Oulun - Julkisen alan eläkeläisten liitto KELO ry
Oulun kunnalliset eläkeläiset ry. yhdistys 25-vuotta HISTORIIKKI 2 Yhdistyksen historiikin julkaisemista ovat avustaneet: Oulun kaupunki Oulu-opisto Keskinäinen Vakuutusyhtiö Turva Oulun kaupungin viranhaltijat JHL ry. yhd. 379 Oulun kaupungin työntekijät JHL ry. yhd. 24 OYS:n henkilökunta JHL ry. yhd. 68 Oulunsuun JHL ry. yhd. 60 Kiitos tukijoillemme! 3 SISÄLTÖ 4 Kelovalssi 5 Alkusanat 6 Johdanto 7 Yhdistyksen perustaminen 17 Toiminnan käynnistyminen 18 Toiminnan laajentuminen 20 Harrastuspiirit 25 Retket ja matkat 29 Tilaisuudet ja juhlat 31 Sosiaalinen ja yhteiskunnallinen toiminta 32 Taloudellinen toiminta 33 Keskusjärjestöt ja muu järjestötoiminta 34 Jäsenistö ja hallinto 35 Muistamiset 36 Eine Taskila: Muistelua alkuvuosilta 38 Eeva Paakkola: Muistumia puheenjohtajakaudeltani 40 Puheenjohtajat, varapuheenjohtajat, sihteerit ja rahastonhoitajat 4 KELOVALSSI säv. Partisaanivalssi Sanat Ari Sivonen v. 2001 Mänty kasvaa kankahalla, ylvähänä paikassan. Koetellut on sitä halla, helteen tunsi rungossaan. Korkealla taivas kaartaa, sinne latva kurkottaa. Nuori metsä männyn saartaa, vuoroansa odottaa. Siks´ sai mänty nimen uuden, keloksi nyt kutsutaan. Olla sai myös tilaisuuden, ylvähämpi entistään. Arvopuuna kelo seisoo, vielä kauan paikallaan. Metsurilla lupa ei oo, kaataa sitä sahallaan Kunnallisten eläkeläisten liitto Kelo-nimen sai, Yhdistäjä seuralaisten, tarpeellinen on se kai. Että täällä toisistamme, edes jotain tiedettäis. Yhdistäisi kerhojamme, nurkistamme herättäis. Viimein sille aika koittaa, latva hiljaa harventuu. Iltakellot alkaa soittaa, neulasetkin kellastuu. Runko kaiken tämän kestää, vaikka kaarna irtoaa. ”Muutostahan ei voi estää”, tyynenä sen toteaa. Kukin täällä työtä tehnyt pitkän päivän alallaan. Monenlaista silloin nähnyt, niin kuin mänty tavallaan. Meilläkin on uusi vaihe, eläkkeellä eletään. Seuratoiminnassa aihe, yhtä köyttä vedetään. 5 ALKUSANAT Oulun kunnalliset eläkeläiset ry:n perustava kokous pidettiin Oulussa, Keskustan nuorisotalossa 20.11.1985. Yhdistys on vielä nuori, eikä aikaisempaa historiikkia ole kirjoitettu, joskin tapahtumia on edellisten vuosijuhlien yhteydessä muisteltu. Nyt yhdistyksen hallitus on halunnut varmistaa, että tähän saakka oleva tieto kirjataan talteen. Tiedon lähteenä on käytetty hallitusten ja yleisten kokousten pöytäkirjoja ja sitä arvokasta muistitietoa, jota on vielä paljon tallella. Historiikin tekstin on laatinut Terttu Knuutinen, muilta osin historiikki on syntynyt useiden henkilöiden yhteistyön tuloksena. Kiitämme kaikkia työhön ja suunnitteluun osallistuneita. Juhlatoimikunta Terttu Knuutinen Aira Lamberg Mauri Lehtikangas Raili Ollila Esko Orajärvi 6 JOHDANTO Johdannoksi riittänee n. kuukauden toimineen yhdistyksen ensimmäisen toimintakauden toimintakertomuksen alku. ” Ammattiyhdistysliikkeessä on viimeisen vuosikymmenen aikana perustettu eri liitoille eläkeläisyhdistyksiä tai -kerhoja. Myös KTV:n alaisuuteen on rekisteröity Kunnalliset eläkeläiset yhteisjärjestö ry ( KEY ) jonka alaisena on 26 yhdistystä eri puolilta maata. Oulun Kunnallisten Työntekijäin ja Viranhaltijain Yhteistyöjärjestö edellisen perusteella kutsui kaikki kunnallisten työnantajain piirin kuluvat eläkeläiset yhteiseen kokoukseen 26.9.1985. Kokous valitsi asiaa kehittämään 7 henkisen työvaliokunnan, joka piti asian johdosta 5 kokousta. Työvaliokunta kuuli asiantuntijana myös yhteisjärjestön ( KEY ) puheenjohtajaa Helvi Heinosta.” Työvaliokunta tuli tulokseen, että yhdistys perustetaan. Yhdistys perustettiin ja siitä lähti vilkas toiminta pyörimään. 7 YHDISTYKSEN PERUSTAMINEN Kaikkien alkusuunnittelujen jälkeen kokoonnuttiin Keskustan nuorisotaloon perustamaan yhdistystä. Keskiviikkona marraskuun 20 päivänä vuonna 1985 oli tilaisuuteen saapunut 66 motivoitunutta, Kunnallisten Työntekijäin ja Viranhaltijain Yhteistyöjärjestöön kuuluvien jäsenyhdistysten eläkeläisjäsentä ja yhteistyöjärjestön sihteeri Seppo Kytökangas sekä KTV:n 379 pääluottamusmies Maija-Liisa Ojuva. Kokouksessa toimi puheenjohtajana Erkki Hurskainen ja sihteerinä Veikko Virpimäki. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi valittiin Pentti Ryynänen ja hallitukseen Erkki Hurskainen, Väinö Korhonen, Veikko Virpimäki, Elsa Hemmilä, Marjatta Sainio, Kirsti Vuoti, Pauli Malmi ja Kerttu Kuosmanen. Kokous teki päätöksen myös jäsenyydestä Kunnallisten eläkeläisten yhteisjärjestöön KEY ry:hyn perusteella, että yhteisjärjestön tuki järjestöllisissä, taloudellisissa ja lainopillisissa kysymyksissä on tarpeellinen. Yhdistys perustettiin suurella innolla. Sen todistaa hyvin perusteellisesti laadittu pöytäkirja. Seuraavilla sivuilla perustavan kokouksen pöytäkirja ja kokouksen osanottajat 8 9 10 11 12 13 14 15 Kuvissa toimijoita vuosien varrelta: Kuvassa pitkäaikaisia hallituksen jäseniä Eero ja Kyllikki Heino sekä Eino Pääkkö. Eino on yhdistyksen perustajajäsen ja toimi kaksi vuotta myös varapuheenjohtajana. Tässä kuvassa nyt jo edesmennyt Elsa Hemmilä. Elsa oli puuhanainen ja aktiivisesti mukana toiminnassa. Hän oli mm. pitkäaikainen hallituksen jäsen. Hannu Kajaus toimi yhdistyksen sihteerinä vuosina 1986 – 1993. Mikko Linnala oli yhdistyksen rahastonhoitajana vuosina 1990 – 1997. 