Voit ladata näköislehden pdf-muodossa tästä.
kaupunkilehti 6/2015 10.10.2015 www.sykkeessa.fi U n o h d et t u val tiomies >>6– 7 Urheilua & terveyttä >>8 Neljä sivua näyttelyjuttuja >>13 Kirjallisuutta & teatteria >>17 H ukka- Pal l o jättiturnaukseen > > 1 0– 1 1 2 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi kaupunkilehti 6/2015 | 10. lokakuuta 2015 6/2015 10.10.2015 Hyvät ja huonot uutiset: Case Lehto ja pari muuta T uloksellinen päätöksenteko edellyttää älyä. Olen seurannut mielenkiinnolla tätä modernin ajan inkvisitiota, jota Varkauden niin sanottu eliitti tykkää harjoittaa. Kaupungissamme on suotavaa ja ei suotavaa porukkaa. Sen sijaan asiallinen, faktapohjainen tiedottaminen näyttää olevan tiedottamisesta vastaaville jokseenkin vaikea tehtävä toteuttaa. Kerron nyt seikkoja, jotka eivät jostain syystä tule muussa paikallisessa tiedottamisessa läpi tai ei ainakaan vielä ole tullut, kun niistä on jauhettu viikkoja ja osasta aiheiden vierestä jo kuukausia. Seppo Lehto on mies, joka uhrautui kaupunkimme ja sen lähialueiden puolesta. Hän jätti jokaisen uratykin viran vastaanottamatta ja jäi talkoisiin Varkauteen. Talkoisiin eli kehittämään ja parantamaan meidän sairaanhoitoa. Taloudellisessa mielessä Lehdon läsnäolo säästää kaupungilta rahaa vuodessa 300 000 – 500 000 euroa. Tämä säästö syntyy hänen toiminnastaan pelkästään sydänpotilaiden hoidosta. Kaikkeen tähän kuuluu myös inhimillinen puoli. Miten ne 800 sydänpuolen potilasta, jotka hoidetaan nykyisellä järjestelyllä Varkaudessa, kokevat miehen palkan? Syvä kiitollisuuden osoitus Seppo Lehdolle, että jäit tänne kriisikuntaan avuksi. Sinun kaltaisiasi ei ole liikaa ja te luotte aina lisäarvoa omalla toiminnallanne. Toinen mielenkiintoinen uutisoinnin aihe on ollut kaupungin takaukset. Lähdetään karkeasti liikkeelle siitä, että kaupunkimme takaa julkilausumattomin perustein toisten liiketoimia – näihin eivät kuulu paikalliset yrittäjät. Paikallisen viestimen raflaavat otsikot huutavat, että yksittäinen valtuutettu kaataa Varkauden talouden tai kaupunginhallitus tyrmää valituksen. Totuus: Kaupunginhallitus ei tyrmää yhtään valitusta. Varkauden kaupungin toimikunnat vastaavat tuomioistuinten sille osoittamiin vastauspyyntöihin. Totuus, niin sanottu kakkossyöttö: Takausasiassa kukaan ei kaada mitään. Vaan tuomioistuin arvioi, ovatko kaupungin osoittamat vakuudet niiden miljoonien väärtejä, joita veronmaksajilta ollaan hakemassa eri toimijoiden liiketoimintojen tukemiseen. Tutustukaa historiaan ja voitte todeta, että kaupungissamme on perinteitä. Vahvojen ihmisten ajojahti ja takausten/lainojen muuttaminen avustuksiksi. Kehitysideana voisimme miettiä takausautomaattina toimimisen sijaan niin sanottua riskisijoittamista hallitusti siihen osoitetuilla varoilla. Esimerkiksi suomenruotsalaiset tekevät tätä koko ajan säätiöidensä kautta. Onko meillä sivistystä, joka osaa erottaa julkisen ja yksityisen toiminnan oikeudellisesti kestävällä tavalla? Viimeiseksi tässä viihdeohjelmamallissa, johon otsikollani viittaan, on tapana paljastaa kansanmielipide. Koska minulla ei ole tässä hallussani keskisavolaista mielipidetutkimusta edellä käsitellyistä aiheista, tyydyn esittämään vain yhden kysymyksen: ”Kuinka meni noin niin kuin omasta mielestä?” Hyvää suomalaisen kirjallisuuden ja Aleksis Kiven päivää! Jaakko Ikonen [email protected] Lukijakilpailu Äänestä paras artikkeli tässä lehdessä! Lähetä vastaus osoitteeseen: Ahlströminkatu 10 B, 78250 Varkaus. Tai sähköpostiin: [email protected] Kaikkien osallistuneiden kesken arvomme ulkoilutakin Sykkeessä-painatuksella! Edellisen kilpailun voittajille on ilmoitettu. 6/2015 | 10. lokakuuta 2015 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 3 Päiviönsaaren ravintolamaailma uudistui Vesa Moilanen Ravintola Putka on rennonrempseä ja karuntyylikäs yökerho, kertoo ravintopäällikkö Jyri Soininen. Päiviönsaaren torin ”tehtaanpuoleisella reunustalla” olevassa, Harri Kauhasen ravintolakokonaisuudessa parin kuukauden remontti saatiin tehtyä ja 12.9. ovet avautuvat täydellisesti uudistuneeseen Z-Oneen ja myös Putkaan, joka aiemmin tunnettiin nimellä Suomi Pop. Ravintoloitsija Harri Kauhasen ravintoloiden uudistamiskierros käynnistyi Päiviönsaaresta ja uudistaminen jatkuu Päiviönsaaressa ensi vuoden alussa Harrison osalta. – Myös muissa ravintoloissa – Kavaljeeri, Rammari, Wanha Tuoppi ja Rellu House – tehdään uudistuskierrosta ajallaan, lupaa ravintolapäällikkö Jyri Soininen, jonka vastuualueena ovat Kauhasen ravintoloiden toiminta. Soinisen mukaan Z-Onessa tehtiin perusteellinen remontti. Isoja muutoksia tehtiin tilojen pintojen, tekniikan, äänentoiston, ohjelmiston ja artistikattausten osalta. – Asiakaslähtöisyys on nostettu arvomaailmassa ykkössijalle – hinnoittelussa, palvelussa ja artisteissa – asiakkaille halutaan tarjota elämyksiä. Myös henkilökuntaan on panostettu ja järjestyksenvalvojapalvelut ovat uudelta firmalta, Etelä-Savon Turvallisuuspalveluilta. Päiviönsaaren ”torinvarren” ravintolakokonaisuudessa palvelevat Z-One, Putka ja Harrison. – Toimme takaisin bileet Z-Oneen, niin kuin ennen ”vanhoina kultaisina aikoina”. Artisteissa mennään sykleittäin ja tarjotaan menevää musiikkia kaikenikäisille – musiikkia laidasta laitaa. Tulossa ovat mm. Lauri Tähkä, Kotiteollisuus ja Chisu – yritämme tavoittaa Suomen kärkiartistit. Menoa kovennetaan ja laitetaan ”uutta vaihdetta silmään”, lupaa Soininen, jonka mukaan Z-Onen yökerhopuolella ovat artistikeikat ja dj:t. Putkan yökerhossa soittaa talon dj ”kaikille kaikkea”. Se tarkoittaa dj:n omaa soittolistaa, mutta myös klassikkoja ja varmoja biletysbiisejä tullaan kuulemaan. – Putka on ”neljän luvilla” oleva yökerho, jossa juhlitaan ”pilkkuun asti” – keskiviikkoisin, torstaisin ja sunnuntaisin. Putka on rennonrempseä ja karuntyylikäs yökerho, jossa on reilut sata asiakaspaikkaa. ZOneen voidaan ottaa sisään nykyisellään 500–600 asiakasta, ravintola palvelee perjantaisin ja lauantaisin, jolloin on artisteja ja myös dj-toimintaa, joka nousee uudelle aikakaudelle, Jyri lupaa. Tammikuun alussa käynnistyy remontti Ravintola Harrisonissa, joka kokee täydellisen muutoksen. Asiakaspaikat säilyvät vähintäänkin nykyisellään, mutta ravintolasta tehdään irlantilaistyylinen, enemmän pub-tyylinen ajanviettopaikka – nimeltään O´Harry´s. Kauhasen ravintoloiden nettisivut on uudistettu ja selkeytetty. Asiat löytyvät osoitteessa www.z1.fi 4 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 6/2015 | 10. lokakuuta 2015 Osaamisen ylivoimaa – Varkaudessa ja Pohjois-Savossa Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Pohjois-Savon liiton vuotuinen maakuntaseminaari pidettiin Varkauden teollisuuden 200-vuotisjuhlavuoden merkeissä yhteistyössä Varkauden kaupungin kanssa Warkaus-salissa. Seminaarin nimi, ”Osaamisen ylivoimaa” kuvastaa oivallisesti Varkautta kansainvälisen teollisuuden keskittymänä. Ja toisaalta nimi kuvastaa Pohjois-Savon ja laajemminkin Suomen kilpailukykytekijää. Seminaarin teemaa olivat useasta eri näkökulmasta avaamassa oman alansa huippuosaamista edustavat puhujat. Yli kolmen tunnin ajan kuunneltiin herpaantumatta tiukkaa asiaa, ajatuksia herättävissä puheenvuoroissa saatiin vastauksia osaamisen ylivoimasta Pohjois-Savossa ja varkautelaisissa yrityksissä. Mutta myös sellaisia vastauksia, joilla on yleistäkin arvoa – ajatellen kansallista elinkeinopolitiikkaa, talouspolitiikkaa ja vientimme menestystä – ylipäätään yhteiskuntapolitiikkaa tulevaisuudessa. Niinpä seminaari jatkoi teollisuuden kehityskulun ja muutosten, selviytymisen ja voittamisen puntarointia. Tilaisuuden avaussanoissaan Pohjois-Savon maakuntavaltuuston puheenjohtaja ja Varkauden kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Kari Rajamäki muistutti, että Varkaudessa toimii kaksi kolmesta johtavasta energialaitosten valmistajasta, rakentaen parhaillaan maailman suurinta sellukattilaa Indonesiaan ja suunnitellen ja projektijohtaen maailman suurimman lämpövoimalan rakentamista Etelä-Koreaan. Hän myös sanoi, että vahvan metsäteollisuuden osaamisen perustalta tulee syntymään muutakin kuin kartonginvalmistusta – puun uudet käyttömuodot nousevat esille mm. puuelementtien tuotantolinjan käynnistymisen myötä. Rajamäki myös uskoi Itä-Suomen yliopiston ja Lappeenrannan teknisen yliopiston vahvalla kytkennällä johtavan uusiin tuotteisiin – aina pinnoitteista lähtien elintarvikkeisiin ja lääkeaineisiin. Rajamäen mukaan Varkauden seudun ja Keski-Savon teollisuus on johdonmukaisesti nähnyt kunta- ja hallinnollisten rajojen yli ja se tarvitsee vahvempaa seudullista, yhtenäistä teollisuuden toimintaedellytysten turvaamista. – Alueemme säilyminen vetovoimaisena sijaintipaikkana edellyttää, että yrityksille turvataan tiiviillä koulutusyhteistyöllä osaajat. Rahoitus ei saa muodostua pienten, aloittavien, kasvuun ja kansainvälisyyteen pyrkivien yritysten kehityksen esteeksi, sanoi Rajamäki, jonka mielestä tämän hetken ”lähtötelineet” ovat hyvät. – Meillä on myönteisesti katsottavana uudelleen akkuteknologian nousua ja myös EU-palkitun led-innovaation mahdollisuuksia. Tulevaisuutta ei todellakaan tarvitse ennustaa – siihen voi vaikuttaa. Digitalisaatio ja robotisaatio ”Suomen uusi tuleminen” -teemasta puhui vuorineuvos Hannu Isotalo pohdiskellen mm. hyvinvointivaltio Suomen elinkaaren tilaa ja miten se saadaan nousuun. Isotalon mukaan vain tehokkuuden ja kilpailukyvyn paraneminen luo pohjaa uusille investoinneille – kilpailukyvyn paranemisen ollessa ainoa vaihtoehto ja keino kasvattaa työllisyyttä. ”Osaamisen ylivoimaa”-teemaa olivat useasta eri näkökulmasta avaamassa oman alansa huippuosaamista edustavat puhujat. Yli kolmen tunnin ajan kuunneltiin herpaantumatta tiukkaa asiaa. Ajatuksia herättävissä puheenvuoroissa saatiin vastauksia osaamisen ylivoimasta PohjoisSavossa ja varkautelaisissa yrityksissä. – Osaaminen ei kuitenkaan yksistään riitä yritystoiminnan syntymiseen, vaan tarvitaan halua ja kykyä kokeilla sekä ottaa riskiä. Tarvitaan kehityshaluisia ja kunnianhimoisia yrittäjiä, joita yleensä on liian vähän. Olemmeko laiskistuneet ja haluamme pelata liiaksi ”varman päälle”, kysyi Isotalo ja jatkoi, että Suomi saadaan nousuun työtä tekemällä. Siinä on hänen mukaansa haastetta meille jokaiselle. Yhteinen hyvä kasvaa vain sillä, että tuottavuus paranee ja sitä kautta syntyy työpaikkoja. Suomen Pankin johtokunnan varapuheenjohtaja Pentti Hakkarainen käsitteli puheenvuorossaan teollisuutta ja Suomen kansantaloutta parinsadan vuoden aikana – mutta myös tulevaisuutta. – Nyt puhutaan taas enemmän kuin pitkään aikaan talouden rakennemuutoksesta. Tällä kertaa avainsanoja ovat digitalisaatio ja robotisaatio. Kymmenkunta vuotta sitten puhuttiin globalisaatiosta ja ICT-vallankumouksesta. Sata vuotta sitten puhuttiin sähköistymisestä, parisataa vuotta sitten teollistumisesta, sanoi Hakkarainen, jonka mukaan globalisaatiota lukuun ottamatta kaikki kyseiset termit viittaavat teknologiaan. – Se kuvastaa, että teknologinen muutos on kautta aikojen ollut