Kertomus, identiteetti ja asemointi Matti Hyvärinen Kertomusten tutkimus ihmistieteissä Metodifestivaalit 2015 Tampereen yliopisto 19-20.8.2015 Kerronnallinen identiteetti (KI) Hannah Arendt (1958): kuka ja mitä? Kun kysymme, kuka joku on, saamme yleensä mitävastauksia: hän on lääkäri, kolmen lapsen isä, kasvissyöjä, elokuvan harrastaja. Mutta jos haluamme tietää, kuka joku on, meidän tulee tietää hänen tarinansa. Alasdair MacIntyre Hyveen jäljillä • Jos ajattelen, millainen olin 20-vuotiaana ja millainen olen 50-vuotiaana, niin • Monessa suhteessa olen aivan eri henkilö: vastaukset mitä-kysymykseen vaihtuneet (ikä, ammatti, perhesuhteet, kenties sukupuoli, seksuaalinen suuntautuminen); • Silti toisaalta olen silti sama henkilö: • Vain kerronnallinen identiteetti (KI) ‘romaani minusta’, voi osoittaa jatkuvuuden muutoksista huolimatta Kerronnallinen identiteetti • Yksi suuri kertomus ihmisestä (MacIntyre) Sisäinen tarina (Vilma Hänninen) • Ihminen kehittelee kaiken aikaa tätä kertomustaan • Usein: identiteetti on tällainen (suuri) kertomus • Esimerkki: kirjoitettu omaelämäkerta (Goethe, Rousseau; Marcel Proust) – kenellä sitten on sellainen? Ei minulla. Asemointi/positiointi • • • • • • • • Identiteetistä tilanteiseen identifioitumiseen Identifioitumisen käytännöt Rom Harreé & van Langenhove 1991 Michael Bamberg, Alexandra Georgakopoulou, Anna De Fina, Arnulf Deppermann Mikään yksittäinen kertomus ei voi tyhjentää ihmisen identiteettiä KI:n yhteys empiriaan epäselvä Ihmiset asemoivat itseään kaiken aikaa arjen puhetilanteissa Identiteetti ei ehkä ole pysyvä, koherentti Kerronnallinen asemointi • • • • • • Aineisto: vuorovaikutuksellista (“Talk-in-interaction”) Liikaa editoimaton haastatteluaineisto käy; “Luonnolliset” puhetilanteet; Myös lapsi osaa asemoida itsensä (ei elämäntarinaa) Ei sovi kirjalliseen, yhden ihmisen tuottamaan aineistoon Ei pyri tuottamaan yhtä kokonaiskuvaa ihmisen olennaisesta, syvästä tai pysyvästä identiteetistä • Yhdistää kertomuksen & vuorovaikutuksen tutkimuksen Michael Bamberg: Asemoinnin kolme tasoa • 1. Asemointi tarinan tasolla (“He kiusasivat minua koko kouluajan”); miten toimijat asemoivat toisiaan kerrotuissa tapahtumissa. • 2. Asemointi vuorovaikutuksen tasolla (“Kuulkaapas nyt, tytöt”; “Sammutat sitten nauhurin välillä”); miten puhuja asemoi itsensä vuorovaikutuksessa suhteessa yleisöönsä. • 3. Asemointi suhteessa “Kuka mina olen?” – kysymykseen; suhteessa pysyvämpään, “mukana kannettavaan” identiteettiin. Miten puhujat suhtautuvat itse itseensä? Päiväkotilapsi kertoo • • • • • • • • • • • H: Yym, no joskus, mikä joskus on tehny iloiseks, mikä asia? L: Mutta hei tiekkö? H: Yym. L: Tiekkö, mitä me hei tehtiin, hei päiväkodissa tänään? H: Noh? L: Rantalan Villen ja Jopen kanssa. H: Noh, kerro. L. Pelattiin koripalloa salissa päiväkodissa. H: Pelasitte koripalloa. L: Nih, ja tiekkö mitä? H: Yym. • L: Kun mä sain pallon, ni ni, anna tänne se, niin sitte, sitten hitsi, tuli kauhee pam ja sitten phuu yks kaatu joukosta. • H: Yks kaatu. • L: Niin ja se olin mina. • H: Sä se olit, niinkö? • L: Niin, niin, mutta mua ei sattunutkaan. • H: No hyvä. • L: Mä sain sen viimesen korin sitten ihan täysillä. • H: No tuleekos semmosista asioista iloseks? • L: Tulee. • H: Joo. • L (lapsi kuiskaa) Kun mä voitin. • Eero Suoninen & Jukka Partanen: Haastattelu vuorovaikutuksen tilana – meadiläinen näkökulma (s. 114). Johtopäätöksiä: • • • • • • • • Ei ole suuri kertomus lapsen koko elämästä; sattumus Tarinan taso (1): - asemoi itsensä toisten poikien kaveriksi - asemoi itsensä reippaaksi (ei satu vaikka kaatuu) - asemoi itsensä voittajaksi Vuorovaikutus (2): - asemoi itsensä aktiiviseksi kysyjäksi; vie haastattelua - esittäytyy sosiaalisesti taitavana kertojana ja pelin voittajana; • Vuorovaikutuksen tasolla identifioituminen tässä ja nyt “Aila”, Tervaskanto, 91 • • • • TaY terveystiede, Marja Jylhä, Kirsi Lumme-Sandt, Tervaskantoprojekti Yli 90-vuotiaiden haastattelut ”Ailan”, 91, haastattelussa ei yhtä suurta, koherenttia kertomusta; • Etenee assosioiden ajasta ja paikasta toiseen, selaa valokuvia ja viittailee niihin; • ”Identiteetti” olisi