16 Kuva toimikunnan kokouksesta alkuvuosilta (ennen sääntömuutosta) kokoonnuttiin Osuuspankin kerhohuoneistossa Kaisat ja Kustit kuorosta Kustit esiintymässä yhdistyksen 10-vuotisjuhlassa. Pitkäaikainen kuoron säestäjä ja alkuaikoina kuoroa johtanutkin Hannes Leskinen on tässä ohjannut ja säestää ”ukkokööriä”. Hallituksen kokous 5.7.1993 silloisen puheenjohtajan Eine Taskilan mökillä. Kuvassa takana va:. Ensti Ojala, Hannu Kajaus, Kalle Kovala, Bertta Kivioja, Eero Heino ja Hannes Leskinen. Edessä: Antti Hannila, Aili Remes, Eine Taskila, Kyllikki Heino ja Eino Pääkkö. 17 TOIMINNAN KÄYNNISTYMINEN Toiminta käynnistyi vireästi. Joulukuussa toimikunta ehti kokoontua kaksi kertaa. Ja Oulun kaupungille lähetettiin anomus, että se järjestäisi yhdistykselle pikkujoulun perusteella, että yhdistys koostuu kaupungin entisistä työntekijöistä. Kaupunki ei kuitenkaan lämmennyt ajatukselle, vaan lähetti hylkypäätöksen. Retki Haaparantaan kuitenkin saatiin tehdyksi 21.12.1985. Ensimmäinen kokonainen toimintavuosi 1986 oli varsinkin kevätkauden osalta toiminnan harjoittelua. Kokoontumistilat olivat hakusessa. Kokouksia pidettiin KTV:n yhteisjärjestön tiloissa, kaupungintalon valtuustosalissa ja SAK:n kerhohuoneistossa. Syyskuun alussa saatiin pysyvät tilat käyttöön ns. Santaholman talosta, silloisesta Nuorisotalosta. Tilat olivat yhdistyksen käytössä tiistaisin klo 12 - 15. Tilat olivat aivan liian pienet, mutta niistäkin oltiin kiitollisia. Alkuunsa järjestön tehtävät kasaantuivat yksille jäsenille, mutta kesän jälkeen aktiivisuus lisääntyi ja saatiin mukaan uusia toimijoita. Kerhotoimintaa aloiteltiin ja lauluharjoitusten käynnistämistä suunniteltiin. Oulun kaupunki ei antanut toiminta-avustusta, mutta järjesti tarjoilun Santaholman talossa vietettyyn onnistuneeseen pikkujouluun. Yhdistyksellä oli vuoden lopussa 176 jäsentä. Kuva alkuaikojen kokoustiloista Santaholman talossa. 18 TOIMINNAN LAAJENTUMINEN Toiminnan aloittamisesta lähtien ajatus erilaisista harrastuspiireistä näkyi kirkkaana. Syksyllä vuonna 1986, kun käytössä oli tilat Santaholman talosta, käynnistettiin käsityökerhotoiminta ja puhuttiin lauluharjoitusten aloittamisesta. Ensimmäiset myyjäiset pidettiinkin jo maaliskuussa vuonna 1987. Seuraavana vuonna toimivat jo seuraavat jaostot: keittiö-, matkailu-, käsityö-, näytelmä, ja ohjelmajaostot. Jäsenmäärä lisääntyi ollen esim. vuoden 1988 alussa 200 ja vuoden lopussa 270. Santaholman tilat olivat todella pienet ja rajoittivat paljon toiminnan lisäämistä. Uusia toimitiloja aneltiin ahkerasti kaupungilta. Niinpä vuonna 1988 saatiin ensimmäiset lupaukset ns. Oulun Kauppaklubin tiloista, joita Oulun kaupunki oli lunastamassa itselleen. Seuraavana vuonna sitten kaupunki luovutti tilat ko. kiinteistöstä järjestöjen käyttöön ja nimi muuttui Aleksinkulmaksi. Niinpä seuraavassa toimintakertomuksessa tilat todetaan erinomaisiksi. Samat tilat ovat edelleen käytössämme, siitä suuri kiitos Oulun kaupungille. On voitu laajentaa toimintaa ja saatu harrastustilaa lisää. Vuonna 1997 jouduimme kuitenkin evakkoon Aleksinkulman remontin ajaksi. Tilat saatiin silloin ns. Kirkkotorin päiväkeskusta. Aleksinkulmaan, entistäkin ehompiin tiloihin palattiin sitten vuoden kuluttua. Kerran viikossa kokoontuva kerho on ollut koko toiminnan ydin. Se lähti liikkeelle jo Santaholman talosta. Silloin kerhopäivä oli tiistai. Pääsy Aleksinkulmaan helpotti ja kerhopäiväksi on vakiintunut keskiviikko. Jäsenistö on osallistunut toimintaan ahkerasti. Jäsenemme ovat olleet aina kiinnostuneita yhteiskunnallisista asioista. Jo ensimmäisinä vuosina on pyydetty esim. kaupunginjohtajia kertomaan eläkeläisille tärkeistä asioista. Pöytäkirjojen mukaan vierailijoina ovat käyneet sosiaalipuolen kaupunginjohtajat Elias Mikkonen ja myöhemmin Pekka Moilanen. Samaa suuntausta on jatkettu myös myöhemmin. Uudet kaupunginjohtajat on tehty tunnetuksi kutsumalla heidät kerhoon vierailemaan. Myös muita vastuuhenkilöitä on kutsuttu, niin viranhaltijoita kuin luottamusjohtoakin. Oulun kaupungin liikuntavirasto on käynyt myös kertomassa eläkeläisille suunnatuista palveluista. Pankkilakimiehet ja -virkailijat ovat pitäneet huolen siitä, että tietoisuus omaisuus- ja perintöasioissa on pysynyt ajan tasalla. Poliisilaitokselta ja Liikenneturvasta on saatu myös asiantuntevaa neuvontaa siitä, miten ikäihmisten tulisi menetellä oman turvallisuutensa vuoksi. Kesäisin ei Aleksinkulmassa ole toimintaa. Olemme pyrkineet etsimään jäsenistölle keskiviikkoisen tapaamispaikan sopivista tarjolla olleista kohteista. Ensimmäinen kesäkohteemme oli Munuaisyhdistyksen maja Pulmunen Hietasaaressa, siellä vietimme mukavia kesäisiä keskiviikkoja useana kesänä. 