SaatESaNat Begegnung macht klug Kesä on kohtaamisten aikaa. Kesällä kokoonnutaan kesäjuhlille, festareille, perhejuhliin, tehdään vierailuja sukulaisten ja ystävien luo tai tutustutaan lomareissulla uusiin ihmisiin ja kulttuureihin. Kohtaamiset rikastuttavat elämää, avaavat uusia näkökulmia ja tekevät siten viisaammaksi. Marja Hyvärisen kuvaus 1950-luvun kesätunnelmista (s. 14-15) nosti mieleeni kuvan kesän kiireettömyydestä. Kiireettömyys kuuluu olennaisesti kesään. Kiireettömyys myös mahdollistaa aidon kohtaamisen. Hyvistä kohtaamisista ammennettu voima kantaa vielä syksylläkin, kun arjen kiire taas valtaa alaa. Ich bin gerade vom Deutschen Evangelischen Kirchentag aus Stuttgart zurückgekehrt. Bezeichnend für den Kirchentag sind Begegnungen und ein starkes Gemeinschaftsgefühl. Man kann aus einer Fülle von neuen Ideen schöpfen und kommt sehr leicht ins Gespräch mit völlig fremden Leuten. „Swing low, sweet chariot“ in der zum bersten gefüllten U-Bahn zu singen oder von einem Meer brennender Kerzen in der dunklen Nacht umgeben zu sein sind Erfahrungen, die lange nachhallen. Viele Begegnungen gab es auch am gemeinsamen Stand der finnischen Gemeinde Stuttgart und der niederländischen reformierten Gemeinde während des Kirchentages. Der von unseren Jugendlichen gestaltete Gottesdienst ganz ohne Worte ermöglichte eine Kommunikation anderer Art. Und bei dem Interkulturellen Feierabendmahl kam „die halbe Welt“ in einer Kirche zusammen. „Begegnung macht klug“ war einer der Schlüsselsätze dieser Feier. Gute Begegnungen stärken und bringen mich voran auf meinem Weg. Dazu ist die etwas ruhigere Sommerpause besonders gut geeignet. Inspiroivia kohtaamisia kesääsi! Einen „klugmachenden“ Sommer wünscht Ihnen ritva Prinz Kuva/Foto: Timo Prinz Renkaan toimittaja / Rengas-Redakteurin Kuvia kirkkopäiviltä voit katsella nettisivuillamme / auf unserer Website finden Sie Eindrücke von dem finnischen Programm auf dem Kirchentag. (www.rengas.de). SKTK:n toimisto on kesälomalla – 20.7.-21.8.2015 – ist die ZfkA-Geschäftsstelle wegen Urlaub geschlossen. 07-09 • 2015 | 1 Konfizeit 2016 Auf dem Sasu-Konficamp wird diskutiert, gesungen, gepaddelt, Gottesdienste gefeiert, am Lagerfeuer gesessen und vieles mehr. Das Konficamp ist ein Highlight, ein Crash-Kurs, ein Erlebnis, das man nicht verpassen sollte! Im Sommer 2016 für alle, die 2001 oder vorher geboren sind. Mehr auf S. 6-7 lesen und sich anmelden! 6 Blogi tavallisen elämän ihmeistä Miltä Suomi näyttää viiden Saksan vuoden jälkeen? Miten saksansuomalainen äiti tasapainottelee perheen, työn ja vapaaehtoistoiminnan ristitulessa? Mitä Hampurin kadut ja kujat kertovat elämästä? Missä kohtaavat kulttuuri ja tavallinen elämä? Näistä kertoo Renkaan blogi. Bloggaajamme esittäytyvät sivuilla 8-9. 8 Kuinkas kirkolliskokouksessa kävikään? Toukokuussa Turussa kokoontunutta Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokousta odotettiin jännityksellä. Tärkeänä päätöksenä esityslistalla oli kirkon paikallisrakenteita koskeva muutos. Pastori Olli-Pekka Silfverhuth kertoo kirkolliskokouksen tunnelmista ja tuloksista sivuilla 10-11. 10 Überlebende mit überraschendem Humor „Ach du bist aus Berlin? Ich bin aus Auschwitz!“ Diese Begrüßung einer 95-jährigen Dame verschlug Lea Luttenberger beim Besuch eines Altenheimes in Israel die Sprache. Auf Seite 16-17 erzählt sie von einer Konzertreise mit unvergesslichen Begegnungen und unerwarteter Heiterkeit. 16 Suomikoulujen äiti Dr. Kaija Schmidt-Marttilalle on myönnetty Suomen Leijonan ansioristi tunnustukseksi uraauurtavasta ja vuosikymmeniä jatkuneesta työstä suomalaisen kulttuurin hyväksi. Ensimmäinen suomikoulu perustettiin Saksaan juuri hänen aloitteestaan. Lue suomikoulujen alkutaipaleesta s. 26-27. 2 | 07-09 • 2015 26 kuvat/Fotos: Anssi Elenius, privat, AOW Fotografie Kirko kuvapankki / Aarne Ormio,Schwester Klara / pixelio.de, Heini-Tuuli Onnela tässä lehdessä / in dieser ausgabe ajankohtaista / aktuelles tulossa nuorten viikonloppu juureS, 16.-18.10.2015 Lue lisää sivulta 33. aluepäivät itä-keski ja pohjoinen, 31.10.-1.11.2015, Hanns-Lilje-Haus, Hannover. Lue lisää sivulta 34. aluepäivät länsi, 1.11.2015, Berris Köln aluepäivät lounas ja etelä, 14.-15.11.2015, Hotel Alte Kelter Fellbach. Lue lisää seuraavasta Renkaasta. naisten seminaari, 22.-24.1.2016, Wilhelm-Kempf-Haus, Wiesbaden. Lue lisää seuraavasta Renkaasta. kuvat/Fotos: Dieter Schütz / pixelio.de, Ritva Prinz Der Einführungsgottesdienst von Hanna Savukoski als finnische Pfarrerin für Südwestdeutschland findet am 4.10. um 16:00 Uhr in der Dornbuschkirche (Carl-Goerdeler-Str./Mierendorffstr., Dornbusch, 60320 Frankfurt) statt. Anschließend Kirchenkaffee und gemütliches Beisammensein in den Räumen der finnischen Gemeinde. Lounaan alueen suomalaispappi Hanna Savukosken tehtävään siunaamisjumalanpalvelus 4.10. kello 16:00 Dornbusch-kirkossa. (Carl-Goerdeler-Str./Mierendorffstr., Dornbusch, 60320 Frankfurt.) Jumalanpalveluksen jälkeen kirkkokahvit ja yhdessäoloa suomalaisen seurakunnan tiloissa. tervetuloa! herzlich willkommen! Rengas 10-11/2015 ilmestyy KV 39 loka-marraskuun tapahtumatiedot artikkelit: 26.08.2015 seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle: 26.08.2015 Rengas 12/2015 ilmestyy KV 48 joulukuun tapahtumatiedot artikkelit: 26.10.2015 seurakuntien tapahtumatiedot oman seurakunnan tiedottajalle: 26.10.2015 07-09 • 2015 | 3 Kävele naiselle ammatti Suomessa perustetun Naisten Pankin käynnistämä Kävele Naiselle Ammatti -tapahtuma järjestetään Suomessa tänä vuonna kuudetta kertaa. Viime vuonna tapahtumassa oli mukana 28 paikkakuntaa. Tänä vuonna voi kävellä Suomen lisäksi mm. Düsseldorfissa, Dresdenissä ja Rhodoksella. Tapahtuman avulla kerätään lahjoituksia tukemaan kehitysmaiden naisten koulutusta, toimeentuloa ja yrittäjyyttä. Jo 30 euron summalla yksi nainen saa ammatin. Kävele Naiselle Ammatti -tapahtumassa kävelemme yhdessä muutaman kilometrin matkan ja pidämme hauskaa. Voit tulla yksin tai ryhmässä – ota mukaan vaikka koko perhe ja haasta kaverisikin! Lahjoittamalla autat kehitysmaan naisia hankkimaan itselleen koulutuksen, ammatin ja toimeentulon – ja siten saamaan arvostusta omassa yhteisössään. tung wird dieses Jahr zum sechsten Mal durchgeführt. Letztes Jahr beteiligten sich 28 Orte in Finnland. Dieses Jahr sind auch Dresden und Düsseldorf dabei. Mit 30 € kann einer Frau eine berufliche Grundausbildung und damit die Grundlage für Selbständigkeit und Lebensunterhalt finanziert werden. Dazu wollen wir durch die Spenden, die bei der Anmeldung eingesammelt werden, beitragen. Zur Veranstaltung „Erlaufe einen Beruf für eine Frau“ kannst du allein, mit der ganzen Familie oder mit Freunden kommen! Wir spazieren gemeinsam, haben Spaß dabei und helfen benachteiligten Frauen zu einem Beruf und damit zu einer guten Zukunft für sich und ihre Familien! Lue lisää sivuilta 37 ja 49. Weitere Informationen auf Seiten 37 und 49. Erlaufe einen Beruf für eine Frau Wir laden alle, die Interesse am Wohl der Frauen und deren Familien in den ärmsten Regionen der Welt haben, zu einem Spaziergang ein! Die von der finnischen Women’s Bank initiierte Veranstal- Päivi Lukkari lähetystyöstä ja kansainvälisestä diakoniasta vastaava pappi [email protected] kuvat/Fotos: Naisten Pankki Naisten Pankki on Kirkon Ulkomaanavun hallinnoima rahasto, jonka tavoitteena on poistaa köyhyyttä kehitysmaissa. 4 | 07-09 • 2015 Kaidan tien kulkijat Suomalainen sanonta toteaa, että lasten kasvatuksessa hyväksi havaitut metodit ovat lahjonta, kiristys ja uhkailu. Sanonnassa on paljon perää: sekä uhmaikäisten että murrosikäisten kanssa lapsen ja nuoren jatkuva tarve kyseenalaistaa rajat ja vanhempien pyrkimys pitää kiinni sovituista pelisäännöistä saavat vanhemmat kovin helposti sortumaan näiden metodien käyttöön: uhkailemaan, kiristämään ja lahjomaan. Joskus tuntuu siltä, että kirkko sortuu samaan. Jos elät niin ja näin, joudut kadotukseen. Jos taas kieltäydyt niistä ja näistä iloista ja nautinnoista, pääset taivaaseen. Jotkut Jeesuksen puheet tuntuvat edustavan juuri tällaista ajattelua: Jeesus sanoo: Menkää sisään ahtaasta portista. Monet menevät avarasta portista ja laveaa tietä, mutta se vie kadotukseen. Miten ahdas onkaan se portti ja kapea se tie, joka vie elämään, ja vain harvat löytävät sen! (Matt. 7, 13-14) Jeesus asettaa vastakkain ahtaan ja avaran portin sekä lavean ja kapean tien. Lavea tie on se, jota ”kaikki” kulkevat. Sitä on helppo kulkea, muiden mukana, muiden vietävänä. On helppo kuunnella sitä musiikkia, jota kaikki kuuntelevat, pukeutua samoin kuin kaverit, postailla Facessa tai Instagramissa niin kuin muutkin. On turvallista suunnitella omaa tulevaisuutta yhteiskunnan ja median asettamien tavoitteiden mukaisesti: hanki työ, jossa tienaat paljon rahaa; osta