Kasvussa - Boreal Kasvinjalostus Oy

1/2015
Kasvussa
Boreal Kasvinjalostus Oy:n tiedotuslehti
Öljykasvit nyt
erinomainen vaihtoehto
Suunnitelmallisuus ja
maltti korostuvat nyt
Trekker –
Markkinoiden satoisin
mallasohra
4
6
8
Mukana
Lajikkeet 2015
–liite
Lukijalle
Aika vaihtaa?
Lajikekehitys on ollut nopeaa viime vuosina. Uutuudet ovat tuoneet selvästi lisää satopotentiaalia,
viljelyvarmuus on parantunut ja laatu vastaa yhä paremmin loppukäytön tarpeita. Tämän kehityksen
myötä esimerkiksi aikaisella kauralla lajikkeisto on käytännössä uusiutunut viimeisen kymmenen vuoden
aikana. Jalostuksen tuoma hyöty on haluttu kotiuttaa, ja uusien lajikkeiden ottaminen viljelyyn on nähty
taloudellisesti järkevänä ja kannattavana päätöksenä.
Kauran viljelyala- ja siemenmyyntitilastoja tarkastellessa törmää kuitenkin yllätykseen. Sertifioidun
siemenen myyntitilastoissa kiistämätöntä piikkipaikkaa pitää Akseli (lajikeluetteloon 2009). Viljelyalatilastoissakin Akseli komeilee kärkisijalla ja aikaisista kauroista seuraavaksi viljellyin on Fiia (lajikeluetteloon 2002), jota
edelleen tapaamme pienessä määrin myös siemenkaupassa. Sen jälkeen tilastojen lukeminen onkin lähes hämmästyttävää,
nimittäin Veli-kauraa (lajikeluetteloon 1981, poistumassa lajikeluettelosta 30.6.2015) viljeltiin tilastojen mukaan viime kesänä yli
24 000 hehtaarilla. Näillä hehtaareilla tämä lajikevanhus olisi valtakuntamme neljänneksi viljellyin kaura. Erikoista siinäkin mielessä, että Veli poistui siemenkaupasta jo kymmenkunta vuotta sitten. Sen jälkeen korkeintaan yksittäisiä Veli-kauran siemeneriä
on ollut markkinoilla.
Ottaisivatko suomalaiset viljelijät todellakin tietoisesti tällaista taloudellista riskiä, miltä Veli-kauran viljely tilastojen valossa näyttää? Ja viljelisivät näin laajassa mitassa ominaisuuksiltaan nykylajikkeita selvästi heikompaa lajiketta ja vieläpä kymmenen vuotta
vanhalla siemenkannalla? Tämän Kasvussa–lehden vieraskynäkirjoitus ”Hämärän rajamailla” valottaa hyvin sitä, miten taloudellisesti epävarma yhtälö on vanha lajike, ja pitkään samasta siemenkannasta tuotettu oma siemen. Olemme iloisia voidessamme
tarjota jälleen parempia vaihtoehtoja, ja suosittelemme Veli-kaurankin vaihtamista esimerkiksi Akseliin tai tämän kevään aikaisiin
uutuuksiin Meeriin ja Riinaan.
Kuten alussa totesin, lajikekehitys näkyy satoisuuden kehittymisen lisäksi yhä vahvemmin myös sinä laatuna, jota loppukäyttäjä
kaipaa. Paikoitellen voidaan puhua jopa räätälöidystä laadusta. Tässäkin lehdessä on useita esimerkkejä uusien lajikkeiden tuomasta lisäarvosta loppukäyttäjän näkökulmasta. Esimerkiksi juttu Alku-kaurasta kuvaa yhteistyötä, jossa lajike soveltuu myllyn
tarpeisiin jopa nimeä myöten.
Kevään kylvöille valmistauduttaessa kannustamme lukijoita tutustumaan lehdessä esiteltyihin uutuuslajikkeisiin sekä arvioimaan
siemenen elinvoimaisuuden taloudellista merkitystä omalla tilalla. Viljelyyn panostettaessa lajikekehitys tuo selvää lisäarvoa.
Antoisia lukuhetkiä Kasvussa-lehden parissa,
Satu Pura
kaupallinen johtaja
2
Kasvussa
Sisältö
Öljykasvit nyt erinomainen
vaihtoehto...........................................4 Hämärän rajamailla........................... 14
Varma kysyntä, viljoja parempi tuotto,
hyvä esikasviarvo, maan kasvukuntoa
parantavat vaikutukset. Öljykasvien viljelylle riittää hyviä perusteluja ja nykyinen
markkinatilanne kannustaakin pohtimaan
vaihtoehtoja. Monille tiloille öljykasvit sopivat hyvin viljelykiertoon ja tälle keväälle
peitattua rypsin ja rapsin siementä on
tarjolla, joten uusien lajikkeiden potentiaali kannattaa hyödyntää.
Pirjo Peltonen-Sainio, Luke: Laadultaan
tuntematon siemen kätkee sisäänsä
juuri niin suuret riskit kuin miltä
kuulostaakin. Harkittaessa tilan oman
siemenen käyttöä laadun tunnistaminen on ensimmäinen irtiotto piiloriskien verhoamasta pimeydestä. Varmuus
siitä, vaihtaako uuteen siemeneen
vai kunnostaako tilan omaa siementä
vahvistuu, kun ymmärtää mahdollisten
laatuheikkouksien vaikutukset.
Suunnitelmallisuus ja
maltti korostuvat nyt...........................6 Juttusarja:
Miksi kasveja jalostetaan?................... 11
Mäntsäläläisen Silja Vuoren tilalla kevään
kylvösuunnitelmat ovat pääosin selvillä.
Tilan valinnoissa painotetaan kannattavuutta ja suunnitelmallisuutta. Myös
viljelykiertoon ja kasvinvuorotukseen
kiinnitetään huomiota. Kasvinviljelytilan
lajivalikoimaan kuuluvat viljojen lisäksi
öljykasvit.
Alku –kaura:
Parasta puuroon.................................12
Miten varmistaa
myllyvehnälaatu?.............................. 16
Uutisia Borealilta............................... 18
Trekker – Markkinoiden
satoisin mallasohra.............................8
Trekkerin mallasohrahyväksyntä on
erityisen hyvä uutinen mallasohran
viljelijöille. Se on markkinoiden satoisin
mallasohra ja muiltakin viljelyominaisuuksiltaan hyvin oloihimme sopiva
lajike tuoden näin merkittävää lisäarvoa
mallasohran viljelyyn.
Kasvussa Boreal Kasvinjalostus Oy:n tiedotuslehti 1/2015
Julkaisija: Boreal Kasvinjalostus Oy, Myllytie 10, 31600 Jokioinen
Toimitus: Satu Pura, Anna Perttu, Pertti Pärssinen
Ulkoasu: Briiffi Oy
Taitto: Pirjo Järvelä, Graafinen Idea
Paino: Forssa Print, Forssa
Kansikuva: Tapio Tuomela
Tiedustelut ja palautteet: [email protected]
7. vuosikerta
ISSN-tunnus: 1798-5218
3
Öljykasvit nyt erinomainen
vaihtoehto
Varma kysyntä, viljoja parempi tuotto, hyvä esikasviarvo, maan kasvukuntoa
parantavat vaikutukset. Öljykasvien viljelylle riittää hyviä perusteluja ja nykyinen
markkinatilanne kannustaakin pohtimaan vaihtoehtoja. Monille tiloille öljykasvit
sopivat hyvin viljelykiertoon ja tälle keväälle peitattua rypsin ja rapsin siementä on
tarjolla, joten uusien lajikkeiden potentiaali kannattaa hyödyntää.
Ö
ljykasvit ovat erikoiskasveja ja parhaaseen tulokseen päästään, kun
viljelyyn valitaan hyväkuntoinen
lohko, kylvetään ajoissa ja huolehditaan
tarpeenmukaisesta sekä oikea-aikaisesta
kasvinsuojelusta.
Toista vuotta omaa tilaansa Eurajoella
viljelevä Lauri Koskela pohti viime keväänä
öljykasveja vaihtoehtona, ja päätyi rypsiin.
- Markkinatilanne vaikutti siltä, että
rypsistä oli mahdollista saada isompi tili kuin
viljoista.
Rypsi oli Koskelalle entuudestaan tuttu
viljelykasvi, ja rapsiin verrattuna rypsin viljelyvarmuus houkutteli. Lajikkeeksi valikoitui
aikainen Apollo.
– Rypsin tuotannossa on omat haasteensa ja niksinsä, vahingossa ei senkään
kanssa onnistu, Koskela sanoo. Viime kesä
oli meillä rypsille suosiollinen. Kylvöt tehtiin
toukokuun alussa ja vaikka kylvöjen jälkeinen viileä kausi hieman hidasti rypsin kasvua, kesän aikana kasvusto näytti hyvältä.
4
Uusia kokeiluja ja onnistumisia
Koskela käytti kylvössä hieman pienempää
siemenmäärää ja tavoitteena oli saada
vankka, hyvin pystyssä pysyvä kasvusto.
