Vanhustenviikon lehti - Vanhustyön keskusliitto

Vanhustenpäivä
4.10.2015
Vanhustenviikko
4.–11.10.2015
Tulevaisuutta
rakentamaan!
Sisällys
Pääkirjoitus: Tulevaisuutta rakentamaan – varautuminen vanhuuden vuosiin..............................................3
Kolumni: Keskiarvoinko kohti tulevaa?.....................................................................................................................................4
Miten varautua toimintakyvyn muutoksiin...........................................................................................................................5
Ennakoi asumisesi iän myötä – korjausrakentaminen on hyvä ja halpa keino...............................................6
Yksinäisyyteen puuttuminen on kaikkien yhteinen asia...............................................................................................8
Järjestöt rakennuspuina tulevaisuuteen..............................................................................................................................10
Vanhanakin voi muuttaa mieltään..........................................................................................................................................12
Kohti uutta elämänvaihetta – Punainen Risti käynnistää eläkevalmennukset............................................14
Ilmarinen selvitti: 80-vuotiaat ovat elämäänsä tyytyväisiä.......................................................................................16
Tulevaisuutta rakentamaan.........................................................................................................................................................18
Ikäihmisten olohuone tarjoaa mukavaa seuraa ja tekemisen meininkiä myös juhlapyhinä...............20
SeniorSurf-päivä 6.10.2015...........................................................................................................................................................22
Vanhustenpäivä 4.10.2015
Vanhustyön keskusliitto kiittää sydämellisesti Keskinäistä Eläkevakuutusyhtiö Ilmarista taloudellisesta tuesta julkaisun
painattamiseen.
Julkaisija: Vanhustyön keskusliitto
ISBN
978-951-806-227-4
978-951-806-228-1 (pdf )
Toimitus: Leena Valkonen
leena.valkonen@vtkl.fi
Vanhustenviikko 4.–11.10.2015
2
Taitto:
Mainospalvelu Kristasta Oy
AD Krista Jännäri
Kansi:
Toni Kitti
Paino:
Savion Kirjapaino Oy,
Kerava
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
Tulevaisuutta rakentamaan
– varautuminen vanhuuden vuosiin
V
iime vuonna Vanhustyön keskusliitto
– Centralförbundet för de gamlas väl
ry nimesi Vanhustenviikon teemaksi
Arvokas vanhuus on ihmisoikeus. Aina. Lehtemme sekä viikon pääjuhla sisälsivät eettisiä
pohdintoja ja ehdotuksia palvelujärjestelmän
kehittämiseksi. Tänä vuonna herätämme keskustelua vanhuuden vuosien suunnittelemiseksi teemalla Tulevaisuutta rakentamaan. On
kiintoisaa kuulla minkälaisia odotuksia ja suunnitelmia iäkkäillä ihmisillä on ja on ollut.
Vanhuuseläkeiästä on muodostumassa
työelämäiän pituinen, jopa 30–40 vuoden pituinen ajanjakso. Teemamme, tulevaisuutta
rakentamaan, tuo mieleen rakennusprojektin,
mikä sisältää vanhuusikään soveltuvia kielikuvia. Rakennuksen suunnittelussa eri vaiheet liitetään toisiinsa peräkkäin sekä samanaikaisesti
ja lisäksi on mietittävä miten rakennus tulee
valmiiksi, miten siellä on hyvä elää ja liikkua,
miten varaudutaan huonoon säähän ja yllätyksiin. Hyvät asumisolosuhteet luovat perustan
iäkkäiden ihmisten kotona asumiselle.
Kysyin vuosia sitten väitöstutkimuksessani
83-vuotiailta kotona asuvilta henkilöiltä heidän
tulevaisuuden suunnitelmiaan. Tyypillisin vastaus oli, että ”sais olla mahdollisimman terve ja
asua kotona mahdollisimman kauan eikä olis
vaivaksi kellekään”. Yllättävän moni kertoi matkasuunnitelmistaan, puuhista mökillä tai aikomuksista osallistua järjestö- ja kesätapahtumiin.
Konkreettisista suunnitelmistaan kertoneet
henkilöt hoitivat pääasiassa itse omat asiansa
ja osallistuivat kodin ulkopuolisiin tapahtumiin.
Usealla haastatetulla toiminnanrajoitteet alkoivat vaikeuttaa elämää, minkä seurauksena
vähennettiin osallistumista kodin ulkopuolisiin
sosiaalisiin tapahtumiin. Haastatellut sanoivat,
että ”vanhuus alkaa näyttäytyä”. Henkilöt, jotka
vastasivat tulevaisuuden suunnitelmia koskevaan kysymykseeni ”päivä kerrallaan”, osoittautuivat tarvitsevansa paljon apua. Kysymys näytti toimivan yleisellä tasolla toimintakykyisyyden
mittarina.
Ihmissuhteiden toimivuus on hyvinvoinnin
osatekijöitä. Vaikka puolisot elävät aiempaa pidempään yhdessä, sisältyy vanhuusikään ihmissuhteiden menetyksiä. Ihminen kehittyy
ja oppii läpi elämänsä, mikä helpottaa mielen
tasapainoisuuden ylläpitämistä muutostilanteissa.
Vanhuuteen varautuminen on kuin tekisi oman elämän strategiaa. Talo rakennetaan
vankalle maaperälle ja vastaavasti vanhuusikää kannattaa suunnitella omista vahvuuksista käsin. Usko oppimisen mahdollisuuksiin
kannustaa selviytymiseen ja osallistumiseen
muuttuvassa yhteiskunnassa. Tietoteknisistä
taidoista on tulossa itsenäisen elämän edellytys. Teknologian kehittyessä tulee ikääntyneille ihmisille olla riittävästi tarjolla turvalliseksi
koettavaa ohjausta ja kannustavia harjoittelun
mahdollisuuksia.
Kannattaako oman vanhuusikään tehdä
varautumissuunnitelma – sitä pohtivat tämän
vuoden 2015 Vanhustenviikon suunnittelemiseksi tuotetun lehtemme kirjoittajat. Nautinnollisia lukuhetkiä.
SATU HELIN, TtT
Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja
3
Keskiarvoinko kohti tulevaa?
Teksti: Jyrki Jyrkämä, sosiaaligerontologian professori (emeritus)
T
ulevan ennustaminen on vaikeaa, näinhän on usein todettu. Sitä toki voi ja
on syytäkin pohtia. Lähteä vaikka siitä,
mitä nyt tiedetään ja mitä emme vielä tiedä. Se
tiedetään, että väestö vanhenee. Keskimääräinen elinikä nousee, yhä enemmän tulee jo sata
vuottakin täyttäneitä.
Kunnanisät eivät taida enää jokaiseen syntymäpäiväjuhlaan ehtiä. Arvellaan myös, että
keskimäärin vanhat ihmiset ovat pitempään
parempikuntoisia, paremmin koulutettuja, paremmin toimeentulevia. Varmaa lienee myös,
että työssä ollaan keskimäärin pitempään. Kaiken kaikkiaan keskimäärin tapahtunee monia,
useimmiten myönteisiä asioita. Tähän keskimääräisyyteen on kuitenkin syytä esittää ainakin kolme kommenttia.
Ensinnäkin kannattaa muistaa filosofi Oiva
Ketosen jo vanha toteamus, etteivät ihmiset
elä keskiarvoina. Tulevaisuudessakin on huonokuntoisia, ennen aikaisesti kuolevia, huonosti toimeen tulevia ihmisiä. Tulevaisuuden suuri
kysymys onkin, tuleeko eriytyminen ja eriarvoistuminen ikäihmisväestön osalta monissa
suhteissa kasvamaan. Millaiseksi muodostuu
eläkeläisen toimeentulo, jos työelämästä on
pudottu jo viisikymppisenä ja tehty koko työura katkenneita pätkätöitä?
Tarvitaan siis tietoa ja sitä saadaan tutkimuksin. Keskimääräistiedon ohella – sitähän
nykyisin on olemassa runsaastikin – tarvitaan
tietoa ennen kaikkea ikäihmisväestön elämäntilanteiden ja sen kehityssuuntien koko kirjosta. Tarvitaan myös ennakoivaa tutkimusta siitä,
miten vaikkapa vanhuspoliittiset eri ratkaisut
vaikuttavat ikäihmisten arkeen ja elämään.
Vaikutuksia on tarkasteltava niin aiottujen, tavoiteltujen, kuin myös ei-aiottujen, ei-tavoiteltujen vaikutusten osalta.
Ns. vanhuspalvelulaki ja siinäkin kirjattu ’kotona niin pitkään kuin mahdollista’ -linjaus on
tästä hyvä esimerkki. Tieto vanhuspolitiikan ja
vanhustenhoidon ratkaisujen seurauksista an-
4
taa perustan kestävälle, oikeudenmukaiselle ja
inhimilliselle toiminnalle.
Tulevaa voi kolmanneksi pohtia myös
vanhuuskäsitysten osalta. Nykyistä kuvastoa
hallitsee edelleen tietty kaksijakoisuus: on
virkeitä hyväkuntoisia ja vähemmän virkeitä
huonokuntoisia. Tässä tarvittaisiin yhä vahvemmin eräänlaista gerontologista realismia sekä
myös kielenkäytön arviointia. Onko virkeys esimerkiksi määre, jota me ikääntyvät – suuriin
ikäluokkiin kuuluvana olen joukossa mukana - itse haluaisimme käytettävän, kun meitä
luonnehditaan niin ryhmänä kuin yksilöinäkin?
Kielenkäytössäkin saattaa usein olla mukana
tietynlaista piiloageismia. Ikääntyvänä haluaisi
tulevaisuuden, jossa meitä kohdellaan myönteisessä mielessä aikuisina, kunnostamme tai
virkeydestämme välittämättä.
