kaupunkilehti 2/2015 28.2.2015 www.sykkeessa.fi Maailman hauskin mies: Ismo Leikola >>3 Jussi Mikkonen >>4 Katariina Hätinen >>4 Eero Seppänen >>6 Markko Rothström >>6 Aino Kanniainen >>7 Markku Kujanpää >>8 Kaisa Korhonen >>9 Mauno Ruuskanen >>9 Haastattelussa 8 eduskuntavaaliehdokasta! Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 2 kaupunkilehti 2/2015 28.2.2015 Asioiden ja ilmiöiden oikeat nimet P olitiikassa puhutaan meitä kaikkia koskevista asioista. Hyvinvointi on päämäärämme, kun pohdimme asioita. Puhutaan paljon siitä, miten voimme jatkaa tai taata pohjoismaista hyvinvointiyhteiskunta-mallia Suomessa. Viittaan pohjoismaiseen hyvinvointiyhteiskunta-malliin ajatuksena, jossa yhteiskunta pitää tuloerot melko pieninä kansalaisten keskuudessa. Tästä hyvästä taas kaikki saavat osakseen turvallisen, oikeudenmukaisen ja kaikista ihmisistä huolta pitävän yhteiskunnan. Vähemmän näen kirjoituksia tai kuulen johtavien politiikkojen puhuvan ihmisten pahoinvoinnista saatikka pohtivan pahoinvoinnin ja yhteiskunnan eri ilmiöiden syy-seuraus-suhteesta. Sen sijaan luemme uutisia pahoinvoinnin äärimäisistä seurauksista, koska ne myyvät. Sosiaalipolitiikassa puhutaan erilaisista tukimuodoista. Meillä on tosiasiallisesti työttömiä 500 000 tällä hetkellä. Millä tavalla voimme saada ihmisille työtä? Onko yrittäjä riistäjä vai hyvinvoinnin luoja? Kestävyysvaje. Väitän, että alle 50 % suomalaisista ymmärtää, mitä tämä tarkoittaa. Muotoilen saman asian kansankielellä. Elämme yli varojemme. Perheiden tulot eivät riitä kattamaan elämisen kuluja. Suomen valtiolla on enemmän menoja kuin tuloja vuonna 2015, ja otamme sen vuoksi useita miljardeja euroja lisävelkaa valtiona. Eläkkeitä maksetaan ainakin seuraavat 20 vuotta enemmän kuin eläkeyhtiöihin kertyy eläkemaksuina varoja. Suomessa pitää olla yli 10 eläkeyhtiötä. Yksi eläkeyhtiö ei pysty hoitamaan riskinhallintaa samalla tavalla kuin yhtiöt, joissa työskentelevät sijoitusalan kovimmat ammattilaiset. En jaksa enää tätä sumutusta. On alettava puhua asioiden ja ilmiöiden oikeilla nimillä. Me joudumme edelleen muuttamaan eläkejärjestelmää radikaalisti tulevina vuosikymmeninä. Todennäköisesti eläkejärjestelmään jo tehdyt muutokset näyttäytyvät pieniltä 20 vuoden päästä. Silti on keskityttävä tähän päivään. Miten turvaamme eläkkeellä oleville ihmisille ihmisarvoisen elämän tässä ja nyt? Miten saamme ne ihmiset eläkkeelle, jotka tosiasiallisesti kuuluvat eläkkeelle? Suomi ei ole enää hyvinvointivaltio. Emme pysty tarjoamaan oikeasti sellaista sosiaaliturvaa yhteiskunnan vähäosaisille kuin vielä 1980-luvulla. Euroopan neuvosto on asettanut Suomen niin sanotulle sosiaaliturvan tarkkailulistalle, koska ihmiset eivät enää pärjää tuella. Kysymys on loppujen lopuksi vain yhdestä asiasta, kun pohdimme ihmisten kohtelua Suomessa. Olemmeko valmiita palaamaan yhteisölliseen yhteisvastuun malliin ja hylkäämään vääränlaisen itsekeskeisyyden? Eläkkeelle voi joutua nuorenakin, joten tämä asia koskee kaiken ikäisiä tässä maassa. Rikaskin voi ajautua vararikkoon. Lapsi ei edelleenkään valitse rikkaan ja köyhän vanhemman väliltä. Meidän on alettava tekemään yhdessä töitä, jotta voimme kansakuntana pärjätä vielä tulevaisuudessakin. Jokaisen kansalaisen täytyy sopia tähän yhteisvastuulliseen työhön ja toisaalta jokaisen tulisi tuntea kutsumusta yhteistyöhön. Lopuksi totean, että Ismo Leikola on mestari – kertomaan kansantajuisesti, miten urpoja me suomalaiset aina välillä olemme. Ei ole väärin, jos korjaa mokan sen huomattuaan. Sama koskee Valviraa. Luulenpa, että seuraava hallituksemme hakee paljon Virosta – erilaisia vaikutteita ja asioita. Ja syystä. Etelänaapurissamme saa vielä ajatella ja myös kantaa vastuuta itsestä ja läheisistä. Saa nähdä, milloin Suomessa saa pelata taas pullonpyöritystä – se oli jännä peli jo lapsuudessa. Hyvää paastonaikaa. Jaakko Ikonen [email protected] Kannen kuva: Vesa Moilanen. 2/2015 | 28. helmikuuta 2015 Lapsiraati valitsee jälleen kirjallisuuspalkinnon Vuoden 2015 Lasten LukuVarkaus-kirjallisuuspalkinnon ehdokaskirjoja etsiessään aikuisten esiraati kävi lävitse kaikkiaan lähes 130 kirjaa. Näistä kirjoista esiraati luki kaikkiaan 80 viime vuoden aikana julkaistua lasten- ja nuortenkirjaa. Osa kirjoista oli suunnattu joko raatilaisia selvästi isommille nuorille tai sitten ne olivat selkeästi kuvakirjoja. Vuonna 2015 Lasten LukuVarkaus-palkinnosta kisaavat seuraavat 7 ehdokasta: Marja Aho: Hii-o-hoi! Aarre näkyvissä! (Myllylahti), Mervi Heikkilä ja Jussi Matilainen: Kummajaisten kylä (Haamu), Satu Heimonen: Suokaislan suloinen Cecilia (Mäkelä), Hannu Hirvonen: Tohtori Kalikali (Karisto), Jaana Lehtiö ja Helena Miettinen: Taika Valo ja Pelukylän pokaali (Myllylahti), Marja-Leena Mikkola: Helmenkantaja (Otava), Timo Parvela: Ella ja kaverit karkaavat koulusta (Tammi). 3.500 euron palkinnosta päättävät tänä vuonna kuusi lapsiraatilaista: Könönpellon koulun oppilaat Matias Kirsilä (3 lk), Senni Hämäläinen (5 lk) ja Maria Fabritius (6 lk) sekä Lehtoniemen koulun oppilaat Siiri Suna (3 lk), Moona Auvinen (4 lk) ja Marius Aro (4 lk). Finaalikirjat valinneeseen esiraatiin kuuluivat Petri Pietiläinen (filosofian lisensiaatti), Minna Heikkinen (myymäläpäällikkö, Suomalainen Kirjakauppa Oy, Varkaus), Katriina Leväinen (osastonjohtaja Varkauden kaupunginkirjaston lasten- ja nuortenosasto), Maija-Helena Soininen (projektiassistentti, Stora Enso Oyj) sekä Heli Sutinen (tapahtumatuottaja, Navitas Kehitys Oy). LukuVarkaus-palkinnon voittajakirja julkistetaan ja kirjailija palkitaan keskiviikkona 10.6.2015 Vekara-Varkaus-festivaaliviikolla. Lasten LukuVarkaus-kirjallisuuspalkinnon lapsiraati esittelee palkintoehdokkaita. Takarivi vasemmalta Moona Auvinen (10 v.), lapsiraadin puheenjohtaja Maria Fabritius (12 v.), Senni Hämäläinen (11 v.), eturivi vasemmalta Siiri Suna (9 v.), Matias Kirsilä (10 v.) ja Marius Aro (10 v.). Kuva: Vekara-Varkaus. Esiraadin kommentit Vuoden 2014 lastenkirjallisuuskirjo ihastutti raatilaisia. Kirjoja julkaistaan edelleen uskomattoman suuri määrä. Kustannusmaailman pirstaloituminen näkyy lastenkirjallisuudessakin yhä uusien pienten kustantamoiden syntynä. Tämä aiheuttaa esiraadille pienoisia paineita, koska pienten kustantamoiden näkyvyys ei ole mediassa tai edes kirjastomaailmassa välttämättä kovinkaan suurta. Monien pienten kustantamoiden lastenkirjojen etsiminen esiraadin luettavaksi vaatii vuosi vuodelta yhä enemmän salapoliisityötä. Kun raadin jäsenet kävivät lävitse vuoden 2014 kirjasatoa, he huomasivat monta aiempinakin vuosina tuttuja seikkoja: kirjasarjat ja itsenäiset jatko-osat pitävät pintansa, monet pitkän linjan lastenkirjailijat julkaisivat viime vuonna uuden tai jopa uusia teoksia, eläinkirjat ovat edelleen suosiossa samoin kuin fantasiakirjat. Uusina seikkoina viime vuosien kehityksessä on nähtävissä lapsille tarkoitettujen jännitysja salapoliisikirjallisuuden vahvistuminen aivan kuin ennakoiden dekkarikirjallisuuden suosiota aikuisten keskuudessa. Erilaiset fantasiakirjat ovat hyvin vahva juonne lastenkirjallisuudessa. Tänä vuonna Lasten LukuVarkaus-ehdokaskirjoissa neljässä on mukana fantasiaelementtiä. Toinen silmiinpistävä piirre vuoden 2015 ehdokkaissa on pienten kustantajien ja suorastaan aivan uusien kustantajien esiinmarssi LukuVarkauteen. Monista vuosista poiketen listalla ei ole yhtään puhdasta esikoiskirjailijaa. Erikoista tänä vuonna on myös se, että ehdokkaina on jopa kaksi kirjoittajakaksikkoa Mervi Heikkilä ja Jussi Matilainen sekä Jaana Lehtiö ja Helena Miettinen. Lastenkirjallisuudessa näyttää vallitsevan yhdessä tekemisen meininki myös kirjoituspuolella. Lisäksi pitää nostaa erityisesti esiin se, että tänä vuonna ehdokkaina on kolme todellista lastenkirjallisuuskonkaria: Hannu Hirvonen, Marja-Leena Mikkola ja Timo Parvela. 2/2015 | 28. helmikuuta 2015 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi Laugh Factory avasi Ismo Leikolalle ovet Yhdysvaltoihin 3 Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Hyvä juttu liittyy monesti havaintoon, että maailmassa on jotakin vinksallaan. Aihe on jossakin määrin kaikille tuttu, mutta kuitenkin tutusta aiheesta löytyy uusi näkökulma – ja että juttu kerrotaan naurua kirvoittavasti. – Ja juttu on hieno, kun siinä on täysin uusi idea. Silloin olen eniten mielissäni, kun löydän havainnon, jota kukaan maailmassa ei ole tajunnut tehdä, sanoo Maailman hauskin ihminen -tittelin taannoin Yhdysvalloissa voittanut stand up-koomikko Ismo Leikola. Warkaus-salin hän veti täpötäyteen kiertäessään Suomea kokoillan stand up -shownsa kanssa, nimeltään Maailman hauskin show. Mukanaan Leikolla showssa on bändi. Kun Ismolta kysyy, jotta oliko hän poikasena ja kouluaikoinaan verbaalivirtuoosi ja vitsiniekka – hän vastaa – kyllä ja ei. – En ole koskaan pitänyt itseäni supliikkimiehenä tai naistennaurattajana, joka on koko ajan äänessä – enempi olen tarkkailija. Mutta kun koulussa oli vuoro tehdä esitelmä, niin kyllä silloin olin vauhdissa. Kyllä oppitunneillakin osallistuin ja kyselin, mutta en kuitenkaan ollut ”luokan kovaäänisin tyyppi”. Varmaan silloinkin mietin ja keksin vitsejä, hän muistelee. Teini-iässä Ismo vähän halusi muusikoksi, mutta ei ehkä vakavissaan varsinaiseksi työksi ja ammatiksi. Sitten tuli komiikka ja tajunta, että siihen voi yhdistää myös musiikkia. Ensimmäisen keikkansa hän sanoo tehneensä kotikaupungissaan Jyväskylässä keväällä 2002. Ensimmäisen vuoden aikana tahtina oli keikka kuukaudessa - sitten tahti kiihtyi. Kun tarinoidaan Suomen stand upin historiasta, Ismo Leikolan mukaan 1990luvulla oli jo jotakin aiheeseen liittyvää, mutta ison yleisön tietoisuuteen stand up tuli 2000-luvun alussa – Helsinki, Hämeenlinna, Turku ja Jyväskylä paikkakuntina. Stand up alkoi kasvattaa suosiotaan ja Ismo pääsi aika hyvin kasvuvauhtiin mukaan. Tuohon aikaan koomikkoja ei ollut montaakaan, eikä kovin paljon esiintymismahdollisuuksiakaan. – Meitä oli 4–5 kertaa kuukaudessa samat puolenkymmentä jätkää esiintymässä Jyväskylässä. Kun kysyn, jotta oliko Esa Pakarinen oman aikansa stand up-koomikko, Ismon mielestä ”ehdottomasti sieltä on juuria”. Nuorempana Ismo yrittikin tutkia asiaa ja osti muutaman Esa Pakarisen äänilevyn. Ismon arvelun mukaan Esa Pakarinen teki esiintymisillään enempi hahmoa kuin stand upia. – Ehkä ensimmäinen virallinen stand upkoomikko on ollut Jaakko Teppo, vaikka hän sitä nimeä ei käyttänytkään, sanoo Leikola, joka teki Ouluun Työttömän laulu -musikaalin Jaakko Tepon lauluista – soittaen, laulaen ja kertoen Ruikonperän Multakurkun tarinoita. Ismo sanoo tarkkailevansa maailmaa. Pitää olla tarkkana, etteivät ideat karkaa. Ismo Leikolan seuraava askel on Yhdysvallat, joka hänellä on aina ollut tavoitteena. Rajoja pitää kokeilla Mistä jutut syntyvät? – Kun elelee ja juttelee ihmisten kanssa, tarkkailee maailmaa – siitä juttuja syntyy. Nytkin aivoni ovat menneet semmoiseen moodiin, että tarkkailen vähän kaikkea. Tulee oivalluksia, että tästähän voisi vääntää. Jos otan tyhjän paperin ja tuijotan sitä, mitään ei synny. Ismon mielestä mistä tahansa aiheesta voi tehdä juttuja. Joistakin aiheista jutun tekeminen voi olla tosi vaikeaa ja toisaalta ihmiset voivat tulkita sisältöä väärin. – Yritän tehdä jutut niin, etten loukkaisi ihmisiä. Kaikista asioistahan voi puhua monesta eri näkökulmasta. Ei minulla ole tabu-aiheita, joista ei voisi tehdä juttuja – rajoja pitää vähän koetella. – Kun stand upissa ei ole käsikirjoittajaa eikä ohjaajaa kuten teatterissa, koomikko voi tehdä ”mitä vaan”. Joskus