taloudellisen kasvun ja kehityksen ajuri. Mutta teknologinen kehitys ei kuitenkaan yksinään selitä taloudellista kasvua. Teknologian hyväksikäyttö ja sen kehittäminen sekä innovaatiot edellyttävät oikeita kannustimia ja oikeita instituutioita. Hakkarainen totesi teknologisen kehityksen vievän maailmantaloutta eteenpäin, mutta kehitys ei kuitenkaan ole tasaista ja jatkuvaa – teknologiset innovaatiot tapahtuvat yllättäen. – Vaikutus näkyy pitkällä aikavälillä ja usein aivan eri toimialoilla, mitä varten ne alunperin on kehitelty. Sopeutuminen teknologiseen kehitykseen ei koskaan tapahdu täysin kivuttomasti – se syö työpaikkoja samalla kun se synnyttää niitä muualla. Sopeutuminen muutokseen edellyttää joustavuutta ja nopeutta – tämä koskee aivan erityisesti nyt meneillään olevaa kaiken kattavaa digitalisoitumista. – ICT-teknologia ja digitalisoituminen muuttavat ja ovat muuttaneet ratkaisevasti työnluonnetta. Pysyvät toimenkuvat alkavat siirtyä historiaan, työpaikan ja työpisteen merkitys muuttuu, kun työtä voi tehdä missä tahansa. Tämä tarkoittaa sitä, että työelämän pelisääntöjen ja käytäntöjen täytyy muuttua. Yhteisnoste Seminaarin alkuosuudessa kuultiin asiaa teollisuudesta, teknologiasta ja taloudesta. Hyvää elämää, osaamista ja asennetta selvitti salin kuulijakunnalle taiteilija, YK:n Hyväntahdon lähettiläs ja aikoinaan Suomen positiivisimmaksi henkilöksi valittu Mikko Kuustonen – lähtöisin Leppävirralta. Hän painotti puheenvuorossaan ihmisten kohtaamisen ja yhdessä tekemisen merkitystä – tuolloin syntyy enemmän kuin mihin yksin pystyisi. Asenteesta puhuttaessa hän toi esille afrikkalaisessa ajattelussa olevan perusvireen: ”Jos haluat kulkea nopeasti, kävele yksin. Jos haluat päästä pitkälle, kulje yhdessä toisten kanssa.” Kuustonen sanoi puhuvansa mielellään innostuksesta, koska nykyisenä aikana nosteen löytäminen on avainasia. Kun innostus alkaa tarttua, se tuo yhteistä hyvää ja syntyy yhteisnoste. – En usko, että menestys olisi koskaan irrallinen asia. Ajattelen, että se ei tuo onnea, vaan onnellisuus tuo menestystä. Onnellisuudella en tarkoita ”pehmeää höttöä”, vaan palkintoa, joka tulee siitä, että meillä on oikeassa suhteessa haastetta, oppimista, osaamista, runsaasti tietotaitoa – meillä on huippukoulutus Suomessa. Varkaus on maailman teollisuuden keskittymä. Tämä kävi ilmi paikkakunnalla toimivien kansainvälisten yritysten johtajien puheenvuoroissa, joita käyttivät AMEC Foster Wheeler Oy:n Timo Jäntti, Andritz ”Osaamista ja asennetta” oli taiteilija Mikko Kuustosen puheenvuoron aiheena. YK:n Hyvän tahdon lähettiläänä toimineella Kuustosella oli kerrottavanaan tärkeää asiaa – muun muassa innostuksesta ja yhteisnosteesta. Oy:n Ari Nieminen, Stora Enso Wood Productsin Mika Kallio ja Aikawa Fiber Technologies Oy:n Antti Kettunen. Seminaarin päätössanoissaan kansanedustaja, Pohjois-Savon maakuntahallituksen puheenjohtaja Seppo Kääriäinen kiteytti yhtenä oppina yhteisponnistuksen – valtion, kaupungin, kansalaisyhteiskunnan ja yrittäjien yhteisponnistuksen. Jotta saadaan maailmalle meneviä tuotteita ja palveluita aikaan ja ihmisille töitä. Hänen mielestään voidaankin sanoa, että Pohjois-Savo on elänyt ajassa ja tulevaisuuteen päin siten, että maakunnalla on annettavaa Suomelle. Seppo Kääriäinen toi myös esille, että Varkaus on erinomainen esimerkki siitä, mitä biotalouteen tarrautuminen ja sen hyödyntäminen on globaalissa merkityksessä. – Käyköön biotalouteen eri tavoin kytkeytyvien hankkeiden osalta elinkeinoministeri Olli Rehnin ovi mahdollisimman tiukkaan. Niin, että valtioneuvostonkin puitteissa ymmärretään entistäkin paremmin, mitä biotalous tarkoittaa teollisuuteen tuotuna täällä Itä-Suomessa, Pohjois-Savossa ja Varkaudessa. Siihen tarvitsemme toki infrastruktuurin ja saavutettavuuden apua, panoksia yliopistoon ja koulutuksesta huolenpitoa. Soisalo-opiston nuorten balettiryhmä ilahdutti seminaariväkeä esiintymisellään. 6/2015 | 10. lokakuuta 2015 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi Kalastusharrastus on antanut korvaamattomia ihmissuhteita Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Kun kesällä torikahvilassa Risto ”Riti” Sepposen kanssa kahviteltiin ja juteltiin, päätettiin jatkaa tarinatuokiota tuonnempana kalastusasioiden merkeissä. Risto sanookin kalastusinnon alkaneen jo pikkupoikana 1940-luvun loppupuolella – Komminselällä ukin kanssa pidettiin lahnaverkkoja ja särysverkkoja. – Oli ylpeätä vetää särysverkot seinälle, kun ne hopeisena kimmeltelivät. Ja naapurit katsoivat, että taas ovat saaneet paljon särkiä. Keväisin rantojen sulaessa laitettiin katiskoita ja rysiä hauelle ja kesäaikaan ukin kanssa uisteltiin – ei ollut vapoja vaan uistinkeloja, kertoo Risto, jonka mieleen on hyvin jäänyt kalareissu Kuusamoon sedän luo vuonna 1948. Vapaongella saaliksi tuli yli kilon ahvenia. Ja matka Kuusamoon kesti melkein vuorokauden – ensin Varkaudesta junalla Pieksämäelle, siitä edelleen junalla Kuopioon ja Kajaaniin ja siitä loppumatka postiautolla. Toisen Kuusamon-kalareissunsa hän teki olympiavuonna 1952. Kalastuskärpäsen purema jäi, ja pysyi urheiluharrastuksen rinnalla. Kavereiden kanssa Risto kalasti verkoilla – myös talvella. – Vuonna 1960 liityin Varkauden Talvionkijoihin. Topi Koistinen oli innoittajana ja hänellä oli pilkkejä ja värinävapa. Vuonna 1963 kävin Topilta hakemassa värinävavan prototyypin. Sinä keväänä Mikkelissä oli SM-pilkkikisat, joihin osallistui liki 5.000 onkijaa. Sijoituin viidenneksi ja palkinnoksi sain norjalaisen lusikkakairan, jonka kanssa mentiin kerran Pyylinsaarelle pilkille. Lusikkakairalla ei kairauksesta tullut mitään ja kaira ”unohtui” jäälle sille reissulle, hän kertoo ja muistelee, kuinka pilkkikisoissa ”ennenvanhaan” tehtiin paljon vilppiä. Vanhoja kaloja vietiin pilkkisaaliiksi jopa termospulloissa. Risto muistelee kaira-asioista, että 1950ja 1960-luvuilla oli varkautelaisen Iivarisen spiraalikaira, Lahdessa oli mantereen kaira 5 Risto Sepponen istahti sohvalle kertomaan kalaharrastusasioistaan. Tenolle tekee edelleen mieli – ehkä ensi kesänä. Seinällä Raimo Vokkolaisen maalaus. Tenon Lohikuningas-titteli tuli vuonna 1984. ja Hämeenlinnassa Vanaja-kaira. Sitten tuli UR-kaira, jota tehtiin Heinolassa. – Silloin UR-kairaa ei meinannut saada kauppoihin myyntiin. Täältäkin kovat kalamiehet menivät Usko Rantalan luo Heinolaan ja saattoivat istua niin kauan, että saivat kairan mukaansa, kertoo Sepponen, joka talvikalastukseen liittyen oli testaamassa ja kehittämässä puuseppä Venäläisen valmistamaa verkonuittolautaa. Virvelöinti rantautui Suomeen. 50–60-luvun vaihteessa tulivat ensimmäiset umpikelat, mm. ruotsalainen Abumatic ja sittemmin japanilainen. Ja sitten tulivat avokelat. – Vaikka olin urheiluliikkeessä töissä, kalastuksen erikoisasioissa piti kääntyä Kalervo Rossin puoleen. Hän oli kokenut kalamies ja perhoasiantuntija. Tenolle menin kalastamaan ensimmäisen kerran vuonna 1964, mutta minusta ei koskaan tullut varsinaista perhokalastajaa. Utsjoella on käynyt Tenolla neljän vuosikymmenen ajan – samassa paikassa Järvensivujen perheen luona. Siitä syntyi elämänmittainen ystävyys ja ”toinen koti”. Lohikuningas Risto kertoo käyneensä Tenolla kalassa joka kesä, jopa kahdesti kesässä. Yleensä kesäheinäkuun vaihteessa, jolloin on lohen nousuaika ja kala parhaimmillaan. Viimek- si hän kävi Tenolla 6–7 vuotta sitten, mutta kovasti mieli halajaa Tenon törmälle, rakkaille paikoille. Ehkä ensi kesänä Lohikuningas-kisan aikaan pojanpojan kanssa voisi käydä jonkun laskun laskemassa Tenolla. Lohikuningas-kisa käydään Tenolla joka kesä. Vuonna 1984 Lohikuningas-tittelin nappasi Risto n. 9,8 kg:n kalalla. – Hyviä reissuja ovat Tenon-reissut olleet. Monenkokoista kalaa on tullut – isoin 25,4 kg. Se tuli varkautelaisen Heikki Väisäsen tekemällä vaapulla. Samalla vaapulla olen myös karkuuttanut ison kalan, vaappu vähän särkyi kalan suussa ja Heikki korjai- li vaapun, sanoo Sepponen, jonka kaikki kalavehkeet ovat pojan luona – uistinpakeissa satoja vieheitä. Muutama kalastusväline on Ristolla kyllä kotonaan, jotta voi niitä halutessaan tarkastella. Vaikkapa alkuperäistä, ruotsalaista Ambassadeur-hyrräkelaa, joka alkaa olla jo keräilyharvinaisuus ja ”kelamaailman Cadillac”. Mitä kalastus on Sepposelle merkinnyt? – Työnteko ja harrastus ovat paljolti kulkeneet yhdessä. Kun oli vaikeaa aikaa liikeelämässä, kalastus antoi voimia. Ja kalastuksen kautta saadut ihmissuhteet ovat korvaamattomia tänä päivänä, hän sanoo. Kari Rajamäki: Tammikuun kihlauksesta mustaan lokakuuhun Suomi on maailman toimivin hyvinvointiyhteiskunta ja oikeusvaltio. Olemme saaneet tunnustusta panostuksillamme koulutukseen, terveyteen, elämänlaatuun ja poliittisen yhteisymmärryksen perinteeseen. Taloudellisessa kriisissä ja vaikeiden ratkaisujen edessä näitä kansallisen selviytymisen perusteita ei pidä murentaa sanelulla. Suomen suurin turvallisuusuhka on syrjäytyminen ja sosiaalinen turvattomuus. Kiistaton kansainvälinen johtopäätös on, että parhaiten menestyvät ne pienet kansakunnat, joissa tulo-, sosiaali- ja koulutuserot ovat pienet, kansantulo hyvä ja työllisyys korkea sekä valtio ja kunnat tuottavat tärkeimmät peruspalvelut julkisin varoin. Sosiaalinen turvattomuus tuhoaa kansallista eheyttä ja vie uskoa tulevaisuudesta sekä heikentää myös ihmisten kriisinkestävyyttä. Yhteisvastuuseen kuuluu myös oikeudenmukainen taakanjako. Ahneuden ja itsekkyyden viestit samaan aikaan kun yhä suurempi osa ihmisistä joutuu työttömäksi tai elää jatkuvan työttömyyden uhan alla, ovat nyt myrkkyä. SDP puuttui voimak- kaasti harmaan talouden kitkemiseen, joka on ollut miljardiluokan varkautta meiltä kaikilta. Talousrikostorjunnan ja pimeän ulkomaisen työvoiman valvontaa on tehostettava. Veroparatiisien kautta kierretään yhteistä vastuusta isänmaasta; ne suvut ja nimet, jotka totuttiin näkemään isänmaan etulinjassa, ovat kunnostautuneet painumalla käpykaartiin. Saksan viranomaisten saadessa veroparatiiseissa olevien vastuunkiertäjien nimilistat, edellytin, että Suomi ja sisäministeri Holmlund (kok) olisi aktivoitunut asian tutkimiseen. Verohallinnon ja talousrikostorjunnan osalta asiat jätettiin ajelehtimaan ja painettiin villaisella. Tärkeätä toki on selvittää, mikä on virkamiesten vastuu, mutta tapa, jolla nyt pyritään hoitamaan veroparatiiseihin piiloutuneet erityisellä armahdus- ja ”katumuslailla”, on eettisesti ja moraalisesti tuomittavaa. Rikosoikeudellinen seuraamus kuitataan ja asiasta selviää maksamalla. Verojaoston puheenjoh- Kuva: Vesa Moilanen. taja Sampsa Kataja (kok) totesi arvosteluuni viime vuonna eduskunnassa, että ”saahan karkkipussinkin palauttaa kaupan kassalle”. Uutta yhteiskuntasopimisen henkeä kuvaa Suomen yhteiskunnan vahvalla tuella ennätyseläkkeet keränneiden veropakolaisten suuntautuminen mm. Espanjaan ja Portugaliin. Verosopimusten muuttamisen aloittaneen Jutta Urpilaisen kantaan on yhdyttävä, kun hän vaati, että mikäli korjattuja sopimuksia ei pikaisesti synny, on vanhentuneet sopimukset sanottava heti irti, jolloin yksityisen sektorin eläkkeet verotetaan Suomessa. Samaan aikaan perusporvarihallitus hakee kilpailukykyä leikkaamalla ylityölisiä ja heikentämällä mm. kaupan ja terveydenhuollon matalapalkkaisten toimeentuloa. Tämä ei auta vientiä vaan tuhoaa palveluyritysten ja kotimarkkinoiden kysyntää ja pahentaa työttömyyttä. Vallitsevan taloudellisen, sosiaalisen ja myös turvallisuuteen ulottuvan kriisin keskellä tarvitaan kansallista eheyttä ja yhteisen sopimisen voimaa. Tammikuun kihlaus 1940 julisti sanelun päättymistä ja yhteisen kansallisen selviytymisen merkitystä. Syksyllä 2015 ei tule kokemattoman hallituksen johdolla tehdä paluuta menneisyyteen! 