– Alemmalla siemenmäärällä rypsi versoi
voimakkaasti, kasvusto oli lyhyempää ja
lituja oli paksussa kerroksessa, Koskela
kuvailee.
Puintiaikaankin harva kylvö näkyi.
Kasvusto kuivui nopeasti ja oli helppo puida.
Myös lannoitemäärä kylvön yhteydessä oli
normaalia pienempi ja kasvustoon annettiin
lehtilannoituskäsittely kasvukauden aikana.
Koskelan mukaan tämä taktiikka näytti
rypsillä toimivan hyvin.
– Kukinta-aika kesti ainakin parisen
viikkoa ja osui ennen pahimpia helteitä.
Kukinnan jälkeen kasvusto hieman kärsi
kuivuudesta savimaalla, mikä osaltaan ehkä
leikkasi satoa.
Lopputulokseen Koskela kuitenkin on
tyytyväinen, kun laadukasta satoa kertyi keskimäärin 1800 kg/ha kymmenen
hehtaarin alalta. Tämä on selvästi yli rypsin
viimevuotisen keskisadon maassamme.
Erityisesti hän on tyytyväinen rypsin viljelyn
panos-hyöty-suhteeseen viime kesänä.
– Kasvinsuojelutoimissa päästiin vähällä,
kun rikkoja ei tarvinnut torjua ollenkaan, kiitos puhtaan lohkon. Kirpat ja kuoriaisetkin
torjuttiin vain kertaalleen, Koskela kertoo.
Pahkahomeriskiä Koskela ei ottanut,
vaan teki torjunnan laadun varmistamiseksi.
Ensi kevään viljelysuunnitelmien teko on
jutun kirjoitushetkellä käynnissä ja Koskela aikoo tuottaa rypsiä myös tulevana
kesänä. Harkinnassa on vaihto uudempaan
Cordelia-lajikkeeseen.
Rypsiä vai rapsia? Moni viljelijä varmasti pohtii valintaa rypsin
ja rapsin välillä. Oman tilan olosuhteet sanelevat pitkälti reunaehdot, kumpaa kasvia
kannattaa tuottaa.
Peittaus pelastaa alkukehityksen
T
UKESin joulukuussa myöntämä
poikkeuslupa öljykasvien siementen
peittaukseen ja peitatun siemenen
myyntiin ja käyttöön on erittäin tarpeellinen koko öljykasviketjun kannalta. Suomen oloissa, joissa kirppapaine monesti
keväällä on kova, peittauksen merkitys
on olennainen.
- Teimme kesällä 2014 kokeita, joissa
testattiin peittaamattoman ja neonikotinoideja sisältävällä peittausaineella
peitattujen rapsien menestymistä Jokioisissa. Kokeen tulokset osoittavat selvästi
peittauksen merkityksen öljykasvien
alkukehityksessä, öljykasvien jalostaja
Katja Hämäläinen Borealilta kertoo.
Hämäläisen mukaan peitatulla
siemenellä saatiin kokeessa selvästi
paremmat sadot kuin peittaamattomalla. Tämä johtuu hänen mukaansa pitkälti
siitä, että peitatut koejäsenet säästyivät
pahimmilta kirppatuhoilta alkukehitysvaiheessa, kun taas peittaamattomat
kärsivät isoja tuhoja.
Osasyynä suurille kirppavioituksille oli
Rypsi sopii viljelyyn koko viljan tuotantoalueellamme ja on rapsia aikaisempana
viljelyvarmempi. Rypsin kylvöajassa on
myös rapsia enemmän pelivaraa. Normaalioloissa rypsisato saadaan korjattua ajoissa
ja aikainen sadonkorjuu mahdollistaa myös
syysviljojen kylvön rypsin jälkeen. Tällöin
myös hyvä esikasviarvo saadaan parhaiten
hyödynnettyä seuraavalle kasville.
Rapsi tuottaa hyvillä lohkoilla ja viljelyyn panostettaessa rypsiä suurempia
satoja. Kasvuajaltaan
nykyisin markkinoilla
olevat rapsilajikkeet ovat
hyvin Suomeen soveltua,
menestyen parhaiten eteläisessä Suomessa.
myöhäinen kylvö, sillä samalla alueella
aikaisemmin kylvetyt öljykasvikokeet
eivät kärsineet niin suuria tuhoja.
Myös aikaisempi ruiskutusajankohta
olisi todennäköisesti säästänyt kasveja
kirppatuhoilta.
- Äärimmäisistä olosuhteista huolimatta koe kuitenkin osoittaa hyvin
peittauksen merkityksen rapsin ja
rypsin alkukehitykselle, Katja Hämäläinen korostaa.
Peittauksen merkitys öljykasvien
alkukehitykselle on oleellinen.
Vasemmassa kuvassa peitattu koejäsen.
Osa peittaamattomista ruuduista
tuhoutui lähes täysin (kuva oikealla).
Kuvat otettu 40 päivää kylvön jälkeen
Borealilla tehdyistä kokeista Jokioisissa
2014.
Panostukset kotimaisessa rypsissä
S
uomalainen öljynpuristamo, Avenakonserniin kuuluva Mildola panostaa vahvasti kotimaiseen rypsiin ja
kotimaisen öljykasvituotannon tulevaisuus
nähdäänkin yrityksessä valoisana.
- Suomessa ei ole kovin laajaa peltoviljelyn kasvivalikoimaa, joten öljykasvit ovat
olennainen osa monen tilan viljelykierrossa.
Ja rypsiöljyllä on paikkansa myös kuluttajien
ruokakoreissa, Avenan toimitusjohtaja Kaija
Viljanen kertoo.
- Kotimaisen rypsin merkitys on meille
suuri ja mielellämme ostaisimme
kaiken tarvitsemamme raakaaineen Suomesta. Otamme
rypsiä aina vastaan.
Viljanen pitää erittäin
tärkeänä, että poikkeuslupa
neonikotinoideilla peitatun
siemenen käytölle saatiin
tälle keväälle. Avenalla uskotaan, että viljelyalat kasvavat
tämän ansiosta viimevuotisesta.
Puhdasta ja terveellistä
Rypsiöljy on ravintosuositusten mukaan erinomainen, terveydelle edullisia
rasvahappoja sisältävä ruokaöljy. Öljynpuristuksen sivutuotteena saatava rypsipuriste puolestaan on tärkeä valkuaislähde
kotieläinruokinnassa. Näin ollen rypsillä on
tärkeä sijansa koko elintarvikeketjussa.
- Rypsiöljy sisältää luonnostaan runsaasti ihmiselle välttämättömiä omega-3ja omega-6 -rasvahappoja optimaalisessa
suhteessa, ja on lisäksi hyvä E- ja K-vitamiinin lähde, Kaija Viljanen kertoo.
Mildolan Neito-sarjan rypsiöljyt valmistetaan täysin kotimaisesta valikoidusta
rypsistä, ainutlaatuisella menetelmällä. Öljy
on lämminpuristettua ja miedosti puhdistettua. Lämmityksen ansiosta öljyyn saadaan mukaan mahdollisimman paljon rypsin
omia luonnollisia, monipuolisia ja arvokkaita
ainesosia, jolloin antioksidantit, sterolit ja
vitamiinit ovat mahdollisimman hyvin tallella. Tämä sopii nykyajan kuluttajille, jotka
arvostavat puhtautta ja terveellisyyttä.
5
Viljelijähaastattelu
Suunnitelmallisuus ja
maltti korostuvat nyt
Tätä kevättä on leimannut tilojen valmistautuminen uuteen
tukikauteen ja sen tuomiin kiemuroihin alavireisissä
markkinanäkymissä. Tilatasolla kevään kylvöpäätökset
odottavat monin paikoin vielä viimeisten tukiehtojen sekä
syksyn hintanäkymien tarkentumista.
6
Malttia lajikemäärään
Lajikevalintaa tehdessä Silja Vuori kertoo
hakevansa ”massaetua”. Lajikemäärä pidetään maltillisena, tavoitteena on viljellä yhtä
lajiketta kustakin viljelyssä olevasta
viljalajista. Öljykasvilajikkeita viljelyssä on
ollut mielenkiinnon vuoksi useampia.
Haussa on yleensä lajikkeet, jotka soveltuvat hyvin erilaisille maalajeille. Lajikkeen
taudinkestävyys on tärkeä ominaisuus,
samoin korrenlujuus. Kasvinsuojelulla molempiin voidaan vaikuttaa, mutta ominaisuuksina ne ovat lajikkeelle selviä plussia.
– Kevätvehnään olen valinnut myöhäisen
lajikkeen ja ruis on hybridiruista. Viime vuosina olen ollut näihin valintoihin tyytyväinen.
Tavoitteena on pitää syyskylvöiset kasvit
viljelykierrossa vahvasti mukana jatkossakin, vaikka niiden viljelyssä onkin omat
käytännön haasteensa. Rukiin ja syysrapsin
osuus viljelystä vaihteleekin sen mukaan,
miten syksyllä päästään kylvöille. Onnistuessaan satoisat syysmuotoiset kasvit ovat
kuitenkin erinomaisia vaihtoehtoja, joten
niihin kannattaa satsata.
