TIMO KIISKINEN
T I M O K I I SK I N E N omalla maalla Timo Kiiskinen: Laulu ja kitara Maarit Hurmerinta: Laulu 1. Jorma Kääriäinen: Laulu 8, taustalaulu 9. Muusikot: Jarkka Rissanen: kitara: 1, 2, 4, 7 ja 14. Markku Kanerva: kitara 3, 5, 8, 10, 11, 13 ja 15. Tuomari Nurmio: sähkökitara 11. Pekka Gröhn: vibrafoni 3, 15, piano 8, 10 ja sormipiano 11. Pekka Lehti: kontrabasso 2, 3, 5 ja 8. Janne Haavisto: Lyömäsoittimet 3, 5, 13, 14 ja vibrafoni 8, 11. Olli Haavisto: Pedalsteel ja Weissenborn: 6 Esa Kotilainen: Mellotron: 1, 5 ja 10. Erik Hokkanen: Viulu 10. Kari Reiman: Viulu 12. Ninni Poijärvi: Taustalaulu 1, 7, 8, 9 ja 12, viulu 5, 7 ja 9. Mika Kuokkanen: Taustalaulu 1, 7, 8, 9 ja 12, kitara 9 ja 12. Äänitys, miksaus ja tuotanto: Janne Haavisto Äänitykset: Villa Vikan, Reunanen Photography, East Wing ja MuFarang Studio. Kuvat: Timo Kirves Kannen suunnittelu: Fredrik Stürmer Suuret kiitokset: Kaikki soittajat ja laulajat, Timo Kirves, Juha Reunanen, Kari Hotakainen, Risto Hemmi, Pauli Saastamoinen, Fredu, Nina, Tuure, Eliel ja Caro, Jukka Karjalainen. www.timokiiskinen.com www.myspace.com/timokiiskinen Luovuus Tyyli Mä olen säännöllisesti kuukauden välein sitä mieltä, että mun kuppi on tyhjentyny lopullisesti. Sitten mä raahaan itseni väkisin raapustamaan jotakin rallia, huomatakseni ettei tilanne ehkä ollukaan niin paha miltä se ensin vaikutti. Biisistäkin saattoi tulla ihan kelvollinen. Se on aika raskasta tässä elämässä. Pitää aina aloittaa alusta, niinukuin ei olis koskaan tehny yhtään musiikkia. Se on outo juttu. Luovuus voi kuivua, niinkun kaikki muukin, jos ei avaa kanavia aina välillä. Mutta vaikka ne olisi pitkänkin aikaa kiinni, kyllä ne siitä aukeaa, kun vähän raapii. Biisinkirjoittaminen on siinä mielessä kummallista, että vaikken mä tunne rasittuvani tehdessä sitä, niin aina sen jälkeen mä olen väsynyt ja ärtynyt. Ehkä se johtuu keskittymisestä, en tiedä. Mä olen koko elämäni yrittänyt olla mun lauluissa vähemmän idealistinen ja kirkasotsainen, mutta jostain syystä mä olen aina epäonnistunut, niin tälläkin kertaa. Tää uusi levy on täynnä sitä surumielistä mutta toiveikasta tunnetta, mitä mä olen posket punasena joutunut edustamaan jo melkein kakskyt vuotta tässä maassa. Ehkä mun pitäis ruveta hyväksymään ettei siihen ole tulossa muutosta. Toisaalta, silloin kun mä kuulen jonkun mun vanhan biisin, se on just se kirkasotsaisuus mikä mua itseäni niissä viehättää. Se on se mun luova puoleni. Musiikissa, niinku kaikessa muussakin luovassa, puhutaan aina tyyleistä. Mä en ole ikinä ymmärtäny tyylistä yhtään mitään. Tyylin hyvä puoli on se, että jos joku tykkää jostain jutusta, sille voi tarjota mitä vaan mikä on saman tyylistä. Vaikka kysymys olisikin ihan eri kamasta. Tyylin huono puoli on se, että se on pelkkää pintaa. Sen taakse voi kätkee sen ettei ole mitään sanottavaa. Sen takia jotkut syvälliset jutut ei ole ollenkaan syvällisiä, vaikka ne ensin siltä vaikuttaa. Eikä rankat jutut rankkoja. Vaikka rock. Se on musiikkityyli joka on villiä, vapaata ja rankkaa. Silti suurin osa rockista ei ole villiä ja vapaata, vaan laskelmoitua setien ja tätien tuoteajattelua. Mun mielestä reverend Gary Davis on paljon rankempi kun useimmat rock-tuotteet. Se laulo joskus 50-luvulla murtuvalla äänellä ja kysy: ” what is a soul of a man?”