prosessin loppu voi olla huonosti
tiedossa.
Prosessin välivaiheet voivat olla hyvin selvästi tiedossa tai prosessin välivaiheet voivat olla
huonosti tiedossa.
Osa prosesseista on siis hyvin helposti mallinnettavia.
Osa prosesseista on siis hyvin vaikeasti mallinnettavia.
Ohjelmien ja järjestelmien kehittämisessä tarvitaan hyvin mallinnettuja prosessimalleja.
Yleisesti ottaen eri henkilöt suhtautuvat hyvin eri tavoin prosessimallien keräämiseen.
Osa henkilöistä kokee prosessimallien keräämisen turhana sekaantumisena omaan työhön.
Osa henkilöistä voi olla myönteisiä prosessimallien keräämiseen.
Yleisesti ottaen henkilöt eivät ymmärrä ohjelmien ja järjestelmien prosessimallien
vaadittavaa yksityiskohtaisuutta.
Käytännössä prosessimalleja voi mallintaa käänteisesti tutkimalla eri käyttöliittymien takana
olevia oikeita prosesseja.
Käytännössä prosessimalleja on ohjelmien ja järjestelmien kehittämisen yhteydessä
kerättävä jatkuvasti.
Yhteisö mallintaa itse omat prosessimallinsa ennen uusia tietotekniikan kehityshankkeita.
Ilman prosessien oikeaa mallintamista ei aloiteta uusia tietotekniikan kehityshankkeita.
7194
7195
7196
7197
7198
7199
7200
7201
7202
7203
7204
7205
7206
7207
7208
7209
7210
7211
7212
7213
7214
7215
7216
7217
7218
7219
7220
7221
7222
7223
7224
7225
7226
7227
7228
7229
7230
7231
7232
7233
7234
7235
7236
7237
7238
7239
7240
7241
7242
7243
198 / 374
●
●
●
●
●
●
●
Prosessimallien vastaavuus todelliseen tietotekniikkaan voi olla väärin ymmärretty.
Prosessimalleja voidaan toki kerätä yhteistyössä ulkopuolisen toimijan kanssa ennen uutta
tietotekniikan kehittämishanketta.
Lopulliset prosessimallit hyväksytään yhteisön omana päätöksenä.
Prosessimallit ovat siis virtauksen kuvausta (alku → välivaiheet → loppu) erilaisille
työkokonaisuuksille.
Käytännössä tietotekniset järjestelmät ovat hierarkkisia, ja prosessit (alku → välivaiheet →
loppu) virtaavat mahdollisesti käyttäen erilaisia hierarkkisia järjestelmiä.
Tietoteknisen järjestelmän hierarkian ja prosessien läpiviennissä tietotekninen järjestelmä
voi vaatia uusia tehtäviä, muutettuja tehtäviä ja poistettavia tehtäviä.
Tietoteknisen järjestelmän vaatimat tehtävämuutokset on tehtävä yhteisön omana
päätöksenä – tietysti ulkopuolinen toimittaja voi tehdä hyvin perusteltuja ehdotuksia uusista,
muutetuista ja poistettavista tehtävistä.
7. Todistettu tarve uudelle ja/tai muutettavalle tietotekniikalle
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
Jokaiselle tietotekniikan muutoshankkeelle on löydyttävä hyvät perustelut.
Jokaisen tietotekniikan muutoshankkeen perustelut on pystyttävä kirjaamaan.
Eri sidosryhmät voivat nähdä tavoitteet hyvin eri tavoin.
Jokaisen (uuteen) tietotekniikan muutoshankkeen liittyvän sidosryhmän tavoite on oikeasti
pystyttävä kirjaamaan.
Tavoitteet tietotekniikan muutoshankkeen aikana voivat muuttua eri tavoin.
Jokainen uusi muutos tietotekniikan muutoshankkeessa on pystyttävä kirjaamaan.
Tietotekniikan muutoshankkeen lopputulos voi olla alkuperäisestä tavoitteesta poikkeava.
Tietotekniikan muutoshanke aina iso oppimisen kokonaisuus eri sidosryhmille.
Jokaisen tietotekniikan muutoshankkeen hyväksytty lopputulos on pystyttävä kirjaamaan.
Eri sidosryhmien osalta on pystyttävä kirjaamaan saavutetut tavoitteet ja poikkeamat
alkuperäisestä tavoitteista.
Jokaiselle käytettävälle tietojärjestelmälle on löydyttävä käytön selvät kannusteet.
8. Tietotekniikan yleiskuva
●
●
●
●
●
Tässä tietohallintostrategiassa erotellaan tietotekniikan perusosat ja päätoiminnat
seuraavasti.
* DATA
* data asiakirjoina
* data tietokantoina
* dataa käsittelevät OHJELMAt
* ohjelmat käyttävät käyttöjärjestelmää
* käyttöjärjestelmän avulla käytetään laitteistoja
* datan HAKU on yksi päätoiminta
* datan LISÄYS on yksi päätoiminta
* datan MUUTOS on yksi päätoiminta
* datan POISTO on yksi päätoiminta
* YLLÄPITO on yksi päätoiminta.
Data on jollain tietovälineellä, ja ihmiset pystyvät tulkitsemaan dataa tietovälineiltä,
esimerkiksi tietokoneiden avulla.
Dataa on hyvin paljon erilaisissa asiakirjoissa, joista osa on sähköisiä asiakirjoja.
Dataa voi olla myös erilaisissa tietokannoissa, joista osa on sähköisiä tietokantoja.
Sähköisten asiakirjojen ja sähköisten tietokantojen käyttö vaatii erilaisia ohjelmia.
7244
7245
7246
7247
7248
7249
7250
7251
7252
7253
7254
7255
7256
7257
7258
7259
7260
7261
7262
7263
7264
7265
7266
7267
7268
7269
7270
7271
7272
7273
7274
7275
7276
7277
7278
7279
7280
7281
7282
7283
7284
7285
7286
7287
7288
7289
7290
7291
7292
7293
199 / 374
9. Standardinmukaisuus määräysvallan ja yhteensopivuuden yhtenä takeena
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
(Tietotekniikan) standardi on joukko tietyn ja/tai erityisen (tieto)tekniikan toiminnan
kuvauksia.
Standardeja on sekä avoimia että suljettuja.
Tietotekniikan onnistunut hyväksikäyttö vaatii käytettäväksi valtaisan määrän hyvin erilaisia
standardeja.
Yhteisön tietotekniikan perusteena on laaja joukko käyttöön hyväksyttyjä standardeja.
Yhteisö pitää yllä listaa käyttämistään ja hyväksymistään standardeista.
Yksittäisen standardin käytölle ja hyväksymiselle on löydyttävä hyvät perusteet.
Yksittäisen standardin käytölle ja hyväksynnälle on pystyttävä kirjaamaan perusteet.
Uusia standardeja kehitetään uusille sovellusalueille koko ajan.
Yhteisön arvioitavaksi tulee koko ajan uusia standardeja ja standardien ehdotuksia useista
erilaisista näkökulmista.
Jokainen uusi standardi ja standardin ehdotus arvioidaan huolellisesti.
Käytettävät standardit hyväksyy yhteisön ylin johto.
10. Avoimet standardit ja avoin tietotekniikka ensisijaisina riippumattomuuden turvaajina
●
●
●
●
●
●
●
Yhteisö käyttää ensisijaisesti avoimia standardeja ja avointa tietotekniikkaa.
Yhteisö pyrkii käyttämään avoimia standardeja käyttämiensä tietokoneistettujen
järjestelmien kaikissa osissa.
Avoimen standardin asiakirja on pääsääntöisesti oltava julkinen, ilmainen ja vapaasti
hankittavissa.
Avoimen standardin asiakirjan hankkiminen voi perustua kohtuulliseen maksuun, kunhan
standardi on muuten vapaasti hankittavissa.
Avoin standardi tarkoittaa, että standardin asiakirjan käyttö ja standardin toteuttaminen
tarkoittaa oikeaa vapautta erilaisista kaupallisista rajoitteista.
Avoimet standardit eivät sinänsä vapauta yhteisöä tietotekniikan vaatimilta kuluilta.
Avoimien standardien käytöstä johtuvia kuluja ei peitellä mitenkään.
11. Avoimet ja tuetut standardit ensisijaisena riippumattomuuden turvaajina
●
●
●
●
●
●
●
Avoin standardi voi olla ilman tietotekniikan toimittajien oikeaa tukea avoimilla
tietotekniikan markkinoilla.
Yhteisö käyttää ensisijaisesti avoimia standardeja, joita tuetaan useiden, erilaisten ja
kilpailevien tietotekniikan toimittajien tuotteissa.
Yhteisö vaatii ensisijaisesti avoimien standardien käyttöä tietotekniikan toimittajien
tuotteissa.
Avoimen standardin kehittäjänä on hyvä olla asianmukaisesti järjestäytynyt yhteisö.
Avoimen standardin kehittäjänä on mahdollisuuksien mukaan oltava asianmukaisesti
järjestäytyneen standardin kehittäneen yhteisön virallinen standardi.
Standardin kehittäjänä on mahdollisuuksien mukaan oltava järjestäytynyt säätiö tai yhdistys.
Jos mahdollista, niin standardien on oltava kansainvälisten ja virallisten
standardointiyhteisöjen hyväksymiä virallisia standardeja (ISO, IEC ja ITU kansainvälisellä
tasolla; CEN, CENELEC ja ETSI eurooppalaisella tasolla; SFS, SESKO ja Viestintävirasto
suomalaisella tasolla).
12. Suljetut standardit toissijaisena vaihtoehtona
7294
7295
7296
7297
7298
7299
7300
7301
7302
7303
7304
7305
7306
7307
7308
7309
7310
7311
7312
7313
7314
7315
7316
7317
7318
7319
7320
7321
7322
7323
7324
7325
7326
7327
7328
7329
7330
7331
7332
7333
7334
7335
7336
7337
7338
7339
7340
7341
7342
7343
200 / 374
●
●
●
●
●
●
●
●
Avoimilla tietotekniikkamarkkinoilla on myös suljettuja standardeja.
Suljetun standardin asiakirjan hankinta ja suljetun standardin käyttö vaatii erilaisia ja/tai
useita rahallisia sitoumuksia jollekin tietotekniikkaa kehittävällä yhteisölle.
On mahdollista, että jokin suljettu standardi on pakko toteuttaa yhteisön käyttämissä
tietotekniikan tuotteissa.
Yhteisö tekee jokaisesta suljetusta standardista oman arvionsa.
Pääsääntöisesti yhteisöllä on pitkän ajan suunnitelma jokaisen suljetun standardin suhteen.
Pääsääntöisesti pitkän ajan suunnitelmassa on erilaisia perusteltuja vaihtoehtoja suljetun
standardin käytön lopettamiseen.
Pitkän ajan tavoite on päästä eroon suljetuista standardeista yhteisön käyttämässä
tietotekniikassa.
Suljettujen standardien käytöstä johtuvia kuluja ei peitellä mitenkään.
13. Avoin tietotekniikka ei ole ilmaista!
●
●
●
●
●
●
Yhteisö tukee yleisesti avointa tietotekniikkaa ja avoimia standardeja.
Yhteisö tunnustaa ja tunnistaa kaiken tietotekniikan maksavan aina jotain.
Myös avoin standardi ja avoin tietotekniikka tarkoittaa oikeita kuluja yhteisölle.
Yhteisö on valmis maksamaan myös avoimen tietotekniikan käytöstä.
Avoin tietotekniikka ja avoimet standardit tarkoittavat erilaisia ja muita kuluja verrattuna
suljettuun tietotekniikkaan ja suljettuihin standardeihin.
Avoimen tietotekniikan käytön aiheuttamia oikeita kuluja ei peitellä mitenkään.
14. Avoimien standardien tukeminen vaatii myös omaa toimintaa
●
●
●
●
●
●
Yhteisö osallistuu mahdollisuuksiensa mukaisesti avoimien standardien kehittämiseen.
Yhteisö voi liittyä eritasoisilla jäsenyyksillä avoimia standardeja kehittävien yhteisöjen
jäseneksi.
Eritasoiset jäsenyydet ovat osa avoimen tietotekniikan ja avointen standardien käytön
oikeita kustannuksia.
Jäsenyys avoimia standardeja kehittävissä yhteisöissä lisää yhteisön mainetta avoimen
tietotekniikan edistäjänä.
Yhteisön tietotekniikasta vastaavien henkilöiden osallistuminen avoimien standardien
kehittämiseen on määriteltävä hyvin.
Yhteisön tietotekniikasta vastaavien henkilöiden on tiedotettava avoimien standardien
virheistä avoimia standardeja kehittäville yhteisöille.
15. Data kaikkien järjestelmien käytössä
●
●
●
●
●
●
●
●
Yhteisön on ylläpidettävä dataa useassa erilaisessa säilytysmuodossa.
Dataa voi olla sekä asiakirjoissa että tietokannoissa.
Datan on säilyttävä yhteisössä riippumatta erilaisten (tietoteknisten) järjestelmien
elinkaaresta sekä järjestelmien ylös- tai alasajoista.
Yhteisöllä voi olla lakisääteisiä tehtäviä erilaisten data-aineistojen hyvin pitkäaikaiselle
käytölle ja hyvin pitkäaikaiselle säilytykselle.
Datan säilytys pitää turvata kaikissa olosuhteissa riippumatta eri järjestelmien toimittajista.
Dataa voi olla elinkaarensa aikana useassa erilaisessa järjestelmässä.
Lähtökohtaisesti data on pystyttävä irrottamaan erilleen irti eri järjestelmistä.
Erilaiset datan mallit on pystyttävä kirjaamaan.
7344
7345
7346
7347
7348
7349
7350
7351
7352
7353
7354
7355
7356
7357
7358
7359
7360
7361
7362
7363
7364
7365
7366
7367
7368
7369
7370
7371
7372
7373
7374
7375
7376
7377
7378
7379
7380
7381
7382
7383
7384
7385
7386
7387
7388
7389
7390
7391
7392
7393
201 / 374
●
Lähtökohtaisesti käytetään valmiina olevia datan malleja eri järjestelmissä.
16. Datan omistus lähtökohtana
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
Lähtökohtaisesti yhteisön on omistettava kaikki yhteisön käyttämä ja säilyttämä data.
Dataa voidaan hankkia myös yhteisön ulkopuolelta.
Lähtökohtaisesti yhteisön ulkopuolelta hankkima data on oltava avointa mahdollisuuksien
mukaan.
Yhteisö voi tarvita myös ulkopuolella tuotettua suljettua dataa.
Yhteisön ulkopuolelta hankitun suljetun datan käyttöön liittyy erilaisia velvoitteita.
Yhteisön ulkopuolelta hankittu suljettu data on pystyttävä pitämään erillään yhteisön omasta
datasta.
Yhteisö voi tuottaa ulkopuolisten yhteisöjen käyttöön erilaista dataa.
Yhteisöllä voi olla (lakisääteinen) velvollisuus tuottaa dataa ulkopuoliseen käyttöön.
Yhteisöllä voi olla (lakisääteinen) velvollisuus erikseen avointa dataa ulkopuoliseen
käyttöön.
Lähtökohtaisesti yhteisö suosii datan jakelussa avoimia standardeja ja avoimia lisenssejä.
17. Datan käsittelystä ohjelmiin
●
●
●
●
●
●
Dataa voi olla perinteisissä muodoissa ja sähköisissä muodoissa.
Perinteisissä muodoissa olevalle datalle on omat hyväksytyt käsittely- ja tallennussäännöt,
esimerkiksi arkiston toiminta.
Sähköiset datan tallennusmuodot ja käyttömuodot vaativat tietokoneiden ajamia ohjelmia.
Ohjelmien avulla sähköiseen dataan voi tehdä hakuja, lisäyksiä, poistoja ja muutoksia.
Sähköisen datan tallennusmuodot vaativat useita erilaisia ylläpidon tehtäviä.
Ohjelmien avulla voidaan käyttää sekä suljettua että avointa dataa.
18. Ohjelmien toteutuksen ja ohjelmien tavoitteiden jatkuva ristiriita
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
Yleensä perustavallinen henkilö käyttää tietokoneiden ohjelmaa ilman tietoa ohjelman
sisäisestä toiminnasta.
Ohjelmat ovat tietokoneen ymmärtämiä konekielisiä kokonaisuuksia.
Konekielinen kokonaisuus tulos ohjelman käskysarjojen (ns. lähdekoodi) kääntämisestä
konekieliseen muotoon.
Kääntäminen konekieliseen muotoon perustuu ohjelmien suunnittelijoiden laatimiin
käskysarjoihin (ns. lähdekoodi).
Käskysarjat ovat yleensä äärettömän yksityiskohtaisia ja yleensä erittäin monimutkaisia.
Yksinkertainenkin ohjelma voi vaatia satoja/tuhansia käskyjä.
Yleensä ohjelmia käyttävät henkilöt eivät tajua vaadittavaa yksityiskohtaisuutta ja
vaadittavaa monimutkaisuutta.
Näin on ohjelmien toteutuksen ja ohjelmien tavoitteiden välillä jatkuva ristiriita.
Ohjelmien käskysarjojen laatiminen on edelleenkin käsityötä, eli kirjoittamista.
Tehty käsityö (eli ohjelmointi) vaatii oman opettelunsa ja yleisesti hyvin harva henkilö
oikeasti tekee tätä käsityötä (eli ohjelmointia)
Tehtyä käsityötä (eli ohjelmointi) ei voi tehdä yli ajatusten nopeuden.
Tehtyä käsityö (eli ohjelmointi) on näin ollen hidasta työtä.
Erilaisia perusteltuja uusia ehdotuksia ohjelman toiminnalle tulee koko ajan lisää.
Näin on ehdotusten ja toteutuksen välillä jatkuvaa ristiriitaa.
Johtuen tehtävän käsityön (eli ohjelmointi) hitaudesta yhteisö kirjaa ohjelmille asetettavat
7394
7395
7396
7397
7398
7399
7400
7401
7402
7403
7404
7405
7406
7407
7408
7409
7410
7411
7412
7413
7414
7415
7416
7417
7418
7419
7420
7421
7422
7423
7424
7425
7426
7427
7428
7429
7430
7431
7432
7433
7434
7435
7436
7437
7438
7439
7440
7441
7442
7443
202 / 374
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
ehdotukset yleisesti tiedoksi.
Johtuen tietotekniikan asettamasta muutospaineesta voivat ehdotukset ohjelman toiminnalle
muuttua muutoshankkeen aikana.
Ehdotukset ohjelman toiminnalle käsitellään hyvässä yhteistyössä eri sidosryhmien kesken.
Eri sidosryhmät arvioivat ehdotukset omilla perusteillaan.
Eri ehdotusten käsittely aiheuttaa ristiriitaa sidosryhmien välillä.
Yhteisö kehittää muutoshankkeessa ristiriitojen käsittelyyn ja ratkaisuun yhden
toimintamallin.
Yhteisö laittaa omat ehdotuksensa ohjelman toiminnasta tärkeysjärjestykseen.
Ehdotukset ohjelmien uudelle toiminnalle uusille tavoitteille hyväksyy viime kädessä
yhteisön ylin johto.
Yleisesti ottaen tietotekniikan tietämys on melkoisen yleistä tietämystä.
Yksittäisen kohdealueen tietämyksen hankinta voi olla pitkän ajan oppimisen tulos (esim.
lääketiede).
Tietotekniikan kehittäminen jollekin kohdealueelle vaatii paljon oppimista eri sidosryhmiltä.
Kohdealueen tietotekniikan oppiminen vaatii oman aikansa.
19. Tietokoneiden ajamat ohjelmat yleisesti – avoimet ja suljetut
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
Edelleen datan käsittelyyn tarvitaan tietokoneiden ajamia ohjelmia.
Erilaiset ohjelmat toteuttavat käytännössä lukemattoman määrän erilaisia standardeja.
Ohjelmilla on taipumus kasvaa, jolloin niihin lisätään jatkuvasti uusia ominaisuuksia.
Jokainen uusi ominaisuus tekee ohjelmasta monimutkaisemman
Monimutkaiset ohjelmat lisäävät riskejä, esimerkiksi tietoturvan riskejä.
(Kaikissa) tietokoneiden ajamissa ohjelmissa esiintyy aina virheitä.
Virheiden korjaus tarkoittaa aina ohjelmiston päivittämistä uuteen versioon.
Ohjelmien päivittämistä on tehtävä sekä säännöllisesti että epäsäännöllisesti.
Ohjelmat liittyvät toisiin ohjelmiin ja erilaisiin käyttöjärjestelmiin.
Ohjelmien päivitykset ovat aina riskihankkeita.
Käytännössä tietokoneiden oikea käyttö vaatii useamman ohjelman yhtäaikaista onnistunutta
toimintaa.
Ohjelmien käyttöä säätelevät hyvin erilaiset lisenssit.
Lisenssejä on sekä avoimia että suljettuja.
Eri lisenssit asettavat erilaisia velvoitteita ohjelmistojen käyttäjille.
Ohjelmien käyttö sisältää aina erilaisia riskejä, esimerkiksi ohjelmien tietoturva voi
epäonnistua.
Jokaisen ohjelman kohdalla on tehtävä oma perusteltu riskiarvio ja perusteltu päätös
hyväksyttävästä riskistä.
Ohjelmien iso ongelma on ohjelmien sitominen vain yhteen käyttöjärjestelmään.
Käyttöjärjestelmien muutokset aiheuttavat erilaisia epävastaavuuksia käyttöjärjestelmien
versioiden ja ohjelmien versioiden välillä.
Ensisijaisesti on käytettävä ja/kehitettävä useammassa käyttöjärjestelmässä toimivia
ohjelmia.
Ohjelmien muuttaminen toimimaan useammassa käyttöjärjestelmässä on pitkän ajan
tietotekniikan muutoshanke ja ei ole oikeasti toteutettavissa lyhyen ajan hankkeena.
Riippuen eri ohjelmien elinkaaresta valitaan ja/tai kehitetään uudet ohjelmat toimimaan
useammassa käyttöjärjestelmässä.
20. Suljetuista ohjelmista
7444
7445
7446
7447
7448
7449
7450
7451
7452
7453
7454
7455
7456
7457
7458
7459
7460
7461
7462
7463
7464
7465
7466
7467
7468
7469
7470
7471
7472
7473
7474
7475
7476
7477
7478
7479
7480
7481
7482
7483
7484
7485
7486
7487
7488
7489
7490
7491
7492
7493
203 / 374
●
●
●
●
●
●
●
●
Suljettu ohjelma voi toteuttaa käytännössä avoimia standardeja.
Suljettu ohjelma voi toteuttaa käytännössä suljettuja standardeja.
Suljettu ohjelma voi olla maksullinen.
Suljettu ohjelma voi olla ilmainen.
Suljettu ohjelma tarkoittaa, että ohjelman sisäistä toimintaa ei voi käytännössä selvittää.
Suljetussa ohjelmassa ohjelman sisäinen toiminta on vain suljetun ohjelman kehittäneen
yhteisön omassa tiedossa.
Suljetussa ohjelmassa ohjelman lisenssi rajaa sisäisen toiminnan tiedon vain ohjelman
kehittäneelle yhteisölle.
Suljetussa ohjelmassa käskysarjat tietokoneille (ns. lähdekoodi) on vain ohjelman
kehittäneen yhteisön tiedossa.
21. Avoimista ohjelmista ja avoimesta lähdekoodista
●
●
●
●
●
●
●
Avoin ohjelma voi toteuttaa käytännössä avoimia standardeja.
Avoin ohjelma voi toteuttaa käytännössä suljettuja standardeja.
Avoin ohjelma tarkoittaa, että halutessaan ohjelman käyttäjät voivat tarkistaa ohjelman
sisäisen toiminnan ilman rajoituksia.
Avoimessa ohjelmassa ohjelman sisäinen toiminta ei ole vain rajatun yhteisön tiedossa.
Avoimessa ohjelmassa ohjelman lisenssi sallii ohjelman sisäisen toiminnan kuvauksen
levittämisen vapaasti ilman rajoituksia.
Avoimessa ohjelmassa käskysarjat tietokoneille (ns. lähdekoodi) ovat vapaasti käytettävissä
ja levitettävissä ilman eri rajoituksia.
Avoimella lähdekoodin järjestelmällä tarkoitamme sellaista järjestelmää, jossa ihmisen
silmien luettavissa olevat tietokoneen toimintaa ohjaavat käskysarjat (lähdekoodi) ovat
yhteisön tietohallinnon saatavilla tietokonejärjestelmän viimeisen kokonaisuuden mukaan
kaikissa olosuhteissa ilman erillisiä pyyntöjä muille tahoille.
22. Avoimet ohjelmat ja avoin lähdekoodi strategisena valintana
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
Suljettujen ohjelmien ja avointen ohjelmien kannattajat ovat jakaantuneet eri tavoin.
Eri ryhmien välillä on ristiriitaisia näkemyksiä ohjelmien avoimuudesta ja suljettuudesta.
Yhteisö tiedostaa nämä ristiriitaiset näkemykset.
Strategisena valintana yhteisö valitsee avoimet ohjelmat ensisijaisiksi ohjelmiksi.
Strategisena valintana yhteisö vaatii avointa lähdekoodia ensisijaiseksi toimintamalliksi.
Lähtökohtaisesti kaikkien tietokonejärjestelmien ohjelmien on perustuttava avoimen
lähdekoodin järjestelmiin.
Tietokonejärjestelmät, jotka eivät ole avoimeen lähdekoodiin perustuvia järjestelmiä on
hyväksytettävä ylimmän johdon kirjatulla päätöksellä, joka sisältää laajat perustelut muiden
kuin avoimen lähdekoodin järjestelmien valinnalle.
Edelleenkin avoimet ohjelmat ja avoin lähdekoodi tarkoittavat maksullista tietotekniikkaa.
Avoimet ohjelmat ja avoin lähdekoodi toimintamallina tarkoittaa erilaisia kustannuksia kuin
suljetut ohjelmat ja suljettu lähdekoodi toimintamallina.
Avoimet ohjelmat ja avoin lähdekoodi toimintamallina ei tarkoita kaupallisen toiminnan
häviämistä.
Avoimet ohjelmat ja avoin lähdekoodi toimintamallina tarkoittaa erilaista kaupallista
toimintaa ja erilaista asennetta järjestelmiä tilaavilta ja/tai kehittäviltä yhteisöiltä.
23. Avoimen lähdekoodin yhteisöistä, tehtävästä yhteistyöstä ja aiheutuvista oikeista
kustannuksista
7494
7495
7496
7497
7498
7499
7500
7501
7502
7503
7504
7505
7506
7507
7508
7509
7510
7511
7512
7513
7514
7515
7516
7517
7518
7519
7520
7521
7522
7523
7524
7525
7526
7527
7528
7529
7530
7531
7532
7533
7534
7535
7536
7537
7538
7539
7540
7541
7542
7543
204 / 374
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
Avoimen lähdekoodin kehittäjäyhteisöt voivat olla hyvin eri tavalla järjestäytyneitä.
Avoimeen lähdekoodiin perustuvien ohjelmien kehitysorganisaationa on monesti erilaisia
vapaamuotoisesti kokoontuvia epämääräisiä, löyhiä ja mahdollisesti ilman varoitusta
hajoavia yhteenliittymiä ilman selkeää johtajaa.
Yhteisö lähtökohtaisesti välttää mahdollisuuksien mukaan tällaisen löyhän yhteenliittymän
kehittämää ohjelmaa.
Lähtökohtaisesti avoimeen lähdekoodiin perustuvien ohjelmien kehityksen johtajana on
oltava mahdollisuuksien mukaan vakavarainen säätiö tai laillisesti rekisteröity yhdistys.
Oikeita tietotekniikan kustannuksia aiheuttaa yhteisön osallistuminen tällaisen vakavaraisen
säätiön tai rekisteröidyn yhdistyksen toimintaan.
Yhteisön edustajien osallistuminen säätiöiden ja yhdistysten toimintaan on määriteltävä
hyvin.
Säätiön tai yhdistyksen jäsenyys kertoo yhteisön sitoutumisesta tiettyyn avoimen
lähdekoodin ohjelmaan.
Säätiön tai yhdistyksen jäsenyys lisää yhteisön mainetta tietyn avoimen lähdekoodin
ohjelman kehittäjäyhteisössä.
Lähtökohtaisesti yhteisön tietohallinnon edustajilla on oltava suora, selkeä ja
henkilökohtainen yhteys avoimeen lähdekoodiin perustuvien ohjelmien kehittäjäyhteisöjen
(siis säätiö tai yhdistys pääsääntöisesti) teknisiin kehittäjiin.
Suora yhteys avoimeen lähdekoodiin kehittäjäyhteisön teknisiin kehittäjiin auttaa avoimeen
lähdekoodiin perustuvan ohjelman käyttöönotossa, käytössä, ylläpidossa ja
jatkokehityksessä.
Tarvittaessa yhteisö voi kustantaa avoimeen lähdekoodin kehittäjäyhteisön tekemää
kehittämistyötä, esimerkiksi yhteisölle tärkeän ominaisuuden nopeammassa kehittämisessä.
On mahdollista, että avoimeen lähdekoodiin perustuvaa ohjelmaa kehittää kaupallinen yritys
ilman säätiötä tai yhdistystä.
Ensisijaisesti yhteisö suosii avoimeen lähdekoodiin perustuvia ohjelmia, joiden taustalla on
kehitystyötä johtava säätiö tai yhdistys.
Kaupallisen yrityksen johtamassa kehitystyössä yhteisö tarkistaa huolellisesti käytettävät
ohjelmien lisenssit ja ohjelmiston tavaramerkkien käyttöoikeudet.
Kaupallisen yrityksen tarjoamissa avoimen lähdekoodin järjestelmissä lisenssit ja
tavaramerkkimääräykset on oltava hyväksyttäviä, eli ohjelman käyttöön ja
jatkokehittämiseen on täydet vapaudet
Avoimen lähdekoodin ohjelmat eivät poista tai vähennä kaupallista toimintaa.
Avoimen lähdekoodin ohjelmat tarkoittavat erilaista kaupallista toimintaa verrattuna
suljettuihin ohjelmiin.
24. Yhden asian yhteisöt yhteistyökumppaneina
●
●
●
●
●
●
●
●
Tietotekniikan standardit ja ohjelmat kehittyvät eri tahdilla, nopeammin ja hitaammin.
Uusia tietotekniikan standardeja ja ohjelmia kehitetään jatkuvasti uusille kohdealueille.
Mahdollisesti esitetään kilpailevia standardeja ja ohjelmia samalle kohdealueelle.
Uusia standardoinnin yhteisöjä ja ohjelmia kehittäviä yhteisöjä perustetaan jatkuvasti.
Vanhat standardoinnin yhteisöt ja ohjelmia kehittävät yhteisöt voivat kehittää uusia
standardeja ja ohjelmia.
Joku standardi tai ohjelma voi saada kaupallista tukea erilaisilta tietotekniikkaa kehittäviltä
yhteisöiltä.
Joku standardi tai ohjelma voi jäädä ilman kaupallista tukea.
Lähtökohtaisesti yhteisö tekee standardoinnin yhteistyötä ja ohjelmien kehittämistyötä
7544
7545
7546
7547
7548
7549
7550
7551
7552
7553
7554
7555
7556
7557
7558
7559
7560
7561
7562
7563
7564
7565
7566
7567
7568
7569
7570
7571
7572
7573
7574
7575
7576
7577
7578
7579
7580
7581
7582
7583
7584
7585
7586
7587
7588
7589
7590
7591
7592
7593
205 / 374
●
●
●
●
●
●
yhden asian yhteisöillä, joka on mahdollisuuksien mukaan säätiö tai yhdistys.
Yksittäinen yhden asian säätiö tai yhdistys voi onnistua tai epäonnistua yhden asian
ajamisessa (standardi ja/tai ohjelma).
Käytännössä erilaisiin yhden asian yhteisöihin liittyy jäseniksi erilaisia tietotekniikkaa
kehittäviä yhteisöjä laidasta laitaan.
Tämän vuoksi jokaisen uuden ja ehdotetun standardin ja ohjelman osalta on pohdittava
perusteellisesti liittymistä jäseneksi johonkin uuteen yhden asian yhteisöön.
Käytännössä on kartoitettava hyvin omien yhteistyökumppaneiden kannatuksen taso jollekin
uudelle yhdelle asialle (esim. standardit, laitteistot ja ohjelmistot).
Jos yhteistyökumppanit kannattavat laajasti jotain uutta tekniikkaa, niin mahdollisuuksien
mukaan liitytään tekniikkaa (esim. standardit, laitteistot ja ohjelmistot) kehittävän yhteisön
jäseneksi.
Jäsenyydet ja toiminta erilaisissa yhden asian yhteisöissä (säätiöt ja yhdistykset) ovat yksi
merkittävä osa avoimen tietotekniikan kustannuksia.
25. Perusasetukset ohjelmien perusoletuksena
●
●
●
Lähtökohtaisesti ohjelmien käyttöönotossa käytetään valmiina olevia perusasetuksia.
Sekä suljetuissa että avoimissa ohjelmissa käytetään oletusarvoisesti perusasetuksia ilman
muutoksia.
Moni ohjelma on käytettävissä suoraan pelkillä perusasetuksilla.
26. Perusasetuksien laaja muuttaminen, ei kuitenkaan räätälöinti
●
●
●
●
●
●
Riippuen järjestelmästä voidaan erilaisia perusasetuksia muuttaa hyvinkin laajasti.
Riippuen järjestelmästä voi erilaisia asetuksia olla satoja tai jopa tuhansia.
Yhteisö kirjaa huolellisesti jokaisen asetuksen muutoksen.
Asetuksien oleelliset muutokset kirjattava selkeästi ja ymmärrettävästi, jolloin asiansa
osaava (sijais)henkilö osaa toimia tällaisen järjestelmän kanssa.
Lähtökohtaisesti yhteisö suosii pieniä järjestelmiä.
Pienien järjestelmien perusasetuksien muuttaminen on helpompaa verrattuna suuriin
järjestelmiin ja suuren järjestelmän valtaisaan asetuksien määrään.
27. Pienten järjestelmien ja pienten hankkeiden lähestymistapa
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
Lähtökohtaisesti yhteisö suosii pieniä järjestelmiä.
Pienessä järjestelmässä ylläpidon voi tehdä vähäinen määrä henkilöitä.
Erittäin isoissa järjestelmissä ylläpitäjiä pitää olla useita.
Erittäin isoissa järjestelmissä eri ylläpitäjien täytyy keskittyä ison järjestelmän eri osiin.
Pienissä järjestelmissä henkilöstön vaihtuvuus on paremmin hallittavissa.
Pienemmät järjestelmät voidaan kehittää pienemmissä tietotekniikan muutoshankkeissa.
Pienen järjestelmän voi yksittäinen ylläpitäjä oppia nopeammin.
Pienet järjestelmät on helpompi ajaa alas ja/tai ylös hallitusti.
Epäonnistunut pieni järjestelmä on käytännössä helpompi poistaa käytöstä.
Erittäin ison järjestelmän alas- ja/tai ylösajamiset ovat monimutkaisia hankkeita.
Erittäin ison järjestelmän vikaantuminen voi ajaa yhteisön kaiken tietotekniikan
pysähdyksen tilaan välittömästi.
Pienissä järjestelmissä yhden järjestelmän vikaantuminen ei aja yhteisön kaikkea
tietotekniikkaa pysähdyksen tilaan välittömästi.
Kaikkia järjestelmiä, isot ja pienet, on aina välillä huollettava.
7594
7595
7596
7597
7598
7599
7600
7601
7602
7603
7604
7605
7606
7607
7608
7609
7610
7611
7612
7613
7614
7615
7616
7617
7618
7619
7620
7621
7622
7623
7624
7625
7626
7627
7628
7629
7630
7631
7632
7633
7634
7635
7636
7637
7638
7639
7640
7641
7642
7643
206 / 374
●
Kaikki järjestelmät, isot ja pienet, ovat aina alttiita erilaisille virhetilanteille.
28. Yhden (pienen) keskusjärjestelmän lähestymistapa
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
Yhteisöllä voi olla yksi keskusjärjestelmä, jota käyttävät lähes kaikki järjestelmät.
Keskusjärjestelmä kehittyy ja valikoituu monesti ajan kanssa.
Monesti kehittynyttä ja valikoitunutta keskusjärjestelmää ei ole alun perin edes tarkoitettu
erityiseksi keskusjärjestelmäksi.
Keskusjärjestelmän elinkaaren vaiheet ja ongelmat vaikeuttavat ja rajoittavat muiden
järjestelmien toimintaa.
Keskusjärjestelmän pitää toteuttaa mahdollisimman monta standardia.
Mahdollisesti keskusjärjestelmän pitää toteuttaa standardien eri versioita.
Mahdollisuuksien mukaan toteuttavat standardit on oltava avoimia standardeja.
Mahdollisesti yhteisön pitää hankkia erikseen kehitetty keskusjärjestelmä, joka on
nimenomaan tarkoitettu erityiseksi keskusjärjestelmäksi.
Erityisen erikseen hankitun keskusjärjestelmän olisi oltava mahdollisuuksien mukaan pieni
järjestelmä, jolloin erityisen keskusjärjestelmän ylläpidon voi helposti oppia tarvittava
määrä henkilöitä.
Yhteen keskusjärjestelmään liittyy hyvin paljon erilaisia riskejä.
Keskusjärjestelmän riskialttiuden vuoksi keskusjärjestelmän toiminta vikatilanteissa pitää
varmentaa eri tavoin.
Varmennuksena keskusjärjestelmälle on erilaiset varajärjestelmät.
Keskusjärjestelmän ylläpito, huolto, ylös ajamiset ja alas ajamiset voivat ajaa yhteisön
kaiken tietotekniikan pysähdyksen tilaan.
Keskusjärjestelmän ja keskusjärjestelmän varajärjestelmien toiminta on kokeiltava tarkasti.
Keskusjärjestelmän riskialttiuden vuoksi keskusjärjestelmään liittyville järjestelmille on
asetettava erilaiset tavoitteet yhteistoiminnan nopeudelle.
Keskusjärjestelmään liittyvät järjestelmät voivat vaatia koko ajan päällä olevaa yhteyttä.
Keskusjärjestelmään liittyvät järjestelmät voivat olla ajoittain yhteydessä
keskusjärjestelmän, esimerkiksi tunneittain, päivittäin, viikoittain, jne.
Erilaiset ajan tavoitteet keskusjärjestelmään liittyville järjestelmille auttavat
keskusjärjestelmän vikatilanteen korjaamisen aikataulua.
29. (Ohjelmien) käyttöliittymät – mm. suurkäyttäjät ja satunnaiskäyttäjät
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
Eri ohjelmilla ja eri järjestelmillä on erilaisia käyttöliittymiä.
Eri käyttäjäryhmillä on erilaisia käyttöliittymiä käytössä.
Käyttäjäryhmät käyttävät yksittäistä järjestelmää eri tavoin.
Järjestelmän suurkäyttäjille pitää olla käytössä mahdollisimman yksinkertainen
käyttöliittymä.
Järjestelmän suurkäyttäjät voivat uupua järjestelmän vaatiessa useita valintoja (jopa
kymmeniä) yksinkertaisille toiminnoille.
Järjestelmän suurkäyttäjät käyttävät järjestelmää jopa useita kertoja tunnissa ja/tai useita
kertoja päivässä.
Järjestelmän suurkäyttäjien käyttöliittymä on yhden vaiheen käyttöliittymä ilman useita
erilaisia vaiheita.
Järjestelmän satunnaiskäyttäjälle pitää olla käytössä käyttöliittymä, joka tarjoaa
yksityiskohtaista opastusta käytön eri vaiheissa.
Satunnaiskäyttäjät käyttävät järjestelmää suurkäyttäjiä harvemmin.
Satunnaiskäyttäjienkin on saatava käyttää yksinkertaisempaa käyttöliittymää.
7644
7645
7646
7647
7648
7649
7650
7651
7652
7653
7654
7655
7656
7657
7658
7659
7660
7661
7662
7663
7664
7665
7666
7667
7668
7669
7670
7671
7672
7673
7674
7675
7676
7677
7678
7679
7680
7681
7682
7683
7684
7685
7686
7687
7688
7689
7690
7691
7692
7693
207 / 374
30. Käyttöliittymien kartoitus ja luokitus eri perusteilla
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
Edellä mainitulla tavalla yksittäisessä järjestelmässä voi olla useita käyttöliittymiä.
Yhteisö kartoittaa ja luokittelee käyttöliittymät eri perustein.
Käyttöliittymissä voi olla useita erilaisia puutteita.
Suurkäyttäjille voi olla liian yksityiskohtaisia ja liian vaikeita käyttöliittymiä.
Käyttöliittymien muuttamiselle voi olla paljon hyviä perusteita.
Käyttöliittymien muuttaminen voi vaatia yksittäisen järjestelmän asetusten muuttamista.
Käyttöliittymien muuttaminen joissain järjestelmissä voi olla yllättävän vaikeaa.
Joissain järjestelmissä käyttöliittymän muuttaminen ei ehkä onnistu järjestelmän elinkaaren
vaiheesta riippuen.
Yhteisöllä on hyvin perusteltu lista käyttöliittymien muutostarpeista.
Yhteisö pyrkii kehittämään erilaisia käyttöliittymiä järjestelmien toimittajien kanssa hyvässä
yhteistyössä.
Edelleenkin on yleinen tavoite saada järjestelmät ja järjestelmien käyttöliittymät toimimaan
perusasetuksia muuttamalla.
Huonot käyttöliittymät vievät paljon henkilöiden työaikaa ja turhauttavat eri henkilöitä.
Järjestelmän käyttäjät voidaan luokitella ja arvostaa eri tavoin.
Eri ryhmille voidaan ajaa oma erikoistunut käyttöliittymänsä.
Käyttöliittymiä kehitetään hallitusti yhteistyössä eri ryhmien kanssa.
31. Omien ohjelmien kehittämisestä (räätälöinti)
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
Lähtökohtaisesti yhteisö välttää itse omana työnä tehtäviä tai ulkopuolella teetettäviä
järjestelmiä, ns. räätälöityjä järjestelmiä.
Selvitysten perusteella voi selvitä, että yhteisössä on erityinen tarve jollekin järjestelmälle.
Edelleen pyritään hankkimaan järjestelmiä käytettäväksi järjestelmien perusasetuksilla.
Edellä mainittu käyttöliittymien tarkastelu ja käyttöliittymien luokittelu voi paljastaa tarvetta
jollekin uudelle järjestelmälle.
Järjestelmien elinkaaren erilaiset vaiheet vaikeuttavat tilannetta eri tavoin.
Selvitysten perusteella voidaan havaita, että avoimilla tietotekniikkamarkkinoilla ei ole
sopivaa järjestelmää.
Tällöin voidaan esittää ajatus itse kehittävästä (pienestä) järjestelmästä.
Itse kehitetyn (pienen) järjestelmän kehittäminen on erittäin iso riskihanke.
Itse kehitetyn (pienen) järjestelmän kehittäminen on erittäin iso muutoshanke.
Itse kehitetyn (pienen) järjestelmän kehittämiselle on etsittävä ja määriteltävä hyvin
perustellut syyt.
Eri sidosryhmillä on erilaisia tavoitteita yhteisön itse kehitettämälle omalle järjestelmälle.
Eri sidosryhmien tavoitteet on etsittävä ja määriteltävä hyvässä yhteistyössä.
Päätös itse kehitettävästä (pienestä) järjestelmästä on hyväksyttävä yhteisön ylimmässä
johdossa.
Mahdollisuuksien mukaan itse kehitettävä (pieni) järjestelmä on perustuttava avoimiin
standardeihin ja avoimeen tietotekniikkaan.
Itse kehitettyjen ohjelmien lähdekoodin omistus tulee olla yhteisön omistuksessa ja
sopimuksilla varmistettuna kaikissa olosuhteissa.
Yhteisö voi kehittää itse tehtyä ohjelmaa omalla työvoimalla.
Yhteisö voi hankkia itse kehitettyjen ohjelmien ylläpitoon yhden tai useamman toimittajan.
Itse kehitettyjen ohjelmien lähdekoodin jatkokehityksessä lähdekoodin omistus pysyy
edelleen yhteisön omistuksessa.
7694
7695
7696
7697
7698
7699
7700
7701
7702
7703
7704
7705
7706
7707
7708
7709
7710
7711
7712
7713
7714
7715
7716
7717
7718
7719
7720
7721
7722
7723
7724
7725
7726
7727
7728
7729
7730
7731
7732
7733
7734
7735
7736
7737
7738
7739
7740
7741
7742
7743
208 / 374
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
Yhteisö voi kilpailuttaa eri toimittajia itse omistettujen ja itse kehitettyjen ohjelmien
lähdekoodin ylläpitoon ja jatkokehitykseen.
Edelleen voi todeta, että yhteisön järjestelmät voivat käyttää laitteiston ja ohjelmistojen
avulla erilaisia tietokantaosia.
Yhteisön tietokoneistettujen järjestelmien tietokantaosat on mahdollisuuksien perustuttava
avoimen lähdekoodin tietokantajärjestelmiin.
Yhteisö omistaa ja varmistaa sopimuksilla kaikissa olosuhteissa omistavana itse
kehitettyihin järjestelmiin syötetyn datan.
Lähtökohtaisesti yhteisö välttää tietokonejärjestelmien tietokantojen yhteisön omana työnä
tehtävää kehittämistä ja ylläpitoa, eli mahdollisuuksien mukaan käytetään edelleen avoimen
lähdekoodin tietokantoja.
Järjestelmien ohjelma- ja tietokantaosien ylläpitoa voidaan hankkia tällaiseen ylläpitoon
erikoistuneella toimittajalla.
Itse kehitettävien järjestelmien vuoksi yhteisöllä on ohjelmoitavia käskysarjoja (lähdekoodi)
varten oma ohjeistonsa, eli itse hyväksytty standardi.
Yhteisö valvoo, että kaikissa itse kehitetyissä järjestelmissä on noudatettu yhteisön
määrittelemää ohjeistoa käskysarjoille.
Kun itse kehitettävässä järjestelmässä voi olla useita kehittäjiä, niin yhteisön yleiset
ohjeistukset on pysyttävä samoina riippumatta omalla työvoimalla tehdystä kehittämisestä ja
riippumatta ulkopuolella tehdystä kehittämisestä
Kaikissa itse kehitettävissä järjestelmissä on yleisen ohjeiston noudattaminen on sovittava
sopimusehdoksi.
Edelleen itse tehtyjen järjestelmien toimituksen sopimusehtona on oltava, että järjestelmien
ohjelmistojen käskysarjat (lähdekoodi) siirtyvät yhteisön omaisuudeksi kaikissa
olosuhteissa.
32. Toimittajien kanssa tehtävästä yhteistyöstä
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
●
Toimittajien valinnassa voi tulla virheitä.
Muodollista järjestäytymisestä (esim. osakkuusyhtiö tai jatkuvat pienet hankkeet)
tärkeämpää on ihmisten oikean yhteistyön sujuminen.
Erilaiset yhteisöjen rajat (esim. eri toimittajien käyttö) vaativat erilaisia rajojen ylittämisiä.
Erilaiset yhteisöjen rajat vaikeuttavat ihmisten oikeaa yhteistyötä.
Erilaisia rajoja on oltava mahdollisimman vähän.
Jokainen ulkopuolisella toimittajalla teetettävä toimitus tai hanke on perusteltava hyvin.
Toimittajia voidaan kilpailuttaa säännöllisesti tai epäsäännöllisesti.
Mahdollisista toimittajista on pidettävä jatkuvasti päivittyvää listaa.
Yleisenä toimintalinjana on edelleen pienemmät hankkeet ja pienemmät järjestelmät.
Pienemmillä hankinnoilla voidaan hankkia myös pienempien toimittajien toimituksia ja/tai
toteuttaa pienempiä hankkeita.
Yhteisö voi kutsua mahdollisten toimittajien edustajia tilaisuuksiin, jossa yhteisö esittelee
tietohallintostrategiaansa ja tulevaisuuden suunnitelmia eri järjestelmille.
Edelleen voi todeta, että osto- ja myyntihenkilöiden takana on eri yhteisöjen hallinnan
tasoja.
Erilaisten yksityiskohtien ajaminen osto- ja myyntineuvotteluihin vaatii yhteistyötä yhteisön
muiden osien kanssa, erityisesti tuotannon kanssa.
Edelleenkin yhteisö pitää itsellään määräysvallan kaikessa tietotekniikassa.
7744
7745
7746
7747
7748
7749
7750
7751
7752
7753
7754
7755
7756
7757
7758
7759
7760
7761
7762
7763
7764
7765
7766
7767
7768
7769
7770
7771
7772
7773
7774
7775
7776
7777
7778
7779
7780
7781
7782
7783
7784
7785
7786
7787
7788
7789
7790
7791
209 / 374
162.3.Tietohallinnon järjestämisestä (Porin kaupungille annettuun
lausuntoon perustuen)
Edellä esitetty tietohallintastrategia joutuu kohtaamaan kovan todellisuuden, koska hyvin harva
yhteisö pystyy aloittamaan tietohallintostrategian toteuttamisen täysin tyhjästä tilasta. Jokaisessa
vähänkin vanhemmassa yhteisössä on eritasoisia ratkaisuja hyvin vaihtelevalla iällä, eli vanhoja
järjestelmiä voi olla nurkissa pyörimässä ja järjestelmien elinkaaret vaihtelevat luonnollisesti.
Tämän vuoksi on pohdittava seuraavaksi, että miten tietohallinto voidaan järjestää vastaamaan
tietohallintostrategiaa pidemmällä aikavälillä.
1. Yleisiä huomioita
Tässä kohtaa voi tietohallinnon osalta todeta mm. seuraavia ylläpitotarpeita:
* keskusjärjestelmän / keskusjärjestelmien ylläpito
* yksittäisten järjestelmien ylläpito, monet näistä ovat palvelimilla
* käyttäjien käyttämien yksittäisten ohjelmien ylläpito
* erilaisten käyttöjärjestelmien ylläpito
* laitteistojen ylläpito.
Edelleen tietohallintostrategiassa painotettiin pieniä järjestelmiä, joiden ylläpito on helpompi
järjestää. Lyhyesti voi todeta, että tietohallintoa voi järjestää mm. seuraavilla jaotuksilla:
* keskusjärjestelmän ylläpidossa on vastuuhenkilöt ja varajärjestelyt on
järjestettävälaajemmin ja yksityiskohtaisemmin verrattuna pienempiin järjestelmiin
* yksittäisessä pienemmässä järjestelmässä ylläpidossa pitäisi olla kaksi ylläpitäjää, eli
päävastuullinen ylläpitäjä ja varalla oleva ylläpitäjä
* yksittäiset peruskäyttäjien käyttämät ohjelmat vaativat oman ylläpitohenkilöstön
* käyttöjärjestelmien päivitys on oma iso kokonaisuutensa ja vaatii oman osuutensa
ylläpitäjistä
* laitteistojen ylläpito voi perustua omaan omistukseen tai toimittajan kanssa tehtyihin
omistusjärjestelyihin.
Käytännön elämässä peruskäyttäjien käyttämien käyttöjärjestelmien ja peruskäyttäjien käyttämien
yksittäisten ohjelmien ylläpito aiheuttaa suuret määrät käytännön ylläpitotyötä. Molempia
päivitetään säännöllisesti ja epäsäännöllisesti, ja päivityksillä parannetaan mm. tietoturvaa.
Yleisesti voi sanoa, että tästä seuraa tarve sijoittaa eri tavoin henkilöstöä:
* peruskäyttäjien käyttöjärjestelmien ja ohjelmien päivityksen henkilöstöä on sijoitettava
hajautetummin.
* yksittäisten järjestelmien ylläpitoa voidaan järjestää keskitetymmin tai hajautetummin
riippuen järjestelmän luonteesta.
2. Työnjaon muutoksista tietohallinnossa
Edelleen voi todeta, että hallitusti pieniä järjestelmiä hankkimalla voidaan pieniä järjestelmiä ajaa
ylös ja alas hallitusti. Jokainen uusi järjestelmä vaatii luonnollisesti oman ylläpitonsa. Tässä kohtaa
tulee vastaan yksittäisen järjestelmän ylläpidon järjestäminen – keskitetty vai hajautettu.
Hajautuksen ja keskityksen määrää järjestelmän vaatimien käyttöliittymien määrä ja
käyttöliittyminen (haku, lisäys, poisto ja muutos) jakaantuminen eri sidosryhmille. Jos yksittäisen
7792
7793
7794
7795
7796
7797
7798
7799
7800
7801
7802
7803
7804
7805
7806
7807
7808
7809
7810
7811
7812
7813
7814
7815
7816
7817
7818
7819
7820
7821
7822
7823
7824
7825
7826
7827
7828
7829
7830
7831
7832
7833
7834
7835
7836
7837
7838
7839
7840
210 / 374
järjestelmän käyttöliittymiä on käytössä paljon jollakin sidosryhmällä, niin tällöin kannattaa harkita
hajautetumpaa ylläpitoa. Harvemmin käytössä olevat käyttöliittymät puoltavat keskitettyä ylläpitoa.
Käyttöliittymien kartoituksessa ja luokituksessa selviää erilaisten käyttöliittymien käyttö- ja
käyttömäärät.
Eri henkilöiden pitää hankkia jonkin järjestelmän vaatima erikoistieto kohtuullisen oppimisen
jälkeen. Toiset henkilöt voivat hankkia kohtuullisen yleistietämyksen eri järjestelmistä, ja osa
järjestelmistä voi olla laajassa ja/tai yleisessä käytössä.
3. Yhteistoiminta toimittajien kanssa ilman toimittajien ylivaltaa
Lyhyesti voi todeta, että erilaiset kilpailutukset erilaisten toimittajien kanssa voi onnistua tai
epäonnistua. Edelleenkin pienet järjestelmät ja pienet hankkeet eivät kaada kaikkea tietotekniikkaa,
jos jonkin pienen järjestelmän osalta tuleekin vastaan järkyttäviä ongelmatilanteita eri sidosryhmien
välillä tai sisällä.
Kilpailutuksissa on muutama yleinen ongelma:
–
erittäin isot toimitukset tarkoittaa väistämättä ison toimittajan valintaa
–
pienemmillä toimittajilla ei ole aina työvoimaa monimutkaisten kilpailutuksien
läpivientiin
–
isot toimitukset tarkoittavat yrityskoon kasvamista.
Monesti erilaiset kilpailutukset menevät kyllä lainopillisesti oikein, mutta käytännön toimituksessa
voi olla erilaisia ongelmia. Tämän vuoksi tietohallintostrategian soveltamisen kannalta kirjoittaja(t)
ovat pohtineet mahdollisuuksia parantaa kilpailutuksen tuloksia.
Monet kilpailutuksen kaataa erilaiset käytännön ongelmatilanteet, jolloin selviää erilaisten
yksityiskohtien merkitys. Käytännössä tätä voi kiertää tekemällä erilliset ja tarkat tekniset liitteet
yhteistyössä eri järjestelmien ylläpitäjien kanssa, jolloin hankalat yksityiskohdat voitaisiin hoitaa jo
tarjouspyyntöjen valmistelussa. Tässä kohtaa ylläpitäjien laatimissa erillisissä ja teknisissä liitteissä
pitää kiinnittää erityistä huomiota erilaisiin ja todellisiin ongelmatilanteisiin, joita ei yleensä edes
käsitellä tarjouspyynnöissä.
Pienten toimittajien ongelma on tietysti aika- ja työvoimapula. Tässä kohtaa on tullut mieleen, että
voisiko rajatulle joukolle toimittajia maksaa korvauksen pelkästä tarjouksen tekemisestä. Tällöin
voisi rajatulle ja kiinnostuneelle joukolle toimittajia maksaa esim. 1-2 päivän korvaus tehtävistä
tarjouksista. Tätä ei ole ilmeisesti kokeiltu laajassa mittakaavassa, mutta olisi ainakin pohdinnan
arvoinen kokeilu. Jos edellä mainitut tekniset liitteet ovat teknisesti tarkkoja, niin vastaavasti eri
toimittajien pitää toimittaa teknisesti tarkkoja tarjouksia. Tämä lähestymistapa on käytännössä
kokeilematta ja voi aiheuttaa erilaisia ongelmia käytännön toteutuksessa.
Erilaisia kilpailutuksien tapoja on useita, ja pelkkä pyydetyn tarjouspyynnön ja annetun tarjouksen
yhdistelmä ei ole aina paras tapa hoitaa kilpailusta. Kun tietotekniikan käyttö ja käyttöönotto on iso
muutoshanke, niin pelkkä onnistunut kilpailutus ei ole takeena onnistuneelle muutoshankkeelle.
Tällöin mahdollisuutena on jakaa yksittäinen muutoshanke pienempiin osakokonaisuuksiin, joiden
päivämäärä ja toimitusajat eivät ole jäykästi määriteltyjä. Tällöin voidaan edetä yhteisön omalla
aikataululla, ja määritellä onnistuminen aina yhden osakokonaisuuden osalta. Jos hanke etenee
hyvin osakokonaisuus kerrallaan, niin tämä on tietysti myönteistä kehitystä. Tosiasiallisesti
yksittäinen osakokonaisuus voi olla todella kova ponnistus, ja onnistumisen määrittely vaatii
7841
7842
7843
7844
7845
7846
7847
7848
7849
7850
7851
7852
7853
7854
7855
7856
7857
7858
7859
7860
7861
7862
7863
7864
7865
7866
7867
7868
7869
7870
7871
7872
7873
7874
7875
7876
7877
7878
7879
7880
7881
7882
7883
7884
7885
7886
7887
7888
7889
7890
211 / 374
useamman sidosryhmän mielipiteen onnistumisen määrittelylle.
4. Tietohallinnon hajauttamisen ja keskittämisen ongelmat
Hajauttaminen ja keskittäminen on aina vaikea järjestää järjelliseen tasapainoon.
Yleisesti voisi todeta seuraavia toimintamahdollisuuksia:
–
ehdottomille yhteisön yleisille keskusjärjestelmille on useamman henkilön sovittu
työnjako ylläpitäjien ja varahenkilöiden osalta
–
pienemmille keskusjärjestelmille on ylläpitäjä ja varahenkilö kustakin pienemmästä
yhteisöstä
–
lisäksi pienemmille keskusjärjestelmille on ylläpidon varahenkilöstöä myös
keskitetysti
–
täysin hajautetuille järjestelmille (yleisesti käytetyt yleiset ohjelmat ja eri
käyttöjärjestelmät) on hajautettua ylläpitohenkilöstöä.
Keskusjärjestelmien osalta voi todeta, että hajauttaminen ja keskittäminen on tasapainotettava. Kun
ehdottomien (pienten) keskusjärjestelmien ylläpitoa on hajautetusti ja keskitetysti, niin erilaisten
(pienten) keskusjärjestelmien yhteensovittaminen on helpompaa. Tällöin keskusjärjestelmien
yhteistoiminnan virittäminen on helpompaa, varsinkin (osa)yhteisöjen keskusjärjestelmien ollessa
eri ratkaisu kuin keskitetty koko yhteisön keskusjärjestelmä.
5. Muiden kanssa yhdessä omistetut yhtiöt
Riippuu yhteisön määräysvallan laajuudesta, että voiko yhteisö määrätä johonkin yhdessä
omistettuun yhtiöön erityisen keskusjärjestelmän – tämä tietysti riippuu yksittäisestä tapauksesta.
Yleisenä ohjeena voisi jälleen kerran olla, että yhteisön tarvitseman datan välitys yhdessä
omistetuista yhtiöistä pitää mahdollisuuksien mukaan perustua avoimiin standardeihin. Lisäksi on
mahdollista, että yhdessä omistetuista yhtiöistä pitää ajaa käsin erilaisia aineistoja omiin
järjestelmiin.
Tässä kohtaa kannattaa keskustella toivottujen ominaisuuksien kiireellisyyden merkityksestä
yhdessä omistettujen yhtiöiden tietohallinnon järjestämisestä. Kun osakkuusyhtiöissä on väistämättä
enemmän erilaisia sidosryhmiä, niin tällöin pitää yhteistyössä eri sidosryhmien kanssa kartoittaa
osakkuusyhtiöiden järjestelmien kehittämistehtävien kiireellisyyden aste.
Käytännössä syntyy siis tilanteita, jossa erilaiset keskusjärjestelmien integroinnit menevät eri
kerroksiin johtuen yhteisöjen omistusjärjestelyistä.
6. Sananen pilvipalveluista (Cloud Computing) ja isoista data-aineistoista (Big Data)
Melko varmasti kilpailuun annetuissa vastauksissa kehotetaan kehittämään pilvipalveluita ja
käyttämään isoja data-aineistoja.
Tässä kohtaa voi todeta, että pilvipalveluita voi järjestää yksityisenä pilvenä ja osittain
ulkopuolisten toimittajien pilvenä. Lisäksi on erilaisia pilvipalveluita, joissa käyttäjien ainut tehtävä
on lisätä omaa dataa, esim. sosiaalisen median palveluissa kaikki peruskäyttäjän toiminta hoituu
pelkästään selainten avulla. Pilvipalvelut ovat kuitenkin ongelmallisia joissain tilanteissa.
7891
7892
7893
7894
7895
7896
7897
7898
7899
7900
7901
7902
7903
7904
7905
7906
7907
7908
7909
7910
7911
7912
7913
7914
7915
7916
7917
7918
7919
7920
7921
7922
7923
7924
7925
7926
7927
7928
7929
7930
7931
7932
7933
7934
7935
7936
7937
7938
7939
7940
212 / 374
Yleisenä tavoitteena voisi olla, että ulkopuolisiin pilvipalveluihin lisätään ainoastaan aineistoja,
jotka on erikseen tarkoitettu julkisiksi aineistoiksi. Esimerkiksi sosiaaliseen mediaan voidaan ajaa
julkiseksi tarkoitettua aineistoa. Sosiaalisen median palveluita on murrettu, jolloin on päässyt
luottamuksellista aineistoa yleiseen jakeluun.
Tämän jälkeen voi pohtia yksityisten pilvipalveluiden perustamista. Tietysti yksityinen pilvipalvelu
voi sopia joihinkin tilanteisiin, vaikka siinä palataan keskitettyjen järjestelmien ongelmaan.
Isojen data-aineistojen kohdalla voi todeta, että kyseessä on sekä tietokantojen aineistojen että
vapaamuotoisten asiakirjojen läpikäyntiä. Tietokantoihin erilaiset haut on helpompi kohdistaa,
jolloin voidaan oikeasti saada merkityksellistä tietojen yhdistelyä. Vapaamuotoisten asiakirjojen
läpikäynnin ongelma on tietysti oikeiden tilanteiden ja/tai oikeiden merkityksien ymmärtäminen,
johon tarvitaan edelleenkin ihmisen tulkintaa. Esimerkiksi perinteisten arkistojen hyvä järjestys on
edelleen yksi hyvä tapa pitää isot data-aineistot hallinnassa. Sähköisiin arkistoihin liittyen
aineistojen määrät kasvavat jatkuvasti, ja sähköisien aineistojen arkistointi on jokapäiväinen
ongelma isommissa yhteisöissä.
Yleisesti voi todeta, että erilaisten muotisanojen kanssa kannattaa olla tarkkana, koska sama ajatus
voidaan esittää uusilla muotisanoilla. Ovatko isot data-aineistot kuitenkin vain sähköisen arkiston
hyvä järjestystä? Ja onko ”yksityinen pilvi” vain sähköisien tietokantojen ja sähköisien asiakirjojen
keskittämistä harvemmille palvelimille?
162.4.Strategian ajaminen käytännön toiminnaksi? (perustuen Helsingin
kaupungille annettuun lausuntoon)
Edellä olevasta voi todeta, että omat ajatukset tietohallintostrategiasta perustuvat hyvin moneen
lähteeseen: oma (vähäinen) kokemus, luettu kansantajuinen kirjallisuus, luettu konsulttikirjallisuus,
luettu tieteellinen kirjallisuus, eri seminaarien aineisto, jne. Tietysti ns. tieteellisyyttä voisi lisätä
perkaamalla jokaista tietohallinnon kohtaa tieteellisen kirjallisuuden perusteella, jolloin jokaisen
virkkeen perään voisi lisätä useammankin lähteen.
Erityinen huomio tietohallintostrategiassa on keskittyminen avoimen tietotekniikan käyttöön, ja
strateginen valinta avoimen tietotekniikan käytölle. Itseäni on kuitenkin harmittanut yksi seikka:
avointa tietotekniikkaa yritetään ottaa käyttöön ilmaiseksi. Tosiasiassa avoin tietotekniikka vaatii
omat kustannuksensa ja näitä kustannuksia ei pitäisi piilotella, koska avoin tietotekniikka tarkoittaa
erilaisia kuluja suljettuun tietotekniikkaan nähden. Yksi esimerkki on maksullinen ylläpito laitteille
ja ohjelmistoilla; ilman kunnollista ylläpidon tukea voi hyväkin avoin järjestelmä olla pettymys.
Toinen huomioitava seikka on, että hyvin harva yhteisö nykyisessä tietotekniikan ympäristössä
aloittaa täysin tyhjästä rakentamaan tietotekniikkaa eri muodoissa. Käytännössä esitetty
tietohallintostrategia on enemmän muutoksen prosessin mahdollistamista.
Kolmas huomioitava seikka on eri yhteisöissä ajetut aikaisemman tietotekniikan muutoshankkeet, ja
tällöin yhteisöissä voi olla hyvinkin epäileviä asenteita uusille tietotekniikan muutoshankkeille. Eli
jälleen kerran pitää siis huomioida erilaisia irrationaalisuuksia, jolloin pitää saada kaikki uusi
tietotekniikka hoitamaan erilaiset irrationaaliset tunteet.
Tietohallintostrategiasta voi todeta, että se perustuu tietysti omiin mielipiteisiin. Tosin eri kohdissa
voisi kaivaa esille lainatun lähteen, jolloin erityyppiset lähteet olisi huomioituna. Tietysti pitäisi
7941
7942
7943
7944
7945
7946
7947
7948
7949
7950
7951
7952
7953
7954
7955
7956
7957
7958
7959
7960
7961
7962
7963
7964
7965
7966
7967
7968
7969
7970
7971
7972
7973
7974
7975
7976
7977
7978
7979
7980
7981
7982
7983
7984
7985
7986
7987
7988
7989
213 / 374
kaivaa eri puolilta lähteitä, jotka tukisivat esitettyä tietohallintostrategiaa.
Virkkeen kirjoitushetkellä (30.7.2014) olen tekemässä lausunto Helsingin kaupungin tietotekniikkaasioihin liittyen. Tässä kohtaa voi laittaa esittämäni päätösketjun:
AVOIN → säätäminen → SULJETTU → säätäminen → ITSE (avoin/suljettu)
Tällöin voisi lähteä liikkeelle erilaisista avoimista ratkaisuista aivan perusasetuksilla. Tämän jälkeen
voi olla vaihtoehtona avoimen järjestelmän säätäminen (esim. kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia
valintoja). Tämän jälkeen voi käydä selväksi, että joku suljettu ratkaisu voi hoitaa homman
paremmin. Tässäkin voi lähteä liikkeelle aivan perusasetuksista. jälkeen voi olla vaihtoehtona
suljetun järjestelmän säätäminen (esim. kymmeniä, satoja tai jopa tuhansia valintoja). Lopuksi on
vaihtoehtona tehdä joku järjestelmä täysin omana työnä, ja lopputulos voi olla suljettu tai avoin
järjestelmä.
Vastaavalla tavalla standardeissa voisi lähteä liikkeelle avoimista päätyen muihin standardeihin.
Tietohallintostrategia hyvin yksityiskohtaisesti
Itse tein siis ehdotelmaa Porin kaupungille tietohallinnon strategiasta, joka on jonkin verran
päivittyneenä [edellä olevassa alaluvussa – versio 1.1. on liitetty osaksi Helsingin kaupungille
annetussa lausunnossa.]
LiMux / München
Mahdollisesti jossain annetuissa lausunnoissa viitataan 96 Münchenin kaupungin LiMux-projektiin,
jossa Münchenin kaupunki otti eri tavoin käyttöön erilaisia avoimia ratkaisuja. Asiaan hieman
perehtymällä tietää, että heidän (München) projektinsa avoimien järjestelmien käyttöönotossa kesti
useamman vuoden alkaen vuoden 2003 päätöksestä.
Vastaavalla tavalla on muitakin julkisia yhteisöjä, jotka ovat siirtyneet joihinkin avoimen
tietotekniikan ratkaisuun. Käytännössä jokainen avoimen tietotekniikan muutoshanke vaatii oman
aikansa, ja siirtymien erilaiset ongelmat ja erilaiset ratkaisut ongelmiin olisi hyvä selvittää ennen
suomalaisten kaupunkien avoimen tietotekniikan kehittämishankkeita.
Aikaisempaa selvitystä
Helsingin kaupunki on tehnyt oman selvityksensä OpenOffice-nimisen toimisto-ohjelmapaketin
vuoksi. Oikeasti tietotekninen todellisuus on jokaisessa kaupungissa oikeasti monimutkaista, vrt.
Porin kilpailun aineistot. Eli siirtymät ohjelmien välillä eivät tapahdu kovin helposti.
Oma näkemys / Myös avoimet järjestelmät vaativat kaupallista tukea
Itseäni on hieman häirinnyt erilaiset väittämät, että avoimet ohjelmat olisivat täysin ilmaisia.
Oikeassa kovassa käytössä hyvin erilaisissa yhteisöissä jokainen ohjelma maksaa oikeasti jotain.
Avoimetkin ohjelmat vaativat oikeasti koulutusta, käytön tukea, versioiden vaihtamista, yleistä
ylläpitoa ja vikatilanteiden selvittämistä – kaikki edellä mainittu siis maksaa jotain.
Eli käytännössä isoissa yhteisöissä, kuten Helsingin kaupunki, ei moni ohjelma pyöri oikeasti ilman
96 http://en.wikipedia.org/wiki/LiMux, LiMux
7990
7991
7992
7993
7994
7995
7996
7997
7998
7999
8000
8001
8002
8003
8004
8005
8006
8007
8008
8009
8010
8011
8012
8013
8014
8015
8016
8017
8018
8019
8020
8021
8022
8023
8024
8025
8026
8027
8028
8029
8030
8031
8032
8033
8034
8035
8036
8037
8038
214 / 374
kaupallista tukea. Eli kaupallinen tuki myös avoimien ohjelmien kanssa voi olla yksi iso
perusvaatimus pohdittaessa avoimien ohjelmien käyttöä.