esiintymistilanteessa voi syntyä paljonkin uutta, joskus menee entisiä latuja. Mutta sitä yleisö ei huomaa. – On hienoa, kun on pystynyt laajentamaan ja menemään ihan outoihin paikkoihin. Rokkifestarit ovat viime vuosina innostuneet stand upista ja tykkään tosi paljon esiintyä saleissa. Aikaisemminhan stand upia tehtiin baarin nurkassa seisten. Ääriesimerkki on Jaakko Tepon dvd:llä, jossa Jaakko esiintyy miesten vessan oven vieressä, Ismo nauraa hekottelee. Tittelillä ei ajella Ismo Leikola taannoin ”räjäytti pankin” voittamalla Los Angelesissa sijaitsevan komediaklubi Laugh Factoryn järjestämän Maailman hauskin ihminen-kilpailun, jonka alkukarsinnat olivat internetissä. Kisan edistyessä netissä hän havahtui, että menestyminen on edennyt hyvin. Nettiäänestyksessä Ismo sai lopulta 158.945 ääntä ja toiseksi tullut Saad Haroon 59.213 ääntä. Live-esiintymisen komediaklubilla hän sanoo olleen huikaiseva kokemus. – Ei ole ikinä pelottanut mikään keikka niin paljon, koska en ollut koskaan aiemmin esiintynyt Amerikassa. Kuitenkin omatkin odotukset ylittyivät ja vastaanotto oli hyvä. – Amerikka on aina ollut tavoitteena ja voitto antoi ison askeleen sinne menemiseen. Se on sellainen ihmemaa, ettei yhtään tiedä, mitä voi tapahtua, sanoo Ismo, joka maaliskuussa esiintyy mm. Barcelonassa, Brysselissä, Dublinissa ja Lontoossa, joista viimeksi mainitussa hän on käynyt esiintymässä useasti. Maailman hauskin show kiertää vielä maaliskuussa Suomea ja huhtikuussa on Yhdysvaltojen vuoro. – Helmikuu on vedetty täysillä – on kovatahtinen kiertue, ei paljon vapaata. Samana iltana on ollut joissakin paikoissa myös toinen esitys. Varmaan ulkomaanmenestys herätti viimeisetkin mummot – on pakko käydä katsomassa. Uskotaan, kun kerran tykätään ulkomaillakin. – Tämä on intohimo, vaikka välillä kiertäminen tuntuu vähän työläältä. Kuitenkin juttujen keksiminen ja esittäminen on sitä, jota haluan tehdä – siitä saa voimiakin, sanoo Ismo, jolle punttisali ei tunnu omalta jutulta. – Jos on vapaata, niin olen kotona. Kuljen metsässä, karsin risuja ja kaadan puita. Tykkään myös ajaa pärisevillä laitteilla, crossipyörällä, kun asun maaseudulla. Kun vain ehtisi ajamista tekemään vähän enemmän. Ismo Leikolan ansaitsema nimike stand up-maailmassa on vaikuttanut ulkomaiden avautumiseen ja ihmisten innostumiseen. Eikä pidä unohtaa sitä, että Mielenterveyden keskusliitto valitsi Ismo Leikolan vuonna 2012 Hyvän mielen lähettilääkseen. Tunnustus haluttiin liiton mukaan antaa Leikolalle hänen työstään kanssaihmisten henkisen hyvinvoinnin hyväksi. Valintaperusteessaan liitto totesi muun muassa, että Leikola osaa huumorin keinoin kääntää isojakin asioita käsiteltäväksi. – Jokainen keikka on aina yksilö ja se on voitettava puolelleen. Pelkällä tittelillä ei voi ajella. Heippa! 4 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 2/2015 | 28. helmikuuta 2015 Jussi Mikkonen: Ennaltaehkäisevä työ tärkeää perheille Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Kun Jussi Mikkonen ilmoittautui kirkollisvaaleihin yhden päivän liian myöhään, asia jäi pyörimään mielessä. Sitten eräänä aamuna hän heräsi siihen, kun Sari Essayah soitti ja kertoi kuulleensa, että Jussi on aktiivinen nuorimies. Ja kysyi kiinnostusta lähteä ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin. Siitä homma lähti liikkeelle. Jussi Mikkonen (20 v.) on kristillisdemokraattien ehdokkaana. Hän opiskelee Mikkelin ammattikorkeakoulussa yhteisöpedagogiksi, kansalaistoimintaa ja nuorisotyötä. Valmistuttuaan hän voi toimia nuoriso-ohjaajana, erityisnuorisotyössä ja järjestötyössä eli työkenttä on aika laaja. Pohjalla Jussilla on kaksoistutkinto neljän vuoden projektin jälkeen. Hän kävi Savonlinnassa lukiota ja kokkilinjaa ammattikoulussa ja valmistui kokiksi. Muutettuaan takaisin Varkauteen hän suoritti työssä oppimismuotona tarjoilijantutkinnon ja kirjoitti ylioppilaaksi Varkauden lukiossa. Yhteiskunnallisista asioista hän on ollut kiinnostunut jo pitkään. Toiminta Varkauden nuorisovaltuusto Wanuvassa ja sen puheenjohtajana on ollut antoisaa aikaa. – Nuorisovaltuusto on erittäin hyvä tapa toimia nuorten kuulemisessa ja nuorten mielipiteiden esille saamisessa. Mielestäni Varkauden nuorisovaltuusto toimii tosi hyvin ja Varkauden kaupungissa nuorisovaltuustolla on tietynlainen paikkansa. Kaupungin päättäjät tietävät ja ymmärtävät, mikä on nuorisovaltuusto. Lähipalvelut Tärkeiksi asioiksi yhteiskunnassamme Jussi kokee perheiden hyvinvoinnin ja eritoten nuorten ja lasten hyvinvoinnin, ennalta ehkäisevän työn, että ei tulisi sosiaalisen tuen tarvetta. – Pitäisi välttää, ettei tulisi korjaavan sosiaalisen vahvistumisen tarpeessa olevia nuoria. Ihmisten yleisestä hyvinvoinnista puhuttaessa, Jussin mielestä peruspalveluiden tulisi olla kunnossa ja että ihmisillä olisi lähipalveluita. – Itse olen kotoisin Harjurannalta ja tiedän, että jos koulu lakkautetaan, on vaikeaa. Palveluiden tulisi olla lähellä ihmisiä, muutoin saadaan vain muuttotappioita pienillä paikkakunnilla. – Ihmisten hyvinvointiin vaikuttava asia on työllisyys. Varkaudessa kävi tosi hyvin, kun Stora Enso investoi ja tulee työpaikkoja. Vaikutus on koko talousalueeseen – lisää töitä monella saralla, hän iloitsee. Jussi Mikkonen haluaisi vaikuttaa yrittäjyyden tukemiseen. Ei välttämättä rahallisesti, mutta vähentämällä byrokratiaa ja helpottamalla yrittäjiin kohdistuvaa verotusta. Oman kouluttautumissuuntautumisen kautta hän saa valmiuksia vaikkapa yrityksen perustamiseen. – Yhteinen haave äitini kanssa olisi perustaa joskus leiri- tai kuntoutuskeskus. Tarkoituksenani on ehkä jatkaa opiskeluja Jussi Mikkonen on ehtinyt olla mukana monessa asiassa. Hän kehottaakin ihmisiä lähtemään mukaan, osallistumaan lähiympäristöönsä ja vaikuttamaan siinä. tavoitteena valmistua yläasteen aineopettajaksi kotitaloudessa ja terveystieteissä. – Yksi kiinnostava asia on teologia. Katsotaan, mitä kaikkea ehtii – on vuosia opiskella. Ja välillä pitää tehdä työtäkin, hän tuumailee. Valmiuksia elämään Vaikka Jussille on jo perhearvoista tuttua, toiminta seurakunnassa on tuonut perusarvoina hänen elämäänsä lähimmäisenrak- kauden. Jussi on toiminut seurakunnan nuorisotoiminnassa isosena ja myös muutaman kuukauden ajan työskennellyt seurakunnassa. – Tuo aika antoi tosi paljon, kasvatti ihmisenä, antoi tiettyä ideologiaa ja valmiuksia opiskeluun ja omaan elämään. Jussi sanoo aktiivisen elämäntavan olevan hänelle sopivaa. Lähteä mukaan toimintaan, osallistua lähiympäristöönsä ja vaikuttaa siinä. Teatteriharrastuksessa hän ollut mukana lapsesta asti. Harjurannan Teatteriyhdistys, Harjurannan Nuorisoteatteri ja Teatteriryhmä Nimettömät ovat antaneet paljon valmiuksia toimia elämässä. – Teatteriharrastus kasvattaa sosiaalisesti. Se vahvistaa sosiaalisesti, ei ole pelkoa sosiaalisista tilanteista. Teatterissa ei voi toimia yksin – pitää oppia ryhmäytymään ja olemaan esillä ihmisille. Teatteriharrastuksen kautta on tullut kallisarvoista esiintymiskokemusta, mutta myös ryhmädynamiikkaa ja ryhmässä toimimista – valmiuksia elämään. Kuulostaa siltä, että Jussin elämäntapa todella on aktiivinen. Nuorisovaltuusto, harrastajateatteri, SPR:n toiminnassa mukana ensiapuryhmässä ja nuorisotoiminnan järjestämisessä Varkaudessa – oman vapaaajan puitteissa – ja tietysti aikaa ystävien kanssa. – Harrastukset ovat suuri osa elämääni. Elän harrastuksieni kautta – se on minun vapaa-aikaani, vaikka se onkin kiireistä. Katariina Hätinen: Tuleville sukupolville turvallisempi ja vakaampi Suomi Teksti: Vesa Moilanen Ymmärrystä ihmisen arjesta tarvitaan päätöksenteossa. Väliin tuntuu, ettei politiikoilla ole käsitystä siitä, miten päätökset konkreettisesti vaikuttavat arjen elämiseen. Näin toteaa viiden lapsen äiti Katariina Hätinen (38 v.), joka sanoo, ettei ole ”lukenut”, mutta katsoo omaavansa omakohtaisten kokemusten kautta ymmärrystä tavallisten ihmisten, vähävaraisten ja perheiden elämästä – myös ”niistä ikävimmistäkin asioista”. Hätinen on eduskuntavaaleissa Itsenäisyyspuolueen (IPU) ehdokkaana. Tällä hetkellä Hätinen on työtön opiskelija. Lukio-opinnot jäivät aikanaan kesken ja nyt tavoitteena on käydä lukio loppuun. Myös muita suunnitelmia opiskeluun suhteen on olemassa, muun muassa liittyen eläimiin. Harrastuksiin kuuluvat koirat, retkeily, lukeminen ja käsityöt. Kotiäitinä hän on ollut 11 vuotta, josta ajanjaksosta viisi vuotta yksinhuoltajana. – Isovanhempien ja muun tukiverkoston puuttuessa pyöritin arjen ja jaksoin yksin. Kunnes muutettuamme takaisin Varkauteen sain kokea totaalisen pysäytyksen – lapseni huostaan otettiin, vaikka arjessamme olisi tarvittu vain auttavia käsiä. – Tällä hetkellä kuitenkin elämme aikaa, jossa lasten kotiinpaluu näyttää jo mahdolliselta. Huostaanotot eivät saa olla ratkaisu Katariina Hätinen sanoo omakohtaisten kokemustensa kautta saaneensa ymmärrystä tavallisten ihmisten, perheiden ja vähävaraisten elämästä. (Kuva: Katariina Hätisen kotialbumi.) – Työn tekeminen on tehtävä kannattavaksi työantajien verotusta löysäämällä siten, että alle 100.000 euron vuosituloista ei maksettaisi lainkaan arvonlisäveroa. Näin mahdollistetaan työllistäminen ja riittävän palkan maksaminen. Alle 1.000 euron kuukausitulot tulisi olla verovapaata. Näin vähennetään toimeentulotuen tarvetta ja helpotetaan sosiaalityöntekijöiden kuormitusta ja asioiden käsittelystä koituvia taloudellisia resursseja. Hätisen mielestä Varkauden, kuten muidenkin pienten kuntien paikallisliikenne kaipaa rahoitusta, jotta bussit kulkisivat myöhempäänkin kuin klo 17–18. – Vuoro- tai yötyössä käyvillä ihmisillä täytyy olla auto, jotta asuminen on mahdollista muuallakin kuin esimerkiksi keskustassa tai mahdollisimman lähellä työtä. Monelle ihmiselle luonnonläheisyys asumisympäristössä on tärkeää. perheen ongelmiin tai vanhemman väsymykseen. Lakia säädettäessä tulisi ehdottomasti kuulla jo tilanteista selvinneitä vanhempia perheineen, sanoo Hätinen, jonka mielestä lastensuojelussa ei ole perheiden edunmukaista työskennellä henkilöitä, joilla ei ole omia lapsia. – Lapseton sosiaalityöntekijä ei voi tie- Oikeudenmukainen yhteiskunta dostaa vanhemman tunnetiloja ja koko per- Itsenäisyyspuolueeseen Hätinen kertoo heen tarpeita, hän mainitsee. liittyneensä huomattuaan, ettei yksikään muu puolue tule ajamaan Suomea irti Kevennystä verotukseen EU:sta, jolla toimenpiteellä turvaisimme Varkautelaiset, kuten kaikki suomalaiset tuleville sukupolville turvallisemman ja vatarvitsevat työtä. kaamman Suomen. Hänen mielestään EU koostuu taloudellisesti aivan liian erilaisista maista sekä on myös liian suuri ja edelleen kasvava alue, jossa Suomella piskuisena maana ei ole kuin maksajan virka. – EU:n ajama köyhdytyspolitiikka ei voi jatkua. EU on harvainvalta, jota ohjaavat suuryritysten ja suurten jäsenmaiden edut. – Itsenäisyyspuolue tahtoo palauttaa aidon demokratian ja Suomen kansan ylimmän vallan haltijaksi. Oikeuden mukainen yhteiskunta on mahdollinen, mutta ei rikkaat rikastuttavassa ja köyhät köyhdyttävässä EU:ssa, hän uskoo. Hätisen kannanotot poliittisiin kysymyksiin löytyvät laajemmin vaalikoneista. Hän haluaa mielellään tavata kansalaisia ”toreilla ja turuilla”, ja kotisivuilla ovat tapahtumat, joihin hän aikoo osallistua. – Vaalikoneeseen nukkuvat.fi vastanneet ehdokkaat sitoutuvat maksamaan valitsemaansa kohteeseen 1.000 euroa kuukaudessa kansanedustajan palkastaan siinä tapauksessa, etteivät pysy sanojensa takana. Joka tapauksessa henkilökohtainen lupaukseni on, että tullessani valituksi eduskuntaan lahjoitan 1.000 euroa kuukaudessa Uusi lastensairaala 2017 -tukiyhdistykselle, kunnes sairaala on valmis, Katariina Hätinen lupaa. 