Artikkeli: Nivelkivut ja masentuneisuus

NIVELKIVUT JA MASENTUNEISUUS
Nivelkivut ja masentuneisuus
Hälytysmerkki työkyvyn kannalta
Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia ja mielenterveyden ongelmia esiintyy usein samalla henkilöllä. Työterveyslaitos
on tutkinut yhteisesiintyvyyden vaikutuksia työkykyyn. Hoitamaton derpessio heikentää myös kivunhoidon tuloksia,
joten molempien oireiden tunnistaminen ja yhtäaikainen
hoito on tärkeää.
Tuki- ja liikuntaelimistön kivut ja sairaudet ovat toimintakyvyn aleneman tavallisimpia
syitä niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. Suomessa nämä ongelmat heijastuvat
edelleen vahvasti lyhyt- ja pitkäaikaisena työkyvyttömyytenä.
Kelan korvaamista sairauspoissaoloista kolmannes ja 29 %
työkyvyttömyyseläkkeistä johtui
tuki- ja liikuntaelinsairauksista vuonna 2012. Maailman Terveysjärjestön Global Burden of
Disease -tutkimuksessa tarkasteltiin kaikkiaan 289 sairauden
tai vamman tuottamaa haittaa
ottaen huomioon tilan yleisyys,
kesto ja haitan aste. Näistä alaselkäkipu oli maailmanlaajuisesti ykköstilalla ja niskakipu
neljännellä sekä vuonna 1990
että vuonna 2010. Nivelrikko
oli 15. sijalla vuonna 1990 ja
11. sijalla vuonna 2010. Muut
tukielinongelmat asettuivat sijoille 5 ja 6.
Norjassa tarkasteltiin rekisteritietojen valossa eri tukielinsairauksiin liittyvää työkyvyttömyyseläkkeen riskiä niillä työikäisillä,
jotka olivat olleet yli kahdeksan
viikkoa sairauslomalla. Matalin
työkyvyttömyyden riski tässä joukossa oli niillä, jotka olivat sairauslomalla tapaturmien vuoksi.
Heihin verrattuna nivelrikkoa sairastaneiden riski oli kolminkertainen ja nivelreumaa sairastaneiden
nelinkertainen. Nivelrikon takia
pitkällä sairauslomalla olleista
48 % siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle viiden vuoden seurantaaikana.
Masennus ja tule-sairaus
moninkertaistavat
työkyvyttömyyden riskin
Masennus- ja ahdistuneisuusoireet kuuluvat nekin – valitettavasti
– väestön tavallisimpiin terveysongelmiin. Jokin työhön liittyvä itse
ilmoitettu mielenterveyden ongelma oli esiintynyt 27 %:lla työikäisestä väestöstä edeltävän vuoden
aikana EU:n laajuisessa haastattelussa. Laajassa monikansallisessa haastatteluaineistossa, jossa
mielenterveyden häiriön esiintymistä mitattiin diagnoositasolla
käyttäen WHO:n CIDI-mittaria,
jokin mielenterveyden häiriö havaittiin 17 %:lla väestöstä korkean tulotason maissa. Suomalaisista työkyvyttömyyseläkeläisistä
39 %:lla eläkkeen pääasiallisena
syynä oli mielenterveyden häiriö
vuonna 2012.
Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia esiintyy varsin usein samalla henkilöllä mielenterveyden ongelmien kanssa jo siitäkin
syystä, että molemmat ovat yleisiä, mutta yhteisesiintyvyys on
tätäkin tavallisempaa. Korkean
yhteisesiintyvyyden mekanismia
ei varmuudella tunneta, mutta
väestötutkimukset osoittavat yhteyden olevan noidankehämäinen.
Yhteisesiintyvyyden vaikutukset
työkykyyn on tunnettu heikosti,
mistä syystä tutkimme aihetta
Työterveyslaitoksella useassa suomalaisessa tutkimusaineistossa
Työsuojelurahaston tukemana.
Nivelkivut lisääntyvät
Nivelrikon aiheuttamat kivut ja
vaivat ovat nivelongelmista tavallisimpia, ja ne lisääntyvät jatkuvasti väestön ikääntyessä. Suomessa
tuki- ja liikuntaelinkipu oli joka
viidennen lääkärikäynnin syynä
perusterveydenhuollossa. Tuoreen
tutkimuksen mukaan englantilaisista perusterveydenhuollon piiriin kuuluneista työikäisistä peräti
56 % konsultoi lääkäriään nivelrikon takia kuuden vuoden seuranta-aikana. Lääkärin vastaanotolla
käyneistä 24 % siirtyi seurannan
kuluessa ennenaikaiselle eläkkeelle tai muuten työstä pois.
10
Niveltieto 1 / 2015
Työkykynsä alentuneeksi kokeneiden miesten osuus TULEkivun ja masentuneisuuden mukaan ikäryhmittäin Terveys 2000 -haastattelun mukaan.
