1. No category

MALLIVASTAUKSET JA TENTTI
PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUS
1.4.2015
Tehtävä 1
Ks. Urpo Kangas, Perhe- ja jäämistöoikeuden perusteet, erit. s. 526-527, 530-539.
Tehtävässä tuli huomata, että yhden testamentin saajan suorittama tiedoksianto luetaan myös muiden testamentinsaajien hyväksi (PK 14:4.3). Kun S antoi testamentin tiedoksi, se tapahtui myös K:n
hyväksi. Tämä oli hyvin tiedossa.
a) Testamentintekijän taivuttelu on moitekanteella reagoitava asia. Määräaika on 6 kk. testamentin tiedoksiannosta. Jos perillinen hyväksyy testamentin, hän ei voi enää moittia testamenttia. X oli saanut testamentin tiedoksi jo kesäkuussa 2014. Hänen osalta moitekanteen
määräaika oli jo päättynyt. Y taas hyväksyi testamentin, joten hänellä ei ole moiteoikeutta.
X ja Y eivät voi reagoida väitettyyn taivutteluun.
b) Testamentintekijän sieluntoiminnan häiriö on myös PK 13 luvun mukainen moiteperuste. Z
on saanut testamentin tiedoksi vasta maaliskuussa 2015, joten kanneaika on avoinna. Hänellä on mahdollisuus moittia testamenttia tällä perusteella. Moitekanteen seurauksena testamenttia ei julisteta mitättömäksi. Moitekanteesta seuraa vain tehottomuus suhteessa moittijaan. Vaikutukset ulottuvat siten vain moittijaan tai niihin, jotka yhtyvät kanteeseen. Z:n
kanteesta testamentti ei voi tulla julistetuksi kokonaan mitättömäksi, vain pätemättömäksi
suhteessa Z:aan.
c) Testamentin peruuttaminen voi tapahtua myös vapaamuotoisesti PK 10:5:n mukaisesti. Sen
voi tehdä suullisestikin, joskin sen todistaminen voi olla vaikeaa. Mitkään todistajanjäävit ei
sovellu tilanteeseen. A on voinut peruuttaa testamentin suullisesti kuvatuin tavoin. Tähän on
mahdollista puuttua kanteella. Tällainen kanne ei ole määräaikaan sidottu. X:llä ja Z:lla on
mahdollisuus peruuttamiskantein saada vahvistetuksi, että testamentti on peruutettu.
Tehtävä 2
Tehtävässä piti ottaa kantaa ensinnäkin puolisoiden A ja B vuonna 2006 solmiman osituksen esisopimuksen pätevyyteen. Olisiko B voinut tehokkaasti vaatia sitä noudatettavaksi A:n ja B:n välisessä
osituksessa? Entä mitä merkitystä oli tässä suhteessa puolisoiden vuonna 2003 solmimalla pätevällä
avioehtosopimuksella? Ongelmaksi siis nousivat sekä osituksen esisopimusta koskevat säännökset
yleensä että myös osituksen esisopimuksen ja avioehdon välinen suhde.
Osituksen esisopimus on puolisoiden yleisen sopimusvapauden varaan rakentuva, avioliittolaissa
sääntelemätön sopimustyyppi, jonka avulla puolisot voivat vapaasti sopia vastaisen osituksensa
sisällöstä. Sisältövapauteen kuuluu, että puolisoiden välillä ehkä solmittu avioehto ei aseta esteitä
sen pätevyydelle. Osituksen esisopimuksella voidaankin käytännössä mitätöidä avioehdon vaikutukset. Ainoa rajoitus on, että siinä ei saa olla hyvän tavan vastaisia ehtoja, ja kohtuuttomaan lopputulokseen johtavaa sopimusta saatetaan sovitella OikTL 36 §:n nojalla. Osituksen esisopimusta koskee lisäksi muotovapaus, ja se voidaan tehdä parisuhteen missä vaiheessa tahansa, siis myös ennen
kuin avioeroa koskeva asia on tullut ajankohtaiseksi. Osituksen esisopimus pätee kuitenkin vain
puolisoiden keskinäisissä suhteissa, eikä se vaikuta esimerkiksi velkojien oikeuteen vaatia heitä
loukkaavaa ositusta peräytettäväksi. Niinikään se pätee vain avioeroon perustuvissa osituksissa.
Esitetyn perusteella A:n ja B:n solmima esisopimus näyttää kaikin puolin pätevältä. Sitä voidaan
pitää myös sisällöltään varsin kohtuulliselta, olihan A:n omistama kesämökkikiinteistö tullut B:n
panostusten (ja ehkä myös mökin yhteisen käytön) perusteella osaksi puolisoiden yhteistä taloutta.
Tuntuu näin kohtuullisemmalta jakaa sanottu kiinteistö puolisoiden kesken kuin vuonna 2003 tehdyssä avioehdossa määrätyllä tavalla jättää se puolittamisen ulkopuolelle. B olisi täten voinut perustellusti vaatia osituksen toimittamista esisopimuksessa määrätyllä tavalla.
A ja B ovat nyt kuitenkin varatuomari Kailan neuvosta solmineet osituksen, jossa mainittu esisopimus on jätetty huomioon ottamatta. Osituksessa on näin tavallaan sisältövirhe. Lopputuloksen tekee
ongelmalliseksi myös se, että puolisoiden avioehtoa on noudatettu sellaisenaan. Tästä olisi ollut
perusteltua poiketa siinäkin tapauksessa, että vuonna 2006 solmittua esisopimusta ei olisi pidetty
pätevänä. B olisi nimittäin työpanoksiinsa ja avioliiton pitkähköön kestoon vedoten voinut vedota
osituksen sovittelusäännökseen (103 b §) ja vaatia kesämökin katsomista ainakin osittain aviooikeuden alaiseksi omaisuudeksi. Ongelmaksi tuleekin, voiko B näiden ”virheiden” perusteella vaatia osituksen kumoamista tai sen lopputuloksen korjaamista.
