Kansallispuisto Hossaan 2017 Jääkauden perintö Viimeisin jääkausi jätti Hossalle arvokkaan perinnön. Kun valtavat jäämassat sulivat, sulamisvesien virrat muokkasivat voimallaan maaperää. Syntyi korkeita harjuja ja selänteitä, kirkkaiden vesien suppalampia, järvien ja lampien sikermiä. Suomussalmen rajaseudulla kallioperä on maailman vanhimpia. Fennoskandian kilven peruskalliolla on ikää 3100 – 2500 miljardia vuotta, ja se kantaa selällään ajattomuuden ja rajattomuuden tarinaa. Ihminen elää mukana tarinassa vain viimeisen 10 000 vuoden verran. Ihminen asettui Hossaan pian viimeisimmän jääkauden väistyttyä, sillä Maanselän vedenjakajan seutu ei jäänyt veden valtaan. Kasvillisuus löysi nopeasti sijansa maaperän ravinteikkailta paikoilta. Ensin tulivat sarat ja hei- nät, sitten koivu, paju ja leppä, hiljalleen myös mänty. Kasvillisuus houkutteli alueelle riistaeläimiä, joiden jäljillä esi-isämme kulkivat. Somerjärven kansallisaarre Hossasta löydetyt esihistorialliset asuinpaikat ovat aikanaan olleet pieniä leirejä, joissa ihmiset etsivät sijansa tulipaikan ympäriltä. Ravinnon hankkiminen määritti ihmisen liikkeet. Paikalleen asetuttiin ehkä vain toviksi, mutta seuraava vuodenkierto toi kulkijat takaisin tutuille riista- ja marjamaille sekä kalavesille. Lounajan rannalta Lipposenniemestä löydetty, noin 7 000 vuotta vanha saviastian palanen kertoo kivikauden ihmisen osaamisesta ja elämän asettumisesta veden maisemaan. Suomussalmen Värikallion kalliomaalauksen iäksi on arvi- oitu 3500 – 4000 vuotta. Kuvioita Somerjärven kallioseinämästä voi tunnistaa yli 60: kolmiopäisiä ihmishahmoja, kasvokuvia, yksityiskohtaisia kuvia hirvieläimistä, sarvipäinen ihmishahmo, Suomen kalliotaiteen ainoa karhukuvio, tassun jälkiä, sisiliskojen tai lintujen kuvia. Yksi maalaus löytyy myös Julmalta Ölkyltä, noin 3,5 kilometrin päästä Värikalliolta. Esi-isiemme kallioon maalaamat kuvat, Suomen pohjoisimmat kalliomaalaukset, ovat kansallisaarre, joka tuo tuhansia vuosia sitten eletyn elämän hämmentävän lähelle, omaan kokemusmaailmaamme. Juuri nämä samat kuviot, jotka liittyvät ehkä vanhan pyyntikulttuurin samanistiseen uskomusmaailmaan, olivat muinaisten esivanhempiemme silmien edessä. Pohjoinen risteysasema Kulkijat ovat kohdanneet Maanselän vedenjakajalla sijaitsevassa Hossassa, keskeisten vesireittien solmukohdassa, vuosituhansien ajan. Vesistöt muodostivat valtaväylän Pohjanlahdelta Vienanmerelle, ja Hossan kautta kulki myös reitti Laatokalta pohjoiselle Jäämerelle. Hossan paikannimistö kertoo kulttuurien kohtaamisesta. Jälkensä nimistöön ovat jättäneet saamelaiset, karjalaiset ja suomalaiset erämaan kulkijat. Lähiseudulla tehdyt hautalöydöt viittaavat siihen, että vesistöjä hyödynsivät vaelluksillaan myös aikansa mahtavat. Ne piirtävät kuvaa ihmisen reiteistä Suomussalmen pohjoisosissa viikinki- ja ristiretkiajalla. Hautapaikoilta on löytynyt riipuksia ja sulaneita lasimassahelmiä, työkaluja ja solkia. Kuusamo HOSSA Oulu Suomussalmi Kajaani Helsinki Suomussalmella itäraja seuraa yhä Täyssinän rauhan jälkeen, aivan 1500-luvun lopulla vedettyä rajalinjaa. Se on nykyisin yksi Euroopan