Terveys 2000 -aineistossa sekä tukielinkipu että masennusoireet yksin olivat yhteydessä
alentuneeseen työkykyyn, mutta erityisen vahvasti koettu työkyky oli alentunut niillä, jotka
kokivat kummankin tyyppisiä
oireita (katso kaavio viereisellä
sivulla). Heikentynyt työkyky
lisääntyi myös iän myötä: kun
30–39-vuotiaiden oireettomien
työkyky oli alentunut vain parilla prosentilla, koki työkyvyn
alentuneeksi yli puolet niistä 50
vuotta täyttäneistä, joilla esiintyi sekä liikuntaelinkipuja että
depressio-oireita. Oireiden yhteisesiintyvyys liittyi heikkoksi
koettuun työkykyyn ja ajatuksiin varhaisesta eläköitymisestä
vahvemmin kuin erillisoireiden
perusteella olisi voinut odottaa.
Koetun työkyvyn tiedetään ennustavan varsinaista työkyvyttömyyttä. Terveys 2000 -aineiston rekisteriseurannan valossa
havaittiinkin, että sairauspoissaolojen esiintyvyys oli korkein
molempia oiretyyppejä (sekä liikuntaelinkipuja että depressiooireita) ilmoittaneiden joukossa.
Aineiston seurannassa havaitsimme myös, että henkilöistä,
joilla lähtötasolla todettiin joko
kliininen tuki- ja liikuntaelinsairaus (nivelrikko, selkäsairaus) tai
diagnoositasoinen masennus- tai
ahdistuneisuushäiriö, noin 18 %
siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle runsaan kahdeksan vuoden
seuranta-aikana, kun taas niistä, joilla oli molemmat sairaudet, eläkkeelle siirtyi peräti 38 %
(katso kuvio yllä). Työkyvyttömyyseläkkeen riski yhteisesiintyvyyden ryhmässä oli ikä ja sukupuoli vakioituna viisinkertainen
verrattuna niihin, joilla ei ollut
kumpaakaan sairautta. Kun työolot, elintavat, muu sairastavuus
ja koulutustausta otettiin huomioon, riski oli edelleen nelinkertainen.
Korkea työkuormitus kuriin
ja huonot henkilösuhteet
kuntoon
Potilasaineistot kertovat, että kipuongelmaisen samanaikainen
masennusoireisto heikentää kivun
hoitotuloksia. Tällaisessa tilan-
NIVELKIVUT JA MASENTUNEISUUS
Työssä jatkaneiden osuus lähtötason sairastavuuden mukaan:
1) ei tuki- ja liikuntaelimistön sairautta tai mielenterveyden
häiriötä (musta käyrä), 2) vain mielenterveyden häiriö (sininen käyrä), 3) vain tuki- ja liikuntaelimistön sairaus (vihreä
käyrä) ja 4) sekä tuki- ja liikuntaelimistön sairaus että mielenterveyden häiriö (punainen käyrä).
teessa voi hoidon piiriin hakeutuminen mielenterveyden ongelman
osalta viivästyä. Vastaavasti krooninen kiputila vaikuttaa epäedullisesti depressio- tai ahdistuneisuushäiriön kulkuun.
On siis kuntoutumisen kannalta oleellista, että sekä nivelten
ja muun liikuntaelimistön että
mielenterveyden ongelmiin kiinnitetään huomiota, ja molemmat
hoidetaan optimaalisesti. Potilaan
pitäisi myös rohjeta tuoda esiin eri
tyyppinen oireistonsa avoimesti
ja mahdollisimman varhain esimerkiksi lääkärin vastaanotolla.
Laitoskeittiöissä työskentelevien kahden vuoden seurannassa
havaitsimme, että korkea fyysinen
työkuormitus, kiire ja huonot henkilösuhteet työpaikalla, vähäinen
vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus
ja ylipaino ennustivat liikuntaelimistön monikipuisuutta. Niin
monikipuisuus, lääkärin toteamat tuki- ja liikuntaelinsairaudet kuin depressio-oireetkin ennustivat samanaikaisesti runsaita
sairauspoissaoloja. Suomalaisten
palomiesten seurannassa, siis erityisen hyväkuntoisessa joukossa,
totesimme, että uniongelmat ennustivat eri tekijöistä selvimmin
sekä lisääntyvää kipuoireilua että korkeaa depressio-oireilua 13
vuoden aikana. Depressio-oireita ennustivat myös esimerkiksi
korkea henkinen työkuormitus
ja heikot henkilösuhteet työssä.
Tällaisia tekijöitä siis kannattaa
pyrkiä välttämään, kun työntekijöiden kipu- ja depressio-oireita
halutaan ehkäistä.
Päivi Leino-Arjas
LT, dos.
Työterveyslaitos
Lähdeviitteet pyydettäessä toimituksesta.
Niveltieto 1 / 2015
11