6 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 6/2015 | 10. lokakuuta 2015 Onni Hiltunen – unohdettu valtiomies Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Lähteet: Suomen eduskunta, Wikipedia Tämän jutun otsikko on poimittu aikoinaan julkaistusta kirjoituksesta, jonka laatija, sosiaalineuvos Aaro Monthan on edelleen sitä mieltä, että varkautelainen Onni Alfred Hiltunen (s. 26.11.1895, k. 8.6.1971) on jäänyt vaille kotikuntansa arvostusta. Hänen mielestään yksilön, valtakunnallisesti merkittävänkin henkilön elämäntyö häipyy tai häivytetään historian hämärään. Nyt marraskuun lopulla tulee kuluneeksi 120 vuotta Onni Hiltusen syntymästä. Hän suoritti mittavan valtiomiesuran kansanedustajana, moninkertaisena ministerinä ja Suomen Sosialidemokraattisen Puolueen puheenjohtajana 1944–1946. Hiltunen valittiin jatkosodan jälkeisissä, poikkeusoloissa puheenjohtajaksi puolueeseen. Sisäisten suuntariitojen leimaama kausi kesti vain kaksi vuotta, mutta Hiltunen vaikutti politiikassa, sekä kansanedustajana että ministerinä, 1960-luvulle saakka, vaikka hänet nimitettiin jo vuonna 1951 Kansaneläkelaitoksen johtajaksi. Varkauteen vuonna 1955 muuttaneella Aaro Monthanilla on aina ollut, ja on edelleen, yhteiskunnallinen valppaus ja kiinnostus asioihin. Hän arveleekin, että ehkä varkautelaissyntyisillä henkilöillä itsellään ole niin paljoa kiinnostusta paikkakunnan historiaan, kuin muualta tulleilla henkilöillä. Monthanin kiinnostuksen kohteina ovat olleet mm. juuri Onni Hiltunen, kuten myös vuoden 1918 tapahtumat. Sivullisena hän on tutkinut historiaa ja hänen mielestään Onni Hiltusen valtiomiesuran kaltaista ei löydy koko Savon alueelta. – Onni Hiltunen on kiinnostanut minua – hänen uransa ratatyömiehestä eduskuntaan ja moninkertaiseksi ministeriksi, mm. valtiovarainministeriksi ja pääministerin sijaiseksi, Monthan mainitsee. Useissa valiokunnissa Hiltunen oli syntyisin Jyväskylästä. Hänen vanhemmat olivat rautatietyömies Juho Taavi Hiltunen ja Tekla Eufemia Hagman. Hän kävi kansakoulun ja suoritti vuonna 1926 Kulutusosuuskuntien keskusliiton osuuskauppakoulun. Hiltunen työskenteli rautateiden rakennustyömiehenä 1910– 1920, kauppa-apulaisena OTK:laisissa osuusliikkeissä 1920–1922 ja osuusliikkeen myymälänhoitajana 1922-1930. Hän toimi sosialidemokraattisen lehden toimistonhoitajana Varkaudessa 1931–1946 ja viimeksi kansaneläkelaitoksen johtajana 1951–1961. Hiltunen oli SDP:n kansanedustajana vuosina 1930–1962 – edustaen Kuopion läänin läntistä vaalipiiriä 1930–1948 ja 1958–1962 sekä Mikkelin läänin vaalipiiriä 1948–1958. Eduskunnan toimielimissä hän toimi puheenjohtajana kansaneläkevaliokunnassa, sairausvakuutusvaliokunnassa ja verotuslakivaliokunnassa sekä jäsenenä kansanvakuutusvaliokunnassa, kulkulaitosvaliokunnassa, pankkivaliokunnassa, perustuslakivaliokunnassa, puolustusvaliokunnassa, suuressa valiokunnassa, valtiovarainvaliokunnassa, verovaliokunnassa, kansaneläkelaitoksen valtuutetuissa, Suomen Pankin tilintarkastajissa ja valtiontilintarkastajissa. Valtiovarainministerinä Hiltunen toimi 1944, 1950 ja 1951, II kulkulaitosten ja yleisten töiden ministerinä 1944–1945 ja 1946, II valtiovarainministerinä 1945–1948, II sosiaaliministerinä ja kansanhuoltoministerinä 1946, kauppa- ja teollisuusministerinä ja pääministerin sijaisena 1958–1959. Presidentin valitsijamiehenä Hiltunen oli vuosina 1950 ja 1956. Hiltunen toimi varkauden kauppalanvaltuuston jäsenenä, Sos.dem. nuorisoliiton Varkauden piirijärjestön puheenjohtajana, Eläkkeensaajien keskusliiton puheenjohtajan, Intimiteatterin johtokunnan puheenjohtajana ja Kansan elokuvan johtokunnan puheenjohtajana. Sodan aikaan Hiltunen toimi Myös Suomen Filmikamarin varapuheenjohtajana, kun saksalaiset painostivat eri maita boikotoimaan amerikkalaista filmiteollisuutta. Vuonna 1961 Helsingin hovioikeus tuomitsi Hiltusen yhdessä Reino Kuuskosken, Aku Sumun ja V. J. Sukselaisen kanssa viralta pantaviksi Kansaneläkelaitoksen hallituksesta virkarikosten ja virheiden vuoksi. – Mikä oli Hiltusen osuus, löytyy oikeuden pöytäkirjoista. Olen sitä mieltä, että Hiltunen itse ei henkilökohtaisesti hyötynyt, vaan rahaa oli jaettu poliittisilla perusteilla, josta miehet kärähtivät, Monthan arvelee. Hiltusen varhaisvaiheet Aaro Monthanilla on Onni Hiltusesta kertovia arvokkaita haastatteluja, joista seuraavassa. Vuonna 1965 ”Työväen muistitietoja”-otsikolla oli nauhoittanut ja koonnut entinen vahtimestari Huugo P. Turunen. ”Kertojan isä, kun oli rautatietyöläinen muuttuivat kotipaikat isän työmaiden mukaan. Aikaisempiin vaiheisiin puuttumatta, jouduin vuonna 1909 nuoresta iästäni huolimatta järjestysmieheksi tai ovenvartijaksi ja lippujen vastaanottajaksi Lieksassa, silloisen voimistelu- ja urheiluseuran Innon tilaisuuksissa. Tämän jälkeen muutettiin vuonna 1910 Pieksänmäelle, koska silloin rautatierakennus Pieksämäki-Savonlinna alkoi, jolloin myöskin siellä jouduin järjestötoimintaan mukaan, vuonna 1911 perustettuun voimistelu- ja urheiluseura Pyrintöön ja vuonna 1912 perustettuun Nuoriso-osastoon. Kuitenkin näissä kaikissa olin vain tavallisena rivijäsenenä, mutta vuonna 1916, milloin olin jo ehtinyt kiertää sekä Jyväskylässä että Terijoen rataosilla, tulin takaisin Pieksänmäelle, liityin mukaan ammattiyhdistys- sekä yhdistystoimintaan, ja jolloin ensikerran jouduin aktiivisesti mukaan järjestötoimintaan.” Kyseisessä haastattelussa kerrotaan seikkaperäisesti vuoden 1917 suurlakosta, kansalaissodan aikaisista Varkauden-tapahtumista, nuorisoliittotoiminnasta vuosien 1919–1929 ajalta sekä ammattiyhdistys- ja puoluejärjestöistä. 6/2015 | 10. lokakuuta 2015 Hevosmieheksi Toisen haastattelun kerääjänä on ollut henkilö nimeltään H. Huhtanen, haastateltavana on ollut johtaja O. Hiltunen, jonka kertomaa seuraavassa: ”Allekirjoittanut on syntynyt rautatierakennustyöläisen lapsena ja sen vuoksi koti oli milloin missäkin, tavallisesti rautatierakennukset siihen aikaan kestivät kolme vuotta tai korkeintaan neljä vuotta. Usein tapahtui muutto ennen kuin varsinainen rautatierakennus oli valmistunut. Sen vuoksi kotiolosuhteet olivat hyvin vaihtelevia. Toisinaan paremmat ja toisinaan huonommat. Mutta kuitenkin omalta kohdaltani voisin sanoa, ettemme koskaan olleet aivan alkeellisissa kotioloissa niin kuin mm. monet muut, varsinkin sekatyöläiset joutuivat olemaan, jolloinka he hyvin usein asuivat johonkin mäenrinteeseen kaivetussa ns. korsussa, jossa vain etupuolella olivat ikkunat olemassa. Minun isäni, joka oli rautatierakennuksilla kulkeva hevosmies, niin hän voi sen sijaan aina etsiä hieman paremman asunnon. Mitä senaikaiseen kirjallisuuden harrastamiseen tulee, niin sehän rajoittui siihen, minkä käteensä sai. Heräävä työväenliike, johon isänikin osallistui, antoi eräitä kirjallisia tuotteita, joita silloin luettiin. Mm. muistan aikoinaan Ingershollin (?) kirjat, joita meillekin tilattiin jatkuvalla syötöllä. Niitä ensimmäiseksi silloin lueskelin, mutta ihmeellistä kyllä nuoreenkaan mieheen ne eivät silloin tarttuneet. Lehtiä meille tuli heti alkuun Työmieslehti jo hyvin nuorena poikana muistan, kun Helsingin-Karjaan rataa tehtiin v. 1901–1902, niin silloin meille tuli jo Työmieslehti. Siitä alkaen työväen lehdet ovatkin olleet jopa lapsuudenkodissanikin pääasiallista luettavaa. Se on tietenkin synnyttänyt myöskin sen maailmankuvan, mikä tänä päivänäkin vielä on. Kun olen rautatierakennustyöläisen poikana syntynyt, niin tietenkin, kun kansakoulu oli käyty, heti jouduin myös leipääni tienaamaan rautatierakennuksella. Ensimmäinen työmaani oli porapoikana kantaa rakennuslinjalle poria kivityöläisille. Se ei ollutkaan mitään helppoa tehtävää 13–14-vuotiaalle pojalle, kun toistakymmentä poraa pantiin olkapäille ja kantomatkaa oli 2–5 km, hyvin harvoin siitä alle. Pari kertaa päivässä kun tämän matkan teki, niin kyllä se 1, 50 mk päivässä, minkä sai, tunsi hyvin ansainneensa. Sen jälkeen jouduin, kun isäni oli hevosmies, hieman vartuttuani, olinkohan minä 16-vuotias, hevosmieheksi ajamaan hevosta aikamiesten kanssa samanlaisissa töissä työskentelemään. Mutta koskaan minusta ei tullut kunnon hevosmiestä. Sen vuoksi kun vähän yli 18-vuotiaana aloin ajatella, että nyt sitä jo voi jo itsekin katsella eteenpäin, niin silloin sanoin, että nyt on hevosmihen toimi minun kohdaltani päättynyt.” Tästä Onni Hiltusen tarina jatkuu eteenpäin. Sinänsä harmi, ettei papereista käy ilmi, milloin haastattelu on tehty ja ylöskirjattu. Valtiomies Onni Hiltunen on haudattu Varkauteen Könönpellon hautausmaahan ja hautakivessä lukee ”valtiovarainministeri”. Sosiaalineuvos Aaro Monthan oli valtiollisissa hautajaisissa edustamassa paikallisia demareita. Hän toivoo, että syntymän 120vuotisvuonna Hiltusta muistettaisiin niin kunta- kuin mys puoluetasolla. Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 7 Vuoden 1930 vaaleissa valittu sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä seuraavien vaalien aattona eduskuntatalon portailla 4.5.1933. Edessä vasemmalta Edvard Setälä, Edvard Huttunen, Otto Toivonen, Hilja Pärssinen, hänen takanaan Mikko Erich, Väinö Hakkila, Väinö Tanner, Artturi Aalto ja Oskari Reinikainen. Toinen rivi keskellä Tuomas Bryggari, Miina Sillanpää, Hannes Ryömä, Valfrid Eskola, Matti Turkia ja Väinö Voionmaa. Kolmas rivi vasemmalta Antti Meriläinen, Juho Pyy, Hilma Koivulahti-Lehto, Yrjö Räisänen, Jalmari Linna, Anni Huotari, Aino Lehtokoski ja Aleksi Aaltonen. Neljäs rivi vasemmalta mm. Mikko Ampuja, Viljo Rantala, David Lindman, Kaisa Hiilelä, Jussi Rapo, Jussi Tolonen, Axel Åhström, Kustaa Tervo, Eino Kilpi, Hugo Aattela, Väinö Kivisalo, Matti Paasivuori ja Onni Hiltunen. Takana vasemmalta Isak Penttala, Urho Kulovaara, August Hakala, Reinhold Sventorzetski, Kaarlo Harvala, Emil Sallila, Kalle Myllymäki, Yrjö Welling, Toivo Halonen, Albin Koponen, Hjalmar Lindqvist, Matti Lepistö, Mikko Suokas ja Aleksi Hämäläinen. (Kuvalähde: Työväen Arkisto.) Sosiaalineuvos Aaro Monthanin mielestä Onni Hiltusen elämäntyö on häipynyt historian hämärään. Hiltunen teki pitkän uran kansanedustajana, oli ministerinä monissa hallituksissa ja oli ison puolueen puheenjohtajana juuri kriisivaiheessa sodan päätyttyä. (Kuva: Vesa Moilanen.) Kuva Varkauden työväenyhdistyksen 40vuotisjuhlasta. Puhujana Onni Hiltunen. (Kuvalähde: Työväen Arkisto.) 