Vanhustenpäivä 4.10.2015 Vanhustenviikko 4.–11.10.2015 Tulevaisuutta rakentamaan! Sisällys Pääkirjoitus: Tulevaisuutta rakentamaan – varautuminen vanhuuden vuosiin..............................................3 Kolumni: Keskiarvoinko kohti tulevaa?.....................................................................................................................................4 Miten varautua toimintakyvyn muutoksiin...........................................................................................................................5 Ennakoi asumisesi iän myötä – korjausrakentaminen on hyvä ja halpa keino...............................................6 Yksinäisyyteen puuttuminen on kaikkien yhteinen asia...............................................................................................8 Järjestöt rakennuspuina tulevaisuuteen..............................................................................................................................10 Vanhanakin voi muuttaa mieltään..........................................................................................................................................12 Kohti uutta elämänvaihetta – Punainen Risti käynnistää eläkevalmennukset............................................14 Ilmarinen selvitti: 80-vuotiaat ovat elämäänsä tyytyväisiä.......................................................................................16 Tulevaisuutta rakentamaan.........................................................................................................................................................18 Ikäihmisten olohuone tarjoaa mukavaa seuraa ja tekemisen meininkiä myös juhlapyhinä...............20 SeniorSurf-päivä 6.10.2015...........................................................................................................................................................22 Vanhustenpäivä 4.10.2015 Vanhustyön keskusliitto kiittää sydämellisesti Keskinäistä Eläkevakuutusyhtiö Ilmarista taloudellisesta tuesta julkaisun painattamiseen. Julkaisija: Vanhustyön keskusliitto ISBN 978-951-806-227-4 978-951-806-228-1 (pdf ) Toimitus: Leena Valkonen leena.valkonen@vtkl.ﬁ Vanhustenviikko 4.–11.10.2015 2 Taitto: Mainospalvelu Kristasta Oy AD Krista Jännäri Kansi: Toni Kitti Paino: Savion Kirjapaino Oy, Kerava Tulevaisuutta rakentamaan! 2015 Tulevaisuutta rakentamaan – varautuminen vanhuuden vuosiin V iime vuonna Vanhustyön keskusliitto – Centralförbundet för de gamlas väl ry nimesi Vanhustenviikon teemaksi Arvokas vanhuus on ihmisoikeus. Aina. Lehtemme sekä viikon pääjuhla sisälsivät eettisiä pohdintoja ja ehdotuksia palvelujärjestelmän kehittämiseksi. Tänä vuonna herätämme keskustelua vanhuuden vuosien suunnittelemiseksi teemalla Tulevaisuutta rakentamaan. On kiintoisaa kuulla minkälaisia odotuksia ja suunnitelmia iäkkäillä ihmisillä on ja on ollut. Vanhuuseläkeiästä on muodostumassa työelämäiän pituinen, jopa 30–40 vuoden pituinen ajanjakso. Teemamme, tulevaisuutta rakentamaan, tuo mieleen rakennusprojektin, mikä sisältää vanhuusikään soveltuvia kielikuvia. Rakennuksen suunnittelussa eri vaiheet liitetään toisiinsa peräkkäin sekä samanaikaisesti ja lisäksi on mietittävä miten rakennus tulee valmiiksi, miten siellä on hyvä elää ja liikkua, miten varaudutaan huonoon säähän ja yllätyksiin. Hyvät asumisolosuhteet luovat perustan iäkkäiden ihmisten kotona asumiselle. Kysyin vuosia sitten väitöstutkimuksessani 83-vuotiailta kotona asuvilta henkilöiltä heidän tulevaisuuden suunnitelmiaan. Tyypillisin vastaus oli, että ”sais olla mahdollisimman terve ja asua kotona mahdollisimman kauan eikä olis vaivaksi kellekään”. Yllättävän moni kertoi matkasuunnitelmistaan, puuhista mökillä tai aikomuksista osallistua järjestö- ja kesätapahtumiin. Konkreettisista suunnitelmistaan kertoneet henkilöt hoitivat pääasiassa itse omat asiansa ja osallistuivat kodin ulkopuolisiin tapahtumiin. Usealla haastatetulla toiminnanrajoitteet alkoivat vaikeuttaa elämää, minkä seurauksena vähennettiin osallistumista kodin ulkopuolisiin sosiaalisiin tapahtumiin. Haastatellut sanoivat, että ”vanhuus alkaa näyttäytyä”. Henkilöt, jotka vastasivat tulevaisuuden suunnitelmia koskevaan kysymykseeni ”päivä kerrallaan”, osoittautuivat tarvitsevansa paljon apua. Kysymys näytti toimivan yleisellä tasolla toimintakykyisyyden mittarina. Ihmissuhteiden toimivuus on hyvinvoinnin osatekijöitä. Vaikka puolisot elävät aiempaa pidempään yhdessä, sisältyy vanhuusikään ihmissuhteiden menetyksiä. Ihminen kehittyy ja oppii läpi elämänsä, mikä helpottaa mielen tasapainoisuuden ylläpitämistä muutostilanteissa. Vanhuuteen varautuminen on kuin tekisi oman elämän strategiaa. Talo rakennetaan vankalle maaperälle ja vastaavasti vanhuusikää kannattaa suunnitella omista vahvuuksista käsin. Usko oppimisen mahdollisuuksiin kannustaa selviytymiseen ja osallistumiseen muuttuvassa yhteiskunnassa. Tietoteknisistä taidoista on tulossa itsenäisen elämän edellytys. Teknologian kehittyessä tulee ikääntyneille ihmisille olla riittävästi tarjolla turvalliseksi koettavaa ohjausta ja kannustavia harjoittelun mahdollisuuksia. Kannattaako oman vanhuusikään tehdä varautumissuunnitelma – sitä pohtivat tämän vuoden 2015 Vanhustenviikon suunnittelemiseksi tuotetun lehtemme kirjoittajat. Nautinnollisia lukuhetkiä. SATU HELIN, TtT Vanhustyön keskusliiton toiminnanjohtaja 3 Keskiarvoinko kohti tulevaa? Teksti: Jyrki Jyrkämä, sosiaaligerontologian professori (emeritus) T ulevan ennustaminen on vaikeaa, näinhän on usein todettu. Sitä toki voi ja on syytäkin pohtia. Lähteä vaikka siitä, mitä nyt tiedetään ja mitä emme vielä tiedä. Se tiedetään, että väestö vanhenee. Keskimääräinen elinikä nousee, yhä enemmän tulee jo sata vuottakin täyttäneitä. Kunnanisät eivät taida enää jokaiseen syntymäpäiväjuhlaan ehtiä. Arvellaan myös, että keskimäärin vanhat ihmiset ovat pitempään parempikuntoisia, paremmin koulutettuja, paremmin toimeentulevia. Varmaa lienee myös, että työssä ollaan keskimäärin pitempään. Kaiken kaikkiaan keskimäärin tapahtunee monia, useimmiten myönteisiä asioita. Tähän keskimääräisyyteen on kuitenkin syytä esittää ainakin kolme kommenttia. Ensinnäkin kannattaa muistaa ﬁlosoﬁ Oiva Ketosen jo vanha toteamus, etteivät ihmiset elä keskiarvoina. Tulevaisuudessakin on huonokuntoisia, ennen aikaisesti kuolevia, huonosti toimeen tulevia ihmisiä. Tulevaisuuden suuri kysymys onkin, tuleeko eriytyminen ja eriarvoistuminen ikäihmisväestön osalta monissa suhteissa kasvamaan. Millaiseksi muodostuu eläkeläisen toimeentulo, jos työelämästä on pudottu jo viisikymppisenä ja tehty koko työura katkenneita pätkätöitä? Tarvitaan siis tietoa ja sitä saadaan tutkimuksin. Keskimääräistiedon ohella – sitähän nykyisin on olemassa runsaastikin – tarvitaan tietoa ennen kaikkea ikäihmisväestön elämäntilanteiden ja sen kehityssuuntien koko kirjosta. Tarvitaan myös ennakoivaa tutkimusta siitä, miten vaikkapa vanhuspoliittiset eri ratkaisut vaikuttavat ikäihmisten arkeen ja elämään. Vaikutuksia on tarkasteltava niin aiottujen, tavoiteltujen, kuin myös ei-aiottujen, ei-tavoiteltujen vaikutusten osalta. Ns. vanhuspalvelulaki ja siinäkin kirjattu ’kotona niin pitkään kuin mahdollista’ -linjaus on tästä hyvä esimerkki. Tieto vanhuspolitiikan ja vanhustenhoidon ratkaisujen seurauksista an- 4 taa perustan kestävälle, oikeudenmukaiselle ja inhimilliselle toiminnalle. Tulevaa voi kolmanneksi pohtia myös vanhuuskäsitysten osalta. Nykyistä kuvastoa hallitsee edelleen tietty kaksijakoisuus: on virkeitä hyväkuntoisia ja vähemmän virkeitä huonokuntoisia. Tässä tarvittaisiin yhä vahvemmin eräänlaista gerontologista realismia sekä myös kielenkäytön arviointia. Onko virkeys esimerkiksi määre, jota me ikääntyvät – suuriin ikäluokkiin kuuluvana olen joukossa mukana - itse haluaisimme käytettävän, kun meitä luonnehditaan niin ryhmänä kuin yksilöinäkin? Kielenkäytössäkin saattaa usein olla mukana tietynlaista piiloageismia. Ikääntyvänä haluaisi tulevaisuuden, jossa meitä kohdellaan myönteisessä mielessä aikuisina, kunnostamme tai virkeydestämme välittämättä. Tulevaisuutta rakentamaan! 