Professori Vesa Routamaan raportti on
Hämeen Yrittäjät ry PK-‐YRITYSTEN MERKITYS ALUETALOUTEEN KANTA-‐HÄMEESSÄ Vesa Routamaa 2015 Prologi Suuyritysten kilpailukyvyn heikkeneminen globaalissa kilpailussa, ve-‐ ropohjan laajentaminen ja erinäisten verojen nousu ja samalla osto-‐ voiman heikkeneminen ovat kääntäneet talouden pitkään jatkunee-‐ seen laskukierteeseen. Valtion ja kuntien talouden trendinomainen heikkeneminen, teollisuuden voimistuva rakennemuutos ja työttö-‐ myyden kasvu ovat saaneet eri tahot entistä enemmän pohtimaan, mistä jatkossa saadaan varat hyvinvointiyhteiskunnan ylläpitämiseen. Vain aidot yritystyöpaikat johtavat työllisyysasteen terveeseen kehi-‐ tykseen. Työllisyyden kasvu on koko 2000-‐luvun ollut yksinomaan PK-‐ yritysten varassa. Hämeen Yrittäjät ry:n toimeksiannosta on selvitetty, mikä merkitys pk-‐yrittäjyydellä on Kanta-‐Hämeen alueen kuntatalouteen. Selvityksen tavoite on osoittaa keskustelun ja paikallisen kehittämisen virikkeeksi, mikä osuus pk-‐yrityksillä ja niiden työntekijöillä suoranaisesti on kun-‐ tien verotuottoihin ja välillisesti ostovoiman kautta kuntien elinvoi-‐ maisuuteen. Samalla raportoidaan myös pk-‐yritysten tuottoa valtion-‐ talouteen. Taloudellisten lukujen lisäksi pohditaan myös pk-‐sektorin tuottavuu-‐ den immateriaalisia vaikutuksia ja tarkastellaan alueen kehitysnäky-‐ miä. Vaasassa 31.1.2015 Vesa Routamaa professori, yrittäjä 2 JOHDANTO Viime vuosien ja päivien uutiset suuryritysten alasajosta ovat toivottavasti saaneet poliitikot ja virkamiehetkin ymmärtämään, että kansantalouden menestys on pk-‐ yritysten varassa. Lähes päivittäin uutisoidaan suurten yritysten irtisanomisista ja lomautuksista. Käsitys Suomen työllisyyden ja talouden sankareista on romut-‐ tunut. Sotakorvausaikana syntynyt palkansaajakulttuuri on elänyt pitkään, vaikka suuryritysten työllistävä rooli on jo nelisenkymmentä vuotta ollut vahvasti las-‐ kusuuntainen ja työllisyyden kasvu koko 2000-‐luvun aikana ollut ainoastaan pk-‐ yritysten varassa. Harha suuryritysten työllistävästä vaikutuksesta elää ehkä siksi, että takavuosina suuret yritykset olivat keskeisessä osassa työllistäjinä monissa Suomen kunnissa. Totuus on kuitenkin toinen. Monet kunnat ovat laskeneet esi-‐ merkiksi paperiteollisuuden varaan, vaikka 25 tehdasta on lakkautettu viimeisen kymmenen vuoden aikana ja yli 5000-‐6000 työpaikkaa on menetetty. Vuodesta 1980 paperiteollisuuden työntekijämäärä on pudonnut 45 000:stä noin 17 000:een. Toimialan varmuus työllistäjänä on siten pitkän päälle ollut sananmukai-‐ sesti pelkkää paperia. Tehtaiden lopettamiset ja irtisanomiset ovat edelleen jatku-‐ neet runsaslukuisesti. Metsäteollisuuden osuus bruttokansantuotteesta on puo-‐ liintunut (6%:sta 2,3%:in) vuodesta 2000. Elektroniikkateollisuus on suorastaan romahtanut 6,4%:sta 1,3%:in. Talouselämän selvityksen mukaan sata suurinta työllistäjää vähensi Suomesta vuoden 2011 aikana 8 000 työpaikkaa. Vuoden 2012 jälkeen yritykset, lähinnä suuret yritykset ovat irtisanoneet jo liki 30 000 työntekijää, joten suurten yritysten nettotyöllistäminen on siis ollut negatiivinen myös 2000-‐luvulla. Suhteessa pk-‐yrityksiin suuryritysten rooli on kutistunut jo vuosikymmeniä. Ylipäätään teollisuus on vähentänyt yli 100 000 työpaikkaa vii-‐ meisen kymmenen vuoden aikana. Tässä yhteydessä ei tietenkään ole tarkoitus väheksyä suuryritysten taloudellista merkitystä, mutta pk-‐yritysten roolin ase-‐ moimiseksi vertailu on tarpeen. Vastakkainasettelusta ei suinkaan ole kyse. Vali-‐ tettavasti myös alihankintateollisuus vähenee suurten yritysten vähenemisen va-‐ navedessä, mikä vähentää pk-‐yritysten työpaikkoja. Työntekijämäärät kasvoivat vuosina 2001–2012 pk-‐yrityksissä 101 722 henkilöl-‐ lä. Siitä alle 50-‐henkilön yritysten osuus oli 79 024, kun taas suuryritysten väki-‐ määrä nousi vain 7 164 työntekijällä, ja sekin perustui 250-‐499 -‐henkilön yritys-‐ ten kasvuun. Yli tuhat henkeä työllistävien kohdalla ei ollut nettomääräistä kasvua (Tilastokeskus). PK-‐yritysten sankariteoista ei kuitenkaan ole suurta ääntä medi-‐ assa pidetty. Sen sijaan kymmeniä tehtaita lopettanutta metsäsektoria pidetään suurena sankarina, kun se ilmoitti mahdollisesti perustavansa yhden uuden teh-‐ taan lähivuosina Äänekoskelle tai oikeastaan korvaavan yhden tai kaksi lopetetta-‐ vaa uusilla. Tosin sekin hanke on vielä vaakalaudalla. Usein vielä uuden tehok-‐ kaamman perustamien merkitsee vanhojen tehtaiden sulkemista ja väheneviä työpaikkoja. Suuryritysten ollessa ongelmissa tai lopettaessa toimintansa valtiota on huudettu apuun esimerkiksi Oulussa, Salossa, Kemijärvellä, Varkaudessa ja Kaskisissa. Suuryrityksen suhdanneriippuvuus on kasvanut ja epävarmuus työllistäjänä li-‐ sääntynyt. PK-‐yritysten toimintaedellytyksiin tulisikin kiinnittää enemmän huo-‐ miota, koska vain niihin perustuu työllisyyden kasvu ja talouden tasapaino. Kan-‐ 3 sainvälisestikin tutkimus on osoittanut, että pk-‐yritykset pitävät yllä työllisyyden ja talouden tasapainoa vaikeinakin aikoina. Jos tarkastellaan vaikkapa viimeisintä taantumaa, Suomessa yritysten henkilöstön määrän muutos vuodesta 2008 vuo-‐ teen 2009 vaihteli kokoluokittain -‐0,3:sta -‐4,7% alle 500 hengen yrityksissä, kun vähennys 500-‐999 hengen yrityksissä oli 16,4% (Tilastokeskus). Suhdannevaihte-‐ luissa talouden vakaus perustuu nimenomaan pk-‐yrittäjyyteen. Suomalainen yri-‐ tystoiminta rakentuukin lukumääräisesti lähes sataprosenttisesti pienyrittäjyy-‐ teen, joka työllistää 63% työvoimasta (ks. kuvio 1). Mikroyritykset (1-‐9 henkilöä; 93,4%) ja pienyritykset (10-‐49 henkilöä; 5,5%) muodostavat 98,9% koko yritys-‐ kannasta suuruudeltaan noin 282 600. Keskisuurten yritysten (50-‐249 henkeä) osuus on 0,9%, ja suuryritysten (250-‐ henkeä) osuus on 0,2%; Suomessa oli vuonna 2013 kaikkiaan vain 588 suuryritystä. Myös kansainvälisesti ilmiö on sa-‐ ma. Pk-‐yritykset synnyttivät nettomääräisesti (uudet työpaikat miinus menetetyt työpaikat tietyllä ajanjaksolla) 85 % uusista työpaikoista EU:ssa vuosina 2002– 2010 (europa.eu/rapid/press). Yritysten henkilöstö 2012 Mikroyritykset (1-9 hlöä); 352 270; 25 % Suuryritykset (250- hlöä); 522 391; 37 % Keskisuuret yritykset (50-249 hlöä); 247 822; 18 % Pienyritykset (10-49 hlöä); 285 870; 20 % Kuvio 1. Yritysten työllistämä henkilöstö kokoluokittain. Kuviossa 266 909 yri-‐ Lähde: Tilastokeskus, Yritysrekisteri Yhteensä 322 183 yritystä sisältäen maa-, metsä- ja kalatalouden. tystä ilman maa-‐, metsä-‐ ja kalataloutta. (Tilastokeskus, Yritysrekisteri) Kuviossa 266 909 ilman maa-, metsä-, ja kalataloutta. Viime kuukausien kasvava työttömyys on erityisesti seurausta suurten yritysten 4 toimeenpanemista irtisanomisista ja lomautuksista sen lisäksi, että tuotantoa edelleen siirretään halvemman työvoiman maihin. Yritysten toimintojen siirrot halpatyövoiman maihin jo palvelujenkin osalta ovat kiihdyttäneet suuryritysten suhteellisen aseman heikkenemistä. Suomalaiset yritykset työllistävät ulkomailla jo enemmän kuin Suomessa. Kysymys ei tietenkään ole suurten ja pienten vastak-‐ kaisasettelusta; molemmat tarvitsevat toisiaan ja molempia tarvitaan. Suurilla yri-‐ tyksillä on edelleen merkittävä rooli alihankintaverkostojen luomisessa. Suuren vientiyrityksen tuotannon takana onkin nykyään useimmiten laaja pk-‐yritysten alihankintaverkosto. Valitettavasti suuryritysten ongelmat kertautuvat pieniin ali-‐ hankkijoihin, ja suuret teollisuusyritykset ovat pakottaneet alihankintayrityksiä-‐ kin siirtymään halvemman työvoiman maihin, mm. Venäjälle, Viroon ja Kiinaan. SAK:n pitämä tilasto yt-‐neuvotteluista, irtisanomisista ja lomautuksista kertoo, et-‐ tä vuonna 2014 yt-‐neuvottelujen piirissä oli n. 110 000 työntekijää. Irtisanomisia kertyi 12 500 ja lomautuksia lähes 14 000. Työttömyys on edelleen kasvanut työt-‐ 4 tömyysasteen ollessa 2014 lopussa 8,9 prosenttia, 0,9% enemmän kuin vuosi ai-‐ kaisemmin. Erityisesti korkeasti koulutettujen työttömyys on kasvanut (vuonna 2014 30% edellisestä vuodesta), mikä heijastaa suurten yritysten ja myös julkisen hallinnon trendistä vähentää myös asiantuntijahenkilöstöä. Lomautuksia, irtisa-‐ nomisia ja yt-‐neuvotteluja on toki ollut kaiken kokoisissa yrityksissä, mutta pää-‐ roolissa ovat olleet suuret yritykset. Kanta-‐Hämeen työttömyystilanne (12/2014, 12,3%) ei ole Suomen oloissa pa-‐ himmasta päästä, eli Kanta-‐Häme on maakuntien ’paremmuusjärjestyksessä’ vii-‐ dentenä. Mutta aivan liian korkea työttömyys on sielläkin, liki kaksinkertainen kärkisijaa pitävään Pohjanmaahan verrattuna. Forssa erityisesti nostaa keskiar-‐ voa. Työttömyys nousi joka kunnassa selväsi vuoden 2014 lopussa. Työllisten määrä laski Kanta-‐Hämeessä liki 4% 2011-‐2013. Tilanne on varsinainen haaste alueen kunnille. Liikevaihdon kasvun, työttömyyden alenemisen ja nettomuuton muutoksen perusteella Kanta-‐Häme pärjäsi kolmanneksi parhaiten vuonna 2013 Pohjanmaan ja Etelä-‐Pohjanmaan jälkeen. Yritysten liikevaihdon nousu kääntyi kuitenkin 2013-‐2014 3,3%:n laskuun melko luonnollisesti vuoden 2013 tuotan-‐ non laskun jälkeen. Suomen kunnissa on perinteisesti ollut vahva usko valtion laitosten ja suuryritys-‐ ten hyvinvointia ylläpitävään voimaan, vaikka suuria yritystyönantajia tai suuria julkisia organisaatioita ei riitä moneenkaan