Alussa oli mies, metsä – ja innostus : juhlakirja emeritusprofessori
F 10 OULU 2015 UNIVERSITY OF OUL U P.O. Box 8000 FI-90014 UNIVERSITY OF OULU FINLA ND U N I V E R S I TAT I S O U L U E N S I S ACTA A C TA F 10 ACTA U N I V E R S I T AT I S O U L U E N S I S Juhani Iivari (toim.) University Lecturer Santeri Palviainen Postdoctoral research fellow Sanna Taskila Juhani Iivari (Toim.) Professor Esa Hohtola ALUSSA OLI MIES, METSÄ – JA INNOSTUS JUHLAKIRJA EMERITUSPROFESSORI PENTTI KEROLAN 80-VUOTISPÄIVÄNÄ Professor Olli Vuolteenaho University Lecturer Veli-Matti Ulvinen Director Sinikka Eskelinen Professor Jari Juga University Lecturer Anu Soikkeli Professor Olli Vuolteenaho Publications Editor Kirsti Nurkkala ISBN 978-952-62-0745-2 (Paperback) ISBN 978-952-62-0746-9 (PDF) ISSN 0781-1306 (Print) ISSN 1796-2250 (Online) OULUN YLIOPISTO, TIETO- JA SÄHKÖTEKNIIKAN TIEDEKUNTA, TIETOJENKÄSITTELYTIETEIDEN LAITOS F SCRIPTA ACADEMICA ACTA UNIVERSITATIS OULUENSIS F Scripta Academica 10 JUHANI IIVARI ALUSSA OLI MIES, METSÄ – JA INNOSTUS Juhlakirja emeritusprofessori Pentti Kerolan 80-vuotispäivänä IN THE BEGINNING THERE WERE THE MAN, THE FOREST – AND ENTHUSIASM Festschrift in honour of professor emeritus Pentti Kerola on his 80th birthday O U L U N Y L I O P I S T O, O U L U 2 0 1 5 Copyright © 2015 Acta Univ. Oul. F 10, 2015 ISBN 978-952-62-0745-2 (Paperback) ISBN 978-952-62-0746-9 (PDF) ISSN 0781-1306 (Printed) ISSN 1796-2250 (Online) Kannen suunnittelu Raimo Ahonen JUVENES PRINT TAMPERE 2015 Iivari, Juhani (Ed.), In the beginning there were the man, the forest – and enthusiasm. Festschrift in honour of professor emeritus Pentti Kerola on his 80th birthday University of Oulu, Faculty of Information Technology and Electrical Engineering, Department of Information Processing Science Acta Univ. Oul. F 10, 2015 University of Oulu, P.O. Box 8000, FI-90014 University of Oulu, Finland Abstract This book was compiled in honour of professor emeritus Pentti Kerola from the University of Oulu on his 80th birthday. The book consists of eight essays written by his colleagues, former students and friends. They address a variety of topics related to information systems (IS). The first four essays are related to IS development that was Pentti Kerola’s major research interest especially in the beginning of his research career. The fifth essay discusses IS education and in particular Ph.D. education in Information Systems, issues of Pentti Kerola’s continued interest when he created the IS curriculum at the University of Oulu and later when he initiated the nation-wide Finnish doctoral program in Information Systems serving at its first director. The last three essays address special topics related to ICT management and mobile applications. They are also close to Pentti Kerola’s interests because of his practical experience in managerial positions and consultancy in industry and because of his role as one of the key academic figures when the University of Oulu created the knowledge foundations for the birth and growth of the IT industry in Oulu. Keywords: abstraction, digital services, doctoral programs, e-government, information systems, information systems development, information systems education, information technology, management cultures, management of information technology companies, meta-modeling, method engineering, mobile applications, mobile services, organizational routines, performative IS research, PSC model, senior citizens, wellness services, young elderly Iivari, Juhani (toim.), Alussa oli mies, metsä – ja innostus. Juhlakirja emeritusprofessori Pentti Kerolan 80-vuotispäivänä Oulun yliopisto, Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunta, Tietojenkäsittelytieteiden laitos Acta Univ. Oul. F 10, 2015 Oulun yliopisto, PL 8000, 90014 Oulun yliopisto Tiivistelmä Tämä juhlakirja ilmestyy Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksen emeritusprofessori Pentti Kerolan 80-vuotispäivänä. Kirja koostuu kahdeksasta esseestä, joiden kirjoittajat ovat Pentti Kerolan kollegoita, jatko-opiskelijoita ja ystäviä. Esseet käsittelevät laajasti tietojärjestelmätieteen aihealueita. Neljä ensimmäistä liittyvät tietojärjestelmien suunnitteluun, joka oli Pentti Kerolan päätutkimuskohde erityisesti hänen tutkijauran alkuvuosina. Viides essee pohtii tietojärjestelmäasiantuntijoiden koulutusta ja erityisesti tutkijakoulutusta – aiheita jotka olivat Kerolan jatkuvan mielenkiinnon kohteena erityisesti, kun hän käynnisti tietojärjestelmätieteen koulutuksen Oulun yliopistossa johtaen myös sen jatkokehitystä muun muassa vuonna 1980 toteutetun tutkintouudistuksen yhteydessä, ja myöhemmin, kun hän käynnisti tietojärjestelmätieteen valtakunnallisen tohtoriohjelman Suomessa toimien sen ensimmäisenä johtajana. Kirjan kolme viimeistä esseetä käsittelee tietojärjestelmätieteen erityiskysymyksiä: johtamista tietotekniikka-alan yrityksissä ja mobiileita sovelluksia. Ne myös heijastavat Pentti Kerolan mielenkiintoalueita, jotka kumpusivat hänen käytännön kokemuksesta johto- ja konsultointitehtävissä yritysmaailmassa ja hänen roolistaan yhtenä akateemisena avainhenkilönä, kun Oulun yliopisto loi tiedollisia ja taidollisia edellytyksiä informaatioteknologiateollisuuden synnylle ja kasvulle Oulussa. Asiasanat: abstraktio, digitaaliset palvelut, hyvinvointi palvelut, johtamiskulttuurit, menetelmäkehitys, metamallintaminen, mobiilit palvelut, mobiilit sovellukset, nuoret ikäihmiset, organisaationaalinen rutiini, PSC-malli, seniorikansalaiset, suorittava tietojärjestelmätutkimus, sähköinen hallinto, tietojärjestelmien kehittäminen, tietojärjestelmä, tietojärjestelmäasiantuntijoiden koulutus, tietotekniikka, tietotekniikka-alan yritysten johtaminen, tutkijakoulutus Professori Pentti Kerolan muotokuva – Portrait of professor Pentti Kerola (Maalaus/painting: Martti Mäki 1997 – valokuva/photo Kari Kuutti 2015) Oulun yliopiston taidekokoelma – Art Collection of the University of Oulu Parhaimmat onnittelut merkkipäivän johdosta – Congratulations on your birth day Kirjoittajat – Authors Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitos – Department of Information Processing Sciences, University of Oulu Tieto- ja viestintätekniikan ammattilaiset ry – Finnish Information Processing Assocciation 8 Esipuhe – Preface Tämä kirja sai alkunsa professori Pertti Järvisen yhteydenotosta joskus vuoden 2012 alkupuolella. Keskustellessamme yhteisestä ystävästämme emeritusprofessori Pentti Kerolasta Pertti kertoi, että professori Martti Tienarin toimittaman kirjan ”Tietotekniikan alkuvuodet Suomessa” (Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1993) piti sisältää Pentin haastattelun, mutta se oli jostakin syystä jäänyt kirjasta pois ja kadonnut jonnekin. Sovimme, että käyn haastattelemassa Penttiä niin kuin teinkin. Haastattelun jälkeen keskustelin Pertin kanssa, että missä se voitaisiin julkaista. Siinä yhteydessä heräisi ajatus juhlakirjasta Pentin kunniaksi, kun hän täyttää 80 vuotta 23.3. 2015. Päädyttyämme tähän ratkaisuun lähetin kutsun pienelle joukolle Pentin aikaisia kollegoita ja entisiä tohtoriopiskelijoita, jotka olivat aikoinaan saaneet nauttia hänen ohjauksesta ja tuesta, ja kysyin heidän halukkuuttaan osallistua kirjan tekoon kirjoittamalla siihen luvun. Sen seurauksena tähän kirjaan valikoitui kymmenen kirjoittajaa, jotka tällä tavalla haluavat onnitella Penttiä hänen juhlapäivänään. Vilpittömät kiitokseni heille tästä avusta. Ilman heidän kirjoituksiaan tämä kirja ei olisi ollut mahdollinen. Jokainen suomalainen tunnistaa, että kirjan otsikko on muokattu Väinö Linnan romaanin ”Täällä Pohjantähden alla” (Werner Södeström Osakeyhtiö Oy, Porvoo, 1959) lähes raamatullisesta aloituslauseesta ”Alussa oli suo, kuokka – ja Jussi”. Pentti oli myös raivaaja – tienraivaaja erityisesti kun suomalaista tietojärjestelmätiedettä luotiin 1970-luvulla. Hänessä yhdistyy monet tällaiselta tienraivaajalta vaadittavat piirteet – kokemus, näkemys, älykkyys, uteliaisuus ja innostus. Kun mietin hänen ominaisuuksia, lopulta minulle tuli näistä alkuvuosista päällimmäisenä mieleen hänen valtava innostus, joka vieläpä oli varsin tarttuvaa laatua – innoittavaa innostavuutta. Tämä kirjaan julkaisemista on tukenut Tieto- ja viestintätekniikan ammattilaiset ry (aikaisempi Tietotekniikan liitto), joka samalla yhtyy onnitteluihin. Lämpimät kiitokseni tuesta. The history of this book goes back to early 2012, when professor Pertti Järvinen called me. When speaking about our common friend, professor emeritus Pentti Kerola, Pertti told that a book edited by professor Martti Tienari “Tietotekniikan alkuvuodet Suomessa” (“Early Years of Information Technology in Finland”) (Gummerus Kirjapaino Oy, Jyväskylä, 1993) was planned to include an interview of Pentti. For some reason it was not included and was lost somewhere. We 9 agreed that I will interview Pentti, as I did. Later I discussed with Pertti where to publish the interview. Knowing that Pentti will be 80 years 23.3.2015, an idea of a festschrift in his honour came into our mind. After this idea I contacted a small group of Pentti’s former colleagues and Ph.D. students, who have enjoyed his support and guidance, and asked if they were willing to contribute by writing a chapter in the book. As a result this book includes ten authors who in this way wish to congratulate Pentti on his birthday. I wish to express my sincere gratitude to them. Their contributions made this book possible. Every Finn knows that the title of the book is adpapted from the almost biblical opening sentence “In the beginning there were the swamp, the hoe – and Jussi” in the classic novel of Väinö Linna “Under the North Star” (translated by Richard Impola, Aspasia Books, Beaverton, Ontario, 2001). Pentti was also a pioneer, forerunner and settler, especially when Information Systems as an academic discipline was created in Finland in the 1970’s. He has many qualifications required from such a pioneer – experience, insightfulness, intelligence, curiosity, and enthusiasm. When considering all his characteristics, ultimately it was his immense enthusiasm during those pioneering years that came topmost into my mind. Furthermore, his enthusiasm was very contagious – inspiring enthusiasm. The publishing of this book is funded by Tieto- ja viestintätekniikan ammattilaiset ry (Finnish Information Processing Association), which in this was joins the congratulations. I wish to express my gratitude for this financial support. Oulussa 15. tammikuuta 2015 Oulu, the 15th of January 2015 10 Juhani Iivari Tietojenkäsittelytieteiden laitoksen tervehdys Pentti Kerolalle hänen 80-vuotispäivänään Professori Pentti Kerolan nelikymmenvuotinen työura kietoutuu erottamattomasti yhteen suomalaisen tietotekniikan kehittymisen ja nousun kanssa: 1950-luvun lopun haparoivista kokeiluista 1990-luvun nousuun Nokian vetämänä yhdeksi maan talouden tukipilareista. Noiden vuosikymmenten aikana Pentti teki monipuolisen uran niin teollisuuden eri tehtävissä kuin yliopistolla opettajana ja tutkijanakin. Yhden tärkeimmistä saavutuksista urallaan hän teki kuitenkin hallintomiehenä ja johtajana: Oulun yliopiston tietojenkäsittelyopin, nykyisin tietojenkäsittelytieteiden laitos on mitä suurimmassa määrin hänen luomuksensa. Pentti oli laitoksen ensimmäinen vakinainen professori, hän suunnitteli (ilman omaa vastaavaa koulutusta!) laitoksen ensimmäisen maisterikoulutuksen, kirjoitti sekä yksin että yhdessä Pertti Järvisen kanssa useita oppikirjoja tuon opetuksen tarpeisiin, ja johti laitosta yliopistopolitiikan kuohuissa kaikkiaan viisitoista vuotta kohti yhä vakiintuneempaa ja arvostetumpaa asemaa. Kun hän aloitti 1971, laitoksella oli yksi professori ja muutama muu työntekijä, ja sen asema yliopiston laskentakeskuksen kylkiäisenä oli hyvin epämääräinen; kun hän jäi eläkkeelle 1998, laitos oli kuuden professorin ja viidenkymmenen työntekijän instituutio, jolla oli tunnettu ja tunnustettu ainelaitoksen asema yliopiston rakenteessa, ja tärkeä yhteiskunnallinen tehtävä Oulun kasvavan tietotekniikkateollisuuden työvoiman kouluttajana. Pentti loi myös 1970-luvulla laitoksen opetukseen ja tutkimukseen oman linjansa. Yhdistelemällä omaperäisesti sekä yhdysvaltalaisia että skandinaavisia vaikutteita hän kehitti oman käyttäjä- ja käyttökeskeisen suunnittelun suuntauksensa. Sitä voidaan pitää avarakatseisempana ja organisaatioiden todellisuuden paremmin huomioonottavana varianttina siitä suuntauksesta, jolle Donald Norman 1980-luvun puolivälissä antoi nimen "user-centered design" ja josta vihdoin 1990luvulla tuli yksi suunnittelun valtavirroista. Pentin ajatukset olivat siis selvästi edellä aikaansa, ja toivottavasti tietojenkäsittelytieteen tuleva historiankirjoitus antaa hänelle tässä suhteessa ansaitsemansa tunnustuksen. Pentin muotoilema linja vaikutti suuresti ja vaikuttaa yhä laitoksen koulutuksen sisältöihin ja tutkimusaiheiden valintaan; vaikka koulutusohjelman rakenne onkin myöhemmin muutettu kansainvälisiä normeja mukailevaksi, on tuon linjan vaikutus edelleen selvästi näkyvissä, eritoten kandidaattivaiheen kursseissa, mutta myös maisterivaiheen nyt jo englanninkielisten kurssien sisällöissä. Johtajana Pentti piti myös huolta työnsä jatkumisesta: hän valitsi, palkkasi, koulutti ja loi kehittymisedellytykset laitoksen seuraavalle sukupolvelle. Viidestä 11 hänen assistenteiksi palkkaamastaan tohtoriopiskelijasta (Juhani Iivari, Jouni Similä, Ilkka Tervonen, Kari Kuutti, Harri Oinas-Kukkonen) tuli aikanaan laitoksen professoreja, ja kun kolme meistä on lisäksi palvellut laitoksen johtajina, on Pentin perintö ollut hyvin vahvasti mukana laitoksen toiminnassa. Tällä hetkellä laitos elää sukupolvenvaihdoksen kautta: meidän sukupolvemme ihmiset eläköityvät ja tilalle palkataan uusia. Parin viime vuoden aikana laitos on saanut neljä uutta professoria. Kun yksi näistä uusista (Netta Iivari) on Pentin oppilaiden omia oppilaita, on tämä perintö siirtymässä jo kolmannelle sukupolvelle. Tätä kirjoitettaessa tammikuussa 2015 tietojenkäsittelytieteiden laitos on kenties vahvempi kuin koskaan; vuonna 2014 valmistui 10 tohtoria ja yli 80 maisteria, laitoksen opetus on yliopiston tunnuslukujen valossa tiedekunnan parhainta, laitoksen tutkimusryhmät on äskeisessä RAE-arviossa arvioitu hyvätasoisiksi, niin julkaisutoiminnan laajuudessa kuin laadussakin päästäneen uuteen ennätykseen; vieläpä talouskin on reilusti positiivinen. Siksi tuntuukin hieman haikealta, että kuluva vuosi tulee jäämään laitoksen viimeiseksi: yliopistossa on parhaillaan menossa organisaatiomuutos, jossa laitostasosta luovutaan, ja tiedekuntien toiminta organisoidaan 2016 alkaen tutkimusryhmien pohjalta. Nykyiseen yliopistojen hallintotapaan tämä muutos on äkillinen, saneltu ylhäältäpäin, eikä sen motivaatiota tai tavoitteita ole selvitetty, laajasta keskustelusta puhumattakaan. On toki mahdollista, että kun taloudellista valtaa ja vastuuta hajotetaan tutkimusryhmätasolle, siellä kyetään fokusoimaan ja tehostamaan tutkimustoimintaa. Mutta samalla menetetään varmasti jotain siitä jatkuvuudesta, jota laitostaso on turvannut. Nähtäväksi jää, kuinka hyvin esimerkiksi opetuksen jatkuvuus ja pitkän aikavälin kehittäminen ovat sovitettavissa yhteen tutkimusryhmien lyhyen aikavälin taloudellisen tuloksen optimoinnin kanssa. Vaikka laitos siis häviääkin ja sukupolvet vaihtuvat, Pentin työ, ajatukset ja linjanvedot eivät tietenkään katoa, vaan jatkuvat edelleen niissä tutkimusryhmissä, joiden vastuulle tietojärjestelmien opetus tulee uudessa rakenteessa lankeamaan. Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksen puolesta kiitän Pentti Kerolaa hänen elämäntyöstään laitoksen ja tietojärjestelmätieteen opetuksen ja tutkimuksen hyväksi, ja toivotan hänelle terveyttä ja pitkää ikää. Oulussa 10. tammikuuta 2015 12 Kari Kuutti Laitoksen johtaja Sisällys – Contents Abstract Tiivistelmä Esipuhe – Preface Tietojenkäsittelytieteiden laitoksen tervehdys Pentti Kerolalle hänen 80-vuotispäivänään Sisällys – Contents Emeritusprofessori Pentti Kerolan haastattelu 3.10.2012 Juhani Iivari Oppikirjan sisällön säilymisestä ajankohtaisena: Esimerkkinä Systemointi II Pertti Järvinen Key Elements of Routines in Organizations and Levels of Abstractions Mats Lundeberg The Origins and Contributions of Pentti Kerola to Methodology Engineering and Meta Modeling Richard Welke Ph.D. Education in Information Systems: Cross-cultural Observations Inger Eriksson-Dickson and Gary Dickson Johtamiskulttuurien muutoksen hallinta ICT-alan ohjelmisto- ja palveluyrityksissä – historia opettaa Mikko Ruohonen Five Finnish Innovations in Mobile Government and Their Root Factors – Eight Years Later Reima Suomi Challenges and Opportunities for IS Methodology – Digital Wellness Services for Young Elderly Christer Carlsson 9 11 13 15 27 47 57 65 89 103 111 13 14 Emeritusprofessori Pentti Kerolan haastattelu 3.10.2012 Juhani Iivari1 1 Taustaa Virallisen professorimatrikkelin (Ellonen 2008) mukaan emeritusprofessori Pentti Kerola tuli ylioppilaaksi Oulun lyseosta 1953, opiskeli Helsingin yliopistossa valmistuen filosofian kandidaatiksi 1958 ja filosofian lisensiaatiksi 1965. Pentti toimi Munkkiniemen yhteiskoulun matematiikan nuorempana lehtorina 1958– 1959 siirtyen vuonna 1960 Oy IMB Ab:n palvelukseen ja sieltä vuonna 1966 Enso-Gutzeit Oy:n tietojenkäsittelypäälliköksi. Vuosina 1969–1973 hän toimi Teknillisen korkeakoulun apulaisprofessorina ja vuodesta 1973 alkaen Oulun yliopiston tietojenkäsittelyopin (myöh. -tieteen) professorina aina vuoteen 1998 saakka, jolloin siirtyi eläkkeelle. Opin tuntemaan Pentin siinä vaiheessa, kun hän oli palannut Ouluun vuonna 1971 ja aloittelin tietojenkäsittelyopin laudaturopintoja. Hän oli laitoksen ensimmäinen nimitetty professori ja saavuttuaan Ouluun joutui tekemään suuren työn laitoksen opetuksen kehittämisessä. Pentti piti tärkeänä, että opetus on sisällöllisesti yliopistotasoista ja samalla valmentaa ammatilliseen käytäntöön. Niinpä laudaturopetus sisälsi heti alusta saakka koko lukukauden kestäneen projektityön, pääosin ulkopuolisen toimeksiantajan kanssa. Pentin edustama organisaatio- ja ihmiskeskeinen lähestymistapa tietojenkäsittelyyn oli silloin täysin uutta minulle. Se kuitenkin vaikutti paljon kiinnostavammalta kuin aikaisemmin opetettu tekninen lähestymistapa ja osaltaan innosti minua jatko-opintoihin. Valmistuttuani vuonna 1974 filosofian maisteriksi, siirryin pian jatko-opiskelijaksi ja assistentiksi laitokselle. Jatko-opiskeluvaiheessani suuri tutkinnonuudistus Suomen yliopistoissa antoi uuden sysäyksen kehittää laitoksen koulutusohjelmaa. Sen seurauksena laitoksella suunniteltiin huolellisesti uusi koulutusohjelma, joka otettiin asteittain käyttöön vuodesta 1980 alkaen. Erkki Koskela ja Risto Nuutinen olivat pääasiallisina työjuhtina Pentin toimiessa ohjaajana. Se myös johti joihinkin kansainvälisiin julkai- 1 Emeritusprofessori, Oulun yliopisto, juhani.iivari at oulu.fi 15 suihin (Iivari ym. 1981, Koskela ym. 1982, Nuutinen ym. 1986), joissa olin mukana ja jotka osaltaan johdattivat minut kansainväliseen julkaisutoimintaan. Pentti toimi sekä lisensiaattityöni että väitöskirjatyöni ohjaajana. Hän oli erittäin inspiroiva ohjaaja, jonka hämmästyttävä assosiaatiokyky jaksoi jatkuvasti ihmetyttää. Hän saattoi nähdä jonkinlaisen yhtäläisyyden kahden, toisilleen täysin vieraalta vaikuttavan ilmiön välillä. Pohdittuani asiaa muutaman päivän, viikon, kuukauden tai kenties vuodenkin ymmärsin, että Pentti oli taas kerran ollut oikeassa. Jo lisensiaattityövaiheessa aloitin tutkimusyhteistyön Pentin kanssa. Lisensiaattityöni pitkälti nojautui ”Valtionhallinnon atk-toiminnon seurantajärjestelmän kehittäminen”-projektiin (Iivari ja Kerola 1977), jonka Pentti organisoi ja jossa toimin tutkijana. Väitöskirjatyössäni (Iivari 1983) keskityin kuitenkin PIOCOmallin kehittelyyn, joka pitkälti perustui Pentin ja Pertin PSC-mallin (Kerola ja Järvinen 1975) yhteydessä esittämiin ajatuksiin. PSC-mallin esitys Systemointi II-kirjassa (Kerola ja Järvinen 1975) vaikutti minusta sen kirjoittajien ja erityisesti Pentin intuition käsitteellistämiseltä ja teoretisoinnilta enemmän kuin valituista teoreettisista lähtökohdista johdetulta mallilta. Se teki mahdolliseksi laajentaa PSC-mallin taustalla olevaan argumentaatiota ja täydentää mallia PIOCO-mallin muotoon. Mutta mistä Pentin intuitio kumpusi. Oletan, että käytännön kokemuksesta – kuten intuitio yleensä – eli Pentin työstä IBM:llä ja Enso-Gutzeitilla. Niinpä haastatellessani Penttiä 3.10.2012 olin erityisesti kiinnostunut siitä. Oheisessa JI viittaa haastattelijaan (Juhani Iivari) ja PK haastateltavaan (Pentti Kerola). Hakasuluissa olevat tekstit ovat minun lisäyksiä ja kaarisuluissa olevat pisteet osia vastauksista, jotka olen jättänyt pois. Esitän haastattelun raakamuodossa toivoen, että siitä kuuluu Pentin ääni ainakin hänet tunteville. 2 JI: 2 Niin Pentti, mistä kaikki alkoi? Niin Pentti, jos keskustellaan vähän vanhoista. Järvisen Pertti oli huolissaan, että Pertti Jotunin tekemä sinun haastattelu meni hukkaan joskus 1990luvulla. Senhän piti tulla Tienarin tekemään teokseen (…) mutta jäi sitten pois.2 Tienari, M. (toim.); Tietotekniikan alkuvuodet Suomessa, Suomen Atk-kustannus Oy, 1993 16 Pertin kanssa oli puhetta, että muisteltaisiin tätä systeeminsuunnittelujuttua, että miten sinä siihen eksyit. Minähän tiedän, että sinä menit IBM:lle töihin. Siellähän sinä tietysti törmäsit tähän tietojenkäsittelyyn, mutta joko törmäsit siihen ennen, kun olit Munkkiniemen yhteiskoulussa opettajana? PK En siinä vaiheessa. Minun lehtoraatti oli matematiikan, fysiikan ja kemian nuorempi lehtori. Se oli aivan normaali lukion lehtoraatti. Sillä ei ollut suoranaisia yhteyksiä mihinkään tietojenkäsittelyyn. JI Mistä sinä keksit sitten IBM:n? PK Siihen oli kyllä taloudelliset syyt. Lehtorin palkka oli silloin semmoinen, ettei se riittänyt juuri mihinkään. Niin minä sanoin Ainolle, että olen nähnyt lehdessä ensimmäisiä ilmoituksia tietojenkäsittelypuolen systeemisuunnittelu[työpaikoista], [joissa on kohteena] organisaatioiden tietojenkäsittelyongelmat. Se rupesi minua mahdottomasti kiinnostamaan. Sitten siellä oli tämä OR [Operations Research]. He hakivat sellaista projektin vetäjää ja osallistujia, joilla on erilainen pohja. Ja sitten minä laitoin paperit vetämään IBM:lle. Sieltä tuli heti vastaus, että heillä on tällainen projekti, joka pannaan heti pystyyn. Olli Varho oli siinä kokoonkutsuja, turkulainen kaveri, joka oli aivan fantastinen ihminen. Puhui yhdeksää kieltä. Hänellä oli traaginen kohtalo. Hän oli siinä sotilaslenkokoneessa, jonka piti tulla Kuopiosta Helsinkiin, mutta putosi välillä.3 Siinä oli mukana myös kansanedustajia. Ollia koulutettiin joihinkin armeijan strategisiin suunnittelutehtäviin. Hän oli lopun lopuksi IBM:n varsin erikoislaatuinen toimitusjohtaja.4 JI Jos palataan IBM:ään, joko silloin puhuttiin systeeminsuunnittelusta, kun hait sinne? PK Ei, vaan operaatiotutkijasta. Olli Varho oli ottanut sen termin käyttöön. Sitten alettiin setvimään, että mitä sillä tarkoitetaan. Siitä tuli sovelletun matematiikan ja vaikeiden tehtävien (….) Minulla oli ensimmäisenä tehtävänä laskea matematiikan keinoin tähtikuvioiden ikäjakaumia. Minä olin Fourier-sarja-asioihin perehtynyt. Siihen tuli sellainen sovellus (…). Metsätutkimuslaitoksella (MTL) oli professori, 3 4 Rissalan lentoturma 1978 (http://fi.wikipedia.org/wiki/Rissalan_lentoturma) Suomen IBM:n toimitusjohtajana 1973–1978 17 joka tutki kasvulustojen paksuuksia ja sitten laskettiin Fourierin sarjoja ja katsottiin, että millaisia jakaantumia tuli eri paksuisille lustoille. Minähän en tiennyt siitä kasvulustoasiasta, mutta sitten kävi, että minä olen ollut muutaman kerran konsulttina MTL:lle. Siellä haettiin kiinnekohteiksi metsäalueilla tapahtuneita tulipaloja ja mitä ne merkitsevät puuston kasvulle. JI Sitten sinulla oli päätöstauluja koskeva kirja?5 PK Minun lempiaiheita oli sahausmallit, joiden perusteella kenttäsaha asettaa terät ”optimaalisesti”. Veitsiluodon sahalla oli oikein innostunut metsänhoitaja, jonka kanssa tein yhteistyötä ainakin puoli vuotta. IBM oli hirmuisen innostunut siitä, että siellä on yhtä aikaa optimointi eli sahan asetteiden suunnittelu ja määrällinen optimointi eli minkä paksuinen on se, jota eniten tarvitaan, ja mitä niille tehdään, joita ei oikein tarvita mihinkään. Siinä optimointi on lineaarinen optimointi. Siitä tuli oikein hyvä probleemakenttä, jossa saattoi soveltaa OR:ää useammalla tasolla. IBM:n Euroopan tasolla, ne pyysivät kirjoittamaan englanninkielisen raportin siitä. Ja sitten minut julistettiin IBM:n kuukausipalkinnon [saajaksi]. Ei kukaan ollut tehnyt sellaista aikaisemmin, enkä minäkään oikeastaan siinä vaiheessa. Minua kiinnosti kauheasti niitten probleemoitten eli miten niiden [sahan] asetteiden valinta tapahtuu ja mitä lineaarinen optimointi tuo siihen lisää ja lopputulos oli sitten sellainen. Ne oli yrityksiä, jotka saivat hyviä taloudellisia tuloksia. Ei ne olleet niin kauhean kiinnostuneita siitä, että IBM julkistaa. IBM saa julkistaa talossaan sisällä, mutta ei saanut liian voimakkaasti panna esille. Minulla on kuitenkin tallessa ne tärkeimmät raportit.6 JI Niin, tämä oli sitä IBM:n aikaa PK Se oli sitä aikaa, kun minä en ollut enää mukana niissä alkuprojekteissa, vaan minulla oli sellainen koulutuksellinen hanke. Sen nimi oli ASEP (Advanced Scientific Education Program). Tämä oli neljä vuotta kestävä hanke. Meitä 5 En löytänyt viitteitä kyseiseen kirjaan Oulun yliopiston bibliografisesta tietokannasta (OULA). Muistini mukaan olen kuitenkin omistanut kyseisen kirjan, joka on vuosien saatossa kadonnut jonnekin. ATK:n Tieto-Sanomien numerossa 15(2), 1969 on kuitenkin viittaus ATK-tutkimuskerhon työryhmään – Kerola, Heinäsmäki, Marjamäki ja Sainio – joka on julkaissut kolmiosaisen artikkelisarjan aiheesta ”Päätöstaulut systeemityössä” kyseisessä lehdessä. Luulen, että siitä koottiin erillinen kirja. 6 Kauko Kivistö (1993) kuvaa lyhyesti tämän sahasimulaattorin vaiheita (s. 139). Sen mukaan kyseinen innostunut metsänhoitaja oli Klaus Pörhölä ja kyseessä oli Kemi Oy:n saha. Mielenkiintoista siinä on, ettei sahaussimulaattori saanut myönteistä vastaanottoa Kemi Oy:ssä, vaan idean piti kiertää Ruotsin kautta Suomeen ennen kuin se hyväksyttiin sahateollisuudessa. 18 oli vähän yli kymmenen mukana. Me saatiin kaikki omista firmoista rahat. Ja minä ja pari muuta – Olli Varho, oli taas silloin hiljainen viisas mies, joka ymmärsi, että mitä tässä tehdään.7 Minä olin innokas projektipäällikkö ja minulla oli rahaa vaikka kuinka paljon, jota olisi voinut käyttää, mutta IBM:n sääntö oli sellainen, että ei mitään (…) Me saimme mennä mihin halusimme, mutta – miten sen sanoisi – en saanut rohmuta siellä liikaa. JI Sisältyikö sinun lisensiaattitutkinto siihen? Teit sen 1965. Oliko se osa tätä ASEP ohjelmaa? PK Kyllä, mutta se oli taas semmoinen sattuma. Virallisesti sen lisensiaatti- ja väitöskirjatutkimuksen aiheen esitti minulle Olli Lokki, joka oli hyvin tunnettu sovellusorientoitunut matematiikan professori.8 Hän oli minulle henkinen isä. Ollilta minä opin paljon sitä mitä hän oli tehnyt, (…) joka koski monimutkaisten järjestelmien suunnittelu- ja optimointikysymyksiä. Minun lisensiaattitutkielma – Elfving tuli siihen tarkastajaksi.9 Elfving sanoi, että tämä on asiallisesti loistava lisensiaattitutkielma, mutta jossakin määrin matemaattista tarkastelua olisi pitänyt syventää. Sitten hän sanoi, että oleellinen asia on, että, jos hän antaa laudaturin, tämä on suoraan väitöskirja; jos hän antaa siitä eximian, silloin kannattaa syventää se matemaattinen tarkastelu. Siinä vaiheessa olin jotenkin passiivinen, etten pitänyt sitä riittävän kiinnostavana. Toinen ongelma oli, että ylemmän tason optimointiongelmatehtävätasolla, yksi englantilainen nuori nainen teki justiinsa samasta aiheesta ja julkaisi väitöskirjan ja sen jälkeen sainkin Ensolta kutsun Ahti Hirvosen vetämään [tietojenkäsittelytoimintoon].10 Sitten alkoi sellainen väliaika, jolloin näin nämä huonot [puolet] tässä yritysmaailmassa. Kun minä menin Ahti Hirvosen kutsumana yrityksen ensimmäi- 7 Kauko Kivistön (1993) mukaan ASEP-hanke käynnistyi 1965. Sen tarkoitus oli tehdä operaatiotutkimusta tunnetuksi Suomessa ja samalla edistää matemaattisen laskennan kysyntää. 8 Olli Lokki toimi Teknillisen korkeakoulu matematiikan apulaisprofessorina vuosina 1953–1962 ja professorina 1962–1979. Hän oli Tietokoneyhdistyksen puheenjohtaja 1962–1995, Valtion tietokonekeskuksen johtokunnan jäsen 1965–1979 ja Tietotehdas Oy:n tieteellisen neuvottelukunnan puheenjohtaja 1966–1979 (Ellonen 2008). 9 Gustav Elfving oli Helsingin yliopiston matematiikan professori 1948–1995 (Ellonen 2008). Nordström (1999) on kirjoittanut elämänkerran Elfvingistä. 10 Ahti Hirvonen työskenteli Enso-Gutzeitilla vuosina 1955–1966, vuodet 1964–1966 laskentapäällikkönä. Jätettyään Enso-Gutzeitin hän oli mm. Tietotehdas Oy:n toimitusjohtajana 1968–1971 siirtyen vähitellen pankkialalle ja toimien Suomen Yhdyspankin (SYP) varatoimitusjohtajana (1975–1983), toimitusjohtajana (1983–1988) ja pääjohtajana (1989–1991) (Tienari 1993). 19 siin tilaisuuksiin, niin Ahti lähti pois (…). Minulta myös kysyttiin, että haluanko minä lähteä, mutta sanoin etten. Silloin Ensossa vaihtui toimitusjohtaja. Englannin Essosta tuli nuori, innokas ja erittäin vauhdikas toimitusjohtaja. Hän oli suomalainen, mutta oli ollut Englannissa monta vuotta. Siitä seurasi sitten, että Enso-Gutzeitin tietojenkäsittelyn kokonaissuunnittelu. Sitten tuli ensimmäisen kerran nämä systemointiasiat. 3 JI Million ja miten törmäsit systeeminsuunnitteluongelmaan? Sinä et silloin IBM:n aikana vielä törmännyt niihin systeeminsuunnitteluasioihin? PK Kyllä se oli ehdottomasti meillä. Me tajuttiin aika pian, että meidän probleema oli se, että Stora Ensolla [Enso-Gutzeitilla] on tietojenkäsittelyongelmia prosessitasolla, yksikköjen erilaisten reaaliprosessien samankaltaisuuksia piti hakea, ja siinä sitten kahdenlaisia asioita. Ensin oli hyvin yksinkertaiselta tuntuva prosessin ohjausprobleema, jossa paperin kosteutta ja sellun paksuutta ohjattiin reaaliaikaisesti. Kun sitä oli muutama kuukausia katsottu, tuli sellainen asetelma, että Hyvärisen Lassi, joka oli insinööri ja oli jo lähtenyt IBM:ltä, palasi äkkiä takaisin ja hän rupesi sitten [hoitamaan] tätä prosessinohjausosaprojektia. Hän oli se substanssin ammattilainen, oikein fiksu kaveri. Ja se prosessiohjaussysteemi onnistui. Se oli jo yksi iso näyttö. Sitten oli tämä sahapuolen optimointihomma. Se oli toinen näyttö. Siinä vaiheessa Enso tilasi semmoisen tietojenkäsittelylaitekokonaisuuden, johonka tuli prosessinohjauskone, ja sitten optimointipuolelle yksi IBM:n nk. scientific computer. Nämä kun pantiin yhteen, niin Euroopassa ensimmäinen tällainen kokonaisuus saatiin aikaan. Ja systeemisuunnittelupuolella me heräsimme, että tässä on aivan luontojaan seuraavana se edessä, että täytyy meidän ensin ymmärtää että mikä tämän homman nimi on. Sen jälkeen asiasisällön suhteen tehdä hyvä [ratkaisu]. Siihen aikaan oli tietynlaisia atk-ohjelmiston asiasisällön kuvausjuttuja. Sitten tuli se graafiset, visuaaliset kuvaukset. Ja päätöstaulut oli näitä loogisia malleja. Kaikki nämä oli, joita piti kokeilla. Me olimme innokkaita käyttämään [niitä]. Meillä oli toistakymmentä ihmistä silloin. Minä olin tämän kokonais- 20 vetäjä ja Kauko [Kivistö] toisena. Hän oli paperi-insinööri, joka oli siinä meidän OR-ryhmässä.11 Siinä vaiheessa Olli Lokki soitti minulle ja sanoi, että sinä olet tehnyt nyt sellaisia hommia ja että kyllä me tarvitsemme yliopistomaailmaan jotakin. Ja ettekö sinä voisi uskoa jo, että kyllä se on yliopistomaailmassa sinun oikea paikka. Ja en minä sitä monta päivää miettinyt. JI Niin, se oli silloin kun olit Enso-Gutzetilla. PK Kyllä. Se äskeinen kuvaus oli se iso monen sovelluksen yhteen liitäminen. Se oli Enso-Gutzeitilla. JI IBM oli toimittajana? PK Joo, IMB oli toimittajana. JI Kun menit IBM:lle, silloin kenties ajateltiin, että ne on ohjelmointiongelmia. Ja sitten siinä on käytännönongelma ja niitten ymmärtäminen on oma analysointiongelma. Mietin, että oliko IBM:llä menetelmiä siihen aikaan. Niillä oli se SOP-metodologia.12 Siihen aikaan, kun minä aloin opiskella sitä esiteltiin? Muistatko, että oliko teillä siihen aikaan jotakin systeeminsuunnittelumenetelmää sieltä puolelta? PK Ei kato, niitä oli siihen aikaan MIS-hankkeita. IBM:llä oli omansa. Vastaus on kuitenkin se, että silloin oli muutamia suurten järjestelmien tarjoajia ja niihin liittyi laitehierarkiat [ja] niitä koskevia isoja metodiprojekteja. Miikka Jahnukainen oli ensimmäinen Suomessa, suomalaisista, joka teki oman systeeminsuunnittelumetodologiansa.13,14 Minun ymmärtääkseni yleinen tilanne oli, että maapalolla oli kuitenkin toistakymmentä erilaista [metodologiaa tai hanketta]. Tietojenkäsittelyneuvonta ja sitten IBM:n [olivat mukana], kun tehtiin sellaista vertailututkimusta. Siinä vertailussa sitten tuli vastaan niitä sellaisia tilanteita, että [kehitetyt metodologiat poikkesivat] riippuen siitä missä päin maapalloa oli kehitteillä. Se riippui [myös] sitten siitä, että ketkä vetivät niitä kansallisia projekteja tai suurten yritysten hankkeita. 11 Kauko Kivistö työskenteli Enso-Gutzeitilla eri tehtävissä 1961–1983, vuosina 1969–1983 atkpäällikkönä ja sen jälkeen Carelcomp Oy:n toimitusjohtajana 1984–1990 (Tienari 1993). 12 IBM, Study Organization Plan, 1963 13 Tosin Eero Kostamo julkaissut jo aikaisemmin suomenkielisen systeeminsuunnittelua koskevan kirjan (Kostamo, E., ATK-systeemien suunnittelun perusteista, Tietokoneyhdistys, 1965). 14 Janhukainen, M., Yrityksen informaatiosysteemin suunnittelun kehysmetodi, Kansantaloudellisia tutkimuksia XXX, Helsinki, 1971. Se oli tietääkseni ensimmäinen suomalainen väitöskirja, jota voidaan pitää tietojärjestelmätieteen piiriin kuuluvana. 