Armon kerjääjät Armon kerjääjät Armon kerjääjät
Armon kerjääjät Herättäjäjuhlat järjestettiin viikonvaihteessa Sotkamossa. Sade koetteli seurapenkkien sitkeää juhlakansaa. Puheet välittivät juurevaa kristillisyyttä. Sivut 8–11 Köyhyyden tutkija Köyhä on ihminen, jolla ei ole näkymää ulospääsystä, määrittää tutkija Anna-Maria Isola. Sivu 2 Vuohijärven ihme Tuomas Hoikkala antoi Vuohijärven suljetulle kirkolle uuden elämän luonto- ja taidekeskuksena. Sivu 14 Tommi Tolvanen 9. h e i n ä ku u ta 20 1 5 | h i n ta: 3,70 € | 11 0. v u os i k e rta | 0 04 3 59 5 –1 5 –28 2 TÄ N Ä Ä N K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 Anna-Maria Isola on tutkinut suomalaista köyhyyttä. TÄSSÄ NUMEROSSA kuva: Matti Karppinen Kesäjuhlat s. 4 Poliitikot ja piispat vierailivat kesän juhlilla. Leikkiminen s. 5 Värityskirjat eivät ole pelkästään lapsille. Kolumni s. 7 Kesällä kiinnitymme sukupolvien ketjuun. Viidesläisyys s. 12 Kansanlähetyspäiviä vietettiin helteisessä Turussa. Karjala s. 17 Näyttely valottaa karjalaisten arkea. Taiteilija s. 18 Leena Hurtig maalaa, mitä haluaa. Kesävieras s. 22 Nepal tarvitsee tukea jälleenrakennukseen. ”Köyhä siirtää toivonsa tuonpuoleiseen” Viikon henkilö Köyhyys lamaannuttaa, sanoo tutkija Anna-Maria Isola. KOTIMAA Perustettu 1905 Puhelin 020 754 2000, vaihde Sähköposti [email protected] tai [email protected] Osoite PL 279, 00181 Helsinki Käyntiosoite Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki Päätoimittaja Mari Teinilä Päätoimittajan sihteeri Irja Karppinen Toimituspäällikkö Tuija Tiihonen Uutispäällikkö Johannes Ijäs Toimitussihteerit Leena Hietamies, Anna-Kaisa Pitkänen, Noora Wikman Graafikko Gun Helminen Toimittajat Emilia Karhu, Danielle Miettinen, Laura Mäkelä (virkavapaalla), Tuija Pyhäranta, Joona Raudaskoski, Jussi Rytkönen (virkavapaalla), Olli Seppälä, Meri Toivanen, Valokuvaaja Matti Karppinen Aikakauslehtien Liiton jäsenlehti ISSN 0356-1135 Paino Botnia Print, Kokkola Kustantaja Kotimaa Oy Toimitusjohtaja Juha Ruotsalainen www.kotimaa.fi Myynti- ja markkinointijohtaja Jarmo Lipiäinen Levikki 29 508 kpl (LT 2013) 55 000 lukijaa (KMT 2014) Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 sähköpostitse [email protected] Keitä ovat suomalaiset köyhät? – Määrittelisin köyhäksi sellaiset ihmiset, jotka elävät vähimmäisturvan varassa työmarkkinatuella, minimisairauspäivärahalla tai toimeentulotuella. Myös työssäkäyvä ihminen voi olla köyhä, jos esimerkiksi työtunteja on niin vähän, etteivät tulot riitä. Väliaikainen köyhyys, joka johtuu opiskelusta tai lyhytaikaisesta työttömyydestä, on toisenlaista. Köyhä on ihminen, jolla ei ole näkymää ulospääsystä. Olet tutkinut suomalaisten kertomuksia köyhyydestä. Minkälaista on suomalainen köyhyys? – Köyhyys ei ole vain taloudellista. Köyhä ihminen menettää tiettyjä toiminnan edellytyksiä osallistua yhteiskuntaan ja vaikuttaa ympäristössään. Kun köyhyys jatkuu pitkään, ihminen näkee yhä vähemmän mahdollisuuksia. Neurologisten tutkimusten mukaan köyhyys vaikuttaa myös aivojen toimintaan. – Toivottomuus on suomalaisessa köyhyydessä surullisinta. Köyhyyskertomuksissa nousee voimakkaasti esiin kuolema. Vaikka kuolema ei olisi fyysisesti läsnä, se on ajatuksissa. Ihmiset odottavat kuolemaa tai tuonpuoleista, jossa kaikki on mahdollista. Asioiden ei uskota parantuvat tässä maailmassa, vaan toivo pitää siirtää tuonpuoleiseen. Kuolemasta fantasiointi jää vähemmälle, jos ihmisellä alkaa mennä paremmin. Ei enää odoteta kuolemaa, vaan odotetaan lomamatkaa. – Toisaalta moni köyhä on osallinen toimivasta yhteisötaloudesta, jossa tavarat ja palvelu vaihtavat omistajaa. Kaikki köyhät eivät ole surkeita ja syrjäytyneitä. Miksi köyhyydestä pitäisi olla huolissaan? – Köyhyys on haaskausta. Jos köyhille ei tarjota mahdollisuuksia ja jos kouluttautumisesta tehdään vaikeaa ja kallista, valtava määrä osaamista, älyä ja lahjakkuutta heitetään kaatopaikalle. – Siitä porukasta, jonka köyhyys jatkuu pitkään, pitäisi olla hätä. Pitkällä aikavälillä köyhyys on riski yhteiskuntarauhalle. Keskiluokkaiset ihmiset kapinoivat auktoriteetteja vastaan keksimällä kivoja rajanylityksiä, kuten Ravintolapäivän. Köyhät käyttävät vähemmän tällaisia vaikuttamisen väy- liä. Reaktio voi olla voimakas, jos se ryhmä turhautuu. Mikä on kirkon diakoniatyön merkitys köyhyyden torjumisessa? – Diakoniatyössä ihminen kohdataan aidosti. Ihmisellä on tarve tulla nähdyksi ja kuulla, että se mitä olet ja mitä teet, on arvokasta. Toivoisin, että myös sosiaali- ja terveyspalvelujärjestelmässä olisi enemmän tätä. – Kirkon diakoniarahastosta saatu isompi avustussumma voi olla todella tärkeä. Tuki on merkittävä paitsi taloudellisesti, myös siksi, että se luo elämään horisonttia. Esimerkiksi velkaantunut voi päästä avustuksen avulla velkajärjestelyyn. Sen jälkeen ei enää selviydytä päivästä ja tukipäätöksestä toiseen. Taloudellinen apu lisää tunnetta siitä, että pystyy. Mitä diakoniatyössä voitaisiin tehdä vielä paremmin? – Pitää pyrkiä eroon sellaisesta ajattelusta, että joku ihminen pitää pelastaa. Diakoniatyössä voitaisiin tukea ihmisiä nykyistä enemmän omaan toimijuuteen. Enemmän voisi vahvistaa ihmistä, että mene, tee ja vaikuta. Tuija Pyhäranta TÄN Ä ÄN K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 PÄÄKIRJOITUS TUHAT MERKKIÄ TAIVAASTA jukka fordell Vastavoimia Euroopan uhkille R auhaa kannattelevat mannerlaatat ovat jatkuvassa liikkeessä. Näin on ollut läpi ihmiskunnan historian. Tilanne on nyt kuitenkin vakavampi ainakin Suomen ja Euroopan näkökulmasta kuin 40 vuotta sitten. Silloin presidentti Urho Kekkonen sai elää uransa huippuhetkiä, kun maailman valtioiden johtajat olivat koolla Etykissä eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssissa Helsingissä edistämässä liennytystä ja maiden välistä rauhanomaista rinnakkaineloa. Vielä muutama vuosi sitten näytti siltä, että Etykin 40-vuotisjuhlakokouksessa juhlitaan rauhan Eurooppaa. Tilanne on kuitenkin muuttunut nopeasti Euroopan ja Venäjän välien kiristyttyä Ukrainan myötä. Helsingissä tällä viikolla koolla olleen Etyjin parlamentaarisen yleiskokouksen ilmapiiri kiristyi jo ennen kokouksen alkua, kun Venäjä jäi EU:n langettamien matkustuskieltojen seurauksena kokonaan pois kokouksesta. Uhkakuvia synkentää Euroopan rajojen lähellä ja osin sisäpuolellakin käytävä sota, jossa muslimeiksi itseään kutsuvat Isisin joukot valtaavat maa-alueita ja teurastavat ihmisiä. Euroopan kiristyneestä tilannekuvas- ta johtuen pelko ja huoli valtaavat ihmisten mieliä. Yksittäinen kansalainen tuntee voimattomuutta. Viisautta on myöntää, että tämä aika on pelottavaa ja herättää huolta. Uhkakuville löytyy kuitenkin vastavoimia. Ne toteutuvat siellä, missä virkamiehet ja poliitikot etsivät julkisuudessa tai siltä piilossa neuvotteluteitse ratkaisuja erimielisyyksiin. Niin kauan kuin on keskusteluyhteys, on toivoa rauhan vahvistumisesta. Siksi EU:n jäsenvaltioilta oli lyhytnäköistä estää venäläisiä matkustamasta Suomeen Etykin juhlakokoukseen. Tosin Venäjä itse provosoi tilannetta aikoessaan lähettää Helsinkiin vain matkustuskiellon saaneita parlamentaarikkoja. Pyhä huolettomuus Viisautta on myöntää, että tämä aika herättää huolta. Uhkakuville löytyy kuitenkin vastavoimia. rajuilla leikkauksilla Suomi välittää maailmalle viestiä, ettei se tahdo osallistua tähän rauhanrakentamiseen. Rauhantyötä tehdään myös siellä, jossa kristinuskon ja islamin johtajat puhuvat kunnioittavasti toisen uskonnon ihmisistä. Lisäksi tiedotusvälineillä on mahdollisuus valita sodan lietsominen tai rauhan rakentaminen joko levittämällä propagandaa, tai pyrkimällä välittämään totuudenmukaista kuvaa. Kaikkein lyhytnäköisintä toimintaa valtioi- den johtajilta on nyt voimistaa uhkakuvia ja lisätä sodan uhkaa niin sanotun kansallisen edun vuoksi. Presidentti Sauli Niinistö muistutti Etykin huippukokouksen avajaispuheessa maanantaina, ettei mikään taho hyödy siitä, jos kiristynyt kansainvälinen tilanne jatkuu. Vallassa olijoiden pitäisi keskittää kaikki voimansa ratkaisemaan koko maapalloa uhkaavia ympäristökysymyksiä sekä siihen, miten elanto riittää kaikille. Nyt jos koskaan Euroopassa ja koko maa- ilmassa on tarvetta rauhantekijöille. Neuvottelujen lisäksi tätä rauhantyötä tehdään kaikkialla siellä, missä köyhimpien valtioiden elinolosuhteita pyritään kehittämään esimerkiksi kehitysyhteistyön kautta. Kehitysyhteistyömäärärahojen 3 mari teinilÄ Päätoimittaja [email protected] Matteuksen kuudes luku kertoo Jumalan huolen pidosta. Se päättyy näihin Jeesuksen rohkaiseviin sanoihin: Älkää siis huolehtiko huomispäivästä, se pitää kyllä itsestään huolen. Kullekin päivälle riittävät sen omat murheet. Miten lohdullinen sanoma huolten ja stressin vaivaamalle nykyajan ihmiselle! ¶ Hetken kuluttua ilahtuminen kuitenkin haihtuu, sillä eihän tuolla tavalla voi elää. On niin paljon kaikenlaista huolehdittavaa. On tavoitteita, tehtäviä ja velvollisuuksia, jopa pakollisia asioita. Kysymys on kuitenkin kahdesta eri asiasta. Pidetään asioista huolta ja hoidetaan ne hyvin, mutta murehtiminen on tarpeetonta, vaikka se onkin perin inhimillistä. ¶ Jos todella uskomme, että Jumala pitää meistä huolen, silloin huomista voi odottaa turvallisin mielin. Voiko tätä asennetta enää hienommin kuvata kuin virressä 600: Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin. Markku Ojanen psykologian emeritusprofessori, tietokirjailija KOTIMAA SATA VUOTTA SITTEN 9.7.1915 Eräs herrasmies, joka oli saapunut Evankelisen nuorisoliiton kirkkokonserttiin Johanneksen kirkkoon, oli niin hattuunsa kiintynyt, että tahtoi sen pitää kirkossakin välttämättömästi päässään. Kun hänelle siitä ystävällisesti huomautettiin, ei ottanut totellakseen, vaan jatkoi itsepäisesti menoaan. Järjestysvallan puolelta pidettiin herrasmiehen menettelyä kuitenkin pyhän huoneen loukkauksena ja saanee hän tehdä käytöksestään tiliä oikeuspöydän ääressä. Kesäkuu ja osaksi heinäkuu on ollut oikein kristillisten juhlain aikaa. Eipä liene liioiteltua sanoa, että noin 20–25 tuhatta henkilöä on tehnyt juhlamatkoja toisiin paikkakuntiin, puhumatta oman seudun juhlavieraista. Siis hyvät juhlilla kulkeneet! Ahkerasti Herran sanan jatkuvaan tutkiskeluun ja innolla Herran työhön! Silloin ei juhlamatkanne ole mennyt hukkaan. 4 TÄ N Ä Ä N K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 LYHYET Kerhotoiminta lopetti lapsiavioliitot Alaikäisten tyttöjen naittaminen on loppunut pohjoisetiopialaisessa Sirinkassa tyttökerhotoiminnan ansiosta, kertoo Suomen Lähetysseura. Myös tyttöjen silpominen on vähentynyt. Kahdeksan vuotta sitten Lähetysseura ja Mekane Yesus -kirkko aloittivat kerhotoiminnan kuudessa koulussa. Aiemmin yleiset lapsiavioliitot ovat kokonaan hävinneet koulujen alueelta. Viiden tuhannen asukkaan kaupungissa muutos koskettaa satoja perheitä. Myös luokalle jääminen ja koulun keskeyttäminen ovat vähentyneet dramaattisesti, ja tyttöjen arvosanat ovat parantuneet merkittävästi kerhotoiminnan myötä. Susanna Sarimaa (vas.), Timo Laaninen, Päivi Räsänen, Mika Niikko ja Jouni Lehikoinen osallistuivat viikonloppuna Kansanlähetyspäivillä armoa käsitelleeseen keskustelutilaisuuteen. Joulupäivänä ostoksille? Kansanedustaja Outi Mäkelä (kok) on tehnyt lakialoitteen nykymuotoisen liikeaikalain kumoamisesta. Ehdotus nousi esiin, kun eduskunnassa käsiteltiin pääministerin ilmoitusta normien purkamisesta. Erityistä kritiikkiä saa liikeaikalain pykälä, jossa säädetään lain poikkeusluvista. Yrittäjä voi hakea lupaa pitää liikettään auki esimerkiksi kirkollisina juhlapyhinä, mutta lupaa ei välttämättä myönnetä ja hakuprosessi on maksullinen. Mäkelän mukaan lupien myöntämisessä on käytännössä alueellista epätasa-arvoa, ja lupamenettelystä aiheutuu yrittäjille ylimääräistä työtä ja kustannuksia. Aloitteen allekirjoitti ennen istuntotauon alkamista 30 edustajaa. Israelilaisille lomasaari Kaavilta Israelilaiset kiinteistösijoittajat ovat ostamassa Kaavin seurakunnalta saaren ekologista lomakyläänsä varten. Kuopion seurakuntayhtymän yhteinen kirkkovaltuusto on hyväksynyt tarjouksen. Kauppahinnaksi olisi tulossa noin 100 000 euroa. Kuopion seurakuntayhtymän kiinteistöpäällikön Petri Raution mukaan kauppaan kuuluu myös kunnan omistama maatilkku mantereen puolelta. Sinne on ilmeisesti tulossa huoltorakennus veneiden säilytystä varten. Kaupan edistyminen riippuu nyt muun muassa kaavoittajan ja kirkkohallituksen suhtautumisesta. kuva: Mikael Elmolhoda Puhujavalinnoissa pysytellään oman liikkeen mukavuusalueella kesäjuhlat Inkerin kirkon piispa kiertää konservatiivisten yhdistysten kesäjuhlia. Hengelliset kesäjuhlat keräävät ohjelmaansa vain vähän poliittisia vaikuttajia. Kesän juhlille pyydetyissä esiintyjissä korostuivat konservatiiviset oikeistopuolueiden edustajat. Viime viikonloppuna järjestetyillä Kan- sanlähetyspäivillä kuultiin kristillisdemokraattien puheenjohtajan Päivi Räsäsen, keskustan puoluesihteerin Timo Laanisen ja perussuomalaisten kansanedustajan Mika Niikon ajatuksia. Juhlien järjestelystä vastuussa olleen Pyry Winterin mukaan arvokonservatiivisten puolueiden edustajien pyytäminen oli tietoinen valinta. Hänen mukaansa tilaisuudesta ei haluttu rakentaa väittelyä. Myönteinen suhtautuminen kristinuskoon oli valintojen lähtökohta. Kysymykseen siitä, eikö myönteisesti kristinuskoon suhtautuvia olisi löytynyt muistakin puolueista, Winter vastaa puhujien määrän rajoittamisella. Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen toissa viikolla Sastamalassa järjestämässä evankeliumijuhlassa järjestettiin ulkoministeri Timo Soinin yleisöhaastattelu. Ohjelmatoimikunnan puheenjohtaja Olli Koskenniemen mukaan Soini on juhlapaikkakunnan kesäasukas. Päätös pyytämisestä oli tehty ennen vaaleja. Herättäjä-Yhdistyksen Sotkamossa viikonloppuna järjestämillä herättäjäjuhlilla ei varsinaisessa juhlaohjelmassa ollut mukana poliitikkoja. Toimittajille suunnatussa paneelikeskustelussa olivat mukana europarlamentaarikko Liisa Jaakonsaari (sd.), kansanedustaja Hanna Halmeenpää (vihr.) ja entiset kansanedustajat Anssi Joutsenlahti (ps.) sekä Esko Kurvinen (kok.). Piispat ovat usein oman hiippakuntan- sa alueella järjestettävien kesäjuhlien vakiovieraita. Kiireisin kesä viralliseen ohjelmaan osallistujana on ollut tänä vuonna Turun arkkihiippakunnan piispalla Kaarlo Kallialalla. Hän vieraili Sanansaattajien Medialähetyspäivillä, Sleyn Evankeliumijuhlassa ja herättäjäjuhlien oheisohjelmassa. Vaasassa järjestetyt vanhoillislestadiolaisen Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistyksen suviseuroissa puhuivat sekä Lapuan piispa Simo Peura että Porvoon piispa Björn Vikström. Kaikille juhlille nykyiset suomalaiset piispat eivät ehtineet tai heitä ei ollut pyydetty. Eurajoen kristillisen opiston ympärille ryhmittyneiden rukoilevaisten Herännäisjuhlilla puhui emeritusarkkipiispa John Vikström. Opillisesti konservatiivisemman Länsi-Suomen rukoilevaiset ry:n kesäseuroissa puhui Inkerin kirkon piispa Aarre Kuukauppi. Kuukauppi oli myös ainut Turun Kansanlähetyspäivillä puhunut piispa. Hän osallistui päivillä lähettien matkaansiunaamiseen. Kansanlähetyksen lähetysjohtajan Mika Tuovisen mukaan evankelis-luterilaisen kirkon piispat ovat perinteisesti osallistuneet ohjelmaan siunaamalla uudet lähetit. Tuovisen mukaan piispojen poisjättäminen juhlan ohjelmasta ei johdu opillisista syistä. Tänä vuonna lähetit siunattiin erillisessä tilaisuudessa. Myöskään Kylväjän järjestämillä Lähetyksen kesäpäivillä ei siunattu uusia lähetystyöntekijöitä. Kuukauppi on vieraillut aikaisemmin myös esikoislestadiolaisten juhannusseuroissa Lahdessa. Suomalaiset piispat ovat vierailleet isoissa seuroissa alueillaan silloin tällöin, kertoo Rauhan side -lehden päätoimittaja Raimo Airamo. Säännöllistä perinnettä ei kuitenkaan ole. – Tiedämme heidän kiireensä. Juhannuksena monet haluavat pitää vapaata, Airamo sanoo. Joona Raudaskoski Tuija Pyhäranta TÄN Ä ÄN K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 Aikuiset hullaantuivat värityskirjoista Värittäminen on nyt suosittu trendiharrastus, mutta se voi olla myös syvän hengellistä. Heli Lindroosin vetämän Bible Journaling -piirin tuotoksia. Aikuisten värityskirjat ovat nousseet tämän kevään myyntitilastojen kärkeen ja julkisuudessa puhutaan aikuisten väritystrendistä. Turun Henrikinseurakunnan johtava diakoniatyöntekijä, artesaani Heli Lindroos on vetänyt kevään aikana Bible Journaling -ryhmää, jossa Raamattua mietiskellään värittämisen ja askartelun avulla. Tulevana lauantaina Henrikinkirkolla järjestetään aikuisille suunnattu värityskurssi. Kurssilla väritetään kuvia, joissa on jokin Raamatun lause. Kun lausetta värittää, se alkaa elää ja värittäminen muuttuu meditaatioksi. Lindroos arvelee meneillään olevan aikuisten väritystrendin liittyvän toisaalta helppouteen ja toisaalta hauskanpitoon. – Värityskirja on sellaista, mihin kaikki helposti kykene- Kuva: Heli Lindroos vät ja tarvikkeet ovat helposti saatavilla. Bible Journaling -kurssille osallistuneet olivat helpottuneita siitä, että aikuisetkin saavat tehdä tällaista, että se värittäminen on heille luvallista. Lindroosin mielestä kyse ei kuitenkaan ole lapsuuteen palaamisesta, vaan siitä, että hauskanpito on sallittua myös aikuisille. – Me aikuiset olemme niin fiksuja ja asiallisia. Miksei aikuisen elämään saisi kuulua leikkiä ja taidetta? Valmiiden värityskuvien värittäminen on helppoa ja siitä saa samanlaisen luomisen nautinnon kuin vaikkapa maalaamisesta. Lindroosin mielestä värittäminen sopii hyvin osaksi seurakunnan toimintaa. – Eihän värittämisessä lähtökohtaisesti ole mitään syvän kristillistä. Mutta seurakunnan toiminnassa pitäisi olla tarjolla sellaisia toimintamuotoja, jotka tuottavat elämään iloa. Noora Wikman 5 TEOLOGIASSA TAPAHTUU TOIMITTAJALTA Terroristien varjossa Minun on käynyt viime päivi- nä suorastaan sääliksi tuntemaani islaminuskoista pitserianpitäjää. Yhden päivän aikana otsikoissa oli Tunisia, jonne julistettiin hätätila terroristien lahdattua turisteja lepotuoleihin, Afganistan, jossa heitettiin koulutyttöjen päälle happoa, Nigeria, jossa Boko Haram surmasi kahden päivän aikana 200 ihmistä, sekä Isisin rajat Syyriassa. Pitseriayrittäjä huokasi, kun kysyin, miten Ramadanin vietto sujuu. Usko on ollut koetuksella ja paastoaminen jäänyt sikseen. Monien musli- mien mielestä islamin pahin vihollinen on heidän uskontonsa väkivaltainen tulkinta. Ääri-islamista kärsivät eniten muslimit itse. Terrorin ja sen uhan lisäksi he kärsivät häpeästä. Väkivaltainen taistelu ”puhtaan” uskon puolesta heittää taantumuksen ja typeryyden varjon jokaisen muslimin ylle. Tämä ei ole reilua. Sotaan Isisin riveihin on läh- tenyt eri puolilta maailmaa noin 20 000 jihadistia. Hallitukset kaikkialla pelkäävät, radikalisoivatko kotiin palaajat yhä uusia nuoria. Ehdotan, että yritämme saada tavalliset musliminuoret tuntemaan olonsa niin kotoisaksi kuin mahdollista. Hyväksyvä ja kannustava sana on vaikuttava ase taistelussa ääri-ilmiöitä vastaan. Danielle Miettinen [email protected] VIIKON POIMINNAT VERKOSTA Kirkkohallituksen kansliapäällikkö Jukka Keskitalo ottaa Facebook-sivuillaan kantaa uskontojournalismiin. Hänen lähtökohtanaan on Helsingin Sanomien uutinen vanhoillislestadiolaisten Suviseuroista, jossa positiivista oli kansliapäällikön mukaan yhden juhlille lähtevän perheen arkinen näkökulma. Hänen mielestään juttu kuitenkin kuvastaa myös suomalaisen uskontojournalismin tasoa. Hengellisistä juhlista uutisoidaan talkootunnit ja lihasopan menekki, mutta hengellinen todellisuus jää Keskitalon mielestä käsittelemättä. Hän harmittelee sitä, että kirkko- ja uskontoaiheisiin erikoistuneet toimittajat ovat kadonneet mediataloista. Luterilaisen kirkon kirkolliskokousedustaja, toimittaja Pekka Niiranen ei saa tehdä Yle uutisille uutisia uskonnoista. ”Tein itse Ylessä ’uskontojournalismia’ aina siihen saakka, kunnes tulin valituksi kirkolliskokousedustajaksi. Sen jälkeen en ole saanut tehdä kirkkoa käsitteleviä uutisia – en edes ortodoksisesta kirkosta”, Niiranen kirjoitti Kotimaa24:n uutisen kommenttiosiossa. Niiranen on koulutukseltaan teologian tohtori. Ortodoksisesta kirkosta hän ei saa uutisoida, koska tämä voitaisiin tulkita Niirasen kannalta ”kilpailevana kirkkona”. Ylen Itä-Suomen päällikkö Johanna Raatikaisen mukaan merkittävistä luottamustoimista seuraa esteellisyys. Raatikainen muistuttaa, että kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin. Turun Down By The Laituri -festivaaleilla papit jakavat tänä vuonna siirtotatuointeja, joissa lukee ”Suurin on rakkaus”. Tatuoimisen yhteydessä pappien kanssa on helppo jutella. Viime vuoden tapaan tapahtumassa jaetaan myös ehtoollista. Pastori Kari Kanalan mukaan viime vuoden tempauksesta saatu palaute oli poikkeuksetta hyvää. Monet kysyivät neuvoa, miten ehtoollinen kuuluu ottaa vastaan. DBTL järjestetään Turussa 28.7.–1.8.2015. Kirkkohallituksen rippikouluasiantuntijan, sukupuolen tutkijan Jarmo Kokkosen mielestä seurakuntien rippikoulutyöllä olisi parantamisen varaa nuorten seksuaalikasvatuksessa. Kokkosen mukaan isoskoulutuksessa ei käsitellä riittävästi sukupuolta ja seksuaalisuutta, vaan isosten osuus rippikoulussa painottuu usein näytelmiin, sketseihin ja huumoriin. Kokkonen pitää isosten roolia jopa rippikoulua vetäviä aikuisia tärkeämpänä. Koulutus antaisi isosille valmiuksia liittyä keskusteluihin, sanoittaa pienryhmissä esiin nousevia kysymyksiä ja nostaa asioita puheeksi yhteisillä oppitunneilla. Yhdistäisitkö nämä 110-vuotiaaseen? Terävä, ketterä, ajan hermolla. Juhlavuoden tarjous nyt 79 E 12 kk Tarjous on voimassa 31.8.2015 saakka ja koskee vain uusia tilauksia Suomessa. Arvokeskustelussa mukana jo vuodesta 1905. 6 TÄ N Ä Ä N K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 MIELIPITEET Kiitos herättäjäjuhlista Sotkamossa Seuraava Kotimaa ilmestyy 23.7. Herättäjäjuhlat vietettiin TILAUSMATKAT OY Venäjän, Karjalan ja Montenegron matkojen erikoismatkatoimisto PIETARIN MATKAT 06.-09.08, 03.-06.09., 01.-04.10. alk. 285€ KARJALAN MATKAT M OLähdöt:N 29.8. T E- 9.10N . EjokaGviikkoR O alk. 545€/hlö/vko, 825€/hlö/2 vkoa JOOGAMATKAT : 29.8.-5.9. 395€ 02. - 09.08. Pietari-Moskova 990€ 21.-24.07. Tallinna-Riika-Pärnu 10.-19.08. Baltia - Puola -kierros 395€ 990€ RISTEILYT VENÄJÄLLÄ KESÄ JATKUU ADRIANMEREN RANNALLA.... Hinta: 20.-23.7. Lyhyt Karjalankierros KIERTOMATKAT KYLPYLÄMATKAT Tallinna VIIMSI TERVIS SPA 23.-29.08., 20.-26.09., 18.-24.10. 485€ 935€ PÄRNU Tervis 04. - 10.10. 520€ 895€ 7.-14.10. 905€ tai 7.-17.10. 1200€ Kanaria, Puerto Rico 05.-12.01.16 TILAUSMATKAT OY puh. 017 26 333 23, (08) 713 370, [email protected] www.tilausmatkat.info SRK Sotkamossa 3.–5.7.2015 avoimen taivaan alla vaarojen maisemissa. Taivas antoi tasapuolisesti runsaita sateita ja väliin hieman auringon lämpöä kaikille juhlavieraille ja -järjestäjille. Sanan viljely, virsien veisaaminen yhdessä sekä juhlien runsas ohjelma toivottavasti ravitsi ja kostutti myös sielujamme. Kasvun antaa Jumala ajallaan ja tavallaan. Herättäjä-Yhdistys kiittää kaikkia juhlien järjestelyihin ja toteutukseen osallistuneita. Talkoolaisina annoitte kalleintanne; omaa aikaanne kumppanuudesta juhlien järjestämisessä. Kiitämme juhlavieraita, jotka kolehdein, esirukouksin ja monin tavoin osoititte työhömme tukea. Ensi vuonna, jos Luoja suo, herättäjäjuhlat järjestetään Vantaalla tunnuksella ”Kahden maan kansalainen”. Satoi tai paistoi niin armo riittää ja kantaa yhteisellä matkallamme. Herättäjä-Yhdistyksen puolesta Jukka Hautala, ja osaamistanne juhlien erilaisissa palvelutehtävissä. Lämmin kiitos Sotkamon kunnalle ja Sotkamon seurakunnalle puheenjohtaja Simo Juntunen, toiminnanjohtaja Yöttömän yön maa, islam ja kristinusko Ramadan on loppusuoralla, se päättyy 17. päivänä heinäkuuta. Se opettaa, miten oleellisesti ympäristö vaikuttaa uskonharjoittamiseen. Suomessa muslimeita haastavat kulttuuriympäristö tai vaikkapa auringon kiertokulku. Kun ramadanin aikana paastotaan auringon noususta sen laskuun, ovat eräät Pohjois-Suomessa asuvat muslimit ottaneet asian kirjaimellisesti: yöttömän yön aikaan he paastoavat aamukolmesta iltayhdeksään, ja kun aurinko rupeaa laskemaan, he paastoavat vuorokaudesta jopa 23 tuntia. Tätä sitoutumista ei voi kuin hämmästellä ja kunnioittaa. Konteksti eli ympäristö ohjaa uskontoja. Koraanin syntyaikana kukaan ei ajatellut, että jonain päivänä muslimien arkeen kuuluisi keskiyön aurinko. Mikäli tämä olisi tiedetty, se olisi huomioitu. Auringon nousu ja lasku rajaavat aikaa. Ramadanin ytimessä ei ollut silloin – eikä nyt – taivaankappaleet, vaan ihmisen suuntau- tuminen kohti Jumalaa ja lähimmäistä. Konteksti ei tarkoita pelkästään maantiedettä. Se on myös liikettä kulttuurien ja aikakausien välillä. Tiedämme maailmasta paljon enemmän kuin antiikin aikana. Tiede on kehittynyt, demokratia kasvanut monin paikoin. Vaikka finanssikriisi horjuttaa Eurooppaa, tuskin kukaan toivoo paluuta antiikkiin. Tuolloin tasa-arvo, oikeudenmukaisuus ja vapaus olivat lähinnä filosofien päiväunia. Konteksti on muuttunut. Emme elä antiikissa. Muutokset elinympäristössämme on otettava huomioon. Sen täytyy näkyä myös uskossamme. Jos Lapin aurinko haastaa ramadan-tulkintaa, saman tekee monet muut nykyajan kysymykset. Jos Raamattu tai Koraani kirjoitettaisiin tänä päivänä, niiden sisältö olisi osin erilainen. Toisenlaiset uhat ovat nousseet: ilmaston lämpeneminen, ylikansoittuminen, ydinaseet, talousongelmat, puhtaan veden ja ruuan puute jne. Yhtenäiskulttuurin tilalle on tullut monikulttuurisuus. Eettis-moraaliset kysymykset, kuten seksuaalivähemmistöjen oikeudet, olisivat asioita, joita Paavali ja Jeesus sanoittaisivat uudelleen. On rehellistä tunnustaa, ettei kaikkiin kiistakysymyksiin löydy raamatullista vastausta. Paastossa ei ole kyse ensisijaisesti ruuasta tai syömättä jättämisestä, vaan hengellisestä harjoituksesta. Yhtä lailla vaikeat moraalikysymykset kutsuvat katsomaan pintaa syvemmälle. Uskonnoissa on kyse idean tavoittamisesta, kokonaisuudesta. Uskaltavatko perinteiset kirjauskonnot, kristinusko ja islam, irtautua (lain)kirjaimen orjuudesta, uudistua ja etsiä yhdessäkin samoja rakkauden suuntaviittoja? Vai porottaako keskiyön aurinko puolin ja toisin ennemminkin kuolleita kelohonkia? Panu Partanen kirkkoherra Toivakka TÄN Ä ÄN K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 KOLUMNI Johanna Hurtig Oikealla puolella kivaltiaan, oikealla puolella…”. Uskontunnustuksen lause tuo maallikon mieleen kuvan Jumalasta aineellisena olentona, jolla on oikea ja vastaavasti vasen puoli. Sellainen jumala istuu jossakin avaruudessa halliten paikaltaan maailmankaikkeutta. Jos jumalalla on oikea puoli, hänellä on kai vastaavasti vasenkin. Istuuko siellä joku? Teologit tietänevät vastauksen. Maallikko voi etsiä selitystä alan kirjallisuudesta. Aihetta sivuaa professori Heikki Räisänen teoksessaan “Mitä varhaiset kristityt uskoivat”, s. 224: “… taivaassa palvotaan Kristuksen ohella “pyhän hengen enkeliä”, joka istuu Jumalan vasemmalla puolella.” Kysymyksessä on naispuolinen, jättiläiskokoinen enkeli. Nykyihmisen on vaikeata omalla kielellään ymmärtää kaikkia pari tuhatta vuotta sitten kirjoitettuja opinkappaleita sellaisenaan. Moni uskonee Jumalan olevan läsnä kaikkialla maailmassa vailla aineellista olomuotoa. Siihen suuntaan ajattelivat ehkä jotkut uskonoppineet jo varhaiskirkossa. Edellä mainitun teoksen mukaan (s. 300) varhaiskristillisen Tuomaan evankeliumin mukaan siellä missä on yksikin ihminen, Jumala on hänen kansaan “Kohota kivi, ja löydät minut sieltä. Halkaise halko, ja löydät minut sieltä.” Nykykirkko voisi vanhojen uskontunnustusten toistamisen rinnalla rohkaista jokaisen ihmisen henkilökohtaista taipumusta uskoa tuntemattomaan Jumalaan, joka on läsnä kaikkialla, ennen kaikkea ihmisen omassa mielessä. Olli Vahteristo eläkeläinen, Mikkeli K24 blogeissa kirjoitettua Roskaaminen alkaa välinpi- tämättömyydestä. Ei ole minun asiani etsiä roskiksia saati viedä roskiani roskalaatikkoon. Jätän ne just tarkkaan tähän. Kyllä ne joku muu siitä kuitenkin korjaa pois. Jotenkin tuollainen välinpitämätön roskaamisasenne liittyy myös ihmissuhteisiimme. Omia virheitämme emme huomaa, mutta lähimmäisen rikkeet kyllä. Niinpä Jeesus joutuukin kysymään: ”Kuinka näet roskan veljesi silmässä, mutta et huomaa, että omassa silmässäsi on hirsi?”