Terveyden kylvyssä - Terveyskylpyläliiton kulttuurihistoria
T E RV E Y D E N K Y LV Y S S Ä TERVEYSKYLPYL ÄLIITON KULTTUURIHISTORIA Ilkka Levä 1 Terveyden kylvyssä - Terveyskylpyläliiton kulttuurihistoria © Ilkka Levä & TKL Terveys- ja kuntolomat ry. 2015 TKL Terveys- ja Kuntolomat ry., Helsinki 2015 Kaikki oikeudet pidätetään tekijällä ja julkaisijalla. ISBN 978-952-93-5133-6 (nid.) ISBN 978-952-93-4994-4 (PDF) Kansikuva: Vastavalmistunut Tuomarlan terveyskylpylä Ikaalisissa 1965. Kuvan lähde: Maitotalous 1965/5, 118. 2 Kiitokset Työn valmistuessa on aihetta kiittää TKL Terveys- ja kuntolomat ry:tä. Tutkimusta on valvonut tilaajan asettama historiatoimikunta, jonka jäseninä toimivat MVL:n ja TKL:n toiminnanjohtaja Juha Yli-Kovanen, hänen edeltäjänsä Matti Kangasalusta sekä TKL:n entinen hallituksen puheenjohtaja Aila Nummi. Historiatoimikunta on taannut työlle täydellisen tutkimuksellisen vapauden, josta esitän suurimmat kiitokseni. Keskustelu sujui koko ajan hyvässä sekä vastavuoroisesti kunnioittavassa hengessä, huolimatta inhimillisesti hyvinkin aroista aiheista. Tieteellisestä vertaisarvioinnista kiitän kollegoita FT Tuomas Teporaa ja FT Ville Kivimäkeä. Olen pyrkinyt ottamaan heidän antamansa avartavat korjausehdotukset huomioon sikäli, kuin se on työekonomisesti suinkin ollut mahdollista. Vastaan tekstiin jääneistä virheistä ja puutteista luonnollisesti yksin. Työn tutkimusapulaisena toimi hum. kand. Heidi Auvinen, jonka projektille antama työpanos oli korvaamaton. Hänen vaivannäkönsä mahdollisti aineiston selkeän jäsentelyn. Siitä seurasi allekirjoittaneelle mahdollisuus keskittyä itse tekstin koostamiseen nopeassa tahdissa. Konkreettinen kirjoitustyö on tehty syyskuun alusta joulukuun loppuun 2014. Tekstiin jätettyä ensyklopedista ja osin rönsyilevää tyyliä puolustaa tilaajan esittämä toive tekstin ”tarinallisuudesta”. Se syntyy mielestäni ajoittain jopa piinallisen tarkasta asioiden muistiin kirjaamisesta alkuperäislähteistä. Tätä ”tiheän kirjauksen” lähde-esittelyä on tasapainotettu viittauksilla Suomen yleisempään yhteiskunnalliseen tilanteeseen kulloiseltakin käsiteltävältä ajanjaksolta tarjolla olevan keskeisen tutkimuskirjallisuuden avulla. Yhdistyksen toimistonhoitaja Eija Kousaa, MVL:n tiedottaja Tarja Rauhalaa, järjestöpäällikkö Tomi Seppää ja kirjanpitäjä Lahja Lakiota kiitän työn suorittamisen lomassa tapahtuneista aivonystyröitä vaatineista keskusteluista. Erityiskiitokset toiminnanjohtaja Juha Yli-Kovaselle hänen kanssaan käydyistä keskusteluista. Lyhyeksi juttutuokioksi tarkoitettu kysymys jostai saattoi venyä yli puolen tunnin mittaisiksi keskusteluiksi yhtä hyvin Terveyskylpyläliiton menneisyydestä kuin myös MVL:n ammattijärjestötoiminnan luonteesta Suomessa. Tutkimusta varten tehtiin kymmenen muistitietohaastattelua Terveyskylpyläliiton hallinnossa mukana olleiden toimijoiden kanssa. Esitän suurimmat kiitokset kaikille haastatelluille henkilöille heidän tutkimukselle antamastaan ajasta ja tiedoista. Tarja Ahlstrandia haastattelin puhelimitse. Entistä toiminnanjohtaja Jouni Kaappaa en lukuisista yrityksistäni huolimatta tavoittanut. Yritän tuoda myös hänen näkemyksensä asioista esiin käytettävissäni