2/2015 | 28. helmikuuta 2015 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 5 6 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 2/2015 | 28. helmikuuta 2015 Eero Seppänen: Äänestyspakko poistaisi vajeen demokratiassa Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Kun suomussalmelainen Eero Seppänen pari vuosikymmentä sitten perusti Suomen Nälkäänäkevien yhdistys ry:n, hän ei voinut aavistaa, että myös nykypäivänä nähdään nälkää. Ei ole työtä ja toimeentuloa, ei ehkä asuntoakaan pään päällä. – Leipäjonot ovat vaan pidentyneet. Päätöksentekijöiden toimet asian hyväksi eivät saa hurraahuutoja, sanoo Seppänen, joka Itsenäisyyspäivänä tapasi Heikki Hurstin Helsingin Hakaniemen torilla ja edellisenä päivänä kävi sanomassa suorat sanat eduskunnassa. – Uutiskanavilla tulee poliitikkojen suusta päällimmäisenä hyvinvointivaltiosana. Kuitenkin maassamme on 600.000 köyhyyden rajan alapuolella elävää suomalaista. On piilotyöttömyyttä ja ihmiset eivät halua lähteä yhteiskunnan byrokratian rattaisiin – elävät mieluummin kerjuulla ja ”loisena”. Suomi-hyvinvointivaltio on loppuun käsitelty varsinaisessa merkityksessään – hyvinvointia on vain hyväosaisilla, hän jatkaa ja nimeää näkövinkkelistään tasavaltalaisen yhteiskuntamme vanhanaikaiseksi. – Se ei ole toimiva yhteiskunta, ajatellen yhteiskunnan kaikkia jäseniä. Nykyinen tasavaltainen monipuoluejärjestelmä ei kohtaa kaikkia yhteiskunnan jäseniä tasapuolisesti. Tässäkin asiassa olisi kansanäänestyksen paikka, samaan tyyliin kuin Sveitsissä. Seppänen on vuoden 1991 jälkeen ollut ehdokkaana kaikissa eduskuntavaaleissa. Ehdokkuuksia on ollut Nukkuvien Puolue NuPu ry:n, Yhteisvastuupuolueen (YVP), Suomen Eläkeläisten Puolueen, Köyhien Asialla-puoleen, Työväenpuolueen, Kristillisdemokraattien (KD) ja Vapauspuolueen nimissä. Nyt hän on ehdolla kansanedustajaksi Itsenäisyyspuolueen (IPU) riveissä. – Minulle edullisempi ratkaisu on olla ehdokkaana Savo-Karjalan vaalipiirissä. Savoon minulla on kiinteä suhde mm. Leppävirran kautta, tunnettavuuteni on kohtalaisen hyvä lähes kolmen vuosikymmenen ajalta ja olen solminut uusia tuttavuuksia mm. Suomen Nälkäänäkevien yhdistyksen kautta, sanoo Seppänen, joka on lahjoittanut kirjoittamiensa kirjojen tuoton vähäosaisten hyväksi. – Jaoin ilmaista leipää ympäri Savoa eri paikkakunnilla, muun muassa Pieksämäellä ja kalakukkoja Kuopion torilla. Ja olen jakanut kansanedustajille Ämmänsaaresta hankittua leipää muutaman joulun edellä. Iiro Viinanen oli yhtä hymyä, kun tuli Kokoomuksen leivät hakemaan eduskunnan rappusilta, hän muistelee. Seppästä kismittää ennen kaikkea saamattomuus päättäjien taholta. Hänen mielestään eduskuntaan pitää valita sellaiset henkilöt, jotka pystyvät puhaltamaan yhteiseen hiileen kaikkien yhteiseksi hyväksi. Silloin yhteiskunta on hyvinvointivaltio. – Aikanaan oli kaksi viisasta miestä – Urho Kekkonen ja Veikko Vennamo. Jos he olisivat eläneet sovussa, niin heidän mielipiteillään olisi ollut hyvää annettavaa yhteiskunnalle, sanoo Seppänen, jonka mukaan nykyinen hallitus on neljän vuoden aikana saanut aikaan vain medialööppejä. Politiikan teatteri Seppänen sanoo olevansa ”suoran toiminnan mies”, jolla on omat kriteerinsä ja sanottavansa yhteiskunnan toimimattomuudesta. Häntä harmittaa ”nukkuvien” suuri määrä vaaleissa ja toisaalta galluppien mukana meneminen äänestyskäyttäytymisessä. Hänen mielestään ihmisillä tulisi perusteellisesti olla kyky vaihtaa puoluekantaa. – Olisi jo aikoja sitten pitänyt toteuttaa käytäntö, että kaikki menisivät äänestämään. Muutamissa maissa onkin äänestys- pakko sakon uhalla. Silloin ei olisi vajetta demokratiassa, kun määrättäisiin sakko ”älyllään oleville henkilöille”, jos he eivät äänestä. Siinä olisi tekemisensarkaa päätöksentekijöille. Eero Seppänen ei voi hyväksyä nykyistä toimintaa, jota eletään ”politiikan teatterissa”. Se on hänen mielestään aika pitkälle viihteen puolelle menevää teatterihumua. – Poliitikot osaavat puhua juhlallisesti ja oikeaoppisesti, mutta kapulakielisyys tulisi lailla kieltää. Vielä on sellaisiakin ihmisiä, jotka eivät ole päivääkään käyneet koulua. Seppänen on julkaissut parikymmentä teosta. Suurin aikaansaannos on 13,5 kiloa painava, n. 5.000 sivua sisältävä kirja, jossa on yhdistettynä hänen kaikki kirjansa samassa paketissa. Seppänen on selvittänyt kaikki yläkainuulaiset suvut 1550-luvulta lähtien. Eli siitä ajasta asti, kun ns. ”ylijäämäsavolaiset” Savonlinnan ja Mikkelin alueiden pienistä kunnista kuninkaan toimesta komennettiin Kainuun korpiasukkaiksi. Historialliseen matkantekoon Seppänen on perehtynyt sukuselvitysten kautta. Ryysyranta Hätkähdän, kun Seppänen tarinatuokiomme aikana sanoo: ”Tässä puhuu Ilmari Kiannon huoripoika. Kukaan ei pitänyt minua sukulaisena Seppästen puolelta”. Kirjailija, rantaneuvos Eero Seppänen on julkaissut kirjat nimeltään ”Kiannon huoripoika” ja ”Valoton lapsuus”. – Jäin nuorena orvoksi, olin ”huutolaispoika” ja perusryysyrantalainen Ilmari Kiannon kuvaamasta ”Ryysyrannan Jooseppi” -romaanista. Siellä seikkailevat minun isovanhempani. Minunkin syntymäpaikkani yöelämässä olivat samat eläjät kuin romaanissa – luteita, kirppuja, täitä – kaikkia lajeja löytyi. – Isovanhempani ja tuleva isäni asuivat Markko Rothström: Velaksi elämisen maksavat tulevat sukupolvet Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Mieluummin enemmän tekoja ja vähemmän puhetta. Kaikessa elämässä on mukana arvovalintoja. Pitää uskaltaa puolustaa ja toteuttaa niitä arvoja, joihin uskoo. Elämämme on ainutlaatuinen ja se pitää käyttää hyvin. – Esimerkiksi monien mielestä isien pitäisi olla paljon enemmän kotona lasten kanssa. Kuitenkin vain harva tekee radikaaleja päätöksiä. Lähes kaikilla on mahdollisuus vanhempainvapaaseen – on vain kyse arvovalinnoista. Ei osta uutta autoa, vaan sijoittaa perheeseen ja ajaa 10 vuotta vanhalla, kertoo esimerkinomaisesti yrittäjä Markko Rothström, joka perheensä nuorimman lapsen synnyttyä oli puoli vuotta vanhempainvapaalla. Hän on eduskuntavaaleissa Kansallisen Kokoomuksen ehdokkaana. Kolmilapsisen perheenisän mielessä liikkuvat luonnollisesti lasten asiat ja yrit- Lasten ja nuorten asiat, talousasiat sekä yrittäjyyteen liittyvät asiat ovat Markko Rothströmille tärkeitä – perheenisänä ja yrittäjätaustaisena henkilönä. täjänä yrittäjyyteen ja talouteen liittyvät asiat. – Suomessa on velkaannuttu vuosikausia. On edesvastuutonta elää velaksi, koska sen joutuvat maksamaan meidän lapsemme ja lastenlapsemme. Ei pidä tuhlailla ja siirtää vastuu tuleville sukupolville. On korulause, mutta totta: Kulut ja tulot pitää olla tasapainossa. Suomi elää pääsääntöisesti ulkomaankaupalla, jossa ollaan aika ahtaalla. Rothströmin mielestä tulisi panostaa vientiteollisuuden eri aloihin ja saada kauppatase positiiviseksi. – Meillä on puuta, metalliteollisuutta, korkeaa teknologiaa ja aivovientiä. esimerkiksi puuteollisuudessa tulisi nostaa jalostusastetta ja kehittää rakentamiseen liittyvää teknologiaa, tietotaitoa ja materiaaleja puurakentamisessa ja uskaltaa panostaa erikoistuotteisiin. Eero Seppäsellä on vankat mielipiteet ja sanottavansa. Yhteiskuntajärjestelmän muuttaminen ja omilla aivoilla ajatteleminen ovat hänen mielestään perusasioita. kaikkein lähimpänä naapurina Kiantoa Suomussalmen Kianta-järven rannalla. Ilmari Kianto oli turjanlinnalainen ja me karihtaniemeläisiä. Ja mitä tulee Jooseppi-romaanissa kerrottuun Ryysyranta-torppaan, ukkini Kustaa Seppäsen isä, Jaakko Seppänen (s. 1845) perusti torpan vuonna 1870 ja torpan alkuperäinen nimi oli Kauhalan torppa. Tähän valmiiseen torppaan tuli Jooseppi Kyllönen, sanoo Eero Seppänen, jonka mielestä Kiannon ”Ryysyrannan Jooseppi” -kirja käsitteli ryysyrantalaisjuuria omaavia Seppäsiä, hänen isovanhempiaan perin katkeralla tavalla. – Teksti on kohtuutonta – miten naapureista, luku- ja kirjoitustaidottomista ihmisistä voi kirjoittaa niin hävyttömästi. Jos nykypäivänä kirjoitettaisiin samalla tavalla, kirjoittaja olisi kaltereiden takana. – Lähes kaikki siihen aikaan ympäri Suomea olivat köyhiä. Mutta varmaan oli joku tarkoitus ja esille nousi hätähuuto köyhyyden puolesta Kainuussa ja Suomussalmella, hän arvioi asiaa. Yksi ryhmittymä Rothström uskoo, että pk-sektoriin panostamalla saataisiin lisää työpaikkoja. Hänen mielestään maamme suuri työttömyysaste johtuu siitä, että lyhyttä väliaikaista työtä ei ole järkevää ottaa vastaan tai tarjota. Hän visioikin yhteistä systeemiä, jossa esimerkiksi pitkäaikaistyöttömän etuudet voitaisiin yhdistää työllistämiskokeiluun. Yrityksen maksaman palkan ja tukien yhdistämisellä pitkäaikaistyötön saisi enemmän rahaa käyttöönsä ja yritys saisi työntekijän tekemään tiettyjä töitä. Tämä ei vähentäisi yrityksen vakinaisen henkilökunnan määrää, vaan vähentäisi heidän kiirettään ja työn kuormittavuutta. Apukäsien kautta työntekijät voisivat entistä enemmän keskittyä omiin töihinsä yrityksen avainalueissa ja työhyvinvointi paranisi. Markko Rothström nostaa esille myös nuorten syrjäytymisen. Tilastojen mukaan 17.000–18.000 nuorta on sijoitettu kodin ulkopuolelle. Perheissä on ongelmia, joihin ei ole puututtu riittävän ajoissa. – Esimerkiksi Imatralla varhaisen puuttumisen keinoilla lasten sijoitukset kodin 2/2015 | 28. helmikuuta 2015 ulkopuolelle ovat vähentyneet merkittävästi ja myös ihmisten inhimillinen tuska on vähentynyt. Tästä on seurannut myös merkittäviä taloudellisia säästöjä. – Varkaudessa on ongelmana, että ”sammutetaan tulipaloja” kriisin jo ollessa päällä. Etukäteissuunnittelulla monessa asiassa säästettäisiin huomattavia summia rahaa ja mukana olisi inhimillinen puoli, hän mainitsee ja jatkaa, kuinka Varkaudessa on lokeroiduttu poliittisesti useaan ryhmittymään, jotka taistelevat keskenään. – Pitää olla yksi ryhmittymä – varkautelaiset – ja sen pitää taistella varkautelaisten puolesta. Sitä varten politiikkaa tehdään. Sanatesti Kokoomuksen kotisivuilta toimittajan poimimat sanat antoivat aiheen ”sanatestiin” eli mitä sana tuo mieleen – enemmän kuin yhdellä sanalla. Välittäminen: – Läheisistä, omaisista, ystävistä välittäminen. Haen sillä yhteisöllisyyttä, vaikkapa asuinympäristöstä välittäminen. Autetaan lähellä olevia. Suvaitsevaisuus: – Suvaita kaikkia mielipiteitä ja ihmisiä, liittyen globaaliin tilanteeseen. Meillä on eri kansallisuuksia, eri uskontokuntia. kaikkien pitää elää sovussa keskenään. Sivistys: – Liittyy Suomessa pääsääntöisesti koulutukseen, josta on leikattu liikaa. Pitää satsata nimenomaan lasten ja nuorten koulutukseen, jotta he saavat eväät omaan elämäänsä, pärjäävät paremmin ja eivät syrjäydy niin helposti. Vapaus: – Vapaus päättää omista asioistaan. Että ihmisillä on vastuu ja vapaus, nämä kulkevat käsi kädessä. Ihminen saa päättää omista asioistaan, mutta hänellä on myös vastuu omista teoistaan. Vapaus liittyy myös näinä maailmanaikoina siihen, että Suomi on Suomi, eikä osa vanhaa Venäjää. Vapaus-sanasta rönsyävät myös monet muut asiat, kuten esimerkiksi sananvapaus. Demokratia: – Demokratiasta tulee mieleen se, että ihmiset eivät osallistu ja eivät äänestä. Se tekee demokratian vajavaiseksi. Ihmisten tulisi osallistua yhteisiin asioihin, se kasvattaisi demokratian merkitystä. Mahdollisuuksien tasa-arvo: – Koulutuksella pitää turvata kaikille ihmisille peruslähtökohta elämään, että kaikki voivat tasa-arvoisesti lähteä opintielle ja siitä elämässä eteenpäin. Meillä on oppimismahdollisuus ei oppivelvollisuus ja