(Matt. 7:3). Hannu Kiuru 6.7. Kahtena viikonloppuna oli koolla lähes 200 000 kirkon ydinjoukkoon kuuluvaa ihmistä. Ei näkynyt Suomen ev. lut. Kirkko -sivustolla mitään, kirkon Facebook-sivuilla oli neljä kuvaa Herättäjäjuhlilta, mutta ei mitään linkkiä eikä Kansanlähetyspäiviltä sen- kään vertaa, Kirkon tiedotuskeskuksen ylläpitämä kirkon Twitter-tili ei tiennyt juhlista mitään. Jotenkin odottaisin, että kirkon sinänsä hyvin tehty ja paljon asiaa sisältävä sivusto voisi toimia yhteisenä portaalina, jonne olisi koottu näyttävästi linkit kesäjuhlien sivuille, nettiradioihin, striimauksiin, Facebookiin. Nyt kaikki linkit piti hakea erikseen järjestäjien sivuilta. Ovathan nämä kaksi viikonloppua sellainen kansainvaellus ja myös kirkon sanoman kannalta varsinainen tietoisku ja kokemus, että ne kannattaisi nostaa paljon näyttävämmin julkisuuteen. Varsinkin kun juhlien järjestäjillä näyttää olevan kanavat auki ja ihan kohtuulliset valmiudet sanomansa esille tuomiseen. Myös netissä ja somessa. Hannu Kuosmanen 6.7. Kesä ja ketjusilmukat K esän tiheät, valoisat viikot ovat hetket eivät välttämättä riitä. Kaipaus väistyy ketjujen vahvistamisen, herätvain yhteydessä toisiin. telyn ja muodostamisen aikaa. Kesä voi myös supistaa sitä, mitä näemme, miten hahmotamme vastuumme ja itsemme. Kesän kunniaksi olemme ehkä Jokaisella on paikka ja tehtävä ketjuissa, niitoisillemme ja elämälle eri taden rakentumisessa, olemisessa ja vahvistavoin auki. Osallistumme sukujuhliin, festamisessa. reille, hengellisiin kesäjuhliin ja paikallisiin Emme ole kuitenkaan vain osa sukua, pertapahtumiin. Kudomme ja kutoudumme uuhettä, paikallista yhteisöä, emme vain lähisiin elämän kudelmiin, vahvistamme vanhoketjujen linkkejä. Suhteemme luontoon ja ja. Halu muodostaa siteitä – ketjuuntua – on maailmaan kysyy, mihin ja miten paikkaamyleisinhimillinen. me käytämme. Antakoon kesä lepoa ja voiKesä aktivoi myös suhdetta aikaan, menmaa niihin valintoihin. neeseen ja tulevaan. Mökkeilemme ja vierailemme aiemmista elämänvaiheista tutuissa Johanna Hurtig ympäristöissämme. Matkaamme muistoissa Kirjoittaja on yhteiskuntatieteen tohtori ja ja muistoihin. Tarvitsemme tunnetta jatkusosiaalityön dosentti. Palaute: [email protected] vuudesta, siitä, mistä olemme tulossa ja mihin menossa. Omassa kesäolossani ovat olleet vierekkäin tyhjentymisen ja täyttymisen, irrallisuuden ja kuulumisen tunnelmat. Maailman tapahtumia tärkeämpää on olMuistin lut seurata millaista säämummoni, tä luvataan tai miten aurinko tänä iltana laskee näin itseni metsän taakse. äitini tilalla ja kurkisIrrallisuus on tuntunut tin hetken lastenlassekä ansaitulta ja kaivatulta levolta että jotenkin teni aikuisuuteen. arveluttavalta passiivisuudelta ja välinpitämättömyydeltä. Kesäpäiviäni ovat rytmittäneet – kuten lapsuudessani ja sukupolvilla ennen minua – tulen tekeminen padan alle, naapurin joka-aamuinen verkoille soutaminen, kuikan huuto illalla sekä tuulen kulun ja suunnan seuraaminen järven selällä. Käydessäni lastenlasteni kanssa äitiäni katsomassa sukupolviketju tiivistyi. Muistin mummoni, näin itseni äitini tilalla ja kurkistin hetken lastenlasteni aikuisuuteen. Kesä opettaa olemaan läsnä tässä ja nyt ja samanaikaisesti hahmottamaan sitä, mitä on ollut ennen ja mitä ehkä tulossa. Kyky ei välttämättä pysy mukana talven kiireisissä puristuksissa. Aina kaipaus ketjuuntumiseen, yhteyteen toisten kanssa ei täyty. Emme uskaltaudu lähelle, emme osaa näyttää, mitä toivomme. Silmukat, joita kohti kurotamme, vetäytyvät, yhteistä kudelmaa ei rakennu. Yhteyteen etsiytymisen sijaan saatan vetäy- tyä huolimatta tarpeesta kuulua johonkin. Tarve tyhjään tilaan ja hiljaisuuteen sekä tarve liittyä toisten ääniin, nauruun ja tarinoihin limittyvät. Kesä voi intensiivisyydessään altistaa ulkopuolisuuden kokemukselle. Ketjuista tipahtamista kokevalle kauniit kesäsäät, väkevinkään hengellinen sanoma tai aamuiset uima- matti kar ppi nen MIELIPITEET …” istuu Jumalan, Isän, Kaik- 7 8 M AT K A LL A K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 Sotkamon herättäjäjuhlien teema ”En pelkää vaarojen matkaa” avautui kuulijoille monella tavalla. kuva: Timo Mustonen Körttikansan ju vaarojen pitäjäs M AT KAL L A K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 Helsinkiläiset ystävykset Seija Peltonen (vas.) ja Saara Immonen tulivat Herättäjäjuhlille yhteiskuljetuksella. 9 Herättäjäjuhlien voimalliset veisuut kantoivat laajalle Sotkamon vesistöjä pitkin. Yli 25 000 ikävöivän uskon ja avaran armon ihmistä kokoontui yhteen, enimmän osan ajasta sateenvarjojen suojiin. tekstit: Leena Hietamies Kuvat: matti karppinen K Juhani ja Irmeli Merikanto nauttivat juhlien yhteisöllisestä tunnelmasta. Kuopion piispa Jari Jolkkonen puhui raamattutunnillaan tiellä kulkemisesta. hlat sä Helsingin piispa Irja Askola toivotti körttikansan tervetulleeksi Vantaalle. apealla lankkupenkillä lenkkarit savessa, sateenvarjon alla istuessa tuntee itsensä heikoksi ja palelevaksi, konkreettisesti pienellä paikalla olevaksi. Eikä halua lähteä mihinkään. Seurapuheissa toistuvat sanat pelko, huoli, uhka, tulevaisuus. Ja sitten – luottamus, armo, siunaus. Kainuun uskomattoman kauniit maisemat saavat kiitosta monelta juhlavieraalta. Siniset vaarat, ikivanhat puut ja vesi, jota on joka puolella. Täällä on hyvä hengittää. Korkean, pitkospuista muodostuvan ristin Arkaa ja ikävöitakana Pirttijärven lai- vää uskoa neet pilkuttuvat sadepuolustetaan, pisaroista. Molemmat puhuttelevat, sekä laa- ettei ihminen ja puhdas vesi että ris- asettaisi esteitin puut, joista toinen tä tai ehtoja kurottuu ylös kohti JuKristuksen malaa, toinen sivuille kohtaamiselle. ihmisiä yhdistämään maanpiirin ympäri. – Jos täällä minne katsoo, niin tuntee sen kuinka Jumala puhuu luonnossa, juhlien pääsihteeri Yrjö Sorvari siteeraa tapaamaansa miestä. Hymyileekö Jumalakin, kun sydämeen juurtuneen kaipauksen koskettama seurakansa istuu uskollisesti veisaamassa ja kuuntelemassa puheita, sekä iloitsee ystävien kohtaamisesta, vaikka tuulinen sade ei ota loppuakseen? Se, että seurat ja messut kuunnellaan perinteisesti avaran taivaan alla eikä katetuissa tiloissa, kertoo jotain körttiläisyyden hengestä. Otetaan nöyrästi ja iloiten vastaan mitä Jumala antaa. Kaikessa on siunaus ja opetus. Seija Peltola ja Saara Immonen tulivat Sotkamoon Helsingistä seurakuntien yhteiskuljetuksella. Juhlille vetävät vuosi vuoden jälkeen vahva sana ja körttivirret. – Tämä on jotenkin tutuinta ja ominta uskon alueella, seurat, molemmat sanovat. Immonen muistelee, että nämä taitavat olla hänen kohdallaan 15. herättäjäjuhlat. Peltola on mukana neljättä kertaa. Molemmat ihastelevat Kainuun maisemia ja Sotkamoa. – Ihana paikka ja puhdas luonto. 10 M AT K AL L A K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 Aki ja Marianne Saari olivat lastensa Amandan ja Annalotan kanssa askartelemassa juhlakasseja ja ystävänauhoja. Terveisiä pääministerille ja hallitukselle Herättäjä-Yhdistyksen toiminnan- johtaja Simo Juntunen, mitä terveisiä lähetät maamme hallitukselle? – Kuulen pääministeri Juha Sipilän vetoomuksessa (yhteiskunnan hyväosaisille ja kirkon johdolle) toivomuksen, että perinteiset kristilliset arvot oikeudenmukaisuudesta, lähimmäisestä huolehtimisesta ja heikompien puolustamisesta voisivat vahvistua. Kohtuullisuuden ja omasta jakamisen tajua tarvitaan niiden parissa, jotka ovat menestyneet ja vaurastuneet. Kuulen myös aiheellisen huolen kansakunnan vahingollisesta jakaantumisesta. – Pääministerille toivon viisautta, kestävyyttä, rohkeutta ja voimia vaikeaan tehtävään Suomi-laivan kipparina. Vaikeina aikoina omalla esimerkillä johtaminen, ihmisten kuunteleminen ja vaikeidenkin päätösten perusteleminen auttavat kaikkia pysymään samassa veneessä. Mistä ihmisryhmästä herännäisyyden piirissä kannetaan erityistä huolta? – Herännäisyydessä on perinteisesti kannettu erityistä huolta lapsista ja nuorista, mutta myös väsyneistä ja huoliin uupuneista. Siis vähäväkisistä. Heränneet ovat kantaneet myös huolta maailman köyhimmistä antamalla omastaan ja tukemalla kirkossamme tehtävää kokonaisvaltaista lähetystyötä. Herättäjäjuhlien henki halutaan siirtää lapsille, kuten se on kodinperintönä itsekin aikoinaan saatu. Raudaskylän Kristillisen opiston rehtori ja Herättäjäyhdistykse päätoimikunnan puheenjohtaja Jukka Hautala. Sotkamolainen Eila Kortelainen nosteli suuresta keittimestä kahvivettä. Halkoja pesään lisäävä Kauko Visuri tuli talkoisiin Ylivieskasta. Molemmat ovat tottuneita vapaaehtoisia. – Kävellään ja rupatellaan yhdessä, hyvät ystävykset kertovat siitä, mitä aikovat seuroihin osallistumisen lisäksi juhlilla tehdä. – Körttiläisyydessä lähelle on helppo tulla. Juhlille tulemisen kynnys on höylätty erittäin matalaksi, Sotkamon seurakunnan kirkkoherra Erkki Marin toteaa. Paleltaa. Miksi ei tullut otettua kumisaappai- ta mukaan, ja se villapaitakin jäi kotiin. Siellä täällä joku kaataa sateenvarjon päältä liiat vedet penkkien väliin ja jatkaa harrasta olemistaan. Meillä sentään on vettä ja ruokaa. Miten oppisin enemmän jakamaan yltäkylläisyydestäni? Mitä tarkoittaa se, että elää rohkeasti omaa hengellisyyttään, tuo julki oman uskonsa? – Jos ei rohkene ajatella itseään uskovaiseksi, niin ainakin toivovaiseksi. Tämä lause jää mieleen soimaan tanssijan ja maatilan emännän Pauliina Nuutisen puheesta. Saa yrittää, vaikka ei heti osaisikaan. Ainakin tuhatkunta juhlilla häärivää ihmistä elää todeksi omaa uskoaan – vapaaehtoiset. Ystävällisyys ja avuliaisuus lämmittävät sydäntä. Varhain aamulla liikenteenohjaajat menevät paikoilleen, soppatykkien alle laitetaan tulet ja huivi tai kokinhattu pistetään päähän. Taidolla neulotut villasukat ripustetaan myyntiin, myyjät asettuvat pöytien taakse. Traktorit tuovat puuhakekuormia vettyneille nurmikoille. Vapaaehtoisten joukossa on valtavan paljon nuoria. He palvelevat muun muassa ruokailussa, ja tietenkin körttipastillien myyjinä. – Oostakaa köörttipastillejaaa! Tytöt ja pojat nauravat ja laulavat itse keksimiään myyntirallatuksia. Näkee jo kauas kuinka hauskaa heillä on. Ja kauppa käy, sillä hyvä tuuli tarttuu. Heränneet puhuttelevat toisiaan ystäviksi. Avaran armon käsite ja oikeudenmukaisuuden jano ohjaavat kohtaamaan ystävinä myös tun- temattomat vastaantulijat. Myös muiden maanosien ja maiden apua tarvitsevat. Sotkamosta kotoisin oleva taiteen tohtori ja elokuvaohjaaja Timo Korhonen muistuttaa omassa seurapuheessaan, että maailmassa on nyt enemmän pakolaisia kuin koskaan. Valtaosa pakenee sotaa muihin kehitysmaihin, hyvin pieni osa tulee turvaan meidän luoksemme. Meidän, hyväosaisten, on annettava vettä janoiselle, leipää nälkäiselle. – Pelko on pahin vihollinen. Ihmistä voi kantaa vain unelma paremmasta maailmasta. Uskonsa todesta ottava ihminen on vieraanvarainen ja myötätuntoinen. On mentävä tulijoita vastaan, veden ja leivän kanssa. Akaalaiset Irmeli ja Juhani Merikanto ovat uskollisia juhlilla kävijöitä. Myös oma Hanna-tytär tuotiin juhlille ensimmäistä kertaa jo kolmen kuukauden vanhana. – Meille tärkeää on tämä tunnelma ja yhteisöllisyys. Tavataan tuttuja. Irmeli Merikanto on Tuomasmessu-aktiivi, Juhani Meriläinen kuuluu ortodoksiseen kirkkoon ja laulaa seurakuntansa kuorossa. – Mielestäni herännäisyys ja ortodoksisuus sopivat hyvin yhteen. Matalan profiilin uskoa, jossa joka aamu on armo uus. He pohtivat, että halu kodin perinnön vaalimiseen, kuten seuroihin ja juhliin osallistuminen, kasvaa iän myötä. Merikannot kertovat vielä tulomatkalla kohtaamastaan ”enkelistä”. Uusi auto hyytyi tielle, ja he seisoivat tien varressa neuvottomina. Silloin eräs pakettiauto pysähtyi kohdalle. Sen ajaja tutki tilannetta, lisäsi öljyä omasta kanisteristaan ja matka juhlille saattoi jatkua. – Vieläkin olemme ihmeissämme. Oletteko muuten huomanneet, että täällä ei ole maassa yhtään roskia niin kuin kaikilla muilla festareilla? Juhani Merikanto kysäisee vielä. Haukiputaalta tulleet Marianne ja Aki Saari M AT KAL L A K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 toivat lapsensa Annalotan, 8 ja Amandan, 5, askartelupaikalle. Tytöt kuvittivat kangasväreillä kassit, jotka saivat nimeksi ”Taakkojen kantaja”. Koko perhe on tottunut käymään juhlilla joka vuosi, ja sama tulee jatkumaan. – Täällä on hirviän paljon ihimisiä, jotka ajattelevat samalla tavalla. Täällä pysähtyy myös oman rakkaan perheen kanssa. Ei ole kiirettä eikä pakkoa, ollaan yhdessä, Marianne Saari kertoo siitä mikä juhlilla on parasta. – On mahtavaa veisata Siionin virsiä. Minä olen laulavaisesta perheestä, ja taitavat aika komiaäänisiksi tytötkin kasvaa, Marianne Saari kertoo. Saaren perheessä herättäjäjuhlien henki halutaan siirtää lapsille, kuten se on kodinperintönä itsekin aikoinaan saatu. – Maailma muuttuu, mutta tässä herännäisyydessä ja seuraperinteessä on jotain pysyvää. Tämä on meidän arvomaailmaamme. Sopivasti perinteitä, mutta myös suvaitsevaisuutta, Aki Saari kokoaa yhteen itselleen tärkeimmän körttiläisyydessä. – Lapset valitsevat sitten itse aikuisina jatkavatko, niin mekin olemme saaneet valita. Herännäisyydessä on perinteisesti kannettu erityistä huolta lapsista ja nuorista, mutta myös väsyneistä ja huoliin uupuneista. Vähäväkisistä. Herättäjä-Yhdistyksen päätoimikunnan pu- heenjohtaja Jukka Hautalan mukaan herännäisyydelle keskeistä ja luovuttamattominta on aran ja ikävöivän uskon puolustaminen. – Tämä asenne on syvimmin kirjoitettu liikkeen veisukokoelmaan Siionin virret, mutta sama henki elää puheessa, pohdinnoissa ja ystävien kesken arjen kohtaamisissa. Arkaa ja ikävöivää uskoa puolustetaan, ettei ihminen asettaisi esteitä tai ehtoja Kristuksen kohtaamiselle. Tämä aika haastaa myös etsimään tarttumapintoja ihmisten todellisuuteen seuraperinnettä laajemmin. Herännäisyyden toiminnallisia vahvuuksia ovat musiikki-, kasvatus- ja kansainvälinen työ sekä talkootyö, Hautala toteaa. – Herättäjä-Yhdistys kansanliikkeen tukijana etsii tapoja vapaaehtoistyön vahvistamiseksi. Tähän on tulevina vuosina panostettava. Hautalan mukaan herännäisyyden usko, evankeliumi ja sakramentit ovat samat kuin kansankirkon. Hän toivoo, että herännäisyys tarjoaisi ympäristön, jossa saa kysellä ja sanoittaa ihmiselämää rehellisesti ja ilman pelkoa. – Toivon, että herännäisyyden piirissä vallitsevat älyllinen, moraalinen ja uskonnollinen rehellisyys – ja sen rinnalla taju Jumalan suuruudesta. Liikkeen tulevaisuusasiakirja Körtti 2020:n näky on, että herännäisyys olisi kokonaisvaltaisesta kristinuskon tulkinnasta tunnettu kansankirkollinen liike. Urheilukentän ruokajonossa hyppelee iloinen pikkupoika siskonsa kanssa, molemmilla on selkään kiinnitetty iso lappu, johon on kirjoitettu lapsen nimi ja yhteystiedot. – Mummo, näillä juhlilla ei olla vielä kertaakaan eksytty! – Toivottavasti ette eksy tulevaisuudessakaan, mummo sanoo lapsenlapsilleen. Kaksi naista tutkii Juhlaviesti-lehteä kävellessään kohti seurapenkkejä. Kohta alkavat loppuseurat. Toinen naisista huolehtii, että täytyykin jo varata hotellihuone Vantaalta seuraavia juhlia varten. Pilvet ovat väistyneet, aurinko paistaa lämpimästi. 