Liikunnan edistäminen lapsilla ja nuorilla – liikuntaan

Seediscussions,stats,andauthorprofilesforthispublicationat:http://www.researchgate.net/publication/264886137
Liikunnanedistäminenlapsillajanuorilla–
liikuntaanvaikuttavattekijätja
liikuntainterventioidenvaikutuksetLIKEStutkimuskeskus
ARTICLE
READS
613
5AUTHORS,INCLUDING:
MarkoTKantomaa
TuijaHTammelin
ImperialCollegeLondon
LIKES-FoundationforSportandHealthSci…
19PUBLICATIONS244CITATIONS
116PUBLICATIONS1,700CITATIONS
SEEPROFILE
Allin-textreferencesunderlinedinbluearelinkedtopublicationsonResearchGate,
lettingyouaccessandreadthemimmediately.
SEEPROFILE
Availablefrom:TuijaHTammelin
Retrievedon:24November2015
Liikunnan edistäminen lapsilla ja nuorilla – liikuntaan
vaikuttavat tekijät ja liikuntainterventioiden vaikutukset
Nuori Suomi ry
Liikunnasta syrjäytyneiden lasten ja nuorten fyysinen aktivointi -hanke
Tutkimus- ja kirjallisuuskatsaus
28.10.2010
LIKES-tutkimuskeskus
Katja Rajala
Henna Haapala
Marko Kantomaa
Tuija Tammelin
1
Sisältö
1 Johdanto
2 Liikunta lapsuudessa ja nuoruudessa
2.1 Yli puolet nuorista liikkuu liian vähän
2.2 Lapsena opittua liikkumatonta elämäntapaa on vaikea muuttaa
2.3 Liikunta lapsena tukee terveyttä läpi elämän
2.4 Liikunta edistää oppimista ja kognitiivista terveyttä
3 Mitkä asiat liittyvät lasten ja nuorten vähäiseen liikkumiseen?
3.1 Ikä, sukupuoli ja aikaisemmat liikuntakokemukset vaikuttavat liikunnan määrään
3.2 Lapset ottavat liikkumisen mallin vanhemmiltaan
3.3 Asuinpaikka ja vuodenajat ovat yhteydessä liikunnan määrään
3.4 Liikuntatoiminnan kohdistaminen vähän liikkuville lapsille ja nuorille
4 Liikuntainterventioiden vaikutukset lasten ja nuorten liikuntaan
4.1 Säännölliset liikuntatuokiot ja henkilökunnan koulutus lisäävät pienten lasten liikuntaa
4.2 Koulu tarjoaa hyvät puitteet liikunnan lisäämiseksi
4.2.1 Alakouluikäisten koulupäivän aikainen liikunta lisääntyy
4.2.2 Yläkouluikäisten aktivointi vaatii yhteisöllisyyttä ja moniulotteisuutta
4.2.3 Liikunnalliset iltapäiväkerhot lisäävät lasten liikuntaa
4.3 Lisäävätkö interventiot vähän liikkuvien lasten ja nuorten liikuntaa?
4.3.1 Liikunta apuna ylipainon torjunnassa
4.3.2 Alhaisessa sosioekonomisessa asemassa olevien lasten liikunta lisääntyy
5 Lasten ja nuorten liikunnasta sekä interventioiden vaikutuksista tarvitaan lisää tietoa
Lähteet
2
1 Johdanto
Lapset ja nuoret hyötyvät monin tavoin riittävästä ja monipuolisesta liikunnasta. Kuitenkin
vain vajaa puolet suomalaisista lapsista ja nuorista liikkuu suositusten mukaisesti, ja osa
lapsista ja nuorista on vaarassa syrjäytyä liikunnasta kokonaan. Näin ollen lasten ja nuorten
liikunnan edistäminen muun muassa erilaisten interventioiden avulla on perusteltua.
Millaiset lapset ja nuoret liikkuvat liian vähän? Lisäävätkö erilaiset interventiot lasten ja
nuorten liikuntaa? Tähän tutkimuskatsaukseen on koottu olemassa olevaa tietoa suomalaisten
lasten ja nuorten liikunnan määrästä, liikunnan vaikutuksista lasten ja nuorten normaaliin
kasvuun ja kehitykseen, lasten ja nuorten vähäiseen liikuntaan vaikuttavista tekijöistä sekä
erilaisten liikuntainterventioiden vaikutuksista.
Suomalaisten lasten ja nuorten liikunnan määrän osalta tiedot pohjautuvat Suomessa tehtyihin
väestötason poikkileikkaustutkimuksiin (esimerkiksi Nuorten terveystapatutkimus, WHO:n
koululaistutkimus sekä THL:n Kouluterveyskysely). Tutkimuskatsauksessa on hyödynnetty
myös suomalaisia liikuntasuosituksia, jotka määrittelevät lasten ja nuorten tarvitseman
liikunnan minimimäärän sekä kuvaavat liikunnan myönteisiä vaikutuksia lasten ja nuorten
normaaliin kasvuun ja kehitykseen. Vähäiseen liikuntaan vaikuttavien tekijöiden sekä
erilaisten liikuntainterventoiden vaikutusten osalta tutkimuskatsaus pohjautuu pääsääntöisesti
tuoreisiin kansainvälisiin katsausjulkaisuihin, joihin on koottu tietoa tutkimuksen
näkökulmasta laadukkaista tutkimuksista. Nykyisen tutkimustiedon kokoamisen lisäksi tässä
tutkimuskatsauksessa pohditaan, millaista lasten ja nuorten liikuntaan liittyvää tutkimusta
tarvitaan tulevaisuudessa.
2 Liikunta lapsuudessa ja nuoruudessa
Suomalaiset liikuntasuositukset määrittelevät lasten ja nuorten tarvitseman liikunnan
minimimäärän. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille ohjaa 7–18-vuotiaita lapsia ja
nuoria liikkumaan vähintään 1–2 tuntia päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla.
Varhaiskasvatuksen liikuntasuositusten mukaan alle kouluikäinen lapsi tarvitsee joka päivä
vähintään kaksi tuntia reipasta liikuntaa. Lapsuusajan liikunta luo pohjaa elinikäiselle
liikunnalle ja terveydelle.
Liikunta on lasten ja nuorten keskuudessa suosittu harrastus. Liikuntaharrastus
urheiluseuroissa onkin jopa hieman lisääntynyt viimeisten 30 vuoden aikana. Noin puolet
lapsista osallistuu urheiluseuran harjoituksiin vähintään kerran viikossa, mutta osuus vähenee
12 ikävuodesta alkaen ja on 30–40 prosenttia 18 vuoden iässä. Fyysisen aktiivisuuden
pävittäinen suositus ei kuitenkaan täyty monien urheilevienkaan lasten kohdalla. Suositellun
päivittäisen liikuntamäärän saavuttaminen edellyttää usein liikuntaa muuallakin kuin seuran
järjestämissä harjoituksissa.
