Haikara hukassa toivo, pettymys ja taas toivo vuorottelevat, kuukaudesta ja raskaustestistä toiseen. tuttavien uteluihin voi olla vaikea vastata, jos vauvaa ei toiveista huolimatta kuulu. tahaton lapsettomuus on raskas asia ja se koskettaa monia. silti lapsettomuudesta usein vaietaan. välttämättä tehoa. Moni kuitenkin saa lopulta kaipaamansa lapsen, tavalla tai toisella. Teksti: Anne Airaksinen / Kuvitus: Pippuriina/Hanna Välitalo V äestöliiton mukaan 3000 uutta paria hakee vuosittain apua lapsettomuuteen. Yksi tärkeä syy lapsettomuuden yleistymiseen on lasten hankkiminen yhä myöhemmällä iällä. Opinnot, itsensä etsiminen ja työelämä pitävät otteessaan pitkään ja nuoren aikuisen elämänvaihe on nykyään pitkä. Etenkin naisvaltaisilla aloilla pätkätyöt ovat yleisiä, eikä taloudellinen tilanne tunnu välttämättä tarpeeksi vakaalta perheen perustamiselle. Joskus syynä lapsettomuuteen on se, ettei sopivaa kumppania ole löytynyt. Kolmekymmentä vuotta täytettyään etenkin nainen tiedostaa, että kanta perheen perustamiseen on piakkoin päätettävä, koska raskaaksi tuleminen ei ehkä olekaan itsestään selvää. Naisen hedelmällisyys alkaa laskea jo 25 ikävuoden jälkeen, mutta merkittävästi se laskee yli 35 vuotiaana. Ikä vaikuttaa myös lapsettomuushoitojen onnistumiseen. Lapsettomuus on kipeä ja intiimi asia, ja siitä voikin olla vaikea kertoa omille vanhemmille ja muille läheisille. Toisilta ihmisiltä saadut kommentit saattavat olla ajattelemattomia ja loukkaavia. Yhdistystoiminta ja seurakunnat ovat tehneet lapsettomuutta yhteiskunnallisesti näkyvämmäksi. Lapsettomien yhdistyksen Simpukka ry:n tavoitteena on edistää lapsettomien asemaa ja hyvinvointia, tuottaa informatiivista materiaalia ja tarjota vertaistukitoimintaa ympäri Suomea. Yhdistyksen toiminnassa huomioidaan eri tilanteissa olevat lapsettomat, niin 30 hedelmöityshoidossa käyvät ja adoptioprosessissa olevat kuin elämäntilanteen vuoksi lapsettomat. Yhdistyksen verkkosivuilla on myös läheisille tietoa siitä, kuinka tukea lapsettomuutta läpikäyvää. Seurakunnat järjestävät Tyhjän sylin rukoushetkiä, joissa muistetaan vasten tahtoaan lapsettomia ja kohtuun kuolleita tai kuolleena syntyneitä vauvoja. Viikkoa ennen äitienpäivää vietetään lapsettomien lauantaita, jolloin on tarkoitus muistuttaa, ettei toive vanhemmuudesta aina toteudu. Timo Haanpään ohjaama dokumenttielokuva Hiljaa toivotut kertoo hedelmöityshoidoissa käyvien pariskuntien elämästä, niin naisen kuin miehenkin näkökulmasta. Parisuhteelle lapsettomuus on usein kriisi ja on tärkeää keskustella asiasta ja tunteistaan avoimesti. Monet lapsettomuushoitoja läpikäyvät kirjoittavatkin blogia. Miksi vauvaa ei kuulu? Jos lasta ei noin vuoden yrittämisestä huolimatta kuulu, kannattaa hakeutua lapsettomuustutkimuksiin kunnalliseen terveydenhuoltoon tai yksityiselle lapsettomuusklinikalle. Tutkimuksiin on hyvä hakeutua aiemminkin, jos nainen on yli 35-vuotias, tai jos on epäsäännöllinen kuukautiskierto tai muita hedelmällisyyteen vaikuttavia seikkoja. Kela korvaa kunnallisella puolella kolme hedelmöityshoitokertaa, mikäli lapsettomuus on sairauden aiheuttamaa ja nainen on alle 43-vuotias. Yksityisellä lapsettomuusklinikalla tehdyt tutkimukset ja hoidot voivat tulla hyvinkin kalliiksi, vaikka Kela korvaa niistäkin osan. Hormonilääkkeiden osalta kalenterivuosittain nollaantu- va maksukatto on 610 euroa. Suomessa nainen voi ryhtyä hedelmöityshoitoihin yksinkin. Lapsettomuus voi johtua