Antibioottisuojan käytössä on isot kulttuurierot
Antibioottisuoja voi olla tarpeen, kun tekoniveliä elimistössään kantavalle ihmisille tehdään hammaskirurgisia toimenpiteitä. Kulttuuriset erot antibioottisuojan käytössä ovat suuria: Amerikassa sitä käytetään aina, Englannissa ei koskaan, Suomessa käyttösuositukset toteutuvat ääripäiden välillä. Muissa ihoa rikkovissa toimenpiteissä ja kirurgiassa tekonivel ei vaikuta antibioottisuojan käyttöön. Hampaiden ja ikenien huono kunto on este tekonivelleikkaukselle, ja itse tekonivelleikkausten yhteydessä antibioottisuojaa käytetään aina. Tekoniveliin liittyy infektioriski, jonka syy voi löytyä huonosta hampaistosta: hampaiston bakteerit voivat kulkeutua veriteitse tekoniveleen, jossa ne voivat aiheuttaa infektion. Antibioottisuojaa käytetäänkin tietyille riskiryhmille hammaskirurgian yhteydessä, kuten kerroimme Niveltiedossa 3/2010. – Kysymys antibioottisuojan käytöstä tekonivelpotilailla nousee esiin yleensä vain hammaskirurgisissa operaatioissa, ei muissa ihoa rikkovissa toimenpiteissä, kertoo Tampereen yliopistollisen sairaalan infektiolääkäri Matti Karppelin. Karppelin tekee tiivistä yhteistyötä Tekonivelsairaala Coxan kanssa konsultoiden hankalien tekonivelinfektioiden hoitamista. Yksiselitteistä totuutta antibioottisuojan eli antibioottiprofylaksian käytöstä ei ole, mitä kuvastavat hyvin esimerkiksi Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa vallitsevat päinvastaiset suhtautumistavat. – Brittien suositus on, että mitään antibioottisuojaa ei käytetä kenellekään. Ideana on, että hampaat hoidetaan hyvään kuntoon ennen tekonivelleikkausta ja ne myös pidetään terveinä sen jälkeen. Yhdysvalloissa antibioottiprofylaksiaa on näihin asti suositeltu käytettäväksi aina, Karppelin sanoo. Tänä vuonna tosin sielläkin on annettu hieman aiemmasta lievennetty suositus. – Itse olen päätynyt näiden ääripäiden välimaastoon asettuvaan suositukseen. Jos ihmisellä on hyvin toimiva tekonivel yhdessä nivelessä eikä hänellä ole nivelreumaa eikä immuunijärjestelmän toimintaa heikentävää eli immunosuppressiivista sairautta, hän Pitäisikö antibioottikuureja sitten välttää antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien pelossa? – Antibioottiresistenssin suurin ongelma piilee toisenlaisessa antibioottien käytössä, toteaa Karppelin. ei tarvitse antibioottisuojaa hammaskirurgisissa toimenpiteissä. Jos ihmisellä taas on useampia tekoniveliä tai hän on jo aiemmin joutunut infektion vuoksi tekonivelen uusintaleikkaukseen, antibioottisuoja voi olla tarpeen. Ennen tekonivelleikkausta hampaiston kunto tarkistetaan aina. Antibioottikuurin riskitekijät TEKONIVELLEIKATUN ANTIBIOOTTISUOJA Antibioottisuojan käytössä on isot kulttuurierot jatkuu seuraavalla sivulla TAYS:n infektiolääkäri Matti Karppelin Niveltieto 3 / 2013 31 TEKONIVELLEIKATUN ANTIBIOOTTISUOJA Antibioottikuurit eivät kuitenkaan ole käyttäjilleen riskittömiä, minkä vuoksi lääkärin on aina tapauskohtaisesti harkittava niiden tarpeellisuus huolella. – Lievät vatsavaivat ovat melko yleisiä antibioottihoidon haittavaikutuksia. Antibiootteihin liittyy myös aina vakavamman Clostridium difficile -bakteerin riski. Antibioottikuuri voi siis aiheuttaa jopa hengenvaarallisen antibioottiripulin. Antibioottihoito voi vaikuttaa suoliston bakteeristoon muutoinkin raivaamalla elintilaa resistenteille bakteereille. Antibioottien kaikkia vaikutuksia ihmisen suoliston, ihon ja limakalvojen bakteeristoon ei varmastikaan tunneta vielä. – Allergisia reaktioita antibiooteille ilmaantuu noin neljälle prosentille, mutta vakavat ns. anafylaktiset reaktiot ovat harvinaisia. Arviolta noin yksi miljoonasta penisilliinikuurista aiheuttaa kuolemaan johtavan allergisen reaktion. – Hammaskirurgiassa on aiemmin käytetty myös endokardiittiprofylaksiaa, jolla on pyritty ehkäisemään sydänläpän tulehdusta eli endokardiittia. Kun antibiootit tulivat yleiseen käyttöön 1950-luvulla, niihin luotettiin hyvin voimakkaasti. Vähän kerrassaan alettiin kuitenkin huomata, etteivät antibiootitkaan olleet yksiselitteisesti autuaaksitekevä asia. Isossa Britanniassa on päädytty myös endokardiittiprofylaksian