8 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 6/2015 | 10. lokakuuta 2015 Kenjutsu – keskittymistä mielen- ja kehonkulttuuriin Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Kenjutsu on ilmeisen outo sana monille meistä, mutta Varkaus on kenjutsussa maamme eturivissä. Kenjutsu on vanha, japanilainen miekkailutaito, jota Suomessa harrastaa puolentuhatta henkilöä, heistä n. 250 aktiiviharrastajaa. Suomessa kenjutsun vetäjänä toimii Kenjutsun Kai-den Shihan ja Hokutoryu Ju-jutsun 7.dan Kimmo Tenhunen – lähtöisin Varkauden Pussilanjoelta. Valtakunnan tasolla Koden Enshin Ryu Kenjutsu kuuluu Soke Auvo Niinikedon Hokutoryu Ju-jutsukoulun lajivalikoimaan. Lajina kenjutsu on Varkaudessa lähtenyt liikkeelle vuoden 2010 paikkeilla ja ensimmäisenä paikkakuntana Helsingin jälkeen Varkaudessa alettiin järjestää säännöllisesti lajin peruskursseja. Kenjutsu-jaosto toimii Varkauden Ju-jutsu-seura ry:n alaisuudessa omana lajinaan. – Varkaudessa ja lähiseuduilla on järjestetty kenjutsu-leirejä ja on osallistuttu kilpailutoimintaan. Ja menestystä on tullut. Varkauden kenjutsu-harrastajien joukossa on Suomenmestari Janne Kärki, myös Riki Tenhunen oli kisoissa mitaleilla ja Mika Lappi menestyi kisassa hyvin, kertoo kenjutsu-jaoston vetäjä Heikki Lappalainen (Yudansha 2nd), jonka mukaan lajiin kuuluu pääsääntöisesti miekkatekniikat ja 5–10 % on aseetonta harjoittelua. Kilpailtaessa otellaan otteluvarustuksessa, tehdään muodollisia liikesarjoja (katoja) ja leikataan bambua. Harrastaa voi kilpailemattakin. Miekkoja on monenlaisia – pehmustetuista miekoista teräviin miekkoihin. Myös miekankäsittelyssä on useaa harjoitetta – miekanvedosta lähtien harjoitellen täydellistä lyöntiä ilman vastustajaa. Filosofinen käsitys miekan kautta on liittynyt hyvin pitkälti kamppailulajeihin. Kenjutsuun on tuotu myös hengen merkitystä mukaan. – Oleellista on, että jos keho ei ole yhdessä mielen kanssa, niin mikään ei toimi. Kenjutsu on kokonaisvaltainen paketti, jossa kaiken pitää tehdä töitä samaan suuntaan. Jokaisessa treenissä pyrit tekemään Mika Lappi seuraa ohjaajan, Heikki Lappalaisen, tekniikkademonstraatiota Riki Tenhuselle. Leena Koivistoinen ja Janne Kärki, soveltavat opetettua. asiat paremmin kuin edellisellä kerralla – menet polkua eteenpäin. Laji eroaa muusta miekkailusta siinä suhteessa, että kyseessä on kahden käden miekkatekniikka, miekka on raskaampi ja liikkeet ovat isommat. Lajin ja harrastuksen pariin pääsee mainiosti sisälle keskiviikko iltaisin Liikuntatalolla, ja harjoituksiin voi tulla, vaikka ei olisi koskaan harrastanut mitään – ihan vallitsevan fyysisen kunnon kanssa. – Kerran viikossa riittää ihan hyvin, niin asiaan pääsee kiinni. Myös työporukoita on käynyt tutustumassa lajiin tyky-päivän merkeissä, Heikki kertoo. Palautuminen on suorituskykyä A-P Lindberg, Varkauden Fysiokeskus Oy. Jälleen syksyn tullen aktivoidutaan liikkumaan, karistelemaan kiloja, palataan arkirytmiin vapaamman kesän jälkeen. Hyvin monella on myös tavoitteita asetettuna. Tavoitteiden kirjo on suuri, mutta pääosin ne liittyvät fyysisiin ominaisuuksiin kuten paino, lihaskunto, voima, kestävyys jne… Suurimman osan kannattaisi kuitenkin aloittaa tavoitteen asettelu aivan muista kuin kehitykseen liittyvistä seikoista, sillä harva miettii tavoitteita riittävän pitkällä aikavälillä. Sopiva ajanjakso voisi olla lop- puelämä. Ei seuraavat pari kuukautta, loppuvuosi tai seuraava kesä, vaan loppuelämä. Tokihan tuo loppuelämän tavoite kannattaa pilkkoa pienempiin osiin, muuten vuori saattaa vaikuttaa liian suurelta kiivettäväksi. Pitkän aikavälin tavoite antaa perspektiiviä, rauhoittaa turhalta hötkyilyltä, kun ei ole niin kiire päästä äkkiä maaliin. Yksi suurimmista haasteista liikunnassa on liika suorittaminen – enemmän on enemmän ja parempi asenne. Se ajaa liikkumaan liian paljon liian kovaa. Tuhoon tuomittua! Liian voimakkaasta ja liian tiheästä liikunnasta tulee hyvinvoinnin ja suorituskyvyn tuholainen. Ylikunnosta puhutaan urheilijoiden yhteydessä, mutta kuntoliikkujilla samankaltainen tila on liian yleinen. Kun liikuntaa aloitetaan, on ensimmäinen seikka varmistaa että pystyy palautumaan harjoitteista, muuten ei kehity. Päinvastoin mikäli harjoitteista ei palaudu, Hyvä kuntoilumuoto – Tämä vaatii täydellisen keskittymisen. Motoriikka ja tasapaino paranevat, sanovat Janne Kärki, Riki Tenhunen ja Mika Lappi. Heikki Lappalainen sanoo tekevänsä paljon näyttöpäätetyötä. Seurana on ollut jatkuva niska- ja päänsärky – lihasjännitystä. – Lajin aloittamisen jälkeen päänsärky loppui. Kenjutsussa tulee niin paljon käsillä ylöspumppausta, että se varmaan pistää nesteet kiertämään niskassa, hartioissa ja selässä, hän arvelee. Vaikka kenjutsu on miekankäsittely- ja kamppailulaji, keskiviikkoillan harjoitteita seuratessani en voinut kuin ihastella. Liikkuminen toi kieltämättä mieleen tanssiaskeleet. kunto alkaa hiljalleen heikkenemään. Palautuminen onkin taitolaji, toisaalta erittäin looginen ja maalaisjärkinen tapahtuma. Palautuminen usein käsitetään liikkumattomuutena, jouten olona. Sitäkin tarvitaan, mutta paikoillaan olemme jo aivan liian paljon tässä yhteiskunnassa. Aktiivinen palautuminen on ”tehokasta” palautumista, sillä se pitää veren- ja imunestekierron yllä raviten kudoksia. Kun kudoksista tehokkaasti saadaan kuona-aineet liikkeelle ja ravinta tilalle, on niillä mahdollisuus kehittyä. Aktiivinen palautuminen tarkoittaa kevyttä liikuntaa ja liikettä. Esimerkiksi rauhallista kävelyä tai hölkkää jos kunto on hyvä. Tämän tyyppisiä kevyitä harjoituksia pitäisi olla 2/3 kaikista harjoitteista! Lisäksi palauttavaa liikettä pitäisi saada koko päivän ajaksi, ns. avaavia harjoitteita joilla dynaamisen pumppaavasti pidetään rakenteet joustavina ja hyvin liikkuvina. Pitkin päivää tarkoittaa 1–2 tunnin välein tehtäviä koko vartaloa avaavia liikkeitä. Aikaa niihin ei mene kuin pari minuuttia kerrallaan. Kevyt, hieman sykettä nostava liikunta on äärimmäisen tärkeää stressistä palautumiselle, todennäköisesti tärkein asia, minkä sen eteen voi tehdä. Voisi kuvitella, että stressin kertymisen yksi syy on liikkeen puuttuminen päivittäisistä toimista, sillä aivomme ovat kehittyneet liikkumista varten. Kehon, mielen, ravinnon ja palautumisen välisestä yhteydestä lisää seuraavassa artikkelissa, sillä stressi, fyysinen palautumattomuus ja ylipaino kietoutuvat toistensa ympärille kuin viiniköynnökset! Rennon kevyttä liikettä syksyyn! Kenjutsun leiritoiminnassa vahvasti mukana ollut ja lajiin lisäoppia hakenut Leena Koivistoinen sanoo lajin sopivan myös naisille todella hyvin. – Tämä oiva laji antaa keskittymistä sekä mielenrauhaa ja on äärettömän hyvä kuntoilumuoto. Vaikka harjoitukset ovatkin iltaaikana, harjoitusten jälkeen nukuttaa tosi hyvin. Harjoituksissa tehdään niin paljon aivoilla ja ajatuksella töitä, että ”pää on kuumana”, sanoo Leena, joka järjestyksessään toisena naisena Suomessa on saanut kenjutsussa ruskean vyön ja mudansha-arvonimen. Hän myös tähdentää lajin tavoitteellisuutta. Kirjoittaja on fysioterapeutti, OMI Adv., MDT cred., kuntouttavan ja toiminnallisen harjoittelun sekä motorisen kontrollin erityisosaaja. Kouluttaja T4U (Toiminnallisen anatomian ja liikkeen pääkouluttaja), ATT (Anatomy Trains Teacher), MTT (Myofascial Taping Teacher), Personal trainer T4U, Kouluttaja, Valmentaja Trainer4you Oy. 6/2015 | 10. lokakuuta 2015 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 9 Leikkauksien pre- ja postoperatiivinen kuntoutus Medifysissä Teksti: Petri Huovinen, kuva: Irene Laitinen Leikkauksen jälkikuntoutus eli postoperatiivinen kuntoutus on tärkeä osa asiakkaan hoitopolussa. Kuntoutus onkin olennainen osa Käypä hoito prosesseja ja hoitosuosituksia. Meillä Medifysissä se tarkoittaa fysioterapiaa, joka suunnitellaan asiakkaan tilanteen ja tarpeen mukaan. Tärkeää leikkauksen jälkeen on, että huomioidaan lääkärin jatkokuntoutusohjeet ja eteneminen ohjeistuksen mukaisesti. Fysioterapian tavoitteena on palauttaa liikkumis- ja toimintakyky, sekä pyritään palauttamaan asiakas mahdollisimman nopeasti arkeen ja työelämään. Tarvittaessa toteutamme myös preoperatiivista, mikä tapahtuu vammautumisen ja leikkauksen väliin. Tässä fysioterapiassa pyritään kuntouttamaan henkilöä tulevaa leikkausta silmällä pitäen. Tarkoituksena on palauttaa fyysistä tilaa mahdollisimman hyväksi tuki- ja liikuntaelimistön osalta ja motivoida leikkauksen jälkeiseen kuntoutukseen. Tietyissä tilanteissa lääkäri ohjaavat henkilön kuntoutukseen, jotta vältyttäisiin kokonaan mahdolliselta leikkaukselta. Yleensä tuki- ja liikuntaelimistön leikkauksissa poistetaan jokin rakenteellinen ongelma tai häiriö. Leikkausta edeltävät ki- vut ja toiminnan häiriöt vaikuttavat paljon liikekontrolliin, mitä ei voida palauttaa leikkauksessa, siksi tähän tarvitaan fysioterapiaa. Leikkauksista seurannutta kipua ja turvotusta voidaan rauhoittaa erilaisilla fysioterapeuttisilla hoidoilla ja lymfaterapialla tai koneellisesti LymphaTouch -alipainehoidolla. Kuntoutus itsessään pitää sisällään useita vaiheita ja ne etenevät vaiheittain, missä huomioidaan aina normaali fysiologinen paranemisaika. Tärkeitä vaiheita ovat nivelten liikkuvuuksien ja liikekontrollin palauttaminen, lihaksiston kestävyyden ja voimantuoton parantaminen ja mahdollisten kipujen kontrollointi. Omatoimisen ohjatun harjoittelun tärkeyttä kuntoutuksen osana ei voi korostaa liikaa. Tähän hyvä kuntoutusmenetelmä on Kinetic Control. Kinetic Control on yksilöllistä, ohjattua ja omatoimista harjoittelua, jolla korjataan tuki- ja liikuntaelinpotilaan asento- ja liikekontrollia, poistetaan kipua ja palautetaan toimintakykyä. Varkauden Medifysin koko henkilökunta aloitti vuonna 2012 Kinetic Control -koulutuskokonaisuuden, joka koostuu hyvin monista eri osa-alueista. Tällä hetkellä Olkapään osio Kinetic Control -koulutuksesta. on käyty niska, olkapää, lanneranka, SI-nivel, lonkka ja alaranka ja tänä vuonna on vuorossa Th-rangan alue, jolloin koulutus on käyty loppuun. Koulutuksen vetäjänä on toiminut OMT-fysioterapeutti, KCAT (Kinetic Control tutor) Kari Niemi ja koulutus on käyty yhdessä Kuopion OMT-keskuksen fysioterapeuttien kanssa. Meillä Medifysissä henkilökunta omaa laajat mahdollisuudet toteuttaa laadukasta pre- ja postoperatiivista kuntoutusta asiakkan hyväksi. Fysioterapeutit ovat kouluttautuneet vuosien saatossa monenlaisiin koulutuskokonaisuuksiin tuki- ja liikuntaelimistön ongelmien ratkaisemiseksi. Olemme havainneet hyväksi kollegoiden tuen ja mielipiteiden vaihtamisen ongelmatilanteiden ratkaisemiseksi ja erilaisten fysioterapiamenetelmien soveltavuudesta asiakkaan parhaan edun nimissä. Oral Hammaslääkärit laajensi Päiviönsaarelle Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Päiviönsaaren Hammas Oy on ollut 20.8.2015 lähtien osa Oral Hammaslääkäritketjua. Varkaudessa tutut hammaslääkärit jatkavat asiakaspalvelua. Oral Hammaslääkärit Oyj on laajentanut toimintaansa Varkauteen hankkimalla omistukseensa hammaslääkäri Seija Karin yrityksen, Päiviönsaaren Hammas Oy:n liiketoiminnan. Päiviönsaaren Hammas on toiminut vuodesta 2007 lähtien Varkauden keskustassa osoitteessa Ahlströminkatu 22. – Oral panostaa korkealaatuiseen ja kokonaisvaltaiseen hammashoitoon palvellen asiakkaita kaikissa suun terveyteen ja hampaistoon liittyvissä ongelmissa ja niiden ennaltaehkäisyssä. Oral Varkaus tarjoaa yleishammaslääkäri- sekä syksystä alkaen myös erikoishammaslääkäripalveluja. Kaupan jälkeen ostetun aseman suun terveyden ammattilaiset siirtyivät tekemään potilastyötään Oralissa, kertoo Oral Hammaslääkärit Oyj:n aluepäällikkö Riikka-Mari Helveranta, jonka mukaan hammaslääkäriketjun laajentaminen on osa Oralin strategiaa, haettaessa kasvua erityisesti suurista kaupungeista ja kasvukeskuksista. – Oral Hammaslääkärit on suomalainen hammaslääkäriasemaketju, josta saa kaikki suun terveydenhoidon palvelut samasta paikasta uusinta teknologiaa hyödyntäen. Missiona on parantaa asiakkaiden elämänlaatua hoitamalla ja ylläpitämällä suun terveyttä. Suun ja hampaiden terveydellä on suuri vaikutus ihmisen yleisterveyteen. Oralin visiona onkin saada elämä hymyilemään, hän jatkaa. 