21 4 JI PK JI PK JI PK JI PK 22 Ja sitten se PSC-malli Sinulla oli PSC-malli, jonka julkaisitte 1975. Ette ole oikein missään kuvanneet, että mistä se syntyi, minkälaisista kokemuksista tai ajatuksista. Onhan se kokonainen kirja siitä ytimestä, Systemointi II:ssa. Sovelluksia oli Systemointi I:ssä. Pertti oli silloin samaan porukkaan kuuluva. Mutta sehän on sillä lailla, että siinä oli monenlaista kaplakkaa, oli vähän erilaista. Sinä olit silloin jo mukana. Sinun työ oli parasta mitä lähti TOL:n [tietojenkäsittelyopin laitoksen] suunnalta lähti heti tulemaan. Sitä voi näin jälkikäteen ihmetellä, että miten mekin pystyimme yhteiseen toimintaan. Siinä oli monenlaista mutkaa, jotka pystyimme ohittamaan, ettei mennyt umpilukkoon. Muistan, että kun tulin assistentiksi laitokselle, luimme Systemointi II-kirjan käsikirjoituksia. Se oli kuitenkin sinun ja Pertin työtä eikä minulla ollut siinä mitään asiallista osuutta. Se mikä kiinnostaa kuitenkin, että minkälaisista kokemuksista tai mahdollisesti aikaisemmista töistä se nousi. Sen voi sanoa sillä lailla, että Enso-Gutzeitin systeeminsuunnitteluyksiköt, ne käyttivät ns. ensiversiota tästä. PSC oli jo silloin siellä Enson sisäisenä sovelluksena. Se oli vain lyhenne, joka otti abstraktiotasojen pääasiat, jotka on otettava mukaan. Se vaikutti erittäin ratkaisevasti siihen, että miten Enson omat järjestelmät rupesivat kehittymään. Olitko sinä siellä Ensolla mukana kehittämässä niitä? Joo, sanotaanko niin, että minä olin henkinen isä. Mutta se on niin jättiläismäistä toimintaa. Kivistön Kauko oli mukana. Hän oli systeeminsuunnittelupäällikkö. Meillä oli silloin Kaukon kanssa sellainen yhteistoiminta, että minä sanoin Kaukolle, että heti kun sinä koet, että sinä haluat paperiinsinöörinä kuitenkin pitää jonkun jalan siellä sovellusmaailmassa, niin minä luovutan mielelläni sen osastonjohtajaposition hänelle. Ja siinä vaiheessa minä tarvitsin elintilaa yliopistomaailmassa. Ja sen jälkeen nämä kaksi linjaa yhtyivät. Oliko teillä siellä Ensossa jo nimi PSC käytössä? Oli, mutta se oli vain organisaation sisäisenä. Muistan niitä hyviä systeeminsuunnitteluihmisiä, miten ne olivat niin innostuneita siitä, että on se hyvä, että täällä jotakin järjestystä saadaan, vaikka jokainen tiesi, ettei tämä mitään kovin merkillistä ole. Nämä pragmaattinen, semanttinen ja konstruktiivinen, ne olivat erittäin luontevan oloisia, ne passasivat sinne. Mutta sitten minäkin rupesin ymmärtä- mään, kun oli niitä, jotka kriittisesti suhtautuivat näihin. Niin, minunkin oli pakko hyväksyä, että niinhän se on. Sillä semanttisellakin on niin paljon löydettävissä selityksiä. Minun määrittelyt olivat liian rajaavia. JI Kun nyt mentiin jo Systemointi II:seen ja sitä kautta Järvisen Perttiin. Miten sinä Perttiin tutustuit? PK Pertti oli OVAKON tehtaalla (1963–1967) Imatralla systeeminsuunnittelupuolen kaveri. Sitten Pertti oli jostakin kautta myös Tietojenkäsittelyneuvonnan kanssa [tekemisissä] (…). Meillä oli yhteinen [mielenkiinto]. Kun meillä ei ollut minkäänlaisia kilpailuprobleemoita siellä Imatralla, niin me sitten Imatran Voiman ja Enso-Gutzeitin systeeminsuunnittelijat kokoonnuimme yhteen ja kerroimme kaikki mitä oli pähkäilty eri asioista. Ja sinne tuli joukkoon vielä niitä, jotka oli asetinihmisiä. Mutta ne oli pienempiä ne sovellukset. Koskennimen Seppo oli sitten. Hän oli niin eksoottisissa probleemissa IBM:n puolelta. IBM rahoitti sellaista, jossa analysoitiin muinaiskieliä – Egyptin. Seppohan meni Euroopan ja maailmantasolla tutkijaksi, ja sen jälkeen teki koko elämänsä niitä [hommia]. Toisin sanoen, tämä tarkoittaa sitä, että minun työn kannalta Pertti ja minä olemme todella sielun tasolla ystäviä. Muistat varmaan sen koneprobleeman. Univac tuli väkisin meille ja Tampereella Kurki-Suonio [kannatti kilpailevaa DEC-vaihtoehtoa]. Pertin oli pakko ajaa mitä Kurki-Suonio ajoi, ja minä olin kuin pyhä pelsepuupi, joka on Oulun pannut sellaiseen. Kilpi oli sitten vielä. [Kerrottiin, että on] Kilpi ja Kerola ja Kerolan pataljoona [ja että] aina niistä on vähintään kaksi lentokoneessa ja kymmenen semmoista, jotka raportoivat edellisiltä matkoilta. Me kuulema saimme hoidettua [asian] sillä lailla, [että Univac hankittiin]. Kilpihän se oli päähenkilö, joka tuli siihen tulokseen, että Univac otetaan. Minä suoraan sanoen myötäilin sitä, koska minusta siinä oli selvä taloudellinen asetelma, että OK. Mutta kyllähän minua otti siinä päästä, että siinä [valinnassa sivuutettiin] semmoinen reaalitasoinen, sellainen tietojenkäsittely, joka on modernia. Sitä varten meillä ei ollut [tietokonetta]. Saatiin vasta seuraavassa kierroksessa.15 JI Joo, sinähän tulit Ouluun 1971 ja opetit. Olin tavallaan hämmästynyt, että olit niin hyvin perillä kirjallisuudesta. Sinullahan oli Blumenthalia vuodelta 15 Reino Kurki-Suonio muistelee Tampereen näkökulmasta tietokoneiden hankintaa ja ”suurta tietokonekiistaa” 1970-luvun jälkipuoliskolla (Kurki-Suonio 1993). 23 1969 ja eri lehdistä artikkeleita. Voi olla, että se johtui siitä, että opetit melkein kaikkea muuta kuin ohjelmointia. Mutta tätä PSC-mallia sinulla ei silloin ollut. Se tuli mukaan vuonna 1974. Se ilmeisesti oli silloin vielä muhimassa. PK Joo kyllä, se oli niin iso se materiaali. Siinä vaiheessahan minä tapasin Bubenkon. Siinä vaiheessahan oli NordData, jossa kokoontui [joukko tutkijoita, joita kiinnosti] – ei nyt voi sanoa että ihmiskeskeinen – mutta kyllä kuitenkin monitasoinen kokonaissysteemisuunnittelun probleemoiden käsittely. Oli niin monta näitä asioita, jotka menivät [eteenpäin] sellaisella vauhdilla. Ja se oli mahtava, että oli se IS-porukka [IFIP – International Federation for Information Processing], jossa oli mukana tutkijoita eri puolelta maapalloa. Ne oli sellaisia [aikoja] – 20 vuotta todella hedelmällistä aikaa, kun puitiin niitä ongelmia, tehtiin niitä [CRIS-] konferensseja, joissa näitä [systeeminsuunnittelumenetelmiä] vertailtiin.16 5 Lopuksi Kuten edellinen haastattelu osoittaa Pentti toimi tietotekniikan käyttöönoton keskiössä Suomessa 1960-luvulla tutustuen käytännöllisesti katsoen kaikkiin silloisiin suomalaisiin atk-vaikuttajiin. Tietotekniikan käyttöönotto Enso-Gutzetilla ei tietysti Pentinkään aikana ollut yhden miehen show, vaan mukana oli joukko ihmisiä, joiden kollektiivinen kokemus luultavasti vaikutti PSC-mallin kehkeytymiseen. Pentin haastattelussa mainittu Kauko Kivistö kuvaa tietotekniikan käyttöönoton alkuvuosia Enso-Gutzeitilla laajemmin (Kivistö 1993). Joka tapauksessa Pentti ja Pertti onnistuivat erinomaisesti syntetisoimaan eri lähteistä ja kokemuksista kumpuavat ymmärryksensäikeet yhtenäiseksi PSC-malliksi, joka jo varhain herätti kansainvälistä mielenkiintoa (Klein ja Welke 1980). PSC-mallilla oli ratkaiseva vaikutus uraani. Välttämättömän väitöskirjan lisäksi se johdatti minut tutkimaan tietojärjestelmien suunnittelua, josta tuli päätutkimuskohteeni. Vaikka tutkimusmielenkiintoni laajeni systeeminsuunnittelun ulkopuolellekin, PCS/PIOCO-mallin pysyi mielessäni ajatuskehikkona, jonka koin selventäväksi monissa asiayhteyksissä. 16 CRIS = Comparative Review of Information Systems Methodologies. Olle ym. (1982) oli ensimmäinen kyseisessä sarjassa. Pentillä ja minulla oli yhteinen paperi toisessa CRIS-konferenssissa 1983 (Iivari ja Kerola 1983). 24 Pentti kuitenkin ajautui pian sivuun PSC/PIOCO-mallin kehitystyöstä. Hän sai sabattivuonaan 1979–1980 HIP-herätyksen (HIP = Human Information Processing) ja oli niin innostunut asiasta kuin vain hän osaa. Valitettavasti HIPtutkimus joutui pian epäsuosioon tietojärjestelmätieteessä (Huber 1983) ja sen mukana Pentinkin tutkimuksellinen päämielenkiinto. Se oli todella vahinko. Pentillä olisi ollut paljon annettavaa PIOCO-tutkimukselle 1980-luvulla, ylivertaisena inspiroijana ja sosiaalisesti taitavana markkinoijana. Toisaalta Pentin ajautuminen tutkimukselliselle sivuraiteelle saattoi olla siunauskin. Se osaltaan vapautti hänet keskittymään tietojärjestelmätieteen valtakunnallisen tohtoriohjelman käynnistämiseen. Pentti teki suuren työn sen organisoijana ja ensimmäisenä johtajana 1985–1986. Muutama tämän kirjan kirjoittajista pääsi nauttimaan tästä ohjelmasta. Lähteet Ellonen L (toim.) (2008) Suomen professorit, Finlands professorer 1640–2007. Professoriliitto/Professorförbundet. Huber GP (1983) Cognitive style as a basis for MIS and DSS designs: Much ado for nothing. Management Science 29(5): 567–579. Iivari J & Kerola P (1977) Valtionhallinnon atk-toiminnon seurantajärjestelmän kehittäminen. Valtiovarainministeriön rahoittaman tutkimusprojektin loppuraportti, Oulu. Iivari J & Kerola P (1983) A sociocybernetic framework for the feature analysis of information systems design methodologies. Teoksessa Olle TW, Sol HG & Tully CJ (toim.) Information Systems Design Methodologies: A Feature Analysis. Amsterdam, NorthHolland: 87–139. Iivari J, Koskela E & Nuutinen R (1981) Balanced infology and datalogy in the curriculum for information systems architects. Teoksessa FEWIST, First European Workshop on Information Systems Teaching, Aix-en-Provence: 19–42. Kivistö K (1993), Teollisuuden atk:n alkuvaiheita. Teoksessa Tienari M (toim.) Tietotekniikan alkuvuodet Suomessa. Suomen Atk-kustannus: 127–140. Klein HK & Welke RJ (1980) An evaluation of the Finnish PSC systemeering (systems development) theory. Teoksessa Lyytinen K & Peltola E (toim.) Report of the Third Scandinavian Research Seminar on Systemeering Models, Jyväskylä: 2–37. Koskela E, Nuutinen R & Iivari J (1982) The curriculum of information system architects. Teoksessa Ginzberg M & Ross CA (toim.) Proceedings of the Third International Conference on Information Systems, Ann Arbor, MI, USA: 335–351. Kurki-Suonio R (1993) Tietojenkäsittelyopin korkeakouluopetuksen käynnistäminen. Teoksessa Tienari M (toim.) Tietotekniikan alkuvuodet Suomessa. Suomen Atkkustannus: 24–47. 25 Nordström K (1999) The life and work of Gustav Elfving. Statistical Science 14(2): 174– 196. Nuutinen R, Koskela E, Iivari J & Kerola P (1986) Design and implementation experience of a curriculum for the information system architect (ISA) reflected on the IFIP/BCS curriculum. Teoksessa Buckingham RA, Hirschheim RA, Land FF & Tully CJ (toim.) Information System Education: Recommendations and implementation. Cambridge, Cambridge University Press: 179–203. Olle TW, Sol HG & Verrijn-Stuart AA (toim.) (1982) Information Systems Design Methodologies: A Comparative Review. Amsterdam, North-Holland. 26 Oppikirjan sisällön säilymisestä ajankohtaisena: Esimerkkinä Systemointi II Pertti Järvinen17 1 Aluksi Tämä on erityinen tapa onnitella emeritusprofessori Pentti Kerolaa hänen 80vuotis-päivänään. Hän kirjoitti systeeminsuunnittelusta kirjan (Kerola and Järvinen 1975), ja sen tavoite oli “esittää deskriptiivinen malli tietosysteemin rakentamisen kokonais-valtaisimmalle tehtävälle – systemoinnille – ja sen välittömälle systeemiympäristölle” (p. 3). (Käytän tässä hyvästä ystävästäni etunimeä ja kerron, että Pentti kirjoitti luonnoksen, jota hiukan kommentoin; Pentti on siis kirjan varsinainen tekijä.) Kirja koostuu viidestä luvusta. Tarkoituksesi on poimia joka luvusta muutama idea ja arvioida, ovatko ne vielä voimassa vai jo vanhentuneita tietojärjestelmätieteen (Information Systems IS) mielessä. Luvut ovat: I. Johdanto, II. Systeemiteorian ja kybernetiikan käsitteitä, III. Informaatio- ja tietojärjestelmät tarkoituksellisessa järjestelmässä, IV. Tietosysteemin elinjakson aikainen toiminta tarkoituksellisena järjestelmänä ja V. Systemointi. Pentti aloittaa kirjan kertomalla oppimistavoitteet ja sen jälkeen hän lyhyesti johdattelee kirjan muihin lukuihin II–V (s. 8). Luvussa II ”tarkoituksena on esittää joukko yleisiä hierarkkisten systeemien määritelmiä, rakenteita, toimintoja, ominaisuuksia ja kuvaustapoja, jotka ovat sovellettavissa kaikkiin tai joka tapauksessa useisiin systemoinnissa tutkittaviin järjestelmiin”. Luvussa III ”käsitellään informaatio- ja tietojärjestelmien rakenteita, toimintaa, merkitystä ja asemaa tarkoituksellisten järjestelmien komponentteina ja osatoimintoina.” Luvussa IV ”tarkastellaan yhden tietojärjestelmän rakentamisen, käytön ja ylläpidon kokonaisrakennetta ja –toimintaa. Lisäksi huomiota kiinnitetään ko. toiminnan edellyttämään pysyväismuotoiseen tietojenkäsittelyyn. Systeemityölle muodostetaan yleinen vaihejako.” Lopuksi luvussa V ”esitetään systemoinnin hierarkkinen rakenne- ja toimintamalli suoritetoimintojen osalta. Erityinen huomio kiinnitetään systemoinnin tavoitehierarkiaan ja pragmaattisen, semanttisen ja 17 Emeritusprofessori, Tampereen yliopisto, pj at sis.uta.fi 27 konstruktiivisen systemoinnin sisältöön, suorittamiseen ja hierarkkisiin suhteisiin toisiinsa.” (Prof. Juhani Iivari luki pyynnöstäni käsikirjoituksen ja otti esille uusia näkökohtia, jotka olen hänen luvallaan saanut ottaa mukaan tähän lopulliseen versioon.) 2 Systeemiteorian ja kybernetiikan käsitteitä Toisessa luvussa Pentti esittelee sellaiset käsitteet kuin systeemi, kolme päätarkastelukulmaa, tarkoituksellinen järjestelmä, OS-rakenne ja kahdeksan päätoimintoa. Lisäksi hän marssittaa lukijalle monta muutakin käsitettä, mutta me rajaudumme em. mielestämme tärkeisiin käsitteisiin. Systeemi Pentti määrittelee, että ”järjestelmä eli systeemi on toisiinsa keskinäisessä vaikutussuhteessa olevien alkioiden järjestetty joukko, jota karakterisoi sen rajaus ympäristöstä ja/tai toiminnallinen kokonaisuus” (s. 11).18 ”Kun tutkittavaa ilmiötä jäsennetään systeeminä, on tehtävä joukko rajauksia. On määriteltävä - tarkasteltavien elementtien joukko (E), - välitön systeemiympäristö (Y) ja - systeemin elementtien keskinäisten ja välittömien systeemiympäristön välisten riippuvuussuhteiden eli relaatioiden joukko (R)” (s. 12). Kolmikon (E,Y,R) määrittäminen jakaa aina universumin kolmeen osaan: Systeemi (sen elementit ja niiden keskinäiset relaatiot), välitön systeemiympäristö ja muu universumi. Nykyäänkin tarkastelemme monia ilmiöitä systeeminä, esim. Alter (2013) esittelee useita työsysteemejä. Prof. Juhani Iivari mukaan ”systeemiajattelu oli 1970-luvun alussa hyvin luonnollinen (se oli osa ajan henkeä – Zeitgeist). Jossakin vaiheessa 1980-luvulla se joutui IS-tutkimuksessa epäsuosioon, kunnes Checklandin (1981) ajatukset 18 Kirjan alaviitteessä kirjoitetaan, että alkion synonyymeinä käytetään jatkossa myös termejä elementti ja komponentti. 28 alkoivat saada huomiota myös IS-tutkimuksessa. Checkland kuitenkin korostaa, että hän käyttää systeemimallinnusta ainoastaan epistemologisena työkaluna”. Kuviossa 1 on IS-tieteen alkuaikojen määritys IS-tieteen tutkimuskohteen jäsentämisestä. Ives ja muut (1980) ovat soveltaneet systeemin määritelmää organisaatioon, jossa on informaatio-osasysteemi. Sen lähiympäristöjä ovat käyttö-, rakentamis-, operointi- ja organisaatioympäristöt. Pentin systeemin määritelmän ja Ivesin ja muiden mallin voima johtuu siitä, että molemmat ovat kattavia luokituksia (Bunge 1967, p. 75, Järvinen & Järvinen 2013, luku 2). Kuvio 1. Tietojärjestelmätieteen tutkimuksen malli (sov. Ives ym. (1980). Lyytinen (1987) käytti, kuten monet muutkin 1980-luvulla Ivesin ja muiden (1980) mallia (Kuvio 1) kirjallisuuskatsauksessaan jäsentämään IS-alueen tutkimusongelmia. Hän tunnisti seuraavat luokat: Tietosysteemin operointiympäristö, rakentamisprosessi, -organisaatio ja -metodit sekä IS-teoriat. Lyytinen ei ottanut luokitukseensa ihan kaikkia luokkia. Kun henkilökohtaiset tietokoneet alkoivat yleistyä 1980-luvulla ja tavalliset ihmiset tulivat suoraan tietokoneen käyttäjiksi, niin operaattoreiden osuus kaikista käyttäjistä tuli pieneksi ja siksi isojen konesalien operointiympäristö eikä vastaava operointiprosessi ei enää olleet tieteellisesti mielenkiintoisia. 29 Kolme päätarkastelukulmaa Pentin mukaan ”systeemin rajaus ympäristöstään ja sisäisen rakenteen rajaus voidaan tehdä monella eri tavalla. Tähän rajauksen ja osiinjaon ongelmaan liittyy läheisesti tarkastelukulman käsite. Se on laajasti määritelty yleisnimitykseksi tutkimuskohteeseen otettavalle asenteelle ja tutkimustavalle. Seuraavassa tämä käsite määritellään systeemin määritelmän mukaan ja siitä johdetaan nk. päätarkastelukulmat, joiden avulla kehittämistyön hierarkian muodostusta voidaan mielekkäästi jäsentää. Tarkastelukulma on hierarkiatason ja tutkimuksen kohteena olevien systeemin elementti- ja relaatiojoukkojen valinta. Pragmaattinen eli hyödyntävä päätarkastelukulma (P-tarkastelukulma) tutkii systeemiä elementtinä ympäristöjärjestelmässä ympäristön ja systeemin toiminnan tarkoituksen ja tulosten hyödyntämisen kannalta. Semanttinen eli sisällöllinen päätarkastelukulma (S-tarkastelukulma) tutkii systeemiä loogisena, abstraktina kokonaisuutena, joka tuottaa systeemin tarkoituksen mukaiset tulokset (suoritteet, tuotokset) systeemiympäristöstä tulevista relaatioista muodostettuna riippumatta tavasta, kuinka ne saadaan aikaan. Konstruktiivinen eli rakenteellis-toiminnallinen päätarkastelukulma (C-tarkastelukulma) tutkii systeemiä edellisten päätarkastelukulmien tuottamien tulosten rajoittamana systeeminä, jonka tehtävä on toteuttaa määritetty systeemin tarkoitus, tavoitteet ja looginen sisältö.” (s. 15–17) Pentti käyttää tarkastelukulmia vähentämään systeemin rakentamisen monimutkaisuutta ja parantamaan rakentamistyön hallintaa (Miller 1956). Kaikkia tekijöitä tai muuttujia ei oteta mukaan, vaan mukaan pääsevät vain tavoitteiden kannalta kaikkein tärkeimmät. P-tarkastelukulmassa painotetaan uuden systeemin hyödyntämistä, joka tietosysteemien suunnittelun näkökulmasta on edelleenkin (March & Smith 1995, Hevner ym. 2004) hyvin keskeinen peruste. Iivari (2007, 2013) on tuonut mukaan myös muita käyttäjien systeemissä arvostamia seikkoja kuten sosiaalisuuden ja mielihyvän tuottaminen sekä esteettisen laadun. Prof. Juhani Iivari katsoo, että ”päätarkastelukulmat ja niiden pohjalta määritellyt kolme abstraktiotasoa ovat hyvin kantavia ajatuksia Systemointi II-kirjassa: Ohessa joitakin katkelmia artikkelista Iivari & Lyytinen (1998) (s. 149-150): Kerola and Järvinen published their PSC model in the mid-1970's (Kerola, 1975; Kerola and Järvinen, 1975; Kerola, 1980; Kerola and Freeman, 1981). Their key contributions were the distinction between pragmatic and semantic levels, which divided the Langefors' infological realm into two m " ain view points". … 30 Retrospectively, the SC approach includes several novel ideas. It extended Langeforsian two layered abstraction of system design into three levels of abstraction. In particular, it made a clear conceptual distinction between the host organization to be supported by an IS and the Universe of Discourse defining the subject domain represented in the IS. These were bundled together by Langefors to a single concept of an object system. The levels of abstraction helped to refine and extend these ideas and draw upon several reference disciplines to understand the infological design problem and infological equation. These also led way to divide the IS design problems into organisational, language and technical contexts of Lyytinen (1986) which has later been used as a basis to develop models of ISR and their interrelations (Hirschheim et al. 1996).19 Tarkoituksellinen järjestelmä Pentti kirjoittaa, että ”systeemin monimutkaisuus, kompleksisuus, riippuu elementtien määrästä ja käyttäytymisfunktioista sekä [rakennematriisin kuvaamien] kytkentöjen määrästä elementtien välillä” (s. 37). ”Tarkoituksellinen järjestelmä on pääintresenttien luoma elävä järjestelmä, joka tuottaa systeemiympäristöönsä loppusuoritteita ja intresenteilleen tietyllä tavalla hyödyllisiä aineellisia tai henkisiä tuloksia. Tarkoituksellisella järjestelmällä on toiminta-ajatus olemassaololleen. Toiminta-ajatuksensa toteuttamiseksi tarkoituksellinen järjestelmä pystyy itsenäisesti ja dynaamisesti vaikuttamaan systeemiympäristöönsä, muuttamaan itseään ja tuottamaan suoritteita haluamallaan tavalla. Tämä tapahtuu systeemin erilaisten ohjaus- ja suoritetoimintojen ja –osajärjestelmien avulla (s. 38). Kirjaa Systemointi II on kritisoitu siitä, että se olettaa konsensuksen vallitsevan, kun uutta systeemiä lähdetään rakentamaan. Kritiikki on nojannut pohjoismaiseen perinteeseen, jossa ammattiyhdistysliike otettiin 1970-luvulla mukaan Norjassa, Ruotsissa ja Tanskassa organisaatioiden tietosysteemien suunnitteluun. Työnantajien ja työntekijöiden edustajat hakivat konsensuksen ja neuvottelivat rakennettavan tietosysteemin halutut piirteet. Pentti on ottanut kantaa niin, että pääintresentit luovat järjestelmän. Hän saa tukea mm. Checklandilta (1989), joka suosittaa tietyssä systeemin rakentamisvaiheessa tekemään CATWOE-analyysia: 19 SC lainauksessa viittaa yleisenpään sosiokyberneettiseen lähestymistapaan, jonka lähtökohtana oli PSC-malli. 31 C = customer (tarkoituksellisen toiminnon uhri tai hyödyntäjä), A = actors (toimenpiteiden suorittajat) T = transformation process (tarkoituksellinen prosessi, joka muuntaa syötteet (input) tulosteiksi (output)) W = Weltanschauung (käsitys maailmasta, joka tekee ns. kantamääritelmän järkeväksi) O = owner (henkilö, joka voi lopettaa kyseisen toiminnon) E = environment (ympäristö, jonka asettamat rajoitukset on otettava annettuina) Kiinnitän huomiota siihen, että Checklandin mukaan systeemillä on sekä rakentamis- että käyttö- ja huoltovaiheissa aina omistaja O. Prof. Juhani Iivari painottaa, että ”tässäkin täytyy ottaa huomioon ajanhenki. Systeemiajattelulle ainakin ennen 1975 oli tyypillistä, ettei siinä korostettu konflikteja. Minulla on sellainen mielikuva, että Checklandiakin kritisoitiin siitä, että hän edustaa jonkinlaista konsensusajattelua. Tietysti valtaosa kritisoijista on myös siirtynyt konsensuspuolelle.” Lisäisin vielä, että uutta systeemiä on vaikea rakentaa, jos yksi tai useampi taho haluaa sabotoida rakentamista. OS-rakenne Pentti kirjoittaa (s. 41–42), että ”ohjaus on ohjaajan vaikutusta ohjattavan ja itsensä käyttäytymiseen siten, että seurauksena on ohjaaja-ohjattavaparin tavoitteiden lähestyminen tai saavuttaminen. Tavoite ilmaisee toivotun tilan tulevaisuudessa. Ohjaaja on ohjausta suorittava olio. Ohjattava on ohjauksen kohteena oleva olio. Ohjauksella pyritään sopeuttamaan ohjaaja-ohjattava-pari systeemiympäristöönsä, jonka vaikutukset ilmenevät tavoitteiden ohella myös rajoituksina ja toimintasääntöinä. Erilaiset ja usein ristiriitaiset tavoitteet muodostuvat – – – OS-rakenteen ulkoisten intresenttien tavoitteista OS-rakenteen sisäisten intresenttien tavoitteista OS-rakenteen päättäjäintresenttien tavoitteista Rajoituksilla tarkoitetaan systeemiympäristöstä tulevia ohjausimpulsseja, jotka rajoittavat ohjattavan toiminnan mahdollisten vaihtoehtojen muodostusta. Toimintasäännöillä tarkoitetaan ohjausimpulsseja, jotka rajoittavat ohjaukseen kuuluvaa päätäntää eli toteutettavan vaihtoehdon valintaprosessia.” Yllä olevat ohjausta koskevat määritelmät pääpiirteissään löytyvät johtamista koskevasta kirjallisuudesta myös nykyään. Siksi ne eivät ole vanhentuneita, vaan hyvin yleisellä tasolla voimassa nyt ja ehkä pitkään tulevaisuudessa. 32 Pentti määrittelee (s. 43), että OS-rakenteella eli ohjaaja-ohjattava-parilla (OS-parilla) tarkoitetaan tarkoitukselliseen järjestelmään ohjauksen kannalta tehtyä osasysteemijakoa, jossa – – ohjaaja = ohjaava osajärjestelmä ohjattava = suoriteosajärjestelmä. OS-rakenteen mukainen osiinjako voidaan haluttaessa toistaa suoriteosajärjestelmiin. Tällöin muodostuu ohjausjärjestelmä, jolla tarkoitetaan tiettyyn tarkoitukselliseen järjestelmään kuuluvaa äärellistä joukkoa hierarkkisia ohjaaja-ohjattava-pareja. OS-rakennetta voi kuvata myös seuraavalla kuviolla (kuvio 2). Pentti on valinnut perinteisen hierarkian, jota on jossain määrin vierastettu mm. joidenkin tietokonetuetun yhteistyön (Computer Supported Cooperative Work, CSCW) tutkijoiden piirissä. Aulin (1982) on Ashbyn (1956) Riittävän varieteetin lakiin perustuen johtanut ns. Riittävän hierarkian lain: Mitä alempi on säätelijän keskimääräinen säätelykyky ja mitä suurempi on sen keskimääräinen epävarmuus, sitä enemmän täytyy rakentaa kontrollihierarkiaa, jotta saataisiin sama säätelyn kokonaistulos. Molemmat ’lait’ on johdettu tarkastelemalla entropiaa, jolloin lähtökohtaolettamukset ovat hyvin lievät, ja siksi ko. ’lait’ ovat hyvin yleispäteviä. Kansanomaistaen Riittävän hierarkian laista seuraa, että jos hierarkiaa on organisaatiossa liian vähän, joudutaan anarkiaan, ja siksi useimmissa tarkoituksellisissa järjestelmissä tarvitaan ainakin hiukan hierarkiaa. Jos taas hierarkiaa on liian paljon, jäykistyy toiminta tarpeettomasti, ja tarpeetonta hierarkiaa on järkevää poistaa. Kuvio 2. Eräs OS-rakenne. 33 Kahdeksan päätoimintoa Pentin mukaan (s. 43–45) ”tarkoitukselliseen järjestelmään sisältyvä toiminta voidaan osittaa monella tavalla. Seuraavassa suoritetaan toimintojen tyypitys, nimeäminen ja määrittely kahdeksaksi päätoiminnoksi (funktioksi), jotka esiintyvät kaikissa tarkoituksellisissa järjestelmissä. M-toiminto on osajärjestelmä tai toiminto, joka hoitaa ja kehittää toimintayksikön suhteita asiakkaisiin selvittääkseen tuotteiden ja/tai palveluiden kysynnän ja hoitaa tuotteiden jakelun. H-toiminto hoitaa ja kehittää toimintayksikön suhteita joko toimittajiin tai palveltaviin asiakkaihin sekä hankkii toimittajilta tuotannossa tarvittavat "raaka-aineet" ja/tai "puolivalmisteet". T-toiminto tuottaa toimintayksikön suoritteet (tuotteet tai palvelut) sekä ylläpitää ja kehittää itseään. L-toiminto hankkii, ylläpitää, huoltaa ja kehittää toimintayksikön pitkä-aikaisia fyysisiä resursseja; E-toiminto hankkii, ylläpitää, huoltaa ja kehittää toimintayksikön henkilöresursseja; R-toiminto hankkii, ylläpitää, huoltaa ja kehittää toimintayksikön "raha"-resursseja; I-toiminto hankkii, ylläpitää, huoltaa ja kehittää toimintayksikön informaatio- ja tietoresursseja. J-toiminto huolehtii, ylläpitää ja kehittää toimintayksikön johtamista.” H-, T- ja M-toimintoja kutsutaan perustoiminnoiksi, L-, E-, R- ja I-toimintoja tukitoiminnoiksi. Kaikki 8 päätoimintoa on koottu kuvioon 3. Kuvio 3. Toimintayksikön kahdeksan päätoimintoa (Järvinen 2003, s. 20). Kuviosta 3 selviää, että tukitoimintojen mukaan on tehty myös resurssijako. Alter (2013) on käyttänyt jakoa L-, E- ja I-resursseihin, mutta unohtanut R-resurssit, 34 joilla noita kolmea muuta resurssia hankitaan. Porter (1985) on esittänyt hiukan toisenlaista toimintojakoa. Hänellä tukitoiminnot koostuvat H-, L- ja Etoiminnoista sekä infrastruktuurista ja perustoiminnot (järjestyksessä) (sisäänheitto)logistiikasta, T-funktiosta, (ulosheitto)logistiikasta, M-funktiosta ja jälkihuollosta. Porter haluaa Pentistä poiketen keskittää kaikki hankinnat ja on siksi nimennyt H-funktion tukitoiminnoksi. Porterin kaksi logistiikkaa ovat relaatiotyyppisiä toimintoja. Pentin jäsennyksestä puuttuvat kaikki toimintojen väliset relaatiot. Porterilla on lisäksi jälkihuolto, joka on varmaankin järkevä ja todellisuutta vastaava lisäys. 3 Informaatio- ja tietojärjestelmät tarkoituksellisessa järjestelmässä Kolmannessa luvussa Pentti määrittelee informaation, informaatiosysteemin, OSIT-rakenteen ja I-funktion. Selvitämme, miten nämä keskeiset termit ovat säilyttäneet ajanmukaisuuttaan. Tieto ja informaatio Pentin mukaan (s. 67) ”informaatiokäsite liittyy oleellisesti ihmisten väliseen kanssakäymiseen, kommunikointiin. Käsite on kuitenkin vaikeasti määriteltävissä vain yhdellä tavalla johtuen erilaisista tarkastelukulmista ja eri ihmisistä, joita määritelmän tulisi palvella”. Seuraavana esittelemme Pentin määritelmät informaatiolle hyväksikäyttäen kolmea (P- S- ja C-) päätarkastelukulmaa (s. 68): – – – Informaatio (pragmaattinen määrittely) on mikä tahansa tieto tai sanoma, jota voidaan käyttää parantamaan tai tekemään mahdolliseksi päätöksen tai toimenpiteen. Informaatio (semanttinen määrittely) on tiedon avulla välitettävä asia tai ajatus. Informaatio (konstruktiivinen eli syntaktinen määrittely) on symbolien järjestetty joukko, tietty yhdistelmä datoista. Pentin mukaan (s. 69) tieto eli data puolestaan tarkoittaa tosiseikkojen, käsitteiden tai ohjeiden määrämuotoista, viestittäväksi, tulkittavaksi ja käsiteltäväksi sopivaa esitystä.” 35 Beynon-Davies (2009) on hyvin lähellä Pentin näkemystä, kun hän esittelee merkkisysteemit kolmen semiotiikan lohkon (pragmatiikka, semantiikka ja syntaksi) ja empiriikan avulla, jotka yhdessä kattavat semioottiset portaat sosiaalisesta maailmasta tekniseen maailmaan. Toimintasysteemit linkitetään merkkisysteemeihin tarkoituksellisten kommunikaatiotekojen kautta. Pragmatiikka koskee kommunikoinnin tarkoitusta. Pragmatiikka linkittää merkkien asiat intentioihin. Pragmatiikan polttopiste on kommunikoivien ihmisten intentiot. Toisin sanoen intentiot linkittävät kielen toimintaan. Semantiikka koskee kommunikatiivisessa teossa välitettävän sanoman merkitystä tai sisältöä. Semantiikka tutkii merkkien merkityksiä – merkkien ja maailman välisiä assosiaatioita, ja tästä syystä semantiikkaa tarkastellaan symbolien ja niiden tarkoitteiden (sen, mihin sana viittaa) välisten linkkien tutkimuksena. Syntaksi koskee merkkien esittämisessä käytettyä formalismia. Syntaksi tutkii kommunikaation muotoa merkkisysteemin logiikan ja kieliopin termein. Siksi syntaksi keskittyy tutkimaan pikemminkin merkkien ja merkkisysteemien muotoa kuin sisältöä. Empiriikka tutkii signaaleja, joita käytetään kantamaan tai koodaamaan sanoman merkit, kommunikaatio-välineen materiaalisia piirteitä. Empiriikka siis tutkii kommunikaatiokanavia ja niiden piirteitä, esim. ääntä, valoa, sähköistä lähettämistä, jne. Kullakin merkillä on havainnoijasta riippumaton materiaalinen muoto. Prof. Juhani Iivari kysyy: ”Eikö Pentti tavallaan lainannut päätarkastelukulmat – pragmaattinen, semanttinen ja konstruktiivinen – Shannonin ja Weaverin kommunikaatioteorista (pragmatics, semantics, syntacs), joka on laajasti käytetty lingvistiikassa. En ole lukenut Beynon-Davies artikkelia, mutta voi olla, että se suoraan tai epäsuorasti jakaa samoja intellektuaalisia juuria kuin Pentti. Pentti oli hyvinkin ensimmäinen tai ensimmäisiä, joka toi erottelun IS-tutkimukseen.” Oman muistikuvani mukaan Pentti käytti päätarkastelukulmien taustalla olevasta jäsennyksestä ilmaisua ’semiotiikan lohkot’. Kettingerin ja Lin (2010) mukaan data, informaatio ja tietämys ovat tietojärjestelmätieteen (IS) peruskäsitteitä. Kettiger ja Li ovat löytäneet 3 eri mallia kuvaamaan datan, informaation ja tietämyksen suhteita. Malli 1, jota kirjoittajat kutsuvat arvoketjumalliksi on dominoiva ja siinä on hierarkia: data → informaatio → tietämys. Mallin 1 mukaan data on objektien tai tapahtumien kuvaus. Informaatio on dataa, jota on käsitelty (esim. luokiteltu, summattu ja siirretty) lisäämään siihen merkitys ja arvoa tietyssä kontekstissa. Tietämys on arvokasta informaatiota tai informaatiota, josta on erotettu oleellinen osa tietystä kontekstista ja jota voidaan yleistää muihin konteksteihin. 36 Mallia 2 Kettiger ja Li kutsuvat materialisointimalliksi, ja sen mukaan on käännetty hierarkia: tietämys → informaatio → data. Mallin 2 mukaan dataa luodaan informaatiosta ja informaatiota johdetaan tietämyksestä. Mallia 3 kirjoittajat sanovat vuorovaikutteiseksi ja sen mukaan informaatiota tuotetaan datasta ja tietämyksestä: (data & tietämys) → informaatio. Mallin taustalla on Langeforsin infologinen yhtälö, jonka mukaan informaatio I on se tulkinta i, jonka henkilö tekee aikaisemman esitietämyksensä ja vastaanottavan rakenteensa S sanomasta D tietyllä ajanhetkellä t. Kettiger ja Li kiinnittävät huomiota kahteen kiistanalaiseen asiaan noissa kolmessa mallissa. Ensiksikin informaation määritelmä ja informaation käsittely ovat erilaisia. Toiseksi malleissa informaation ja tietämyksen suhde jää hämäräksi. Eräs selitys kiistanalaisuuksiin on se, että semiotiikalla (empirismi, syntaksi, semantiikka ja pragmatiikka) on ollut kovin keskeinen rooli informaatiota koskevissa IStutkimuksissa. Semiotiikka ei kuitenkaan onnistu selittämään noiden kolmen käsitteen (data, informaatio ja tietämys) keskinäisiä suhteita. Kettinger ja Li (2010) tekevät perustellun ehdotuksen, kuinka termit data, informaatio ja tietämys tulee määritellä. Data viittaa faktojen tai tilojen mittauksiin tai kuvauksiin. Tietämys esittää noiden taustalla olevien käsitteiden välistä suhdetta. Informaatiota, joka esittää ehdollista valmiustilaa toimintaa varten, luodaan datan ja tietämyksen vuorovaikutuksena. Kirjoittajien ehdotus sisältää, kuinka noiden kolmen termin suhteet on järjestetty. He kutsuvat ehdotustaan tietämysperustaiseksi informaation teoriaksi (Knowledge-based Theory of Information, KBI). Prof. Juhani Iivari on hiukan epäileväinen ja pohtii: ”En ole aivan varma, että kuinka perusteltu ehdotus on. Esimerkiksi miten he tulkitsevat väärän tai virheellisen datan. Olen itse koettanut määritellä tiedon (datan), informaation ja tietämyksen suhteita lähteessä Iivari (2005), jossa sallitaan, että tieto voi jo lähtökohtaisesti olla virheellistä, samoin sen sisältämä informaatio, mutta tietämys ei.” Veikkaan, että Kettinger ja Li eniten painottavat datan, informaation ja tietämyksen suhteita kuin lähtökohtien oikeellisuutta. Informaatiosysteemi ja OSIT-rakenne Pentin mukaan (s. 70–73) ”informaation systemaattinen tuottaminen tapahtuu tietosysteemin avulla. Päätarkastelukulmien mukaisesti se määritellään kolmella tavalla. 37 – – – Tietosysteemi (pragmaattinen määritelmä) on järjestelmä, jonka tarkoitus on tietoja käsittelemällä palvella jotakin toimintaa, yhtä tai useampaa hyväksikäyttävää järjestelmää. Tietosysteemi (semanttinen määritelmä) on abstrakti järjestelmä, joka muodostuu tiedoista ja niiden käsittelysäännöistä. Tietosysteemillä (konstruktiivinen määritelmä) tarkoitetaan ihmisistä, tietojen keruu-, käsittely-, varastointi- ja siirtolaitteista sekä toimintaohjeista koostuvaa, tietoja käsittelevää järjestelmää. Informaatiojärjestelmä on informaatiolähteiden, tietosysteemin ja informaation hyväksikäyttäjien muodostama järjestelmä. OSIT-rakenne on tiettyyn OS-pariin kuuluvien Informaatio- ja Tietojärjestelmien hierarkkinen rakenne.” Näin systemaattista ja eriteltyä ohjaus-, informaatioja tietojärjestelmien yhdistelmää en ole tietojärjestelmätieteen kirjallisuudessa tavannut. I-funktio Pentin mukaan (s. 82) ”jokaisessa I-funktiossa (I-toiminnossa) tietojärjestelmiä hyväksikäyttävä toiminta, tietojärjestelmien rakentamistoiminto, tietojärjestelmät ja tietojärjestelmien käyttötoiminto muodostavat hierarkkisen OS-parien joukon. Koko toimintaa voidaan tarkastella toisaalta kaikkien tietosysteemien suhteen erikseen rakentamisen ja erikseen käytön kannalta tai toisaalta kutakin tietosysteemiä sen elinjakson aikaisena kokonaisuutena.” Swanson (1994) esitti, miten informaatiotekniikka (IT) -innovaatiot ovat tulleet teknologia- ja hallintoinnovaatioiden rinnalle. Hänen mukaansa ITinnovaatiot koskevat yrityksen tietohallintoa (I), siis I-toiminnon omaa hallintoa (Ia) ja teknologiaa (Ib), yrityksen hallintoa (II) yleensä ja liiketoiminnan ydinteknologiaa (III), siis sen prosessia (IIIa), lopputuotetta/palvelua (IIIb) sekä liiketoiminnan integrointia muihin tahoihin (toimittajiin, asiakkaisiin jne.) (IIIc). Pentin OS-pari vastaa hiukan I-toiminnon jakoa Ia ja Ib. Pentti ei ole pohtinut muita tietosysteemin rakentamisen, käytön ja ylläpidon toteuttajia kuin yksi ja sama organisaatio. Loh ja Venkatraman (1992) toteavat, että tietoteknisen infrastruktuurin hallinta on hiljalleen siirtymässä pois puhtaasta hierarkkisesta tai markkinaohjatusta ratkaisusta kohti hybridimäistä kumppaneihin perustavaa ratkaisua, jossa on mukana myös ulkopuolisia toimittajia. IT:n ulkoistamisesta on äskettäin tullut merkittävä hallinnollinen innovaatio organisaatioiden 38 IT-strategioiden kehittelyyn. Suurta julkisuutta saanut Kodakin ulkoistamispäätös (heinäkuussa 1989) näyttää toimivan ulkoistuksen esimerkkinä. Currie ja Seltsikas (2001) määrittelevät palveluntarjoajan (application service provider, ASP) kolmanneksi osapuoleksi, joka pystyttää, ohjaa ja etähallinnoi sopimuksilla vuokrattavia tai liisattavia ohjelmistosovelluksia keskitettyinä palveluina. Kirjoittajat motivoivat artikkelin tärkeyttä sillä, että kaksi eri tutkimuslaitosta on ennustanut ASP-liiketoiminnalle valtavaa 25 tai 22.7 miljardin dollarin volyymia vuonna 2003. Lisäksi kirjoittajat motivoivat lukijaa sillä, että ASPliiketoimintaa tullaan hoitamaan aivan eri periaatteella kuin perinteistä ulkoistamista. Prof. Juhani Iivari kysyy: ”Eikö Pentti olettanut, että myös I-funktio voidaan jakaa toimintoihin, jolloin I-funktiolla voi olla sen H-funktio, joka hoitaa Ifunktion tarvitsemien palveluiden ja ”raaka-aineiden” hankinnan. Systemointi IIkirja ei varmaan käsittele ulkoistamista eikä ASP-ilmiötä, mutta vielä 1970luvulla ulkoistettu tietojenkäsittely oli varsin yleistä (Tietotehdas, VTKK, jne). Ilmeisesti Pentin oletus oli, että siitä huolimatta tarkoituksellisissa järjestelmissä on I-funktio. Tämä on varmaan oleellinen kysymys edelleen, jos organisaatio yrittää välttää sen, että joutuu asiantuntemuksen osalta täysin toimittajien armoille. Samoin Tietotehdas, VTKK jne toimivat ASP:nä, vaikka käsitettä ei oltu siihen mennessä vielä keksitty. Se oli siihen aikaan aivan normaalia toimintaa.” Olen samaa mieltä prof. Iivarin kanssa ja käytin Pentin ideaa artikkelissani (Järvinen 2001). 