talo ja auto; seurustele ihmisten kanssa, joista on sinulle hyötyä; luovu asioista ja ihmisistä, jotka eivät tuota nautintoa, joiden puolesta sinun täytyisi vaivautua tekemään jotain. Karrikoitua, mutta totta. tiellä olen kiinnostunut myös siitä, mihin tie vie. Minun on itse mietittävä, mitkä asiat elämässä ovat merkittäviä. Voin pohtia, tekeekö se minut todellakin onnelliseksi, jos keskityn tiiviisti oman etuni tavoitteluun. Vai löytyykö onni siitä, että näen toisen ihmisen vierelläni, huomaan hänenkin tarpeensa? Kapean tien kulkija ei pyrikään elämässään ensisijaisesti pohtimaan sitä, mistä ”minulle” on eniten hyötyä, vaan esimerkiksi sitä, miten ”meillä” voi olla hyvä olla – meillä perheessä; meillä koulussa; meillä kotikylässäni tai -kaupungissani; meillä erilaisilla, eri taustaisilla ihmisillä; meillä, joilla on erilaisia toiveita ja tarpeita. Ei kapean tien kulkeminen aina helppoa ole. Tiellä voi olla kiviä, juurakoita ja sivukujia, jotka houkuttelevat eksymään. Kehotus, joka oli tarkoitettu suojelemaan, voi tuntua kahleelta. Ja kuitenkin Jeesus itse on luvannut kulkea vierellämme sillä kapealla tiellä. Yhteys toisiin kulkijoihin vahvistaa uskoa ja antaa voimaa luottaa Jumalan läsnäoloon ja johdatukseen silloinkin, kun oma usko horjuu. Päivi Lukkari Kapean tien kulkeminen voisi tarkoittaa sitä, että en ajalehdi muiden mukana vain siksi, että se vaatii minulta vähiten vaivannäköä. Kapealla 07-09 • 2015 | 5 Sasu-rippikouluun 2016! Riparilla pohditaan elämää eri näkökulmista, etsitään uskoa, pohditaan siihen liittyviä kysymyksiä ja eletään sitä todeksi. Hartaushetket, iltaohjelmat, pelailu ja muu hauskanpito ja ohjelma tarjoavat ikimuistoisia hetkiä. Leirillä on rippikoululaisten lisäksi mukana joukko isosia, nuorisotyönohjaajia ja pappeja. Puolet leiriväestä on suomalaisten seurakuntien jäseniä ja työntekijöitä, toinen puoli Saksassa ja saksankielisissä maissa asuvia suomalaisia ja suomalais-saksalaisia nuoria ja aikuisia. Oman identiteetin pohtiminen, suomalaisuuden etsiminen ja kahden kulttuurin välillä eläminen ovat tärkeä osa saksalais-suomalaista rippikoulua. Suomalaisen rippikoulun voi käydä aikaisintaan sinä vuonna, jona täyttää viisitoista vuotta. Saksan suomalainen kirkollinen työ kutsuu vuonna 2016 rippikouluun vuonna 2001 tai sitä aikaisemmin syntyneitä. Opetus ja muu ohjelma saksansuomalaisessa rippikoulussa tapahtuu sekä suomeksi että saksaksi. Rippikouluun kuuluu tutustumisviikonloppu, itsenäistä kotiseurakuntaan tutustumista sekä kesällä 9-päiväinen leiri Suomessa. Saksassa evankeliset seurakunnat kutsuvat 12-14-vuotiaat jäsenensä rippikouluun, joka 6 | 07-09 • 2015 kestää vuodesta kahteen vuoteen. Saksalaisen rippikoulun puitteet vaihtelevat huomattavasti eri seurakunnissa. Pääsääntöisesti rippikouluaika koostuu viikoittaisista tapaamisista, viikonloppuleiristä ja erilaisista projekteista, joiden puitteissa rippikoululaiset tutustuvat seurakuntansa toimintaan. Saksalaisen rippikoulun käyminen yhdessä koulukavereiden kanssa ja SKTK:n järjestämälle saksalais-suomalaiselle rippileirille osallistuminen tukevat erinomaisesti toisiaan. Tietysti myös yhden rippikoulun käyminen riittää, mutta erityisen hyvää palautetta on tullut niiltä nuorilta, jotka ovat käyneet sekä saksalaisen että suomalaisen rippikoulun. Kesän 2016 kohokohta – Sasu-rippikoulu! Sasu-Konfizeit 2016 Vuoden 2016 rippikoulu alkaa tutustumisviikonlopulla 19.-21.2.2016 Haus Heliandissa Oberurselissa, lähellä Frankfurtia. Kesän leirille voi lähteä joko Saloon tai Espooseen. Die Konfizeit beginnt mit einem KennenlernWochenende 19.-21.2.2016 im Haus Heliand in Oberursel bei Frankfurt. Für das Camp im Sommer kannst du zwischen zwei Alternativen wählen: SALO 22.-31.7.2016 Leiri järjestetään yhdessä Salon seurakunnan kanssa. (www.salonseurakunnat.fi) Leiri pidetään Perniössä, Salon seurakunnan leirikeskuksessa Naarilassa, Naari-järven rannalla. Konfirmaatiomessua vietetään sunnuntaina 31.7.2016 Salossa. kuvat/Fotos: Anssi Elenius, Marija Skara Rippikoulun käy vuosittain lähes 90% suomalaisnuorista. “Ripari“ eli leiririppikoulu on Suomen suosituin rippikoulumuoto, jonka käyminen on mahdollista myös Saksassa ja muissa saksankielisissä maissa asuville nuorille. ESPOO 29.7.-7.8.2016 Leiri järjestetään yhdessä Espoon Olarin seurakunnan kanssa (www.espoonseurakunnat.fi). Se pidetään Hvittorpin leirikeskuksessa, Kirkkonummella, Vitträsk-järven rannalla. Konfirmaatiomessua vietetään sunnuntaina 7.8.2016 Espoossa, Olarin kirkossa. Lisätietoja ja ilmoittautumislomakkeet löydät nettisivuiltamme (www.rengas.de). Voit tutustua siellä myös viime kesän Sasu-blogeihimme. Pyydämme ilmoittautumaan vuoden 2016 rippikouluun 31.10.2015 mennessä. kuvat/Fotos: Anssi Elenius, Antti Malinen Das Konfijahr 2016 gehört euch, Ihr 2001 oder davor Geborenen! In Deutschland werden Kinder und Jugendliche in der Regel Anfang der siebten Klasse zum Konfiunterricht eingeladen. Der Unterricht dauert ein bis zwei Jahre und setzt sich zusammen aus wöchentlichen Treffen, Wochenend- oder Ferienfahrten und Projekten, in denen die Konfis selber aktiv werden. In Finnland sind die Konficamps seit 40 Jahren die beliebteste Form der Konfiarbeit. Zum Konficamp kann man erst in dem Jahr fahren, in dem man 15 Jahre alt wird. Auf dem Camp leben und lernen Konfis, TeamerInnen, JugendmitarbeiterInnen und PfarrerInnen zusammen – es wird diskutiert, gesungen, gepaddelt, Gottesdienste vorbereitet und gefeiert, gespielt, am Lagerfeuer gesessen und vieles mehr. Das Konficamp ist ein Highlight, ein Crash-Kurs; kurz: ein Erlebnis, das zum Leben dazu gehört. Besonders intensiv wird die Zeit, wenn man vorher den deutschen Konfiunterricht besucht und über viele Themen schon einmal nachgedacht hat. Das Zentrum der finnischen kirchlichen Arbeit lädt finnisch-deutsche und in Deutschland, Österreich und in der Schweiz lebende finnische Jugendliche, die 2001 oder davor geboren sind, zum finnisch-deutschen Konfiunterricht im Jahr 2016 ein! Die Konfizeit beinhaltet ein Wochenende zum Kennenlernen in Oberursel bei Frankfurt a.M., einige vorbereitende Aufgaben zum Kennenlernen der eigenen Ortsgemeinde sowie ein 9-tägiges Camp im Sommer in Finnland. Die Camps werden zusammen mit finnischen Ortsgemeinden in Salo und Espoo durchgeführt, so dass die Hälfte der Teilnehmenden aus diesen Gemeinden stammt. Das Leben und Lernen auf den Camps geschieht auf zwei Sprachen. Fehlende Finnisch-Kenntnisse sind kein Hindernis für eine intensive Teilnahme! Mehr Info und das Anmeldeformular gibt es auf der Internetseite: www.rengas.de - bitte meldet euch bis zum 31.10.2015 an. Rippikoulutiimin puolesta, Anna-Maari Ruotanen rippikoulutyöstä vastaava suomalaispappi [email protected] 07-09 • 2015 | 7 Blogi arjen ihmeistä Noora Alimattila Olen kolmekymppinen elämänmatkaaja, joka ehti asua Saksassa viitisen vuotta ennen paluumuuttoaan Suomeen kesällä 2015. Olen Turun yliopiston historian laitoksen kasvatti, mutta työurallani olen tehnyt kaikkea viinin myynnistä valmentamiseen ja Saksan suomalaisten parissa tehtävään ulkosuomalaistyöhön. Saksan piti minulle vuonna 2009 Hampurin merimieskirkolle vapaaehtoiseksi tullessani olla vain pieni irtiotto arkielämästä ja parin kuukauden ”kiva ulkomaankokemus”. Siitä tulikin sitten kokonainen uusi elämä. Vuodet Pohjois-Saksassa ovat opettaneet paljon niin kansalaisuudesta, välimatkoista kuin ihmisistä, meidän erilaisuuksistamme ja yleisinhimillisyydestä. Aika Saksassa on ollut korvaamattoman hienoa, värikästä ja elämänkylläistä. Nyt tälle Hampurin varsinaissuomalaiselle on kuitenkin tullut aika palata ihanaan koti-Suomeen ja nähdä, mitä valloittavuuksia arki siellä tuo tullessaan. Blogissani, kuten elämässä yleensäkin, pyrin tarkkailemaan ja ihmettelemään maailmaa, sen kirjoa, itsestäänselvyyksiä ja hienoa kummallisuutta. Tällä kertaa paluumuuttajan näkökulmasta. 