Pentuoppaan - Suomen Keeshond ry.

PENTUOPAS
Keeshond
Suomen Keeshond ry
2
Sisällys
Lukijalle .............................................................................................................................................................. 3
Suomen Keeshond ry. ........................................................................................................................................ 4
Keeshondin historia ........................................................................................................................................... 4
Keeshond koirana .............................................................................................................................................. 6
Pennun hankinta................................................................................................................................................ 8
Pennun perushoito .......................................................................................................................................... 10
Turkin hoito ..................................................................................................................................................... 12
Muu hoito ........................................................................................................................................................ 18
Koiran terveydenhuolto................................................................................................................................... 19
Pennun tapakasvatus ja sosiaalistaminen ....................................................................................................... 21
Harrastukset .................................................................................................................................................... 23
Sairaudet.......................................................................................................................................................... 27
Koiran vanhetessa ........................................................................................................................................... 28
Rotumääritelmä............................................................................................................................................... 29
Lähteet ja lisätietoja ........................................................................................................................................ 32
Kannen kuva: Salla Seeslahti
Suomen Keeshond ry
3
Lukijalle
Pentuopas on Suomen Keeshond ry:n julkaisema opaslehti uusille pennun omistajille.
omistaji
Tässä
oppaassa kerrotaan muun muassa keeshondin,
tuttavallisesti ”kessun”,
”kessun” alkuperästä,
rotuyhdistyksestämme, pennun ja koiran hoidosta, sairauksista sekä erilaisista
harrastusmuodoista. Tiedot ovat ohjeellisia. Oppaan tietojen hyödyntämisen lisäksi kannattaa
k
kysyä neuvoa koiranne kasvattajalta.
kasvattajalta Kaikissa koiriin liittyvissä asioissa voit myös kääntyä Suomen
Kennelliiton tai rotuyhdistyksen puoleen. Suomen Kennelliiton
ennelliiton kotisivuilta (www.kennelliitto.fi)
löytyvät esimerkiksi sähköisesti hyödynnettävät ”rotutesti” sekä ”Koiranomistajan peruskurssi”,
joihin kannattaa tutustua.
Pentuoppaan toimittajat toivottavat monia hyviä vuosia uuden perheenjäsenen kanssa!
Kuva: Katja Seeslahti
Suomen Keeshond ry
4
Nimen alkuperä
Suomen Keeshond ry.
Suomen Keeshond ry. on perustettu vuonna
1965. Jäseniä yhdistyksessä on hieman alle
400 henkilöä. Yhdistys järjestää jäsenilleen
muun
muassa
leirejä,
luentoja,
koulutustapahtumia ja erikoisnäyttelyitä.
Yhdistys julkaisee Kessu-jäsenlehteä neljä
kertaa vuodessa. Yhdistyksellä on myös
alueellisia yhteyshenkilöitä, jotka järjestävät
paikallista toimintaa, kuten koulutuksia ja
yhteislenkkejä.
Yhdistyksellä on kotisivut osoitteessa
www.suomenkeeshond.fi. Sivuilta löydät
kaikkea
kessuun
liittyvää
tietoa,
ajankohtaista
tiedotusta
tapahtumista,
keskustelupalstan sekä tarvikemyynnin.
Ajantasaiset tiedot hallituksen jäsenistä sekä
toimihenkilöistä yhteystietoineen löytyvät
parhaiten kotisivuilta ja yhdistyksen lehdestä.
Yhdistyksen vakiosähköpostiosoitteet ovat:
Keeshondin historia
Keeshondin alkuperämaa on Saksa, mutta
rotu on ollut yleinen koko Keski-Euroopassa.
Maissa, joissa puhutaan saksaa, kutsutaan
keeshondia yleisesti nimellä wolfspitz.
Keeshondeja on käytetty ilmoittavana
vahtina jokilaivoilla ja proomuilla sekä
talonvahtina
maaseudulla.
Maalla
metsästysoikeus oli suurtilanomistajilla, joilla
oli lauma ajokoiria. Maanvuokraajat saivat
pitää vain vahtikoiraa, jolla ei ollut
metsästysvaistoa, kuten keeshondia.
Nimen
keeshond
arvellaan
tulevan
henkilönimestä Cornelius, joskaan keessanan merkitys ei ole lopulta aivan selvä.
Nimi
Cornelius
lyhennetään
yleensä
Hollannissa kutsumanimeksi Kee (äännetään
kei) eli kirjain k, s on omistuspääte, ja hond
on koira. Siis K:n koira. Nimen yleisyyden
vuoksi se vastaa Suomessa Matti Meikäläistä,
joten se voi tarkoittaa jokamiehen koira. Joka
tapauksessa keeshond tarkoittaa hollannin
kielessä myös ylipäätään pystykorvaista
koiraa.
Cornelius de Gyselaer oli tunnettu harmaiden
pystykorvien ja tulppaanien jalostaja sekä
poliitikko. Hän kuului veljensä kanssa
tasavaltalaispuolueen
johtoon.
Kahden
puolueen
taistellessa vallasta
ottivat
kuningasmieliset tunnuksekseen mopsin ja
tasavaltalaisten tunnuksena oli keeshond.
Tasavaltalaispuolue joutui häviölle, johtajat
vangittiin
ja
hirtettiin
syyllisinä
valtiopetokseen. Tappion jälkeen ei ollut
trendikästä
pitää
lemmikkinään
tasavaltalaisten maskottia, joten rotu oli
vähällä kuolla Hollannissa sukupuuttoon.
Englantilaiset
hienostonaiset,
jotka
matkailivat Hollannin kanavilla, ihastuivat
proomuilla ihmisen seurana seilaaviin
harmaisiin koiriin ja toivat niitä Englantiin.
Aluksi rotu rekisteröitiin nimellä Dutch Barge
Dog eli Hollannin proomukoira. Vuonna 1926
nimi vaihdettiin keeshondiksi. Englannista
rotu on keeshond-nimisenä levinnyt muihin
maihin, erityisesti USA:han, Kanadaan,
Australiaan ja Pohjoismaihin.
Suomen Keeshond ry
5
Keeshond tuli Suomeen
Ensimmäiset
hollanninpystykorvat
eli
keeshondit toi Suomeen 1957 ansiokas
koiranjalostaja ja koira-asian tuntija, diplomidiplomi
insinööri Lauri Vuolasvirta. Ensimmäinen
merkittävä kasvattaja oli tamperelainen Irene
Lilja, josta tuli Suomen Hollanninpystykorva -
yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja
p
ja
jalostusvalvoja sekä ensimmäinen rodun
rodu
erikoistuomari. Yhdistyksen kotipaikka on
ollut siitä pitäen Tampere. Vuonna 1990
rodun nimi muutettiin kansainvälisesti
käytetyksi keeshondiksi ja yhdistyksen nimi
Suomen Keeshond ry:ksi.
Kuva: Elina Männikkö
Suomen Keeshond ry
6
Keeshond koirana
Suloinen pörröpöksy keeshond eli kessu
herättää
pyöreällä
ja
pehmeällä
olemuksellaan ihastusta ja sympatiaa missä
tahansa kulkeekin. Sen ilme on hymyilevä,
katse valpas ja liikkeet vilkkaat. Keeshond on
keskikokoinen pystykorva, jolla on pitkä ja
tiheä harmaa turkki. Pää ja selkä ovat
tummat, muhkea kaulus
ulus ja selälle kiertyvän
kiertyvä
hännän töyhtö vaalean harmaat. Pää on
kiilamainen, otsapenger selvä, muttei jyrkkä.
Korvat ovat ylhäällä pään päällä. Silmät ovat
tummat,
vaaleaa
silmänympärystä
kehystävät tummat silmäkulmista lähtevät
rajat, "silmälasit". Jalat ovat vankkaluustoiset,
kulmaukset riittävät, mutta eivät suuret.
Käpälät ovat pienet, tiiviit kissankäpälät.
Mikään ominaisuus ei ole liioiteltu, vaan sana
”kohtalainen” kuvaa hyvin kessun olemusta.
Kuva: Petra Vanhanen
Luonne
Rotumääritelmämme
otumääritelmämme
ei
anna
aivan
yksiselitteistä
kuvausta
keeshondien
luonteesta. Hieman soveltaen toivotunlaisen
temperamentin
voisi
rotumääritelmän
perusteella arvioida olevan
varsin vilkas – eloisuus voitaneen tulkita
osaltaan
aan myös vilkkaudeksi.
vilkkaudeksi Jotta koira voisi
toimia ilmoittavana
vana vahtina,
vahtina siltä myös
vaadittaneen vilkkaaseen temperamenttiin
kuuluvaa tarkkaavaisuutta ja huomiokyvyn
hu
nopeutta. Kessun kuuluu olla luoksepäästävä
ja
avoin,
koska
aggressiivisuus
ei
rotumääritelmän
tumääritelmän mukaan ole sallittua.
Rotumääritelmässä mainittu epäluuloisuus
epälu
vieraita kohtaan antaa kessulle luvan olla
hieman pidättyväinen. Oppivaisuus ja helppo
koulutettavuus
vaatinevat
vähintään
kohtuullista toimintakykyä sekä korkeintaan
korkeint
kohtuullisen kovaa luonnetta.
Valtaosa keeshondeista on sosiaalisia
sosi
muiden
koirien seurassa,, joskaan
joskaa kaikki aikuiset
urokset eivät välttämättä tule toimeen
keskenään.