2014) hammasterveyspalveluyhtiö, jossa työskentelee yli 900 hammasterveyden ammattilaista. Asiakkaat ovat tutkitusti palveluun erittäin tyytyväisiä, 85 % asiakastyytyväisyystutkimukseen (Innolink Reaserch 2012) vastanneista antoi kokonaispalvelusta erinomaisen tai erittäin hyvän arvosanan. 91 % asiakkaista ilmoitti haluavansa jatkaa palveluiden käyttöä jatkossakin ja 87 % oli valmis suosittelemaan palveluita myös tuttavilleen. Kaikkein parhaiten Oral onnistui asiakkaittensa mielestä ystävällisen palvelun ja hammashoidon asiantuntevuuden toteuttamisessa. Oral Hammaslääkärit tarjoaa hammashoitopalveluita yli 40 hammaslääkäriasemalla eri puolella Suomea. Oral-asemien sijainti on keskeinen, ja ne palvelevat asiakkaitaan kaikissa suun ja hampaiden terveyteen liittyvissä tarpeissa kattavasta perushammashoidosta vaativaan erikoishammashoitoon. Diagnoosin perustana on aina kliininen tutkimus ja sen tukena korkeatasoinen röntgenkuva. Oral on edelläkävijä röntgentutkimuksissa. Oral Hammaslääkärit -konserniin kuuluu myös Oral Hammaslaboratorio Oy, joka tuottaa laadukkaita hammaslaboratoriopalveluita ja hammasteknisiä tuotteita. Oral Varkaus Oral Varkaus -hammaslääkäriasemalla työskentelevät tutut henkilöt – hammaslääkäri Seija Kari, hammashoitaja Katri Honkanen ja suuhygienisti Emma Voutilainen. Asemavastaavana toimii Milla Murtomäki, jonka mukaan erikoishammaslääkärin ja Oral Hammaslääkärit Oyj Oral Hammaslääkärit Oyj on Suomen tun- suukirurgin palvelut ovat saatavilla Oral netuin ja arvostetuin (Innolink Research Varkaus -hammaslääkäriasemalla. Varkauden Oralin työntekijät, hammaslääkäri Seija Kari (istumassa), suuhygienisti Emma Voutilainen (takana vas.) ja hammashoitaja Katri Honkanen toivottavat lämpimästi myös uudet asiakkaat tervetulleiksi. – Hampaidenvalkaisussa laser on tullut uutena palveluna, johon on hankittu laservalkaisulaitteet ja suuhygienistit on koulutettu tekemään laser-valkaisuja, Murtomäki toteaa. Uutena palveluna on saatavilla myös implanttihoitoa. Yrityksille Oral Varkaudella on tarjottavanaan sopimuksia työpaikkahammashoidossa. Aluepäällikkö Riikka-Mari Helveranta kertoo, että kaikesta maksamastaan hoidosta asiakas saa S-etukortilla bonusta. Merkittävänä etuna on myös hammaslääkäriketjun Oral-tili, jolla voi osamaksulla jaksottaa pidemmälle ajalle isompien ham- mashoitojen kustannuksia. Hammaslääkäriketjun kuukauden kampanjat julkaistaan nettisivuilla. Omilla pankkitunnuksillaan asiakas voi käydä netissä katsomassa ”OmaOral”-palvelussa omia terveystietojaan eli mm. omaa hammaskarttaansa ja pian myös tulossa olevien hammashoitojen suunnitelmia. Näin asiakas pysyy ajan tasalla oman suunsa terveydentilasta sekä millaisia hoitoja tehdään ja minkä vuoksi. – Ihmiset ovat kiinnostuneita terveydestään. Oral Hammaslääkärit -ketju kehittää alaa ja asemiaan eteenpäin, hän sanoo. 10 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi Hukka-Pallo maailman suurimpaan turnaukseen! Salibandyliiton Savo-Karjalan alueen sarjoissa Varkautta ja Keski-Savoa edustavat kaudella 2015–16 useat Hukka-Pallon joukkueet. Tässä jutussa on koottuna sekä tyttö- että poikajoukkueiden vanhimmat juniorit esiteltäviksi lukijoille. Hukka-Pallo on edustettuna tytöissä C-junioreissa sekä naisten 3. divisioonassa. Naisten edustusjoukkue on sarjan nuorin, mutta myös nälkäisin. Tulevalla kaudella paikallinen kokemus ja nuoruus kohtaavat. Liikuntatalolla tullaan tekemään urheiluhistoriaa, kun paikallistaistoissa nähdään 1900-luvun alussa perustettu Varta ja murrosikäinen Hukka-Pallo (perustettu 2000) – vanha ja uusi kohtaavat. Herkullisempaa lähtökohtaa uuteen kauteen lienee vaikeampi luoda. Poikien puolella Hukka-Pallo on tehnyt laadukasta juniorityötä 2011 lähtien. Tulevalla kaudella 6/2015 | 10. lokakuuta 2015 Joukkueet tulessa kotiturnauksissa Liikuntatalolla syksyllä 2015: – 24.10.2015 B-pojat – 1.11.2015 C-tytöt – 14.11.2015 Naiset seuralla on kaksi joukkuetta C-junioreissa (01, 00-syntyneet) ja yksi Hukka-Pallon 15-vuotisjoukkue B-junioreissa (99-synty- juhla Liikuntatalolla neet). 5.–6.12.2015 Näillä ryhmillä on myös määrä Salibandyn juhlaa! osallistua vuodenvaihteessa maa- (C-pojat 5.12. ja B-pojat 6.12.) ilman suurimpaan salibandyturnaukseen Gothia cupiin, joka jär- Extra: Salibandyn jestetään Göteborgissa 2.–6.1.2016. naisten MM-kisat Tampereella 11.–12.12.2015 C-tytöt + naiset Hukka-Matkat jatkuvat! Kysy lisää [email protected] Jasmin Alasjärvi, 36 Martta Hämäläinen, 5 Ira Janhunen, 28 Saara Järvinen, 34 Sara Kilpeläinen, 16 Ida-Maija Koistinen, 7 Iina Lappalainen, 2 Iiris Lindholm, 6 Nella Kräkin, 3 Noora Nykänen, 11 Anni Räisänen, 10 Ada Sivonen, 14 Anni Sivonen, 68 Nia Soininen, 30 Eevi Sutinen, 20 Laura Turunen, 9 Veera Turunen, 15 Tuija Valo, 17 Emilia Vehviläinen, 22 Emma Viljakainen, 54 6/2015 | 10. lokakuuta 2015 B-pojat Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi Niko Jalkanen, 51 Joni Asikainen 8 Veeti Hämäläinen, 87 Jesper Ikonen 15 Arttu Holopainen 64 Santeri Antila, 12 Tuukka Kärkkäinen, 2 Teemu Karkoski, 3, mv Tatu Karvinen, 23 Lauri Kirjavainen, 20 Petri Laine, 9 Juhani Järveläinen 1, mv Aatu Vyyryläinen 11 Niko Sormunen, 33 Joonatan Laitinen 31 Mika Taam, 16 Simeon Tuomainen, 18 Jasse Sikanen 10, C C2-pojat Kaapo Lappalainen, 71 Samppa Laaksokivi, 25 Jesse Hukkanen, 27 Konsta Hannelin, 21 Kalle Hartikainen, 19 Aleksi Honkanen, 13 Arsi Rosenberg, 50 Leevi Pekonen, 37 Leevi Launo, 5 Topi Leppänen, 99, C Jessa Pehkonen, 22 Miika Pulliainen, 52 Elias Suomalainen 1, mv 11 12 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 6/2015 | 10. lokakuuta 2015 Hukka-Pallo pelaa alkavalla kaudella Futsal-Kakkosessa… Tervetuloa seuraamaan kotiotteluitamme! La 7.1 1 . klo 1 2, vastustaja FS Feeniks Su 8.1 1 . klo 1 2, vastustaja Ri-Pa/Young Boys Su 1 5.1 1 . klo 1 2, vastustaja HuKi La 21 .1 1 . klo 1 2, vastustaja JKV La 28.1 1 . klo 1 2, vastustaja LKP La 1 6.1 .201 6 klo 1 5, vastustaja PoPS-78 Su 7.2.201 6 klo 1 5, vastustaja Riemu/2 Yhteistyössä: Paikka: Varkauden liikuntatalo Hukka-Pallo pelaa Futsal-Kakkosessa Hukka-Pallo (Varkaus) on ilmoittautunut mukaan miesten futsalin Kakkoseen kaudella 2015–16. Miesten futsalin Kakkonen on alueellinen sarjamuotoinen kilpailu loka-/marraskuu 2015 – helmi-/maaliskuu 2016 välisenä aikana. Futsal-Kakkosen kautta noustaan Futsal-Ykköseen. Futsal-Kakkosessa peliaika on virallisten sääntöjen mukainen 2 x 20 min tehokasta peliaikaa. Ottelut pelataan pääsääntöisesti yksittäisinä otteluina, joskin pitkien pelimatkojen osalta pyritään joukkueen toiveiden mukaisesti myös kaksoisotteluihin. Uutena kilpailuna pelataan Itä-Suomen ja Keski-Suomen piirien naisten alueellinen Kakkonen, mikäli kilpailuun ilmoittautuu riittävä määrä joukkueita Tässä kilpailussa joukkueet vastaavat kaikista omien ottelujensa kustannuksista. Kaksi liigapelaajaa Hukka-Pallon futsal-joukkue on hankkinut kaksi liigapelaajaa Varkauteen. Mika Sarkkinen on pelannut jyväskyläläisessä Liikunnan Riemu-joukkueessa viisi vuotta, joista kaksi viimeistä vuotta joukkue on pelannut liigassa. Toinen Hukka-Pallon futsal-joukkueeseen hankittu pelaaja on Aleksanrd Popovitch, joka on pelannut valkeakoskelaisessa Futsal Mad Max-joukkueessa. Mad Max on saavuttanut toistaiseksi suurimman menestyksensä toisella liigakaudellaan 2005–2006, kun joukkue voitti Suomen mestaruuden. Futsal Cupin Mad Max voitti paria vuotta myöhemmin keväällä 2008. 6/2015 | 10. lokakuuta 2015 Näkijät ja kokijat Väinölässä Aleksi Heino ja öljyvärityö kankaalle ”Kevät tulee ystäväni”. Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 13 Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Taidekeskus Väinölän lokakuun taiteilija, 23-vuotias kuvataiteilija Aleksi Heino Siilinjärveltä, sanoo töitä syntyvän lähes koko ajan. ”Näkijät ja kokijat”-näyttelyssä Väinölässä on esillä 33 työtä – serigrafiaa sekä akvarelleja ja öljyväri-/akvarellimaalauksia. Taiteilijan mielestä näyttelyn nimi on monitulkintainen ja jokainen näyttelyssä kävijä voi tulkita teoksia omalla tavallaan. – Töissä esiintyvät tyypit näkevät ja kokevat asioita, hän sanoo. Ja ne tyypit ovat monessa teoksessa eläimiä. Aleksi kertoo piirtäneensä pienestä asti – samoin maalaaminen on kulkenut mukana pitkän aikaa. Hän aloitti kuvataiteilijaopinnon Saimaan ammattikorkeakoulussa Imatralla vuonna 2011 ja valmistui kuvataiteilijaksi taidegrafiikan linjalta viime keväänä. – Serigrafia-tekniikasta innostuin, hän sanoo. Suunta on selvä – eteenpäin. Ensi vuodelle on suunnitteilla kenties pari näyttelyä. ”Pomo” – akryyli ja öljy kankaalle. ”Yksisilmäinen leijona”, serigrafia Sellukattilan syvyyksistä – maisemia ja mielenmaisemia Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Varkauden kuvataideyhdistyksen tämänsyksyinen vuosinäyttely ”Sellukattilan syvyyksistä” kunnioittaa nimellään Varkauden teollisuuden 200-vuotisjuhlavuotta. Näyttelyssä esittäytyy 53 työtä 17 tekijältä. Teosten aihepiirit ovat kuitenkin vapaita, mutta toki näyttelyn teosten joukossa on Varkauteen ja teollisuuteen liittyviä taideteoksia – maisemia ja mielenmaisemia. ”Sellukattilahan” voi olla vaikka varkautelaisen ihmisen pää, josta kumpuaa erilaisia asioita – asummehan keskellä teollisuutta ja teollisuus on keskellä kaupunkia. Näyttelyn teosten kirjo on monimuotoinen – on mm. akvarelleja, akryylivärejä, hiili-öljyhdistelmiä, valokuvavedoksista työstettyjä, puuväritöitä, pastelliväritöitä ja varkautelaisesta paperista tehtyjä patsaita. Näyttely on esillä lokakuun loppuun saakka ja vaikka kirjasto on tietyn ajan suljettuna, näyttelytila on avoinna. – Vuosinäyttely on perinne ja se on tärkeä, koska jokainen tekee töitä omissa oloissaan. Näyttely kokoaa ihmiset, sanoo Varkauden kuvataideyhdistyksen puheenjohtaja Kati Paananen ja korostaa, että yhteisöllinen tekeminen on lähtenyt lentoon kesän aikana. Uusia ihmisiä on tullut mukaan tekemään yhdessä asioita – mm. Peltolassa pidettyjen näyttelyjen osalta kuten myös Taiteiden yö-tapahtumassa. – Yhdistystoiminnan tarkoituksenahan on saada ihmiset liikkeelle ja yhdistykseemme on tullut myös uusia jäseniä. Nyt esillä oleva vuosinäyttely on kuvataideyhdistyksen neljäs näyttely tämän vuoden aikana ja tulossa on lokakuun lopulla 24.