3
2.1 Yli puolet nuorista liikkuu liian vähän
Nuorista pojista 20 prosenttia ja tytöistä 25 prosenttia liikkuu erittäin vähän tai ei lainkaan
(Fogelholm ym. 2007).
Nuorista pojista noin puolet ja tytöistä noin 40 prosenttia liikkuu terveytensä kannalta
riittävästi tunnin päivässä. Erittäin vähän tai ei lainkaan liikkuvia on nuorista pojista noin
viidesosa ja tytöistä neljäsosa. Suomalaisten lasten kokonaisaktiivisuudesta, erityisesti
liikunnasta, jota ei mielletä varsinaiseksi liikunnan harrastamiseksi, tarvittaisiin lisää
perustietoa. Huolestuttavaa on, että lapset ja nuoret ovat lihoneet, fyysinen kunto, erityisesti
kestävyyskunto, on heikentynyt ja tuki- ja liikuntaelinoireilu lisääntynyt viimeisen 20 vuoden
aikana. Ylipainoisten osuus on kaksinkertaistunut kaikissa ikäryhmissä parissa
vuosikymmenessä. Ylipainoisia lapsia on päiväkoti-ikäisistä noin 2–5 prosenttia,
alakouluikäisistä noin 10–15 prosenttia ja yläkouluikäisistä noin 15–20 prosenttia.
Muutosten taustalla on osittain istuvan elämäntavan yleistyminen; televisio, netti ja
tietokonepelit istuttavat lapsia ja nuoria tuntikausiksi ruudun ääreen. Liiallisella istumisella
on monia, liikunnan harrastamisesta riippumattomia terveyshaittoja. Erittäin runsas istuminen
liittyy nuorilla heikompaan lihaskuntoon, lihavuuteen sekä niska-hartiaseudun oireiluun.
Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisillä ottaa kantaa myös istumisen määrään: päivässä
ei saisi olla yli kahden tunnin istumisjaksoja eikä viihdemedian parissa vietetty aika saisi
ylittää kahta tuntia. Ruutuaika lisääntyy lapsilla iän myötä. Suomalaisten lasten ruutuajasta ei
ole tehty kattavaa selvitystä. Muutamien suomalaisten tutkimusten mukaan voidaan kuitenkin
arvioida, että kahden tunnin päivittäinen ruutuaika ylittyy noin viidellä prosentilla
ensimmäisen luokan oppilaista, 30–40 prosentilla viidesluokkalaisista ja yli puolella
yläkoululaisista.
2.2 Lapsena opittua liikkumatonta elämäntapaa on vaikea muuttaa
Liikunta vähenee siirryttäessä kouluiästä aikuisikään. Erityisesti raskas liikunta vähenee, ja
harrastettujen liikuntamuotojen kirjo kapenee. Aktiivinen liikunnan harrastaminen lapsena ja
nuorena lisää todennäköisyyttä liikunnan harrastamiseen aikuisena. Eniten aikuisena
liikkuvia on niiden joukossa, jotka ovat kouluiässä harrastaneet säännöllisesti tehokasta
liikuntaa useiden vuosien ajan. Myös seuraavat nuoreen liittyvät tekijät ennustavat aktiivista
liikkumista aikuisena: osallistuminen järjestettyyn liikuntaan, osallistuminen kilpaurheiluun,
kestävyystyyppisen liikunnan harrastaminen, hyvä kestävyyskunto, hyvä koettu terveys, hyvä
koulumenestys, hyvä liikuntanumero koulussa sekä tyytyväisyys omaan kuntoon,
suorituskykyyn ja taitoihin.
Monipuoliset perus- ja lajitaidot tekevät eri liikuntamuotojen harrastamisen helpommaksi ja
mukavammaksi ja edesauttavat näin jonkin liikuntamuodon säilymistä aikuisiälle.
Monipuoliset liikuntataidot helpottavat uusien liikuntamuotojen omaksumista ja liikunnan
uudelleen aloittamista pitkänkin tauon jälkeen. Liikunnan pysyvyyttä edistää myös
4
liikuntamyönteisyys, joka kehittyy lapsena ja nuorena harrastetun liikunnan myötä.
Liikunnan pitäisi näin ollen olla mukavaa ja mielekästä, jotta se jatkuisi läpi elämän.
Liikkumaton elämäntapa säilyy aikuisikään voimakkaammin kuin aktiivinen elämäntapa.
Liikuntaan osallistumista on oleellista tukea elämänkulun kaikissa vaiheissa, erityisesti
elämän siirtymä- ja muutosvaiheissa, jotka helposti johtavat liikunnan vähenemiseen. Lasten
ja nuorten kohdalla tällaisia siirtymävaiheita ovat esimerkiksi koulun aloittaminen ja
siirtyminen alakoulusta yläkouluun.
2.3 Liikunta lapsena tukee terveyttä läpi elämän
Riittävä liikunta tukee lapsen ja nuoren normaalia kasvua ja kehitystä monin tavoin.
Esimerkiksi liikunnan mahdollisuudet luuston lujittamiseksi ovat parhaimmat kasvuiässä.
Liikkumattomuus lapsena ja nuorena voi vaikeuttaa luuston ihanteellista kehitystä, mikä voi
lisätä osteoporoosin vaaraa myöhemmällä iällä. Samoin sydän- ja verisuonisairauksien
riskitekijöiden epäedullinen profiili säilyy usein aikuisiälle. Liikunnalla voidaan ehkäistä
monia epäedullisia terveysmuutoksia jo lapsuudessa. Tämä edellyttää kuitenkin liikunnallisen
elämäntavan säilymistä. Jos liikkuminen loppuu kouluiässä tai sen jälkeen, häviävät
useimmat liikunnan avulla saavutetut terveysvaikutukset. Fyysisten vaikutusten lisäksi
liikunta voi vaikuttaa myös psyykkiseen ja sosiaaliseen terveyteen.
Heikko fyysinen kunto, heikko terveys tai esimerkiksi lihavuus saattavat estää liikunnan
harrastamisen tai ainakin heikentää motivaatiota liikkumiseen, jolloin vaarana on niin sanottu
liikkumattomuuden noidankehä: liikkumattomuuden vuoksi entisestään heikentyvä terveys.
Kouluikäiset, joilla terveys tai toimintakyky rajoittavat liikuntaan osallistumista, tarvitsevat
erityisiä ratkaisuja osallistuakseen tasavertaisesti liikuntaan.
2.4 Liikunta edistää oppimista ja kognitiivista terveyttä
Liikunta on yhteydessä hyvään koulumenestykseen lapsilla (Hillman ym. 2008, Kantomaa
2010).
Liikunta on yhteydessä hyvään kognitiiviseen suoriutumiseen ja koulumenestykseen lapsilla.
