1. No category

PUUTAV ARAN VALIVARASTOINTI
AUTO- JA TRAKTORIKULJETUST A
VARTEN
A U l I S E. H A K K A RA 1 N E N
METSÄTEHON OPPAITA
Oy Kirjapaino F. G. Lönnberg. Helsinki 1961
ALKUSANAT
Matkalla kannolta käyttöpaikalle puutavara joudutaan tavallisesti varastoimaan joko metsään hakkuupaikalle tai jossakin kuljetusvaiheessa. Auto- ja traktoritien varsi, jossa ns. metsäkuljetuksen voidaan yleensä katsoa päättyvän ja kaukokuljetuksen
alkavan, on varsin yleinen varastopaikka. Tienvarsivarastojen
merkitys on maakuljetusten yleistyessä jatkuvasti suurentunut.
Puutavaran varastoiminen tien varteen asettaa suorittajalleen
suuria vaatimuksia. Varastointiin, ts. varastoalueen valintaan ja
kunnostamiseen sekä varaston järjestämiseen liittyvien näkökohtien lisäksi hänen on kiinnitettävä huomiota puutavaran varastolle
ja sieltä pois kuljettamisen asettamiin vaatimuksiin. Tehtävää vaikeuttaa vielä varsinkin hankintakaupan ollessa kysymyksessä se,
että varastoinnista ja puutavaran varastolle kuljettamisesta huolehtii eri henkilö kuin varastolta alkavasta auto- tai traktorikuljetuksesta. Käsillä olevassa oppaassa selostetaan viimeaikaisten
tutkimusten ja kokemusten valossa niitä tekijöitä, jotka on otettava huomioon varastoitaessa puutavaraa metsäkuljetuksen jälkeen auto- tai traktorikuljetusta varten. Oppaassa rajoitutaan
siten käsittelemään vain kuormausvarastoja ja näistäkin ns. välivarastoja. Purkamisvarastot jätetään käsittelyn ulkopuolelle, sillä
niiden järjestäminen riippuu ratkaisevasti paikallisista olosuhteista, esimerkiksi purkamispaikasta ja -tavasta. Jos purkaminen
suoritetaan käyttöpaikalla, puutavaran kuljetuksesta vastaavien
henkilöiden mahdollisuudet vaikuttaa varastojen järjestämiseen
ovat useassa tapauksessa rajoitetut tai niitä ei ole lainkaan.
Hakkuupaikalla, esimerkiksi palstatien varressa suoritettava varastointi jätetään myös oppaan ulkopuolelle.
3
Metsäpääll., johtaja Erik Reinius, metsäpääll. A. J. Ronkanen,
toimin n.johtaja Jaakko Vöry ja Puunjalostusteollisuuden Työnantajaliiton moottorikuljetustoimikunnan jäsenet ovat lukeneet käsikirjoituksen. Kaikkien mainittujen henkilöiden tekemät huomautukset olen ottanut kiitollisena vastaan . Kymin Osakeyhtiö on antanut kuvakökoelmansa käytettäväkseni opasta kuvitettaessa.
Tästä esitän kunn ioittavat kiitokseni.
Helsingissä tammikuussa 1961.
Tekijä
4
VARASTOINNIN SYYT JA MERKITYS
Kuljetustoiminnoissa pyritään yleensä välittömään kuljetusmuodosta toiseen siirtymiseen. Jos tavara joudutaan välillä varastoimaan, aiheutuu tästä lisäkustannuksia mm. varastotilojen ja
varastoinnin järjestämisen, varastoimisajan pituudesta riippuen
tavaraan sidotun pääoman koron ja tavallisesti myös tavaran
ylimääräisen käsittelyn vuoksi. Kaikissa kuljetuksissa ja eritoten
puutavaran kuljetuksissa ei kuitenkaan aina ole mahdollista
siirtää tavaraa suoraan kuljetusmuodosta toiseen.
Syyt puutavaran varastointiin kuljetusten yhteydessä ovat
moninaiset. Useat niistä ovat sellaisia, että niiden poistaminen
edellyttää perusteellisia muutoksia nykyisessä hankintajärjestelmässä. Pyrkimys taloudellisimpien kuljetusmuotojen käyttämiseen
aiheuttaa sen, että puutavaran kuljetus koostuu tavallisesti useiden eri kuljetusmuotojen yhdistelmästä. Kuljetusmuodon vaihtaminen on puolestaan osasyynä puutavaran varastointiin, sillä
kahden eri kuljetusmuodon tahdistaminen saumattomaan yhteistyöhön tuottaa yleensä suuria vaikeuksia. Metsä- ja kaukokuljetuksen vaihdekohdassa varastointi on välttämätöntä jo senkin
vuoksi, että nämä kuljetukset joudutaan tavallisesti suorittamaan
eri aikoina. Lumettomana aikana tapahtuva metsäkuljetus on
omiaan vähentämään kuljetusten kausiluonteisuudesta aiheutuvaa
varastointia.
Eräänä syynä puutavaran varastointiin on sen kuivattaminen ja
kuoriminen. Näistä tekijöistä johtuva pinotavaran varastointi
suoritetaan useimmiten jo hakkuupaikoilla. Raskaan kuorintatyön rationalisoiminen ja koneellistaminen ovat johtaneet siihen,
että tällainen varastointi pyritään nykyään suorittamaan metsäkuljetuksen päätyttyä kaukokuljetusreitin, lähinnä teiden tai uitto5
väylien varressa. Kuivattamis- ja kuorimisnäkökohtien merkitys
varastoimisen syynä on viime aikoina ionkin verran vähentynyt
ja tulee ilmeisesti jatkuvasti vähenemään, kun puutavaraa on
ryhdytty kuljettamaan kuorellisena käyttöpaikoille. Hankintamenetelmien kehittyminen saattaa kuitenkin tuoda esiin uuden tekijän, joka vaatii välivarastointia, nimittäin rankoina metsästä
kuljetetun puutavaran varastokatkonnan.
Varastointi teiden ja rautatien varteen antaa mahdollisuuden
säännöstellä puutavaran käyttöpaikoille tuloa ja alentaa puutavaran kustannuksia, sillä ensiksi mainituilla paikoilla tapahtuvasta varastoinnista aiheutuvat kustannukset jäävät yleensä
käyttöpaikoilla tapahtuvasta varastoinnista aiheutuvia kustannuksia vähäisemmiksi.
Käyttöpaikan läheisyydessä, ympäri vuoden liikennöitävien kuljetusreittien varressa sijaitsevia varastoja voidaan käyttää myös
varmuusvarastoina, joista puutavara siirretään kulutuspaikalle
tavallisessa kuljetusjärjestelmässä esiintyneistä häiriöistä johtuneen raaka-ainepulan sattuessa.
Yhtenä syynä puutavaran varastointiin on sen mittaaminen. Hakkuumiehelle maksetaan palkka usein metsämitan mukaan, joka
on joskus myös ajomiehen palkan perusteena. Sen sijaan puiden
hinta maksetaan tavallisesti metsäkuljetuksen päätyttyä varastolla suoritettavan mittauksen perusteella. Tämä mitta on useimmiten ajopalkan ja joskus myös hakkuupalkan perusteena.
Metsänomistajien hankinnoissa varastoimisen syynä voi olla myös,
että hankintaa suoritettaessa ei vielä ole tietoa puiden ostajasta. Tavara kuljetetaan ja varastoidaan tällöin yleensä teiden
varsille, josta se sitten myydään sopivan tilaisuuden tullen.
Vaikka viime vuosina onkin ryhdytty kuljettamaan puutavaraa
autoilla ja traktoreilla metsästä suoraan käyttöpaikalle ilman
varastointia, . kuljetusten yhteydessä suoritettavalla sekä lyhytaikaisella, esimerkiksi kuljetusmuodon vaihtumisesta aiheutuvalla
6
tilapäisellä välivarastoinnilla että pitkän aikåa kestävällä, esimerkiksi puutavaran kuivattamisesta johtuvalla välivarastoinnilla on ja tulee meidän oloissamme jatkuvasti olemaan huomattava merkitys puutavaran hankintatoiminnassa.
Varastoalueen valinnalla ja varaston järjestämisellä voidaan
useassa tapauksessa vaikuttaa tuntuvasti ko. puutavaraerän
hankintakustannuksiin. Huonosti valitusta varastoalueesta aiheutuu lisäkustannuksia mm. varaston suurentuneina rakentamis- ja
hoitokustannuksina, puutavaran huonosta kuivumisesta johtuneena pilaantumisena tai suurentuneena uittohäviönä ja kuljetuskustannusten kohoamisena. Varaston järjestäminen ja laatu vaikuttavat varsinkin moottoroidussa kul jetuksessa ajoneuvojen
kuormaus- ja purkamisaikaan, kuormittamiseen ja korjausten
määrään sekä polttoaineen kulutukseen. Näiden tekijöiden vaihtelut puolestaan näkyvät varsinaisissa kuljetuskustannuksissa.
Kuta lyhyempi on ajomatka, kuta suurempi ja kalliimpi ajoneuvo
ja kuta paremmissa tieolosuhteissa työskennellään, sitä enemmän varaston laadusta aiheutuvat kuormaus- ja purkamisajan
vaihtelut vaikuttavat auto- ja traktorikuljetuskustannuksiin. Esimerkkinä kuormaus- ja purkamisajan vaihteluiden merkityksestä
mainittakoon, .että jos ko. aika lyhenee 50 %, niin perävaunuttomien dieselautojen kustannuksissa saadaan 30 km ajomatkalla
yli 10 % ja 100 km matkaNa n. 5 % säästö. Perävaunullisen auton
kustannuksissa tämä muutos aiheuttaa jonkin verran suuremman
säästön . Huonoilla teillä varustetuilta tai väärin järjestetyiltä
kuormausvarastoilta autot ja traktorit saattavat joutua lähtemään
vajaakuormin. Kuorman koon pieneneminen sallitusta tai tavallisesti käytetystä voi nostaa paljonkin kuljetettua yksikköä kohti
laskettuja kuljetuskustannuksia. Kaluston käyttökustannusten pieneneminen on nimittäin kuorman pienenemiseen verrattuna vähäistä ja osa kustannuksista on kokonaan kuorman koosta riippumattomia. Kuta pitempi on ajomatka, sitä enemmän vajaakuorman vaikutus tuntuu. Varastoilla, joiden tiet ovat huonot, ajoneuvojen rikkoutumisvaara on suuri ja tällaiset varastot nostavat
ajoneuvojen korjauskustannusten lisäksi myös niiden polttoaineja rengaskustannuksia.
7
Edellä esitetyn perusteella voidaan tqdeta, että auto- ja traktorikalustomme koon suurentuessa ja ennen kaikkea yleisen tieverkkomme parantuessa puutavaran varastointiin moottoroidun maakuljetuksen yhteydessä on ki innitettävä entistä suurempaa huomiota. Tällöin on otettava huomioon, että varastointia ei ole
mielekästä järjestää niin, että siitä aiheutuvat kustannukset ovat
kohtuuttoman suuret. Toisaalta on muistettava, että huonosti suoritettu, kustannuksiltaan näennäisesti halpa varastointi saattaa
nostaa tuntuvasti puutavaran kuljetuskustannuksia. Ratkaisu on
paras silloin, kun varastointi- ja muiden hankintakustannusten,
ennen kaikkea varastointi- ja kuljetuskustannusten summa on pienin.
8
VARASTOALUEEN VALINTA
Varastoalueen valinta on suoritettava huolella, sillä siinä tehtyjen virheiden korjaaminen myöhemmin varastoa järjestettäessä
on vaikeata ja kallista. Valinnassa joudutaan tavallisesti kiinnittämään huomiota moniin eri tekijöihin. Riippuu paikallisista
olosuhteista, mitkä niistä kulloinkin ovat ratkaisevimpia. Jos puutavara esimerkiksi varastoidaan tien varteen pitkäksi aikaa, paikan valinnassa on pantava suuri paino tavaran kuivumis- ja
säilymisnäkökohtiin. Jos taas on kysymys lyhytaikaisesta välivarastoinnista ja maasto on kuljetusten kannalta vaikeata, kuljetukseen liittyvät näkökohdat saattavat puolestaan vaatia eniten
huomiota osakseen. Usein sattuu myös, että valintamahdollisuudet ovat esimerkiksi maanomistussuhteiden vuoksi rajoitetut tai
niitä ei ole lainkaan.
Tarvittavan alueen laajuus
Kuinka suuri varastoalueen on oltava, vaikuttaa paljon sen sijoittamiseen. Tarvittavan alueen koko riippuu puolestaan mm.
varastoitavasta puumäärästä, tavaralajista, varastoimistavasta,
kuljetuskaluston määrästä ja laadusta sekä varastolla mahdollisesti suoritettavista kuorinta- ym. varastotöistä.
V a r a s t o a 1u e e n o n o 1t a v a r i i t t ä v ä n s u u r i v ar a s toit a v a 11 e p u u määrä 11 e, niin että varasto ja varastotyöt voidaan järjestää parhaalla mahdollisella tavalla. Toisaalta on pidettävä mielessä, että tarpeettoman laajat varastoalueet nostavat varastoimiskustannuksia kohonneina alueen rakennus- ja tavallisesti myös vuokrakustannuksina. Eri tavaralajit
9
vaativat varastoitaessa hieman erildisen tilan. Jos pinotavara
ristikoidaan, tilaa tarvitaan yleensä enemmän kuin jos se pinotaan. Tekemällä kor-keita ristikoita tilan torve voidaan kylläkin
saada likimain samaksi kuin pinoihin varastoitaessa. Tukkeja
voidaan yleensä varastoida kasoihin enemmän kuin telakasoihin.
Varastotilaa voidaan ymmärrettävästi säästää varastomuodostelmia korottamalla: Tällöin on kuitenkin otettava huomioon, että
tavallista korkeampien muodostelmien teko tulee kalliiksi.
Eri tavaralajien eri olosuhteissa vaatimaa tilantarvetta arvioitaessa voidaan käyttää apuna seuraavassa asetelmassa esitettäviä, suuntaa antavia lukuja.
Tavaralaji ja varastoimistapa
Tarvittava varastotila
(ilman teitä), n.
1 jo 2 m tavara pinossa:
pinon korkeus 1.5 m . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
10 m2/l 0 p-m 3
"
"
2.0 " . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
8 - ,,2 m tavara ristikolla:
- .,ristikko tehdään 1.5 m korkuisesta pinosta .. 15 ... 20
"
"
2.0 "
. . 12 ... 15
"
4 ja 6 m pinotavaro kasoissa
12
,,
Sahatukit 1-kerroksisissa telakasoissa . . . . . . . .
24 m2/l00 j3
2"
"
. .... .. .
12 - ,,kasoissa . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
10 - ,,-
V a r a s t o n o n o 1t a v a n i i n 1a a j a, e tt ä s i t ä k ä y tt ä v ä t a j o n e u v o t m a h t u v a t s i e 11ä e s t e e t t Örn ä s t i työ s k e n te 1e m ä ä n. Alueen suuruutta ratka istaessa
on pidettävä mielessä, että liian ahdas varasto, jossa ajoneuvot
joutuvat odottamaan purkamis- tai kuormauspaikalle pääsyään,
aiheuttaa moitteita jatkuvasti ja yleensä enemmän kuin muut
varastolla esiintyvät puutteellisuudet. Ajoneuvoille on varattava
riittävän leveät tiet kääntö- ja sivuuttamispaikkoineen. Näiden alueiden mittoja, jotka vaihtelevat ajoneuvosta riippuen, käsitellään
yksityiskohtaisesti varastoalueen raivaamisen ja tasoittamisen
yhteydessä (ks. s. 58). Mainittakoon kuitenkin jo tässä, että autotietä varten on varattava ilman kääntö- ja sivuuttamispaikkoja n.
4.0 ... 5.0 m levyinen alue, traktoritietä varten n. 3.0 ... 4.0 m
ja hevostietä varten n. 2.5 . .. 3.0 m levyinen alue. Koneellisten
kuormauslaitteiden mahdoll isesti vaatima lisätila on otettava huomioon jo tässä xaiheessa (ks. s. 371. Jos varastoa käytetään tai10
vello, on varattava tilaa myös tieltä ja varastomuodostelmien
päältä poistettavalle lumelle.
Varastolla voidaan joutua suorittamaan erilaisia varastotöitä,
ts. kuorintaa, rankojen katkontaa tai mittausta varten pinoihin
ajetun tavaran ristikointia. V a r a s t o työt 1i s ä ä v ä t v ar a s t o t i 1a n ta r v et ta. Tämä on ehdottomasti otettava huomioon varastoalueen kokoa määrättäessä, sillä ahtaat tilat nostavat tuntuvasti näistä töistä aiheutuvia kustannuksia. Koneellis'ra
kuorintaa ja katkontaa käytettäessä tilantarve on yleensä suurempi kuin käsinkuorinnassa ja katkottaessa rangat käsi- tai
moottorisahalla {ks. s. 50).
Kuljetustaloudelliset ja -teknilliset näkökohdat
Varastoaluetta sijoitettaessa on otettava huomioon, että kuljetusmaksun kilometrikorotus on metsäkuljetuksessa tuntuvasti korkeampi kuin kaukokuljetuksessa. Tämän vuoksi m atk a me ts ä s t ä v a r a s t o 11e o 1i s i p y r i t t ä v ä s a a m a a n m a hd o 11 i s i m m a n 1y h y e ks i. Esimerkkinä kuljettJsmaksujen
välisistä eroista mainittakoon, että jos lumitiellä tapahtuvan hevoskuljetuksen kilometrikorotus kuivan pinotavaran ajossa maan
eteläpuoliskolla merkitään lOO:lla, niin metsästä tapahtuvan
traktorikuljetuksen kilometrikorotus on n. 25. Välivarastosta tapahtuvan traktorikuljetuksen kilometrikorotus on n. 20 ja autokuljetuksen kilometrikorotus teollisuuden raakapuun keskimääräisellä autokuljetusmatkalla on n. 10.
Varastoa sijoitettaessa on ym mä r r että v ä s t i pyrittävä
käyttämään mahdollisimman paljon hyväksi
o 1e m a s s a o 1e v a a t i e s t ö ä. Tavallisesti joudutaan kuitenkin rakentamaan teitä sekä metsä- että kaukokuljetusta varten. Tämän vuoksi on kuljetustaloudellisesti edullisinta varaston
paikkaa määritettäessä mainitun kuljetusmaksujen välisen eron
lisäksi otettava huomioon myös eri kuljetusmuotojen vaatimien
teiden kustannukset. Tunnettuahan on, että hevos- ja traktoritiet
11
ovat halvempia kuin autotiet. Seuraavat luvut valaisevat erilaisten teiden perustamis- ja hoitokustannusten välisiä suhteita.