–25.10 Peltolassa Marko Viljakan öljyvärimaalauskurssi, johon vielä mahtuu mukaan. Kurssi on sekä yhdistyksen jäsenille että myös ulkopuolisille, Kati Paananen mainitsee. Kati Paananen ja Teemu Paananen juryttivät ja ripustivat kuvataideyhdistyksen vuosinäyttelyn. Kuvassa Annikka Heikuran teokset ”Ylös yrittää” ja ”Iltasauhut”. Tuulikki Lainamon ”Pieniä muistoja” – tekniikkana sulatettu lasi. Eero Hyvärisellä on tämän vuoden aikana ollut useita omia näyttelyjä. Akvarelli Aamun valjetessa on eräs hänen töistään kuvataideyhdistyksen vuosinäyttelyssä. 14 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 6/2015 | 10. lokakuuta 2015 Varkauden taidemuseon intendentti Sinikka Miettinen kertoo, että Toini Markkasen matkoilta syntyi aika paljon teoksia, esimerkiksi Lapista. Kuvassa oikealla oleva teos on Keniasta. Hortensia – Toini Markkasen syntymästä 100 vuotta Lähdeaineisto: Varkauden museot, kuvat: Vesa Moilanen misen esteenä oli raha, mikä pakotti taiteilijasielun hakeutumaan liikealalle. Varkauden taidemuseon näyttelyssä on 1.11. saakka esillä töitä Toini Markkaselta (24.9.1915–20.12.2004), jonka syntymästä on kulunut vuosisata. ”Hortensia” – työläisen tyttö Lehtoniemestä, kertoo itseoppineesta taiteilijasta, taiteesta, elämästä ja Korpigalleriasta. Hän teki pitkän työuran liikealalla ja toimi taiteilijana 50 vuotta. Taideteoksia Toini ”Hortensia” Markkaselta syntyi kaikkiaan pari tuhatta. Toini Markkanen jäi vuonna 1969 eläkkeellä 35-vuotisen liikeuran jälkeen ja alkoi päätoimiseksi taiteilijaksi. Työuran viimeiset 22 vuotta hän työskenteli OTK:n jalkinemyymälöissä, edellä mainitusta ajasta 16 vuotta myymälänhoitajana Varkauden ECentrumin jalkineosastolla. Hän eli lähes koko elämänsä Varkaudessa. Myyntityö vei hänet kuitenkin useiden vuosien jaksoiksi 1940- ja 1950-luvuilla Joroisiin, Rovaniemelle, Äänekoskelle, Sorsakoskelle ja Mikkeliin. Varkaudessa hänet tunnettiin vuodesta 1933 alkaen esittävänä taiteilijana. Hän halusi nuorena laulajaksi – esiintyen juhlissa ja Varkauden Teatterissa laulurooleissa ja ja opereteissa. Arvostelujen mukaan hän oli ”Suomen paras koloratuuriääni” voittaessaan vuonna 1936 Kuopion laulukilpailun. Seuraavana vuonna Mikkelin laulukilpailussa ääni meni useiksi vuosiksi. Tätä Toini Markkanen muisteli koko elämänsä ajan suurena henkilökohtaisena onnettomuutena. Laulu- ja pianonsoiton opintojen jatku- Havaintomaalari Toini Markkanen julkaisi päiväkirjojensa pohjalta omaelämäkerran ”Korpigallerian Hortensia”. Hortensia-taiteilijanimen Toini sai veljeltään, täytettyään 25 vuotta, jota tuolloin pidettiin vanhanpiian ikärajana. Toini signeerasi maalauksensa varsinkin vanhemmiten, nuorena saadulla nimellä Hortensia tai Hortensia alias Toini Markkanen. Toini Markkanen oli paljon lapsuudenkodissaan Markkalassa Lehtoniemessä aina äitinsä kuolemaan, vuoteen 1952 asti. Lähinnä rataa Lehtoniemessä olevalla tontilla oli laaja, Armi-äidin (o.s. Laukkanen, 1885–1952) perustama puutarha ja kanala, joiden tuotteita myytiin torilla ja laivarannassa. Isän asettama ehto 16-vuotiaan Toinin teatteriin menolle oli ollut, että kotityöt piti tehdä lauluharrastuksesta huolimatta. Toinilla oli neljä sisarusta – Eino, Veikko, Aune ja Väinö. Isä, kupariseppä Armas Markkanen (1881–1960) oli töissä Lehtoniemen konepajalla ja tehtaan lopetettua toimintansa Kuopiossa Valtion Konepajalla. Toini Markkanen laskee taiteilijauransa alkaneen vuonna 1954, jolloin hän aloitti Varkauden Työväenopistolla keramiikan ja posliinimaalauksen parissa. Näissä Hortensia kehitti oman, ainutlaatuisen käsialansa, joka johti hänen maalauksissaan uniikkiin silkkimaalaustekniikkaan. Havaintomaalari kuvasi luontoa ja sen yksityiskohtia. Ensimmäisen yksityisnäyttelynsä hän piti vuonna 1964. Museonäyttelyistä ensimmäinen oli Keski-Suomen museossa vuonna 1971, Varkauden taidemuseon 2015 juhlanäyttely on järjestyksessään viides näyttely Varkauden museoissa. Vuonna 1979 Varkauden taidepalkinnon saanut taiteilija osallistui myös Varkauden Kuvataideyhdistyksen jäsenenä eri yhteisnäyttelyihin. ”Keidas” – sekatekniikka levylle, vuodelta 1968. oli asunut kesiä jo 13 vuoden ajan. Onnenmajaksi nimetyn saunamökin viereen oli valmistunut ensimmäinen taiteilija-asunto ateljeeparvella, pieni Pensselipesä. Vuonna 1972 Toini Hortensia Markkanen rakennutti yhdessä sisarensa kanssa omien suunnitelmien mukaan Varkauden Ruokojärvelle Niittypurontielle paritalon. Korpigalleria oli kodin, ateljeen ja yleisölle avoimen näyttelytilan yhdistelmä, joka laajeni isolla näyttelyhallilla vuonna 1981. Korpigalleria muodostui Hortensian elämäntyön monumentiksi. Testamentissaan hän määräsi perustettavaksi säätiön, jonka toiminta alkoi vuonna 2007. Varkauden museoiden talletuskokoelmaksi 29.5.2012 saatu aineisto sisältää yli 500 taiteilijan teosta ja henkilökohtaista jäämistöä. Korpigalleria Toini Markkanen julkaisi vuonna 2002 Vapauduttuaan ansiotyöstä eläkkeelle, omaelämäkerran ”Korpigallerian HortenHortensia asui vuodet 1969–1972 mökillään sia” Jenny ja Antti Wihurin säätiön apura- Myös lasimaalauksissa on taiteilijan Immolansaaressa Akonlahdella, jossa hän han turvin, toimittajana Jorma Marttala. suosikkiaihe – kihokki. 6/2015 | 10. lokakuuta 2015 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 15 Teollisuuden tekijät – kymmenen tarinaa tehtailta Lähdeaineisto: Varkauden museot, kuvat: Vesa Moilanen Varkauden teollisuuden 200-vuotisjuhlaa vietetään tänä vuonna teemalla Teollisuuden tekijät. Teollisuuden historiaa on aiemmin tuotu esille lähinnä teollisuuslaitosten näkökulmasta, mutta teollisuuden juhlavuonna on haluttu kääntää katseet teollisuuden tekijöihin ja työväestön rooliin. Kymmenen tarinaa tehtailta-näyttely esittelee Varkauden teollisuuden historiaa työntekijöiden näkökulmasta – aina 1800luvulta nykypäivään saakka. Katseet on suunnattu muun muassa seppiin, valajiin, sorvareihin, viilareihin, sähköautomaatioasentajiin ja kehitysinsinööreihin. Näyttely suuntaa katseet teollisuushistorian taustaan eli pienten yhteisöjen ja yksilön menneisyyteen. Teollisuuden juhlavuosi kytkeytyy myös Euroopan neuvoston Teollisuusperintövuoteen 2015 ja Kulttuuriympäristöpäivien vuoden 2015 teemaan. Tarinankertojina ovat työnjohtaja Erkki, pääkasööri Arvid, konstruktööri Valpas, asentaja August, valaja Kalle, vanerityöntekijä Meeri, maalari Kusti, silinterimies Kauko, laborantti Tapio ja sahuri Jukka. Kerrontaa tukevat Varkauden museoiden valokuva-arkistoista peräisin olevat upeat valokuvat ja alkuperäisesineistö Tehtaan museon kokoelmista. Ruukki Vuonna 1815, huhtikuun 20. päivänä, vapaaherra Gustaf Wrede sai senaatin luvan ruukin perustamiseksi. Tästä lasketaan Varkauden teollinen historia alkaneeksi. Alueen teollisuuden historia on pitkä ja monialainen. Varkaudessa on luotu menestyksellisesti mm. ruukki- ja konepajatoimintaa, laivan- rakennus- ja puunjalostusteollisuutta sekä saha- ja paperiteollisuutta. Varkauden tehtaiden ympärille muodostunut yhteisö poikkesi ympäristöstä – työn, sosiaalisten suhteiden, arvojärjestyksen ja tapojen suhteen. Ruukkiyhdyskunta oli 1800-luvulla hierarkkinen yhteisö – ylimpänä asteikolla oli patruuna ja hänen alaisenaan toimi ruukintirehtööri. Ruukintirehtööri ja tämän alaiset, ruukinvoudit, vastasivat toiminnasta. Kirjanpitäjät, mestarit ja muut korkeammat ammattimiehet kuuluivat myös säätyläistöön, myöhemmin insinöörien ja mestareiden asema vahvistui. Ammattimiehet muodostivat väliryhmän. Ammattimiehiksi luettiin sepät, valajat, sorvarit ja viilarit. Suurimman ryhmän muodostivat kuitenkin ammattitaidottomat työmiehet, ruukinrengit ja-piiat. Nimitys työmies alkoi esiintyä työntekijälistoissa 1830-luvulta lähtien. Tehtaan sisältä Kansainvälisen näkökulman teollisuuden tekijöiden historiaan tuo sveitsiläinen kuvataiteilija Birgit Widmer (s. 1964), jonka äiti on syntyisin Varkaudesta. Widmer kertoo Kymmenen tarinaa tehtailta -näyttelyssä piirustuksin ja veistoksin omia näkemyksiään elämästä Varkauden Stora Enson tehtaan sisällä. Taiteilija asui Varkaudessa neljä kuukautta vuonna 2013. Hän liikkui tehtaalla tehden lyijykynäpiirroksia henkilöistä ja työhön liittyvistä yksityiskohdista. Samalla Widmer opiskeli puuntyöstöä, josta esimerkkinä näyttelyssä on kaksi haapapuista pienoisveistosta. Widmer on kiinnostunut myös Alvar Aallon tuotannosta, mikä näkyy näyttelyteoksissa. Elokuussa avattu näyttely jatkaa pidemmän ajan. Teollisuuden tekijät-näyttelyyn on yleisöopastuksia 15.10. ja 12.11. Yksi näyttelyn aarteista on mittari – laivan hinauskyvynkoetin – hieno esine ja todistuskappale varkautelaisesta laivanrakennusteollisuudesta. Näyttelyn kaikki esineet ovat todella mielenkiintoisia. Museotoimenjohtaja Hanna-Kaisa Melaranta esittelee kasöörinpöytää, jossa on kolikkokupit ja setelilaatikot. Palkkakuoret olivat kasöörin työpöydän laatikossa. Jo esineenä pöytä on valtavan kaunis ja kertoo, miten tehtaalla palkat maksettiin käteisellä. Näyttely on monipuolinen katsaus teollisuushistoriaa, joka on nostettu esille henkilöhistorioiden näkökulman kautta. Taustalla olevassa kuvassa on Varkauden Pirtinniemen konepajan pitkäaikainen työntekijä August Räsänen konepajan vanhan höyryvasaran äärellä 1940-luvun lopulla. 16 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 6/2015 | 10. lokakuuta 2015 Puolivuosisataista ystävyyskaupunkisuhdetta juhlitaan Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Varkaus-Petroskoi-ystävyyssuhteen 50vuotisjuhlan ja Kalevala-eepoksen 180vuotisjuhlan merkeissä Taito Shopissa Varkaudessa on lokakuun ajan petroskoilaisen pukutaiteilija/suunnittelija Irina Poroshinan näyttely nimeltään Kirjokansi kiikutteli, jonka järjestäjinä ovat Karjala-Suomiystävyysseura Petroskoista ja Suomi-Venäjä-Seuran Varkauden Seudun osasto ry. Näyttelyssä on esillä Kalevala-kokoelman ja Petroskoi-kokoelman pukuja, tekstiilejä ja akvarellitöitä sekä Ilotar-muotiteatterin valokuvia. Näyttely on kiertänyt Suomessa n. 10 paikkakunnalla ja Varkauteen näyttely tuli Oulusta. Poroshinan suunnittelemissa puvuissa näkyvät ennen kaikkea Karjalan ja Suomen kansalliseepos Kalevala sekä Karjalan ja Suomen kansallispukujen teemat. Kalevala-kokoelman puvuissa kiteytyy taiteilijan näkemys luonnon olemuksesta ja Kalevalan päähenkilöistä. Kaikki monikerroksiset Kalevala-puvut juontavat juurensa Suomessa 1000- ja 1100-luvuilla tehtyihin arkeologisiin kaivauksiin, joiden perusteella valmistettiin jäljitelmiä aikakauden ompelukaavoista, pellava- ja villakankaista sekä metalli- ja kivikoruista. Poroshinalla myös pukujen koristelut ovat Kalevalan eeppisten hahmojen inspiroimia. Lukuisat, värikkäistä villakankaista käsin tehdyt letit toimivat perinteisinä somisteina, nyöreinä ja vöinä, mutta myös muodostavat muinaisaikojen mystisiä koristekuvioita esiliinoihin, mekkoihin, päähineisiin ja viittoihin. Muotojen ja koristeiden runsaudesta syntyy Kalevala-kokoelman värimaailma – pohjoisen auringon oranssinpunainen hehku, vesistöjen harmaa sini sekä pohjoisen Karjalan loputtomien metsien ruskea ja vihreä. Siinä maisemassa Elias Lönnrot samoili 1800-luvulla, keräten kansanrunoja, joista hän lopulta kokosi kansalliseepoksen. Petroskoi-kokoelma on syntynyt kaupungin 300-vuotisjuhlan kunniaksi. Nykyinen design ja Pietari Suuren aikakauden pukujen koristeelliset muodot yhdistyvät fantasiapuvuissa, joissa näkyy myös Petroskoin arkkitehtonisia symboleja. Taiteilija-suunnittelija Irina Poroshina on jäsenenä Venäjän taiteilijaliitossa, Pieta- Kalevala-kokoelma hehkuvissa väreissään. rin designerliitossa, Suomen venäläisten taiteilijoiden Triada-liitossa sekä KarjalaSuomi-ystävyyssseuran hallituksessa. Hän myös johtaa petroskoilaista Ilotar-muotiteatteria. Poroshina on erikoistunut kansallispukujen, edustusasujen, näyttämöpukujen ja modernien pukujen suunnitteluun. Hän osallistuu alan festivaaleille ja kilpailuihin valtakunnallisesti Venäjällä ja myös kansainvälisesti. 