Maaseutu perinnön säilyttäminen.
TTS:n tiedote Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679) MUUT Maaseutuperinnön säilyttäminen Anna-Maija Kartano-Ylén ja Heli Mäntylä, TTS Maaseutuperinnön säilyttäminen -hanke sai rahoituksensa Ykkösakselin elyltä. Hankkeen tavoitteena oli entisöidä kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus yleisökäyttöön. Rakennusmateriaalit ja -tekniikka ovat muuttuneet valtavasti 1930-luvun jälkeen. Kunnostamalla vanha rakennus, noudattamalla samaa tekniikkaa ja käyttämällä samoja rakennusmateriaaleja kuin aikaisemmin, ylläpidetään tietoa perinteisistä käsityötavoista ja rakennusmateriaaleista, mikä saattaa olla tärkeätä myös tulevaisuuden rakentamisessa. Ensisijainen lähtökohta arvokkaassa rakennuksessa on kunnostaminen ja korjaaminen, ei uusiminen. Männistön mökkiä korjatessa pyrittiin mahdollisuuksien mukaan säilyttämään vanhoja rakennusosia ja -materiaaleja. Korjauskelvottomat rakenteet ja rakennusosat korvattiin rakennuksen alkuperäiseen luonteeseen sopivilla materiaaleilla ja työtavoilla. Hankkeen taustaa Entisöidyssä Männistön mökissä Elias Lönnrotin emännyyskoulun vanhat kalusteet saivat arvoisensa ympäristön. Kuvat Heli Mäntylä, jollei muuta mainita. Suomessa vanha rakennuskanta on pieni. Ennen vuotta 1929 rakennettujen rakennusten osuus koko rakennuskannasta on vain 7,5 %. Niistäkin vain osa on kulttuurihistoriallisesti merkittäviä. Tästä pienestä perinnöstä on syytä pitää hyvää huolta. TTS:n Sammatin yksikön piha- alueella sijaitseva kulttuurihistoriallisesti arvokas rakennus, 1923 rakennettu Männistön mökki, entisöitiin yleisökäyttöön museoksi ja kesäkahvilaksi. Elias Lönnrotin perintövaroin rakennetun emännyyskoulun arvokas historia on kerätty yhteen ja TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679) asetettu ensimmäistä kertaa pysyvästi näytteille. Emännyyskoulu alkoi Sammatissa jo 1897, jonka jälkeen se on kuulunut keskeisenä osana sammattilaisten elämään ja arkeen. Männistön mökki toimi alkuaikoina talonmiehen asuntona, myöhemmin se muutettiin asuntolaksi. Työtehoseuralla on vahva korjausrakentamisen osaaminen. Rakentamisen yksikössä opetusta annetaan verhoilijoille, entisöijille ja sisustajille. Maaseutuperinnön säilyttäminen -hankkeen avulla haluttiin säilyttää jälkipolville käyttökuntoisena alueen vanhin rakennus. Lisäksi haluttiin esitellä tapoja entisöidä vanha rakennus alkuperäistä muistuttavaan kuntoon. Entisöinnissä pyrittiin käyttämään alkuperäisiä materiaaleja ja työmenetelmiä. Lähtökohta Männistön mökki oli ollut tyhjillään viimeiset parikymmentä vuotta. Rakennuksessa oli pidetty peruslämpö yllä öljylämmityksen avulla. Kuntokartoitus oli tehty kymmenen vuotta sitten, jolloin rakennuksessa oli ha- Korjausrakentaminen eli saneeraus tarkoittaa olemassa olevan rakennuksen tai muun rakennelman laajaa yhdellä kertaa tapahtuvaa korjaamista tai muuttamista. Rakennuksen tai muun rakennelman kestoiän aikana näin laajoja toimia tehdään vain muutaman kerran. Korjausrakentamiseen liittyy usein rakenteiden ja laitteiden kunnossapitoa, jota tehdään myös kiinteistön ja rakenteiden hoitoon liittyvänä työnä. Sen mukaan onko korjausrakentamisen tavoitteena muuttaa, kasvattaa vai säilyttää rakennusta tai rakennelmaa, voidaan toiminnot jakaa seuraavasti: peruskorjaus on korjausrakentamista, jossa rakennelma korjataan yhtä hyväksi kuin se oli uutena perusparannus pyrkii ylittämään rakennelman aiemman laatutason ja tekemään toiminnallisuuden entistä paremmaksi uudistaminen modernisoi esimerkiksi tilajakoa, rakennusosia tai laitteistoja lisärakentaminen laajentaa pinta-alaa rakennuksen tai rakennelman sisä- tai ulkopuolelle tehtävin uusin rakentein konservointi pyrkii säilyttämään olemassa olevaa rakennustekniikkaa entistäminen eli restaurointi pyrkii palauttamaan entisiä arvoja tai rakennustapoja eli säilyttämään tai palauttamaan esimerkiksi rakennuksen arkkitehtuuria rekonstruointi on uuden kopion rakentamista hävinneestä rakennelmasta säilyneiden jäänteiden tai asiakirjojen perusteella. Männistön mökki ennen entisöintiä. Kuva: Minna Kuusela. Männistön mökin sisä- ja ulkonäkymiä ennen entisöintiä. Kuvat: Minna Kuusela. 