naisesta, miehestä tai kummastakin, mutta aina syytä ei saada selville. Tavallisimpia syitä lapsettomuuteen ovat munasolun irtoamishäiriöt, munanjohdinvauriot, endometrioosi sekä siemennesteen laatu. Endometrioosi on yleinen sairaus hedelmällisessä iässä olevilla naisilla. Endometrioosissa kohdun limakalvoa esiintyy kohdun ulkopuolisina pesäkkeinä. Pitkä kuukautiskierto voi olla oire PCOS:sta eli munasarjojen monirakkulaoireyhtymästä, joka aiheuttaa munarakkulan kehityksen pysähtymisen ja munasolun irtoamishäiriöitä. Myös elintavat ovat hedelmällisyyden kannalta oleellisia – liikunta ja terveellinen ravinto ovat tärkeitä. Stressi voi vaikeuttaa raskaaksi tulemista ja päihteiden käyttö heikentää hedelmällisyyttä. tutkimuksia, hoitoja ja toivoa Ensimmäisiä lapsettomuustutkimuksia ovat maitohormoni prolaktiinin liikatuotannon ja kilpirauhasen toimintahäiriön poissulkeminen sekä siemennesteen laadun tutkiminen. Tutkimusten jälkeen valitaan sopivin hoitovaihtoehto. Ovulaation induktio tarkoittaa munasolun kypsymistä ja irtoamista, mikä saadaan aikaan hormonilääkityksen avulla. Inseminaatio eli keinohedelmöitys tulee kyseeseen, jos tarkkaa syytä lapsettomuudelle ei ole löydetty tai jos ongelmana on lievä häiriö siittiötuotannossa. Koeputkihedelmöityshoidossa eli IVF:ssa kerätään munasolut ja tehdään alkionsiirto. Koeputkihedelmöitys on tehokkain hoitokeino, alkionsiirroista noin joka neljäs johtaa lapsen syntymään. Moni alkava raskaus menee kuitenkin kesken jo varhaisessa vaiheessa ja silloin hoitoja joudutaan jatkamaan. Väestöliiton mukaan raskauden todennäköisyys koeputkihedelmöityksessä alle 40-vuotiailla on yhtä alkionsiirtoa kohden 30–35%. Kysymykseen voivat tulla myös luovutettujen sukusolujen käyttö eli donor-hoidot ja pakastetun alkion siirto eli PAS/FET. Lapsettomuushoitoja läpikäyvältä vaaditaan kärsivällisyyttä, koska hoidot ovat fyysisesti ja henkisesti raskaita ja ne tuottavat harvoin tulosta ensimmäisellä kerralla. Suurin osa hedel31 viikkoa ennen äitienpäivää vietetään lapsettomien lauantaita, jolloin on tarkoitus muistuttaa, ettei toive vanhemmuudesta aina toteudu. möityshoidoissa käyvistä pareista tai naisista kuitenkin saa lopulta lapsen, mutta hoidot voivat kestää vuosia. Sijaissynnytyksen laillistaminen on ollut tiuhaan otsikoissa viime aikoina. Sijaissynnyttäjän käyttö oli Suomessa sallittua vuoteen 2007 saakka, kunnes se kiellettiin hedelmöityshoitolaissa. Käyttö oli sallittua heteroparille, jos naiselta puuttui kohtu. Sijaissynnytys on laillista Yhdysvalloissa useimmissa osavaltioissa, samoin Virossa, Englannissa, Kreikassa ja Hollannissa. Jotkut harkitsevat kohdunvuokrausta ulkomailta. Etsittäessä sijaissynnyttäjää köyhemmistä maista, joudutaan miettimään herkemmin oikeudellisia ja eettisiä kysymyksiä siitä, onko naisen kohtu kauppatavara. vaihtoehtoja vanhemmuudelle Jos toive omasta biologisesta lapsesta ei toteudu, voi miettiä vaihtoehdoksi adoptiota. Adoptioprosessi aloitetaan adoptioneuvonnalla, jossa selvitetään perheen tilanne. Adoptiota säätelee adoptiolaki ja kansainväliset yleissopimukset, YK:n yleissopimus ja Haagin yleissopimus, sekä lapsen synnyinmaan lainsäädäntö. Adoptio on mahdollista 25–50-vuotiaille avioliitossa oleville tai yksinäisille henkilöille, mutta adoptoitavan alaikäisen ja adoptiovanhemman välinen ikäero ei saa olla enempää kuin 45 vuotta. Lapsen syntymämaan adoptiolainsäädäntö asettaa omia tiukkojakin kriteerejään vanhemmille, ja