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
Miten varautua toimintakyvyn muutoksiin?
Teksti: Leena Valkonen
O
maa vanhenemistaan kannattaa
miettiä ja suunnitella jo ennakolta,
sanoo oikeustieteen tohtori, perheoikeuden tutkija Anna Mäki-Petäjä-Leinonen.
Oikeudellisin toimin on mahdollista ilmaista,
miten haluaa asiansa ja hoitonsa järjestettävän,
jos toimintakyky heikkenee. Tulevaisuuden
ennakointi varsinkin ikääntyessä on herkkä ja
haastava asia.
– Olisi kuitenkin hyvä, että suunnittelisimme tulevaisuutta silloin, kun olemme vielä terveitä. Ilmaisisimme tahtomme, kuka voisi hoitaa asioitamme ja miten haluamme itseämme
hoidettavan, silloin kun toimintakykymme on
heikentynyt. Ikääntymisen ennakointi on vielä
suhteellisen harvinaista. Oikeudellisia toimia
esimerkiksi edunvalvonnasta tehdään yleisimmin muistisairaiden kanssa ja vasta sen jälkeen
kun sairaus on jo diagnosoitu.
– Lievässä dementian vaiheessa ihminen
kykenee vielä suunnitelmien tekemiseen, hän
voi tehdä hoitotahdon ja edunvalvontavaltuutuksen. Tulevaisuuden suunnitteluun liittyy
taloudellisten asioiden järjestäminen ja arjen
sujumiseen liittyvät kysymykset. Ikääntymisen
ennakoinnissa on kyse yksilön itsemääräämisoikeuden toteuttamisesta. Se vahvistaa yksilön
autonomiaa.
– Kun ihmisen omaa mielipidettä ei voi
enää kuulla, voidaan sitä noudattaa, jos tarvittavat suunnitelmat ja valtuutukset on tehty.
Edunvalvontavaltuutus
Edunvalvontavaltuutuksella henkilö voi etukäteen järjestää asioidensa hoidon sen varalta,
että hän tulee myöhemmin kykenemättömäksi hoitamaan niitä itse. Valtuuttaja nimeää valtuutetun, joka on suostunut tehtävään,
sekä määrittelee asiat, jotka valtuutus kattaa.
Edunvalvontavaltuutus on ennakoiva toimi ja
se tulee voimaan vasta kun henkilö ei kykene
enää hoitamaan asioitaan. Tällöin valtuutettu
henkilö voi pyytää maistraattia vahvistamaan
valtuutuksen, jolloin se tulee voimaan.
Hoivan suunnittelu ja hoitotahto
Hoivan suunnittelu ei tarkoita kuoleman tai
loppuajan suunnittelua, vaan sitä, mitä haluaa arjeltaan, kun toimintakyky on heikentynyt.
Haluaako asua pitkään kotona vai siirtyä laitosmaiseen asumiseen? Hoivatahdossa voi tuoda
esille omia elämänarvojaan, mieltymyksiään ja
toiveitaan. Hoivatahdossa voi määritellä myös
varojensa käyttöä ja ilmaista, kenet haluaa
mahdolliseksi edunvalvojaksi.
Virallinen hoitotahto on tahdonilmaus
elämän loppuajan hoidosta. Hoitotahdossa
ilmaistaan erityistoiveita hoidon suhteen ja
siinä voi ilmaista kieltäytymisen tietyistä hoitotoimenpiteistä esimerkiksi elvytyksestä. Hoitotahto tehdään yleensä kirjallisesti ja se tulisi
sisällyttää potilasasiakirjoihin.
– Elvytyskiellot ovat juridisesti sitovia, potilasta ei saa hoitaa jos hän on pätevästi ilmaissut
hoitotahtonsa, tutkija toteaa.
Henkilö voi valtuuttaa myös jonkun läheisensä hoitosuostumusten antamiseen. Kyse
on terveydenhuoltovaltuutuksesta ja valtuutus tulee voimaan, jos henkilö ei pysty enää
itse tekemään hoitoaan koskevia päätöksiä.
Valtuuttajalla voi myös olla hoitotahto ja tieto
hoitotahdosta tulee olla myös valtuutetulla.
Jos henkilö ei ikääntymisen tai sairauden
vuoksi kykene valvomaan etujaan, hänelle
voidaan määrätä edunvalvoja. Edunvalvojan
määräämisen voi panna vireille holhousviranomainen, henkilö itse tai joku hänen läheisistään. Edunvalvoja voidaan määrätä myös vastoin henkilön tahtoa, jos tuomioistuin katsoo
päätökseen olevan riittävät perusteet. Edunvalvojana voi toimia maistraatin vahvistama
yksityishenkilö tai virallinen edunvalvoja.
Lomakkeita ja malleja:
Muistiliiton hoitotahtolomake, Muistiliitto.fi,
Elämänlaatutestamentti, Muistiasiantuntijat.fi
Kirjallisuutta:
Anna Mäki-Petäjä-Leinonen, Ikääntymisen
ennakointi – Vanhuuteen varautumisen keinot,
2014.
5
Ennakoi asumisesi iän myötä
– korjausrakentaminen on hyvä ja halpa keino
Teksti: Elli Aaltonen, Keskusliiton puheenjohtaja
Kuva: Antero Hiilesvuo
V
anhustyön keskusliitto on ollut edelläkävijä ihmisen hyvinvoinnin ja asumisolosuhteiden yhdistämisessä. Jo
1990 -luvun alussa oli korjausneuvontaa, joka
kohdistui Sotainvalidien veljesliiton toimesta
sotiemme veteraaneihin.
Itsekin tuolloin kunnan sosiaalijohtajana
kiersin monta veteraanin kotia yhdessä kunnan
korjausneuvojan tai sotainvalidien veljesliiton
piiritoimiston toiminnanjohtajan kanssa. Se
oli kunnankin kannalta järkevää, koska kotien
korjaus vähensi suoraan muiden palvelujen ja
kotoa poissiirtymisen tarvetta. Idea oli yksinkertainen ja helppo. Korjaustarve selvitettiin,
tehtiin korjaussuunnitelma, laskettiin kustannusarvio, tehtiin korjaus ja laskutettiin Valtionkonttoria.
Tuolta ajalta muistan erityisesti PohjoisKarjalassa käynnistetyn Sokora- sosiaalisen
korjausrakentamisen hankkeen, jossa korjaustoimenpiteitä laajennettiin koskemaan koko
vanhusväestöä. Koska hankkeelle haettiin
myös EU-hankerahaa ensimmäisenä sosiaalisena hankkeena Suomen liityttyä Euroopan unioniin, oli hankkeessa mukana myös teknologian
osuus. Hienosti sanoen hankkeeksi muodos-
VTKL pitää tärkeänä, että
•
korjausavustusten tulorajaa
nostetaan vuosittain
•
korjausavustuksia tulisi voida hakea
kaksi kertaa vuodessa
•
tiedottamiseen ja neuvontaan tulee
saada lisää voimavaroja
... jotta kotona elämisen perusedellytyksiä voidaan parantaa ja kehittää.
6
tui ”Life Liberty through social technology”.
Eli samalla, kun levennettiin ovia, poistettiin
kynnyksiä tai rappujen viereen tehtiin luiskia,
katsottiin hellan korkeus, apukahvat, turvapuhelintarpeet, ovien sähköinen avaus ja sängyn
korkeus.
Jotenkin minusta edelleen tuntuu, että
tuo mainio joukko, joka Pohjois-Karjalassa tätä juttua teki, oli aikaansa edellä. Into kehittää
kotona asumisen turvallisuutta ja välttää turhia tai liian aikaisin tapahtuvia laitossijoituksia
veti kuntien päättäjätkin ajattelemaan asiaa.
Arkkitehtien, insinöörien sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ihmisten toimiminen yhdessä
parantaa korjausrakentamisen vaikuttavuutta.
Keskusliiton korjausneuvonta on tuloksellista.
Veteraanien korjausneuvonnan hallinnointi siirtyi Vanhustyön keskusliitolle 2000-luvun
alussa. Ensin korjausneuvonnan piiriin tulivat
sotaveteraanit ja sitten muut vanhukset. Työtä
riittää edelleen molemmissa väestöryhmissä.
Vuosien myötä korjauskohteiden määrä on
vakiintunut noin 1000 kohteeseen, kertoo
korjausneuvonnan päällikkö Jukka Laakso liitostamme. Vaikka korjausneuvonnan tulokset
ja yhteiskunnalliset vaikutukset kyetäänkin näkemään monia muita sosiaalisia investointeja
nopeammin ja helpommin, on syytä edelleen
tuoda esiin näitä tietoja päättäjille ja kansalaisille.
Vaikuttavaa korjausneuvontaa
Vanhustyön keskusliitto on tehnyt vaikutusarviointeja, joiden tulokset ovat yksiselitteisen
rohkaisevia. Korjaukset ovat ensisijassa hyödyntäneet vanhuksia itseään. Jälkipolville korjattuja
asuntoja on siirtynyt muun muassa VarsinaisSuomessa koko tutkimusjaksolta (1996–2012)
kahdeksan prosenttia. Eli epäily ”valtio rakentaa
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
Turvallinen koti helpottaa asumista
Karl-Erik Sternbergillä on nivelrikko ja hänen portaissa kulkemisensa on ajoittain hyvinkin vaikeaa.
Taloon asennettu tuolihissi on helpottanut huomattavasti kotona asumista.
lasten hyväksi” ei siten pidä paikkaansa, vaan
vanhukset itse hyötyvät näistä korjauksista.
