TIMO KIISKINEN

T I M O K I I SK I N E N
omalla maalla
Timo Kiiskinen: Laulu ja kitara
Maarit Hurmerinta: Laulu 1.
Jorma Kääriäinen: Laulu 8, taustalaulu 9.
Muusikot:
Jarkka Rissanen: kitara: 1, 2, 4, 7 ja 14.
Markku Kanerva: kitara 3, 5, 8, 10, 11, 13 ja 15.
Tuomari Nurmio: sähkökitara 11.
Pekka Gröhn: vibrafoni 3, 15, piano 8, 10 ja sormipiano 11.
Pekka Lehti: kontrabasso 2, 3, 5 ja 8.
Janne Haavisto: Lyömäsoittimet 3, 5, 13, 14 ja vibrafoni 8, 11.
Olli Haavisto: Pedalsteel ja Weissenborn: 6
Esa Kotilainen: Mellotron: 1, 5 ja 10.
Erik Hokkanen: Viulu 10.
Kari Reiman: Viulu 12.
Ninni Poijärvi: Taustalaulu 1, 7, 8, 9 ja 12, viulu 5, 7 ja 9.
Mika Kuokkanen: Taustalaulu 1, 7, 8, 9 ja 12, kitara 9 ja 12.
Äänitys, miksaus ja tuotanto: Janne Haavisto
Äänitykset: Villa Vikan, Reunanen Photography, East Wing ja MuFarang Studio.
Kuvat: Timo Kirves
Kannen suunnittelu: Fredrik Stürmer
Suuret kiitokset: Kaikki soittajat ja laulajat, Timo Kirves, Juha Reunanen, Kari Hotakainen,
Risto Hemmi, Pauli Saastamoinen, Fredu, Nina, Tuure, Eliel ja Caro, Jukka Karjalainen.
www.timokiiskinen.com
www.myspace.com/timokiiskinen
Luovuus
Tyyli
Mä olen säännöllisesti kuukauden välein sitä mieltä, että mun kuppi on tyhjentyny lopullisesti.
Sitten mä raahaan itseni väkisin raapustamaan jotakin rallia, huomatakseni ettei tilanne ehkä
ollukaan niin paha miltä se ensin vaikutti. Biisistäkin saattoi tulla ihan kelvollinen.
Se on aika raskasta tässä elämässä. Pitää aina aloittaa alusta, niinukuin ei olis koskaan tehny
yhtään musiikkia. Se on outo juttu. Luovuus voi kuivua, niinkun kaikki muukin, jos ei avaa kanavia aina välillä. Mutta vaikka ne olisi pitkänkin aikaa kiinni, kyllä ne siitä aukeaa, kun vähän
raapii.
Biisinkirjoittaminen on siinä mielessä kummallista, että vaikken mä tunne rasittuvani tehdessä sitä, niin aina sen jälkeen mä olen väsynyt ja ärtynyt. Ehkä se johtuu keskittymisestä, en
tiedä.
Mä olen koko elämäni yrittänyt olla mun lauluissa vähemmän idealistinen ja kirkasotsainen,
mutta jostain syystä mä olen aina epäonnistunut, niin tälläkin kertaa.
Tää uusi levy on täynnä sitä surumielistä mutta toiveikasta tunnetta, mitä mä olen posket
punasena joutunut edustamaan jo melkein kakskyt vuotta tässä maassa. Ehkä mun pitäis ruveta
hyväksymään ettei siihen ole tulossa muutosta.
Toisaalta, silloin kun mä kuulen jonkun mun vanhan biisin, se on just se kirkasotsaisuus
mikä mua itseäni niissä viehättää. Se on se mun luova puoleni.
Musiikissa, niinku kaikessa muussakin luovassa, puhutaan aina tyyleistä. Mä en ole ikinä ymmärtäny tyylistä yhtään mitään.
Tyylin hyvä puoli on se, että jos joku tykkää jostain jutusta, sille voi tarjota mitä vaan mikä
on saman tyylistä. Vaikka kysymys olisikin ihan eri kamasta.