Vastausta annettaessa täytyy huomata, että kysymyksessä on ollut sopimusositus – Kailalla on ollut
vain avustajan, ei pesänjakajan rooli. Sovellettavaksi tulevat näin sopimusosituksen moitetta koskevat normit, jotka eivät ole B:n kannalta kovin lupaavia. PK 23:10:ssä annetaan moiteoikeus vain
osituksen muotovirheen perusteella, eikä sellaisesta ole tapauksessa viitteitä. Pääsääntönä onkin,
että sopimusositusta ei voida tehokkaasti riitauttaa yksin sen sisältövirheeseen vetoamalla. B:n moitekanne ei siis voi menestyä yksin sillä perusteella, että ositus on solmittu hänen kannaltaan huonoimmin ehdoin kuin mitä hänellä olisi ollut oikeus vaatia, vaan lähtökohtaisesti B on tekemäänsä
sopimukseen sidottu.
B:n toiveet ovat nyt OikTL:n tarjoamien sopimuksen riitautusperusteiden varassa. Sopimusositukseen on mahdollista puuttua sillä perusteella, että itse puolisoiden sopimusta rasittaa jokin oikeustoimiopillinen pätemättömyysperuste (esimerkiksi pakko tai petollinen viettely) tai että sitä voidaan
pitää OikTL:n 36 §:ssä tarkoitetulla tavalla kohtuuttomana. Varsinaisia OikTL:n mukaisia pätemättömyysperusteita ei näyttäisi nyt olevan käsillä. B saattaisi kuitenkin voida vedota siihen, että hän
on suostunut epäedulliseen sopimukseen puolisoiden yhteisen lakimiehen neuvoihin luottaen: hän ei
siis ole ”hyvää hyvyyttään” luopunut vetoamasta osituksen esisopimukseen. Kysymys olisi näin
sellaisesta motiivierehdyksestä tai edellytysten raukeamisesta, joka veisi pohjan sopimukselta. Sanotut seikat voisivat vaihtoehtoisesti antaa tukea sovitteluvaatimukselle. Ei siis ole poissuljettua,
että tuomioistuin B:n kanteesta sovittelisi puolisoiden sopimusositusta esimerkiksi niin, että se korottaisi A:n maksettavaksi tulevaa tasinkoa. – Mitenkään varmaa ei kummankaan vaatimuksen menestyminen tosin ole.
Jotta B:n riitautus voisi johtaa tulokseen, se on joka tapauksessa esitettävä riittävän nopeasti. PK
23:10:ssä osoitettu kuuden kuukauden moiteaika ei nyt päde sellaisenaan, vaan B:n käytettävissä
on ”kohtuullinen aika”. Lainkohdassa osoitettua kuutta kuukautta voitaneen pitää kuitenkin sillä
tavoin suuntaa-antavana, että B:llä on vielä tapauksen tapahtumahetkellä (1.4.2015) ollut moiteaikaa jäljellä.
Havaintoja. Melko moni lähti siitä, että A ja B eivät olleet voineet vuonna 2006 tekemällään vapaamuotoisella sopimuksella kumota avioehtonsa oikeusvaikutuksia. Ottaen huomioon avioehtosopimusta koskeva melko tarkka sääntely – tiukat muotovaatimukset ja sopimuksen rekisteröintivelvollisuus – tällainen ajattelutapa onkin sinänsä hyvin ymmärrettävä. Kuten oppikirjassa kuitenkin
tuodaan selvästi esille, oikeudessamme on omaksuttu toinen kanta: osituksen esisopimuksesta on
muotoutunut puolisoiden keskinäisiä suhteita ajatellen pätevä ja tehokas ositusinstrumentti, jolla
voidaan inter partes –suhteita ajatellen ohittaa avioehtoa koskeva sääntely. Tietämättömyys tästä
perusasiasta johti suuriin pistemenetyksiin.
Useille tuotti vaikeuksia myös sen havaitseminen, että A:n ja B:n välisessä osituksessa oli kysymys
sopimusosituksesta. Tätä luonnetta sopimukselta ei tietenkään poista se, että sopimuspaperin laatii
lakimies. Toisaalta kaikki nekään, jotka havaitsivat osituksen sopimusluonteen, eivät osanneet tehdä
tästä oikeita johtopäätöksiä osituksen moitekysymystä ajatellen. Moni tarjosi B:n käytettäväksi samanlaista kuuden kuukauden ajassa ajettavaa moitekannetta kuin toimitusosituksessa. Tämä oli
virhe, sillä sikäli kuin kysymys ei ole muotovirheestä, sopimusositusta vastaan reagointi käy päinsä
aivan samalla tavalla kuin mitä tahansa varallisuusoikeudellista sopimusta vastaan.
Sopimusoikeuden yleiset opit pätevät myös silloin, kun puoliso riitauttaa sopimusosituksen sillä
perusteella, että siinä ei ole otettu huomioon osituksen esisopimusta tai osituksen sovittelunormia
(AL 103 b §:ää). Sopimusosituksen moite ei siis menesty yksin tämän kaltaisiin ”sisältövirheisiin”
vetoamalla. Sopimusvapauteen kuuluu, että puolisot voivat jättää osituksessaan huomiotta oikeastaan kaikki osituksen lain mukaiseen lopputulokseen vaikuttavat tekijät – yhtä hyvin esimerkiksi
vastikesäännökset, pätevän esisopimuksen kuin myös AL 103b §:n. Olipa avio-osat määritetty miten tahansa, lähtökohtana on sopimuksen sitovuus. Tästä poikkeaminen edellyttää aina erityisiä perusteita.