8 | 07-09 • 2015 Mirkka Rissa Minulla on takanani 12 vuotta ulkosuomalaisena, joista viisi viimeistä vuotta on vietetty Saksassa Münchenis sä. Täysipäiväinen työ kansainvälisessä yrityksessä ja perhe-elämä suomalaisen miehen ja 7-vuotiaan tyttären kanssa tekevät arjestani kiireisen. Lisäksi toimin tiedottajana Münchenin Suomi-koulussa, joka on yksi suurimmista maailmassa. Ammatillinen taustani viestinnässä näkyy myös harrastuksissa, sillä olen kirjoitellut omaa Finn For Life –blogiani jo neljä vuotta ja osallistun parin muunkin blogin sisällön tuottamiseen. Rakas harrastukseni on myös näpertely eli korttien teko. Rengas-sivuston blogini keskittyy ulkosuomalaisen arkeen Saksassa. Jo viidessä maassa asuneena olen sitä mieltä, että yhtä maailman parasta maata ei ole olemassa. Jokaisessa maassa on hyvät ja huonot puolensa: sopeutuminen riippuu omasta itsestä. Yltiöpäinen isänmaallisuus on karissut vuosien saatossa, mutta suomalainen perhe, suomenkielinen blogi-kirjoittelu sekä Suomi-koulussa toimiminen pitävät kansallisuusidentiteettini vahvana. Takaisinmuutto Suomeen ei ole kuitenkaan mielessä. Tasapainottelu työn ja perhe-elämän välillä on samanlaista kaikkialla maailmassa, eikö? Aamutelevision kieli ja maitopurkin ulkonäkö vain muuttuvat maasta toiseen. Kuvat/Fotos: privat, AOW Fotografie Renkaan nettisivuilta voit kesäkuun lopusta lähtien lukea kahden viikon välein ilmestyvää blogia. Bloggaajamme kertovat seuraavassa itsestään ja näkökulmastaan. Blogin löydät www.rengas.de > ajankohtaista - antoisia lukuhetkiä! Elina Välimäki Kuvat/Fotos: privat Olen helmikuussa hampurilaistunut tamperelainen. Tulin Pohjois-Saksan merimieskirkolle vuosivapaaehtoiseksi, kun lähipuistossani, Planten un Blomenissa, luisteltiin. Nyt on kesä aluillaan, saan ihailla iltalenkeilläni kukkaloistoa ja suihkulähteitä. Olen valmistunut Turun yliopistosta filosofian maisteriksi. Ammatiltani olen rikos- ja oikeusaiheisiin erikoistunut toimittaja. Olen työskennellyt TV2:n asiaohjelmissa ja lehdistössä sekä Rikosuhripäivystyksessä. Viimeksi mainitussa olen tehnyt myös vapaaehtoistyötä, ja myös Huoma ry eli Henkirikoksen uhrien läheiset ry on yhteistyökumppanini. Kirjoitan tietokirjaa henkirikosuhrien omaisten juridisesta ja sosiaalisesta asemasta Suomessa. Harrastan kuntoilua – zumbaaminen saksankielisessä ohjauksessa virkistää tehokkaasti sekä kehoa että aivoja – ja elokuvia, museoita sekä kirjallisuutta. Rakastan vaeltelua kirppareilla, sataman laivojen törähtelyjä, viipyileviä alkuiltoja kahviloissa lehtiä selaillen. Olen ystävystynyt Hampurin kanssa. Se näyttää minulle jatkuvasti uutta, tönii vinkeisiin ajatuksiin ja oivalluksiin. Blogikirjoituksissani aion viedä lukijat mukanani Hampurin kaduille, toreille ja tapahtumiin sekä pohdintoihin, joita hansakaupungin elämänmeno minussa herättää. Heidi Viherjuuri Olen äidinkielenopettaja ja kirjallisuusintoilija. Kotoisin olen Asikkalasta. Opiskelin Turun yliopistossa suomen kieltä, yleistä kirjallisuustiedettä ja historiaa ja palasin sitten juurilleni Hämeeseen, jossa toimin pari vuotta yläasteen ja lukion äidinkielenopettajana. Vuodesta 2010 lähtien olen asunut ja työskennellyt Saksassa. Muuton takana oli se tavallinen syy eli rakkaus, mutta myös halu nähdä maailmaa. Ensin asetuin Hampuriin, mutta nykyään toimin Kölnin yliopiston suomen kielen lehtorina. Työni ohessa toimin vapaana kirjoittajana ja kirjoitan muun muassa kolumneja, kirja-arvosteluja ja lastenkirjallisuutta. Kirjojen ja erilaisten kulttuurien lisäksi minua kiinnostavat historia ja matkustelu. Ihannepäiväni sisältäisi kirjoittamista, hyvää kahvia, kulttuuririentoja ja aikaa hyvien ihmisten parissa. En erityisemmin pidä Kölnin matalapaineisista kesäilmoista, sushista tai lentomatkustamisesta, mutta viehätyn koivumetsistä, muratista ja asiastaan innostuneista ihmisistä. Blogissa haluan yhdistellä arkipäivän tilanteita kulttuuritapahtumiin ja löytää sen, mikä on saksalaista tai suomalaista eli kulttuurienvälistä tai ihan vain ihmisyyttä. Blogi on verkkosivu, johon yksi tai useampi henkilö (bloggaaja) tuottaa sisältöä niin, että uusin päivitys on sivulla ylimpänä ja vanhat tekstit säilyvät silti luettavina ja muuttumattomina. Tunnusomaista blogille on ajankohtaisuus ja henkilökohtainen näkökulma, usein bloggaaja kirjoittaa tietystä aihepiiristä. Blogia voi myös kommentoida. 07-09 • 2015 | 9 Päätösten viikko? Toukokuun ensimmäinen täysi viikko tuo vuodesta toiseen Turkuun kirkon parlamentin eli Suomen evankelis-luterilaisen kirkon kirkolliskokouksen. Tänä vuonna Turun kristillisellä opistolla puhalsivat kuitenkin muutoksen tuulet, kun kokous ei virallisesti alkanutkaan maanantaina, kuten aiemmin. Avajaisjumalanpalvelus oli vasta tiistaiaamuna Turun Maarian kirkossa. Tiistai 5.5. Kirkolliskokouksen avajaisistunnossa oli vieraana Viron kirkon uusi arkkipiispa Urmas Viilma. Hänen rehellinen tervehdyspuheensa piirsi kuvan Viron kirkon tilanteesta, joka on monessa suhteessa erilainen kuin Suomessa. Viron luterilaisessa kirkossa on noin 150 000 jäsentä, joista vain joka viides maksaa jäsenmaksun. Taloudelliset realiteetit ovat täysin toiset kuin Suomessa. Toisaalta Viron tilanne kuvaa Viilman mukaan eurooppalaista todellisuutta. Siinäpä mietittävää itse kullekin. Täysistuntojen välissä juotiin kirkollisministeri Päivi Räsäsen tarjoamat kahvit. Illalla keskusteltiin diakoniasta ja kirkon viroista. Paljon puhetta sisältäneen päivän pieni hengähdyshetki oli virsikirjan lisävihkoehdotuksen esittely. KirKirkolliskokous kokoontuu Turussa kahdesti vuodessa, toukokuussa ja marraskuussa. 10 | 07-09 • 2015 kolliskokous pääsi laulamaan lauluja, jotka ovat valikoituneet pitkän valmistelutyön jälkeen lisävihkoehdotukseen. Kansainvälisyys on niissä vahvasti läsnä. Keskiviikko 6.5. Aamujalkapallon ja aamuhartauden jälkeen alkoi ensimmäinen täysistunto, jonka ohjelmassa oli vain kirkon paikallisrakenteita koskeva muutos. Kyse on mallista, jonka mukaan kaikkien seurakuntien tulisi kuulua jatkossa seurakuntayhtymiin. Uudistuksen taustalla ovat taloudelliset syyt, kirkon jäsenmäärän väheneminen ja seurakuntien toiminnallisen itsenäisyyden turvaaminen. Seurakuntayhtymät olisivat palveluorganisaatioita, joille keskitettäisiin seurakuntatyön tukitoimet. Yhtymällä olisi oma hallinto, ja se vastaisi omaisuudesta. Yhtymämalli perustuu niin sanottuun puitelainsäädäntöön. Ratkaisevassa asemassa uusissa seurakuntayhtymissä on hyväksyttävä perussääntö, joka määrittelee seurakuntien ja seurakuntayhtymien vastuut sekä työnjaon. Malli turvaisi seurakuntien toiminnallisen itsenäisyyden. Yleiskeskustelussa ei tullut juurikaan uusia avauksia. On selvää, että kirkko tarvitsee rakennemuutosta, mutta monet vierastavat ehdotukseen liittyvää pakkoa. Toisaalta yleiskeskustelu osoitti, että yhtymämallia vastustetaan hyvin erilaisista syistä. Tiukaksi äänestys joka tapauksessa näyttää menevän. Yhtymämallilla vaikuttaa olevan vahva kannatus, mutta sen läpimeneminen vaatii määräenemmistön eli ¾ edustajista. Kirkolliskokouksen määräenemmistöpykälä on vahva. Se on paljon suurempi kuin eduskunnassa. Sille on olemassa kirkon yhtenäisyyteen liittyvät perustelut, mutta toisaalta se kyllä pahimmillaan hidastuttaa asioiden eteenpäin menemistä. Näillä nyt kuitenkin mennään. Torstai 7.5. Aamupäivällä yleiskeskustelu rakenneuudistuksesta jatkui ja sitten päästiin lopulta äänestämään rakenneuudistukseen liittyvistä lainmuutoksista. Muutosesityksiä tuli useita. Ne koskivat yhtymän johtoon kaavaillun yhtymärovastin asemaa, diakonian viran pakollisuutta ja seurakuntaneuvoston puheenjohtajuutta. Lakivaliokunnan esitykset kuitenkin menivät läpi. Äänestyksistä jäi kuitenkin kysymys, miten nämä yksityiskohdat tulevat vaikuttamaan koko paketin hyväksymiseen. Iltapäivällä oli vihdoin hetki vapaata. Ulkoilun lomassa seurattiin myös uutisia. Mitkä puolueet aloittavat maassa hallitusneuvottelut? Kirkolliskokouksessa on mukana useita puoluetoiminnassa vahvasti mukanaolevia. Rakenneuudistukseenkin on kytketty mahdollinen kuntauudistus. Toisaalta kirkko haluaa tehdä ratkaisut omasta näkökulmastaan. Silti kuntakentän muutosta ei voi ohittaa - oma yhtälönsä tämäkin. Kuva: Kirkon kuvapankki / Aarne Ormio, yksityinen Päivällisen jälkeen kokoonnuttiin illan viimeiseen täysistuntoon klo 18. Oli aika äänestää rakenneuudistuksen hyväksymisestä tai hylkäämisestä. Jännitys oli käsinkosketeltavaa. Puheenjohtajan kerrottua äänestysvaihtoehdot, oli aika painaa nappia. Taululle ilmestyi 78 jaa- ääntä ja 31 ei-ääntä. Määräenemmistö jäi neljän äänen päähän, mikä tarkoitti, ettei uudistus mennyt läpi, vaan seurakuntarakenne jää entiselleen. Ilmassa oli aistittavissa yhtä aikaa pettymystä ja helpotusta. Menikö monen vuoden valmistelutyö hukkaan? Osan mielestä meni, osan mielestä valmistelu oli tehty alun perin väärältä pohjalta. Kaikkien mielestä rakenneuudistuksen tarve on edelleen kiistaton. On syytä toivoa, että uudistuksen ympärillä käyty keskustelu johtaa nykyisen lainsäädännön pohjalta tapahtuviin uusiin yhteistyökuvioihin. Perjantai 8.5. Kirkolliskokousviikon viimeinen päivä. Tiukka viikko jätti jälkeensä monenlaisia kysymyksiä. Kirkollinen valmistelu- ja päätöksentekokulttuuri, sen hitaus ja kankeus, jota tiukka määräenemmistövaatimus entisestään vaikeuttaa, tulee herättämään keskustelua. Ja ihan aiheestakin. Silti seurakuntatyö jatkuu edelleen normaalina. Ydin pysyy rakenteista huolimatta. Olli-Pekka Silfverhuth Pirkkalan kirkkoherra, kirkolliskokousedustaja, Hampurin merimieskirkon johtaja ja merimiespappi 2004-2009. Kirkolliskokous on Suomen evankelis-luterilaisen kirkon ylin toimielin. Se käsittelee kirkon oppia ja työtä sekä kirkon lainsäädäntöä, hallintoa ja taloutta. Kirkolliskokousedustajia