1. No category

Perhe- ja jäämistöoikeus
Oikeudenalojen perusteet
PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUDEN PERUSTEET. ONOM 1005. Tentti
23.4.2015
Huom! Kysymykset 1 – 2 (professori Markku Helin) ja toisaalta 3 – 4 (tohtorikoulutettava Jari
Murto) on kirjoitettava eri arkeille!
Muista marginaali sivun reunassa ja selvä käsiala!
1. Selosta lyhyesti, mitä seuraavat käsitteet merkitsevät: a) yksipuolinen avioehtosopimus; b)
omaisuuden erottelu; c) lesken tasinkoetuoikeus eli tasinkoprivilegi; d) positiivinen
perintösopimus ja e) erityisjälkisäädös.
2. A synnytti maaliskuussa 2015 lapsen B:n. Lapsen syntyessä A asui samassa taloudessa
avomiehensä C:n kanssa. A ei ihastuttuaan C:hen ollut kuitenkaan tullut hakeneeksi eroa
aviomiehestään P:stä, joten hän oli yhä naimisissa tämän kanssa. A ja C haluavat nyt
selvittää, mikä lapsen asema oikein on. He tiedustelevat sinulta, kuka lain mukaan on
lapsen isä ja kuka tai ketkä vastaavat lain mukaan lapsen huollosta ja elatuksesta. He
kysyvät myös, voidaanko tilannetta tarvittaessa jollakin tavoin muuttaa. A ja C haluaisivat
olla yhdessä lapsen vanhempia ja vastuussa lapsesta. Perusteltu vastaus!
3. Edunvalvonta perinnönjaossa?
4. Jäämistön ilmoitusvelvollisuus perunkirjoituksessa ja uskottujen miesten rooli?
28.1.2015
Vastaukset 1 – 2 (professori Helin) ja toisaalta vastaukset 3 – 4 (tohtorikoulutettava Murto) on
kirjoitettava eri arkeille!
1. Puolisot A ja B tekivät avioehtosopimukseksi otsikoimansa sopimuksen, jossa oli seuraavat
määräykset:
a. Puolisoilla A ja B ei ole avio-oikeutta mihinkään toisen puolison omistamaan omaisuuteen;
b. Kumpikin puolisoista saa avio-oikeuden 20 %:iin toisen omaisuudesta avioliiton kestettyä viisi
vuotta, minkä jälkeen prosenttiosuus kasvaa viiden vuoden välein niin, että kummallakin
puolisolla on avio-oikeus kaikkeen toisen puolison omaisuuteen avioliiton kestettyä 25 vuotta;
c. Avioehtosopimus on voimassa ainoastaan, jos avioliitto purkautuu avioeron vuoksi; ja
d. Puolisot sitoutuvat siihen, että kumpikaan ei riitauta avioehtoa eikä tule vaatimaan avioehdon
kohtuullistamista.
Kun avioliitto neljä vuotta vihkimisen jälkeen päättyi avioeroon, A väitti osituksessa avioehtoa
vaikutuksettomaksi, koska se sisälsi kiellettyjä ehtoja ja oli muutoinkin kohtuuton. Esitä perusteltu
näkemyksesi määräysten laillisuudesta kohta kohdalta!
1. A ja D elivät avioliitonomaisessa suhteessa (avoliitossa). Kun C tuli raskaaksi, osapuolet alkoivat
miettiä, mikä syntyvän lapsen asema olisi ja mitä ehkä olisi tarpeen tehdä, jotta D:stä heti lapsen
syntyessä tai mahdollisimman nopeasti syntymän jälkeen tulisi oikeudellisesti lapsen isä ja huoltaja
äidin ohella. Selosta osapuolille tilanne ja menettelyvaihtoehdot.
2. Suosiolahjasäännös ja sen merkitys lakiosaperillisen aseman turvaajana
3. Pesänjakajan määrääminen ja tehtävästä vapauttaminen
17.12.2014
Vastaukset 1-2 (professori Helin) ja toisaalta vastaukset 3-4 (tohtorikoulutettava Ojala) on
kirjoitettava eri arkeille.
Muista selkeä käsiala ja marginaali sivun reunassa!
1. Puolisoiden A ja B välillä toimitettiin avioeron vuoksi ositusta. Osituslaskelman mukaan A on
velvollinen suorittamaan B:lle tasinkoa 160.000 €. A:n omaisuus koostui käytännössä lähes
kokonaan kahdesta osakeasunnosta, joista asunto X:n arvo oli 200.000 € ja asunto Y:n 220.000
€.
Tasinkovelvollinen A vaati, että tasinko suoritetaan ensisijaisesti siten, että A sitoutuu
maksamaan B:lle seuraavan neljän vuoden aikana kunkin kalenterivuoden lopussa 40.000 €
asianmukaisine korkoineen tai toissijaisesti siten, että B saa asunto X:n 40.000 euron
lunastushintaa vastaan. B ei hyväksynyt A:n ehdottamia tapoja, vaan vaati itselleen asunto Y:tä
ja sanoi olevansa valmis maksamaan siitä 60.000 €. A ei puolestaan hyväksynyt B:n ehdotusta.
Olet pesänjakaja. Perusteltu arviosi A:n ja B:n ehdotuksista ja siitä, miten tasinko tulisi maksaa!
2. Millaisia laskennallisia lisäyksiä jäämistöön rintaperillinen voi lain mukaan vaatia tehtäväksi,
kun lasketaan hänen lakiosaansa?
3. Selvitä lapsen tapaamisoikeuteen liittyvät keskeiset seikat!
4. A ei kyennyt ennen kuolemaansa enää huolehtimaan kotitaloudestaan, vaan hänen tyttärensä B ja
sisarensa C olivat avustaneet A:ta tässä. Vaikka B ja C kokivat, että oli heidän asiansa huolehtia A:sta
ilman nimenomaista sopimustakin, he toivovat saavansa jonkinlaista hyvitystä työstään A:n
kotitalouden hyväksi. He eivät ole saaneet A:lta minkäänlaista luontoissuoritusta tai vastiketta
työstään. A ei ole tehnyt testamenttia. Selosta, millä edellytyksillä ja kuinka pitkältä ajalta B ja/tai C
voivat saada määrältään harkinnanvaraista työhyvitystä A:n jäämistön säästöstä päältäpäin.
_____________________________________________________________________
15.8.2014
Vastaukset 1 – 2 (professori Helin) ja toisaalta vastaukset 3 – 4 (tohtorikoulutettava Ojala) on
kirjoitettava eri arkeille!
1. Puolisoilla A ja B oli yhteinen asunto-osake, jossa he asuivat. Avioliiton aikana A oli
käyttänyt huomattavasti enemmän varojaan perheen elatukseen kuin B. Tasatakseen tästä
aiheutunutta epäsuhtaa puolisot sopivat siitä, että B, jolla oli runsaasti velkoja, lahjoittaisi
osuutensa asunnosta A:lle. He kääntyvät sinun puoleesi ja tiedustelevat, onko tälle laillista
estettä ja millä tavoin lahjoitus olisi toteutettava, jotta se olisi pätevä sekä puolisoiden
välillä että suhteessa B:n velkojiin. Perusteltu vastaus!
2. C ja D elivät avioliitonomaisessa suhteessa (avoliitossa). Kun C tuli raskaaksi, osapuolet
ryhtyivät miettimään, mikä syntyvän lapsen asema olisi ja mitä olisi tarpeen tehdä, jotta
D:stä heti lapsen syntyessä tai nopeasti sen jälkeen tulisi oikeudellisesti lapsen isä ja lapsen
huoltaja äidin ohella. Selvitä osapuolille tilanne ja menettelyvaihtoehdot!
3. Missä tilanteissa yhteiskunta voi maksaa lapsen elatusta varten elatustukea ja mistä tukea
on haettava? Millä tavoin elatustuen maksaminen vaikuttaa elatusvelvollisen asemaan, jos
tuki on myönnetty sen vuoksi, että elatusvelvollisuus on laiminlyöty?
4. Mitä tarkoitetaan perimysjärjestyksessä kolmannella parenteelilla, keitä siihen kuuluu ja
missä järjestyksessä he perivät? Mitä perinnölle lain mukaan tapahtuu, jos kolmanteen
parenteeliin kuuluvia ei ole?
24.4.2014
Vastaukset 1 – 2 (professori Helin) ja toisaalta 3 – 4 (tohtorikoulutettava Halonen) on kirjoitettava
eri arkeille. Muista selkeä käsiala!
1. Aviopuoliso A oli puolisoiden A:n ja B:n 30 vuotta kestäneen avioliiton ajan ollut
enimmäkseen työelämän ulkopuolella. Kauan sitten hän oli kouluttautunut
reikäkorttilävistäjäksi, ammattiin, joka oli kokonaan kadonnut tietokoneiden kehittymisen
myötä. Tällä hetkellä 59-vuotias A oli kokonaan vailla ansiotuloja. B sitä vastoin oli
hyväpalkkainen ja ansaitsi verojen vähentämisen jälkeen noin 4.500 € kuukaudessa.
B:n pantua vireille avioerokanteen A vaati harkinta-ajalta elatusapua 2.000 € kuukaudessa
ja avioeron jälkeiseltä ajalta 1.000 € kuukaudessa kuolemaansa asti. Miten A:n vaatimuksiin
olisi suhtauduttava puolison elatusvelvollisuutta koskevien säännösten mukaan?
2. C, joka on 5-vuotiaan pojan K:n isä, kääntyy puoleesi ja kertoo, että hänelle oli
tuomioistuimen päätöksellä 22.11.2013 annettu oikeus tavata K:ta joka toisena
viikonloppuna päätöksessä tarkemmin määrätyin tavoin. Tammikuusta 2014 alkaen K:n
äiti, joka oli K:n huoltaja, oli kuitenkin estänyt kaikki tapaamiset saatuaan kuulla, että C:llä
on uusi naisystävä. C tiedustelee, miten hänen tulisi toimia saadakseen tapaamiset
toteutumaan ja mitä keinoja yhteiskunnalla on tässä tilanteessa käytettävissään. Perusteltu
vastauksesi!
3. Vastaa seuraaviin testamenttia koskeviin kysymyksiin:
a) Testamentin muotovaatimukset?
b) Mitä määräyksiä testamentissa voidaan antaa?
c) Testamentin muuttaminen?
4. B on 85-vuotias varakas maanomistaja, joka sukutilansa lisäksi omistaa lukuisia kiinteistöjä
ympäri maailmaa. Hän on juuri mennyt naimisiin 20-vuotiaan A:n kanssa. B:n
neuvonantajat olivat kehottaneet B:tä elämään A:n kanssa avoliitossa tai edes tekemään
avioehdon, mutta avioehto oli jäänyt tekemättä. B on viime aikoina sairastellut paljon ja
tuntenut itsensä väsyneeksi. B:llä ei ole lapsia, ainoastaan iäkäs sisko. B:n sisko on
huolissaan B:stä ja hänen omaisuudestaan ja kysyy neuvoasi. Erityisesti sisko haluaa
varmistaa, että heidän perheensä maat ja sukukartano siirtyisivät hänelle.
a) Onko avioehtosopimuksen tekeminen vielä mahdollista, ja jos on niin miten se tulisi
tehdä?
b) Kuka B:n perii? Saako sisko sukutilan itselleen?
c) Voiko B halutessaan testamentata koko omaisuutensa siskolle? Mitä ongelmia B:n
uuteen testamenttiin voi liittyä?
19.12.2013
1. Mitä vaatimuksia avopuoliso voi esittää avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta
annetun lain nojalla, kun puolisot päättävät erota? Muuttuuko tilanne, jos avoliitto päättyy
toisen osapuolen kuolemaan?
2. A synnytti vuonna 2009 lapsen. Kolme kuukautta ennen lapsen syntymää A oli solminut
avioliiton B:n kanssa. B sai jo A:n ollessa raskaana tiedon siitä, että toinenkin mies C saattoi
olla lapsen isä. Kysymys isyydestä vaivasi puolisoita, mutta he eivät tehneet asialle mitään
ennen kuin syksyllä 2013, jolloin he kääntyivät oikeudellisen asiantuntijan puoleen
selvittääkseen asiaa. He tiedustelivat:
a) Kuka oikeudellisesti katsoen on lapsen isä, vai onko lapsi isää vailla?
b) Jos A tai B haluavat muuttaa vallitsevaa oikeudellista asiantilaa, mitä he voivat tehdä?
c) Voiko C tehdä jotakin, jos hän on kiinnostunut isyydestä? ja
d) Jos lapsi myöhemmin haluaa itse ryhtyä hoitamaan asiaa, mitkä ovat hänen
mahdollisuutensa muuttaa tilannetta? Perusteltu vastauksesi kohta kohdalta.
3. Lapsen elatus
a) Kuka tai ketkä ovat elatusvelvollisia ja miten määräytyy elatuksen suuruus?
b) Millä tavoin velvollisuus maksaa elatusapua voidaan vahvistaa?
c) Miten määräytyy elatusvelvollisuuden kesto ja lakkaaminen?
4. A ja B ovat avioliitossa. A:n vanhemmat X ja Z, jotka ovat jo iäkkäitä, omistavat suuren
sukukiinteistön ja haluavat varmistaa, että se säilyy kokonaisena ja siirtyy A:lle heidän
kuoltuaan. Sukutilan arvo on 1,2 miljoonaa euroa. Sen lisäksi X:llä ja Z:lla on omaisuutta
erilaisissa rahastoissa 400.000 euroa.
A tulee yhdessä vanhempiensa kanssa kysymään neuvoasi. A on viime aikoina riidellyt
miehensä kanssa ja on huolestunut avioliiton tulevaisuudesta. X:llä ja Z:lla on toinenkin
lapsi Y (A:n veli), joka on ajautunut päihdeongelmiin. X ja Z haluavat siirtää koko
omaisuutensa A:lle ja haluaisivat varmistaa, ettei A joudu jakamaan omaisuutta
aviomiehensä B:n tai veljensä Y:n kanssa
a) Millä tavoin A ja hänen vanhempansa X ja Z voivat varmistaa, ettei sukutila ajaudu
aviomiehen omaisuudeksi, jos A:n ja B:n avioliitto päättyy eroon?
b) X ja Z pohtivat, onko C:llä oikeus saada osa sukutilasta omistukseensa. Vanhemmat
haluaisivat jättää C:n ilman perintöä ja kysyvät, miten tämän osalta tulisi toimia.
c) A kertoo lisäksi, ettei hänellä ole rintaperillisiä, ja kysyy, kenelle hänen omaisuutensa
siirtyisi, jos hän kuolisi. Hän haluaisi varmistaa, että omaisuus luovutetaan
eläinsuojeluyhdistykselle, ja kysyy, miten se voitaisiin toteuttaa.
16.8.2013
1. Millaisia ratkaisuvaihtoehtoja tuomioistuimella on käytettävissä sen päättäessä lapsen
huollosta ja tapaamisoikeudesta? Missä suhteissa tuomioistuimen käytettävissä olevat
vaihtoehdot ovat monipuolisemmat kuin sosiaalilautakunnan vaihtoehdot sen
vahvistaessa huollosta ja tapaamisoikeudesta tehtyjä sopimuksia?
2. Selitä seuraavat käsitteet: a) vahva ja heikko adoptio, b) perheen sisäinen adoptio, c)
kansainvälinen adoptio.
3. Aviopuolisoilla oli seuraavia velkoja, jotka kaikki olivat aviomiehen nimissä:
(a) erääntynyt kodin sähkölasku 400 €; (b) velka auton myyjälle puolisoiden yhteisiin
nimiin rekisteröidystä henkilöautosta 1.000 €; (c) lainaa pankista yhteiseen
asuntoon tehtyä remonttia varten 12.000 €; ja d) velkaa kaupalle siemenperunoista,
jotka oli istutettu puolisoiden yhdessä hoitaman maatilan pelloille 8.000 €. Voiko
velkoja vaatia myös vaimoa maksamaan velan? Perusteltu vastaus jokaisen kohdan
osalta!
4. Perittävältä P jäi yksi lapsi A. Perunkirjoituksen jälkeen A kertoo sinulle, että perittävä
oli tehnyt testamentin, jonka mukaan arvoltaan noin 70 % perittävän omaisuudesta
menisi P:n avopuolisolle Y:lle. Toissijaiseksi testamentinsaajaksi oli määrätty A siten,
että hän saisi omaisuuden Y:n kuoltua. Muusta omaisuudesta ei ollut tehty
testamenttia. A tiedustelee, loukkaako testamentti jotenkin hänen lakiin perustuvia
oikeuksiaan ja mitä hänen olisi siinä tapauksessa tehtävä. Perusteltu vastaus.