– Esimerkiksi Evolo–ruis on ollut myönteinen kokemus paitsi satoisuuden, myös
verrattain lyhyen ja vahvan korren sekä
isojen jyvien ansiosta, Silja Vuori toteaa.
Vuoren tilalla monitahoiselle ohralle on
tilaus myös syyskylvöisten kasvien esikasvina. Sama trendi on nähtävissä myös monella muulla eteläsuomalaisella tilalla, joilla aikainen ohra kasvattaa suosiotaan. Taustalla
on nopea lajikekehitys. Monitahoinen ohra
kilpailee satoisuudessaan selvästi myöhäisempien kaksitahoisten ohrien kanssa.
Kuva: Lassi Puhtimäki
M
äntsäläläinen Silja Vuori viljelee
kotitilaansa nyt yhdeksättä vuotta.
Hänellä kevään kylvösuunnitelmat
ovat pääosin selvillä. Tilan valinnoissa painotetaan kannattavuutta ja suunnitelmallisuutta. Myös viljelykiertoon ja kasvinvuorotukseen kiinnitetään huomiota.
Kasvinviljelytilan lajivalikoimaan kuuluvat
viljojen lisäksi öljykasvit.
– Tavoitteena on tehdä laji- ja lajikevalinnat niin, että korjuukausi saadaan mahdollisimman pitkäksi, Silja Vuori kertoo.
Kylvöt aloitetaan yleensä monitahoisella ohralla, joka myydään hintatilanteen
mukaan joko rehuksi, vientiin tai tärkkelyskäyttöön. Lajikkeena on muutaman vuoden
ajan ollut Edvin, joka kasvuajaltaan kuuluu
monitahoisten ohrien myöhäisempään
päähän ja soveltuu eri käyttötarkoituksiin.
Myöhäinenkin monitahoinen ohra on kaksitahoisia lajikkeita aikaisempi.
– Olen ollut tyytyväinen monitahoiseen
ohraan ja Edviniin lajikkeena. Nykylajikkeet
ovat huomattavan satoisia, ja niiden viljeltävyys on selvästi parantunut.
Monitahoisen ohran lisäksi Silja Vuoren
tilalla viljellään kevätvehnää, ruista sekä
kevät- ja syysrapsia.
– On hyvä, että viljelyssä on vehnän
ja ohran lisäksi muitakin kasveja. Ruis ja
öljykasvit ovat erinomaisia vaihtoehtoja
viljatilan viljelykierrossa vähentäen tautipainetta ja parantaen maata. Tuntuma on, että
etenkin öljykasvien mukanaolo parantaa
seuraavien kasvien satoa.
Viljaa myllyille ja rehuteollisuuteen
Silja Vuoren tilalla sadon markkinointisuunnitelmat ovat selvät. Tavoitteena on hakea
vakaata tuottoa kasvilajeilla, joille on varma
kysyntä teollisuudessa ja toimituspaikka lähellä. Vehnä ja ruis myydään myllykäyttöön.
Ohrassa paino on rehuohralla.
– Rehuohran myynti on selkeää ja
yksinkertaista. Toimitamme ohraa jonkun
verran jo puintiaikana, mikä on osaltaan
yksi peruste tuottaa ohra lähtökohtaisesti
rehuksi, Silja Vuori sanoo.
Hybridiruis ja
syysrapsi
täydentävät
Borealin omaa
lajikevalikoimaa
B
oreal täydentää omaa lajikevalikoimaansa testausyhteistyön kautta.
Hybridirukiin kanssa on tehty pitkään tuloksellista yhteistyötä saksalaisen
jalostajan KWS:n kanssa. Boreal testaa
kattavasti KWS:n materiaalia Suomessa
ja viime vuosina markkinoille on tuotu
mm. Evolo- ja Brasetto-hybridirukiit,
jotka ovat nykyään maassamme laajassa
viljelyssä.
Syysrapsin lajiketestauksessa Borealin
pääyhteistyökumppaneina toimii kaksi
merkittävää rapsinjalostajaa, Limagrain
ja NPZ Lembke. Huomiota testauksessa
kiinnitetään ennen kaikkea talvenkestävyyteen sekä satoisuuteen. Markkinoille
on tuotu mm. NPZ Lembken puolikääpiösyysrapsi Thorin, joka on saavuttanut suosiota hyvänä talvehtijana. Tänä
syksynä uutuutena markkinoille tuodaan
Limagrainin jalostama Armstronghybridisyysrapsi, jonka talvenkestävyys
Borealin kokeissa on yltänyt samalle
tasolle yleisesti viljelyssä olevien puolikääpiölajikkeiden kanssa.
LUE LISÄÄ
boreal.fi
Viljelijän työn lisäksi Silja Vuori toimii
maatalousalan toimittajana, ja tässä
roolissa hän on tutustunut myös
kasvinjalostukseen Borealilla.
Mallasohraa on viljelyssä aina ajoittain.
Sen viljely houkuttelee lähinnä sellaisessa
markkinatilanteessa, kun mallasohralle
maksetaan kunnon preemio.
Öljykasvien etuina Silja Vuori näkee paitsi
hyvän kysynnän sadolle, myös pienemmän
varastointikapasiteetin tarpeen. Lisäksi
öljykasvien hintakehitys on ollut viljoja
vakaampaa, minkä vuoksi rapsista saatavien tuottojen vuosittaiset vaihtelut jäävät
yleensä viljoja pienemmiksi.
Varmaa valintaa ei ole
Kaiken kaikkiaan Silja Vuori ei pidä itseään
suurena riskinottajana. Tilan viljelytoimissa
ja valinnoissa näkyy ennemminkin maltillisuus.
– Viljatilojen kannattavuus on niin
vaatimaton, että riskien ottaminen ei ole
mahdollista, hän toteaa.
Silja Vuori pohtii myös sitä, mistä etukäteen tietää tai tunnistaa riskit. Tämä korostuu erityisesti agronomisten riskien osalta.
Talvehtivilla kasveilla on aina talvehtimisriski
Tutustu
lajikkeisiimme
>
ja muutenkaan sääoloja emme ennakkoon
tiedä. Joskus voi käydä niin, että niin sanottu
varma valinta pettääkin. Esimerkiksi myöhäinen vehnälajike voi kestää sateita aikaista
lajiketta paremmin ja sateisena syksynä
kevätrapsi saattaa vankkavartisempana olla
rypsiä parempi vaihtoehto.
– Täysin varman päälle ei voi valita, koska
emme tiedä millaisia riskejä kasvukaudella
kohtaamme.
Uuteen tukikauteen Silja Vuori valmistautuu odottavin mielin. Toiveissa on viljatilojen ja viljelyn kannattavuuden parantuminen. Se vaatisi markkinahintojen lähtemistä
nousuun. Näitä asioita Silja Vuori seuraa
aktiivisesti paitsi oman tilan lähtökohdista,
myös toisen työnsä kautta maatalousalan
toimittajana.
7
Trekker – Markkinoiden
satoisin mallasohra
LUE LISÄÄ
boreal.fi
8
Tutustu tarkemmin
Trekkerin
ominaisuuksiin ja
koetuloksiin
>
Trekker hyväksyttiin mallasohraksi Suomessa alkuvuonna.
Hyväksyntä on erityisen hyvä uutinen mallasohran viljelijöille.
Trekker on markkinoiden satoisin mallasohra ja muiltakin
viljelyominaisuuksiltaan hyvin oloihimme sopiva lajike tuoden
näin merkittävää lisäarvoa mallasohran viljelyyn.
T
rekkerin viljelyvarmuus näkyy laatuvarmuutena, se tuottaa laadukasta,
isojyväistä ja matalan valkuaispitoisuuden omaavaa satoa erilaisissa oloissa.
Erinomaisia kokemuksia
kahdelta vuodelta
Ennen mallasohraksi hyväksymistä Trekker
kävi läpi useamman vuoden kestävän
mallasohran hyväksymisprosessin. Tämän
prosessin aikana varmistutaan siitä, että
uusi lajikekandidaatti tuo mallasohraketjuun
lisäarvoa mallastuslaadun, viljelyarvon tai
näiden molempien näkökulmasta. Mallastuslaatua ja viljelyarvoa arvioi ohrakomitea,
jossa mallasohraketju on laajasti edustettuna.
Osana hyväksymisprosessia Trekkeristä
tuotettiin vuosina 2013 ja 2014 satoa
VikingMaltille mallastettavaksi. Järveläläinen
Arto Markkola on viljellyt jo kaksi vuotta
Trekkeriä mallasohraksi. Uutuuslajikkeeseen
hän on ollut tyytyväinen niin sadon kuin
laadunkin osalta.
- Ensimmäisenä vuotena Trekkerin keskisato kahdenkymmenen hehtaarin alalta
ylsi lähes 7000 kg/ha, ja viime vuonnakin
sato, kg/ha
7000
kovasta kuumuudesta huolimatta ylitettiin
6000 kg:n hehtaarisato, Arto Markkola
kertoo.