Vastaavalla tavalla muutkin avoimet järjestelmät vaativat monesti oikeaa kaupallista tukea, jotta
avoimesta järjestelmästä saadaan kaikki hyöty irti.
Avoimet standardit antava pelivaraa
Yksi hyvä lähtökohta on vaatia eri toimittajilta tukea avoimiin standardeihin liittyen. Avoimia
standardeja voivat tämän jälkeen toteuttaa eri toimittajat, jolloin tarjouksien vertailu ei perustuisi
pelkkään hintaan.
Avoimet standardit – tarkempaa ehdotusta
Avoimien standardien osalta esitän seuraavat aiheet pohdittavaksi.
1)
2)
3)
4)
5)
Helsingin kaupunki voisi tehdä laajan selvityksen tietotekniikassa käytettävissä
standardeista.
Selvityksessä voisi kartoittaa sekä suljetut että avoimet standardit.
Selvityksen perusteella voisi tehdä perusteluja päätöksiä avoimien standardien
käytöstä.
Helsingin kaupunki voisi kerätä standardien kartoituksen yhteydessä listan erilaisista
sidosryhmistä liittyen tietotekniikan standardointiin.
Uusien standardien käyttöönotossa voisi sidosryhmien listan avulla pyytää
asiamukaisia arvioita standardeista.
Oma veikkaus on, että Helsingin kaupungin tietotekniikkapalveluissa käytetään melkoista joukkoa
erilaisia tietotekniikan standardeja – sekä avoimia että suljettuja. Asianmukaisella selvityksellä
tuokin asia tulisi selvitettyä. Jos/Kun asianmukainen lista tietotekniikan sidosryhmiä on laadittu,
niin aina voi kysyä uusien ja mahdollisesti avoimien standardien mahdollisuuksista.
Pitkäjänteisellä työllä voidaan ajaa avoimet standardit vähitellen osaksi erilaisia järjestelmiä.
Jos/Kun Helsingin kaupunki vaatii aina kilpailutuksissa avoimia standardeja, niin vähitellen
voidaan eri toimittajia kilpailuttaa aina samoista lähtökohdista.
Tietysti on erikseen 97 JHS-suositukset, joita voidaan hyödyntää standardien arvioinnissa. Toisaalta
Kuntaliiton 98 www-sivuilla on yksi lista standardisointia tekevistä yhteisöistä. Tosiasiassa
tietotekniikan standardointia harrastavat hyvin erilaiset yhteisöt, joista yhden kattavan 99 listan
tarjoaa Consortiuminfo.org. Kuten listasta näkyy, niin näitä yhteisöjä on paljon.
Avoimista järjestelmistä yleisesti / Johtopäätös
Tämän lausunnon yhteydessä näyttää kuitenkin siltä, että OSA (eivät kaikki) avoimista
järjestelmistä (erityisesti avoimet ohjelmat ja avoimet standardit) on tullut jäädäkseen hyvin
pitkäksi aikaa tietotekniseen ympäristöön.
97 http://www.jhs-suositukset.fi/web/guest/jhs/recommendations, JHS-suositukset, linkki toimi 5.8.2014
98 http://www.kunnat.net/fi/asiantuntijapalvelut/tyk/tietohallinto/yhteentoimivuus/suositukset/Sivut/default.aspx,
Standardit ja suositukset, linkki toimi 5.8.2014
99 http://www.consortiuminfo.org/links/linksall.php, Standard Setting Organizations and Standards List, linkki toimi
5.8.2014
8039
8040
8041
8042
8043
8044
8045
8046
8047
8048
8049
8050
8051
8052
8053
8054
8055
8056
8057
8058
8059
8060
8061
8062
8063
8064
8065
8066
8067
8068
8069
8070
8071
8072
8073
8074
8075
8076
8077
8078
8079
8080
8081
8082
8083
8084
215 / 374
Toisaalta on osa suljetuista järjestelmistä on monien vaiheiden jälkeen saatu hyvin toimiviksi
kokonaisuuksiksi, ja yksittäisen suljetun järjestelmän elinkaari voi olla hyvinkin pitkä.
Jokin hallittu tasapaino avoimuuden ja suljettuuden kanssa on jokaisen yhteisön valittava, koska
sekä avoimet ja suljetut järjestelmät ovat koko ajan jatkuvan kehittämisen kohteena.
Helsingin kaupunki on tietysti yhteisö omistaen ja/tai käyttäen useita tietojärjestelmiä
Porin kaupungin tavoin Helsingin kaupunki käyttää tietysti kaiken aikaa erilaisia tietojärjestelmiä,
jolloin ei voida aloittaa tilanteesta täysin puhtaasta tilanteesta ilman mitään tietojärjestelmää, jotta
voisi edetä suoraan [liitteen 1] esittämällä tavalla eteenpäin.
Päätöksenteon mahdollisuudet alkaen täysin avoimesta täysin suljettuun ratkaisuihin
Käytännössä vähänkin vanhemmassa yhteisössä on voitu nähdä useamman tietoteknisen
järjestelmän nousu, uho ja tuho. Tässä kohtaa voi erotella muutaman huomion tietoteknisistä
järjestelmistä.
* prosessit etenevät tilojen ja tapahtumien ketjuina
* jokaisesta prosessin vaiheesta voidaan ajaa asiakirjoja
* jokaisella prosessikokonaisuudella on oma elinkaarensa
* järjestelmällä itsellään on myös elinkaaren vaiheet.
8085
8086
8087
8088
8089
8090
8091
8092
8093
8094
8095
8096
8097
8098
8099
8100
8101
8102
8103
8104
8105
8106
8107
ELINKAARI
PROSESSI
LOPPU
ALKU
TILA
tapahtuma
TILA
tapahtuma
TILA
ilmentymä
(asiakirja)
ilmentymä
(asiakirja)
ilmentymä
(asiakirja)
ilmentymä
(asiakirja)
ilmentymä
(asiakirja)
Riippuen kunkin järjestelmän elinkaaresta vähänkin vanhemmassa yhteisössä on koko ajan
katsottava eri tietojärjestelmien elinkaaren vaiheita.
26.4.2011 päivätyssä tietojärjestelmäluettelossa on useampi tietojärjestelmä luetteloitu, ja
tietojärjestelmät voisi vielä lajitella elinkaaren vaiheiden mukaisesti. Tietysti elinkaaren vaiheet
riippuvat järjestelmien toimittajien kanssa tehdyistä sopimuksista.
Tarkasti ottaen oma ehdotus koskee seuraavia vaihtoehtoja:
1) joku järjestelmä joudutaan ajamaan alas järjestelmän poistuessa käytöstä
2) jonkun järjestelmän korvaajaksi valitaan jokin uusi järjestelmä
3) hankintaa jokin täysin uusi järjestelmä.
8108
8109
8110
8111
8112
8113
8114
8115
8116
8117
8118
8119
8120
216 / 374
Tämän perusteella olen ajanut päätöksenteon eri vaiheisiin.
Päätöksenteon prosesseista, vaiheet 1-15
Tässä esityksessä olen yrittänyt esittää tietyn (1-15) päätösketjun (vrt. liite 1):
AVOIN → säätäminen → SULJETTU → säätäminen → ITSE (avoin/suljettu).
0. Liite 1: [Tietohallintostrategia versio 1.1. oli liitteenä Helsingin kaupungille annetussa
lausunnossa]
1. vaihe: Täysin avoimien järjestelmien arviointi ensivaiheessa
* käyttötarkoituksen määrittely pitää tietysti tehdä ensin
* esim. 100 JoinUp-sivulla voi tarkastella julkiselle sektorille tarkoitettuja avoimia
järjestelmiä
* markkinoilla voi olla tarjolla täysin avoimia järjestelmiä käyttötarkoitukseen
* mahdollisesti eri lähteistä löytyy täysin avoimia järjestelmiä käyttötarkoitukseen
* mahdollisesti eri lähteistä ei löydy täysin avoimia järjestelmiä käyttötarkoitukseen
* löytyneistä avoimista järjestelmistä voi tehdä oman selvityksensä käyttötarkoitukseen.
2. vaihe: Täysin avoimien järjestelmien käyttö pelkillä perusasetuksilla
* mahdollisesti eri lähteistä löytyi täysin avoimia järjestelmiä käyttötarkoitukseen
* avoimia järjestelmiä pitäisi kokeilla ilman perusasetuksien muuttamista
* kokeilujen pitää tässä vaiheessa perustua pelkillä perusasetuksilla tehtäviin arvioihin
* mahdolliset pelkät perusasetukset eivät riitä käyttötarkoitukseen
* päätös: otetaanko avoin järjestelmä käyttöön pelkillä perusasetuksilla?
3. vaihe: Täysin avoimien järjestelmien käyttö laajasti perusasetuksia muuttamalla
* mahdollisesti avoimia järjestelmiä pitää kokeilla laajasti asetuksia muuttamalla
* asetuksia voi ehkä muuttaa kymmenissä, sadoissa tai tuhansissa valinnoissa
* mahdollisesti laajasti muutetut valinnat mahdollistavat avoimen ratkaisun käytön oikeasti
käyttötarkoitukseen liittyen
* päätös: otetaanko avoin järjestelmä laajoilla asetuksien muutoksilla oikeasti
käyttöön?
4. vaihe: Kokeillut avoimet ratkaisut eivät oikeasti toimineet perusasetuksilla tai asetuksia
muuttamalla
* Tässä kohtaa on käynyt selväksi, että käyttötarkoitukseen liittyen ei löytynyt täysin avointa
ratkaisua, joka toimisi joko pelkästään perusasetuksilla tai asetuksia laajasti muuttaen.
* päätös: avoimien järjestelmien arviointi loppuu tähän?
5. vaihe: Suljettujen ratkaisujen kartoittaminen markkinoilta
100 https://joinup.ec.europa.eu/, Euroopan Komission (EU) ylläpitämä sivusto yhteensopivuuteen liittyen
8121
8122
8123
8124
8125
8126
8127
8128
8129
8130
8131
8132
8133
8134
8135
8136
8137
8138
8139
8140
8141
8142
8143
8144
8145
8146
8147
8148
8149
8150
8151
8152
8153
8154
8155
8156
8157
8158
8159
8160
8161
8162
8163
8164
8165
8166
8167
8168
8169
217 / 374
* käyttötarkoituksen määrittely pitää tietysti tehdä ensin
* markkinoilla voi olla tarjolla täysin suljettuja järjestelmiä käyttötarkoitukseen
* löytyneistä suljetuista järjestelmistä voi tehdä oman selvityksensä käyttötarkoitukseen
6. vaihe: Suljettujen ratkaisujen käyttö pelkillä perusasetuksilla
* mahdollisesti eri lähteistä löytyi täysin suljettuja järjestelmiä käyttötarkoitukseen
* suljettuja järjestelmiä pitäisi kokeilla ilman perusasetuksien muuttamista
* kokeilujen pitää tässä vaiheessa perustua pelkillä perusasetuksilla tehtäviin arvioihin
* mahdolliset pelkät perusasetukset eivät riitä käyttötarkoitukseen
* päätös: otetaanko suljettu järjestelmä käyttöön pelkillä perusasetuksilla?
7. vaihe: Suljettujen ratkaisujen käyttö laajasti perusasetuksia muuttamalla
* mahdollisesti suljettuja järjestelmiä pitää kokeilla laajasti asetuksia muuttamalla
* asetuksia voi ehkä muuttaa kymmenissä, sadoissa tai tuhansissa valinnoissa
* mahdollisesti laajasti muutetut valinnat mahdollistavat suljetun ratkaisun käytön oikeasti
käyttötarkoitukseen liittyen
* päätös: otetaanko suljettu järjestelmä laajoilla asetuksien muutoksilla oikeasti
käyttöön?
8. vaihe: Kokeillut suljetut ratkaisut eivät oikeasti toimineet perusasetuksilla tai asetuksia
muuttamalla
* Tässä kohtaa on käynyt selväksi, että käyttötarkoitukseen liittyen ei löytynyt suljettua
ratkaisua, joka toimisi joko pelkästään perusasetuksilla tai asetuksia laajasti muuttaen.
* päätös: suljettujen järjestelmien arviointi loppuu tähän?
9. vaihe: Päätös itse kehitetystä järjestelmästä
* käyttötarkoituksen määrittely pitää tietysti tehdä ensin
* kysymys: on käyttötarkoituksen mukaiseen käyttöön tehtävä itse kehitetty järjestelmä?
* kysymys: riittääkö kuitenkin nykyisten prosessien virittely ilman mitään tietojärjestelmää?
* päätös: tarvitaanko itse kehitetty järjestelmä oikeasti?
10. vaihe: Itse kehitettävän järjestelmän vaatima (perus)tekniikan arviointi
* käyttötarkoituksen määrittely pitää tietysti tehdä ensin
* markkinoilla voi olla tarjolla sekä avoimia tai suljettuja ratkaisuja
* sekä avoimista että suljetuista ratkaisuista pitää tehdä oma selvityksensä
* kysymys: markkinoilta ei löytynyt sopivaa avointa ratkaisua?
* kysymys: markkinoilta ei löytynyt sopivaa suljettua ratkaisua?
11. vaihe: Itse kehitettävän järjestelmän perustekniikan valinta
* tässä kohtaa on päätettävä valittavat perustekniikat
* joko täysin avoimia ratkaisuja?
* joko täysin suljettuja ratkaisuja?
* tai molempia eri osissa järjestelmää?
* päätös: mihin perustuu itse kehitettävän järjestelmän perusratkaisut?
8170
8171
8172
8173
8174
8175
8176
8177
8178
8179
8180
8181
8182
8183
8184
8185
8186
8187
8188
8189
8190
8191
8192
8193
8194
8195
8196
8197
8198
8199
8200
8201
8202
8203
8204
8205
8206
8207
8208
8209
8210
8211
8212
8213
8214
8215
8216
8217
8218
8219
218 / 374
12. vaihe: Itse kehitettävän järjestelmän kehittämisen järjestäminen
* tehdäänkö itse kehitettävä järjestelmä omana työnä?
* tehdäänkö itse kehitettävä järjestelmä käyttämällä jotain toimittajaa?
* päätös: tehdään itse? => jatkuu omana työnä!
* päätös: käytetään toimittajaa?
13. vaihe: Itse kehitettävän järjestelmän toimittajien hankkiminen
* käyttötarkoituksen määrittely pitää tietysti tehdä ensin
* mahdollinen tekninen vuoropuhelu toimittajien kanssa
* tarjouspyyntöjen valmistelu
* tarjouspyyntöjen julkaisu
* tarjousten käsittely
14. vaihe: Itse kehitettävän järjestelmän kehittäminen toimittajien avulla
* sopimuksien hyväksyminen
* kehittämishanke
15. vaihe: Itse kehitettävän järjestelmän ylläpito
* ylläpidon sopimukset yms. ylläpitoon liittyvät.
Tässä esityksessä olen yrittänyt esittää tietyn (1-15) päätösketjun (vrt. liite 1):
AVOIN → säätäminen → SULJETTU → säätäminen → ITSE (avoin/suljettu).
Yksi esitys tietotekniikasta
Edellä mainitulla päätösketjulla (1-15) voisi arvioida erilaisten teknisten järjestelmien valintaa,
kehittämistä ja käyttöönottoa.
Kuten kuvasta näkyy, niin eniten nuolia menee kohtaan ”Ohjelma”. Tämän perusteella ohjelma
käsittelee dataa dokumentteina ja tietokantoina, jolloin järjestelmän käyttäjät voivat tehdä lisäystä,
hakua, muutosta ja poistoa. Tämän lisäksi ohjelma käyttää käyttöjärjestelmää, joka hoitaa
yhteistoiminnan laitteiston kanssa. Sinänsä tämä on yksinkertaiselta vaikuttavaa.
Ongelma tulee luonnollisesti siitä, että jokainen järjestelmän osanen on omassa vaiheessa
elinkaarta, jolloin tietohallinnon tehtävä on pitää kokonaisjärjestelmä(t) toiminnassa huolimatta
osasten muutoksista. Eli jatkuvien muutosten hallinta on yksi osa tietohallinnon tehtävistä.
Edellä mainittuja päätöksien (1-15) vaiheita on siten aina mahdollista tehdä jonkin ”vanhan”
järjestelmän alas ajamisen ja ”uuden” järjestelmän ylös ajamisen yhteydessä. Riippuen
markkinoiden kehittymisestä on uutta järjestelmää hankittaessa tietty markkinatilanne, joka
vaikuttaa tarjolla oleviin vaihtoehtoihin – sekä avoimien että suljettujen tilanne vaihtelee.
8220
8221
8222
8223
8224
8225
8226
8227
8228
8229
8230
8231
8232
8233
8234
8235
8236
8237
8238
8239
8240
8241
8242
8243
8244
8245
8246
8247
8248
8249
8250
8251
8252
8253
8254
8255
8256
8257
8258
8259
8260
8261
8262
8263
8264
8265
8266
8267
219 / 374
LISÄYS
(näyttö)
(liittymä)
HAKU
(näyttö)
(liittymä)
MUUTOS
(näyttö)
(liittymä)
OHJELMA
DATA (malli)
KÄYTTÖJÄRJESTELMÄ
dokumentti
tietokanta
POISTO
(näyttö)
(liittymä)
PROSESSORI
(laitteistot)
Seuraava taulukko ei ole mikään lopullinen totuus, vaan sisältää vain yhden tietotekniikasta
kiinnostuneen henkilön esitystä tietotekniikan sisällöstä. Avuksi taulukko voi olla kuvattaessa
nykyistä tietotekniikan tilannetta jossain yhteisössä. Jokaisesta taulukon soluun voi laittaa erilaisia
tietoja yhteisön käyttämän tietotekniikan eri osa-alueilta. Lisäksi voi tehdä huomion, että eri
toimintoihin (järjestelmän osiin) liittyy eritasoisia omistuksen, sopimuksien ja jäsenyyksien
yhdistelmiä. Lisäksi eri standardeilla on erilaisia avoimuuden asteita.
Taulukko voisi kuitenkin soveltaa ajan suhteen esimerkiksi seuraavasti, ja huomioida muutaman
keskeisen ohjelmiston markkinajohtajaa verrattuna muutamiin vaihtoehtoihin.
Tietysti ohjelmia on eri vaiheissa omaa elinkaartaan, joten edellä mainitulla tavalla valintoja eri
vaihtoehtojen välillä ei voi välttämättä tehdä kovin usein.
Lisäksi on huomioitava, että avoimien ohjelmistojen osalta jotkut kaupalliset toimijat tarjoavat
oikeaa ja maksullista kaupallista tukea, mutta tämä vaihtelee ohjelmasta toiseen.
Omistus?
Jäsenyys?
Sopimus?
1. Laitteistot
2. Käyttöjärjestelmä(t)
3. Ohjelma(t)
4. Tietomallit / Käsitemallit
5. Asiakirjat
Avoin
Suljettu
8268
8269
8270
8271
8272
8273
8274
8275
8276
8277
8278
8279
8280
8281
8282
8283
8284
8285
220 / 374
6. Tietokannat
7. Viestintä
8. Haku / Liittymä / Näyttö
9. Lisäys / Liittymä / Näyttö
10. Poisto / Liittymä / Näyttö
11. Muutos / Liittymä / Näyttö
Huolimatta jonkin järjestelmän avoimuudesta on monesti tarvetta yhteistyökumppaneille
esimerkiksi avoimeen järjestelmään liittyvän koulutuksen vuoksi.
Oikeassa tietoteknisessä ympäristössä voi tasapainotella avoimien ja suljettujen ratkaisujen kanssa,
mutta mikään ratkaisu ei ole helppo, koska pitää oikeasti palvella laajaa käyttäjäjoukkoa.
Avoimien standardien tukeminen eri kohdealueille ensimmäisenä lähtökohtana?
Yksi hyvä lähtökohta on vaatimus erilaisista avoimista standardeista, jotka voivat olla toteutettuina
sekä avoimiin että suljettuihin ratkaisuihin.
Tämän perusteelle voisi tehdä yhden tarkemman karttaharjoituksen eri järjestelmien vaatimista
ja/tai tukemista standardeista. Tämän jälkeen voisi tehdä päätöksiä seuraavista:
* mitä avoimia standardeja halutaan oikeasti tuettavan?
* mitkä suljetut standardit voisi korvata avoimella standardilla?
* mitkä suljetut standardit pysyvät pakostakin käytössä?
Kun lähtökohdaksi ottaa lähtökohtaisesti avoimet standardit, niin vuosien mittaan voidaan saada
jonkin verran kilpailua eri toimittajien välille. Eli erilaisten avoimien standardin tukemisen lisäksi
voidaan toimittajien osalta vertailla oikeasti muutakin kuin pelkkää ohjelmiston hintaa.
Riippuen tietotekniikan osa-alueesta voivat toimittajan suljetut ratkaisut sitoa tilaajan johonkin
järjestelmään hyvin tiukasti (lock-in). Tässäkin kohtaa pitää tehdä omat arviot, että millaisia
vaikutuksia hyvin tiukka sitoutuminen (lock-in) johonkin järjestelmään tarkoittaa pitkällä
aikavälillä.
Tosiasiassa eri järjestelmät ovat hyvin kerrostuneita, jolloin voi olla käytössä sekä avoimia että
suljettuja järjestelmiä ja standardeja, minkä lisäksi on ehkä tuettava eri standardien erilaisia
versioita.
Tässäkin voi todeta vuosikausien kärsivällisen työn, jolloin voidaan vuodesta toiseen ajaa
toteutukseen erityisesti avoimia standardeja eri vaiheissa.
Matka avoimen ja suljetun välillä
Tässä esityksessä olen yrittänyt esittää tietyn (1-15) päätösketjun (vrt. liite 1):
AVOIN → säätäminen → SULJETTU → säätäminen → ITSE (avoin/suljettu).
8286
8287
8288
8289
8290
8291
8292
8293
8294
8295
8296
8297
8298
8299
8300
8301
8302
8303
8304
8305
8306
8307
8308
8309
8310
8311
8312
8313
8314
8315
8316
8317
8318
8319
8320
8321
8322
8323
8324
8325
221 / 374
Jokainen yhteisö voi aloittaa avoimista järjestelmistä päätyen täysin itse tehtyihin järjestelmiin.
Liite 1: [Helsingin kaupungin vastauksena oli tietohallintostrategian versio 1.1.]
[Liitteenä 1] on ehdotettu päätösketju (1-15) selvitetty hyvin yksityiskohtaisesti.
Lyhyesti voi todeta, että oikea tietotekninen todellisuus muuttuu koko ajan, joten jokainen yhteisö
voi tehdä pitkän aikavälin suunnitelmaa kunkin järjestelmän suhteen.
162.5. Prosessien ja hierarkioiden voima?
Edellä olen siis todennut, että (lähes jokaisessa) tietotekniikan kehittämishankkeessa on pakko
rakentaa erilaisia prosessimalleja. Kun näitä prosessimalleja ei oikeasti ole koskaan tehty, niin
monesti tietotekniikan kehittäjät alkavat laatimaan erilaisia prosessimalleja. Toisaalta tiedämme
hyvin, että ihmiset eivät aina halua kertoa kaikkia yksityiskohtia omasta työstä.
Liiketoimintaihmisten ja tietotekniikkaihmisten käyttämien käsitteiden sisällössä on ero:
esimerkiksi termi ”Vaatimus” eri sidosryhmissä ymmärretään monesti hyvin vaihtelevilla tavoilla,
vrt. Alter (2000).
Yksi perusongelma on siis tietotekniikan vuoksi vaadittava yksityiskohtaisuus, jonka ei avaudu
perustavalliselle työntekijälle.
Yksi lisäongelma on, että tehdyt prosessimallit pitäisi ajaa johonkin tietotekniseen järjestelmään.
Järjestelmät tahtovat olla hierarkkisia, joten sama prosessimalli voidaan toteuttaa hyvin erilaisilla
hierarkkisilla tavoilla.
Summaten: Esitetty tietohallinnon strategia toteuttaminen alkaa harvoin täysin tyhjästä tilasta.
8326
8327
8328
8329
8330
8331
8332
8333
8334
8335
8336
8337
8338
8339
8340
8341
8342
8343
8344
8345
8346
8347
8348
8349
8350
8351
8352
8353
8354
222 / 374
8355
163. Lausunto perustuen lausuntopyyntöön JSH 166
-suosituksen päivityksestä (JIT 2014 -luonnos)
8356
8357
8358
163.1. Lausunto 6.3.2014 tilanteessa (EDK / 9 / versio 1)
JHS-sihteeri
JHS-jaosto
PL 28
00023 Valtioneuvosto
Sivulta
http://www.jhs-suositukset.fi/web/guest/jhs/projects/palautepyynto-jhs166
6.3.2014 tilanteessa
1. Asiakirjan tunnus / EDK / 9 / versio 1
Itselläni alkaa olla todella paljon itse kirjoitettuja asiakirjoja, joten on ollut pakko perustaa oma
diaarinumeroiden järjestelmä. Tämän asiakirjan tunnus ja versionumero on mainittu yllä olevassa
otsikossa. Jos haluat myöhemmin tarkistaa uudempien versioiden kehittymisen, niin kannattaa ottaa
yhteyttä uusimman version hankkimiseksi.
Asiakirjan tunnus on EDK (Eduskunta), koska 6.3.2014 jälkeen voitaisiin poliittisille päättäjille,
esim. Eduskunnassa, esitellä tilannetta koskien uudistettuja JIT 2014 -sopimusehtoja.
Nähtäväksi jää, että onko tällä lausunnolla mitään erityistä merkitystä.
2. Kasa aikaisempia lausuntoja – erityisesti tietojenkäsittelyyn liittyviä lausuntoja
Sivulla
http://www.jukkarannila.fi/lausunnot.html
on kokoelma suomeksi tekemiäni lausuntoja ja englanniksi tehtyjä (Opinions) lausuntoja, ja osa
lausunnoista ei suoraan liity tähän lausuntoon liittyen. Lyhyesti sanoen lausunnot ovat puhtaita
mielipiteitä, joita on toki perusteltu useilla tavoilla. Ohessa on lista lausunnoista, joita voi
käyttää/huomioida tämän lausunnon yhteydessä.
* EN: Opinion 8: European Interoperability Framework, version 2, draft
* EN: Opinion 9: CAMSS: Common Assessment Method for Standards and Specifications,
CAMSS proposal for comments
* EN / FI: Mielipide 13: Final Committee Draft ISO/IEC FCD3 19763-2
* EN: Opinion 14: SFS discussion paper / SFS:n keskusteluasiakirja
* EN: Opinion 17: Opinion to Antitrust Case No. COMP/C-3/39.530
* EN: Opinion 18: Opinion Related to the Public Undertaking by Microsoft
* EN: Opinion 19: Official Acknowledgement by the Commission
* EN: Opinion 20: SECOND Opinion Related to the Public Undertaking by Microsoft
* EN: Opinion 21: Opinion about the European Interoperability Strategy proposal
* EN: Opinion 23: Public consultation on the review of the European Standardisation
8359
8360
8361
8362
8363
8364
8365
8366
8367
8368
8369
8370
8371
8372
8373
8374
8375
8376
8377
8378
8379
8380
8381
8382
8383
8384
8385
8386
8387
8388
8389
8390
8391
8392
8393
8394
8395
8396
8397
8398
8399
8400
8401
223 / 374
System
* EN: Opinion 24: ISO/IEC JTC 1 / SC 34 / WGs 1, 4 and 5 in Helsinki 14-17 June 2010
* EN: Opinion 27: Public Consultation on the Modernisation of EU Public Procurement
Policy
* FI: Lausunto 29: Avoimen demokratian avoimen datan avaamisen detaljit (ADADAD)
* EN: Opinion 30: Internet Filtering
* FI: Lausunto 31: Terveydenhuollon tietotekniikasta
* EN: Opinion 32: COMP/C-3/39.692/IBM - Maintenance services
* FI: Lausunto 33: Julkishallinnon tietoluovutusten periaatteet ja käytännöt
* EN: Opinion 34: REMIT Registration Format
* EN: Opinion 37: CASE COMP/39.654 - Reuters instrument codes
* FI: Lausunto 38: SADe-ohjelman avoimen lähdekoodin toimintamallin luonnos
* EN: Opinion 41: AT.39398: observations on the proposed commitments
* EN: Opinion 45: About ICT standardisation
* EN: Opinion 46: Review of the EU copyright rules
* EN: Opinion 47: Sharing or collaborating with government documents
* EN: Opinion 48: Response to Microsoft´s proposal
3. Mikä on käytäntöä ja mikä on tutkimusta?
Tähän kohtaan voi ottaa huomiota seuraavista lähteistä:
* Feldman. Divoll & Rogan-Klyve(2009)
* Kinman & Jones (2005)
* Luoma-aho (2013)
* Maranta, Guggenheim, Gisler & Pohl, C. (2003).
* Weigel (2008)
* Ylijoki (1998).
Luoma-aho (2013) viittaa tarkasti ottaen 101 UnCollege-yhteisöön. Yksi väittämistä on
korkeakouluopetuksen vastaamattomuus oikean työelämän vaatimuksiin, jolloin työelämän
vaatimuksien välillä voi olla melkoinen ristiriita. Lisäksi voi todeta, että yksityisellä sektorilla
monesti tutkinto ei ole vaatimus jonkin työtehtävän osaamisessa. Lisäksi UnCollege kiinnittää
huomiota suuriin opintolainoihin, joiden mielekkyys on hyvin kyseenalaista oikealle osaamiselle.
Ylijoki (1998) osoittaa, että (ns.) akateemiset heimokulttuurit ovat erilaisten sosiaalisten myllyjen
kautta opittuja näkökulmia, joiden oikeellisuudesta voidaan esittää erilaisia näkökulmia. Itse totean
akateemisten heimokulttuurien tuloksena olevan koko joukko erilaisia henkilökohtaisia suhteita,
jotka voivat olla arvokkaampia kuin varsinaiset tutkinnot. Feldman, Divoll & Rogan-Klyve (2009)
esittävät erilaisia huomioita oikean tieteellisen työn oikeasta oppimisesta. Eli voi sanoa, että
tieteellisestä työstä voi olla vääriä käsityksiä hyvin monessa suunnassa.
Lisäksi on pakko kiinnittää huomiota seuraaviin: Kinman & Jones (2005); Maranta ym. (2003);
Weigel (2008). Lyhyesti voi todeta, että asiantuntijoilla ja perustavallisella henkilöllä (lay person)
on erilaisia näkemyseroja, minkä lisäksi asiantuntijoilla on oma käsityksensä perutavallisesta
henkilöstä ja perustavallisella henkilöllä on oma näkemys asiantuntijasta. Lyhyesti voi mielipiteenä
todeta, että tieteellisen tiedon esittämisessä pitäisi huomioida perustavallisesta henkilöiden
virheelliset käsitykset ja pyrkiä esittämään tutkimustulokset perustavallisten henkilöiden
ymmärtämällä tavalla.
101 http://www.uncollege.org/, UnCollege, linkki toimi 7.3.2014
8402
8403
8404
8405
8406
8407
8408
8409
8410
8411
8412
8413
8414
8415
8416
8417
8418
8419
8420
8421
8422
8423
8424
8425
8426
8427
8428
8429
8430
8431
8432
8433
8434
8435
8436
8437
8438
8439
8440
8441
8442
8443
8444
8445
8446
8447
8448
8449
8450
224 / 374
4. (ns.) Tieteellisyys tässä esityksessä? / Pääasiassa enemmän mielipiteitä!
Lyhyesti voi todeta, että jokainen meistä kantaa sisällään koko joukon oppimiaan näkökulmia ja
oppimaansa tietoa. Tosiasiallisesti yksittäisen ihmisen oppimat näkökulmat ja opittu tieto voivat
koostua eri lähteistä hankitusta tiedosta ja kokemuksesta. Näin ollen yksittäinen henkilö voi koostaa
näkökulmat omaksi kokonaisnäkökulmaksi (kokoelma).
Mainitulla tavalla osaksi voidaan tässä esityksessä käyttää erilaisia (ns.) tieteellisten tutkimusten
tutkimusraportteja. Edelleen voi todeta tässä esityksessä esitettävän koko joukko erilaisia
henkilökohtaisia mielipiteitä erilaisilla perusteilla. Käytetystä näkökulmien kokonaisuuteen nähden
eri henkilöillä voi olla erilaisia ja/tai kilpailevia näkökulmia.
Pyrkimyksenä tässä esityksessä erotella tarpeeksi tarkasti osoittaen omat mielipiteet ja (ns.)
tieteelliset väittämät, vaikkakin ne yhdessä koostavat esityksen tekijän näkökulmien
kokonaisuuden.
5. Määräävä markkina-asema, standardisodat, avoimuus ja suljettuus
Kuten jo lausuntojen otsikoista voi päätellä, niin tällä hetkellä tietotekniikan eri toimialoilla on
käynnissä useampi standardisota, joilla on vaikutusta yksittäisen kansalaisen (kuluttuja)
toimintamahdollisuuksiin. Tämän lisäksi tietotekniikan eri toimialoilla on käynnissä jatkuva vääntö
avoimien tekniikoiden (ohjelmistot ja standardit erityisesti) ja suljettujen tekniikoiden välillä.
Lisäksi voi todeta, että joillain yrityksillä on määräävä markkina-asema jollain tietotekniikan
toimialalla, ja julkinen valta (erit. EU) on määrännyt näille yrityksille toimenpiteitä
kilpailunrajoitusten poistamiseksi – osa näistä yrityksistä on päättänyt toimia heti pyydetyllä tavalla
ja osa on käynyt hyvin raskaan oikeuskäsittelyn kuitenkin häviten oman oikeustapauksensa.
Edellä olevan perusteella voi todeta, että uudistettuna JHS 166 (eli JIT 2014) olisi sopimusehtojen
kokoelma, joka huomioisi (mahdollisesti määräävän) markkina-aseman, eri standardit, avoimuuden
ja suljettuuden yhdistelmät niin, että mahdollisimman harva hankinta joutuisi Suomessa
Markkinaoikeuden käsittelyyn. Lyhyesti voi sanoa, että JHS 166 (eli JIT 2014 joskus
valmistuneena) on yksi mahdollisuus estää (mm. lainopillisten) riitojen syntymistä.
Lehto (1997) on kuitenkin osoitus, että yksityistämisessä ja kansallistamisessa on useita erilaisia
vaihtoehtoja, ja aina ja kaikkialla julkisen sektorin järjestämät kilpailutukset eivät ole onnistuneet.
6. Monimutkaisuudesta yksinkertaisuuteen?
Seuraavassa kuvassa on yksinkertaistettu kuva sopimuksen luonteesta: yksinkertaisimmillaan
toimittaja antaa tietyn lupauksen jostain aiheesta/asiasta ja toisaalta tilaaja/asiakas lunastaa
tietynlaisen lupauksen. Tämän jälkeen voidaan kyllä rakentaa erilaisia johtamisjärjestelmiä ja
dokumentinhallintajärjestelmiä, jotka keräävät lisätietoa tehdyistä sopimuksista.
Alenius (2002) kuvaa tämän hyvin yksinkertaisesti: ostaisin pitävän lupauksen!
8451
8452
8453
8454
8455
8456
8457
8458
8459
8460
8461
8462
8463
8464
8465
8466
8467
8468
8469
8470
8471
8472
8473
8474
8475
8476
8477
8478
8479
8480
8481
8482
8483
8484
8485
8486
8487
8488
8489
8490
8491
8492
8493
8494
8495
8496
8497
225 / 374
toimittajan systeemi
"lupauksen lunastus"
myyntihenkilö
(toimittaja)
asiakkaan (ostajan) systeemi
"lupauksen hankinta"
lupaus
ostohenkilö
(asiakas)
Lyhyesti voi todeta, että tietotekniikan eri osa-alueiden kehittäminen on kuitenkin erittäin iso
muutoshanke tietoteknistä järjestelmää tilaavassa yhteisö(i)ssä. Yleisesti ottaen jokainen
muutoshanke altistaa ennakoimattomiin ja osittain tuntemattomiin ongelmiin, ja osa näistä
ongelmista ei ole selitettävissä pelkästään puhtaalla järjellä. Toisin sanoen osa muutoshankkeista on
eri henkilöiden työnkuvan muutosta, joka on vaikea ja raskas muutoshanke, koska yksittäinen
henkilö on oppinut tiettyihin toimintamalleihin.
Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? Lyhyesti voi todeta, että muutoshanke aiheuttaa tilaajan puolella
erilaisia ongelmia, jolloin alkuperäinen ajatus muutoksesta voi muuttua tietoteknisen järjestelmän
kehittämisessä. Kun kyseessä on muutoshanke, niin myös tilattavaan järjestelmään kohdistetaan
erilaisia vaatimuksia, jolloin on tarvetta tarkastella aikaisempaa sopimusta mahdollisilla
muutoksilla.
Mitä uutta edellä olevassa sitten on? Lyhyesti voi todeta, että JHS 166 -luonnos (tuleva JIT 2014) ei
sinänsä ota kantaa tilaavan yhteisön muutoshankkeesta. Kuvaavaa on liitteessä 1 oleva vaatimuksen
määrittely: tilaajan sekä toimittajan pitäisi päästä yhteisymmärrykseen vaatimuksista tietoteknisen
muutoshankkeen aikana. Koska tosiasiallisesti muutoshanke aiheuttaa erilaisia muutoksia
vaatimuksiin, niin tässä valmis ristiriita tilaajan ja toimittajan välille.
7. Työnjako ihmisen ja tietokoneen välillä / Työnsuunnittelun ongelma-alue
ihminen
8498
8499
8500
8501
8502
8503
8504
8505
8506
8507
8508
8509
8510
8511
8512
8513
8514
8515
8516
8517
8518
8519
8520
tietokone
??
Miksi muutoshanke voi olla niin tuskallinen? Yksi perusongelma on, että tietokoneen ja ihmisen
välisessä työnjaossa voi tulla erilaisia ongelmia vastaan. Edellinen kuva yrittää kuvata tätä
ongelmaa. Suurin ongelma tulee tilanteissa, jossa sekä ihminen että tietokone voivat suorittaa saman
tehtävän. Tällöin ongelmat voivat olla mm. seuraavia
1)
2)
3)
4)
5)
Ihminen joutuu tekemään samoja (turhia?) valintoja jatkuvasti.
Tietokoneesta johtuen joidenkin tehtävien suoritus sisältää ylimääräisiä
osia.
Eri käyttäjille/ryhmille yritetään laittaa täsmälleen sama (käyttö)liittymä.
Eri käyttäjä(ryhmä)t vaatisivat hyvin yksinkertaisia (käyttö)liittymiä.
Eri käyttäjien tehtävät muuttuvat.
Hyvä (surullisuudenkuuluisa) esimerkki aiheesta on tietysti potilastietojärjestelmien isot ongelmat.
8521
8522
8523
8524
8525
8526
8527
8528
8529
8530
8531
8532
8533
8534
8535
226 / 374
Käytännössä erilaisten potilastietojärjestelmien kehittämiseen on pumpattu rahaa miljoonilla
euroilla, ja tulokset ovat olleet hyvin vaihtelevia; joissain hankkeissa on ollut raskaita pettymyksiä
lopullisten järjestelmien toiminnallisuudessa.
Tässä kohtaa herää kysymys, että kuka ratkaisee nämä työnsuunnittelun ongelmat? Käytännössä
tilaajan pitäisi itse pystyä suunnittelemaan uusi työnjako ja tätä on toimittajan hyvin vaikea
pakottaa. Kuten Järvinen (1998) osoittaa, niin tietojenkäsittelytehtävien siirto tietokoneelle
mahdollistaa tai pakottaa työnjaon muuttamiseen, mikä tämä taas voi olla vaativa hanke
yksittäiselle henkilölle.
Työnjako tietokoneen ja ihmisen välillä voidaan siis ratkaista hyvin monella tavalla, ja
mahdollisuus on aina tehdä virheellinen työnjaon ratkaisu. Jälleen kerran voi ottaa terveydenhuollon
järjestelmien ongelmat (mm. Arvola ym. (2012); Vänskä ym. (2010); Winblad ym. (2010). Lyhyesti
ottaen järjestelmiä käyttäneet lääkärit ovat löytäneet paljon parannettavaa kaikissa verratuissa
järjestelmissä. Lisäksi voi todeta, että (Valtiontalouden tarkastusvirasto 2011, 2012)
terveydenhuollon järjestelmien kehittämiseen on sijoitettu runsaasti voimavaroja ja rahaa, mutta
lopputuloksena olevista järjestelmistä ja läpikäydyistä kehittämishankkeista on löydettävissä
parannettavaa eri kohdista.
8. Vaatimusten ja ominaisuuksien välinen ristiriita?
Edellä olevan perusteella voi todeta, että eri järjestelmät perustuvat erilaisiin olettamuksiin
työnjaosta ihmisten ja tietokoneiden välillä. Tämän vuoksi osa vaatimuksista voi perustua vääriin
olettamuksiin, ja tämän vuoksi järjestelmien kehittämisessä tulee eri tapauksissa vaikeaa.
Seuraava kuva yrittää esittää esitettyjen vaatimusten ja oikean toiminnallisuuden välistä suhdetta.
Tässä kohtaa voi todeta eri mahdollisuuksia vaatimuksien ja ominaisuuksien välille:
1)
2)
3)
Yhteisö
Hankitaan ilman muutoksia valmis järjestelmä, joka vastaa vaatimuksia.
Hankitaan joku järjestelmä, joka on mahdollista säätää vaatimuksien mukaiseksi.
Kehitetään itse järjestelmä, joka vastaa vaatimuksia.
Esitetyt
vaatimukset
Vaatimuksien ja
ominaisuuksien
yhdistäminen
Järjestelmän ominaisuudet
8536
8537
8538
8539
8540
8541
8542
8543
8544
8545
8546
8547
8548
8549
8550
8551
8552
8553
8554
8555
8556
8557
8558
8559
8560
8561
8562
8563
8564
8565
8566
8567
8568
Toimittaja
- Ihminen/ihmiset yksin ?
- Tietone yksin ?
- Ihminen/ihmiset ja tietokone yhdessä?
Helpointa on tietysti hankkia järjestelmä vähäisemmillä muutoksilla, jolloin voidaan keskittyä
muihin aiheisiin muutoshankkeessa. Suomalainen esimerkki on Karjalaisen (2010) esitys melko
valmiin avoimen lähdekoodin mukaisen toimisto-ohjelman käyttöönoton useamman vuoden
kestävänä hankkeena. Vaikka valittu toimisto-ohjelma oli sinänsä melko vakaa järjestelmä, niin
senkin käyttöönotto vaati omat valmistelevat toimenpiteensä.
8569
8570
8571
8572
8573
8574
8575
227 / 374
Toinen ääripää on tietysti valmiin järjestelmän vertaaminen jopa kymmeniin tai satoihin
vaatimuksiin. Mohamed, Ruhe & Eberlein (2007) on hyvä esimerkki (MiHOS) useamman
valmisohjelman vertaamisesta kymmeniin tai satoihin vaatimuksiin nähden; esimerkissä on apuna
käytetty ohjelmaa kokoamaan yhteen eri vaatimukset ja vaatimusten luokat.
Lopuksi on mahdollisuus kehittää järjestelmä täysin omista lähtökohdista, jolloin voidaan puhua
(ns.) räätälöidyistä järjestelmistä. Yleisesti voi todeta, että monella johtajalla on tavoite yhdestä ja
ainoasta isosta järjestelmästä, joka kattaisi kaikki mahdolliset toiminnot yhteisössä. Esimerkkinä
(Olsen & Sætre 2007) voi todeta, että hyvin erikoistuneella toimijalle voivat valmiit järjestelmät
osoittautua hyvinkin hankalaksi. Joissain tapauksissa (Sledgianowski, Tafti & Kierstead 2008) voi
pienikin yritys kehittää täysin oman järjestelmän, jolloin sopimuksia oleellisempia on ymmärrys
kehitettävän järjestelmän sopivuudesta hyvinkin erikoistuneeseen ympäristöön.
9. Erilaisten näkökulmien huomiointi tilaajan ja toimittajan välillä
Yksi iso ongelma on erilaisten näkökulmien hallinta, jolloin samaan aiheeseen voi esittää erilaisia
väitteitä. Näkökulmia voivat olla esimerkiksi seuraavat: aika, raha, ympäristöarvot, kierrätys, laki,
teknologiat, laatu, turvallisuus, asiakirjahallinto, standardit, tietoturva jne. Lyhyesti voi todeta, että
samaan ilmiöön voi olla paljon erilaisia näkökulmia, joista kaikkia ei välttämättä osata ennakoida
sopimusneuvotteluissa.
Alter (2000) on listaus tietotekniikan kehittämisessä käytettyjen käsitteiden täysin erilainen
ymmärrys tietotekniikan ja liiketoiminnan kehittämisessä. Rebernik & Mulej (2000) osoittavat, että
tarvittaisiin riittävä kokonaisvaltaisuus erilaisten näkökulmien käytössä yhdessä ja erikseen.
Esimerkkinä voi olla ”vaatimuksen” käsite. Liiketoiminnan kehittämisessä ei ehkä ymmärretä, että
tietotekniikassa jokin asia täytyy määritellä erittäin syvällä yksityiskohtaisuuden tasolla, jolloin
esitetty yksityiskohtaisuuden taso ymmärretään haitaksi liiketoiminnalle. On muitakin käsitteitä,
joissa liiketoiminnan ja tietotekniikan välinen käsitteiden vastaamattomuus (vrt. Alter) on haitaksi.
8576
8577
8578
8579
8580
8581
8582
8583
8584
8585
8586
8587
8588
8589
8590
8591
8592
8593
8594
8595
8596
8597
8598
8599
8600
8601
8602
8603
8604
8605
YLEISTIETO
?
ERIKOISTIETO
Yksi perusongelma on, että jonkin tietämysalueen (esim. lääketiede yleisesti) vaatii joskus
vuosienkin (esim. tietty erityisalue lääketieteessä) perehtymisen. Toisaalta voi todeta, että
tietotekniikan edustajilla oma oppimisprosessi taustalla, ja riippuen henkilöstä eri tekniikat ovat eri
tavoin hallinnassa: tosin kaiken tietotekniikan osaavaa henkilöä ei nykytilanteessa ei ole eikä tule.
Tästä seuraa yleisen tietämyksen ja erityisen tietämyksen ristiriita.
8606
8607
8608
8609
8610
8611
8612
228 / 374
10. Erilaisten näkökulmien hallinta: tietotekniikka, sovellusalue ja sovellusalueen
tietotekniikka
Edellä olevan perusteella voi todeta, että kohdealueen ja tietotekniikan yhdistäminen on erittäin
kivulias muutoshanke, jossa koetellaan sekä kohdealueen että tietotekniikan edustajien
kärsivällisyyttä ja mielenrauhaa.
8613
8614
8615
8616
8617
8618
8619
8620
järjestelmä
kohdealueen
asiantuntija(t)
tietoteknikka
-asiantuntija(t)
kohdealueen
tietotekniikan
asiantuntija(t)
tietoteknikka
-asiantuntija(t)
kohdealueen
asiantuntija(t)
Tästä ristiriidasta tulee selvä tarve opastaa kohdealueen edustajia ja tietotekniikan edustajia
erilaisten näkökulmien huomioinnissa.
11. Asiakkaan omasta vastuusta – kuka määrittelee ja kuvaa prosessit?
Yksi merkittävä asia on vastuut prosessin määrittelystä ja kuvauksesta. Kuka on vastuussa? Onko
vastuu tilaajan vai toimittajan? Kuka määrittelee mitä kuvausmenetelmää käytetään prosessien
kuvaamisessa? Millä aikavälillä prosessien kuvaus on tehtävä? Miten prosessien määrittely ja
kuvaus liittyy kilpailutuksessa hankittavaan järjestelmään?
Prosessien määrittelyn ja kuvauksen puute järjestelmiä tilaavissa yhteisöissä on erittäin iso
ongelma. Lähtökohtaisesti hyvin monessa järjestelmän kehityshankkeessa alkavat toimittajan
edustaja kysyä prosessien määrittelyä ja kuvausta kehityshankkeen alussa.
Perusongelma on, että eri prosessit ovat hyvin selviä ja osa prosesseista on hyvin epäselviä. Tällöin
prosessien kuvaus voi olla hyvin kivulias hankkeen osa, joka väistämättä vaikuttaa muutoshankkeen
etenemiseen.
Voiko mitään järjestelmää tilata tai kehittää ilman mitään prosessien määrittelyä ja kuvauksia? Hyvä
kysymys, johon ei ole helppoa vastausta. Yksi ongelma-alue on, että prosessien kuvaus voi olla
ristiriidassa oikeaan käytäntöön nähden. Yksi ongelma on, että henkilöt sijaitsevat jatkumolla
yksityiskohtaisuudessaan, jolloin prosessien kuvaamisen taso vaihtelee eri henkilöiden välillä.
Lisäksi voi todeta, että yleisesti ottaen kaikki henkilöt eivät edes pidä/hyväksy omien työtehtäviensä
sisällön kuvaamista, joten tältäkin suunnalta voi tulla vastustusta.
8621
8622
8623
8624
8625
8626
8627
8628
8629
8630
8631
8632
8633
8634
8635
8636
8637
8638
8639
8640
8641
8642
8643
8644
8645
8646
229 / 374
8647
Selvästi
tavoitettava
lopputulos
Selvä prosessi
Selvästi todettava
lopputulos
/alkutila
Selvä prosessi
Selvästi
tavoitettava
lopputulos
Epäselvä prosessi
Selvästi todettava
lopputulos
/alkutila
Epäselvä prosessi
Epäselvästi
tavoitettava
lopputulos
Selvä prosessi
Epäselvästi
tavoitettava
lopputulos
Epäselvä prosessi
Epäselvästi
todettava
Selvä prosessi
lopputulos/alkutila
Epäselvästi
todettava
Epäselvä prosessi
lopputulos/alkutila
Tässä kohtaa voi tehdä erotteluun seuraaviin:
1)
2)
3)
Prosessilla tavoiteltava lopputulos.
Prosessin selkeys kuvaamisen kannalta.
Prosessin oikea lopputulos verrattuna tavoiteltuun lopputulokseen.
Prosessi 1
Prosessi 2
Prosessi 3
8648
8649
8650
8651
8652
8653
8654
8655
Prosessi 4
Prosessin kuvaukseen on hyvin erilaisia menetelmiä, ja niiden välisistä eroista ja tasosta voi
rakentaa hyvinkin kiihkeän mielipiteiden vaihtamisen.
Sinällään voi todeta, että prosessien suoritus voi heijastua erilaisten tasojen kautta lopulliseen
(fyysisen) tason teknisiin järjestelmiin. Perusongelma on, että eri lähteissä on kuvattuna hyvin
monenlaisia tasoja prosessista päätyen lopulliseen tietotekniseen järjestelmään.
Tosiasia on kuitenkin, että ihmiset ovat oppivia ja palautumattomia järjestelmiä. Käytännössä
ihmiset kehittävät ja keksivät parempia tapoja prosessien suorittamiseen, jolloin prosessikuvaukset
eivät välttämättä pysy mukana, jolloin on koko ajan ristiriita kuvatun prosessin välillä ja todellisen
8656
8657
8658
8659
8660
8661
8662
8663
8664
8665
8666
8667
230 / 374
prosessin välillä. Järjestelmiin ajetaan joitain prosessimalleja, ja nämä prosessimallit voivat jälkeen,
ja lopuksi erilaiset prosessimallit voivat olla täysin epävastaavia toisiinsa nähden.
Loppujen lopuksi järjestelmiin ajetut prosessimallit alkavat elää omalla tavallaan omaa elämäänsä,
ja järjestelmiä käyttävät ihmiset joutuvat tekemään sekä järjestelmän vaatimat tehtävät että
järjestelmän ulkopuoliset tehtävät; Tällöin lopputuloksena on luonnollisesti tyytymättömyys
käytettyyn järjestelmään.
Perusongelmaa voi kuvata seuraavassa kuvassa. Jokainen prosessi alkaa alustamisella (työtehtävän
valmistelu) jossa on tarkoituksena käsitellä jotain kohdetta (materiaali, tiedot, henkilöt). Prosessin
toiminnoissa kohde muuttuu toiseen tilaan. Lopuksi on lopettaminen (työtehtävän lopetus).
alustaminen
kohde
(tila 1)
toiminnot
(prosessi)
kohde
(tila 2)
8668
8669
8670
8671
8672
8673
8674
8675
8676
8677
8678
8679
lopettaminen
tilanteen
vaihtelu
SPEX 1
SPEX 2
SPEX 3
tilanteen
vaihtelu
tilanteen
vaihtelu
2.1.
2.2.
2.3.
tilanteen
vaihtelu
tilanteen
vaihtelu
2.2.1.
2.2.2.
2.2.3.
tilanteen
vaihtelu
Ongelmaksi tulee, että tilanteet vaihtelevat, ja tämä vaihtelu pitäisi ottaa hyvin huomioon.
Ratkaisuehdotus on, että vain tarvittavat osat prosessista (SPEX) määritellään hyvin tarkasti, ja
näille määrittelyille pyritään saamaan mahdollisimman laaja yhteisymmärrys.
Kuten totean (Rannila 2003) prosessien tarkasta määrittelystä ja hyväksynnästä, niin tarkasti
määritelty yksittäinen ja yhdessä hyväksytty osa prosessista voi olla vaikeaa löytää esimerkiksi
tuhansien käyttäjien joukosta. Tämän vuoksi järjestelmää kehittävien henkilöiden pitää käyttää
useita erilaisia menetelmiä vaatimusten löytämiseen, koska ihmiset eivät aina osaa tehdä tarkkoja
määrityksiä.
Lyhyesti (vrt. Järvinen 1998) voi todeta, että materiaalin ja tiedon käsittelyn tehtävän vaikeus
muuttuu vähitellen rutiinitehtäviksi (ongelmaratkaisu → soveltaminen → rutiini). Henkilöiden
käsittely ei olekaan näin suoraviivaista, ja henkilöiden muuttaminen tilasta toiseen on tosiaan
palautumatonta.
Tämän vuoksi voi katsoa yhtä ensimmäistä (Davenport 1998) esitystä yritysjärjestelmistä. Vuoden
1998 tilanteeseen nähden voi todeta, yritysjärjestelmistä on nykyisin aivan valtava määrä
kirjallisuutta. Tähän voi ottaa kaksi ääripäätä erilaisista yritysjärjestelmistä. Toinen ääripää (1) on
kaikkien osajärjestelmien liittyminen toisiinsa. Toinen ääripää (2) on vain yhden keskusjärjestelmän
8680
8681
8682
8683
8684
8685
8686
8687
8688
8689
8690
8691
8692
8693
8694
8695
8696
8697
8698
8699
8700
231 / 374
ja keskusjärjestelmään liittyvät osajärjestelmät.
8701
8702
1
2
Davenport (1998) esittää yhden keskitetyn tietokannan olevan yritysjärjestelmien keskustana, ja
tähän voi liittää eri osa-alueet: mm. hankinta, tuotanto, myynti, taloushallinto, henkilöstöhallinta,
jne. Haigh (2001, 2006a, 2006b) on kuvausta tietotekniikan historiasta.
Haigh (2001) osoittaa yhden ison yritysjärjestelmän (MIS, Management Information System)
visiota alkaen 1950-1960-luvuilta, vaikkakin yksi iso järjestelmä osoittautui käytännössä hyvin
vaikeaksi toteuttaa käytännössä. Toisaalta lähes jokainen vakavasti otettava järjestelmä sisältää
nykyisin jonkinlaisen tietokannan (database), ja Haigh (2006b) käy läpi tietokantojen historiaa, ja
visiointi yhdestä isosta tietokannasta kaikkien muiden järjestelmien perusosana on tässäkin ollut
mukana. Haigh (2006b) osoittaa historiaa, joka päätyy nykyisiin toimisto-ohjelmiin; lyhyesti sanoen
paperiton toimisto on ollut yksi visio, johon ei ole oikeasti päästy. Muutkin visiot (Haigh 2006b)
ovat osoittautuneet vaikeasti saavutettavaksi.
Davenport (2005) esittää näkemyksen prosessien siirrettävyydestä erilaisten prosessimallien avulla,
jolloin prosessimallien suorittamisen voisi esimerkiksi kilpailuttaa. Tätä voisi kuvata seuraavalla
kuvalla.
1
2
3
1
8703
8704
8705
8706
8707
8708
8709
8710
8711
8712
8713
8714
8715
8716
8717
8718
8719
8720
8721
3
2
Kun kuitenkin voi todeta (mm. Haigh 2001, 2006a, 2006b) tietotekniikan historiasta, niin moni
visio ei ole toteutunut lähellekään alkuperäisiä visioita. Tämän perusteella voi todeta, että
varmaankin Davenportilla (2005) on mennyt ajatus enemmän prosessin alku- ja lopputilaa kuvaten
kuin prosessin vaiheiden kuvausta. Kuten edellä on todettu, niin prosessien alku- ja lopputilan väliin
mahtuu koko joukko erilaisia toimenpiteitä, joita ihmiset oppivat muuttamaan vähitellen erilaisiksi
rutiineiksi. Mutta tilanteen vaihtelu aiheuttaa isoja ongelmia prosessimallien siirrettävyydessä.
8722
8723
8724
8725
8726
8727
8728
8729
8730
232 / 374
Boland ja Tenkasi (1995) esittelevät näkökulman ottamisen ja näkökulman tekemisen välisiä eroja.
Tämän lisäksi voi olla erilaisia (boundary objects) rajatekijöitä, joiden avulla on mahdollista on
rakentaa ja tehdä erilaisia näkökulmia. Toisaalta jo aiemmin on tullut selväksi, että erilaisten
näkökulmien oppiminen on monesti pitkä ponnistus. Tämän vuoksi voi todeta, että kahden yhteisön
välillä voi olla joku pääasiallinen näkökulma, ja toisaalla yhteisössä on hyvin paljon muita
näkökulmia; tätä voi esittää seuraavalla kuvalla.
8731
8732
8733
8734
8735
8736
8737
1-2
C
B
B
C
D
D
A
A
E
E
F
G
G
F
12. Prosessit: ovatko enemmän päällekkäin, vierekkäin, vinottain vai peräkkäin?
8738
8739
8740
8741
Alku
Vaihe 1
Vaihe 3
Vaihe 2
Ehto 2
Ehto 1
Loppu
Edellä on viitattu erilaisiin prosessien kuvaukseen, ja edellä oleva kuva on vain yhden tavan
mukainen esitystapa prosessien kuvaukselle. Prosessimalleissa on siis ongelmallista, että jatkuvassa
käytössä prosessien suoritus voi lähestyä enemmän rutiinia samojen prosessien jatkuvasti toistuessa.
Tällöin tietty mallinnettu prosessi ei olisi enää toteutusvaiheessa täysin samanlainen kuin mallinnus
antaisi ymmärtää.
8742
8743
8744
8745
8746
8747
8748
233 / 374
8749
Tietämys
Tavoitteet
Todellinen
maailma
Toiveet /
Ihanteet
Tehtävät /
Pakotteet
Ryan (1985, 1991, 1999, 2006) osoittaa, että ihminen pystyy pitämään mielessään sekä todellisen
maailman että kuvitteellisen maailman sääntöjä. Esimerkkinä voi olla yksittäinen
kertomakirjallisuuden tarina, joissa voi olla todellisesta maailmasta poikkeavia sääntöjä. Vastaavalla
tavalla fantasiaelokuva sisältää oman maailmansa, jossa monesti on oikeasta maailmasta poikkeavia
sääntöjä ja tapahtumia.
Ryanin (1985, 1991, 1999, 2006) perusteella on jako muutamaan maailmaan, jotka ovat ihmisen
mielessä:
* Todellinen maailma
* Tietämyksen maailma
* Tavoitteiden maailma
* Toiveiden / Ihanteiden maailma
* Tehtävien / Pakoitteiden maailma.
Itse olen tehnyt seuraavan esityksen näiden maailmojen suhteesta toisiinsa.
Tietämys
8750
8751
8752
8753
8754
8755
8756
8757
8758
8759
8760
8761
8762
8763
8764
8765
8766
8767
Tavoitteet
Todellinen
maailma
Toiveet /
Ihanteet
Tehtävät /
Pakotteet
Monimutkainen
todellistuminen
Ihminen voi hankkia hyvinkin paljon tietämystä, vaikkakin tietämyksen laadussa ja määrässä on
hyvin paljon vaihtelua henkilöiden välillä. Yksittäisen ihmisen toiveita ja ihanteita ei voi irrottaa
yksittäisen ihmisen mielestä, ja toiveet ja ihanteet vaikuttavat tietysti todellisen maailman
kokemiseen. Lisäksi ihmisillä on oikeasti erilaisia tavoitteita. Loppujen lopuksi ihmisellä on
mielessään erilaisia tehtäviä/pakotteita, jotka hänen pitää tehdä/suorittaa.
8768
8769
8770
8771
8772
8773
8774
234 / 374
Edelleen voi todeta, että ihmisten mielten sisältö vaihtelee, ja he kokevat todellisuuden eri tavoin.
Tätä olen kutsunut monimutkaiseksi todellistumiseksi, jolloin erilaisia tehtäviä tehdessään ihminen
joutuu tekemisiin monimutkaisen todellisuuden kanssa, jolloin oikea tietämys oikeasta maailmasta
voi kasautua vähitellen.
Yhtenä esimerkkinä voi pitää jotain aatetta, jonka taustalla on tietyt toiveet/ihanteet, joiden
perusteella jokin aatetta kannattavalla yhteisöllä on erilaisia tavoitteita maailmaan vaikuttamiseksi.
Toisaalta erilaisilla vaikuttamisen toimenpiteillä (esim. yhteisön antama oma koulutus ja yhteisön
harrastama edunvalvonta) pyritään vaikuttamaan todelliseen maailmaan.
Itse olen todennut, että eri (esim. poliittiset) aatteet perustuvat tiettyihin yksinkertaisiin
perusväittämiin (”Yhteiskunnan luonnonlait”), joiden avulla ihmisten muodostama yhteiskunta
ikään kuin täydellistyisi parhaaksi mahdolliseksi kokonaisuudeksi (Noudattamalla ”Yhteiskunnan
luonnonlakeja”). Itse olen kutsunut tätä ”yhteiskuntainsinöörin” mielentilaksi, jossa oleellista on
tiettyjen perusväittämien oikeellisuus ja usko perusväittämien oikeaan vaikutusvoimaan. Ongelma
vain on, että ihmiset ovat oppivia ja palautumattomia järjestelmiä, ja maailma on oikeasti
monimutkaisempi paikka kuin yksittäinen (esim. poliittinen) aate oikeasti antaa ymmärtää.
Takaisin prosessimalleihin? Lyhyesti voi todeta, että ihmisen sisäisesti kokemat maailmat
vaikuttavat prosessien oikeaan suorittamiseen, vaikka prosessit voivat toistua samalla tavalla useita
kertoja. Lisäksi prosesseja toistetaan monimutkaisessa todellisuudessa, jolloin prosessimallien
alkuperäiset ajatukset eivät välttämättä päde prosessin useamman toiston jälkeen.
13. Prosessimalleista järjestelmien erilaisiin (järjestelmien) hierarkioihin ?
Mutta mitä ongelmia seuraa prosessimallien ajamisessa oikeiksi tietoteknisten järjestelmien
toiminnoiksi? Perusongelma on, että todellisuudessa tietotekniset järjestelmät muodostavat erilaisia
hierarkioita, ja prosessit ”virtaavat” näiden hierarkioiden läpi.
Parnas (1972) ehdottaa, että järjestelmien hierarkiaa ei lähdettäisi tekemään perustuen suoraan
esimerkiksi vuokaavioon. Toisena huomiona (Herbsleb & Grinter 1999) on, että järjestelmien
tekemisen voi jakaa osa-alueisiin (vrt. Conwayn laki). Conwayn laki esittää, että järjestelmien
kehittäminen on suoraan verrannollinen järjestelmiä kehittävien yhteisö(je)n hierarkiasta. Herbsleb
& Grinter (1999) ehdottavat, että järjestelmien osat pitää tehdä niin, että osien välillä on
mahdollisimman vähän yhteyksiä, jolloin osajärjestelmien sisäinen maailma voidaan laatia
mahdollisimman tehokkaaksi.
Hierarkia voi kuvata (mm.) seuraavalla kuvalla, jolloin jonkin järjestelmän voi kuvata jakaantuvaan
osiin, joissa ylemmät ja alemmat osat ovat toisiinsa liittyvinä. Lopuksi on mahdollista, että
hierarkiassa jotkut alemmat osat eivät ole tekemisissä ollenkaan toistensa kanssa.
[Jatkuu seuraavalla sivulla]
8775
8776
8777
8778
8779
8780
8781
8782
8783
8784
8785
8786
8787
8788
8789
8790
8791
8792
8793
8794
8795
8796
8797
8798
8799
8800
8801
8802
8803
8804
8805
8806
8807
8808
8809
8810
8811
8812
8813
8814
8815
8816
8817
235 / 374
3
Kolmantena lähteenä on Sapolsky (2005), joka käsittelee kädellisten lajien hierarkiaa ja lajin eri
lajien sisäistä järjestäytymistä; lyhyesti voi todeta kaikkien kädellisten lajien olevan hierarkkisesti
järjestäytyneitä ja hierarkian luonne vaihtelee kädellisestä lajista toiseen. Ihmiset ovat siitä erilaisia,
että he kuuluvat hyvin erilaisiin yhteisöihin samaan aikaan, ja eri yhteisöissä on erilaiset hierarkian
tasot. Esimerkkinä voi pitää yksittäisen henkilön asemaa työyhteisössä ja vapaa-ajan yhteisössä,
jolloin hierarkkinen järjestäytyminen vaihtelee.
Lisäksi voi todeta, että erilaiset ihmisyhteisöt voivat alkaa hajaantua hierarkkisesti, jolloin
alkuperäinen yhteisö jakaantuu osiin jollain hierarkian tasolla.
Mitään valmista kaavaa ei ole eri yhteisöjen hierarkian (1, 2, 3 vai useampi taso?) järjestämiselle, ja
[poistettu] kuva on esimerkki eritasoisista hierarkioista.
[Jatkuu seuraavalla sivulla]
8818
8819
8820
8821
8822
8823
8824
8825
8826
8827
8828
8829
8830
8831
8832
8833
8834
8835
236 / 374
1
1
9+3+1
3+1
1
3
3
3
14. Perusongelma: Ihmiset eivät tahdo tunnustaa olemassa olevia hierarkioita!
(Painetilanne?)
Takaisin kehitettäviin tietoteknisiin järjestelmiin? Perusongelma näissä hierarkioiden kuvauksissa
on, että ihmiset väittävät oman yhteisönsä olevan tasa-arvoinen ja demokraattinen. Kun jokin
hierarkia oikeasti tunnustetaan, niin voidaan pitkien keskustelujen jälkeen ehkä saada jonkinlainen
hierarkian kuvaus jostain yhteisöstä. Tässä kohtaa voi todeta, että ihmisen muodostaman yhteisöön
voi ottaa eri näkökulmia: järjestelmä on hyvin pysyvä luonteeltaan tai järjestelmä on hyvin
vaihteleva luonteeltaan.
8836
8837
8838
8839
8840
8841
8842
8843
8844
8845
8846
8847
8848
237 / 374
OMA väittämäni on, että kovassa ja todellisessa painetilanteessa osoitetaan kunkin yhteisön oikea
hierarkkisuuden taso ja luonne. Lisäksi voi todeta, että yksittäisen henkilön todellinen toiminnan
luonne selviää oikeasti oikeassa kovassa painetilanteessa.
Wang, Shu & Tu (2008) kuitenkin johdattaa teknostressin käsitteeseen, ja teknostressiä voi seurata
erilaisten tietoteknisten järjestelmien käyttöönotossa ja varsinaisessa käytössä. Lee ym. (2014) on
keskustelua älypuhelinten (ilmeisesti) vaikutuksesta (mm.) teknostressiin. Lisäksi voi todeta, että
teknostressiä aiheuttaa jonkin ihmisten muodostaman yhteisön ulkopuolelta tuleva paine eri
muodoissaan.
Ulkopuolisen paineen keskelle voi joutua jonkin yhteisön reunalla olevat henkilöt, jotka ovat
jatkuvasti yhteydessä yhteisön ulkopuoliseen maailmaan; esimerkiksi yksittäisen yrityksen osalta
myyjät ja johtajat voivat olla yhteyksissä ulkopuoliseen maailmaan tavalla, jota on yhteisön
sisäpuolella joskus hyvin vaikea ymmärtää. Tästä voi tehdä johtopäätöksenä, että eri yhteisöissä eri
henkilöt ovat hyvin erilaisten ulkopuolisten paineiden vaikutuksessa.
Tässä kohtaa voi tehdä kevyen johtopäätöksen, että tietotekninen kehityshanke voi laittaa
(väistämättä?) alkeellisimmat tunteet käymään kovalla voimalla, jolloin tietoteknistä hanketta
läpikäyvässä yhteisössä tapahtuu kaikenlaista ennakoimatonta ja myös (ns.) terveen järjen vastaisia
tapahtumia.
Edelleen voi todeta, että alkeellisien tunteiden hallinta johtaa meidät väistämättä (mm.) tunteiden,
tunnetyöhön ja tunneälykkyyden ilmiöön, esim. Bellas (1999); Fernández-Berrocal & Extremera
(2006); Steinberg & Figart (1999); Wharton (1999).
Yhteenvetona voi tehdä, että jotain tietoteknistä järjestelmää tilaavassa yhteisössä tapahtuu
kaikenlaista, varsinkin kehitettävän järjestelmän muuttaessa ihmisten työtä, hierarkiaa ja työnjakoa.
Tämän päälle voi todeta, että erilaisille käytöksille ei aina löydy järjellistä syytä, ja osa toiminnasta
tapahtuu puhtaasti pelkällä tunteella.
8849
8850
8851
8852
8853
8854
8855
8856
8857
8858
8859
8860
8861
8862
8863
8864
8865
8866
8867
8868
8869
8870
8871
8872
8873
8874
8875
8876
8877
8878
8879
8880
238 / 374
15. Yhteenvetoa edellisestä
Tässä kohtaa voi tehdä seuraavat yhteenvedot:
* Tietotekniikka on iso muutoshanke.
