TANGERISTA
VAI KAIROSTA?
Lautapelit. Tietokone- ja mobiilipelit kasvattavat suosiotaan,
mutta perinteisten lautapelien aika ei ole ohi. Näin uskovat
pelisuunnittelija, pelikauppias ja pelitalon luova johtaja.
teksti Ninni Sandelius, kuvat Timo Pyykkö
28 | APU
APU | 29
L
ähes jokainen suomalainen on joutunut
joskus joutunut valitsemaan, aloittaako
pelinsä Tangerista vai Kairosta. Vuonna
1951 julkaistu, Kari Mannerlan suunnittelema Afrikan tähti on vuodesta toiseen Suomen myydyimpien lautapelien
joukossa, ja sen tenho on säilynyt sukupolvelta toiselle. Suomalainen lautapelikulttuuri on kuitenkin muuttunut
1950-luvusta.
Tamperelaisen pientalon keittiössä istuu Kari Mannerlan tuore kollega, pelisuunnittelija ja
perheenäiti Eija Heikka. Keittiönpöydälle on levitetty
Eijan luoman lautapelin Leijonan metsästys viimeistelty koeversio: pelilauta, kortteja ja nappuloita.
– Pelin idea tuli kuin salama kirkkaalta taivaalta, hän
kuvailee.
Eijan assosiaatioketju kulki suunnilleen näin: Leijonaa mä metsästän -laulu, Ruokolahden ja Suomen vaakunan leijona, kilpajuoksu halki Suomen, leikillisiä
tehtäviä ja kysymyksiä koko perheelle. Voisiko siitä
tosiaan syntyä oikea peli?
Eija kävi töihin. Hän suunnitteli pelin kulkua miltei tauotta. Pelaajat etsisivät Suomen vaakunan leijonaa kulkien ristiin
rastiin ympäri Suomea tutustuen nähtävyyksiin ja mielenkiintoisiin paikkoihin. Leijona palautettaisiin joko Korkeasaareen tai Ruokolahdelle. Mukavan ajanvieton lomassa pelaajat saisivat tietoa historiasta, luonnosta, perinteistä ja kulttuurista. Nimeksi tulisi Leijonan metsästys. Eijan mies ja
11-vuotias poika saivat testata peliä
käytännössä.
Afrikan tähden
pelilaudalla on
111
mustaa askelmaa,
jotka yhdistävät
30
punaista ympyrää,
joihin pelimerkit
sijoitellaan.
SUOMESSA MYYTÄVIEN lautapelien määristä ei ole tark-
VUODEN KULUTTUA oli ensimmäinen ver-
sio valmis: Suomen kartta pelilautana,
kaupungit ja luonnonpuistot etappeina, kysymyslaput ja nappulat askarreltu. Eija marssi
marketin pelihyllylle tekemään markkinatutkimusta. Sanoma Pron Oppi ja ilo jäi mieleen, sillä se on julkaissut paljon erilaisia taitoja kehittäviä lastenpelejä.
Eija järjesti tapaamisen. Kun kustannussopimusta
tarjottiin, Eija ei ollut uskoa asiaa todeksi.
– Suomalaisena pessimistinä olin ajatellut, että ei
tästä tule mitään. Onnistumisen tunne oli mahtava.
Alkoi tiivis yhteistyö kustannustoimittajan kanssa.
Pelin toiminta käytiin seikkaperäisesti läpi testipeleissä. Suurin työ oli pysyä kärryillä muutoksista. Eija tahtoi varmistaa, että kokonaisuus ei horju.
– Olin niin uppoutunut pelin maailmaan, että heräilin kesken unien tekemään muistiinpanoja. Se oli toisinaan raskasta.
Leijonan metsästyksen tekeminen kesti noin vuoden. Se julkaistiin vuosi sitten syksyllä.
– Siitä tuli todella hieno. Minun piti mennä itse katsomaan, että se oikeasti on kaupan hyllyllä. Sitten oli
aikaa rauhoittua.