11 Ylivieskalainen Marketta Känsälä odotteli vuoroaan ruokajonossa. Juhlavieraan päivä Ylivieskalaiselle Marketta Känsäläl- Ruokailu sateessa. Lapset söivät riisipuuroa pöydän alla. le herättäjäjuhlat, seurat ja Siionin virret ovat tuttuja ja rakkaita lapsuudesta lähtien. Hän kirjoitti muistiin kokemuksiaan kahden juhlapäivän aikana. Lauantai 4.7.2015 Klo 9.30 Nousin linja-autoon Salokan- kaan bussipysäkiltä lastenlapsieni Hannan ja Karoliinan kanssa. Olipa autossa paljon seuraväkeä! Lisää tuli Ylivieskasta. Autossa veisattiin Siionin virret 173 ja 312. Klo 10.15 Saavuttiin juhlapaikalle. Sade alkoi. Klo 10.30 Vuoroveisuut juhlakentällä. ”Vanha on mennyt, saan jo alkaa uutta. Lahjoita voimaa uupumattomuutta.” Klo 11.00 Lapset lähtivät seikkailuradalle tuttujen kanssa. Raamattutunti. ”Koetahan pyssyy ojien välissä”. Piispa Jari Jolkkonen puhui tiellä kulkemisesta, Kristuksen seuraamisesta. Klo 12.15 Hannan ja Karoliinan kanssa vesilätäköitä kierrellen pyhäkouluun seurakuntatalolle. Klo 12.45 Ruokailu sateessa. Lapset söivät riisipuuroa pöydän alla. Klo 13.30 Päiväseurat alkoivat kovassa sateessa. Villatakki päällystakin alla ei ollut yhtään liikaa. Lämpimikseni kuljeskelin seurakentän takana. Tapasin tuttuja. Klo 15.30 Odotettiin nonstop-bussia Vuokatin majapaikkaan. Kengät litimärkinä, perillä olisi onneksi kuivauskaappi. Kuuntelin lähetysseuroja bussissa: ”Et koskaan köyhdy jakamalla”. Klo 18.30 Bussipysäkillä taas. Kuunte- len iltaseuroja körttiradiosta matkalla seurapaikalle. Päätänkin jäädä pois kyydistä kirkon kohdalla. Klo 20.00 H-Y:n valtakunnallisen kuoron konsertti. Kuulen tuttuja hoitavia virsiä. Nuorten kuoroilla ihania uusia sovituksia. Lopuksi voimallinen Herraa hyvää kiittäkää. Klo 22.20 Auto kohti Vuokattia. Joku aloittaa virren Tuon tästä päivästä kiitoksen sulle. Klo 23.00 Perillä majapaikassa. Nukkumaan. Sunnuntai 5.7. Aamu valkenee aurinkoisena. Messuun ja päätösseuroihin. Onkohan vielä seuralevyjä myytävänä? Klo 10.30 Istun messussa poikien jalkapallopelin vieressä. Ei haittaa, vaikka pallo luiskahtaa välillä seurapenkkiin. Hyvä, että lasten leikkikenttä on seura-alueen lähellä. On hyvä istua tuhansien joukossa ja yhtyä voimalliseen virteen. Mieleen jäävät ehtoollisenjakajan rauhalliset sanat ”sinun puolestasi”. Klo 12.15 Ostan kojulta nipun seurojen äänitteitä. Voin kuunnella puheita kotona tai pitkillä automatkoilla. Klo 14.00 Päätösseurojen aluksi Hanna ja Karoliina laulavat muiden seuroilla olevien lasten kanssa Siionin virttä 295, ”Siunaa herra kotia, siunaa perhettäni.” Yhdyn penkissä heidän rukoukseensa. Klo 15.30 Kotimatkalla. Ihmettelen näitä rautaisia matkalaisia. Vanhimmat yli 90-vuotiaita. Ei ole pelätty vaarojen matkaa, ei sateista matkaa. Iloinen puheensorina käy autossa. Suunnitellaan jo uutta. Meillä on seurat ensi kuussa. 12 M AT K AL L A K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 Viidesläistä puhetta armosta Armoa ei ole ilman syntiä, muistuttivat Kansanlähetyspäivien puhujat. Kansanlähetyksen kesäjuhlan teemana oli Armo. teksti: Tuija Pyhäranta & kuvat: pasi leino T urun Messukeskuksessa on happi vähissä. Ulkona on kesän tähän asti kuumin viikonloppu, eikä sisätiloissakaan jäädä paljon hellerajasta. Messuhallin karut olosuhteet, okrankeltainen lattia, matala katto ja pitkät ilmastointiteipin avulla kootut penkit luovat melkoisen kontrastin hallissa vallitsevaan tunnelmaan. ”No hei!”, kuuluu sieltä täältä, kun vanhat ystävät tapaavat toisiaan. Päälavan edustalle kokoontunut kesäjuhlaväki laulaa ylistyslauluja bändin säestyksellä. Osa on noussut seisomaan, ja keskellä hallia joku kohottaa käsiään kohti taivasta. Suomen evankelis-luterilaisen Kansanlähetyksen ja Turun ja Kaarinan seurakuntayhtymän järjestämät Kansanlähetyspäivät kokosivat viikonlopun aikana Turkuun noin 10 000 kävijää. Eräs Kansanlähetyspäivien vakiovieraista on kristillisdemokraattien puheenjohtaja Päivi Räsänen. Hän muistelee osallistuneensa päiville ainakin vuodesta 1985, jolloin hän avioitui miehensä Niilo Räsäsen kanssa. Niilo Räsänen työskentelee Ryttylän kansanlähetysopiston rehtorina. – Kyllä se on tuo Niilo. Se tässä eniten viehättää, Päivi Räsänen hymyilee. Hän muistuttaa, ettei kuulu liikkeeseen virallisesti vaikka osallistuukin sen toimintaan. Ennen avioitumistaan Räsänen oli aktiivinen Opiskelijaja koululaislähetyksessä. Kansanlähetyksessä hän kertoo arvostavansa erityisesti liikkeen maallikkonäkyä. – Kaikilla on tehtävä pitää esillä evankeliumia ja kertoa Jeesuksesta. Se on mielestäni hyvä painotus. Se aktivoi tavallisia kristittyjä kokemaan, että he ovat tärkeitä tyyppejä, eivät vain penkissä kuulijoita. Kesän aikana Räsästen perhe vierailee myös muilla kristillisillä kesäjuhlilla. Kansanlähetyspäiviä edeltävänä viikonloppuna he osallistuivat Suomen luterilaisen evankeliumiyhdistyksen juhlille Sastamalassa. Räsäsen mielestä kesäjuhlat ovat hyvä tapa siirtää kristillistä perinnettä ja sanomaa seuraaville sukupolville. Perheen kaikki viisi lasta ovat kulkeneet vanhempien mukana juhlilla. Tänä vuonna mukana on kolme lasta puolisoineen sekä kaksi lastenlasta. – Nukutimme juuri Niilon kanssa lapset. Meillä on vastuutehtävänä lastenlasten hoitaminen, jotta nuoret parit pääsevät osallistumaan ohjelmaan, Räsänen kertoo. Messuhallin takaosassa, leik- kipaikan edustalla juoksentelevat raitapaitaiset Eero Rämä, 7, ja Peetu Rämä, 5. Pojat saapuivat Turkuun vanhempiensa Eeva ja Anssi Rämän kanssa lauantaiaamuna. Tamperelainen Rämän per- Kansanlähetyspäivillä oli helteinen tunnelma. he osallistuu juhlille niin ikään joka vuosi. Eeva ja Anssi ovat kasvaneet Kansanlähetyksen parissa, ja niinpä myös omien lasten kasvattaminen liikkeeseen on luontevaa. Vanhemmat kertovat haluavansa siirtää liikkeen arvot lapsille. Kansanlähetyspäiville houkuttelee päivien hengellinen sanoma, tuttu ja turvallinen ilmapiiri ja yhteisöllisyys. – Täällä on samanhenkisiä ihmisiä yhdessä, Eeva Rämä kuvailee. Ystävien tapaaminen ja kris- tittyjen yhdessäolo on tärkeää, mutta Kansanlähetys haluaa tavoittaa myös uusia kristittyjä. Turun Kansanlähetyspäivien järjestelyistä vastannut Pyry Winter kertoo, että yksi kysymys järjestelyissä oli se, kenelle juhla on suunnattu. – Kansanlähetyksen identiteetti on se, että viemme evankeliumia eteenpäin. Päivien ykköskohderyhmä on tietenkin Kansanlähetyksen väki, mutta haluamme tavoittaa myös niitä, jotka eivät ole vielä saaneet tulla osalliseksi armosta, Winter sanoo. Turussa järjestettiin juhlia edeltäneellä viikolla tempaus, jossa kaupunkilaisille tarjottiin aamupalaa ja hartiahierontaa sekä musiikki- ja tanssiesityksiä. Viikonloppuna Ruisrockiin saapuneille festivaalivieraille jaettiin jokirannassa toffeekarkkeja, raamatunlauseita ja Kansanlähetyspäivien mainoksia. Kansanlähetyspäiville osallistui myös lapsiperheitä. Lähetysjohtaja Mika Tuovinen Kansanlähetyspäivien visuaalinen ilme on suunniteltu niin, että se vetoaisi nuoriin. Pyry Winterin vaimon, sisustusarkkitehti Anniina Winterin suunnittelema tunnus onkin niin trendikäs, että se voisi yhtä hyvin olla Ruisrockin logo. Lähetysjohtaja Mika Tuovinen kehuu varsinaissuomalaisten panostusta liikkeen ulkopuolisten tavoittamisessa. Tuovisen kauhuskenaario on herätysliikkeen muuttuminen nukutusliikkeeksi, joka kokoaa vain olemassa olevia kristittyjä. Kansanlähetyspäivien vieraiden joukossa lapsiperheitä näkyy jonkin verran, mutta teini-ikäisiä vain vähän. Tuovinen myöntää, että kansanlähetyspiirien toiminta tavoittaa enimmäkseen niitä, jotka ovat tulleet uskoon 1970- tai 80-luvuilla. Ryttylän leirit ja tapahtumat houkuttelevat kuitenkin myös nuoria ja lapsiperheitä. Tänä kesänä opistolla on ollut niin täyttä, ettei kaikkia tulijoita ole voitu ottaa vastaan. Majoitustiloja aiotaankin laajentaa. M AT KAL L A K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 13 Merika Kallionpää (oik.) tarjoaa toffeeta ja esitteitä Ruisrockiin suuntaaville festivaalivieraille. Varsinais-Suomen Kansanlähetyksen piiripastorina työskentelevä Pyry Winter kertoo, että Turussa ajankohtainen kysymys on, miten Ryttylässä tehtävän nuorisotyön ja piirin nuorisotyön välille saataisiin luotua luonteva linkki. – Luulen, että se voi olla ajankohtainen kysymys myös muissa piireissä. Perjantaina päälavan edustal- le on kokoontunut runsaslukuinen joukko. Ryttylän teologisen linjan vastaava Vesa Ollilainen opettaa Raamatusta otsikolla ”Halpaa vai kallista armoa?”. – Ajassamme liikkuu monia pyrkimyksiä sanoa hyväksi sitä, mitä Jumala sanoo synniksi, Ollilainen väittää. Hän kuvailee herätyskristittyjen syntejä, kuten omahy- väistä maailman turmeluksen arvostelua, sekä yhteiskunnan ja ”nimikristittyjen” oikeaksi julistamia syntejä, kuten avioeroja ja avosuhteita. Uuspietistinen Kansanlähetys tunnetaan muiden viidesläisten järjestöjen tapaan konservatiivisesta raamatuntulkinnastaan. Käytännössä konservatiivisuus näkyy naispappeuden vastustamisena ja tiukkoina seksuaalieettisinä kannanottoina. Tänä vuonna Kansanlähetyspäivillä on esillä erityisesti ajankohtainen kysymys tasa-arvoisesta avioliittolaista. Messukeskuksen aulassa kävijät toivottaa tervetulleeksi Aito avioliitto -yhdistyksen ständi, joka julistaa, ettei kaksi isää voi olla äiti. Siniseen pukeutuneet miehet ja pinkkiin pukeutuneet naiset keräävät nimiä kansalaisaloitteeseen, jonka tavoitteena on kumota eduskunnan viime marraskuussa hyväksymä tasa-arvoinen avioliittolaki. Lauantaina Mika Tuovinen vetoaa linjapuheessaan juhlavieraisiin, jotta he allekirjoittaisivat kansalaisaloitteen. Myöhemmin päivällä Jyväskylän yliopiston kasvatustieteen professori Tapio Puolimatka vertaa tasa-arvoista avioliittolakia keksimäänsä tasa-arvoiseen tieliikennelakiin. Sen vallitessa kaikenlaisia tapoja käyttäytyä tieliikenteessä pidettäisiin tasa-arvoisina siitä riippumatta, kuinka paljon vahinkoa ne aiheuttavat. Pyry Winter kuvailee liikkeen raamattuopetusta ”raikkaaksi ja tervehenkiseksi”. Mika Tuovisen mielestä liikkeelle luovuttamattominta on ym- märrys siitä, että Jumala puhuu Raamatussa. – Jumala ei valehtele Raamatussa, eikä hän ole erehtynyt Raamatussa. Jumala haluaa ilmoittaa, miten pitää toimia sekä opin että käytännön elämän, uskon ja arkielämän asioissa, Tuovinen sanoo. Kansanlähetys on yksi kirkon seitsemästä virallisesta lähetysjärjestöstä, mutta sen suhde kirkkoon on ristiriitainen. Vuonna 2011 päivitetyssä periaateohjelmassaan Kansanlähetys kertoo tarjoavansa seurakuntayhteyttä ”kirkon irtautuessa Raamatusta”. Mika Tuovisen mukaan Raamatusta ovat irtautuneet niin seurakuntalaiset kuin yksittäiset kirkon työntekijätkin. Tästä huolimatta Kansanlähetys haluaa säilyttää ase- mansa kirkon virallisena lähetysjärjestönä, jos se saa toimia itsenäisesti. ”Kirkossa, mikäli mahdollista kirkon kanssa, mutta ei kirkon vallan alle alistettuna”, ohjelmassa linjataan. Kansanlähetys tekee yhteistyötä seurakuntien kanssa ja kannustaa jäseniään osallistumaan kirkon ja seurakuntien hallintoon ja toimintaan. – Tähän asti ratkaisumme on ollut se, että olemme halunneet toimia paikallisten luterilaisten seurakuntien kanssa ja opettaa seurakunnissa Raamattua ja klassista kristinuskoa, Mika Tuovinen sanoo. – Emme halua kääntää selkää, vaan mennä apuun, sillä suurin osa kirkon työntekijöistä haluaa pitäytyä perinteisessä kristinuskossa ja Raamatussa. 14 MAT K AL L A K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 – Kun nollasta lähtee, ei voi pettyä, naurahtaa Taidekeskus Salmelan toiminnanjohtaja Tuomas Hoikkala. Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalon perustaminen oli pitkä prosessi lupamenettelyineen ja muutoksineen, remontteineen ja tarkastuksineen. Lopputulos on kaiken vaivan arvoinen. M AT KAL L A K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 15 Rakkaudesta ja kiitoksesta Taidekeskus Salmelan toiminnanjohtaja Tuomas Hoikkala haluaa saada Vuohijärven uuteen nousuun. Siitä merkkinä on kesäkuussa avattu luonto- ja kulttuuritalo, joka perustettiin Vuohijärven vanhaan kirkkoon. Talo on rakkaudenosoitus kotiseudulle ja luonnolle. V uohijärven kirkonmäellä on kuin Jumalan kämmenellä. Kaikessa rauhassa, keskellä kauneinta kesää ei ole mitään hätää. On Johanneksen päivä, se oikea juhannuspäivä. Vuohijärven luonto- ja kulttuuritalon avajaisista on kulunut tasan viikko ja runsas vuosi Vuohijärven kirkon viimeisestä jumalanpalveluksesta. Lähes 50 vuotta kirkko ehti palvella kyläläisiä, joita siellä viimeisinä vuosina kävi kovin vähän. Aikoinaan vahva teollisuusalue kuihtui, kun ihmiset muuttivat työn perässä vilkkaampiin keskuksiin. Nyt vakinaisia asukkaita on kolmesataa. Vielä vuonna 1966 Vuohijärvi oli eläväinen valkealalaiskylä, joka oli juuri saanut arkkitehti Väinö Vuorisen suunnitteleman oman komean kirkon. Vuosien saatossa, kävijämäärien laskiessa ja käyttökustannusten noustessa päädyttiin pisteeseen, jossa Kouvolan seurakuntayhtymä joutui luopumaan Vuohijärven kirkosta. Kirkko päätettiin myydä ja sen sivurakennus purkaa vuonna 2013. Tässä vaiheessa kuvaan astui Taidekeskus Salmelan toiminnanjohtaja Tuomas Hoikkala tai paremminkin vaimo Marja Hoikkala, joka huomasi uutisen Vuohijärven kirkon kohtalosta ja huolestui. Voisiko kirkon ostaa? – Asiat alkoivat pyöriä ilta- ja aamu-unissa. Pohdin, onko edes mahdollista myydä kirkko yksityishenkilölle. Toisaalta, kun kaikki on epävarmaa, on kaikki myös mahdollista. Hoikkala soitti muutaman puhelun, kirkon luottamushenkilöille ja Kouvolan kirkkoherra Keijo Gärdströmille ja sai kannustavaa palautetta. Kirkkosalista tulisi komea kulttuuritila ja sivurakennukseen voisi siirtää koko Taidekeskus Salmelan toimiston ja hallinnon. Nämä olivat siihen asti toimineet Vuohijärven Siikakoskella, patruuna Grahnin rakennuttamalla 1800-luvun ruukkitilalla. Se on Hoikkaloiden teksti: Hannele Niemi & kuvat: Johannes Wiehn kodin pihapiiriä, jonka näin saisi rauhoitettua työasioilta. Tuomas Hoikkala teki tarjouksen kirkosta sivurakennuksineen ja kaupat syntyivät keväällä 2014. Vuohijärvestä tulisi Suomessa ensimmäinen paikkakunta, jonka kirkosta tehtäisiin kulttuuritalo. Seuraavana syksynä Salmelan toimisto muutti Vuohijärvelle. Kauppapäätöstä seurasi epävarmuus, jota kesti aina viimeiseen jumalanpalvelukseen asti. – Olin vielä silloin epäilevä Tuomas, sillä valitusketjuhan oli mahdollinen. Tosin hyvää viestiä toi jo se, että kyläläisten nimienkeruu adressiin kirkon puolesta loppui heti ostopäätökseni tultua julki. Koin sen suurena luottamuksenosoituksena. Viimeisessä jumalanpalveluksessa saarnan piti tuomiorovasti Juha Palm, joka kiitti Vuohijärven kirkon kuluneista vuosikymmenistä ja rukoili siunausta Hoikkalalle ja tämän suunnitelmille. – Kuten vuoden 1966 avajaisjumalanpalveluksessa, myös viimeisessä, kirkko täyttyi äärilleen. 120 istumapaikkaa eivät riittäneet, kun tulijoita oli 250, Hoikkala kertoo. Kirkossa toiminnanjohtajan olalle koputti rouva, joka huomautti paperin loppuneen naistenhuoneesta. – Otin sen myönteisenä viestinä. Vastuu oli nyt siirtynyt minulle. Tuomas Hoikkala arvelee ajaneensa kymme- niätuhansia kertoja Vuohijärven kirkon ohi kotimatkoillaan. Kirkon sisälläkin hän ehti käydä usein, alkuun vanhempiensa Antero ja Annikki Hoikkalan kanssa. – Isä ja äiti olivat aktiivisia kirkossakävijöitä, ja Vuohijärvi oli kotikirkkomme, kertoo vuonna 1957 Valkealan Selänpäässä syntynyt Hoikkala. Hän kävi kirkossa myös nuorukaisena, esiintyikin muusikkona, ja perheen perustettuaan toi sinne lapsiaan rippikoululeimoja hankkimaan. Vuohijärven tavoin myös Selän- KUKA? • Tuomas Hoikkala, syntynyt vuonna 1957 Valkealan Selänpäässä. • Perusti 1990 Mäntyharjulle taidekeskus Salmelan. • Suoritti saksofoninsoiton loppututkinnon Sibelius-Akatemiassa. • Presidentti Sauli Niinistö myönsi konsulin arvonimen vuonna 2014. Pohdin, onko edes mahdollista myydä kirkkoa yksityishenkilölle. Toisaalta, kun kaikki on epävarmaa, on kaikki myös mahdollista. pää on hiipunut vuosien saatossa. Koulukin lakkautetaan tänä vuonna. – Päätöksestä kuultuani olin hetken epätoivoinen. Mutta sitten ajattelin, että nostan ainakin Vuohijärven nousuun. Minulla on pää täynnä ideoita siitä, mitä kaikkea tyhjenevälle kylälle voi tehdä. Mistä ihmeestä tuo idearikkaus kumpuaa? Entä varmuus? – Äitini opetti, että pitää kuunnella sydämensä ääntä ja olla rehellinen tunteilleen. Minä vain seuraan omaa tähteäni, joka on johdattanut minua jo 26 vuotta Salmelassa. Arvonsa ja suunnan elämälleen Hoikkala sai lapsuudenkodista. Sieltä tuli myös karjalaisuus, johon hän on tutustunut pienen ikänsä isänsä kanssa karjalaisten juhlissa. Niistä poikaan tarttui ennen kaikkea iloa. – Karjalaisuus merkitsee minulle paljon. Siitä uskon luovuutenikin lähtevän. Karjalaiset ovat joutuneet käyttämään mielikuvitustaan selvitäkseen sodista ja jouduttuaan jättämään kotinsa, kuten isäni vanhemmat Tuomas ja Gunilla Hoikkala Koivistolla. Karjalaisuudesta muistuttaen Vuohijärven tapulissa soivat yhä Säkkijärven kirkonkellot, sinivalkoisin sävyin, kuten Tuomas Hoikkala maalailee. Se oli kaupan ehto. Kellojen pitää jäädä ja soida kunniaa pelastajilleen. – Jatkosodan loppuvaiheissa siirtokarjalaiset toivat kellot hevospelillä tänne. Keitä nämä pelastajat olivat? En tiedä, mutta aion selvittää. Karjalaisuutta Vuohijärven luonto- ja kulttuuritaloon kantautuu myös Viipurin suunnalta. Sieltä sodan jaloista siirtyneestä musiikkiopistosta tuli Lahden konservatorio, missä Tuomas Hoikkalakin opiskeli musiikkia, valmistuen saksofoninsoiton opettajaksi. Loppututkinnon hän suoritti Sibelius-Akatemiassa. – Iloitsen myös siitä, että saamme nyt tänne Vuohijärvelle Steinway -konserttiflyygelin Lahden ammattikorkeakoulusta, jonka mu- 16 M AT K AL L A K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 Ensimmäisessä näyttelyssä esillä ovat valokuvaaja Hannu Hautala ja kuvanveistäjä Kauko Kortelainen. Kuvassa Kortelaisen puuveistos Kaislikon kuningas. siikkiopetus on loppumassa ensi vuoteen mennessä. Tuomas Hoikkalan rakkaus taiteisiin syntyi musiikista, josta tuli hänelle myös ammatti. Soitonopettajan ja muusikon työ olisi ehkä riittänyt useimmille, mutta idearikkautensa kanssa ajoittain kamppaileva mies ei siihen voinut tyytyä. Hoikkalan elämäntyö, Taidekeskus Salmela tunnetaan jo pitkin maailmaa. – Salmelan ideologia on puhtaasti taiteen edistäminen, ja sen myötä kauneuden jakaminen, lohdutuksen tarjoaminen. Vuohijärvi on Taidekeskus Salmelalle luon- nollinen jatke, jonka painotus on luonnossa. Luonto- ja kulttuuritalolla puolestaan oli suuri tilaus. Aivan lähituntumassa majailevassa Repoveden kansallispuistossa käy vuosittain 80 000 ihmistä. Se, että kirkosta tulee kulttuuritalo, kertoo jatkuvasta ja suuresta muutoksesta. Kirkkojen purku ja uuskäyttö ovat toki tuttuja jo Neuvostoliiton ajalta, mutta Suomessa muutos on herättänyt kiivastakin keskustelua. – Hyvä, ettei siitä tehty ravintolaa! huokaistiin Vuohijärvellä, ja huhuttiin kylän keskustaan tulevista liikenneympyrästä ja -valoista. – Hauskoja juttuja, totesi Hoikkala ja ampui alas hurjimmat huhut. Paikallispalaute on ollut lähes pelkkää kiitosta, vaikka vastaan tulee myös kommentteja, että katsotaan nyt pari vuotta, miten käy. Hoikkala huomauttaa tulevien sukupolvien yleensä kritisoivan sitä, mikä on purettu, ei sitä, mikä on rakennettu. On selvää, että Taidekeskus Salmelaa lähes 30 vuotta kehittänyt yrittäjä on hionut Vuohijärvi-ideansakin jo hyvin pitkälle. Silti koko ajan syntyy uusia ajatuksia. – Kyse onkin siitä, miten pystyn rajoittamaan ideatulvaani ja mitä jaksan toteuttaa. Tuomas Hoikkalalle kirkkokaupan ehto oli, että kirkonkellot saavat jäädä. Siirtokarjalaiset toivat ne sodan jaloista Säkkijärveltä. Voimavarojeni riittäminen huolestuttaa hetkittäin. – Olen ollut tätä taloa tehdessäni isojen kysymysten äärellä. Iloa, surua, itkua, naurua. Väsymyksen hetkiä. Kyllä, Hoikkala myöntää olevansa väsynyt pitkän ja raskaan työrupeaman ja puristuksen jälkeen. Takana on unettomia öitä vastuun painoa pohtien. Sauna on oiva rentouttaja, ja luonto loistava latauspaikka. Metsää hän voisi, piispa Wille Riekkisen tavoin, kutsua kirkokseen. Uskostaan Hoikkala puhuu varoen, pienin äänenpainoin. Kyse on niin suurista asioista, joita on lähes mahdoton täysin käsittää, ja joista jokaisella on omanlaisensa käsitys. Hän kuitenkin käyttää usein sanoja johdatus ja siunaus. – Tällä Vuohijärven talolla oli jo valmis siunaus. Ja kirkko on vastaus, johon yhä etsin kysymystä. Kysymys voisi olla elämän tarkoitus, joka hil- jalleen avautuu ja syventyy. – Elämän tarkoitus voisi olla se, että saa tehdä asioita, joita rakastaa ja voi toteuttaa omia unelmiaan. Jos siitä vielä koituu hyötyä muille, on se mielestäni rakkaudellista toimintaa. – Meistä jokainen elää täällä aikansa ja jättää jälkensä. Koen omalla panoksellani vieväni eteenpäin henkisten arvojen asiaa. Taide ja kulttuuri ovat minulle rakkauden ilmenemismuotoja. Ja Jumala on rakkaus! Tuomas Hoikkala sanoo nyt kokevansa suurta kiitollisuutta elämää kohtaan ja nöyryyttä sen edessä. Kiitos yltää myös lukuisille yhteistyökumppaneille. Suuria asioita voi syntyä hyvin pienistä lähtökohdista, kun vain uskoo tulevaisuuteen. Tänään sitä uskoa horjutetaan koko ajan ja monin tavoin. Hoikkala toivoo ja uskoo henkisten arvojen, ehkä piankin, voittavan rahan vallan. – Vielä tulee vallankumous! Toivon, että tä- Meistä jokaisella on vastuu paitsi elämästämme, myös ympäristöstämme. Kaikki lähtee yksilöstä. Yksilön voima on suuri. mä toimintamme olisi yhtenä esimerkkinä seuraaviin kirkonpurkupäätöksiin. Eivät toki kaikki kirkot voi olla luonto- ja kulttuurikeskuksia. Rakennuksen nykykäytön voisi ajatella olevan hyvin lähellä alkuperäistä tarkoitusta. Luonto on aina tullut vastaan kirkon ympäristössä vesistöineen sekä kansallispuistoineen, ja nyt myös luonto- ja kulttuuritalon näyttelyissä. Niistä ensimmäisessä esiintyvät mestarilliset luontotulkit, valokuvaaja Hannu Hautala ja kuvanveistäjä Kauko Kortelainen. Kesän jälkeen painotus siirtyy musiikkiin sekä erilaisiin luento- ja teatteritapahtumiin. Hoikkala on tottunut kuulemaan senkin, että eihän tuo ole mahdollista. – Minulle sanottiin Salmelaa synnyttäessäni, että laajentaa ei ainakaan voi, kun vastaan tulee niin vesi kuin tiekin. Ja nehän juuri osoittautuivat vahvuuksiksi ja vetovoimaksi. Tai että kaikki on jo keksitty. – Ei ole, minä vastaan. Esimerkiksi sitä, miten maailma pelastetaan, ei ole vielä keksitty! Hoikkala tahtoisikin nostattaa kampanjan masentavia vastavoimia vastaan. Miksi kaikki kaunis pitäisi nujertaa? Hän myöntää yhä uudelleen hämmästyvänsä sitä, kuinka byrokratisoitunut yhteiskuntamme on. – Kun itsestään puristaa niin paljon, on joskus vaikea ymmärtää, miksei useinkaan kyetä näkemään kokonaisuutta. – Mitä meille on tapahtunut? Ajattelutapamme on kerta kaikkiaan muututtava! Meistä jokaisella on vastuu paitsi elämästämme, myös ympäristöstämme. Kaikki lähtee yksilöstä. Yksilön voima on suuri. Hän muistuttaa vuonna 1973 valmistuneesta Sydneyn oopperatalosta, yhdestä maailman seitsemästä ihmeestä ja sen suunnittelijasta, tanskalaisesta arkkitehti Jørn Utzonista. Tämä vastasi työnsä laajuutta kauhistelleille: – Ei se ollut työ, vaan rakkaudenosoitus. M AT KAL L A K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 17 Avojaloin Kannaksella näyttely Karjalan Kannaksen arki, työ ja ihmiset pääsevät esille suurnäyttelyssä. Uimareita Kuokkalan rannalla vuonna 1935. M itä sinulle tulee mieleen Karjalan Kannaksesta? Viipuri, Suomen vilja-aitta, sodan taistelut vai evakot? Etelä-Karjalan taidemuseon ja maakuntamuseon suurnäyttely Avojaloin esittelee erilaisen Kannaksen. Keskiössä on arki ja työ. Näyttely on kirjailija, filosofian tohtori Anna Kortelaisen käsikirjoittama. Näyttelyn nimi Avojaloin tulee pietarilaisen taiteilijan ja runoilijan Jelena Guron tekstistä, jonka mukaan runoilijan oli kuljettava paljain jaloin. Guro ahdistui saasteisessa kaupungissa, mutta Uudellakirkolla hän sai hengittää vapaasti. Näyttely yhdistää eri yhteis- kuntaluokat, sukupuolet ja kansallisuudet uudella tavalla. Samassa näyttelyssä ovat esillä niin nunnat, sotilaat, työläiset kuin kauppiaat ja salakuljettajat. Etelä-Karjalan Taidemuseo esittelee kymmenen aikoinaan Kannaksella eläneen päähenkilön tarinan esineiden, maalausten ja valokuvien kautta. Henkilöistä on myös tehty hauskoja yhdistelmiä. Samasta huoneesta löytyy salakuljettaja ja rajakomendantti, joiden tarinat kohtasivat oikeassakin elämässä. Naiset eivät jää näyttelyssä piiloon. Varsinainen naisten valtakunta oli Lintulan luostari, jossa asui igumenia Larisa. Hän ja muut nunnat tekivät luostarissa kaikki työt. He työskentelivät pellolla, hakkasivat halkoja, hoitivat karjaa, mehiläisiä ja kasvimaata. Sesonkiaikana työtä oli niin paljon, että he eivät ehtineet edes jumalanpalveluksiin. Harppulinna-huvila, Kellomäki. kuvat: Etelä-Karjalan taidemuseo. Samasta huoneesta löytyy salakuljettaja ja rajakomendantti, joiden tarinat kohtasivat oikeassakin elämässä. Mielikuva Kannaksesta on monikulttuurinen, monikielinen ja suvaitsevainen. Siellä oli kuitenkin myös konflikteja, joita näyttely ei peittele. Autonomian ajan venäläistämispolitiikka nosti ennakkoluuloja alueen venäläisväestöä vastaan. Edes Lintulan nunnat eivät välttyneet kostotoimilta. Kannaksella oli myös luokkaristiriitoja. Punaisten ja valkoisten rinnakkaiselo oli vaikeaa sisällissodan jälkeen. Näyttelyssä heräävät monet muistot. Etelä-Karjalan maakuntamuseon puolella pyörii usea mykkäfilmi, joissa kuvataan Kannaksen elämää. Siellä on myös alueesta kertovia kirjoja ja lehtiä. Eräs näyttelyvieras tunnisti esillä olevia viipurilaisten liikehuoneistojen kylttejä. – Kyl mie kaik nää muistan! hän huudahti. Avojaloin ei ole pelkkä näyt- tely, vaan esiteltyjen henkilöiden tarina laajenee internetissä. Näyttelyyn liittyy myös kirja, teemamatka Kannakselle sekä luentoja ja työnäytöksiä. Laura Koskelainen Avojaloin-näyttely Lappeenrannassa Etelä-Karjalan museossa ja taidemuseossa 10.1.2016 asti. www.aikamatkakannakselle.fi Tartu Pipliaan! www.piplia.fi UUtUUsteos RAAMATTUJA SUOMEN KANSALLE RIPPIRAAMATUT Laajin valikoima kansivaihtoehtoja. Uudistuneet liiteosat. Pyydä tarjous tai tilaa Pipliakaupasta. FARKKURAAMATTU Suosikkiraamatussa kestävät kangaskannet, oikea tasku ja vetoketju. Vaikuttava teos Suomen Pipliaseuran ja raamattu