Fyysinen aktiivisuus on yhteydessä muun muassa havainnointitaitoihin, muistiin ja
oppimisvalmiuksiin vaikuttaen myönteisesti keskittymiskykyyn ja käyttäytymiseen
luokkahuoneessa. Tutkimusten mukaan matemaattiset suoritukset ja lukeminen aktivoivat
samoja aivojen alueita, joihin fyysinen kunto on yhdistetty. Fyysinen aktiivisuus näyttäisikin
vaikuttavan myönteisesti myös kielellisiin ja matemaattisiin taitoihin. Vastaavasti vähäiseen
liikuntaan liittyvät motoriset ongelmat ovat usein osa lapsen laajempia oppimisvaikeuksia,
liittyen esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriöihin, kielellisiin oppimisvaikeuksiin ja
lukivaikeuksiin.
5
Hyvä muisti, toiminnanohjaus ja tiedonkäsittelytaidot ovat osa kognitiivista terveyttä.
Liikunnan avulla voidaan vaikuttaa muistisairauksien ilmaantumiseen jo nuoruudesta alkaen
ehkäisemällä tunnettuja vaaratekijöitä, kuten ylipainoa, korkeaa verenpainetta, korkeaa
kolesterolia ja diabetesta. Liikunta tukee kognitiivista terveyttä myös edistämällä aivojen
verenkiertoa, synnyttämällä uusia aivosoluja ja luomalla uusia yhteyksiä aivojen eri osien
välille. Liikunnan vaikutuksista lasten kognitiiviseen kehitykseen ja sitä kautta myöhempään
kognitiiviseen terveyteen on kuitenkin vähän tutkimustietoa.
Luvun 2 lähteet: Duodecim 2010, Fogelholm ym. 2007, Fyysisen aktiivisuuden suositus
kouluikäisille 2008, Blair ym. 1989, Hillman ym. 2008, Kantomaa 2010, Malina 2001, Mäki
ym. 2010, Tammelin 2005, Telama ym. 2005, Varhaiskasvatuksen liikuntasuositukset 2005
3 Mitkä asiat liittyvät lasten ja nuorten vähäiseen liikkumiseen?
Liikunnan terveysvaikutukset eivät yleensä motivoi lapsia ja nuoria liikkumaan. Liikunnan
tulee olla ennen kaikkea hauskaa, jotta se liikuttaa ja liikunnan pariin palataan kerta toisensa
jälkeen. Liikunnallisen elämäntavan omaksuminen on varsin monivaiheinen ja pitkä prosessi,
johon liittyvät muun muassa tiedon saanti ja tietoisuuden herääminen liikunnan
merkityksestä, motivaation ja positiivisen asenteen herääminen liikuntaa kohtaan,
liikuntataitojen oppiminen, erilaisten liikuntalajien kokeileminen, kavereiden vaikutus,
osallistuminen liikuntaan ja lopulta harrastuksen pysyvä omaksuminen. Kaikki nämä osaalueet tulisi huomioida edistettäessä lasten ja nuorten liikuntaa.
Liikunta-aktiivisuuteen ja liikkumattomuuteen vaikuttavat monet sekä yksilöön itseensä että
ympäristöön liittyvät tekijät samanaikaisesti. Yksilöön liittyviä tekijöitä ovat esimerkiksi
sukupuoli ja ikä. Ympäristöön liittyvistä tekijöistä erityisesti perheellä on suuri vaikutus
lasten liikuntaan.
3.1 Ikä, sukupuoli ja aikaisemmat liikuntakokemukset vaikuttavat liikunnan määrään
Suomessa alakouluikäiset pojat liikkuvat päivittäin noin puoli tuntia enemmän kuin tytöt
(Nupponen ym. 2010).
Liikunta-aktiivisuus vähenee iän myötä. Nuoret liikkuvat vähemmän kuin lapset. Aiempi
liikunnan harrastaminen ennustaa nykyistä liikunta-aktiivisuutta. Tytöt liikkuvat vähemmän
kuin pojat sekä lapsena että nuorena. Suomalaiset pojat liikkuvat hieman tyttöjä enemmän jo
leikki-iässä kotona arki-iltaisin ja viikonloppuisin. Päiväkotiliikunnassa ei ole eroa tyttöjen ja
poikien välillä. Alakouluiässä pojat liikkuvat päivittäin noin 30 minuuttia tyttöjä enemmän.
Tytöt tarvitsisivatkin erityisesti tukea liikunnan lisäämiseksi. Nuorten ikäryhmässä pojat
istuvat tietokoneen ääressä enemmän kuin tytöt, joten nuorten istumiseen käyttämän ajan
vähentämiseen tähtäävät toimet olisi hyvä kohdistaa erityisesti pojille.
6
Heikko itsearvostus ja koettu fyysinen pätevyys ovat yhteydessä liikkumattomuuteen.
Liikunta ei ole houkuttelevaa, jos lapsi tai nuori kokee omat liikuntakykynsä huonoiksi.
Ylipaino liittyy vähäiseen liikunta-aktiivisuuteen nuorilla. Huonosti koulussa menestyvät
nuoret harrastavat liikuntaa vähemmän kuin hyvin koulussa menestyvät. Myös vamma tai
pitkäaikaissairaus saattaa heikentää mahdollisuuksia sekä ohjattuun että omaehtoiseen
liikuntaan.
3.2 Lapset ottavat liikkumisen mallin vanhemmiltaan
Kaveripiirin tuki ja yhteisöllisyys ovat tärkeitä nuorten liikkumiselle (Sallis ym. 2000, Van
Der Horst ym. 2007).
Perhe vaikuttaa vahvasti liikunnallisen elämäntavan omaksumiseen sekä pienillä lapsilla että
kouluikäisillä. Molempien vanhempien liikunta-aktiivisuus ja vanhempien osallistuminen
lasten liikuntaan tukevat lasten liikunta-aktiivisuutta. Lasten liikuntainnostus heikkenee, jos
vanhemmat eivät osoita hyväksyntää liikuntaa kohtaan, eivät rohkaise lasta liikkumaan, eivät
toimi itse liikkumisen malleina, eivät opeta lasta liikkumaan tai tue lapsen harrastusta
maksamalla harjoitusmaksuja, eivätkä kuljeta lasta kauempana oleviin harjoituksiin.
Vanhempien sosioekonominen asema on yhteydessä lasten liikuntaan. Vanhempien korkea
koulutus, tulot ja ammattiasema ennustavat suurempaa lasten fyysistä aktiivisuutta kuin
alhainen sosioekonominen asema. Sosioekonomisen aseman ja fyysisen aktiivisuuden
välisessä yhteydessä ei näyttäisi olevan eroja sukupuolten välillä. Vaikuttaa siltä, että yhteys
voimistuu iän myötä, mikä voi heijastaa oman sosioekonomisen identiteetin vahvistumista
nuoruudessa. Nuorilla korkean sosioekonomisen aseman myötä tuleva arvostus näyttäisi
olevan merkittävämpi tekijä liikunnan kannalta kuin pelkät taloudelliset resurssit.
