1. No category

F
r
KUN PERHEENISÄ KATOSI IVÖ<<IREISSULLA, HÄNEN
KoHTALoNSA EI KOSKAAN SELVINNYT. KIPU VAIENSI ÄIIIN
.;n TyTTÄREN YLI KAHDEKSIKYMMENEKSI VUODEKSI
TEKSTT
ANU
xylvEu
I
I uvAr JARKKo vtRTANEN JA
PFRNEALBUf',1
ttlsän katoamisessa
piinallisinta oli toivo"
b.
,,.,
*
?
l
Ffr'
anneriina Moisseinen,
34, muistaa aina, miltä
sohvan päällinen tuntuu kämmenissä. Kankaan kuidut muistuttavat intianpuuvillaa.
Sunnuntai-iltapäivän valo tunkee sälekaihtimien välistä. Äiti on juuri huutanut Hanneriinan luokseen olohuoneeseen, ja he istuvatvierekkäin sohvalla.
Äiti kertoo kymmenr,rrotiaalle Han-
jotka myöhemmin pyrkivät pintaan, Eija
sanoo nlt.
Elokuisesta sunnuntaista on kulunut
aikaa yli kaksikymmentä \'Llotta.
Kun läheinen ihminen katoaa selittämättömästi, epätietoisuus on liian pieni
sana. Eija, 58, puhuu mieluummin kadotuksen tilasta.
-Trauma on kuin saiamanisku aivoihin. Alkaa flysinen kipu, joka estää puhumisen.
neriinalle, että isä on kadonnut. Hanneriinan ensimmäinen reaktio purkautuu
Onnellinen perhe
Eija ja Seppo tutustuivat lukiossa. Mu-
kysymyksenä:
- Eihän meidän tarvitse muuttaa tästä
k
i
i
talosta?
,ffi",.
Äiti ja q'tar pitävät toisiaan
kädestä.
Eija Pääkkö lupaa lapselleen, että arki
PYs11' ennallaan
- Se lupaus voitti sekoamisen tunteet,
kavan ja rauhallisen pojan seurassa Eija
tunsi olonsa tuwalliseksi. Pari rakastui
ja meni naimisiin.
Esikoinen oli molemmille vanhemmiile rakas, mutta Hanneriinasta tuli
vahvasti isän qttö. Isä oli aina valmis
kuuntelem aan I lanneriinan aivoituksia
ja kannusti ajattelemaan rohkeasti, jopa
totutun kaavan vastaisesti. Molemmat
tykkäsivät kovasti uimisesta. Perhe mökkeili ja veneili kesälomina Pielisellä.
Kansantaloustieteilijäksi kouluttau-
tunut Eija työskenteli tutkijana yliopistolla, Seppo tietokoneinsinöörinä.
Kymmenen r'uotta Hanneriinan j älkeen
syntyi pikk-usisko, ja seuraavana vuonna
perhe muutti uuteen kotiin Joensuussa,
omakotitaloon metsän laidassa. Hanneriina ja kingcharlesinspanieli EemeliSamuli leikkivät usein lähimetsässä.
Yhtakkia kaikki muuttui
Tuona elokuun sunnuntaina Eija oli juuri
pannut kymmenkuisen kuopuksensa
päiväunille. Seuraavana päivänä olisi
pikk-uisen ensimmäinen päivä hoidossa
l
KolrES t+lzott
17
ilt
,
!i".'
Trhil'
ia Eiian ensimmäinen työpäivä äitiys-
-Siihen elokuun
loman jälkeen.
päiväån asti luulin,
Tulevaksi viikonlopuksi oli suunniteltu Sepon 37-r'r,rotisiuhlia. Niitä perhe
oli ajatellut viettää Sepon lapsuudenystävdn perheen kanssa.
Kello oli kaksi, eikä Seppoa kuulunut
kotiin. Hän oli osallistunut työpaikkansa
että traagiset asiat
tapahtuvat aina
koulutusviikonloppuun Kallaveden saaressa, ia rupeaman piti päättyä io aamupäivällä.