sitä kautta tulee mahdollisuuksien tasa-arvo. Kannustavuus: – Pitää kannustaa lapsia ja nuoria osallistumaan toimintaan, esimerkiksi urheiluun, jossa he saavat uusia kokemuksia ja onnistumisentunteita. Markko Rothström asui elämänsä 20 ensimmäistä vuotta Helsingissä. Hänen mielestään Varkaus on tosi hyvä paikka asua esim. verrattuna Helsinkiin, koska täällä pääsääntöisesti kaikki tarvittava on lähellä, eikä ole ruuhkia. Hän uskoo kaupungin menestymiseen tulevaisuudessa ja toivoo alueellisesti naapurikunnat yhdessä tekemään asioita yhteisen seutukunnan hyväksi. Ei isomman oikeudella vaan yhteistyöllä, tasavertaisina ihmisinä ja kumppaneina. – Vain yhteistoiminnalla mennään eteenpäin. Mietitään yhdessä parhaat vaihtoehdot tehdä asioita ja tarvittaessa nämä hyvät toimintatavat voisi kopioida kaikkiin alueen kuntiin. Pyöräähän ei tarvitse keksiä uudestaan! Aino Kanniainen: Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 7 Puhalletaan hiileen yli puoluerajojen Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Toista kertaa eduskuntavaaliehdokkaana olevan Aino Kanniaisen (kesk.) arvot nousevat kristillisistä perusarvoista – ihmisarvo, eettisyys, oikeudenmukaisuus, rehellisyys, isänmaallisuus ja perhearvot. Edellisten eduskuntavaalien tuloksena oli varakansanedustajan paikka. Kanniaisella on kokemusta suurperheen pyörittämisestä, ihmisten kipeidenkin tarinoiden kuuntelemisesta ja yrittäjyydestä. Koulutukseltaan hän on VET psykoterapeutti, perheterapeutti ja psykiatrian sairaanhoitaja. Hänen vaaliteemojaan ovat ihmistä koskettavat arjen asiat – mm. perheiden hyvinvointi, työ, toimeentulo ja yrittäjyys. Ilman näitä ihmiset eivät voi hyvin. – Eikös politiikan pitäisi olla ihmistä varten, hän kysyy ja jatkaa, että yhteiskunta on sinä, minä ja me – kaikki lähtee ihmisestä. Yksi päällimmäisistä pohdinnan kohteista hänellä on korjausliike, jolla Suomi saadaan kuntoon – tarvitaan yhteen hiileen puhaltamista – vahvasti yli puoluerajojen. – Laitetaan ensin kuntoon ”talon perustat” ja rakennetaan elämänkaaren inhimilliset teemat ja hyvinvoinnin näkökulma, sanoo Kanniainen perään kuuluttaen kasvunrauhaa lapsille. Että aikuisilla olisi aikaa pysähtyä lapsen äärelle – vanhemmilla, päivähoidossa ja koulussa – nykyisenä hektisenä aikana. – Ensimmäisten ikävuosien aikana luodaan hyvin tärkeä perusturvallisuuden pohja. Se kantaa ihmisellä koko elämänkaaren ajan, jolloin ihminen on vahvempi kohtaamaan ja käsittelemään vaikeitakin tilanteita. Aino Kanniaisen mielestä päätöksenteon tulisi heijastaa vanhemmuuden arvostusta ja perheiden erilaisten tilanteiden ymmärtämistä. Siten, että jokaisen vanhemman ja lapsen silmissä saa loistaa ilo. Ja että jokainen nuori voi kokea, että hänellä on oma paikkansa yhteiskunnassa. – Tilastoissa nuorisotakuu näyttäisi toimivan. Mutta oikeasti se olisi läpikäytävä asia, jotta saataisiin vaihtoehtoisia toimintamalleja. Pitäisi olla esimerkiksi oppisopimusvaihtoehtoja ja räätälöidä kunkin nuoren kohdalle häntä eteenpäin vievä ratkaisu. Vanhuus on arvokas elämänvaihe. Kanniainen puhuu aktiivisten eläkevuosien mahdollistamisen puolesta ja ikäihmistä kuunnellen luoda turvallinen valinnanvapaus. – Puhutaan hyvin paljon ikäihmisten kotiin hoitamisesta. Niin kauan kuin ihminen kokee, että se on mielekästä, se on hyvää ja kannatettavaa. Mutta jossakin kulkee raja. Jos ihminen kokee turvattomuutta, pitää olla asumispalvelupaikkoja – yksilöllisiä vaihtoehtoja. Valitettavasti tällä hetkellä ollaan asiaa ajamassa yhden mallin mukaan. – Päättäjillä pitäisi olla muutakin konsulttia kuin raha. Pitäisi olla ymmärrystä myös inhimilliselle puolelle, sanoo Kanniainen, joka kuntapoliitikkona tietää myös rahan ja laskelmien merkityksen. Leppävirran Timolassa asuva Aino Kanniainen tähdentää arkijärjen käyttämistä päätöksenteossa ja ajaa sitä, että ihmisen arki olisi hyvä koko elämänkaaren ajan. Yhteisöllisyyttä mikä tekee elämästä tärkeän. Että on läheiMillainen on sitten hyvä arki? siä ihmisiä ja voi auttaa toisia – voi luottaa – Kun itse kukin kokee, että hänen elä- siihen. Ihmiset kokevat, mistä hyvä elämä mänsä on mielekästä ja palapelin palaset tulee ja mikä on onnellisen elämän salaiovat tasapainossa – että hän voi sanoa elä- suus. vänsä hyvää elämää. Itse asiassa tässä kysymyksessä palataan politiikan alkuperäiseen Aluekokonaisuus tarkoitukseen – ihmisten hyvinvointiin ja Yrittäjyyden edistämisestä puhuttaessa että olisi hyvä olla. Jokainen palapelinosa on pintaan nousee se, että yrittäjyyden esteitä tärkeä ja kyse on kokonaisuudesta. on määrätietoisesti purettava. Ensimmäisen Aino Kanniaisen mielestä kukaan ei voi työntekijän palkkaamista tulee helpottaa, syrjäytyä yksin ja hän haastaakin yhteis- arvonlisäverovapauden alarajan nosto, liikuntaan yhteisöllisyyttä. Että entistä enem- asta byrokratiasta arkijärjen käyttöön – siimän puhuttaisiin siitä, että jokainen voi nä muutama seikka, jotta yrittäjän ei tarvittehdä oman asiansa eteen – olemalla, koh- se tehdä töitä kahden edestä. taamalla ja huomaamalla toisen ihmisen. Aino Kanniaisen mielestä Itä-Suomea on Mutta myös yhteiskunta ja päätöksenteko katsottava aluekokonaisuutena, jonka puovoivat ratkaisuillaan ja lainsäädännöllä lesta puhujia tarvitaan. Alueellisia vahomalta osaltaan antaa viestejä. vuuksia tulee vaalia kyläyhteisöistä lähtien Yrittäjänä Kanniainen on ehdottomasti maakunnan tasolle ja tieverkosto tulee pitää harmaantalouden torjunnan puolesta pu- kunnossa. Koulutus ja elinkeinopolitiikka huja. Mutta esimerkiksi talkootyö ja toinen ovat tärkeitä asioita. toistaan auttaminen pohdituttavat häntä. – Mikäli tulen valituksi, pidän esillä inEttä näistä vaadittavat selvitykset eivät tu- himillistä näkökulmaa ja paneudun oikeaskahduttaisi yhteisöllisyyttä ja ihmisten ha- ti tämän alueen kysymyksiin. Keski-Savon lua auttaa toisiaan. alueella mikään kunta ei pärjää yksin – tar– Ajattelen, että siihen liittyy viesti. Ih- vitsemme toinen toisiamme. Iloitaan siitä, misistä tulee varovaisia siinä, että kaveri jos toisessa kunnassa saadaan elinkeinopomenisi auttamaan kaveria. Tätä asiaa päät- liittisia asioita eteenpäin – koska se heijastäjät eivät ole ajatelleet loppuun asti. tuu myös toisiin. Samalla tavalla kuin en– Kun vain emme tässä asiassa murentai- nen vanhaan – hyvät naapurit. Yhdessä si sitä, mikä meillä kuitenkin on hyvää ja voimme olla vahvempia. Kaupunkiaarteen Metsästys Tunnistatko tämän paikan? Lähetä arvauksesi: Ahlströminkatu 10 B, 78250 Varkaus. Tai sähköpostitse: [email protected] Vastanneiden kesken arvomme ulkoilutakin Sykkeessä-painatuksella! Edellisen kilpailun voittajille on ilmoitettu. Onnea aarteenmetsästykseen! 8 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi Markku Kujanpää: 2/2015 | 28. helmikuuta 2015 Ihmisarvo markkina-arvoa tärkeämpi Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Tuntuu, että maailma kylmenee, kun ajatellaan suhtautumista lähimmäiseen. Kaikki tekeminen, oleminen ja ihmisarvo mitataan monesti tuotantolukuina ja numeroina. Kuinka arvokas olet – se arvioidaan ihmisen tuotantokyvyn mukaan. Näin pohdiskelee eduskuntavaaliehdokas Markku Kujanpää (kd) tarinatuokion aikana toimittajan kanssa. Kujanpää on eläkkeellä oleva 64-vuotias tietokonealan insinööri, joka on työurallaan toiminut erilaisissa ohjelmisto- ja tuotekehitystehtävissä. Varkautelaisessa kunnallispolitiikassa hän on toiminut vuodesta 1993 lähtien. Hän muutti Helsingistä Varkauteen vuonna 1979. Poliitikkona hän haluaa olla rakentamassa toimivampaa yhteiskuntaa, jossa heikommista pidetään huolta. – On tärkeää kohdella lähimmäistämme niin kuin toivomme itseämme kohdeltavan, sanoo Kujanpää tähdentäen, että länsimainen kulttuuri on noussut vanhoista, kristillisistä arvoista. Tältä pohjalta on noussut sivistys, terveydenhoito sekä diakoniasta kehittynyt sosiaalihuolto. Kujanpää pohdiskelee paljon puhetta herättänyttä kotihoidontukea. – Tätä markkinoitiin tasa-arvoisuuden nimissä, mutta unohdettiin yksilö. Kiintiöittämisellä olisi kavennettu perheen valinnanvapautta. Ratkaisu olisi ollut elämälle vierasta. Isällä ja äidillä tulee olla mah- dollisuus päättää, kumpi heistä jää hoitamaan lasta kotiin. Ihmisen elinkaaren toisessa päässä olevan vanhusväestön kasvu tuo haasteita. – Vuonna 2000 meillä oli reilut 20.000 yli 90-vuotiasta. Tällä hetkellä heitä on noin 43.000 ja viiden vuoden kuluttua jo yli 60.000. On varmistettava, että ikääntyville tarjotaan riittävän tasokas ja arvokas vanhuus. Vanhuksille, jotka eivät kykene omin avuin asumaan kotona, tulee järjestää toimiva kotihoito. Kodinomainen palveluasuminen on luontaisin tapaa elää vanhuusvuodet heille, joille kotipalvelu ei ole enää riittävä. Pitkäjänteisyyttä päätöksiin Hyvän koulutuksen avulla luodaan eväät tulevaan elämään, kannustetaan työhön ja yrittäjyyteen. Suomi tarvitsee toivon ja uusien mahdollisuuksien näköaloja. – Koulutus on sivistyksen pohja. Se on elinehto ja sillä pieni Suomi elää. Valtiovalta leikkasi toisen asteen koulutuspaikoista, mutta lähdettiinkö leikkaamaan liikaa? – Ammattikoulutuksessa pitäisi vahvistaa yhteistyötä yritysten kanssa, antaa opiskelijoille konkretiaa yrittämisestä ja edelleen kehittää oppisopimustyyppisiä menetelmiä. Näin saataisiin kätevästi työntekijä sisään yritykseen. Markku Kujanpää pohtii yrittäjäksi lähtemisen problematiikkaa. Markku Kujanpää korostaa lähimmäisestä välittämisen merkitystä. – Suomessa on kautta historian ollut asenne, että konkurssin tehnyt on jotenkin epäonnistunut ihminen muiden silmissä. On ikävää, jos hänet unohdetaan. Hänelle on annettava uusi mahdollisuus. Tarvitaan armollisuutta ja uuden alun mahdollisuutta – kuten myös henkisessä ja hengellisessäkin elämässä. Yritystoiminnan aktivoimiseksi Kujanpään mielestä pitäisi saada purettua pienten yritysten kasvua rajoittavia säädöksiä, määräyksiä ja normeja. Esimerkiksi ensimmäisen työntekijän palkkaamista voisi helpottaa. – Yrittäjien sosiaaliturva koetaan myös erittäin heikkona. Tämä on yksi pelko, jotta moni ei uskalla lähteä yrittäjäksi. – Suomen kannalta on tärkeää, että keskisuuret yritykset saisivat mahdollisuuksia päästä kasvu-uralle niin, että saataisiin vientiä aikaiseksi. Valtiovallalla pitäisi olla sellaiset instrumentit, joilla se voisi edistää keskisuurten yritysten vientimahdollisuuksia. Savo-Karjalan alueella olevalla puunjalostusteollisuudella on mahdollisuuksia ja alueelliset elinkeinoyhtiöt ovat merkittäviä toimijoita. Kujanpää kertoo seuranneensa viime vuosien aikana eduskunnan toimintaa ihmeissään. Häntä huolestuttaa päätösten poukkoilu. Esimerkiksi yrittäjiltä hän on kuullut kommentteja tapahtuneista muutoksista verotuksissa – pitkäjänteisyys ja selkeä linja puuttuvat. Rajojen ylitys Yleiset turvallisuusasiat – sisäinen ja ulkoinen turvallisuus – ovat pinnalla. – Maahanmuuttoasiassa monesti puhutaan hyvin yksioikoisesti, yleistetään ja mennään harhaan. Maahanmuutossa on nähtävä kolme asiaa – pakolaiset, työperäinen muutto ja sosiaalisten syiden vuoksi maahan muuttaneet. Varkaudella, kansainvälisten yritysten veturina, on edelleenkin hyvät mahdollisuudet kehittyä elinvoimaisemmaksi asuinalueeksi. – Maakuntaraja Kuvansinjoen kohdalla on vuosien saatossa hankaloittanut lähikuntiemme yhteistyötä. Toivottavasti juuri tehty kuntarakenneselvitys madaltaa maakuntarajan aiheuttamia esteitä. – Kuntaselvitys on hyvä nähdä isompana mahdollisuutena Keski-Savon toiminnoissa. Jokaisen kunnan varat vähenevät ja on luonnollista ajatella ja ymmärtää yhteistyön merkitys, hän sanoo. 