24.4.2013
1. Vastaa avioliittolain aviovarallisuusjärjestelmän pohjalta seuraaviin kysymyksiin:
a) Voidaanko aviopuolisolta ulosmitata omaisuutta toisen aviopuolison veloista?
b) Voiko aviopuoliso käyttää omia säästöjään (pankkitalletuksia) siten kuin itse parhaaksi
näkee?
c) Voiko puoliso sopia toisen puolison kanssa, että hän ei tule joskus myöhemmin
toimitettavassa osituksessa vaatimaan tasinkoa toisen omaisuudesta? Perustellut, tiiviit
vastaukset!
2. Mitä tarkoitetaan perimysjärjestyksessä toisella parenteelilla, keitä siihen kuuluu ja missä
järjestyksessä he perivät?
3. Aviopuolisoilla A ja B on yhteinen 14-vuotias lapsi C. Isä A ja äiti B ovat avioliittonsa
perusteella C:n huoltajia. A:n ja B:n yhteiselo ei kuitenkaan ole sujunut. Välirikon vuoksi isä A ja
lapsi C ovat asuneet A:n vanhempien, X:n ja Y:n luona, viimeiset 3 vuotta. Äiti B on asunut eri
paikkakunnalla, mutta pitänyt tiiviisti yhteyttä lapseensa ja tavannut tätä viikoittain. A ja B ovat nyt
päättäneet erota ja kumpikin haluavat lapsensa huoltajuuden.
a) Mitkä mahdollisuudet vanhemmilla on sopia huoltajuuskysymyksistä ja millä menettelyllä
tällainen sopimus vahvistetaan? Entä jos sopimukseen ei päästä? (5p)
b) Isä A:n aikoo pian muuttaa myös pois vanhempiensa luota ja töiden perässä toiselle
paikkakunnalle. Lapsi C haluaisi kuitenkin jatkaa asumistaan isovanhemmillaan, joihin hän on
kiintynyt. Hän on nykyisessä paikassaan tyytyväinen elämäänsä. Hänen kaikki kaverinsa asuvat
lähellä ja koulussakin menee hyvin. Voidaanko ja miten C:n tuntemukset ottaa huoltajuus- ja
asumiskysymyksissä huomioon? (5p)
4. Testamentin todistajan kelpoisuusedellytykset?
23.1.2013
1. A, joka eli rekisteröidyssä parisuhteessa B:n kanssa, oli merkkipäivinä lahjoittanut
B:lle seuraavan omaisuuden: sykemittarin (250,00 €), erikoiskevyen kilpapyörän
(8.000 €) ja Johanna Kurkelan CD-levyn (23 €). Myöhemmin A epäonnistui eräässä
liiketoimessaan eikä sen vuoksi kyennyt maksamaan velkaansa X:lle. X tuli
neuvottelemaan asiasta A:n ja B:n kanssa. Hän vaati, että B sovulla luovuttaa
lahjoiksi saamansa omaisuuden velan osamaksuksi, koska jos A:n omaisuus
pannaan ulosmittaukseen, lahjat kuuluvat sen piiriin tai ainakin ne voidaan
takaisinsaantiteitse sinne peräyttää. B kysyy oikeudellista neuvoasi. Perusteltu
vastauksesi?
2. Selosta seuraavat käsitteet:
a)
b)
c)
d)
yleisjälkisäädös ja erityisjälkisäädös;
rajoitettu omistusoikeustestamentti eli vallintatestamentti;
hätätilatestamentti
fideikommissaarinen testamentti
3. Isyysolettama?
4. Perunkirjoituksen aika ja paikka sekä perunkirjoituksen laiminlyömisen seuraukset?
17.8.2012
1. Aviopuolisot A ja B, joilla oli kaksi lasta, sopivat avioeron yhteydessä, että A maksaa
B:lle lasten elatusta varten 300 € kuukaudessa, kunnes lapset täyttävät 18 vuotta.
Myöhemmin omaisuuden osituksen yhteydessä A ja B sopivat, että puolisoiden yhteinen
asunto siirretään kokonaan B:n nimiin ja että sovitut elatusavut kuitataan näin
kokonaisuudessaan maksetuiksi. Perusteltu vastauksesi seuraaviin kysymyksiin: a) onko
sopimus elatusmaksujen kuittaamisesta asunnon puolikkaan luovutuksella pätevä? b)
voidaanko A myöhemmin velvoittaa maksamaan lisää elatusapua, jos B ei kykenekään
huolehtimaan lasten elatuksesta? c) jos lapsen asuttuaan vuoden B:n luona siirtyvät
vastoin ennakoitua asumaan A:n luokse, voiko A (c1) vaatia B:n velvoittamista
maksamaan lapsille elatusapua ja( c2) korvausta siitä, että B sai asunnon puolikkaan
joutumatta vastikkeeksi huolehtimaan lasten elatuksesta?
2. Mikä on kansainvälinen lapsikaappaus? Miten päätetään, palautetaanko Suomeen
kaapattu lapsi Suomesta? Millä perusteilla lapsen palauttamisesta voidaan kieltäytyä?
3. A kuoli ja häneltä jäi leski sekä kaksi rintaperillistä. A:n omaisuus koostui omakotitalosta
tontteineen, jolla leski asui, sekä metsätilasta, sijoitusasunnosta asunto-osakeyhtiössä ja
pienestä määrästä pankkitalletuksia. A oli testamentilla määrännyt sijoitusasunnon
ystävälleen B:lle; muutoin omaisuus jaettaisiin lain mukaan. A:n pankkitalletukset eivät
riittäneet hänellä olevien huomattavien velkojen maksuun, minkä tähden pesään oli B:n
hakemuksesta määrätty pesänselvittäjä. Tämä pohtii velan maksamiseksi seuraavia
vaihtoehtoja: a) kuolinpesä ottaa lainaa ja maksaa sillä velat; b) leski, rintaperilliset ja
sijoitusasunnon saaja maksavat kukin neljänneksen niistä veloista, joiden maksuun
pankkitalletukset eivät riitä; c) sijoitusasunto myydään; d) omakotitalo myydään ehdoin,
että lesken PK 3:1 a:n mukainen asumisoikeus säilyy. Pesänselvittäjä on sinun kollegasi.
Hän kääntyy puoleesi ja kysyy arviotasi em. toimenpiteiden tarkoituksenmukaisuudesta ja
siitä, voidaanko ne lain mukaan toteuttaa ja millä edellytyksillä. Perusteltu vastauksesi
kohta kohdalta?
4. Testamentin muotovaatimukset a) normaalitilanteessa ja b) hätätilanteessa?
25.4.2012
1. Erittele jokaisen kohdan osalta, onko lapseksiottaminen (eli adoptio) lain mukaan
mahdollinen, ja jos on, millaiseksi lapsen sukuasema muodostuu, kun lapseksiottaminen
vahvistetaan:
a) Aviopuoliso adoptoi toisen aviopuolison lapsen;
b) Aviopuoliso adoptoi yksin lapsen;
c) Rekisteröidyn parisuhteen osapuoli adoptoi parisuhdekumppaninsa lapsen;
d) Rekisteröity pari adoptoi yhdessä lapsen, joka on toisen osapuolen serkun tytär;
e) Avioliitonomaisessa suhteessa (avoliitossa) elävät adoptoivat yhdessä lapsen.
2. Puolisot A ja B olivat solmineet avioliiton vuonna 1960. Se päättyi B:n kuolemaan
vuonna 2009. Omaisuuden ositusta suoritetaan huhtikuussa 2012. Silloin todetaan, että
puolisoilla ei ole avioehtoa ja että kummallakin on siten avio-oikeus toisen omaisuuteen.
Osituksen aluksi laaditun luettelon mukaan puolisoiden omaisuusasema on seuraava:
A:n omaisuus:
1.
kesämökki (saatu lahjaksi vanhemmilta vuonna 1958)
100.000 €
2.
puolet omakotitalosta (ostettu yhdessä B:n kanssa vuonna 1972)
200.000 €
3.
arvopapereita (peritty tädiltä v. 2010)
4.
ottamalla
auto (hankittu 2011 antamalla vaihdossa vuonna 2005 hankittu auto ja
velkaa 10.000 €)
30.000 €
20.000 €
B:n omaisuus:
5.
puolet omakotitalosta (ostettu yhdessä A:n kanssa vuonna 1972)
200.000 €
6.
asunto-osake (saatu häälahjaksi vanhemmilta ehdoin, että saajan puolisolla
ei ole siihen avio-oikeutta)
60.000 €
7.
12.000 €
talletuksia käyttötilillä
Selosta perustellen, kuuluvatko luettelossa mainitut omaisuusobjektit osituksen piiriin vai ei
ja tee tämän jälkeen osituslaskelma. Muuttuisiko osituksen lopputulos, jos A olisi kuollut
tammikuussa 2012?
------3. Anna seuraaville käsitteille määritelmä tai kerro ainakin mahdollisimman hyvällä
tarkkuudella, mikä on käsitteen ydinsisältö ja mihin tilanteeseen käsite liittyy. Halutessasi
voit havainnollistaa määritelmää lisäksi keksimälläsi konkreettisella ja osuvalla esimerkillä.
(Sen sijaan tässä tehtävässä ei ole tarpeen selostaa käsitteen sisällön kannalta
tarpeettomia erilaisia jäämistöoikeudellisia ulottuvuuksia.)
a) Surrogaattiperiaate
b) Laskennallinen jäämistö
c) Tarkoitemääräys
d) Tasinkoprivilegi
e) Legaatti
f) Suosiolahja
4. Lapsen elatusavun muuttaminen ja palauttaminen?
25.1.2012
1.
A oli tammikuussa 2005 solminut avioliiton B:n kanssa, ja B oli 25.4.2005
synnyttänyt lapsen, jolle annettiin nimeksi Emma. Syksyllä 2010 A sai tietoja, jotka antoivat
hänelle aiheen epäillä, että hän ei ole Emman isä. Tammikuussa 2012 A kääntyy puoleesi
kysyen, voitaisiinko isyys kumota, ja mitä näyttöä A:n tulisi esittää tuomioistuimessa, jotta
kanne hyväksyttäisiin. Hän kysyy myös, mitä lain mukaan tapahtuu elatusavulle, jota A oli
maksanut Emmalle joulukuusta 2009 alkaen, kun puolisot oli tuomittu avioeroon. Mikä on
perusteltu vastauksesi?
2.
Maanviljelijä V huomasi, kun juhlittiin hänen 70-vuotispäiviään, että ikä alkaa jo
painaa eikä ”lanttu leikkaa” kuten nuorempana. Hän meni terveyskeskukseen, ja lääkäri
tutkittuaan V:n huomasi hänellä alkavan muistisairauden oireita. Toistaiseksi
oikeustoimikyky oli vielä tallella, mutta ei välttämättä kovin pitkään. Hän oli kuullut
naapuriltaan edunvalvontavaltuutuksesta ja kääntyy nyt puoleesi pyytäen perusteltuja
vastauksia seuraaviin kysymyksiin:
a.
Mikä on edunvalvontavaltuutus?
b.
Miten hän löytäisi itselleen edunvalvontavaltuutetun?
c.
Jos edunvalvontavaltuutus tehdään, milloin ja miten se tulee voimaan?
d.
Miten edunvalvontavaltuutuksessa tulisi ottaa huomioon se, että maatilan
sukupolvenvaihdos on tarkoitus tehdä lähivuosien aikana?
Perusteltu vastauksesi näihin kysymyksiin!
----3. Osituksen moite?
4. A on kuollut 78 vuoden ikäisenä 10. lokakuuta 2011. Hänen jälkeensä jäi 77-vuotias
aviopuoliso B, jonka kanssa A asui yhteisesti ja yhtä suurin osuuksin omistamassaan,
omalla kiinteistöllä sijaitsevassa omakotitalossa Ruskon kunnassa. A:lla ja B:llä oli A:n
kuollessa täysi avio-oikeus toistensa omaisuuteen.
A:n jälkeen jäivät myös hänen ja B:n yhteiset, jo viisikymppiset aikuiset lapset C ja D. A:lla
ja B:llä oli vielä ollut kolmaskin lapsi E, joka kuoli tapaturmaisesti vuonna 2009. E:ltä jäi
kaksi lasta, 23-vuotias F ja vuotta nuorempi G. A ei ole kuitenkaan nähnyt lapsenlapsiaan
15 vuoteen, sillä nämä muuttivat vanhempiensa erottua huoltajuuden yksin saaneen
äitinsä mukana Norjaan.
A jätti jälkeensä testamentin. Sen mukaan hänen hyvä ystävänsä Z on saava 5.000 euroa
erityisenä kiitoksena pitkäaikaisesta ja pyyteettömästä toveruudesta. Z onkin ollut jo 50
vuoden ajan A:n kumppanina kalastusretkillä ja vastikkeetta autellut A:ta mm.
remontoimaan taloaan. Muu omaisuus on testamentin mukaan pantava tasan C:n ja D:n
kesken. Toimeenpanijaa testamentille ei ole määrätty.
15. joulukuuta 2011 päivätyn perukirjan mukaan koko kiinteistön ja sillä olevan
rakennuksen arvo on yhteensä 140.000 euroa. Kodin irtaimisto on vanhaa ja käytännössä
vailla jälleenmyyntiarvoa. Puolikkaan kiinteistöosuuden lisäksi A:lta jäi 21.000 euroa
pankkitilillä olevaa rahaa, 1.000 euron arvoinen perämoottori ja 3.000 euron arvoinen
henkilöauto. Vanhaa remonttivelkaa A:lla oli vielä jäljellä 4.500 euroa. Leski B:llä on lisäksi
pankkitalletuksensa, joiden arvo on 9.500 euroa.
Pesän jakamisesta ei ole vielä päätetty mitään. Rahan tarpeessa oleva C haluaa
ehdottomasti jaon toimitetuksi. D:llä on paljon töitä eikä hänen mielestään tällä asialla ole
kiire. Z haluaisi 5.000 euroaan, mutta C ja D eivät vastaa hänen puhelinsoittoihinsa eivätkä
kiinnitä huomiota leskenkään kehotuksiin toimia asian suhteen. C:tä puolestaan
kiinnostaisi myydä A:lta jäänyt auto nopeasti. Sopiva ostaja olisi olemassa. Tarjouskin
ylittää perukirja-arvon, mutta tilaisuus pitäisi hyödyntää nopeasti.
C:tä sapettaa D:n hidasliikkeisyys. Lisäksi C:n mieltä kaivelee A:n vanha lahjoitus D:lle.
Vuonna 2004 A lahjoitti D:lle 10.000 euron arvosta erään suomalaisen pörssiyhtiön
osakkeita. Nuo osakkeet olivat A:n ja B:n välisin sopimuksin poikkeuksellisesti aviooikeudesta vapaata omaisuutta. D myi saamansa osakkeet vuonna 2007 ja saavutti C:n
laskelmien mukaan 5.000 euron voiton. C:n mielestä on selvää, että
oikeudenmukaisuussyistä nuo 15.000 euroa tulisi vähentää suoraan D:n perintöosuudesta
ja kohdistaa sanottu osuus hänelle.
Anna perusteltu oikeudellinen vastauksesi seuraaviin kysymyskohtiin:
a) Selvitä lesken oikeusaseman pääkohdat tapauksessa.
b) Mikä on F:n ja G:n perintöoikeudellinen asema?
c) Kenen suostumuksen C tarvitsee tapauksessa voidakseen myydä A:n jälkeen jääneen
auton, kun perinnönjakoa ei vielä ole suoritettu?
d) Miten Z voisi parhaiten turvata oikeutensa?
e) Arvioi A:n osakelahjaa D:lle ennakkoperintösääntelyn näkökulmasta.
15.12.2011
1.
Mitä eroja on avoliiton oikeusvaikutuksissa siitä riippuen, kuuluuko avoliitto
avopuolisoiden yhteistalouden purkamisesta annetun lain piiriin vai ei?
2.
A ja B, joilla on kaksi yhteistä lasta, ovat eroamassa. A, jota askarruttaa lasten
aseman järjestäminen, haluaisi vanhempien joko sopivan tai tuomioistuimen päättävän
seuraavanlaisesta järjestelystä:
a)
vanhemmilla on yhteishuolto, mutta lapset asuvat A:n luona;
b)
yhteishuollosta huolimatta A:lle annetaan yksin oikeus päättää lasten
koulutukseen ja terveydenhuoltoon liittyvistä kysymyksistä;
c)
vahvistetaan, että B:llä ei ole oikeutta saada viranomaisilta tietoja lasten
asioista, jotka koskevat edellä b) kohdassa tarkoitettuja asioita;
d)
B saa oikeuden tavata lapsia joka kuukauden 3. viikonloppuna lauantaina klo
9 ja klo 15 välisenä aikana;
e)
B sitoutuu siihen, ettei hän tule vaatimaan lasten huoltoa koskevan ratkaisun
muuttamista eikä tapaamisoikeuden laajentamista ja että B ei lasten ollessa hänen
luonaan vie lapsia vierailulle B:n vanhempien luokse;
f)
B maksaa lasten elatusta varten kertasummana 10.000 € kummallekin ja A
sitoutuu lasten edustajana siihen, että muita elatusvaatimuksia ei myöhemmin esitetä.