kuntaan vaan ne ovat hyvinkin keskit-‐ tyneitä tietyille alueille. Viime vuosina myös valtion toimipaikkoja on huomatta-‐ vasti vähennetty, ja tämä trendi jatkuu edelleen, vaikka työpaikkojen kokonais-‐ määrä ei sinänsä ole välttämättä vähentynytkään. Siten yritysten tuottamia vero-‐ rahoja kierrättäviä valtiotyönantajia riittää entistä harvempiin kuntiin. Suuryritysten osalta on hyvä tietää myös, etteivät ne aina maksa veroja Suomeen. Vuoden 2010 verotuksessa yhdeksän suurimman suomalaisen pörssiyhtiön Suo-‐ meen maksettujen yritysverojen määrä jäi alle 5,4 prosenttiin tuloksesta. Nokia, Metso ja Nokian Renkaat eivät maksaneet vuoden 2010 verotuksessa käytännössä yhteisöveroa lainkaan. Metso teki 548 miljoonan euron tuloksen ja Nokian Ren-‐ kaat 209 miljoonan euron tuloksen. Kumpikaan näistä ei maksanut euroakaan yh-‐ teisöveroa Suomeen 2010. Erityisesti suurten vientiyritysten maksamat verotulot ovat mitättömän pieniä (HS 14.9.2012). Suomessa toimivien työntekijöiden palk-‐ kaverot toki jäävät työntekijöiden kotikuntiin. Toki monet suuryrityksen maksa-‐ vat suuria yhteisöveropotteja Suomeen, mutta verosuunnittelulle on kansainväli-‐ sesti toimivissa suuryrityksissä aivan eri mahdollisuudet kuin pk-‐yrityksissä. Suuryritysten ylikorostettua asemaa on perusteltu usein myös vientituloilla, mutta maailma on muuttumassa. Suuryritysten sinänsä suuri ja ratkaisevan tärkeä vienti on tilastojen valossa vaimennut merkittävästi, kun taas pk-‐yritykset ovat onnistu-‐ neet kasvattamaan vientiä. Näin on käynyt muun muassa metalli-‐, kone-‐ ja laite-‐ valmistajilla. Esimerkiksi metallien ja metallituotteiden viennin arvo laski vuonna 2011 suurissa yrityksissä 13 prosenttia, ja viime aikoina sama trendi on vain vah-‐ vistunut, kun taas pienet ja keskisuuret yritykset ylsivät yhdeksän prosentin kas-‐ vuun vuonna 2011 (Yle 23.4.2012). Viennin yhä jatkunut lasku heijastuu valitetta-‐ vasti negatiivisesti myös palveluihin, esimerkiksi kuljetusalaan. Todettakoon pienyritysten vientiroolin osalta, että suurten yritysten vientituotteisiin sisältyy 5 myös merkittävä osuus alihankintayritysten tuotantoa, jota ei aina välttämättä lasketa vientitilastoihin. Suomi ei voi menestyä työvaltaisessa bulkkituotannossa, joten vienninkin tulevaisuus on enenevästi innovatiivisen pk-‐yritystoiminnan va-‐ rassa, myös matkailu-‐ ja viihdetuotannon aloilla. Kauppalehden (25.2.2013) selvi-‐ tyksen mukaan vuonna 2012 suuryritykset ovat hyytyneet, ja paremmin ovat me-‐ nestyneet pk-‐yritykset, ja niistä erityisesti pienet (liikevaihto 2-‐10 M€) ovat me-‐ nestyneet parhaiten. Väistämätön trendi onkin ollut työllistämisen jääminen pk-‐ yritysten varaan, mikä politiikassa, mm. veropolitiikassa olisi pitänyt ottaa pa-‐ remmin huomioon. Suorittavan tason työntekijöiden osuus Suomessa on pienentynyt kolmanneksen 45 prosentista 31 prosenttiin vuodesta 1970 ja työntekijöiden määrä 220 000 henkilöllä. Samaan aikaan ylempien toimihenkilöiden osuus on kolminkertaistu-‐ nut (7% -‐> 21%) ja alempien toimihenkilöiden puolitoistakertaistunut (25% -‐> 36). Maatalousyrittäjien kohdalla muutos on ollut vielä suurempi: vuonna 2010 maatalousyrittäjiä oli enää kaksi prosenttia kaikista työllisistä, kun osuus vuonna 1970 oli vielä 16 prosenttia. Tällä vuosituhannella maatalousyrittäjien prosentu-‐ aalinen osuus on puolittunut. Vuosien 1970 ja 2009 välillä maatalousyrittäjien määrä on kutistunut noin 280 000 henkilöllä (Tilastokeskus). Tämä kehitys jatkuu muuten paitsi, että myös toimihenkilötyötä ollaan siirtämässä halvempien työkus-‐ tannusten maihin mm. Viroon, Puolaan ja Intiaan. Digitalisoituminen vaikuttaa merkittävästi myös toimihenkilöiden asemaan myös aiemmin suhteellisen turval-‐ liseksi koetuilla aloilla, esimerkiksi pankki-‐ ja vakuutussektorilla. Tämä kehitys luo suuria haasteita yrittäjyyden lisäämiselle. Globaaleilla markkinoilla suomalai-‐ nen perinteinen käsityövaltainen teollisuus tulee pian olemaan teollisuuden histo-‐ riaa. Suomessa menestymään aikovan teollisuuden pitää entistä ripeämmin uudis-‐ tua kustannustehokkaaksi. Myös 3D-‐teknologia tullee mullistamaan teollisten tuotteiden markkinat tavalla, jota emme vielä osaa ehkä edes kuvitella, samoin kuin verkkoliiketoiminta kaupan alan. Nämä tekijät aiheuttavat kasvavia haasteita yrityksille mutta myös kunnille ja alueille työllisyysnäkökulmasta. Tutkimuksen tavoite Tutkimuksellisia laskelmia siitä, mistä verotulot kunnille ja valtiolle tulevat, on to-‐ sin hyvin vähän (esim. Routamaa 2009, 2011, 2012, 2013, 2014), mutta jo pelkäs-‐ tään edellä mainittujen prosenttilukujen perusteella pitäisi osata päätellä, mistä kansantalouden pyörittämiseen varmimmat varat tulevat. Tämän selvityksen ta-‐ voitteena on antaa suuntaa antava kuva pk-‐yritysten taloudellisesta merkityksestä Hämeen Yrittäjien jäsenyhdistysten alueella pk-‐yritysten yhteiskunnallisen roolin entistä paremmaksi ymmärtämiseksi. Yrittäjyyden tilan kuvauksella pyritään myös kannustamaan kuntia ja muita toimijoita edistämään yrittäjyyttä ja ennen kaikkea herättämään alueella keskustelua, miten olemassa olevaa ja uutta yrittä-‐ jyyttä voitaisiin entistä paremmin kehittää alueen elinvoimaisuuden hyväksi. Tut-‐ kija on ottanut vapauden ylikorostaa tiettyjä ilmiöitä keskustelun kirvoittamiseksi. Johtopäätökset ovat luonnollisesti yksin tutkijan vastuulla. Taloudelliset laskelmat raportoidaan tiivistetysti Kanta-‐Hämeen kuntien koko pk-‐ yritysmäärien mukaan. Taloudellisten lukujen lisäksi esitetään keskeiset immate-‐ riaaliset kytkennät taloudelliseen menestykseen; esimerkiksi kunnan vetovoima, 6 sosiaalinen pääoma, vapaa-‐ajan ja kulttuuripalvelujen kysyntä. Taloudellinen tulos siis toisaalta mahdollistaa esimerkiksi kulttuuri-‐ ja urheilutoimintaa tukevia inves-‐ tointeja, ja toisaalta taloudellinen menestys houkuttelee koulutettua väestöä ja luo kysyntää, joka houkuttelee kulttuuri-‐ ja liikuntapalvelujen tarjoajia jne. kuntaan. Poliittisessa päätöksenteossa ei aina riittävästi tiedosteta pk-‐yritysten kokonais-‐ valtaista taloudellista merkitystä puhumattakaan immateriaalisten tekijöiden ku-‐ mulatiivisesta riippuvuudesta yritystoiminnan elinvoimaisuudesta. Investointi-‐ ja palvelusuunnitelmia tehtäessä olisi hyvä etukäteen tietää, mistä raha tulee, tulee-‐ ko sitä ja kuin paljon. Raportissa esitetään ensin periaatteellisella tasolla taloudellisia ja immateriaalisia hyötyjä kunnassa. Sen jälkeen esitetään keskeiset taloudelliset hyödyt kunnittain sekä koko Hämeen Yrittäjien alueella. Lopuksi hahmotetaan taloudellisten ja im-‐ materiaalisten hyötyjen kumulatiivinen syy-‐seurauskuvio pk-‐yrittäjyyden tulok-‐ sista ja kunnan toiminnoista lähtökohtana pk-‐yritysten rooli koko Hämeen Yrittä-‐ jien alueella. PK-‐yritysten taloudellinen ja immateriaalinen merkitys Yritykset tuovat kuntaan ja sen ympäristöön kerrannaisvaikutuksineen kaikkein merkittävimmän taloudellisen varallisuuden. Seuraavassa luettelo eräistä keskei-‐ sistä yrittäjyystoiminnan tuloksista ja seurannaisvaikutuksista. On huomattava, että kumulatiivinen kehitys voi olla positiivinen tai huonommassa tapauksessa negatiivinen yritystoiminnan kehityssuunnasta riippuen. Hyvät yrittämisen edel-‐ lytykset johtavat positiiviseen kierteeseen, huonot edellytykset negatiiviseen kierteeseen. Keskeiset taloudelliset suoranaiset hyödyt kunnassa • kunnallisverotuotto • yhteisöverotuotto • kiinteistöverot • työllistämiskustannusten säästyminen • yritysten ja niiden henkilöstön kunnalta ostamat palvelut ja palvelumaksut Välillinen taloudellinen hyöty kunnassa • työllisyyden kehittyminen • asukkaiden ostovoima yleensä (yritystulo, palkansaajien ostovoima) • palveluelinkeinojen (yritykset, joukkoliikenne, vapaa-‐ajan toiminta, kulttuuri-‐ palvelut, muu palvelutoiminta) kysyntä ja kannattavuus -‐> työllisyyden vahvistu-‐ minen -‐> verotulojen kasvu • uusien palveluyritysten kumulatiivinen lisääntyminen • rakennustoiminnan vilkastuminen -‐> työllisyyden vahvistuminen, verotulojen lisäys, ostovoiman lisäys -‐> verotulojen kasvu • alihankintaketjujen synty -‐> uusia kerrannaishyötyjä • toimeentulotukien ja asumistukien tarpeen väheneminen 7 • terveydenhuollon kulujen väheneminen -‐> työterveydenhuolto ja yritysten va-‐ kuutukset helpottavat kunnan panostusta • kunnan vetovoiman lisääntyminen -‐> yritystoiminta vetää puoleensa yritystoi-‐ mintaa; lisääntyvä yrityskanta henkilöstöineen vetää puoleensa koulutus-‐ ja hy-‐ vinvointipalveluja sekä vapaa-‐ajanpalveluja -‐> verotulojen kasvu • imago -‐> menestyvä ja kasvava yrityskanta luo kuvaa menestyvästä kunnasta ja lisää houkuttelevuutta è verotulojen kasvu Välitön henkinen hyöty kunnassa • sosiaalisen pääoman kasvu; yritykset muodostavat kumulatiivisen sosiaalisen pääoman kasvun osaamisen ja sen kehittämisen kautta -‐> osaaminen vetää puo-‐ leensa osaamista • menestys luo itseluottamusta, yrityshalua niin yrittäjänä kuin palkansaajanakin sekä uskoa jatkuvuuteen tukien väestön pysyvyyttä ja yrityshalua alueella • muu immateriaalinen hyöty Taloudellinen hyöty valtiontaloudessa • tuloverotulo • pääomaverotulo • yhteisöverotuotto • alv-‐tuotto • tel-‐maksut • muut veroluonteiset maksut • vähenevät työllistämiskustannukset • vähenevät kuntien valtionavut TALOUDELLINEN HYÖTY PK-‐YRITYSTOIMINNASTA