Tyylin huono puoli on se, että se on pelkkää pintaa. Sen taakse voi kätkee sen ettei ole mitään sanottavaa. Sen takia jotkut syvälliset jutut ei ole ollenkaan syvällisiä, vaikka ne ensin siltä
vaikuttaa. Eikä rankat jutut rankkoja.
Vaikka rock. Se on musiikkityyli joka on villiä, vapaata ja rankkaa. Silti suurin osa rockista ei
ole villiä ja vapaata, vaan laskelmoitua setien ja tätien tuoteajattelua.
Mun mielestä reverend Gary Davis on paljon rankempi kun useimmat rock-tuotteet. Se laulo joskus 50-luvulla murtuvalla äänellä ja kysy: ” what is a soul of a man?”. ”Voisko joku kertoo
mikä on sielu ihmisen...?”
Mä oon suomentanu ja laulanu sen biisin tälle levylle.
Artistit ja laulut
Mä en ole koskaan oppinu pitämään siitä jos mua ihaillaan. Se ei ole artistille mikää iso plussa,
pikemmin päinvastoin. Artistin täytyy jaksaa puhuu itsestään loputtomiin ja se on mulle aika
vierasta. Sen takia mä olen ollu mielummin taka-alalla ja kattonu kun joku laulaa mun tekemää
laulua. Sekin on ihan nasta fiilis, siinä on osallisena, muttei tarvi enää tehdä mitään. Jos joku
tykkää, niin voi sanoo että joo, toihan on mun biisi. Jos joku ei tykkää voi olla hiljaa. Se on
huippua.
Mä olen aina rakastanu esiintymistä, siis inhonnu ja rakastanu, niin kai kaikki esiintyjät.
Mutta mä en ole koskaan tottunu artistina olemiseen. Mä haluun olla keikan ajan artisti ja loput
22 tuntia tuntematon, en haluu et mua vedetään hihasta jossain kaupan tiskillä.
Mutta Suomi on niin pieni maa, että täällä tarttee olla artisti 24 tuntia vuorokaudessa, kaikki
tuntee jos on vähänkään esillä. Ihmiset jotka hakeutuu biisintekijäksi elämässään, on tossa
mielessä vähän ongelmallisia. Ne haluu olla esillä ja piilossa, samanaikaisesti.
Sellainen mäkin olen. Ja sehän on mahdotonta!
Mä olen tehny monille suomalaisille tähdille lauluja. Ne laulajat on varmaan kaikki eri tyylisiä.
Jos haluu elää suomessa lauluilla, täytyy oppii olemaan aika suurpiirteinen artistien suhteen.
Jos joku haluaa sulta laulun, on parempi sanoo kyllä, kuin ruveta kelaamaan että sopiiko sen
hahmon maailmankuva sun maailmankuvas kanssa yhteen.
Musiikki on musiikkia, välillä se toimii, välillä ei. Sit jos tuntuu että etääntyy itsestään liikaa,
voi laulaa itse. Niinkun mä aina välillä teen.
Omalla Maalla- levy on mulle sananmukaisesti palaamista omalle maalle. Se on kummallista, mutta välillä mulle tulee ikävä mua itseäni. Ehkä mä pidän itsestäni, tai sit mä olen vaan
menossa sekaisin.
Viina
Mun lapsuus oli aika mukavaa, meitä oli monta lasta ja mä olin nuorin. Kaikki piti musta huolta. Sen takia mä olen varmaan aika luottavainen elämän suhteen. Mutsi hoiti meitä tosi hyvin ja
faijakin niin kauan kun siitä tuli alkoholisti. Onneks se ei dokannu himassa, vaan reissussa, se oli kauppamatkustaja.Mutsi piti meistä
aika pitkälle yksin huolta monta vuotta. Luultavasti se, että faija sekoili niin pahasti, on jättäny
muhun varjon joka ei koskaan lähde, tai ainakaan mä en koskaan unohda sitä että maailmassa
on paljon ihmisiä jotka kärsii toisten sekoiluista. Etenkin lapsia.
