8/2014 25.10.2014 www.sykkeessa.fi kaupunkilehti Terveys- ja hyvinvointinumero! Kirja-Varkauden liite >>9–12 Matti Semi >>3 Kulttuuria >>6 Yhdistyksiä >>17 2 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi kaupunkilehti 8/2014 25.10.2014 Olen sairas, lääkitse minut K irjoitukseni käsittelee nyky-yhteiskunnassa ajankohtaista sairauden tai terveyden puutostilan pohdintaa. Henkinen hyvinvointi on asia, joka yleisilläkin mittareilla (jos mediatilastoja on uskominen) mitattuna on heikentynyt varsinkin ns. teollistuneissa maissa huolestuttavan paljon. Sairaus on siitä vaikea vihollinen, että sen läsnäoloa on hyvin vaikea tunnistaa ennen kuin se on saanut lähestulkoon kokonaisvaltaisen otteen kantajastaan. Ja vielä vaikeampaa on hiipivän hulluuden myöntäminen itselleen saatikka lähimmäisilleen. Henkinen terveys ja sairaus sekä niiden sotatantere voi olla huomattavasti vaikeakulkuisempi kuin fyysinen kollegansa. Arkkiatri Risto Pelkosen toteaa tekstissään Terveys on monta asiaa (Tieteessä tapahtuu 2/2005): ”Ikivanhat neuvot elämäntapaohjeiksi pätevät yhä: riittävä liikunta, tasapainoinen ravinto ja kaikinpuolin kohtuulliset elämäntavat. Ihmeen vähän on nykyaikaisella lääketieteellä tähän lisättävää. Tärkeintä on rytmi paaston ja kylläisyyden, työn ja levon, unen ja valveillaolon välillä.” Juuri näiden elämän perusarvojen laiminlyöminen varsin usein johtaa joko fyysiseen tai henkiseen sairauteen. Nämä asiat ovat kärsineet suoranaisen inflaation suomalaisessa arjessa. Ylityöt, vähäiset yöunet, ravintoköyhä ruoka ja elämän rytmittömyys ympäröivät monien arkea. Usealla meistä on myös alituinen kiire arjessaan – ei mihinkään. Haluaisin lisätä Pelkosen listaan vielä Elias Lönnrotin mainitsemien mielenliikuntojen kategorian: ”Jos pää on kerta kaikkiaan liian täynnä (tai tyhjä), se ei voi johtaa mihinkään hyvään.” Rahikainenkin totesi Tuntemattomassa Sotilaassa Hietaselle tämän ihmetellessä päänsä kovaa huminaa: ”jos ei siellä oo enää tilloo”. Arkkiatri Pelkonen lausahtaa myös, että ”terveys ei ole erillinen asia, vaan ihminen itse, mielen ja ruumiin harmoninen tasapaino”. Tämä on mielestäni erittäin yleispätevä kuvaus, kun yritetään määritellä, onko ihminen terve vai sairas. Niin fyysisen kuin henkisenkin sairauden vakavuus johtuu myös paljolti ympäristöstä ja asioista, joihin se vaikuttaa. Esimerkiksi flunssan olomuoto ja vakavuus omassa mielessä muuttuu hyvin paljon, jos sairauden vuoksi jäisi kokematta jotain mieluisaa – ja päinvastoin. Sairaudelle antautuminen riippuu myös ympäröivistä akuuteista mielihaluista ja motiiveista. Sairautta ja terveyttä on siis mahdollista käyttää myös vallan välineenä. Vaikka terva, viina ja sauna ovat usein jo unohdettua viisautta, tulisi ajatus luonnon, elämän ja ihmisen itsensä parantavasta voimasta nostaa entistä enemmän elämämme tukipilariksi. Lääketieteen osaaminen piirtyy ihmisten mielessä aina vain teoreettisempina lähtökohtina, terveen maalaisjärjen jäädessä taka-alalla. On valaisevaa, että Arkkiatri Pelkonenkin lähestyy aihealuetta kädet mullassa, luonnollisella tavalla. Pelkonen suhtautuu terveyteen kiehtovalla, taianomaisella tavalla maalaisjärkeä painottaen, mikä tieteellisestä debatista ja pää- töksentekoelimistä vuoksi liian usein uupuu. Terveyden ja sairauden välinen ristiriita on epämääräinen ja haastava – mutta myös kiehtova alue – jonka kiirastulessa moni meistä seisoo arjessaan. On mielestäni turha väittää, että mielenliikkeet olisivat myös selvä sairauden alaluokka. Ihminen, joka on fyysisesti täysin terve ja hyvässä kunnossa, saattaa olla sairaampi kuin pahinkaan fyysisen vamman omaava kanssakulkija. Kun henkisesti sattuu tarpeeksi, johtaa se tilaan, jota voisi kutsua jonkinlaiseksi mustaksi aukoksi. Tähän tilaan on harvoin vain yhtä parannusta, kyse on kokonaisvaltaisesta asiasta, johon kemiallinen lääke todetaan liian usein hoitokeinoksi. Pelkosen artikkelissa mainittu Jean Charcot on kirjoittanut sairauden ja terveyden rajalinjasta, ja moni meistä on vähintäänkin hetkellisesti astunut ”pimeälle puolelle” sairastaen tautia, joka on ajatusten ja kokemusten ei-toivottu lopputulos. Tässä yhtälössä sisäinen eheys on rikottu vastoin sen omaa tahtoa. Minkä lääkkeen nielaisemme tähän tautiin? Mistä pullosta otamme lusikallisen? Kuinka astumme jälleen varjolinjan yli valoon? Aika parantaa haavat, sanotaan, mutta mitä jos tuo aika tuntuu loputtoman pitkältä? Me olemme yksilöitä, osa perhettä, ystäväjoukkoa, yhteisöä ja yhteiskuntaa; kuljemme eri tahtiin, erilaisessa valossa ja reagoimme erilaisiin ärsykkeisiin. Tärkeintä on astua ulos, eteenpäin, oikealle ja vasemmalle – välillä taaksepäin – liikkua, nukkua, syödä ja pikkuhiljaa kohdata oman varjomme taakse piiloutunut henkilö. Uskon, että jokainen selän takaamme nouseva aamuaurinko voi polttaa pois pienen osan tuosta tuskasta, ja askeleemme kohtaavat jossain kohtaa jälleen sen rajan, jonka ylitys voi tuoda harmonian. Jokaiselle meille on kuitenkin tärkeintä tuntea itsensä. Vain silloin voi välittää itsestään ja muista. Mielestäni terveyden ja sairauden sekä harmonisen tasapainon tiedostaminen on olennainen osa arkea, jotta arjesta voi tulla onnellista – sillä sitähän elämä suurilta osin on – arkipäivää. Tällä polulla yhteiskuntamme kouriintuntuva jälkihoidollinen suuntautuminen sekä valtava epäbalanssi kemiallisen ja luonnollisen hoidon välillä on yksi niistä harhapoluista, jolle menneet ja nykyiset päättäjät meitä ovat väkevästi ohjanneet. Tältä polulta tarvitsemme ulospääsyviittoja, jotka ohjaavat meitä kohti horisonttia siirtyvää varjon rajaa ja sitä valoa, jota esiisämme ovat seuranneet kymmenien, satojen ja tuhansien vuosien ajan – tee työtä, nuku, syö, liiku, rakasta, hymyile ja välitä. Jaakko Ikonen [email protected] Kannen kuva: Vesa Moilanen 8/2014 | 25. lokakuuta 2014 8/2014 | 25. lokakuuta 2014 Pikkujoulumeininkiä blogissamme! Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 3 4 Verkkolehdessämme osoitteessa www.sykkeessa.fi kerrotaan koko marraskuun ajan Keski-Savon pikkujouluista. Kerro oma pikkujoulutarinasi tai lähetä juttuvinkki sähköpostilla osoitteeseen [email protected] Matti Semi: Elämän kiertokulku saatava kuntoon Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Työläisperheen poika, Matti Semi, 57 v. (Vasemmistoliitto) on neljättä kertaa eduskuntavaaliehdokkaana. Kolmasti hän on ollut varakansanedustajana ja oli päättänyt, ettei enää asetu ehdokkaaksi. Kuitenkin, viime maaliskuussa Semin ollessa Lapissa riekkometsällä, puhelimeen saapunut tekstiviesti muutti ajatukset. Tekstiviestissä kerrottiin, että Vasemmistoliitto ei hyväksynyt hallitusneuvotteluissa vähäosaisiin ja lapsilisiin kohdistuvia indeksivähennyksiä – Vasemmistolla olisi ollut korvaava esitys, jolla olisi samat rahat kerätty – kiristämällä hyvätuloisten veroa ja koskemaan se myös kansanedustajien tuloluokkia. Ja tätä muut puolueet eivät hyväksyneet. Viestinlähettäjä kommentoikin, ettei tuollaisessa hallituksessa kannata pysyä – hallituksessa, joka ei suvaitse itseltään lisäverojen ottamisen, jotta kansa voisi paremmin, Semi kertoo. Kotona asiaa pohdittuaan ehdokkuus sai sinetin – ei ainakaan tarvitse harmitella jälkikäteen. Lisäksi Vasemmistoliiton Pohjois-Savon piiri innosti asiaan, koska vaalipiirimuutos oli astunut voimaan ja paikallisia kansanedustajia jättäytyi pois eduskuntavaaliehdokkuudesta. Matti Semi on töissä YIT-Rakennus Oy:ssä. Hän on huolissaan Varkauden työllisyystilanteesta. – Pitkäaikaistyöttömyyttä ei ole saatu katkaistua riittävän tehokkaasti ja kaupunki maksaa siitä valtiolle paljon ”kelakorvauksina”. Lisäksi toimeentulomenot ovat kasvaneet pitkäaikaistyöttömyyden takia. – Työllistämistoimenpiteisiin tulisi kohdentaa ruohonjuuritason ajatusmaailmaa, jotta ihmiset saataisiin työllistettyä ainakin väliaikaisesti ja ettei työkunto heikkenisi. – Tämä koskee myös valtakunnanpolitiikkaa – miten rahaa jaetaan ja ohjataan. Valtio antaa investointitukia rakennuskohteille ja se tarkoittaa kilpailuttamista työkohteissa. Kilpailutettu työkohde ei anna takeita, siitä saako paikkakunnalla oleva työtön työtä. Samalla hän jatkaa ja toteaa, että kunnalla itsellään on oikeus ottaa työntekijät työttömyyskortistosta, kun kunta itse tekee työkohteensa omana työnä. Kilpailutusta ei tuolloin tarvita ja lisäksi on mahdollista, että kunta saa valtiontukea työllistämistuen kautta. – Se on EU:n ja valtion lainsäädännön Semin mielestä työttömyysongelmaa voidaan ratkaista ottamalla nuoret hyvissä ajoin oppiin mukaan. Iso murros on tulossa ja paljon ihmisiä siirtyy työmarkkinoilta pois, mutta Semin mukaan se ei ratkaise maamme työttömyysongelmaa. – Saattaa tulla eteen tilanne, että meillä ei ole riittävästi jo kokeneita ammattilaisia. Onhan nykyisin oppisopimuskoulutus, jolla otetaan nuoria töihin – mutta se on hyvin harvassa. Pohjaa pitäisi laajentaa, että saataisiin enemmän nuorta väkeä töihin ja että he pystyisivät turvaamaan oman tulevaisuutensa. Vanhukset rikkaus Matti Semi kertoo, että uuden koiran ottaminen on siirtynyt eduskuntavaalien vuoksi. Nuoren koiran kasvattaminen kun vaatii yhteistä aikaa ja ainakin kerran viikossa metsässä käyntiä. Metsässä käyntikaverina on nykyisellään 11vuotias jämtlannin pystykorva Taru. mukainen toimenpide, jolla pystyttäisiin paljon enemmän auttamaan kovasta työttömyydestä kärsiviä paikkakuntia. Lisäksi kunnat ovat velvollisia hoitamaan kaikki velvoitteet kunnolla, näin ” harmaa työvoima” ei pesiydy kunnan työkohteisiin. Eikä synny lisää työehtosopimuksien ulkopuolella olevia halpatyömarkkinoita. Nuoret työssä oppimaan Matti Semi pohtii tilannetta, jossa ihmiset on jaettu ”huonoon kastiin”, jossa ihmiset ovat pitkään olleet työttöminä, työllistyminen on vaikeaa ja joutuu tekemään pätkätöitä. Tuolloin eläkkeet ja sosiaalietuudet eivät kartu samalla tavalla kuin pidempiaikaisessa työsuhteessa. – Yhteiskuntajärjestelmä on mennyt siihen, että yhä kovenevassa määrin työt tehdään vähemmällä tekijämäärällä – nuoria ei ole otettu kasvamaan. Neljännesvuoden saldoa katsotaan yhtiöissä ja siitä on tullut oravanpyörä. Ei ole varaa antaa periksi niin paljon, että otettaisiin uutta polvea kasvamaan rinnalle, sanoo Semi, jonka oma työympäristö on myös muuttunut. – Aloittaessani kunnallistekniikan töissä, olin vanhempien työntekijöiden opissa. Se oli kasvattavaa ja yhteiseen hiileen puhaltamista – oppimista koko ajan. Varkauden hallinnon aktiivisessa toiminnassa Semi on ollut mukana vuodesta 1993 lähtien. – Ajatukset ovat samat kuin 90-luvulla politiikkaan lähtiessäni. En voinut ymmärtää kuntapolitiikkaa sellaisena, mitä se oli silloin ja mitä se on nyt. Asioita ollaan miettimässä aika suppealla alueella kunnan lähtökohdista – aina ajatellaan pieniä lohkoja. Pitäisi nähdä kokonaistaloudellinen hyöty kuntalaisen kannalta ja antaa saatavissa oleva sosiaaliseksi hyödyksi. – Sama on myös valtiontaloudenkannalta – ratkaisut ovat yksittäisiä heittoja. Ei saada suurta nostetta liikkeelle viemään asioita eteenpäin. Semin mielestä ”sotesoppa” on kamalin esimerkki. – Jo 90-luvulla puhuttiin sosiaali- ja terveystoimien järjestelmien muuttamisesta palvelemaan paremmin yhteiskuntaa. Hoidonporrastus pitää tehdä niin, että kaikki ovat oikeassa paikassa, hoitamassa kansalaisten tarpeita. 