19 Sitten yhdistyksemme vuokrasi kesäkäyttöön JHL:n yhdistysten omistamaa Sorsasaaren majaa. Sorsasaaressa vietimme pari kesää. Tänään kahtena viimeisenä kesänä jäsenistö on kokoontunut keskiviikkoisin Oulun seudun hengitysyhdistyksen omistamassa Johteenhovin toimintakeskuksessa Hietasaaressa. Musiikki ja sosiaalinen kanssakäyminen ovat myös kerhon tärkeää antia. Yhteislaulut ovat raikuneet alusta alkaen ja porinat ovat olleet ajoittain mitä melkoiset. Omien harrastuspiirien, kuoron, runopiirin, tanhujen ja kantrin tuottamaa ohjelmaa on ollut lähes jokaisessa kerhossa. Jossakin määrin myös toisten eläkeläisjärjestöjen ohjelmatuotannosta olemme saaneet nauttia sekä joidenkin muiden ulkopuolisten, kuten Tahkokankaan ohjelmaryhmän tuotannosta. Jaostot ja niiden toiminta ei ole paljon muuttunut. Ne ovat toimineet samansuuntaisina jo 25 vuotta ja miksi muuttaa hyväksi havaittua toimintaa. Myyjäiset ovat vakiintuneet kevät- ja syysmyyjäisiin. Pari kuvaa alkuaikojen myyjäisistä..... ..... ja keittiöltä 20 HARRASTUSPIIRIT JA LIIKUNTA Harrastuspiirit alkoivat muotoutua heti ensimmäisen toimintavuoden aikana. Ensimmäisin lienee perinteinen käsityökerho, jossa naiset alkoivat työstää sukkia ja lapasia sekä jokaisen kerholaisen taitojen mukaisesti kaikkea muutakin. Ajatuksissa oli tietenkin myyjäisten järjestäminen. Perinteinen käsityökerho on pitänyt asemansa kädentaitoisten naisten ja miesten harrastuspiirinä. Kerho tuottaa edelleen myyjäisiin ja arpajaisiin tuotteita. Tilat on valitettavasti ollut vuokrattava Tuiran nuorisotalosta, Aleksinkulmaan ei voida sijoittua varastotilojen puuttuessa. Puutöistä kiinnostuneet miehet ja naiset esittivät puutyökerhon aloittamista. Syksyllä 2008 toiminta alkoi Merikosken koulun teknisessä luokassa. Niissä tiloissa toimittiin vuoden 2009 syksyyn, jolloin toiminta siirtyi Teuvo Pakkalan koulun vastaaviin tiloihin. Nykyisin on myyjäisissä ja arpajaisissa myös puutyökerhon tuotteita. Vuoden 1986 syksyllä ovat ensimmäiset maininnat pöytäkirjassa lauluharrastuksen aloittamisesta. Halu laulaa ja harrastaa laulamista oli niin voimakas, että kuoro sai alkunsa. Kuoron toiminta on kehittynyt pikkuhiljaa. Vetäjiäkin lienee ollut useampia. Vuonna -95 pyydettiin Inkeri Loukkolaa, pitkän linjan kuoroharrastajaa johtajaksi. Inkeri olikin tehtävässä kaksitoista vuotta. Hänen jälkeensä saatiin johtajaksi todellinen musiikin ammattilainen Mauri Kinnunen. Kuoromme on nimeltään Sekakuoro KAISAT JA KUSTIT. Se harjoittelee joka viikko ja esiintyy hyvin monenlaisissa tilaisuuksissa. Kaisat ja Kustit kuoro, edessä pitkäaikainen kuoronjohtaja Inkeri Loukkola ja säestäjä-hanuristi Hannes Leskinen. 21 Kuorolaiset laululeirillä Piehingissä 1996. Tanhuja on harrastettu myös ”kautta aikojen”. Ensimmäiset tanhuryhmät ovat olleet yksittäisten jäsenten ohjaamia ja ilmeisesti myös ns. itse ohjautuvia. Ryhmässä on ollut välivuosia, johtuen ilmeisesti sekä osanottajapulasta että vetäjän puuttumisesta. 2000-luvulla toiminta on vakiintunut ja nyt vetäjät on saatu jo useita vuosia Oulun ammattikorkeakoulun tanssiopettajaopiskelijoista. Kulloinenkin ohjaaja suunnittelee koreografiat ja musiikit ryhmämme tarpeisiin. Tanhuryhmä harjoittelee joka viikko ja esiintyy erilaisissa tilaisuuksissa. Tanhupiirin ohella toimi useita vuosia myös ”Kantri-ryhmä”. Sen toiminta hiipui pikkuhiljaa vetäjän puuttumiseen. 22 Tanhuryhmä esiintyy meriaiheisessa illanvietossa Eedenissä 2001. Kantriryhmä esiintyy Aleksinkulmassa. Eläkeläisjärjestöissä on aina harrastettu lausuntaa. Meidän runopiirimme on muodostunut vähitellen innokkaista lausujista. Yhdeksänkymmentä luvun puolessa välissä lienee, muistitietoihin perustuen, runopiirin toiminta saatu pysyväisesti alkuun. Se on toiminut itsenäisesti. Ryhmä on saanut kuitenkin ohjausta suunnitelmiin ja loppusilauksin. Lausuntataiteilija Rauni Palamo ohjasi toiminnan alkuvaiheessa ja myöhemmin eläkkeellä oleva opettaja Aili Heikkinen. Runopiiri on esiintynyt todella paljon monenlaisissa tilaisuuksissa. 23 Kuvassa runopiiri esiintymässä 5.12.2007 Suomen itsenäisyyden 90-vuotisjuhlassa. Runopiiri on ilahduttanut vuosien saatossa monipuolisella ohjelmallaan laitoksissa olevia sairaita ja vanhuksia. Kuvassa vasemmalla runopiiriä ohjannut Aili Heikkinen. Yhdistyksemme liikuntaharrastus on omaehtoista ja itseohjautuvaa. Oulun kaupungin liikuntaviraston edustajat ovat käyneet kertomassa ja motivoimassa jäsenistöämme ikäihmisille suunnatuista palveluista. Niinpä joukossamme on lukuisa määrä vesiliikunnan harrastajia, kuntosaleilla kävijöitä ja jumppaajia. 70-vuotta täyttäneet saavat ostaa käyttöönsä ns. + 70-kortin, joka maksaa 20 euroa ja on voimassa vuoden. Sen käyttö kaupungin liikuntapisteissä on lähes rajaton arkipäivisin kello 16 saakka. Boccia-ryhmämme harjoittelee Urheilutalolla ja osallistuu jopa kilpailuihin. Oulussa toimiva, 65-vuotiaille suunnattu Kunnon Lähde-toiminta on saanut joukkoonsa myös meiltä harrastajia. Edellä mainittujen palvelujen lisäksi siellä toimii mm. senioritanssiryhmiä, näytelmä-, ja keskustelukerhotoimintaa. Juhlat vapun merkeissä 29.4.1992. Ruutuhameessa ansioitunut kuorolainen ja pitkäaikainen hallituksen jäsen Bertta Kivioja 24 Ohjelmaryhmämme Aikamatkalla Oulun 400-vuotisjuhlissa Ouluhallissa Retkeilypäivät Joensuussa 2007 – Iltajuhlassa Pojat pääsivät lavalle Tallinnan Pirita Top Spassa 2005 25 RETKET JA MATKAT Retkeily on kuulut yhdistyksemme toimintaan alusta lähtien. Ensimmäinen