2 TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679) Termex-selluvilla on valmistettu kierrätyspaperista eli pääosin puusta. Kierrätyspaperin uusiokäyttö lämmöneristeeksi moninkertaistaa kierrätyksen ekologisen tehokkuuden. Käytettäessä puupohjaisia rakennusmateriaaleja, kuten selluvillaa, vähennetään rakentamisen ympäristörasitusta alentamalla kasvihuonekaasujen määrää ilmakehässä. vaittu muun muassa lahovaurioita väliseinän alaosassa. Kuntokartoituksen yhteydessä lattioihin oli avattu moottorisahalla tarkistusluukkuja, jonka vuoksi vanhoja lattioita ei voitu säilyttää. Tiilinen vesikatto oli sammaloitunut ja osa ulkoseinän alimmista hirsikerroksista ja vuorilaudoista oli lahonnut. Ulkoovet olivat hatarat ja alaosastaan lahonneet. Ikkunat olivat kunnostettavissa. Alapohja oli huonosti tuulettuva ja sinne oli tehty aikaisempien korjaustoimenpiteiden yhteydessä betonivaluja. Mökki oli kuitenkin pysynyt ryhdikkäänä, eikä homevaurioita havaittu. Parhaiten talossa oli säilyneet kuistit ja yläaula portaineen. Niille riitti pelkkä maalaus. Alakerran lattiat ja alapohjan rakenteet jouduttiin uusimaan lähes kokonaan. Vesikaton puhdistusta ja lautojen korjausta. Kuva: Anna-Maija Kartano-Ylén. Suunnittelu ja toteutus Entisöinti Männistön mökin korjausrakentamisen suunnittelusta vastasi arkkitehti Minna Kuusela. Hankehausta ja interiöörin suunnittelusta vastasi TkT Heli Mäntylä. Esineiden luetteloinnista ja museoinnista vastasivat projektipäällikkö Anna-Maija Kartano-Ylen ja FM Hannele Lahtinen. Piha-alueen kasvillisuuden ja kiveyksien suunnittelusta sekä toteutuksesta vastasi TTS:n puutarha-ala ja maarakennusala (Timo Rinkinen, Tuomo Vainikainen, Mats Wikström, Jukka Korpela ja Vesa Alaraasakka). Puu- ja sisustusalan Vesa Taipaleen johdolla kunnostettiin muun muassa ikkunat ja rakennettiin uudet ulko- ja väliovet. Muu toteutus TTS:n korjausrakentaminen ja Rakennuspalvelu Lasse Morander Oy. Männistön mökissä uusittiin lämmitysjärjestelmä. Öljylämmityksestä luovuttiin ja talo liitettiin aluelämpöön, jota tuotetaan uusiutuvalla energialla (hakkeella). Alakertaan asennettiin vesikiertoinen lattialämmitys ja yläkertaan vesikiertoiset patterit. Kaikki sähkö- ja putkivedot uusittiin niiden huonon kunnon takia. Valaistus toteutettiin led-valoilla. Entisöinti suoritettiin museoviraston valvonnassa ja ohjeiden mukaisesti. Olemassa olevat materiaalit pyrittiin mahdollisuuksien mukaan säilyttämään ja korjaamaan, jos oli tarve. Vanhoja pintamateriaaleja ei revitty pois, jos uuden sai kätevästi päälle. Näin taloon saatiin arkistoitua pala historiaa. Mökkiin ei asennettu kosteussulkuja ja siellä säilytettiin painovoimainen ilmanvaihto. Korjaustöissä huomioitiin turvalliset materiaalit, joita ovat puhdas puu ja sen eri muodot: selluvilla, tervapaperi ja pinkopahvi. Mökin alkuperäisistä materiaaleista kerättiin leikekirja säilytettäviksi tuleville sukupolville. Julkisivut säilytettiin ennallaan. Seinistä uusittiin vaurioituneet osat ja korvattiin Käytetyt maalit ja niiden värisävyt Ikkunoiden ja ovien pielilaudat, räystäs- ja tuulilaudat, sisäkatot, katto- ja jalkalistat sekä alakerran väliovet Uula pellavaöljymaali, Pouta (1001) Ulko-ovet, yläkerran väliovet Uula pellavaöljymaali, Sade (1011) Kuistien ja yläkerran lattiat Uula pellavaöljymaali, Kaste (1006) Tapettimallit. Kuvat: Tapettitalo Ritva Kronlund: Simpukka (alakerran näyttelyhuoneet) Ritva Kronlund: Niittyleinikki (emännän huone) Ritva Kronlund: Niittyleinikki (emännyyskoululaisen asuntolahuone) Kanervankukka (sisäeteinen) TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679) Katinlieko (keittiö). 