. ”Voisko joku kertoo mikä on sielu ihmisen...?” Mä oon suomentanu ja laulanu sen biisin tälle levylle. Artistit ja laulut Mä en ole koskaan oppinu pitämään siitä jos mua ihaillaan. Se ei ole artistille mikää iso plussa, pikemmin päinvastoin. Artistin täytyy jaksaa puhuu itsestään loputtomiin ja se on mulle aika vierasta. Sen takia mä olen ollu mielummin taka-alalla ja kattonu kun joku laulaa mun tekemää laulua. Sekin on ihan nasta fiilis, siinä on osallisena, muttei tarvi enää tehdä mitään. Jos joku tykkää, niin voi sanoo että joo, toihan on mun biisi. Jos joku ei tykkää voi olla hiljaa. Se on huippua. Mä olen aina rakastanu esiintymistä, siis inhonnu ja rakastanu, niin kai kaikki esiintyjät. Mutta mä en ole koskaan tottunu artistina olemiseen. Mä haluun olla keikan ajan artisti ja loput 22 tuntia tuntematon, en haluu et mua vedetään hihasta jossain kaupan tiskillä. Mutta Suomi on niin pieni maa, että täällä tarttee olla artisti 24 tuntia vuorokaudessa, kaikki tuntee jos on vähänkään esillä. Ihmiset jotka hakeutuu biisintekijäksi elämässään, on tossa mielessä vähän ongelmallisia. Ne haluu olla esillä ja piilossa, samanaikaisesti. Sellainen mäkin olen. Ja sehän on mahdotonta! Mä olen tehny monille suomalaisille tähdille lauluja. Ne laulajat on varmaan kaikki eri tyylisiä. Jos haluu elää suomessa lauluilla, täytyy oppii olemaan aika suurpiirteinen artistien suhteen. Jos joku haluaa sulta laulun, on parempi sanoo kyllä, kuin ruveta kelaamaan että sopiiko sen hahmon maailmankuva sun maailmankuvas kanssa yhteen. Musiikki on musiikkia, välillä se toimii, välillä ei. Sit jos tuntuu että etääntyy itsestään liikaa, voi laulaa itse. Niinkun mä aina välillä teen. Omalla Maalla- levy on mulle sananmukaisesti palaamista omalle maalle. Se on kummallista, mutta välillä mulle tulee ikävä mua itseäni. Ehkä mä pidän itsestäni, tai sit mä olen vaan menossa sekaisin. Viina Mun lapsuus oli aika mukavaa, meitä oli monta lasta ja mä olin nuorin. Kaikki piti musta huolta. Sen takia mä olen varmaan aika luottavainen elämän suhteen. Mutsi hoiti meitä tosi hyvin ja faijakin niin kauan kun siitä tuli alkoholisti. Onneks se ei dokannu himassa, vaan reissussa, se oli kauppamatkustaja.Mutsi piti meistä aika pitkälle yksin huolta monta vuotta. Luultavasti se, että faija sekoili niin pahasti, on jättäny muhun varjon joka ei koskaan lähde, tai ainakaan mä en koskaan unohda sitä että maailmassa on paljon ihmisiä jotka kärsii toisten sekoiluista. Etenkin lapsia. Suomi on täynnä alkoholisteja. Siistejä alkkiksia ja siivottomia. Mua vituttaa se, että ne on sen ongelmansa kanssa jotenkin pyhiä, aina selitetään että se oli kännissä, että se ja se johtui alkoholista. Mun faija oli moniongelmainen ja vakavasti neuroottinen ihminen, joka ei sietäny jotain asioita itsessään, sen takia se dokas. Ei sen takia että sillä olis ollu joku helvetin viinageeni. Onneks mun faijassa oli paljon hyviä puolia, niinku kaikissa.Se oli taiteellinen, maalas hienoja maisemamaalauksia, ja me juteltiin niistä paljon. Sillä tavalla meistä tuli läheisiä toisillemme vielä isän loppuvuosina, ja kun se ei enää juonu, meillä oli tosi paljon yhteistä muutenkin, esim. huumorintaju. Ja varmaan sekin on jättäny muhun pysyvän jäljen. Suomalaisten olis aika kattoo peiliin ton viinassa rypemisen suhteen ja mennä terapiaan tai jonnekin hakemaan apua siihen ahdistukseen joka on