4 Tietosysteemin elinjakson aikainen toiminta tarkoituksellisena järjestelmänä Pentti kirjoitti (s. 95), että ”tietosysteemin elinjakson aikainen toiminta on tarkoituksellinen järjestelmä, jonka toiminta-ajatuksena on tuottaa pääintresenteilleen pysyväismuotoisesti tulostietoja hyödyllisen informaation muodostamiseksi”. Olen poiminut neljännestä luvusta tarkasteluun yleisen vaihejaon. Yleinen vaihejako Pentti määritteli (s. 101–102), että ”yleinen vaihejako on kerrostettu kuvaus kaikista tietosysteemin elinjakson aikaisen toiminnan ajallisesti ja loogisesti toisistaan riippuvista tehtävistä (aktiviteeteista). Vaihejaon tehtävät tyypitetään yleis-, 39 ohjaus-, tukisuorite ja loppusuoriteaktiviteetteihin. Yleisaktiviteetit ovat tehtäviä, joiden tarkoituksena on perustaa ja lopettaa tarkoituksellinen järjestelmä. Ohjausaktiviteetit ovat usealla hierarkiatasolla esiintyviä toimintasuunnittelu-, päätäntä(tai päätöksien hankinta-), seuranta- ja valvontatehtäviä. Tukisuoriteaktiviteetit ovat erilaisten resurssien (E-, L-, I-, R- jne) hoito- ja huoltotehtäviä. Loppusuoriteaktiviteetteja ovat mm. tietosysteemin rakentamisen, huollon ja käytön suoritustason tehtävät.” Pentti sovelsi kirjan alkupuolella kehittämiään jäsennyksiä (OS-pari ja päätoimintojako) tietosysteemin elinjaksoon täydentäen sitä toiminnan alustamis- ja lopettamistehtävillä (vrt. Järvinen 1987). Samaa tai samanlaista yleistä vaihejakoa en ole löytänyt tietojärjestelmätieteen kirjallisuudesta. Pentin yleinen vaihejako on varmaankin laajin, mitä on esitetty. Yleensä vaihejako-metodeissa on keskitytty osaan loppusuoriteaktiviteetteja, nimittäin tietosysteemin rakentamiseen alusta loppuun suoraviivaisesti tai evolutionaarista (syklistä) iteraatioita sisältävää menettelyä käyttäen, ja käyttöä sekä ylläpitoa koskevat aktiviteetit on jätetty pois. Lientz (1983) osoitti katsauksessaan, että ohjelmistojen ylläpito vaatii enemmän resursseja kuin ohjelmiston laatiminen ensi kerran. 5 Systemointi Tämän luvun osalta olen ottanut tarkasteluun Pentin näkemyksen systemoinnin tavoitehierarkiasta (vain ylimmät tasot) ja hänen ehdotuksensa systemoinnin vaihejaoksi, ns. PSC-systemointimallin. Tavoitehierarkia Pentti kirjoittaa (s. 112), että ”systemoinnin tavoitehierarkian ylimmät tasot muodostuvat niistä tavoitteista, jotka tietosysteemin elinjakson aikaisen toiminnan eri intresentit sille asettavat. Ulkoisten, sisäisten ja päättäjäintresenttien asettamien ja yleensä toistensa kanssa ristiriitaisten tavoitteiden yhteensovittaminen eri päätöstasoilla on systemoinnin ja sen ohjauksen vaativin ja vaikein tehtävä.” Pentti ehdottaa, että ylimmällä tasolla olisi merkitsevyys (tärkein tavoite), toisella tasolla palvelevuus ja turvallisuus ja kolmannella hyväksyttävyys (päättäjien ja kohdehenkilöiden kannalta), tehokkuus (nettoarvo, hyöty), yhteensopivuus ja siirrettävyys (Kuvio 4). 40 MERKITSEVYYS *PALVELEVUUS ││HYVÄKSYTTÄVYYS (päättäjien ja kohdehenk. kannalta) ││TEHOKKUUS (NETTOARVO, HYÖTY) ………. ………… ││YHTEENSOPIVUUS ││SIIRRETTÄVYYS *TURVALLISUUS Kuvio 4. Tavoitehierarkia (osittain). Minusta prof. Juhani Iivari tekee tärkeän täydennyksen, kun hän ilmaisee, että ”itse asiassa ajatus, että ”ylimmällä tasolla olisi merkitsevyys (tärkein tavoite), toisella tasolla palvelevuus ja turvallisuus ja kolmannella hyväksyttävyys (päättäjien ja kohdehenkilöiden kannalta), tehokkuus (nettoarvo, hyöty), yhteensopivuus ja siirrettävyys” inspiroi PIOCO-laatukriteerien (Iivari & Koskela 1987) mukaista hierarkiaa. Siinä kuitenkin jäsennettiin kriteerejä pidemmälle ja kytkettiin ne päätarkastelukulmiin (ehdottaen, että kullakin päätarkastelukulmalla on tyypilliset laatukriteerit)”. Pentti on yllä kursiivilla painotetussa osuudessa tuonut esille monta tahoa, joille uusi tietosysteemi on tärkeä. Tietojärjestelmätieteen tutkijat eivät ole vielä sopineet, kuinka uutta tietosysteemiä tieteellisessä mielessä arvioidaan. March ja Smith (1995) painottivat, että systeemin tulee olla uusi tai huomattavasti parempi kuin paras aikaisemmista. Hevner ja muut (2004) toistivat samat kriteerit. Itse ehdotin (Järvinen 2007) tavoitefunktiota, johon kaikkien tahojen tavoitteet olisi koottu. Prof. Juhani Iivari haluaa tuoda esille, että ”tässä on minusta merkittävää, että tarkastellaanko konkreettisen tietojärjestelmän (esimerkiksi ”instantiaation” March & Smithin merkityksessä) tavoitteita vain DSR-tutkimuksen tulosten (constructs, models, methods) tieteellistä merkittävyyttä. Ymmärtäisin, että Pentin mielenkiinto on konkreettisissa tietojärjestelmissä.” Minä puolestani ymmärrän, että Pentin mukaan merkitsevyys olisi tietosysteemin hyvyyden kaikkein tärkein mittari. Siihen ei minusta ole koottu alempien tasojen tavoitteita. Iivari ja Koskela (1987) tarjoavat eri mittareita eri tarkastelukulmista: pragmaattisesta kustannus/vaikuttavuus, input/output-kulmasta kustannukset ja käyttäjätyytyväisyys sekä konstruktiivis-operatiivisesta kulmasta 41 kokonaistehokkuus. Ehdotetut mittarit tuovat mieleen Virkkusen (1951) esittämät laajuus-, arvostus- ja mittaamisongelmat. Kuinka laajalle oletetaan uuden tietosysteemin vaikutusten ulottuvan tai kenen vastuualueen yli vaikutuksia arvioidaan? Kuinka arvostetaan vaikeasti mitattavia seikkoja kuten käyttäjien ja asiakkaiden tyytyväisyys? Kuinka mitataan tiettyjä tekijöitä, esimerkiksi tuota tyytyväisyyttä? Prof. Juhani Iivari huomauttaa, että ”tietysti käyttäjä-tyytyväisyyden mittaamisen on useita testattuja ja validoituja mittareita. Ne tosin ovat hyvin subjektiivisia, kuten on mitattava asiakin.” En malta olla lisäämättä, että MacKenzie ja muiden (2011) mukaan hyvän mittarin tekeminen latentille käsitteelle voi hyvinkin olla ihmiselämän mittainen ponnistus, tai sitten kun mittarin saa valmiiksi, se on jo vanhentunut. PSC-systemointimalli Yhdistelemällä päätarkastelukulmat, OS-parin ja systeemin elinjakson Pentti konstruoi ns. PSC-systemointimallin (s. 116) kuviossa 5 (alla). Yläindeksit P, S, C ja B tarkoittavat pragmaattista, semanttista, konstruktiivista ja toteutuspäävaihetta. Alaindeksit D ja T muodostavat suunnittelu ja testausparin (D, T). Ensimmäisessä päävaiheessa suoritetaan ensin pragmaattista suunnittelua, sitten sen rajaamana semanttista suunnittelua ja sen jälkeen pragmaattisen ja semanttisen suunnittelun rajaamina konstruktiivista suunnittelua. Noiden kolmen suunnittelu-aktiviteetin jälkeen suoritetaan testausta päinvastaisessa järjestyksessä, siis ensin konstruktiivista, sitten semanttista ja lopuksi pragmaattista testausta. Toisessa päävaiheessa, jota kuvaa yläindeksi S suoritetaan ensin semanttista suunnittelua pragmaattisen päävaiheen ratkaisujen rajaamassa tilanteessa, koska uusi systeemi on pragmaattisesta tarkastelukulmasta jo halutun kaltainen. S-päävaiheessa suoritetaan vielä konstruktiivista suunnittelua ja sen jälkeen taas testausta järjestyksessä C-, S-, ja P- tarkastelukulmista. Kolmannessa päävaiheessa suoritetaan konstruktiivista suunnittelua kahden ensimmäisen päävaiheen rajaamassa tilanteessa ja sitten testausta järjestyksessä C-, S-, ja P- tarkastelukulmista. Lopuksi toteutuspäävaiheessa toteutetaan (B) suunnitelmat ja testataan toteutusta testausta järjestyksessä C-, S-, ja P- tarkastelukulmista. P P P P P P S S S S S C C C C B B B D D D T T T D D T T T D T T T T T T P (S (C C )S )P (S (C C )S )P ((C C )S )P (((B)C )S )P Kuvio 5. PSC-systemointimalli. 42 Iivari ja Koskela (1987) hyväksyivät muutaman Pentin idean PIOCO-malliinsa (P = pragmatic, IO = Input/Output, CO = Constructive/Operative) mm. tietosysteemin metamalliin ja tietosysteemin rakentamismalliin, mutta noissa PIOCOn malleissa on myös paljon uutta, mm. iteraatiot ja oppiminen. Kokonaan uutta on PIOCOn laatukriteerimalli. Pentin laatima pragmaattinen päävaihe voidaan esittää myös Kuviona 6 P P D P P S D S P C D P P P T T C T Kuvio 6. PSC-metodin pragmaattinen päävaihe. Ohjelmoinnin tutkijat ja opettajat päätyivät Kuvion 6 tapaiseen V-malliin paljon myöhemmin. Boehm (1984) hahmotteli seuraavat suunnitteluaktiviteetit: Tuotteen suunnittelu, yksityiskohtainen suunnittelu ja koodaus, ja vastaavat testausaktiviteetit: Yksikkötestaus, integrointi- ja systeemitestaus sekä tuotteen hyväksymistestaus. Turner (2007) kritisoi V-mallia lineaariseksi ja vain yhteen kertaan toteutettavaksi tarkoitetuksi. Hän katsoi, että ketterät menetelmät (www.agilemanifesto.com) ovat tarpeen ohjelmointi-tehtävän luonteeseen vedoten. Hän kuitenkin katsoo, että kun ketteriä menetelmiä käyttäen edetään, niin Vmallia toteutetaan lyhyissä pätkissä ja iteroiden. Lisäksi hän painottaa ohjelmoijien oppimista, kuten Iivari ja Koskela (1987) jo kymmeniä vuosia aikaisemmin. 6 Lopuksi Systemointi II näyttää vieläkin sisältävän ajankohtaista asiaa, vaikka osa onkin jo vanhentunut joko IT-tekniikan kehityksen tai tieteellisen tutkimuksen edistyksen vuoksi. Pentti on käyttänyt deduktiivista lähestymistapaa, joka vaatii lukijalta paljon. Kun edetään teoriasta sovelluksiin, pitäisi aina olla esimerkki, vaikka kuinka yksinkertainen. Minusta Weber (2012) toteutti onnistuneesti mainittua ideaa. Lehden Academy of Management Journal päätoimittaja Colquitt (2013) painotti, että tieteellisen tekstin viittauksissa tulee pyrkiä viittaamaan kyseiden idean ja innovaation ensimmäiseen keksijään ja esittäjään. Colquittin hengessä Pentti olisi saanut kirjaan Systemointi II todella monia viittauksia. 43 Kiitokset Kiitokset Juhani Iivarille, Erkki Koposelle, Tommi Mikkoselle ja Timo Poraselle avusta tämän tekstin kirjoittamisessa. Lähteet Alter S (2013) Work System Theory: Overview of Core Concepts, Extensions, and Challenges for the Future. Journal of Association of Information Systems 14(2): 72– 121. Ashby RW (1956) An Introduction to Cybernetics. London, Chapman & Hall. Aulin A (1982) The Cybernetic Laws of Social Progress. Oxford, Pergamon Press. Beynon-Davies P (2009) Neolithic informatics: The nature of information. International Journal of Information Management 29(1): 3–14. Boehm B (1984) Verifying and Validating Software Requirements and Design Specifications. Software 1(1): 75–88. Bunge M (1967) Scientific Research I. The Search for system. Berlin, Springer-Verlag. Checkland P (1981) Systems Thinking, Systems Practice. Chichester, Wiley. Checkland PB (1989) Soft systems methodology. Human Systems Management 8: 273– 289. Colquitt JA (2013) Crafting references in AMJ submissions. Academy of Management Journal 56(5): 1221–1224. Currie WL & Seltsikas P (2001) Exploring the supply-side of IT outsourcing: evaluating the emerging role of application service providers. European Journal of Information Systems 10(3): 123–134. Hevner AR, March ST, Park J & Ram S (2004) Design science in information systems research. MIS Quarterly 28(1): 75–105. Hirschheim R, Klein HK & Lyytinen K (1996) Exploring the intellectual structures of information systems development: A social action theoretic analysis. Accounting, Management and Information Technologies 6(1/2): 1–64. Iivari J (2005) Is the future of the Scandinavian information systems development approaches passé. Teoksessa Bubenko J Jr, Impagliazzo J & Sølvberg A (toim.) (2005) History of Nordic Computing. New York NY, Springer: 339–356. Iivari J (2007) A paradigmatic analysis of Information Systems as a design science. Scandinavian Journal of Information Systems 19(2): 39–64. Iivari J (2013) How to make quantitative nomothetic IS research design-oriented? URI: http://www.researchgate.net/profile/Juhani_Iivari/. Iivari J & Koskela E (1987) The PIOCO model for information systems design. MIS Quarterly 11(3): 401–419. 44 Iivari J & Lyytinen K (1998) Research on Information Systems Development in Scandinavia – Unity in Plurality. Scandinavian Journal of Information Systems 10(1&2): 135–186. Ives B, Hamilton S & Davis GB (1980) A framework for research in computer-based management information systems. Management Science 26(9): 910–934. Järvinen P (1987) On intialization and exitialization in program design. Teoksessa Rasmussen & Zunde (toim.) Empirical Foundations of Information and Software Science III. New York, Plenum: 135–144. Järvinen P (2001) Improving quality of drawings. Teoksessa Bloch, Rasmussen, Beardon & Munari (toim.) Computers and Networks in the Age of Globalization. Boston, Kluwer: 245–259. Järvinen P (2003) Atk-toiminnan johtaminen. Tampere, Opinpajan kirja. Järvinen P (2007) On Reviewing of Results in Design Research (2007). ECIS 2007 Proceedings. Paper 72. URI: http://aisel.aisnet.org/ecis2007/72/. Järvinen P & Järvinen A (2013) Tutkimustyön metodeista. Tampere, Opinpajan kirja. Kerola P (1975) On hierarchical information and data systems. Teoksessa Lundeberg & Bubenko (toim.) Systemeering 75. Lund, Studentlitteratur. Kerola P (1980) On infological research into the systemeering process. Teoksessa Lucas HC, Land F, Lincoln TF & Supper K (toim.) The Information Systems Environment. Amsterdam, North-Holland: 199–217. Kerola P & Freeman PA (1981) A comparison of lifecycle models. In Proceedings of the Fifth International Conference on Software Engineering, San Diego. Kerola P & Järvinen P (1975) Systemointi II – Tietosysteemin rakentamisen ja käytön systeemiteoreettinen malli. Helsinki, Gaudeamus. Kettinger WJ & Li Y (2010) The infological equation extended: towards conceptual clarity in the relationship between data, information and knowledge. European Journal of Information Systems 19(4): 409–421. DOI: 10.1057/ejis.2010.25. Lientz BP (1983) Issues in software maintenance. Computing Surveys 15(3): 271–278. Loh L & Venkatraman N (1992) Diffusion of information technology outsourcing: Influence sources and the Kodak effect. Information Systems Research 3(4): 334–358. Lyytinen K (1986) Information Systems Development as Social Action: Framework and Critical Implications. Ph.D. Diss., Jyväskylä Studies in Computer Science, Economics and Statistics, University of Jyväskylä. Lyytinen K (1987) Different perspectives on information systems: Problems and solutions. ACM Computing Surveys 19(1): 5–46. MacKenzie SB, Podsakoff Ph M & Podsakoff NP (2011) Construct Measurement and Validation Procedures in MIS and Behavioral Research: Integrating New and Existing Techniques. MIS Quarterly 35(2): 293–334. March ST & Smith GF (1995) Design and natural science research on information technology. Decision Support Systems 15(4): 251–266. Miller GA (1956) The magical number seven, plus or minus two: Some limits on our capacity for processing information. Psychological Review 63(2): 81–97. 45 Porter ME (1985) Competitive advantage – Creating and sustaining superior performance. New York, Free Press. Swanson EB (1994) Information systems innovation among organizations. Management Science 40(9): 1069–1092. Turner R (2007) Toward agile systems engineering processes. The Journal of Defense Software Engineering (April): 11–15. Virkkunen H (1951) Teollisuuden kertakustannukset – niiden degressio sekä käsittely kustannuslaskennassa. Helsinki, Liiketaloustieteellisen Tutkimuslaitoksen julkaisuja 13. Weber R (2012) Evaluating and Developing Theories in the Information Systems Discipline. Journal of the Association for Information Systems 13(1): 1–30. 46 Key Elements of Routines in Organizations and Levels of Abstractions Mats Lundeberg20 1 Introduction The academic discipline of information systems is relatively young compared with many other disciplines. Pentti Kerola is one of the academics who have nurtured this discipline on the Nordic scene as well as in the international arena for many years. In retrospect we can see that Pentti Kerola’s academic career started at about the same time as the discipline of information systems began to grow. In this sense he has been part of the development of the field for practically as long as information systems have been around. I have had the privilege of knowing Pentti for the past 40 years, since the mid-seventies. At that time he was actively engaged in working with the so called PSC model (Kerola, 1975). One of the key contributions of this work is the distinction between pragmatic, semantic, and constructive levels. The ideas of the PSC model have since then been further elaborated and extended. It is outside the scope of this article to go into more detail regarding these developments. Suffice it to say that I have shared Pentti’s interest in different types of levels such as levels of abstractions for a long time. Inspired by Pentti’s work, I find it appropriate on this occasion to devote this article to some current ideas around levels of abstractions. Based on the works of Ohlsson & Lehtinen (1997) and Pentland & Feldman (2005) I present a theoretical model of key elements of routines in organizations. The key elements are perspectives, assembled ostensive abstractions, initial ostensive abstractions, articulated performative perceptions, specific performances, and artifacts. The theoretical model includes the relationships between the key elements. The model can be seen as a more comprehensive version of the FeldmanPentland model, being more detailed regarding the key elements as well as the relationships. Such a more comprehensive model allows us to develop and maintain a richer perception of routines in organizations. 20 Professor emeritus, Stockholm School of Economics, mats.lundeberg at hhs.se 47 Routines are important parts of organizations. At the same time they are not well understood. Many people think that a routine is the same as the pattern of the routine written on a piece of paper. Feldman and Pentland’s seminal works on organizational routines define a routine as a combination of patterns, descriptions of specific performances, and artifacts that document the patterns and descriptions. The model presented in this article is one step further detailed. The idea behind this is that a richer perception of routines helps us develop and manage routines in organizations. 2 Overview In the following sections, after a short introduction on perceptions, I continue by discussing Ohlsson and Lehtinen’s (1997) work on abstraction and the acquisition of complex ideas. They make an important distinction between generality and abstraction. They propose that objects and events are seen as similar to the extent that they fit the same abstraction and that abstractions are constructed by assembling available ideas into new structures. An example of this is putting two abstract ideas together in a new, more complex idea. They maintain that the function of abstraction is not to provide generality but to facilitate the assembly process, i.e. facilitating the putting together of different ideas. Based on Ohlsson and Lehtinen’s ideas, I present a theoretical model of elements and relationships in higher-order knowledge application. Next I introduce Feldman and Pentland’s work on organizational routines (Feldman & Pentland 2003, Pentland & Feldman 2005). They argue that we need to understand the internal structure of organizational routines. They want to see organizational routines as they are. They introduce the distinction between the ostensive (abstract pattern) and performative (specific actions). In addition to this, in their work a number of artifacts are attached to organizational routines. The abstract understandings, specific performances, and artifacts are inter-related in complex ways. Assembling the model of higher-order application mentioned above with Feldman and Pentland’s ideas, I present a theoretical model of elements and relationships in organizational routines. Finally, I comment on the fact that the article can be seen as an application of Ohlsson and Lehtinen’s idea that abstractions are constructed by assembling available ideas into new structures. The theoretical model of elements and relationships in organizational routines (an abstraction) assembles the following ideas: 48 – – 3 The function of abstraction is to facilitate the assembly process, i.e. facilitating the putting together of different ideas Organizational routines consist of ostensive aspects, performative aspects, and attached artifacts Perceptions, perspectives, and phenomena A key attitude for me in my work during the past decades has been to perceive reality as it is (Lundeberg, 2011). Based on this sentence I distinguish between perceptions of reality (“interpretations”) and reality as such (“expressions” and/or “objects and events”). Some abstractions can be seen as perceptions of reality. Working with levels of abstractions is one way of perceiving reality as it is. Interpreted and expressed perceptions can be seen as two sides of the same coin. People interpret expressions from different perspectives, and expressions are representations of interpretations. Comparing interpreted and expressed perceptions increases clarity. What alternative interpretations are there of a specific expression? In what different ways could a particular interpretation be expressed? Distinguishing between perceptions of phenomena, perspectives, and phenomena in reality, we obtain a first group of three higher-order knowledge application elements (see Figure 1 below). The purpose of the figure is simply to illustrate some types of parts of this group. The boxes in the figure represent elements (perceptions, perspectives, and phenomena) or groups of elements (higher-order knowledge application elements). The relationships in the figure are “consists of subset” (from top to bottom) and “subset of” (from bottom to top). Higher-order knowledge application elements Perceptions of phenomena Perspectives/ contexts Phenomena in reality Fig. 1. Higher-order knowledge application elements (version 1). 49 4 Current ideas on higher-order knowledge application A cornerstone in Ohlsson and Lehtinen’s (1997) work is the distinction they make between generality and abstraction. They write (p 38): … the verb “to generalize” is used to refer to the process of extracting commonalities from exemplars while the noun “generalization” refers to the product of this process. The property of being general means to be true of all members in some (large) set. The purpose is to contrast these classical concepts with a notion of abstraction that separates the process of abstracting from the property of being abstract. This does not require abstractions to be constructed via a process of abstracting and it allows knowledge structures to be abstract without necessarily being general. The cognitive function of abstraction is not to provide wide applicability – transfer – but to enable the assembly of existing ideas into more complex ideas. The epistemological function of abstraction is to enable people to arrive at a different categorization of the world than the one suggested by concrete similarities. According to the quote above, one function of abstraction is to enable the assembly of existing ideas into more complex ideas. In the other direction, according to Ohlsson and Lehtinen, the application of higher-order knowledge moves from the abstract toward the concrete. They use the term articulation to refer to this process. Based on this, by articulation of abstractions I here mean the activity of applying an abstraction to a particular situation, to decide how, exactly, the abstraction should be mapped onto that situation, and to derive what the abstraction implies or says about that situation. So far in a second group, we thus have three further higher-order knowledge application elements: Assembled abstractions, initial abstractions, and objects & events (see Figure 2 below). The idea behind the assembly process is to separate the property of being abstract from the process of abstracting. The movement in the assembly process is across levels of complexity, not levels of abstraction. Ohlsson and Lehtinen (1997) note that if abstractions are created by assembling previous abstractions, there is a problem of a potentially infinite regress. They have four possible solutions to this problem. It is outside the scope of this article to discuss these four possible solutions in detail. For reasons of simplicity, I will focus on only one of 50 their solutions: that the process of induction plays an auxiliary role and furnishes us with low-level, initial abstractions that serve as building-blocks for more complex abstractions. Higher-order knowledge application elements Assembled abstractions Initial abstractions Objects and events Fig. 2. Higher order knowledge application elements (version 2). Assembling the models from Figure 1 and Figure 2 we obtain Figure 3 below. The purpose of Figure 3 is the same as of Figure 1 and Figure 2: to illustrate types of parts of a group of elements. Higher-order knowledge application elements Perceptions of phenomena Abstractions Assembled abstractions Instances: Articulated perceptions of objects and events Initial abstractions Phenomena in reality Perspectives/ contexts Objects and events Artifacts Documents: (”written expressions”) Oral expressions Fig. 3. Higher-order knowledge application elements (version 3). The box “Phenomena in reality” has been subdivided into artifacts as well as objects and events. Examples of artifacts are documents (“written expressions”), oral expressions and computer files. Artifacts can be used to represent perceptions. The rectangle “Perceptions of phenomena” has been subdivided in abstractions and instances. Instances are in this case articulated perceptions of objects and/or events. Such instances can be expressed and/or documented in artifacts. 51 The model in Figure 3 above describes elements. The relationships between these elements are added in Figure 4 below. The rounded boxes (Perceptions, perspectives, and phenomena) correspond to the elements in Figure 1. The rectangles correspond to the detailed elements in Figure 3. The basic relationships are that phenomena in reality are interpreted or perceived from different perspectives, and codified or realized also from different perspectives. Perspectives are influenced by contexts. Higher-order knowledge application: Elements and relationships Perceptions of phenomena Select subset(s) Assembled abstractions Assemble Assemble Select subset(s) Select subset(s) Initial abstractions Generalize Articulate Instances: Articulated perceptions of objects and events Perspectives/ Contexts Interpret Codify Phenomena in reality Perceive Realize Objects and events Input Output Artifacts Fig. 4. Higher-order knowledge application: Elements and relationships. 52 The perceptions are ordered in levels of complexity: Articulated perceptions of objects and events, initial abstractions and assembled abstractions. Abstractions are assembled from other abstractions. The assembly process starts from low-level initial abstractions, which are generalized from perceptions of objects and events. In summary: – – – – 5 There is a difference between levels of abstraction, levels of abstractions, and levels of complexity. Levels of abstraction have to do with the property of being more or less abstract. Assembled abstractions and initial abstractions are examples of abstractions (nouns or products of processes). Such abstractions can be found on different levels (levels of abstractions). Abstractions are constructed by assembling available ideas into new structures on different levels of complexity. Organizational routines Turning back to the ideas of Feldman and Pentland, one important focus in their work is the idea of viewing organizational routines as a source of flexibility and change (Feldman & Pentland, 2003). They thereby challenge the traditional understanding of organizational routines as creating inertia in organizations. In this article I concentrate on their idea of the internal structure of organizational routines. This is one of the prerequisites for viewing organizational routines as a source of flexibility and change. According to Pentland and Feldman (2005) organizational routines consist of both abstract understandings and specific performances. A number of artifacts are attached to organizational routines. So far in a first group, we thus have three types of organizational routine elements – abstract understandings, specific performances, and artifacts (see Figure 5 below). Examples of artifacts are documented scripts of routines and stories of specific performances. The scripts as well as the stories can be perceived by different people with various perspectives. There can be as many perceptions of the scripts and the stories as there are perspectives. This implies that an organizational routine can consist of several people’s different abstract understandings, several people’s different stories of specific performances, and several artifacts. Assembling the models from Figure 3 and Figure 5 we obtain Figure 6 below. The group “Organizational routine elements” consists of three subsets: Percep53 tions of organizational routines, perspectives and organizational routine elements in reality. The latter group is subdivided in artifacts and specific performances. The rectangle “Perceptions of organizational routines” is subdivided in abstractions (assembled ostensive and initial ostensive) as well as articulated performative perceptions. Perspectives are influenced by contexts. This latter relationship is not treated further in this article. Organizational routine elements Abstract understandings Specific performances Artifacts Fig. 5. Organizational routine elements (version 1). This more comprehensive figure implies that an organizational routine can consist of the following different types of elements: People’s different assembled and initial ostensive abstractions, people’s different articulated performative perceptions, people’s different perspectives, artifacts, and specific performances in reality. Initial ostensive abstractions are low-level abstractions such as scripts of routines. Examples of assembled abstractions are more complex abstractions such as scripts of advanced combinations of interacting routines. Organizational routine elements Perceptions of organizational routines Articulated performative perceptions Abstractions Assembled ostensive abstractions Initial ostensive abstractions Specific performances in reality Artifacts Documents (”written expressions”) Fig. 6. Organizational routine elements (version 2). 54 Organizational routine elements in reality Perspectives/ contexts Oral expressions The model in Figure 6 above describes elements. The relationships between these elements are added in Figure 7. Figure 7 documents a theoretical model of organizational routines with elements and relationships. Organizational routines: Elements and relationships Perceptions of organizational routines Select subset(s) Assembled ostensive abstractions Assemble Assemble Select subset(s) Select subset(s) Initial ostensive abstractions Generalize Articulate Articulated performative perceptions of particular situations Perspectives/ Contexts Interpret Codify Organizational routine elements in reality Perceive Realize Specific performances in reality Input Output Artifacts Fig. 7. Organizational routines: Elements and relationships. 55 6 Conclusions Starting points of this article are the works of (Ohlsson & Lehtinen, 1997) and (Pentland & Feldman, 2005). Their works assemble the following ideas: – – The function of abstraction is to facilitate the assembly process, i.e. to facilitate the putting together of different ideas Organizational routines consist of ostensive aspects, performative aspects, and attached artifacts I have assembled a theoretical model of key elements of routines in organizations based on these works. The key elements are perspectives, assembled ostensive abstractions, initial ostensive abstractions, articulated performative perceptions, specific performances, and artifacts. The theoretical model includes the relationships between the key elements. The model can be seen as a more comprehensive version of the Feldman-Pentland model, being more detailed regarding the key elements as well as the relationships. Such a more comprehensive model allows us to develop and maintain a richer perception of routines in organizations. This is important if we want to develop and manage routines in organizations. The article can be seen as an application of Ohlsson and Lehtinen’s idea that abstractions are constructed by assembling available ideas into new structures. Their notion of abstraction separates the process of abstracting from the property of being abstract. Abstractions can in this way be regarded as being on different levels of complexity rather than on different levels of abstraction. References Feldman MS & Pentland BT (2003) Reconceptualizing organizational routines as a source of flexibility and change. Administrative Science Quarterly: 94–118. Kerola P (1975) On Hierarchical Information and Data Systems in Data Systems Life Cycle. In Lundeberg M & Bubenko J jr (eds) (1975) Systemeering 75. Lund: Studentlitteratur. Lundeberg M (2011) Improving Business Performance – A First Introduction. Stockholm, Stockholm School of Economics Institute for Research (SIR). Ohlsson S & Lehtinen E (1997) Abstraction and the acquisition of complex ideas. International Journal of Educational Research: 37–48. Pentland BT & Feldman MS (2005) Organizational routines as a unit of analysis. Industrial and Corporate Change: 793–815. 56 The Origins and Contributions of Pentti Kerola to Methodology Engineering and Meta Modeling Richard Welke21 1 Preamble My earliest recollection of Pentti Kerola, was at the IFIP WG 8.2 formation workshop in LaHulpe, Belgium (ca. 1978). Our shared interest in systems development methods created the initial bond that then persisted as WG8.2. “took flight” and occasioned workshops and conferences around Europe. Pentti and his wife visited my wife and I at McMaster University (Hamilton, Ontario, Canada) in the late 1970’s as part of a sabbatical that had him work with Dan Teichroew at the University of Michigan and the ISDOS Project. I vividly recall Pentti’s wife reading my palm to determine my destiny. She wasn’t “optimistic.” As a result of a database conference in 1967 at NYU I had met Jay Nunnamaker (then, a PhD student like me) and he acquainted me with ISDOS. While I had corresponded with Dan Teichroew, I had never met him. Pentti arranged a gettogether with Dan in Ann Arbor, MI (ca. 1979) and that began a partnership that resulted in my becoming the Canadian “distributor” of PSL/PSA (initially at McMaster and eventually through a company I set up, called Methodsworks). I had written a working paper (ISRAM, McMaster, Canada) on Methodology Engineering in 1975. Pentti sent me a letter (pre-email days) in 1979 asking if I would act as the “commenter” on a paper he had submitted to the “Third Scandinavian Conference on Information Systems” on a methodology that he and his then PhD student, Juhani Iivari had developed called PIOCO. I enlisted Heinz Klein (a colleague at the time) and together we submitted a paper (Klein & Welke 1980) that was nearly as long as the original paper that included the first published description of methodology engineering as a basis to critique the “Systemeering PSC” model (Kerola and Järvinen 1978, Kerola 1980). This resulted in a number of subsequent collaborations between Heinz and myself with a number of Finnish and Scandinavian scholars (Kalle Lyytinen (and all his Metaphor project students), Markku Saaksjarvi, Borje Langefors, Mats Lundberg, Lars Mathiassen, 21 Professor, Georgia State University, rwelke at ceprin.org 57 Niels Bjorn Andersen, and many, many more). I must have been a Scandinavian in a previous life as our thinking was near perfectly aligned. The result of the meeting that Pentti arranged with Dan Teichroew and the ISDOS Project (as it was known at that time) was the aforementioned Methodsworks, Inc that sold, consulted on, and extended the PSL/PSA software of the University of Michigan’s ISDOS Project. 