Koska keeshond on ilmoittava vahti,
vah on rotu
suhteellisen haukkuherkkä.
herkkä. Haukkuminen on
kuitenkin ominaisuus, johon voidaan
vaikuttaa pennun koulutuksella varsin paljon.
Ei ole koiraa kohtaan reilua vaatia siitä täysin
haukkumatonta,
mutta
koulutuksella
haukkuminen
saadaan
pysymään
kohtuullisena.
Keeshondrotuinen koira on usein varsin ahne
sekä varustettu vahvalla laumavietillä. Nämä
ovat myös ominaisuuksia, joita voi ja
kannattaa
käyttää
hyödyksi
koiraa
koulutettaessa. Sen sijaan keeshondrotuinen
koira harvoin on kovin taistelutahtoinen tai
saalisviettinen, joten lelut ja pallot eivät
kaikkia kessuja kiinnosta.
Suomen Keeshond ry
7
Keeshondin luonteessa haastavinta on
varmastikin luonteen vilkkaus ja hieman
rauhaton hermorakenne. Vilkkaus
ilkkaus asettaa
omat
haasteensa
toimivan
suhteen
luomisessa koiraan – kovin vilkkaan koiran
voi olla vaikeaa keskittyä omistajaansa ja
tämän toiveisiin, kun ympärillä tapahtuu sen
mielestä koko ajan niin paljon kaikkea.
ka
Toimivan ja luottamuksellisen suhteen
rakentaminen omaan koiraansa onkin myös
keeshondin kanssa tärkeää.
Kuva: Iina Mero
Suomen Keeshond ry
8
Pennun hankinta
polveutumisensa ja tutkittavissa
ominaisuuksiensa suhteen.
Ennen ostopäätöstänne on hyvä keskustella
rodun harrastajien ja kasvattajien kanssa
rodusta ja miettiä, onko kessu juuri teille
sopiva rotu. Voitte myös käydä tekemässä
Suomen Kennelliito ry:n ”rotutestin” sekä
tutustumassa Koiranomistajan peruskurssiin
Kennelliiton kotisivuilla. Ennen ostopäätöstä
teidän on hyvä tutustua myös Suomen
Keeshond ry:n kotisivuihin osoitteessa
www.suomenkeeshond.fi. Sivuilta löydät
tietoa mm. rodun ominaisuuksista ja
yhdistyksen asettamista tavoitteista rodun
luonteelle ja terveydelle.
Keskustele kasvattajan kanssa pentueen
sukutaulusta kysellen ja kuunnellen, mitä on
pentujen
taustalla,
kauempanakin.
Luotettava kasvattaja antaa sinun tutustua
pentueen kasvuympäristöön ja vanhemmista
ainakin emään. Hälytyskellojen on syytä
soida, jos kasvattaja haluaa aina tavata
jossain
muualla
kuin
pentueen
kasvuympäristössä,
eikä
ole
halukas
esittelemään muita koiriaan kuin juuri
ostettavaa pentua.
Kun olette päätyneet rotuna keeshondiin,
pentu kannattaa hankkia kasvattajalta, joka
on sekä Suomen Kennelliiton että
rotuyhdistyksen jäsen. Kasvattajan on syytä
Kennelliiton
olla
allekirjoittanut
kasvattajasitoumus. Kasvattajasitoumuksen
allekirjoittaminen tarkoittaa, että kasvattaja
on
sitoutunut
kasvatustoiminnassaan
suomalaisen koiramaailman yhdessä sopimiin
pelisääntöihin. Pentu kannattaa hankkia
Suomen
Kennelliiton
rekisteröimästä
pentueesta. Pentueen saama Suomen
Keeshond
ry:n
jalostustoimikunnan
hyväksyntä takaa sen, että pentue täyttää
Kennelliiton
rekisteröintiehtojen
lisäksi
tiukempia, rodun omia ehtoja tiettyjen
ominaisuuksiensa osalta. Vaikka kukaan ei
pystykään
takamaan
elävän
eläimen
kaupassa
täydellistä
ja
virheetöntä
lopputulosta, rekisteröidyt ja rotuyhdistyksen
hyväksynnän
saaneet
pentueet
ovat
kuitenkin luotettavin olemassa oleva
vaihtoehto uutta ja toivottavasti pitkäaikaista
perheenjäsentä
valittaessa
mm.
olevien
Pennun kaupasta on tehtävä kirjallisesti
sopimus, joka vahvistetaan sekä myyjän että
ostajan allekirjoituksilla. Kasvattajan tulee
käyttää koiranpennun kaupassa Suomen
Kennelliiton ”sopimus koiran kaupasta” lomaketta tai vastaavaa. Tutustu huolella
sopimuksessa
oleviin
ehtoihin.
Rekisteritodistuksen tulee aina sisältyä
rekisteröidyn
pennun
hintaan.
Myös
sijoituskoiraa
hankkivan
on
tehtävä
sijoitussopimus
käyttäen
Kennelliiton
lomaketta sijoituskoirasta tai vastaavaa
sopimusta. Useimmista asioista voidaan
yhdessä sopia, mutta kohtuuttomuuksiin ei
kummankaan osapuolen ole syytä suostua.
Pentu tulee taloon
Pennun hankinta on aina perheen yhteinen
valinta. Ennen pennun saapumista uuteen
kotiin perheen tulisi sopia pelisäännöt
valmiiksi. Yhteisesti on syytä sopia pennun
elämän tärkeimmistä linjauksista, kuten
pennun
makuupaikasta,
mahdollisesta
pääsystä sänkyyn tai sohvalle ja tavoista
Suomen Keeshond ry
9
tervehtiä koiraa kotiin tullessa. Kaikkien
perheen jäsenten tulisi noudattaa sovittuja
käytäntöjä.
Johdonmukaisuus
pennun
kasvatuksessa on kaiken A ja O. Koiran
maailma on tämän kaltaisissa asioissa varsin
mustavalkoinen. Pentu hämmentyy ja
muuttuu epävarmaksi, jos jokin asia on
vaihtelevasti ja sattumanvaraisesti välillä
sallittua ja toisella kertaa kiellettyä.
kannattaa varata talouspaperia ja roskapussi
sekä pennun panta ja talutin. Pidemmällä
matkalla juomakuppi ja vesi on tarpeen.
Pentu on tavattoman utelias ja käyttää
koiramaiseen tapaan suutaan ja hampaitaan
asioiden ja esineiden tutkimiseen. Ennen
pennun tuloa olisi hyvä siirtää kotona pennun
ulottumattomiin itsellesi arvokkaat ja
toisaalta pennulle mahdollisesti vaaralliset
tavarat
(mm.
sähköjohdot,
osa
huonekasveista, lääkkeet). Mattoja voi siirtää
lattioilta sivuun ylettömän likaantumisen
välttämiseksi.
Pennulle on hyvä hankkia jo etukäteen vesija ruokakuppi, panta tai valjaat ja talutin,
harja, kampa, karsta, kynsisakset, puruluita,
leluja sekä oma makuualusta. Hankinnoista
kannattaa keskustella etukäteen kasvattajan
kanssa. Osa kasvattajista saattaa koota
pennulle mukaan pienen pentupaketin, jossa
on välttämättömimpiä tarvikkeita. Lisäksi
kasvattajan kanssa kannattaa keskustella
pennun ruokinnasta: mitä ruokaa pentu on
syönyt ja saako pentu kasvattajalta ruokaa
mukaan. Näin osaat hankkia riittävän ajoissa
pennulle sopivaa ruokaa kotiisi.
Pennun hakumatkaan kannattaa varata aikaa.
Matkaan on hyvä lähteä useamman
(aikuisen) ihmisen voimin. Näin toinen voi
keskittyä
auton
ajamiseen
muiden
huolehtiessa pennusta. Lisäksi mukaan
Suomen Keeshond ry
10
Pennun perushoito
Ruokinta yleisesti
Koiran
suolisto
ja hampaisto
ovat
petoeläimelle
tyypilliset.
Petoeläimen
suolisto on sopeutunut pääsääntöisesti
eläinperäisen ravinnon (=valkuaisaineiden ja
rasvan) käyttämiseen. Kasvikunnan tuotteita
ne pystyvät käyttämään heikosti tai eivät
ollenkaan. Koiran mahalaukku on suuri, kun
taas suolisto on lyhyt. Koiran mahalaukun
koon vuoksi aikuinen koira pystyy syömään
suuriakin annoksia kerrallaan. Vastaavasti
koira voi pitää pitkähköjäkin välejä
ruokailuiden välissä. Koiralle on tyypillistä
ahmia ruokansa sitä sen kummemmin
maistelematta. Syömisen jälkeen koira
tavallisimmin vetäytyy levolle, antaa syödyn
ruoan kulkea mahasta suolistoon ja varsin
nopeasti ulosteen mukana ulos. Koiran
mahalaukku tyhjenee noin 2-3 tunnissa
ruokailun jälkeen ja suolisto on tyhjä noin 12
tunnin kuluessa. Tässä vaiheessa koiran
energiavarastot ovat täynnä ja se on
parhaimmillaan
fyysistä
suorittamista
ajatellen.
Aikuisen
koiran
ruoansulatuskanavaa ei ole tarkoitettu
olemaan jatkuvasti täynnä syötyä tai
sulamassa olevaa ruokaa. Tässä suhteessa
aikuinen koira poikkeaa merkittävästi
ihmisestä – ihmiselle on hyväksi aterioida
tasaisesti pitkin päivää, mutta se ei ole järin
koiramainen ratkaisu.
