Pentuoppaan - Suomen Keeshond ry.
PENTUOPAS Keeshond Suomen Keeshond ry 2 Sisällys Lukijalle .............................................................................................................................................................. 3 Suomen Keeshond ry. ........................................................................................................................................ 4 Keeshondin historia ........................................................................................................................................... 4 Keeshond koirana .............................................................................................................................................. 6 Pennun hankinta................................................................................................................................................ 8 Pennun perushoito .......................................................................................................................................... 10 Turkin hoito ..................................................................................................................................................... 12 Muu hoito ........................................................................................................................................................ 18 Koiran terveydenhuolto................................................................................................................................... 19 Pennun tapakasvatus ja sosiaalistaminen ....................................................................................................... 21 Harrastukset .................................................................................................................................................... 23 Sairaudet.......................................................................................................................................................... 27 Koiran vanhetessa ........................................................................................................................................... 28 Rotumääritelmä............................................................................................................................................... 29 Lähteet ja lisätietoja ........................................................................................................................................ 32 Kannen kuva: Salla Seeslahti Suomen Keeshond ry 3 Lukijalle Pentuopas on Suomen Keeshond ry:n julkaisema opaslehti uusille pennun omistajille. omistaji Tässä oppaassa kerrotaan muun muassa keeshondin, tuttavallisesti ”kessun”, ”kessun” alkuperästä, rotuyhdistyksestämme, pennun ja koiran hoidosta, sairauksista sekä erilaisista harrastusmuodoista. Tiedot ovat ohjeellisia. Oppaan tietojen hyödyntämisen lisäksi kannattaa k kysyä neuvoa koiranne kasvattajalta. kasvattajalta Kaikissa koiriin liittyvissä asioissa voit myös kääntyä Suomen Kennelliiton tai rotuyhdistyksen puoleen. Suomen Kennelliiton ennelliiton kotisivuilta (www.kennelliitto.fi) löytyvät esimerkiksi sähköisesti hyödynnettävät ”rotutesti” sekä ”Koiranomistajan peruskurssi”, joihin kannattaa tutustua. Pentuoppaan toimittajat toivottavat monia hyviä vuosia uuden perheenjäsenen kanssa! Kuva: Katja Seeslahti Suomen Keeshond ry 4 Nimen alkuperä Suomen Keeshond ry. Suomen Keeshond ry. on perustettu vuonna 1965. Jäseniä yhdistyksessä on hieman alle 400 henkilöä. Yhdistys järjestää jäsenilleen muun muassa leirejä, luentoja, koulutustapahtumia ja erikoisnäyttelyitä. Yhdistys julkaisee Kessu-jäsenlehteä neljä kertaa vuodessa. Yhdistyksellä on myös alueellisia yhteyshenkilöitä, jotka järjestävät paikallista toimintaa, kuten koulutuksia ja yhteislenkkejä. Yhdistyksellä on kotisivut osoitteessa www.suomenkeeshond.fi. Sivuilta löydät kaikkea kessuun liittyvää tietoa, ajankohtaista tiedotusta tapahtumista, keskustelupalstan sekä tarvikemyynnin. Ajantasaiset tiedot hallituksen jäsenistä sekä toimihenkilöistä yhteystietoineen löytyvät parhaiten kotisivuilta ja yhdistyksen lehdestä. Yhdistyksen vakiosähköpostiosoitteet ovat: Keeshondin historia Keeshondin alkuperämaa on Saksa, mutta rotu on ollut yleinen koko Keski-Euroopassa. Maissa, joissa puhutaan saksaa, kutsutaan keeshondia yleisesti nimellä wolfspitz. Keeshondeja on käytetty ilmoittavana vahtina jokilaivoilla ja proomuilla sekä talonvahtina maaseudulla. Maalla metsästysoikeus oli suurtilanomistajilla, joilla oli lauma ajokoiria. Maanvuokraajat saivat pitää vain vahtikoiraa, jolla ei ollut metsästysvaistoa, kuten keeshondia. Nimen keeshond arvellaan tulevan henkilönimestä Cornelius, joskaan keessanan merkitys ei ole lopulta aivan selvä. Nimi Cornelius lyhennetään yleensä Hollannissa kutsumanimeksi Kee (äännetään kei) eli kirjain k, s on omistuspääte, ja hond on koira. Siis K:n koira. Nimen yleisyyden vuoksi se vastaa Suomessa Matti Meikäläistä, joten se voi tarkoittaa jokamiehen koira. Joka tapauksessa keeshond tarkoittaa hollannin kielessä myös ylipäätään pystykorvaista koiraa. Cornelius de Gyselaer oli tunnettu harmaiden pystykorvien ja tulppaanien jalostaja sekä poliitikko. Hän kuului veljensä kanssa tasavaltalaispuolueen johtoon. Kahden puolueen taistellessa vallasta ottivat kuningasmieliset tunnuksekseen mopsin ja tasavaltalaisten tunnuksena oli keeshond. Tasavaltalaispuolue joutui häviölle, johtajat vangittiin ja hirtettiin syyllisinä valtiopetokseen. Tappion jälkeen ei ollut trendikästä pitää lemmikkinään tasavaltalaisten maskottia, joten rotu oli vähällä kuolla Hollannissa sukupuuttoon. Englantilaiset hienostonaiset, jotka matkailivat Hollannin kanavilla, ihastuivat proomuilla ihmisen seurana seilaaviin harmaisiin koiriin ja toivat niitä Englantiin. Aluksi rotu rekisteröitiin nimellä Dutch Barge Dog eli Hollannin proomukoira. Vuonna 1926 nimi vaihdettiin keeshondiksi. Englannista rotu on keeshond-nimisenä levinnyt muihin maihin, erityisesti USA:han, Kanadaan, Australiaan ja Pohjoismaihin. Suomen Keeshond ry 5 Keeshond tuli Suomeen Ensimmäiset hollanninpystykorvat eli keeshondit toi Suomeen 1957 ansiokas koiranjalostaja ja koira-asian tuntija, diplomidiplomi insinööri Lauri Vuolasvirta. Ensimmäinen merkittävä kasvattaja oli tamperelainen Irene Lilja, josta tuli Suomen Hollanninpystykorva - yhdistyksen pitkäaikainen puheenjohtaja p ja jalostusvalvoja sekä ensimmäinen rodun rodu erikoistuomari. Yhdistyksen kotipaikka on ollut siitä pitäen Tampere. Vuonna 1990 rodun nimi muutettiin kansainvälisesti käytetyksi keeshondiksi ja yhdistyksen nimi Suomen Keeshond ry:ksi. Kuva: Elina Männikkö Suomen Keeshond ry 6 Keeshond koirana Suloinen pörröpöksy keeshond eli kessu herättää pyöreällä ja pehmeällä olemuksellaan ihastusta ja sympatiaa missä tahansa kulkeekin. Sen ilme on hymyilevä, katse valpas ja liikkeet vilkkaat. Keeshond on keskikokoinen pystykorva, jolla on pitkä ja tiheä harmaa turkki. Pää ja selkä