Yleensä Seppo oli aina aioissa. Eiian
mielessä kävi mutkainen ja huonokuntoinen tieosuus kotimatkan vanella. Ettei
mies olisi ioutunut onnettomuuteen?
Kun puhelin soi, Eiian kurkk-uun h1ppäsi pala. Sepon työkaveri
ilmoitti NMT-
puhelimella, että Seppo on kadonnut
yöllä saaresta. Joku oli nähny hänen
yrittävän veneeseen, toinen oli arvellut tämän menneen uimaan. Tä1'ttä varmuutta tapahtumien kulusta ei ollut.
-Puhelun jälkeen sisälleni roihahti
tulipalo, Eija muistelee.
Äidin 1a Hanneriinan elämässä alkoi
uusi aikakausi.
muualla ja joillekin
toisille ihmisille,
Eija Pääkkö sanoo.
ole lupaa tunteisiin, ei rituaaleia, ei hautaa, jolla käydä, Hanneriina pohtii.
- Katoamisessa piinallisinta oli toivo.
Jos tuudittautuu toivoon, valehtelee
itselleen, hän jatkaa.
Sisimmässään Eija tiesi, ettei SepPo
tule elävänä takaisin. Hän toivoi ennen
kaikkea ratkaisua: tietoa siitä, miten ja
miksi kävi kuten kävi. Eiia kokee, että
saaren tapahtumia ei tutkittu tosissaan
eikä tarpeeksi.
- Näin niin kamalia näkyiä, etten uskal-
tanut kertoa niistä kenellekään, jottei
minua olisi lähetetty sulietulle osastolle.
Ainoa toivoni olivat lapset, Eija sanoo.
Viime lrrosiin asti sekä Eiia että Hanneriina varoivat puhumasta isästä. Se
olisi tehnp liian kipeää. Katoaminen
kietoutui möykyksi perheen ympärille.
Saaresta soittaneelle Sepon työkaverille Eija huokaisi aavistelleensa jotakin.
Sanoillaan Eiia tarkoitti, että hänellä oli
aavistus, että jotakin oli tapahtunut. Hänen sanomansa tulkittiin aavistukseksi
siitä, että Seppo oli aikeissa tehdä pahaa
itselleen. Virheellinen tulkinta levisi po-
liisillekin.
Kumpa olisi tullut ratkaisu
Sepon katoamisen iälkeinen'n'uosi humahti kaaoksessa. Eiian onyhävaikea eri-
tellä tuntemuksiaan siltä ajalta. Hanneriina muistaa, että häpeä ia pelko veivät
tilaa puhtaalta surulta.
Yhden asian äiti ia tytär ymmärsivät
pian: ihmisen kuolema ja katoaminen
ovat kaksi eri asiaa.
- Kuolema on seikeä, sillä ihminen ei
varmasti enää palaa. On rituaalit toiselle
puolelle siirtymiseen sekä hauta, ionne
viedä k-ukkia. Kadonneen omaisella ei
18
KolLrES r41201i
- Läheisen ihmisen tuntee perin pohiin. Tietää, mitä hän voi tehdä ia mitä ei.
Miksi palion vesillä liikkunut mies olisi
lähteny jäwelle keskiyöllä, kovalla tuulella, Eiia ihmettelee.
Eija, hänen vanhempansa ja Sepon
vanhemmat eivät uskoneet heille kerrottua versiota saaren tapahtumista.
Sitäkin Eija on ihmetellyt, ettei saaressa
työkomennuksella olleiden nimiä koskaan kirjattu ylös.
Onneksi perheellä oli myös tärkeitä
tukijoita, kuten läheinen naapuriperhe.
Aikuisten pitäisi neuvoa
Pari vuotta katoamisen jälkeen Hanneriina käveli Eemeli-Samulin kanssa
lähimetsässä, kun puun takaa tupsahti
koulusta tuttu poika. Poika, ioka oli
ennen ollut Hanneriinan kaveri, lähti
nyt kulkemaan perässä ia huuteli "isänsä
menettän),'1".