KANTA-‐HÄMEESSÄ Menetelmä Kalenterivuodelle (2014) estimoidut yritysten ja työpaikkojen toteutuvat hyödyt on laskettu kuntatasolla kaikissa Hämeen Yrittäjien edustamissa kunnissa siten, että yritysten koko henkilöstön keskimääräinen kuntakohtainen vero ja ostovoima on laskettu kunnassa toimivien yritysten laskennallisen henkilöstömäärän mu-‐ kaan. Luvut perustuvat pääosin verottajan julkaisemiin kuntakohtaisiin keskimää-‐ räisiin ennakoituihin palkka-‐ ja verotuloihin vuodelle 2014 ja kuntien verotuloihin vuonna 2013. Talouden kasvun pysähtyneisyyden vuoksi luvut ovat varsin kuvaa-‐ via vielä vuodella 2015. Järjestäytyneet yritykset yksin tuottavat merkittävän osuuden alueellisesta hyvinvoinnista, ehkä paremman kuin ei-‐järjestäytyneet, mutta koko aineistossa ero tasaantuvat. Koska tiedossa ei ole yritysten mies-‐ ja naistyöntekijöiden määrällistä suhdetta, tuloina on käytetty mies-‐ ja naispuolisten työntekijöiden keskimääräisten palkko-‐ jen summan puolikasta. Tämä laskutapa ko. sukupuolten tilastollisen suhteen 8 huomioon ottaen on lähellä todellista. Palkansaajien maksamat verot luonnollises-‐ ti vaihtelevat alan ja henkilön mukaan, mutta kuntakohtainen keskimääräinen maksetun veron määrä tuottaa oikeaa suuruusluokkaa osoittavan lopputuloksen. Myös yrittäjien ja omistajien tulot ja verot vaihtelevat suurestikin, mutta jälleen suurituloiset ja pienituloiset tasaavat keskimääräisen veron riittävän lähelle to-‐ tuutta. Pk-‐yrityksistä osa on avoimia yhtiöitä tai kommandiittiyhtiöitä tai toi-‐ minimiä, mikä hieman monimutkaistaa tulojen määritystä. Keskimääräinen vero-‐ määrä on luonnollisesti siis arvio, mutta antaa suuruusluokkatietona riittävän tar-‐ kan kuvan yritysten tuottamasta varallisuuden lisäyksestä kunnassa. Yritysten omistajien osalta on otettu huomioon yrittäjätulon erityisnäkökohdat. Selvityksessä on siis tarkasteltu pk-‐yritysten aikaansaamia verotuottojen määriä ja ostovoimaa alueella ja sen kunnissa. Verotulot muodostuvat pääosin maksetusta yhteisöveroista, tuloveroista ja pääomaveroista. Yritysten pienuuden ja moninais-‐ ten yhtiömuotojen vuoksi pääomaveroa ei ole tarkoituksenmukaista edes pyrkiä erittelemään. Kiinteistöveroja ei käytännössä ole mahdollista eritellä pk-‐yritysten osalta, joskin karkea arvio voidaan esittää. Toimialakohtaisia eroja tuloissa ei ole voitu ottaa huomioon. Toisaalta yrittäjien keskimääräiset verot ja tulot ’tasaavat’ toimialakohtaiset ja yrityskokoon liittyvät erot. Näin ollen suuntaa-‐antava suuruusluokka niin veroista kuin ostovoimastakin on riittävän tarkka selvityksen tavoitteen kannalta. Kuntien työpaikkojen omava-‐ raisuusasteet esitetään, ja niistä voi päätellä verotulojen lähteiden jakaumaa. Kun-‐ tien välinen ’työpaikkavaihdanta’ hieman tasaa verojen suuntautumista naapuri-‐ kuntiin, joskin pendelöinti suuremmissa määrin Kanta-‐Hämeessä suuntautuu eri-‐ tyisesti Hämeenlinnaan ja Forssaan sekä maakunnan ulkopuolelle lähinnä Helsin-‐ kiin ja Tampereellekin. Kuntaliitokset luonnollisesti ovat korjanneet työssäkäynti-‐ alueiden tilanteita verotulojen ohjautumisesta ’oikeaan osoitteeseen’ ja tehnevät sitä tulevaisuudessakin. Työpaikkaomavaraisuudeltaan yli 100%:n kunnat tai naapureita työllistävät kunnat toisaalta hyötyvät yleensä monipuolisempien pal-‐ velujen tarjoajina ostovoiman osittaisena jäämisenä työssäkäyntikuntaan pende-‐ löijien käyttäessä työpaikkakuntien palveluja. Siten kokonaisuutena työpaikka-‐ pendelöinnin vääristymät osittain korjaantuvat. On myös huomattava, että tiedon saanti siitä, kohdistuuko pendelöinti pk-‐yrityksiin tai muihin työpaikkoihin, on käytännössä mahdotonta. Tosin esimerkiksi Hämeenlinnan ja Riihimäen suurim-‐ mat työnantajat työllistänevät naapurikuntien asukkaita enemmän kuin PK-‐ yritykset. PK-‐yritysten työpaikat ovat enemmän paikallisesti työllistäviä kuin suuryritykset ja jotkut julkisen sektorin organisaatiot. Näin ollen pendelöinnin ai-‐ heuttama vääristymä PK-‐yritysten työntekijöiden osalta mahtuu virhemarginaa-‐ liin, kun kysymyksessä on erityisesti pk-‐yritysten taloudellinen merkitys. Kuntakohtaisten vero-‐ ja ostovoimatulojen lisäksi laskelmassa on esitetty pk-‐ yritysten tuottamat tuloverot valtiolle. Todettakoon, että myös pk-‐yritykset kerää-‐ vät valtiolle vuosittain huomattavan summan arvonlisäveroa vastaten itse tästä vastikkeettomasta palvelusta aiheutuneista vaivoista ja kuluista. Verottaja puoles-‐ taan ’palkitsee’ viivästysmaksuilla kärkkäästi pienimmästäkin maksun viivästymi-‐ sestä. Suurimmassa osassa kuntia pk-‐yritykset tuottavat valtaosan alv-‐tuotosta, koska niissä ei ole suuryrityksiä. Toki ketjujen filiaalit tuovat oman osansa alv-‐ tuotosta myös maaseutukunnista. 9 Taulukosta 1 ilmenevät yritys-‐ ja henkilöstömäärät, pk-‐yritysten tuottamat verot ja ostovoimat (M€, pyöristettynä sataan tuhanteen) Hämeen Yrittäjien edustamissa kunnissa ja koko alueella. Tilastojen epätarkkuuden vuoksi lukuihin sisältyy mui-‐ takin pieniä yritysyksiköitä kuin varsinaisia pk-‐yrityksiä, mutta ne eivät suuruus-‐ luokkaa vääristä häiritsevästi. Suuryritykset on putsattu luvuista pois. Taulukossa ovat myös arviolaskelma pk-‐yritysten henkilöstöineen tuottamien verojen prosen-‐ tuaalisesta osasta koko kunnallisveropotista. Taulukossa on esitetty myös pk-‐ yritysten osuus yksityisistä työpaikoista. PK-‐yritysten osuus yksityisen sektorin työpaikosta on suuri vaihdellen toki kunnittain paljonkin. Yritysten kokonaismää-‐ rässä voi olla muutamia pöytälaatikkoyrityksiä, mutta ne eivät vaikuta henkilös-‐ tömäärään eivätkä vääristä lukemia maininnan arvoisesti. Suuryritysten osuudet on luvuista puhdistettu. Yritysten lukumäärät ovat yhtä tarkkoja kuin tilastot eli eivät kovin tarkkoja, mutta epätarkkuus ei ole ratkaiseva, koska kyseessä on suu-‐ ruusluokkatarkastelu. Vero-‐ ja ostovoimatietojen lisäksi taulukkoon 2 on kerätty muutamia tunnusluku-‐ ja, jotka osaltaan valaisevat pk-‐yritysten roolia kunnissa. Taulukossa 3 arvioidaan työttömyyden periaatteessa aiheuttamia veromenetyksiä tavoitteena konkretisoi-‐ da työttömyyden hinta. Hämeen Yrittäjien alueen pk-‐yritysten taloudellinen tuottavuus Verotulo-‐ ja ostovoimahyödyt Pieniä ja suuria yritysyksiköitä Kanta-‐Hämeessä on liki 8 000 työllistäen noin 20 000 henkilöä. Nämä tuottivat valtiolle vuonna 2014 noin 110 ME tuloveroina. Kanta-‐Hämeen kunnille maksettu yhteisövero oli 2013 30M€, josta pk-‐yritysten osuus jopa kaksi kolmannesta. Lisäksi pk-‐yritykset keräsivät merkittävä arvon-‐ lisäveropotin valtiolle. Tulovero kunnille oli laskennallisesti vastaavasti liki 150 M€. sen osuus vaihteli kunnallisverosta Hämeenlinnan 19% Forssan 37%:in. Yh-‐ teisövero-‐osuuden kanssa arvioituna sama vaihteluväli 22%:sta 40%:in. Kanta-‐ Hämeen osalta näitä keskimääräisiä lukuja laskee Hämeenlinnan hallitseva asema. Hämeenlinnan pk-‐yritykset ovat henkilöstömäärältään melko pieniä (ka. 2). Hä-‐ meenlinnan yritysten henkilöstömäärästä on luettu pois suuryritysten henkilöstö, joka käytännössä jakautuu monen kunnan alueelle. Toisin sanoen Hämeenlinnan osalta pk-‐yritysten vaikuttavuutta koskevat tunnusluvut ovat alakantissa, mikä lukuja tulkittaessa on syytä ottaa huomioon. Pk-‐yritysten merkitys verojen tuottajana saa aivan uuden ilmeen, kun lasketaan pk-‐ yritysten henkilöstön kunnalle tuottaman verotulon osuus suhteessa omassa kunnas-‐ sa työskenteleviin. Tällöin osuudet vaihtelevat 52%:sta 87%:in lukuun ottamatta Hämeenlinnan 27%:a. Hämeenlinna hallinnon ja muutaman suuyrityksen, sairaa-‐ loiden ja koululaitosten keskuksena enemmänkin kuluttaa verovaroja kuin tuottaa niitä, ja toisaalta lukuisat pendelöijät vievät veronsa naapurikuntiin. Tosin myös joka viides Hämeenlinnalainen tuo veroeuronsa kotikuntaansa muista kunnista. Valtionosuus vielä lisää pk-‐yritysten osuutta kunnallisveroista huomattavasti, koska valtionosuudet muodostavat kuntien tuloista merkittävän osan. Kanta-‐ 10 Hämeessä valtionosuudet kaikkine lisineen olivat yhteensä 265 M€ vuonna 2014. Valtionosuusprosenttien keskiarvo Hämeen Yrittäjien alueen kunnissa vaihtelee suurin piirtein 25%:sta 48 %:in. Valtionosuuksia varten kerätyistä verosta merkit-‐ tävä osa tulee pk-‐yritysten ja niiden työntekijöiden tuloveroista sekä alv-‐tuotosta. Valtionosuudet mukaan laskien PK-‐sektorin osuus kuntien verotuotoista vaihtelee siten laskennallisesti arviolta 35%:sta 90%:in. Tuloksia tulkittaessa on syytä ottaa huomioon, että eläkeläiset, myös yrityksistä eläketulon maksaneet, ovat merkittävä veroja maksava ryhmä. Jos eläkeläisten verotulot vähennetään laskemista, pk-‐ yritysten osuus nousee merkittävästi. Sitä paitsi suuri osa eläkeläisten tuloista ja veroista on pk-‐yrityksissä ansaittua. Taulukko 1. Hämeen Yrittäjien edustamien kuntien arvioidut yritysmäärät, yritys-‐ ten henkilöstömäärät kunnittain, pk-‐yritysten tuottamat tuloverot (M€) valtiolle ja kunnille, pk-‐yritysten aikaansaaman tuloveron /+yhteisöveron/kunnassa työskentelevien osuus kunnallisverosta, ostovoima (M€), pk-‐yritysten osuus yksityisistä työpaikoista kaikki-‐ aan/ilman alkutuotannon työpaikkoja sekä pk-‐yritysten osuus kai-‐ kista työpaikoista/omassa kunnassa työskentelevistä. ALUE Yrityk-‐ Henki-‐ siä löstö Tulo-‐ vero valtio M€ Tulo-‐ vero kunta M€ Pk-‐ Osto-‐ Osuus PK-‐ henkilös-‐ voima yksit. työnt% tön osuus M€ työp./ kaikis-‐ kunnall. ilman ta/omas-‐ verosta/ + alkut. sa kun-‐ yhteisöve-‐ % nassa rosta*/Pk-‐ työsken-‐ henkilöstön televistä osuus kun-‐ nassa työs-‐ kentelevien verotulois-‐ ta Forssa 883 2 701 14,7 19,1 37/44/52 76,1 50/52 39/53 Hattula 479 969 5,3 6,8 21/25/74 27,4 33/36 22/75 Hausjärvi 424 1 106 6,0 8,2 29/33/87 30,1 37/42 27/88 Humppila 132 277 1,5 2,1 32/36/53 7,7 35/43 21/55 Hämeenlinna 3 050 5 875 31,9 42 19/22/27 165,2 31/33 30/28 Janakkala 697 2 196 11,9 15,9 30/33/67 61,4 41/44 35/67 Jokioinen 246 858 4,7 6,2 37/41/80 24 45/50 26/79 Loppi 440 915 5,0 6,5 27/32/66 25,7 33/39 36/66 Riihimäki 1 179 4 562 24,8 25/68 33 33/36/66 127,9 50/50 Tammela 335 699 3,8 4,8 28/35/68 19,7 34/42 41/67 Ypäjä 112 303 1,6 2,2 33/36/64 8,5 39/56 28/63 Yhteensä 7 977 20 461 112 147 26/30/46 808 39/41 30/47 *Arvio pk-‐yritysten osuudesta Verohallinnon tilaston luvuista (Verohallinto 28.10.2014). Sinisellä merkityt aleneva määrä aiemmista vuosista. Valtionosuuksien osalta erityisesti Humppila ja Ypäjä ovat valtion varakkaiden kuntien avustusten varassa, mutta myös Forssa, Tammela ja Loppi ovat selkeästi maan keskiarvoa heikommassa jamassa. 