2/2015 | 28. helmikuuta 2015 Kaisa Korhonen: Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 9 Jokaiselle taattava ihmisarvoinen elämä Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Länsivantaalaisesta lähiöstä lähtöisin oleva Kaisa Korhonen (vas.) sanoo muuttuneensa täysin umpimaalaiseksi ja asuu vanhassa maalaistalossa Leppävirran Timolassa. Hän on eduskuntavaaliehdokkaana toista kertaa. Kunnallispolitiikassa hän on ollut mukana parikymmentä vuotta ja puolueen sisällä muun muassa valtakunnallisissa työryhmissä ja puoluevaltuustossa. Korhonen toteaa, että hänellä ei ole poliittisia sukujuuria, vaan on valinnut suunnan oman ajattelun kautta. Vasemmiston hän on kokenut järjen ja omantunnon valinnakseen – oikeudenmukaiseksi aatteeksi. – Vasemmistolaisille aina tärkeitä asioita ovat työ kaikille ihmisille, hyvä perustoimeentulo ja hyvät peruspalvelut. Jokaisen ihmisen pitäisi pystyä elämään ihmisarvoista elämää. – Olemme riippuvaisia toisenikäisistä ihmisistä. Vaikka vanhuspalvelulaki on saatu aikaiseksi, sitä pitäisi viedä käytäntöön paljon vahvemmin, sanoo Korhonen, joka on valtiotieteiden maisteri ja yhteiskunnallisten aineiden opettaja. Hän kouluttaa ammattilaisia lastenohjaajan ja lähihoitajan tehtäviin Seurakuntaopistolla Pieksämäellä. Koulutus on hänen mielestään tie tulevaisuuteen. Lasten päivähoidon massamme hän näkee mallikkaana. – Meillä on erittäin hyvin koulutetut henkilökunnat ja kaikin puolin hyvät mitoitukset henkilökunnassa tällä hetkellä. Mielestäni päivähoito on hyvin järjestetty, mutta ehkä tarvittaisiin uusi varhaiskasvatuslaki kehittämään entistä enemmän ammatillisuutta ja suuntaa varhaiskasvatukseen, hän sanoo. – Peruskouluhan on hyvä järjestelmä ja on pidettävä huolta, ettei se pääse rapistumaan säästöjen puristuksessa. Toisen asteen koulutuksessa on valtavan iso mullistus edessä ja koulutuspaikat ovat Itä-Suomessa vähenemässä. Se johtaa helposti siihen, että nuoret joutuvat lähtemään kauas kotoaan, hän pelkää. Korhonen ei usko lukioiden verkon säilyvän nykyisellään. Hän toivoo, että mahdollisimman monella nuorella olisi mahdollisuus valita myös lukio. – Tähän asiaan tarvittaisiin oikeasti rakenteellista, oikeaa pohdintaa, mutta myös resurssointia. Ei voi ajatella, että koulutusta ajetaan alas, koska talous ja työpaikat lähtevät jossakin vaiheessa käyntiin. Pitää olla joustava ja ketterä koulutusorganisaatio, joka pystyy tarjoamaan koulutusta nuorille ja mahdollisuutta päästä eteenpäin työelämään. Omaehtoinen kulttuuri Korhosen mielestä on hyvä asia, että Pohjois-Savossa on aktiivisesti lähdetty rakentamaan omaa sote-aluetta – ennen kuin valtiovallan taholta tulee ehdottomat sanelut. – Laki sinänsä antaa hyvät mahdollisuudet ja puitteet. Haasteet tulevat olemaan siinä, että meillä on tiiviisti asuttuja kaupunkialueita, joissa on erilaiset ratkaisut kuin harvaan asutulla maaseutualueella. Ei voida samoilla argumenteilla toimia molemmissa ympäristöissä – pitää löytää toimivat tavat. Kulttuuri on tärkeä osa-alue ihmisen elämässä – eikä kulttuurilla Korhosen mielestä tarkoiteta jotakin hienoa korkeakulttuuria. Hän pohtiikin, miten esimerkiksi lapset saataisiin näkemään kulttuuria ja myös kehittämään omaehtoisia taiteenmuotoja. – Ihmisten omaehtoisen kulttuurin tuottamisen väylää pitäisi varjella kuin kukkaa kämmenellä. Vapaa sivistystyö on Suomessa hieno keksintö, jota ei missään nimessä saa päästää kuihtumaan. Se on ”matalankynnyksen” toimintaa, johon ihmiset pääsevät mukaan – ilmaisemaan itseään ja tekemään käsillään. Perinteisiä kä- Mauno Ruuskanen: dentaitoja ja kulttuuriperimää siirretään eteenpäin. – Kansalaisopisto on oikeastaan ainoa organisaatio, joka tällä hetkellä pystyy sitä tekemään. Monesti talous nostetaan itsearvoiseen asemaan, eikä nähdä, mitkä ovat olennaiset asiat ihmisen elämässä. Hyvinvointivaltio Mutta miten hyvinvointivaltio Suomi jaksaa tänään? – Paikoin paremmin kuin koskaan, paikoin huonommin kuin pitkään aikaan. Tuloerot ovat kasvaneet valtavasti. On leipäjonot, joissa ihmisiä käy oikeasti hädän vuoksi. Ja meillä on paljon ihmisiä, jotka eivät näy missään tilastoissa – he eivät jaksa tulla kortistoihin ja tilaisuuksiin, vaan sinnittelevät nälkärajalla. Olisi pystyttävä hoitamaan asiat niin, että ihmisillä ei olisi hätää. – Toki meillä on paljon hyvinvoivia ihmisiä. Lapset voivat varsin hyvin verrattuna aikaisempien vuosikymmenien taakse. Onhan meillä moni asia tosi hyvin, sanoo Korhonen, jota ihmetyttää, miksi asioita ei laiteta kuntoon. Hänen mielestään rahaa kyllä on, kunhan se vain kohdennettaisiin oikeisiin paikkoihin ja tasoitettaisiin kauhean isoja eroja ihmisten hyvinvoinnissa. – Helposti levitetään kriisitietoisuutta, että on hirveä hätä valtionvelan takia tai luottoluokittajien kulmienkurtistusten vuoksi. Meille uskotellaan kauhea kriisitietoisuus talouden käsitteillä. Aluekokonaisuus Kaisa Korhonen toivoo, että yhteisesti voitaisiin olla Itä-Suomen asialla rakentamassa työpaikkoja. Hänen mielestään ei pitäisi yksioikoisesti asettaa ympäristöasioita ja työpaikkoja vastakkain. – Kun pidämme huolta ympäristöstämme ja rakennetaan ympäristöä säästäviä energiaratkaisuja, tulee työpaikkoja. Maail- Pankit esittävät ”laupiasta samarialaista” Teksti: Vesa Moilanen Rahanhallitsijat esiintyvät talouden pelastajina. Pankit esittävät ”laupiasta samarialaista” antamalla lyhennysvapaata vuodeksi asiakkailleen. Lainanmaksajat suorittavat vain korot. Pankit kertovat, että näin saadaan Suomen talouskasvu ennennäkemättömään nousuun, kun maahamme vapautuu jopa miljardin verran kulutusrahaa. Näin pohdiskelee varkautelainen, Itsenäisyyspuolueen (IPU) eduskuntavaaliehdokas Mauno Ruuskanen, joka viettää talven Las Palmasissa Gran Canarialla. Hänen mielestään tosiasiassa pankit pyrkivät pidentämään asiakkaan laina-aikoja, koska asuntolainojen korot ovat alhaiset niillä, joilla on jo laina. – Tänään lainat eivät mene kaupaksi, koska korko on suurempi kuin aiemmin otetuissa. Siispä pankit saavat ainakin yhden vuoden korot ylimääräisenä tulona em. ”armeliaisuuden” myöntämisestä, hän toteaa. Ruuskasen kertoman mukaan TELA järjestää kansanedustajaehdokkaille ”koulutusta ja informointia” siitä, kuinka eläkevarantojen hoitoon poliitikot eivät saa puuttua. – Tärkeitä lukuja ehdokkaille ovat mm. eläkevarantojen suuruus – 170 mrd euroa. Tosiasiassa tuohon lukuun pääoma oli kasvanut jo elokuussa 2014 ja tämänhetkistä tilannetta ei ole vielä julkaistu, joka on n. 175 mrd euroa tai enemmän. Lisäksi painotetaan, että uusia eläkeläisiä tulee 70.000 vuosittain lisää. Sekin on ”tarkoituksellisuutta totuutta,” koska ei mainita eläkeläisten vuosittaista luonnollista poistumaa, joka on 50.000–60.000. – Kevään mittaan tullaan myös julkaisemaan, että eläkemaksut olivat pienemmät kuin maksetut eläkkeet. Se tarkoittaa, että yksityispuolella perityt eläkemaksut jäivät vajaaksi, mutta julkisen puolen osuus oli Kaisa Korhosen mielestä julkisen sektorin alasajoa ei pidä jatkaa. Olisi varmistettava, että tulevaisuudessa on riittävästi ihmisiä kasvatus, koulutus-, hoito- ja hoivatehtäviin. malla on olemassa valtavat markkina-alueet ympäristöystävällisille ratkaisuille, joissa Suomessa on osaamista. Mutta ei pidä tietenkään väheksyä metsää ja metallia, jotka työllistävät. Liikenne- ja tiehankkeet ovat yksi iso kokonaisuus Itä-Suomessa. – Liikennöinti pohjoiseen meidän kautta ja kaikki pienet perusparannusasiat, jotta ihmiset pääsevät kulkemaan. Niistä on pidettävä Itä-Suomen puolta. Korhosen mielestä myös Venäjä-suhteet ovat tärkeitä Itä-Suomelle. Suhteet tuovat taloudellista asiaa, ovat yhteistyötä ja kulttuurivaihtoa. Niitä ei pitäisi ratkaisuilla vaarantaa. Alkuvuodesta tulleet myönteiset uutiset työpaikkojen merkittävästä kehityksestä lähitulevaisuudessa Itä-Suomessa ilahduttavat Korhosta. Varkauden talousalueen hän näkee ilman muuta yhteisenä asiana. Jos jossakin menee hyvin, se heijastuu naapureihinkin. – Kaikkien pitäisi katsoa koko alueen etua. Ihmiset, palvelut ja raha kulkevat kuntarajojen ylitse – rajoihin ei kannata tuijottaa – sinänsä kuntayhteistyötä pitää lisätä. Mauno Ruuskanen kotimaisemissaan Puurtilan rannoilla. (Kuva: Mauno Ruuskasen kuva-albumi.) liikaa peritty. Näin ollen kokonaisuudessaan perityt eläkemaksut kasvattivat pääomaa kuten myös pääomalla keinoteltu sijoitusvoitto n. 13–15 mrd euroa vuodessa. Sitovat kansanäänestykset Ruuskanen sanoo, että nykyinen laki eläkeyhtiöitten toiminnasta ”velvoittaa” niitä olla sijoittamatta työllisyyteen, koska se lisäisi tulevaisuudessa työeläkkeisiin oikeuttavien määrää ja siten velvoittaisi maksamaan heille eläkettä. Toisin sanoen: ”Mahdollisimman vähän tulevia maksettavia eläkkeitä eikä sijoitusvoittojen ripaustakaan esimerkiksi nuorison työllistämiseen vanhusten hoitamista varten”. – Tela toimii lainmukaisesti. Lain muutosta siltä osin tarvitaan, jotta esim. 3 mrd euron lohkaisu 60. 000 kodinhoitajien palkkaukseen Suomen kuntiin olisi mahdollista. Eläkevarannot jatkavat kasvuaan siitä huolimatta n. 10 mrd euroa vuodessa. – Eduskunnassa olevat puolueet ja tarvittavat lainmuutokset saadaan järkevään kansalaisten hallintaan, järjestämällä puolivuosittain sitovat kansanäänestykset, uusista ja vanhoista hallituksen ja eduskunnan tuomista esityksistä. Hankalatkin asiat on helpompi hyväksyä, jos siitä on kansan enemmistön päätös, Mauno Ruuskanen uskoo. 10 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 2/2015 | 28. helmikuuta 2015 Eero Hyvärisen akvarellimaalauksia kirjastolla Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Herkkyyttä, syvyyttä, raikkautta ja väljyyttä – ehkä vähän mystillistäkin. Tällaisia elementtejä Eero Hyvärinen toivoo töittensä sisältävän. Hänen näyttelynsä Varkauden kirjaston näyttelytilassa sisältää luontoaiheisia akvarelleja ja maalauksia – kaikkiaan yli 60 työtä. Näyttely on avoinna 14.3. saakka, jonka jälkeen noin puolet esillä olleista töistä menee näyttelyyn Kuopion kirjastoon. – Jos pääsisi ihan syvälle maisemaan – juuri siihen tuntoon, joka on itsellä maisemassa. Näkee ja kokee elämyksiä, joita maisema antaa – hyvin monenlaisia asioita. Hyvinkin risaiset ja tukkeuttavat ajatukset siirtyvät kokonaan pois ja sisälle tulee jotakin ehtaa. Koetan päästä siihen ytimeen, jota olen tuntenut maisemassa kävellessä, sanoo Hyvärinen, jonka mukaan valokuva toimii erittäin hyvin kohdeopasteena. Hänellä onkin valokuvauskone mukanaan myös maalauskursseilla. Useat näyttelyssä olevat Lappi-aiheiset työt ovat syntyneet kurssilla Enontekiön Hetassa, Pallastunturin maisemissa. Eero Hyvärinen on 87-vuotias. Maalauksia syntyy useampi kymmenen vuodessa. Akvarellit hän maalaa kotonaan Leppävirralla Konnusselän rannalla ja pastellityöt ateljeessaan Antinpuistossa. Taulujen tekemiseen hänellä on ollut kiinnostus pikkupojasta lähtien. – Aloitin pastelliväreillä, sitten tulivat öljyvärit ja akvarelli on aina ollut mukana – nyt päätekniikkana. Kun oppii jollakin tavalla hallitsemaan tekniikkaa, joskus saa ihan työvoittoja. Tuntuu hyvältä – nyt onnistui – saa hyvänolontunteen, sanoo Hyvärinen, joka on vuosikymmenten varrella osallistunut lukuisille maalauskursseille. – Kursseilla saa vihjeitä, mutta omalla työllä pääsee eteenpäin. Hyvä opettaja on sellainen, joka innostaa tekemään, hän sanoo ja muistelee 1970-alkua, jolloin italialainen professori Silvio Loffredo piti Varkaudessa maalauskurssin. – Sitten mentiin Firenzeen hänen luokseen ja käytiin läpi mm. Uffizin galleriat. Tämä opettaja sai maalausinnon päälle. Eero Hyvärisen mielestä kirjaston näyttelytila on Varkauden paras – on valoa, väljyyttä ja ihmisiä . Etualan työ on nimeltään Salaperäinen maisema. – Vasta 1800-luvun alkuvuosina lähti akvarellitaide liikkeelle Englannista. Ennen sitä, 1700-luvulla, akvarelleja ei otettu näyttelyihin. Sitä pidettiin öljyvärimaalauksen oheisena, jolla tehtiin luonnoksia öljyväritöitä varten – akvarelli ei ollut itsenäinen. Maassamme on Suomen Akvarellitaiteen yhdistys ry, joka ajaa asiaa akvarellitaiteen levittämiseksi, sanoo Hyvärinen, joka on yhdistyksen jäsen. Kestävätkö akvarellityöt auringonvaloa? – Kaksi miessukupolvea, jos teos on varjossa. Jos teos on aurinkoseinällä, silloin ultraviolettisäteet imevät väriä. Eero Hyvärinen sanoo pyrkivänsä töissään harmoniseen väritykseen. – Värit ovat veljiä keskenään – ettei joku väri pomppaa kukkona tunkiolle. Pyrkimyksenäni on yhtenäinen kokonaisuus. – Joku on sanonut, että teen töitä hyvin Värit veljiä keskenään nopeasti. Kyllä töissäni on nopea jälki – silEero Hyvärinen kertoo akvarellin olevan loin säilyy raikkaus ja vetisyys. Olen kymitsenäisenä taiteenlajina hyvin nuori, ver- meniä vuosia opetellut, ennen kuin pystyn rattuna öljyväriin ja pastelliin. tätä tekemään. Lukijakilpailu Äänestä paras artikkeli tässä lehdessä! Lähetä vastaus osoitteeseen: Ahlströminkatu 10 B, 78250 Varkaus. Tai sähköpostiin: [email protected] Kaikkien osallistuneiden kesken arvomme ulkoilutakin Sykkeessä-painatuksella! Edellisen kilpailun voittajille on ilmoitettu. Laulumuistoja Taulujen tekemisen ohella Hyvärisellä on ”kulkenut mukana” laulu. Osallistumiset vuosikymmeniä sitten Nuoren Voiman Liiton valtakunnallisissa kilpailuissa toivat palkintoja niin laulussa kuin maalauksessa. Hänelle on hyvin tarkkaan jääneet mieleen laulukilpailujen tuomaristot ja kilpailijat – mm. Vuonna 1960 Vaasassa samassa kisassa Hyvärinen tapasi pitkän miehen, nimeltään Martti Talvela, joka voitti kisan. Joutenlahden kouluun Eero Hyvärinen perusti kuoron, joka konsertoi ainakin kerran lukuvuoden aikana. Kuoro voitti 1960 valtakunnanmestaruuden B-sarjassa eli alle 28.000 asukkaan paikkakuntien sarjassa. – Käytiin laulamassa Sirkus Papukaijassa ja Kuopion radiossa. Lasten laulaminen on aina ollut minulle läheistä. Ja laulu sujuu Eero Hyväriseltä edelleen. Tarinatuokiomme aikana ehdimme käydä läpi musiikin asioita vuosikymmenien takaa ja kuvataiteilija itse vetäisee laulunäytteen toimittajalle – muistatko tätä? Taidenäyttelynsä avajaisissa Eero Hyvärinen kertoo laulaneensa Jean Sibeliuksen laulun Ristilukki. Aika hurahti tarinoidessa nopeasti. Palttoota päälle ja eteenpäin. – Pitää lähteä tästä pilkille, Eero Hyvärinen sanoo hymysuin aurinkoisena maanantai-iltapäivänä. Ämmänkosken kiviä 2/2015 | 28. helmikuuta 2015 Taidemuseon näyttely yllättää erilaisuudellaan Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 11 Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Voiko mullasta arkisempaa asiaa olla kuin maa? Mutta kun multa ja ruoho nostetaan seinälle, se on eri asia. Varkauden taidemuseossa 26.4. saakka oleva kuvataiteilija Mikko Junturan näyttely Vaiti sisältää maalauksia ja installaation. Seinälle on nostettu nimetön teos, jonka materiaaleina ovat nurmikkoruoho ja multa vesiliimaseokselle levylle kiinnitettynä. Joulukuussa siemenistä kasvamaan lähtenyttä teosta on mielenkiintoista seurata, mitä kevään valorunsaus tuo tullessaan. Ja jos jossakin vaiheessa ruoho kuolee, miltä värimaailma näyttää silloin? Teoksen luonne muuttuu. – Ihminen aina ensin kategorisoi, mitä teos sisältää – jokainen voi nähdä ja kokea omalla tavallaan. Haluankin, että luon tietyllä tavalla oman yhteyden maailmaan – muut luovat omansa, koska kaikilla on oma historiansa. Toivon, että tulijat ”jättäisivät aivot narikkaan” – tullessaan tilaan ja näyttelyn tarjoamaan maailmaan – mikä on kuitenkin tästä maailmasta, toteaa Juntura. Kun menee lähelle teosta, nurmikkoruoho ja multa haisevat – on muitakin aistimisjuttuja kuin visuaalinen ja esteettinen. – Vaikka kaikki taide oikeastaan on esteettistä jossakin määrin – vaikka se olisi rumaa – haetaan jotakin tavanomaisesta irtoavaa. Taiteilija kokee aina omakohtaisen näkemyksen ja ilmaisun. Se ei koskaan ole samanlainen kuin jollakin muulla. – Koko näyttelyn teema on Vaiti – vaiti oleva voima, kuin virranjuoksu, joka ohjaa koko ajan eteenpäin ja synnyttää jotakin uutta muotoa. Eikä tietyllä tavalla katoa koskaan. kaiken takana on kuitenkin jotakin pysyvää ja ikuista. Tutkiva materiaalinkäyttö Kuvataiteilija Mikko Juntura kertoo, ettei hän ole kahteen vuoteen käyttänyt pensseliä maalarina. – En tiedä, mitä tulen seuraavaksi tekemään. Minulle tekeminen on hauskaa, koska en rajoita sitä mitenkään – seuraava teos voi olla mitä vaan. – Se näkyy tässäkin näyttelyssä ja jokainen teos yllättää katsojan ja myös minua. Taiteilijalle on tärkeää, että säilyy aitous tutkimiseen, näkemiseen ja elämänkokemiseen. Näyttelyään Juntura luonnehtii myös runolliseksi. – Huomaan, että alitajuisesti tekee tiettyjä teoksia ja ymmärtää vasta myöhemmin, miksi tuli tehtyä semmoinen teos. Juntura maalaa käsitteellisesti, tutkiva materiaalinkäyttö ja muovaaminen teokseksi ovat merkittävä osa hänen taidettaan. – Taideteokset näen ikuisuuden kuvina, jotka hengittävät ja elävät nyt hetkessä. Maailmassa oleva voima näyttäytyy meille jatkuvana liikkeenä, hajottaa ja rakentaa asioita uudelleen. Tämän voiman ytimeen kätkeytyy kaiken takana oleva, ei nähtävä, muuttumaton ja ikuinen, joka on teosteni sisin. Maalauksellisten teosten lisäksi kuvataiteilija Mikko Juntura tekee ääni-, video- ja kolmiulotteisia teoksia. Varkaudessa on esillä myös videoteos Oraakkeli. Installaatio Oraakkeli – hauenpää, pöytä ja tuoli – maustettuna Junturan luomalla äänimaisemalla. Hologramminen teos, jossa materiaalina ohut, hiottu pelti. Vaaleus ja tummuus nousevat esille valon ansiosta. Mikko Juntura ja nimetön työ viime vuodelta – yhdistelmätekniikka, idut metallilevylle. Varkauden Teatterin Raja ravistelee Teksti: Vesa Moilanen Onko dementia ”kaleidoskooppijärjestelmä” ja aika nyt-hetkien jatkumoa? Miten pystyy vaikuttamaan omaan elämäänsä tekemällä valintoja vai joutuuko tilanteeseen, että ”pyöräytetään ison pesuohjelman läpi”? Joutuu tekemään uusia valintoja tai valitsemaan entiset käytyään läpi ”pesun ja mankelin”. Ja onko näin, että ”valkopesun” jälkeen väritkin voivat näkyä paremmin? Varkauden Teatterin esittämä, Riikka Pulkkisen kirjoittama, Seppo Parkkisen dramatisoima ja Riitta Pasasen ohjaama Raja ei jätä kylmäksi. Näytelmässä puhutaan paljolti kysymysten kautta ja katsoja ratkaisee kysymykset itse – herää ajattelemaan. Sirpaledramaturgian keinoin toteutettu näytelmä jättää paljon auki, jotta katsoja voi rakentaa omat mielipiteensä. Näytelmän perustehtävänä on herättää ajatuksia. Useita teemoja, paljon pyyntöjä – näytelmän ihmiset käyvät jonkinlaista eettistä kamppailua oman elämänsä asioiden parissa – ihmisten tarinat nivoutuvat toisiinsa. Teemat ovat ajankohtaisia ja arkipäivää – muistisairautta, nuorten ongelmia, rakastumisia. Mutta kaiken takana on kuitenkin yksi – ihmissuhteet ja kohtaamisen tematiikka. Kohtaammeko elämässämme, ha- Kaikki ei ole niin kiiltävää kuin miltä se näyttää – olipa ihmisen elämässä mikä tahansa tausta tai asema. Tilanne jouluaterian tiimoilta – Ville-Veikko Valtanen, Riitta Pasanen, Annikka Kaistinen, Sakari Kautto ja Matleena Mannerto. (Kuva: Varkauden Teatteri.) luammeko kohdata vai jätämmekö kohtaamatta? Joku voi kysyä, jotta tuleeko näytelmän teemoista ähky? Ei – mutta jossakin vaiheessa henkilökohtaisesti koin, että ”jospa näytelmässä olisi takaisinkelaustoiminto” – näytelmän teksti on asiasisällöltään niin rikasta. Arkirealismia on myös näytelmän kielenkäyttö – joka paikoitellen voi katsojan korvaan kalskahtaa jopa räikeältä. Näytelmässä mukana olevat lapsinäyttelijät eivät kuitenkaan ole näyttämöllä sellaisissa kohtauksissa – teatterin tekeminenhän ei saa haavoittaa ja vahingoittaa lapsen kasvua ja kehitystä. Näytelmän suositusikäraja onkin 12 vuotta. Lapset näkevät paljon asioita – ehkä enemmän kuin me vanhemmat uskommekaan. Raja koskettaa varmasti monentyyppistä katsojaa – nuoresta vanhaan. Vastauksia voi itse miettiä erilaisiin käyttäytymismalleihin. Ajattelemisen aihetta antoi Raja ja Varkauden Teatteri. Kiitos! 12 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi Lymfaterapia pumppaa nesteet liikkeelle – hyvästit turvotuksille Varkauden Medifysillä Teksti Irene Laitinen. Asiantuntijoina ja haasteltavina fysioterapeutti/lymfaterapeutti Tarja Luukkonen ja fysioterapeutti Paula Vesa Medifysiltä. Mitä lymfaterapia on? Lymfaterapia on käsin suoritettavaa pinnalliseen imusuonistoon kohdistuvaa pumppausta, jonka avulla pyritään poistamaan kudoksissa oleva ylimääräinen neste kehon omaan nestekiertoon. Imusuonisto on verenkierron ohella kehomme toinen nesteiden kuljetusjärjestelmä. Otetekniikat ovat hyvin kevyitä, rytmisiä ja tasaisia. Lymfaterapian kevyet pumppaavat otteet sekä toimenpiteiden vaihtelut vaikuttavat ihon kosketusreseptoreihin lievittäen kipua. Samalla lihasjännitys laukeaa ja lihakset pääsevät rentoutumaan. Terapia on kivutonta, rentouttavaa ja miellyttävää. Lymfaterapia tehostaa kudosten aineenvaihduntaa lisäten näin kudosten ravinnon ja hapen saantia. Tämä edesauttaa sairastuneen kudoksen paranemista sekä tehostaa kehon omaa puolustusmekanismia. Toimiva nestekierto on elintärkeää kehon nestetasapainon ylläpitämiseksi. Lyhyesti sanottuna lymfaterapia poistaa tai vähentää turvotusta, lievittää kipua, lisää kehon omaa puolustusmekanismia, lisää kudoksen aineenvaihduntaa ja rentouttaa. Mihin lymfaterapiahoitoja käytetään? Lymfaterapiaa voidaan antaa vartalon, raajojen, pään ja kasvojen alueelle. Lymfaterapiaa käytetään joko yksittäisenä hoitomuotona tai yhdistettynä muuhun fysioterapiaan. Lymfaterapialla on saatu hyviä hoitotuloksia erilaisten vammojen hoidoissa, esim. urheiluvammat, revehtymät, murtumat, nyrjähdykset, verenpurkaumat ja hermokudosten ärsytystilat. Myös kroonisissa sairauksissa kuten reuma, fibromyalgia, nivelkulumat ja ruusu on käytetty lymfaterapiaa yhtenä hoitomuotona. LYKO, lymfahoidon kokonaisuus Lymfaterapia ei ole kuitenkaan aina pelkää käsittelyä, vaan se on yksi osa asiakkaan kokonaisvaltaista hoitoa. Asiakkaalle ohjataan päivittäin suoritettavat kotiharjoitteet ja haetaan sopivaa liikuntamuotoa sen hetkiseen tilanteeseen. Ihonhoito on myös tärkeää turvotusasiakkaan hoidossa. Hoitoesimerkkinä raajaturvotus, joka saattaa aiheutua kainaloista tai nivusista poistettujen imusolmukkeiden takia. Hoidon alkuvaiheessa lymfaterapian jälkeen raaja sidotaan tukisidoksilla. Sidosten laittaminen neuvotaan myös asiakkaalle, sillä sidoksia pidetään yötä päivää. Lymfaterapiaa ja sidosten pitämistä jatketaan niin kauan kunnes raajaturvotus saadaan vähenemään. Sen jälkeen tilataan joko mittatilaustyönä tai vakiokokoinen tukihiha tai -sukka. Asiakas jatkaa pitämällä päivittäin tukihihaa tai -sukkaa. Jatkossa annetaan tarvittaessa lymfaterapiaa sekä uusitaan hiha tai sukka. Lisäksi asiakkaalle annetaan koti- ja liikuntaharjoitteet sekä ihonhoitoon päivittäiset ohjeet. Turvotusten syyt ja muu hoito Lymfaterapia on turvotusten hoidossa olennaisin osa. Turvotus on oire, joka voidaan määritellä näkyväksi ja koskettelemalla havaittavaksi nestemäärän lisääntymiseksi kudoksessa. Turvotus heikentää aina aineenvaihduntaa ja hidastaa näin paranemista. Turvotus ei ole siis elimistössä normaalitila, vaan merkki sitä, että elimistöstä kuona-aineita poiskuljettavassa imunestejärjestelmässä on jotain vialla. Turvotukseen johtavia syitä voi olla monenlaisia. Epäterveellinen ruokavalio ja liikkumattomuus keräävät nestettä elimistöön. Jo elämäntapoja muuttamalla saadaan nesteet paremmin kiertämään. Hyvä ennaltaehkäisevä keino on myös tukisukkien käyttö. Sukkien käyttö vilkastuttaa elimistön nestekiertoa. Muita turvotukseen johtavia syitä voivat olla imusuonisto- ja laskimoperäiset turvo- Tarja Luukkonen ja Paula Vesa. tukset, syöpähoidoista johtuvat turvotukset, kirurgisten toimenpiteiden jälkeiset turvotukset ja raskauteen liittyvät turvotukset. Turvotusten hoidossa käytetään myös lymfateippausta ja LymfaTouch -laitetta, joista on saatu hyviä hoitotuloksia. Teippaus tehdään kinesioteipin avulla turvotusalueelle ja tarkoituksena on imusuoniston toiminnan vilkastuttaminen yhdessä aktiivisen liikkeen kanssa. 