retki Haaparantaan jo kuukausi perustamisen jälkeen antanee vinkkiä tulevaisuudesta. Silloin Haaparannan retket olivat ns. ostosmatkoja, saatiinhan sieltä joitakin hyödykkeitä halvemmalla kuin Suomesta. Tanssimatkat Haaparannan Suomi-seuran järjestämiin tansseihin tulivat tutuiksi jo yhdeksänkymmentä- luvulla. Niilläkin matkoilla oli aikaa ostoksin. Tanssi- ja ostosmatkoja tehdään edelleen. Hyvin pian vakiintuivat tutustumis- ja vierailukäynnit toisiin yhdistyksiin. Haluttiin tutustua myös lähikaupunkien kulttuuritarjontaan teatteriretkien muodossa. Näitä vierailuja ja retkiä tehtiin pari kertaa vuodessa. Kiinnostavaksi havaittua toimintaa jatketaan edelleen. Laivaristeilyjä, kevät-, ruska-, ja hiihtoretkiä sekä pikkujoulumatkoja on tehty aina hyvällä menestyksellä. Yksi linja-auto ei ole aina tahtonut riittää, matkalle halukaita on ollut niin runsaasti. Ruskaretket ovat muodostuneet erittäin liikunnallisiksi. Retkillä patikoidaan varaamalla kokonainen päivä liikkumista varten. Kohteita on vaihdeltu, hyvin harvoin matka suuntautuu samaan paikkaa. Yhdeksänkymmentäluvulla alettiin käydä Kuusamossa talvipäivillä. Nämä ”Kaamoksen kaatajaiset” oli suunnattu eläkeläisjärjestöille ja niistä muodostui todelliset kulttuuripäivät ohjelmineen. Nykyisin talvipäivät ovat menettäneet merkityksensä ja niihin osallistutaan harvemmin. Retket ovat olleet erittäin antoisia, olemme saaneet nähdä kotimaatamme eri puolilta. Kahden tai kolmen päivän retket ovat antaneet aikaa retkikohteen laajempaankin tutustumiseen. Päivän retkiä on järjestetty sekä kesällä että talvella. Ulkomaan matkaa oli suunniteltu jo toiminnan alkuvuosina, toteutuiko se, ei ole tietoa. Myöhemmin on käyty aurinkorannoilla, Venäjällä useita kertoja, unohtamatta länsinaapureitamme Ruotsia ja Norjaa. Kylpylämatkat Viroon vakinaistuivat vuosituhannen vaihteessa melkein joka vuosi tehtäviksi. Jäsenistön kiinnostus Viron kylpylöitä kohtaan näyttää jatkuvan edelleen. Viimeisinä vuosina linjaauto on ollut mukana koko matkan ajan, joten matkustaminen on helpottunut, eikä matkatavaroita ole tarvinnut kuljetella käsissä. Viimeisin kylpylämatka 2009 suuntautui kuitenkin kokeiluluonteisesti Latvian Jurmalaan. Maassamme toimivat lomajärjestöt järjestävät lomatoimintaa, joka saa tukea Rahaautomaattiyhdistyksen varoista. Näitä tuettuja lomia yhdistyksemme on anonut lomajärjes töiltä ryhmälomina. Silloin olemme voineet järjestää lomille yhteiskuljetuksen ja se on mahdollistanut vaikeamminkin liikkuvan jäsenen matkustamisen lomakohteeseen. Lomakohteita on pyritty vaihtelemaan jäsenistön toiveidenperusteella. Tuettuja lomia on haettu ja niillä on käyty yhdistyksen ensimmäisistä vuosista lähtien. Yhdistys maksaa tuetun loman matkakustannukset. 26 Seuraavassa kuvakavalkadi metkoilta ja retkiltä: Yllä kuntolomalla Kivitipussa kesällä 2002. Alla vasemmalla veneretkellä Pyhäselällä Joensuun retkeilypäivillä 2007 ja oikealla Päätalon maisemissa ruskaretkellä Hossaan 2008. 27 Yllä retkeläiset Peera-tunturilla vasemmalla pitkäaikainen matkanjohtaja Ensti Ojala. Alla näkymä Valomosta Laatokalla. 28 Yllä pari kuvaa matkasta Pietariin kesällä 2008. Tässä pari kuvaa vuodelta 1990. Reissattiin silloinkin. Kuvista on vielä tunnistettavissa monta toimijaa ja kerholaista tänäkin päivänä 29 TILAISUUDET JA JUHLAT Oulussa on vietetty yhdistyksemme järjestäminä ja isännöiminä valtakunnallisia eläkeläistapahtumia. Vuonna 1996 elokuun 22 - 23 päivä vietettiin tapahtumaa ”Toveruutta läpi elämän”. Tilaisuuden onnistumisen kuvastaa maininta pöytäkirjassa ”Olemme saaneet palautetta eri yhdistyksiltä ja kiitosta ohjelman monipuolisuudesta”. Kunnallisten eläkeläisten liiton historian ensimmäiset valtakunnalliset retkeilypäivät järjestettiin Oulussa vuonna 2003. Hyvin onnistunut tapahtuma on saanut kiitosta liitolta ja yhdistyksiltä. Oulun kaupunki tuki retkeilypäiviä järjestämällä vastaanoton kaupungintalolla. Tilaisuudessa oli erinomainen tarjoilu ja vastaanotto. Se antoi hyvän kuvan järjestömyönteisestä kaupungistamme. Omia vuosijuhlia on vietetty viiden vuoden välein. 5-vuotisjuhlaa vietettiin Ravintola Merikoskessa marraskuussa 1990. 10-vuotisjuhlaa Kaupungintalon juhlasalissa 9.11.1995 15-vuotisjuhlaa Aleksinkulmassa 8.11.2000, siellä jaettiin viirejä perustajajäsenille. 20-vuotisjuhlaa Ravintola Lasaretissa 23.11.2005. Kerhotoiminnan kevätkauden päättäjäisiä on vietetty juhlavammissa merkeissä, samoin syyskausi on päättynyt joulujuhlaan. Juhlapaikat ovat vaihtuneet tarjoilusta riippuen. Kerhotoiminnan yhteydessä on vietetty äitienpäiviä jakamalla ruusuja hyvän ohjelman ja täytekakkukahvien kera. Isänpäivät ovat saaneet myös huomionsa puheiden ja täytekakkujen kanssa. Mainitsemisen arvoinen on keväällä 2001 järjestetyt Meriaiheiset iltamat Ravintola Edenissä. Sinne oli jäsenistömme harjoitellut suurisuuntaisen meriaiheisen ja musiikkipitoisen ohjelman. Se esitettiin vielä toisenkin kerran kutsunäytöksenä. 30 Sosiaalijohtaja Jori R. Rissanen oli mieluinen ja usein nähty vieras yhdistyksen tilaisuuksissa. Tässä ollaan pikkujoulu merkeissä ja mukana on talouspäällikkö Jarmo Kettumäki ja emäntänä Eine Taskila. Alla kuva ravintola Merikoskessa vietetystä 5-vuotisjuhlasta. Ohjelmaryhmän iltamariemua 20.04.1991. Keskellä Ensti Ojala. 