adoptioprosessi voi kestää pitkään. Pelastakaa Lapset ry:n kautta adoptiolapsen voi saada Kiinasta, Venäjältä, Thaimaasta tai Filippiineiltä. Interpedialla on adoptiokontakteja Etelä-Afrikan, Etiopian, Intian, Kenian, Kiinan, Kolumbian ja Thaimaan kanssa. Suomessa huostaanotettujen lasten määrä on suuri ja sijaisperheitä tarvitaan jatkuvasti. Voikin miettiä, olisiko vaihtoehtona kodin tarjoaminen huostaanotetulle lapselle. Suomen Perhehoitopalveluiden kautta saa alkuvalmennuksen ja tuen sijaisperheeksi ryhtymiselle. LÄHTEET JA LISÄTIETOJA LAPSETTOMUUSHOIDOISTA: http://www.vaestoliitto.fi/lapsettomuusklinikka/lapsettomuushoidot/ hedelmoityshoidot/ http://www.simpukka.info/fi_fi/etusivu/ http://www.parempaaelamaa.fi/lapsettomuus Tietoa adoptiosta ja sijaishoidosta: http://www.pelastakaalapset.fi/toiminta/lastensuojelutyo/adoptiot/ http://www.interpedia.fi/adoptio http://suomenperhehoitopalvelut.fi/sijaisperheeksi 32 kAksi tAriNAA lAPsEttoMuudEstA -vuotias Pauliina Heldán jätti miehensä kanssa ehkäisyn pois keväällä 2009. Sekä Pauliina että hänen miehensä olivat käyneet koulunsa loppuun ja aloittelivat työelämässä, ja toive lapsesta tuntuikin luonnolliselta. Kuukautisten ja ovulaatioiden epäsäännöllisyys herättivät Pauliinan epäilykset, ettei kaikki ehkä ole kunnossa. Pauliinalta löytyikin oikeasta munasarjasta kasvain. Kiireellinen leikkaus onnistui, mutta lasta ei silti kuulunut. Yksityisellä lapsettomuusklinikalla tehdyissä tutkimuksissa selvisi, ettei Pauliina voi miehensä kanssa saada lasta luonnollisella tavalla siemennesteen huonolaatuisuuden vuoksi. Pauliina kertoo, että uutinen tuntui romuttavan kaiken ja hän itki kirjeen saatuaan keittiön pöydän ääressä. Uutisesta seurasi surun ja toivon tunteita, sekä syytöksiä maailmaa kohtaan: miksi juuri meille kävi näin. Hoidot aloitettiin ja yksityisellä klinikalla tehtiin kaksi inseminaatiota, joiden tulos oli negatiivinen. Kolmatta inseminaatiota ei voitu enää tehdä huonon siemennestetuloksen vuoksi. Pauliina sai lähetteen kunnalliselle puolelle IVF-hoitoon, koska hoidot olisivat tulleet todella kalliiksi yksityisellä klinikalla. Pauliinan mieltä lämmitti erityisesti lääkärin positiivinen asenne, halaus ja sanat ”kyllä teille lapsi saadaan”. Kunnallisiin hoitoihin oli kahdeksan kuukauden jono, ja henkilökunta tuntui tekevän töitä kuin liukuhihnalla. Kunnallisella puolella päätettiin jatkaa vielä inseminaatiohoidoilla, eikä IVF-hoitoja vielä aloitettu. Kahdesta tehdystä inseminaatiosta jälkimmäinen johti raskauteen, joka kuitenkin keskeytyi kahdeksannella raskausviikolla. Keskenmeno oli rankka kokemus, jonka jälkeen Pauliinasta tuntui, että hän haluaisi vain jäädä sänkyyn makaamaan ja lopettaa elämisen. Keskenmenon jälkeen tehtiin vielä kunnallisella puolella kolmas inseminaatio, jonka tulos oli negatiivinen. Pauliinalle jäi paha mieli hoitotilanteesta, koska hoitava lääkäri oli itse viimeisillään raskaana. ”Henkisesti se sattui, kun toinen on raskaana ja minä en. En minä halua nähdä lapsettomuusklinikalla naista, joka on raskaana”, Pauliina miettii. Muuten vaikeinta Pauliinalle on ollut hoitojen jälkeiset piinaviikot, jolloin alkaa etsimään itsestään merkkejä raskaudesta. Pauliina päätti miehensä kanssa pitää hoidoista vuoden tauon. Nyt hoidot on aloitettu uudestaan yksityisellä lapsettomuusklinikalla. Pauliina on ollut miehensä kanssa yhdessä teini-ikäisestä asti ja yhteiseen aikaan mahtuu paljon onnea. Lapsettomuuden