vanhimmista rajalinjoista. Raja erotti 1600-luvulta alkaen kaksi valtakuntaa, mutta ihmisten kulku ja ikivanha sisävesi- ja maantiekauppa jatkui yli rajan vielä vuosisatoja. Elämisen edellytyksiä Osa kulkijoista pysähtyi Hossaan ja nautti rikkauksista, joita erämaa tarjoaa. Vanhasta metsästysperinteestä kertovat kymmenet pyyntikuopat. Ne erottuvat yhä maisemassa matalina painanteina lampien ja harjujen välisissä notkelmissa. Hossassa tehtiin 2000-luvun alussa yksi Suomen laajimmista makeiden vesien arkeologisista inventoinneista, ja sen tulokset ylittivät tutkijoiden odotukset. Iso-Valkeiselta ja Keski-Valkeiselta löytyi kymmeniä pyydyksiä, jotka on rakennettu satoja vuosia sitten. Vanhimman yhä olemassa olevan liistekatiskan puut on kaadettu vuonna 1799. Kalaiset vedet ovat aina houkutelleet pyytäjiä. Tutkijat arvioivat, että Hossan tuottoisat kalapaikat ovat periytyneet isältä pojalle. Hossalaisesta kalastus- perinteestä kertovat myös vanhat verkkovajat ja kalasaunat. Hossasta löytyy paljon merkkejä luontaistaloudesta, varhaisesta talonpoikaiskulttuurista ja porotaloudesta. Kun suoniittypalstoilta korjattiin heinäsatoa, laavut ja niittysaunat tarjosivat suojaa heinäntekijöille. Puronvarsiin rakennettiin pieniä, vesivoimalla käyviä myllyjä. Honkavaaran poroaita, matalat porotallit ja porokatiskat kertovat, että porotaloudella on Hossassa vahvat perinteet. 1800-luvulla Kainuu eli tervanpolton varassa. Hossasta vanhoja tervahautoja löytyy kymmeniä. Metsätalous on piirtänyt jälkiä Suomussalmen pohjoisiin maisemiin noin 100 vuoden ajan. Suurten savottojen ajoilta 1950-luvulta Hossasta löytyy yhä uittorakenteita ja savottakämppiä, jotka kunnostettuina palvelevat autio- ja varaustupina. Pohjoinen kohtaa etelän Hossassa voi kohdata useita arvokkaita, mannerjäätikön sulamisvesivirtojen muovaamia harjumaisemia. Harjujen rinteillä kasvavat männyt tuntuvat kannattelevan taivaankantta, sillä luonnonvalon valtaamille harjupoluille maisemat avautuvat yhtä aikaa eteen ja taakse, oikealle ja vasemmalle. Harjujen kylkien alta katse tavoittaa suppia ja suppalampia. Toisaalla taivaan sävyjä heijastaa järvi, joka on syvä ja kirkas, toisaalla harjun muotoja seuraa pitkänsutjakka hoilua. Järviä ja lampia Hossan alueella on noin 130, ja vesireittien kohtauspaikalta löytyy myös paljon virtavesiä. Hossan alueen lajistossa etelä kohtaa pohjoisen, sillä pohjoisimman Kainuun luonnosta löytyy lukusia Lapista tuttuja lajeja. Karuja mäntykankaita on paljon, mutta seudulta löytyy myös pienipiirteistä luonnon mosaiikkia, soita ja jokirantoja. Hossan metsistä, jotka nivoutuvat osaksi Fennoskandian vihreää vyöhykettä, 80 prosenttia on boreaalisia luonnonmetsiä. Metsän elämää määrittää vuodenaikoihin sidottu valon ja lämpötilan vaihtelu sekä ympäristöään muovaava ihminen. Luonnonmetsän suojassa Pohjoisen luonnonmetsässä elämän kiertokululla on oma, levollinen rytminsä. Kylmä ilmasto hidastaa puuaineksen kasvun rinnalla myös lahoamista, ja se luo pohjan monimutkaiselle, toisistaan riippuvaisten eliöiden yhteisölle. Hossan seudun kääpälajisto tunnetaan poikkeuksellisen monipuolisena. Luonnonmetsästä