Tietyyppi
Lumiperustainen hevostie, aurattu tie
,,
,,
polannetie
Jäädytetty ja aurattu hevostie
Traktoripolannetie, palstatie
,,
vorsitie
Aurattu autotalvitie
Vuoden ympäri liikennöitävä autotie
Suhteelliset
tiekustannukset
100
60 ... 100
300
50 ... 60
60 ... 100
600
5000 .. . 10 000
Edellä esitetyn mukaan v a r a s t o o n k u 1j etu s ta 1o u d e 11i s e s s a m i e 1e s s ä p a r h a i m m a s s a p a i k a s s a silloin, kun metsä- ja kaukokuljetuskustannusten ja varaston käytöstä aiheutuvien tiekustarinusten sumnia on pienin mahdollinen.
P a r h a i m p i a v a r a s t o p a i k k o i a o v a t a i o n ä k ök o h t i e n p u o 1e s t a p u u t a v a r a n k u 1j e t u s s u u nt a a n v i e t t ä v ä t 1o i v a t j a k o v a p o h j a i s e t r i nt e et. Varastoa ei saa sijoittaa sellaiseen paikkaan, jossa ajoneuvot joutuvat liikkumaan kuorman kanssa ylämäkeen. Ennen
kaikkea on vältettävä paikkoja, joista kuormatut ajoneuvot joutuvat lähtemään liikkeelle ylämäkeen. Hyvin jyrkästä alamäestä
on myös haittaa. Pehmeä tienpohja vaikeuttaa autojen liikkumista. Jos varastolla on kuormattuna-ajosuuntaan iso ylämäki tai
tienpohja on upottava, ajoneuvot saattavat joutua lähtemään
sieltä vajaakuormin. Kuten aikaisemmin on mainittu, vajaakuorma
nostaa kuljetuskustannuksia. Moottoriajoneuvojen kustannuksiin
vajaakuorma vaikuttaa enemmän kuin hevosajoneuvojen kustannuksiin. Edelleen on otettava huomioon, että rekikalusto on herkempi maaston kaltevuuden vaihteluille kuin pyörillä varustettu
kalusto.
Varastoaluetta valittaessa on pyrittävä kiinnittämään huomio
myös a j o n e u v o j e n p u r k a rn i s- j a k u o r rn a a m i srn a h d o 11i s u u ks i i n, jos kohta ne riippuvatkin ensi sijassa
varaston järjestämisestä. Paras varastopaikka on myös tässä
12
suhteessa loiva rinne. Jyrkkiä rinteitä on pyrittävä välttämään,
koska ne vaikeuttavat varastomuodostelmien tekemistä ja varastolla työskentelyä.
Puutavaran kuivumis- ja varaston rakentamisnäkökohdat puoltavat varaston sijoittamista aukealle paikalle. Ta 1v e 11 a käyt e t t ä v ä n v a r a s t o n h o i t o n ä k ö ko h t i e n vuoksi olisi
vältettävä aukeita, tuiskuille alttiita paikkoja, sillä varastomuodostelmat keräävät helposti tuisku lunta. Tukkeutuneiden teiden
aukaisemisesta sekä lumeen hautautuneiden varastomuodostelmien ja keväällä niiden väliköiden puhdistamisesta lumesta aiheutuu lisäkustannuksia. Tuiskulumen haittoja voidaan torjua kinostimilla. Vain talvisaikaan käytössä oleva varasto, jonka paikkaa
valittaessa ei näin ollen tarvitse ottaa huomioon puutavaran kuivattamisen asettamia vaatimuksia, onkin hoitokustannusten pienentämiseksi syytä sijoittaa tuiskuilta suojaiseen paikkaan. Tällöin on pyrittävä välttämään aurinkoisia rinteitä, sillä kevätaurinko pehmittää nopeasti talviteiden ajoradan .
Puutavaran kuivumis- 1a säilymisnäkökohdat
Puutavaran kuivattamista ja sen kuivana säilyttämistä silmällä
pitäen perustettava varasto on sijoitettava sellaiseen paikkaan,
jossa ilmastolliset olosuhteet ovat kuivumisen kannalta mahdollisimman edulliset, ts. ilman lämpötila on korkea, sen suhteellinen kosteus on alhainen ja paikka on avoin tuulille.
P a r h a i m p i a v a r a s t o p a i k k o j a o v a t k u i v u m i sn ä k ö k o h t i e n p u o 1e s t a k u i v a t j a a u k e a t, e t ei ä ä n t a i 1o u n a a s e e n v i e t t ä v ä t h i e k k a r i n t e e t.
Rinteet ovat tasaisia paikkoja edullisempia sen tähden, että ne
kuivuvat keväisin ja sateiden jälkeen nopeammin kuin tasaiset
paikat. Etelä- ja lounaisrinteillä ilman lämpötila on keskimäärin
korkeampi kuin muihin ilmansuuntiin viettävillä rinteillä.
13
Kuva 1. Kuivalle ja aukealle kankaalle sijoitettu varasto, jossa puutavara kuivuu ja
säilyy hyvin. Tukit, jotka ajetaan varastolta ensin, on sijoitettu tietä lähimmäksi.
Kuorittuja tukkeja ei niiden halkeilemisen estämiseksi saa säilyttää keväällä kauan
tällaisella varastolla. - V alok. Mannelin.
Varastoa, jossa kuivatetaan puutavaraa, ei saa sijoittaa metsään, notkoon eikä reheväkasvuiseen tai kosteaan paikkaan,
sillä kuivuminen jää niissä vähäiseksi. liman lämpötila on ko.
maastokohdissa keväällä ja kesällä, puutavaran kuivumisaikana,
alhaisempi ja ilma yleensä kosteampaa kuin muualla. Lisäksi on
otettava huomioon, että metsä heikentää tuulen kuivattavaa vaikutusta ja kuta tiheämpää metsä on, sitä vähäisempää on kuivuminen. Myös laaksoissa ja notkoissa tuulen voimakkuus on
yleensä pienempi kuin tasaisella ja kukkuloilla. Jos kuivaa puutavaraa joudutaan varastoimaan mainittuihin, kuivumisolosuhteiden vuoksi huonoihin paikkoihin, varastoimisaika on puutavaran
pilaantumisen estämiseksi koetettava saada mah"dollisimman lyhyeksi.
Lämpimänä vuodenaikana puutavaraa uhkaavat varastolla erilaiset hyönteis- ja sienituhot, paperipuita lisäksi parkkiaineviat
ja tukkeja halkeileminen. Sienituhot ovat näistä yleensä tavallisimpia ja merkittävimpiä. Niiden ja halkeilemisen maaraan voidaan vaikuttaa paljon varastoalueen ja varaston laadulla. Sen
14
sijaan muiden mainittujen tuhojen esiintymisrunsaus riippuu ensi
sijassa muista tekijöistä, esimerkiksi kuorinta-asteesta ia kaatoajasta.
Puutavaran säilymisen kannalta on tärkeätä pitää mielessä tuhosienten toimintaedellytykset. Sienet vaativat elääkseen vähintään
± 0 ... +5 C 0 lämpötilan. Niiden optimilämpötila on n. +20 ...
+30 C 0 . Niiden toiminta edellyttää puussa myös tiettyä kosteutta. Ne eivät voi elää kuivassa, mutta eivät myöskään aivan
tuoreessa puussa. Sienien elinmahdollisuudet ovat huonot silloin,
kun puun kosteuspitoisuus on alle 20 ... 30 % tai yli 60 ... 80 %Sienituhojen torjumiseksi varastolla puutavara on joko kuivattava
mahdollisimman nopeasti ja pidettävä jatku.vasti kuivana tai pidettävä yhtä kosteana kuin se oli kaadettaessa. Kumpaa maini-
Kuva 2. Metsään tehtyä varastoa. Varastolla kuiuatettava pinotauara on sijoitettu
metsään raivattuun aukkoon. Tukit, joita ei kuivateta, on varastoitu taustalle metsiin
sisään. - Valok. Mannelin.
15
Kuva 3. Tiheään kuusikkoon sijoitetulla varastolla puutavaran kuivumismahdollisuudet
ovat huonot.
tuista torjuntamenetelmistä käytetään, riippuu lähinnä varastoimisajan pituudesta ja puun kuivattamisen tarpeellisuudesta kuljetuksen tai käytön kannalta. Silloin kun kuorittu tai halkaistu
puutavara joutuu olemaan varastolla yli kesän, tavallisin sienituhojen torjuntamenetelmä on kuivattaminen. Jos taas kuorellinen
puutavara on tienvarsivarastossa lämpimänä vuodenaikana vain
lyhyen aikaa eikä sen kuivattaminen ole tarpeellista esimerkiksi
uiton tai käytön kannalta, se voidaan säilyttää kosteana. Tietyissä tapauksissa myös jalostusteknilliset seikat vaativat tavaran
säilyttämistä kosteana.
Edellä esitetyn mukaan kaikki ne tekijät, jotka puutavaran kuivattamisen vuoksi on otettava huomioon varastoaluetta valittaessa, edistävät myös puutavaran säilymistä. Kuivumisolosuhteiden puolesta huonolla varastolla tavara, joka on joko ennen
varastolle kuljettamista kuivunut tai kuivuu varastolla vähän, pi}aantuu helposti. Jos puutavara taas halutaan sienituhojen torjumiseksi tai jalostusteknillisistä syistä pitää mahdollisimman kosteana, varasto on sijoitettava varjoisaan ja tuulilta suojattuun
paikkaan, ts. tiheään metsään, ja tavara on jätettävä kuorimatta.
16
Halkeil eminen, joka alentaa tukkien arvoa, johtuu kuivumisen
aiheuttamasta puun kutistumisesta. Maavarastoilla sitä voidaan
torjua säilyttämällä tukit mahdollisimman kosteina ja jättämällä
ne kuorimatta . Viimeksi mainitussa tapauksessa puut ovat puolestaan alttiina hyönteistuhoille. Niiden torjuntatoimenpiteitä käsitellään myöhemmin.
Rakennustöiden ta rpeellisuus
Ajoneuvojen liikkuminen varastolla, niiden kuormaaminen ja purkaminen sekä muodostelmien sijoittaminen ja kunnossa pysyminen asettavat vaatimuksia varastoalueen pohjan tasaisuuteen ja
kantavuuteen nähden. Näin ollen alueen käyttöarvo varastopaikkana rii ppuu paljon raivaus-, tasoitus- ja pohjan vahvistamistöiden tarpeellisuudesta.
P a r h a i m p i a v a r a s t o p a i k ko j a ovat tässä s u ht e e s s a m et s ä t t ö m ä t ta i h a rva m e t s ä i s et, k i v e tt ö m ä t, t a s a i s e t j a k o v a p o h j a i s e t k a n k a a t. O n
pidettävä mielessä, että puuston, kantojen ja kivien poistaminen
sekä pohjan tasoittaminen ja vahvistaminen nostavat varastointikustannuksia. Jos varasto sijoitetaan vieraalle maalle, kaadettavat puut joudutaan lisäksi yleensä korvaamaan.
Myös soilla raivaus- ja tasoitustöitä tarvitsee tavallisesti suorittaa vähän. Suunniteltaessa varaston sijoittamista suolle on otettava huomioon, että suovarastoa voidaan käyttää vain silloin,
kun puutavara ajetaan varastolle ja sieltä pois samana talvena,
ja että epäedullisina talvina suon jäädyttäminen liikennettä ja
varastointia kestäväksi saattaa vaatia verraten paljon työtä ja
kustannuksia. Sen sijaan edullisina talvina, ts. silloin, kun suot
jäätyvät luontaisesti hyvin, suovarastojen kuntoon laittaminen
tulee halvaksi. Varastoa ei saisi jättää suolle kesän ajaksi, sillä
17
Kuva 4. Tasaiselle ja kivettömälle kankaalle 'Sijoitettu ilmava pinotavaravarasto. Tällaiset kankaat ovat varaston perustamisnäkökohtien puolesta parempia kuin kiviset
ja epätasaiset paikat. - Valok. Harry Willman.
suo on puutavaran kuivumisen ja säilymisen kannalta huono
varastopaikka ja puutavaran kuljettaminen pyöräajoneuvoilla
sulan maan aikana sieltä samoin kuin muiltakin pehmeäpohjaisilta paikoilta tulee lähinnä tiekustannusten kohoamisen vuoksi
kalliiksi. Suovarastojen heikkoutena kesällä on myös, että talvell!i pystytetyt pinot kaatuvat helposti suon sulaessa.
Talvella käytettävä varasto voidaan perustaa myös jäälle. Tällöin on otettava huomioon, että jääpeitettä joudutaan melkein
poikkeuksetta vahvistamaan. Auto- ja traktorikuljetuksen kuormausvaraston sijoittamista jäälle ei voida aina pitää suositeltavana, sillä hoitamattomalle tai huonosti hoidetulle jäävarastolle kohoaa melkein poikkeuksetta vettä, jolloin ajoneuvojen
liikkuminen varastolla vaikeutuu ja veden jäätyessä osa puista
saattaa jäädä jään sisään.
Raivaus- ja tasoitustöiden tarpeellisuuden huomioon ottaminen
varastoalueen valinnassa on tärkeätä nimenomaan pieniä puumääriä varastoitaessa ja tilapäisten, vain kertakäyttöön tarkoitettujen alueiden ollessa kysymyksessä. Suuria puumääriä varastoitaessa ja vakinaisten, useina vuosina käytettävien varasto18
alueiden kohdalla perustamistöihin voidaan käyttää enemmän
varoja kuin ensiksi mainituissa tapauksissa. Tämä ei suinkaan
merkitse sitä, että perustamisnäkökohtiin ei tarvitsisi lainkaan
kiinnittää huomiota silloin, kun on kysymys suurista puumääristä
tai vakinaisesta varastoalueesta.
Varaston sijoittamista koskevat määräykset
Sijoitettaessa varastoa yleisen tien varteen joudutaan tekemisiin
yleiseltä tieltä tapahtuvaa ajoneuvon kuormaamista ja tienvarsialueiden käyttöä rajoittavien määräyksien kanssa, jotka saattavat vaikuttaa ratkaisevasti varastoalueen valintaan. Näihin määräyksiin on rinnastettavissa myös yksityisen tien, esimerkiksi varastotien, liittämistä yleiseen tiehen koskevat määräykset. Määräykset, joissa käsitellään ajoneuvon kuormaamista yleisellä
tiellä, ovat tieliikenneasetuksessa. Muut mainituista määräyksistä
ovat tielaissa.
Kuormaaminen yleisellä tiellä
Tieliikenneasetus on tulkittavissa siten, että p u u ta v a r a a
s a a d a a n k u o r m a t a y 1e i s e 11ä t i e 11ä i 1m a n v ir a n o m a i s t e n 1u p a a s e 11a i s i s s a p a i k o i s s a, j o i ss a a j o n e u v o n p y s ä k ö i m i n e n o n 1u v a 11i s t a. Ku ormattava ajoneuvo on tällöin, jollei liikennemerkillä tai ajoratamerkinnällä ole toisin osoitettu, ohjattava ajosuunnassa mahdollisimman lähelle ajoradan oikeata reunaa ja, mikäli se on sallittua ja suinkin mahdollista, kokonaan ajoradan ulkopuolelle.
Tien vasempaan reunaan ajoneuvo saadaan pysäköidä vain
yksisuuntaisella tiellä. Muussa tapauksessa si ihen on hankittava
poliisiviranomaisen, ts. nimismiehen lupa.
Ajoneuvoa ei saa tiellä pysäköidä eikä myöskään pysäyttää tai
seisottaa sellaisessa paikassa tai siten, että siitä aiheutuu vaaraa
19
tai että tällöin häiritään tahi estetään liikennettä. Pysäköiminen
on nimenomaan kielletty, jollei liikennemerkillä tai ajoratamerkinnällä ole toisin osoitettu, mm.:
-
paikoissa, missä ohitus on kielletty liikennemerkillä, ja maaseudulla sekä siihen verrattavalla alueella muuallakin, missä
ajoneuvo ei saa ohittaa toista,
-
maaseudulla ja siihen verrattavalla alueella muuallakin, missä
yhtämittainen näkyvyys ajoneuvon ohitse molempiin suuntiin
on alle 100 m,
-
toisensa leikkaavien teiden risteyksissä ja liikenneympyrässä,
-
suojateillä ja viittä metriä lähempänä niiden reunaa tai, missä
suojatietä ei ole, risteävän ajoradan reunaa tai sen ajateltua
jatkoa ajoradalla,
-
ajokaistan osalla, jossa on ryhmittymistä osoittava liikennemerkki, ja tulosuunnassa 15 m lähempänä sitä,
liikennemerkin kohdalla siten, että se peittyy,
jalkakäytävällä, pyörätiellä, kapealla ajoradalla, sillalla ja
muuallakin, missä siitä maaston, ajoradan rakenteen tai kunnon, kelin, sään tai muiden olosuhteiden takia voi aiheutua
vaaraa, ja
-
ajoradan suunnassa 30 m lähempänä rautatietasoristeyksen
lähintä kiskoa ja 15 m lähempänä linja-auton pysäkkimerkkiä .
Poliisiviranomaisilla on oikeus erityisistä syistä tilapäisesti antaa
lupa ajoneuvon pysäköimiseen puutavaran kuormausta varten
sellaisissa paikoissa, joissa se muutoin on kielletty.
Ajoneuvoa kuormattaessa on varottava, etteivät pölkyt joudu
ajoneuvon tienpuoleisen reunan ulkopuolelle. Kuo rmauksen yh-
20
Kuva 5. Yleisen tien varteen oikein sijoitettu varasto. Se sijaitsee suoralla, jossa auto
tai traktori saadaan pysäköidä kuormausta varten. Pölkyt ovat riittävän etäällä tien
reunasta. Tienvarsivarastoa suunniteltaessa on huolehdittava myös siitä, että puut eivät
joudu sellaiseen paikkaan, jossa puhelin- tai sähkö johdot estävät tai haittaavat kuor ·
mauslaitteiden käyttämistä. - Valok. Harry Willman.
teydessä tielle pudonneet pölkyt, oksat, lumi tms. on poistettava
heti. Jos ne tai ajoneuvon ulkopuolelle joutuneet pölkyt aiheuttavat tiellä liikkuville vahinkoa, ajoneuvon kuljettaja katsotaan
korvausvelvolliseksi.