ovat luterilaisen kirkon kymmenen piispaa ja 96 hiippakunnittain valittua edustajaa, joista 32 pappia ja 64 tavallisia seurakuntalaisia eli maallikoita. Lisäksi kirkolliskokoukseen kuuluu valtioneuvoston määräämä edustaja, kenttäpiispa ja saamelaisten edustaja. Kirkolliskokouksen puheenjohtajana toimii arkkipiispa. Lähde: www.evl.fi 07-09 • 2015 | 11 toripaikka / Marktplatz Vuokrataan hyviä, lämpimiä rantamökkejä. H. Laurila Lempäälä p. +358-3-3750147, fax +358-3-3753147, www.saunalahti.fi/hein Kielikylpymummi: Hofheimissa (Ts.) asuvalla, kaksi lasta jo kunnialla (myös) suomenkielisiksi kasvattaneella mummilla on työpäivän jälkeen vapaata aikaa. Tulen mielelläni lapsenvahdiksi: leikkimään ja piirtämään suomeksi, lukemaan ja pelaamaan suomeksi, ruoka- ja junalippupalkalla. Soita, niin jutellaan: 01578-9091154. Keittokurssi Hannoverissa Tuletko mukaan perinteisiä suomalaisia leivonnaisia leipomaan ja ruokia keittämään? Ajankohdat: 18.9. klo 18:00 ja 24.10. klo 11:00. Paikka: Margot-Engelke-Zentrum, Geibelstrasse 90, 30173 Hannover. Maksu: n. 10 €. Ilmoittautuminen 1. kurssille elokuun loppuun mennessä ja 2. kurssille syyskuun loppuun mennessä sähköpostiosoitteeseen: [email protected] Psychologische Beratung und Psychotherapie Psykologista neuvontaa ja psykoterapiaa Suomeksi, saksaksi ja englanniksi Marita Helkimo-Hauser Heilpraktikerin Psychotherapie Frankfurt am Main www.psyshrink.com www.psychotherapie-maritahelkimohauser.com Mobil +49 176 47591468 Yöpymismahdollisuus Berliinin Suomikeskuksessa. Schleiermacherstr. 24 a, 10961 Berlin, alk. 30 €/yö, www.suomikeskus.de, [email protected] Finnisch-Schwedisch-Englisch Spanisch-Deutsch u.a. Sprachen WM Dolmetsch- und Übersetzungsbüro Ökon.mag./KTM Gunn Wasenius-Mahn vereidigte Dolmetscherin und Übersetzerin/ valantehnyt kielenkääntäjä Spittweg 3, 26160 Bad Zwischenahn Tel. 04486 12 95 Fax 04486 506 Mobiltel. 0172 421 09 54 Email: [email protected] www.wm-uebersetzungsbuero.de GOOD NIGHT, BETTER DAY. Runkosängyt · Jenkkisängyt · Petauspatjat Sängynpäädyt · Helmalakanat · Pussilakanat Hanauer Landstrasse 161 - 173 · 60314 Frankfurt Puh. 069 - 904 398 510 · Fax 069 - 904 398 529 [email protected] · www.fennobed.de Frankfurt · München · Düsseldorf · Berlin Stuttgart · Hamburg · Wien · Zürich Kaikki tiet vievät Roomaan! Kuka lähtee mukaan? Ensi keväänä tulee 20 vuotta siitä, kun yhdessä kävimme Roomassa Pyhän Birgitan jalanjäljillä. Suunnittelemme uutta matkaa n. 10.-17.4.2016. Matka perustuu pääosin Kaarina Viljasen suunnittelemaan edellisen matkamme ohjelmaan. Myös ensikertalaiset ovat tervetulleita joukkoon. Osallistujia otetaan enintään 18. Matkaan sisältyy lennot Berliini-Rooma-Berliini ja yöpymiset hotellissa kahden hengen huoneissa. Olemme puristamassa matkan hintaa noin 800 euron paikkeille, riippuen osanottajamäärästä. Ennakkotietoja antaa ja paikkavarauksia kerää Orvokki (Oikki) Mette ([email protected]). 12 | 07-09 • 2015 PALVELUHAKEMISTO / DIENSTLEISTUNGEN Suomalainen kätilö ja (perhe)terapeutti Finnische Hebamme und Systemische Therapeutin traumaterapeutti – Traumatherapeutin Taina Palokangas-Büsing Psychologische Einzel- & Paarberatung auf Deutsch, Finnisch und Englisch Satu Marjatta Massaly Steinbruchstr. 15, 30629 Hannover, 0511-55 97 54 [email protected], www.hebamme-therapie.de HP Psychotherapie • 50935 Köln • Guldenbachstraße 1 Mobil 01522 9267514 • [email protected] analyyttinen lasten- ja nuorisoterapeutti suomalainen yleislääketieteen erikoislääkäri Barbro Rampl Puh./Tel.: 01575-6083360 [email protected] Braunstrasse 40, 50933 Köln Psychotherapie auf Deutsch, Schwedisch und Finnisch Alle Kassen und Privat Suomalainen hammaslääkäri hannoverissa zahnarztpraxis Marianne Lienard Sanna Rauhala-Parrey Bahrenfelder Steindamm 37 / Ecke Thomasstraße, 22761 Hamburg Puh. 040-85371188, Fax 040-85371312 avoinna: ma 9-13 ja 16-18, ti 9-14, ke 9-12, to 9-12 ja 15-18 sekä pe 9-14 Suomalainen psykoterapeutti Hauptstr. 42, Ortsteil Wettbergen, 30457 Hannover www.praxislienard.com, Telefon: 0511-92070650 Dr.med. Carita Schneider Vereidigte Übersetzerin & Dolmetscherin Virallinen kääntäjä & tulkki, KTM (Helsinki) Psychotherapie auf Schwedisch, Deutsch und Finnisch Friedensallee 62a, 22765 Hamburg Puh./Tel.: 040-89018823 ELINA OLDENBOURG Tel. 069-671109 Fax 069-6708690 Güntherstr. 4, 60528 Frankfurt a.M. [email protected] Valantehnyt kielenkääntäjä/tulkki, KK Vereidigte Übersetzerin/Dolmetscherin RITVA JAKOILA Treisberger Str. 8, 60439 Frankfurt a.M. Tel. 069-53086975 Fax 069-53087061 [email protected] Viralliset käännökset, tulkkauspalvelu SUOMI <> SAKSA, RUOTSI > SAKSA §§ www.verotus.de Veroja suomeksi ja saksaksi Deutsch - Finnisches Steuerrecht Steuerberatung trosien Steuerberaterin Dipl. Kffr. Sari M. Trosien Tel. 06081-576 99 50, Fax: -51, Email: [email protected] Liisa heinze Saunaöfen • Saunen • Infrarotkabinen Vereidigte Übersetzerin u. Dolmetscherin, MA Leonorenweg 11, 75045 Walzbachtal [email protected], +49 (0)1515 553 1515 Gesamtkatalog anfordern: Tel. 06174-963671 www.harviasauna.com vereidigte Übersetzerin und dolmetscherin Virallinen kääntäjä ja tulkki (FM Helsinki) MaiLa PiLtz An den sieben Bäumen 20 65760 Eschborn (bei Frankfurt a.M.) Tel. 06173-62054 Mobil 0160-4456209 [email protected] Lämmin kiitos asiakkailleni luottamuksesta 15 vuoden aikana. Olen lopettanut matkanvälityksen. hyvää kesää! eija kassner, travelnet. 07-09 • 2015 | 13 lapsuudenaikainen pyhänseutu Maalaiselämää Suomessa 1950-luvulla Isä multasi aamuviileällä rinteen aikaista perunaa. Poika talutti hevosta vaon pohjalla ja tahdisti askeleitaan kääntymisen jälkeen. Tuvan piipusta nousi savu, ja isommat tytöt siivosivat taloa. Pienemmät tytöt juoksivat käskyjen mukaan: ”Käykää ensin kaupalla, tuokaa sitten raparperia kiehumaan ja pientareilta kukkia vaasiin.” Äiti alusti hapantuneen rieskan juuren, leipoi pullia ja taputteli kalakukon samoille lämpimille. Pyhämatot levitettiin lattioille ja pyhäliinat pöydille. 14 | 07-09 • 2015 Perunanmultaajat riisuivat hevosen, söivät nopeasti, ottivat verkot liiterin seinältä ja lähtivät laskemaan niitä saaren taakse syvemmille vesille. Rantamökin Heta poikkesi postia hakiessaan. Viskasi vistin kaiteelle tuoreen saunavastan ja kuoritun varpusvispilän. Heinäsuon Anni laski jauhoreppunsa tien varteen ja tuli huoneeseen. Äiti oli kutsunut hänet keittiön ikkunasta kahville ja levähtämään. Iltapäivällä tytöt kantoivat puita ja vettä sekä lämmittivät saunaa. Radion johto ylettyi nipin napin lypsytarhan puoleiselle ikkunalle. Maitotinkiläiset tulivat myös nurmikolle kuuntelemaan ”lauantain toivottuja”. Saunakahvilla vilkuiltiin päivän lehtiä. Isä käveli lipokkaissaan ja henkselit roikkuen rinteelle, sieltä ohrapellon reunaa alankoon ja nuoren koivikon kautta takaisin. Äiti kirjoitteli vihkoonsa aitan edessä penkillä, pikkutytöt löivät luudanvarsilla palloa toisilleen. Poika kurvasi pyörällä lentopalloilijoiden perään, ja isot tytöt juoksivat Rissasen aittaan opettelemaan salaa valssin ja polkan askeleita. Sunnuntaiaamuna äiti naputti hiljaa aitan ovelle. ”Meeri”, sipisi hän, ”lähdetään me tänä aamuna lypsylle, annetaan toisten nukkua.” Meeri nousi heti. Valo aitassa hulmahti ja pimeni. Yöpaitainen juoksija näkyi takaseinällä pienenä vaaleana oliona. Vistin ovi äännähti, kuului hiljaista sorinaa, pöntön, sankon ja siivilän kolahduksia – ”tulukoo poes tulukoo” – ja lehmien vastausääntelyä. Toiset tytöt jatkoivat untaan puusängyssä ässän muotoon käpertyneinä. Männikön sirinästä he arvasivat, että on tyyni ja poutainen päivä tulossa. Äkkiä Meeri seisoi aitan ovella. ”Syömään kaikki, että päästään pyhään. Maailman paras ilma, ja kirkonmeiningin jälkeen lähdetään Hiekkaniemeen uimaan.” Vasta silloin tytöt huomasivat nukkuneensa ja silmiään hieroen he laahustivat keittiöön syömään ja tiskaamaan. Radio nostettiin pihamaan puoleiselle ikkunalle. Äiti istui mielipaikallaan vistin rapulla, isä oli pihanurmella pitkällään. Poika ja pikkutytöt nousivat katolle tuomenoksien lähelle, ja isot tytöt katosivat aittaansa. Jumalanpalvelus kuului pihan yli. Männikkö hiljeni helteeseen. Lehmät märehtivät tarhan lähellä. Taivas oli puhdas ja maa lämpimän vihreää. Oli sunnuntai ja lepopäivä. Marja hyvärinen kuva/Fotos: privat 07-09 • 2015 | 15 Wo die Vergangenheit lebt Anfang diesen Jahres, 70 Jahre nach der Befreiung des Konzentrationslagers Auschwitz, bin ich zusammen mit einer Gruppe Musiker nach Israel gefahren, um dort in Altenheimen Konzerte für die Holocaust-Überlebenden zu spielen. „Ach du bist aus Berlin? Ich bin aus Auschwitz!“ sagt sie und lächelt. „…“, sage ich und lächle nicht. Es gibt Situationen, in denen man nicht weiß, was man sagen soll. Vielleicht, weil es nichts zu sagen gibt. Vielleicht, weil keine passenden Worte existieren, um zu beschreiben, was man ausdrücken möchte. Vielleicht, weil das Schweigen weniger unpassend ist als ein plumpes „Das tut mir Leid. Tut mir Leid, dass Sie in Auschwitz waren.