KESTÄVÄ RUOANTUOTANTO TARVITSEE MÄREHTIJÖITÄ
KESTÄVÄ RUOANTUOTANTO TARVITSEE MÄREHTIJÖITÄ Kati Berninger Tyrsky-Konsultointi Oy Heinäkuu 2015 Sisältö Esipuhe5 JÄRKI on luonnon monimuotoisuuden ja vesiensuojelun järkevää edistämistä maa- ja metsätaloudessa. JÄRKI on Luonnon- ja riistanhoitosäätiön ja Baltic Sea Action Groupin yhteinen vuonna 2009 käynnistynyt hanke, jota rahoittavat mm. Sophie von Julinin säätiö, Louise ja Göran Ehrnroothin säätiö, Suomen Kulttuurirahasto ja Ympäristöministeriö. Teksti: Kati Berninger, Tyrsky-Konsultointi Oy Etukannen kuva: Hia Sjöblom Takakannen kuva: Eija Hagelberg Taitto: Toinen Keksi Oy Paino: Paino-Kaarina Oy Copyright JÄRKI / Baltic Sea Action Group 2015 1. Ruokaturvaa miljardeille 6 2. Mainio märehtijä 8 3. Karjatilojen kirjoa 10 4. Ruokinta ratkaisee 12 5. Laiduntaminen tekee hyvää 14 6. Hyviäkin ilmastotekoja 18 7. Maatalouden monitoimikone 20 8. Kestävää bisnestä 24 Sanasto28 Lähteet29 Tärkeä ympäristötyöläinen Märehtijä on kerrassaan hieno systeemi. Se pystyy muuttamaan ihmisravinnoksi sellaista kasvillisuutta, joka ei ihmisen vatsaan sovi. Märehtijöiden ruoansulatuksen kautta heinät, apilat, vesakot ja järviruo’ot muuttuvat suussa sulavaksi pihviksi ja maitotuotteiksi. Märehtijät, kuten naudat ja lampaat, näkyvät nykyisin liian usein lehtien palstoilla negatiivisessa valossa: ”Nautojen röyhtäilyt ovat ilmastonmuutoksen suurin aiheuttaja.” ”Lehmät likaavat Itämeren.” ”Välttäkää punaisen lihan syöntiä, se on epäterveellistä!” Jospa maailma olisikin yhtä mustavalkoinen kuin äskeiset väittämät. Vaan kun ei ole. Siksi katsoimme aiheelliseksi koota yksiin kansiin myös muita näkökulmia märehtijöiden ympäristövaikutuksista. Yllättävän usein ne ovatkin positiivisia. Kyse on valinnoista tuotantoketjun eri vaiheissa, ja kyse on myös viime kädessä siitä, kuinka usein ja kuinka paljon eläinperäisiä tuotteita nautitaan ravinnoksi. Tämän raportin on JÄRKI -hankkeelle tieteellisestä laajasta aineistosta koonnut tutkimusjohtaja Ph.D. Kati Berninger Tyrsky-Konsultointi Oy:stä. Toivomme tämän teoksen avaavan uusia näkökulmia lukijoille. Valintoja voi tehdä hyvin monella eri tavalla. 3.7.2015 Eija Hagelberg Projektijohtaja JÄRKI Ravinteet Baltic Sea Action Group 4 5 1 Ruokaturvaa miljardeille miljardia Maailmassa on tällä hetkellä riittävästi ruokaa kaikkien ihmisten ruokkimiseen. Käytettävissä olevan ravinnon energiamäärä henkilöä kohti päivässä on noussut vuoden 1961 2193 kilokalorista vuoden 2011 2868 kilokaloriin1. Maailmassa on kuitenkin nälkää ja aliravitsemusta, joka johtuu ruoan epätasaisesta jakautumisesta ja köyhyydestä. Maailman väestö 1970–2050 12 10 8 6 4 2100 2090 2080 2070 2060 2050 2040 2030 2020 2010 2000 1990 1980 0 1970 2 Kuva 1.1. Maapallolla on tällä hetkellä yli 7.3 miljardia ihmistä. Vuoteen 2050 mennessä maailman väkimäärän on arvioitu kasvavan 9.6 miljardiin ja vuoteen 2100 mennessä 10.9 miljardiin ja jäävän suurin piirtein tälle tasolle2. Maailman väestön kasvaessa (Kuva 1.1) ruoan tuotantoon ja sen kestävyyteen on kiinnitettävä entistä enemmän huomiota. Jos nykyinen kehitys jatkuu, maailman lihan ja maidon kulutuksen on arvioitu kaksinkertaistuvan vuoteen 2050 mennessä. Jotta ruoan tuotanto olisi kestävää, meidän olisi kuitenkin sopeuduttava paljon nykyistä alhaisempaan lihankulutukseen. Erään arvion mukaan kestävä taso olisi 25 kiloa lihaa ja 53 kiloa maitoa henkilöä kohti vuodessa3. Suomalaisten lihankulutus on yli kaksinkertaistunut muutamassa vuosikymmenessä, mutta kasvu on viimeisten vuosien aikana tasaantunut (Kuva 1.2). Uusissa suomalaisissa ravitsemussuosituksissa suositellaan kasvispainotteista ruokavaliota, jossa lihavalmisteiden ja punaisen lihan, eli naudan, sian ja lampaan lihan, kulutusta vähennetään nykyisestä4. Jos suomalaiset siirtyisivät ravitsemussuositusten mukaiseen ruokavalioon, ruoan hiilijalanjälki pienenisi 15 prosentilla5. 6 Maailman ruokkimisen näkökulmasta on ongelmallista se, että noin puolet maailman viljasta ja suurin osa soijasta käytetään eläinten rehuksi, vaikka eläinten ravitsemus voisi koostua kokonaan myös heinästä, laidunruohosta ja tähteistä7. Erityisen ongelmallista on se, että teollisuusmaiden ruoantuotanto nykyisellään heikentää köyhien ihmisten mahdollisuuksia tuottaa ruokaa sekä aiheuttaa ym- päristöongelmia kehitysmaissa. Eläintuotanto ja eläinten rehun tuotanto kasteluviljelyllä kuluttavat suuria määriä makeaa vettä myös niillä alueilla joilla on vedestä pulaa8. Maailman ruokkimiseksi tarvitaan siis sekä kulutustottumuksien muutoksia että nykyistä kestävämpiä ja luonnonmukaisempia viljelymenetelmiä. Kehitysmaissa luonnonmukaisilla viljelymenetelmillä voidaan moninkertaistaa sadot. Tällöin ei puhuta sertifioidusta luomusta, vaan ekologisesti järkevistä, ekosysteemien toimintaa ylläpitävistä ja noudattavista menetelmistä, joihin myös köyhillä viljelijöillä on varaa9. Märehtijät ovat tärkeä osa maailman ruokaturvaa, sillä ne mahdollistavat ruoantuotannon myös vaikeissa olosuhteissa ja ovat osa ravinteiden kierrätykseen perustuvaa maataloutta. Kuva 1.3. Pintamaan orgaanisen aineksen määrä on vähentynyt maailmalaajuisesti vuosien saatossa ja kehitys jatkuu edelleen. Orgaaninen aines vähenee kun viljelymaasta poistetaan enemmän eloperäistä ainesta kuin sinne lisätään tai kun tuuli- ja vesieroosio kuljettaa pintamaata pois. Kuvassa on uomaeroosiota Ghanassa. Kuva: Kati Berninger. Kg/henkilö vuodessa 40 Lihan ja kananmunien kulutus Suomessa 1950–2013 35 30 25 20 15 10 5 0 1950 1955 1960 1965 1970 1975 1980 1985 1990 1995 2000 2005 2010 Naudanliha Siipikarjanliha Sianliha Kananmunat Kuva 1.2. Lihan kokonaiskulutus henkilöä kohden vuodessa on Suomessa kasvanut tasaisesti aina 2010-luvulle saakka, jolloin se on tasaantunut noin 77 kiloon. Naudanlihan kulutus on vähentynyt 1970-luvulta lähtien, kun taas sianlihan ja siipikarjanlihan kulutus on kasvanut. 7 2 Mainio märehtijä Maailmassa oli vuonna 2010 noin kaksi miljardia lammasta ja vuohta ja noin 1.6 miljardia nautaa ja vesipuhvelia10. Märehtijät ovat tärkeitä maailman ravintotaloudessa, koska ne pystyvät muuttamaan heinää ihmisravinnoksi. Märehtijöiden avulla ruokaa voidaan tuottaa myös sellaisilla alueilla, joilla esimerkiksi viljanviljely ei ankarien luonnonolosuhteiden takia onnistu. Esimerkiksi lehmät ja vuohet myös lisäävät köyhien perheiden ruokaturvaa ja parantavat ravitsemusta. PAKSUSUOLI PÖTSI UMPISUOLI I ORV KAT RUO OHUTSUOLI JUOKSUTUS MAHA SATAKERTA VERKKOMAHA Kuva 2.1. Märehtijän ruoansulatus on monimutkaisempi kuin yksimahaisella eli esimerkiksi ihmisellä tai sialla. Märehtijällä on neljä mahaa: pötsi, verkkomaha, satakerta (etumahat) ja juoksutusmaha (vastaa muiden nisäkkäiden mahalaukkua). Pötsissä erilaiset mikrobit hajottavat selluloosapitoista ravintoa eläimelle käyttökelpoiseen muotoon. Verkkomaha lajittelee jo hajonneen massan eteenpäin satakerran läpi juoksutusmahaan ja karkean aineksen uudelleen pureskeltavaksi eli märehdittäväksi.11 Piirros: Toinen Keksi Oy, alkuperäinen kuva Ruokatieto12. Kuva 2.2. Märehtijöitä hyödynnetään paitsi ravintona myös esimerkiksi vetojuhtina. Kuvassa on vesipuhveleita Intiassa. Kuva: Kati Berninger. Märehtijät syövät luontaisesti pääasiassa ruohoa ja heinää. Vuohet ja lampaat syövät mielellään myös puiden ja pensaiden lehtiä, joita on Suomessa perinteisesti sidottu oksanipuiksi eli kerpuiksi. Märehtijöille voidaan antaa lisäksi väkirehua eli rehuviljaa ja erilaisia ravinnerikkaita rehuseoksia, jotka sisältävät mm. valkuaispitoista rehua, vitamiineja ja kivennäisaineita. Märehtijät saavat osan tarvitsemastaan valkuaisesta etumahojen sisältämistä mikrobeista13 (Kuva 2.1). 