Antibioottisuojan käytössä on isot kulttuurierot

Antibioottisuoja voi olla tarpeen, kun tekoniveliä elimistössään kantavalle ihmisille tehdään hammaskirurgisia
toimenpiteitä. Kulttuuriset erot antibioottisuojan käytössä
ovat suuria: Amerikassa sitä käytetään aina, Englannissa ei
koskaan, Suomessa käyttösuositukset toteutuvat ääripäiden
välillä. Muissa ihoa rikkovissa toimenpiteissä ja kirurgiassa
tekonivel ei vaikuta antibioottisuojan käyttöön.
Hampaiden ja ikenien huono kunto
on este tekonivelleikkaukselle, ja itse tekonivelleikkausten yhteydessä
antibioottisuojaa käytetään aina.
Tekoniveliin liittyy infektioriski,
jonka syy voi löytyä huonosta hampaistosta: hampaiston bakteerit
voivat kulkeutua veriteitse tekoniveleen, jossa ne voivat aiheuttaa
infektion. Antibioottisuojaa käytetäänkin tietyille riskiryhmille hammaskirurgian yhteydessä, kuten
kerroimme Niveltiedossa 3/2010.
– Kysymys antibioottisuojan
käytöstä tekonivelpotilailla nousee
esiin yleensä vain hammaskirurgisissa operaatioissa, ei muissa ihoa
rikkovissa toimenpiteissä, kertoo
Tampereen yliopistollisen sairaalan
infektiolääkäri Matti Karppelin.
Karppelin tekee tiivistä yhteistyötä
Tekonivelsairaala Coxan kanssa
konsultoiden hankalien tekonivelinfektioiden hoitamista.
Yksiselitteistä totuutta antibioottisuojan eli antibioottiprofylaksian käytöstä ei ole, mitä
kuvastavat hyvin esimerkiksi
Isossa-Britanniassa ja Yhdysvalloissa vallitsevat päinvastaiset
suhtautumistavat.
– Brittien suositus on, että mitään antibioottisuojaa ei käytetä kenellekään. Ideana on, että hampaat
hoidetaan hyvään kuntoon ennen
tekonivelleikkausta ja ne myös pidetään terveinä sen jälkeen. Yhdysvalloissa antibioottiprofylaksiaa on
näihin asti suositeltu käytettäväksi
aina, Karppelin sanoo. Tänä vuonna
tosin sielläkin on annettu hieman
aiemmasta lievennetty suositus.
– Itse olen päätynyt näiden ääripäiden välimaastoon asettuvaan
suositukseen. Jos ihmisellä on hyvin toimiva tekonivel yhdessä nivelessä eikä hänellä ole nivelreumaa eikä immuunijärjestelmän
toimintaa heikentävää eli immunosuppressiivista sairautta, hän
Pitäisikö antibioottikuureja sitten välttää antibiooteille vastustuskykyisten bakteerien pelossa?
– Antibioottiresistenssin suurin ongelma piilee toisenlaisessa antibioottien käytössä, toteaa
Karppelin.
ei tarvitse antibioottisuojaa hammaskirurgisissa toimenpiteissä.
Jos ihmisellä taas on useampia
tekoniveliä tai hän on jo aiemmin
joutunut infektion vuoksi tekonivelen uusintaleikkaukseen, antibioottisuoja voi olla tarpeen.
Ennen tekonivelleikkausta hampaiston kunto tarkistetaan aina.
Antibioottikuurin
riskitekijät
TEKONIVELLEIKATUN ANTIBIOOTTISUOJA
Antibioottisuojan käytössä on
isot kulttuurierot
jatkuu seuraavalla sivulla
TAYS:n infektiolääkäri Matti Karppelin
Niveltieto 3 / 2013
31
TEKONIVELLEIKATUN ANTIBIOOTTISUOJA
Antibioottikuurit eivät kuitenkaan ole käyttäjilleen riskittömiä,
minkä vuoksi lääkärin on aina
tapauskohtaisesti harkittava niiden tarpeellisuus huolella.
– Lievät vatsavaivat ovat melko yleisiä antibioottihoidon haittavaikutuksia. Antibiootteihin
liittyy myös aina vakavamman
Clostridium difficile -bakteerin
riski. Antibioottikuuri voi siis aiheuttaa jopa hengenvaarallisen
antibioottiripulin. Antibioottihoito
voi vaikuttaa suoliston bakteeristoon muutoinkin raivaamalla
elintilaa resistenteille bakteereille. Antibioottien kaikkia vaikutuksia ihmisen suoliston, ihon
ja limakalvojen bakteeristoon ei
varmastikaan tunneta vielä.
– Allergisia reaktioita antibiooteille ilmaantuu noin neljälle prosentille, mutta vakavat
ns. anafylaktiset reaktiot ovat
harvinaisia. Arviolta noin yksi
miljoonasta penisilliinikuurista
aiheuttaa kuolemaan johtavan
allergisen reaktion.
– Hammaskirurgiassa on aiemmin käytetty myös endokardiittiprofylaksiaa, jolla on pyritty
ehkäisemään sydänläpän tulehdusta eli endokardiittia. Kun antibiootit tulivat yleiseen käyttöön
1950-luvulla, niihin luotettiin hyvin voimakkaasti. Vähän kerrassaan alettiin kuitenkin huomata, etteivät antibiootitkaan olleet
yksiselitteisesti autuaaksitekevä
asia. Isossa Britanniassa on päädytty myös endokardiittiprofylaksian osalta suositukseen, ettei sellaista käytetä kenellekään,
Karppelin kertoo.