2015 Miten varautua toimintakyvyn muutoksiin? Teksti: Leena Valkonen O maa vanhenemistaan kannattaa miettiä ja suunnitella jo ennakolta, sanoo oikeustieteen tohtori, perheoikeuden tutkija Anna Mäki-Petäjä-Leinonen. Oikeudellisin toimin on mahdollista ilmaista, miten haluaa asiansa ja hoitonsa järjestettävän, jos toimintakyky heikkenee. Tulevaisuuden ennakointi varsinkin ikääntyessä on herkkä ja haastava asia. – Olisi kuitenkin hyvä, että suunnittelisimme tulevaisuutta silloin, kun olemme vielä terveitä. Ilmaisisimme tahtomme, kuka voisi hoitaa asioitamme ja miten haluamme itseämme hoidettavan, silloin kun toimintakykymme on heikentynyt. Ikääntymisen ennakointi on vielä suhteellisen harvinaista. Oikeudellisia toimia esimerkiksi edunvalvonnasta tehdään yleisimmin muistisairaiden kanssa ja vasta sen jälkeen kun sairaus on jo diagnosoitu. – Lievässä dementian vaiheessa ihminen kykenee vielä suunnitelmien tekemiseen, hän voi tehdä hoitotahdon ja edunvalvontavaltuutuksen. Tulevaisuuden suunnitteluun liittyy taloudellisten asioiden järjestäminen ja arjen sujumiseen liittyvät kysymykset. Ikääntymisen ennakoinnissa on kyse yksilön itsemääräämisoikeuden toteuttamisesta. Se vahvistaa yksilön autonomiaa. – Kun ihmisen omaa mielipidettä ei voi enää kuulla, voidaan sitä noudattaa, jos tarvittavat suunnitelmat ja valtuutukset on tehty. Edunvalvontavaltuutus Edunvalvontavaltuutuksella henkilö voi etukäteen järjestää asioidensa hoidon sen varalta, että hän tulee myöhemmin kykenemättömäksi hoitamaan niitä itse. Valtuuttaja nimeää valtuutetun, joka on suostunut tehtävään, sekä määrittelee asiat, jotka valtuutus kattaa. Edunvalvontavaltuutus on ennakoiva toimi ja se tulee voimaan vasta kun henkilö ei kykene enää hoitamaan asioitaan. Tällöin valtuutettu henkilö voi pyytää maistraattia vahvistamaan valtuutuksen, jolloin se tulee voimaan. Hoivan suunnittelu ja hoitotahto Hoivan suunnittelu ei tarkoita kuoleman tai loppuajan suunnittelua, vaan sitä, mitä haluaa arjeltaan, kun toimintakyky on heikentynyt. Haluaako asua pitkään kotona vai siirtyä laitosmaiseen asumiseen? Hoivatahdossa voi tuoda esille omia elämänarvojaan, mieltymyksiään ja toiveitaan. Hoivatahdossa voi määritellä myös varojensa käyttöä ja ilmaista, kenet haluaa mahdolliseksi edunvalvojaksi. Virallinen hoitotahto on tahdonilmaus elämän loppuajan hoidosta. Hoitotahdossa ilmaistaan erityistoiveita hoidon suhteen ja siinä voi ilmaista kieltäytymisen tietyistä hoitotoimenpiteistä esimerkiksi elvytyksestä. Hoitotahto tehdään yleensä kirjallisesti ja se tulisi sisällyttää potilasasiakirjoihin. – Elvytyskiellot ovat juridisesti sitovia, potilasta ei saa hoitaa jos hän on pätevästi ilmaissut hoitotahtonsa, tutkija toteaa. Henkilö voi valtuuttaa myös jonkun läheisensä hoitosuostumusten antamiseen. Kyse on terveydenhuoltovaltuutuksesta ja valtuutus tulee voimaan, jos henkilö ei pysty enää itse tekemään hoitoaan koskevia päätöksiä. Valtuuttajalla voi myös olla hoitotahto ja tieto hoitotahdosta tulee olla myös valtuutetulla. Jos henkilö ei ikääntymisen tai sairauden vuoksi kykene valvomaan etujaan, hänelle voidaan määrätä edunvalvoja. Edunvalvojan määräämisen voi panna vireille holhousviranomainen, henkilö itse tai joku hänen läheisistään. Edunvalvoja voidaan määrätä myös vastoin henkilön tahtoa, jos tuomioistuin katsoo päätökseen olevan riittävät perusteet. Edunvalvojana voi toimia maistraatin vahvistama yksityishenkilö tai virallinen edunvalvoja. Lomakkeita ja malleja: Muistiliiton hoitotahtolomake, Muistiliitto.ﬁ, Elämänlaatutestamentti, Muistiasiantuntijat.ﬁ Kirjallisuutta: Anna Mäki-Petäjä-Leinonen, Ikääntymisen ennakointi – Vanhuuteen varautumisen keinot, 2014. 5 Ennakoi asumisesi iän myötä – korjausrakentaminen on hyvä ja halpa keino Teksti: Elli Aaltonen, Keskusliiton puheenjohtaja Kuva: Antero Hiilesvuo V anhustyön keskusliitto on ollut edelläkävijä ihmisen hyvinvoinnin ja asumisolosuhteiden yhdistämisessä. Jo 1990 -luvun alussa oli korjausneuvontaa, joka kohdistui Sotainvalidien veljesliiton toimesta sotiemme veteraaneihin. Itsekin tuolloin kunnan sosiaalijohtajana kiersin monta veteraanin kotia yhdessä kunnan korjausneuvojan tai sotainvalidien veljesliiton piiritoimiston toiminnanjohtajan kanssa. Se oli kunnankin kannalta järkevää, koska kotien korjaus vähensi suoraan muiden palvelujen ja kotoa poissiirtymisen tarvetta. Idea oli yksinkertainen ja helppo. Korjaustarve selvitettiin, tehtiin korjaussuunnitelma, laskettiin kustannusarvio, tehtiin korjaus ja laskutettiin Valtionkonttoria. Tuolta ajalta muistan erityisesti PohjoisKarjalassa käynnistetyn Sokora- sosiaalisen korjausrakentamisen hankkeen, jossa korjaustoimenpiteitä laajennettiin koskemaan koko vanhusväestöä. Koska hankkeelle haettiin myös EU-hankerahaa ensimmäisenä sosiaalisena hankkeena Suomen liityttyä Euroopan unioniin, oli hankkeessa mukana myös teknologian osuus. Hienosti sanoen hankkeeksi muodos- VTKL pitää tärkeänä, että • korjausavustusten tulorajaa nostetaan vuosittain • korjausavustuksia tulisi voida hakea kaksi kertaa vuodessa • tiedottamiseen ja neuvontaan tulee saada lisää voimavaroja ... jotta kotona elämisen perusedellytyksiä voidaan parantaa ja kehittää. 6 tui ”Life Liberty through social technology”. Eli samalla, kun levennettiin ovia, poistettiin kynnyksiä tai rappujen viereen tehtiin luiskia, katsottiin hellan korkeus, apukahvat, turvapuhelintarpeet, ovien sähköinen avaus ja sängyn korkeus. Jotenkin minusta edelleen tuntuu, että tuo mainio joukko, joka Pohjois-Karjalassa tätä juttua teki, oli aikaansa edellä. Into kehittää kotona asumisen turvallisuutta ja välttää turhia tai liian aikaisin tapahtuvia laitossijoituksia veti kuntien päättäjätkin ajattelemaan asiaa. Arkkitehtien, insinöörien sekä sosiaali- ja terveydenhuollon ihmisten toimiminen yhdessä parantaa korjausrakentamisen vaikuttavuutta. Keskusliiton korjausneuvonta on tuloksellista. Veteraanien korjausneuvonnan hallinnointi siirtyi Vanhustyön keskusliitolle 2000-luvun alussa. Ensin korjausneuvonnan piiriin tulivat sotaveteraanit ja sitten muut vanhukset. Työtä riittää edelleen molemmissa väestöryhmissä. Vuosien myötä korjauskohteiden määrä on vakiintunut noin 1000 kohteeseen, kertoo korjausneuvonnan päällikkö Jukka Laakso liitostamme. Vaikka korjausneuvonnan tulokset ja yhteiskunnalliset vaikutukset kyetäänkin näkemään monia muita sosiaalisia investointeja nopeammin ja helpommin, on syytä edelleen tuoda esiin näitä tietoja päättäjille ja kansalaisille. Vaikuttavaa korjausneuvontaa Vanhustyön keskusliitto on tehnyt vaikutusarviointeja, joiden tulokset ovat yksiselitteisen rohkaisevia. Korjaukset ovat ensisijassa hyödyntäneet vanhuksia itseään. Jälkipolville korjattuja asuntoja on siirtynyt muun muassa VarsinaisSuomessa koko tutkimusjaksolta (1996–2012) kahdeksan prosenttia. Eli epäily ”valtio rakentaa Tulevaisuutta rakentamaan! 