1. No category

28
Suur-Jyväskylän Lehti lauantai 18.4.2015
Hartwig Reuter harmittelee, että Jyväskylässä on purettu paljon hienoja puutaloja. Rauhaniemen talo on nyt pelastettu ja hän on siitä tyytyväinen.
Rauhaniemi korjataan
H
yvin harva pääsee asumaan taloon,
jossa saa edustaa viidettä sukupolvea. Eeva-Liisa Reuter tekee niin
miehensä Hartwigin kanssa – kunhan talo saadaan ensin remontoitua valmiiksi.
Rauhaniemen talo Äijälänsalmen rannassa rakennettiin todennäköisesti 1800-luvun
alussa. 1950-luvulla Vihtori Rauhaniemi myi
talon ja maat kaupungille, joka oli laajenemassa. Tila olisi joka tapauksessa lunastettu.
Eeva-Liisa Reuterille tuli yllätyksenä, että Rauhaniemen tila tuli myyntiin vuonna
1998. Aluksi oli paljonkin kiinnostusta, mutta kukaan ei ilmeisesti uskaltanut sitä os-
taa. Rauhaniemen pihapiiri rakennuksineen
on kaavalla suojeltu. Se tuli myyntiin uudelleen ja Reuterit ostivat talon kaikkine rakennuksineen viisitoista vuotta sitten. Siitä alkoi
myös remontointi, jolle alkaa pikkuhiljaa näkyä loppukin.
– Se oli päärakennuksessa hyvä puoli, ettei
sitä oltu juurikaan peruskorjattu pilalle. Jos
olisimme tehneet kerralla remontin valmiiksi, se olisi tullut kalliiksi. Olemme tehneet vähitellen nikertämällä vanhaa taloa kunnioittaen, Eeva-Liisa Reuter toteaa.
Hartwig Reuter sanoo, että vanhassa talossa oli remonttia aloitettaessa hyviä ja huono-
❞
Laiskoja emme ole olleet,
vaikka työ on edennyt hitaasti.
Hartwig Reuter
Seinien historia kertoo, että niitä on ”puhdistettu” veistämällä kirveellä puuhun uusi pinta.
ja kohtia. Päällimmäinen huoli oli kallio, joka
laskee talon alle. Kallion kautta oli talon alle
päässyt vettä.
Keltainen pihamökki ja päärakennuksen
toinen puoli valmistuivat asumiskuntoon jo
muutama vuosi sitten ja vuokralaiset saivat
viihtyisät kodit. Viime vuonna alkoi rakennuksen toisessa päässä isompi urakka, kun
osa lattioista purettiin kallioon saakka.
– Lapiolla, ämpärillä ja kottikärryillä kuljetimme pitkään maata ja kiviä pois. Olen aina ihaillut suomalaista puuarkkitehtuuria ja
nyt tiedän, miltä talot näyttävät myös altapäin,
Hartwig Reuter sanoo.
Suomalaiset ovat
uskomattoman sitkeitä
Erityisesti Hartwig ihailee entisen tuvan ja tulevan keittiön seiniä. Hirret ovat paksuudeltaan noin puolimetrisiä. Ne tulivat esiin pinkopahvien ja tapettien alta.
– Jos puut on tuotu uittamalla, ne on pitänyt saada jossain veteen ja täällä rantatöyrästä ylös. Sen jälkeen hirret on veistetty ja
nostettu ylös. Miten ne on saatu vintille asti,
on ihan käsittämätöntä. Olen sen verran vielä muukalainen, että minua kiinnostaa näitä seiniä katsoessakin, että mistä pirusta teidät suomalaiset on tehty. Varmaan uskomattomasta sitkeydestä ja tahdosta.
Vaikka Hartwig Reuter oli kunnostanut
vanhaa rakennusta jo aiemmin, on Rauhaniemi ollut jopa hänelle oppimisen paikka.
– Meillä oli kerran nuori nainen maalaamassa piharakennusten seiniä ja kysyin, että
mikä tyyppi olet, kun et puhu etkä laula. Hän
sanoi, että etkö huomaa, kun koko ajan juttelen seinän kanssa. Hän jatkoi, että jos osaat
kuunnella mitä kaikkea seinä kertoo, on suora kontakti siihen, mitä on tehtävä. Pitää osata kuunnella, mitä vanha talo käskee.
Korjauksissa menty
kallioon asti
Viime kesästä lähtien taloa remontoinut rakennusmies Timo Lehto kertoo oppineensa paljon. Hän sanoo, että esimerkiksi lattian
kaivuutyötä ei voinut tehdä kuulokkeet päässä musiikkia kuunnellen, vaan hänen piti ko-
ko ajan olla tarkkana mitä savesta lattian alta löytyy. Onhan sieltä löytynyt: luun palasia,
pienen pullon puolikas, lasinen mitta ja osa
hevosen valjaista.
– Se oli mielenkiintoista, että mitä pitemmälle mentiin pinnalta perustuksiin päin,
huomasi selkeästi työtekniikoiden muuttumisen. Muovimaton jälkeen alkoi tulla luonnonmateriaalia ja takonauloja vastaan. Tämä on
elämäni mielenkiintoisin työmaa ja olen erittäin kiitollinen, että saan oppia tällä tavalla
vanhasta rakentamisesta. Minun sukupolveni
ihmisistä ei kovin moni opi perinneratkaisuja.
Saan olla tyytyväinen siitä, miten paljon olen
oppinut, ja toivottavasti saan hyödyntää näitä oppeja tulevaisuudessa, Timo Lehto kertoo.
Järviruoko
eristää hyvin
Materiaaliratkaisuissa Reuterit ovat pyrkineet pääsemään mahdollisimman pienillä
kustannuksilla.
– Olemme sen verran köyhiä, että käytämme sitä mikä on lähinnä. Suurin osa lämpöeristeestä on järviruokoa, joka kasvaa rannoilla nenän alla. Olen hakenut sitä talvella.
Se on erittäin hyvä lämpöeriste. Olen nähnyt
monta lämpöeristettä, mutta järviruoko on
vähähiirisin. Sitä pitää laittaa paksummasti kuin nykyaikaisia eristeitä. Annan sille 60
vuoden takuun. Sen käyttö on kätevää, kun
ruoko pakataan tiiviisti levyiksi.
Toinen ekologinen ratkaisu on seinän savirappaus.
– Suomalaiset tietävät savesta eniten maa-