3 vastaavilla uusilla tai teetetyillä. Yksi eteisen ikkuna oli paneloitu piiloon, se otettiin esiin. Seinät maalattiin Uulan punamultamaalilla. Ikkunat kunnostettiin TTS:n entisöijien toimesta alkuperäisillä työtavoilla ja maalattiin valkoisiksi Uulan pellavaöljymaalilla. Ulkoovet teetettiin puusepäntyönä alkuperäisien mallien mukaisiksi TTS:n puu- ja sisustusalalla ja ne maalattiin Uulan pellavaöljymaalilla. Kantavat rakenteet tarkistettiin. Alapohjan osalta ne jouduttiin uusimaan lähes kokonaan. Hirsikehikon lahovaurioituneet hirsikerrat uusittiin pieneltä matkalta pohjoissivulla. Tiilinen vesikate puhdistettiin sammaleesta pesemällä se painepesurilla. Rikkoutuneet tiilet korvattiin vastaavilla vanhoilla tiilillä. Vesikatteen räystäs- ja tuulilautojen kosteusja lahovaurioituneet osat uusittiin. Laudat maalattiin Uulan pellavaöljymaalilla. Kuistien ja yläkerran lattiat maalattiin Uulan pellavaöljymaalilla. Myös kattomaali oli kaikkialla Uulan pellavaöljymaali. Seinät päällystettiin sekä alakerrassa että yläkerrassa pinkopahvilla niiltä osin, kuin vanha oli rikkoutunut. Seinät tapetoitiin 1900-luvun alun tapettimalleilla. Väliovia puuttui ja niistä osa oli pahoin vaurioitunut. Uudet väliovet teetettiin TTS:n puu- ja sisutusalalla ja ne maalattiin Uulan pellavaöljymaalilla. Yläkerran väliovet ovat alkuperäiset, ne maalattiin Uulan pellavaöljymaalilla. Alakerran katoista jouduttiin uusimaan ainoastaan gallerian katto. Isoimmasta huoneesta ”salista” ja eteisestä löytyi alkuperäinen katto hirsineen alaslasketun katon yläpuolelta. Listoista jouduttiin uusimaan osa. Esimerkiksi isoimmassa huoneessa ¾ listoista on alkuperäisiä ja ¼ uusia. Uudet listat tilattiin perinnerakentamisen keskuksesta, Antiikkiverstas Wilma oy:stä Kuurattu lattia Kuurattu lattia on lankku- tai lautalattia käsittelemättömästä puusta, joka vain kuurataan pellavaöljysaippualla ja kylmällä vedellä. Lattia on siis käsittelemätön. Kuuratusta lattiasta on tullut uudelleen suosittu vaihtoehto, johtuen sen kauneudesta, kätevyydestä, ympäristöystävällisyydestä ja edullisuudesta. Kuurattu lattia on kaunis ja vaalea. Aikoinaan kuurattu lattia syntyi viikoittaisen kuurauksen ja kulumisen tuloksena. Nykypäivänä on toisin, ennen kaikkea aidon pellavaöljysaippuan ansiosta. Ei tarvitse kuurata itseään näännyksiin vaan kaunis ja likaa hylkivä pinta saavutetaan muutamalla käsittelyllä ja parilla huolellisesti tehdyllä kuurauksella vuosittain (sekä normaalit pesut 4 Alakerran uusi lattia tehtiin kuusilankkulajitelmasta, jossa lankkujen leveys vaihtelee 15–30 cm. Kuusilankkulajitelma tilattiin Metsänkylän kartanon navetasta. Pintakäsittelyksi valittiin pellavaöljysuopakäsittely Antiikkiverstas Wilman ohjeiden mukaisesti. http://www. antiikkiverstas.com/ verkkokauppa/lattian_ kasittely_kuuraamalla_pellavaoljysuovalla Salin lista vaihtuu uudeksi vasemman hirren vasemmalla puolella. Eroa ei juuri huomaa. pellavaöljysaippualla ja rätillä). Hyviä käyttökokemuksia on saatu myös julkisista tiloista, joissa on perinteinen kuurattu lattia. Kun valitsee kuuratun lattian, niin kaikki lattian käsittely vaihtoehdot tulevaisuudessa ovat yhä mahdollisia. Kuurattu lattia tulee vuosi vuodelta vaan helppohoitoisemmaksi. Antiikkiverstas Wilman kuurausohje: kastele muutama lauta kerrallaan hyvin kylmällä vedellä. Ota pesusoikkoon 10 l kylmää vettä ja lisää joukkoon 2–3 dl nestemäistä suopaa. Kuuraa lattialaudat lautojen