8 Märehtijöiden luontainen ruokailu tapahtuu laitumella. Laiduntaminen ylläpitää maatalousluonnon monimuotoisuutta ja maiseman avoimuutta. Erityisesti perinteisen maatalouden muovaamien perinnebiotooppien hoidossa laiduntaminen on avainasemassa. Märehtijöiden ruuansulatuksessa syntyy metaania, minkä vuoksi märehtijöiden lihan ilmastovaikutuksia pidetään korkeana verrattuna muiden eläinten lihaan. Toisaalta märehtijöiden ruokinnassa tärkeät laitumet ja muut pysyvät nurmet toimivat hiilen varastona ja voivat myös sopivissa olosuhteissa sitoa hiiltä. Hiilivarastojen lisääminen on yksi keino torjua ilmastonmuutosta. Märehtijöille ei syötetä yhtä paljon soijapitoista rehua kuin sioille ja siipikarjalle. Suurin osa soijasta tulee Etelä-Amerikasta, missä sen viljely aiheuttaa maankäytön muutoksesta syntyviä ilmastovaikutuksia ja monimuotoisuuden vähenemistä. Laitumet ja pitkäikäiset nurmet pitävät myös pintamaan paikallaan eli torjuvat tehokkaasti eroosiota ja sitä kautta tapahtuvaa maaperän köyhtymistä. Myös maahiukkasiin sitoutuneen fosforin ja typen vesistöpäästöt ovat näillä ympäri vuoden kasvipeitteisillä alueilla pienemmät kuin pelloilla. Märehtijät ja niille kasvatettava ravinto kuten nurmirehu sekä niiden tuottama lanta ovat tärkeä osa viljelykiertoa. Lanta on usein jakautunut alueellisesti epätasaisesti ja sen prosessointi helpottaa lannan ravinteiden ja orgaanisen aineksen hyödyntämistä kasvinviljelyssä. 9 3 Karjatilojen kirjoa Maailmassa on suuri kirjo erilaisia märehtijöiden kasvatusmenetelmiä tuhansien eläinten yksiköistä aina perheisiin, joille ainokainen lypsävä lehmä tuo tärkeän tulolisän. Mukaan mahtuu ympäristöä paljon kuormittavia ja ympäristön kannalta kestäviä menetelmiä. Seuraavassa esitellään Suomen näkökulmasta merkittävimpiä kasvatusmenetelmiä. Maitoa lypsykarjasta Valtaosa Suomen nautakarjatiloista on edelleen maitotiloja, joissa pidetään lypsykarjaa. Lehmät poikivat kerran vuodessa ja tuottavat runsaasti maitoa kun niitä lypsetään säännöllisesti ja ruokitaan hyvin. Nykyinen lypsykarja on jalostettu korkeatuottoisiksi ja suomalainen lehmä lypsää keskimäärin 8 000 litraa maitoa vuodessa. Kerralla maitoa voi tulla parhaan tuotoksen aikana noin 20 litraa14. VÄHENEVÄ LYPSY UMMESSA POIKIMINEN HERUTUS TASAINEN LYPSY Kuva 3.1. Lypsylehmän vuosikierto. Piirros: Toinen Keksi Oy, alkuperäinen kuva Ruokatieto15. Lihaa naudoista Suurin osa Suomen naudanlihantuotannosta tulee lypsykarjasta, jonka sonnivasikat kasvatetaan lihantuotantoa varten joko maitotilalla tai lihantuotantoon erikoistuneella tilalla. Emolehmätuotannossa emolehmää pidetään vain vasikan synnyttämistä, imettämistä ja hoitoa varten. Poikiminen ajoitetaan maalis-huhtikuulle ja vasikka seuraa emoaan koko laidunkauden ajan. Syksyllä eläimet otetaan sisäruokintaan ja vasikat vieroitetaan emostaan. Vasikat kasvatetaan noin vuoden ikäisiksi tai hieman yli, jolloin ne ovat saavuttaneet teuraspainon eli noin 500-600 kiloa18. Suomessa perinteisesti emolehmätuotannon vasikat kasvatetaan teuraaksi asti syntymätilalla. Tätä kutsutaan yhdistelmätuotannoksi. Tilat voivat myös valita pihvivasikantuotannon eli myydä vasikat vieroituksen jälkeen loppukasvatukseen erikoistuneille tiloille19. 10 Valtaosa maailman naudanlihantuotannosta perustuu väkirehuvaltaiseen loppukasvatukseen, jossa 80– 95 % rehun kuiva-aineesta on väkirehua eli paljon Kuva 3.2. Nykyaikaisissa navetoissa lypsytyötä on tekniikan avulla helpotettu. Esimerkiksi lypsyrobotti hoitaa lypsyn automaattisesti ja lehmä hakeutuu itse lypsettäväksi tarpeen mukaan. Kuva: Eija Hagelberg energiaa ja valkuaisaineita sisältävää rehua. Tällainen ruokavalio aiheuttaa kuitenkin naudoilla terveysongelmia.20 Pohjois-Amerikassa nautojen loppukasvatukseen käytettävien kasvatustarhojen (feedlots) tehokkuusvaatimukset, eläinmäärät ja maissivaltainen ruokinta ovat johtaneet siihen, että nautojen rehun sekaan lisätään antibiootteja21. Sekä kasvuhormonit että antibioottien lisääminen märehtijöiden rehuun on koko EU:n alueella kielletty22. Kasvatustarhojen vastakohdaksi onkin noussut tuotantosuunta, joka perustuu laidunnukseen ja siihen, että naudat syövät luontaista ravintoa eli ruohoa ja heinää myös loppukasvatuksen aikana (grass-fed beef)23 . Taulukko 3.1. Eri kotieläinten lukumääriä Suomessa vuoden 2014 lopussa16. Nautoja yhteensä Lypsylehmiä Emolehmiä Hiehoja, sonneja ja vasikoita Lampaita yhteensä Vuohia yhteensä Sikoja yhteensä Siipikarjaa yhteensä Munivia kanoja Broilereita Muuta siipikarjaa 903 398 282 905 56 777 567 716 137 900 4 400 1 222 600 12 576 900 3 645 300 7 341 200 1 590 400 Kuva 3.4. Vuohet kiipeilevät mielellään. Kuva: Kimmo Härjämäki. Lampaat ja vuohet Lammastuotannossa mahdollisia tuotantosuuntia ovat lihantuotanto, villan tuotanto, jalostuseläinten kasvatus ja maisemalaidunnus24. Toisin kuin esimerkiksi Etelä-Euroopassa, ammattimaista lampaan maidon tuotantoa on Suomessa vain vähän. Lammastila voi erikoistua myös tuotteiden jatkojalostukseen tai matkailuun. Lammas on laumaeläin, joten sen kasvatus tapahtuu usean eläimen ryhmissä. Suomessa on tavallista, että pässikaritsat vieroitetaan 2-3 kuukauden iässä ja uuhikaritsat seuraavat emäänsä koko kasvatuskauden ajan.25 Perinteisesti suomalaisilla lammastiloilla ei ole ollut kaksivaihekasvatusta, jossa karitsat siirtyvät vieroituksen jälkeen toiselle tilalle kasvamaan. Nykyisin kaksivaihekasvatusta on käytössä jonkin verran.26 Vuohia pidetään Suomessa lähinnä maidontuotannon takia. Vuohi synnyttää yleensä kerran vuodessa, mutta hyvin maitoa tuottava kuttu voi olla tuottoisa, vaikkei se synnyttäisikään joka vuosi27. Vuohi ei ole yhtä voimakkaasti laumaeläin kuin lammas. Vuohilla on myös selkeä arvojärjestys, jonka huipulla ovat vanhimmat, suurimmat ja sarvekkaimmat yksilöt28. Niittyliha Niittylihalla eli luonnonlaidunlihalla tarkoitetaan lihaa, joka on peräisin märehtijöistä, jotka ovat laiduntaneet osan vuodesta lannoittamattomilla luonnonlaitumilla, kuten niityillä ja hakamailla. Näille laitumille ei viedä muuta lisäravintoa kuin kivennäisiä . Yleensä näiden eläinten avulla on hoidettu ja ylläpidetty luonnon monimuotoisuuden kannalta arvokkaita perinnebiotooppeja ja arvokkaita kulttuurimaisemakokonaisuuksia. Luomutuotanto Kaikki edellä mainitut tuotantomuodot voivat olla joko luomua tai niin sanottua tavanomaista tuotantoa. Luomutuotannossa ruokaa tuotetaan ilman keinotekoisia väkilannoitteita ja kemiallisia torjunta-aineita. Luonnonmukaisella tuotannolla on omat menetelmänsä ja tarkat säännöt. Luonnonmukaisella eläintilalla eläimillä on eläinsuojassa enemmän tilaa kuin tavanomaisilla tiloilla. Luomueläin syö luonnonmukaisesti kasvatettua rehua, joka usein on peräisin omalta tilalta. Laiduntaminen on luomutuotannossa tärkeää.30 Vuonna 2013 Suomessa oli 814 luomueläintilaa kun eläintiloja oli yhteensä vajaat 20 000 kappaletta32. Kuva 3.3. Emolehmätuotannossa vasikka seuraa emoaan koko laidunkauden ajan. Kuva: Fredrik von Limburg Stirum. Kuva 3.5. EU:n luomutuotannon ehdot täyttävillä elintarvikkeilla on oikeus käyttää EU:n luomumerkkiä33. 