20 vuotta on mennyt, eikä mitään merkittävää vielä ole tapahtunut. Kuntaliitoksista puhuttaessa Semin mielestä kuntien ei välttämättä tarvitse olla isoja, mutta palvelut tulee hoitaa. Hän näkee kuntarakenteena kokonaisuuksina, joissa on työpaikat ja ”kaupassakäyntialueet” muodostavat hyvän kokonaisuuden. Semin mielestä vanhuksista puhutaan liian paljon kulueränä. – On rikkaus, että on vanhuksia, jotka hoitavat lapsenlapsiaan, ihmisten asioita, hoitavat toinen toisiaan. He tekevät ison työn omaishoidon osalta. Vanhustyö muutettuna rahaksi on todella arvokasta työtä kansantaloudellisesti. – Nuorten tulee oppia kunnioittamaan saamaansa apua. Toisaalta nuoret tarvitsevat henkilökohtaisesti ansiotyötä pystyäkseen tulemaan toimeen, huolehtimaan itsestään ja vastaavasti tekemään saman työn omille lapsilleen ja lapsenlapsilleen. – Tämä on elämän kiertokulku, mikä pitäisi saada kuntoon – oppia elämän kiertokulku niin työelämässä kuin muuallakin – kasvatuksessa ja koulutuksessa – se on tärkeä. – Toisen ihmisen kunnioittaminen – myös heikompiosaisten. Olipa avuntarvitsija mikä tahansa, autetaan eteenpäin pääsemiseksi. Liikuntaa, luontoa… Matti Semi on harrastanut liikuntaa koko ikänsä – alkuun jalkapalloa, jääkiekkoa ja talviaikaan nyrkkeilyharjoituksia. Nyrkkeily jäikin päälajiksi, josta perintönä on kolme Suomen mestaruutta, pari hopeaa ja joitakin pronssimitaleita, maaotteluita ja liitto-otteluita. – Sellainen ”jälkivaiva” jäi, että aamulenkillä pitää käydä ja jumpata. Pidän itseni kunnossa, jotta jaksan työni ja järki kulkee hyvin. Semi sanoo viihtyvänsä luonnossa – metsästämässä ja muutoinkin. – Mustikanpoiminta on maailman mukavimpia asioita. Siinä ei tule ahneus, pitää tehdä rauhallisesti, jos aikoo saada hyvät marjat. Ehtii ajattelemaan maailmanmenoa ja myös politiikkaan liittyviä asioita. Usein mietinkin päässä laskien talousarvioasioita, mitä joku tietty summa oikein tarkoittaa ja mitä niillä aikaan saadaan. Ehdokkaat esitellään Eduskuntavaalit järjestetään seuraavan kerran Suomessa sunnuntaina 19.4.2015. Ennakkoäänestys on kotimaassa 8.–14.4. 2015 ja ulkomailla 8.–11.4.2015. Vaaleissa 2015 valitaan 200 kansanedustajaa ja siinä saavat äänestää kaikki äänioikeutetut, eli viimeistään vaalipäivänä 18 vuotta täyttäneet Suomen kansalaiset. Sykkeessä-kaupunkilehti haastattelee Varkaudessa ja Leppävirralla asuvat eduskuntavaaliehdokkaat niin, että jokaisessa ilmestyvässä lehdessä on yksi ehdokas haastateltuna. 4 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi Nizzassa eteenpäin laadulla ja teemoilla Rennosti laadukas – sitä sanovat kokki Ville Kurki (kuvassa vas.), ravintolapäällikkö Jyri Soininen ja kokkiharjoittelija Otto Mustamäki. Teksti ja kuva: Vesa Moilanen – Ravintolassakäynti ei ole pelkkää ruokailua vaan myös elämyksiä. Sitä haluamme tuoda asiakkaille. Yllätyksiä ja yllätysteemoja on tulossa. Näin lupailee Ravintola Nizzan ravintolapäällikkö Jyri Soininen ja kertoo, että pikkujoulujen varausten määrä on kiihtynyt alkusyksystä lähtien. Ensimmäiset ovat heti marraskuun alkupuolella, keittiömestari suunnittelee ruokabuffetin ja pikkujouluiltoina on luvassa esiintyjiä. Eli pikkujouluillat ”paketoidaan” ruualla ja esiintyjillä. Soininen sanoo, että vaikka esiintyjälista ei muodostu kaikkein nimekkäimmistä artisteista ja tiskijukista, ovat esiintyjät ammattilaisten valitsemia. Listalla ovat mm. VOX undercoveR , ”ysärihittejä” soittamassa YLEX:n Matti Airaksinen ja muusikko-lauluntekijä Antti Lainas. Myös uusia artisteja pyritään nostamaan esille. Soinisen mukaan kesä meni Nizzassa jopa yli odotusten – kävijät ovat löytäneet palvelut. Äskettäin ravintolan keittiössä on aloittanut keittiömestarina Rantasalmelainen Petri Jäske – vankka ammattilainen. – Tullaan tarjoamaan hieman ”selkeämpää ruokaa”, tarjotaan moneen makuun, pihviä, burgereita ja pastaa – klassikkoruokia toki unohtamatta. Mennään sloganilla ”Rennosti laadukas”, sanoo Soininen, jonka mukaan Nizza tarjoaa arkisin lounaspöydän panostaen ruuan laatuun ja näköön. Sunnuntaibrunssi on tarjolla kerran kuukaudessa, vaihtuvalla teemalla. Uutuutena on pyöräytetty käyntiin Nizza catering, jonka kautta asiakas voi tilata luokseen ”koko paketin” eli ruokaa ja palvelua ravintolasta. Lisäksi on tulossa syksyn aikana teemalliset ruokaviikot ja marraskuun alussa julkistetaan uudet ruokalistat. Oktoberfestit ovat jo takana – henkilökunta oktoberfest-puvuissa, teemamusiikkia, erikoisoluita, teemaruokaa eli mm. bratwurstia, pretzeleitä ja hapankaalia. – Kyllä porukka löytää paikalle, kun vain tapahtumia järjestetään. Oli tosi hyvät pippalot, Jyri sanoo. Lokakuun viimeisenä perjantaina Nizzassa mennään itämaiseen iltaan halloweenin vauhdittamana. Koko Nizza rakentuu teeman ympärille menusuosituksineen ja Varkauden Tankoojien itämaisten tanssien esityksineen. Alkuillasta viideltä käynnistyy alakerrassa, Club Cannesissa alkoholiton disco lapsille ja iltakymmeneltä Club Cannesissa alkaa nuorten aikuisten halloween pippalot. – Henkilökunta meikkaa itsensä Halloween-tunnelmaan ja myös lapsille sekä koko perheelle halutaan tarjota elämyksiä, kertoo Jyri Soininen, jonka mukaan syksyä mennään hyvillä mielin eteenpäin. Syksyn aikana on tulossa myös sinkkubileitä, joiden ympärille rakennetaan ohjelmaa. 8/2014 | 25. lokakuuta 2014 Hukka-Pallon toimisto muutti Hyvällä palvelulla paljon aikaan Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Salibandyseura Hukka-Pallon toimisto on muuttanut ja sijaitsee nyt Iskenderin vieressä. Seuran yhteistyökumppanina toimii Jomastore.fi -verkkokauppa, ja toimistolla on myynnissä seuran tuotteita. Seuran tiedottaja, hallituksen jäsen Mari Nisonen kertoo toimiston muotoutuvan toiminnoiltaan pikkuhiljaa syksyn aikana. Alkuun toimisto on avoinna perjantaisin klo 14–17. Hukka-Pallon nettisivut ovat uusiutuneet osoitteessa www.hukka-pallo.fi ja Mari Nisosen tavoittaa puhelinnumerosta 050 4108114 ja sähköpostitse: [email protected] Mieleen jäävällä palvelulla pystyy erottumaan. Ihmisten kohtaaminen on tärkeää ja hyvästä palvelusta jää jälki. Hyvän palvelun voimalliseen merkitykseen halutaan kohdentaa huomio Warkauden Nuorkauppakamari ry:n ja Navitas Kehityksen matkailuyksikön yhdessä järjestämällä Palvelun Helmi-kampanjalla. Sen tarkoituksena on valita Varkauden paras palveluhenkilö ja talousalueen paras palveluyritys. Kampanja on käynnissä marraskuun loppuun saakka ja voittajat julkistetaan joulukuussa. Ehdotuksia Varkauden parhaaksi palveluhenkilöksi ja talousalueen parhaaksi palveluyritykseksi voi antaa internetin kautta sivustoilla www.visitvarkaus.fi ja www.jcwarkaus.fi sekä marraskuun aikana lomakeäänestyksellä valituissa palvelupisteissä Varkaudessa. Tätä kautta on mainio mahdollisuus antaa palautetta saamastaan hyvästä palvelusta – koskaan ei tuoda esiin palvelun hyvää voimaa. Kiitos on pieni sana, mutta iso juttu ihmiselle. Äänestys on hyvä väylä antaa kiitosta, joka helposti unohtuu. Ja ajatellen myös matkailullisesti – kun saa hyvää palvelua, mielikuva paikkakunnasta muotoutuu sen myötä. Palvelun Helmi-palkinto yrityksille on jaettu Warkauden Nuorkauppakamarin toimesta vuodesta 1989 lähtien. Varkauden matkailutoimijoiden perustettu Paras Palveluhenkilö-palkinto on tähän mennessä jaettu viisi kertaa. Voittajille luovutetaan Palvelun Helmi-kunniataulut ja ehdotuksia antaneiden kesken arvotaan palkintoja. Mari Nisonen. Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 8/2014 | 25. lokakuuta 2014 Auringonkukkani-kirja on syntynyt suruntunteista 5 Teksti: Vesa Moilanen, kuva: Arja-Annele Alin ”Olen tähtiä mykistyneenä katsellut. Taivaan kantta sen tähtitarhoineen, ja toivonut, että joku niistä taivaan valoista minulle vilkuttaisi ja että kyyneleideni läpi näkisin lapseni kasvot siellä maailman universumissa. Ja saisin uskoa seuraavaan tuskaani.” Näin kirjoittaa varkautelaissyntyinen Arja-Annele Alin Auringonkukkani-kirjansa takakannen tekstissä. Kirja sisältää runoja ja aforismeja ja on syntynyt suuren tuskan kautta, suruntunteista ja omistettu hänen edesmenneelle lapselleen. – Olen työstänyt suruani runoilla, pukenut sanoiksi kokemaani suurta surua. Kirjoittaminen on aina ollut minulle kaikkein helpoin ja spontaanein työvälineeni, jonka avulla ilmaisen itseäni ja tunteitani. Kirjoittaminen on ollut selviytymistieni suuressa surussa. Kun sielu itkee, niin se kertoo ja on pakko laittaa paperille, sanoo ArjaAnnele Alin tunnustaen olevansa sydämeltään humaani – maailman asiat koskettavat. – Kirjani myötä toivon tulevan lohtua myös muille lapsensa ja läheisensä menettäneille, hän jatkaa ja uskoo, että suru on monille ihmisille pelottava asia. – Rakkaus on se sana, joka kuvastaa parhaiten luonnettani. Kun menettää itsestään jotakin suurta, oman lapsensa, niin tuska on sanoin kuvaamattoman suuri. Arja-Annele Alin sanoo, että hänen tär- kein tehtävänsä on ollut ”olla äiti” – luovuus on kulkenut rinnalla. Asuinpaikkakunnallaan Hämeenlinnassa hän on pitänyt näyttelyjä maalaamistaan tauluista, valmistamistaan koruista ja kirjoittamistaan teksteistä. Näyttelyt on laitettu pystyyn koko perheen voimin yhteistyössä. – Olen syntynyt Varkaudessa ja nuoruuteni vietin Varkauden liepeillä. Lähdin Varkaudesta opiskelemaan Hämeenlinnaan parikymppisenä. Vanhempani, sisarukseni ja sukulaiseni jäivät Varkauteen. Minulla on hyvät suhteet Varkauteen ja on tärkeää pitää yhteyttä kotiväkeeni ja sukulaisiini. Minulla on paljon kauniita muistoja ajasta, jolloin asuin Varkaudessa, hän toteaa. Auringonkukkani kirjaan voi Varkaudessa tutustua kirjastossa ja Muusan Kirjakaupassa. Samalla tavalla myös Hämeenlinnassa kaupunginkirjastossa ja paikallisissa kirjakaupoissa. Seurakuntavaalien ennakkoäänestys käynnistyy maanantaina Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa toimitetaan isänpäivänä 9. marraskuuta seurakuntavaalit, joissa valitaan jäsenet seurakuntien kirkkovaltuustoihin tai seurakuntayhtymiin kuuluvissa seurakunnissa yhteisiin kirkkovaltuustoihin ja seurakuntaneuvostoihin. Varkauden seurakunnassa on jaossa 27 kirkkovaltuustopaikkaa, joita tavoittelee 60 ehdokasta. Vaalit ovat merkittävät myös tavallisen seurakuntalaisten kannalta, sillä kirkkovaltuuston jäsenillä on todellista valtaa päättää seurakunnan taloudesta, toiminnan painopisteistä ja virkavalinnoista. Kirkkovaltuusto tekee myös seurakunnan rakentamispäätökset ja valitsee jäsenet kirkkoneuvostoon ja johtokuntiin. Valtuustokausi on neljän vuoden mittainen. 27.10.–31.10. välisenä aikana niin kirjastolla, terveyskeskuksella, suurilla kaupoilla kuin oppilaitoksissa. Ennakkoäänestyspaikat vaihtelevat päivittäin, mutta seurakuntavirastolla voi äänestää koko viikon ajan kello 8.30–18 välillä. Varsinaisena vaalipäivänä äänestys tapahtuu pääkirkossa kello 11 alkaen. Ennakkoäänestys katukuvassa Ennakkoäänestyspaikat ovat avoinna Seurakuntavaalien ennakkoäänestys tekee kaikille äänioikeutetuille seurakunnan jävaikuttamisesta helppoa. Äänestää voit senille. Voit äänestää vaaleissa, mikäli täytät 16 vuotta viimeistään vaalipäivänä ja olet ollut kirjoilla seurakunnassa viimeistään 15. elokuuta. Äänestämiseen tarvitset vain henkilötodistuksen tai muun riittävän selvityksen henkilöllisyydestäsi. Varsinaisena vaalipäivänä 9.11. äänestämässä käydään pääkirkossa klo 11 alkaen. (Kuva: Vesa Moilanen.) Ehdokkaissa eniten naisia Varkaudessa kuusi valitsijayhdistystä on jättänyt ehdokaslistansa seurakuntavaaleihin. Ehdokkaiden määrä laski vuoden 2010 seurakuntavaaleista, jolloin kirkkovaltuustoon pyrki 73 ehdokasta. Ainoastaan sosialidemokraateilla on enemmän ehdokkaita kuin viimeksi (19 henkilöä). Toiseksi suurin lista on kokoomuksella (17 henkilöä) ja kolmanneksi suurin sitoutumattomilla (13 henkilöä). Keskustalla on ehdokkaita seitsemän ja vasemmistolla sekä uudella kristillisten perussuomalaisten listalla kaksi. Naisia on ehdokkaina 36 ja miehiä 24. Alle 30-vuotiaita ehdokkaita on listoilla vain kaksi. Ehdokaslistat sekä ennakkoäänestysajat ja -paikat löydät Varkauden seurakunnan sivuilta www.varkaudenseurakunta.fi. Ennakkoäänestysajat ja -paikat Varkaudessa 27.