hänen kohdallaan lähinnä tutkijan luoma kooste Asemointi tarinassa (1) • “[Sisarpuolen äiti)] oli semmoiseen lentävään keuhkotautiin kuollut, ja se on vuoden ja 3 kuukauden ikäiseksi jäänyt se minun sisareni. […] Se kuoli nyt 5 vuotta takaperin. Ja se oli semmoinen, että kun se kuoli, niin se tuppas tekemään minulle kanssa vähän. Kun se oli viimeinen, jonka minä tunnen ja tiedän.” • - > perheensä viimeinen. Haavoittuva, yksinäinen positio. Yksinäinen vanhus? (Monia erilaisia asemia) 2. Vuorovaikutuksessa • Heti alussa: • Aila: “Minä nyt laitoin sen kahvin päälle kuitenkin. Sammutat sitten nauhurin välillä.” -> itsenäinen vaikuttaja vuorovaikutuksessa • Paikalla on A:n tytär, joka haluaa siivota äitinsä kieltä ja tulkintoja Isä sodassa: A: Mutta ne, jotka sieltä sodasta jonkinlaisina palasi, niin ei ne tullut terveinä. […] Ei kukaan ollut terve, joka sieltä tuli. T: Vaikka ei se fyysisesti ollut, mutta henkisesti se oli ilman muuta. Kun ajattelee, mitä se oli, koko ajan pelkäät siellä sitten. A: Niin, kun ne näki öisin sitten unissa niitä, elettyä sotaa. Mutta kun se oli siellä painajaisissa, siellä oli sitä, kun se oli töissä sitten. Se oli siellä, se motti, mutisee siellä. > Asemoivat isää, ja Aila vastustaa sinnikkäästi tyttären silkoisia tulkintoja, nostaa esiin myös erimielisyyksiä • A: ”Pistä nyt päällesi, ja lähde jo.” • • T: ”Joo. Minä laitan päälleni, ja lähden. Ja älä sitten ihan kaikkia juttuja usko, mitä mahdollisesti tulee. Voi olla pikkuisen väritettyjä, mutta saa nyt nähdä.” -> asemoi äitiä ja haastattelijaa • XXXXXXXX (tytär palaa vielä…ja lähtee taas) • A: ”Joo, morjesta nyt. Älä nyt enää palaa. Huh huh, häiritsi meidän hommaa jo tuo, kun se aina höpsöttää. Ja älä nyt sitten vaan usko kaikkia.” - Puolustus & tyttären vastapositiointi 3. Asemointi suhteessa itseen? • Harvinaista, satunnaista tässä haastattelussa • “Mutta niin kun minä sanoin, niin minä olen suutarin työtä tehnyt. Ja ahkera olen ollut, ja ahkerana pidetään tänäkin päivänä. Ja eikä kai näin vanhaksi elä, jos ei opi jo.” • Itsemääritys hakee tukea yleistetystä yleisöstä, joka positioi: ”ahkerana pidetään” – • Asemoi suhteessa suomalaisen työn etiikkaan. Asemointi/positiointi kiinnostunut: • (1) Miten asemoidaan itseä/ tullaan asemoiduksi tarinan tasolla? • (2) Miten otetaan/ torjutaan asemia vuorovaikutuksessa? • (3) Miten suhteutetaan itseen? • Monisärmäisempi lopputulos Kirjallisuutta: Arendt, Hannah. 1958. The human condition. Chicago: University of Chicago Press. Suom. Vita Activa, Tampere: Vastapaino 2002. • Bamberg, Michael. 1997. "Positioning Between Structure and Performance." Journal of Narrative and Life History 7 (1-4):335-342. • Bamberg, Michael. 2004. "Positioning With Davie Hogan. Stories, Tellings, and Identities." In Narrative Analysis. Studying the Development of Individuals in Society., edited by Colette Daiute and Cynthia Lightfoot, 135-157. Thousand Oaks, London, New Delhi: Sage. • Bamberg, Michael, and Alexandra Georgakopoulou. 2008. "Small stories as a new perspective in narrative and identity analysis." Text & Talk 28:377-396. • De Fina, Anna. 2013. "Positioning level 3: Connecting local identity displays to macro social processes." Narrative Inquiry 23 (1):40-61. • Deppermann, Arnulf. 2013. "Editorial: Positioning in narrative interaction." Narrative Inquiry 23 (1):1-15. • Deppermann, Arnulf. 2013. "How to get a grip an identities-in-interaction. (What) does 'positioning' offer more than ’Membership categorization'? Evidence from a mock story." Narrative Inquiry 23 (1):62-99. Jatkuu… • Kirjallisuus 2 • • • Hänninen, Vilma. 1999. Sisäinen tarina, elämä ja muutos, Acta Universitatis Tamperensis 695. Tampere: University of Tampere. MacIntyre, Alasdair. 2004. Hyveiden jäljillä. Suom. Niko Noponen. Helsinki: Gaudeamus. Alkuteos 1984. After Virtue: A study in moral theory. Second ed. Notre Dame: University of Notre Dame Press. Suoninen, Eero & Jukka Partanen. ”Haastattelun vuorovaikutus tilana – meadiläinen näkökulma. Teoksessa Missä lapsuuttta tehdään , toim. Kirsi-Paiuliina Kallio, Aino Ritala-Koskinen & Niina Rutanen, 103-117.