osalta suositukseen, ettei sellaista käytetä kenellekään, Karppelin kertoo. Tekonivel ei lisää antibioottisuojan tarvetta kirurgiassa Antibioottisuojaa ei tarvita tekonivelpotilaille muiden ihoa rikkovien hoitotoimenpiteiden yhteydessä, ellei itse toimenpide joka tapauksessa edellytä antibioottisuojaa kenelle tahansa potilaalle. – Ainoa tapaus, jossa voisin ajatella tekonivelen lisäävän antibioottisuojan käyttötarvetta, on paiseen puhkaiseminen. Jos iso paise puhkaistaan, antibiootti- 32 Niveltieto 3 / 2013 suoja on tarpeellinen jokaisella, mutta tekonivelpotilaalla voidaan harkita antibioottiprofylaksian käyttöä jo pienemmänkin paiseen kohdalla. Paiseen avaus ilman antibioottisuojaa on yleinen toimenpide, mutta tekonivelpotilaille antaisin antibioottisuojan hieman pienemmällä kynnyksellä kuin muille potilaille, Karppelin kertoo. Esimerkiksi käsikirurgiassa tai plastiikkakirurgiassa antibioottisuojan käyttöön tekonivel puolestaan ei vaikuta. – Muissa kuin hammaskirurgiassa profylaksiaa käytetään samoin kuin muillakin potilailla, Karppelin toteaa yksiselitteisesti. Kirurgien ja infektiolääkäreiden yhteistyö Matti Karppelin konsultoi Tekonivelsairaala Coxaa infektiopotilaiden hoidossa. Yhteistyö on päivittäistä. Coxan ja TAYS:n yhteispoliklinikalla tekonivelleikattujen infektio-ongelmat hoidetaan tehokkaasti ortopedin, tekonivelhoitajan, infektiolääkärin ja potilaan yhteistapaamisissa. Infektiotilanteet ovat poikkeuksetta hankalia, joten niiden hoitamiseksi tarvitaan tiivistä asiantuntijayhteistyötä. Oulun yliopistollisessa sairaalassa on käytössä erittäin tiivis yhteistyömuoto: infektiolääkärit ovat kirurgian osastolla päivittäisessä työssä. Kirurgian klinikan infektiolääkärit ovat osa OYS:n Infektioiden torjuntayksikköä, joka tekee laajaa infektioiden ehkäisytyötä OYS:ssa ja koko sairaanhoitopiirin alueella. – Infektiolääkärit käyvät kirurgian osastoilla sekä anestesiateho-osastoilla päivittäin konsultoimassa potilaita. Potilaiden hoitolinjaukset tehdään yhdessä hoitavan kirurgin tai anestesialääkärin kanssa. Monesti potilaat ovat moniongelmaisia ja hoidon suunnittelu vaatii yhteistyötä usean erikoisalan lääkärin kanssa, kertoo infektiolääkäri Teija Puhto OYS:n toimintamallista, joka on ollut käytössä 1990-luvulta lähtien. – Infektiolääkäri katsoo potilaita yleensä kirurgin konsultaation perusteella, mutta myös ilman konsultaatiota, jos kyseessä on esimerkiksi potilas, jonka hoitoon infektiolääkäri on ottanut kantaa jo aiemmin. Joskus infektiolääkäri katsoo potilasta myös hoitajan pyynnön perusteella. Lisäksi infektiolääkäri pitää yhteispoliklinikkaa ortopedin kanssa kahtena päivänä viikossa; toisena päivänä pidetään tekonivelinfektiopoliklinikkaa ja toisena traumainfektiopoliklinikkaa. Yhteistyömalli on kehittynyt vuosien varrella, kun kirurgian klinikassa työskentelevät infektiolääkärit ovat voineet perehtyä juuri kirurgisten infektioiden hoitoon ja olla enemmän mukana potilaan hoidossa, Puhto selvittää. Teija Puhto toteaa, että OYS:ssa esiin tulevat infektiotapaukset ovat hyvin erilaisia, sillä OYS:ssa hoidetaan kaikkien kirurgian erikoisalojen infektioita. Tapaukset vaihtelevat lievistä erittäin vaikeisiin, jopa henkeä uhkaaviin tilanteisiin. Pahimmissa tapauksissa hoito voi kestää useita kuukausia. OYS:ssa on tekonivelinfektiopotilaita osastolla 1–5 joka päivä. – Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella tekoniveliä leikataan useissa sairaaloissa, mutta infektioiden hoito on keskitetty OYS:iin. Muista OYS:n vastuualueen keskussairaaloista OYS:iin lähetetään vaikeimmat ja komplisoituneimmat tapaukset. Yksinkertaisimmillaan tekonivelinfektion hoito vaatii nivelen puhdistusleikkausta ja pitkää antibioottihoitoa, mutta vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita useita leikkauksia mukaanlukien tekonivelen poistoleikkaus, useita puhdistusleikkauksia, plastiikkakirurgisia korjausleikkauksia ja pitkää antibioottihoitoa sekä pitkiä osastohoitojaksoja, Puhto kertoo. Tekonivelinfektioiden hoidossa OYS:n hoitokäytännöllä on saavutettu erinomaiset hoitotulokset kansainvälisestikin vertailtuna. Katri Kovasiipi
© Copyright 2024