pituussuuntaisesti. Älä koskaan saippuoi kuivaa puuta. Huuhtele pyyhkimällä kylmään veteen kastetulla rievulla. Männistön mökin kuusilankkulattian kuurauksessa käytettiin 10 litraa kylmää vettä ja 0,5 litraa pellavaöljysuopaa. Työvälineenä käytettiin keskikovaa kuurausharjaa, sillä juuriharja oli liian kova ja vain liukui pinnalla, liian pehmeä harja taas roiski. Lattiat kuurattiin kolmeen kertaan. Keittiö Työtehoseuran Ekologinen keittiö -hankkeessa saatujen oppien mukaisesti keittiö haluttiin rakentaa aikaa kestäväksi ja ekologiseksi. Runkomateriaaliksi valittiin vaneri. Liimapuulevystä tehdyt ovet päällystettiin koivuviilulla. Tasot tehtiin Lappeenrannan teknisessä yliopistossa nano-pinnoitteisina kierrätysmateriaalista. Kodinkoneet ovat Mielen energiatehokkaita malleja. Oraksen vettä säästävä elektroninen hana lisää käytettävyyttä, samoin kuin Stalan Comboallas. Liesituuletin on Savo-Saferan turvaliesituuletin, joka on ainoa liesiturvaratkaisu, joka vahinkojen ennaltaehkäisyn lisäksi myös sammuttaa syttyneen rasvapalon. Tilassa on esillä ja käytössä myös Työtehoseurassa kehitetty kierrätyskaappi, johon voi lajitella 7–8 jätejaetta. Samoin Työtehoseurassa vuonna 1944 kehitetty kuivauskaappi on päässyt keittiöön esille. Keskeisenä elementtinä keittiössä on puhtaasti palava leivinuuni. TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679) Tulisija Keittiöön muurattiin Suomalaiset Tulisijat ry:n kansainvälisen muurausleirin ja TTS Talonrakennus hormi- ja tulisijamuurauskurssin yhteishankkeena puhtaasti palava leivinuuni, jollaisia Suomessa on vasta muutama. Tulisijan suunnitteli ja muuraustöitä johti arkkitehti Heikki Hyytiäinen. Leivinuunien kehitys ja tutkimus on ollut vähäistä, eikä niiden päästötutkimuksia ole juuri tehty. Vuodesta 1980 lähtien Hyytiäinen on kehittänyt ja mittauttanut palotapahtumaa erilaisissa tulisijoissa, jotta päästöt saataisiin mahdollisimman vähäisiksi ja tulisijan toiminta asumiseen soveltuvaksi. Oppia on otettu muun muassa isojen teollisuuslaitosten tulisijoista. Männistön mökkiin muuratun leivinuunin vähäpäästöisyys perustuu ilmanjakoluukkuun, joka jakaa ilman kahteen osaan: ensiö- ja toisioilmaan. Edellisen avulla puut kaasutetaan ja jälkimmäisen avulla puut sitten poltetaan. Tämä tapahtuu leivinuunin alaosassa, tulipesässä, jonka lasiluukun läpi näkee toisioilmasuihkeitten tulon puupilkeitten yläpuolelle. Jos pesän tunkee liian täyteen, latoo puut väärin tai lisäilee puuta kesken polton miten sattuu, päästöjä lähtee ilmoille moninkertaiset määrät. Interiööri Keittiön ei ole tarkoitus olla museo, vaan se suunniteltiin toimimaan kahvilan keittiönä ja myyntipisteenä sekä oppimisympäristönä. Samalla se edustaa nykyajan kestävää ja ekologista arkkitehtuuria, joka sopii erityisen hyvin korjausrakentamiskohteisiin. Entisöidyllä Männistön mökillä on neljä käyttötarkoitusta: se toimii TTS:n opiskelijoiden oppimisympäristönä, Elias Lönnrotin emännyyskoulumuseona, kesäkahvilana ja kokoustilana. Nämä toiminnot asettivat reunaehdot sisätilojen suunnittelulle. Vain näyttelykäytössä olevat huoneet sijoittuvat yläkertaan, siellä on nähtävillä emännyyskoululaisen asuntolahuone Impivaara ja emännän työhuone asiaankuuluvine aparaatteineen. Tilassa on muun muassa kangaspuut vuodelta 1843 ja harvinainen käsikäyttöinen pyykinpesukone nimeltään Emännän apu eli kotoisasti ”Ämmän tappaja”. Alakerran yksi huone on varattu galleriaksi, jossa vitriineihin on koottu kotitalousesineistä koostuva näyttely. Monet kotitalousesineet ovat sellaisia, joiden käyttötarkoitusta voi vain arvailla. Alakerran isoin huone muistuttaa vanhan emännyyskoulun salia chippendale-kalusteineen ja arvokkaine rintakuvineen. Huone onkin nimetty Berttan saliksi koulun pitkäaikaisen