Liikunnan edistäminen lapsilla ja nuorilla – liikuntaan
Seediscussions,stats,andauthorprofilesforthispublicationat:http://www.researchgate.net/publication/264886137 Liikunnanedistäminenlapsillajanuorilla– liikuntaanvaikuttavattekijätja liikuntainterventioidenvaikutuksetLIKEStutkimuskeskus ARTICLE READS 613 5AUTHORS,INCLUDING: MarkoTKantomaa TuijaHTammelin ImperialCollegeLondon LIKES-FoundationforSportandHealthSci… 19PUBLICATIONS244CITATIONS 116PUBLICATIONS1,700CITATIONS SEEPROFILE Allin-textreferencesunderlinedinbluearelinkedtopublicationsonResearchGate, lettingyouaccessandreadthemimmediately. SEEPROFILE Availablefrom:TuijaHTammelin Retrievedon:24November2015 Liikunnan edistäminen lapsilla ja nuorilla – liikuntaan vaikuttavat tekijät ja liikuntainterventioiden vaikutukset Nuori Suomi ry Liikunnasta syrjäytyneiden lasten ja nuorten fyysinen aktivointi -hanke Tutkimus- ja kirjallisuuskatsaus 28.10.2010 LIKES-tutkimuskeskus Katja Rajala Henna Haapala Marko Kantomaa Tuija Tammelin 1 Sisältö 1 Johdanto 2 Liikunta lapsuudessa ja nuoruudessa 2.1 Yli puolet nuorista liikkuu liian vähän 2.2 Lapsena opittua liikkumatonta elämäntapaa on vaikea muuttaa 2.3 Liikunta lapsena tukee terveyttä läpi elämän 2.4 Liikunta edistää oppimista ja kognitiivista terveyttä 3 Mitkä asiat liittyvät lasten ja nuorten vähäiseen liikkumiseen? 3.1 Ikä, sukupuoli ja aikaisemmat liikuntakokemukset vaikuttavat liikunnan määrään 3.2 Lapset ottavat liikkumisen mallin vanhemmiltaan 3.3 Asuinpaikka ja vuodenajat ovat yhteydessä liikunnan määrään 3.4 Liikuntatoiminnan kohdistaminen vähän liikkuville lapsille ja nuorille 4 Liikuntainterventioiden vaikutukset lasten ja nuorten liikuntaan 4.1 Säännölliset liikuntatuokiot ja henkilökunnan koulutus lisäävät pienten lasten liikuntaa 4.2 Koulu tarjoaa hyvät puitteet liikunnan lisäämiseksi 4.2.1 Alakouluikäisten koulupäivän aikainen liikunta lisääntyy 4.2.2 Yläkouluikäisten aktivointi vaatii yhteisöllisyyttä ja moniulotteisuutta 4.2.3 Liikunnalliset iltapäiväkerhot lisäävät lasten liikuntaa 4.3 Lisäävätkö interventiot vähän liikkuvien lasten ja nuorten liikuntaa? 4.3.1 Liikunta apuna ylipainon torjunnassa 4.3.2 Alhaisessa sosioekonomisessa asemassa olevien lasten liikunta lisääntyy 5 Lasten ja nuorten liikunnasta sekä interventioiden vaikutuksista tarvitaan lisää tietoa Lähteet 2 1 Johdanto Lapset ja nuoret hyötyvät monin tavoin riittävästä ja monipuolisesta liikunnasta. Kuitenkin vain vajaa puolet suomalaisista lapsista ja nuorista liikkuu suositusten mukaisesti, ja osa lapsista ja nuorista on vaarassa syrjäytyä liikunnasta kokonaan. Näin ollen lasten ja nuorten liikunnan edistäminen muun muassa erilaisten interventioiden avulla on perusteltua. Millaiset lapset ja nuoret liikkuvat liian vähän? Lisäävätkö erilaiset interventiot lasten ja nuorten liikuntaa? Tähän tutkimuskatsaukseen on koottu olemassa olevaa tietoa suomalaisten lasten ja nuorten liikunnan määrästä, liikunnan vaikutuksista lasten ja nuorten normaaliin kasvuun ja kehitykseen, lasten ja nuorten vähäiseen liikuntaan vaikuttavista tekijöistä sekä erilaisten liikuntainterventioiden vaikutuksista. Suomalaisten lasten ja nuorten liikunnan määrän osalta tiedot pohjautuvat Suomessa tehtyihin väestötason poikkileikkaustutkimuksiin (esimerkiksi Nuorten terveystapatutkimus, WHO:n koululaistutkimus sekä THL:n Kouluterveyskysely). Tutkimuskatsauksessa on hyödynnetty myös suomalaisia liikuntasuosituksia, jotka määrittelevät lasten ja nuorten tarvitseman liikunnan minimimäärän sekä kuvaavat liikunnan myönteisiä vaikutuksia lasten ja nuorten normaaliin kasvuun ja kehitykseen. Vähäiseen liikuntaan vaikuttavien tekijöiden sekä erilaisten liikuntainterventoiden vaikutusten osalta tutkimuskatsaus pohjautuu pääsääntöisesti tuoreisiin kansainvälisiin katsausjulkaisuihin, joihin on koottu tietoa tutkimuksen näkökulmasta laadukkaista tutkimuksista. Nykyisen tutkimustiedon kokoamisen lisäksi tässä tutkimuskatsauksessa pohditaan, millaista lasten ja nuorten liikuntaan liittyvää tutkimusta tarvitaan tulevaisuudessa. 2 Liikunta lapsuudessa ja nuoruudessa Suomalaiset liikuntasuositukset määrittelevät lasten ja nuorten tarvitseman liikunnan minimimäärän. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille ohjaa 7–18-vuotiaita lapsia ja nuoria liikkumaan vähintään 1–2 tuntia päivässä monipuolisesti ja ikään sopivalla tavalla. Varhaiskasvatuksen liikuntasuositusten mukaan alle kouluikäinen lapsi tarvitsee joka päivä vähintään kaksi tuntia reipasta liikuntaa. Lapsuusajan liikunta luo pohjaa elinikäiselle liikunnalle ja terveydelle. Liikunta on lasten ja nuorten keskuudessa suosittu harrastus. Liikuntaharrastus urheiluseuroissa onkin jopa hieman lisääntynyt viimeisten 30 vuoden aikana. Noin puolet lapsista osallistuu urheiluseuran harjoituksiin vähintään kerran viikossa, mutta osuus vähenee 12 ikävuodesta alkaen ja on 30–40 prosenttia 18 vuoden iässä. Fyysisen aktiivisuuden pävittäinen suositus ei kuitenkaan täyty monien urheilevienkaan lasten kohdalla. Suositellun päivittäisen liikuntamäärän saavuttaminen edellyttää usein liikuntaa muuallakin kuin seuran järjestämissä harjoituksissa. 