* Ihmisten välinen työnjako.
* Ihmisen ja tietokoneen työnjako.
* Työnjaon uudistaminen.
* Vaatimusten ja ominaisuuksien ristiriita.
* Erilaisten näkökulmien hallinnan vaikeus.
* Kohdealueen tietotekniikan ymmärtämisen vaikeus.
* Prosessien kuvauksen vaikeus.
* Oikeiden prosessien löytämisen vaikeus.
* Tietotekniikka on kuitenkin hierarkkisia järjestelmiä.
* Prosessien ja hierarkian välinen ristiriita.
* Ihmisten välinen hierarkia.
* Tietotekniikan aiheuttama oikea stressi.
16. Päätyminen tilaavan yhteisön omiin vastuisiin?
Edellä oleva on tietysti ollut perusteellinen kuvaus eri aiheista, ja joihinkin väittämiin on liittynyt
(ns.) tieteellisiä lähteitä.
Perusyhteenveto on, että jotain tietoteknistä järjestelmää tilaavan yhteisön on tehtävä aikamoinen
kasa kotiläksyjä ennen kuin edes tehdään tietoteknisen järjestelmän hankkimisen ensimmäistäkään
ehdotusta. Edellä on osoitettu monin eri tavoin, että tietoteknisen järjestelmän hankkiminen on
tosiasiallisesti paljon laajempi aihepiiri kuin ennakolta voi olettaa, koska tietoteknisen järjestelmän
sisäänajaminen aiheuttaa hyvin erilaisia ja osittain (ns.) terveen järjen vastaisia tilanteita.
17. Liite 0 / OSA 1: Mitä tilaavan yhteisön pitää tehdä ennen tilausta? / Kotiläksyt ensin
Edellä olevan perusteella voi esittää, että tarvittaisiin erillinen LIITE 0, joka kuvaisi eri aiheita,
joista on hyvä olla asianmukaisessa järjestyksessä ennen tietoteknisen järjestelmän hankkimista.
Liitteessä 0 pitäisi vastata mm. seuraaviin kysymyksiin koskien nykytilaa:
1)
2)
3)
4)
5)
6)
7)
8)
Kuka tekee vaadittavat nykyisten prosessien kuvaukset ennen varsinaista
tarjouspyyntöä?
Tekeekö järjestelmää tilaava yhteisö vaadittavat prosessien kuvaukset itse?
Käyttääkö yhteisö ulkopuolisia asiantuntijoita auttamaan prosessien kuvauksissa?
Millä kuvausmenetelmällä nykyisten prosessien kuvaukset tehdään?
Kuka hyväksyy lopulliset prosessimallit nykytilasta?
Kuka määrittelee ja kuvaa nykyisen työnjaon toimivien ihmisten välillä?
Kuka määrittelee ja kuvaa nykyisen työnjaon ihmisten ja tietokoneiden välillä?
Kuka hyväksyy lopulliset kuvaukset nykyisestä työnjaosta (ihminen ja tietokoneet)?
Kuten edellä olevasta kysymyslistasta näkyy, niin prosessien kuvauksella ja erilaisten hierarkioiden
kuvauksella on oma paikkansa aloitettaessa jonkin tietoteknisen järjestelmän kehittämistä. Tämän
lisäksi on kuitenkin vastattava vielä kysymyksiin tietoteknisen järjestelmän käyttöönoton jälkeiseen
aikaan, jolloin voi esittää mm. seuraavia kysymyksiä:
8881
8882
8883
8884
8885
8886
8887
8888
8889
8890
8891
8892
8893
8894
8895
8896
8897
8898
8899
8900
8901
8902
8903
8904
8905
8906
8907
8908
8909
8910
8911
8912
8913
8914
8915
8916
8917
8918
8919
8920
8921
8922
8923
8924
8925
8926
8927
8928
8929
8930
239 / 374
9)
10)
11)
Kuka määrittelee ja kuvaa tulevan työnjaon toimivien ihmisten välillä tietoteknisen
järjestelmän käyttöönoton jälkeen?
Kuka määrittelee ja kuvaa nykyisen työnjaon ihmisten ja tietokoneiden välillä
tietoteknisen järjestelmän käyttöönoton jälkeen?
Kuka hyväksyy lopullisen kuvauksen tulevasta työnjaosta (ihminen ja tietokoneet)?
Kysymykset (1-11) voivat vaikuttaa hyvin yksinkertaisilta, mutta tosiasiallisesti niiden vastauksien
löytäminen jostain yksittäisestä yhteisöstä (esim. tuhansia jäseniä) on monesti todella kovaa työtä.
Tehtävää vaikeuttaa se, että ihmiset eivät aina osaa ja/tai halua kuvata omaa työtään erilaisiin
prosessimalleihin perustuen. Lisäksi ihmiset eivät osaa ja/tai halua antaa pyydettyjä tietoja
tietokoneen vaatimalla ylettömän yksityiskohtaisuuden tasolla.
(ns.) Alemmilla hierarkioiden tasoilla ihmiset ovat erittäin lähellä yksittäisen yhteisön käsittelemiä
kohteita (materiaali, tiedot ja/tai henkilöt). Lyhyesti voi todeta, että (ns.) alemmilla hierarkioiden
tasolla tarvittavan selityksen määrä vähäinen, koska ei ole enää tarvetta selittää omaa toimintaa
edelleen alemmille tasoille. Jos kaikki sujuu hyvin, niin selitystä ylemmille hierarkioiden tasolle
tarvitsee tehdä vähemmän.
Kuitenkin edellä mainitulla tavalla prosessien ja hierarkioiden kuvaaminen vaatii todella paljon
hyvin yksityiskohtaista kuvausta, minkä lisäksi kuvauksen oikeellisuuden varmistaminen on myös
laajan se(l/v)ityksen vaativaa.
selityksen määrä
8931
8932
8933
8934
8935
8936
8937
8938
8939
8940
8941
8942
8943
8944
8945
8946
8947
8948
8949
8950
8951
8952
8953
SELITTÄVÄ
EI-SELITTÄVÄ
ei-selityksen määrä
Lyhyesti voi todeta, että ihmiset ovat rajoitettuja järkiperäisyydeltään (bounded rationality), eli
yksittäinen ihminen on mukana päätöstilanteessaan vain siihen asti omaksutulla tiedollaan. Tämän
perusteella voi todeta, että ihminen rajautunut omiin opittuihin näkökulmiinsa, joita jokin
tietotekninen järjestelmä voi joskus käyttää hyödyksi.
8954
8955
8956
8957
8958
8959
8960
240 / 374
Lopputulos 1: Nykyisten prosessien kuvaus, tulevien prosessien kuvaus ja erilaisten hierarkioiden
kuvaus on hyvin vaativat kokonaisuus, jossa on paljon mahdollisuuksia virheellisiin selityksiin.
Lopputulos 2: Hyvinkään tehty sopimus jonkin tietoteknisen järjestelmän toimituksesta ei poista
tilaavan yhteisön kuvauksien (prosessit ja hierarkiat) puutteellisuutta.
Lähimpänä kotiläksyjen tekemisen tärkeyttä kuvaavana lähteenä on PKT-säätiön (2002) tekemä
opas liikkeenjohdon konsultin palveluiden hankinnasta.
Tämän vuoksi on laadittava LIITE 0, joka kuvaa tilaavassa yhteisössä ennakkoon tehtyjä
toimenpiteitä. Tällöin voidaan varsinaisessa tarjouspyynnössä viitata tehtyihin aikaisempiin
toimenpiteisiin ja niiden kirjalliseen esitykseen.
18. Liite 0 / OSA 2: Nykyisen tietoteknisen ympäristön kuvaus / Kotiläksyt ensin
LISÄYS
(näyttö)
(liittymä)
HAKU
(näyttö)
(liittymä)
MUUTOS
(näyttö)
(liittymä)
OHJELMA
DATA (malli)
KÄYTTÖJÄRJESTELMÄ
dokumentti
tietokanta
8961
8962
8963
8964
8965
8966
8967
8968
8969
8970
8971
8972
8973
8974
POISTO
(näyttö)
(liittymä)
PROSESSORI
(laitteistot)
Tietyllä tavalla on totta, että tietotekniikka muuttuu jatkuvasti ja hyvin nopeasti jollain aikavälillä.
On kuitenkin tietyt perusongelmat / perusasiat, jotka eivät muutu. Tähän kohtaa voi todeta seuraavat
yhteisen osa-alueet erilaisissa tietotekniikan järjestelmissä:
1)
2)
3)
4)
5)
6)
7)
8)
9)
Perustoiminnot: lisäys, haku, muutos ja poisto.
Ohjelma(t) hoitamassa eri perustoimintoja.
Ohjelma(t) käsittelevät dataa.
Dataa on kahdessa muodossa: dokumentit ja tietokannat.
Ohjelmat toimivat käyttöjärjestelmän päällä.
Käyttöjärjestelmä hoitaa yhteydet laitteistoon.
Jokin laitteisto on käyttöjärjestelmän kanssa yhteistyössä.
Laitteiston yksi osa on prosessori.
Prosessori tekee vaadittavia laskutoimituksia.
8975
8976
8977
8978
8979
8980
8981
8982
8983
8984
8985
8986
8987
8988
8989
8990
241 / 374
Lyhyesti voi todeta, että kaikissa tietoteknisissä järjestelmissä on edellä mainitut osat, mutta
jokainen osa-alue kehittyy aina johonkin suuntaan erilaisten uusien tietoteknisten järjestelmien
tultua esittelyvaiheeseen. [] kuvassa on pyritty kuvaamaan edellä mainitut osatekijät (1-9).
On kuitenkin huomioitava, että nykyisessä tietoverkkojen tilanteessa yksi yksittäinen järjestelmä
harvoin toimii täysin itsenäisesti ilman yhteyksiä mihinkään muuhun järjestelmään. Aikanaan
yhteydet eri järjestelmien kanssa hoidettiin siirrettävillä tallennusvälineillä (esim. levyke), mutta
nykytilanteessa entistä harvempi järjestelmä toimii pelkästään siirrettävillä tallennusvälineillä. Eli
monet vakavasti otettavat järjestelmät ovat yhteydessä joihinkin toisiin järjestelmiin.
YLLÄPITO
YLLÄPITO
LISÄYS
HAKU
MUUTOS
POISTO
NÄYTTÖ
(liitty mä)
LISÄYS
HAKU
MUUTOS
POISTO
DATA
systeemi 1
(tietokanta)
KOMM
DATA
systeemi 2
(tietokanta)
NÄYTTÖ
(liitty mä)
KOMM
KOMM
SISÄÄN
DATA
dokumentti 1
ULOS
SISÄÄN
DATA
dokumentti 2
Edellä olevan kuvan perusteella voi erotella seuraavat osatekijät järjestelmien välillä:
1)
2)
3)
4)
8991
8992
8993
8994
8995
8996
8997
8998
8999
9000
Perustoiminnot edelleen: lisäys, haku, muutos ja poisto.
Perustoiminnoille on liittymät ja näytöt.
Järjestelmien välillä voi olla suorat yhteydet (KOMM).
Järjestelmien välillä voi olla dokumenttien siirtoa (DATA).
Edelleen voi todeta, että hyvin tavallisessa peruskäytössä harvoin tarvitsee pohtia minkään
tietoteknisen järjestelmän sisäisiä osia, ja käytössä korostuu perustoimintojen (lisäys, haku, muutos
ja poisto) tehokkuus, jolloin järjestelmän ylläpitoa tekeviltä ihmisiltä tarvitsee kysyä vähemmän
neuvoja.
Tätä tilannetta voi kuvata ”mustan laatikon” tilanteeksi, jossa käytettävä järjestelmä tarjoaa joukon
liittymiä, joiden käytön tehokkuus on ratkaisevaa järjestelmän kokonaistehokkuudelle.
Tämän perusteella on nykyisen tietoteknisen ympäristön kuvauksessa käytävä huolellisesti läpi
perustoimintojen (lisäys, haku, muutos, poisto ja ylläpito) eri vaiheet. Tässäkin kohtaa voi todeta,
että prosessit virtaavat läpi perustoimintojen (lisäys, haku, muutos, poisto ja ylläpito) mukaisissa
hierarkkisissa järjestelmissä.
9001
9002
9003
9004
9005
9006
9007
9008
9009
9010
9011
9012
9013
9014
9015
9016
9017
9018
9019
9020
9021
9022
242 / 374
Yksi tapa perustoimintojen (lisäys, haku, muutos, poisto ja ylläpito) eri vaiheiden kuvausta on
tietysti ”käyttöliittymän” käsite. Tällöin voi todeta, että on mahdollista kerätä kuvaukset
perustoiminnoista (käyttöliittymät) yhtenäiseen esitykseen.
POISTO
(näyttö)
(liittymä)
LISÄYS
(näyttö)
(liittymä)
9023
9024
9025
9026
YLLÄPITO
(näyttö)
(liittymä)
HAKU
(näyttö)
(liittymä)
MUUTOS
(näyttö)
(liittymä)
Edellä olevan perusteella on esitettävä seuraavat kohdat liittyen nykytilanteen kuvaukseen.
1)
2)
3)
4)
Nykyisten perustoimintojen (lisäys, haku, muutos, poisto ja ylläpito) eri vaiheet on
kerättävä yhteen (mm. käyttöliittymät).
Nykyiset toiminnot voi (mm. käyttöliittymät) voi luokitella erilaisiin luokkiin.
Nykyisten ohjelmien kuvaukset voi kerätä yhteen.
Käytettävän datan (dokumentit ja/tai tietokanta) kuvaukset voi kerätä yhteen.
Lyhyesti voi todeta, että lähes kaikissa tietoteknisissä järjestelmissä (kehittämishanke) joudutaan
painimaan näiden aiheiden yhdistelmien kanssa.
Ohion osavaltion (Yhdysvallat) yhden ministeriön tietohallintotoimisto (Ohio Department of Public
Safety 2012) julkaisi mielenkiintoisen esityksen yli 40 vuotta vanhan keskitetyn järjestelmän
korvaamisesta uudella hajautetummalla järjestelmällä. Ohion esimerkki vanhan järjestelmän
korvaamisesta uudella järjestelmällä on harvoja julkisesti tehtyjä kuvauksia läpikäydyistä
muutoshankkeista, ja erilaiset epäonnistumiset ja onnistumiset harvoin kuvataan millään tasolla.
[Jatkuu seuraavalla sivulla]
9027
9028
9029
9030
9031
9032
9033
9034
9035
9036
9037
9038
9039
9040
9041
9042
9043
9044
9045
9046
243 / 374
POISTO
(näyttö)
(liittymä)
LISÄYS
(näyttö)
(liittymä)
DATA
(dokumentti)
(tietokanta)
YLLÄPITO
(näyttö)
(liittymä)
HAKU
(näyttö)
(liittymä)
MUUTOS
(näyttö)
(liittymä)
Lyhyesti voi todeta, että pääsy järjestelmän ”mustan laatikon” sisäiseen maailmaan on joissain
tapauksissa mahdollista. Tällöin voidaan järjestelmän sisäinen hierarkia kuvata hyvinkin tarkasti.
Edellä mainituista syistä on laadittava LIITE 0, joka kuvaa tilaavassa yhteisössä nykyisen
tietotekniikan (tietohallinto) tilanteen. Tällöin voidaan varsinaisessa tarjouspyynnössä viitata
kuvaukseen nykyisen tietotekniikan (tietohallinto) tilanteesta.
Peruskysymyksinä ovat seuraavat:
1)
2)
3)
4)
5)
Kuka tekee asianmukaisen selvityksen tietotekniikan nykytilanteesta?
Käytetäänkö tietotekniikan nykytilanteen kuvaamiseen ulkopuolista apua?
Kuka tekee asianmukaisen esityksen tavoiteltavasta tietotekniikan tilanteesta?
Käytetäänkö tietotekniikan tavoiteltavan tilanteen kuvaamiseen ulkopuolista apua?
Kuka hyväksyy nykytilanteen kuvauksen ja tavoiteltavan tilanteen kuvauksen?
Tämän vuoksi on laadittava LIITE 0, joka kuvaa tietotekniikan nykytilanteen ja tietotekniikalla
tavoiteltavan tulevan tilanteen. Tällöin voidaan varsinaisessa tarjouspyynnössä viitata tehtyihin
kuvauksiin.
19. Liite 0 / OSA 3: Omistusolosuhteiden kuvaus / Kotiläksyt ensin
Edellä olevilla kuvauksilla voidaan siis rakentaa kuvaus nykytilanteesta ja tavoiteltavasta
tilanteesta. Kuten Ohion (2012) osavaltion esimerkki osoittaa, niin järjestelmien elinkaari voi olla
todella pitkä, ja yksi osa kehittämistyötä oli korvattavan järjestelmän elinkaari ja tuleva loppuminen
järjestelmälle.
[jatkuu seuraavalla sivulla]
9047
9048
9049
9050
9051
9052
9053
9054
9055
9056
9057
9058
9059
9060
9061
9062
9063
9064
9065
9066
9067
9068
9069
9070
9071
9072
9073
9074
9075
244 / 374
TOIMINTA
SOPIMUS
OMISTUS
KOHDE
(ominaisuus)
JÅSENYYS
Tässä esityksessä erotellaan kuitenkin vielä erikseen kolme eri osatekijää: omistus, sopimus ja
jäsenyys.
Omistus
Jäsenyys
Sopimus
Standardit
AVOIN
9076
9077
9078
9079
9080
SULJETTU
1. Laitteisto
2. Käyttöjärjestelmä
3. Ohjelmat
4. Tietomalli / Käsitemalli
5. Tiedosto
6. Tietokanta
7. Viestintä
8. Haku / Liittymä
9. Lisäys / Liittymä
10. Poisto / Liittymä
11. Muutos / Liittymä
Toimintoja voi olla siis useampia (lisäys, haku, muutos, poisto ja ylläpito), ja yksittäinen kohde
järjestelmässä vaihtelee toiminnosta riippuen. Tämän perusteella voi esittää [] taulukon koskien eri
osa-alueiden avoimuutta ja suljettuutta.
Nyt voi todeta tietysti, että tuo taulukko ei ole mikään lopullinen totuus, vaan sisältää vain yhden
tietotekniikasta kiinnostuneen henkilön esitystä tietotekniikan sisällöstä. Avuksi taulukko voi olla
kuvattaessa nykyistä tietotekniikan tilannetta jossain yhteisössä. Jokaisesta taulukon soluun voi
9081
9082
9083
9084
9085
9086
9087
9088
245 / 374
laittaa erilaisia tietoja yhteisön käyttämän tietotekniikan eri osa-alueilta. Lisäksi voi tehdä huomion,
että eri toimintoihin (järjestelmän osiin) liittyy eritasoisia omistuksen, sopimuksien ja jäsenyyksien
yhdistelmiä. Lisäksi eri standardeilla on erilaisia avoimuuden asteita.
Yksi esimerkki on ns. avoimen datan keskustelu, jossa (pääasiassa) julkisen sektorin tuottamaa
dataa voidaan käyttää ilmaiseksi tai hyvin nimellisellä maksulla. Tällöin voi todeta, että
hakutoiminto johonkin järjestelmään voi olla hyvin avoin eri osapuolille. Lisäys, muutos ja poisto
voivat olla hyvin rajoitettuja vain joillekin osapuolille, vaikkakin haku siis voi olla (lähes) ilmaista.
Jäsenyys jo(is)sain yhteisö(i)ssä antaa luvan lisätä, muuttaa ja poistaa dataa jossain järjestelmässä.
Lisäksi on erilaisia sopimuksia, johon järjestelmän osien käyttö perustuu; esimerkiksi eri osapuolet
voivat omistaa itse erilaisia laitteistoja, vaikkakin niiden päällä voi toimia sekä avoimia että
suljettuja käyttöjärjestelmiä. Ja edelleen käyttöjärjestelmien avulla toimivia ohjelmistoja voi käyttää
perustuen omistukseen, jäsenyyteen ja sopimuksiin.
Lopputuloksena on siis laajahko kuvaus yksittäisen yhteisön tietoteknisestä tilanteesta, ja tämä
kuvaus on mahdollista tehdä ennen ensimmäistäkään tarjouspyynnön luonnosta.
20. Liite 0 / OSA 4: Yhteenvetoa
Ehdotetussa liitteessä 0 on pyrkimys koota yhteen eri tekijöitä, jotka jotain tietoteknistä järjestelmää
tilaavan yhteisön pitäisi ensin käydä läpi.
Lyhyesti voi todeta, että ilman valmistavaa työskentelyä ajaudutaan tietoteknisen järjestelmän
hankinnassa eri aiheisiin, joita on esitelty aiemmin useammalla tavalla. JOS edellä mainittua
työskentelyä ei ole aikaisemmin tehty, niin seurauksena voi olla mm. seuraavaa:
1)
2)
3)
4)
Toimittaja alkaa vaatia erilaisia nykytilanteen prosessimallien laajoja kuvauksia.
Toimittaja alkaa vaatia tulevien prosessimallien laajoja kuvauksia.
Toimittaja alkaa vaatia laajaa kuvausta tietotekniikan nykytilanteesta.
Toimittaja alkaa vaatia laajaa kuvausta tietotekniikan tulevasta tilanteesta.
Lyhyesti voi todeta, että ilman tilaavan yhteisön kotiläksyjä tietoteknisen järjestelmän hankinta
alkaa oikeasti erilaisista johtamisjärjestelmien kuvauksista, jonka voisi aivan hyvin tilaava yhteisö
tehdä hyvissä ajoin etukäteen.
21. Sopimusten ja päätösten erovaisuuksista
JHS 166 (aikanaan JIT 2014 uudistettuna) on kieltämättä hyvä pyrkimys kuvata erilaisia sopimisen
mahdollisuuksia, jolloin olisi mahdollisimman suuri selkeys sovittavista toimenpiteistä.
[Jatkuu seuraavalla sivulla]
9089
9090
9091
9092
9093
9094
9095
9096
9097
9098
9099
9100
9101
9102
9103
9104
9105
9106
9107
9108
9109
9110
9111
9112
9113
9114
9115
9116
9117
9118
9119
9120
9121
9122
9123
9124
9125
9126
9127
9128
9129
246 / 374
ALKU
sopimukset
päätökset
MUUTOS
sopimukset
päätökset
systeemin
käynnistys
systeemin
KEHITYS
LOPPU
sopimukset
päätökset
ALKU
systeemin
sammuttaminen
uuden
systeemin
käynnistys
AIKA
resursseja
t0
t1
t2
t3
t4
t5
tn
Tässä kohtaa on tehtävä selvä erottelu päätösten ja sopimusten kesken. Jos sopimusta pitäisi
erikseen allekirjoitettuna ja hyväksyttävänä asiakirjakokonaisuutena, niin erilaiset muutokset ja
muutosten muutokset pitäisi mennä huolellisesti läpi. Perusongelma on, että järjestelmän
kehittämistyössä on tehtävä valtaisa joukko erilaisia päätöksiä, ja hyvää tarkoittaneet kirjalliset
sopimukset yritetään ajaa kehitettävän järjestelmän ominaisuuksiksi. Käytännössä päätösten määrä
on musertava, ja käytännössä jokainen erikseen sovittu muutos tarkoittaa hyvin laajaa päätösten
määrää.
Harisalo & Miettinen (1995) on asianmukaista pohdintaa luottamuksesta, jota voisi pitää yhtenä
pääoman lajina. Jo aiemminkin viitattu (Sledgianowski, Tafti & Kierstead 2008) tapaus pienen
yrityksen itsensä kehittämästä järjestelmästä painotti luottamusta eri osapuolien (toimittaja ja tilaaja
pääasiassa) välillä. Toisaalta Gummesson (1994) nostaa erilaiset (myönteiset) (liiketoiminta)suhteet
keskustelun ytimeen, jolloin erilaisten suhteiden (myönteinen) hallinta on keskeinen osa
liiketoiminnan luonnetta.
9130
9131
9132
9133
9134
9135
9136
9137
9138
9139
9140
9141
9142
9143
9144
9145
9146
9147
247 / 374
Tässä on jälleen kaksi vierekkäistä näkökulmaa. Toisaalta ihmiset ja ihmisyhteisöt voivat olla
erilaisissa (osin hierarkkisissa) määrämuotoisissa yhteyksissä toisiinsa. Toisaalta erilaiset
myönteiset suhteet ovat keskeinen osa yhteisöjen tehokasta toimintaa.
Mutta miksi erilaiset tietotekniikan kehittämishankkeet epäonnistuvat osittain tai kokonaan? Rivkin
(2000) on melko mielenkiintoinen pyöritys tehtävien päätösten määrästä suhteessa liiketoiminnan
strategiaan. Lyhyesti voi todeta, että joidenkin yritysten strategiat on kuvattu hyvin monessa
julkaisussa (sekä tieteelliset että kansantajuiset), mutta siltikin samaa strategiaa ei saada kopioitua
toiseen yhteyteen tehokkaasti. Rivkin (2000) esimerkkinä kiinnittää huomiota päätöksien määrään
ja päätöksien suhteiden luonteeseen. Lyhyesti voi todeta, että todellinen strateginen päätös hajautua
useisiin päätöksenteon portaisiin, jolloin strategian oikea toteuttaminen vaatii oikeita päätöksiä eri
puolilla jotain yksittäistä yhteisöä. Luonnollisesti pienemässä yhteisössä on vähemmän
päätöksenteon portaita, ja voidaan strategian toteutusta ohjata nopeammin.
Selvää on, että henkilöiden välillä on erilaisia suhteita, ja pienemmässä yhteisössä kaikki voivat
tuntea toisensa hyvin ja luottamuksellisesti. Lisäksi ilman mitään yhteisöjä huomioimatta voi todeta
yksittäisen henkilön olevan yhteyksissä hyvin erilaiseen joukkoon ihmisiä.
Ihmisen kokemalla suhteiden määrällä voi olla omat rajansa, koska ihmisen aivot pystyvät
ylläpitämään vain tietyn määrän suhteita jollain aikavälillä. Selvää on, että (vrt. Hill & Dunbar
2003; Nettle & Dunbar 1997) ihmiset voivat ylläpitää hyvin erilaisia suhteita mielessään jollain ajan
hetkellä, mutta ajan suhteen nämä yhteydet vahvistuvat ja heikkenevät. Mitään selvää rajaa ei ole,
mutta (esim. Dunbarin luku n. 150) jokin raja voi olla kerrallaan käytössä oleville suhteille.
[Jatkuu seuraavalla sivulla]
9148
9149
9150
9151
9152
9153
9154
9155
9156
9157
9158
9159
9160
9161
9162
9163
9164
9165
9166
9167
9168
9169
9170
9171
9172
9173
9174
248 / 374
Nykyaikaisiin yhteisöihin nähden voi todeta, että monet yhteisöt ovat (vrt. 150 verrattuna) ovat
suhteellisen suuria, jolloin ei ole mahdollista tuntea jokaista yhteisön edustajaa täysin
luottamuksellisesti.
Tämän vuoksi voi todeta, että jokin yksittäinen sopimus on siis ajettava johonkin yhteisöön
tehtävillä päätöksillä, ja nämä päätökset voivat olla toisiinsa nähden hyvin monimutkaisissa
suhteissa, jolloin tarvittava määrä päätöksiä voi yllättää eri osapuolet. Toisaalta tarvittava päätösten
määrä suojaa yhteisöä strategian kopioimisen vaikeutena. Toisaalta tarvittava päätösten määrä
vaikeuttaa strategian muutosta ja uuden strategian ajamista johonkin yhteisöön.
Edellä olevan perusteella voi todeta, että tietysti voidaan tehdä uusia määrämuotoisia kirjallisia
sopimuksia ja aina uusia määrämuotoisia sopimuksen muutoksia. Käytännössä kuitenkin
sopimusten ajaminen käytännöksi vaatii laajan määrän päätöksiä. Edellä olevan perusteella pitää
todeta, että pitää olla suhteellisen kevyt menetelmä, jolla hallinnoidaan tarvittavien päätösten
määrää ja laatua.
Riippuen eri sidostyhmien edustajien määrästä voi järjestelmän kehittämisessä olla kiinni satojakin
ihmisiä. Arkesteijn ym. (2004) kuvaa yhtä kokeilua satojen johtajien kanssa tehtäviin päätöksiin, ja
vuoden 2004 jälkeen on varmasti kehittyneempiäkin päätöksenteon apuvälineitä.
[Jatkuu seuraavalla sivulla]
9175
9176
9177
9178
9179
9180
9181
9182
9183
9184
9185
9186
9187
9188
9189
9190
9191
9192
9193
9194
9195
9196
9197
249 / 374
D
E
Edellä olevan perusteella voi todeta, että sopimusten, sopimusmuutosten ja päätösten hallintaan on
valittava joku päätöksenteon menetelmä aivan alussa mitä tahansa tietoteknisen järjestelmän
kehittämishanketta. Erilaiset päätöksenteon järjestelmät voivat mennä tukkoon, jos
kehittämishankkeeseen sovita selkeää menetelmää.
Edelleen voi todeta, että sähköiset menetelmät mahdollistavat viestinnän useammalle hierarkian
tasolle yhtä aikaa, jolloin joku ulkopuolista vaikutetta (D tässä tapauksessa) voivat useammat
henkilöt käsitellä yhtä aikaa, ja lopullinen vaste (E tässä tapauksessa) voidaan antaa useamman
henkilön yhteistyön tuloksena.
Lyhyesti voi todeta, että sopimuksen muutoksille ja niihin liittyville päätöksille on sovittava hyvät
menetelmät hyvin alkuvaiheessa tietoteknisen järjestelmän kehittämishanketta.
22. Eri sidosryhmien luettelointi ja kartoitus sekä käyttöliittymien määrän laskemista
Pääasiallisesti sidosryhminä on edellä pidetty toimittajaa ja tilaajaa; tosin omistus, sopimus ja
jäsenyys todettiin yhdeksi tekijäksi.
Aiemmin viitattu (esim. Gummesson 1994) suhteiden määrän ja laadun eroavuudet johtavat
pakostakin erilaisten sidosryhmien kartoitukseen jonkin tietoteknisen järjestelmän
kehittämishankkeessa. Eri sidosryhmien valtaisa määrä on (vrt. Ohio Department of Public Safety Information Technology Office 2012) on monesti kovaa todellisuutta, ja johonkin isoon (julkisen
sektorin) järjestelmään voi ajan kuluessa liittyä hyvin erilaisia sidosryhmiä. Lisäksi voi todeta, että
eri sidosryhmien tarvitsemat liittymät vaihtelevat määrältään ja laadultaan.
[jatkuu seuraavalla sivulla]
9198
9199
9200
9201
9202
9203
9204
9205
9206
9207
9208
9209
9210
9211
9212
9213
9214
9215
9216
9217
9218
9219
9220
9221
9222
9223
9224
250 / 374
1
Tämä johtaa keskusteluun tarvittavista liittymistä yhteen järjestelmään. Ohion (Ohio Department of
Public Safety 2012) esimerkin perusteella sidosryhmiä oli todella paljon, ja eri ryhmille oli erilaisia
(konekielisiä) liittymiä ja näyttöjä.
Tässä kohtaa voi kiinnittää huomioita seuraaviin lähteisiin.
Sinkkonen ym. (2006, liite A) on kuvaus hyvin korkeatasoisesta ja perusteellisesta
käytettävyystestauksen mahdollisuuksista, ja sellaisellakin käytettävyystestauksella on tietysti
paikkansa. Toisaalta Krug (2006) keskustelee keveämmistä käytettävyystestauksen menetelmistä.
Itse (2003) totean, että maailmanlaajuiseen (globaali) järjestelmään voisi ajaa useita paikallisia
(lokaali) käyttöliittymiä. Cooper (1999a, 1999b) edustaa ajatusta, että luodaan (ns.) persoonat (esim.
3-12), joille järjestelmää lähdetään kehittämään, ja persoonia pitäisi olla vain tarvittava määrä.
Itse olen tehnyt jakoa seuraaviin:
* suurkäyttäjä(t)
* peruskäyttäjä(t)
* satunnaiskäyttäjä(t)
* yksittäiskäyttäjä(t)
* kertakäyttäjä(t).
Omasta mielestä Cooperin (1999a, 1999b) ehdotus useammasta persoonasta voi olla lähellä
ajatustani useiden liittymien järjestelmää. Toisaalta Krug (2006) antaa aihetta pohtia kevyttä
testaamista, jolloin kevyttä käyttöliittymän testaamista voisi tehdä useammin kuin raskaan tason
käytettävyystestausta (vrt. Sinkkonen 2006, liite A).
Lyhyesti voi todeta, että keveitä menetelmiä voisi kehittää edelleen, jotta sekä keveillä että raskailla
menetelmillä olisi oma paikkansa liittyminen kehittämisessä ja testaamisessa. Jos saadaan laadittua
(uusia) keveitä menetelmiä käyttöliittymien testaamiselle, niin järjestelmiä kehittävät henkilöt
voivat tällöin suhtautua käytettävyystestaukseen myönteisemmin saatuaan nopeasti rakentavaa
palautetta ehdottamistaan käyttöliittymistä.
JOS järjestelmiä kehittävät henkilöt oppivat keveillä käytettävyystestauksen menetelmillä tekemään
hyvien käyttöliittymien ehdotuksia, niin tämä osaltaan mahdollistaisi useamman käyttöliittymän
kehittämisen samaan tarkoituksen.
Yksi iso ja/tai ainut käyttöliittymä (vrt. Ohio, Rannila ja Cooper) ei aivan joka tapauksessa
välttämättä toimi, jolloin useamman ”pienen” käyttöliittymän kehittely samaan aikaan voi olla
9225
9226
9227
9228
9229
9230
9231
9232
9233
9234
9235
9236
9237
9238
9239
9240
9241
9242
9243
9244
9245
9246
9247
9248
9249
9250
9251
9252
9253
9254
9255
9256
9257
9258
9259
9260
9261
9262
9263
9264
251 / 374
käytännön pakko. Tällöin pitää tarkasti valita oikeat paikat keveälle ja raskaalle
käytettävyystestaukselle.
Edellä olevan perusteella voi todeta, että (konekielisiä) liittymiä ja näyttöjä voi olla järjestelmän
luonteesta riippuen jopa kymmeniä, joten niiden kartoitus on yksi osa tietoteknisen järjestelmän
kehittämishanketta. Lyhyesti voi todeta, että sidosryhmien määrä ja laatu voi yllättää kaikki
osapuolet, joten oikeiden sidosryhmien kartoitus on syytä tehdä tarkasti. Kartoituksen tuloksena on
siis oikeasti tunnettu ja tunnustettu määrä (konekielisiä) liittymiä ja näyttöjä. Tässäkin kohtaa on
esitettävä kysymys, että kuka tekee kaikkien sidosryhmien kartoituksen ja sidosryhmien käyttämien
liittymien ja näyttöjen kuvauksen; Yhteisö itse vai ulkopuolinen asiantuntija hoitaa tämän
tehtäväkokonaisuuden?
23. Oma järjestelmä (Suomi) osana (esim. EU) muiden kanssa muodostamaa kokonaisuutta
FB
F3
FB
F4
F2
FB
F5
KJ
FB
F1
FD
9265
9266
9267
9268
9269
9270
9271
9272
9273
9274
9275
9276
9277
9278
FA
F6
FC
Edellä olevassa kuvassa on esitetty muutama erilainen järjestelmien järjestysmalli, joka vaihtelee
ääripäästä toiseen. Ääripäässä kaikki järjestelmät liittyvät toisiinsa ja toisessa ääripäässä on tasan
yksi keskusjärjestelmä, johon liittyvät kaikki mahdolliset järjestelmät. Tosiasiallisesti sekä julkisen
sektorin ja että yksityisen sektorin järjestelmillä on erilaisia liitoskohtia, ja näistä muodostuu
suhteellisen monimutkaisia ketjuja, joiden selventämistä tehdään vaihtelevalla menestyksellä. Yksi
hyvä esimerkki on yritysten tunnisteiden (esim. Y-tunnus Suomessa) julkiset ja yksityiset tunnisteet
(esim. Data Universal Numbering System, DUNS), joita välitetään eri järjestelmien välillä.
Edelleen voi todeta, että järjestelmät ovat hierarkkisia ja data järjestelmien välillä menee
useammassa eri muodossa, vaikkakin erilaisia datan formaatteja järjestelmien väliseen
yhteistoimintaan on kehitetty useita useammassa sukupolvessa.
Yksi huomioitava tekijä on vielä, että Suomi on valtiona liitoksissa esimerkiksi Euroopan Unionin
(EU) erilaisiin järjestelmiin. Kun kirjoitushetkellä EU:n jäsenvaltioita on 28, niin jäsenvaltiot ovat
täynnä eri-ikäisiä järjestelmiä useilla erilaisilla elinkaaren vaiheilla. Tällöin on monessa kohtaa
9279
9280
9281
9282
9283
9284
9285
9286
9287
9288
9289
9290
9291
9292
9293
9294
9295
252 / 374
selvää, että on vain yksi EU:n järjestelmä, johon jäsenvaltiot lähettävät dataa yhdessä muodossa.
Toisaalta osa jäsenvaltioista on osavaltioihin perustuvia maita, jolloin eri osavaltioilla on erilaisia
järjestelmiä. Tämän vuoksi on todettava, että monessa EU:n jäsenvaltiossa on oltava joku paikka,
johon liittyvät jäsenvaltion omat järjestelmät. Yleishuomiona on siis, että mahdolliset EU:n ja
kansainvälisten järjestelmien yhteistoiminta voi tulla vastaan eri järjestelmien kehityksessä.
1
MSS
9296
9297
9298
9299
9300
9301
2
MSS
MSS
MSS
MSS
MSS
MSS
MSS
EUCP
MSS
MSS
MSS
MSS
MSS
MSS
MSS
(MSS = Member State System)
(Jäsenvaltion oma järjestelmä)
MSS
(EUCP, European Union Contact Point)
(Euroopan Unionin yhteyspiste)
9302
9303
9304
3
MSS
MSS
MSCP
MSCP
MSS
MSS
MSS
MSS
EUCP
MSS
MSS
MSS
MSS
MSCP
MSCP
MSS
MSS
(MSCP = Member State Contact Point, (Jäsenvaltion oma yhteyspiste)
9305
9306
9307
253 / 374
9308
164: Omia käsityksiä liittyen käytettävyyteen (ja testaamiseen)
9309
Luento 18.3.2014: Yksilöllistä, puhuroi, suorita – Mitä käyttöliittymien termien taakse kätkeytyy?
Olin tällaisen luentotilaisuuden osanottajana, ja innostuin tekemään luennoijille pienen esityksen
käytettävyyteen liittyvistä mielipiteistäni.
9310
9311
9312
9313
9314
165.1: Oma esitys (18.3.2014)
9315
Kuvat ovat kehittyneet lausuntojen yhteydessä!
Sivulla
http://www.jukkarannila.fi/lausunnot.html
on kirjoitushetkellä viisikymmentä (50) eritasoista lausuntoa sekä englanniksi että suomeksi.
Tässä(kin) käytettävät kuvat ovat kehittyneet eri lausunnoissa.
Kaikille kuville ei löydy (ns.) tieteellistä lähdettä, joten ne ovat enemmän mielipiteitä, vaikkakin
hyvin eri tavoin perusteltuja mielipiteitä.
Yksi yleisesitys tietoteknisestä järjestelmästä (puhdas mielipide)
LISÄYS
(näyttö)
(liittymä)
HAKU
(näyttö)
(liittymä)
MUUTOS
(näyttö)
(liittymä)
OHJELMA
DATA (malli)
KÄYTTÖJÄRJESTELMÄ
dokumentti
tietokanta
9316
9317
9318
9319
9320
9321
9322
9323
9324
9325
9326
9327
9328
POISTO
(näyttö)
(liittymä)
PROSESSORI
(laitteistot)
Edellä olevassa kuvassa olen erotellut erilaisia pysyviä tekijöitä tietoteknisessä järjestelmässä,
vaikka kaikki tekniikat liittyen yleisesitykseen liittyen ovat jatkuvasti muutoksessa, mutta ne voi
asettaa edellä olevaan yleisesitykseen.
9329
9330
9331
9332
9333
9334
254 / 374
Peruskysymys: Mistä aloittaa käytettävyyden kehittäminen?
Lyhyesti sanoen on erilaisia lähestymistapoja:
1) Ensin tehdään käyttöliittymät ja järjestelmää kehitetään käyttöliittymien ehdoilla.
2) Ensin selvitetään erityisesti datan mallit, joita voi kutsua myös käsitemalleiksi.
Tässä kohtaa voi huomioida, että (Beynon-Davies 2007) on olemassa erilaisia tietojärjestelmiä,
jotka eivät perustu tietokoneiden käyttöön; esimerkkinä on Inka-imperiumin käyttämä
köysikirjoitusjärjestelmä. Tämän perusteella (Beynon-Davies 2007) voi tehdä jakoa seuraaville
tasoille:
Pragmatics ↔ Intentions
Semantics ↔ Meaning
Syntactics ↔ Form
Empirics ↔ Signals
Ylimmällä tasolla on sosiaalinen todellisuus ja alimmalla tasolla on fyysinen todellisuus. Dietz
(1999) tarjoaa vielä kolmitasoisen mallin.
per-forma
(olennainen)
essential
sosiaalinen toimija
(social actor)
Liiketoimintaprosessi
(Business
Process)
in-forma
informatiivinen
(informational)
rationaalinen
toimija
(rational actor)
Tietojärjestelmä
(Information
System)
forma
dokumentti
(documental)
muodollinen
toimija
(formal actor)
ICT-rakenne
(ICT
Infrastructure)
Kuten edellä mainittu, niin ICT-rakenne voi perustua esim. köysikirjoitukseen; nykyaikana tietysti
oletetaan ICT-rakenteen olevan (pelkästään?) tietokoneisiin perustuvia.
Itse olen pohtinut, että paperin ja kirjoituksen määrä on aikaa sitten menettänyt suhteensa asian
merkittävyyteen. Lisäksi sähköiset tiedostomuodot ovat tehneet kopioinnista aivan liian helppoa.
Nykyään ei ole mitään määrää tai mittaa kopioinnin suhteen, ja olemme siirtyneet
informaatiosaasteen puolelle. Lisäksi halpa paperi on tehnyt toimistoista pieniä painohalleja. Joskus
kultaisella 1960/1970-luvulla ennen meikäläisen syntymää jokainen paperi merkitsi jotain, koska
jokaisen tekstin tekeminen oli kohtuullisen työn takana kohtuullisen työteliäillä kirjoituskoneilla.
Kun mennään vielä kauemmaksi historiaa, niin savitaulut ja köysikirjoitus on ollut vielä
työteliäämpää, jolloin jokainen savitaulu ja jokainen köysikirjoitus on todella merkinnyt jotain.
Kovin paljon tuskin tuotettiin hylättäväksi.
May & Andersen (2001) johtaa meidät teolliseen automaatioon, josta seuraavassa on
yksinkertaistava taulukko.
9335
9336
9337
9338
9339
9340
9341
9342
9343
9344
9345
9346
9347
9348
9349
9350
9351
9352
9353
9354
9355
9356
9357
9358
9359
9360
9361
9362
9363
9364
9365
9366
9367
9368
9369
9370
9371
9372
255 / 374
Taulukko: erilaiset viestintävälineiden luokat (perustuen May & Andersen 2001)
AIKA (temporal)
M
E
D
I
A
Pysyvä
(Static)
Toistuva
(Repetitive)
Jaksottainen
(Sequential)
Ajassa muuttuva
(Dynamic)
(Kuva/teksti)
Graphic
Pysyvä
kuva/teksti
Toistuva
kuva/teksti
Jaksoittainen
kuva/teksti
Ajassa muuttuva
kuva/teksti
Ääni
(Acoustic)
(ei mahdollinen)
Toistuva
ääni
Jaksoittainen
ääni
Ajassa muuttuva
ääni
Pysyvä
Kosketus
Toistuva
kosketus
Jaksoittainen
kosketus
Ajassa muuttuva
kosketus
(ei mahdollinen)
Toistuva
liike
Jaksoittainen
liike
Ajassa muuttuva
liike
Käsin
kosketettavissa
(Haptic)
Liikkuva
(Kinetic)
Köysikirjoituksen ja savitaulut voi sijoittaa näin omaan luokkaansa, ja vastaavasti tietokoneisiin
perustuvat voi sijoittaa omiin viestintävälineiden luokkiin. Lyhyesti voi todeta, että oikeassa
todellisuudessa ihmiset ovat näiden erilaisten medialuokkien muodostamien kokonaisuuksien
joukossa/mukana. Lyhyesti voi todeta, että tietokoneisiin perustavat käyttöliittymät vain yksi osa
todellisuutta.
Oma huomio (Rannila 2003) / Globaalit tietojärjestelmät?
Kun []- järjestelmä on käytössä kymmenissä kulttuureissa, niin yksi pohdinnan
arvoinen aihe on tietojärjestelmään tehtävät kulttuurikohtaiset liittymät. Tällöin
tietojärjestelmän kehittämiselle tulee paljon erilaisia lisähaasteita, kun jo
lähtökohtaisesti on pystyttävä tekemään kymmeniä erilaisia liittymiä
tietojärjestelmään. (Rannila 2003, s 58)
9373
9374
9375
9376
9377
9378
9379
9380
9381
9382
9383
9384
9385
9386
9387
9388
9389
1
Eli yhteen [globaaliin?] järjestelmään pitäisi ehkä tehdä esim. maakohtaisia liittymiä. Hyvä
esimerkki lienee päivämäärämuotojen kanssa tapahtuvat väärinymmärrykset, jos liittymässä ei
selviä käytettävä päivämäärämuoto, vrt. suomalainen päivämäärämuoto muihin maihin nähden.
Lisäksi voi lisätä huomiona, että jokin yksittäinen järjestelmä voi hyödyntää useampaa
viestintävälineen luokkaa.
9390
9391
9392
9393
9394
9395
9396
9397
256 / 374
Kymmenien (?) liittymien kanssa vääntäminen?
Jotta ajatus useammista (kymmenistä?) mahdollisista liittymistä voisi tapahtua oikeasti, niin tämä
asettaa uusia vaatimuksia sekä käyttöliittymien kehittämiseen ja käyttöliittymien testaamiseen.
Vain yhden (ison) liittymän kanssa vääntäminen? / Ei ehkä kaikissa tapauksissa
Toisaalta voi todeta, että hyvin monessa tapauksessa väitetään yhden kunnollinen ja hyvin testatun
liittymän riittävän kaikille käyttäjäryhmille. Tällöin tämän yhden ja ainoan kunnollisen liittymän
testaamiseen voisi käyttää paljonkin voimavaroja.
Tämä ei kuitenkaan aina voi olla ratkaisu kaikissa mahdollisissa tapauksissa, ja joudumme
pohtimaan useamman käyttöliittymän luomista joissain yhteyksissä.
Esimerkki: Potilastietojärjestelmien ongelmat, erityisesti yhteenvetonäkymän puuttumisesta
Potilastietojärjestelmät (Arvola ym. 2012; Vänskä ym. 2010; Winblad ym. 2010) ovat hyvä
esimerkki tietojärjestelmän käytöstä seuranneesta hyvin laajasta tyytymättömyydestä. Yksi puute
järjestelmissä on ”kuumekurvan” eli yhteenvetonäkymänä puuttuminen, eli potilaan yleistilanteen
selvittelyyn menee paljon voimavaroja.
Itse (Rannila 2003) tulin samaan tulokseen, eli myyntihenkilö tarvitsisi nopeasti katsottavan
yleiskuvan asiakkaan kanssa käydystä aikaisemmista yhteyksistä. Käytetty myynnin järjestelmä ei
tällaista yleiskuvaa osannut tehdä, joten parempi järjestelmä oli pitää yksinkertaista A4-sivua
yksittäisestä asiakkaasta, jolloin yhteenveto oli sivun alussa ja tarkemmat tiedot vasta tämän
jälkeen.
A4-sivun yksinkertaisuudesta kohti monimutkaisempia liittymiä
Edellisen perusteella voisi esittää esimerkiksi seuraavan jaottelun käyttöasteen perusteella:
* suurkäyttäjä(t)
* peruskäyttäjä(t)
* satunnaiskäyttäjä(t)
* kertakäyttäjä(t).
Oma (Rannila 2003) lopputulos on, että suurkäyttäjät tarvitsisivat hyvin nopean yleisesityksen
(tyyliin A4), ja hyvin yksinkertaisen tiedon lisäämismahdollisuuden yleisesityksen jatkoksi; tämä
vastaa käsittääkseni lääkärien toivomaa ”kuumekurvaa”.
Useamman käyttöliittymän luokittelua?
Cooper (1999) on mielenkiintoinen esitys syistä tietotekniikan aiheuttamalle pahalle mielelle.
Cooper (1999) esittää vuorovaikutussuunnittelua, joka ei olisi (perinteistä?)
käyttöliittymäsuunnittelua. Cooper (1999) esittää ehkä suurimpana saavutuksena persoonien
luomista, jolloin johonkin järjestelmään liittyy erilaisia (käyttäjä)persoonia, joille rakennetaan
omanlaisensa käyttöliittymät.
Oman käsityksen mukaan Cooperin (1999) käyttäjäpersoonat voivat mahdollisesti olla tukemassa
ajatustani useammasta käyttöliittymästä samaan tietojärjestelmään. Lisäksi Cooperin (1999)
9398
9399
9400
9401
9402
9403
9404
9405
9406
9407
9408
9409
9410
9411
9412
9413
9414
9415
9416
9417
9418
9419
9420
9421
9422
9423
9424
9425
9426
9427
9428
9429
9430
9431
9432
9433
9434
9435
9436
9437
9438
9439
9440
9441
9442
9443
9444
9445
9446
9447
257 / 374
käyttäjäpersoonat voivat haluta vain osia käytettävästä datasta (kerrallaan), jolloin datan erilaisia
esitystapoja voi pohtia eri persoonien yhteydessä. Tällöin voisi laatia seuraavanlaisen taulukon.
Suurkäyttäjä
Peruskäyttäjä
Satunnaiskäyttäjä
Kertakäyttäjä
Pöytäkone
(kannettava)
A4
ei opasteita
A4 +
vähän opasteita
A4 +
muutama opaste
Hyvin laajat
opasteet
Mobiililaite
A4 (vastaava)
ei opasteita
A4 +
vähän opasteita
A4 +
muutama opaste
Hyvin laajat
opasteet
Tietysti tämä menee mielenkiintoisemmaksi, jos samoja liittymiä ajetaan esim. eri maihin, jolloin
eri luokkiin voidaan laittaa maakohtaisia lisäyksiä, esimerkiksi edellä mainitut sekavat
päivämäärämuodot voivat olla vaivana.
Esimerkiksi kaksikymmentä (24) eritasoista liittymää?
Jos edellä olevan jaon kahdeksaan (8) sovittaisi esimerkiksi kolmelle käyttäjäluokalle, niin tällöin
liittymiä olisi kaksikymmentäneljä (24). Mitä (esimerkiksi) kaksikymmentäneljä (24) liittymää
tarkoittaisi käyttöliittymien suunnittelulle ja testaukselle? Tässä herää kysymyksiä:
1) Kuka suunnittelisi kaikki käyttöliittymät?
2) Voiko kaikkia käyttöliittymiä testata tehokkaasti?
3) Onko mahdollista kehittää kaikki käyttöliittymät samaan järjestelmään?
4) Millaisia käytettävyyden testejä voidaan ajaa laajalle joukolla käyttöliittymiä?
Vastauksia useiden liittymien kehittämiseen / Rannilan väittämät
(1) Oma arvioni on, että suurkäyttäjiä kannattaisi kuunnelle ensimmäiseksi ja antaa heidän tehdä
itse joku käyttöliittymän malli suoraan A4-kokoiselle paperille. Oletusarvoni on, että he kehittävät
erittäin yksinkertaisen käyttöliittymän, koska heillä on oletettavasti hyvin vähäinen käsitys
erilaisista käyttöliittymän osasista, vaikka he käyttäisivätkin päivittäin tietokoneetta.
Perusväittämänä on, että suurkäyttäjät käyttävät jotain liittymää jopa kymmeniä kertoja päivässä,
vrt. Google-haun etusivu.
(2) Oma arvioni, että aivan ensimmäiseksi kannattaisi kehittää edellä mainitulla tavalla
suurkäyttäjien vaatimat hyvin yksinkertaiset (A4-tyyliin) liittymät. Koska ne olisivat edelleen hyvin
yksinkertaisia, niin niiden näiden liittymien kehittäminen (ohjelmointi ja testaus erityisesti) ei olisi
kohtuuton ponnistus tietoteknisen kehittämishankkeen alkuvaiheissa.
(3) Tämän jälkeen voidaan hyvin yksinkertaiset (A4-tyyliin) liittymät esitellä muille sidosryhmille,
joilla on erilaiset käyttötiheydet vaadittaville liittymille. Oma arvioni on, että he lisäävät aina ryhmä
kerrallaan (hyvin) pieniä parannuksia esitettyyn ensimmäisiin (A4-tyyliin) ehdotuksiin.
Esimerkkinä voi olla, että lääkäreillä ja sairaanhoitajilla voi olla tarvittaessa jonkin verran eroavat
käyttöliittymät, vaikka kumpikin käyttäjäryhmä olisi suurkäyttäjiä.
(4) Tämän jälkeen voidaan eri liittymiä testata erilaisilla testausmenetelmillä. Jos käyttöliittymiä on
esimerkiksi kaksikymmentäneljä (24) kappaletta, niin herää kysymys valittavien
testausmenetelmien tasosta ja laadusta. Oma esitykseni on käyttää erilaisia kevyitä
käytettävyystestaamisen menetelmiä useiden liittymien testaamiseen.
9448
9449
9450
9451
9452
9453
9454
9455
9456
9457
9458
9459
9460
9461
9462
9463
9464
9465
9466
9467
9468
9469
9470
9471
9472
9473
9474
9475
9476
9477
9478
9479
9480
9481
9482
9483
9484
9485
9486
9487
9488
9489
9490
258 / 374
Kevyet käyttöliittymien testaamisen menetelmät?
Krug (2006, 130-159) on mielestäni mielenkiintoinen esitys yhdestä tavasta kevyeen testaamiseen;
Krugin (2006) väittämä on tehdä useita pieniä testejä pitkin (www-sivun) kehittämishankkeita.
Tällöin raskaammat menetelmät olisivat vähemmällä käytöllä.
Raskaat käyttöliittymien testaamisen menetelmät?
Sinkkonen ym. (2006, liite A) kuvaa raskaamman tason käytettävyystestaamisen vaiheet sekä
erilaiset päätöksien mahdollisuudet aina kuhunkin käytettävyystestaamisen vaiheeseen. Lyhyesti
sanoen raskaamman tason käytettävyystestaamisen vaiheet vaativat kohtuullisesti erilaisia tehtävää.
Käyttöliittymien määrä suhteessa kevyisiin ja raskaisiin käytettävyystestaamisen menetelmiin
Ongelmaksi raskaammissa menetelmissä tulee tuotettavan asiakirja-aineiston määrä. Jos
järjestelmässä on esimerkiksi on kaksikymmentäneljä (24) kappaletta erilaista käyttöliittymää, niin
tässä kohtaa voi verrata kevyttä ja raskasta käyttöliittymätestaamista:
Kevyt (vrt. Krug):
testi 1 (3 henkilöä)
testi 2 (3 henkilöä)
yhteensä 24 x 6 testiä
Raskas (vrt. Sinkkonen ym.):
testi 1 (8 henkilöä)
yhteensä 24 x 8 testiä
Tämän jälkeen voi pohtia tuotettavan asiakirja-aineiston määrää kevyessä ja raskaassa
käytettävyystestaamisessa. Jos jokaisesta (esim. 24 kpl) liittymästä pitää tehdä asiakirjaa, niin
asiakirja-aineiston määrä kasvaa kovin suureksi. Tältä pohjalta herää kysymys keveiden
menetelmien kohdalla myös keveämmät menetelmät käytettävyyden ongelmien raportointiin.
Kuinka laajoja raportteja voi kirjoittaa esimerkiksi 24 testistä?
Lyhyesti voi todeta, raskaammalle ja keveämmälle käytettävyyden testaamisella pitää valita oikeat
paikat ja oikeat ajat.
Kerraten: 1) tarvitsemme lisää selvityksiä / tutkimuksia erityisistä keveistä menetelmistä
liittyen käytettävyyden suunnitteluun, käytettävyyden testaamiseen ja käytettävyyden
raportointiin.
Kerraten: 2) Eri käyttäjäryhmille pitää ajaa erilaisia liittymiä vähitellen kasvavalla
monimutkaisuudella – suurkäyttäjille A4-sivun tyyliin ja tästä vähitellen kohti
monimutkaisempia liittymiä vähitellen lisätä opasteita eri käyttäjäryhmille.
9491
9492
9493
9494
9495
9496
9497
9498
9499
9500
9501
9502
9503
9504
9505
9506
9507
9508
9509
9510
9511
9512
9513
9514
9515
9516
9517
9518
9519
9520
9521
9522
9523
9524
9525
9526
9527
9528
9529
9530
9531
9532
9533
9534
9535
164.2: Uudelleenarviointia
9536
Lähetin tosiaan edellä mainitun tekstin luennon pitäjille, muta kumpikaan ei vastannut mitään. No,
onneksi tuli taas selvennettyä omia ajatuksia.
9537
9538
9539
259 / 374
9540
165. Käytettävyyden perusteista (2003)
9541
Tosiaan siirryin vuonna 2001 Tampereelle suorittamaan puuttuvat osat tutkinnosta. Lisäksi kävin
muutamalla luennolla, jotka eivät olleet pakollisien kurssien luentoja. ”Käytettävyyden perusteet”
on yksi tällainen kurssi. Luennot olivat ns. massaluentoja, ja luentojen päälle piti tehdä
käytettävyystestaus käytettävyyslaboratoriossa.
Kurssin alussa kysyin luennoijalta, että löytyy kurssilta oikeaa aikuisopiskelijaa, ja kaikeksi onneksi
yksi aikuisopiskelija löytyi (HH), ja hän suostui tekemään minun kanssa käytettävyystestit.
Loppujen lopuksi tahkosimme kurssin luennot läpi ja teimme jonkinlaiset käytettävyystestaukset.
[Huomio: Olen siirtänyt joitain lukua LIITE 1 -teoksen ja Kirjoitelmia IV -teoksen välillä, ja
tämä luku on yksi siirretty luku – sopivasti edellisen luvun jatkoksi.]
9542
9543
9544
9545
9546
9547
9548
9549
9550
9551
9552
9553
9554
165.1: Yleistä raporteista
9555
Käytettävyystestauksessa eriteltiin ajan suhteen ongelmia, ja tästä sai sitten ajettua taulukon. Itse
tekemäni loki on n. 8 A4-sivua vaakatasossa.
9556
9557
9558
9559
AIKA
Tapahtuma
Ongelman nimi
lyhyt kuvaus ongelmasta
0:00 / ALKU
38:26 / LOPPU
Mitä mieltä pitäisi olla tällaisesta taulukosta? Siis n. 38 minuuttia on väännettynä 8 sivun
raportiksi? Näin jälkikäteen voi todeta, että tietysti on erittäin työlästä tehdä videon perusteella
tarkka taulukko ajasta, tapahtumista ja havaituista ongelmista.
9560
9561
9562
9563
9564
165.2: Pilottiraportin sisällöstä
9565
Pilottiraportti on sisällöltään seuraava, luvut ja vielä liitteet.
1. Testaussuunnitelman kehittely
1.1. Testitehtävät pilottitestiin
1.2. Testitehtävien yhteys käyttäjäprofiileihin ja asiantuntija-arvioinnissa löydettyihin
ongelmiin
1.3. Olennaisimmat tehtävät
2. Pilottitestin läpivienti
2.1. Koehenkilö
2.2. Pilottitesti
Käytettävyystestin (pilotin) kulku:
9566
9567
9568
9569
9570
9571
9572
9573
9574
9575
9576
9577
260 / 374
Esittely
Yleistä testistä
Esitietolomake
Testaus
Tyytyväisyyslomakkeen täyttö
Loppukeskustelu
3. Havaitut ongelmat
3.1. Pilottitestaajan havaitsemat käytettävyysongelmat
3.2. Testin järjestäjien havaitsemat ongelmat pilottitestissä
4. Ajatuksia esitieto- ja tyytyväisyyskyselylomakkeista
LIITTEET
1. korjatut testitehtävät
2. HH:n laatima käyttäjäprofiili
3. Jukka Rannilan laatima käyttäjäprofiili
4. pilottitestin perusteella laadittu asiantuntija-arvio
5. HH:n laatima asiantuntija-arvio
6. Jukka Rannilan laatima asiantuntija-arvio
7. täytetty tyytyväisyyslomake
8. täytetty esitietolomake
Kuten näkyy, niin myös pilottiraporttiin liittyy kaikenlaista pohdintaa. Pilottiraportin perusteella
pitäisi sitten kehitellä varsinaista käytettävyystestauksen läpivientiä. Eli pilottiraportista olisi
luonnollisesti varsinaisen käytettävyystestauksen parempi läpivienti.
165.3: Testiraportin sisällöstä
Testiraportti on sisällöltään seuraava, luvut ja vielä liitteet.
1. Testauksen suunnittelu
1.1. Pilottipalaverissa saatu palaute ja siitä seuranneet mahdolliset muutokset
testeissä
1.2. Lopulliset testitehtävät ja niiden kattavuus
1.3. Testin koehenkilöt ja heidän vastaavuutensa käyttäjäprofiileihin ja kohderyhmiin
sekä testitehtävien soveltuvuus heille:
* Koehenkilö 1
* Koehenkilö 2
2. Testauksen kulku
2.1 Testattavan kokonaisuuden esitiedot käyttäjälle ja testiympäristön alkutilanne
2.2 Yhteenvetotaulukko testin kulusta molemmilla koehenkilöillä
2.3 Testin aikana ilmenneet ongelmat
3. Testeissä havaitut käytettävyysongelmat
4. Yhteenveto testeistä
5. Loppusanat
LIITTEET
* Käytettävyystestin testilogit
* Videonauhat
* Testitehtävät
9578
9579
9580
9581
9582
9583
9584
9585
9586
9587
9588
9589
9590
9591
9592
9593
9594
9595
9596
9597
9598
9599
9600
9601
9602
9603
9604
9605
9606
9607
9608
9609
9610
9611
9612
9613
9614
9615
9616
9617
9618
9619
9620
9621
9622
9623
9624
9625
9626
261 / 374
* Esitietolomakkeet
* Videointiluvat
* Käyttäjätyytyväisyyslomakkeet
165.4: Yhteenvetoa
9631
Tässä kohtaa voisi laskea yhteen mahdollisuuksia pilottiraportin ja varsinaisen testiraportin
laajuudesta.
Pilottiraportti: 18 otsikko ja 8 liitettä
Testiraportti: 11 otsikkoa ja 6 liitettä.
Mahdollisesti varsinaisen käytettävyystestauksen olisikin suorittanut 5-8 henkilöä, jolloin olisi ollut
mahdollista tehdä tekstiä. Tästä voisi johtaa seuraavia lukuja.
1 testihenkilö
2 testihenkilöä
3 testihenkilöä
4 testihenkilöä
5 testihenkilöä
6 testihenkilöä
7 testihenkilöä
8 testihenkilöä
x (11 + 6)
x (11 + 6)
x (11 + 6)
x (11 + 6)
x (11 + 6)
x (11 + 6)
x (11 + 6)
x (11 + 6)
17 otsikkoa
34 otsikkoa
51 otsikkoa
68 otsikkoa
85 otsikkoa
102 otsikkoa
119 otsikkoa
138 otsikkoa
Sitten voisi pohtia, että paljonko otsikkojen alla voisi olla tekstiä, esim. ¼, ½ sivua vai 1 sivu
otsikkoa kohden. Tässä kohtaa voi todeta, että tietystikin valittu raportoinnin taso vaikuttaa hyvin
paljon: osa väestä osaa kirjoittaa tarkempaa tekstiä ja toiset tekisivät suhteellisen rajatun raportin.
165.5: Raskas käytettävyystestaus?
Perustuen kyseisen kurssin oppeihin (Käytettävyyden perusteet) olen kutsunut erillisessä
käytettävyyslaboratoriossa ja tehtyä käytettävyysraporttia ”Raskaaksi käytettävyystestaukseksi”.
Raskas käytettävyystestaus voisi siis tarkoittaa 5-8 henkilön käytettävyystestausta huolellisella
raportilla höystettynä.
Tähän kohtaan voi vielä ottaa (Sinkkonen ym. 2006, Liite A) käytettävyyden testaamisen ehdotettua
lähestymistapaa:
1.
testin valmistelu ja testin suunnittelu
2.
testin suorittaminen
3.
testin analysointi ja raportin kirjoittaminen.
Tämän jälkeen on seuraavaa (Sinkkonen ym. 2006, Liite A) kuvausta aiheesta.
1.
2.
9627
9628
9629
9630
Testin valmistelelu ja testisuunnitelma
*12 alakohtaa pohdittavaksi
Testin tavoitteiden määrittely
* 13 alakohtaa pohdittavaksi
9632
9633
9634
9635
9636
9637
9638
9639
9640
9641
9642
9643
9644
9645
9646
9647
9648
9649
9650
9651
9652
9653
9654
9655
9656
9657
9658
9659
9660
9661
9662
9663
9664
9665
9666
9667
9668
9669
9670
9671
9672
9673
262 / 374
3.
4.
5.
6.
7.
8.
9.
10.
11.
12.
13.
14.
Käytettävyyden vaatimusten määrittely
Päätös testihenkilöiden määrästä
Testihenkilöiden valinta
* eri alakohtia pohdittavaksi
Testitehtävien kirjoittaminen
Testimenetelmän valinta
* kahdeksan erilaista menetelmää mainittu
Sallitaanko käyttöohjeiden luku testihenkilöille
Pilottitesti
* eri aiheita pohdittavaksi
(Varsinainen testi varmaan tässä vaiheessa)
Tulosten analysointi
Virheiden vakavuuden arviointi
Testiraportti
Paljonko aikaa pitäisi käyttää?
* kymmenen alakohtaa pohdittavaksi.
Sinkkonen ym. (2006, Liite A) vielä seuraavaa: Käytettävyystestausta voi tehdä esimerkiksi
kahdesta päivästä kahteen kuukauteen riippuen testimenetelmästä ja tavoitteista
Jaa-A. Kahdesta päivästä kahteen kuukauteen? Varmaankin voisi todeta, että kahden kuukauden
kestävät käytettävyystestaukset ovat jo varmaan raskasta käytettävyystestausta.
Oma arvio on, että opiskelijat käytettävyyden peruskursseilla oppivat ”Raskaan
käytettävyystestauksen” eri vaiheissa opintojaan.
165.6: Kevyt käytettävyystestaus?
Näin on edellä siis esitelty ”Raskasta käytettävyystestausta”.
Mutta mikä tulee ongelmaksi? Ongelma liittyy luonnollisesti tietoteknisen kehittämishankkeiden
aikatauluihin ja käytettävän rahan määrään.
Tietysti voi perustella, että esimerkiksi miljoonille käyttäjille suunnattujen tietoteknisten
järjestelmien kehittämisessä pitäisi tehdä vakavaa käytettävyystestausta, eli näissä hankkeissa pitäisi
olla ”Raskaalle käytettävyystestaukselle” oma osuutensa.
Tähän liittyen vastaan on tullut seuraavat: Krug (2006); Cooper (1999a, 1999b).
Krug (2006) kirjoittaa uuden ajan käytettävyystestauksesta, jolloin uudenlaisia
käytettävyystestauksia voisi tehdä usein ja kevyesti. Tällöin voisi olla esimerkiksi 3-4 kevyttä
testausta kolmella henkilöllä, eli 9-12 testikertaa. Lisäksi Krug (2006) kannatta melko
vapaamuotoista testien arviointia, eli lounastunnilla voidaan sopia kaikki oleellinen aamupäivällä
tehtyjen kevyiden testien jälkeen.
Cooper (1999a, 1999b) kirjoittaa vuorovaikutussuunnittelusta, joka taas tulee hyvissä ajoin ennen
käyttöliittymäsuunnittelua. Yksi innovaatio on kehittää persoonat, joiden esittelyn ja määrittelyn
ympärille voidaan oikealla hetkellä rakentaa myös käyttöliittymät, joiden suunnittelu ei tapahdu siis
heti.
9674
9675
9676
9677
9678
9679
9680
9681
9682
9683
9684
9685
9686
9687
9688
9689
9690
9691
9692
9693
9694
9695
9696
9697
9698
9699
9700
9701
9702
9703
9704
9705
9706
9707
9708
9709
9710
9711
9712
9713
9714
9715
9716
9717
9718
9719
9720
9721
9722
263 / 374
9723
165.7: Erilaisia ongelmia?
Muutama vastaan tullut ajatus tietoteknisen järjestelmän kehittämisestä: (1) käyttöliittymä ohjaa
koko ajan kehitystä, (2) ensin on määriteltävä käsitteet, (3) ensin on määriteltävä prosessit tarkasti.
Jokaisessa lähestymistavassa on omat ongelmansa:
* käyttöliittymiä voidaan tarvita useampiakin
* kohdealueen käsitteiden kanssa pitää olla tarkkana
* prosessit pitää kuitenkin tehdä hierarkkisesti järjestetyllä tietokoneohjelmalla.
Omassa (Rannila 2003) työssä totesin, että mahdollisesti jossain järjestelmässä pitää tehdä
kulttuuri/maakohtaisia liittymiä. Tällöin jossain järjestelmässä voisi olla esimerkiksi 10-20
liittymää. Lisäksi olen todennut moneen kertaan, että käyttöliittymää pitäisi ajaa erilaisille
käyttäjäryhmille.
Yksi hyvä esimerkki voisi olla, että järjestelmän liittymät (10-20) hoitaisivat päivämäärät eri
liittymiin ns. kotoistettuna, jolloin päivämäärät olisivat ”oikein” jokaisessa liittymässä, eli siis esim.
seuraavat päivämäärän (28. heinäkuuta 2014) ilmoittamisen tavat olisivat järjestelmässä:
28.7.2014
7.28.2014
28/7/2014
2014/28/7
2014-7-28
2014-07-28
Jos ajattelisi, että ryhmien (esim. 6-10) liittymiä olisi oma määränsä, ja tämän jälkeen vielä
maakohtaista (esim. 10) virittelyä, niin liittymiä voisi olla esim. 36-60. Tämän jälkeen voisi laskea,
että paljonko 36-60 liittymään voisi käyttää oikeaa rahaa, jos ”Raskas käytettävyystestaus” maksaisi
esimerkiksi 5000 - 10000 euroa liittymää kohden.