Edellä selostettuja määräyksiä on noudatettava y 1e i s te n
t e i d e n 1i s ä k s i myös y 1e i s e s t i 1i i k e n t e e s e e n k ä yt että v i 11 ä yksityis i 11 ä te i 11 ä ja a 1u ei 11 a. Määräysten ulkopuolelle jäävät yleiseltä liikenteeltä suljetut, pääasiassa tavaraliikenteeseen käytettävät tiet ja alueet, joilla liikkuminen on sallittua vain tietyssä tarkoituksessa tai omistajan
luvalla. - Yksityisen tien päähän, joka tiealueen omistajan tai
omistajien luvalla suljetaan yleiseltä liikenteeltä, on asetettava
kaikilla ajoneuvoilla ajon kieltävä liikennemerkki. Merkin alapuolelle pylvääseen on asetettava lisäkilpi, jossa on teksti "Ajo
sallittu vain tienomistajan luvalla". Merkin asettamiseen, jonka
suorittaa tien sulkija, on saatava nimismiehen suostumus.
21
On pidettävä mielessä, että varasto n s i i o i t ta m i se s ta
s e 11 a i s e e n p a i k k a a n, i o s s a k u o r m a a m i n e n o n
k i e 11e t t y ä, s a a t t a a
a iheut ua
y 1i m ä ä r ä i s i ä
k u s ta n n u ks i a autoille luvattomasta pysäköimisestä annettuina sakkoina, puiden toiseen paikkaan siirtämisenä tai erikoisen varastotien rakentamisena.
Tienvarsialueiden käyttäminen
Rajoitettaessa tien varrella olevan maan käyttöä se on jaoteltu
tie-, vieri-, suoja- ja näkemäalueeseen. Tiealueen rajat voidaan
määrätä maanmittaustoimituksessa. Ellei tätä ole tehty, tiealueeseen luetaan kuuluvaksi ajoradan ja tieluiskan lisäksi metrin etäisyydelle ojan tai, jos ojaa ei ole, tieluiskan tai -leikkauksen ulkoreunasta ulottuvat alueet. Tien vierialue ulottuu kahden metrin
etäisyydelle ojan tai, jos ojaa ei ole, kolmen metrin etäisyydelle
tieluiskan tai -leikkauksen ulkoreunasta. Tältä alueelta tienpitoviranomainen saa kaataa puut ja pensaat sekä poistaa sille
ulottuvat oksat, kasvillisuuden ja näkemäalaa rajoittavat luonnonesteet. Suoja-alue ulottuu 20 rn etäisyydelle maantien tai
12 m etäisyydelle paikallistien ajoradan tai, jos niitä on useampia, lähimpänä olevan ajoradan keskiviivasta. Erityisistä syistä
3m
--J
vieri alue
tie dlue
vieria lu e
suoja-a l ue
moanti" 20m. polkollistie l2m
Kuva 6. Tielaissa määrlityt yleisen tiealueen ja sen vaTsialueiden mitat. TiealueeUt
ei saa vaTastoida puutavaraa. Vieri- ja suoja-aluetta saadaan käyttää varastona ehdolla,
että siitä ei ole vaaraa liikenteelle eikä haittaa tienpidolle.
22
Kuva 7. Näin ei varastoa saa sijoittaa yleisen tien varteen. Se on ensinnäkin kaarteessa, johon ajoneuvoa ei saa pysäköidä, ja toiseksi tukit ovat liian lähellä tienreunaa.
tämä etäisyys voidaan tiesuunnitelmassa tai lääninhallituksen
päätöksellä pidentää määrätyllä tiellä tai sen osalla 30 m :iin.
Näkemäalueella tarkoitetaan tien kaarteissa tai, missä tiehen
liittyy toinen yleinen tie tai yleisesti liikennöity yksityinen tie
taikka sen poikki kulkee rautatie tai vesireitti, sellaista aluetta,
jolla näkemäalan vapaana pitäminen sitä rajoittavista esteistä
on tarpeen liikenneturvallisuuden vuoksi. Näkemäalueen mittoja
ei siis ole määrätty, vaan sen laajuus riippuu kussakin tapauksessa tarvittavasta näkemäalasta.
Sijoitettaessa varastoa y 1e i s e e n 1i i k e n te e s e e n 1u ov u te t t u j en ja tienpitoviranomaisten hoidossa
o 1e v i e n t e i d e n varteen on pidettävä mielessä seuraavat
määräykset ja näkökohdat.
-
Tiealueella ei saa pitää mitään varastoja.
- Tien vieri-, suoja- ja näkemäalueella ei saa pitää sellaista
varastoa, josta tai jonka käytöstä on vaaraa liikenteelle tai
haittaa tienpidolle. Liikenteelle vaarallisena on pidettävä mm.
23
varastoa, joka kaarteissa tai teiden risteyksissä rajoittaa näkyvyyttä. Varaston käytöstä taas on vaaraa liikenteelle, jos siitä
kuormaava auto joudutaan pysäköimään sellaiselle paikalle, että
siitä on haittaa liikenneturvallisuudelle. Tienpitoa haittaavia ovat
aukeille paikoille tien lähelle sijoitetut varastot, jotka kasaavat
tielle lunta. Mainittakoon, että myös tielle ta i tieojaan jätetyt
kuoret haittaavat tienpitoa.
- Ellei varastosta ole mainitunlaista vaaraa tai haittaa, se saadaan sijoittaa tien vieri-, suoja- tai näkemäalueelle. Toistettakoon, että varastomuodostelmien on tällöin oltava vähintään
1 m etäisyydellä ojan tai, ellei ojaa ole, tieluiskan tai -leikkauksen ulkoreunasta.
-Tienpitoviranomaisilla on o i keus poistaa
sellaiset v a r a s t o t, j o t k a ovat edellä selostettujen m ä är ä y ks i e n vasta i se s t i s i j o i te t u t, sillä tielain mukaan
tienpitoon kuuluu mm. varasto jen poistam inen tiealueelta ja tien
varrelta.
Koska arvosteltaessa, onko varaston sijoitus tielain vastainen va i
ei, saattaa usein esiintyä mahdollisuuksia erilaisiin tulkintoihin,
on varaston sijoittamisesta yleisen tien varteen syytä neuvotella
paikallisen tienpitoviranomaisen, tiemestarin kanssa. Tie- ja vesirakennushallinnon piiri-insinööri voi antaa luvan sellaisen varaston sijoittamiseen, vieri-, suoja- tai näkemäalueelle, josta on
mainitunlaista vaaraa tai haittaa. Kirjall iseen hakemukseen on
liitettävä karttapiirros alueesta, jo ll e varasto ha lutaan sijoittaa .
Jos piiri-insinööri epää luvan, hänen päätöksestään voidaan
valittaa lääninhallitukseen.
Nykyään rakennettavilla teillä käytetyn loivan sivuluiskan vuoksi
varastomuodostelmat joudutaan edellä selostettujen määräyksien
mukaan sijoittamaan niin etäälle ajoradasta, että kuormausetä isyys muodostuu tieltä käsin suoritettavaa käsinkuormausta silmällä pitäen huomattavan pitkäksi. Tämä etä isyys vaikuttaa,
kuten jäljempänä tullaan näkemää n, kuormausa ikaan ja siten
24
Kuva 8. Uusien yleisten teiden varressa puutavara joudutaan usein loivan tieluiskan
vuoksi sijoittamaan etäälle tienreunasta. Koska kuormau.setäisyyden piteneminen hidastaa
~uormausta, on tällaisissa tapauksissa harkittava, onko edullisempaa rakentaa varastolle
kuormaavia ajoneuvoja varten erikoinen tie vai kuormata tavara yleiseltä tieltä käsin
pitkästä kuormausmatkasta huolimatta.
ajoneuvojen kustannuksiin. Loivaluiskaisten teiden ollessa kysymyksessä varsinkin käsin kuormattava pinotavara onkin tämän
vuoksi aivan pieniä eriä lukuun ottamatta useassa tapauksessa
edullisinta varastoida kokonaan yleiseen tiehen kuuluvien alueiden ulkopuolelle. Tämä varasto yhdistetään sitten yleiseen tiehen
yksityisellä varastotiellä. Ratkaistaessa, onko edullisempaa menetellä näin, vaiko sijoittaa varasto yleisen tien viereen ja suorittaa kuormaus yleiseltä tieltä käsin pitkästä kuormausmatkasta
huolimatta, on verrattava keskenään varastotien kustannuksia,
lähinnä sen rakennus-, hoito- ja maapohjan vuokrakustannuksia,
ja niitä kustannuksia, jotka aiheutuvat pitkästä kuormausetäisyydestä. Tällaisia kustannuksia ovat mm. ajoneuvojen ku!jetushenkilöstölle maksettavat erikoiskorvaukset, ylimääräisen kuormaushenkilöstön palkat ja ko. työtä varten hankittujen kuormauslaitteiden, esimerkiksi pinotavaran kuljettimien kustannukset.
Y ks i t y i s i 11 ä te i 11 ä, joita ei ole luovutettu yleiseen liikenteeseen ja jotka eivät ole tieviranomaisten hoidossa, puutavara
saadaan tien tai tiemaan omistajan luvalla sijoittaa edellä selos-
25
Kuva 9. Yksityisellä tiellä puutavara saadaan sijoittaa aivan tienreunaan ja myös itse
tielle.
tettujen määräyksien estämättä aivan tien viereen, ojien päälle
tai tiealueellekin.
Varastotien liittäminen yleiseen tiehen
Suunniteltaessa varastotien johtamista y 1e i s e 11 e t i e 11e on
otettava huomioon seuraavat määräykset ja näkökohdat.
- Lääninhallitus voi, milloin liikenneturvallisuuden tai muiden
syiden vuoksi harkitaan tarpeelliseksi, määrätä, että tiettyyn
yleiseen tiehen tai sen osaan ei saa liittää yksityistä tietä, esimerkiksi varastotietä, ilman lääninhallituksen lupaa tai ettei sille
johtavaa yksityistä tietä saa edelleen käyttää tarkoitukseensa
ilman sellaista lupaa tai se voi antaa muunlaisia määräyksiä pääsyn järjestämisestä yleiselle tielle.
- Asutusyhdyskunnissa on noudatettava vahvistettua asemakaavaa tai rakennussuunnitelmaa.
- Ellei mainitunlaisia rajoituksia ole, varastotien liittäminen
yleiseen tiehen on teiden yhtymäkohdassa toimitettava siten, että
26
varastotiestä liikenteelle aiheutuva vaara voidaan välttää mahdollisimman suuressa määrin. Milloin ennestään oleva varastotie
yhtyy yleiseen tiehen siten, että siitä aiheutuu mainitunlaista vaaraa, varastotien pitäjä on velvollinen ryhtymään toimenpiteisiin
liittämisen toimittamiseksi sillä tavoin, että vaara, mikäli mahdollista, vältetään.
- Varastotien pitäjä on velvollinen tekemään ja pitämään
kunnossa ne rakenteet ja laitteet, jotka ovat tarpeen ko. teiden
liittämiseksi. Ne on tehtävä tienpitoviranomaisten antamien ohjeiden mukaan sillä tavoin, että niistä ei ole vaaraa yleisen tien
liikenteelle tai sen kunnossapidolle. Tienpitoviranomainen voi,
milloin siihen on syytä, ottaa tehdäkseen ko. rakenteet ja laitteet
varastotien pitäjän kustannuksella. Jos yleinen tie tehdään siten,
että se katkaisee ennestään olevan yksityisen tien tai jos yleistä
tietä korjataan niin, että pääsy sille ennestään olevalta yksityiseltä tieltä vaikeutuu huomattavasti, yleisen tien pitäjä on velvollinen kustannuksellaan huolehtimaan ko. teiden liittämisessä
tarvittavista rakenteista ja laitteista.
- Ohjeet tilapäisten, yhtenä ajokautena käytettävien varastoteiden liittämisessä tarvittavien rakenteiden ja laitteiden tekemiseen saa tiemestarilta. Jatkuvaan käyttöön tarkoitettuja teitä
liitettäessä on käännyttävä piiri-insinöörin puoleen .
Edellä esitetyn mukaan on varastotien johtamista yleiselle tielle
suunniteltaessa ensin otettava selvää, onko liittämiseen hankittava lääninhallituksen lupa tai onko lääninhallitus asettanut
muita rajoituksia yksityisten teiden liittämiselle. Asutusyhdyskunnissa on otettava selvää asemakaavaan tai rakennussuunnitelmaan sisältyvistä rajoituksista. Ellei tällaisia rajoituksia ole, on
pyydettävä tienpitoviranomaisilta ohjeita ko. teiden liittämisessä
tarvittavien rakenteiden ja laitteiden tekemistä varten. Nämä
viranomaiset ratkaisevat myös, onko liittämispaikka tielain määräysten mukainen.
27
Edelleen mainitut määräykset merkitsevät, ettei varastotietä saa
johtaa yleiselle tielle kaarteessa, mäen harjanteella, jyrkässä
mäessä, leikkauksessa eikä muussakaan sellaisessa paikassa,
missä näkyvyys on rajoitettu. liikenneturvallisuusnäkökohdat vaativat, että liittymäkohdassa on tarvittaessa suoritettava näkyvyyden parantamiseksi raivauksia ja leikkauksia. Talvella teiden
risteyksestä on poistettava näkyvyyttä haittaavat lumikinokset.
Varastotie ei saa viettää yleiselle tielle tai nousta sille niin jyrkästi, että kaltevuudesta on vaaraa liikenteelle. Varastotien pituuskaltevuutta on tämän vuoksi tarvittaessa loivennettava. Liikenneturvallisuuden vuoksi ko. teiden liittymäkulman olisi tienpitoviranomaisten käsityksen mukaan oltava vähintään 60°.
Yleisen tien sivuojan ylittämisessä tarvittava rumpu tai muu vastaava laite on rakennettava niin lujaksi, että se kestää liikenteen
sortumatta. Ylitsekulkulaite on tehtävä myös riittävän pitkäksi
ja sijoitettava niin, että varastotieltä tulevat tai sille menevät
ajoneuvot voivat kääntyä yleisellä tiellä siirtymättä väärälle ajokaistalle. Jotta ylitsekulkulaite ei haittaisi yleisen tien pitoa, se
on perustettava niin syvään ja varustettava niin suurella vesiaukolla, ettei se estä veden juoksua sivuojassa. Ko. teiden liittymä on edelleen tehtävä siten, että varastotieltä ei pääse valumaan vettä yleiselle tielle.
Edellä selostettuja tielain määräyksiä on noudatettava liitettäessä
sekä t i 1a p ä i s i ä, yhtä ajokautta varten rakennettuja, että
v a k i n a i s i a varasto- samoin kuin muitakin metsäteitä yleiseen
tiehen. Jos määräyksiä ei noudateta, viran omaisi 11 a on
o i k e u s r y h t y ä t o i m e n p i t e i s i i n s e n k o r j a a m is e ks i, m i t ä o n t e h t y o i k e u d e t t o m a s t i t a i m i t ä
on 1a i m i n 1yöt y. Tämä tehdään asiaan velvollisen, ts. varastotien pitäjän kustannuksella.
Tielaki ei koske y ks i t y i s e 11e 1i i k e n t e e 11e t a r k o it e t t u j a j a y k s i t y i s t e n h o i t a m i a t e i t ä, joten varastoteiden liittämisestä tällaisiin teihin on sovittava tienomistajan
kanssa.
28
Varastointi vieraalle maalle
Varasto on pyrittävä sijoittamaan omalle maalle, sillä vierasta
maata käytettäessä varastoaluevuokra saattaa muodostua huomattavaksi. Useassa tapauksessa tähän ei ole mahdollisuuksia,
esimerkiksi alueen puuttumisen, kuljetusteknillisten seikkojen tai
alueen rakennuskustannusten kalleuden vuoksi, vaan sopiva alue
joudutaan hankkimaan vieraalta maalta.
Kauppoja tehtäessä on varattava varastoimismahdollisuus myyjän maalle. Suomen Puunjalostusteollisuuden Keskusliiton ja
Maataloustuottajain Keskusliiton Metsävaltuuskunnan pystyk a u p p o j a varten suosittelemaan metsänhakkuusopimukseen
sisältyy kohta, jonka mukaan ostaja saa korvauksetta varastoida
ko. sopimuksen mukaan myydyt puut myyjän omistamilla metsä- ja
joutomailla sekä vesistöissä. Myös muulta omistamaltaan maalta,
esimerkiksi pellolta, myyjä on tarpeen vaatiessa velvollinen luovuttamaan ostajalle varastoalueita. Mahdollinen vahinko on tällöin
kohtuullisesti korvattava. Ostajalla on edelleen oikeus kuoria
puita ja katkoa latvarankoja varastolla mahdollista vahingonkorvausta vastaan. Ostaja saa, ellei toisin sovita, korvauksetta
ottaa hakkuualueelta latvuksista tai muusta ala-arvoisesta puusta
mm. alus-, pää- ja tukipuiksi välttämättä tarvittavat puut. Mainittujen järjestöjen h a n k i n ta k a u p p o j a varten suositteleman hankintasopimuksen mukaan hankkija sitoutuu toimittamaan puut ostajan hyväksymälle paikalle, esimerkiksi autotien
varteen . Myyjän maalla sijaitsevalla varastolla ostajalla on tällöinkin oikeus kuoria puita ja käsitellä latvarankoja mahdollisen
vahingon korvausta vastaan. Jos varasto joudutaan sijoittamaan
vieraalle maalle, on erikseen sovittava, kuka vastaa vuokrasta,
ostaja vaiko hankkija. Metsähallituksen myyntisopimuksia tehtäessä puiden ostajalla on mahdollisuus saada käyttöönsä varastoalueita metsähallituksen mailta.
Puut joudutaan usein varastoimaan sellaiselle maalle, jonka omistaja ei ole missään tekemisissä ko. puiden kanssa. Tällöin varas29
tointiin on saatava maanomistajan lupa ja alueen käytöstä on
mahdollisten jälkipuheiden välttämiseksi syytä aina tehdä kirjallinen sopimus. Siinä on määriteltävä:
-
varastoalueen suuruus, vuokra ja käyttöaika,
-
varastointia haittaavien puiden sekä varastolla tarvittavien
alus- ja pääpuiden kaato-oikeus ja korvaukset niistä sekä
vahingoittuvista puista,
-
-
varastolle johtavat tiet ja korvaukset valmiiden teiden käytöstä sekä tiealueista,
missä määrin vuokraaja on velvollinen puhdistamaan varastoaluetta käytön jälkeen.