Suomi on täynnä alkoholisteja. Siistejä alkkiksia ja siivottomia. Mua vituttaa se, että ne on
sen ongelmansa kanssa jotenkin pyhiä, aina selitetään että se oli kännissä, että se ja se johtui
alkoholista. Mun faija oli moniongelmainen ja vakavasti neuroottinen ihminen, joka ei sietäny
jotain asioita itsessään, sen takia se dokas. Ei sen takia että sillä olis ollu joku helvetin viinageeni.
Onneks mun faijassa oli paljon hyviä puolia, niinku kaikissa.Se oli taiteellinen, maalas hienoja maisemamaalauksia, ja me juteltiin niistä paljon. Sillä tavalla meistä tuli läheisiä toisillemme vielä isän loppuvuosina, ja kun se ei enää juonu, meillä oli tosi paljon yhteistä muutenkin,
esim. huumorintaju. Ja varmaan sekin on jättäny muhun pysyvän jäljen.
Suomalaisten olis aika kattoo peiliin ton viinassa rypemisen suhteen ja mennä terapiaan tai
jonnekin hakemaan apua siihen ahdistukseen joka on se syy ryyppäämiseen. Mä olen matkustanu aika paljon ja vasta sitä kautta tajunnu, että alkoholi on kansallinen ongelma suomalaisille.
Suomalaiset on suoraselkäinen kansa, mutta viinan voimalla niistä tulee nurkkiin kusevia
idiootteja. Valitettavasti tää koskee nykysin sekä miehiä että naisia. Naiset on viimeisen kymmenen vuoden aikana alkanu tekemään sitä samaa mitä miehet on suomessa tehny jo vuosisatoja.
Suru
Mun lauluissa on aina mukana surua. En mä tiedä mistä se johtuu, ehkä se on synnynnäistä.
Mulla on kaksi poikaa jotka on jo täysi -ikäisiä. Erosin niistä ekan kerran kun ne oli ihan
pieniä. Silti mä näin niitä joka viikko, olen ollu ihan ok isä. Sitten kun ne oli kymmenen kieppeillä, niiden mutsi päätti viedä ne Ruotsiin asumaan. 80-luvulla äidit sai yleensä automaattisesti yksinhuoltajuuden, joten se pysty tekee sen.
Se oli paha paikka ja elämästä on sen jälkeen puuttunut jotakin joka hetki. Vaikka mulla
onkin huippuhyvät välit mun lapsiin ja vaikka mä nään niitä olosuhteisiin nähden aika paljon.
Sitä on vaikea selittää, mutta se tunne ei jätä hetkeksikään, siitä tulee osa elämää.
Se tunne on suru ja kaipuu. Varmaan mä sitä joissain lauluissakin suren, osittain ainakin.
Henki
Niin kauan kun mä en itse pysty määrämään montako kertaa mun sydän lyö minuutissa, mä
uskon siihen voimaan joka mun sydänlihasta liikuttaa. Se on mulle mysteeri, sillä mä en ole
tarkoituksella puristanu mun sydänlihasta vielä ainuttakaan kertaa elämäni aikana.
Ja mä olen kuitenkin jo 44v. Siihen mahtuu monta sydämenlyöntiä, ja muita sisäelinten
toimintoa, eikä mulla ole osaa eikä arpaa niistä mihinkään. Mun sisällä on joku voima joka mut
saa toimimaan. Ilmeisesti se on sama voima joka saa kuut kiertämään planeettoja. Sellaisen
voiman edessä mun on pakko olla hiljaa ja kuunnella. Kuunnella mitä se tahtoo.
Mun käsittääkseni se tahtoo vaan saada mut toimimaan mahdollisimman hyvin, siksi mä
yritän antaa sen hoitaa hommansa niin että mä en häiritsisi sitä hirveesti. Ja aina välillä mä
onnistun olemaan puuttumatta sen tekemisiin, se on hyvä tunne.
Kaikki vaan tapahtuu.