olleiden lähteiden pohjalta. Kiitokset myös Helsingin yliopiston kirjastojen henkilökunnalle, joka auliisti palveli minua niissä vieraillessani (Pääkirjasto, Kaisa-kirjasto, Viikin tiedekirjasto sekä Terveystieteiden keskuskirjasto). Lopuksi haluan esittää vielä kiitokseni mus. kand. Marika Hyväriselle. Häntä on suurin kiittäminen tekstin synnystä ja tekijän tekstuaalisesta kuolemasta. MVL:n kokoushuoneessa 30. joulukuuta 2014 Ilkka Levä, Suomen ja Pohjoismaiden historian dosentti 3 ”Ja nimi sitten - TUOMARLA - eikö se ole enemmän kuin sataprosenttinen täysosuma! Miten luottamusta herättävä ja samalla - velvoittava -! Eikö yhteistyö ja yksilö, joka tuntee omistusoikeuden sellaiseen kuin Tuomarlaan, tunne myöskin velvoitusta olla sisäiseltä ryhdiltään tuon arvokkaalta ja miltei ankaralta kalskahtavan nimen arvoinen?” (Nimim. ”Tuula” Maitotalous-lehdessä 1/1959, 20.) Johdanto - sodan ja työn haavoja parantamaan Maito on ollut maatalousyhteiskunnasta lähtien nykyiseen tietoyhteiskuntaan asti yksi suomalaisen ruokavalion perustekijä. Maidon tekijät työskentelevät meijereissä, jonne maito tuli ennen tonkissa ja nykyisin maitotilojen keräyssäiliöistä. Mutta edelleen maidon alkutuottajana ovat lehmät. Ilman tätä välitöntä suhdetta ympäristönsä luontoon, ei maitoakaan tulisi ruokapöytään. Sitä ei tulisi myöskään ilman meijerien koulutettua ammattihenkilöstöä, ”meijeriväkeä”. Tässä tekstissä käytetty nimitys ”meijeriväki” eri versioineen oli tästä toimihenkilöryhmästä vakiintuneesti käytetty nimi ja tuli siten luontevasti myös ammattiliiton nimeksi: Meijeriväen Liitto MVL ry (nykyisin Meijerialan ammattilaiset MVL ry. vuodesta 2002 alkaen). Jäljempänä mainittu Maitotalous-lehti on tämän liiton jäsenlehti. Meijereiden väkeen kuuluivat aluksi isännöitsijät, meijeriteknikot, meijeriköt (naisia 1960-luvulle asti) ja meijeristit (aluksi miehiä mutta käsitteestä tuli yleisnimi koko ryhmälle 1960-luvulla), konemestarit ja koneenhoitajat ja konttorihenkilökunta. Myöhemmin jäsenpohjaan ovat tulleet mukaan kone- ja laitosmiehet, agrologit, maatalousteknikot, pitkän linjan työnjohtajat sekä ruokaloiden emännät ja muut meijereissä toimihenkilöasemassa olevat työntekijät.1 Sotien jälkeen myös meijerikenttä oli varsin monimuotoinen; oli osuusmeijereitä, Valion meijereitä, yksityisiä ja osakeyhtiömeijereitä, samoin Osuustukkukauppa OTK:lla ja Elannolla oli omat meijerinsä. Meijerien ”väki” on tehnyt ja tekee edelleen fyysisesti ja mentaalisesti kuormittavaa työtä, vaikka aikojen saatossa tapahtunut meijerityön koneellistuminen on työn fyysistä raskautta vähentänyt. Päivät kumisaappaissa ovat vaihtuneet kuitenkin uudenlaiseen kuormitukseen, näyttöpäätteisiin ja kolmivuorotyöhön. Raskas työ synnytti aikoinaan tarpeen lomanviettoon. Ja meijerien työilmapiiri sekä kansallinen sivistyskertomus (eli ”Suomi yhdistysten luvattuna maana” ajatus) taas synnyttivät tarpeen yhteisöllisyyteen sekä sen vaalimiseen. Yhteisöllisyys kasvoi sisäoppilaitosmuotoisissa meijerikouluissa.2 Niitä olivat Kokemäen Meijerikoulu 1909-1968, Valion meijerikoulu 1921-1930, Valtion Maitotalousopisto, Jokioisissa 1930-1975, Kuopion Tietopuolinen Meijerikoulu 1908, joka siirtyi 1952 ensin Saloon muutamaksi vuodeksi ja vuoden 1953 aikana Hämeenlinnaan, joka on vuodesta 1975 1 Perko 2005; 2011, 11-12, 226, 235-239; Ahlstrand 1995, 43, 121; Pessi 1966, 314-329. Karjakko-oppilaita kurssitettiin ensimmäisen kerran Kuopion lähellä Leväisten maanviljelyskoulussa 1.11.1858 lähtien (Pessi 1966, 315). Kaksikymmentä vuotta myöhemmin toimi jo 15 kaksivuotista ja 12 yksivuotista meijerikoulua (317). 