A kääntyy puoleesi ja kysyy, onko tällainen järjestely puolisoita sitovasti toteutettavissa ja
jos on, niin millä tavoin. Perusteltu vastauksesi eri sopimuskohtien osalta!
---3. Testamentin moitekanteen nostamisen edellytykset?
4. Syyskuusta 2009 yhteistaloudessa A:n omistamassa rivitaloasunnossa asuneet 72vuotias mieshenkilö A ja 56-vuotias naishenkilö B vihittiin avioliittoon 15.8.2011. Avioonnea ei ehtinyt kauan kestää, sillä A kuoli yllättäen 15.10.2011. Yhteisiä lapsia parille ei
koskaan syntynyt. Aikaisemmin naimattomalla A:lla oli edellisistä suhteistaan kolme
rintaperillistä C,D ja E, jotka olivat syntyneet vuosina 1964, 1966 ja 1980. Näistä E kuoli
vuonna 2006 jättäen jälkeensä vuonna 2000 syntyneen pojan. B:llä puolestaan oli
pitkäaikaisesta ensimmäisestä avioliitostaan 32-vuotias tytär F.
A:n kuolema nosti esiin pinnan alla kyteneitä riitoja. A:n lapset eivät ole koskaan
hyväksyneet B:tä. C:n mielestä tilanne on epäreilu: Vaikka hän itse tuleekin kohtuullisen
hyvin toimeen, ei asuntovelan takia säästöjä juuri jää. D on pitkäaikaistyötön ja
edesmenneen E:n poika on vasta 11-vuotias lapsi. Kaiken kukkuraksi B:llä on varakas,
naimaton ja lapseton setä, joka on aina auttanut kummitytärtään tarpeen vaatiessa. B:n
setä onkin parhaillaan vakavasti sairaana.
Myös omaisuuden jaosta alkaa mielipiteidenvaihto välittömästi. D tahtoo rivitalohuoneiston
omaan käyttöönsä, koska hän asuu tällä hetkellä itselleen liian suuressa ja kalliissa
vuokrahuoneistossa lastensa muutettua opiskelujen takia toiselle paikkakunnalle. C
puolestaan haluaa ehdottomasti huoneistossa olevan astianpesukoneen, koska ei
nivelreuman takia haluaisi rasittaa käsiään tiskaamalla. B puolestaan haluaa taloudellisen
asemansa turvaamiseksi paitsi kaiken, mikä hänelle lain mukaan kuuluu, mahdollisuuksien
mukaan myös A:lta jääneen uudemman auton.
Eläkkeellä olleelta kirvesmies A:lta jäi rivitalohuoneiston hallintaan oikeuttavat osakkeet,
joiden arvo on 140.000 euroa, pankkitilillä olevaa rahaa 30.000 euroa ja uudehko, 20.000
euron arvoinen auto. Lähihoitajana työskentelevällä B:llä oli A:n kuollessa säästöjä 7.000
euroa. Lisäksi B omistaa 3.000 euron arvoisen henkilöauton. Avioehtosopimusta ei
puolisoiden välillä ollut. Muullakaan perusteella avio-oikeutta ei ollut rajoitettu. Kumpikin
puoliso oli velaton, huolehti yhteiselonsa aikana omista menoistaan eikä kummankaan
omaisuus ole sanottuna aikana karttunut. Kodin irtaimisto on vailla erityisempää
taloudellista arvoa.
Anna perusteltu vastauksesi seuraaviin kysymyskohtiin:
a) Miten rivitalohuoneistoon liittyvät omistus- ja hallintaoikeus määräytyvät, kun kaikki
pitävät oikeuksistaan kiinni täysimääräisesti?
b) Esitä osituslaskelma.
c) Voiko B A:n perillisiä sitovasti vaatia itselleen A:lta jäänyttä uudehkoa autoa?
d) Onko A:n perillisillä tapauksen olosuhteiden perusteella mitään lain suomaa
mahdollisuutta saada muutos osituksen osoittamaan asiaintilaan, kun B ei suostu
sopimaan heidän kanssaan mitään? Jos on, kerro tarkemmin edellytyksistä ja
mahdollisesta toteuttamistavasta.
e) Mikä vaikutus ositukseen on seuraavilla tapahtumilla:
- B ennen osituksen toimittamista lahjoittaa oman henkilöautonsa F:lle joululahjana
joulukuussa 2011 ja saa niin ikään ennen osituksen toimittamista alkuvuodesta 2012
sedältään 100.000 euron arvoisen perinnön?
- edesmenneen A:n ystävä X suorittaa 5.000 euron määräisen, ennestään muille
tuntemattoman velkansa A:lle kertasuorituksena sen jälkeen, kun ositus on jo ehditty
toimittaa?
26.1.2011
1. M:n ja V:n avioliitto oli solmittu vuonna 1980 ja heillä oli toistensa omaisuuteen täysi
avio-oikeus. Liitosta syntyi kolme lasta A, B ja C. M kuoli vuonna 1995 pitkälliseen
sairauteen. Tuolloin M:llä oli omaisuutta (euroiksi muunnettuna) 240 000 euron arvosta ja
V:llä 120 000 euron arvosta. Omaisuuteen sisältyi puolisoiden yhteisesti omistama
rivitaloasunto, tuolloiselta arvoltaan 120 000 euroa; muu omaisuus koostui lähinnä B:n
omistamasta kesämökistä, yhdessä omistetusta käyttötavarasta ja koti-irtaimesta sekä A:n
sijoitusomaisuudesta. Pesään määrättiin uskottu mies (= v:sta 1999 edunvalvojan sijainen)
edustamaan tuolloin alaikäisiä A:ta B:tä ja C:tä kuolinpesässä. Perunkirjoituksen lisäksi
pesässä ei tuolloin tehty muita toimia. Vuonna 2001 tuolloin 14-vuotias koululainen C kuoli
äkillisesti liikenneonnettomuudessa jättämättä muuta henkilökohtaista omaisuutta kuin
huoneensa tavanomaisen sisustuksen ja mainosten jaosta säästämänsä parisataa euroa.
Hänenkin kuolemansa jälkeen viralliset toimet rajoittuivat perunkirjoitukseen. – Vuonna
2010 kuoli leski V. A ja B olivat tuolloin kumpikin jo täysi-ikäisiä ja perheellisiä. V:n
perunkirjoituksessa ilmeni, että lastensa kanssa huonoissa väleissä ollut V oli kaksi vuotta
ennen kuolemaansa tehnyt sinänsä pätevän ja oikeamuotoisen testamentin, jossa määräsi
”koko omaisuutensa säätiölle S”. Koko pesän arvo tuolloin oli 540 000 euroa; jäljellä oli
muun muassa perheen alkuperäinen rivitaloasunto, käyvältä arvoltaan 300 000 euroa,
sekä muuta lähinnä M:n aikanaan omistamaa omaisuutta; kesämökin V oli lasten vartuttua
myynyt. Ennakkoperintöjä tai muita lahjoja M tai V eivät olleet antaneet. A ja B ilmoittivat
heti perunkirjoituksessa, että vaatisivat sekä äitinsä että isänsä jälkeen ”kaiken, mikä heille
laillisesti kuului”. – Miten tilannetta on oikeudellisesti arvioitava?
2. Ennakkoperintö
3. H. pyysi 19.11.2010 käräjäoikeudessa vireille tulleessa hakemuksessa, että hänen
marraskuussa 2009 syntyneen tyttärensä T:n huolto uskotaan H:n ohella hänen kanssaan
rekisteröimättömässä parisuhteessa elävälle S:lle, joka oli antanut kirjallisen
suostumuksensa. Lapsi oli saanut alkunsa koti-inseminaatiolla anonyymien sukusolujen
avulla, joten isyyden selvittäminen ei ollut mahdollista. H ja S olivat yhdessä pariskuntana
hoitaneet ja kasvattaneet T:tä hänen syntymästään saakka. H:n mukaan huoltajuus
vahvistaisi S:n ja T:n äiti - lapsi-suhdetta ja takaisi lapselle jatkuvuuden, hyvinvoinnin ja
turvallisuuden. Myös käytännön asioiden hoitamisen takia huoltajuuden vahvistaminen oli
lapsen edun mukaista.
Käräjäoikeus lausui, että H ei ollut esittänyt mitään sellaista syytä, minkä vuoksi hän itse
yksinään ei asianmukaisesti selviäisi huoltajan tehtävistä. Hakemuksessa ei ollut osoitettu
syytä, jonka johdosta olisi aihetta olettaa, että T:n huolto olisi lapsen kannalta katsottuna
järjestetty tavalla, joka olisi lapselle epäedullinen tai jonka toimivuutta käytännössä olisi
aihetta epäillä tai että T:n huoltoa ei voitaisi pitää hyväksyttävänä. Lapsen vanhempien ja
muiden aikuisosapuolten edut ja oikeudet väistyvät lapsen edun tieltä. Kysymys oli lapsen
oikeuksista omasta näkökulmastaan parhaisiin olosuhteisiin.
Hakemuksesta ei ilmennyt olosuhdetta, joka T:n edun takia edellyttäisi S:n määräämistä
T:n huoltajaksi tämän äidin ohella.
Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain tarkoituksena ei ollut uusien
perheiden perustaminen määräämällä muu aikuisosapuoli kuin lapsen vanhempi lapsen
huoltajaksi, vaan lain tarkoituksena oli ensisijassa lähinnä suojata lapsen kiinteää
ihmissuhdetta omiin vanhempiinsa ja kiinteiden jo syntyneiden ihmissuhteiden
suojaaminen. Se, että hakija ja S asuivat yhdessä, ei edellyttänyt huoltajan määräämistä,
kun lapsen edun vuoksi uusi huoltaja ei ollut tarpeen.
Näillä perusteilla käräjäoikeus hylkäsi hakemuksen.
H valitti hovioikeuteen.
Hovioikeus ei muuttanut käräjäoikeuden päätöstä.
H:lle myönnettiin valituslupa korkeimpaan oikeuteen. Valituksessaan hän vaati, että
hovioikeuden päätös kumotaan ja että T:n huolto uskotaan H:n ohella S:lle. S vastasi
valitukseen ja vaati sen hyväksymistä.
RATKAISE TAPAUS.
PERUSTELE RATKAISUSI.
4. Lapselle maksettavan elatusavun suuruuden määräytyminen lapsen elatuksesta
annetun 1 ja 2 §:n mukaan?
16.12.2010
1. A ja B olivat solmineet avioliittonsa vuonna 1975 ja heillä oli siitä täysi-ikäiset lapset X, Y
ja Z. A kuoli heinäkuussa 2010. Hänen jälkeensä toimitetussa perunkirjoituksessa todettiin,
että A:n omaisuus tuolloin oli 120 000 euroa ja lesken B:n omaisuus 280 000 euroa.
Puolisoilla ei ollut avioehtosopimusta eikä muullakaan perusteella avio-oikeudesta vapaata
omaisuutta. A:n jälkeen löytyi yllättäen oikeassa muodossa tehty ja muutoinkin lain
vaatimukset täyttävä testamentti, jossa hän määräsi "koko omaisuutensa täydellä
omistusoikeudella X:lle koska Y ja Z eivät olleet kotoa muuttamisensa jälkeen yli
kymmeneen vuoteen pitäneet vanhempiinsa mitään yhteyttä". Lisäksi ilmeni, että A oli
vuonna 2007 antanut X:lle 60 000 euroa asunnon ostoon määräämättä lahjan yhteydessä
mitään erityistä.
Kun pesän asioissa ei päästy perunkirjoituksen jälkeen eteenpäin, Z haki pesänjakajan
määräämistä ja tehtävään määrättiin asianajaja P. Ensimmäisessä ositus- ja
jakokokouksessa ilmeni, ettei neuvotteluhalukkuutta ollut kenelläkään osapuolella. B
ilmoitti, ettei halunnut tietää lastensa riidoista mitään eikä liioin antaa näille mitään. Y ja Z
katsoivat testamenttimääräyksen tehottomaksi ja vaativat pesästä kaiken mitä heille
kuuluisi ja X:n saaman lahjan asianmukaista huomioon ottamista jaossa. X:n mielestä
testamenttia oli noudatettava sellaisenaan. P:n yrityksistä huolimatta minkäänlaista
sovintohenkeä ei syntynyt, vaan osapuolet vaativat kaikki äänekkäästi kaikkia mahdollisia
oikeuksiaan ja jättivät lopulta asian P:n päätettäväksi sen mukaan kuin laissa säädetään.
P:n ratkaisu asiassa?
2. Asuntoon kohdistuva avioliittolain mukainen vallinnanrajoitussäännöstö
3. A ja B olivat lastenvalvojan 22.1.2006 vahvistamilla sopimuksilla sopineet, että heidän
24.9.2003 syntynyt lapsensa C oli vanhempiensa yhteishuollossa, asui äitinsä B:n luona ja
tapasi isäänsä A:ta joka toinen viikko torstaista sunnuntaihin sekä joka toinen viikko
torstaista perjantaihin. Lisäksi oli sovittu, että C tapasi isäänsä joka toisen joulun ja
pääsiäisen sekä yhteensä neljä viikkoa kesällä. Samana päivänä vahvistetulla
elatusapusopimuksella oli lisäksi sovittu, että A maksoi elatusapua C:lle 230 euroa
kuukaudessa.
Vuoden 2010 alusta lukien C oli käytännössä asunut vuoroviikoin molempien vanhempien
luona. Tämän vuoksi A vaati käräjäoikeudessa 9.6.2010 vireille tulleella hakemuksella
22.1.2006 vahvistetun tapaamisoikeussopimuksen muuttamista siten, että C oikeutetaan
tapaamaan isäänsä vuoroviikoin ja 22.1.2006 vahvistetun elatusapusopimuksen
muuttamista siten, että A:n velvollisuus suorittaa elatusapua poistetaan.
Vaatimuksensa perusteluina A lausui, että vaatimus tapaamisoikeussopimuksen
muuttamisesta perustui asianosaisten sopimaan ja muuttamaan käytäntöön. Elatusavun
maksamiselle ei A:n mukaan ollut enää perusteita, koska C asui vuoroviikoin isänsä ja
äitinsä luona. A vastasi C:n elatuksesta niinä viikkoina, kun lapsi asui hänen luonaan.
Mahdollisista suuremmista hankinnoista vanhemmat voivat sopia erikseen. Vanhempien
elatuskyky oli yhtäläinen ja lapsilisät suoritettiin äidille.
B hyväksyi tapaamisoikeutta koskevat muutosvaatimukset, mutta kiisti elatusavun
poistamista koskevan vaatimuksen vaatien, että elatusavun suuruudeksi vahvistetaan 200
euroa kuukaudessa.
Ratkaise tapaus. Perustele.
4. Isyyden kumoaminen kanneteitse?
6.8.2010
1. A oli jäänyt leskeksi vaimostaan B:stä vuonna 2005. B oli ollut lapseton eikä ollut
jättänyt testamenttia. Puolisoilla ei myöskään ollut avioehtosopimusta. B:n kuollessa
hänen omaisuutensa arvo oli ollut 100 000 euroa ja A:n omaisuuden arvo samaan aikaan
160 000 euroa. A:lla oli ensimmäisestä avioliitostaan täysi-ikäinen tytär T. Kun A
tammikuussa 2010 kuoli, perunkirjoituksen yhteydessä ilmeni, että A:n pesässä oli varoja
yhteensä 60 000 euroa, että A oli vuonna 2006 lahjoittanut T:lle nimissään olleet 120 000
euron asunto-osakkeet että A oli elänyt hyvin tuhlailevaista elämää, muun muassa
matkustellut tiiviisti ja saanut hyvän eläkkeensä lisäksi näin kulumaan muun muassa
puolisoiden yhteisissä nimissä olleen korkeakorkoisen tilin koko talletuskannan, 40 000
euroa. Muiden varojen kohtalosta ei ollut tietoa, ne olivat ilmeisesti vain kuluneet
elämiseen. B:n ainoa elossa oleva sukulainen oli hänen sisarensa S, joka oli täysin
tyrmistynyt pesän tilasta. Hän katsoi, että hänen tulisi saada sisarensa perintönä 130 000
euroa. T puolestaan katsoi, että kaikki oli mennyt niin kuin pitikin, olihan hänen isänsä
omistanut kaiken pesässä olleen omaisuuden B:n kuoltua.