2/2015 | 28. helmikuuta 2015 Miten Medifysille hakeudutaan hoitoihin ja tarvitaanko esim. lääkärin lähete? Koska lymfaterapiaa voidaan antaa ennaltaehkäisevänä terveydenhoitona, hoitoihin voi tulla myös ilman lähetettä. Lääkärin määräämällä lähetteellä lymfaterapiaan tulevan asiakkaan hoitokerroista Kela korvaa esimerkiksi laajojen kirurgisten toimenpiteiden jälkeiset turvotukset sekä syöpähoidoista johtuvat turvotukset. Terapian kesto ja hoitotiheys riippuvat mm. sairaudesta, vammasta, hoitoalueen laajuudesta, asiakkaan iästä sekä yleiskunnosta. Keskimääräinen yksittäinen hoitoaika on kuitenkin yksi tunti. Vuosien kuluessa lymfaterapian tarve on lisääntynyt ja Varkauden Medifys vastaa nyt tähän haasteeseen kouluttamalla fysioterapeuttimme Paula Vesan lymfaterapeutiksi. Paula valmistuu huhtikuussa, joten Medifysillä on jatkossa kaksi lymfaterapeuttia. Vuodesta 1998 asti lymfaterapeuttina Medifysillä on toiminut Tarja Luukkonen. Medifysiltä voi kysyä lymfaterapiaa opiskelijatyönä ennen Paulan valmistumista. LymfaTouch Medifysissä on käytössä koneellinen LymfaTouch -laite, joka on alipaineeseen perustuva fysioterapeuttinen hoitomenetelmä. Laite on kehitelty ja patentoitu Suomessa. Laitetta käytetään leikkausten ja traumojen jälkeisen turvotuksen hoidossa, fibroosin ja arpien käsittelyssä sekä lymfaterapiaa tukevana hoitomuotona. Urheiluvammojen paraneminen ja urheilusuoritusten palautuminen nopeutuu LymfaTouch -käsittelyllä. Medifysin kaikki terapeutit ovat koulutettuja käyttämään LymfaTouch -laitetta. Tukisukat Asianmukaiset lääkinnälliset tukisukat tukevat jalkoja ja niiden suonistoa, parantavat verenkiertoa, vähentävät turvotusta ja ennaltaehkäisevät laskimosairauksia. Laskimosairauksien riski lisääntyy ikääntymisen myötä, mutta myös perintötekijät ja raskaudet lisäävät riskiä. Lisäksi laskimovaivojen syntyyn vaikuttavia tekijöitä ovat pitkäaikainen seisominen tai istuminen, matkustaminen, ylipaino, tupakointi, ehkäisypillerit, vähäinen liikunta, liikkumisvaikeudet ja erinäiset sairaudet. Kuntoilijat ja urheilijat ovat löytäneet tukisukat huomattuaan niiden lisäävän suorituskykyä sekä edistävän palautumista. Henkilöiden, joilla on vaikea ihotulehdus tai heikentynyt valtimoverenkierto ei tulisi käyttää tukisukkia. Näihin ongelmiin tulee hakea lääkärin apua. Tukisukkien oikean koon sekä kompressioluokan (kompressioluokat tuottavat painetta) valintaa ei päätellä vaate- tai sukkakoosta, vaan sukkien kokoon vaikuttavat potilaan vaivat ja oireet sekä tietyt mitat. Medifysin lymfaterapeutit tekevät asiantuntevasti sukkavalinnat. M aali skuun m ui stutus! 2/2015 | 28. helmikuuta 2015 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 13 Onko liike sittenkään lääke? Teksti Ari-Pekka Lindberg, Varkauden Fysiokeskus, kuvat Vesa Moilanen Nyt kun vuosi on pyörähtänyt käyntiin, on liikuntapaikoilla säpinää. Hiki virtaa ja posket punoittavat. Äkkiseltään näyttää hyvältä. Liikuntahan tekee hyvää, juuri sitä varten elimistömme on kehittynyt jo lähes 4 miljoonaa vuotta. Istumisen haittoja on torjuttava sillä, että liikutaan. Toki kuntoilu pelkästään ei riitä, liikettä on saatava myös pitkin päivää. Sydämen tulisi olla kunnossa, jotta meille itäsuomalaisille tutut sydän- ja verisuonitaudit pysyisivät loitolla. Hyvältä siis vaikuttaisi näyttävän. MUTTA valmentajan silmin tilanne ei olekaan niin loistokkaast. Kun raaputetaan pintaa syvemmälle, päästää kiinni todelliseen haasteeseen hyvinvointimme ja terveytemme kannalta. ”Kenellä on oikeasti voimavaroja harrastaa liikuntaa, niin kuin sitä nyt tehdään?” Haasteen ydin lepää nimittäin levossa ja palautumisessa. Elimistö pystyy kehittymään ylikuormittumatta pitkäjänteisesti vain jos lepoa ja palautumista on riittävästi! Ilman lepoa ja palautumista ei elimistö kehity, vaan ylikuormittuu ja ajautuu ylikuntoon. Ylikunto on tila, josta urheilijat näkevät painajaisia. Se on tila, johon merkittävä osa meistä ajautuu liikuntaryntäyksen seurauksena vuoden ensimmäisenä neljänneksenä. Levon ja palautumisen puute on yksi suurimpia syitä, miksi liikkuminen loppuu, yksi suurimpia syitä rasitusvammoille (tekniikkaongelmien lisäksi), jotka ovat myös yksi suurimpia syitä liikunnan lopettamiselle… Mitä sitten pitäisi tehdä? Pitäisi liikkua, muttei saisikaan liikkua? Sekavaa? Itseasiassa ei. Liikutaan omalle kunnolle sopivalla tasolla, riittävän monipuolisesti. Yksinkertaista teoriassa, ei niin selkeää käytännössä. Tarvitsemme liikuntaa ja liikettä päivittäin. Lepo ei tarkoita paikoillaan makaamista tai istumista, itse asiassa silloin elimistö palautuu huonosti. Sen sijaan että rehkisimme hullun lailla naama irveessä joka päivä, ruvetaankin liikkumaan mukavasti päivittäin, sillä kevyt lenkkeily ja liikkuminen tarkoittaa aktiivista palautumista. Silloin veri ravitsee ja huoltaa kehoamme. Vanha sanonta ”Jos ei elämä muuta, niin opettaa se hiljaa kävelemään” pitää niin paikkansa. Kun kevyellä liikunnalla luodaan palautumista, on muutaman viikon jälkeen mahdollista liikkua pari kertaa viikossa kovempaa ilman isoa riskiä ylikuormittumisesta. Päinvastoin kevyt liikunta luo edellytykset kehittymiselle, sillä ilman lepoa ja palautumista ei ole kehitystä. Maalaisjärkihän tässäkin toimii, mutta omaa harjoittelua kannattaa ohjelmoida, jotta näkee itsekin kokonaisuuden, muuten on mahdottomuus harrastaa liikuntaa itselleen tarkoituksenmukaisesti. Ihmisten arjen apostoli Teksti: Arto Miettinen. Teksti ilmestynyt alunperin Viikko Pohjois-Karjalassa. koulutus, hänen juurensa ovat syvällä Varkauden teollisuuspitäjän työläisyydessä. Isä oli metallityöntekijä ja perheessä viisi lasta. Tätä taustaa vasten on hänen oikeusoppineisuutensa yllättävää – saati sitten vuodet Gutenbergin yliopistossa Saksassa muun muassa Eurooppa-oikeutta ja kansainvälistä siviiliprosessioikeutta opiskelemassa. – Kun 19-vuotiaana pyrin Helsingin yliopiston oikeustieteelliseen tiedekuntaan, olin hakijoista varmaan ainoa, jolla ei ollut suvussaan lakimiehen lakimiestä, Ikonen myöntää. Ikonen arvelee ennakkoluulottomuutensa pohjautuvan ainakin osittain äidin isovanhemmilta saatuun vahvaan sivistysperintöön. Äidin isoisä oli paikkakunnalla vahvana demarina tunnettu kansakoulunopettaja Aukusti Moilanen ja hänen poikansa Pentti Moilanen puolestaan teki kansainvälisen uran ja toimi Enso-Gutzeitin ympäristöjohtajana, Ikonen kuvaa sukunsa taustoja. Ikoselle itselleen varsinkin Pentti Moilasen merkitys oli elämäntaivalta ajatellen tärkeä. – Hän mentoroi minua yläasteiästä saakka ja opetti minulle sivistyksen kulttuuria. Hänen kuolemansa vaikutti myös aikanaan paljon siihen, että palasin takaisin Varkauteen. Halusin tavallaan jäädä jatkamaan Pentin työtä, Ikonen tuumaa. Varkautelainen Jaakko Ikonen kohtaa lakimiehen työssään arjen raa'an todellisuuden silmästä silmään. Politiikkaan hän haluaa tuoda suoraa puhetta asioiden oikeilla nimillä. Toissa viikolla Joensuun vaaliavauksessa pistäytyneelle varkautelaiselle Jaakko Ikoselle mennyt työviikko ei ole ollut jokaiselle kengänkuluttajalle ihan tavanomainen. Tämä siksi, että Ikonen on paitsi kansanedustajaehdokas myös ammatiltaan juristi. – Alla on neljän oikeudenkäynnin viikko, yksi kampanjapäivä Kuopiossa sekä nyt tämä Joensuun vaaliavaus, johon piti sopia vielä vaimon kanssa lastenhoito, 31-vuotias perheenisä summaa viikkonsa kulkua. Ikonen ei silti moiti tilannetta, se kuvaa hyvin pienyrittäjän todellisuutta tämän päivän Suomessa: itse on räpiköitävä, jotta pää pysyy pinnalla. Kolmen osakkaan omistama Lakiasiaintoimisto Majakka hoitaa toimeksiantoina erityisesti huoltajuuskiistoja ja huostaanottoja, mutta myös väkivalta- ja talousrikoksia. – Tässä työssä kohtaa arjen raa'an todellisuuden silmästä silmään. Ja sen olen tullut huomaamaan, että se mitä näen työssäni ja mistä politiikassa puhutaan eivät kohtaa. Paljon puhutaan abstraktein yläkäsittein esimerkiksi arjen turvallisuudesta, mutta ei avata mitä sillä tarkoitetaan tai mitä se vaa- Perheet kriisissä tii toteutuakseen, Ikonen kiteyttää. Kun Ikonen alkaa puhua työstään, unohtaa viimeistään kyseessä olevan poliittinen ehTyöläinen – eurooppalainen dokashaastattelu. Hän puhuu yhteiskunnan Vaikka Jaakko Ikosella on vanhakantaisesti pimeämmästä puolesta, suomalaisten perajateltuna hyvin porvarillinen ammatti ja heinstituutioiden kriisistä, mistä hän saa Päivittäinen liikunta Edellisessä kappaleessa mainittiin, että on mahdollista liikkua kovempaa ilman suurempaa riskiä ylikuormittumisesta. Tämä siksi, että uni ja päivittäinen stressin hallinta vaikuttavat aivan suoraan palautumiseen ja lepoon. Jos unta ei ole tarpeeksi ja se ei ole tarpeeksi laadukasta, ollaan matkalla kohti epäonnistumista, vammoja ja ylikuntoa – uupumusta. Psyykkinen stressi ei koskaan ole vain psyykkistä stressiä, se vaikuttaa aina fyysisesti. Se on yksi syy, minkä vuoksi harvalla meillä on eväitä harjoitella kovempaa monesti viikossa. Psyykkinen stressi muuttaa kehomme aineenvaihdunnan, hermoston ja hormonaalisen toiminnan. Tämä aiheuttaa sen, ettemme pääse fyysisesti palautumaan vaikka lepäisimmekin. Hyvä uutinen on, että paras stressinhallintaväline on kevyt päivittäinen liikunta, lenkkeily. TÄRKEÄÄ ON, ETTÄ SE ON KEVYTTÄ! Jos yritämme purkaa stressiä kovalla liikunnalla, on se vain stressiä stressin päälle. Kevyt lenkkeily, jossa saa lämmön päälle, mutta ei puuskutusta, on yksi parhaista stressinhallintatyökaluista, samalla se terävöittää aivot toimimaan parhaalla mahdollisella tavalla ja mahdollistaa aivosolukon kasvun! Liikutaan hissukseen pää ja keho kuntoon ;) Kuva: Vesa Moilanen. jatkuvaa palautetta työssään. – Tässä ajassa on valtavat määrät uusperheitä, joissa lapsi on usein väliinputoajan roolissa, kun vanhempien lusikat menevät jakoon, Ikonen kuvaa. Huostaanottojen määrä on kolminkertaistunut 1990-luvulta 2000-luvulle, Ikonen kertoo. Inhimillisen puolen ohessa tällä tilastolla on myös valtavia taloudellisia vaikutuksia, sillä huostaan otetun lapsen hintalappu on yhteiskunnalle noin 200 000 euroa. Esimerkiksi Varkauden kaupungissa huostaan otettujen määrä on noin 50, mikä merkitsee kunnalle merkittävää menoerää. Tässä keskustelussa paljon puhuttanut Rautavaaran perhesurmatapaus on vain jäävuoren huippu perheiden kokemasta hädästä. – Meillä perheinstituutio on täysin sekaisin, mutta ihmiset sulkevat tältä silmänsä. Tarvitaanko aina tragedia ennen kuin Tällä tiellä Ikosella on myös ollut ilo ja silmät aukeavat, Ikonen kysyy. kunnia saada keskustella monien kokeneiden poliitikkojen – muun muassa Kari RaPuhetta ja tekoja jamäen – kanssa siitä, miten Itä-Suomea Palataan alkuun. Ikonen kaipaa poliittiseen tulisi kehittää. puheeseen rehellisyyttä ja konkretiaa. Hän Ikosen mukaan demareissa on paljon hyihmettelee esimerkiksi hyvinvointivaltios- vää, jota hän haluaa olla viemässä eteenpäin. ta käytävää keskustelua. Erityisesti Ikonen haluaa omalta osaltaan – Elämme sumussa, että kyllä yhteiskun- kantaa vastuuta nuorten saamisesta mukaan ta ihmisistään huolehtii. Minusta meidän yhteiskunnalliseen keskusteluun. tulisi kuitenkin kertoa rehellisesti, mitä me Nuorisotyötä Ikonen on tehnyt jo vapaavoimme hoitaa ja mitä emme, kun yhteiskun- ajallaan pyörittäessään nuorten syrjäytyminan maksukyky ei riitä, Ikonen määrittää. sen ennaltaehkäisyyn tähtäävää SalibandyVaikka puheesta paistaa kritiikki politii- seura Hukka-Pallo ry:tä. kan korukieltä kohtaan, Ikonen ei halua – On mietittävä miten lähestyä nuoria ja jäädä asiassa sivustakatsojan rooliin. Hä- perheellisiä, aito keskusteluyhteys ei synny nellä on tahto muuttaa asioita, mikä on vanhoihin maneereihin nojaamalla tai itmyös hänen perimmäinen syynsä pyrkiä sestä puhumalla vaan ihmisten arjen tarpeimukaan politiikkaan. ta kuuntelemalla, Ikonen sanoo. 