3 2.1 Yli puolet nuorista liikkuu liian vähän Nuorista pojista 20 prosenttia ja tytöistä 25 prosenttia liikkuu erittäin vähän tai ei lainkaan (Fogelholm ym. 2007). Nuorista pojista noin puolet ja tytöistä noin 40 prosenttia liikkuu terveytensä kannalta riittävästi tunnin päivässä. Erittäin vähän tai ei lainkaan liikkuvia on nuorista pojista noin viidesosa ja tytöistä neljäsosa. Suomalaisten lasten kokonaisaktiivisuudesta, erityisesti liikunnasta, jota ei mielletä varsinaiseksi liikunnan harrastamiseksi, tarvittaisiin lisää perustietoa. Huolestuttavaa on, että lapset ja nuoret ovat lihoneet, fyysinen kunto, erityisesti kestävyyskunto, on heikentynyt ja tuki- ja liikuntaelinoireilu lisääntynyt viimeisen 20 vuoden aikana. Ylipainoisten osuus on kaksinkertaistunut kaikissa ikäryhmissä parissa vuosikymmenessä. Ylipainoisia lapsia on päiväkoti-ikäisistä noin 2–5 prosenttia, alakouluikäisistä noin 10–15 prosenttia ja yläkouluikäisistä noin 15–20 prosenttia. Muutosten taustalla on osittain istuvan elämäntavan yleistyminen; televisio, netti ja tietokonepelit istuttavat lapsia ja nuoria tuntikausiksi ruudun ääreen. Liiallisella istumisella on monia, liikunnan harrastamisesta riippumattomia terveyshaittoja. Erittäin runsas istuminen liittyy nuorilla heikompaan lihaskuntoon, lihavuuteen sekä niska-hartiaseudun oireiluun. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisillä ottaa kantaa myös istumisen määrään: päivässä ei saisi olla yli kahden tunnin istumisjaksoja eikä viihdemedian parissa vietetty aika saisi ylittää kahta tuntia. Ruutuaika lisääntyy lapsilla iän myötä. Suomalaisten lasten ruutuajasta ei ole tehty kattavaa selvitystä. Muutamien suomalaisten tutkimusten mukaan voidaan kuitenkin arvioida, että kahden tunnin päivittäinen ruutuaika ylittyy noin viidellä prosentilla ensimmäisen luokan oppilaista, 30–40 prosentilla viidesluokkalaisista ja yli puolella yläkoululaisista. 2.2 Lapsena opittua liikkumatonta elämäntapaa on vaikea muuttaa Liikunta vähenee siirryttäessä kouluiästä aikuisikään. Erityisesti raskas liikunta vähenee, ja harrastettujen liikuntamuotojen kirjo kapenee. Aktiivinen liikunnan harrastaminen lapsena ja nuorena lisää todennäköisyyttä liikunnan harrastamiseen aikuisena. Eniten aikuisena liikkuvia on niiden joukossa, jotka ovat kouluiässä harrastaneet säännöllisesti tehokasta liikuntaa useiden vuosien ajan. Myös seuraavat nuoreen liittyvät tekijät ennustavat aktiivista liikkumista aikuisena: osallistuminen järjestettyyn liikuntaan, osallistuminen kilpaurheiluun, kestävyystyyppisen liikunnan harrastaminen, hyvä kestävyyskunto, hyvä koettu terveys, hyvä koulumenestys, hyvä liikuntanumero koulussa sekä tyytyväisyys omaan kuntoon, suorituskykyyn ja taitoihin. Monipuoliset perus- ja lajitaidot tekevät eri liikuntamuotojen harrastamisen helpommaksi ja mukavammaksi ja edesauttavat näin jonkin liikuntamuodon säilymistä aikuisiälle. Monipuoliset liikuntataidot helpottavat uusien liikuntamuotojen omaksumista ja liikunnan uudelleen aloittamista pitkänkin tauon jälkeen. Liikunnan pysyvyyttä edistää myös 4 liikuntamyönteisyys, joka kehittyy lapsena ja nuorena harrastetun liikunnan myötä. Liikunnan pitäisi näin ollen olla mukavaa ja mielekästä, jotta se jatkuisi läpi elämän. Liikkumaton elämäntapa säilyy aikuisikään voimakkaammin kuin aktiivinen elämäntapa. Liikuntaan osallistumista on oleellista tukea elämänkulun kaikissa vaiheissa, erityisesti elämän siirtymä- ja muutosvaiheissa, jotka helposti johtavat liikunnan vähenemiseen. Lasten ja nuorten kohdalla tällaisia siirtymävaiheita ovat esimerkiksi koulun aloittaminen ja siirtyminen alakoulusta yläkouluun. 2.3 Liikunta lapsena tukee terveyttä läpi elämän Riittävä liikunta tukee lapsen ja nuoren normaalia kasvua ja kehitystä monin tavoin. Esimerkiksi liikunnan mahdollisuudet luuston lujittamiseksi ovat parhaimmat kasvuiässä. Liikkumattomuus lapsena ja nuorena voi vaikeuttaa luuston ihanteellista kehitystä, mikä voi lisätä osteoporoosin vaaraa myöhemmällä iällä. Samoin sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijöiden epäedullinen profiili säilyy usein aikuisiälle. Liikunnalla voidaan ehkäistä monia epäedullisia terveysmuutoksia jo lapsuudessa. Tämä edellyttää kuitenkin liikunnallisen elämäntavan säilymistä. Jos liikkuminen loppuu kouluiässä tai sen jälkeen, häviävät useimmat liikunnan avulla saavutetut terveysvaikutukset. Fyysisten vaikutusten lisäksi liikunta voi vaikuttaa myös psyykkiseen ja sosiaaliseen terveyteen. Heikko fyysinen kunto, heikko terveys tai esimerkiksi lihavuus saattavat estää liikunnan harrastamisen tai ainakin heikentää motivaatiota liikkumiseen, jolloin vaarana on niin sanottu liikkumattomuuden noidankehä: liikkumattomuuden vuoksi entisestään heikentyvä terveys. Kouluikäiset, joilla terveys tai toimintakyky rajoittavat liikuntaan osallistumista, tarvitsevat erityisiä ratkaisuja osallistuakseen tasavertaisesti liikuntaan. 2.4 Liikunta edistää oppimista ja kognitiivista terveyttä Liikunta on yhteydessä hyvään koulumenestykseen lapsilla (Hillman ym. 2008, Kantomaa 2010). Liikunta on yhteydessä hyvään kognitiiviseen suoriutumiseen ja koulumenestykseen lapsilla. Fyysinen aktiivisuus on yhteydessä muun muassa havainnointitaitoihin, muistiin ja oppimisvalmiuksiin vaikuttaen myönteisesti keskittymiskykyyn ja käyttäytymiseen luokkahuoneessa. Tutkimusten mukaan matemaattiset suoritukset ja lukeminen aktivoivat samoja aivojen alueita, joihin fyysinen kunto on yhdistetty. Fyysinen aktiivisuus näyttäisikin vaikuttavan myönteisesti myös kielellisiin ja matemaattisiin taitoihin. Vastaavasti vähäiseen liikuntaan liittyvät motoriset ongelmat ovat usein osa lapsen laajempia oppimisvaikeuksia, liittyen esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriöihin, kielellisiin oppimisvaikeuksiin ja lukivaikeuksiin. 