31 SOSIAALINEN JA YHTEISKUNNALLINEN TOIMINTA Yhdistyksemme toiminta-ajatus on järjestää eläkeläisten fyysisen ja psyykkisen kunnon ylläpitämiseksi virikkeellistä ja terveyttä edistävää, sosiaalisia kontakteja lisäävää sekä yksinäisyyttä ja syrjäytymistä ehkäisevää toimintaa. Toiminta-ajatuksensa mukaisesti Oulun kunnalliset eläkeläiset eivät kerää rahaa tileille eikä muutakaan omaisuutta. Kaikki tuleva on käytetty ja käytetään edelleen tavalla tai toisella jäsenistön hyväksi. Retkiä on tuettu koko toimintakauden ajan. Viimeisinä vuosina niiden retkien osalta, jotka suuntautuva kotimaahan ja katsotaan olevan koko jäsenistön ulottuvilla, maksetaan matkakustannukset pääsääntöisesti yhdistyksen varoista. Matkat tuetuille lomille ovat jäsenille ilmaisia, olivatpa ne kuinka kaukana tahansa. Teatterilippuihin on viime vuosina myönnetty tukea hallituksen kulloisenkin päätöksen mukaan. Isompien juhlien ruokailukustannuksia tuetaan tai ei peritä maksua ollenkaan. Yhteiskunnallista ystäväpalvelu- ja tukihenkilötoimintaa ei yhdistys harjoita järjestäytyneesti. Toiminta lähtee vapaaehtoisuuden pohjalta. Eläkeikäisillä ihmisillä on, lähes jokaisella lähipiirissä omainen, ystävä tai entinen työtoveri tai useampikin, joiden luona on jo vuosia tottunut käymään. Tämä on katsottu riittävän ja sitä tähdennetään vuosittain ja kirjataan toimintasuunnitelmaan. Tätäkin toimintaa on jäsenistö harrastanut yhdistyksen koko toimikauden ajan. Hyvin suureen merkitykseen nousee yhdistyksemme harrastuspiirien tuottaman ohjelmat. Sekakuoro ”Kaisat ja Kustit”, tanhuryhmä, runopiiri ja yhdistyksen yksittäiset lausujat ovat käyneet esiintymässä koko toimintakautensa ajan. Kohteena ovat olleet lähinnä kaupungin omistamat laitokset, vanhainkodit, palvelu- ja hoivalaitokset ja sairaalat. Suurin yksittäinen tapahtuma, jossa yhdistyksemme sai olla mukana, oli vuonna 2005 Oulun kaupungin 400-vuotisjuhlan yhteydessä Ouluhallissa vietetty ”Aikamatka”-viikko. Tanhuryhmämme sai esiintyä siellä koko viikon ajan. Myös erillinen ohjelmaryhmämme esitti iloittelun ”Cabaree”. Saatujen kutsujen mukaan on esiinnytty myös muissa yhteisöissä sekä yksityistilaisuuksissa. Kuvassa käsityökerho luovuttamassa OYS:n vauvaosastolle valmistamiaan pienen pieniä kypärämyssyjä ja tossuja. 32 TALOUDELLINEN TOIMINTA Järjestö ei voi toimia ilman rahaa. Toimintansa tukemiseksi yhdistyksen ensimmäisiä tulon hankintamuotoja ovat olleet arpajaiset. Niin kerhoissa kuin matkoillakin niitä on myyty ja näin saatu roposia kassaan. Arpavoittoja on vähin osteltu ja jäsenistö on runsaastikin lahjoittanut, myös käsityökerho on antanut tuotteitaan voitoiksi. Toiminta on hyväksi havaittu ja sitä jatketaan edelleen. Tuloa tuottavia tansseja on myös järjestetty. Ainakin vuodesta 1994 lähtien. Sen vuoden toimintakalenterissa on maininta järjestettävistä iltamista. Tansseja on saatu pitää Rokuan kuntokeskuksessa, päivätansseja Ravintola Foksiassa ja Ravintola Arinassa. Tanssit vakinaistuivat vuosituhannen vaihteessa Koskelankylän Walolle. Ne ovat kerran kuukaudessa ja niillä on iso merkitys yhdistyksemme taloudessa. Oulun kaupungin myöntämä järjestöavustus näyttelee tärkeää osaa taloudessamme. Ensimmäiseen avustusanomukseen vuonna 1987 kaupunki suhtautui nihkeästi, myönsi kuitenkin matka-avustusta 1000 markkaa. Seuraavana vuonna saatiinkin jo toiminta-avustusta 3000 markkaa ja matkaavustusta 1000 markkaa. Siitä avustuksen määrä on lähtenyt kehittymään, vakiintuen noudattamaan linjaa toimintojen ja jäsenmäärän suhteessa. Tanssit Koskelankylän Walolla. Walon tansseilla on iso merkitys yhdistyksen taloudessa. 33 KESKUSJÄRJESTÖT JA MUU JÄRJESTÖTOIMINTA Perustavassa kokouksessa liityttiin Kunnallisten eläkeläisten yhteisjärjestö KEY ry:n jäsenjärjestöksi. Se kuitenkin lakkautettiin jo 1988, ja valtakunnallinen kunnallisten eläkeläisten toiminta siirrettiin Kunnallisten Työntekijäin ja Viranhaltijain liiton, KTV:n alaisuuteen. Sinne perustettiin valtakunnallinen eläkeläisten neuvottelukunta. KTV:n alaisuudessa oltiin vuoteen 1998 saakka, jolloin perustettiin nykyinen keskusjärjestömme Kunnallisten eläkeläisten liitto KELO ry. Liittomme tunnuslause ” Hyvinvointia läpi elämän” kuvannee hyvin tehtäväkenttää, jossa toimimme. Yhdistyksemme oli vahvasti mukana perustamassa uutta liittoa. Perustavan pöytäkirja allekirjoittaneissa ovat mukana oululaiset Eeva Paakkola ja Aino Ruuska. Julkisen alan ammattijärjestöjen yhdentyminen Julkisten ja Hyvinvointialojen Liitoksi (JHL), On myös oman liittomme nimi muutettu Julkisen alan eläkeläisten liitto KELO ry:ksi. Liiton hallinnossa on alusta alkaen ollut Oulun kunnallisten eläkeläisten edustus. Hallituksen jäseninä ovat toimineet Aira Lamberg vuosina1998-2007 ja Terttu Knuutinen vuodesta 2008 alkaen ja edelleen. KELO ry on mukana myös Valtakunnalliset eläkeläiset VENK ry:ssä. Siihen kuului vuoden 2009 alussa seitsemän valtakunnallista eläkeläisjärjestöä. VENK rekisteröitiin ja näin saatiin lisää vauhtia toimintaan. Vanhustenhuoltolain