1. No category

3 • J OULUKU U 2014
UUTTA KOHTI
UUDESSA ASENNOSSA
ALIUPSEERI- JA
RESERVIUPSEERIKURSSIT
KOULIVAT JOHTAJIA
SOITTOTOIMINTAKAUSI
PÄÄTTYI
LOISTAVAT ESIINTYMISET
SINETÖITIIN MUUTOLLA
UUTEEN YKSIKKÖÖN
PAROLANNUMMELLE
VARUSMIESSOITTOKUNTA – MUOVAA JÄÄKÄRISTÄ ALIKERSANTIN
SISÄLLYS
9
3
Alkusoitto upseerioppilas
Jere Paldanius
4
Hämeen rykmentin
tervehdys
Hämeen rykmentin komentaja,
eversti
Risto Kolstela
5 Tervetuloa
Panssariprikaatiin
Parolan pataljoonan komentaja, everstiluutnantti
Jari Virolainen
”Rakkaat musikantit”
Lahden sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja
Katriina Jouko
10 Raskas mutta mahtava viikko
upseerioppilas
Jere Paldanius
11 Brothers in Arms -kiertue veti väkeä
oppilaskorpraali
Valtteri Virtanen
12 Avenches Tattoo kruunasi koko vuoden
oppilaskorpraali
Andrei Ihanus
14 Fiilikset soittotoimintakaudesta
koonnut upseerioppilas
Jere Paldanius
16
Tangokuninkaalliset nousivat huipulle
upseerioppilas
Lauri Grünthal
6
Tervetuloa palvelukseen alokkaat
Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan
päälikkö, musiikkikapteeni
Jarkko Aaltonen
7
Opettavainen vuosi on takanapäin
Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan
varapäälikkö, kapteeni
Tommi Tenhu
18 Johtajakoulutus nosti alikersanteiksi
oppilaskorpraali
Aleksi Kuuva
8
Timantin terveiset
mediatiimin kouluttaja, kersantti
Antti Kauppinen
20 Reserviupseerikurssi jatkuu vielä
upseerioppilas
Jere Paldanius
facebook.com/
varusmiessoittokunta
2 •
youtube.com/
varusmiessoittokunta
3/2014 • varusmiessoittokunta.fi
@varusmiessoittokunta
@varusmiessoittokunta
ALKUSOITTO
upseerioppilas jere paldanius
J
ytinä on siellä missä Varusmiessoittokuntakin. Tämän kirjoituksen
aloitin Hämeen rykmentistä muuttamisen aikana, jolloin soittotilat sekä majoitusrakennuksemmekin todella jytisi. Ilmassa
kolisi myös muulla tavalla, sillä jouduimme heittämään haikeat hyvästit
valtaosalle palvelustovereitamme, jotka riensivät reservin aurinkoon
syyskuun puolivälissä.
Yhteinen marssimme sisälsi paljon unohtumattomia kokemuksia,
joista viimeisimmät olivat elokuun Brothers in Arms -kiertue ja syyskuun
Sveitsin-matka. Ensimmäinen ei olisi paljon paremmin voinut onnistuakaan, ja kiitoksen sanaa yksiköllemme on turha korostaa, sillä jokainen
teki kaikkensa markkinoinnin sekä viestinnän saralla. Tähän tulokseen
pyrkimisessä riittää uusille varusmiessoittokuntalaisilla haastetta.
Sveitsin-reissu oli kokemus vailla vertaa, vaikka päivät venyivätkin
pitkiksi. Viikon matka karaisi varmasti monia – raskas viikko kostautui
usealle flunssana.
Aliupseerikurssi on kehittänyt johtajia
Nyt olemme Parolassa. Uusi yksikkö on saanut tulikasteensa, ja uuteen
ympäristöön on totuteltu. Aliupseerikurssille jatkaneet noin 30 taistelijaa ovat pitäneet vähintään yhtä kovaa meteliä edelleen Hälvälän
maastossa kuin konsanaan soittotoimintakaudella. Erilaiset aseet ovat
laulaneet ja jytisseet.
Ensimmäisten AUK:n viikkojen jälkeen yksikkö joutui jälleen kovan
paikan eteen: oli heitettävä hyvästit muutamille tovereille, jotka etenivät sotilasurallaan Reserviupseerikoulun suuntaan hiomaan timanttia.
Heillä oli edessään toinen muutto ja tutustuminen vielä kerran uusiin
ihmisiin ja kesällä tutustuttuihin tiloihin.
Tähän kuuden onnekkaan ryhmään ylsi myös allekirjoittanut. Pusikosta
kantautunut tieto siitä, että paikka Reserviupseerikoulussa on heltynyt,
yllätti positiivisessa mielessä. Toisaalta minulla, ja varmasti monella
muulla sixpackin jäsenellä, heräsi tuntuja uusista haasteista. Toisaalta
palava tahto ylittää itsensä voitti, ja päätin jättää katumakortin käyttämättä. Reserviupseerikouluun on mahdollista päästä vain kerran
varusmiespalvelusaikana ja mahdollisesti koko elämän matkalla, joten
miksei panisi nyt kaikkea likoon.
Ensimmäisten Reserviupseerikoulun-viikkojeni aikana minulle iskostui
heittäytymisen ja paineensiedon merkitys. Meidät kuusi tempaistiin RUK:n
kaikkein raskaimmalle linjalle, panssarintorjuntalinjalle. Tutustuminen
panssarintorjunnan maailmaan tuntui aluksi kuin menisi pitkän matematiikan ylioppilaskokeeseen opiskelematta matematiikkaa päivääkään. Mutta
pian ukset pst:n saloihin avautuivat, ja oppia on karttunut aimo annos.
Tätä tahdon alleviivata teille, uusille alokkaille, jotka luette tätä: heittäytykää ja ottakaa kaikki irti intistä. Antakaa kavereillenne mahdollisuus
johtaa, olkaa hyviä alaisia.
Kuunnelkaa sydämenne ääntä ja harkitkaa vakavasti johtajakoulutusta.
Olette tulossa Suomen näkyvimpään – ja rohkenen subjektiivisuudesta
huolimatta sanoa – parhaaseen paikkaan suorittaa asepalvelus. Olette
olleet onnekkaita, kun olette Varusmiessoittokuntaan päässeet; palvelkaa siis sen mukaan.
Jytinä on Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan tiedotuslehti, joka ilmestyy kolme kertaa vuodessa. Lehti käsittelee Varusmiessoittokunnan elämää sotilasmusiikin
ja sotilaskoulutuksen saralla.
Vastaava päätoimittaja
kapteeni Tommi Tenhu
puhelin 0299 446 511
sähköposti [email protected]
Toimitus
upseerioppilas Jere Paldanius
Taitto, grafiikka
reservin korpraali Jan Laine
upseerioppilas Jere Paldanius
Kannen kuva
oppilaskorpraali Levi Pitkäniemi
Painopaikka
Juvenesprint Oy
Tampere
Painos
200 kpl
Yhteystiedot vuoden 2014 loppuun
Puolustusvoimien varusmiessoittokunta
PL 5
15701LAHTI
Yhteystiedot vuoden 2015 alusta
Puolustusvoimien varusmiessoittokunta
PL 5
13701PAROLANNUMMI
3/2014 • varusmiessoittokunta.fi
• 3
VARUSMIESSOITTOKUNNAN
MENESTYSTARINA JATKUU!
teksti : hämeen rykmentin komentaja , eversti risto kolstela
kuva : reservin korpraali matias auramo
K
yykistelimme varapäällikkönne kapteeni Tommi Tenhun
ja Keijo Skipparin kanssa komentajanhuoneessa tietokoneen ääressä malttamattomina. Tenhu kertoi yhteisestä
tilaisuudestanne, jonka järjestitte 8,5 kuukautta palvelleiden kotiutuessa – aliupseerikurssilaiset jatkaisivat vielä palvelustaan vuoden
loppuun. Olitte tehneet taas ammattitason dokumenttikoosteen,
joka kattoi lähes koko palvelusajan. Muistissani olivat vahvasti
edeltäjienne tekeleet, kuten Ylikersantti Kuivalainen mukaansa
tempaavalla musiikilla. Silmissä vilahtelivat hienot yhteiset hetket
koulutustanne tarkastaessani, toistaiseksi viimeistä kertaa Sveitsin
Avenchesissa.
Hämeen rykmentti on
tunnettu osaamisestaan
Tilaisuudessa viimeiselläkin teistä oli silmät kostuneet – henkilökunta mukaan luettuna. Näin kävi meillä tarkistusta tehneilläkin.
Joukkonne hengen ja saavutukset tuntien oli helppo elää mukana.
