KUDONTAA VIRENOJALTA
MAAILMALLE
Eine Vähätalo syntyi Lahden kylässä Hollolassa 12.11.1889
Juho ja Hilda Vähätalon esikoisena. Vähätalo oli yksi harvoista
Lahden kylän tulipalosta säästyneitä rakennuksista. Kauppalan perustamisen myötä jouduttiin kuitenkin rakennukset siirtämään uuteen paikkaan, josta nykypolville on merkkinä Vähätalonkatu rautatien eteläpuolella.
Neljätoistavuotiaana Eine oli
lukenut lehdestä Fredrika
Wetterhoffin Työkoulun ilmoituksen ja päättänyt lähteä opiskelemaan sinne. Parin vuoden päästä
hän sai siihen vanhemmiltaan
luvan. Wetterhoffin opettajaosaston opetusohjelmaan kuului käytännöllisen ja teoreettisen kutomataidon lisäksi yleissivistäviä
aineita, laaja äidinkielen kurssi,
matematiikkaa ja kirjanpitoa.
Valmistuttuaan vuonna 1908
Eine Vähätalo pääsi työnjohtajaksi
orimattilalaiseen Viljamaan Kehruutehtaaseen. Siellä hän tutustui
koneelliseen kutomateollisuuteen.
Tehtaassa oli mm. parikymmentä
kankaankutomakonetta.
Eine Vähätalo avioitui virenojalaisen kauppiaan ja sahanomistajan
Toivo Alestalon kanssa. Perheen
esikoinen Aaro syntyi v. 1916 ja
seuraavana vuonna Eine Alestalo
aloitti oman yritystoimintansa
perheen kaupparakennuksessa.
Yläkerrassa kudottiin viisillä
kangaspuilla, alakerrassa ommeltiin ja saunassa värjättiin langat.
Eine Alestaloa koulutti itse kutojansa. Lisäksi hän teetti kankaita
kotityönä lähiseutujen naisilla.
Kutomon perustamiseen antoi
todennäköisesti alkusysäyksen
myös Eine Alestalon tädin Helmi
Vuorelman esimerkki Lahdesta,
johon tämä oli perustanut oman
kutomonsa jo 1909.
Eine Alestalon kutomossa kudottiin erilaisia kankaita ja valmistettiin
kansallispukuja, mm. Orimattilan
pukuja. Vuonna 1924 aloitettiin
ryijyjen kutominen.
1926 Toivo ja Eine Alestalo
lunastivat Einen kotitalon eli
Lahden kylän Vähätalon. Samalla
Eine Alestalo os. Vähätalo
yritys siirtyi Virenojalta Lahteen.
Tästä huolimatta lukuisat virenojalaiset naiset jatkoivat kotikutojina.
Lahteen muutto synnytti myös
oman vähittäismyymälän, joka
toimi aluksi nimellä Uusi Kotiteollisuusliike. Uusia tilauksia saatiin
osallistumalla erilaisiin messuihin ja
näyttelyihin.
1930-luvun lama-aika ja muodin
muuttuminen teollisia kankaita
suosivaksi johtivat liikkeen menekkivaikeuksiin ja lopulta vararikkoon. Tässä yhteydessä myös
Vähätalon maista myytiin pääosa
Lahden kaupungille vuonna 1933.
Eine Alest alo oli kuitenkin
sellainen ihminen, joka ei antanut
vastoinkäymisten masentaa itseään. Selviytymiskeinoksi tuli
tuotevalikoiman huomattava karsiVirenojan kauppa jossa sijaitsi myös Eine
Alestalon ensimmäinen kutomo.
Etualalla Toivo Alestalo hevosen kanssa.
Tuisku 1/2015
3
Lahden Vähätalo.
Keskellä puiden
takana Lahden kylän
tulipalosta säästynyt
päärakennus, joka
siirrettiin kauppalan
perustamisen jälkeen
näille sijoille.
Vasemmalla Toivo
Alestalon 1927
rakennuttama kutomoja asuinrakennus.
minen. Aloitettiin kutomaan pääasiassa räsymattoja ja vuonna 1936
liikkeen nimeksi tuli Alestalon
Mattokutomo. Kutomo ja vähittäismyymälä toimivat Asemantaustassa rautatieasemaa vastapäätä.