Eli liittymien määrän lisääntyessä ”Raskas käytettävyystestaus” kohtaa jonkinlaisen kipurajan
riippuen kehittämistyön budjetista, jonka jälkeen on enää käytössä ”Kevyt käytettävyystestaus ”.
165.8: Kohti modulaarisia liittymiä?
Itse olen päätynyt seuraavaan päättelyketjuun:
suurkäyttäjät → peruskäyttäjät → satunnaiskäyttäjät → kertakäyttäjät.
Oma esitykseni on, että suurkäyttäjät tarvitsevat puhtaan A4-sivun tapaisia liittymiä, jossa vain
kaikkein välttämättömin haku-, lisäys-, poisto- tai muutostoiminta. Tämän jälkeen perus- ja
satunnaiskäyttäjät käyttävät vähän toisenlaista liittymää, ja kertakäyttäjille on hyvin opastava
liittymä.
9724
9725
9726
9727
9728
9729
9730
9731
9732
9733
9734
9735
9736
9737
9738
9739
9740
9741
9742
9743
9744
9745
9746
9747
9748
9749
9750
9751
9752
9753
9754
9755
9756
9757
9758
9759
9760
9761
9762
9763
9764
9765
9766
9767
9768
9769
264 / 374
Omasta mielestäni ongelma on siinä, että paljon aikaa ja vaivaa kohdistetaan kertakäyttäjien
liittymiin, jolloin oletetaan muidenkin käyttäjien olevan tyytyväisiä käyttöliittymiin. Tosiasiassa
siirtymät kertakäyttäjistä kohti suurkäyttäjäksi pitäisi olla käyttäjän valinnassa, jolloin hän voi
vähitellen käyttökokemuksen lisääntyessä siirtyä liittymästä toiseen.
Loppujen lopuksi olen pohtinut modulaarisia käyttöliittymiä. Eli käyttöliittymän monimutkaisuuden
lisääntyessä voidaan lisätä erilaisia moduuleja. Tällöin käyttäjä(ryhmät)t voisivat itse ehdottaa
erilaisia moduuleja omaan (ryhmän) käyttöliittymäänsä.
Kerraten: Jos järjestelmät tehdään kertakäyttäjän ehdolla, niin käyttöliittymistä tulee todella
raskaita, ja suurkäyttäjät erityisesti valittavat tehtävien valintojen suurta määrää.
Tässä voi palauttaa mieleen seuraavat: Vänskä ym. (2010); Winblad (2010); Arvola ym. (2012).
”Kuumekurva” mainitaan muutaman kerran. Omasta mielestäni ”Kuumekurva” voisi olla puhtaan
A4-sivun mukainen liittymä, jossa olisi vain jotain hyvin pientä valintaa ”Kuumekurvan” lisäksi.
Lääkärijärjestelmän mukainen ”Kuumekurva” olisi asiakastietojen hallinnan järjestelmässä
asiakassuhteen kehittymisen mukaisesti uudemmat merkinnät ensin ennen vanhempia merkintöjä,
jolloin myyntihenkilö voi nopeasti vilkaista asiakassuhteen kehittymisen. Nopean vilkaisun jälkeen
voisi olla kaikenlaista lisätietoa mm. sähköposteista, esitteistä ja www-sivuilta lisättynä.
Jatkoa ajatellen pitäisi selvittää esimerkin vuoksi eri myynninseurannan (avointa) järjestelmää
lääkärijärjestelmän tavoin. Olisiko sielläkin puutteena erilaiset yleissilmäykset aiheeseen liittyen?
Olen kokeillut kotisivujeni palvelimella paria myynninseurannan avoimen lähdekoodin
järjestelmää, ja niistä voisi tehdä vertailua.
Omassa myyntityössä oli alkuvaiheessa hyvin sekava joukko erilaisia asiakirjoja. Lisäksi voi todeta,
että varsinaiset myyntiraportit tuli kirjoitettua eri tavoin. Kävin (30.7.2014 tilanne) läpi joukon
erilaisia myyntiraportteja, ja koostin lopuksi seuraavalle sivulle A4-tyyppisen myyntiraportin.
Mainitun A4-tyyppisen myyntiraportin pohjalta voisi lähteä kehittämään yksinkertaista
käyttöliittymää suurkäyttäjälle.
”Kuumekurva” oli puuttuvaksi raportoitu ominaisuus potilastietojärjestelmissä. Oheisessa
myyntiraportin mallissa on ajatuksena, että asiakassuhteen kehittymisen voi vilkaista heti raportin
alussa alkaen uudemmasta yhteydestä päätyen vanhempaan yhteyteen. Yleissilmäilyn jälkeen voisi
olla talletut sähköpostiviestit. Lopuksi voi olla erilaista yleistä tietoa asiakkaasta. Jos asiakkaita on
yli 500 (esim.), niin pikainen vilkaisu raportin loppuun voi palauttaa mieleen asiakkaan toiminnan
perustiedot.
[jatkuu seuraavalla sivulla]
9770
9771
9772
9773
9774
9775
9776
9777
9778
9779
9780
9781
9782
9783
9784
9785
9786
9787
9788
9789
9790
9791
9792
9793
9794
9795
9796
9797
9798
9799
9800
9801
9802
9803
9804
9805
9806
9807
9808
9809
9810
265 / 374
9811
165.9: Myyntiraportin malli – A4-sivuna yksinkertainen liittymä
Yrityksen nimi – ylätunnisteessa
Päivämäärä, Yhteyshenkilö
- merkintä heti yhteydenottojen jälkeen
- viimeisin yhteydenotto päällimmäiseksi
- kuka soitti (myyntikoordinaattori)
- kuka/ketkä kävivät?
- mistä keskusteltiin?
- mitä sovittiin?
- muuta oleellista
- merkintä sähköpostista
- jatkotoimenpiteet selvästi !!!
Päivämäärä, Yhteyshenkilö
- vanhempi yhteys uudemman jälkeen
- näin näkee helposti asiakassuhteen kehittymisen muutamassa sekunnissa
- esim. yhteyshenkilön vaihdokset saadaan näin haltuun
- esim. yhtiön sisäiset muutokset on hyvä kirjata
- esim. yhtiöiden nimien muutokset tulee tässä samalla huomioitua
- vrt. ”kuumekurva”, jota lääkärit eivät saa järjestelmistä
Päivämäärä, Yhteyshenkilö
- jne. jne. entisiä / vanhempia yhteyksiä
- jne. jne. entisiä / vanhempia yhteyksiä
- vanhempi yhteys uudemman jälkeen
Yhteystiedot:
- tästä löytyy paremmin kuin käyntikorttien joukosta
- yhteyshenkilön yhteystiedot, - puhelin / sähköposti
(käyntiosoite) / postiosoite, www-sivut
Lähetetyt sähköpostiviestit – tarpeen mukaan
* päivämäärä, vastaanottaja, lähettäjä talteen
* Miksi? Koska: sähköposteja ei ole aikaa kaivaa muiden viestien joukosta
* Sähköposteissa voi olla yksityiskohtaisempaa keskustelua.
* sähköposteissa voi olla myös sopimuksiin liittyviä yksityiskohtia
* myös maininta lähetetystä liitetiedostosta
* HUOM: sähköpostin järjestelmiä voidaan aina vaihtaa, jolloin tietojen siirto uuden ja
vanhan sähköpostin järjestelmien välillä voi olla mahdotonta
* tämän vuoksi on parempi, että sähköpostiviestit otetaan tähän osaksi.
Tietoja www-sivuilta, tietoja esitteistä, muuta oleellista taustatietoa
Itselläni tämä oli tärkeä, koska asiakkaista oli tosiaan >500, joten piti aina nopeasti tarkistaa, että
mitä yksittäinen yritys oikein tekee. www-sivuja voidaan aina muuttaa välillä.
9812
9813
9814
9815
9816
9817
9818
9819
9820
9821
9822
9823
9824
9825
9826
9827
9828
9829
9830
9831
9832
9833
9834
9835
9836
9837
9838
9839
9840
9841
9842
9843
9844
9845
9846
9847
9848
9849
9850
9851
9852
9853
9854
9855
9856
9857
9858
9859
266 / 374
9860
166. Vuoden 2014 aloitteet liittyen sähköiseen äänestykseen
9861
Aikaisemmassa teoksessa (Rannila 2014a, luku SL 54) tämä luku on julkaistu sähköisessä
muodossa. Tähän teokseen olen kopioinut tekstin, ja korjannut tähän lukuun muutaman
kirjoitusvirheen.
9862
9863
9864
9865
9866
166.1. Johdanto
9867
Vuoden 2010 puoluekokouksessa oli laajahko aloite otsikolla ”Internet-äänestyksen hankkeesta
luopuminen”. Vaikuttaa siltä, että aloite oli tekstimäärältään pitkä, ja kyseisen
puoluekokousaloitteen vastausesityksen laatiminen oli varmaan haasteellista/ongelmallista.
Yritetään näin vuonna 2014 muutamalla pienemmällä aloitteella, jolloin laajaan yksittäiseen
puoluekokousaloitteen vastausesityksen laatiminen ei ole liian suuri tehtävä kerralla.
Huomioita aloitteeseen annettavalle vastaukselle
Huomio: Tämä aloite EI enää käsittele sähköistä äänestyskonetta
Heti alkuun on huomioitava, että tämä aloite EI käsittele sähköistä äänestyskonetta, jota kokeiltiin
vuoden 2008 kunnallisvaaleissa (Karkkilassa, Kauniaisissa ja Vihdissä). Oikeusministeriön
muistiossa (8.10.2010) todetaan, että sähköisen äänestyksen kokeilua ei ole syytä jatkaa pilotoidulla
järjestelmällä – eli sähköisellä äänestyskoneella.
Huomio: Aloitteen lukeminen ei vaadi insinööritason osaamista
Heti alkuun on todettava, että aloitteessa mennään läpi tietotekniikkaa koskevia ilmiöitä. Aloitteen
kirjoittaja itse ei ole (ohjelmistotekniikan) insinööri, ja olenkin pyrkinyt pitämään aloitteen melko
yleisellä tasolla.
Aloitteen luku ei vaadi insinööritason osaamista, mutta siitä ei tietysti ole haittaakaan.
Taustaa / Oikeusministeriön asettamispäätös / Tunnus: OM 3/021/2013
Oikeusministeriö on asettanut 15. marraskuuta 2013 nettiäänestystä valmistelevan työryhmän, jonka
toimikausi alkaa 15.11.2013 ja päättyy 30.1.2015. Kyseisen työryhmän loppuraportti sekä laajassa
kuulemismenettelyssä ehdotuksesta pyydettävät lausunnot tulee luovuttaa hallinnon ja
aluekehityksen ministerityöryhmälle viimeistään 30.1.2015. Eli vuoden 2014 puoluekokouksessa
ehditään hyvin linjaamaan puolueen kanta ns. nettiäänestykseen.
166.2. Aloite 1 (2014): Äänestyksen salaisuus äänestystapahtumassa on
turvattava myös sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) järjestelmissä
9868
9869
9870
9871
9872
9873
9874
9875
9876
9877
9878
9879
9880
9881
9882
9883
9884
9885
9886
9887
9888
9889
9890
9891
9892
9893
9894
9895
9896
9897
9898
9899
9900
9901
9902
9903
9904
267 / 374
Perinteissä äänestyksessä äänestyssalaisuus on turvattu hyvin, koska jokainen kansalainen äänestää
äänestyskopissa ilman ulkopuolista painostusta.
15. marraskuuta 2013 asetetun työryhmän asettamispäätöksessä nettiäänestys määritellään
seuraavasti: äänestäminen tietoverkon välityksellä valvomattomissa olosuhteissa.
Edellä mainitusta valvonnan puutteesta voi aiheutua oikeasti erilaisia ikäviä ilmiöitä, eli
painostamista äänestää jollain tietyllä tavalla. Sähköisessä äänestyksessä (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) tätä äänestyssalaisuutta ei voi turvata, koska erilaisten tietokoneiden käyttö ei olisi
valvotussa tilassa.
Edellä olevien ongelmien vuoksi ehdotetaan seuraavaa aloitetta:
1) Puolueen mielestä äänestyksen salaisuus on turvattava kaikissa olosuhteissa
2) Sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) voi aiheuttaa erilaista
painostusta, koska äänestys tapahtuisi valvomattomissa olosuhteissa.
3) Puolue ei edistä sellaisia sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) järjestelmiä, jotka tosiasiallisesti asettavat äänestyksen salaisuuden
kyseenalaiseksi.
166.3. Aloite 2 (2014): Sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) ei ole peruspalvelu.
Jostain syystä eri suuntiin on levinnyt käsitys, että sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) olisi jonkinlainen peruspalvelu. Jos otamme peruspalvelun määrityksessä
huomioon, että peruspalvelu on käynnissä vuoden jokaisena (tai lähes jokaisena) päivänä, niin
sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) ei ole tällöin peruspalvelu.
Jos/Kun lähtökohdaksi otetaan, että tietoteknisen peruspalvelun pitäisi toimia koko ajan (24/7/365
-ajatus), eli vuoden jokaisena päivänä jokaisena tuntina myös viikonloppuisin), niin internet- ja/tai
mobiiliäänestys eivät täytä tätä vaatimusta, koska internet- ja /tai mobiiliäänestyksen
tietojärjestelmät olisivat käytössä vain ajoittain lyhyen aikaa.
Näin ollen puoluekokoukselle esitetään seuraavat päätösehdotukset:
1) Internet- ja/tai mobiiliäänestys eivät ole kansalaisille tarjottavia tietoteknisiä
peruspalveluita.
2) Puolue ei edistä internet- ja/tai mobiiliäänestystä kansalaisille tarjottavana
tietoteknisenä peruspalveluna.
Edellä olevan perusteella voi kysyä hyvinkin epäilevästi, että miksi lähteä kehittämään internetja/tai mobiiliäänestyksen sähköistä järjestelmää, koska nykyisten käytössä olevien tietoteknisten
peruspalveluiden kehittäminen ja ylläpito vie todella paljon verovaroja. Internet- ja/tai
mobiiliäänestykseen käytettävät verovarat kannattaisi pikemminkin kohdistaa nykyisten käytössä
olevien tietoteknisten peruspalveluiden kehittämiseen ja ylläpitoon
9905
9906
9907
9908
9909
9910
9911
9912
9913
9914
9915
9916
9917
9918
9919
9920
9921
9922
9923
9924
9925
9926
9927
9928
9929
9930
9931
9932
9933
9934
9935
9936
9937
9938
9939
9940
9941
9942
9943
9944
9945
9946
9947
9948
9949
9950
9951
268 / 374
166.4. Aloite 3 (2014): Teknisten asiantuntijoiden mahdollisuudet
tutustua sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) järjestelmään
On mahdollista, että asetettu työryhmä suosittelee sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) järjestelmän kehittämistä ja käyttöönottoa aikaisintaan vuoden 2018
presidentinvaalissa. Vaaleihin kehitettävä järjestelmä vaatii kuitenkin laajaa teknistä osaamista ja
erilaisten virheiden poistaminen järjestelmästä vaatii laajoja tarkastuksia.
Tämän vuoksi esitetään seuraavia aloitteita:
1) Puolue vaatii sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
teknisten yksityiskohtien huolellista selvittämistä.
2) Puolue vaatii, että erilaisten teknisten asiantuntijoiden on voitava tarkastaa
järjestelmän sisäistä ja ulkoista toimintaa.
3) Puolue vaatii, että tarkastusta tekevät tekniset asiantuntijat ovat järjestelmää
kehittävän yhteisön ulkopuolisia henkilöitä.
4) Puolue vaatii, että kaikilla teknisistä yksityiskohdista kiinnostuneilla yhteisöillä ja
henkilöillä on oltava julkinen lausuntomahdollisuus teknisiin yksityiskohtiin liittyen.
Tätä voi verrata Ylioppilastutkintolautakunnan esittämään (osittain) sähköisesti tehtävään
ylioppilaskokeeseen (vähitellen alkaen vuodesta 2016). Ylioppilastutkintolautakunta on tämän
perusteella valitsemassa järjestelmän kehittämiseen ja tietoturva-asioihin eri toimittajat. Tämän
lisäksi kaikilla kiinnostuneilla tahoilla on ollut mahdollisuus perehtyä sähköisen järjestelmän
ensimmäisiin kokeiluversioihin. Yksi ongelma tietysti oli, että kiinnostuneet tahot maksoivat omaa
rahaa ja omaa aikaa tietoturvaselvitykseen.
Ylioppilastutkintolautakunnan esimerkin perusteella voi todeta, että edellä olevat aloitteet
perustuvat oikeaan ja elävään esimerkkiin.
On aivan selvää, että muut puolueet voivat lähteä ajamaan sähköistä äänestystä (internet-äänestys
ja/tai mobiiliäänestys) lainsäädäntöhankkeena huomioimatta teknisten yksityiskohtien ongelmia ja
mahdollisuuksia. Puolueen on huolehdittava, että teknisten yksityiskohtien ongelmat ja
mahdollisuudet käydään läpi huolellisesti.
166.5. Aloite 4 (2014): Valtion omistus järjestelmälle takaa
mahdollisuudet sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) järjestelmän parhaalle kehitystyölle
Hylätyn sähköisen äänestyskoneen kohdalla voi todeta, että sähköisen äänestyskoneen kehittämistä
johtanut yhtiö käytti hyväkseen alihankkijan omistamaa järjestelmää. Lisäksi on erilaisia
esimerkkejä eri maiden sähköisen äänestyksen järjestelmien omistussuhteiden muutoksista.
Esimerkiksi alkuperäinen toimittaja voi luopua sähköisen äänestyksen järjestelmän kehittämisestä,
jolloin kyseinen liiketoiminta voi siirtyä täysin uudelle yhtiölle.
Tämän vuoksi esitetään seuraavaa aloitetta:
9952
9953
9954
9955
9956
9957
9958
9959
9960
9961
9962
9963
9964
9965
9966
9967
9968
9969
9970
9971
9972
9973
9974
9975
9976
9977
9978
9979
9980
9981
9982
9983
9984
9985
9986
9987
9988
9989
9990
9991
9992
9993
9994
9995
9996
9997
9998
269 / 374
1) Puolue vaatii mahdollisen sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) järjestelmän osien omistusta Suomen valtion omistukseen.
166.6. Aloite 5 (2014): Erilaiset avoimet tekniikat mahdollistavat
järjestelmän mahdollisimman laajan riippumattomuuden erilaisista
tietotekniikan toimittajista
On mahdollista, että mahdollista sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmää kehitetään avoimiin tekniikoihin perustuen, jolloin erilaisia omistusongelmia on
vähemmän.
Suljettujen osien kannalta olisi parasta Suomen valtion laaja omistus mahdollisimman moneen
osaan mahdollisesta sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmästä,
jolloin omistuksen ongelmia olisi vähemmän.
Avoimet tekniikat lisäksi mahdollistavat tarkemman tutustumisen järjestelmään, ja avoimille
tekniikoille löytyy hyvin paljon eritasoisia asiantuntijoita. Tämän perusteella voi todeta, että
tekniset asiantuntijat osaavat ehdottaa parhaat käytettävissä olevat avoimet tekniikat.
Tämän vuoksi esitetään seuraavia aloitteita:
1) Puolue vaatii mahdollisen sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) järjestelmän kehittämistä avoimiin tekniikoihin perustuen.
2) Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmän
mahdollisesti suljetut osat on lähtökohtaisesti oltava Suomen valtion omistuksessa.
3) Avoimien tekniikoiden osalta on valinnat tehtävä perustuen kunnolliseen
selvitykseen/harkintaan.
4) Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmän
avoimien tekniikoiden valinnassa on oltava laaja lausuntomahdollisuus, jotta voidaan
valita paras mahdollinen avoin tekniikka sähköisen äänestyksen (internet-äänestys
ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmään.
166.7. Aloite 6 (2014): Erilaiset suljetut tekniikat on selvitettävä ja
tunnistettava sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) tosiasiallisessa toiminnassa
On mahdollista, että mahdollista sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmää kehitetään toimimaan yhdessä erilaisten suljettujen tekniikoiden kanssa.
Esimerkiksi internet-äänestyksen osalta voi todeta erilaisten www-sivujen käyttöön käytettävien
selainten perustuvan osittain suljettuihin tai avoimiin tekniikoihin. Lisäksi voi todeta, että
selaimissa toimii erilaisia lisäosia, jotka perustuvat osittain suljettuihin tai avoimiin tekniikoihin.
Tämän seurauksena internet-äänestyksen toimiminen hyvin erilaisissa selaimissa ja erilaisten
selainten versioiden kanssa tarkoittaa käytännössä laajaa kehittämistä ja useiden erilaisten teknisten
yhdistelmien oikean toiminnan oikeaa varmistamista.
9999
10000
10001
10002
10003
10004
10005
10006
10007
10008
10009
10010
10011
10012
10013
10014
10015
10016
10017
10018
10019
10020
10021
10022
10023
10024
10025
10026
10027
10028
10029
10030
10031
10032
10033
10034
10035
10036
10037
10038
10039
10040
10041
10042
10043
10044
270 / 374
Mobiiliäänestyksen osalta voi todeta, että matkapuhelimien käyttöjärjestelmien suosio on vaihdellut
hyvin nopealla tahdilla, ja esimerkiksi suomalaiset matkapuhelimia kehittävät yritykset ovat tehneet
täysin erilaisia ratkaisuja käyttöjärjestelmien avoimuuden ja suljettuuden suhteen. Vastaavasti
ulkomaiset matkapuhelimia kehittävät yritykset ovat myös tehneet täysin erilaisia ratkaisuja
käyttöjärjestelmien avoimuuden ja suljettuuden suhteen.
Edellä olevan perusteella esitetään seuraavia aloitteita:
1) Puolue toteaa sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmien vaativan toimimista myös hyvin erilaisten suljettujen tekniikoiden
kanssa.
2) Puolue toteaa joidenkin suljettujen tekniikoiden aiheuttavan ongelmia sähköisen
äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) oikeassa toteutuksessa.
3) Puolue toteaa joidenkin suljettujen tekniikoiden vaativan hyvin vahvaa luottamusta
suljettuja tekniikoita kehittäviin yhteisöihin.
4) Puolue toteaa erilaisten suljettujen tekniikoiden olevan alttiita hyvin erilaisille
tietoturvan ongelmille.
5) Puolue vaatii sähköiseen äänestykseen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
liittyvien suljettujen tekniikoiden määrän ja laadun kunnollista selvittämistä.
6) Suljettujen tekniikoiden määrän ja laadun kunnollisen selvittämisen jälkeen
voidaan oikeasti tehdä hyvin perusteltuja päätöksiä (joidenkin) suljettujen
tekniikoiden oikeasta käytöstä.
Perusesimerkki suljetusta tekniikasta on omistajanvaihdosten aiheuttamat isot ongelmat, jolloin
jollekin suljetulle tekniikalla on tullut täysin uusi omistaja, ja tämä on voimakkaasti vaikuttanut
jatkokehittämiseen; esimerkiksi omistajanvaihdosten yhteydessä voi henkilökunta vaihtua joiltain
osin.
166.8. Aloite 7 (2014): Suomalaisten pankkien tarjoamat
tunnuslukutaulukot ja erilaiset (yksityiset) mobiilivarmenteet eivät
sovellu internet- ja mobiiliäänestyksen tunnistusmenetelmiksi
Eräänä ajatuksena voisi luonnollisesti esittää, että suomalaisten pankkien tarjoamat
tunnuslukutaulukot voisivat olla tunnistusmenetelmä sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) osalta. Vastaavasti voisi esittää, että erilaiset (yksityiset) mobiilivarmenteet olisivat
osa mobiiliäänestystä (erityisesti matkapuhelimet).
Ongelma sekä pankkitunnuksessa että mobiilivarmenteissa on, että yksi henkilö voi asioida
useampaan suuntaan, jolloin yksi henkilö voi hankkia useammat tunnuslukutaulukot ja
mahdollisesti samaa mobiilivarmennetta käsiteltäisiin useammassa mobiililaitteessa (erityisesti
matkapuhelimet). Käytännössä yksittäinen henkilö voi hankkia halutessaan tunnuslukutaulukot
jokaisesta suomalaisesta pankista.
Vastaavalla tavalla yksittäinen henkilö voi hankkia halutessaan hankkia useamman mobiililaitteen
(erityisesti matkapuhelimet), ja samaa (yksityistä?) mobiilivarmennetta voisi käyttää useampi laite.
Pankkien tarjoamilla tunnuslukutaulukoilla ja erilaisilla (yksityisillä?) mobiilivarmenteilla on toki
paikkansa joissain julkisissa palveluissa, ja näistä alkaa olla esimerkkejä eri suunnissa.
10045
10046
10047
10048
10049
10050
10051
10052
10053
10054
10055
10056
10057
10058
10059
10060
10061
10062
10063
10064
10065
10066
10067
10068
10069
10070
10071
10072
10073
10074
10075
10076
10077
10078
10079
10080
10081
10082
10083
10084
10085
10086
10087
10088
10089
10090
10091
10092
271 / 374
Vahvojen tunnistusmenetelmien osalta Suomessa on epäonnistuttu joiltain osin, ja esimerkiksi
sähköinen henkilökortti eli HST-kortti (henkilön sähköinen tunnistaminen) on todellisuudessa täysin
tuntematon tunnistusmenetelmä suurelle osalla Suomen kansalaisista. Koska ns. vahvojen
tunnistusmenetelmien osalta Suomessa on epäonnistuttu, niin sähköisen äänestyksen (internetäänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmien osalta pitäisi kehittää ehkä aivan oma ns. vahvojen
tunnistusmenetelmien järjestelmä.
Tämän perusteella esitetään seuraavat aloitteet:
1) Puolue toteaa pankkien tarjoamiin tunnuslukutaulukoihin perustuvan sähköisen
äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmien aiheuttavan
erilaisia teknisiä ongelmia.
2) Puolue ei edistä sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmän kehittämistä pankkien tarjoamiin tunnuslukutaulukoihin perustuvana.
3) Puolue toteaa (ns.) vahvan tunnistautumisen standardien olevan joiltain osin vasta
kehitteillä.
4) Puolue ei edistä sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmän kehittämistä keskeneräisillä (ns.) vahvan tunnistautumiseen perustuvana.
166.9. Puoluekokouksen jälkeen
Tälläkin kertaa vastaukset aloitteisiin olivat hyvin suppeita. Tietysti on aivan selvää, että satojen
puoluekokousaloitteiden vastauksien laatiminen vaatii paljon työtä.
Oma ajatus on, että voi jälkikäteen osoittaa, että oli ainakin yrittänyt vaikuttaa jotenkin johonkin
yksittäiseen aiheeseen omassa puolueessa. Tässä tapauksessa voisi katsoa jälkikäteen kirjoitettuja
varoituksen sanoja sähköiseen äänestykseen liittyen.
Kirjoitushetkellä (23.3.2015) on käynnissä vuoden 2015 eduskuntavaaleihin liittyvät erilaiset
operaatiot eri puolilla Suomea.
Kysymys: Aloittaako / Jatkaako uusi valittava hallitus (uuden) työtä sähköisen äänestyksen vuoksi?
Tämä jää nähtäväksi (tilanne 23.3.2015).
10093
10094
10095
10096
10097
10098
10099
10100
10101
10102
10103
10104
10105
10106
10107
10108
10109
10110
10111
10112
10113
10114
10115
10116
10117
10118
10119
10120
10121
10122
10123
10124
10125
272 / 374
10126
167. Puoluekokous 2014: Kaksi tietotekniikkaan liittyvää
aloitetta
10127
10128
Tähän kohtaan voi todeta, että tein vuoden 2014 puoluekokoukseen viisitoista (15) aloitetta. Tässä
teoksessa keskeisenä aiheena on tietojärjestelmien pohtiminen, joten en tässä teoksessa julkaise
kaikkia aloitteita. Tässä teoksessa julkaisen vain yhdeksän aloitteen tekstit, jolloin kyseessä on
tietotekniikkaan liittyvät aloitteet. Tämä luku on julkaistu aikaisemmassa (Rannila 2014a: luku SL
55) teoksessa, joka on julkaistu ainoastaan sähköisessä muodossa.
10129
10130
10131
10132
10133
10134
10135
167.1. Aloite (2014): Julkisen sektorin ohjelmistojen hankintajärjestys
10136
Suomessa julkisen sektorin käytössä on hyvin laaja valikoima erilaisia ohjelmistoja, joiden ikä ja
tekniikka on hyvin erilaisia. Tähän liittyy JHS 167 (Neuvottelumenettelyjen käyttö ICThankinnoissa), joka (http://www.jhs-suositukset.fi/web/guest/jhs/recommendations/167) on hyvin
yksityiskohtainen opastus neuvottelumenettelyihin.
Erilaiset avoimet tekniikat ja erityisesti avoimet ohjelmat ovat tulleet ilmeisesti jäädäkseen, ja eri
maissa on hyvin erilaisia ratkaisuja perinteisten (suljettu) ja uusimpien (avoin) ohjelmistojen
hankintaan. Euroopan Unionin tasolla on toimii avoimien ohjelmistojen seurantapalvelu (OSOR,
Open surce observatory, http://osor.eu/), minkä lisäksi on Joinup-sivusto
(https://joinup.ec.europa.eu/), jonne on kerätty laaja kokoelma julkiselle sektorille (EU pääasiassa)
tarkoitettuja avoimia ohjelmistoja.
Kirjoitushetkellä (3.3.2014) on (JIT 2007, Julkisen hallinnon IT-hankintojen yleiset sopimusehdot)
JHS 166 päivityksessä, ja erityisesti kiinnittyy huomio ehdotettuun uuteen liitteeseen 8
(Erityisehtoja tilaajan sovellushankinnoista avoimen lähdekoodin ehdoin).
Edellä olevan perusteella on aloitteen tekijälle tullut mieleen, että mahdollisesti voisimme pohtia
julkisen sektorien ohjelmistojen hankintajärjestystä. Hankintamenettelyn alkuvaiheessa
kartoitettaisiin avoimien ja suljettujen ohjelmistojen määrä ja laatu.
Tämän perusteella esitetään seuraavat aloitteet:
1) Puolue edellyttää avoimien ohjelmistojen huomioimista julkisen sektorin
ohjelmistojen hankintamenettelyissä.
2) Puolue edellyttää julkisen sektorin ohjelmistojen hankintamenettelyiden
uudistamista huomioimaan myös avoimet ohjelmistot.
3) Puolue vaatii, että uudistetuissa hankintamenettelyiden ohjeistuksessa huomioimaan
sekä avoimet että suljetut ohjelmistot.
4) Puolue vaatii, että uudistetuissa hankintamenettelyiden ohjeistuksessa on selkeä
ohjeistus avoimien ja suljettujen ohjelmistojen toteutuksen vertailu erilaisten
vaatimusten osalta.
5) Puolue vaatii, että uudistetuissa hankintamenettelyiden ohjeistuksessa on selkeä
ohjeistus taloudellisten kustannuksien vertailusta avoimien ja suljettujen ohjelmistojen
välillä huomioiden käyttöönotto, käyttö, ylläpito ja muutokset.
10137
10138
10139
10140
10141
10142
10143
10144
10145
10146
10147
10148
10149
10150
10151
10152
10153
10154
10155
10156
10157
10158
10159
10160
10161
10162
10163
10164
10165
10166
10167
10168
10169
10170
10171
273 / 374
6) Puolue vaatii, että uudistetuissa hankintamenettelyiden ohjeistuksessa on selkeä
ohjeistus tarvittavasta henkilökunnan vertailusta avoimien ja suljettujen ohjelmistojen
käyttöönotossa, käytössä, ylläpidossa ja muutoksissa.
Avoimien ohjelmistojen huomioiminen erilaisten hankintamenettelyiden osaksi vaatii oman
(suomalaisen) selvityksensä. Lyhyesti voi todeta, että avoimien ohjelmistojen kunnollinen
huomioiminen vaatii joidenkin JHS-suositusten osittaista päivitystä. Esimerkiksi voi todeta, että
pelkkä avoin ohjelmisto ei riitä, ja avoimen ohjelmiston oikea ja tehokas käyttö voi vaatia oikeasti
(uutta) henkilökuntaa.
Avoimien ohjelmistojen ylläpito ja päivitysten ajaminen Suomessa käytettyihin avoimiin
ohjelmistoihin on oma ongelma. Aloitteen tekijä toteaakin, että avoimien ohjelmistojen käyttö vaatii
oikeasti erilaisia kustannuksia, jotka ovat tosin hyvin erilaisia verrattuna suljettuihin ohjelmistoihin.
Esimerkkinä voi olla jonkun avoimen ja ulkomaisen ohjelmiston sovittamista suomalaiseen
yhteyteen, jolloin voidaan perinteisenä/tavallisena hankintamenettelynä hankkia toimittaja
tekemään vaadittava sovitus suomalaiseen yhteyteen, minkä jälkeen kehitetty suomalaiseen
yhteyteen sovitettu ohjelmisto voidaan laittaa avoimeen ja julkiseen jakeluun.
Ilmaista tietotekniikkaa EI ole edes olemassa, ja tietotekniikan maksuttomuuden harhaan EI pidä
sortua aloitteeseen annettavalla vastauksella.
167.2. Aloite (2014): Suomen hallinnon asiakirjojen standardit hallinnon
sisäiseen käyttöön
JTC1 (http://www.jtc1.org/) on kahden (ISO: International Organization for Standardization; IEC:
International Electrotechnical Commission) merkittävän standardointijärjestön yhteinen komitea
kehittämään tietotekniikkaan liittyviä standardeja.
Aloitteeseen liittyy vapaasti (http://standards.iso.org/ittf/PubliclyAvailableStandards/index.html)
jakelussa olevan standardin asiakirjat: ISO/IEC 26300 sekä ISO/IEC 29500.
Standardit tunnetaan myös lyhenteinä: ODF (Open Document Format for Office Applications) ja
OOXML (Office Open XML File Formats).
Tosiasiallisesti ODF ja OOXML on tarkoitettu samaan tarkoitukseen: toimisto-ohjelmien
käsittelemät vapaasti muutettava tekstitiedostot.
Lisäksi on kolmas standardi: ISO 32000. Tämän standardin lyhenne on PDF (Portable Document
Format). Tämä standardi on tarkoitettu esittämään tekstitietoja, joita ei yleensä muuteta. PDFstandardista on vastannut ISO yhdessä teknisessä (ISO/TC 171/SC 2/WG 8) komiteassa.
Kirjoitushetkellä (3.3.2014) on PDF-standardin versio 2.0 kehityksen alaisena.
Käytössä on erilaisia toimisto-ohjelmia, ja ne toteuttavat eri standardeja (vrt. vielä DOC- ja RTFtiedostot) hyvin eri tavoin, ja esimerkiksi saman tekstitiedoston käsittely neljällä eri toimistoohjelmalla voi tuottaa erinäköisiä tuloksia tietokoneen ruudulle.
On kuitenkin niin, että jokainen vakavasti otettava toimisto-ohjelma osaa ajaa PDF-tiedoston
käsiteltävästä tekstistä. Tämä onkin PDF-standardin vahvuus, koska tällöin PDF-tiedosto voidaan
taas avata erilaisilla PDF-tiedoston lukuohjelmalla.
10172
10173
10174
10175
10176
10177
10178
10179
10180
10181
10182
10183
10184
10185
10186
10187
10188
10189
10190
10191
10192
10193
10194
10195
10196
10197
10198
10199
10200
10201
10202
10203
10204
10205
10206
10207
10208
10209
10210
10211
10212
10213
10214
10215
10216
10217
10218
10219
10220
274 / 374
Tämän perusteella esitetään seuraavia aloitteita:
1) Sähköisesti arkistoitavat muuttumattomat asiakirjat on Suomen hallinnossa
tallennettava lähtökohtaisesti PDF-muodossa.
2) Suomessa on seurattava tarkasti PDF-standardin jatkokehittämistä.
Tarkasti ottaen PDF-tiedostoja voi ajaa jaettavaksi suojattuina salasanalla, jolloin yksittäistä PDFtiedoston ei voi enää muuttaa ilman salasanaa.
Tämän jälkeen on pakko palata ODF:n ja OOXML:n käyttöön, koska kummastakin
tiedostomuodosta voidaan eri toimisto-ohjelmilla ajaa PDF-tiedostoja. Käytännössä on niin, että
Suomen hallinto saa kansalaisilta vapaasti muokattavia asiakirjoja kaikissa mahdollisissa
muodoissa, ja Suomen hallinnon sisällä voidaan yksittäinen vastaanotettu tiedosto muuttaa eri
muotoihin.
Tässä kohtaa voi todeta standardien tekstimäärät. ODF-standardi on 859 sivua korjaukset
huomioiden. OOXML-standardi on 6764 sivua, minkä lisäksi on joukko sähköisiä liitteitä.
Lyhyesti voi todeta, että OOXML:n standardointi on sivumääränsä vuoksi kehittynyt eri vaiheissa,
ja OOXML:n jatkokehityksessä ja ylläpidossa suuri sivumäärä on edelleen iso ongelma.
OOXML:n päivityksiä ja korjauksia on tullut omalla tahdillaan eri vaiheissa, joten OOXML
standardina saadaan joskus aikanaan lopulliseen virheettömään muotoonsa.
Eri maissa on käynnissä eri tahdilla erilaisia selvityksiä toimisto-ohjelmien tiedostomuodoista, ja
valitut ratkaisut vaihtelevat eri tavoin. Suomessa Oikeusministeriö (http://urn.fi/URN:ISBN:978952-466-599-5) on laatinut selvityksiä käytettäville toimisto-ohjelmien tiedostomuodoille.
Edellä olevan perusteella voi todeta, että Suomessa hallinnon sisällä pitäisi tehdä päätös hallinnon
sisällä käytettävistä tiedostomuodoista vapaamuotoisesti käsiteltäville asiakirjoille. Tämän vuoksi
ehdotetaan seuraavia aloitteita:
3) Puolue edellyttää laajaa selvitystä ODF:n ja OOXML:n eduista ja ongelmista.
4) Laajassa selvityksessä on huomioitava ODF:n ja OOXML:n tuki erilaisissa toimistoohjelmissa.
5) Laajassa selvityksessä on huomioitava ODF:n ja OOXML:n toteuttamisen tekninen
yksinkertaisuuden tasot.
6) Lähtökohtaisesti Suomen hallinnon sisällä olisi hyvä käyttää vain yhtä
tiedostomuotoa vapaasti muokattaville asiakirjoille.
Yksi ongelma liittyy erilaisten toimisto-ohjelmien käytön lisensseihin ja maksullisuuteen.
Periaatteellinen kysymys on seuraava: Voiko Suomessa vaatia kansalaisia käyttämään kaupallisia
ohjelmia asioidessaan suomalaisen julkisen hallinnon kanssa? Voiko suomalainen julkinen hallinto
käytännössä pakottaa kansalaisia valitsemaan vain kaupallisia toimisto-ohjelmia, jotka toteuttavat
vain tietyn osan tiedostomuotojen valikoimasta? Tämän perusteella esitetään seuraavia aloitteita:
7) Lähtökohtaisesti suomalainen julkinen hallinnon kanssa asiointi ei saa merkitä vain
ja ainoastaan kaupallisten toimisto-ohjelmien käyttöä.
10221
10222
10223
10224
10225
10226
10227
10228
10229
10230
10231
10232
10233
10234
10235
10236
10237
10238
10239
10240
10241
10242
10243
10244
10245
10246
10247
10248
10249
10250
10251
10252
10253
10254
10255
10256
10257
10258
10259
10260
10261
10262
10263
10264
10265
10266
10267
10268
275 / 374
8) Yksittäisellä kansalaisella saa olla käytössään useita ja/tai erilaisia toimistoohjelmia, ja julkinen hallinto ei voi määrätä erilaisten toimisto-ohjelmien käyttöä
yhdessä tai erikseen.
167.3. Puoluekokouksen jälkeen
Lyhyesti voi todeta, että eri henkilöillä on täysin erilaisia käsityksiä erilaisia käsityksiä koskien
esimerkiksi toimisto-ohjelmien käytöstä ja avoimista ohjelmista yleisemminkin.
Perustavallinen suljetun ohjelmiston (esim. toimisto-ohjelma) ei ehkä edes ymmärrä ja edes tiedä
avoimien ohjelmien toimintaperiaatteita sen kummemmin. Heille ohjelma on vain ohjelma, ja niitä
saa kaupasta lisää.
Yleisenä yhteenvetona voi todeta, että avoimien ohjelmien käyttö aiheuttaa erilaisia kustannuksia
verrattuna suljettuihin ohjelmistoihin. Esimerkiksi kaupallinen tuki avoimelle ohjelmistolle voi olla
hyvinkin tärkeää, jolloin käyttäjät vähitellen taitojensa mukaan oppivat käyttämään jotain yksittäistä
avointa ohjelmaa.
Kirjoitushetkellä (27.11.2014) on selvää, että Yhdistyneiden kuningaskuntien (UK / Cabinet Office)
yksikkö antoi 102 määräyksen (ODF 1.2) asiakirjoista, joita on tarkoitus muokata (editable). Tietysti
pelkästään luettaville asiakirjoille annettiin määräyksenä PDF – tämä määräys ei yllätä ketään
asiaan vähänkin perehtynyttä henkilö.
Vielä kerraten oma johtopäätös: ODF:n ja OOXML:n välisen väännön voittaja on PDF. PDF on
tiedostomuotojen ehdoton johtaja/voittaja.
Miksi käsitellä jälleen kerran samaa asiaa? Vastaus on yksinkertainen: tiedostojen käsittely ja
muuttaminen (edit) on erittäin keskeistä tietotekniikan oikeaa hyötykäyttöä. Edelleenkin
asiakirjojen lukeminen on erittäin keskeistä tietotekniikan oikeaa hyötykäyttöä.
Monelle sidosryhmälle pääasiallinen toiminta on erilaisten tekstien tuottaminen koko ajan;
esimerkiksi asianajajat tekevät hyvin paljon erilaisia tekstejä.
102 https://www.gov.uk/government/publications/open-standards-for-government/sharing-or-collaborating-withgovernment-documents, Sharing or collaborating with government documents, linkki toimi 8.1.2015
10269
10270
10271
10272
10273
10274
10275
10276
10277
10278
10279
10280
10281
10282
10283
10284
10285
10286
10287
10288
10289
10290
10291
10292
10293
10294
10295
10296
10297
10298
10299
10300
276 / 374
10301
168. Lausunto nettiäänestystyöryhmän väliraporttiin
10302
Tämän lausunnon tekstin olen lisännyt 25.8.2014 kotisivuilleni – lausuntona numero 65. Tämä luku
on julkaistu (Rannila 2014a: luku SL 59) aikaisemmin, ja tähän on kopioitu lausunnon teksti.
10303
10304
10305
10306
168.1. Johdantotekstiä (25.8.2014)
10307
Lausuntopyyntö nettiäänestystyöryhmän väliraportista osoitteessa:
https://www.lausuntopalvelu.fi/FI/Proposal/Participation?proposalId=a8456290-30ef-4c06-bdb770bef5a131af (linkki toimi 8.1.2015)
Työryhmän www-sivut:
http://www.oikeusministerio.fi/fi/index/valmisteilla/kehittamishankkeita/nettiaanestystyoryhma.htm
l (linkki toimi 8.1.2015)
168.2. Lausunnon teksti kokonaisuudessaan (EDK 11 / v1)
1. Asiakirjan tunnus / EDK / 11 / versio 1
Itselläni on erilaisia itse kirjoitettuja asiakirjoja, joten on olen perustanut oman tunnuksien
järjestelmän. Tämän asiakirjan tunnus ja versionumero on mainittu yllä olevassa otsikossa.
Jos haluat myöhemmin tarkistaa uudempien versioiden kehittymisen, niin kannattaa ottaa yhteyttä
uusimman version hankkimiseksi.
Asiakirjan tunnus on EDK (Eduskunta), koska periaatteessa lausuntoa voivat käsitellä myös
lainsäätäjät omilla aikatauluillaan.
Nähtäväksi jää, että onko tällä lausunnolla mitään erityistä merkitystä.
2. Joitain huomiota ennen versinaista lausuntoa
Tämä aloite EI enää käsittele sähköistä äänestyskonetta.
Lausunnon tekstin lukeminen EI vaadi insinööritason osaamista.
Lausunnossa mennään läpi tietotekniikkaa koskevia ilmiöitä. Lausunnon kirjoittaja itse ei ole
(ohjelmistotekniikan) insinööri, ja olenkin pyrkinyt pitämään aloitteen melko yleisellä tasolla.
3. Joitain aikaisempia lausuntoja / kuvat kehittyneet eri vaiheissa
[Liitteessä 1] on listaus 103 aikaisemmista lausunnoistani (2007-2014) liittyen tietotekniikan
erilaisiin ilmiöihin – erilaisia lausuntoja tietotekniikkaan on sekä englanniksi että suomeksi.
103 http://www.jukkarannila.fi/lausunnot.html, tässä osoitteessa on kaikki tekemäni viralliset lausunnot
10308
10309
10310
10311
10312
10313
10314
10315
10316
10317
10318
10319
10320
10321
10322
10323
10324
10325
10326
10327
10328
10329
10330
10331
10332
10333
10334
10335
10336
10337
10338
10339
10340
10341
10342
10343
10344
277 / 374
Lyhyesti voi todeta, että aikaisemmissa lausunnoissa käytetyt kuvat ovat kehittyneet eri vaiheissa, ja
kehitettyjä kuvia voidaan käyttää hyödyksi myös tässä lausunnossa.
4. Tämä asiakirja ei ole tieteellistä tekstiä
Joissain aikaisemmissa lausunnoissa (kts. [liite 1] listana aikaisemmista lausunnoista) on ollut
jonkin verran ns. tieteellisiä lähteitä. Tämä asiakirja ei ole tieteellistä tekstiä, ja perustuu täysin
omiin mielipiteisiin, vaikkakin osa mielipiteistä voi tietysti perustua johonkin tieteelliseen
lähteeseen.
5. Nettiäänestyksen määritelmä?
15. marraskuuta 2013 asetetun työryhmän asettamispäätöksessä nettiäänestys määritellään
seuraavasti: äänestäminen tietoverkon välityksellä valvomattomissa olosuhteissa.
Huomio: Tässä lausunnossa sähköinen äänestys tarkoittaa internet-äänestystä ja/tai
mobiiliäänestystä.
Lyhyesti voi todeta, että sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) mahdollistaisi
valvomattoman äänestyksen sekä perinteisempien tietokoneiden avulla että uudempien
mobiililaitteiden avulla.
6. Aikaisempaa toimintaa
Hallitus teki johtopäätöksiä internet-äänestyksestä, joka julkaistiin valtioneuvoston tiedotteessa
13/2010. Tämän tiedotteen 13/2010 sisältöä voidaan kopioida tähän:
”Jos internet-äänestystä koskeva kokeilu päätetään käynnistää, se voisi olla mahdollinen
aikaisintaan vuoden 2016 kunnallisvaaleissa. Aikataulu riippuu siitä, milloin tietoturvallinen
avoimen lähdekoodin järjestelmä on rakennettavissa.”
Oikeusministeriö julkaisi muistion 30.9.2009 sähköisen äänestyksen pilottihankkeesta
vuoden 2008 kunnallisvaaleissa. Tässä muistiossa arvioitiin kokemuksia ja opittuja asioita
kyseisissä vaaleissa. Tarkastushetkellä (19.7.2014) kyseinen muistio oli saatavissa
seuraavalta www-sivulta:
http://www.vaalit.fi/fi/index/vaalitietoa/kehittamishankkeet/sahkoinenaanestaminen.html
Tästä (30.9.2009) muistiosta kopioida luvun seitsemän (7) alaotsikot:
1. Äänestysjärjestelmä tulisi toteuttaa avoimella lähdekoodilla
2. Äänestysjärjestelmästä tulisi tulostaa paperivarmenne
3. Tietoliikenneyhteyksien toimiminen on tärkeää
4. Äänestysjärjestelmän käyttöliittymän toiminnallisuuteen tulee kiinnittää erityistä
huomiota
5. Sähköinen äänestys ei kokonaisuutena arvioiden vähentänyt vaaliviranomaisten työtä
6. Vaalivarmuus parani vahvistettujen sähköisten äänten osalta
7. Sähköinen äänestys nopeutti äänestäjien äänestystoimitusta
8. Sähköisellä äänestyksellä ei ollut vaikutusta äänestysaktiivisuuteen
9. Sähköisten äänten laskenta oli suhteellisesti ottaen melko hidasta
10345
10346
10347
10348
10349
10350
10351
10352
10353
10354
10355
10356
10357
10358
10359
10360
10361
10362
10363
10364
10365
10366
10367
10368
10369
10370
10371
10372
10373
10374
10375
10376
10377
10378
10379
10380
10381
10382
10383
10384
10385
10386
10387
10388
10389
10390
10391
10392
10393
10394
278 / 374
10. Sähköisen äänestyksen kustannukset olivat korkeat
11. Sähköinen äänestys mahdollistaisi ennakkoäänestyksen ja vaalipäivän välisen ajan
tiivistämisen
12. Sähköisen äänestyksen hankkeelle tulee varata riittävät henkilöresurssit ja riittävästi
aikaa
Osa näistä huomiota soveltuu myös sähköistä äänestystä (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
pohdittaessa.
7. Suomessa pakko kehittää oma järjestelmä?
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 34:
Yhtään sellaisenaan Suomen yleisissä vaaleissa tai kunnallisissa kansanäänestyksissä
käytettäväksi soveltuvaa järjestelmää ei kuitenkaan ole saatavilla.
Itse olen päätynyt eri vaiheiden jälkeen siihen, että suomalainen järjestelmä äänestyksien
läpivientiin on verrattuna moneen muuhun järjestelmään täysin erilainen, jolloin on pakko kehittää
täysin suomalainen sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmä.
Ongelma 1: Täysin uuden suomalaisen sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) järjestelmän kehittäminen pitää aloittaa täysin järjestelmien
perusteista.
8. Keskeiset huomiot tietotekniikasta / tietojärjestelmistä
Tässä lausunnossa tehdään muutama keskeinen huomio tietojärjestelmistä:
* valitut näkökulmat eri aiheisiin
* tietojärjestelmät systeeminä ja tietojärjestelmät osasysteemeinä
* tietojärjestelmät prosesseina
* prosesseilla on oma elinkaarensa
* tietojärjestelmät tiloina ja tapahtumina
* tietojärjestelmät asiakirjoina
* tietojärjestelmien elinkaari.
10395
10396
10397
10398
10399
10400
10401
10402
10403
10404
10405
10406
10407
10408
10409
10410
10411
10412
10413
10414
10415
10416
10417
10418
10419
10420
10421
10422
10423
10424
10425
10426
10427
10428
10429
ELINKAARI
PROSESSI
LOPPU
ALKU
TILA
tapahtuma
TILA
tapahtuma
TILA
ilmentymä
(asiakirja)
ilmentymä
(asiakirja)
ilmentymä
(asiakirja)
ilmentymä
(asiakirja)
ilmentymä
(asiakirja)
10430
279 / 374
Edellä mainitulla tavalla erilaisia näkökulmia voi soveltaa tietojärjestelmien eri kohteisiin.
9. Erilaisten näkökulmien hallinta eri yhteyksissä
Näkökulmasta veivaaminen voi vaikuttaa täysin turhalta. Ensimmäisenä huomiona esitän, että
näkökulmia voi olla hyvinkin erilaisia ja keskenään ristiriitaisiakin näkökulmia. Tosiasiallisesti yksi
yksittäinen ihminen on vain tiettyjen hallitsemiensa näkökulmien kokonaisuus
?
?
?
?
On kuitenkin niin, että ihmisten on pakko olla yhteistyössä eri näkökulmien edustajien kanssa,
koska ei ole henkilöä, joka hallitsisi kaikki mahdolliset näkökulmat yhtä aikaa. Esimerkkejä
erilaisista näkökulmista voivat olla mm. seuraavat:
* laki ja lain soveltaminen
* kuluttajansuoja
* aika
* raha
* ympäristö yleisesti ja ympäristön luonnonvarojen käyttö
* etiikka ja moraali yleisesti
* työturvallisuus
* työsuojelu
* työn tehokkuus ja työn tuottavuus
* tiedon hallinta
* eri tekniikat yleisesti ja eri tekniikat erityisesti
* tietotekniikka erityisesti
* laatu
* ihmisten (yleinen) terveys.
Yleisesti ottaen ihmiset ovat nykyaikana erikoistuneet hyvinkin pienille osaamisen (näkökulma)
alueille, jolloin työjako ihmisten välillä on monesti epäsuoraa. Esimerkkinä voi pitää erilaisten
yritysten tarjoamia (monimutkaisia) tuote- tai palvelukokonaisuuksia, jolloin asiakkaat tietävät
oikeasti vain pienen osan näiden kokonaisuuksien sisällöstä ja tuotannosta. Käytännössä on monesti
vain luotettava tuote- tai palvelukokonaisuuksien toimittajien toimintaan.
Ongelma 2: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmän vaatimat kaikki näkökulmat tulevat esiin vähitellen ja epämääräisessä
järjestyksessä.
Ongelma 3: Yhteisen ja yhdennetyn näkökulman kehittäminen vaatii oman työnsä.
Voi todeta yleisesti, että ihmiset ovat rajoitettuja järkiperäisyydeltään, eli yksittäinen ihminen on
mukana päätöstilanteessaan vain siihen asti omaksutulla tiedollaan. Tämän perusteella voi todeta,
10431
10432
10433
10434
10435
10436
10437
10438
10439
10440
10441
10442
10443
10444
10445
10446
10447
10448
10449
10450
10451
10452
10453
10454
10455
10456
10457
10458
10459
10460
10461
10462
10463
10464
10465
10466
10467
10468
10469
10470
10471
10472
10473
10474
280 / 374
että ihminen rajautunut omiin opittuihin näkökulmiinsa, joita jokin tietotekninen järjestelmä voi
joskus käyttää hyödyksi.
Ongelma 4: Lukkiutuminen vain yhteen tiettyyn näkökulmaan aiheuttaa ongelmia eri
näkökulmien hallinnalle.
Ongelma 5: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmän pitäisi olla toimiva järjestelmä huomioiden eri näkökulmat.
Yksi esimerkki on tietysti voimassa oleva lainsäädäntö, jonka alaisuudessa mahdollisen sähköisen
äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmän pitäisi toimia.
10. Yleisten näkökulmien ja erityisten näkökulmien hallintaa eri yhteyksissä?
Yksi erottelu voi olla yleisen tiedon ja erikoistuneen tiedon välinen ero. Tosiasiassa yhden
erikoistuneen näkökulman oppiminen voi vaatia kovaa työtä. Esimerkkinä voi pitää lääketieteen
yleisyyttä ja erityisyyttä, jolloin lääkäritkin voivat erikoistua eri vaiheissa, vaikka osa lääkäreistä
toimii yleisempää tietoa vaativissa tehtävissä, vrt. terveyskeskuslääkärit ja kirurgit.
10475
10476
10477
10478
10479
10480
10481
10482
10483
10484
10485
10486
10487
10488
10489
10490
10491
10492
10493
YLEISTIETO
?
ERIKOISTIETO
Mitä merkitystä on käydä keskustelua näkökulmasta? Vastauksena on, että kaikkia tietotekniikan
osa-alueita hallitsevaa henkilö ei yksikertaisesti ole. Tämän vuoksi on todettava, että käytännössä
nettiäänestyksen kehittämisessä oltava koko joukko henkilöitä, jotka voivat hallita erilaisia
näkökulmia. Tämän seurauksena nettiäänestyksen järjestelmän kehittäminen kohtaisi
ryhmätyöskentelyt mahdollisuudet ja heikkoudet.
Kaikella edellä olevalla on osoitettu, että lähes minkä tahansa järjestelmän kehittäminen vaatii
paljon työtä, ja tehty työ pitää maksaa jollain tavoin. Avoin lähdekoodi ei pelasta oikeasti tehtävältä
työltä, vaikka järjestelmään voisi tutustua kuka tahansa.
Ongelma 6: Johonkin kohdealueeseen perehtyminen, esimerkiksi sähköinen äänestys
(internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys), vaatii runsaasti aikaa ja vaivaa.
Ongelma 7: Vaikka joku henkilö olisikin tietotekniikan huippuasiantuntija, niin hänen
on oikeasti perehdyttävä kohdealueeseen hyvinkin pikkutarkalla työllä.
10494
10495
10496
10497
10498
10499
10500
10501
10502
10503
10504
10505
10506
10507
10508
10509
10510
10511
281 / 374
Ongelma 8: Vastaavalla tavalla kohdealueen asiantuntijalle tulee paljon työtä
tehtäväksi, jotta hän voi perehtyä käytettävään tietotekniikkaan.
Ongelma 9: Ei yksinkertaisesti ole olemassa henkilöitä, jotka hallitsisivat kaikki
mahdolliset tietotekniikan osa-alueet.
Ongelma 10: Käytännössä sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) vaatisi koko joukon erilaisia asiantuntijoita kehittämään sähköisen
äänestyksen järjestelmää (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys).
Ongelma 11: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmän kehittäminen kohtaisi ryhmätyöskentelyn oikeat mahdollisuudet ja oikeat
heikkoudet.
11. Mahdollinen ristiriita tietotekniikan näkökulmien ja muiden näkökulmien kanssa
Tietotekniikan sovellusten leviämisen vuoksi on eri yhteyksissä esitetty arvioita tietotekniikan
siunauksista tai kirouksista. Yleisesti voi todeta, että tietotekniikalla on seuraavia vaikutuksia:
* tietotekniikka hävittää vanhoja työtehtäviä
* tietotekniikka tuottaa uusia lisätehtäviä
* uusien ja vanhojen tehtävien välillä on erilaisia ongelmia
* tietotekniikan käyttöönotto on erittäin iso muutosprosessi.
Edelleen voi esittää seuraavia huomioita:
* tietotekniikan osa-alueiden näkökulmien oppiminen on oma kokonaisuutensa
* kohdealueiden osa-alueiden näkökulmien oppiminen on oma kokonaisuutensa
* edellä olevasta seuraa ongelma vaadittujen osaamisalueiden välillä
* tietotekniikan soveltaminen jollekin kohdealueelle voi aiheuttaa isoja ristiriitoja.
Tässä kohtaa herää kysymys erilaisten tietotekniikan muutosohjelmien läpiviennistä: kuka
käytännössä johtaa yksittäistä tietotekniikan muutosohjelmaa. Kenellä on oikeasti johtovastuu?
10512
10513
10514
10515
10516
10517
10518
10519
10520
10521
10522
10523
10524
10525
10526
10527
10528
10529
10530
10531
10532
10533
10534
10535
10536
10537
10538
10539
10540
10541
10542
10543
10544
järjestelmä
kohdealueen
asiantuntija(t)
tietoteknikka
-asiantuntija(t)
kohdealueen
tietotekniikan
asiantuntija(t)
tietoteknikka
-asiantuntija(t)
kohdealueen
asiantuntija(t)
10545
282 / 374
Itse olen tullut eri vaiheiden jälkeen seuraaviin johtopäätöksiin:
* tietotekniikan hankkeissa on oltava kahdenlaista koulutusta
* tietotekniikan osaajille pitää olla oma koulutuksensa kohdealueesta
* kohdealueen osaajilla pitää olla oma koulutuksensa tietotekniikasta
* johtovastuu pitää olla kohdealueen osaajalla, joka on perehtynyt tietotekniikkaan.
Ongelma 12: Tietotekniikan soveltaminen kohdealueelle menee oikeasti tietotekniikan
osaajien ehdolla, jolloin osaamisalueen oikea ymmärrys tapahtuu oikeasti hyvin
hitaasti ja hyvin monessa epäselvässä vaiheessa.
Ongelma 13: Tietotekniikan soveltaminen kohdealueelle kohtaa tietotekniikan osaajien
oppimisen rajat, jolloin oppiminen kohdealueen erityispiirteistä tapahtuu ennalta
arvaamattomien prosessien mukaisesti.
12. Oma johtopäätös
Itse olen tullut siihen tulokseen, että on parempi kouluttaa jonkin kohdealueen asiantuntijoista sen
verran hyviä tietotekniikan asiantuntijoita, että he oikeasti pystyvät johtamaan omalle kohdealueelle
kehitettäviä järjestelmiä.
Vastaavalla tavalla tietotekniikan osaajista on koulutettava kohdealueen ymmärtäviä henkilöitä,
mutta tarkasti ottaen jotkut kohdealueet vaativat useamman vuoden opiskelun, jolloin oikeasti
tietotekniikan asiantuntijoista tulee hyvin harvoin oikeita kohdealueen asiantuntijoita. Esimerkiksi
lääketiede ja muut liitännäiset tieteet vaativat vuosikausien perehtymistä, ja missään
tietotekniikkahankkeessa ei tietystikään voida lähteä vuosikausiksi kouluttamaan tietotekniikan
asiantuntijoita jollekin kohdealueelle.
Tietotekniikan perusasioiden opiskelu ei ole salatiedettä, ja hyvällä koulutussuunnittelulla voidaan
rakentaa muutaman kuukauden täysien työpäivien mukainen koulutusohjelma, jossa minkä tahansa
kohdealueen edustajalle pystytään opettamaan tietotekniikan perusasiat hyväksyttävälle tasolle.
Ongelma 14: Valitettavasti nykytilanteessa tällaisia muutaman kuukauden tehokkaita
koulutusohjelmia tietotekniikan perusasioiden läpikäyntiin on tarjolla hyvin vähän.
Ongelma 15: Kohdealueella vaikuttavien henkilöiden oikea oppiminen tietotekniikasta
vaatii oman aikansa, mikä tietysti vaikeuttaa ja hidastaa järjestelmien kehittämistä.
13. Kansalaisten mukaan ottaminen järjestelmän kehittämiseen
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 41:
Kansalaisten olisi hyvä olla jollain lailla mukana sitä kehitettäessä, jotta luottamus
järjestelmän toiminnan oikeellisuuteen syntyisi ja säilyisi.
Ongelma 16: Keitä olisivat valitut kansalaiset kehittämään järjestelmää?
Ongelma 17: Pitääkö poliittisten puolueiden puolesta nimetä joukko henkilöitä
mukaan sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
kehittämiseen?
10546
10547
10548
10549
10550
10551
10552
10553
10554
10555
10556
10557
10558
10559
10560
10561
10562
10563
10564
10565
10566
10567
10568
10569
10570
10571
10572
10573
10574
10575
10576
10577
10578
10579
10580
10581
10582
10583
10584
10585
10586
10587
10588
10589
10590
10591
10592
10593
10594
10595
283 / 374
Voisi tietysti myönteisesti, että poliittisten puolueiden puolesta löytyisi joukko erilaisia
tietotekniikan osaajia, jotka olisivat mukana sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) kehittämisessä.
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 45:
Nettiäänestyksessä tietojärjestelmän käyttämisestä ja ääntenlaskennasta huolehtisivat em.
vaaliviranomaiset tai niiden tapaan eri puolueiden tai äänestäjäryhmien edustajista koottu
nettiäänestyslautakunta taikka vastaava.
Ongelma 18: Parasta järjestäytymisen tapaa valvonnalle ei siis tiedetä tässä vaiheessa
sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) ehdotuksia.
Ongelma 19: Mahdollisesti valitaan väärä järjestäytymisen tapa valvonnalle, jolloin
oikeasti sähköistä äänestystä (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) tehtäessä voi
valvonnan järjestäytymisen tapa osoittautua vääräksi ja/tai tehottomaksi.
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 50:
Kuitenkin on selvää, että uskottava nettiäänestysjärjestelmä on teknisesti niin edistynyt, että
järjestelmän toiminnallisuuksien kattava tarkastelu edellyttää syvällistä asiantuntemusta
tietojenkäsittelystä, tietoturvasta ja salaustieteestä. Kansalaisten on siltä osin luotettava
asiantuntijoiden käsityksiin järjestelmän turvallisuudesta.
Ongelma 20: Tässä kohtaa vaaditaan kansalaisten laajaa luottamusta sähköisen
äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmän kehittämiseen
valikoitujen ja/tai valittujen henkilöiden osaamiseen.
Ongelma 21: Loppujen lopuksi pieni määrä henkilöitä joutuu oikeasti vastaamaan
sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmän
toimivuudesta.
14. Ihmisten yhteistyön järjestämisestä
Ihmiset ovat mukana erilaisissa suhteiden verkossa, joita voi olla hyvin eri määrä riippuen
henkilöistä.
Ihmisen kokemalla suhteiden määrällä on siis omat rajansa, koska ihmisen aivot pystyvät
ylläpitämään vain tietyn määrän suhteita jollain aikavälillä. Selvää on, että ihmiset voivat ylläpitää
hyvin erilaisia suhteita mielessään jollain ajan hetkellä, mutta ajan suhteen nämä yhteydet
vahvistuvat ja heikkenevät. Mitään selvää rajaa ei ole, mutta (esim. Dunbarin luku n. 150) jokin raja
voi olla kerrallaan käytössä oleville suhteille.
[jatkuu seuraavalla sivulla]
10596
10597
10598
10599
10600
10601
10602
10603
10604
10605
10606
10607
10608
10609
10610
10611
10612
10613
10614
10615
10616
10617
10618
10619
10620
10621
10622
10623
10624
10625
10626
10627
10628
10629
10630
10631
10632
10633
10634
10635
10636
10637
10638
10639
10640
10641
284 / 374
Ongelma 22: Sähköistä äänestystä (internet-äänestys tai mobiiliäänestys) kehittävä
ihmisjoukko voi kasvaessaan suuremmaksi joukoksi kohdata hyvin erilaisia
(kokonais)viestinnän ongelmia.
Nykyaikaisiin yhteisöihin nähden voi todeta, että monet yhteisöt ovat (vrt. 150 verrattuna) ovat
suhteellisen suuria, jolloin ei ole mahdollista tuntea jokaista yhteisön edustajaa täysin
luottamuksellisesti.
15. Muodollisesti järjestyt yhteisöt
Edellä on pohdittu ihmisten järjestäytymistä vapaasti muodostuvin verkkoihin. Toisaalta tiedämme
hyvin, että nykyaikaisessa toimintaympäristössä on hyvin paljon muodollisesti määriteltyjä
yhteisöjä, jotka on järjestetty hyvinkin tarkasti riippuen yhteisön omista arvostuksista.
Ongelma 23: Yksittäisen tietotekniikan kehittämishankkeeseen voidaan valita
järjestäytymismuoto(ja), joka voi osoittautua ajan kuluessa vääränlaiseksi.
Yksi tapa muodolliseen järjestelmään on (suomalainen) osakeyhtiö, jonka sisälle voidaan järjestää
ihmisten yhteistoimintaa, minkä lisäksi osakeyhtiö voi olla omistaja eri kohteille, liittyä
muodollisesti jonkin yhteisön osaksi ja tehdä hyvin erilaisia sopimuksia. Esimerkkinä osakeyhtiö
voidaan myydä, jolloin osakeyhtiöön liittyvät omistukset, jäsenyydet ja sopimukset siirtyvät
mukana lain antamissa rajoissa.
[jatkuu seuraavalla sivulla]
10642
10643
10644
10645
10646
10647
10648
10649
10650
10651
10652
10653
10654
10655
10656
10657
10658
10659
10660
10661
10662
10663
10664
10665
10666
10667
285 / 374
10668
Käytännössä jokin yhteisö voi kehittää erilaisia rajoja oman yhteisön ympärille. Yksi esimerkki on
työsopimuslain mukainen velvollisuus pitää koko joukko asioita vain yhteisön sisäisenä toimintana,
jolloin näiden asioiden vuotaminen yhteisön ulkopuolelle katsotaan tuomittavaksi. Toinen esimerkki
aatteellinen yhdistys, johon voi liittyä jäseneksi, jolloin hyväksytty jäsenyys on yksi raja yhteisön
erottelijaksi.
Ongelma 24: Erilaiset (muodolliset) järjestäytymisen tavat luovat väistämättä erilaisia
(hallinnon ja/tai toiminnan) rajoja aiheuttaen mahdollisia ongelmia.
Aiemmin on ollut puhetta näkökulmista, ja jonkin (sisään→ käsittely → ulos) yhteisön jäsenet
voivat tarkastella samaa syötettä hyvinkin erilaisista näkökulmista, jolloin ulosmenevät syötteetkin
voivat olla erilaisia. Tällöin voisi olettaa, että kaikki yhteisön jäsenet olisivat mukana syötteiden
(sisään→ käsittely → ulos) käsittelyn kaikissa vaiheissa. Toisaalta kaksi erilaista yhteisöä voi
käsitellä käsittelyssään (sisään→ käsittely → ulos) saman syötteen täysin eri tavalla vaikka syöte
ulos voi olla täysin samanlainen.
Ongelma 25: Samojen syötteiden käsittely (sisään→ käsittely → ulos) voidaan järjestää
eri yhteisöissä täysin eri tavoin.
Ongelma 26: Yhteisöjen järjestäytymisen perusteet vaihtelevat hyvin eri tavoin.
Toisaalta voisi pohtia n. 150 henkilön muodostaman yhteisön toimintaa. Pystyisivätkö kaikki
yhteisöjen jäsenet toimimaan tehokkaasti, jos samat syötteet (D ja E) olisivat kaikkien 150:n
ihmisen käsiteltävänä. Ongelmaksi tulee yksittäisen ihmisen oppimisen rajat ja jaksamisen rajat
vastaan, koska ihmisen tajunta rajallinen kokonaisuus.
10669
10670
10671
10672
10673
10674
10675
10676
10677
10678
10679
10680
10681
10682
10683
10684
10685
10686
10687
10688
10689
10690
10691
10692
10693
10694
10695
286 / 374
D
E
Edellä olevan perusteella voi todeta, että kaikki-kaikkiin -yhteydet voivat vaatia niin paljon
yhteistoimintaa, että toiminnan tehokkuus voi kärsiä. Tämän vuoksi herää kysymys, että voisiko
kaikki-kaikkiin -yhteyksiä luokitella tarkemmin, ja (sisään→ käsittely → ulos) jalostaa saapuvat
syötteet tarkemmin ennen jakamista muualle yhteisöön. Tällöin joudutaan tekemään päätöksiä
oikeasta työnjaosta: jotkut jossain käsittelevät (sisään→ käsittely → ulos) erilaisia syötteitä ja
jalostavat ne yhteisön muuhun käyttöön.