–31.10.2014 27.10.2014 28.10.2014 28.10.2014 29.10.2014 29.10.2014 30.10.2014 30.10.2014 30.10.2014 30.10.2014 31.10.2014 31.10.2014 31.10.2014 08.30–18.00 11.00–15.00 10.00–12.00 11.00–13.00 09.00–12.00 13.00–16.00 10.00–12.00 10.00–12.00 13.00–15.00 15.30–17.30 10.00–17.00 10.00–17.00 10.00–17.00 Seurakuntavirasto, Ahlströminkatu 19 Kirjasto, Osmajoentie 1 Savon ammatti- ja aikuisopisto, Savonia amk, Osmajoentie 75 Könönpellon seurakuntatalo, Atolantie 1 Käpykankaan palvelukeskus, Tapionkatu 4 Terveyskeskus ja Varkauden sairaala, Savontie 55 Lukio, Osmajoentie 30 Toukola, Maa- ja kotitalousseuran talo, Viljolahdentie 1717 Kangaslammin palvelukeskus, Sopulantie 8 Kangaslammin kirkko, Asematie 1 Citymarket, Relanderinkatu 30 Prisma, Käsityökatu 21–27 Tokmanni, Käsityökatu 22 6 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi Tehtaat on Marco Tissarin taidedokumenttivalokuvien näyttelyn keskeinen aihe. Näyttelyä hän luonnehtii silotelluksi todellisuudeksi nykyajan näkymistä. Varkauden Taito Shopissa on 8.11. saakka esillä varkautelaisen valokuvaajan, Marco Tissarin taidedokumenttivalokuvia Varkauden rakennetusta ympäristöstä ja luontomaisemista. Näyttelyn nimenä on Varkaus – väritetty todellisuus ja näyttelyyn valitut kuvat edustavat ”Varkauden parhaita näkymiä ja puolia”. Varkaus on kuvattuna värilinssien ja suodattimien lävitse. Esillä on puolensataa taidedokumenttivalokuvaa. – Todellisuus näyttäytyy uutena ja erilaisena. Joidenkin kuvien rajaukset aiheessa on valittu niin, että syntyy mielleyhtymä alueen historiallisiin tapahtumiin menneisyydessä ja nykyhetkessä. Tämä on katsojasta kiinni, kertoo Tissari. Näyttely saa jatkoa ja tulossa on toinen osa. Kesän aikana Marco Tissari on ottanut n. 10.000 kuvaa, joista mahdollisesti ensi talven aikana valikoituu tulevan näyttelyn taidedokumenttivalokuvat. Toinen osa käsittelee Varkauden ”kääntöpuolta” – sisäänpäin lämpenevä kaupunki esittäytyy. Tulossa on puhdasta dokumenttikuvaa. Tissari on kuvannut Varkautta parikymmentä vuotta, mutta ”määrätietoisesti” vuodesta 2010 lähtien. Hän on työskennellyt ns. ”omalla ajalla ja rahoituksella” Varkaus-kuvausten parissa. Haettuja tai saatuja apurahoja taide- tai valokuvaustoimintaan hänellä ei ole ollut, lukuun ottamatta nyt esillä olevaa näyttelyä. Siihen hän on saanut Varkauden kulttuuritoimen apurahan. Valokuvauksesta puhuttaessa Marco Tissarin teesinä on, että muoto on pysyvämpää, mutta väri on vaihtuva. – Kamera näkee teknisesti ja värit ovat illuusioita ja subjektiivisia – ihmisen kokemuksista myös riippuvaisia. Ihmisen silmä on subjektiivinen, adaptoituva valon suhteen. Aivot ovat aina välissä käsittelemässä – ihminen antaa värille merkityksen. Päivänvalossa värit ovat aidoimmillaan ja värit Tarinoiden Taulumäen teemana on tango Tarinoiden Taulamäki on kaupunkifestari kaikenikäisille, jonka teema on ”Tango kuuluu kaikille”. Se järjestetään lauantaina 8.11.2014 klo 16.30–21.00 Varkauden kaupunginkirjastolla. Tarinoiden Taulumäki on jo vuosien ajan piristänyt marraskuista isänpäivän aattoiltaa. Vuosittain vaihtuva teema tarjoaa eri taiteen alojen esityksiä, työpajoja sekä kiinnostavia kohtaamisia. Ohjelmisto huomioi eri ikäryhmät ja vapaa pääsy tukee saavutettavuutta. Tapahtumassa edustettuna on niin paikallista osaamista, valtakunnallisia taitajia kuin kansainvälistä väriäkin. Illan monipuolisesta musiikkitarjonnasta vastaavat Duo Piia ja Pinja, Soisalomusiikkiopiston ja Tangokuningatar Tiina Räsänen. Tangoa nähdään ammattilaistanssijoiden Disa Kortelaisen ja Markku Hyvärisen esittämänä. Tanssinopettajat Anne ja Markku Nissinen opettavat yleisölle tunnin tangoa ja pyörähtävät pari kertaa estradilla. Lapsille tarjolla on mm. nukketeatteriesitys ja Seikkailu kummakammioon. Elävä kirjasto lainaa keskustelukumppaneita ja lähiruokatori myy tuotteita. Varkaudesta kansainväliseksi organisaatioksi ponnistanut Moonfreeze-breakdanceryhmä esiintyy ja kertoo tarinansa. muuttuvat valon mukaan. Lisäksi Iloiset impressionistit, kirjailijavieTissarin toinen teesi onkin, että todelli- ras Mikko-Pekka Heikkinen ja taikuri suutta ei nähdäkään. Nähdään se, mitä aivot Mohamed Hamed täydentävät ohjelmaa. käsittelevät. Ei voidakaan sanoa, että kaikille värit ovat samanlaiset. Digiajasta ja kuvankäsittelystä puhuttaessa hän toteaa, että kuvankäsittelyä tehtiin aiemmin pimiössä varjostamalla – nyt kuvankäsittely on siirtynyt tietokoneelle. Hänen mielestään kuvankäsittely tulisi nähdä rajattomana mahdollisuutena. – On ymmärrettävää, että nykyisin jokainen saa hyvän peruskuvan. Mutta sommittelu, aiheen käsittely ja valinta ovat luovuutta, joka jää kuvaajalle. Konehan tekee, mitä on käsketty. Valinta on aina kuvaajalla. Varkaus – väritetty todellisuus Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Puutöitä, musiikkia… Näyttelyssä on esillä myös Marco Tissarin valmistamia puukäsityötuotteita ja vanhoja puuntyöstövälineitä. Puutuotteissa myynnissä on kaksi uniikkia jakkaraa ja sormiliitoksilla tehtyjä rasioita. Taidedokumenttivalokuviinsa hän on itse käsityönä valmistanut puukehykset ja valokuvista on tulossa myyntiin julistevedoksia. Näyttelyn kuvat on vedostettu taidevalokuvapaperille pigmenttimusteella. Näyttelyn myötä myyntiin on tullut myös Varkaus-aiheisia taidepostikortteja. Kortit on tehty samalla laadulla kuin suuremmatkin taidevalokuvavedokset. Myös musiikki on ollut Marco Tissarin elämässä vahvasti mukana. Hän on soittanut rumpuja 25 vuotta ja kosketinsoittimia n. 4 vuoden ajan. Nyt hänellä on ”sivuprojektina” työn alla musiikkiprojekti, joka liittyy ajatukseen kuvateoksesta. Kuvateokseen musiikista tulee soundtrack kuvalle. – Olen pyrkinyt löytämään jotakin omaa musiikkiin, hän sanoo. Yritän aina saada taltioitua ”ykkösotot” eli soittaa heti niin hyvin, että siitä tulee lopullinen otos. 8/2014 | 25. lokakuuta 2014 Kuva: Juhani Valtola. Illan mittaan yleisö voi seurata vartalomaalausta, osallistua Siivoton juttu –kisaan, tutustua bloggaamiseen, käydä ottamassa muotokuvan, tehdä korun tai ekologisen kompostipussin. Hemmotteluhuone tarjoaa piännuttuutusta, ennustuksia ja runoja. Elävä kirjasto lainaa keskustelukumppaneita ja taitopajassa pelataan Warkaus-peliä. Herkuttelemassa voi käydä Cafe Ankkurissa tai alakerran Vohveli ja smoothie -kahvilassa. 8/2014 | 25. lokakuuta 2014 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi Senioreiden elokuvafestivaali laajenee Varkauteen 7 Teksti: Vesa Moilanen Hopeatähdet – erityisesti seniori-ikäisille suunnattu elokuvafestivaali – rantautuu marraskuun alussa Varkauteen. Hopeatähdet-festivaali on Suomen ensimmäinen eläkeläisten elokuvafestivaali ja se on alansa pioneeri myös kansainvälisesti. Elokuvafestivaali on perustettu Kuopiossa vuonna 2011 ja sen pääjärjestäjänä toimii alueellinen elokuvakeskus ISAK ry. Suuren suosion saavuttanut festivaali on Kuopiossa 3.–9.11. ja Varkaudessa 7.11. ja 9.11. Festivaalin esityspaikka Varkaudessa on elokuvateatteri Maxim, jonka omistaa Savon Kinot Oy. Toinen keskeinen yhteistyökumppani Varkaudessa on Varkauden kaupungin kulttuuripalvelut. Hopeatähdet festivaalia luotsaa johtoduo Saija Nissinen ja Ritva Kolehmainen. Varkaudessa festivaalin toteutuksesta ja jatkoideoinnista vastaavat kulttuurisihteeri Anne Puurunen ja teatteripäällikkö Päivi Jalkanen. Varkaudessa on jo vuodesta 2006 lähtien toiminut senioreille suunnattu Hopeatähtisarja. Kuopiossa, Hopeatähti – ”eläkeläisten elokuvakerho”, aloitti toimintansa pari vuotta myöhemmin. – Ympärivuotista, senioreille suunnattua Hopeatähti-elokuvakerhotoimintaa ja marraskuista festivaalia yhdistävinä tekijöinä ovat korkea laatu, monipuolisuus, edulliset hinnat ja pääosin päiväsaikaan toteutettavat esitysajat. Festivaali puolestaan eroaa arjesta esitysten määrän runsautena sekä tunnettujen taiteilija- ja asiantuntijavieraiden osuuksina osana festivaalitarjontaa, toteavat Saija Nissinen ja Ritva Kolehmainen. Varkaudessa perjantaina 7.11. puoliltapäivin festivaalivieraana on kirjailija, käsikirjoittaja Johanna Sinisalo, joka luennoi otsikolla ”Satu, satiiri, sarjakuva – monikasvoinen Muumilaakso” Tove Janssonin muumimaailmoista – erityisesti aikuisten näkökulmasta. Hänelle aihe on tuttu ja lä- Kuvat elokuvista ”Muumit Rivieralla”. (© 2012 Handle Productions Oy, Pictak Cie © Moomin Characters™) ja "Aikuisten poika". Päivi Jalkanen (kuvassa oik.), Saija Nissinen, Anne Puurunen ja Ritva Kolehmainen toivovat, että myös Varkauden seudun yleisö ottaisi omakseen Hopeatähdet-festivaalin, joka nyt toteutuu kokeilumielessä ensimmäistä kertaa Varkaudessa. (Kuva: Vesa Moilanen.) heinen, sillä Sinisalo on itsekin julkaissut useita Muumi-tarinoita (mm. Muumimamman vaarallinen nuoruus, 2007), sarjakuvatuotantoina eri piirtäjien kanssa. Tunti ja vartti luennon jälkeen Maximin valkokankaan täyttää ilkikurinen uutuusanimaatio Muumit Rivieralla. Hopeatähdet-festivaalilla juhlistetaan Tove Jansson 100 v. ja Suomalainen animaatio 100 v. -juhlavuosia. Isänpäivänä 9.11. Varkaudessa Maximissa klo 13 Hopeatähdet-vieraana, haastateltavana on näyttelijä, laulaja Susanna Haavisto, joka saapuu kertomaan kotimaisen elokuvasyksyn uutuuksiin kuuluvasta elokuvasta Aikuisten poika ja roolistaan tarinan isoäitinä. Elokuva nähdään välittömästi haastattelutilaisuuden jälkeen. valkokankaalla – aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan. Savon Kinot Oy:lla on elokuvateatterit viidellä paikkakunnalla – Varkauden lisäksi Iisalmessa, Joensuussa, Kiteellä ja Savonlinnassa. Kaikilla näillä paikkakunnilla pyörii Hopeatähti-sarja – Varkaudessa torstaisin. – Hopeatähti-sarja on nimenomaan arkena, päivällä tapahtuva, ikäihmisille suunnattu elokuvaesitys. Katsojia on myös muista ikäryhmistä ja myös koululuokkia käy, kertoo Maximin teatteripäällikkö Päivi Jalkanen. Maximin Matinea-sarjan elokuvien esityspäivät ovat sunnuntai ja tiistai. – Tuolloinkin käy samoja katsojia kuin Hopeatähti-sarjassa eli vanhempia ihmisiä. Matinea-sarja koostuu laatuelokuvista, jotka eivät tule normaaliohjelmistoon eli ovat pienemmän yleisön elokuvia. kohtaa elokuvan. Joka vuosi on ollut elokuvan ammattilaisten lisäksi vieraita myös kirjallisuuden puolelta. Hopeatähti pärjää hyvin Itä-Suomessa – kyseessä ei ole bulkkitavaran koontia vaan yleisötyötä parhaimmillaan. – Peter von Baghin työtä voi kunnioittaa olemalla hyvien elokuvien ”luonnonsuojelijoita”, kannustaen ihmisiä käymään elokuvateattereissa. Se on kokonaisvaltaista yhdessäoloa, ilonpitoa ja viisastumista hyvistä elokuvista, jotka paljastavat hyviä asioita myös katsojista, hän sanoo. Kyseessä on pienen budjetin festivaali, mutta Saija Nissisen sanoin ”ison koiran egolla menevät jackrussellinterrieritkin”. Jatkuvuutta pyritään ruokkimaan laadukkailla elokuvilla ja alansa huippuja olevilla Viisastumista elokuvista taiteilijavierailla. Elokuvafestivaalille voisi Saija Nissinen luonnehtii Hopeatähdet-fes- pyrähtää vaikka bussiporukalla ja tehdä siltivaalia kokonaisuutena, jossa kirjallisuus lä tavoin lähimatkailua. Karibia kun voi olla Elokuvateatteri Maxim laajenee Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Elokuvateatteri Maxim Kauppakadulla Varkaudessa laajenee kolmen salin teatteriksi. Tilojen laajentaminen on jo käynnistynyt purkutöillä ja alustavan suunnitelman mukaan elokuvateatteri sulkee ovensa huhtikuussa, avatakseen ovensa uudistuneena ja laajentuneena kohta juhannuksen jälkeen. Maximista tulee kolmen salin elokuvateatteri. Eteis- ja aulatilat kolmikertaistuvat, wc-tiloja tulee lisää ja myös inva-wc tulee remontin myötä. – Kaikki salit remontoidaan, jokaiseen saliin tulee uudet tuolit ja katsomot ovat porrastettuja. Remontin yhteydessä kaikkiin saleihin tulee induktiosilmukat ja invapaikat, ilmanvaihto uusitaan ja valkokankaiden kuvakoot suurenevat – katsomismukavuus asiakkaille paranee, kertoo elokuvateatteri Maximin Keijo Jalkanen, jonka mukaan myös elokuvateatterin julkisivu Kauppakadulla saa uutta ilmettä ja elokuvateatterin kumpaankin päähän tulee uudet poistumistiet. Laajennusten jälkeen salipaikkoja kat- sojille on yhteensä 279. – Kolme salia mahdollistaa, että saman elokuvan pystyy ajamaan kaikissa saleissa samanaikaisesti ja jokaiseen saliin tulee 3Dvalmius. Tarjontaa saadaan lisää ja elokuvissa kävijöille tarjotaan viihtymistä lisää. Digitekniikka kehittynyttä Elokuvateattereissa