Tarinassa korostuivat musiikki ja lahjakkuus mutta lisäksi sotilaskoulutuksen tärkeys teille jokaiselle. Kiitos Varusmiessoittokunnalle
henkilökunnasta viimeiseen koulutettavaan upeasta vuodesta.
4 •
3/2014 • varusmiessoittokunta.fi
Jo vuosikymmenten ajan Lahden varuskunta on ollut valtakunnallisesti tunnettu erikoiskoulutusaloistaan. Puolustusvoimien
henkilökunnan huollon, sotilasmusiikin ja liikunnan kärkiosaajat
on koulutettu meillä. Vastaavasti valtakunnan parhaat nuoret muusikot ja urheilijat ovat käyneet varusmiespalveluksensa Lahdessa.
Lisäksi maakuntamme omat asevelvolliset ovat saaneet huollon ja sotilaspoliisialan koulutuksen täällä ratsuväen railakkaassa
hengessä. Korkeat koulutustulokset ovat puhuneet puolestaan.
Menestyksekäs toiminta on rakentunut hyvän sijainnin ja toimivan
koulutusympäristön mutta erityisesti kehitetyn toimintakulttuurin
ja poikkeuksellisen korkean yhteishengen varaan.
Jokainen joukkomme on ollut tietyllä tapaa erikoisjoukko,
jossa ollaan oltu ylpeitä omasta toiminnasta ja arvostettu naapurin toimintaa. Sopivan kokoisissa joukoissa johtajista viimeiseen
mieheen ja naiseen on hitsauduttu puhaltamaan yhteen hiileen.
Puolustusvoimien varusmiessoittokunta on tämän kaiken näkyvin
ilmentymä. Te jaksatte aina yllättää positiivisesti. Kun puhutaan
varusmiespalveluksen kehittämisestä aikamme vaatimusten ja
odotusten mukaisesti, voin hyvällä syyllä suositella perehtymään
Varusmiessoittokunnan toimintaan.
Varusmiessoittokunta on sotilaskoulutusyksikön lisäksi edustussoittokunta ja viestinnän täsmäase parhaasta päästä. Nuoret – ja
mieleltään nuoret – ymmärtävät sekä kuuntelevat parhaiten nuoria.
Teillä on kerrottavaa ja keinot. Haluatte tehdä parhaanne ja ylittääkin sen sekä kovan sotilaskoulutuksen että sotilasmusiikin alalla.
Siinä missä Kaartin soittokunta voi puhutella Šostakovitšeillaan
kuulijakuntaansa, voitte te innostaa Brothers in Arms -kiertueen
kaltaisilla jutuilla nuoria kuulijoita. Samalla viestitetään, että
Puolustusvoimat elää voimakkaasti ajassa mukana perinteistä
marssimusiikkia unohtamatta. Muukin erikoisosaaminen voidaan
kanavoida motivaatioksi ja yhteishengeksi.
Kuten palvelusaikanne on teille osoittanut , ei
Varusmiessoittokunnasta lähdetä koskaan pois. Innokkaimmat
teistä kouluttavat tulevia varusmiessoittokuntia reserviläisenä tai
henkilökuntaan kuuluvana niin sotilas- kuin musiikkitaidoissa.
Reservissä sama kiinteä yhteishenki jatkuu ja tukee teitä, minkä
polun elämässänne valitsettekaan. Älkää antako palon sammua
ja kavereiden unohtua. Saapumiseränne on viimeinen Lahdessa.
Teistä on tehty Hennalan kasvatteja punavalkoisen ilveslipun alla.
Varusmiessoittokunnan menestystarina jatkuu Panssariprikaatissa.
Hyvällä yhteistyöllä ja perehtymisellä on varmistettu, että vastaanottaja tietää, millaisen kultakimpaleen se saa. Uudet toimitilat ja
johdon sitoutuminen lupaavat hienoa tulevaisuutta.
Toivotan I/14-saapumiserälle hyvää matkaa, lykkyä siviiliin ja
henkilökunnalle sekä Varusmiessoittokunnalle menestystä uudella
paikkakunnalla.
TERVETULOA PANSSARIPRIKAATIIN
teksti: parolan pataljoonan komentaja, everstiluutnantti jari virolainen
kuva: upseerioppilas jere paldanius
P
uolustusvoimien varusmiessoittokunta on minulle tuttu
ja arvostettu yksikkö.
Aiemmin Hämeen rykmentissä palvelleena olen seurannut edeltäjienne vaativia harjoituksia Hämeen rykmentin kuviomarssikentällä sekä erinomaisia esityksiä esimerkiksi MILjazzkonserttien yhteydessä.
Konsertit ja esiintymiset ovat aina olleet innovatiivisia sekä
ammattitaitoisesti toteutettuja, ja tiedän että Puolustusvoimien
varusmiessoittokunta on valtakunnallisesti tunnustettu erikoisyksikkö. Parolan pataljoonan komentajana minulla on suuri ilo toivottaa
teidät tervetulleeksi Panssariprikaatiin ja meidän pataljoonaamme.
Parolan pataljoona on huoltopataljoona, joka on erikoistunut
huollon joukkotuotantoon ja vastaa Panssariprikaatin joukkojen
huoltamisesta. Puolustusvoimien varusmiessoittokunta sopii
hienosti tähän huollon taistelijoiden joukkoon.
Siinä mielessä ympyrä sulkeutuu teidän muuttaessanne
tänne Parolannummelle, että prikaatimme perinnejoukon,
Panssaridivisioona 42:n, huoltomuodostelmassakin oli soittokunta, ja nyt saamme soittokunnan takaisin omaan huoltomuodostelmaamme.
Meidän pataljoonamme sloganina on ollut taistelureservi.
Tällä tarkoitamme sitä, että huoltopataljoonan sotilaat ovat
osaavia huoltomiehiä sekä hyviä taistelijoita. Odotan myös teiltä
tätä samaa asennetta varusmiespalveluksenne aikana.
Teidän tärkein tehtävänne on soittotoiminta ja valtakunnallisella sekä kansainvälisellä tasolla edustaa Panssariprikaatia
ja Puolustusvoimia erinäisissä tilaisuuksissa. Odotan,
että toteutatte sen arvokkaalla ja ammattitaitoisella,
Laguksen nuolten velvoittamalla tavalla.
Te olette valikoitu ja etuoikeutettu joukko, jossa palvelevat valtakunnan parhaat ja
taitavimmat oman ikäluokkansa muusikot. Näin ollen
odotukset niin soittotoiminnan kuin sotilaallisen toiminnankin osalta ovat todella
korkealla.
Toivon, että olemme kyenneet luomaan teille hyvät toimitilat ja pääsemme nauttimaan erinomaisista esityksistänne mahdollisimman pian.
Tervetuloa Panssariprikaatiin!
3/2014 • varusmiessoittokunta.fi
• 5
VARUSMIESSOITTOKUNNAN
ALOKKAAT
T
ervetuloa suorittamaan
asevelvollisuutenne Puolustusvoimien edustusyksikköön, Suomen ja suomalaisuuden soivaan käyntikorttiin,
Puolustusvoimien varusmiessoittokuntaan. Palvelusaikanne
sijoittuu yksikkömme historialliseen taitekohtaan, jossa orkesterikoulumme vuosikymmenien työ on saanut arvoisensa
puitteet.
Puolustusvoimauudis tus on sotilasmusiikkialan
osalta valmistunut. Meillä
uuditus merkitsee entistä parempia edellytyksiä
musiikin kehittämieen
laadullisesti pidemmälle.
Tehtyjen uudistusten tavoitteista oli puolustusministeriön ohjauskirjeessä
lausuttu muun muassa:
"Muutoksella turvataan
Puolustusvoimien varusmiessoittokunnan
toiminta…"
Tämä lupaus on nyt täytetty.
Historia velvoittamina Te, uudet alokkaamme, olette
avainasemassa.
Edellisten
vuosien
Toivon
myötäisiä
tuulia
palvelusurallenne!
6 •
3/2014 • varusmiessoittokunta.fi
kehitystyön tuloksena orkesterikoulumme on kysytympi ja arvostetumpi kuin koskaan.
Ammattitaitoinen henkilökuntamme takaa teille mahdollisuuden kehittyä yksilöinä.
Jokaisen henkilökohtainen työ
on kuitenkin se, joka nostaa
tämän kokonaisuuden loistavaksi timantiksi kansainvälisille
areenoille. Uudet toimitilamme
mahdollistavat harjoittelemisen
entistä laadukkaammin ja tehokkaammin. Ottakaa annetusta
mahdollisuudesta kaikki irti.