aikaansaaminen on hyvin ajankohtainen kysymys jota kaikki maamme eläkeläisjärjestöt ajavat voimakkaasti. Paikallinen järjestötoiminta koostuu yhteistyöstä muiden eläkeläisjärjestöjen kanssa. Tärkeimpänä on toimiminen Oulun eläkeläistyön neuvottelukunnassa. Neuvottelukuntaa ei ole rekisteröity. Se koostuu yhdestätoista eläkeläisjärjestöstä, jotka maksavat toiminnan ylläpitämiseksi jäsenmaksua. Oulun kaupungilla on neuvottelukunnassa myös edustus. Neuvottelukunnan tehtävänä on antaa lausuntoja, tehdä aloitteita ja pitää yhteyttä päättäjiin eläkeläisten elinolojen parantamiseksi. Yhdistyksemme on vuorollaan hoitanut neuvottelukunnan puheenjohtajuutta ja rahastonhoitajasihteerin tehtäviä. Oulun kaupunki on tehnyt vuoden 2010 talousarvion yhteydessä päätöksen vanhusneuvoston perustamisesta kaupunkiin. Sosiaali- ja terveystoimi on nimennyt vanhusneuvoston toimintasääntöä ja –mallia valmistelevan työryhmän, jossa on myös yhdistyksemme edustus. 34 JÄSENISTÖ JA HALLINTO Yhdistys perustettiin eläkkeellä olevien kunnallisten työntekijäin järjestöksi. Alkuvuosina varsinaisiksi jäseniksi hyväksyttiin vain eläkkeellä olevat, entiset kunnalliset työntekijät. Perheenjäsenet ja muut jäsenyyttä hakeneet hyväksyttiin kannatusjäseniksi. Toimintatapa muuttui pikkuhiljaa ja uusien liittomuutoksien myötä rajoitukset poistuivat. Säännöissämme määritellään jäsenyys seuraavasti: Yhdistyksen jäseneksi voi liittyä kaikki Oulun ja lähiympäristön eläkeläiset puolisoineen, jotka sitoutuvat noudattamaan näitä sääntöjä ja suorittamaan jäsenmaksun. Hallintoa alussa johti toimikunta. 6.11.1991 pidettiin ylimääräinen yleinen kokous, joka muutti toimikunnan hallitukseksi. Toimikunnan, myöhemmin hallituksen jäsenmäärä on vaihdellut alkuajan kuudesta varsinaisesta jäsenestä ja kahdesta varajäsenestä nykyiseen kymmeneen varsinaiseen jäseneen ja neljään varajäseneen. Hallinnon kokouksia on koko ajan pidetty 10-12 kertaa vuodessa. Kuva liiton hallituksen kokouksesta kesällä 2009 Kemissä Retkeilypäivien yhteydessä. 35 MUISTAMISET Kunnalliset eläkeläiset ry suunnitteli perustamisensa jälkeen viirin muistamisia varten. Sitä yhdistykset ovat käyttäneen omissa muistamisissaan. Järjestömme muisti perustajajäseniään yhdistyksen 15-vuotisjulan yhteydessä. Viirin saivat: Hemmilä Elsa Sainio Marjatta Hartikka Reino Mikkonen Elvi Vuoti Kirsti Särkimäki Alma Lahtinen Vihtori Lattunen Aino Tallqvist Olavi Kuosmanen Kerttu Heikkinen Anna-Liisa Moilanen Aimo Keränen Saimi Possakka Pentti Hietanen Annikki Lämsä Ahti Pääkkö Eino Hiltula Martti Taskila Eine Saarela Sulo Mustonen Ahti Heino Eero Muissa yhteyksissä on muistettu seuraavia: Katri Mäyrä Bertta Kivioja Kyllikki Heino Aira Lamberg Raili Ollila Eeva Paakkola Inkeri Loukkola Elsa Piippo Oulun eläkeläiset ry:lle on viety viiri 2009, heidän 50-vuotisjuhlaan. 15-vuotisjuhlan yhteydessä muistettiin yhdistyksen viirillä perustajajäseniään. Kuvassa vasemmalla silloinen puheenjohtaja Eeva Paakkola ja oikealla viirin saajat. 36 Eine Taskila MUISTELUA ALKUVUOSILTA…. Oli muutamia oikein periaatteen KTV:läisiä jäseniä, jotka olivat päättäneet perustaa kunnalliselta alalta eläkkeelle jääneille oman yhdistyksen. Heistä mainittakoon Erkki Hurskainen, Pauli Malmi, Väinö Korhonen, Elsa Hemmilä sekä useita muitakin innokkaita. He ovat jo valitettavasti poistuneet joukostamme. Suomessa oli jo silloin 25 kyseessä olevaa yhdistystä. Niinpä 26.9.1985 Seppo Kytökangas kutsui kaikkia Oulun KTV::n eläkkeellä olevia jäseniä kokoukseen Oulun Vanhalle paloasemalle keskustelemaan olisiko tarvetta yhdistyksen perustamiseen. Oulussa oli jo silloin useita eläkeläisyhdistyksiä. Kokous totesi yksimielisellä päätöksellä, että vielä ei olla kypsiä perustamaan yhdistystä. Perustettiin kuitenkin työryhmä selvittämään ja tunnustelemaan ilmapiiriä asian eteenpäin viemiseksi. KTV myönsi 2000 mk:n alkupääoman. Työryhmään muistaakseni kuuluivat Seppo Kytökankaan lisäksi Väinö Korhonen, Pauli Malmi, Erkki Hurskainen, Elsa Hemmilä, Kirsti Vuoti, Kerttu Kuosmanen ja Marjatta Sainio. Työryhmän vetäjä – puheenjohtaja oli Erkki Hurskainen. Työryhmä piti useita kokouksia ja kutsui sitten 24.11.1985 perustavan kokouksen jälleen Vanhalle paloasemalle. Erkki Hurskainen toimi edelleen puheenjohtajana ja kopautti pöytään päätöksen, jolla Oulun kunnalliset eläkeläiset perustettiin. Ensimmäiseksi puheenjohtajaksi, Erkki Hurskaisen esityksestä, valittiin Pentti Ryynänen. Sitten alkoi kova kokoontumispaikan etsintä. Se saatiin viimein Santaholman nuorisotalosta. Aikaa kokoontumiselle annettiin kaksi tuntia viikossa. Paikka osoittautui lähes heti riittämättömäksi, mutta muutakaan ei ollut tarjolla. Siinä sitten yritettiin, innokkaita kun oltiin, ”tuhertaa”, miten parhaaksi katsottiin. Parin vuoden kuluttua pääsimme sitten Aleksinkulmaan ja siitähän se riemu ratkesi. Kerhopäiväksi saatiin keskiviikko ja kesto kolme tuntia. Lisäksi saatiin käsityökerhotilat. Kesätoimintaa pyöritettiin Sorsasaaressa ja Seelarissa. Varojen hankinta piti jollain lailla saada käyntiin. Kaupungin avustusta emme saaneet moneen vuoteen, joten meidän oli oltava täysin omatoimisia. Arpajaisilla