2015 Turvallinen koti helpottaa asumista Karl-Erik Sternbergillä on nivelrikko ja hänen portaissa kulkemisensa on ajoittain hyvinkin vaikeaa. Taloon asennettu tuolihissi on helpottanut huomattavasti kotona asumista. lasten hyväksi” ei siten pidä paikkaansa, vaan vanhukset itse hyötyvät näistä korjauksista. Kun tuostakin tutkimuksesta otetaan ne henkilöt, joiden asuntoihin aikanaan tehdyt korjaukset olivat asukkaan kannalta välttämättömiä, olisi asumisvuosien määrä yhteensä näissä Varsinais-Suomen tutkituissa kohteissa 329 vuotta. Siis 329 vuotta Varsinais-Suomen kunnat säästivät laitos- tai tehostetun palveluasumisen menoja. Rahaa näihin välttämättömän korjauksen kohteisiin (N=40) käytettiin avustuksina noin puoli miljoonaa. Vastaava kustannus kodin ulkopuolella asumisesta vaikka palvelukotitasoisessa ympäristössä olisi tarkoittanut lähes 12 miljoonaa. Ei jää pienintäkään epäselvyyttä korjausrakentamisen taloudellisuudesta ja kustannusvaikuttavuudesta. Oma kysymyksensä on, mitä korjausrakentaminen merkitsee vanhuksille itselleen. Koti on turvallinen ja siellä ja sen ympäristössä voi liikkua kompastumatta. Pelkästään lonkkaleikkaus saattaa viedä vanhuksen sairaalaan ja sen jälkeiseen palvelukotiin. Yhden lonkkamurtuman hoidon välittömät kulut ovat yhteiskunnalle noin 25 000 euroa. Kun kaikki välilliset kulut lasketaan mukaan, nousee kustannus yli 50 000 euroon. Tähän kustannuserään kuuluu sairaalahoidon jälkeinen kuntoutus, hoidon ja tuen tarve ja mahdollinen lisätarve vuodepaikoille ja kuntoutustiloille. Turvattomuus lisää myös liikkumattomuutta. Jo muutamassa viikossa loppuu aktiivinen liikunta. Liikkumattomuus hävittää lihasvoimaa 5 % päivässä. Toimiva ja asianmukaisesti varustettu asunto helpottaa asukkaan omaa toimintaa ja myös omaishoitajien sekä kotihoidon työntekijöiden työtä. Kuntatalous, valtion talous, henkilön oma talous, terveys ja henkinen hyvinvointi paranevat muutostyön myötä. Toivon, että jatkossa saadaan vielä asetus asuntojen korjaus-, energia- ja terveyshaitoista muutettua siten, että omavastuuta alennetaan. Silloin asuntojen korjauksen hyöty kasvaa edelleen. Moni vanhus pelkää ottaa pankkilainaa tai käyttää talletuksensa korjauksen omavastuun maksamiseen ja siksi kieltäytyy korjauksesta. Seuraavaksi tulevatkin kaatumiset, lisääntynyt palvelujen tarve ja aikaistunut kotoa muutto. Näitä kuluja laskiessa asteittainen omavastuun laskeminen olisi pieni investointi korjausrakentamiseen. Keskusliiton korjausneuvonta Vanhustyön keskusliitolla on 15 korjausneuvojaa eri puolilla Suomea. He auttavat maksutta tarvittavien muutostöiden kartoituksessa, suunnittelussa ja avustusten hakemisessa. Neuvontatoiminta toteutetaan Raha-automaattiyhdistyksen tuella. Korjausneuvojien yhteystiedot löytyvät keskusliiton nettisivuilta www.vtkl.ﬁ/Korjausneuvonta. 7 Ministeri Laura Räty: Yksinäisyyteen puuttuminen on kaikkien yhteinen asia Teksti: Leena Valkonen Sosiaali- ja terveysministeri Laura Räty haastaa kansalaisia yksinäisyyden torjuntaan. Ministerin mukaan yksinäisyys on yhtä suuri terveysriski kuin tupakointi ja kolme kertaa tappavampaa kuin ylipaino. M inisteri kokosi huhtikuussa monialaisen foorumin pohtimaan yksinäisyyden syitä, seurauksia ja keinoja torjua ihmisten yksinäisyyttä. Mukana oli asiantuntijoita, tutkijoita, viranomaisia sekä järjestöjä. Laura Räty kertoo pohtineensa paljon aiemmissa tehtävissään lääkärinä ja Helsingin apulaiskaupunginjohtajana yksinäisyyttä ja sen mukanaan tuomia yksilöllisiä ja yhteiskunnallisia vaikutuksia. – Yksinäisyys on vaarallista, se sairastuttaa. Tutkimusten mukaan itsensä yksinäisiksi kokevat käyttävät muita enemmän terveyspalveluita. Yksinäisyys liittyy hyvin usein myös masennukseen, joka puolestaan aiheuttaa pitkiä sairauslomia ja työkyvyttömyyttä. Masennuksen vuoksi työkyvyttömyyseläkkeelle jäävien määrä on jatkuvasti kasvanut. Ihmisten ja perheiden yksinäisyys on yksi tämän ajan isoista haasteista, ministeri sanoo. Se on ilmiö, joka ei katoa virkatyönä. – Esimerkiksi vanhuusiän masennus on hyvin usein seurausta yksinäisyydestä. Viranomaiset voivat tehdä oman osansa yksinäisyyden ehkäisyssä, mutta vaikka he tekevät parhaansa, se ei aina riitä, sillä paras lääke yksinäisyyteen on toinen ihminen. Tarvitaan monia toimia ja monien tahojen yhteistyötä. Kaikki yksin olevat tai asuvat eivät kuitenkaan ole yksinäisiä, Räty painottaa. 8 – Yksin oleminen ei suinkaan ole kiellettyä. Keskeistä on se, millaisena itse kokee oman yksinäisyytensä. Joillekin yksinäisyys voi olla hyvin ahdistavaa. Se on osatekijä myös syrjäytymisessä. Yksinäisyyden syyt moninaisia Paljonko yksinäisyyttä todellisuudessa on ja onko se lisääntynyt? Tähän kysymykseen ministerin mukaan on vaikea vastata. Kun jotain asiaa tutkitaan, niin se tunnistetaan herkemmin ja siitä puhutaan. Kun puhutaan enemmän, koetaan, että itselläkin voi olla samoja ongelmia. – Yhtenä syynä yksinäisyyden kokemuksiin on perheyhteyden kaventuminen. On muutettu maaseudulta taajamiin ja kaupunkeihin ja esimerkiksi välimatka omiin vanhempiin tai isovanhempiin on pitkä. Ollaan fyysisesti erillään. Kaupungeissa ollaan yksinäisiä, kun ei tunneta naapureita ja lokeroidutaan omiin asuntoihin. Suomalaiseen mielenlaatuun kuuluu helposti myös pärjäämisen kulttuuri. Teen töitä ja pärjään itse. Ei osata hakea apua eikä ottaa sitä vastaan, Laura Räty pohtii yksinäisyyden syitä. Tulevaisuutta rakentamaan! 2015 Tulevaisuutta rakentamaan! 2015 Miten eteenpäin? Laura Rädyn mielestä yksinäisyyden ehkäisy lähtee yhdyskuntasuunnittelusta. Tehdään sellaisia kaavoitus- ja asumisratkaisuja, jotka mahdollistavat yhteisöllisyyden. – Yhteiskuntamme hienoimpia saavutuksia on se, että ihmiset voivat elää toimintakykyisinä pidempään. Ikäihmisten yksinäisyyteen paras lääke mielestäni on yhteisöllinen asuminen, jossa toiminta perustuu asukkaiden omalle aktiivisuudelle ja yhdessä tekemiselle. Liikenteen ja muun ympäristön tulee tukea ikääntyneiden ihmisten liikkumista ja osallistumista. Miksei esimerkiksi vanhustentaloja ja päiväkoteja voisi rakentaa samoihin paikkoihin. Tai koulujen lähelle, joissa olisi yhteinen ruokailumahdollisuus? – Yhteiset tapahtumat ja erilainen kansalaistoiminta ovat tärkeitä. Meillä on valtava voimavara heissä, jotka siirtyvät eläkkeelle. Eläkeikäiset osallistuvat, tekevät ja tapaavat toisiaan. Tähän on luotava sellaisia paikkoja, joissa kansalaistoimintaa on mahdollista toteuttaa. Kipeät asiat puheeksi Laura Räty sanoo, että ministeriön tehtävänä on nostaa kipeitä asioita puheeksi. Yksinäisyys ja sen torjunta on yksi sellainen. Ministeri haluaa murtaa rajaa julkisen sektorin, viranomaisten ja järjestöjen välillä sekä madaltaa kynnystä yhteiseen toimintaan yksinäisyyden lievittämiseksi. Kaupunkeja ja kuntia hän kehottaa katsomaan ympärille ja etsimään jonkin yhden konkreettisen asian, jota kunnassa voisi viedä eteenpäin yhteisöllisyyden edistämiseksi yhteistyössä esimerkiksi paikallisten järjestöjen kanssa. Yksinäisyyden torjunta ei ole kuitenkaan pelkän yhden tahon työtä, siihen tarvitaan kaikki. Ihminen tarvitsee toista ihmistä. Ystäväpiiri-toiminta torjuu yksinäisyyttä  Iäkkäiden ihmisten yksinäisyyttä vähentävää, tieteellisesti vaikuttavaksi todettua Ystäväpiiri-toimintaa on toteutettu Vanhustyön keskusliitossa Raha-automaattiyhdistyksen tukemana jo lähes kymmenen vuoden ajan, vuodesta 2006 lähtien.  