opettajattaren Bertta Ervilän mukaan. Huone toimii kahvilasalina ja kokoustilana. Inspiroivan ympäristön toivotaan lisäävän tilan käyttöastetta. Kesäaikaan kahvila levittäytyy vilpoisalle kuistille ja avaralle terassille, jossa voi nauttia kahvilan antimista ja aistia historian havinaa vanhojen puiden siimeksessä. Männistön mökistä löytyy koko koulun historian ajalta lähes jokaisen vuosikurssin valokuva. Niitä katsellessa voi vain arvailla askelten määrää, joka valmistumishetkeen mennessä on otettu keittiössä, käsityösalissa, kasvihuoneella, pihamaalla, navetassa ja kanalassa. Mökin ympäristö Mökkiin on sisäänkäynti talon molemmilta puolilta, kahden eri kuistin kautta. Esteettömästi mökkiin pääsee mökin sivulle asennettua luiskaa pitkin. Luiska kätkeytyy kauniisti pergolan taakse levittäytyen terassiksi, josta käydään sisään. Terassi tehtiin lehtikuusesta, joka vanhenee käsittelemättömänä kauniisti. Mökin monikäyttöisyyttä lisää mökin vierellä oleva ulkokeittiö, jossa on viherkatto ja vähäpäästöinen ulkoleivinuuni. Kivetyllä alueella on muun muassa rosvonpaistikuoppa, jossa valmistuu päivässä herkullinen rosvopaisti hehkuvien kivien avulla. Mökin ympärille rakennettiin viehättävä puutarha istutusalueineen, joka paitsi ilahduttaa kävijää, myös toimii TTS:n puutarha-alan opiskelijoiden oppimisympäristönä kasvien tunnistuksessa. Entisöity Männistön mökki museoineen ja ulkokeittiöineen tarjoaa virikkeellisen ympäristön sekä matkailualan opiskelijoille että ympäristön asukkaille. TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679) 5 Kuvia Galleriasta Vitriini 1. Vitriinissä on esillä oppilaitoksen vanhoja posliiniastioita, joista Elias Lönnrotin perheelle kuulunut astiasto on yksi arvokkaimmista. Vitriini 2. Vitriiniin on kerätty sinisävyisiä posliiniastioita, joista vanhimmat ovat Arabian varhaisvaiheen tuotantoa. Vitriini 3. Hackman toi 1920-luvulla markkinoille uutuuden: ruostumattoman teräksen. Hackmanin Sorsakoski aterimet ovat alkuperäispakkauksissa. Vitriini 4. Vitriinissä on erilaisia leivontatarvikkeita ja muita kotitalousesineitä. Alahyllyllä on nykyaikaisen vohveliraudan edeltäjä, valurautainen vohvelipannu. Vitriini 5. Vitriinin keskivaiheilla on 1800-luvun maitosiivilä, jossa maito siivilöitiin havujen avulla. Sen yläpuolella on kynttiläsakset seinätelineellä ja puinen jauhovakka. Juustomuotit ovat kuluneet kovassa käytössä vaaleiksi. Vitriini 6. Vitriinin erikoisin esine on jäätelökone, jossa jäätelö tehtiin veiviä pyörittämällä. Suola ja jääpalat puuastian ja metalliastian välissä kylmensivät jäätelön. Alempana on erilaisia hakkureita, joilla pienennettiin niin lihaa kuin juureksiakin. 6 TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679) Männistön mökin interiööriä Vanha seinäpuhelin on L.M. Ericsson & co:n leveä (250 mm) malli. Se on AB 520:n edeltäjä ja oleellisesti sitä harvinaisempi. Se eroaa tästä vain yksityiskohdissa. Ylä- ja alakoriste on hieman pitempi, paristokotelon kannen keskiosa on päällystetty pähkinäpuulla ja kirjoitusalustan päällä on valkoinen muistiinpanolevy, johon voi tehdä merkintöjä lyijykynällä ja pyyhkiä ne pois myöhemmin. Tässä puhelimessa on jo käytetty kuulotorvea eli luuria kiinteän mikrofonin ja kuulokeputken sijasta. Puhelinta kutsutaan ”Commonwealthmalliksi” (kansanyhteisömalli), koska sitä toimitettiin paljon ulkomaille ja erityisesti kansanyhteisön maihin. Numero 345, mallivuosi 1897. Lähde: Elisan puhelinmuseo. Eteiskäytävän seinillä on kuvia Elias Lönnrotin emännyyskoulun opiskelijoista. Vanhat piirongit kunnostettiin Elias Lönnrotin säätiön varoin. Salin merkittävimpiin esineisiin lukeutuu vanha kirjahylly, joka on täynnä 1800-luvun lopun ja 1900-luvun alun arvokkaita kirja-aarteita. Salin toisessa päässä