Tekonivel ei lisää antibioottisuojan tarvetta kirurgiassa
Antibioottisuojaa ei tarvita tekonivelpotilaille muiden ihoa rikkovien hoitotoimenpiteiden yhteydessä, ellei itse toimenpide
joka tapauksessa edellytä antibioottisuojaa kenelle tahansa
potilaalle.
– Ainoa tapaus, jossa voisin
ajatella tekonivelen lisäävän antibioottisuojan käyttötarvetta, on
paiseen puhkaiseminen. Jos iso
paise puhkaistaan, antibiootti-
32
Niveltieto 3 / 2013
suoja on tarpeellinen jokaisella,
mutta tekonivelpotilaalla voidaan
harkita antibioottiprofylaksian
käyttöä jo pienemmänkin paiseen
kohdalla. Paiseen avaus ilman
antibioottisuojaa on yleinen toimenpide, mutta tekonivelpotilaille
antaisin antibioottisuojan hieman
pienemmällä kynnyksellä kuin
muille potilaille, Karppelin kertoo.
Esimerkiksi käsikirurgiassa
tai plastiikkakirurgiassa antibioottisuojan käyttöön tekonivel
puolestaan ei vaikuta.
– Muissa kuin hammaskirurgiassa profylaksiaa käytetään
samoin kuin muillakin potilailla,
Karppelin toteaa yksiselitteisesti.
Kirurgien ja infektiolääkäreiden yhteistyö
Matti Karppelin konsultoi Tekonivelsairaala Coxaa infektiopotilaiden hoidossa. Yhteistyö on
päivittäistä. Coxan ja TAYS:n
yhteispoliklinikalla tekonivelleikattujen infektio-ongelmat hoidetaan tehokkaasti ortopedin,
tekonivelhoitajan, infektiolääkärin ja potilaan yhteistapaamisissa. Infektiotilanteet ovat
poikkeuksetta hankalia, joten
niiden hoitamiseksi tarvitaan
tiivistä asiantuntijayhteistyötä.
Oulun yliopistollisessa sairaalassa on käytössä erittäin tiivis
yhteistyömuoto: infektiolääkärit
ovat kirurgian osastolla päivittäisessä työssä.
Kirurgian klinikan infektiolääkärit ovat osa OYS:n Infektioiden torjuntayksikköä, joka tekee
laajaa infektioiden ehkäisytyötä
OYS:ssa ja koko sairaanhoitopiirin alueella.
– Infektiolääkärit käyvät kirurgian osastoilla sekä anestesiateho-osastoilla päivittäin konsultoimassa potilaita. Potilaiden
hoitolinjaukset tehdään yhdessä
hoitavan kirurgin tai anestesialääkärin kanssa. Monesti potilaat
ovat moniongelmaisia ja hoidon
suunnittelu vaatii yhteistyötä
usean erikoisalan lääkärin kanssa, kertoo infektiolääkäri Teija
Puhto OYS:n toimintamallista,
joka on ollut käytössä 1990-luvulta lähtien.
– Infektiolääkäri katsoo potilaita yleensä kirurgin konsultaation
perusteella, mutta myös ilman
konsultaatiota, jos kyseessä on
esimerkiksi potilas, jonka hoitoon
infektiolääkäri on ottanut kantaa
jo aiemmin. Joskus infektiolääkäri katsoo potilasta myös hoitajan
pyynnön perusteella. Lisäksi infektiolääkäri pitää yhteispoliklinikkaa ortopedin kanssa kahtena
päivänä viikossa; toisena päivänä
pidetään tekonivelinfektiopoliklinikkaa ja toisena traumainfektiopoliklinikkaa. Yhteistyömalli on
kehittynyt vuosien varrella, kun
kirurgian klinikassa työskentelevät infektiolääkärit ovat voineet
perehtyä juuri kirurgisten infektioiden hoitoon ja olla enemmän
mukana potilaan hoidossa, Puhto
selvittää.
Teija Puhto toteaa, että
OYS:ssa esiin tulevat infektiotapaukset ovat hyvin erilaisia,
sillä OYS:ssa hoidetaan kaikkien
kirurgian erikoisalojen infektioita. Tapaukset vaihtelevat lievistä
erittäin vaikeisiin, jopa henkeä
uhkaaviin tilanteisiin. Pahimmissa tapauksissa hoito voi kestää
useita kuukausia.
OYS:ssa on tekonivelinfektiopotilaita osastolla 1–5 joka päivä.
– Pohjois-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin alueella tekoniveliä
leikataan useissa sairaaloissa,
mutta infektioiden hoito on keskitetty OYS:iin. Muista OYS:n
vastuualueen keskussairaaloista
OYS:iin lähetetään vaikeimmat ja
komplisoituneimmat tapaukset.
Yksinkertaisimmillaan tekonivelinfektion hoito vaatii nivelen
puhdistusleikkausta ja pitkää
antibioottihoitoa, mutta vaikeimmissa tapauksissa voidaan tarvita
useita leikkauksia mukaanlukien
tekonivelen poistoleikkaus, useita
puhdistusleikkauksia, plastiikkakirurgisia korjausleikkauksia
ja pitkää antibioottihoitoa sekä
pitkiä osastohoitojaksoja, Puhto kertoo.
Tekonivelinfektioiden hoidossa
OYS:n hoitokäytännöllä on saavutettu erinomaiset hoitotulokset
kansainvälisestikin vertailtuna.
Katri Kovasiipi