- Miten tilannetta on PK 3 luvun säännösten valossa arvioitava?
2. Avioehtosopimuksen sovittelu
3. Isyyden vahvistaminen kanteella?
4. Hanna H pyysi 19.11.2009 vireille tulleessa hakemuksessa, että hänen marraskuussa
2008 syntyneen tyttärensä T:n huolto uskotaan Hanna H:n ohella hänen kanssaan
rekisteröimättömässä parisuhteessa elävälle Katri S:lle, joka oli antanut kirjallisen
suostumuksensa.
Hanna H ja Katri S olivat yhdessä pariskuntana päättäneet lapsen hankkimisesta. Lapsi oli
saanut alkunsa koti-inseminaatiolla anonyymien sukusolujen avulla, joten isyyden
selvittäminen ei ollut mahdollista. Katri S oli ollut mukana ennen lapsen syntymää
äitiysneuvolakäynneillä ja perhevalmennuksessa. Hanna H:n ja Katri S:n välinen
parisuhde oli ollut olemassa jo ennen kuin he alkoivat edes suunnitella perheenlisäystä.
Hanna H ja Katri S olivat toimineet arjessa yhtäläisesti lapsen vanhempina. Katri S:n ja
lapsen välillä oli alusta alkaen ollut kiinteä ja läheinen ihmissuhde.
Hanna H:n mukaan Katri S:n huoltajuus vahvistaisi Katri S:n ja T:n äiti - lapsi-suhdetta ja
takaisi lapselle jatkuvuuden, hyvinvoinnin ja turvallisuuden. Myös käytännön asioiden
hoitamisen takia huoltajuuden vahvistaminen oli lapsen edun mukaista.
Ratkaise tapaus. Perustele ratkaisusi.
21.4.2010
1. A:n ja B:n avioliitto oli solmittu vuonna 1980 ja jäi lapsettomaksi. Heillä oli täysi aviooikeus toistensa omaisuuteen ja testamentti, jonka mukaan "jälkeen elänyt saa täyden
omistusoikeuden kaikkeen omaisuuteemme, ja meidän kummankin kuoltua omaisuus
jaetaan tasan X:n ja Y:n välillä". A kuoli vuonna 2001, jolloin puolisoista A:lla oli omaisuutta
(euroiksi muunnettuna) 100 000 ja B:llä 60 000 euroa. B kuoli loppuvuodesta 2009.
Perunkirjoituksessa ilmeni, että hän oli jättänyt jälkeensä vuonna 2007 oikeassa
muodossa tehdyn ja muutoinkin asianmukaisen testamentin, jossa määräsi "koko
omaisuutensa jaettavaksi puoliksi Y:n ja Z:n kesken, koska X oli osoittautunut
elämäntavoiltaan sellaiseksi, ettei hänelle voinut perintöä jättää". Varoja oli B:n kuollessa
yhteensä 100 000 euroa ja tiedossa oli, että B oli viettänyt mukavaa elämää matkustellen
paljon ja käyttäen eläkkeensä lisäksi surutta säästöjä elämiseen. - Kuolinpesässä syntyi
heti riitaa. X:n mielestä B ei ollut millään tavoin oikeutettu enää muuttamaan puolisoiden
aikanaan yhteisymmärryksessä tehtyä testamenttia, ja muutoinkin X:n mielestä B:n väite
hänen elämäntavoistaan oli perätön. Y:n mielestä kaikki kuului hänelle ja Z:n mielestä
hänelle kuului puolet. Lisäksi Y väitti, että jos Z:lle jotakin tulisikin, niin joka tapauksessa
Z:n osuudessa pitäisi ottaa huomioon, B:n tuhlaavainen elämä, joten hänelle oli jäänyt
omiin testamenttimääräyksiin enää hyvin vähän liikkumavaraa, kun oli omat varansa
käytännössä jo leskeysaikanaan tuhlannutkin. - Miten tilannetta on oikeudellisesti
arvioitava?
2. Suosiolahja
3. Millä tavoin avoliitossa eläminen vaikuttaa henkilön toimeentulotuen myöntämiseen ja
tuen määrän arviointiin?
4. Maija ja Juhani K olivat tehneet Karjalohjan perusturvalautakunnan 30.9.2000
vahvistamat lasten huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevat sopimukset, joiden mukaan
heidän lastensa Pyry K:n, syntynyt 15.2.1994, ja Onni K:n, syntynyt 12.1.1997, huolto
uskottiin molemmille vanhemmille yhteisesti ja lapset asuivat äidin luona. Lisäksi
tapaamisoikeudesta oli sovittu siten, että lapsilla oli oikeus tavata isäänsä yhtäjaksoisesti
kahden viikon ajan kuukaudessa. Tapaaminen alkoi perjantaina koulun jälkeen ja päättyi
kahden viikon kuluttua perjantaina koulun jälkeen. Lapset asuivat siten puolet ajasta äidin
ja puolet ajasta isän luona. Sopimus oli sovittu määräaikaiseksi siten, että sitä tarkastettiin
viimeistään 1.9.2006. Sopimusta ei ollut uusittu eikä muutettu.
Maija ja Juhani K olivat asuneet suhteellisen lähellä toisiaan Karjalohjalla siihen saakka,
kunnes Maija K oli muuttanut Lohjalle elokuun alussa 2007. Elokuusta 2007 lukien lapset
olivat asuneet käytännössä pelkästään isän luona. Koska lasten isä oli vuoden 2008
lopulla löytänyt uuden elämänkumppanin, joka muutti vuoden 2009 kesällä isän ja poikien
yhteiseen kotiin, halusi Maija K. varmistaa, että hänen ja lastensa tapaamiset sujuisivat
vastaisuudessakin yhtä hyvin kuin aikaisemminkin. Maija K. ehdotti Juhani K:lle, että he
tekisivät sopimuksen lasten huoltoa, asumista ja tapaamisoikeutta koskien. Juhani K. ei
nähnyt tarvetta nimenomaisen sopimuksen tekemiseen, sillä hänen mukaansa asiat olivat
toimineet ja tulisivat jatkossakin toimimaan ihan omalla painollaan ja sopuisasti.
Koska Juhani K. ei ollut halukas sopimuksen tekemiseen, vei Maija K. asian
käräjäoikeuden ratkaistavaksi. Saatuaan tiedon asian vireille tulosta käräjäoikeudessa,
Juhani K. oli valmis sopimaan asioista lasten äidin kanssa. Käsiteltäessä Maija K:n lasten
huoltoa ja tapaamisoikeutta koskevaa hakemusta Maija ja Juhani K ilmoittivat sopineensa,
että lasten huolto oli yhteinen molemmilla vanhemmilla ja lapset asuivat isänsä luona.
Tapaamisoikeuden osalta Maija ja Juhani K olivat sopineet seuraavaa:
1. Pyry ja Onni K saavat tavata äitiään ja olla tämän luona niin paljon kuin haluavat siten,
että tapaamisiin ja luonapitoihin sisältyy sekä arkipäiviä että viikonloppuja.
2. Säännönmukainen tapaamisten minimimäärä on parittomina viikkoina keskiviikosta kello
18.00:sta sunnuntaihin kello 18.00:aan.
3. Tapaamiset säännönmukaisten lomien ja juhlapyhien aikana:
- yhden kuukauden ajan Maija K:n kesäloman aikana Maija K:n ilmoittaessa kesälomansa
ajankohdan kunakin vuonna 30.4. mennessä;
- parillisina vuosina koulujen hiihtoloman ajan;
- parittomien vuosien pääsiäisinä alkaen kiirastorstaista kello 18.00 ja päättyen toisena
pääsiäispäivänä kello 18.00;
- parittomina vuosina koulujen syysloman ajan;
- parittomien vuosien jouluina alkaen 23.12. kello 18.00 ja päättyen 27.12. kello 18.00;
- parillisina vuosina koulujen joululomilla alkaen 27.12. kello 18.00 ja päättyen seuraavana
vuonna joululoman päättymistä edeltävänä päivänä kello 18.00; ja
- äitienpäivät alkaen äitienpäivää edeltävästä illasta kello 18.00 ja päättyen äitienpäivää
seuraavana päivänä kello 18.00.
Käräjäoikeus, joka oli kuullut Pyry ja Onni K:ta henkilökohtaisesti pääkäsittelyn
ulkopuolella, ilmoitti Maija ja Juhani K:lle, että siltä osin kuin tapaamis- ja luonapitooikeudet oli sopimuksen 2 ja 3 kohdassa määritelty tiukasti kellonaikoihin sidottuina,
heidän sopimustaan ei voitu hyväksyä, koska se oli selvästi lasten toivomusten vastainen.
Myös ottaen huomioon lasten ikä ja heidän kehitystasonsa, sopimusta ei tältä osin lasten
toivomusten vastaisena voitu pitää heidän etunsa mukaisenakaan.
Maija K ilmoitti pitävänsä kiinni tarkasti määritellystä tapaamis- ja luonapito-oikeuden
yksilöinnistä sekä pyysi asian ratkaisemista tuomioistuimen päätöksellä kohdan 2 ja 3
osalta. Juhani K ilmoitti, että hänelle sopi myös vapaa tapaamis- ja luonapito-oikeuden
määrittäminen.
Käräjäoikeus totesi poikien kertoneen erityisesti arvostavansa vapaata oikeuttaan tavata
äitiään ja asua tämän luona vapaasti vanhempien ja lasten sopimalla tavalla ilman, että
tapaamisia ja äidin luona asumista rajoittivat kellonajat. Käräjäoikeus katsoi, että pojilla ja
heidän vanhemmillaan oli tapaamis- ja luonapitoa koskevan sopimuksen lakattua olemasta
voimassa 1.9.2006 ollut useita vuosia aikaa sopeutua vapaaseen äitinsä tapaamiseen ja
asumiseen äitinsä luona. Pojat olivat pitäneet nykyisiä olosuhteitaan hyvin toimivina ja
halunneet niiden jatkuvan sellaisenaan.
Pyry K oli 16-vuotias ja Onni K 13-vuotias. Käräjäoikeus totesi, että pojat olivat heitä
kuultaessa osoittautuneet hyvin kehittyneiksi sekä rationaalisesti, itsenäisesti ja
tasapuolisesti ajatteleviksi nuoriksi. Näiden seikkojen vuoksi heidän omille mielipiteilleen
tuli panna erityinen paino. Heidän kertomanaan oli tullut ilmi, että he olivat viime vuosina
viettäneet juhlapyhät ja lomat vuorotellen vanhempiensa kanssa ja heidän luonaan.
Viimeksi he olivat viettäneet hiihto- ja joululomansa isän kanssa, mutta joulun pyhät,
pääsiäisen ja syyslomansa äitinsä luona. Tämän järjestelmän jatkumista he olivat pitäneet
erittäin toivottavana ja tasapuolisena kaikille asianosaisille.
Käräjäoikeus totesi tulleensa vakuuttuneeksi siitä, että tapaamiset ja luonapidot Maija K:n
luona tapahtuivat luontevimmin ja lasten etu parhaiten huomioon ottaen siten, etteivät ne
olleet sidotut tiettyihin määräaikoihin. Myös mahdolliset poikkeamiset tiukasti säännellyistä
tapaamisten kestoista ja muut ehtojen muuttamiset saattaisivat aiheuttaa tarpeetonta
ahdistusta ja mielipahaa kaikille asianosaisille.
Käräjäoikeus vahvisti vanhempien sovinnon sopimuksen kohdan 1 osalta. Sen sijaan
kohdan 2 ja 3 osalta käräjäoikeus ei vahvistanut vanhempien sopimusta sovinnoksi, vaan
määräsi, että Pyry ja Onni K tapasivat ja olivat vanhempiensa luona vuorotellen
keskenään tarkemmin sopimiensa yksityiskohtien mukaisesti pääsiäisen pyhät, joulun
pyhät ja uuden vuoden ajat sekä koulujen hiihto-, syys- ja kesälomat. Muilta osin
käräjäoikeus hylkäsi tapaamis- ja luonapito-oikeuden määräämistä koskevat vaatimukset.
Maija K valitti hovioikeuteen ja vaati, että hänen ja Juhani K:n tekemän sovintosopimuksen
kohdissa 2 ja 3 esitetyt tapaamis- ja luonapito-oikeutta koskevat määräykset vahvistetaan
asianosaisia sitoviksi. Vaatimuksensa perusteina Maija K lausui, että vanhempien asiana
oli päättää ja sopia lasten tapaamisista eikä päätösvaltaa tästä voitu siirtää lapsille.
Käräjäoikeuden tapaamisoikeutta koskeva päätös ei myöskään ollut
täytäntöönpanokelpoinen.
Juhani K vastasi valitukseen ja vaati sen hylkäämistä. Lasten ikään nähden tapaamis- ja
luonapito-oikeuden määrittelyn tuli olla sisällöltään väljä, koska lapset itse ratkaisivat
tapaamis- ja luonapito-oikeuden laajuuden eikä sitä voitu vastoin heidän tahtoaan
toteuttaa toisensisältöisenä. Tapaamis- ja luonapito-oikeuden osalta päätöksen
täytäntöönpanokelpoisuudella ei ollut käytännön merkitystä.
Miten tapausta on oikeudellisesti arvioitava?
Perusteltu vastaus.
27.1.2010
1. A:n ja B:n lapseton avioliitto oli solmittu vuonna 1980. A:n kuollessa vuonna 1995
hänellä oli varoja (euroiksi muunnettuna) 130 000 euroa ja B:llä 70.000 euroa.
Avioehtosopimusta ei ollut eikä A jättänyt jälkeensä testamenttia. Kun B:kin kuoli keväällä
2009 ilmeni, että varoja oli pesässä kaikkiaan 100 000 euroa. A:n lähimpiä perillisä olivat
hänen sisarensa S ja veljensä V, kun taas B oli perillisetön ja tehnyt vuonna 2005
oikeassa muodossa ja muutoinkin pätevästi testamentin, jossa määräsi "kaiken
omaisuutensa serkulleen Y:lle". Asiaa selvittämään ryhtyneet S ja V saivat selville, että B:n
elämäntapa varsinkin leskeyden alkuvuosina oli ollut varsin tuhlaileva, hän oli mm. tehnyt
kaukomatkoja ja "hoitanut terveyttään" ainakin 40 000 eurolla ja antanut 20 000 euron
arvoisen auton kummipojalleen Z:lle vuonna 1997. Y katsoi nämä väitteet
merkityksettömiksi ja totesi puolestaan, että hänen hyväkseen tulisi lukea se, että B oli
leskeytensä aikana saanut ainoalta vuonna 2006 kuolleelta sisareltaan perintönä 30 000
euroa. - S ja V kääntyvät nyt tuntemansa oik.yo X:n puoleen tiedustellen, miten tilannetta
tulee kokonaisuutena arvioida. X:n valistunut vastaus?
2. Testamentin 13 luvun mukaiset moiteperusteet?
3. Vuoden 2008 joulukuussa avoliitossa oleille A:lle ja B:lle syntyi tytär C. Koska A ja B
eivät olleet naimisissa, vahvistettiin B:n isyys lastenvalvojan luona lainmukaisen
selvitysmenettelyn jälkeen. Melko pian C:n syntymän jälkeen A:n ja B:n suhde alkoi
rakoilla. C:n olemassaolo ei asiaa auttanut, vaan pikemminkin pahensi asiaa, sillä B:n
mukaan A keskittyi liikaa vauvan hoitoon eikä parisuhteelle jäänyt riittävästi aikaa. Neljän
kuukauden kuluttua C:n syntymästä A ja B erosivat.
Onneksi pian eron jälkeen A löysi uuden miesystävän. Puolisonsa kuoleman vuoksi
kahden lapsen yksinhuoltajaisäksi jäänyt D vaikutti A:n mielestä varsin mukavalta ja
lapsirakkaalta henkilöltä. Reilun puolen vuoden seurustelun jälkeen A ja D lapsineen
muuttivat yhteen, aloittaen näin uusperhe-elämän.
A:n ja D:n pohtiessa yhteiseen asumiseen ja taloudenpitoon liittyviä asioita, D kysyi A:lta,
kuinka paljon elatusapua B maksaa tyttärelleen C:lle. A kertoi luvanneensa B:lle, ettei hän
vaadi elatusapua C:lle. B puolestaan lupasi, ettei hän esittäisi minkäänlaisia vaateita
lapsen huoltajuuden tai tapaamisten suhteen. Sopimusten tarkoituksena oli, ettei A ja B:n
tarvitsisi olla eron jälkeen enää missään tekemisissä toistensa kanssa ja molemmat
voisivat jatkaa elämäänsä vapaasti.