Koiran ruokinnassa olennaista on, että
ruokinta suhteutetaan käyttötarkoitukseen ja
olosuhteisiin. Keeshondit ovat yleensä varsin
ahneita ja hyviä ravinnon hyväksikäyttäjiä.
Lisäksi paksu turkki vähentää kehon
lämmöntuotantoon tarvittavan energian
määrää. Keeshond siis voi lihoa melko
helpostikin.
Muhkea
turkki
vaatii
rakennusaineekseen
hyvälaatuisia
valkuaisaineita. Lyhytturkkiseen lajitoveriin
verrattuna keeshondin valkuaisen tarve on
noin 10 prosenttiyksikköä suurempi etenkin
karvanvaihtamisen aikaan.
Pennun ruokinta
Älä pidä koiralla ruokaa koko ajan tarjolla,
vaan opeta se ruokinta-aikoihin. Ruokintaaikana anna koiran syödä rauhassa.
Pentukoira tarvitsee luovutusikäisenä 3-4
ateriaa vuorokaudessa. Ateriat tulisi jakaa
tasaisesti pennun päivään. Pidä kuppia
tarjolla noin 10 minuuttia, minkä jälkeen se
otetaan asiasta numeroa tekemättä pois. Kun
pentu alkaa jättää ruokaa syömättä,
kannattaa yksi ruokintakerta pudottaa pois.
Ruuan jättäminen on yleensä merkki liiasta
ruuan määrästä. Kessu on ahne, mutta myös
perso herkuille. Jos pentu oppii, että
jättämällä syömättä tavallisen koiranruoan
nenän eteen ilmestyy pian jotain parempaa ja
vieläpä kädestä tarjottuna, on kotona pian
melkoisen kranttu kulinaristi. Perusterve
pentu ei kärsi yhden ruokintakerran
omaehtoisesta väliin jäämisestä. Noin puolen
vuoden iässä riittää ruokinta kaksi kertaa
päivässä.
Asiantunteva kasvattaja antaa pennulle
mukaan ruokintaohjeet. Merkittävintä on
tietää, millaista ruokaa pentu on kasvattajalla
saanut ja kuinka monta kertaa päivässä pentu
on ruokittu. Pyri noudattamaan kasvattajalta
saatuja ohjeita ja ruokintatapoja. Jos haluat
muuttaa koirasi ruokintaa toisenlaiseksi,
Suomen Keeshond ry
11
ehdit tekemään sen hieman myöhemmin
pennun totuttua uuteen ympäristöön ja
ihmisiin.
Puhdasta ja raikasta vettä
että tulee koiralla olla
koko ajan saatavilla.
Liikunta
Pentu on innokas liikkuja. Samalla se
opettelee oman kehonsa käyttöä
töä ja parantaa
koordinaatiotaan.
n. Mitä enemmän koiran
toivotaan aikuisena suorittavan fyysisesti, sitä
tärkeämpää on pennulle sopivien fyysisten
haasteiden tarjoaminen. Parasta liikuntaa
pentukoiralle on vapaana liikkuminen
vaihtelevalla alustalla. Varsinainen lenkkeily
ja kävelytys kuuluvat koiran elämään vasta
noin puolen vuoden iästä eteenpäin. Pentua
ei saa pakottaa pitkille hihnakävelyille.
hihna
Sen
tulee päästä lepäämään,
lepäämään kun se itse sitä
haluaa.
Luonnollisesti
pennun
asuinympäristön haasteet on otettava
huomioon.
uomioon.
Kaupunkiympäristössä
pennunkaan ulkoilu ja tarpeiden tekeminen
tuskin onnistuu aina ilman hihnaa ja yhteistä
kävelyä.
Kuva: Anne Kokkonen
Suomen Keeshond ry
12
Turkin hoito
Keeshondin turkki vaatii säännöllistä hoitoa.
Jotta turkki pysyy koiralle miellyttävänä ja
takuttomana, aikuisen koiran turkki pitää
harjata kunnolla pohjaa myöten auki 1-2
viikon välein. Tiheyteen vaikuttaa hieman
turkin laatu. Aikaa toimenpiteeseen menee
noin 30–60 minuuttia; aika riippuu harjaajan
taidoista ja turkin määrästä. Turkinhoito on
parhaimmillaan koiran ja omistajan mukavaa
yhdessäoloa.
Muista
kuitenkin,
että
useimmiten turkinhoitoon ryhtyminen tuntuu
olevan
vaihtoehto
sohvan
nurkkaan
käpertymiselle – ylipäätään turkinhoitoon
käytettävä aika on pois muusta vapaaajastasi, ja silti se on tehtävä säännöllisesti
koira koko elämän ajan. Turkin hoidosta ei
koiran kanssa neuvotella. Koira toki
totutetaan toimenpiteeseen hellyydellä,
mutta koiran vastustelu tai nurja ilme ei
kelpaa syyksi jättää turkkia hoitamatta.
Kessun upea turkki mielletään usein vaikeaksi
hoitaa. Se ei ole kuitenkaan niin suuritöinen
kuin ensi näkemältä luulisi. Hyvällä
ravinnolla, riittävällä liikunnalla ja sopivissa
elinolosuhteissa kessu on turkkiroduksi
yksinkertainen hoitaa. Koira ei esimerkiksi
vaadi tiheää pesemistä ja harjaamiseen voi
ryhtyä ilman ennakoivaa pesua ja föönin
käyttöä. Kessua ei myöskään tarvitse
erityisesti trimmailla.
Keeshondin
pennun
pehmeä
turkki
takkuuntuu aikuisen karkeampaa karva
selvästi helpommin. Lisäksi pennun turkki
kerää tehokkaasti ympäristön roskat ja risut.
Niinpä sitä on varauduttava harjaamaan
lähes päivittäin noin puolen vuoden ikään
asti. Aluksi aloitetaan vaikkapa vain yhden
kyljen harjauksella, palkitaan koira ja
lasketaan
pois.
Päivittäisissä
harjaustuokioissa harjattava alue kasvatetaan
koko koiran kattavaksi. Samalla koira tottuu
kaikenlaiseen käsittelyyn ja kosketteluun
samoin kuin paikallaan pysymiseen käsittelyn
ajan. Pentu on hyvä totuttaa olemaan
pöydällä harjauksen ajan. Pennun pienen
koon vuoksi päivittäiseen harjaukseen ei kulu
aikaa juuri 10 minuuttia enempää.
Keeshondista lähtevän karvan voi kerätä
talteen (ei muovipussiin) ja kehrätä siitä
lankaa.
Kessunkarvasta
valmistettu
villapusero, lapaset tai sukat ovat tavattoman
lämpöisiä, väriltään pehmeän harmahtavia ja
ihanan untuvaisen näköisiä.
Keeshondin turkin kunnostus
Kuvissa 1 ja 2 näkyvillä välineillä selviää turkin
perusteellisestakin kunnostuksesta. Tärkein
turkinhoitoväline on teräspiikkinen harja,
jossa on kumipohja. Piikkien pituuden on
syytä olla noin 2 cm, eikä piikkien päissä saa
olla mitään muovipampuloita. Harvaa
kampaa käytetään toisaalta mahdollisten
takkujen selvittelyapuna, toisaalta turkin
viimeistelyyn. Tiheä kampa on tarkoitettu
korvantaustakarvojen
ja
tassukarvojen
kampaamiseen. Pieni karsta taas on hyvä
apuväline kinnerkarvojen viimeistelyyn.
Saksia tarvitaan tassujen ja kinnerkarvojen
muotoiluun. Keeshond ei ole trimmattava
rotu, joten saksia käytetään vain tassujen
siistimiseen.
Suomen Keeshond ry
13
Kuva 1. Turkin ja tassujen hoitovälineitä
Kuva 2.
2 Kessun harjaamiseen sopiva harja
Perusharjaus
Harjattaessa
arjattaessa kessu nostetaan sopivalle työskentelykorkeudelle. Trimmauspöytä on paras
mahdollinen, mutta muukin pöytä, joka voidaan päällystää luistamattomalla kumimatolla, kelpaa.
Koira on hyvä opettaa jo pentuna
pentuna makaamaan harjattaessa kyljellään. Silloin saadaan itselle paras
työskentelyasento ja oikea harjauskulma säilyy helposti. Näin päästään eri puolille turkkia helposti
käsiksi.
Suomen Keeshond ry
14
Kuva 3. Kyljellään on mukava loikoilla.
Kessu harjataan yleensä joko lavoista
lavoista ensin kohden päätä ja sitten kylkiä pitkin kohti lonkkia tai
päinvastoin. Kun toinen kylki on selvitetty, vaihdetaan kylkeä. Eteneminen tapahtuu kaiken aikaa
pieni alue kerrallaan siten, että turkki avataan jakauksille vaihe vaiheelta. Vasen käsi pitää
harjaamatonta karvaa aloillaan, ja sitä vapautetaan vähä vähältä. Lopuksi harjataan koiran istuessa
eturinta, sitten seisovalta kessulta housukarvat ja häntä.
Kuva 4. Turkista avataan pieni osa, joka harjataan. Myös vatsakarva vaatii selvittämistä.