Kun tuostakin tutkimuksesta otetaan ne
henkilöt, joiden asuntoihin aikanaan tehdyt
korjaukset olivat asukkaan kannalta välttämättömiä, olisi asumisvuosien määrä yhteensä
näissä Varsinais-Suomen tutkituissa kohteissa
329 vuotta. Siis 329 vuotta Varsinais-Suomen
kunnat säästivät laitos- tai tehostetun palveluasumisen menoja. Rahaa näihin välttämättömän korjauksen kohteisiin (N=40) käytettiin
avustuksina noin puoli miljoonaa. Vastaava kustannus kodin ulkopuolella asumisesta vaikka
palvelukotitasoisessa ympäristössä olisi tarkoittanut lähes 12 miljoonaa. Ei jää pienintäkään
epäselvyyttä korjausrakentamisen taloudellisuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta.
Oma kysymyksensä on, mitä korjausrakentaminen merkitsee vanhuksille itselleen. Koti on
turvallinen ja siellä ja sen ympäristössä voi liikkua kompastumatta. Pelkästään lonkkaleikkaus
saattaa viedä vanhuksen sairaalaan ja sen jälkeiseen palvelukotiin. Yhden lonkkamurtuman
hoidon välittömät kulut ovat yhteiskunnalle
noin 25 000 euroa. Kun kaikki välilliset kulut
lasketaan mukaan, nousee kustannus yli 50 000
euroon. Tähän kustannuserään kuuluu sairaalahoidon jälkeinen kuntoutus, hoidon ja tuen
tarve ja mahdollinen lisätarve vuodepaikoille
ja kuntoutustiloille.
Turvattomuus lisää myös liikkumattomuutta. Jo muutamassa viikossa loppuu aktiivinen
liikunta. Liikkumattomuus hävittää lihasvoimaa
5 % päivässä. Toimiva ja asianmukaisesti varustettu asunto helpottaa asukkaan omaa toimintaa ja myös omaishoitajien sekä kotihoidon
työntekijöiden työtä.
Kuntatalous, valtion talous, henkilön oma
talous, terveys ja henkinen hyvinvointi paranevat muutostyön myötä. Toivon, että jatkossa
saadaan vielä asetus asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitoista muutettua siten, että
omavastuuta alennetaan. Silloin asuntojen korjauksen hyöty kasvaa edelleen. Moni vanhus
pelkää ottaa pankkilainaa tai käyttää talletuksensa korjauksen omavastuun maksamiseen
ja siksi kieltäytyy korjauksesta. Seuraavaksi
tulevatkin kaatumiset, lisääntynyt palvelujen
tarve ja aikaistunut kotoa muutto. Näitä kuluja
laskiessa asteittainen omavastuun laskeminen
olisi pieni investointi korjausrakentamiseen.
Keskusliiton korjausneuvonta
Vanhustyön keskusliitolla on 15 korjausneuvojaa eri puolilla Suomea. He auttavat
maksutta tarvittavien muutostöiden kartoituksessa, suunnittelussa ja avustusten
hakemisessa. Neuvontatoiminta toteutetaan Raha-automaattiyhdistyksen tuella.
Korjausneuvojien yhteystiedot löytyvät
keskusliiton nettisivuilta www.vtkl.fi/Korjausneuvonta.
7
Ministeri Laura Räty:
Yksinäisyyteen puuttuminen on kaikkien
yhteinen asia
Teksti: Leena Valkonen
Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty haastaa kansalaisia yksinäisyyden torjuntaan.
Ministerin mukaan yksinäisyys on yhtä suuri
terveysriski kuin tupakointi ja kolme kertaa
tappavampaa kuin ylipaino.
M
inisteri kokosi huhtikuussa monialaisen foorumin pohtimaan yksinäisyyden syitä, seurauksia ja keinoja torjua ihmisten yksinäisyyttä. Mukana oli asiantuntijoita, tutkijoita, viranomaisia sekä järjestöjä.
Laura Räty kertoo pohtineensa paljon aiemmissa tehtävissään lääkärinä ja Helsingin
apulaiskaupunginjohtajana yksinäisyyttä ja sen
mukanaan tuomia yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia.
– Yksinäisyys on vaarallista, se sairastuttaa.
Tutkimusten mukaan itsensä yksinäisiksi kokevat käyttävät muita enemmän terveyspalveluita. Yksinäisyys liittyy hyvin usein myös masennukseen, joka puolestaan aiheuttaa pitkiä sairauslomia ja työkyvyttömyyttä. Masennuksen
vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä
on jatkuvasti kasvanut.
Ihmisten ja perheiden yksinäisyys on yksi
tämän ajan isoista haasteista, ministeri sanoo.
Se on ilmiö, joka ei katoa virkatyönä.
– Esimerkiksi vanhuusiän masennus on hyvin usein seurausta yksinäisyydestä. Viranomaiset voivat tehdä oman osansa yksinäisyyden
ehkäisyssä, mutta vaikka he tekevät parhaansa,
se ei aina riitä, sillä paras lääke yksinäisyyteen
on toinen ihminen. Tarvitaan monia toimia ja
monien tahojen yhteistyötä.
Kaikki yksin olevat tai asuvat eivät kuitenkaan ole yksinäisiä, Räty painottaa.
8
– Yksin oleminen ei suinkaan ole kiellettyä.
Keskeistä on se, millaisena itse kokee oman yksinäisyytensä. Joillekin yksinäisyys voi olla hyvin
ahdistavaa. Se on osatekijä myös syrjäytymisessä.
Yksinäisyyden syyt moninaisia
Paljonko yksinäisyyttä todellisuudessa on ja onko se lisääntynyt? Tähän kysymykseen ministerin mukaan on vaikea vastata. Kun jotain asiaa
tutkitaan, niin se tunnistetaan herkemmin ja
siitä puhutaan. Kun puhutaan enemmän, koetaan, että itselläkin voi olla samoja ongelmia.
– Yhtenä syynä yksinäisyyden kokemuksiin
on perheyhteyden kaventuminen. On muutettu maaseudulta taajamiin ja kaupunkeihin ja
esimerkiksi välimatka omiin vanhempiin tai isovanhempiin on pitkä. Ollaan fyysisesti erillään.
Kaupungeissa ollaan yksinäisiä, kun ei tunneta
naapureita ja lokeroidutaan omiin asuntoihin.
Suomalaiseen mielenlaatuun kuuluu helposti
myös pärjäämisen kulttuuri. Teen töitä ja pärjään itse. Ei osata hakea apua eikä ottaa sitä
vastaan, Laura Räty pohtii yksinäisyyden syitä.
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
Miten eteenpäin?
Laura Rädyn mielestä yksinäisyyden ehkäisy
lähtee yhdyskuntasuunnittelusta. Tehdään sellaisia kaavoitus- ja asumisratkaisuja, jotka mahdollistavat yhteisöllisyyden.
– Yhteiskuntamme hienoimpia saavutuksia
on se, että ihmiset voivat elää toimintakykyisinä
pidempään. Ikäihmisten yksinäisyyteen paras
lääke mielestäni on yhteisöllinen asuminen,
jossa toiminta perustuu asukkaiden omalle aktiivisuudelle ja yhdessä tekemiselle. Liikenteen
ja muun ympäristön tulee tukea ikääntyneiden
ihmisten liikkumista ja osallistumista. Miksei
esimerkiksi vanhustentaloja ja päiväkoteja voisi rakentaa samoihin paikkoihin. Tai koulujen
lähelle, joissa olisi yhteinen ruokailumahdollisuus?
– Yhteiset tapahtumat ja erilainen kansalaistoiminta ovat tärkeitä. Meillä on valtava
voimavara heissä, jotka siirtyvät eläkkeelle. Eläkeikäiset osallistuvat, tekevät ja tapaavat toisiaan. Tähän on luotava sellaisia paikkoja, joissa
kansalaistoimintaa on mahdollista toteuttaa.
Kipeät asiat puheeksi
Laura Räty sanoo, että ministeriön tehtävänä
on nostaa kipeitä asioita puheeksi. Yksinäisyys
ja sen torjunta on yksi sellainen. Ministeri haluaa
murtaa rajaa julkisen sektorin, viranomaisten ja
järjestöjen välillä sekä madaltaa kynnystä yhteiseen toimintaan yksinäisyyden lievittämiseksi.
Kaupunkeja ja kuntia hän kehottaa katsomaan ympärille ja etsimään jonkin yhden
konkreettisen asian, jota kunnassa voisi viedä
eteenpäin yhteisöllisyyden edistämiseksi yhteistyössä esimerkiksi paikallisten järjestöjen
kanssa. Yksinäisyyden torjunta ei ole kuitenkaan pelkän yhden tahon työtä, siihen tarvitaan kaikki. Ihminen tarvitsee toista ihmistä.
Ystäväpiiri-toiminta
torjuu yksinäisyyttä

Iäkkäiden ihmisten yksinäisyyttä
vähentävää, tieteellisesti vaikuttavaksi
todettua Ystäväpiiri-toimintaa on
toteutettu Vanhustyön keskusliitossa
Raha-automaattiyhdistyksen tukemana
jo lähes kymmenen vuoden ajan,
vuodesta 2006 lähtien.

Suomessa noin 700 koulutettua
Ystäväpiiri-ohjaajaa.

Ryhmiin osallistunut yli 7000 iäkästä
ihmistä, joista 90 % kokee yksinäisyyden
lievittyneen ryhmässä. 60 % jatkaa
yhteydenpitoa tai tapaamisia myös
ohjatun ryhmän jälkeen, mikä on yksi
toiminnan tavoitteista

Ryhmiin osallistuneista 98 % suosittelee
toimintaa myös muille.
9
Järjestöt rakennuspuina
tulevaisuuteen
Teksti: Markku Lehto
Kuva: Antero Aaltonen
Mitä mahdollisuuksia järjestöt tarjoavat tulevaisuuden rakentamiseen ja mikä rooli järjestöillä on tämän päivän yhteiskunnassa. Sitä
pohtii Vanhustyön keskusliiton valtuuston puheenjohtaja Markku Lehto.
