1. No category

Salometsä 1/2015
6
Luonto kutsuu istuttamaan
Rivitalonaapureina toisiinsa tutustuneet Heimo Hirvonen ja Reijo Voutilainen
ovat istuttaneet porukalla
taimia jo kohta neljännesvuosisadan ajan.
uransa Naantalin sahan ja Metsäliiton ostomiehenä. Istutukset
alkoivat, kun perheen lapsille
haluttiin vähän lisää taskurahaa. Hansaprintin kirjapainossa
työskennellyt Reijo Voutilainen
tuli mukaan 1990-luvun alussa.
Vaikka Voutilainen on muuttanut Salosta Kemijärvelle, miesten
yhteinen istutus jatkuu.
- Heimo on niin hyvä kaveri.
Istutus tuo vaihtelua eläkeläisen elämään. Luonto puhkeaa
kasvuun juuri nyt. Linnut laulavat, käki kukkuu, hirviäkin on
päästy näkemään. Kortteeraan
lasten luona ja iltaisin pääsee
Hyväkuntoisilla miehillä työ ei tunnu vielä aamunpäivän aikana raskaalta – illalla kotiin palatessa tuntee
sentään hiukan jotain tehneensä. Lisätienestiä istutukseen voi tuoda korvasienien löytyminen palstalta.
näkemään lapsenlapsia, perustelee Reijo Voutilainen pitkää työmatkaansa Kemijärveltä Saloon.
Kaksikko ehtii istuttamaan
keskimäärin 10 000 taimea kevään mittaan. Kausi alkaa koivun ja männyn istutuksella ja
loppuu kuusen taimiin.
- Kun aloitetaan, koivu on
hennolla hiirenkorvalla ja kun
viimeinenkin taimi saadaan mättääseen, koivussa on taas täysi
lehti.
Heimo Hirvonen suosittelee metsänomistajia kokeilemaan istutusta edes pienellä taimimäärällä,
niin metsänhoitoon syntyisi kiinteämpi suhde.
Alkuun istutuksia tehtiin työpäivien jälkeen ja viikonloppuisin, mutta eläkepäivien alettua
on siirrytty aloittamaan klo 7.30.
Päivän tavoitteena on saada 600
– 700 kappaletta taimia hyvän
kasvun alkuun ja kotiin lähdetään kun määrä tulee täyteen.
Heimo Hirvosella on metsäalan koulutus ja hän teki työ-
Reijo Voutilaisen mukaan hyttyset ja mäkäräiset lähtevät liikkeelle vasta niin myöhään, että
niistä on kiusaa vain istutustyön
viimeisinä päivinä.
Ensimmäiset
istutustyömaat on jo
ehditty ensiharventaa
1980-luvulla Heimo Hirvosen
ostoalueeseen kuului Perniön
Tuohittu ja siellä hän pääsi istuttamaan useita itse ostamiaan
leimikoita. Nyt nuo metsät on
osin ehditty jo kertaalleen ensiharventaa.
Kaivinkoneella tehty mätästys
on noussut yleisimmäksi muokkaustavaksi. Mätästys on myös
istuttavan kaksikon mieleen:
- Mätästys on hyvä asia, mutta mätästyksen tekijän täytyy
tietää, mitä tekee. Mättäät eivät
saa olla liian isoja eikä niitä saa
tehdä oksakasojen päälle. Risujen kerääminen hakkuualoilta
helpottaa sekä mätästäjää että
istuttajaa. Joskus rinnemailla,
missä risumatto on kertynyt alarinteeseen, on ihan mahdotonta
löytää riittävää määrää sopivia
istutuspaikkoja.
Hirvonen ja Voutilainen pohtivat keväisen istutusrupeaman
olevan heille vähän niin kuin
harrastus. Työtahti ei ole liian
kova: kahvit ja eväät nautitaan
rauhassa. Kuunnellaan teeren
kukerrus ja kyyhkyn huhuilu.
Ja keskustellaan asioista eri kulmista. Aiheina ovat olleet jääkiekko, naiset, formulat, perhe,
jälkikasvu – molempien lapset
ovat suunnilleen samanikäisiä.
Vain uskonnosta ei puhuta. Politiikka on tarjonnut monta mehukasta aihetta – niin arvatenkin
tänäkin keväänä, kun kaksikko
taas iskee istutusputket maahan
hyvillä mielillä jossakin päin Salometsän uudistuspalstoja.
Korvasienien viljely
Korvasieniä voi myös
viljellä ja samalla pääsee eroon kotitalouden
jätepapereista. Pieniä
kuoppia jaksaa kaivaa
lapiollakin. Jos jätepaperia on runsaasti ja
kaivinkone on käytettävissä, satoa voi saada
jopa satoja kiloja.
Kuopan tavoitesyvyys on
puolesta metristä metriin.
Kuoppa on kaivettava ja
täytettävä samana päivänä. Käytettävän jätepaperin tai pahvin täytyy olla
säilytetty kuivassa sisätilassa. Näillä nikseillä satoa voi saada millaiselta
metsätyypiltä tahansa, joskin eniten sieniä syntyy
kuivahkoihin kangasmetsiin.
Ravinnoksi valmistettaessa korvasienet on keitettävä kahteen kertaan
viiden minuutin ajan kerrallaan runsaassa vedessä.
Keittokertojen välissä vesi on vaihdettava. Keiton
aikana myrkkyä haihtuu
ilmaan, joten keittiön
hyvästä tuuletuksesta on
huolehdittava.
Pintamaa kuoritaan pois ja siirretään sivuun viljelypaikalta.
Sanomalehdet, mainosposti ja muu jätepaperi asetellaan kuopan
pohjalle.
Kuoppa täytetään pohjamaalla. Tärkeää on se, ettei pintamaata päädy
kuopan peitteeksi. Siinä on muiden sienien rihmastoa, jotka ohittavat
korvasienen.
Sato on parhaimmillaan 1 – 2 vuotta kuopan teosta.