Yleisten teiden varteen suunniteltujen, tieviranomaisten hallinnassa olevien varastoalueiden käytöstä on sovittava tiemestarin kanssa.
Varastoaluevuokrista ei ole olemassa mitään yhtenäisiä sopimuksia tai suosituksia. Joillakin puutavaran hankkijoilla saattaa
olla omia tai joidenkin muiden kanssa yhteisiä, paikallisluonteisia vuokrasuosituksia, mutta tavallisesti vuokra määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella. O ikeudenmukaista vuokraa
määrättäessä on kiinnitettävä huomiota mm.:
-
eri tiluslajien arvosuhteisiin,
-
alueen laatuun perustam is- ja tietöiden tarpeellisuutta, puutavaran kuivumis- ja säilymis- sekä a joneuvojen purkamis- ja
kuormaamisnäkökohtia silmällä pitäen,
-
alueen sijainti in kulutuspaikkoihin tai edelleenkuljetusreitteihin
nähden,
-
varastoimisaikaan.
30
Varastoinnista aiheutuva haitta ja vahinko vaihtelevat eri tiluslajeilla, joten niiden vuokran on oltava erilainen. Siten esimerkiksi pellolla olevasta alueesta on maksettava korkeampaa
vuokraa kuin joutomaalla olevasta. Eri tiluslajien vuokrien välisinä
suhteina voidaan käyttää seuraavia lukuja.
T i 1us1 a i i
Pelto
Niitty
Metsä- ja joutomaa
Suhteellinen vuokra
100
60
30
Puutavaran kuivumisnäkökohtien tai muiden alueen soveltuvuuteen vaikuttavien näkökohtien puolesta hyvästä alueesta samoin
kuin kulutuspaikkojen tai teiden läheisyydessä olevista alueista
voidaan maksaa korkeampaa vuokraa kuin laadultaan huonoista
tai syrjäseuduilla tahi etäällä teistä sijaitsevista. Varastoimisaika
vaikuttaa vuokraan sikäli, että talvella ja keväällä ennen kasvukauden alkua tapahtuvasta varastoinnista aiheutuvat haitta ja
vahinko ovat tuntuvasti vähäisempiä kuin ympäri vuoden tai
useita vuosia kestävästä varastoinnista aiheutuvat. Lyhyen aikaa
kestävän talvivarastoinnin haitta ja vahinko ovat käytännöllisesti
katsoen olemattomat.
Vuokraperusteena voidaan käyttää joko pinta-alaa tai puumaarää. Ensiksi mainittua on pidettävä parempana, koska se on
helposti ja riidattomasti molempien osapuolten todettavissa. Eri
vuokraperusteiden välisinä suhteina voidaan käyttää seuraavia
lukuja:
1 m2 = l m3 = 15 j3 = 3 kpl
Muut näkökohdat
Varaston paikkaa etsittäessä on ymmärrettävästi aina ensin aiheellista ottaa selvää, onko lähistöllä vanhoja varastoa 1u e i ta ja tutkia niiden soveltuvuus ko. tapaukseen. Vanhaa
31
varastoaluetta käytettäessä on mahdollisuus saada aikaan saastöä alueen rakennuskustannuksissa, mutta toisaalta taas puutavaran varastollekuljetuskustannukset saattavat usein nousta pidentyneiden ajomatkojen vuoksi. Silloin kun vanha varastoalue
täyttää puutavaran kuivumis- ja säilymisnäkökohtien tms. tekijöiden puolesta suunnitellulle varastolle asetettavat vaatimukset,
.sen soveltuvuus onkin ratkaistava vertaamalla sitä käytettäessä
muodostuvien, arvioitujen varaston kuntoonlaittamis- ja hoito.sekä puutavaran kuljetuskustannuksien summaa suunnitellun
uuden, lähempänä hakkuupaikkaa sijaitsevan alueen vastaavien
kustannuksien sekä sen raivauksesta ja tasoituksesta aiheutuvien
'kustannuksien summaan. Kustannusvertailussa on otettava huomioon myös mahdolliset aluevuokrat.
Hankinnan kokonaiskustannusten kannalta on useassa tapauk.sessa edullisinta pyrkiä varsinkin suurilla ja yhtenäisillä metsä.alueilla keskitetty i h i n ja v a kina i s i i n varastoa 1u e i s i i n, joita voidaan käyttää useita kertoja. Koska varasto<Jlueesta aiheutuvat kustannukset voidaan tällöin jakaa usean
vuoden osalle, raivaus- ja tasoitustyöt kannattaa tällaisilla varastoilla suorittaa perusteellisemmin ja varastointikustannukset
muodostuvat tavallisesti varastoitua yksikköä kohti pienemmiksi
kuin tilapäisillä, kertakäyttöön tarkoitetuilla alueilla. lisäksi on
otettava huomioon, että erilaisten varastotöiden taloudellisen
koneellistamisen mahdollisuudet paranevat varaston koon kasvaessa. Myös eräät kuormauslaitteet pääsevät suurilla varastoilla
paremmin oikeuksiinsa kuin pienillä. Keskitettyjen varastojen
käyttäminen nostaa tavallisesti jonkin verran puutavaran varastollekuljetuskustannuksia. Jos varastoalueen paikka on oikein
valittu, tämä kustannuksien nousu jää vähäisemmäksi kuin keskitetyn varaston avulla saavutettava kustannusten säästö.
Keskitettyjen, vakinaisten varastoalueiden avulla saavutettavien
etujen vuoksi metsänomistajien kannattaa pyrkiä perustamaan
yhteisiä varastoalueita. Niistä on hyötyä sekä puiden myyjälle että niiden ostajalle. Jos jokaista pientä hankintakauppaa
.32
Kuva 10. Metsäautotien varteen tehtyä varastoa. Tällöin vältytään erityisten varastoteiden rakentamisesta ja varastoalueen ojittamisesta aiheutuvilta kustannuksilta. Jos
puutavaraa varastoidaan tien molemmille puolille ja tiellä liikennöi useita ajoneuvoja,
on huolehdittava sivuuttamispaikkojen järjestämisestä. - Valok. Pauli Leiwo.
varten perustetaan oma varasto, varastoalueet jäävät valitettavan usein _ala-arvoiseen kuntoon, mikä puolestaan saattaa
vaikuttaa mm. puiden hintaan.
Tielaitoskomitea, jonka tehtävänä oli tutkia tielaitoksen rahoituskysymystä ja selvittää tiemenojen lähiajan tarve, ehdotti mietinnössään perustettavaksi yleisten teiden varteen vakinaisia varastoalueita puutavaran kuljetuksia varten: Ehdotusta on toistaiseksi toteutettu vain rajoitetussa mittakaavassa. Usealta taholta
on tehty esityksiä teitä oikaistaessa tiealueina käyttämättömiksi
jääneiden vanhojen teiden varaamisesta yleisiksi varastoalueiksi.
Metsätalouden käyttöön tarkoitetuilla yksityisillä teillä v a r a st o t v o i d a a n k e s k i t t ä ä tie n v a r tee n s i te n, että
kuormaus suoritetaan tieltä käsin. Tien reunat on tällöin raivattava ja tasoitettava, mikäli mahdollista jo tietöiden yhteydessä,
asianmukaiseen kuntoon. Tien on oltava niin leveä, että kuormaava ajoneuvo ei sulje sitä. Varsinaisen varastotilan tarve on
likimain sama kuin, jos varasto sijoitettaisiin tiestä sivuun yhteen
33
paikkaan. Perustamalla varasto tien reunaan vältytään varastoteiden ja varastoalueen ojittamisen aiheuttamilta kustannuksilta .
Myös teiden päässä olevien kääntöpaikkojen reunat soveltuvat
varastoalueiksi. Varastomuodostelmien sijoittaminen teiden reunaan saattaa niiden korkeudesta riippuen vaikeuttaa teiden
auraamista, ja muodostelmien päälle aurauksen yhteydessä lentänyt lumi puolestaan vaikeuttaa puutavaran kuormaamista talvella. Nämä haitat voidaan välttää varastoimalla puutavara
vain tien toiseen reunaan ja käyttämällä aurauksessa ns. puoliauraa tai riittävän tehokasta lumilinkoa. Viimeksi mainitussa
tapauksessa voidaan varastoida tien molemmin puolin.
Kuva 11. M etsäautotien päähän tehdyn kääntösilmukan reunat ja sisäosa soveltuvat
hyvin varastoalueeksi.
34
VARASTON JÄRJESTÄMINEN
Ennen varastoalueen raivaamista ja tasoittamista on laadittava
yksityiskohtainen suunnitelma varaston järjestämisestä. Tällöin
on päätettävä, mihin ja miten eri tavaralajit varastoidaan ja
mihin varastotiet sijoitetaan. Varsinkin suurilla varastoilla, joilla
käsitellään useita eri tavaralajeja ja joilla työskentelee monia
ajoneuvoja, varastomuodostelmien, ts. pinojen, ristikoiden ja telakasojen, ja teiden paikat on merkittävä maastoon. Suunnitelman
toteuttamisen varmistamiseksi ja töiden valvonnan helpottamiseksi varastointisuunnitelmasta on syytä laatia karttapiirros.
Hankintakaupoissa myyjän on varastoa järjestäessään otettava
huomioon seuraavassa esitettävien yleisten näkökohtien lisäksi
ostajan antamat erikoisohjeet. Ostajan on puolestaan kauppaa
tehtäessä sovittava yksityiskohtaisesti, miten varasto on järjestettävä.
Ajoneuvojen purkamis- ja kuormausnäkökohdat
V a r a s t o o n j ä r j e s t että v ä n i i n, e t t ä a j o n e u v o t
joutuvat v11pymaan siellä mahdollisimman
1y h y en a i k a a. Tämä aikahan on ajoneuvojen käytön kannalta hukkaan mennyttä ja myös tältä ajalta aiheutuu kustannuksia kuljetushenkilöstön palkkoina ja ajoneuvon kiinteinä kustannuksina, lähinnä korkoina ja poistoina. Viipymisaika varastolla
saattaa vaikuttaa myös ajotulokseen ja näin ollen mm. työmaan
työnjohto-, huolto- ja tiekustannuksiin. Kuta kalliimpi ajoneuvo
on, sitä enemmän sen seisottaminen varastolla maksaa. Siten
auton varastolla olo maksaa enemmän kuin traktorin varastolla
olo ja tämä puolestaan enemmän kuin hevosen varastolla olo.
Tämän vuoksi joudutaan varastoa järjestettäessä kiinnittämään
kuormausnäkökohtiin yleensä enemmän huomiota kuin purkamis35
Kuva 12. Hyvin järjestetty varasto. Käsin kuormattava auto on päässyt ajamaan aivan
ristikon viereen. Puutavaran kuivumisen edistämiseksi on ristikoiden väliin jätetiy
riittävästi tilaa. - Valok. Mannelin.
näkökohtiin. Tähän vaikuttaa myös, että varastolta kuormansa
ottavat ajoneuvot kuljettavat tavallisesti suurempia kuormia kuin
sinne kuormansa purkavat ajoneuvot.
Varastoa järjestettäessä voidaan vaikuttaa seuraaviin tekijöihin,
joista varastollaviipymisaika huomattavalta osaltaan riippuu,
nimittäin purkamis- ja kuormausetäisyyteen, kuormauslaitteiden
käyttömahdollisuuksiin, varastomuodostelmien kokoon ja sijoittamiseen sekä siihen, missä määrin ajoneuvot joutuvat odottamaan työskentelypaikalleen pääsyä.
Varastollaviipymisajan lyhentämiseksi p u r k a m i s- ja k u o rm a u setä i syy d e n on oltava mahdollisimman lyhyt. Ko.
etäisyyden piteneminen lisää tuntuvasti työajan menekkiä ja
pidentää siten viipymisaikaa. Seuraavassa asetelmassa esitettävät, Metsätehon tutkimuksiin perustuvat esimerkit valaiseval
kuormausetäisyyden vaikutusta pölkkyjen kuormaannostoaikaan.
36
Kuormausetäisyys, m
2 m kuivan kuusipaperipuupölkyn suhteellinen kuormaannostoaika, min /pölkky
Vaneritukin suhteellinen kuormaannostoaika, min /pölkky
3
4
5
6
7
8
100 108 128 151 174 197
100 110 117 129 139 148
Suhdeluvuissa on lähdetty siitä, että pinotavara kuormataan
käsin ja vaneritukit mekaanisella puominosturilla ja että kuormauksen suorittaa kuljettajan ja apumiehen muodostama työryhmä. Kuormaannostoaika muodostaa tavallisesti pääosan
kuormauksen tehotyöajasta.
Kuormattaessa käsin pinotavaraa kuormausolosuhteet ovat parhaimmat silloin, kun ajoneuvo pääsee ajamaan aivan kuormattavan pinon tai ristikon viereen. Sen sijaan koneellisia kuormauslaitteita käytettäessä ajoneuvon ja varastomuodostelman väliin
joudutaan yleensä varaamaan tyhjää tilaa.
Kuva 13. 1-metrinen pinotavara on varastoitava tien suuntaisiin pinoihin ja mikäli
mahdollista tien molemmille reunoille, jotta ajoneuvo voitaisiin kuormata kummaltakin
puolelta.
K o n e e 11i s t e n k u o r m a u s 1a i t t e i d e n käytön asettamat vaatimukset on ehdottomasti otettava huomioon varastoa
järjestettäessä. Useat kuormauslaitteethan lisäävät tilantarvetta
37
Kuva 14. Hydraulisesti toimivilla puominostureilla kuormattaua pinotavara on varas·
toitava tien suuntaisiin pinoihin ja mahdollisimman lähelle tien reunaa. Jos pinot
ovat kohtisuorassa tietä vasten, ne eivät saa olla 4 ... 5 m pitempiä.
käsinkuormaukseen verrattuna ja jotkut saattavat vaatia erikoisjärjestelyjä varastomuodostelmiin nähden. Ellei näitä vaatimuksia oteta huomioon, menetetään kokonaan koneellisen kuormauksen avulla käsinkuormaukseen verrattuna saavutettava
hyöty. Eri kuormauslaitteiden varastolle asettamat vaatimukset
voivat vaihdella, joten jo varastoa järjestettäessä on otettava
selvää siitä, minkälaisia kuormauslaitteita siellä tullaan käyttämään. Esimerkkeinä erilaisten kuormauslaitteiden varastolle asettamista vaatimuksista voidaan esittää seuraavaa.
38
- Erillisille, pyörä- tai telaketjualustalle asennetuille nostureille,
joilla voidaan kuormata useita ajoneuvoja, joudutaan tyypistä
riippuen useassa tapauksessa varaamaan liikkumatila kuormattavan ajoneuvon ja varastomuodostelman väliin.
- Ajoneuvokohtaisia puominostureita varten on sekä tukkeja
että pinotavaraa kuormattaessa jätettävä tilaa ajoneuvon ja
varastomuodostelman väliin n. 1 m. Sivusta kuormaavia ajoneuvokohtaisia laitteita kÖytettäessä tilaa on varattava n. 2 m. Jos
pinotavara halutaan kuormata hydraulisesti toimivilla ajoneuvokohtaisilla puominostureilla tieltä käsin, tietä vasten kohtisuorassa
olevat pinot eivät saa olla puomia pitempiä . Pinojen maksimipituus on tällöin n. 4 ... 5 m.
Kuva 15. Kuormausalustalla kuormattaviksi tarkoitetut pinot on jaettava välipuilla
alustan pituutta vastaaviin kuormajaksoihin ja sijoitettava tasaiseen paikkaan hyvien
aluspuiden päälle. Jotta alusta voitaisiin esteettömästi työntää pinon alle, olisi maan·
pinnan ja pinon alimpien puiden välin oltava vähintiiiin n. 25 cm.
39
- Kuormauslaitteet, joilla ajoneuvon päälle vedetään sen pe·
rästä tietynkokoisia nippuja tai taakkoja tai koko kuorma, vaativat erikoisjärjestelyjä varastomuodostelmien kokoon, rakenteeseen ja sijoittamiseen sekä varastoalueen pohjan laatuun nähden. Nippujen tai taakkojen koko on ollut n. 5 . .. 9 p-m3. Kuormausalustalla kuormattavat pinot on jaettava välipuilla alustan
pituutta vastaaviin kuormajaksoihin. Ko. muodostelmat on sijoitettava tasaiselle paikalle niin, että kuormaava ajoneuvo pääsee
peruuttamaan niiden päähän. Kuormausalustaa käytettäessä
maapohjan tasaisuus on tärkeä senkin vuoksi, että alusta voidaan työntää pinon alle.
Kuva 16. Siirrettävälle lankkukehikolle tehty, kuormnusalustalla kuormattava pino on
myös sijoitettava tasaiseen paikkaan.
- Vaihtolavoja käytettäessä varasto on järjestettävä siten, että
niitä täyttävät ja niitä poiskuljettavat ajoneuvot mahtuvat työskentelemään varastolla samanaikaisesti. Jos puutavaraa ei tarvitse pinota luovutus- tai työm ittausta varten ja jos vaihtolavojen
täyttäminen voidaan järjestää niin, että metsästä varastolle tuotu
40
puutavara puretaan suoraan lavoille, aikaansaadaan säästöä
niin varastotilassa kuin varastointikustannuksissakin. Tällöinhän
vältytään mm. alus- ja pääpuiden, sidelankojen ja lumitöiden
aiheuttamilta kustannuksilta.
V a r a s t o m u o d o s t e 1m i e n k o k o a ratkaistaessa on otettava huomioon, että varsinkin käsin työskenneltäessä muodostelmien korkeus vaikuttaa paljon purkamis- ja kuormausaikaan.
