linkki pdf-tiedostoon - Alestalon Mattokutomo Oy
KUDONTAA VIRENOJALTA MAAILMALLE Eine Vähätalo syntyi Lahden kylässä Hollolassa 12.11.1889 Juho ja Hilda Vähätalon esikoisena. Vähätalo oli yksi harvoista Lahden kylän tulipalosta säästyneitä rakennuksista. Kauppalan perustamisen myötä jouduttiin kuitenkin rakennukset siirtämään uuteen paikkaan, josta nykypolville on merkkinä Vähätalonkatu rautatien eteläpuolella. Neljätoistavuotiaana Eine oli lukenut lehdestä Fredrika Wetterhoffin Työkoulun ilmoituksen ja päättänyt lähteä opiskelemaan sinne. Parin vuoden päästä hän sai siihen vanhemmiltaan luvan. Wetterhoffin opettajaosaston opetusohjelmaan kuului käytännöllisen ja teoreettisen kutomataidon lisäksi yleissivistäviä aineita, laaja äidinkielen kurssi, matematiikkaa ja kirjanpitoa. Valmistuttuaan vuonna 1908 Eine Vähätalo pääsi työnjohtajaksi orimattilalaiseen Viljamaan Kehruutehtaaseen. Siellä hän tutustui koneelliseen kutomateollisuuteen. Tehtaassa oli mm. parikymmentä kankaankutomakonetta. Eine Vähätalo avioitui virenojalaisen kauppiaan ja sahanomistajan Toivo Alestalon kanssa. Perheen esikoinen Aaro syntyi v. 1916 ja seuraavana vuonna Eine Alestalo aloitti oman yritystoimintansa perheen kaupparakennuksessa. Yläkerrassa kudottiin viisillä kangaspuilla, alakerrassa ommeltiin ja saunassa värjättiin langat. Eine Alestaloa koulutti itse kutojansa. Lisäksi hän teetti kankaita kotityönä lähiseutujen naisilla. Kutomon perustamiseen antoi todennäköisesti alkusysäyksen myös Eine Alestalon tädin Helmi Vuorelman esimerkki Lahdesta, johon tämä oli perustanut oman kutomonsa jo 1909. Eine Alestalon kutomossa kudottiin erilaisia kankaita ja valmistettiin kansallispukuja, mm. Orimattilan pukuja. Vuonna 1924 aloitettiin ryijyjen kutominen. 1926 Toivo ja Eine Alestalo lunastivat Einen kotitalon eli Lahden kylän Vähätalon. Samalla Eine Alestalo os. Vähätalo yritys siirtyi Virenojalta Lahteen. Tästä huolimatta lukuisat virenojalaiset naiset jatkoivat kotikutojina. Lahteen muutto synnytti myös oman vähittäismyymälän, joka toimi aluksi nimellä Uusi Kotiteollisuusliike. Uusia tilauksia saatiin osallistumalla erilaisiin messuihin ja näyttelyihin. 1930-luvun lama-aika ja muodin muuttuminen teollisia kankaita suosivaksi johtivat liikkeen menekkivaikeuksiin ja lopulta vararikkoon. Tässä yhteydessä myös Vähätalon maista myytiin pääosa Lahden kaupungille vuonna 1933. Eine Alest alo oli kuitenkin sellainen ihminen, joka ei antanut vastoinkäymisten masentaa itseään. Selviytymiskeinoksi tuli tuotevalikoiman huomattava karsiVirenojan kauppa jossa sijaitsi myös Eine Alestalon ensimmäinen kutomo. Etualalla Toivo Alestalo hevosen kanssa. Tuisku 1/2015 3 Lahden Vähätalo. Keskellä puiden takana Lahden kylän tulipalosta säästynyt päärakennus, joka siirrettiin kauppalan perustamisen jälkeen näille sijoille. Vasemmalla Toivo Alestalon 1927 rakennuttama kutomoja asuinrakennus. minen. Aloitettiin kutomaan pääasiassa räsymattoja ja vuonna 1936 liikkeen nimeksi tuli Alestalon Mattokutomo. Kutomo ja vähittäismyymälä toimivat Asemantaustassa rautatieasemaa vastapäätä. Räsymatto oli