E
nnen kuin mennään tulevaisuuteen, on
hyvä vilkaista menneeseen. Huomaamme, että järjestöt ovat olleet kiitettävästi
aukomassa uusia latuja. Monet nykyisistä toimintamuodoista ovat saaneet alkunsa järjestöaktiivien toimesta. He ovat uudistaneet lasten,
vanhusten ja vammaisten hoidon ja hoivan
sisältöä.
Virallinen suhtautuminen on kuitenkin ollut
aaltoilevaa. 1970-luvun alussa edistyksen kärkijoukko uskoi järjestöjen työn tulleen tehdyksi.
Vastuu hyvinvoinnin turvaamisesta julistettiin
siirtyneeksi valtiolle.
Tuota pikaa havaittiin valtion kassan tyhjenevän uhkaavaa vauhtia. Taas alettiin kaivata
järjestöjä ja vapaaehtoistoimintaa. Puhuttiin
hyvinvointivaltion kriisistä. Siitä selvittiin ja
usko valtioon palautui. Kunnes ajauduttiin
90-luvun kriisiin ja uudelleen keskusteluun
valtion tehtävistä. Lamasta noustiin, ja kuten
tiedämme, runsaan kymmenen vuoden päästä
päädyttiin pitkäaikaiseen taantumaan. Siinä ollaan edelleen. Kuinka ollakaan, taas puhutaan
monien toimijoiden yhteiskunnasta. Kyynikko
kysyy, ovatko järjestöt käyttökelpoinen kulissi
vaikeita aikoja varten?
Puheiden ja todellisuuden ristiriita
Järjestöjen tarpeellisuus on vankemmalla pohjalla. Yhteiskunta on kehkeytymässä monikulttuuriseksi. Tiedonvälitys ja työelämä mullistuu
eivätkä kansalaiset pysy vauhdissa mukana. Samalla olemme taloudellisesti yhä tiukemmin
10
sidoksissa globaaliin ympäristöön. On paljon
esimerkkejä, jotka osoittavat, että vanha hyvinvointivaltion idea nikottelee. Niihin järjestöt
voivat tarjota paremmin toimivan vastauksen.
Tavoitteita ja termejä on uudistettu järjestöjä puhuttelevaan suuntaan. On puhuttu
aktiivisesta yhteiskunnasta, osallistuvasta yhteiskunnasta, suuresta yhteiskunnasta, kumppanuuden yhteiskunnasta, paikallisyhteisöjen
yhteiskunnasta ja uuden hallinnan yhteiskunnasta. Yhteistä tälle sanataituruudelle on pyrkimys siirtää tehtäviä julkiselta sektorilta yksilöille,
perheille, lähiyhteisöille, kolmannelle sektorille
ja yhteiset arvot jakaville yrityksille.
Kokemukset eri maista ovat ikävä kyllä olleet yleviä puheita karumpia. Ei vähiten
Suomessa, jossa kilpailuttamisen periaate on
omaksuttu poikkeuksellisen puhdasoppisesti.
Sen seurauksena sosiaalipalvelujen kilpailuttaminen on tosiasiassa tärvellyt vanhoja hyvin
toimivia kumppanuuksia.
Läheisyyden ja paikallisten voimien vahvistamisen sijasta hallitsevaan asemaan nousevat
suuret palveluketjut, joiden tehtävänä on tuottaa voittoa kansainväliselle omistajakunnalle.
Tulos näyttää vahvistavan kyynikkojen käsitystä
kauniiden puheiden ja todellisuuden välisestä
ristiriidasta. Tällaistako on tulevaisuus?
Järjestöillä monta tehtävää
Voidaksemme arvioida järjestöjen merkitystä,
on niiden toimintaa tarkasteltava avarammasta
näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysalan järjestöillä on ensiksikin edunvalvontatehtäviä. Ne koettavat pitää huolta siitä, että jäsenistön tarpeet
otetaan yhteiskunnassa huomioon. Suuri osa
sosiaali- ja terveysjärjestöistä on ainakin osittain tätä varten perustettu. Toiseksi niillä on
lähes poikkeuksetta neuvonta- ja tiedonvälitystehtävä jäsenistölle ja sitä kautta elävä yh-
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
teys todellisuuteen. Ne eivät elä kauniiden tavoitteiden taikapulverissa. Kolmanneksi järjestö
voi tarjota toiminta-areenan, mahdollisuuden
toimia, kohdata toisia, toteuttaa omia ideoita
ja vaikuttaa yhdessä. Neljänneksi järjestö voi
tarjota ammatillisia palveluja niitä tarvitseville.
Näistä kolme ensin mainittua ovat tehtäviä,
jotka järjestöillä varmasti pysyvät ja joiden tarve
kasvaa. Järjestöjen onkin huolehdittava siitä,
etteivät nämä tehtävät pääse unohtumaan palvelutehtävän kustannuksella.
Tämäkään ei riitä kuvaamaan järjestön yhteiskunnallista funktiota. Viime aikoina monet
merkittävät henkilöt ovat kiinnittäneet huomiota yhteiskunnan haavoittuvuuteen kriisitilanteissa. Olemme rakentaneet yhteiskuntaa,
joka nojaa lineaariseen, ”kaikki jatkuu häiriöttä”
kehitykseen.
Hyvinvointivaltion mahdollisuudet suojautua ulkoisilta häiriöiltä ovat kuitenkin vähentyneet ja sisäinen liikkumavara on pienentynyt.
Silloin on tärkeää, että yhteiskunnassa on monia autonomisia toimijoita, jotka voivat joustavasti reagoida yllättäviin muutoksiin. Se on
parempi tae turvallisesta tulevaisuudesta kuin
monoliittinen, keskitettyihin ketjuihin nojaava
palvelukonsepti. Keskitetty viisaus voi olla paikallisesti tuhoisaa epäviisautta.
Toiminnan monimuotoisuus
säilytettävä
Nyt kun kunnallisia sosiaali- ja terveyspalveluja
ollaan kokoamassa suuremmiksi tuotantokombinaateiksi, on erityistä huomiota kiinnitettävä siihen, että niiden sisällä säilyy toiminnan
monimuotoisuus. Ja vielä tärkeämpää on, että toimijat ovat sitoutuneet toimimaan myös
vaikeina aikoina. Voittoa tavoittelemattomat
kolmannen sektorin palvelut ovat tässä suhteessa kiistaton voimavara, jota kannattaa käyttää hyödyksi. Itse asiassa sitä ei ole varaa olla
käyttämättä, jos jonkinlainen itsesuojeluvaisto
on tallella.
Järjestöjen roolia on katsottu aivan liian kapeasta näkökulmasta. Vielä ei ole myöhäistä
korjata virhettä. Järjestöt tarjoavat meille rikkaan ja monimuotoisen tulevaisuuden ellemme itse tärvele tätä mahdollisuutta.
11
Mielialaongelmien ytimessä
on usein puutteellinen kyky
hyväksyä itseään ja omaa
elämäntilannettaan.
Vanhanakin voi muuttaa mieltään
Teksti: Marja Saarenheimo
Y
mpäri maailman on havahduttu siihen,
että muistisairauksien määrä lisääntyy,
kun väestö vanhenee. Mutta mieli voi
vanhuudessa sairastua muutenkin kuin muistin
ja älyllisten toimintojen osalta.
On sunnuntai-iltapäivän venyttely- ja kehonhuoltotunti kuntosalilla. Kun kymmenen
vuotta sitten liityin jäseneksi, pohdin, olisinko
huomiota herättävän vanha ryhmäliikunnassa
tai kuntosalilaitteissa. Nyt ainakin puolet tunnilla on ikäisiäni tai vanhempia, ja suuri osa jatkaa
suoraan kahvakuulatunnilta. Terveysviestintä
on mennyt perille: kehosta on huolehdittava,
12
jos haluaa elää vielä vanhanakin itsenäistä ja
tyydyttävää elämää. Mutta hyvin toimiva keho
ei yksin riitä pitämään toimintakykyisenä. Myös
mielestä täytyy huolehtia.
Tutkimusten mukaan jopa 15–30 % yli
65-vuotiaista ihmisistä kärsii mielenterveyden
häiriöistä. Erityisen yleisiä ovat masennus- ja
ahdistushäiriöt, jotka aiheuttavat paitsi inhimillistä kärsimystä, myös melkoisia taloudellisia
kustannuksia. Mielenterveyden ylläpito muuttuvassa maailmassa on tärkeä haaste sekä yksittäisille ihmisille että yhteiskunnille.
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
Miten mielen kunnosta
huolehditaan?
Keho ja mieli ovat kokonaisuus, ja siksi hyvä ravinto, riittävä uni ja fyysinen harjoittelu hoitavat
myös mieltä. Mieli on kuitenkin oikukas eikä
siihen ole helppo vaikuttaa. Emme läheskään
aina tule toimineeksi mielemme parhaaksi,
vaan juutumme epäsuotuisiin tottumuksiin ja
jäämme vanhojen ajattelu- ja toimintamalliemme vangeiksi, koska emme osaa vapautua niistä. Personal trainer voi kertoa, kuinka vahvistaa
heikkoja reisilihaksia, mutta kuka kertoisi, miten
vahvistaa tai rauhoittaa alavireistä ja stressaantunutta mieltä.
Yksi tehokkaimpia vastalääkkeitä psyykkiselle stressille ja masentuneelle mielelle on riittävä määrä mielekästä ja mielihyvää tuottavaa
tekemistä päivittäin. Joskus tarvitaan ”ulkoinen
toiminnanohjaaja”, jollaisena voi toimia vaikka
kalenteri tai aktiviteettipäiväkirja. Kalenteria
silmäilemällä näkee helposti, onko toimintaa
liikaa vai liian vähän ja millaisesta tekemisestä
elämä koostuu. Onko riittävästi sosiaalista toimintaa? Entä fyysistä aktiivisuutta? Mitä voisi
lisätä ja mitä vähentää?