2 Meta-modeling (MM) and the CASE repository It’s sometimes useful to reflect on the origins of concepts we now take for granted. In the case of Meta-Modeling (MM) and Methodology Engineering (ME), this began with the ISDOS Project at Case Institute of Technology (now Case Western Reserve University or CWRU) ca. 1966. Teichroew had envisioned a university research project that would be able to take a formalized expression of a problem (the “Problem Statement” language or PSL) and produce both executable code (initially, Fortran), as well as the computing architecture specification to run it (Computers, I/O devices, tape handlers, etc.). This, in turn, was inspired by the earlier work of Börje Langefors (Langefors, 1966). There were two parts to the research project deliverables: the language aspect (PSL) and the execution piece (SODA for System Optimization Design Algorithm). Early on, Prof. Teichroew and the ISDOS Project moved to the University of Michigan (Industrial Engineering). Initially funded by the U.S. Government, it eventually morphed into a sponsorship model where users paid a sponsorship fee and, in return received support as well as input into the next version of the “product.” The project began with PSL. The project team examined a number of then existing information systems (then called data processing systems) specification model types (e.g. ANSI flow charting, HIPO, BSP) and synthesized them to come up with a language that could absorb the then-variety of system modeling approaches. In effect, they “meta modeled” the extant model-types of the time to derive the first PSL language version. This was then “hard coded” into the software against which a simple set of reports were run to check for correctness, etc. – the first “Problem Statement” analyzer (PSA). What then happened is that more and more systems description methods emerged, necessitating changes to PSL to accommodate these new aspects that were being captured (e.g. Events and Triggers). After the second such iteration it became clear that this “specification evolu58 tion” would continue and some more formal methods were needed to both capture and then “auto generate” the next version of the PSL language. Similarly, the data structures that “held” the PSL specifications were no longer sustainable as flat (sequential tape) files. At that time, the CODASYL (Network) DB specifications had just been published, so a small group within the ISDOS project (Hassan Sayani, Benn Konsynski, Al Hershey to name a few) set about creating the first CODASYL-compliant DBMS (in Fortran). This then “hosted” the then-current version of the PSL language. But this wasn’t sufficient either; as this necessitated having to recode the schema each time there was a language change. This gave rise to a meta-language (ISDL – Information Systems Description Language) and a meta-model and metadatabase (what we would now call a repository or, in OMG terms, an OMF). Interestingly, the Project chose not to use a Network Schema representation, but instead adopted an ERA-like specification. So, there was, in effect, an ER schema model that sat on top of a Network DBMS. This, it should be added, pre-dated the publication of Chen’s work on ER models and modeling. So, by roughly 1978, all the pieces were in place for a meta-model language (ISDL) and a meta-database repository to manage this, as well as the ability to create CASE tool instances from this, such as PSL/PSA. Teichroew was fond of touring the world and giving away copies of the software to various academic groups. He carried a separate suitcase filled with tapes containing the software, and as he travelled he would give them to groups showing interest in this work. In return, these groups would set about creating their own language variants and support environments (e.g. DSL/DSA from Francois Bodart in Belgium) and many would then come to the annual “ISDOS Project Review” meetings to tell about what they had done. The PSL language continued to evolve (six major versions and many minor versions within each) as the variety of systems development methods continued to increase and the project sponsors requested their inclusion into PSL. However, the ISDL (the ERA-style meta language) held up until ca. 1984, when it was replaced by the OPRR model and supporting database structure. 3 Methodology engineering The basic tenets and constructs of “methodology engineering” were first published as part of the aforementioned PIOCO critique paper. They were also pre59 sented at several IFIP 8.2 workshops in the early 1980’s (Welke 1982) as well as in a McMaster ISRAM working paper (Welke 1980). During the period from 1984 to 1990 (first at MethodsWorks, then at ISDOS/MetaSystems), there was considerable exposure to a wide range of methodologies that both influenced and refined views about how and why methodology engineering could be used and applied. This, in turn, influenced both thinking about ME as well as some of the directions that MetaSystems took --specifically a prototype of the first computer-assisted method-engineering (CAME) tool. The first suggestion of such a concept was published as (Welke 1979) and then (Welke, 1982). Eventually, the conceptual work regarding methodology engineering was published in the Dutch ITC magazine “Informatie” (Kumar, et.al. 1991) using the term “Situational Methodology Engineering,” followed by an English version at a conference (and book) a year later (Kumar & Welke 1992). 4 The emergence of a more nuanced metalanguage and “CAME” By 1984 it became clear that the then-existing ERA-style meta-language wasn’t able to capture all aspects of the (largely graphical) requirements specification models that had emerged. Subtle use of arrow types and line types, and objectorientation with its various concepts such as inheritance presented challenges that the ERA-based meta- model couldn’t handle. As such a new meta-meta model was created and implemented (along with changes to the meta database to reflect this). It was called OPRR (Object-Property-Role-Relationship). The first use of it was in the creation of PSL/PSA 6.0. A version of this was externally first published in (Welke, 1989). By that time, the ISDOS Project had become ISDOS, Inc. and, with a change of ownership, became MetaSystems, Ltd. With the emergence of PC’s and then (using special graphics cards plus thirdparty graphics software) the ability to create diagrams on the screen permitted the development of graphical development tools for modeling systems – what became known as IDE’s (integrated development environments). MetaSystems created the first Windows-based CASE tool called Structured Analyst or “SA” (to support the drawing of DFD’s). After this was released, a “skunk works” project was launched to create a meta-level version of SA called “Method Analyst” based on the methodology engineering concepts and OPRR. However, with the downturn of the US 60 economy and some pre-announced (but never delivered) CASE repository efforts by IBM, MetaSystems had to be sold, in 1989, to LBMS (UK) before it could be commercialized. LBMS, in turn, continued development of the method analyst concept and released the first commercial CAME product called Project Engineer in 1992. LBMS, in turn, was acquired and that largely ended this development path. Meanwhile, in the 90’s a Ph.D. student, Sjaak Brinkkemper, was completing his dissertation entitled “Formalisation of information systems modeling” (Brinkkemper 1990) which evolved into a set of concepts he subsequently termed “(Situational) Method Engineering.” His work, and those of his several PhD students solidified many of the Method(ology) Engineering concepts that were widely published in various conference proceedings, with the effect that the term “Method Engineering” became the preferred term within academia for this line of discourse. An IFIP TC8 working conference was eventually held on Method Engineering with Brinkkemper, Lyytinen and Welke as co-editors of the book of proceedings (Brinkkemper, et.al. 1994). 5 PIOCO and the Kerola/Oulu connection First, a great debt of gratitude is owed to Pentti for the previously mentioned connection to the ISDOS Project and all that ensued from this connection, leading to the formation of MetaSystems, Inc., ownership of ISDOS (as MetaSystems, Ltd.), the creation of the OPRR meta-model and the instantiation of the concepts of methodology engineering in both the meta-model (OPRR) as well as the creation of a ME tool (“Project Engineer” from LBMS). This was the “defining” branch in my career and line of thinking and the work I am the most proud of. Secondly, the PIOCO model provided the basis for “trying out” the concepts of methodology engineering and, in many ways, verifying its applicability. And without the ensuing Scandinavian connections this engendered, I would have missed out on many important professional and personal relationships in my life. As we all learn, it is relationships that ultimately define you as well as bring you joy. 61 6 Wrap-up and homage As of this writing I will have known Pentti for nearly forty years. During this same period of time I’ve gotten to know about five hundred IS/IT academics in North America, Europe and the Pacific Rim. I can state unequivocally, there’s few keener minds than that of Pentti’s that could span, comprehend and contribute to the breadth and depth of the IS development area. I am privileged to have him as a friend. This article is but a mere token of what I truly owe you as a friend and scholar. That debt will never be repaid. References Brinkkemper S (1990) Formalization of information systems modeling. PhD thesis, Radboud University, Nijmegen. Brinkkemper S, Lyytinen K & Welke RJ (eds) (1996) Method Engineering: Principles of method construction and tool support. Cornwall UK, Chapman & Hall. Kerola P (1980) On infological research into the systemeering process. In Lucas HC, Land F, Lincoln TF & Supper K (eds) The Information Systems Environment. Amsterdam, North-Holland: 199–217. Kerola P & Järvinen P(1978) The PSC-Systemeering Model and its influence on the Basic Concept Structure of Data System Development. In Kerola P, Klemola M, Kamarainen H & Lyytinen K (eds) Summary Report of the Systemeering Research Seminar of Tampere (Tampere August 21–24, 1978). Helsinki, Finnish Data Processing Association 1/79: 30–38. Kerola P, Klemola M, Kamarainen H & Lyytinen K (eds) (1978) Summary Report of the Systemeering Research Seminar of Tampere (Tampere August 21–24, 1978). Helsinki, Finnish Data Processing Association 1/79. Klein HK & Welke RJ (1980) An Evaluation of the Finnish PSC Systemeering (Systems Development) Theory. In Lyytinen K & Peltola E (eds.) Report of the Third Scandinavian Research Seminar on Systemeering Models. Jyvaskyla, Finland: 2–37. Kumar K, & Welke RJ (1992) Methodology Engineering: A Proposal for Situation Specific Methodology Construction. In Cotterman W & Senn J (eds) Challenges and Strategies for Research in Systems Development. Chichester UK, J. Wiley: 257–266. Langefors B (1966) Theoretical Analysis of Information Systems (Vols. I & II). Lund, Sweden, Studentlitteratur. Lyytinen K & Welke R (1999) Guest Editorial: Special Issue on Meta-Modelling and Methodology Engineering. Information Systems: An International Journal March: 67– 69. Welke RJ (1980) A Context Approach to Information Systems Development Synthesis. ISRAM Working Paper WP-8007–1.1, McMaster University, July 1980. 62 Welke R (1982a) IS/DSS: DBMS Support for Information Systems Development. In Whinston A (ed) Database Management: Theory and Application by. D. Reidel Publishers: 195–250. Welke RJ (1982b) Current Work on a Methodology-Based Theory of Information Systems. In Bjorn-Andersen N (ed) Towards Tools for Transition Systems Design Methodologies. Den Haag, IFIP: 17–21. Welke RJ (1989) Meta Systems on Meta Models. C/A/S/E Outlook 4 (December 1989): 35–44. Welke RJ, Kumar K & van Dissel H (1991) Methodology Engineering: Een voorstel om te komen tot situationeel specifieke methode-ontwikkeling. Informatie 33(5): 11–20. 63 64 Ph.D. Education in Information Systems: Crosscultural Observations Inger Eriksson-Dickson22 and Gary Dickson23 1 Prologue Pentti Kerola was one of the central figures to establish a Finnish doctoral program in Information Systems (IS) Research in the late 1980’s (see Pertti Järvinen (ed.), The Finnish Doctoral Program in Information Systems Research 1985– 1990). The government had specifically earmarked money for this purpose because there was a great demand for teachers and researchers at the academic level in this field, and there was a need to stay internationally competitive. The program decided to use the money as short term scholarships for doctoral students among other purposes. This is how Inger Eriksson-Dickson met Kerola. Gary Dickson, has actually never met him in person but very early in the history of the IS field become aware of his work. He was one of the early academics in the field to submit his work to the first international IS journal, The MIS Quarterly, where Gary was the founding Editor-in-Chief (1977–1983). Inger has found Pentti an inspirational person well aware of what is central in the field at any time. His research field was broad but always human centered. Educational systems were one of his interests both at the practical and the theoretical level. Many years have passed since those days, and now, the authors are collaborating on this article to celebrate the legacy of Pentti. We happen to have some relatively unique experience in dealing in some depth with doctoral education in the IS field in two different academic cultures—the US, and the European (Finland in particular) and thought it might be interesting to share some conclusions regarding the differences between the two. What follows is our attempt to present these in a readable style. 22 Professor emerita, University of Turku Professor emeritus, University of Minnesota and North Carolina State University, gwdickson at atmc.net 23 65 2 Our purpose and caveats Our purpose is to share observations about two educational systems that achieve the same ends but with considerably different means. The emphasis will be on what we believe to be important contrasts between the two systems. To be a bit academic and reference Systems Theory, what we have is a good example of “equifinallity.” In other words, one can start at point A and get to point B, but there are different ways of doing so. So, in our case, we will start with the issue of the raw material that each system has to work with, then we will cover the process (the Ph. D programs themselves), and finally talk about what happens with the output. We are assuming that the audience for this writing will be primarily Finnish (and we apologize for having to write it in English but Gary is limited to about 4 Finnish words and Inger is losing her Finnish which is indeed not even her first language). As a result, we will place a bit more emphasis on explaining the US system under the assumption that the readers already know the Finnish approach. For those more familiar with the US educational system, please excuse this emphasis. We also must offer a disclaimer. We are old and have been retired from IS academics for some time. Thus, what we say may be dated, or stated another way, out of date. Take what we write as current as of, perhaps, 2000 rather than almost 2015. 3 Writer backgrounds Inger and Gary Dickson have similar backgrounds in IS but one of us experiencing the education, teaching and research from the Finnish perspective and the other one from that of the USA. Gary was among those starting the field, while Inger was a relative latecomer. But, what is important to note is that each has considerable first-hand experience in the other environment. Gary has lived, taught and researched in the Netherlands and in Finland and Inger has spent periods of time at several US universities. We were tempted to approach the issue – better or worse educational systems – very pragmatically and compare the systems in each country and look for similarities and differences asking ourselves where the best academic teachers and researches were produced and why. But, instead, we decided not to be judgmental, 66 and to take an analytical approach focusing simply on the differences between the two systems. This way, the reader can think about what approaches lead to better or worse outcomes and draw their own conclusions. And, some conditions may exist in each culture that are uncontrollable and thus have to be lived with. Thus, this article is descriptive in contrast to evaluative and must be acknowledged to be seen through the glasses of only two people each with their own biases and opinions. Our narrative is based on personal experiences during the time period beginning in the 1960s and ending in 2005 when the last of the authors retired. It should not be considered to be, in any sense, a significant study of the field. We still hope it is of some interest to the reader especially because of all the resent discussion in Acatiimi (the publication of the Finnish professors and researchers association) on related issues. Many of the probable readers know about Gary Dickson but not the person himself. Also the Finnish educational system is familiar to most of the readers except perhaps any younger ones, if any. So there will be quite a lot of Gary and his background as well as of the USA systems and much less about Inger and her experiences – just enough to identify issues of interest. In addition to the timeframe of our comments, we must point out that what we say is hugely affected by who we are and our educational experience in each culture. Thus, we need to tell the reader about ourselves. As a good portion of the audience reading this article are likely to be familiar with Inger’s background, but may have to suffer through Gary’s because he is more of an alien. Inger There was no kindergarten for me. The Sunday school was enough for the social training before the start of my formal schooling. My parents were good patriots and I was put into a Finnish school even if I did not speak the language. As you can guess, the first half a year was a horrible time for me but fortunately kids learn fast. However, mathematics became my favorite subject from this time on – it did not need the language skills. As it turned out, this background was extremely useful in my later career. After four years in the grade school there was the first separation point, to focus on more practical and work oriented courses in the grade school or to move to gymnasium for a more academic/theoretical approach. The choice was easy for my parents, and to the gymnasium I went. After five years of “peace,” the next division came up again: to choose the white collar work focus or to continue three additional years in more theory oriented education with the uni67 versity as a goal. So, three more years for me in gymnasium and then that great day arrived when I graduated and got my white cap. By this time I was 18 and what Mammy and Daddy said was no longer listened to. I started working, married and had children. I stayed busy and happy for a long while. Then one day the “summer university” in Mariehamn offered an interesting sounding course ‘Basics in Computer Science’. I got interested and continued to work on as a distance student for the approbatur, the first level of a degree in computer science and a bachelor’s degree. Now I had got “bloodad tand” and wanted to continue. The next level I took partly as a distance student which was very liberal and suitable for me. The deeper I got involved, the more time I spent in Turku, traveling back to Åland for a family weekend. I was a good customer for the airline. The last year I stayed fulltime in Turku. I had got a room in a dormitory which made life easier. Then the goal – I thought – was reached and I got my master’s degree. I started working again and got quite a nice job in the Finnish IRS (Verohallitus) with good advancement opportunities. Life was easy again. But one day I got a telephone call from Prof. Aimo Törn. He told me about the Finnish Doctoral Program in Information Systems Research and wondered if I might be interested. I had to sleep on it, to decide between a secure rather well-paid job and something very iffy. At most, an annual grant for half a year, probably a short term job as an assistant at the university for four years or so and I was not that young anymore. Well, I was adventurous and the topic really interested me so I called Prof. Törn and told him that I would be interested. In the fall of 1985 it all began and for sure I have not regretted it. Thank you Pentti Kerola, Pertti Järvinen, Aimo Törn and Markku Nurminen (whose project I got involved in). I received my Ph. D four years later, and for that I have to thank my former husband because he took the responsibility for raising our two boys. I was lucky and got an Associate Professorship at the Swedish Business School. They were very supportive of post graduate research. I was awarded a grant from the Academy of Finland and a year’s leave from the Business School. This year I spent in Colorado and worked with Dan Couger among others. Here I learned the everyday challenges of living in the USA. Then I received a half a year grant from the Business School and spent that time at UCLA in Los Angeles. Among others I worked with Burt Swanson and learned a lot. It was a great experience to live in a BIG city. After returning to the Swedish Business School I received the Fulbright grant and spent a year in Arizona working with Barbara Gutek. At this point I was “in love” with the USA. Mostly I spent all summers and winter breaks in either 68 LA or Arizona. In 1997, Markku Nurminen arranged a temporary professorship for me at Turku University. I resigned my position at the Swedish Business School and moved back to Turku to continue working on Markku Nurminen’s projects and teaching at the Turku University. What a difference between the students at the university and the business school! I loved it at Turku. I was appointed to a Full Professorship at Turku University in 2000, but in reality never worked in that position since things happened and I moved to North Carolina as a visiting professor and here I still am although now retired. To me the most interesting and demanding part of the teaching was the doctoral level support. There are three levels of interaction with the doctoral students. You can be a reader of the thesis manuscript and suggest changes which usually are appreciated by the students – means one step closer to the final version. Then you can be the opponent on the official thesis defense. Although the thesis indeed is already approved if there are not any major flaws that have appeared since the reading phace your task is to bring up the weaknesses and benefits of the thesis and to propose a grade. The most active involvement is to be the thesis advisor. You work with the student through the whole process including finding the readers and the opponent. My most memorable doctoral students were Timo Käkölä and Olli Järvinen. Both, in their own way tried to describe and solve all the problems in the world in ONE thesis. It was hard to make them cut down and concentrate in some essential parts. They did it and are now doctors and probably happy to use the “unused” parts from their original plans for writing and publishing articles after the defense. Other interesting students were the Nigerians with different backgrounds and ways of approaching the problems. Now in revisiting my memories, I find it interesting that in all the roles I have played (reader, opponent, and advisor) most of the doctoral students were men and very few women. Is this a problem? Just as a data point, doctoral graduates from the Minnesota IS program are approximately one fourth female. Gary By one way of thinking, I began work on my Ph. D and my academic career when I started school in Kindergarten at age five (compared to the Nordic countries, the children in the US start earlier) in the city of Seattle in the State of Washington. Somewhat ironically given the focus of this article, Seattle in general, and the district in Seattle where I grew up, Ballard, is heavily Nordic in its heritage. The well-known Nordic Heritage Museum is located in Ballard. It may also be of in69 terest that I was born in the Swedish Hospital in Seattle. Unlike Inger, there was no break in my education or academic career. Once I began school I was either attending school or teaching at a university continuously for the next 62 years I completed high school in 1956 and at age 18, progressed immediately to the University of Washington where I graduated majoring in physics in 1960 with a bachelor’s degree. Of note is the fact that I took a mathematics course in 1959 in numerical analysis that was my first interaction with a computer. The year I took the course was probably only the second time it was offered as the university had had its IBM 650 scientific computer, upon which the course depended, for only a short time. The experience with the scientific computer was helpful in getting a job at the Boeing Company in Seattle where I began work immediately upon graduation from university. I was among the early personnel at the company hired to be a scientific programmer. I was part of an organization (please excuse the long title) whose name describes it quite well: The Digital Computer Applications Unit of the Applied Mathematics Section of the Aerospace Division of the Boeing Company. While at the Boeing Company, I took advantage of the fact that they would pay for courses in graduate school. Unlike Finland, in the US, even at that time education beyond high school had to be paid by the student. I took courses at the University of Washington while at Boeing and received a Master of Business Administration (MBA) degree in late 1962 and immediately began to pursue my doctoral degree the next January. The business school at the University of Washington happened to offer a Doctor of Business Administration (DBA) degree rather than a Ph. D. This was modeled after the approach taken by the Harvard Business School which was recognized as a world leading institution and their practice was adopted by five or six other schools in the US besides the University of Washington. Of note are two things. One being that the degree was broad in nature having three areas of concentration rather than more depth in just one. The other being that in my program anything related to the computer was missing because there were no such areas of concentration in the early 1960s in the United States. My areas of emphasis were Production (later called Operations Management), Statistics and Operations Research, and Management. My computer focus came from my work where I evolved to be part of a group formed to apply the scientific computer to business problems (e.g. simulation, critical path analysis, and statistics), and then on to a divisional headquarters group involving Operations Research and Management Analysis (an internal consulting group). I resigned from the Boeing Company in 70 1964 to work full time at the university to write my doctoral thesis. I was awarded my doctoral degree in 1965. In 1973, the University of Washington converted the DBA degree to the Ph. D and “grandfathered” all of us having the DBA to Ph. D degrees. In the fall of 1965 I took a faculty position at the University of Minnesota. The opportunity to work with Gordon Davis as a faculty colleague was one of the factors attracting me to Minnesota. We both were interested in applying information technology in organizations and, in 1966 began to plan a comprehensive academic program to do just this. Our plans included academic degree programs at the graduate level, a research center, a unique computer configuration to support planned research and heavy interaction with the business community. The program was the right one at just the right time. The Minnesota MIS program became a world leader in the field. One of the reasons for this recognition was the number and quality of Ph. D students produced. By the mid-1990’s over 100 had graduated from the Minnesota MIS Ph. D program and many had gone on to be recognized as leaders of the field. During my tenure at Minnesota of some 30 years, I also became involved with building the field of information systems worldwide. Among my contributions in building infrastructure for the emerging field was initiating a major journal, The MIS Quarterly and serving as its Founding Editor-in-Chief for the first six years, serving as the first conference chair for a leading conference in the field, The International Conference on Information Systems, and acting as thesis chairman for 26 Ph. D graduates. Near the end of my academic career, I emphasized international activities including living in the Netherlands and teaching at Erasmus University and the Delft Technical University. At the latter, I was involved in working with Ph. D students. Later, I taught several courses at Turku University and was interacting with Ph. D students there as a teacher and as “opponent” for the final oral examination. In 1994, I moved to North Carolina State University to take an administrative position in the newly formed business school. I formally retired from academics in 2005. I currently hold the title of Professor Emeritus from two large public (state funded) universities in the United States, The University of Minnesota and North Carolina State University. Holding this title from two universities, in the US higher education system, is a rarity. 71 4 Education in two cultures In this section, we will offer our observations regarding education in both Finland and the United States. These observations, as we have noted, are based upon one of the authors being a participant in the process in one setting and the other being an involved observer. This is true of the other setting as well. Over the years we have had many informal discussions of some striking differences between the two educational cultures that one becomes aware of as they involve themselves in a system having grown up in another one. We also point out that by “culture,” we mean not only the national culture, but particularly the educational culture in each environment. We will begin our discussion by making some observations about what we think are some salient factors that exist in the environment in which the Ph. D programs are set. These observations are somewhat global in nature but are important to fully appreciate what comes later. In the discussion to follow on IS Ph. D programs, we will structure our presentation according to the input to the programs, the detail of the programs themselves, and what happens to the output to the programs. Environment Underlying assumptions and resulting educational systems—there is a profound difference between the philosophy toward education in the United States and in Finland. In the United States, perhaps evolving from the country’s beginnings, there is a fundamental belief that every student is created equal. From this assumption, the educational system is basically self-deterministic. By this we mean that at entry to the system all students are assumed to be equally capable and all those will be offered essentially the same program and opportunity to succeed. Success or failure in the system and progress through it is based on initiative, hard work, and academic achievement. The system is unmanaged in that it is the performance of the individual and their choice that determines how far they want to carry their education and in what field (s). In short, in the US educational system everyone is created equal and is equal until they choose not to be. Under this approach one can choose to drop out, take a different direction, or whatever and there is most often an opportunity to get back in and start again or take a new path. After all, the US is the “Land of Opportunity.” In Finland, there is a different set of assumptions underlying the educational system. Although as in the US there is the belief that all students should have 72 equal opportunity from the beginning of their education, in Finland there are break points where students are encouraged to take different paths based upon their capability and interests, whereas in the US the path remains the same for all students throughout their career in the public education system (that ends in the 12th grade). Thus, the Finnish approach is more managed externally in contrast to being largely determined by the actions and choices of the individual student. In the Finnish system, based on performance and test data, students are offered different paths depending on their capabilities and abilities. Once a particular path is taken, it is much more difficult than in the US to decide to go another direction. These differences in basic assumptions about the nature of education manifest themselves in how the system in each setting is structured and managed. In Finland, the quality of schools of same type is much more standard than in the US. Some US rural schools and inner-city schools may be of much lower quality than their suburban counterparts. In the Finnish and US systems, there are those who are of the opinion that the systems “equalize downward” in the sense that too many resources are devoted to supporting the less qualified student at the expense of those with special abilities. Then, in the US, there are options of very expensive private schools of high quality where parents pay the high tuition fees and graduates qualify for the most prestigious universities. In Finland the idea of private schools has not been widely adopted and the existing private schools receive most of their funding from the government and the local municipalities. The US educational system, which may not be familiar to Finnish readers, employs the following structure. Children enter school when they are 5 years of age and the goal is to provide them 13 years of free education at what is called the K-12 level (K refers to the first year in Kindergarten). Essentially the plan is that all students will complete this level and each will receive a similar education. In the last two or three years there are minor differences available for students not choosing to go on to a two-year community college (tending to emphasize vocational education but can count toward transfer to a university) or in many cases to a four year university. From a practical perspective, any person not completing their education at the high school level (through Grade 12) is doomed to a life of relative poverty (unless becoming a successful drug dealer) and major obstacles in obtaining meaningful education. Beyond the high school level the US educational system is voluntary and can be very expensive for students and/or their families. Literally thousands of colleges and universities are available as choices. They run the gamut from widely 73 known names like Harvard and Stanford, to state institutions such as Minnesota and Washington, to institutions that would be totally obscure to Finnish readers such as Mars Hill College or St. Olaf College. Generally the more prestigious the university and for those located in more remote locations the students complete their undergraduate degree in 4 years (at which time they are around 22 years of age). At these schools students typically live in on-campus housing and experience a life in which they are totally immersed in the university environment for this time. For urban schools, students may work part time while attending school or drop in and out of school and take 6 or more years to finish their degrees. For many students, this is the ultimate level of their education in the US. Other students will go on to seek a master’s degree immediately after completing their undergraduate degree (as Gary did). Still others may work for a bit and go to graduate school for a master’s degree later. Under either scenario the graduate degrees may be pursued either as a full time student or as a part time student while still working (as Gary