Oikein."
Hengissä
Kellot
Olen kyynelten meressä sukeltanut
Olen nähnyt ne murheiden maat
Joista laulaja surustansa juopunut
Aiheita lauluunsa saa
Pöydällä puhtaan valkoinen liina
Morsian saanut on seppeleen
Kaikki on laitettu ja valmiina
Vaikenee sorina ihmisten
Olen helvetin tulessa kärventynyt
Nahkaani vieläkin polttaa
Mutta veri on punaista suonissani
Vielä virtaa se valtoimenaan
Soi kellot hiljaa soi kellot hiljaa
Soi kellot hiljaa rakkautta
Soi kellot hiljaa soi kellot hiljaa
Soi kellot hiljaa soi rakkautta
Sinä katsot mun silmiin kuin olisin mies
Jol ei o määränsä päätä
Myönnän tuskin mun järkeni kaikkea ties
Mutta sydän, se ei ole jäätä
Pöydällä puhtaan valkoinen liina
Kahvi on kuumaa kun se kaadetaan
Ei enää mainen vaino ei piina
Häiritse vuoteellaan nukkuvaa
Olen hengissä vielä ja ylpeäkin
Ylpeä kaikesta siitä
Vasten kuolemaa taistelen taisteluni
Ei se helpolla kaulaani niitä
Vielä ottaa se voiton mä ymmärrän sen
Kun on aikani mullassa maata
Sain lahjaksi elämän ihmeellisen
En hetkeäkään pois heittää saata
Soi kellot hiljaa soi kellot hiljaa
Soi kellot hiljaa kuolemaa
Soi kellot hiljaa soi kellot hiljaa
Soi kellot hiljaa kuolemaa
Mutta luojani oi olen rakastanut
Olen rakastanut kaiken aikaa
Olen rakastanut taivaan sineä kai
Aamun usvaista outoa taikaa
Olen rakastanut sinun nauruasi
Olen rakastanut kyyneleitä
Olen rakastanut sinun silmiäsi
Olen rakastanut aina meitä
Olen rakastanut illan hämärää
Kun on lumesta valkeat pellot
Olen rakastanut tätä elämää
Soikoon sille ne kauneimmat kellot
Niin kulkee kesäinen päivä
Talvinen ilta
Niin kulkee tunnit ja hetket
Viikot ja vuodet
Soi kellot hijaa soi kellot hiljaa
Soi kellot hiljaa soi rakkautta
Soi kellot hiljaa soi kellot hiljaa
Soi kellot hiljaa soi kuolemaa
Kaikki muuttuu
Kartanon mailla
Yö laskeutuu, yli maan lentää kuu
Hiljaista valtatietään, hiljaista valtatietään
Kun avaruus pidättää hengitystään
Ja viimein sen päästää
Ulospäin ja takaisin sisään
Paremmalla rannalla kartanon mailla
Siel on turha murehtia siel on huolta vailla
Paremmalla rannalla kartanon mailla
Vielä mittaan peltojani kartanon mailla
Elämä liikkuu ei se voi seisahtua
Kaikki muuttuu mutta antaa sen muuttua
Tajusin tänään että rakastan sua
Vielä eilen luulin ettei mikään liikuta mua
Jos se muuttuu niin antaa sen muuttua
Soi sinfonia avaruuden reunalla
Tyhjyys sen soittaa, tyhjyys sen soittaa
Planeetat värähtelee nuotteina paikalleen
Jumalan viivastolla, jumalan viivastolla
Elämä liikkuu ei se voi seisahtua
Kaikki muuttuu mutta antaa sen muuttua
Tajusin tänään että rakastan sua
Vielä eilen luulin ettei mikään liikuta mua
Jos se muuttuu niin antaa sen muuttua
Sydäntäni painaa kun sitä ajattelen
Mutta kyyneleitäni mä vielä itke en
Vaikka näen saaren vaikka näen sen
Tällä puolen rantaani kun mä kävelen
Paremmalla rannalla kartanon mailla
Vielä ilman kenkiäni palttootakin vailla
Paremmalla rannalla kartanon mailla
Makaan tammiarkussani kukan kuolleen lailla