Sosiaalisuus ja vuorovaikutus ovat ihmisyyden tunnusmerkkejä. Tarvitsemme muita tunteaksemme itsemme kokonaisiksi. Yksi läheinen ja tärkeä ihminen voi vastata rakastetuksi
tulemisen tarpeeseemme, mutta tarvitsemme
myös laajempaa verkostoa kokeaksemme kuuluvaksi johonkin. Toisaalta laajakaan sosiaalinen
verkosto ei poista yksinäisyyden kokemustamme, jos meiltä puuttuu kyky kiintyä ja kiinnittyä.
Kognitiivisten kykyjen, kuten tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen roolista mielialan
säätelyssä on saatu viimeaikaisissa tutkimuksissa runsaasti tietoa. Aivojen aktivointi ei ole
tärkeää ainoastaan muistisairauksien ehkäisemisessä vaan myös mielialaongelmien torjumisessa ja hoitamisessa. Matemaattiset tehtävät,
muistiharjoitukset ja uusien taitojen opettelu
ylläpitävät aivojen muovautuvuutta vielä vanhuudessakin ja auttavat myös mielialan säätelyssä.
Monien ongelmana on kielteisten ajatusten
vatvominen. Masentunut murehtii menneitä ja
ahdistunut puolestaan tulevia huolenaiheita.
Kielteiset ajatuskehät käynnistyvät huomaamatta eikä niitä ole helppo katkaista. Kyseessä on noidankehä, joka kuluttaa elimistöä ja
uuvuttaa mieltä. Terapeutit suosittelevat hengitysharjoituksia ja mindfulness-meditaatiota,
kun haluamme oppia tyynnyttämään huolten
vaivaamaa mieltämme.
Mielialaongelmien ytimessä on usein puutteellinen kyky hyväksyä itseään ja omaa elämäntilannettaan. Olemme onnettomia, koska
tunnemme epäonnistuneemme elämässä. Pelkäämme olevamme taakaksi muille ja uskomme, että kaikilla muilla asiat ovat paremmin.
Kierrämme pettymysten, kiukun ja syyllisyyden
kehää pääsemättä irti. Yritämme kaikin voimin
pitää kärsimystä loitolla, mutta se pureutuu
meihin kiinni yhä tiukemmin. Ystävät ja läheiset
voivat olla suureksi avuksi, mutta joskus tarvitaan myös ammattiapua.
Voiko vanhuutta
suunnitella?
Eläkkeellä vietetään nykyisin parhaimmillaan
jopa neljä vuosikymmentä, ja vanhuuteen
liittyvät käsitykset ja odotukset ovat aivan toisenlaiset kuin esimerkiksi vielä viisikymmentä
vuotta sitten. Aiemmat valintamme vaikuttavat suuresti siihen, millainen vanhuudestamme
tulee. Toisaalta koskaan ei ole liian myöhäistä
tarttua toimeen, sillä olemme kykeneviä muuttumaan koko elämänkulun ajan.
Mielen taidot nousevat nykyään yhä useammin keskusteluun, ja kirjakaupat sekä internet pullistelevat itsehoito-oppaita, joissa neuvotaan, kuinka mieltään voi harjoittaa. Kyse ei
kuitenkaan ole taikatempuista, vaan sitkeästä
ponnistelusta ja toivon ylläpitämisestä myös
pettymysten hetkinä. Elämä ei myöskään ole
reilua – jollain on jo lähtökohdissaan muita heikommat valmiudet hoitaa mieltään. Tarvitaan
mielenterveyden ammattilaisia ja palveluita,
jotka tavoittavat ikäihmiset siinä missä nuoret
ja työikäisetkin.
13
Kohti uutta elämänvaihetta
– Punainen Risti käynnistää eläkevalmennukset
Teksti: Merja Joro ja Saija Ohtonen-Jones
Kuva: Merja Joro
Punainen Risti käynnisti vuonna 2014 Täyttä
elämää eläkkeellä -hankkeen, jonka keskeisenä sisältönä ovat kokonaisvaltaiset hyvinvointi- ja eläkevalmennukset eläkkeelle lähitulevaisuudessa siirtyville. Eläkkeelle siirtyy tällä
hetkellä ja lähitulevaisuudessa suuri määrä eri
alojen ammattilaisia.
H
eistä monet ovat hyväkuntoisia ja
heillä on runsaasti tietotaitoa. Me järjestönä näemme tämän osaamisen
voimavarana, jonka haluamme saada vapaaehtoistoiminnan kautta edelleen yhteisöjen
käyttöön. Samalla tarjoamme myös eläkkeelle
jääville itselleen tukea ja työkaluja uuden tilanteen kohtaamiseen sekä mielekästä elämänsisältöä työuran jälkeen, sanoo Täyttä elämää
eläkkeellä -hankkeen projektikoordinaattori,
Saija Ohtonen-Jones.
Eläkkeelle siirtyminen on aina elämänmuutos, ja usein se voi olla myös vaikea sellainen.
Muutoksen vaikutukset eivät välttämättä tunnu heti, vaan ne voivat tulla eteen vasta jonkin
ajan kuluttua. Siksi muutoksen luonteesta on
hyvä olla tietoinen.
– Kun tulevaa elämän vaihetta ja sen mukanaan tuomia muutoksia miettii etukäteen,
eivät asiat tule yllätyksenä ja näin muutokseen
sopeutuminen helpottuu. Samalla voi myös
pohtia, minkälaisen eläkeläiselämän itselleen
haluaa rakentaa – mistä unelmoi ja mitä kaikkea haluaa vielä tehdä ja saavuttaa. Eläkeikä
on mahdollisuuksia täynnä, Ohtonen-Jones
kannustaa tulevia eläkeläisiä.
Eläkemuutoksen kohtaamiseen ja siihen
valmistautumiseen ei tällä hetkellä ole kuitenkaan juuri tukea saatavilla. Vielä 80-luvulla eläkevalmennuksia järjestettiin, mutta pikku hiljaa
tarjonta hiipui.
14
Mielekästä elämänsisältöä
vapaaehtoistoiminnasta
Täyttä elämää eläkkeellä -valmennuksissa tarjotaan käytännön työkaluja eläkkeelle valmistautumiseen, kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin
edistämiseen sekä omien voimavarojen hyödyntämiseen.
Eläkeläisyyteen ja eläkkeelle siirtymiseen
pureudutaan teorian kautta tutustumalla
muuttuneisiin eläkeläisyyden määritelmiin
ja eläkkeelle siirtymisen mukanaan tuomiin
konkreettisiin muutoksiin elämässä. Valmennuksessa pohditaan omia arvoja, unelmia ja
tavoitteita, mietitään omia rooleja sekä hahmotetaan omia voimavaroja erilaisten harjoitusten
muodossa.
– Omakohtainen pohdiskelu ja asioiden
käsittely pienryhmässä luovat hyvän pohjan
tulevaisuuden suunnitelmille. Muiden samassa
tilanteessa olevien kommentit ja kokemukset
toimivat antoisana vertaistukena. Eläkeläisyyteen ei tarjota yhtä valmista malliratkaisua,
vaan kannustetaan jokaista pohtimaan omaa
tilannettaan ja löytämään oman polkunsa eläkkeelle siirtymiseen, Saija Ohtonen-Jones kuvailee valmennusta.
– Osallistujat pääsevät myös tutustumaan
Punaisen Ristin monipuoliseen toimintaan ja
heitä kannustetaan kokeilemaan vapaaehtoiseksi ryhtymistä, esimerkiksi ystäväksi ystävätoimintaan tai terveyspisteissä toimimista.
Valmennus kiinnostaa
Täyttä elämää eläkkeellä -hankkeen avaustapahtumat järjestettiin helmi-maaliskuun aikana neljän pilottipiirin alueella, joita ovat Oulu,
Satakunta, Savo-Karjala ja Kaakkois-Suomi. Tilaisuudet keräsivät paikalle yhteensä yli kak-
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
sisataa asiasta kiinnostunutta kuulijaa. Avaustapahtumissa asiantuntijapuhujat käsittelivät
yleisemmin samoja teemoja, joita hankkeen
valmennuksissa käsitellään syvemmin.
Valmennusta on kehitetty ja testattu viime vuoden puolelta aina helmikuun loppuun
saakka, jolloin järjestettiin viimeinen pilottivalmennus Oulussa.
Monenlaisessa vapaaehtoistoiminnassa jo
mukana oleva eläkeläispariskunta Raili ja Paavo Salmi Muhokselta saapui yhdessä Oulussa
järjestettyyn pilottivalmennukseen.
– Kun molemmat jäävät eläkkeelle ja ollaankin yhdessä 24/7, muutokseen on lähes
mahdoton varautua. Mielikuvitus ei riitä, vaikka
kuinka yrittää, toteaa Raili naurussa suin.
Työelämän jättämä tyhjiö päivärytmissä on
hyvä täyttää jollain toiminnalla.
– Mottonani on, että joka päivä pitää tehdä
yksi hyvä työ. Loppuaika katsotaan sitten, mitä
voisi tehdä, kertoo Paavo.