- Lasten maailma voi olla ulma. Minä
en edes kuullut kaikesta, mitä tapahtui.
Hanneriina on kertonut kiusaamisesta
vasta viime vuosina, Eija sanoo.
f
Hänen mielestään aikuisten pitäisi
neuvoa lapsilleen, miten suhtautua kovia
kokeneeseen kou I ukaverii n.
Koulussa Hanneriinan ympärille pai-
nautui hiljaisuus. Kiusaaminen muuttui
välttelyksi ja osoitteluksi, vain pari
1äheisintä kaveria pysyi rinnalla. Iloisesta
gtöstä tuli totinen.
- Muiden oli mahdoton käsittää, että
ihminen katoaa. Tarvitaan slyllinen, ia
Po stl kantoi kadonne elle
v eroilmoituksia i a oPinto I ain an Ig h e nng sla s kui a
tuntui, että meitä slyllistettiin siitä. Meidän perhe muuttui hämäräperäiseksi,
Hanneriina pohtii.
Hänen oloaan ei helpottanut se, että
asiasta vaiettiin kotona.
- Isän katoaminen vei tilaa meidän
muiden elämältä. Isän kohtalo möllötti
a-
kaiken keskellä, mutta siitä ei pyst''tty
puhumaan.
Hanneriina muutti 1 8-v,trotiaana pois
kotoa. Irtautuminen kotioloista helpotti
oloa vähän.
Pikkusiskolle kerrottiin aluksi isän
qttö oli kouluikäinen, äiti paljasti koko totuuden.
kuolleen työreissussa. Kun
-Kertomatta iättäminen loukkasi
häntä ensin, ja slyllistin siitä itseäni.
Asioihin ei aina ole helppoja ratkaisuia,
ia suoielu voikin haavoittaa. Mielestäni
vanhemman tehtävä on silti suojella
lasta pahalta. Halusin varjella pienintä,
koska isosiskon kohdalla en onnistunut.
Isän katoaminen teki hänestä silmätikun ja kiusatun, Eija sanoo.
kohdalle plyhenaulakossa ja kirioitti
-Nykyinen mieheni on suurisydäminen ihminen. Hän tiesi, mihin lähti, ia
päälle uuden nimen.
silti valitsi minut.
-Nimilappu merkitsi sitä, että isä
ei tule takaisin. Olin vihainen äidille,
Äidin 1" tyttären puhelinterapia
sillä itse jaksoin vielä toivoa, Hanneriina
muistaa.
Isän katoaminen sai Hanneriinan unohtamaan suuren osan lapsuuttaan. Hän
pystyi pitkään muistamaan vain hetken,
jolloin istui äidin vieressä harmaalla
sohvalla ia kuuli katoamisesta. Kaikki
koettu palautui mieleen vähitellen, kun
Postia kadonneelle
Tähän päivään mennessä ei ole selvinnyt,
mitä Sepolle tapahtui. Eijan traumatyö
kesti 17 vuotta.
- Siihen aikaan viranomaisapu oli lap-
hän kolme'u'uotta sitten alkoi työstää
isän katoamisesta sarj akuva-albumia.
Kun Hanneriina päätti tehdä kirjan,
senkengissä. Alan asiantunliia on sano-
nut myöhemmin, että tein oikein, kun
keskityin arkeen ja työhön. Jos olisin
Eiiakin innostui kirjoittamaan.
Hanneriinan sarjakuva-albumi
hakeutunut silloin saatavilla olleeseen
terapiaan, olisin keskittyn)'t sairauteen
enkä terveyteen, Eija sanoo.