Räsymatto oli noussut suosituksi
matoksi 1920-luvulla ja karvalankamattomuodin vaikutuksesta
alettiin räsymatoistakin tehdä
perinteisten raitamattojen rinnalle
myös suurikokoisia, vaihtelevilla
sidoksilla ja pujot uskuvioilla
kudottuja malleja. Eine Alestalo
kehitti oman Hämeen Ruusuksi
nimetyn erikoissidoksensa, jota
käyttäen maton pintavaikutelma
saatiin vivahdusrikkaaksi ja
eläväksi, joten tavallinen rieputunnelma on siitä pois, kuten
yhtiön mattokuvastossa myöhemmin kerrottiin.
Trikooteollisuuden laajentuessa
1930-luvulla alkoi myös trikookuteen hyödyntäminen matonkudonnassa. Trikoot a värjätt iin
tarvittaessa kutomon omassa
värjäämössä. Trikoomatot päätyivät jopa Stockmannin tavarataloon myyntiin.
Talvisodan ensimmäisessä pommituksessa kutomo sai täysosuman. Yläkerrassa sijainnut omistajan asunto tuhoutui, mutta alakerran myymälä jäi pystyyn. Moni
aikalainen on muistellut hassunkurista näkyä kun lähitienoon puut
koristautuivat kutomosta lennelleistä räsymaton paloista ja värikkäistä kudekeristä. Henkilövahingoilta kuitenkin säästyttiin.
Kutomo jatkoi toimintaansa Rautatienkatu 17:ssä. Jatkosodan aikana
ryhdyttiin kutomaan paperimattoja
ja valtion määräyksestä tuotteet
vietiin Saksaan.
punginvaltuutettuna 1947 ja 195253.
Eine ja Toivo Alestalolle syntyi
kaksi poikaa, Aaro ja Tauno.
Vanhempi veli Aaro kouluttautui
diplomi-insinööriksi. Tauno kävi
ensin kauppakoulun, josta valmistui 1938. Sodan päätyttyä hän pääsi
opiskelemaan 1945 Taideteollisuuskouluun (Ateneum) tekstiilit aiteen osastolle. Tauno sai
kahteen otteeseen Suomen Taideteollisuusyhdistyksen stipendin
ahkeruudesta ja edistymisestä.
Hän valmistui oppilaitoksesta
1948.
1958 aloitettiin mattojen valmistukseen tarkoitettujen raaka-aineiden tuonti ulkomailta. Kudemateriaali tuotiin kangaspaloina
Suomeen ja leikattiin aluksi käsin
kuteeksi. Leikatut pätkät yhdistettiin kudenauhaksi liimaamalla.
Kangaspaloja myytiin myös sellaisenaan palakaupoille eri puolille
maata.
Vuonna 1946 Alestalon Mattokutomosta muodostettiin osakeyhtiö ja Tauno Alestalo
valittiin sen toimitusjohtajaksi vielä opintojensa
ollessa kesken.
Eine Alestalo oli yhä
aktiivisesti mukana yrityksen toiminnassa, mutta
hänelle jäi nyt aikaa yhteiskunnalliseen toimintaan.
Hän toimi Lahden kauTalvisodan tuhoja Lahdessa.
Kauppakatu 9
(Nykyinen Karjalankatu)
Kuva: SA-Kuva
4
Tuisku 1/2015
Vähittäismyymälä siirtyi Kulmalan taloon Aleksanterinkatu
16:een. Myymälän valikoimiin tuli
myös muiden valmistajien tuotteita. Kutomon oma tuotanto
väheni sitä mukaa kuin tehdasvalmisteisten ja ulkomaisten tavaroiden valikoima lisääntyi. 1953
lähtien kutomo toimitti vain erikoistilauksia ja lopetettiin 1958.
Kotikutojilla kuitenkin teetettiin
edelleen asiakkaiden erityistilauksia.
Kolmannen polven Alestalo eli
Taunon poika Esa tuli yhtiön
palvelukseen 1967 ja hänen tehtäväkseen annett iin kotimaisen
jälleenmyyntiverkoston laajentaminen ja kehittäminen.
Tauno Alestalon terveys heikkeni
1970-luvun alussa ja hän kuoli
elokuussa 1972 vain neljä vuotta
äitinsä Einen jälkeen. Yritystä
lähtivät vetämään toimitusjohtajaksi nimitetty Esa Alestalo ja
yhtiön palvelukseen 1971 tullut
nuorempi veli Seppo, sekä Tauno
Malola. Seppo Alestalon ensimmäisiä tehtäviä oli räsymattojen
myynti Ruotsiin. Auto lastattiin
täyteen mattoja, jotka sitten myytiin käteiskaupalla ruotsalaisille
mattoliikkeille.