Ongelma 27: Sähköistä äänestystä (internet-äänestys tai mobiiliäänestys) kehittävä
ihmisjoukko ei ehkä pysty toimimaan kaikki-kaikkiin -yhteyksissä.
Tämän työnjaon seurauksena on, että jonkin yhteisön rajoille voidaan sijoittaa henkilöitä
käsittelemään (sisään→ käsittely → ulos) sisään tulevia syötteitä ja valvomaan ulos annettavia
syötteitä. Toisaalta (sisään→ käsittely → ulos) väliin jää koko joukko henkilöitä, jotka toimivat vain
yhteisön sisällä. Jos kyseessä on kaupallinen toimija, niin tässä on määritelty ostajan ja myyjän
tehtävät yhdellä tavalla. Toisaalta yhteisö voi rakentaa omaa hierarkiaansa eri tavoin, jolloin
yhteisön omat arvostukset määräävät hierarkian määrää ja laatua.
Ongelma 28: Ulkopuolisen maailman yksityiskohtainen esittäminen yhteisön
sisäpuolelle on monesti hyvin vaikeaa.
Hyvä esimerkki on ongelmat myynnin ja tuotannon välillä, koska myyminen tuotannon erilaisten
rajojen yli aiheuttaa oikeita ongelmia. Tämän lisäksi myynnistä vastaavat henkilöt näkevät hyvin
paljon yhteisön ulkopuolista toimintaa, ja joskus tämän ulkopuolisen tiedon siirtäminen yhteisön
sisälle voi olla vaikeaa.
Ongelma 29: Aina on mahdollista, että tehdään myynti- ja ostopäätöksiä tuotannon
oikeiden rajojen yli.
10696
10697
10698
10699
10700
10701
10702
10703
10704
10705
10706
10707
10708
10709
10710
10711
10712
10713
10714
10715
10716
10717
10718
10719
10720
10721
10722
10723
10724
10725
287 / 374
Ongelma 30: Myynti- ja ostopäätöksiä tuotannon oikeiden rajojen yli aiheuttaa hyvin
paljon erilaisia ongelmia.
Ongelma 31: Tietoteknisissä kehittämishankkeissa tuotannon rajat voidaan aina
käsittää täysin väärin, koska tietoteknisissä kehittämishankkeissa ei tuoteta
(kilo)tavaraa, jonka määrittely on paljon helpompaa.
(ns.) Alemmilla hierarkioiden tasoilla ihmiset ovat erittäin lähellä yksittäisen yhteisön käsittelemiä
kohteita (materiaali, tiedot ja/tai henkilöt). Lyhyesti voi todeta, että (ns.) alemmilla hierarkioiden
tasolla tarvittavan selityksen määrä vähäinen, koska ei ole enää tarvetta selittää omaa toimintaa
edelleen alemmille tasoille. Jos kaikki sujuu hyvin, niin selitystä ylemmille hierarkioiden tasolle
tarvitsee tehdä vähemmän.
Ongelma 32: Tietotekninen kehittämishanke vaatii kuitenkin tehokkaan päätöksenteon
järjestelmän, ja vieläpä mahdollisen työryhmän muun yhteisön hierarkian
ulkopuolelle.
Ongelma 33: Tietoteknisen kehittämishankkeen vaatima päätösmäärä voi kuitenkin
tukkeuttaa muun yhteisön päätöksenteon järjestelmät.
16. Kova painetilanne ja yhteisön oikea luonne (mm. väitetty ja todellinen hierarkia)
OMA väittämäni on, että vasta kovassa ja todellisessa painetilanteessa osoitetaan kunkin yhteisön
oikea hierarkkisuuden taso ja luonne. Lisäksi voi todeta, että yksittäisen henkilön todellinen
toiminnan luonne selviää oikeasti oikeassa kovassa painetilanteessa. Ennen painetilanteita voidaan
tietysti esittää yhteisön omasta toiminnasta erilaisia väittämiä, jotka voivat osoittautua vääriksi
kovassa ja todellisessa painetilanteessa.
Ulkopuolisen paineen keskelle voi joutua jonkin yhteisön reunalla olevat henkilöt, jotka ovat
jatkuvasti yhteydessä yhteisön ulkopuoliseen maailmaan; esimerkiksi yksittäisen yrityksen osalta
10726
10727
10728
10729
10730
10731
10732
10733
10734
10735
10736
10737
10738
10739
10740
10741
10742
10743
10744
10745
10746
10747
10748
10749
10750
10751
10752
10753
10754
10755
10756
10757
288 / 374
ostajat, myyjät ja johtajat voivat olla yhteyksissä ulkopuoliseen maailmaan tavalla, jota on yhteisön
sisäpuolella joskus hyvin vaikea ymmärtää. Tästä voi tehdä johtopäätöksenä, että eri yhteisöissä eri
henkilöt ovat hyvin erilaisten sisäisten ja ulkoisten paineiden vaikutuksessa.
Ongelma 34: Mahdollinen sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai
mobiiliäänestys) järjestelmä voi aiheuttaa erilaisia painetilanteita järjestelmiä
kehitettäessä.
Tärkeinä esimerkkeinä ovat vaatimustenhallinta ja aikatauluissa pysyminen. Jos vaatimukset
vaihtuvat villisti viikoittain, niin tästä aiheutuu painetta järjestelmän kehittäjille. Toinen
painetilanteen aiheuttaja on aikataulun muutokset. Monesti järjestelmien kehityksen vaatimat
aikamäärät ja työmäärät on laskettu raskaasti alakanttiin, jolloin aikataulusta lipsuminen alkaa
aiheuttaa erilaisia painetilanteita.
Ongelma 35: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
vaatimustenhallinta voi epäonnistua raskaasti.
Ongelma 36: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
kehittämisen aikataulut ja työmäärät voidaan arvioida raskaasti väärin.
Yhteenvetona voi tehdä, että jotain tietoteknistä järjestelmää tilaavassa yhteisössä tapahtuu
kaikenlaista, varsinkin kehitettävän järjestelmän muuttaessa ihmisten työtä, hierarkiaa ja työnjakoa.
Tämän päälle voi todeta, että erilaisille käytöksille ei aina löydy järjellistä syytä, ja osa toiminnasta
tapahtuu puhtaasti pelkällä tunteella.
Ihmiset voivat tietysti väittää oman yhteisönsä täysin olevan tasa-arvoinen ja täysin demokraattinen.
Tosiasiassa erilaiset työtehtävät ovat jo lähtökohdiltaan erilaisia, jolloin jotkut henkilöt
joutuvat/pääsevät johtajiksi, ja johtajaksi joutumisen/pääsemisen arvostus riippuu oikeasti
henkilöstä. Tietysti seurauksena voi olla oikeasti hyvin matala hierarkia.
Tosiasiana voi pitää yhteisön rakenteiden kehittämisen kestävän vuosia, ja jokainen yhteisö jollain
tavalla opettaa uudet jäsenet yhteisön rakenteiden ymmärtäjäksi. Edelleen voi todeta, että hierarkia
on järjestetty eri yhteisöissä eri tavoin: joko hyvin matalana/vapaamuotoisena tai
laajempana/muodollisempana.
Ongelma 37: Eri yhteisöjen todellisten hierarkioiden (ei siis väitettyjen) kohdatessa voi
oikea yhteistyö olla vaikea aloittaa oikeasti ilman ongelmia.
Hyvä esimerkki on tietystikin ison ja pienen tietoteknisen toimittajan välinen ero. Isomman
toimittajien pitää asioida ehkä divisioonien/ryhmien/osastojen kanssa: Pienemmän toimittajan
kanssa voi olla paljon matalampi hierarkia.
Ongelma 38: Ongelmana hierarkiassa on luonnollisesti päätösten tekemisen hitaus, jos
hierarkiaa on hyvin monessa kerroksessa.
Eri yhteisöt voivat kasvaa eri syistä, jolloin alkuperäinen hierarkia voi kasvaa liian raskaaksi, jolloin
yhteisön osia voidaan järjestää pienempiin osiin, jolloin pienemmässä yhteisön osassa on oikeasti
mielekäs ja vähäisempi hierarkia.
10758
10759
10760
10761
10762
10763
10764
10765
10766
10767
10768
10769
10770
10771
10772
10773
10774
10775
10776
10777
10778
10779
10780
10781
10782
10783
10784
10785
10786
10787
10788
10789
10790
10791
10792
10793
10794
10795
10796
10797
10798
10799
10800
10801
10802
10803
10804
10805
289 / 374
17. Systeemeistä yleisesti
Yksi tapa nähdä systeemeitä on erottelu ”mustan laatikon” ja ”valkoisen laatikon” systeemeihin.
Tästä erottelusta on seuraavat kuvat.
10806
10807
10808
10809
10810
10811
10812
palaute
syöte
sisään
syöte
ulos
10813
10814
palaute
syöte
sisään
osasysteemit
syöte
ulos
Yleisesti ottaen erilaisten tietoteknisten järjestelmien syötteet ovat heikosti tunnistettu, lajiteltu ja
luokiteltu. Eli tarkasti ottaen kaikkia järjestelmän vaatimia tehtäviä ei ole tiedossa, ja monesti eri
toimijat luulevat enemmän kuin tietävät järjestelmän vaatimasta toiminnasta.
Ongelma 39: Järjestelmien vaatima syötteiden määrä ja laatu voivat aiheuttaa
ongelmia.
Ongelma 40: Järjestelmien yhteistoiminnan vuoksi käsiteltäviä syötteitä on
määrällisesti ja laadullisesti hyvin erilaisia.
Käytännössä erilaisten syötteiden vaatimat tehtävät vaatisivat oman selvityksenä hyvin
alkuvaiheessa mahdollisen sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
kehittämistä. Tämän selvityksen perusteella voi lähteä tarkastelemaan järjestelmien sisäistä
toimintaa.
10815
10816
10817
10818
10819
10820
10821
10822
10823
10824
10825
10826
10827
10828
10829
10830
290 / 374
18. Muuttuvat systeemit ja muuttumattomat systeemit
Tässä kohtaa voi todeta, että sisäisen ja ulkoisen syötteen välissä voi olla systeemi, joka on koko
ajan muutoksen tilassa (ns. dynaaminen systeemi). Systeemissä voi olla mukana ihmisiä, jotka eivät
koskaan palaa alkuperäiseen tilanteeseen. Toisaalta systeemissä voi olla osia, jotka eivät vaihdu
kovin usein. Toisaalta systeemillä on oma elinkaarensa, jolloin systeemin osat voivat vaihtua ajassa
ja tilassa.
Ongelma 41: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys) järjestelmä
vaatisi erilaisia osajärjestelmiä, joiden määrä ja laatu vaihtuisivat ajan kuluessa.
Ongelma 42: Kenen on hallinnoitava erilaisien osajärjestelmien käyttöönottoa, käyttöä
ja käytöstä poistoa?
Tähän kohtaan voi todeta, että Suomessa nykyisellä lainsäädännöllä vaaleja on vain tiettyinä
aikoina ja äänestyksien mahdollisuuksia ei tarvita jokaisena vuoden päivänä. Käytännössä
sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) tarkoittaisi mahdollisesti järjestelmää,
joka käynnistetään vain vaalien yhteydessä tietyksi ajaksi.
Ongelma 43: Sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) vaatii
järjestelmänä oman aikansa käynnistämiseen ja käyttöönottoon.
Ongelma 44: Jokaisen tietoteknisen järjestelmän käynnistäminen ja käyttöönotto voi
vaatia ennakoimatonta lisätyötä, jolloin järjestelmän käynnistämiseen ja
käyttöönottoon voi kulua kauemman kuin on ennakoituna.
19. Järjestelmien kehittämisen vaikeudesta
Tietotekniset järjestelmät ovat edelleenkin monimutkaisia, erityisesti ohjelmien lähdekoodi, eli
ihmisen ymmärtämä teksti, joista ajetaan konekieliset käskyt tietokoneelle.
Ongelma 45: Huolimatta vuosikymmenten kehitystyöstä, on tietoteknisen järjestelmän
kehittämisessä edelleen paljolti käsityötä, eli kirjoittamistyötä tietokoneella.
Ongelma 46: Kehittämistyötä työtä ei sinänsä voi nopeuttaa tai hidastaa, minkä lisäksi
tuottavuudessa on eroja henkilöiden välillä.
Erityinen ongelma tulee vastaan erityisesti järjestelmien ohjelmoinnissa. Tietokoneohjelman
lähdekoodia voi verrata monikymmenosaiseen kirjasarjaan, jossa jokainen osa olisi virheetön osa
kokonaisuutta, ja rivejä kirjasarjassa olisi miljoonia. Vastaavalla tavalla oletamme miljoonien rivien
tietokoneohjelmasta, että se olisi koko ajan hallittu ja täydellinen kokonaisuus. Perehtyminen
miljoonien rivien tietokoneohjelmaan vaatii aikaa, ja se ei tapahdu nopeasti, ja perehtyminen voi
viedä viikkoja tai kuukausia.
Ongelma 47: Jonkin järjestelmän ohjelmaan perehtyminen voi vielä viikkoja tai
kuukausia.
Tältä pohjalta sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmän
kehittämiselle on hyvin paljon erilaisia riskejä, jotka keskittyvät pieneen joukkoon henkilöitä.
10831
10832
10833
10834
10835
10836
10837
10838
10839
10840
10841
10842
10843
10844
10845
10846
10847
10848
10849
10850
10851
10852
10853
10854
10855
10856
10857
10858
10859
10860
10861
10862
10863
10864
10865
10866
10867
10868
10869
10870
10871
10872
10873
10874
10875
10876
10877
10878
10879
10880
291 / 374
Käytännössä sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) olisi useita teknisiä
tasoja: tekninen käyttöliittymä, tietokoneohjelma, tietokanta, itse tietokone, jne. Jokaisella teknisellä
tasolla olisi omat (huippu)asiantuntijansa, joihin liittyisi aina erilaisia riskejä.
10881
10882
10883
10884
Käskyjen määrä → Virheiden määrä
10 virhettä
20 virhettä
50 virhettä
100 virhettä
1 000
0,1 virhe/käsky
0,02 virhe/käsky
2 virhe/käsky
10 virhe/käsky
10 000
0,001 virhe/käsky 0,002 virhe/käsky 0,005 virhe/käsky 0,01 virhe/käsky
100 000
0,0001
virhe/käsky
0,0002
virhe/käsky
0,0005
virhe/käsky
0,001 virhe/käsky
1 000 000
0,00001
virhe/käsky
0,00002
virhe/käsky
0,00005
virhe/käsky
0,0001
virhe/käsky
10 000 000
0,000001
virhe/käsky
0,000002
virhe/käsky
0,000005
virhe/käsky
0,00001
virhe/käsky
Käskyjen määrä
Eli tietystikin esim. 10 virheen löytäminen 10 000 000 käskyn joukosta on vaikeampaa kuin 10 000
käskynä joukosta löydettynä. Yleisesti voi todeta, että erilaiset virheet ja sitä kautta hyvin erilaiset
haavoittuvuudet edellä mainitulla tavalla ovat sekä avoimien että suljettujen järjestelmien uhka
riippumatta valmistajasta tai kehittävästä yhteisöstä.
Ongelma 48: Jokaisen virheen löytäminen ja jokaisen virheenkorjaaminen vaatii oman
työnmääränsä
Ongelma 49: Riippuen virheestä voi virheen korjaaminen kestää pitkäänkin.
Edelleen on laskettava henkilötyövuosia, ja oikean kehittämistyön määrää sähköisen äänestyksen
(internet-äänestys tai mobiiliäänestys) järjestelmän kehittämisessä. Esimerkkinä voisi laskea
seuraavia työtuntimääriä vuositasolla:
1 henkilö / 37,5 tuntia viikossa / esim. 45 viikkoa / vuosi: Yhteensä 1687,5; eli n. 1688
1 henkilö / 30 tuntia viikossa / esim. 45 viikkoa / vuosi: Yhteensä 1350
1 henkilö / 20 tuntia viikossa / esim. 45 viikkoa / vuosi: Yhteensä 900
Tietysti voi kritisoida 45 viikon määrää, mutta kaikkien lomien, pyhäpäivien, keskimääräisten
sairasteluiden, yms. perusteella esimerkiksi 45 viikkoa voi olla lähempänä totuutta kuin esim. 50
viikkoa. Edelleen voi todeta, että tietysti viikkotuntimäärää voi kasvattaa, mutta siinäkin tulee rajat
vastaan.
Ongelma 50: Tarvittavan työmäärän arviointiin ja tarvittavien työtä tekevien
henkilöiden määrän arviointiin ei ole mitään tarkasti todennettuja lukuja ja/tai
menettelytapoja.
Ongelma 51: Aina on mahdollista, että tietoteknisen kehittämishankkeeseen valitut
henkilöt joutuvat liian suurien työmäärien alaisiksi – esimerkiksi tiukkojen
aikataulujen vuoksi.
10885
10886
10887
10888
10889
10890
10891
10892
10893
10894
10895
10896
10897
10898
10899
10900
10901
10902
10903
10904
10905
10906
10907
10908
10909
10910
10911
10912
10913
10914
10915
10916
292 / 374
10917
10918
1688 vuosityötuntia
1350 vuosityötuntia
900 vuosityötuntia
Käskyjen määrä
1 000
0,59 (noin) hlö?
0,74 hlö?
1,11 hlö?
10 000
5,92 (noin) hlö?
7,4 hlö?
11,11 hlö?
100 000
59,24 (noin) hlö?
74,07 hlö?
111,11 hlö?
1 000 000
592,42 (noin) hlö?
740,74 hlö?
1111,11 hlö?
10 000 000
5924,17 (noin) hlö?
7407,4 hlö?
11111,11 hlö?
Tässä vaiheessa voi kysyä, että kuinka monta kehittäjää pitäisi palkata sähköisen äänestyksen
(internet-äänestys tai mobiiliäänestys) järjestelmän kehittämiseen. Mikä olisi oikea määrä
palkattavien henkilöiden määrälle. Olisiko henkilömäärä esimerkiksi 3, 5, 37, 59 vai jotain muuta?
Tässä kohtaa voi tehdä huomioina, että joidenkin avoimien järjestelmien kehittäjänä voi olla
tuhansiakin ihmisiä, ja he ovat monesti jakaantuneet jokin osa-alueen ja/tai osajärjestelmän
kehittämiseen. Näin on voivat tuhannet henkilöt olla järjestettyinä eri tavoin.
Ongelma 52: Mahdollisessa kaupallisessa sähköisen äänestyksen (internet-äänestys
ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmän kehittämisessä ei varmaankaan voida saada
satoja/tuhansia henkilöitä kehittämään suomalaista avointa sähköisen äänestyksen
(internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmää/järjestelmiä.
Tämän perusteella eteen tulee vastaan erilaisia henkilöstön hallinnan oikeita ongelmia.
Ongelma 53: Järjestelmien kehittäminen lisää työtä toisaalta, ja tässä työssä on monia
riskejä, koska yksittäinen ja keskeinen tietotekniikka-asiantuntija voi:
* erota kehittämistehtävästään
* sairastua pitkäaikaisesti
* menehtyä onnettomuudessa
* voi lakkoilla muiden mukana
* ym. hallitsemattomat tilanteet: tulipalo, varkaus, yms.
20. Päätelaitteiden ja palvelimien välisestä toiminnasta
OM:n julkaisu: 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 36:
Äänestäminen tapahtuu äänestäjän päätelaitteessa.
Ongelma 54: Sivun 36 määritelmä päätelaitteesta on niin ylimalkainen, että sen
pohjalta on vaikea tehdä mitään päätöksiä sähköisen äänestyksen (internet-äänestys
ja/tai mobiiliäänestys) asettamista vaatimuksista päätelaitteelle.
Tähän kohtaan voisi käsitellä suuria lukuja, esim. 2000000 sähköistä äänestystä. Yksi
äänestystapahtuma voisi olla seuraavanlainen ketju, jaettuna kahteen luokkaan. Tässä kohtaa voisi
tehdä oletuksen, että sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) voisi tapahtua
selaimella, joita toimii siis perinteisemmissä tietokoneissa ja tietysti erityyppisissä mobiililaitteissa.
10919
10920
10921
10922
10923
10924
10925
10926
10927
10928
10929
10930
10931
10932
10933
10934
10935
10936
10937
10938
10939
10940
10941
10942
10943
10944
10945
10946
10947
10948
10949
10950
10951
10952
10953
10954
10955
10956
293 / 374
tietokone ↔ selain ↔ verkkolaite ↔ palvelin ↔ verkkolaite ↔ selain ↔ tietokone
mobiililaite ↔ selain ↔ verkkolaite ↔ palvelin ↔ verkkolaite ↔ selain ↔ mobiililaite
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa kuitenkin seuraavaa sivulla 36:
Päätelaitteessa on äänestyksen mahdollistava ohjelma, jonka päätelaite on ladannut
äänestysjärjestelmän palvelimelta.
Päätelaitteisiin ladattava erillinen ohjelma aiheuttaa edelleen uusia ongelmia, koska päätelaitteiden
käyttöjärjestelmät vaihtelevat tyypistä riippuen (esim. mobiililaitteiden, perinteisten
työpöytäkoneiden ja kannettavien tietokoneiden käyttöjärjestelmissä on erilaisia vaihtoehtoja)
Ongelma 55: Mainitun päätelaitteeseen asennettavan erillisen ohjelman pitäisi toimia
hyvin monenlaisten käyttöjärjestelmien kanssa.
Ongelma 56: Kaikki käyttäjät eivät osaa edes ladata uusia ja/tai erillisiä ohjelmia
päätelaitteisiin.
Ongelma 57: Onko edes mahdollista tehdä YKSI ohjelma kaikkiin mahdollisiin
päätelaitteisiin, erityisesti kaikissa mahdollisissa käyttöjärjestelmissä toimivina?
Ongelma 58: Onko oikeasti pakko tehdä USEAMPI ohjelma toimimaan eri
päätelaitteissa ja/tai käyttöjärjestelmissä?
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 36:
Äänestäjän ja vaaliviranomaisten on varmistuttava siitä, että äänestäjän käyttämä sovellus on
aito. Tämän takaamiseksi yhden toimittajan järjestelmässä äänestysohjelman tarkistussumma
julkaistaan lehdistössä yhdessä tarkastusohjeiden kanssa. Jos summa täsmää äänestäjän
käyttämän sovelluksen tarkastussummaan, ohjelma on aito. Mikäli riittävän usea äänestäjä
tarkistaa sovelluksen, laajamittainen vaalien väärentäminen vaikeutuu tai tulee ainakin
todennäköisemmin ilmi.
Ongelma 59: Kaikesta julkisuudesta ja ohjeistuksesta huolimatta osa äänestäjistä ei
tietäisi ja ymmärtäisi esitetystä tarkistussummasta ja tarkistussumman tarkastuksesta
yhtään mitään.
Ongelma 60: On siis oikeasti mahdollista levittää väärennettyä päätelaitteen ohjelmaa,
jonka tunnisteen laadusta osa äänestäjistä ei tietäisi ja ymmärtäisi yhtään mitään.
Tämän jälkeen voisi ajatella, että kuinka paljon yhdistelmiä voisi kaiken kaikkiaan olla, tässä
esimerkissä on vain kaksi mahdollisuutta – mobiilaitteet ja muuta laitteet.
1000000 ↔ 10 ↔ 100 ↔ 1 ↔ 100 ↔ 10 ↔ 1000000 (muut, mm. pöytätietokoneet)
1000000 ↔ 10 ↔ 100 ↔ 1 ↔ 100 ↔ 10 ↔ 1000000 (mobiililaitteet)
Eli esimerkiksi 1000000 palvelinpyyntöä eteenpäin, 10 (selain)ohjelmistolla, 100 verkkolaitetta, 1
palvelin, 100 verkkolaitetta, 10 (selain)ohjelmistoa, 1000000 palvelinpyyntöä takaisinpäin. Edellä
oleva ketju esim. 2000000 sähköisestä äänestyksestä voisi käytännössä tarkoittaa tapahtumaketjun
jakaantumista esim. seitsemälle tasolle.
10957
10958
10959
10960
10961
10962
10963
10964
10965
10966
10967
10968
10969
10970
10971
10972
10973
10974
10975
10976
10977
10978
10979
10980
10981
10982
10983
10984
10985
10986
10987
10988
10989
10990
10991
10992
10993
10994
10995
10996
10997
10998
10999
11000
11001
11002
11003
11004
11005
11006
294 / 374
Ongelma 61: Löydettäisiinkö sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) kehittämisen aikana oikeasti ja varmistetusti kaikki mahdolliset
osittaiset yhdistelmät ja kokonaiset yhdistelmät testattavaksi?
21. Haavoittuvuudet omana erityisenä ongelmana
Tässä kohtaa voi esittää muutaman www-sivun, joiden ylläpitäjä on Suomen CERT-FI -yksikkö.
CERT-FI → Haavoittuvuudet → Kohde → Palvelimet ja palvelinsovellukset
http://www.cert.fi/haavoittuvuudet/kohde/palvelimet.html
CERT-FI → Haavoittuvuudet → Kohde → Työasemat ja loppukäyttäjäsovellukset
http://www.cert.fi/haavoittuvuudet/kohde/tyoasemat.html
CERT-FI → Haavoittuvuudet → Kohde → Verkon aktiivilaitteet
http://www.cert.fi/haavoittuvuudet/kohde/verkonaktiivilaitteet.html
CERT-FI → Haavoittuvuudet → Kohde → Matkaviestinjärjestelmät
http://www.cert.fi/haavoittuvuudet/kohde/matkaviestinjarjestelmat.html
CERT-FI → Haavoittuvuudet → Kohde → Sulautetut järjestelmät
http://www.cert.fi/haavoittuvuudet/kohde/sulautetut.html
Tämän lisäksi on vielä Suomen CERT-FI -yksikön tilastot, joiden etusivu on seuraava:
http://www.cert.fi/haavoittuvuudet.html
Tältä sivulta voi ottaa vuosien 2002-2013 tilastot.
2013: 150 haavoittuvuutta yhteensä
2012: 210 haavoittuvuutta yhteensä
2011: 165 haavoittuvuutta yhteensä
2010: 193 haavoittuvuutta yhteensä
2009: 133 haavoittuvuutta yhteensä
2008: 156 haavoittuvuutta yhteensä
2007: 191 haavoittuvuutta yhteensä
2006: 63 haavoittuvuutta yhteensä
2005: 89 haavoittuvuutta yhteensä
2004: 93 haavoittuvuutta yhteensä
2003: 84 haavoittuvuutta yhteensä
2002: 93 haavoittuvuutta yhteensä
Pientä vaihtelua on eri vuosien välillä, mutta yleisesti ottaen kehitys on melko selvä: uusia
haavoittuvuuksia tulee väistämättä lisää tietotekniikan levitessä uusille ja uusille alueille.
Ongelma 62: Haavoittuvuuksia käytetään hyväksi, jolloin järjestelmiin kohdistuvat
hyökkäykset vaarantavat tietoturvan eri tavoin.
11007
11008
11009
11010
11011
11012
11013
11014
11015
11016
11017
11018
11019
11020
11021
11022
11023
11024
11025
11026
11027
11028
11029
11030
11031
11032
11033
11034
11035
11036
11037
11038
11039
11040
11041
11042
11043
11044
11045
11046
11047
11048
11049
11050
11051
11052
11053
11054
11055
11056
295 / 374
Toisinpäin ajateltuna voisi todeta haavoittuvuuksien määrä eri tasoilla, jolloin korjaamattomia
haavoittuvuuksia eri tasoilla olisi esim. 1-5%. Kovassa käytössä olevia laitteita ja/tai ohjelmistoja
eivät kaikki yhteisöt ja käyttäjät ehdi tai osaa päivittää, jolloin haavoittuvuuksia jää oikeasti eri
puolille tapahtumaketjua. Tällöin nämä tapahtumaketjut voisivat näyttää seuraavilta.
99% ↔ 99% ↔ 99% ↔ 99% ↔ 99% ↔ 99% ↔ 99%
95% ↔ 95% ↔ 95% ↔ 95% ↔ 95% ↔ 95% ↔ 95%
Ongelma 63: Lisäongelma haavoittuvuuksissa on, että erilaisten yhteisöjen järjestelmät
ovat tosiasiallisesti riippuvia toisistaan, koska yksikään yhteisö ei vastaa kaikesta
mahdollisesta tietotekniikasta.
Ongelma 64: Jokainen tietotekninen järjestelmän on yhdistelmä eri yhteisöjen
kehittämää tietotekniikkaa, ja yksikään yhteisö ei vastaa kaikista järjestelmän osista.
Ongelma 65: Viimeiset ja ensimmäiset (ali)prosessit tapahtuisivat (esimerkiksi)
miljoonilla ohjelmistoilla ja laitteistoilla, joiden käytetyissä versioissa voi olla
paikkaamaton haavoittuvuus.
Ongelma 66: Miljoonien käyttäjien joukossa on aina käyttäjiä, joiden käyttämät
ohjelmistot ja laitteistot voivat oikeasti toteuttaa jonkin haavoittuvuuden.
Ongelma 67: Miljoonien käyttäjien ohjelmistot ja laitteistot päivittyvät viimeisiin ja
korjattuihin versioihin hyvin epävastaavina aikoina.
Tässä vaiheessa kannattaa katsoa haavoittuvuuksien kovaa todellisuutta, eli maailmanlaajuista
yhtenäistettyä tietokantaa havaituista haavoittuvuuksista (Common Vulnerabilities and Exposures
List, CVE) erilaisissa järjestelmissä:
http://cve.mitre.org/cve/
Seuraavaksi on avattava tämän CVE-tietokannan hakusivu:
http://web.nvd.nist.gov/view/vuln/search
Kun tähän hakusanaan laittaa hakutermiksi ”LINUX”, niin 19.7.2014 tilanteessa listauksessa oli
4338 tunnettua haavoittuvuutta. Toisaalta on totta, että myös suljetut tekniikat kärsivät omista
ongelmistaan. Hakutermillä ”Windows” 19.7.2014 tilanteessa listauksessa oli 3467 tunnettua
haavoittuvuutta.
Ongelma 68: Tunnettujen (CVE) haavoittuvuuksien tietokanta on vain tunnettujen
haavoittuvuuksien lista, jonka ulkopuolella on luonnollisesti
tuntemattomia/havaitsemattomia haavoittuvuuksia.
Ongelma 69: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmä voi joutua kohtaamaan ennalta tuntemattoman haavoittuvuuden, jota ei
ole vielä tunnistettu julkisesti haavoittuvuudeksi.
Ongelma 70: Jotain ennalta tuntematonta haavoittuvuutta voidaan mahdollisesti
käyttää hyväksi sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmän vakavaksi haitaksi – esim. tietojen poistaminen tai tietojen muuttaminen
järjestelmässä ilman ylläpitäjien tiedostamista.
11057
11058
11059
11060
11061
11062
11063
11064
11065
11066
11067
11068
11069
11070
11071
11072
11073
11074
11075
11076
11077
11078
11079
11080
11081
11082
11083
11084
11085
11086
11087
11088
11089
11090
11091
11092
11093
11094
11095
11096
11097
11098
11099
11100
11101
11102
11103
11104
11105
11106
296 / 374
Valtioneuvoston tiedotteessa 13/2010 todetaan, että aikataulu riippuu siitä, milloin turvallinen
avoimen lähdekoodin järjestelmä on rakennettavissa. Muistion lukijat saavat odottaa pitkään
tällaista turvallista avoimen lähdekoodin järjestelmää, koska esimerkiksi mainittua LINUXkäyttöjärjestelmää on kehitetty hyvin pitkään, ja vikoja havaitaan silti jatkuvasti.
Toinen ongelma on, että kehitettävä Internet-äänestyksen järjestelmä tulisi sisältämään osia, joiden
tietoturvallisuudessa melkoisella todennäköisyydellä löydetään edellä mainittu vakava (CVE) uhka.
Ongelma 71: Pelkkä avoin lähdekoodi ei ratkaise sitä ongelmaa, että jokainen
tietotekninen (osa)ratkaisu vaatii joukon asiasta kiinnostuneita kehittäjiä, jotka
voisivat keskittyä erilaisten haavoittuvuuksien (CVE) poistamiseen.
Ongelma 72: Löytyykö Suomesta vaadittava joukko tietoteknisesti suuntautuneita
ihmisiä, jotka jaksaisivat paneutua sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) avoimesti kehitetyn järjestelmän oikeisin ongelmiin (CVE)?
Ongelma 73: Jokainen tekninen ratkaisu sähköisessä äänestyksessä (internet-äänestys
ja/tai mobiiliäänestys) voi joutua edellä mainitun (CVE) haavoittuvuuksien
seurantajärjestelmään huomioiduksi.
Ongelma 74: Riippuen (CVE) ongelman luonteesta, voivat yksittäisen havaitun
haavoittuvuuden (CVE) korjaamiset kestää ennalta määräämättömän ajan, jolloin
sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) kärsii
korjaamattomasta haavoittuvuudesta (CVE).
Ongelma 75: Haavoittuvuuden (CVE) sisältävä järjestelmä voi olla altis erilaisille
tietoturvaongelmille sekä järjestelmään kohdistettaville haavoittuvuutta (CVE)
hyväksikäyttäville hyökkäyksille.
22. JAVA-ratkaisuista erityisesti
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 36:
Monet teknisessä vuoropuhelussa haastatellut toimittajat käyttävät Javalla kirjoitettua
ohjelmistoa. JAVA-ohjelmistot vaativat päätelaitteelta luvan käyttämiseensä, mikä voi
osoittautua ongelmalliseksi joissakin toimintaympäristöissä.
Edelleen on mentävä CVE-tietokannan hakusivulle:
http://web.nvd.nist.gov/view/vuln/search
Ongelma 76: JAVA-ratkaisujen virheetön toiminta pitää varmistaa eri vaiheissa,
vaikkakin on aina mahdollista uusien (CVE) haavoittuvuuksien löytyminen.
Ongelma 77: JAVA-ratkaisujen uusia haavoittuvuuksia (CVE) voi tulla esille sähköisen
äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) kehittämisen eri vaiheiden
yhteydessä:
* varsinaisen kehittämistyön aikana ennen järjestelmän oikeaa käyttöä.
* varsinaisen oikean käytön aikana ennen vaalien loppumista.
Ongelma 78: Osa tietoturvajärjestelmien toimittajista kehottaa julkisesti JAVA:n
11107
11108
11109
11110
11111
11112
11113
11114
11115
11116
11117
11118
11119
11120
11121
11122
11123
11124
11125
11126
11127
11128
11129
11130
11131
11132
11133
11134
11135
11136
11137
11138
11139
11140
11141
11142
11143
11144
11145
11146
11147
11148
11149
11150
11151
11152
11153
11154
11155
297 / 374
käytön lopettamista ja/tai JAVA-tuen poistamista 104 selainohjelmistoista.
23. PKI-menetelmästä erityisesti
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 36:
Tämä voi onnistua, jos käytössä on julkisen avaimen salausmenetelmää (PKI) toteuttava
tunnistustapa kuten kansalaisvarmenne tai mobiilivarmenne.
Edelleen voi mennä CVE-tietokannan hakusivulle:
http://web.nvd.nist.gov/view/vuln/search
Laittamalla hakutermiksi ”PKI” on tuloksena 123 (päivänä 21.7.2014) haavoittuvuutta, mutta ne
kaikki eivät tietystikään koske tarkasti ottaen PKI-menetelmää.
Ongelma 79: PKI-menetelmää sovelletaan oikeasti hyvin monessa kohtaa eri
järjestelmiä, mutta PKI-menetelmän täysin virheetön toiminta sähköisen äänestyksen
(internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmässä vaatisi todella tarkan ja
virheettömän toteutuksen.
24. Tietokannan jatkuvat toimiminen?
OM:n julkaisu: 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 36:
Järjestelmä siirtää allekirjoitetun ja salatun äänen palvelinkoneelle. Palvelinkone saa
rekisteristä äänestäjän julkisen avaimen, jolla se todentaa uloimman kuoren sähköisen
allekirjoituksen. Samalla järjestelmä tarkistaa, onko äänestäjä vaalissa äänioikeutettu.
Järjestelmä tallettaa äänen tietokantaansa (sähköiseen uurnaan).
Ilmeisesti on niin, että sähköinen ja salattu ääni tietokannan taulun kentissä, jossa olisi jotenkin
yhdistetty äänestäjä henkilötunnus ja salattu ääni.
Äänestäjän henkilötunnus
Salattu ääni
?
?
?
?
Ongelma 80: Edellä mainitulla tavalla voisi sähköisiä äänestyksiä olla esim. 2000000,
jolloin tietokannan pitäisi toimia ilman ongelmia kaikissa vaiheissa.
Ongelma 81: Tietokantoja on teknisesti ottaen hyvin erilaisia, jolloin pitää tehdä hyvin
perusteltu päätös käytettävästä tietokannasta, johon voi kuitenkin kohdistua edellä
mainitulla tavalla (CVE) haavoittuvuuksia.
25. Äänestäjälle jäävästä kuitista
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 37:
Siirtämisessä on otettava huomioon salauksen lisäksi mahdollisuus, että joku pääsee siirron
aikana väärentämään äänen. Tätä varten neljä toimittajista on rakentanut erilaiset tavat antaa
äänestäjälle kuitti, jolla äänestäjä voi myöhemmin tarkistaa, että hänen antamansa ääni on
104 http://www.f-secure.com/en/web/labs_global/disabling-java-plugins, Esimerkki tietoturvan toimittajan wwwsivusta, joka opastaa JAVA:n poistamista selainkäytöstä
11156
11157
11158
11159
11160
11161
11162
11163
11164
11165
11166
11167
11168
11169
11170
11171
11172
11173
11174
11175
11176
11177
11178
11179
11180
11181
11182
11183
11184
11185
11186
11187
11188
11189
11190
11191
11192
11193
11194
11195
11196
11197
11198
11199
298 / 374
mennyt muuttumattomana perille. Useimmat kuitit perustuvat numerosarjoihin, joilla
äänestäjä voi selvittää, onko hänen antamansa ääni mennyt perille digitaaliseen uurnaan.
Ongelma 82: Tässä kohtaa ei ole määritelty, että mihin kuitti ilmoitetaan
* onko kuitti vain numerosarja päätelaitteen ohjelmassa, jolloin kuitti pitää itse
kirjoittaa talteen?
* tuleeko kuitista ilmoitus sähköpostiviestinä?
* tuleeko kuitista ilmoitus matkapuhelimeen (vast.) tekstiviestinä?
* voiko valita useamman toimitustavan kuitille?
Ongelma 83: Jos edellä mainittu kuitti voidaan toimittaa eri tavoin, lisää se
väistämättä kehitettävän sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) järjestelmän monimutkaisuutta.
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 42:
[] käytti nettiäänestyksestä puhuttaessa termiä blind trust, mikä tarkoittaa, että
nettiäänestyksessä äänestäjän on vain luotettava siihen, että hänen antamansa ääni on
kirjautunut ja laskettu oikein, muuta vaihtoehtoa ei oikeastaan ole.
Ongelma 84: Yksittäisen äänestäjän ääni voi jäädä vikatilanteen vuoksi oikeasti
kirjautumatta, mutta äänestäjien on vain pakko luottaa (sokeasti?) sähköisen
äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmään.
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 37:
Äänen perille menon varmistaminen on tärkeää sekä äänestäjälle että vaalien järjestäjälle.
Mikäli äänestäjä huomaa, ettei hänen äänensä ole mennyt perille, tai varsinkin jos ääni on
muuttunut matkalla, on äänestysjärjestelmässä jotain vialla: joko järjestelmässä on vika tai
joku on onnistuneesti hyökännyt järjestelmän kimppuun.
Ongelma 85: Mitä tavallinen äänestäjä voi käytännössä tehdä huomatessaan vakavan
vian järjestelmässä?
Ongelma 86: Millainen (puhelin)tukijärjestelmä pitäisi mahdollisten ongelmien
ratkaisun vuoksi järjestää?
Ongelma 87: Onko tarvittavia (puhelin)tukijärjestelmä edes arvioitu sähköisen
äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) yhteyteen?
Ongelma 88: Erilaiset (puhelin)tuen järjestelmät vaativat oikeasti osaavaa
henkilökuntaa.
Ongelma 89: Kuinka paljon erilaiset (puhelin)tuen järjestelmät oikeasti maksaisivat?
Ongelma 90: (Puhelin)tuen järjestelmät pitäisi kehittää sähköisen äänestyksen
(internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) kehittämisen yhteydessä.
Ongelma 91: Käytännössä (puhelin)tuen järjestelmät olisivat oma (kilpailutettu)
hankkeensa, jossa olisi väliaikaisesti palkattua henkilökuntaa.
Ongelma 92: Käytännössä (puhelin)tuen järjestelmät vaatisivat ison kaupallisen
11200
11201
11202
11203
11204
11205
11206
11207
11208
11209
11210
11211
11212
11213
11214
11215
11216
11217
11218
11219
11220
11221
11222
11223
11224
11225
11226
11227
11228
11229
11230
11231
11232
11233
11234
11235
11236
11237
11238
11239
11240
11241
11242
11243
11244
11245
11246
11247
11248
11249
299 / 374
toimijan, jolla olisi henkilöstössään varaa siirtää vaaditun (puhelin)tuen järjestelmän
asiakasneuvojiksi.
Ongelma 93: Käytännössä (puhelin)tuen vaatima henkilöstö pitäisi oikeasti kouluttaa
kehitetyn sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
tukitehtäviin.
26. Erottelua järjestelmän vaatimista käskymääristä ja käskymäärien muuttaminen
lähdekoodiksi
Tietokoneohjelmien käyttöä voi kuvata erilaisina vaiheina ja ehtoina alku- ja lopputilanteen välillä.
Eli sähköinen äänestys (internet-äänestys tai mobiiliäänestys) olisi äänestäjälle tietty joukko
vaiheita ja ehtoja, jotka tehtäisiin jonkinlaisen näytön/päätteen avulla. Mahdollisissa virhetilanteissa
pitäisi päästä takaisin alkuperäiseen tilanteeseen, jotta sähköinen äänestys (internet-äänestys tai
mobiiliäänestys) onnistuisi.
Ongelma 94: Riippuen järjestelmästä voivat ohjelman vaatimat käskyt tarkoittavat
hyvin paljon rivejä (ns. lähdekoodi) luettavaksi, esim. tuhansia, satojatuhansia ja jopa
miljoonia rivejä tekstiä.
Yksi ero on tehtävä tietokoneella tehtävien käskyjen määrä suhteessa järjestelmän vaatiman
lähdekoodiin. Erilaisia käskyjä tietokoneille voidaan mallintaa hyvin erilaisilla menetelmillä, ja
tällöin voidaan määritellä tarvittavat prosessit järjestelmän vaatimuksiksi. KUN/JOS vaatimukset
kuvataan tarpeeksi tarkasti, niin on mahdollista lähteä kehittämään järjestelmää, joka voisi toteuttaa
esitetyt vaatimukset ohjelman lähdekoodina.
Ongelma 95: Vaatimusten etsiminen, kerääminen, luokittelu ja oikea ymmärrys on
yksi hankalimmista tehtävistä tietoteknisissä kehittämishankkeissa.
Työmäärä 1 h / käsky / 7,5
Työmäärä 10 h / käsky / 7,5
1 000
1 000 / 7,5 = 133,33
10 000 / 7,5 = 1 333,33
10 000
10 000 / 7,5 = 1 333,33
100 000 / 7,5 = 13 333,33
100 000
100 000 / 7,5 = 13 333,33
1 000 000 / 7,5 = 133 333,33
1 000 000
1 000 000 / 7,5 = 133 333,33
10 000 000 / 7,5 = 1 333 333,33
10 000 000
10 000 000 / 7,5 = 1 333 333,33
100 000 000 / 7,5 = 13 333 333,33
11250
11251
11252
11253
11254
11255
11256
11257
11258
11259
11260
11261
11262
11263
11264
11265
11266
11267
11268
11269
11270
11271
11272
11273
11274
11275
11276
11277
11278
Käskyjen määrä
Tässä kohtaa taulukossa on laskettu erilaisia tietokoneen vaatimia käskymääriä suhteessa työaikaan.
Tietokoneet ovat nykyisin nopeita, mutta kaikesta nopeudesta huolimatta tietokoneiden
ohjelmistojen kehittäminen on edelleen hyvin vaativaa ajattelu- ja kirjoitustyötä.
Edelleen voi naureskella, että mainitut suuret luvut (esim. 10 000 000 tietokoneen käskyä) on täysi
mahdottomuus. Tähän kohtaa voi ottaa KELA:n ARKKI-hankkeen kuvauksen.
Kelan päätökset ratkaistaan 40 eri tietojärjestelmällä ja niihin liittyvällä 90
tukijärjestelmällä. Kela uudistaa kaikki järjestelmät [ARKKI-hankkeessa] seuraavien
kymmenen vuoden aikana.
11279
11280
11281
11282
11283
11284
11285
11286
11287
11288
11289
300 / 374
ARKKI on mittavin Kelassa koskaan toteutettu teknologian uudistamishanke. Uudet
järjestelmät tehostavat manuaalista ratkaisutyötä ja nopeuttavat käsittelyaikoja. Yhden
järjestelmän uudistaminen voi kestää jopa kolme vuotta.
Nyt voisi jakaa käskymääriä esimerkiksi järjestelmiin, esimerkiksi 10-130 järjestelmää. Edellä on
ollut taulukko järjestelmien määrän ja käskyjen määrän suhteesta toisiinsa, esimerkkinä 10, 20, 50,
100, 130 järjestelmää. Toisaalta voisi ajatelle virheiden määrää käskyjä kohde, josta on seuraava
taulukko.
11290
11291
11292
11293
11294
11295
11296
11297
11298
11299
Järjestelmien määrä → Käskyjen määrä
10 järjestelmää 20
järjestelmää
50
järjestelmää
100
järjestelmää
130
järjestelmää
1 000
100
50
20
10
7,69
10 000
1 000
500
200
100
76,9
100 000
10 000
5 000
2 000
1 000
769,23
1 000 000
100 000
50 000
20 000
10 000
7692,31
10 000 000
1 000 000
500 000
200 000
100 000
76923,08
Käskyjen
määrä
Edellä olevan pulman vuoksi erilaiset tietotekniset järjestelmät jaetaan pienempiin osiin, jolloin
yhtä yksittäistä osaa voi kehittää esimerkiksi viisi ihmistä. Kun edellä on kuitenkin pohdittu
osajärjestelmien määrää (10, 20, 50, 100, 130 järjestelmää), niin osajärjestelmiä lisäämällä olisi
esimerkiksi viidellä kehittäjällä osaa kohden seuraavat henkilötyömäärät: 50, 100, 250, 500 ja 650
henkilöä. Ja tietysti yksi henkilö yhtä osajärjestelmää kohden olisi tietysti seuraava: 10, 20, 50, 100
ja 130 henkilöä.
Edellä olevat suuret luvut voi jakaa kahteen kehittämistapaan erilaisille tietoteknisille järjestelmille:
* kehitetään yksi ISO järjestelmä
* kehitetään useampi PIENI järjestelmä.
Käytännössä on tietysti niin, että yksi ISO järjestelmä jakaantuu sisäisesti erilaisiin pienempiin
osiin, mutta käyttö on yhtenä isona järjestelmänä.
Edellä oleva jako esimerkiksi 130 alajärjestelmään ei ole kaukaa haettu, koska tosiasiassa mikä
tahansa sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys) järjestelmä (suljettu tai avoin)
olisi oikeasti yhteyksissä suurehkoon määrään muita järjestelmiä, jolloin yhteyksiä voi
tosiasiallisesti olla miljoonia, esim. 2 000 000 sähköistä äänestystapahtumaa.
27. Erikseen koodirivien määrästä ja laadusta
Suomessa suomalaiset voivat ottaa innokkaasti esiin LINUX-nimisen käyttöjärjestelmän
kehittämistä, koska järjestelmän kehitys alkoi Suomessa nimenomaan avoimen lähdekoodin
järjestelmänä. Tähän voi ottaa joitain tilastotietoja LINUX-järjestelmästä:
LINUX 1.0.0 176250 koodiriviä – 14.3.1994
LINUX 2.2.0 1800847 koodiriviä – 25.1.1999
LINUX 2.4.0 3377902 koodiriviä – 4.1.2001
11300
11301
11302
11303
11304
11305
11306
11307
11308
11309
11310
11311
11312
11313
11314
11315
11316
11317
11318
11319
11320
11321
11322
11323
11324
11325
11326
301 / 374
LINUX 2.6.0 5929913 koodiriviä – 17.12.2003
LINUX 3.2 14998651 koodiriviä – vuonna 2012
Kuten LINUX-järjestelmän koodirivien määrän kasvu osoittaa, niin ohjelmistot tahtovat kasvaa
koko ajan ja niihin lisätään jatkuvasti uusia ominaisuuksia. Sähköisen äänestyksen järjestelmästä
voisi ajatella, että sitä ei kehitettäisi niin laajasti kuin LINUX-järjestelmää, jolloin sähköisen
äänestyksen järjestelmä olisi koodirivien määrässä hallittava kokonaisuus.
Ongelma 96: Koodin määrä tahtoo lisääntyä koko ajan järjestelmää kehitettäessä.
Ongelma 97: Koodin jakaminen pienempiin osiin eri henkilöiden välille voi
epäonnistua.
Edellä on ollut keskustelua järjestelmän osista ja järjestelmään liittyvistä käskymääristä.
Käytännössä käskymäärien muuttaminen järjestelmän (ohjelmoitavaksi) osiksi tarkoittaa tarkkaa
järjestelmän osien ja osien välisten suhteiden määrittelyä.
Ongelma 98: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmän jakaminen erilaisiin (osa)järjestelmiin voi epäonnistua pahasti.
Ongelma 99: Jokaisen osajärjestelmän kehittämisessä pitää löytyä oikeasti
kehittämistä tekeviä ihmisiä.
Ongelma 100: Eri osajärjestelmät voivat kärsiä aikatauluongelmista, mikä vaikeuttaa
kokonaisjärjestelmän kehittämistä.
Ongelma 101: Erilaisten osajärjestelmien versioiden yhdistelmät yhdessä ja erikseen
pitää hallita eri tilanteissa (ns. konfiguraatiot ajan suhteen).
Tosiasiassa järjestelmän osiin jakamiseen ei ole mitään määrättyä ja/tai muodollista virheettömäksi
osoitettua työskentelymenetelmää, jolloin jokaisen järjestelmän jakaminen osiin tapahtuu kulloinkin
parhaimmaksi katsotun tilanteen mukaisesti, mikä ei sinänsä takaa järjestelmän onnistumista.
Esimerkkinä voi pitää LINUX-järjestelmää, joka tarkasti ottaen perustuu järjestelmän osien
tarkkaan määrittelyyn. Tarkasti ottaen LINUX-järjestelmä on jaettu kehittämistyössä pieniin osiin,
ja eri osilla on erilaista kehittämistä ja ylläpitoa. Tällä tarkalla jaottelulla on osien väliset yhteydet
pidetty hallittavissa ja kehittäjien työnjakoa on voitu kehittää hyvinkin tarkasti.
Ongelma 102: Järjestelmien kasvaessa jako erilaisin osiin voi muuttua alkuperäiseen
tilanteeseen nähden.
Joissain yhteyksissä on esitetty, että sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
perustuisi LINUX-järjestelmän tavoin avoimeen lähdekoodiin, jolloin sähköisen äänestyksen
(internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) kehittämiseen ilmeisesti voisi osallistua koko joukko
vapaaehtoisia järjestelmästä kiinnostuneita henkilöitä.
Ongelma 103: Löytyisikö oikeasti vapaaehtoisia sähköisen äänestyksen (internetäänestys ja/tai mobiiliäänestys) avoimen järjestelmän kehittämiseen?
Ongelma 104: Mahdollisten vapaaehtoisten henkilöiden jakaminen eri osien
11327
11328
11329
11330
11331
11332
11333
11334
11335
11336
11337
11338
11339
11340
11341
11342
11343
11344
11345
11346
11347
11348
11349
11350
11351
11352
11353
11354
11355
11356
11357
11358
11359
11360
11361
11362
11363
11364
11365
11366
11367
11368
11369
11370
11371
11372
11373
11374
11375
11376
302 / 374
kehittämiseen pitäisi tehdä tarkasti.
Ongelma 105: Suostuvatko vapaaehtoiset kehittämään vain jotain tiettyä osaa
sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) mahdollisesta
avoimesta järjestelmästä?
Ongelma 106: Jaksavatko kaikki vapaaehtoiset oikeasti kehittää loppuun saakka heille
osoitetun järjestelmän osat – eli pienempien osien virheettömäksi osoitettuun
toimintaan saakka?
Ongelma 107: Vapaaehtoisten johtaminen eroaisi palkattujen henkilöiden
johtamisesta, mikä voi aiheuttaa erilaisia hankalia epävastaavuuksia.
Tämän perusteella voisi ehdottaa, että järjestelmän pienempien osien kehittämisessä olisi aina yksi
palkattu henkilö kehittämisvastuussa jostain yksittäisestä osasta, ja näin vapaaehtoisten määrä voisi
näin vaihdella eri osien välillä.
Ongelma 108: Onnistuuko palkattujen henkilöiden ja vapaaehtoisten henkilöiden
yhteistyö oikeasti?
28. Yksi esimerkki prosessien, käskymäärien ja lähdekoodin välisistä eroista
Esimerkkinä olevaa LINUX-järjestelmää on kehitetty pitkään, ja sen kehittämiseen on osallistunut
tuhansia henkilöitä. Kaiken avoimen kehityksen keskellä on hyvä muistaa, että huolimatta tuhansien
henkilöiden työstä myös LINUX-järjestelmästä löytyy edelleen virheitä. Tästä päästään oikeiden
lähdekoodin rivien kokonaishallinnan ongelmiin. Eri yhteyksissä voi esittää erilaisia näkemyksiä
perustuen lähdekoodin rivien määrään.
100000 riviä
200000 riviä
500000 riviä
1000000 riviä
Työmäärä/rivi
1h
100000 h
200000 h
500000 h
1000000 h
Työmäärä/rivi
5h
5000000 h
1000000 h
2500000 h
5000000 h
Ongelma 109: Tarkkoja työmääriä riviä kohden on tietysti vaikea laskea, koska
oikeasti yksittäinen (avointakin) järjestelmää kehittävä henkilö käyttää eri määriä
työaikaa.
Edellä olevia lukuja voisi laskea kehittäjien määrän mukaan, esim. 1, 5, 10, 50 ja 100 kehittäjää.
Esim. 100000 h
1 kehittäjä
5 kehittäjää
10 kehittäjää
50 kehittäjää
100 kehittäjää
100000 h
20000 h
10000 h
2000 h
1000 h
1 kehittäjä
5 kehittäjää
500000 h
100000 h
Esim. 500000 h
11377
11378
11379
11380
11381
11382
11383
11384
11385
11386
11387
11388
11389
11390
11391
11392
11393
11394
11395
11396
11397
11398
11399
11400
11401
11402
11403
11404
11405
11406
11407
11408
11409
11410
11411
11412
11413
11414
11415
11416
11417
11418
11419
11420
11421
11422
11423
11424
11425
11426
303 / 374
10 kehittäjää
50 kehittäjää
100 kehittäjää
50000 h
10000 h
5000 h
Edelleen täytyy laskea, että yksi yksittäinen (palkattu) kehittäjä pystyy tekemään oikeasti vain
tietyn tuntimäärän, esimerkiksi oikeaa tehokasta kehittämisen työaikaa kuukaudessa olisi n. 15-20
päivää, ja osa työajasta menisi oikeasti muuhunkin kuin järjestelmän kehittämiseen.
Ongelma 110: Palkattujen kehittäjien määrän arviointi on erittäin vaikea tehtävä.
Ongelma 111: Käytännössä on pakko jakaa osajärjestelmiin, ja joissain
osajärjestelmissä on vain pakko luottaa ulkopuolella kehitettyihin (osa)järjestelmien –
(osa)(osa)järjestelmät voivat olla avoimia tekniikoita ja/tai suljettuja tekniikoita.
Hyvä esimerkki on 105 OpenSSL:n yhteydessä löydetty haavoittuvuus, joka käytännössä tarkoitti
kymmenien järjestelmien päivitystä. Eli käytännössä kymmenissä järjestelmissä oli luotettu yhteen
ulkopuolella (OpenSSL) kehitettyyn ratkaisuun.
Kerraten voi todeta, että käytännössä järjestelmän kehittäminen pitäisi jakaa tarpeeksi pieniin osiin,
ja eri osille olisi omat kehittäjänsä. Tämän jälkeen tulee kuitenkin vastaan vielä järjestelmän osien
yhteistoiminta, ja yhteistoiminnan kokeilu ja varmistus asettaa vielä omat työaikamääränsä.
Kaikki ihmiset eivät tietenkään oikeasti kehitä tietokoneistettuja järjestelmiä, ja tietenkään he eivät
tunne järjestelmien kehittämisen vaivalloisuutta. Monet meistä vain käyttävät tietokoneita ja niiden
ohjelmia ymmärtämättä niiden oikeaa monimutkaisuutta. Kun ohjelmat ovat sisäisesti
monimutkaisia, niin niiden kehittäminen vaatii oikeaa ajattelu- ja kirjoitustyötä.
Ongelma 112: Oikeaa ajattelu- ja kirjoitustyötä ei ole vielä osattu automatisoida,
jolloin ohjelmien kehitys on sidottu ihmisten omiin rajoituksiin.
Ongelma 113: Järjestelmää tilaavat tahot eivät monesti ymmärrä järjestelmien
kehittämisen vaivalloisuutta ja tarvittavia työmääriä.
Johtopäätöksenä pitää olla, että huolimatta avoimista tekniikoista ja avoimesta lähdekoodista, on
oikeasti käytettävä oikeaa työaikaa mahdollisen sähköisen äänestyksen järjestelmälle. Kun oikea
työaika maksaa paljon, niin on järjestelmien kehittämiselle oltava oikeasti pitävät perusteet.
Ongelma 114: Huolimatta mahdollisesta täydestä avoimuudesta huolimatta
järjestelmän kehittäminen vaatii aivan oikeaa työtä ja oikeasti palkattua henkilöstöä.
29. Prosesseista ja prosessien mallintamisesta
Yksi tapa nähdä tietoteknisiä aiheita on erilaisten prosessien kaaviot/virrat, joissa on erilaisia
vaiheita ja erilaisia vaihtoehtoja. Todellisuudessa ihminen on oppiva järjestelmä, jolloin ihminen ei
palaa takaisin samaan alkutilaan. Todellisuudessa tietotekninen järjestelmä voidaan monissa
tapauksissa palauttaa takaisin alkutilaan, välivaiheisiin ja lopputilaan. Lisäksi voi todeta, että osa
ihmisistä ei osaa mitään prosesseja edes nähdä, joten he elävät aina muuttuvassa tilanteessa.
105 https://www.viestintavirasto.fi/tietoturva/haavoittuvuudet/2014/haavoittuvuus-2014-049.html, Haavoittuvuus
OpenSSL-kirjaston versiossa 1.0.1
11427
11428
11429
11430
11431
11432
11433
11434
11435
11436
11437
11438
11439
11440
11441
11442
11443
11444
11445
11446
11447
11448
11449
11450
11451
11452
11453
11454
11455
11456
11457
11458
11459
11460
11461
11462
11463
11464
11465
11466
11467
11468
11469
11470
11471
11472
11473
304 / 374
Alku
Vaihe 1
Vaihe 3
Vaihe 2
Ehto 2
Ehto 1
Loppu
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 35 sisältää yksikertaisen
prosessimallin sähköiselle äänestykselle.
Ongelma 115: Tosiasiassa sivulla 35 on vain erittäin karkea kuvaus, ja kyseisen
prosessikuvauksen pitäisi olla paljon tarkempi, jotta siitä voitaisiin lähteä tekemään
tietokoneiden vaatimalla yksityiskohtaisella tarkkuudella.
Ongelma 116: On siis tehtävä perusteellinen mallinnustyö, jotta saadaan selville
erilaiset prosessivaiheet, joiden perusteella voidaan tehdä tietotekniseen järjestelmään
erilaisia ratkaisuja.
Tosiasiassa hyvin harva yhteisö on mallintanut mitään omista prosesseistaan. Koska tämä on
yleinen tilanne, niin oikeasti tietoteknisen järjestelmän kehittämisen vuoksi on pakko aloittaa
jonkinlainen prosessien mallinnus.
Ongelma 117: Ongelma on, että henkilöstö eri yhteisöissä voi suhtautua vaihtelevalla
kannatuksella tai vastustuksella prosessien mallintamiseen.
Ongelma 118: Tietokoneiden vaatima hyvin tarkkojen yksityiskohtien
selvittäminen/mallintaminen ei yleensä ottaen onnistu kerralla, joten prosessien mallit
elävät koko ajan tietoteknisen järjestelmän kehittämisen aikana.
Prosessin mallintamisessa voi edetä seuraavasti: alkutila → vaiheet → lopputila. Yksi ongelma on,
että prosesseja voi mallintaa aina vain yksityiskohtaisemmin, ja mitään sitovaa rajaa mallintamiselle
ei käytännössä ole.
Ongelma 119: Ongelma on tietysti epäselvyys tai selkeys alkutilan, vaiheiden ja
lopputilan suhteen, ja näitä erilaisia yhdistelmiä voidaan mallintaa eri tavoin.
11474
11475
11476
11477
11478
11479
11480
11481
11482
11483
11484
11485
11486
11487
11488
11489
11490
11491
11492
11493
11494
11495
11496
11497
11498
11499
11500
11501
11502
11503
305 / 374
alustaminen
kohde
(tila 1)
toiminnot
(prosessi)
kohde
(tila 2)
lopettaminen
tilanteen
vaihtelu
1
2
3
tilanteen
vaihtelu
tilanteen
vaihtelu
2.1.
2.2.
2.3.
tilanteen
vaihtelu
tilanteen
vaihtelu
2.2.1.
2.2.2.
2.2.3.
tilanteen
vaihtelu
Helpointa on kehittämiseen suhteen aloittaminen selvistä/selkeistä alkutiloista, lopputiloista ja
vaiheista, jolloin on selvyyttä edes jostain. Käytännössä selvistä/selkeistä alkutiloista, lopputiloista
ja vaiheista voi olla vaikea päättää, koska ihmiset eivät yleensä ottaen osaa määritellä
yksityiskohtaisesti mallinnettavaa todellisuutta, ja moni meistä elää aina muuttuvassa tilanteessa
ilman näkemystä toistettavuudesta.
Selvästi
tavoitettava
lopputulos
Selvä prosessi
Selvästi todettava
lopputulos
/alkutila
Selvä prosessi
Selvästi
tavoitettava
lopputulos
Epäselvä prosessi
Selvästi todettava
lopputulos
/alkutila
Epäselvä prosessi
Epäselvästi
tavoitettava
lopputulos
Selvä prosessi
Epäselvästi
tavoitettava
lopputulos
Epäselvä prosessi
Epäselvästi
todettava
11504
11505
11506
11507
11508
11509
11510
11511
Selvä prosessi
lopputulos/alkutila
Epäselvästi
todettava
Epäselvä prosessi
lopputulos/alkutila
Ongelma 120: On valittava jonkin mallinnusmenetelmä (mm. prosessien)
kuvaamiseen.
Ongelma 121: Jonkin mallinnusmenetelmän oppiminen vaati aikansa.
On tietysti toinen ääripää ihmisistä, jotka pystyvät mallintamaan helposti omaa toimintaansa ja
kertomaan tarvittavat tiedot alkutiloista, lopputiloista ja vaiheista.
11512
11513
11514
11515
11516
11517
11518
11519
11520
306 / 374
Ongelma 122: Eri yhteisöt kannattavat erilaisia mallinnuksien tapoja, ja yksittäisessä
tietoteknisen järjestelmän kehittämishankkeessa on eri osapuolten pakko perehtyä
valittuun mallinnuksen tapaan.
Ongelma 123: Koska eri yhteisöissä on hyvin erilaisia ihmisiä, niin (prosessien)
mallinnukset voivat olla hallinnollisesti ja henkisesti hyvin raskaita hankkeita, mikä
tietysti vaikeuttaa eri järjestelmien kehittämistä.
Ehdotuksena on erilaisten tarkasti määriteltyjen kohtien/kohteiden (SPEX) löytyminen
mallinnettavasta todellisuudesta. Esimerkkinä tarkasti määritellyistä kohdista/kohteista (SPEX) ovat
erilaiset määrämuotoiset lomakkeet, joiden tietojen perusteella voidaan aloittaa jokin prosessin
vaihe.
Tosiasiassa jonkin liittymän/näytön (SPEX) ajaminen käytännön toiminnaksi voi olla hyvin vaikea
hanke, joka voi herättää vastustusta. Uusien liittymien saaminen käytännöksi ja vanhojen liittymien
poistaminen on vaikea hanke. Käytännössä on ehkä ajettava uudesta järjestelmästä
liittymiä/näyttöjä, jotka muistuttavat aikaisemman järjestelmän (SPEX) liittymiä/näyttöjä.
alustaminen
kohde
(tila 1)
toiminnot
(prosessi)
kohde
(tila 2)
11521
11522
11523
11524
11525
11526
11527
11528
11529
11530
11531
11532
11533
11534
11535
11536
11537
11538
11539
lopettaminen
tilanteen
vaihtelu
SPEX 1
SPEX 2
SPEX 3
tilanteen
vaihtelu
tilanteen
vaihtelu
2.1.
2.2.
2.3.
tilanteen
vaihtelu
tilanteen
vaihtelu
2.2.1.
2.2.2.
2.2.3.
tilanteen
vaihtelu
Jos prosessien mallinnus onnistuu, niin erilaiset prosessit voivat heijastua eri tasojen kautta
lopullisiin teknisiin ratkaisuihin myös alimmalla tasolla. Kirjallisuudesta löytyy hyvin erilaisia
määrittelemiä tasoille, eli riippuen lähteestä voidaan mallintaa todellisuutta eri tasoille. Sinällään
voi todeta, että prosessien suoritus voi heijastua erilaisten tasojen kautta lopulliseen (fyysisen) tason
teknisiin järjestelmiin. Eri lähteissä on kuvattuna hyvin monenlaisia tasoja prosessista päätyen
lopulliseen tietotekniseen järjestelmään.
Tosiasia on kuitenkin, että ihmiset ovat oppivia ja palautumattomia järjestelmiä. Käytännössä
ihmiset kehittävät ja keksivät parempia tapoja prosessien suorittamiseen.
Ongelma 124: Prosessikuvaukset eivät välttämättä pysy kehittämisen tahdin mukana,
jolloin voi olla koko ajan ristiriita kuvatun prosessin välillä ja todellisen prosessin
11540
11541
11542
11543
11544
11545
11546
11547
11548
11549
11550
11551
11552
11553
307 / 374
välillä.
Ongelma 125: Järjestelmiin ajetut prosessimallit voivat elää omalla tavallaan omaa
elämäänsä, jolloin tehdään järjestelmän vaatimat (turhat) työt ja muut (tuottavat)
työt.
Ongelma 126: Lopputuloksena voi luonnollisesti olla erilaisten käyttäjien erittäin laaja
tyytymättömyys käytettyyn järjestelmään, jos järjestelmä vaatii paljon tuottamatonta
työtä.
30. Prosessien ajaminen järjestelmien toiminnoiksi?
Edelleen voi todeta, että hyvin tavallisessa peruskäytössä harvoin tarvitsee pohtia minkään
tietoteknisen järjestelmän sisäisiä osia, ja käytössä korostuu perustoimintojen (lisäys, haku, muutos
ja poisto) tehokkuus, jolloin järjestelmän ylläpitoa tekeviltä ihmisiltä tarvitsee kysyä vähemmän
Ongelma 127: Prosessien kuvaus on ajettava järjestelmien (osa)toiminnoiksi, mikä taas
on oman mallinnuksensa arvoinen tehtävä.
Ongelma 128: Tietotekniset järjestelmät ovat hierarkkisia (osajärjestelmät), mutta
prosessit menevät etenevät omassa järjestyksessä (virta/vuo).
Ongelma 129: Prosessimalleista voi olla vaikea rakentaa hierarkkista järjestelmää.
Tätä tilannetta voi kuvata ”mustan laatikon” tilanteeksi, jossa käytettävä järjestelmä tarjoaa joukon
liittymiä, joiden käytön tehokkuus on ratkaisevaa järjestelmän kokonaistehokkuudelle. Tämän
perusteella on nykyisen tietoteknisen ympäristön kuvauksessa käytävä huolellisesti läpi
perustoimintojen (lisäys, haku, muutos, poisto ja ylläpito) eri vaiheet. Tässäkin kohtaa voi todeta,
että prosessit virtaavat läpi perustoimintojen (lisäys, haku, muutos, poisto ja ylläpito) mukaisissa
hierarkkisissa järjestelmissä.
POISTO
(näyttö)
(liittymä)
LISÄYS
(näyttö)
(liittymä)
11554
11555
11556
11557
11558
11559
11560
11561
11562
11563
11564
11565
11566
11567
11568
11569
11570
11571
11572
11573
11574
11575
11576
11577
11578
11579
11580
11581
11582
11583
11584
YLLÄPITO
(näyttö)
(liittymä)
HAKU
(näyttö)
(liittymä)
MUUTOS
(näyttö)
(liittymä)
Edellä mainittuja (prosessien) kuvauksia on ajettava järjestelmän osiksi, jotka voidaan kehittää
11585
11586
11587
308 / 374
osiksi ja kokonaisuuksiksi. Edellä on todettu eri yhteyksissä ”mustan laatikon” ja ”valkoisen
laatikon” tilanteet järjestelmien kehittämistyössä.
Järjestelmän oikeassa käytössä on joidenkin tahojen pakko tietää järjestelmän sisällöstä hyvinkin
tarkkoja yksityiskohtia, jotta järjestelmän ylläpito on mahdollista; tätä voisi kutsua valkoisen
laatikon tilanteeksi. Kuten edellä olevasta kuvasta näkyy, niin järjestelmän sisällä on yleisesti ottaen
dataa, jota käytetään dokumentteina ja tietokantoina.