on filmikeloista siirrytty digiaikaan – niin myös Maximissa Varkaudessa. Keijo Jalkanen muistaa tarkalleen, että ensimmäinen digikone tuli vuonna 2011, 11.11. ja kaiken lisäksi kun digiprojektori oli Maximin pihassa, kello näytti lukemaa 11.11 – melkoinen sattuma. Kolmiulotteiset elokuvat alkoivat näkyä Maximin kakkossalissa heinäkuussa 2012. – 3D-elokuvia on levityksessä noin viidesosa esitettävistä kopioista. Jos esityksessä on 3D-elokuva, näytöksiä on myös 2D:nä. Kaikki eivät tykkää 3D-elokuvista ja heille tarjotaan perinteinen vaihtoehto. Kun perinteiset filmikelat painoivat aikoinaan n. 30 kiloa, nyt elokuvat tulevat Keijo Jalkanen lataa tietokoneen kautta elokuvaa digiprojektorin serverille. Elokuvateatterin konehuoneessa pitää olla jäähdytys ja tehokkaat imurit projektorista tulevan lämmön poistamiseksi. Digiprojektorin sisällä on xenon-lamppu antamassa valon valkokankaalle. Lampun sisällä on yli 20 kilon paine. ohjelmoituina pari kiloa painaviin kovalevyihin, jotka ladataan elokuvateatterin digiprojektorin serverille. – Esitystä varten tarvitaan KDM-avain, joka tulee usb-muistikulla. Siitä saadaan elokuvaan tekstitys ja elokuvakopion avaus. Näin suljetaan piratismi pois. Avain säätelee myös sen, että elokuva on esitysvalmis tietyn aikaa. Nykypäivään kuuluu, että elokuvia tulee elokuvateattereihin myös internetin kautta. Filmikela-ajasta on todella siirrytty tietotekniikka-aikaan – ja kehitys on ollut digia- siassa nopeaa. – Digitekniikka antaa paljon mahdollisuuksia. Kuvassa ei ole ”naarmuja” ja elokuvan äänimaailma on todella kehittynyttä. – Digihomma teettää enemmän ns. alustavaa työtä. Ennen filmikela laitettiin suoraan koneeseen pyörimään – nyt on elokuvannäyttämiseen rakennettava ohjelmat. Toisaalta digitekniikka mahdollistaa ohjelmoinnin kautta myös ajastamisen – kaikki on mahdollista, aina elokuvateatterin valojen sammuttamista myöten ajastuksella, Keijo Jalkanen kertoo. 8 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 8/2014 | 25. lokakuuta 2014 Kirja-Varkaus 8/2014 | 25. lokakuuta 2014 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 9 Liitteen tekstit Kati Soininen ja Harri Koivistoinen, ellei toisin mainittu. Talvipäivät 2014 – Ajan janalla Carelian Caviarin tuotantolaitoksella päästiin tutustumaan sammen kasvatukseen ja kaviaarin viljelyyn. Kirja-Varkaus ry on yhdistys kaikille kirjan ystäville. – Perustettu vuonna 1969 edistämään kirjallista toimintaa ja kirjallisuuden harrastusta. Viitisenkymmentä kirjailijaa ja kirjallisuuden ystävää kohtasi helmikuussa Varkaudessa, kun Kirjailijayhdistysten neuvottelukunta vietti vuotuisia Talvipäiviään. Tapahtuman järjestelyistä vastasivat Kirja-Varkaus ry ja Suomen Kirjailijaliitto. Kaikille avoin kirjallisuustapahtuma vietti tänä vuonna 50. juhlavuottaan. Juhlavuositapahtuman teemana oli ”Ajan janalla”. Kirjailijavieraina kuultiin Martti Issakaista ja Marjo Heiskasta. Bibliofiili Ilkka Paatero kertoi kirjoista, jotka ovat vaikuttaneet Aleksis Kiven Seitsemän veljekseen ja kirjailija Arto Seppälä piti juhlapuheenvuoron. Kirjailija Jukka Itkosen bändi nähtiin ravintola KaksRuusussa. Elämänkertakirjoittamisesta puhui kirjailija Pepi Reinikainen. Kirjailijaliiton lakimiehen Sonia Meltin aiheena oli Kirjailija ei elä ilmaisella työllä. Kaupungin vastaanotolla kuultiin kaupunginjohtaja Hannu Tsuparin tervehdys. Tilaisuudessa myönnettiin vuoden 2014 Suunta-palkinto Suomen Maakuntakirjailijat ry:n puheenjohtajalle Kari Tahvanaiselle. – Sääntöjen mukaan yhdistys järjestää kirjallisuustoimintaa, harjoittaa julkaisutoimintaa, kokoaa kirjallisuushistoriallista aineistoa ja edistää yleistä kulttuuritoimintaa. – Tapahtumia vuosien varrelta: Seminaareja, aiheena mm. kuunnelma, tango, rakkaus ja Esa Pakarinen. – Kirjailijavieraina mm. Eeva Kilpi, Kjell Westö, Tuula-Liina Varis, Panu Rajala, Eevaliisa Manner, Liisa Luostarinen ja Kaari Utrio. – Suomen Kirjailijayhdistysten Neuvottelukunnan Talvipäivät on järjestetty Varkaudessa kolme kertaa, viimeksi tänä vuonna. – Toiminta nyt: Yhdistys järjestää kerran kuussa kirjallisuusillan ja lukupiirin. Lisäksi on kirjallisuusmatineoita, teatteri- ja kirjamessumatkoja ja kirjoituskilpailuja ja -kursseja. – Tervetuloa mukaan toimintaan, lisätietoja puheenjohtaja Harri Koivistoiselta, puhelinnumero 040 716 1536. – Kirja-Varkauden löydät Facebookista ja netistä osoitteesta http://kirjavarkaus.blogspot.fi/ 10 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 8/2014 | 25. lokakuuta 2014 Kuohuvia tarinoita kirjastolla Maailman kuuluisampaan pissaavaan poikapatsaaseen liittyy kiehtova legenda oluesta. Eletään vuotta 1142 suuressa Brabantin herttuakunnassa. Isänsä kuoleman jälkeen vallassa on kaksivuotias Gottfried. Kun kapinalliset sotajoukot päättävät hyökätä, äiti lähettää pojan taistelukentälle. Mukana on imettäjä, joka maidontuotantoa lisätäkseen nauttii paikallista olutta. Omasta leilistään lapsukainen kulauttelee mietoa mallasjuomaa. Pissihätähän siinä tulee ja poika kusaisee kuvainnollisesti vihollisen silmille. Oman armeijan tehtäväksi jää lyödä nöyryytetyt kapinalliset. Muistoksi uroteosta Manneken-Pis –patsas on Brysselissä suihkutellut vettä vuosisatojen ajan. Tarina voi olla tosi, tai sitten ei. Hauskaa kuultavaa se joka tapauksessa varkautelaisen kirjailija Juha Tahvanaisen kertomana on. Kymmenkunta lukijaa kokoontui elokuussa Varkauden kirjastolle kuuntelemaan, kun Tahvanainen esitteli Mika Rissasen kanssa tekemäänsä kirjaa Kuohuvaa historiaa, tarinoita tuopin takaa. – Lukuja on kopallinen, eli 24 kappaletta. Ne ovat pintin pituisia. Kun rauhalliseen tahtiin hulauttelee olutta, voi lukea pari lukua mittaan, enempää ei kannata, kirjailija antaa vinkin pilke silmäkulmassa. Jokaisen luvun lopussa on esitelty lyhyesti aiheeseen liittyvä olut. Tahvanainen itse kertoo pitävänsä monentyyppisistä oluista, yhtä suosikkia hän ei osaa nimetä. Yleisön joukossa viriää keskustelua mallasjuomasta ja juomatavoista. – Saksassa naiset laittoivat ennen sokeria olueen, joku tietää kertoa. Vuonna 2014 ilmestynyt kirja kertoo oluen ja eurooppalaisen historian yhteyksistä. Luvuissa tarinoidaan siitä, miten kävi, kun Pietari Suuri päätti tehdä venäläisistä oluenjuojia ja kuinka olut veti rintamalinjat eri uskontokuntien välille Lutherin Saksassa. Sekin käy selville, että Louis Pasteur ei suinkaan haaveillut bakteereista puhtaasta maitolasillisesta, vaan täydellisestä tuopista Pitkää iltaa Oli istuttu pitkää iltaa. Tarjoilija tuli miesten pöytään ilmoitusasioissa. Kohta tulee valomerkki. Saisiko teille vielä olla jotain? – Mä otan Olvin Aan, sanoi ensimmäinen mies. – Mulle tulis Koffin Stoutti. sanoi toinen mies. – Entä teille? kysyi tarjoilija kolmannelta, hieman väsähtäneeltä. – Täh? Jokos te meinaatten sammutella valoja?… No, sitte mä otan Havin tavallisen. ranskalaista mallasjuomaa. Olut on kautta aikojen liittynyt monen mahtimiehen elämään ja kokonaisten kansakuntien kohtaloon. Kirjan luku Upseeri ja herkkusuu on omistettu ruotsalaiselle sotapäällikkö Johan August Sandelsille. Hän kunnostautui mm. Suomen sodassa ja oli myös suuri ruokakulttuurin ystävä. Olvin panimo perustettiin vuonna 1878 Iisalmeen, lähelle Koljonvirtaa, jossa Sandels otti maineikkaimman voittonsa. Panimon perustamisen taustalla oli ajatus juoppouden torjumisesta. Omistajat tahtoivat tarjota kansalle miedoimpia vaihtoehtoa viinanjuonnin sijaan. – Sitä saatetaan kadulla kysyä, että oliko Sandels oikea henkilö. Kyllä hän oli, mutta etiketissä olevat tarinat ovat panimon työntekijät nälissään keksineet, ne eivät ole historiallisia tosiasioita, Tahvanainen toteaa. Kirjallisuusillat Varkauden kirjastolla kuukauden viimeinen tiistai. Tietoa tapahtumista osoitteessa http://kirjavarkaus.blogspot.fi/ Kirjoittamisesta, elämästä, rakkaudesta Sovimme Kirja-Varkauden puheenjohtajan kanssa, että kirjoitan tähän yhdistyksemme julkaisuun kirjallisuuden ja kirjoittamisen harrastamisesta. Sellainen kirjoitus ei voi olla mitään muuta kuin puhdas rakkaustarina. Nuorin lapsistani opettelee parhaillaan lukemaan. Alkusyksystä tankattiin tavuja, sitten siirryttiin sanoihin ja nyt luetaan jo lauseita. ”Se on su-si. Sen suu on i-so.” Voi sitä riemua, kun kirjaimet järjestyvät sanoiksi. Muistan itse yli kolmenkymmenen vuoden takaa, miltä ensimmäinen satukirjani tuoksui. Osasin tarinat ulkona jo ennen kun osasin lukea. Kyläkoulun kirjaston lastenosasto oli melko nopeasti luettu läpi. Aikuisten puolelle siirryttyäni kirjastonhoitaja toisinaan toppuutteli, että tämä ei taida olla ihan alakoululaiselle sopivaa lukemista. Lapsena äitini komensi minua syömään, vastaukseksi hän sai ”ihan heti, luen vain tämän sivun”. Omatkin lapseni ovat saaneet kuulla tämän lauseen, kun ovat kaivanneet äitiään voitelemaan leipää. Hätätilanteessa ruokapöydässäkin voi lukea maitopurkin kylkeä… Toiveammattini oli totta kai kirjailija. Jossain vaiheessa vaihdoin peliä ja päädyin toimittajaksi, aika tavallinen tarina kuulemani perusteella. Melko usein nämä kaksi työtä myös kulkevat käsi kädessä. Se vaatii kuitenkin kynnyksen ylittämistä. Vaikka olisi julkaissut metreittäin asiatekstiä, kokonainen kirja on ihan eri luokassa. Saan edelleen itseni kiinni siitä ajatuksesta, että kirjailijan ammatti on valtavan suurta ja hienoa, kirjan kirjoittaminen jotain, mihin en ikinä pysty. Ihan tavalliset ihmiset kuitenkin niitä kirjojakin kai kirjoittavat? Niin olen ainakin ollut huomaavinani yhdistyksen kirjallisuusilloissa, joita kirjailijat eri puolelta maata ovat läsnäolollaan ilahduttaneet. Kirjoittaminen käy myös terapiasta. Sanoiksi pukeminen on minulle, kuten monelle muullekin, luontainen tapa jäsentää maailmaa. Omakin elämä hahmottuu paremmin, kun tapahtumat ja tunteet laittaa konkreettisiksi lauseiksi. Moni isokin ongelma lakkaa paperille pantuna olemasta iso musta möykky ja asettuu kohtuullisiin mittasuhteisiin. Päiväkirjan pitäminen on minulta jäänyt, mutta tilalle on tullut esimerkiksi Facebook. Toki sinne ei voi eikä kannata vuodattaa sydänverellä samalla tavoin henkilökohtaisia mietteitä kuin tyttövuosien lukittaviin kovakantisiin. Mutta yhtä kaikki, jotain todellista hetkistä, päivistä ja vuosista sosiaaliseen mediaankin tallentuu. Uskon, että on tarinoita, jotka tahtovat tulla kerrotuksi. Ja ihmiset tahtovat kuulla; viihtyä, hämmästyä, myötäelää, ehkä oppiakin jotain. Aina tarvitaan myös niitä, jotka rakastavat kertoa tarinoita, olivat kertomukset sitten nuotion äärellä juteltuja tai paperille tai nettiin kirjoitettuja. 