Jotta uusperheen talous olisi ja pysyisi tukevalla pohjalla, kehotti D A:ta ottamaan yhteyttä
B:hen ja pyytämään, että tämä alkaisi maksaa C:lle elatusapua. D:n mukaan ylisuurta
elatusapua ei kannattaisi eikä olisi tarvettakaan pyytää. Kohtuullinen määrä siis riittäisi. A
suostui D:n ehdotukseen.
Kun A otti yhteyttä B:hen ja esitti asiansa, B suuttui. B muistutti siitä, että asia oli jo
kertaalleen sovittu. Hän myös arveli, että jos A:n tulot eivät riitä C:n elättämiseen, voi D
hyvätuloisena henkilönä omalta osaltaan osallistua C:n elinkustannuksiin. Vaikka myös
B:n ansiotulot ovat ihan kohtuulliset, hän katsoi, ettei hänellä ole tässä asiassa ”mitään
intressiä”.
A hämmentyi B:n sanomisista ja päätti ottaa yhteyttä lakimieheen kysyäkseen, onko
hänen nyt tyydyttävä B:n kanssa aikaisemmin tekemäänsä sopimukseen vai olisiko asian
ratkaisemiseksi olemassa muita vaihtoehtoja. Miten tilannetta on oikeudellisesti arvioitava?
(Gottberg, ElatusL)
4. Lapsen sukunimi? (Gottberg, NimiL)
17.12.2009
1. A ja B olivat 3.11.2003 tehdyillä ja lastenvalvojan vahvistamilla sopimuksilla sopineet
siitä, että heidän yhteinen lapsensa, 2.6.1993 syntynyt J asuu äitinsä luona ja että isä
maksaa lapselle elatusapua 150 euroa kuukaudessa kuukausittain etukäteen siihen
saakka, kunnes J täyttää 18 vuotta. Lisäksi isä oli sitoutunut maksamaan J:n
harrastusmenot ja harrastusvälineet.
A ja B oli tuomittu avioeroon 16.4.2004. Jo tätä ennen he olivat sopineet omaisuutensa
osituksesta. Osituksessa oli kertakaikkisena suorituksena kuitattu maksetuksi A:n
maksettavaksi sovitut elatusmaksut 87 kuukaudelta à 175 euroa yhteismäärältään 15 225
euroa. Samalla B oli saanut yksin omistukseensa 90 000 euron arvoiseksi katsotun
kiinteistön, jolla oli sijainnut puolisoiden omakotitalo. B oli maksanut A:lle osituksessa
hänen velakseen jääneet 9 295 euroa sen jälkeen, kun hän oli myynyt kiinteistön 135 000
euron kauppahinnasta. Ositus oli lainvoimainen.
A kuoli 29.7.2005. Hänen kuolinpesänsä osakkaina olivat J:n lisäksi tyttäret C ja M hänen
edellisestä avioliitostaan.
J:lle oli myönnetty isänsä jälkeen työeläkelakien mukaista perhe-eläkettä 620,77 euroa
kuukaudessa ajalle 1.8.2005 - 30.6.2011 siten, että eläkkeen määrä tarkistetaan vuosittain
sosiaali- ja terveysministeriön vahvistaman indeksiluvun mukaan. Lisäksi
Kansaneläkelaitos maksaa J:lle lapseneläkettä 30.6.2011 saakka. Lapseneläkkeeseen
kuuluu lapsen tuloista riippumatta perusmäärä, joka vuonna 2007 oli 50,26 euroa
kuukaudessa. Eläkkeet ovat J:n verotettavaa tuloa.
C ja M vaativat A:n kuolinpesän osakkaina, että B velvoitetaan palauttamaan kuolinpesälle
saamastaan ja perusteettomaksi muodostuneesta kertaluonteisesta elatusavusta 12 425
euroa korkoineen.
Vaatimuksensa perusteluina he lausuivat, että osituksessa kuitattu elatusapu oli tarkoitettu
käsittämään ajan 1.4.2004 - 30.6.2011. A:n elatusvelvollisuus oli kuitenkin lakannut hänen
kuollessaan. Näin ollen osituksessa kuitattu elatusapu oli muuttunut perusteettomaksi
kuolinpäivästä lukien. B oli saanut perusteettoman kertasuorituksen ajalta 1.8.2005 30.6.2011 eli 71 kuukaudelta á 175 euroa yhteismäärältään 12 425 euroa. C:n ja M:n
mukaan B:n saaman hyödyn ja kuolinpesän tappion välillä oli syy-yhteys. C ja M katsoivat
myös, että J:n saamat eläkkeet korvasivat kuolleen vanhemman elatusosuuden. Eläkkeet
ylittivät selvästi J:n elatuksen tarpeen. Vaikka A:n kuolema ei ollut lakkauttanut B:n
elatusvelvollisuutta, B:llä ei ollut oikeutta saada J:n elatukseen kaksinkertaista etuutta eli
sekä eläkkeitä että elatusapua. B:n saamaa hyötyä ei siten voitu perustella sillä, että hän
olisi jäänyt yksin elatusvastuuseen.
B vaati kanteen hylkäämistä sen vuoksi, että hän oli saanut osituksessa taloudellisen edun
elatusavun kuittauksella. Tuo etu ei ollut kuitenkaan perusteeton, eikä B ollut hyötynyt
toisen kustannuksella. Jos A olisi edelleen elossa ja jos J olisi muuttanut hänen luokseen,
palautus olisi mahdollinen, mutta ainoastaan A:n esittämänä. Tuossa tilanteessa
tosiasialliseksi elatusvelvolliseksi uudelleen joutunut A olisi ollut oikeutettu maksamansa
elatusavun palautukseen, koska lähihuoltajalle kuuluva elatusvastuu ja velvollisuus
maksaa elatusapua eivät voineet toteutua yhtä aikaa. A:n kuoltua hänen perillisensä eivät
voineet olla oikeutettuja saamaan A:n maksamaa elatusapua kuolinpesään, koska J ei
asunut C:n tai M:n luona eikä C tai M taikka A:n kuolinpesä ollut vastuussa J:n
elatuksesta. Kuolinpesän osakkaat eivät voineet saada sellaista oikeutta, jota A:lla
itselläänkään ei olisi ollut.
Lisäksi B muistutti, että hän on edelleen vastuussa J:n elatuksesta ja hän toteutti sitä
osituksen yhteydessä saamallaan edulla. J:n elatuksen tarve saattoi milloin tahansa
kasvaa. Kuolinpesä ei kuitenkaan ollut vastuussa lisääntyneistä elatusmenoista. A:n
kuoltua vastuu elatussopimuksessa mainituista J:n harrastusmenoista ja -välineistä oli
jäänyt yksin B:lle. J:n isänsä jälkeen saamilla eläkkeillä ei ollut asiassa merkitystä.
Arvioi C:n ja M:n vaatimusta ja B:n vastinetta lapsen elatuksesta annetun lain (704/1975)
valossa. (Myös Gottberg)
2. Avopuolisoiden yhteisenä kotina käyttämän asuinhuoneiston vuokrasopimuksen
irtisanominen? (Gottberg)
3. M oli jäänyt vuonna 1995 leskeksi vaimonsa V:n kuoltua, ja pesä oli tuolloin sekä
ositettu että jaettu M:n ja parin jo tuolloin täysi-ikäisten lasten A:n ja B:n kesken. M:n
osuudeksi oli vuonna 1995 tullut (euroiksi muunnettuna) noin 200 000 €. Vuonna 1997 M
oli solminut uuden avioliiton X:n kanssa, jossa avioliitossa ei ollut tehty avioehtosopimusta.
M kuoli vuonna 2008. M:n kuoleman jälkeen perunkirjoituksessa havaittiin, että M:llä oli
varoja 80 000 € ja X:llä 60 000 €. Samaten ilmeni, että M oli vuonna 2000 lahjoittanut
tuolloin käytännössä varattomalle X:lle 50 000 €, samana vuonna A:lle 40 000 määräten,
ettei summaa ollut pidettävä saajansa ennakkoperintönä, sekä vähävaraiselle veljelleen
Y:lle vuonna 2007 20 000 €, jotta tämä voisi maksaa ylivoimaisiksi käyneet velkansa. M oli
ollut kuolemaansa asti täysin oikeustoimikelpoinen. - Erityisesti B oli pöyristyksissään
kaikesta ilmenneestä ja ilmoitti välittömästi, että tulisi vaatimaan pesästä ja turhaan
omaisuutta saa
neilta "joka rovon", joka hänelle lain mukaan kuului. - Miten syntynyttä tilannetta on
tarkasteltava aviliittolain ja perintökaaren valossa?
4. Osituksen sovittelu
14.8.2009
1. Puolisot A ja B ovat solmineet avioliiton vuoden 2006 alussa. Avioliitto osoittautuu heti
alusta lähtien riitaiseksi. A muuttaa vihdoin vuoden 2008 alussa pois B:n luota, kun ei
jaksa enää kuunnella B:n jatkuvaa moittimista ja perusteetonta kritiikkiä, jota B on
kohdistanut A:han. A on jonkin aikaa tyytyväinen yksin eläessään, mutta löytää sitten
itselleen uuden seurustelukumppanin C:n vuoden 2009 alussa. C kokee hyvin kiusalliseksi
sen, että A on edelleen, vaikka toki vain muodollisesti, avioliitossa B:n kanssa. Vaikka A ei
haluaisi olla B:n kanssa enää missään tekemisissä, suostuu A kuitenkin C:n pyynnöstä
tulemaan luoksesi kysymään oikeudellisia neuvoja siitä, miten hän voisi parhaiten saada
avioeron B:stä. Vastaa A:lle, mitä vaihtoehtoja hänellä
on avioliittolain (234/1929) mukaan avioeroasian hoitamiseksi!
2. Testamentin peruutus? (Aarnio - Kangas)
3. Lapsen elatusavun määräytymisen perusteet lapsen elatuksesta annetun lain 1 ja 2 §:n
mukaan?
4. Ohessa on korkeimman oikeuden ratkaisu lapsen tapaamisoikeutta koskevassa
asiassa.
Arvioi korkeimman oikeuden kannanottoja 19. - 23. ja ratkaisua lapsen huollosta ja
tapaamisoikeudesta annetun lain valossa. Perustele näkemyksesi.
Vastaus oikeustapauskysymyksiin (1 ja 4) saa olla enintään kaksi (2) sivua ja suoriin
esseekysymyksiin (2 ja 3) enintään yksi (1) sivu.
KKO:2007:71
Lapsen huolto ja tapaamisoikeus
Diaarinumero S2005/89
:
8
Esittelypäivä: 23.5.2007
Antopäivä: 3.9.2007
Taltio:
1791
Hovioikeus oli poistanut lapsen oikeuden tavata valvotusti vanhempaansa. Kysymys siitä,
oliko asiassa perusteita poistaa tapaamisoikeus.
L lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta 2 § 1 mom, 10 §, 12 §
Asian käsittely alemmissa oikeuksissa
Asian tausta
A:lla ja B:llä on yhteinen 20.2.2000 syntynyt lapsi S. Ikaalisten käräjäoikeus oli 9.11.2001
antamallaan päätöksellä määrännyt S:n yksin äitinsä A:n huoltoon ja oikeuttanut S:n
tapaamaan isäänsä B:tä kerran kuukaudessa valvotussa, S:n asuinpaikkakunnan
sosiaalilautakunnan järjestämässä paikassa. Samana päivänä käräjäoikeus oli määrännyt
lapsen äidin A:n hakemuksesta laajennetun lähestymiskiellon, joka oli voimassa 9.11.2001
- 9.11.2002. Lähestymiskiellon mukaan B:ltä oli kielletty S:n ja A:n tapaaminen,
seuraaminen ja tarkkaileminen sekä oleskelu A:n asunnon pihapiirissä ja sen
läheisyydessä. Lähestymiskielto ei kuitenkaan koskenut tapaamisoikeuspäätöksen
mukaista tapaamista. Lähestymiskiellon perusteena on ollut ensiksikin se, että A:n ja B:n
välisessä suhteessa B oli ollut väkivaltainen ja toiseksi se, että B oli uhannut viedä lapsen
entiseen kotimaahansa Turkkiin kasvatettavaksi.
Hakemukset Ikaalisten käräjäoikeudessa
A vaati, että S:n oikeus tavata B:tä poistetaan.
B vaati, että käräjäoikeuden päätöstä tapaamisoikeudesta muutetaan siten, että S:llä oli
oikeus tavata häntä neljän ensimmäisen kuukauden aikana käräjäoikeuden antaman
päätöksen jälkeen jokaisen kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena lauantaina kuuden
tunnin ajan kello 11 ja 17 välisenä aikana ja tämän jälkeen jokaisen kuukauden
ensimmäisenä ja kolmantena viikonloppuna perjantaista kello 18:sta sunnuntaihin kello
16:een sekä B:n kesäloman aikana yhtäjaksoisesti kahden viikon ajan.
Käräjäoikeuden päätös 18.9.2003
Käräjäoikeus totesi, että sen pyytämästä Parkanon perusturvalautakunnan lausunnosta
selvisi, että valvotuissa tapaamisissa ei ollut toteutunut lapsen etu ja tapaamisissa oli ollut
B:n aiheuttama vahva syyttelyn tunnelma kaikkia osapuolia kohtaan. A:n mukaan B oli
puhunut hänelle lapsen Turkkiin viemisestä heti lapsen syntymän jälkeen. Toisaalta
kuitenkin todistajana kuullun lastenvalvojan mukaan ei ollut ollut yksin B:n syytä, että
valvotuissa tapaamisissa tilanne oli kärjistynyt.
Käräjäoikeuden pyytämän Tampereen sosiaali- ja terveystoimen perheasiainyksikön
lausunnon mukaan B halusi lapsen kuuluvan elämäänsä, B halusi tavata lasta ja B:n oli
ollut vaikea hyväksyä tapaamisia nykyisin ehdoin.
Käräjäoikeus katsoi huomioon ottaen todistajana kuullun B:n sisaren kertomat seikat B:n
luonteesta ja tämän oloista, että todellista uhkaa lapsen viemisestä Turkkiin ei ollut. B:n ja
B:n sisaren kertomuksilla oli selvitetty, että B oli aidosti kiinnostunut lapsestaan ja halusi
tavata tätä.
Käräjäoikeus piti lapsen edun mukaisena, että tapaamiset jatkuivat, mutta niin, että syntyi
luonteva lapsen ja isän suhde. Kun lapsi oli 3,5-vuotias eikä lapsen ja isän suhdetta ollut
vielä syntynyt, olisi tapaamisoikeus B:n vaatimassa laajuudessa tässä vaiheessa ollut liian
suuri muutos lapselle. Sen vuoksi tapaamisten oli toistaiseksi jatkuttava valvottuina.
Käräjäoikeus hylkäsi A:n hakemuksen ja oikeutti S:n tapaamaan B:tä jokaisen kuukauden
ensimmäisenä maanantaina kello 10 ja 12 välisenä aikana S:n asuinpaikkakunnan
sosiaalilautakunnan valvonnassa ja sen järjestämässä paikassa. B:n oli ilmoitettava
tapaamista valvovalle sosiaalityöntekijälle edelliseen perjantaihin kello 12 mennessä, tuliko
hän tapaamaan S:ää.
Turun hovioikeuden päätös 1.9.2005
A valitti hovioikeuteen toistaen vaatimuksensa, ettei S:llä ole oikeutta tavata B:tä. Mikäli
tapaamiset sallittiin, A vaati, että tapaamisten oli tapahduttava korkeintaan kerran
kuukaudessa valvotuissa oloissa.
Myös B valitti hovioikeuteen toistaen käräjäoikeudessa esittämänsä vaatimukset.
Toissijaisesti B vaati, että mahdollisesti valvottavaksi määrättävät tapaamiset tapahtuivat
kaksi kertaa kuukaudessa jokaisen kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena maanantaina
kello 10 ja 12 välisenä aikana.
Hovioikeus lausui, että asiassa oli näytetty, että B:n ja A:n suhde oli ollut väkivaltainen.
A oli hovioikeudessa uskottavasti kertonut, että B oli uhannut viedä S:n Turkkiin
kasvatettavaksi, koska hän ei ollut katsonut suomalaisen yhteiskunnan sopivan tyttärensä
kasvuympäristöksi. B oli hovioikeudessa kiistänyt asian, mutta kertonut, että hänellä oli
Turkissa sukulaisistaan yhä jäljellä äitinsä sisko.