50 ystävyyden vuotta Varkauden ja Petroskoin puolivuosisataista ystävyyttä juhlitaan Varkaudessa viikon 44 lopussa – järjestäjinä Petroskoin kaupunginhallitus ja Suomi-Venäjä-Seuran Varkauden Seudun osasto ry. Torstaina 29.10. on Leppävirralla Kivelän koululla Katjusha-yhtyeen konsertti ja Soisalo-opistolla Varkaudessa Petroskoin ja Varkauden musiikkikoulujen oppilaiden yhteiskonsertti Varkaus ja Petroskoi tapaavat. Perjantaina 30.10. Petroskoin Taidekoulun oppilaiden grafiikkanäyttely Petroskoi on Varkauden liikuntatalon aulassa, liikuntatalolla on Petroskoin ja Varkauden koulujen oppilaiden yhteiskonsertti Varkauden koululaisille ja Varkauden kirjaston auditoriossa näyttelijä Boris Kudrjavtsev esittää nukketeatterina sadun Taikasana. Taulumäen torilla on Katjusha- ja Sattuma-yhtyeiden konsertti ja kirjaston auditoriossa venäjänkielinen seminaari Venäjän kieli ja kirjallisuus. Kirjaston kokoussalissa pidetään seminaari Kulttuurinen nuorisotyö ja sosiaalinen media nyt – haasteet ja mahdol- Pukutaiteilija ja suunnittelija Irina Poroshina (kuvassa oik.) ja Karjala-Suomi-ystävyysseuran puheenjohtaja Jelena Barbashina esittelivät ”Kirjokansi kiikutteli”-näyttelyn Petroskoi-kokoelmaa lisuudet. Taito Shopissa. Iltapäivästä alkaen Warkaus-salin aulassa on Petroskoin taidekoulun oppilaiden grafiikkanäyttely Petroskoi. Warkaus-salissa ja aulatiloissa tapahtuu myös Suomi-Venäjä-Seuran Varkauden Seudun osaston 70 v-tapaaminen, Studia Generalia luento Petroskoista sekä musiikkipuolella Katjushaja Sattuma-yhtyeiden ja Eino Happosen esiintymiset. Pyhäinpäivänä 31.10. Katjusha- ja Sattuma-yhtyeillä on yhteinen konsertti Käpykankaan palvelutalolla ja Warkaus-salissa pidetään Petroskoin ja Varkauden ystävyyssuhteiden 50-vuosijuhla. Irina Poroshinan suunnittelema asuste, joka on tilattu Suomeen. 6/2015 | 10. lokakuuta 2015 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi Täydellinen mies rikosten parissa – Jens Lapidus 17 Nea Sofia Jens Jacob Lapidus, on 24.5.1974 syntynyt ruotsalainen asianajaja ja kirjailija, tunnettu romaaneistaan jotka käsittelevä Tukholman alamaailmaa. Lapiduksen uusin teos on nimeltään STHLM DELETE (2015) Uusin teos on eräänlainen irtiotto hänen aiemmasta menestystrilogiasta ja jatko-osa vuonna 2014 ilmestyneelle VIP-huoneelle. Kirjassa STHLM DELETE Lapidus jatkaa kertomusta päähenkilöistä Emeliestä, joka on lakimies ja Teddystä, joka on entinen rikollinen ja heidän välistä monimutkaista suhdettaan, kun he tekevät töitä puolustaessaan murhasta epäiltyä nuorta miestä. Lapiduksen kirjat kertovat tämän päivän Ruotsista ja Tukholmasta. Lapidusta on aina kiinnostanut yhteiskunnan yläluokka. Erityisen kiinnostunut asianajajakirjailija on ollut vallasta. Lapidus on ollut työnsä kautta tekemisissä alamaailman ja rikollisten kanssa, ja näiden kahden yhteiskunta- Ilmaiset klubi-illat teatterilla Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Keskiviikon, lokakuun seitsemännen päivän ilta käynnisti uutta asiaa Varkauden Teatterissa, kun historian ensimmäinen klubi-ilta polkaistiin käyntiin Tapio Rautavaara-teemalla. Tämän kansallisikonin syntymästä on tänä vuonna 100 vuotta. Maksuttomat klubi-illat ovat Teatteribaarissa kuukauden ensimmäisenä keskiviikkona iltaseitsemältä. Klubi-iltojen isäntänä toimii teatterinjohtaja Kari Suhonen, joka toivoo varkautelaisten oppivan tuntemaan teatterin koko kansan olohuoneena, jonne voi tulla piipahtamaan. Sen lisäksi, että voi käydä nauttimassa teatterista ja saada teatterielämyksiä, voi tulla käymään muutoinkin. Teatteribaari kun ”päivystää” tiistaista torstaihin klo 11–14, jolloin voi käydä hörppäämässä vaikka kupposellisen kahvia. Klubi-iltojen ovet ovat vapaat, saa tulla ja mennä omien aikataulujen mukaan. Illan kesto on puolestatoista kahteen tuntiin, jonka aikana on takuuvarmasti musiikkia. – Klubi-iltojen tarkoituksena on kertoa ja jakaa asioita vuorovaikutteisesti. Estradi on vapaa eli halutessaan saa tulla laulamaan ja ottaa vaikka oman soittimensa mukaan. Joskus lauletaan yhdessä ja pyritään saada lämmitettyä yhteislauluperinnettä, joka on Suomessa hiipunut, sanoo Suhonen ja jatkaa, että koskaan ei voi etukäteen tietää, millainen illasta muodostuu. Joka tapauksessa tavoitteena on rento, yhdessäolon hetki. Ja joskus voi olla klubiillassa joku henkilö alustamassa teemaa keskustelun pohjaksi. Vaikkapa taiteen merkitys tämän päivän Suomessa ja millaisia hyvinvointivaikutuksia on taiteella. Musiikin osalta on jo nyt takuuvarmaa, että talven aikana yksi klubi-ilta tullaan viettämään irlantilaisen kansanmusiikin parissa. Kari Suhonen sanoo Tapio Rautavaaran olleen ”uskomaton mies” – 22 elokuvaa, keihäänheiton olympiakultamitalisti, jousiammunnan maailmanmestari joukkuekisassa ja esiintyvänä taiteilijana kiertäminen Suomessa 50.000 km vuodessa – so- ryhmän yhdessä muodostamat sosiaaliset verkostot ja kieroutunut toiminta, ovat Lapiduksen tuotannon keskiössä. Lapidus on lakimies ja on usein istunut oikeudessa puolustamassa päämiehiään, kun toisella puolella on paljon valtaa omaavat poliisi ja syyttäjä. Lapidus kertoo, miten hän ei aina ole kestänyt sitä painetta – olla yksin pitämässä päämiehiensä puolta oikeudessa. Tästä paineesta alkoi hänen kirjailijauransa. Jens Lapiduksen kirjoja on käännetty yli 30 kielelle ja ovat suuressa suosiossa muun muassa Hollannissa, Norjassa ja Suomessa. Hän toivoo, että voisi matkustella enemmän näissä maissa ja tavata lukijoitaan ulkomailla. Tämä on kuitenkin hieman vaikeaa, kun on perhe ja kolme pientä lasta. Kolme vuotta sitten hän teki hieman pidemmän kiertueen Yhdysvalloissa, mikä oli erittäin mieleenpainuva kokemus. Yhdysvalloissa ollaan erittäin kiinnostuneita pohjoismaisesta rikoskirjallisuudesta. Lapidus kertoi useiden ihmisten järkyttyneen kirjojensa vuoksi, koska aiemmin muodostunut kuva idyllisestä Ruotsista tuhoutui kirjoissa ilmenneiden seikkojen johdosta. Lapiduksesta on muodostettu yleisesti täydellisen miehen kuva. Kysyttäessä tästä Lapidus toteaa, että se on median luoma kuva. Aikanaan uransa alussa hän antoi haastatteluja usein oikeudenkäyntien välissä, jolloin hän oli erittäin hyvin pukeutunut ja muutenkin siistinä. Lapidus kertoi, että on saanut mitä erilaisimpia kutsumanimiä ja titteleitä vuosien aikana. Lapidusta on ehditty tituleeraaman muun muassa Ruotsin parhaiten pukeutuvaksi mieheksi. Kun lakimiehenä toimiminen on vähentynyt, toteaa Lapidus omaavansa nykyään rehottavan parran ja muita ominaisuuksia, jotka suojelevat häntä uran alkuaikojen nimityksiltä. ”Ne, joilla jo on, haluavat vielä enemmän ja tietävät, miten se otetaan.” Henning Mankell 3.2.1948–5.10.2015 Syntyi valonpaivänä ja loi meille mm. Wallander-todellisuuden. ”Päivänsäde ja menninkäinen ” on tärkeä laulu Varkauden Teatterin teatterinjohtaja Kari Suhoselle, joka tulkitsi Tapio Rautavaaraa klubiiltojen tiedotustilaisuudessa. danjälkeisillä teillä. Kiertuekavereina olivat mm. Esa Pakarinen ja Reino Helismaa. – Rautavaaralla oli laaja ja monisäikeinen kontaktipinta Suomeen – sitä voi vain ihmetyksensekaisesti ihailla. Hän kävi aika usein Varkaudessa, koska urheiluasioissa oli ”TUL:n miehiä”. Työväen kaupunkina Varkaus oli hänelle vahva linkki, sanoo Suhonen, joka kertoo suhteensa Tapio Rautavaaraan muuttuneen vuosien myötä. – Ensin tuli urheilija-Tapsa, sitten hahmo reissumiehestä, sitten elokuvatähti ja esiintyvä taiteilija ja viimeisenä vaiheena, että hän on myös hieno lauluntekijä. – Minulle laulaminen on ennen kaikkea tarinankertomista musiikin avulla. Koenkin, että Tapsan tapa laulaa ja laulut ovat vahvoja tarinoita, joista kuvat nousevat vahvoina mieleen. Suosikkilauluja hän kertoo olevan todella paljon, mutta kaksi hänelle tärkeintä ovat ”Lauluni aiheet” ja ”Päivänsäde ja menninkäinen”, joista viimeksi mainittu hänen mielestään aukeaa hyvin monella tavalla. – Tapio Rautavaaraa kuvataan suoraksi ja lämpimäksi henkilöksi, jota toisaalta oli helppo lähestyä, mutta hän myös itse lähestyi ihmisiä hyvin mutkattomasti ja suoraan. Hän oli juuri sen kaltainen, millainen kuva hänestä välittyi – ei ollut jotakin roolia. Ihmiset kokivat hänet tavalliseksi ihmiseksi, Teatterinjohtaja Kari Suhonen toteaa. Kaupunkiaarteen Metsästys Tunnistatko alla olevan paikan? Lähetä arvauksesi: Ahlströminkatu 10 B, 78250 Varkaus. Tai sähköpostitse: [email protected] 30 kilpailuun oikein vastanneelle lukijalle arvomme liput Spectreelokuvan ennakko-näytökseen torstaina 29.10.2015 klo 19! Minne tämä on unohtunut? Voita Bondleffalippu! 