Karhulalainen 13/2015
9
Julien hoidot Eagle-taloon
Kenialaissyntyinen Julie Kämppi (43) oli vuonna
1999 Kotkaan muuttaessaan
ulkonäöltään niin harvinainen, että hänet sekoitettiin
Peli-Karhujen amerikkalaispelaajiin. Toisin on nyt.
Erilaisista pr-töistä tuttu
Julie perusti kauneus- ja hoitoyrityksen Chrystal Stationin vuonna 2012, ja nyt hän
toi kenialaisen hoitomaisemansa Eagle-taloon.
työpaikoille.
- Kun Eagle-talossa on
asiakkaita, päädyin tuomaan
myös Chrystal Stationin tänne. Tekee itsellekin hyvää,
että työpaikka on eri paikka
kuin koti.
Julie on kuitenkin paljon
asiakkaiden luona, jossakin
Loviisan ja Haminan välillä,
joten Eagle-taloonkin häneltä on syytä varata aika ennakkoon.
Otetaanko kuva jalkakylpy-rentoutustuolissa vai
bamburunkomaisemassa?
Maisema kuvaa paremmin
sitä rentouttavaa tunnelmaa,
minkä Julie halusi omista juuristaan tuoda Eagle-taloon.
Hoitopöydän peittää seepravaate, tyynyissä muut afrikkalaiset kuviot.
- Yrityspuolella, kun on
vaikeuksia ollut, aina olen
saanut apua, kunhan vain olen
avannut suuni. Se, joka kysyy,
ei ole tyhmä, Julie kertoo.
- Aiemmin Cursorissa, nyt
TMK-Palveluissa Milla Lehkonen on ollut aina valmis
auttamaan ja neuvomaan.
- Onnistuminen on asenne. Se on avoimuutta uusille
ideoille, halukkuutta kuunnella, innokkuutta oppia,
halua kasvaa ja joustavuutta
muuttua.
Julie on opiskellut ja
työskennellyt jatkuvasti
neljän lapsen hoidon ohessa, tultuaan Suomeen, aluksi
Helsinkiin.
- Opiskelin neljä vuotta
ravintola-alaa englanniksi ja
samalla suomen kieltä. Asiakaspalvelu- ja ravintola-alalla
olin töissä 15 vuotta pr-töiden
ohella. Sitten alkoivat hoidot ja kauneus kiinnostaa,
ja opiskelin hierojaksi sekä
jalkahoito-, rakennekynsija muille kauneusaloille.
- Hovinsaarelta käsin olen
käynyt paljon hoitamassa
vanhuksia laitoksissa sekä
kodeissa. Vanhukset ovat
herttaisia, hauskoja tyyppejä,
sulattavat sydämeni täydellisesti, Julie sanoo. - Mielipiteenvaihto ja kanssakäyminen asiakkaiden kanssa on
itsellekin terapiaa.
Kutsuja on tullut myös
Julie ei tullut Suomeen
turvapaikanhakijana, mutta ”seikkailua elämässä on
riittänyt”.
- Suomalaisilla oli Keniassa 1990-luvulla vesihuoltoprojekti, jossa työskennellessäni tutustuin heihin.
Heidän mukanaan tie johti Suomeen. Tullessani minulla oli jo tytär (nyt 27) ja
olin raskaana. Poika (nyt 20)
syntyi Suomessa. He elävät
jo omillaan, mutta kotona
Karhulassa asuvat vielä datanomiksi opiskeleva poika
(18) ja lukiolaistyttö (17).
- Suomen kielen oppimisessa oma esikoinen auttoi
paljon, koska hän oppi nopeasti kielen muiden lasten
kanssa. Lapseni ovat mun voima ja parhaita ystäviä. Niiden
kanssa huumori riittää.
- Lapsilla on paljon kavereita, ja heitä tulee usein
meille kotiin. Välillä me
unohdetaan, että ollaan ulkonäöltämme erilaisia. Olemme vain ihmisiä. Jos joku
sanoo jotain rumaa, annan
mennä toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.
Julie osaa suomen ja englannin lisäksi useita afrikkalaisia kieliä.
- En silti koskaan kuvitellut, että tarvitsisin Suomessa
swahilin kieltä. Niin vain kuitenkin yhtenä päivänä poliisi
soitti, että tarvitsisi apua. Teen
siis tulkinkin hommia.
- Puhun suomea aika hyvin, mutta kirjoittaminen on
todella vaikeaa edelleen.
Menestyäkseen Suomessa
Julie on tarvinnut kenialaista sisua, johon kuuluu myös
juokseminen.