A:n kertomuksen mukaan B oli sen jälkeen, kun Ikaalisten käräjäoikeus oli 9.11.2001
antamallaan päätöksellä päättänyt, että S sai tavata isäänsä kerran kuukaudessa
valvotussa paikassa, viimeisten noin kolmen ja puolen vuoden aikana käyttänyt
mahdollisuuttaan tavata tytärtään S:ää valvotusti kolme kertaa, joista yksi oli onnistunut ja
kaksi päättynyt riitelyyn. Tapaamisissa mukana olleen A:n isän kertomuksen mukaan B ei
ollut tapaamisissa yrittänyt seurustella S:n kanssa tai muulla tavoin tutustua lapseensa.
Tapaamiset olivat yleensä päättyneet melskaamiseen, johon S oli reagoinut pelästyen ja
hakien turvaa A:n isästä. S oli osoittanut A:n ja A:n isän kertomusten mukaan myös
myöhemmin tapaamisia kohtaan ahdistuneisuutta ja pelkoa, mikä oli ilmennyt muun
muassa kasteluna ja rauhattomuutena.
Hovioikeus katsoi asiassa käyneen ilmi, että tapaamisten epäonnistuminen oli johtunut
pääasiassa B:n kielteisestä tai välinpitämättömästä suhtautumisesta tilanteeseen. A ei
ollut peloistaan huolimatta estänyt tapaamisia. Hän oli toimittanut S:n tapaamisiin kuten oli
sovittu.
Lopuksi hovioikeus lausui, että lähtökohtaisesti lapsen edun mukaista oli saada tavata sitä
vanhempaansa, jonka luona hän ei asunut. Tapaamisoikeutta ei tullut määrätä, mikäli
tapaamiset vaaransivat lapsen tasapainoista tunne-elämän kehitystä ja hyvinvointia.
Mainitsemiaan seikkoja kokonaisuutena arvioituaan hovioikeus päätyi siihen
lopputulokseen, että vuonna 2000 syntyneen S:n edun mukaista oli, ettei hän toistaiseksi
tavannut isäänsä B:tä.
Hovioikeus, samalla kun se kumosi käräjäoikeuden päätöksen ja hylkäsi B:n hakemuksen,
poisti S:n oikeuden tavata isäänsä B:tä ja kumosi tapaamisoikeutta koskevat määräykset.
Muutoksenhaku Korkeimmassa oikeudessa
B:lle myönnettiin valituslupa. Hän toisti valituksessaan hovioikeudessa esittämänsä
vaatimukset tapaamisoikeuden vahvistamisesta.
A antoi häneltä pyydetyn vastauksen.
Välitoimenpiteet
Kangasalan ja Hämeenlinnan perusturvalautakunnat ovat antaneet Korkeimman oikeuden
pyynnöstä selvityksen S:n oikeudesta tavata isäänsä B:tä. A ja B ovat antaneet hankitusta
selvityksestä lausuman.
Korkeimman oikeuden ratkaisu
Perustelut
Kysymyksenasettelu
1. S:n (s. 20.2.2000) oikeus pitää yhteyttä ja tavata isäänsä B:tä on ratkaistu ensimmäisen
kerran Parkanon käräjäoikeuden 9.11.2001 antamalla päätöksellä, jonka mukaan lapsi sai
tavata isäänsä valvotusti kerran kuukaudessa. Nyt käsillä olevassa, 11.9.2002 vireille
tulleessa asiassa on Korkeimmassa oikeudessa kysymys ensiksikin siitä, tuleeko
aikaisempaa päätöstä muuttaa siten, että lapsen oikeus tavata isäänsä on poistettava,
kuten hovioikeus on asian ratkaissut.
Lapsen oikeus tavata vanhempaansa ja sen poistaminen
2. Lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain (lapsen huoltolain) 12 §:n mukaan
tuomioistuimen päätöstä tapaamisoikeudesta voidaan muuttaa, jos olosuhteet ovat
päätöksen antamisen jälkeen muuttuneet tai jos muuttamiseen on muuten aihetta.
3. Lapsen huoltolain 12 §:n mukaisia tapaamisoikeutta koskevan tuomioistuimen ratkaisun
muuttamisen edellytyksiä on harkittava tapaamisoikeutta koskevien lapsen huoltolain
yleisten säännösten pohjalta. Lapsen huoltolain 1 §:n 1 momentin mukaan lapsen huollon
tulee turvata myönteiset ja läheiset ihmissuhteet erityisesti lapsen ja hänen vanhempiensa
välillä. Lain 2 §:n 1 momentin mukaan tapaamisoikeuden tarkoituksena on turvata lapselle
oikeus pitää yhteyttä ja tavata vanhempaansa, jonka luona lapsi ei asu. Saman pykälän 2
momentin mukaan lapsen vanhempien tulee keskinäisessä yhteisymmärryksessä ja pitäen
silmällä ennen kaikkea lapsen etua pyrkiä siihen, että tapaamisoikeuden tarkoitus toteutuu
lain 1 §:ssä säädettyjen periaatteiden mukaisesti. Lain 10 §:n 1 momentin mukaan lapsen
tapaamisoikeutta koskeva asia on ratkaistava lapsen edun mukaisesti.
4. Korkein oikeus toteaa, että lapsen huoltolain keskeisenä tarkoituksena on turvata
lapsen ja hänen vanhempansa läheiset suhteet silloinkin, kun vanhempi ei asu yhdessä
lapsen kanssa. Lähtökohtana on, että lapsen edun mukaista on pitää yhteyttä myös siihen
vanhempaansa, jonka luona hän ei asu. Tätä lapsen etuun kuuluvaa oikeutta toteutetaan
tapaamisoikeudella ja normaalisti siten, että lapsi saa oleskella määräajoin tapaavan
vanhemman luona. Tarkoituksena on siis mahdollistaa lapsen ja vanhemman välinen
tapaaminen luontevissa olosuhteissa.
5. Aina ei kuitenkaan ole lapsen edun mukaista, että hän saa tavata sitä vanhempaansa,
jonka luona hän ei asu. Jos esimerkiksi tapaavan vanhemman olosuhteiden tai
käyttäytymisen takia on vaarana, että hän vahingoittaa lasta tai jos tapaamisesta on
muunlaista vaaraa lapsen tasapainoiselle kehitykselle, lapsen edun mukaista ei ole, että
hänen oikeutensa pitää vanhempaan yhteyttä toteutetaan normaalilla tavalla. Jos lapseen
kohdistuva uhka tai vaara voidaan poistaa tapaamisen valvonnalla, tulisi tapaamiset
järjestää ensisijaisesti valvotusti. Viimesijaisena keinona voidaan lapsen oikeus tavata
vanhempaansa poistaa. Valvottujen tapaamisten ja tapaamisoikeuden poistamisen tulisi
kuitenkin olla väliaikaisratkaisuja. Tavoitteena on normaali tapaavan vanhemman luona
toteutuva tapaaminen.
Tapaamisoikeuden poistamisen arviointi tässä tapauksessa
6. Hovioikeus on perustanut tapaamisoikeuden poistamista koskevan ratkaisunsa
seuraavien seikkojen kokonaisarviointiin: lapsen äidin ja B:n välisessä suhteessa B oli ollut
väkivaltainen; B oli uhannut viedä lapsen entiseen kotimaahansa Turkkiin kasvatettavaksi;
lapsen ja B:n väliset tapaamiset olivat epäonnistuneet B:n kielteisen ja välinpitämättömän
suhtautumisen takia.
7. Käräjäoikeuden 9.11.2001 antama valvottuja tapaamisia koskeva ratkaisu on perustunut
osaltaan lapsen äidin esitykseen tapaamisten järjestelystä. B:n väkivaltaisuutta tai
kaappausuhkaa ei ole mainittu ratkaisun perusteena. Ne ovat olleet kuitenkin sekä lapsen
äidin että käräjäoikeuden tiedossa tapaamisoikeuspäätöstä annettaessa, koska samana
päivänä lapsen äidin hakemuksesta annettu laajennettua lähestymiskieltoa koskeva
ratkaisu on perustunut nimenomaisesti B:n väkivaltaisuuteen ja kaappausuhkaan. Näin
ollen väkivaltaisuudessa ja kaappausuhassa ei ole kyse muuttuneista olosuhteista. Sen
sijaan siinä, miten B on tapaamisiin suhtautunut, kyse on muuttuneita tai uusia olosuhteita
koskevasta väitteestä.
Väkivaltaisuus ja kaappausuhka
8. Korkein oikeus toteaa, että hovioikeuden perusteluina mainitsemista seikoista
väkivaltaisuudessa on kyse B:n ja lapsen äidin yhdessä asumisen aikaisesta B:n
väkivaltaisuudesta. Asiassa ei ole esitetty selvitystä siitä, onko B ollut väkivaltainen lapsen
äitiä kohtaan lapsen nähden ja onko väkivaltaisuus voinut siten vahingoittaa lasta.
9. Kaappausuhka on tullut ilmi pian lapsen syntymän jälkeen. Onko kaappausuhka ollut
tuolloin todellinen, on arvionvaraista. Siihen nähden, että B:n koko laaja suku yhtä B:n tätiä
lukuun ottamatta on asunut Suomessa B:n kertoman mukaan jo 1980-luvulta alkaen ja B
itse 15-vuotiaasta ja vuodesta 1994 alkaen, pelkoa lapsen viemisestä Turkkiin
kasvatettavaksi ei voida pitää ainakaan enää perusteltuna.
10. Näillä perusteilla ja ottaen huomioon, että tapaamisoikeus on määrätty toteutumaan
valvotuissa olosuhteissa Korkein oikeus katsoo, etteivät B:n väkivaltaisuus tai
kaappausuhka ole yksistään sellaisia seikkoja, joiden perusteella lapsen oikeus tavata B:tä
tulisi poistaa.
Tähänastisten tapaamisten toteutuminen
11. Niin kuin lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain esitöistä (HE 224/1982
vp s. 13) ilmenee, ääritapauksessa tapaamisoikeuden poistaminen voi tulla kysymykseen,
jos lasta tapaava vanhempi on laiminlyömällä toistuvasti tapaamisia selvästi vaarantanut
lapsen tasapainoisen tunne-elämän kehityksen ja hyvinvoinnin. Tapaamisoikeus on lapsen
oikeus. Sitä ei ole tarkoitettu vanhemman oikeudeksi, jota hän voi mielensä mukaan
käyttää tai jättää käyttämättä lapsen edun vastaisesti.
12. B:llä on 9.11.2001 alkaen ollut oikeus valvotusti tavata tytärtään. Viimeinen
tapaaminen on toteutunut 7.4.2003. Sitä ennen tapahtuneet harvat tapaamiset ovat
useimmiten epäonnistuneet, koska lapsen ja B:n välille ei ole syntynyt tapaamisten aikana
luonnollista yhteyttä.
13. On ilmeistä, että tapaamiset eivät kuitenkaan ole epäonnistuneet yksistään B:n syystä.
Valvotuissa tapaamisissa ovat olleet vartijan lisäksi mukana myös lapsen äidin
vanhemmat, joiden läsnäolon B on katsonut estävän lapsen ja hänen yhteydenpidon. B on
kuitenkin koko oikeudenkäynnin ajan vaatinut lapselle alkuperäistä laajempaa
tapaamisoikeutta, joka mahdollistaisi heidän välisensä luontevamman kanssakäymisen. B
ei siten ole suhtautunut tapaamisiin torjuvasti tai välinpitämättömästi, vaan hän on ollut
tyytymätön niiden toteuttamistapaan, jota hän on ilmeisesti pitänyt ahdistavana.
14. Korkein oikeus katsoo, että B:n suhtautumisessa lapsen tapaamisoikeuden
toteutumiseen ei ole kyse sellaisesta lapsen edun syrjäyttämisestä, joka olisi
vahingoittanut tai loukannut lasta niin, että tapaamisoikeus pitäisi tälläkään perusteella
poistaa.
15. Edellä lausutuilla perusteilla ja arvioitaessa B:n väkivaltaisuutta, kaappausuhkaa ja B:n
suhtautumista valvottuihin tapaamisiin myös kokonaisuutena Korkein oikeus katsoo, ettei
asiassa ole syytä poistaa lapsen oikeutta tavata isäänsä B:tä. Näin ollen hovioikeuden ei
olisi tullut mainitsemillaan perusteilla kumota määräystä tapaamisoikeudesta.
Ratkaistavaksi siten jää, voidaanko lapsen oikeus tavata isäänsä nykyisissä olosuhteissa
toteuttaa ja jos voidaan, miten tapaamiset toimeenpannaan.
Tapaamisoikeus nykyoloissa
16. Aikaisempi tapaamisoikeuspäätös on annettu 9.11.2001 olosuhteissa, jolloin lapsi ja
hänen äitinsä ovat asuneet äidin vanhempien luona Parkanossa ja B Tampereella. Nyt
lapsi ja äiti asuvat Hämeenlinnassa äidin aviomiehen kanssa. B:n kotipaikka on
Kangasalalla, jossa hänellä ei kuitenkaan ole omaa asuntoa.
17. Korkeimman oikeuden hankkimissa B:n ja S:n nykyisten kotipaikkakuntien Kangasalan
ja Hämeenlinnan perusturvalautakuntien selvityksistä ei ilmene, että isän tapaaminen voisi
sinänsä vahingoittaa lasta ja että tapaamisoikeus ei olisi lapsen edun mukaista. Tämä
puhuu sen puolesta, että lapsella tulee olla oikeus tavata isäänsä.
18. Lapsi ja B ovat tavanneet edellisen kerran noin neljä vuotta sitten ja sitä ennenkin
tapaamisia on ollut harvoin. Tämän vuoksi on ilmeistä, että lapsi on vieraantunut isästään.
Lapsi, joka selvitystä tehtäessä on ollut seitsenvuotias, on ilmoittanut selvityksen tekijälle,
ettei hän tahdo tavata B:tä. Nämä seikat puhuvat tapaamisia vastaan.
Korkeimman oikeuden kannanotto
19. Punnitessaan tapaamisen puolesta ja sitä vastaan puhuvia seikkoja keskenään
Korkein oikeus päätyy seuraavaan. Lapsen vastaisen tasapainoisen kehityksen kannalta
on tärkeää, että hän saa pitää yhteyttä molempiin vanhempiinsa, siis myös isäänsä B:hen.
Selvityksien mukaan tapaamisista sinänsä ei ole vaaraa tai vahinkoa lapselle. Se, että
lapsi on vieraantunut isästään, ei estä tapaamista, koska vieraantuminen voidaan ottaa
huomioon sopivilla tapaamisjärjestelyillä. Lapsen vastustukselle ei voida antaa hänen
vähäisen ikänsä takia olennaista merkitystä. Näillä perusteilla Korkein oikeus päätyy
siihen, että tapaamisen puolesta puhuvat seikat ovat tässä tapauksessa painavampia kuin
sitä vastaan puhuvat seikat.
20. Kun lapsi on vieraantunut isästään, tapaamiset tulee aloittaa lapsen edun takia
hienovaraisesti. Tämä voidaan turvata tapaamisten ammattimaisella valvonnalla ja
seurannalla. Hämeenlinnan perusturvalautakunta on ilmoittanut, että Hämeenlinnassa
valvotut tapaamiset järjestetään tapaamispaikassa, jossa tapaamisten toteuttamista ja
kulkua arvioivat koulutetut työntekijät. Lapsen äitikin on toissijaisesti suostunut valvottuihin
tapaamisiin.
21. Näillä perusteilla Korkein oikeus katsoo olevan lapsen edun mukaista toteuttaa
tapaamiset vastedeskin ainakin aluksi valvottuina. Riippuen lapsen ja isän välisen suhteen
sekä isän olosuhteiden kehittymisestä on valvonnan tarvetta harkittava myöhemmin
mahdollisesti uudelleen. Koska nykyoloissa ei voida arvioida lapsen ja B:n suhteen
kehittymistä, ei määräyksiä valvonnan kestosta ja tapaamisoikeuden mahdollisesta
laajenemisesta voida vielä antaa. Kuten lapsen huoltolain 2 §:n 2 momentista ilmenee,
myös A:n tulee myötävaikuttaa siihen, että lapsen yhteydenpito B:hen voi onnistua.
22. Jotta lapsen ja B:n suhde voi kehittyä läheiseksi, on perusteltua, että valvotut
tapaamiset toteutetaan kahdesti kuukaudessa.
23. Koska olosuhteet ovat muuttuneet kohdassa 16. mainitulla tavalla ja koska kohdista
17. - 22. ilmenevillä tavoilla muutoinkin on aihetta, 9.11.2001 annettua
tapaamisoikeuspäätöstä muutetaan.
Päätöslauselma
Hovioikeuden päätös kumotaan pääasian osalta.