on chippendale-kalusto, jonka oppilaitos on saanut lahjoituksena. Salin verhot ovat kudottua pellavaa ja matot villaa. Myös ne on saatu lahjoituksena museolle. Monet ryijyt ja seinävaatteet kertovat käsityön arvostuksesta ja opituista taidoista. TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679) 7 Emännän työhuone Emännän työhuoneen esineistöön kuuluu kangaspuiden lisäksi poljettava ompelukone, rukki ja erilaisia kerinpuita. Taulut seinillä kertovat oppilaitoksen historiasta. Silitysraudat olivat valurautaisia ja painavia. Lämpö niihin saatiin lämmittämällä rauta tai sen sisälle laitettava panos ensin hellalla. Lihan paloittelu tapahtui kirveellä, siksi alusta sai olla tukeva. Raskasta vedenkantoa voitiin helpottaa kahlulla eli ikeellä. Myöhemmin Työtehoseurassa kehitettiin ämmänlänget, jotka todettiin tutkimuksissa vähemmän rasittaviksi. Pyykinpesun apuvälineitä kehitettiin nyrkkipyykkiä korvaamaan; kuvassa Emännän apu -pesukone, pesupallo ja pyykkilauta. Emännyyskoululaisen asuntolahuone Impivaara 1930-luvulla nukuttiin levitettävässä hetekassa. Seinävaate piti kylmää loitolla. 8 Asuntolahuoneessa levättiin raskaiden opiskelupäivien jälkeen. Vapaaaika kului usein käsitöitä tehdessä. Huoneen jakoi useampi oppilas. Opiskelijat lämmittivät itse huoneensa puulämmitteisellä uunilla. TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679) MUSEON KYMMENEN HELMEÄ 1. 2. 3. 4. 5. 6. 7. 8. 9. Elias Lönnrotin perheen astiasto Utarepöytä lypsyharjoitteluun Emännän Apu -pesukone Sokeritoppaleikkuripöytä Perunajauhomylly Vuoden 1843 kangaspuut Veivattava jäätelökone Koulun alkuperäinen urkuharmoni Bertta Ervilän (opettajana 1906–1956) käsityöohjekirja 10. Maiju Gebhardin suunnittelema astiankuivauskaappi 1. Elias Lönnrotin perheen astiasto Elias Lönnrotin perheen astiasto. Lounelan perhe lahjoitti museolle Elias Lönnrotin perheelle kuuluneesta astiastosta osan, jäljellä on iso vati ja liemikulho. Astiasto on valmistettu noin 1850-luvulla. Tuolloin Englannissa kehitettiin siirtokuvamenetelmä, joka laski hintoja. Vadin kuviointi kuvaa Liverpoolissa sijaitsevaa St George´s Pier Head:n suolavesikylpylää mereltä päin. Maisema-aihetta kiertää kukkakuviointi. Astiaston kuviot ovat väriltään harmaita. 2. Utarepöytä lypsyharjoitteluun Emännän opintoihin kuului lypsämisen oppiminen. Harjoittelu käynnistettiin lypsysimulaattorilla, jonka avulla sai hieman tuntumaa siihen, millaista työ on. 3. Emännän apu -pesukone 1900-luvun vaihteessa pyykkiä pestiin vain muutaman kerran vuodessa: syksyllä riihitöiden päätyttyä riihipyykki, mahdollisesti joulupyykki ja helluntain aikaan talvipyykki. Kesällä pyykkiä pestiin useammin. Pesuaineena käytettiin koivutuhkasta valmistettua lipeää tai saippuaa, jota valmistettiin teuraseläinten jätetalista. Ennen pesukoneiden aikaa pyykki pestiin käsin muuripadoissa ja paljuissa pyykkilautojen ja pesukarttujen avulla. Naiset kokoontuivat pyykkipäivänä vesistöjen äärelle, saunoihin ja kaupungeissa pyykkitupiin. Pyykinpesu oli raskasta työtä ja siksi sitä pyrittiin jo 1800-luvun lopulla keventämään erilaisilla käsikäyttöisillä koneilla. Töpinä-niminen ”kone” kehitettiin 1930-luvulla. Kun kampea pyöritettiin, olakkeet liikuttivat pyykkiä tynnyrimäisen rummun sisällä. Toinen kehitelmä oli Emännän apu -niminen pesulaite, johon 40-luvun lopulla liitettiin myös moottori. Näillä alkeellisilla koneilla pesutulos jäi kuitenkin aika heikoksi ja työn kevennys näennäiseksi. Emännän Apua valmisti Konevalmistamo Oy Riihimäellä. Työtehoseurassa alettiin tutkia käsi- ja sähkökäyttöisiä pyykinpesukoneita sekä sähkökäyttöisiä pyykinpesukoneita, jotka oli varustettu sähkölämmityslaitteella vuonna 1949. Käsikäyttöisiä laitteita olivat Emännän apu ja Veisko. Näistä Emännän apu oli tutkimuksen mukaan kevyempi käyttää. Emäntäkoulun opiskelijat harjoittelivat lypsämistä kumiutareiden avulla. Emännän apu -pesukoneeseen jouduttiin vesi kantamaan sangoilla – veden poisto hoitui kuitenkin tynnyrin alareunassa olevan tapin kautta. Koneen sisällä oleva leveä puinen siipi pyöritti likapyykkiä puhtaaksi. Siipi saatiin pyörimään kiertämällä tynnyrin päällä olevaa kampea. TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679) 9 Sokeritoppaleikkuripöytä. 