Peruskoulutuskauden harjoitukset ovat ainutlaatuisia tilaisuuksia kehittää itseään niin
taidollisesti kuin ihmisenäkin.
Kehittyminen luo pohjan
toimintakauden tärkeimmille tavoitteille, joita ovat Malmö international Tattoo Show
Ruotsissa sekä suurimmat kansalliset tapahtumat Tattoo 2015
Helsingissä, MILjazz, Seinäjoen
tangomarkkinat, Gymnaestrada sekä Yleisturvallisuusmessut
Tampereella.
Tässä on vain muutamia
päätapahtumia tulevasta kaudesta, josta muodostuu uuden
aikakauden ensimmäinen vuosi. Edelliset saapumiserät ovat
työllään ja onnistumisellaan
luoneet teille tämän mahdollisuuden näyttää osaamisenne,
nyt on teidän vuoronne palvella
tätä yksikköä.
Toivon myötäisiä tuulia palvelusurallenne!
teksti : varusmiessoittokunnan päällikkö ,
musiikkikapteeni jarkko aaltonen
kuva : reservin jääkäri mikko lintala
OPETTAVAINEN VUOSI TAKANA
teksti : varusmiessoittokunnan varapäällikkö , kapteeni tommi tenhu
kuva : upseerioppilas jere paldanius
P
uolustusvoimien varusmiessoittokunta on erikoisyksikkö, joka näkyy ja kuuluu kaikissa tilanteissa. Vuoden
2014 toiminta osoittivat kyllä hyvin, mihin kaikkeen
yksikkömme kykenee: monet muutot, I/14-saapumiserän koulutus, organisaatiomuutokset, henkilöstötilanteet ja siirtyminen
uuteen joukko-osastoon. Henkilöstömme on ollut kovilla tämän
vuoden, mutta kaikesta on selvitty ja vielä yli odotusten.
Nyt, kun I/2014 AUK:n kahdeksanpäivän johtamis- ja
ampumaharjoitus on ohi, on hyvä hetkeksi pysähtyä miettimään, mitä olemme saavuttaneet. Tämä vuosi ja saapumiserä jäävät mieleeni ei pelkästään sen takia, että olitte
viimeinen Hennalassa koulutettu joukkomme.
Erityisesti muistan teidät hyväkäytöksisenä, positiivisena,
avoimena, yhteistyökykyisenä ja ammattitaitoisena joukkona. Kanssanne työskentely on ollut erittäin palkitsevaa.
Uusia asioita olemme oppineet puolin ja toisin. Saavutetut
tulokset ovat erinomaisia millä tahansa mittareilla mitattuna. Teidät on sijoitettu hyvillä mielin sodanajan soittokuntien
kokoonpanoihin.
Reserviläisemme ovat tänä vuonna aktivoituneet.
Harjoituksia ja henkilöstöä on ollut ennätysmäärä, ja ensi
vuosi näyttää vielä paremmalta. Oman reservimme koulutus
on osa yksikkömme tehtävää.
Erityinen kiitos kuuluu omalle henkilökunnallemme
rankasta ja raskaasta vuodesta. Kiitän myös reserviämme
sekä yhteistyökumppaneitamme aktiivisuudesta. I/14saapumiserälle toivotan hyvää matkaa reservissä, te vain
siirrytte sinne hetkeksi lainaan. Kotiyksiköönne voitte aina
tulla käymään, ja harjoituksissa tapaamme.
Ohjelmassa seuraavaksi:
♪ Hämeen rykmentti hiljenee ja jää elämään muistoihimme 31.12.2014 jälkeen.
♪ 1. tammikuuta: Eläköön Panssariprikaati, uusi kotijoukko-osastomme.
♪ 5. tammikuuta: I/15-saapumiserä astuu palvelukseen, ja uudet haasteet ovat edessä. Odotamme innolla uutta saapumiserää.
3/2014 • varusmiessoittokunta.fi
• 7
TIMANTIN TERVEISET
teksti : mediatiimin kouluttaja , timantti
kuva : upseerioppilas jere paldanius
& kersantti antti kauppinen
S
muutamassa kuukaudessa päästään timanttisiin tuloksiin niin sotilas-­
kuin soittotoiminnan osalta. Itseään paremmassa seurassa on aina
riskinä, että oppii jotakin itsekin.
Varusmiessoittokunta luo yhteisiä elämyksiä
Meitä kaikkia yhdistää Hämeen rykmentti, joka ei valitettavasti tulevina
vuosina enää yhdistä ketään. Tahtimarssi Hennalan varuskunnassa on
kaikunut jo vuosisadan, kohta siellä ei askelten kaikuja enää kuulla.
Jokaisen kerran poistuessani varuskunnan portista mieleni valtaa haikeus ja ajatus: ”Taas ollaan yhtä päivää lähempänä Hämeen rykmentin
loppua.”
Mutta vaikka tekijät ja paikat vaihtuvatkin, niin työ isänmaan hyväksi
jatkuu. Ja muistoja, niitä ei kukaan voi ottaa pois. Rykmentin komentajaa, eversti Risto Kolstelaa lainatakseni: ”Kerran Hämeen rykmentin
kasvatti, aina Hämeen rykmentin kasvatti.”
Suomen Urheiluopiston emeritus rehtori, professori Tapani Ilkka
sanoi kerran minulle: ”Muista Antti, että asenne alussa ratkaisee lopputuloksen.” Tämän olen pitänyt mielessäni ja tahdon jakaa saman
viisauden myös eteenpäin. Mihin ikinä ryhdyttekin, tehkää se hyvällä
asenteella, parhaansa yrittäen loppuun asti. Tämän enempää ei kukaan
voi teiltä vaatia.
Toivotan kaikille rauhaisaa joulunalusaikaa sekä onnea ja menestystä elämässänne, minne ikinä menettekin ja mitä ikinä teettekin. On
ollut ilo kasvaa kanssanne.
otilaat, ystävät, työtoverit!
Sanotaan, että historia toistaa itseään. Saatellessani Jytinä­lehteä painoon joulukuussa 2013 kuvittelin, että urani kyseisen
julkaisun parissa olisi ohi. Minulle tarjoutui kuitenkin mahdollisuus
hypätä vielä kerran sen vähän rankemman sotilasmusiikkijournalismin
äärelle.
Olen nyt palvellut Varusmiessoittokunnassa lähes kaksi vuotta,
vuoden 2013 varusmiespalvelusta suorittaen ja vuoden 2014 sopimussotilaan tehtävässä. Jos Hennalan Koivukujaa astelleelle alokas
Kauppiselle olisi joku tullut kertomaan, että seuraavana vuonna aloittaisin työt kersanttina, olisin varmaankin nauranut päin naamaa. Mutta
elämässä parasta onkin yllätyksellisyys ja arvoituksellisuus. Koskaan
ei tiedä, mitä huominen tuo tullessaan.
Varusmiessoittokunta on tarjonnut minulle huikeita elämyksiä. Kolme
ulkomaanmatkaa, tuhansia kilometrejä kotimaassa, omien esiintymisteni kokonaislukumäärä taitaa pyöriä siellä 150:n paikkeilla. Mieleen
ovat jääneet niin Punainen tori kuin ne läpimärät maihinnousukengät,
jotka piti ahtaa jalkoihin marraskuisessa Hälvälässä.
Mutta on yksi asia, joka peittoaa jopa Hennalan sotkun vaniljamunkit: se, että olen nämä kaksi vuotta saanut tehdä työtä lahjakkaiden ja osaavien ihmisten kanssa. Kiitos tästä kuuluu I/13-­ja I/14-­
saapumiserille sekä henkilökunnalle. On aivan käsittämätöntä, miten
8 •
3/2014 • varusmiessoittokunta.fi
Yksi yhteinen
”RAKKAAT MUSIKANTIT”
teksti : lahden sotilaskotiyhdistyksen puheenjohtaja katriina jouko
kuva : reservin korpraali aleksi myllylä
P
itkä yhteinen ja erityisen mieleinen yhteistyömme niin Sotilasmusiikkikoulun kuin
Varusmiessoittokunnan kanssa on meistä
riippumattomista syistä nyt päättymässä.
Olemme saaneet nauttia saapumiserästä toiseen teidän valoisasta asiakkuudestanne niin
sotilaskodissa kuin Hälvälän maastoissa. Usein on
sotilaskodissa myös soinut pianomusiikki yläsalissa ja viihdyttänyt meitä kaikkia paikalla olleita.
Jäätte lähtemättömästi sydämiimme monipuolisilla soitoillanne ja marsseillanne. Mieliimme
jäävät tattoot, MILjazzit, rokkikonsertit sekä kaikki
ne varuskunnan juhlat, jotka ilman teidän ammattitaitoista esiintymistänne olisivat jääneet kovin
vajavaisiksi. Myös ikimuistoiset joulukonsertit
Joutjärven kirkossa, joissa reserviläisistä koottu
soittokunta on esiintynyt ja valloittanut satapäisen yleisön sydämet omikseen.