11 4 Ruokinta ratkaisee Suomalaiset naudat ja muut märehtijät syövät pääasiassa karkearehua eli kuitupitoista rehua, joka voi olla kesällä laidunta tai nurmirehua, talvella taas säilörehua tai kuivaheinää. Karkearehun lisäksi naudoille annetaan väkirehua eli hyvin energia- ja valkuaispitoista rehua. Väkirehua ovat esimerkiksi viljat ja niiden erilaiset sivutuotteet, ja erilaiset valkuaisrehut, kuten rypsi, soija, herne ja härkäpapu. Väkirehua voidaan valmistaa tilalla tai se voi olla teollisesti tuotettua. Naudanlihantuotannon ilmasto- ja vesistövaikutusten kannalta on edullisinta jos eläimet kasvavat nopeasti. Nopeaan kasvatukseen ei välttämättä tarvita suuria määriä väkirehua vaan tärkeintä on rehujen oikea yhdistäminen siten, että eläimet pystyvät käyttämään ravintoaineet mahdollisimman tarkasti hyväkseen. Yliruokinta lisää päästöjä ympäristöön34. Suurin osa Suomessa käytettävästä valkuaisrehusta on soijaa. Suomen proteiinirehun omavaraisuusaste on hyvin alhainen, noin 15 prosenttia35. Kotimaista rehuproteiinia voidaan kuitenkin tuottaa mm. härkäpavusta ja sinilupiinista, joiden viljelyllä voitaisiin erään arvion mukaan korvata suurin osa tuontisoijasta36 . Muita suomalaisia rehuproteiinin lähteitä ovat rypsirouhe, sinimailanen ja apila. Suomeen tuodusta soijasta noin 95 % menee eläinten rehuksi. Eniten soijaa käytetään sian ja broilerin rehun valmistukseen, sitä on jonkin verran myös naudan ja munintakanojen rehuissa. Soijaa on kaikesta kotieläintuotannossa käytettävästä rehuraaka-aineesta arviolta noin 5 %38. Suomeen tuotiin vuonna 2011 150 miljoonaa kiloa soijaa, josta suurin osa oli peräisin Brasiliasta joko suoraan tai muiden maiden kautta tuotuna. Soijan viljelyn nopea lisääntyminen Etelä-Amerikassa aiheuttaa maankäyttöpaineita ja sitä kautta metsien häviämistä ja sosiaalisia ongelmia.39 Soijanviljelyala on Etelä-Amerikassa lisääntynyt vuosien 1990 ja 2010 välillä noin 1,5 miljoonalla hehtaarilla vuodessa. Suurin osa tästä viljelypinta-alan lisäyksestä on tapahtunut luonnonekosysteemien kuten sademetsien, kuivien metsien ja ruohoarojen kustannuksella40. Suomessa käytettävästä soijasta arviolta neljännes on tuotettu vastuullisen tuotannon standardien mukaisesti.41 Tutkimusten mukaan naudoille annetaan Suomessa enemmän valkuaisrehua kuin olisi tarpeen. Tyypillisellä suomalaisella ruokinnalla yli 200-kiloisten kasvavien nautojen typen tarve täyttyy säilörehulla ja viljalla eikä erityistä valkuaisrehua tarvita. Valkuaisruokinnan vähentämisellä voidaan myös vähentää naudanlihantuotannon typpipäästöjä.42 12 Kuva 4.2. Pelkkää karkearehua syövien eläinten liha muistuttaa rasvahappokoostumukseltaan riistan lihaa. Esimerkiksi omega-3-rasvahappojen osuus on samaa tasoa.44 45 Kuva: Kimmo Härjämäki. Pelkkää karkearehua syövien nautojen liha on tutkimusten mukaan tavanomaista väkirehua ja erityisesti maissia syövien (grain-fed) nautojen lihaa vähärasvaisempaa ja sillä on ihmisen terveyden kannalta parempi rasvahappokoostumus. Karkearehulla kasvatettujen eläinten lihassa on mm. enemmän Omega 3-rasvahappoja. Niiden lihassa on omanlaisensa aromi ja vähärasvaisuuden vuoksi lihan liian pitkää kypsennystä on varottava.43 Kuva 4.1. Härkäpavun avulla voidaan parantaa proteiinirehun omavaraisuusastetta Suomessa. Härkäpapua on myös mahdollista käyttää kotimaisena kasviproteiinin lähteenä ihmisravinnossa.37 Härkäpavusta ja muista kotimaisista kasviproteiiniraaka-aineista onkin kehitetty viime aikoina uusia kuluttajatuotteita. Kuva: Kimmo Härjämäki. Ruokinnalla on yhteys myös märehtijöiden ruoansulatuksesta tuleviin metaanipäästöihin. Ravinnon kuitupitoisuus lisää metaanipäästöjä verrattuna tärkkelyspitoiseen ravintoon. Tällöin nurmeen perustuva ruokinta tuottaa enemmän metaanipäästöjä kuin ruokinta, jossa käytetään enemmän väkirehuja ja esimerkiksi tärkkelyspitoista kokoviljasäilörehua.46 On kuitenkin muistettava, että lihantuotannon ilmastovaikutuksiin vaikuttaa myös laitumien hiilivarasto ja hiilen sidonta, joita käsitellään seuraavassa luvussa. Luomueläintiloilla eläimiä ruokitaan luomun periaatteiden mukaisesti pääasiassa omalla tilalla tuotetulla karkearehulla. Luomueläinten rehun tulee olla luonnonmukaisesti tuotettua. Kaikki eläimet laiduntavat kesällä. Väkirehua saa olla luomunautojen ruokinnassa enintään 40 prosenttia kuiva-aineesta, lypsylehmillä poikimisen jälkeen hieman enemmän.47 Väkirehuna annetaan viljoja. Joskus tarvitaan myös valkuaislisäksi hernettä, härkäpapua tai rypsiä.48 13 5 Laiduntaminen tekee hyvää Karjatilojen määrä on viimeisten vuosikymmenien aikana vähentynyt ja tilat ovat keskittyneet voimakkaasti alueellisesti. Suomalaisista karjatiloista suurin osa on maitotiloja. 1960-luvulla maitotiloja oli Suomessa 300 000 ja vuonna 2013 noin 8 80049. Vuonna 2010 noin 87 prosentilla maitotiloista, 58 prosentilla muista nautakarjatiloista ja 84 prosentilla lammas- ja vuohitiloista laidunnettiin50. Suurimmilla maitotiloilla ei laidunneta, joten laiduntavien lehmien osuus Suomen kaikista lehmistä on selvästi pienempi kuin laiduntavien maitotilojen osuus51. Kaikkien lypsylehmien, jotka ovat muuten kytkettynä, pitää päästä vähintään 60 päiväksi ulkoilemaan laidunkauden aikana52 ja kaikkien luomunautojen pitää päästä laitumelle. Laitumella naudat pääsevät toteuttamaan monia lajinmukaisen käyttäytymisen piirteitä, jotka eivät ole navetassa mahdollisia. Ne pääsevät repimään kasveja maasta ja tarkkailemaan samalla ympäristöään. Laidun on mukava makuualusta ja suurikin lehmä mahtuu siellä lepäämään raajat kunnolla oikoisenaan. Lisäksi luontaiseen sosiaaliseen käyttäytymiseen on laitumella tilaa ja liikunnan mahdollisuus lisää myös eläinten terveyttä.53 Myös lampaat pääsevät laitumella käyttäytymään lajinmukaisesti helpommin kuin eläinsuojassa. Lammaslaumassa syöminen, juominen, liikkuminen ja lepääminen tapahtuvat kaikki samanaikaisesti, mikä voi olla sisätiloissa hankalaa. Vuohet taas liikkuvat laiduntaessaan paljon ja kiipeilevät mielellään esimerkiksi kiville.54 Karjatalous ja varsinkin laiduntaminen on maatalousluonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeää. Laitumet, nurmet ja heinäpellot tuovat tilan viljelykiertoon monivuotista kasvustoa ja ylläpitävät maan kasvukuntoa. Laitumet ovat monille eläinlajeille tärkeä elinympäristö lannan ja matalan kasvuston takia.55 Karjan ja laitumien väheneminen on vaikuttanut monen peltolintulajin, kuten kuovin, töyhtöhyypän ja kottaraisen kantojen taantumiseen. Nurmikasvustojen maaperästä löytyy linnuille paremmin ravintoa kuin kevätkylvöisiltä pelloilta. Myös lentäviä hyönteisiä, joita esimerkiksi haara- ja räystäspääskyt syövät, on karjatilojen ympäristössä muita alueita runsaammin tarjolla.56 Kuva 5.1. Lehmät märehtivät levätessään. Laitumella niillä on mukava alusta ja riittävästi tilaa. Kuva: Kimmo Härjämäki. Tuttu kottarainen on vähentynyt viime vuosikymmeninä huolestuttavasti. Siellä missä on laiduntavaa karjaa, on kuitenkin poikkeuksetta myös kottaraisia. Kuva: Roine Larsson. 14 Laiduntaminen pitää maisemaa avoimena peltoja laajemmalla alueella. Avoimien alueiden sulkeutumista ja umpeenkasvua pidetään maatalousympäristön lajien uhanalaistumisen suurimpana syynä57. Laiduntavia eläimiä tarvitaan ylläpitämään uhanalaisia perinnebiotooppeja eli perinteisen maatalouden muokkaamia alueita kuten erilaisia niittyjä, hakamaita ja metsälaitumia. Perinnebiotoopit ovat maatalousympäristön lajirikkaimpia alueita ja monet niihin erikoistuneet lajit ovat uhanalaistuneet perinnebiotooppien vähentyessä58. Hoitamalla tätä kulttuuriperintöä lisätään samalla maaseudun vetovoimaisuutta. Laitumien ja muiden pitkäikäisten nurmien maaperä on tärkeä hiilen varasto ja nurmet voivat tietyissä olosuhteissa myös sitoa hiiltä59. Tämä hiilen varasto on tärkeää säilyttää ja hiilivarastoja voi myös lisätä maatilalla lisäämällä pitkäikäisten nurmien määrää. Nurmia voidaan hoitaa hyvin eri tavoin intensiivisestä lannoituksesta aina niihin nurmiin, joita ei lannoiteta lainkaan, kuten perinnebiotoopit ja pelloille vesistöjen varsille perustetut suojavyöhykkeet. Nurmilta tuleva ravinnekuormitus riippuu pitkälti lannoitus- ja käyttötavoista ja siksi siitä on vaikea esittää yleistyksiä. 