Erittäin
täin tärkeää on opetella oikea harjausote. Harjasta pidetään kiinni kädensijasta – ei koskaan
edes sormella itse harjaosasta, vaikka sellainen ote tuntuisikin helpommalta ja harjausta
nopeuttavalta. Ote on mahdollisimman rento.
rento Harjattaessa voima lähtee hauiksesta
ha
ja itse
Suomen Keeshond ry
15
harjausliike ranteesta. Liike on kerivä ja lyhyt. Harjan liikkumissuunta on ihosta karvan suuntaisesti
ulospäin.
Kuvat 5 ja 6. Harjausote on mahdollisimman rento, ja harjan liike on kerivä.
Suurimpia harjausvirheitä on, että vedetään
vedetään liian kovalla kädellä pitkillä vedoilla pinta siistiksi.
Tällöin jää pohjavilla selvittämättä. Se pitäisi kuitenkin saada hengittäväksi.
Kampa avuksi
Kampaa tarvitaan avuksi kessun korvien takana olevan pehmeän karvan aukaisemisessa. Erityisesti
pennut ovat vaarassa saada itselleen ”lisäkorvat”, ellei huomaa aukaista säännöllisesti korvan
taustoja. Jos sinne on päässyt syntymään pahoja takkuja, ne pitäisi aukaista pitkittäin – ei leikata
juuresta pois. Ellei aukaisuun enää riitä kampa, avuksi voi ottaa vaikkapa
vaikkapa vanhanaikaisen
kokoteräksisen haarukan.
Suomen Keeshond ry
16
Kuva 7. Korvan taustat kammataan säännöllisesti.
Kuva 8. Joskus harva kampa auttaa turkin viimeistelyssä.
Harvapiikkistä kampaa voidaan käyttää turkin viimeistelyyn, kun koira on ensin hyvin harjattu.
Myös kamman käytössä ote on äärimmäisen löysä ja joustava, ja kampaa pidetään kiinni sen koko
kannan pituudelta. Sen kanssa edetään milli milliltä. Kun kampa tarttuu pohjavillaan kiinni, se
irrotetaan turkista ja kyseinen kohta selvitetään varovasti. Kampa on taitajan käsissä hyvä
työväline, mutta voi myös pilata turkin, jos sitä käytetään liian voimallisesti.
Suomen Keeshond ry
17
Tassujen siistiminen
Ainoa kohta, jossa kessun viimeistelyyn saa käyttää saksia, on tassualue. Ensinnä leikataan tassun
etulinjan ylittävät ylimääräiset
set hipsut pois ja tassu muotoillaan pyöreäksi. Etutassuissa jätetään
(leikatut!) kynnenkärjet näkyviin, takatassuissa muotoilu ei ole aivan niin tiukkaa, joten kynnet
eivät läheskään aina näy. Lopuksi kammataan kintereet auki, tasoitetaan ne ja karstataan ylöspäin
pöyheiksi. Hyvät kinnersakset ovat pitkäteräiset.
Kuva 9. Etutassu ennen siistimistä.
Kuva
uva 11. Takatassun siistintä
Kuva 10. Etutassu siistimisen jälkeen
Kuva 12. Takatassu siistimisen
istimisen jälkeen
Suomen Keeshond ry
18
Karvanlähtöaika
Mitkään edellisistä ohjeista eivät päde
karvanlähtöaikaan. Silloin saa ja pitää poistaa
irtoava karva. Apuna saa käyttää pitkiä vetoja
ja kampaa. Myös harjausten välejä kannattaa
tihentää: kerran viikossa ei riitä. Usein karvaa
auttaa irtoamaan myös koiran peseminen ja
hoitoaineen käyttäminen turkissa pesun
lopuksi. Mitä nopeammin ja tehokkaammin
karva lähtee, sitä nopeammin uusi kasvaa.
Irtoavaa karvaa ei missään nimessä pidä
yrittää säilyttää koirassa – ei edes seuraavaan
näyttelyyn asti.
Varsinkin kulmahampaiden kanssa on syytä
olla tarkkana, sillä paikalleen jääneet
maitohampaat saattavat aiheuttaa purentatai
asentovirheitä.
Maitohampaiden
irtoamista auttavat erilaiset pureskeltavat,
kuten luut ja lelut.
Nautittavia harjaushetkiä kessujenne kanssa!
Tässäkin pätee totuus hitaasti kiirehtimisestä.
Muu hoito
Pentu on hyvä totuttaa kynsien leikkuuseen
jo pienestä pitäen ja tehdä siitä mukava
kokemus. Kynnet on hyvä leikata aluksi
viikoittain. Leikkuuharjoitukset voi aloittaa
leikkaamalla vain yksi kynsi kerrallaan ja
palkkaamalla pentu. Tärkeintä on olla
rauhallinen, eikä tehdä kynsien leikkuusta
isoa operaatiota. Mikäli leikkaat kynnessä
kulkevaan verisuoneen, pysy rauhallisena ja
jatka vain leikkaamista kuin mitään ei olisi
tapahtunut. Verenvuoto tyrehtyy yleensä
varsin nopeasti ilman isompia toimenpiteitä.
Pennun ollessa noin neljä kuukautta vanha
sen hampaat alkavat vaihtua. Tällöin on hyvä
tarkistaa pennun hampaat säännöllisesti. Jos
maitohammas ei irtoa ja pysyvä hammas
kasvaa jo kovaa vauhtia, on hyvä mennä
eläinlääkärille poistattamaan maitohammas.
Suomen Keeshond ry
19
Koiran terveydenhuolto
Terveellä pennulla silmät ovat kirkkaat, eikä
niissä ole eritteitä. Korvat ovat puhtaat ja
hajuttomat, eikä pentu raavi tai puistele
päätään. Terve pentu on utelias, se syö,
leikkii ja nukkuu. Se ulostus on säännöllistä ja
kiinteää.
Yksittäinen
oksentelutai
ripulointikerta voi olla normaalia ja ohi
menevää, mutta saman vuorokauden aikana
toistuvana ja voimakkaana oksentelu tai
ripulointi ei ole normaalia etenkään, jos
vesikään ei pysy sisällä ja pennun yleiskunto
muuttuu voipuneeksi.
Rokotukset
Rokottamalla pyritään ennaltaehkäisemään
tai lieventämään tartuntatauteja. Koirilla
esiintyviä
ja
rokotuksilla
torjuttavia
virustauteja
ovat
mm.
raivotauti,
penikkatauti,
parvovirusripuli,
tarttuva
maksatulehdus ja kennelyskä. Raivotauti eli
rabies on tappava keskushermostotauti, joka
siirtyy eläimestä toiseen (myös ihmiseen)
pääasiassa pureman välityksellä. Penikkatauti
on oireiltaan monimuotoinen sairaus, jonka
jälkiseurauksena kehittyvät hermosto-oireet
tai bakteeritulehdukset voivat johtaa koiran
pysyvään
vammautumiseen
tai
jopa
menehtymiseen.
Parvovirusripuli
on
tavallisimmin nuorilla koirilla esiintyvä
viruksen aiheuttama suolistotulehdus, jonka
oireina ovat voimakas oksentelu ja ripuli.
Tarttuva maksatulehdus on virustauti, jonka
taudinkuva vaihtelee lähes oireettomasta
koiran menehtymiseen.
Koirien rokotteet ja rokotussuositukset
Vie rokotukselle vain terveitä koiria, jotka
ovat saaneet noin viikkoa tai kahta ennen
rokotusta loishäätölääkityksen.
Rokote
Koiran ikä
Tehosterokote
12 16 - Noin
vk 20
1
o vko vuosi
Penikkatauti,
tarttuva
maksatulehdus
, parvo ja
X
kennelyskä eli
kolmos- tai
nelosrokotus
X
X
2-3 vuoden
välein riippuen
käytetystä
valmisteesta
(kennelyskä
vuoden välein)
Rabies
X
X
1-3 vuoden
välein
Voimassa olevat rokotussuositukset löytyvät
Elintarvikevirasto Eviran sivuilta osoitteesta
www.evira.fi.
Huom. Koiranäyttelyissä ja -kokeissa voi olla
näistä
suosituksista
poikkeavia
rokotusmääräyksiä.
Kennelliiton
rokotusohjeet
voi
tarkistaa
sivuilta
www.kennelliitto.fi .
Ulkomaille matkustaessa kannattaa ottaa
hyvissä ajoin selvää maakohtaisista tuonti- ja
vientiohjeista. Eviran internetsivuilta löytyy
myös tähän liittyvää ohjeistusta.
Loishäätölääkitys
Pentu
on
todennäköisesti
saanut
sisäloislääkityksen kasvattajan luona 2-3
kertaa. Uudessa kodissa pennulle tulisi antaa
Suomen Keeshond ry
20
loishäätölääkitys noin 10 viikon iässä eli
käytännössä ennen ensimmäisiä rokotuksia.
Tämän jälkeen loishäätö annetaan aina paria
viikkoa ennen rokottamista sekä muuten
puolen vuoden välein tai mikäli epäilee
koiralla
olevan
loistartunnan.
Loishäätölääkkeitä
on erilaisia,
joten
tarkistathan
lääkkeen
soveltuvuuden
pennullesi eläinlääkäriltä tai apteekin
henkilökunnalta.
Punkkitartuntojen
ennaltaehkäisyyn
on
olemassa sekä ulkoisesti että sisäisesti
annettavia lääkkeitä, joista osa on saatavilla
ilman reseptiä ja osa vaatii reseptin.
Koiralla voi olla myös ulkoloisia, joista
yleisimmät Suomessa ovat täit ja väiveet.