Sotilaskotityö on vapaaehtoista maanpuolustustyötä parhaimmillaan. Työstä saatu palkka,
varusmiesasiakkaan kohtaaminen ja hymy eri
tilanteissa pitävät meidät sisaret kiinni tässä
rakkaassa harrastuksessamme vuodesta toiseen.
On toki hyvä muistaa, ettei sotilaskoti ilman
ammattitaitoista vakituista henkilökuntaa pystyisi tuottamaan kaikkea sotilaskodissa tarjottavaa
palvelua, kuten esimerkiksi herkullisia ja suosittuja vaniljamunkkeja.
Lahden varuskunnan toiminnan loppuessa olemme me sisaret uuden edessä – mutta
jaksamme kuitenkin uskoa tulevaisuuteen.
Olemme jo tiivistäneet yhteistyötä lähivaruskuntien sotilaskotiyhdistysten kanssa. Osa meistä
jatkaa varusmiesten palvelemista Riihimäellä,
Parolannummella, sotaharjoituksissa sekä leireillä
eri puolilla Suomea.
Lahdessa tukeudumme aluetoimistoon sekä
alueelliseen vapaaehtoiseen maanpuolustustyöhön. Olemme hankkineet yhdistykselle oman toimitilan Lahden keskustasta. Uskomme, että näin
saamme taattua mahdollisimman monen sisaren
jatkavan työtä varusmiehen parhaaksi.
3/2014 • varusmiessoittokunta.fi
• 9
RASKAS MUTTA MAHTAVA VIIKKO
teksti : upseerioppilas jere paldanius
kuva : reservin korpraali lauri viljavuori
Varusmiessoittokunta muutti elokuun alkuviikoksi Reserviupseerikouluun. Hamina Tattoo
-viikon aikana esiintymisiä kertyi lukemattomia, ja kilpeä kiillotettiin monella alalla.
H
amina Tattoo on kansainvälinen sotilasmusiikkifestivaali. Se järjestetään
joka toinen vuosi. Suomalaiset sotilassoittokunnat ovat festivaalin vakioesiintyjiä. Tänä
vuonna Haminassa nähtiin ensi kertaa puolustusvoimauudistuksen jälkeiset uudet sotilassoittokunnat.
Varusmiessoittokunnan osalta Haminanviikko alkoi maanantaina 28. heinäkuuta, jolloin esitettiin kuviomarssia erilaisina versioina
Haminan lähiseuduilla. Alkuviikosta poikettiin
myös Helsingin Senaatintorilla Minitattoossa
vetämässä typistetty malli lopullisesta marssishow’sta.
Arvovieraita katsomassa
Tiistaina Hamina Bastionissa harjoiteltiin
viimeistä kertaa – yleisössä seurasi jo sotilassoittajien omaisia. Lähes jokainen istuin
oli varattu. Kenraaliharjoitus meni kaikilta
osin mallikkaasti, ja keskiviikkona päästiin
viihdyttämään kutsuvierasnäytöksessä,
jossa viihtyi muiden muassa puolustusministeri Carl Haglund, jonka mediatiimi sai
videohaastatteluunsa.
Kehitysministeri Pekka Haavisto tarkasti
10 •
kuviomarssiesityksen lauantaina. Hän kehui
vuolaasti Varusmiessoittokunnan esitystä.
Mies suorastaan innostui sotilasmusiikista
ja lupasi tulla uudelleen keikoille.
– Varusmiessoittokunnalla oli ehdottomasti mieleenpainuvin ja jopa riehakkain
veto, erittäin hyvä, Haavisto totesi lauantain
finaaliesityksen päätteeksi.
Marssiesityksiä nähtiin keskiviikosta
lauantaihin, ja viimeiseen show’hun oli
ladattu kaikki. Kaikki viikon näytökset olivat loppuunmyytyjä. Ylikersantti Justus
Kuivalaisen jyhkeät pyroefektit maustoivat esityksen todella viihdyttäväksi
cocktailiksi.
Heritagen loihtija tykkäsi
Jousiorkesteri ja Showband viihdyttivät yleisöä erilaisissa oheistapahtumissa.
Marssishow’ta oli keskiviikon kutsuvierasnäytöksessä seuraamassa Heritagekappaleen säveltäjä Ilari Hylkilä. Hän
valotti teoksen syntyhistoriaa.
– Kappaleen aihio putkahti runsas vuosi
sitten. Sävelsin omaan sukukokoukseeni
kolmiosaista sävellystä pianolle. Tekeleen
3/2014 • varusmiessoittokunta.fi
viimeisestä kappaleesta syntyi Heritagen
aihio. Koin, että tämä biisi voisi olla sopiva
kuviomarssiin.
Kappale on kehittynyt kuukausien edessä.
– Silloin kun sain tietää, että Heritagesta
voisi tulla Varusmiessoittokunnan kuviomarssiteos, aloin muokata sitä sopivaksi puhallinorkesterille sekä marssikokoonpanolle.
Sitten Henry Perälä lisäsi, että teokseen voisi
sovittaa vielä komppiryhmän. Soittokunta itse
on jalostanut kappaletta.
Hylkilä näki Varusmiessoittokunnan esityksen ensimmäistä kertaa Haminassa.
Hänestä se näytti varsin hyvältä.
– Varusmiessoittokunta esittää kaiken
aina satanen lasissa, mikä on säveltäjälle
todella kiitollista.
Itse kuvioon hän ei säveltäjänä ennätä
kiinnittää paljon huomiota.
– Näin ensimmäisessä esityksessä keskityin pääasiassa soitannolliseen puoleen.
Mutta aion katsoa Varusmiessoittokunnan
vedon vielä uudestaan, joten silloin satsaan
entistä enemmän liikkeen tarkasteluun,
Hylkilä kommentoi keskiviikon esityksen
jälkeen.
BROTHERS IN ARMS VETI VÄKEÄ
teksti : oppilaskorpraali valtteri virtanen
kuvat : reservin korpraalit jan laine & lauri viljavuori
T
imo Kotipellon siivittämä Brothers
in Arms -kiertue alkoi Lahdesta,
Sibeliustalosta 25. elokuuta.
Lahden-konsertti oli viimeinen kotimaan
esiintyminen, joka tehtiin Hämeen rykmentin lipun alla. Entisessä kotikaupungissamme saimme ensimakua kiertueen kulusta
täpötäyden tuvan hurratessa.
Tietenkin Lahdessa meillä oli kotikenttäetu, ja viimeistä Varusmiessoittokunnan
esitystä Lahdessa oli katsomassa muitakin
kuin vain hevimusiikista kiinnostuneita.
Ensihaparoinin jälkeen saimme yleisön
mukaan, ja lopussa kiitos seisoi – niin kuin
koko yleisökin.
Seuraava etappi oli Hämeenlinna, jossa
meininkiä tehostivat ylikersantti Justus
Kuivalaisen järjestämät ja hoitamat
tuli- sekä hiilidioksidiefektit, jotka toivat
lisäpotkua esitykseen, ja lavashow näytti
huomattavasti paremmalta kuin missään
muualla.
Esitys oli jälleen loppuunmyyty, ja yleisö
oli vahvasti mukana koko keikan ajan. Keikka
toi vahvasti Varusmiessoittokunnan hämeenlinnalaisten mieliin. Uuden kotiseudun valtaaminen onnistui, ja meidät toivottettiin
tervetulleeksi Parolaan, Panssariprikaatin
yhteyteen.
Hämeenlinnan-konsertti taltioitiin mediatiimin toimesta. Paikalla oli myös MTV:n toimittaja, joka teki mainion jutun kymppiuutisiin
Varusmiessoittokunnasta sekä kiertueesta.
Hämeenlinnasta siirryimme isolle kirkolle
pääkaupunkiin, johon haastetta toi esiintymispaikan kehnoksi huomattu akustiikka.
Tämä ei kuitenkaan menoa haitannut, ja
Varusmiessoittokunta veti läpi erinomaisen
setin Kotipeltoa ja omia solisteja säestäen.
Keikan teki tärkeäksi sen sijainti Suomen
pääkaupungissa ja monien tärkeiden vieraiden paikallaolo.
Viimeinen keikka vedettiin Kuopiossa
tuttuun tapaan täydelle salille. Rankan
kiertueen aiheuttamasta väsymyksestä
ei ollut tietoakaan, ja keikassa oli hyvää
riehakkuutta. Viimeisen kappaleen ajan
koko yleisö seisoi taputtaen, ja varusmiehet näyttivät parastaan vahvalla soitollaan
ja lavaesiintymisellä.