- Urheilullinen olen ollut
koulusta lähtien, ja juoksen
edelleen paljon.
- Upea tunne syntyy myös
aamuista, kun menen Huuman salille kuuden-seitsemän aikaan, huhkin aikani,
käyn aamusaunassa ja tulen
töihin. Sen jälkeen on aina
ihana olo ja hyvä mieli, joka
kestää koko päivän.
- Kun viitsii oivaltaa aamusta alkaen asiat oikealle mallille, on upeaa huomata, kuinka ympäristökin
nauttii!
- En halua katkeroitua vaikeuksista, joita ei ole puuttunut elämästäni. Kai niillä on
ollut tarkoituksensa minun
ihmiseksi kasvamisessani.
Voin kaikesta huolimatta hy-
Julie Kämppi halusi tuoda hoitohuoneeseen tunnelmia synnyinmaastaan Keniasta.
vin, minulla ei ole hätää.
Turvapaikanhakijoiden
tuntemuksiin Julie osaa asettua oman taustansa vuoksi.
- Toisin kuin Suomessa,
Keniassa kaikki ovat tottuneet siihen, että maassa on
lukuisia heimoja (yli 40) sekä
vierastyöläisiä muista Afrikan
maista ja Aasiasta. Minulle
on sieltä lähtien luontevaa
edistää sitä, että ihmisillä ja
kavereilla on hyvä olla. Ja
sitä saa mitä tilaa.
- Säälin, että pakolaiset
ovat joutuneet lähtemään
kodeistaan sotaa pakoon.
Tosi hyvä, että he pääsevät
paikkaan, missä saa elää rauhassa ja yrittää uutta elämää.
”Kiitos Jumala kovasti, että
mulla on nyt paikka syödä,
nukkua, elää.”
ja ryhtyä opiskelemaan ja töihin sen eteen, että pystyvät
omalta osaltaan rakentamaan
maata, joka turvan antaa.
- Elämä ei ole odottamista, toivomista ja haaveilemista, se on tekemistä, olemista
ja joksikin tulemista. Se on
kaikkien etu. Sekä suomalaisten, että turvapaikanhakijoiden. Turvapaikanhakijoita voitaisiin heti osoittaa
esimerkiksi vastaanottokeskusten aputöihin, alentaen
näin niiden kustannuksia.
- Työnteko ja oikeus siihen
olisi loistava lisä kotoutumiseen ja kotoutumisprosessin
onnistumiseen. Tämä mielestäni voisi parantaa turvapaikanhakijan ihmisoikeuksia ja tuntemusta siitä, että
hän on yhteiskunnassa täysvertainen.
- Ihmisten pitää auttaa
toisiaan. Mutta vastavuoroisesti. Maahan tulijoiden pitää
noudattaa suomalaisia lakeja
- Mutta kasvatus- ja kulttuuriero on valtava ja tuo
konfliktin riskiä. Uusien pelisääntöjen oppiminen on
vaikeaa, joten Suomen täytyy panostaa tähän heti turvapaikantulijoiden saavuttua
maahan.
- Nyt menee aivan liikaa
energiaa kaikenlaiseen kielteiseen vertailuun. Tulijoiden joukossa on kuitenkin
koulutettuja, siistejä ihmisiä,
joita ei pidä tuomita vaatteiden perusteella. Jokainen
suomalainen yhtään matkustellut tietää, miten halpoja
”merkkivaatteet” ovat siellä
lähtömaissa.
- Kulttuuriset ja yksilölliset tekijät vaikuttavat siihen,
milloin ihminen kokee itsensä
köyhäksi. Köyhyys ei kuitenkaan ole ainoastaan materiaalista puutetta, vaan ihmisten
elämänlaatua monella tasolla
heikentävä ilmiö. Voidaankin
ajatella, että yksilö on köyhä, jos hänen perustarpeensa
eivät täyty tai hän ei kykene
nauttimaan yhteiskunnan
jäsenenä hänelle kuuluvista
oikeuksista.
Ida-Maria osaa hoitaa
yrityksen 16-vuotiaana
Suvun kyläseppäperinne
etenee ainakin kuudenteen
polveen, kun Ida-Maria Hovi
(16) valmistuu liiketalouden
ja kaupan koulutuksesta ja
alkaa Kilpikaivertamo Hovin yrittäjäksi. Isoäiti Hilkka
Tanner (68) on hänet kasvattanut jatkajakseen niin hyvin,
että Ida-Maria pystyy jo nyt
hoitamaan oma-aloitteisesti
paljon kaivertamon töitä.