Muutamat vastaajista katsoivat, että A:n ja B:n välisessä sopimusosituksessa oli muotovirhe, kun
puolisoita avustanut Kaila oli ollut esteellinen todistajaksi. Näin ei asia kuitenkaan ole. Kun kyse oli
sopimusosituksesta, esteellisyyden olisi aiheuttanut ainoastaan jokin OK 17:20:ssa mainittu sukulais- tms. suhde oikeustoimen osallisiin, siis puolisoihin (oppikirjassa on sivulla 502 viittaus oikeudenkäymiskaaren esteellisyyssäännöksiin). Pelkästään se, että Kaila on laatinut osituskirjan, ei tee
hänestä sopimukseen osallista.
Tenttikirjallisuus: Tehtävän kannalta relevantteja asioita käsitellään oppikirjassa Kangas: Perhe- ja
jäämistöoikeuden perusteet s. 323–326 ja 356–367.
Tehtävä 3
Tehtävässä pyydettiin keskittymään lapsen asianosaisaseman, osallisuuden ja lapsen edun oikeudelliseen jäsentymiseen erilaisissa tilanteissa.
a) Lapsi ei ole huoltoprosessissa asianosainen, joten hänellä ei ole asiassa puhevaltaa eikä
mahdollisuutta saada kannetta vireille. Asianosaisasemaa koskeva harkinta ei voi olla ta-
pauskohtaista ja esimerkiksi lapsen edun perusteella määräytyvää. Asianosaisasemaa koskeva oikeustila on vahvistettu ratkaisussa KKO 2012:95. Sen sijaan lapsen mielipidettä on
kuultava ja se on otettava huomioon huoltoa koskevassa ratkaisussa. Myös huoltajan on lapsen asioita hoitaessaan kuunneltava lapsen mielipidettä. Lapsen mielipide ei kuitenkaan
kummassakaan tilanteessa määrää lopputulosta. Lapsen edulla on huoltoa koskevassa pääasiassa määräävä merkitys, mutta Helin esittämät seikat eivät vielä osoita, että äiti olisi toiminut asiassa Helin edun vastaisesti. (LHTL 4 §, 10 § ja 11 §. Kangas, s. 103, 110, 115.)
b) Lapsi ei ole adoption vahvistamista koskevassa asiassa asianosaisasemassa, joten Anni ei
voi saada asiaa itse vireille. Annia kuitenkin kuullaan prosessin aikana, ja häneltä tarvitaan
esimerkiksi suostumus, sillä adoptiota ei voida vahvistaa ilman yli 12-vuotiaan lapsen suostumusta (AdoptioL 10 §). Vanhemman suostumus on adoption vahvistamisen edellytys silloinkin, kun vanhempi on erotettu huollosta. Adoptiossa lapsen etu on tärkein periaate, ja
yksittäistapauksessa adoptio voidaan vahvistaa myös ilman vanhemman suostumusta, mikäli
lapsen etu puoltaa vahvistamista. Merkitystä asiassa on sillä, voidaanko sitä, että vanhempi
kieltäytyy antamasta suostumusta, pitää perusteltuna. Arvioinnissa kiinnitetään huomiota
erityisesti lapsen ja vanhemman välisen yhteydenpidon tiiviyteen ja heidän välisensä suhteen laatuun (AdoptioL 11 §). (Kangas s. 88-89.)
c) Lapsi on elatusta koskevassa asiassa asianosainen, mutta puhevaltaa käyttää käytännössä
lapsen lähihuoltaja. Elatusta määrättäessä ratkaisevaa on lapsen elatuksen tarve, ja elatusvastuu jakautuu elatusvelvollisten elatuskykyjen suhteessa (ElatusL 1 § ja 2 §). Elleivät elatusvastuulliset kykene sopimaan lasten elatuksen tarpeesta, tuomioistuin joutuu ottamaan kantaa lasten elatuksen tarpeeseen. Lasten elatuksen tarpeen arviointi perustuu standardinomaisiin kustannuksiin, jotka eivät ole tapauskohtaisesta lapsen edun harkinnasta riippuvia sekä
erityisiin kustannuksiin, joiden määrän osalta otetaan tapauskohtaiset olosuhteet huomioon.
Näissä merkitystä on kuitenkin kulujen välttämättömyydellä ja kohtuullisuudella. Elatusvelvollista ei voida velvoittaa osallistumaan poikkeuksellisen korkeisiin harrastuskustannuksiin,
ellei hän ole osallistunut niistä päättämiseen. Lapsen oma mielipide ei ole ratkaiseva kulujen
hyväksyttävyyden osalta. Myös elatusasiassa lapsen osallisuus toteutuu lapsen asianosaisaseman kautta. (Kangas s. 155-157, 168.)
d) Huoltajat käyttävät viimekädessä lapsen uskonnonvapauteen liittyvää valtaa, sillä he päättävät lapsen jäsenyydestä uskonnollisessa yhdyskunnassa. Täytettyään 15 vuotta lapsella on
kuitenkin oikeus itse liittyä tai erota uskonnollisesta yhdyskunnasta, mutta hän tarvitsee siihen vielä huoltajiensa suostumuksen. Jo 12-vuotiaalta tarvitaan oma suostumus liittymiseen
ja eroamiseen. Äidillä siis on huoltajana oikeus vastustaa eroa. Kuitenkin uskonnonvapauden näkökulmasta äidin perustelu ei ole vakuuttava, sillä uskonnollisen kasvatuksen sijaan
äiti vetoaa materiaalisiin hyötyyn, joka jäsenyydestä saattaisi seurata. (UskonnonvapausL 3
§, Kangas s. 105-106.)
Huomioita:
-
-
Monet olivat jättäneet kokonaan pohtimatta, mitä asianosaisasema merkitsee ja miten se liittyy puhevaltaan sekä osallisuuteen ja oikeuteen tulla kuulluksi. Nämä käsitteet kannattaa
selvittää itselleen, sillä niillä on merkitystä muuallakin kuin lapsi- tai perheoikeudessa.