1898 laadittiin meijeriopetuksen ohjesääntö, joka astui voimaan 1902. Se toi alalle myös miehiä meijeristeiksi aiempien meijerskojen rinnalle (318). Helsingin yliopistossa on opiskeltu meijerioppia vuodesta 1906 alkaen ensimmäisten kurssien käynnistyessä 1907. Oppiaineen nimi vaihtui maitotaloustieteeksi ja 1.8.2005 pääaineen nimeksi tuli maitoteknologia ja opintosuunnan nimeksi tuli elintarviketeknologia. (Perko 2011, 226). Yleisemmin yliopiston tutkinnonuudistuksesta 1970-luvulla kts. Jalava 2012. Väellä tarkoitettiin ennen voimaa. Tästä kts. Siikala 1992 ja Pulkkinen 2014, 46, 189, 274-284. 2 Ruotsinkielinen oppilaitos Pohjanmaalla vuosina 1909-1986, vuodesta 1939 Vaasassa. 4 alkaen ollut ainoa toiminnassa oleva Meijerioppilaitos Suomessa. Yhteisöllisyyttä lisäsivät opiskelijoiden pitkät harjoitteluajat (vuodesta 1908 alkaen tiedollinen koulutus sai rinnalleen käytännön harjoittelun), joiden aikana asuttiin meijerin tontilla tai jopa meijerin vintillä ja ryhmäydyttiin osaksi meijereiden väkeä. Tämä teksti kertoo siitä, miten meijeriväki synnytti itselleen Tuomarlan tilalle oman kesänviettopaikan näitä yhteen kuulumisen tarpeitaan tyydyttämään 1950-luvulla. Tarina kertoo siitä, miten Tuomarlasta sukeutui sodan jälkeisessä teollistuvassa ja tammikuun kihlauksesta lähteneiden kehittyvien työmarkkinasuhteiden sekä 1960-luvun lopulta alkaneiden ”Tupojen” Suomessa loman, rentoutumisen ja kuntoutumisen paikka: Terveyskylpyläliiton (TKL) ylläpitämä Ikaalisten kylpylä. Tarinan lopuksi pohditaan sitä, miten Ikaalisista 1980-luvun lopun kasinovuosina3 luovuttiin ja mitä sen jälkeen tapahtui 2007 nimensä uudistaneelle ja muutenkin hallituksen tasolla uudistuneelle TKL:n Terveysja kuntolomat ry:lle ja sen lomamökkitoiminnalle vuoteen 2014 tultaessa. Ikaalisten ja terveyskylpyläliiton tarina nivoutuu osaksi yleisempää ja siinä peilautuu koko suomalaisen yhteiskunnan historiallinen muutos maatalousyhteiskunnan ajan vaivaisukkojen Suomesta hyvinvointi- ja kilpailu-Suomeen osana kansallista historiakertomusta. Tämän tekstin historiallisuus alkaa toisesta maailmansodasta, jonka seurauksena hyvinvointipolitiikka lopullisesti saapui Suomeen4 ja päättyy kirjoitushetken aikaiseen suomalaiseen tieto5- ja kilpailutalousyhteiskuntaan6 kohdaten matkalla Suuren muuton aikaisen autioituvan Suomen7.8 Kylpylätoiminta sai alkunsa 1950-luvulla pinnalla olleesta ajatuksesta sodan haavojen parantamisesta Tuomarlan Reumaliiton (TRL) toimesta ja tarina päättyy tulevaisuuden kynnykselle eräänlaisena muuntuneena paluuna tulevaisuuteen, kun TKL Terveys- ja kuntolomat ry:n toiminnan keskiöön ovat tehtyjen kauppojen ja yhteiskunnallisen muutoksen myötä osin palanneet alun kehityssysäyksen antaneet tärkeimmät asiat eli loma-asuminen ja lomailu. Välissä tapahtui