Markkolan viljelyksiltä mallastettu sato
on ollut laadukasta. Jyväkoko oli suurta,
lajiteaste ja itävyys korkeat ja proteiinitasot
mallastustarkoitukseen sopivan matalat.
Korkea satotaso varmistetaan
oikeilla viljelytoimilla
Mallasohrakandidaattien viljelyksiltä saatavat käytännön kokemukset tuovat arvokasta
lisätietoa esimerkiksi lajikkeen menestymisestä eri maalajeilla sekä sen lannoituksesta
ja taudinkestävyydestä. Markkola kiinnitti
huomiota esimerkiksi Trekkerin valkuaispitoisuuteen.
- Trekker uutena, korkean satotason
mallasohrana hyötyy hieman erilaisesta
lannoituksesta kuin mihin vanhemmilla
lajikkeilla on totuttu. Tämän tyyppisillä lajikkeilla kasvusto käyttää enemmän typpeä
sadonmuodostukseen, ja on jopa vaarana,
että proteiinit jäävät peruslannoituksella
liian matalaksi, hän toteaa.
Markkolan Trekker–kasvusto sai kumpanakin vuonna 95-100 kg typpeä /ha kylvön
yhteydessä.
sato, kg/ha
valk. %
Ensi kesänä isännällä on suunnitelmissa
antaa Trekker-kasvustoille lisätyppeä
kasvukauden aikana.
Tautitorjunnan Markkola teki Trekkerviljelykselle ensimmäisenä vuonna kertaalleen ja toisena kesänä jaetulla käsittelyllä.
Näitä vertailemalla Markkola havaitsi jaetun
käsittelyn kannattavan, sillä kasvusto pysyi
selvästi pidempään vihreämpänä.
Kokonaisuutena Arto Markkola summaa,
että Trekker on erittäin mielenkiintoinen,
viljelijälle lisäarvoa tuova uutuuslajike, jota
hän suunnittelee viljelevänsä jatkossakin. Samassa yhteydessä isäntä kuitenkin
muistuttaa, että itsestään hyviin tuloksiin ei
päästä. Nykylajikkeiden viljely vaatii hänen
näkemyksensä mukaan huolellisuutta ja
paneutumista alusta loppuun asti, jotta lajikekehityksen tuoma lisä saadaan täysimääräisenä hyödynnettyä.
Arto Markkola on jatkamassa uusien
mallasohrakandidaattien viljelyä myös ensi
kesänä. Nyt vuorossa on Borealin kautta
testauksessa oleva Limagrainin jalostama
Overture, josta tuotetaan satoa teollisuuden
koemallastuksiin.
valkuainen, %
12
6500
6000
10
5500
8
5000
6
4500
4
4000
3500
2
3000
0
Trekker, 90 N
Trekker, 120 N
Trekker, 90+30 N,
pens.
Korkean satotason
mallasohrana Trekker
hyötyy hieman erilaisesta
lannoituksesta kuin mihin
vanhemmilla lajikkeilla on
totuttu. Trekker-kasvusto
käyttää enemmän typpeä
sadonmuodostukseen.
Trekker, 90+30 N,
tähk.
Lähde: Kasvuohjelma-kokeet, Kotkaniemi, 2013
9
Maailman pohjoisinta mallasohraa
O
letko tullut ajatelleeksi, että maailman pohjoisimmat mallasohrat
viljellään suomalaisten viljelijöiden
pellolla? Kasvuolomme asettavat mallasohralle omat haasteensa.
Mallasohran tuotannossa lajikkeella on
keskeinen rooli. Valtaosa mallastuslaadun
kannalta keskeisistä laatutekijöistä on
lajikeominaisuuksia, joihin viljelyolosuhteet ja -toimenpiteet kuitenkin vaikuttavat. Suomessa mallasohraa tuotetaan
erilaisissa kasvuoloissa kuin mallasohran
päätuotantoalueella Euroopassa. Mallasohralta vaaditaankin oloissamme erityisiä
ominaisuuksia, jotta se toimii myös
mallastus- ja panimoprosessissa.
- Meillä erityisesti kasvin alkukehitys
orastumisesta tähkälle tuloon tapahtuu
huomattavasti nopeammin kuin muualla
Euroopassa, koska meillä päivä on pitkä ja
lämpötila alkukehityksen aikaan keskimäärin korkeampi kuin eteläisemmillä
alueilla, muistuttaa ohran jalostaja Reino
Aikasalo.
Tähkän jyvälukumäärä sekä jyvän solujen määrä määräytyy alkukesällä jo hyvin
varhain. Nopearytmisessä alkukasvussa
mallasohran jyvän rakenne muotoutuu
meillä hieman erilaiseksi kuin muualla.
Tämä osaltaan selittää sitä, miksi muualla
Euroopassa hyväksytyt lajikkeet saattavat
meillä tuottaa laadultaan erilaista mallasohraa kuin pääviljelyalueellaan viljeltynä.
- Pohjoisiin tuotanto-oloihin jalostetut
mallasohrat on jo lähtökohtaisesti valikoitu niin, että ne menestyvät nopearytmisessä kasvukaudessa, Aikasalo toteaa.
Huolellinen viljelyarvon ja mallastuslaadun testaus Suomessa onkin ensiarvoisen tärkeää, kun uusia lajikekandidaatteja arvioidaan.
Mallastuslaatua ja agronomiaa
Boreal on maailman pohjoisin mallasohran jalostaja. Jalostusohjelma uusittiin
täysin 2000-luvun alussa, kun mallasohran viljely alkoi Suomessakin hiljalleen
siirtyä myöhäisempiin, korkean satopotentiaalin lajikkeisiin. Työ on tuottanut
tulosta ja lajikekehitys on ollut nopeaa.
– Jalostusohjelmamme tuottaa
sellaisia lajikkeita, joita suomalainen
mallasohraketju tarvitsee. Olemme
kiinnittäneet huomiota satoisuuteen,
viljelyvarmuuteen ja laatuun, joka vastaa
mallas- ja panimoteollisuuden tarpeita,
Reino Aikasalo kertoo.
Borealin uudet mallasohrat kuuluvat
niin satoisuudeltaan kuin laadultaankin
lajikkeiston kärkijoukkoon.
Uusitusta mallasohraohjelmasta on
viimeisen viiden vuoden sisällä tuotu
markkinoille kaksi lajiketta: Harbinger
(2009) ja Trekker (2013). Tänä vuonna lajikeluetteloon haettiin uusimpana
kandidaattina Fennica. Näistä Harbinger
hyväksyttiin mallasohraksi neljä vuotta
sitten, ja on saanut mallastajalta kiitosta
erityisesti varman ja tasaisen mallaslaadun tuottajana erilaisissakin kasvuoloissa. Trekker puolestaan sai mallasohrahyväksynnän tammikuussa ja tuo
lisäarvoa mallasohraketjuun erityisesti
agronomisten ominaisuuksiensa puolesta, omaten myös tasapainoisen
mallastuslaadun.
Vasta lajikeluetteloon haettu Fennica
nostaa edelleen mallasohrien satoisuutta
mallastuslaadusta tinkimättä. Uutuuslajike aloittelee tietään mallasohrakandidaattina, ja päätöksiä Fennican hyväksymisestä mallasohraksi saadaan tulevina
vuosina.
Omaa jalostusohjelmaa Boreal
täydentää testaamalla mm. Limagrainin
lajikkeita Suomessa ja lähialueilla. Seuraava mallasohrakandidaatti Borealin kautta
onkin Limagrainin jalostama Overture,
jonka mallasohrahyväksynnästä odotetaan tietoa noin vuoden sisällä.
sato, kg/ha
7000
+11 %
6000
+13 %
5000
4000
3000
2000
Kotimaisten mallasohrien
satoisuus on kehittynyt
merkittävästi.
1000
0
Saana (1996) Harbinger (2009) Trekker (2013)
NFC Tipple, mittari (2008)
Kuva: Hanna Haikka, Boreal
Lähde: Viralliset lajikekokeet 2007-2014, Luke (suluissa lajikkeiden listausvuodet)
10
osa
1
Juttusarja
Miksi kasveja jalostetaan?
Kasvinjalostuksella on laaja
merkitys. Se vaikuttaa välillisesti
koko yhteiskuntaamme ruuan
tuotannon kautta. Lyhyesti sanottuna
kasvinjalostus on tuotekehitystyötä,
jolla parannetaan viljeltävien kasvien
ominaisuuksia. Tällä ominaisuuksien
parantamisella on vaikutuksensa
viljelijän, satoa käyttävän teollisuuden
ja kuluttajienkin arkeen sekä
ympäristöön niin maailmanlaajuisesti
kuin paikallisestikin.
Nyt alkavassa juttusarjassamme
pureudutaan kasvinjalostuksen
vaikutuksiin eri näkökulmista.
Maailmanlaajuinen ruuantuotannon haaste
Maailman väkiluvun on ennustettu kohoavan nykyisestä 7
miljardista 9 miljardiin vuoteen 2050 mennessä. Samaan
aikaan kehittyvien valtioiden asukkaiden päivittäinen ruoka
muuttuu entistä enemmän eläinperäiseksi. YK:n alainen
Maailman elintarvikejärjestö FAO onkin arvioinut, että
seuraavan 40 vuoden aikana maailman pelloilta saatavaa
tuotantoa tulee lisätä 70 % maapallon koko väkimäärän
ruokkimiseksi.