11 Yhteisöveroilla on siis myös roolinsa kuntien taloudessa (vuonna 2013 keskimää-‐ rin 6,7% kuntien verotuloista koko Suomessa). Vuonna 2013 yhteisöverosta kun-‐ nille tuloutettava osuus oli Hämeen Yrittäjien alueella 30,6 M€, 4,9% kuntien ve-‐ rotuloista. Pk-‐yritysten osuus vaihtelee kunnan yritysrakenteesta riippuen. Yhtei-‐ söveron osuus kunnan verotuloista oli Kanta-‐Hämeessä suurin Riihimäellä ja Tammelassa (6%) ja matalin Hattulassa (2,9%). Yhteisöveroon sisältyy myös kunnittain paljonkin vaihteleva metsäerä. Yhteisöve-‐ ron tarkka kohdentaminen pk-‐sektoriin on siis käytännössä mahdotonta. Yrityk-‐ siin sisältyy monentyyppisiä yritysmuotoja ja myös isompien yritysten filiaaleja kuten pankkeja, osuusliikkeitä ja vakuutusyhtiöiden toimipaikkoja. Yhteenveto-‐ laskelmassa yhteisöverotuotot on jätetty raportoimatta yrityskohtaisen vaihtelun vuoksi, mutta esitetään erikseen karkeana arviona pk-‐yritysten kunnallisvero-‐ osuuden ohessa taulukossa 1. Kiinteistöverot muodostivat vuonna 2013 Kanta-‐Hämeen kunnissa kuntien vero-‐ tuloista 6,4% (koko maa 6,7%) vaihdellen kuitenkin suuresti kunnittain (Hämeen-‐ linnan 7,4%:sta Jokioisten 3,1%:in). Vuodelta 2013 tilitetyt kiinteistöverot olivat Hämeen Yrittäjien edustamissa kunnissa lähes 40 M€. Kiinteistöverosta mainitta-‐ va osuus varsinkin maaseutukunnissa muodostuu myös pk-‐yritysten kiinteistöistä ja palveluksessa olevan henkilöstön kiinteistöveroista suurin piirtein siinä suh-‐ teessa, missä pk-‐yritykset kunnan verotuloja muutenkin tuottavat. Maaseutukun-‐ nissa pk-‐yritysten ja niiden henkilöstön osuus on suurin, koska suuria yrityksiä ei ole. Toki kauppa-‐, vakuutus-‐ ja pankkiketjujen filiaalien kiinteistöt muodostavat kiinteistöveroista ehkä merkittävänkin osuuden. Karkeasti arvioiden pk-‐sektorin osuus kiinteistöveroista on Hämeen Yrittäjien alueella 10-‐15 M€. Kiinteistöveros-‐ ta on tullut kuntien uusi rahastusmuoto, jolla yritetään paikata yhä heikkenevää kuntataloutta sekä ylläpitää palveluita ja kasvanutta hallintoa mutta samalla hei-‐ kennetään ostovoimaa ja yritysten elinvoimaa. Kiinteistöveron osuus kunnan ve-‐ roista on korkea varsinkin niissä kunnissa, joissa pk-‐sektorin osuus kunnan vero-‐ tuloista on matalin. Alv-‐tuotto valtiolle on luonnollisesti myös suuri, enemmän kuin em. verot yhteen-‐ sä. Pk-‐yritykset tuottavat Suomen yritysten liikevaihdosta n. 55%, joten pk-‐ sektorin merkitys myös arvonlisäveron kerääjänä on merkittävä; useissa kunnissa se on pääasiallinen arvonlisäveron tuottaja. Kanta-‐Hämeen alueen yritysten liike-‐ vaihto oli vuonna 2011 noin 4,8 Mrd€. Siitä pk-‐yritysten arvonlisävero on varsin karkeasti arvioiden vajaa 0,6 miljardin paikkeilla valtion kassaan. Taloustilanteen vuoksi liikevaihto ei juuri ole noussut parina viime vuonna. Pk-‐yritysten aikaansaama ostovoima, noin 800 M€, merkitsee alueelle suurta vuo-‐ tuista tulonsiirtoa, joka kumuloituu kulutuskysynnän kautta suurelta osin takaisin alueelle tuottaen uusiutuvaa tulo-‐, yhteisö-‐ ja arvonlisäveroa. Pk-‐yritykset työllistäjänä Kanta-‐Hämeen kunnista useimmissa pk-‐yritykset ovat keskeisiä työllistäjiä. Pk-‐ yritysten osuus kaikista työllisistä vaihtelee 21%:sta (Humppila) 41%:in (Tam-‐ 12 mela). Pk-‐yritysten työllistämisvaikutus koko työvoimasta (taulukko 1) on saatu vertaamalla pk-‐yritysten kokonaishenkilöstömääriä Tilastokeskuksen raportoi-‐ miin kuntien työpaikkamääriin. Tunnusluvun osalta on syytä ottaa huomioon, että Tilastokeskuksen luvussa ovat mukana osa-‐aikaiset ja tilapäistyöt. Pk-‐yritysten osuus on siten oikeasti korkeampi. Pendelöijät pois lukien monen kunnan työllisis-‐ tä suurin osa työskentelee pk-‐yrityksissä (esim. Hausjärvi 88%, Jokioinen 79%). Alkutuotannon osuus työpaikoista selittää joissakin kunnissa pk-‐yritysten alhai-‐ semman osuuden (ks. taulukko 1). Alkutuotannon osuus kaikista yrityksistä Kan-‐ ta-‐Hämeessä on 22,4% (koko Suomi 17,7%). Jos työllisistä laskettaisiin pois työt-‐ tömät, pk-‐yritysten osuudet työssä käyvistä olisivat huomattavasti korkeammat. Kaiken kaikkiin omassa kunnassa työskentelevistä pk-‐yritykset työllistävät yli kak-‐ si kolmasosaa Hämeenlinnaa lukuun ottamatta. Kanta-‐Hämeessä aloittaneiden (210 yritystä, 3. neljännes 2014) yritysten suhde lopettaneisiin on vuonna 2014 keskimäärin ollut jossain määrin positiivinen ja pientä kasvua vuoteen 2013 verrattuna. Lopettaneiden määräkin on ollut kyllä melko korkea (181 yritystä, 2. neljännes 2015), joten uusyritystoiminnan piris-‐ tämiseen on aihetta. Erityisesti Forssan seudulla perustettavien yritysten määrä on on ollut laskussa. Yrityskannan vaihtuvuus (aloittaneet 20,7% vs. lopettaneet 18,6%) on maan keskiluokkaa (Tilastokeskus, Yritys-‐ ja toimipaikkarekisteri 2010-‐2012). Kasvuyritysten osuus (4,1% yrityksistä; TEM Yrityskatsaus 2013) on Hämeessä maan keskimääräistä tasoa (5,7%) selvästi heikompi. Kaiken kaikkiaan yrittäjiä on Kanta-‐Hämeessä 10,4%. Määrä on maan keskimääräistä (10,5%) ta-‐ soa (Yrittäjyyskatsaus 2013). Työvoimaliikenne, työllisyys ja väestökehitys Työpaikkaomavaraisuus vaihtelee paljon kunnittain. Forssassa ja Hämeenlinnas-‐ sa se on yli 100%, mutta esimerkiksi Hausjärvellä 59,4%, Lopella 61,8% ja Tam-‐ melassa 62,4%. Matala työpaikkaomavaraisuus on riskitekijä laskusuhdanteissa varsinkin, jos pendelöinnistä suuri osa kohdistuu naapurikuntien suuriin yrityk-‐ siin, jotka ovat alttiita lomautuksille ja irtisanomisille varsinkin taloudellisesti heikkoina aikoina. Runsaan ulospendelöinnin vuoksi pk-‐yritysten osuus kunnan veroista näyttää joidenkin kuntien osalta pienemmältä, koska naapurikunnissa työssä käyvät veronmaksajat tuovat verotulonsa niiden pk-‐yrityksistä, suuryri-‐ tyksistä tai julkiselta sektorilta. Esimerkiksi Hattulasta pendelöi Hämeenlinnaan 30% työllisistä, Janakkalasta liki 25% Hämeenlinnaan, Hausjärveltä n. 19% Rii-‐ himäelle ja n. 15,5% Hyvinkäälle, Lopelta 16% Riihimäelle, Tammelasta n. 40% Forssaan, Jokioisista n. 34% Forssaan, Humppilasta yli 24% Forssaan, Ypäjältä lähes 17% Forssaan ja reilut 12% Loimaalle. Näin ollen Forssa ja Hämeenlinna erityisesti työllistävät naapurikuntia. Riihimäki on myös saamapuolella (35%), mutta riihimäkeläisiä pendelöi runsaasti myös Hyvinkäälle (liki 11%) ja Helsin-‐ kiin (liki 13%). Kaiken kaikkiaan Forssa ja Hämeenlinna pois lukien omassa kun-‐ nassa työssäkäyvien osuus on melko vähäistä, mikä heijastuu myös pk-‐yritysten tunnuslukuihin. Kanta-‐Hämeen ikärakenne on valtakunnallista keskitasoa. Vain Forssassa eläke-‐ läisten osuus ylittää 30%. Väkilukua on hieman kasvattanut positiivinen muutto-‐ liike ja maahanmuutto. 13 Asukkaita/yritystoimipaikka on kohtuullisesti (ks. taulukko 2), eli palveluja on sii-‐ nä mielessä hyvin saatavilla. Kanta-‐Hämeessä on yritystoimipaikkoja suhteellisesti asukasmääriin nähden enemmän kuin monissa muissa maakunnissa. Siten aina-‐ kaan yrityspalvelujen osalta ei ole välitöntä pelkoa palvelujen heikkenemisestä kuntia mahdollisesti yhdistettäessä. Taulukko 2. Kanta-‐Hämeen kuntien asukasluvut, työpaikkaomavaraisuus, asuk-‐ kaita/yritystoimipaikka, yksityisen sektorin työntekijöitä/10 julki-‐ sen sektorin työntekijää, alkutuotannon osuus työpaikoista, 15-‐64-‐ vuotiaiden osuus väestöstä, omassa kunnassa töissä käyvien osuus sekä eläkkeellä olevien osuus. ALUE Asukas-‐ luku Työ-‐ paik-‐ ka-‐ oma-‐ varai-‐ suus % Asuk-‐ kaita/ yritys-‐ toimi-‐ paikka Yksit. työnt/ 10 jul-‐ kista työ-‐ paik-‐ kaa Alku-‐ 15-‐ tuotan-‐ 64v. to % % työpai-‐ koista Omas-‐ sa kun-‐ nassa töissä % Eläk-‐ keel-‐ lä % 73,9 29,8 31,6 49,3 75,3 44,9 43,9 38,9 52,9 37,9 44,8 57,6 31,2 22,6 22,0 27,7 27,2 25,1 24,7 25,2 23,1 27,1 28,2 (2012) Forssa 17 667 122,8 13 34 2,1 Hattula 9 684 65,3 16 21 5,0 Hausjärvi 8 808 59,4 13 31 8,9 Humppila 2 463 69,0 9 36 15,5 Hämeenlinna 67 806 104,9 16 20 3,0 Janakkala 16 842 73,7 16 28 5,2 Jokioinen 5 595 79,0 14 34 8,0 Loppi 8 341 61,8 12 34 10,8 Riihimäki 29 318 88,5 19 25 0,4 Tammela 6 474 62,4 12 31 14,4 Ypäjä 2 483 68,3 10 27 23,2 Yhteensä 175 481 90,6 15 25 5,0 61,2 62,3 62,6 60,7 62,5 61,7 61,5 59,8 65,0 60,8 62,7 61,9* 