se syy ryyppäämiseen. Mä olen matkustanu aika paljon ja vasta sitä kautta tajunnu, että alkoholi on kansallinen ongelma suomalaisille. Suomalaiset on suoraselkäinen kansa, mutta viinan voimalla niistä tulee nurkkiin kusevia idiootteja. Valitettavasti tää koskee nykysin sekä miehiä että naisia. Naiset on viimeisen kymmenen vuoden aikana alkanu tekemään sitä samaa mitä miehet on suomessa tehny jo vuosisatoja. Suru Mun lauluissa on aina mukana surua. En mä tiedä mistä se johtuu, ehkä se on synnynnäistä. Mulla on kaksi poikaa jotka on jo täysi -ikäisiä. Erosin niistä ekan kerran kun ne oli ihan pieniä. Silti mä näin niitä joka viikko, olen ollu ihan ok isä. Sitten kun ne oli kymmenen kieppeillä, niiden mutsi päätti viedä ne Ruotsiin asumaan. 80-luvulla äidit sai yleensä automaattisesti yksinhuoltajuuden, joten se pysty tekee sen. Se oli paha paikka ja elämästä on sen jälkeen puuttunut jotakin joka hetki. Vaikka mulla onkin huippuhyvät välit mun lapsiin ja vaikka mä nään niitä olosuhteisiin nähden aika paljon. Sitä on vaikea selittää, mutta se tunne ei jätä hetkeksikään, siitä tulee osa elämää. Se tunne on suru ja kaipuu. Varmaan mä sitä joissain lauluissakin suren, osittain ainakin. Henki Niin kauan kun mä en itse pysty määrämään montako kertaa mun sydän lyö minuutissa, mä uskon siihen voimaan joka mun sydänlihasta liikuttaa. Se on mulle mysteeri, sillä mä en ole tarkoituksella puristanu mun sydänlihasta vielä ainuttakaan kertaa elämäni aikana. Ja mä olen kuitenkin jo 44v. Siihen mahtuu monta sydämenlyöntiä, ja muita sisäelinten toimintoa, eikä mulla ole osaa eikä arpaa niistä mihinkään. Mun sisällä on joku voima joka mut saa toimimaan. Ilmeisesti se on sama voima joka saa kuut kiertämään planeettoja. Sellaisen voiman edessä mun on pakko olla hiljaa ja kuunnella. Kuunnella mitä se tahtoo. Mun käsittääkseni se tahtoo vaan saada mut toimimaan mahdollisimman hyvin, siksi mä yritän antaa sen hoitaa hommansa niin että mä en häiritsisi sitä hirveesti. Ja aina välillä mä onnistun olemaan puuttumatta sen tekemisiin, se on hyvä tunne. Kaikki vaan tapahtuu. Oikein." Hengissä Kellot Olen kyynelten meressä sukeltanut Olen nähnyt ne murheiden maat Joista laulaja surustansa juopunut Aiheita lauluunsa saa Pöydällä puhtaan valkoinen liina Morsian saanut on seppeleen Kaikki on laitettu ja valmiina Vaikenee sorina ihmisten Olen helvetin tulessa kärventynyt Nahkaani vieläkin polttaa Mutta veri on punaista suonissani Vielä virtaa se valtoimenaan Soi kellot hiljaa soi kellot hiljaa Soi kellot hiljaa rakkautta Soi kellot hiljaa soi kellot hiljaa Soi kellot hiljaa soi rakkautta Sinä katsot mun silmiin kuin olisin mies Jol ei o määränsä päätä Myönnän tuskin mun järkeni kaikkea ties Mutta sydän, se ei ole jäätä Pöydällä puhtaan valkoinen liina Kahvi on kuumaa kun se kaadetaan Ei enää mainen vaino ei piina Häiritse vuoteellaan nukkuvaa Olen hengissä vielä ja ylpeäkin Ylpeä kaikesta siitä Vasten kuolemaa taistelen taisteluni Ei se helpolla kaulaani niitä Vielä ottaa se voiton mä ymmärrän sen Kun on aikani mullassa maata Sain lahjaksi elämän ihmeellisen En hetkeäkään pois heittää saata Soi kellot hiljaa soi kellot hiljaa Soi kellot hiljaa kuolemaa Soi kellot hiljaa soi kellot hiljaa Soi kellot hiljaa kuolemaa Mutta luojani oi olen rakastanut Olen rakastanut kaiken aikaa Olen rakastanut taivaan