Korkein oikeus vahvistaa, että S:llä on oikeus tavata isäänsä B:tä kaksi kertaa
kuukaudessa kunkin kuukauden ensimmäisenä ja kolmantena maanantaina tai
asianosaisten sopimana muuna viikonpäivänä valvotusti enintään kolmen tunnin ajan
Ensi- ja turvakotien liiton tapaamispaikassa Poukamassa Hämeenlinnassa. B:n on
ilmoitettava tapaamispaikkaan edellisenä perjantaina kello 12 mennessä, tuleeko hän
käyttämään tapaamisoikeuttaan.
23.4.2009
1. Tapaus
2. A:n ja B:n avioliitto päättyi siihen, että A puukotti B:n kuoliaaksi. A tuomittiin teostaan
taposta ja hänelle määrättiin pitkä vankeusrangaistus. A:lla ja B:llä on yhteinen avioliiton
aikana syntynyt ja puolisoiden yhteisessä huollossa ollut lapsi C, joka oli B:n kuollessa
vasta 8-vuotias. B:n kuoleman jälkeen C:n asuinkunnan sosiaalilautakunta sijoitti C:n
kiireellisesti asumaan lastenkotiin ja myöhemmin, kun A oli jo aloittanut
vankeusrangaistuksensa suorittamisen, C:n huostaanotto vahvistettiin lastensuojelulain
mukaisesti. D, joka on C:n kummitäti, on ollut heti B:n kuoleman jälkeen kovin huolissaan
C:stä ja halunnut saada C:n luokseen asumaan. X:n kunnan sosiaalilautakunta on
suhtautunut D:n toivomukseen hyvin myötämielisesti ja sijoittanut C:n asumaan D:n
luokse. Nyt, kun C on asunut jo lähes 2 vuotta D:n luona ja A:lla on vielä vuosia
vankeusrangaistustaan kärsittävänään, D tulee luoksesi kysymään oikeudellisia neuvoja
siitä, onko hänellä mahdollisuus saada C virallisesti huoltoonsa ja jos on, miten asia
järjestetään? Esitä D:lle perusteltu oikeudellinen arviosi tilanteesta lapsen huollosta ja
tapaamisoikeudesta annetun lain (361/1983) kannalta!
3. Joissakin tilanteissa aviopuolisoiden tai parisuhdekumppaneiden välillä toimitettava
omaisuuden ositus saattaa johtaa toisen puolison tai parisuhdekumppanin kannalta
kohtuuttomaan lopputulokseen. Tällöin ositusta voidaan sovitella. Kerro millaisissa
tilanteissa osituksen sovittelu tulee yleensä kyseeseen ja millä tavoin ositusta voidaan
voimassa olevan avioliittolain (234/1929) 103b §:n mukaan sovitella.
4. Lapsen elatusavun määräytymisen perusteet lapsen elatuksesta annetun lain
(704/1975) 1 § ja 2 §:n mukaan?
21.1.2009
1. Puolisot A ja B ovat solmineet avioliiton vuoden 2006 alussa. Avioliitto osoittautuu heti
alusta lähtien riitaiseksi. A muuttaa vihdoin vuoden 2008 alussa pois B:n luota, kun ei
jaksa enää kuunnella B:n jatkuvaa moittimista ja perusteetonta kritiikkiä, jota B on
kohdistanut A:han. A on jonkin aikaa tyytyväinen yksin eläessään, mutta löytää sitten
itselleen uuden seurustelukumppanin C:n vuoden 2009 alussa. C kokee hyvin kiusalliseksi
sen, että A on edelleen, vaikka toki vain muodollisesti, avioliitossa B:n kanssa. Vaikka A ei
haluaisi olla B:n kanssa enää missään tekemisissä, suostuu A kuitenkin C:n pyynnöstä
tulemaan luoksesi kysymään oikeudellisia neuvoja siitä, miten hän voisi parhaiten saada
avioeron B:stä. Vastaa A:lle, mitä vaihtoehtoja hänellä on avioliittolain (234/1929) mukaan
avioeroasian hoitamiseksi!
2. Testamentin peruutus? (Aarnio - Kangas)
3. Mitkä ovat lapseksiottamisesta annetussa laissa (8.2.1985/153) määritellyt
lapseksiottamisen edellytykset?
4. Tapaus (Lapsen tapaamisoikeus)
18.12.2008
1. Tapaus
2. Testamenttiehdot? (Aarnio - Kangas ja luennot)
3. Tapaus
4. Millaisia keinoja edunvalvojalla on reagoida tilanteeseen, jossa alaikäinen on ilman
edunvalvojan suostumusta tehnyt oikeustoimen, johon hänellä ei ole oikeutta?
1.8.2008
1. Lapsettoman avioliittonsa vuonna 1990 solmineet A ja B olivat muuttaneet väliensä
rikkouduttua erilleen joulukuussa 2005. Heillä ei ollut avioehtosopimusta eikä muullakaan
perusteella avio-oikeudesta vapaata omaisuutta. Välirikon aikoihin heillä oli puoliksi
omistettu asunto, arvoltaan 160.000 €. Lisäksi A:lla oli sijoitusvarallisuutta 50.000 €, B:llä
vastaavanlaista varallisuutta 100.000 € sekä kummallakin noin 15.000 €:n arvoinen auto.
Velkoja ei ollut. Syyskuussa 2007 A jätti avioerohakemuksen käräjäoikeuteen.
Maaliskuussa 2008 osapuolten lakimiehet tapasivat raha-asioista neuvotellakseen. Tällöin
ilmeni, että A:n isä oli kuollut elokuussa 2007 ja A:lla oli odotettavissa häneltä noin
100.000 €:n perintö. A oli saanut selville, että B oli hävittänyt jonnekin ainakin 80.000 €
sijoitusvaroistaan, mutta mitään selvitystä ei ollut siitä, minne. Lisäksi B oli lahjoittanut
autonsa joulukuussa 2007 kummipojalleen. Puolisot ovat erittäin huonoissa väleissä ja
kumpikin haluaa kaikista mahdollisista varoista mahdollisimman paljon itselleen sekä A
lisäksi hyvitystä B:n varallisuuden hukkaamisesta. - Miten tilannetta on avioliittolain
näkökulmasta arvioitava tulevaa ositusta ajatellen?
2. Lapsen elatusavun muuttaminen ja palauttaminen
3. Tapaus.
4. Pesänselvittäjän ja -jakajan toimivalta testamenttiriidoissa? (Aarnio - Kangas)
24.4.2008
1. A ja B olivat olleet lapsettomassa avioliitossa, joka oli päättynyt A:n kuolemaan vuonna
1995. Perunkirjoituksessa oli leski B oli esittänyt sekä sisällöllisesti että muodollisesti
moitteettoman, vuonna 1990 tehdyn puolisoiden keskinäisen testamentin, jonka mukaan
kaikki puolisoiden omaisuus määrättiin meneväksi ”ensiksi kuolleen kuoltua täydellä
omistusoikeudella jälkeen elävälle ja meidän kummankin kuoltua tasan kolmeen osaan
kummityttäremme T:n sekä minun A:n veljenpoikieni X:n ja Y:n kesken”. Puolisoilla oli
avio-oikeus kaikkeen toistensa omaisuuteen, ja B otti omaisuuden asianmukaisesti
vastaan testamentin nojalla, jota kukaan A:n lähimmistä perillisistä, runsaslukuisista
sisaruksista, ei moittinut. Kun B:kin joulukuussa 2007 kuoli, hänen jäljiltään löytyi uusi,
vuonna 2005 asianmukaisesti tehty ja todistettu testamentti. Tässä testamentissa B
määräsi, ”koska X oli ryhtynyt viettämään juopottelevaa ja epäsäännöllistä elämää ja T
kokonaan lakannut pitämästä yhteyttä kummitätiinsä B:hen” omaisuudesta uudelleen
siten, että ”koko omaisuuteni tulee jakaa puoliksi Y:n ja sisarentyttäreni Z:n kesken”. –
Pesässä syntyi välittömästi riitaa. Y:n ja Z:n mielestä oli päivänselvää, että he jakaisivat
pesän keskenään, kun taas T:n ja X:n mielestä B:n määräykset olivat valheellisia ja
kokonaan merkityksettömiä. – Miten tilannetta on oikeudellisesti arvioitava?
2. 18 vuotta täyttäneen lapsen oikeus opintoavustukseen vanhemmiltaan ja tämän
oikeuden suhde julkisiin toimeentuloetuuksiin
3. Tapaus
4. Perintöosuuden luovutus? (Aarnio - Kangas)
20.12.2007
1. AL 24 §:n mukainen yhteiselämän lopettaminen
2. A:n ja B:n avioliitto oli rakoillut jo parin vuoden ajan ennen kuin he maaliskuussa 2006
muuttivat virallisestikin erilleen asumaan. A:n haettua yksipuolisella hakemuksella
avioeroa sen harkinta-aika alkoi tammikuussa 2007. Kesäkuussa 2007 B synnytti tyttären
asuttuaan C:n kanssa avoliitossa käytännössä jo vuoden 2006 alusta. A ja B tuomittiin
avioeroon heinäkuussa 2007. Eron raha-asioiden käytyä riitaisiksi mutkistui myös lapsen
asioiden järjestäminen, kun A ilmoitti hoitavansa asioita vain "juristin välityksin" eikä
suostuvansa panemaan nimeään vapaaehtoisesti mihinkään paperiin. Kun B ja C ovat nyt
päättäneet solmia avioliiton keväällä 2007, he ovat tulleet siihen lopputulokseen, että
lapsen asiat on ehdottomasti selvitettävä ennen sitä. - Mikä lapsen asema juridisesti on
tällä hetkellä? Millä tavoin ja kenen myötävaikutuksin se saadaan vastaamaan B:n ja C:n
toivomuksia siten, että lapsi olisi "tavanomaisen aviolapsen" asemassa heidän solmittuaan
avioliiton myöhemmin kuluvana vuonna?
3. Perimyksen esteet? (Aarnio - Kangas ja perintökaari 15 luku)
4. Suomessa asunut Suomen kansalainen A oli elänyt B:n kanssa rekisteröimättömässä
parisuhteessa 20 vuoden ajan ennen kuolemaansa. Naimaton ja lapseton A, joka oli
ammatiltaan ollut lääkäri, jätti kuollessaan jälkeensä nettomäärältään 500 000 euron
jäämistön. Jäämistö koostui X:n kunnassa olevasta kiinteistöstä, jonka arvo oli 300 000
euroa ja pankkitalletuksista määrältään 200 000 euroa. A:n kuolinhetkellä hänen ainoa
elossaoleva sukulaisensa oli serkku C. A ei ollut tehnyt testamenttia omaisuudestaan. B,
joka on A:n kuollessa jo 70-vuotias, on ollut käytännössä A:n elatuksen varassa eikä
hänellä ole omaa omaisuutta eikä muita tuloja kuin kansaneläke ja muut vastaavat
lakisääteiset sosiaali- ja eläke-etuudet. B on toimituttanut perunkirjoituksen A:n jälkeen ja
saanut siinä yhteydessä tietää, ettei hänellä ole oikeutta periä A:ta, kun hän ei ole A:n
leski.
B tulee nyt A:n kuoltua huolissaan taloudellisesta toimeentulostaan kysymään sinulta
oikeudellisia neuvoja. B kysyy ensin, mitä A:n jäämistölle nyt tapahtuu ja kenelle se nyt A:n
kuoltua siirtyy?. Toiseksi B kysyy sinulta neuvoa myös siitä, onko hänellä mitään
mahdollisuutta saada A:n jäämistö itselleen tai edes jokin sellainen osuus siitä, joka
turvaisi hänen vanhuuden toimeentulonsa. Esitä oikeudellisena asiantuntijana Aarnion ja
Kankaan sekä perintökaaren säännösten perusteella perusteltu vastauksesi näihin B:n
sinulle esittämiin kysymyksiin.
3.8.2007
1) A ja B olivat aikeissa solmia avioliiton. A:lla oli omistuksessaan isovanhemmilta
testamentilla saatu kaksio ja jonkin verran rahasäästöjä; B:llä taas ei ollut omaisuutta
mutta sitä vastoin opintolainaa ja kulutusluottoa. A:n vanhemmat olivat sitä mieltä, että A:n
missään tapauksessa ei tulisi suostua avioliittoon ilman avioehtosopimusta, kun A lisäksi
vielä tulisi ainoana lapsena perimään heiltä aika tavalla varoja tulevaisuudessa. B
suhtautui avioehtoon torjuvasti ja katsoi sen olevan "epäluottamuksen osoitus". A itsekin
oli sitä mieltä, että avioliitossa kuului olla ainakin jotakin taloudellistakin
yhteenkuuluvaisuutta, ja hänen tietojensa mukaan avioehto oli kovin tiukka vaihtoehto
tässä suhteessa ja se saattaisi harmittaa myöhemmin. Otettuaan asian esiin netin
keskustelupalstalla A meni vielä enemmän sekaisin. Asia jäi kuitenkin häntä kalvamaan, ja
hän päätti selvittää tilannetta kysymyksestä paremmin tietävästä lähteestä. - Selosta A:lle
ne periaatteelliset mahdollisuudet, jotka avioliittolaki tarjoaa varallisuussuunnitteluun.
2) A ja B olivat lapseton aviopari, joiden kaikki omaisuus oli avio-oikeuden alaista. He
olivat vuonna 2000 tehneet keskinäisen testamentin, jonka mukaan "jommankumman
meistä kuoltua koko omaisuutemme menee täydellä omistusoikeudella yksin
jälkeenelävälle, ja hänenkin kuoltuaan jaettavaksi tasan kummilastemme X:n, Y:n ja Z:n
kesken". A kuoli vuonna 2002, jolloin hänellä oli 100 000 ja B:llä 50 000 euron arvosta
omaisuutta. B antoi testamentin asianmukaisesti tiedoksi A:n ainoalle perilliselle, veljelle
V:lle. Vuonna 2003 B peri sisareltaan 30 000 euroa. Muita muutoksia pesän
omaisuudessa ei ollut tapahtunut B:n kuollessa alkuvuodesta 2007. Pesää selviteltäessä
sieltä löytyi B:n vuonna 2005 tekemä oikeamuotoinen testamentti, jossa hän peruutti
kokonaisuudessaan vuoden 2000 testamentin ja määräsi "koko omaisuutensa jaettavaksi
puoliksi Z:n ja yhdistys Q:n kesken". Perunkirjoituksen yhteydessä X, Y, Z ja yhdistys Q
vaativat kaiken, mitä heille lain mukaan kuuluu. Muilla ei ollut vaatimuksia. Miten pesä on
jaettava?
3) Osituksen sovittelun erityiset edellytykset? (Aarnio-Kangas)
4) Mitä tarkoitetaan testamentin toimeenpanijalla ja millainen toimivalta hänellä on?
(Aarnio-Kangas)
5) Lapsen asumisesta ja tapaamisoikeudesta päättäminen vanhempien
avioerotilanteessa? (Gottberg)
26.4.2007
1. Tapaus
2. A oli syntynyt avioliiton ulkopuolella vuonna 1965. Hänestä oli maksanut tuonaikaisen
lainsäädän nön nojalla elatusapua X, joka kuitenkaan ei ollut tunnustanut isyyttään eikä
muutenkaan ollut pitänyt yhteyttä A:han. A:n äidin sisar on A:n kyselyiden vuoksi
suostunut kertomaan, että A:njo 1990-luvulla kuollut äiti Ä ja X olivat kihlautuneet aikanaan
ja kihlaus oli päättynyt välirikkoon vain muutamaa viikkoa ennen A:n syntymää Ä:n saatua
tietää, että X:llä oli ollut “toinen”. Ä ei ollut suostunut antamaan anteeksi tapahtunutta,
vaan oli kasvattanut lapsensa yksin. Nyt A on ottanut asioista selvää ja saanut kuulla, että
X on ollut välillä naimisissa ja liitosta syntynyt lapsi, joka kuitenkin sittemmin on kuollut
tapaturmaisesti perillisittä. A ei saa mielenrauhaa asiassa, vaan haluaa nyt tietää, onko
hänellä mitään mahdollisuutta saada X:ää enää viralliseksi isäkseen näissä olosuhteissa,
joko kanneteitse tai X:n myötävaikutuksella. - Selosta A:lle hänen mahdollisuutensa
asiassa.