syyn selvittyä kuitenkin myös eron ajatus kävi mielessä, vaikka ajatus poistuikin pian, eikä lapsettomuus ole heille syy erota. ”Riittämättömyys, huoli, murhe ja ero ovat totta kai olleet mielessämme ja niistä on puhuttu. Tunne siitä, että tietää olevansa tämän kaiken keskellä juuri oikean ihmisen kanssa, on upea” , Pauliina kertoo. Hän ei voisi kuvitella kokevansa asiaa kenenkään muun kanssa. Kun tuntee toisen läpikotaisin, jaksaa ajatella positiivisesti. Viisi vuotta kestäneiden hoitojen aikana ei ole ollut syyllistämistä kumminkaan puolin, vaan usko on luja yhdessä selviämiseen ja avioliiton vahvistumiseen. Pauliina kertoo tietävänsä sisimmässään, että saa vielä jonakin päivänä lapsen, lapsettomaksi jääminen ei ole hänelle vaihtoehto. Ystävien ja perheen tuki on tärkeää. Oma äiti auttoi ensimmäisellä kerralla hormonipistoksen laittamisessa, kun Pauliina ei itse uskaltanut. Ihanaa on, että ystävät kyselevät voinnista ja jaksamisesta. Pauliina myös kertoo ajattelevansa, että 25 vain vahvoille ihmisille annetaan tällaisia kokemuksia. Mutta hän ajattelee myös, ettei kenenkään pitäisi joutua kokemaan lapsettomuutta. Tilanteessa ei auta muiden kommentit siitä, että teillä on vielä aikaa, kun olette nuoria. Pauliina on myös huomannut, että vanhemmille ihmisille, kuten omalle mummolle, lapsettomuus on sanana outo. Tai ainakin asiana sellainen, josta ei ole puhuttu. ”Kun ihmiset oikeasti tietäisivät kuinka joka kuukausi sattuu, kun kuukautiset alkavat vaikka tiedän, että en voi luonnollisesti tulla raskaaksi. Silti toivon ihmettä, joka kuukausi. Lapsi ei ole mielessä koko ajan, mutta vähintään kerran kuussa on”, miettii Pauliina. Pauliina kertoo, että onneksi hänellä on miehensä kanssa paljon suunnitelmia tuleville vuosille. ”Parisuhdetta pitää tämän kaiken keskellä hoitaa ja vaalia, onhan unelma yhteinen. Kun puhuu ja puhuu niin jaksaa ja tietää, että se toinenkin jaksaa. Usein hoitojen keskellä ei muista, että tekee tätä kaikkea yhdessä, koska vain toiselle ne hoidot tehdään.” Mies ottikin kauniina eleenä tatuoinnin yhteiseksi kannustukseksi heille ja ollakseen siten mukana kaikessa. Tatuointi on kuva rukoilevista käsistä ja keskellä on teksti ”never lose hope”. apsettomuushoidot kuuluivat jyväskyläläisen sairaanhoitajan Heidi Väisäsen elämään noin kahdeksan vuoden ajan, kunnes hän päätyi lopettamaan hoidot tuloksettomina 2009. Tutkimukset ja hoidot aloitettiin Heidin ollessa parikymppinen opiskelija. Pillereiden poisjättämisen jälkeen kuukautisia ei kuulunut, ja syyksi lapsettomuuteen todettiin munasarjojen monirakkulaoireyhtymä sekä kaksiosainen kohtu. Lapsettomuushoidot tehtiin kunnallisella puolella ja kaikki Kelan tarjoamat kolme hoitokertaa käytettiin. Myös kohdun väliseinä poistettiin. Paikkakunnalta toiseen muuttaminen aiheutti sen, että Heidi joutui jonottamaan aina uudestaan hoitoihin. Heidille seurasi IVF-hoidosta myös vakava komplikaatio, joka aiheutti munasarjojen liikakasvua ja hän joutui sairaalahoitoon. Kuitenkin erityisesti lapsettomuushoitojen henkinen puoli oli Heidille raskasta, turhan toivon herääminen ja pettyminen yhä uudestaan. Hoitojen jälkeen seurasi aina kahden viikon odotus ennen raskaustestin tekemistä. ”Aina toivoo ja toivoo ja suunnittelee ja haaveilee. Sitten se tiputtaa pohjalle”, Heidi sanoo. Heidin parisuhteessa ei lapsettomuuden lisäksi ole muuta isoa kriisiä ollut, ja lapsettomuuden mahdollisuudestakin oli keskusteltu jo suhteen