8/2014 | 25. lokakuuta 2014 Madonreikä Lappu oli naulattu tikulla seinänrakoon. Valde lähestyi mökkiä pälyillen ympärilleen pöllön lailla. Hiki kirveli silmiä ja hämärsi näköä. Tönö näytti olevan kaatumaisillaan. Valdea kadutti ja väsytti. Paikka oli kaukana asutuksesta ja auto oli pitänyt jättää pitkän ja kivisen polun päähän. Valde nykäisi tikun raosta ja käänsi tekstin esiin. Hämmästyen hän luki käsinkirjoitetun viestin eikä tajunnut siitä mitään. Viuuh! Kuin piru molskihousuissaan vaeltaa Risto I. Kieronvinha kohden kohtaloaan. Hän on polttanut ovet ja saranat takanaan, peittänyt terävän päänsä allikon mudalla ja vaikka on ikänsä ollut retkussa isänmaan itkuun, on hänen tunnustettava mustalle lampaalleen. Lopussa, kiitos, ei seiso. Puhu pukille. Mitä kummaa tuo tarkoittaa? En tunne ketään Ristoa. Tuossahan ei ole hännä päätäkään, mumisi Valde ja pyyhkäisi paperilla otsaansa. Hän vilkaisi paperia uudelleen ja säpsähti. Hiki oli pyyhkinyt tekstiä. Luettavissa oli vaivalloisesti vain muutama sana. …vaeltaa…kohden kohtaloaan…peittänyt…tunnustettava…puhu… Valdea puistatti. Oliko tuo uhkaus? Mitä kummaa hän oli tehnyt? Hän tunsi, miten järkevä ajatus toisensa jälkeen hävisi veren kohinaan. Vakde lysähti portaille ja yritti miettiä viime päivien kummallisia tapahtumia. Kaikki alkoi edellisviikolla ostoskeskuksesta. Siitä tahattomasta pyörähdyksestä, joka kaatoi taakse sattuneen naisihmisen ostoskoreineen. Siitä särkyneiden munien määrästä, jonka päällä naisihminen kirkui. Siitä raivonpurkauksesta ja “tämä ei jää tähän” -uhkauksesta. Mitkään arat, hämmentyneet anteksipyynnöt eivät auttaneet, vaan Valde sai kuulla olevansa aivo- ja värivammainen, jonka syntymälahjaksi saama kömpelyys voisi kaataa hallituksiakin. Lauantaina särkyi sitten viinipullo Marketin kassalla. Valde oli maksanut ja laittanut ostokset Alkon pullokassiin, jonka pohjaan oli ilmaantunut reikä. Tapahtuneesta hämmentyneenä Valde haki nöyrästi siivousvälineet kahvilan puolelta. Lasinsiruja kerätessä joku astui hänen sormilleen. Sitten tuo eilen kännykkään tullut viesti, jossa Valde sai määräyksenkaltaiset ohjeet tulla tänne oudolle mökille selvittämään mahdollisesti lyhyeksi jäävän elämänsä tarkoitusta. Puukko oli otettava mukaan. Paljain käsin ei ongel- Nyt tai kohta Kerran yritin olla kuin lapset, tavoitella tähtiä pehmein sormin, nauraa ihmetystä putoavalle kuulle. Sitten yritin olla kuin lyseon pojat, tehdä rekillä kiintopyörähdystä, polttaa vessassa tupakkia. Myöhemmin yritin olla kuin puolisot, isät, tulla töistä kotiin ja leikkipuistoon, ilman esikuvaa, huonolla vaistolla. Nyt tai kohta yritän elää mennyttä mahdollisuutta, ajatella toteutumattomien myötä kuihtuvan sieluni arvoa. Miksen kirjoittaisi, laulaisi, piirtäisi, hengittäisi, loisi toivoa rusinaisiin sydämiin, jotta lasteni lapset tavoittelisivat tähtiä pehmeillä sormillaan. Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi maa ratkaistaisi. Valde ei ollut mikään rohkea mies, vaikka joukossa joskus otteillaan rehentelikin, ja nyt hän oli yksin. Vain uteliaisuus ja isoisältä peritty puukko olivat voittaneet hänen arkuutensa. Millainen olikaan se tie, joka nyt päätepistettään odotti. Oliko hänen tuleva kohtalonsa ansaittu vai määrätty? Isä oli sairaalan vuoteelta antanut pojalleen viime ohjeena: “Muista etsiä ensin sopiva reikä ja ryömi siitä asian ytimeen. Tarkkaile, minkä värisistä kukista muut mehiläiset imevät mettä ja matki sitten niitä.” Näitä ohjeita oli Valde aina noudattanut. Koskaan hän ei ollut loukannut ketään eikä aiheuttanut mielipahaa kanssaihmisille – ennen sitä surkeata ostoskeskuspäivää. Vastakkaista sukupuolta hän oli arvostanut , jopa niin paljon, ettei ollut kehdannut yrittääkään luoda naissuhteita. Mieli oli kyllä tehnyt. Kohtalo oli vaan kierrättänyt Valdea etäältä siitä oikeasta, anteeksiantavasta, luontoarakastavasta ja terhakkaasta sulottaresta. Valde hylkäsi ajantajunsa. Hän tuijotti lammen pintaa ja upposi ikuisuusmietteisiinsä. Miksi korvat soivat itsestään? Mikä meidät erottaa? Voiko madonreikään ryömiessään päästä omenan toiselle puolelle ja toiseen aikaan? Voiko joskus iltapäivälehtien lööpit Puristus Siniseen aamutakkiin pukeutunut mies istuu tietokoneen ääressä tuoliinsa lysähtäneenä. Oikea kämmen lepää hiirellä, vasen hivelee sänkistä poskea. Silmät tuijottavat kauas näytön läpi. Koneen humina täyttää huoneen ja pään. Yhtäkkiä mies ryhdistäytyy ja alkaa takoa konetta raivoisasti molemmin käsin, kaikin sormin. Ruutu täyttyy vähitellen merkeistä ja kirjaimista. Tekstissä ei ole mitään mieltä eikä kieltä. Hän vain takoo sivu sivun jälkeen kuin vihoissaan kädet heiluen, selkä jäykkänä. Merkkejä, loputtomiin merkkejä. Näytöstä tulee kirjainkalvo, peitto kuin roskainen hanki, jonka alle sanat piiloutuvat. Sitten yht´äkkiä, kuten aloittikin, mies irtautuu raivostaan. Hän kääntää hitaasti tuoliaan ja alkaa etsiä seinistä apua. Ovia, kaappeja, peilikaappeja, karikatyyri itsestä, piispan piirtämä ateenalainen kissa, siniseen nauhaan ripustettu vanha, äänetön viulu. Kädet sylissä, kasvoilla periksiantaneen omituinen hymy hän ryömii ajatuksiinsa. Sormet liikahtelevat hiljaa 11 kirkua: “Romaani johdatti fyysikot etsimään madonreikiä!” Onko oksien rasahtelu merkki aamukasteen tiivistymisestä vai kuivumisesta. Selkänsä niksahti, kun Valde putosi ajatustensa lentoradalta. Näkymättömistä, nurkan takaa pyörsi askelten ääni ja kevyt huohotus. Valden aukirävähtäneet silmät näkivät koria kantavan naisen pysähtyvän pihamaalle. Nainen laski korin maahan, ojensi kätensä ja sanoi: “Valde, tartu puukkoosi ja astu lähemmäksi!” Naisen olemus säteili suloa, jota Valde ei ollut koskaan tavannut. Mutta kuka oli tuo sulokas haastaja? Mitä kamalaa hänellä oli mielessään? “Tartu puukkoosi ja ole mies! Kauan olen odottanut tätä hetkeä, hetkeä, että huomaisit minut. Marketissa kaaduin eteesi ja kiljuin. Sinä vaan tuijotit kenkiäsi. Tarvitsit potkun persuksiisi. Teksti oli vain pelleilyä, mutta se toimi. Se sai sinut mietiskelemään ja tyhjentämään päätäsi tulevaa varten. Ota puukkosi ja ala perata näitä kanttarelleja. Teen meille muhennoksen. Valde tuijotti ihanaista. Päässä pyöri haave ja todellisuus yhtenä kaaoksena. Tuo nainen se on. Enää Valde ei olisi madonreiässään yksin. Yhdessä he sukeltaisivat läpi omenan toisiaan vasten. Mieleen nousee kuva tätimäisestä opettajasta, miehestä, joka niin mielellään tarttui nuoriin sormiin ja asetteli niitä viulunkaulalla entisestään parempiin asentoihin. Ja kuin samasta kauhugalleriasta löytyy otos korokkeella puhkuvasta kapellimestarista, hymyttömästä fanaatikosta. Händelin Largo, Sibeliuksen Andante festivo. Ikimusiikkia ilman ylpeyttä. Muistot… kuvat… mustat… värilliset. Kuvat vailla sanoja. Tarinat ilman juonta. Ajat ilman viisareita. Viini ilman lasia, josta juoda. Hartiat lysähtävät. Mies kääntyy koneelle. Kirjaimet ruudulla kuin jäätyneet ötökät, pitkissä riveissä, rivien pätkissä. Huone on muuttunut pimeäksi ja mies ojentaa kätensä katkaisijalle. Näyttöön syttyy heijastus katon pyöreäkuuppaisesta lampusta. Se häikäisee kuin aurinko aamun himmeältä hangelta, pyyhkii ruudun ja saa ohuen hymyn miehen kasvoille. Kohmeiset sanat alkavat liikkua. Siniseen aamutakkiin pukeutunut… 12 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 8/2014 | 25. lokakuuta 2014 Niin metsä vastaa Oli ongelma, mieli maassa, suru suurin ja syvin. Tietokone ei toiminut, verkkoyhteys vetkutteli. Tovin vuotin, vuotin toisenkin, ei toennut. Tiesin mistä vastaukset, keneltä lohtu ja lievitys. Hyppäsin housuihin, käynnistin katumaasturin, menin metsään, suunnistin salolle. Vastaan tuli valtion karjaa. Puhuin pahat aatokseni, mieliharmin vuodatin. Sarvipää seisahtui, kuunteli ja nyökytteli. Vaan ei osannut auttaa. Historialliset tarinat kiehtovat Kirjan ja ruusun päivänä mies antaa perinteen mukaan naiselle ruusun ja nainen miehelle kirjan. Kirja-Varkaus ry on noudattanut tätä tapaa ja muistaa vuosittain varkautelaista kulttuuria ja kirjallisuutta harrastavaa miestä kirjalahjalla. Tänä vuonna yhdistyksen tunnustuksen otti vastaan ravintola KaksRuususta tuttu Pekka Kinnunen. Teos oli Anni Kytömäen Kultarinta ja Kinnuselta sen lukemiseen kului pari viikkoa. – Luen iltaisin sänkyyn mennessäni, siitä on tullut tapa, jota ilman en osaa mennä nukkumaan, ravintoloitsija kertoo. Kultarinta saa kiitosta rehevästä kielestä ja hienoista lauseista, mutta Kinnunen tunnustaa pitävänsä enemmän suoraviivaisesti etenevistä tarinoista, joissa juoni kulkee. Sellaisia ovat esimerkiksi Arto Paasilinnan ja Ilkka Remeksen romaanit. – Arto Paasilinnan huumorista tykkään, itsellä on samanlainen kieroutunut huumorintaju. Kaikki hänen kirjansa on tullut aikoinaan luettua, osa useampaan kertaan. Nyt niissä on tullut täyttymys, tuntuu, että ne alkavat toistaa itseään. Lukuharrastus alkoi nuorena miehenä eräkirjallisuuden parissa, James Oliver Curwoodin seikkailukertomukset veivät mukanaan. Viimeisimmät kymmenen vuotta Pekka Kinnunen on lukenut paljon historiallisia kirjoja, etenkin oman paikkakunnan historiasta kertovia. – Moneen asiaan osaa suhtautua toisella tapaa, kun ymmärtää taustoja. Lukiessa olen oivaltanut, kuinka läheisesti Varkauden, Joroisten ja Leppävirran historia liittyy toisiinsa. Rakastan tavattomasti tarinoita, etenkin kun ne ovat todella tapahtuneita. Joinain iltoina kirjan parissa ennättää viettää vain parikymmentä minuuttia ennen kun uni vie voiton. Mutta niinkin voi käydä, että teoksen malttaa laskea käsistä vasta pikkutunneilla. – Viimeksi niin kävi, kun luin 1940luvulta peräisin olevaa Sotilaat merellä -kirjaa. Se piti lukea melkein yhteen putkeen ja harmitti, kun aamu alkoi valjeta ja piti lähteä töihin, Kinnunen naurahtaa. Kotikirjastosta löytyvät melkein kaikki Mauri Kunnaksen teokset. Keräileminen alkoi, kun Kinnusen omat lapset olivat pieniä ja heidän kanssaan luettiin Koiramäen talossa –kirjaa. Kunnakset toimivat sukupolvelta toiselle, nyt niitä tutkitaan lastenlasten kanssa. Kulttuurin ystäväksi tiedetylle Kinnuselle on kertynyt suuri määrä kirjoja myös lahjoituksina. Hänellä on säilytyksessä Varkauden Teollisuusklubi ry:n vanha kirjasto. Sieltä löytyy mm. teollisuuteen liittyvää käsikirjallisuutta ja 1930-60-lukujen bestsellereitä. – Olisikohan parituhatta teosta, mukavia vanhoja kirjoja, joita ei ihan joka paikassa ole. Haaveena olisi saada ne joskus näytille ravintolan tiloihin, Kinnunen suunnittelee. Oletteko tiennyt, mikä on runo onko runon järki sanoissa vai sanojen välissä kulkevatko rivien välit selkärangassa oletteko seissyt hississä runoilijan vieressä, haisiko hän ihmiseltä jos löydän rantahiekasta runoilijan, saanko pitää hänet onko ihmisellä ja runoilijalla sama määrä kammioita sydämessään laskiko runoilija enkelin eteiseen? Se mikä kannattaa, on ihan ohut ajatus. Kärmes kiemurti kiven koloon, livahti liero louheen. Kiveltäkin kysyin, se vaikeni vastaukseksi. Puut kasvoivat sekaisin, koivu kantoi käpyjä, petäjä pyhiä marjoja. Ei niistäkään selvää saanut. Kiipesin korkealle mäelle, maston juurelle matkasin. Kokeilin kosketusnäyttöä, avasin älypuhelimen. Yhteys syntyi saman tien. Upposin tiedon suohon, uutisvirta kuohui koskena, kiviäkin kiinnosti. Otin kuvan minäkin, talletin tunnelman, päästin päivityksen ilmoille: niin metsä vastaa kuin sinne huutaa. Kolme tykkäsi heti, neljäs kiitti kuvaani. Laulu sateelle Pasi Lehtonen Tuulen kädet keinuttaa pilven vaskoolia asvaltilla tuhat pisaraa tanssii charlestonia. Maata aivan aivastuttaa: “Kyllä tästä toivun.” Ruoho kasvaa köröttää: “Hetken ehkä voivun.” Hiirenkorvat höröttää kotipihan koivun. Koivun oksan olkapäällä emo hoivaa lapsia pesän pienen poskipäällä veden pisamia. Kotikuusi kurttunaaama on niin onnellinen että… tuskin pysyy jaloillaan kun on kourat kukkuroillaan taivaan mannaa mettä. Oman portin vartijana hoikka hoilaa huojuvana tuttu keltatukka: “Kiitos Sulle tästä, hellivästä ihanasta suvisateen shampanjasta, päihtyneenä elämästä – Sinun voikukka Kirja-Varkaus järjestää runokurssin 22.-23.11. Kouluttajana ansioitunut runouden opettaja Tommi Parkko. Häneltä on ilmestynyt useita runoteoksia sekä oppikirjoja. Kurssilla käydään läpi runouden perusasioita ja kurssilaisten tekstejä. Kurssille mahtuu kuitenkin vain rajallinen määrä kirjoittajia, joten pidä kiirettä. Ilmoittautumiset Harri Koivistoiselle 0407161536. 