kustannuksen historiasta. voimasanoja PIPLiA. Tulossa elokuussa: 365 päivää Raamatun keRtomuksia t ™ Suomen Pipliaseura | myynti 010 838 6520 | [email protected] | www.pipliakauppa.fi ■ 18 Y H DE S SÄ K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 Jumalan luoma luonto on täydellinen kristityn vaellus Luonto merkitsee kuvataiteilija Leena Hurtigille hengellisyyttä, Jumalan puhetta. Vappuna syntynyt taiteilija iloitsee sini- ja valkovuokoista, ensimmäisestä västäräkin laulusta ja joutsenesta, jonka näki aamulla parvekkeeltaan. V anajaveden rannalla Hämeenlinnassa Leena Hurtigilla on oiva tilaisuus luonnon tarkkailuun. Toinen aitiopaikka on parinkymmenen kilometrin päässä olevalla kesämökillä, josta avautuu näkymä erämaajärvelle. Hurtig maalaa mielellään elämänmyönteisiä ja sateenkaaren värejä toistavia luontoaiheisia tauluja, jotka tuovat katsojalle hyvää mieltä. – Ehkä minulla on sisäinen tarve saada ihmiset näkemään, miten kauniiksi Jumala loi tämän maisen matkan pientareet. Niitä ihaillessani sydämeni kiittää Herraa ja ihmettelen aina uudestaan, kuinka kaunis luonto onkaan, sanoo Hurtig. Uskoon hän tuli jo nuorena, 23-vuotiaana. Uudestisyntymisestään hän on yhä onnellinen. Se antaa tänäkin päivänä voimia kestää maailman epävarmuutta ja ikäviä uutisia. Hurtigin luontoaiheet ovat realistisia, sillä Jumalan luoma luonto on hänen mielestään niin täydellinen, että hänen ei tarvitse ryhtyä sitä muotoilemaan uudelleen. – Olen ikuinen puhtaaksi piirtäjä. Taiteen harrastaminen piirtäen ja aluksi vesiväreillä maalaten on ollut elämäni suurin nautinto siitä lähtien, kun kynä ja pensseli ovat kädessäni pysyneet. Piirsin ensin sarjakuvia leipäpapereihin ja sanomalehden reunoille. Hurtig oli sotalapsena 4–5 vuoden iässä, ja pitää mahdollisena, että juuri niihin aikoihin piirtäminen alkoi kiinnostaa. – Halu piirtämiseen ja taiteiluun on äitini perintöä, hän oli lapsena samanlainen. Öljymaalauksen aloitin vasta 1970-luvulla avioitumiseni aikoihin. Hurtig opiskeli Kemin Taidekoulussa. Hän kävi myös useita taidekursseja tunnettujen taiteilijoiden johdolla eri puolilla Lapin lääniä. Hän työskenteli silloisessa Kemi-yhtiössä piirtäjänä parinkymmenen vuoden ajan. Halu maalaamiseen kasvoi niin suureksi, että ennen töihin lähtöä piti usein maalata akvarelli, että jaksoi päivän ajan tehdä muuta työtä. Leena Hurtig asui miehensä Sakarin kanssa Kemissä aivan Perämeren rannalla. Vuoden 1982 syyskuussa raivonnut Mauri-myrsky paiskoi rantaan läheisen Laitakarin saaren reunamilta suuret määrät puun palasia, jotka olivat peräisin saaressa vuoteen 1939 saakka toimineen Kemi-yhtiön sahalta. Erikokoiset puun palaset puhuttelivat taiteilijaa meren hiomilla muodoillaan. – Siitä alkoi vuosia kestänyt show, joka on jatkunut vielä täällä Hämeenlinnassa muutettuamme tänne 2000-luvun alussa. Päätin nimittäin alkaa maalata noita puun palasia. Ensin kuivatin ja hioin ne, pohjustin ja maalasin öljyväreillä. Jokainen työ pitää käsitellä kolmella öljyvärikerroksella. Puu sanelee minulle aiheen muodoillaan ja kuvioillaan. Aluksi tahti oli hurja, viikossa syntyi jopa 30 puutaideteosta. Näissäkin oivaltavissa taideteoksissa Hurtig kuvaa usein luontoa. Aluksi hän ajatteli, mitä kaikkea puunpalaset olivat nähneet vuosikymmenien Ennen töihin lähtöä piti usein maalata akvarelli, että jaksoi päivän tehdä muuta työtä. aikana, kun Laitakarin sahalta puutavaraa lastattiin laivoihin matkaamaan ympäri maailmaa. Pienessä saaressa asuivat sahasta toimeentulonsa saavat työntekijät perheineen, lapsille oli koulukin viereisessä Juurakon saaressa. Hurtigin uniikkeja taideteoksia meni matkamuistoiksi ympäri maailmaa Kemin Jalokivigalleriasta, jossa niitä oli myytävänä. Vanhat laitakarilaiset tulivat galleriaan katsastamaan ja ihastelemaan Leenan aikaansaannoksia. Hämeenlinnassa, Leena Hurtigin syntymäkaupungissa niihin ihastuttiin myös oitis. – Tämä käkikello-työ on uusimpia. Jokainen puuhelmi kellon reunalla on meren hioma, ja yksi helmi voi olla kaikki, mitä yhdestä humisevasta Lapin hongasta on jäljellä, Hurtig kertoo. Leena ja Sakari Hurtigin kodin seinät ovat täynnä Leenan monipuolista taidetta. Akvarelleja, enkeli- ja luontoaiheisia tauluja, naivistisia henkilökuvia. Sakari Hurtig toteaa puolisostaan, että Leena maalaa mitä haluaa. Usein teoksista välittyy Leena Hurtigin elämänmyönteisyys ja halu tukea heikoimmassa asemassa olevia. Se näkyy hyvin Taivaallinen ensiapu-maalauksessa, jossa ihmisten kaltoin kohtelemat villieläimet saavat taivaassa hellää hoivaa. Lohdutus-maalaukses- sa Leenan lempilintu kuikka tuo nokassaan lumpeenkukkaa kivellä istuvalle surusilmäiselle merenneidolle. Leena Hurtigin maalaamat enkelit ovat aina miehiä, kuten Raamatun enkelitkin ovat. Pieni vanamotyttö kuvaa tauluissa usein Leenaa itseään ja hänen haluaan olla sen kaikkein pienimmän puolella. Leena Hurtig odottaa toiveikkain mielin joka kesä lempikukkiaan, jotka hän on maalannut Lempikukkani-nimiseen tauluun. Fuksianvärisiä ohdakkeita, horsmia ja pu- na-apiloita, keltaisia pietaryrttejä ja niittyleinikkejä, valkoisia päivänkakkaroita, sinisiä kissankelloja ja lemmikkejä, lilanvärisiä kurjenpolvia. Juuri niitä tuttuja kukkia, joilla Suomen luonto kaunistautuu kesän tullen. – Maalaan ex-tempore-tyyliin. Luonto on minulle hengellinen aihe, Jumalan puhetta, jota rakastan. – Olisin aikanaan halunnut pyrkiä Ateneumiin opiskelemaan, mutta siihen ei ollut silloin taloudellisia mahdollisuuksia. Y HD E SSÄ K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 19 kuolleet Erkki Linturi Kanslianeuvos Erkki Linturi kuoli 20.5.2015. Hän oli syntynyt 25.11.1929 Jääskessä. Keskeisen työuransa hän teki Helsingin kaupungin hallinnossa rahoitusjohtajana ja myöhemmin Postipankin johtokunnan jäsenenä ja varatoimitusjohtajana. Vaativan päivätyönsä ohella hän toimi pitkään useissa kirkollisissa luottamustehtävissä, muun muassa Helsingin seurakuntayhtymän kirkkohallintokunnan puheenjohtajana ja Diakonissalaitoksen hallituksen puheenjohtajana. Kirkon sopimusvaltuuskunnan puheenjohtajana hän toi- Pirkko Piikkilä Leena ja Sakari Hurtigin kodin seinät ovat täynnä Leenan taidetta. Puolison mukaan Leena maalaa mitä haluaa. kuva: Heikki Löflund Hurtig päätyi hämeenlinnalaiseen mainostoimistoon, ja työskenteli myös posliininmaalaajana Arabiassa. Onnellisimmillaan hän on ollut eläkevuosina vapaana taiteilijana, voi mennä luontoon silloin kun haluaa ja maalata silloin, kun siltä tuntuu. Kemissä Leena rakasti Perämerta, jonka vesi näyttää hänen mielestään järvivedeltä. Usein hän souti yksin Laitakarin saareen hakemaan lisää rimamöljän palasia maalattavaksi. Vaarojakin oli matkassa. Kerran myrsky yllätti kesken soutelun ja toisella kertaa veneen tappi irtosi vähän ennen Laitakarin rantaa. Hämeenlinnaa Leena ei väsy ihastelemaan. Vanajavesi, oma mökkimaisema ja linna. – Tuo linna minua kiehtoo, siellä käyn aina tilaisuuden tullen tunnelmoimassa. Sitä sanotaankin Suomen kauneimmaksi linnaksi. Keskiajan markkinat ovat hyvin erikoiset ja viehättävät, Hurtig mainostaa kotikaupunkiaan. Riitta Ahonen Kesäkuun ensimmäisellä viikolla saapui järkyttävä viesti Joutsenon seurakunnan eläkkeellä olleen kappalaisen Pirkko Piikkilän traagisesta kuolemasta kesäasunnon tulipalossa. Pirkko Piikkilä syntyi Hämeenkyrössä 25.3.1946. Hän suoritti teologian kandidaatin tutkinnon 1975 ja hänet vihittiin papiksi 1988. Joutsenon seurakunnan III kappalaisen virkaan hän tuli pappisSeppo Posti Rovasti Seppo Posti menehtyi pitkäaikaiseen sairauteen 8.6. Lappeenrannassa. Kesäkuinen oli ollut myös syntymän päivä 1927 Viipurissa. Hän sai pappisvihkimyksen 1954. Pappisvuosien ensimmäiset puolitoista vuosikymmentä olivat eri tehtäviä Helsingin ja Tampereen seuduilla. Sen jälkeen Seppo Posti palveli Mikkelin hiippakunnan diakoniapastorina. Pääosan virkavuosista hän toimi kuitenkin Lappeen seurakunnas- mi valtuuskunnan perustamisesta lähtien 22 vuoden ajan, ja oli keskeisessä roolissa uuden neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän kehittämisessä ja vakiinnuttamisessa kirkon henkilöstöhallintoon. Hänen maallikkovastuuta kirkossa korostavaa selkeää näkemyksellisyyttään sekä monipuolista sovittelutaitoaan ja lujuuttaan tarvittiin usein uuden järjestelmän ravistellessa kirkon keskushallinnon sekä hiippakunta- ja seurakuntahallinnon vanhoja valtarakenteita ja myös työntekijäjärjestöjen rajapintoja. Yhdessä sopimusjohtaja Jouni Veinion kanssa Linturi muodosti työparin, joka ulospäin edusti kirkkotyönantajaa yhtenevin painotuksin. Erilaiset näkemykset ja tilannearviot käsiteltiin ja hiottiin keski- näisin, joskus tiukoinkin keskusteluin. Omalta työuraltani muistan elävästi valtuuskunnan puheenjohtajan ja sopimusjohtajan säännölliset palaverit ja Linturin rauhallisen, äärimmäisen keskittyneen tavan kuunnella ja katsoa suoraan silmiin rekisteröiden kaiken ja arvioiden kaikkea mitä puhuttiin. Hänellä oli taito erottaa, mikä oli puheenjohtajan ja valtuuskunnan roolin kannalta olennaista ja missä sopimusjohtajalle oli annettava liikkumatila. Keskustelun jälkeen puheenjohtajan tuki ja luottamus oli vankkumaton. vihkimyksen jälkeen ja hoiti sitä eläkkeelle siirtymiseensä saakka. Piikkis koki erityiseksi kutsumuksekseen työskentelyn nuorten parissa ja rakasti rippikoulua ja rippileirejä. Hän oli uskollinen oman kirkkonsa palvelija. Hän ammensi oman kirkkomme rikkaasta ja syvästä perinteestä, mutta tahtoi esittää sen tämän ajan kielellä ja aikamme kysymyksiin liittyen. Rovasti Piikkilä oli nuorten pappi, joka sai tunnustuksena tasavallan presidentin myöntämän ansiomerkin. Rovastin arvon hän sai 27.11.2001. Vaieten, ymmärtämättä tapahtunutta, tahdon jättää pitkäaikaisen työtoverini, seurakuntamme uskollisen palvelijan, Jumalan ja Hänen armonsa sanan haltuun. Pirkon lempivirsi oli 204. Sen toinen säkeistö kuuluu: ”Kirkossasi, Vapahtaja, alla armokättesi, anna löytää rauhan maja, vahvista myös uskoni. Sanallasi virvoita, haavoita ja paranna. Torju turhat ajatukset, väärän rauhan houkutukset.” sa ensin kappalaisena vuoden ja 1975–1990 kirkkoherrana, mistä hän siirtyi eläkkeelle. Virkavuosiensa alkuaikoina hän toimi myös uskonnonopettajana. Myöhemmin diakoniatyön laaja tuntemus toi tehtäviä kokonaiskirkon toimikunnissa. Hän oli myös Kotimaa-lehden pitkäaikainen asiamies. Työtoverien arvostuksesta kertoo kymmenen vuoden aika Lappeenrannan rovastikunnan lääninrovastina. Veteraanina hänet oli myös palkittu ansiomerkillä. Seppo Posti oli viimeistä piirtoa myöten herrasmies. Esimiehenä hän oli tasapuolinen ja kannustava. Hän nä- ki kirkon perustehtävän palvelun näkökulmasta. Jumalanpalvelusten ja kirkollisten toimitusten huolellinen hoitaminen olivat hänelle tärkeitä. Musiikki ja luonto rikastuttivat elämää. Sairauden täyttämät viimeiset vuodet Seppo sai olla Taimi-vaimon hyvässä hoidossa kotona. Tuntiessaan voimiensa jo vähenevän hän oli myös halunnut valita hautajaisvirret: ”Maat metsät hiljenneinä ja meret tyyntyneinä kiittävät Jumalaa”. Armollisuus itseä ja toisia kohtaan leimasivat Sepon toimintaa ja sanoja. Risto Voipio Kirjoittaja toimi Erkki Linturin puheenjohtajakaudella kirkon sopimusvaltuuskunnan esittelijänä, apulaisjohtajana ja sopimusjohtajana Eero Uuksulainen Pirkon työtoveri 28 vuoden ajan Jukka Lehtinen työtoverina Lappeella ja Sammonlahdessa 20 Y H DE S SÄ K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 Rakkaamme Martti Jaakko TAKALA s. 13.6.1933 Suonenjoki k. 30.6.2015 Helsinki Paappaa kaivaten Hilkka Leena ja Kari, Iida ja Jussi Herkko ja Mia, Venni ja Muusa Liisa ja Kaisa Maija-sisar sukulaiset ja ystävät Lupaus Herran luja on, Hän auttaa ja hän kantaa, Ja turvattoman huutohon Hän vastauksen antaa. (Vvk 336: 3) Hautaan siunaaminen Rautalammin seurakunnan siunauskappelissa 18.7.2015 klo 13. Muistotilaisuus seurakuntakodilla. Tervetuloa! PERHEUUTISET 70 vuotta täyttää 20.7.2015 Kuopion tuomiokapitulin eläkkeellä oleva notaari, fil. lis. Teuvo Manninen. Matkoilla koko heinäkuun ajan leirintäalueilla EU:n alueella. NIMITYKSET Rauhan Tervehdys -lehden vastaavaksi vt. päätoimittajaksi on kuluvan vuoden loppuun saakka nimitetty Rauhan Tervehdys ry:n hallituksen puheenjohtaja Hannu Ojalehto ja vt. toimituspäälliköksi lehden pitkäaikainen toimittaja Riitta Hirvonen. TUTKINNOT Itä-Suomen yliopistossa toukokuussa suoritetut teologian alan tutkinnot: Läntinen teologia/filosofinen tiedekunta Teologian maisteri: Juho Kalapudas, Joensuu, Reetta Kosunen, Joensuu, Jarno Moilanen, Joensuu, Tiina Puukko, Joensuu, Antti Rahikainen, Joensuu, Suvi Rämänen, Jyväskylä, Salla Ulvi, Joensuu. Teologian kandidaatti: Sami Fyrqvist, Joensuu, Sanna-Marika Karppinen, Joensuu, Pauliina Multanen, Joroinen, Jani Mäki- talo, Joensuu, Alex Ylinärä, Tornio. Ortodoksinen teologia/filosofinen tiedekunta Teologian maisteri: Nina Jolkkonen-Porander, Kristiinankaupunki. Teologian kandidaatti: Alex Rusanen, Joensuu. Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa 27.4. myönnetyt tutkinnot: Teologian tohtori: Milla Bergström Teologian maisteri: Sofia Holopainen, Sari Isokoski, Aino Luhtasela, Marjo Myyrä, Pyry Paananen, Patrik Paasonen, Petri Patronen, Remo Ronkainen, Pia Ruotsala, Amu Urhonen, Aleksi Vainikka, Tero Vehkakoski. HIIPPAKUNNAT LAPUA Kaskisten vt. kirkkoherraksi on määrätty 1.5.– 14.6. ovo kirkkoherra Jouko Ala-Prinkkilä ja ovo kirkkoherra Tom Ingvesgård sekä pastori Pirjo Lyytinen 1.9.2015–31.8.2016. Marianne Kyrönviita on määrätty Parkanon vt. kappalaiseksi 1.–30.6.2015 ja hänelle on annettu viranhoitomääräys Parkanon kappalaisen virkaan 1.7. lukien. Jyväskylän Kuokkalan aluekappalaisen (II) virkaa ovat hakeneet Jyväskylän XIII seurakuntapastori Riku Bucht, SLEY:n Keski-Suomen piiristä vastaava pastori ja valtakunnallisen nuorten aikuisten työn koordinaattori Petri Harju, Jyväskylän osa-aikainen seurakuntapastori Satu Konsti, Jyväskylän n vs. XIV kappalainen Päivi Kärkkäinen, Uudenkaupungin kappeliseurakunnan kappalainen (I) Samuel Mäkinen, Centria-ammattikorkeakoulun yhtei- söpedagogikoulutuksen yliopettaja, TT Vesa Nuorva, Jyväskylän VI seurakuntapastori Kati Reukauf, Pieksämäen III kappalainen Anita Seppä, Kittilän seurakuntapastori Meri Tirronniemi. Kati Reukauf on määrätty Jyväskylän Kuokkalan määräaikaiseksi vt. aluekappalaiseksi (II) 1.9. lukien. Ritva Tuominen on määrätty hoitamaan Jyväskylän VI seurakuntapastorin virkaa (Kuokkalan alueseurakunta) 1.9.