Artisti Timo Kotipelto oli erittäin tyytyväinen kiertueeseen.
– Tämä oli minulle erittäin raikas kokemus. Nautin siitä, kun yleisöllä oli keikoilla
yhtä hauskaa kuin meillä lavalla, Kotipelto
kommentoi konsertin historiallisuutta.
Raskaan rockin soittaminen oli uutta sotilassoittokunnille ja ensimmäinen kerta
Varusmiessoittokunnalle.
– Tämä rutistus oli aivan mahtava. Minusta
oli huikeaa päästä esiintymään rockmaailman ykkösnimen kanssa loppuunmyydyille
saleille, kiertueen solisti, Levi Pitkäniemi
fiilisteli viimeisen keikan jälkimainingeissa.
3/2014 • varusmiessoittokunta.fi
• 11
AVENCEHS TATTOO KRUUNASI
KOKO YHTEISEN SOITTOTAIPALEEN
M
aanantai, 1. syyskuuta
Kello on jotain kolmen ja viiden välillä aamuyöllä, istumme bussissa. Tunnelma on sellainen kuin 77 parikymppisen kolmelta herättämisen
jälkeen, paitsi että ärtymykseen liitty myös häivähdys
innostusta. Bussimatkamme päättyy Helsinki-Vantaan
lentokentälle, josta jatkamme Sveitsiin Avenches
Tattooseen. Tämä olisi se reissu, joka on soittotoimintakautemme ehdoton kliimaksi ja syy siihen, miksi
tulimme Puolustusvoimien varusmiessoittokuntaan.
Kahvi ja muut virvokkeet saavat kolmelta nousseet
taistelijat heräämään, PVVMSK:n hyvä pöhinä surahtaa käyntiin. Lento sujuu joutuisasti ja sitä seuraava
bussimatka myös. Jylhät vuoret ja laaksot niiden
välissä vaikuttavat allekkirjoittaneeseen syvästi. Tätä
ei Suomessa näe. Ensimmäinen päivä on melkeinpä
pelkkää lepoa ja tutustumista paikalliseen kasarmiin.
Tiistai, 2. syyskuuta
Seuraavana päivänä pääsemme jo harjoittelemaan
kuviomarssia. Pahempia virheitä ei tule, ovathan liikkeet lukemattomien tuntien harjoituksen jälkeen kairautuneet selkäytimiimme. Ruokailut ovat meluisia
mutta silti erittäin miellyttäviä. Sveitsiläinen ruoka oli
hyvää, eritoten kasarmin aamupala jättää varjoonsa
monien hotellien aamiaiset.
Keskiviikko, 3. syyskuuta
Keskiviikkona harjoitellaan lisää, illalla koittaa kenraaliharjoitus paraatipuvuilla. Tunnelma on jännittynyt,
etenkin kantahenkilökunnan keskuudessa. Illan kenraali menee silti hyvin. Kasarmille on yli tunnin bussimatka, niihinkin olemme saanet hyvän koulutuksen.
Toisinaan jopa kammottava sisäpiirihuumori ja päättömät jutut ovat se, mikä käytännössä on bussimatkalla
viihdyttävintä ja toisinaan myös rasittavinta.
Torstai, 4. syyskuuta
Esityksiä on yhteensä viisi. Ensi-ilta koittaa torstaina –
sitten kaksi esitystä illassa seuraavaan kahden päivän
aikana. Kahden esityksen illat ovat raskaita, ja nukkumaan päästään vasta yhden aikoihin yöllä. Esitykset
kehittyvät hyvästä ensi-illasta huikeaan viimeiseen
teksti : oppilaskorpraali andrei ihanus
kuvat : reservin korpraalit jan laine ,
lauri viljavuori , aleksi myllylä sekä
upseerioppilas jere paldanius
12 •
3/2014 • varusmiessoittokunta.fi
esitykseen. Aplodeja sataa jokaisen show’n jälkeen.
Huolimatta siitä, että illat olivat rankkoja, huumorilla
teimme illoista viihtyisiä.
Perjantai, 5. syyskuuta
Käväisemme perjantain aikana Caillerin suklaatehtaassa ja sieltä jatkamme Mountain Molesón -vuorelle. Tehdas on viihtyisä sekä mielenkiintoinen paikka,
suklaa on hyvää ja sitä saa myös dramatisoidun kiertoajelun jälkeen maistella niin paljoin kuin tahtoo.
Nousemme tämän jälkeen kondolihissillä reilun
kahden kilometrin korkeuteen Mountain Molesónille.
Näköalat ovat jo ennestään upeisiin verrattuina erityisen vaikuttavat. Noissa maisemissa vietämme hetken,
kunnes palaamme takaisin maan kamaralle.
Lauantai–sunnuntai, 6.–7. syyskuuta
Sunnuntaina on haikea aika lähteä takaisin Suomeen.
Zürich tulee entistä tutummaksi kolmen tunnin
vapaa-ajalla, ja sitten on aika siirtyä lentokoneeseen.
Tavallaan ilmassa on jo helpottuneisuutta, työt on
tehty, kotiuttamisprosessi alkanut ja pian koittaisi
reservin ansaittu vapaus yhdeksän kuukauden miehille.
Korpraali Aapo Wikstén järjestää lentokoneessa
loppukiitokset ja pahoittelut soittokunnan ulkopuolisille kanssamatkaajille. Vielä ei ole kuitenkaan puhe
haikeudesta.
Kotiutuminen ja mitättömältä tuntuvat aamut iskevät Sveitsin-reissun jälkeisten lomien päätyttyä kasvoille. Tämä kaikki olisi pian ohi. Viimeisinä päivinä ero
palvelusta jatkavien kuin kotiutuvienkin varusmiesten
välillä on tapahtunut, aliupseerikurssin oppilaat viihtyvät oppitunneilla ja tetsaavat samalla, kun kotiutuvat siivoavat yksikköä ja järjestelevät kotiutumistaan.
Kotiutumispäivänä ei oikeastaan huudella enää aamuja, sillä sotilaalliset kyyneleet sekä kiitokset kuluneesta
ajasta korvaavat ne.
3/2014 • varusmiessoittokunta.fi
• 13
VUOSI ON PAKETISSA – FIILIKSET
SOITTOTOIMINTAKAUDELTA
KONSERTTISOITTOKUNNAN
VUODEN SALDO
"Konserttisoittokunnan tämän vuoden tuloksesta on jäänyt hyvä
fiilis. Orkesteri on muodostunut yhtenäiseksi ja kuulostaa hyvältä.
Olemme päässet esiintymään monissa hienoissa tilaisuuksissa eri
solistien kanssa, mikä on ollut ainutkertaista kaikille soittajille.
Orkesterissa soittaminen on ollut mielenkiintoista. Vaikka nuoteista
soitamme, on omallekin luovuudelle annettu sijaa. Keikat ovat olleet
ympäri Suomea, ja soittimien roudaamista on harrastettu lähes
poikkeuksetta. Mutta se jos mikä on ollut kehittävää myöhempää
keikkailuelämää varten. Soitettiin ulkona tai sisällä, marsseja tai
ikivihreitä viihdekappaleita, aina on ollut hyvä meininki!"
–RESERVIN JÄÄKÄRI JESSE KUUSISTO, LYÖMÄSOITTAJA
VIIHDEORKESTERI YLITTI
ODOTUKSENSA
"Vuosi on ollut aivan mahtava ja sisältänyt monia hienoja keikkoja.
Pääsimme soittamaan pitkin Suomea kuten Kotkan meripäivillä. Keikkoja
oli moneen lähtöön osa perinteisiä tanssikeikkoja – välillä puhtaasti
bilekeikkoja. Treenimotivaatio säilyi läpi vuoden, kiitos Sotilaskodin
tuotteiden, hyvin palvelleen kahvinkeittimen ja huonojen vitsien.
Mieleenpainuvin reissu oli Eukonkannon MM-kisoihin, joissa vietimme
yhden viikonlopun. Pääsimme soittamaan ja viettämään yhden kesän
parhaista viikonlopuista. Välillä keikat venyivät aamuyöhön, mutta
silti on tsempattu ja hoidettu hommat kunnialla loppuun. Ei olisi
tammikuussa arvannut, kuinka mahtavaan juttuun on päässyt mukaan.
Viihdeorkesteri 2014 kiittää ja kuittaa! Ainakin toistaiseksi."