ovat tummat, muhkea kaulus ulus ja selälle kiertyvän kiertyvä hännän töyhtö vaalean harmaat. Pää on kiilamainen, otsapenger selvä, muttei jyrkkä. Korvat ovat ylhäällä pään päällä. Silmät ovat tummat, vaaleaa silmänympärystä kehystävät tummat silmäkulmista lähtevät rajat, "silmälasit". Jalat ovat vankkaluustoiset, kulmaukset riittävät, mutta eivät suuret. Käpälät ovat pienet, tiiviit kissankäpälät. Mikään ominaisuus ei ole liioiteltu, vaan sana ”kohtalainen” kuvaa hyvin kessun olemusta. Kuva: Petra Vanhanen Luonne Rotumääritelmämme otumääritelmämme ei anna aivan yksiselitteistä kuvausta keeshondien luonteesta. Hieman soveltaen toivotunlaisen temperamentin voisi rotumääritelmän perusteella arvioida olevan varsin vilkas – eloisuus voitaneen tulkita osaltaan aan myös vilkkaudeksi. vilkkaudeksi Jotta koira voisi toimia ilmoittavana vana vahtina, vahtina siltä myös vaadittaneen vilkkaaseen temperamenttiin kuuluvaa tarkkaavaisuutta ja huomiokyvyn hu nopeutta. Kessun kuuluu olla luoksepäästävä ja avoin, koska aggressiivisuus ei rotumääritelmän tumääritelmän mukaan ole sallittua. Rotumääritelmässä mainittu epäluuloisuus epälu vieraita kohtaan antaa kessulle luvan olla hieman pidättyväinen. Oppivaisuus ja helppo koulutettavuus vaatinevat vähintään kohtuullista toimintakykyä sekä korkeintaan korkeint kohtuullisen kovaa luonnetta. Valtaosa keeshondeista on sosiaalisia sosi muiden koirien seurassa,, joskaan joskaa kaikki aikuiset urokset eivät välttämättä tule toimeen keskenään. Koska keeshond on ilmoittava vahti, vah on rotu suhteellisen haukkuherkkä. herkkä. Haukkuminen on kuitenkin ominaisuus, johon voidaan vaikuttaa pennun koulutuksella varsin paljon. Ei ole koiraa kohtaan reilua vaatia siitä täysin haukkumatonta, mutta koulutuksella haukkuminen saadaan pysymään kohtuullisena. Keeshondrotuinen koira on usein varsin ahne sekä varustettu vahvalla laumavietillä. Nämä ovat myös ominaisuuksia, joita voi ja kannattaa käyttää hyödyksi koiraa koulutettaessa. Sen sijaan keeshondrotuinen koira harvoin on kovin taistelutahtoinen tai saalisviettinen, joten lelut ja pallot eivät kaikkia kessuja kiinnosta. Suomen Keeshond ry 7 Keeshondin luonteessa haastavinta on varmastikin luonteen vilkkaus ja hieman rauhaton hermorakenne. Vilkkaus ilkkaus asettaa omat haasteensa toimivan suhteen luomisessa koiraan – kovin vilkkaan koiran voi olla vaikeaa keskittyä omistajaansa ja tämän toiveisiin, kun ympärillä tapahtuu sen mielestä koko ajan niin paljon kaikkea. ka Toimivan ja luottamuksellisen suhteen rakentaminen omaan koiraansa onkin myös keeshondin kanssa tärkeää. Kuva: Iina Mero Suomen Keeshond ry 8 Pennun hankinta polveutumisensa ja tutkittavissa ominaisuuksiensa suhteen. Ennen ostopäätöstänne on hyvä keskustella rodun harrastajien ja kasvattajien kanssa rodusta ja miettiä, onko kessu juuri teille sopiva rotu. Voitte myös käydä tekemässä Suomen Kennelliito ry:n ”rotutestin” sekä tutustumassa Koiranomistajan peruskurssiin Kennelliiton kotisivuilla. Ennen ostopäätöstä teidän on hyvä tutustua myös Suomen Keeshond ry:n kotisivuihin osoitteessa www.suomenkeeshond.fi. Sivuilta löydät tietoa mm. rodun ominaisuuksista ja yhdistyksen asettamista tavoitteista rodun luonteelle ja terveydelle. Keskustele kasvattajan kanssa pentueen sukutaulusta kysellen ja kuunnellen, mitä on pentujen taustalla, kauempanakin. Luotettava kasvattaja antaa sinun tutustua pentueen kasvuympäristöön ja vanhemmista ainakin emään. Hälytyskellojen on syytä soida, jos kasvattaja haluaa aina tavata jossain muualla kuin pentueen kasvuympäristössä, eikä ole halukas esittelemään muita koiriaan kuin juuri ostettavaa pentua. Kun olette päätyneet rotuna keeshondiin, pentu kannattaa hankkia kasvattajalta, joka on sekä Suomen Kennelliiton että rotuyhdistyksen jäsen. Kasvattajan on syytä Kennelliiton olla allekirjoittanut kasvattajasitoumus. Kasvattajasitoumuksen allekirjoittaminen tarkoittaa, että kasvattaja on sitoutunut kasvatustoiminnassaan suomalaisen koiramaailman yhdessä sopimiin pelisääntöihin. Pentu kannattaa hankkia Suomen Kennelliiton rekisteröimästä pentueesta. Pentueen saama Suomen Keeshond ry:n jalostustoimikunnan hyväksyntä takaa sen, että pentue täyttää Kennelliiton rekisteröintiehtojen lisäksi tiukempia, rodun omia ehtoja tiettyjen ominaisuuksiensa osalta. Vaikka kukaan ei pystykään takamaan elävän eläimen kaupassa täydellistä ja virheetöntä lopputulosta, rekisteröidyt ja rotuyhdistyksen hyväksynnän saaneet pentueet ovat kuitenkin luotettavin olemassa oleva vaihtoehto uutta ja toivottavasti pitkäaikaista perheenjäsentä valittaessa mm. olevien Pennun kaupasta on tehtävä kirjallisesti sopimus, joka vahvistetaan sekä myyjän että ostajan allekirjoituksilla. Kasvattajan tulee käyttää koiranpennun kaupassa Suomen Kennelliiton ”sopimus koiran kaupasta” lomaketta tai vastaavaa. Tutustu huolella sopimuksessa oleviin ehtoihin. Rekisteritodistuksen tulee aina sisältyä rekisteröidyn pennun hintaan. Myös sijoituskoiraa hankkivan on tehtävä sijoitussopimus käyttäen Kennelliiton lomaketta sijoituskoirasta tai vastaavaa sopimusta. Useimmista asioista voidaan yhdessä sopia, mutta kohtuuttomuuksiin ei kummankaan osapuolen ole syytä suostua. Pentu tulee taloon Pennun hankinta on aina perheen yhteinen valinta. Ennen pennun saapumista uuteen kotiin perheen tulisi sopia pelisäännöt valmiiksi. Yhteisesti on syytä sopia pennun elämän tärkeimmistä linjauksista, kuten pennun makuupaikasta, mahdollisesta pääsystä sänkyyn tai sohvalle ja tavoista Suomen Keeshond ry 9 tervehtiä koiraa kotiin tullessa. Kaikkien perheen jäsenten tulisi noudattaa sovittuja käytäntöjä. Johdonmukaisuus pennun kasvatuksessa on kaiken A ja O. Koiran maailma on tämän kaltaisissa asioissa varsin mustavalkoinen. Pentu hämmentyy ja muuttuu epävarmaksi, jos jokin asia on vaihtelevasti ja sattumanvaraisesti välillä sallittua ja toisella kertaa kiellettyä. kannattaa varata talouspaperia ja roskapussi sekä pennun panta ja talutin. Pidemmällä matkalla juomakuppi ja vesi on tarpeen. Pentu on tavattoman utelias ja käyttää koiramaiseen tapaan suutaan ja hampaitaan asioiden ja esineiden tutkimiseen. Ennen pennun tuloa olisi hyvä siirtää kotona pennun ulottumattomiin itsellesi arvokkaat ja toisaalta pennulle mahdollisesti vaaralliset tavarat (mm. sähköjohdot, osa huonekasveista, lääkkeet). Mattoja voi siirtää lattioilta sivuun ylettömän likaantumisen välttämiseksi. Pennulle on hyvä hankkia jo etukäteen vesija ruokakuppi, panta tai valjaat ja talutin, harja, kampa, karsta, kynsisakset, puruluita, leluja sekä oma makuualusta. Hankinnoista kannattaa keskustella etukäteen kasvattajan kanssa. Osa kasvattajista saattaa koota pennulle mukaan pienen pentupaketin, jossa on välttämättömimpiä tarvikkeita. Lisäksi kasvattajan kanssa kannattaa keskustella pennun ruokinnasta: mitä ruokaa pentu on syönyt ja saako pentu kasvattajalta ruokaa mukaan. Näin osaat hankkia riittävän ajoissa pennulle sopivaa ruokaa kotiisi. Pennun hakumatkaan kannattaa varata aikaa. Matkaan on hyvä lähteä useamman (aikuisen) ihmisen