Työnantajat mukaan yhteistyöhön
Valmennuksia järjestävät ja vievät eteenpäin
oman piirinsä alueella Punaisen Ristin kouluttamat valmentajat, joista ensimmäiset koulutettiin maaliskuun puolivälissä. Tulevaisuudessa
Palautetta valmennuksesta
” Keskustelut muiden kanssa antoivat
paljon sopeutumiseen”
”Lisääntyvä vapaa-aika on viisasta
valjastaa myös vapaaehtoistoimintaan,
joka antaa mielekkyyttä ja lisää tunnetta,
että minua todellakin tarvitaan”
” Olisipa ollut itsellä mahdollisuus ko.
valmennukseen ennen eläköitymistä,
hyvin toimi nytkin”
valmentajia on tarkoitus kouluttaa lisää ja valmennusten tarjontaa laajentaa myös pilottipiirien ulkopuolelle. Eläkevalmennus on tarkoitus
laajentaa osaksi Punaisen Ristin toimintaa valtakunnallisesti.
Hanke tähtää laajasti myös kumppanuuksien ja yhteistyöverkostojen rakentamiseen.
Yhteistyötä tarjotaan erityisesti työnantajille,
muille järjestöille sekä kunnille. Työnantajat
kutsutaan yhteistyöhön tarjoamalla valmennuksia osaksi ikäjohtamista sekä iäkkäämpien
työntekijöiden hyvinvoinnin edistämistä. Lisäksi valmennuksia järjestetään myös kaikille
avoimina yleisövalmennuksina.
Hankkeen tavoitteena on myös lisätä eriikäisten eläkeläisten keskinäistä tukea ja sukupolvien välistä vuorovaikutusta sekä korostaa
eläkeikäisten osaamista ja elämänviisautta.
– Haluamme edistää eläkeikäisten hyvää
arkea sekä vaikuttaa asenteisiin, päätöksentekoon ja puheenaiheisiin myönteisen ikäidentiteetin vahvistamiseksi. Eläkkeelle siirtyvät tulisi
nähdä ensisijaisesti yhteiskunnan voimavarana.
He ovat jo antaneet paljon ja heillä on edelleen
annettavaa lähiympäristölleen. Eläkeikäisiä ei
tule millään muotoa nähdä vain rasitteena tai
kulueränä, kiteyttää Ohtonen-Jones.
Täyttä elämää eläkkeellä -hanke on osa RAY:n
tukemaa ja Vanhustyön keskusliiton koordinoimaa Eloisa ikä -avustusohjelmaa. Hanke kestää
vuoden 2017 loppuun.
15
Ilmarinen selvitti:
80-vuotiaat ovat elämäänsä tyytyväisiä
Teksti: Leena Valkonen
Kuva: Marja Haapio
Suurin osa 80-vuotiaista on elämäänsä tyytyväisiä ja toimintakykyisiä, ilmenee Ilmarisen
tekemästä tutkimuksesta. Enemmistö asuu
edelleen omassa kodissaan eikä tarvitse palveluita selvitäkseen arjesta. Eläkeläiset ovat
myös säästäväisiä: eläke riittää elämiseen hyvin puolella 80-vuotiaista.
T
utkimuksemme mukaan valtaosalla
tämän päivän 80-vuotiailla menee mukavasti. Tulos on jopa yllätys yleiseen
mielikuvaan verrattuna, sanoo Ilmarisen eläkevakuuttamisesta vastaava varatoimitusjohtaja Sini Kivihuhta.
Ikäryhmästä 87 prosenttia asuu kotona ja
45 prosenttia yksin. Naisista yksin asuu noin
60 prosenttia, miehistä vain noin 20 prosenttia. Suurin osa ei tarvitse lainkaan palveluita,
ja useimmiten päivät kuluvat kotona arkisissa
askareissa.
– Positiivista on sekin, että vain joka kymmenes kyselyyn vastanneesta oli mielestään
yksinäinen, Kivihuhta kertoo.
Eläke riittää useimmille
Tutkimuksen mukaan eläke riittää elämiseen
hyvin joka toiselle. Erityisen hyvin eläke riittää,
jos se on vähintään 1400 euroa kuukaudessa.
Pieni osa 80-vuotiasta on pelkän kansaneläkkeen varassa. Suurimalla osalla 80-vuotiasta
on säästöjä, mutta vain harva on joutunut
turvautumaan niihin. Joka kuudes oli tehnyt
jossain vaiheessa eläkkeelle jäätyäänkin töitä.
Vapaaehtoistyötä on tehnyt reilu kolmannes ja
lastenlapsia hoitanut yli puolet.
Tutkimus kertoo myös, että eläke riittää
suurimmalle osalle 80-vuotiaista lähes yhtä
hyvin nyt kuin eläkkeelle jäädessä 20 vuotta
sitten. Sen sijaan eläkkeen riittävyys seuraavan
16
viiden vuoden aikana huolettaa jo kasvavaa
joukkoa eläkeläisiä, arvioi Sini Kivihuhta.
Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan
80-vuotias saa eläkettä keskimäärin 1540 euroa kuukaudessa. Miesten keskieläke on 1 770
euroa, naisilla 1 380 euroa.
Joka kolmas tarvitsee palveluita
arjessa selviämiseen
Elinvoimaa 80-vuotiaat saavat erityisesti perheestä, sukulaisista ja ystävistä. Sosiaalisista
suhteista voimaa saavat erityisesti naiset. Myös
liikunta ja muut harrastukset ovat tärkeitä.
Huolenaiheena ikääntyvillä on etenkin oma
terveys ja jaksaminen sekä yhteiskunnan teknistyminen. Sen sijaan esimerkiksi asumisjärjestelyt eivät huoleta 80-vuotiaita.
– Mielenkiintoinen yksityiskohta tutkimuksessa on, että eniten sekä 80-vuotiaita miehiä
että naisia huolettaa naisten terveys, Kivihuhta
sanoo.
Kyselyn mukaan tämän päivän 80-vuotiaat
pärjäävät oman arvionsa mukaan arjessa vielä
hyvin. Palveluja arjesta selviämiseen on käyttänyt noin kolmannes. Suurin osa, 65 % vastanneista, odottaa kuitenkin tulevaisuudessa saavansa palveluita yhteiskunnalta. Vajaa puolet
odottaa saavansa palveluita myös perheeltään.
Kolmannes on varautunut ostamaan hoivapalveluita itse.
Tutkimuksessa selvisi, että sukupuolten
välillä on eroja. Naiset ovat kaiken kaikkiaan
miehiä tyytyväisempiä, aktiivisempia ja sosiaalisempia. Naiset ovat myös säästäväisempiä.
Yhtenä syynä siihen on, että heidän eläkkeensä
on miehiä pienempi, Kivihuhta arvioi.
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
Sopiva eläkeikä on joustavasti
65 vuotta
Valtaosa vuonna 1935 syntyneistä eläkeläisistä
on ollut eläkkeellä jo 20 vuotta. Miehillä takana on keskimäärin 40 vuoden työura, naisilla vuosia työelämässä kertyi keskimäärin 35.
– Vanhuuseläkeikä vuonna 1935 syntyneillä
oli virallisesti 65 vuotta, mutta varhennetulle
vanhuuseläkkeelle pääsi jo 60-vuotiaana ja yksilölliselle varhaiseläkkeelle 55-vuotiaana. Työkyvyttömyyseläkepolku oli nykyisenkaltainen
ja työttömille tien eläkkeelle tarjosi työttömyyseläke. Keskimäärin tämän päivän 80-vuotiaat
jäivät eläkkeelle noin 60-vuotiaana, Sini Kivihuhta kertoo.
Useimmat 80-vuotiaat olivat sitä mieltä,
että sopiva eläkeikä on 65 vuotta. Monissa vastauksissa painottui eläkkeelle siirtymisen joustavuus terveydestä ja kunnosta riippuen.
Kyselyyn tehtiin puhelimitse loka-joulukuussa 2014 ja siihen vastasi yhteensä 500
vuonna 1935 syntynyttä eläkeläistä. Vastaajissa
oli sekä työ- että kansaneläkettä saavia eläkeläisiä ympäri Suomen. Vastausprosentti oli 52.
Tulokset julkistettiin helmikuussa Ilmarisen ja
Vanhustyön keskusliiton yhteisessä iAreena
-seminaarissa Helsingissä.
iAreena 2015
iAreena on Ilmarisen ja Vanhustyön keskusliiton järjestämä seminaari ajankohtaisesta
ikääntyvien asioihin liittyvästä teemasta. Tämän vuoden teemana oli 15 vuotta eläkkeellä,
miten menee? Tilaisuudessa teemaan liittyen
puhuivat myös professori Kaisu Pitkälä Helsingin yliopistosta sekä toiminnanjohtaja Satu
Helin ja vanhempi suunnittelija Anu Jansson
Vanhustyön keskusliitosta. Lisäksi käytiin paneelikeskustelu. Tilaisuuden materiaalit ovat
luettavissa: www.ilmarinen.fi/uutishuone.
Taustatietoa ikäluokasta
• Vuonna 1935 syntyi 70 000 lasta,
36 000 poikaa ja 34 000 tyttöä
• 80-vuotiaita on 30 000. Heistä 12 000
on miehiä ja 18 000 naisia
• 80-vuotiaat saavat eläkettä keskimäärin
1 540 € kuukaudessa. Miehet saavat
1 770 € ja naiset 1 380 €.
17
Tulevaisuutta rakentamaan
Teksti: Leena Valkonen
Kuvat: Leena Valkonen, Toni Kitti
Tulevaisuuden rakentaminen on
jokaisen sukupolven tehtävä. Elämään kuuluvat oikeudet, velvoitteet
ja vastuut, vastuu itsestä. Elämä on
myös yhteisöllisyyttä, toisensa auttamista ja vähintäänkin toisensa
sietämistä.
Näin lausuu toinen tämänvuotisen
Vanhustenviikon julisteen malleista,
monitahoinen vaikuttaja, perheenisä, isoisä, isoisoisä, omaishoitaja sekä
luonnon seuraaja ja kuuntelija Aaro
Peuraniemi, 87. Espoossa asuva Peuraniemi on sodassa ollut veteraani,
työskennellyt työhygieenikkona, ollut
poliittinen vaikuttaja ja mukana monissa luottamustehtävissä. Hän on ollut mm. perustamassa Suomen ensimmäistä vanhusneuvostoa Espooseen.