Oireina
täitartunnassa
on
rapsuttelu
varsinkin pään ja kuonon alueella sekä
lavoilla. Mikäli koirasi ylipäätään kutiaa
voimakkaasti,
on
syytä
hakeutua
eläinlääkäriin.
Punkkitartunnat ovat varsin yleistä, varsinkin
jos liikutte paljon metsissä ja heinikoissa.
Punkit
imevät
verta
ja
paisuvat
moninkertaiseksi. Ne voivat levittävät myös
tauteja kuten borrelioosia. Punkin saa
parhaiten koirasta irti punkkipihdeillä tai lassolla, joita saa apteekeista sekä
lemmikkitarvikekaupoista. Mikäli koiralla on
punkki eikä kotona ole punkkipihtejä, käyvät
myös tavalliset pinsetit pukin irrottamiseen.
Punkkiin tulee tarttua kiinni läheltä koiran
ihoa samalla välttäen puristamasta itse
punkkia kasaan. Punkin leuat jäävät usein
koiran ihoon kiinni ja voivat näkyä ja tuntua
pienenä kohoumana. Punkin poistamisen
jälkeen punkin puremakohta on hyvä
tarkistaa
muutamana
päivänä.
Jos
puremiskohta punoittaa ja turvottaa selvästi,
on hyvä olla yhteydessä eläinlääkäriin.
Suomen Keeshond ry
21
Pennun tapakasvatus ja
sosiaalistaminen
Pennun tapakasvatus alkaa siitä hetkestä,
kun pentu tulee taloon. Jokaisen koiran on
osattava olla yksin, olla sisäsiisti, kulkea
taluttimessa ja tulla kutsusta luokse. Lisäksi
koiran on annettava käsitellä itseään
paikallaan
pysyen
harjauksen,
kynsienleikkaamisen sekä muun tarpeellisen
tutkimisen ajan.
Pennun
koulutuksessa
tulee
olla
johdonmukainen ja lempeä. Pyri olemaan
koirasi luottamuksen arvoinen resurssien
hallinnoija, jonka miellyttämisen koirasi
kokee kannattavaksi. Koira tekee aina
sellaisia asioita, jotka ovat sen itsensä
kannalta kannattavia. Ei ole kovin järkevää
vaatia koiraa tekemään jotain ”vain koska
ihminen niin haluaa”. Useimmat kessut
kokevat ruokapalkan hyvin motivoivaksi ja
ovat valmiita tekemään pyytämiäsi asioita
nakin palan toivossa. Jos onnistut luomaan
pennullesi itsestäsi mielikuvan namuja
yksinkertaisista
tehtävistä
jakelevaksi
automaatiksi, olette jo pitkällä hyvän suhteen
ja arkitottelevaisuuden tiellä! Kun pentu
hoksaa sinun toiveidesi täyttämisen olevan
sen itsensä kannalta hyödyllistä (=saan
ruokaa tai huomiota, kanssani leikitään),
Sosiaalistamisen kannalta pennun aivan
ensimmäiset
elinkuukaudet
ovat
hedelmällisintä aikaa. Aloita sosiaalistaminen
siis hyvin nopeasti pennun saavuttua luoksesi
ja jatka puuhaa koiran koko ensimmäisen
elinvuoden ajan. Varaudu siihen, että noin
koira
näyttää
kessumaisen
miellyttämisenhaluiselta. Muista samalla,
että herkkupaloja ei pidä tiputella koiralle
ilmaiseksi. Palkitse oikeista asioista ja jätä ei
toivottu käytös palkitsematta. Muista, että
koira oppii parhaiten, kun sille kerrotaan,
mikä on oikein sen sijaan, että keskityttäisiin
kieltämään saati rankaisemaan epätoivottua
käyttäytymistä. Lyhyesti, pyri siihen, että sinä
(ja sinulla olevat herkut ja lelut tai muut
koiran haluamat asiat) sekä sinun kanssasi
yhdessä tehtävät puuhat ovat koirasi
mielestä parasta maailmassa!
Pikkupentu suhtautuu varsin avoimin mielin
uusiin ihmisiin ja ympäristöön. Kaikki sellaiset
paikat, joissa koiran tulee aikuisena pystyä
liikkumaan, on syytä esitellä koiralle jo
pentuna. Samoin, vieraat ja erinäköiset
ihmiset sekä toiset koirat on tarpeen tehdä
tutuksi jo pikkupennulle. Tutustumisessa on
tärkeää, että pentu ei pääse säikähtämään –
tee
tutustumisretket
siis
ennakkoon
suunnitellen ja vain sellaisten ihmisten ja
koirien kanssa, jotka osaavat ottaa pennun
oikealla tavalla huomioon. Muista, että sinun
seurassasi pennullesi ei saa tapahtua mitään
pahaa. Pennun tulee voida luottaa siihen,
että sinun kanssasi se on turvassa.
Sosiaalistaminen on erinomaisen tärkeää, tee
se hallitusti, mutta älä ole ylivarovainen ja jää
sen vuoksi kotiin nyhjäämään!
kolmen neljän kuukauden iässä pennuilla on
usein ”mörköikä”: lähes kaikki uusi on
pelottavaa ja jännittävää. Ole silloin erityisen
kärsivällinen ja pentusi luottamuksen
arvoinen.
Suomen Keeshond ry
22
Jos sosiaalistaminen jää pentuna tekemättä,
sinulla on seuranasi aikuinen koira, jonka
mielestä useimmat uudet paikat ja asiat
(esimerkiksi
autoilu,
eläinlääkärin
vastaanotto,
sillat,
alikulkukäytävät,
kaupungin
keskustat,
at,
isot
ihmiset,
sateenvarjot ja erikoisen näköiset koirat) ovat
koirallesi järkytyksiä, ja elämä koiran kanssa
kodin ulkopuolella on hermoja raastavaa niin
koiralle kuin omistajallekin. Uusiin asioihin
tutustuminen ja rentouden löytäminen on
aikuiselle, maailmaa näkemättömälle ja
kokemattomalle
mattomalle koiralle hyvin paljon
työläänpää kuin pennulle.
Kannattaa hyvissä ajoin ottaa
aa selvää
se
alueesi
koirakerhoista
ja
-kouluista.
kouluista.
Useat
koirakerhot järjestävät pentukursseja. Siellä
saatte neuvoja ja apua koiran kanssa
touhuamiseen sekä pääsette tutustumaan
tutus
muihin koiriin, ihmisiin sekä erilaisiin
paikkoihin.
Sisäsiisteys
Pentukoira ei osaa olla luonnostaan sisäsiisti.
Vahingot on parasta siivota eleettömästi pois.
pois
Sanomalehtiä voi käyttää sisällä vahinkojen
varalta, mutta mielellään vain muutamassa
kohdassa, ettei pentu opi käyttämään koko
asuntoa vessanaan. Pentua ei tule rangaista
tai edes moittia sisälle lipsahtaneesta
tarpeidenteosta.
Pentu
u viedään ulos sen herätessä, kun se on
juuri syönyt ja myös välillä kesken leikkien.
Anna pennun tehdä tarpeensa rauhassa,
rauhassa
äläkä hätäile, jos tarpeet eivät
ei
tule heti.
Odota niin kauan, että pentu on valinnut
sopivan
paikan
tarpeiden
tekoon.
Nurmikkoinen, hiekkainen tai talvella
talv
pehmeän luminen kohta ovat pennusta karua
asfalttia
miellyttävämpiä
tarpeidentekopaikkoja.
Kehu
pentua
maltillisesti sen tehdessä tarpeensa ulos.
Kuva: Elina Männikkö
Suomen Keeshond ry
23
jäljestämiskokeet
pelastuskoiratoiminta.
Harrastukset
Jokainen koira tarvitsee perushoidon lisäksi
jotain tekemistä, jossa se saa käyttää
päätään,
asioiden
yhdistelyja
päättelykykyään. Ilman ”päänvaivaa” koirista
saattaa tulla rasittavan energisiä riiviöitä,
jotka keksivät itselleen ihmisen kannalta eitoivottua puuhaa. Ulkoilun ja liikunnan
merkitystä ei pidä väheksyä, mutta runsaalla
lenkityksellä koiran kunto vaan kasvaa ja se
on entistä pirteämpi. Sen sijaan jo vartin
yhteiset
puuhaja
harrastustuokiot
uuvuttavat koiria kummasti!
Keeshond on mitä mainioin harrastuskoira.
Kessuille
tyypillinen
ahneus
auttaa
motivoimaan koiraa erilaisiin puuhiin
omistajien kanssa. Jokunen kessu innostuu
leluistakin – oikealla tavalla leikkimään
kannustettuna leluistakin saa kelpo palkan.
Kessu on rakenteensa puolesta ketterä
liikkuja,
mistä
on
etua
monessa
harrastuslajissa. Kessu ei kuitenkaan vaadi
”himotreenaamista”
pysyäkseen
tyytyväisenä: se puuhaa mielellään, mutta ei
tavallisesti kerää kohtuuttomasti virtaa, jos
joku päivä tai viikko jää vähemmälle treenille.
Suomessa kessujen kanssa harrastetaan
pääasiassa
näyttelyitä,
agilityä
ja
tottelevaisuuskoulutusta
(tokoa),
jotka
ovatkin hyviä lajeja myös aloitteleville
koiraharrastajille,
sillä
lähes
kaikki
koirakerhot tarjoavat koulutusta näissä
lajeissa. Vähemmän harrastettuja, mutta
varmasti kokeilemisen arvoisia lajeja ovat
esimerkiksi
metsästyskoirien
(mejä)
tai
Kaikissa Suomen Kennelliiton alaisissa
näyttelyissä,
kilpailuissa
ja
kokeissa
noudatetaan kullekin lajille hyväksyttyjä
sääntöjä sekä Kennelliiton rokotus- ja
antidopingmääräyksiä.