Suomessa noin 700 koulutettua Ystäväpiiri-ohjaajaa.  Ryhmiin osallistunut yli 7000 iäkästä ihmistä, joista 90 % kokee yksinäisyyden lievittyneen ryhmässä. 60 % jatkaa yhteydenpitoa tai tapaamisia myös ohjatun ryhmän jälkeen, mikä on yksi toiminnan tavoitteista  Ryhmiin osallistuneista 98 % suosittelee toimintaa myös muille. 9 Järjestöt rakennuspuina tulevaisuuteen Teksti: Markku Lehto Kuva: Antero Aaltonen Mitä mahdollisuuksia järjestöt tarjoavat tulevaisuuden rakentamiseen ja mikä rooli järjestöillä on tämän päivän yhteiskunnassa. Sitä pohtii Vanhustyön keskusliiton valtuuston puheenjohtaja Markku Lehto. E nnen kuin mennään tulevaisuuteen, on hyvä vilkaista menneeseen. Huomaamme, että järjestöt ovat olleet kiitettävästi aukomassa uusia latuja. Monet nykyisistä toimintamuodoista ovat saaneet alkunsa järjestöaktiivien toimesta. He ovat uudistaneet lasten, vanhusten ja vammaisten hoidon ja hoivan sisältöä. Virallinen suhtautuminen on kuitenkin ollut aaltoilevaa. 1970-luvun alussa edistyksen kärkijoukko uskoi järjestöjen työn tulleen tehdyksi. Vastuu hyvinvoinnin turvaamisesta julistettiin siirtyneeksi valtiolle. Tuota pikaa havaittiin valtion kassan tyhjenevän uhkaavaa vauhtia. Taas alettiin kaivata järjestöjä ja vapaaehtoistoimintaa. Puhuttiin hyvinvointivaltion kriisistä. Siitä selvittiin ja usko valtioon palautui. Kunnes ajauduttiin 90-luvun kriisiin ja uudelleen keskusteluun valtion tehtävistä. Lamasta noustiin, ja kuten tiedämme, runsaan kymmenen vuoden päästä päädyttiin pitkäaikaiseen taantumaan. Siinä ollaan edelleen. Kuinka ollakaan, taas puhutaan monien toimijoiden yhteiskunnasta. Kyynikko kysyy, ovatko järjestöt käyttökelpoinen kulissi vaikeita aikoja varten? Puheiden ja todellisuuden ristiriita Järjestöjen tarpeellisuus on vankemmalla pohjalla. Yhteiskunta on kehkeytymässä monikulttuuriseksi. Tiedonvälitys ja työelämä mullistuu eivätkä kansalaiset pysy vauhdissa mukana. Samalla olemme taloudellisesti yhä tiukemmin 10 sidoksissa globaaliin ympäristöön. On paljon esimerkkejä, jotka osoittavat, että vanha hyvinvointivaltion idea nikottelee. Niihin järjestöt voivat tarjota paremmin toimivan vastauksen. Tavoitteita ja termejä on uudistettu järjestöjä puhuttelevaan suuntaan. On puhuttu aktiivisesta yhteiskunnasta, osallistuvasta yhteiskunnasta, suuresta yhteiskunnasta, kumppanuuden yhteiskunnasta, paikallisyhteisöjen yhteiskunnasta ja uuden hallinnan yhteiskunnasta. Yhteistä tälle sanataituruudelle on pyrkimys siirtää tehtäviä julkiselta sektorilta yksilöille, perheille, lähiyhteisöille, kolmannelle sektorille ja yhteiset arvot jakaville yrityksille. Kokemukset eri maista ovat ikävä kyllä olleet yleviä puheita karumpia. Ei vähiten Suomessa, jossa kilpailuttamisen periaate on omaksuttu poikkeuksellisen puhdasoppisesti. Sen seurauksena sosiaalipalvelujen kilpailuttaminen on tosiasiassa tärvellyt vanhoja hyvin toimivia kumppanuuksia. Läheisyyden ja paikallisten voimien vahvistamisen sijasta hallitsevaan asemaan nousevat suuret palveluketjut, joiden tehtävänä on tuottaa voittoa kansainväliselle omistajakunnalle. Tulos näyttää vahvistavan kyynikkojen käsitystä kauniiden puheiden ja todellisuuden välisestä ristiriidasta. Tällaistako on tulevaisuus? Järjestöillä monta tehtävää Voidaksemme arvioida järjestöjen merkitystä, on niiden toimintaa tarkasteltava avarammasta näkökulmasta. Sosiaali- ja terveysalan järjestöillä on ensiksikin edunvalvontatehtäviä. Ne koettavat pitää huolta siitä, että jäsenistön tarpeet otetaan yhteiskunnassa huomioon. Suuri osa sosiaali- ja terveysjärjestöistä on ainakin osittain tätä varten perustettu. Toiseksi niillä on lähes poikkeuksetta neuvonta- ja tiedonvälitystehtävä jäsenistölle ja sitä kautta elävä yh- Tulevaisuutta rakentamaan! 2015 teys todellisuuteen. Ne eivät elä kauniiden tavoitteiden taikapulverissa. Kolmanneksi järjestö voi tarjota toiminta-areenan, mahdollisuuden toimia, kohdata toisia, toteuttaa omia ideoita ja vaikuttaa yhdessä. Neljänneksi järjestö voi tarjota ammatillisia palveluja niitä tarvitseville. Näistä kolme ensin mainittua ovat tehtäviä, jotka järjestöillä varmasti pysyvät ja joiden tarve kasvaa. Järjestöjen onkin huolehdittava siitä, etteivät nämä tehtävät pääse unohtumaan palvelutehtävän kustannuksella. Tämäkään ei riitä kuvaamaan järjestön yhteiskunnallista funktiota. Viime aikoina monet merkittävät henkilöt ovat kiinnittäneet huomiota yhteiskunnan haavoittuvuuteen kriisitilanteissa. Olemme rakentaneet yhteiskuntaa, joka nojaa lineaariseen, ”kaikki jatkuu häiriöttä” kehitykseen. Hyvinvointivaltion mahdollisuudet suojautua ulkoisilta häiriöiltä ovat kuitenkin vähentyneet ja sisäinen liikkumavara on pienentynyt. Silloin on tärkeää, että yhteiskunnassa on monia autonomisia toimijoita, jotka voivat joustavasti reagoida yllättäviin muutoksiin. Se on parempi tae turvallisesta tulevaisuudesta kuin monoliittinen, keskitettyihin ketjuihin nojaava palvelukonsepti. Keskitetty viisaus voi olla paikallisesti tuhoisaa epäviisautta. Toiminnan monimuotoisuus säilytettävä Nyt kun kunnallisia sosiaali- ja terveyspalveluja ollaan kokoamassa suuremmiksi tuotantokombinaateiksi, on erityistä huomiota kiinnitettävä siihen, että niiden sisällä säilyy toiminnan monimuotoisuus. Ja vielä tärkeämpää on, että toimijat ovat sitoutuneet toimimaan myös vaikeina aikoina. Voittoa tavoittelemattomat kolmannen sektorin palvelut ovat tässä suhteessa kiistaton voimavara, jota kannattaa käyttää hyödyksi. Itse asiassa sitä ei ole varaa olla käyttämättä, jos jonkinlainen itsesuojeluvaisto on tallella. Järjestöjen roolia on katsottu aivan liian kapeasta näkökulmasta. Vielä ei ole myöhäistä korjata virhettä. Järjestöt tarjoavat meille rikkaan ja monimuotoisen tulevaisuuden ellemme itse tärvele tätä mahdollisuutta. 11 Mielialaongelmien ytimessä on usein puutteellinen kyky hyväksyä itseään ja omaa elämäntilannettaan. Vanhanakin voi muuttaa mieltään Teksti: Marja Saarenheimo Y mpäri maailman on havahduttu siihen, että muistisairauksien määrä lisääntyy, kun väestö vanhenee. Mutta mieli voi vanhuudessa sairastua muutenkin kuin muistin ja älyllisten toimintojen osalta. On sunnuntai-iltapäivän venyttely- ja kehonhuoltotunti kuntosalilla. Kun kymmenen vuotta sitten liityin jäseneksi, pohdin, olisinko huomiota herättävän vanha ryhmäliikunnassa tai kuntosalilaitteissa. Nyt ainakin puolet tunnilla on ikäisiäni tai vanhempia, ja suuri osa jatkaa suoraan kahvakuulatunnilta. Terveysviestintä on mennyt perille: kehosta on huolehdittava, 12 jos haluaa elää vielä vanhanakin itsenäistä ja tyydyttävää elämää. Mutta hyvin toimiva keho ei yksin riitä pitämään toimintakykyisenä. Myös mielestä täytyy huolehtia. Tutkimusten mukaan jopa 15–30 % yli 65-vuotiaista ihmisistä kärsii mielenterveyden häiriöistä. Erityisen yleisiä ovat masennus- ja ahdistushäiriöt, jotka aiheuttavat paitsi inhimillistä kärsimystä, myös melkoisia taloudellisia kustannuksia. Mielenterveyden ylläpito muuttuvassa maailmassa on tärkeä haaste sekä yksittäisille ihmisille että yhteiskunnille. Tulevaisuutta rakentamaan! 