25,8* * Huom. Keskiarvo kuntien luvuista, EI absoluuttinen koko alueen suhteellinen keskiarvo. Lähteet: Tilastokeskus ja Yksit.työnt/10 julk. Työpaikkaa: HS 23.9.2012 Osassa pendelöintikunnista (Humppila, Tammela, Ypäjä) myös alkutuotannon osuus työvoimasta on korkea (ks. taulukko 2 ja 3), mikä monipuolistaa elinkeino-‐ rakennetta. Vahvasti teknistyneen automatisoidun maatalouden aikana työvoi-‐ man määrä sinänsä ei kerro maatalouden taloudellista merkitystä. Maatalousyri-‐ tykset kasvavat volyymiltään vaikka työllistämisvaikutus pienenee, eli työllistä-‐ mistä ei voi alkutuotannon varaan jatkossa laskea. Maatilojen määrä laskee ja ko-‐ ko kasvaa. Sinänsä alkutuotannosta vapautuva työvoima siirtyy enimmäkseen eläkekategoriaan alan korkean ikärakenteen vuoksi. Joka tapauksessa alkutuo-‐ tannon osuuden edelleen laskiessa tulisi syntyä korvaavaa yrittäjyyttä. Tarkasteltaessa yksityisten työpaikkojen suhdetta julkisen sektorin työpaikkoihin 14 tunnusluvut Kanta-‐Hämeessä ovat melko korkeita keskiarvon ollessa 25, mikä tarkoittaa melko korkeata yksityisen sektorin työpaikkaosuutta. Keskiarvoa laskee luonnollisesti hallintokaupunki Hämeenlinnan suhdeluvulla 20 yksityisen sektorin työntekijää 10 julkisen sektorin työntekijää kohden. Maakuntien (20 kpl) ’ranking-‐ listalla’ Kanta-‐Häme on listan puolivälin paikkeilla (Tilastokeskus). Julkiset työ-‐ paikat ovat toki pääosin tuiki tärkeitä, ja julkisen sektorin työntekijät maksavat keskimäärin korkeatkin veronsa kunnalle, mutta se on tavallaan palautusta valtion ja kunnan kulusta, joka ei tuota taloudellista lisäarvoa samassa mielessä kuin yksi-‐ tyiset työpaikat. Toisin sanoen julkiset sektorin työpaikat eivät kustanna julkisen sektorin toiminnan jatkuvuutta edes seuraavaksi vuodeksi, vaan siihen tarvitaan yritysten ja niiden työntekijöiden verotuloja. Päällekkäisiin hallinnollisiin tehtä-‐ viin kuluvaa verotuottoa pitäisi allokoida enemmän kuntalaisille tärkeisiin, palve-‐ luja tuottaviin käsipareihin. Korkea työpaikkaomavaraisuus (ks. taulukko 3) voi olla erityinen vahvuus takaa-‐ maan kunnan verotulot varsinkin, jos työvoima löytyy omasta kunnasta ja työpai-‐ kat ovat elinkykyisellä alalla. Muussa tapauksessa veroeuroja virtaa naapurikun-‐ tiin, kuten esimerkiksi Forssasta ja Hämeenlinnasta. Samalla, kun Forssa ja Hä-‐ meenlinna osaltaan tukevat 6 500 työtöntä, ne tarjoavat työpaikkoja moninker-‐ taiselle määrälle naapurikuntien asukkaita. Tosin vastaavasti 20 % hämeenlinna-‐ laisistakin saa ansionsa muista kunnista, eli verovaihdanta enemmän tai vähem-‐ män tasaantuu. Korkea työpaikkaomavaraisuus ei kuitenkaan Forssassa ja Hä-‐ meenlinnassa ole taannut hyvää työllisyysastetta, koska osa työpaikoista on taan-‐ tuvilla toimialoilla. Vahvimmat toimialat Kanta-‐Hämeessä ovat terveys-‐ ja sosiaalipalvelut, rakenta-‐ minen, teollisuus ja kauppa. Toimialarakenne ei juurikaan eroa keskimääräisestä suomalaisesta toimialarakenteesta. Teollisuus, joka työllistää alueellisesti keski-‐ määräistä enemmän, keskittyy erityisesti koneteollisuuteen, metallijalostus-‐ ja metalliteollisuuteen sekä puutavara-‐ ja huonekaluteollisuuteen ja elintarviketeol-‐ lisuuteen. Nämä toimialat eivät henkilöstömäärältään ole vuosikausiin kasvaneet. Kanta-‐Hämeessä teollisuuden, rakentamisen ja kaupankin trendi on ollut aleneva 2011 vuodesta lähtien (ks. kuvio 2). Vuoteen 2012 loppuvan tilaston jälkeenkin trendi on ollut saman suuntainen. Alueen suhdannenäkymät eivät ole olleet posi-‐ tiiviset (Pk-‐yritysparametri, syksy 2014). Palvelut pitävät pintansa hieman pa-‐ remmin. Tärkeiden toimialojen liikevaihdon kehitys on ollut aleneva ja sitä mukaa myös työllisyys. Globaali kilpailu, teknologian kehitys ja verkkoliiketoiminta ovat muuttamassa elinkeinorakennetta merkittävästi ja samalla aiheuttamassa mitta-‐ via työllistämishaasteita. Huolimatta alueen monipuolisesta yritystoiminnasta työttömyyden trendi on ollut kasvava. Hämeenlinnan seudun teollisuuden hii-‐ puminen on uhka myös pendelöintikuntien taloudelle. Maaseutustrategian mu-‐ kaan Hämeestä kehitetään vihreän talouden edelläkävijä. Pitkällä aikavälillä tämä saattaa heikentää työllisyyden alenevaa trendiä ja monipuolistaa yritystoimintaa. Maantieteellinen sijainti ja luonto tukevat hanketta, joka ei kuitenkaan synny ja kehity itsestään. Valtakunnallisen omistajanvaihdosbarometrin (2012) mukaan 28% Suomen yrit-‐ täjistä aikoo lopettaa yrityksen, samoin 29% Kanta-‐Hämeessä, missä 22% suun-‐ nittelee sukupolvenvaihdosta, ja 12%:ssa muiden omistajien suunnitellaan jatka-‐ 15 van yritystoimintaa. 38% yrityksistä aiotaan myydä ulkopuolisille, joten jatkaja-‐ ehdokkaita pitäisi nopeasti löytyä. Yrityskadon uhka on vakava, joten myös uus-‐ yrittäjyyttä pitää aktivoida. Kanta-‐Hämeessä jatkuvuusnäkymät ovat hieman posi-‐ tiivisemmat kuin Suomessa keskimäärin. Sukupolvenvaihdosnäkymät ovat maa-‐ kunnassa myös jonkin verran positiivisemmat kuin koko maassa keskimäärin (Kanta-‐Häme 22 %, koko Suomi 21 %) (Varamäki ym. 2012). Työttömiä työnhakijoita oli joulukuussa 2014 Kanta-‐Hämeessä 12,3 prosenttia työvoimasta eli 10 259 työnhakijaa; 0,6 prosenttiyksikköä enemmän kuin vuosi aikaisemmin. (Hämeen ELY-‐keskus). Työttömyysaste Forssan seutukunnassa (14%) on selkeästi yli valtakunnallisen keskiarvon (8,9%), mutta myös muissa seutukunnissa työttömyys on aivan viime vuosina noussut maan keskiarvoa kor-‐ keammalle (12.2014 Hämeenlinnan seutu 12,1%, Riihimäen seutu 11,5%). Tam-‐ mikuun 2015 luvut ovat käytännössä samat. Taulukko 3. Kanta-‐Hämeen kuntien työttömyysaste, työttömät työnhakijat, työt-‐ tömyyden vuoksi laskennallisesti menetetty kunnallisverotulo ja sen osuus kunnallisverosta, työttömyyden vuoksi menetetyt valtion ve-‐ rot, kuntien tulovero% 2014, työttömyyden vuoksi menetetty osto-‐ voima ja pendelöinti muuhun kuntaan. ALUE Forssa Hattula Hausjärvi Humppila Hämeenlinna Janakkala Jokioinen Loppi Riihimäki Tammela Ypäjä Yhteensä Työt-‐ tö-‐ myys % 12/14 Työttö-‐ mät työn-‐ ha-‐ kijat 12/14 16,2 1 337 9,5 455 9,2 398 13,7 161 12,9 4 128 10,6 846 11,7 316 9,5 316 12,7 1 844 10,4 314 12,9 144 12,3 10 259 Tyött. vuok-‐ si me-‐ me-‐ netet-‐ ty kunn. vero M€ 9,4 3,2 3,0 1,2 30,0 6,1 2,3 2,2 13,4 2,2 1,0 74 Tyött. vuoksi mene-‐ tetty vero % kunn. veros-‐ ta 19 10 10 19 13 11 13 9 14 13 16 13 Tyött. vuok-‐ si mene-‐ tetty val-‐ tion vero M€ 7,3 2,5 2,2 0,9 22,4 4,6 1,7 1,7 10,0 1,7 0,8 56 Tulo-‐ vero-‐ pro-‐ sent-‐ ti 2014 Työttö-‐ myyden vuoksi menetet-‐ ty osto-‐ voima M€ 20 37 20 13 21 11 21 4,5 20,25 116 20,5 24 20,5 9 20 9 20,5 52 19,5 9 20,25 4 20,3* 228 Pen-‐ de-‐ löin-‐ ti % muu-‐ hun kun-‐ taan 23 48,9 19,8 23,5 20 24,4 34 16,3 22,8 38,3 27,7 27,2* * Huom. Keskiarvo kuntien luvuista, EI absoluuttinen koko alueen suhteellinen keskiarvo. Kunnallisvero Verohallinnon tilaston luvuista (Verohallinto 28.10.2014) Jos kaikki työttömät olisivat olleet ansiotyössä, niin keskimääräisen tulon mukaan kunnille olisi kertynyt yhteensä 74 M€ lisää verotuloja, eli se on laskennallisesti työttömyyden aiheuttama menetys kunnille (ks. taulukko 3). Työttömyyden hinta menetettyinä kunnallisveroina vaihteli kunnittain yhdestä 30 miljoonaan euroon 16 ollen kunnallisverosta 9 -‐ 19%, keskimäärin 13%. Kokonaismenetys työllistämis-‐ ja koulutuskuluineen on sitten huomattavasti suurempi; 87 M€/vuosi pelkän pe-‐ ruspäivärahan mukaan Pk-‐yritysten työllistämisvaikutus ja verotuotto ovat kunnissa ratkaisevan suuria varsinkin, kun ottaa huomioon, että julkishallinnon työpaikat eivät varsinaisesti tuota aitoa taloudellista lisäarvoa, vaan niiden palkkakustannukset ja sitä kautta verotuotto ovat tavallaan vain yksityisen sektorin edellisenä vuonna tuottaman verotuoton kierrätystä. Kuntien palvelutuotannon taloudellinen merkitys aitona jalostusarvoa lisäävänä tuottona on marginaalinen kokonaiskuluihin ja –tuloihin nähden. Asukkaat ovat verojensa kautta maksaneet useimmat julkiset palvelut, joten ne eivät siten kaikilta osin ole uutta lisäarvoa tuottavaa, itsensä kustantavaa palvelutuotantoa. Kuvio 2. Päätoimialojen liikevaihdon muutos (%) neljännesvuosittain 2011– 2012 Kanta-‐Hämeessä. Lähde: Tilastokeskus Yritystoiminnankin kannalta väestökehitys on ennakoitu melko vakaaksi tai lievästi positiiviseksi muissa seutukunnissa (ks. kuvio 3) paitsi Forssan seutukunnassa. Forssan seutukunnan osalta väestökehitys merkitsee huoltosuhteen jatkuvaa heikkenemistä. Kanta-‐Hämeen huoltosuhde (ei-‐työikäiset/työikäiset) vuonna 2012 oli 58,5 (koko maan ka 54,3). Riihimäkeä (52,8) lukuun ottamatta kaikkien muiden kuntien huoltosuhde on yli maan keskiarvon. Loppi, Tammela, Humppila, Janakkala ja Forssa ovat heikoimman huoltosuhteen edustajia Kanta-‐Hämeessä. Janakkalaa lukuun ottamatta ennuste vuoteen 2025 ei näytä paremmalta. Vuoden 2020 vanhushuoltosuhteen ennuste on näiden kuntien, erityisesti Forssan ja Humppilan osalta samansuuntainen. Ikärakenteen ennuste tukee luonnollisesti edellisiä tunnuslukuja. 