Agility
Agility on koiran ja ihmisen yhteistyöhön
perustuva liikuntamuoto, joka sopii hyvin
monenlaisille ihmisille ja koirille. Koirakko
pyrkii suorittamaan tuomarin suunnitteleman
radan virheettömästi ja mahdollisimman
nopeasti. Agilityssä kisataan kolmessa eri
kokoluokassa, joita ovat minit (korkeintaan
35cm
korkuiset
koirat),
medit
(säkäkorkeudeltaan 35- 42,99cm) ja maksit
(yli 43cm). Kessut kuuluvat näistä joko
medeihin tai makseihin. Jokaisessa luokassa
kisataan vielä kolmessa eri tasoluokassa.
Kaikki koirakot aloittavat ykkösluokasta.
Koirakko siirtyy kakkosluokkaan kun on
saavuttanut kolme virheetöntä suoritusta,
vähintään
kahdelta
eri
tuomarilta.
Sijoituksella ei tässä vaiheessa ole mitään
väliä.
Kakkosluokasta
kolmosluokkaan
siirtyminen tapahtuu, kun koirakko on tehnyt
kolme virheetöntä suoritusta ja sijoittunut
kilpailussa riittävän hyvin osallistujamäärään
nähden. Kolmosluokassa koira voi saavuttaa
agility- tai hyppyvalion arvon saatuaan kolme
agility- tai hyppysertifikaattia. Ensimmäisen
ja viimeisen sertifikaatin välillä tulee olla
vähintään vuosi ja yksi päivä ja jokaisen
sertifikaatin tulee olla eri tuomarilta.
Suomen Keeshond ry
24
Agilityyn keeshond sopii hyvin, vaikka se ei
ole kaikkein nopeimpia rotuja. Kessu kääntyy
kätevästi esteen päällä,
llä, eikä tee turhia
kaarroksia. Nopean oppimiskyvyn vuoksi
esteiden opetukseen ei mene kauaa aikaa,
enemmän opetusta
petusta tarvitseekin ohjaaja kuin
koira. Kessujen määrä agilitykisoissa on
nousemassa päin, vuonna 2011 kisoissa kävi
yli kolmekymmentä eri kessua. Agilityä
harrastavia kessuja, jotka eivät kilpaile, on
niitäkin jonkin verran. Suomen agilityvalion
a
arvon on saavuttanut tähän mennessä kaksi
keeshondia. Ainakin kaksi keeshondia
keeshond on
osallistunut Suomen Mestaruuskilpailuiden
yksilökilpailuun ja useampi joukkuekilpailuun.
Piirinmestaruuskilpailuissa
kessuilla
on
sijoituksia
niin
yksilö
yksilökuin
joukkuekilpailuissakin
kolmen
parhaan
joukkoon.
perustottelevaisuuden omalle koiralleen.
Luokkia tokossa on neljä kappaletta, alokas-,
alokas
avoin, voittaja- sekä erikoisvoittajaluokka.
Alokasluokkaan pääsee
see koira, joka on
vähintään 10 kuukautta vanha ja joka ei ole
saavuttanutt luokanvaihtoon oikeuttavia
oikeuttavi
tuloksia
loksia kyseisestä luokasta. Luokanvaihtoon
oikeuttavaa tulos on ykköstulos, jonka
saavuttamiseen kokeessa suoritettavista
liikkeistä tulee saada riittävästi pisteitä.
pisteitä
Yhdellä ykköstuloksella pääsee osallistumaan
seuraavaan
tasoluokkaan.
Viimeistään
kolmen samasta
amasta tasoluokasta saadun
ykköstuloksen
jälkeen
on
siirryttävä
seuraavaan luokkaan.
n. Keräämällä samasta
luokasta
kolme
ykköstulosta,
saa
koulutustunnuksen,
lutustunnuksen,
joita
ovat
tottelevaisuuden koulutustunnus yksi (TK1),
TK2, TK3, TK4, tasoluokasta
taso
riippuen.
Erikoisvoittajaluokasta
voittajaluokasta kolme
kol
ykköstulosta
kerännyt
koira
voi
saada
Suomen
tottelevaisuusvalion arvon, jos sillä on lisäksi
vähintään
näyttelyiden
laatuarvostelupalkinto ”hyvä”.
Kuvat: Suomen Keeshond ry:n arkisto
Tottelevaisuuskoulutus
Tottelevaisuuskoulutus (TOKO) on yleisimpiä
koiraharrastuslajeja
lajeja
Suomessa.
Moni
harrastaakin tokoa omaksi huvikseen ilman,
ilman
että käy kokeissa - saahan sen avulla hyvän
hyvä
Keeshondit ovat pärjänneet tokossa vuosien
vu
ajan hyvin Suomen Mestaruus -tasoa
myöten.
Kessuista
Suomen
Suomen Keeshond ry
25
tottelevaisuusvalioita on kymmenen
tuorein SM-mitali on vuodelta 2009.
ja
Näyttelyt
Koiranäyttelyitä on Suomessa lähes joka
viikonloppu, ja ne keräävät saman rodun
harrastajia hyvin yhteen. Näyttelyitä on
neljää
eri
tyyppiä,
kansainvälinen,
kansallinen, ryhmä-, ja erikoisnäyttely.
Kansainväliseen ja kansalliseen näyttelyyn
saavat osallistua kaikenrotuiset koirat,
kunhan
ne
ovat
rekisteröityjä,
tunnistusmerkittyjä
ja
rokotettuja.
Ryhmänäyttelyyn voivat osallistua tietyn
kansainvälisen kennelliiton (FCI) roturyhmän
mukaiset
koirarodut.
Erikoisnäyttelyssä
näytillä ovat tietyn rotujärjestön alaiset
rodut. Näyttelyissä voidaan parhaalle
urokselle ja nartulle jakaa sertifikaatti.
Kolmella sertifikaatilla, jotka ovat eri
tuomareilta
ja
vähintään
yksi
yli
kaksivuotiaana saatu, koira voi saavuttaa
Suomen muotovalion arvon. Keeshondeilta ei
vaadita muotovalion arvon saavuttamiseen
koetulosta.
Kessut esitetään näyttelyissä vapaasti, eli
niitä ei asetella vaan annetaan seistä
luonnollisesti omilla jaloillaan. Näyttelyitä
varten
kehäkäyttäytymistä
on
hyvä
harjoitella, sillä tuomari tutkii koiran
läpikotaisin purennan tutkimista myöten.
Lisäksi sen täytyy osata juosta ravaten nätisti
vierellä. Jos koira alkaa rimpuilla tai väistää
tuomaria, on koiran arvosteleminen melko
haastavaa. Kessut harjataan läpikotaisin, sekä
tassu- ja kinnerkarvoja siistitään, mutta
keeshondia ei trimmata.
Metsästyskoirien jäljestämiskoe
Metsästyskoirien jäljestämiskoe (mejä) on
koe, jossa tarkoituksena on selvittää koiran
kyky jäljestää haavoittuneen riistaeläimen
jälkeä. Luokkia on kaksi, avoin ja
voittajaluokka. Jälki tehdään lumettomaan,
riistarikkaaseen maastoon naudan tai
hirvieläimen verellä. Ohjaaja seuraa koiraa
kuuden metrin pituisen jäljestysnarun
päässä. Koiran tulisi itsenäisesti jäljestää
ilman ohjaajan apua. Avoimessa luokassa jälki
on vähintään 12 tuntia vanha ja 900- 1000
metriä pitkä. Voittajaluokassa jälki on
vähintään 18 tuntia vanha ja 1200- 1400
metriä pitkä. Avoimeen luokkaan saa
osallistua vähintään yhdeksän kuukauden
ikäinen
rekisteröity,
rokotettu
ja
tunnistusmerkitty koira. Voittajaluokkaan
koira siirtyy saadessaan avoimesta luokasta
kaksi ykköstulosta. Jotta koira saa kisata
voittajaluokassa, täytyy sillä olla vähintään
laatuarvostelupalkinto ”hyvä” näyttelystä.
Suomen jäljestämisvalioksi koira tulee, kun se
on saavuttanut voittajaluokasta kolme
ykköstulosta.
Kessuja on kisannut tähän mennessä mejässä
neljä kappaletta. Yksi keeshond on
saavuttanut Suomen jäljestämisvalion arvon.
Pelastuskoiratoiminta
Pelastuskoiraksi voi kouluttaa minkä rotuisen
koiran tahansa. Koiralta vaaditaan kuitenkin
hyvää kuntoa ja kestävyyttä. Luonteeltaan
koiran
tulee
olla
sosiaalinen
ja
yhteistyöhaluinen. Tavoitteellista koulutusta
järjestetään raunioradoilla ja erilaisissa
Suomen Keeshond ry
26
maastoissa. Pelastuskoiran koulutus vaatii useamman ihmisen yhteistyötä, joten harjoitukset
tapahtuvat erilaisten yhdistysten ja harjoitusporukoiden järjestäminä. Koirille
ille koulutetaan raunio-,
haku-, jälki-, taajama- ja rakennusetsintää sekä koiran hallittavuutta.
hallittavuutta. Koulutuksen edistymistä
seurataan kokeilla, joita järjestetään haussa ja jäljessä. Riittävän taitavat ja varmat koirat voivat
saada ”hälytyskelpoisuuden” eli oikeuden osallistua viranomaisten apuna todellisiin etsintäetsintä ja
pelastustehtäviin. Pelastuskoiraksi
astuskoiraksi koulutettuja kessuja on kolme kappaletta.