Aaron perheeseen kuuluvat vaimon
lisäksi kuusi lasta, kahdeksan lastenlasta ja kolme lastenlastenlasta.
18
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
– Lapissa syntyneenä ja kasvaneena minulla on vahva suhde luontoon. Se on mielen
vahvuuden lähde ja tasapainottaja. Ihminen
on myös fyysinen olento. Olen aina liikkunut
ja nykyisinkin käyn joka aamu ulkona lenkillä.
Liikunta on kaikille suositeltavaa, sillä säästää
itselleen monta toimintakykyistä vuotta.
– Lappilaiseen mentaliteettiin kuuluu myös
toinen toisistaan välittäminen ja vahva perheja sukuyhteys. Hiukan minua huolettaa se, että
ihmiset ovat muuttuneet, tulleet lyhytjänteisiksi. Tietäminen ja taitaminen on siirtynyt erilaisiin
sähköisiin välineisiin ja eletään hurjan nopeassa
syklissä. Vanhemmilta ihmisiltä ei ehditä kysyä,
heitä ei ehditä kuunnella. Perheyhteydet ovat
kaventuneet, kun asutaan eri paikkakunnilla tai
on muutettu ulkomaille. Vanha perimätieto ei
välity ja tapakulttuuri on jäämässä unholaan.
– Ikääntyvä väestö on elämän teknistymisen vuoksi jäämässä paitsioon. Kaikilla vanhemmilla ihmisillä ei ole taitoa käyttää erilaisia
tietoteknisiä laitteita, eikä nuoremmilla ole aikaa opettaa. Sosiaalinen elämä kaventuu, kun
tulee menetyksiä. Kun puoliso, läheiset ihmiset
tai ystävät kuolevat rinnalta, syntyy huoli, miten
minun käy. Kuka minusta pitää huolen? Tähän
on hyvä varautua hankkimalla harrastuksia ja
sosiaalisia suhteita. Tähän voimme vaikuttaa
kaikki yhdessä järjestämällä mahdollisuuksia
yhdessäoloon ja yhteisölliseen toimintaan.
– Tällä hetkellä tunnen olevani onnellisessa elämänvaiheessa. Tunnen suurta rakkautta
itseäni ja laajaa sukuani kohtaan. Ikä tuo perspektiiviä ja auttaa laittamaan asioita mittasuhteisiin. Olen aina tehnyt paljon työtä ja pyrkinyt
tekemään vastaan tulevat asiat niillä taidoilla
ja sillä osaamisella, jota minulla on. Olen kiitollinen erityisesti kasvattajilleni. Mukanani on
muistireppu, josta voi aina ottaa tukea. Sukupolvet siirtävät arvoja, joista seuraava sukupolvi
voi rakentaa jälleen uutta.
Vapaaehtoistoiminta on arvokasta
Venla Lindström on tänä vuonna 19 täyttävä abiturientti Tuusulasta. Kuvauksen jälkeen
olivat edessä matematiikan, kemian ja fysiikan
kirjoitukset. Venlalla on jo selvä näkemys tulevaisuudestaan.
– Koulussa olen aina pitänyt biologiasta, se
on ollut lempiaineeni. Haluan lääkäriksi, koska
olen kiinnostunut sekä ihmisestä biologisena
kokonaisuutena että erilaisten ihmisten kanssa työskentelystä. Uskon, että lääkärinä pystyn
oikeasti auttamaan ihmisiä
– Olin jo 15 vuotiaana vanhainkodissa töissä. Vedin mm. jumppatuokioita, erilaisia toimintahetkiä ja soitin pianoa. Tykkäsin siitä ja
vanhusten kanssa oli mukava olla.
– Viimeaikoina olen käynyt yksin tai poikaystäväni kanssa vapaaehtoisena palvelutalossa sunnuntai-iltapäiväisin juttelemassa vanhusten kanssa. Samalla he ovat saaneet silitellä
poikaystäväni pientä koiraa. Ikäihmiset ovat
vaikuttaneet onnellisilta, kun saavat kosketella
koiraa ja jutella.
– Omalta osaltani näen tulevaisuuden rakentamisen tällä hetkellä tiukkana opiskeluna,
että pääsen toivomalleni alalle. Vapaaehtoistyötä pidän tärkeänä, sitä voi tehdä monella eri
alueella ja siitä voi saada paljon sisältöä omaan
elämään. Vanhuksia arvostan myös ja heidän
elämänkokemustaan. Kun vapaaehtoisena
kuuntelee ikääntyneiden ihmisten tarinoita,
oppii samalla myös itse. Nuorten ei kannata
ärtyä mummoille kassajonossa. Voisi miettiä,
miten itse voisin tutustua johonkin vanhaan
ihmiseen. Vapaaehtoistyö ei välttämättä vie
paljon aikaa. Jo vaikka vain tunnin vapaaehtoistyö viikossa voi tuottaa mielettömästi iloa
kaikille osapuolille.
19
Ikäihmisten olohuoneessa seuraa
ja tekemisen meininkiä myös juhlapyhinä
Teksti ja kuva: Minna Korva-Perämäki
Ikääntyneiden ihmisten itsenäisen elämän
tueksi luotu Ikäihmisten olohuone -projekti
tarjoaa Oulun ja Tuiran palvelukeskuksissa hyvää seuraa ja toiminnallista ohjelmaa kaikille
iäkkäille ihmisille neljänä iltana viikossa. Toimintaa on myös juhlapyhinä, jolloin monilla
saattaa olla hyvinkin yksinäistä.
O
ulun Palvelusäätiön palvelukeskuksen
tiloissa huokuu lämpö ja ystävyys, kun
ikäihmiset ovat kokoontuneet viettämään yhteistä iltaa. Projektipäällikkö Hannele
Huovinen kertoo, että Oulussa kokeillaan pilottina toimintamallia, jossa tarjotaan tekemisen mahdollisuuksia ikääntyneille ihmisille niinä aikoina, kun muut paikat ovat yleensä kiinni.
Toiminnan käynnisti Oulun eläkkeensaajat ry.
Huovinen sanoo, että toiminta on otettu
ilolla vastaan ja ikäihmisten olohuoneessa käy
noin 30–60 henkilöä illassa.
– Meillä on täällä paikalla aina useita ohjaajia, sekä erilaista tekemistä tai ohjelmaa, mihin
jokainen voi osallistua halutessaan. Suunnittelemme aina etukäteen ohjelmiston, josta
näkee tulevien viikkojen tapahtumat. Olohuone-projekti tarjoaa paljon erilaisia aktiviteetteja, kuten musiikki-, peli-, tietovisa-, elokuva-,
tuolijumppa-, bingo- ja leipomisiltoja. Meillä
käy myös jonkin verran vierailijoita kertomassa
alueen muista hankkeista ja projekteista sekä
kaupungin tarjoamista kulttuurielämyksistä. Tänään meillä onkin tiedossa vauhdikas ilta, sillä
luvassa on zumbaa Anne Kalliokosken ohjaamana.
Paikka, jossa voi olla yhdessä
Olohuoneen tarkoituksena on tarjota yksinäisille ikäihmisille paikka, jossa voi tavata vertaisiaan, vaihtaa kuulumisia, tutustua uusiin ihmisiin ja osallistua kerhotoimintaan. Tavoittee-
20
Ikäihmisten olohuone -projektin projektipäällikkö
Hannele Huovinen kertoo hankkeen työllistävän
noin 14 työntekijää, joista suurin osa on tuntityöntekijöitä. Kuvassa projektin saama Ystävänpäivätunnustus.
namme on saada iäkkäät ihmiset tuntemaan
myös se, että he ovat osa yhteisöä.
Hannele Huovisen mukaan Olohuoneprojektia seurataan tarkasti ympäri Suomen.
Projekti sai jo tänä vuonna valtakunnallisen ystävänpäivätunnustuksen ansiokkaasta toiminnasta ikäihmisten osallisuuden edistämiseksi.
– Olohuone on auki esimerkiksi joulun pyhinä, mikä on ikävä kyllä monelle ihmiselle kaikkein yksinäisintä aikaa. Tämän hetken tavoitteena on järjestää toimintaa aktiivisesti myös läpi
kesän.
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
Ystävyyttä ja ikivihreitä
Ikäihmisten olohuone alkaa täyttyä hiljalleen,
kun ikäihmiset saapuvat paikalle tervehtien
iloisesti tuttuja ohjaajia. Elli Saarela kertoo
käyvänsä aktiivisesti erilaisista tapaamisissa joka viikko.
Elli kertoo tavanneensa vierellään istuvan
Paavo Westin olohuoneessa viime syksyn aikana. Kumpikin täyttää tänä vuonna 80 vuotta.
Oulun keskustasta kävellen paikalle saapunut
Liisa Liimatainen, 72, kertoo käyvänsä viikon
aikana useassa eri tapaamisessa ympäri Oulua.
– Minulla ei ole omia lapsia, joten liikun aktiivisesti tapaamassa muita ikäisiäni ihmisiä. Täällä
olohuoneessa on mukavaa siksi, kun täällä on
aina tarjolla jotakin ohjelmaa ja aktiviteetteja.