Koska maailman peltoalaa ei juurikaan voi enää lisätä, ja
lannoitteiden ja kasvinsuojeluaineiden käyttöä on monilla
alueilla ympäristösyistä alettu rajoittaa, vastuuta ruuan
riittävyydestä on entistä enemmän alettu siirtää kasvinjalostukselle. Satotasojen kasvattaminen jalostuksen keinoin on edellytys riittävälle ruuan tuotannolle.
1960-luvun niin sanottu vihreä vallankumous toi nykyaikaiset lyhytkortiset viljalajikkeet maailman viljelijöiden
käyttöön ja mahdollisti satotasojen kohottamisen erityisesti
lannoitusta lisäämällä. On arvioitu, että vihreä vallankumous pelasti ainakin miljardi ihmistä nälkäkuolemalta.
Kehitykseen vahvasti vaikuttanut kasvinjalostaja Norman
Borlaug saikin työstään ansaitun Nobelin rauhanpalkinnon.
Vihreän vallankumouksen toinen sukupolvi on ollut
hitaampaa ja asteittaista. Nyt satotasoja kohotetaan
jalostuksella niin, että kasvutekijät kuten auringon säteily,
vesi ja ravinteet saadaan entistä tehokkaammin kasvin
käyttöön ja ohjatuksi käyttökelpoisen sadon muodostukseen eli viljelykasvien satoindeksiä pyritään parantamaan.
Kasvinjalostuksen myötä nykyisten viljelykasvien sadon
määrä suhteessa muuhun biomassaan on kasvanut ja kasvi
siis kohdentaa yhteyttämistuotteet tehokkaasti satoon.
Samalla kasvinjalostuksessa kehitetään kasvien kykyä
kestää kullekin alueelle ominaisia kasvua rajoittavia
stressitekijöitä kuten kasvitauteja, tuholaisia, kuivuutta,
märkyyttä tai kylmää. Tätä työtä tehdään eri kohdealueille
ympäri maapalloa. Määrätietoisen työn ansiosta tarvittavien satoparannuksien saavuttaminen nähdään realistisena ja myös tulevaisuudessa maailman kasvava väestö
pystytään ruokkimaan.
11
Alku – Parasta puuroon
Alku-kaura on nimensä mukaisesti uuden alku. Boreal ja Fazer Mylly
ovat aloittaneet yhteistyön, jossa mylly tekee tulevalle satokaudelle
viljelysopimuksia Alku-kaurasta. Alku on laatulajike, joka menestyy hyvin
elintarvikekauran päätuotantoalueella eteläisessä Suomessa.
B
orealin Alku-kaura on nimetty yhteistyössä Fazer Myllyn kanssa. Nimi
yhdistyy Fazerin kauratuotteisiin ja
vahvistaa näin raaka-aineen alkuperän
merkitystä lopputuotteessa.
Fazer panostaa vahvasti kauraan. Uusi
kauramylly Lahdessa aloitti toimintansa
syksyllä 2013 ja viime marraskuussa yritys
laajensi valikoimaansa Alku-kaurapuuroihin. Fazerilla nähdään, että puurotrendi on
kasvussa. Yrityksen teettämän tutkimuksen
mukaan valtaosa suomalaisista syö puuroa
aamiaisellaan ainakin silloin tällöin. Puuron
suosion takana on se, että sitä pidetään terveellisenä, täyttävänä, edullisena ja nopeana vaihtoehtona. Nykyään puuroja tuuna-
taan ja niitä nautitaan erilaisten lisukkeiden
kera. Fazerin Alku-kauratuotteet vastaavat
osaltaan puuron kysynnän kasvuun.
Kauralajikkeella ja sen ominaisuuksilla on
olennainen rooli elintarviketeollisuuden ja
lopputuotteen kannalta. Borealin ja Fazerin
uudentyyppisellä yhteistyöllä tätä nostetaan
vahvemmin esille. Raaka-aineen alkuperän
merkitys korostuu yhä enemmän myös
kuluttajien valinnoissa.
Alku
toimii pelloilla ja myllyssä
Kotimaisessa lajikejalostuksessa on otettu
huomioon kauran eri käyttökohteet. Jokainen lajike on ominaisuuksiltaan erilainen ja
soveltuvuus eri käyttötarkoituksiin ja viljely-
alueille on tarkkaan testattu. Kaura ei ole vain
kauraa, vaan kaiken takana on lajike.
Myllykäytön näkökulmasta kauralajikkeessa on tärkeää riittävän suuri jyväkoko,
alhainen kuoripitoisuus, korkea hehtolitrapaino ja ytimen vaalea väri.
- Saanto on sitä parempi mitä vähemmän
pientä jyvää erässä on ja mitä alhaisempi
kuoripitoisuus on. Näin ollen edellä mainitut
laatutekijät täytyy olla kunnossa, että erä soveltuisi myllykäyttöön, viljanhankintapäällikkö
Tero Hirvi Fazer Myllyltä kertoo.
Suurimokauran tärkeimmät laatuominaisuudet täyttyvät Alku-kauran kohdalla hyvin,
sillä sen jyväkoko sekä hehtolitrapaino ovat
hyvät ja kuoripitoisuus alhainen.
Kuva: Fazer
LUE LISÄÄ
boreal.fi
12
Tutustu tarkemmin
Alku-kauran
ominaisuuksiin ja
koetuloksiin
>
Alku on paitsi laadukas, myös erittäin
satoisa ja viljelyvarma lajike. Se on menestynyt erinomaisesti elintarvikekauran tärkeillä tuotantoalueilla II- ja III-vyöhykkeillä
tuottaen hyviä satoja. Luja korsi varmistaa
Alku-kauran viljelyä ja sadon laatua.
Alku-kaura kytkeytyy Fazerin sopimustuotantoon. Lajikkeesta tehdään viljelijän
ja myllyn välinen tuotantosopimus, ja
siementä on myynnissä ainoastaan Fazer
Myllyn kanssa Alku-suurimokaurasopimuksen tehneille. Siemen on tuotettu Borealin
sopimusviljelijöiden tiloilla.
Koska suurimokauran tuotannossa laatukriteereillä on olennainen merkitys myös
sadon hinnoitteluun, viljelijän kannattaa
ottaa kriteerit huomioon jo lajikevalintaa
ja viljelysuunnitelmaa tehdessä. Viljelijän
kannalta hyvä valinta on lajike, jolle on
kysyntää.
- Alku-kaura on hyvä lajike niin viljelijän
kuin myllynkin kannalta. Tavoitteenamme
on, että Alku-kaurasta tulee tuotantomme
ykköslajike muiden kauralajikkeiden rinnalle,
Tero Hirvi kertoo.
Alku-kauran siementä on vielä rajallisesti
saatavilla kevään 2015 kylvöille.
Suomi on kauramaa
K
otoinen kaura on laadultaan ja
käyttöominaisuuksiltaan monipuolinen raaka-aine. Suurin osa kotimaassa käytettävästä kaurasadosta käytetään
eläinten rehuksi, mutta elintarvikekäyttö
lisääntyy koko ajan ja vienti on merkittävää.
Vuonna 2014 kauran teollinen käyttö oli
yhteensä 270 miljoonaa kiloa. Sekä rehuettä elintarvikekäyttö on lisääntynyt viime
vuosina. Elintarvikkeeksi kauraa käytettiin
viime vuonna Suomessa 80 miljoonaa
kiloa, mikä on lähes 13 miljoonaa kiloa
enemmän kuin edellisvuonna (Luke).
Kauran viljelyllä ja sen käytöllä on maassamme pitkät perinteet. Kaura sopii hyvin
oloissamme tuotettavaksi ja sen viljelyalue
maassamme onkin laaja. Kauraa viljellään
Suomessa vuosittain noin 300 000400 000 hehtaarilla. Harvassa asiassa
Suomea voidaan pitää suurmaana edes
Euroopan mittapuun mukaan, mutta
kauran osalta olemme iso toimija. Meillä
viljellään noin 13 % EU-alueen kaurantuotannosta.
Kaura on Suomen tärkein vientivilja.
Vuosittaiset vientimäärät vaihtelevat
200-400 tuhannen tonnin välillä riippuen
kotimaan tuotannosta ja kulloisestakin
markkinatilanteesta. Suomalainen kaura
on vientikohteissa haluttua tavaraa.
Se tunnetaan puhtaana ja laadukkaana
raaka-aineena.
Kaurasta valmistetut elintarvikkeet ovat
herkullisia ja niillä on tieteellisesti todettu
olevan monia positiivisesti terveyteen vaikuttavia tekijöitä. Kaura sisältää liukoista
kuitua, beetaglukaania, jonka säännöllinen saanti edesauttaa normaalin veren
kolesterolitason ylläpitämisessä ja auttaa
alentamaan kolesterolia. Tämä terveysväittämä on myös Euroopan elintarviketurvallisuusviraston (EFSA) hyväksymä.