4. Sokeritoppaleikkuripöytä Sokeritoppa on sokerin alkuperäinen tuotantotapa ja puhtain sokerimuoto. Sokeritoppa valmistettiin puhtaasta ruokosokerista, joka kaadettiin tötterömäiseen muottiin. Muotin pohjassa oli pieni reikä, josta ylimääräinen kosteus pääsi ulos. Tämän jälkeen sokeri sai kuivua pari viikkoa, kunnes kiteet olivat asettuneet. Sokeritoppien tuotanto päättyi sekä Tanskassa että Ruotsissa vuoden 1940 tienoilla. Sokeria oli alettu hienontaa – se oli siis samanlaista hienosokeria kuin nykyäänkin. Aina vuoteen 1955 saakka sokeri punnittiin kaupassa vaa'alla. Vasta vuoden 1955 jälkeen sokeria alettiin myydä kahden kilon pakkauksissa, kuten nykyäänkin. Kotona sokeri leikattiin sokerileikkurin avulla pienemmiksi paloiksi. Sokerileikkuripöytä oli monikäyttöinen, se toimi samalla pöytänä ja leikkurin ”varastona”. 5. Perunajauhomylly Perunajauhon valmistus aloitettiin pesemällä perunat hyvin. Sen jälkeen ne jauhettiin tai raastettiin ja liuotettiin kylmässä vedessä. Tällöin perunatärkkelys irtosi ja painui astian pohjalle, mutta ei liuennut veteen. Vettä vaihdettiin ja pidettiin pohjalle päätynyt tärkkelys astiassa. Muutaman sekoittamisen, seisottamisen ja vedenvaihdon jälkeen astian pohjalta löytyi kova sakka, joka kuivattiin. Kuivata ei saanut liian kuumassa, ettei se kypsynyt. Kuivattu kakku jauhettiin jauhoksi perunajauhomyllyllä. Myllyt olivat usein itse valmistettuja. 6. Vuoden 1843 kangaspuut Kankaat vaatteita ja muita kodintekstiilejä varten valmistettiin kotona kangaspuilla. Tärkein vaatekangas oli villasta kudottu ja huopamaiseksi vanutettu sarka. Kudottava kangas muodostuu kahdesta lankaryhmästä: pitkittäisestä loimesta ja poikittaisesta kuteesta. Kan- Perunajauhomylly. 10 gaspuissa loimi kierretään takaosassa olevalle loimitukille. Loimen päät pujotetaan niisien läpi, jotka nostavat ja laskevat kunkin langan halutun sidoksen mukaan. Niidet on kiinnitetty niisivarsiin ja niitä ohjataan polkusten avulla. Kudottaessa kude on kiedottu sukkulaan, jota kuljetetaan loimilankojen välistä. Jokaisen kerroksen jälkeen kude kiristetään luhan avulla oikeaan kireyteen. Valmis kangas kierretään kangastukille työn etenemisen mukaan. Kangaspuut vuodelta 1843. TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679) Veivattava jäätelökone. 7. Veivattava jäätelökone Suomen ensimmäiset jäätelökokeilut ovat tiettävästi 1900-luvun alusta, jolloin käsin veivattiin puukiuluisia, suolalla ja jäällä toimivia jäätelökoneita. 1922 Suomeen perustettiin ensimmäinen jäätelönvalmistuslaitos, jonka perusti italialainen Magin perhe. Sittemmin jäätelöä on Suomessa valmistettu ja valmistetaan edelleen useissa tehtaissa. Jäätelöä valmistettiin seuraavalla tavalla: ensin keitettiin kermaa ja keltuaisia, vaniljatankoja ja sokeria. Sen jälkeen keitetty massa kaadettiin metalliseen lieriöön, joka asetettiin puisen ämpärin sisään. Lieriö oli huomattavasti ämpäriä pienempi ja kun se pantiin paikoilleen keskelle ämpäriä, jäi niiden väliin reilu viiden sentin rako. Sinne kaadettiin vuoron perään jäitä ja suolaa. Suola sulatti jäätä ja pakkasi sen tiiviimmin lieriön reunoja vasten. Puuämpäri oli harva ja sulamisvesi valui ulos. Lieriöstä tuli ämpärin läpi veivi, jolla sitten veivattiin ja veivattiin, että saatiin