voimin. Näin toinen voi keskittyä auton ajamiseen muiden huolehtiessa pennusta. Lisäksi mukaan Suomen Keeshond ry 10 Pennun perushoito Ruokinta yleisesti Koiran suolisto ja hampaisto ovat petoeläimelle tyypilliset. Petoeläimen suolisto on sopeutunut pääsääntöisesti eläinperäisen ravinnon (=valkuaisaineiden ja rasvan) käyttämiseen. Kasvikunnan tuotteita ne pystyvät käyttämään heikosti tai eivät ollenkaan. Koiran mahalaukku on suuri, kun taas suolisto on lyhyt. Koiran mahalaukun koon vuoksi aikuinen koira pystyy syömään suuriakin annoksia kerrallaan. Vastaavasti koira voi pitää pitkähköjäkin välejä ruokailuiden välissä. Koiralle on tyypillistä ahmia ruokansa sitä sen kummemmin maistelematta. Syömisen jälkeen koira tavallisimmin vetäytyy levolle, antaa syödyn ruoan kulkea mahasta suolistoon ja varsin nopeasti ulosteen mukana ulos. Koiran mahalaukku tyhjenee noin 2-3 tunnissa ruokailun jälkeen ja suolisto on tyhjä noin 12 tunnin kuluessa. Tässä vaiheessa koiran energiavarastot ovat täynnä ja se on parhaimmillaan fyysistä suorittamista ajatellen. Aikuisen koiran ruoansulatuskanavaa ei ole tarkoitettu olemaan jatkuvasti täynnä syötyä tai sulamassa olevaa ruokaa. Tässä suhteessa aikuinen koira poikkeaa merkittävästi ihmisestä – ihmiselle on hyväksi aterioida tasaisesti pitkin päivää, mutta se ei ole järin koiramainen ratkaisu. Koiran ruokinnassa olennaista on, että ruokinta suhteutetaan käyttötarkoitukseen ja olosuhteisiin. Keeshondit ovat yleensä varsin ahneita ja hyviä ravinnon hyväksikäyttäjiä. Lisäksi paksu turkki vähentää kehon lämmöntuotantoon tarvittavan energian määrää. Keeshond siis voi lihoa melko helpostikin. Muhkea turkki vaatii rakennusaineekseen hyvälaatuisia valkuaisaineita. Lyhytturkkiseen lajitoveriin verrattuna keeshondin valkuaisen tarve on noin 10 prosenttiyksikköä suurempi etenkin karvanvaihtamisen aikaan. Pennun ruokinta Älä pidä koiralla ruokaa koko ajan tarjolla, vaan opeta se ruokinta-aikoihin. Ruokintaaikana anna koiran syödä rauhassa. Pentukoira tarvitsee luovutusikäisenä 3-4 ateriaa vuorokaudessa. Ateriat tulisi jakaa tasaisesti pennun päivään. Pidä kuppia tarjolla noin 10 minuuttia, minkä jälkeen se otetaan asiasta numeroa tekemättä pois. Kun pentu alkaa jättää ruokaa syömättä, kannattaa yksi ruokintakerta pudottaa pois. Ruuan jättäminen on yleensä merkki liiasta ruuan määrästä. Kessu on ahne, mutta myös perso herkuille. Jos pentu oppii, että jättämällä syömättä tavallisen koiranruoan nenän eteen ilmestyy pian jotain parempaa ja vieläpä kädestä tarjottuna, on kotona pian melkoisen kranttu kulinaristi. Perusterve pentu ei kärsi yhden ruokintakerran omaehtoisesta väliin jäämisestä. Noin puolen vuoden iässä riittää ruokinta kaksi kertaa päivässä. Asiantunteva kasvattaja antaa pennulle mukaan ruokintaohjeet. Merkittävintä on tietää, millaista ruokaa pentu on kasvattajalla saanut ja kuinka monta kertaa päivässä pentu on ruokittu. Pyri noudattamaan kasvattajalta saatuja ohjeita ja ruokintatapoja. Jos haluat muuttaa koirasi ruokintaa toisenlaiseksi, Suomen Keeshond ry 11 ehdit tekemään sen hieman myöhemmin pennun totuttua uuteen ympäristöön ja ihmisiin. Puhdasta ja raikasta vettä että tulee koiralla olla koko ajan saatavilla. Liikunta Pentu on innokas liikkuja. Samalla se opettelee oman kehonsa käyttöä töä ja parantaa koordinaatiotaan. n. Mitä enemmän koiran toivotaan aikuisena suorittavan fyysisesti, sitä tärkeämpää on pennulle sopivien fyysisten haasteiden tarjoaminen. Parasta liikuntaa pentukoiralle on vapaana liikkuminen vaihtelevalla alustalla. Varsinainen lenkkeily ja kävelytys kuuluvat koiran elämään vasta noin puolen vuoden iästä eteenpäin. Pentua ei saa pakottaa pitkille hihnakävelyille. hihna Sen tulee päästä lepäämään, lepäämään kun se itse sitä haluaa. Luonnollisesti pennun asuinympäristön haasteet on otettava huomioon. uomioon. Kaupunkiympäristössä pennunkaan ulkoilu ja tarpeiden tekeminen tuskin onnistuu aina ilman hihnaa ja yhteistä kävelyä. Kuva: Anne Kokkonen Suomen Keeshond ry 12 Turkin hoito Keeshondin turkki vaatii säännöllistä hoitoa. Jotta turkki pysyy koiralle miellyttävänä ja takuttomana, aikuisen koiran turkki pitää harjata kunnolla pohjaa myöten auki 1-2 viikon välein. Tiheyteen vaikuttaa hieman turkin laatu. Aikaa toimenpiteeseen menee noin 30–60 minuuttia; aika riippuu harjaajan taidoista ja turkin määrästä. Turkinhoito on parhaimmillaan koiran ja omistajan mukavaa yhdessäoloa. Muista kuitenkin, että useimmiten turkinhoitoon ryhtyminen tuntuu olevan vaihtoehto sohvan nurkkaan käpertymiselle – ylipäätään turkinhoitoon käytettävä aika on pois muusta vapaaajastasi, ja silti se on tehtävä säännöllisesti koira koko elämän ajan. Turkin hoidosta ei koiran kanssa neuvotella. Koira toki totutetaan toimenpiteeseen hellyydellä, mutta koiran vastustelu tai nurja ilme ei kelpaa syyksi jättää turkkia hoitamatta. Kessun upea turkki mielletään usein vaikeaksi hoitaa. Se ei ole kuitenkaan niin suuritöinen kuin ensi näkemältä luulisi. Hyvällä ravinnolla, riittävällä liikunnalla ja sopivissa elinolosuhteissa kessu on turkkiroduksi yksinkertainen hoitaa. Koira ei esimerkiksi vaadi tiheää pesemistä ja harjaamiseen voi ryhtyä ilman ennakoivaa pesua ja föönin käyttöä. Kessua ei myöskään tarvitse erityisesti trimmailla. Keeshondin pennun pehmeä turkki takkuuntuu aikuisen karkeampaa karva selvästi helpommin. Lisäksi pennun turkki kerää tehokkaasti ympäristön roskat ja risut. Niinpä sitä on varauduttava harjaamaan lähes päivittäin noin puolen vuoden ikään asti. Aluksi aloitetaan vaikkapa vain yhden kyljen harjauksella, palkitaan koira ja lasketaan pois. Päivittäisissä harjaustuokioissa harjattava alue kasvatetaan koko koiran kattavaksi. Samalla koira tottuu kaikenlaiseen käsittelyyn ja kosketteluun samoin kuin paikallaan pysymiseen käsittelyn ajan. Pentu on hyvä totuttaa olemaan pöydällä harjauksen ajan. Pennun pienen koon vuoksi päivittäiseen harjaukseen ei kulu aikaa juuri 10 minuuttia enempää. Keeshondista lähtevän karvan voi kerätä talteen (ei muovipussiin) ja kehrätä siitä lankaa. Kessunkarvasta valmistettu villapusero, lapaset tai sukat ovat tavattoman lämpöisiä, väriltään pehmeän harmahtavia ja ihanan untuvaisen näköisiä. Keeshondin turkin kunnostus Kuvissa 1 ja 2 näkyvillä välineillä selviää turkin perusteellisestakin kunnostuksesta. Tärkein turkinhoitoväline on teräspiikkinen harja, jossa on kumipohja. Piikkien pituuden on syytä olla noin 2 cm, eikä piikkien päissä saa olla mitään muovipampuloita. Harvaa kampaa käytetään toisaalta mahdollisten takkujen selvittelyapuna, toisaalta turkin viimeistelyyn. Tiheä kampa on tarkoitettu korvantaustakarvojen ja tassukarvojen kampaamiseen. Pieni karsta taas on hyvä apuväline kinnerkarvojen viimeistelyyn. Saksia tarvitaan tassujen ja kinnerkarvojen muotoiluun. Keeshond ei ole trimmattava rotu, joten saksia käytetään vain tassujen siistimiseen. Suomen Keeshond ry 13 Kuva 1. Turkin ja tassujen hoitovälineitä Kuva 2. 