Lisäksi kaura auttaa tasaamaan aterian
jälkeistä verensokeritasapainoa ja on hyvää
vatsalle. Kauran kuidut lisäävät kylläisyyttä
ja edesauttavat vatsan toimintaa.
Näin tuotat laadukasta kauraa
Lohko, lajike, lannoitus
Lohko: Kaura soveltuu viljelyyn monen tyyppisille maalajeille. Kauran vedentarve on muita viljoja suu-
•
rempi, mikä on hyvä huomioida lohkovalinnassa. Kaura on muita viljoja joustavampi maan pH:n
suhteen. Yksipuolista kauran viljelyä tulee välttää, eikä sitä ei tule kylvää lohkoille, joilla on hukkakauraa.
• Lajike:
Lajikkeeksi valitaan oman tilan olosuhteisiin kasvuajaltaan sopiva lajike. Nykylajikkeet ovat satoisia ja vaihtoehtoja eri kasvuaikaluokkiin on hyvin tarjolla. Suurimokauran tuotannossa tulee
kiinnittää huomiota laatuominaisuuksiin; jyväkoko, hehtolitrapaino, kuoren paksuus. Luja korsi
varmistaa satoa ja laatua.
• Lannoitus:
Nykylajikkeet ovat satoisia, joten lannoitus tulee tehdä satotaso huomioiden. Lannoitus
voidaan myös jakaa. Tarvittaessa mangaanin ja muiden hivenravinteiden riittävyys varmistetaan
lisälannoituksella.
Kasvinsuojelu, korjuu, kuivaus
•Kasvinsuojelu:
Rikkakasvit ja kasvitaudit torjutaan kasvustoista tarpeen mukaan. Monipuolinen viljelykierto vähentää mm. lehtilaikkutaudin ja punahomeen riskiä. Kaura on viljoista herkin punahomeille
ja niiden muodostamille hometoksiineille. Suurin hometoksiinien esiintymiseen vaikuttava tekijä on
kasvukauden sää.
•Korjuu:
•Kuivaus:
Puinnissa on varottava jyvien vahingoittumista ja käytettävä riittävää tuulta, jotta kevyitä jyviä
ei tule mukaan.
Huolellinen kuivaus viipymättä korjuun jälkeen alle 14 %:iin varmistaa sadon laadun
säilymisen hyvänä.
Lähde: VYR, kauran viljelyn huoneentaulu, mukailtu
13
Hämärän rajamailla
Kuva: Kuvatoimisto Rodeo
Laadultaan tuntematon siemen kätkee sisäänsä
juuri niin suuret riskit kuin miltä kuulostaakin.
Harkittaessa tilan oman siemenen käyttöä
laadun tunnistaminen on ensimmäinen irtiotto
piiloriskien verhoamasta pimeydestä.
14
Vieraskynä
Pirjo Peltonen-Sainio
V
Viljelijöiden TOS-siemenen laatukartoituksessa oli mukana jopa 15. sukupolven
TOS-siementä. Siemenen uusiminen ja
lajikkeen vaihtaminen tuoreempaan toisi
tässä ääritapauksessa tonnin lisäsadon.
Kun huomioidaan yllä mainitut piilevät, jopa
kumuloituvat laaturiskit sekä sertifioidun
siemenen käytöstä saatava suora satohyöty,
voi satoisuus parantua edelleen kuudesta yli kahdeksaan sataa kiloa hehtaarilta,
vuosittain.
armuus siitä, vaihtaako uuteen siemeneen vai kunnostaako tilan omaa
siementä vahvistuu, kun ymmärtää
mahdollisten laatuheikkouksien vaikutukset. Laadullisia heikkouksia voi vähentää
kunnostamalla TOS-siemenen, mutta
heikkoa itävyyttä tai siemenvaurioita niillä
ei korjata.
Elinvoiman lähteillä
Kylvösiemenen laadun merkitystä tuotantoa
kestävästi tehostavana toimenpiteenä on
usein ylenkatsottu. Tämä on ollut omiaan
vähentämään intoa varmistaa TOS-siemenen laatu ennen kylvöjä. Suomi on vähiten
sertifioitua siementä käyttävien EU-maiden
joukossa, mikä on paradoksaalista, sillä
juuri pohjoisissa tuotanto-oloissa haasteet
laadukkaan siemenen tuottamiselle ovat
suuret.
Elinvoimaisuus on osuva termi kuvaamaan siemenen laatua, sillä se paljastaa
kuinka elintärkeästä ominaisuudesta on
kyse. Vain täysin normaalisti itävä, elinvoimainen siemen onnistuu tuottamaan
kasvukykyisen oraan.
Huoli piilevistä riskeistä
on aiheellinen
Tekemämme laatukartoitus viljelijöiden
toimittamista TOS-siemeneristä osoitti itävyyden olevan pääosin hyvää tasoa, mutta
laadullisille yllätyksille oli runsaasti sijaa.
Noin 80 % ohran, mutta vain 60 % vehnän
näytteistä ylitti 85 % itävyysrajan, kun taas
haasteellisen kesän 2012 jälkeen tähän ylti
ohrista vain 74 % ja vehnistä 20 % näytteistä. Joukossa oli myös täysin itämättömiä eriä, mikä ei kuitenkaan paljastunut
siementavaraa ulkoisesti tarkasteltaessa.
Elinvoimaisuuden suurista eroista kielivät
oraiden pituuserot. Itäneistä siemenistä osa
jäi vain puoleen keskimääräisestä mitasta ja alle kolmannekseen parhaimmista
siemeneristä. Myös erot siemenpainossa
olivat suuria. Tuhannen siemenen paino
vaihteli ohralla 29‒60 gramman välillä ollen
vastaavasti vehnällä 23‒45 grammaa. Siemenen koossa ilmenevä suuri vaihtelu lisää
kasvustojen epätasaisuutta.
Siemenkoko on yhteydessä vararavintovarastojen määrään. Lajittelulla epätasaisten kasvustojen riskiä voi vähentää, mutta
sillä ei paranneta itävyyttä. Myös moninaiset
taudinaiheuttajat asuttivat TOS-näytteitä
tehden taudeista huomattavan piiloriskin.
Suunniteltaessa TOS-siemenen käyttöä
niin itävyyden kuin taimettumiskyvyn testaaminen on välttämätön toimenpide. Kunnostustoimin siemenen laatua voi parantaa,
mutta heikkokuntoisesta tai vaurioituneesta
siemenestä ei saa kelpotavaraa edes järein
kunnostustoimin.
Terveiset kevätkylvöille
Laatua ei voi korvata
Käytettäessä varmennettua, sertifioitua
siementä vältytään monilta riskeiltä.
Siemenen elinvoima heikkenee itävyyttä
voimakkaammin, minkä vuoksi siemenen
laadun hiipuminen on salakavalaa. Heikentynyttä elinvoimaa ei voi täysin kompensoida siemenmäärää lisäämällä. Laadun ja
elinvoiman heikkeneminen näkyy harvana
kasvustona, vaikka itävyys huomioitaisiin
kylvösiemenmäärää laskettaessa.
Kyse ei ole ainoastaan orasmäärän
laskusta. Itävyyden laskiessa itämiskykyistenkin oraiden kasvu heikkenee ja kasvussa
ilmenee yhä enemmän vaihtelua. Kasvusto
jää harvaksi, mutta myös epätasaiseksi.
Tämän vuoksi heikkolaatuisen siemenen
käyttö voi kumuloida laatuheikkouksia.
Turvallista TOS-sukupolvien määrää ei
ole kasvuoloissamme ilmenevistä suurista
sääriskeistä johtuen. Siksi TOS-siemenestä
tulee aina tehdä orastumiskoe. Elinvoimaa
testattaessa tulee lisäksi huomioida vain
reippaasti kasvaneet idut, jotta taimettuminen varmistuu testausoloja haasteellisemmissa pelto-oloissa. Suosituksemme
on, että käytettäessä tilan omaa siementä,
itävyyden tulisi olla vähintään 90 %. Tällöin
ikäville yllätyksille jää vähemmän sijaa.
Jalostuksen saavutukset tuovat
merkittävää lisäarvoa
Viljelijät ovat kertoneet kylvösiemenen
uusimisen erääksi keskeisimmäksi perusteeksi lajikkeen vaihtamisen. Jalostushyödyn kotiuttamiselle onkin vankat perusteet,
sillä kasvinjalostus on parantanut viljojemme satoisuutta kiihtyvällä tahdilla. Kun
ohrasadot paranivat 1970-luvulla jalostuksen myötä 28 kiloa vuotta kohti, on vauhti
kiristynyt ja viimeisen kymmenen vuoden
jaksolla satoisuus on parantunut peräti 68
kiloa vuodessa. Mitä vanhempaa lajiketta
viljelijällä on käytössä, sitä suurempi on
myös lovi satoisuudessa.
Kylvösiemen on tuotantopanos, jonka
käytölle pitää olla taloudelliset perusteet siinä missä muillekin viljelytoimille.