17 Kuvio 3. Työikäiset (15–64v.) seutukunnittain 2000–2030, 2000=100 Kanta-‐ Hämeessä. Lähde: Tilastokeskus On selvää, että väestökato-‐ ja korkean huoltosuhteen kunnilla ei tulevina vuosina ole varaa ylläpitää nykyisenkään tasoisia julkisia palveluja ja hallintoa. Kanta-‐ Hämeen kuntien kunnallisveroprosentti on vuonna 2015 keskimäärin 20,43% eli valtakunnallisen keskiarvon (19,84%) yläpuolella. Valtakunnallisesti Kanta-‐Häme ei ole huolestuttavimmasta päästä. Veroprosentin nosto kuitenkin syö ostovoimaa eikä houkuttele uusia asukkaita eikä yrityksiä, mikä kostautuu työllisyyden ja yh-‐ teisöveron heikkenemisenä. Kunnissa on syytä ottaa huomioon, että yhteisöveron lasku 20%:in vuodesta 2014 laskenee seuraavina vuosina myös kuntien yhteisö-‐ vero-‐osuutta, vaikka kuntien osuutta reilusti nostetaankin (niin kuin tehtiin tila-‐ päisesti viime lamankin vuoksi). Kuntien jako-‐osuudet vuodelle 2014 ovat 35,35 % ja vuodelle 2015 33,98 %. Kuntien elinkykyisyyden välttämätön ehto on yrittä-‐ jyyden voimakas lisääminen. NÄKYMIÄ JA JOHTOPÄÄTÖKSIÄ Tuoreen selvityksen mukaan BKT:n kasvu/asukas on ollut Kanta-‐Hämeessä 19,6% (koko Suomi 14,4%9 vuosina 2000-‐2012 (Tilastokeskus, TEM). Kanta-‐ Häme sijoittuikin viidennelle sijalle maakuntien vertailussa, reilusti myös Päijät-‐ Hämeen edelle. Lähtökohdat 2010-‐luvulle ovat siis olleet hyvät. Riskitekijöitä hy-‐ välle jatkolle on kuitenkin pidettävä silmällä. Kanta-‐Hämeessä on keskimääräinen yrittäjyysaktiivisuus yrittäjien suhteellisella osuudella mitattuna matalahko, ja yritysten keskikoko (n. 2,5 henkeä) on melko pieni. Kasvuyritysten osuus on myös melko alhainen. Työttömyys onkin noussut yli valtakunnallisen keskiarvon viime vuosina. Ongelmallisin on Forssan seutukunta, mutta muissakin seutukunnissa olisi syytä katkaista negatiivinen kehitys. Seutukunnat ovat melko erilaiset eri-‐ laisine vahvuuksineen ja heikkouksineen. Vähenevän teollisuuden sijaan pitäisi syntyä uudenlaista yrittäjyyttä. Työpaikkojen lisäys sosiaali-‐ ja terveysaloilla ei lisää aitoa jalostusarvoa. Väestö-‐ eli työvoimaennuste on melko tasapainoinen muissa kuin Forssan seutukunnassa (ks. kuvio 3 ja 4), jota vaivaa väestön vähe-‐ neminen ja ikääntyminen. Häme 2035 maakuntasuunnitelmassa maalaillaan visi-‐ oita ja megatrendejä, mutta toivottavasti lähivuosille on konkretiaakin mietitty. 18 Verotuotot ja ostovoima pk-‐yrityksistä luovat Kanta-‐Hämeen kuntien elinkyvyn perustan. Runsaan pendelöinnin taustalla pk-‐yritysten primäärinen osuus omassa kunnassa työskentelevistä osoittaa kuntien talouden perustuvan pk-‐yritysten ja niiden henkilöstön vero ja ostovoimatuottoihin. Tosin Humppila ja Ypäjä mutta myös Forssa, Tammela ja Loppi joutuvat turvautumaan korkeisiin valtionosuuk-‐ siin palvelujen turvaamiseksi. Kuntien välinen työpaikkaliikenne on suuri; pende-‐ löijiä maakunnassa on merkittävä osa työllisistä oikeastaan joka kunnassa. Fors-‐ san ja Hämeenlinnan teollisuuden hiipuminen uhkaa myös naapurikuntia runsaan pendelöinnin vuoksi. Riihimäen seutu pärjäilee Helsinkiläheisyytensä vuoksi ehkä paremmin, mutta toisaalta riihimäkeläistenkin pendelöintiin liittyy suhdanne-‐ vaihteluiden riski. Työttömyysasteen kasvun taittaminen edellyttäisi nopeita toi-‐ mia uusyrittäjyyden lisäämiseksi ja olemassa olevan vahvistamiseksi. Kanta-‐Hämeessä pk-‐yritykset ja alkutuotanto vastaavat keskimäärin noin kaksi kolmasosaa omassa kunnassa työskentelevistä muodostaen kuntien talouden pe-‐ rustan; alkutuotanto toki selvästi pienemmällä osuudella. Melkoinen osa keskus-‐ kuntiinkin pendelöivistä työskentelee myös pk-‐yrityksissä, jotka työpaikat var-‐ sinkin Hämeenlinnan ja Forssan osalta jäävät osittain tilastojen varjoon. Kuvio 4. Nettomuutto (%) seutukunnittain 2010–2012 Kanta-‐Hämeessä. Lähde: Tilastokeskus Väestön ikääntyminen sinänsä varsinkin Forssan seutukunnassa lisää palvelujen tarvetta ja työllistää varsinkin hoiva-‐aloilla. Se luo myös tilaisuuksia uusyrittäjyy-‐ delle siltä osin, kun palveluja ei tuoteta julkisten toimijoiden toimesta. On kuiten-‐ kin syytä huomata, että julkisten palvelujen yksityistäminen ei ole taloudellisen kasvun kannalta samanlaista yrittäjyyttä kuin yksityinen valmistus-‐ tai palvelu-‐ yrittäjyys vapailla markkinoilla. Kunnan tai valtion kustantamat palvelut eivät luo aitoa jalostusarvoa vapaiden markkinoiden yritysten tapaan. Mutta mikäli kunnat tai valtio hallitsisivat hankinta-‐ ja hintapolitiikan nykyistä paremmin, palvelujen tehokkuus voisi luoda säästöjä ja mahdollisuuksia allokoida verovaroja nykyistä tuottavammin. 19 Kanta-‐Hämeessä kohtaantumisongelma työttömän väestön ja tarjolla olevien työ-‐ paikkojen välillä ei näytä olevan kovin suuri, koska yli kymmentä tuhatta (10321, 12/2014) työnhakijaa kohden oli tarjolla alle tuhannen työpaikkaa (976, 12/2014). Ongelmana ei ole toistaiseksi työvoiman määrällinen niukkuus vaan yritysten määrällinen niukkuus. Työllisyyskoulutuskaan ei ongelmaa auta, jos ei ole työvoimaa tarvitsevia yrityksiä. Myöskään yrittäjiä ei voi tehdä väkisin varsin-‐ kin, kun yrittäjät tilastollisesti persoonina poikkeavat huomattavasti yleisestä po-‐ pulaatiosta (Routamaa 2008). Nuorisotyöttömyys on melko korkea useissa Kanta-‐ Hämeen kunnissa. Uusia menettelyjä nuorten johdattamiseksi yrittäjyyteen tarvit-‐ taisiinkin ja yrittäjyyden käsitettä tulee laajentaa varsinkin, kun tyypillinen yrityk-‐ sen aloittamisikä on kuitenkin vasta kolmen ja neljänkymmenen ikävuoden väli-‐ maastossa. Hyviä ja rohkaisevia esimerkkejä on onneksi viime aikoina tullut mm. peli-‐ ja musiikkialalta. Yritystoimintaa rajoittavia säännöksiä ja byrokratiaa pitäisi tarkistaa joustavammaksi yrittäjäksi ryhtymisen kynnyksen laskemiseksi. Maail-‐ malta löytyisi lukuisia hyviä esimerkkejä mm. nuorten yrittäjyysideoiksi, jos rajoi-‐ tekynnys olisi matalampi. Toki maan ja maakuntien vähäväkisyys on kulutus-‐ kysyntää rajoittava fakta, joka ei muuksi muutu. Kaavoituksella kyllä voitaisiin oh-‐ jata asutusta palveluja enemmän elättäviin tiiviisiin yhteisöihin, kuten toimivat jo muinaiset roomalaiset. Oppisopimuskoulutusta voimakkaasti lisäämällä ja ammatillisen koulutuksen muuttamista Tanskan mallin mukaan teoria-‐ ja työharjoittelujaksoja vuorottele-‐ vaksi, kuten tämän kirjoittaja on jo toista kymmentä vuotta sitten ehdottanut, voisi juurruttaa nuoria aikuisia kotiseuduilleen nykyistä paljon paremmin ja estää sa-‐ malla syrjäytymistä. Elinvoimaiset laajemmat kunnat voisivat pelastaa monien ky-‐ lien eloonjäämisen, kun hallinnosta voitaisiin siirtää käsipareja tarpeellisempaan työhön, hankintoja voitaisiin suunnata alueen yrityksiin kuntien välisen kilpailun sijaan ja kehittää esimerkiksi logistisia ja/tai tuotannollisia klustereita. Kuntien rooli yrittäjyyden edistämisessä Yritykset eivät odota kunnilta rahallista tukea vaan hyviä toimintaolosuhteita (esim. Routamaa 2010). Mitä kunta sitten voi tehdä? Kunnat ovat erilaisia ja siten kunnan ja yritysten yhteistyömahdollisuudet ja tarpeet erilaisia. Kunnan ’työkalu-‐ ja’ ovat mm. ripeä kaavoitus, järkevä hankintatoiminta, yhteistyö yrittäjäjärjestö-‐ jen ja yrittäjien kanssa, tietoisuus yrittäjyyden tilasta, yrittäjyyteen kannustavasta koulutuksesta huolehtiminen ja virkamiesten oikea asenne yrittäjyyteen ja yrittä-‐ jän arjen ymmärtäminen. Jos kunnat olisivat riittävän suuria, ne voisivat myös ol-‐ la katalysaattoreina edellä mainittujen klustereiden tai yritysverkostojen synnyt-‐ tämiselle. Tutkimukset osoittavat, että alueen yrittäjyyshenkisyydellä, jopa yksittäisillä kun-‐ nan johtavilla virkamiehillä voi olla suuri merkitys (esim. Routamaa ym. 2000a,b, 2001). Yrittäjyyskulttuuri kehittyy teollisuuspaikkakunnilla hitaasti. On myös esimerkkejä siitä, että yrittäjähenkinen kunnanjohto ja valtuusto voivat saada pal-‐ jon hyvää aikaan. Esimerkiksi kunnissa, joissa valtuustossa on puoluekannoista riippumatta hyvä yrittäjäedustus, ja keskusteluyhteys virkamiesten ja yrittäjä-‐ kunnan välillä sujuu hyvin, tuloksia syntyy. Yrittäjien ja yrittäjäjärjestöjen edusta-‐ jien olisikin hyvä olla riittävällä painoarvolla edustettuna kunnan luottamusteh-‐ 20 tävissä. Kunnan ja yritysten hyvä yhteistyö on kunnan vireyden ja hyvinvoinnin edellytys. Kunta voi esimerkiksi yrittäjyyttä ymmärtävillä virkamiehillä, toimi-‐ valla kaavoituksella ja järkevällä hankintapolitiikalla edesauttaa pk-‐sektorin ke-‐ hittymistä alueellaan, mikä tietysti edellyttää vastuuntuntoa ja aktiivisuutta myös yrittäjiltä. Suurteollisuuspaikkakunnilla virkamiesjohto helposti samaistuu suur-‐ ten yritysten edustajiin. Kaavoitus hoituu pienyrittäjyyttä kuristavalle ketjulle ri-‐ peästi, mutta pienyrittäjän ääni ei välttämättä saa vastakaikua. Asenne yrittäjyyteen Kuntapäättäjien asenne PK-‐yrityksiin on yleisessä keskustelussa melko myönteis-‐ tä. Kuitenkin esimerkiksi kunnallisessa päätöksenteossa suhtautuminen yrittäjyy-‐ teen vaihtelee suuresti niin ajallisesti kuin paikallisestikin. Suomen Yrittäjien Elinkeinopolitiikan mittariston 2014 mukaan Hämeen Yrittäjien edustamat kun-‐ nat saavat keskiarvoksi 6,7 (koko Suomi 6,6). Valitettavasti mittariston vastaaja-‐ määrä on niin alhainen, ettei tuloksilla ole mitään käyttöä. Kuntapäättäjien ja yrittäjien saumattomalla yhteistyöllä ja hyvällä keskinäisellä kommunikaatiolla on saavutettu menestyvillä alueilla erinomaisia tuloksia. Asen-‐ noituminen heijastuu siis mm. kaavoitus, hankinta-‐ ja ulkoistamispäätöksiin. Kuntien pitäisi mm. hankintatoiminnassa ja tarjouspyyntökilpailuissa välttää sitä analogista virhettä, joka on tapahtunut valtion luopuessa omistuksistaan (esimer-‐ kiksi