2 Kessun harjaamiseen sopiva harja Perusharjaus Harjattaessa arjattaessa kessu nostetaan sopivalle työskentelykorkeudelle. Trimmauspöytä on paras mahdollinen, mutta muukin pöytä, joka voidaan päällystää luistamattomalla kumimatolla, kelpaa. Koira on hyvä opettaa jo pentuna pentuna makaamaan harjattaessa kyljellään. Silloin saadaan itselle paras työskentelyasento ja oikea harjauskulma säilyy helposti. Näin päästään eri puolille turkkia helposti käsiksi. Suomen Keeshond ry 14 Kuva 3. Kyljellään on mukava loikoilla. Kessu harjataan yleensä joko lavoista lavoista ensin kohden päätä ja sitten kylkiä pitkin kohti lonkkia tai päinvastoin. Kun toinen kylki on selvitetty, vaihdetaan kylkeä. Eteneminen tapahtuu kaiken aikaa pieni alue kerrallaan siten, että turkki avataan jakauksille vaihe vaiheelta. Vasen käsi pitää harjaamatonta karvaa aloillaan, ja sitä vapautetaan vähä vähältä. Lopuksi harjataan koiran istuessa eturinta, sitten seisovalta kessulta housukarvat ja häntä. Kuva 4. Turkista avataan pieni osa, joka harjataan. Myös vatsakarva vaatii selvittämistä. Erittäin täin tärkeää on opetella oikea harjausote. Harjasta pidetään kiinni kädensijasta – ei koskaan edes sormella itse harjaosasta, vaikka sellainen ote tuntuisikin helpommalta ja harjausta nopeuttavalta. Ote on mahdollisimman rento. rento Harjattaessa voima lähtee hauiksesta ha ja itse Suomen Keeshond ry 15 harjausliike ranteesta. Liike on kerivä ja lyhyt. Harjan liikkumissuunta on ihosta karvan suuntaisesti ulospäin. Kuvat 5 ja 6. Harjausote on mahdollisimman rento, ja harjan liike on kerivä. Suurimpia harjausvirheitä on, että vedetään vedetään liian kovalla kädellä pitkillä vedoilla pinta siistiksi. Tällöin jää pohjavilla selvittämättä. Se pitäisi kuitenkin saada hengittäväksi. Kampa avuksi Kampaa tarvitaan avuksi kessun korvien takana olevan pehmeän karvan aukaisemisessa. Erityisesti pennut ovat vaarassa saada itselleen ”lisäkorvat”, ellei huomaa aukaista säännöllisesti korvan taustoja. Jos sinne on päässyt syntymään pahoja takkuja, ne pitäisi aukaista pitkittäin – ei leikata juuresta pois. Ellei aukaisuun enää riitä kampa, avuksi voi ottaa vaikkapa vaikkapa vanhanaikaisen kokoteräksisen haarukan. Suomen Keeshond ry 16 Kuva 7. Korvan taustat kammataan säännöllisesti. Kuva 8. Joskus harva kampa auttaa turkin viimeistelyssä. Harvapiikkistä kampaa voidaan käyttää turkin viimeistelyyn, kun koira on ensin hyvin harjattu. Myös kamman käytössä ote on äärimmäisen löysä ja joustava, ja kampaa pidetään kiinni sen koko kannan pituudelta. Sen kanssa edetään milli milliltä. Kun kampa tarttuu pohjavillaan kiinni, se irrotetaan turkista ja kyseinen kohta selvitetään varovasti. Kampa on taitajan käsissä hyvä työväline, mutta voi myös pilata turkin, jos sitä käytetään liian voimallisesti. Suomen Keeshond ry 17 Tassujen siistiminen Ainoa kohta, jossa kessun viimeistelyyn saa käyttää saksia, on tassualue. Ensinnä leikataan tassun etulinjan ylittävät ylimääräiset set hipsut pois ja tassu muotoillaan pyöreäksi. Etutassuissa jätetään (leikatut!) kynnenkärjet näkyviin, takatassuissa muotoilu ei ole aivan niin tiukkaa, joten kynnet eivät läheskään aina näy. Lopuksi kammataan kintereet auki, tasoitetaan ne ja karstataan ylöspäin pöyheiksi. Hyvät kinnersakset ovat pitkäteräiset. Kuva 9. Etutassu ennen siistimistä. Kuva uva 11. Takatassun siistintä Kuva 10. Etutassu siistimisen jälkeen Kuva 12. Takatassu siistimisen istimisen jälkeen Suomen Keeshond ry 18 Karvanlähtöaika Mitkään edellisistä ohjeista eivät päde karvanlähtöaikaan. Silloin saa ja pitää poistaa irtoava karva. Apuna saa käyttää pitkiä vetoja ja kampaa. Myös harjausten välejä kannattaa tihentää: kerran viikossa ei riitä. Usein karvaa auttaa irtoamaan myös koiran peseminen ja hoitoaineen käyttäminen turkissa pesun lopuksi. Mitä nopeammin ja tehokkaammin karva lähtee, sitä nopeammin uusi kasvaa. Irtoavaa karvaa ei missään nimessä pidä yrittää säilyttää koirassa – ei edes seuraavaan näyttelyyn asti. Varsinkin kulmahampaiden kanssa on syytä olla tarkkana, sillä paikalleen jääneet maitohampaat saattavat aiheuttaa purentatai asentovirheitä. Maitohampaiden irtoamista auttavat erilaiset pureskeltavat, kuten luut ja lelut. Nautittavia harjaushetkiä kessujenne kanssa! Tässäkin pätee totuus hitaasti kiirehtimisestä. Muu hoito Pentu on hyvä totuttaa kynsien leikkuuseen jo pienestä pitäen ja tehdä siitä mukava kokemus. Kynnet on hyvä leikata aluksi viikoittain. Leikkuuharjoitukset voi aloittaa leikkaamalla vain yksi kynsi kerrallaan ja palkkaamalla pentu. Tärkeintä on olla rauhallinen, eikä tehdä kynsien leikkuusta isoa operaatiota. Mikäli leikkaat kynnessä kulkevaan verisuoneen, pysy rauhallisena ja jatka vain leikkaamista kuin mitään ei olisi tapahtunut. Verenvuoto tyrehtyy yleensä varsin nopeasti ilman isompia toimenpiteitä. Pennun ollessa noin neljä kuukautta vanha sen hampaat alkavat vaihtua. Tällöin on hyvä tarkistaa pennun hampaat säännöllisesti. Jos maitohammas ei irtoa ja pysyvä hammas kasvaa jo kovaa vauhtia, on hyvä mennä eläinlääkärille poistattamaan maitohammas. Suomen Keeshond ry 19 Koiran terveydenhuolto Terveellä pennulla silmät ovat kirkkaat, eikä niissä ole eritteitä. Korvat ovat puhtaat ja hajuttomat, eikä pentu raavi tai puistele päätään. Terve pentu on utelias, se syö, leikkii ja nukkuu. Se ulostus on säännöllistä ja kiinteää. Yksittäinen oksentelutai ripulointikerta voi olla normaalia ja ohi menevää, mutta saman vuorokauden aikana toistuvana ja voimakkaana oksentelu tai ripulointi ei ole normaalia etenkään, jos vesikään ei pysy sisällä ja pennun yleiskunto muuttuu voipuneeksi. Rokotukset Rokottamalla pyritään ennaltaehkäisemään tai lieventämään tartuntatauteja. Koirilla esiintyviä ja rokotuksilla torjuttavia virustauteja ovat mm. raivotauti, penikkatauti, parvovirusripuli, tarttuva maksatulehdus ja kennelyskä. Raivotauti eli rabies on tappava keskushermostotauti, joka siirtyy eläimestä toiseen (myös ihmiseen) pääasiassa pureman välityksellä. Penikkatauti on oireiltaan monimuotoinen sairaus, jonka jälkiseurauksena kehittyvät hermosto-oireet tai bakteeritulehdukset voivat johtaa koiran pysyvään vammautumiseen tai jopa menehtymiseen. Parvovirusripuli on tavallisimmin nuorilla koirilla esiintyvä viruksen aiheuttama suolistotulehdus, jonka oireina ovat voimakas oksentelu ja ripuli. Tarttuva maksatulehdus on virustauti, jonka taudinkuva vaihtelee lähes oireettomasta koiran menehtymiseen. Koirien rokotteet ja rokotussuositukset Vie rokotukselle vain terveitä koiria, jotka ovat saaneet noin viikkoa tai kahta ennen rokotusta loishäätölääkityksen. Rokote Koiran ikä Tehosterokote 12 16 - Noin vk 20 1 o vko vuosi Penikkatauti, tarttuva maksatulehdus , parvo ja X kennelyskä eli kolmos- tai nelosrokotus X X 2-3 vuoden välein riippuen käytetystä valmisteesta (kennelyskä vuoden välein) Rabies X X 1-3 vuoden välein Voimassa olevat rokotussuositukset löytyvät Elintarvikevirasto Eviran sivuilta osoitteesta www.evira.fi. Huom. Koiranäyttelyissä ja -kokeissa voi olla näistä suosituksista poikkeavia rokotusmääräyksiä. Kennelliiton rokotusohjeet voi tarkistaa sivuilta