5 Hyvä muisti, toiminnanohjaus ja tiedonkäsittelytaidot ovat osa kognitiivista terveyttä. Liikunnan avulla voidaan vaikuttaa muistisairauksien ilmaantumiseen jo nuoruudesta alkaen ehkäisemällä tunnettuja vaaratekijöitä, kuten ylipainoa, korkeaa verenpainetta, korkeaa kolesterolia ja diabetesta. Liikunta tukee kognitiivista terveyttä myös edistämällä aivojen verenkiertoa, synnyttämällä uusia aivosoluja ja luomalla uusia yhteyksiä aivojen eri osien välille. Liikunnan vaikutuksista lasten kognitiiviseen kehitykseen ja sitä kautta myöhempään kognitiiviseen terveyteen on kuitenkin vähän tutkimustietoa. Luvun 2 lähteet: Duodecim 2010, Fogelholm ym. 2007, Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 2008, Blair ym. 1989, Hillman ym. 2008, Kantomaa 2010, Malina 2001, Mäki ym. 2010, Tammelin 2005, Telama ym. 2005, Varhaiskasvatuksen liikuntasuositukset 2005 3 Mitkä asiat liittyvät lasten ja nuorten vähäiseen liikkumiseen? Liikunnan terveysvaikutukset eivät yleensä motivoi lapsia ja nuoria liikkumaan. Liikunnan tulee olla ennen kaikkea hauskaa, jotta se liikuttaa ja liikunnan pariin palataan kerta toisensa jälkeen. Liikunnallisen elämäntavan omaksuminen on varsin monivaiheinen ja pitkä prosessi, johon liittyvät muun muassa tiedon saanti ja tietoisuuden herääminen liikunnan merkityksestä, motivaation ja positiivisen asenteen herääminen liikuntaa kohtaan, liikuntataitojen oppiminen, erilaisten liikuntalajien kokeileminen, kavereiden vaikutus, osallistuminen liikuntaan ja lopulta harrastuksen pysyvä omaksuminen. Kaikki nämä osaalueet tulisi huomioida edistettäessä lasten ja nuorten liikuntaa. Liikunta-aktiivisuuteen ja liikkumattomuuteen vaikuttavat monet sekä yksilöön itseensä että ympäristöön liittyvät tekijät samanaikaisesti. Yksilöön liittyviä tekijöitä ovat esimerkiksi sukupuoli ja ikä. Ympäristöön liittyvistä tekijöistä erityisesti perheellä on suuri vaikutus lasten liikuntaan. 3.1 Ikä, sukupuoli ja aikaisemmat liikuntakokemukset vaikuttavat liikunnan määrään Suomessa alakouluikäiset pojat liikkuvat päivittäin noin puoli tuntia enemmän kuin tytöt (Nupponen ym. 2010). Liikunta-aktiivisuus vähenee iän myötä. Nuoret liikkuvat vähemmän kuin lapset. Aiempi liikunnan harrastaminen ennustaa nykyistä liikunta-aktiivisuutta. Tytöt liikkuvat vähemmän kuin pojat sekä lapsena että nuorena. Suomalaiset pojat liikkuvat hieman tyttöjä enemmän jo leikki-iässä kotona arki-iltaisin ja viikonloppuisin. Päiväkotiliikunnassa ei ole eroa tyttöjen ja poikien välillä. Alakouluiässä pojat liikkuvat päivittäin noin 30 minuuttia tyttöjä enemmän. Tytöt tarvitsisivatkin erityisesti tukea liikunnan lisäämiseksi. Nuorten ikäryhmässä pojat istuvat tietokoneen ääressä enemmän kuin tytöt, joten nuorten istumiseen käyttämän ajan vähentämiseen tähtäävät toimet olisi hyvä kohdistaa erityisesti pojille. 6 Heikko itsearvostus ja koettu fyysinen pätevyys ovat yhteydessä liikkumattomuuteen. Liikunta ei ole houkuttelevaa, jos lapsi tai nuori kokee omat liikuntakykynsä huonoiksi. Ylipaino liittyy vähäiseen liikunta-aktiivisuuteen nuorilla. Huonosti koulussa menestyvät nuoret harrastavat liikuntaa vähemmän kuin hyvin koulussa menestyvät. Myös vamma tai pitkäaikaissairaus saattaa heikentää mahdollisuuksia sekä ohjattuun että omaehtoiseen liikuntaan. 3.2 Lapset ottavat liikkumisen mallin vanhemmiltaan Kaveripiirin tuki ja yhteisöllisyys ovat tärkeitä nuorten liikkumiselle (Sallis ym. 2000, Van Der Horst ym. 2007). Perhe vaikuttaa vahvasti liikunnallisen elämäntavan omaksumiseen sekä pienillä lapsilla että kouluikäisillä. Molempien vanhempien liikunta-aktiivisuus ja vanhempien osallistuminen lasten liikuntaan tukevat lasten liikunta-aktiivisuutta. Lasten liikuntainnostus heikkenee, jos vanhemmat eivät osoita hyväksyntää liikuntaa kohtaan, eivät rohkaise lasta liikkumaan, eivät toimi itse liikkumisen malleina, eivät opeta lasta liikkumaan tai tue lapsen harrastusta maksamalla harjoitusmaksuja, eivätkä kuljeta lasta kauempana oleviin harjoituksiin. Vanhempien sosioekonominen asema on yhteydessä lasten liikuntaan. Vanhempien korkea koulutus, tulot ja ammattiasema ennustavat suurempaa lasten fyysistä aktiivisuutta kuin alhainen sosioekonominen asema. Sosioekonomisen aseman ja fyysisen aktiivisuuden välisessä yhteydessä ei näyttäisi olevan eroja sukupuolten välillä. Vaikuttaa siltä, että yhteys voimistuu iän myötä, mikä voi heijastaa oman sosioekonomisen identiteetin vahvistumista nuoruudessa. Nuorilla korkean sosioekonomisen aseman myötä tuleva arvostus näyttäisi olevan merkittävämpi tekijä liikunnan kannalta kuin pelkät taloudelliset resurssit. Vanhempien korkean sosioekonomisen aseman, erityisesti korkean koulutustason, positiivista yhteyttä lasten liikuntaan on selitetty muun muassa sillä, että korkean koulutustason omaavat vanhemmat välittävät lapsilleen aktiivisesti tietoa liikunnan hyödyistä, kannustavat omalla esimerkillään lastaan liikkumaan ja he myös liikkuvat yhdessä lastensa kanssa. Vanhempien lisäksi sisarukset ja kaveripiiri vaikuttavat nuorten liikkumiseen. Nuoret liikkuvat vähemmän, jos he eivät saa liikuntaan tukea kaveripiiriltään tai sisaruksiltaan. 