kuitenkin jotain. Tämä on tarina siitä välistä, ”terveyden kylvystä” osana suomalaisen yhteiskunnan historiallista muutosta tarkasteltuna Terveyskylpyläliiton historian kautta. Koska kyse on ihmisistä inhimillisinä toimijoina, ei ristiriidoilta ja erimielisyyksiltäkään aina ole vältytty. Siksi myös niitä kuljetetaan tarinassa mukana kokonaiskuvan hahmottamiseksi. Niiden kautta lukija toivottavasti pääsee lähelle niitä tunnelmia ja sitä ilmapiiriä, jossa kukin päätös on kulloinkin syntynyt. Moraaliseksi tuomitsijaksi ei tutkija tutkimuseettisistä syistä ja tutkimuksen asetelmasta johtuen saa ryhtyä. Tutkija tulee aina jäljessä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö inhimillisten henkilöiden toimia saisi arvioida muista kuin heidän omista näkökulmistaan. Näkökulmia ja totuuksia mennyttä 3 Käsitteestä kts. Kuisma & Keskisarja 2012 ja kokemuspohjaisesti Saari 2006 sekä ideologisena käsitteenä Lahti 1998. 4 Kts. esim. Sipilä & Anttonen 2010, 30, 36-38; muutoksen konkreettisuudesta kts. suunnittelun tasolla Hankonen 1994; Huokuna 2010, 128-141; Mauranen 2010, 152-167 ja erityisesti Sarantola-Weiss 2003. Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön konkreettisesta historiasta Suomessa kts. alan keskeisimpiä artikkeleita Pulma 1994; Jaakkola 1994; Urponen 1994; Satka 1994. 5 Kts. esim. Hautamäki 1996. 6 Kts. Alasuutari 2004, 5-8, 10-13. 7 Kts. Snellman 2010, 84-101. 8 Kts. historiallisesta lähtötilanteesta yhteiskunnalliskäsitteellisesti Sulkunen 1986; 1989; 1995 ja Jalava 2006 sekä Jalava, Kinnunen & Sulkunen (toim.) 2013. 5 koskien on yleensä yhtä monta kuin kokijaa ja tulkitsijaa. Turhaa jälkiviisautta on mahdollista välttää kuvailemalla tapahtumia yksityiskohtaisesti aina sillä tarkkuudella ja niin monelta eri näkökulmalta, kuin kulloinkin on lähteiden puitteissa työekonomisesti mahdollista. Historian ja tiedon ajassa muuttuva luonne Historian tutkimusta on totuttu pitämään yhtäaikaa tieteenä ja kansallista kertomusta eteenpäin vievänä voimana. Näin ajateltaessa tullaan, ilman tarkempaa analyyttista arviointia, jättäneeksi huomiotta ne valta-asetelmat, mitkä menneisyyteen ja erityisesti menneisyydestä ”vain tietynlaisena” puhumiseen liittyvät jo mainitun kansallisen kertomuksen osana. On selvää, että nykyisessä filosofisesti ajatellen keskuksettomassa maailmassa9 yhteisöt tarvitsevat aina jonkinlaista yhdistävää kertomusta omasta menneisyydestään. Tällainen kertomus ei kuitenkaan saa olla sillä tavalla mennyttä yhteen muottiin jäykistävä, että se näkisi menneen puhtaan yksiselitteisesti siten, että se olisi voinut tapahtua vain yhdellä toteutuneella tavalla (eli siis vain kerrotun kaltaisesti tapahtuneena asiana). Silloinhan muutoksien seuraukset nähtäisiin niiden syynä, eikä tieteenfilosofisesti näin voi olla. Lisäksi tällä tavoin ajateltaessa latistettaisiin sekä tekstin lukijan, tulkitsevan kirjoittajan että myös menneisyyden ihmiskokemusten ja kohtaloitten moniäänisyys: kaikki yhteisöjen kulttuuria eteenpäin vieneet erilaiset keskustelut, jännitteet ja konfliktit, menneisyyden toiminnan ulottuvuudet ja ilmiöt luoneet, erilaisten kokemusten eriytyneet ja eriytyvät haarapolut, joita historioitsija myöhemmin