Yksin asuva Irja Polojärvi 87, viihtyy olohuoneella. Hänellä ei ole omaisia Oulussa. Irja
kertoo saaneensa tiedon olohuoneesta Turussa
asuvalta tyttäreltään. Ystävälliset ihmiset ja mukava ohjelma saavat hänet viihtymään olohuoneella. Päivisin Irja kävelee paljon yksin ja käy
mm. ruokkimassa lintuja säännöllisesti. Kunnostaan pirteä rouva pitää huolta liikkumalla
ja venyttelemällä päivittäin. Irjaa kiinnostaa olohuoneen tarjonnassa olevat liikunta ja musiikki
ja hän heläyttääkin muiden iloksi laulunpätkän
rakkaasta kotiseudustaan Karjalasta. Näkövammansa vuoksi Irja tarvitsee jonkin verran apua
ja kokee tulleensa autetuksi sekä ystävällisesti
vastaanotetuksi. Irja kertoo odottavansa aina
seuraavaa iltaa, jolloin voi tulla olohuoneelle
seurustelemaan ja viihtymään.
Ohjaajan näkökulmasta katsottuna on hienoa huomata, kuinka paljon olohuone antaa
uutta sisältöä ikäihmisten elämään, kertoo ohjaaja Ansku Launonen.
– Usein kävijöiden suusta kuuluu, kuinka
olohuoneella on paljon mukavampaa viettää
iltaa kuin kotona kiikkustuolissa istuskellen.
”On tämä semmonen henkireikä,” kertoo palautteessaan 22 vuotta omaishoitajana ollut
kävijä. ”Olohuoneella saa nauraa, kun muuta
nauramista ei elämässä tällä hetkellä ole,” hän
jatkaa. Eräässä palautelomakkeessa luki: ”Monta iltaitkua on jäänyt pois olohuoneen avaamisen jälkeen.”
Ohjaajat totesivat, että joulun ajan aukiolot osoittautuivat tarpeellisiksi. Eräskin kävijä
kertoi olleensa 10 edellistä joulua yksin jäätyään leskeksi ja nautti nyt joulusta olohuoneella
kaikkina päivinä. Kerätyn kyselyn perusteella
kävijät kokevat saaneensa olohuoneelta uusia
tuttavia, sisältöä elämään sekä hyvää mieltä ja
virkistystä.
Ikäihmisten olohuone -projekti aloitti toimintansa elokuussa 2014 ja se toimii kesäkuun 2017 loppuun saakka. Projekti kuuluu RAY:n rahoittamaan
Eloisa ikä- avustusohjelmaan, jota koordinoi Vanhustyön keskusliitto.
Vallataan liikuntapuistot
Kuva: Ossi Gustafsson
iäkkäiden käyttöön 8.10.2015
Valtakunnallista iäkkäiden ulkoilupäivää vietetään jo yhdeksättä kertaa vanhustenviikon torstaina. Tämän vuoden teemana on kannustaa
ikäihmisiä kokeilemaan kuntoilua ulkona.
Kutsu järjestöt, palvelutalot, julkinen sektori
ja yritykset järjestämään yhteinen tapahtuma
liikuntapuistossa. Hyödynnä valmiita materiaaleja verkkosivulta
voimaavanhuuteen.fi/
ulkoilupaiva.
Liikuntapuistot ovat ilmaisia
harjoittelupaikkoja!
21
SeniorSurf-päivä 6.10.2015
Teksti: Tiina Etelämäki, Minna Piispanen,
Satu Veltheim
DigiKylli seikkailee
Painan tallan pohjaan,
Opastan, neuvon ja ohjaan.
Arvioin, havainnoin ja tutkin,
Harvoin kuitenkaan hutkin.
Tekniikan oppiminen voi viedä aikaa,
Mutta mikä ilo: kosketuksen taikaa!
Avaa laite, pyyhi ja hipaise,
Tabletilla maksamaan laskut kipaise.
Kun osaa palveluja käyttää,
Voi laite terveysaseman sijainnin näyttää.
SeniorSurf-päivä tuo ikääntyneet ihmiset ja
tietotekniikan mukavasti ja sopuisasti yhteen.
Päivä on tarkoitettu tutustumista ja kokeilemista sekä aiheeseen syventymistä varten.
S
eniorSurf-päivänä järjestetään eri puolilla Suomea tilaisuuksia, joissa pääsee
tutustumaan kannettaviin, tabletteihin
ja älypuhelimiin, saa tietoa tietoturvasta, saa
opastusta pulmaan oman laitteen kanssa tai
voi vaikka käydä ilmoittautumassa vapaaehtoiseksi nettiopastajaksi. Tapahtuman järjestäjä
voi painottaa sitä minkä tärkeäksi ja tarpeelliseksi kokee.
Haastamme eri toimijoita mukaan SeniorSurf-päivän järjestämiseen. Voit toimia myös
yksittäisenä kansalaisena ja käydä vaikkapa
iäkkään läheisen tai naapurin luona kysymässä, millaista apua hän tarvitsisi tietotekniikan
käyttöön. SeniorSurf-päivä on osa Vanhustenviikkoa ja Vanhustyön keskusliitto toimii tapahtuman koordinoijana. SeniorSurf saa rahallista tukea Raha-automaattiyhdistykseltä sekä
Suomen Kansanterveysyhdistykseltä. Ilmoita
tapahtumistasi Facebookissa ja Twitterissä.
Lisätietoa
www.vtkl.fi/seniorsurf
Facebook: SeniorSurf
Twitter: SeniorSurf
Sähköposti: seniorsurf@vtkl.fi
22
Missä on paikka ja kuka on kuka?
Google tietää... vaikeeta muka!
Nettiopastus on tärkeä juttu,
Verkkomaailma olla sais kaikille tuttu.
Toinen hartaasti harkitsee,
toinen nopeasti kiitää,
Oma tahti oppiessa tärkein on pitää.
Ole rohkea, kokeile ja pyydä apuja,
Mukava on surffata kohti uusia latuja.
SenioriVerkko - hyvinvointia mobiilisti on projekti vuosille 2014–2017, jossa myös DigiKylli
seikkaillee. DigiKylli ehtii moneen paikkaan,
koska hän on virtuaalinen persoona. Hän havainnoi mielellään projektielämää ja pohtii ääneen mitä tapahtuu ympäristössä. Hän myös
haluaa herättää keskustelua ikääntyneiden hyvinvointiin liittyen.
Projekti kuuluu Vanhustyön keskusliiton koordinoimaan ja RAY:n rahoittamaan
Eloisa ikä -avustusohjelmaan. Lue DigiKyllin
uksia:digikylli.blogspot.fi/.
ajatuksia:digikylli.blogspot.fi
Vanhustyön keskusliitto
Tulevaisuutta rakentamaan! 2015
TYÖMME LÄHTEE SYDÄMESTÄ!
Vanhustyön keskusliitto on aktiivinen mielipidejohtaja, joka edistää
monipuolisesti ikääntyneiden ihmisten hyvinvointia ja toimii vanhustyön
järjestöjen edunvalvojana.
Jäsenistö
Liiton jäseninä on runsaat 340 yleishyödyllistä vanhustyön toimijaa eri puolilta Suomea. Jäsenyhteisöt tuottavat mm. asumis- ja hoivapalveluja, kotihoitoa, päivätoimintaa ja kuntoutusta sekä
ylläpitävät merkittävää määrää vuokra-asuntoja ikääntyneille ihmisille. Yhteisöt järjestävät myös
monipuolista ryhmä- ja vapaaehtoistoimintaa ikääntyneille ihmisille.
Vanhuspoliittinen vaikuttaminen ja edunvalvonta
Liitto toimii jäsenyhteisöjensä yhteenliittymänä ja tukee niiden toimintaa. Vaikuttaa aktiivisesti
yhteiskuntapolitiikkaan ja lainsäädännön valmisteluun. Pitää yhteyttä alan viranomaisiin ja muihin
vaikuttajiin.
Ikääntyneiden ihmisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistäminen
•
•
•
•
Ystäväpiiri-toimintaa ikääntyneiden ihmisten yksinäisyyden lievittämiseksi.
Asuntojen korjausneuvontaa veteraaneille ja muille ikäihmisille.
Senioritoimintaa ja vapaaehtoistoimintaa osallisuuden lisäämiseksi.
Vahvike – Vanhusten ja ikääntyneiden ihmisten ryhmätoiminnan ohjaamisen tueksi kehitetty
maksuton materiaalipankki netissä.
Kehittämistoiminta
Vanhustyön keskusliiton kehittämistyön pääpaino on toimintakäytäntöjen uudistamisessa.
Meneillään on SeniorSurf tietotekniikkataitojen edistämiseksi, valtakunnallisen RAY:n Eloisa ikä
-ohjelman koordinointi ikäihmisten hyvän arjen tukemiseksi ja 2015 käynnistynyt Kotiturva-hanke.
Vanhustyö-lehti
Alan arvostettu aikakauslehti vanhustenhuollon ammattilaisille ja päättäjille
– ilmestyy seitsemänä numerona vuodessa. Lehti kertoo vanhustyön hyvistä
käytännöistä ja ajankohtaisista teemoista.
Vanhusteko 2015 – Ilmarinen palkinto
Vanhustyön keskusliitto ja Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen hakevat ehdokkaita
Vuoden vanhusteko -palkinnon saajiksi. Palkinnon suuruus on 5 000 euroa ja
se myönnetään hyvälle vanhustyön teolle tai hankkeelle.
Tule mukaan ja ilmoita ideasi 18.6.2015 mennessä.
Palkinto jaetaan Vanhustenpäivän valtakunnallisessa pääjuhlassa,
joka pidetään Kajaanissa 4.10.2015. Lisätietoja www.vtkl.fi>vanhustenpäivä ja -viikko.
Tapaat meidät mm. Kuntamarkkinoilla 9.–10.9.2015 sekä Apuväline 2015 -messuilla
5.–7.11.2015 Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa.
Lisätietoja www.vtkl.fi.
Malmin kauppatie 26,
00700 Helsinki
Puhelin (09) 350 8600
Faksi
(09) 350 86010
info@vtkl.fi, www.vtkl.fi
23
ILMARINEN
ON YHTÄ LÄHELLÄ
KUIN LÄHIN