Pelkkien lainkohtien luettelusta tai referoinnista ei saa tentissä pisteitä.
Vastaukset arvostellaan kokonaisuutena, joten niiden luettavuuteen kannattaa kiinnittää
huomiota.
Tehtävä 4
a) Valtuutuksesta on säädetty oikeustoimilain toisessa luvussa. Suurimman osan vanhusten
asioista hoitaa käytännössä heidän luottomiehenään toimiva valtuutettu. Esimerkiksi edunvalvojan määrääminen voisi olla ylireagointia ja jopa rajoittaa yksilön tosiasiallista itsemääräämisoikeutta. Järjestely ei kuitenkaan aina riitä turvaamaan päämiehen asemaa osaksi sen
vuoksi, ettei ikääntyneellä valtuuttajalla aina ole todellista mahdollisuutta valvoa valtuutetun
toimintaa. Valtuuttaja voi myös menettää siinä määrin oikeudellista toimintakykyään, ettei
hän kykene peruuttamaan antamaansa valtuutusta. Valtuutus ei myöskään lakkaa olemasta
voimassa pelkästään siksi, että valtuuttajalle määrätään edunvalvoja. Edunvalvojan on tämän vuoksi lakkautettava valtuutus, mikäli katsoo sen olevan aiheellista. Jos päämiehen
toimintakelpoisuutta toisaalta rajoitetaan samalla kun hänelle määrätään edunvalvoja, valtuutetun tekemällä oikeustoimella ei ole muuta vaikutusta kuin sillä olisi ollut, jos valtuuttaja olisi tehnyt sen itse (OikTL 22 §).
b) Edunvalvontavaltuutetun osalta laissa on säädetty lahjoituskiellosta. Jos lahjan antamisen
perusteet kuitenkin on yksilöity valtakirjassa, valtuutettu saa antaa lahjoituksia päämiehensä
puolesta (EVVL 18 §). Tapauksessa Sepon kannattaa tehdä edunvalvontavaltuutus, jossa
hän antaa valtuutetulle määräyksiä omaisuutensa lahjoittamisesta. Muutoin valtuutettu ei saa
tulevaisuudessa antaa lahjoituksia Sepon puolesta. Holhoustoimilain mukaisessa edunvalvonnassa oleva päämies voi itsekin tehdä lahjoituksia, jos hän kykenee riittävällä tavalla
ymmärtämään asian merkityksen. Holhoustoimilain mukaisella edunvalvojalla sitä vastoin
on ehdoton lahjoituskielto päämiehensä omaisuudesta (HolTL 32 §). Edunvalvojan tulee
kuitenkin huolehtia siitä, että jos päämies tahtoo antaa lahjan, joka on olosuhteisiin nähden
tavanomainen ja taloudelliselta merkitykseltään vähäinen, päämiehen tarkoitus voi toteutua
(HolTL 38.2 §).
c) Tuomioistuimen ohella myös holhousviranomainen eli maistraatti voi määrätä edunvalvojan
henkilölle, joka on edunvalvonnan tarpeessa. Edellytyksenä edunvalvojan määräämiselle tällöin on, että se, jonka etua olisi valvottava, kykenee ymmärtämään asian merkityksen ja
pyytää tiettyä henkilöä määrättäväksi edunvalvojakseen (HolTL 12 §). Jos edunvalvojan
kuitenkin määrää tuomioistuin, voi tuleva päämies tässäkin tapauksessa pyrkiä vaikuttamaan
edunvalvojansa henkilöön. Lain mukaan asiassa, joka koskee edunvalvojan määräämistä
täysi-ikäiselle, on sille, jonka etua on valvottava, varattava tilaisuus tulla kuulluksi (HolTL
73.2 §). Seppo voi siten pyrkiä vaikuttamaan edunvalvojansa henkilöön joko hakemalla
määräystä maistraatista ja pyytämällä tiettyä henkilöä edunvalvojakseen tai tuomioistuimen
kuullessa häntä omassa asiassaan.
d) Edunvalvojan määrääminen ei estä päämiestä itse vallitsemasta omaisuuttaan tai tekemästä
oikeustoimia, jollei laissa toisin säädetä (HolTL 14 §). Käytännössä pelkkä edunvalvojamääräyskin voi huomattavasti vaikuttaa päämiehen asiallisiin toimintamahdollisuuksiin. HolTL
31.2 §:n mukaan jos päämiehellä on tili luottolaitoksessa, edunvalvojan tulee ilmoittaa laitokselle, kuka tai ketkä voivat nostaa tilillä olevia varoja. Ilmoituksen jälkeen tilinomistaja
ei voi käyttää myöskään verkkopankkiyhteyttään. Päämiehen vallintaan on kuitenkin jätettävä hänen tarpeisiinsa ja muihin olosuhteisiin nähden kohtuullisena pidettävä määrä käyttövaroja (HolTL38.1§). Edunvalvojamääräys siten oletettavasti vaikuttaa käytännössä Sepon
mahdollisuuteen käyttää eläkkeitään. Edunvalvojan tulee kuitenkin huolehtia siitä, että Seppo saa kohtuullisesti käyttövaroja.
PERHE- JA JÄÄMISTÖOIKEUS 1.4.2015
Ohjeita:
-
Pakollisen perhe- ja jäämistöoikeuden peruskurssin suorittaneet vastaavat tehtäviin 1- 4.
Peruskurssin tiedot ja sen suoritusaika sekä kurssin pitäjä ilmoitetaan tehtävän
KOLME (3) vastauspaperissa esim. nimen yhteydessä.
Tehtävään 5 vastaavat vain ne, jotka ovat saaneet vapautuksen perheoikeuden peruskurssista.
Nimettömiä vastauksia ei oteta huomioon. Opiskelijanumero on merkittävä nimen yhteyteen.