www.kennelliitto.fi . Ulkomaille matkustaessa kannattaa ottaa hyvissä ajoin selvää maakohtaisista tuonti- ja vientiohjeista. Eviran internetsivuilta löytyy myös tähän liittyvää ohjeistusta. Loishäätölääkitys Pentu on todennäköisesti saanut sisäloislääkityksen kasvattajan luona 2-3 kertaa. Uudessa kodissa pennulle tulisi antaa Suomen Keeshond ry 20 loishäätölääkitys noin 10 viikon iässä eli käytännössä ennen ensimmäisiä rokotuksia. Tämän jälkeen loishäätö annetaan aina paria viikkoa ennen rokottamista sekä muuten puolen vuoden välein tai mikäli epäilee koiralla olevan loistartunnan. Loishäätölääkkeitä on erilaisia, joten tarkistathan lääkkeen soveltuvuuden pennullesi eläinlääkäriltä tai apteekin henkilökunnalta. Punkkitartuntojen ennaltaehkäisyyn on olemassa sekä ulkoisesti että sisäisesti annettavia lääkkeitä, joista osa on saatavilla ilman reseptiä ja osa vaatii reseptin. Koiralla voi olla myös ulkoloisia, joista yleisimmät Suomessa ovat täit ja väiveet. Oireina täitartunnassa on rapsuttelu varsinkin pään ja kuonon alueella sekä lavoilla. Mikäli koirasi ylipäätään kutiaa voimakkaasti, on syytä hakeutua eläinlääkäriin. Punkkitartunnat ovat varsin yleistä, varsinkin jos liikutte paljon metsissä ja heinikoissa. Punkit imevät verta ja paisuvat moninkertaiseksi. Ne voivat levittävät myös tauteja kuten borrelioosia. Punkin saa parhaiten koirasta irti punkkipihdeillä tai lassolla, joita saa apteekeista sekä lemmikkitarvikekaupoista. Mikäli koiralla on punkki eikä kotona ole punkkipihtejä, käyvät myös tavalliset pinsetit pukin irrottamiseen. Punkkiin tulee tarttua kiinni läheltä koiran ihoa samalla välttäen puristamasta itse punkkia kasaan. Punkin leuat jäävät usein koiran ihoon kiinni ja voivat näkyä ja tuntua pienenä kohoumana. Punkin poistamisen jälkeen punkin puremakohta on hyvä tarkistaa muutamana päivänä. Jos puremiskohta punoittaa ja turvottaa selvästi, on hyvä olla yhteydessä eläinlääkäriin. Suomen Keeshond ry 21 Pennun tapakasvatus ja sosiaalistaminen Pennun tapakasvatus alkaa siitä hetkestä, kun pentu tulee taloon. Jokaisen koiran on osattava olla yksin, olla sisäsiisti, kulkea taluttimessa ja tulla kutsusta luokse. Lisäksi koiran on annettava käsitellä itseään paikallaan pysyen harjauksen, kynsienleikkaamisen sekä muun tarpeellisen tutkimisen ajan. Pennun koulutuksessa tulee olla johdonmukainen ja lempeä. Pyri olemaan koirasi luottamuksen arvoinen resurssien hallinnoija, jonka miellyttämisen koirasi kokee kannattavaksi. Koira tekee aina sellaisia asioita, jotka ovat sen itsensä kannalta kannattavia. Ei ole kovin järkevää vaatia koiraa tekemään jotain ”vain koska ihminen niin haluaa”. Useimmat kessut kokevat ruokapalkan hyvin motivoivaksi ja ovat valmiita tekemään pyytämiäsi asioita nakin palan toivossa. Jos onnistut luomaan pennullesi itsestäsi mielikuvan namuja yksinkertaisista tehtävistä jakelevaksi automaatiksi, olette jo pitkällä hyvän suhteen ja arkitottelevaisuuden tiellä! Kun pentu hoksaa sinun toiveidesi täyttämisen olevan sen itsensä kannalta hyödyllistä (=saan ruokaa tai huomiota, kanssani leikitään), Sosiaalistamisen kannalta pennun aivan ensimmäiset elinkuukaudet ovat hedelmällisintä aikaa. Aloita sosiaalistaminen siis hyvin nopeasti pennun saavuttua luoksesi ja jatka puuhaa koiran koko ensimmäisen elinvuoden ajan. Varaudu siihen, että noin koira näyttää kessumaisen miellyttämisenhaluiselta. Muista samalla, että herkkupaloja ei pidä tiputella koiralle ilmaiseksi. Palkitse oikeista asioista ja jätä ei toivottu käytös palkitsematta. Muista, että koira oppii parhaiten, kun sille kerrotaan, mikä on oikein sen sijaan, että keskityttäisiin kieltämään saati rankaisemaan epätoivottua käyttäytymistä. Lyhyesti, pyri siihen, että sinä (ja sinulla olevat herkut ja lelut tai muut koiran haluamat asiat) sekä sinun kanssasi yhdessä tehtävät puuhat ovat koirasi mielestä parasta maailmassa! Pikkupentu suhtautuu varsin avoimin mielin uusiin ihmisiin ja ympäristöön. Kaikki sellaiset paikat, joissa koiran tulee aikuisena pystyä liikkumaan, on syytä esitellä koiralle jo pentuna. Samoin, vieraat ja erinäköiset ihmiset sekä toiset koirat on tarpeen tehdä tutuksi jo pikkupennulle. Tutustumisessa on tärkeää, että pentu ei pääse säikähtämään – tee tutustumisretket siis ennakkoon suunnitellen ja vain sellaisten ihmisten ja koirien kanssa, jotka osaavat ottaa pennun oikealla tavalla huomioon. Muista, että sinun seurassasi pennullesi ei saa tapahtua mitään pahaa. Pennun tulee voida luottaa siihen, että sinun kanssasi se on turvassa. Sosiaalistaminen on erinomaisen tärkeää, tee se hallitusti, mutta älä ole ylivarovainen ja jää sen vuoksi kotiin nyhjäämään! kolmen neljän kuukauden iässä pennuilla on usein ”mörköikä”: lähes kaikki uusi on pelottavaa ja jännittävää. Ole silloin erityisen kärsivällinen ja pentusi luottamuksen arvoinen. Suomen Keeshond ry 22 Jos sosiaalistaminen jää pentuna tekemättä, sinulla on seuranasi aikuinen koira, jonka mielestä useimmat uudet paikat ja asiat (esimerkiksi autoilu, eläinlääkärin vastaanotto, sillat, alikulkukäytävät, kaupungin keskustat, at, isot ihmiset, sateenvarjot ja erikoisen näköiset koirat) ovat koirallesi järkytyksiä, ja elämä koiran kanssa kodin ulkopuolella on hermoja raastavaa niin koiralle kuin omistajallekin. Uusiin asioihin tutustuminen ja rentouden löytäminen on aikuiselle, maailmaa näkemättömälle ja kokemattomalle mattomalle koiralle hyvin paljon työläänpää kuin pennulle. Kannattaa hyvissä ajoin ottaa aa selvää se alueesi koirakerhoista ja -kouluista. kouluista. Useat koirakerhot järjestävät pentukursseja. Siellä saatte neuvoja ja apua koiran kanssa touhuamiseen sekä pääsette tutustumaan tutus muihin koiriin, ihmisiin sekä erilaisiin paikkoihin. Sisäsiisteys Pentukoira ei osaa olla luonnostaan sisäsiisti. Vahingot on parasta siivota eleettömästi pois. pois Sanomalehtiä voi käyttää sisällä vahinkojen varalta, mutta mielellään vain muutamassa kohdassa, ettei pentu opi käyttämään koko asuntoa vessanaan. Pentua ei tule rangaista tai edes moittia sisälle lipsahtaneesta tarpeidenteosta. Pentu u viedään ulos sen herätessä, kun se on juuri syönyt ja myös välillä kesken leikkien. Anna pennun tehdä tarpeensa rauhassa, rauhassa äläkä hätäile, jos tarpeet eivät ei tule heti. Odota niin kauan, että pentu on valinnut sopivan paikan tarpeiden tekoon. Nurmikkoinen, hiekkainen tai talvella talv pehmeän luminen kohta ovat pennusta karua asfalttia miellyttävämpiä tarpeidentekopaikkoja. Kehu pentua maltillisesti sen tehdessä tarpeensa ulos. Kuva: Elina Männikkö Suomen Keeshond ry 23 jäljestämiskokeet pelastuskoiratoiminta. Harrastukset Jokainen koira tarvitsee perushoidon lisäksi jotain tekemistä, jossa se saa käyttää päätään, asioiden yhdistelyja päättelykykyään. Ilman ”päänvaivaa” koirista saattaa tulla rasittavan energisiä riiviöitä, jotka keksivät itselleen ihmisen kannalta eitoivottua puuhaa. Ulkoilun ja liikunnan merkitystä ei pidä väheksyä, mutta runsaalla lenkityksellä koiran kunto vaan kasvaa ja se on entistä pirteämpi. Sen sijaan jo vartin