sineä kai Aamun usvaista outoa taikaa Olen rakastanut sinun nauruasi Olen rakastanut kyyneleitä Olen rakastanut sinun silmiäsi Olen rakastanut aina meitä Olen rakastanut illan hämärää Kun on lumesta valkeat pellot Olen rakastanut tätä elämää Soikoon sille ne kauneimmat kellot Niin kulkee kesäinen päivä Talvinen ilta Niin kulkee tunnit ja hetket Viikot ja vuodet Soi kellot hijaa soi kellot hiljaa Soi kellot hiljaa soi rakkautta Soi kellot hiljaa soi kellot hiljaa Soi kellot hiljaa soi kuolemaa Kaikki muuttuu Kartanon mailla Yö laskeutuu, yli maan lentää kuu Hiljaista valtatietään, hiljaista valtatietään Kun avaruus pidättää hengitystään Ja viimein sen päästää Ulospäin ja takaisin sisään Paremmalla rannalla kartanon mailla Siel on turha murehtia siel on huolta vailla Paremmalla rannalla kartanon mailla Vielä mittaan peltojani kartanon mailla Elämä liikkuu ei se voi seisahtua Kaikki muuttuu mutta antaa sen muuttua Tajusin tänään että rakastan sua Vielä eilen luulin ettei mikään liikuta mua Jos se muuttuu niin antaa sen muuttua Soi sinfonia avaruuden reunalla Tyhjyys sen soittaa, tyhjyys sen soittaa Planeetat värähtelee nuotteina paikalleen Jumalan viivastolla, jumalan viivastolla Elämä liikkuu ei se voi seisahtua Kaikki muuttuu mutta antaa sen muuttua Tajusin tänään että rakastan sua Vielä eilen luulin ettei mikään liikuta mua Jos se muuttuu niin antaa sen muuttua Sydäntäni painaa kun sitä ajattelen Mutta kyyneleitäni mä vielä itke en Vaikka näen saaren vaikka näen sen Tällä puolen rantaani kun mä kävelen Paremmalla rannalla kartanon mailla Vielä ilman kenkiäni palttootakin vailla Paremmalla rannalla kartanon mailla Makaan tammiarkussani kukan kuolleen lailla Kuulen liplatuksen kuulen kolinan Kuulen airon kitisevän kuulen soutajan Kuka lie on odottamaan tullut aaltoja Kuka tälle rannalle jo kutsui noutajan Paremmalla rannalla kartanon mailla Siel on turha murehtia siel on huolta vailla Paremmalla rannalla kartanon mailla Vielä mittaan peltojani kartanon mailla Siel on kukat kauniimpia siel on kirkkahampi Kuutamoinen jonka al on lasinkirkas lampi Katsoin kerran kasvojani unessa mä siitä Niin kirkkahat ne oli etten tuntenutkaan niitä Tähtitaivas syttyy kun ilta hämärtyy Mikä lie mun ikäväni missä siihen syy Kai se on mun sydämeni joka joskus kysyy Miksi illan hämärässä vene pysähtyy Paremmalla rannalla kartanon mailla Vielä ilman kenkiäni palttootakin vailla Paremmalla rannalla kartanon mailla Makaan tammiarkussani kukan kuolleen lailla Sininen sointu Ainutkertainen On niinkuin katoaisi illan hämärään Se kaikki valo jonka kaupungilla nään En tiedä miksi sitä usein katselen On kiehtovaa se outo leikki varjojen Tuntisitko mun ääneni muiden joukosta Tuntisitko mun nimeni sanomatta Olisinko sinulle vain joku ihminen Vai yksi ja ainoa Ainutkertainen Kun joku kulkee yli sillan, mukanaan On aina varjo joka seuraa kulkijaa Se lailla kuoleman on kantapäissä kii Tahdot tai et sen täytyy olla niin Ei kerro valosta vain laulu elämän Ei vaikka kuolema on sointu pimeän Vaan aina ensi sävelestä lähtien Se muistaa näppäillä soinnun sinisen En silti odota ja toivo hämärää En vaikka kauniimpana kaiken silloin nään Mä tahdon nousta ylös kanssa auringon Ja täyttää sen mikä täytettävä on On silta kantanut jo monta kulkijaa Oli jokaisella varjo mukanaan Valo taivaalla jo mulle hymyilee Se sai