8/2014 | 25. lokakuuta 2014 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 13 SuomiMies seikkailee kannusti liikunnalliseen elämään Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Pohjois-Savon alueella viidellä paikkakunnalla vieraillut SuomiMies Seikkailee-rekkakiertue pysähtyi päivän ajaksi Varkauteen. Rekkaan oli rakennettu kuntotestiasema, jossa maksutta voi käydä testauttamassa kuntonsa – hikoilematta ja arkivaatteissa suoritettavilla SuomiMies-testeillä. Testeinä olivat InBody-kehonkoostumusmittaus, puristusvoima, vyötärönympärys ja Polar-kestävyyskunnonmittaus. Oleellinen seikka mittauksille oli, että tulokset koottiin yhteen tietokoneella ja tiedoista saatiin selville testatun kuntoindeksi. Ryhmäpalautteen kautta testatuille selostettiin testituloksien sisältöä. Ja kotiin viemisiksi materiaalipaketti ja SuomiMies treenaa-opas. Rekan ympärille oli järjestetty ”Sporttitori”, jossa paikalliset seurat, järjestöt ja yritykset olivat esittelemässä toimintaansa ja eri lajeja. SuomiMies ei seikkaile yksin. Kampanjaa ideoi, suunnittelee ja koordinoi valtakunnallinen Kunnossa kaiken ikää-ohjelma (KKI) monien yhteistyökumppaneiden kanssa. SuomiMies seikkailee-kampanja on käynnistynyt vuonna 2007 ja SuomiMies seikkailee jatkossakin. SuomiMies seikkailee-kampanja vauhdittaa liikunnalliseen elämäntapaan. – Rekkakiertueella on joka vuosi ollut yhä enemmän suosiota. Aiemmin piti kehottaa miehiä tulemaan – nyt suurin osa miehistä kävelee suoraan rekkaan testattaviksi. Nyt miehet ovat terveystietoisempia, sanoo Kunnossa kaiken ikää -ohjelman kenttäpäällikkö Sari Kivimäki. – Aiemmin ajateltiin, että suomalaisen miehen kestävyyskuntoa pitäisi rakentaa – ja niin on edelleenkin – suomalaisen keskiikäisen miehen lihaskunto on kohtalainen. Mutta toki lihaskunnossa on suuriakin eroja. – Tietysti viskaalirasvat, sisäiset rasvaarvot, eivät saisi olla korkeat. Ne altistavat sekä valtimosairauksille että diabetekselle. Sari Kivimäki uskoo, että suomalaiset miehet syövät ”rehuja” tänä päivänä enemmän kuin aikaisemmin. Ehkä on opittu arvostamaan ”värikästä ruokaa” ja sitä, miltä ruoka lautasella näyttää. – Suomalaiset naiset ovat niin valveutuneita, että miehet tulevat perässä. Kuntoilua peruselämään Rekkakiertueen jälkeen tulokset koostetaan. Sari Kivimäki ei vielä rekkakiertueen Varkaus-päivänä osannut arvioida, jatkuuko rekkakiertue samanlaisena vai onko niin, että paikalliset aluejärjestöt lähtevät entistä Kunnossa kaiken ikää-ohjelman kenttäpäällikkö Sari Kivimäki oli ilahtunut rekkakiertueen saamasta suosiosta ja tapahtuman yhteydessä mukana olleiden toimijoiden lukumäärästä. Pekka Kandolin kestävyystestissä, jossa sykevälivaihtelujen kautta selvitettiin hapenottokyky. Harri Koivistoinen puristusvoimatestauksessa. enemmän viemään asiaa eteen tavalla tai toisella. Terveys- ja liikunta-asialle on varmasti tarvetta ja suosiota. – On erityisen hienoa, että mukana on toimijoita. Mitä enemmän toimijoita saadaan - sitä parempi. Koko SuomiMieskampanja ja Kunnossa kaiken ikää -toiminta perustuu verkostoihin. Pohjois-Savon Liikunta ry:lle, Varkauden Urheiluseurat ry:lle ja kaikille mukana olleille suurkiitos! – Toivottavasti asiakas lähti kotiin niin, että mukana on yksi asia, jota hän haluaa parantaa. Ei tarvitse olla enempää. Yksi juttu, josta lähtee elintaparemontti kuntoon. Pohjois-Savon alueella SuomiMies seikkailee-rekkakiertue sai hyvin miehet liikHeikki Impivaara näytti mallia pyörätuolilla keelle – niin myös Varkaudessa. Tarkoituk- pujotteluradalla. senahan oli herättää suomalainen mies huolehtimaan itsestään ja omasta terveydestään eli kyseessä oli kirkkaasti terveydenedistämistoimenpide. Omaa vuoroaan rekan testiasemalle odottanut Urpo Leikas kertoi jo aiemminkin käyneensä testauttamassa itsensä. – Mukava katsoa, missä kunnossa on tällä hetkellä eläkeläinen. Tietyllä tavalla motivoi, kun näkee tulokset ja missä on parannettavaa. Tykkään tällaisesta – kaiken lisäksi ilmainen, hän kommentoi SuomiMies seikkailee-rekkakiertuetta. – Kun peiliin katsoo – se ratkaisee. Jokainen pitää itsestään huolta. Kun pitää itsensä kunnossa, se riittää. Ja siinä onkin tavoitetta – elämä on pelissä, sanoi Leikas, joka kuntoilee ja pyöräilee säännöllisesti. Ajatusmaailmalla – kuntoilua peruselämään, ei ”himokuntoilua”. Myös golf oli esittelyssä ja kokeiltavana. Tutustu Sykkeessäkaupunkilehden blogiin: www.sykkeessa.fi 14 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 8/2014 | 25. lokakuuta 2014 Liikkeen laatu tärkeintä kaikessa liikunnassa Työnnöissä on oleellista osata työntää koko hartiarenkaalla, samalla halliten optimaalisesti keskivartalo. Teksti Ari-Pekka Lindberg, kuvat Vesa Moilanen Pirteä syksy on saapunut hienon ja lämpimän kesän jälkeen siivittäen meitä kaikkia takaisin sekä työ- että harrastusvauhtiin. Alkusyksy onkin perinteisesti vilkasta aikaa liikuntakeskuksissa, pelikentillä ja pururadoilla. On ilahduttavaa nähdä niin monia nauttimasta liikunnasta yksin ja yhdessä. Liikkumisen mielekkyys onkin avainasemassa liikunnan rutiinien luomisessa. Aika harva jaksaa harrastaa, jos liikkumassa käy vain koska on pakko, hampaat irvessä. Varsinkaan alkuun liikkuminen ei aina tunnu kovin mukavalta. Useimmiten epämukavalta tuntuvaan liikkumiseen löytyy syy liian kovasta liikkumisesta suhteessa kuntotasoon. On hyvä muistaa että huippuurheilijatkaan eivät harjoittele itselleen maksimaalisen kovaa kuin 1–3 kertaa viikossa, minkä lisäksi he tekevät paljon kevyempiä palauttavia ja tekniikkaharjoitteita. Yhtälailla meidän tavallisten kuntoilijoiden tulisi tehdä enemmän kevyitä kuin kovia harjoitteita – nauttia liikkumisesta, sillä mikään ei pura stressiä paremmin kuin kevyt liikunta. Samalla se toimiin maailman parhaana masennuslääkkeenä, mikä on hyvä pitää mielessä pimeyden sulkiessa meitä tiiviimmin ja tiiviimmin syleilyynsä. Toinen iso syy liikkumisen epämukavuuteen ovat vammat ja rasitusvammat, tuki- ja liikuntaelinongelmat. Suurin osa meidän kaikkien TULE-vaivoista on itse- aiheutettuja. Ne kehittyvät asennoista, joissa päivittäin olemme. Ne harvoin alkavat isoista, vakavista onnettomuuksista. Hyvänä esimerkkinä on tyypillinen alaselkäkivun alku. Useimmiten henkilö ei osaa kertoa milloin kipu alkoi, vaan se on hiipinyt hiljalleen alaselkään, muuttuen hissukseen kivuksi. Tai on nostettu kynää lattialta, jolloin alaselkäkipu on alkanut. Ovatko selkämme rakenteet niin heikkoja etteivät ne kestä kynän nostamista lattialta? Eivät, vaan ne ovat ei-tarkoituksenmukaisesta käytöstä johtuen heikentyneet ja kynän nostossa tulivat vain kilometrit täyteen. Sen lisäksi että itse aiheutamme omat TULE-kipumme asennoillamme ja liikkeillämme, niin samoilla liikkeillä aiheutamme myös ongelmien uusiutumisen kerrasta toiseen. Suurin osa TULE-ongelmista uusiutuu. Syy on yksinkertainen: emme muuta tapaamme olla ja liikkua. Miksi istumatyöläisellä alaselkä kipeytyy uudestaan ja uudestaan? Siksi että hän palaa samaan istuma-asentoon kivun mentyä ohi, kuin vain odottaen että milloin kipu iskee uudestaan. Asia on hieman yksinkertaistettu, mutta suurin syy TULE-vaivoihin on niissä opituissa asennoissa ja liikkeissä, joita päivittäin käytämme. Siksi olisikin äärimmäisen tärkeää testata oma kehonhallinta ennen liikunnan aloittamista – testauksen tavoitteena on löytää asento- ja liikemalleista ne te- Kyykyissä alaraajan linjaus yhdistyy keskivartalon hallintaan alaraajan voimantuoton optimoimiseksi ja vammojen ehkäisyksi. Vetoliikkeissä hartiarenkaan liikkuvuuden maksimointi yhdessä keskivartalonkontrollin kanssa ennaltaehkäisee olkapääongelmia. kijät jotka altistavat vammoille ja rasitusvammoille. Kuinka monella teistä hyvät lukijat on kehossa paikkoja, jotka kipeytyvät toistuvasti työn tai liikkumisen seurauksena. Yllättävän monella, kun oikein tarkasti ja ennen kaikkea rehellisesti itselleen vastaa. Vammat ja rasitusvammat ovat eräs suurimpia syitä ”terveellisen” liikuntaharrastuksen lopettamiseen. Fakta on että kehomme tarvitsee liikettä ja liikuntaa, vain sitä varten se on kehittynyt. Surullista onkin, jos hyvinvoinnin ja terveyden edistämiseksi tehty liikunta vain pahentaa tilannetta. Se aikaansaa pahoinvointia, jos liikkuminen aiheuttaa joihinkin kehon osiin: niveliin, nivelkapseleihin, nivelsiteisiin, jänteisiin, välilevyihin ym. passiivisiin tukirakenteisiin ylikuormitusta. Ylikuormitus kertautuu mitä enemmän teemme liikettä joka aiheuttaa sen. Siksi terveellisen, hyvinvointia ja maksimaalista toiminta- ja suorituskykyä aikaansaavan liikkumisen perusta on Asennon- ja liikkeenhallinnan testaus. Testauksen perusteella päästään opettelemaan mm. optimaalisia kävely-, juoksu-, hyppy-, heitto-, punnerrus-, veto-, ja kyykkytekniikoita. Oleellista on ensin oppia hallitsemaan neutraaliasento, oli laji mikä tahansa. Mutta kun optimaalinen, neutraaliasento on automaatio, on aloitettava harjoittelu poissa neutraalista asennosta. Kehon on kehittyttävä sietämään ylikuormittaviakin asentoja, joita elämässä kohtaamme. Mutta ensin: Optimaalisia tekniikoita, joilla ehkäistään ja kuntoutetaan jo tulleita vammoja sekä maksimoidaan suorituskyky! Pirteän liikkuvaa syksyä! 8/2014 | 25. lokakuuta 2014 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 15 Vesileppis on ainutlaatuinen mahdollisuuksineen Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Sport & Spa Hotel Vesileppiksen katon alla olevat palvelut muodostavat täydellisen palvelukokonaisuuden. Monipuoliset ja mielenkiintoiset ohjelmapalvelut eivät jätä ketään kylmäksi. Järvien ympäröivä kaunis luonto ja Vesileppiksen urheilu- ja hyvinvointikeskus tarjoaa monipuolista tekemistä kaiken ikäisille. Majoittuvalle vieraalle pakettiin kuuluvat liikuntapalveluiden käyttö ja muut hotellin palvelut. Hotellista löytyvät kylpylä, kuntosali, jäähalli, HiihtoAreena ja maaliskuussa 2015 valmistuva monitoimi-urheiluhalli keilaratoineen. Hotellin viereiseen monitoimiareenaan tulee keilaradat, sisäpalloiluhallit, (lentopallo, sähly, koripallo), juoksusuora, painialusta ja kiipeilyseinä, ryhmäliikunta tila sekä kokoustila järvinäkymällä. Vesileppiksen kylpyläkokonaisuudessa on kuusi allasta tarjoamassa kylpylänautintoja koko perheelle. Hotellin yhteydessä toimivassa jäähallissa on NHL-kaukalo ja 400-paikkainen katsomo. halliin pääsee kätevästi suoraan hotellin vastaanotosta. Myös maailman suurimman, kallioon louhitun HiihtoAreenan sisäänkäynti sijaitsee hotellin vastaanoton yhteydessä. Elämys alkaa laskeutumalla 30 metriä hotellin alle, kallion sisään. Areenalla on ladut perinteisen hiihtotavan harrastajille ja väylät vapaan hiihtotavan etenijöille. Kymppi Areenalla voit harrastaa myös ampumahiihtoa ja potkukelkkailua tai järjestää ryhmälle erilaisia talvisiin aktiviteetteihin liittyviä kilpailuja. Monitoimitalon valmistuttua ensi huhtikuussa, Vesileppis on kokonaisuutena ainutlaatuinen koko Pohjois-Savon alueella ja myös valtakunnallisesti. Toivottavasti myös Keski-Savon alueella oivalletaan palvelukokonaisuuden tarjoamat mahdollisuudet. Kesäkuun alussa Vesileppis aloitti ”uudella sapluunalla” uusien yrittäjien toimesta. Niin liiketoiminta kuin henkilökuntakin suurelta osin siirtyi uuden yrityksen hallintaan Osuuskauppa PeeÄssältä. Toimitusjohtaja Kimmo Rossi sanookin, että hypättiin lennosta mukaan. Rossille Vesileppiksen ”nurkat ovat tutut”, sillä hän toimi vuosina 1998–2005 talon palveluksessa, viimeksi toimitusjohtajana. Tuohon aikaan valmiiksi oli saatu hotellinlaajennus ja HiihtoAreena – tietty maali oli saavutettu. Elämässä alkoi kaivata jotakin omaa itselleen ja Rossi hyppäsi Suomen Tivoliin ravintolayrittäjäksi neljän kesän ajaksi. Samanaikaisesti hän toimi ravintolayrittäjänä muutamilla paikkakunnilla ja ”tivolikiertueen” jälkeen hän toimi pari vuotta Sokoshotelli Bomban hotellinjohtajana. Omakotitalo hänellä on kuitenkin ollut koko ajan Leppävirralla, jonne työ kutsui uudelleen. Vesileppis on uudistuu koko ajan. Ravintolatiloja on alettu laittaa uuteen kuntoon, koko hotelliin on rakennettu langaton WiFi-verkko, joka on käytössä myös jäähallissa ja HiihtoAreenan areena osuudella. Majoituspuolella ensimmäinen koehuone oli syyskuun lopulla työn alla. Pintoja ja ilmettä uusimalla uusiutuu koko 2004 rakennetun hotelliosan huoneet. Panostaminen asiakasviihtyvyyteen ja asiakkaiden kuunteleminen on yksi Rossin ohjenuorista. HiihtoAreenan sesonki on käynnistynyt syyskuussa. Kesäaikaan areenalta käydään hakemassa lähinnä elämyksiä. Maut tärkeitä Syyskuun lopun tilanteessa Sport & Spa Vesileppiksen pikkujoulukauppa näytti hyvältä. Muutamia päiviä oli käytännössä jo täynnä ja kyselyjä oli kiitettävästi. – Pikkujouluja korvataan myös lounaalla – pitkän, perinteisen pikkujoulun sijasta Uutta rakennetaan. Sport & Spa Vesileppiksen – pikkujoulujen luonne on muuttunut. uutoimitusjohtaja Kimmo Rossi