Vastaustila on yksi sivu. Ylimenevää osaa ei lueta eikä vastausta, jossa rivien väliin on kirjoitettu enemmän kuin yksi vastausrivi, arvostella lainkaan.
Vastaus on kirjoitettava selvällä käsialalla. Lisäksi vastauksen sisällöllinen selkeys ja johdonmukaisuus kuuluu arvosteluperusteisiin.
Jokainen vastaus on kirjoitettava erilliselle arkille.
Tentti on lakikirjatentti.
TULOKSET aineen ilmoitustaululla ja internet-sivuilla torstaina 30.4.2015 klo 11.00.
ONNEA TENTTIIN!
1. A oli tehnyt testamentin 4.4.2009. Yleistestamentin saajina olivat A:n kodinhoitajan puoliso K ja
A:n serkku S. A:lla on kolme lasta X, Y ja Z.
A kuoli 4.2.2014. Perunkirjoitus on pidetty lain mukaisesti. S antoi testamentin todisteellisesti tiedoksi X:lle 3.6.2014, Y:lle 10.10.2014 ja Z:lle 2.3.2015. Y hyväksyi testamentin samalla kun se
annettiin tiedoksi hänelle. Mitään muita toimia tilanteessa ei ole tehty.
Vastaa seuraaviin kysymyksiin oikeudellisesti perustellen. Huomaa, että vastaustila on yksi sivu,
joten vastauksessa on keskityttävä olennaisiin seikkoihin.
a) X ja Y ovat vakuuttuneita, että K ja S ovat taivutelleet A:n tekemään testamentin heidän hyväkseen. Voivatko X ja Y tässä tapauksessa reagoida tehokkaalla tavalla K:n ja S:n väitettyyn taivutteluun?
b) Z:n mukaan A:lla on ollut vakava sieluntoiminnan häiriö, kun A teki testamentin. Z:lla on
tästä useampi lääkärinlausunto. Z harkitsee moitekannetta. Onko Z:lla mahdollisuus moitekanteeseen ja voisiko testamentti tulla julistetuksi kokonaan mitättömäksi tällaisella Z:n
moitekanteella?
c) X ja Z ovat kuulleet A:n veljeltä, että A olisi todennut täysin vakavissaan ja terveenä vuoden
2013 jouluna, että hän on peruuttanut 4.4.2009 tehdyn testamentin. Tämä kaikki oli siis tapahtunut suullisesti, mutta A:n veli ja veljen vaimo olivat tämän kuulleet hyvin selvästi. Onko X:llä ja/tai Z:lla mahdollisuus vaatia kanteella sen vahvistamista, että testamentti on peruutettu?
2. Arto ja Birgitta vihittiin avioliittoon keväällä 2003. Heti palattuaan häämatkalta puolisot solmivat
avioehtosopimuksen, jossa he määräsivät Arton perintönä saaman kesämökkikiinteistön aviooikeudesta vapaaksi. Avioehto tehtiin muotosäännöksiä noudattaen ja se rekisteröitiin asianmukaisesti.
Kun avioliitto oli kestänyt kolmen vuoden ajan, puolisot alkoivat pitää avioehtoaan epäoikeudenmukaisena, olihan Birgitta käyttänyt satoja työtunteja kesämökin hyväksi. Birgitan veljenpojan,
oikeustieteellisen pääsykokeisiin lukevan Eetun neuvosta puolisot tekivätkin vappuna 2006 sopimuksen siitä, miten heidän omaisuutensa oli jaettava mahdollisen avioeron sattuessa. Sopimuspaperin otsikkona oli ”Sopimus omaisuutemme osituksesta avioeron varalta”, ja siihen otettiin puolisoiden allekirjoitukset – todistajia ei Eetun mukaan tarvittu. Sopimuksessa oli ensinnäkin määräys Arton kesämökkikiinteistön jakamisesta. Arton tuli saada kiinteistöstä Länsirannaksi kutsuttu alue ja
Birgitan Itärannaksi kutsuttu alue. Nämä alueet, joista kummallakin sijaitsi asumiskelpoinen saunamökki, oli tarkemmin yksilöity sopimuspaperin oheen otetussa kartassa. Tämän lisäksi puolisot
sopivat, että muuten kumpikin pitäisi osituksessa oman omaisuutensa.
Arton ja Birgitan avioliitto sujui sopuisasti, kunnes heidän helmikuussa 2013 tekemänsä epäonnistunut hiihtolomamatka yllättäen kariutti koko parisuhteen. Puolisot jättivät avioerohakemuksen
syyskuussa 2013, ja avioeroon heidät tuomittiin kesäkuussa 2014. Pian tämän jälkeen he ryhtyivät
naapurissa asuneen varatuomari Kalle Kailan avustuksella valmistelemaan sopimusositusta.
Kaila oli sitä mieltä, että puolisoiden oli viisainta unohtaa vappuna 2006 tehty sopimus, sillä se oli
pätemätön. Avioehtosopimuksen peruminen olisi Kailan mukaan edellyttänyt uuden avioehtosopimuksen tekemistä. Muun omaisuuden osittamatta jättämistä koskenut vapaamuotoinen sopimus
olisi taas voinut olla pätevä, jos se olisi tehty näköpiirissä olevan avioeron varalta. Tämä edellytys
ei kuitenkaan täyttynyt vuoden 2006 sopimuksessa. Ositus piti täten toimittaa lain mukaisella tavalla, puolisoiden avioehto huomioon ottaen. Kaila laatikin osituskirjan, jossa puolisoiden kaikki
omaisuus mainittua kesämökkikiinteistöä lukuun ottamatta puolitettiin ja Arto määrättiin suorittamaan Birgitalle tasinkoa 10 000 euroa. Viikon verran asiaa harkittuaan puolisot 23.11.2014 allekirjoittivat osituskirjan, ja myös Kalle Kailan ja tämän vaimo Riitta Kaila panivat siihen todistajina
allekirjoituksensa. Samana päivänä Arto maksoi Birgitalle 10 000 euroa.