–31.12. Kauhavan Ylihärmän kappeliseurakunnan (II) kappalaisen virkaa ovat hakeneet saman seurakunnan vt. kappalainen Satu Linko ja Seinäjoen Nurmon kappeliseurakunnan VII seurakuntapastori (ma.) Marjo Niskanen. Satu Konsti on määrätty hoitamaan Jyväskylän seurakuntapastorin virkaa 1.7.–31.8. siten, että viranhoito-osuus on 60 %. Krista Riipiselle on annettu viranhoitomääräys Vaasan seurakuntayhtymän sairaalapastorin virkaan 1.6. lukien toistaiseksi. Alajärven kirkkoherra Hannu Kujala on ilmoittanut eroavansa virastaan 1.7.2016 lukien eläkkeelle siirtymisen johdosta. Pastoraalitutkinnon ovat suorittaneet pastorit Risto-Pekka Alhainen, Tarja Takala-Luostarinen, Henrik Koponen ja Minna Korhonen. MIKKELI Dc., dir.mus. Matti-Veikko Kuuselle luovutettiin tasavallan presidentin myöntämä musiikkineuvoksen arvonimi. Hanna Hietanen on suorittanut pastoraalitutkinnon. Erik Liljeströmille myönnettiin sivutoimilupa. Marjaana Härkönen ja Anna-Tiina Järvinen todettiin kelpoisiksi Kymin kirkkoherran virkaan. Hanna Kilkkinen irtisanoutui Lappeen I seurakuntapastorin virasta ja hänet määrättiin Savitaipaleen seurakuntapastoriksi 17.9. lukien. Anna Niemelä määrättiin Lappeen I seurakuntapastoriksi 17.9. lukien. Ville Holopainen määrättiin Haminan vt. II kappalaiseksi 1.9.2015–30.6.2016 omasta virasta vapautettuna. Rovasti Ritva Saarikivi-Kakkonen määrättiin Lappeenrannan II seurakuntapastoriksi 1.4.–19.7. Oskari Nummela määrättiin Parikkalan kappalaiseksi 1.7. lukien. Jukka Peltola määrättiin Savonlinnan vs. III kappalaiseksi 10.8.2015–20.6.2016. Per Lindblad määrättiin Savonlinnan vs. II seurakuntapastoriksi 17.8.2015–20.6.2016. Kati Lounela määrättiin Savonlinnan vs. VII seurakuntapastoriksi 26.8.2015–8.6.2016. Kotimaan matkaklubi Krakova 23.-27.10. 2015 Lähde Kotimaan Matkaklubin kanssa tutustumaan Krakovan vanhaan kaupunkiin, mm. Marian kirkkoon ja juutalaiskortteleihin. Käymme AuschwitzBirkenaun keskitysleirialueella sekä paavi Johannes Paavali II kotikaupungissa Wadowicessa. Vierailemme myös Remuh-synagogassa Kazimierzissa. 1. päivä pe 23.10. Finnairin lento Helsinki - Krakova klo 20.45 – 21.45. Suomenkielinen paikallisopas Kata Kivinen on vastassa, bussikuljetus keskustahotelli Ibis Centrum *** ja majoittuminen. Kevyt keittoillallinen hotellin ravintolassa n. klo 22.30 2. päivä la 24.10. Vanha kaupunki, Marian kirkko, juutalaiskorttelit ja Schindlerin tehdas. Buffetaamiainen. Lähtö Krakovan vanhan kaupungin opastetulle kävelykierrokselle (n. 2,5 h, sis. Marian kirkon sisäänpääsymaksu). Ulkoapäin tutustutaan mm. Wawelin linnaan, Jagellonian yliopistoon sekä vanhaan Verkahalliin keskiaikaisella torilla. Lounaan jälkeen opastettu kävelykierros jatkuu Kazimierzin juutalaiskortteleihin sekä sieltä bussilla Schindlerin tehtaalle, joka toimii nykyisin museona. Bussikuljetus takaisin hotelliin myöhään iltapäivällä ja loppupäivä omatoimisesti. Päiväretken kesto noin klo 9-16. 3. päivä su 25.10. Auschwitz-Birkenau, paavi Johannes Paavali II kotikaupunki Wadowice. Buffetaamiainen. Lähtö koko päivän kestävälle retkelle Auschwitz-Birkenaun keskitysleirialueelle, jossa suomenkielisen oppaan johdolla tehdään museokierrokset ( n. 3.5 h kävelyä ) ja iltapäivällä ajomatka läheiseen Wadowicen kaupunkiin, jossa nautitaan myöhäislounas kartanoravintolassa ja sen jälkeen tutustutaan paavi Johannes Paavali II kotikirkkoon ja sen yhteydessä sijaitsevaan pieneen kotimuseoon. Paluu Krakovaan illan suussa. Retken kesto noin klo 9-18. 4. päivä ma 26.10. Lisämaksullisia retkiä valinnan mukaan (Wieliczka ja Juutalainen ilta). Buffetaamiainen. Retki Wieliczkan suolakaivosmuseoon n. klo 8.30-12.30. Hinta 40 €/hlö . Omatoiminen lounas. Myöhään iltapäivällä opastettu kävelyretki Remuh-synagogaan Kazimierzissa, jonka jälkeen opas saattaa illan lisämaksulliseen retkeen ilmoittautuneet ravintola Klezmer Hoisiin (muut takaisin hotelliin). Klo 19.30 illallinen klezmermusiikin kera (3 lajin illallinen, kahvi/tee, vesi). Paluu takaisin hotelliin omatoimisesti. 5. päivä ti 27.10. lähtöpäivä. Buffetaamiainen. Klo 10.30 bussikuljetus Krakovan lentokentälle suomenkielisen oppaan johdolla. Paluulento lähtee klo 12.45. Saapuminen Helsinkiin klo 15.40. Matkan hinta: 820 € /hlö + toimitusmaksu 10 €/tilaus Matkan hintaan sisältyy: • lennot Helsinki – Krakova - Helsinki • 4 vrk majoitus kahden hengen huoneessa • lentokenttäkuljetukset suomea puhuvan oppaan johdolla • buffet aamiaiset hotellissa • ohjelmassa mainitut retket ( paitsi suolakaivosmuseo) ja sisäänpääsyt ja opastukset • 2 x lounas • 1 x iltapala • 1 x illallinen Lisämaksusta: yhden hengen huone 190 € Lisätiedot ja varaukset: Matkapojat Oy, p. 010 2323 109 tai [email protected] http://matkapojat.fi/teemamatkat/lukijamatkat PAIKKOJA AVOINNA Sulkavan seurakunnassa, soutupitäjässä, on haettavana 31.7.2015 mennessä NUORISOTYÖNOHJAAJALASTENOHJAAJAN VIRKA Hakuilmoitus on kokonaisuudessaan luettavissa osoitteessa www.evl.fi/rekrytointi ja www.sulkavanseurakunta.fi PAIKKOJA AVOINNA SEURAKUNNAT KOULUTUSTA LAPSI- JA PERHETYÖNTEKIJÄN VIRKA Sastamalan seurakunta sijaitsee Pirkanmaalla noin 50 km Tampereelta hyvin liikenneyhteyksien päässä. Seurakunta kuuluu Turun arkkihiippakuntaan. Sastamalan seurakunnassa on haettavana lapsi- ja perhetyöntekijän virka. Lapsi- ja perhetyöntekijä toimii laajaalaisesti seurakunnan lapsi- ja perhetyössä. Viran kelpoisuusehtona on kirkon lapsityönohjaajan tutkinto tai kirkon varhaiskasvatuksen ammattikorkeakoulututkinto tai soveltuva koulutus ja kokemus seurakunnan lapsi- ja perhetyöstä. Palkkaus määräytyy KirVESTES:n vaativuusryhmä 502 mukaan (alkupalkka 2 282,85 euroa) ja virka tulee ottaa vastaan 14.9.2015 tai sopimuksen mukaan. Virkasuhteessa noudatetaan 6 kuukauden koeaikaa. Virkaan valittavan on oltava evankelisluterilaisen kirkon konfirmoitu jäsen. Ennen valinnan vahvistamista valitun tulee valitun esittää hyväksyttävä lääkärintodistus ja ote rikosrekisteristä (RLL 6 § 2 mom.). Sastamalan seurakunnan kirkkoneuvostolle osoitetut hakemukset lähetetään osoitteella Aittalahdenkatu 12, 38200 Sastamala (kuoreen merkintä ”lapsi- ja perhetyöntekijä”) tai kirkkoherran sähköpostiosoitteeseen [email protected]. Sinulle, Raamatusta kiinnostunut RAAMATUN MONIMUOTO-OPISKELU Kaksikielinen ulkojumalanpalvelus su 12.7. klo 13.00 Sarvisalossa, Byagårdenissa, Minna Silfvergrén, Marcus Kalliokoski. Vuoden aikana luomme kokonaiskuvaa Raamatusta ja luet sen läpi ohjatusti. Opiskelu koostuu lähi- ja etäjaksoista. Lähijaksoilla opastamme työskentelyyn ja annamme tietoa käsiteltävistä aiheista. Etäjaksoilla tutkit Raamattua kotona ja teet tehtäviä. Lähijaksot: 22.8.2015 (A) tai 19.9.2015 (B), 16.–17.10.2015, 15.–16.1.2016, 11.–12.3.2016, 13.–14.5.2016, 13.8.2016. Kurssimaksut 120 e / lähijakso, alku- ja päätösjaksot 50 e / pv. Kurssimaksuun sisältyy opetus ja ruokailut. Kurssi vastaa 15 opintopistettä (8 ov). vuokralle TARJOTAAN Hyvätasoinen rantamökki Hankasalmella, jossa lapsiystävällinen piha ja ranta. Revontuligolfin ja palveluiden lähellä. P. 040 593 6180 HELSINGIN RAAMATTUKOULU Kotimaa-lehti Lisätietoja ja ilmoittautumiset: ilmestyy seuraavan Töölönkatu 7 A 3 00100 HELSINKI kerran 23.7. Jari A. Jolkkonen, puh. 040 512 6612 tai 09 491 667 [email protected] www.helsinginraamattukoulu.fi Haku päättyy 14.8.2015 klo 13:30. Lisätietoja antaa kirkkoherra Ari Paavilainen puh. 050 314 9001. Valmentaudu yliopistoon ja AMKiin Opiskele A, KULTTUURIA, MEDIAJA YLIOPIS TO-OPINTO Tule johtavaksi kanttoriksi Loimaalle! Etsimme innostuneeseen työyhteisöömme johtavaa kanttoria, jolla olisi kokemusta yhteistyöstä ja tuoretta näkemystä seurakunnan musiikkielämään. Hakuaika päättyy 28. elokuuta klo 13. Johtava kanttori toimii kanttorien esimiehenä ja vastaa seurakunnan musiikista. Virka edellyttää ylempää korkeakoulututkintoa, palkkaus on vaativuusryhmä 602 mukainen. Virka täytetään viimeistään vuoden vaihteessa 2015 - 16, tai sopimuksen mukaan aiemminkin. Virantäytössä on 6 kuukauden koeaika. Täydellinen hakuilmoitus, jossa liitteenä Loimaan seurakunnan johtavan kanttorin johtosääntö, löytyy osoitteesta www.loimaanseurakunta. fi/ajankohtaista. Hakemuksen voit lähettää joko kirjeitse osoitteeseen Loimaan seurakunta, Turuntie 32, 32200 Loimaa tai [email protected] 28.8.2015 klo 13 mennessä. Lisätietoja antaa khra Riku Laukkanen, puhelin 044 5755 813. www.heo.f i keskellä Helsinkiä! - 27.5.2016 Lukuvuosi 19.8.2015 Täytä hakemuksesi netissä Opiskelu oikeuttaa opintotukeen Ilmoitusaineistot osoitteeseen: [email protected] www.kotimaa-yhtiot.fi PALVELUHAKEMISTO Tilaukset ja osoitteenmuutokset puhelin 020 754 2333 MEDIATIEDOT 2012 LED ulkovalaistusratkaisut pihoille ja hautausmaille. Kustantaja Pyydä tarjous p. 020 741 6051 www.c2smartlight.com FI57 4405 0010 0212 96 Rahankeräyslupa: 2020/2012/4280 Kts. www.kylvaja../lahjoita Kustannus-Osakeyhtiö Kotimaa Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki PL 279, 00181 Helsinki Päätoimittaja: Mari Teinilä Levikki ja lukijamäärä Lähetysyhdistys 38.563 kpl (LT 2010) Laajan valikoiman ja 76.000 lukijaa (KMT Lukija 2011) Rauhan Sana hyvän palvelun kristillinen kirjakauppa. Ilmoitusmarkkinointi Puh. 020 754 2350 KOTIMAA-YHTIÖT www.sacrum.fi Hietalahdenranta 13, 00180 Helsinki p. 040 752 0868 www.lyrs.fi voimasanoja PIPLiA. PL 279, 00181 Helsinki Puh. 020MYYMÄLÄ: 754 2000 HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI Faksi 020 754 2343 AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 Sähköpostit: puh. 020 754 2350 [email protected] puh. 010 838 6500 [email protected] www.karjalanevankelinenseura.net Uusheräyksen Keskusliitto ry PÄIVÄN TUNNUSSANA Tikkupolku 1 49460 Hamina Puh. 05-755 6650 Fax 05-755 6670 www.uusherays.fi www.sacrum.fi Sari Havia 020 754 2284 MYYNTIPALVELU p. 08 4639 200 Jaana Mehtälä puh. 010 838 6520 [email protected] www.pipliakauppa.fi LAHJOITUKSET FI58 8000 1800 0557 83 Suomen Pipliaseura | www.piplia.fi PL 54 | 00241 HELSINKI HELSINGIN RAAMATTUKOULU www.helsinginraamattukoulu.fi 020 754 2309 Myynti- ja markkinointipäällikkö: Minna Zilliacus 020 754 2361 Ilmoitustrafiikki: Pirjo Teva 020 754 2292 Aineistot: [email protected] (otsikoksi lehden nimi ja julkaisupäivä) www.sujuu.fi Ilmoitushinnat Ilmoitusmarkkinointi Pirjo Teva 040 680 4057 2,50 e/pmm Sähköposti: 1/2 -sivu vaaka [email protected] 1/1 -sivu Ilmoitustrafiikki: Määräpaikka s. 5040 oikea alakulma, Jukka Heinänen 750 3036 2 x 150 mm Takasivu ½-sivu vaaka Sähköposti: Takasivu 1/1-sivu [email protected] viite: ”Kotimaa” Ilmoitushinnat Lisäveloitukset 2,50 €/pmm + alv 60 24 % Ilmoitusvalmistus e/tunti + alv 23 %. 19 39 8 21 42 Ilmoit Ilmoitusvaraukset ja aineistot: Julkaisuaikataulu edellisen viikon perjantaina klo Nro12 mennessä Ilmestyy Varaus/aineisto Teema/erikoisp 1 5.1. 28.12.11 3 19.1. 11.1. 8 23.2. 15.2. 13 29.3. 21.3. 21 22 23 24 25-26 27 28-29 30 31 32 33 34 35 36 37 38 24.5. 31.5. 7.6. 14.6. 21.6. 5.7. 12.7. 26.7. 2.8. 9.8. 16.8. 23.8. 30.8. 6.9. 13.9. 20.9. ti 15.5. 23.5. 30.5. 6.6. 13.6. 27.6. 4.7. 18.7. 25.7. 1.8. 8.8. 15.8. 22.8. 29.8. 5.9. 12.9. Sähköpostitse 2 12.1. 4.1. [email protected] 4 26.1. 18.1. Tilaushinnat 5 2.2.kk 130,80 25.1. Kestotilaus 12 € 6 9.2.kk, K24 ja 1.2. Kestotilaus 12 7 16.2. KotimaaPro 154,80 € 8.2. Matkailu Koulu ja uskonn Yhteisvastuu Vähintään kuukauden ajaksi 9 1.3. 22.2. tilattavien sanomatai29.2. aikakauslehtien 10 8.3. Kokous-, kurssiverokanta on 10 % 1.1.2013 11 15.3. 7.3. lähtien ja digilehden 24 %. 12 22.3. 14.3. Kotimaan tilaajarekisteritietoja voidaan 14-15 5.4. 28.3. Pääsiäisen tupla luovuttaa ja käyttää asiakassuhteen 16 19.4. 11.4. hoitamiseen sekä lain sallimaan 17 26.4. 18.4. asiakasmarkki henkilörekisteri18 3.5.nointiin25.4. lain 19 puitteissa. 10.5.Pidätämme 2.5. oikeuden hintojen muutokseen. 20 pe 18.5. 