mut laulamaan kun leikki varjoineen Ei kerro... Tuntisitko sä käteni pimeässä Tietäisitkö mun tarinani kysymättä Olisinko sinulle läpi aikojen Se yksi ja ainoa Ainutkertainen Juuri se oikea alla tähtien Se yksi ja ainoa Ainutkertainen Kävelisitkö vierelläni kirkon ovesta Kuulisitko sä musiikin soivan holveissa Olisinko sinulle läpi aikojen Se yksi ja ainoa Ainutkertainen Rikki menneet Luvattu maa Onni vaihtua voi kyyneliin Vain muutaman hetken takia Rakkaus vihaan ja valo pimeään Vain muutaman hetken takia Kristallivirran rannalla Kasvaa pihlaja Pihlajan alla on tuoli ja pöytä Siinä voi istua Ystävä sinulle hymyilee Lämmintä hymyään Ei ole paikkaa sun sydämelle Jonne hän ei nää Ei aina morsius-seppeleet Ehdi vielä kuivaakaan Kun pelko hiipii sydämeen Rakkaus sieltä katoaa Elämä on joskus kyyneleitä Joskus elämä on tuskaa tarttuvaa Rikki menneitä enkeleitä Rakkaus korjata voi vaan Kuiskaukset voi vaihtuu huutoihin Vain muutaman lauseen takia Suudelmat voi vaihtuu lyönteihin Vain muutaman lauseen takia Voi hauraana hajota Se mikä oli kaunista Ja näyttää niin rumalta Se mikä oli vahvinta Elämä on joskus kyyneleitä Joskus elämä on tuskaa tarttuvaa Rikki menneitä enkeleitä Rakkaus korjata voi vaan Kannussa kirkkainta vettä Ja lasi pöydällä Hän kaataa vähän sinulle että Pyhällä hengellä Täyttyy sinunkin syämesi Ja aina uudelleen Muistaisit katsoa kaiken aikaa Jumalan kirkkauteen Luvattu maa luvattu maa alhaalla laaksossa luvattu maa Luvattu maa luvattu maa alhaalla laaksossa luvattu maa Hän katsoo sinua silmiin Rannalla kävellen Ja vaikka uskonut et niin Saat niinkuin jokainen Häneltä rakkauden Päivä on laskeva mailleen Ja aina uudelleen Nouseva ylös taivaalleen Hänen kunniakseen Suuret kädet Kun varjot on laskeneet iltaan Liian kaukana on aamunkoi Liian raskaana saappat käy siltaan Ja kuoleman laulu jo soi On ystävät kotiinsa menneet On valveilla valkoinen kuu Valo viimeinen taivasta kaivaa Kunnes mustiinsa tuo pukeutuu Kädet suurimmat tarttuu sun käteen Silmät kirkkaimmat katselee sua Ja ne kaiken kaiken ne näkee Kädet suurimmat suojelee sua On haavoilla haavoilla sydän Vain kyyneleet haavoille jää Ne suolalla suolalla polttaa Poskilla kuin tähdet ne kimmeltää Älä turhaan sun yötäsi pelkää Se päivään on naulattu kii Nousee aamu jo pian yön selkään Se on määrätty määrätty niin Kädet suurimmat tarttuu sun käteen Silmät kirkkaimmat katselee sua Ja ne kaiken kaiken ne näkee Kädet suurimmat suojelee sua Tuhkaa Auta minua unohtamaan Että pilvet alas laskeutuessaan Peittää taivaan ja peittää koko maan Tummanpuhuvalla suruharsollaan Illan pimeä varjo soittaa Hetken viuluaan Ja sydämet kaipaa kuin sammuneet tähdet Valoaan kaipaa Auta minua unohtamaan Että kaikki mitä tehdä halusin Oli rakastaa ja rakkautta ottaa vastaan Sekin enemmän kuin osasin Hän on lähellä vielä kauan Tiedän kyllä sen Mutta ole sä tänään olkoon hän se eilinen Tuhkasta rakkaus syntyköön Raunioilla elämän Arpia vaan ei muutakaan Saimme minä ja hän Mutta haluan uudelleen Uskoo rakkauteen Mä paloin liian kiihkeästi jäljelle jäi vaan tuhkaa Minkä värinen sun sydämes on Minun sydämeni on sininen Niinkuin päättymätön taivas on Olen odottanut ikuisuuden Seurakseni jos jäät en vaadi Muuta kuin pitämään Mun kädestä kiinni ollaan hiljaa Ja kuunnellaan Mitä jää Vaeltava muukalainen Enkelibändi Minä vaivainen muukalainen