2015 Miten mielen kunnosta huolehditaan? Keho ja mieli ovat kokonaisuus, ja siksi hyvä ravinto, riittävä uni ja fyysinen harjoittelu hoitavat myös mieltä. Mieli on kuitenkin oikukas eikä siihen ole helppo vaikuttaa. Emme läheskään aina tule toimineeksi mielemme parhaaksi, vaan juutumme epäsuotuisiin tottumuksiin ja jäämme vanhojen ajattelu- ja toimintamalliemme vangeiksi, koska emme osaa vapautua niistä. Personal trainer voi kertoa, kuinka vahvistaa heikkoja reisilihaksia, mutta kuka kertoisi, miten vahvistaa tai rauhoittaa alavireistä ja stressaantunutta mieltä. Yksi tehokkaimpia vastalääkkeitä psyykkiselle stressille ja masentuneelle mielelle on riittävä määrä mielekästä ja mielihyvää tuottavaa tekemistä päivittäin. Joskus tarvitaan ”ulkoinen toiminnanohjaaja”, jollaisena voi toimia vaikka kalenteri tai aktiviteettipäiväkirja. Kalenteria silmäilemällä näkee helposti, onko toimintaa liikaa vai liian vähän ja millaisesta tekemisestä elämä koostuu. Onko riittävästi sosiaalista toimintaa? Entä fyysistä aktiivisuutta? Mitä voisi lisätä ja mitä vähentää? Sosiaalisuus ja vuorovaikutus ovat ihmisyyden tunnusmerkkejä. Tarvitsemme muita tunteaksemme itsemme kokonaisiksi. Yksi läheinen ja tärkeä ihminen voi vastata rakastetuksi tulemisen tarpeeseemme, mutta tarvitsemme myös laajempaa verkostoa kokeaksemme kuuluvaksi johonkin. Toisaalta laajakaan sosiaalinen verkosto ei poista yksinäisyyden kokemustamme, jos meiltä puuttuu kyky kiintyä ja kiinnittyä. Kognitiivisten kykyjen, kuten tarkkaavuuden ja toiminnanohjauksen roolista mielialan säätelyssä on saatu viimeaikaisissa tutkimuksissa runsaasti tietoa. Aivojen aktivointi ei ole tärkeää ainoastaan muistisairauksien ehkäisemisessä vaan myös mielialaongelmien torjumisessa ja hoitamisessa. Matemaattiset tehtävät, muistiharjoitukset ja uusien taitojen opettelu ylläpitävät aivojen muovautuvuutta vielä vanhuudessakin ja auttavat myös mielialan säätelyssä. Monien ongelmana on kielteisten ajatusten vatvominen. Masentunut murehtii menneitä ja ahdistunut puolestaan tulevia huolenaiheita. Kielteiset ajatuskehät käynnistyvät huomaamatta eikä niitä ole helppo katkaista. Kyseessä on noidankehä, joka kuluttaa elimistöä ja uuvuttaa mieltä. Terapeutit suosittelevat hengitysharjoituksia ja mindfulness-meditaatiota, kun haluamme oppia tyynnyttämään huolten vaivaamaa mieltämme. Mielialaongelmien ytimessä on usein puutteellinen kyky hyväksyä itseään ja omaa elämäntilannettaan. Olemme onnettomia, koska tunnemme epäonnistuneemme elämässä. Pelkäämme olevamme taakaksi muille ja uskomme, että kaikilla muilla asiat ovat paremmin. Kierrämme pettymysten, kiukun ja syyllisyyden kehää pääsemättä irti. Yritämme kaikin voimin pitää kärsimystä loitolla, mutta se pureutuu meihin kiinni yhä tiukemmin. Ystävät ja läheiset voivat olla suureksi avuksi, mutta joskus tarvitaan myös ammattiapua. Voiko vanhuutta suunnitella? Eläkkeellä vietetään nykyisin parhaimmillaan jopa neljä vuosikymmentä, ja vanhuuteen liittyvät käsitykset ja odotukset ovat aivan toisenlaiset kuin esimerkiksi vielä viisikymmentä vuotta sitten. Aiemmat valintamme vaikuttavat suuresti siihen, millainen vanhuudestamme tulee. Toisaalta koskaan ei ole liian myöhäistä tarttua toimeen, sillä olemme kykeneviä muuttumaan koko elämänkulun ajan. Mielen taidot nousevat nykyään yhä useammin keskusteluun, ja kirjakaupat sekä internet pullistelevat itsehoito-oppaita, joissa neuvotaan, kuinka mieltään voi harjoittaa. Kyse ei kuitenkaan ole taikatempuista, vaan sitkeästä ponnistelusta ja toivon ylläpitämisestä myös pettymysten hetkinä. Elämä ei myöskään ole reilua – jollain on jo lähtökohdissaan muita heikommat valmiudet hoitaa mieltään. Tarvitaan mielenterveyden ammattilaisia ja palveluita, jotka tavoittavat ikäihmiset siinä missä nuoret ja työikäisetkin. 13 Kohti uutta elämänvaihetta – Punainen Risti käynnistää eläkevalmennukset Teksti: Merja Joro ja Saija Ohtonen-Jones Kuva: Merja Joro Punainen Risti käynnisti vuonna 2014 Täyttä elämää eläkkeellä -hankkeen, jonka keskeisenä sisältönä ovat kokonaisvaltaiset hyvinvointi- ja eläkevalmennukset eläkkeelle lähitulevaisuudessa siirtyville. Eläkkeelle siirtyy tällä hetkellä ja lähitulevaisuudessa suuri määrä eri alojen ammattilaisia. H eistä monet ovat hyväkuntoisia ja heillä on runsaasti tietotaitoa. Me järjestönä näemme tämän osaamisen voimavarana, jonka haluamme saada vapaaehtoistoiminnan kautta edelleen yhteisöjen käyttöön. Samalla tarjoamme myös eläkkeelle jääville itselleen tukea ja työkaluja uuden tilanteen kohtaamiseen sekä mielekästä elämänsisältöä työuran jälkeen, sanoo Täyttä elämää eläkkeellä -hankkeen projektikoordinaattori, Saija Ohtonen-Jones. Eläkkeelle siirtyminen on aina elämänmuutos, ja usein se voi olla myös vaikea sellainen. Muutoksen vaikutukset eivät välttämättä tunnu heti, vaan ne voivat tulla eteen vasta jonkin ajan kuluttua. Siksi muutoksen luonteesta on hyvä olla tietoinen. – Kun tulevaa elämän vaihetta ja sen mukanaan tuomia muutoksia miettii etukäteen, eivät asiat tule yllätyksenä ja näin muutokseen sopeutuminen helpottuu. Samalla voi myös pohtia, minkälaisen eläkeläiselämän itselleen haluaa rakentaa – mistä unelmoi ja mitä kaikkea haluaa vielä tehdä ja saavuttaa. Eläkeikä on mahdollisuuksia täynnä, Ohtonen-Jones kannustaa tulevia eläkeläisiä. Eläkemuutoksen kohtaamiseen ja siihen valmistautumiseen ei tällä hetkellä ole kuitenkaan juuri tukea saatavilla. Vielä 80-luvulla eläkevalmennuksia järjestettiin, mutta pikku hiljaa tarjonta hiipui. 14 Mielekästä elämänsisältöä vapaaehtoistoiminnasta Täyttä elämää eläkkeellä -valmennuksissa tarjotaan käytännön työkaluja eläkkeelle valmistautumiseen, kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin edistämiseen sekä omien voimavarojen hyödyntämiseen. Eläkeläisyyteen ja eläkkeelle siirtymiseen pureudutaan teorian kautta tutustumalla muuttuneisiin eläkeläisyyden määritelmiin ja eläkkeelle siirtymisen mukanaan tuomiin konkreettisiin muutoksiin elämässä. Valmennuksessa pohditaan omia arvoja, unelmia ja tavoitteita, mietitään omia rooleja sekä hahmotetaan omia voimavaroja erilaisten harjoitusten muodossa. – Omakohtainen pohdiskelu ja asioiden käsittely pienryhmässä luovat hyvän pohjan tulevaisuuden suunnitelmille. Muiden samassa tilanteessa olevien kommentit ja kokemukset toimivat antoisana vertaistukena. Eläkeläisyyteen ei tarjota yhtä valmista malliratkaisua, vaan kannustetaan jokaista pohtimaan omaa tilannettaan ja löytämään oman polkunsa eläkkeelle siirtymiseen, Saija Ohtonen-Jones kuvailee valmennusta. – Osallistujat pääsevät myös tutustumaan Punaisen Ristin monipuoliseen toimintaan ja heitä kannustetaan kokeilemaan vapaaehtoiseksi ryhtymistä, esimerkiksi ystäväksi ystävätoimintaan tai terveyspisteissä toimimista. Valmennus kiinnostaa Täyttä elämää eläkkeellä -hankkeen avaustapahtumat järjestettiin helmi-maaliskuun aikana neljän pilottipiirin alueella, joita ovat Oulu, Satakunta, Savo-Karjala ja Kaakkois-Suomi. Tilaisuudet keräsivät paikalle yhteensä yli kak- Tulevaisuutta rakentamaan! 