3.3 Asuinpaikka ja vuodenajat ovat yhteydessä liikunnan määrään Suomalaiset lapset liikkuvat vähiten syksyllä ja talvella (Nupponen ym. 2010). Liikunta-aktiivisuudessa on Suomessa jonkin verran eroja asuinpaikan suhteen. Erot ovat selvimmät urheiluseurojen järjestämässä liikunnassa, johon osallistuminen haja-asutusalueilla on vähäisempää. Asuinpaikan ja perheen sosiaalisen aseman merkitys korostuu niissä liikuntaharrastuksissa, joissa nuoret liikkuvat rakennetuissa ja maksua edellyttävissä 7 paikoissa, ja joihin pääseminen edellyttää kuljettamista. Liikuntapalveluiden ja -paikkojen saavutettavuus ja esteettömyys ovat tärkeitä tekijöitä liikunnan mahdollistamiseksi kaikille. Vuodenajat vaikuttavat kouluikäisten liikunta-aktiivisuuteen. Suomalaiset lapset liikkuvat vähiten syksyllä ja talvella, jolloin liikuntamäärät ovat noin kolme neljäsosaa kevään ja kesän liikuntamääristä. 3.4 Liikuntatoiminnan kohdistaminen vähän liikkuville lapsille ja nuorille Vähän liikkuvien lasten ja nuorten tunnistaminen auttaa liikuntatoiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Näin erilaiset interventiot voidaan kohdistaa juuri niille lapsille ja nuorille, jotka hyötyisivät eniten lisääntyneestä liikunnasta. Lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta selittävissä tekijöissä on jonkin verran eroja. Seuraava taulukko kokoaa yhteen niitä tekijöitä, jotka tutkimusten mukaan liittyvät lasten ja nuorten vähäiseen liikuntaan. 8 Taulukko 1. Lasten ja nuorten vähäiseen liikuntaan liittyviä tekijöitä. Tekijät Biologiset ja demografiset Lapset Sukupuoli (tytöt) Vamma tai pitkäaikaissairaus Ylipaino Psykologiset, kognitiiviset ja emotionaaliset Heikko itsearvostus/koettu fyysinen pätevyys Ei pidä liikunnasta Ei aikomusta liikkua Huono minäpystyvyys (heikot selviytymisodotukset liikunnassa) Nuoret Sukupuoli (tytöt) Ikä (iän myötä liikunta vähenee) Vamma tai pitkäaikaissairaus Etnisyys (maahanmuuttajatausta) Ylipaino Heikko itsearvostus/koettu fyysinen pätevyys Ei tavoitesuuntautuneisuutta (liikuntaan) Ei pidä liikunnasta/liikuntatunneista Ei aikomusta liikkua Kielteinen kehonkuva Huono minäpystyvyys (heikot selviytymisodotukset liikunnassa) Tietämättömyys liikunnan hyödyistä Käyttäytymisominaisuudet ja taidot Ei ole liikkunut aikaisemmin Runsas istuminen Epäterveellinen ruokavalio Ei ole liikkunut aikaisemmin Ei yhteisöllisyyden tunnetta (liikunnassa) Ei elämyshakuisuutta Runsas istuminen koulun jälkeen Runsas istuminen viikonloppuisin Epäsäännöllinen ateriarytmi Sosiaaliset ja kulttuurilliset tekijät Ei tukea vanhemmilta Vanhemmat eivät liiku itse Vanhemmat eivät liiku lapsen kanssa Vanhempien alhainen sosioekonom. asema Ei tukea/apua vanhemmilta Ei tukea muilta merkityksellisiltä ihmisiltä Sisarukset eivät liiku Ei vertaistukea toisilta nuorilta Vanhempien alhainen sosioekonom. asema Fyysiseen ympäristöön liittyvät tekijät Ei mahdollisuuksia osallistua liikuntaan Ei vietä aikaa ulkona Vuodenaika (talvi, syksy) Asuinympäristö (maaseutu) Ei mahdollisuuksia harrastaa 9 Lasten ja nuorten vähäisen liikunnan taustalla on useita psykologisia, kognitiivisia ja emotionaalisia tekijöitä, muun muassa liikunnan inhoaminen, heikko koettu fyysinen pätevyys sekä huono minäpystyvyys (lapsen tai nuoren omat odotukset liikunnassa pärjäämisestään ovat heikot). Lasten ja nuorten liikunnan toteutuksessa tulisi huomioida hauskuus ja myönteiset elämykset sekä liikuntataitojen opettaminen ja oppiminen. Onnistumisen kokemukset samoin kuin toisten lasten ja nuorten onnistumiset sekä toisilta saatu kannustus voivat lisätä liikuntamyönteisyyttä ja vaikuttaa liikkumattomuuden taustalla oleviin psykologisiin ja emotionaalisiin tekijöihin. Nuorten kohdalla tietämättömyys liikunnan hyvistä vaikutuksista on yhteydessä vähäiseen liikuntaan. Näin ollen nuorten tietoisuutta liikunnan eduista olisi hyvä lisätä. Lasten ja nuorten vähäiseen liikuntaan pohjautuvia ehdotuksia lasten ja nuorten liikunnan edistäjille: - Lisää liikuntaa erityisesti tytöille. Vähemmän istumista ja ruutuaikaa, erityisesti nuorille pojille. Lisää liikunnan mahdollisuuksia vammaisille ja pitkäaikaissairaille. Lisää liikunnan mahdollisuuksia maahanmuuttajille. Lisää ideoita liikuntaan syksyllä ja talvella, jotta liikunta ei vähenisi kesän jälkeen. Lisää tukea perheille, joilla on heikompi sosioekonominen asema. Vanhemmat, sisarukset, kaverit ja muut merkitykselliset ihmiset tukemaan lasten ja nuorten liikuttamista. Lähiympäristöä on kehitettävä liikuntaa tukevaksi. Luvun 3 lähteet: Bandura 1997, Brunton ym. 2005, Fogelholm ym. 2007, Hanson & Chen 2007, Nupponen ym. 2010, Sallis ym. 2000, Tammelin 2005, Van Der Horst ym. 2007, van Sluisjn ym. 2007 4 Liikuntainterventioiden vaikutukset lasten ja nuorten liikuntaan Lasten ja nuorten liikunnan lisäämiseksi on toteutettu monenlaisia toimenpiteitä ja interventioita erilaisissa ympäristöissä. Tutkittua tietoa interventioiden vaikutuksista on eniten kouluissa toteutetuista interventioista. 