alkuaikoina. Hoitojen aika ei ollut helppoa miehellekään. ”Enemmän me on taisteltu siitä keskenämme, että kannattaako enää jatkaa hoitoja. Kansainvälinen adoptio oli yhdessä vaiheessa harkinnassa, mutta se ei sittenkään tuntunut omalta jutulta, kun jo pelkän adoptioluvan saaminen olisi ollut pitkä prosessi”, Heidi kertoo. Omille ja miehen vanhemmille lapsettomuudesta kerrottiin aikaisessa vaiheessa. Vaikeimpina hetkinä runojen kirjoittaminen on ollut Heidille väylä purkaa ajatuksia. Heidillä oli hoitojen aikana, ja on tälläkin hetkellä, hyvä työyhteisö. Työkavereille on voinut puhua asiasta ja siten on jaksanut käydä töissä raskaista hoidoista huolimatta. Heidi joutui ottamaan lapsettomuushoidoissa käymistä varten palkattomia vapaapäiviä, niin kuin useimmilla työpaikoilla on käytäntönä. Lapsettomuutta ei pidetä yleisesti sairautena, vaikka esimerkiksi munasolujen keräyksen jälkeen ei pysty välttämättä kolmeen päivään kunnolla liikkumaan, ja hormonihoidot aiheuttavat voimakkaita mielialanvaihteluja. Heidi on Simpukka ry:n hallituksessa kolmatta kautta. Hän on toiminut vertaistukiryhmän vetäjänä Seinäjoella ja jonkin aikaa myös Jyväskylässä muutettuaan kaupunkiin 2011. Hän lopetti vetäjän tehtävät, koska muut ryhmässä olevat kävivät hoidoissa, mutta hän itse oli jo luopunut niistä ja alkanut olla sinut lapsettomuutensa kanssa. Lapsettomuuden kanssa kamppaileva käy läpi tunteiden kirjon ja lapsettomuuden hyväksyminen onkin Heidin mukaan kaari. Hän kertoo ensin kieltäneensä asian. Myöhemmin seurasi surutyön aika ja luovuttamisvaihe, kun hoidot eivät johtaneet raskauteen. ”Viimeisen hoidon yhteydessä alettiin hyväksymään, että jäädään kahdestaan. Meillä on hyvä näin.” Heidi kertoo olevansa tällä hetkellä tyytyväinen elämäänsä. Ilman lapsia on vapaa menemään ja tulemaan. Perheeseen kuuluu miehen lisäksi kaksi koiraa. Heidi toivoo, että muut osaisivat ottaa paremmin huomioon lapsettomat. Esimerkiksi kaupan kassalla lausuttu automaattinen äitienpäivän toivotus kirpaisee, kaikki kun eivät ole äitejä. Heidi toivoo myös, että yhteiskunnassa ja työelämässä ymmärrettäisiin kaksin elävän pariskunnankin olevan perhe. l VapaaEhToInEn lapSETToMuuS Nykypäivänä moni valitsee myös vapaaehtoisesti sen, ettei halua vanhemmaksi. Tämä valinta on länsimaisissa yhteiskunnissa entistä hyväksyttävämpää, myös naiselle. Etenkin korkeasti kouluttautuneiden kaupunkilaisnaisten keskuudessa vapaaehtoinen lapsettomuus on yleistynyt. Väestöliiton mukaan suomalaisista arviolta 3–5 prosenttia ei halua lapsia. Sama ilmiö on nousussa esimerkiksi Japanissa, jossa monet nuoret aikuiset eivät aio perustaa perhettä. Vapaaehtoisesti lapseton voi kokea kohtaavansa ennakkoluuloja tai olevansa huonommassa asemassa kuin lapsiperheet. Perinteinen esimerkki lienee, että perheelliset ovat lomalla jouluna ja koululaisten lomaviikkoina, kun lapsettomat joutuvat pitämään lomansa muina aikoina. Vapaaehtoisesti lapsettomat ry on Mira Tiirikaisen perustaman yhdistys, jonka tarkoituksena on edistää lapsettomien oikeuksia, toimia tiedotuskanavana ajankohtaisissa asioissa, tarjota vertaistukea sekä laajentaa perinteistä perhekäsitystä. Yhdistys on tehnyt myös aloitteen sterilisaatioikärajan laskemisesta. Tällä hetkellä ikäraja on 30 vuotta. Sterilisaatio voidaan kuitenkin tehdä nykyään ennemminkin joissakin tapauksissa, esimerkiksi jos henkilöllä on jo kolme lasta tai jos raskaus vaarantaisi terveyden. http://vapaaehtoisestilapsettomat.fi 33