2015 sisataa asiasta kiinnostunutta kuulijaa. Avaustapahtumissa asiantuntijapuhujat käsittelivät yleisemmin samoja teemoja, joita hankkeen valmennuksissa käsitellään syvemmin. Valmennusta on kehitetty ja testattu viime vuoden puolelta aina helmikuun loppuun saakka, jolloin järjestettiin viimeinen pilottivalmennus Oulussa. Monenlaisessa vapaaehtoistoiminnassa jo mukana oleva eläkeläispariskunta Raili ja Paavo Salmi Muhokselta saapui yhdessä Oulussa järjestettyyn pilottivalmennukseen. – Kun molemmat jäävät eläkkeelle ja ollaankin yhdessä 24/7, muutokseen on lähes mahdoton varautua. Mielikuvitus ei riitä, vaikka kuinka yrittää, toteaa Raili naurussa suin. Työelämän jättämä tyhjiö päivärytmissä on hyvä täyttää jollain toiminnalla. – Mottonani on, että joka päivä pitää tehdä yksi hyvä työ. Loppuaika katsotaan sitten, mitä voisi tehdä, kertoo Paavo. Työnantajat mukaan yhteistyöhön Valmennuksia järjestävät ja vievät eteenpäin oman piirinsä alueella Punaisen Ristin kouluttamat valmentajat, joista ensimmäiset koulutettiin maaliskuun puolivälissä. Tulevaisuudessa Palautetta valmennuksesta ” Keskustelut muiden kanssa antoivat paljon sopeutumiseen” ”Lisääntyvä vapaa-aika on viisasta valjastaa myös vapaaehtoistoimintaan, joka antaa mielekkyyttä ja lisää tunnetta, että minua todellakin tarvitaan” ” Olisipa ollut itsellä mahdollisuus ko. valmennukseen ennen eläköitymistä, hyvin toimi nytkin” valmentajia on tarkoitus kouluttaa lisää ja valmennusten tarjontaa laajentaa myös pilottipiirien ulkopuolelle. Eläkevalmennus on tarkoitus laajentaa osaksi Punaisen Ristin toimintaa valtakunnallisesti. Hanke tähtää laajasti myös kumppanuuksien ja yhteistyöverkostojen rakentamiseen. Yhteistyötä tarjotaan erityisesti työnantajille, muille järjestöille sekä kunnille. Työnantajat kutsutaan yhteistyöhön tarjoamalla valmennuksia osaksi ikäjohtamista sekä iäkkäämpien työntekijöiden hyvinvoinnin edistämistä. Lisäksi valmennuksia järjestetään myös kaikille avoimina yleisövalmennuksina. Hankkeen tavoitteena on myös lisätä eriikäisten eläkeläisten keskinäistä tukea ja sukupolvien välistä vuorovaikutusta sekä korostaa eläkeikäisten osaamista ja elämänviisautta. – Haluamme edistää eläkeikäisten hyvää arkea sekä vaikuttaa asenteisiin, päätöksentekoon ja puheenaiheisiin myönteisen ikäidentiteetin vahvistamiseksi. Eläkkeelle siirtyvät tulisi nähdä ensisijaisesti yhteiskunnan voimavarana. He ovat jo antaneet paljon ja heillä on edelleen annettavaa lähiympäristölleen. Eläkeikäisiä ei tule millään muotoa nähdä vain rasitteena tai kulueränä, kiteyttää Ohtonen-Jones. Täyttä elämää eläkkeellä -hanke on osa RAY:n tukemaa ja Vanhustyön keskusliiton koordinoimaa Eloisa ikä -avustusohjelmaa. Hanke kestää vuoden 2017 loppuun. 15 Ilmarinen selvitti: 80-vuotiaat ovat elämäänsä tyytyväisiä Teksti: Leena Valkonen Kuva: Marja Haapio Suurin osa 80-vuotiaista on elämäänsä tyytyväisiä ja toimintakykyisiä, ilmenee Ilmarisen tekemästä tutkimuksesta. Enemmistö asuu edelleen omassa kodissaan eikä tarvitse palveluita selvitäkseen arjesta. Eläkeläiset ovat myös säästäväisiä: eläke riittää elämiseen hyvin puolella 80-vuotiaista. T utkimuksemme mukaan valtaosalla tämän päivän 80-vuotiailla menee mukavasti. Tulos on jopa yllätys yleiseen mielikuvaan verrattuna, sanoo Ilmarisen eläkevakuuttamisesta vastaava varatoimitusjohtaja Sini Kivihuhta. Ikäryhmästä 87 prosenttia asuu kotona ja 45 prosenttia yksin. Naisista yksin asuu noin 60 prosenttia, miehistä vain noin 20 prosenttia. Suurin osa ei tarvitse lainkaan palveluita, ja useimmiten päivät kuluvat kotona arkisissa askareissa. – Positiivista on sekin, että vain joka kymmenes kyselyyn vastanneesta oli mielestään yksinäinen, Kivihuhta kertoo. Eläke riittää useimmille Tutkimuksen mukaan eläke riittää elämiseen hyvin joka toiselle. Erityisen hyvin eläke riittää, jos se on vähintään 1400 euroa kuukaudessa. Pieni osa 80-vuotiasta on pelkän kansaneläkkeen varassa. Suurimalla osalla 80-vuotiasta on säästöjä, mutta vain harva on joutunut turvautumaan niihin. Joka kuudes oli tehnyt jossain vaiheessa eläkkeelle jäätyäänkin töitä. Vapaaehtoistyötä on tehnyt reilu kolmannes ja lastenlapsia hoitanut yli puolet. Tutkimus kertoo myös, että eläke riittää suurimmalle osalle 80-vuotiaista lähes yhtä hyvin nyt kuin eläkkeelle jäädessä 20 vuotta sitten. Sen sijaan eläkkeen riittävyys seuraavan 16 viiden vuoden aikana huolettaa jo kasvavaa joukkoa eläkeläisiä, arvioi Sini Kivihuhta. Eläketurvakeskuksen tilastojen mukaan 80-vuotias saa eläkettä keskimäärin 1540 euroa kuukaudessa. Miesten keskieläke on 1 770 euroa, naisilla 1 380 euroa. Joka kolmas tarvitsee palveluita arjessa selviämiseen Elinvoimaa 80-vuotiaat saavat erityisesti perheestä, sukulaisista ja ystävistä. Sosiaalisista suhteista voimaa saavat erityisesti naiset. Myös liikunta ja muut harrastukset ovat tärkeitä. Huolenaiheena ikääntyvillä on etenkin oma terveys ja jaksaminen sekä yhteiskunnan teknistyminen. Sen sijaan esimerkiksi asumisjärjestelyt eivät huoleta 80-vuotiaita. – Mielenkiintoinen yksityiskohta tutkimuksessa on, että eniten sekä 80-vuotiaita miehiä että naisia huolettaa naisten terveys, Kivihuhta sanoo. Kyselyn mukaan tämän päivän 80-vuotiaat pärjäävät oman arvionsa mukaan arjessa vielä hyvin. Palveluja arjesta selviämiseen on käyttänyt noin kolmannes. Suurin osa, 65 % vastanneista, odottaa kuitenkin tulevaisuudessa saavansa palveluita yhteiskunnalta. Vajaa puolet odottaa saavansa palveluita myös perheeltään. Kolmannes on varautunut ostamaan hoivapalveluita itse. Tutkimuksessa selvisi, että sukupuolten välillä on eroja. Naiset ovat kaiken kaikkiaan miehiä tyytyväisempiä, aktiivisempia ja sosiaalisempia. Naiset ovat myös säästäväisempiä. Yhtenä syynä siihen on, että heidän eläkkeensä on miehiä pienempi, Kivihuhta arvioi. Tulevaisuutta rakentamaan! 2015 Sopiva eläkeikä on joustavasti 65 vuotta Valtaosa vuonna 1935 syntyneistä eläkeläisistä on ollut eläkkeellä jo 20 vuotta. Miehillä takana on keskimäärin 40 vuoden työura, naisilla vuosia työelämässä kertyi keskimäärin 35. – Vanhuuseläkeikä vuonna 1935 syntyneillä oli virallisesti 65 vuotta, mutta varhennetulle vanhuuseläkkeelle pääsi jo 60-vuotiaana ja yksilölliselle varhaiseläkkeelle 55-vuotiaana. Työkyvyttömyyseläkepolku oli nykyisenkaltainen ja työttömille tien eläkkeelle tarjosi työttömyyseläke. Keskimäärin tämän päivän 80-vuotiaat jäivät eläkkeelle noin 60-vuotiaana, Sini Kivihuhta kertoo. Useimmat 80-vuotiaat olivat sitä mieltä, että sopiva eläkeikä on 65 vuotta. Monissa vastauksissa painottui eläkkeelle siirtymisen joustavuus terveydestä ja kunnosta riippuen. Kyselyyn tehtiin puhelimitse loka-joulukuussa 2014 ja siihen vastasi yhteensä 500 vuonna 1935 syntynyttä eläkeläistä. Vastaajissa oli sekä työ- että kansaneläkettä saavia eläkeläisiä ympäri Suomen. Vastausprosentti oli 52. Tulokset julkistettiin helmikuussa Ilmarisen ja Vanhustyön keskusliiton yhteisessä iAreena -seminaarissa Helsingissä. iAreena 2015 iAreena on Ilmarisen ja Vanhustyön keskusliiton järjestämä seminaari ajankohtaisesta ikääntyvien asioihin liittyvästä teemasta. Tämän vuoden teemana oli 15 vuotta eläkkeellä, miten menee? Tilaisuudessa teemaan liittyen puhuivat myös professori Kaisu Pitkälä Helsingin yliopistosta sekä toiminnanjohtaja Satu Helin ja vanhempi suunnittelija Anu Jansson Vanhustyön keskusliitosta. Lisäksi käytiin paneelikeskustelu. Tilaisuuden materiaalit ovat luettavissa: www.ilmarinen.fi/uutishuone. Taustatietoa ikäluokasta • Vuonna 1935 syntyi 70 000 lasta, 36 000 poikaa ja 34 000 tyttöä • 80-vuotiaita on 30 000. Heistä 12 000 on miehiä ja 18 000 naisia • 80-vuotiaat saavat eläkettä keskimäärin 1 540 € kuukaudessa. Miehet saavat 1 770 € ja naiset 1 380 €. 