Eijan palkkio lasketaan sen mukaan, kuinka paljon
pelejä myydään. Lautapelien myyntimäärät ovat mobiilipeleihin verrattuna pienet.
30 | APU
– En minä tätä rahan takia tehnyt. Parasta on, kun
kuulen, että pelistä on tykätty ja pelatessa on ollut
hauskaa.
Lautapeliala on kansainvälinen, ja pelejä käännetään ja lisensoidaan ulkomaille. Myös Eijan pelin soveltamista muihin maihin pohditaan. Verkkoversiostakin
on ollut puhetta.
Eija tahtoisi jatkaa pelisuunnittelijana.
– Minulla on kehittelyasteella useampi peli, joissa yhdistyvät nokkeluus ja hauskuus.
Jos saa hyvän idean, on uskottava itseensä, Eija kannustaa.
– Uskoin että voin pystyä parempaan. Ideointi ei saa
olla pakotettua, vaan aitoa, sisäistä tietoa. Sanoinkin
perheelleni, että taidan olla vähän hullu. Kun paneutuu intohimoisesti johonkin, luovuutta on vaikeaa sulkea pois päältä, hän naurahtaa.
Pelimerkkien eli
kaupunkien välillä
kulkee myös
23
77
lentoreittiä ja
askelmaa
merireittejä.
koja tilastoja. Eniten pelejä ostetaan marketeista, tavarataloista ja kirjakaupoista, joissa valikoimat painottuvat lastenpeleihin ja perhepeleihin. S- ja K-ketjujen mukaan asiakkaat ostavat etenkin klassikkopelejä, kuten Afrikan tähteä, Monopolia ja Aliasta, sekä Vuoden peli -kilpailuissa menestyneitä pelejä.
Suomessa on kuitenkin myös joitakin
pelimyyntiin erikoistuneita yrityksiä.
Tampereen keskustassa Hämeenkadun kivijalassa sijaitseva Puolenkuun
Pelit on yksi tällainen liike. Osakas ja
myymäläpäällikkö Juhani Seppälä on
luotsannut liikettä vuodesta 2012. Yrityksellä on puodit myös Lahdessa ja
Kouvolassa.
Puolenkuun Pelit myy lautapelejä, pelien lisäosia, korttipelejä, miniatyyripelejä, tietokone- ja konsolipelejä sekä lisäksi
kirjoja, sarjakuvia ja dvd-bokseja.
Seppälän liikkeessä myydään lautapelejä kaikenikäisille, mutta moni peli on nimenomaan aikuisille suunnattu. Nuorten aikuisten keskenään pelaaminen onkin suhteellisen uusi, 2000-luvun ilmiö, joka on
sähköistänyt suomalaista lautapelikulttuuria. Myös
Seppälän lautapeliasiakkaista valtaosa on 25–35 miehiä tai naisia, jotka etsivät ajanvietettä illanistujaisiin
tai pelikerhon tapahtumaan.
– Aikuisten lautapeleistä on tullut valtavirran harrastus. Suomeen maahantuodaan laadukkaita pelejä.
Enää niitä ei tarvitse tilata ulkomailta, hän jatkaa.
Seppälä listaa aikuisten suosimia lautapelejä: Carcassonne, Menolippu, 7 Wonders ja fantasiapelit Talisman ja Arkham Horror. Myös vuoden aikuisten peliksi
vastikään valittu Splendor on kysytty.
Moni suosituista peleistä perustuu rakenteluun. Seppälä ajoittaa lajityypin nousun kymmenen vuoden
taakse, jolloin saksalainen Carcassonne, jossa rakennetaan keskiaikaista ranskalaista miljöötä, nimettiin
vuoden peliksi.
