Artikkeli: Nivelkivut ja masentuneisuus
NIVELKIVUT JA MASENTUNEISUUS Nivelkivut ja masentuneisuus Hälytysmerkki työkyvyn kannalta Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia ja mielenterveyden ongelmia esiintyy usein samalla henkilöllä. Työterveyslaitos on tutkinut yhteisesiintyvyyden vaikutuksia työkykyyn. Hoitamaton derpessio heikentää myös kivunhoidon tuloksia, joten molempien oireiden tunnistaminen ja yhtäaikainen hoito on tärkeää. Tuki- ja liikuntaelimistön kivut ja sairaudet ovat toimintakyvyn aleneman tavallisimpia syitä niin Suomessa kuin maailmanlaajuisestikin. Suomessa nämä ongelmat heijastuvat edelleen vahvasti lyhyt- ja pitkäaikaisena työkyvyttömyytenä. Kelan korvaamista sairauspoissaoloista kolmannes ja 29 % työkyvyttömyyseläkkeistä johtui tuki- ja liikuntaelinsairauksista vuonna 2012. Maailman Terveysjärjestön Global Burden of Disease -tutkimuksessa tarkasteltiin kaikkiaan 289 sairauden tai vamman tuottamaa haittaa ottaen huomioon tilan yleisyys, kesto ja haitan aste. Näistä alaselkäkipu oli maailmanlaajuisesti ykköstilalla ja niskakipu neljännellä sekä vuonna 1990 että vuonna 2010. Nivelrikko oli 15. sijalla vuonna 1990 ja 11. sijalla vuonna 2010. Muut tukielinongelmat asettuivat sijoille 5 ja 6. Norjassa tarkasteltiin rekisteritietojen valossa eri tukielinsairauksiin liittyvää työkyvyttömyyseläkkeen riskiä niillä työikäisillä, jotka olivat olleet yli kahdeksan viikkoa sairauslomalla. Matalin työkyvyttömyyden riski tässä joukossa oli niillä, jotka olivat sairauslomalla tapaturmien vuoksi. Heihin verrattuna nivelrikkoa sairastaneiden riski oli kolminkertainen ja nivelreumaa sairastaneiden nelinkertainen. Nivelrikon takia pitkällä sairauslomalla olleista 48 % siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle viiden vuoden seurantaaikana. Masennus ja tule-sairaus moninkertaistavat työkyvyttömyyden riskin Masennus- ja ahdistuneisuusoireet kuuluvat nekin – valitettavasti – väestön tavallisimpiin terveysongelmiin. Jokin työhön liittyvä itse ilmoitettu mielenterveyden ongelma oli esiintynyt 27 %:lla työikäisestä väestöstä edeltävän vuoden aikana EU:n laajuisessa haastattelussa. Laajassa monikansallisessa haastatteluaineistossa, jossa mielenterveyden häiriön esiintymistä mitattiin diagnoositasolla käyttäen WHO:n CIDI-mittaria, jokin mielenterveyden häiriö havaittiin 17 %:lla väestöstä korkean tulotason maissa. Suomalaisista työkyvyttömyyseläkeläisistä 39 %:lla eläkkeen pääasiallisena syynä oli mielenterveyden häiriö vuonna 2012. Tuki- ja liikuntaelimistön ongelmia esiintyy varsin usein samalla henkilöllä mielenterveyden ongelmien kanssa jo siitäkin syystä, että molemmat ovat yleisiä, mutta yhteisesiintyvyys on tätäkin tavallisempaa. Korkean yhteisesiintyvyyden mekanismia ei varmuudella tunneta, mutta väestötutkimukset osoittavat yhteyden olevan noidankehämäinen. Yhteisesiintyvyyden vaikutukset työkykyyn on tunnettu heikosti, mistä syystä tutkimme aihetta Työterveyslaitoksella useassa suomalaisessa tutkimusaineistossa Työsuojelurahaston tukemana. Nivelkivut lisääntyvät Nivelrikon aiheuttamat kivut ja vaivat ovat nivelongelmista tavallisimpia, ja ne lisääntyvät jatkuvasti väestön ikääntyessä. Suomessa tuki- ja liikuntaelinkipu oli joka viidennen lääkärikäynnin syynä perusterveydenhuollossa. Tuoreen tutkimuksen mukaan englantilaisista perusterveydenhuollon piiriin kuuluneista työikäisistä peräti 56 % konsultoi lääkäriään nivelrikon takia kuuden vuoden seuranta-aikana. Lääkärin vastaanotolla käyneistä 24 % siirtyi seurannan kuluessa ennenaikaiselle eläkkeelle tai muuten työstä pois. 10 Niveltieto 1 / 2015 Työkykynsä alentuneeksi kokeneiden miesten osuus TULEkivun ja masentuneisuuden mukaan ikäryhmittäin Terveys 2000 -haastattelun mukaan. Terveys 2000 -aineistossa sekä tukielinkipu että masennusoireet yksin olivat yhteydessä alentuneeseen työkykyyn, mutta erityisen vahvasti koettu työkyky oli alentunut niillä, jotka kokivat kummankin tyyppisiä oireita (katso kaavio viereisellä sivulla). Heikentynyt työkyky lisääntyi myös iän myötä: kun 30–39-vuotiaiden oireettomien työkyky oli alentunut vain parilla prosentilla, koki työkyvyn alentuneeksi yli puolet niistä 50 vuotta täyttäneistä, joilla esiintyi sekä liikuntaelinkipuja että depressio-oireita. Oireiden yhteisesiintyvyys liittyi heikkoksi koettuun työkykyyn ja ajatuksiin varhaisesta eläköitymisestä vahvemmin kuin erillisoireiden perusteella olisi voinut odottaa. Koetun työkyvyn tiedetään ennustavan varsinaista työkyvyttömyyttä. Terveys 2000 -aineiston rekisteriseurannan valossa havaittiinkin, että sairauspoissaolojen esiintyvyys oli korkein molempia oiretyyppejä (sekä liikuntaelinkipuja että depressiooireita) ilmoittaneiden joukossa. Aineiston seurannassa havaitsimme myös, että henkilöistä, joilla lähtötasolla todettiin joko kliininen tuki- ja liikuntaelinsairaus (nivelrikko, selkäsairaus) tai diagnoositasoinen masennus- tai ahdistuneisuushäiriö, noin 18 % siirtyi työkyvyttömyyseläkkeelle runsaan kahdeksan vuoden seuranta-aikana, kun taas niistä, joilla oli molemmat sairaudet, eläkkeelle siirtyi peräti 38 % (katso kuvio yllä). Työkyvyttömyyseläkkeen riski yhteisesiintyvyyden ryhmässä oli ikä ja sukupuoli vakioituna viisinkertainen verrattuna niihin, joilla ei ollut kumpaakaan sairautta. Kun työolot, elintavat, muu sairastavuus ja koulutustausta otettiin huomioon, riski oli edelleen nelinkertainen. Korkea työkuormitus kuriin ja huonot henkilösuhteet kuntoon Potilasaineistot kertovat, että kipuongelmaisen samanaikainen masennusoireisto heikentää kivun hoitotuloksia. Tällaisessa tilan- NIVELKIVUT JA MASENTUNEISUUS Työssä jatkaneiden osuus lähtötason sairastavuuden mukaan: 1) ei tuki- ja liikuntaelimistön sairautta tai mielenterveyden häiriötä (musta käyrä), 2) vain mielenterveyden häiriö (sininen käyrä), 3) vain tuki- ja liikuntaelimistön sairaus (vihreä käyrä) ja 4) sekä tuki- ja liikuntaelimistön sairaus että mielenterveyden häiriö (punainen käyrä). teessa voi hoidon piiriin hakeutuminen mielenterveyden ongelman osalta viivästyä. Vastaavasti krooninen kiputila vaikuttaa epäedullisesti depressio- tai ahdistuneisuushäiriön kulkuun. On siis kuntoutumisen kannalta oleellista, että sekä nivelten ja muun liikuntaelimistön että mielenterveyden ongelmiin kiinnitetään huomiota, ja molemmat hoidetaan optimaalisesti. Potilaan pitäisi myös rohjeta tuoda esiin eri tyyppinen oireistonsa avoimesti ja mahdollisimman varhain esimerkiksi lääkärin vastaanotolla. Laitoskeittiöissä työskentelevien kahden vuoden seurannassa havaitsimme, että korkea fyysinen työkuormitus, kiire ja huonot henkilösuhteet työpaikalla, vähäinen vapaa-ajan liikunta-aktiivisuus ja ylipaino ennustivat liikuntaelimistön monikipuisuutta. Niin monikipuisuus, lääkärin toteamat tuki- ja liikuntaelinsairaudet kuin depressio-oireetkin ennustivat samanaikaisesti runsaita sairauspoissaoloja. Suomalaisten palomiesten seurannassa, siis erityisen hyväkuntoisessa joukossa, totesimme, että uniongelmat ennustivat eri tekijöistä selvimmin sekä lisääntyvää kipuoireilua että korkeaa depressio-oireilua 13 vuoden aikana. Depressio-oireita ennustivat myös esimerkiksi korkea henkinen työkuormitus ja heikot henkilösuhteet työssä. Tällaisia tekijöitä siis kannattaa pyrkiä välttämään, kun työntekijöiden kipu- ja depressio-oireita halutaan ehkäistä. Päivi Leino-Arjas LT, dos. Työterveyslaitos Lähdeviitteet pyydettäessä toimituksesta. Niveltieto 1 / 2015 11
© Copyright 2024