4.1 Säännölliset liikuntatuokiot ja henkilökunnan koulutus lisäävät pienten lasten liikuntaa Säännöllisesti toteutetut liikuntaohjelmat voivat lisätä pienten lasten liikuntaa ja kehittää lasten motorisia taitoja (Ward ym. 2010). Lasten liikunnallisten tottumusten perusta muodostuu jo ensimmäisten ikävuosien aikana. Suuri osa alle kouluikäisistä lapsista on päivähoidossa, joten päivähoidon tarjoamat puitteet 10 mahdollistavat myös lasten liikunnan kehittämisen. Päivähoidossa toteutettujen liikuntainterventioiden vaikutuksista on hyvin vähän laadukkaita tutkimuksia. Tutkimukset antavat kuitenkin viitteitä siitä, että säännöllisesti toteutetut, strukturoidut liikuntaohjelmat voivat lisätä pienten lasten liikunnan määrää ja intensiteettiä sekä kehittää lasten motorisia taitoja. Ohjatut liikuntatuokiot sekä muutokset päivähoidon toimintatavoissa ja ympäristössä lisäävät päivähoidossa olevien lasten liikuntaa. Pienten lasten liikunnan määrä ja intensiteetti ovat lisääntyneet interventioissa, joissa lapsille on järjestetty ohjattuja monipuolisia, paljon hyppelyä, juoksua ja kiipeilyä sisältäviä liikuntatuokioita useampana päivänä viikossa useiden kuukausien ajan. Liikuntatuokiot ovat olleet kestoltaan korkeintaan 45 minuuttia. Päivähoidon henkilökunnan koulutus luo edellytykset päivittäisten toimintatapojen muuttamiselle niin, että liikunnasta tulee osa jokaista päivähoitopäivää. Lasten liikunta lisääntyi esimerkiksi interventiossa, jonka tavoitteena oli henkilökunnan koulutuksen avulla lisätä useampia 10 minuutin liikuntatuokiota päivähoitopäivän sisälle. Myös ympäristöön liittyvät parannukset, kuten päiväkodin pihalle rakennettu kiipeily- ja temppurata, voivat lisätä lasten liikuntaa. Pienille lapsille suunnattujen liikuntainterventioiden vaikutuksista tarvitaan lisää tutkittua tietoa; kuinka päivähoidon puitteet vaikuttavat lapsen fyysiseen aktiivisuuteen ja millaiset interventiot ovat tehokkaimpia. Tietoa tarvitaan myös muun muassa ohjatun toiminnan ja lasten vapaan leikin sopivasta tasapainosta. Ohjattua toimintaa ei tulisi järjestää lasten vapaaseen leikkiin käyttämän ajan kustannuksella. Vapaa leikki edistää olennaisesti leikkimisen iloa, luovuutta ja ystävyyssuhteiden muodostumista. 4.2 Koulu tarjoaa hyvät puitteet liikunnan lisäämiseksi Tutkimustulokset kouluikäisten lasten ja nuorten liikuntainterventioiden vaikutuksista perustuvat pääasiassa kouluissa toteutettuihin interventioihin. Koulut ovat keskeisessä asemassa edistettäessä lasten ja nuorten liikuntaa. Koulun kautta on mahdollista tavoittaa koko ikäluokka. Koulussa on myös yleensä hyvät mahdollisuudet liikuntainterventioiden toteuttamiseen (välineet, olosuhteet, osaava henkilökunta). Liikunnan edistämisestä kouluympäristössä hyötyvät etenkin ne lapset ja nuoret, joilla ei ole syystä tai toisesta mahdollisuutta osallistua yleisiin kunnan tai kolmannen sektorin järjestämiin liikuntapalveluihin. Samalla voidaan välttää tiettyjen lasten leimautumista, kun toiminta kohdistetaan kaikille koulun oppilaille. Kouluissa on toteutettu sisällöltään hyvin erilaisia interventioita lasten ja nuorten liikunnan lisäämiseksi. Interventiot ovat kohdistuneet yleensä koulun opetussuunnitelmaan, opettajien koulutukseen sekä koulutus- ja opetusmateriaaleihin. Monessa interventiossa on muutettu koulupäivän rakennetta, hankittu liikuntavälineitä ja varmistettu, että ne ovat oppilaiden saatavilla. Oppilaille ja heidän vanhemmilleen on jaettu yleisesti materiaaleja, joiden tavoitteena on ollut lisätä oppilaiden ja vanhempien tietoisuutta liikunnan eduista sekä 11 vähäisen liikunnan haitoista. Liikunnan ohella interventioihin sisällytetään usein ravitsemukseen liittyviä asoita. Kouluissa toteutetut interventiot lisäävät lasten liikuntaa koulupäivän aikana etenkin alakouluissa. Nykyisen tutkimusnäytön perusteella kouluissa toteutetut interventiot eivät kuitenkaan lisänneet vapaa-ajan liikunnan määrää. Jos tavoitteena on lisätä lasten ja nuorten vapaa-ajan liikuntaa, olisi interventioita laajennettava kohdistamalla ne koulun lisäksi esimerkiksi lasten ja nuorten perheisiin sekä kunnallisiin ja kolmannen sektorin tarjoamiin palveluihin. 4.2.1 Alakouluikäisten koulupäivän aikainen liikunta lisääntyy Koulussa toteutetut liikuntainterventiot lisäävät alakouluikäisten liikuntaa koulupäivän aikana (Dobbins ym. 2009). Lasten liikunnan edistäminen koulussa lisää koulupäivän aikaista liikkumista. Onnistuneet interventiot ovat olleet yleisesti kestoltaan pidempiä kuin ne, jotka eivät ole lisänneet lasten fyysistä aktiivisuutta. Liikuntaa lisänneet interventiot ovat olleet kestoltaan useammasta kuukaudesta (vähintään 4–5 kuukautta) muutamaan vuoteen. Onnistuneissa interventioissa on hyödynnetty lasten aktivoinnissa liikuntaan liittyviä materiaaleja sekä tehty muutoksia koulujen opetussuunnitelmiin. Tällöin koulun toimintakulttuuria voidaan paremmin kehittää päivittäistä fyysistä aktiivisuutta tukevaksi. Liikunnan huomioiminen opetuksessa, ohjatut liikuntatuokiot sekä yhteisöllisyyteen perustuvat toimintatavat lisäävät lasten liikkumista samoin kuin koulupihan kehittäminen liikuntaan kannustavaksi. Esimerkiksi välinehankinnat välituntikäyttöön ja koulupihan maalaaminen liikuntaa aktivoivaksi lisäävät tutkitusti lasten liikkumista koulupäivän aikana. Kouluissa toteutetut liikuntainterventiot voivat olla tehokkaampia, jos toiminta suunnataan myös vanhemmille. Kouluissa toteutetut interventiot ovat lyhyellä aikavälillä vähentäneet lasten television katseluun käyttämää aikaa. Näissä interventioissa aihetta on käsitelty kouluopetuksen yhteydessä, hyödynnetty oppilaille jaettavia materiaaleja sekä yhteisöllisyyteen perustuvia toimintatapoja. 