tulkitsevana lukijana kulloinkin koettaa omalla tekstin ilmentämisellään tavoittaa. Siksi tulevaisuus menneessä pitää nähdä avoimena, tässä ja nyt läsnäolevana ja aina uudestaan tehtävänä ja tehtynä asiana. Historiantutkijan kertoma tarina taas pitää nähdä teoriaa menneestä kutovana tarinana, joka tekee historiaa, siinä missä se on tehty kerran jo menneissä praksiksissa (eli käytännöissä). Tarinan uskottavuuden määrää lopulta se, tuntevatko sen lukijat sen tavoittaneen jotain siitä menneestä, jota se kuvailee. Tässä mielessä historian kirjoittaminen siis ei ole tiedettä. Sitä siitä tekee (aina tietyllä tavalla ”likiarvoisesti”) ainoastaan tutkijan systemaattisuus ja hänen valitsemansa tutkimis- ja kirjoittamistavan avaaminen tekstin sisällä.10 Tutkija kohtaa aina mennyttä lähestyessään myös lähteiden ongelman, sillä lähteisiin voi väittää sisältyvän ainakin kolmenlaista tietoa tai niitä voi tietyssä mielessä pitää mykkinä. Ensinnäkin yhdistyslakien mukaan yhdistyksien tulee pitää pöytäkirjaa toiminnastaan ja taloudestaan, jolloin myöhemmän tutkimuksen käyttöön tuottuu hallinnollista pöytäkirjaaineistoa, joka säilyessään voi myöhemmin toimia tutkijoiden lähdeaineistona. Tutkijan on näitä aineistoja lukiessaan kuitenkin syytä pitää mielessään se, mihin tarkoitukseen aineisto on alkujaan luotu ja mitä niihin on voitu tai haluttu kirjoittaa. Pöytäkirjoissa kun aina pyritään hallinnollisten määräysten täyttämiseksi ”antamaan kuvaa” jostain ja niiden 9 Keskuksettomuuden filosofinen ajatus tulee teoksista Deleuze 1994, 62-67, 154-166, 229, 242, 274-277, 284, 292-304 sekä Deleuze & Guattari 1987, 16-18. 10 Vrt. Cohen 2006; kts. ja vrt. myös Kalela 2000 ja Hyrkkänen 2002 sekä Kusch 1993. Tekstissä esitetty ajatus perustuu synteesiin edellisistä, eikä ole suorana lainauksena luettavissa niistä. Cohen pohtii haastavassa teoksessaan myös sitä, sisältyykö lähteisiin oikeastaan minkäänlaista tietoa ja mitä tutkimusprosessista yleensä kirjataan tai tulisi kirjata ylös. Cohen asettaa tutkijan kysymään ovatko tutkijan kokemukset tutkimusta tehdessä merkityksellisiä tutkimuksen tuloksien suhteen vai eivät. 6 esitystapoja sitovat tietyt hallinnollis-juridiset vaatimukset. Sisäpiiritietoa ei niissä esimerkiksi saa antaa. Toiseksi on olemassa se organisaatioiden jokapäiväisessä johtamisessa tapahtuva prosessuaalinen puhe ja ajatustyö, joka ei koskaan tule julkiseksi missään. Tätä ulottuvuutta tutkija joutuu ainoastaan arvailemaan lähteitä lukiessaan. Tutkimuksen kuluessa ”tieto” tällaisen olemassaolosta lisääntyy mutta sen kirjaaminen on osaltaan mahdotonta, koska kokonaisnäkemys on valmis vasta kirjoittamisen ”valmistuessa” ja koska kaikki asiat eivät koskaan tule kaikkien toimijoiden eikä myöskään tutkijan tietoisuuteen. Kolmanneksi pitkään toimineissa organisaatioissa on aina olemassa niin sanotulla ”suusta suuhun menetelmällä”, vaikkapa kahvipöytäkeskusteluissa tai käytäväpuheissa eteenpäin välittyvää ja kulkevaa perimätietoa, joka saattaa joskus olla hyvinkin huutavassa ristiriidassa kahden aiemman tiedonlaadun kanssa. ”Muistetaan”, että jokin asia olisi tapahtunut jollain tietyllä tavalla mutta tapahtumatodellisuudessa näin ei ole välttämättä