aloitettiin. Ensimmäiset voitot kaksi pakettia kahvia, jotka Hemmilän Elsa ja Vuotin Kirsi kävivät kerjäämässä Arinan myymälästä. Elsa olikin sitten pitkäaikainen ja tehokas ”arpamamma” ja Elsan jälkeen tuli yhtä tehokas ”arpa-Kalle”. Myyjäisiä ruvettiin järjestämään kaksi kertaa vuodessa. Lisäksi pidettiin 1-2 kertaa vuodessa ns. ”Perinneruokapäiviä”. Iltamia Rokuan kuntokeskuksessa ja Aleksinkulmassa, Toritapahtumakirpputori Rotuaarilla. Käsityökerho on ollut kaiken aikaa hyvin merkittävä tulon lähde. Sieltä tuli pääasiassa arpajaisvoitot sekä myyjäisiin kudonnaiset ym. Suurempiin tapahtumiin, esim. Rokuan kuntokeskuksen iltamiin saatiin arpajaisiin liikelahjoituksia. Lauluryhmä aloitti 1990-luvun alussa. Se aloitti kuorona Inkeri Loukkolan johdolla ehkä 1994. Kuoron nimeksi tuli Oulun kunnallisten eläkeläisten kuoro ”Kaisat ja Kustit”. Kantavina voimina kuorolla ovat olleet Bertta Kivioja ja Hannes Leskinen hanureineen. Tanhuhalukkaat kokoontuivat 1993 ja varsinainen tanhuharrastus alkoi syksyllä 1994 Nukussa, 37 ohjaajana Saara Kiljunen. Myöhemmin ohjaajana on toiminut Helvi Tenhula. Näytelmäpiiri aloitti 1990 luvun alkupuolella. Kalle Kovala teki käsikirjoituksen mm. Tukkijoella näytelmään, josta tulikin melkeinpä ”hitti”. Kerhossa oli monenlaisia vierailijoita. Poliisilaulajat esiintyivät Matti Pajalan johdolla ja Tahkokankaan orkesteri joka vuosi. Heille kerättiin aina kolehti. Sosiaalineuvos Jori R. Rissanen oli mukana joulujuhlissa pitäen puuropuheen. Hän vieraili usein myös kevätjuhlassa ja myyjäisissä. Sosiaali- ja terveysalan asiantuntijaluentoja oli myös usein. Eri pankkien edustajat kävivät esittelemässä pankkejaan. Useiden päiväkotien lapsiryhmät vierailivat kevät- ja joulujuhlissa ja Kalevi Ilkka kitaroineen muutaman vuoden välein. Joka vuosi kutsuttiin joku kunnallisten yhdistysten osasto vierailulle, ja vastavuoroisesti myös me vierailimme useimmissa osastoissa. Näihin vierailuihin yhdistettiin myös teatterikäynti Kuusamon kaamoksen kaatajaisiin osallistuttiin v:sta 1992 lähtien joka vuosi. Puolukkaretki tehtiin myös joka vuosi esim. Livohkaan, Sarjaan, Pudasjärvelle, Haisuvaaraan ja Hailuotoon. Seurakunnan leirikeskuksessa Rokualla oli vähintään kerran vuodessa 3 – 4 vrk:n leiri. Siellä oli mukanamme hieroja tai jalkahoitaja. Jouluretki tehtiin myös vuosittain. Syötiin joulupäivällinen, suoritettiin jouluista ohjelmaa ja saunottiin. Oli myös 2 kertaa viikon lomaleiri lomakoti Onnelassa ja retkipäivä, jolloin saunottiin, syötiin ja kahviteltiin. Vuoden ensimmäisessä kerhossa muisteltiin edellisenä vuonna pois nukkuneita muutamalla sanalla jokaista erikseen ja vietettiin yhteinen hiljainen hetki ja kuoro lauloi ”Kristallivirran”. Tässä on muisteluksiani siltä ajalta, kun olin toiminnassa mukana. Kovasti yritettiin ja into oli suuri. Toivotan yhdistykselle menestystä ja hyvää toiminnallista jatkoa. Kuva on todennäköisesti toiminnan aivan alkuvuosilta. Kuvassa keskellä on yhdistyksen ensimmäinen puheenjohtaja Pentti Ryynänen. Eine Taskila kuvassa oikealla seurasi puheenjohtajana Pentti Ryynästä. Eine toimi puheenjohtajana vuosina 38 Eeva Paakkola MUISTUMIA PUHEENJOHTAJAKAUDELTANI Marraskuun 1997, yhdistyksemme sääntömääräisen syyskokouksen jälkeinen viikko tuntuu vieläkin painajaismaiselta, vaikka siitä on kulunut jo 12 vuotta. Kokouksessa Toivo Lempinen valittiin uudelleen puheenjohtajaksi. Sihteeri Anneli Toppinen oli lopettanut edellisenä vuonna ja minut valittiin silloin sihteeriksi ja nyt jatkoon. Sitten tuli surullinen uutinen, Toivo Lempinen ja hänen vaimonsa Aili olivat saaneet surmansa väkivallan uhreina. Koko yhdistys oli järkyttynyt. Valittu varapuheenjohtaja ei suostunut ottamaan puheenjohtajan tehtävää. Täytyi kutsua koolle ylimääräinen kokous. Rahastohoitaja Mikko Linnala oli jo edellisenä vuonna ilmoittanut lopettavansa, mutta "Topi" oli saanut houkuteltua hänet jatkamaan vielä vuoden. Ja nyt se siis oli loppu. Tiesin että Aira Lamberg pääsee eläkkeelle OYS:ta, rupesin kiusaamaan häntä: "Tule meille puheenjohtajaksi?" Ei hän lupautunut, ei sitten millään. Kolmannen puhelun lopuksi hän sanoi: "Ei millään puheenjohtajaksi, ehkä sihteeriksi ". Mikä helpotus, nyt sitten rahastonhoitaja. Siihenkin apu löytyi OYS:ta, Pirjo Määttä suostui ottamaan pestin. Minut valittiin sitten puheenjohtajaksi, sitä kesti sitten yksitoista vuotta. Pirjo sai tarpeekseen kun eurot tulivat, onneksi Ollilan Raili pääsi eläkkeelle kaupungin puutarhalta ja hän suostui rahastonhoitajaksi. Olin kierrellyt tilitoimistotkin kun kukaan kerhosta ei suostunut tehtävään. Nämä valinnat olivat tosi onnistuneita, kaikki on sujunut kuin rasvatttuna. Aira ja Raili toimivat vieläkin, toivottavasti pitkään. Hallituksen jäsenistä aina joku väsyy ja uusia valitaan tilalle. Minäkin väsyin ja Terttu Knuutinen valittiin tilalle, kaikki on hyvin. Valituista jaostoista käsityö-, tanhu-, cantri-, runopiiri ja myöhemmin perustettu puutyökerho muutettiin opintokerhoiksi, niin kuin laulukuoro oli toiminut jo pitkään. Keittiöjaos, ohjelmajaos ja matkajaos toimivat entiseen malliin. Järjestysmiesjaos muuttui Walon