Seppälän mukaan aikuisten lautapelien viehätys ei
perustu nopanheittoon ja tuuriin, vaan taitoon ja hoksottimiin. Pelit ovat kuitenkin riittävän yksinkertaisia,
➤
APU | 31
”PELIN KULUN MÄÄRÄÄVÄT YHDESSÄ NEUVOTELLUT SÄÄNNÖT.”
jotta niihin on helppo päästä mukaan. Moni kiinnostuu pelin taustalla olevasta aikakaudesta tai mytologiasta, mikä lisää pelihaluja. Peleillä on koukuttava vaikutus, ja markkinoille tuodaan jatkuvasti vaihtelua
tarjoavia lisäosia.
Yrityksen kilpailijoina eivät ole niinkään perhepelejä myyvät marketit, vaan kansainvälinen verkkokauppa. Puolenkuun Pelien valttina on asiakaspalvelu ja
asiantuntemus.
– Hinnalla emme voi kilpailla. Verkkokaupan vaikutuksen huomaa, sillä voittomarginaalimme ovat pienentyneet. Verkkokauppa ja esimerkiksi mobiilipelien menestys eivät silti ole meiltä pois. Pikemminkin se lisää
pelaamista ja vie pelikulttuuria kansan tietoisuuteen.
Puolenkuun Pelit järjestää korttipeli-iltoja ja -turnauksia, joissa pelataan etenkin Magic – The Gathering
-keräilykorttipeliä. Seppälän mukaan pelikerhot ovatkin kasvattaneet suosiotaan. Myös Suomen lautapeliseura on aktiivinen pelikulttuurin kehittäjä ja tapahtumajärjestäjä.
– Pelitapahtumat luovat tilaisuuden tutustua ihmisiin vauvasta vaariin, Seppälä kertoo.
Pelimerkkien lisäksi
Afrikan tähden
laudalta voi löytää
22
eri eläinlajia, joista
runsaslukuisin on
antilooppi, joita on
7
yksilöä. Kameleita
ja lentokaloja on
kumpiakin
4
PORISSA TOIMII Pohjoismaiden suurin peli-
tehdas, Tactic Games Oy. Sen menestys
perustuu lautapeleihin.
– Kaikki alkoi Kimblestä, Tactic Gamesin luova päällikkö Kati Heljakka
sanoo.
Katin isoisä Aarne Heljakka katseli, kun hänen poikansa pelasi amerikkalaista Trouble-peliä. Hän huomasi,
että peliä ei maltettu lopettaa. Muovi
alalla työskennellyttä miestä kiehtoi
myös uudenlainen muoviin valettu,
massatuotettu peli. Sillä voisi olla kaupallistumisen mahdollisuudet myös Pohjolassa, missä oli totuttu kartonkipeleihin.
Aarne hankki pelin valmistusoikeudet ja lisenssin, ja vuonna 1967 perheen peliyritys aloitti
toimintansa – autotallista. Nykyään Tactic Games on
yksi Euroopan johtavista pelitaloista. Se työllistää 185
ihmistä. Sillä on tytäryhtiöt seitsemässä Euroopan
maassa sekä Yhdysvalloissa ja se vie pelejä yli 70 maahan. Sen tunnetuimpia pelejä ovat esimerkiksi Kimble
ja Alias, lasten muistipeli Choco ja pihapeli Mölkky.
Vakaan yrityksen taustalla on Kati Heljakan mukaan
monta seikkaa. Tactic Games on aina suuntautunut
kansainvälisille markkinoille. Tärkeää on myös oma
suunnittelu ja tuotanto.
– Uutta on kehitettävä koko ajan.
Omat pelit ruokkivat yrityksen tehdasta. Vaaleista
toimistotiloista vain muutaman käytävän päässä sijaitsee suuri painosali, jonka jylinässä valmistetaan pelilautoja, kortteja ja pakkauksia.
– Valmistamme viisi miljoonaa peliä vuodessa. Moni
leluyritys on siirtänyt tuotantonsa Aasiaan, mutta
meillä on tuotantoketju omissa hyppysissä. Kuumana
käyvä tehdas seinän takana motivoi suunnittelijoita.