15 5 Yleensä kuitenkin laitumilta ja muilta pysyvästi kasvipeitteisiltä alueilta tulee vähemmän eroosiota ja maa-ainekseen sitoutuneen fosforin kuormitusta vesistöihin kuin saman alueen muokatuilta pelloilta. Kasvipeitteisyys vähentää typpikuormitusta vesistöihin.60 Esimerkiksi pitkäaikaisessa suomalaisessa tutkimuksessa todettiin luonnonnurmelta tulevan huomattavasti pienempi kokonaistyppihuuhtouma kuin laidunkierrossa, jossa vilja ja nurmi vuorottelevat61. Fosforirikkailla mailla liukoisen fosforin huuhtouma nurmelta voi olla kuitenkin huomattavan suurta.62 Laitumilta tuleva ravinnekuormitus riippuu pitkälti siitä, miten laidunta lannoitetaan, onko kyseessä maidon- vai lihantuotanto ja annetaanko laiduntaville eläimille lisärehua. Lypsykarjan laitumelta poistuu ravinteita tuotetun maidon mukana. Korkeatuottoisille lypsylehmille tarjotaan rehevä laidun, josta eläimet syövät vain osan. Hajoavat kasvinosat vapauttavat ravinteet maan pintaan ja maan pintaosiin muodostuu fosforirikas kerros. Laiduntavien eläinten syömän ravinnon ravinteet palautuvat laitumelle sonnan ja virtsan mukana. Jos eläimille annetaan lisärehua, osa tämän rehun sisältämistä ravinteista kulkeutuu laitumelle. Laitumen sonta- ja virtsalaikut lisäävät vesistökuormitusriskiä.63 Toisaalta perinnebiotoopeilla laiduntava karja köyhdyttää maaperää, sillä ravinteita poistuu alueelta nuorkarjan kasvun mukana eikä perinnebiotoopeilla saa yleensä antaa lisäravintoa. Rantaniityillä laiduntava karja siirtää ravinteita kauemmaksi vesirajasta erityisesti lepäilyalueille. Ylilaiduntamisen aiheuttama maaperän kuluminen voi lisätä ravinteiden huuhtoutumisen riskiä rantaniityillä. Suurin huuhtoutumisen riski on tulvien aikana.64 Kuva 5.3. Perinnebiotoopeilla laiduntavat eläimet poistavat alueelta ravinteita ja köyhdyttävät maaperää, jolloin karuissakin oloissa toimeen tulevat kasvit saavat kasvutilaa paljon ravinteita vaativilta kasveilta. Kuva: Eija Hagelberg 16 Kuva 5.2. Kestävästi hoidetuilla luonnonlaitumilla lantakasat ovat osa laitumien ravinnekiertoa. Lantakuoriaiset ja muut hajottajat siirtävät ravinteet takaisin maahan ja kasvien käyttöön. Ne ovat osa luonnonlaidunten rikasta monimuotoisuutta. Kuva: Eija Hagelberg 17 6 Hyviäkin ilmastotekoja Yksi tapa mitata lihantuotannon ilmastovaikutuksia on hiilijalanjälkilaskenta, joka perustuu elinkaariarviointiin. Hiilijalanjäljet vaihtelevat kuitenkin suuresti mm. sen mukaan, miten tarkastelu on rajattu65. Eri lihoille lasketuilla hiilijalanjäljillä on suuria vaihteluvälejä, kuten kuvasta 6.1 näkyy. Hiilijalanjäljen suurta vaihtelua naudoilla selittää osaltaan myös se, että yhdistetyssä lihan ja maidon tuotannossa osa eläimen elinaikaisesta ilmastovaikutuksesta lasketaan maidolle ja osa lihalle, kun taas lihakarjantuotannon kaikki päästöt lasketaan lihalle.” Eri lihojen hiilijalanjälkien vaihteluvälejä kg CO2-ekv./kg 35 30 25 20 15 10 5 0 Naudanliha Sianliha Broileri Kuva 6.1. Naudanlihan, sianlihan ja broilerinlihan hiilijalanjälkien vaihteluvälejä eri tutkimusten mukaan66. Hiilijalanjäljellä tarkoitetaan tuotteen elinkaarensa aikana aiheuttamaa laskennallista ilmastokuormaa. Hiilijalanjäljen yksikkönä käytetään hiilidioksidiekvivalenttikiloa, joka ottaa huomioon eri kasvihuonekaasujen väliset erot. Märehtijöiden liha, kuten naudanliha, häviää yksimahaisten eläinten lihoille hiilijalanjälkien vertailussa ja usein ilmastovaikutusten perusteella suositellaankin, että naudanliha vaihdettaisiin sian- tai siipikarjan lihaan. Tämän perusteella vaikuttaisi siis siltä, että märehtijöiden ilmastovaikutus tuotettua lihakiloa kohden on suurempi kuin yksimahaisilla koska ne tuottavat metaanipäästöjä ruoansulatuksessaan. 18 Kuva 6.2. Maan alla on kasvien juurissa suuri biomassa. Juurten tehtävänä on mm. ottaa maasta vettä ja ravinteita ja kiinnittää kasvi maahan. Kasvi voi myös varastoida juuriin ravintoa. Juuret ovat pysyvillä nurmilla merkittävä hiilen varasto. Juuret parantavat maan rakennetta tekemällä maahan reikiä, kuivattamalla maata ja tuomalla maahan eloperäistä ainesta. Hyvärakenteisessa maassa kasvit kasvavat paremmin.70 Kuva: RaHa-hanke, Markus Gustafsson. 6.3. Perinnebiotooppien ja pitkäikäisten nurmien maaperässä on suuri hiilivarasto. Kuva: Kati Berninger. Lisäksi märehtijät tarvitsevat yksimahaisia enemmän energiaa rehusta tuottaakseen kilon lihaa.67 Laskennallinen hiilijalanjälki jättää kuitenkin huomiotta monia märehtijöille edullisia seikkoja. Kun ne otetaan huomioon, märehtijät eivät välttämättä häviäkään ilmastovertailussa yksimahaisille eläimille. ristoniittyjen eli hoitamatta jättäminen ei lisää hiilen sidontaa.69 Monivuotisten nurmien lisääntymisen hiiltä sitovaa vaikutusta ei yleensä oteta huomioon lihan hiilijalanjäljen laskennassa. Lisäksi lannan käyttö viljelyssä lisää orgaanisen aineksen määrää eli hiilivarastoa maaperässä. Jos märehtijöille annetaan pääasiassa nurmirehua ja ne pääsevät laiduntamaan, laitumien ja muiden pysyvien nurmien maaperä on tärkeä hiilivarasto ja joissakin tapauksissa laitumien maaperä myös sitoo hiiltä.68 Laajan eurooppalaisen tutkimuksen mukaan vuoristoalueiden luonnonlaidunten maaperässä on yhtä suuri hiilivarasto kuin metsämaassa. Luonnonlaitumet eivät sido hiiltä, vaan ne ovat hiilen suhteen tasapainossa eli hiiltä sitoutuu ja vapautuu yhtä paljon. Laidunnettujen vuoristoniittyjen maaperän hiilivarasto on yhtä suuri kuin hoitamattomien vuo- Toinen seikka, joka harvoin sisältyy hiilijalanjälkilaskelmiin, ovat maankäytön muutoksen aiheuttamat ilmastovaikutukset71. Erityisesti soijan tuotanto aiheuttaa ilmastovaikutuksia Etelä-Amerikassa. Soijarehua käytetään Suomessa eniten sikojen ja siipikarjan rehussa, mutta jonkin verran myös nautojen rehussa. Lisäksi ruokinnalla on mahdollisuus jonkin verran vaikuttaa märehtijöiden metaanipäästöihin72. Tästä kerrotaan tarkemmin luvussa 4. 19 7 Maatalouden monitoimikone Viljelykierto on tärkeä osa kestävää ruuantuotantoa. Märehtijät mahdollistavat monipuolisen viljelykierron. Viljelykierto perustuu siihen, että samalla peltolohkolla vuorotellaan eri kasveja. Viljelykierrossa samalla peltolohkolla vuorotellaan useaa erityyppistä kasvia kuten palkokasveja, heinää, viljaa ja öljykasveja. Monipuolinen viljelykierto lisää satovarmuutta ja on usein kannattavampaa kuin yksipuolinen viljely. Viljelykierron avulla voidaan torjua kasvitauteja ja rikkakasveja. Hyvin hoidettu monivuotinen nurmi viljelykierron osana vähentää rikkakasvillisuutta sekä parantaa maan muokkautuvuutta, vesitaloutta ja biologista aktiivisuutta.73 Esimerkiksi monivuotiset apilanurmet ovat hyviä maan viljavuuden parantamiseksi. Nurmirehu on siis olennainen osa viljelykiertoa ja silloin on tärkeää, että rehu voidaan joko antaa oman tilan eläimille tai myydä toiselle tilalle. Ravinteet palautuvat takaisin pellolle lannan mukana.74 Märehtijöitä voidaan hyödyntää maatilan ympäristönhoitotöissä muullakin tavoin kuten suojavyöhykkeiden hoidossa. Suojavyöhykkeet ovat torjunta-aineettomia ja lannoittamattomia nurmikaistaleita pellon ja vesistön välillä. Vuonna 2013 Suomessa oli noin 8 500 hehtaaria suojavyöhykkeitä ja silloisen maaseudun kehittämisohjelman asettama suojavyöhyketavoite oli 15 000 ha75. Maataloustukijärjestelmän uudistusten myötä suojavyöhykkeiden suosio on kasvanut, ja kesällä 2015 niiden määrä nousi noin 50 000 hehtaariin. Suojavyöhykkeiden vesiensuojelullinen teho perustuu siihen, että niiltä korjataan kasvusto pois. Suojavyöhykkeistä kerätylle kasvustolle pitäisi siis löytää yhä enemmän hyötykäyttöä. Märehtijöille voi syöttää suojavyöhykkeiltä kerättyä kasvustoa tai ne voivat laiduntaa suojavyöhykkeillä. Kuva 7.1. Apilat ovat typensitojakasveja, jotka juurinystyröillään sitovat typpeä ilmakehästä. Suosimalla typensitojakasveja viljelykierrossa voidaan vähentää teollisten typpilannoitteiden käyttöä. Kuva: Eija Hagelberg. Kuva 7.2. Nurmet kuuluvat kestävään viljelykiertoon ja märehtijät tekevät nurmiviljelyn mielekkääksi. Kuva: Fredrik von Limburg Stirum. 