noussut suosituksi matoksi 1920-luvulla ja karvalankamattomuodin vaikutuksesta alettiin räsymatoistakin tehdä perinteisten raitamattojen rinnalle myös suurikokoisia, vaihtelevilla sidoksilla ja pujot uskuvioilla kudottuja malleja. Eine Alestalo kehitti oman Hämeen Ruusuksi nimetyn erikoissidoksensa, jota käyttäen maton pintavaikutelma saatiin vivahdusrikkaaksi ja eläväksi, joten tavallinen rieputunnelma on siitä pois, kuten yhtiön mattokuvastossa myöhemmin kerrottiin. Trikooteollisuuden laajentuessa 1930-luvulla alkoi myös trikookuteen hyödyntäminen matonkudonnassa. Trikoot a värjätt iin tarvittaessa kutomon omassa värjäämössä. Trikoomatot päätyivät jopa Stockmannin tavarataloon myyntiin. Talvisodan ensimmäisessä pommituksessa kutomo sai täysosuman. Yläkerrassa sijainnut omistajan asunto tuhoutui, mutta alakerran myymälä jäi pystyyn. Moni aikalainen on muistellut hassunkurista näkyä kun lähitienoon puut koristautuivat kutomosta lennelleistä räsymaton paloista ja värikkäistä kudekeristä. Henkilövahingoilta kuitenkin säästyttiin. Kutomo jatkoi toimintaansa Rautatienkatu 17:ssä. Jatkosodan aikana ryhdyttiin kutomaan paperimattoja ja valtion määräyksestä tuotteet vietiin Saksaan. punginvaltuutettuna 1947 ja 195253. Eine ja Toivo Alestalolle syntyi kaksi poikaa, Aaro ja Tauno. Vanhempi veli Aaro kouluttautui diplomi-insinööriksi. Tauno kävi ensin kauppakoulun, josta valmistui 1938. Sodan päätyttyä hän pääsi opiskelemaan 1945 Taideteollisuuskouluun (Ateneum) tekstiilit aiteen osastolle. Tauno sai kahteen otteeseen Suomen Taideteollisuusyhdistyksen stipendin ahkeruudesta ja edistymisestä. Hän valmistui oppilaitoksesta 1948. 1958 aloitettiin mattojen valmistukseen tarkoitettujen raaka-aineiden tuonti ulkomailta. Kudemateriaali tuotiin kangaspaloina Suomeen ja leikattiin aluksi käsin kuteeksi. Leikatut pätkät yhdistettiin kudenauhaksi liimaamalla. Kangaspaloja myytiin myös sellaisenaan palakaupoille eri puolille maata. Vuonna 1946 Alestalon Mattokutomosta muodostettiin osakeyhtiö ja Tauno Alestalo valittiin sen toimitusjohtajaksi vielä opintojensa ollessa kesken. Eine Alestalo oli yhä aktiivisesti mukana yrityksen toiminnassa, mutta hänelle jäi nyt aikaa yhteiskunnalliseen toimintaan. Hän toimi Lahden kauTalvisodan tuhoja Lahdessa. Kauppakatu 9 (Nykyinen Karjalankatu) Kuva: SA-Kuva 4 Tuisku 1/2015 Vähittäismyymälä siirtyi Kulmalan taloon Aleksanterinkatu 16:een. Myymälän valikoimiin tuli myös muiden valmistajien tuotteita. Kutomon oma tuotanto väheni sitä mukaa kuin tehdasvalmisteisten ja ulkomaisten tavaroiden valikoima lisääntyi. 1953 lähtien kutomo toimitti vain erikoistilauksia ja lopetettiin 1958. Kotikutojilla kuitenkin teetettiin edelleen asiakkaiden erityistilauksia. Kolmannen polven Alestalo eli Taunon poika Esa tuli yhtiön palvelukseen 1967 ja hänen tehtäväkseen annett iin kotimaisen jälleenmyyntiverkoston laajentaminen ja kehittäminen. Tauno Alestalon terveys heikkeni 1970-luvun alussa ja hän kuoli elokuussa 1972 vain neljä vuotta äitinsä Einen jälkeen. Yritystä lähtivät vetämään toimitusjohtajaksi nimitetty Esa Alestalo ja yhtiön