kolopesijät löytävät pesäpuunsa, sammalet, jäkälät ja sienet riittävän vakaan pienilmaston. Erämaisessa luonnossa viihtyvät myös suomalaisen luonnon suur- ja pienpedot: ahma, ilves, karhu, susi, näätä, saukko. Lintulajisto palkitsee retkeilijät. Havaintopäiväkirjaan voi jäädä merkintä helmipöllöstä, hiiripöllöstä, kalatiirasta, kapustarinnasta, lirosta, pikkulepinkäisestä, sinisuohaukasta, metsosta, palo- kärjestä, pyystä, pohjantikasta, suokukosta, suopöllöstä tai vesipääskystä. Joku kulkija saa seurakseen kuukkelin, toinen tapaa laulujoutsenen tai metsähanhen. Itärajan tuntumassa luonnonmetsien moni-ilmeistä lajistoa turvaavat myös Vienan Karjalan laajat ikimetsät. Venäjän puolelle perustettu Kalevalan kansallispuisto rikastaa tutkimusten mukaan omalta osaltaan esimerkiksi itäisen Kainuun luonnonmetsien perhos- ja lintulajistoa. Mustikkaa, puolukkaa ja lakkaa poimitaan Hossassa vuosittain tuhansia kiloja, ja sienestäjät tuntevat alueen parhaat tatti-, hapero- ja rouskupaikat. Alueen vesistöissä viihtyvät hauen ja ahvenen lisäksi myös taimen, tammukka, harjus, siika ja muikku. Monipuoliset palvelut Vuonna 1979 perustetusta Hossan retkeilyalueesta on kasvanut Kainuun tärkein luontomatkailukohde. Kävijöiden virta on mahdollistanut monipuolisten palveluiden kehittämisen. Palveluvarustus on niin kattava, että kansallispuiston perustaminen ei vaatisi merkittäviä investointeja. Metsähallituksen ylläpitämä, yrittäjävetoinen Luontokeskus luo hyvän kivijalan alueen palvelutarjonnalle. Vuonna 1991 valmistuneesta ja vuonna 2002 laajennetusta Luontokeskuksesta löytyvät kahvila-ravintola, kokous- ja näyttelytilat sekä luonto-ohjelmapalveluiden ammattilaisia. Hossan polkuverkoston kokonaispituus on noin 100 kilometriä. Melontareittejä Hossassa on 60 kilometriä ja hiihtolatuja yhteensä 60 kilometriä. Reit- tien varrelta löytyy hyväkuntoisia laavuja, nuotiopaikkoja, autiotupia ja varaustupia. Hossan retkeilyaluetta on kehitetty niin, että se palvelee kaikkia luonnosta kiinnostuneita. Monet reiteistä sopivat koko perheen käyttöön isovanhempien sukupolvea unohtamatta, ja Hossassa myös liikuntarajoitteiset pääsevät luonnon syliin ja kalavesien äärelle. Seudun retkeilyreitit toimivat yhdyssiteenä lähialueille. Retkeilyalueen palveluvarustusta täydentävät Hossan kylän monipuoliset yksityiset palvelut. Hossan monipuolisuudesta ja vahvuuksista kertovat myös viime vuosien valinnat. Hossa valittiin vuoden retkikohteeksi vuonna 2011, kun teemana oli vesiretkeily. Vuonna 2014 Hossa nimettiin kesän parhaaksi luontokohteeksi. Suomalaisuuden sydänmaata Hossa ja Suomussalmi kytkeytyvät monin tavoin itsenäinen Suomen historiaan: Kalevalainen perinne loi perustan suomalaisen identiteetin synnylle ja kielen kehitykselle. Elias Lönnrotin ja hänen aikalaistensa Vienan Karjalasta keräämät runot vahvistivat, että suomalaisilla on ikivanhaa, omaperäistä kulttuuria. Suomen puolella vienankarjalaisia kyliä on kolme, ja niistä enää kaksi on asuttuja. Nämä kaksi kylää, Kuivajärvi ja Hietajärvi, sijaitsevat itärajalla Suomussalmen kaakkoiskulmalla. Runolauluperinne elää siellä yhä. Elias Lönnrot ja Carl