Esa Alestalo intialaisen kutomon
"monttupuiden" saloihin tutustumassa.
Vähittäismyynti oli siirtynyt kahteen liikkeeseen
Rauhankadulle. Toisessa
myytiin mattoja ja toisessa
vuodevaatteita. Myymälänhoitajaksi tuli 1976
Esan ja Sepon Anne-sisar.
Hän toimi tehtävässään
vuoteen 1984 saakka.
Matot ostettiin tuolloin
maahantuojilta pääartikkeleina villaplyysimatot ja
plyysikäytävämatot. Vuodevaatepuolella myytiin
kotimaisia täkkejä, patjoja
ja petauspatjoja. Vähittäismyynnissä oli myös tarjolla
matonkuteita. Niitä ja
etenkin matonloimia myytiin myös postimyynnissä
eri puolille Suomea. Mattojen vähittäismyynti lopetettiin 1984 ja keskityttiin
kudonnanharrastajiin.
Matonkudeliiketoiminnan ohella tehtiin kangaskauppaa. Kuteeksi myytävien kangaspalojen joukossa saattoi olla segundakankaita tai kangastehtaiden asiakkaiden lunastamattomia kangaseriä, joista
valmistajat halusivat päästä halvalla
eroon. Näitä kankaita myytiin
aluksi kerran viikossa vähittäismyyntinä, mutta pian aloitettiin
tukkumyynti kangaskaupoille.
Osasta kankaspakoista sahattiin
poppanakudetta. Alestalon kangas-
Mattokutomo Oy. Aluksi
hyödynnettiin Sellgrenin
Orimattilan kutomolta syntynyt huonekalukankaan reuna,
mut ta suuren kysynnän
vuoksi oli alettava myös
kuteen tuonti Englannista,
Länsi-Saksasta ja Yhdysvalloista. Kudemateriaalin
kysynnän kasvaessa tuli hankintamaiksi myös mm. Ranska ja Italia. Itä-Euroopan
maista ensimmäinen hankintamaa oli Puola ja myöhemmin Tsekkoslovakia ja ItäSaksa.
myymälä toimii nykyään Kauppakatu 23:ssa ja siellä myydään metrija palakankaiden lisäksi matonkuteita.
Etelä-Pohjanmaalle syntyi 1970luvulla valtava määrä mattokutomoita. Syntyi tuote nimeltä
Rahkamatto. Pohjanmaalaiset
kutomot etsivät kudetoimittajia ja
yhdeksi sellaiseksi tuli Alestalon
Rahkamattoja seurasi muodissa ns. chenille-matot.
Kudetta näihin mattoihin
syntyi Sulzer-merkkisillä
kutomakoneilla vakosamettia kudottaessa . Seppo Alestalo pääsi Sulzer-kutomakoneita käyttävien tehtaiden
jäljille ottamalla yhteyttä ensin
konevalmistajaan. Näin syntyi
kudetoimitt ajasuhteita mm.
Yhdysvaltoihin, Etelä-Amerikkaan, Taiwaniin ja Japaniin.
Aluksi myynti oli konttikauppaa,
mutta asiakkaat siirtyivät hankkimaan yhä pienempiä eriä. 1980luvun puolessa välissä Lapualle
perustettiin terminaali kuteiden
välitystä varten.
1990-luvun lama koettelin kovin
Suomen mattoteollisuutta, joka
siirsi tuot antonsa halvempiin
maihin kuten Viroon, Portugaliin ja
Intiaan. Matonkuteiden hankintapaikat ovat kuitenkin edelleen
samoja. Ainoastaan asiakkaiden
toimitusosoitteet ovat muuttuneet.
Esa Alestalon polveutumiskaavio löytyy
Tuisku-lehdestä 2/2013 s. 11
Lähteet:
Räsymaton raidat - Alestalon
mattokutomo Oy 90 vuotta, Kirjapaino
Markprint Oy, Lahti 2007
Eine Alestalon suunnittelemalla
Hämeen Ruusu -sidoksella toteutettu
räsymatto.
Tuisku 1/2015
5