palvelukseen 1971 tullut nuorempi veli Seppo, sekä Tauno Malola. Seppo Alestalon ensimmäisiä tehtäviä oli räsymattojen myynti Ruotsiin. Auto lastattiin täyteen mattoja, jotka sitten myytiin käteiskaupalla ruotsalaisille mattoliikkeille. Esa Alestalo intialaisen kutomon "monttupuiden" saloihin tutustumassa. Vähittäismyynti oli siirtynyt kahteen liikkeeseen Rauhankadulle. Toisessa myytiin mattoja ja toisessa vuodevaatteita. Myymälänhoitajaksi tuli 1976 Esan ja Sepon Anne-sisar. Hän toimi tehtävässään vuoteen 1984 saakka. Matot ostettiin tuolloin maahantuojilta pääartikkeleina villaplyysimatot ja plyysikäytävämatot. Vuodevaatepuolella myytiin kotimaisia täkkejä, patjoja ja petauspatjoja. Vähittäismyynnissä oli myös tarjolla matonkuteita. Niitä ja etenkin matonloimia myytiin myös postimyynnissä eri puolille Suomea. Mattojen vähittäismyynti lopetettiin 1984 ja keskityttiin kudonnanharrastajiin. Matonkudeliiketoiminnan ohella tehtiin kangaskauppaa. Kuteeksi myytävien kangaspalojen joukossa saattoi olla segundakankaita tai kangastehtaiden asiakkaiden lunastamattomia kangaseriä, joista valmistajat halusivat päästä halvalla eroon. Näitä kankaita myytiin aluksi kerran viikossa vähittäismyyntinä, mutta pian aloitettiin tukkumyynti kangaskaupoille. Osasta kankaspakoista sahattiin poppanakudetta. Alestalon kangas- Mattokutomo Oy. Aluksi hyödynnettiin Sellgrenin Orimattilan kutomolta syntynyt huonekalukankaan reuna, mut ta suuren kysynnän vuoksi oli alettava myös kuteen tuonti Englannista, Länsi-Saksasta ja Yhdysvalloista. Kudemateriaalin kysynnän kasvaessa tuli hankintamaiksi myös mm. Ranska ja Italia. Itä-Euroopan maista ensimmäinen hankintamaa oli Puola ja myöhemmin Tsekkoslovakia ja ItäSaksa. myymälä toimii nykyään Kauppakatu 23:ssa ja siellä myydään metrija palakankaiden lisäksi matonkuteita. Etelä-Pohjanmaalle syntyi 1970luvulla valtava määrä mattokutomoita. Syntyi tuote nimeltä Rahkamatto. Pohjanmaalaiset kutomot etsivät kudetoimittajia ja yhdeksi sellaiseksi tuli Alestalon Rahkamattoja seurasi muodissa ns. chenille-matot. Kudetta näihin mattoihin syntyi Sulzer-merkkisillä kutomakoneilla vakosamettia kudottaessa . Seppo Alestalo pääsi Sulzer-kutomakoneita käyttävien tehtaiden jäljille ottamalla yhteyttä ensin konevalmistajaan. Näin syntyi kudetoimitt ajasuhteita mm. Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan, Taiwaniin ja Japaniin. Aluksi myynti oli konttikauppaa, mutta asiakkaat siirtyivät hankkimaan yhä pienempiä eriä. 1980luvun puolessa välissä Lapualle perustettiin terminaali kuteiden välitystä varten. 1990-luvun lama koettelin kovin Suomen mattoteollisuutta, joka siirsi tuot antonsa halvempiin maihin kuten Viroon, Portugaliin ja Intiaan. Matonkuteiden hankintapaikat ovat kuitenkin edelleen samoja. Ainoastaan asiakkaiden toimitusosoitteet ovat muuttuneet. Esa Alestalon polveutumiskaavio löytyy Tuisku-lehdestä 2/2013 s. 11 Lähteet: Räsymaton raidat - Alestalon mattokutomo Oy 90 vuotta, Kirjapaino Markprint Oy, Lahti 2007 Eine Alestalon suunnittelemalla Hämeen Ruusu -sidoksella toteutettu räsymatto. Tuisku 1/2015 5
© Copyright 2024