tanssijaokseksi, tämän hetken tarpeeseen. Kun meille tarjoutui mahdollisuus mahdollisuus ruveta järjestämään tansseja Walolla , minä vähän epäröin, pelkäsin työn paljoutta ja tappioita. Aira sai minut uskomaan että se kannattaa ja niin kävi. Se on lisätulon hankkimista kevyellä iloisella tavalla, Aira siinä suurimman työn on tehnyt, me muut vähän sivusta auttelemme. Sinne on saatu järjestysmiehiä, lipunmyyjiä, keittiöporukkaa ja soittamaan "Kolmoset", he soittavat niin jalan alle menevää musiikkia että se vetää väkeä kuin hunaja mehiläisiä. Vuosien varrella meillä on ollut monenlaisia virityksiä, varmaan vaativin oli Kelon ensimmäisten retkeilypäivien järjestely, iso homma, mutta hyvin meni. Toinen yhtä uusi ja erilainen oli, kun järjestettiin meri-iltamat Eedeniin yhtenä keväänä. Melkoinen kavalkaadi laulun, tanhun ja sketsien avulla. Melkein koko kerho oli esiintymässä, se oli tosi laaja homma. Taloudellisesti se ei ollut kovin tuottoisa, mutta antoi paljon taiteellisesti. Voi, näkisipä sellaisen vielä joskus! 39 Raskain vuosi oli varmaan silloin kun palkattiin työllistämistuella yhdistykselle hieroja. Sen vuoden aikana jouduin käymään keskustassa pari kertaa viikossa, työvoimatoimisto-verotoimistokela ja työntekijä sai palkkansa, onneksi bensa oli silloin vähän halvempaa kuin nyt. Toimintakaudellani kävi kerhossa luennoitsijoita melkein kaikilta elämän alueilta mm. kaikki kaupungin korkeimpiin virkoihin valitut henkilöt kävivät esittäytymässä kertomassa tavoitteitaan. Uusi puheenjohtaja on luvannut jatkaa perinnettä. Hallitukseen ja jaostoihin on saatu innostuneita tekijöitä, keittiöjaostoon on saatu myös miehiä, ennen naiset joutuivat tekemään kaiken. Muutama vuosi sitten oli tullut toivomuksia kesä toiminnasta, kysyin Munuaisyhdistyksen kesäkoti Pulmusta keskiviikko päiviksi. Päätettiin kokeilla ja se otti tulta. Syynä saattoi olla tyttöjen paistamat muurinpohjalätyt ja Hanskin haitarin säestämät yhteislaulut tai ihanan kauniit vapaat kesäpäivät mutta perinne on jatkunut. Pulmusen jälkeen Sorsasaaressa, sinne vaikean kulun jälkeen siirryttiin Johteenhoviin, siellä jatketaan. Väkimäärä lisääntyy koko ajan, työntekijöitä pitäisi kyllä löytyä, eivät yhdet samat jaksa aina vain palvella kun toiset vain odottavat valmista. Jos halutaan jotain hauskaa, täytyy tehdä sen eteen jotakin yhdessä, eikö niin? Kaikki retket, kokoukset, ideariihet ym. ovat olleet mieleenpainuvia ja virkistäviä. Kerho, myyjäiset ja yhdistyksen juhlat ovat vuosi vuodelta parantuneet. Ne ovat elämän väripilkkuja pitkinä viikkoina. Ja sitten kun ei jaksa enää mennä mukaan, niitä on mukava muistella. Yhdistys täyttää tänä vuonna 25 vuotta, sehän on perustettu jo ennen Kelo-liiton perustamista. Syksyllä juhlitaan! Jos alku oli surullinen, on toiminta ollut iloista. Kun homma saatiin pyörimään ja touhuttiin niin monenlaista, että en ala niitä kertomaan, ne näkyvät varsinaisessa historiikissa. Kerroin vain muutamia muistoja, jotka ovat erikoisesti jääneet mieleen. On ollut mukava toimia teidän kanssanne. Kerholaisia on paljon koolla joka viikko, hymyt jo eteisessä antavat hyvän mielen koko päiväksi. Kiitos teille näistä antoisista vuosista ystävät, ja anteeksi jos olen tehnyt virheitä. Kaikkea hyvää jatkossa yhdistykselle ja sen kaikille jäsenille. Kuvassa Esko Orajärvi ojentaa Eeva Paakkolalle yhdistyksen viiriä Eevan luopuessa puheenjohtajuudesta 40 PUHEENJOHTAJAT 1985 – 1987 Pentti Ryynänen 1988 – 1996 Eine Taskila 1997 Toivo Lempinen 1998 – 2008 Eeva Paakkola 2009 - Terttu Knuutinen 41 VARAPUHEENJOHTAJAT, SIHTEERIT JA RAHASTONHOITAJAT Varapuheenjohtajat 1985 1986 1987 1988 – 1990 1991 - 1992 1993 – 1994 1995 – 1996 1997 – 1999 2000 2001 2002 – 2008 2009 2010 - Elsa Hemmilä Erkki Hurskainen Eine Taskila Pauli Malmi Eino Pääkkö Antti Hannila Aino Ruuska Arvo Mattila Jorma Latola Liisa Parkkinen Esko Orajärvi Toivo Järvinen Kosti Tolsa Sihteerit 1985 1986 – 1993 1994 1995 – 1996 1997 1998 - Veikko Virpimäki Hannu Kajaus Aino Ruuska Anneli Toppi Eeva Paakkola Aira Lamberg Rahastonhoitajat 1985 – 1987 1988 – 1989 1990 – 1997 1998 – 2001 2002 - Kerttu Kuosmanen Toini Torvinen Mikko Linnala Pirjo Määttä Raili Ollila Kolme puheenjohtajaa yhteiskuvassa. Vasemmalla nykyinen puheenjohtaja Terttu Knuutinen, keskellä vuosien 1988 – 1996 puheenjohtaja Eine Taskila ja oikealla Eeva Paakkola, joka toimi puheenjohtajana vuosina 1998 – 2008. 42 HALLITUS VUODELLE 2010 Puheenjohtaja: Terttu Knuutinen Varapuheenjohtaja: Kosti Tolsa Sihteeri / matkavastaava: Aira Lamberg Taloudenhoitaja: Raili Ollila Varsinaiset jäsenet: Jukka Mäkelä Irma Kytökangas Irma Autio Tuula Lumijärvi Viljami Kulju Reino Väliaho Elsa Piippo Varajäsenet: Toivo Järvinen Vappu Kilpelänaho Hannes Leskinen Raimo Kemppainen Kuva juhlavuoden hallituksen kokouksesta 43 Yhdistyksen nykyinen puheenjohtaja Terttu Knuutinen hallituksen kokouksessa Tässä ovat pöydän päässä puheenjohtaja ja sihteeri Aira Lamberg kirjaamassa kokouksen kulkua. 44 Oulun Kunnalliset Eläkeläiset ry. 25-vuotishistoriikki 2010 Painotyö: Painoykkönen Ky, Oulainen Ulkoasu, kuvankäsittely ja taitto: Esko Orajärvi
© Copyright 2024