did for his master’s degree and for the course work stage of his Ph. D degree). Full time, it typically takes 2 years to complete a master’s degree in the US. Very few of the millions of students who receive an undergraduate degree will go on to the Ph. D level, either directly or after some delay. The Ph. D time to completion is hard to estimate, but 4 to 5 years or so is representative. Just as a data point, Gary received his Ph. D degree just after turning 27 (having completed the degree in 2/12 years after the MBA). The Finnish school system is much more managed than the US system. Children start at the age of 7. It is a 9-year mandatory education with some choices by the student/parents to make. After that the first appearance of the “sorting hat” (see Harry Potter) occurs. Students are approximately 16 at that time. Some decide to go directly to the workforce although it is not that easy to find a job. The other route is to take the professionally oriented vocational school to become a car mechanic, hair designer or a cook for example. This education usually takes around three years. After that a job is pretty secure. The third route is the more theoretical one choosing the gymnasium. This is a three to four year process with a lot of selective courses. After the graduation from the gymnasium (high school) the “sorting hat” comes into picture again. Some graduated students decide to go into business with good opportunities to progress on the ranking and salary lists. Almost 60% of each generation chooses to go to university, either to research universities or so-called universities of applied sciences (earlier called polytechnics). Except for the most attractive fields and those demanding very good grades it is relatively easy to get into a Finnish university. In the US getting into the 74 school of one’s choice can be much more difficult. All universities have a comprehensive and, in most cases, a very selective application process. Normally students apply to several universities with differing degrees of selectivity hoping to be admitted to at least one. In Finland there are not that many universities to choose from but going to a university in Sweden, Estonia or other EU countries is a possibility as well. Once at a university in Finland many students are challenged by the academic freedom which is contrary to the managed school system with which they are familiar, The student has to make decisions about what courses and how many to take, whether to attend the classes or not, if needed to retake a test (usually covering the contents of the whole course). The first year is very hard on the students and drop outs and change of subjects is not uncommon. However the curricula in Finnish universities have recently been changed. They now resemble more the school system, previously familiar to the students. The adjustment to the university environment is supposed to be easier. From the second year on the students have learned the system and usually continue at least to get their bachelor’s degree in approximately three years. Most students, though, have the master’s degree as their goal which takes an additional two years if a fulltime student. The process on the other hand can be quite long since many of the students work and study part-time only. There are very few limitations on the time for taking a degree in Finland. It is important to note that the university studies are free. The graduated students form the basis for the doctoral education. Most students choose to go to work in the business though. So, after all these “sortings” the base is very small that goes on to work on a doctorate. Educational approach Based upon having taught university students in each setting, we have observed a significant difference in the fundamental approach to teaching. This difference is particularly noticeable at the undergraduate university level and beyond while being more similar at the earlier stages of education within each country. In the US there is a major emphasis on short term presentation of material, immediate diagnosis of mastery of the material, and remedial action. In other words, a topic is presented and perhaps exercises relative to the topic are given (and evaluated), and then there is a test on the topic after which everyone moves on to the next topic. To give an example, in a calculus class the topic might be finding the cen75 troid of an area. Later in life, if ever faced with such a problem even some good students would want to go back to their calculus book and look at the chapter on finding area centroids. Our point is that drill and practice, lots of intermediate tasks with evaluation, and structure is present in the US educational system. Courses, in particular, are highly managed under this approach. Also, even early in education group work is employed as a frequent educational approach. There is a belief that students can learn from each other. As one moves higher in the system, not in the technical areas so much but in fields such as business the US teaching approach frequently turns to be based upon the Socratic Method. This, briefly, is simply to begin a class by asking some unsuspecting student a question to start a class session and go from there throughout the class. For example, to take a current topic, ask, “Tell me why you think the Obamacare system got so few people signing up?” A typical student might focus on the poor web software system that discouraged so many people, but that would lead to say, “Well, that is only one reason, what are others?” This should convey the idea. The case method of teaching popularized by the Harvard Business School reflects a variation of this approach. We raise this issue to pass on a word of warning—be careful using a teaching method from one educational culture with which students in another culture have no familiarity. Or do so at your own peril. Gary’s experience in giving a class session for executive education students at the Swedish Business School is a classic example of this situation. He had provided a case to the students well in advance of the session and upon beginning the class became aware that not one of them had bothered to read it before the class. These students expected a lecture. As an example at the other extreme, Inger in her first year of teaching undergraduate students at North Carolina State University had great problems dealing with students who could not handle readings of a theoretical nature. She intended to use a lot of this sort of reading in her course but had to change direction when she discovered that the students could not deal with it. How to handle such situations in a new teaching culture is challenging. Let us simply suggest that to be successful one must be both perceptive and adaptive. Outcomes Although it is not germane to this article there is one generally agreed upon condition that is worth putting forth to follow what we have just described and to keep in mind while reading the remainder of this material. This is that generally Fin76 land is recognized to have one of the best basic educational programs in the world offered for the first 9 years, the US K-12 system is widely described as being an expensive disaster. Depending on the state, the percentage of students who fail to complete their high school degree can reach nearly 30% in the US. Many of those graduating do not possess the skills necessary to qualify for open jobs, and two year colleges as well as universities have to offer remedial courses to enable high school graduates to go forward toward a college degree. This outcome is achieved even though huge amounts of money are devoted to addressing the deficiencies in the free public educational system. Unfortunately, the need to offer remedial courses is not unknown in Finland, especially in mathematics. At the same time, colleges and universities in the US are world leaders and are highly regarded by their graduates and the populace in general. One manifestation of this attitude is the billions of dollars every year that are donated by university alumni to their alma mater, even though they already paid for their education and, in many cases, these institutions are supported by tax dollars. Universities in Finland may be good, but are they valued and revered in the society to the extent of those in the US? All of this is something to consider and perhaps ask ourselves, “in each country where is the disconnect?” 5 IS Ph.D. Programs Input: Source At the beginnings of the Minnesota doctoral program in Management Information Systems in the late 1960s and early 1970s a number of the students entering the program had just completed their master’s degree at the university. In subsequent years almost all the applicants were from other universities in the US and worldwide. This change was probably due to the growth in the reputation of the program generally and because graduates of the Minnesota program were recommending it to their students. Many students applying to the Minnesota program came as international students. Canada, Australia, Singapore, South Korea, and India were some countries having multiple students admitted to the program. In Finland, most of the students entering the doctoral program in IS came from the same university, but many were returning after having worked for a number of years. 77 Input: Attributes The students applying to the US IS doctoral programs tend to be more diverse in background than those applying to the European programs. Most of the European student input comes from study in technical programs whereas in the US some have this background, but it cannot be counted upon. What this means is that the US programs must include coursework that ensures the proper prerequisite technical material. Input: Admission process We are concentrating specifically on the admission to a Ph. D program (in Information systems in particular). In the US the admission process is highly selective and competitive especially considering the programs most highly ranked. At the University of Minnesota, for example, in typical years in the 1980s and 1990s we had around 130 applicants for roughly 10 positions. Note that the number of students admitted to the program was strictly limited. There were two conditions causing this control. One is that Ph. D students completing their program (testing at the end of the coursework stage of the program and doing a thesis) became very expensive in the sense that they consumed a large amount of IS faculty time. Since the number of faculty available to perform this work with the students was limited it was necessary to control the number of students in the program. This factor was made even more critical by the fact that there was a goal of having each student complete the degree in no more than four years from beginning to end. In the Minnesota IS Ph. D program a student who did not finish in five years would be dropped from the program. The second condition regarded financial support for the students in the program. Competition for the best applicants was severe among the leading programs and it was important to offer competitive levels of financial support for four years in order to successfully attract the best students. Since financial support was constrained, the number of students in the program had to be limited. In order to fully appreciate this condition, understand that the Ph. D program in IS at the University of Minnesota was a full time program, students intending to work part time on the degree were not admitted. The actual admission decision was based on the normal factors such as grades and test scores plus telephone interviews in some cases. Since many of the applicants came from countries other than the US, proficiency in English was of particular concern. Scores on the Test of English as 78 a Foreign Language were one measure used in this area. In some countries, the specific university and major field the student came from was also a criterion considered (these countries had many universities, some of which were much better than others and the quality was known to vary by the field). The main point is that getting admitted to an IS Ph. D program was difficult but the student input to the best programs was very high quality. In Finland, it has not been too difficult to be admitted to a doctoral program. Reasonable grades and passing a test, usually based on a book (books) in the field that the students are supposed to read ahead is what is needed for admission. The more attractive the field with “numerus clausus”, limitation of the number of students admitted e.g. for medical doctors, the more competitive is the admission process. However, there is a trend in Finland to make the doctoral program admission process more selective. Partly inspired by the Finnish doctoral program in information systems initiated by Pentti Kerola and other pioneers, some universities started in the late 1990’s Graduate Schools in Computer Science, Information Systems and Software Engineering such as TUCS in Turku, COMAS in Jyvaskyla, INFOTECH in Oulu and TISE in Tampere that adopted a process similar to the American model for which students have to apply and compete for a limited number of positions. These programs take four to five years and fulltime involvement is required. The students get a stipendium but it is not very high and as a result not very many Finnish students choose this alternative. Many of the applicants come from foreign countries that are not “spoiled” with higher salaries available in business and government as in Finland. The Finnish students usually work part-time because many already have families to support. There are stipendiums to apply for so the students can take a break from their jobs and study fulltime toward their degree. The application processes for these stipendiums require quite a lot of paperwork and the competition is severe. The best option is to get an assistant job at the university because then there is a supportive environment and there is quite a lot of time reserved for studies. The maximum length of these positions is five years but mostly it is for shorter periods. It should be noted that there is an intermediate level of postgraduate education, a licentiate degree, which can be awarded after defending a thesis more limited than that at the doctoral level and passing the required coursework. 79 Process: Emphasis and focus There is a difference in emphasis between the doctoral programs in information systems in the European countries and the United States. The European programs are more technical in nature. At Delft Technical University, for example, almost all the students entering the doctoral program in information systems came out of the master’s degree program in information systems at that university and had their undergraduate degree in computer science. In simplistic terms, information systems programs in Europe could be typed as sort of an applied computer science. In the US, on the other hand, the title, Management Information Systems might be more descriptive of the emphasis in the field. The US programs blend some management issues with computer technology. Topics addressed in US schools such as how to apply computing technology to achieve competitive advantage and how to get users to accept and use new systems reflect this view. One major reason for this difference, we think, is that in the US a high percentage of these doctoral programs have their homes in schools of business with only a few being free standing IS programs (e.g., at Syracuse University in New York). In Europe the programs tend to be located in more technical settings and to be free standing information systems programs. There are programs in Europe that are located in a business school setting which is more closely related to the US model. But, there is a big difference between the way business schools in the US and in Finland are organizationally positioned that have some serious impacts on the nature of the (M)IS programs. In Europe, and Finland in particular, business schools have often been free standing in the sense that they are not a unit of a university. In contrast with this approach (especially in a historical context), business schools in the US since their beginnings well over a hundred years ago at universities such as Harvard and the University of Pennsylvania, have been organizationally sited within a university. In the US there were other, free standing, business schools but these were very vocational in nature and concentrated on creating typists, secretaries who could take dictation, bookkeepers and the like. The business schools we are describing as the setting for MIS programs are all units of a university and are oriented toward producing managers and professional staff in areas such as marketing, finance, operations management, transportation and logistics, and more recently, information systems. As a point of fact, by the 1990s there were more than 500 business schools within the US universities accredited by the American Assembly of Collegiate Schools of Business, most offering the MBA degree. About 25 of 80 these business schools offered a doctorate in MIS as of the year 2000. But, there is another major factor that differentiates US business schools from those in Finland besides being part of a university, and that is their relationship with the graduate school within the university. Many Finnish readers may not be familiar with this concept so a bit of explanation can be useful here. A critical component in US graduate education within universities is the role played by the graduate school which is an organizational component of US universities. All students enrolled in master’s and doctoral degree programs in most US universities are, in fact, students of the graduate school at the university, not the unit in which they are pursuing their graduate degree. The Graduate School has many functions, but most relevant is that of maintaining a consistent quality control function in across individual units of the university (e.g. engineering, physical science, social science, agricultural colleges, and the business schools). In short, the business schools must adhere to the same quality standards as other units within the university. There are many consequences of having the business school be a part of the university and its graduate school, particularly with regard to academic procedures and maintaining consistent high quality for both students and faculty. Activities such as student admission standards and processes, faculty hiring, promotion and tenure, and program requirements (including tests over graduate program coursework and the final thesis oral examination) all are set and monitored by the graduate school. As examples, all promotion and tenure decisions made within the business school are reviewed by a committee from the graduate school and all doctoral oral examinations (general over coursework and the final thesis examination) have representatives of the graduate school as voting members of the examining committee. In Finland IS and MIS is taught either at the university or at a business school. There are business schools that are independent units e.g. The Swedish Business School. There are also business schools that are associated with a university, e.g. at Abo Academi. At the business schools MIS is the subject, similar to the American system. On the other hand the universities teach IS rather than MIS. This is more computer science oriented with some business related topics included. There are other types of business schools more like the vocational ones in the US. These concentrate on more basic business skills but here we are addressing only the academic level. 81 Process: Program objectives In the US the goal of Ph. D programs is strongly slanted to produce teachers and researchers for other universities. Producing output to take positions in government or industry is definitely not the goal of the US doctoral programs in IS. At the University of Minnesota, for example, if it were known that a student’s career objective when making an application to the program was in consulting or industry, the application would almost certainly be rejected. About the only exceptions were to admit two or three officers being sent by the US military to pursue a doctorate in information systems. The goal manifests itself in what material is taught in the program and what type of training is provided by the program. In the US, research methods such as advanced statistical analysis are included in depth in coursework and training is provided to give teaching experience in several ways. In Finland, most IS Ph. D. graduates go on to an academic career although the emphasis on teaching that is in the US programs is not stressed to the same extent. Alternatively they may move to universities of applied sciences with lower research orientation or to be employed by research centers such as VTT. Some graduates go on to a business career but in neither culture is a Ph. D highly valued by business. In Finland licentiate graduates are generally more desirable to the business community. Such a degree does not exist in the US. Process: Incentives Whereas in Finland, doctoral graduates are economically beneficial to their school, in the US the opposite is true; having doctoral graduate students is a negative incentive in a financial sense. This is especially true in the public state universities where the formula used for funding the units (including the business school) is frequently based on the number of undergraduate students enrolled in the unit. To avoid confusion, universities in the US are expensive for students but their education is still subsidized by funds provided by the states to make higher education less expensive than if the students had to pay the full cost. Graduate students in many cases are not counted as students within a unit (e.g. the business school), but rather as students of the Graduate School. Thus in the US there is a disincentive to having master’s and doctoral students (although sometimes deals are struck to provide some additional funding due to very successful MBA programs). Doctoral students, especially take a lot of faculty time, particularly beyond the coursework stage of the program, but actually do not 82 count toward gaining more faculty resources to support the doctoral programs. Just in case the reader would ask the obvious question, “then why have them,” there is an easy answer. Faculties generally get a lot of satisfaction from working with doctoral students and these students provide excellent and relatively inexpensive resources to support undergraduate teaching and, especially, research projects. On the other hand, until quite recently in Finland undergraduates used not to be counted for government support, only graduate degrees were supported. A doctoral degree was very well rewarded so, the universities naturally were interested in producing doctoral graduates. We found a very provocative comment by Juhani Iivari on 8 Oct 2014 in reviewing our manuscript: We think it is valuable to the point that we have obtained his permission to include it in this work. The above comparison is interesting. I did not find any exact figures, but after some calculations I estimate that the reward (payment from the Finnish government) for a doctoral degree is five times that for a master degree, and for a master degree 1.5 times that for a bachelor degree. So, in rough terms the doctoral education in the US is much more intrinsically motivated (by the intrinsic motivation of the student and the advisor), whereas in Finland it is heavily extrinsically motivated. In Finland this has led to oversupply of doctors. Currently, there are a lot of doctors – more than 900 – unemployed and how many are employed in jobs which would not require such education. A second concern is the quality of doctoral education. The funding pushes universities and faculty to accept borderline cases and gradually to lower the borderline. Even odd in some respect, the US system may be better after all. Process: Details In the US, doctoral programs in information systems are designed to be a full time program with entry to the program once a year, usually in the fall. Many programs have enough students enrolled to offer courses in the major area (information systems) exclusively for doctoral students. At the University of Minnesota, for example, first and second year doctoral students were combined in courses to provide sufficient class sizes. By clever scheduling of many of the classes (given every other year, for example) it was possible to restrict enrollment in these classes to only doctoral students. The first two years of a student’s program was typi83 cally devoted entirely to coursework. Often during this time a student, as part of their financial support package would serve as a teaching assistant. At the end of two years extensive testing would take place over the content of the package of coursework in a student’s program. Both written tests (often two or three content areas where each examination was 4 hours in length) and an oral examination (with 5 faculty examiners) also covering coursework had to be passed successfully. The written examinations were given twice a year, in the late fall and in the spring. If problems occurred, remedial action was prescribed for the student (a paper to write, a course to redo, specific topics to study) and the student was allowed to retake one or all examinations. Just as a note of interest, probably only about 20 percent of all students in the program passed all these tests successfully without some sort of problem. At the other extreme, about the same percentage of students failed entirely to complete these requirements. The Minnesota program, in particular, managed the students to a level that those that performed poorly in courses or had other problems were counseled out of the program before getting to the examination stage. Once a student passed the general oral examination, the next stage was to complete the thesis research, write the thesis and pass a final oral thesis examination. The Minnesota program was controlled to the extent that a formal process was employed in an attempt to have a high success rate in regard to finishing this set of tasks and earning the Ph. D degree. The student’s first goal was to write a fairly lengthy thesis proposal and defend the proposal to a potential thesis committee of five members. Usually there were changes recommended by the committee. A frequent recommendation involved reducing the scope of the planned project, consistent with what Inger mentioned in her personal introduction about the tendency of her doctoral students to try to solve all the world’s problems in their thesis. At some point the thesis proposal was approved by the members of the committee. Essentially this was a contract between the student and the members of the committee to the effect that if the research was performed as planned and at an acceptable quality level to the committee and successfully defended at the final thesis examination, then the degree would be awarded. During this time the student was often a participant in a funded faculty research project as a research assistant. One objective of this entire process was to have a student take from beginning to end 4 years to get the Ph. D in information systems at the University of Minnesota. A few did it in less (2 ½ years was likely the minimum by a person who was already a tenured professor at a Canadian university) and some took as long as six 84 years to finish. Students were strongly encouraged, by the way, not to seek full time employment until they had at least passed their thesis proposal examination. The managed approach was quite successful in achieving a high completion rate. To use Gary as a data point, 26 out of his 28 students entering the thesis stage of the program were awarded the Ph. D degree. The system in Finland is different. Earlier the Finnish system relied much more on the activity of the students. They had considerable freedom to select courses to be included in their Ph.D. studies. The courses could be in Information systems as well as in supportive disciplines such as management, sociology, psychology, mathematics, statistics or philosophy depending on the student’s interest and what the thesis/research field required. Nowadays the trend is toward a more structured model in which some courses are mandatory and others can be negotiated to support the student’s thesis better. The total credit units must be the same. Some of the courses are based on formal lectures while others employ packets of reading material. Most students get involved in some ongoing project and thus can start working on their thesis as soon as they have decided what they are interested in. A thesis proposal must be presented to and accepted by the student’s advisor. The training for doing research is mostly learned by observing and participating in the research project work. Some topics like statistics and research methodology, of course, must be taken through course work. For the degree emphasis is on the thesis rather than course work, two thirds of the total number of credit units come from doing research, writing, and defending the thesis. Process: Type of research There is a major difference in the type of IS research and approaches between the US and Europe. This difference reflects itself in the nature of the training (including research methodology) that is imbedded in the programs and the types of research produced from them. The US system is based upon a data-based, hypothesis testing methods. To be acceptable, research must follow this paradigm. Exploratory research, work on theory, and descriptive research in the US is not popular. As a result, much of the research is less macroscopic and exploratory when compared to that coming out of the European settings. Another thing one finds in the US is “research on research.” In other words, work is done about the nature of what has been done in the past rather than being future oriented. 85 Process: Pomp and circumstance Frankly, compared to the European tradition, the ceremony employed by US universities as part of the Ph. D program is plain and boring. In the US, doctoral examinations including the final thesis oral are conducted solely by a few faculty members and the student and held behind closed doors. There is no regalia or celebration nor are there fine parties involving food and drink with family, colleagues, and friends. The Finnish tradition with academic dress (which in different countries can be a topic in itself), examinations open to all (any of whom are allowed to ask questions), and with formal parties at the conclusion is much more impressive and fun. It is too bad more US academics do not get the experience of observing or, indeed, participating in the ceremonies in Europe. It is true, of course, that to participate there are sometimes some unique requirements to be met. In Gary’s case this was to be able to ask for permission, in the Dutch language, of the University Rector at Delft Technical University to examine the candidate who was dressed in formal attire and had two similarly dressed doctoral colleagues sitting in front to continue the examination in the case the candidate fainted or otherwise became incapacitated during the examination. Gary, in full US academic regalia also stood out. Whereas the Delft faculties at the ceremony were dressed in typical black gowns, Gary had brought his purple and gold gown and looked like Henry VIII. In the US, doctoral graduates can buy academic robes in the colors of their schools The colors come from the dress of the university athletic teams that in the US are such an important part of the college experience and, in fact, so much of the culture in the country itself. Output: The system In the two previous sections, we have concentrated on differences between the doctoral education in IS in two settings. It is in this final section where we think the reader will find the most striking contrasts. Output, as we are classifying it, deals with what happens to the Ph. D graduates after they leave the university where they received their degree. We limit this discussion to those who pursue an academic career. In Europe, by tradition, it is not uncommon to find an academic program with one professor and a cast of many working for that professor. Germany and the Netherlands are typical of this approach in which these professorships are controlled by the government. Such a professor may have lieutenants and assistants, 86 but within each discipline in each university there is one Professor. Finland varies somewhat from this model in that there may be one or two Professors within a discipline at a university, but depending on the size of the unit the professorships are limited. The other academic titles and positions have changed several times in recent years, and it is confusing to an outside observer as to what the system is now and what is going on. It seems to such an observer that the intent is to have faculty as temporary workers who spend most of their time trying to seek funding in order to support their job for the next one or few years. The US system is much different and much more stable. If information systems is a department, say located within a business school, and has 20 employees at the faculty level it is not impossible to have 90% of them be Full Professors. This was the case at the University of Minnesota in the mid-1990s, for example. The way the US system works is as follows. If a newly graduated Ph. D in IS gets a new job at a university they are appointed as an Assistant Professor. This appointment is typically for five years and in the sixth year a decision is made to promote the individual to the rank of Associate Professor (usually with tenure) or to terminate the contract. In one sense this is a brutal, tension filled, decision period because it is an up or out decision. The pressure is intense because if not promoted the person is looking for a new job and likely having to uproot a family and move elsewhere and seek a position at a less prestigious university. Once promoted and with tenure, virtually a lifetime job exists unless one commits a serious crime or becomes totally incompetent. And, lifetime means exactly this because there is no mandatory retirement age unlike in Finland. Currently there is an “experiment” applying the American tenure-track system, although there is not yet much experience in how it is regarded and applied. In the US, several years after receiving tenure there is an opportunity to be promoted to the highest rank of Full Professor. Thus in a department with faculty who have been there for many years, almost everyone can be a Full Professor. And, these faculty members are able to concentrate on doing their job, and even engaging in long term research projects without having to spend time on applying for new funding in order to continue their job. Another major difference is that in the US the salaries are market based depending on discipline and performance (and due to the great mobility of the workforce to solicit competing offers from other universities). A professor in one of the popular engineering disciplines or in business may make three times the annual salary of a professor in liberal arts. And, salaries vary widely within one department (faculty) depending on performance and one’s market value. 