B26 // KULTTUURI
Aamulehti // Sunnuntaina 7. kesäkuuta 2015
Tärkeintä on läsnäolo
Kuvat: M erja Ojal a
Kuvataide
Veden sinfonia – akvarellitaiteen
näyttely
HHHH
Voipaalan taidekeskus, Sääksmäentie
772, Sääksmäki, Valkeakoski, 30.8.
saakka ti–su klo 11–18.
Voipaalan kartanon yläkerta
•täyttyy
valosta ja vedenpinnan
väreilystä. Sibeliuksen juhlavuoden kunniaksi Suomen Akvarellitaiteen yhdistys valitsi kesänäyttelynsä teemaksi Veden sinfonia.
Rapolan harjun kupeessa sijaitsevan Voipaalan miljöö oli tuttu Jean Sibeliukselle ja monille Suomen
taiteen kultakauden mestareille.
Kauneudentajultaan herkät taiteilijat hakeutuivat kesäisin Voipaalan upeisiin maisemiin, jotka sijaitsevat sopivasti Helsingin ja Tampereen puolivälissä. Nyt Voipaalan mieltähivelevään ympäristöön
kannattaa tulla myös suvessa läikehtivän akvarellitaiteen perässä.
– Näyttelykokonaisuus on poikkeuksellisen rikas ja korkeatasoinen. Kaikki akvarellin mahdollisuudet tulevat esiin, ja mukana on
paljon maalauksellisuutta. Tästä
puuttuu kaikki pieni näpertäminen ja jäljittely, sanoo näyttelyn
juryttänyt kuvataiteilija Marjukka Paunila.
– Tärkeintä on, että teoksissa on
mukana maalarin läsnäolo. Se määrittelee maalauksen arvon, Paunila täsmentää.
Akvarellia ei tarvitse taiteenlajina enää tänä päivänä puolustaa
niin paljon kuin menneinä vuosikymmeninä.
– Viimeisen 10 vuoden aikana
akvarelli on tekniikkana kokenut
arvonnousun, toteaa Paunila.
Akvarellin suosio harrastuksena on kasvanut, mutta myös ammattitaiteilijat ovat ottaneet sen
taas omakseen.
– Yksi syy akvarellin aliarvostukseen on ollut, ettei tekniikka ole
hallinnassa. Akvarelli on tekniikkalaji, ja usein tekniikkaa luullaan
vaikeaksi. Ei se kuitenkaan ole vaikeaa, kun tiedät muutaman perusasian, vakuuttaa opaskirjan Akvarellimaalaus kirjoittanut ja kursseja
ahkerasti pitävä Paunila.
Paperilaatu ratkaisee: puu-
selluloosasta valmistettu paperi
ei sovi akvarelleihin. Tavallinen
tulostus- tai kopiopaperi siis tuhoaa maalauskokemuksen. Edes
paperin paksuudella ei ole merkitystä, kunhan se on puuvilla- tai
pellavakuidusta tehtyä. Hyvä akvarellipaperi kestää myös teoksen
työstämisen useampaan kertaan:
sitä voi pestä, raaputtaa ja sille voi
maalata monikerroksisesti. Myös
vesivärien laatuun on syytä kiinnittää huomiota. Liian vähän väripigmenttiä ja ylenmäärin lisäaineita sisältävät vesivärit turmelevat
tekemisen ilon.
Silmäys taidehistoriaan osoittaa, että akvarelli on ollut tasaarvoinen väline merkittävien taiteilijoiden käsissä.
– William Turner oli käänteentekevä akvarellimaalauksen uudistaja. Myös saksalaiset ekspressionistit käyttivät akvarellia tasaveroisesti muiden välineiden rinnal-
M i tä
Akvarellitaidetta
Voipaalassa
•• Suomen Akvarellitaiteen
yhdistys on perustettu vuonna 1998. Sen tarkoituksena on
edistää akvarellitaiteen tuntemusta ja lisätä sen arvostusta
maassamme mm. järjestämällä
näyttelyitä ja koulutuksia. Yhdistykseen kuuluu ammattitaiteilijoita sekä pitkälle kouluttautuneita harrastajia.
Voipaalan taidekeskus
Sääksmäellä on avoinna ympäri vuoden. Kartanomiljöössä,
Rapolan harjun tuntumassa,
järjestetään näyttelytoimintaa
ja tapahtumia.
Veden sinfonia -näyttelyn
juryttänyt Marjukka Paunila on
Suomen Akvarellitaiteen yhdistyksen tuorein kunniajäsen.
Kuvataiteilijana Paunila käyttää
akvarellia, temperaa ja öljyä.
Voipaalan näyttelyssä on
mukana 107 teosta ja 52 akvarellistia. Viisi heistä on virolaisia.
2.7. ja 4.7. klo 18 Voipaalassa järjestetään Sääksmäki soi!
-tapahtumaan liittyviä Sibeliuskonsertteja.
•• •• •• •• Kylli Taelin Meren rajalla 3
tempaa veden ja valon äärelle.
la, muistuttaa Paunila. Suomalaisista akvarellitaiteen maineenkohottajista tärkeimmäksi hän nostaa vaasalaissyntyisen Carl Warghin, joka yhdisti teoksissaan upealla tavalla piirrosta ja akvarellia.
Voipaalassa esillä olevat teok-
set soljuttavat vettä, väriä ja valoa
osoittaen hienosti akvarellitaiteen
monet mahdollisuudet. Onpa mukana myös muutama veistoksellinen ja reliefimäinen maalaus, kuin
myös veden olemukseen syventyviä ja maisemallisia teoksia. Akvarelli on veden sinfoniaa jo itsessään, joten monet näyttelyn
teokset irtaantuvat ilahduttavalla tavalla veden konkreettisesta
kuvaamisesta.
Näyttelyteeman mukaisia yhtymäkohtia musiikkiin löytyy yksittäisten teosten ohella ripustuksesta – siinäkin rytmi ratkaisee.
Katri Kovasiipi
TaiTeilija Marjukka Paunila iloitsee Tarja-Leena Niklanderin Dancing in the Rain -akvarellista, joka
hohtaa värien lisäksi ikkunavaloakin.
irja TiKan Heijastus repäisee
akvarellin terävästi ulos kehyksistä
ja muuttaa sen veistokseksi.