20 Lannassa on arvokkaita ravinteita, joilla voi korvata väkilannoitteita. Ravinteiden kierrätys on järkevää resurssien käyttöä ja säästää energiaa. Fosforilannoitteen tuotanto perustuu uusiutumattomaan luonnonvaraan eli fosfaattiin, jota saadaan kaivoksista. Joidenkin näkemysten mukaan maailman raakafosfaattivarat ovat ehtymässä76. Raakafosfaatin hinnoissa on ollut suuria vaihteluita ja toimitusvarmuus voi kärsiä esimerkiksi tuotantomaiden epävakaudesta tai suuresta kysynnästä77. Typpilannoitteiden valmistus taas nielee valtavasti energiaa. Lanta myös parantaa maan kasvukuntoa lisäämällä maaperän orgaanista ainesta ja mikrobitoimintaa. Erityisesti naudan kuivalanta on hyvä orgaanisen aineksen lähde.78 Ravinnehävikkejä vähentävillä lannanlevitystavoilla ja levitysajankohdilla voidaan vähentää ravinnepäästöjä. 21 7 Kuva 7.4. Lantafosforin jakautuminen Suomessa. Muokattu lähteestä Ylivainio ym. 201479 Suomessakin kotieläintuotanto on viime vuosina keskittynyt voimakkaasti. Tämä tarkoittaa sitä, että eläintilat ovat entistä suurempia ja ne ovat myös keskittyneet tietyille alueille. Lantaa voi siis olla epätasaisesti eli liikaa jossain ja jossain liian vähän verrattuna peltopinta-alaan, jolle sitä voidaan levittää (Kuva 7.4). vataan fossiilisia polttoaineita: sillä voidaan tuottaa sähköä ja lämpöä ja puhdistettua biokaasua voidaan käyttää myös liikennepolttoaineena. Biokaasun tuotanto ei vielä ratkaise sitä, mitä lannan sisältämille ravinteille tapahtuu, mutta erityisesti keskitetty biokaasulaitos mahdollistaa käsittelyjäännöksen tehokkaan prosessoinnin. Lannan epätasaisen jakautumisen vuoksi onkin tärkeää, että on keinoja helpottaa lannan siirtämistä kotieläintiloilta kasvinviljelytiloille sekä ylijäämäalueilta ravinteita tarvitseville alueille. Lantaa tai biokaasulaitoksen käsittelyjäännöstä voidaan jakeistaa siten, että siitä syntyy nestettä, joka voidaan käyttää lannoitteena lähialueella, ja paljon ravinteita sisältävää kuivajaetta, joka voidaan edelleen jalostaa esimerkiksi rakeiksi. Rakeita on raakalantaa helpompi ja edullisempi kuljettaa pitkiäkin matkoja.80 Lantaa voidaan käsitellä eri tavoin. Lannasta voidaan ottaa metaani talteen biokaasulaitoksella, mikä vähentää lannan ilmastovaikutuksia. Biokaasulla kor- 22 Kuva 7.3. Hyvin toimivalta suojavyöhykkeeltä on kerätty kasvusto pois ennen talvea. Kuva: Eija Hagelberg. 23 8 Kestävää bisnestä Märehtijät voivat olla olennainen osa Suomen biotaloutta silloin kun märehtijöiden kasvatus perustuu uusiutuvien luonnonvarojen kestävään käyttöön. Suomen biotalousstrategian mukaan ”Biotaloudella tarkoitetaan taloutta, joka käyttää uusiutuvia luonnonvaroja ravinnon, energian, tuotteiden ja palveluiden tuottamiseen. Biotalous vähentää riippuvuutta fossiilisista luonnonvaroista, ehkäisee ekosysteemien köyhtymistä sekä luo uutta talouskasvua ja uusia työpaikkoja kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti.”81 Yksi kestävän kehityksen mukainen liiketalousmahdollisuus liittyy siihen ajatukseen, että ihmiset söisivät entistä vähemmän mutta parempaa lihaa. Silloin laadukkaasta ja ympäristöä säästäen tuotetusta lihasta voidaan maksaa myös parempi hinta. Yksi tällainen mahdollisuus on niittyliha eli luonnonlaidunliha. Suomessa niittylihaa myydään lähinnä suoramyyntinä tiloilta ja joissakin erikoisliikkeissä. Erikoisliikkeissä tosin ei käytetä sanaa niittyliha tai luonnonlaidunliha, vaikka yleensä alkuperätila ja lihakarjan rotu mainitaan. Suomessa on kehitetty Ruotsin mallin mukaan kriteerit luonnonlaidunlihalle. Kriteerit julkistettiin vuonna 2013, mutta niitä ei ole vielä jalostettu sertifiointijärjestelmäksi.83 Ruotsissa on kaupoista saatavilla sertifioitua luonnonlaidunlihaa nimellä ”naturbeteskött”. Luonnonlaidunliha on osa ”Svenskt Sigill” -sertifiointijärjestelmää. Luonnonlaidunlihan pitää täyttää järjestelmän elintarviketurvallisuuden, eläinten hyvinvoinnin ja ympäristövastuullisuuden perusvaatimukset. Sertifioinnin tarkoituksena on varmistaa, että arvokkaita laidunmaita, kuten hakamaita, rantaniittyjä ja kalkkikiviniittyjä hoidetaan ja niiden luontoarvot säilyvät.84 Monissa maissa on kehitetty sertifiointisysteemejä pelkästään karkearehua syöville naudoille (grass-fed tai pasture-fed). Esimerkkinä tästä on American Grassfed Associationin sertifiointijärjestelmä, jonka mukaan naudat ovat koko ajan laitumella, mutta niille voi antaa lisäksi nurmirehua ja säilörehua jos laitumen laatu on riittämätön. Viljaa tai muuta väkirehua ei anneta. Sertifioituja liha- ja maitotuotteita voi suoramyynnin ohella ostaa myös joistakin kaupoista.87 Kyytöt ovat suomalaista uhanalaista itäsuomenkarjaa. Kyyttö-nimi tulee selässä kulkevasta käärmemäisestä valkoisesta juovasta.93 Kuva: Kimmo Härjämäki. Kuva 8.1. Ruotsin luonnonlaidunlihan merkki ”naturbeteskött”85 ja American Grassfed Associationin merkki86. Laadukkaiden ja vastuullisten lihatuotteiden jalostuksessa ja myynnissä on runsaasti liiketoimintamahdollisuuksia. Suomessa toimi vuonna 2012 noin 60 pienteurastamoa . Teurastamoiden lisäksi on paljon enemmän muita liha-alan laitoksia, joissa tuotetaan lihajalosteita. Myös maidontuotannossa on mahdollisuus jalostaa uusia tuotteita ja saada ne menestymään. Suomessa on suurten meijerien lisäksi lukuisia pienmeijereitä. Yhteensä Suomessa on 106 maitoa jalostavaa laitosta.89 24 Kuva 8.2. Biotaloudessa bussit kulkevat esimerkiksi biokaasulla. Liikennepolttoainekäyttö on tällä hetkellä Suomessa kannattavin tapa hyödyntää biokaasua. Kuva: Kirmo Kivelä. 