87 In Finland the government salary reform in 2005 removed fixed salaries for professors making them dependent on how demanding the task is considered and on the personal performance of the professor. As a consequence the salary gap can be big even in Finland. The major difference compared to the US is that there are not many competing offers from other schools. 6 Epilogue In Europe there is a tradition of being efficiency based in that the Ph. D graduates tended to be hired to continue working in the same academic/research group from which they received their degree. This is efficient in the sense that these graduates share the research philosophy as well as being trained with the proper skill set to be immediately productive. The downside of this tradition is that it tends to be inbred and not to be subjected to new ideas and new ways of thinking. In the US, the opposite is true. A Ph. D graduate is almost always an export commodity in that the tradition is that they are not hired by their own university. Thus groups of faculty come from different backgrounds and training and tend to be much more diverse in their thinking (at the cost of the time spent arguing who has the correct view). In both the US and in Europe the market for IS Ph. D graduates is a far cry from what it was in the expansionary period of the 1980s and early 1990s. In the US, in particular, during this period there were many jobs for each graduate and the question they faced upon completion of their degree was not “ Will I get a job offer?” but rather “How should I decide which offer to accept?” With the dot-com crash of the early 2000s and the “Great Recession” the US is still experiencing, the market today is not nearly what it was. Likewise in Finland resources are not as readily available as they were in better economic times. But, for those of us old enough to have benefited from the “heyday” of the IS field it was lots of fun while it lasted and we should consider ourselves extremely fortunate to have had the opportunity to experience this phenomena and, in fact, to have contributed at least a small amount to having it have happened. We trust Pentti Kerola enjoyed the good times as much as we did. 88 Johtamiskulttuurien muutoksen hallinta ICT-alan ohjelmisto- ja palveluyrityksissä – historia opettaa Mikko Ruohonen24 1 Toimialamurros ja ICT-yritysten palvelutoiminta Suomalaista tieto- ja viestintätekniikan toimialaa (ICT) ja varsinkin alan ns. pieniä aloittavia yrityksiä kohtasi noin kymmenen vuotta sitten aivan uudet ja haasteelliset näkymät. Ns. hype-vaiheen tarinat valtavina rekrytointiaaltoina, pörssiin listautumisen menestyskertomuksina ja suurina optiotuloina ovat takanapäin ja monien ICT-yritysten oli kohdattava liiketoiminta-arjen periaatteet ja toimintatavat. Olemmeko nyt jälleen 10–15 vuoden jälkeen tässä samassa tilanteessa? Joidenkin pelialan yritysten menestystarinat ovat ohjanneet ajatteluamme suuntaan, jossa pelillisyyttä (gamification) tarjotaan lähes kaikkeen uuteen, innovatiiviseen ICT-pohjaiseen kehittämiseen. Vaikka pelialan kehitystä onkin pidetty lupaavana ja kasvavana alana, se ei vielä kaksinumeroisesta kasvustaan huolimatta työllistä kuin noin 2200 ihmistä Suomessa ja suurin osa yrityksistä on varsin pieniä (Neogames 2014, Kauppalehti 2014). Vertailulukuna voidaan pitää Suomen teknologiateollisuuden suorat työlliset henkilöt n. 280 000 ihmistä (Teknologiateollisuus 2014/8). Parhaita tuloksia tekevät ja pääomia sijoituksia keräävät Rovio ja Supercell (Balance Consulting’in kartoitus Kauppalehti 2014) ovat menestystarinoita. Ne muistuttavat noin 15 vuoden takaisesta tilanteesta, jossa monet internet-alan palvelu- ja uusmediayritykset porskuttivat pörssin korkeimmalla aallolla (Helomaa ym. 1999, Pelkonen & Kallio 2003). Kuitenkin talouden tutut ilmiöt eli kannattavuusongelmat, yt-neuvottelut ja jopa liiketoiminnan myynnit/alasajot ovat olleet tavanomaisia uutisia viimeaikaisessa ICT-alan tiedotuksessa. ICT-alan fokus on siirtynyt seuraavaan kehitysvaiheeseen eli liiketoimintaan yhteisöllisessä, sosiaalisten verkkojen maailmassa (Turban ym. 2012). Kun 2000-luvun alussa oli suhteellisen yksinkertaista käyn- 24 Professori, Tampereen yliopisto, Mikko.J.Ruohonen at uta.fi 89 nistää liiketoimintaa vetoavalla digimedia-alalla, nyt vuonna 2014 tuntuu että kaiken pitääkin olla pelialan teollisuutta tai ainakin vuorovaikutuksen liiketoimintaa. Muistamme, että aikanaan sähköinen liiketoiminta edellytti varsin nopeasti yrityksiltä laajempia, integroidumpia järjestelmiä, joissa ei pelkkä ”mediaulkonäkö” enää riittänyt, vaan ICT-yritysten henkilökunnalta edellytettiin myös kykyä ymmärtää perinteisiä kaupallisia järjestelmiä ja niissä hoidettavia liiketapahtumia. Sosiaalisten verkkojen maailmassa puuhataan innolla ”vuorovaikutusta” ja elämyksellisyyttä eri sidosryhmien välille. Pienet pk-yrityksetkin pohtivat, että ”pitäisikö siellä meidän web-sivuilla olla jokin peli?” Samaan aikaan markkinoille vyöryvät isot, kansainväliset jätit, kuten Amazon.com ja eBay verkkokaupassa, Netflix mediaviihteessä, monikotimaiset ja kansainväliset teleoperaattorit viestintäpalveluissa ja isot IT-jätit, kuten Google, Microsoft ja Facebook, arkipäivän verkkopalveluissa. Monia suomalaisia kasvuyrityksiä on ostettu osaksi isompia, kansainvälisiä jättejä, kuten esimerkiksi Protogeon, Pryten ja DrawElementsin tarinat kertovat (Talouselämä 2014). Eurooppalaisen ja suomalaisen ICT-alan palveluyritysten kannalta tämä tarkoittaa sitä, että palveluyrityksen on kohdattava kasvavat teknologiset haasteet, mutta vieläkin selvemmin liiketoiminnan muutokseen liittyvät vaatimukset (Ruohonen 2005, 2006). ICT-palveluritys, joka toimittaa ohjelmistotuotteita, tietotekniikkapohjaisia palveluja tai integroitua jatkuvaa palvelua, on oltava paitsi asiakasyrityksensä ongelmien ratkaisija niin myös toiminnan kehittäjä. Palvelutehtävän vaatimusten kasvaessa myös ICT-yrityksen johtaminen muuttuu, yritykset muuntuvat tuotekeskeisistä palvelu- ja verkostokeskeisiksi. Tekniikka ja jatkuva palvelu sekoittuvat toisiinsa. Yritysten on uudistettava asiakasprosessinsa koko organisaatiota lävistäviksi, jopa organisaatioiden väliseksi toiminnaksi, pelkkä help desk-pilvessä ei enää riitä. (Norris ym. 2003). Ja tämän lisäksi olisi oltava vielä ketterä, lean ja skaalautuva (Doz & Kosonen 2008, Mavengere ym. 2012, DD-SCALE-projekti, ks. Ruohonen ym. 2014). Alan ammattilaisia em. muutos on kohdannut ainakin kahdella voimakkaalla tavalla. Ensiksi, alan pyörteisyys on luonut aiemmin vetovoimaisesta ICT-alasta tavanomaisen työmarkkinan, jopa joidenkin mielestä paljon tylsemmän paikan tehdä työtä. Uusien pelifirmojen vetovoima onkin siis ymmärrettävää, siinähän luodaan uutta ja eksoottista. Ns. vanhan liiton firmoissa irtisanomiset, yt-neuvottelut, fuusioiden kautta tehdyt organisaatiomuutokset ovat jatkuvaa pyörrettä, jossa alan työntekijöiden ja ammattilaisten pitää pystyä elämään. Tämä on luonut suurta epävarmuutta ja jopa turvattomuutta alalla, mikä on heijastunut Suomessa kasvaneena työturvan hakemisena, kuten ammattiliittoihin ja työttömyyskassoihin jär90 jestäytymisenä. Kustannustehokkuuden ja laadun vaatimukset ovat kiristyneet, alalta ei löydy enää löysyyttä, johon aiempina vuosina totuttiin, koska kansainvälinen kilpailu on tullut yli rajojen. Toiseksi, kasvavasta ulkoistamisliiketoiminnasta johtuen ICT-ala ansaitsee paremmin asiakkaiden jatkuvasta palvelusta pilvessä kuin ohjelmistojen tai alustojen myymisestä. ICT-yritysten on siis edettävä pidemmälle arvoketjussa, mikä tarkoittaa palvelun lisäämistä ja tietyssä vaiheessa osaamisverkoston partnerin aseman tavoittelua. Tämän ajattelun teoreettinen perusta on jo aiemmin tunnistettu (esim. Barney 1991, Dyer & Singh 1998, El Sawy ym. 1999). Muutokset ravistelevat voimakkaasti ICT-alan yritysten johtoa ja esimiehiä. Voimakkaasti kasvavalle alalle tyypillinen ”auvoinen organisaatiokulttuuri”, jossa kaikki ovat kavereita tai jopa ”perheenjäseniä” keskenään on joutunut paineiden alaiseksi. Onnellinen ”perheidylli” on murtunut varojen vähetessä ja ilmapiiriin turvattomuuden lisääntyessä, tästä alustavia merkkejä on myös nykyisessä peliteollisuudesta (Kauppalehti 2014). Yritykset ovat joutuneet kohtaamaan tavanomaisen liikeyrityksen johtamisen murheet, kuten budjetoinnin, investointisuunnittelun, laadunvalvonnan sekä asiakassuhteiden ja markkinoinnin haasteet, lisäksi vielä jakelukanavien ja lakiasioiden hallinnan kansainvälisessä kilpailutilanteessa. Suurien pääomasijoitusten ja valtaisien exit-kauppojen aika menee monelta ohi. Kuten aikaisemminkin, osakesijoittajat ja ”bisnes-enkelit” tulevat varovaisiksi ensin teknohype-huuman ja myöhemmin erilaisten talouskriisien jälkeisessä tilanteessa. Tässä artikkelissa esitellään em. muutosta ns. johtajuuskulttuurin kehikon avulla. Kehikko on luotu aiemman projektimme “Muuttuvat tietotyön kulttuurit ja yritysten strategiat” (Ruohonen ym. 2003) aikana kuvaamaan ICT-yritysten johtamisen erilaisia kehittymissuuntia ja niihin liittyviä haasteita 2000-luvun taitteessa. Hankkeen aihepiirin seuraava tutkimus liittyy dynaamisesti hajautetun ohjelmistotyön toteuttamiseen kansainvälisessä arvoverkostossa (Ruohonen, Mäkipää & Kamaja 2014). Tässä Tekesin ja yritysten rahoittamassa DD-SCALE -projektissa tutkimme neljän johtavan suomalaisen ICT-yrityksen ohjelmistotyön arviointitapoja, kompetenssien ja työkäytäntöjen kehittämistä sekä siihen liittyvää johtamisen muutosta kansainvälisen ohjelmistotyön verkostoympäristössä. Yritykset edustavat myös erityyppisiä ICT-alan palveluyrityksiä. 91 2 Johtajuuden murros ICT-alan yrityksissä 2.1 Kontekstuaalisten lähestymistapojen tarve Tieto- ja viestintätekniikan ala on kokenut suuria vaihteluja ja syvälle ulottuneita toimialajärjestelyjä viimeisen kymmenen vuoden aikana. Kansainvälisellä tasolla tehdyt toimenpiteet ovat viime aikoina heijastuneet Suomessa kansallisella tasolla pääkaupunkiseudun lisäksi myös moniin maakuntien kaupunkeihin, kuten Jyväskylä, Tampere, Salo ja Oulu. Erityisesti isojen kaupallisten alueiden ytimissä työvoiman liikkuvuus on ollut suurta. Monet alan ammattilaiset etsivät aktiivisesti uusia ja houkuttelevampia työmahdollisuuksia, yrittäjyyttä ja kasvuyrityksiä pyritään nyt luomaan hävinneiden työpaikkojen tilalle. Monet näistä yrityksistä, erityisesti “ennen pikkuteknot, nyttemmin pelifirmat”, ovat eläneet 2000-luvun alun jälkeen ICT-johtajuuden ensimmäistä vaihetta. Tässä organisaation kehittämisen ja johtajuuden vaiheessa lähes mikä hyvänsä työskentelytapa voidaan hyväksyä, jos asiakkaat ovat valmiita maksamaan. Samankaltainen tilanne toistui 1990-luvun lopulla, kun saimme lukea pienien, nopeasti liikkuvien dotcom-yritysten varsin värikkäistä tarinoista ja niiden yrityskulttuureista. Muutoksen käyttövoimana oli, kuten tälläkin hetkellä, pula alan henkilökunnasta, toisaalta myös äkkirikastuminen ja ahneus dominoivat monia päätöksiä. Silloin lopulta uuden talouden asiantuntijoiden silmitön rekrytointi johti huonoon laatujohtamiseen ja alhaiseen tuottavuuteen, tätä pitäisikin nyt välttää tässä uudessa nykytilanteessa. Projektien johtaminen ja liiketoimintaosaaminen pitäisivät olla etusijalla, vaikka rakettimaiset pörssilistaukset ja markkina-arvon korotukset ovatkin houkuttelevia. Kun yritykset ovat kooltaan pieniä, omaavat vähäisen johtamiskokemuksen ja yleensä nuoren kokemattoman henkilökunnan, into voi viedä näkymän todellisuudelta. Selvät johtamiskäytännöt ja työnkuvat usein puuttuvat. Pienten, nopeasti kasvavien yritysten kulttuuria voi kuvailla onnelliseksi perheeksi tai kaveriporukaksi. Kühl (2003, 138) kutsuu tätä johtajuutta keittiöpöydän ääressä johtamiseksi ja näkee samanlaisia yhteisöllisiä perhe- ja ystäväkytkentöjä. Tällainen johtaminen on kiehtovaa, mutta samalla heikkoa, koska pelkkään puheviestintään perustuva johtaminen ei ole osoittautunut menestykselliseksi monimutkaisten tehtävien johtamisessa. Exit-ajattelu sopii myös hyvin tähän, koska yritysten perustajat, niiden taustalla olevat pääomasijoittajat ja mahdolliset pörssin piensijoittajat eivät ole välttämättä kiinnostuneita yrityksen pitkän aikavälin kehityksestä ja tasaisesta osinkotulosta vaan korkeasta myyntivoitosta 92 eli yrityksen nopeasta rahastamisesta poistumalla omistajien piiristä. (Kühl 2003, 8). Taloudelliset edut ovat vaihtuvia hygieniatekijöitä, ne ovat välttämättömiä mutteivat riittäviä hype-kasvutilanteessa. Yt-neuvottelujen aikana ollaan tyytyväisiä pelkästään työpaikan säilymiseen, mutta nyrkki voi puristua taskussa ja turhautuminen purkautuu irtisanoutumisina työtilanteen parantuessa. Työn houkuttelevuus, järkevä organisointi, työyhteisön luonne, organisaatiokulttuuri, johtamistavat ja yleinen alan kiinnostavuus tai jopa mahdollisuus yrityksen omistamiseen nousevat silloin houkutteleviksi tekijöiksi. Varsinkin pienissä, ICT-alan yrityksissä suuri innostus ja motivaatio on korvannut alkuvaiheen yrittämisen vaikeuksia. Uuteen arvoon on noussut normaalin liikkeenjohtamisen taidot ja tiedot. Pienissä, nuorissa yrityksissä voidaan hyviä käytäntöjä ottaa nopeasti käyttöön. Pidempään alalla toimineet ovat hitaampia muuttumaan. Kaikki uusi ja modernilta kuulostava ei kuitenkaan aina toimi. Saksassa alan yrityksiä 2000-luvun alussa tutkinut Stefan Kühl (2003, 140) toteaa osuvasti että piilohajautetun päätöksenteon takana on kuitenkin keskittäminen. Vaikka hierarkiaan, osastoihin, sääntöihin ja työnkuvauksiin liittyy paljon negatiivista väritettä, ei niiden sisältö muutu korvaamalla ne tietokanavilla, tiimeillä, lisäarvoprosesseilla ja tehtäväprofiileilla. Lopuksi päädytään kuitenkin siihen kuinka paljon asioihin käytetään aikaa kasvokkain keskustelemalla ja keiden kanssa. Vaikka jotkut yrityksistä ovat kuitenkin selviytyneet, monet suuret, pörssikohulla käynnistyneet yritykset on fuusioitu, ostettu isompaan alan yritykseen tai ovat jopa ajautuneet konkurssiin pääomarahoituksen loputtua tai asiakkaiden kaikottua. ICT-alan työntekijäparatiisit ovat voineet muuttua muutamien kuukausien aikana työntekijäjärjestöjen palokuntatapauksiksi (Kühl 2003, 131). Oheinen johtamisen viitekehys (Kuvio 1) perustuu aiemmassa hankkeessamme luotuun ajattelutapaan, jota on koeteltu kolmessa alan ICT-yrityksessä ja arvioitu erilaisissa alan tapahtumissa. (Ruohonen ym. 2003, Ruohonen 2006). Viitekehys tarjoaa teoreettiset silmälasit ICT-alan yritysten johtamisen tarkastelulle. Yrityksen kehittäjien pitäisi pystyä arvioimaan omaa johtamistapaansa ko. kehikon avulla. Viitekehyksen ulottuvuudet ovat i) ulkoinen vaihtelu eli varieteetti ts. kasvavat kilpailulliset paineet, monimutkaisemmat ansaintamallit ja yhä tiukemmat tuote- ja palveluvaatimukset ulkoisessa liiketoimintaympäristössä ja ii) sisäinen vaihtelu eli varieteetti t.s. kasvava erilaisuus ICT-alan henkilökunnassa, joka korostuu vaativimmissa alan palvelutilanteissa ja ICT-yhtiöiden sulautumiskehityksessä. 93 Diversiteetin eli erilaisuuden johtaminen viittaa organisaation systemaattiseen ja suunnitelmalliseen tapaan ottaa palvelukseen ja pitää töissä taustoiltaan ja kyvyiltään erilaisia työntekijöitä. Bassett-Jones (2005) laajentaa käsitettä ja kuvaa erilaisuuden (diversiteetin) ja kilpailuedun välistä kytkentää paradoksaaliseksi. Lisäämällä organisaatiossa erilaisuutta ottaa riskin erilaisten työyhteisökonfliktien syntymisestä ja tätä kautta tehottomuudesta. Toisaalta uusi ja innovatiivinen toiminta edellyttää erilaisuutta ja poikkeavia näkemyksiä, jotta ryhmäajattelu (group think) ei ala hallita organisaatiossa (Bassett-Jones 2005). Matala • työsuhdeturva “Onnellinen perhe” • seuraava nousu/ hype? • sijoittajien epäfuusiot, usko yritysostot • innovatiiviset yrittäjät • houkuttelevuus? Matala • • erikoistuminen työuravaihtoehdot? Erilaisuuden johtaminen • pienet suurten suihin • kulttuuriset törmäykset • strategisen fokuksen vaikeus • • Osaava integraatio Uudistu Laadun ja oppija tee tumisen johtaminen losta! • kustannuspaineet • oppiminen/tuottavuus • palvelujen johtaminen Ammattimaiset käytännöt • suunnittelu • budjetointi • riskienhallinta • henkilöstökäytännöt Normaali business Ulkoinen vaihtelu; kilpailulliset vaatimukset Korkea palveluportfolio kustannustehokkuus Sisäinen vaihtelu; työyhteisön erilaisuus Korkea Kuvio 1. Viitekehys ICT-yritysten johtajuuden eroista (Ruohonen ym. 2003, Ruohonen 2006). Viitekehys on muotoutunut empiirisen työn aikana kohdeyrityksissä, haastattelujen, kokemusten ja alan kehityksen seurannan kautta vuosina 1999–2003. Kymmenen vuotta tämän jälkeen viitekehys vaikuttaa edelleen käyttökelpoiselta, esimerkiksi tarkasteltaessa tilannetta pelinkehittäjien ja sosiaalisen median yritysten näkökulmasta Viitekehyksen ulottuvuudet kuvaavat neljää erilaista johtajuustapaa ICT-yrityksissä. Kilpailulliset liiketoimintavoimat ja henkilökunnan erilaisuus edellyttävät erilaista johtajuutta osaamisintensiivisiltä organisaatioilta, mutta eten94 kin nuorilta, nopeasti kasvaneilta firmoilta. Monet näistä ovat joutuneet kohtaamaan julmasti kilpailu-tilanteen lainalaisuudet. Kilpailu edellyttää korkean laatua ja projektien aikataulujen pitämistä. Henkilökunnan erilaisuus kasvaa iän, kulttuurisen taustan, työuran, ammatillisen taustan ja jopa sukupuolen ja rodun eroavaisuuksien myötä. 2.2 Neljä organisaatiokulttuurin tyyppiä ”Onnellisen perheen tai kaveriorganisaation johtaminen” Tässä lohkossa sijaitsee tyypillisimmillään juuri aloittanut ICT-alan ohjelmistoyritys, kuten pelienkehittäjät. Muistamme, miten monet ”uusmediayritykset” 1990-luvulla olivat tästä esimerkkejä. Tätä uutta mediaa ovat nyt pelifirmat ja muut vuorovaikutusliiketoiminnan kehittäjät (sosiaalinen media). Asiakkaiden kohtaaminen voi olla näissä yrityksissä hyvinkin kohdistettua ja läheistä. Tiedon ja osaamisen jakaminen on helppoa, koska organisaation koko ja henkilökunnan määrä on rajoitettu. Lähes jokainen voi osallistua ja sanoa mielipiteensä asiakascasesta, osallistua yhteiseen ongelmanratkaisuun ja projektin kokouksiin. Täydentävien kyvykkyyksien tunnistaminen voi olla kuitenkin puutteellista tai ainakin piiloista. Projektit luovitaan innolla, motivaatiolla ja yrittäjyydellä läpi, mutta varsinkaan johdolle ei välttämättä synny käsitystä siitä, mitkä tekijät lopulta johtivat hankkeen onnistumiseen tai epäonnistumiseen. Varsinkin alkuvaiheessa (teknologian hyödyntämisen elinkaaren alkuvaiheessa) asiakasyrityksistä voi myös olla myös suuri kysyntä palveluille. Ylikysyntä mahdollistaa palvelujen korkean hinnoittelun mutta samalla hankkeiden systemaattinen johtaminen, hallinnointi ja dokumentointi ovat usein puutteellisia. Laatu voi ylikysyntätilanteessa laskea ja aikataulut venyä. Nämä yritykset ovat varsin nopeita täyttämään markkinoiden epätasapainotilannetta. Markkinoiden kehittyessä, tuotteiden standardoituessa ja asiakkaiden oppiessa vaatimaan lisää palvelua, näiden yritysten on pystyttävä muuntumaan. Kühl’in julkaisussa Stephan Jansen kutsuu tätä johtamista ”Enid ton -johtamiseksi” (Kühl 2003: 131–132) Tämä Viisikko-kirjojen kirjoittajahan kuvaa viiden ystävän seikkailuja vaarallisissa tilanteissa. Myös siis yritysten johtajat yrittävät johtaa jonkinlaisella kaveruuden ja ystävyyden tunteella, perhemäisyys ja kaveriporukkatunnelma yritetään ulottaa koko yritykseen eikä vain muutamiin yksilöihin. Kühl (2003) toteaa että näissä “kasvokkain” –organisaatioissa 95 jokainen tuntee toisensa päivittäisen työskentelyn kautta huolimatta mahdollisista henkilökohtaisista ristiriidoista, kuka vain voi tavata suoraan yrityksen hallituksen puheenjohtajan aiheuttamatta mitään hämäännystä tai protokollien rikkomista. Kivan kaverin tunnelma voi joskus muodostua taakaksi, jos liiketoimintaympäristö muuttuu vaativammaksi ja edellyttää lisää systemaattisuutta ja byrokratiaa. Toimistossa tai yleensä työpaikalla työskennellään hyvin pitkään ja joustavissa aikarajoissa. Usein työskentelyyn liittyy myös sankaruus-myytti, pisimpään työpaikalla jaksava ansaitsee ”kovan kaverin” sädekehän, olkoon mies tai nainen. Joskus nämä “työnsankarit” jopa yöpyvät työpaikallaan. Vapaa-ajan viettäminen voi myös keskittyä pelkästään työyhteisön kanssa juhlimiseen tai harrastuksiin. ”Erilaisuuden johtaminen” Yrityksen kasvaessa joko orgaanisesti tai useimmiten yritysoston kautta henkilökunnan erilaisuus kasvaa. Pieni kaveriporukassa perustettu yritys joutuu tekemään yhteistyötä toiselta paikkakunnalta tai jopa toisesta maasta olevan yrityksen henkilökunnan kanssa. Henkilöstöllä on erilaiset taustat, mutta asiakasprojektit edellyttävät yhdessä toimimista, yhteisiä prosesseja ja laatukäytäntöjä. Mikäli yritys on lisännyt menestymisen paineita listautumalla pörssiin ja lupaamalla uusia tuotteita ja palveluja tiukalla aikataululla, joutuu henkilöstö sopeutumaan uuteen henkilöstöjohtamisen tilanteeseen varsin nopeasti. Tämä heijastuu tiedotusongelmina ja johtamisrutiinien puutteellisuutena, lopulta voi tapahtua myös organisaatiokulttuurien törmääminen. Kulttuuritörmäykset johtavat usein avainhenkilöiden eroamisiin tai erottamisiin. Monet pienet, kulttuuriltaan yhtenäiset ”kaveriyritykset” pirstoutuvat näissä yritysosto- ja kasvuprosesseissa. Aikaisemmassa projektissa (Ruohonen ym. 2003) mukana oli yksi alan tunnetuimmista uusmediayrityksistä – se kuitenkin ostettiin suurempaan pörssiyhtiöön ja joutui sen jälkeen edellä kuvattuun pirstoutumisprosessiin. Myöhemmin firman ostanut pörssiyhtiö ajautui konkurssiin ja taloudellisiin epäselvyyksiin. Mikäli fuusio- ja sulautumisprosesseja ajattelee organisaatioiden välisen kilpailuedun näkökulmasta näyttää siltä, että erityiset, asiakassuhteeseen kohdistetut resurssit kasvavat, mutta vaarana on niiden eristyminen toisistaan. Syynä voi olla asiantuntijakeskeisyys, tietyt asiantuntijat dominoivat omaa aluettaan eivätkä halua tai pysty jakamaan omaa osaamistaan. Asiakkaat voivat myös pakottaa käyttämään tiettyjä asiantuntijoita eikä niinkään organisaation osaamista. Asiakkaiden saaminen koko fuusioituneen uuden yrityksen asiakkaiksi ja vielä luottamaan tähän asiakassuhteeseen vie aikansa. Myös projektien monimuotoisuus kasvaa ja samalla uusien henkilöstökyvyk96 kyyksien käyttö. Kun yritys kasvaa nopeasti esimerkiksi yritysostoilla, voi olla ongelmallista luoda osaamisen jakamisen prosesseja. Täydentäviä kyvykkyyksiä kuitenkin tarvitaan yli vanhojen organisaatiorajojen. Hankkeiden johtaminen, hallinnointi ja dokumentointi voivat kuitenkin kangertaa ja vaikuttaa lopulliseen laatumielikuvaan. Haasteena on siis tällöin erilaisuuden johtaminen, koska sekä projektit että henkilöresurssit erilaistuvat voimakkaasti ja niiden yhdentäminen tulee vaativammaksi. Johdon on siksi ymmärrettävä enemmän hankkeiden taustalla olevia psykologisia, sosiaalisia ja jopa kulttuurisia tekijöitä, jotka heijastuvat päivittäisessä työssä. ”Ammattimaisten käytäntöjen johtaminen” Ammattiyhteisöjen on pyrittävä tähän tilanteessa, jossa kilpailulliset vaatimukset kiristyvät ja kilpailevat yritykset ottavat vastaavia käytäntöjä käyttöön. Käytännöt muokkaavat samalla yritystä systemaattisemmaksi toimijaksi. Yrityksen on luotava strategiansa, sen mukaiset toimintarakenteet ja ydinprosessit. Olennaista on tunnistaa, minkälaisia asiakastarpeita on odotettavissa ja kuinka omalla toiminnalla niihin voidaan vastata. Esim. Kühl (2003, 139) vahvistaa että erilaiset vanhat odotukset, henkilökohtaiset suunnitelmat ja ryhmäegoismi voivat vahingoittaa organisaatiota, jos se ei tartu uusien päätöksentekomekanismien laadintaan. Olemassa olevat valtarakenteet ja intressiblokit voivat vaarantaa organisaation elinkelpoisuuden. Tämä kuitenkin tarkoittaa sitä, että osa työntekijöistä ei ole tyytyväinen, koska ei saa tehdä sitä mitä haluaa. Projektipäälliköiden merkitys kasvaa, koska kovemmassa kilpailutilanteessa projektien aikataulujen pitää täsmätä, viime hetken muutoksia pitää pystyä vastustamaan ja hanke ei saa ajautua pienien yksityiskohtien viimeistelyyn (ns. ”ylilaatua”). Asiakkailta oppiminen parantaa asiakassuhdetta ja muodostaa vähitellen kumppanuussuhteen. Ammattikäytännöt ja säännöt, toimintatapojen vakiinnuttaminen ja jopa tukijärjestelmät jäsentävät toimintaa ensin yrityksen sisällä ja myöhemmin mahdollisesti myös palveluyrityksen ja asiakasyrityksen välillä. Täydentävät kyvykkyydet palveluyrityksen sisällä ja yritysverkostossa pystytään tunnistamaan ja palvelun laatuun kiinnitetään huomiota. Myös johtamisen, hallinnoinnin ja dokumentoinnin rooli tulee systemaattisemmaksi. 97 ”Laadun ja oppimisen johtaminen” Ammattikäytäntöjen kehittäminen tuo hyvin usein laatujohtamisen yritykseen. Tämä voi johtaa erilaisten laatuarvioinnin prosessien sisäänajon yritykseen. Yritys evaluoi toimintaansa ja antaa myös muodollista raporttitietoa laadusta. Laatuajattelu voi myös köyhdyttää innovaatioita. Jatkuvan laadun ylläpito edellyttää myös toiminnan tarkoituksen jatkuvaa arviointia, koska liikeidean rapautuessa rapautuu myös laatu. Asiakas ei saa sitä mitä haluaa ja minkä katsoo laadukkaaksi alan toimijalta. Tiukasti laatujohdettu organisaatio voi ajautua ns. oppimistyhjiöön. Kaikki tuijottavat vain laatukriteereihin ja niitä ei välttämättä uskalleta edes kritisoida. Suuret alan integraattoriyritykset joutuvat kamppailemaan tämän ongelman kanssa. Toisaalta ison yrityksen imago tuo jämäkkää selkänojaa ja asiakas voi odottaa hyvin tuotteistettua palvelua. Samalla syntyy dilemma, jossa uusien, modernien asioiden oppiminen isommassa organisaatioissa ottaa enemmän aikaa kuin pienissä. Vaarana voi olla myös oppimislama. Vanhan sanonnan mukaan “polkupyörän vieressä juostessa voi olla niin kova kiire, ettei ehdi nousemaan satulaan” Organisaatio ei ehkä uskalla ottaa riskiä oppia uusia toimintatapoja, jos vanha toimii vielä ns. ”kovaa juoksemalla”. Isommissa ICT-yrityksissä henkilökunta on hyvin kirjavaa ja erilaisilta taustoilta. Integraattoriyritysten on myös pystyttävä kohtamaan asiakasyritysten ehkä perin konservatiiviset palvelutarpeet vanhoissa järjestelmäympäristöissä. Samalla on oltava kykyä tarjoilla uuden talouden järjestelmävaihtoehtoja. Isoissa ICT-yrityksissä pyritään myös vaikuttamaan asiakkaan päätöksentekoon etenemällä arvoketjussa eteenpäin. Analyysit, tutkimukset ja konsultointi kuuluvat yleensä asiakasprojektiin. Isommilla ICTpalveluyrityksillä on myös vakuuttavuutta ottaa hoitaakseen osan yritysten tietojenkäsittelytehtävistä. Nämä yritykset jopa vuokraavat henkilökuntaa asiakasyrityksiin. Asiakassuhteiden hoitoa varten on yleensä perustettu asiakkuuspäällikön tehtävä. Projektit ja asiakkaat luokitellaan. Näissä organisaatioissa pyritään sekä muodollisen, järjestelmäpohjaisen että epämuodollisen, kasvokkain tapahtuvan oppimisen kautta levittämään osaamista. Täydentäviä kyvykkyyksiä haetaan tiiminrakennuksen, työryhmien ja jatkuvasti elävän organisaatiouudistamisen kautta. Johtamisessa, hallinnoinnissa ja dokumentoinnissa pyritään luomaan yritykselle ominaisia käytäntöjä. Yritys pyrkii erinomaisuuden laatuun tai vähintään asiakkaiden tarpeiden ylittämiseen. Yrityksillä suurimpana vaarana on stagnaatio, eräänlainen jämähtäminen vanhoihin tuttuihin rutiineihin. Organisaation eläminen pysähtyy, jolloin vaarana on negatiivinen byrokratisoituminen Tarvitaan siis jatkuvaa 98 oppimisen johtamista ja erityisesti prosesseja, jotka tukevat työntekijöiden sosiaalista, toinen toisiltaan oppimista, sekä oman työn ja ympäristön uudelleenpohdintaa eli reflektointia. Jatkuvan laadun ja oppimisen johtaminen pakottaa helposti johtajan akrobaatiksi, joka oikealla kädellä huolehtii kustannuksista ja aikatauluista ja vasemmalla kädellä jakaa vapauksia uusien asioiden kokeiluun, luovuuteen, ammattimaiseen oppimiseen ja jopa epäonnistumisiin. 3 Loppupäätelmät Tässä artikkelissa on korostettu ICT-alan ohjelmisto- ja palveluyritysten tarvetta tutkia omaa johtajuuttaan ja kulloistakin kehitysvaihetta. Kilpailulliset voimat ja henkilöstön erilaisuuden kasvaminen vaikuttavat molemmat johtajuuden vaatimuksiin. Strategista uudelleenajattelua tarvitaan silloin, kun vaikkapa ohjelmistoyritys muuntuu palveluyritykseksi tai jopa asiakassuhteen ”elämystenhoitajaksi”. Verkostoituva ICT-toimiala on yhä enemmän riippuvainen ekosysteemeistä, klustereista ja ICT-ydinkyvykkyyksiensä hoitamisesta. Koko toiminta nojaa organisaatioiden väliseen kilpailuun ja/tai yhteistyöhön, ja vaikeimmassa tapauksessa niiden yhdistelmään. Tällä kehityksellä on väistämättömät vaikutukset strategiseen henkilöstöjohtamiseen ICT-yrityksissä. Haasteena on muuntaa johtajuutta ja johtamiskäytäntöjä vastaamaan uutta palveluorientoitunutta ja osaamiskeskeisyyteen perustuvaa toimintaa. Uudet “hybridijohtajat” ovat tietoisia tästä ja pystyvät tasapainottamaan siirtymää kulttuurista toiseen. ”Onnellinen perhe” -johtajuus on ensin vetovoimainen tapa tehdä työtä ja liiketoimintaa. Nyt kuitenkin näyttää siltä että vain harvat yritykset voivat pitkään säilyttää tämän johtajuusopin. Useimmat ovat joko kasvaneet ulos ”perheestä” ja joutuvat ammattimaistumaan ja jopa tekemään itsestään standardimpia ja tylsempiä. Kuitenkin se, joka kyseenalaistaa strategian tarpeen nykyisessä pyörteisessä ympäristössä, voi vaarantaa koko organisaation. Digitaalisen talouden monimutkaisuus tekee asiasta myös hankalamman. Tarvitaan yhä monimutkaisempaa ja kattavampaa palveluverkostoa. Ulkoistaminen lisääntyy ja tuo palveluyrityksille sekä atk-rutiinikuormaa että haasteen edetä pidemmälle arvoketjussa. Asiakkaita pitää pystyä kuuntelemaan huolellisemmin ja rakentaa omalle yritykselle ja yritysverkostolleen arvokkaita, harvinaisia ja vaikeasti kopioitavia resursseja tehokkaasti hallinnoituna. Kasvaakseen todella isoksi tekijäksi yrityksen on luotava varmat ja turvalliset palvelun ydinprosessit, mutta 99 samalla annettava resursseja uusien kyvykkyyksien rakentamiseen. Tämä edellyttää sekä liiketoimintaympäristön huolellista arviointia että uusien ydinprosessien rakentamista. Se on pitkä, organisaation oppimisprosessi, johon henkilökunnan on sitouduttava, organisaation rakenteen muokkauduttava ja organisaatiokulttuurin täsmättävä. Mitään pikaratkaisua ei ole olemassa vaan uusi työn ja liiketoiminnan johtajuuskulttuuri on muotoiltava liiketoiminnan virrassa. Lähteet Barney JB (1991) Firm resources and sustained competitive advantage. Journal of Management 17(1): 99–120. Bassett-Jones N (2005) The Paradox of Diversity Management, Creativity and Innovation. Creativity and Innovation Management 14(2): 169–175. Doz Y & Kosonen M (2008) Fast Strategy – How Strategic Agility Will Help You Stay Ahead of the Game. Wharton School Publishing, FT Press. Dyer JH & Singh H (1998) The relational view: Cooperative strategy and sources of interorganisational competitive advantage. Academy of Management Review 23(4): 660– 679. El Sawy OA, Malhotra A, Gosain S & Young KM (1999) IT-Intensive Value Innovation in the Electronic Economy: Insights from Marshall Industries. MIS Quarterly 23(3). Helomaa J & Pelkonen T & Väänänen T (1999): Uusmediatoimiala Suomessa 1996–2001. Teoksessa Jokinen E (toim.): Suomalainen uusmedia. Eväät kasvuun ja kansainvälistymiseen. Digitaalisen median sisältötuotteet -teknologiaohjelman loppuraportti. Teknologiaohjelmaraportti 3/1999. Loppuraportti. Tekes. Kauppalehti (2014) Laura Ojanen: ”Peliala on kahden kauppa”. Kauppalehti 25.8.2014: 4– 5. Kühl S (2003) Exit – How Venture Capital Changes the Laws of Economics. Franfurt am Main, New York, Campus. Mavengere N, Mäkipää M & Ruohonen M (2012) The Role of Information Systems in Supply Chain Strategic agility: a systematic literature review. Teoksessa Ågerfalk P, Keller C, Wiberg M & Eriksson J (toim.) Proceedings of the 35th Information Systems Research Seminar in Scandinavia. Uppsala, Department of Informatics and Media, Uppsala University. Neogames (2014) Arvio pelialalla työskentelevistä 2014. URI: http://www.neogames.fi. Viitattu 7.8.2014. Norris D, Mason J & Lefrere P (2003) Transforming e-Knowledge – a revolution in the sharing knowledge. Society for College and University Planning. Pelkonen T & Kallio J (2003) Digimedia 2003: nykytila ja kasvunäkymiä. LTT-Tutkimus. 100 Ruohonen M, Kultanen T, Lahtonen M, Rytkönen T & Kasvio A (2003) Identity and Diversity Management for New Human Resource Approaches in the ICT Industry. Teoksessa Avallone F, Sinangil H & Caetano A (toim.) Identity and Diversity in Organizations. Milan, Guerini Studios. Ruohonen M (2005) Learning from the ICT Industry Real Life Context. Teoksessa van Weert T & Tatnall A (toim.). Information and Communication Technology & RealLife Learning: New education for the knowledge society. New York, Springer. Ruohonen M (2006) Changing Leadership Cultures in E-Commerce Service Industry. Teoksessa Zappala S & Gray C (toim.) Impact of E-commerce on Consumers and Small Firms. London, Ashgate. Ruohonen M, Mäkipää M & Kamaja P (forthcoming 2014) Competencies and work practices for dynamic distributed software development in global value networks – DDSD approach. Esitetty IFIP WG 3.4. konferenssissa “Key Competencies for ICT Professionals (KCICTP)” 1–4.7.2014, Potsdam, Saksa. Julkaistaan Passey D & Tatnall A (toim.) (2014) KCICTP/ITEM 2014, IFIP AICT 444, Springer. Talouselämä (2014) Olli Harma ”Osaajat ostamalla”. Talouselämä 26/2014: 21–22. Teknologiateollisuus (2014) Teknologiateollisuuden katsaus elokuussa 2014. URI: http://www.teknologiateollisuus.fi. Viitattu 7.8.2014. Turban E, King D, Lee J, Liang T-P & Turban D (2012) Electronic Commerce 2012: Managerial and Social Networks Perspectives. 7 p. Pearson Education. Vanne T & Ruohonen M (2005) Esimiesten ryhmätyönohjaus kokemuksellisen oppimisen prosessina ICT-alalla. Teoksessa Keskinen S, Leimala L & Romana A (toim.) Työnohjaus, sparraus ja coaching esimiestyössä. Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskus: 51–69. 101 102 Five Finnish Innovations in Mobile Government and Their Root Factors – Eight Years Later Reima Suomi25 ABSTRACT This article reviews five in year 2006 promising Mobile Government applications in Finland in year 2014. The analysis shows that in eight years, not much improvement has happened – rather the applications have stagnated to the year 2006 level. In general, however, access to Internet via mobile devices is nowadays totally different than in year 2006, because of smart phones. This might have had on impact on the development of specific mobile applications in the field of e-Government. To conclude, eight years might be too short time for things to mature, rather some 80 years might be needed to gain maturity in any human activity. 1 Introduction This paper reviews the state of the art of the five Finnish mobile e-government innovations discussed in year 2006 in (Suomi, 2006). The applications are 1. 2. 3. 4. 5. Tram and metro ticket payment by mobile phone Rescheduling of dentist appointments Mobile banking Vehicle information RFID-based library system. In year 2006, when the previous article was published, trust in the upcoming mobile world was strong in Finland, as well as everywhere. Nokia as a mobile phone company was at the peak of its business and fame. Economy in Finland and worldwide was running excellently, and Finland flourished in corruption indexes, in Pisa studies and in worldwide indicators of national competiveness. 25 Professor, University of Turku, reima.suomi at utu.fi 103 In year 2014 the world is totally different. Nokia is – at least for the moment – out of the mobile phone business, and economy worldwide is in big trouble. Distant countries and surprising competitors such as Shanghai in China have taken over Finland in Pisa studies. Corruption index value has decreased – it has been widely understood that it is the country’s own subjective assessment of the amount of corruption in the society – having a low score might even mean that the society is blind to the possibly rampant corruption maybe running. Finland is neither any more leading in the corruption indexes, though the situation is still good. Ranking of Finland’s competiveness keep fluctuating in international indexes, but Finland is currently seldom in the top three category – a privilege that was not uncommon in year 2006. In this new world situation, and after eight years of time for development and adoption, it is reason to take a look what is the current status of the year 2006 top applications, and what is the total state of art in mobile e-government in Finland. 