– RESERVIN KORPRAALI VILLE-VEIKKO AIRANIEMI, KITARISTI
SHOWBAND REISSASI PALJON
"Showband-pesti oli mielessäni palveluksen alusta asti. Kyseisessä
pumpussa soitto oli haave, jonka toteutumiseen en liian optimistisesti
uskonut. Onni oli myötä, ja toisen kiipparistin paikka oli plakkarissa. Tiesin
jossakin määrin, mitä odottaa, olihan moni kaveri aiemmin soittanut
juuri Showbandissa. Kesän Provinssirock-keikka kutkutti, mutta odotin
raskaita harjoituksia. Moni idea ja tuhoontuomittu ajatus otettiin lopulta
käyttöön. Isossa bändissä harjoituspäivien lomassa ei toki voitu tunteiden
kuumenemiselta välttyä, mutta olen todennut sen olevan pitkällä aikavälillä
terveellistä. Odotusteni mukaisesti keikat olivat toinen toistaan upeampia.
Harvoin siviilissä pääsee kahdelle festarikeikalle kesässä. Matkat olivat
pitkiä mutta kuten siviilissäkin paras tapa tutustua ihmisiin pohjia myöten.
Bänditoiminnasta jäi käteen korvaamattomat kontaktit lahjakkaisiin
soittajiin. Intin jälkeinen yhteistyö on jo vireillä kuten perinteisiin kuuluu!"
– RESERVIN JÄÄKÄRI ANTTI VUORENMAA, KOSKETINSOITTAJA
14 •
3/2014 • varusmiessoittokunta.fi
TEKNIIKKARYHMÄN
VUOSI OLI TYÖNTÄYTEINEN
"Peruskoulutuskauden jälkeen meillä oli äänitiimin kanssa aikaa
käydä kalusto läpi ennen kuin keikat alkoivat. Saimme yhteistyön
pelaamaan, ja tehtävät jakautuivat helposti. Keikkoja teimme
ympäri Suomea Haminasta Kajaaniin. Kiertueiden aikataulut
olivat tosi rankkoja, mutta silti en vaihtaisi niitä mihinkään,
etenkään Brothers in Armsia, jossa toimin monitoriteknikkona.
Äänitiimi pääsi myös näyttämään kyntensä kiväärinpyörittelyssä
soittokuntamme kuviomarssissa, jota treenasimme suuren osan
ajastamme kasarmilla. Muistot palveluksesta ovat jo kultaisia.
Sain todella paljon uusia kokemuksia ja pääsin tekemään asioita,
joita tuskin ikinä pääsisin muuten tekemään. Tämä kaikki on
mahtavan yksikkömme ja henkilökuntamme ansiota."
– RESERVIN KORPRAALI HEIKKI TANTTU, ÄÄNENTEKNIKKO
MEDIATIIMIN TILINPÄÄTÖS
"Palvelusaika oli oikeastaan yhtä vauhdikasta aina peruskoulutuskauden
alusta erikouiskoulutuskauden loppuun saakka. Minulla oli ilo suorittaa
E-kausi mediatiimissä. Aikani kului valo- ja videokuvauksen merkeissä,
mutta kirjurin tehtävätkin tulivat tutuiksi. Moni tuttu on tiennyt kertoa,
että palvelusaikani oli helppoa, suoritinhan sen soittokunnassa.
Totta on, että olimme etuoikeutetussa asemassa, kun pääsimme
hyödyntämään erikoistaitojamme palveluksessa. Lähtökohtana yleisesti
on, että jollet osaa jotakin, Puolustusvoimat kouluttaa. Tämä ei tehnyt
omasta palvelusajastani helpompaa, päinvastoin. Olen varma, että
jos haluaa choco-homman, kannattaa sitä etsiä jostain muualta kuin
Varusmiessoittokunnasta. Tämän sanottuani olen kuitenkin onnellinen,
että sain suorittaa palvelukseni juuri Varusmiessoittokunnassa. Pitkät
ja raskaat päivät ovat muuttuneet mielessä iloisiksi kokemuksiksi. On
vaikeaa ajatella, että siellä tuli vietettyä lähes yhdeksän kuukautta."
– RESERVIN KORPRAALI ALEKSI MYLLYLÄ, MEDIAMIES
JOUSIYHTYEEN SOITTOTOIMINTAKAUSI
"Alusta asti oli selvää, että erikoiskoulutuskaudella matkani taittuisi
Jousiorkesterissa. Joukkueessani oli peruskoulutuskaudella lisäkseni
vain yksi jousisoittaja, minkä takia tutustuminen muihin soittajiin vei
hieman aikaa. Onneksi yhtye hitsautui heti yhteen. Kouluttajamme
sekä kapellimestarimme Aino
Koskelan rooli oli korvaamaton,
kun ensiesiintymiset painoivat
päälle. Parhaiten ensimmäisistä
viikoista jäi mieleen aamuinen
huojennuksen tunne, kun
Konserttisoittokunta lähti
L a h d e n ko n s e r va to r i o l l e
harjoittelemaan. Jousien tarvitsi
vain siirtyä yksikön kuudenteen
kerrokseen. Toisaalta vanhan
aliupseerikoulun taukotila ei
ollut akustisesti miellyttävä
harjoitustila.
Koska jousiyhtye on tuore
kokoonpano, ei meillä soittajilla ollut soittokauden koittaessa
paljoakaan tietoa siitä, minkälaisia esiintymisiä olisi tiedossa.
Tärkeimmät marssit tulivat meille tutuiksi. Lisäksi ohjelmistoomme
kuului elokuva- ja viihdemusiikkia, jota soitimme sekä taustamusiikkina
että konserttikappaleina. Astor Piazzollan tangot soivat lähes
joka keikalla. Jousiyhtye kasvaa tango-orkesteriksi lisäämällä vielä
lyömäsoittimet ja pianon. Tälläkin kokoonpanolla riitti esiintymisisä
esimerkiksi Espan lavalla sekä RUK:n tansseissa.
Ehkä tutuinta ohjelmistoa
jousille on klassinen, joka kuului
parhaiten orkesterin omissa
k y n t t i l ä ko n s e r te i s s a . N i i tä
järjestettin ympäri Suomea.
Loppukevään Elegia-kiertue sekä
alkusyksyn Brothers in Arms -turnee
toimivat Konserttisoittokunnan ja
jousten yhteiskiertueina, joista
jälkimmäisessä mukana olivat vielä
bändi ja laulusolistit. Pääsimme
soittamaan sekä klassista että
heviä. Monipuolisuus jääkin
parhaimpana asiana mieleen
jousiyhtyeestä. Lopuksi on myös
hyvä muistaa, että taisimme me hieman kivääreitäkin heitellä.
Soittamisen ohella jokaiselle jäi varmasti mukaan muistot
kuviomarsseista Hamina Tattoossa ja Sveitsin Avenchesissä."
– RESERVIN JÄÄKÄRI VEIKKO MARJAMÄKI, VIULISTI
3/2014 • varusmiessoittokunta.fi
• 15
RESERVIN KUNINKAALLISET
teksti : upseerioppilas lauri grünthal
kuva : reservin korpraali aleksi myllylä
V
iime heinäkuussa Varusmiessoittokunnan reserviläisten riveihin saatiin kertarysäyksellä kaksi uutta kuninkaallista, kun
tangokuninkaaksi kruunattiin Teemu Roivainen ja kuningattareksi Maria Tyyster, molemmat vanhoja varusmiessoittokuntalaisia. Roivainen palveli Hennalassa vuonna 2006 ja Tyyster vuonna
2013. Kumpikin muistelee omaa varusmiesaikaansa lämmöllä.
Lappeenrannasta kotoisin oleva Tyyster aloitti musiikkiharrastuksen jo pienenä kanteleen- ja pianonsoitolla, ja yksinlaulusta hän
innostui lukiossa laulettuaan ensin erilaisissa kuoroissa.
Tangoon hän tutustui yksinlaulukurssilla, jossa laulettiin suureksi osaksi tangoja, ja päätti sitten osallistua tangomarkkinoille.
Muutaman kerran jälkeen yritys palkittiin, kun Tyyster heinäkuussa
voitti tangokuningattaruuden.
Tangokuningas Roivainen on lähtöisin Haukiputaalta ja
Tyysterin tapaan aloitti pienenä pianonsoiton. Vähitellen hän alkoi laulaa samalla, ja
musiikkilukiossa tutuksi tuli myös bändin
soololaulajan tontti. Lukion jälkeen hän aloitti opiskelun Sibelius-Akatemiassa musiikkikasvatuksen osastolla, josta valmistui viime
keväänä musiikin maisteriksi.