Puheillesi on tänään tullut Birgitta, joka on alkanut viime viikkoina miettiä, menikö osituksessa
sittenkään kaikki oikein. Jos ositus olisi tehty vappuna 2006 sovitun mukaisesti, Birgitta olisi nyt
noin 200 000 euron arvoisen mökkipalstan omistaja. Birgitta kysyykin sinulta, oliko Kaila oikeassa
väittäessään vuoden 2006 sopimusta lain vastaiseksi vai olisiko Birgitta päinvastoin voinut vaatia
sopimuksen noudattamista. Entä voitaisiinko asialle tehdä jotakin vielä tässä vaiheessa?
Anna Birgitalle perustellut vastauksesi.
3. Toimit avustavana lakimiehenä perhe- ja lapsioikeuteen erikoistuneessa asianajotoimistossa. Anna lyhyt ja perusteltu neuvosi seuraaville asiakkaille. Keskity vastauksessasi siihen, miten lapsen
asianosaisasema, lapsen osallisuus ja lapsen etu jäsentyvät oikeudellisesti kussakin tilanteessa.
e) 15-vuotias Heli haluaa, että hänen huoltonsa määrätään huollosta erotetulle isälle, koska yksinhuoltajana toimiva äiti ei anna hankkia mopokorttia ja skootteria eikä Helin mielestä
muutenkaan toimi hänen etunsa mukaisesti.
f) 13-vuotias Anni on asunut kahdeksan vuotta enonsa perheessä, koska psyykkisestä sairaudesta kärsivä äiti suorittaa tuomiota väkivaltarikoksesta Hämeenlinnan vankilassa eikä Annilla ole isää. Anni haluaisi, että eno ja tämän vaimo adoptoisivat hänet, mutta äiti on kieltäytynyt antamasta suostumusta adoptioon.
g) Herra Ismail jäi avioeron jälkeen asumaan lasten kanssa. Eron yhteydessä lasten asiat sovittiin pääsääntöisesti hyvässä yhteisymmärryksessä; vanhemmilla on yhteishuoltajuus ja äiti
pitää lapsia luonaan lähes puolet ajasta. Nyt eripuraa tuottaa kuitenkin lasten harrastuskulujen jakaminen vanhempien kesken. Herra Ismail haluaisi, että 11- ja 13-vuotiaiden tytärten
ratsastusharrastukseen sekä 15-vuotiaan esikoispojan moottoriurheiluharrastukseen panostettaisiin nykyistä enemmän. Tämä olisi hänen mielestään ehdottomasti lasten edun mukaista. Tytöt haluaisivat oman hevosen ja poika mikroauton, ja kilpailujen aloittaminen kummassakin lajissa edellyttäisi niiden hankintaa. Herra Ismail kertoo, että hyvätuloisina vanhemmilla olisi hyvin varaa harrastuksiin, mutta hänestä on epäoikeudenmukaista, jos hän
joutuu maksamaan hevosen kulut, mikroauton kulut, tallipaikat ja ratamaksut yksinään,
vaikka kummallakin vanhemmalla on yhtä suuri elatuskyky.
h) 14-vuotias Sampo haluaa erota kirkosta. Hänen isänsä on valmis antamaan tähän suostumuksensa, mutta äiti vastustaa sillä perusteella, että Sampon edun mukaista olisi jatkaa seurakunnan jäsenenä, koska seurakunta jakaa vuosittain stipendin musiikillisesti ja matemaattisesti lahjakkaille lapsille, ja Sampo on vahva ehdokas palkinnon voittajaksi.
ILMOITA TÄMÄN TEHTÄVÄN KOLME (3) PAPERISSA PERHEOIKEUDEN PERUSKURSSIN SUORITUSAIKA JA LUENNOITSIJA. MIKÄLI OLET SUORITTANUT PE-
RUSKURSSIN ENNEN LUKUVUOTTA 2013-2014, ILMOITA MYÖS SAAMASI HYVITYSPISTEET.
4. Eläkkeellä oleva rakennusinsinööri Seppo S. on juuri saanut muistisairauden diagnoosin. Hänen
Alzheimerin tautinsa on vielä hyvin varhaisessa vaiheessa. Seppo on nyt alkanut suunnittelemaan
omaa tulevaisuuttaan ja asioidensa hoitoa vastaisuudessa. Työskentelet asianajotoimistossa ja Seppo
tulee tänään kysymään neuvoasi siinä, miten asiat kannattaisi järjestää. Seppoa mietityttävät erityisesti seuraavat kysymykset koskien tavallista valtakirjavaltuutusta, edunvalvontavaltuutusta ja holhoustoimilain mukaista edunvalvojan määräämistä. Anna Sepolle vastaus hänen kysymyksiinsä:
a) Seppo on kuullut, että vajaakykyisen aikuisen asioita voidaan hoitaa tavallisella, oikeustoimilain mukaisella valtuutuksella. Voiko tällaiseen järjestelyyn kuitenkin liittyä joitakin ongelmia?
b) Millä tavalla Seppo voi varmistua siitä, että hän voi vastaisuudessakin lahjoittaa omaisuuttaan läheisilleen. Voiko asian järjestää jotenkin edunvalvontavaltuutuksessa? Entä siinä tapauksessa, että Sepolle on määrätty holhoustoimilain mukainen edunvalvoja?
c) Jos Seppo kuitenkin päätyisi asioiden hoitoon edunvalvojan avulla, onko jotain keinoja miten hän voi itse vaikuttaa edunvalvojansa henkilöön?
d) Jos Sepolle määrätään edunvalvoja rajoittamatta hänen toimintakelpoisuuttaan, vaikuttaako
määräys hänen mahdollisuuteensa käyttää pankkiin tulevaa, Sepon itse maksamaa lisäeläkettä sekä valtion työeläkettä?