2 The five innovations – a retrospective Tram and metro ticket payment by mobile phone The year 2006 situation was as follows (Suomi, 2006): “This application won the 2004 Finnish Prime Minister’s Award for a Finnish information society application. The roots of the success of this innovation are in its reasonable pricing and easy-to-use user interface and application. The mobile payment for single tram and metro tickets was introduced in Helsinki in autumn 2001. Since then, the service has been extended to local train and ferry traffic as well. Bus services are still outside the scope of the system. In early 2005, the percentage of mobile tickets among all tickets was 12 percent, and over the years more than four million mobile tickets have been sold. Over 50 percent of users buy at least one ticket per week and about 1/3 buy a ticket once monthly. Two-thirds of the tickets are bought for tram travel (HKL, 2004).” In year 2014, most mobile phones have a full-scale Internet access, and public transport tickets can be bought through them for most public transport means – also in mobile phones. The mobile app market has also grown up, and several software developers offer their own mobile payment apps. These applications have connections to different transport service providers – no country-wide solution is available. No published figures can be found on Finnish public mobile 104 payment, and neither any academic writings on the Finnish public transportation mobile payment. Per everyday experience, it looks like mobile payment is more than seldom outside Helsinki. In academic literature, mobile payment in public transportation has got some attention, especially the Finnish case (Mallat, Rossi, & Tuunainen, 2004; Mallat, Rossi, Tuunainen, & Öörni, 2008; Ondrus & Pigneur, 2005, 2006), but even here fresh articles with real usage numbers are missing. In Helsinki the victorious application has continued its operation, but there is no public information about the number of tickets sold through that way. In some other cities a mobile payment service has been taken into use, for example in Turku. However, instant easy payment is not the idea: you either have to download an application for mobile payment beforehand, or even already by rules you have to pay the ticket before the trip (Matkahuolto, for bus traffic, VR for train traffic). The Helsinki solution still seems to be the only Finnish application with instant spontaneous easy mobile payment with no extra cost for the customer. The golden bullet application type in public transport seems to be that of timetable information – tens of applications cater for this need. There seems to be a long way towards unified ubiquitous mobile payment in public transportation in Finland. Rescheduling of dentist appointments In year 2006 the situation was as follows (Suomi, 2006): “The City of Lahti has implemented a mobile application in health care with very good results. The municipal dental care clinic uses GSM-based SMS messages to sends information on cancelled dentist appointments to four potential customers. The first one to respond with a simple “Yes” will get the dental appointment. When managing the reservations by GSM, the dental clinic informs clients on the waiting list by mobile phone about the cancelled appointment time. The GSMbased reservation in this application applies to cancelled appointment times that are reallocated within the same day (2–8 hours). For the GSM reservation, appointments recorded manually on paper are transferred to a database, i.e. a waiting list file. In the database, the clients may be grouped into either one waiting list or several, depending on the grouping principle. The basis for the grouping may be, for example, the treatment unit, medical priority, waiting time, or local area. Clients can be added or removed from the waiting list according to need. The opportunity for GSM reservation is presented to clients who wish to accept cancelled 105 appointment times by mobile phone.“ This application is reported in (Suomi, Serkkola, & Mikkonen, 2007) in greater detail. In year 2014, mobile scheduling for healthcare services (as for almost any services) is a mainline application. Internet scheduling services can be accessed with most mobile phones, and special applications targeted right away at mobile phones are plenty. However, systems such as reported in the 2006 article are hard to find in year 2014. One reason is that systems do not have a unique name. They have shades of auction systems (Smits & Janssen, 2008), as there are bids done, but on the other hand they are rather traditional scheduling systems (Cayirli, Veral, & Rosen, 2006; Qu, Rardin, Williams, & Willis, 2007), often with rather classical technology such as GSM-messages, as in the 2006 article examples. The system reported in the 2006 article was sold to a rather big software house that integrated it into its mainline health care information systems. How the system has proceeded since then is next to impossible find out without contacting the adopting software house. Mobile banking In year 2006 it was reported as follows (Suomi, 2006): “Mobile banking is not a traditional application of Mobile Government, but a working banking infrastructure is the cornerstone for all mobile applications, including those of Mobile Government. In addition, even in Finland, the State is an active player in the banking field, although it no longer participates directly in retail banking. This is why we feel we can and should discuss this issue here. GSM/WAP–based banking has been a cornerstone of Finnish Mobile phone applications for a long time. Even though the majority of users in most application situations opt for richer Internetbased user interfaces, mobile interfaces and services have found their own niche in simple transactions. According to data from the Finnish Banker’s Association (2005) one percent of respondents in a national survey identified the phone as the primary method of payment. Similarly, one percent of the respondents in a national survey identified the phone as the secondary method of payment. However, this does not provide a complete picture of the coverage of mobile banking. Information type services, such as checking balances and the latest banking transactions are much more popular. They are easy to perform and contain no possibility of mistakes by the customer because of the clumsy user interface of the phone. Considering the volume of banking applications in total, even a small share of the 106 total makes mobile banking the most common mobile application in Finland, as is the case in many other countries too.” Year 2014 mobile banking continues to be the dominant mobile phone application, with growing number of users, user interfaces and applications. Mobile banking is deeply rooted into the eGovernment in Finland too, as all government applications use the identification system “Tupas” provided by the Finnish banks – the system is dominant because through it users have an integrated service both in private and public services. The mobile identification system provided by Finnish teleoperators is also available, but not enjoying such popularity as the dominant Tupas-system. Vehicle information In year 2006 it was written as follows (Suomi, 2006): “Inquiries about vehicles can be made with a single GSM/SMS message. Once again, an easy user interface and reasonable pricing have made this application a working solution. The Finnish Vehicle Administration AKE provides this service. After sending the registration or product number of a vehicle as an SMS message to a certain number, the following data is delivered as a return message: – – – – Vehicle brand name Vehicle type Vehicle owner name and municipality of residence/business Vehicle holder name and municipality of residence/business.” Year 2014 the service remains in use. Over are the days when private detectives in criminal dramas had to do some social engineering to gain access to vehicle data – this data is now open for anyone. The services are also easily available through several interfaces on the Internet. In year 2004 the services cost EUR 1.30 and EUR 1.70 and covered all cars and motorcycles in Finland. In 2004 the services were used a total of 1.37 million times. In year the standard price for the inquiry is EUR 2,95 and EUR 3,95, and the services are also available in different packages where the price can be higher of lower (bunch of inquiries bought at one time). Information on use rates was not found in public sources. 107 RFID-based library systems In year 2006 it was written (Suomi, 2006): “In the Kauhajoki library, all material is equipped with RFID (radio frequency identification) tags that are very helpful in the processing of material. In addition, this procedure almost completely eliminates the loss of property. In addition, an easy solution is available to add RFID tags to material, which are only being used in about 100 libraries in the whole world so far. The system helps mainly in two respects: identifying material and eliminating theft. Identification of material is especially helpful in the phases of lending and returning the material. The new system makes self-service in lending and returning material possible. The RFID code contains a theft control part that can be activated and deactivated in the process of lending and returning, even in self-service. Using the self-service system means that the customer’s library cards must also be changed.” In year 2014 the days when Kauhajoki Library was a special case are over. RFID technology is a mainstream technology in libraries (Boss & Association, 2003; Kainunkangas, 2013). Books can be lent and returned easily with the RFID technology, but otherwise the technology is rather invisible for the customer. With reasonable search, it was impossible to find any information on the coverage of RFID-technology in Finnish libraries. 3 Conclusions Within eight years, mobile technology has made big leaps. Maybe the most important trend regarding mobile services, even in mobile Government, is that mobile devices curranly have standard access to normal Internet, and no special mobile applications are needed in most cases. This was not yet the case in year 2006. As it comes to our applications, almost all of them continue to be heavily in use. Mobile banking remains a silver bullet application with plenty of users, and it supports also heavily mobile government. RFID technology in libraries has become routine. Availability of vehicle data continues, but traditional Internet channels have come to be aside text messages as a distribution channel. Tram and metro tickets are still available in Helsinki via the GSM-channel, and the service has extended itself to some bus and train services also. However, mobile payment has not become a dominant way of instant payment in public transportation in Finland. The reservation service presented in year 2006 article 108 seems no more to be available as such even in Lahti based on the www-site information the city offers – nothing of the service is mentioned in the main page of mouth health services. Similar kind of services might anyway be in use to some extent in Finland, but statistics are impossible to find. As one adds to the picture the fact that at least the author is not aware of any breakthrough application in mobile government in Finland, one might conclude that mobile government has not improved a lot during the last years. The promises of growth based on mobile government remain unfulfilled. The main applications reported in year 2006 are still mainly in use, but growth in use intensity or area coverage is hard to see. The case of RFID-technology in libraries seems to be the one technology that has broken itself through in the time period. The technology has however been mainly used to support internal processes of libraries, and to some extend to streamline the processes of borrowing and returning library material, but main improvements of service to the customer because of the RFID-technology remain mainly unseen. To summarize, eight years seem not to be enough for a technology to make huge quantitative or qualitative jumps, not at least in the stagnant Finnish environment. Some 80 years might be needed. References Boss RW & Association AL (2003) RFID technology for libraries. American Library Association. Cayirli T, Veral E & Rosen H (2006) Designing appointment scheduling systems for ambulatory care services. Health Care Management Science 9(1): 47–58. Finnish_Banker's_Association (2005) Statistics on typical payment methods in Finland. Cited 2005/02/01. HKL (2004) HKL:n kännykkälipulle pääpalkinto Pääministerin parhaat käytännötkilpailusta. URI: http://www.hkl.fi. Cited 2005/02/01. Kainunkangas S (2013) RFID-tekniikka ja sen hyödyntäminen kirjastoissa. Hämeen ammattikorkeakoulu. Mallat N, Rossi M & Tuunainen VK (2004) Mobile banking services. Communications of the ACM 47(5): 42–46. Mallat N, Rossi M, Tuunainen VK & Öörni A (2008) An empirical investigation of mobile ticketing service adoption in public transportation. Personal and Ubiquitous Computing 12(1): 57–65. 109 Ondrus J & Pigneur Y (2005) A disruption analysis in the mobile payment market. In Proceedings of the 38th Annual Hawaii International Conference on System Sciences. Ondrus J & Pigneur Y (2006) Towards a holistic analysis of mobile payments: A multiple perspectives approach. Electronic Commerce Research and Applications 5(3): 246– 257. Qu X, Rardin RL, Williams JAS & Willis DR (2007) Matching daily healthcare provider capacity to demand in advanced access scheduling systems. European Journal of Operational Research 183(2): 812–826. Smits M & Janssen R (2008) Impact of electronic auctions on health care markets. Electronic Markets 18(1): 19–29. Suomi R (2006) Five Finnish innovations in Mobile Government and their root factors. Paper presented at the CollECTer Euro 2006, Basel, Switzerland. URI: http://www.collecter.org/archives/2006_June/13.pdf. Suomi R, Serkkola A & Mikkonen M (2007) GSM-based SMS Time Reservation System for Dental Care. International Journal of Technology and Human Interaction 3(3): 54– 68. 110 Challenges and Opportunities for IS Methodology – Digital Wellness Services for Young Elderly Christer Carlsson26 ABSTRACT The age group 60–75 has in recent years started to be labelled the “young elderly” as it refers to people in transition from regular working life to retirement (or semi-retirement in many cases). Studies we have carried out about the development of mobile services have shown that the young elderly have been discarded as a customer group as they are regarded as “not trainable” and “not interesting”. This group of consumers represent 18–23% of the market in most industrialised countries and can pay for the services they want and are going to use; discarding them is discarding revenue which easily represents 40–50 B€ on an annual basis in the EU only. We will show that a performative IS methodology will support the development of digital wellness services for young elderly and become a viable alternative to design science methodology. 1 Introduction I have routinely strived to use a positivistic research methodology for information systems research as my background is in management science and operational research. At the core there should always be some artefact (a method, model, instrument, theory construct, etc.) that can be tested, verified and validated and from which it is possible to build innovative constructs or designs that in turn can be tested, verified and validated (Carlsson 1984). In the work with designing digital wellness services for young elderly I have found that we need to develop another type of research methodology for information systems. Our objective is to design wellness services for everyday life routines, to offer the right support for the right routines to be used by the right group of people – this will not be achieved by teaching and persuading some group to use an artefact but we will need a service co-creation approach. The methodology needed is called performative and this may yet have some decisive impact on future research work in information systems. 26 Emeritus professor, IAMSR /Abo Akademi University, christer.carlsson at abo.fi 111 We need first to outline a context in which we intend to carry out the discussion; it appears to be a useful approach to start from some similar methods and the insight we have on their support for everyday routines – mobile services. The mobile technology has quickly become a global phenomenon on an unprecedented scale; we now have estimates of 6.9 billion mobile phone connections in use this year (ITU Statistics 2013); the estimates for smartphone connections is 2.2 billion, as active mobile broadband subscriptions are 32.0%; other estimates (notably by various mobile phone vendors) state that more than 50% of the mobile phones sold this year will be smartphones in most industrialised countries and that gradually most of the mobile phones in use will be smartphones. This gives rise to a couple of proposals on the context and use of mobile technology. The high level of penetration means that mobile technology by necessity has an impact on the daily routines of a majority of the population and that the increasing presence of smartphones can be expected to leave footprints of more advanced use on the daily routines. The more advanced use complicates the possibilities to understand the context and markets for mobile technology and it is becoming a greater challenge every year to get a comprehensive view of the developments and trends of new mobile technology, mobile services that build on this technology, business models to get revenues from the services and to make them sustainable, ecosystems to build up complementary and supporting services (and technology innovations to facilitate them) – but overall to find out what applications and services make sense to ordinary people. The standard approach appears to be that mobile service innovations are built and quickly launched after which it is found out if they make/made sense to the potential users by tracing the demand. In the early years it was possible to identify distinct user groups and to work out what kind of mobile services would be useful for them (Carlsson and Walden 2012) and then it was possible to build some acceptance and demand models for mobile services, at least in principle. Since 2010–12 this has become much more demanding as the general population is now the users of smartphones and mobile services and they appear to do whatever they like with the services, wherever they decide to use them and for whatever purpose they decide to focus on. When we could identify distinct user groups it made sense to work out explanatory models for the use of mobile services (Carlsson, Walden et al (2002), (2004), (2005), (2006), (2012)) with the help of the Technology Acceptance Model (Davis 1989) and the Unified Theory of Acceptance and Utilisation of Technology (Venkatesh et al 2012). This does not appear to be the case anymore and we will have to work out new, alternative conceptual frameworks and models; a consequence of this is 112 that we should probably also develop or look for some new and innovative IS research methodology. The penetration of mobile technology and mobile services has such impact on individual use of information technology and digital services (and now digital wellness services) – and through this on teams, groups, companies, organisations, corporations, society, nations, etc. – that it should be visible in how we carry out information systems research. That is, if we want to stay relevant as a research community. In Sell et al (2011) we used data from a 2010 survey of Finnish consumers on their use of mobile services (and a clearly positivistic methodology) to find out if there are any distinct groups based on their daily routines; the survey was carried out with a random sample of 1300 consumers (the sampling was done with the help of Statistics Finland and was representative for the Finnish population); significances were investigated using one way ANOVA and Scheffe as post hoc-test; in the cases where Levene’s test of homogeneity of variances had indicated unequal variances, the Games-Howell test was used instead; significance was interpreted at the 0.05 level. We found a group of mobile phone users for which there is almost no specific services developed – the 55+ age group; we later checked the data sets we had collected for 2009 and 2011 (again using random samples of 1300 consumers and getting answering rates of about 50%) and could again identify the same age group as one for which no specific services had been developed (Sell et al 2012). The research was carried out with positivistic methods and produced significant statistic results we could use as stepping stones: there is a group of potential customers for which there are no services developed. We also had discussions with mobile network operators and mobile phone developers and asked about our findings: why are there no services for an age group that represents 23% of the market? The answers were interesting: (i) this market segment is not attractive, not interesting; (ii) teaching elderly people how to use advanced technology is not worth the effort; (iii) mobile technology should have a youthful image; (iv) mobile services do not fit the everyday routines of elderly people, etc. – here we are not identifying the network operators nor the developers as it would probably be embarrassing for them. We will call the age group 60–74 the “young elderly” and distinguish it from the age group 75–84, “senior citizens”. The reasons for labelling the specific age group will be worked out in this paper. The first observation we made was that in the Nordic countries taken together the “young elderly” represent a market of 4–5 million people and should be a sizeable consumer group for similar mobile services as their countries have similar cultures, similar social care legislation and 113 similar political value systems. The “young elderly” are about 80 million in the EU and are expected to be 1 billion globally by 2020. The “not attractive, not interesting” market could potentially be the basis for a global digital service industry (Turban et al 2009). The age group 60–74 will have some functional impairment because of advancing age but digital services delivered over mobile platforms could be designed and implemented to neutralize the effects of these impairments. This will keep the “young elderly” active, autonomous and self-reliant – in a sense this will expand the limits of what they think is possible in the structure of their everyday life routines (this is known as the “Braudel Rule”, cf. Keen and Mackintosh 2001). Aging people start presuming that there are limitations for what they can (or should) do and changing these assumptions through the introduction of digital services will expand the limits of the possible. We will add one more proposal – changing the presumption through digital services that you as a “young elderly” cannot be fully active and self-reliant will improve the quality of life on an individual level. It will have a significant impact on society as it will dramatically reduce the cost for tax-funded health and social care for the ageing population (now in Finland estimated at 3.8 B€ annually covering about 1 million citizens). On a global scale the impact will be somewhat dramatic and will allow resources to be redirected to other needs. In order to outline the context further we will only sketch a final set of proposals. Digital services for the “young elderly” will be delivered over mobile platforms but will be produced and supported through cloud architectures. This allows the core of the services to be designed and built according to a common standard – much in the way that the EU initiated and sponsored the GSM standard for mobile networks – but will require nationally, regionally and culturally tailored services that are adaptations of this standard. This will initiate and drive new business models for agile development of business and ecosystems – designing services will not drive business, but business needs and opportunities will drive development of digital services. The ecosystems will be growth environment for hundreds of SMEs that develop digital services and enabling technologies in each country; the ecosystems will form a global industry over the next decade. The final proposal is a change of attitude – the technology for “young elderly” needs to be advanced, this age group will drive technology development; why – because they can afford to and will pay for the services, if the services make sense and create value for them in their everyday routines. 114 In this paper we can work out only parts of this context and test and validate only a few of the proposals; in section 2 we will introduce digital wellness services and experiments we carried out with groups testing these services; in section 3 we have worked out the adaptation of IS research methodology we found to be necessary for the “young elderly” context; in section 4 we have applied some of the insight to work out a research agenda for digital wellness services for the “young elderly”; section 5 summarizes the results. 2 Wellness Services It is taken as common wisdom that people get more concerned about their health and well-being with increasing age as impairments of various kinds start to appear; some of these impairments are factual and others are more perceived than factual. Eliminating or neutralizing the effects of these impairments will be the challenge for a quickly growing wellness technology. Here we will work out the notion that wellness services for the “young elderly” could mainly be digital services developed for and used over mobile smartphones. In section 1 we described the global penetration of mobile technology and smartphones; we have some statistics that shows that the penetration of smartphones was rather low in the older age segments in 2012: 28% in the age group 55–64; 11% in the age group 65–74 (cf. Statistics Finland, 2013) – but if this penetration follows the general market pattern it will be more than 50% among the “young elderly” by 2015. Similar penetration patterns can be expected in all the Nordic countries. In order to establish the context for digital wellness services over mobile smartphones we will give a quick overview of some trends in the mobile service markets. After the 2008 generation shift in mobile phones we did not find any significant change in the use of mobile services; most users continued with the same, basic services (voice, SMS, ringtones and icons, search functions) despite the fact that they had more functionality on the new generation phones they started to adopt (Carlsson et al 2010). There was a new generation shift in 2011 when the present demand for smart mobile phones started to gain serious momentum in both Europe and Asia (but the generation shift did not happen at the same time in all countries). Smart phones are seen to drive the development of mobile applications and a more or less intuitive belief is that once the users have a smart phone they will download applications and start using a wider variety of mobile services 115 and/or more advanced mobile services (Sell et al 2012). Application downloads from Apple’s App Store are counted in billions and the estimate is that in Europe 7.2% of the subscribers will use downloaded applications by 2015; worldwide this is estimated at 5.9%, but in North America at 26.9% (Portio, 2011). In the 2011 survey of Finnish consumers we found that in addition to a small ‘power user’ group (15 %) and a substantial set of ‘interested but inactive users’ (47 %), there is a large group (38 % of smart phone users) that does not use any advanced services, and has a low motivation to continue using smart phones in the future (Sell et al, 2012b). Similar results were found in a study for the network operator DNA (AddValue 2012) where 29% of the respondents were found to be ‘passive smart phone users’ that use only voice and short message services. The market studies we carried out give results that are registered at points in time – we do not get wanted evolutionary paths – but we continuously get reality checks that keep reminding us that the general population is not that keen on getting mobile services. We should bear this in mind when we explore digital wellness services and get enthusiastic about the possibilities. Having this insight on mobile services we shifted focus to the growing market for digital wellness services and decided to find out if they could be used for young elderly. In the spring of 2014 we explored the market for wellness services over smartphones with a group of 26 graduate students. We restricted the state-ofthe-art to the three most important operating systems – Android, iOS and Windows Phone – and collected the applications that were most often mentioned on the Internet in surveys of wellness services (our study is not claimed to be an exhaustive search; the market is also most dynamic and fragmented, the borderline between health care and wellness services is not well-defined). The first observation is that there is already quite a few applications; the second observation is that they are innovative, overlapping and competing – some of them are already showing millions of down-loads, others are just finding their first customers [A is Android; I is iOS; W is Windows]: – – – 116 Lift [A, i]: A virtual coach for reaching set goals with different pre-installed objectives. Datalove [i]: Wellness values as input by the user; analysis and graphics; metrics through GPS. S Health [A]: Pedometer, exercise tracking, weight tracking, heart rate monitoring and food intake tracking. – – – – – – – – – – – – – – – – – – Sports Tracker [A, i, W]: Shows running distance, maps; tracks movement by walking, cycling or running. MyFitnessPal [A, i, W]: Set target weight and get meal suggestions; shows daily routine for calories and exercise. Lose It [A]: Weight loss goal set; trackers for weight, sleep, steps and exercise; meal and exercise planning. My Tracks [A]: Tracks movement for walk, run or bike; measures speed, distance and elevation. Weight Watchers Mobile [A, i]: Tracks food consumption, activity level, weight; healthy habits, exercise advice. Noom Weight Loss Coach [A, i]: Tracks calories, activity; coaching the user to achieve weight loss goals. Endomondo [A, i, W]: GPS integration for running, cycling; Pep –Talk; integration with social networks. Nike + Running [A, i]: Only running; speed time, distance with GPS, smartphone accelerometer; routes, maps. Cardiio [i]: Follows heart rate on smartphone camera; gives a fitness level rating, potential life expectancy. Fig [A, i]: Holistic goals for 300 activities; wellness guide; sharing common goals with friends. WellnessFX [i]: Health goals with data analysis, visualization and trends; integrates with laboratory tests. Wellmo [A, i, W]: Tracking weight, steps, sleep, exercise, alcohol, mood; personal targets, resolutions; integrates with external devices, databases; Teemo [i]: Fitness as a game (climbing, running, sports), communication in social media. Runtastic [A, i, W]: Tracking fitness routines; keeps track of routines done with applications. Fitbit [A, i]: Tracking daily goals, progress; steps taken, distance travelled, calories burned, sleep; food plan. Moves [A, i]: Activity monitoring; step, calorie counters; walking, running, bicycling; routes on map. TactioHealth [A, i]: Monitoring everyday life; steps taken, weight, exercise, body fat, heart rate, blood pressure, cholesterol and BMI; integrates with external devices. DBSA Wellness Tracker [A]: Tracking emotional, mental, physical health; at-a-glance summary of health trend. 117 – – Fitocracy [A, i]: Role playing game on workouts; achievements, points, rewards, levels and competitions. ‘8700’ [A, i]: The ideal average daily consumption in kilojoules (kJ); healthy personalised eating plan. The students searched for mention of “five winning wellness products for smart phones” on a large number of websites and registered the wellness products that were nominated as “winners” by various experts; the MyFitnessPal got the most frequent nominations followed by Fooducate, Fitocracy and Runkeeper (of which only Fitocracy made the students’ list of promising applications). The third observation is that many applications appear to have a narrow focus on a few wellness activities but there are exceptions (Endomondo, Fig, Fitbit, S Health, Sports Tracker, Wellmo); looking at the list of apps it appears that the ideal solution for the “young elderly” would be an application that integrates the functionality of many of the applications listed above – and that the integration would be through a very simple 0-, 1- or 2-click operation. Next the graduate students were given access to the Wellmo application and asked to download it and install it on their smartphones (all the students had access to smartphones; the access was provided for free by Wellmo Inc. the developer of the application; Wellmo Inc. is a Nokia spin-off). They were give the following tasks: (i) learn how to use Wellmo; (ii) build your profile of personal targets and resolutions; (iii) define weekly targets and find out how well you can meet them over 4 weeks; (iv) find out how well personal targets fit your wellness objectives; (v) find out if there are features missing that should be included for your wellness objectives. The students completed diaries (Brandt et al 2007) over their activities and wrote reports on their findings which gave us a first summary of the digital wellness service market; the following (cf. fig. 1) is an abbreviated summary of their findings (black: targets are met; blue: targets not met or not useful; red: tracker not used or not reported) (the complete set of 26 diaries is available on request). The students were rather critical of the Wellmo app – in typical student fashion – but the reasons varied quite a bit. Some of the students were active users of several of the wellness apps (typically Sports Tracker, Nike+ Running, etc.) and found Wellmo not as advanced as these; some users found weight watching ridiculous as they were body builders and wanted to build body mass; several users missed GPS-based tracking and maps to support training activities, other users wanted integration with social media in order to challenge friends with their activities. 