koskaan tapahtunut ristiriidattomasti. Kahta jälkimmäistä tiedon ulottuvuutta tutkija voi koettaa havainnoida organisaatioiden tuottamasta lehtiaineistosta sekä elossa olevien toimijoiden muistelutyöstä, jotka sitten limittyvät hallinnolliseen aineistoon tutkimuksen analyysia rakennettaessa. Yhtä kaikki, jokainen näistä tiedon erilaisesta ilmenemismuodosta ovat ihmisen ja ihmisryhmien luomina historiallisia. Siksi niitä voi aikaansa sidottuina inhimillisinä ilmiöinä myös tutkia historiallisesti. Tutkijan on vain myönnettävä, että joskus on pakko sanoa jotain epätäydellistä mieluummin kuin vaieta, vaikka ilmiön kuvaus jäisikin likiarvoiseksi. Tässä tutkija voi puolustautua toteamalla, että myös fyysikko Werner Heisenbergin epätarkkuuslauselma vuodelta 1927 todistaa tämän likiarvoisuuden puolesta. Mitattaessa kappaleen liikettä ei voida havaita sekä sen vauhtia ja paikkaa samanaikaisesti yhtä tarkasti, vaan on valittava kumpaa asiaa koetetaan mitata. Lopulta on muistettava myös se, että havaitsijaa ei voi täysin irrottaa havainnosta eli hän myös muuttaa havainnon kohdetta jollain tavoin sitä havainnoidessaan. Tämä on aina havaintoja tehdessä ja niistä kirjoitettaessa muistettava, koskivatpa ne sitten historiaa, nykyisyyttä tai tulevaa.11 Kylpylätoiminnan laajempi eurooppalainen tausta Hellenistinen perintö ja roomalaiset kylpylät Keisariajan Rooman nautintokulttuureita tutkinut Ray Laurence toteaa, että kylpylät levisivät Italian niemimaalle vuosien 300 eaa. ja 100 jaa. välillä. Kylpylät olivat julkisia tiloja, jossa jokainen sääty kohtasi alastomana vain kylpysandaalit jaloissaan. Bordellien lisäksi kylpylät olivatkin ainoita paikkoja, joissa miehet saattoivat olla julkisesti alasti Roomassa. Myös sekakylpylöitä tavataan sekä myös pelkästään naisille tarkoitettuja kylpylätiloja. Segregaatio väheni ajan myötä kylpylöiden arkkitehtuurin muuttuessa 11 Heisenbergin epätarkkuuslauselmasta kts. esim. Minlos 2001. Uncertainty principle. R.A. Minlos (originator), Encyclopedia of Mathematics. URL: http://www.encyclopediaofmath.org/index.php/Uncertainty_principle sekä http:// plato.stanford.edu/entries/qt-uncertainty/ (Viitattu 14.12.2014.); kts. havainnoista esim. Levä 2012, 129. Sisäpiiriä on määritelty esim. sisäpiirikauppoja sääntelevässä arvopaperimarkkinalaissa, joka on ollut Suomessa voimassa vuodesta 1989. Arvopaperimarkkinalaki 26.5.1989/495 kumottu uusitulla lailla 14.12.2012/746. Epätarkkaa ja likiarvoista mittaamista ihmistieteissä tuntuisi ns. kovien tieteiden piiristä tukevan myös Gödelin epätäydellisyyslauseet, vaikkakaan niitä ei tietenkään siihen käyttöön ole ollenkaan alunperin tarkoitettu. Näistä kts. esim. Raatikainen 2013. http:// plato.stanford.edu/entries/goedel-incompleteness/ (Luettu 22.12.2014.) Lähteiden mykkyydellä tarkoitan sitä, että ne on yleensä luotu aivan toista funktiota varten kuin tutkimusta. 