9.5. Kesämenot & ku Kirkon musiikkij Juhannuksen tu Herättäjäjuhlat, Kesän tuplanum Kokous-, kurssi- 22 Y H D E S SÄ K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 ”Asenteet vaikeuttavat syrjäytyneiden asemaa” nepal Maanjäristys siirsi Bhibin Shakyan diakoniatyön painopisteen välittömään auttamiseen. Nepalilainen Bibin Shakya vieraili Rovaniemen Lähetysjuhlilla kesäkuussa. Syrjäytymistä voidaan estää tehokkaasti muuttamalla ihmisten asenteita, uskoo nepalilainen Bhibin Shakya. Hän on nepalilaisten kirkkojen National Churches Fellowship of Nepal -järjestön diakoniatyötä tekevän Grace Community Servicen johtaja. Shakyan mukaan yhteiskunnallisesti syrjäytyneiden suurin ongelma muutenkin köyhässä Nepalissa ei ole rahan puute, vaan muiden ihmisten suhtautuminen johonkin heidän ominaisuuteensa. Shakya luettelee esimerkkeinä HIV-tartunnan, huumeiden tai alkoholin käytön. Vaikeassa asemassa ovat myös kotimaahansa palanneet ihmiskaupan uhrit. – Monet heistä ovat joutuneet asunnottomiksi ja ulos yhteisöstä. Yritämme antaa heille välineitä päästä takaisin, kertoo kesäkuussa Rovaniemen Lähetysjuhlilla vieraillut Shakya. Kuva: Joona Raudaskoski Shakyan yhteistyökumppanit ovat paikallisia kirkkoja, joiden kautta hän saa tietoa ihmisten elämästä. Työtä tarvitaan, sillä vanhat ajattelumallit elävät sitkeässä myös kirkkojen sisällä. Kristittyjä on maan väestöstä noin prosentti. Shakya kasvoi maan buddhalaisvähemmistöön kuuluneessa perheessä. Yhteiskunnallinen syrjäytyminen tuli hänelle tutuksi, sillä perheen isä käytti paljon alkoholia ja kuoli Shakyan ollessa vielä lapsi. Huhtikuussa – Olin juopon Nepalia ravispoika ja se oli toEmme della paha. koskaan taneet maanjäristykset siirsiIsän kuoltua sanovät Shakyan työn Shakyan perheen neet, että joku on painopisteen vääiti pääsi töihin littömään avuspaikalliseen kris- liian kaukana tai tamistyöhön. tittyjen ylläpitä- liian vaikeassa – Emme kosmään orpokotiin. paikassa. kaan sanoneet, Siellä Shakya tuettä joku on liian tustui ensimmäikaukana tai liian vaikeassa paisen kerran kristinuskoon. kassa. Välitimme telttoja ja Teini-iässä hänkin käytti paltarvikkeita kaikkein vaikeimjon päihteitä, kunnes koki voimille alueille, Shakya kertoo. makkaan kääntymiskokemukHän aikoo jatkaa avustustyösen ja elämäntavan muutoktä vielä hetken palattuaan kosen. Nuoruuden kokemukset timaahansa. Pian on kuitenkin ohjasivat hänet työhön, jossa aika siirtyä tavalliseen päivähän pääsee auttamaan muita järjestykseen. syrjittyjä. – Olemme hyvin pieni kansalaisjärjestö. Emme pysty auttamaan hallintoa jälleenrakentamisessa. Sen sijaan voimme keskittyä siihen, minkä osaamme parhaiten. Luonnonmullistuksen edessä on voimaton olo, sillä kaikki ongelmat liittyvät sortuneisiin tai vaurioituneisiin taloihin. Ruokaa ei voi säilöä, siemenriisiä on tuhoutunut eikä ihmisillä ole suojaa alkavaa sadekautta vastaan. Kaikilla kouluilla ei ole enää tiloja. Kouluun menemättä jättäminen taas lisää tyttöjen riskiä joutua ihmiskaupan uhriksi. Jälleenrakennus vie vuosia jopa ulkomaisen tuen avulla. Bhibin uskoo, että ilman ulkomaista tukea selviäminen tarkoittaisi kymmeniä vuosia kestävää jälleenrakennusurakkaa. – Jos emme saa ulkomaista apua, köyhyys syvenee ja sosiaaliset ongelmat kasvavat entisestään. Maasta tulee vain entistä köyhempi, Shakya arvioi. Joona Raudaskoski RADIO & TV Yle Radio 1 Aamuhartaus klo 6.15 ja 7.50 Perjantai 10.7. Kirkkoherra Juha Rauhala, Pudasjärvi. Lauantai 11.7. Pastori Mikko Sidoroff, Ortodoksinen kirkko, Joensuu. Juvan kirkon ehtookellot. Maanantai 13.7. Tutkija Anna Juntunen, Helsinki ja asiantuntija Elina Juntunen, Espoo. Tiistai 14.7. Pastori Merja Alanne, Espoo. Keskiviikko 15.7. Seurakuntayhteyksien koordinaattori Kaj-Mikael Wredlund, Helsinki. Torstai 16.7. Tutkija Anna Juntunen, Helsinki ja Asiantuntija Elina Juntunen, Espoo. Perjantai 17.7. Kirkkoherra Heikki Hakamies, Porvoo. Lauantai 18.7. Pastori Tapio Lohikko, Baptistikirkko, Tampere. Maanantai 20.7. Kirkkoherra Juha Rauhala, Pudasjärvi. Tiistai 21.7. Säveltäjä Markus Virtanen, Helsinki. Keskiviikko 22.7. Nuorisotyönohjaaja Paula Niemitalo, Jyväskylä. Torstai 23.7. Teatteriohjaaja Antti Sevanto, Sipoo. Iltahartaus klo 18.50, lauantaisin klo 18.00 Perjantai 10.7. Nuorisopastori Pasi Hakkarainen, Tampere. Lauantai 11.7. Seurakuntapastori Harri Vähäjylkkä, Jyväskylä. Maanantai 13.7. Näyttelijä Saara Hedlund lukee Selkoraamattua. Tiistai 14.7. Myyjä Virpi Sillanpää, Baptistikirkko, Kurikka. Keskiviikko 15.7. Pastori Anne Koivunen, Kotka. Torstai 16.7. Teatteriohjaaja Antti Sevanto, Sipoo. Perjantai 17.7. Teologian tohtori Kati Kemppainen, Joensuu. Lauantai 18.7. Pastori Heikki Nenonen, Kerava. Aitolahden kirkon ehtookellot. Maanantai 20.7. Näyttelijä Saara Hedlund lukee Selkoraamattua. Tiistai 21.7. Pastori Sergius Colliander, Ortodoksinen kirkko, Heinävesi. Keskiviikko 22.7. Varhais- MAIJA P. nuorisotyönohjaaja Anu Aalto, Mäntsälä. Torstai 23.7. Pastori Sini Ikävalko, Helsinki. JUMALANPALVELUKSET Sunnuntai 12.7. 10.00 Tampereen Eteläisen seurakunnan jumalanpalvelus Härmälän kirkosta. Juhani Räsänen saarnaa, liturgina Antero Eskolin. Kanttori ja urkuri: Martti Syrjäniemi. Laulusolisti Petrus Syrjäniemi, 9 v. Virsien tukena Sampolan laulajista koostuva lauluryhmä. Virret: 520:1–5, 727, 262:1–4, 323:1,2,5, 225, 327. 11.00 Jumalanpalvelus Suomen Lähetysseuran Valtakunnallisilta Lähetysjuhlilta Rovaniemen kirkosta. Saarna: teologian tohtori Eero Junkkaala. (Nauhoitettu 12.6.) Sunnuntai 19.7. 10.00 Huhtasuon alueseurakunnan messu Jyväskylästä. Saarna ja liturgia kirkkoherra Arto Viitala, kappalainen Arto Kauppinen avustaa. Kanttori ja Ihanaiset-kuoron johtaja Maria Salmela. Gospel Covertajat: Mikko Miettinen, Hannes Asikainen, Esko Turpeinen. Muut muusikot: Alli Haapamäki ja Anna Aijasaho, Ilona Rimpilä, Maria Salmela. Virret: 201a, 727, 301b:1, 2, 3, 6, 452. 11.00 Ortodoksinen liturgia Iisalmesta. Palveluksen toimittaa vt. kirkkoherra Olavi Matsi. TV1 Sunnuntai 12.7. 10.00 Viittomakielinen hiljainen messu Järvenpään kirkossa. Kuurojenpappi Janne Rissanen saarnaa, liturgit Riitta Kuusi ja Maria Lindberg, kanttori Tuula Mertanen. Viitottavat virret: 430:1–2, 135, 288, 229, 430:3. Y HD E SSÄ K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 Sunnuntai 12.7. 7. sunnuntai helluntaista on aiheeltaan ”Rakkauden aki”. Tekstit: Ps. 28:1–2, 6–9, Joos. 24:21–27 tai 2. Kun. 6:8–23, Hepr. 12:25–29, Luuk. 6:27–31. Liturginen väri on vihreä. Alttarilla on kaksi kynttilää. Kolehti on seurakunnan vapaasti valittavissa. Sunnuntai 19.7. Kirkastussunnuntain aiheena on ”Kirkastettu Kristus”. Tekstit: Ps. 97:1–2, 5–6, 10– 11, 2. Moos. 34:29–35, 2. Kor. 3:7–18, Luuk. 9:28–36. Liturginen väri on valkoinen. Alttarilla on neljä kynttilää. Kolehti on seurakunnan vapaasti valittavissa. RUKOUKSET Sunnuntai 12.7. 7. sunnuntai helluntaista Jumala, taivaallinen Isäm- me, sinulta saamme kaiken hyvän. Anna sen vaikuttaa tahtoomme ja tekoihimme. Opeta meitä ajattelemaan vähemmän sitä, miten muut kohtelevat meitä, ja enemmän sitä, miten itse toimimme. Auta meitä unohtamaan loukkaukset ja opeta sovittelemaan. Muistuta siitä, että kuulumme yhteen kaikkien ihmisten kanssa, koska olemme kaikki sinun luomiasi. Herra, tätä rukoilemme Jeesuksen Kristuksen tähden. Sunnuntai 19.7. Kirkastussunnuntai Vapahtajamme Jeesus Kristus. Kiitos, että annat meille juhlahetkiä, aikoja, jolloin voimme kokea sinun läsnäolosi erityisen voimakkaasti. Auta, ettemme kuitenkaan perustaisi uskoamme tunteiden varaan. Kiitos Raamatun sanasta, joka ei muutu. Kiitos, että olet luvannut olla kanssamme kaikki päivät maailman loppuun asti. Syvään rakkauteen 7. sunnuntai helluntaista Hätkähdin kun yhtenä kesäpäivänä havaitsin oululaisen moottoritien laidalla kyltin: Jäljittele Jeesusta. kiintoista kuunnella opetuksenne aiheesta. Minun sanavarastossani jäljittely on eräänlaista matkimista, jopa näyttelemistä tai esittämistä. Vähän pseudoa, vähän second handia, toissijaista toimintaa. Aloin miettiä, eikö juuri tätä lajia löydy kirkoistakin? Osaamme jäljitellä Jeesusta, mutta kun pintaa raaputtaa vähän, sen alle sullotut asiat ovat valmiita leimahtamaan. Tai paras puhua vain itsestään. Ajatus Jeesuksen jäljittelystä tuli oudon kipeästi kohti. Tajuan jäljittelyn mekaniikan, tajuan myös kipeän pyrkimyksen ja kaipauksen syvään rakkauteen, armoon. Luukkaan evankeliumi 6: 27–31 Teille, jotka minua kuulette, minä sanon: Rakastakaa vihamiehiänne, tehkää hyvää niille, jotka teitä vihaavat. Siunatkaa niitä, jotka teitä kiroavat, rukoilkaa niiden puolesta, jotka parjaavat teitä. Jos joku lyö sinua poskelle, tarjoa toinenkin poski. Jos joku vie sinulta viitan, anna hänen ottaa paitasikin. Anna jokaiselle, joka sinulta pyytää, äläkä vaadi takaisin siltä, joka sinulta jotakin vie. Niin kuin te tahdotte ihmisten tekevän teille, niin tehkää te heille. N yt on heviä. Kiemurtelen tämän tekstin kanssa onnettomana. Aina kun mielestäni saan siitä kiinni, näkymätön seinä nousee eteen. Puhutaan vihasta ja rakkaudesta. Jeesuksen käskyjen mielettömyydestä. Voiko rakastaa raiskaajaa, lapsenmurhaajaa, toisen ihmisyyden häpäisijää? Ei voi. Mutta silti se on ainoa mahdollisuus. Nämä kaksi tosiasiaa iskevät yhteen niin lujasti, että silmissä ei näy vähään aikaan edes tähtiä. Vain kirkasta pimeyttä. luissaan, on totta. Ja nyt ei puhuta Herramme tapaan avoimesta sodasta; parjaamisesta, kiroamisesta, lyömisestä tai varkaudesta. Kyse on enemmänkin piilovihasta; ohittamisesta, sivistyneestä supinasta, vaikenevista huulista, ylimielisyydestä, pilkasta, tai ystävällisyyden kaapuun verhotusta manipuloinnista. Eikö meissä kaikissa ole joskus ollut sitäkin? Ja emmekö me kaikki ole joskus tajunneet oleArkisessa elämässä ajatus vivamme piilovihan kohde? hamiehestä tuntuu jopa epäEi tarvitse mennä Ukrainaan korrektilta hentai Syyriaan kohkilökohtaisella Jeesus, datakseen vihaa. tasolla. Ei kai miHäpeä ja heikrakkaunulla voi olla viko omanarvonden hamiehiä, saatiktunne, myös pelka että itse vihai- pyytäjä, lahjoittaa ko, näyttäytysin jotakuta? Ja vät helposti vihasen, mitä hän samalla vaistoan, na. Pride-viikolla meiltä vaatii. että juuri tämä huomasin, kuinajatus omasta vika jo banderolhaamattomuudesta on petollin lause ”Armo kuuluu kaikillinen, suorastaan vaarallinen. le” herätti ihmisissä vihaa. Ja Vihan kuvittelee helposti olese seikka taas herätti vihaa mivan erityisesti rotuihin, uskonnussa. Kauhea kierre. toihin, kansoihin tai seksuaaliOn päivänselvää, että rakkaus, vähemmistöihin liittyvää. Siitä kirjoitetaan pääkirjoituksia niin syvällä tasolla mitä Jeesus lehteen, ei päiväkirjaa. tässä kysyy ja vaatii, ei ole ihOma viha – tai se viha, jonka miselle mahdollista. on kuin onkin joskus tuntenut Näin yksinkertaisesti minua 11-vuotias kehitysvammai- gun hel min en ENSI PYHÄNÄ 23 opetti eräänä kevättalven päivänä oululaisessa keittiössä edesmennyt professori Tuomo Mannermaa noin kahdeksan vuotta sitten. Jeesus, rakkauden pyytäjä, lahjoittaa sen, mitä hän meiltä vaatii. Keittiössä Inkeri-puoliso keitti kahvia. Hetken aikaa kaikki oli aivan selvää. Hätkähdin kun yhtenä kesäpäivänä havaitsin oululaisen moottoritien laidalla kyltin: Jäljittele Jeesusta. Tavallaan ilmaisu oli nerokas ja osuva, samalla siinä oli jotain pelottavan tunnistettavaa. Kiitos jehovantodistajat siitä aivomyrskystä, jonka kylttinne sai aikaan! Olisipa ollut mielen- nen poikamme Uuno koki jotakin suurta eräillä syntymäpäivillä tänä kesänä. Hän kuuli Tarja Ylitalon laulamana laulun Rakkaus on väkevämpi kuolemaa. Mikään ei ole ollut sen jälkeen ennallaan. Se tuli jostakin kuin alhaalta. Mää vaan tajusin sen, hän kuvaili kokemustaan päivätolkulla. Mää tajusin, että rakkaus on toisella puolella, toisella puolella on kuolema, mutta rakkaus on silti kaikkea. Sitten poika pyysi tekemään kakun, jossa on jotenkin läsnä rakkaus, kuolema ja Jumalan kuva. Teimme mieheni kanssa kakkuun ääriviivat pikkupojasta. Kyyneleet silmissä. Sillä rakkaus on lahja Jumalan. satu kreivipalosaari Kirjoittaja pohtii viikon Uuden testamentin tekstejä. 24 Y H DE S SÄ K o t i m a a 9. 7. 2 0 1 5 Kiitos saviruukusta! TÄSTÄ KIITÄN Tavaratalon vi- kuva: Matti Karppinen herosastolla moni ruukku koreilee väreillä kkua Kukkaruu ja muodoilla. mioitava Ne eivät kuio u h n o a valitess tenkaan pysty in kuin niin kasv siihen, mihin nkin kastelija osaston edulli. e sin ja vaatimatton n o lu min ruukku pystyy. Perinteinen saviruukku on paitsi eleettömän kaunis, ominaisuuksiltaan voittamaton. Olen innokas chiliharrastaja, mikä saattaa toisinaan olla chileilleni rankkaa. Vietän runsaasti aikaa parvekkeella hypistellen lehtiä ja ihastellen kasvuja. Siinä samalla tulee liian usein mieleen, että lorautanpa vähän vettä, vaikka aina ei tarvitsisi. Chilit selviävät hetkellisestä kuivuudesta, mutta liikakastelu lahottaa juuret. Saviruukussa kasvia on kuitenkin lä- hes mahdotonta kastella liikaa. Ruukun pohjassa on reikä, jonka kautta se päästää ylimääräisen veden aluslautaselle. Loppu kosteus haihtuu vähitellen saven läpi. Tarvittaessa kasvi voi käyttää aluslautaselle ja ruukun pintaan varastoitunutta vettä. Kaikki eivät pidä siitä, että ruukun pinta patinoituu, mutta minusta patinoituminen kertoo vain siitä, että ruukussa on elämää. Saviruukkujen historia on osin hämärän peitossa. Niitä ei ole pidetty arvotavarana, jonka vaiheet kannattaisi merkitä muistiin. Se tiedetään, että ruukuissa on kasvatettu kasveja ainakin 10 000 vuoden ajan. Jo muinaiset roomalaiset huomasivat, kuinka ruukuissa voi kätevästi siirtää kasveja kylmästä sisälle. Siirreltävyys on edelleen yhtä kätevä ominaisuus kuin antiikin aikaan. Kun yölämpötila syksyllä putoaa pakkasen puolelle, siirrän chilini parvekkeelta turvaan olohuoneen pöydälle. Aamulla vien ne takaisin nauttimaan auringonsäteistä. Saviruukku on innoittanut myös lyyrikoita. Eräs tunnettu hengellinen laulu paljastaa yhden saviruukun kätevistä ominaisuuksista, josta kerrotaan myös Jeremiaan kirjassa: rikkoutuneen ruukun voi valaa uudestaan. Särkyneen ruukun sirpaleet sopivat lisäksi umpinaisten ruukkujen salaojittamiseen. Harva esine kestää aikaa niin kuin saviruukku. Kasvun Jumala, anna ruukun suojata ja hoitaa kasveja. Kiitos ilosta, jota elämä ruukussa tuo viljelijälle. Tuija Pyhäranta K E SÄ PA I TA Uutuus! Lyhythihainen papinpaita Hihaton bambutrikoopaita Viileä, sokeripalakauluksellinen paita Nanson suomalaisesta bambutrikoosta. Ateljé Solemniksen kotimaista käsityötä. Värit: musta ja vihreä. Koot XS–XXL. Muista myös pitkä- ja lyhythihaiset bambupaidat. 55 00 www.sacrum.fi Virkapaita Kotimainen, käsintehty lyhythihainen virkapaita. Miesten paidassa rintatasku. Naisten paita kaartuvahelmainen slim-malli. Mittamuutokset edullisesti ja joustavasti. sekoite 59,00 puuvilla 69,00 Virkapaita EU:ssa suomalaisten kaavojen mukaan valmistettu lyhythihainen virkapaita. sekoite 42,00 puuvilla 52,00 Reilun kaupan virkapaita Lyhyt- tai pitkähihainen Reilun kaupan sertifioima virkapaita. Uutuutena täyspuuvillaisen paidan rinnalla nyt helppohoitoinen sekoitekankainen (40 % PES, 60 % CO) vaihtoehto. pitkä-/lyhythihainen, sekoite/puuvilla 57,00 Tunika naiselle Pitkä kotimainen tunika sokeripala sokeripalakauluksella naiselle. Leveä helma, edessä halkio ja nappi, 3/4 -pituiset hihat. Saatavilla toiveesta myös vetoketju tai halkio + nappi niskan puolelle. Takapituus noin 90 cm. Alk. 42 MYYMÄLÄ: HIETALAHDENRANTA 13, HELSINKI 00 AVOINNA: ma–pe 9–17, la 10–15 Villasekoitekangas musta Viskoosisekoite vihreä Hengittävä PES, musta tai vihreä Bambutrikoo musta tai vihreä puh. 020 754 2350 85,00 85,00 68,00 85,00
© Copyright 2024