yhteiset puuhaja harrastustuokiot uuvuttavat koiria kummasti! Keeshond on mitä mainioin harrastuskoira. Kessuille tyypillinen ahneus auttaa motivoimaan koiraa erilaisiin puuhiin omistajien kanssa. Jokunen kessu innostuu leluistakin – oikealla tavalla leikkimään kannustettuna leluistakin saa kelpo palkan. Kessu on rakenteensa puolesta ketterä liikkuja, mistä on etua monessa harrastuslajissa. Kessu ei kuitenkaan vaadi ”himotreenaamista” pysyäkseen tyytyväisenä: se puuhaa mielellään, mutta ei tavallisesti kerää kohtuuttomasti virtaa, jos joku päivä tai viikko jää vähemmälle treenille. Suomessa kessujen kanssa harrastetaan pääasiassa näyttelyitä, agilityä ja tottelevaisuuskoulutusta (tokoa), jotka ovatkin hyviä lajeja myös aloitteleville koiraharrastajille, sillä lähes kaikki koirakerhot tarjoavat koulutusta näissä lajeissa. Vähemmän harrastettuja, mutta varmasti kokeilemisen arvoisia lajeja ovat esimerkiksi metsästyskoirien (mejä) tai Kaikissa Suomen Kennelliiton alaisissa näyttelyissä, kilpailuissa ja kokeissa noudatetaan kullekin lajille hyväksyttyjä sääntöjä sekä Kennelliiton rokotus- ja antidopingmääräyksiä. Agility Agility on koiran ja ihmisen yhteistyöhön perustuva liikuntamuoto, joka sopii hyvin monenlaisille ihmisille ja koirille. Koirakko pyrkii suorittamaan tuomarin suunnitteleman radan virheettömästi ja mahdollisimman nopeasti. Agilityssä kisataan kolmessa eri kokoluokassa, joita ovat minit (korkeintaan 35cm korkuiset koirat), medit (säkäkorkeudeltaan 35- 42,99cm) ja maksit (yli 43cm). Kessut kuuluvat näistä joko medeihin tai makseihin. Jokaisessa luokassa kisataan vielä kolmessa eri tasoluokassa. Kaikki koirakot aloittavat ykkösluokasta. Koirakko siirtyy kakkosluokkaan kun on saavuttanut kolme virheetöntä suoritusta, vähintään kahdelta eri tuomarilta. Sijoituksella ei tässä vaiheessa ole mitään väliä. Kakkosluokasta kolmosluokkaan siirtyminen tapahtuu, kun koirakko on tehnyt kolme virheetöntä suoritusta ja sijoittunut kilpailussa riittävän hyvin osallistujamäärään nähden. Kolmosluokassa koira voi saavuttaa agility- tai hyppyvalion arvon saatuaan kolme agility- tai hyppysertifikaattia. Ensimmäisen ja viimeisen sertifikaatin välillä tulee olla vähintään vuosi ja yksi päivä ja jokaisen sertifikaatin tulee olla eri tuomarilta. Suomen Keeshond ry 24 Agilityyn keeshond sopii hyvin, vaikka se ei ole kaikkein nopeimpia rotuja. Kessu kääntyy kätevästi esteen päällä, llä, eikä tee turhia kaarroksia. Nopean oppimiskyvyn vuoksi esteiden opetukseen ei mene kauaa aikaa, enemmän opetusta petusta tarvitseekin ohjaaja kuin koira. Kessujen määrä agilitykisoissa on nousemassa päin, vuonna 2011 kisoissa kävi yli kolmekymmentä eri kessua. Agilityä harrastavia kessuja, jotka eivät kilpaile, on niitäkin jonkin verran. Suomen agilityvalion a arvon on saavuttanut tähän mennessä kaksi keeshondia. Ainakin kaksi keeshondia keeshond on osallistunut Suomen Mestaruuskilpailuiden yksilökilpailuun ja useampi joukkuekilpailuun. Piirinmestaruuskilpailuissa kessuilla on sijoituksia niin yksilö yksilökuin joukkuekilpailuissakin kolmen parhaan joukkoon. perustottelevaisuuden omalle koiralleen. Luokkia tokossa on neljä kappaletta, alokas-, alokas avoin, voittaja- sekä erikoisvoittajaluokka. Alokasluokkaan pääsee see koira, joka on vähintään 10 kuukautta vanha ja joka ei ole saavuttanutt luokanvaihtoon oikeuttavia oikeuttavi tuloksia loksia kyseisestä luokasta. Luokanvaihtoon oikeuttavaa tulos on ykköstulos, jonka saavuttamiseen kokeessa suoritettavista liikkeistä tulee saada riittävästi pisteitä. pisteitä Yhdellä ykköstuloksella pääsee osallistumaan seuraavaan tasoluokkaan. Viimeistään kolmen samasta amasta tasoluokasta saadun ykköstuloksen jälkeen on siirryttävä seuraavaan luokkaan. n. Keräämällä samasta luokasta kolme ykköstulosta, saa koulutustunnuksen, lutustunnuksen, joita ovat tottelevaisuuden koulutustunnus yksi (TK1), TK2, TK3, TK4, tasoluokasta taso riippuen. Erikoisvoittajaluokasta voittajaluokasta kolme kol ykköstulosta kerännyt koira voi saada Suomen tottelevaisuusvalion arvon, jos sillä on lisäksi vähintään näyttelyiden laatuarvostelupalkinto ”hyvä”. Kuvat: Suomen Keeshond ry:n arkisto Tottelevaisuuskoulutus Tottelevaisuuskoulutus (TOKO) on yleisimpiä koiraharrastuslajeja lajeja Suomessa. Moni harrastaakin tokoa omaksi huvikseen ilman, ilman että käy kokeissa - saahan sen avulla hyvän hyvä Keeshondit ovat pärjänneet tokossa vuosien vu ajan hyvin Suomen Mestaruus -tasoa myöten. Kessuista Suomen Suomen Keeshond ry 25 tottelevaisuusvalioita on kymmenen tuorein SM-mitali on vuodelta 2009. ja Näyttelyt Koiranäyttelyitä on Suomessa lähes joka viikonloppu, ja ne keräävät saman rodun harrastajia hyvin yhteen. Näyttelyitä on neljää eri tyyppiä, kansainvälinen, kansallinen, ryhmä-, ja erikoisnäyttely. Kansainväliseen ja kansalliseen näyttelyyn saavat osallistua kaikenrotuiset koirat, kunhan ne ovat rekisteröityjä, tunnistusmerkittyjä ja rokotettuja. Ryhmänäyttelyyn voivat osallistua tietyn kansainvälisen kennelliiton (FCI) roturyhmän mukaiset koirarodut. Erikoisnäyttelyssä näytillä ovat tietyn rotujärjestön alaiset rodut. Näyttelyissä voidaan parhaalle urokselle ja nartulle jakaa sertifikaatti. Kolmella sertifikaatilla, jotka ovat eri tuomareilta ja vähintään yksi yli kaksivuotiaana saatu, koira voi saavuttaa Suomen muotovalion arvon. Keeshondeilta ei vaadita muotovalion arvon saavuttamiseen koetulosta. Kessut esitetään näyttelyissä vapaasti, eli niitä ei asetella vaan annetaan seistä luonnollisesti omilla jaloillaan. Näyttelyitä varten kehäkäyttäytymistä on hyvä harjoitella, sillä tuomari tutkii koiran läpikotaisin purennan tutkimista myöten. Lisäksi sen täytyy osata juosta ravaten nätisti vierellä. Jos koira alkaa rimpuilla tai väistää tuomaria, on koiran arvosteleminen melko haastavaa. Kessut harjataan läpikotaisin, sekä tassu- ja kinnerkarvoja siistitään, mutta keeshondia ei trimmata. Metsästyskoirien jäljestämiskoe Metsästyskoirien jäljestämiskoe (mejä) on koe, jossa tarkoituksena on selvittää koiran kyky jäljestää haavoittuneen riistaeläimen jälkeä. Luokkia on kaksi, avoin ja voittajaluokka. Jälki tehdään lumettomaan, riistarikkaaseen maastoon naudan tai hirvieläimen verellä. Ohjaaja seuraa koiraa kuuden metrin pituisen jäljestysnarun päässä. Koiran tulisi itsenäisesti jäljestää ilman ohjaajan apua. Avoimessa luokassa jälki on vähintään 12 tuntia vanha ja 900- 1000 metriä pitkä. Voittajaluokassa jälki on vähintään 18 tuntia vanha ja 1200- 1400 metriä pitkä. Avoimeen luokkaan saa osallistua vähintään yhdeksän kuukauden ikäinen rekisteröity, rokotettu ja tunnistusmerkitty koira. Voittajaluokkaan koira siirtyy saadessaan avoimesta luokasta kaksi ykköstulosta. Jotta koira saa kisata voittajaluokassa, täytyy sillä olla vähintään laatuarvostelupalkinto ”hyvä” näyttelystä. Suomen jäljestämisvalioksi koira tulee, kun se on saavuttanut voittajaluokasta kolme ykköstulosta. Kessuja on kisannut tähän mennessä mejässä neljä kappaletta. Yksi keeshond on saavuttanut Suomen jäljestämisvalion