Kuta korkeammalle pölkyt joudutaan siirtämään, sitä enemmän
työhön kuluu aikaa. Sen sijaan koneellisessa kuormauksessa
korkeuden vaikutus on vähäisempi ja tavallisissa työskentelyolosuhteissa se jää merkityksettömäksi. Koska varastolla kuormaavien ajoneuvojen aika maksaa yleensä enemmän kuin varastolla
kuormansa purkavien ajoneuvojen aika, käsin kuormattava pinotavara on kuormauksen nopeuttamiseksi varastoitava mahdollisimman korkeisiin muodostelmiin. Lyhyt 1 ... 2 m pinotavara
on useimmissa tapauksissa edullisinta varastoida 1.5 . . . 2 m korkuisiin pinoihin tai ristikoihin. Korkeampien muodostelmien tekeminen on perusteltua silloin, kun tavara joudutaan säilyttämään
varastolla useita vuosia tai kun varastotilasta on puutetta. Muodostelmia tehtäessä saatetaan tällöin joutua käyttämään erikoisia pinoajia. Pitkä pinotavara ja koivupaperipuu, joiden kuormauksessa käytetään myös koneellisia kuormauslaitteita, on varastoitava 1.0 ... 1.5 m korkuisiin muodostelmiin ja tukit 1 ... 3kerroksisiin telakasoihin.
Kuormausnäkökohdat eivät vaikuta tien suuntaisten pinojen ja
ristikoiden pituuteen. Se riippuu varastoitavasta puumäärästä,
varastoalueen koosta ja sen raivausvaikeudesta, maaston kaltevuussuhteista ja tietöiden tarpeellisuudesta. Nämä tekijät vaikuttavat myös tietä vasten kohtisuorassa olevien varastomuodostelmien pituuteen silloin, kun ajoneuvot eivät ole sidottuja
teihin, vaan voivat työn edistyessä ajaa varaston sisään. Jos
sen sijaan ajoneuvot voivat liikkua vain varastoteillä, ko. muodostelmia ei saa tehdä pitkiksi, sillä kuormausetäisyyden kasvaminenhan hidastaa varsinkin käsinkuormausta. Tässäkin ta41
Kuva 17. Ajoneuvon ldvalla poikittain kuljetettava koivupaperipuu on varastoitava
tien suuntaisiin, 1.0 .. . 1.5 m korkuisiin pinoihin. - Valok. K. Huttunen.
pauksessa muodostelmien pituuteen vaikuttavat paljon sellaiset tekijät kuin puumäärä ja alueen koko.
Työskentelyolosuhteet ovat ajankäytön kannalta parhaimmat
silloin, kun v a r a s t o m u o d os te 1m a t voidaan s i joit taa
1o iva a n r i n tee se e n, niin että pölkyt liikkuvat purkamisen ja kuormauksen yhteydessä rinnettä alaspäin. Varastomuodostelmia ei saa sijoittaa siten, että pölkkyjä joudutaan siirtämään rinnettä ylöspäin.
Puutavara on varastoitava siten, että p ö 1k k y j ä ei jo u d uta
k uo r ma t t a e ssa
t a r p e e t t o ma st i
k ä ä n t äm ä ä n. Lyhyt pinotavara varastoidaan kuormaustien suuntaisiin
pinoihin tai ristikoihin. Pitkä pinotavara, rangat ja tukit, jotka
kuljetetaan ajoneuvossa pitkittäin, sijoitetaan tietä vasten kohtisuorassa oleviin pinoihin, kasoihin tai telakasoihin. Esimerkiksi
tukkien sijoittaminen tien suuntaisiin telakasoihin, joissa ne siis
ovat väliteloja lukuun ottamatta kohtisuorassa tietä vasten, hi42
dastaa tuntuvasti kuormausta. Koska paaosa tukeista pyritään
yleensä ajoneuvon vetokyvyn parantamiseksi kuormaamaan
tyvipää eteenpäin, ne on varastoitava tyvipää kuljetussuuntaan.
Ajoneuvoon poikittain sijoitettavan lyhyen pinotavaran käsinkuormausaikaa voidaan lyhentää laittamalla pinot siten, että
kuormaus on mahdollista samanaikaisesti ajoneuvon molemmilta
puolilta. Muiden tavaralajien kuormauksessa tällä seikalla ei ole
sanottavaa merkitystä. Silloin, kun joudutaan rakentamaan varastoteitä, on tiekustannusten säästämiseksi ymmärrettävästi pyrittävä varastoimaan tien molemmin puolin.
Jos eri tavaralajien edelleenkuljetusjärjestystä ei varastoa perustettaessa voida tietää täysin varmasti, eri tavaralajit on sijoitettava varastolla siten, että ne voidaan kuormata sieltä missä järjestyksessä tahansa. Kun varastolle sijoitetaan sekä tukkeja että
pinotavaraa, on pidettävä mielessä, että tukit ajetaan tavallisesti ensin varastolta.
V a r a s t o m u o d o s te 1m i a e i s a a s i j o i t t a a n 1 1 n,
että niiden ja tien väliin jää purkamista tai
Kuva 18. Pitkää pinotavaraa sisältävät pinot ja tukkitelat on sijoitettava kuormaustietä vasten kohtisuoraan, jotta pölkkyjä ei jouduttaisi kuormattaessa tarpeettomasti
kääntämään.
43
k u o r m a a m i s t a h a i t t a a v i a e s t e i t ä, kantoja, kiviä
tai puita. Tällaiset esteet saattavat tuntuvasti hidastaa työskentelyä.
Ajoneuvojen varastollaviipymisajan kannalta on tärkeätä järjestää varasto siten, että a j o n e u v o t eivät joudu siellä odottamaan, vaan p ä ä se v ä t h et i a j a m a a n p u r k a m i st a i kuorma u s p aika 11 e en. Tämä merkitsee sitä, että
kaikkien ajoneuvojen olisi mahduttava työskentelemään varastolla samanaikaisesti. Suurilla varastoilla tämän vaatimuksen kirjaimellinen täyttäminen saattaa tuottaa vaikeuksia. Yksityiskohtaisten ohjeiden esittäminen siitä, kuinka suuren osan ajoneuvojen
määrästä on vähintään mahduttava työskentelemään samanaikaisesti varastolla, on vaikeata, sillä se riippuu paljon paikallisista olosuhteista, esimerkiksi ajomatkan pituudesta. Ajoneuvojen odottamisaikoja voidaan vähentää järjestämällä jokaiselle
ajoneuvolle useita työkohteita eri puolille varastoa ja perustamalla varastolle sivuuttamispaikkoja.
Ajonäkökohdat
Hyvän varaston on ajonäkökohtien puolesta täytettävä mm.
seuraavat vaatimukset, jotka voidaan ottaa huomioon varastoa
järjestettäessä:
kuormattuna-ajomatkan varastotiellä on oltava mahdollisimman lyhyt,
-
varsinkin kuorman kanssa liikkuvien ajoneuvojen on päästävä
työkohteisiinsa ja niistä pois kääntämättä ja peruuttamatta ja
ajoneuvojen on pystyttävä liikkumaan varastolla täysin kuormin.
44
Nämä vaatimukset merkitsevät sitä, että metsästä purkamispaikalle ja kuormauspaikalta varsinaiselle ajotielle johtavien varastoteiden on oltava mahdollisimman suoria. Kuormaamaan
saapuvia autoja ja traktoreita varten on tehtävä ajotieltä kuormauspaikalle johtavat kiertotiet. Pienillä varastoilla nämä tiet
voidaan tiekustannusten säästämiseksi jättää pois, mutta tällöin
on kuitenkin tehtävä tarpeelliset kääntöpaikat. Varastomuodostelmat on järjestettävä keskenään yhdensuuntaisiksi ja, jos varasto sijaitsee ajotien ulkopuolella, tiehen nähden vinoon, jotta
ajoneuvot joutuisivat ajotielle saapuessaan kääntymään mahdollisimman vähän. Kun kuormaus tapahtuu kapealla tiellä, jolla
on muutakin liikennettä, tai kun samalla kuormaustiellä työskentelee useita ajoneuvoja, varastolle on laitettava tarpeelliset sivuuttamispaikat. Muodostelmia ei saa sijoittaa sellaiseen paikkaan, että
kuormatut ajoneuvot joutuvat lähtemään liikkeelle tai liikkumaan
varastolla ylämäkeen. Jos ajoneuvot joutuvat ylämäen tai huonojen teiden vuoksi lähtemään varastolta vajaakuormin, on järjestettävä ylimääräinen varasto kuorman täydentämistä varten. Kun
metsä- ja kaukokuljetus suoritetaan rinnakkain, varasto on järjestettävä siten, että siellä kuormansa purkavat ja sieltä kuormansa ottavat ajoneuvot voivat työskennellä samanaikaisesti toisiaan häiritsemättä.
Kuvat 19 ja 20 havainnollistavat ajonäkökohtien huomioon ottamista erilaisilla varastoilla.
Jäävarastoilla varastomuodostelmat on jään painumisen estämiseksi sijoitettava hajalleen. Esimerkiksi ruotsalaiset suosittelevat,
että purettaessa autosta tukkeja jäälle yksikerroksisiin kasoihin
teiden etäisyyden on oltava 20 ... 23 m ja kasojen väl imatkan
mitattuna kasan päästä toisen kasan vastaavaan päähän 9 ... 10
m. Kuormausvarastolla, jossa puut ovat vain lyhyen ajan, voidaan
yleensä käyttää suurempaa varastoimistiheyttä. Varasto on lisäksi järjestettävä siten , että ajoneuvot voivat vaihtaa kuormauspaikkaa ia kuormattuna-ajotietä.
45
1-m halko
mnmm
2-m pinotavoro
Kuva 19. Suuren keskitetyn varaston järjestllminen.
........ ,.,.-· ,.-,..,,,.
.._
Kuva 20. Yksityisen tien varteen perustettavan varaston järjestäminen.
46
Kuva 21. Hyvin suunniteltu varasto. Hevostie on telojen välissä ja moottoritie niiden
molemmilla ulkoreunoilla.
Kuva 22. Varastotilaa voidaan säästää järjestämällä puutavaran varastolle- ja sieltä
pois kuljetus samanaikaisesti tapahtuviksi. - Vawk. Mannelin.
47
Kuva 23. On huolehdittava siitä, ettei varastolta, jossa metsä- ja kaukokuljetus ovat
käynnissä samanaikaisesti, kuljeteta pois mittaamatonta puutavaraa. Töiden valvontaa
ja autoilijoid,en sekä traktorinkuljettajien työskentelyä voidaan helpottaa varustamalla
mitatut ja luovzttetut tai vastaanotetut varastomuodostelmat erityisellä taululla.
Puutavaran kuivumis- ia säilymisnäkökohdat
Useiden edellä käsiteltyjen, hyvälle varastolle asetettavien vaatimuksien toteuttaminen edistää myös puutavaran kuivumista ja
säilymistä. Tällaisia toimenpiteitä ovat lähinnä korkeiden ja keskenään yhdensuuntaisten muodostelmien tekeminen ja tyhjän
tilan jättäminen muodostelmien väliin. Kuta avarampi varasto
on, sitä paremmin puutavara kuivuu. Kuivumisnäkökohtien puolesta huonolla paikalla muodostelmien väliin on jätettävä enemmän tilaa kuin hyvällä paikalla. Ristikot ja telakasat saadaan
sijoittaa lähemmäksi toisiaan kuin pinot. Muodostelmien korkeuden kasvae!?sa ja tavaran pidentyessä muodostelmien väliä on
suurennettava.
Eri tavaralajien sijoituspaikkaa määrättäessä on otettava huomioon, että kuivumisedellytykset ovat yleensä varaston reunoilla
paremmat kuin keskellä. Ahtailla varastoilla ero on suurempi kuin
avarilla. Jos varastomuodostelmat sijoitetaan hyvin lähekkäin,
48
muodostelmien alimmat puut eivät varsinkaan varaston keskiosissa kuivu lainkaan.
2 m ja sitä pitempi pinotavara kuivuu ja säilyy parhaiten katetuissa ristikoissa. 2 m kuivaa tavaraa on hyvällä menestyksellä
säilytetty myös välitelallisessa pinossa, ns. jolupinossa. Tällöin
varastotilan tarve on vähäisempi kuin ristikoita käytettäessä.
Telojen väli pinon korkeussuunnassa on kuivumisolosuhteista
riippuen ollut n. 0.5 ... 1.0 m. Alle 2 m tavara on varastoitava
pinoihin ja tukit sekä rangat telakasoihin.
Jos puutavara halutaan joko jalostusteknillisistä syistä tai varastotuhojen torjumiseksi säilyttää mahdollisimman kosteana, se on
varastoitava tiiviisiin muodostelmiin, ts. pinoihin tai välitelattomiin
kasoihin. Muodostelmat on sijoitettava niin lähelle toisiaan kuin
mittauskohtien vuoksi on mahdollista. Jos puutavara, lähinnä
ajokelien loppuessa tien varteen jääneet tukit, säilytetään tuhojen
torjumiseksi kosteana, arvokkaimmat pölkyt on sijoitettava kasan
pohjalle.
Kuva 24. Katettu ristikko on paras
muodostelma 2-metrisen ja sitä pi·
temmän tavaran kuivattamiseen ja
säilyttämiseen. Siinä ei saa olla täysiä kerroksia kahteen suuntaan. Katon etuosa on vedettävä hieman
ulospäin. Ristikkorivien välin on oltava metsäisillä paikoilla vähintään
1 m. V alok. Sakari Leskinen.
49
Kuva 25. Välitelallinen pino, joka soveltuu hyvin kuivan tavaran säilyttämiseen.
Telojen väli on ollut paikan kosteussuhteista ja varastoimisajasta riippuen 0.5 ... 1.0 m.
Varastomuodostelmien pohjan laatua ja aluspuita, jotka molemmat vaikuttavat paljon puutavaran kuivumiseen, käsitellään jäljempänä (ks. ss. 63 ja 69).
Varastotyöt
Varastomuodostelmien sijoituspaikkaa määrättäessä on otettava
huomioon varastotöiden asettamat vaatimukset. Epätarkoituksenmukaisesti sijoitetut muodostelmat ja tilanpuute nostavat tuntuvasti näiden töiden kustannuksia ja puutavaran kuljetuskustann1Jksia. Ennen kaikkea koneiden taloudellinen käyttö ko. töissä
edellyttää yksityiskohtaisesti ja huolellisesti suunniteltua ja järjestettyä varastoa. Varastotöiden kannalta on varastoa järjestettöessä otettava huomioon paikallisten olosuhteiden lisäksi seuraavat näkökohdat.
50
- Muodostelmat on sijoitettava siten, että puutavaraa e1 1ouduta varastotöiden yhteydessä tarpeettomasti siirtämään ja että
sitä ei niiden jälkeen jouduta varastoimaan ajo-, kuormaus- tai
kuivumis- ja säilymisnäkökohtien kannalta huonoon paikkaan.
Tyhjä tila, jossa ko. työt suoritetaan ja johon katkottu, kuorittu
tai ristikoitava tavara sijoitetaan, on järjestettävä kuormaustien
varteen. Varasto, jossa kaikki pölkyt on näiden töiden yhteydessä
käännettävä, on huonosti suunniteltu. Tukkeja, pitkää pinotavaraa
tai rankoja käsiteltäessä on pidettävä huoli, ettei pölkkyjä jouduta siirtämään käsin niiden pituussuunnassa .
- Kuorittaessa käsin tietä vasten kohtisuorassa oleviin muodostelmiin varastoitavia tukkeja tai pitkää pinotavaraa on kuorellista tavaraa sisältävien muodostelmien ja tien väliin jätettävä
kuorintaa ja kuoritun tavaran varastoimista varten vähintään
pölkkyjen keskipituutta vastaava tyhjä tila. Jos lyhyt, 1 ... 2 m
käsin kuorittava pinotavara aiotaan varastoida kuorinnan jälkeen tien suuntaisiin pinoihin, kuorellista tavaraa sisältävät pinot
on sijoitettava hieman yli pölkyn pituuden päähän tiestä. Jos
taas lyhyttä pinotavaraa sisältävät pinot sijoitetaan kohtisuoraan tietä vasten, tyhjä tila on varattava alueen reunoilta .
- Konekuorintaa käytettäessä on varattava mahdollisuus koneen siirtämiseen töiden edistymisen mukaan, sillä koneen siirtäminen on tavallisesti osoittautunut taloudellisemmaksi kuin sen
pitäminen paikallaan ja puiden siirtäminen pitkiä matkoja joko
ihmisvoimin tai erilaisilla kuljettimilla. Konekuorinnan kannalta
on paras ratkaisu kapean yksityistien varressa sijaitseva varasto,
jossa kuorittavat puut voidaan varastoida tien toiselle puolelle
ja kuoritut taas vastakkaiselle puolelle kuorimakoneen liikkuessa
tiellä . Edellytyksena on tällöin, että tiellä ei ole liikennettä. Tien
sivussa sijaitsevilla varastoilla pohja on tasoitettava, jotta kuorimakonetta voidaan siirtää varastolla. Jyrkkiä rinteitä on pyrittävä välttämään konekuorinnankin kannalta. Viettävissä paikoissa on kuorellista tavaraa sisältävät muodostelmat sijoitettava
niin, että kuorinta päästään aloittamaan varaston alaosasto ja
kone liikkuu kuorinnan edistyessä ylöspäin.
51
2.5···30/~7~~~~
....
/
/
/
/
/
i===:::::i"'
T
/
I
:l
w
3
.:l
/
/
0
I
/
I
/
,..
/
/
/
I
1
Kuva 26. Koneella kuorittavan pinotavaravaraston järjestäminen sellaisen yksityisen
tien varressa, joka voidaan kuorinnan ajaksi sulkea liikenteeltä.
- Kuorimakoneelle ja sen käyttöhenkilöstölle on varattava riittävästi tilaa. Nykyisiä, pyörätraktorin perään asennettuja kuorimakoneita käytettäessä on kuorellista ja kuorittua tavaraa sisältävien muodostelmien väliin jätettävä tavallisesti vähintään
2.5 ... 3.0 m levyinen tyhjä tila. Kuorellista tavaraa sisältävien
pinojen päähän on jätettävä tilaa kuorinnan aloittamista varten.
Tilantarve vaihtelee mm. kuorimakoneesta ja kuoritun tavaran
varastoimistavasta riippuen. Varasto on järjestettävä siten, että
kone ei heitä kuoria kuorittua tavaraa sisältävien muodostelmien
päälle. Järeät tai mutkaiset pölkyt, joita ei voida kuoria koneella,
on pyrittävä sijoittamaan omiin muodostelmiinsa, joista ne voidaan kuoria käsin. Jos ne jäävät muun tavaran joukkoon, ne
hidastavat konekuorintaa.