4.2.2 Yläkouluikäisten aktivointi vaatii yhteisöllisyyttä ja moniulotteisuutta Liikunnan edistäminen koulussa voi parantaa nuorten terveyttä (Dobbins ym. 2009). Kouluissa toteutetut interventiot voivat lisätä nuorten liikkumista. Tämä näyttäisi kuitenkin edellyttävän nuorten yhteisöllisyyden huomioimista ja vahvistamista osana interventiota. Yläkouluikäisten fyysisen aktiivisuuden lisääminen on onnistunut parhaiten hankkeissa, joissa liikunnan edistämiseen on liitetty useita osa-alueita. Nuorten aktivoinnissa onnistuneet interventiot ovat pitäneet sisällään esimerkiksi seuraavia asioita: koulun ympäristön muuttaminen liikuntaa tukevaksi, fyysisen aktiivisuuden seuranta, fyysisen aktiivisuuden lisääminen liikuntatunneilla, liikuntataitojen kehittäminen, positiiviset kokemukset liikunnasta, liikuntaan kannustava materiaali, yhteisölliset toimintatavat, 12 pienryhmäkeskustelut, ongelmanratkaisutaidot, opettajien tuki, koulun henkilökunnan terveydenedistäminen sekä vanhempien ja nuorten yhteiset työpajat ja tapahtumat. Nuorten kohdalla liikuntainterventioiden onnistuminen edellyttää usein myös interventioiden laajentamista koulun lisäksi kunnallisiin ja kolmannen sektorin palveluihin. Kouluissa toteutetut liikuntainterventiot voivat myös parantaa nuorten terveyttä. Liikuntahankkeet ovat vaikuttaneet edullisesti kestävyyskuntoon ja veren rasva-arvoihin. Positiivisesti veriarvoihin vaikuttaneet interventiot ovat pitäneet sisällään myös ravitsemukseen liittyvää ohjausta. Tutkimusnäyttö liikuntainterventioiden vaikutuksista on nuorten kohdalla kokonaisuudessaan vähäisempää verrattuna alakouluikäisiin lapsiin. 4.2.3 Liikunnalliset iltapäiväkerhot lisäävät lasten liikuntaa Liikunnallisella iltapäivätoiminnalla on hyvät mahdollisuudet lisätä lasten fyysistä aktiivisuutta (Beets ym 2009). Liikunnallinen iltapäivätoiminta voi lisätä lasten liikuntaa ja vaikuttaa myönteisesti myös lasten fyysiseen terveyteen (esimerkiksi verenpaine, luuntiheys, lihasvoima), kehon kostumukseen, veriarvoihin sekä lasten psykososiaaliseen hyvinvointiin. Positiivisiin tuloksiin yltäneet iltapäivätoimintaan liittyvät interventiot ovat sisältäneet ohjattua reipasta tai tehokasta liikuntaa yleensä 3–5 kertaa viikossa vähintään 45 minuuttia kerrallaan. Muutamat interventiot ovat sisällyttäneet ohjelmaansa myös ravitsemukseen liittyvää neuvontaa ja toimineet yhteistyössä lasten perheiden kanssa. Tutkimusten perusteella ei ole kuitenkaan selvää näyttöä siitä, mitkä seikat ovat interventioiden myönteisten tulosten taustalla. Osallistumisaktiivisuutta ei ole kaikissa tutkimuksissa raportoitu lainkaan. On kuitenkin jonkin verran näyttöä siitä, että osallistumisaktiivisuuden tulisi olla 40 prosenttia tai enemmän, jotta hankkeella saataisiin aikaan myönteisiä vaikutuksia. 4.3 Lisäävätkö interventiot vähän liikkuvien lasten ja nuorten liikuntaa? Erityisesti vähän liikkuville lapsille ja nuorille kohdistettujen liikuntainterventioiden vaikutuksista on vain vähän tutkittua tietoa. Yleensä hankkeet ovat kohdistuneet esimerkiksi koulussa koko ikäluokalle ja samalla on toivottu, että myös vähän liikkuvat innostuisivat osallistumaan toimintaan. Tässä tutkimuskatsauksessa mukana olevissa tutkimuksissa interventioita on kohdistettu erikseen ylipainoisille, alhaisen sosioekonomisen taustan omaaville ja etniseen vähemmistöön kuuluville lapsille ja nuorille sekä tytöille. Tutkimusten mukaan liikuntainterventiot eivät ole lisänneet merkittävästi tyttöjen tai etnisiin vähemmistöihin kuuluvien lasten ja nuorten liikunnan määrää hankkeissa, joissa interventiot on kohdistettu nimenomaan näille ryhmille. Tutkimusnäyttö erityisesti vähän liikkuville lapsille ja nuorille kohdistettujen liikuntainterventioiden vaikutuksista on kokonaisuudessaan vähäistä. Aiheesta tarvitaan lisää tutkimuksia. 13 4.3.1 Liikunta apuna ylipainon torjunnassa Lasten ylipainon ehkäisyssä lupaavimpia ovat olleet kouluissa toteutetut interventiot, joissa yhdistyvät liikunnan lisääminen ja ravitsemusneuvonta (Brown & Summerbell 2009). Lihominen on seurausta liiallisesta energiansaannista suhteessa energiankulutukseen. Liikunta lisää energiankulutusta ja auttaa näin painon hallinnassa ja lihomisen ehkäisyssä. Suurin osa ylipainon ehkäisyä tavoittelevista interventioista on toteutettu kouluissa. Kouluissa toteutetut interventiot lasten ja nuorten ylipainon ehkäisemiseksi voidaan jakaa kolmeen ryhmään: ruokavalion muutokseen tähtäävät interventiot, fyysistä aktiivisuutta lisäävät interventiot ja interventiot, joissa yhdistyvät ruokavalio ja fyysinen aktiivisuus. Ylipainon ehkäisemistä tavoitelleissa liikuntainterventioissa on pyritty lisäämään lasten reipasta ja/tai tehokasta liikuntaa ja liikuntaan käytettyä kokonaisaikaa koulupäivän aikana ja sen jälkeen sekä vahvistamaan perheiden osallisuutta. Muutokset koulun opetussuunnitelmiin ovat olleet yleisiä, mikä on mahdollistanut liikunnan sekä muutokseen tähtäävän terveyskasvatuksen opetuksen lisäämisen koulupäivän sisälle. Interventiot ovat olleet kestoltaan puolesta vuodesta useampaan vuoteen. Tutkimuksissa on seurattu liikuntainterventioiden vaikutusta lasten painoindeksiin. Tutkimusten mukaan liikuntainterventiot eivät juurikaan ole vaikuttaneet lasten painoindeksiin. Syyt tähän ovat epäselviä. Liikuntamäärät ja -tehot näissä tutkimuksissa saattoivat olla vähäisiä tai lapset eivät olleet noudattaneet liikuntaohjelmaa suunnitellusti. Tutkimuksissa tulisikin useammin arvioida lasten liikuntaohjelman noudattamista yksilötasolla. Tarvitaan myös tarkempia menetelmiä kokonaisaktiivisuuden ja energiankulutuksen mittaamiseksi. Liikunnan määrän ja tehokkuuden arvioimiseksi vain muutamassa tutkimuksessa oli käytetty fyysisen aktiivisuuden objektiivisia menetelmiä. Ruokavalion muutokseen perustuvien interventioiden näyttö lasten ylipainon ehkäisemiseksi on myös vähäistä. Sen sijaan interventiot, joissa yhdistyvät ruokavalio ja fyysinen aktiivisuus, ovat vaikuttaneet pitkällä tähtäimellä lupaavimmilta ehkäisemään lasten lihavuutta. Liikunnan lisäämisellä on monia terveydelle edullisia vaikutuksia myös ylipainoiselle lapselle (myönteiset vaikutukset verenpaineeseen, luuntiheyteen, kestävyyskuntoon, liikkuvuuteen, lihasmassaan). Liikunnan edistämiseen liittyvät toimenpiteet auttavat myös liikunnallisen elämäntavan omaksumisessa. 4.3.2 Alhaisessa sosioekonomisessa asemassa olevien lasten liikunta lisääntyy Liikuntaintervenioilla on pystytty lisäämään alhaisessa sosioekonomisessa asemassa olevien lasten liikuntaa (van Sluijsin ym. 2007). Alhaisessa sosioekonomisessa olevien lasten liikuntaa lisänneet interventiot on toteutettu kouluissa, joissa lapsille on järjestetty liikuntaa koulupäivän aikana ja välittömästi sen jälkeen. Interventiot ovat kohdistuneet osittain myös lasten vanhempiin. Lapsille ja vanhemmille on muun muassa järjestetty yhteisiä tapahtumia yhdessä kolmannen sektorin kanssa. Liikuntaa ja liikuntatottumuksia on seurattu oppilaskohtaisesti. Liikunnan lisäämisen 14 ohessa interventioissa on pyritty vahvistamaan muun muassa lasten itsetuntoa ja päätöksentekotaitoja. Luvun 4 lähteet: Beets ym. 2009, Brown & Summerbell 2009, Dobbins ym. 2009, Harris ym. 2009, van Sluijsin ym. 2007, Ward ym. 2010 5 Lasten ja nuorten liikunnasta sekä interventioiden vaikutuksista tarvitaan lisää tietoa Lapset ja nuoret liikkuvat suosituksiin nähden liian vähän, joten on perusteltua edistää heidän liikkumistaan erilaisilla interventioilla. Suomessa on toteutettu ja toteutetaan parhaillaan useita erilaisia hankkeita, joiden tavoitteena on lisätä vähän liikkuvien lasten ja nuorten fyysistä aktiivisuutta. Hankkeita ei kuitenkaan seurata systemaattisesti eikä niiden vaikutuksia tutkita. Tutkimuksissa on selvitetty lasten ja nuorten vähäiseen liikkumiseen liittyviä tekijöitä. Käytännössä monet hankkeet perustelevat toimintaansa vähän liikkuvien lasten ja nuorten liikuntamahdollisuuksien kehittämisellä, mutta todellisuudessa harvat hankkeet kohdistavat toimintansa pelkästään vähän liikkuville. Tavallisempaa on toiminnan kohdistaminen koko ikäluokalle. Vaikka toiminta suunnattaisiinkin vähän liikkuville, jää seuranta usein heikoksi, ja näin ollen toiminnan vaikutukset liikunnan määrään ja laatuun jäävät epäselviksi. Tutkimus- ja kehittämishankkeet tulisi nähdä nykyistä useammin rinnakkaisina ja toisiaan täydentävinä kokonaisuuksina, ei erillisinä hankkeina. Kehittämishankkeisiin pitäisi sisällyttää jo suunnitteluvaiheessa myös seurannan ja arvioinnin suunnittelu. Tällaiset hankekokonaisuudet tarjoaisivat nykyistä enemmän tietoa erilaisten toimintatapojen tuloksellisuudesta sekä käytännön toimijoille että rahoittajille ja päättäjille. Suomessa on paljon lasten ja nuorten fyysiseen aktivointiin liittyvää toimintaa, jota ei raportoida. Suomessa ei ole juurikaan tehty aiheeseen liittyvää laadukasta tutkimusta, joka päätyisi kansainvälisiin julkaisuihin, joihin tämä tutkimuskatsaus perustuu. Suomessa on muutamia väestötason poikkileikkaustutkimuksia, joiden kautta saadaan tietoa lasten ja nuorten liikunnasta (esimerkiksi Nuorten terveystapatutkimus, WHO:n koululaistutkimus sekä THL:n Kouluterveyskysely). Nämä tutkimukset painottuvat nuoriin. Pienten lasten ja alakoulun ensimmäisiä luokkia käyvien lasten liikunnasta ei ole kattavaa tietoa saatavilla. Lasten fyysisen aktiivisuuden seurantajärjestelmiä olisi kehitettävä niin, että saataisiin säännöllisesti tietoa sekä liikunnasta että istumisen määrästä. Vanhempien tai lasten itse ilmoittamiin tietoihin liittyy epätarkkuutta. Lasten ja nuorten liikunnasta tarvittaisiinkin lisää objektiivisiin mittausmenetelmiin perustuvaa tietoa. Tällöin saataisiin tietoa myös kokonaisaktiivisuudesta, erityisesti liikunnasta, jota ei mielletä varsinaiseksi liikunnan harrastamiseksi. 15 Tutkimustoimintaan liittyviä ehdotuksia: 1. Suomalaisia lasten ja nuorten liikuntaan liittyviä seurantajärjestelmiä tulisi kehittää. 2. Lasten ja nuorten liikunnasta sekä fyysisestä kokonaisaktiivisuudesta tarvitaan lisää objektiivisiin tutkimusmenetelmiin perustuvaa tietoa. 3. Lasten ja nuorten liikunnan edistämistoimista, erilaisista ja eri ympäristöissä toteutetuista interventioista, ja niiden vaikutuksista tarvitaan lisää tietoa. 4. Interventioiden vaikutusten arvioinnin tulisi pohjautua nykyistä enemmän objektiivisiin mittausmenetelmiin. Tutkimusmenetelmien laatuun ja sopivuuteen on kiinnitettävä huomiota. 5. Liikunnan edistämistoimien pitkän ajan vaikutuksista tarvitaan lisää tietoa. 6. Tarvitaan tarkempaa tietoa siitä, kuinka eri interventiot on tarkalleen ottaen suunniteltu ja toteutettu, ja ovatko interventiot toteutuneet suunnitelman mukaisesti (esimerkiksi osallistumisaktiivisuus olisi raportoitava). 