Kiväärikonstit tuoreessa
muistissa
Musiikki kulkee elämän matkalla
Tango on luonnollisesti yksi kummankin
kuninkaallisen suosikkityylilaji, mutta molemmat pitävät monipuolisuutta tärkeänä valttina muusikoiden työmarkkinoilla. Tyyster
haluaisi tulevaisuudessa myös sekoittaa
musiikkia ja teatteria sekä tehdä mahdollisesti jonkun roolin jossakin musikaalissa.
Roivaisella pianonsoittotaito tuo myös
osaltaan monipuolisuutta, kun voi tarvittaessa säestää itseään. Tangossa häntä sykähdyttää erityisesti sen suuruus ja sanojen vahva
merkitys, ja hän esittää mielellään myös
muuta tyylirajoja rikkovaa ”suurta musiikkia”.
Jännittäminen ei kuulu kummankaan
kuninkaallisen ohjelmistoon, ja he viihtyvät
lavalla erittäin hyvin.
– Ajattelin tangofinaaliakin vain yhtenä tavallisena keikkana,
Tyyster kertoo.
Molemmat suorastaan huokuvat runsasta lavakarismaa, ja
Varusmiessoittokuntakin ja erityisesti sen Jousiorkesteri saivat
kokea sen, kun kuninkaalliset lauloivat muutaman kappaleen tango-orkesterin eli lyömäsoittimilla, pianolla ja haitarilla vahvistetun
jousiyhtyeen solistina Esplanadin puiston lavalla elokuussa.
Puhetta on ollut muistakin yhteiskonserteista tangokuninkaallisten kanssa, ja voi olla, että Roivaista ja Tyysteriä kuullaan uudelleenkin Varusmiessoittokunnan solisteina.
– Ajattelin
tangofinaaliakin
vain
yhtenä
tavallisena
keikkana.
Varusmiessoittokunta oli Roivaiselle helppo
valinta ja luonnollinen tapa suorittaa asepalvelus. Hän palveli yhdeksän kuukautta
Showbandin kosketinsoittajana ja palasi
syksyllä kotiuduttuaan takaisin opiskelujen
pariin.
Bändisoittajana hän oli myös osa kivääriryhmää, ja kiväärinpyörittely olikin Roivaiselle yksi palvelusajan mieleenpainuvimpia kokemuksia, sillä sitä ei missään muualla pääse tekemään.
Edelleen hänen muistissaan ovat kivääriryhmän uhkarohkeat
heitot kuviomarssissa ja se, kuinka ne lopulta onnistuivat Hamina
Tattoossa.
Lauluosuudet ottivat koville
tai toisesta viime metreillä, mutta viimein vuoden 2013 tammikuussa hän aloitti palveluksensa Hennalassa. Tie jatkui aina RUK:hon
saakka, mutta jalan murtumisen takia se jäi kesken. Tarkoituksena
on kuitenkin lähteä takaisin Haminaan, kunhan keikkakalenteri
antaa periksi.
Varusmiessoittokunnassa Tyyster urakoi sekä Viihdeorkesterin
että Showbandin laulajana, ja keikkoja oli kesän aikana paljon eri
puolella Suomea. Hänelle asetettiin erilaisia haasteita viemällä kappaleiden äänialat ja genret pois omalta mukavuusalueelta, mikä oli
loppujen lopuksi erittäin kehittävää ja palkitsevaa.
– Ääneni oli viime vuonna paremmassa kunnossa kuin koskaan
aiemmin, hän sanoo.
Tyyster oli vuonna 2005 Varusmiessoittokunnan keikalla Lahdessa ja
päätti heti, että sinne hän haluaa. Monta kertaa hakeminen jäi syystä
Puhetta on ollut muistakin yhteiskonserteista
tangokuninkaallisten kanssa, ja voi olla, että Roivaista
ja Tyysteriä kuullaan jälleen Varusmiessoittokunnan solisteina.
16 •
3/2014 • varusmiessoittokunta.fi
3/2014 • varusmiessoittokunta.fi
• 17
KUN MIKÄÄN EI MENE,
KUTEN SUUNNITELTIIN
A
ivan kuin mikä tahansa leiriyö: sissiteltta on täyteen ahdettu nuokkuvia
varusmiehiä, jotka ovat väsyneitä parista edellisestä päivästä. Aiemmin
alueelle siirryttiin vajaan kahdenkymmenen kilometrin suunnistusmarssilla ja sen päätteeksi jonossa jäiseen järveen hypotermiatestiä suorittamaan.
Ensimmäiset unen tuhinat rikkoo rynnäkkökiväärien laukaukset ja hälytyksen
huudot. Taistelijat ryntäsivät teltoista pihalle, ja ryhmien johtajat ottavat
täysin yllättävän tilanteen parhaansa mukaan haltuun. Vihollinen on tullut
päälle ennakkotietoja nopeammin ja vaikuttaa hyvin aggressiiviselta.
Innokkuus ei ole mikään yllätys, koska vihollisena on Varusmiessoittokunnan
ja Päijät-Hämeen maakuntakomppanian reserviläiset. Heidän tarkoituksenaan
on viikonlopun kestävän johtajaharjoituksen ajan mitata aliupseerikurssimme
kykyä toimia taistelutilanteessa ja asettaa ryhmänjohtajaoppilaamme paineen
alle. Vihollisjoukkojen koko on noin seitsemänkymmentä, ja oma kolmen jääkäriryhmän kokoinen joukkomme saa reservistä vahvistukseksi joukkueen
johdon sekä panssarintorjuntapartion.
Rikkonaisen yön jälkeen joukkueemme herää lauantaiaamuun valmistautumaan puolustustaisteluun. Vihollisen hyökkäysuralle tehdään puista
murroste, ja ryhmänjohtajat asettavat ryhmänsä taistelijaparit tuliasemiin.
Odottelun jälkeen ensimmäinen Panssari-Sisu jyrähtää paikalle ja seisahtuu
tielle asetetun esteen vuoksi. Yhteensä neljä vaunua pysähtyy ja joutuu jalkauttamaan miehistönsä maastoon. Tuli vapaa, ja mäen päälle ryhmittynyt
joukkueemme alkaa katkaista etenemistä yrittävien vihollisten syöksyjä.
Vaikutettuamme viholliseen saamme irtautumiskäskyn ja vetäydymme
nopeasti takaisin suoja-asemaan seuraavaa vaihetta varten.
Johtajaharjoituksessa käytettiin KASI-simulaattoria. Aseilla ammuttiin
paukkupatruunoita, mutta jokaisella taistelijalla oli aseessaan suunnattu
laserlähetin, joka lähettää signaalin aina, kun ase laukaistaan. Signaalin
vastaanottaa taisteluliiveissä sekä kypärässä olevat prismat, ja liivi osaa
kertoa vihollisen kuvitteellisesta luodista aiheutuvat vammat. Liivi toi tiettyä
aitouden tuntua, ja muutaman kerran huomasin selkeästi, kuinka vihollinen
putosi pelistä tarkasti tähdätyn laukauksen jälkeen.
Selvästi huomasi myös omat virheensä tuijottaessa eteen ilmestynyttä
vihollisen ryhmitystä ja liivin ilmoittaessa tuhottu. Taistelun vaiheiden välillä
tuhotut taistelijat ohjelmoitiin takaisin eloon, ja he pääsivät taas osallistu-
18 •
3/2014 • varusmiessoittokunta.fi
Johtamistaidot punnittiin
Hälvälässä johtajakokeessa
teksti : oppilaskorpraali aleksi kuuva
kuvat: reservin vänrikki santtu suvitaival
maan seuraavaan koitokseen.
Saatuamme joukon kasaan lähdimme kohti läheistä risteystä, jossa oli tarkoitus aloittaa viivytystaistelu äsken jo kolauksen saanutta vihollista
vastaan. Ryhmänjohtajat asettivat joukkueenjohtajan käskystä ryhmänsä asemiin, ja pian vihollinen puski taas päälle. Viivytyksessä ryhmät
irtautuivat ja tukivat, mutta ryhmityksemme levisi kovin laajalle vahvan vihollisen edetessä. Viivytystaistelua jatkui noin kilometri, ja lopulta
vihollinen pääsi tavoitteeseensa, mutta nimenomaisesti viivytystä saimme ainakin toteutettua. Harjoituksessa arvioitiin ryhmien ja erityisesti
ryhmänjohtajien toimintaa.
Ryhmänjohtajan, ryhmän varajohtajan ja
konekivääritaistelijan pesti vaihtui ryhmän sisällä aina taistelun eri vaiheissa, jotta mahdollisimman monelta saatiin pitävää näyttöä ryhmän
sisällä toimimisesta. Ryhmänjohtajan mukana
kulki aina reserviläinen, joka tarkkaili kulloisenkin johtajan toimintaa ja antoi taisteluvaiheen
lopussa palautetta ryhmälle ja sen johtajalle.