Saxa, Suomussalmen kappalainen, tunnistivat painetun sanan merkityksen kansallisen heräämisen aikana. Mehiläisen, Suomen ensimmäisen aikakauslehden, syntysanat lausuttiin Suomussalmella vuonna 1834. Uusi luku Suomen historiaa sai alkunsa Suomussalmella vuonna 1867. Karhulanvaaran pappilassa syntyi apupapin poika Kaarlo Juho Ståhlberg. Vuonna 1919 hänestä tuli Suomen tasavallan ensimmäinen presidentti. Karhulanvaaran pappilassa varttui myös kirjailija Ilmari Kianto, joka kirjoitti Suomussalmen suomalaisen kirjallisuuden historiaan. Kuvansa saivat nälkä ja köyhyys sekä poliittinen herääminen mutta myös kainuulainen luonto ja kotiseuturakkaus. Ajatukset Suomesta ja suomalaisuudesta löysivät Suomussalmelta otollisen maaperän. Pian Venäjän vallankumouksen jälkeen, 7. huhtikuuta 1917, Suomussalmen kirkossa järjestettiin kansalaiskokous, jossa ensimmäi- sen kerran vaadittiin Suomen itsenäisyyttä julkisessa kokouksessa. Kokous lähetti Helsinkiin valtuuskunnan, jonka tehtävänä oli saattaa asia päättäjien tietoon. Kansainvälisesti tunnetuimmat Suomussalmella kirjoitetut luvut Suomen historiaan syntyivät sydäntalven armottomuudessa 1939 – 1940. Talvisota ja Raatteen tien taistelut vahvistivat käsityksen siitä, että nuoressa tasavallassa asuu kansa, joka tuntee maan omakseen ja on valmis sitä puolustamaan. Nyt Raatteen tie on yksi Suomussalmen tärkeimmistä matkailukohteista. Viime vuosikymmenet Suomussalmi on saanut todistaa keskittymisen kehitystä. Asukasmäärä laskee ja elinkeinorakenteen murroksessa matkailun asema vahvistuu. Se korostaa Hossan ja kestävän luontomatkailun merkitystä pohjoisessa Kainuussa, Suomen itärajalla. Suomussalmen kunta ja Kuusamon kaupunki esittävät yhteistyötahojensa kanssa, että Hossaan perustettaisiin kansallispuisto. Hossan kansallispuisto sopisi hyvin vuonna 2017 vietettävän itsenäisen Suomen juhlavuoden kunniaksi Suomi 100 -kansallispuistoksi. Esitetty kansallispuistoalue sisältää Hossan Natura-alueen (FI1200743), johon kuuluu luontoarvoiltaan ja kulttuurihistorialtaan rikas Hossan retkeilyalue ja Julman Ölkyn kanjonijärven alue, harvinaisen monipuolisesta kääpälajistostaan tunnetun Moilasenvaaran Natura-alueen (FI1201013) ja vesiretkeilylle hienoja mahdollisuuksia tarjoavan Perangan reitin valtion rantametsät, jotka rajoittuvat Hossan retkeilyalueeseen. Hossan kansallispuisto toimi- si vastinparina Venäjän puolella sijaitsevalle Kalevalan kansallispuistolle ja turvaisi osaltaan Fennoskandian vihreän vyöhykkeen säilymistä tuleville sukupolville. Hossa asettuu Kainuun ja Koillismaan rajalle, ja muut kansallispuistot ovat kaukana. Hossasta Oulankaan on 120 kilometriä, Syötteelle 120 kilometriä, Rokualle 220 kilometriä ja Hiidenporttiin 210 kilometriä. Pohjoisessa Kainuussa on paikka kansallispuistolle. Suomussalmen kunta Kauppakatu 20 89600 Suomussalmi www.suomussalmi.fi www.luontoon.fi/hossa Lisätiedot Kunnanjohtaja Asta Tolonen [email protected] puh. 044 777 3344 Teksti: Anna-Leena Rauhala • Kuvat: : Hannu Huttu ja Maailmasta Oy • Layout: Mainostoimisto Närhi Oy • Paino: Kajaanin Kirjapaino Oy, 2015 Kansallispuiston arvoinen
© Copyright 2024