“ Oder bestenfalls ein: „Auschwitz? Da war ich auch mal auf Exkursion!“ Es ist nicht leicht damit umzugehen, wenn man seiner Geschichte plötzlich Angesicht zu Angesicht gegenüber steht. Sechs Millionen Juden wurden im Holocaust von den Nationalsozialis- 16 | 07-09 • 2015 ten umgebracht, habe ich im Geschichtsunterricht gelernt. Sechs Millionen ist eine ziemlich große Zahl, wurde mir auf einem Zahlenstrahl im Matheunterricht erklärt. Sie ist so groß, dass ich sie überhaupt nicht wirklich verstehen kann – in meinen kleinen Kopf passen keine sechs Millionen Juden. Deswegen bleiben die sechs Millionen „nur“ eine Zahl, von der ich weiß, dass sie etwas Schreckliches ausdrückt. Aber Wissen ist nicht dasselbe wie Verstehen. Was ich verstehe, ist die kleine weißhaarige Frau vor mir, die mir gerade die Identifikationsnummer zeigt, die ihr in Auschwitz tätowiert wurde. Ich schweige schluckend. Die 95-jährige Jüdin erwartet aber auch gar nicht, dass ich etwas sage. Sie erzählt einfach weiter. Sie holt ein Foto von sich mit 21 Jahren – den Mantel auf dem Bild haben ihr die Nazis weggenommen. Ihre gesamte Familie wurde nach Auschwitz deportiert. Die Mädchen bekamen vor Angst ihre Menstruation – sie wurden umgebracht, weil sie ihre Kleider vollbluteten. Die Frau erzählt, wie all ihre neun Geschwister, ihre Eltern, ihre Großeltern, ihre Tanten, Onkel, Cousinen und Cousins umgebracht wurden. Sie Kuvat/Fotos: Marija Skara, GünterHavlena/pixelio.de erzählt, dass sie die einzige aus ihrer Familie ist, die überlebt hat – sie und ihre Tante, die seit der Befreiung kein einziges Wort mehr mit irgendwem gesprochen hat. Sie erzählt, dass sie selbst bei der Befreiung nur noch 23 kg gewogen hat und während sie das erzählt, lächelt sie die ganze Zeit. Und je mehr sie lächelt, desto mehr muss ich mich zwingen, nicht in Tränen auszubrechen. Ich weiß nicht, was ich erwartet habe. Vielleicht vorwurfsvolle Blicke gemischt mit ein bisschen Hass. Doch was ich bekomme, sind freundliche Blicke gemischt mit ein bisschen Augenzwinkern. Eine kleine Frau, 1,50 m groß, erzählt lachend: „Ich war im Arbeitslager in Sibirien, da gab es nichts zu essen. Deswegen bin ich auch so klein!“ Der Mann neben ihr brummt: „Im Winter waren es da -40°C!“ Seine Frau legt beschwichtigend ihre Hand auf seinen Arm: „Naja, -38°C!“ Sie wendet sich mir zu: „Die Musik war sehr schön, ich spiele übrigens auch Mandoline!“ Ihr Mann brummt: „Ja, sie spielt regelmäßig auf meinen Nerven.“ Nach einem Konzert steht ein alter Rumäne auf, klopft an sein Glas. Er dankt uns für die Musik. Er dankt uns, dass wir gekommen sind. Er dankt uns, dass wir an sie gedacht haben, sie, die Holocaust-Überlebenden in Israel. Und dann sagt er noch: „Ihr habt keine Schuld! Erzählt Deutschland: Israel möchte Frieden!“ Es gibt Situationen, in denen man nicht weiß, was man sagen soll. Vielleicht, weil es manchmal wichtiger ist, einfach zuzuhören. Zuzuhören, um sich plötzlich statt anklagenden Opfern Menschen mit Würde, die die Versöhnung suchen, gegenüber zu finden. Lea Luttenberger Lea (19) kommt aus einer finnisch-deutschen Familie und beteiligt sich aktiv an unserer Jugendarbeit. Der Beitrag wurde veröffentlicht in der Zeitschrift der Theresienschule in Berlin „CathoLeaks“, Abdruck mit freundlicher Genehmigung. 07-09 • 2015 | 17 Raum für Musik Tatsächlich steht das ganze Jahr 2015 für das Finnland-Institut im Zeichen der Musik. Angefangen hat die Saison mit Jean Sibelius und dem Festjahr anlässlich seines 150. Geburtstages. Das primäre Ziel der neuen Wanderausstellung „Jean Sibelius – die Musik, der Künstler, der Mensch“ ist es, den großen Komponisten für deutsches Publikum als Mensch bekannter zu machen. Darüber hinaus fokussiert die aktuelle Kampagne „AusFinnland“ der Organisation Music Finland sich 2015–2016 auf den deutschsprachigen Musikmarkt. Instituutin musiikin täyttämään syksyyn kuuluu myös pianisti Folke Gräsbeckin luentokonsertti ”Sibelius und Stilmerkmale seiner Klaviermusik” sekä Sibeliuksen hengessä toteutettava FREIGEIST-konserttisarja, jossa kuullaan Taneli Turusen ja Markus Hohtin selloduoa, Otto Tolosen johtamaa kontrabassokvartettia sekä viulisti Annemarie Åströmin ja pianisti Sonja Fräkin duoa. Musiikkikasvatukseen on Suomessa panostettu vahvasti jo yli neljäkymmentä vuotta. Merkittävä osa tämän hetken suomalaisista ammattimuusikoista on päässyt alkuun lapsille suunnatuissa musiikkiopistoissa, joita on koko maassa. Tämä järjestelmä kiinnostaa Saksassa ja musiikkikoulutus on tärkeä painopistealue myös instituutin toiminnassa. Tähän liittyen toteutimme huhtikuussa yhteistyössä Elbphilharmonien, SibeliusAkatemian, Radion sinfoniaorkesterin ja Helsingin kaupunginorkesterin kanssa Hampurin koululaisille konserttisarjan ”Dr. Sound. Die verdächtige 18 | 07-09 • 2015 Reeperbahn-festivaali Klangspur”. Koko Sibelius-juhlavuosi huipentuu yhdessä Deutsch-Skandinavisches Jugendphilharmonien kanssa toteutettavaan ”Kullervo goes Berlin” -konserttisarjaan lapsille ja nuorille vuoden vaihteessa. syyskuu/September 2015 Berlin, Finnland-Institut: RAUM FÜR MUSIK, www.finnland-institut.de 19.9.–10.10.2015 Usedom, 22. Usedomer Musikfestival: Faszinierend Finnisch, www.usedomer-musikfestival.de 20.9.–18.11.2015 Seebad Heringsdorf, Museum Villa Irmgard: Wanderausstellung Jean Sibelius 23.–26.9.2015 Hamburg: Reeperbahn Festival, www.reeperbahnfestival.com 29.9.2015 Berlin, Finnland-Institut: Vortragskonzert mit Folke Gräsbeck, „Sibelius und Stilmerkmale seiner Klaviermusik“, www.finnland-institut.de 29.9.2015 Weimar, Evangelische Kirche St. Peter und Paul: Konzert mit Senja Konttori, Cello, Annikka Konttori-Gustafsson, Klavier, und Kaj-Erik Gustafsson, www.kirche-oberweimar.de marraskuu/November 2015 Berlin, Finnland-Institut: Konzertreihe FREIGEIST, www.finnland-institut.de Essi Kalima Kulturreferentin Finnland-Institut in Deutschland kuva/Foto: Eurosonic /Lauri Hannus So lautet der Name des Projektraums, in dem die Besucher des Finnland-Instituts im September Neues von den aufstrebenden finnischen Popund Rockbands erfahren können. Ähnlich musikalisch geht es gleichzeitig weiter in Hamburg, wo Finnland mit vielen aufregenden Bands wie etwa Eva & Manu oder Mirel Wagner bei dem legendären Reeperbahn-Straßenfestival im Fokus steht – oder beim 22. Usedomer Musikfestival, das ebenfalls Finnland als Schwerpunkt gewählt hat. Sámi Contemporary Saamelaista nykytaidetta ensi kertaa laajasti esillä Berliinissä Kaikkien aikojen laajin saamelaisen nykytaiteen katselmus on esillä Berliinissä heinäkuusta syyskuun loppuun. Sámi Contemporary -näyttely kokoaa pohjoismaisten suurlähetystöjen yhteistaloon teoksia 23 saamelaistaiteilijalta Suomesta, Ruotsista ja Norjasta. Näyttelyn on koonnut Rovaniemen taidemuseo ja se on ollut esillä ennen Berliiniä myös Ruotsissa ja Norjassa. Laajassa oheisohjelmassa käsitellään ajankohtaisia poliittisia ja kulttuurisia kysymyksiä. Suurelle yleisölle avoinna olevat tapahtumat ulottuvat seminaareista ja työpajoista saamelaisen musiikin ja elokuvan iltoihin. Sámi Contemporary esittelee saamelaisten elämää 2010-luvulta. Se haastaa perinteisen ja usein kliseisen kuvan saamelaisista ja heidän kulttuuristaan. Taiteilijat pohtivat saamelaisidentiteettiään ja paikkaansa saamelaisuuden ja valtakulttuurin välissä. He käsittelevät myös peiteltyjä ja kiellettyjä asioita. Kaivosteollisuuden voimakas kasvu pohjoisessa, ilmastonmuutoksen aiheuttamat vaikutukset ja saamelaisidentiteettikysymykset näkyvät taiteilijoiden teoksissa ja niistä keskustellaan. kuva/Foto: Suohpanterror Saamelaisten kulttuurin ja elämäntavan säilyttämisessä on edelleen haasteita Saamelaiset ovat EU-alueen ainoa alkuperäiskansa ja Grönlannin inuiittien ohella Euroopan ainoa virallisesti tunnustettu alkuperäiskansa. Saamelaisalueiden välinen yhteistyö Suomessa, Ruotsissa, Norjassa ja Venäjällä on vahvistanut saamelaiskulttuurin asemaa, kieltä ja lainsäädäntöä. Saamelaisten oikeuksiin alkuperäiskansana ja saamelaisen kulttuurin ja elämäntavan säilymisen turvaamiseen liittyy kuitenkin edelleen haasteita. Pohjoismaista Norja ja Tanska ovat tähän mennessä ratifioineet alkuperäiskansojen oikeuksia käsittelevän ILO 169 -sopimuksen. Suomessa ratifiointiesitys jätettiin pöydälle edellisen vaalikauden lopussa. Suomi on sitoutunut moniin yleissopimuksiin, joiden tavoitteena on vähemmistöjen suojelu. Sámi contemporary -näyttely pohjoismaisten suurlähetystöjen Felleshusissa Berliinissä 10.7.