Läpi tään maan vaellan Ei ole huolia kyyneleitä Silloin kun olen perillä Jo päivä laskee viimeinen Mun juoksu juostu on On kärsimykseni menneitä Vain voitto edessä Kotiinpäin siellä maamon Kotiinpäin nään uudestaan Ja kirkkaana kristallivirran Matkaa teen kotiinpäin Bändi enkelten ympärilläni soitellen Oi viekää mut siivin lumenvalkoisin Ikuiseen kotiini Oi viekää mut siivin lumenvalkoisin Ikuiseen kotiini Nään raskaat pilvet päällä maan On tieni kaita ja kivinen Kultaiset niityt nään ja kuivaan Väsyneen sieluni kyyneleet Mä kuljen kotiin isän luo Kotiinpäin nään uudelleen Kristallivirran siellä seison Kun pääsen taas kotiini Saan vapauden taisteluista Multaan maatuu ruumiini Putoaa ristini hartioilta Kun avautuu syli jumalan Kotiinpäin jo pelastajan Kotiinpäin nään oottavan Ja kirkkaana kristallivirran Matkaa teen kotiinpäin. Oi viekää hänelle sydämeni Joka kuoli mun puolestani Jonka veri puhdistaa sieluni mun Teki voitosta hän ansaitun Bändi enkelten ympärilläni soitellen Oi viekää mut siivin lumenvalkoisin Ikuiseen kotiini Oi viekää mut siivin lumenvalkoisin Ikuiseen kotiini Herrojen herra Ihmisen sielu Herrojen herra kun saapuu Silloin ne aukeavat Sielujen vankilan muurit Kivi kiveltä raukeavat Voisko joku kertoo mulle vastauksen Voisko joku kertoo mikä on sielu ihmisen Herrojen herra kun saapuu Päiväksi vaihtuvi yö Sydämet onnesta juopuu Ja rakkauden leipää ne syö Koivujen alla se kulkee Paljahin varpahin kai Tien joka herralta sulkee Onnistu ei siinä lain Herrojen herra kun saapuu Sielua paimentamaan Valheiden verkko jo kaatuu Tuli totuuden sen polttaa Mä aion kysyä yhden ainoan kysymyksen Tietääkö joku varmaan mikä on sielu ihmisen Voisko joku kertoo mulle vastauksen Voisko joku kertoo mikä on sielu ihmisen Mä oon kulkenu vieraita maita Kymmenet kaukomaat En tavannu ketään joka tietää Mikä on sielu ihmisen Voisko joku kertoo mulle vastauksen Voisko joku kertoo mikä on sielu ihmisen Oli ihmiset kokoontuneet Mä tulin aikaan oikeaan Saarnas lääkärit ja lakimiehet Että sielu on aivoissa Sillä herrojen herra On rakkautta rakkautta vain Eikä se herrojen herra Valheita kuuntele lain Voisko joku kertoo mulle vastauksen Voisko joku kertoo mikä on sielu ihmisen Herrojen herra kun saapuu Kahlehet raskahat lie Yhdestä sielusta murtuu Ja auki on taivahan tie Luen usein pyhää sanaa Ja koetan ymmärtää Vastaukseksi mä saan Loistava liekki vaan Koivujen alla se kulkee Paljahin varpahin kai Tien joka herralta sulkee Onnistu ei siinä lain Voisko joku kertoo mulle vastauksen Voisko joku kertoo mikä on sielu ihmisen Oli jeesus temppelissä Ja saarnasi sydämestään Lakimiehille lääkäreille Kuinka kuollut herätetään Voisko joku kertoo mulle vastauksen Voisko joku kertoo mikä on sielu ihmisen Armo Armo ihmeellinen soi kirkkaana Sen kuulin poloinen Tieltänsä eksyneen armo toi tielleen Nähnyt en vaan nyt mä nään Armo näytti mulle pelkoni Armo pelkoni otti pois Kuinka kirkkaana armo loistikaan Sillä hetkellä kun sain sen Läpi vaarojen läpi murheiden Yli yön pimeyden Armo meitä suojaten tänne asti toi Armo kotiin meidät viedä voi Herra laupeudessaan mulle kaiken antaa Sanaansa sieluni luottaa Hän on suojani mun hän on turvani mun Niin kauan kun kulkee maa Vaikka soida voi vuosituhannen Laulu kirkas ja taivainen Aina jäljellä on laulu laulamaton Jumalan kunniaa se laulu on
© Copyright 2024