52
Kuva 27. Tiestä sivuun sijoitettavan, koneella kuorittavan keskitetyn pinotavaravaraston
järjestäminen. 4-metristä tavaraa käsiteltäessä on kuorittua ja kuorellista tavaraa
sisältävien muodostelmien päiden välin oltava kuvassa esitettyä suurempi.
- Arvosteltaessa tilantarvetta varastokuorinnassa on otettava
huomioon, että kuorittu tavara varastoidaan kuorintatyön nopeuttamiseksi yleensä matalampiin muodostelmiin ja kuivumisnäkökohtien vuoksi taas enemmän tilaa vaativiin muodostelmiin
kuin kuorellinen tavara.
- Katkaisukoneiden varastolle asettamia vaatimuksia ei ole
aiheellista ryhtyä käsittelemään tässä, koska ne riippuvat ratkaisevasti koneen mallista ja koska tällaisten koneiden käyttö
tienvarsivarastoilla on vasta kokeiluvaiheessa. Moottorisahan
käyttö katkonnassa ei vaadi varastolla muita erikoisjärjestelyjä
kuin, että rangat on sijoitettava päät tasan hyvien aluspuiden
53
päälle, jossa katkaisu voidaan suorittaa. Rankakasojen ja kuormaustien väliin on lisäksi jätettävä tyhjää tilaa katkaist.ujen pölkkyjen varastoimiselle. Katkaisemisessa voidaan käyttää myös
yksinkertaista pukkia, jonka päälle rangat vieritetään kasasta.
Kuva 28. Kuorellinen tavara on sijoitettu väärään paikkaifn, sillä kuorittaessa se jou·
dutaan siirtämään tiestä poispäin. - V alok. Mannelin.
Puutavaran mittausnäkökohdat
Varastoinnin syynä on useimmiten puutavaran luovutusmittaus.
Sen asettamat vaatimukset on otettava huomioon sekä varastointia suunniteltaessa että suunnitelmaa toteutettaessa. Näiden
vaatimuksien laiminlyöminen vaikeuttaa tuntuvasti mittauksen
suorittamista ja aiheuttaa tulkintamahdollisuuksia ja riitaisuuksia
mittaustuloksen suhteen. Virallisella mittaajalla, johon esimerkiksi
huonojen mittausmahdollisuuksien aiheuttamien erimielisyyksien
vuoksi voidaan joutua turvautumaan, on oikeus ennen mittauksen
aloittamista määrätä ko. puutavara tai osa siitä uudelleen varastoitavaksi. Hankinnalla myytäviä puita varastoitaessa on pidettävä mielessä, että jos myyjä ja osto ja eivät sovi huonosta pinoa-
54
misesta tehtävästä mittavähennyksestä, myyJä saattaa puutavaran mittausta koskevien säännöksien mukaan jossakin tapauksessa joutua suorittamaan puiden uudelleen pinoamisen.
S a h a t u k i t, jotka kuutioidaan latvaläpimitan perusteella, on
varastoitava puulajeittain latvapäät samaan suuntaan ja tasan.
Kaksi- ja useampikerroksisissa telakasoissa eri kerrokset on porrastettava siten, että ylempi kerros on aina alempaa taempana.
Koska telapuiden mittaus tuottaa vaikeuksia, ne on syytä mitata
jo telakasaa rakennettaessa. Niiden määrä ja mitat voidaan
merkitä esimerkiksi paaluun kasan viereen. Aikaisemmin mainitun hankintasopimussuosituksen mukaan j3-perustein myytävät tukit
on sijoitettava mittausta varten, ellei toisin sovita, yksikerroksiseen kasaan. Kun järeä tavara on myyty runkokaupalla, tyvitukit
on asetettava omiin kasoihinsa. Suosituksen mukaan muut tukit
ja latvarangat on, ellei toisin sovita, varastoitava puulajeittain
erikseen. Lehtipuutukkien tyvipäiden ja havutukkien latvapäiden
on oltava samaan suuntaan ja tasan. Le h t i p u u t u k i t, jotka
Kuva 29. Jos havutukit varastoidaan kaksi- tai useampikerroksisiin telakasoihin, on
eri kerroksien pölkkyjen latvapäät mittauksen helpottamiseksi porrastettava.
Valok.
Harry Willman.
55
kuutioidaan pituuden puolivälistä mitatun läpimitan perusteella,
on mittausta varten varastoitava yksikerroksisiin kasoihin. Kasojen väliin on aina mittaustavasta riippumatta jätettävä riittävästi
liikkumatilaa.
Pino m i ta n mukaan myytävä puutavara on varastoitava säännöllisesti ja tiiviisti ladottuihin suoriin pinoihin. Eri tavaralajit
sijoitetaan aina omiin pinoihinsa. Pinoja ei saa tehdä toisiinsa
kiinni, vaan niiden väliin on jätettävä tilaa, jotta ne voitaisiin
mitata molemmin puolin. Mainitun hankintasopimussuo.situksen
mukaan pinojen välin on oltava 1 m, ellei toisin sovita. Varastoitaessa 1 m tavaraa 1.5 ... 2.0 m korkuisiin pinoihin kaksi rinnakkaista pinoa on syytä yhdistää sidepuilla toisiinsa pinojen
kaatumisen estämiseksi. Pitkien pinojen mittaaminen on helpompaa ja nopeampaa kuin lyhyiden. Korkeuden mittaamisen varmistamiseksi pinot on varustettava kunnollisilla aluspuilla ja tehtävä ylhäältä mahdollisimman tasaisiksi.
Kuutiomitan mukaan myytävät rangat on varastoitava kasoihin latvat samaan suuntaan siten, että pystytään toteamaan niiden pituus ja keski- tai latvalä~imitta.
Kuva 30. Mittausnäkökohdat vaativat suoria ja hyvien aluspuiden päälle sijoitettuja
pinoja. Pitkien pinojen mittaaminen on nopeampaa ja helpompaa kuin lyhyiden. Pinot
on sijoitettu varaston päätiehen nähden vinoon, niin että kuormatut ajoneuvot eiväJ
joudu sille tullessaan tekemään jyrkkää käännöstä. - V alok. Harry Willman.
56
Kuva 31. Huono varasto. Varastoalueelle pystyyn jätetyt puut vaikeuttavat ajoneuvojen purkamista ja kuormaamista. Välr.telattomiin kasoihin varastoitujen tukkien
mittaaminen on varsinkin ahtaalla varastolla vtiikeata.
57
VARASTON RAKENTAMINEN
Varastoalueen raivaaminen ja tasoittaminen
Varastoalue joudutaan tavallisesti ennen käyttöön ottamista raivaamaan ja tasoittamaan, sillä se on harvoin luonnostaan riittävän hyvässä kunnossa. Nämä työt on varsinkin ympärivuotiseen käyttöön tarkoitetuilla varastoilla pyrittävä tekemään maan
ollessa sula ja lumeton. Varaston, jolta puut kuljetetaan kesällä,
raivaus- ja tasoitustöiden suorittaminen talvella esimerkiksi juuri
ennen puiden varastolle kuljettamista saattaa nostaa tuntuvasti
varastoimiskustannuksia ja puutavaran varastoltakuljetuskustannuksia. Tilapäisillä talvivarastoilla töiden ajankohta ei merkitse
niin paljon, joskin raivaustöiden suorittaminen lumettomana
aikana alentaa tavallisesti kustannuksia näilläkin varastoilla.
Raivaus- ja tasoitustöiden perusteellisuus riippuu varaston laadusta ja ko. kohdan käyttötarkoituksesta. Varastoilla, joilta puut
kuljetetaan kesällä, nämä työt on tehtävä huolellisemmin kuin
sellaisilla varastoilla, joilta puut kuljetetaan talvella. Jälkimmäisillä varastoillahan 1eiden pohjien tasauksessa voidaan käyttää
apuna lunta. Vakinaisen varastoalueen raivaamiseen ja tasoittamiseen kannattaa uhrata ja onkin uhrattava enemmän työtä
ja kustannuksia kuin kertakäyttöön tarkoitetun, tilapäisen alueen
vastaaviin töihin. Tiealueet on raivattava ja tasoitettava perusteellisemmin kuin varastomuodostelmien pohjat ja ne taas paremmin kuin muodostelmien väliset alueet.
Vorasfofief
V a r a s t o i 1 1 a, j o i 1t a p u u t k u 1 j e t e t a a n 1 u m e t t oma n a a i k a n a, on tien ajoradalta poistettava maan pinnan
tasoon kaikki puut, pensaat ja kannot juurineen, aluskasvillisuus
sekä kivet. Yksijonoisen autotien ajoradan leveyden tulee olla
58
vähintään 3.0 ... 4.0 m, traktoritien 2.2 ... 2.5 m ja hevostien
1.5 ... 1.7 m. Mättäät on tasoitettava ja kuopat täytettävä kivennäismaalla, kivillä tai puilla. Kivi- ja puutäytteet on peitettävä kivennäismaalla. Kuoppien täyttämistä havuilla tai turpeilla on
vältettävä. Jos niitä käytetään, myös ne on peitettävä kivennäismaalla.
Kustannusten säästämiseksi voidaan tilapäisluonteisilla varastoilla
tyytyä ns. raideteihin. Tällaisten teiden ajorata valmistetaan
huolellisesti vain raiteiden kohdalta. Raiteiden etäisyyden tulee
vastata ko. ajoneuvojen raideväliä. Sopivin raiteiden leveys on
yleensä n. 60 ... 70 cm. Puut ja muut edellä mainitut esteet on
poistettava raiteiden kohdalta tarkoin maan pinnan tasoon. Ajoradan keskiosaa raivataan vain sen verran, etteivät esteet ota
kiinni ajoneuvon alustaan. Tällöin voidaan matalat kivet ja kannot
jättää raivaamatta. Myös ajoneuvon alle taipuvat pienet pensaat
voidaan jättää paikoilleen. Vakinaisilla varastoalueilla on teiden
Kuva 32. Varastolla, jolta puut kuljetetaan pois lumettomana aikana, on moottoriteiden ajoradalta poistettava puut, kannot, kivet ja muut ajoneuvojen liikkumista
haittaavat esteet. Varastolla, jossa esimerkiksi kivien poistaminen laiminlyödään, kuten
l:uvassa näkyvässä tapauksessa, varsinkin kuorman kanssa liikkuvat autot ja traktorit
rikkoutuvat helposti.
59
pohjat raidekohtien painumisen vuoksi yleensä syytä raivata
huolellisesti koko ajoradan leveydeltä.
Raiteiden kohdat on aina tasoitettava niin hyvin, etteivät ajoneuvojen renkaat rikkoudu. Räjäytysten jälkeen teräviksi jääneet
kivien särmät on pyörjstettävä. Ajoradalla ja varsinkaan raiteiden kohdalla kasvavia pensaita ja puita kaadettaessa ei saa
käyttää vesuria, sillä sen jättämät terävät kannot ovat jatkuvana
vaarana renkaille. Tähän työhön soveltuu hyvin raivaussaha,
joka tekee tasaisen leikkausjäljen.
Lisäksi sillä työskentely on
yleensä nopeaa.
Ajorata ja raiteiden kohdat on tarvittaessa sorastettava . Pehmeillä paikoilla tien pohjaa voidaan lujittaa raiteiden kohdalle
asetettavilla lankuilla tai ns. halkomatoilla. Jos tällöin käytetään
lyhyitä, irtonaisia pölkkyjä, ne on peitettävä maalla. Peittämät-
Kuva 33. Pehmeillä
paikoilla varastotielle
on asetettava lankku·
raiteet.
60
töminä ne nousevat ajoneuvojen alla ylös ja saattavat vaurioittaa niiden alustaa tai renkaita. Kivikkoisilla paikoilla, joissa
kivien raivaaminen tulee kalliiksi, voi olla edullisinta laittaa ajoradalle telapuita ja erikoinen telalava. Nämä on sitten peitettävä kivennäismaalla.
V a r a s t o i 11a, j o i 1t a p u u t k u 1j e t e t a a n t a 1v e 11a,
teiden raivaus- ja tasoitustöiden perusteellisuuteen vaikuttavat
tietyyppi ja seudun lumisuhteet. Aurattavat tiet ja vähälumisten
seutujen tiet on valmistettava huolellisemmin kuin polannetiet
ja runsaslumisten seutujen tiet.
Aurattavilla teillä pyritään nykyään yleensä jättämään tien pinnalle n. 15 . .. 20 cm vahvuinen tiivistetty lumikerros, joten kiviä
ja kantoja ei tarvitse poistaa ko. teiltä aivan maan pinnan tasoon .
Polanneteillä raivaus saa olla karkeampaa kuin aurattavilla
teillä, sillä kuljetusten alkuvaiheessa polanteen on yleensä oltava
vähintään 20 ... 30 cm. Esteet, jotka jäävät tämän polannekerroksen sisään, voidaan jättää paikoilleen. Polannetietä tehtäessä
on otettava huomioon, että lumipeite ti ivistyy tavallisesti enintään noin puoleen paksuudestaan.
Pahimmat kuopat täytetään karsituilla rangoilla (ei havuillaJ.
Aurattavilla teillä voidaan käyttää myös kivennäismaata ja
kiviä. Pienet epätasaisuudet tasataan lumella, joka tarvittaessa
vesitetään.
S i i t ä h u o 1i m a t t a, e t t ä v a r a s t o t i et o v a t t a v a 11i s e s t i k o k o a j o m a t k a a n v e r r a t t u n a l y h y i t ä,
niiden raivaamiseen ja tasoittamiseen on
k i i n n i te t t ä v ä s u u r ta h u o m i ota. Huonosti valmistetuilla varastoteillä on kuormatun ajoneuvon rikkoutumisvaara
matkan lyhyydestä huolimatta suuri. Varastoteiden kunnon suhteen on valitettavan usein toivomisen varaa.
61
Tyhjille ajoneuvoille tarkoitetut varastotiethän on pyrittävä tekemään kiertoteiksi. Niiden säde saa olla tuntuvasti pienempi
kuin varsinaisten ajoteiden . Perävaunuttomille autoille tarkoitetuilla varastoteillä voidaan käyttää 10 m säteisiä kaarteita . Perävaunullisille autoille ja traktoreille tarkoitetuilla teillä kaarteen
säteen on oltava vähintään 20 m. Kaarteiden kohdalla ajorataa
on levitettävä. Säteen ollessa 20 m ajorataa on levitettävä vähintään n. 2.2 m, säteen ollessa 30 m n. 1.8 m ja säteen ollessa
50 m n. 1.2 m. J0s tiellä tulla.on liikennöimään joko auto- tai
traktoriperävaunuilla, kaarteita on levitettävä vielä enemmän,
sillä perävaunu pyrkii niissä oikaisemaan. Levitys sijoitetaan
sisäkaarteen puolelle siten, että kaarteen säteen määräämä
leveys saavutetaan vähitellen n. 25 m matkalla.
Varastolla tarvittavat kääntö- ja sivuuttamispaikat, joiden mitat selviävät kuvista 34 ja 35, raivataan ja tasoitetaan samalla lailla
kuin tiet.
.t
EE
~~
>lfl
------- - - -- __ l ___ _________
Kuva 34. Autoille tarkoitettu kaöntöpaikka.
62
t''m~
. 9.0m . .
;r
~.,m.
:otO
>
--~--------- .!_ ____ _
______ _
Kuva 35. Autoille tarkoitettu yhdistetty kääntö- ja sivuuttamispaikka. Kaarteessa se
on sijoitettava ulkokaarteen puolelle.
Muu varasfoalue
Tiealueen ulkopuolelta, varaston muista osista on poistettava
kaikki työskentelyä, ts. ajoneuvojen purkamista ja kuormaamista
sekä varastomuodostelmien sijoittamista ja varastotöitä haittaavat esteet. Koska muodostelmat sijoitetaan aluspuiden päälle,
kantoja ja kiviä ei yleensä tarvitse raivata varsinaiselta varastoalueelta niin perusteellisesti kuin tiealueelta.
Tasoitustöitä on kustannusten säästämiseksi suoritettava varsinaisella varastoalueella vain sen verran, että varastomuodostelmat
voidaan rakentaa ja että ne pysyvät pystyssä. Tilapäisillä talvivarastoilla, joilta puut kuljetetaan pois samana talvena kuin ne
sinne tuodaankin, tasoitustöissä voidaan käyttää apuna lunta
samalla lailla kuiR talviteillä. Tällaisten varastojen raivaus saa
ymmärrettävästi olla karkeampi kuin muiden varastojen, joilla
lunta ei saa käyttää apuna.
Jos puutavaraa joudutaan kuormauksen tai purkamisen yhteydessä vierittämään tai vetämään lumettomassa maassa, tien ja
varastomuodostelmien väli on ko. työn nopeuttamiseksi joko raivattava hyvin tai teloitettava. Varastoilla, joilla kuormataon va63
nerikoivuja, nämä toimenpiteet ovat tarpeelliset myös puiden
vioittumisen estämiseksi. Jos varasto järjestetään siten, että kuormaavat ajoneuvot eivät· ole sidottuja teihin vaan ne ajetaan töiden edistyessä varaston sisään, koko varastoalue joudutaan
raivaamaan ja tasoittamaan liikennöitävään kuntoon. Nippujen
vetäminen ajoneuvon perästä sen päälle ja kuormausalustan
käyttäminen edellyttävät varastomuodostelmien pohjan, ts. kuormauspaikan, huolellista valmistamista. Ennen kaikkea kuormausalustan käyttäminen asettaa suuria vaatimuksia juuri pohjan
tasaisuuteen nähden. Raivaus- ja tasoitustöitä suoritettaessa on
otettava huomioon mahdollinen kuorimakoneen liikutteleminen
teiden ulkopuolella.
Varastoilla, joilla pyritään kuivattamaan puutavaraa, on tärkeätä, että varsinaiselta varastoalueelta poistetaan kaikki pensaat ja aluskasvillisuus, sillä estämällä ilmavirtauksia ne hidastavat kuivumista ja edistävät puutavaran pilaantumista. Ruohokasvillisuus voidaan helposti hävittää rikkaruohojen torjuntaan
tarkoitetuilla kemikaaleilla.
Kuivumisolosuhteita voidaan tuntuvasti parantaa sorastamalla
koko varastoalue. Koska tästä saattaa aiheutua huomattaviakin
lisäkustannuksia, se tulee kysymykseen lähinnä vakinaisilla varastoalueilla.