Vanhempien korkean sosioekonomisen aseman, erityisesti korkean koulutustason, positiivista
yhteyttä lasten liikuntaan on selitetty muun muassa sillä, että korkean koulutustason omaavat
vanhemmat välittävät lapsilleen aktiivisesti tietoa liikunnan hyödyistä, kannustavat omalla
esimerkillään lastaan liikkumaan ja he myös liikkuvat yhdessä lastensa kanssa.
Vanhempien lisäksi sisarukset ja kaveripiiri vaikuttavat nuorten liikkumiseen. Nuoret
liikkuvat vähemmän, jos he eivät saa liikuntaan tukea kaveripiiriltään tai sisaruksiltaan.
3.3 Asuinpaikka ja vuodenajat ovat yhteydessä liikunnan määrään
Suomalaiset lapset liikkuvat vähiten syksyllä ja talvella (Nupponen ym. 2010).
Liikunta-aktiivisuudessa on Suomessa jonkin verran eroja asuinpaikan suhteen. Erot ovat
selvimmät urheiluseurojen järjestämässä liikunnassa, johon osallistuminen haja-asutusalueilla
on vähäisempää. Asuinpaikan ja perheen sosiaalisen aseman merkitys korostuu niissä
liikuntaharrastuksissa, joissa nuoret liikkuvat rakennetuissa ja maksua edellyttävissä
7
paikoissa, ja joihin pääseminen edellyttää kuljettamista. Liikuntapalveluiden ja -paikkojen
saavutettavuus ja esteettömyys ovat tärkeitä tekijöitä liikunnan mahdollistamiseksi kaikille.
Vuodenajat vaikuttavat kouluikäisten liikunta-aktiivisuuteen. Suomalaiset lapset liikkuvat
vähiten syksyllä ja talvella, jolloin liikuntamäärät ovat noin kolme neljäsosaa kevään ja kesän
liikuntamääristä.
3.4 Liikuntatoiminnan kohdistaminen vähän liikkuville lapsille ja nuorille
Vähän liikkuvien lasten ja nuorten tunnistaminen auttaa liikuntatoiminnan suunnittelussa ja
toteutuksessa. Näin erilaiset interventiot voidaan kohdistaa juuri niille lapsille ja nuorille,
jotka hyötyisivät eniten lisääntyneestä liikunnasta. Lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta
selittävissä tekijöissä on jonkin verran eroja. Seuraava taulukko kokoaa yhteen niitä tekijöitä,
jotka tutkimusten mukaan liittyvät lasten ja nuorten vähäiseen liikuntaan.
8
Taulukko 1. Lasten ja nuorten vähäiseen liikuntaan liittyviä tekijöitä.
Tekijät
Biologiset ja
demografiset
Lapset
Sukupuoli (tytöt)
Vamma tai pitkäaikaissairaus
Ylipaino
Psykologiset,
kognitiiviset ja
emotionaaliset
Heikko itsearvostus/koettu
fyysinen pätevyys
Ei pidä liikunnasta
Ei aikomusta liikkua
Huono minäpystyvyys (heikot
selviytymisodotukset
liikunnassa)
Nuoret
Sukupuoli (tytöt)
Ikä (iän myötä liikunta vähenee)
Vamma tai pitkäaikaissairaus
Etnisyys (maahanmuuttajatausta)
Ylipaino
Heikko itsearvostus/koettu fyysinen
pätevyys
Ei tavoitesuuntautuneisuutta
(liikuntaan)
Ei pidä liikunnasta/liikuntatunneista
Ei aikomusta liikkua
Kielteinen kehonkuva
Huono minäpystyvyys (heikot
selviytymisodotukset liikunnassa)
Tietämättömyys liikunnan
hyödyistä
Käyttäytymisominaisuudet ja
taidot
Ei ole liikkunut aikaisemmin
Runsas istuminen
Epäterveellinen ruokavalio
Ei ole liikkunut aikaisemmin
Ei yhteisöllisyyden tunnetta
(liikunnassa)
Ei elämyshakuisuutta
Runsas istuminen koulun jälkeen
Runsas istuminen viikonloppuisin
Epäsäännöllinen ateriarytmi
Sosiaaliset ja
kulttuurilliset tekijät
Ei tukea vanhemmilta
Vanhemmat eivät liiku itse
Vanhemmat eivät liiku lapsen
kanssa
Vanhempien alhainen
sosioekonom. asema
Ei tukea/apua vanhemmilta
Ei tukea muilta merkityksellisiltä
ihmisiltä
Sisarukset eivät liiku
Ei vertaistukea toisilta nuorilta
Vanhempien alhainen sosioekonom.
asema
Fyysiseen
ympäristöön liittyvät
tekijät
Ei mahdollisuuksia osallistua
liikuntaan
Ei vietä aikaa ulkona
Vuodenaika (talvi, syksy)
Asuinympäristö (maaseutu)
Ei mahdollisuuksia harrastaa
9
Lasten ja nuorten vähäisen liikunnan taustalla on useita psykologisia, kognitiivisia ja
emotionaalisia tekijöitä, muun muassa liikunnan inhoaminen, heikko koettu fyysinen
pätevyys sekä huono minäpystyvyys (lapsen tai nuoren omat odotukset liikunnassa
pärjäämisestään ovat heikot). Lasten ja nuorten liikunnan toteutuksessa tulisi huomioida
hauskuus ja myönteiset elämykset sekä liikuntataitojen opettaminen ja oppiminen.
Onnistumisen kokemukset samoin kuin toisten lasten ja nuorten onnistumiset sekä toisilta
saatu kannustus voivat lisätä liikuntamyönteisyyttä ja vaikuttaa liikkumattomuuden taustalla
oleviin psykologisiin ja emotionaalisiin tekijöihin. Nuorten kohdalla tietämättömyys
liikunnan hyvistä vaikutuksista on yhteydessä vähäiseen liikuntaan. Näin ollen nuorten
tietoisuutta liikunnan eduista olisi hyvä lisätä.
Lasten ja nuorten vähäiseen liikuntaan pohjautuvia ehdotuksia lasten ja nuorten liikunnan
edistäjille:
-
Lisää liikuntaa erityisesti tytöille.
Vähemmän istumista ja ruutuaikaa, erityisesti nuorille pojille.
Lisää liikunnan mahdollisuuksia vammaisille ja pitkäaikaissairaille.
Lisää liikunnan mahdollisuuksia maahanmuuttajille.
Lisää ideoita liikuntaan syksyllä ja talvella, jotta liikunta ei vähenisi kesän jälkeen.
Lisää tukea perheille, joilla on heikompi sosioekonominen asema.
Vanhemmat, sisarukset, kaverit ja muut merkitykselliset ihmiset tukemaan lasten ja
nuorten liikuttamista.
Lähiympäristöä on kehitettävä liikuntaa tukevaksi.
