toimitukselta viikon kysymys gallup Raisa Nerg Pelkäätkö punkkeja? n 17.6.2015 Tasa-arvosta saa ja pitää keskustella Tasa-arvoasioista keskustelu on toisinaan puuduttavaa seurattavaa – etenkin kun puhutaan sukupuolten välisestä tasa-arvosta. Keskeiseksi nousee se, mistä saa tai ei saa pahastua, kuka on sortaja, kuka ”hyvä jätkä” ja kuka huumorintajuton kitisijä. Varsinaiset ongelmat tuppaavat katoamaan itseään toistavaan kehään: suututaanko turhasta, vai suututaanko turhaan siitä, että joku suuttuu turhasta. Molemminpuolinen tuohtumus on asenne- ja arvoilmaston jyrinää, ja jyrinä kertoo muutoksesta. Etenkin feministinen ajattelu nähdään monesti itsekkäänä etujen vaatimisena ja valittamisena, ja tämä kysymys nostaa säännöllisin väliajoin näkyvästi päätään. Feminismin historiaa tutkinut Martina Reuter arvioi Suur-Jyväskylän Lehden haastattelussa (s. 3), että feminisminvastaiset asenteet nousevat esiin etenkin taloudellisesti huonompina aikoina, sillä ihmiset voivat kokea itsensä uhatuksi. Mutta ketä tasa-arvo oikeastaan uhkaa? Tasa-arvosta saa ja pitää toki keskustella. Reuter on huolissaan muun muassa siitä, että vanhempainvapaa odottelee kohtaloaan leikkauslistalla, ja leijonanosa vanhempainvapaan käyttäjistä on naisia. Reuter ei ole ajatuksineen yksin: miltei 90 suomalaista professoria, yliopistonlehtoria ja tutkimuspäällikköä arvosteli viime viikolla tuoretta hallitusta tasa-arvonäkökulman unohtamisesta. Heidän vetoomuksessaan korostetaan, että hallitusohjelma ohittaa Suomen merkittävät tasa-arvo-ongelmat, joista on runsaasti tutkimustietoa: palkkaerot, naisiin kohdistuvan väkivallan ja vahvasti sukupuolen mukaan eriytyneet työmarkkinat sekä hoivaan liittyvät vastuut. Vuosikymmenten pitkäjänteinen työ tasa-arvon hyväksi uhkaa vesittyä. Reuterin mukaan historia toistaa itseään: kun joitakin etuuksia saavutetaan, jossakin vaiheessa seuraa konservatiivinen vastaisku. Kokkoa pääsee ihastelemaan juhannusaattona muun muassa Noukanniemessä ja Peurungassa. Mitä Jyväskylän seudun juhannuksessa tapahtuu? Moni poistuu juhannuksena mökille, mutta myös Jyväskylässä ja kaupungin lähialueilla riittää tekemistä. Missä kaikkialla on kokkoja, Jyväskylän seudun matkailun vastaava matkailuneuvoja Maija Nurminen? – Kokkoja on aika monessa paikassa. Esimerkiksi Noukanniemessä kello 21, Ränssin kievarissa kello 22, Savion lavalla säävarauksella noin kello 22, Peurungassa kello 21, Varjolan tilalla kello 21, Muuramen Riiihivuoressa säävarauksella kello 21.30 ja Hankasalmen Revontulessa kello 23. Missä pääsee perinteisiin juhannustansseihin? –Aattona tanssitaan Juhlatalo Juurikkasaaressa, Hangan lavalla ja Savion lavalla. Juhannuspäivänä lähimmät lavatanssit on Kuikan la- valla. Juhannuspäivänä tanssitaan myös Hiekkarinteen lavalla. Mitä muuta kaupungissa voi tehdä? – Esimerkiksi Ränssin kievarissa järjestetään perinteiset juhannusjuhlat. Buffetpöydän lisäksi siellä on Ei meidän äiti -kesäteatterin ensi-ilta. Myös Peurungan juhannusjuhlassa näyttää olevan paljon ohjelmaa sekä lapsille että aikuisille. Varjolan tilalla pääsee savusaunaan, ja siellä on myös buffet sekä musiikkia ja tanssia tallin vintillä. – Päijänteellä järjestetään juhannusristeilyitä. S/s Suomella, m/s Suomen Suvella tai m/s Rhealla pääsee päivä- ja iltaristeilyille molempina päivinä. – Jos haluaa lähteä kauemmas, Himoksella on juhannusfestivaalit. Mökkejäkin on vielä saatavilla Keski-Suomessa. viikon vieras Kyösti Mustalampi ■■Sen verran, että olen rokotuksia ottanut, lähinnä aivokuumeen takia. Aina kun Raumalla käy mökillä, tulee punkkeja. Marja Mustalampi ■■Pelkään, mutta