7 valoisammaksi ja avarammaksi. Tällä katsotaan olleen yhteys nautinnon tavoitteluun ja moraalisten käsitysten höltymiseen ajan myötä. Konsuli Seneca pitikin kylpylöitä temppelin antiteesinä, jonka vuoksi nautintohakuisuus kylpylöissä nähtiin moraalisesti alhaisena. Tähän liittyi se, että erityisesti nuorten miesten oli tapana juoda alkoholia ennen kylpyläreissua. Rikkailla oli varaa oleskella kylpylöissä koko päivä, kun taas köyhemmät päivätyöläiset olivat velvollisuuksiensa vuoksi pakotettuja peseytymään jopa tunnissa. Nautintojen suhteen kylpylöiden arkkitehtuurin tarjoamat kuuloaistimukset tuottivat kylpijöiden korville hyvin monenlaisia ärsykkeitä. Kuultavissa oli nuorten atleettien ruumiinharjoitusten tuottamia murahteluita ja ähkäisyjä, hierojien käsien läpsähdyksiä hierottavien paljaalle iholle, veteen hyppäävien ihmisten ruumiiden tuottamia veden roiskahduksia tai seinien tuottamia kaikuja muiden kylpijöiden hyräilemistä lauluista.12 Kulttuurihistorioitsija Inge Nielsenin mukaan roomalaisten kylpylöiden esikuvat ja vaikutteet oli haettu Kreikasta ja hellenistisestä kulttuuripiiristä. Ne kehittyivät siellä jo klassisella kaudella viisi vuosisataa ennen ajanlaskun alkua. Myös paikallisesti omaleimaista yksityistä kylpemiskulttuuria oli Italian niemimaalla olemassa jo ennen kreikkalaisvaikutteita alkaen kolmannelta vuosisadalta ennen ajanlaskua.13 Keisari Neron aikaisen kirjailija Petronius Arbiterin Satyriconissa kuvaamien Trimalkion pitojen kohtaamiset ilmensivät Laurencen mukaan kylpijöiden itsetietoisuutta suhteessa muihin: jonkinlaista miehisten katseiden objekteiksi muodostettujen nuorten miesten ruumiiden tarkastelua ihailevaan ja erotisoivaan sävyyn. Nautintohakuisuus korostui kylpylöissä ajan kuluessa. Kulttuurisesti jo lapsuudesta alkaen opetettu, tuolloiseen lääketieteelliseen fysiognomiaan perustuvan ruumiinkielen tarkoitus oli antaa muille kylpijöille viesti mahdollisissa kohtaamisissa tapahtuvien nautintojen laadun suhteen. Miehet ja naiset myös kylpivät sekaisin vielä ensimmäisellä vuosisadalla (jaa). Vasta toisella vuosisadalla annettiin säädöksiä, joilla tapaa koetettiin rajoittaa. Myöhemmät valoisat marmorikylpylät olivatkin Laurencen mukaan rakastavaisten kohtaamispaikkoja. Kyse oli kuitenkin pikemminkin ruumiin hivuttavasta erotisoinnista kuin suorien seksuaalisten aktien toimituspaikasta. Toisaalta Napolin Baiae kylpylän maine ulottui ajan myötä sairaiden toipumispaikasta suoranaiseen julkisesti esillä olevan hedonismiin.14 Michel Foucault’n mukaan roomalaiset kylpylät olivat sangen pitkäikäinen instituutio, sille ne katosivat Euroopasta vasta 1500-luvun loppuun mennessä. Puhdistautumisen lisäksi kylpylät toimivat monesti seksuaalisesti värittyneiden kohtaamisten paikkoina. Kylpylöiden arkkitehtuuri mahdollisti kvasijulkisen paikan nautinnoille ja kohtaamisille.15 Foucault analysoi Hippokrateen nimiin laitettua teosta ”Ruokavaliosta” (Peri diaites), joka käsittelee 12 Laurence 2010, 64-69. Vaikka rikkaammilla periaatteessa oli aikaa kulutettavaksi asti, hekin olivat hellenistisestä maailmasta periytyvien dieteettisten säännösten alaisia ja siten kylpemisen tuli pysyttäytyä kohtuullisuuden rajoissa, jolloin se säilyi pääsääntöisesti noin kahdeksan tunnin mittaisena. Tästä kts. lisäksi Foucault 1998, 189 sekä Nielsen 1990, 6. 13 Nielsen 1990, 6, 13. 