Kuva: Pirre Koivusalo
Suomen Keeshond ry
27
Sairaudet
Vuosina 2001 - 2006 rekisteröityjen koirien
terveyskyselyiden
perusteella
kolmevuotiaista kessuista jotain pidempi
kestoista sairautta sairastaa noin kolmannes.
Eläinlääkärikäyntien osalta voidaan todeta
peruskeeshondin käyvän kolmen vuoden
ikään mennessä eläinlääkärissä kolmisen
kertaa eli keskimäärin kerran vuodessa.
Ihosairaudet ovat keeshondeilla yleisin
sairausryhmä. Noin 15 prosenttia kantamme
koirista kärsii jonkinlaisista iho-oireista
kolmen vuoden ikään mennessä. Kutisevat
ihosairaudet alentavat koirien hyvinvointia
merkittävästi
ja
pitkäkestoisesti.
Keeshondeilla
esiintyvistä
iho-oireista
merkittävä osa on onneksi kutisemattomia
turkin määrään ja laatuun vaikuttavia
sairauksia.
Iho-oireiden
taustalla
on
mahdollisesti
elimistön
puolustusjärjestelmän
toiminnanhäiriötä,
jotka puolestaan voivat olla kytköksissä
kaventuvaan
geneettiseen
monimuotoisuuteen. Niinpä iho-oireiden
vastustamisessa selvästi sairaiden koirien
jalostuksesta
poiskarsimisen
lisäksi
geneettisen
monimuotoisuuden
säilyttämisen eteen tehtävä työ on
avainasemassa.
mukaan
perimässään
virheellistä
geenialuetta kantavat koirat lähes tyystin
pois jalostuksesta. Näin ollen PHPT-sairauden
merkitys rodullemme on vähentynyt lyhyessä
ajassa
merkittävästi.
Diabeteksen
ja
epilepsian osalta esiintyvyys suomalaisessa
kannassa vaikuttaa olevan kohtuullisen
alhainen.
Lonkka- ja kyynärnivelten kasvuhäiriön osalta
tilanne on säilynyt varsin muuttumattomana
viimeisten kymmenen vuoden aikana.
Vakava-asteiset niveltenkasvuhäiriöt voivat
vaikuttaa
keeshondrotuistenkin
koirien
elämänlaatuun.
Keeshondia voidaan olemassa olevan, vielä
niukahkon tiedon valossa, pitää normaalisti
lisääntyvänä
rotuna.
Tulevaisuudessa
tarvitaan lisää tietoa etenkin narttujen
synnytysten
sujuvuudesta,
emoominaisuuksista sekä urosten kohdalla
astumisten sujuvuudesta.
Keeshondien keski-ikä on noin 11 vuotta.
Kasvaimet, jotka ovat iäkkäämpien koirien
tyyppisairauk-sia, ja tuntemattomat syyt (ml.
vanhuus) ovat merkittävimmät kuolinsyyt.
Lisätietoja keeshond rodun terveydestä saat
lukemalla rodun jalostuksen tavoiteohjelmaa
vuosille 2013-2017.
Keeshondien terveystutkimukset
Keeshondeilla tiedetään olevan perinnöllistä
altistusta
ensisijaiselle
lisäkilpirauhasen
liikatoiminnalle (PHPT), diabetekselle ja
epilepsialle. PHPT-sairauden osalta viimeisinä
vuosina on tehty voimakasta karsintaa
jättämällä käytössä olevan geenitestin
Keeshond ei kuulu Suomen Kennelliiton
perinnöllisten
vikojen
ja
sairauksien
vastustamisohjelmaan (PEVISA). Rotujärjestö
kuitenkin suosittelee, että vähintään
jalostukseen käytettävien koirien luusto
röntgenkuvattaisiin lonkka- ja kyynärnivelten
Suomen Keeshond ry
28
osalta sekä tehtäisiin virallinen polvipolvi ja
silmätutkimus. Jalostukseen käytettävän
keeshondin tulee joko itse olla negatiiviseksi
testattu PHPT geenitestillä tai perimältään
negatiivinen.
Myös
muiden
kuin
jalostuskoirien
oirien terveystutkimukset antavat
erinomaisen
arvokasta
tietoa
keeshondpopulaation
terveydentilasta!
Toivottavasti
mahdollisimman
moni
keeshondin omistaja vie koiransa Suomen
Kennelliiton virallisiin terveystutkimuksiin.
Virallisista terveystutkimuksista ja
j niihin
liittyvistä määräyksistä löytyy ajantasaista
tietoa Suomen Kennelliiton kotisivuilta.
kotisivuilta
Koiran vanhetessa
Koiraystävämmekin vanhenee ajan myötä.
myö
Vanhan koiran tarpeet on otettava
huomioon.
Ruoka
kannattaa
vaihtaa
ikääntyvän koiran ruokavalioksi noin 7-8
vuoden iässä. Lenkit lyhenevät ja niitä
tehdään koiran ehdoilla.
hdoilla. Kuulo voi heiketä.
heiketä
Samoin
näkökin
voi
ensimmäisenä hämärässä.
huonontua,
Jokaisella
isella koiralla on oikeus arvokkaaseen
vanhuuteen. Nykyään koiratkin elävät entistä
pidempään.. Harva koira elää täysin terveenä
elämänsä loppuun asti. Luonnollinen
kuolema kotona omassa pedissä maaten on
harvinaista. Koiran omistajan
mistajan velvollisuus on
viedä
ystävä
eläinlääkäriin
saamaan
tarkoituksenmukaista
sta hoitoa ja lopulta
päästää lemmikki tähdeksi taivaalle.
Lemmikin hautaamisesta ruutukaava-alueella
ruutukaava
on erilaisia
laisia käytäntöjä eri kunnissa. Näihin
kannattaa tutustua etukäteen. Monet
eläinsuojeluyhdistykset
ylläpitävät
lemmikkien hautausmaita.
hautausm
Tuhkaus on
noussut suosioon myös lemmikkien kohsalla
ja eläintuhkaamoita
aamoita löytyy ympäri Suomea.
Tuhkauspalvelut ovat yleensä sujuvasti
käytettävissä
eläinlääkärin
kautta.
Kuva: Katja Seeslahti
Suomen Keeshond ry
29
Rotumääritelmä
FCI:n ryhmä 5
Pystykorvat ja alkukantaiset tyypit, alaryhmä
4
Saksanpystykorvat (Deutscher Spitz) nro 97
Wolfspitz/keeshond, grosspitz, kleinspitz ja
zwergspitz/pomeranian
Alkuperämaa: Saksa
KÄYTTÖTARKOITUS: Vahti- ja seurakoira
LYHYT HISTORIAOSUUS: Saksanpystykorvat
ovat kehittyneet kivikautisesta suokoirasta
(Canis familiatis palustris Rüthimeyer) ja
myöhemmin
esiintyneestä
”paaluasutuspystykorvasta). Ne ovat KeskiEuroopan vanhinta koirarotua, josta useat
muut rodut ovat kehittyneet. Maissa, joissa ei
puhuta saksaa kutsutaan wolfspitziä nimellä
keeshond sekä kääpiöpystykorvaa nimellä
pomeranian.
YLEISVAIKUTELMA:
Pystykorvien
kaunis
karvapeite herättää ihastusta. Se on runsaan
aluskarvan ansiosta pysty. Kaulaa ympäröivä,
runsas,
harjamainen
kauluri
ja
tuuheakarvainen, terhakkaasti selän päällä
oleva häntä ovat erityisen huomiota
herättäviä. Kettumainen pää, tarkkaavaiset
silmät ja teräväkärkiset, pienet ja toisiaan
lähellä pystyssä olevat korvat antavat näille
pystykorville ominaisen pirteän ulkonäön.
TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Säkäkorkeuden
suhde rungon pituuteen on 1:1.
KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE:
Saksanpystykorva on aina valpas, eloisa ja
poikkeuksellisen uskollinen omistajalleen. Se
on oppivainen ja helppo kouluttaa.
Epäluuloisuus vieraita kohtaan ja puuttuva
metsästysvietti tekevät siitä ihanteellisen
kodin ja pihan vartijan. Se ei ole arka tai
aggressiivinen. Säänkestävyys, sinnikkyys ja
pitkäikäisyys
ovat
sen
erinomaisia
ominaisuuksia.
PÄÄ
KALLO-OSA: Keskikokoinen pää vaikuttaa
ylhäältä katsottuna takaosasta leveämmältä
ja kapenee kohti kuononkärkeä.
OTSAPENGER:
Vaihtelee
kohtuullisen
erottuvasta selvästi erottuvaan, ei kuitenkaan
jyrkkä.
KIRSU: Pyöreä, pieni ja täysin musta, ruskeilla
koirilla tummanruskea.
KUONO-OSA: Ei liian pitkä, ei karkea eikä
suippo, sopusuhtainen kalloon nähden.
(Wolfspitz/keeshondilla,
grosspitzillä
ja
mittelspitzillä kuonon suhde kalloon noin 2:3
ja kleinspitzillä ja pomeranialla noin 2:4.