katsoo denvuoden aikaan venäläiset ovat merkittäluottavaisena tulevaisuuteen. Talo tarjoaa vässä roolissa. Heillä on tuolloin yleensä ainutlaatuisia kokonaispaketteja. kaksi 5–6 päivän oleskelu 28.12. alkaen. Vesileppiksen ravintolapuolen henkilökunta on Kimmo Rossin mukaan jonkin Verkostoitumista Kimmo Rossi kertoo kesäkauden olleen verran vaihtunut. Ruokalistamme uusiutuu odotetun kaltainen. Mitään dramaattista ei syksyn aikana ja keittiön oma kädenjälki tulee entistä enemmän näkymään ja mais”itärintamalta” tullut. – Kesällä on paljon leirejä – kiekkoilijoi- tumaan ruuissa, haluamme panostaa myös ta, taitoluistelijoita, muodostelmaluistelijoita, uimaleirejä ja jalkapalloilijoita. Venäläisillä leirit voivat kestää 2–3 viikkoa, suomalaisilla leirit harvoin kestävät yli viikon. Vesileppiksen pihaan ajaessani huomio kiinnittyi ulkoalueella käynnissä oleviin maanrakennustöihin. Ulkoalueen parkkialueita laitetaan kuntoon, beach volley-kenttiä rakennetaan lisää, tulee koripallokenttä ja uusi tenniskenttä. Tavallaan koko urheilualue pesee kasvonsa. Kun vierustalla on vielä urheilukenttä ja jalkapallokenttä, kyAntikvariaatti seessä on tosi kompakti alue. Ja lisäksi VesiVarkaudessa. leppiksen alueella on minigolfja frisbeegolf, sekä myös hyvinvointiosasto hieronta ja Ahlströminkatu 1 0, kauneushoitoloineen. takaoven kautta sisään. Meidän lajikirjo on valtava ja haluamme olla ihmisten mielissä selkeä treeni-, kilpaiAlhaalla sinua odottavat lu-, turnaus-, virkistäytymis-, loma- ja leiriyllätykset! keskus, jossa kaikki pysyvät saman katon alla. Ja lapsillekin löytyy kokonaisvaltaista yhdessäoloa. – Leppävirran potentiaali ja monipuolinen paketti on nähty positiivisesti myös Pohjois-Savon Liikunta ry:ssä. Olen aina ollut avoimin mielin alueelliseen yhteistyöhön. Käsi kädessä tulee mennä eteenpäin – yhdessä ollaan vahvempia. Saadaan lisäarvoa seutukunnalle – se ei ole pois omasta. Kimmo Rossi kiittelee leppävirtalaisia urheiluseuroja, Leppävirran Viriä ja Leppävirran Urheilijoita, jotka toimivat monella rintamalla. – Tietysti Mainareilla on juuret Leppävirralla ja keilaseuralla on kiinnostusta lajin koulutustoimintaan – voisiko Leppävirta toimia ”sivukonttorina”. Kuopiosta budoseura edustajat ovat käyneet täällä tutustumassa ja varkautelaisiin seuroihin ollaan yhteydessä ja kartoitetaan kiinnostusta. Meille on tulossa tatamialue ja jos aktiivisia seuroja löytyy, useampikin tatami voisi olla aina paikoillaan. = Mystinen kirjakauppa Jäähalli on aktiivikäytössä. Jääntekokone viimeisteli jäätä ennen iltapäiväharjoituksia. lähellä tuotettuihin palveluihin ja tuotteisiin. – Maut ovat tärkeitä ja ruuan on oltava maukasta – myös ”sport-puolella”. Kesällä joillakin urheiluseuroilla oli myös lääkärit mukana ja alkuun keittiöpäällikkömme kävi läpi heidän kanssaan toiveet, joihin pyrimme parhaamme mukaan vastaamaan. Saamistaan mahdollisuuksista vaikuttaa ruokaan urheiluseurat ovat antaneet hyvää palautetta. – Pyrimme yllättämään asiakkaamme myönteisesti kaikissa asiakaskohtaamisissa. Yksi osa sapluunaamme onkin, että menemme lähelle asiakasta, toimitusjohtaja Kimmo Rossi sanoo. Myytävänä Canon PowerShot G 1 X, kompaktikamera (EISA 2012– 2013, European Compact Camera), erittäin vähän käytetty (järjestelmäkameran ”varakamerana”), tehdaspakkauksessa. Puh. 044 0139205. 16 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 8/2014 | 25. lokakuuta 2014 Sosiaali- ja terveysjohtaja Seppo Lehto: Kaupunkiaarteen Metsästys Tunnistatko tämän paikan? Lähetä arvauksesi: Ahlströminkatu 10 B, 78250 Varkaus. Tai sähköpostitse: [email protected] Vastanneiden kesken arvomme Sykkeessä-lehden sadetakin! Edellisen kilpailun voittajille on ilmoitettu. Onnea aarteenmetsästykseen! Uusi kuvasto tutuksi! Joululahjat paikalliselta verkkokaupalta. 040 849 6665 Palvelut ihmisten luokse Teksti ja kuva: Vesa Moilanen – Isoilla muutoksilla, laatua parantamalla, on saatu paljon aikaan – ja kaiken lisäksi kustannukset ovat laskeneet. On vaadittu paljon työtä ja kulttuurinmuutosta. Näin kommentoi Varkauden sosiaali- ja terveysjohtaja Seppo Lehto, puhuessaan sosiaali- ja terveysasioista Varkauden Eläkkeensaajat ry:n kerhopäivän tilaisuudessa. Puheenvuorossaan Lehto painotti, että lääkäripalvelut tulee tuoda lähipalveluna tuotettuina palveluina potilaiden luo. – Mieluummin yksi ihminen matkustaa Varkauteen kuin 100 ihmistä toiseen suuntaan. Kyseessähän on myös ekologinen, ympäristöä säästävä, kestävä toiminta. Lehdon mukaan painopiste tulisi olla sairauksia ehkäisevällä puolella. – Itse edustan tapaa, että niin pitkään kuin inhimillisesti on mahdollista, ihmisen paras paikka on kotona. Kotiin pitäisi pystyä järjestämään erilaisia palveluja niin kauan kuin se on järkevää. – Kun ihminen menee huonompaan kuntoon, häntä ei pidä töytyyttää terveyskeskuksen vuodeosastolle, vaan ensin pitää selvittää ongelma erikoissairaanhoidossa, hoitaa ja miettiä jatko – mieluusti kotiin. Tällainen kulttuurinmuutos aiotaan tehdä, Lehto kertoi strategiasuunnista. Viime aikoina puheenaiheena paljon olleen päivystysasian Lehto nosti esille. – Se jos mikä on lähipalvelua. Itse olen lujasti tapellut sen puolesta, että päivystys säilyy Varkaudessa. Jos päivystys lähtee, se kaataa koko systeemin. Hän antoikin esimerkin, kuinka Kuopiosta päivystystä haettaessa pahimmillaan matkoineen voi kulua jopa viisi tuntia. Lehdon mukaan siinä ei ole mitään järkeä. – On katsottu kustannukset. Jos päivystys loppuisi Varkaudesta, niin pienimmänkin laskun mukaan ensimmäisenä vuonna lisäkustannuksia tulisi kolme miljoonaa euroa. Ympärivuorokautinen päivystys on pidettävä paikkakunnalla ja hyvää pitää pystyä jakamaan myös naapureille. Sosiaali- ja terveysjohtaja Seppo Lehdon mielestä keskittäminen muualle ei ole oikea ratkaisu terveydenhuoltoon. Paikallinen toiminta on pidettävä yllä. tään myös maakuntarajat pitäisi unohtaa kokonaan, samoin kuntarajat ja -liitokset. – On tärkeää järjestää ihmisille palvelut – ja sillä siisti, hän kiteytti. Huolenaiheena Lehdolla on myös lasten ja nuorten pahoinvointi. Hän toi esille ideoinnissa olevan perhekeskuksen. – Ajatuksena on, että hyvin varhaisessa vaiheessa havaittaisiin ongelmat ja pystyttäisiin niihin puuttumaan jo ongelmien syntysijoilla – ei myöhemmin esimerkiksi rötöstelyinä ja huumeongelmana. Lehto toi esille silmälääkäriasian ja diabeteksenhoidon, joihin suunnitteilla on kehitysnäkymiä. Maksutonta hyvinvointipalvelua Kauppakadulla varrella tarjoavan Hyvinvointi Ankkurin toiminnan hän lupasi jatkuvan ja Kangaslammin terveysaseman palveluja pyritään kehittämään esimerkiksi audiovisuaalisten laitteiden avulla. Lehdon mukaan kaikkea muutoksia ja suunnitelmia ei saada toteutetuksi ”yhdellä iskulla – ehkä 1–2 vuoden kuluessa. Kerhopäivän runsaalta osanottajajoukolta sateli kysymyksiä ja kiitoksia – onnistumisia on todella tullut – ja tekemistä riittää edelleen. Toivomuslistalla oli mm. Palin aikataulujen tihentäminen palvelemaan paremmin kansalaisten terveydenhuoltoa. Palvelua parantamalla kulut ovat laskeneet – se on erinomainen suoritus. Esimerkkinä onnistuneesta muutoksesta on terveydenhuollon henkilökunnan ja asiakKehitys jatkuu kaiden tyytyväisyys. Sosiaali- ja terveysjohtaja Seppo Lehto myös Seppo Lehdon mukaan myös ensiapu on kertoi ihmettelevänsä, että jos terveyden- toiminut hyvin. Lähetemäärissä Kuopion huolto ”ajetaan alas” Varkaudessa, kuinka yliopistolliseen sairaalaan on vähennystä, ja houkuttelevaa se olisi teollisuudelle, kau- kahden vuoden sisällä lähetemäärien arvelpalle ja kaikelle toiminnalle. Hänen mieles- laan putoavan jopa puoleen. U p e i n ta a s u m i s ta ! Komminselän rannalle Lajunniemeen aletaan rakentaa upeita Rantavillarivitalokoteja, jotka erottuvat valtavirrasta. ► Lämmönlähteenä ekologinen maalämpö ► Korkea olohuone maisemaikkunoilla ► Oma rantatontti ja venelaituri ► Nykyiselle asunnolle takuuhinta vaihdossa Enna kkom arkkinoin ti Huoneistokoot: 2h+k+s 62,5 m² 3h+k+s 66,5 m² 3h+k+s 76,0 m² 3h+k+s 89,0 m² 4 h+k+s 89,0 m² Autokatososake 165.800 € 175.800 € 199.500 € 229.500 € 229.500 € 6.500 € Rakennusliike: Pieksämäen Ysiysi-Rakennus Oy Suunnittelu: Arkkitehtitoimisto Art Michael 8/2014 | 25. lokakuuta 2014 Varkauden Eläkkeensaajat Suomen paras Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen En päivääkään vaihtaisi pois Ei olla tään kauniinpaa vois Sain lahjaksi elämän yhden vaan Sen elää voin päivän vain kerrallaan Näillä yhteislaulun sanoilla käynnistyi Varkauden Eläkkeensaajat ry:n kerhopäivän tilaisuus lokakuun ensimmäisenä päivänä Kuoppakankaan työkeskuksen salissa. Paikalla parisataa kerholaista – todisteena aktiivisesta toiminnasta, josta Eläkkeensaajien Keskusliitto EKL ry palkitsi kesällä liittokokouksensa yhteydessä varkautelaisyhdistyksen Suomen parhaana yhdistyksenä. EKL jakaa tunnustuksen joka kolmas vuosi, liittokokouskausittain. Eli sadassa vuodessa näitä tunnustuksia jaetaan 33. Maassamme on Eläkkeensaajien Keskusliitto ry:llä yli 350 paikallisyhdistystä. Varkauden Eläkkeensaajat ry:n puheenjohtaja Heikki Alanen kertoo, että yhdistyksen saama tunnustus on merkittävä ja sen myötä tullut rahalahja käytetään koulutukseen EKL:n omassa paikassa, lomakeskus Rajaniemessä Virroilla. Nyt koulutusraha kohdennetaan kädentaitokurssille. Varkauden Eläkkeensaajien saaman tunnustuksen kriteerit ovat laaja-alaiset. Yhdistys on panostanut vahvasti oman toimintansa sisällön uudistamiseen kerhotoiminnan ja muun yhteisen toiminnan Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 17 Puheenjohtaja Heikki Alanen (kuvassa etualalla) ja varapuheenjohtaja Eero Pennanen katsomassa EKL:n luovuttamaa Paras yhdistyskunniakirjaa. kautta. Yhdistys on panostanut oman varainhankinnan uusiin muotoihin ja on pystynyt tätä kautta lisäämään omaa tulorahoitustaan. Yhdistyksen jäsenmäärän kasvu on ollut merkittävän suurta liittokokouskaudella, 179 jäsentä eli 33,5 prosenttia. Yhdistys osallistuu aktiivisesti piirin toimintaan ja on myös vahvasti mukana Varkauden kaupungin päätöksenteossa. Nykyisellään yhdistyksessä on yli 750 jäsentä – tämän vuoden aikana jäsenistön määrä on kasvanut yli sadalla. Yhdistys on poliittisesti sitoutumaton. – Kuten muutkin eläkeläisjärjestöt, jotka kaikki tekevät hyvää työtä, Alanen toteaa. Matkailua ja kulttuuria Kerhopäivä yhdistyksellä on joka toinen keskiviikko – mukana aina myös asiantuntija puhumassa oman alansa asioista. Tällä kertaa paikalla oli sosiaali- ja terveysjohtaja Seppo Lehto, jonka mietteitä sosiaali- ja terveysasioista toisaalla lehdessämme. Jo reilusti tuntia ennen kerhopäivän al- kua parkkipaikat olivat täpötäynnä, kuten kerhotilakin. Kerhon emännät olivat jo aamulla tulleet leipomaan tuoreita pullia, jotka maistuivat kahvin kera. Emännät antavat ison työpanoksen kerhopäivään ja muutkin vapaaehtoiset esimerkiksi paistamassa kakkuja ja pikkuleipiä myyjäisiin. Myös yhteisillä piirakkatalkoilla valmistuvat makoisat maistuvat myyjäisiin. Puheensorina täytti salin – kuulumisia oli kiva vaihtaa. Kerhopäivään tyypillisimmillään kuuluvat mm. lauluryhmän esitykset, arvoitusten ratkaiseminen, aivojumppaa tietokilpailun merkeissä ja arvontaa. Kerhopäivän avaussanoissaan puheenjohtaja Heikki Alanen totesi, että viime vuoden lopulla maamme väestöstä lähes joka viides henkilö oli yli 65-vuotias – tilastojen mukaan 1.056.547 henkilöä. – Eläkeläisten ryhmä on jämäkkä. Eläkeläiset voivat tukevasti olla mielipiteidensä takana ja mielipiteet tulee ottaa huomioon. Alanen otti esille myös Osmajoentie 28:n tilat, joita on kaavailtu nuorisokeskukseksi. Kerhopäivän ohjelmaan kuuluu lauluryhmän esiintyminen. Hän pohtikin, jotta eivätkö tilat voisi palvella kaikenikäisiä varkautelaisia, ”vauvasta vaariin”. – Nuorisohan käyttäisi tiloja pääasiassa iltaisin ja viikonloppuisin ja eläkeläiset käyttäisivät aamupäivisin ja päivällä. Koska tilat todennäköisesti tulevat Varkauden kaupungille, eikö tiloja voisi tehdä kaikille ikäryhmille sopiviksi. Nuorisoasiaa ei todellakaan vastusteta, vaan tilat tulisi saattaa tehokäyttöön, josta tänä päivänä puhutaan. Varkauden Eläkkeensaajat harrastavat matkailua ja kulttuuritapahtumia – teatteria ja konsertteja. Marraskuun puolivälissä porukka on lähdössä Haapsaluun, joulukuun alussa Tallinnaan ja ensi toukokuussa Kreetalle – eli touhua riittää. Keväällä yhdistys täytti 50 vuotta. Juhlaviikon tilaisuuksissa oli lähes 1.500 kävijää ja yhdistyksen järjestämä laulutapahtuma sai hyvän suosion. Ei ole turhaa sanoa, että kyseessä on Suomen paras yhdistys. 