Luvun 3 lähteet: Bandura 1997, Brunton ym. 2005, Fogelholm ym. 2007, Hanson & Chen
2007, Nupponen ym. 2010, Sallis ym. 2000, Tammelin 2005, Van Der Horst ym. 2007, van
Sluisjn ym. 2007
4 Liikuntainterventioiden vaikutukset lasten ja nuorten liikuntaan
Lasten ja nuorten liikunnan lisäämiseksi on toteutettu monenlaisia toimenpiteitä ja
interventioita erilaisissa ympäristöissä. Tutkittua tietoa interventioiden vaikutuksista on
eniten kouluissa toteutetuista interventioista.
4.1 Säännölliset liikuntatuokiot ja henkilökunnan koulutus lisäävät pienten lasten
liikuntaa
Säännöllisesti toteutetut liikuntaohjelmat voivat lisätä pienten lasten liikuntaa ja kehittää
lasten motorisia taitoja (Ward ym. 2010).
Lasten liikunnallisten tottumusten perusta muodostuu jo ensimmäisten ikävuosien aikana.
Suuri osa alle kouluikäisistä lapsista on päivähoidossa, joten päivähoidon tarjoamat puitteet
10
mahdollistavat myös lasten liikunnan kehittämisen. Päivähoidossa toteutettujen
liikuntainterventioiden vaikutuksista on hyvin vähän laadukkaita tutkimuksia. Tutkimukset
antavat kuitenkin viitteitä siitä, että säännöllisesti toteutetut, strukturoidut liikuntaohjelmat
voivat lisätä pienten lasten liikunnan määrää ja intensiteettiä sekä kehittää lasten motorisia
taitoja.
Ohjatut liikuntatuokiot sekä muutokset päivähoidon toimintatavoissa ja ympäristössä lisäävät
päivähoidossa olevien lasten liikuntaa. Pienten lasten liikunnan määrä ja intensiteetti ovat
lisääntyneet interventioissa, joissa lapsille on järjestetty ohjattuja monipuolisia, paljon
hyppelyä, juoksua ja kiipeilyä sisältäviä liikuntatuokioita useampana päivänä viikossa
useiden kuukausien ajan. Liikuntatuokiot ovat olleet kestoltaan korkeintaan 45 minuuttia.
Päivähoidon henkilökunnan koulutus luo edellytykset päivittäisten toimintatapojen
muuttamiselle niin, että liikunnasta tulee osa jokaista päivähoitopäivää. Lasten liikunta
lisääntyi esimerkiksi interventiossa, jonka tavoitteena oli henkilökunnan koulutuksen avulla
lisätä useampia 10 minuutin liikuntatuokiota päivähoitopäivän sisälle. Myös ympäristöön
liittyvät parannukset, kuten päiväkodin pihalle rakennettu kiipeily- ja temppurata, voivat
lisätä lasten liikuntaa.
Pienille lapsille suunnattujen liikuntainterventioiden vaikutuksista tarvitaan lisää tutkittua
tietoa; kuinka päivähoidon puitteet vaikuttavat lapsen fyysiseen aktiivisuuteen ja millaiset
interventiot ovat tehokkaimpia. Tietoa tarvitaan myös muun muassa ohjatun toiminnan ja
lasten vapaan leikin sopivasta tasapainosta. Ohjattua toimintaa ei tulisi järjestää lasten
vapaaseen leikkiin käyttämän ajan kustannuksella. Vapaa leikki edistää olennaisesti
leikkimisen iloa, luovuutta ja ystävyyssuhteiden muodostumista.
4.2 Koulu tarjoaa hyvät puitteet liikunnan lisäämiseksi
Tutkimustulokset kouluikäisten lasten ja nuorten liikuntainterventioiden vaikutuksista
perustuvat pääasiassa kouluissa toteutettuihin interventioihin. Koulut ovat keskeisessä
asemassa edistettäessä lasten ja nuorten liikuntaa. Koulun kautta on mahdollista tavoittaa
koko ikäluokka. Koulussa on myös yleensä hyvät mahdollisuudet liikuntainterventioiden
toteuttamiseen (välineet, olosuhteet, osaava henkilökunta). Liikunnan edistämisestä
kouluympäristössä hyötyvät etenkin ne lapset ja nuoret, joilla ei ole syystä tai toisesta
mahdollisuutta osallistua yleisiin kunnan tai kolmannen sektorin järjestämiin
liikuntapalveluihin. Samalla voidaan välttää tiettyjen lasten leimautumista, kun toiminta
kohdistetaan kaikille koulun oppilaille.
Kouluissa on toteutettu sisällöltään hyvin erilaisia interventioita lasten ja nuorten liikunnan
lisäämiseksi. Interventiot ovat kohdistuneet yleensä koulun opetussuunnitelmaan, opettajien
koulutukseen sekä koulutus- ja opetusmateriaaleihin. Monessa interventiossa on muutettu
koulupäivän rakennetta, hankittu liikuntavälineitä ja varmistettu, että ne ovat oppilaiden
saatavilla. Oppilaille ja heidän vanhemmilleen on jaettu yleisesti materiaaleja, joiden
tavoitteena on ollut lisätä oppilaiden ja vanhempien tietoisuutta liikunnan eduista sekä
11
vähäisen liikunnan haitoista. Liikunnan ohella interventioihin sisällytetään usein
ravitsemukseen liittyviä asoita.
Kouluissa toteutetut interventiot lisäävät lasten liikuntaa koulupäivän aikana etenkin
alakouluissa. Nykyisen tutkimusnäytön perusteella kouluissa toteutetut interventiot eivät
kuitenkaan lisänneet vapaa-ajan liikunnan määrää. Jos tavoitteena on lisätä lasten ja nuorten
vapaa-ajan liikuntaa, olisi interventioita laajennettava kohdistamalla ne koulun lisäksi
esimerkiksi lasten ja nuorten perheisiin sekä kunnallisiin ja kolmannen sektorin tarjoamiin
palveluihin.
4.2.1 Alakouluikäisten koulupäivän aikainen liikunta lisääntyy
Koulussa toteutetut liikuntainterventiot lisäävät alakouluikäisten liikuntaa koulupäivän
aikana (Dobbins ym. 2009).
Lasten liikunnan edistäminen koulussa lisää koulupäivän aikaista liikkumista. Onnistuneet
interventiot ovat olleet yleisesti kestoltaan pidempiä kuin ne, jotka eivät ole lisänneet lasten
fyysistä aktiivisuutta. Liikuntaa lisänneet interventiot ovat olleet kestoltaan useammasta
kuukaudesta (vähintään 4–5 kuukautta) muutamaan vuoteen.
Onnistuneissa interventioissa on hyödynnetty lasten aktivoinnissa liikuntaan liittyviä
materiaaleja sekä tehty muutoksia koulujen opetussuunnitelmiin. Tällöin koulun
toimintakulttuuria voidaan paremmin kehittää päivittäistä fyysistä aktiivisuutta tukevaksi.