25 8 Märehtijöiden avulla voidaan tarjota maisemanhoitopalveluita sekä arvokkaille perinnebiotoopeille että esimerkiksi sähkölinjojen alle, puistoalueille tai muuten hyödyntämättömänä oleville joutomaille. Uutena ajatuksena on viime aikoina noussut esille hiilen sidontapalveluiden tarjoaminen pysyvien nurmien ja ehkä myös niihin sijoitettavan biohiilen avulla, mutta tähän pitäisi kehittää vielä kannattava liiketoimintamalli. Ravinteiden kierrätys ja erityisesti lannan tehokas hyötykäyttö ovat biotalouden avainasioita. Lannasta voi ottaa energian talteen biokaasuna. Biokaasun tällä hetkellä kannattavin käyttömuoto on liikennepolttoainekäyttö kaasuautoissa ja kaasubusseissa95. Sitä varten biokaasulaitokselta tuleva biokaasu on vielä puhdistettava ja sen suhteellista metaanin määrää on nostettava siten, että se vastaa maakaasua96. Biokaasulaitoksen mädätysjäännös tai raakalanta voidaan käsitellä ja jalostaa erilaisiksi orgaanisiksi lannoitetuotteiksi. Esimerkiksi rakeiden muodossa kierrätysravinteita on mahdollista kuljettaa edullisesti pitkiäkin matkoja. Yksi mielenkiintoinen uusi biotalouden liiketoimintamahdollisuus liittyy nurmirehun biojalostukseen valkuaisrehuksi. Valio on kehittämässä Tekesin rahoituksella prosessia, jossa hiertämällä ja entsyymikäsittelyllä voidaan erottaa säilörehusta kuitupitoinen massa ja valkuaispitoinen nesterehu. Tällä tavoin voitaisiin korvata tuontivalkuaista ja jäännöskuitu voidaan hyödyntää biokaasulaitoksessa97. Kuva 8.3. Naudan lietelannan separoinnissa kasaan kertyvä kuiva-aine on loistavaa maanparannusainetta ja siitä voidaan jalostaa edelleen lannoiterakeiksi. Kuva: Kaisa Riiko. Esimerkkejä märehtijäbisneksestä Laidun Hereford 26 Ravintola Nokka Laidun Herefordilta voi tilata mm. paistia. Kuva: Heikki Mahlamäki Ravintola Nokka tarjoaa mm. Bovikin tilalta Tammisaaresta peräisin olevaa ilmakuivattua kyytönlihaa sekä lampaan- ja karitsanlihaa91. Kuva: Kati Berninger Laidun Hereford on kolmen Kauhajoella ja Teuvalla sijaitsevan emolehmäkasvattajan yhteisyritys, joka on perustettu tiloilla tuotettujen Herefordlihatuotteiden markkinointia varten. Yrityksellä on verkkokauppa, josta voi tilata esimerkiksi postin lämpötilavalvotun toimituksen kotiin. Tarjolla on myös luomutuotteita. Tuotteita on saatavilla myös joiltakin jälleenmyyjiltä.82 Helsingin Katajanokalla sijaitseva huippuravintola Nokka käyttää korkealaatuisia kotimaisten pientuottajien raaka-aineita ja kertoo tarjoamansa ruoan alkuperästä tarinan. Ravintolan yhteydessä on myös pientilapuoti, josta voi ostaa mukaan sesongin mukaisia pientuottajien tuotteita.90 3 Kaverin Jäätelö Saloniemen Juustola Sauli Saarnisto pakkaa 3 Kaverin Jäätelöä. Kuva: Veikko Kastemaa Saloniemen juustolan tuotteita. Kuva: Kimmo Härjämäki. 3 Kaverin Jäätelö on vuonna 2012 perustettu pieni jäätelötehdas, joka on lyönyt itsensä läpi nopeasti. Raaka-aineena käytetään kotimaista maitoa ja kotimaisia marjoja. Markkinoilla on alkuvuodesta 2015 kymmenen makua ja jäätelöä saa ostaa tavallisista supermarketeista94. Tämän yrityksen menestys on osoitus siitä, että sopivalla tuotteella on mahdollista menestyksellisesti kilpailla suurten yritysten kanssa. Saloniemen juustola on laitilalainen pienjuustola, joka on perustettu Saloniemen tilan yhteyteen. Juustolassa tuotetaan jalosteita luonnonmukaisesti tuotetusta vuohenmaidosta ja kyytönmaidosta. Tilalla eläimet laiduntavat myös laajalla rantaniityllä. Tuotteita voi ostaa joko tilalta tai jälleenmyyjiltä, joita on noin 35 eri puolilla Suomea. Saloniemen juustolalla on parikymmentä erilaista tuotetta. Juuston lisäksi tarjolla on mm. raakamaitoa ja makkaraa. 27 Lähteet Hiilijalanjälki Tuotteen elinkaarensa aikana aiheuttama ilmastokuorma98. Kasvihuonekaasu Kaasu, joka ilmakehässä imee osan maan pinnasta tulevasta lämpösäteilystä ja säteilee sitä takaisin maahan. Kasvihuonekaasuja ovat mm. hiilidioksidi ja metaani. Ihminen on lisännyt kasvihuonekaasujen pitoisuutta ilmakehässä, mikä aiheuttaa ilmastonmuutosta99. Karkearehu Kuitupitoista rehua, joka voi olla laidunta, nurmirehua, säilörehua tai kuivaheinää. Märehtijä Märehtijät ovat sorkkaeläimiin kuuluvia nisäkkäitä, jotka pureskelevat ruokansa kahteen kertaan. Eläimen märehtiessä lepoaikoina osittain sulanutta ruokaa nousee pötsistä uudelleen pureskeltavaksi. Märehtijöillä on neljä mahaa, joista pötsissä tapahtuu hajotus mikrobien avulla. Märehtijöitä ovat esimerkiksi lehmä, lammas, vuohi ja hirvi100. Niittyliha eli luonnonlaidunliha Niityillä ja muilla luonnonlaitumilla osan vuodesta laiduntaneiden märehtijöiden liha101. Typensitojakasvi Kasvi, joka pystyy sitomaan ilmasta typpeä juurinystyröissä elävien bakteerien avulla. Typensitojakasveja ovat mm. apilat ja herne. Viljelykierto Viljelykierrossa samalla peltolohkolla vuorotellaan eri kasveja. Hyvin suunnitellun viljelykierron hyötyjä ovat esimerkiksi maan kasvukunnon ylläpito sekä kasvitautien ja rikkakasvien pysyminen paremmin kurissa102. Väkirehu Hyvin energia- ja valkuaispitoinen rehu. Väkirehua ovat esimerkiksi viljat ja niiden erilaiset sivutuotteet ja erilaiset valkuaisrehut. Yksimahainen Yksimahaisilla nisäkkäillä on märehtijöitä yksinkertaisempi ruoansulatuselimistö, jossa ruoka menee suoraan mahalaukkuun, jossa entsyymit sitä hajottavat. Yksimahaisia ovat esimerkiksi sika, hevonen ja ihminen. Hevosilla ja monilla muilla suurilla laiduntajilla on laajentunut paksusuoli, jossa mikrobit hajottavat kasvikuituja kuten märehtijöiden pötsissä103. FAO. 2014. Food and nutrition in numbers 2014. FAO, Rooma. Saatavilla osoitteessa: http://www.fao.org/3/a-i4175e.pdf Viitattu 13.2.2015. 1 Lähteet Sanasto United Nations, Department of Economic and Social Affairs, Population Division. 2013. World Population Prospects: The 2012 Revision. Saatavilla osoitteessa: http://esa.un.org/wpp/Viitattu 9.2.2015. 2 Garnett, T. Livestock and climate change. Teoksessa. D’Silva, J. & Webstern, J. The meat crisis. Developing more sustainable production and consumption. Ss. 46-56. 3 Terveyttä ruoasta. Suomalaiset ravitsemussuositukset 2014. Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Helsinki. Saatavilla osoitteessa: http://www.ravitsemusneuvottelukunta.fi/files/images/vrn/2014/ravitsemussuositukset_2014_fi_web.pdf Viitattu 18.2.2015. 4 Kaskinen, T., Kuittinen, O., Sadeoja, S.-R. & Talasniemi, A. 2011. Kausiruokaa herkuttelijoille ja ilmastonystäville. Teos., Porvoo. 5 Luonnonvarakeskus, maataloustilastot. Ravintotase 2012 ennakko ja 2011 lopulliset tiedot. Internet-sivu. http://www.maataloustilastot.fi/ravintotase-2012-ennakko-ja-2011-lopulliset-tiedot_fi Viitattu 19.3.2015. 6 Tudge, C. 2010. How to raise livestock – and how not to. Teoksessa. D’Silva, J. & Webstern, J. The meat crisis. Developing more sustainable production and consumption. Ss. 9-21. 7 FAO. 2006. Livestock’s long shadow. Environmental issues and options. FAO, Rome. Saatavilla osoitteessa: http://www.fao.org/docrep/010/a0701e/a0701e00.HTM Viitattu 9.4.2015. 8 Berninger, K. 2013. Totta vai tarua? Tieteellisesti perusteltuja vastauksia maatalouden ympäristöasioista esitettyihin väitteisiin. Järki-hanke. 25 s. 9 FAO Statistical yearbook 2013. World food and agriculture. FAO, Rome. Saatavilla osoitteessa: http://www.fao.org/docrep/018/i3107e/i3107e00.htm Viitattu 2.4.2015. 10 Ruuansulatuskanavan rakenne kertoo ruokatottumuksista. Teoksessa: Nisäkkäät Osa 1. Weilin & Göös, Porvoo. Ss. 220-222. 11 Ruokatieto Yhdistys ry. 2015. Ruuan matka pellolta pöydälle. Lypsykarja. Internet-sivut. http://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta-poytaan/maatila/ kotielaimet/lypsykarja Viitattu 2.3.2015. 12 Ruuansulatuskanavan rakenne kertoo ruokatottumuksista. Teoksessa: Nisäkkäät Osa 1. Weilin & Göös, Porvoo. Ss. 220-222. 13 Ruokatieto Yhdistys ry. 2015. Ruuan matka pellolta pöydälle. Lypsykarja. Internet-sivut. http://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta-poytaan/maatila/ kotielaimet/lypsykarja Viitattu 2.3.2015. 14 Ruokatieto Yhdistys ry. 2015. Ruuan matka pellolta pöydälle. Lypsykarja. Internet-sivut. http://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta-poytaan/maatila/ kotielaimet/lypsykarja Viitattu 2.3.2015. 15 Luonnonvarakeskus, maataloustilastot. Kotieläinten lukumäärä. Internet-sivu. http://www.maataloustilastot.fi/kotielainten-lukumaara Viitattu 19.3.2015. 16 17 Rajala, H. 1993. Nautakarjatalous. Kirjayhtymä, Rauma. Ruokatieto Yhdistys ry. 2015. Ruuan matka pellolta pöydälle. Lihakarja. Internet-sivut. http://www.ruokatieto.fi/ruokakasvatus/ruokaketju-ruuan-matka-pellolta-poytaan/maatila/ kotielaimet/lihakarja Viitattu 2.3.2015. 