-27.9.2015. Avajaiset torstaina 9.7. klo 19. Lisätietoja www.nordischebotschaften.org ja Facebook.com/samicontemporary Kulttuurivinkit löydät Suomen suurlähetystön verkkosivuilta www.finnland.de 07-09 • 2015 | 19 Jäähyväiset Stuttgartista 10.05.2015 vietettiin Johannes-Brenz-kirkossa Fellbachissa äitienpäivän jumalanpalvelusta. Väkeä oli paikalla tavallista runsaammin ja tunnelma kirkossa oli haikea. Urkurimme Thomas Michael oli paikalla viimeistä kertaa. Thomas siirtyy eläkkeelle omasta työstään ja muuttaa pois Stuttgartista, pohjoisemmaksi Detmoldiin. Thomas on löytänyt tiensä saksalais-suomalaiseen yhteisöön vuonna 1981, jolloin hän alkoi opetella kieltämme. Hän liittyi DFG:hen ja osallistui suomenkielen keskusteluryhmään. Musiikki on ollut Thomakselle rakas harrastus ja vuonna 1987 hän liittyi suomalaiseen kuoroon, Finnchoriin. Hänen monipuoliset musikaaliset taitonsa tulivat käyttöön, kun kanttorille tarvittiin sijaista seurakunnassa. Vuonna 1997 Thomaksesta tuli seurakunnan jäsen ja 2000-luvun taitteessa jumalanpalvelusten säestäminen siirtyi hänelle kokonaan. Laulukuoro kutistui vä- hitellen ja siitä muodostui Laulupiiri. Viimeiset 2 vuotta Thomas toimi piirin ohjaajana. Laulupiirin musiikillinen osallistuminen teki meidän jumalanpalveluksistamme kauniin tunnelmallisia. Thomas on toiminut myös seurakuntamme suntiona ja on ollut luotettava avustaja erilaisissa tilaisuuksissa. Suomalaisuuteen Thomas on tutustunut myös vierailemalla maassamme 20 kertaa. Hänen opinhalunsa ja lahjakkuutensa ei pysähtynyt vain Suomeen ja kieleen, jota hän puhuu sujuvasti. Seuraavaksi hän tutustui sukulaiskieleemme viroon ja on vieraillut myös Virossa useita kertoja. Haikealla mielellä lähetämme Thomaksen uuteen ympäristöön, uusiin haasteisiin. Toivotamme hänelle iloa ja intoa rakkaiden harrastusten parissa. Tytti ja Manfred MaaSS Stuttgartin suomalainen seurakunta Lieber Thomas, so viele Jahre bist du im Finnchor und Singkreis gewesen und hast uns geführt und dazu 2 Jahre hervorragend dirigiert. Du hast es geschafft uns Erfolg und Freude zu bringen, wir werden noch lange an dich denken, wenn wir singen. kuvat/Fotos: Gunnar Lochmahr Dein Singkreis 20 | 07-09 • 2015 Pilgerfahrt ins münstersche Reich Am Tag des Heiligen Stanislaus von Krakau, am 11ten Tage des Ostermonat 2015, einen Tag vor Quasimodogeniti, unternahm die Eintopfgruppe eine Pilgerfahrt über gut erkennbare Hellwege ins münstersche Reich der Wiedertäufer und ins Moor beim Rüschhaus. Hier einige Eindrücke von der Reise: kuva/Foto: privat Schon von Weitem grüßten uns die Käfige am Kirchturm von St. Lamberti, die an die Zeit des Wiedertäuferreiches erinnern. Von dieser Schreckensherrschaft des „König Johann von Münster“, alias Jan Bockelson berichtet eine Chronik: „Es schien, als habe ganz Münster den Verstand verloren. Es war ein pompöser Zug, der sich am 25. August 1534 durch die Straßen der Stadt Münster bewegte. Drei Dutzend berittenen Leibwachen folgte ein junger Mann mit einer riesigen Krone auf dem Kopf, um den Hals an goldener Kette eine Weltkugel. An seiner Seite schritt der Scharfrichter mit überlangem Schwert. Alle Menschen knieten nieder und priesen ”König Johann den Gerechten in dem Stuhle Davids”. Auf dem Prinzipalmarkt wurde unter Posaunengeschmetter ein Thron installiert. Von dort hielt der König, umgeben von seinen 17 Ehefrauen, eine visionäre Predigt. Wenn der sogenannte Täufergeist über ihn kam, geschah es auch, dass er sich aus der Menge einen Verdächtigen griff und eigenhändig enthauptete, was vom Volk mit wilden Freudentänzen quittiert wurde.“ Aus Münster ging es auf einsamen Wegen weiter hinaus ins münstersche Nienberge zum „Haus Rüschhaus“. Hier schrieb „Westfalens Dichterin“, Anette von Droste-Hülshof, in ihrem Schneckenhäuschen, wie sie ihr privates Wohnzimmer nannte, unter anderem die Novelle die „Judenbuche“ und das bekannte Gedicht „Der Knabe im Moor“. Letzteres wurde inspiriert durch das Moor zwischen Rüschhaus und Burg Hülshoff in Havixbeck, auf der Anette geboren wurde. Reich an Erlebnissen bestiegen wir, als der Abend dämmerte, unsere Fuhrwerke, steckten deren Laternen an und fuhren ohne Zögern wieder über den Hellweg – A 43 – zurück nach Bokhem. Albrecht Winkler Eintopfkoch und Pilgerfahrtenleiter Der Text ist gekürzt, den vollständigen Bericht finden Sie unter www.rengas.de > aktuelles Die Pilgergruppe Diese Wahnsinnsherrschaft dauerte bis zum 25. Juni 1535, als ein Belagerungsheer des Bischofs in Münster eindrang. Hunderte Wiedertäufer wurden erschlagen und Bockelson selbst nebst zweier seiner Gefährten gefangen genommen. Sie wurden wochenlang in Käfigen durchs Bistum gefahren, um jedermann ihre Niederlage zu dokumentieren, und dann nach barbarischen Foltern getötet. Ihre Leichen steckte man in eben jene drei eisernen Käfige und zog sie bis unter die Spitze der Lambertikirche. 07-09 • 2015 | 21 Eurooppa EU Eurooppapäivä Kun Düsseldorfin kaupunki vuonna 2001 järjesti ensimmäisen kerran Eurooppapäivän raatihuoneen aukiolla, oli Düsseldorfin Suomalainen Seurakunta jo mukana tapahtumassa ja on ollut viimeisiä kahta vuotta lukuunottamatta aina. Tänä vuonna tapahtuma järjestettiin ensimmäisen kerran raatihuoneen sisätiloissa. Tilaisuuteen osallistuneet EU-maat (15) olivat omassa kerroksessaan ja EU-tiedotus toisessa kerroksessa. Tietenkin tapahtuman uusi organisaatio tuo tullessaan myös epäkohtia ja jopa valittamisen aiheita, mutta mielenkiintoisin ja positiivisin asia johtui sen salin koosta, jonne kaikki 15 maata oli ”ahdettu”. Näin nimittäin kontakti muiden maiden edustajiin syntyi aivan luonnostaan ja eri maiden esityksiä salin keskellä, kuten esim. Portugalin fado-kitaristin soittoa, Irlannin steptanssijaa, Italian lasten laulua, pystyi seuraamaan aivan läheltä. Saimme myös nauttia mm. Viron ja Latvian herkkuja ja Tsekin olutta. 1. Otaniemen tekninen korkeakoulu on paras akustisen kitaran opiskelupaikka. 2. Suomessa oli silloin EU:n ensimmäinen naispresidentti. Nuoren miehen mielestä tämän takia Suomen täytyi olla tosi hyvä maa. 3. Hän halusi mahdollisimman kauaksi kotoa = Suomeen! Itse tiedostin taas kerran tällaisten kohtaamisten mielekkyyden. Kun oppii tuntemaan ainakin hitusen verran enemmän toisen maan ihmistä / ihmisiä, on myös helpompi samaistua Eurooppaan. Tuija Marttinen-Grote Hauskinta olivat ehkä nuoren portugalilaisen fado-soittajan perustelut, miksi hän halusi nimenomaan Suomeen stipendiaatiksi: 22 | 07-09 • 2015 kuvat/Fotos: Ulrich Grote Jean Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi olimme me järjestäneet Sibelius-visan ja tarjosimme suomalaista lakritsaa. Se taas herätti monessa saksalaisessa KAIPUUN lakritsajäätelöön! Omalla ständillämme saimme luonnollisesti erilaisten kysymysten lisäksi kuulla ihmisten kokemuksista Suomessa, mm. vapaaehtoistyöstä poroaitauksen korjaustöissä tai Erasmus-opiskeluvuodesta Suomessa. Europatag in Düsseldorf 2015 Ein vielfältiges Bild: der Stand des portugiesischen Generalkonsulats neben dem der Finnischen Gemeinde Düsseldorf, dazu Vereine, Gesellschaften, die „ihre“ Länder repräsentieren. Ein vielfältiges Bild, das in einem großen Saal Europa 2015 in seiner Unterschiedlichkeit symbolisiert, das Lust macht auf das, was man noch nicht kennt. Und ein Bild, das getragen wird von den Menschen hinter den Ständen, zum Teil in Trachten, Menschen, die Deutsch mit Akzent sprechen, die aufgeschlossen sind Informationen zu geben, mit denen man aber auch persönlichere Gedanken austauschen kann über Herkunft und Werdegang. Die Selbstverständlichkeit des Umgangs miteinander tut unwahrscheinlich gut und macht Mut für die Zukunft, eine Zukunft, die wir Menschen, Einwohner Europas, gestalten. In diesem Sinne ist die Initiative der Stadt Düsseldorf eine gute Sache und Wert daran teilzunehmen. Anzeige Lob der Schöpfung_Layout 1 30.04.15 12:55 Seite 1 Ulrich Grote Lob der Schöpfung Luomisen ylistys Praise of Creation Annukka Laine Die finnische Malerin Annukka Laine preist in ihrem Kunstkatalog die Schönheit der finnischen Natur und damit auch Gottes Schöpfung. Die Künstlerin geleitet mit ihren meist pointillistisch anmutenden Bildern durch die Jahreszeiten, jede in ihrer Besonderheit auffächernd, eingebettet darin Szenen zum Thema Paradies. Informative Texte zu jedem Bild erlauben Einblicke in Entstehung und Bedeutung der einzelnen Werke. Annukka Laine, geboren 1955 in Finnland, hat in Deutschland (Ottersberg), in Italien (Florenz) und eben in Finnland (Tampere und Joensuu) Kunst, Kunsterziehung und Kunsttherapie studiert. Sie lebt als freischaffende Malerin und Dozentin bei Tampere, war und ist immer wieder in zahlreichen Ausstellungen im In- und Ausland zu sehen und hat in mehreren finnischen Kirchen Räume und Altar-Bilder gestaltet. »Für mich ist Malen wie Atmen – und ein wichtiges Element der Selbstreflexion.