Liikunnan huomioiminen opetuksessa, ohjatut liikuntatuokiot sekä yhteisöllisyyteen
perustuvat toimintatavat lisäävät lasten liikkumista samoin kuin koulupihan kehittäminen
liikuntaan kannustavaksi. Esimerkiksi välinehankinnat välituntikäyttöön ja koulupihan
maalaaminen liikuntaa aktivoivaksi lisäävät tutkitusti lasten liikkumista koulupäivän aikana.
Kouluissa toteutetut liikuntainterventiot voivat olla tehokkaampia, jos toiminta suunnataan
myös vanhemmille.
Kouluissa toteutetut interventiot ovat lyhyellä aikavälillä vähentäneet lasten television
katseluun käyttämää aikaa. Näissä interventioissa aihetta on käsitelty kouluopetuksen
yhteydessä, hyödynnetty oppilaille jaettavia materiaaleja sekä yhteisöllisyyteen perustuvia
toimintatapoja.
4.2.2 Yläkouluikäisten aktivointi vaatii yhteisöllisyyttä ja moniulotteisuutta
Liikunnan edistäminen koulussa voi parantaa nuorten terveyttä (Dobbins ym. 2009).
Kouluissa toteutetut interventiot voivat lisätä nuorten liikkumista. Tämä näyttäisi kuitenkin
edellyttävän nuorten yhteisöllisyyden huomioimista ja vahvistamista osana interventiota.
Yläkouluikäisten fyysisen aktiivisuuden lisääminen on onnistunut parhaiten hankkeissa,
joissa liikunnan edistämiseen on liitetty useita osa-alueita. Nuorten aktivoinnissa onnistuneet
interventiot ovat pitäneet sisällään esimerkiksi seuraavia asioita: koulun ympäristön
muuttaminen liikuntaa tukevaksi, fyysisen aktiivisuuden seuranta, fyysisen aktiivisuuden
lisääminen liikuntatunneilla, liikuntataitojen kehittäminen, positiiviset kokemukset
liikunnasta, liikuntaan kannustava materiaali, yhteisölliset toimintatavat,
12
pienryhmäkeskustelut, ongelmanratkaisutaidot, opettajien tuki, koulun henkilökunnan
terveydenedistäminen sekä vanhempien ja nuorten yhteiset työpajat ja tapahtumat. Nuorten
kohdalla liikuntainterventioiden onnistuminen edellyttää usein myös interventioiden
laajentamista koulun lisäksi kunnallisiin ja kolmannen sektorin palveluihin.
Kouluissa toteutetut liikuntainterventiot voivat myös parantaa nuorten terveyttä.
Liikuntahankkeet ovat vaikuttaneet edullisesti kestävyyskuntoon ja veren rasva-arvoihin.
Positiivisesti veriarvoihin vaikuttaneet interventiot ovat pitäneet sisällään myös
ravitsemukseen liittyvää ohjausta. Tutkimusnäyttö liikuntainterventioiden vaikutuksista on
nuorten kohdalla kokonaisuudessaan vähäisempää verrattuna alakouluikäisiin lapsiin.
4.2.3 Liikunnalliset iltapäiväkerhot lisäävät lasten liikuntaa
Liikunnallisella iltapäivätoiminnalla on hyvät mahdollisuudet lisätä lasten fyysistä
aktiivisuutta (Beets ym 2009).
Liikunnallinen iltapäivätoiminta voi lisätä lasten liikuntaa ja vaikuttaa myönteisesti myös
lasten fyysiseen terveyteen (esimerkiksi verenpaine, luuntiheys, lihasvoima), kehon
kostumukseen, veriarvoihin sekä lasten psykososiaaliseen hyvinvointiin.
Positiivisiin tuloksiin yltäneet iltapäivätoimintaan liittyvät interventiot ovat sisältäneet
ohjattua reipasta tai tehokasta liikuntaa yleensä 3–5 kertaa viikossa vähintään 45 minuuttia
kerrallaan. Muutamat interventiot ovat sisällyttäneet ohjelmaansa myös ravitsemukseen
liittyvää neuvontaa ja toimineet yhteistyössä lasten perheiden kanssa.
Tutkimusten perusteella ei ole kuitenkaan selvää näyttöä siitä, mitkä seikat ovat
interventioiden myönteisten tulosten taustalla. Osallistumisaktiivisuutta ei ole kaikissa
tutkimuksissa raportoitu lainkaan. On kuitenkin jonkin verran näyttöä siitä, että
osallistumisaktiivisuuden tulisi olla 40 prosenttia tai enemmän, jotta hankkeella saataisiin
aikaan myönteisiä vaikutuksia.
4.3 Lisäävätkö interventiot vähän liikkuvien lasten ja nuorten liikuntaa?
Erityisesti vähän liikkuville lapsille ja nuorille kohdistettujen liikuntainterventioiden
vaikutuksista on vain vähän tutkittua tietoa. Yleensä hankkeet ovat kohdistuneet esimerkiksi
koulussa koko ikäluokalle ja samalla on toivottu, että myös vähän liikkuvat innostuisivat
osallistumaan toimintaan. Tässä tutkimuskatsauksessa mukana olevissa tutkimuksissa
interventioita on kohdistettu erikseen ylipainoisille, alhaisen sosioekonomisen taustan
omaaville ja etniseen vähemmistöön kuuluville lapsille ja nuorille sekä tytöille.
Tutkimusten mukaan liikuntainterventiot eivät ole lisänneet merkittävästi tyttöjen tai etnisiin
vähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten liikunnan määrää hankkeissa, joissa interventiot
on kohdistettu nimenomaan näille ryhmille. Tutkimusnäyttö erityisesti vähän liikkuville
lapsille ja nuorille kohdistettujen liikuntainterventioiden vaikutuksista on
kokonaisuudessaan vähäistä. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimuksia.
13
4.3.1 Liikunta apuna ylipainon torjunnassa
Lasten ylipainon ehkäisyssä lupaavimpia ovat olleet kouluissa toteutetut interventiot, joissa
yhdistyvät liikunnan lisääminen ja ravitsemusneuvonta (Brown & Summerbell 2009).
Lihominen on seurausta liiallisesta energiansaannista suhteessa energiankulutukseen.
Liikunta lisää energiankulutusta ja auttaa näin painon hallinnassa ja lihomisen ehkäisyssä.
Suurin osa ylipainon ehkäisyä tavoittelevista interventioista on toteutettu kouluissa.
Kouluissa toteutetut interventiot lasten ja nuorten ylipainon ehkäisemiseksi voidaan jakaa
kolmeen ryhmään: ruokavalion muutokseen tähtäävät interventiot, fyysistä aktiivisuutta
lisäävät interventiot ja interventiot, joissa yhdistyvät ruokavalio ja fyysinen aktiivisuus.