Jos aukealla olevan varaston suojaksi laitetaan kinostimia, niiden
tukiseipäät on syytä pystyttää raivaustöiden yhteydessä. Tällöin
on otettava huomioon yleinen tuulen suunta ja ratkaistava, pyritäänkö kinostimilla jarruttamaan tuulta vai ohjaamaan sitä siten,
että sen mukana kulkeutuva lumi kinostuu muualle kuin varastolle. Tuulta jarruttavien kinostimien etäisyyden varastosta on
oltava n. 15 ... 20 kertaa kinostimien korkeus.
Jos varastolle, jossa kuivatetaan puutavaraa, valuu vettä ja varsinkin jos maaperä on vielä huonosti vettä läpäisevää, varaston
ympärille joudutaan kaivamaan suojaoja. Ellei ojitusta suoriteta,
kuivumismahdollisuudet ovat varsinkin keväällä, parhaimpana
64
kuivumiskautena huonot ja lisäksi vesi saattaa pehmittää tiet
ajokelvottomiksi. Vakinaiset varastoalueet teineen on yleensä
syytä aina pyrkiä ojittamaan. Rinteillä tai runsaiden syyssateiden jälkeen tulee joissakin tapauksissa kysymykseen myös tilapäisten talvivarastojen ja ennen ka ikkea niiden teiden suojaojittaminen.
Raivaus- ja tasoitustöiden yhteydessä on tehtävä ojien ja muiden
vesiuomien ylittämisessä tarvittavat la itteet. Talvivarastoilla pienet
ylitettävät ojat voidaan täyttää risu illa ja lumella. - Risut on
ehdottomasti muistettava poistaa keväällä . - Suuria ojia ylitettäessä ja kesävarastoilla joudutaan turvautumaan rumpuihin
ja siltoihin. Koska varastoteillä ajetaan tavall isesti pienellä nopeudella, rummut ja sillat saavat olla kevytrakenteisempia kuin
varsinaisilla ajoteillä. Ne on kuitenkin pyrittävä tekemään niin
lujiksi, etteivät ne painu ajoneuvojen alla. Varsinkaan rekiliiken- ·
teeseen tarkoitetuilla teillä ne eivät saa olla ajorataa ylempänä .
Kustannusten säästämiseksi ne on pyrittävä sijoittamaan kohtisuoraan vesiuomaa vasten. Tällöin on ku itenkin varottava, ettei
niille johtaville teille tule kuormattuna-ajosuuntaan jyrkkiä mutkia. Ko. rakenteet on, mikäli mahdollista, sijoitettava niin, että
sama silta tai rumpu palvelee sekä tyhjänä että kuormattuna
tapahtuvaa liikennettä. Kuten aikaisemmin on jo mainittu, varastotien liittämisessä yleiseen tiehen tarvittavat rakenteet on
tehtävä tieviranomaisten antamien oh jeiden mukaan (ks. s. 261 .
Kuva 36. Varastoteillä voidaan käyttää yksinkertaisia, paalu.tukien varaan rakennettuja
siltoja. Jos tietä aurataan tai lanataan, kannen p!UJ.favara on laitettava sillan pituus·
suuntaan.
65
Varastoalueen ja -teiden raivaus- ja tasoitustyöt suoritetaan
käytännössä samalla lailla ja samanlaisella kalustolla kuin metsäteiden vastaavat työt. Koska tietöitä, niissä käytettävää kalustoa ja työsaavutuksia on selostettu aikaisemmin julkaistuissa
oppikirjoissa ja oppaissa (P u t k i s t o 1952 ja 1958, S i 1 v 6 nT a iva i ne n), niitä ei ole katsottu aiheelliseksi ryhtyä käsittelemään tässä yhteydessä.
Ennen rnetsäkuljetusta suoritettavat työt
Ennen kuin puutavaraa ryhdytään kuljettamaan varastolle, on
laitettava kuntoon metsäkuljetuksessa käytettävät tiet ja varastomuodostelmien pohjat sekä tarvittaessa vahvistettava varastoalueen pohja.
Teiden kunfoonlaiffaminen
Kesäteiden kuntoonlaittaminen on suoritettava jo alueen raivausja tasoitustöiden yhteydessä, joita on käsitelty edellisessä luvussa. Talvella käytössä olevilla varastoi Ilo on ennen kuljetuksen
aloittamista tehtävä teiden kantava kerros ja valmistettava ajorata liikennöitävään kuntoon.
A u r a t t a v i l 1 a te i 1 1 ä, joilla jäätynyt maa muodostaa tien
kantavan osan, lumipeite on jäätymisen edistämiseksi ensin poistettava. Jos lunta on vähän, riittää, kun se tiivistetään. Kivennäismaat jäätyvät yleensä aurauksen ta i tiivistämisen jälkeen ilman
erikoistoimenpiteitä riittävästi, mikäli on pakkasta. Ajoradan
valmistamiseksi tie on vielä !anottava. Pehmeillä soilla, jotka
eivät kanna aurauskalustoa, jäätymistä estävä lumipeite on tii66
vistettävä esimerkiksi puoliteloilla, täysteloilla tai levikepyörillä
ja suksilla varustetulla pyörätraktorilla tai hevosen vetämällä
laahuskuormalla. Traktorin perään voidaan. vielä kiinnittää jyrä.
Jäätyminen on sitä nopeampaa ja voimakkaampaa, kuta aikaisemmassa vaiheessa lumen tiivistäminen aloitetaan. Ensimmäinen tiivistäminen olisi suoritettava viimeistään ennen kuin lumen
paksuus ylittää 40 cm. Lumisateiden jälkeen tiivistäminen joudutaan usein suorittamaan uudelleen. Suon jäädyttyä riittävästi
on ennen liikenteen aloittamista tarvittaessa suoritettava aukaisuauraus. Tämän jälkeen tie on vielä !anottava. Jos suo ei lumen
tiivistämisesta huolimatta jäädy liikennettä kantavaksi, kantava
kerros on tehtävä vesittämällä tiivistetty lumikerros. Tämä toimenpide saattaa nostaa tuntuvasti tiekustannuksia, joten se tulee
kysymykseen vain poikkeustapauksessa.
Kuva 37. Lumen tiivistämiseen soveltuvat hyvin polannetiejyrä ja lumerisekoittaja,
jonka perään voidaan vielä kytkeä tiivistyslevy.
P o 1a n n et ei 11 ä, joilla tiivistetty lumi muodostaa kantavan
kerroksen, lumi on kovettumisen ed istämiseksi sekoitettava ja
tiivistettävä. Tähän työhön soveltuu hyvin puolitelaketjuilla varustettu pyörätraktori, jonka perään on kytketty vapaasti pyörivä tai kardaanivetoinen polannetiejyrä tai erikoinen lumensekoittaja. Jos lunta on runsaasti, raiteet on ensin ajettava trak67
torilla ennen mainittujen laitteiden kytkemistä. Sekoittamisen
yhteydessä lumi samalla myös tiivistyy. Tiivistymistä voidaan
edistää kytkemällä mainittujen laitteiden perään erikoinen tiivistyslevy. Lumen sekoittamisen ja tiivistämisen jälkeen tien pinta
on vielä lanattava, jonka jälkeen sillä voidaan ryhtyä liikennöimään. Polannetien kuntoon laittaminen on edullisinta suorittaa
heti matalapaineen päätyttyä. Talviteiden kuntoon laittamista
ja tässä työssä käytettävää kalustoa on selostettu yksityiskohtaisesti edellä mainituissa oppaissa, joten kysymystä ei ole aiheellista käsitellä tässä tarkemmin.
Varastoalueen pohjan vahvistaminen
Su o v a r a st o j e n
vahvistaminen
tapahtuu
tiivistämällä
suon jäätymistä estävä lumipeite mahdollisimman aikaisessa
vaiheessa samalla lailla kuin suolla olevia teitä kuntoon laitettaessa.
J ä ä v a r a s t o i 11 a jääpeitettä on varsinkin maan eteläpuoliskolla melkein poikkeuksetta vahvistettava keinotekoisesti, sillä
sen muodostuminen riittävän paksuksi on epävarmaa ja hidasta.
Ennen kuin puutavaraa voidaan varastoida jäälle, yhtenäisen
jääpeitteen on oltava 40 ... 50 cm. Jos jää on kerroksellista, sen
on oltava vahvempaa. Ruotsalaisten kokemusten mukaan jääpeite kestää liikennettä seuraavasti.
Jääpeite, cm
20 . .. 25
25 . .. 30
30 . . . 40
40 .. . 50
50 . . . 60
60 ... 70
Ajoneuvon akseliväli
6 m
4 m
Sallittu kokonaispaino, tn
2.5
2.5
4.0
5.0
5.5
6.5
9.0
10.5
14.0
16.0
20.0
22.0
Pienin luku kussakin jäänvahvuusluokassa tarkoittaa teräsjään
paksuutta ja suurin sellaisen jään paksuutta, josta puolet on
teräsjäätä ja puolet vesittämä llä muodostettua, jonkin verran
68
lunta sisältävää tummaa jäätä. Tie- ja vesirakennushallituksen
ohjeiden mukaan, joita sovelletaan yleiselle liikenteelle tarkoitetuilla jääteillä, jään kantokyky on edellä esitettyä pienempi.
Esimerkiksi 40 ... 50 cm vahvuisella jäällä saadaan liikennöidä
7 tn :n kuormin ja 50 .. . 60 cm jäällä 12 tn :n kuormin.
Lumen peittämän jään vahvistaminen on syytä aloittaa syksyllä
heti, kun jää kestää miehen. Jäähän tehdään tällöin avantoja
ja jäälle nostetaan sitten vettä vesityspumpulla niin, että lumipeite kastuu läpeensä. Lumen perusteellinen kasteleminen on
tärkeätä, jotta vältyttäisiin huonolaatuisen jään muodostumiselta. Tämän alkujäädytyksen avulla jääpeite pyritään saamaan
vähintään 20 cm paksuiseksi, jotta lunta tiivistävä traktori voisi
sillä liikkua. Kun jäällä ei ole lunta, alkujäädytystä ei yleensä
tarvitse suorittaa. Veden nostaminen jäälle nopeuttaa tällöinkin
jääpeitteen vahvenemista. Jos on pakkasia eikä sada lunta, jääpeite vahvistuu useimmissa tapauksissa alkujäädytyksen jälkeen
luontaisesti. Jos sen sijaan jäälle sataa lunta, kuten tavallisesti
tapahtuukin, joudutaan suorittamaan vielä lisäjäädytys ennen
puiden varastolle ajoa. Tällöin lumipeite on ensin tiivistettävä
esimerkiksi jyrällä varustetulla pyörätraktorilla ja sen jälkeen
jäälle on nostettava vettä niin, että koko lumikerros kastuu. Lisäjäädytys on tarvittaessa uusittava. Vesitystä ei kannata suorittaa
lumisateella eikä matalapaineen aikana. Jos pakkasta on vähän,
on vältettävä runsasta vesittämistä yhdellä kertaa.
Varasfomuodostelmien pohjien laittaminen
Varastomuodostelmien pohjien kuntoon laittaminen käsittää
pohjien puhdistamisen lumesta ja kuorijätteistä sekä alus- ja pääpuurakennelmien paikoilleen asettamisen.
Varastoilla, joilta talvella sinne ajetut puut kuljetetaan pois vasta
lumen sulamisen jälkeen, aluspuurakennelmat on asetettava lumettomalle maalle. Lumen poistaminen on tärkeätä sen vuoksi,
että sen sulaessa muodostelmien alta pinot ja ristikot saattavat
kaa_tua ja että lumi säilyy keväällä muodostelmien alla kauan
69
Kuva 38. Hyvin tehty pinon pohja.
sulamatta huonontaen siten puutavaran kuivumismahdollisuuksia.
Sen sijaan talvivarastoilla, joilla siis puita säilytetään vain talven
ajan, muodostelmat voidaan tehdä tiivistetyn lumikerroksen
päälle.
Varastomuodostelmat,·· joissa puutavaraa pyritään kuivattamaan
ja joissa se halutaan säilyttää kuivana sekä suojata tuhoilta, on
varustettava kunnollisilla ja riittävän korkeilla a 1u s p u u r ak en ne 1m i 11 a niin, että puutavara ei kosketa maata. Kuorijätteet on aina poistettava tällaisten muodostelmien alta. Kuta
korkeammalla maasta puut ovat, sitä paremmin ilma pääsee virtaamaan muodostelmien alitse ja sitä paremmat ovat kuivumismahdollisuudet. Jos pintakasvillisuus on jätetty raivaamatta,
pohjarakennelman on oltava niin korkea, että muodostelmien
alimmatkin pölkyt ovat kasvillisuuden yläpuolella. Kun pinot
joudutaan tilanpuutteen vuoksi sijoittamaan hyvin lähelle toisiaan,
puutavaran kuivumismahdollisuuksia voidaan parantaa käyttämällä tavallista korkeampia aluspuurakennelmia. Kuormausalustaa käytettäessä pohjarakennelman on oltava sellainen, että
maan pinnan ja pinon alimpien puiden väli on vähintään n.
20 ... 25 cm.
Tavallinen menetelmä tehtäessä aluspuurakennelmia lyhytaikaisella, kuivumisolosuhteiden puolesta hyvällä varastolla on, että
varastomuodostelmien pohjien kohdalle asetetaan ensin poikittain n. 1 ... 2 m päähän toisistaan puita, ns. pohjatelat. Näiden
70
päälle laitetaan sitten varsinaiset aluspuut. Kuivumisolosuhteita
voidaan parantaa asettamalla pohjatelojen alle pitkittäisjuoksut.
Jos puutavaraa joudutaan säilyttämään varastolla kauan aikaa
tai jos maapohja on upottava tai kuivumisolosuhteet ovat muutoin huonot, on käytettävä ns. ristikkopohjaa. Tällöin laitetaan
ensin pohjatelat, niiden päälle aluspuut, sitten välitelat ja niiden
päälle toiset aluspuut.
Aluspuiden, jotka on syytä asettaa liitoskohdassaan limittäin, on
oltava vähintään 10 cm vahvuisia ja hyvin karsittuja rankoja.
Telapuina voidaan käyttää ohuempia puita. Vakinaisille varastoalueille voidaan hankkia pysyviä, lahosuojatusta puusta
valmistettuja aluspuurakenteita tai sementistä valettuja, siirrettäviä pilareita, joiden päälle aluspuut asetetaan.
Lyhytaikaisilla tilapäisvarastoilla, joissa _ei pyritä puutavaran kuivattamiseen ja joissa puutavara ei ehdi tai ei voi pilaantua, voidaan tyytyä edellä selostettua kevytrakenteisempiin aluspuurakennelmiin. Niiden on kuitenkin oltava sellaisia, että muodostelmat pysyvät pystyssä ja että mittaus voidaan suorittaa luotettavasti ja riidattomasti.
Kuva 39. Jos puu·
tavaraa säilytetään
varastolla pitkän aikaa, tai jos varasto·
alueen pohja on pehmeä, on käytettävä
kaksinkertaisia aluspuita. V alok.
Harry Willman.
71
Kuva 40. Reheväkasvuisilla paikoilla
poh japuurakennelma
on tehtävä niin korkeaksi. että muodostelman alimmatkin
pölkyt ovat kasvillisuuden yläpuolella.
Käyttämällä useampikerroksisia aluspuita tullaan toimeen
ohuemmilla
aluspuilla kuin kuvassa esitetyssä tapauksessa.
Kuva 41 . Siirrettäviä sementtipilareita,
joiden päälle pinon
tai ristikon aluspuut
asetetaan.
72
Pinojen päihin on laitettava kunnol liset pää p u u t vahvoista
ja terveistä puista. Pääpuiden laatuun ja pystyttämiseen on kiinnitettävä suurta huomiota, sillä ne vaikuttavat ratkaisevasti pinojen pystyssä pysymiseen. Kaatuneiden pinojen korjaam isesta
a iheutuu ymmärrettävästi lisäkustannuksia ja mikäli korjaaminen
laiminlyödään tai se viivästyy, maan ja kasvillisuuden kanssa
kosketuksiin joutuvat puut saattavat pilaantua.
Pinon päähän on laitettava kaksi pääpuuta. Lyhyttä, 1 m pinotavaraa sisältävissä matalissa pinoissa, korkeus alle 1.5 m, riittää yksi
pääpuu pinon kumpaankin päähän. Pääpuut on asetettava mieluimmin hiukan vinoon pinon keskustaan päin ja ne on tuettava
pinon sisään jäävillä rautalangoilla tai vitsaksilla tahi eri llisillä
Kuva 42. Lohenpyrstöliitoksella aluspuihin kiinnitetyt ja erillisillä tukipuilla tuetut
pääpuut.
73
Kuva 43. Huonosti tehty pino. Se on sijoitettu kasvavien puiden väliin, kuorijätteiden
päälle ilman aluspuita ja liian etäälle tiestä.
tukipuilla. Vakinaisilla varastoalueilla on syytä pyrkiä pysyviin
pääpuurakennelmiin, jotka voidaan kiinnittää aluspuihin ja valmistaa jopa lahosuojatusta puusta. Halkopinot, jotka joutuvat
olemaan varastolla pitkän aikaa, on edullista tukea pääpuiden
asemesta haloista tehdyllä ristikolla. Hyvin tehty halkoristikko
on varma päätuki.
Pinoja samoin kuin muitakaan varastomuodostelmia ei saa missään tapauksessa laittaa kasvavia puita vasten. Puiden huojuessa tuulessa muodostelmat särkyvät ja lisäksi ne saattavat
tällöin vioittaa puita.
Rinnepaikoille on rinteen suuntaisten ristikoiden ja tukkitelakasojen alapäähän laitettava pääpuut estämään puiden vierimistä.
Alus- ja pääpuiden laittamisen yhteydessä on syytä asettaa paikoilleen mahdolliset kinostimet. Tällöin tulevat kysymykseen lähinnä rautalankojen varaan ripustetuista havuista tai säkeistä
tahi lumesta irrotetuista kuutioista valmistetut kinostimet. Vakinaisten varastojen kohdalla voidaan harkita myös sälekinostimien hankkimista.
74
Ennen kaukokuljetusta suoritettavat työt
Ennen kuin puutavaraa ryhdytään kuljettamaan varastolta, on
laitettava kuntoon tarvittavat auto- ja traktoritiet ja asetettava
paikoilleen mahdolliseen varastotien ja yleisen tien risteykseen
asianmukaiset liikennemerkit.
Teiden kuntoon laittamista on käsitelty edellisessä kohdassa .