Huomaa, että vastaustilaa on vain yksi sivu. Vastauksessa tulee keskittyä Sepon esittämien kysymysten ydinsisältöihin.
5. Päämiehen itsemääräämisoikeuden ja päämiehen suojaamisen periaatteet edunvalvontalainsäädännön taustaperiaatteina.
FAMILJE- OCH KVARLÅTENSKAPSRÄTT 1.4.2015
Anvisningar:
-
-
De som har avlagt den obligatoriska grundkursen i familje- och kvarlåtenskapsrätt besvarar
frågorna 1–4.
Uppgifterna om grundkursen och tidpunkten för avläggningen samt kurshållaren
anges på svarspappret för fråga TRE (3), t.ex. i anslutning till namnet.
Fråga 5 besvaras endast av de som har befriats från att avlägga familjerättens grundkurs.
Anonyma svar beaktas inte. Studentnumret ska anges i samband med namnet.
Svarsutrymmet är en sida. Den överskridande delen läses inte och ett svar i vilket mellanrummet mellan raderna har använts till att skriva mer än vad som ryms på en svarsrad bedöms inte alls.
Svaret ska skrivas med tydlig handstil. Ytterligare ingår svarets innehållsmässiga klarhet och
logik i bedömningsgrunderna.
Varje enskilt svar ska skrivas på separata ark.
Tentamen är en lagbokstentamen.
RESULTATEN finns på ämnets anslagstavla och webbsida torsdag 30.4.2015 kl. 11.00.
LYCKA TILL I TENTAMEN!
1. A hade upprättat ett testamente 4.4.2009. Universaltestamentets testamentstagare var A:s hemvårdares make K och A:s kusin S. A hade tre barn X, Y och Z.
A avled 4.2.2014. Bouppteckningen har förrättats lagenligt. S delgav X testamentet bevisligen
3.6.2014, Y 10.10.2014 och Z 2.3.2015. Y godkände testamentet i samband med delgivningen. Inga
andra åtgärder har vidtagits i situationen.
Besvara följande frågor med juridisk motivering. Observera att svarsutrymmet är en sida, så svaret ska koncentreras till de väsentliga omständigheterna.
a) X och Y är övertygade om att K och S har övertalat A att upprätta ett testamente till deras
förmån. Kan X och Y i detta fall på ett effektivt sätt reagera på K:s och S:s påstådda övertalning?
b) Enligt Z har A haft allvarliga rubbningar av själsverksamheten när A upprättade testamentet.
Z har flera läkarutlåtanden om detta. Z överväger att väcka klandertalan. Är det möjligt för
Z att väcka klandertalan och kan testamentet förklaras ogiltigt i sin helhet genom en sådan
klandertalan av Z?
c) X och Z har fått uppgifter av A:s bror om att A på fullaste allvar och som fullständigt frisk
på julen 2013 hade fastslagit att han har återkallat testamentet som upprättats 4.4.2009. Allt
detta hade skett muntligen, men A:s bror och broderns fru hade hört detta helt tydligt. Är det
möjligt för X och/eller Z att genom talan yrka att det fastställs att testamentet har återkallats?
2. Arto och Birgitta ingick äktenskap på våren 2003. Genast efter att paret återvänt från sin bröllopsresa upprättade de ett äktenskapsförord, i vilket de bestämde att sommarstugefastigheten som
Arto ärvt inte ingår i giftorätten. Äktenskapsförordet upprättades i enlighet med formkraven och det
registrerades korrekt.
När äktenskapet hade varat tre år började makarna anse att äktenskapsförordet var orättvist, eftersom Birgitta hade ägnat hundratals arbetstimmar åt sommarstugan. På inrådan av Birgittas brorson Eetu, som läser till juridiska inträdesprovet, ingick makarna på valborg 2006 ett avtal om hur
deras egendom ska fördelas vid en eventuell skilsmässa. Avtalsdokumentets rubrik löd ”Avtal om
avvittring av vår egendom vid skilsmässa” och makarna undertecknade avtalet – vittnen behövdes
inte enligt Eetu. I avtalet fanns för det första en bestämmelse om hur Artos sommarstugefastighet
ska delas. Av fastigheten ska Arto få området som kallas Västra stranden och Birgitta ska få området som kallas Östra stranden. Dessa områden, på vilka bägge det finns beboeliga bastustugor, specificerades närmare på en karta som bifogades avtalet. Utöver detta kom makarna överens om att i
övrigt behåller vardera parten sin egendom vid avvittringen.
Artos och Birgittas äktenskap förlöpte harmoniskt, tills en misslyckad sportlovsresa i februari 2013
överraskande kullkastade hela parförhållandet. Makarna lämnade in skilsmässoansökan i september
2013 och äktenskapsskillnad mellan makarna dömdes ut i juni 2014. Strax efteråt började de, med
hjälp av grannen och tillika vicehäradshövdingen Kalle Kaila, förbereda avtalsavvittringen.
Kaila var av den åsikten att makarna gjorde bäst i att glömma avtalet som ingåtts på valborg 2006,
eftersom avtalet var ogiltigt. Enligt Kaila hade ett återkallande av äktenskapsförordet krävt att ett
nytt äktenskapsförord skulle ha upprättats. Ett formfritt avtal om att lämna övrig egendom utanför
avvittringen hade däremot varit giltigt om avtalet hade gjorts inför en stundande skilsmässa. Avtalet
från år 2006 uppfyllde dock inte den här förutsättningen. Avvittringen måste således ske på det sätt
som lagen föreskriver med beaktande av makarnas äktenskapsförord. Kaila gjorde upp ett avvittringsinstrument i vilket makarnas hela egendom förutom den nämnda sommarstugefastigheten halverades och Arto blev ålagd att betala 10 000 euro i utjämning till Birgitta. Efter att ha övervägt
saken i drygt en vecka undertecknade makarna avvittringsinstrumentet 23.11.2014 och även Kalle
Kaila och hans fru Riitta Kaila undertecknade i egenskap av vittnen. Samma dag betalade Arto
10 000 euro till Birgitta.