autokatsastus, kaivostoiminta); päätösvalta ja tuotot ovat menneet veropa-‐ ratiiseihin tai muualle ulkomaille ja palvelun hinta tai haitat ovat kotimaassa ko-‐ honneet huippuunsa. Samankaltaista ilmiötä olisi ollut syytä välttää mm. terveys-‐ ja hoitopalvelualalla tarjouspyyntökilpailujen ratkaisujen ja yritysostojen siivit-‐ tämänä. Yksityiset yrittäjävetoiset terveyspalvelut, hoitokotiyrittäjät ja vastaavat voivat joutua väistymään, jos kansainväliset yhtiöt volyymillään kilpailevat ne markkinoilta nostaakseen sitten hintoja saavutettuaan monopoliaseman. Terve-‐ yspalveluissa tällainen kehitys on jo ollut nähtävissä. Tarjouskilpailuissa laatua pitäisi korostaa huomattavasti enemmän eikä tehdä hankintapäätöksiä lyhytnä-‐ köisesti halvimman hinnan perusteella. Palvelujen yksityistämisen on kannatettavaa, jos se tehdään järkevästi siten, ettei päätöksillä sahata omaa oksaa eli viedä toimintamahdollisuuksia oman alueen yrittäjiltä. Tarjoajien harveneminen johtaa ennen pitkää aidon kilpailun vähene-‐ miseen, hintojen nousuun ja riippuvuuteen. Kunnilta tuntuu puuttuvan kilpailut-‐ tamisen taito. Kilpailuttaa voi myös omatuotannon ja yritysten välillä. Valitetta-‐ vasti huono kilpailutustaito on monesti johtanut järjettömiin kustannuksiin ve-‐ ronmaksajien kustannuksella kuten esimerkiksi huostaanotettujen lasten tai van-‐ husten hoidossa. Yksityistämisen tarkoitus ei ole tuottaa kohtuuttomia voittoja yrittäjille. On myös hyvä havaita, että yksityistetty julkinen palvelu, kunnan tai valtion maksamana ei ole Schumpeterilaista aitoa, ei edes tavanomaista rahallista jalostusarvoa tuottavaa yritystoimintaa. Mutta jokainen itsensä työllistävä on pois kortistosta, ja jos kunta kykenee kilpailuttamaan palvelun tehokkaammin kuin kunnan oman työn, on se kaikki veronmaksajille eduksi. Hankintalaki mahdollistaa järkevän hankintatoiminnan. Vain luovuus on rajana. Direktiivi ei edellytä hankkimaan halvinta. Työllisyys-‐, ympäristö-‐ ja saavutetta-‐ vuusnäkökohdat, lähiruoan, luomutuotteiden ja olemassa olevan rakennuskannan 21 hyödyntäminen voidaan hyvin ottaa huomioon. Hankintojen ’tarkoitushakuinen’ pilkkominen on toki kielletty, mutta mikään ei estä kunnan hankintastrategiassa määritellä hankintoja niin, että niiden laajuus ja laatuvaatimukset mahdollistavat myös pienempiä pienyrittäjien tai alueellisten yhteisyritysten tai verkostojen pal-‐ velujen käyttöä. Esimerkiksi ostettavan palvelun hinta-‐, laatu-‐ ja tarkoituksenmu-‐ kaisuus pitkällä aikavälillä jäänee useimmiten ottamatta huomioon, kun päätöksiä tehdään vain seuraavan vuoden kustannusten perusteella. Käytännössä suurim-‐ pana ongelmana lienee julkisen sektorin toimijoiden tottumattomuus hankintojen suunniteluun, kilpailuttamiseen ja laadun valvontaan. Hankintavalmennuksella on varmaankin tilausta. Palvelusetelit oikein käytettyinä voivat myös virkistää ja tukea paikallista yrittäjyyttä. Myös valvontaviranomaiset pitäisi valita oikein ja kouluttaa ymmärtämään yritys-‐ toimintaa ja sen edellytyksiä. Tässä suhteessa Suomessa lienee paljon tekemistä, koska esimerkkejä kirjaimellisesti muodoista kiinni pitävästä virkaintoilusta kuu-‐ lee liian usein. Into yrityksen perustamiseen on viimeisen vuoden aikana vähenty-‐ nyt alimmilleen kymmeneen vuoteen, ja vastaavasti yritysten lopettamiset ovat lisääntyneet. Suomessa on monien hyödyllisten säännösten lisäksi paljon myös turhan tuntuisia säännöksiä. Kaikkea yrittäjyyttä haittaavaa tai estävää turhaa virkavaltaisuutta tulisi välttää. Moni yrittäjä on lopettanut, kun joku ely-‐virkamies on käynyt lukemassa kirjaimellisia lakejaan. Julkisen hallinnon virkakoneiston samoin kuin lakeja laativien kansanedustajien olisi hyvä paremmin perehtyä yrit-‐ täjyyden, myös erityisesti pk-‐yritysten merkitykseen ja olosuhteisiin. Valtiovallan olisi myös syytä muuttaa asennettaan tuki-‐ ja rahoituspolitiikkaan. Pitkällä aikavälillä ja tasapainoisen aluekehityksen näkökulmasta pk-‐ yritystoiminnan kehittäminen pitäisi olla pääfokus. Kokemuksien mukaan tuotta-‐ vaa työttömyyden ennalta ehkäisevää hoitoa on myös uusyrityskeskusten toimin-‐ ta, johon kannattaisi valtionkin panostaa enemmän. Esimerkiksi Ensimetri ry:n (Tampere) 20 vuoden aikana alkuun auttamien yritysten keskimääräinen ikä on 6,2 vuotta 66%:n ollessa edelleen toiminnassa, eli elinikä on pidempi kuin koko pk-‐yrityskannan. Uusyritystoiminnan vuosikulut sen alkuun auttamien yritysten vuosituotosta olivat 0,5 promillea vuonna 2012 (Routamaa 2013), eli toiminta on äärimmäisen kustannustehokasta. Sukupolven-‐ ja omistajanvaihdoksiin pitää kiinnittää myös Kanta-‐Hämeessäkin huolta, koska yrityksen lopettamisaikeita on paljon ja myös osaamisen siirtoai-‐ komuksia, jotka eivät nykyisinä huonoina taloudellisina aikoina välttämättä aina onnistu. Kunta ei suoranaisesti vastaa omistajanvaihdosasioista mutta sen on syy-‐ tä katsoa perään, että joku hoitaa asiaa. Koska suurella osalla yrittäjiä on siis tarve suorittaa omistajanvaihdos lähivuosina, sukupolvenvaihdoksia ja omistuksen siir-‐ toa tukevien palveluja pitää olla saatavilla. N. 100 000 yrittäjää on 55-‐74 vuoden iässä Suomessa. Koska 29% yrityksistä aiotaan yrittäjän ikääntyessä Kanta-‐ Hämeessä lopettaa ja 38% myydä ulkopuolisille, tarkoittaa se vuosittain suurta määrää lopetettavia yrityksiä ja yrityksiä myyntiin seuraavan kymmenen vuoden aikana. Jatkajan tai ostaja löytäminen koetaan melko vaikeaksi. Sen vuoksi myyn-‐ tiaikeissa olevaa yrittäjää kannatta myös kannustaa tai patistaa laittamaan yritys sisäisesti ja ulkoisesti myyntikuntoon hyvissä ajoin. Osakeyhtiömuotoisen yrityk-‐ sen arvonmääritys on helpompaa kuin muiden, joten yhtiömuotojakin kannattaa harkita ainakin myynnin näkökulmasta. 22 Kanta-‐Hämeessä koetaan tämänhetkisen omistajanvaihdoksen palvelutarjonnan ja asiantuntemuksen riittävyyden olevan julkisten toimijoiden osalta asteikolla ’1= ei lainkaan riittävää’ – ’5=täysin riittävää’ keskiarvoarvosanalla 3,1, valtakun-‐ nallisen keskiarvon ollessa 3,2. Riittämättömänä tarjontaa piti 9%, ‘siinä ja siinä’ 14% ja riittävänä 47% vastaajista. Tulos on melko hyvä, mutta hieman paranta-‐ misen varaakin on. Yksityisten toimijoiden osalta mielipiteet ovat hieman positii-‐ visempia. Asiantuntija-‐avun tarve kokonaisuutena on arvioitu maakunnassa kui-‐ tenkin suuremmaksi kuin koko maassa (Kanta-‐Häme ka 3,0, koko Suomi 2,8) (Va-‐ ramäki ym. 2012). Maakunnissa ja ylipäätään Suomessa pitäisi tutkia oppisopimuskoulutuksen ja omistuksen siirron joustavampaa hyödyntämistä yritysten jatkuvuuden turvaa-‐ miseksi maakuntien asutuskeskuksissa. ’Laudat liikkeiden ikkunoissa’ merkitsevät myös työikäisen väestön pakoa suuriin asutuskeskuksiin ja pääkaupunkiseudulle. Eikä sieltä ole paluuta. Erikoisliikkeen lopettaminen kunnan keskustassa merkit-‐ see vuosittaisten yhteisö-‐, palkka-‐ ja kiinteistöverojen menetystä. Mutta samalla se merkitsee asiakasvirran suuntautumisena suurempaan kuntaan ja asiointia laajemminkin siellä. Ostovoimaa siirtyy ’ikkunalaudoitetun’ kunnan ulkopuolelle, lopettanut yrittäjä ja mahdolliset työntekijät siirtyvät työnhakuun muualle vieden verotulonsa ja ostovoimansa mukanaan. Kunnan sosiaalinen pääoma ja imago heikkenevät vauhdittaen ketjureaktiota palvelujen heikkenemiseen. Elävien kylä-‐ ja kuntakeskusten ylläpito kaavoituksella, yrittäjyyden edellytysten edistämisellä, kunnan hankintapäätöksillä jne. on elintärkeätä. Valitettavasti virheellinen haja-‐ asutuspolitiikka ja –kaavoitus on Suomessa johtanut pitkälti korjauskelvottomaan tilanteeseen. Rakennetyöttömyyttä ei pelkällä uusyrittäjyydelläkään korjata mut-‐ ta voidaan huomattavastikin helpottaa. Esimerkiksi Ruotsissa yrittäjyyden edis-‐ täminen ja uusperustanta ovat huomattavasti arvostetummassa asemassa kuin Suomessa, ja siksi työllisyysaste onkin kymmenkunta prosenttiyksikköä korke-‐ ampi. Uusyrityskeskukset ovat avainasemassa, koska tutkimuksiemme mukaan yritysidea hautova henkilö tarvitsee vahvaa henkilökohtaista kuuntelua, neuvoja ja kannustusta. Esitteet ja yleiset neuvontaseminaarit eivät riitä. PK-‐yrityksistä Kanta-‐Hämeen hyvinvointi Pk-‐yritykset muodostavat absoluuttisesti kuntien taloudellisen selkärangan, joka pitää yllä alueiden tasapainoa myös laskusuhdanteissa. Pk-‐yritykset ovat pääosin paikkakuntasidonnaisia, pysyviä työllistäen lähialueiden asukkaita ja tuottaen ve-‐ rotulot pääosin sijaintikuntaansa. Tutkimusten mukaan (esim. Routamaa 2010) yrittäjät eivät anele etuja kunnilta vaan odottavat asiallisia toimintaolosuhteita. Yrittäjien toimintaolosuhteista kannattaa siis pitää hyvää huolta. Pitkällä aikavälillä kuntarakenteen kehittämisellä voitaisiin hallinnollisia kuluja allokoida uudelleen asukkaiden oikeasti tarvitsemiin palveluihin ja luoda entistä parempaa infrastruktuuria yritystoiminnalle positiivisine kerrannaisvaikutuksi-‐ neen. 150 000 kuntayöntekijän eläköityminen lähitulevaisuudessa mahdollistaisi verovarojen viisaamman allokoinnin todellisiin palveluihin, jos vain päättäjien asenne olisi kohdallaan. Pk-‐yritysten tasaiset tuotot mahdollistavat koko kunnan ja alueen infrastruktuu-‐ 23 rin kehittämisen, monipuolisen yrittäjyysrakenteen kehittymisen, koulutus-‐, kult-‐ tuuri-‐ ja muun harrastustoiminnan kehittämisen ja kuluttamisen jne., kuten kuvi-‐ osta 5 ilmenee. Pk-‐yritysten