Tie- ja vesirakennushallituksen liikennemerkkien käytöstä yleisillä teillä v. 1958 antamien ohjeiden mukaan talvella käytössä
olevan varastotien ja yleisen tien risteykseen on sen kummalle-
"'
ke/foi'n en
nusfo
t. ,
"'
~·
'1
'O
-·
595
c
0
"":i
E
~ I
Kuva 44. Yleiselle tielle ase·
tettava, varastotien ja yleisen
tien risteystä osoittava liiken·
nemerkki. Merkki, jonka pys·
tyttämiseen on saatava tien·
pitoviranomaisen lupa, asetetaan risteyksen kummallekin
puolelle. Merkki ja lisllkilpi,
jotka saavat olla puusta tai
kovalevystä valmistettu ja, voidaan tehdä myös yhteen.
~1
.Q
~0
-"!
i;_~, ke!lo/nen
1
_t_
-,
75
kin puolelle yleisen tien varteen asetettava tienpitoviranomaisen
luvalla tienristeystä osoittava liikennemerkki, joka on varustettava lisäkilvellä "Tukkitie" (ruots. "Timmerväg"J. Lupa on hankittava samalta viranomaiselta kuin metsätien ja yleisen tien
liittämistä koskevat ohjeet (ks. s. 26). Merkin ja lisäkilven, joiden
mitat ja värit selviävät kuvasta 44, hankkimisesta ja pystyttämisestä vastaa metsätien pitäjä. Ne saadaan tehdä puusta tai
puusta valmistetusta levystä. Merkki ja kilpi voidaan tehdä myös
yhteen. Ne on kiinnitettävä keltaiseksi maalattuun puutankoon.
Liikennemerkeistä annetun kulkulaitosten ja yleisten töiden ministeriön päätöksen mukaan tällainen varoitusmerkki on yleensä
sijoitettava, jolleivät erityiset syyt toisin vaadi, ajoradan ulkopuolelle, kulkusuunnassa tien oikealle puolelle 150 ... 250 m
ennen risteystä. Edelleen se on sijoitettava siten, että kohtisuoraan ajosuuntaa vasten asetetun merkin alareunan korkeus ajoradan pinnasta on 1.5 ... 2.2 m ja sen keskiviivan etäisyys ajoradan reunan kautta kulkevasta pystytasosta enintään 2.0 m.
Antaessaan luvan merkin pystyttämiseen tienpitoviranomainen
määrää tarkemmin sen sijoituspaikat. Merkki on poistettava välittömästi metsätiellä tapahtuvan liikenteen päätyttyä ja myös
niiksi päiviksi, jolloin liikenne on esimerkiksi sääsuhteiden vuoksi
pysähdyksissä.
Mainitun, lisäkilvellä varustetun tienristeysmerkin käyttö edellyttää, että varastotielle, lähelle yleisen tien reunaa sijoitetaan
etuajo-oikeutettua risteystä osoittava liikennemerkki. Tämä merkitsee sitä, että yleisellä tiellä tapahtuvalla liikenteellä on etuajo-oikeus varastotien liikenteeseen nähden. Ko. merkki, jonka
mitat selviävät kuvasta 45, saadaan tehdä puusta tai kovalevystä.
Silloin kun se sijoitetaan moottoriajoneuvotien varteen, se on
varustettava heijastavalla pinnalla. Hevostielle asetettavassa
merkissä ei vaadita heijastavaa pintaa.
Mainittujen tie- ja vesirakennushall ituksen ohjeiden mukaan ko.
liikennemerkit vaaditaan lähinnä vain talvella. Jos varastotiellä
76
tulee oiemaan vilkas liikenne, tienpitoviranomainen voi kuitenkin antaessaan ohjeita varastotien liittämisestä yleiseen määrätä niitä käytettäväksi myös muina vuodenaikoina. Me r kk i e n 1 a i m i n 1 y ö m i n e n t a i n i i d e n v ä ä r ä s i j o i tt a m i n e n t a i v i r h e e 1 1 i s e t m e r k i t s a a t t a v a t o nn e t t o m u u st a p a u k s i ssa
a ihe ut t a a
k o r v a u sv a a t i m u k s i a v a r a s t o t i e n p i t ä j ä 1 1 e.
Jos puutavara kuljetetaan varastolta talvella, lumeen hautautuneet varastomuodostelmat olisi varsinkin suurilla varastoilla
ennen kuljetuksen aloittamista puhdistettava lumesta. Tämän
työn jättäminen ajo90o
- - - - ""!
neuvojen kuljetushenkilöstön
tehtäväksi
saattaa tuntuvasti hidastaa
kuljetuksen
suorittamista ja ajoneuvojen käytön kannalta sitä on pidettävä huonona ratkaisuna. Tämä työ joudutaan
suorittamaan
miesvo1min
lapiolla.
Siihen soveltuvia koneellisia laitteita ei
meillä ole saatavissa.
[ 8 l<:el fa1'nen
\
~ --~~
Kuva 45. Varastotielle ennen
yleisen tien risteystä asetettava, etuajo-oikeutettua risteystä osoittava liikennemerkki.
Tämä samoin kuin tien ris·
teystäkin osoittava merkki
saadaan kiinnittää keltaiseksi
maalattuun puutankoon.
77
VARASTON HOITAMINEN
Varastomuodostelmien kattaminen
Kuivaa pinotavaraa sisältävät pinot ja ristikot, jotka jäävät varastolle syksyn ajaksi, on ennen syyssateiden alkamista katettava. Täten estetään sadeveden tunkeutuminen muodostelmien
sisään ja vähennetään puutavaran pilaantumisvaaraa. Kattaminen on tärkeätä lähinnä kuivilla paikoilla sijaitsevilla varastoilla.
Tällaisilla paikoillahan ilman suhteellinen kosteus on pieni ja
puun vesipitoisuuden suureneminen johtuu siten ensi sijassa sateesta. Varsinkin tuulilta suojatuilla varastoilla muodostelmat
olisi aina pyrittävä kattamaan, sillä sadevesi säilyy tällaisissa
paikoissa kauan. Kosteilla paikoilla sijaitsevilla varastoilla, joissa puutavaran kuivumisolosuhteet ovat muutoinkin huonot, kattamisesta saatava hyöty jää vähäiseksi.
Pinojen kattaminen on edullisinta suorittaa heinä-elokuussa. Sitä
ei ymmärrettävästikään saa suorittaa sadesäällä eikä välittömästi sateen jälkeen. Ristikoiden katto on tehtävä jo ristikoinnin
yhteydessä. Ka!!_aminen voidaan suorittaa joko varastoitavasta
tavarasta tehdyllä katoksella tai terva- tai eristyspaperilla. Paperikatos on tehokas mutta kallis. Puukatos valmistetaan asettamalla pinon tai ristikon toiseen reunaan sen pituussuunnassa
pölkkyjono. Näiden pölkkyjen päälle ladotaan muutama pölkkykerros katokseksi. Halkojen pitkäaikaisessa varastoinnissa on
parhaaksi suojaustoimenpiteeksi osoittautunut niiden aumaaminen.
Varastomuodostelmat, joissa puutavara halutaan säilyttää sienituhojen torjumiseksi mahdollisimman kosteana, on peitettävä
terva- tai erikoispaperilla tahi havuilla ja sammalilla. Kuivina
aikoina kasoja olisi lisäksi, mikäli mahdollista, kasteltava.
78
Kuva 46. Hyvin tehty auma on paras halkojen säilytyspaikka tienvarsivarastoissa.
V alok. Harry Willman.
Tuhontorjuntatoimenpiteet
Kuorelliset havutukit ovat maavarastoilla keväisin alttiina hyönteisten aiheuttamille tuhoille. Hyönteiset pilaavat tukkeja kaivamalla niihin reikiä ja edistämällä välillisesti niiden sinistymistä.
Kuorellisten tukkien hankinnan yleistyessä niitä on mainittujen
tuhojen torjumiseksi ryhdytty viime vuosina käsittelemään erilaisilla hyönteismyrkyillä. Hyönteisten määrä vaihtelee eri vuosina ja maan eri osissa. Jos varaston lähellä on edellisenä vuonna suoritettu hakkuita tai siellä on sattunut lumi- tai
myrskytuhoja taikka jos siellä on edellisenä kesänä varastoitu
kuorellisia havupuita, on keväällä odotettavissa runsaasti hyönteisiä. Maan pohjoisosissa hyönteisiä esiintyy yleensä niin vähän,
ettei niiden torjumiseksi tavallisesti tarvitse ryhtyä mihinkään toimenpiteisiin. Sen sijaan maan eteläosissa hyönteismyrkkyjen
käytöstä on saatu verraten hyviä tuloksia. Havutukkeja, jotka
ajetaan varastolta uittoväylään tai sahalle maan eteläisimmissä
osissa ennen toukokuuta ja maan keskiosissa ennen toukokuun
puoliväliä, ei yleensä tarvitse suojata, sillä tuhoja alkaa esiintyä
79
runsaasti vasta mainittujen ajankohtien jälkeen. Parhaimmat tulokset hyönteistuhoja torjuttaessa on saatu veteen sekoitettavilla
DDT-valmisteilla ja petroliin tai polttoöljyyn sekoitettavilla hyönteismyrkyillä. Liuos levitetään ruiskuttamalla telakasat. Ruiskutus
on suoritettava 15. 4. - 15. 5. välisenä aikana.
Jos puutavara joutuu olemaan reheväkasvuisella paikalla sijaitsevalla varastolla yli kesän, on puiden kuivumisen ja sienituhojen
torjumisen kannalta eduksi, että ruohokasvillisuus poistetaan
kesän aikana. Tämä voidaan suorittaa joko niittämällä tai erilaisilla rikkaruohojen torjunta-aineillo.
Muut työt
Kaatuneet tai muuten rikkoutuneet varastomuodostelmat on korjattava mahdollisimman pian, sillä maassa puutavara on alttiina varastotuhoille ja lisäksi kaatuneista pinoista kuormaaminen on vaikeampaa kuin pystyssä olevista. Tässä yhteydessä on
vielä syytä korostaa, että muodostelmien tekeminen alun pitäen
riittävän lujiksi, ts. niiden varustaminen kunnollisilla alus- ja pääpui.Jrakennelmilla sekä niiden sijoittaminen tasaiselle ja lumettomalle paikalle tulee halvemmaksi kuin niiden korjaaminen.
Puutavaran kuivumista varastolla voidaan nopeuttaa poistamalla
lumi kevättalvella varastomuodostelmien päältä ja välistä. Varsinkin muodostelmien välissä olevan lumen sulaminen saattaa
luontaisesti kestää kauan, jolloin myös puutavaran kuivuminen
hidastuu.
Jäävarastoilla on seurattava jatkuvasti jääpeitteen kehittymistä.
Varsinkin huomattavien lämpötilanmuutosten yhteydessä on tehtävä jäänvahvuusmittauksia riittävän lyhyin väliajoin. Lopputal80
vello mittauksia on suoritettava useammin kuin alkutalvella. Salmissa, joissa esiintyy usein veden virtausta, mittaustiheyden on
oltava suurempi ja mittausten väliajan lyhyempi kuin muualla.
Vedenkorkeuden vaihtuessa on tarkkailtava tilannetta rannoilla
jäälleajopaikoilla. Suuret halkeamat on paikattava vesittämällä.
Tällöin on vältettävä reikien tekemistä varastolle tai sen välittömään läheisyyteen, sillä puutavaran painaessa jäätä reiän
tukkiminen on vaikeata. Jos halkeamia esiintyy runsaasti, on
vaihdettava kuormauspaikkoja ja ajoteitä. Ajoneuvot eivät saa
ajaa jäällä suurilla nopeuksilla. Kanadalaisten ja ruotsalaisten
kokemusten mukaan ajonopeus ei saa ylittää 15 km/t. Kuormattavat ajoneuvot eivät saa olla lähellä toisiaan. Tie- ja vesirakennushallituksen ohjeiden mukaan ajoneuvojen välin jäällä
ajettaessa on oltava vähintään 40 m.
Kuorijätteitä ei saa jättää varastolle kesäksi, sillä ne muodostavat hyvän pesimisalustan hyönteisille ja sienille. Lisäksi
ne pidättävät itseensä kosteutta huonontaen siten maan pintaa
lähinnä olevien puiden kuivumis- ja säilymismahdollisuuksia.
Mainittakoon, että varastoilla, joilla käytetään talviteitä, kuorijätteet on poistettava tiealueelta, sillä ne estävät maan jäätymistä.
Varastoinnin päätyttyä alue on puhdistettava. Alus- ja pääpuut, raidelankut sekä sidelangat, joita voidaan käyttää myöhemmin joko samalla tai jollakin muulla varastoalueella, on
korjattava talteen ja varastoitava huolella. Ko. välineiden talteenottaminen ja varastoiminen on tärkeätä ennen kaikkea
vakinaisilla varastoalueilla. Käyttökelvoton puutavara ja muut
jätteet on hävitettävä esimerkiksi polttamalla.
81
KIRJALLISUUTTA
Asetus 331/1957. Tieliikenneasetus 4. 10. 1957. Asetuskokoelma n:o 331/1957.
Helsinki.
-,,- 324/1960. Asetus tieliikenneasetuksen muuttamisesta 20. 6. 1960. Asetuskokoelma n:o 324/1960. Helsinki.
G o 1d, L. W. 1960. Field Study on the Load Bearing Capacity of Ice Covers.
Woodlands Review, May 1960.
H a k k a r a i n e n, A u 1i s E. 1959. Varastot puutavaran autokuljetuksen
kustannustekijänä. Metsätehon tied. 153. Helsinki.
-,,- - W ä r e, 11 m a r i. 1960 Kuormausalustan käyttö pinotavaran autokuljetuksessa. Metsätehon tied. 176. Helsinki.
Hei s k a ne n, Vei jo. 1948. Tutkimuksia pinotavaran autokuljetuksesta.
Metsätehon julk. 10. Helsinki.
-,,- 1957. Puutavaran varastointi. Metsäkäsikirja 2. osa, ss. 714---734.
Rauma.
1960. Halkojen varastoinnista. Metsätaloudellinen A ikakauslehti n :O
12. Helsinki.
Kungl. domänstyrelsen, Avd för arbetsteknik 1957. Anvisningar för anordnande av avlägg för maskinbarkning. Moniste.
Laki 243/1954. Laki yleisistä teistä 21. 5. 1954. Asetuskokoelma n:o 243/1954.
Helsinki.
Putkisto, K a 11 e. 1952. Moottor italviteiden rakennus ja hoito.
tehon oppa ita. Helsinki.
- ,,-
1958. Puutavaran
Helsinki.
kuljetus
pyörätraktorilla.
Metsätehon
Metsäoppaita.
Ron k a n en, A. J. 1950. Puutavaran varastoiminen ajon jälkeen. Metsäteknologia, ss. 535-548. Helsinki.
S a 1m i ne n, Jaakko ja Tuovi ne n, A r no. 1957 Varastakuorinta ja
-katkonta. Metsäkäsikirja 2. osa, ss. 515-531. Rauma.
S i 1v6 n, Lauri Taivaine n, 0 . A.
Tapio. Helsinki.
1952. Metsömiehen tieoppi.
T u o v i n e n, A r n o. 1950. Paperipuiden kuivumisesta
alueilla . Metsätehon tied. 41. Helsinki.
keväisin varasto-
1950. Paperipuiden varastotuhoista ja niiden merkityksestä. Metsätehon tied. 50. Helsinki.
-,,- 1959. Kuorellisten havutukkien hyönteispilaantuminen ja sen ehkäisy.
Metsätehon julk. 42. Helsinki.
- W ä r e, 11 m a r i. 1956. Kokemuksia traktoriniputuksesta. Metsätehon tied. 123. Helsinki.
82
SISÄLLYS
Sivu
Alkusanat
3
Varastoinnin syyt ia sen merkitys . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
5
Varastoalueen valinta . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
9
Tarvittavan alueen laaiuus . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
9
Kuljetustaloudelliset ja -teknilliset näkökohdat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
11
Puutavaran kuivumis- ja säilymisnäkökohdat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
13
Rakennustöiden tarpeellisuus .................................... . .
17
19
19
Varaston sijoittamista koskevat määräykset ...•.. .... ..............
Kuormaaminen yleisellä tiellä ................................. .
Tienvarsialueiden käyttäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
22
Varostotien liittäminen yleiseen tiehen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
26
Varastointi vieraalle maalle . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • . .
29
Muut näkökohdat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
31
Varaston iärjestäminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
35
Ajoneuvojen purkamis- ia kuormausnäkökohdat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
35
Ajonäkökohdat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
44
Puutavaran kuivumis- ia säilymisnäkökohdat . . . . . . . . . • . . . . . . . . . . . . . .
48
Varastotyöt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • . . .
50
Puutavaran mittausnäkökohdat . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
54
Varaston rakentaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
58
Varastoalueen raivaaminen ja tasoittaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
Varastotiet
58
. . . . . . . . .. . . . .. . . . . . . . . . .. .. . . . . .. .. .•. . .. . .. .. . . . . .
58
Muu varastoalue . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
63
Ennen metsäkuljetusta suoritettavat työt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
66
Teiden kuntoon laittaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
66
Varastoalueen pohjan vahvistaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
68
Varastomuodostelmien pohjien laittaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
69
Ennen kaukokuljetusta suoritettavat työt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
75
Varaston hoitaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
78
Varastomuodostelmien kattaminen . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . .
78
Tuhontorjuntatoimenpiteet . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . • . . . • . . . . . . . . . . . 79
Muut työt . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . 80
Kirjallisuutta
. . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . . •. •. . . . . . . . . . .
82
83
METSÄTEHON OPPAITA
Hevosvarsiteiden rakennus ja hoito. Kalle Putkisto. 1948.
Moottoritalviteiden rakennus ja hoito. Kalle Putkisto. 1952.
Räjähdysaineet ja niiden käyttö metsätaloudessa. Aulis E. Hakkarainen. 1953.
Puutavaran kuljetus pyörätraktorilla. Kalle Putkisto. 1958.
Puutavaran välivarastointi auto- ja traktorikuljetusta varten. Aulis
E. Hakkarainen. 1961.
84
METSÄTEHO
SUOMEN PUUNJALOSTUSTEOLLISUUDEN
KESKUSLIITON METSATYONTUTKIMUSOSASTO
Tutkimustoimintaa - Rationalisointia
Koulutus- ja valistustoimintaa
•
Julkaisuja - Tiedotuksia Piirustuksia
Oppaita
Osoite: Rauhankatu 15, Helsinki