Sertifioitu siemen tarjoaa varmuutta ja
oikotien hyvään lopputulokseen. Päädyttäessä TOS-siemenen käyttöön, elinvoima
tulee tarkistaa ja siementavaraksi aiottu erä
kunnostaa yllätysten minimoimiseksi, jos
siihen on laadullisia edellytyksiä. Laadultaan varmennettu siemen on satoisuutta ja
laatua parantava avaintekijä.
Onnistuneita kevätkylvöjä toivotellen!
Pirjo Peltonen-Sainio
Kirjoittaja on professori, joka työskenneltyään 15 vuotta MTT:n palveluksessa, siirtyi
vuoden vaihteessa Luonnonvarakeskus
Luken palvelukseen MTT:n, Metlan, RKTL:n ja
Tiken tilastopalvelujen yhdistyttyä uudeksi organisaatioksi. Luonnonvarakeskus on
tutkimus- ja asiantuntijaorganisaatio, joka
tekee työtä luonnonvarojen kestävän käytön ja biotalouden edistämiseksi. Lukessa
tehdään tutkimusta neljässä yksikössä:
Luonnonvarat ja biotuotanto, Vihreä teknologia, Uudet liiketoimintamahdollisuudet
sekä Talous ja yhteiskunta. Kaikissa näissä
yksiköissä tehtävä työ palvelee niin viljelijöiden kuin koko ruokaketjun toimijoiden
tarpeita.
15
Miten varmistaa
myllyvehnälaatu?
Viime kesänä vehnää viljeltiin Suomessa 275 000 hehtaarilla –
suurimmalla alalla yli 50 vuoteen. Suurin osa viljelijöistä tähtäsi myllylaatuun.
Kasvustot olivat pääsääntöisesti reheviä ja odotukset sekä sadon määrän että
laadun suhteen korkealla vielä elokuun alussa. Elokuun loppupuolen sateet
kuitenkin pilasivat monen haaveet ja myllylaadun saavutti selvästi alle puolet
tarkastetuista vehnäeristä. Myllykelpoisuutta rajoitti erityisesti alentunut sakoluku
ja hehtolitrapaino sekä alhainen valkuaispitoisuus.
H
yvän myllylaadun saavuttamisen
perusedellytyksiä ovat oikean
lajikkeen valinta ja lajikkeelle sopivan
viljelytekniikan huomioiminen. Vilja-alan
yhteistyöryhmä VYR jaottelee vehnälajikkeet valkuaispitoisuuden ja satoisuuden mukaan kolmeen ryhmään: korkean
valkuaispitoisuuden vehniin, päätyypin
vehniin ja korkean satopotentiaalin vehniin.
Uudemmat kotimaiset lajikkeet on jalostettu
leipävehnäkäyttöön soveltuviksi ja ovat siinä
suhteessa luotettavia valintoja.
Aikaisissa varmuudella valkuaista
Anniina, Wappu, Wanamo ja Quarna ovat
korkean valkuaispitoisuuden vehniä.
Lajiketyypille on tunnusomaista yli 14 %:n
valkuaispitoisuus. Lisäksi mainitut lajikkeet
ovat kevätvehnävalikoiman aikaisimpia.
Aikaisuus tuo viljelyvarmuutta ja varmistaa
puintia laadun kannalta parhaissa oloissa.
Typpilannoitus annetaan näille lajikkeille
yleensä yhdellä kertaa kylvön yhteydessä. Jos lisälannoitusta halutaan antaa, se
kannattaa tehdä suhteellisen aikaisessa
vaiheessa, jolloin voidaan vielä vaikuttaa
jyvälukumäärään tähkää kohti.
Karkeasti ottaen lisätyppi vaikuttaa pensomisvaiheessa erityisesti sadon määrään,
ja lippulehtivaiheessa sekä määrään että
laatuun. Aikaisten lajikkeiden tautitorjunnasta on syytä huolehtia, jotta jyvän
täyttymis- ja tuleentumisvaihe ei jää liian
lyhyeksi ja hehtolitrapaino saadaan riittävän
korkealle tasolle.
Päätyypin lajikkeet laadukkaita
Myllyvehnän tuotannossa päätyypin
vehnälajikkeet ovat laatuvarmin lajikeryhmä. Ryhmän lajikkeilla valkuaispitoisuus
on yleensä hallittavissa, jyvän laatu lähes
aina kunnossa sekä sakolukuominaisuudet
selvästi muita lajiketyyppejä paremmat.
Satoisilla päätyypin vehnillä, kuten
Wellamolla ja Marblella hehtolitrapaino on
hyvää tasoa, ja tautitorjunta vielä
varmistaa sitä.
Rehevissä oloissa ja myöhäisemmillä
lajikkeilla kasvunsäädekäsittely rikkakasvitorjunnan yhteydessä voi lisäksi olla
kannattavaa.
Myöhäiset korkean satopotentiaalin vehnät ovat usein riski leipävehnän tuottajalle.
Vaarana on alhaiseksi jäävä valkuainen sekä
ongelmat sakoluvussa.
Päätyypin ja erityisesti myöhäisen tyypin
kevätvehnille suositellaan jaettua typpilannoitusta. Jaetulla lannoituksella voidaan
estää valkuaispitoisuuden jääminen alle
myllyvehnän valkuaisvaatimusten.
Tähkälletulon jälkeen annettu tyyppilannoitus nostaa valkuaispitoisuutta tehokkaimmin. Lisätyppiruiskutus on kokeiden
mukaan tehokasta maitotuleentumisvaiheeseen saakka.
LUE LISÄÄ
boreal.fi
16
Tutustu vehnälajikkeisiimme
>
Hyvinvoiva kasvusto kylvöstä korjuuseen
M
yllylaatua varmistetaan monin eri
keinoin. Lähtökohtana on, että
kasvusto pyritään pitämään mahdollisimman elinvoimaisena itämisestä
jyvän täyttymiseen saakka. Peltolohkon
rakenteen ja vesitalouden tulee olla kunnossa. Multava tai hikevä maalaji on hyvä
lähtökohta. Poutiville maille ei kannata
valita erityisen lyhytkortisia lajikkeita.
Maan pH:n on hyvä olla vähintään 6,5
luokkaa.
Kasvuunlähtö tulee varmistaa elinvoimaisella siemenellä ja riittävällä NPKS-
lannoituksella. Myös hivenravinteista
tulee huolehtia. Vehnäkasvustoa ei saa
päästää kärsimään ravinteiden puutteesta
alkukaudella, koska tärkeät siementen
lukumäärään vaikuttavat satokomponentit määräytyvät jo hyvin aikaisessa
vaiheessa.
Kasvukauden aikana viljakasvuston
elinvoimaa ja ravinnetaloutta pidetään
tarvittaessa yllä tautitorjunnalla ja lisälannoituksella. Näin turvataan jyvien
täyttyminen ja sen myötä jyväkoko ja
riittävä hehtolitrapaino. Lisälannoitus on
tarpeen, kun satotaso on 5000 kg/ha tai
sen yli.
Sakoluvun turvaamiseksi puinnissa ei
kannata viivytellä. Sopivin puintiaika alkaa
jyvän kosteuden laskiessa alle 25 %:n.
Laadultaan erilaiset erät kannattaa puida,
kuivata ja varastoida erikseen. Leipävehnän tuotannossa on huomioitava,
että teollisuuteen myytävä sato tulee
kuivata välittömästi puinnin jälkeen alle
14 %:n kosteuteen.
Laatu tärkeä jalostustavoite
B
Kuva: Tapio Tuomela
orealin uusien vehnälajikkeiden laatu varmistetaan käyttämällä risteytysvanhempia, joiden leivontalaatu
tiedetään hyväksi. Risteytykset ja testaukset suunnitellaan niin, että uusi lajike
on ominaisuuksiltaan käyttötarkoitustaan vastaava. Alusta alkaen on tiedossa,
mihin tarkoitukseen lajike jalostetaan.
Lajikekandidaattien leivontalaatua, kuten
valkuaisen määrää ja laatua, sakolukua ja
sitko-ominaisuuksia analysoidaan koko
jalostusprosessin ajan. Näin varmistetaan
parhaiden linjojen eteneminen.
Viljakaupassa myllyvehnän arviointikriteereinä ovat hehtolitrapaino,
valkuaispitoisuus sekä sakoluku. Kotimaiset vehnälajikkeet ovat tähän asti
olleet lähes poikkeuksetta joko korkean
valkuaispitoisuuden omaavia aikaisia tai
ns. päätyypin lajikkeita. Laadun jalostustavoitteena näissä lajiketyypeissä on
aina hyvä myllyvehnälaatu. Myllyvehnän
jalostuksessa huomioidaan viljakaupan
arviointikriteereiden lisäksi useita muitakin leivontalaatuun vaikuttavia ominaisuuksia kuten sitkon määrää ja laatua.
Vehnän kohdalla jalostustavoitteita
asetettaessa yhteistyötä tehdään satoa
käyttävän teollisuuden kanssa. Laadun
merkitys on korostunut ja vaatimukset
vehnän laadulle ovat myllyissä ja leipomoissa kovat. Suuressa mittakaavassa
ja pitkälti automatisoiduissa leipomoissa
on tärkeää, että raaka-aineen laatu on
tasaisesti hyvää.