18 28 29 Vehkaoja, S. & Holmström, M.-H. 2006. Emolehmätuotanto. Teoksessa: Tauriainen, S. (toim.) Naudanlihantuotanto. Opetushallitus. Ss. 121-175. 41 20 Pesonen, M., & Huuskonen, A. 2014. Naudanlihantuotannon ympäristövaikutukset – kirjallisuusselvitys. MTT Raportti 156. MTT, Jokioinen. 42 21 Hahn Niman, N. 2014. Defending Beef. The case for sustanable meat production. Chelsea Green Publishing, White River Junction Vermont 43 Lääkkeet ja hormonit. Lihatiedotusyhdistyksen internet-sivusto. http://www.lihatiedotus.fi/www/fi/laatu/vierasaineet/laakkeet.php Viitattu 21.2.2015. 44 22 American Grassfed Association. Internet-sivut. http://www.americangrassfed.org/ Viitattu 7.3.2015. 23 Hyvä tapa toimia lammastuotannossa. Opas. https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/agronet/Muutelaimet/Lammasketju/ 556D16533D39B2C5E040A8C0023C2440 Viitattu 4.3.2015. 24 Rautiainen, J. & Talola, S. (toim.) 2012. Hyvä lammas! Näkökulmia lammasketjun vastuulliseen toimintaan. ProAgria Pirkanmaa, Tampere. 25 Tahkokallio, N. 2011. Lammastuotannon taloudellinen kehittäminen. Opinnäytetyö. Laurea-ammattikorkeakoulu. Saatavilla osoitteessa: https://www.theseus.fi/bitstream/handle/10024/26061/Tahkokallio_Niina.pdf?sequence=1 Viitattu 4.3.2015. 26 27 Aaltonen, U. 2005. Kuttu ja kutunpito. Otava, Keuruu. Valros, A., Teräväinen, H. & Helin, J. 2005. Hyvinvoiva tuotantoeläin. Tieto tuottamaan 109. ProAgria Maaseutukeskusten Liitto, Keuruu. 28 Ikonen, I. 2012. Ruotsi edelläkävijänä niittylihan tuotannossa ja markkinoinnissa. Ketonoidanlukko 2/2012: 7. Saatavilla osoitteessa: http://perinnemaisemat.fi/pdf/ketonoidanlukko_2012.pdf Viitattu 7.3.2015. 29 30 Luomueläin – laatua hyvinvoinnista. Internet-sivu. http://luomu.fi/elaimet/ Viitattu 3.3.2015. Evira. 2014. Luomueläimet. Internet-sivu. http://www.evira.fi/portal/fi/tietoa+evirasta/asiakokonaisuudet/luomu/elaimet/ Viitattu 3.3.2015. 31 Luonnonvarakeskus, maataloustilastot. Maatalous- ja puutarhayritysten tuotantosuunnat. Taulukko internet-sivustolla. http://www.maataloustilastot.fi/maatalous-ja-puutarhayritysten-rakenne-2013_fi Viitattu 7.4.2015. 32 EU Commission. Agriculture and Rural Development. Organic Farming. Logo. http://ec.europa.eu/agriculture/organic/downloads/logo/index_en.htm Viitattu 3.3.2015. 33 Pesonen, M., & Huuskonen, A. 2014. Naudanlihantuotannon ympäristövaikutukset – kirjallisuusselvitys. MTT Raportti 156. MTT, Jokioinen. 34 35 Rehustrategiatyöryhmän raportti 2010. Työryhmämuistio mmm 2010:9. WWF. 2013. Suuret yritykset, suuri vastuu – WWF Suomen soijakysely 2012. Saatavilla osoitteessa: http://wwf.fi/mediabank/4237.pdf Viitattu 24.2.2015. Pesonen, M., & Huuskonen, A. 2014. Naudanlihantuotannon ympäristövaikutukset – kirjallisuusselvitys. MTT Raportti 156. MTT, Jokioinen. Daley, C.A., Abbott, A., Doyle, P.S., Nader, G.A. & Larson, S. 2010. A review of fatty acid profiles and antioxidant content in grass-fed and grain-fed beef. Nutrition Journal 9:10. Villiä tai puolivilliä – maukasta lihaa! 2005. Viikki Food Centre. Saatavilla osoitteessa: http://www.ruokasuomi.fi/selvitykset/selvitykset_Riistaopas-Villia_tai_Puolivillia.pdf Viitattu 2.4.2015. Daley, C.A., Abbott, A., Doyle, P.S., Nader, G.A. & Larson, S. 2010. A review of fatty acid profiles and antioxidant content in grass-fed and grain-fed beef. Nutrition Journal 9:10. 43 Pesonen, M., & Huuskonen, A. 2014. Naudanlihantuotannon ympäristövaikutukset – kirjallisuusselvitys. MTT Raportti 156. MTT, Jokioinen. 46 Agronet. Luomunauta. Internet-sivu https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/agronet/luomu/kotielaintuotanto/luomunauta Viitattu 10.3.2015. 47 Agronet, Luomulihanaudan ruokinta. Internet-sivu https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/agronet/luomu/kotielaintuotanto/luomunauta/ luomulihanaudan_ruokinta Viitattu 10.3.2015. 48 Tike. 2014. Kotieläintilastot 2013. Tilastovakka. Tietoja maa- ja elintarviketaloudesta. Saatavilla osoitteesta: http://www.maataloustilastot.fi/sites/default/files/kotielainjulkaisu_2013.pdf Viitattu 23.2.2015. 49 Tike, Maatalouden rakennetutkimus, maatalouslaskenta 2010. http://www.maataloustilastot.fi/tilasto/3389 Viitattu 24.2.2015. 50 Murtorinne, P. & Havukainen, H. 2014. Laiduntaminen lypsyrobottitilalla ja laiduntamisen kustannukset. Savonia -ammattikorkeakoulun opinnäytetyö. 51 52 Raussi, S. & Hänninen, L. 2005. Naudan lajinmukainen käyttäytyminen. Nurmitieto 3.2.2. Suomen Nurmiyhdistyksen ja MTT:n julkaisusarja. Saatavilla osoitteessa: https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/nurmiyhdistys/Nurmitieto/sisallysluettelo Viitattu 19.2.2015. Valros, A., Teräväinen, H. & Helin, J. 2005. Hyvinvoiva tuotantoeläin. Tieto tuottamaan 109. ProAgria Maaseutukeskusten Liitto, Keuruu. 54 Tiainen, J., Helenius, J. & Salonen, J. 2004. Monimuotoisuuden hoito tavanomaisessa maatalousympäristössä. Teoksessa: Tiainen, J., Kuussaari, M., Laurila, I. & Toivonen, T. (toim.) Elämää pellossa. Suomen maatalousympäristön monimuotoisuus. Edita, Helsinki. Ss. 250-257. 55 Tiainen, J., Piha, M., Piiroinen, J., Rintala, J. & Vepsäläinen, V. 2004. Maatalousympäristön pesimälinnusto. Teoksessa: Tiainen, J., Kuussaari, M., Laurila, I. & Toivonen, T. (toim.) Elämää pellossa. Suomen maatalousympäristön monimuotoisuus. Edita, Helsinki. Ss. 147-163. 56 57 Kaukovirta-Norja, A., Leinonen, A., Mokkila, M., Wessberg, N. & Niemi, J. 2015. Tiekartta Suomen proteiiniomavaraisuuden parantamiseksi. VTT visions 6. VTT, Espoo. 58 37 Lihatiedotus. Lisää lihasta, eläinten rehut internetsivut. http://www.lisaalihasta.fi/ymparisto/Tuotantoketjun_toimet/rehut.php Viitattu 9.2.2015. 38 WWF. 2013. Suuret yritykset, suuri vastuu – WWF Suomen soijakysely 2012. Saatavilla osoitteessa: http://wwf.fi/mediabank/4237.pdf Viitattu 24.2.2015. 39 ”Valtioneuvoston asetus nautojen suojelusta 592/2010. 53 Berninger, K. 2010. Alkutuotannon ympäristöindikaattoreita etsimässä – esimerkkejä lihaketjusta. Elintarvike ja terveys 7: 22-27. 36 Lähteet Lähteet 19 Luonnontila.fi. 2013. Indikaattori Ma 12. Maatalousympäristön uhanalaiset lajit. http://www.luonnontila.fi/fi/ Viitattu 26.2.2015. Pykälä, J. Pöyry, J., Kuussaari, M. & Heikkinen, R. 2004. Perinnebiotooppien kasvi- ja eläinlajisto. Teoksessa: Tiainen, J., Kuussaari, M., Laurila, I. & Toivonen, T. (toim.) Elämää pellossa. Suomen maatalousympäristön monimuotoisuus. Edita, Helsinki. Ss. 204-219. Soussana, J.F., Tallec, T. & Blanfort, V. Greenhouse gas balance of ruminant production systems through carbon sequestration in grasslands. Animal 4: 334-350. 59 WWF. 2014. The growth of soy. Impacts and solutions. Saatavilla osoitteesta: http://wwf.panda.org/what_we_do/footprint/agriculture/soy/soyreport/ Viitattu 7.4.2015. 40 30 31 Lemola, R., Esala, M. & Turtola, E. 2010. Luomuviljelyn mahdollisuudet vesistökuormituksen vähentäjänä. Maataloustieteen päivät 2010. www.smts.fi 61 Paasonen-Kivekäs, M., Peltomaa, R., Vakkilainen, P. & Äijö, H. 2009. Maan vesi- ja ravinnetalous. Ojitus, kastelu ja ympäristö. Salaojayhdistys, Helsinki. 62 Saarijärvi, K. & Virkajärvi, P. 2010. Nurmiviljelyn fosforikuormitus on liuenneessa muodossa. Vesitalous 2/2010: 22-25. 63 BSAG. 2014. Järki-Lanta –hankkeen tulosraportti. Saatavilla osoitteessa: http://jarki.fi/sites/default/files/jarki_lanta_tulosraportti.pdf Viitattu 12.3.2015. 