POISTO
(näyttö)
(liittymä)
LISÄYS
(näyttö)
(liittymä)
DATA
(dokumentti)
(tietokanta)
11588
11589
11590
11591
11592
11593
11594
11595
YLLÄPITO
(näyttö)
(liittymä)
HAKU
(näyttö)
(liittymä)
MUUTOS
(näyttö)
(liittymä)
Edellä olevan perusteella on esitettävä seuraavat kohdat liittyen nykytilanteen kuvaukseen.
1) Nykyisten perustoimintojen (lisäys, haku, muutos, poisto ja ylläpito) eri vaiheet on
kerättävä yhteen (mm. käyttöliittymät).
2) Nykyiset toiminnot voi (mm. käyttöliittymät) voi luokitella erilaisiin luokkiin.
3) Nykyisten ohjelmien kuvaukset voi kerätä yhteen.
4) Käytettävän datan (dokumentit ja/tai tietokanta) kuvaukset voi kerätä yhteen.
Lyhyesti voi todeta, että lähes kaikissa tietoteknisissä järjestelmissä (kehittämishanke) joudutaan
painimaan näiden aiheiden yhdistelmien kanssa.
On kuitenkin huomioitava, että nykyisessä tietoverkkojen tilanteessa yksi yksittäinen järjestelmä
harvoin toimii täysin itsenäisesti ilman yhteyksiä mihinkään muuhun järjestelmään. Aikanaan
yhteydet eri järjestelmien kanssa hoidettiin siirrettävillä tallennusvälineillä (esim. levyke), mutta
nykytilanteessa entistä harvempi järjestelmä toimii pelkästään siirrettävillä tallennusvälineillä. Eli
monet vakavasti otettavat järjestelmät ovat yhteydessä joihinkin toisiin järjestelmiin.
Ongelma 130: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
kehittämishankkeessa voi tulla vastaan ulkopuolisia järjestelmiä, joihin
kehittämishankkeessa ei voida vaikuttaa millään tavalla.
Tämän perusteella voi erotella seuraavat osatekijät järjestelmien välillä:
1) Perustoiminnot edelleen: lisäys, haku, muutos, poisto ja ylläpito
2) Perustoiminnoille on liittymät ja näytöt
3) Järjestelmien välillä voi olla suorat yhteydet
4) Järjestelmien välillä voi olla dokumenttien siirtoa.
11596
11597
11598
11599
11600
11601
11602
11603
11604
11605
11606
11607
11608
11609
11610
11611
11612
11613
11614
11615
11616
11617
11618
11619
11620
11621
309 / 374
YLLÄPITO
YLLÄPITO
LISÄYS
HAKU
MUUTOS
POISTO
LISÄYS
HAKU
MUUTOS
POISTO
DATA
systeemi 1
(tietokanta)
NÄYTTÖ
(liitty mä)
KOMM
DATA
systeemi 2
(tietokanta)
NÄYTTÖ
(liitty mä)
KOMM
KOMM
SISÄÄN
DATA
dokumentti 1
ULOS
SISÄÄN
DATA
dokumentti 2
Edelleen tietoteknisen järjestelmän voi esittää vielä seuraavista osista: ohjelma, data, dokumentit,
tietokannat, käyttöjärjestelmä ja laitteisto. Näiden päälle rakennettuna voi olla lisäystä, hakua,
muutosta, poistaa ja ylläpitoa eri järjestelmän osille.
Yksi tapa perustoimintojen (lisäys, haku, muutos, poisto ja ylläpito) eri vaiheiden kuvausta on
tietysti ”käyttöliittymän” käsite. Tällöin voi todeta, että on mahdollista kerätä kuvaukset
perustoiminnoista (käyttöliittymät) yhtenäiseen esitykseen.
Omistus?
Jäsenyys?
Sopimus?
Avoin
11622
11623
11624
11625
11626
11627
11628
11629
11630
11631
Suljettu
1. Laitteistot
2. Käyttöjärjestelmä(t)
3. Ohjelma(t)
4. Tietomallit / Käsitemallit
5. Asiakirjat
6. Tietokannat
7. Viestintä
8. Haku / Liittymä / Näyttö
9. Lisäys / Liittymä / Näyttö
10. Poisto / Liittymä / Näyttö
11. Muutos / Liittymä / Näyttö
Taulukko ei ole mikään lopullinen totuus, vaan sisältää vain yhden tietotekniikasta kiinnostuneen
henkilön esitystä tietotekniikan sisällöstä. Avuksi taulukko voi olla kuvattaessa nykyistä
11632
11633
11634
310 / 374
tietotekniikan tilannetta jossain yhteisössä. Jokaisesta taulukon soluun voi laittaa erilaisia tietoja
yhteisön käyttämän tietotekniikan eri osa-alueilta. Lisäksi voi tehdä huomion, että eri toimintoihin
(järjestelmän osiin) liittyy eritasoisia omistuksen, sopimuksien ja jäsenyyksien yhdistelmiä. Lisäksi
eri standardeilla on erilaisia avoimuuden asteita.
LISÄYS
(näyttö)
(liittymä)
HAKU
(näyttö)
(liittymä)
MUUTOS
(näyttö)
(liittymä)
OHJELMA
DATA (malli)
KÄYTTÖJÄRJESTELMÄ
dokumentti
tietokanta
11635
11636
11637
11638
11639
POISTO
(näyttö)
(liittymä)
PROSESSORI
(laitteistot)
Lyhyesti:
* maailma on täynnä erilaisia kohteita
* nykyisin kohteet voivat olla myös sähköisiä
* käyttö voi perustua omistukseen, sopimukseen tai jäsenyyteen
* yhteydet omistuksen, sopimuksien tai jäsenyyden välillä voivat olla monimutkaisia
* yhteydet omistuksen, sopimuksien tai jäsenyyden välillä vaihtuvat ajassa ja tilassa
* järjestelmässä voi olla omistusta, sopimusta ja jäsenyyttä järjestelmän eri osille.
Ongelma 131: Jäsenyyksien, omistuksien ja sopimuksien yhdistelmien löytäminen ja
hallinta on oma vaati työnsä.
Ongelma 132: Jäsenyyksien, omistuksien ja sopimuksien yhdistelmät rajoittavat eri
tavoin mahdollisen sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys)
järjestelmän kehittämistä.
Ongelma 133: Mahdollisesti jokin sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai
mobiiliäänestys) (osa)järjestelmä voikin muuttua ajan kuluessa perintöjärjestelmäksi,
jonka kaupallinen tuki oikeasti loppunut – ongelma omistuksessa.
Ongelma 134: Huolimatta mahdollisen sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai
mobiiliäänestys) kehittämisenä avoimuudesta on aina mahdollista, että avointa
tekniikka kehittävä yhteisön tila vaihtelee ajan kuluessa ja muuttunut yhteisön tilanne
11640
11641
11642
11643
11644
11645
11646
11647
11648
11649
11650
11651
11652
11653
11654
11655
11656
11657
11658
11659
11660
11661
11662
11663
11664
311 / 374
voi vaikeuttaa avoimen tekniikan kehittämistä – ongelma jäsenyydessä.
Ongelma 135: Mahdollisesti sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai
mobiiliäänestys) (osa)järjestelmiä voidaan kehittää myös kaupallisiin sopimuksiin
perustuen, jolloin kehittämistyö on sidottu sopimuksilla tietyksi ajaksi ja sopimuksien
tulkinnasta voi syntyä vakaviakin ristiriitoja – ongelma sopimuksessa.
11665
11666
11667
11668
11669
11670
11671
TOIMINTA
SOPIMUS
KOHDE
(ominaisuus)
OMISTUS
JÅSENYYS
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 49:
Työryhmän johtopäätös kuitenkin on, että yksikään esitellyistä järjestelmistä ei sellaisenaan
sovellu käytettäväksi Suomen vaaleissa tai neuvoa-antavissa kunnallisissa
kansanäänestyksissä.
Ongelma 136: Päätyminen johonkin valmiiseen kaupallisen ratkaisuun tarkoittaisi
hyvinkin laajaa uudelleensuunnittelua kaupallisen ratkaisun ollessa lähtökohtana.
Ongelma 137: Kaupallisen ratkaisun ollessa lähtökohtana voi esiintyä isoja ongelmia
valitun ratkaisun sovittamisessa suomalaiseen äänestystapaan.
Ongelma 138: Onnistuisiko kaupallisen ratkaisun vaadittava laajaa
uudelleensuunnittelu aina vaaleista toiseen?
31. Yleisesti järjestelmistä: Suljettu vai avoin laite?
Tarkasti ottaen on niin, että monesti laitteet ovat tietyllä tavalla suljettuja, vaikka ne käyttäisivätkin
avointa käyttöjärjestelmää. Eli harvemmin tulemme pyytäneeksi laajoja selvityksiä laitteistoista,
koska monelle meistä suurin päänsärky on toimiva tai toimimaton käyttöjärjestelmä. Laitteetkin
voivat toteuttaa sekä avoimia että suljettuja standardeja.
Ongelma 139: Suomen valtiolla ei välttämättä ole mahdollisuuksia vaikuttaa
ulkomailla kehitettyihin laitteiden standardeihin.
Ongelma 140: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys)
11672
11673
11674
11675
11676
11677
11678
11679
11680
11681
11682
11683
11684
11685
11686
11687
11688
11689
11690
11691
11692
11693
11694
11695
11696
11697
11698
312 / 374
järjestelmä voisi tarkoittaa vahvaa luottamusta ulkomailla kehitettyihin laitteiden
standardeihin (suljetut standardit erityisesti).
32. Yleisesti järjestelmistä: Käyttöjärjestelmä (laitteeseen)
Tunnetusti yksi käyttöjärjestelmä on tällä hetkellä ehdoton markkinajohtaja ns.
työpöytätietokoneissa, ja monessa ns. mobiililaitteessa on tällä hetkellä muitakin
käyttöjärjestelmien vaihtoehtoja. Tässäkin tapauksessa käyttöjärjestelmät voi jakaa avoimiin ja
suljettuihin vaihtoehtoihin. Kummassakin vaihtoehdossa voidaan valita vääriä vaihtoehtoja, ja jokin
järjestelmä ei selviäkään kaupallisessa todellisuudessa.
Ongelma 141: Kaikilla käyttöjärjestelmillä on oma elinkaarensa, ja elinkaaren
loppuvaiheet voivat aiheuttaa isoja ongelmia.
Ongelma 142: Riippuen tilanteesta voi jossain yhteisössä olla entisien
markkinajohtajien (käyttö?)järjestelmiä käytössä, ja entisen markkinajohtajan
järjestelmä onkin ns. perintöjärjestelmä (legacy system).
Ongelma 143: Ei ole olemassa täydellistä käyttöjärjestelmää.
Ongelma 144: Jokaisessa käyttöjärjestelmässä on omat hyvät ja huonot
ominaisuutensa.
Ongelma 145: Aina on mahdollista valita käyttöjärjestelmä väärin, jolloin
käyttöjärjestelmään tehtyjä sitoumuksia voi olla hyvin vaikea purkaa pois, esimerkiksi
(ns.) mobiililaitteiden osalta on hyvin erilaisia vaihtoehtoja arvioitavaksi.
33. Yleisesti järjestelmistä: Ohjelma(t)
Avoimissa ohjelmissa ajatus on, että jokainen kiinnostunut henkilö voi perehtyä ohjelmien
monimutkaisiin käskysarjoihin, ns. lähdekoodi. Suljetuissa ohjelmissa vain erikseen nimetyt
henkilöt pääsevät tutustumaan ohjelmien monimutkaisiin käskysarjoihin, ns. lähdekoodi.
Ongelma 146: Eri ohjelmilla ja ohjelmien eri versioilla on omat elinkaaren vaiheensa.
Ongelma 147: Yksittäinen ohjelma voi olla sidottu täysin johonkin käyttöjärjestelmään
ja mahdollisesti käyttöjärjestelmän tiettyyn versioon.
Ongelma 148: Yksittäisen ohjelman elinkaaren vaiheissa ja yksittäisen
käyttöjärjestelmän elinkaaren vaiheissa voi olla vaikeita epävastaavuuksia.
34. Yleisesti järjestelmistä: Tietomalli / Käsitemalli
Järjestelmästä riippuen voivat erilaiset tietomallit olla hyvinkin tehtyjä, jolloin tietomallien
mukaisesti voidaan ajaa esim. tiedostoja jatkokäyttöä varten. Monesti tietomallit ovat vain
järjestelmien suunnittelijoiden ymmärtämiä, ja tietomalleja voidaan ajaa tiedostoista ja/tai
tietokannoista. Päätyminen hyviin tietomalleihin esimerkiksi tietokantoja varten vaatii kuitenkin
laajahkon perehtymisen kohdealueen ilmiöihin.
Ongelma 149: Yhteisymmärrys kohdealueen tietomalleista / käsitemalleista voi vaatia
11699
11700
11701
11702
11703
11704
11705
11706
11707
11708
11709
11710
11711
11712
11713
11714
11715
11716
11717
11718
11719
11720
11721
11722
11723
11724
11725
11726
11727
11728
11729
11730
11731
11732
11733
11734
11735
11736
11737
11738
11739
11740
11741
11742
11743
11744
11745
11746
11747
11748
313 / 374
runsaasti aikaa.
35. Yleisesti järjestelmistä: Tiedosto (Standardi)
Järjestelmien elinkaaren vaiheesta riippuu järjestelmästä ajettavan tiedon standardinmukaisuus.
Esimerkiksi joistain vanhoista (perintö)järjestelmistä voidaan saada ulos vain yhdenmallista tietoa
vanhoilla standardeilla. Tällöin joudutaan ehkä rakentamaan erilaisia muuntimia, jotta data saadaan
ajettua nykyisten standardien mukaisesti.
Ongelma 150: Tiedostojen standardeilla on oma elinkaari.
Jos joistain (vanhoistakin) järjestelmistä ajettavat tiedostomuodot ovat standardoituja, niin
luonnollisesti standardoitu tiedosto voidaan käsitellä ohjelmallisesti, ja datakin voidaan jalostaa
jatkokäyttöä varten.
36. Yleisesti järjestelmistä: Tietokanta (Standardi)
Tietokantoihin voi siis tietyt perustoiminnot (haku, lisäys, poisto ja muutos), ja ne voi toteuttaa
tietokantojen suorina yhteyksinä tai tiedostojen avulla. Esimerkkinä voisi olla tavallinen wwwsivujen haku selaimella, mikä taas voi olla liian hidasta mobiililaitteille, jolloin pitää rakentaa
paljon nopeammin toimiva tietokanta ja hakujärjestelmä mobiililaitteille.
Ongelma 151: Tietokantojen standardeilla on oma elinkaari.
Tässäkin tulee jälleen vastaan avoin standardi, koska eri-ikäisiin tietokantoihin ja erimallisiin
voidaan ajaa erilaisia tietokantakyselyitä.
Ongelma 152: Tietokannoilla on oma elinkaari.
Kaikkien kannalta olisi tietysti hyvä, että tietokantakyselyiden standardit eivät vaihdu villisti
viikoittain, vaan hallitusti ja harkiten. Yksi vaihtoeto on tietysti, että samaan tietokantaan voidaan
ajaa myös vanhojen mallien mukaisia hakuja.
37. Yleisesti järjestelmistä: Viestintä (Standardi)
Tässäkin on omat haasteensa, koska mobiililaitteet ja perinteiset tietokoneet käyttävät erilaisia
tietoliikenteen standardeja ristiin epämääräisessä järjestyksessä. Järjestelmät vaativat monenlaista
viestintää, ja parhaimmillaan yksittäisen järjestelmän on tuettavia useampaakin viestinnän
standardia.
Ongelma 153: Myös viestinnän standardeilla on oma elinkaarensa.
Ongelma 154: Useamman viestinnän standardin tukeminen tarkoittaa järjestelmän
monimutkaisuuden lisääntymistä.
38. Yleisesti järjestelmistä: Haku / Liittymä
38. Yleisesti järjestelmistä: Lisäys / Liittymä
38. Yleisesti järjestelmistä: Poisto / Liittymä
38. Yleisesti järjestelmistä: Muutos / Liittymä
11749
11750
11751
11752
11753
11754
11755
11756
11757
11758
11759
11760
11761
11762
11763
11764
11765
11766
11767
11768
11769
11770
11771
11772
11773
11774
11775
11776
11777
11778
11779
11780
11781
11782
11783
11784
11785
11786
11787
11788
11789
11790
11791
11792
11793
11794
11795
11796
11797
11798
314 / 374
Tässä tulee vastaan erilaisten käyttäjäryhmien luokittelu, ja kunkin ryhmän oikeus käyttää jotain
järjestelmää. Voi olla niin, että datan järjestelmää haluavat käyttää laajat käyttäjäryhmät, mutta vain
yksi käyttäjäryhmä on sallittu tekemään muutoksia; esimerkiksi tietyt lakisääteiset järjestelmät
voivat olla tähän ryhmään kuuluvia.
Edellä mainittujen esimerkkien perusteella pitää ehkä rakentaa hyvinkin erilaisia liittymiä, mikä
tekee kaikesta järjestelmäkehityksestä edelleen monimutkaisempaa.
Ongelma 155: Tarvittavien käyttöliittymien määrä ja laatu voivat yllättää erilaiset
sidosryhmät.
Tästä pääsemme käyttöliittymien erityisiin ongelmiin, koska täydellisen käyttöliittymän todennettua
kaavaa ei ole vielä keksitty. Ihmiset voidaan jakaa tunnetulla tavalla jatkumolle (ns. Gaussin käyrä),
jolloin jatkumon molemmissa päissä on erilaiset ihmiset: täydet tumpelot ja huippuasiantuntijat.
Ongelma 156: Järjestelmien perustoiminnot (Haku, Lisäys, Poisto, Muutos) voivat olla
joillekin ryhmille vaikeasti hahmotettavissa.
Ongelma 157: Kaikkien kehitettyjen käyttöliittymien pitäisi toimia eri tilanteissa.
Tässä kohtaa käyttöliittymissä voi ottaa vertauksen pankkijärjestelmään, joiden helppouteen aina
vedotaan esimerkkinä. Tämä vertailu ei ole sopiva eri syistä. Pankkijärjestelmiä on kehitetty vuosia,
ja niiden käyttöliittymät ovat käyttäjät oppineet vuosien myötä, eivät muutamassa minuutissa.
Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) osalta tätä vuosien oppimista ja
vuosien kehittämistä ei välttämättä ole, koska järjestelmää käytettäisiin mahdollisesti hyvin harvoin.
Kuitenkin tässä samassa muutaman minuutin ajassa oletetaan, että KAIKKI äänestäjät hoitaisivat
äänestyksen virheettömästi. Ei tarvita kuin muutama prosentti tai prosentin osia toisesta päästä
kyseistä jatkumoa, eli täydet tumpelot, niin Internet-äänestyksessä on ongelmia.
Ongelma 158: Eri henkilöiden tietokoneen käyttötaidot vaihtelevat hyvin paljon, mikä
aiheuttaa aina ongelmia kaikissa tietoteknisissä järjestelmissä.
Ongelma 159: Ongelmaksi kaikissa käyttöliittymissä tulevat poikkeustilanteet ja/tai
käyttäjien virheet, jotka olivat juuri sähköisen äänestyskoneen ongelmia.
Oletusarvoisesti voi todeta, että kuitenkin käytön yhteydessä äänestäjille sattuisi sähkökatkoksia,
tietoliikennekatkoksia, yms. katkoksia sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) aikana. Ja ongelmaksi tulisi, että kuinka kauan toimimattomuutta sähköisen
äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) käyttöliittymä sallisi: minuutin, kaksi, viisi
vai viisikymmentä.
Ongelma 160: Miten sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
käyttöliittymän pitäisi kestää erilaisia virhetilanteita?
Ongelma 161: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmän käytössä eri käyttäjät saattavat tehdä hyvin erilaisia virheitä, joita ei
kukaan ole korjaamassa.
Pankkijärjestelmätkin katkaisevat yhteyden, jos toimimattomuutta on tietty aika.
11799
11800
11801
11802
11803
11804
11805
11806
11807
11808
11809
11810
11811
11812
11813
11814
11815
11816
11817
11818
11819
11820
11821
11822
11823
11824
11825
11826
11827
11828
11829
11830
11831
11832
11833
11834
11835
11836
11837
11838
11839
11840
11841
11842
11843
11844
11845
11846
11847
11848
315 / 374
Ongelma 162: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
yhteydessä tämä muodostuisi ongelmaksi, koska äänestystapahtuma olisi
ainutkertainen, joten pitäisikö liittymän toimimattomuutta sietää päiväkausia vai
tuntikausia?
39. Asiantuntijakuulemiset teknisistä yksityiskohtaisina mahdollisimman julkisina
Edellä on esitetty erilaisia teknisiä ongelmia yleisellä tasolla menemättä hyvin yksityiskohtaisesti
teknisiin yksityiskohtiin. Jos sähköistä äänestystä (internet-äänestys tai mobiiliäänestys) ajetaan
hankkeena eteenpäin, niin esiin tulevat erilaiset tekniset ongelmat oikeasti ratkaistavaksi.
Ehdotus: Teknisten ongelmien selvittämiseksi on varmaan nimitettävä teknisten
asioiden huippuasiantuntijoiden toimikunta (tai vastaava), joka voisi käydä hyvinkin
yksityiskohtaisesti erilaiset tekniset aiheet huolellisesti läpi.
Jos/kun tämä toimikunta toimisi perinteisen Eduskunnan valiokuntakäytännön ohessa/alaisuudessa,
niin toimikunnan (tai vastaava) toiminta voisi olla mahdollisimman julkista.
Ongelma 163: Mainittu/Ehdotettu tietotekniikan huippuasiantuntijoiden toimikunta
vaatisi aivan oman rahoituksensa.
Ongelma 164: Ketkä pitäisi valita mainitun/ehdotetun tietotekniikan
huippuasiantuntijoiden toimikunnan jäseniksi?
Edellä olevien syiden vuoksi voi tietysti kannattaa sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai
mobiiliäänestys) järjestelmään tutustuminen järjestää avoimesti, jolloin kaikki kiinnostuneet voivat
perehtyä avoimesti jaossa järjestelmään ilman rajoituksia.
40. Ulkopuolisten teknisten asiantuntijoiden mahdollisuudet tutustua sähköisen äänestyksen
(internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmään
Mahdollisesti asetettu työryhmä suosittelee sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) järjestelmän kehittämistä ja käyttöönottoa vuoden 2015 jälkeen käytäville
vaaleille. Vaaleihin kehitettävä järjestelmä vaatii kuitenkin erittäin laajaa teknistä osaamista ja
erilaisten virheiden poistaminen järjestelmästä vaatii laajoja tarkastuksia. Kaikesta ongelmista
huolimatta ulkopuolisten teknisten asiantuntijoiden tekemät tarkastukset olisi varmaan hyvä
järjestää asianmukaisesti, vaikka tarkastus ei ratkaisisi kaikkia ongelmia. Ulkopuolisten teknisten
asiantuntijoiden tekemät tarkastukset voivat EHKÄ auttaa löytämään mahdollisia puutteita
mahdollisesta sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmästä.
Ongelma 165: Voivatko ulkopuolisten teknisten asiantuntijoiden tekemät tarkastukset
löytää kaikki ongelmat ja kaikki puutteet mahdollisesta sähköisen äänestyksen
(internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmästä?
Ongelma 166: Keitä olisivat nämä ulkopuoliset teknisten asiantuntijat?
Ongelma 167: Kuka korvaa ulkopuolisten teknisten asiantuntijoiden käyttämän
työajan ja nähdyn vaivan?
11849
11850
11851
11852
11853
11854
11855
11856
11857
11858
11859
11860
11861
11862
11863
11864
11865
11866
11867
11868
11869
11870
11871
11872
11873
11874
11875
11876
11877
11878
11879
11880
11881
11882
11883
11884
11885
11886
11887
11888
11889
11890
11891
11892
11893
11894
11895
11896
11897
11898
316 / 374
Ehdotus []: Kaikista ongelmista huolimatta olisi hyvä antaa kaikille kiinnostuneille
ulkopuolisille teknisille asiantuntijoille täysin vapaat ja avoimet mahdollisuudet
perehtyä mahdolliseen sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmään.
[HUOMIO: tässä kohtaa on tullut virhe – olin merkinnyt ”ehdotus 168”, vaikka olisi pitänyt olla
vain ”ehdotus”. Virhe on korjattu tähän tekstiin – tekstin joukkoon voi aina jäädä virheitä.]
Tätä voi verrata Ylioppilastutkintolautakunnan esittämään (osittain) sähköisesti tehtävään
ylioppilaskokeeseen (vähitellen alkaen vuodesta 2016). Ylioppilastutkintolautakunta on tämän
perusteella valitsemassa järjestelmän kehittämiseen ja tietoturva-asioihin eri toimittajat. Tämän
lisäksi kaikilla kiinnostuneilla tahoilla on ollut mahdollisuus perehtyä sähköisen järjestelmän
ensimmäisiin kokeiluversioihin. Järjestelmästä kiinnostuneet henkilöt löysivät eritasoisia ongelmia
kokeiluversioista.
Ongelma 169: Kokeiluversioiden testaaminen vaatii oman työnsä.
Ongelma 170: Kokeiluversioiden virheidenhallinta on oma työnsä.
Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys) järjestelmän ongelmiin esitetään
tietysti erilaisia tarkastuksia (auditointeja). Tällöin voitaisiin sähköisen äänestyksen (internetäänestys tai mobiiliäänestys) järjestelmän toimivuus tarkistaa. Tässä kohtaa on muutamia ongelmia.
Ongelma 171: Oikea testaaminen vaatisi suuren määrän yhteyksien yhtäaikaista
kokeilua.
Ongelma 172: Sähköisen äänestyskoneen tavoin käyttöliittymän testaus saattaa jäädä
pintapuoliseksi.
Ongelma 173: Käyttäjien joukossa on aina monenlaisia käyttäjiä, mikä vaikeuttaa
testausta.
Ongelma 174: Suurien käyttömäärien mukaisen käyttäjien testiaineiston ajaminen on
käytännössä todella vaikeaa.
Ongelma 175: Perusongelma ulkopuolisessa tarkistuksessa on, että käytännössä on
vaikea testata järjestelmää suurella yhteyksien määränä rasituksella.
Ongelma 176: Yleinen ulkopuolinen tarkastus ei ehkä tulisi kattamaan kaikkia
mahdollisia järjestelmän rasituksia.
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 38:
Missään esitellyssä sähköisen äänestämisen järjestelmässä ei ole mahdollista varmistua
laskennan oikeellisuudesta muuten kuin koodia katselmoimalla tai muuten tutustumalla
järjestelmän toimintaan. Vaaliviranomaisten toimintaan on kaikissa esitellyissä ratkaisuissa
näin ollen pakko luottaa.
Ulkopuolinen tarkastaja ei kuitenkaan ehdi/pysty tarkistamaan järjestelmän kaikkea järjestelmän
lähdekoodia, koska lähdekoodiin perehtyminen vaatisi runsaasti aikaa.
11899
11900
11901
11902
11903
11904
11905
11906
11907
11908
11909
11910
11911
11912
11913
11914
11915
11916
11917
11918
11919
11920
11921
11922
11923
11924
11925
11926
11927
11928
11929
11930
11931
11932
11933
11934
11935
11936
11937
11938
11939
11940
11941
11942
11943
11944
11945
11946
11947
11948
317 / 374
Ongelma 177: Ulkopuolinen tarkastus voi kuitenkin jäädä vain järjestelmän
ulkopuolisen toiminnan arvioinniksi.
Ongelma 178: Koodin katselmointi on hyvin hidasta työtä.
Ongelma 179: Ketkä kaikki olisivat oikeutettuja tekemään koodin katselmointia?
Ongelma 180: Kuinka paljon annettaisiin aikaa koodin (huolelliselle) katselmoinnille?
Ongelma 181: Oikeana laadun takeena vaadittaisiin laajaa perehtymistä järjestelmän
lähdekoodiin, ja tämän perehtymisen pitäisi tehdä joku toinen yhteisö kuin
lähdekoodia kehittävä yhteisö.
Ongelma 182: Käytännössä pitäisi tehdä tilaus vähintään kahdelta eri toimittalta:
toinen toimittaja kehittäisi järjestelmän lähdekoodia ja toinen toimittaja testaisi
järjestelmää eri tavoin perustuen lähdekoodiin.
Ongelma 183: Kahden toimittajan mallista (kehittäjä ja testaaja) ei ilmeisesti ole kovin
paljon esimerkkejä maailmalta.
Ongelma 184: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys)
testaaminen vaatisi oikeaa työtä, jonka maksajasta pitäisi päättää.
Ongelma 185: Miten järjestettäisiin vielä vapaaehtoisten henkilöiden osallistuminen
sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) kehittämiseen ja
testaaminen?
Ongelma 186: Ulkoisen toiminnan virheiden jäljittäminen eri (osa)järjestelmiin vaatii
oikeaa työtä, vrt. virheellinen ulkoinen toiminta ja löydettävä lähdekoodin virhe.
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 38:
Kaikki toimittajat olivat pyydettäessä valmiita avaamaan koodinsa auditoitavaksi.
Ongelma 187: Riippuen järjestelmän toimittajasta järjestelmän koodi voi perustua eri
ohjelmointikieliin.
Ongelma 188: Toimittajan järjestelmän koodin auditointi vaatisi tietyn
ohjelmointikielen osaajan tai mahdollisesti useamman ohjelmointikielen osaajan
valitsemista auditoimaan tiettyä järjestelmää.
Ongelma 189: Kuinka paljon aikaa ja rahaa pitäisi varata ulkopuolisten tarkastajien
(auditointi) tekemään tarkastukseen?
Ongelma 190: Keiden kaikkien annettaisiin tehdä tarkastuksia (auditointi) toimittajien
järjestelmien lähdekoodiin?
41. Avoin järjestelmä yleisemmin
Yksi esimerkki on ns. avoimen datan keskustelu, jossa (pääasiassa) julkisen sektorin tuottamaa
dataa voidaan käyttää ilmaiseksi tai hyvin nimellisellä maksulla. Tällöin voi todeta, että
11949
11950
11951
11952
11953
11954
11955
11956
11957
11958
11959
11960
11961
11962
11963
11964
11965
11966
11967
11968
11969
11970
11971
11972
11973
11974
11975
11976
11977
11978
11979
11980
11981
11982
11983
11984
11985
11986
11987
11988
11989
11990
11991
11992
11993
11994
11995
11996
11997
11998
318 / 374
hakutoiminto johonkin järjestelmään voi olla hyvin avoin eri osapuolille. Lisäys, muutos ja poisto
voivat olla hyvin rajoitettuja vain joillekin osapuolille, vaikkakin haku siis voi olla (lähes) ilmaista.
Jäsenyys jo(is)sain yhteisö(i)ssä antaa luvan lisätä, muuttaa ja poistaa dataa jossain järjestelmässä.
Avoimien tekniikoiden toimintamalli voi tietysti olla kannatettava aihe, mutta lisäksi pitäisi
huomioida muitakin avoimien järjestelmien ominaisuuksia. EN väitä, että pitäisi taas kerran tehdä
uusia (konsultti)selvityksiä, koska edellä mainituista avoimuuden ratkaisuista löytyy jo tarpeeksi
erilaisia valmiita aineistoja. Lisäksi löytyy erilaisia valmiita avoimia standardeja, jotka voi koota
yhteen ja hyväksyä käyttöön. Lisäksi voi todeta, että erilaiset avoimuuden ratkaisut (data,
dokumentti, tietokanta, standardi, käyttöjärjestelmä, ohjelmat, laitteistot) ovat osasta saaneet
erilaisia virallisia määrittelyitä, ja joissain tapauksessa on perustettu erityisiä säätiöitä vahtimaan
jotain avointa ratkaisua.
Lisäksi avoin lähdekoodi erityisesti on ajatuksena pohdittava tarkasti, ja monessa tällaisessa
hankkeessa hankittava tekninen laite on yleensä suhteellisen halpa: esimerkiksi kotitietokone,
kannettava mobiililaite, jokin tietty kotitietokoneen ohjelmisto tai kotitietokoneelta ohjattava
palvelinsovellus.
Ongelma 191: Huolimatta mahdollisesta järjestelmän täydestä avoimuudesta ja
kaikkien kiinnostuneiden tahojen täysin vapaasta osallistumisesta järjestelmiin voi
aina jäädä virheitä.
On kuitenkin huomioitava, että emme voi laskea sen varaan, että Internet-äänestyksen järjestelmän
kehittäisivät innostuneet ihmiset ilman palkkaa. Eli Internet-äänestyksen järjestelmän kehittämiseen
on varattava reilusti henkilötyövuosia. Valtioneuvoston tiedotteessa 13/2010 otetaan kovin odottava
asenne, ikään kuin avoimen lähdekoodin Internet-äänestyksen järjestelmä syntyisi itsestään täysin
tyhjästä.
Mahdollisesti sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) voi loppujen lopuksi voi
tarkoittaa täysin avoimen järjestelmän kehittämistä, mutta siltikin jää jäljelle koko joukko ongelmia.
Ongelma 192: Palkkaako Suomen valtio koko joukon erilaisia avoimien tekniikoiden
asiantuntijoita kehittämään mahdollisen sähköisen äänestyksen (internet-äänestys
ja/tai mobiiliäänestys) täysin avointa(?) järjestelmää?
Ongelma 193: Onko palkattava erikseen yksi joukko avoimien tekniikoiden
asiantuntijoita kehittämään järjestelmää ja toinen joukko avoimien tekniikoiden
asiantuntijoita testaamaan mahdollista sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) avointa(?) järjestelmää?
Edellä oleva ei ole mitenkään avointa lähdekoodia vastaan, koska avoin lähdekoodi ainakin
ajatuksena mahdollistaa kehitettävän sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys)
järjestelmän tarkastelun teknisestä näkökulmasta. Kaikkia ongelmia avoin lähdekoodi ei ratkaise.
42. Oma (voimakas) mielipide aiheesta
Aikaisemmissa lausunnoissa olen ehdottanut seuraavia laajimpana mahdollisena ratkaisuna:
* julkisen sektorin yhteisö omistaa järjestelmän laitteistot ja prosessorit
* laitteistot perustuvat avoimiin ja merkityksellisiin standardeihin
11999
12000
12001
12002
12003
12004
12005
12006
12007
12008
12009
12010
12011
12012
12013
12014
12015
12016
12017
12018
12019
12020
12021
12022
12023
12024
12025
12026
12027
12028
12029
12030
12031
12032
12033
12034
12035
12036
12037
12038
12039
12040
12041
12042
12043
12044
12045
12046
12047
12048
319 / 374
* käyttöjärjestelmä perustuu avoimiin ratkaisuihin
* julkisen sektorin yhteisö omistaa järjestelmän lähdekoodin tai järjestelmä perustuu
avoimeen lähdekoodiin.
* julkisen sektorin yhteisö omistaa järjestelmän tietokannat
* tietokannat perustuvat avoimiin standardeihin
* julkisen sektorin yhteisö omistaa kaiken datan järjestelmissä.
On aivan selvää, että eri yhteisöillä on hyvin erilaisia ratkaisuja, ja laajin mahdollinen ratkaisu ei
käytännön syistä onnistu oikeasti. Edellä on esitetty erilaisia ongelmia, vaikka päädyttäisiin
laajimpaan mahdolliseen ratkaisuun.
Ongelma 194: Voisiko valtio yksiselitteisesti omistaa kaikki sähköisen äänestyksen
(internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmän kaikki osat?
Ongelma 195: Tarkoittaako sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) järjestelmän kehittäminen luottamista yksityisen yhteisö(je)n
suljettuun tekniikkaan?
Ongelma 196: Jos mahdollisen sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) järjestelmän perustuu yksityis(t)en yhteisö(je)n suljettuun
tekniikkaan, niin miten toimintaan yksityisen yhteisö(je)n suljetun tekniikan
omistussuhteiden muuttuessa?
Ongelma 197: Mahdollisesti suljetut tekniikat voivat olla muiden kuin suomalaisten
yhteisöjen hallinnassa.
Ongelma 198: Voidaanko mahdollisen sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) järjestelmän suljetun tekniikan ulkomainen omistus sallia laajasti?
Ongelma 199: Erilaiset (osa)toimittajat voivat muuttaa kaupallisen todellisuuden
vuoksi omaa toimintaa eri tavoilla:
* Kaupallinen toimija voi lopettaa toimintansa kokonaan (esim. konkurssi)
* Kaupallinen toimija voi ostaa toisen kaupallisen toimijan
* Kaupallinen toimija voi päästä/joutua toisen kaupallisen toimijan omistukseen
* Kaupallinen toimija voi jakaantua yhdeksi tai useammaksi osaksi
* Kaupallinen toimija voi yhdistää aikaisemmat osat yhdeksi osaksi
* Näin ollen järjestelmän omistus voi muuttua ajassa ja tilassa
* Uudet omistajat voivat vaatia uudenlaista toimintaa asiakkailta.
Tietysti riippuu aikaisemmin mainituista teknisistä yksityiskohdista, että millaiseen (perus)tekniikan
omistukseen mahdollinen järjestelmä oikeasti perustuisi. Eri tekniikoilla on eritasoisia omistajia, ja
teknisten yksityiskohtien kohta on erilaiset virhetilanteet, joita tulee väistämättä. Jos mahdollisen
sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmä olisi pääosin Suomen
valtion omistuksessa, niin Suomen valtio voisi kyllä käyttää yksityisten toimijoiden palveluita,
mutta Suomen valtio ei ajautuisi harvemmin omistuksen aiheuttamiin ongelmiin.
Ongelma 200: Erilaiset (osa)toimittajat voivat vastustaa hyvin voimakkaasti Suomen
valtion laajaa omistusta eri (osa)järjestelmille.
12049
12050
12051
12052
12053
12054
12055
12056
12057
12058
12059
12060
12061
12062
12063
12064
12065
12066
12067
12068
12069
12070
12071
12072
12073
12074
12075
12076
12077
12078
12079
12080
12081
12082
12083
12084
12085
12086
12087
12088
12089
12090
12091
12092
12093
12094
12095
12096
12097
12098
320 / 374
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 38:
Vuoropuhelussa toimittajia pyydettiin myös selvittämään kantaansa
nettiäänestysjärjestelmien avoimuuteen ja lisensointiin. Erityisesti toimittajilta kysyttiin
heidän kantaansa järjestelmän tarjoamisesta avoimena koodina. Mitä avoimempi järjestelmä,
sitä turvallisempi ainakin pitkällä tähtäimellä, koska sitä useampi silmäpari voisi auditoida
järjestelmää." Yksikään toimittaja ei ollut halukas koodin vapaaseen jakeluun ja
uudelleenkäyttöön, sillä jokainen toimittaja sanoi koodinsa sisältävän paljon
liikesalaisuuksia, joita he eivät halua menettää.
Ongelma 201: Tämäkin osoittaa, että toimittajien oma omistus aiheuttaa välittömästi
ongelmia järjestelmien toiminnan arvioinnille.
Tämän perusteella on paras vaihtoehto, että mahdollista sähköisen äänestyksen (internet-äänestys
tai mobiiliäänestys) järjestelmää kehitetään avoimiin tekniikoihin perustuen, jolloin erilaisia
omistusongelmia on vähemmän. Tämän jälkeen olisi parasta, että Suomen valtio omistaisi
mahdollisimman monta osaa mahdollisesta sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai
mobiiliäänestys) järjestelmästä, jolloin omistuksen ongelmia olisi vähemmän.
Ongelma 202: Suomen valtion mahdollisimman omistus kaikille (osa)järjestelmille
pitää suunnitella huolellisesti, vrt. sopimukset ja lisenssit.
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 50:
Järjestelmän kehittämisessä on asetettava tavoitteeksi, että nettiäänestysprosessi ja ohjelmisto ovat avoimia ja että järjestelmässä on vain sellaisia toiminnallisuuksia, joita
voidaan tarkastella. Äänestysjärjestelmän tulee olla valtion omistuksessa tai hallinnassa
sekä äänestysjärjestelmän, mukaan luettuna lähdekoodi ja järjestelmän tekniset kuvaukset,
tulee olla tarkastelua varten julkinen niin kansalaisille, järjestöille, asiantuntijoille
kuin vaalitarkkailijoillekin.
Noin ajatuksena valtion tarkasti määrätty omistus ja järjestelmän laaja avoimuus on erittäin
kannatettava ajatus – huomioiden kuitenkin tässäkin asiakirjassa esitettyjä oikeita ongelmia.
Ongelma 203: Erilaisten kokeiluympäristöjen luominen (esim. palvelimet) on yksi
ongelma liittyen erilaisten tarkastusten läpivientiin ja kokeilujen läpivientiin.
Sähköinen äänestys perustuisi kuitenkin johonkin palvelinratkaisuun, jonka virheitä ja rasituksia
pitäisi kokeilla eri tavoin. Riippuen eri toimijoiden osaamisesta voivat jotkut toimijat kokeilla
sähköisen äänestyksen avoin järjestelmää omilla palvelimillaan.
Ongelma 204: Erilaisten kokeiluympäristöjen kokonaisuudet muuttuisivat ajassa,
esimerkiksi perustuen virheiden korjaamiseen.
Ongelma 205: Erilaisten kokeiluympäristöjen tarkat päivitykset (päätelaiteet ja
palvelimet) pitää hallita tarpeeksi laajasti (ns. konfiguraatio).
Yleisesti ottaen olen kannattanut avoimia standardeja erilaisissa järjestelmissä.
Todellisuudessa tilanne tietotekniikassa on erilaisten standardisotien (myös formaattien osalta)
jatkuvasti liikkeessä oleva tilanne: vanhojen standardisotien ratkaisun jälkeen tulee uusia
standardeja standardisodan aiheiksi. Uusin ja paljon (täysin turhaan?) mainostettu esineiden internet
12099
12100
12101
12102
12103
12104
12105
12106
12107
12108
12109
12110
12111
12112
12113
12114
12115
12116
12117
12118
12119
12120
12121
12122
12123
12124
12125
12126
12127
12128
12129
12130
12131
12132
12133
12134
12135
12136
12137
12138
12139
12140
12141
12142
12143
12144
12145
12146
12147
12148
321 / 374
(IoT, Internet of Things) on tällaisen standardisodan aihe, ja lyhyellä internethaulla löytyi mm.
seuraavat standardoinnin yhteisöt:
Internet of Things Global Standards Initiative 106
IPSO Alliance 107
Allseen Alliance 108
Open Internetconnect Consortium 109
Industrial Internet Consortium 110.
Eli saman ominaisuuden kehittämiseen voi olla tarjolla kilpailevia standardeja.
Eli käytännössä esineiden internet (IoT, Internet of Things) standardoinnin kohteena ovat erilaiset
kilpailevat standardit ja erilaiset kilpailevat standardoinnin yhteisöt. Yhteisymmärrys näistä
standardeista (esineiden internet, IoT, Internet of Things) tulee todennäköisesti kestämään vähintään
muutaman vuoden. Tilanteen vallitessa erilaiset yhteisöt saattavat valita standardin, joka oikeassa
käytännössä häviää yhden standardisodan.
Ongelma 206: Jonkin standardisodan ollessa kesken voidaan myös sähköisen
äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmään valita loppujen
lopuksi standardisodan hävinneitä standardeja.
Ongelma 207: Onko sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmällä tarkoitus osallistua johonkin standardisotaan?
V
E
R
T
I
K
A
A
L
I
V
E
R
T
I
K
A
A
L
I
V
E
R
T
I
K
A
A
L
I
V
E
R
T
I
K
A
A
L
I
12149
12150
12151
12152
12153
12154
12155
12156
12157
12158
12159
12160
12161
12162
12163
12164
12165
12166
12167
12168
12169
12170
12171
12172
V
E
R
T
I
K
A
A
L
I
HORISONTAALI
HORISONTAALI
Edellä olevan selvityksen perusteella on tietotekniikan hankintaa suunnittelevan yhteisön parasta
valita (ns.) horisontaalisia standardeja, jolloin vääriä standardivalintoja tulee ehkä vähemmän.
Edelleen pitää valita tietoteknisiä järjestelmiä, jotka voivat käyttää oikeasti horisontaalisia
106 http://www.itu.int/en/ITU-T/gsi/iot/Pages/default.aspx
107 http://www.ipso-alliance.org/
108 https://allseenalliance.org/
109 http://www.openinterconnect.org/
110 http://www.iiconsortium.org/
12173
12174
12175
12176
12177
322 / 374
standardeja. Yksi esimerkki on sähköposti horisontaalisena standardina, jolloin eri tekniikoilla
toteutetut (vertikaali) sähköpostijärjestelmät voivat välittää viestejä eri järjestelmien välillä.
Ongelma 208: (Myös horisontaalisten) standardien kehittäminen vaatii oman työnsä,
joka voi tarkoittaa laajaa kansainvälistä yhteistyötä.
Ongelma 209: Standardien lopullisten versioiden julkaisu riippuu (laajaa
kansainvälistä) yhteistyötä tekevien ihmisten oikeasta työstä, jota voi olla vaikea
mitenkään erityisesti nopeuttaa.
Edelleen voi todeta, että erilaisia standardoinnin yhteisöjä on useita ja/tai erilaisia useammalle
sovellusalueella, ja yhden kattavan listan 111 tarjoaa ConsortiumInfo. Tämän listan perusteella voi
todeta, että aina on mahdollista, että standardien valinnassa tehdään vääriä valintoja.
Ongelma 210: Väärän standardin valinnan aiheuttama korjaaminen voi tarkoittaa
paljon kustannuksia eri sidosryhmille ja paljon pahaa mieltä eri sidosryhmille.
Ongelma 211: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys)
järjestelmään voidaan valita standardeja, jotka eivät saavuta laaja kannatusta jääden
merkityksettömiksi standardeiksi.
Tämän jälkeen on mahdollisuus rakentaa järjestelmiä, joka tukee useita standardeja yhtä aikaa.
Edelleen valitsemalla erilaisia standardeja on mahdollista saada kaksi erillistä järjestelmää liitettyä
toisiinsa. Esimerkin vuoksi voisi esittää seuraavia standardimääriä:
* esimerkiksi 10 laitestandardia
* esimerkiksi 10 ohjelmistostandardia
Tämän jälkeen voi todeta, että yksi yksittäinen laitteen ja ohjelmiston yhdistelmä toteuttaa vain
tietyn valikoidun joukon laite- ja ohjelmistostandardeja. Edelleen voi todeta, että tosiasiallisesti
standardeja tarvitaan hyvin monessa kerroksessa.
Ongelma 212: Voisiko jokainen mahdollinen laitteen ja ohjelman yhdistelmä toteuttaa
eri standardit virheettömästi?
Tämän jälkeen voi laskea tarvittavia standardien määrää tärkeimpien toimintojen yhteydessä:
* ohjelmistoja esim. 10 kappaletta → 10 * 10 standardia
* laitetyyppejä esim. 30 kappaletta → 30 * 10 standardia
* yhteensä toteutuksia: esimerkiksi 10 * 10 + 30 * 10.
Erityisesti mobiililaitteiden osalta voi sanoa, että markkinoilla on tietyssä ajan hetkessä hyvin
paljon erilaisia laitetyyppejä, koska samalta mobiililaitteiden valmistajalta on monesti useita
malleja. Perinteisempien tietokoneiden keskuudessa merkittävä tekijä on käyttöjärjestelmä, koska
yksi käyttöjärjestelmä on selvä markkinajohtaja. Toisaalta samalle käyttöjärjestelmälle voidaan ajaa
useita ohjelmistoja toteuttamaan sama standardi, esimerkiksi selainohjelmistoja on useampi. Ja taas
toisaalta yhdestä ohjelmistosta on useita versioita, ja osa versioista voi toimia eri
käyttöjärjestelmissä.
Lisäksi mainitut laitetyypit aiheuttavat melkoisen ongelman erilaisissa standardeissa, koska
laitteiden ja ohjelmistojen tuki erilaisille standardeille vaihtelee. Käytännössä pitäisi aloittaa laaja
111 http://www.consortiuminfo.org/links/linksall.php, Standard Setting Organizations and Standards List
12178
12179
12180
12181
12182
12183
12184
12185
12186
12187
12188
12189
12190
12191
12192
12193
12194
12195
12196
12197
12198
12199
12200
12201
12202
12203
12204
12205
12206
12207
12208
12209
12210
12211
12212
12213
12214
12215
12216
12217
12218
12219
12220
12221
12222
12223
12224
12225
12226
323 / 374
standardointityö, jotta erilaiset laitteet tukisivat sähköisen äänestyksen vaatimia standardeja.
Käytännössä laitteisiin liittyvälle standardointityölle ei olisi mitään rajaa, koska markkinoille tulee
koko ajan uusia laitteita ja uusia laitetyyppejä. Lisäksi ohjelmistoihin liittyvä standardointityö ei
loppuisi koskaan, koska erilaisia ohjelmistoja tulee koko ajan, ja käytännössä sähköisessä
äänestyksessä käytettäisiin ohjelmistojen erilaisia versioita.
Ongelma 213: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys)
tarkoittaisi käytännössä aina välillä uusien ja vanhojen standardien versioiden
toteuttamista virheettömästi.
Ongelma 214: Eri standardien toiminta erilaisten laitteiden ja ohjelmien kanssa
tarkoittaisi hyvin erilaisia toteutuksen mahdollisuuksia, joita siis pitäisi testata hyvin
tehokkaasti.
Ongelma 215: Löydetäänkö testauksessa oikeasti kaikkien mahdollisten laitteiden ja
ohjelmien yhdistelmät (jopa kymmeniä) testauksen kohteeksi?
Ongelma 216: Käytännössä (erit. mobiililaitteet) kaupallisille markkinoille tulee koko
ajan uusia laitteita, ja kunkin laitteen yhteistoiminta sähköisen äänestyksen
järjestelmän kanssa pitäisi varmentaa laitekohtaisesti – lisäksi erilaiset
ohjelmistopäivitykset pitäisi varmistaa vielä erikseen.
Mitä standardien suuri määrä tarkoittaisi käytännössä? Käytännössä sähköisen äänestyksen
(internet-äänestys tai mobiiliäänestys) yhteydessä erilaisia testattavia laitteiden ja ohjelmistojen
yhdistelmiä pitäisi testata useammassa eri kerroksessa ja useamman kerran.
Ongelma 217: Koska yhdistelmiä (laitteet + ohjelmistot) olisi hyvin paljon, joten aina
jäisi mahdollisuus tietyn laitteiden ja ohjelmistojen yhdistelmän toimivuudelle tai
toimimattomuudelle.
Ongelma 218: Tarvittavien laitteiden ja ohjelmistojen yhdistelmien määrä vaatii
joukon standardeja ja oikeita standardien toteutuksia.
On mahdollista, että mahdollista sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmää kehitetään avoimiin standardeihin perustuen, jolloin erilaisia omistusongelmia on
vähemmän. Avoimet standardit lisäksi mahdollistavat tarkemman tutustumisen järjestelmään, ja
avoimille standardeille löytyy hyvin paljon eritasoisia asiantuntijoita. Tämän perusteella voi todeta,
että tekniset asiantuntijat osaavat ehkä ehdottaa parhaat käytettävissä olevat avoimet standardit.
Ongelma 219: Kuka valitsee mahdollisen sähköisen äänestyksen (internet-äänestys
ja/tai mobiiliäänestys) (avoimet) standardit?
Ongelma 220: Kuka tekee arvioinnit eri standardien (erityisesti avoimet)
hyväksymisestä?
Ongelma 221: Kuka lopulta päättää käytettävistä standardeista (erityisesti avoimet)?
Ongelma 222: Onko suljettuja standardeja kaikesta huolimatta oikeasti pakko
käyttää?
12227
12228
12229
12230
12231
12232
12233
12234
12235
12236
12237
12238
12239
12240
12241
12242
12243
12244
12245
12246
12247
12248
12249
12250
12251
12252
12253
12254
12255
12256
12257
12258
12259
12260
12261
12262
12263
12264
12265
12266
12267
12268
12269
12270
12271
12272
12273
12274
12275
12276
324 / 374
Mahdollisesti sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmä tarkoittaa
oikeasti jonkin suljetun tekniikan ja/tai standardin käyttöä.
Ongelma 223: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmä voi vaatia toimimista erilaisten suljettujen tekniikoiden kanssa – suljettuja
tekniikoita voisi olla useampi eri kerroksissa.
Ongelma 224: Suljettujen tekniikoiden käyttö vaatii vahvaa luottamusta suljettuja
tekniikoita kehittäviin yhteisöihin.
Ehdotus 225: Suljettujen tekniikoiden määrän ja laadun kunnollisen selvittämisen
jälkeen voidaan oikeasti tehdä hyvin perusteltuja päätöksiä (joidenkin) suljettujen
tekniikoiden oikeasta käytöstä.
Perusesimerkki suljetusta tekniikasta on omistajanvaihdosten aiheuttamat isot ongelmat, jolloin
jollekin suljetulle tekniikalla on tullut täysin uusi omistaja, joka on voimakkaasti vaikuttanut
jatkokehittämiseen; esimerkiksi omistajanvaihdosten yhteydessä voi henkilökunta vaihtua joiltain
osin.
44. Monenlaisten liittymien kanssa työskentely
Edellä olevien perusteella on siis eroteltuna tarkat vaiheet prosessista (SPEX). Mahdollisesti
tarkkojen määrittelyiden perustella on mahdollista laatia ehdotukset erilaisiksi liittymiksi /
näytöiksi.
12277
12278
12279
12280
12281
12282
12283
12284
12285
12286
12287
12288
12289
12290
12291
12292
12293
12294
12295
12296
12297
12298
12299
12300
12301
1
Käytännössä eri sidosryhmät arvostavat erilaisia näyttöjä / liittymiä omista lähtökohdistaan. Tämän
vuoksi on todettava, että erilaisia näyttöjä / liittymiä on ehkä tehtävä useampi. Tässä kohtaa voi
erottaa raskaat ja kevyet käytettävyyden kehittämisessä. Raskaana menetelmänä voi pitää
useamman henkilön (esim. 10) avulla tehty yksityiskohtainen järjestelmän kokeilu erillisessä
käytettävyyslaboratoriossa. Kevyenä menetelmänä voisi olla säännölliset parin ihmisen kokeilut
aina välillä tietoteknisen hankkeen edetessä.
Ongelma 226: Tehokkaiden käytettävyystestauksen ajaminen eri sidosryhmille vaatii
oman aikansa ja erilaisia kustannuksia.
Ongelma 227: Kaikesta testauksesta huolimatta jotkin sidosryhmät eivät oikeasti
arvosta jotain käyttöliittymää.
12302
12303
12304
12305
12306
12307
12308
12309
12310
12311
12312
12313
12314
12315
12316
325 / 374
Lisäongelmia aiheuttaa useamman näytön / liittymän kehittäminen, jolloin käytettävyystestausta
pitäisi olla esim. viidelle sidosryhmällä, jolloin raskaana menetelmänä voisi olla esim. 5x8
käytettävyyslaboratoriossa tehtyä huolellista testausta. Toisaalta voisi olla kevyttä testausta aina
tietoteknisen hankkeen edetessä, esimerkiksi neljässä vaiheessa, esim. 4x2 henkilöä.
Ongelma 228: Kaikesta testauksesta (kevyt ja/tai raskas) on mahdollista, että erilaisia
käytettävyyteen liittyen tulee esille vasta sähköisen äänestyksen (internet-äänestys
ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmän oikeassa käytössä.
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 39:
Järjestelmäkehitystyössä on muistettava, että vammaiset ovat hyvin erilaisia ja heidän
toimintakykynsä vaihtelee hyvin paljon. Näkövammaisilla on erilaiset tarpeet kuin
esimerkiksi kehitysvammaisilla, jotka tarvitsevat helposti hahmotettavan äänestyspäätteen,
motorisista ongelmista kärsivät tarvitsevat erilaisia apuvälineitä, avustavan henkilön ja niin
edelleen.
Ongelma 229: Osaavatko järjestelmien kehittäjät oikeasti kehittää kaikille
vammaisryhmille soveltuvat käyttöliittymät?
Ongelma 230: Osaavatko järjestelmien kehittäjät oikeasti testata ja oikeasti varmentaa
kaikille vammaisryhmille soveltuvat käyttöliittymät?
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 39:
[] toi myös esiin, että sähköinen äänestysjärjestelmän tulisi olla saavutettavissa erilaisin
apuvälinein, koska vammaiset ovat hyvin erilaisia ja myös heidän taidoissaan on suuria
eroja.
Ongelma 231: Osaavatko järjestelmien kehittäjät oikeasti kehittää erilaiset apuvälineet
vammaisten (ala)ryhmille?
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 39:
Hänen mukaansa nettiäänestys-järjestelmässä olisi huomioitava muun muassa
äänestyssivuston esteettömyys, ulkoasun selkeys ja käytön yksinkertaisuus. Äänestäjän olisi
saatava selkeä ilmoitus siitä, kun äänestys on tapahtunut.
Ongelma 232: Erilaisten ja eritasoisten liittymien/näyttöjen (vrt. vammaisryhmät
yleisesti ja vielä erilaiset näkövammaiset erikseen) vaatii oman kehittämistyönsä, oma
testaamisen ja oman varmentamisen.
Edellä oleva pohdinta ei ole tietenkään mitään yleistä tai erityistä vammaisten (ala)ryhmää vastaan,
ja tietystikin heillekin pitää tarjota äänestämiseen omat mahdollisuutensa. Haasteena on tietysti
tehdä eri ryhmille oikeasti sopivat (käyttö)liittymät.
Yksi näkökulma liittyy liittymää käyttävien henkilöiden jakaminen ryhmiin esim. seuraavasti:
* suurkäyttäjät
* satunnaiskäyttäjät
* kertakäyttäjät.
Suurkäyttäjät voivat käyttää jotain liittymää esim. kymmeniä kertoja päivässä, jolloin heillä on omat
12317
12318
12319
12320
12321
12322
12323
12324
12325
12326
12327
12328
12329
12330
12331
12332
12333
12334
12335
12336
12337
12338
12339
12340
12341
12342
12343
12344
12345
12346
12347
12348
12349
12350
12351
12352
12353
12354
12355
12356
12357
12358
12359
12360
12361
12362
12363
12364
12365
12366
326 / 374
arvostuksensa eri liittymille. Sitten satunnaiskäyttäjät käyttävät järjestelmää esim. muutaman kerran
viikossa / kuukaudessa, ja heilläkin on omat arvostuksensa. Kertakäyttäjät käyttävät järjestelmää
ehkä vain yhden ainoan kerran, joten heille pitää ehkä olla hyvin opastava käyttöliittymä.
Seuraava näkökulma on tietysti, että kuka tekee erilaisia käyttöliittymän ehdotuksia.
Kehittämishankkeessa on kysyttävä useammalta sidosryhmältä erilaisia käyttöliittymä malleja, ja
näin voi yrittää etsiä kannatus eri käyttöliittymille.
Yksi näkökulma liittyy käyttöliittymän pysyvyyteen. Joissain järjestelmissä käyttäjät voivat lisätä
tai hävittää käyttöliittymän osia (modulaarinen) omien työtehtävien perusteella. Lähtökohtaisesti
järjestelmien kehityksessä on monesti pyrkimystä tehdä yksi hyvin toimiva käyttöliittymä, joten
muutettava käyttöliittymä on ehkä joillekin sidosryhmille täysin uusi ajatus.
Ongelma 233: Yleensä käyttöliittymät kehitetään täysin pysyviksi – ei siis lisättäviin tai
poistettaviin osiin perustuvana (modulaarisuus).
Järjestelmää kehittävät monesti henkilöt, jotka osuvat kehittämisessä vain yhteen ryhmään
erilaisista käyttäjäryhmissä. Monesti järjestelmä tehdään vain kertakäyttäjän oletuksilla, jolloin
suurkäyttäjät uppoavat yksityiskohtaisten valintojen mereen, monesti tietokoneen hiirellä tehtäviä
valintoja on kymmeniä pahimmillaan. Suurkäyttäjät tarvitsevat hyvin riisuttuja liittymiä. Tämän
vuoksi on huomioitava hyvinkin erilaiset käyttäjäryhmät. Jos näitä erilaisia käyttäjäryhmiä ei ole
huomioita, niin silloin on esitettävä rakentavaa palautetta erilaisten avoimien järjestelmien
kehittäjille.
Ongelma 234: Järjestelmien suurkäyttäjät (erityisesti mainiten) voivat olla hyvin
tyytymättömiä erilaisiin järjestelmiin.
Lyhyesti voi todeta, että keveitä menetelmiä voisi kehittää edelleen, jotta sekä keveillä että raskailla
menetelmillä olisi oma paikkansa liittyminen kehittämisessä ja testaamisessa. Jos saadaan laadittua
(uusia) keveitä menetelmiä käyttöliittymien testaamiselle, niin järjestelmiä kehittävät henkilöt
voivat tällöin suhtautua käytettävyystestaukseen myönteisemmin saatuaan nopeasti rakentavaa
palautetta ehdottamistaan käyttöliittymistä.
Ongelma 235: Raskaat käytettävyystestauksen menetelmät vievät paljon aikaa ja
aiheuttavat paljon tekemistä.
JOS järjestelmiä kehittävät henkilöt oppivat keveillä käytettävyystestauksen menetelmillä tekemään
hyvien käyttöliittymien ehdotuksia, niin tämä osaltaan mahdollistaisi useamman käyttöliittymän
kehittämisen samaan tarkoituksen.
Yksi iso ja/tai ainut käyttöliittymä ei aivan joka tapauksessa välttämättä toimi, jolloin useamman
”pienen” käyttöliittymän kehittely samaan aikaan voi olla käytännön pakko. Tällöin pitää tarkasti
valita oikeat paikat keveälle ja raskaalle käytettävyystestaukselle.
Ongelma 236: (Konekielisiä) liittymiä ja näyttöjä voi olla järjestelmän luonteesta
riippuen jopa kymmeniä, joten niiden kartoitus on yksi osa tietoteknisen järjestelmän
kehittämishanketta.
Ongelma 237: Sidosryhmien määrä ja laatu voi yllättää kaikki osapuolet, joten
oikeiden sidosryhmien kartoitus on syytä tehdä tarkasti.
12367
12368
12369
12370
12371
12372
12373
12374
12375
12376
12377
12378
12379
12380
12381
12382
12383
12384
12385
12386
12387
12388
12389
12390
12391
12392
12393
12394
12395
12396
12397
12398
12399
12400
12401
12402
12403
12404
12405
12406
12407
12408
12409
12410
12411
12412
12413
12414
12415
12416
327 / 374
45. Kolmannen luotettavan(?) osapuolen tarve eri vaiheissa?
Hyvin monessa tapauksessa tarvitaan erityinen luotettava välittäjä (kolmas osapuoli), jonka toiminta
on aivan keskeistä eri yhteisöjen yhteistoiminnalle. Tässä kohtaa voi kiinnittää siihen huomiota, että
erityiset luotettavat välittäjät voivat olla yksityisiä tai julkisia. Yksityisestä välityksestä esimerkkinä
Suomessa on verkkopankkien tunnistautumismenetelmät. Julkisesta välityksestä esimerkki on
kiinteistötiedon järjestelmä(t). Kumpikin välittäjä pyörittää isoa tietojärjestelmää, ja hyvin monet
sidosryhmät ovat näistä järjestelmistä riippuvaisia.
LISÄYS
HAKU
MUUTOS
POISTO
LISÄYS
HAKU
MUUTOS
POISTO
KOMM
KOMM
DATA
systeemi 1
NÄYTTÖ
(liitty mä)
välittäjä
välittäjä
3
välittäjä
2
12417
12418
12419
12420
12421
12422
12423
12424
12425
12426
KOMM
DATA
systeemi 2
välittäjä
1
välittäjä
1
NÄYTTÖ
(liitty mä)
välittäjä
2
välittäjä
3
Ongelma 238: Kuinka paljon Suomen valtion pitäisi luottaa näihin kolmansiin
osapuoliin?
Ongelma 239: Pitääkö sähköisessä äänestyksessä (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) luottaa pelkästään kaupalliselta pohjalta toimiviin välittäjiin?
Ongelma 240: Viimeisimmän näytön/liittymän käytössä ei olisi mitään valvontaa, ja
sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) tapahtuisi siis
valvomattomissa olosuhteissa.
Ongelma 241: Käytännössä sähköisessä äänestyksessä (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) on erilaiset painostuskeinot mahdollisia, koska äänestämisen
salaisuutta ei olisi kukaan tai mikään valvomassa.
Ongelma 242: Voiko sähköistä äänestystä (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
näillä huomioilla edes pitää äänestyssalaisuuden turvaavana järjestelmänä?
Huomio: Perinteissä äänestyksessä äänestyssalaisuus on turvattu hyvin, koska
jokainen kansalainen äänestää äänestyskopissa ilman ulkopuolista painostusta.
46. Luottaminen monenlaisiin kolmansiin ((epä)luotettaviin?) osapuoliin?
12427
12428
12429
12430
12431
12432
12433
12434
12435
12436
12437
12438
12439
12440
12441
12442
12443
12444
12445
12446
12447
12448
12449
328 / 374
Käytännössä on niin, että erilaiset (ohjelmisto)rajapinnat (Application programming interface, API)
vaativat oman lisätyn monimutkaisuutensa, ja osa näistä (ohjelmisto)rajapinnoista on suljettuja.
Tämän vuoksi erityisten luotettavien välittäjien toiminnalta pitäisi toimintamallissa vaatia seuraavia
tekijöitä erilaisista rajapinnoista:
* rajapintoihin liittyvät tekniset tekijät on kuvattava avoimesti
* erilaiset rajanpintoihin liittyvät ohjelmistot on oltava avoimia.
Ongelma 243: Osa käytettävistä rajapinnoista olisi suljettuja ratkaisuja, joiden
todellinen toiminta pitäisi osoittaa oikeaksi jokaisessa tilanteessa.
Ongelma 244: Sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) vaatisi
käytännössä luottamista rajapintoihin, jotka eivät olisi vaaliviranomaisten suorassa
valvonnassa.
Ongelma 245: Sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) vaatisi
käytännössä erilaisia luotettavia(?) kolmansia osapuolia.
Ongelma 246: Käytännössä osa kolmansista osapuolista ei olisi vaaliviranomaisten
suorassa valvonnassa.
Ongelma 247: Käytännössä sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) vaatisi siis luottamista kolmansiin osapuoliin ilman
valvontamahdollisuuksia.
Ongelma 248: Voiko sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
onnistua vain luottamalla erilaisiin kolmansiin osapuoliin?
47. Erityishuomio: Suomalaisten pankkien tarjoamat tunnuslukutaulukot ja erilaiset
(yksityiset) mobiilivarmenteet tunnistautumisen menetelmänä
Kirjoitushetkellä voi todeta, että verkkopankkitunnukset ovat Suomessa nousseet ylivoimaisesti
käytetyimmäksi tunnistautumisen menetelmäksi useissa erilaisissa palveluissa. Tämän lisäksi on
kehitetty muitakin tunnistautumisen menetelmiä, mutta ne ovat käytännössä jääneet
(kirjoitushetkellä) jääneet hyvin vähäiseen käyttöön.
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 50:
Nettiäänestyksen käyttö Suomen yleisissä vaaleissa edellyttäisi sen vuoksi digitaaliseen
allekirjoittamiseen soveltuvaa yleisesti käytössä olevaa tunnistamisratkaisua.
Ongelma 249: Käytännössä verkkopankkitunnukset eivät siis riittäisi takaamaan
tunnistautumista.
Verkkopankkitunnukset kärsivät sähköisen äänestyksen tunnistautumisen menetelmänä joistain
ongelmista. (1) Verkkopankkitunnuksia voi yhdellä henkilöllä olla useampia. (2)
Verkkopankkitunnuksien tekniikka ei ole valtion määräämää tekniikkaa. (3) Voiko äänestäjiä
velvoittaa hankkimaan yksityiset verkkopankkitunnukset, vaikka kyseessä on julkisten yhteisöjen
toimintaa?
12450
12451
12452
12453
12454
12455
12456
12457
12458
12459
12460
12461
12462
12463
12464
12465
12466
12467
12468
12469
12470
12471
12472
12473
12474
12475
12476
12477
12478
12479
12480
12481
12482
12483
12484
12485
12486
12487
12488
12489
12490
12491
12492
12493
12494
12495
12496
12497
12498
12499
329 / 374
Verkkopankkitunnukset perustuvat Tupas-standardiin, ja Finanssialan Keskusliitto toteaa Tupasdokumentaatiossa (Pankkien Tupas–tunnistuspalvelun tunnistusperiaatteet, v2.0b, 28.3.2011 )
seuraavaa:
Finanssialan Keskusliitto omistaa tekijänoikeudet ja kaikki muut standardiin liittyvät
immateriaalioikeudet, kuten tekijänoikeuden Tupas-dokumentaatioon, Tupastuotenimikkeen (tavaramerkki) ja Tupas-palvelusta kertovan sivuston tekijänoikeudet.
Käytännön elämästä tietää hyvin, että verkkopankkitunnukset ovat hyvin laajassa käytössä, ja
erilaiset valtion tietotekniset palvelut käyttävät Tupas-standardia.
Ongelma 250: Suomen valtio ei omista Tupas-standardin kaikkia osia, ja Tupasstandardin osalta Suomen valtion siis tyydyttävä jonkun muun tahon ylläpitämään
standardiin.
Eräänä ajatuksena voisi luonnollisesti esittää, että suomalaisten pankkien tarjoamat
tunnuslukutaulukot voisivat olla tunnistusmenetelmä sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) osalta. Vastaavasti voisi esittää, että erilaiset (yksityiset) mobiilivarmenteet olisivat
osa mobiiliäänestystä (erityisesti matkapuhelimet).
Ongelma 251: Sekä pankkitunnuksessa että mobiilivarmenteissa olisi, että yksi henkilö
voi asioida useampaan suuntaan, jolloin yksi henkilö voi hankkia useammat
tunnuslukutaulukot ja mahdollisesti samaa mobiilivarmennetta käsiteltäisiin
useammassa mobiililaitteessa (erityisesti matkapuhelimet).