Käännekohta pyyhenaulakol la
Isä
kuvaa pienen tytön painaiaisia ia arkista ahdistusta. Eiia pohtii kiriassaan
Lainsäädäntö ei helpottanut toipu-
Kadonneen omainen sekä läheisten sel-
Vaikka Eiia tunsi alusta asti, että Seppo
on kuollut, hänellä oli myös yksi kum-
mista, sillä Eiia iulistettiin leskeksi vasta
lcymmenen ja puoli vuotta Sepon katoa-
mallinen kokemus. Rationaalinen yliopistoihminen koki yllättävän hetken
misen jälkeen. Sittemmin odotusaika
muutama päivä katoamisen iälkeen.
-lärjestelin tavaroita Sepon ryöhuoneessa, kun yhtäkkiä tunsin Sepon seisovan vasemman olkapääni takana.
Hän lämmitti sydämeni puoita. Tunne
oli lohduttava, ja sain varmuuden, että
Seppo on henkimaailmassa.
Kokemus antoi Eilalle voimia.
Posti kantoi Sepolle veroilmoituksia,
opintolainan lyhennyslaskuia ja kutsuia
vi''tymiskeino, a että viranomaisten roolia ja vastuuta.
-Kirjaa tehdessä ilmeni, että Sepon
katoamisen tutkinta perustui puutteelliseen tietoon. Kuulemani ja lukemani
pohjalta epäilen, että moni muukin ratkaisematon katoamistapaus on tutkittu
huonosti. On liikaa laiskottelua ia leikillään tutkimista. Lapsia ja vanhuksia
kyllä etsitä;n tehokkaasti, mutta normaalin aikuisen kohdalla oletetaan, että
Kun Sepon katoamisesta
oli kulu-
nutnlosi, Eijan elämään tuli uusi mies.
Yksi aikakausi päättyi, kun Eija liimasi
maaiarinteipin palan Sepon nimilapun
on laissa puolittunut viideksi vuodeksi.
kertausharioituksiin. Kuolleen puolisolle
myönnetään pyq.vä perhe-eläke, mutta
Eija joutui anomaan eläkettä \.1rosittain.
- Ikään kuin menetyksessä ei olisi ollut
tarpeeksi. Byrokratia aiheutti lisää iskuia
aivoihin, Eija huokaisee.
Kun Seppo julistettiin kuolleeksi, meni
vielä muutama luosi ennen kuin Eiia
- Kysyin äidiltä,
että eihän meidän
tarvitse muuttaa.
Talon menettäminen olisi merkinnyt,
että menetämme
vaihtoi sormukset uuden elämänkump-
kaiken, muistelee
oaninsa kanssa.
Hanneriina.
hän on itse aiheuttanut katoamisensa.
Kun tytär ja äiti työstivät kirjojaan,
möykky alkoi vihdoin sulaa.
-Kenelle muulle olisin voinut soittaa
kolmituntisia puheluja! Kenellä muulla
olisi ollut aikaa puida asioita yhä uudelleen? Keskustelut äidin kanssa olivat he-
,a:lr-,i
:.::
.
delmällisiä. Harvat lapset ja vanhemmat
selvittävätväleiään yhtä perinpohiaisesti
kuin me, Hanneriina sanoo.
Tunteiden purkaminen kirfoiksi sai
muutkin avautumaan. Eija kertoo äidistään, joka Eijan ja Hanneriinan kirjat luet-
tuaan myönsi eläneensä n-rosia laukku
pakattuna, jotta pääsisi g/ttärensä perheen luo, jos tämä hiiskahtaisikaan tarvitsevansa apua.
Syksyllä 2012 Hanneriina matkusti
Kilpisjäwelle vaeltamaan, heti jätettyään kirj ansa materiaalit kustantai alle.
- Rintakehässä oli vihdoin kirkas, tyhtä
tila. Sain itse valita, mitä sinne otan.
Ensimmäiseksi valitsin tunturikoivLlt
Lapin valoisuuden. I
i
a
Hanneriina Moisseinen: lsä (Huuda Huuda 2013)
Eila Margareta Pääkkö, Kadonneen omainen
(Kustannuskynnys 2013)
(olLlEsl 1412u3 19