118 Trackers desired Reference Student #3 steps medicine reminder mood Suggested multi target possibility in each objective, like taking medicine is the main target and subtargets are taking it 3 times daily. Suggested to add feature for setting different sports exercise plan/target for a whole week; he used the mentioned features and they were good; but thinks that healthy people, he had a broken leg, might benefit more from the application. Student #5 excersice sleep alcohol intake steps Suggested that Wellmo could be integrated with other Wellmo equipment to enhance the app usability; suggested that app needs to be integrated with daily life; more automated data entry is requird. Student #7 excersice steps alcohol intake weight Suggested to have a dialogue box asking whether the user would like to turn off tips on/off. As step lenght differs from person to another, he suggested to let the user add his step lenght or the system can suggest the length of average step. He suggest to integrate an alarm clock with the sleep tracker so the user can remember at what time he woke up. Suggested to add graph to the excercise tracker. Suggested to offer multi mood status per day. Suggested to offer 2 types of graph; bar chart and line graph. Suggested that weight target is not only to be less, in some cases (body builders) need to increase their weight. Easy to use app.. pedometer consider his walking as running. Gadget size at the home screen should be smaller, it was diffucult to select a particular goal within the resolution. It is not easy to find the goals you preset for yourself, hence, lack of motivation might happen. To start using the app, user should have a strong motivation as the app does not offer a stong motivation. Internet connection requirements is annoying. Cross referncing trackers could be an added value where user can see for example how inadequate sleep would result in bad mood. In general, the app lacks added value and used it as a tracking behaviour app. Student #12 steps sleep weight mood More automated data input. Weight should not be visible all the time in the tracker, it is annoying. There should be a feature for people who have sleeping trouble at night where they add multi sleeping times. The mood tracker could be enhanced by asking the reason behind your mood and give you a feedback at the end of the week to be in a positive mood. Adding "water intake" tracker is very important for health. There is no objective/goal in the mood tracker. The user felt that steps recorded are less than the actual ones. Student #15 sleep waist alcohol intake exercise weight mood Reminder to do the exercise or to sleep. Trackers could be enhanced with start/ stop buttons to calculate automatically sleep/exercise time. Exercise tracker should distinguish between gender, age and sport type. "Food" should be main tracker to track intake of vitamins, minerals, starch, etc.. There should be advice about quitting alcohol and smoking to enhance overall wellness. Prefer to have system generated targets based on gender, age and height, accordingly, exercise times should be adjusted. Insurance companies for example can motivate their customers to use such an app. The user didn't see the value of the app. The user could not get weekly feedbacks. Student #24 steps exercise alcohol intake sleep weight mood stress Interface needs some enhancements; back button is small and some titles do not give clear understanding of the category. Mood tracker could be connected with other devices to detect the mood automatically through measuring heart beats, blood pressure or voice tone. Share results of one's goals on social media. Annual entry of previous dates in sports tracker is not convenient, user should be able to write the date directly instead of scrolling back by arrow. Exercise list should be improved by activating simultaneous search instead of scrolling a very long list. An event tracker could be added (meeting with friends, mushroom picking, fishing, traveling, etc..). Wellmo requires internet connection all the time. No target to set in mood tracker and it is hard to assess the mood oneself. If social media is integrated, user can post his goals and invite people to give him advice or invite him to share sports or event, etc.. The events tracker will enhance the overall psychological and physiological health and maintain wellness. Accessory devices are costly. Fig. 1. Sample of student diaries reporting on experience with Wellmo. A few comments focused on specifics: technical excellence is expected for interfaces (typical for many competing apps) and wireless connection and integration with Suunto and Polar smart watches, sensor armlets, sleep monitors, diet support, digital scales for weight watching, etc. mostly because there are apps on the market featuring one or several of these functions. Overall the judgment was that 119 Wellmo is a “pretty good” but yet “not just right” app that has the potential to become a very useful wellness tool. Discussions over the integration possibilities brought the idea that an omnivore solution would be beneficial [omnivore, Latin omnes, omnia for “all, everything” and vorare for “devour”, cf. Wikipedia] – the user should be able to build a wellness package by allowing series of apps to interconnect and offer her/him the synergistic functionality of many specialised apps through intuitive and easy to use interfaces that could operate on Wellmo-like platforms. This should be a worthwhile challenge for the smartphone developers to face up to and would also support the Wellmo business model, which is targeting mid-size and large companies that want their employees to keep fit (and highly productive) by sponsoring their use of wellness tools. A final observation was that Wellmo (and most of the competing apps) are planned and designed with some wellness features in mind, then the software was built (using advanced, well-tried modules and agile methods) and composed as prototypes; the prototypes went through extensive testing and validation; then the process of persuading potential users to become adopters started. It appears that this approach is not very good and many of the “not just right” features are the results of the development method. The graduate students worked rather diligently and filled their diaries with user experience (a sample is shown in fig.1); we were able to trace user patterns and to get a first impression of the wellness impact of Wellmo, but the results are not validations of an artefact in the standard sense. The group of graduate students was given an additional task: to demonstrate Wellmo to “young elderly” in their family and among their friends and to find answers to several questions: (i) what wellness features and criteria are important for the young elderly? (ii) if Wellmo is to be adapted to the young elderly market, what features are still relevant, what features should be changed, what features need to be added? They were also to find out immediate reactions to wellness apps and how these would fit in the everyday routines of the “young elderly”. The students were a very multi-national group and selected the people to interview from a dozen countries The students collected responses from 52 subjects qualified as young elderly and coming from 9 different countries (this gave us snapshots of varied reactions). It very quickly became clear that the substance of “wellness” becomes different with advancing age, the focus of the responses and requirements on improvements to Wellmo differed from what the students were looking for. There was not so much active use of athletic apps as wish lists including (i) BMI calculators and 120 weight monitoring, (ii) diet advice and calorie counters; (iii) trackers of sleep patterns; (iv) activity trackers, “personal trainers”, pedometers; (v) reminder, appointment booker & tracker; (vi) medication monitor, reminder; (vii) blood pressure monitoring; (viii) health care adapted monitors, symptom checkers; and, (ix) smoking, drinking monitors. The people interviewed represent, no doubt, a convenience sample that is not very representative; nevertheless, it is possible to capture the notion that “wellness” to some part is “ill-ness-prevention” and this should be observed when developing apps; another observation is the “remindertracking-monitoring” functionality which probably will be valuable as part of the everyday routines. Regarding the use of smartphone apps as wellness support the reactions were rather negative (appeared several times, also in several countries): smartphone apps not relevant as smartphones rarely used by “young elderly” [UK]; not willing to follow and report personal weaknesses like use of alcohol [Norway]; negative reporting on not reaching targets rather discouraging [UK]; not willing to spend time learning how to use the app [Finland]. Again, the collected responses are more or less structured interviews with a potential user group that represents a convenience sample and as such is not representative of the group; nevertheless, we got some early impressions of how the wellness services could be designed. 3 Performative IS Research We have identified the age group 60–74, the “young elderly”, as a potentially huge, global market if we manage to design and implement digital services delivered over mobile platforms that could neutralize the effects of impairments developed by advancing age. We identified and studied a collection of wellness services – digital services offered as applications for smart phones – that could fit the requirements we have imagined should be fulfilled for the “young elderly”. We carried out in-depth studies with one of the wellness services – Wellmo – a group of graduate students used the application on their smart phones for 4 weeks and kept diaries of their activities and their experiences; then we asked the students to carry out semi-structured interviews with small (convenience) samples of “young elderly”. In terms of IS research methodology we used a case-study approach. This helped us to realize that we are on the wrong track. The “young elderly” group does not understand “wellness” in the same way as the students do – and not in the same way as the Wellmo designers do (the 121 same seems to apply to most of the wellness apps). The students (more or less) happily spent time to figure out how to install, activate and use the Wellmo app (and several of the competing apps that they found on Internet). The “young elderly” group did not have any patience with spending time to learn to use an app; the Wellmo that was demonstrated to them and they tried to use was found to be nonintuitive and too complicated – their reaction was that there should be a clear and demonstrated value with the app before they start investing time with it; we did not test the other wellness apps with them, but as the students found Wellmo to be one of the most intuitive of the apps it is quite possible that also the other apps would have been rejected as not worth the time and effort; it could of course be that the “illness-prevention” that appeared in the interviews may be sufficient to motivate “young elderly” to spend time on a smartphone app. We find ourselves in an interesting situation – to find and/or work out a research methodology that will support the development of digital wellness services for “young elderly”, when these services do not yet exist and when we do not know if the intended user group actually would like to have them. The notion that we can figure out what wellness is going to be and then build a smartphone application to take care of it is our classical positivistic approach. Positivism is traditionally understood to promote science precision by compromising on practical relevance (Carlsson and Walden 2014). Modern positivism was developed by Auguste Comte in the early 19th century; his key point was that all authentic knowledge allows verification and that all authentic knowledge assumes that the only valid knowledge is scientific. Verification should be carried out through empirical evidence. This rather strict way of carrying out research builds precision but will exclude constructs that do not allow empirical verification; rather quickly this became unacceptable for studies in social sciences as the strict verification required that research problems and objects of study were simplified to a stage where the answers and results became irrelevant for the very problems that had triggered the research. Contemporary social science has largely abandoned positivism (Gartell and Gartell 1996) because of problems with observer bias, structural limitations of studies of important problems and the representativeness of data collected for verification. The problem we have is that we build smartphone applications that in terms of software constructs are advanced technology with high levels of functional precision but that in the user context are “not just right”, which is sufficient for critical user groups to either abandon them or not spend time with them at all. 122 We need to find another way. Design science is described in IS methodology as bringing out practical relevance in theory constructs and – if necessary – compromising on science precision to get constructs that are useful for planning, problem solving and decision making. This is – of course – an oversimplification, but we will find out if we can build the digital wellness service constructs this way. Design science is fundamentally a problem solving paradigm with roots in engineering and science and is working out designs in order to find ways to tackle real-world problems. The designs build on an understanding of what is needed to deal with the problems; the design is both a process (a set of activities) and a product (called an artefact) and both can be validated and verified for being logically consistent and technically error-free. The artefact is understood in a broad sense as being products and applications, (engineering, software, process, etc.) constructs, (process, structural, business, etc.) models, methods or even artificial instantiations of a theory, an ontology, etc. Design is to invent and to bring into being something that does not yet exist and that will solve or help solve problems we encounter. Design science has a strong appeal as a conceptual framework for digital wellness services; they will be software constructs (artefacts) that we can (i) design and work out jointly with the potential or coming users; (ii) the artefacts can be validated and verified for design and construct errors, the usability of the artefacts can be tested and (iii) the functionality of the services can be worked out in the context and with the users for which they were designed. Most of the results of (i)-(iii) can be generalised in the positivistic sense and the insight can be reused for other contexts and the development and implementation of other artefacts. The key problem with design science appears to be that the context is quickly turning much more dynamic and much more complex than we have foreseen; i.e. engineering-inspired methods are not adequate to handle the complexity. The perception of Wellmo (and the other apps) as an artefact in the sense of design science shows that it should be possible to develop useful digital wellness service constructs for “young elderly”. Action design research (ADR) (Sein et al 2011) found that design science is too technologically oriented and is not paying enough attention to the organisational context of the artefacts. Thus the main effort is on designing and building artefacts and the evaluation of them is carried out as a separate and subsequent process. It is claimed that this will promote technological rigour at the cost of organisational relevance and that it fails to account for the fact that the artefact designs emerges from an interaction with the organisational context. In our case the forming of ecosystems for wellness services is the organisational context that 123 we should allow to influence the artefact design. This is, of course, an approach to deal with the dynamics and the complexity of the ecosystem that will be a problem for engineering-inspired methods. ADR intervenes in problem situations and works out IS artefacts that help solve the problems, even if the setting is dynamic and complex. ADR works towards generic solutions by constructing and evaluating artefacts that address classes of problems than can be typified and generalised from the encountered situations. ADR appears useful as a methodological framework for gaining an understanding of how ecosystems for digital wellness services could be formed. We recently found out that our concern with finding a useful methodological framework for the work with digital wellness services is not the only endeavour. Cecez-Kecmanovic (2011) described the positivistic roots of IS research as focused on “(a) singular, independently existing reality that is more or less given, undergoing linear changes within a four-dimensional space. In contrast with that, IS research in the 21st century will have to deal with “(an) inherently uncertain, distributed, complex and multiple reality, hyper-connectivity, increasing speed of all processes, nonlinear and global changes” – to which we need to add the growing “young elderly” challenges. If we rely on 19th century methodology we will develop solutions that either do not work properly or are solutions to problems that have already changed when we find the solutions. The 21st century context requires that we start to develop a performative IS research methodology that adapts to a dynamic, complex and hyper-connected context that keeps evolving as we work with it. This would be a key step as Cecez-Kecmanovic proposes that IS research is partially implicated into and to some degree creates IS practices and the socio-technical world(s) it studies. We were actually arguing that digital wellness services will expand the limits of the possible in everyday life routines for the “young elderly” and can thus identify with the reality that Cecez-Kecmanovic describes. Cecez-Kecmanovic et al (2014) actually used the performative perspective in an earlier study of IS success and failure – the object was an innovative information system in an insurance company that was considered a success and failure at the same time – and worked them out as relational effects performed by socio-material practices of IS project actor-networks; they found out that by reframing IS success and failure through the performative perspective novel and surprising insights were found. Thus we believe that we should form, implement and use a performative IS methodology for the design, implementation and use of digital wellness services for “young elderly” as applications for smart mobile phones. 124 4 Digital Wellness Services – A Research Agenda As our intention is to find out how to design, build and implement digital wellness services for “young elderly” in order to get wellness enhancing effects on an individual level and cost-effective solutions on a society-level (and the ecosystems for a global wellness service industry) we need first to gain knowledge about the best way to do this; this is the reason for proposing a research agenda. Gronroos (2008) proposed that service design should be a co-creative process between the service producer and customer; if a firm adopts a service logic it will be possible to get involved with their customers' value-generating processes; in this way, Gronroos (2008) found, the supplier can become a co-creator of value with its customers. As we found out in the preliminary series of interviews that “young elderly” will not be keen on getting educated on digital wellness services we have proposed another approach: to work out the services in co-creation processes with groups of young elderly. We realize that we will have to find similarities in knowledge and skill backgrounds, in functional abilities, in social skills and needs, in wellness status, in the structure of daily routines, in wellness objectives, etc. and use that in order to develop design principles. We also realize that we will be having interactive development processes with these groups of people that are somehow similar, and that we will be doing this first with tens of groups in a country, then with hundreds of groups in several countries, moving to thousands of groups in tens of countries. This will require effective IS support in order to be manageable; we have started to believe that some help will be found with the performative IS methodology. Let us assume that we are going to develop a digital wellness service for “young elderly” that is going to support and enhance memory; we will call it a memory enhancer [ME]. The “young elderly” group for the design and development work will be 10–12 people that work either as a same place-same time team or as a fully or partial virtual team. The reasons for the ME are briefly sketched as follows: (i) we can remember the faces of people we have met but not their names; (ii) we can remember definitions and concept descriptions but not who made them nor the exact references; (iii) we can recognize similarities when scanning text and images on websites but not remember what the precise connections were. We want to have an ME to reduce the frustration and stress, to make life easier. 125 If we apply elements of a performative IS methodology it could work out as follows: Proposal 1. The foundation should be in action design research (ADR) which builds on four stages and seven principles (Sein et al 2011): 1. 2. 3. 4. Problem formulation: (i) identify situations for which an ME is needed [practice-inspired research]; (ii) work out an overview of state-of-the-art technology for ME [theory-ingrained artefact] Building, intervention and evaluation: (iii) design and animate ME functionality [reciprocal shaping], (iv) interactive, iterative design of functions with input from team [mutually influential roles], (v) interactive and iterative validation and verification of emerging ME artefact(s) [authentic and concurrent evaluation] Reflection and learning: (vi) team evaluation and context adaptation of ME artefact [guided emergence] Formalization of learning: (vii) specifications of ME application for software builders [generalized outcomes] ADR offers the flexibility and innovation processes of design science combined with the possibility to verify and validate the technical and logical correctness of artefacts through strict testing methods. Lessons learned from the development of mobile value services show that the ADR may be too slow to capture the market dynamics of mobile technology and services, and that ADR should be improved; it may be the case that the four stages would benefit from some good digital platform for interactive team work. The ADR needs to be integrated [typically in stage 3] with the business models that will test that the artefact will have viable demand and sustainable revenue. Proposal 2. Agile Scrum should be worked out as part of stages 1–3 of the ADR. Scrum is part of modern agile software development but is being enhanced to guide project management and team work in projects; the enhanced version is the Business Scrum, which is worked out in four steps (cf. Bouwman et al 2008): 1. 2. 3. 4. 126 Visualisation of unique project reasons and core processes Analysis of functionality needed to support core processes and system design Realisation of the functionality; interaction of designers and software builders Control if implementation fits the goal and the context; evaluate the project process for logical consistency. We will have to gain experience from integrating the Scrum in ADR before we can assess the benefits and problems of using this approach, but it seems to offer ways out of the dilemma that artefacts become too theoretic to represent any possible, sustainable business process; it will at least dramatically shorten the development process from an (ME-) idea to a working smartphone application. At the moment we have identified two parts of a performative IS research methodology, there will probably be 2–3 more elements as we gain experience and skills with the methodology. The first part of the research agenda is to find ways to build digital wellness services that will be co-creations with the service users and to turn them into artefacts/applications that can have a viable business life which will make them available to users. The second part is a research program that develops ecosystems for digital wellness services; the basic principle for this is to find systems constructs that make the (ME-) artefact(s) self-organizing and self-sustaining through data, information and knowledge that is processed with computational intelligence technology; this is also known as knowledge mobilisation (Carlsson et al 2013) and has its roots in Checkland’s soft systems methodology (Checkland and Holwell 1998). Fig. 2. Forming of ecosystems; (a) applications; (b) add-on and complementing products and services; (c) across countries. The forming of ecosystems could progress as described in fig. 2 (a-c) and the research program needs to be built to capture the elements and the processes. In the 127 first part we have the design team described above that works out the ME application, which will be joined and/or supplemented by other teams working on applications for other wellness services (cf. changing routines that prevent a healthy life; building new daily routines after retirement; diet advice; medication monitor and reminder; personal trainer that adapts to physical shape and needs; weight, BMI, sleep and sports activity reminder; omnivore service for combination of services; etc.) that should interact and adapt to each other (cf. fig 2a). The applications will activate the need for and development of add-on and complementing products and services (cf. section 2) that will generate their own life cycles and revenue models through their own business models, but will form part of the ecosystem for digital wellness services (cf. fig. 2b). This ecosystem will – as ecosystems do – change, dynamically adapt to new needs and requirements, selforganize to meet competition and challenges, and if the service and the supporting technology are viable, it will grow, multiply and generate new services and technologies. This all will happen within one country. Then the process continues and multiplies in several countries (cf. fig. 2c, where we have indicated ecosystems forming in Finland, Sweden, Denmark and Norway), first in countries with similar legislation and social structure and then – through further changes of the ecosystem structures – in countries that are more dissimilar. In this way we envision that the work with digital wellness services for “young elderly” will grow into a global industry – and probably within the next decade. 5 Summary and Findings In a series of annual studies of how Finnish consumers use mobile services 2002– 2011, carried out with random samples of 1300 consumers which we proved to be representative for the Finnish population, we found out that there is a large group of consumers, representing about 23% of the market, for which there are no explicit mobile services developed. We first found this group in the 2010 sample and then were able to confirm its existence in the 2009 and 2011 samples. This initiated the creation of the “young elderly” [60–74] age group and the work on developing digital wellness services for this group. We found out that the “young elderly” potentially represent a global market of 1 billion consumers and that this could/should be the basis for an emerging global industry. 128 We carried out a case study of the existing wellness applications for smartphones using a group of 26 graduate students as the test persons; they used one wellness app for 4 weeks in order to test its functionality and usability and evaluated it in their own wellness context. Then they demonstrated the app and carried out semi-structured interviews with 52 representatives of the “young elderly” – as the student group is multinational we were able to collect reactions from 9 countries. The study was a fact-finding, preliminary study without any designs for testing or verification; nevertheless, it gave some crucial insights to guide the building of a research agenda for work on digital wellness services. We have for some time worried about the usefulness (and even the validity) of the positivism-inspired IS research methodology that we have been using for the past 2–3 decades; we found out that Cecez-Kecmanovic (2011, 2014) has outlined a way to develop a performative IS research methodology that adapts to a dynamic, complex and hyper-connected context that keeps evolving as we work with it. This description is rather close to the context we envision for the digital wellness services for the “young elderly”. We also noted that the performative IS methodology could adapt to the requirements we have when working out the business models and the ecosystems that will turn digital wellness services into a sustainable global industry. Yes, we realize that this is a tall order and a formidable challenge for IS research methodology. References AddValue (2012) Report for DNA on Smart Phones. Helsinki. Brooke C (ed) (2009) Critical Management Perspectives on Information Systems. London, Elsevier. Bouwman H, De Reuver M, Hampe F, Carlsson C & Walden P (2014) Mobile R&D Prototypes – What is Hampering Market Implementation. International Journal of Innovation and Technology Management 11(1). Bouwman H, Vos H & Haaker T (2008) Mobile Service Innovation and Business Models. Berlin-Heidelberg, Springer. Brandt J, Noah W & Klemmer SR (2007) Lowering the burden for diary studies under mobile conditions. In Proceedings of the SIGCHI Conference on Human Factors in Computing Systems, ACM: 2303–2308. Carlsson C (1984) On the Relevance of Fuzzy Sets in Management Science Methodology. TIMS Studies in Management Science Vol. 20. Amsterdam, North-Holland Publ: 11– 28. 129 Carlsson C, Carlsson J, Denk M & Walden P (2005) Mobile Commerce: Insights from Expert Surveys in Austria and Finland. In Vogel DR, Walden P, Gricar J & Lenart G (eds) Proceedings of the 18th Bled eCommerce Conference, eIntegration in Action, Bled, Slovenia. Carlsson C, Carlsson J, Puhakainen J & Walden P (2006) Nice Mobile Services do not Fly. Observations of Mobile Services and the Finnish Consumers. In Walden P, Markus ML, Gricar J, Pucihar A & Lenart G (eds) Proceedings of the 19th Bled eCommerce Conference, eValues, Bled, Slovenia. Carlsson C, Hyvonen K, Repo P & Walden P (2004) It’s all about my phone! Use of Mobile Services in Two Finnish Consumer Samples. In Tan Y-H, Vogel DR, Gricar J & Lenart G (eds) Proceedings of the 17th Bled eCommerce Conference, eGlobal, Bled, Slovenia. Carlsson C, Mezei J & Brunelli M (2013) Fuzzy Ontology Used for Knowledge Mobilisation. International Journal of Intelligent Systems 28(1): 52–71. Carlsson C & Walden P (2002) Mobile Commerce: A Summary of Quests for ValueAdded Products & Services. 15th Bled Conference Proceedings, Bled: 463–476. Carlsson C & Walden P (2002) Further Quests for Value-Added Products & Services in Mobile Commerce. ECIS 2002 Proceedings, Gdansk: 715–724. Carlsson C & Walden P (2012) From MCOM Visions to Mobile Value Services. In Clarke R, Puchar A & Gricar J (eds) The First 25 Years of the Bled eConference, University of Maribor, Bled: 69–91. Carlsson C & Walden P (2014) Performative IS Research – Science Precision versus Practice Relevance. Proceedings of PACIS 2014, Section 9–7 #575. Cecez-Kecemanovic D (2011) Doing Critical Information Systems Research – Arguments for a Critical Research Methodology. European Journal of Information Systems 20: 440–455. Cecez-Kecemanovic D, Kautz K & Abrahall R (2014) Reframing Succes and Failure of Information Systems: A Performative Perspective. MIS Quarterly 38(2): 561–588. Checkland P & Holwell S (1998) Information, Systems and Information Systems. New York, J. Wiley & Sons. Davis FD (1989) Perceived Usefulness, Perceived Ease of Use and User Acceptance of Information Technology. MIS Quarterly 13(3): 319–340. Eriksson N (2013) Drivers and Barriers of Mobile Travel and Tourism Service Adoption. Turku, Abo Akademi University. Gartrell CD & Gartrell JW (1996) Positivism in Sociological Practice: 1967–1990. Canadian Review of Sociology 33(2): 143–158. Grönroos C (2008) Service logic revisited: who creates value? And who co-creates? European Business Review 20(4): 298–314. Hirschheim R & Klein H (2012) A Glorious and Not-So-Short History of the Information Systems Field. Journal of the AIS 13(4): 1–48. ITU Statistics URI: http://www.itu.int/ict/statistics. Keen PGW & Mackintosh R (2001) The Freedom Economy: Gaining the mCommerce Edge in the Era of the Wireless Internet. New York, Osborne/McGraw-Hill. 130 Portio (2011) Disruptive Mobile Applications and Services 2011–2015. Portio Research Limited. Scherer AG (2009) Critical Theory and its Contribution to Critical Management Studies. In The Oxford Handbook of Critical Management Studies. Oxford, Oxford University Press. Sein MK, Henfridsson O, Sandeep P, Rossi M & Lindgren R (2011) Action Design Research. MIS Quarterly 35(1): 37–56. Sell A, Walden P & Carlsson C (2011) Segmentation Matters: An Exploratory Study of Mobile Service Users. International Journal of Systems and Service Engineering 2(3): 1–17. Sell A, Walden P & Carlsson C (2012) I am a Smart Phone User – Key Insights from the Finnish Market. In Bouwman H & Tuunainen V (eds) Proceedings of the ICMB 2012, TU Delft: 265–276. Turban E, King D & Lang J (2009) Introduction to Electronic Commerce. Pearson, Harlow, UK. Venkatesh V, Thong JYL & Xu X (2012) Consumer Acceptance and Use of Information Technology: Extending the Unified Theory of Acceptance and Use of Technology. MIS Quarterly 36(1): 157–178. 131 ACTA UNIVERSITATIS OULUENSIS SERIES F SCRIPTA ACADEMICA 1. Piha, Sakari (1984) The origins and purpose of life : Studia generalia lectures given on the occasion of the 25th anniversary of the University of Oulu, April 8 - May 24, 1983, Oulu, Finland 2. Mannerkoski, Markku & Jokela, Heikki & Liukko, Anna (1984) Universitetet och regionen : Förhanlingar. Nordiska universitetsrektorsmötet, Uleåborgs universitet, 14 - 16.6.1983, Uleåborg, Finland 3. Heikkinen, Pekka & Rautio, Leena (1989) Academic lectures from Oulu 4. Taskinen, Pentti & Vesikko, Raija (1992) Oulun tiedepäivät : Oulun yliopiston tutkimustoiminnan esittely Linnanmaalla 28.8. - 4.9.1992. Esitelmät 5. Hirvonen, Jorma & Vesikko, Raija (1995) Oulun tiedepäivät : Oulun yliopiston tutkimustoiminnan esittely Linnanmaalla 2.9. - 5.9.1994. Esitelmät 6. Hirvonen, Jorma & Vesikko, Raija (1996) Oulun Tiedepäivät III : Oulun yliopiston tutkimustoiminnan esittely Linnanmaalla 5 - 7.9.1996. Esitelmät 7. Rautio, Arja & Nuutinen, Matti & Väyrynen, Marja (1999) Oulun yliopisto opiskelijoiden työyhteisönä : Kyselytutkimus opiskelijoiden kokemasta huonosta kohtelusta 8. Rautio, Leena & Suorajärvi, Jaana & Varjonen, Ville (2002) Ohjeita kirjoittajille : Ohjeet Acta Universitatis Ouluensis -julkaisusarjaan aiottujen kirjoitusten laatijoille 9. Rautio, Leena & Suorajärvi, Jaana & Varjonen, Ville (2003) Instructions for authors : Instructions for authors of manuscripts intended for publication in the series Acta Universitatis Ouluensis F 10 OULU 2015 UNIVERSITY OF OUL U P.O. Box 8000 FI-90014 UNIVERSITY OF OULU FINLA ND U N I V E R S I TAT I S O U L U E N S I S ACTA A C TA F 10 ACTA U N I V E R S I T AT I S O U L U E N S I S Juhani Iivari (toim.) University Lecturer Santeri Palviainen Postdoctoral research fellow Sanna Taskila Juhani Iivari (Toim.) Professor Esa Hohtola ALUSSA OLI MIES, METSÄ – JA INNOSTUS JUHLAKIRJA EMERITUSPROFESSORI PENTTI KEROLAN 80-VUOTISPÄIVÄNÄ Professor Olli Vuolteenaho University Lecturer Veli-Matti Ulvinen Director Sinikka Eskelinen Professor Jari Juga University Lecturer Anu Soikkeli Professor Olli Vuolteenaho Publications Editor Kirsti Nurkkala ISBN 978-952-62-0745-2 (Paperback) ISBN 978-952-62-0746-9 (PDF) ISSN 0781-1306 (Print) ISSN 1796-2250 (Online) OULUN YLIOPISTO, TIETO- JA SÄHKÖTEKNIIKAN TIEDEKUNTA, TIETOJENKÄSITTELYTIETEIDEN LAITOS F SCRIPTA ACADEMICA
© Copyright 2024