3. Velkojen kattaminen avioliittolain mukaisessa omaisuuden osituksessa?
4. Lesken oikeus hallita jäämistöä jakamattomana?
5. Lapsen elatusavun vahvistaminen ja perimiskelpoisuus?
24.1.2007
1. A:n ja B:n avioliitto oli solmittu vuonna 1985 ja jäi lapsettomaksi. Avioehtosopimusta tai
testamenttia puolisoilla ei ollut. A oli kuollut vuonna 1999, jolloin hän jätti jälkeensä
(euroiksi muunnettuna) 30.000 euron omaisuuden. Kuolinhetkellä B:n omaisuus oli 80.000
euroa. A:n kuoltua leski B peri lain mukaisesti A:n omaisuuden. Muutama vuosi sitten B on
alkanut seurustella ikäisensä leskimies X:n kanssa ja avioliitto on alkanut tuntua heistä nyt
oikealta ratkaisulta. Tällä hetkellä leski B:n omaisuus on 140.000 euron arvoinen; muutos
johtuu lähinnä asunnon ym. arvon noususta, sillä B:n omaisuus ei ole hänen
leskeysaikanaan varsinaisesti lisääntynyt. A:n perillisasemassa olevia toissijaisia perillisiä
ovat tällä hetkellä veli V ja kuolleen sisaren tyttäret Y ja Z. Nyt B kääntyy lakimiehen
puoleen tiedustellen, mitä hänen kannattaisi tehdä. Hänestä tuntuu epämiellyttävältä
ajatus siitä, että hänen aikanaan kuollessaan pesässä olisivat vaateita esittämässä vielä
aikaisemmankin puolison, A:n, perilliset, ja kysyy, olisiko tämä jotenkin vältettävissä.
Samaten hän kysyy, miten jako suoritettaisiin, jos nyt ei tehtäisi mitään, avioliitto B:n ja X:n
välillä solmittaisiin täysin avio-oikeuksin ja B kuolisi ennen X:ää. Saisivatko A:n perilliset
jonkin oikeuden X:nkin omaisuuteen? - Selvitä tilanne ymmällään olevalle B:lle.
2. A on syntynyt vuonna 1958 avioliiton ulkopuolella. Hän tietää, että hänestä oli tuolloin
maksanut elatusapua vanhojen säännösten nojalla X, joka kuitenkaan ei ollut koskaan
tunnustanut isyyttään. A:n äiti kuoli keväällä 2006 ja kertoi vähän ennen kuolemaansa, että
X aivan varmasti oli A:n isä, kukaan muu mies ei tullut kysymykseen, mutta X oli ollut
naimisissa vielä kun A:n äiti ja X olivat tutustuneet, ja seurustelu oli pitänyt pitää salassa. X
oli sittemmin eronnut ja pari oli ehtinyt sopia avioliiton solmimisestakin, mutta hanke oli
kariutunut X:n kaduttua kauppojaan ja siirryttyä moneksi vuodeksi ulkomaille. Suomeen
palattuaan hän ei ollut halunnut tietää A:sta mitään ja oli maksanut elatusapuakin vasta
oikeuden tuomion nojalla. Nyt asia on ruvennut A:ta kovasti vaivaamaan. A on saanut
tietoonsa, että X elää edelleen hyvävoimaisena eikä hänellä ilmeisesti ole perhettäkään.
Nyt A haluaa tietää, onko hänellä mitään mahdollisuuksia saada isyyttään vahvistetuksi,
joko X:n suostumuksin tai peräti tämän tahdon vastaisestikin. - Selosta A:lle hänen
asemansa ja mahdollisuutensa isyysnormiston valossa.
3. Suullinen hätätilatestamentti?
4. Keinohedelmöitetyn lapsen isyyden kumoaminen?
5. Koulutusavustus? (pääasiat)
21.12.2006
1. Avioliittoon perustuvan isyyden kumoaminen
a) kanneteitse
b) tunnustamalla?
2. Lapsen elatuksesta annetun lain 1 ja 2 §:ssä säädetyt elatusavun suuruuden
määräytymisperusteet?
3. Lapsen tapaamisoikeudesta sopiminen vanhempien avioeron yhteydessä?
4. Lapsettomat A ja B olivat asuneet avoliitossa vuodesta 1995 lähtien, kun heidän välinsä
alkoivat rakoilla kesällä 2006. Rahasta tuli riitaa. Yhteen muutettaessa A oli ostanut
nimiinsä 3 h + k käsittävän asunnon, johon hänellä oli perintönä saatu pieni alkupääoma.
Loppu oli pankkilainaa. Yhteiselämän aikana A:n nimissä ollutta velkaa oli lyhennelty sekä
yhdessä että erikseen. Kumpikin kävi ansiotyössä, mutta B oli välillä ollut pari vuotta
kotona työttömyyden vuoksi. Asioita selviteltäessä ilmeni, että A oli B:n tietämättä
onnistunut hankkimaan rahasto-osuuksia, vaikka oli valitellut rahapulaansa ja B oli aika
ajoin joutunut maksamaan yksin huomattavan suuren osan perheen juoksevista menoista,
vaikka oli A:ta pienituloisempi. Nyt B on sitä mieltä, että hänet kohtuuden nimissä kuuluu
vahvistaa puolen asunnon omistajaksi, ja lisäksi A:n on korvattava hänelle rahastovaroista
tai muuten se elatuspanos, jota hän on saanut hyväuskoiselta B:ltä nauttia. Lisäksi B vaatii
A:ta heti maksamaan B:lle takaisin 400 euroa, jonka oli tälle helmikuussa 2006 lainannut
etelänmatkaa varten. A kiistää kaikki vaatimukset lakiin perustumattomina ja toteaa lisäksi,
että helmikuinen etelänmatka oli hänen syntymäpäivälahjansa B:ltä. - Miten tilannetta on
juridisesti arvioitava?
5. Leski B, jonka puolison A:n jälkeen oli toimitettu ositus ja perinnönjako heti A:n kuoltua
vuonna 1990, kuoli kesällä 2006. Puolisoilla oli kolme täysi-ikäistä yhteistä lasta X, Y ja Z.
Pesää selviteltäessä ilmeni, että velkoja ei ollut ja varoja oli jäljellä yhteensä 20.000 €.
Vuonna 1994 B oli lahjoittanut puolisoiden kesämökin X:lle ja määrännyt, että sitä ei ollut
pidettävä X:n ennakkoperintönä. Mökin arvo vuonna 1994 oli ollut noin 50.000 € ja vuonna
2006 noin 90.000 €. Lisäksi B oli vuonna 2001 maksanut X:n erilaisia velkoja noin 40.000
€:n edestä ja antanut tälle käyttörahaa 10.000 €, josta oli tehty asianmukainen velkakirja.
Velkaa ei kuitenkaan ollut lainkaan lyhennetty. Lisäksi B oli tehnyt testamentin, jossa
määräsi, että pesän omaisuus olisi jaettava X:n ja Y:n kesken tasan, koska "Z ei ollut
käynyt äitiään B:tä kertaakaan katsomassa A:n kuoleman jälkeen". Nyt Y ja Z ovat
ilmoittaneet haluavansa pesästä ja X:ltä kaiken, mihin heillä lain mukaan on oikeus. Miten vaatimuksiin on suhtauduttava?
21.6.2006
1. Lapsen huoltajuudesta päättäminen tuomioistuimessa?
2. Lapsen tapaamisoikeus lapsen huollosta ja tapaamisoikeudesta annetun lain mukaan?
3. Lapsen elatusavun suorittamisen tavat?
4. Tapaus
5. Tapaus
15.2.2006
1. Asunnon yhteisomistus ja avoliiton purkautuminen?
2. Lapsen tarve elatusavun suuruuden määräytymisperusteena?
3. Perinnönjaon sovittelu?
4. A ja B olivat solmineet lapsettomaksi jääneen avioliittonsa vuonna 1990. Testamenttia
tai avioehtosopimusta ei ollut. A:n kuollessa vuonna 2000 hänen omaisuutensa oli
(euroiksi muunnettuna) 30.000 euroaja B:n 10.000 euroa. B on kuollut syyskuussa 2005 ja
jättänyt oikeassa muodossa vuonna 2004 tehdyn ja muutoinkin pätevän testamentin, jossa
määrää "kaiken omaisuutensa yhdistys Y:lle". Lisäksi perunkirjoituksessa ilmeni, että B oli
vuonna 2004 lahjoittanut 10.000 euron arvoiset osakkeet kummi pojalleen. Rahaa pesässä
oli B:n kuollessa 10.000 euroa, muut varat B oli ilmeisesti tuhlannut vain elämiseen. Nyt
puolisoiden lähimmät sukulaiset, A:n veli V ja kuolleen sisaren tyttäret X ja Z, B:n
aikaisemmasta avioliitosta syntynyt ainoa lapsi tytär T ja yhdistys Y miettivät, mitä kaikille
oikein kuuluu.
5. Varakas vanhapoika A oli tehnyt testamentin, jossa määräsi taulun "Merimaisema"
kummipojalleen X:lle, 10.000 euroa rahaa kummitytölleen Y:lle, kesämökkinsä veljelleen
V:lle ja "lopun omaisuuden" sisarelleen S:lle. Kun A keväällä 2005 kuoli ja testamentti
löytyi A:n pankkilokerosta, havaittiin perunkirjoituksessa, että A oli antanut n 10.000 euron
arvoisen "Merimaisema" -taulun jo pari vuotta ennen kuolemaansa lahjaksi Suomalaiselle
Klubille ja merkintä 10.000 euron rahasta Y:lle oli vedetty testamentista mustekynällä yli.
Lisäksi Veli V oli kuollut kaksi vuotta ennen A:ta ja jättänyt kaksi tytärtä, Z:n Ja Q:n. - Miten
tilannetta on arvioitava, kun kaikki haluavat kaiken mitä heille lain mukaan kuuluu?
3.11.2005
1. Samassa testamenttiasiakirjassa esiintyvien ristiriitaisten testamenttimääräysten
toimeenpano?
2. Isyyden kumoaminen tunnustamalla?
3. Lapsen asumisesta päättäminen puolisoiden avioeron yhteydessä?
4. Tapaus
5. Tapaus
29.9.2005
1. Avioehtosopimus?
2. Avoparin lapsen huolto?
3. Lapsen elatusavun alentaminen muuttuneiden olosuhteiden perusteella?
4. Tapaus
5. Tapaus.
22.6.2005
1. Tapaus
2. Tapaus
3. Käyttöoikeustestamentin edut ja haitat
4. Lakiosalaskelmaan tehtävät lisäykset luovutusten vuoksi, joita perittävä on tehnyt
elinaikanaan
5. Avioehtosopimus
27.1.2005
1. Tapaus.
2. Tapaus.
3. Omistusoikeus avioliitossa ja rekisteröidyssä parisuhteessa?
4. Lapsen asuminen?
5. Elatustuen ja elatusavun takaisinperintä elatusturvalain mukaan?
20.10.2004
1. Tapaus
2. Tapaus
3. Testamenttiehdot? (Aarnio - Kangas)
4. Selosta missä kulkevat vanhempien kasvatusvallan rajat lapseen nähden? (Valjakka)
5. Elatustuen ja elatusavun takaisinperintä (Elatusturvalaki 21- 23 §) (Salminen)
15.9.2004
1. Tapaus
2. Tapaus
3. Omistusoikeus avioliitossa ja rekisteröidyssä parisuhteessa.
4. Selosta, missä kulkevat vanhempien kasvatusvallan rajat lapseen nähden.
5. Lapsen elatusavun vahvistaminen sopimuksella.
23.6.2004
1. Tapaus
2. Tapaus
3. Testamentin peruutus.
4. Avio-oikeudesta määrääminen lahjakirjassa tai testamentissa.
5. Isyyden kumoutumisen vaikutus lapsen huoltoon.
22.1.2004
1. tapaus
2. tapaus
3. Isyyden kumoutumisen vaikutus lapsen huoltoon? (Gottberg)
4. Aviopuolisoiden ja rekisteröidyn parisuhteen osapuolten velkasuhteet? (Aarnio Kangas)
5. Testamenttiehdot? (Aarnio Kangas)
22.10.2003
1. tapaus
2. tapaus
3. Avio-oikeudesta määrääminen lahjakirjassa tai testamentissa? (Aarnio - Kangas)
4. Valtion oikeus jäämistöön? (Aarnio - Kangas)
5. Kertasuoritteinen lapsen elatusapu ja siihen liittyvät ongelmat? (Gottberg)
17.9.2003
1. tapaus
2. tapaus
3. Minkä tyyppisiä ehtoja testamentissa voidaan asettaa? Esitä myös esimerkkejä kustakin
ryhmästä.
4. Sovitteluvaihtoehtojen tyypit puolisoiden omaisuuden osituksessa? Millaisissa
tilanteissa eri tyyppejä sovelletaan ja mihin kullakin vaihtoehdolla pyritään?
5. Koulutusavustus
19.6.2003
1. tapaus
2. tapaus
3. Missä tilanteissa ja minkä laajuisena perilliselle voi syntyä vastuu perittävän kuolinpesän
veloista?
4. Missä tilanteissa aviopuolisot voivat muuttaa ositussopimuksella aiemmin solmimansa
ja muodollisesti pätevän avioehtosopimuksen sisältöä ja mikä on tällaisen muutoksen
suhde puolisoiden velkojiin?
5. Millä edellytyksillä tuomioistuimen päätöksessä tai vahvistetussa elatussopimuksessa
määrättyä elatusavun määrää voidaan muuttaa?
18.9.2002
1. tapaus
2. tapaus
3. Pesänselvittäjän oikeus määrätä jäämistöön kuuluvasta omaisuudesta ja tilivelvollisuus?
4. Lapsen huollon määräytyminen?
5. Miten puolisot ja heidän läheisensä voivat saada peräytymisuojaa suhteessa velkojiin?
23.10.2002
1. tapaus
2. tapaus
3. Millaisia laskennallisia eriä voidaan ottaa huomioon laskettaessa lakiosajäämistön
arvoa? (Aarnio Kangas)
4. Mihin pyritään Bryssel II asetuksella ja mikä on sen sisältö pääpiirteittäin? (Aarnio
Kangas)
5. Isyyden selvittämismenettely? (Gottberg)
18.6.2002
1. A ja B olivat seurustelleet vuosina 1998 1999 ja asuneet tuosta ajasta jonkin aikaa
yhdessäkin, mutta suhde oli sittemmin kariutunut. Keväällä 2002 mies A sai yhteisiltä
tuttavilta tietää, että B oli tammikuussa 2000 mennyt naimisiin X:n kanssa ja saanut
maaliskuussa 2000 pojan. A on aivan varma siitä, että poika on hänen lapsensa, lisäksi
sama tietolähde oli kertonut, että B:n ja X:n avioliitto on karilla ja B hakemassa avioeroa.
Mitkä ovat A:n mahdollisuudet saada asia selvitetyksi ja oma mahdollinen isyytensä
vahvistetuksi? Vaikuttaako A:n ja X:n avioliitto/ ero tähän jotenkin?
2. X oli vuonna 1996 tehnyt testamentin, jossa määräsi "puolet omaisuudestaan yhdistys
Y:lle ja toisen puolen jaettavaksi tasan A:n ja B:n kesken". Kuollessaan vuoden 2002
alussa X oli avioliitossa Z:n kanssa, mutta puolisot olivat asuneet välirikon vuoksi erillään
jo yli kolme vuotta käynnistämättä kuitenkaan virallista avioeroa. X:llä ei ollut serkkua
läheisempiä sukulaisia. X:n omaisuus käsitti n. 100.000 E ja Z:n n. 50.000 E, ja puolisoilla
oli täysi avio oikeus toistensa omaisuuteen. Omaisuuksissa ei ollut tapahtunut muutoksia
erilleenmuuton jälkeen. Nyt Z saapuu lakimiehen luo kertoen, että X oli jo ainakin vuodesta
1995 ollut psyykkisesti hyvin huonokuntoinen ja mitä ilmeisimmin kykenemätön pätevästi
laatimaan testamenttia. A ja B sekä yhdistys, joka oli kaksi kuukautta X:n kuoleman
jälkeen antanut testamentin Z:lle asianmukaisesti tiedoksi, olivat toista mieltä ja katsoivat,
että Z joka tapauksessa oli menettänyt oikeutensa perintöön X:n jälkeen, kun puolisot eivät
olleet asuneet yhdessä lähes neljään vuoteen. Miten tilannetta on oikeudellisesti
arvioitava?
3. Toimitetun osituksen riitauttaminen? (Aarnio Kangas)
4. Vallintarajoitukset (AL 38 40 §) (Gottberg)
5. Lapsen sukunimi? (Gottberg)
23.01.2002
1. Tapaus
2. Tapaus
3. Isyyden selvittäminen avoliitto-tapauksessa?
4. Muulla perusteella kuin avioehtosopimuksella määräytyvä avio-oikeudesta vapaa
omaisuus?
5. Puolison perintöoikeus?