17 Tulevaisuutta rakentamaan Teksti: Leena Valkonen Kuvat: Leena Valkonen, Toni Kitti Tulevaisuuden rakentaminen on jokaisen sukupolven tehtävä. Elämään kuuluvat oikeudet, velvoitteet ja vastuut, vastuu itsestä. Elämä on myös yhteisöllisyyttä, toisensa auttamista ja vähintäänkin toisensa sietämistä. Näin lausuu toinen tämänvuotisen Vanhustenviikon julisteen malleista, monitahoinen vaikuttaja, perheenisä, isoisä, isoisoisä, omaishoitaja sekä luonnon seuraaja ja kuuntelija Aaro Peuraniemi, 87. Espoossa asuva Peuraniemi on sodassa ollut veteraani, työskennellyt työhygieenikkona, ollut poliittinen vaikuttaja ja mukana monissa luottamustehtävissä. Hän on ollut mm. perustamassa Suomen ensimmäistä vanhusneuvostoa Espooseen. Aaron perheeseen kuuluvat vaimon lisäksi kuusi lasta, kahdeksan lastenlasta ja kolme lastenlastenlasta. 18 Tulevaisuutta rakentamaan! 2015 – Lapissa syntyneenä ja kasvaneena minulla on vahva suhde luontoon. Se on mielen vahvuuden lähde ja tasapainottaja. Ihminen on myös fyysinen olento. Olen aina liikkunut ja nykyisinkin käyn joka aamu ulkona lenkillä. Liikunta on kaikille suositeltavaa, sillä säästää itselleen monta toimintakykyistä vuotta. – Lappilaiseen mentaliteettiin kuuluu myös toinen toisistaan välittäminen ja vahva perheja sukuyhteys. Hiukan minua huolettaa se, että ihmiset ovat muuttuneet, tulleet lyhytjänteisiksi. Tietäminen ja taitaminen on siirtynyt erilaisiin sähköisiin välineisiin ja eletään hurjan nopeassa syklissä. Vanhemmilta ihmisiltä ei ehditä kysyä, heitä ei ehditä kuunnella. Perheyhteydet ovat kaventuneet, kun asutaan eri paikkakunnilla tai on muutettu ulkomaille. Vanha perimätieto ei välity ja tapakulttuuri on jäämässä unholaan. – Ikääntyvä väestö on elämän teknistymisen vuoksi jäämässä paitsioon. Kaikilla vanhemmilla ihmisillä ei ole taitoa käyttää erilaisia tietoteknisiä laitteita, eikä nuoremmilla ole aikaa opettaa. Sosiaalinen elämä kaventuu, kun tulee menetyksiä. Kun puoliso, läheiset ihmiset tai ystävät kuolevat rinnalta, syntyy huoli, miten minun käy. Kuka minusta pitää huolen? Tähän on hyvä varautua hankkimalla harrastuksia ja sosiaalisia suhteita. Tähän voimme vaikuttaa kaikki yhdessä järjestämällä mahdollisuuksia yhdessäoloon ja yhteisölliseen toimintaan. – Tällä hetkellä tunnen olevani onnellisessa elämänvaiheessa. Tunnen suurta rakkautta itseäni ja laajaa sukuani kohtaan. Ikä tuo perspektiiviä ja auttaa laittamaan asioita mittasuhteisiin. Olen aina tehnyt paljon työtä ja pyrkinyt tekemään vastaan tulevat asiat niillä taidoilla ja sillä osaamisella, jota minulla on. Olen kiitollinen erityisesti kasvattajilleni. Mukanani on muistireppu, josta voi aina ottaa tukea. Sukupolvet siirtävät arvoja, joista seuraava sukupolvi voi rakentaa jälleen uutta. Vapaaehtoistoiminta on arvokasta Venla Lindström on tänä vuonna 19 täyttävä abiturientti Tuusulasta. Kuvauksen jälkeen olivat edessä matematiikan, kemian ja fysiikan kirjoitukset. Venlalla on jo selvä näkemys tulevaisuudestaan. – Koulussa olen aina pitänyt biologiasta, se on ollut lempiaineeni. Haluan lääkäriksi, koska olen kiinnostunut sekä ihmisestä biologisena kokonaisuutena että erilaisten ihmisten kanssa työskentelystä. Uskon, että lääkärinä pystyn oikeasti auttamaan ihmisiä – Olin jo 15 vuotiaana vanhainkodissa töissä. Vedin mm. jumppatuokioita, erilaisia toimintahetkiä ja soitin pianoa. Tykkäsin siitä ja vanhusten kanssa oli mukava olla. – Viimeaikoina olen käynyt yksin tai poikaystäväni kanssa vapaaehtoisena palvelutalossa sunnuntai-iltapäiväisin juttelemassa vanhusten kanssa. Samalla he ovat saaneet silitellä poikaystäväni pientä koiraa. Ikäihmiset ovat vaikuttaneet onnellisilta, kun saavat kosketella koiraa ja jutella. – Omalta osaltani näen tulevaisuuden rakentamisen tällä hetkellä tiukkana opiskeluna, että pääsen toivomalleni alalle. Vapaaehtoistyötä pidän tärkeänä, sitä voi tehdä monella eri alueella ja siitä voi saada paljon sisältöä omaan elämään. Vanhuksia arvostan myös ja heidän elämänkokemustaan. Kun vapaaehtoisena kuuntelee ikääntyneiden ihmisten tarinoita, oppii samalla myös itse. Nuorten ei kannata ärtyä mummoille kassajonossa. Voisi miettiä, miten itse voisin tutustua johonkin vanhaan ihmiseen. Vapaaehtoistyö ei välttämättä vie paljon aikaa. Jo vaikka vain tunnin vapaaehtoistyö viikossa voi tuottaa mielettömästi iloa kaikille osapuolille. 19 Ikäihmisten olohuoneessa seuraa ja tekemisen meininkiä myös juhlapyhinä Teksti ja kuva: Minna Korva-Perämäki Ikääntyneiden ihmisten itsenäisen elämän tueksi luotu Ikäihmisten olohuone -projekti tarjoaa Oulun ja Tuiran palvelukeskuksissa hyvää seuraa ja toiminnallista ohjelmaa kaikille iäkkäille ihmisille neljänä iltana viikossa. Toimintaa on myös juhlapyhinä, jolloin monilla saattaa olla hyvinkin yksinäistä. O ulun Palvelusäätiön palvelukeskuksen tiloissa huokuu lämpö ja ystävyys, kun ikäihmiset ovat kokoontuneet viettämään yhteistä iltaa. Projektipäällikkö Hannele Huovinen kertoo, että Oulussa kokeillaan pilottina toimintamallia, jossa tarjotaan tekemisen mahdollisuuksia ikääntyneille ihmisille niinä aikoina, kun muut paikat ovat yleensä kiinni. Toiminnan käynnisti Oulun eläkkeensaajat ry. Huovinen sanoo, että toiminta on otettu ilolla vastaan ja ikäihmisten olohuoneessa käy noin 30–60 henkilöä illassa. – Meillä on täällä paikalla aina useita ohjaajia, sekä erilaista tekemistä tai ohjelmaa, mihin jokainen voi osallistua halutessaan. Suunnittelemme aina etukäteen ohjelmiston, josta näkee tulevien viikkojen tapahtumat. Olohuone-projekti tarjoaa paljon erilaisia aktiviteetteja, kuten musiikki-, peli-, tietovisa-, elokuva-, tuolijumppa-, bingo- ja leipomisiltoja. Meillä käy myös jonkin verran vierailijoita kertomassa alueen muista hankkeista ja projekteista sekä kaupungin tarjoamista kulttuurielämyksistä. Tänään meillä onkin tiedossa vauhdikas ilta, sillä luvassa on zumbaa Anne Kalliokosken ohjaamana. Paikka, jossa voi olla yhdessä Olohuoneen tarkoituksena on tarjota yksinäisille ikäihmisille paikka, jossa voi tavata vertaisiaan, vaihtaa kuulumisia, tutustua uusiin ihmisiin ja osallistua kerhotoimintaan. Tavoittee- 20 Ikäihmisten olohuone -projektin projektipäällikkö Hannele Huovinen kertoo hankkeen työllistävän noin 14 työntekijää, joista suurin osa on tuntityöntekijöitä. Kuvassa projektin saama Ystävänpäivätunnustus. namme on saada iäkkäät ihmiset tuntemaan myös se, että he ovat osa yhteisöä. Hannele Huovisen mukaan Olohuoneprojektia seurataan tarkasti ympäri Suomen. Projekti sai jo tänä vuonna valtakunnallisen ystävänpäivätunnustuksen ansiokkaasta toiminnasta ikäihmisten osallisuuden edistämiseksi. – Olohuone on auki esimerkiksi joulun pyhinä, mikä on ikävä kyllä monelle ihmiselle kaikkein yksinäisintä aikaa. Tämän hetken tavoitteena on järjestää toimintaa aktiivisesti myös läpi kesän. Tulevaisuutta rakentamaan! 