en ole rokotetta ottanut enkä ole ottamassa. Se on kuitenkin aika pieni mahdollisuus saada aivokuume. Suojaudun punkeilta kyllä, laitan esimerkiksi sukat housunpunttien päälle ja tarkastan itseni. Jokainen kiekko on palkka Saara Heiskanen Vielä lisäksi Saara Heiskanen Valkoinen villakoira vipeltää jaloissa, hyppää penkille ja työntyy omistajansa syliin. Kääpiövillakoira Hekan omistaja Tiina Harju rapsuttaa koiraansa ja kertoo heidän yhteisestä harrastuksestaan koirafrisbeestä, jossa heille on viime aikoina tullut myös menestystä. Harju ja Heka palasivat kesäkuun alussa Turussa järjestetyistä kansainvälisistä koirafrisbeekisoista Jyväskylään kaksi Suomen mestaruutta kainalossaan. Ensikertaa kisaamassa ollut parivaljakko sai samalla kutsun lajin maailmanmestaruuskisoihin Italiaan. Näin suurta menestystä Harju ei ensimmäisistä kisoista osannut odottaa. – Kyllä siinä vähän on mennyt sulatellessa, ei vieläkään oikein tahdo käsittää, että mitä tässä oikein tapahtui, hän nauraa. Harju alkoi harjoitella koirafrisbeetä Hekan kanssa vasta vuosi sitten. Koulutettuaan koiratanssissa Hekasta Suomen menestyneimmän villakoiran Harjusta alkoi tuntua, että hän on antanut lajille jo kaikkensa. Agilityä koiransa kanssa päälajinaan harrastava Harju koki kuitenkin kaipaavansa jotakin agilityn rinnalle. Kaverin ehdotuksesta hän katsoi netistä muutaman koirafrisbeevideon ja hurahti lajiin saman tien. – Tilasin netistä koirille tarkoitetun kiekon, ja se oli sitten menoa. Kun lajille antaa pikkusormen, se vie koko käden, nainen hymyilee. Harjun mielestä koirafrisbee on Uskotko siihen, että koira näyttää omistajaltaan? ■■Kyllä uskon. Todellakin uskon, ehdottomasti. Varsinkin edellisen koirani kanssa olimme aika samanlaisia. Miten rentoudut? ■■Kaikista parhaiten silloin, jos pidämme kisoista ja treeneistä taukoa muutaman päivän ja lähdemme jonnekin maaseudulle. Siellä ei mietitäkään treenejä, vaan ollaan vain koiran kanssa kahdestaan ja nautitaan hiljaisuudesta hetken aikaa. Minne menisit, jos saisit mennä ihan minne vain? ■■Kyllä minä jenkkeihin lähtisin. Haluaisin lähteä katsomaan, minkälaisia nämä koirafrisbeeilmiöt ovat siellä, koska siellä se on ollut todellinen ilmiö jo kauan ennen kuin se tuli Suomeen. Haluaisin nähdä jenkkimeininkiä ja tunnelmaa. Minkälainen on täydellinen lomapäivä? ■■Sellainen, että ei ole mitään velvoitteita, kukaan ei kaipaa mihinkään ja saa vain olla. Saa itse aikatauluttaa koko päivän, milloin herää ja milloin menee nukkumaan. Seitsemänvuotias Heka on Harjun mukaan villakoiraksi kovahermoinen, sillä se kestää paljon toistoja kyllästymättä. siitä ihana laji, että siinä koira saa palkan vähän väliä. Esimerkiksi koiratanssissa koira saattaa joutua tekemään kolmen minuutin ohjelman, jonka aikana sitä kehutaan vain suullisesti. Koirafrisbeessä koiralle palkkana on se, kun sille heitetään kiekko. Kokeneena koirankouluttajana ja harrastajana Harju on alkanut jo vetää omaa koirafrisbeekoulua toisen ohjaajan kanssa. Koiratanssin ja agilityn ansiosta Hekalla oli valmiiksi hallussaan Hilkka Matikainen ■■Juu. Pukeudun niin, ettei punkkeja tulisi, mahdollisimman umpinaisesti. Kerran on yksi punkki ollut, ja se riitti. Rokotuksia en ole hankkinut. Erkki Väistö temppu kuin temppu, joten Harjun oli helppo alkaa valmentaa myös muita. Heka oppi koirafrisbeen idean alta aikayksikön: – Eihän minulle jäänyt kuin se kiekkoon opettaminen, ja sekin vei alle minuutin. ■■En pelkää. Kerran lääkärissä väittivät, kun oli jalka kipeä, että olisi ollut punkki, mutta ei se ollutkaan. En suojaudu erityisemmin punkeilta. Ne ovat ihan kilttejä minulle.