Lajikkeiden perinnölliset laatuominaisuudet korostuvat Suomen kaltaisissa
pohjoisissa, kasvintuotannon kannalta
ääriolosuhteissa. Paikallisiin oloihimme
jalostettujen lajikkeiden merkitys on
keskeinen satoisuuden, viljelyvarmuuden
ja laadun yhdistämisessä.
Vehnälajikkeiden
leivontalaatua
varmistetaan jo
jalostusprosessin
aikana.
17
Uusia BOR-lajikkeita kasvilajikeluetteloon
Uutisia
Ruista kasvussa
ennätysala
M
aataloustilastojen mukaan ruista
on tällä hetkellä kylvössä enemmän kuin kertaakaan menneenä
vuosikymmenenä. Kylvöala nousi viime
syksynä 36 800 hehtaariin.
Rukiin viljelyn edistämiseksi töitä tekevän Pro Ruis ry:n mukaan viljelyinnostuksen kasvu on ollut hyvin nähtävissä
eikä hiipumisen merkkejä ole. Yhdistyksessä nähdään, että rukiin viljelyala tulee
jatkossa vielä jonkin verran nousemaan
ja säilymään hyvällä tasolla syksyjen
olosuhteista riippuen.
Rukiin viljelyn kiinnostavuutta lisäävät
erityisesti teollisuuden vahva sitoutuminen, varmat markkinat ja uudet
satoisammat lajikkeet. Kun hinta ja
satotasot ovat hyvät, rukiin viljely on
kiinnostavaa ja kannattavaa, Pro Ruis
yhdistyksestä todetaan. Keskeistä rukiin
viljelyalan kasvussa yhdistyksen mukaan
onkin ollut koko ketjun sitoutuminen
projektiin.
Jos tämänvuotinen ruisala talvehtii
hyvin ja satotaso on normaali (keskisato
2014: 3180 kg/ha), Suomi on ensi vuonna
pitkästä aikaa omavarainen rukiin suhteen. Rukiin elintarvikekäyttö Suomessa
on vuosittain 100 000 tonnia.
K
asvilajikelautakunta hyväksyi tänä
vuonna 8 uutta Borealin lajiketta
Suomen kasvilajikeluetteloon. Joukossa on mallasohrakandidaatti Fennica,
monitahoiset ohrat Alvari ja Vertti, kevätvehnät Herttua ja Kreivi sekä Louhi- ja
Sampo-härkäpavut ja Eevert-nurminata.
Markkinoille nämä uutuuslajikkeet tulevat
siemenen lisäysviljelyvaiheen jälkeen parin
vuoden sisällä.
Kansalliseen kasvilajikeluetteloon päässyt
lajike on käynyt läpi viralliset viljelyarvokokeet Suomessa. Niissä lajike on todettu
viljelyarvoltaan parannukseksi nykyiseen
lajikevalikoimaan.
Suomessa kasvilajikelautakunta päättää
lajikkeen hyväksymisestä kasvilajikeluetteloon. Kasvilajikelautakunta on maa- ja
metsätalousministeriön asettama asiantuntijaelin ja sen jäsenet edustavat elintarvikeketjun eri toimijoita.
Uudet lajikkeet pärjäävät
luomussakin parhaiten
V
iimeisimmän tutkimustiedon valossa
myös luomutuotannossa uudet lajikkeet pärjäävät parhaiten. Tämä selviää
Luonnonvarakeskuksen (Luke) tutkijoiden
selvityksestä.
Vanhojen pitkäkortisten viljalajikkeiden
ja maatiaislajikkeiden on uskottu sopivan
parhaiten luomuviljelyyn muun muassa
siksi, että pitkillä lajikkeilla on runsaampi
juuristo, joka hyödyntää paremmin vettä ja
ravinteita. Pitkäkortiset lajikkeet myös kilpailevat tehokkaasti rikkoja vastaan. Lisäksi
on uskottu, että vanhat lajikkeet olisivat
viljelyvarmempia ja parempia käyttämään
hyväkseen niukkoja ravinteita, koska ne on
jalostettu aikakaudella, jolloin ei käytetty
teollisia lannoitteita ja torjunta-aineita.
Luken tutkijoiden mukaan näistä väittämistä ainoastaan yksi pitää paikkansa:
korreltaan riittävän pitkä lajike auttaa
luomuviljelyssä välttämään rikkakasvien aiheuttamia satotappioita. Sen sijaan monissa
peltokokeissa on selvinnyt, että esimerkiksi
modernit lyhytkortiset vehnät ja ohrat ovat
hyviä sadontuottajia ja tehokkaita ravinteiden hyödyntäjiä, ja ne ovat usein myös
runsas- ja syväjuurisia. Tutkimuksissa on
osoitettu myös, että uudet lajikkeet pärjäävät usein vanhoja lajikkeita paremmin sekä
suotuisissa että vaativissa oloissa.
Luomutuotannossa on toki omat erityispiirteensä ja Luken tutkijoiden mukaan
luomussa pärjäävät paremmin hieman
pidemmät lajikkeet kuin tavanomaisessa
viljelyssä. Toisaalta optimipituuden selvästi
ylittävä, heikko korsi on laonaltis ja lako on
taas haitaksi monin tavoin.
Lajikehakukone suunnittelun avuksi
O
soitteesta www.boreal.fi löytyy
kätevä lajikehakukone, joka toimii
viljelyn suunnittelun apuvälineenä.
Hakukoneen avulla voit etsiä omalle tilallesi
parhaiten soveltuvat lajikkeet mm. kasvuajan, käyttötarkoituksen tai lohkon maalajin
perusteella. Haun tuloksena listautuvat
lajikkeet, jotka parhaiten vastaavat annettua
hakukriteerejä. Lajikenimeä klikkaamalla
pääset tutustumaan lajikekuvaukseen ja
koetulosvertailuihin.
18
LUE LISÄÄ
boreal.fi
>
www.boreal.fi/lajikehakukone
Jussi –varhaisKuva: Kuvatoimisto Rodeo
peruna tulossa
K
eskikesän juhla ja kotimainen varhaisperuna on yhdistelmä, joka kuuluu vahvasti
suomalaisiin perinteisiin. Varhaisperunan
sesonki alkaa juhannuksesta, jonka innoittamana myös Borealin uusi varhaisperuna, Jussi,
on nimetty.
Jussi on yhtä aikainen varhaisperuna, kuin
pitkään viljelty Timo. Se voidaan Timon tapaan
istuttaa kylmään maahan. Jussin mukulat
ovat Timoa jauhoisempia, ja maku on omaa
luokkaansa. Tätä herkkua on luvassa suomalaisiin kesäpöytiin vuonna 2016. Ensimmäiset
Jussi-perunan siemenviljelykset perustetaan
tulevana keväänä Suomen Siemenperunakeskuksen sopimustiloille.
LUE LISÄÄ
boreal.fi
Nurmilaskuri kertoo
sulavuuden vaikutuksen
N
>
urmilajikkeiden osalta sulavuudella on suuri merkitys
maidontuotannon talouteen. Lajikkeiden välillä on eroja
sulavuudessa ja sulavuuden muutosnopeudessa. Valitsemalla hyvin sulavan, D-arvoltaan korkean lajikkeen, saat lisätuottoa ja saavutat kustannussäästöjä. Netissä toimivalla nurmilaskurillamme voit laskea nurmirehun sulavuuden vaikutuksen
maidontuotannon kannattavuuteen omalla tilalla. Laskuri kertoo
laadukkaan timoteilajikkeen tuottaman hyödyn euroissa.
Tutustu osoitteessa www.boreal.fi/nurmilaskuri
E
nsi kesän tärkein kasvinviljelyn ammattitapahtuma järjestetään
Inkoon Västankvarnissa 9.7. Koekentillä on runsaasti nähtävää;
kevätviljat, syysviljat, öljykasvit, viralliset lajikekokeet jne. Esillä
on myös paljon teknologiaa, kun tapahtuman teemana on tällä kertaa
uusi teknologia ja sen hyödyntäminen.
Boreal on mukana tapahtumassa. Osastollamme on tavattavissa
kasvinjalostajiamme ja demoruuduilla nähtävissä uutuuslajikkeemme.
Tervetuloa!
19
Klikkaa kasvun tielle!
Löydä oikeat lajikkeet osoitteessa www.boreal.fi
Tilaa Borealin uutiskirje.
LUE LISÄÄ
boreal.fi
>
Saat ensimmäisten joukossa tietoa
uutuuslajikkeistamme ja muista
ajankohtaisista asioistamme.
Borealin www-sivuilta löydät kattavan tietopaketin jokaisesta
lajikkeestamme. Lajikkeiden tärkeimmät ominaisuudet on
kerrottu kattavasti ja niiden yhteydessä on esitetty myös
uusimmat virallisten lajikekokeiden tulokset helppokäyttöisessä
muodossa. Myös lajikkeiden vertailu on helppoa. www.boreal.fi