Käytännössä yksittäinen henkilö voisi hankkia halutessaan tunnuslukutaulukot jokaisesta
suomalaisesta pankista. Vastaavalla tavalla yksittäinen henkilö voi hankkia halutessaan hankkia
useamman mobiililaitteen (erityisesti matkapuhelimet), ja samaa (yksityistä?) mobiilivarmennetta
voisi käyttää useampi laite. Pankkien tarjoamilla tunnuslukutaulukoilla ja erilaisilla (yksityisillä?)
mobiilivarmenteilla on toki paikkansa joissain julkisissa palveluissa, ja näistä alkaa olla esimerkkejä
eri suunnissa.
Vahvojen tunnistusmenetelmien osalta Suomessa on epäonnistuttu joiltain osin, ja esimerkiksi
sähköinen henkilökortti eli HST-kortti (henkilön sähköinen tunnistaminen) on todellisuudessa täysin
tuntematon tunnistusmenetelmä suurelle osalla Suomen kansalaisista.
Ongelma 252: Koska ns. vahvojen tunnistusmenetelmien osalta Suomessa on
epäonnistuttu, niin sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmien osalta pitäisi kehittää ehkä aivan oma ns. vahvojen tunnistusmenetelmien
järjestelmä.
Ongelma 253: Pankkien tarjoamiin tunnuslukutaulukoihin perustuvan sähköisen
äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmä voi aiheuttaa
erilaisia teknisiä ongelmia.
Ongelma 254: Mobiilivarmenteisin perustuvan sähköisen äänestyksen (internetäänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmä voi aiheuttaa erilaisia teknisiä ongelmia.
Ongelma 255: Vahvan tunnistautumisen menetelmät ovat joiltain osin vasta kehitteillä.
12500
12501
12502
12503
12504
12505
12506
12507
12508
12509
12510
12511
12512
12513
12514
12515
12516
12517
12518
12519
12520
12521
12522
12523
12524
12525
12526
12527
12528
12529
12530
12531
12532
12533
12534
12535
12536
12537
12538
12539
12540
12541
12542
12543
12544
12545
12546
12547
12548
12549
330 / 374
Ongelma 256: Voiko sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmän kehittämistä edistää keskeneräisillä (ns.) vahvan tunnistautumiseen
perustuvilla järjestelmillä?
Tässä kohtaa voi kiinnittää huomiota Valtiontalouden tarkastusviraston tarkastuskertomukseen
120/2006 ja toiminnantarkastuskertomukseen 161/2008, koska molemmissa kertomuksissa on käyty
läpi huolellisesti erilaisien tunnistusmenetelmien mahdollisuuksia ja ongelmia.
Ongelma 257: Onko sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmän kehittämisessä luotava täysin uusi ns. vahvojen tunnistusmenetelmien
järjestelmä?
Ongelma 258: Olisiko täysin uusi ns. vahvojen tunnistusmenetelmien järjestelmä
pelkästään sähköistä äänestystä (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) varten
oikeasti järkevä tietotekninen kehittämishanke?
Valtiontalouden tarkastusviraston kanta on mielenkiintoinen, koska toisaalta arvioidaan, että vain
yksi kortti Suomessa viranomaisten kanssa asiointiin ei ole oikeasti toteutunut, ja erilaisia kortteja
voi yhdellä henkilöllä olla useampi. Toisaalta todetaan, että pitäisi seurata kaupallisten
markkinoiden toimintaa, ja ottaa käyttöön kaupallisen kilpailun tuloksena kehitettyjä
tunnistusratkaisuja. Kerraten voi todet, että Suomessa on epäonnistuttu oikein kunnolla erilaisten
tunnistautumisen järjestelmien kanssa (vrt. Valtiontalouden tarkastusviraston tekemät selvitykset).
Ongelma 259: Johtavatko kaupallisen kilpailun tunnistautumisen ratkaisut vain uusiin
suljettuihin ratkaisuihin, joihin Suomen valtiolla ei mitään vaikutusvaltaa?
Ongelma 260: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
kehittämishankkeessa ei voida tätä yleistä tunnistautumisen ongelmaa ratkaista, ja
tunnistautumisen kehittämisen pitäisi tapahtua jossain muussa kehittämishankkeessa.
OM:n julkaisu: 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 36:
Äänestäjä antaa äänensä sen jälkeen, kun hän on onnistuneesti todistanut henkilöllisyytensä.
Ongelma 261: Tässä kohtaa (s. 36) on todella ylimalkaista kuvausta järjestelmän
toiminnasta.
Ongelma 262: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys) osalta
tulee lisäongelmia, jos oikeassa käytössä sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) perustuu useampaan erilaiseen tunnistuspalveluun ja
tunnistusmenetelmään.
Ongelma 263: Jos kansalaisella on oikeasti useampi tunnistautumismenetelmä
käytössä, niin sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmänä vaatii monenlaisia varmistuksia ja tarkistuksia, jotta voidaan todentaa
yksittäinen kansalainen vain kerran äänestäneeksi.
Ongelma 264: Tarkoittaisiko sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) useamman tunnistautumistavan käyttöä yhtä aikaa, mikä aiheuttaisi
hyvin paljon työtä sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
12550
12551
12552
12553
12554
12555
12556
12557
12558
12559
12560
12561
12562
12563
12564
12565
12566
12567
12568
12569
12570
12571
12572
12573
12574
12575
12576
12577
12578
12579
12580
12581
12582
12583
12584
12585
12586
12587
12588
12589
12590
12591
12592
12593
12594
12595
12596
12597
12598
12599
331 / 374
järjestelmän kehittämisessä.
Nyt tietysti voidaan esittää esim. matkapuhelimiin liitettävää mobiilivarmennetta, eli sähköinen
äänestys perustuisikin mobiilivarmenteeseen. Tässäkin vaihtoehdossa on joitain ongelmia. (1)
Yhdellä henkilöllä voi olla useita matkapuhelimia (vast.). (2) Mobiilivarmenne vaatii jälleen kerran
paljon yksityistä tekniikkaa, esimerkiksi matkapuhelinoperaattoreiden tekniikkaa. (3)
Mobiilivarmenteen toiminta kaikissa mahdollisissa puhelintyypeissä (vast.) on todella iso ongelma,
koska laitteita on käytössä hyvin erilaisia useammalta eri valmistajalta. (4) Lisäksi matkapuhelimien
lisäksi on erilaisia muita mobiililaitteita (esimerkiksi ns. tabletit), jolloin mobiilivarmenteen pitää
toimia vielä useammassa laitetyypissä.
Sähköinen äänestys vaatisi täysin aukottoman tunnistautumisen. On aivan selvää, että tietynlaisissa
palveluissa verkkopankkitunnukset ja mobiilivarmenne ovat sopivia vaihtoehtoja.
Ongelma 265: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
tunnistautumisen menetelmiin liittyy hyvin paljon käytännöllisiä, lainsäädännöllisiä ja
periaatteellisia ongelmia, joita on vielä ratkaisematta.
48. Yhteensopivuudesta ja versioiden hallinnasta
12600
12601
12602
12603
12604
12605
12606
12607
12608
12609
12610
12611
12612
12613
12614
12615
12616
12617
12618
12619
yhteensopivuus
kohde
kohde
yhteensopivuus
kohde
kohde
versio
versio
versio
versio
Tietoteknistä järjestelmää kehitettäessä on huomioitava erilaiset kohteet kohdealueella, esim.
ihmiset, informaatio ja materiaali. Nykyisin eri kohteet voivat olla digitaalisia, jolloin niiden
kopioiminen on helpompaa verrattuna materiaalin käsittelyyn.
Ongelma 266: Kohteiden erilaisten versioiden hallinta vaatii todella tarkkaa
huolellisuutta.
Ongelma 267: Kohteiden eri versioiden yhteistoiminnan kokonaishallinta (ns.
konfiguraatio) vaatii oman työnsä.
Tässä kohtaa voi todeta, että myös yhteensopivuuteen vaikuttavat erilaiset näkökulmat ja näitä
näkökulmia voi olla useammassa kerroksessa.
Esimerkkinä voi pitää ”yhteensopivuutta” henkilöiden välillä, koska yhteistyö eri henkilöiden
12620
12621
12622
12623
12624
12625
12626
12627
12628
12629
12630
12631
12632
12633
12634
12635
332 / 374
välillä perustuu esim. sopimuksiin. Hyvä esimerkki on asianajajan ja asiakkaan välinen yhteistyö,
jolloin asianajajalle on annettu noudatettavaksi hyvä asianajajatapa. Moni muu yhteistyö ihmisten
välillä voi olla suhteellisen vapaata. Toisaalta yritystoimintaan voidaan antaa erilaisia vapaaehtoisia
ohjeita ja sitovia määräyksiä, jolloin yksittäisen yrityksen ja yksittäisen asiakkaan välille tulee
erilaisia ohjeita ja erilaisia määräyksiä huomioitavaksi.
12636
12637
12638
12639
12640
12641
yhteensopivuus
kohde
kohde
näkökulma(t)
49. Tietoteknisten järjestelmien esiinmarssi?
Aikaisempaa kerraten voi todeta, että tietotekniikalla on seuraavia vaikutuksia:
* tietotekniikka hävittää vanhoja työtehtäviä
* tietotekniikka vaatii uusia työtehtäviä
* tietotekniikka tuottaa uusia lisätehtäviä
* tietotekniikan käyttöönotto on erittäin iso muutosprosessi.
Edellä olevan ihmisen toimintaa arvioivat hierarkian perusteella voidaan esittää seuraavanlaiset
tietoteknisten järjestelmien mahdollisuudet:
* kokonaan sisäisessä käytössä olevat järjestelmät
* yhteisön reunalla olevat järjestelmät
* yhteisön ulkopuolella olevat järjestelmät.
Ongelma 268: Erilaisten järjestelmien (ulkopuolella, reunalla tai sisällä) jakaminen
osajärjestelmiksi vaatii oman työnsä.
Ongelma 269: Järjestelmien luonne (ulkopuolella, reunalla tai sisällä) vaikuttaa paljon
valittavaan kehittämistapaan (itse kehittäminen, ostaminen, muiden kanssa
kehittäminen, jne.)
Yhteisön arvostuksista riippuu innostus kehittää ja/tai ottaa käyttöön erilaisia tietoteknisiä
ratkaisuja. Toisaalta jokin järjestelmä voi alentaa hierarkian tasoja, jos järjestelmät tarjoavat eri
tiedot tehokkaammin verrattuna aikaisempaan tiedottamiseen. Toisaalta syntyy oma hierarkiansa
järjestelmää kehittävien henkilöiden ja järjestelmää käyttävien henkilöiden välille.
50. Järjestelmien liittäminen toisiin järjestelmien (ulkopuoliset ja sisäiset)
12642
12643
12644
12645
12646
12647
12648
12649
12650
12651
12652
12653
12654
12655
12656
12657
12658
12659
12660
12661
12662
12663
12664
12665
12666
12667
12668
12669
12670
12671
12672
12673
333 / 374
Tässäkin on yksi ääripää, jolloin kaikki tietotekniset järjestelmät liittyvät toisiin järjestelmiin, eli
Monesta-Moneen -yhteydet.
Ongelma 270: Monimutkaiset Monesta-Moneen -riippuvat liittymät vaikeuttavat
järjestelmien ylläpitoa.
Ongelma 271: Monesta-Moneen -riippuvat ratkaisuissa ongelmana on erilaisten
päivitysten tekeminen, koska yksittäinen päivitys saattaa tarkoittaa päivitystä
useampaan järjestelmään.
12674
12675
12676
12677
12678
12679
12680
12681
12682
12683
1
Perusongelma tässä vaihtoehdossa on erilaisten päivitysten tekeminen, koska yksittäinen päivitys
saattaa tarkoittaa päivitystä useampaan järjestelmään. Tämän vuoksi erilaiset integroinnin hankkeet
ovat mittaluokaltaan järkyttäviä – varsinkin järjestelmien määrän ollessa kymmenissä.
Edellä olevan ongelman vuoksi on ratkaisuna toinen ääripää, jolloin on yksi keskusjärjestelmä,
johon muut järjestelmät ovat liitettynä, eli yksi-moneen -yhteydet. Riskinä tässä vaihtoehdossa on
luonnollisesti keskusjärjestelmän toiminnan taso eri aikoina, jolloin laaja joukko järjestelmiä saattaa
olla pois käytöstä keskusjärjestelmän toiminnan tasosta riippuen.
Ongelma 272: Keskitetyssä ratkaisussa on aina ongelmana keskusjärjestelmän oikea
toimivuus eri tilanteissa.
Tässä kohtaa voimme tehdä vertailun yhteishaun järjestelmään, jonka kanssa oli suuria vaikeuksia
mm. vuosina 2008 ja 2009. Kuten kaikki merkittävät järjestelmät, niin yhteishaunkin järjestelmä oli
ja on kehitetty keskitettyyn palvelimeen.
Ongelma 273: Hyväkin palvelinjärjestelmä tukehtuu, jos palvelinpyyntöjä on yhtä
aikaa tuhansia tai kymmeniätuhansia (jne. yhteyksien määrää).
Vastaavaa voisi verrata siihen, että joku käyttäisi tavallista lankapuhelinta, ja hänen pitäisi vastata
satoihin tai tuhansiin sekunnin osia kestäviin puheluin. Huolimatta hyvästä teknisestä kehityksestä
ei ole vielä kehitetty palvelinta, jolla ei olisi mitään rajaa järjestelmien yhtäaikaisessa käsittelyssä.
Tämän vuoksi moni järjestelmä on kehitetty hajautettuihin palvelinratkaisuihin, jolloin samaa
tehtävää on käsittelemässä kymmeniä, satoja tai tuhansia palvelimia – riippuen tehtävän
laajuudesta.
12684
12685
12686
12687
12688
12689
12690
12691
12692
12693
12694
12695
12696
12697
12698
12699
12700
12701
12702
12703
12704
12705
12706
12707
12708
12709
12710
334 / 374
Yhteishakujen järjestelmät menivät tukkoon, koska suuri osa yhteishakua tekevistä henkilöistä teki
hakunsa vasta viimeisinä päivinä.
Ongelma 274: Iso osa äänestäjistä äänestäisi kuitenkin viimeisinä tai jopa viimeisenä
päivänä, jolloin keskitettyyn sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai
mobiiliäänestys) palvelimeen tulisi valtava määrä erilaisia yhteyksiä.
12711
12712
12713
12714
12715
12716
12717
12718
2
Ongelma 275: Keskitetty palvelinjärjestelmä voi kaatua kohdattuaan liian paljon
erilaisia yhteydenottoja samaan aikaan.
Ongelma 276: Aina on virhemahdollisuus, että keskitetty palvelin ei kestäkään (esim.)
kymmeniätuhansia tai satojatuhansia yhtäaikaisia palvelinpyyntöjä, huolimatta
kaikesta mahdollisesta testauksesta.
Perusvastaus tähän on, että yksikään palveluntarjoaja ei anna millekään palvelinratkaisulle 100%
ylläpitovastuuta. Käytännössä palvelinratkaisulle voidaan antaa esimerkiksi 99,99%
ylläpitovastuuta, eli järjestelmä on pois käytöstä kyseiset 0,01% jossain vaiheessa järjestelmän
elinkaarta.
Ongelma 277: Mikään toimittaja ei takaa 100% mukaista ylläpitoa (esim. palvelin)
millekään järjestelmälle.
Tämän jälkeen on vaihtoehtona hierarkkiset järjestelmät, jossa keskusjärjestelmä on yhteyksissä
esimerkiksi neljään järjestelmään, ja nämä neljä järjestelmää ovat kukin kiinni kahdessa muussa
järjestelmässä, eli alimpia järjestelmiä on siis kahdeksan. Tällainen järjestelmä mahdollistaa
keskitettyjen päivitysten ajamisen pienempään joukkoon järjestelmiä, ja päivitykset voivat tapahtua
mahdollisesti eri aikoihin. Vastaavasti päivitykset alimmista järjestelmistä voidaan omalla
tahdillaan, jolloin alempien järjestelmien päivitykset voidaan ajaa sopivilla aikaväleillä.
Tunnettuja hajautettujen palvelimien järjestelmiä ovat Google-yhtiön tuhannet hakupalvelimet ja
Wikipedia-yhteisön sadat tiedostopalvelimet. Kyseisten palveluiden luonteesta johtaen niiden
toiminta voidaan hajauttaa maailmanlaajuisesti, ja yhden palvelimen toiminnan loppuminen ei estä
kokonaisuuden toimintaa.
12719
12720
12721
12722
12723
12724
12725
12726
12727
12728
12729
12730
12731
12732
12733
12734
12735
12736
12737
12738
12739
12740
12741
12742
12743
12744
12745
12746
335 / 374
3
Jos laskisi, että jokainen osajärjestelmä keräisi esimerkiksi 500 000 ääntä, jotta saadaan edellä
mainitut 2 000 000 ääntä osajärjestelmiin.
Ongelma 278: Osajärjestelmien tietojen ajaminen keskusjärjestelmää varten aiheuttaa
eräajojen ongelmia.
Käytännössä nykymaailmassa erilaiset eräajot ajetaan omalla ajallaan, jolloin tuhansien /
kymmenien tuhansien / satojen tuhansien / miljoonien tietojen ajaminen voi kestää pitkään.
Monesti tilannetta verrataan pankkijärjestelmiin, joissa ajetaan pankkien välillä valtavia määriä
erilaisia tilisiirtoja. Vertailu on hyvin ontuva, koska pankkien väliset järjestelmät ovat käytössä
jatkuvasti (edelleen 99,99%), ja erilaiset eräajot on saatu viritettyä toimiviksi vuosikausien
kehitystyön tuloksena.
Ongelma 279: Sähköinen äänestys (internet-äänestys tai mobiiliäänestys) taas olisi
eräajoja esimerkiksi parin viikon aikana, ja varsinkin viimeisten eräajojen pitäisi
mennä oikein ilman ongelmia.
Ongelma 280: Edelleen viimeisiin päiviin kohdistuisi kuitenkin kaikkein kovin rasite,
ja viimeiset eräajot olisivat edelleen hyvin suuria.
51. Tosiasia: monessa kerroksessa olevat erilaiset järjestelmät!
Edellä on esitetty muutama ääripää mahdollisista järjestelmien toisiinsa liittymisestä. Oikeassa
kovassa käytössä järjestelmiä on erilaisissa kerroksissa ja eri tavoin liittyneitä.
Avoimen datan kohdalla kyseeseen voi tulla vastaan keskitetty datan selvittämisen paikka, jossa
keskusjärjestelmä (KJ) voisi yhdentää erilaiset formaatit (F1-F6), ja tämä yhtenäistetään useamman
formaatin (FA, FB, FC) datavirraksi. Tällöin yksi järjestelmä voi hoitaa erilaisia integroinnin
ratkaisuja: perinteiset EDI-ratkaisut, perinteisten tekstitiedostojen käsittely, perinteinen FTP,
erilaiset XML-ratkaisut, suorat tietokantayhteydet, jne. Tällöin voidaan tarjota avoimena datana
yksi formaatti (F), ja yhden formaatin käyttäjien ei tarvitse huolehtia taustalla olevista
integrointiväännöistä.
12747
12748
12749
12750
12751
12752
12753
12754
12755
12756
12757
12758
12759
12760
12761
12762
12763
12764
12765
12766
12767
12768
12769
12770
12771
12772
12773
12774
12775
12776
12777
12778
12779
12780
12781
336 / 374
FB
F3
FB
F4
F2
FB
F5
KJ
FB
F1
FD
FA
F6
FC
Ongelma 281: Järjestelmät voivat välittää samaa formaattia (F) muihin riippuviin
järjestelmiin, jolloin syntyy (avoimen? / suljetun?) datan formaattien (F) versioiden
hallinnan ongelma.
Ongelma 282: Jos formaatista (F) riippuvia järjestelmiä on kymmeniä, niin joudutaan
ylläpitämään formaatin (F) useampaa versiota.
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 41:
[] otti esille vaalien toimituskustannusten kohoamisen, jos nettiäänestys otettaisiin käyttöön
nykyisen äänestystavan rinnalle – kahta äänestystapaa rinnakkain jouduttaisiin joka
tapauksessa pitämään, sekä nettiäänestyksen mahdolliset vaikutukset demokratiaan ja
kansalaisten luottamukseen vaaleihin.
Ongelma 283: Kahden rinnakkaisen järjestelmän (perinteinen ja sähköinen) ylläpito
vaatii aivan omat kustannuksensa.
Käytännön esimerkki on tietysti sähköisen äänestyksen yhteydessä vaalien tulosten esittäminen
(Oikeusministeriön tulos- ja tietopalvelu) hyvin monen toimijan välillä; Eli Oikeusministeriö,
Tilastokeskus ja Väestörekisterikeskus järjestävät vaalien tulos- ja tietopalvelun keskenään
yhteistyössä. Jokainen vähänkin asiaan perehtynyt huomaa näiden kolmen yhteisön www-sivuilta
vierailtuaan, että kyseiset yhteisöt ovat käyttäneet (täysin?) erilaisia tietotekniikan teknisiä
ratkaisuja.
Ongelma 284: Kahden rinnakkaisen sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) järjestelmä voi vaatia Oikeusministeriön, Tilastokeskuksen ja
Väestörekisterikeskuksen välille täysin uusia virityksiä järjestelmiin liittyen.
Ongelma 285: Perustekniikaltaan täysin erilaisten järjestelmien yhteistoiminta vaatii
aina oman vaikean yhteyden rakentamisen eri järjestelmien välillä.
12782
12783
12784
12785
12786
12787
12788
12789
12790
12791
12792
12793
12794
12795
12796
12797
12798
12799
12800
12801
12802
12803
12804
12805
12806
12807
12808
12809
12810
12811
12812
337 / 374
Ongelma 286: Sekä julkisen sektorin ja että yksityisen sektorin järjestelmillä on
erilaisia liitoskohtia, ja näistä muodostuu suhteellisen monimutkaisia ketjuja, joiden
selventämistä tehdään vaihtelevalla menestyksellä.
Edellä olevissa on esitetty muutama erilainen järjestelmien järjestysmalli, joka vaihtelee ääripäästä
toiseen. Ääripäässä kaikki järjestelmät liittyvät toisiinsa ja toisessa ääripäässä on tasan yksi
keskusjärjestelmä, johon liittyvät kaikki mahdolliset järjestelmät. Yksi hyvä esimerkki on yritysten
tunnisteiden (esim. Y-tunnus Suomessa) julkiset ja yksityiset tunnisteet (esim. Data Universal
Numbering System, DUNS), joita välitetään eri järjestelmien välillä.
52. Tosiasia: Eri järjestelmien yhteen/yhdessä toimiminen on ollut vuosien työ!
Kaikki uusi tietotekniikka sisältää mm. seuraavia vaiheita:
* järjestelmän suunnittelu
* järjestelmän kehittäminen ja testaaminen
* järjestelmän käyttöönotto
* järjestelmän sisäänajo ja käyttävien ihmisten opastaminen
* tietoteknisen järjestelmän mahdollistamana turhien töiden poisto
* uuden työjaon suunnittelu ihmisten välille
* ylläpitäminen, kehittäminen ja huolto.
Ongelma 287: Esitetty vaihejako (suunnittelu, kehittäminen, käyttöönotto, sisäänajo,
työtehtävien muutokset, ylläpito ja jatkokehitys) alkaen suunnittelusta täysin
ylläpidetyksi ja huolletuksi järjestelmäksi voi kestää hyvinkin pitkään, jopa vuosia.
Kun ajatellaan ihan tavallista kotitietokonetta ja yksinkertaista käsinkannettavaa pientä tietokonetta,
niin näissäkin järjestelmissä uudelleenopettelu tuottaa kohtuullisen määrän lisätyötä.
Ongelma 288: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmän yhteistoiminta muiden järjestelmien kanssa vaatii oman työnsä.
Ongelma 289: Eri järjestelmät ovat eri vaiheissa elinkaartaan, ja sähköisen
äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmän yhteistoiminta
muiden järjestelmien kanssa voisi vaihdella vaalista toiseen riippuen muiden
järjestelmien alas ajamisista ja ylös ajamisista.
Ongelma 290: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmän kehittäminen olisi kuitenkin riippuvaista monien muiden järjestelmien
kehittämisestä ja niiden elinkaaren vaiheista.
53. (ns.) kovasta tekniikasta eri järjestelmien välillä
Edellä on esitetty, että eri järjestelmät ovat eri kerroksissa ja eri tavoin toisiinsa liittyviä. Kun
kyseessä on sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys), niin luonnollisesti eri
järjestelmien välillä on vaihteleva määrä tietoliikennettä ja vieläpä eri standardeilla. Käytännössä
tämä tarkoittaa sitä, että sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) aikana on
täysin mahdollista, että jokin keskeinen tietoliikenneyhteys (esim. operaattoreiden nettiyhteydet)
katkeaa, jolloin osasta Suomen osia voi olla hyvin hitaat tietoliikenneyhteydet tai liikenne katkeaa
kokonaan joltain alueelta.
12813
12814
12815
12816
12817
12818
12819
12820
12821
12822
12823
12824
12825
12826
12827
12828
12829
12830
12831
12832
12833
12834
12835
12836
12837
12838
12839
12840
12841
12842
12843
12844
12845
12846
12847
12848
12849
12850
12851
12852
12853
12854
12855
12856
12857
12858
12859
12860
12861
12862
338 / 374
Lisäksi ongelmana on, että tietoliikennevian löytyminen on oma ongelmansa, ja tietoliikennevian
korjaaminen on oma ongelmansa. Nyt tietysti oletetaan, että sähköisen äänestyksen (internetäänestys ja/tai mobiiliäänestys) aikana näitä ongelman etsimisen ongelmia ei syntyisi.
Ongelma 291: Sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) voi kärsiä
erilaisista tietoliikenneongelmista.
Ongelma 292: Tietoliikenneyhteyksien vikaantuminen ja korjaaminen vaatii oman
aikansa (jopa päiviä), jolloin sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) ei käytännössä onnistuisi.
Tietotekniset järjestelmät vaativat täydellisen varmistetun sähkönsyötön koko ajan, ja verrattuna
mekaanisiin järjestelmiin jopa millisekunteja kestävät sähkökatkokset voivat olla hyvin vaarallisia
järjestelmien ylläpidon kannalta. Edelleen tässä monesti oletetaan, että keskitetty palvelin olisi
jatkuvasti täydellä sähkönsyötöllä ja täysin jatkuvalla tietoliikenneyhteydellä.
Ongelma 293: Sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) voi kärsiä
erilaisista sähkönsyötön ongelmista.
Tietysti on mahdollista ostaa kaupallisia palvelinympäristöjä, mutta niiden ylläpitolupaus on
maksimissaan 99.99% luokkaa, ei 100% luokkaa. Tältä pohjalta ajatellen oletetaan Internetäänestyksen järjestelmässä, että kyseisellä 99.99% varmuudella mitään sähkönsyötön tai
tietoliikenneyhteyden ongelmaa ei tulisi.
Ongelma 294: 100% mukaista toimintaa ei voida asettaa millekään tietotekniselle
järjestelmälle, ja toimittajat monesti takaava 99.99% mukaisen ylläpidon.
Ongelma 295: 0.01% mukaiset ongelmat esiintyvät omalla tahdillaan – joskus ilman
mitään ennakkovaroituksia.
Ongelma 296: Erikseen on vielä järjestelmien vaatimat (vrt. 0.01%) huoltotyöt , joita
on jokaisessa vähänkin tärkeämmässä järjestelmässä.
Ongelma 297: Mikään avoimuus järjestelmässä ei tule poistamaan erilaisten
huoltotöiden tarvetta, ja oikeisiin huoltotöihin on varattava oikeaa rahaa ja oikeaa
maksettua työaikaa.
54. Järjestelmien elinkaari järjestelmän hallinnan kannalta
Seuraavassa kuvassa voi tarkastella järjestelmää (teknisenä) ilmiönä. Tällöin käsitellään dataa
jossain systeemissä. Teknisesti katsoen sekä data että systeemi voi olla koko muutoksessa.
Järjestelmästä riippuen on datan irrottaminen järjestelmästä olla hyvinkin vaikeaa. Tämän vuoksi on
aina vaara jonkin järjestelmän päätymisestä ns. perintöjärjestelmäksi (legacy system), jota on vain
pakko käyttää jossain muodossa.
Mikä on resurssi? Tähän kysymykseen ei ole yksiselitteistä määritelmää, joten eri tahot esittävät
erilaisia ehdotuksia resursseiksi. Yksi tapa on erotella esimerkiksi henkilöt (työvoima), materiaali,
tieto/informaatio, koneet/laitteet ja raha voidaan nähdä resursseina. Toisaalta joku voi pitää aikaa
12863
12864
12865
12866
12867
12868
12869
12870
12871
12872
12873
12874
12875
12876
12877
12878
12879
12880
12881
12882
12883
12884
12885
12886
12887
12888
12889
12890
12891
12892
12893
12894
12895
12896
12897
12898
12899
12900
12901
12902
12903
12904
12905
12906
12907
12908
12909
12910
12911
12912
339 / 374
resurssina, ja toiset voivat pitää aikaa yhtenä resurssien rajoitteena.
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 42:
Kustannusten osalta [] muistutti, että nettiäänestys ei ole kertainvestointi, vaan se aiheuttaa
jatkuvan kehitys- ja ylläpitotarpeen. Toisin kuin perinteisessä äänestyksessä, samoilla
järjestelmillä ei voida äänestää vuodesta saati vuosikymmenestä toiseen.
Ongelma 298: Sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) vaatisi
koko ajan kehittämistä vaalien välillä.
Ongelma 299: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmän kehittäjien keskuudessa voi olla vaihtelua vaaleista vaaleihin.
Ongelma 300: Muutkin resurssit voivat muuttua ajan suhteen.
DATA
DATAn
muutos
DATA
DATAn
siirto
systeemin
KÄYNNISTYS
systeemin
MUUTOS
systeemin
SAMMUTUS
UUDEN
systeemin
KÄYNNISTYS
12913
12914
12915
12916
12917
12918
12919
12920
12921
12922
12923
12924
12925
12926
12927
resursseja
t0
t1
t2
t3
t4
t5
tn
55. Järjestelmien elinkaari sopimusten ja päätösten hallinnan kannalta
Edellä olevasta datan ja systeemin muutostarpeen vuoksi on järjestelmän kehittämisestä
mahdollisesti tehtävä erilaisia sopimuksia.
Ongelma 301: Järjestelmän kehittämisessä on tehtävä paljon päätöksiä, jotka ovat
osaksi sopimuksiin sidottuna.
Ongelma 302: Tehtävien päätösten määrää yleensä aliarvioidaan raskaasti, mikä
tietysti vaikuttaa järjestelmän oikeaan kehitykseen.
Ongelma 303: Sopimusten ajaminen erilaisiksi päätöksiksi voi kohdata erilaisia
ongelmia, koska aina tulee vastaan erilaisia sopimuksen tulkinnan erilaisia tilanteita.
Tosiasiassa jokainen uusi sopimus tarkoittaa sekä toimittajan että tilaajan systeemien (esimerkiksi
toimintajärjestelmät) käynnistämistä uudelleen. Tämän jälkeen sekä tilaajan että toimittajan
systeemit käyvät läpi erilaisia muutoksia/kehitysvaiheita, ja systeemejä pitää virittää uudelleen
huomioimaan uusia sopimuksia. Joskus on tietysti mahdollista, että joku tietty toimittaja lopettaa
12928
12929
12930
12931
12932
12933
12934
12935
12936
12937
12938
12939
12940
12941
12942
12943
12944
12945
12946
12947
340 / 374
yhteistyön yksittäisen yhteisön kanssa tai yksittäinen yhteisö purkaa tai irtisanoo sopimuksen. Myös
lopettamisesta seuraa systeemien uudelleenvirittämistä toimittajan luopuen joistain toiminnoista.
Ongelma 304: Sopimusten, sopimusmuutosten ja päätösten hallintaan on valittava
joku päätöksenteon menetelmä aivan alussa mitä tahansa tietoteknisen järjestelmän
kehittämishanketta.
Ongelma 305: Erilaiset päätöksenteon järjestelmät voivat mennä tukkoon, jos
kehittämishankkeeseen ei sovita selkeää menetelmää päätöksenteolle.
ALKU
sopimukset
päätökset
MUUTOS
sopimukset
päätökset
systeemin
käynnistys
systeemin
KEHITYS
LOPPU
sopimukset
päätökset
ALKU
systeemin
sammuttaminen
uuden
systeemin
käynnistys
12948
12949
12950
12951
12952
12953
12954
12955
12956
12957
AIKA
resursseja
t0
t1
t2
t3
t4
t5
tn
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 49:
Nettiäänestysjärjestelmän ominaispiirteisiin kuuluu myös se, että järjestelmän kehittäminen
on jatkuva prosessi. Turvallinen ja toimiva järjestelmä ei tule koskaan valmiiksi, vaan se
edellyttää jatkuvaa kehittämistä muun muassa tietoturvan pitämiseksi ajan tasalla.
Ongelma 306: Onko Suomen valtiolla oikeasti resursseja pitää koko ajan
palveluksessaan tarkasti valittua joukkoa tietotekniikan asiantuntijoita jatkuvasti
kehittämässä sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmää?
Jokin yksittäinen sopimus on siis ajettava johonkin yhteisöön tehtävillä päätöksillä, ja nämä
päätökset voivat olla toisiinsa nähden hyvin monimutkaisissa suhteissa, jolloin tarvittava määrä
päätöksiä voi yllättää eri osapuolet. Toisaalta tarvittava päätösten määrä suojaa yhteisöä strategian
kopioimisen vaikeutena. Toisaalta tarvittava päätösten määrä vaikeuttaa strategian muutosta ja
uuden strategian ajamista johonkin yhteisöön.
Ongelma 307: Kaupallisilla toimijoilla on omat strategiansa, joiden järkevyydestä voi
aina olla hyvin erilaisia mielipiteitä.
Ongelma 308: Kaupalliset sopimukset pitäisi aina uusia välillä huomioiden erilaiset
vaihtelut – erityisesti erilaisissa teknisissä ratkaisuissa.
Ongelma 309: Kaupalliset toimijat voivat olla sopimatta uusia (ylläpidon) sopimuksia,
12958
12959
12960
12961
12962
12963
12964
12965
12966
12967
12968
12969
12970
12971
12972
12973
12974
12975
12976
12977
12978
12979
12980
12981
12982
341 / 374
koska sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmän
jatkuva ylläpito ei ehkä tuota yksittäiselle kaupalliselle toimijalle tarpeeksi voittoja.
Ongelma 310: Uusien kaupallisten toimijoiden valinta voi olla vaikeaa perustuen
sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmään
liittyvien omistusten, sopimusten ja jäsenyyksien vuoksi.
Kerraten voi todeta, että sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) järjestelmä
vaatisi erilaisten sidosryhmien toiminnan yhtäaikaista hallintaa, ja näitä voisi luokitella seuraavasti:
* lisäys → sidosryhmiä
* haku→ sidosryhmiä
* poisto→ sidosryhmiä
* muutos→ sidosryhmiä
* data / standardi → sidosryhmiä
* dokumentti / standardi → sidosryhmiä
* tietokanta / standardi→ sidosryhmiä
* ohjelma / standardi → sidosryhmiä
* käyttöjärjestelmä / standardi → sidosryhmiä
* laitteisto / standardi → sidosryhmiä.
Tässä on jälleen kaksi mahdollista näkökulmaa. Toisaalta ihmiset ja ihmisyhteisöt voivat olla
erilaisissa (osin hierarkkisissa) määrämuotoisissa yhteyksissä toisiinsa. Toisaalta erilaiset
myönteiset ja/tai epäviralliset suhteet ovat keskeinen osa yhteisöjen tehokasta toimintaa.
Ongelma 311: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmään voi ajan kuluessa liittyä uusia ja erilaisia sidosryhmiä.
Ongelma 312: Erilaisten sidosryhmien kanssa toimiminen vaatii oman
järjestäytymisen ja mahdollisesti laajan joukon erilaisia sopimuksia.
Ongelma 313: Erilaisten sidosryhmien riippuvuus sähköisen äänestyksen
järjestelmästä (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) vaatii lisätehtäviä kaikelle
ylläpidolle ja jatkokehittämiselle.
Vähänkin monimutkaisempi järjestelmä voi olla monen yhteisön yhdessä kehittämä ja ylläpitämä.
Tällöin voi olla niin, että esimerkiksi järjestelmään tehtäviä lisäyksiä tekee useampi yhteisö, ja
lisäyksillä on aivan omat ohjelmistonsa. Ja edelleen sama tilanne on muissa osissa järjestelmää.
Tämän vuoksi kannattaisi ehkä vielä pitää yksi (kartta)harjoitus, jossa pohditaan mm. seuraavia
tilanteita.
* datan haun yhteisöjä vaihtuu ja/tai muuttuu
* datan haun ohjelmisto vaihtuu ja/tai muuttuu
* datan haun standardeja vaihtuu ja/tai muuttuu
* datan lisäyksen yhteisöjä vaihtuu ja/tai muuttuu
* datan lisäyksen ohjelmisto vaihtuu ja/tai muuttuu
* datan lisäyksen standardeja vaihtuu ja/tai muuttuu
* datan muutoksen yhteisöjä vaihtuu ja/tai muuttuu
* datan muutoksen ohjelmisto vaihtuu ja/tai muuttuu
12983
12984
12985
12986
12987
12988
12989
12990
12991
12992
12993
12994
12995
12996
12997
12998
12999
13000
13001
13002
13003
13004
13005
13006
13007
13008
13009
13010
13011
13012
13013
13014
13015
13016
13017
13018
13019
13020
13021
13022
13023
13024
13025
13026
13027
13028
13029
13030
13031
13032
342 / 374
* datan muutoksen standardeja vaihtuu ja/tai muuttuu
* datan poiston yhteisöjä vaihtuu ja/tai muuttuu
* datan poiston ohjelmisto vaihtuu ja/tai muuttuu
* datan poiston standardeja vaihtuu ja/tai muuttuu
* jne. voi erotella tarkemminkin.
Merkittävä ero julkisilla yhteisöillä ja avoimien järjestelmien yhteisöillä on, että julkisten yhteisöjen
toiminta on lainsäädännöllä määrätty, ja ajatuksena on joidenkin yhteisöjen pitkäaikainen toiminta
ilman kaupallisia pakkoja. Eli suomeksi sanoen valtio on Suomessa monessa tapauksessa julkinen
yhteisö, jolle on asetettu erilaisia velvoitteita. Tietysti on niin, että valtio voi järjestää toimintansa
eri tavoin, ja avoimien järjestelmien kehittämiseen osallistuva (valtion) yhteisö voi muuttaa
järjestäytymistapaansa useammankin kerran eri vaiheissa.
56. Vaatimuksien ja ominaisuuksien ristiriitaa
Vaatimuksien hallinta on hyvin vaikeaa kaikissa tietoteknisissä kehittämishankkeissa.
Ongelma 314: Ihmiset yleisesti ottaen eivät osaa tehdä tietokoneen vaatimia hyvin
tarkkoja ja yksityiskohtaisia määrityksiä.
Ongelma 315: Tietotekninen (muutos)hanke on erittäin suuri muutoshanke, jolloin
vaatimukset voivat oikeasti muuttua hyvinkin paljon kehittämishankkeen yhteydessä.
Yhteisö
Esitetyt
vaatimukset
Vaatimuksien ja
ominaisuuksien
yhdistäminen
Järjestelmän ominaisuudet
13033
13034
13035
13036
13037
13038
13039
13040
13041
13042
13043
13044
13045
13046
13047
13048
13049
13050
13051
13052
13053
13054
13055
Toimittaja
- Ihminen/ihmiset yksin ?
- Tietone yksin ?
- Ihminen/ihmiset ja tietokone yhdessä?
Toisaalta voi todeta, että sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys) järjestelmän
kehittämisestä vastaava yhteisö on edellä mainituilla tavoilla riippuvainen monesta muusta
yhteisöstä, jolloin esimerkiksi toimittajat voivat käyttää muiden yhteisöjen palveluita, esimerkiksi
alihankintaa.
Ongelma 316: Loppujen lopuksi voi olla hyvin isoja erimielisyyksiä järjestelmän
ominaisuuksien ja vaatimusten välisistä eroista.
Ongelma 317: Kaikesta huolimatta käyttäjät eivät aina arvosta toteutettuja
ominaisuuksia.
Loppujen lopuksi yhteisöjen on järjestäydyttävä jollain tavalla, jolloin järjestelmän kehittämiseen
saadaan määriteltyä joku ratkaisu, huomioiden esimerkiksi tekniikka, lainsäädäntö, henkilömäärät,
jne. Eli jonkun yhteisön on otettava johtovastuu ja paimennettava kaikki järjestelmän vaatimukset
johdonmukaiseksi kokoelmaksi. Tämän jälkeen jonkun yhteisön on otettava toimitusvastuu ja
13056
13057
13058
13059
13060
13061
13062
13063
13064
13065
13066
13067
13068
13069
13070
13071
13072
343 / 374
toimittava yhteisö pyrkii tekemään vaatimusten mukaiset ominaisuudet kehitettävään järjestelmään.
57. Miksi on vaikea antaa selviä lupauksia tietoteknisissä hankkeissa?
toimittajan systeemi
"lupauksen lunastus"
myyntihenkilö
(toimittaja)
13073
13074
13075
13076
asiakkaan (ostajan) systeemi
"lupauksen hankinta"
lupaus
ostohenkilö
(asiakas)
Kun heitetään ulos kaikki turha veivaus, niin loppujen lopuksi kahden yhteisön välillä voi olla
erilaisia lupauksia tuotteista ja/tai palveluista. Riippuen tilanteesta yhdessä kehitetty lupaus voidaan
jäljittää koko ajan hyvin erilaisilla järjestelmillä, esim. asiakirjahallinta ja/tai laatujärjestelmät.
Ongelma 318: Tietotekninen hanke vaatii tilaavan yhteisön toiminnan erilaisia
muutoksia tilaavan yhteisön toimintaan.
Ongelma 319: Aina voi ilmestyä erilaisia epävastaavuuksia toimittajan toiminnan ja
tilaajan toiminnan välillä, mikä voi aiheuttaa mielipahaa erilaisille sidosryhmille.
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 53:
Työryhmä on yrittänyt selvittää nettiäänestysjärjestelmän kehittämiskustannuksia kysymällä
niistä sähköistä äänestystä käyttäneiltä mailta sekä teknisessä vuoropuhelussa järjestelmien
toimittajilta. Vertailukelpoista tietoa nettiäänestysjärjestelmän kustannuksista ei ole
kuitenkaan saatu. Työryhmä arvioi muun muassa Suomessa läpivietyjen it-hankkeiden
perusteella, että nettiäänestysjärjestelmän kehittäminen saattaisi maksaa arviolta joitakin
kymmeniä miljoonia euroja. Kehittämiskustannusten lisäksi järjestelmää on uudistettava
jokaisiin vaaleihin, mistä aiheutuu lisäkustannuksia.
Ongelma 320: Yhden todella ison kehittämishankkeen läpivientiin liittyy aina isoja
ongelmia ja ennakoimattomia riskejä.
Ongelma 321: Tarkan hinnan määrittely yksittäiselle tietotekniselle
kehittämishankkeelle ei ole koskaan helppoa.
Tämän vuoksi olisi hyvä edetä pienemmissä osissa, ja tarkastella aina kutakin järjestelmän osaa
kerrallaan.
Ongelma 322: Monen pienen hankkeen läpivienti vaatii paljon hallintoa eri vaiheissa.
Edellä on todettu, että sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys) järjestelmä voi
tarkoittaa oikeasti hyvin erilaisten tietoteknisten järjestelmien yhteistoimintaa. Edelleen
järjestelmistä tahtoo tulla hyvin isoja, ja järjestelmän koon kasvu tarkoittaa samassa suhteessa
monimutkaisuutta. Edelleen monimutkaisuus ja laajuus vaatii paljon oikeaa työvoimaa huolimatta
sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys) järjestelmän avoimuudesta tai
suljettuudesta riippumatta.
13077
13078
13079
13080
13081
13082
13083
13084
13085
13086
13087
13088
13089
13090
13091
13092
13093
13094
13095
13096
13097
13098
13099
13100
13101
13102
13103
13104
13105
13106
13107
13108
13109
13110
13111
13112
13113
13114
13115
344 / 374
Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys) järjestelmän kehittäminen vaatii aivan
oikeasti Suomen valtion kustantamaa oikeaa työtä. Tällöin on muutama vaihtoehto.
Edellä on laskettu erilaisia henkilötyövuosien ongelmaa, jolloin sähköisen äänestyksen (internetäänestys tai mobiiliäänestys) järjestelmän kehittäminen jakaantuu useiden (osa)järjestelmien
kehittämiseksi.
Oikeasti sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys) järjestelmän kehittäminen
voi vaatia Suomen valtion oman työn lisäksi erilaisten toimittajien valintaa, mikä taas johtaa
useisiin kilpailutuksiin.
Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys) järjestelmän kehittäminen vaatii aivan
oikeasti Suomen valtion kustantamaa oikeaa työtä. Tällöin on muutama vaihtoehto.
* Suomen valtio tekee sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys)
järjestelmän kehittämisen omana työnään.
* Suomen valtio teettää sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys)
järjestelmän ulkopuolisena työnä.
* Suomen valtio johtaa sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys)
järjestelmän kehittämistyötä omalla työvoimalla, mutta käyttää hyödyksi muiden yhteisöjen
tekniikoita ja työvoimaa.
* Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys) järjestelmänkehittämisessä
voidaan hyödyntää erilaisia kilpailutuksia.
Edellä on laskettu erilaisia henkilötyövuosien ongelmaa, jolloin sähköisen äänestyksen (internetäänestys tai mobiiliäänestys) järjestelmän kehittäminen jakaantuu useiden (osa)järjestelmien
kehittämiseksi. Oikeasti sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys) järjestelmän
kehittäminen tulee vaatimaan Suomen valtion oman työn lisäksi erilaisten toimittajien valintaa,
mikä taas johtaa useisiin kilpailutuksiin.
Edellä on kehotettu, että Suomen valtion omistaisi mahdollisimman suuren osan sähköisen
äänestyksen järjestelmän eri osista.
Selvää on, että suuri osa tietotekniikan toimittajista vastustaa/vastustaisi hyvin voimakkaasti
Suomen valtion omistuksen laajuutta ja määrää.
Ongelma 323: Tosiasiassa suuri osa tietotekniikan toimittajista haluaisi sitoa Suomen
valtion mahdollisimman laajasta juuri omaan järjestelmäänsä.
Ongelma 324: Pyristely irti huonosti tehdyistä sopimuksista (esim. omistuksen väärät
määrittelyt) on monesti hyvin vaikeaa.
Edellä on kehitetty, että sähköisen äänestyksen järjestelmää kehitettäisiin mahdollisimman
avoimena ja mahdollisimman avoimiin tekniikoihin perustuen. Näin yksi tai muutama suuri
tietotekniikan toimittaja ei pystyisi sitomaan Suomen valtion juuri heidän omaan järjestelmään.
Ongelma 325: Johtuen tietokoneiden toiminnan yhteensovittamisesta, voisi
kokonaisuuden toiminnassa aina joitain osia, jotka eivät olisi Suomen valtion
omistuksessa.
Ongelma 326: Johtuen eri syistä sähköisen äänestämisen (internet-äänestys ja/tai
13116
13117
13118
13119
13120
13121
13122
13123
13124
13125
13126
13127
13128
13129
13130
13131
13132
13133
13134
13135
13136
13137
13138
13139
13140
13141
13142
13143
13144
13145
13146
13147
13148
13149
13150
13151
13152
13153
13154
13155
13156
13157
13158
13159
13160
13161
13162
13163
13164
13165
345 / 374
mobiiliäänestys) järjestelmä muuttuisi vaaleista toisiin, ja ylläpito ja kehitys ei loppuisi
koskaan.
Ongelma 327: Mahdollisia kilpailutuksia olisi aina epäsäännöllisen säännöllisesti, eli
jokaista kilpailutusta ei voi ennustaa vuosia eteenpäin.
Tässä kohtaa voi todeta lyhyesti, että tietotekniikan kilpailutus on oma erityiskysymyksensä
laajemmissa kilpailutuksen ongelmissa. Edellä mainitulla tavalla Suomen valtion mahdollisimman
laaja omistus turvaisi järjestelmän kehittämisen lainopillisia ja käytännöllisiä ongelmia.
Ongelma 328: Käytännössä sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) järjestelmän osien kehitys- ja ylläpitovastuuta voidaan vaihtaa
järjestelmän elinkaaren eri vaiheissa.
Ongelma 329: Järjestelmää kehittävät henkilöt voivat vaihtua kilpailutusten
seurauksena.
Ongelma 330: Alkuperäinen kehittäjä(ryhmä) kilpailutuksen seurauksena ehkä
joutuisi ulkopuolelle järjestelmän kehittämistyöstä.
Ongelma 331: Uudet henkilöt (kilpailun voittanut toimittaja) joutuvat perehtymään
järjestelmään ilman mitään etukäteistietoa.
Ongelma 332: Ehkä alkuperäiset kehittäjät vaihtaisivat työsuhteensa uuteen
toimittajaan, joka on/olisi voittanut kilpailutuksen, mutta tätä ei välttämättä tapahtuisi
käytännössä.
Ongelma 333: Erilaiset kilpailutuksien ja omistuksen ongelmat ovat suuri riskitekijä
sähköisen äänestyksen järjestelmän elinkaaren eri vaiheissa.
Ongelma 334: Järjestelmän kehittämiseen liittyen voi syntyä tilanne, jossa
kilpailutuksien seurauksena ongelmia ratkaistaan eri oikeusistuimissa.
Näiden riskien yhdistelmä on oikeaa todellisuutta. Koska sähköisen äänestyksen järjestelmää
kuitenkin oikeasti tarvitaan suhteellisen harvoin, niin herää kysymys kyseisen järjestelmän riskien
määrän suhteessa saatavaan hyötyyn.
Ongelma 335: Onko tarpeellista aloittaa sähköisen äänestyksen järjestelmän
kehittäminen, koska erilaisia kilpailutuksen riskejä ja kilpailutuksen ongelmia on
hyvin paljon?
58. Sähköinen äänestysjärjestelmä ei oikeasti edistä tietoyhteiskuntakehitystä
Yhtenä ajatuksena on esitetty, että erilaisia sähköisiä äänestysjärjestelmiä kehittämällä voidaan
edistää tietoyhteiskuntakehitystä eri maissa. Käytännössä voi todeta, että käytännössä tämä vaatisi
hyvin paljon poliittista tahtoa ja hyvin paljon päätöksiä esimerkiksi Euroopan tasolla. Esimerkiksi
Yhdysvallatkaan ei ole pystynyt yhdentämään vaalijärjestelmiään ja Yhdysvalloissa eri tasoilla on
hyvin erilaisia äänestysjärjestelmiä – sekä perinteisiä järjestelmiä että pahasti epäonnistuneita
sähköisiä järjestelmiä.
13166
13167
13168
13169
13170
13171
13172
13173
13174
13175
13176
13177
13178
13179
13180
13181
13182
13183
13184
13185
13186
13187
13188
13189
13190
13191
13192
13193
13194
13195
13196
13197
13198
13199
13200
13201
13202
13203
13204
13205
13206
13207
13208
13209
13210
13211
13212
13213
13214
13215
346 / 374
Käytännössä suomalaisesta sähköisen äänestyksen järjestelmästä ei saisi oikeaa vientituotetta eri
maiden eroavien äänestyskäytäntöjen kanssa. Lisäksi kehitettyä sähköisen äänestyksen järjestelmää
ei voisi ehkä hyödyntää kaupallisesti, jos kyseessä olisi vain valtion tarpeisiin tehty järjestelmä.
Tässä voimme lainata Oikeusministeriön 30.9.2009 muistiota:
”Sähköisellä äänestyksellä ei ollut sanottavaa vaikutusta äänestysaktiivisuuteen.”
Eri suunnissa on esitetty väitteitä, että mahdollinen sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) olisi hyvä asia nuorten houkutteluun yhteisten asioiden seurantaan ja
osallistumiseen. Edellä on kuitenkin ollut puhetta ihmisen mielen sisällöstä, jolloin yksittäisen
henkilön tietämys mm. politiikasta voi vaihdella hyvinkin paljon.
Tässä kohtaa voi todeta, että äänestystapahtuman tekninen luonne ei ole olennaisin asia, jotta
ihminen kiinnostuu yhteisistä asioista. Jos yhteiset asiat eivät kiinnosta, niin mikään tekninen
äänestysjärjestelmä ei ratkaise henkistä ongelmaa. Tältä osin on tosiaan outoa, jos henkistä
ongelmaa yritetään ratkaista tekniikalla. Parempi tapa nostaa äänestysaktiivisuutta on politiikan
sisältö ja kiinnostavuus.
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 41:
Nettiäänestyksen suosimiseen saattaisi esimerkiksi iällä olla vaikutusta.
Ongelma 336: Löytyykö jostain selvä ja yksiselitteinen puolueeton selvitys, joka
osoittaisi sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) nostavan
äänestysvilkkautta – ja vielä erityisesti nuorten keskuudessa.
Yksi esimerkki lienee joidenkin suomalaisten yliopistojen ylioppilaskuntien järjestämät sähköiset
vaalit. Huolimatta sähköisestä äänestyksestä ylioppilaskuntien äänestysprosentit eivät ole nousseet
merkitsevästi.
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 42:
Nettiäänestys saattaisi ehkä nostaa äänestysprosenttia erityisesti ulkosuomalaisten osalta ja
lisätä jonkin verran myös nuorten äänestysintoa.
Ongelma 337: Nuorten äänestysvilkkauden kohoaminen sähköisen äänestyksen
(internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) vuoksi perustuu täysin oletuksiin ilman
vakuuttavaa ja luotettavaa selvitystä.
59. Yksi vaikea peruskysymys: miten määritellään (sähköinen) peruspalvelu?
Yksi hyvin tärkeä näkökulma on tietysti kansalaisille tarjottavat sähköiset palvelut, joita
Suomessakin on kehitetty eri tavoin, vaikkakin Valtiontalouden tarkastusvirasto on havainnut
oikeita ongelmia sähköisten palveluiden kehittämisessä. Tämän jälkeen on otettava vielä
näkökulmaksi ”peruspalveluiden” käsite. Tarkoittaako sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) yhtä uutta peruspalvelua. Tämä riippuu täysin peruspalvelun määritelmästä, ja
tässä kohtaa voi kokeilla yhtä sähköisen peruspalvelun määritelmää.
* Sähköinen peruspalvelu olisi kaikkien kansalaisten käytettävissä ilman rajoituksia.
* Sähköinen peruspalvelu olisi käytettävissä jokaisena vuoden päivänä.
13216
13217
13218
13219
13220
13221
13222
13223
13224
13225
13226
13227
13228
13229
13230
13231
13232
13233
13234
13235
13236
13237
13238
13239
13240
13241
13242
13243
13244
13245
13246
13247
13248
13249
13250
13251
13252
13253
13254
13255
13256
13257
13258
13259
13260
13261
13262
13263
13264
13265
347 / 374
Ongelma 338: Tarkoittaako sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) koko ajan käytettävissä olevaa järjestelmää, siis jokaisena vuoden
päivänä?
Jos peruspalvelun määrittelyssä on huomioitu, että peruspalvelu koskee hyvin suurta määrää
ihmisiä, niin tietysti sähköinen äänestys voisi olla peruspalvelu. Jos peruspalvelun taas katsoo
koskevan hyvin laajasti tavallista arkipäiväistä elämää joka päivä, niin sähköinen äänestys ei tällöin
täytä peruspalvelun tunnusmerkkejä, koska sähköinen äänestys tapahtuisi suhteellisen harvoin.
60. Perusasia: Painostuksen määrä ja laatu
Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys) osalta voi todeta, että yksityisyyden
suoja voi kärsiä, koska äänestystapahtumaa ei suojaisi kukaan tai mikään. Lisäksi on niin, että
sähköisen äänestyksen (internet-äänestys tai mobiiliäänestys) uhkatekijä on pakottaminen
äänestämään vastoin omaa tahtoa. Riippuu tietysti henkilöstä, että kuinka tai miksi joku muu
henkilö pakottaisi äänestämään tietyllä tavalla.
Perinteissä äänestyksessä äänestyssalaisuus on turvattu hyvin, koska jokainen yksittäinen
kansalainen äänestää äänestyskopissa ilman ulkopuolista painostusta.
Ongelma 339: Sähköisessä äänestyksessä tätä äänestyssalaisuutta ei voi turvata, koska
erilaisten tietokoneiden käyttö ei olisi valvotussa tilassa.
Ongelma 340: Sähköisen äänestyksen yhteydessä voi olla tahdonvastaista pakottamista
äänestämiseen ja vielä tahdonvastaista pakottamista tietyn vaihtoehdon
äänestämiseen.
Valvotuilla äänestyspaikoilla tahdonvastaista pakottamista tiettyyn valintaan äänestyksessä ei pysty
järjestämään.
Ongelma 341: Ongelma on sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) suhteen on tietysti yksityisyyden ja vaalisalaisuuden suoja.
Perinteisessä äänestyksessä yksityisyyden ja vaalisalaisuuden suoja on turvattu äänestyskopin
yksityisyydellä ja suojauksella.
61. Äänten myynti / Painostus / Vaalien rehellisyyden ongelma
Yksi mahdollisuus on äänten myyminen, koska perinteiseen äänestykseen verrattuna sähköisessä
äänestyksessä ei olisi äänestyspaikan valvontaa. Käytännössä äänten myyminen olisi paljon
helpompaa verrattuna perinteiseen äänestämiseen.
Ongelma 343: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) vuoksi
voi epärehellinen toiminta olla mahdollista joissain sähköisen äänestyksen (internetäänestys ja/tai mobiiliäänestys) vaiheissa.
Ongelma 344: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) vuoksi
voi epärehellinen toiminta olla vaikeasti jäljitettävissä.
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 41:
13266
13267
13268
13269
13270
13271
13272
13273
13274
13275
13276
13277
13278
13279
13280
13281
13282
13283
13284
13285
13286
13287
13288
13289
13290
13291
13292
13293
13294
13295
13296
13297
13298
13299
13300
13301
13302
13303
13304
13305
13306
13307
13308
13309
13310
13311
13312
13313
13314
13315
348 / 374
Vaalisalaisuuteen liittyen [] korosti sitä, että vaaliviranomaisen läsnä ollessa tapahtuvalla
äänestämisellä varmistetaan, että äänestäminen tapahtuu ilman painostusta ja henkilö itse
äänestää. Sen sijaan nettiäänestyksessä ei voida olla varmoja siitä, että henkilö on itse
äänestänyt – vahva tunnistautuminen ei ole siitä riittävä todiste.
Ongelma 345: On siis mahdollista, että joitain äänestäjiä painostetaan hyvin
voimakkaasti äänestämään jotain yksittäistä ehdokasta.
62. Lopullisia ongelmia
Edellä on käsitelty paljon ongelmia ja riskejä liittyen sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai
mobiiliäänestys) järjestelmän kehittämiseen.
Ongelma 346: Perustuen edellä mainittujen isojen ongelmien ja erilaisten luokittelujen
johtopäätöksenä, että sähköinen äänestys (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmänä voi epäonnistua pahastikin.
Ongelma 347: Sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
järjestelmän todellinen tarve ja tehtävä päätös pitäisi perustella hyvin.
OM:n julkaisu 30/2014 (Mietintöjä ja lausuntoja) toteaa seuraavaa sivulla 53:
Nettiäänestyksen käyttöön ottamisesta yleisissä vaaleissa tehdään erillinen päätös.
Tämä (vaatimaton) lausunto on pyrkinyt osoittamaan erilaisia ongelmia erilaisissa aiheissa liittyen
sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) kehittämisestä tehtävälle
päätökselle?
Ongelma 348: Ottaen huomioon kaikki edellä mainitut ongelmat sähköinen äänestys
(internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys) voi olla erittäin isojen riskien alainen hanke.
63. Lopullinen ongelma ratkaistavaksi!
Ongelma 349: Onko sähköisen äänestyksen (internet-äänestys ja/tai mobiiliäänestys)
kehittäminen oikeasti tarpeellinen ja oikeasti järkevä hanke huomioiden kaikki esitetyt
ongelmat?
64. Lausunto on kuitenkin suhteellisen rajoittunut!
Lopuksi on hyvä todeta, että tämä lausunto on tietysti rajoittunut vain yhden henkilön näkökulmiin,
joten muista lausunnoista saa tietysti muitakin näkökulmia.
13316
13317
13318
13319
13320
13321
13322
13323
13324
13325
13326
13327
13328
13329
13330
13331
13332
13333
13334
13335
13336
13337
13338
13339
13340
13341
13342
13343
13344
13345
13346
13347
13348
13349
13350
13351
13352
13353
13354
13355
13356
349 / 374
13357
169. Yhteenvetoa – mitä uutta ja mitä vanhaa?
Tähän kohtaa voi viitata Kirjoitelmia I -teoksen (Rannila 2011) yhteenvedon:
•
Rationaalisuusolettama
•
Yhteiskunnan perusta?
•
Tietotekniikka / liittymät
•
Asianajajien käyttö taidokkaasti
•
Koulutusta: ½, 1, 2, 2+2+1
•
Terveydenhuollon ratkaisematon työnjako-ongelma
•
Politiikka: imagopelit ja mediaspektaakkelit
•
Politiikka: vaadittava yhteistyö / Uudenlainen järjestötyö
Samalla tavalla voi ottaa Kirjoitelmia II -teoksen (Rannila 2012) yhteenvedon:
•
Kuntalaisaloite valtuuston kokousten tallentamisesta.
•
Prosessiajattelu ajattelumallina.
•
Kyky nähdä prosesseja ja tilanteita.
•
Laatujohtaminen erityisesti.
•
Reserviläisen taidonnäytekirja ja muut kehittämisehdotukset.
•
Järjestötoiminnan ongelmat ja niiden ratkaisuja.
•
Nuorisoasuntoselvitys.
•
Reserviläisjärjestön kehittämisehdotukset.
•
Yhteensopivuuksien hallinnan tietojärjestelmä.
•
Poliittinen Internet-kanava / seminaarien massatuotanto.
•
Puoluekokousaloitteita.
•
Vaalikonevastauksia.
Edelleen voi samalla tavalla ottaa esiin Kirjoitelmia III -teoksen (Rannila 2013) yhteenvedon:
•
Tieteen yhtenäisyyden selvittämistä kannattaa edelleenkin tehdä.
•
Tietojärjestelmien tutkimus pitäisi asettaa tieteen yhtenäisyyden malleihin.
•
Terveydenhuollon ratkaisematon työnjaon ongelma.
•
Tarvitsemme lisää tietojärjestelmien ja tietotekniikan historian tutkimusta
välttääksemme uusia tietojärjestelmien epäonnistumisia.
•
Erilaisia tietojärjestelmien ja yleisen tietotekniikan muotihullutuksia voi tulla
jatkossa lisää.
•
Toiminnanohjausjärjestelmät ovat täynnä ongelmia.
•
Kauhavalla ja Seinäjoella käymäni koulutuksien tehokkuus ja nopeus.
•
Koulutuksen isot ongelmat ovat edelleenkin kovaa todellisuutta.
•
Tietotekniikka aiheuttaa edelleenkin ylimääräisiä työtehtäviä.
•
Rationaalisuusolettamasta on erilaisia lisäesimerkkejä.
•
Standardisodasta on jotain pohdintaa.
•
Tietojärjestelmät prosessinäkökulmasta.
•
Tietojärjestelmät asiakirjojen näkökulmasta.
•
Tietojärjestelmät elinkaaren näkökulmasta.
•
Erikoistiedon ja yleistiedon mahdollinen ristiriita.
•
Tietojärjestelmien riippuvuus toisistaan.
•
Vaatimustenhallinnan yleiset ja erityiset ongelmat.
•
Näkökulmien valtaisen määrän toteaminen.
•
Käsitteellisen mallintamisen kokeilu ja jälkipohdinnat.
13358
13359
13360
13361
13362
13363
13364
13365
13366
13367
13368
13369
13370
13371
13372
13373
13374
13375
13376
13377
13378
13379
13380
13381
13382
13383
13384
13385
13386
13387
13388
13389
13390
13391
13392
13393
13394
13395
13396
13397
13398
13399
13400
13401
13402
13403
13404
13405
350 / 374
Lopuksi voi ottaa esiin LIITE 1 -teoksen (Rannila 2014a) yhteenvedon:
•
Politiikan seuraaminen vai politiikkaan osallistuminen?
•
Keskustelua politiikan eri aihepiireistä – nuorisojärjestön vaihe
•
Informaatiotutkimus ja tiedotusoppi.
•
Pro gradu – erilaiset viritelmät?
•
Muut opintokokonaisuudet – esim. ympäristösuojelutiede
•
ODF / OOXML / PDF / yksi A4-sivu tekstiä?
•
Sähköisen äänestyksen vastustaminen – erilaisia aloitteita.
•
Yksityistäminen vai kansallistaminen?
•
Hankintalain uudistus.
Tähän kohtaan voi tehdä yhteenvedon tästä teoksesta:
•
Tieteen yhtenäisyys – esim. psykologian ja tietojärjestelmätieteen asema tässä?
•
Systeemeistä – henkilökohtaisia näkemyksiä.
•
Erilaiset systeemit: aine, elämä, mieli ja kulttuuri.
•
Tietokoneiden asettaminen eri systeemeihin.
•
Tutkimus- ja tutkielmakurssien opetukset.
•
Poliittiset tietojärjestelmät ajatuksena.
•
Tietohallintostrategian ehdotusta.
•
Ajatuksia käytettävyydestä.
•
Sähköisen äänestyksen vastustaminen – erilaisia aloitteita.
•
Julkinen sektori ja tietojärjestelmähankinnat.
Kuten listasta näkyy, niin tietyt asiat toistuvat useammassa teoksessa. Tähän voi listata joitain
yhtenäistettyjä (2011-2015) huomiota koskien erityisesti tietojärjestelmiä.
Tietotekniikkaan ja tietojärjestelmiin liittyen on erilaisia kannanottoja useammassa teoksessa (vrt.
Rannila 2011, 2012, 2013, 2014a). Lyhyesti voi todeta, että esimerkiksi tietojärjestelmien tutkimus
ja psykologinen tutkimus kärsii jakaantumisista erilaisiin alaryhmiin, jotka eivät ole aina
yhteistyössä keskenään. Tätä tilannetta varten on eri yhteyksissä mainittu tieteen yhtenäistämisen
tarve – esimerkiksi aine, elämä, mieli ja kulttuuri ovat tapana erotella eri ilmiöitä.
Tietotekniikan erilaisia seurannan kohteita ovat olleet mm. seuraavat: ODF/OOXML/PDF,
standardisodat, tietotekniikan aiheuttamat lisätyöt, toiminnanohjausjärjestelmien ongelmat,
tietotekniikan muotihullutukset, tarve selvittää tietotekniikan historiaa, tietotekniikan historian
suhde nykyhetkeen, poliittiset tietojärjestelmät, tietohallintostrategia, julkisen sektorin
tietotekniikan hankinnat ja avoimien tekniikoiden (esim. avoimet ohjelmistot) pärjääminen
tietotekniikan kehittämisessä.
Erityisen tärkeä seurannan kohde on ollut sähköinen äänestys, ja erilaisissa kirjoituksissa olen
esittänyt erilaisia huomioita sähköisen äänestyksen erittäin isoista ongelmista.
Eri vaiheissa olen kirjoittanut näkökulmien hallinnasta, ja tähän on vaikea keksiä uutta mainittavaa.
Tarvitsemme oikeasti apuvälineitä, joilla voisi oikeasti hallita useita näkökulmia yhtä aikaa.
Seinäjoen ja osaksi myös Kauhavan vaiheista oppina on näkökulmien suuri määrä ja näkökulmien
erilaiset laadut. Näkökulmien määrä ja laatu on hyvin olennainen osa vaatimustenhallintaa, joka on
tunnetulla tavalla todettu hyvin vaikeaksi alueeksi erilaisissa tietotekniikan kehittämishankkeissa.
Yksi näkökulmien erottelu on ollut tilanteen, järjestelmän ja prosessin välisen ero. Ihmisten
kyvykkyys hallita esimerkiksi tilanteen, järjestelmän ja prosessin välisiä eroja vaihtelee henkilöstä
13406
13407
13408
13409
13410
13411
13412
13413
13414
13415
13416
13417
13418
13419
13420
13421
13422
13423
13424
13425
13426
13427
13428
13429
13430
13431
13432
13433
13434
13435
13436
13437
13438
13439
13440
13441
13442
13443
13444
13445
13446
13447
13448
13449
13450
13451
13452
13453
13454
13455
351 / 374
toiseen eri tavoin. Teoksissa on ollut pohdintaa (lievän) autismin ja narsismin välisistä
eroavaisuuksista, ja näiden erojen huomioimista eri yhteyksissä.
Tässä kohtaa voi viitata seuraaviin: Carr (2010a, 2010b); Cooper (1999a, 199b); Krug (2006);
Lanier (2010); Roszak (1992); Sinkkonen ym. (2006); Tapscott (2010); Vodanovich, Sundaram &
Myers (2010).
Carr (2010a, 2010b) on perusteltu esitys tietotekniikan erilaisiin vaikutuksiin ja erityisesti pohdintaa
koskien ihmisaivojen toimintaa erilaisten internet-palveluiden jatkuvan käytön vuoksi. Lyhyesti voi
todeta, että Carr (2010a, 2010b) kiinnittää huomiota lisääntyvään lyhytjänteisyyteen. Vastaavasti
Tapscott (2010) esittää että (ns.) diginatiivit omaksuvat työskentelytapoja, jotka nostavat heidän
tuottavuuden ja osaamisen aivan uudelle tasolle. Vodanovich, Sundaram & Myers (2010) esittävät
monipuolisia huomioita ns. diginatiiveista ja erityisestä tutkimusohjelmasta aiheeseen liittyen.
Cooper (1999a, 199b) kehittää käytettäväksi ”Persoonat”, joiden avulla voidaan kehittää parempia
ja käytettäviä järjestelmiä. Lanier (2010) toteaa ohjelmien tulevan koko ajan monimutkaisemmiksi
ja ajan mittaan ohjelma ”lukkiutuu”. Roszak (1992) toteaa yhtenä havainto ohjelmistojen sisältöön
vaikuttavat erilaiset filosofiat. Lisäksi olen kiinnittänyt huomioita kevyestä (vrt. Krug 2006)
testaamisesta ja raskaammasta (Sinkkonen ym. 2006: liite A) testaamisesta.