Kuulen liplatuksen kuulen kolinan
Kuulen airon kitisevän kuulen soutajan
Kuka lie on odottamaan tullut aaltoja
Kuka tälle rannalle jo kutsui noutajan
Paremmalla rannalla kartanon mailla
Siel on turha murehtia siel on huolta vailla
Paremmalla rannalla kartanon mailla
Vielä mittaan peltojani kartanon mailla
Siel on kukat kauniimpia siel on kirkkahampi
Kuutamoinen jonka al on lasinkirkas lampi
Katsoin kerran kasvojani unessa mä siitä
Niin kirkkahat ne oli etten tuntenutkaan niitä
Tähtitaivas syttyy kun ilta hämärtyy
Mikä lie mun ikäväni missä siihen syy
Kai se on mun sydämeni joka joskus kysyy
Miksi illan hämärässä vene pysähtyy
Paremmalla rannalla kartanon mailla
Vielä ilman kenkiäni palttootakin vailla
Paremmalla rannalla kartanon mailla
Makaan tammiarkussani kukan kuolleen lailla
Sininen sointu
Ainutkertainen
On niinkuin katoaisi illan hämärään
Se kaikki valo jonka kaupungilla nään
En tiedä miksi sitä usein katselen
On kiehtovaa se outo leikki varjojen
Tuntisitko mun ääneni muiden joukosta
Tuntisitko mun nimeni sanomatta
Olisinko sinulle vain joku ihminen
Vai yksi ja ainoa
Ainutkertainen
Kun joku kulkee yli sillan, mukanaan
On aina varjo joka seuraa kulkijaa
Se lailla kuoleman on kantapäissä kii
Tahdot tai et sen täytyy olla niin
Ei kerro valosta vain laulu elämän
Ei vaikka kuolema on sointu pimeän
Vaan aina ensi sävelestä lähtien
Se muistaa näppäillä soinnun sinisen
En silti odota ja toivo hämärää
En vaikka kauniimpana kaiken silloin nään
Mä tahdon nousta ylös kanssa auringon
Ja täyttää sen mikä täytettävä on
On silta kantanut jo monta kulkijaa
Oli jokaisella varjo mukanaan
Valo taivaalla jo mulle hymyilee
Se sai mut laulamaan kun leikki varjoineen
Ei kerro...
Tuntisitko sä käteni pimeässä
Tietäisitkö mun tarinani kysymättä
Olisinko sinulle läpi aikojen
Se yksi ja ainoa
Ainutkertainen
Juuri se oikea alla tähtien
Se yksi ja ainoa
Ainutkertainen
Kävelisitkö vierelläni kirkon ovesta
Kuulisitko sä musiikin soivan holveissa
Olisinko sinulle läpi aikojen
Se yksi ja ainoa
Ainutkertainen
Rikki menneet
Luvattu maa
Onni vaihtua voi kyyneliin
Vain muutaman hetken takia
Rakkaus vihaan ja valo pimeään
Vain muutaman hetken takia
Kristallivirran rannalla
Kasvaa pihlaja
Pihlajan alla on tuoli ja pöytä
Siinä voi istua
Ystävä sinulle hymyilee
Lämmintä hymyään
Ei ole paikkaa sun sydämelle
Jonne hän ei nää
Ei aina morsius-seppeleet
Ehdi vielä kuivaakaan
Kun pelko hiipii sydämeen
Rakkaus sieltä katoaa
Elämä on joskus kyyneleitä
Joskus elämä on tuskaa tarttuvaa
Rikki menneitä enkeleitä
Rakkaus korjata voi vaan
Kuiskaukset voi vaihtuu huutoihin
Vain muutaman lauseen takia
Suudelmat voi vaihtuu lyönteihin
Vain muutaman lauseen takia
Voi hauraana hajota
Se mikä oli kaunista
Ja näyttää niin rumalta
Se mikä oli vahvinta
Elämä on joskus kyyneleitä
Joskus elämä on tuskaa tarttuvaa
Rikki menneitä enkeleitä
Rakkaus korjata voi vaan
Kannussa kirkkainta vettä
Ja lasi pöydällä