Ylipainon ehkäisemistä tavoitelleissa liikuntainterventioissa on pyritty lisäämään lasten
reipasta ja/tai tehokasta liikuntaa ja liikuntaan käytettyä kokonaisaikaa koulupäivän aikana ja
sen jälkeen sekä vahvistamaan perheiden osallisuutta. Muutokset koulun opetussuunnitelmiin
ovat olleet yleisiä, mikä on mahdollistanut liikunnan sekä muutokseen tähtäävän
terveyskasvatuksen opetuksen lisäämisen koulupäivän sisälle. Interventiot ovat olleet
kestoltaan puolesta vuodesta useampaan vuoteen. Tutkimuksissa on seurattu
liikuntainterventioiden vaikutusta lasten painoindeksiin.
Tutkimusten mukaan liikuntainterventiot eivät juurikaan ole vaikuttaneet lasten
painoindeksiin. Syyt tähän ovat epäselviä. Liikuntamäärät ja -tehot näissä tutkimuksissa
saattoivat olla vähäisiä tai lapset eivät olleet noudattaneet liikuntaohjelmaa suunnitellusti.
Tutkimuksissa tulisikin useammin arvioida lasten liikuntaohjelman noudattamista
yksilötasolla. Tarvitaan myös tarkempia menetelmiä kokonaisaktiivisuuden ja
energiankulutuksen mittaamiseksi. Liikunnan määrän ja tehokkuuden arvioimiseksi vain
muutamassa tutkimuksessa oli käytetty fyysisen aktiivisuuden objektiivisia menetelmiä.
Ruokavalion muutokseen perustuvien interventioiden näyttö lasten ylipainon ehkäisemiseksi
on myös vähäistä. Sen sijaan interventiot, joissa yhdistyvät ruokavalio ja fyysinen aktiivisuus,
ovat vaikuttaneet pitkällä tähtäimellä lupaavimmilta ehkäisemään lasten lihavuutta.
Liikunnan lisäämisellä on monia terveydelle edullisia vaikutuksia myös ylipainoiselle
lapselle (myönteiset vaikutukset verenpaineeseen, luuntiheyteen, kestävyyskuntoon,
liikkuvuuteen, lihasmassaan). Liikunnan edistämiseen liittyvät toimenpiteet auttavat myös
liikunnallisen elämäntavan omaksumisessa.
4.3.2 Alhaisessa sosioekonomisessa asemassa olevien lasten liikunta lisääntyy
Liikuntaintervenioilla on pystytty lisäämään alhaisessa sosioekonomisessa asemassa olevien
lasten liikuntaa (van Sluijsin ym. 2007).
Alhaisessa sosioekonomisessa olevien lasten liikuntaa lisänneet interventiot on toteutettu
kouluissa, joissa lapsille on järjestetty liikuntaa koulupäivän aikana ja välittömästi sen
jälkeen. Interventiot ovat kohdistuneet osittain myös lasten vanhempiin. Lapsille ja
vanhemmille on muun muassa järjestetty yhteisiä tapahtumia yhdessä kolmannen sektorin
kanssa. Liikuntaa ja liikuntatottumuksia on seurattu oppilaskohtaisesti. Liikunnan lisäämisen
14
ohessa interventioissa on pyritty vahvistamaan muun muassa lasten itsetuntoa ja
päätöksentekotaitoja.
Luvun 4 lähteet: Beets ym. 2009, Brown & Summerbell 2009, Dobbins ym. 2009, Harris
ym. 2009, van Sluijsin ym. 2007, Ward ym. 2010
5 Lasten ja nuorten liikunnasta sekä interventioiden vaikutuksista
tarvitaan lisää tietoa
Lapset ja nuoret liikkuvat suosituksiin nähden liian vähän, joten on perusteltua edistää heidän
liikkumistaan erilaisilla interventioilla. Suomessa on toteutettu ja toteutetaan parhaillaan
useita erilaisia hankkeita, joiden tavoitteena on lisätä vähän liikkuvien lasten ja nuorten
fyysistä aktiivisuutta. Hankkeita ei kuitenkaan seurata systemaattisesti eikä niiden
vaikutuksia tutkita.
Tutkimuksissa on selvitetty lasten ja nuorten vähäiseen liikkumiseen liittyviä tekijöitä.
Käytännössä monet hankkeet perustelevat toimintaansa vähän liikkuvien lasten ja nuorten
liikuntamahdollisuuksien kehittämisellä, mutta todellisuudessa harvat hankkeet kohdistavat
toimintansa pelkästään vähän liikkuville. Tavallisempaa on toiminnan kohdistaminen koko
ikäluokalle. Vaikka toiminta suunnattaisiinkin vähän liikkuville, jää seuranta usein heikoksi,
ja näin ollen toiminnan vaikutukset liikunnan määrään ja laatuun jäävät epäselviksi.
Tutkimus- ja kehittämishankkeet tulisi nähdä nykyistä useammin rinnakkaisina ja toisiaan
täydentävinä kokonaisuuksina, ei erillisinä hankkeina. Kehittämishankkeisiin pitäisi
sisällyttää jo suunnitteluvaiheessa myös seurannan ja arvioinnin suunnittelu. Tällaiset
hankekokonaisuudet tarjoaisivat nykyistä enemmän tietoa erilaisten toimintatapojen
tuloksellisuudesta sekä käytännön toimijoille että rahoittajille ja päättäjille. Suomessa on
paljon lasten ja nuorten fyysiseen aktivointiin liittyvää toimintaa, jota ei raportoida.
Suomessa ei ole juurikaan tehty aiheeseen liittyvää laadukasta tutkimusta, joka päätyisi
kansainvälisiin julkaisuihin, joihin tämä tutkimuskatsaus perustuu.
Suomessa on muutamia väestötason poikkileikkaustutkimuksia, joiden kautta saadaan tietoa
lasten ja nuorten liikunnasta (esimerkiksi Nuorten terveystapatutkimus, WHO:n
koululaistutkimus sekä THL:n Kouluterveyskysely). Nämä tutkimukset painottuvat nuoriin.
Pienten lasten ja alakoulun ensimmäisiä luokkia käyvien lasten liikunnasta ei ole kattavaa
tietoa saatavilla. Lasten fyysisen aktiivisuuden seurantajärjestelmiä olisi kehitettävä niin, että
saataisiin säännöllisesti tietoa sekä liikunnasta että istumisen määrästä.
Vanhempien tai lasten itse ilmoittamiin tietoihin liittyy epätarkkuutta. Lasten ja nuorten
liikunnasta tarvittaisiinkin lisää objektiivisiin mittausmenetelmiin perustuvaa tietoa. Tällöin
saataisiin tietoa myös kokonaisaktiivisuudesta, erityisesti liikunnasta, jota ei mielletä
varsinaiseksi liikunnan harrastamiseksi.
15
Tutkimustoimintaan liittyviä ehdotuksia:
1. Suomalaisia lasten ja nuorten liikuntaan liittyviä seurantajärjestelmiä tulisi kehittää.
2. Lasten ja nuorten liikunnasta sekä fyysisestä kokonaisaktiivisuudesta tarvitaan lisää
objektiivisiin tutkimusmenetelmiin perustuvaa tietoa.