14 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi Kaikki tervetulleita ruotsinkieliseen kouluun 2/2015 | 28. helmikuuta 2015 Teksti ja kuvat: Vesa Moilanen Vårt land, vårt land, vårt fosterland, ljud högt o dyra ord! Maamme-laulu ruotsiksi kaikui juhlavasti Könönpellon koululla, kun helmikuun viidentenä päivänä vietettiin Suomen kansallisrunoilijan, J. L. Runebergin päivää Svenska Skolanissa. Allekirjoittaneella oli ilo olla mukana tärkeän päivän juhlassa. Juhlan aluksi seurattiin tarkkaavaisesti Lahden ruotsalaisen koulun tekemää videota Runebergin elämänvaiheista. Varkauden Svenska Skolan kuuluu Nätvärket Vi10-verkostoon, jossa on mukana samanlaisia kouluja. – Jokainen koulu vuorollaan tekee videon omasta teemastaan – meillä teemana oli laskiainen. Tarkoituksena on, että kaikki verkostossa olevat koulut katsoisivat videota yhtä aikaa tiettynä päivänä, kertoi Varkauden ruotsalaisen koulun rehtori Sonja Kuosmanen. Katsottu video antoi virikkeitä oppilaiden piirustustuokioon ryhmissä. Missä Runeberg näkyy nykypäivänä – sitä tulkittiin piirustuksilla, joita valmistui mukavasti. Jos ihminen on Porvoosta kotoisin, on tärkeää viettää Runebergin päivää joka vuosi. Varkauden ruotsalaisessa koulussa pitkään rehtorina toiminut ja vuonna 2009 eläköitynyt Asta Olli oli juhlassa mukana ja kertoi tarinaa pienestä porvoolaistytöstä, joka vietti Runebergin päivää ollessaan koulussa Porvoon tyttökoulussa, Strömborgska Läroverketissa. Pienestä tytöstä tuli aikanaan kansakoulunopettaja, joka 48 vuoden ajan eläkeikäänsä asti joka vuosi järjesti juhlan Runebergin päivänä. Rekvisiitaksi juhlatunnelmaa luomaan kuuluivat ehdottomasti Runebergin kuva, kynttilä, kielot ja kirja Fänrik Ståhls Sägner. Laulut, Miten Runeberg näkyy nykypäivänä – pohdittiin ryhmissä ja piirrettiin. Kuvassa (vasemmalta) Minja Pulliainen (5. luokka), Anna-Greta Kohonen (esikoulu) ja Ellanoora Hiltunen (4. luokka). runot ja sketsit kuuluivat aina ohjelmaan, aivan kuten nykypäivänä. Ja tämä kertomuksen pieni tyttö oli nimeltään Asta Karne. Perinteen mukaiset Runebergin tortut ja mehut maistuivat lapsille. Jälleen oltiin yhtä kokemusta rikkaampia juhlan jälkeen. Miksi ei Kuoppakankaalle? Asta Olli toimii puheenjohtajana yhdistyksessä nimeltään Vänföreningen för Varkaus svenska lågstadium eli tuttavallisemmin Svenska Föreningen. Vuodet Varkauden ruotsalaisen koulun opettajana ja rehtorina ovat hänen mukaansa olleet ”kiertolaisen elämää” – paikasta toiseen. Aikanaan hänen aloittaessaan opetustyön Varkaudessa 1960luvun alussa, koulussa oli yli 60 oppilasta. – Koulu on aiemmin ollut keskellä kaupunkia ja linja-autot ovat kuljettaneet lapset mukavasti ympäri kaupunkia. Olen vie- Kotisairaala tuo palvelut kotiin Teksti ja kuva: Vesa Moilanen Kun ensimmäisen kerran kuulin kotisairaala-sanan, minulla ei ollut minkäänlaista käsitystä, että mistä oikein on kyse. Kotisairaala on ehkä monelle muullekin kansalaiselle vieras käsite. – Kotisairaala toimii kolmessa vuorossa, ympäri vuorokauden seitsemänä päivänä viikossa, yhdistettynä Varkauden kaupungin antamaan kotipalveluun ja kotisairaanhoitoon. Kotisairaala on koko organisaation sisällä toimiva, seitsemän sairaanhoitajan pyörittämä yksikkö, jolla annetaan sairaalahoitoa korvaavaa hoitoa ihmisille kotiin. Kotisairaalan palveluja ostavat myös Leppävirran ja Joroisten kunnat. Kotisairaala voi viedä palvelunsa myös tehostetun palveluasumisen yksiköihin, joissa ihmiset ovat vuokrasuhteessa, kertoo Varkauden kaupungin kotihoidon esimies Liisa Korhonen. Kotisairaalatoiminta käynnistyi Varkaudessa aikanaan lääninhallituksen tukeman hankkeen jatkumona. Kotisairaalalla on Varkaudessa 30–40 asiakasta kuukaudessa, konsepti on osoittautunut toimivaksi ja asiakkaat ovat olleet tyytyväisiä. Kotisairaalan kautta on mahdollisuus saada myös saattohoito. – Varkaudessa saattohoitoa on kehitetty vuodesta 1993 lähtien. Tällä hetkellä on mahdollisuus, esimerkiksi parantumatonta, vaikeaa sairautta potevien ihmisten halutessa, olla kotonaan kuolemaansa asti. Kotisaattohoidossa on toiveena/edellytyksenä, että asiakkaalla on yksi läsnä oleva omainen kotona, jolloin sairaanhoitajan käyntien välillä hänen ei tarvitse olla yksin. – Nykyisellään Kotisairaala pystyy hoitamaan erilaisia asioita, kuten sairaalahoitoa korvaavia hoitoja ja perushoitoa kotiin, Korhonen jatkaa. Kotisairaalan sairaanhoitaja Else Karvonen sanoo kotikäyntien sopivan hänen persoonalleen hyvin. – Tämä työ on enemmän antavaa kuin osastotyöskentely. Työ on mielenkiintoista, asiakaspalvelua ihmisten parissa – tykkään tästä. Työ on opettavaista, aina on uutta ja pitää olla tarkka, kun hoito tehdään asiakkaan kotona yleensä yksin. nyt eteenpäin asiaa, että koulu olisi päässyt Kuoppakankaalle, mutta se ei vaan käynyt – vaikka oli olemassa hyvät suunnitelmat, hän sanoo ja jatkaa, että koulun sijaitessa puutalossa Niittylässä, koulun taustalla oleva säätiö olisi halunnut ostaa talon. Kuitenkin politiikka oli ikävästi mukana, eikä talon ostaminen onnistunut. – Koko ajan Varkauden kaupunginjohtajat ovat tukeneet ajatusta ruotsalaisesta koulusta. Ja kansanedustaja Kari Rajamäkeä saa kiittää siitä, että Niittylän talon peruskorjaukseen saatiin ”ekstrarahaa” – se oli pelastus. Asta Ollin mielestä ”pakkoruotsi”-käsitteestä tulisi päästä eroon. – Olemmehan pohjoismainen maa ja yhdyssidettä ei pitäisi jättää pois. Saamme olla tyytyväisiä, että asumme tällaisessa vapaassa maassa. Otetaan vastaan kaikki mitä saadaan ja pitää myös osata antaa tälle maalle, Asta Olli kertoi pienestä tytöstä, joka vietti muistorikasta Runebergin päivää Porvoossa. Hänen mielestään ruotsinkielen merkitys suomalaisille juontaa juurensa pohjoismaisesta sivistyksestä ja kulttuurista. hän muistuttaa Svenska Skolan i Varkaus on perustettu vuonna 1919. Tänä päivänä koulussa on 14 oppilasta, joista nuorimmat esikouluikäisiä. Rehtori Sonja Kuosmanen lisäksi koulun opettajana on Maria Pomell. Koulunkäynninohjaajana toimii Marina Melander-Törrönen. – Kouluun voi käydä tutustumassa milloin vaan, kun sopii siitä etukäteen. Voi tulla katsomaan, millaista on opiskelu – eikä tarvitse olla ruotsinkielinen, Kuosmanen sanoo. LC Kangaslammin kuukausikokouksen alkajaisiksi luovutettiin kipupumppu Varkauden kaupungin kotihoidon Kotisairaalalle. Klubin puolesta luovuttajina olivat sihteeri Pertti Niloni ja presidentti Niilo Pulkkinen. Kotisairaalan puolesta lahjoitusta olivat ottamassa vastaan kotihoidon esimies Liisa Korhonen ja sairaanhoitajat Else Karvonen ja Auli Mättö. annostus kipulääkettä. Lääke menee näin tasaisesti potilaan ihonalaiseen rasvakudokseen. Sen lisäksi potilas voi ottaa ylimääräisiä lääkeannoksia nappia painamalla lääkärin määrittelemissä rajoissa tietyn määrän tiettynä aikana, mikäli automaattisesti ohjelmoitu annostus ei jostakin syystä riitä pitämään kipua poissa, toteaa kotihoiKipupumppulahjoitus don esimies Liisa Korhonen, jonka mukaan Lions Club Kangaslampi lahjoitti tammi- lahjoitus oli hyvin merkittävä. Nyt Kotisaikuussa Kotisairaalalle kipupumpun. raalan käyttöön tuli kolmas kipupumppu. – Kipupumppu on laite, johon ohjelmoiLionsklubin presidentti Niilo Pulkkisen daan lääkärin määräämä potilaalle sopiva mukaan kipupumppuaktiviteetti oli asia, joka haluttiin hoitaa kuntoon ja luovuttaa kipupumppu tärkeään tarpeeseen. Rahaa kipupumpun hankkimiseksi klubi keräsi erilaisilla tapahtumilla ja myös ladyt olivat omalta osaltaan mukana avustamassa hankintaa. LC Kangaslammin lahjoittama kipupumppu oli kolmas samantyyppisiin asioihin liittyvä lahjoitus. Jo aiemmin klubi on lahjoittanut Kangaslammin palvelukeskuksen käyttöön geriatrisen tuolin ja viime vuoden loppupuolella samaan kohteeseen hoivasängyn. = 2/2015 | 28. helmikuuta 2015 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 15 Mystinen kirjakauppa Antikvariaatti Varkaudessa. Ahlströminkatu 1 0, takaoven kautta sisään. Alhaalla sinua odottavat yllätykset! Uusi vuosi – uudet kuteet! Joman 201 5 kuvasto on saapunut. Lisätiedot 040 849 6665. Tutustu Sykkeessäblogiin: sykkeessa.fi Sykkeessä-lehden menovinkkejä Siivoton juttu Varkauden teatteri 3.1.–16.5.2015 Raja Varkauden teatteri 7.2.–23.5.2015 Valokuvia Akseli GallenKallelan elämän varrelta Galleria Valohuone, Kuopio 13.2.–28.3. kaupunkilehti Sykkeessä-lehti on visuaalinen ja dynaaminen paikallismedia Keski-Savon alueella. Taivas kattona – hengellisyys kansantaiteessa Valamon luostari 14.2.–31.8. Y: 2206498 Osoite: Ahlströminkatu 10 B, Albatrossi ja Heiskanen 78250 Varkaus Internet: www.sykkeessa.fi Kulttuurikeskus Poleeni, Pieksämäki 27.2.–15.3.2015 Julkaisija: VM-lehdet Oy I Hired a Contract Killer Päätoimittaja: Jaakko Ikonen Toimitus: Vesa Moilanen [email protected] Kuopion kaupunginteatteri 28.2.–16.5.2015 KalPa–JYP Myynti: Data Group Areena, Kuopio La 28.2.2015 klo 17 Ilmoitus- ja sivunvalmistus: Lauantaitanssit Arja Lehtosalmi, 050 341 5339 Mikkolehtinen.net [email protected] Painatus: Savon Paino Oy Sykkeessä 3/2015 ilmestyy la 28.3. Sport & Spa Hotel Vesileppis, Leppävirta La 28.2. Kevättä kohti -hyväntekeväisyyskonsertti Elegia – Eino Leinoa laulaen ja lausuen Irja Sokan Taidetta ja Valtaa -taidenäyttely Neljä Ruusua @Puikkari Kuopion ortodoksikirkon seurakuntasali Su 1.3.2015 klo 12 Galleria Kulma, Kuopio 1.3.–8.3.2015 Taidenäyttely Perintö Taidekeskus Väinölä, Varkaus 2.3.–31.3.2015 Tutustu ohjatusti miniatyyripelaamiseen Bunkkeri 34, Kuopio Ti 3.3. ja to 5.3. klo 17 Kalpa–Saipa Data Group Areena, Kuopio To 5.3. klo 18:30 Ravintola Puikkari, Kuopio Pe 13.3.2015 Tonnipilkki 2015 Juvan Nääringinjärvi 14.3.2015 klo 14 Höpelöhumujen kylägaala Varistaipaleen Seurantalo, Heinävesi La 14.3. klo 18 Eero Hyvärisen taidenäyttely Kuopion Kaupunginkirjaston ala-aula 16.–28.3.2015 Päätä ja häntää – otteita luonnontieteellisen museon Harlem Nights ”a Celebration of kokoelmista the Spirit of Harlem” Kuopion museo 18.3.–18.4.2015 Naisvuoritalo, Mikkeli Pe 6.3.2015 klo 20–23 ”Swingin taikaa” -jazzkonsertti Ravintola Kaks Ruusua, Varkaus La 7.3.2015 klo 19 BonHovi – perheen puuhapäivä Teatterivierailu: Sylin täydeltä Anttolanhovi, Anttola Su 1.3.2015 klo 12–18 Varkauden Teatteri To 12.3.2015 klo 19 Kulttuurikeskus Poleeni, Pieksämäki Su 8.3. klo 16 NYConnection Kulttuurikeskus Poleeni, Pieksämäki La 18.3.2015 klo 18 Kuopio Game Expo -pelitapahtuma & Music Quest -pelimusiikkikonsertti Kuopion Musiikkikeskus La 21.3.2015 klo 11, Su 22.3.2015 klo 10–16 16 Sykkeessä-lehden blogi: www.sykkeessa.fi 2/2015 | 28. helmikuuta 2015