18 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 8/2014 | 25. lokakuuta 2014 Omaishoitajalla on oikeus omaan elämään Wamdylta Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Omaishoito on elämäntapa, haaste ja mahdollisuus. On muistettava, että hyvä omaishoito ei saa olla itsestäänselvyys eikä se edellytä uhrautumista. Hoitaminen ei saa olla omaishoitajan ainoa elämänsisältö. Riippuvuussuhteen sitovuutta on lievennettävä tukemalla hoitajan jaksamista. Omaishoitajalla on oikeus lepoon, iloon ja hyvään oloon. Edellä kerrottu on poimittu Omaishoitajat ja läheiset-liitto ry:n omaishoidon teeseistä, joita on tasan kymmenen. Liitto on laatinut teesit vuosikymmen sitten ja jotta omaishoidon luonne ja kokonaiskuva tulevat esille, poimitaan seuraavaksi teesien sisältöä. Omaishoidolle on annettava sille kuuluva arvo ja yhteiskunnan on estettävä omaishoitajien syrjäytyminen. On tunnustettava, että Suomi ei selviydy ilman omaishoitoa. Omaishoito ei saa olla pelkästään laitoshoidon vaihtoehto ja omaishoitajia on kohdeltava tasa-arvoisesti. Omaishoitotilanteet on tunnistettava ja viranomaisten tulee olla herkkiä havaitsemaan omaishoidon rajat ja mahdollisuudet. Jokaiseen omaishoitosuhteeseen on kohdistettava oikeanlaista tukea ja omaishoito on osa kotihoidon kokonaisuutta. Omaishoitajille tulee tarjota tietoa, koulutusta ja ohjausta Omaishoitajienterveydestä ja toimintakyvystä on huolehdittava ja omaishoitajilla tulee olla oikeus säännölliseen vapaaseen. Omaishoitajalla on oltava mahdollisuus vertaistukeen. Hoitosuhde on ihmissuhde. On tärkeää, että sekä hoitajan että hoidettavan arkielämää ja itsetunnon säilymistä tuetaan. Hoitosuhteessa pitää olla tilaa myös ihmissuhteelle ja toisistaan huolehtivia iäkkäitä pariskuntia ei saa jättää yksin. Vammaisten lasten vanhemmilla on oikeus vanhemmuuteen ja aikuiseen parisuhteeseen. Mitä omaishoito on? Omaishoitaja on henkilö, joka pitää huolta perheenjäsenestään tai muusta läheisestään, joka sairaudesta, vammaisuudesta tai muusta erityisestä hoivantarpeesta johtuen ei selviydy arjestaan omatoimisesti. Omaishoitoon liittyy aina elämänmuutos, jonka perheenjäsenen sairastuminen tai vammautuminen aiheuttaa. Omaishoito vaikuttaa koko perheeseen. Selvityksen mukaan noin miljoona suo- Varkauden Seudun Omaishoitajat ry:n puheenjohtaja Airi Hirvonen (kuvassa oik.) ja sihteeri Mirja Hakkarainen kertovat, että omaishoitajana voi olla vaikka auttaen ”naapurin mummoa”. Alla: Takakonttikirppiksen tuotto on hyvin merkittävä Varkauden Seudun Omaishoitajat ry:lle. malaista auttaa säännöllisesti läheistään. Tällä hetkellä Suomessa arvioidaan olevan n. 300.000 omaishoitotilannetta, joista 60.000 on sitovia ja vaativia. Vain pieni osa kaikista omaishoitotilanteista on lakisääteisen omaishoidontuen piirissä. Laissa omaishoidontuesta määritellään omaishoitajaksi henkilö, joka on tehnyt toimeksiantosopimuksen läheisensä omaishoidosta kunnan kanssa. Viime vuonna omaishoitosopimuksia maassamme oli n. 40.000. Kuitenkin – valtaosa auttamisesta tapahtuu omaisten ja läheisten avulla ilman virallisia tukimuotoja. Kun hoitotilanne on raskas ja sitova, tulisi aina olla mahdollisuus saada siihen myös yhteiskunnan tukea. Tulisi miettiä, miten ehkäistä näiden ”näkymättömien auttajien” uupumista ja samalla ennakoida paremmin tilanteita, jolloin yhteiskunta tukimuotoineen tulee omaishoitoperheen avuksi. Oman tilanteen arvioiminen ei ole aina helppoa ja omaishoitajuuden tunnistaminen on joskus vaikeaa myös ammattilaiselle. Omaishoitotilanteessa tarvitaan monenlaisia palveluja ja tukimuotoja. Kotiin saatavat palvelut, tilapäishoidon järjestäminen, päivätoiminta, hoitotarvikkeet, apuvälineet tai kodin muutostyöt helpottavat arjen sujumista ja suovat omaa aikaa, lepoa ja vapaata. Omaishoitajat tarvitsevat vapaapäivien lisäksi myös pidempää, yhtenäistä lomajaksoa, irtiottoa arjesta. Lukijakilpailu Äänestä paras artikkeli tässä lehdessä! Lähetä vastaus osoitteeseen: Ahlströminkatu 10 B, 78250 Varkaus. Tai sähköpostiin: [email protected] Kaikkien osallistuneiden kesken arvomme Sykkeessä-lehden sadetakin! Edellisen kilpailun voittajille on ilmoitettu. Huolenpito ja puolenpito Varkauden Seudun Omaishoitajat ry:n puheenjohtaja Airi Hirvonen ja sihteeri Mirja Hakkarainen toteavat, että omaishoitajat ovat tiukoilla. Virkistystoiminta on tärkeää. Warkauden Nuorkauppakamarin, Ekotorin ja Keski-Savon jätehuollon järjestämän Takakonttikirppiksen tuotto, 1.625 euroa, kohdentui lahjoituksena Varkauden Seudun Omaishoitajat ry:lle. Tämä auttaa oivasti virkistystoiminta-asiassa. Vaikkapa teatterilippujen ja virkistyspäivän muodossa. – Avustus käytetään omaan kaupunkiin, Hirvonen ja Hakkarainen lupaavat. Varkauden Seudun Omaishoitajat ry:llä on jäseninä 136 omaishoitajaa. Syyskuun tilanteen mukaan Varkaudessa oli 72 omaishoidontuensaajaa. Yhdistyksen taholta autetaan tuenhakemisprosessissa ja tavoitteena on löytää omaishoidontuen ulkopuolella olevat henkilöt. Yhdistyksen toimialueeseen kuuluvat Varkauden lisäksi Joroinen, Leppävirta ja Heinävesi. Tällä hetkellä yhdistys toimii täysin vapaaehtoispohjalla, eikä hankkeita ja rahoitusta ole ollut. Nyt odotetaan, josko OmaisOiva-toimintaan liittyen hankerahaa tulisi Raha-automaattiyhdistykseltä. Joulukuun aikana tulee päätös, ja toivottavasti myönteinen. Tuolloin mahdollistuisi täysipäiväisen työntekijän palkkaaminen. – Omaishoitajat ovat täystyöllistettyjä ja tekevät raskasta työtä, josta yhteiskunta saa säästöjä 1,3 miljardia euroa vuodessa. Varkauden Seudun Omaishoitajat ry tekee paljon yhteistyötä seurakuntien kanssa. Yhdistys on mukana IkäArvokas-projektissa, järjestää omaishoitajapäiviä ja 23.11. on valtakunnallisesti omaishoitajien kirkkopyhä, jonka teemana on ”Pidämme puolta – pidämme huolta”. Teema on merkitykseltään monitasoinen ja kuvaa omaishoitajan tekemää tärkeää työtä: huolenpitoa ja puolenpitämistä, mikä omaishoitoperheessä on jokapäiväistä. Yhdistyksessä huolenpito ja puolenpito näkyy monella tavalla. Omaishoitajat pitävät huolta toisistaan ja jakavat kokemuksiaan vertaisryhmissä ja yhteisissä tapaamisissa. Yhdistys vaikuttaa kunnan päätöksentekoon paikallistasolla ja tuo omaishoitajien asiaa näkyväksi ja ääntä kuuluvaksi. Lähdeaineisto: www.omaishoitajat.fi tukea ja tietoa Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Vuonna 1993 kuuden äidin perustamana syntyi Varkauden Seudun Wamdy ry, jolla tällä hetkellä on 78 jäsenperhettä. Se on kolmikantayhdistys, jonka keskusliittoina ovat Suomen ADH-liitto ry, Autismi- ja Aspergerliitto ry ja Aivoliitto ry. Wamdyn puheenjohtajana on yhdistyksen perustamisesta lähtien toiminut Anita Rikalainen. Varkauden Seudun Wamdy ry:n kanssa yhteistyössä toimii Varkauden Tourette- ja OCD-vertaistukiryhmä. – Päätavoitteenamme on jakaa vertaistukea kokoontumalla kerran kuukaudessa Vammeltalolla – myös lapset ovat mukana. Lapset ovat myös retkillä mukana, tänä syksynä isänpäivänaattona on Peurunkaretki, sanoo Rikalainen, jonka mukaan kerran vuodessa, aina syyskuun toisena viikonloppuna on yhdistyksellä vanhempien virkistysviikonloppu jossakin hotellissa. Rikalainen toivoo, että yhdistyksen toimintaan tultaisiin rohkeasti mukaan – aluksi vaikka tutustumalla toimintaan internetin välityksellä. Hän myös muistuttaa, että usein lapsen oireyhtymän lisäksi mukana voi olla myös muita oireyhtymiä. – Oireet ovat ”monesta lokerosta”. Perheilloissa koko Vammeltalo on käytössä – löytyy toimintaa myös lapsille ja nuorille, jotka ovat useassa yhdistyksessä haaste saada toimintaan mukaan. Anita Rikalaisen mukaan monet oireyhtymistä on sellaisia, etteivät nuoret/lapset pysty käymään ”normaaleissa” kerhoissa – joskin tietysti on myös poikkeustapauksia. Varkaudessa asiaan on tarttunut salibandyseura Hukka-Pallo ry, jossa käy harrastamassa Wamdyn jäseniä. – Keskittymiskyvyn puute on Hukka-Pallossa otettu huomioon ja nuoret tykkäävät käydä pelaamassa. Wamdy on myös järjestänyt konsertteja. Esimerkiksi Antti Tuisku on käynyt konsertoimassa muutamana vuonna. Suunnitteilla on konsertti ensi keväälle – mahtaakohan Antti Tuisku olla silloin esiintymässä? Varkauden Seudun Wamdy ry:n jäsenet saavat oireyhtymään liittyvän lehden ja niitä on jaossa myös Vammeltalolla, samoin oireyhtymiin liittyviä esitteitä. Vammeltalolla, osoitteessa Ahlströminkatu 12, on touhua ja toimintaa. Taloa ylläpitää vammais- ja potilasjärjestöjen yhteistyöelin Vammel ry, johon kuuluu 32 yhdistystä. Tiloissa kokoontuu yli 20 yhdistystä ja Anita Rikalaisen ohella talossa työskentelee järjestötoiminnansuunnittelija. Varkauden Seudun Wamdy ry:n puheenjohtaja Anita Rikalainen Vammeltalon käsityömyymälässä, jonka tuotteita ostamalla antaa tukensa potilas- ja vammaisyhdistysten toiminnalle. 8/2014 | 25. lokakuuta 2014 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 19 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 20 Meiltä lahjakortit isänpäiväksi! 8/2014 | 25. lokakuuta 2014 Haluaisitko ilmoituksesi tähän? Sykkeessä-lehden ilmoitusmyynti: Arja Lehtosalmi, 050 341 5339. Yli 2000 autoa – ja kaikista vaihtoautoista kauppa onnistuu Mikkelissä! Yli 200 autoa Mikkelissä! www.rinta-jouppi.com www.auto.fi Ketunniementie 1 0, 501 30 Mikkeli Hannu Vesanka 040 053 4965 Ilkka Häkkänen 050 375 0106 Heikki Laine 0500 555 658 Kari Lampinen 050 065 6111 Sykkeessä-lehden menovinkkejä Varkaus – väritetty todellisuus Käsityökeskus Taito Shop, Varkaus 8.9.–8.11.2014 kaupunkilehti Sykkeessä-lehti on visuaalinen ja dynaaminen paikallismedia Keski-Savon alueella. Y: 2206498 Osoite: Ahlströminkatu 10 B, 78250 Varkaus Internet: www.sykkeessa.fi Julkaisija: VM-lehdet Oy Päätoimittaja: Jaakko Ikonen Toimitus: 3xMäntynen Varkauden taidemuseo 12.9.–2.11.2014 Nyt meillä on häät Kuopion museo 17.10.2014–28.2.2015 Koko kansan talo Kuopion kaupunginteatteri Aula 21.10.–9.12.2014 Kaikki Kivestä Vesa Moilanen [email protected] Kuopion kaupunginteatteri 22.10.–31.12.2014 Myynti: Purkaus-näyttely Arja Lehtosalmi, 050 341 5339 Ilmoitus- ja sivunvalmistus: Kuopion Muotoiluakatemia, Kellari-galleria 23.10.–7.11.2014 Painatus: Savon Paino Oy Maailmanlopun hautaustoimisto Mikkolehtinen.net [email protected] Sykkeessä 9/2014 ilmestyy la 15.11. Varkauden Teatteri 24.10.–31.12.2014 Talvivaara – kainuulainen scifi-näytelmä Kuopio, Sotku 25.10.2014 klo 19 Urban City Rock Festival Puikkari Discotheque, Kuopio 25.10.2014 klo 20 Raamattuopisto 75 vuotta Keskusseurakuntatalo, Kuopio 26.10.2014 klo 12 Josef Stenbäckin kirkkoarkkitehtuuria Muuruveden seurakuntatalo, Juankoski 27.10.2014 Alzheimerin uudet hoitomuodot Soisalo-opisto, Varkaus 30.10.2014 klo 13–14:30 Hilpeä hämärä Joroinen 30.10.2014 Soisalo-musiikkiopiston oppilaskonsertti Kulttuurikeskus Poleeni, Pieksämäki 30.10.2014 klo 18:30 Valokuvanäyttely arkkipiispa Paavalista Valamon luostarin kulttuurikeskus 1.11.2014–17.1.2015 Tulitikkuja lainaamassa Juvan lukion auditorio 1.11.2014 klo 18–20 Aikuisten oikeesti nuorten tukena – aikuisten iltakahvit Vammeltalo, Varkaus 5.11.2014 klo 17:30–19 Vanhuus ja vanhuuteen suhtautuminen eri kulttuureissa Kuopion kaupungintalon juhlasali 6.11.2014 klo 13–14:30 Tarinoiden Taulumäki Varkauden kaupunginkirjasto 8.11.2014 klo 16:30–21 Mitä Suomen herätysliikkeille kuuluu tänään? Pieksämäen seurakunta 8.11.2014 klo 13