3. Lasten ja nuorten liikunnan edistämistoimista, erilaisista ja eri ympäristöissä
toteutetuista interventioista, ja niiden vaikutuksista tarvitaan lisää tietoa.
4. Interventioiden vaikutusten arvioinnin tulisi pohjautua nykyistä enemmän
objektiivisiin mittausmenetelmiin. Tutkimusmenetelmien laatuun ja sopivuuteen on
kiinnitettävä huomiota.
5. Liikunnan edistämistoimien pitkän ajan vaikutuksista tarvitaan lisää tietoa.
6. Tarvitaan tarkempaa tietoa siitä, kuinka eri interventiot on tarkalleen ottaen
suunniteltu ja toteutettu, ja ovatko interventiot toteutuneet suunnitelman mukaisesti
(esimerkiksi osallistumisaktiivisuus olisi raportoitava).
7. Liikunnan lisäämisen rinnalla tulisi kiinnittää huomiota myös liiallisen istumisen
vähentämiseen.
8. Tarvitaan lisää tietoa siitä, miten interventioissa toteutettu liikunta vaikuttaa
intervention ulkopuoliseen aktiivisuuteen, esimerkiksi miten koulupävään lisätty
liikunta vaikuttaa vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuuteen.
9. Interventiot kohdistuvat yleensä koko ikäluokalle. Tarvitaan kuitenkin lisää tietoa
siitä, miten ja millaiset interventiot vaikuttavat erityisesti vähän liikkuvien lasten ja
nuorten liikuntaan.
10. Tutkimus- ja kehittämishankkeet olisi hyvä suunnitella toisiaan täydentäviksi
kokonaisuuksiksi.
11. Tarvitaan tarkempaa tietoa siitä, mitkä tekijät eri ympäristöissä (esimerkiksi koti,
päivähoito, koulu, urheiluseurat) tukevat lapsen ja nuorten liikuntaa ja tervettä kasvua.
16
Lähteet
Bandura A. 1997. Self-efficacy: the exercise of control. New York: Freeman.
Beets MV, Beighle A, Erwin HE, Huberty JI. After-School Program Impact on Physical
Activity and Fitness. A Meta-Analysis. American Journal of Preventive Medicine
2009;36(6): 527–537.
Blair S, Clark D, Cureton K, Powell K. Exercise and fitness in childhood: implications for a
lifetime health. Teoksessa: Youth exercise and sport. Benchmark 1989, s. 401–30.
Brown T, Summerbell C. Systematic review of school-based interventions that focus on
changing dietary intake and physical activity levels to prevent childhood obesity: an update to
the obesity guidance produced by the National Institute for Health and Clinical Excellence.
Obesity Reviews 2009;10(1):110–41, 2009.
Brunton G, Thomas J, Harden A, Rees R, Kavanagh J, Oliver S, Shepherd J, Oakley A.
Promoting physical activity amongst children outside of physical education classes: A
systematic review integrating intervention studies and qualitative studies. Health Education
Journal 2005;64(4):323–8.
Dobbins M, DeCorby K, Robeson P, Husson H, Tirilis D. School-based physical activity
programs for promoting physical activity and fitness in children and adolescents aged 6–18
(Review). The Cochrane Library 2009;3.
Duodecim 2010. Käypä hoito -suositus muistisairauksista: Ehkäisy, varhainen
taudinmääritys, kokonaisvaltainen hoito ja kuntoutus sekä ehyt hoitopolu avainasemassa.
http://www.kaypahoito.fi/web/kh/etusivu?p_p_state=maximized&p_p_action=0&p_p_id=uut
isportlet_WAR_UutistenjulkaisuPortlet_INSTANCE_6y5p&p_p_col_count=2&_uutisportlet
_WAR_UutistenjulkaisuPortlet_INSTANCE_6y5p_uutis_id=10115&p_p_col_id=column2&p_p_mode=view, luettu 5.10.2010.
Fogelholm M, Paronen O, Miettinen M. Liikunta – hyvinvointipoliittinen mahdollisuus.
Suomalaisen terveysliikunnan tila ja kehittyminen 2006. Sosiaali- ja terveysministeriön
selvityksiä 2007:1.
Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18 -vuotiaille. Opetusministeriö ja Nuori
Suomi ry 2008.
Hanson MD, Chen E. Socioeconomic status and health behaviors in adolescence: a review of
the literature. J Behav Med 2007;30:263–285.
Harris K, Kuramoto L, Sculzer M & Retallac J. Effect of school-based physical activity
interventions on body mass index in children: a meta-analysis. CMAJ 2009;180(7); 719–726.
17
Hillman CH, Erickson KI, Kramer AF. Be smart, exercise your heart: exercise effects on
brain and cognition. Nat Rev 2008;9:58–65.
Kantomaa M. 2010. The role of physical activity on emotional and behavioural problems,
self-rated health and educational attainment among adolescents. Oulun yliopisto.
Malina R. Physical activity and fi tness: pathways from childhood to adulthood. Am J Human
Biol 2001;13:162–72.
Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Kaikkonen R, Koponen P, Ovaskainen M-L, Sippola R,
Virtanen S, Laatikainen T ja LATE-työryhmä (toim.). Lasten terveys – LATE-tutkimuksen
perustulokset lasten kasvusta, kehityksestä, terveydestä, terveystottumuksista ja
kasvuympäristöstä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 2/2010. Helsinki 2010.
Nupponen H, Halme T, Parkkisenniemi S, Pehkonen M ja Tammelin T. 2010. LAPS
SUOMEN -tutkimus. 3–12 -vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuus. Yhteenveto vuosien 2001–
2003 menetelmistä ja tuloksista. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 239. Liikunnan ja
kansanterveyden edistämissäätiö LIKES.
Sallis JF, Prochaska JJ, Taylor WC. A review of correlates of physical activity of children
and adolescents. Med Sci Sports Exerc 2000;32:963–75.
Van Der Horst K, Paw MJ, Twisk JW, Van Mechelen W. A brief review on correlates of
physical activity and sedentariness in youth. Med Sci Sports Exerc 2007;39:1241–50.
Tammelin T. A review of longitudinal studies on youth predictors of adulthood physical
activity. Int J Adolesc Med Health 2005;7:3–12.
Telama R, Yang X, Viikari J, Valimaki I, Wanne O, Raitakari O. Physical activity from
childhood to adulthood: a 21-year tracking study. Am J Prev Med 2005;28:267–73.
Van Sluisjn EMF, McMinn AM, Griffi n SJ. Effectiveness of interventions to promote
physical activity in children and adolescents: systematic review of controlled trials. BMJ
2007;335:677–8.
Varhaiskasvatuksen liikuntasuositukset. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:17.
Ward D S, Vaughn C, McWilliams C & Hales D. Interventions for Increasing Physical
Activity at Child Care. Med. Sci. Sports Exerc., Vol. 42, No. 3, 526–534, 2010.
18