Kasvava määrä lelualan tuotteista perustuu hahmolisensseihin. Tämä tarkoittaa kirjoista, sarjakuvista tai
elokuvista tuttujen hahmojen jalostamista pelituotteik32 | APU
Ihmisiä
pelilaudalla on
17
1
heistä naisia
on vain
si. Tactic Gamesin tuotannosta noin kolmannes perustuu hahmolisensseihin. Yritys tekee yhteistyötä muun
muassa Angry Birds - ja Muumit -brändien parissa.
– Suosikkihahmo ei vielä takaa, että lautapeli menestyy. Jos pelin mekaniikka, eli sen toiminta ja kulku, sekä hahmo ja sen tarina kohtaavat, voi syntyä hyvä peli.
KATI HELJAKKA ON paitsi pelisuunnittelija myös tutkija.
Hän tunnistaa lautapelaamisessa tapahtuneen viimeaikaisen muutoksen – sen, että pelejä suosivat etenkin
aikuiset. Lautapelien suosio kulkee aaltoliikettä.
– 1980-luvulla aallonharjalla käytiin Trivial Pursuitin avulla, myöhemmin tv-visailusta kehitetyn Haluatko miljonääriksi? -pelin.
Katin mukaan nykyään kyse ei ole enää yhdestä hitistä, vaan siitä, että pelaaminen on hyväksyttävää valtavirtaviihdettä sekä lapsille että aikuisille.
Se, että aikuiset pelaavat yhä enemmän keskenään, ei
ole uutta. Lautapelejä ovat alun alkaen pelanneet aikuiset. Niistä tuli vasta 1800-luvun romantiikan ja teollistumisen aikakausilla lasten leikkivälineitä.
1950-luvulta lähtien lautapelit olivat osa
ihannetta, jossa perhe vietti aikaa yhdessä
kehittävissä puuhissa. Kati arvelee, että
tästä kumpuaa ajatus siitä, että leikkimisen ylipäätään tulisi olla kehittävää.
Suomessa oppiin ja hyötyyn nojaava
pelaamiskäsitys on saanut vastakaikua. Tästä syystä konsoli- ja verkkopelaamiseen onkin suhtauduttu epäillen, koska niiden kehittävät elementit
eivät ole yhtä ilmeiset kuin perinteisten pelien. Hänestä vastakkainasettelu on turhaa.
– Pelaamisessa on lähes aina opettavia ulottuvuuksia: tietoa, laskentaa, käden ja silmän koordinaatiota tai luovaa ilmaisua kehittävää. Pelaaminen voi myös olla
aivan hyödytöntä, mutta tuottaa iloa ja nautintoa.
LAUTAPELIEN VIEHÄTYS PIILEE sosiaalisissa suhteissa,
Kati kiteyttää. Pelejä hankitaan siksi, että saadaan viettää aikaa toisten kanssa.
Kati uskoo myös siihen, että lautapelien kosketeltavuus on tärkeä ulottuvuus. Sen vuoksi Kimblen popo-matic-kupua on hauskaa painaa ja siksi Monopolin
taloja ja Menolipun rautateitä on hauskaa rakentaa.
Tämän takia lautapelaaminen puolustaa paikkaansa
digiajalla.
Katin mielestä pelaamisessa oppii itsestään ja toisista ihmisistä.
– Pelin kulun määräävät yhdessä neuvotellut säännöt.
Pelata voi rennosti tai raadollisesti. Pelin kautta kokee
tunteita yhteenkuuluvuudesta jännitykseen ja voitonriemusta pettymykseen. Siinä piilee pelaamisen taika. ●
➤ ➤Lähteet: Helena Frilander, K-citymarket Oy:n ja Anttila Oy:n
viestintä- ja vastuullisuuspäällikkö ja Maisa Vehviläinen,
S-ryhmän marketkaupan ketjuohjauksen valikoimapäällikkö.
Jussi Keskitalo: Katsaus uuteen lautapelikulttuuriin Suomessa
2000-luvulla, Pelitutkimuksen vuosikirja 2010.
APU | 33