lieriön sisällä olevat lavat pyörittämän ja jäähdyttämään jäätelömassaa. Veivaamisessa meni aikaa tunnin verran. Perusjäätelöohje Vaniljajäätelö / Kermajäätelö 1-2 tl vaniljasokeria tai vanilliinisokeria 4 dl maitoa 3 ½ dl kermaa 6 munankeltuaista 1-2 dl sokeria 8. Koulun alkuperäinen urkuharmoni 1800-luvun jälkipuoliskolla urkuharmonit ja niiden valmistus yleistyivät Suomessa nopeasti. Harmonien pieni koko, helppo soitettavuus, monipuoliset käyttömahdollisuudet ja edullinen hinta tekivät niistä suositun soittimen pieniin kirkkoihin, kouluihin ja erilaisiin kokoontumistiloihin. Kodeissa harmoni usein korvasi kalliimman pianon. 9. Bertta Ervilän (opettajana 1906–1956) käsityöohjekirja Koulun alkuperäinen urkuharmoni. 1900-luvun alussa Suomen taiteen kansallisromanttisena kautena löydettiin uudelleen kansan käsityö, taito joka oli opittu isiltä ja äideiltä. Taiteilijoiden innoittamina alettiin kopioida ja säilyttää perinteisiä malleja. Bertta Ervilä oli Elias Lönnrotin emännyyskoulun käsityön opettajana viidenkymmenen vuoden ajan vuosina 1906–1956. Hän kokosi ohjeistaan käsityöohjekirjan, jonka avulla taidot siirtyivät uusille sukupolville. TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679) Bertta Ervilän käsityöohjekirja. 11 Hinta 12,90 € Jälkipainos sallittu vain TTS:n kautta, ISSN-L 1799-5507, ISSN 1799-5507 (Painettu), ISSN 1799-554X (Verkkojulkaisu), SP-Paino Oy, Nurmijärvi 2013 10. Maiju Gebhardin suunnittelema kuivauskaappi Maaseudun emännän työpäivä oli pitkä, yleensä 12–13-tuntinen, ja työmäärä valtava. Työn raskautta havainnollistettiin laskemalla, että päivän askareita toimittaessaan emäntä käveli jopa 20 km päivässä, ja jos hän teki sitä 30 vuotta, hän tuli kävelleeksi viisi kertaa maapallon ympäri! Lisäksi sodan poikkeusolot lisäsivät naistyövoiman tarvetta. Maiju Gebhard oli vuonna 1943 Työtehoseuraan perustetun kotitalousosaston johtaja yli kahden vuosikymmenen ajan. Työtehoseuraan tultuaan Gebhard ryhtyi kohentamaan astianpesutyötä. Tiskaaminen oli kotitalouden päivittäin toistuvia töitä, ja sen keventämistä pidettiin yhtenä tärkeimmistä tavoitteista. Gebhard arvioi naisen tiskaavan elämänsä aikana: "10 vuotta kahdeksantuntista työpäivää yhteen menoon - kesät, talvet, arjet, pyhät". Astiankuivauskaapin idean Gebhard sai Ruotsissa opiskellessaan. Siellä aiemmin tiskauksen yhteydessä Alkuperäinen Maiju Gebhardin suunnittelema kuivauskaappi. astiat nostettiin pöydällä olevaan puiseen telineeseen ja sieltä edelleen kuivattiin ja nostettiin kaappiin. Gebhardin uutuus oli kuivausritilöiden ja ovien asentaminen kaappiin. Lähtötilanteena omaperäiseen kehittelyyn oli Suomessa sotien jälkeen vallinnut kova raaka-ainepula. Kun astioiden kuivausteline sijoitettiin kaappiin pois työpöydältä, vapautui työpöytä parempaan käyttöön. Keksintö säästi myös perheenäitien työtä ja aikaa, kun yksi työvaihe astianpesussa jäi pois. Astiankuivauskaappien teollinen valmistus alkoi Enso-Gutzeit Oy:n toimesta vuonna 1948; tätä ennen kaapin mallipiirustuksia oli mahdollista tilata Työtehoseurasta. Nykyään astiankuivauskaappi kuuluu lähes jokaiseen suomalaiseen talouteen. LOPUKSI Hankkeen avulla saatiin asetettua esille korvaamattoman arvokas esineistö, joka kertoo erityisesti naisten työn historiasta, mutta myös koulutuksen historiasta. Museo avautui yleisölle 2014, TTS Työtehoseuran 90-vuotis juhlavuonna. Kunnostettu Männistön mökki talviasussaan. TTS - TYÖTEHOSEURA PL 5, (Kiljavantie 6), 05201 Rajamäki, puh. (09) 2904 1200 Päätoimittaja: Anna-Maija Kirkkari Taitto: Kaija Laaksonen TTS , Box 5, FI-05201 Rajamäki, Finland tel. +358 9 2904 1200 www.tts.fi, www.ttskauppa.fi, [email protected] 12 TTS:n tiedote: Asuminen, teknologia ja palvelut 8/2013 (679)
© Copyright 2024