13456
13457
13458
13459
13460
13461
13462
13463
13464
13465
13466
13467
13468
13469
13470
13471
13472
13473
13474
13475
1
Omat perustellut (mm. Rannila 2003) väittämät koskevat useat liittymän/näytön mahdollisuuksia
tietojärjestelmään esim. seuraavilla jaoilla: suurkäyttäjät, peruskäyttäjä, satunnaiskäyttäjä ja
kertakäyttäjä.
T1
T2
T3
13476
13477
13478
13479
13480
13481
T4
Oma huomio on, että ajan hetkellä (T1 ↔ T4) ovat käyttäjät oppineet tai unohtaneet oppineet
yksittäisen järjestelmän ominaisuuksia, joten eri käyttäjille pitää tarjota erilaisia näyttöjä/liittymiä,
jotka he voivat vähitellen oppia. Lisäksi järjestelmässä pitää olla joka kohdassa erilaisia ja
tehokkaita oikopolkuja, jotka järjestelmää enemmän käyttävät henkilöt voivat vähitellen oppia
kaikki oikopolut. Edelleen voi todeta, että ihmiset voivat rationalisoida eri tilanteissa (T1 ↔ T4)
omia päätöksiään. Rationaalisuusolettama vaikuttaa tehtäviin päätöksiin, jolloin tehtyjen päätösten
seurauksena on erilaisia vasteita, ja osa näistä vasteista on (ns.) terveen järjen vastaisia.
13482
13483
13484
13485
13486
13487
13488
13489
13490
352 / 374
Ensimmäinen oma erityinen (1) väittämäni on, että yksittäiseen tietojärjestelmään tarvitaan useita ja
erilaisia liittymiä/näyttöjä. Toinen oma erityinen (2) väittämäni koskee yleistä asennetta kehittää
vain yksi iso liittymä/näyttö johonkin tietojärjestelmään. Kolmas oma erityinen (3) väittämäni on
eri käyttäjäryhmien väsyminen tietojärjestelmiin, joissa yksi iso liittymä/näyttö on tehty
järjestelmää harvoin käyttävien ehdoilla. Neljäs oma erityinen (4) väittämäni koskee yhden ison
liittymän/näytön kannattajien ja useiden liittymien kannattajien välinen ero. Viides oma erityinen
(5) väittämäni on vain yhden ison liittymän/näytön kannattajien olevan tietojärjestelmien kehittäjien
ylivoimainen enemmistö. Kuudes oma erityinen (6) väittämäni koskee keveitä käytettävyyden
testaamisia useammassa vaiheessa ja raskaampia käytettävyyden testaamisia harvemmin –
kehittämishanke voidaan ehkä viedä läpi ilman raskaampia käytettävyyden testaamisia.
Tähän voi kirjata erilaiset vastaväittämät koskien omia erityisiä (1-6) väittämiä.
Vaatimustenhallinnassa tietysti tehdään kaikenlaisia selvityksiä ja monesti kaikki vaatimukset
isketään kiinni yhteen isoon liittymään/näyttöön. Järjestelmän ohjelmoinnista vastaavat joutuvat
yleensä painimaan erittäin epämääräisesti tehtyjen vaatimusten suossa, jolloin edes yhden ison
liittymän/näytön tekeminen on todella työlästä. Testaajien kannalta tulee tietysti testaamista
useamman liittymän/näytön suhteen ja testaajienkin vastustusta voi olla eri vaiheissa.
Käyttöliittymäsuunnittelijat tietysti kannattavat hyvin tehtyä käytettävyyden testausta erillisessä
käytettävyyslaboratoriossa.
Oma huomio/tuomio on, että eri osapuolet ovat hämmentyneitä järjestelmien käyttäjien
purnaamiseen vaikka järjestelmää on testattu ja koeteltu eri kehittäjäryhmissä. Esimerkkinä
purnaamisesta voi ottaa seuraavat esitykset huomioon: Winblad ym. (2010); Vänskä ym. (2010);
Arvola ym. (2012); Heponiemi ym. (2012); Vainiomäki ym. (2014); Vänskä ym. (2014). Kuten
esityksistä näkyy, niin potilastietojärjestelmien suhteen on tyytymättömyyttä.
Oma veikkaus on, että potilastietojärjestelmien kehittäjät voivat kokea hämmennystä, JOS
kehittämistyön aikana on tehty erilaisia käytettävyysarvioita ja jopa tehty erilaisia
käytettävyystestauksia. En ole potilastietojärjestelmien vuoksi tehtyjen testien määrää ja laatua
selvittänyt erikseen tätä teosta varten.
Perusväittäminä on minulla (Rannila 2003, sivu 57) ollut vuodesta 2003 alkaen ollut mm. seuraava:
Tutkimuksen tuloksena voi esittää pelkästään [järjestelmän nimi] järjestelmästä johtuvia
liiketoimintasääntöjä, jotka olivat loppujen lopuksi haitaksi standardi- ja rutiinisuorituksissa.
Tutkimuksen johtopäätöksenä voi tällöin todeta, että standardisuoritusten tekemiseen
tarkoitettua tietojärjestelmää ei koskaan testata ja yksinkertaisteta liikaa ennen
käyttöönottoa. Toisena johtopäätöksenä voi todeta, että standardisuoritusten kohdalla
tietojärjestelmästä kannattaa poistaa jokainen turha toiminto, koska muuten
tietojärjestelmän liittymää käyttävät ihmiset voivat tuskastua turhiin toimintoihin ja
niiden turhaan toistamiseen. (Rannila 2003, sivu 57)
Lisäksi voi huomioida jälleen kerran rationaalisuusolettaman sekä odottamattomia sivuvaikutuksia.
Kumpikin aihe korostuu tietojärjestelmiä kehitettäessä, mikä tietysti omalta osaltaan vaikeuttaa
erilaisten tietojärjestelmien kehittämistä ja käyttöä.
Eri vaiheiden jälkeen olen kehittänyt seuraavan kuvan, jota ei ole esitelty aikaisemmissa teoksissa
(2011-2014).
13491
13492
13493
13494
13495
13496
13497
13498
13499
13500
13501
13502
13503
13504
13505
13506
13507
13508
13509
13510
13511
13512
13513
13514
13515
13516
13517
13518
13519
13520
13521
13522
13523
13524
13525
13526
13527
13528
13529
13530
13531
13532
13533
13534
13535
13536
13537
13538
13539
353 / 374
korkea
käytettävyys
ominaisuuksien
määrä
matala
käytettävyys
ominaisuuksia
liian vähän?
ominaisuuksia
oikea määrä?
ominaisuuksia
liian paljon?
Kuva: Käytettävyyden ja ominaisuuksien välisestä suhteesta
Omat huomioni ovat seuraavat:
•
•
•
•
•
•
alkuvaiheessa ominaisuuksia tietojärjestelmässä on liian vähän
vähitellen ominaisuuksia kehitetään lisää
jossain vaiheessa järjestelmän ominaisuuksia on tarpeeksi
vähitellen ominaisuuksia kehitetään lisää
jossain vaiheessa ominaisuuksia alkaa olla liikaa
eri käyttäjäryhmät alkavat vähitellen purnata liiallisia ominaisuuksia vastaan.
Tämä purnaamisen vaihe on nyt käynnissä esimerkiksi viitatuissa potilastietojärjestelmien
arviointeja koskevissa artikkeleissa; edelleen Winblad ym. (2010); Vänskä ym. (2010); Arvola ym.
(2012); Heponiemi ym. (2012); Vainiomäki ym. (2014); Vänskä ym. (2014).
Jatkoselvitysaiheena voisi olla esimerkiksi sairaanhoitajien tyytyväisyys tai tyytymättömyys liittyen
potilastietojärjestelmiin.
Lopuksi voisi todeta jotain erilaisista filosofisista lähtökohdista.
Tässä teoksessa on esitelty erilaisia filosofisia lähtökohtia – esimerkiksi väittämät useiden liittymien
vaatimuksesta tietojärjestelmien kehittämisessä on ollut esillä eri tavoin. Lopuksi voi haastaa lukijaa
etsimään omia filosofisia lähtökohtia tietojärjestelmien kehittämisessä, koska valitut filosofiset
lähtökohdat vaikuttavat oikeasti kehitettäviin tietojärjestelmin ja oikeasti käytettäviin liittymiin.
Oma veikkaus on, että hyvin harva henkilö tietojärjestelmien kehittämisessä erikseen perustellut
omat filosofiset lähtökohdat tietojärjestelmien kehittämisen taustalla. Kartoittamalla yksittäisen
tietojärjestelmän kehittämistä aloitteleva työryhmä voisi esitellä tarkemmin omat väittämät koskien
tietojärjestelmän kehittämistä
Tietojärjestelmien kehittäminen ei ole puhdasta luonnontiedettä, joten jokaisen kehittäjän omat
tiedostetut ja tiedostamattomat näkökulmat vaikuttavat todella paljon tietojärjestelmien
kehittämisen. Tällä hetkellä tällainen kartoitustyö ja apuvälineet on vielä tehtävä erikseen.
Lyhyesti: Omat filosofiset lähtökohdat erilaisten tietojärjestelmien kehittämiselle on jatkossa
perusteltava todella hyvin – siis meidän kaikkien.
13540
13541
13542
13543
13544
13545
13546
13547
13548
13549
13550
13551
13552
13553
13554
13555
13556
13557
13558
13559
13560
13561
13562
13563
13564
13565
13566
13567
13568
13569
13570
13571
13572
13573
13574
13575
13576
354 / 374
13577
Lähteitä
Ackoff, R. L. (1971). Towards a System of Systems Concepts. Management Science, 17(11), 661–
671.
Adolphs, R., Baron-Cohen, S., & Tranel, D. (2002). Impaired Recognition of Social Emotions
following Amygdala Damage. Journal of Cognitive Neuroscience, 14(8), 1264–1274.
Ahmavaara, Y. (1976). Yhteiskuntakybernetiikka. Helsinki: Weilin + Göös.
Alenius, M. (2002). Ostaisin pitävän lupauksen. Systeemityö, (4), 15.
Ali, A., & Kohun, F. (2006). Dealing with Isolation Feelings in IS Doctoral Programs. International
Journal of Doctoral Studies, 1, 21–33.
Alter, S. (2000). Same Words, Different Meanings: Are Basic IS/IT Concepts Our Self-Imposed
Tower Of Babel? The Communications of the Association for Information Systems, 3(10).
American Psychiatric Association. (2000). Diagnostic and statistical manual of mental disorders
(DSM-IV-TR-4th edition, Text Revision). Washington, DC: American Psychiatric Association.
Andersen, P. B. (1991). Computer Semiotics. Scandinavian Journal of Information Systems, 3, 3–
30.
Andersen, P. B. (2004). Anticipated Activities in Maritime Work, Process Control, and Business
Processes. In L. Kechen (Ed.), Virtual, Distributed and Flexible Organizations (pp. 35–60).
Dordrecht: Kluwer Academic Publishers.
Andersen, P. B., & May, M. (2001). Instrument Semiotics. In L. Kechen, R. J. Clarke, P. B.
Andersen, & R. K. Stamper (Eds.), Information, organisation and technology - Studies in
organisational semiotics (pp. 271–298). Boston/Dordrecht/London: Kluwer.
Andreu, R., & Ciborra, C. (1996). Organisational learning and core capabilities development: the
role of IT. The Journal of Strategic Information Systems, 5(2), 111–127. doi:10.1016/S09638687(96)80039-4
Aquino, K., & Douglas, S. (2003). Identity threat and antisocial behavior in organizations: The
moderating effects of individual differences, aggressive modeling, and hierarchical status.
Organizational Behavior and Human Decision Processes, 90(1), 195–208. doi:10.1016/S07495978(02)00517-4
Arkesteijn, H., Rooij, J. de, Eekhout, M. van, Genuchten, M. van, & Bemelmans, T. (2004). Virtual
Meetings With Hundreds of Managers. Group Decision and Negotiation, 13(3), 211–221.
doi:10.1023/B:GRUP.0000031075.60944.49
Aron, J. D. (1974). The Program Development Process Part 1: The Individual Programmer.
Addison-Wesley Publishing Company.
13578
13579
13580
13581
13582
13583
13584
13585
13586
13587
13588
13589
13590
13591
13592
13593
13594
13595
13596
13597
13598
13599
13600
13601
13602
13603
13604
13605
13606
13607
13608
13609
13610
13611
13612
13613
13614
13615
13616
13617
13618
13619
13620
13621
13622
13623
13624
13625
355 / 374
Arvola, T., Pommelin, P., Inkinen, R., Väyrynen, S., & Tammela, O. (2012).
Potilastietojärjestelmien turvallisuusriskit hallintaan. Suomen Lääkärilehti, 67(12), 955–961.
Aulin A. (1989). Foundations of mathematical systems dymanics: The fundamental theory of causal
recursion and its application to social science and economics. Oxford: Pergamon Press.
Aulin-Ahmavaara, A. Y. (1979a). Notes on Regulation and Control. Kybernetes, 8(3), 213–215.
doi:10.1108/eb005523
Aulin-Ahmavaara, A. Y. (1979b). The Law of Requisite Hierarchy. Kybernetes, 8(4), 259–266.
doi:10.1108/eb005528
Baecker, D. (2006). The Form of the Firm. Organization, 13(1), 109–142.
doi:10.1177/1350508406059644
Bahill, A. T., & Botta, R. (2008). Fundamental Principles of Good System Design. Engineering
Management Journal, 20(4), 9–17.
Baki, B., & Çakar, K. (2005). Determining the ERP package-selecting criteria: The case of Turkish
manufacturing companies. Business Process Management Journal, 11(1), 75–86.
doi:10.1108/14637150510578746
Barney, J. (1991). Firm Resources and Sustained Competitive Advantage. Journal of Management,
17(1), 99–120. doi:10.1177/014920639101700108
Barney, J. B. (2001). Resource-based theories of competitive advantage: A ten-year retrospective on
the resource-based view. Journal of Management, 27(6), 643–650.
doi:10.1177/014920630102700602
Baron-Cohen, S., Ashwin, E., Ashwin, C., Tavassoli, T., & Chakrabarti, B. (2009). Talent in autism:
hyper-systemizing, hyper-attention to detail and sensory hypersensitivity. Philosophical
Transactions the Roayl Society B, 364(1522), 1377–1383. doi:10.1098/rstb.2008.0337
Baron-Cohen, S., Wheelwright, S., & Jolliffe, T. (1997a). Is There a “Language of the Eyes”?
Evidence from Normal Adults, and Adults with Autism or Asperger Syndrome. Visual Cognition,
4(3), 311–331. doi:10.1080/135062897395480
Baron-Cohen, S., Wheelwright, S., Stott, C., Bolton, P., & Goodyer, I. (1997b). Is There a Link
between Engineering and Autism? Autism, 1(1), 101–109. doi:10.1177/1362361397011010
Barrett, L., Henzi, P., & Dunbar, R. (2003). Primate cognition: from “what now?” to “what if ?”
Trends in Cognitive Sciences, 7(11), 494–497. doi:10.1016/j.tics.2003.09.005
Bellas, M. L. (1999). Emotional Labor in Academia: The Case of Professors. The ANNALS of the
American Academy of Political and Social Science, 561(1), 96–110.
doi:10.1177/000271629956100107
Belmonte, M. K. (2008). Does the experimental scientist have a “theory of mind?” Review of
General Psychology, 12(2), 192–204. doi:10.1037/1089-2680.12.2.192
13626
13627
13628
13629
13630
13631
13632
13633
13634
13635
13636
13637
13638
13639
13640
13641
13642
13643
13644
13645
13646
13647
13648
13649
13650
13651
13652
13653
13654
13655
13656
13657
13658
13659
13660
13661
13662
13663
13664
13665
13666
13667
13668
13669
13670
13671
13672
13673
13674
13675
356 / 374
Bernroider, E., & Koch, S. (2001). ERP selection process in midsize and large organizations.
Business Process Management Journal, 7(3), 251–257. doi:10.1108/14637150110392746
13676
13677
Bertalanffy, L. von. (1950). An Outline of General System Theory. The British Journal for the
Philosophy of Science, 1(2), 134–165.
13679
13680
13681
13682
13683
13684
13685
13686
13687
13688
13689
13690
13691
13692
13693
13694
13695
13696
13697
13698
13699
13700
13701
13702
13703
13704
13705
13706
13707
13708
13709
13710
13711
13712
13713
13714
13715
13716
13717
13718
13719
13720
13721
13722
13723
13724
13725
Bertalanffy, L. von. (1969). General System. New York: George Braziller.
Black, J. S., & Gregersen, H. B. (1997). Participative Decision-Making: An Integration of Multiple
Dimensions. Human Relations, 50(7), 859–878.
Jostain syystä artikkelille on kaksi DOI-tunnusta ja ja johtavat eri kustantajien sivuille:
doi:10.1023/A:1016968625470
doi:10.1177/001872679705000705
Boland, R. J. Jr, & Tenkasi, R. V. (1995). Perspective Making and Perspective Taking in
Communities of Knowing. Organization Science, 6(4), 350–372. doi:10.1287/orsc.6.4.350
Braithwaite, J. (2008). Lekking displays in contemporary organizations: Ethologically oriented,
evolutionary and cross-species accounts of male dominance. Journal of Health Organisation and
Management, 22(5), 529–559. doi:10.1108/14777260810898732
Brüne, M., & Brüne-Cohrs, U. (2006). Theory of mind – evolution, ontogeny, brain mechanisms
and psychopathology. Neuroscience & Biobehavioral Reviews, 30(4), 437–455.
doi:10.1016/j.neubiorev.2005.08.001
Bubenko, J. A. jr, & Kirikova, M. (1995). “Worlds” in Requirements Acquisition and Modelling. In
H. Kangassalo, S. Jaakkola, S. Ohsuga, & B. Wangler (Eds.), Information Modelling and
Knowledge Bases VI. Frontiers in Artificial Intelligence and Applications, Volume 26 (pp. 159–
174). IOS Press.
Burr, J. E., & Hofer, B. K. (2002). Personal epistemology and theory of mind: deciphering young
children’s beliefs about knowledge and knowing. New Ideas in Psychology, 20(2-3), 199–224.
doi:10.1016/S0732-118X(02)00010-7
Burton-Jones, A., McLean, E. R., & Monod, E. (2011). On approaches to building theories: Process,
variance and systems. Sauder School of Business, UBC.
Buss, D. M. (1995). Evolutionary Psychology: A New Paradigm for Psychological Science.
Psychological Inquiry, 6(1), 1–30. doi:10.1207/s15327965pli0601_1
Byeon, J. H. (1999). Non-equilibrium thermodynamic approach to the change in political systems.
Systems Research and Behavioral Science, 16(3), 283–291. doi:10.1002/(SICI)10991743(199905/06)16:3<283::AID-SRES320>3.0.CO;2-A
Campbell, C. R. (2007). On the journey toward wholeness in leader theories. Leadership &
Organization Development Journal, 28(2), 137–153. doi:10.1108/01437730710726831
Carpenter, M. A., Geletkanycz, M. A., & Sanders, W. G. (2004). Upper Echelons Research
Revisited: Antecedents, Elements, and Consequences of Top Management Team Composition.
Journal of Management, 30(6), 749–778. doi:10.1016/j.jm.2004.06.001
357 / 374
de Boer, L., Labro, E., & Morlacchic, P. (2001). A review of methods supporting supplier selection.
European Journal of Purchasing & Supply Management, 7(2), 75–89. doi:10.1016/S09697012(00)00028-9
13726
13727
13728
13729
13730
13731
13732
13733
13734
13735
13736
13737
13738
13739
13740
13741
13742
13743
13744
13745
13746
13747
13748
13749
13750
13751
13752
13753
13754
13755
13756
13757
13758
13759
13760
13761
13762
13763
13764
13765
13766
13767
13768
13769
13770
13771
13772
Dibbern, J., Goles, T., Hirschheim, R., & Jayatilaka, B. (2004). Information systems outsourcing: a
survey and analysis of the literature. ACM SIGMIS Database, 35(4), 6–102.
13774
13775
Carr, N. (2010a). PINNALLISET - Mitä internet tekee aivoillemme? Helsinki: Terra Cognita.
Carr, N. (2010b). THE SHALLOWS - What the Internet Is Doing to Our Brains. New York: W. W.
Norton & Company.
Chatterjee, A., & Hambrick, D. C. (2007). It’s All about Me: Narcissistic Chief Executive Officers
and Their Effects on Company Strategy and Performance. Administrative Science Quarterly, 52(3),
351–386.
Cook, S. D. N., & Brown, J. S. (1999). Bridging Epistemologies: The Generative Dance Between
Organizational Knowledge and Organizational Knowing. Organization Science, 10(4), 381–400.
doi:10.1287/orsc.10.4.381
Cooper, A. (1999a). Nörttien valtakunta : miksi korkeateknologiatuotteet saavat meidät sekaisin ja
kuinka palauttaa järki. Helsinki: Suomen atk-kustannus.
Cooper, A. (1999b). The Inmates Are Running the Asylum: Why High Tech Products Drive Us
Crazy and How to Restore the Sanity. Sams - Pearson Education.
Cramton, C. D. (2001). The Mutual Knowledge Problem and Its Consequences for Dispersed
Collaboration. Organization Science, 12(3), 346–371. doi:10.1287/orsc.12.3.346.10098
Cruz, M. G., Henningsen, D. D., & Smith, B. A. (1999). The Impact of Directive Leadership on
Group Information Sampling, Decisions, and Perceptions of the Leader. Communication Research,
26(3), 349–369. doi:10.1177/009365099026003004
d’Errico, F., & Henshilwood, C. S. (2007). Additional evidence for bone technology in the southern
African Middle Stone Age. Journal of Human Evolution, 52(2), 142–163.
doi:10.1016/j.jhevol.2006.08.003
Davenport, T. H. (1998). Putting the Enterprise into the Enterprise System. Harvard Business
Review, 76(4), 121–131.
Davenport, T. H. (2005). The coming commoditization of processes. Harvard Business Review,
63(6), 101–108.
Davis, G. B., & Parker, C. (1997). Writing the Doctoral Dissertation: A Systematic Approach (2.
ed.). New York: Barron’s.
Dawson, P., & Buchanan, D. (2005). The way it really happened: Competing narratives in the
political process of technological change. Human Relations, 58(7), 845–865.
doi:10.1177/0018726705057807
358 / 374
doi:10.1145/1035233.1035236
Dick, D. M., Aliev, F., Kramer, J., Wang, J. C., Hinrichs, A., Bertelsen, S., … Bierut, L. (2007).
Association of CHRM2 with IQ: Converging Evidence for a Gene Influencing Intelligence.
Behavior Genetics, 37(2), 265–272. doi:10.1007/s10519-006-9131-2
Diefenbach, T. (2007). The managerialistic ideology of organisational change management. Journal
of Organizational Change Management, 20(1), 126–144. doi:10.1108/09534810710715324
Dietz, J. L. G. (1999). Understanding and Modeling Business Processes with DEMO. In J. Akoka,
M. Bouzeghoub, I. Comyn-Wattiau, & E. Métais (Eds.), Conceptual Modeling ER’99, 18th
International Conference on Conceptual Modeling Paris, France, November 15-18, 1999
Proceedings (pp. 188–202). Springer.
Dietz, J. L. G., & Habing, N. (2004). The Notion of Business Process Revisited. In R. Meersman &
Z. Tari (Eds.), On the Move to Meaningful Internet Systems 2004: CoopIS, DOA, and ODBASE OTM Confederated International Conferences, CoopIS, DOA, and ODBASE 2004, Agia Napa,
Cyprus, October 25-29, 2004. Proceedings, Part I (pp. 85–100). Heidelberg: Springer-Verlag.
DiMario, M., Cloutier, R., & Verma, D. (2008). Applying Frameworks to Manage SoS Architecture.
Engineering Management Journal, 20(4), 18–23.
Domagalski, T. A. (1999). Emotion in Organizations: Main Currents. Human Relations, 52(6), 833–
852. doi:10.1177/001872679905200607
Dunbar, R. I. M. (2003). THE SOCIAL BRAIN: Mind, Language, and Society in Evolutionary
Perspective. Annual Review of Anthropology, 32, 163–18.
doi:10.1146/annurev.anthro.32.061002.093158
Engeström, Y. (1987). Learning by Expanding: an activity-theoretical approach to developmental
research. Helsinki: Orienta-Konsultit.
Engeström, Y. (1995). Kehittävä työntutkimus : perusteita, tuloksia ja haasteita. Helsinki: Hallinnon
kehittämiskeskus.
Engeström, Y. (1999). Expansive Visibilization of Work: An Activity-Theoretical Perspective.
Computer Supported Cooperative Work (CSCW), 8(1-2), 63–93. doi:10.1023/A:1008648532192
Engeström, Y. (2000). Activity theory as a framework for analyzing and redesigning work.
Ergonomics, 43(7), 960 – 974. doi:10.1080/001401300409143
Engeström, Y. (2001). Expansive Learning at Work: toward an activity theoretical
reconceptualization. Journal of Education and Work, 14(1), 133–156.
doi:10.1080/13639080020028747
Evans, J. A. (2008). Electronic Publication and the Narrowing of Science and Scholarship. Science,
321(5887), 395–399. doi:10.1126/science.1150473
Feeny, D. F., & Willcocks, L. P. (1998). Core IS Capabilities for Exploiting Information
Technology. Sloan Management Review, 39(3), 9–21.
13776
13777
13778
13779
13780
13781
13782
13783
13784
13785
13786
13787
13788
13789
13790
13791
13792
13793
13794
13795
13796
13797
13798
13799
13800
13801
13802
13803
13804
13805
13806
13807
13808
13809
13810
13811
13812
13813
13814
13815
13816
13817
13818
13819
13820
13821
13822
13823
13824
13825
359 / 374
Fehr, E., & Fischbacher, U. (2004). Third-party punishment and social norms. Evolution & Human
Behavior, 25(2), 63–87. doi:10.1016/S1090-5138(04)00005-4
Feldman, A., Divoll, K., & Rogan-Klyve, A. (2009). Research education of new scientists:
Implications for science teacher education. Journal of Research in Science Teaching, 46(4), 442–
459. doi:10.1002/tea.20285
Fernández-Berrocal, P., & Extremera, N. (2006). Special issue on emotional intelligence: An
overview. Psicothema, 18(Supplement 1), 1–6.
Field, R. H. G., & Andrews, J. P. (1998). Testing the incremental validity of the Vroom–Jago versus
Vroom–Yetton models of participation in decision making. Journal of Behavioral Decision Making,
11(4), 251–261. doi:10.1002/(SICI)1099-0771(1998120)11:4<251::AID-BDM300>3.0.CO;2-2
Figueredo, A. J., Tal, I. R., McNeil, P., & Guillén, A. (2004). Farmers, herders, and fishers: The
ecology of revenge. Evolution and Human Behavior, 25(5), 336–353.
doi:10.1016/j.evolhumbehav.2004.05.005
Finne, L. B., Knardahl, S., & Lau, B. (2011). Workplace bullying and mental distress – a
prospective study of Norwegian employees. Scandinavian Journal of Work, Environment & Health,
37(4), 276–287. doi:10.5271/sjweh.3156
Fiol, C. M., Harris, D., & House, R. (1999). Charismatic leadership: Strategies for effecting social
change. The Leadership Quarterly, 10(3), 449–482. doi:10.1016/S1048-9843(99)00021-1
Flood, R. L. (1996). Holism and the social action “problem solving.” Hull: The Centre for Systems
Studies, University of Hull.
Gerkman-Kemppainen, K. (2006). Tunnista narsistinen luonnehäiriö. Advokaatti, (8), 18–19.
Gibney, A. (2005, elokuva). Enron: The Smartest Guys in the Room. Magnolia Pictures.
Gittell, J. H. (2001). Supervisory Span, Relational Coordination and Flight Departure Performance:
A Reassessment of Postbureaucracy Theory. Organization Science, 12(4), 468–483.
doi:10.1287/orsc.12.4.468.10636
Groth, L. (1999). Future organizational design: the scope for the IT-based enterprise. Chichester:
John Wiley & Sons Ltd.
Guerra, J. M., Martínez, I., Munduate, L., & Medina, F. J. (2005). A contingency perspective on the
study of the consequences of conflict types: The role of organizational culture. European Journal of
Work and Organizational Psychology, 14(2), 157–176. doi:10.1080/13594320444000245
Gummesson, E. (1994). Making Relationship Marketing Operational. International Journal of
Service Industry Management, 5(5), 5–20. doi:10.1108/09564239410074349
Gunnell, J. G. (2007). Are We Losing Our Minds? Cognitive Science and the Study of Politics.
Political Theory, 35(6), 704–731. doi:10.1177/0090591707307327
13826
13827
13828
13830
13831
13832
13833
13834
13835
13836
13837
13838
13839
13840
13841
13842
13843
13844
13845
13846
13847
13848
13849
13850
13851
13852
13853
13854
13855
13856
13857
13858
13859
13860
13861
13862
13863
13864
13865
13866
13867
13868
13869
13870
13871
13872
13873
13874
13875
360 / 374
Gustas, R., Bubenko, J. jr, & Wangler, B. (1996). Goal Driven Enterprise Modelling: Bridging
Pragmatic and Semantic Descriptions of Information Systems. In Y. Tanaka, H. Kangassalo, A.
Jaakkola, & A. Yamamoto (Eds.), Information Modelling and Knowledge Bases VII. Frontiers in
Artificial Intelligence and Applications, Volume 34 (pp. 73–91). IOS Press.
Haigh, T. (2001). Inventing Information Systems: The Systems Men and the Computer, 1950-1968.
The Business History Review, 75(1), 15–61. doi:10.2307/3116556
Haigh, T. (2006a). “A veritable bucket of facts” origins of the data base management system. ACM
SIGMOD Record, 35(2), 33–49. doi:10.1145/1147376.1147382
Haigh, T. (2006b). Remembering the Office of the Future: The Origins of Word Processing and
Office Automation. IEEE Annals of the History of Computing, 28(4), 6–31.
doi:10.1109/MAHC.2006.70
Haken, H. (1980). Synergetics - Are cooperative phenomena governed by universal principles?
Naturwissenschaften, 67(3), 121–128. doi:10.1007/BF01073611
Haken, H. (2006). Synergetics of brain function. International Journal of Psychophysiology, 60(2),
110–124. doi:10.1016/j.ijpsycho.2005.12.006
Haken, H. (2007). Synergetics. Scholarpedia, 2(1), 1400. doi:10.4249/scholarpedia.1400
Haken, H., Wunderlin, A., & Yigitbasi, S. (1995). An introduction to synergetics. Open Systems &
Information Dynamics, 3(1), 97–130. doi:10.1007/BF02228811
Hannus, J. (1997). Prosessijohtaminen, ydinprosessien uudistaminen ja yrityksen suorituskyky (4th
ed.). Espoo: HM & V Research Oy.
Harisalo, R., & Miettinen, E. (1995). Luottamuspääoma: yrittäjyyden kolmas voima. Tampere:
Tampere University Press.
Heiskanen, A. (1994). Issues and Factors Affecting the Success and Failure of a Student Record
System Development Process. Helsinki: Yliopistopaino.
Henriques, G. R. (2003). The tree of knowledge system and the theoretical unification of
psychology. Review of General Psychology, 7(2), 150–182. doi:10.1037/1089-2680.7.2.150
Henriques, G. R. (2004). Psychology defined. Journal of Clinical Psychology, 60(12), 1207–1221.
doi:10.1002/jclp.20061
Henshilwood, C. S., d’ Errico, F., Marean, C. W., Milo, R. G., & Yates, R. (2001). An early bone
tool industry from the Middle Stone Age at Blombos Cave, South Africa: implications for the
origins of modern human behaviour, symbolism and language. Journal of Human Evolution, 41(6),
631–678. doi:10.1006/jhev.2001.0515
Heponiemi, T., Vänskä, J., Aalto, A.-M., & Elovainio, M. (2012). Kyselyt lääkäreille 2006 ja 2010:
Potilastyöhön ja tietojärjestelmiin liittyvä stressi lisääntyi. Suomen Lääkärilehti, 67(47), 3491–
3495.
13876
13877
13878
13879
13880
13881
13882
13883
13884
13885
13886
13887
13888
13889
13890
13891
13892
13893
13894
13895
13896
13897
13898
13899
13900
13901
13902
13903
13904
13905
13906
13907
13908
13909
13910
13911
13912
13913
13914
13915
13916
13917
13918
13919
13920
13921
13922
13923
13924
13925
361 / 374
Herbsleb, J. D., & Grinter, R. E. (1999). Splitting the organization and integrating the code:
Conway’s law revisited. In ICSE ’99 Proceedings of the 21st international conference on Software
engineering (pp. 85–95). New York: ACM. doi: 10.1145/302405.302455
Hill, R. A., & Dunbar, R. I. M. (2003). Social network size in humans. Human Nature, 14(1), 53–
72. doi:10.1007/s12110-003-1016-y
Howard, R. A. (1988). Decision Analysis: Practice and Promise. Management Science, 34(6), 679–
695.
Hunton, J. E., & Beeler, J. D. (1997). Effects of User Participation in Systems Development: A
Longitudinal Field Experiment. MIS Quarterly, 21(4), 359–388.
Iivari, J. (2007). Puheenvuoro: Suomalaisten tietojenkäsittelytieteiden tieteellinen taso.
Tietojenkäsittelytiede, 27(Joulukuu), 4–17.
Izhikevich, E. M. (2007). Equilibrium. Scholarpedia, 2(10), 2014. doi:10.4249/scholarpedia.2014
Jahnukainen, M. (1970). Yrityksen informaatiosysteemin suunnittelun kehysmetodi. Helsinki:
Kansantaloudellinen yhdistys.
Jian, G., & Jeffres, L. W. (2006). Understanding Employees’ Willingness to Contribute to Shared
Electronic Databases. Communication Research, 33(4), 242–261. doi:10.1177/0093650206289149
Jones, B. D. (1999). Bounded Rationality. Annual Review of Political Science, (2), 297–321.
doi:10.1146/annurev.polisci.2.1.297
Järvilehto, T. (1994). Ihminen ja ihmisen ympäristö: systeemisen psykologian perusteet. Oulu:
Pohjoinen.
Järvinen, P. (1980). On structuring problems of job design met in the development and maintenance
of information systems. BIT Numerical Mathematics, 20(1), 15–24. doi:10.1007/BF01933581
Järvinen, P. (1985). Five Classifications for Varied Tasks in Analysis and Design of Computing
Systems. In M. Lassen & L. Mathiassen (Eds.), Report of the Eighth Scandinavian Research
Seminar on Systemeering, Aarhus, August 14.-16.1985 (pp. 140–151). Aarhus: Computer Science
Department, Aarhus University.
Järvinen, P. (1998). Oman työn analyysi ja kehittäminen. Tampere: Opinpaja.
Järvinen, P. (2003). ATK-toiminnan johtaminen. Tampere: Opinpajan kirja.
Järvinen, P., & Järvinen, A. (2004). Tutkimustyön metodeista. Tampere: Opinpajan kirja.
Kamppinen, M., Kuusi, O., & Söderlund, S. (2002. toim). Tulevaisuudentutkimus: perusteet ja
sovelluksia. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
Karjalainen, M. (2010). Large-scale migration to an open source office suite: An innovation
adoption study in Finland. Tampere: Department of Computer Sciences, University of Tampere.
13926
13927
13928
13929
13930
13931
13932
13933
13934
13935
13936
13937
13938
13939
13940
13941
13942
13943
13944
13945
13946
13947
13948
13949
13950
13951
13952
13953
13954
13955
13956
13957
13958
13959
13960
13961
13962
13963
13964
13965
13966
13967
13968
13969
13970
13971
13972
13973
13974
13975
362 / 374
Keil, M., & Tiwana, A. (2006). Relative importance of evaluation criteria for enterprise systems: a
conjoint study. Information Systems Journal, 16(3), 237–262. doi:10.1111/j.13652575.2006.00218.x
Kenrick, D. T. (2001). Evolutionary Psychology, Cognitive Science, and Dynamical Systems:
Building an Integrative Paradigm. Current Directions in Psychological Science, 10(1), 13–17.
doi:10.1111/1467-8721.00104
Kerola, P., & Järvinen, P. (1975). Systemointi 2: Tietosysteemin rakentamisen ja käytön
systeemiteoreettinen malli. Helsinki: Gaudeamus.
Kinman, G., & Jones, F. (2005). Lay representations of workplace stress: What do people really
mean when they say they are stressed? Work & Stress: An International Journal of Work, Health &
Organisations, 19(2), 101–120. doi:10.1080/02678370500144831
Kostamo, M. (1965). ATK-systeemien suunnittelun perusteista. Helsinki: Tietokoneyhdistys ry.
Krug, S. (2006). Älä pakota minua ajattelemaan! tervejärkinen käsitys web-käytettävyydestä (2.
laitos.). Helsinki: Readme.fi.
Kurki-Suonio, R. (1969). Johdatus ohjelmointiin. Tampere: Tampereen yliopiston tutkimuslaitos.
Kuusi, O. (2004). Geenitieto kuuluu kaikille. Helsinki: Edita.
Lahti, D. C., & Weinstein, B. S. (2005). The better angels of our nature: group stability and the
evolution of moral tension. Evolution and Human Behavior, 26(1), 47–63.
doi:10.1016/j.evolhumbehav.2004.09.004
Lamb, R., & Kling, R. (2003). Reconceptualizing Users as Social Actors. MIS Quarterly, 27(2),
197–235.
Lampinen, T. (1995). Uskonto ja politiikka - neljä tapausta ja niiden yleinen tausta. Helsinki:
Suomalainen teologinen kirjallisuusseura.
Lanier, J. (2010). Et ole koje: manifesti. Helsinki: Terra Cognita.
Lankinen, T. (2011a). Opiskeluun toivotaan yhteisöllisyyttä. Tampereen yliopiston tiede- ja
kulttuurilehti aikalainen, (8), 7.
Lankinen, T. (2011b). Yksinäisyys kiusaa yhä useampaa opiskelijaa. Tampereen yliopiston tiede- ja
kulttuurilehti aikalainen, (8), 7.
Lawson, A. E. (2005). What is the role of induction and deduction in reasoning and scientific
inquiry? Journal of Research in Science Teaching, 42(6), 716–740. doi:10.1002/tea.20067
Lee, Y.-K., Chang, C.-T., Lin, Y., & Cheng, Z.-H. (2014). The dark side of smartphone usage:
Psychological traits, compulsive behavior and technostress. Computers in Human Behavior, 31,
373–383. doi:10.1016/j.chb.2013.10.047
Lehto, E. (toim.). (1997). Monopoli vai kilpailu?: yksityistäminen, sääntely ja kilpailurajat.
13976
13977
13978
13979
13980
13981
13982
13983
13984
13985
13986
13987
13988
13989
13990
13991
13992
13993
13994
13995
13996
13997
13998
13999
14000
14001
14002
14003
14004
14005
14006
14007
14008
14009
14010
14011
14012
14013
14014
14015
14016
14017
14018
14019
14020
14021
14022
14023
14024
14025
363 / 374
Jyväskylä: Atena.
Leponiemi, J. (1995). Johdatus ohjelmointiin (2. uudistettu painos.). Tampere: Tampereen yliopisto.
Leppänen, M., Järvinen, P., & Kerola, P. (1978). Johdatus tietojenkäsittelyyn: Tietojärjestelmien
hyväksikäytön näkökulma (9th ed.). Tietojenkäsittelyliitto ry.
Luna-Reyes, L. F., Zhang, J., Gil-Garcıá, J. R., & Cresswell, A. M. (2005). Information systems
development as emergent socio-technical change: a practice approach. European Journal of
Information Systems, 14(1), 93–105. doi:10.1057/palgrave.ejis.3000524
Luoma-aho, V. (2013, 14. kesäkuuta). Ihan ite opettelin. Helsingin Sanomat. Sivu C9. Helsinki.
Lynch, T., & Gregor, S. (2004). User participation in decision support systems development:
Influencing system outcomes. European Journal of Information Systems, 13(4), 286–301.
doi:10.1057/palgrave.ejis.3000512
Lyytinen, K., & Rose, G. M. (2003). The Disruptive Nature of Information Technology Innovations:
The Case of Internet Computing in Systems Development Organizations, 27(4), 557–595.
MacKay, C. J., Cousins, R., Kelly, P. J., Lee, S., & McCaig, R. H. (2004). “Management Standards”
and work-related stress in the UK: policy background and science. Work & Stress: An International
Journal of Work, Health & Organisations, 18(2), 91–112. doi:10.1080/02678370410001727474
Magnussen, S., Andersson, J., Cornoldi, C., De Beni, R., Endestad, T., Goodman, G. S., … Zimmer,
H. (2006). What people believe about memory. Memory, 14(5), 595–613.
doi:10.1080/09658210600646716
Maranta, A., Guggenheim, M., Gisler, P., & Pohl, C. (2003). The Reality of Experts and the
Imagined Lay Person. Acta Sociologica, 46(2), 150–165. doi:10.1177/0001699303046002005
Markus, M. L., Majchrzak, A., & Gasser, L. (2002). A design theory for systems that support
emergent knowledge processes. MIS Quarterly, 26(3), 179–212.
Martin, A. J., Jones, E. S., & Callan, V. J. (2005). The role of psychological climate in facilitating
employee adjustment during organizational change. European Journal of Work and Organizational
Psychology, 14(3), 263–289. doi:10.1080/13594320500141228
Mata, F. J., Fuerst, W. L., & Barney, J. B. (1995). Information Technology and Sustained
Competitive Advantage: A Resource-Based Analysis. MIS Quarterly, 19(4), 487–505.
May, M. (2001). Instrument semiotics: a semiotic approach to interface components. KnowledgeBased Systems, 14, 431–435. doi:10.1016/S0950-7051(01)00137-X
May, M., & Andersen, P. B. (2001). Tearing up interfaces. In K. Liu (Ed.), Organisational
Semiotics. Dordrecht: Kluwer.
McAulay, L. (2007). Unintended consequences of computer-mediated communications. Behaviour
& Information Technology, 26(5), 385–398. doi:10.1080/01449290500535343
14026
14027
14028
14029
14030
14031
14032
14033
14034
14035
14036
14037
14038
14039
14040
14041
14042
14043
14044
14045
14046
14047
14048
14049
14050
14051
14052
14053
14054
14055
14056
14057
14058
14059
14060
14061
14062
14063
14064
14065
14066
14067
14068
14069
14070
14071
14072
14073
14074
14075
364 / 374
McKinsey & Company. (2000). Ideasta kasvuyritykseksi - käsikirja liiketoimintasuunnitelman
laatimiseksi. Helsinki: Werner Söderström Osakeyhtiö.
Metcalfe, M. (2007). Problem Conceptualisation Using Idea Networks. Systemic Practice and
Action Research, 20(2), 141–150. doi:10.1007/s11213-006-9056-y
Mignerey, J. T., Rubin, R. B., & Gorden, W. I. (1995). Organizational Entry - An Investigation of
Newcomer Communication Behavior and Uncertainty. Communication Research, 22(1), 54–85.
doi:10.1177/009365095022001003
Miller, G. A. (1956). The Magical Number Seven, Plus or Minus Two: Some Limits on Our
Capacity for Processing Information. Psychological Review, 63(2), 1–97. doi:10.1037/h0043158
Miller, G. (2003). The Web services debate: .NET vs. J2EE. Communications of the ACM, 46(6),
64–67. doi:10.1145/777313.777343
Mohamed, A., Ruhe, G., & Eberlein, A. (2007). MiHOS: an approach to support handling the
mismatches between system requirements and COTS products. Requirements Engineering, 12(3),
127–143. doi:10.1007/s00766-007-0041-5
Moon, H., Conlon, D. E., Humphrey, S. E., Quigley, N., Devers, C. E., & Nowakowski, J. M.
(2003). Group decision process and incrementalism in organizational decision making.
Organizational Behavior and Human Decision Processes, 92(1-2), 67–79. doi:10.1016/S07495978(03)00079-7
Mulebeke, J. A. W., & Zheng, L. (2006). Analytical network process for software selection in
product development: A case study. Journal of Engineering and Technology Management, 23(4),
337–352. doi:10.1016/j.jengtecman.2006.08.004
Nelson, K. M., & Cooprider, J. G. (1996). The Contribution of Shared Knowledge to IS Group
Performance. MIS Quarterly, 20(4), 409–432.
Nettle, D., & Dunbar, R. I. M. (1997). Social Markers and the Evolution of Reciprocal Exchange.
Current Antrophology, 38(1), 93–99.
Niccol, A. (1997, elokuva). Gattaca.
Nicholson, N. (2008). Evolutionary Psychology and Family Business: A New Synthesis for Theory,
Research, and Practice. Family Business Review, 21(1), 103–118. doi:10.1111/j.17416248.2007.00111.x
Ohio Department of Public Safety - Information Technology Office. (2012). Exodus Project - Pigs
Really Do Fly! - A detailed account of the Ohio Department of Public Safety’s journey to
decommission and replace its mainframe technology. Ohio Department of Public Safety Information Technology Office.
Okrent, M. D., & Vokurka, R. J. (2004). Process mapping in successful ERP implementations.
Industrial Management & Data Systems, 104(8), 637–643. doi:10.1108/02635570410561618
Olsen, K. A., & Sætre, P. (2007). IT for niche companies: is an ERP system the solution?
14076
14077
14078
14079
14080
14081
14082
14083
14084
14085
14086
14087
14089
14090
14091
14092
14093
14094
14095
14096
14097
14098
14099
14100
14101
14102
14103
14104
14105
14106
14107
14108
14109
14110
14111
14112
14113
14114
14115
14116
14117
14118
14119
14120
14121
14122
14123
14124
14125
365 / 374
Information Systems Journal, 17(1), 37–58. doi:10.1111/j.1365-2575.2006.00229.x
Osborne, T. (2003). What is a Problem? History of the Human Sciences, 16(4), 1–17.
doi:10.1177/0952695103164001
Palmer, D. K. (2004). On the Organism-Environment Distinction in Psychology. Behavior and
Philosophy, 32(2), 317–347.
Piccoli, G., & Ives, B. (2005). Review: IT-Dependent Strategic Initiatives and Sustained
Competitive Advantage: A Review and Synthesis of the Literature. MIS Quarterly, 29(4), 747–776.
Park, J., Jang, K.-A., & Kim, I. (2009). An Analysis of the Actual Processes of Physicists’ Research
and the Implications for Teaching Scientific Inquiry in School. Research in Science Education,
39(1), 111–129. doi:10.1007/s11165-008-9079-8
Parnas, D. L. (1972). On the criteria to be used in decomposing systems into modules.
Communications of the ACM, 15(12), 1053–1058. doi:10.1145/361598.361623
Paul, R. J., & Ebadi, Y. M. (1989). Leadership decision making in a service organization: A field
test of the Vroom-Yetton model. Journal of Occupational Psychology, 62(3), 201–211.
doi:10.1111/j.2044-8325.1989.tb00492.x
Pentland, B. T., & Feldman, M. S. (2008). Designing routines: On the folly of designing artifacts,
while hoping for patterns of action. Information and Organization, 18(4), 235–250.
doi:10.1016/j.infoandorg.2008.08.001
Philip, R. (1992). The Organizational Taxonomy: Definition and Design. Academy of Management
Review, 17(4), 758–781. doi:10.2307/258807
Phillips, K. W., & Loyd, D. L. (2006). When surface and deep-level diversity collide: The effects on
dissenting group members. Organizational Behavior and Human Decision Processes, 99(2), 143–
160. doi:10.1016/j.obhdp.2005.12.001
PKT-säätiö. (2002). YRITYS JA KONSULTTI – Liikkeenjohdon konsultointi pk-yrityksen
voimavarana. Helsinki: PKT-säätiö.
Pohl, K. (1997). Requirements Engineering: An Overview. In A. Kent & J. Williams (Eds.),
Encyclopedia of Computer Science and Technology. New York: Marcel Dekker.
Poikela, S., Lähteenmäki, M.-L., & Poikela, E. (2002). Mikä on ongelmaperusteista oppimista ja
mikä ei? In E. Poikela (Ed.), Ongelmaperusteinen pedagogiikka - teoriaa ja käytäntöä. Tampere:
Tampere University Press.
Rannila, J. S. (2001). Äänestysjärjestelmien käyttö ohjelmistotuotantoprosessin
vaatimustenhallinnan menetelmänä. In E. Koponen (Ed.), Pieniä atk-alan tutkimuksia - Seinäjoki
2001 (pp. 137–160). Tampere: Tampereen yliopisto, Tietojenkäsittelytieteiden laitos.
Saatavilla: http://www.jukkarannila.fi/julkaisut.html
Rannila, J. S. (2003). Tapaustutkimus keskitetystä globaalista tietojärjestelmästä ja hajautetusta
paikallisesta käytöstä: vertailu tietojärjestelmän toteutettujen vaatimusten ja paikallisen
14126
14127
14128
14129
14130
14131
14132
14133
14134
14135
14137
14138
14139
14140
14141
14142
14143
14144
14145
14146
14147
14148
14149
14150
14151
14152
14153
14154
14155
14156
14157
14158
14159
14160
14161
14162
14163
14165
14166
14167
14168
14169
14170
14171
14172
14173
14174
14175
366 / 374
myyntipäällikön asiakasyhteyksien informaation hallinnan asettamien vaatimusten välillä. Tampere:
Tampereen yliopisto, Tietojenkäsittelytieteiden laitos.
Saatavilla: http://urn.fi/urn:nbn:fi:uta-1-12687
Rannila, J. S. (2011). Kirjoitelmia I: mielipidekirjoitusten (16.8.2005-11.6.2011) jälkiarviointia.
Jalasjärvi: Jukka S. Rannila.
Saatavilla: http://www.jukkarannila.fi/julkaisut.html
Rannila, J. S. (2012). Kirjoitelmia II: lausuntojen/luentojen/listojen (1997-2012)
uudelleenarviointia. Jalasjärvi: Jukka S. Rannila.
Saatavilla: http://www.jukkarannila.fi/julkaisut.html
Rannila, J. S. (2013). Kirjoitelmia III: henkilökohtaisia mielipiteitä (1997-2006) tietojärjestelmistä
jälkiarvioituna. Jalasjärvi: Jukka S. Rannila.
Saatavilla: http://www.jukkarannila.fi/julkaisut.html
Rannila, J. S. (2014a). LIITE 1: mielipiteitä erilaisista aiheista (1998-2014) sähköisessä muodossa.
Jalasjärvi: Jukka S. Rannila.
Saatavilla: http://www.jukkarannila.fi/julkaisut.html
Rannila, J. S. (2014b). LIITE 2: Nuorisoasuntoselvitys: uudelleenarviointia (2000, 2009, 2014)
sähköisessä muodossa. Jalasjärvi: Jukka S. Rannila.
Saatavilla: http://www.jukkarannila.fi/julkaisut.html
Rannila J., Hälinen R., & Koponen E. (2004), Arvio tehdystä tutkimuksesta:
Lamb R. and R. Kling (2003), Reconceptualizing Users as Social Actors in Information Systems
Research, MIS Quarterly 27, No 2, 197- 235.
Teoksessa: Pertti Järvinen (toim.), IS REVIEWS 2004, Tampereen yliopisto,
Tietojenkäsittelytieteiden laitos, Raportti D-2004-3, sivut 89-112.
Rebernik, M., & Mulej, M. (2000). Requisite holism, isolating mechanisms and entrepreneurship.
Kybernetes, 29(9/10), 1126–1140. doi:10.1108/03684920010342198
Reich, B. H., & Benbasat, I. (2000). Factors That Influence the Social Dimension of Alignment
Between Business and Information Technology Objectives. MIS Quarterly, 24(1), 81–113.
Riihimaa, J. (2004). Taxonomy of information and communication technology system innovations
adopted by small and medium sized enterprises. Tampere: Tampereen yliopisto.
Rivkin, J. W. (2000). Imitation of Complex Strategies. Management Science, 46(6), 824–844.
doi:10.1287/mnsc.46.6.824.11940
Roberts, J., & Armitage, J. (2006). From organization to hypermodern organization: On the
accelerated appearance and disappearance of Enron. Journal of Organizational Change
Management, 19(5), 558–577. doi:10.1108/09534810610686067
Rosenblueth, A., Wiener, N., & Bigelow, J. (1943). Behavior, Purpose and Teleology. Philosophy of
Science, 10(1), 18–24.
Rosenthal, S. A., & Pittinsky, T. L. (2006). Narcissistic leadership. The Leadership Quarterly, 17(6),
14176
14177
14178
14179
14180
14181
14182
14183
14184
14185
14186
14187
14188
14189
14190
14191
14192
14193
14194
14195
14196
14197
14198
14199
14200
14201
14202
14203
14204
14205
14206
14207
14208
14209
14210
14212
14213
14214
14215
14216
14217
14218
14219
14220
14221
14222
14223
14224
14225
367 / 374
617–633. doi:10.1016/j.leaqua.2006.10.005
Roszak, T. (1992). Konetiedon kritiikki. Helsinki: Art House.
Rutherford, M. D., Baron-Cohen, S., & Wheelwright, S. (2002). Reading the Mind in the Voice: A
Study with Normal Adults and Adults with Asperger Syndrome and High Functioning Autism.
Journal of Autism and Developmental Disorders, 32(3), 189–194. doi:10.1023/A:1015497629971
Ryan, M.-L. (1985). The Modal Structure of Narrative Universes. Poetics Today, 6(4), 717–755.
Ryan, M.-L. (1991). Possible Worlds and Accessibility Relations: A Semantic Typoloty of Fiction.
Poetics Today, 12(3), 53–576.
Ryan, M.-L. (1999). Immersion vs. Interactivity: Virtual Reality and Literary Theory. Sub-stance,
28(2), 110–137.
Ryan, M.-L. (2006). From Parallel Universes to Possible Worlds: Ontological Pluralism in Physics,
Narratology, and Narrative. Poetics Today, 27(4), 633–674. doi:10.1215/03335372-2006-006
Salter, A. N. (2003). A Normative Approach to Modelling Action and Communication in
Organisational Processes. Staffordshire University.
Sanchez, J. C. (1993). The Long and Thorny Way to an Organizational Taxonomy. Organization
Studies, 14(1), 73–92. doi:10.1177/017084069301400106
Sanz, C. M., & Morgan, D. B. (2007). Chimpanzee tool technology in the Goualougo Triangle,
Republic of Congo. Journal of Human Evolution, 52(4), 420–433. doi:10.1016/j.jhevol.2006.11.001
Sapolsky, R. M. (2005). The Influence of Social Hierarchy on Primate Health. Science, 308(5722),
648–652. doi:10.1126/science.1106477
Scheer, A.-W., & Habermann, F. (2000). Enterprise resource planning: making ERP a success.
Communications of the ACM, 43(4), 57–61. doi:10.1145/332051.332073
Schepers, J., & Wetzels, M. (2007). A meta-analysis of the technology acceptance model:
Investigating subjective norm and moderation effects. Information & Management, 44(1), 90–103.
doi:10.1016/j.im.2006.10.007
Seeck, H. (2009). Johtamisopit ja niiden leviäminen. In J. Kiuru (Ed.), JOHDATUS
JOHTAMISEEN: Ajatuksia Johtamisen perusteet -opintojaksosta ja rakennusaineita tulevaan (pp.
41–53). Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu.
Seppänen, J. (2000). ”Feedback”: Conceptions in cultural history, philosophy, science, and
technology. In H. Hyötyniemi (Ed.), Feedback to the future : systems, cybernetics and artificial
intelligence, The 9th Finnish Artificial Intelligence Conference, Helsinki University of Technology,
Espoo, 28-30 August 2000 (pp. 7–82). Helsinki: Finnish Artificial Intelligence Society.
Seth, A., & Thomas, H. (1994). Theories of the Firm: Implications for Strategy Research. Journal of
Management Studies, 31(2), 165–192. doi:10.1111/j.1467-6486.1994.tb00770.x
14226
14227
14228
14229
14230
14231
14232
14233
14234
14236
14237
14238
14239
14240
14241
14242
14243
14244
14245
14246
14247
14248
14249
14251
14252
14253
14254
14255
14256
14257
14258
14259
14260
14261
14262
14263
14264
14265
14266
14267
14268
14269
14270
14271
14272
14273
14274
14275
368 / 374
Shinada, M., Yamagishi, T., & Ohmura, Y. (2004). False friends are worse than bitter enemies:
“Altruistic” punishment of in-group members. Evolution and Human Behavior, 25(6), 379–393.
doi:10.1016/j.evolhumbehav.2004.08.001
Sinkkonen, I., Kuoppala, H., Parkkinen, J., & Vastamäki, R. (2006). Psychology of Usability.
Helsinki: IT Press.
Sledgianowski, D., Tafti, M. H. A., & Kierstead, J. (2008). SME ERP system sourcing strategies: a
case study. Industrial Management & Data Systems, 108(4), 421–436.
doi:10.1108/02635570810868317
Smith, A. (1776). An Inquiry into the Nature and Causes of the Wealth of Nations.
Sosis, R. (2003). Why aren’t we all hutterites? Human Nature, 14(2), 91–127. doi:10.1007/s12110003-1000-6
Sotarauta, M. (1996). Kohti epäselvyyden hallintaa: pehmeä strategia 2000-luvun alun suunnittelun
lähtökohtana. Tampere: Tulevaisuuden tutkimuksen seura ry.
Sousa-Poza, A., & Kovacic, S. (2008). Research Agenda for Complex Situations. Engineering
Management Journal, 20(4), 32–39.
Spector, P. E., & Fox, S. (2002). An emotion-centered model of voluntary work behavior: Some
parallels between counterproductive work behavior and organizational citizenship behavior. Human
Resource Management Review, 12(2), 269–292. doi:10.1016/S1053-4822(02)00049-9
Squire, L. R. (1992). Memory and the hippocampus: A synthesis from findings with rats, monkeys,
and humans. Psychological Review, 99(2), 195–231. doi:10.1037/0033-295X.99.2.195
Stamper, R., Liu, K., Hafkamp, M., & Ades, Y. (2000). Understanding the roles of signs and norms
in organizations - a semiotic approach to information systems design. Behaviour & Information
Technology, 19(1), 15–27. doi:10.1080/014492900118768
Starbuck, W. H. (2009). The constant causes of never-ending faddishness in the behavioral and
social sciences. Scandinavian Journal of Management, 25(1), 108–116.
doi:10.1016/j.scaman.2008.11.005
Steinberg, R. J., & Figart, D. M. (1999). Emotional Demands at Work: A Job Content Analysis. The
ANNALS of the American Academy of Political and Social Science, 561(1), 177–191.
doi:10.1177/000271629956100112
Stone, V. E., Baron-Cohen, S., Calder, A., Keane, J., & Young, A. (2003). Acquired theory of mind
impairments in individuals with bilateral amygdala lesions. Neuropsychologia, 41(2), 209–220.
doi:10.1016/S0028-3932(02)00151-3
Strnad, C. F. (2006). Aligning Business and It: The Process-Driven Architecture Model. Information
Systems Management, 23(4), 67–77. doi:10.1201/1078.10580530/46352.23.4.20060901/95115.9
Swanson, E. B. (1994). Information Systems Innovation Among Organizations. Management
Science, 40(9), 1069–1092. doi:10.1287/mnsc.40.9.1069
14276
14277
14278
14279
14280
14281
14282
14283
14284
14285
14286
14287
14288
14289
14290
14291
14292
14293
14294
14295
14296
14297
14298
14299
14300
14301
14302
14303
14304
14305
14306
14307
14308
14309
14310
14311
14312
14313
14314
14315
14316
14317
14318
14319
14320
14321
14322
14323
14324
14325
369 / 374
Tapscott, D. (2010). Syntynyt digiaikaan: sosiaalisen median kasvatit. Jyväskylä: Docendo.
Tenopir, C., King, D. W., Boyce, P., Grayson, M., Zhang, Y., & Ebuen, M. (2003). Patterns of
Journal Use by Scientists through Three Evolutionary Phases. D-Lib Magazine, 9(5).
doi:10.1045/may2003-king
Tenopir, C., King, D. W., Edwards, S., & Wu, L. (2009). Electronic journals and changes in
scholarly article seeking and reading patterns. Aslib Proceedings, 61(1), 5–32.
doi:10.1108/00012530910932267
The Institute of Electrical and Electronics Engineers. (2004). The Guide to the Software
Engineering Body of Knowledge (SWEBOK) (Iron man.).
The Standish Group International. (1995). CHAOS.
The Standish Group International. (1999). CHAOS: A Recipe for Success.
The Standish Group International. (2001). EXTREME CHAOS.
Turnbull, N. (2008). Dewey’s philosophy of questioning: science, practical reason and democracy.
History of the Human Sciences, 21(1), 49–75. doi:10.1177/0952695107086152
Turner, K. L., & Makhija, M. V. (2006). The Role Of Organizational Controls In Managing
Knowledge. Academy of Management Review, 31(1), 197–217. doi:10.5465/AMR.2006.19379631
Tähtinen, S. (2005). Järjestelmäintegraatio: tarve, vaihtoehdot, toteutus. Helsinki: Talentum.
Vainiomäki, S., Hyppönen, H., Kaipio, J., Reponen, J., Vänskä, J., & Lääveri, T. (2014).
Potilastietojärjestelmät tuotemerkeittäin arvioituna vuonna 2014. Suomen Lääkärilehti, 69(49),
3361–3371.
Vakkari, P. (2008). Perceived influence of the use of electronic information resources on scholarly
work and publication productivity. Journal of the American Society for Information Science and
Technology, 59(4), 602–612. doi:10.1002/asi.20769
Valtiontalouden tarkastusvirasto. (2011). Sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisten IT
hankkeiden toteuttaminen. Helsinki: Valtiontalouden tarkastusvirasto.
Valtiontalouden tarkastusvirasto. (2012). Valtionavustukset sosiaali- ja terveydenhuollon IThankkeissa. Helsinki: Valtiontalouden tarkastusvirasto.
Van Overwalle, F. (2008). Social cognition and the brain: A meta-analysis. Human Brain Mapping,
30(3), 829–858. doi:10.1002/hbm.20547
Vapaavuori, M. (toim. 1993). Miten tutkimme tulevaisuutta? - kommunikatiivinen
tulevaisuudentutkimus Suomessa. Tulevaisuuden tutkimuksen seura. Helsinki: Painatuskeskus.
Veblen, T. (1899). The Theory of the Leisure Class – An Economic Study in the Evolution of
Institutions. New York, London: Macmillan.
14326
14327
14328
14329
14330
14331
14332
14333
14334
14335
14336
14337
14338
14339
14340
14341
14342
14343
14344
14345
14346
14347
14349
14350
14351
14352
14353
14354
14355
14356
14357
14358
14359
14360
14361
14362
14363
14364
14365
14366
14367
14368
14369
14370
14371
14372
14373
14374
14375
370 / 374
Veenswijk, M., & Chisalita, C. M. (2007). The importance of power and ideology in communities
of practice: The case of a de-marginalized user interface design team in a failing multi-national
design company. Information Technology & People, 20(1), 32–52.
doi:10.1108/09593840710730545
Valtiovarainministeriö. (2012). Julkishallinnon tietoluovutusten periaatteet ja käytännöt.
Valtiovarainministeriön julkaisuja 2/2012. Tampere: Valtiovarainministeriö.
Venkula, J. (1988). Tietämisen taidot - tieteelliseen toimintaan harjaantuminen yliopisto-opinnoissa.
Helsinki: Gaudeamus.
Venkula, J. (1993). Tieteellisen toiminnan ulottuvuuksia: osa 1 - tiedon suhde toimintaan. Helsinki:
Yliopistopaino.
Venkula, J. (2005a). Epävarmuudesta ja varmuudesta. Helsinki: Kirjapaja.
Venkula, J. (2005b). Tekemisen taito. Jyväskylä: Kirjastudio.
Venkula, J. (2007). Kysymisen taito. Hämeenlinna: Kirjapaja.
Viitaniemi, S. (2011). Yliopisto-opiskelijoiden kokema yksinäisyys – tarkastelun kohteena nyyti
ry:n yksinäisyys-nettiryhmään kirjoitetut viestit. Tampere: Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden
yksikkö.
Viskari, S. (2009). Tieteellisen kirjoittamisen perusteet – Opas kirjoittamiseen ja
seminaarityöskentelyyn (5. uudistettu painos.). Tampere: Tampereen yliopisto, kasvatustieteiden
laitos.
Vodanovich, S., Sundaram, D., & Myers, M. (2010). Research Commentary — Digital Natives and
Ubiquitous Information Systems. Information Systems Research, 21(4), 711–723. doi:
10.1287/isre.1100.0324
Von Wright, G. H. (1963). Norm and action: a logical enquiry. London: Routledge & Kegan Paul.
Vänskä, J., Viitanen, J., Hyppönen, H., Elovainio, M., Winblad, I., Reponen, J., & Lääveri, T.
(2010). Lääkärien arviot potilastietojärjestelmistä kriittisiä. Suomen Lääkärilehti, 65(50–52), 4177–
4183.
Vänskä, J., Vainiomäki, S., Kaipio, J., Hyppönen, H., Reponen, J., & Lääveri, T. (2014).
Potilastietojärjestelmät lääkärin työvälineenä 2014: käyttäjäkokemuksissa ei merkittäviä muutoksia.
Suomen Lääkärilehti, 69(49), 3351–3358.
Wade, M., & Hulland, J. (2004). Review: The Resource-Based View and Information Systems
Research: Review, Extension, and Suggestions for Future Research. MIS Quarterly, 28(1), 107–142.
Wang, K., Shu, Q., & Tu, Q. (2008). Technostress under different organizational environments: An
empirical investigation. Computers in Human Behavior, 24(6), 3002–3013.
doi:10.1016/j.chb.2008.05.007
14376
14377
14378
14379
14380
14381
14382
14383
14384
14385
14386
14387
14388
14389
14390
14391
14392
14393
14394
14395
14396
14397
14398
14399
14400
14401
14402
14403
14404
14405
14406
14407
14408
14409
14410
14411
14412
14413
14414
14415
14416
14417
14418
14419
14420
14422
14423
14424
14425
371 / 374
Wareham, J., & Gerrits, H. (1999). De-contextualising competence: Can business best practice be
bundled and sold? European Management Journal, 17(1), 39–49. doi:10.1016/S02632373(98)00057-7
Wedley, W. C., & Field, R. H. . (1984). A Predecision Support System. Academy of Management
Review, 9(4), 696–703. doi:10.2307/258491
Weigel, D. J. (2008). The Concept of Family: An Analysis of Laypeople’s Views of Family. Journal
of Family Issues, 29(11), 1426–1447. doi:10.1177/0192513X08318488
Westling, J. (2010). Organisaatiokyynisyys jalkauttamisen esteenä ja voimavarana. In E. Kolttola, J.
Westling, & A.-M. Huhtinen (Eds.), Strategia käytäntönä – Johdatus jalkautuksen tutkimukseen (pp.
94–103). Helsinki: Maanpuolustuskorkeakoulu, Johtamisen ja sotilaspedagogiikan laitos.
Wharton, A. S. (199AD). The Psychosocial Consequences of Emotional Labor. The ANNALS of
the American Academy of Political and Social Science, 561(1), 158–176.
doi:10.1177/000271629956100111
Willcocks, L. P., & Feeny, D. (2006). It Outsourcing and Core is Capabilities: Challenges and
Lessons at Dupont. Information Systems Management, 23(1), 49–56.
doi:10.1201/1078.10580530/45769.23.1.20061201/91772.6
Williams, J. (2003). The Web services debate: J2EE vs. .NET. Communications of the ACM, 46(6),
58–63. doi:10.1145/777313.777342
Wilson, E. O. (2001). Konsilienssi: Tiedon yhtenäisyys. Helsinki: Terra Cognita.
Winblad, I., Hyppönen, H., Vänskä, J., Reponen, J., Viitanen, J., Elovainio, M., & Lääveri, T.
(2010). Potilastietojärjestelmät tuotemerkeittäin arvioitu – Kaikissa on kehitettävää. Suomen
Lääkärilehti, 65(50–52), 4185–4194.
Windschitl, M. (2004). Folk theories of inquiry: How preservice teachers reproduce the discourse
and practices of an atheoretical scientific method. Journal of Research in Science Teaching, 41(5),
481–512. doi:10.1002/tea.20010
Wong, S. L., & Hodson, D. (2009). From the horse’s mouth: What scientists say about scientific
investigation and scientific knowledge. Science Education, 93(1), 109–130. doi:10.1002/sce.20290
Yammarino, F. J., Dionne, S. D., Chun, J. U., & Dansereau, F. (2005). Leadership and levels of
analysis: A state-of-the-science review. The Leadership Quarterly, 16(6), 879–919.
doi:10.1016/j.leaqua.2005.09.002
Ylijoki, O.-H. (1998). Akateemiset heimokulttuurit ja noviisien sosialisaatio. Tampere: Vastapaino.
Ylinen, R. (2000). General systems – theory of feedback. In H. Hyötyniemi (Ed.), Feedback to the
future: systems, cybernetics and artificial intelligence, The 9th Finnish Artificial Intelligence
Conference, Helsinki University of Technology, Espoo, 28-30 August 2000 (pp. 83–93). Helsinki:
Finnish Artificial Intelligence Society.
Ylöstalo, M., & Tarkka, O. (2001). Asianajajan käsikirja (6. laitos.). Helsinki: Werner Söderström
14426
14427
14428
14429
14430
14431
14432
14433
14434
14435
14436
14437
14438
14439
14440
14441
14442
14443
14444
14445
14446
14447
14448
14449
14450
14451
14452
14453
14454
14455
14456
14457
14458
14459
14460
14461
14462
14463
14464
14465
14466
14467
14468
14469
14470
14471
14472
14473
14474
14475
372 / 374
lakitieto.
Zimmerman, B., & Hayday, B. (1999). A Board’s Journey into Complexity Science: Lessons from
(and for) Staff and Board Members. Group Decision and Negotiation, 8(4), 281–303.
doi:10.1023/A:1008709903070
Zuboff, S. (1988). In the age of the smart machine: The future of work and power. New York: Basic
Books.
14476
14477
14478
14479
14480
14481
14482
14483
373 / 374
14484
374 / 374
14485