merkitys pitkäjänteisessä välillisten taloudellisten ja immateriaalisten hyötyjen kehityksessä on ratkaisevan suuri niin maalaiskunta-‐ kuin kaupunkikeskuksissakin. Välillisten ja immateriaalisten hyötyjen euromää-‐ räinen arvottaminen on luonnollisesti mahdotonta mutta mahdollista kuvitella. Ottaen huomioon suuryritysten rajallisen määrän ja keskittymisen keskuksiin pk-‐ yritykset ovat lähes yksinomainen yksityisen sektorin työllistäjiä useimmissa maaseutukunnissa. Näin ollen, kun pk-‐sektori tuottaa merkittävän osan kuntien verotuloista, joilla kustannetaan valtionosuuksien tukemana kunnan julkiset pal-‐ velut, on pk-‐yritysten taloudellinen merkitys seurannaisvaikutuksineen ratkaiseva teollisuuskaupungeissakin perinteisen suurteollisuuden hiipuessa. Alkutuotannon yrittäjämääräisesti vähenevä osuus pitää korvata muulla yritystoiminnalla. Yritystoiminnasta tuleva verotulo on ns. aitoa lisäarvoa, kun taas sen avulla mak-‐ settavat julkisen sektorin palkat ikävästi sanottuna ovat paremminkin kuluerä, joka vuosittain valtion ja kunnan verobyrokratian kautta kulkevana pikemminkin kuluu tuottamatta lisäarvoa. Julkisten palvelujen palkka-‐ ja toimintaresurssit siis perustuvat pääosin yksityisen sektorin aikaansaaman jalostusarvon tuottamiin verotuloihin, kun taas yritys tienaa palkkansa oman jalostusarvonsa kautta. Yritys siis tuottaa vuosittain ’uutta rahaa’. Julkinen sektori joutuu täydentämään toimin-‐ tamenojaan vuosittain yritysten ja niiden henkilöstön tuottamasta verotuotosta. Julkisen sektorin palvelumaksuilla ei ole suurta merkitystä, koska niiden tuottami-‐ seen käytetään pääosin yrityssektorin tuottamaa rahaa. Toki merkittävä osa julki-‐ sen sektorin nettopalkoista kulkee ostovoimana yritysten ja niiden työntekijöiden tuotoksi ja arvonlisäveroksi. Kuviossa 5 on esitetty Kanta-‐Hämeen kuntien pk-‐yritysten arvioidut määrät ja tuotokset seurannaisvaikutuksineen. Hämeen Yrittäjien jäsenyritysten yhteinen osuus saadaan likimain kertomalla kuvion 5 eurot 0,4:lla. Todettakoon, että Hä-‐ meen yrittäjien paikallisjärjestöjen järjestäytymisaste vaihtelee Hausjärven 33%:sta aina Ypäjän 57%:in. Kahdessa kunnassa 11:sta järjestäytymisaste on yli 50%, neljässä yli 40%:n. Järjestäytymisasteet voisivat olla korkeampiakin, koska keskimäärin järjestäytymisaste on 40%. Pienyrittäjille olisi hyödyllistä järjestäy-‐ tyä aktiivisemmin, koska yrittämisen haasteet ovat aina vain kasvavat, ja tällöin vahvasti järjestäytyneen yhdistyksen ääntä kuullaan herkemmin kunnassakin. Saavuttaakseen suuren yleisön paremman tuen yrittäjien on myös entistä parem-‐ min huolehdittava tuottamansa palvelun laadusta ja luotettavuudesta. Suomen Yrittäjien pitäisi myös olla edustettuna kolmikannan pöydässä. On uskomatonta, että 98,9% yrityksistä ei ole edustettuna pöydässä, jossa päätetään työsuhteen ehdoista. Mitä enemmän kunnassa on pk-‐yrityksiä, sitä vakaampi on työllisyys talouden suhdanteissa. Ennustettava taloudellinen kehitys mahdollistaa infrastruktuurin kehittämisen ja sitä mukaa myös immateriaalisen infrastruktuurin muodostumi-‐ sen ja kehittymisen; syntyy positiivinen materiaalisen ja immateriaalisen hyvin-‐ voinnin kasvun kierre. Negatiivisessa tapauksessa kehitys on päinvastainen; syn-‐ tyy taantuva kierre, jota on vaikea kääntää nousuun. Kanta-‐Hämeessä pk-‐yritysten 24 osuus verotuotoissa ja työllistämisessä on ratkaisevassa asemassa kuntien toi-‐ meentuloon. Kanta-‐Hämeessä liki 8 000 pk-‐yritystä, niiden yli 20 000 työntekijää aikaansaavat yli sadan miljoonan verotulot, 800 miljoonan ostovoiman ja sitä kautta mahdolli-‐ suuden kuntien elinkykyisyyteen, fyysisen infrastruktuurin kehittämiseen ja im-‐ materiaaliseen kehitykseen. Kanta-‐Hämeen maakunnassa on omat haasteensa, mutta monipuolinen maakunnan kattava pk-‐yrityskanta ja sen taloudellinen tuot-‐ to kunnille luovat hyvän pohjan alueen elinkykyisyyden edelleen kehittämiselle. PK5yritysten)kerrannaisvaikutukset!Kanta5Hämeessä! Tuloveroja! val6olle!110M€! +!alv;tuo<o! 8!000! yritystä! 20!000! työpaikkaa! Kunnallis;!ja! yhteisövero! kunnille!150!M€! Ostovoima! alueella!800!M€! Kunni<ain!osuus! kaikista!työpaikoista! 21;41%! Omassa!kunnassa! työskentelevistä! 28;88%! Yksityisistä! työpaikoista!!33;56%! Kun6en!rahoituksen! val6onosuus!25;40%%,!josta! pk;sektorin!panos!ehkä!puolet! (n.!130M€)! Vapaa;ajan!ja! kul<uuripalveluiden! tarjonnan! kehi<yminen! Paraneva!mahdollisuus!kunnan! palvelutuotannolle! Palveluelinkeinon! elinkykyisyyden! paraneminen! Kunnan!vetovoiman! lisääntyminen,! imagon!paraneminen! Uusia!asukkaita,!uusia! yrityksiä,!uusia! alihankintayrityksiä! Uusien! palveluyritysten! syntyminen! Rakennustoimin; nan! vilkastuminen! Tukimenojen!ja! terveydenhuollon! kulujen! väheneminen! Resursseja! infrastruktuurin! kehi<ämiseen! Työllisyyden! paraneminen!ja! vakiintuminen! Yleinen! vaurastuminen!ja! elintason! kehi<yminen! Olemassa!olevan! yritystoiminnan!ja! uusyritysten! toimintaedellytysten! paraneminen! Sosiaalinen)pääoma)suhteessa)yritystoiminnan)menestykseen)) Kuvio 5. Pk-‐yritysten taloudellinen ja immateriaalinen merkitys Kanta-‐Hämeen kunnissa. Kaikki pk-‐yritykset. (Luvut pyöristetty) Luonnollisesti jokainen työpaikka ja yritys ovat yhtä arvokkaita, mutta on syytä kerrata, että työpaikkojen lisääntymisestä ovat vastanneet yksinomaan pienyri-‐ tykset 2000-‐luvulla, myös Kanta-‐Hämeessä. Perinteisen suurteollisuuden työllis-‐ tävän roolin jatkuva heikkeneminen aiheuttaa epävarmuutta ja heilahtelua talou-‐ dessa. Vain riittävän suuri ja monipuolinen pienyrityskanta takaa talouden tasa-‐ painon ja ennustettavuuden kunnissa. Yhteisöveron laskiessa työllistävän PK-‐ sektorin merkitys yhä nousee. Kanta-‐Hämeessä on hyvä pohja positiiviselle kehi-‐ tykselle, kun huolehditaan edellä esille tulleista ja muista perustavaa laatua olevis-‐ ta haasteista. 25 LÄHTEITÄ JA AIKAISEMPIA AIHEESEEN LIITTYVIÄ TUTKIMUKSIA Alueelliset kehitysnäkymät keväällä 2014. TEM– ELY-‐keskukset 1/2014 europa.eu/rapid/press HS 23.9.2012 HS 14.9.2012 Kunnat.net. Kuntanavigaattori Pk-‐yritysparametri, syksy 2014 Routamaa, V. (2008). An Entrepreneur -‐ A Singular Character and a Challenge for Educators. In Work in Process (Eds. P. Malinen – K. Paasio). Turku School of Economics, Series C 1. Esa Print, Tampere. Routamaa, V. (2009). Pk-‐yritysten taloudellinen merkitys Pirkanmaalla. Pirkanmaan Yrittäjät ry:n julkaisuja. Tampere. Routamaa, V. (2013). PK-‐yritysten merkitys aluetalouteen Pohjois-‐Pohjanmaalla. Pohjois-‐ Pohjanmaan Yrittäjät ry. Routamaa, V. (2013) Uusyritystoiminnan kerrannaishyödyt kunnassa ja valtiontaloudessa. Pirkan-‐ maan yrittäjät ry:lle ja Ensimetrille tehty tilaustutkimus uusyritystoiminnan kerran-‐ naishyödyistä Tampereen seutukunnassa. Routamaa, V. (2013). PK-‐yritysten merkitys aluetalouteen Varsinais-‐Suomessa. Varsinais-‐Suomen Yrittäjien julkaisuja. (2014) Routamaa, V. (2013). PK-‐yritysten merkitys aluetalouteen Keski-‐Suomessa. Keski-‐Suomen Yrittä-‐ jien julkaisuja. (2014) Routamaa, V. (2010). Esitutkimus yritysten lopettamisen seurauksista. Pirkanmaan elinkeino-‐, liikenne-‐ ympäristökeskus (ELY -‐keskus). Omistajanvaihdosten valtakunnallinen koordinointi -‐hankeen toimeksiantotutkimus 3. Routamaa, V. (2011). Pk-‐yritykset talouden veturina Pirkanmaalla. Pirkanmaan yrittäjät ry:n jul-‐ kaisuja. Tampere. Routamaa, V. (2012). PK-‐yritysten merkitys kuntataloudelle Länsipohjassa. Länsipohjan Yrittäjät ry. Routamaa, V. (2013). PK-‐yritysten merkitys aluetalouteen Etelä-‐Pohjanmaan Yrittäjien jäsenyh-‐ distysten kunnissa. Etelä-‐Pohjanmaan Yrittäjät ry. Routamaa, V. (2013). Uusyrittäjyyden merkitys Pirkanmaalle. Tampereen Seudun Uusyrityskeskus Ensimetri ry 20 vuotta14.11.2013. Esitelmä. Routamaa, V. & Jokinen, T. & Vesalainen, J. (2000). Yrittäjyyden potentiaali yrityksen käynnistämi-‐ sen taustalla: Yrittäjyyspotentiaalin kartoitus Hämeen TE-‐keskusalueella. Vaasa. Kauppa-‐ ja teollisuusministeriön toimeksiantotutkimus. Suomen Yrittäjät & Hämeen Yrittäjät, (2014). Elinkeinopolitiikan mittaristo. Tilastokeskus, Yritystoiminnan keskittyneisyys Työ-‐ ja elinkeinoministeriön julkaisuja Kilpailukyky 14/2013 http://tilastokeskus.fi/tup/kunnat/kuntatiedot/489.html Varamäki, E. (2010). Etelä-‐Pohjanmaan yrittäjyyskatsaus (toim. E. Varamäki). Seinäjoen ammatti-‐ korkeakoulun julkaisuja B. Varamäki, E., Tall, J., Sorama, K. & Katajavirta, M. (2012). Valtakunnallinen omistajanvaihdosba-‐ rometri 2012. Manner-‐Suomen ESR-‐ohjelma 2007 -‐2013 Aloittavien yrittäjien ja pk-‐ yritysten liiketoimintaosaamisen kehittämisohjelma (APAKE) Verohallinnon tilastoja Verotietoa 64 Yle 23.4.2012 Yrittäjyyskatsaus 2009 , Työ-‐ ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Työ ja yrittäjyys 54/2009 Yrittäjyyskatsaus 2012 , Työ-‐ ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Työ ja yrittäjyys 46/2012 www.ely-‐keskus.fi/julkaisut (2013). Näkymiä, syyskuu 2013 , Työllisyyskatsaus 09/2013, Kanta-‐ Hämeen elinkeino-‐, liikenne-‐ ja ympäristökeskus strategiayksikkö. www.uva.fi/en/research/groups/palo/; www.leadec.org www.sak.fi yrittajat.fi. 8.12.2011 https://ec.europa.eu/eures/userSatisfaction.do?method=vote&satisfaction=1 http://www.esavoennakoi.fi/pagefiles/Tyossakaynnin%20pendelointi%20koko%20maa.pdf 26
© Copyright 2024