78 Ylivainio, K., Sarvi, M., Lemola, R., Uusitalo, R. & Turtola, E. 2014. Regional P stocks in soil and in animal manure as compared to P requirement of plants in Finland. MTT Raportti 124. MTT, Jokioinen. 79 Luostarinen, S., Logrén, J., Grönroos, J., Lehtonen, H., Paavola, T., Rankinen, K., Rintala, J., Salo, T., Ylivainio, K. & Järvenpää, M. (toim.) 2011. Lannan kestävä hyödyntäminen. Hyötylanta-tutkimusohjelman loppuraportti. MTT Raportti 21. MTT, Jokioinen. 80 64 Niemelä, M. 2012. Eläimet rantaan – kyllä vai ei? Opas kestävään rantalaiduntamiseen. Natureship-julkaisuja. 81 Berninger, K. 2010. Alkutuotannon ympäristöindikaattoreita etsimässä – esimerkkejä lihaketjusta. Elintarvike ja terveys 7: 22-27. 82 65 66 Katajajuuri, J.-M. & Pulkkinen, H. 2015. Vastuuverkko/Luonnonvarakeskus. Garnett, T. Livestock and climate change. Teoksessa. D’Silva, J. & Webstern, J. The meat crisis. Developing more sustainable production and consumption. Ss. 46-56. 67 Soussana, J.F., Tallec, T. & Blanfort, V. Greenhouse gas balance of ruminant production systems through carbon sequestration in grasslands. Animal 4: 334-350. 68 Berninger, F., Susiluoto, S., Gianelle, D., Bahn, M., Wohlfahrt, G., Sutton, M., Garcia-Pausas, J., Gimeno, C., Sanz, M.J., Dore, S., Rogiers, N., Furger, M., Eugster, W., Balzarolo, M., Sebastia, M.T., Tenhunen, J., Straszewski, T. & Cernusca, A. In print. Management and site effects on carbon balances of European mountain meadows and rangelands. Boreal Environmental Research. 69 RaHa-hanke. 2014. Juuristotietopaketti – Juuret maan rakenteen parantajina. Ravinnehuuhtoumien hallinta (RaHa), Faktaa 8/elokuu 2014. Saatavilla osoitteessa: http://www.doria.fi/handle/10024/103454 Viitattu 25.3.2015. 70 Penttilä, K., Kotro, J., Berninger, K., Lehtinen, K., Rahkio, M., Salonen, J., Jalkanen, L. & Timonen, A. 2012. Lihaketjun vastuullisuuden läpinäkyvyys ja jäljitettävyys – esimerkkinä sianlihan tuotantoketju. Katsaus nykytilaan ja tulevaisuuteen. MTT Raportteja 58. Saatavilla osoitteesta: http://www.mtt.fi/mttraportti/pdf/mttraportti58.pdf Viitattu 11.2.2015. 71 Pesonen, M., & Huuskonen, A. 2014. Naudanlihantuotannon ympäristövaikutukset – kirjallisuusselvitys. MTT Raportti 156. MTT, Jokioinen. 72 Toukoluoto, N. & Peltonen, S. (toim.) 2015. Viljelykiertojen monipuolistaminen. Tieto tuottamaan 141. ProAgria Keskusten Liitto, Porvoo. 73 Agronet. Viljelykierto. Internet-sivu https://portal.mtt.fi/portal/page/portal/agronet/luomu/peltoviljely/viljelykierto/laatiminen Viitattu 12.3.2015. 74 Maa- ja metsätalousministeriö. 2014. Manner-Suomen maaseudun kehittämisohjelman 2007-2013 vuoden 2013 vuosikertomus. Saatavilla osoitteessa: https://www.maaseutu.fi/fi/ohjelman-tuloksia/arvionti-ja-seuranta/vuosikertomukset/Sivut/default.aspx Viitattu 9.4.2015. 75 Soil Association. 2010. A rock and a hard place. Peak phosphorus and the threat to our food security. Saatavilla osoitteessa: http://www.soilassociation.org/LinkClick.aspx?fileticket=eeGPQJORrkw%3D Viitattu 11.3.2015. 76 Euroopan komissio. 2013. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, Neuvostolle, Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja Alueiden komitealle. Kuulemista koskeva tiedonanto fosforin kestävästä käytöstä. COM(2013) 517 final. 8.7.2913. Saatavilla osoitteesta: 77 32 http://ec.europa.eu/environment/consultations/pdf/phosphorus/FI.pdf Viitattu 11.3.2015. Lähteet Lähteet Uusitalo, R., Ekholm, P., Turtola, E., Pitkänen, H., Lehtonen H., Granlund, K., Bäck, S., Puustinen, M., Räike, A., Lehtoranta, J., Rekolainen, S., Walls, M. & Kauppila, P. 2007. Maatalous Itämeren rehevöittäjänä. Maa- ja elintarviketalous 96. MTT, Jokioinen. 60 Kestävää kasvua biotaloudesta. Suomen biotalousstrategia. 2014. Saatavilla osoitteesta: https://www.tem.fi/files/39784/Suomen_biotalousstrategia.pdf Viitattu 10.3.2015. Laidun Herefordin internet-sivut http://www.laidunhereford.fi/ Viitattu 21.3.2015. WWF Suomi. Luonnonlaidunliha. Internet-sivu. http://wwf.fi/alueet/suomi/metsalaidunhanke/luonnonlaidunliha/ Viitattu 20.3.2015. 83 IP Sigill Nötkött. Standard för kvalitetssäkrad nötköttsproduktion med tillval för naturbeteskött ock klimatcertifiering. Utgåva 2011:2. Saatavilla osoitteessa: http://sigill.se/IP-Certifiering/ CERTIFIERING-AV-NOTKOTTS-PRODUKTION/REGELHANDBOK/Regelhandbok-IP-SigillNotkott/ Viitattu 20.2.2015. 84 Svenskt Sigill. IP Sigill Naturbeteskött. http://sigill.se/IP-Certifiering/CERTIFIERING-AVNOTKOTTS-PRODUKTION/OM-IP-SIGILL-NOT/Naturbeteskott/ Viitattu 20.3.2015. Merkin kuva ja linkki Creative Commons -lisenssiin ovat saatavilla osoitteessa: http://www.mynewsdesk.com/se/svensktsigill/images/ip-sigill-naturbeteskoett-343951 Viitattu 20.3.2015. 85 86 American Grassfed Association. Sähköpostikontakti 27.3.2015. American Grassfed Association. Our standards. Internet-sivu http://www.americangrassfed.org/about-us/our-standards/ Viitattu 20.3.2015. 87 Lehto, M., Salminen, P., Valtari, H. & Venelampi, O. (toim.) 2012. Opas pientuoteurastamon sivutuotteiden hyödyntämisestä ja hävittämisestä. Ruoka-Suomi teemaryhmän julkaisu 1/2012. Saatavilla osoitteesta: http://www.ruokasuomi.fi/oppaat/oppaat_pienteurastamo_12-2012.pdf Viitattu 20.3.2015. 88 Pienten maidonjalostajien toiminta ammattimaistuu. Käytännön maamies 20.2.2015. http://kaytannonmaamies.fi/pienten-maidonjalostajien-toiminta-ammattimaistuu/ Viitattu 20.3.2015. 89 90 Ravintola Nokan internet-sivut. http://www.ravintolanokka.fi/ Viitattu 28.3.2015. 91 Ravintola Nokan internet-sivut. http://www.ravintolanokka.fi/ Viitattu 28.3.2015. 92 Saloniemen juustolan internet-sivusto. http://www.saloniemenjuustola.fi/ Viitattu 20.3.2015. 93 Bovikin tilan internet-sivut. http://www.bovik.fi/ Viitattu 20.3.2015. 94 3 kaverin jäätelön internetsivut. http://www.3kaveria.fi/?lang=fi Viitattu 20.3.2015. Parikkalan kunta. 2014. Biokaasun hyödyntäminen Parikkalan kunnan kaukolämpöverkostossa. Raki-hankkeen loppuraportti. 95 Berninger, K. 2012. Hiilineutraali Suomi. Miten luodaan ilmastoystävällinen yhteiskunta. Gaudeamus. Helsinki 96 Harju, M. 2015. Esitelmä Suomen luonnonsuojeluliiton seminaarissa maatalouden kasvihuonekaasu- ja ammoniakkipäästöistä. 31.3.2015. 97 33 Lähteet Berninger, K. 2012. Hiilineutraali Suomi. Miten luodaan ilmastoystävällinen yhteiskunta. Gaudeamus. Helsinki. 98 99 Berninger, K., Tapio, P. & Willamo, R. 1996. Ympäristönsuojelun perusteet. Gaudeamus, Helsinki. Ruuansulatuskanavan rakenne kertoo ruokatottumuksista. Teoksessa: Nisäkkäät Osa 1. Weilin & Göös, Porvoo. Ss. 220-222. 100 Karhunen, A. 2012. Niittyjen tuottamasta lihasta syntyy brändi. Ketonoidanlukko 2/2012: 5-6. Saatavilla osoitteessa: http://perinnemaisemat.fi/pdf/ketonoidanlukko_2012.pdf Viitattu 6.3.2015. 101 Toukoluoto, N. & Peltonen, S. (toim.) 2015. Viljelykiertojen monipuolistaminen. Tieto tuottamaan 141. ProAgria Keskusten Liitto, Porvoo. 102 Ruuansulatuskanavan rakenne kertoo ruokatottumuksista. Teoksessa: Nisäkkäät Osa 1. Weilin & Göös, Porvoo. Ss. 220-222. 103 34 35 Märehtijät ovat olennainen osa kestävää maataloutta ja paikallista ravinteiden kierrätystä - kokonaan ilman niitä emme pärjää missään päin maailmaa. Märehtijöiden ympäristöhyötyjä: 36 1 Märehtijä pystyy käyttämään ravinnokseen esimerkiksi ruohoa ja heinää eikä siten kilpaile ravinnosta ihmisen kanssa. 2 3 Laidunnus on mainio ruoan tuotannon muoto, joka lisää luonnon monimuotoisuutta. 4 Lanta on arvokas lannoite ja maanparannusaine, ei jäte. 5 Monivuotisten nurmien kasvien juuret ovat tärkeä hiilivarasto. Laitumet ja nurmet pitävät pintamaata paikoillaan.
© Copyright 2024