HUULET: Tiiviit, eivät riippuvat eivätkä
muodosta poimuja suupieliin. Huulet ovat
kauttaaltaan mustapigmenttiset, kaikilla
ruskeilla koirilla ruskeat.
LEUAT/HAMPAAT/PURENTA: Leuat ovat
normaalisti
kehittyneet.
Täydellinen
leikkaava
purenta,
jossa
ylähampaat
asettuvat tiiviisti alaetuhampaiden eteen ja
hampaat ovat suorassa kulmassa leukoihin
nähden. 42 hammasta hammaskaavion
mukaisesti. Pienikokoisilla muunnoksilla
voidaan hyväksyä yksittäisten välihampaiden
puuttuminen. Tasapurenta on sallittu kaikilla
muunnoksilla.
POSKET: Pehmeästi pyöristyvät, eivät
ulkonevat.
SILMÄT: Keskikokoiset, mantelinmuotoiset,
hieman vinoasentoiset ja väriltään tummat.
Suomen Keeshond ry
30
RUNKO
YLÄLINJA: Pystykorvan ylälinja alkaa pystyistä
korvista ja jatkuu pehmeänä kaarena lyhyen
ja suoran selän yli. Tuuheakarvainen, selän
päällä oleva häntä peittää osan selkää ja
viimeistelee sivukuvan.
SÄKÄ JA SELKÄ: Korkea säkä sulautuu
huomaamattomasti
mahdollisimman
lyhyeen, suoraan ja kiinteään selkään.
LANNE: Lyhyt, leveä ja voimakas.
LANTIO: Leveä, lyhyt, ei luisu.
RINTAKEHÄ: Syvä ja selvästi kaareutunut;
eturinta on hyvin kehittynyt.
ALALINJA JA VATSA: Rintakehä on
mahdollisimman taakse ulottuva, vatsalinja
on hieman nouseva.
HÄNTÄ: korkealle kiinnittynyt, keskipitkä ja
erittäin runsaskarvainen. Häntä nousee heti
tyvestä ylös- ja eteenpäin selän päälle ja
tiiviisti
sitä
vasten.
Kaksoiskierre
hännänpäässä on sallittu.
LAVAT: Lihaksikkaat, tiiviisti rintakehään
kiinnittyneet, pitkät ja viistot.
OLKAVARRET: Suunnilleen lapojen mittaiset
ja noin 90 asteen kulmassa niihin nähden.
KYYNÄRPÄÄT:
Runkoon
verrattuna
keskipitkät, vankat, täysin suorat ja
takaosastaan runsashapsuiset.
VÄLIKÄMMENET: Voimakkaat, keskipitkät ja
20 asteen kulmassa kyynärvarteen nähden.
KÄPÄLÄT: Mahdollisimman pienet ja pyöreät
ns. kissankäpälät, varpaat ovat tiiviisti
yhdessä ja selvästi kaareutuneet; päkiät ovat
vahvat. Kynnet ja päkiät kaikilla muilla
värimuunnoksilla mustat, paitsi ruskeilla
tummanruskeat.
TAKARAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat hyvin
lihaksikkaat
ja
kintereisiin
asti
runsaskarvaiset. Raajat ovat suorat ja
yhdensuuntaiset.
REIDET JA SÄÄRET: Reidet ja sääret ovat
suunnilleen yhtä pitkät.
POLVET: Polvinivelet ovat voimakkaat ja vain
kohtuullisesti kulmautuneet, koiran liikkuessa
polvet eivät ole ulko- eivätkä sisäkierteiset.
VÄLIJALAT: Keskipitkät, hyvin voimakkaat,
alustaan nähden pystysuorat.
KÄPÄLÄT: Mahdollisimman pienet ja pyöreät
ns. kissankäpälät, varpaat ovat tiiviisti
yhdessä ja selvästi kaareutuneet; päkiät ovat
vahvat.
Kynnet
ja
päkiät
ovat
mahdollisimman tummat.
RAAJAT
ETURAAJAT
YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat suorat.
Etuosa on melko leveä.
LIIKKEET
Tehokkaat, suorat ja joustavat.
NAHKA
Tiiviisti rungonmyötäinen ja poimuton.
Silmäluomien reunat ovat mustapigmenttiset
muilla paitsi ruskeilla koirilla, joilla ne ovat
ruskeat.
KORVAT: Pienet, korkealle ja melko lähelle
toisiaan kiinnittyneet, kolmionmuotoiset ja
aina kärkeä myöten jäykästi pystyssä.
KAULA:
Keskipitkä,
leveästi
lapoihin
kiinnittynyt ja niskasta hieman kaareutunut.
Ei löysää kaulanahkaa. Kaulassa harjamainen
kauluri.
Suomen Keeshond ry
31
KARVAPEITE
KARVA: Kaksinkertainen karvapeite: pitkä,
suora ja pysty peitinkarva sekä lyhyt, tiheä ja
pumpulimainen aluskarva. Karvapeite päässä,
korvissa ja raajojen etupuolella sekä käpälissä
on sameettistä eli lyhyttä ja tiheää, muissa
osissa pitkää ja runsasta. Karva ei ole
aaltoilevaa, kiharaa eikä huopaantunutta,
eikä se muodosta jakausta selässä. Kaulassa
ja lapojen kohdalla on tiheäkarvainen harja.
Eturaajojen takaosassa on runsaat hapsut,
takaraajoissa on kintereeseen asti runsas
karvoitus, häntä on tuuheakarvainen.
VÄRI:
a) wolfspitz/keeshond: harmahtava
b) grosspitz: musta, ruskea ja valkoinen
c) mittelspitz: musta, ruskea, valkoinen,
oranssi, harmahtava ja muunvärinen
d) kleinspitz: musta, ruskea, valkoinen,
oranssi, harmahtava ja muunvärinen
e) zwergspitz/pomeranian: musta, ruskea,
valkoinen, oranssi, harmahtava ja
muunvärinen
Muunväriset: Muunvärisiksi kutsutaan kaikkia
alla [yllä] mainitsemattomia muita värsävyjä,
jotka ovat kermanvärinen, kerma-soopeli,
oranssi-soopeli, musta punaruskein merkein
(blabk and tan) ja kirjava. Kirjavilla tulee olla
valkoinen pohjaväri. Mustien, ruskeiden,
harmaiden tai oranssinväristen laikkujen
tulee olla jakautuneina yli koko rungon.
Musta: Aluskarvan tulee olla musta, myös
ihon tulee olla tumma. Peitinkarva on
kiiltävän musta ilman valkoisia tai muita
värimerkkejä.
Ruskea:
Kauttaaltaan
yksivärisen
tummanruskea.
Valkoinen: Puhtaan valkoinen, ilman
kellertäviä sävyjä, joita usein esiintyy
erityisesti korvien ympärillä.
Oranssinvärinen: Kauttaaltaan yksivärinen, ei
tumma eikä vaalea.
Harmahtava (keeshond): Hopeanharmaan
mustin karvankärjin. Kuono ja korvat ovat
tummat; kummankin silmän ympärillä on
selvä vinosti silmän ulkokulmasta korvan
uloimpaan kiinnityskohtaan kulkeva ohut
musta viiva, ns. silmälasit; lyhyet, mutta
ilmeikkäät kulmakarvat saavat aikaan selvästi
erottuvan rajauksen ja varjostuksen. Harja ja
lapoja myötäilevät värimerkit ovat vaaleat.
Raajat ovat hopeanharmaat ilman mustia
merkkejä
kyynärpään
tai
kintereen
alapuolella, lukuun ottamatta vaaleampaa
juovitusta varpaissa. Musta hännänpää.
Hännän alapuoli ja housukarvat ovat vaalean
hopeanharmaat.
KOKO JA PAINO
SÄKÄKORKEUS:
a) wolfspitz/keeshond: 49 cm +-6 cm
b) grosspitz: 46 cm +-4 cm
c) mittelspitz: 34 cm +-4 cm
d) kleinspitz: 26 cm +-3 cm
e) zwergspitz/pomeranian: 20 cm +-2 cm
PAINO: Joka kokoluokassa painon tulisi olla
suhteessa kokoon.
VIRHEET:
Kaikki
poikkeamat
edellä
mainituista kohdista luetaan virheiksi
suhteutettuihin virheiden vakavuuteen.
VAKAVAT VIRHEET: Rakennevirheet; liian
litteä pää, selvä omenapää; lihanvärinen
Suomen Keeshond ry
32
kirsu, huulet tai silmäluomet; hammaspuutokset wolfspitz/keeshondilla sekä grossgross ja
mittelspitzillä; liian suuret, liian vaaleat tai ulkonevat silmät; virheelliset liikkeet; puuttuvat pään
värimerkit harmahtavilla koirilla.
HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Epätäydellisesti sulkeutunut aukile; yläylä tai alapurenta; ulkoulko tai
sisäkierteiset silmäluomet (ektopium tai entropium); taittokorvat; selvät valkoiset laikut kaikilla
muilla yksivärisillä kuin valkoisilla yksilöillä.
HUOM. Uroksilla
ksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin.
Lähteet ja lisätietoja
http://www.suomenkeeshond.fi
http://www.kennelliitto.fi/
http://www.pelastuskoiraliitto.fi
http://www.agilityliitto.fi
http://www.evira.fi
Pentuoppaan tekstin pohjana on käytetty kennelalan
kennelalan opinnäytetyötä, jonka on kirjoittanut Marianne Löf.
Kuva: Salla Seeslahti
Suomen Keeshond ry