« Softcover · 21 x 29,7 cm · 64 Seiten · 18 Euro · ISBN 978-3-937507-26-2 - dreisprachig | deutsch | finnisch | englisch HEINER LABONDE VERLAG & MEDIAKONTOR Tel. 0 21 81-16 23 71 · www. labonde-verlag.de 07-09 • 2015 | 23 Kansanperinnettä nykypäivään Muutamia vuosia sitten SVT:llä alkanut elämäntapaohjelma Strömsö on herättänyt suomalaiset itse tekemisen ja perinnetaitojen pariin. Käsillä tekemisestä ja kotoilusta onkin tullut muotibuumi, joka ei näytä laantuvan. Myös Suomalaisen Kirjallisuuden Seura on tarttunut teemaan ja julkaisi viime vuonna kirjan ”Perinnetaidot – käsikirja kaikille”. Lahtelaisvoimin toteutetun kirjan takana ovat kirjoittaja Heikki Saure sekä taideteollinen muotoilija ja käsityöintoilija Elina Koskelainen. Perinnetaidot-kirja on monipuolinen tieto- ja ohjepaketti kaikille, jotka haluavat tutustua suomalaiseen kansanperinteeseen. Kirja sisältää niin perinteisiä käsityöohjeita ja linnunpöntön nikkarointia kuin ruisleivän leivontaohjeenkin. Teoksen tekstit kertovat historiasta ja avaavat perinteen taustoja, joten käsikirjasta voi nauttia ihan vain lukupakettina, vaikka ei itse ohjeista innostuisikaan. Kirjaan on valittu teemoja laidasta laitaan. Vaikka voisi kuvitella kaikkien hallitsevan halkojen hakkuun tai lumiukon teon, täytyy muistaa, että Suomessakin kasvaa kaupunkilaissukupolvi, jolle lumiset talvet tai puutyöt eivät enää ole itsestäänselvyys. Kansanperinne on tuotu tähän päivään tarjoamalla perinteisten tekotapojen oheen myös hauskoja ja moderneja versioita. Kalakukon voi esimerkiksi täyttää savulohella ja kinkulla, himmelin tehdä mehupilleistä ja isoäidinneliöstä saa värikkäät karva-nopat autoa koristamaan. Kokonaisuus on myös hyvin visuaalinen, sillä tekstejä värittävät valokuvat ja selkeät piirroskuvat, jotka opastavat yksityiskohtaisesti ohjeen toteuttamiseen. Näin sellainenkin, joka ei ole tottunut käsillä tekemiseen, pääsee hyvin alkuun. Ohjeisiin on merkattu myös 24 | 07-09 • 2015 vaikeusaste sekä selkeä lista tarvittavista materiaaleista. Pienenä kritiikkinä mainittakoon, että kirjan sisällön olisi voinut jaotella vaikka teemoittain, esimerkiksi käsityöt, puutyöt ja leivontaohjeet omiksi kokonaisuuksikseen. Nyt ohjeiden järjestys tuntuu hieman sattumanvaraiselta ja sekavalta. Suosittelen kirjaa kaikille, jotka haluavat tutustua vanhoihin suomalaisiin perinteisiin. Se sopii mainioksi lukuteokseksi mutta myös innostajaksi erilaisiin kerhoihin ja piireihin. Kirja ei ole vain kunnianosoitus kansanperinteelle vaan sen mainio päivitys. Vanhoista ohjeista on muokattu toimivia ja nykyajan tarpeisiin sopivia ohjeita, joiden toteuttaminen onnistuu nykymateriaaleilla kaupunkilaisympäristöissäkin. Heidi Viherjuuri Elina Koskelainen ja Heikki Saure: Perinnetaidot – käsikirja kaikille Suomalaisen Kirjallisuuden Seura 2014 ISBN 978-9-522225-20-7 Finnland durch Osmose kennen lernen Ein amüsantes kleines Buch von einem wahren Fachmann: Der Autor ist Deutscher und seit vielen Jahren mit einer Finnin verheiratet. Mit ihr hat er zwei Söhne. Die Familie lebt in Deutschland, verbringt aber sehr viel Zeit in Finnland. Eine amüsante und gut zu lesende Lektüre. Einem Finnland-Laien wie mir hat mir das Buch Land und Leute auf sehr unterhaltsame Weise nahe gebracht. Man lernt fast wie durch „Osmose“... Sympathisches Detail am Rande: Der Autor ist Linguistik-Professor, vermeidet aber jedes wissenschaftliche Gehabe. Vielleicht hat er gerade aus diesem Grund das Buch nicht als Biografie angelegt: Der Held ist fiktiv. Dies gibt genügend Freiheit für humorvolle Überzeichnungen. Es geht ihm weniger um „Wahrheit“ als mehr darum, die finnische Kultur aus der Sicht eines Ausländers „mit Leben zu füllen“. Stefanie Gömmer Manfred Pienemann: Die gefährlichste Marmelade der Welt Berichte aus der finnischen Wildnis und sechs Lektionen über die Finnen. Heiner Labonde Verlag, Grevenbroich 2013 ISBN 978-3-937507-36-1 Auch als E-Book und in Ausschnitten als Hörbuch verfügbar. Dies gelingt dem Autor ausgezeichnet! In 25 Episoden erlebt der Held Felix amüsante, komische, anrührende und sehr „lebendige“ Geschichten: Felix segelt auf den wunderschönen finnischen Seen - und erleidet prompt Schiffbruch. Erste Skilauf-Erfahrungen sammelt er bei Schneesturm und Eiseskälte und verirrt sich rettungslos in der finnischen Wildnis. kuvat/Fotos: SKS, Heiner Labonde Verlag Sehr schön ist auch die Methode seines Spracherwerbs: Felix hält nichts davon, mittels Sprachkurs, Grammatik und Vokabeln die finnische Sprache zu lernen. Stattdessen glaubt er an „Lernen durch Osmose“. Wenn man nur lang genug zuhöre, erschließe sich der Sinn von selbst. Wie wenig dies funktioniert, wird spätestens bei ziemlich peinlichen Entgleisungen während einer traditionellen finnischen Kaffeetafel deutlich... Wie gut, dass Felix trotz allem geliebt wird! Vor allem von seiner Frau Leena, aber auch von seinen beiden Söhnen und den Schwiegereltern. Sehr liebevoll wird gerade die Schwiegermutter gezeichnet. Diese kann sogar beim Einatmen sprechen: „So hatte sie die totale Lufthoheit bei jedem Gespräch.“ 07-09 • 2015 | 25 Tarmokkaasti suomikoulujen puolesta ”Koen, että pitämällä esillä suomalaisuutta ja suomalaista kulttuuria Saksassa voin antaa kotimaalleni takaisin jotain, kun en ole työpanoksellani rakentanut Suomea”, summaa Kaija Schmidt-Marttila tarmokkaalla tyylillään. Kaija tuli Hampuriin opiskelemaan hammaslääketiedettä vuonna 1963. Missään tapauksessa hänen ei ollut tarkoitus avioitua saksalaisen miehen kanssa Dr. Kaija Schmidt-Marttila ist die ”Mutter“ der finnischen Sprachschulen in Deutschland. Die Gründung der ersten Schule in Frankfurt und Darmstadt im Jahre 1976 geht auf ihre Initiative zurück. ja jäädä Saksaan. Mutta kuinkas kävikään: opintojen loppusuoralla Kaija tutustui lääketieteen opiskelijaan, joka sai hänet muuttamaan suunnitelmia. Asuttuaan välillä puoli vuotta Suomessa nuori pari päätyi lopulta Darmstadtiin. Ei kestänyt kauaa, kun Kaija alkoi etsiä muita suomalaisia: ”Laitoin lehteen ilmoituksen, että etsin Darmstadtissa ja ympäristössä asuvia suomalaisia ja kutsuin tapaamiseen yhteen ravintolaan. Kuusi suomalaisnaista tuli paikalle.” Naisten tavattua kuukausittain puolisentoista vuotta, heihin otti yhteyttä Saksa-Suomi-seuran (DFG) silloinen puheenjohtaja Rainer Apffelstedt. Se oli alku DFG:n toiminnalle Darmstadtissa. Nykyään Kaija edistää Suomen ja Saksan välistä tuntemusta myös kaupallisella sektorilla Frankfurtin suomalais-saksalaisen kauppakillan johtokunnan jäsenenä. ”Minulla oli lasteni syntyessä luja päätös opettaa heille suomea. Pian kuitenkin tajusin, että saksankielisen ympäristön paine on niin valtava, etten minä yksin riitä vastapainoksi, enkä siis yksin pysty huolehtimaan lasteni suomen kielen oppimisesta”, Kaija kertoo. Hän pohdiskeli ongelmaa ruotsinkielisen ystävänsä kanssa ja tämä kertoi ruotsalaisilla olevan oman koulun, jota Ruotsin opetusministeriö tukee. ”Oli kuin salama olisi leimahtanut”, Kaija kertaa suomikoulu-idean syntyhetkeä, ”tajusin, että tässä oli etsimäni ratkaisu! En nukkunut moneen yöhön, niin innostunut olin.” Opetusministeriöön soittaminen tuntui Kaijasta alkuun korkealta kynnykseltä, mutta into voitti, hän rohkaisi mielensä ja sai siellä hyvän vastaanoton: ”Asiaa hoitava maisteri Kallinen suhtautui kielikoulun perustamiseen heti positiivisesti ja kutsui minut Helsinkiin asiasta keskustelemaan.” Keskusteluissa kävi ilmi, että paras tie olisi perustaa yhdistys, jolle opetusministeriö voisi maksaa tukea konsulaatin valvoessa rahojen käyttöä. 26 | 07-09 • 2015 kuva/Foto: Fotostudio Besier Oehling Suomen Saksan-suurlähettiläs Päivi Luostarinen luovutti Suomen Leijonan ansioristin Dr. Kaija Schmidt-Marttilalle Berliinissä 12.5.2015. Ansiomerkki on tunnustus uraa uurtavasta ja vuosikymmeniä jatkuneesta työstä suomalaisen kulttuurin hyväksi. Erityisesti Kaija Schmidt-Marttila on ansioitunut suomikoulujen saralla, sillä ensimmäinen suomikoulu perustettiin Saksaan juuri hänen aloitteestaan. Kaija osti kirjan ”Wie gründe ich einen Verein”, mainosti uutta ideaa kaikille tuntemilleen ihmisille ja DFG:n lehdessä. Asiantuntija-apua löytyi niin DFG:n juristilta Ulrich Dürriltä kuin konsuli Taisto Suloseltakin. Ja niin 1.9.1976 perustettiin Frankfurtin maanantaikoulu, joka toimi sekä Frankfurtissa että Darmstadtissa ja jossa alkuun opiskeli yhteensä 26 lasta. Opettajiksi löytyi kansakoulun- ja lastentarhanopettajia, kirjat lahjoitti kouluhallitus ja tilat löytyivät pientä korvausta vastaan saksalaisista kouluista. Suomikoulu oli siihen mennessä perustettu vasta Lontooseen eikä opetussuunnitelmaa ollut suomea taitamattomia lapsia varten, joten luova improvisointikyky oli tarpeen. Darmstadt-Frankfurtin suomikoulun puheenjohtajana Kaija Schmidt-Marttila toimi ensimmäiset neljä vuotta. Seuraavat puheenjohtajat toivat mukaan kukin omat vahvuutensa: Maila Piltz kehitti pedagogista puolta ja hänen seuraajansa Eeva Pooria oli hyvä organisaattori. ”Ilmapiiri vähemmistökielten suhteen oli vielä 1970-luvulla aivan toinen kuin nykyään”, Kaija muistelee, ”suurin työ oli monesti saada saksalaiset isät vakuuttumaan suomen oppimisen tarpeellisuudesta.” Kun Suomalaisen kirkollisen työn keskuksen silloinen pääsihteeri, pastori Risto Marttunen syttyi kielikouluasialle, alkoi ajatus levitä ympäri Saksaa. Nyt Saksassa opiskelee 22 suomikoulussa yhteensä noin 780 lasta ja nuorta. Kaksikielisyyden merkitys ymmärretään huomattavasti paremmin kuin 40 vuotta sitten ja alun ”pikkuisen hullun agitaattorin” maineestaan Kaija SchmidtMarttila on päässyt jo kauan sitten. ”Antaa tyydytystä, kun on saanut tehdä jotain, joka tuntuu jäävän”, toteaa Suomi-koulujen ”äiti”, jonka tarmokkaasta rohkeudesta pitää esillä suomen kieltä ovat nyt jo hyötyneet useat suomikoululaisten sukupolvet. Ritva Prinz kuva/Foto: Heini-Tuuli Onnela Finnlands Botschafterin in Deutschland, Päivi Luostarinen, überreichte am 12.5.2015 in Berlin Dr. Kaija Schmidt-Marttila das Verdienstkreuz des Löwen von Finnland in Anerkennung ihrer Verdienste in der Förderung der finnischen Kultur und insbesondere der Gründung der ersten Finnisch-Schule in Deutschland. 