- Kaksivuotiaasta asti Ida
on käynyt leikkimässä isoäidin pöydän alla, ja hän on
ollut kova oppimaan kaikkia
isoäidin käsitöitä palmikkosukan kutomisesta laserkaivertimen käyttöön, Hilkka
kertoo.
Hilkka itse aloitti yrittäjänä vasta 35-vuotiaana
oltuaan sitä ennen kotiäitinä
16 vuotta.
- Jäppilässä, Veikko Lavin
entisessä talossa aloitettiin
vuonna 1982. Kaivertaminen
lähti kaapeli- ja teollisuuskilvistä. Sitten ostin Kotkankadulta lahjatavaraliikkeen, jonka takahuoneessa
kaiverrettiin, kunnes hankin
liiketalon yläkerrasta kaksion
työtilaksi.
Vuonna 1968 syntynyt
Jari Hovi oppi äitinsä apu-
laiseksi, ja Kilpihovin nimi
periytyy vuodelta 1985. Töitä
oli ennen pitkää niin paljon,
että vuokrattiin kiinteistö Ristinkalliolta 1994 Asko Tannerilta. Jouni Jumppanen
tuli Jarille yhtiökumppaniksi
2003, ja he ostivat yhdessä
Tannerilta kiinteistön, jossa kaikki toimivat nykyään
yhdessä.
- Jari oli kehittänyt aivan
toisen tyyppisen tuotannon,
joten 1998 eriytin kaiverrustyöt omaksi yrityksekseni, ja
nyt koko talossa tehdään isoja urakoita ympäri Suomen,
kertoo Hilkka.
Kaiverrustyöt ovat suuresti muuttuneet teknisesti
näinä vuosikymmeninä.
- Meillä on jo kolmas laserkone. Tällä alalla voi tuottaa monenlaista muutakin
kuin kaiverruksia metalli- ja
muihin kilpiin. Teollisista kilvistä on siirrytty pääasiassa
sisustus- ja opastuskilpiin.
Ida-Maria valmisti tuossa
juuri korokepohjia Karhuvuoren uuden koulun seinätelineisiin ja alkaa leikata
seuraavaksi niihin etulevyjä,
Hilkka kertoo.
- Yhteen aikaan kaiverrettiin tuhansittain yritysten
joululahjaesineitä, mutta ajat
ovat muuttuneet ja lahjat ovat
vähentyneet.
Hilkka on Anttilan tytär Vehkalahden Myllykylästä.
- Papan isä oli kyläseppä, pappa oli kyläseppä ja
isäni oli kyläseppä. Siellä
mie lapsena olin pajalla aina
palkeisiin ilmaa antamassa.
Ja puusepänpuolella oli kivaa, kun sai käyttää papan
työkaluja.
Hilkasta metallikäsityö
sitten kääntyi kaiverrukseksi,
Jarissa kaiverruksesta moninaiseksi opastus- ja mainosmateriaalin tuotoksi ja Ullan tyttäressä, kuudennessa
polvessa, edelleen kaiver-
Laserkoneet mahdollistavat myös monenlaisten sisustustuotteiden valmistamisen. Pöydillä
heiluvat ohikulkijan liikkeistä monenlaiset joulukoristeet ja ikkunamobilet. Ida-Maria Hovi on
aina pitänyt käsityöstä, ja isoäiti Hilkka Tanner on hänelle kaikkea pienestä asti opettanut.
rukseksi.
- Aina on näissä polvissa
joku lapsista ollut kiinnostunut vanhemman tekemisistä.
Ida on minulle aarre, sukuperinnettä edistävä isoäiti iloitsee silmät loistaen.
- Toinen poika Petteri on
maanrakennusalan yrittäjä.
RAKENNA TAI REMONTOI
Laajennettu
JYLPYN KYLÄKAUPPA
Laatukoneet edullisesti
Työkoneet Pensselit, rullat, lastat
Hanskat ym. remonttitarvikkeet
- Yrittäjän pitää olla
pirskatin ahkera, tunteja laskematta, että saa sitä
mitä tilaa. Mutta kesä- ja
juhlasesonkien ulkopuolella
voi meilläkin pitää vapaata
ja katkaista kiireet, Hilkka
tuumii.
Ida-Maria on harrastanut
ratsastusta ja taitoluistelua,
mutta nyt on jäljelle jäänyt
salikuntoilu.
Lvi-urakointi
Lvi-remonttityöt
Öljypoltin- sekä maakaasupoltinkorjaukset ja asennustyöt
Keskuslämmityskattila asennukset
Viemärikuvaukset ja -tarkastukset
Pulttikatu 1, 48770 Kotka, (05) 266 562
www.klv.fi
Avoinna: Arkisin 7-16