arvon. Pelastuskoiratoiminta Pelastuskoiraksi voi kouluttaa minkä rotuisen koiran tahansa. Koiralta vaaditaan kuitenkin hyvää kuntoa ja kestävyyttä. Luonteeltaan koiran tulee olla sosiaalinen ja yhteistyöhaluinen. Tavoitteellista koulutusta järjestetään raunioradoilla ja erilaisissa Suomen Keeshond ry 26 maastoissa. Pelastuskoiran koulutus vaatii useamman ihmisen yhteistyötä, joten harjoitukset tapahtuvat erilaisten yhdistysten ja harjoitusporukoiden järjestäminä. Koirille ille koulutetaan raunio-, haku-, jälki-, taajama- ja rakennusetsintää sekä koiran hallittavuutta. hallittavuutta. Koulutuksen edistymistä seurataan kokeilla, joita järjestetään haussa ja jäljessä. Riittävän taitavat ja varmat koirat voivat saada ”hälytyskelpoisuuden” eli oikeuden osallistua viranomaisten apuna todellisiin etsintäetsintä ja pelastustehtäviin. Pelastuskoiraksi astuskoiraksi koulutettuja kessuja on kolme kappaletta. Kuva: Pirre Koivusalo Suomen Keeshond ry 27 Sairaudet Vuosina 2001 - 2006 rekisteröityjen koirien terveyskyselyiden perusteella kolmevuotiaista kessuista jotain pidempi kestoista sairautta sairastaa noin kolmannes. Eläinlääkärikäyntien osalta voidaan todeta peruskeeshondin käyvän kolmen vuoden ikään mennessä eläinlääkärissä kolmisen kertaa eli keskimäärin kerran vuodessa. Ihosairaudet ovat keeshondeilla yleisin sairausryhmä. Noin 15 prosenttia kantamme koirista kärsii jonkinlaisista iho-oireista kolmen vuoden ikään mennessä. Kutisevat ihosairaudet alentavat koirien hyvinvointia merkittävästi ja pitkäkestoisesti. Keeshondeilla esiintyvistä iho-oireista merkittävä osa on onneksi kutisemattomia turkin määrään ja laatuun vaikuttavia sairauksia. Iho-oireiden taustalla on mahdollisesti elimistön puolustusjärjestelmän toiminnanhäiriötä, jotka puolestaan voivat olla kytköksissä kaventuvaan geneettiseen monimuotoisuuteen. Niinpä iho-oireiden vastustamisessa selvästi sairaiden koirien jalostuksesta poiskarsimisen lisäksi geneettisen monimuotoisuuden säilyttämisen eteen tehtävä työ on avainasemassa. mukaan perimässään virheellistä geenialuetta kantavat koirat lähes tyystin pois jalostuksesta. Näin ollen PHPT-sairauden merkitys rodullemme on vähentynyt lyhyessä ajassa merkittävästi. Diabeteksen ja epilepsian osalta esiintyvyys suomalaisessa kannassa vaikuttaa olevan kohtuullisen alhainen. Lonkka- ja kyynärnivelten kasvuhäiriön osalta tilanne on säilynyt varsin muuttumattomana viimeisten kymmenen vuoden aikana. Vakava-asteiset niveltenkasvuhäiriöt voivat vaikuttaa keeshondrotuistenkin koirien elämänlaatuun. Keeshondia voidaan olemassa olevan, vielä niukahkon tiedon valossa, pitää normaalisti lisääntyvänä rotuna. Tulevaisuudessa tarvitaan lisää tietoa etenkin narttujen synnytysten sujuvuudesta, emoominaisuuksista sekä urosten kohdalla astumisten sujuvuudesta. Keeshondien keski-ikä on noin 11 vuotta. Kasvaimet, jotka ovat iäkkäämpien koirien tyyppisairauk-sia, ja tuntemattomat syyt (ml. vanhuus) ovat merkittävimmät kuolinsyyt. Lisätietoja keeshond rodun terveydestä saat lukemalla rodun jalostuksen tavoiteohjelmaa vuosille 2013-2017. Keeshondien terveystutkimukset Keeshondeilla tiedetään olevan perinnöllistä altistusta ensisijaiselle lisäkilpirauhasen liikatoiminnalle (PHPT), diabetekselle ja epilepsialle. PHPT-sairauden osalta viimeisinä vuosina on tehty voimakasta karsintaa jättämällä käytössä olevan geenitestin Keeshond ei kuulu Suomen Kennelliiton perinnöllisten vikojen ja sairauksien vastustamisohjelmaan (PEVISA). Rotujärjestö kuitenkin suosittelee, että vähintään jalostukseen käytettävien koirien luusto röntgenkuvattaisiin lonkka- ja kyynärnivelten Suomen Keeshond ry 28 osalta sekä tehtäisiin virallinen polvipolvi ja silmätutkimus. Jalostukseen käytettävän keeshondin tulee joko itse olla negatiiviseksi testattu PHPT geenitestillä tai perimältään negatiivinen. Myös muiden kuin jalostuskoirien oirien terveystutkimukset antavat erinomaisen arvokasta tietoa keeshondpopulaation terveydentilasta! Toivottavasti mahdollisimman moni keeshondin omistaja vie koiransa Suomen Kennelliiton virallisiin terveystutkimuksiin. Virallisista terveystutkimuksista ja j niihin liittyvistä määräyksistä löytyy ajantasaista tietoa Suomen Kennelliiton kotisivuilta. kotisivuilta Koiran vanhetessa Koiraystävämmekin vanhenee ajan myötä. myö Vanhan koiran tarpeet on otettava huomioon. Ruoka kannattaa vaihtaa ikääntyvän koiran ruokavalioksi noin 7-8 vuoden iässä. Lenkit lyhenevät ja niitä tehdään koiran ehdoilla. hdoilla. Kuulo voi heiketä. heiketä Samoin näkökin voi ensimmäisenä hämärässä. huonontua, Jokaisella isella koiralla on oikeus arvokkaaseen vanhuuteen. Nykyään koiratkin elävät entistä pidempään.. Harva koira elää täysin terveenä elämänsä loppuun asti. Luonnollinen kuolema kotona omassa pedissä maaten on harvinaista. Koiran omistajan mistajan velvollisuus on viedä ystävä eläinlääkäriin saamaan tarkoituksenmukaista sta hoitoa ja lopulta päästää lemmikki tähdeksi taivaalle. Lemmikin hautaamisesta ruutukaava-alueella ruutukaava on erilaisia laisia käytäntöjä eri kunnissa. Näihin kannattaa tutustua etukäteen. Monet eläinsuojeluyhdistykset ylläpitävät lemmikkien hautausmaita. hautausm Tuhkaus on noussut suosioon myös lemmikkien kohsalla ja eläintuhkaamoita aamoita löytyy ympäri Suomea. Tuhkauspalvelut ovat yleensä sujuvasti käytettävissä eläinlääkärin kautta. Kuva: Katja Seeslahti Suomen Keeshond ry 29 Rotumääritelmä FCI:n ryhmä 5 Pystykorvat ja alkukantaiset tyypit, alaryhmä 4 Saksanpystykorvat (Deutscher Spitz) nro 97 Wolfspitz/keeshond, grosspitz, kleinspitz ja zwergspitz/pomeranian Alkuperämaa: Saksa KÄYTTÖTARKOITUS: Vahti- ja seurakoira LYHYT HISTORIAOSUUS: Saksanpystykorvat ovat kehittyneet kivikautisesta suokoirasta (Canis familiatis palustris Rüthimeyer) ja myöhemmin esiintyneestä ”paaluasutuspystykorvasta). Ne ovat KeskiEuroopan vanhinta koirarotua, josta useat muut rodut ovat kehittyneet. Maissa, joissa ei puhuta saksaa kutsutaan wolfspitziä nimellä keeshond sekä kääpiöpystykorvaa nimellä pomeranian. YLEISVAIKUTELMA: Pystykorvien kaunis karvapeite herättää ihastusta. Se on runsaan aluskarvan ansiosta pysty. Kaulaa ympäröivä, runsas, harjamainen kauluri ja tuuheakarvainen, terhakkaasti selän päällä oleva häntä ovat erityisen huomiota herättäviä. Kettumainen pää, tarkkaavaiset silmät ja teräväkärkiset, pienet ja toisiaan lähellä pystyssä olevat korvat antavat näille pystykorville ominaisen pirteän ulkonäön. TÄRKEITÄ MITTASUHTEITA: Säkäkorkeuden suhde rungon pituuteen on 1:1. KÄYTTÄYTYMINEN/LUONNE: Saksanpystykorva on aina valpas, eloisa ja poikkeuksellisen uskollinen omistajalleen. Se on oppivainen ja helppo kouluttaa. Epäluuloisuus vieraita kohtaan ja puuttuva metsästysvietti tekevät siitä ihanteellisen kodin ja pihan vartijan. Se ei ole arka tai aggressiivinen. Säänkestävyys, sinnikkyys ja pitkäikäisyys ovat sen erinomaisia ominaisuuksia. PÄÄ KALLO-OSA: Keskikokoinen pää vaikuttaa ylhäältä katsottuna takaosasta leveämmältä ja kapenee kohti kuononkärkeä. OTSAPENGER: Vaihtelee kohtuullisen erottuvasta selvästi erottuvaan, ei kuitenkaan jyrkkä. KIRSU: Pyöreä, pieni ja täysin musta, ruskeilla koirilla tummanruskea. KUONO-OSA: Ei liian pitkä, ei karkea eikä suippo, sopusuhtainen kalloon nähden. (Wolfspitz/keeshondilla, grosspitzillä ja mittelspitzillä kuonon suhde kalloon noin 2:3 ja kleinspitzillä ja pomeranialla noin 2:4. HUULET: Tiiviit, eivät riippuvat eivätkä muodosta poimuja suupieliin. Huulet ovat kauttaaltaan mustapigmenttiset, kaikilla ruskeilla koirilla ruskeat. LEUAT/HAMPAAT/PURENTA: Leuat ovat normaalisti kehittyneet. Täydellinen leikkaava purenta, jossa ylähampaat asettuvat tiiviisti alaetuhampaiden eteen ja hampaat ovat suorassa kulmassa leukoihin nähden. 