Birgitta har i dag kommit till dig efter att hon de senaste veckorna börjat fundera på om allt egentligen gick rätt till vid avvittringen. Om avvittringen hade skett i enlighet med vad som hade avtalats
på valborg 2006 skulle Birgitta nu ha varit ägare till en stuglott värd cirka 200 000 euro. Birgitta
frågar dig om Kaila hade rätt när han påstod att avtalet från 2006 var lagstridigt eller hade Birgitta
tvärtom kunnat kräva att avtalet skulle följas. Finns det ännu möjlighet att göra någonting åt saken i
det här skedet?
Ge Birgitta ditt motiverade svar.
3. Du arbetar som biträdande jurist på en advokatbyrå som är specialiserad på familje- och barnrätt.
Ge ett kort och motiverat råd till följande klienter. Koncentrera ditt svar till hur barnets partsställning, barnets deltagande och barnets bästa utformas rättsligt i varje enskild situation.
a) 15-åriga Heli vill att vårdnaden om henne ska anförtros åt hennes far, som inte har anförtrotts vårdnaden, eftersom hennes mor som är ensam vårdnadshavare inte låter Heli skaffa
mopedkörkort och skoter och i övrigt inte ser till hennes bästa enligt Helis åsikt.
b) 13-åriga Anni har i åtta år bott hos sin morbrors familj, eftersom hennes mor som är psykiskt sjuk avtjänar ett straff för våldsbrott i Tavastehus fängelse och Anni har ingen far.
Anni skulle vilja att morbrodern och hans fru adopterade henne, men modern har nekat till
att ge sitt samtycke till adoption.
c) Efter skilsmässan bor herr Ismail kvar med barnen. I samband med skilsmässan kom föräldrarna huvudsakligen bra överens om barnens angelägenheter: föräldrarna har gemensam
vårdnad och modern har barnen hos sig nästan hälften av tiden. Nu råder det dock osämja
om hur kostnaderna för barnens hobbyer ska fördelas mellan föräldrarna. Herr Ismail skulle
vilja att de satsade mer på de 11- och 13-åriga döttrarnas ridning samt den 15-åriga förstfödda sonens motorsportsintresse. Detta skulle absolut vara för barnens bästa enligt herr Ismail. Döttrarna vill ha en egen häst och sonen en mikrobil, och för att börja tävla inom de
båda grenarna krävs det att man skaffar dessa. Herr Ismail berättar att föräldrarna med sina
goda inkomster nog har råd med hobbyerna, men enligt honom är det orättvist om han en-
sam blir tvungen att betala kostnaderna för hästen, mikrobilen, stallplatserna samt banavgifterna, trots att båda föräldrarna har lika stor försörjningsförmåga.
d) 14-årige Sampo vill skriva ut sig ur kyrkan. Hans far är beredd att ge sitt samtycke, men
modern motsätter sig med motiveringen att det skulle vara för Sampos bästa att fortsätta
vara församlingsmedlem, eftersom församlingen årligen delar ut ett stipendium till musikaliskt och matematiskt begåvade barn och Sampo är en stark vinnarkandidat.
ANGE PÅ SVARSPAPPRET TILL FRÅGA TRE (3) TIDPUNKTEN FÖR AVLÄGGANDET AV FAMILJERÄTTENS GRUNDKURS SAMT FÖRELÄSARE. OM DU HAR AVLAGT GRUNDKURSEN FÖRE LÄSÅRET 2013-2014 SKA DU ÄVEN ANGE DINA
BONUSPOÄNG.
4. Den pensionerade byggnadsingenjören Seppo S. har nyligen blivit diagnostiserad med en minnessjukdom. Hans Alzheimers sjukdom är ännu i ett mycket tidigt stadium. Seppo har nu börjat
planera sin framtid och framtida skötsel av sina angelägenheter. Du arbetar på en advokatbyrå och
Seppo kommer i dag och ber dig om råd om hur det skulle löna sig att ordna saken. Seppo är speciellt betänksam kring följande frågor om normalt befullmäktigande genom fullmakt, intressebevakningsfullmakt och förordnande av intressebevakare enligt lagen om förmyndarverksamhet. Ge
Seppo svar på hans frågor:
a) Seppo har hört att en vuxen person med funktionsnedsättning kan låta sina angelägenheter skötas
med en vanlig fullmakt i enlighet med rättshandlingslagen. Kan ett sådant arrangemang medföra
problem?
b) På vilket sätt kan Seppo försäkra sig om att han även i framtiden kan ge egendom som gåva till
sina anhöriga? Kan saken ordnas genom intressebevakningsfullmakt? Och hur fungerar det ifall en
intressebevakare förordnas för Seppo i enlighet med lagen om förmyndarverksamhet?
c) Om Seppo ändå skulle besluta att sköta sina angelägenheter med hjälp av en intressebevakare,
kan han på något sätt själv påverka valet av personen som förordnas till intressebevakare?
d) Om en intressebevakare förordnas för Seppo utan att hans handlingsförmåga begränsas, inverkar
förordnandet på hans möjligheter att använda sin egen betalda tilläggspension som kommer in på
banken samt statens arbetspension?
Observera att svarsutrymmet är endast en sida. Svaret bör koncentreras till kärninnehållet i Seppos
frågor.
5. Huvudmannens självbestämmanderätt och skyddet av huvudmannen som bakgrundsprinciper till
intressebevakningslagstiftningen.