Hän kaataa vähän sinulle että
Pyhällä hengellä
Täyttyy sinunkin syämesi
Ja aina uudelleen
Muistaisit katsoa kaiken aikaa
Jumalan kirkkauteen
Luvattu maa luvattu maa alhaalla laaksossa luvattu maa
Luvattu maa luvattu maa alhaalla laaksossa luvattu maa
Hän katsoo sinua silmiin
Rannalla kävellen
Ja vaikka uskonut et niin
Saat niinkuin jokainen
Häneltä rakkauden
Päivä on laskeva mailleen
Ja aina uudelleen
Nouseva ylös taivaalleen
Hänen kunniakseen
Suuret kädet
Kun varjot on laskeneet iltaan
Liian kaukana on aamunkoi
Liian raskaana saappat käy siltaan
Ja kuoleman laulu jo soi
On ystävät kotiinsa menneet
On valveilla valkoinen kuu
Valo viimeinen taivasta kaivaa
Kunnes mustiinsa tuo pukeutuu
Kädet suurimmat tarttuu sun käteen
Silmät kirkkaimmat katselee sua
Ja ne kaiken kaiken ne näkee
Kädet suurimmat suojelee sua
On haavoilla haavoilla sydän
Vain kyyneleet haavoille jää
Ne suolalla suolalla polttaa
Poskilla kuin tähdet ne kimmeltää
Älä turhaan sun yötäsi pelkää
Se päivään on naulattu kii
Nousee aamu jo pian yön selkään
Se on määrätty määrätty niin
Kädet suurimmat tarttuu sun käteen
Silmät kirkkaimmat katselee sua
Ja ne kaiken kaiken ne näkee
Kädet suurimmat suojelee sua
Tuhkaa
Auta minua unohtamaan
Että pilvet alas laskeutuessaan
Peittää taivaan ja peittää koko maan
Tummanpuhuvalla suruharsollaan
Illan pimeä varjo soittaa
Hetken viuluaan
Ja sydämet kaipaa kuin sammuneet tähdet
Valoaan kaipaa
Auta minua unohtamaan
Että kaikki mitä tehdä halusin
Oli rakastaa ja rakkautta ottaa vastaan
Sekin enemmän kuin osasin
Hän on lähellä vielä kauan
Tiedän kyllä sen
Mutta ole sä tänään olkoon hän se eilinen
Tuhkasta rakkaus syntyköön
Raunioilla elämän
Arpia vaan ei muutakaan
Saimme minä ja hän
Mutta haluan uudelleen
Uskoo rakkauteen
Mä paloin liian kiihkeästi jäljelle jäi vaan tuhkaa
Minkä värinen sun sydämes on
Minun sydämeni on sininen
Niinkuin päättymätön taivas on
Olen odottanut ikuisuuden
Seurakseni jos jäät en vaadi
Muuta kuin pitämään
Mun kädestä kiinni ollaan hiljaa
Ja kuunnellaan
Mitä jää
Vaeltava muukalainen
Enkelibändi
Minä vaivainen muukalainen
Läpi tään maan vaellan
Ei ole huolia kyyneleitä
Silloin kun olen perillä
Jo päivä laskee viimeinen
Mun juoksu juostu on
On kärsimykseni menneitä
Vain voitto edessä
Kotiinpäin siellä maamon
Kotiinpäin nään uudestaan
Ja kirkkaana kristallivirran
Matkaa teen kotiinpäin
Bändi enkelten ympärilläni soitellen
Oi viekää mut siivin lumenvalkoisin
Ikuiseen kotiini
Oi viekää mut siivin lumenvalkoisin
Ikuiseen kotiini
Nään raskaat pilvet päällä maan
On tieni kaita ja kivinen
Kultaiset niityt nään ja kuivaan
Väsyneen sieluni kyyneleet
Mä kuljen kotiin isän luo
Kotiinpäin nään uudelleen
Kristallivirran siellä seison
Kun pääsen taas kotiini
Saan vapauden taisteluista
Multaan maatuu ruumiini
Putoaa ristini hartioilta
Kun avautuu syli jumalan
Kotiinpäin jo pelastajan
Kotiinpäin nään oottavan
Ja kirkkaana kristallivirran
Matkaa teen kotiinpäin.