18 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 6/2015 | 10. lokakuuta 2015 Nimettömät – harrastajateatteria palkitusti Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Kuulumisia loppukesältä. Varkautelainen Teatteriryhmä Nimettömät oli elokuun loppupuolella jälleen esiintymässä valtakunnallisessa teatteritapahtumassa, nimeltään Seinäjoen Harrastajateatterikesä, joka keräsi viikonlopun aikana teatterintekijöitä ja -kokijoita jo 42. kerran. Teatterikatselmukseen oli hakenut kaikkiaan 39 ryhmää ja Nimettömät oli teatterikatselmukseen valittujen yhdeksän ryhmän joukossa. Varkautelainen harrastajateatteriryhmä on ollut Seinäjoella jo viidesti, jokaisella vuosikymmenellä toimintansa aikana. Ja lähes joka kerta Seinäjoelta on ollut ”tuliaisia” – tämän vuoden osalta Nimettömien Riku Koposelle kunniakirja, jossa sanotaan: ”Puhdas ja jäsennelty ja loppuun asti viety liikekieli”. Nimettömät osallistui teatterikatselmukseen alunperin tilaustyönä tehdyllä näytelmällä Kun elämä muuttuu, jonka ohjasi Riitta Pasanen. – Näytelmä varmasti yhteiskunnallisesti poikkesi aika paljon muista esityksistä. Tämä oli tehty tilaustyönä, soveltavan teatterin devising-menetelmällä. Esityksemme yhteiskunnallisuudesta saatiinkin palautetta ja raati oli aika hämmentynyt esityksen tekotavasta. Raadissa sanottiinkin: ”Maaginen rituaalinomaisuus”, hän kertoo. Nimettömien puheenjohtaja Tommi Taskinen puolestaan toteaa, että Seinäjoen katselmukseen päästäkseen näytelmässä pitää olla jonkinlainen roso ja särö – tekemistavassa ja näyttelijöissä – uudenlaista juttua. – Oli ilahduttavaa todeta – vaikka tulemme pienestä kaupungista – niin silti pystymme tekemään kansallisen tason harrastajateatteria. Olemme pyrkineet siihen, että mukana on aina joku yhteiskunnallinen sanoma, jota halutaan tehdä näkyväksi. Niin että teatteri voi toimia tavallaan eräänlaisena tiedostamisen ja yhteiskunnallisen muutoksen välineenä. Taskisen mukaan Teatteriryhmä Nimettömiin kaikki ovat tervetulleita – ennakkovaatimuksia ei ole. – Niinpä joukostamme löytyy osaamisia ja vahvuuksia, jotka tulevat esiin. Hyvin ”monenkirjavalla” ryhmällä on oma sijansa ja sillä voi pärjätä. Ylipäätään harrastajateatteria tehdään sydänverellä ja suurella tunteella – jättäen pienen, oman jälkensä teokseen. Asioiden havainnollistamisessa ja Nimettömät oli Seinäjoen Harrastajateatterikesän suurin ryhmä, jossa oli mukana esille tuomisessa teatteri on varteenotettava Teatteriryhmä näyttelijöitä kaikista ikäryhmistä ja teatterikokeneisuudesta. (Kuva: Teatteriryhmä Nimettömät.) keino – myös kysymysten ja pohdintojen herättäjänä. – Jos itsellä on yhtään huolia tai murheita, roolissa pääsee hetken aikaa eläytymään. Tuntematon sotilas jatkaa Näytteleminen tukee hyvin tanssiharrasSeinäjoelta kunniakirjalla palkittu Riku tusta – molemmissa oppii olemaan lavalla ja Koposella on vahva kiinnostus ilmaisuun – ilmaisemaan itseään. Tämä on minua aina omana vahvuutenaan myös tanssi. Hänen kiinnostanut, hän toteaa. osaamisensa todellakin noteerattiin – jopa Nimettömien intensiivinen kesäproluonnehdinnalla ”nuori Nurejev” – ja se duktio Tuntematon sotilas jatkaa ohjelmistossa Taipaleen kanavalla myös ensi kesänä. paljon sanottu. – Totesimme, että on paljon katsojia, Riku kertoo, että Kun elämä muuttuuesityksessä pääsi tekemään kaikkea – näy- joilla esitys on näkemättä. Menneen kesän tellä, laulaa, tanssia – sai näyttää kaiken esityksissä oli reilut 1.300 katsojaa, vaikka osaamisensa. Tanssin osalta hänellä on jo kesä oli historian huonoin sään osalta, totekuutisen vuotta takana – nykytanssia, ba- aa Tommi Taskinen, jonka mukaan Nimetlettia, hiphopia – aika laaja kirjo. Teatteri- tömät on tyytyväinen uuteen kesäteatteriryhmä Nimettömissä hän on ollut mukana katsomoon. – Pohdiskelemme, voisiko asioita viedä vuoden verran ja päässyt tulkitsemaan jo aika isoja rooleja. eteenpäin ja systemaattisesti, pitkäjännitJo ala-asteelta lähtien Riku on ollut mu- teisesti pyrkiä kehittämään aluetta tapahtukana näytelmäkerhoissa ja yläasteella ollut ma- ja kulttuuripaikkana. Keskusteluja on tekemässä Kuoppakankaan näytelmätyö- käyty usean tahon kanssa. Yhdessä teke- Meillä on hyvä ryhmä ja ryhmähenki. Aina on ja turva roolia tehdessä, sanoo ryhmällä näytelmiä. Ysiluokkalainen Riku mällä ei ole keneltäkään pois, vaan valtava tuki kunniakirjalla palkittu Riku Koponen. (Kuva: Vesa Moilanen.) vahvuus. täyttää nyt marraskuussa 15 vuotta. Kirja-Varkaudella aktiivista toimintaa Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Varkautelainen kirjallisuusyhdistys KirjaVarkaus ry on kaikille kirjallisuudenystäville suunnattu yhdistys, joka järjestää kuukausittain kirjallisuusillan ja samaten likimain kerran kuukaudessa lukupiirin, jossa vuorotellen teemana on suomenkielinen ja ulkomaalainen teksti. Lukupiiriä vetää Varkauden lukion äidinkielenopettaja Mirka Oinonen, joka on opiskellut kirjallisuutta ja tuo lukupiiriläisille laajemman näkemyksen. Kirja-Varkaus on toimintansa vuosikymmenien aikana toimittanut antologioita – aikanaan lasten ja nuorten kirjallisuutta, esimerkiksi ”Runohumma”. Yhdistys on koonnut tekstejä koululaisilta, on järjestänyt kirjoituskilpailuja – tuoreimpana kirjoituskilpailu ”Tarinoita tehtaalta”, Varkauden teollisuuden 200-vuotisjuhlavuoden kunniaksi. Kirja-Varkaus ry:n sihteeri Sinikka Känsälän mukaan kilpailuun tuli tarinoita ja kertomuksia useita kymmeniä. – Yhteistyötä Kirja-Varkaus on tehnyt mm. Teatteriryhmä Nimettömät ry:n kanssa. Ohjaaja Riitta Pasanen on käynyt puhumassa ja tulee puhumaan myös ensi ke- väänä, kun ”Tuntematon sotilas” tulee uudestaan kesäteatteriesitykseen Taipaleen kanavalla, kertoo Känsälä, jonka mukaan yhteistyökuvioita on seutukunnan kirjastojen kanssa ja yhteistyökuviot ovat laajenemassa Pieksämäen ja Mikkelin suuntaan. Kirja-Varkauden kirjallisuusillat ovat nykyisellään kirjastolla. Yhdistyksen yhtenä perinteenä on, että keväisin Kirjan ja ruusun päivänä Kirja-Varkaus ojentaa kirjan jollekin varkautelaiselle mieshenkilölle, joka lupautuu seuraavana syksynä puhumaan yhdistyksen kirjallisuusillassa omasta kirjallisuusharrastuksestaan. Viime keväänä yhdistys muisti kirjalla Samuli Laitista, joka syyskuun kirjallisuusillassa kertoi kirjallisuusharrastuksestaan ja kiinnostuksestaan englantilaisen Nick Hornbyn tuotantoon. Nicholas Peter John ”Nick” Hornby (s.1957) tunnetaan mm. teoksistaan ”Juliet riisuttuna”, ”Poika”, ”Hornankattila” ja ”Uskollinen äänentoisto” ja ”Alas on pitkä matka”. Hänen teoksistaan on tehty myös menestyselokuvia, joita ovat olleet tähdittämässä mm. Hugh Grant, John Cusack, Colin Firth ja Drew Barrymore. Samuli Laitinen kertoi Kirja-Varkauden kirjallisuusillassa Nick Hornbyn tuotannosta. – Ainakin neljästä hänen kirjastaan on tehty elokuva, josko voi pitää kirjailijan mittarina, tehdäänkö hänen romaaneistaan käsikirjoituksia ja elokuvia. Hornbyn kirjoissa minua eniten kiinnostaa vaillinaiset ihmishahmot, jotka ehkä joskus kehittyvät liiankin hyvin matkan varrella. Samuli Laitinen kertoo ”suhteensa” kirjailija Nick Hornbyyn alkaneen ”Hornan- kattila”-kirjasta, koska Nick Hornby on intohimoinen Arsenal-fani. – Itse olen 6-vuotiaana aloittanut Arsenalin kannattamisen. Kun kirjailija kannattaa samaa joukkuetta, niin oli pakko alkaa lukea hänen tuotantoaan. Ja liittyen Arsenal-jalkapallojoukkueeseen – kirjailija Nick Hornbyn asuinpaikka on Arsenalin entisen kotistadionin seutuvilla. 6/2015 | 10. lokakuuta 2015 Hyundain tunnus, kuusikulmainen etusäleikkö hallitsee Tucsonin etuosaa ja horisontaaliset muotoiluelementit korostavat leveää ja urheilullista olemusta, toteaa Länsiväylän Automarkkinoinnin automyyjä Jari Koistinen. (Kuva: Vesa Moilanen.) 19 Mukavassa ja tilavassa ohjaamossa täysin uusi Hyundai Tucson kommunikoi kuljettajan kanssa käyttämällä edistyksellistä teknologiaa ja näyttämällä tiedot selkeässä ja helposti luettavassa kojetaulussa. (Kuva: Vesa Moilanen.) Hyundai Tucson vertailun voittoon Viisi vuotta sitten Hyundai Tucsonin nimi muuttui ix35:ksi ja nyt Hyundain katumaasturilla on jälleen nimi Tucson. Uutuustuote, Hyundai Tucson 2.0 CRDi 4 WD on käynyt Autobild Suomi-lehden (12/2015) vertailutestissä, jossa seurana ovat olleet Honda CR-V 1.6i DTEC 4WD, Ford Kuga 2.0 TDCi 4 x 4 ja Mazda CX-5 Skyactiv-D 175 AWD. Kaikki vertailussa olevat katumaasturit ovat varustetut dieselmoottorilla, automaattivaihteistolla ja nelivedolla. Kilpailussa kompaktin katumaasturin kruunusta voiton on saavuttanut Hyundai Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi Tucson, jota lehti luonnehtii seuraavasti: ”Pirteä ja helposti ajettava, samalla riittävän mukava ja tilava – kun tähän lisätään vielä hyvä takuu, voitto on varma.” Autobild Suomi-lehden (12/2015) vertailutestistä seuraava siteeraus: ”Tästä pidimme: Tehokas moottori, ketterä ajettavuus, kunnolliset istuimet, viiden vuoden takuu, hyvä varustus.” ”Tämä ärsytti: Pienin maksimitavaratila, suurella nopeudella äänekäs moottori, 19 tuuman renkaat (vakiona Premiumissa) verottavat mukavuutta.” Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 20 6/2015 | 10. lokakuuta 2015 Kauppakatu 50:ssä hurja varaston ulosmyynti koko syksyn. Tule tekemään löytöjä! Hinnat pysyvästi vähintään -50 %. kaupunkilehti Sykkeessä-lehti on visuaalinen ja dynaaminen paikallismedia Keski-Savon alueella. Y: 2206498 Osoite: Ahlströminkatu 10 B, 78250 Varkaus Internet: www.sykkeessa.fi Julkaisija: VM-lehdet Oy Päätoimittaja: Jaakko Ikonen Toimitus: Vesa Moilanen [email protected] Myynti: Timo Leppänen, 050 341 5339 Ilmoitus- ja sivunvalmistus: Mikkolehtinen.net [email protected] Sykkeessä-lehden menovinkkejä HORTENSIA Toini Markkasen Kestovaippa- ja kantovälineilta Laulavat poliisit syntymästä 100 vuotta Varkauden kaupunginkirjaston juhlakonsertissa Varkauden taidemuseo 21.8.–1.11.2015 Mediakeidas 12.10.2015 klo 16:30–18:30 Alavan kirkko, Kuopio 25.10.2015 klo 14 TEOLLISUUDEN TEKIJÄT Varkauden Teollisuus 200 vuotta Syysloman satuhetket Kari Tapio 70 vuotta -juhlakonsertti Varkauden museot 21.8.2015–31.12.2020 Mestarin jälki II Painatus: Savon Paino Oy Valamon Luostari 15.9.2015–30.4.2016 Seuraava Sykkeessä-lehti ilmestyy lauantaina 19.12.2015. Värin ja viivan viestit Tutustu Sykkeessäblogiin: sykkeessa.fi Sykkeessä-kaupunkilehteä jaetaan näissä paikoissa: Warkauden portti, Piirakkapaja, Kahvila Aaretti, Sepon Lihatori myymälät, Kaura-Ahon kioski, Kukkakauppa Pelakuu, Iskender, MMarket, Könönpellon baari, Autokari Varkaus ja Pieksämäki, Sale Jäppilä ja Ullan kellaripuoti. Valamon Luostari 15.9.2015–10.1.2016 Linnanpellon-Männistön kuvapaja Kuopion taidemuseo 13.10.–17.10.2015 klo 10 ANTI 200m2 Kuopio, Kauppakatu 49 14.10.–21.10.2015 Sininen uni – Tapio Rautavaara 100 vuotta Kylpylähotelli Rauhalahti, Kuopio 15.10.2015 klo 19:30 Jari Sillanpää 20 vuotta huipulla Kylpylähotelli Rauhalahti, Kuopio 16.10.2015 klo 21 Mäntylän ikäihmisten toimintakeskus, Kuopio Laulaja Olavi Virta 2.10.–18.12.2015 Warkaus-sali 17.10.2015 klo 16 Anita Snellman – retrospektiivinen näyttely Kuopion taidemuseo 9.10.2015–30.1.2016 Samuli Edelman Kuopion Musiikkikeskus, Konserttisali 17.10.2015 klo 19 Karhunkierros näyttelyissä lapsille ja lapsiperheille Standup: Sami Hedberg 10-vuotisjuhlakiertue Aleksi Heino, taidenäyttely Kuorokonsertti Laulun taikaa Juha Tapio & Popeda Tuliset tenorit Kuopion museot 10.10.–17.10.2015 Taidekeskus Väinölä, Varkaus 10.10.–30.10.2015 Sport & Spa Hotel Vesileppis 10.10.2015 Antiikkihuutokauppa Pieksämäen Seurojentalo 11.10.2015 klo 13 Kulttuurikeskus Poleeni, Pieksämäki 20.10.2015 klo 18 ja klo 21 Warkaus-sali 23.10.2015 klo 19 Kuopion Musiikkikeskus, Konserttisali 23.10.2015 klo 19 Antti Tuisku – Peto on irti Warkaus-sali 24.10.2015 klo 19 Warkaus-sali 25.10.2015 klo 17 Kino Poleeni: Kalle-Kustaa Korkin seikkailut Kulttuurikeskus Poleeni, Pieksämäki 26.10.2015 klo 14 Tangokuningas 2015 Aki Samuli – naistentanssit Kylpylähotelli Rauhalahti, Kuopio 28.10.2015 klo 21 Suomalainen tekstiilitaide tänään Varjentiinin sali, Heinävesi 29.10.2015 klo 18–19:30 Sugar – piukat paikat Varkauden Teatteri 30.10.–31.12.2015 Maalaispojasta 40 v – Mikko Alatalon juhlakiertue Kylpylähotelli Rauhalahti, Kuopio 30.10.2015 klo 19 Häkkilän Wanhan ajan kekri Häkkilä, Pieksämäki 31.10.2015 klo 16 Tanssit Teuvo Vuoti duo Leppävirran Nuorisoseurantalo Seurakallio 31.10.2015 Rakkaudesta kirjallisuuteen -tapahtuma Konserttitalo Mikaeli, Mikkeli 2.11.2015 klo 19–21
© Copyright 2025