2015 Ystävyyttä ja ikivihreitä Ikäihmisten olohuone alkaa täyttyä hiljalleen, kun ikäihmiset saapuvat paikalle tervehtien iloisesti tuttuja ohjaajia. Elli Saarela kertoo käyvänsä aktiivisesti erilaisista tapaamisissa joka viikko. Elli kertoo tavanneensa vierellään istuvan Paavo Westin olohuoneessa viime syksyn aikana. Kumpikin täyttää tänä vuonna 80 vuotta. Oulun keskustasta kävellen paikalle saapunut Liisa Liimatainen, 72, kertoo käyvänsä viikon aikana useassa eri tapaamisessa ympäri Oulua. – Minulla ei ole omia lapsia, joten liikun aktiivisesti tapaamassa muita ikäisiäni ihmisiä. Täällä olohuoneessa on mukavaa siksi, kun täällä on aina tarjolla jotakin ohjelmaa ja aktiviteetteja. Yksin asuva Irja Polojärvi 87, viihtyy olohuoneella. Hänellä ei ole omaisia Oulussa. Irja kertoo saaneensa tiedon olohuoneesta Turussa asuvalta tyttäreltään. Ystävälliset ihmiset ja mukava ohjelma saavat hänet viihtymään olohuoneella. Päivisin Irja kävelee paljon yksin ja käy mm. ruokkimassa lintuja säännöllisesti. Kunnostaan pirteä rouva pitää huolta liikkumalla ja venyttelemällä päivittäin. Irjaa kiinnostaa olohuoneen tarjonnassa olevat liikunta ja musiikki ja hän heläyttääkin muiden iloksi laulunpätkän rakkaasta kotiseudustaan Karjalasta. Näkövammansa vuoksi Irja tarvitsee jonkin verran apua ja kokee tulleensa autetuksi sekä ystävällisesti vastaanotetuksi. Irja kertoo odottavansa aina seuraavaa iltaa, jolloin voi tulla olohuoneelle seurustelemaan ja viihtymään. Ohjaajan näkökulmasta katsottuna on hienoa huomata, kuinka paljon olohuone antaa uutta sisältöä ikäihmisten elämään, kertoo ohjaaja Ansku Launonen. – Usein kävijöiden suusta kuuluu, kuinka olohuoneella on paljon mukavampaa viettää iltaa kuin kotona kiikkustuolissa istuskellen. ”On tämä semmonen henkireikä,” kertoo palautteessaan 22 vuotta omaishoitajana ollut kävijä. ”Olohuoneella saa nauraa, kun muuta nauramista ei elämässä tällä hetkellä ole,” hän jatkaa. Eräässä palautelomakkeessa luki: ”Monta iltaitkua on jäänyt pois olohuoneen avaamisen jälkeen.” Ohjaajat totesivat, että joulun ajan aukiolot osoittautuivat tarpeellisiksi. Eräskin kävijä kertoi olleensa 10 edellistä joulua yksin jäätyään leskeksi ja nautti nyt joulusta olohuoneella kaikkina päivinä. Kerätyn kyselyn perusteella kävijät kokevat saaneensa olohuoneelta uusia tuttavia, sisältöä elämään sekä hyvää mieltä ja virkistystä. Ikäihmisten olohuone -projekti aloitti toimintansa elokuussa 2014 ja se toimii kesäkuun 2017 loppuun saakka. Projekti kuuluu RAY:n rahoittamaan Eloisa ikä- avustusohjelmaan, jota koordinoi Vanhustyön keskusliitto. Vallataan liikuntapuistot Kuva: Ossi Gustafsson iäkkäiden käyttöön 8.10.2015 Valtakunnallista iäkkäiden ulkoilupäivää vietetään jo yhdeksättä kertaa vanhustenviikon torstaina. Tämän vuoden teemana on kannustaa ikäihmisiä kokeilemaan kuntoilua ulkona. Kutsu järjestöt, palvelutalot, julkinen sektori ja yritykset järjestämään yhteinen tapahtuma liikuntapuistossa. Hyödynnä valmiita materiaaleja verkkosivulta voimaavanhuuteen.fi/ ulkoilupaiva. Liikuntapuistot ovat ilmaisia harjoittelupaikkoja! 21 SeniorSurf-päivä 6.10.2015 Teksti: Tiina Etelämäki, Minna Piispanen, Satu Veltheim DigiKylli seikkailee Painan tallan pohjaan, Opastan, neuvon ja ohjaan. Arvioin, havainnoin ja tutkin, Harvoin kuitenkaan hutkin. Tekniikan oppiminen voi viedä aikaa, Mutta mikä ilo: kosketuksen taikaa! Avaa laite, pyyhi ja hipaise, Tabletilla maksamaan laskut kipaise. Kun osaa palveluja käyttää, Voi laite terveysaseman sijainnin näyttää. SeniorSurf-päivä tuo ikääntyneet ihmiset ja tietotekniikan mukavasti ja sopuisasti yhteen. Päivä on tarkoitettu tutustumista ja kokeilemista sekä aiheeseen syventymistä varten. S eniorSurf-päivänä järjestetään eri puolilla Suomea tilaisuuksia, joissa pääsee tutustumaan kannettaviin, tabletteihin ja älypuhelimiin, saa tietoa tietoturvasta, saa opastusta pulmaan oman laitteen kanssa tai voi vaikka käydä ilmoittautumassa vapaaehtoiseksi nettiopastajaksi. Tapahtuman järjestäjä voi painottaa sitä minkä tärkeäksi ja tarpeelliseksi kokee. Haastamme eri toimijoita mukaan SeniorSurf-päivän järjestämiseen. Voit toimia myös yksittäisenä kansalaisena ja käydä vaikkapa iäkkään läheisen tai naapurin luona kysymässä, millaista apua hän tarvitsisi tietotekniikan käyttöön. SeniorSurf-päivä on osa Vanhustenviikkoa ja Vanhustyön keskusliitto toimii tapahtuman koordinoijana. SeniorSurf saa rahallista tukea Raha-automaattiyhdistykseltä sekä Suomen Kansanterveysyhdistykseltä. Ilmoita tapahtumistasi Facebookissa ja Twitterissä. Lisätietoa www.vtkl.ﬁ/seniorsurf Facebook: SeniorSurf Twitter: SeniorSurf Sähköposti: seniorsurf@vtkl.ﬁ 22 Missä on paikka ja kuka on kuka? Google tietää... vaikeeta muka! Nettiopastus on tärkeä juttu, Verkkomaailma olla sais kaikille tuttu. Toinen hartaasti harkitsee, toinen nopeasti kiitää, Oma tahti oppiessa tärkein on pitää. Ole rohkea, kokeile ja pyydä apuja, Mukava on surﬀata kohti uusia latuja. SenioriVerkko - hyvinvointia mobiilisti on projekti vuosille 2014–2017, jossa myös DigiKylli seikkaillee. DigiKylli ehtii moneen paikkaan, koska hän on virtuaalinen persoona. Hän havainnoi mielellään projektielämää ja pohtii ääneen mitä tapahtuu ympäristössä. Hän myös haluaa herättää keskustelua ikääntyneiden hyvinvointiin liittyen. Projekti kuuluu Vanhustyön keskusliiton koordinoimaan ja RAY:n rahoittamaan Eloisa ikä -avustusohjelmaan. Lue DigiKyllin uksia:digikylli.blogspot.ﬁ/. ajatuksia:digikylli.blogspot.ﬁ Vanhustyön keskusliitto Tulevaisuutta rakentamaan! 2015 TYÖMME LÄHTEE SYDÄMESTÄ! Vanhustyön keskusliitto on aktiivinen mielipidejohtaja, joka edistää monipuolisesti ikääntyneiden ihmisten hyvinvointia ja toimii vanhustyön järjestöjen edunvalvojana. Jäsenistö Liiton jäseninä on runsaat 340 yleishyödyllistä vanhustyön toimijaa eri puolilta Suomea. Jäsenyhteisöt tuottavat mm. asumis- ja hoivapalveluja, kotihoitoa, päivätoimintaa ja kuntoutusta sekä ylläpitävät merkittävää määrää vuokra-asuntoja ikääntyneille ihmisille. Yhteisöt järjestävät myös monipuolista ryhmä- ja vapaaehtoistoimintaa ikääntyneille ihmisille. Vanhuspoliittinen vaikuttaminen ja edunvalvonta Liitto toimii jäsenyhteisöjensä yhteenliittymänä ja tukee niiden toimintaa. Vaikuttaa aktiivisesti yhteiskuntapolitiikkaan ja lainsäädännön valmisteluun. Pitää yhteyttä alan viranomaisiin ja muihin vaikuttajiin. Ikääntyneiden ihmisten hyvinvoinnin ja turvallisuuden edistäminen • • • • Ystäväpiiri-toimintaa ikääntyneiden ihmisten yksinäisyyden lievittämiseksi. Asuntojen korjausneuvontaa veteraaneille ja muille ikäihmisille. Senioritoimintaa ja vapaaehtoistoimintaa osallisuuden lisäämiseksi. Vahvike – Vanhusten ja ikääntyneiden ihmisten ryhmätoiminnan ohjaamisen tueksi kehitetty maksuton materiaalipankki netissä. Kehittämistoiminta Vanhustyön keskusliiton kehittämistyön pääpaino on toimintakäytäntöjen uudistamisessa. Meneillään on SeniorSurf tietotekniikkataitojen edistämiseksi, valtakunnallisen RAY:n Eloisa ikä -ohjelman koordinointi ikäihmisten hyvän arjen tukemiseksi ja 2015 käynnistynyt Kotiturva-hanke. Vanhustyö-lehti Alan arvostettu aikakauslehti vanhustenhuollon ammattilaisille ja päättäjille – ilmestyy seitsemänä numerona vuodessa. Lehti kertoo vanhustyön hyvistä käytännöistä ja ajankohtaisista teemoista. Vanhusteko 2015 – Ilmarinen palkinto Vanhustyön keskusliitto ja Eläkevakuutusyhtiö Ilmarinen hakevat ehdokkaita Vuoden vanhusteko -palkinnon saajiksi. Palkinnon suuruus on 5 000 euroa ja se myönnetään hyvälle vanhustyön teolle tai hankkeelle. Tule mukaan ja ilmoita ideasi 18.6.2015 mennessä. Palkinto jaetaan Vanhustenpäivän valtakunnallisessa pääjuhlassa, joka pidetään Kajaanissa 4.10.2015. Lisätietoja www.vtkl.ﬁ>vanhustenpäivä ja -viikko. Tapaat meidät mm. Kuntamarkkinoilla 9.–10.9.2015 sekä Apuväline 2015 -messuilla 5.–7.11.2015 Tampereen Messu- ja urheilukeskuksessa. Lisätietoja www.vtkl.ﬁ. Malmin kauppatie 26, 00700 Helsinki Puhelin (09) 350 8600 Faksi (09) 350 86010 info@vtkl.ﬁ, www.vtkl.ﬁ 23 ILMARINEN ON YHTÄ LÄHELLÄ KUIN LÄHIN