42 hammasta hammaskaavion mukaisesti. Pienikokoisilla muunnoksilla voidaan hyväksyä yksittäisten välihampaiden puuttuminen. Tasapurenta on sallittu kaikilla muunnoksilla. POSKET: Pehmeästi pyöristyvät, eivät ulkonevat. SILMÄT: Keskikokoiset, mantelinmuotoiset, hieman vinoasentoiset ja väriltään tummat. Suomen Keeshond ry 30 RUNKO YLÄLINJA: Pystykorvan ylälinja alkaa pystyistä korvista ja jatkuu pehmeänä kaarena lyhyen ja suoran selän yli. Tuuheakarvainen, selän päällä oleva häntä peittää osan selkää ja viimeistelee sivukuvan. SÄKÄ JA SELKÄ: Korkea säkä sulautuu huomaamattomasti mahdollisimman lyhyeen, suoraan ja kiinteään selkään. LANNE: Lyhyt, leveä ja voimakas. LANTIO: Leveä, lyhyt, ei luisu. RINTAKEHÄ: Syvä ja selvästi kaareutunut; eturinta on hyvin kehittynyt. ALALINJA JA VATSA: Rintakehä on mahdollisimman taakse ulottuva, vatsalinja on hieman nouseva. HÄNTÄ: korkealle kiinnittynyt, keskipitkä ja erittäin runsaskarvainen. Häntä nousee heti tyvestä ylös- ja eteenpäin selän päälle ja tiiviisti sitä vasten. Kaksoiskierre hännänpäässä on sallittu. LAVAT: Lihaksikkaat, tiiviisti rintakehään kiinnittyneet, pitkät ja viistot. OLKAVARRET: Suunnilleen lapojen mittaiset ja noin 90 asteen kulmassa niihin nähden. KYYNÄRPÄÄT: Runkoon verrattuna keskipitkät, vankat, täysin suorat ja takaosastaan runsashapsuiset. VÄLIKÄMMENET: Voimakkaat, keskipitkät ja 20 asteen kulmassa kyynärvarteen nähden. KÄPÄLÄT: Mahdollisimman pienet ja pyöreät ns. kissankäpälät, varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja selvästi kaareutuneet; päkiät ovat vahvat. Kynnet ja päkiät kaikilla muilla värimuunnoksilla mustat, paitsi ruskeilla tummanruskeat. TAKARAAJAT YLEISVAIKUTELMA: Takaraajat ovat hyvin lihaksikkaat ja kintereisiin asti runsaskarvaiset. Raajat ovat suorat ja yhdensuuntaiset. REIDET JA SÄÄRET: Reidet ja sääret ovat suunnilleen yhtä pitkät. POLVET: Polvinivelet ovat voimakkaat ja vain kohtuullisesti kulmautuneet, koiran liikkuessa polvet eivät ole ulko- eivätkä sisäkierteiset. VÄLIJALAT: Keskipitkät, hyvin voimakkaat, alustaan nähden pystysuorat. KÄPÄLÄT: Mahdollisimman pienet ja pyöreät ns. kissankäpälät, varpaat ovat tiiviisti yhdessä ja selvästi kaareutuneet; päkiät ovat vahvat. Kynnet ja päkiät ovat mahdollisimman tummat. RAAJAT ETURAAJAT YLEISVAIKUTELMA: Eturaajat ovat suorat. Etuosa on melko leveä. LIIKKEET Tehokkaat, suorat ja joustavat. NAHKA Tiiviisti rungonmyötäinen ja poimuton. Silmäluomien reunat ovat mustapigmenttiset muilla paitsi ruskeilla koirilla, joilla ne ovat ruskeat. KORVAT: Pienet, korkealle ja melko lähelle toisiaan kiinnittyneet, kolmionmuotoiset ja aina kärkeä myöten jäykästi pystyssä. KAULA: Keskipitkä, leveästi lapoihin kiinnittynyt ja niskasta hieman kaareutunut. Ei löysää kaulanahkaa. Kaulassa harjamainen kauluri. Suomen Keeshond ry 31 KARVAPEITE KARVA: Kaksinkertainen karvapeite: pitkä, suora ja pysty peitinkarva sekä lyhyt, tiheä ja pumpulimainen aluskarva. Karvapeite päässä, korvissa ja raajojen etupuolella sekä käpälissä on sameettistä eli lyhyttä ja tiheää, muissa osissa pitkää ja runsasta. Karva ei ole aaltoilevaa, kiharaa eikä huopaantunutta, eikä se muodosta jakausta selässä. Kaulassa ja lapojen kohdalla on tiheäkarvainen harja. Eturaajojen takaosassa on runsaat hapsut, takaraajoissa on kintereeseen asti runsas karvoitus, häntä on tuuheakarvainen. VÄRI: a) wolfspitz/keeshond: harmahtava b) grosspitz: musta, ruskea ja valkoinen c) mittelspitz: musta, ruskea, valkoinen, oranssi, harmahtava ja muunvärinen d) kleinspitz: musta, ruskea, valkoinen, oranssi, harmahtava ja muunvärinen e) zwergspitz/pomeranian: musta, ruskea, valkoinen, oranssi, harmahtava ja muunvärinen Muunväriset: Muunvärisiksi kutsutaan kaikkia alla [yllä] mainitsemattomia muita värsävyjä, jotka ovat kermanvärinen, kerma-soopeli, oranssi-soopeli, musta punaruskein merkein (blabk and tan) ja kirjava. Kirjavilla tulee olla valkoinen pohjaväri. Mustien, ruskeiden, harmaiden tai oranssinväristen laikkujen tulee olla jakautuneina yli koko rungon. Musta: Aluskarvan tulee olla musta, myös ihon tulee olla tumma. Peitinkarva on kiiltävän musta ilman valkoisia tai muita värimerkkejä. Ruskea: Kauttaaltaan yksivärisen tummanruskea. Valkoinen: Puhtaan valkoinen, ilman kellertäviä sävyjä, joita usein esiintyy erityisesti korvien ympärillä. Oranssinvärinen: Kauttaaltaan yksivärinen, ei tumma eikä vaalea. Harmahtava (keeshond): Hopeanharmaan mustin karvankärjin. Kuono ja korvat ovat tummat; kummankin silmän ympärillä on selvä vinosti silmän ulkokulmasta korvan uloimpaan kiinnityskohtaan kulkeva ohut musta viiva, ns. silmälasit; lyhyet, mutta ilmeikkäät kulmakarvat saavat aikaan selvästi erottuvan rajauksen ja varjostuksen. Harja ja lapoja myötäilevät värimerkit ovat vaaleat. Raajat ovat hopeanharmaat ilman mustia merkkejä kyynärpään tai kintereen alapuolella, lukuun ottamatta vaaleampaa juovitusta varpaissa. Musta hännänpää. Hännän alapuoli ja housukarvat ovat vaalean hopeanharmaat. KOKO JA PAINO SÄKÄKORKEUS: a) wolfspitz/keeshond: 49 cm +-6 cm b) grosspitz: 46 cm +-4 cm c) mittelspitz: 34 cm +-4 cm d) kleinspitz: 26 cm +-3 cm e) zwergspitz/pomeranian: 20 cm +-2 cm PAINO: Joka kokoluokassa painon tulisi olla suhteessa kokoon. VIRHEET: Kaikki poikkeamat edellä mainituista kohdista luetaan virheiksi suhteutettuihin virheiden vakavuuteen. VAKAVAT VIRHEET: Rakennevirheet; liian litteä pää, selvä omenapää; lihanvärinen Suomen Keeshond ry 32 kirsu, huulet tai silmäluomet; hammaspuutokset wolfspitz/keeshondilla sekä grossgross ja mittelspitzillä; liian suuret, liian vaaleat tai ulkonevat silmät; virheelliset liikkeet; puuttuvat pään värimerkit harmahtavilla koirilla. HYLKÄÄVÄT VIRHEET: Epätäydellisesti sulkeutunut aukile; yläylä tai alapurenta; ulkoulko tai sisäkierteiset silmäluomet (ektopium tai entropium); taittokorvat; selvät valkoiset laikut kaikilla muilla yksivärisillä kuin valkoisilla yksilöillä. HUOM. Uroksilla ksilla tulee olla kaksi normaalisti kehittynyttä kivestä täysin laskeutuneina kivespussiin. Lähteet ja lisätietoja http://www.suomenkeeshond.fi http://www.kennelliitto.fi/ http://www.pelastuskoiraliitto.fi http://www.agilityliitto.fi http://www.evira.fi Pentuoppaan tekstin pohjana on käytetty kennelalan kennelalan opinnäytetyötä, jonka on kirjoittanut Marianne Löf. Kuva: Salla Seeslahti Suomen Keeshond ry
© Copyright 2024