Oi viekää hänelle sydämeni
Joka kuoli mun puolestani
Jonka veri puhdistaa sieluni mun
Teki voitosta hän ansaitun
Bändi enkelten ympärilläni soitellen
Oi viekää mut siivin lumenvalkoisin
Ikuiseen kotiini
Oi viekää mut siivin lumenvalkoisin
Ikuiseen kotiini
Herrojen herra
Ihmisen sielu
Herrojen herra kun saapuu
Silloin ne aukeavat
Sielujen vankilan muurit
Kivi kiveltä raukeavat
Voisko joku kertoo mulle vastauksen
Voisko joku kertoo mikä on sielu ihmisen
Herrojen herra kun saapuu
Päiväksi vaihtuvi yö
Sydämet onnesta juopuu
Ja rakkauden leipää ne syö
Koivujen alla se kulkee
Paljahin varpahin kai
Tien joka herralta sulkee
Onnistu ei siinä lain
Herrojen herra kun saapuu
Sielua paimentamaan
Valheiden verkko jo kaatuu
Tuli totuuden sen polttaa
Mä aion kysyä yhden ainoan kysymyksen
Tietääkö joku varmaan mikä on sielu ihmisen
Voisko joku kertoo mulle vastauksen
Voisko joku kertoo mikä on sielu ihmisen
Mä oon kulkenu vieraita maita
Kymmenet kaukomaat
En tavannu ketään joka tietää
Mikä on sielu ihmisen
Voisko joku kertoo mulle vastauksen
Voisko joku kertoo mikä on sielu ihmisen
Oli ihmiset kokoontuneet
Mä tulin aikaan oikeaan
Saarnas lääkärit ja lakimiehet
Että sielu on aivoissa
Sillä herrojen herra
On rakkautta rakkautta vain
Eikä se herrojen herra
Valheita kuuntele lain
Voisko joku kertoo mulle vastauksen
Voisko joku kertoo mikä on sielu ihmisen
Herrojen herra kun saapuu
Kahlehet raskahat lie
Yhdestä sielusta murtuu
Ja auki on taivahan tie
Luen usein pyhää sanaa
Ja koetan ymmärtää
Vastaukseksi mä saan
Loistava liekki vaan
Koivujen alla se kulkee
Paljahin varpahin kai
Tien joka herralta sulkee
Onnistu ei siinä lain
Voisko joku kertoo mulle vastauksen
Voisko joku kertoo mikä on sielu ihmisen
Oli jeesus temppelissä
Ja saarnasi sydämestään
Lakimiehille lääkäreille
Kuinka kuollut herätetään
Voisko joku kertoo mulle vastauksen
Voisko joku kertoo mikä on sielu ihmisen
Armo
Armo ihmeellinen soi kirkkaana
Sen kuulin poloinen
Tieltänsä eksyneen armo toi tielleen
Nähnyt en vaan nyt mä nään
Armo näytti mulle pelkoni
Armo pelkoni otti pois
Kuinka kirkkaana armo loistikaan
Sillä hetkellä kun sain sen
Läpi vaarojen läpi murheiden
Yli yön pimeyden
Armo meitä suojaten tänne asti toi
Armo kotiin meidät viedä voi
Herra laupeudessaan mulle kaiken antaa
Sanaansa sieluni luottaa
Hän on suojani mun hän on turvani mun
Niin kauan kun kulkee maa
Vaikka soida voi vuosituhannen
Laulu kirkas ja taivainen
Aina jäljellä on laulu laulamaton
Jumalan kunniaa se laulu on