7. Liikunnan lisäämisen rinnalla tulisi kiinnittää huomiota myös liiallisen istumisen vähentämiseen. 8. Tarvitaan lisää tietoa siitä, miten interventioissa toteutettu liikunta vaikuttaa intervention ulkopuoliseen aktiivisuuteen, esimerkiksi miten koulupävään lisätty liikunta vaikuttaa vapaa-ajan fyysiseen aktiivisuuteen. 9. Interventiot kohdistuvat yleensä koko ikäluokalle. Tarvitaan kuitenkin lisää tietoa siitä, miten ja millaiset interventiot vaikuttavat erityisesti vähän liikkuvien lasten ja nuorten liikuntaan. 10. Tutkimus- ja kehittämishankkeet olisi hyvä suunnitella toisiaan täydentäviksi kokonaisuuksiksi. 11. Tarvitaan tarkempaa tietoa siitä, mitkä tekijät eri ympäristöissä (esimerkiksi koti, päivähoito, koulu, urheiluseurat) tukevat lapsen ja nuorten liikuntaa ja tervettä kasvua. 16 Lähteet Bandura A. 1997. Self-efficacy: the exercise of control. New York: Freeman. Beets MV, Beighle A, Erwin HE, Huberty JI. After-School Program Impact on Physical Activity and Fitness. A Meta-Analysis. American Journal of Preventive Medicine 2009;36(6): 527–537. Blair S, Clark D, Cureton K, Powell K. Exercise and fitness in childhood: implications for a lifetime health. Teoksessa: Youth exercise and sport. Benchmark 1989, s. 401–30. Brown T, Summerbell C. Systematic review of school-based interventions that focus on changing dietary intake and physical activity levels to prevent childhood obesity: an update to the obesity guidance produced by the National Institute for Health and Clinical Excellence. Obesity Reviews 2009;10(1):110–41, 2009. Brunton G, Thomas J, Harden A, Rees R, Kavanagh J, Oliver S, Shepherd J, Oakley A. Promoting physical activity amongst children outside of physical education classes: A systematic review integrating intervention studies and qualitative studies. Health Education Journal 2005;64(4):323–8. Dobbins M, DeCorby K, Robeson P, Husson H, Tirilis D. School-based physical activity programs for promoting physical activity and fitness in children and adolescents aged 6–18 (Review). The Cochrane Library 2009;3. Duodecim 2010. Käypä hoito -suositus muistisairauksista: Ehkäisy, varhainen taudinmääritys, kokonaisvaltainen hoito ja kuntoutus sekä ehyt hoitopolu avainasemassa. http://www.kaypahoito.fi/web/kh/etusivu?p_p_state=maximized&p_p_action=0&p_p_id=uut isportlet_WAR_UutistenjulkaisuPortlet_INSTANCE_6y5p&p_p_col_count=2&_uutisportlet _WAR_UutistenjulkaisuPortlet_INSTANCE_6y5p_uutis_id=10115&p_p_col_id=column2&p_p_mode=view, luettu 5.10.2010. Fogelholm M, Paronen O, Miettinen M. Liikunta – hyvinvointipoliittinen mahdollisuus. Suomalaisen terveysliikunnan tila ja kehittyminen 2006. Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2007:1. Fyysisen aktiivisuuden suositus kouluikäisille 7–18 -vuotiaille. Opetusministeriö ja Nuori Suomi ry 2008. Hanson MD, Chen E. Socioeconomic status and health behaviors in adolescence: a review of the literature. J Behav Med 2007;30:263–285. Harris K, Kuramoto L, Sculzer M & Retallac J. Effect of school-based physical activity interventions on body mass index in children: a meta-analysis. CMAJ 2009;180(7); 719–726. 17 Hillman CH, Erickson KI, Kramer AF. Be smart, exercise your heart: exercise effects on brain and cognition. Nat Rev 2008;9:58–65. Kantomaa M. 2010. The role of physical activity on emotional and behavioural problems, self-rated health and educational attainment among adolescents. Oulun yliopisto. Malina R. Physical activity and fi tness: pathways from childhood to adulthood. Am J Human Biol 2001;13:162–72. Mäki P, Hakulinen-Viitanen T, Kaikkonen R, Koponen P, Ovaskainen M-L, Sippola R, Virtanen S, Laatikainen T ja LATE-työryhmä (toim.). Lasten terveys – LATE-tutkimuksen perustulokset lasten kasvusta, kehityksestä, terveydestä, terveystottumuksista ja kasvuympäristöstä. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL). Raportti 2/2010. Helsinki 2010. Nupponen H, Halme T, Parkkisenniemi S, Pehkonen M ja Tammelin T. 2010. LAPS SUOMEN -tutkimus. 3–12 -vuotiaiden lasten liikunta-aktiivisuus. Yhteenveto vuosien 2001– 2003 menetelmistä ja tuloksista. Liikunnan ja kansanterveyden julkaisuja 239. Liikunnan ja kansanterveyden edistämissäätiö LIKES. Sallis JF, Prochaska JJ, Taylor WC. A review of correlates of physical activity of children and adolescents. Med Sci Sports Exerc 2000;32:963–75. Van Der Horst K, Paw MJ, Twisk JW, Van Mechelen W. A brief review on correlates of physical activity and sedentariness in youth. Med Sci Sports Exerc 2007;39:1241–50. Tammelin T. A review of longitudinal studies on youth predictors of adulthood physical activity. Int J Adolesc Med Health 2005;7:3–12. Telama R, Yang X, Viikari J, Valimaki I, Wanne O, Raitakari O. Physical activity from childhood to adulthood: a 21-year tracking study. Am J Prev Med 2005;28:267–73. Van Sluisjn EMF, McMinn AM, Griffi n SJ. Effectiveness of interventions to promote physical activity in children and adolescents: systematic review of controlled trials. BMJ 2007;335:677–8. Varhaiskasvatuksen liikuntasuositukset. Sosiaali- ja terveysministeriön oppaita 2005:17. Ward D S, Vaughn C, McWilliams C & Hales D. Interventions for Increasing Physical Activity at Child Care. Med. Sci. Sports Exerc., Vol. 42, No. 3, 526–534, 2010. 18
© Copyright 2024