Nopean muonituksen jälkeen seuraava
vaihe taistelussa oli viholliselle järjestettävä
tuliylläkkö. Ryhmät asettuivat aukean laidalle
metsän suojiin odottamaan lähestyviä vaunuja.
Vaunujen ohittaessa avasimme tulen ja aggressiivisen tulituksen jälkeen pikainen vetäytyminen suojaan oli tarpeen, sillä vaunusta purkautuneet miehet eivät tyytyneet taivastelemaan
tiellä. Seurasi jälleen vihollisen voimallinen
hyökkäys, ja joukkueemme vastasi taistelemalla ja irtautumalla. Taistelu taukosi rakennuksen
pihamaalle, ja tuloksena oli tappioita omissa
joukoissa mutta sitäkin suuremmat vihollisen
keskuudessa.
Taistelualueilla kuvattiin epäsuoraa tulta maahan asennetuilla räjähteillä, ja jysäykset olivat
omiaan luomaan taistelun tuntua. Viikonlopun
aikana rynnäkkökiväärien patruunaa oli käytettävissä varsin riittävästi, eikä viholliseen vaikuttaminen jäänyt ainakaan siitä kiinni. Seuraavaksi
siirryimme uudelle alueelle ja pystytimme leirin.
Yö kului valonvahvistimien avulla vihollisen ryhmitystä tiedustellessa sekä puolin ja toisin nopeita
häirintäiskuja tehdessä. Aamulla tiedustelupartioiden johtajat toimittivat joukkueenjohtajalle
luonnoksensa vastapuolen ryhmityksestä, ja tietojen perusteella suunniteltiin hyökkäys. Kaksi ryhmää pääsivät hyökkäämään Paseilla, kaksi ryhmää kiiruhti jalkaisin vihollisen selustaan ollakseen
valmiina H-hetkeä varten. Taistelu oli heti alusta asti melko toivotonta vastapuolen puolustusryhmityksen vahvuuden takia, mutta viimeisetkin sissit jatkoivat tulittamista, kunnes tilanne keskeytettiin.
Tiukka 34 tunnin sovellettu taistelu oli ohi, ja nyt sai hyvillä mielin paiskata kättä vihollisjoukkojen
kanssa. Reserviläiset passitettiin sotkuauton kautta kotiin, ja varusmiehet jäivät harjoitusalueelle
jäähdyttelemään neljän päivän ajaksi ampumaleirin merkeissä.
Koko johtajaharjoitus oli erinomaisesti järjestetty. Koska joukkueemme johto koostui reserviläisistä, olivat kurssimme varusmiehet hyvin vähän tekemisissä Varusmiessoittokunnan henkilökunnan kanssa. Tämä toi erilaisen toimintakulttuurin joukkueeseen ja loi ryhmänjohtajien tekemiseen uuden ulottuvuuden poistaen ”normiharjoituksen” tuntua. Harjoituksen osat olivat jaettu
selkeästi, vaikka tilanne oli jatkuvasti päällä. Arvioitsija kerkesi nopeasti käymään läpi toimintaa,
ja puikkoihin hyppäävä uusi ryhmänjohtaja sai arvokkaita vinkkejä omaa toimintaansa ajatellen.
Tärkein oppi harjoituksesta oli, että taistelukentällä harvoin mikään menee suunnitelmien
mukaan. Eikä se välttämättä ole huono asia. Kaikki riippuu täysin kentällä tapahtuvista ratkaisuista. Kun mikään ei mene kuten suunniteltiin, on ryhmänjohtajan mukauduttava tilanteeseen,
kommunikoitava ja tehtävä päätös, usein hyvin nopeasti. Tämän vastuullisen tehtävän jokainen
johtajaharjoitukseen osallistunut kurssilainen oli valmis ottamaan vastaan, ja ottaa vastaan myös
jatkossa. Tulevia tapaamisia seuraavien saapumiserien harjoituksiin on jo suunniteltu.
3/2014 • varusmiessoittokunta.fi
• 19
TUULAHDUS RESERVIUPSEERIKOULUSTA
teksti : upseerioppilas jere paldanius
kuvat : upseerioppilas thomas liljestrand (ruk )
M
atka Varusmiessoittokunnan
aliupseerikurssilla loppui
lokakuun puolivälissä kuudelta soittokunnan aliupseerioppilaalta.
Aliupseerikurssin keskeyttäminen ei johtunut kuitenkaan huonon opintomenestyksen takia vaan Haminaan, 245:nnelle
reserviupseerikurssille pääsyn takia.
Aliupseerikurssin johtajamme, kapteeni
Tommi Tenhu varoitteli, ettei soittokunnan
poikia katsottaisi Haminassa yhtä hyvällä
kuin kotijoukko-osastossamme. Tämä piti
alkuun osin paikkansa. Mutta pian meikäläiset kohosivat majoitusyksikkömme tuloslistojen kärkeen esimerkiksi taktiikassa sekä
urheilussa. Myöhemmin kurssin mittaan
meidät otettiin yhä paremmin varteen.
Jutellessa useiden muiden yksikössämme asuvien varusmiesten kanssa heidän huomionsa on kiinnittynyt
Varusmiessoittokunnan kasvattien itsekuriin ja -hillintään. Tätä taitoa olimme
tietenkin opetelleet esimerkiksi lukuisissa
kuviomarssiharjoituksissa.
Koska armeijassa ei rankaista,
jos joku tekee jonkin asian väärin,
Puolustusvoimissa sen sijaan harjoitellaan.
Vaikka meidän itsekuriamme arvostettiin,
eivät muualta tulleet omaksuneet sitä,
vaan joinakin marraskuun iltoina harjoittelimme järjestymistä.
Kun aliupseerikurssilla meille muutamalle ilmoitettiin pääsyn RUK:hon olevan enää
itsestä kiinni, käväisi mielessä kysymys,
mihinkä on ryhtymässä. Omaa päätöstä ei
ainakaan helpottanut tieto siitä, että tulevat
20 •
kolme kuukautta kulutettaisiin panssarintorjunnan saloihin tutustuessa. Asekäsittelyyn
taikka ampumiseen ei RUK:ssa kiinnitetä
paljon huomiota, vaan pääpaino on joukkueenjohtajakoulutuksessa.
Aihe sinänsä oli meille jääkärikoulutusta nauttineille täysi uutuus, mutta hyvin
nopeasti pääsimme selville kupletin juonesta. Toisaalta päätöstä maustoi myös se,
kestääkö oma kunto: pst-linjalla kun seurana ovat alati toista- ja kolmattakymmentä
kiloa painavat panssarintorjuntaohjukset
sekä kevyet että raskaat kertasingot.
Panssarintorjuntalinjalla pärjääminen ei
ole ollut kuitenkaan ylitsepääsemätöntä.
Täällä RUK:ssakin pätee sama sääntö kuin
armeijassa yleensä. Tekemällä ja antamalla sekä kaikkensa että parhaansa pärjää
pitkälle. Palvelustoverit nousevat arvoon
arvaamattomaan, kun itseä ei aina jaksa
napata lähteä verkkareissa loskan sekaan
ryömimään. Ryhmäkiinteyttä kasvattaa
myös se, että yhdessä joudutaan tekemään
ei-niin-mukavia asioita.
Jälkikäteen ajateltuna kaikkein kamalimmat kokemukset muodostuvat antoisimmiksi ja ennen kaikkea kultaisimmiksi,
kun asioita ja tekemisiä muistelee viikkojen, kuukausien – jopa vuosien jälkeenkin.
Omiin, empirian kautta saamiin tuumauksiini vetoamalla voin suositella kaikkien mahdollisten haasteiden kahmimista itselleen. Varusmiespalvelus on lyhyt
pyrähdys koko elämän matkaan suhteutettuna. Tuon ajanjakson seisoo vaikka päällään. Varusmiessoittokunnassa aika kuluu
kuin siivillä. Ota siitä kaikki irti ja hakeudu
AUK:n kautta RUK:hon, vaikka palvelusaika
venähtääkin 383:een.
Tavataan tammikuun 22. päivä, kun piipahdamme kotiyksikössä yhden yön ja jatkamme reserviin. Silloin jokaisella teillä on
mahdollisuus kysyä kaikki mieltänne askarruttavat kysymykset selviksi. Tehkää työtä,
jolla on tarkoitus – vaikka aina ei siltä tunnukaan! Terveisin RUK:n PVVMSK-edustus,
eli upseerioppilaat Karhi, Koivunen,
Savolainen, Hautakangas, Grünthal ja
Paldanius.
3/2014 • varusmiessoittokunta.fi