07-09 • 2015 | 27 SUoMi-KoUlU H� �! Pääkaupungit kutsuvat: Suomi-koulujen rohkeat nuo ret valloittivat jälleen pääsiäi smatkallaan helsingin. Matkalta palasi iloksemme taas oikein tyy tyväisiä mat kalaisia ja matkanjohtajia. Mikä parasta: nuorilla task ussa ihka omia Suomi-kontak teja ja -kokemuksia! Syyskuussa onkin valloitusvu orossa Berliini ja valloittajin a Suomi-koulujen opettajat. iloisiin tapaamisiin kou lutuspäivillä! oikein virkistävää kesää ja lomaa kaikille suomikoululais ille, opettajille ja vanhemmille! koko Saksan Suomi-kouluje n neu kesäter veisin voston puolesta Mari aaLto tervetuloa kaikki Saksan Suomi-koulujen opettajat koulutuspäiville Berliiniin 25.–27.9.2015! Sähköpostit ilmoittautumislomakkeineen lähtivät kaikille listoillamme oleville opettajille ja koulujen puheenjohtajille jo toukokuussa. Jos et ole saanut viestiä, ota yhteyttä neuvoston puheenjohtajaan Piaan (ks. s. 62). Ilmoittautumisaika päättyy 30.6.2015! Tule viettämään ikimuistoisia koulutuspäiviä kanssamme! Parhain terveisin Saksan Suomi-koulujen neuvosto ja Berliinin suomalainen kielikoulu anne, Mari, ritva ja Pia Grafik: Camilla Kropp Syyskuussa, kesälomien jälkeen järjestämme taas vuosittaiset Saksan Suomi-koulujen opettajien koulutuspäivät, tänä vuonna Berliinissä. Koulutuspäivillä kuulemme uudesta Suomikoulujen opetussuunnitelmasuosituksesta työryhmään osallistuneelta kasvatustieteen maisteri Jenni Alisaarelta. Suosituksen napakan esittelyn jälkeen työstämme aihetta pienryhmissä. Toisena tärkeänä aiheena on opetuksen eriyttäminen, johon meitä perehdyttää kansainvälisessä koulussa opettava erityisopettaja ja Berliinin suomalaisen kielikoulun entinen opettaja Riina Saarimäki. Ja yhtä tärkeää on tietenkin tavata vanhoja tuttuja ja tutustua uusiin kollegoihin. 28 | 07-09 • 2015 Kun lomallakin on kivaa mennä kouluun 12–18-vuotiaille Saksan suomikoululaisille on järjestetty jo yli 30 vuoden ajan pääsiäismatkoja Suomen pääkaupunkiseudulle. Sen järjestelyistä vastaa Saksan Suomi-koulujen neuvosto. Tänä vuonna matkalle lähti kahdeksan rohkeaa nuorta, jotka asuivat viikon suomalaisissa isäntäperheissä, kävivät perheen nuoren kanssa suomalaista koulua ja osallistuivat yhteiseen ohjelmaan. Moni heistä jäi vielä viettämään pääsiäistä Suomen sukulaistensa luo. täydeltä. Myös isäntäperheet olivat valmistelleet vierailleen ohjelmaa: yksi kävi lätkämatsissa ja Designmuseossa, toinen tutustui agilityyn ja kolmas pääsi partioon ja metsäretkelle. Asuminen suomalaisessa perheessä ja koulunkäynti syventää nuorten käsitystä Suomesta ja suomalaisuudesta ja vahvistaa heidän suomalaista identiteettiään. Yksi matkalaisista iloitsi huomatessaan, kuinka hyvin pärjäsi suomen kielellä, ja toinen kertoi oppineensa uusia sanoja. Matka on nuorille siis oiva tapa lujittaa suomen kielen Maaliskuun viimeisenä lauantaina Helsinki-Vantaan saapuvien portista käveli ulos päivän mittaan reippaita nuoria. Joku saattoi olla reissussa ensimmäistä kertaa yksin, mutta mahdollisesta jännityksestä ei näkynyt merkkiäkään. Kukin matkalainen ja isäntäperhe sai viettää viikonlopun rauhassa toisiinsa tutustuen, ja virpominenkin tuli tutuksi. Viikolla nuoret tutustuivat suomalaiseen kou- Kuvat/Fotos: Ritva Schultheiss taitoa. Yhden isäntäperheen äidin perhe oli jo hänen lapsuudessaan toiminut isäntäperheenä, ja tuolloin alkanut ystävyys jatkuu yhä. Pääsiäismatkan tarkoitus onkin tarjota nuorille itsenäistymiskokemuksen ja uuden oppimisen lisäksi mahdollisuus kasvattaa orastavasta ystävyydestä pitkä ja kestävä. lunkäyntiin, mikä osoittautui yhdeksi matkan kohokohdista: oppitunneilla oli rentoa ja rauhallista, ja nuoret kehuivat myös pidempiä välitunteja ja kouluruokailua. Matkanjohtajien johdolla he vierailivat tiedekeskus Heurekassa, jossa näyttelyiden lisäksi tiedetietoa tarjosi teatteriesitys, ja Fazerin suklaatehtaalla, jossa sai makeaa mahan Kun matkalaisilta kysyttiin, lähtisitkö toistekin mukaan, vastaus oli innokas: Joo! Ensi vuonna siis uudestaan: tervetuloa mukaan niin tutut kuin uudetkin uskalikot. Anne Mäkelä oli matkalla mukana matkanjohtajana yhdessä Ritva Schultheissin kanssa 07-09 • 2015 | 29 …..jo karjalan kunnailla lehtii puu..... in Memoriam eine thiele 1927-2015 Yksi Karjalan tyttö on poistunut joukostamme... Eine Thiele on nukkunut ikuiseen uneen 88 vuoden ikäisenä. Eine oli kotoisin Viipurista ja pakolaistyttönä utelias ja rohkea kaikelle uudelle. Hän oli au-pair-tyttönä Englannissa ja Ruotsissa, sitten töissä Aerolla Helsingin lentokentällä. Ystävättärensä kanssa hän lähti tämän saksalaisen miesystävän syntymäpäiville Nienburgiin. Ystävä oli kutsunut leipurikollegansa mukaan juhliin ja Eine teki tähän leipurimestariin niin syvän vaikutuksen, että mies lähti Einen perään Helsinkiin. Siitä alkoi rakkaustarina, joka toi Einen leipurin emännäksi Burgdorfiin Hannoverin lähelle ja kesti 57 vuotta. Thielen leipomo oli tunnettu jo kolmannessa polvessa ja sinne Eine tuli emännäksi. Hän oli tarmokas ja taitava liikenainen, hyvä henki niin leipomossa kuin myymälässäkin ja valloitti kaikki kanta-asiakkaat. Leipomo oli mm. entisen Niedersachsenin ministeripresidentin, Albrechtin, hovihankkija, Eine oli hänen vaimonsa hyvä ystävä ja Albrechtin perhejuhlien valokuvaaja. Tutustuin Eineen muutettuamme Burgdorfiin 1978. Siitä kehittyi vuosikymmeniä jatkunut ystävyys ja monenlaisia suomalaisaktiviteetteja. Sakari Enroldin ollessa pappina Hannoverissa Eine opetti leipurit (jotka olivat aluksi erittäin vastahakoisia) leipomaan suomalaista ruisreikäleipää. Sakari kuljetti näitä uunituoreina ja kuumina autonsa ikkunat huurussa satoina kappaleina jopa DDR:n läpi Berliiniin saakka. Leivistä tuli mainio myyntivaltti kaikkiin Hannoverin suomalaistapahtumiin. Aina kun Eine kiireiltään ehti, hän lähti mukaan Hannoverin suomalaisiin tapahtumiin. Myyjäisissä ja juhlissa Eine oli usein Karjalan kansallispuvussaan miellyttävä, iloinen ja positiivinen kumppani. Hänellä oli aina paljon kerrottavaa lapsuudestaan Viipurissa, nuoruudestaan eri puolilla maailmaa: Ollessaan Tukholmassa au-pair-tyttönä hän esim. luettuaan lehdestä, että Mannerheim oli Tukholmassa sairaalassa, vei sinne kukkatervehdyksen. Eine säilytti kalliina aarteenaan Mannerheimin omakätistä kiitoskirjettä. Einen viimeisinä päivinä lauloin hänelle, Karjalan tytölle, „Karjalan kunnailla“. Hän yhtyi siihen hiljaa mukana laulaen ja hymyillen, vaikka puhuminen oli jo rasittavaa. Eine oli hyvä ja lämmin ystävä ei vain minulle, vaan monelle Hannoverin suomalaisnaiselle. Jäämme kaipaamaan hänen positiivista ja iloista olemustaan. kuva/Foto: privat PirjoLiiSa SeeLaff Hannoverin suomalainen seurakunta 30 | 07-09 • 2015 kirkolliset ilmoitukset KASTETUT kalle Warnke synt. 17.9.2014 Werl kast. 25.5.2015 Werl-Hilbeck Lauri elias Paul hedtfeld synt. 24.1.2014 Hamburg kast. 16.5.2015 Hamburg Melina irene antonia jonsson Martinez synt. 18.1.2015 Turku/Åbo kast. 2.5.2015 München Mailis aunikki roeder synt. 2.8.2014 Berlin kast. 26.4.2015 Berlin jakob Simon rumpke synt. 16.2.2015 Hamburg kast. 26.4.2015 Hamburg AVIOITUNEET kuvat/Fotos: St. Kackowski / pixelio.de, istockphoto - hidesy daniel glenewinkel annika ostendorf 23.5.2015 Bonn KUOLLEET Sanni helena Stock, o.s. Posti s. 10.8.1938 Simo k. 11.5.2015 Berlin Sirkka irene Schmidt, o.s. Peuro s. 31.5.1941 Saarijärvi k. 10.5.2015 Jesteburg eine esteri thiele, o.s. Mannonen s. 9.1.1927 Viipuri k. 17.4.2015 Burgdorf Maila hackbarth, o.s. Virtanen s. 2.1.1934 Helsinki k. 5.4.2015 Barsinghausen 07-09 • 2015 | 31
© Copyright 2024