14 Laurence 2010, 72-74. Trimalkion pidoista kts. Arbiter 2003. Varhaisimpia kylpylän tapaisia lähdevesipaikkoja on tavattu jo muinaisilta babylonialaisilta, intiaaneilta ja monilta eurooppalaisilta etnisiltä ryhmiltä. Tästä kts. Scott & Kosso 2009 sekä Munn 2009 (vesi suvereniteetin lähteenä); Cuffel 2009 (hammam-instituutio musliminaisten kohtaamispaikkana); Taylor 2009 (vesi identiteetin rakentamisen perustana roomalaisilla) sekä Sutton 2009 (naiseuden kuvista antiikissa). Nielsenin mukaan Hadrianuksen (keisarina 117-138 jaa.) ja Alexander Severuksen (keisarina 222-235 jaa.) välillä rajoitettiin useiden keisarien toimesta sekakylpemistä. Heidän aikanaan molemmat sukupuolet yleensä kylpivät erikseen, eri tiloissa tai eri aikoina. Kts myös. Suvikumpu 2014, 10-11. 15 Foucault 1984, 251. 8 myös kylpemistä osana dieteettistä ruumiinkontrollia. Pohdintaa aiheuttaa kylvyn lämpötilan sopivuus sitä harjoittavalle henkilölle ja tuleeko kylpeminen suorittaa ennen vai jälkeen aterioinnin. Voimakkaasti lämmittävien juoksuharjoitusten jälkeen kylpyjen tuli olla kylmiä mutta kaikkien muiden harjoitteiden jälkeen lämpimiä. Strategia perustui eräänlaiselle korvausperiaatteelle siten, että kylmyyttä tuli tasapainottaa lämmöllä ja päinvastoin. Dieteettisyys tarkoitti Foucault’n mukaan myös sitä, että näkökulma oli selvästi enemmän kokonaisvaltaiseen diettiin kuin terapiaan eli jonkin korjaamiseen liittyvä. Ruokavalio määritti koko ihmisen käyttäytymistä ja oli tällä tavoin olemista koskevaan pohdintaan perustavaa luokitusta. Siinä kuvastui tapa, jolla ihminen eli kokonaisuudessaan. Sen avulla luotiin käyttäytymissääntöjä ja suhteutettiin ihmisen elämää luonnollisena pidettyyn. Ruokavalio eli dieetti oli siis kokonainen elämäntapa. Erotuksena terapiasta näkökulma oli enemmän kokonaisvaltaista ruumiinhallintaa, jolla koetettiin ohjata terveydelle tärkeäksi todettua toimintaa. Pohdinta dieetin suhteen ei lähtenyt pyrkimyksestä poistaa jotain vaan halusta yhdistää ihmisen elämän kaikki asiat terveyden hoitamisen kokonaisuuteen ja ruumiin elämään.16 Vasta kristinuskon voittokulun myötä kylpemisestä tuli laajempi yhteiskunnallinen ongelma, sillä kirkkoisät olivat huolissaan erityisesti naisten moraalista kylpylöissä. Sekakylpemisen kulttuurisen tavan säilyvyydestä kertoo kuitenkin se, että kirkko joutui kieltämään asian erikseen vielä kahdeksannella vuosisadalla. Sukupuolten segregaatio vaikutti myös kylpyläarkkitehtuuriin, sillä myöhäisellä roomalaiskaudella ja varhaisen bysantin aikana ryhdyttiin rakentamaan sukupuolten mukaan eriytettyjä tiloja rajaten tällä tavoin toiseudeksi koodattujen ruumiiden pääsyä tiettyihin eristettyihin tiloihin. Kirkko kuitenkin salli kylpylät niigen hygieenisyyden vuoksi ja pyrki tästä syystä jopa edistämään niiden käyttöä.17 Myös ortodoksisen kirkon alueella aiemmista pakanallisista kylpyläpaikoista tuli pahojen voimien keskittymiä. Aiemmassa venäläisessä kansanuskossa paikanhaltijahenkiin oli sisällytetty ambivalenssia. Manaajanoidaksi (koldun) vihkiytyminen alkoi erityisesti kylpylässä ja aina keskiyön aikaan. Ainoa ihmisille kelvollinen kylpyaika oli viidestä seitsemään iltapäivisin. Noidat eivät kuitenkaan kylpeneet tiloissa vaan käyttivät sitä omiin maagisiin tarkoituksiinsa. Tämä uskomus viittaa heidän sosiaaliluokkaansa, sillä monet heistä kuuluivat köyhälistöön.18 Epäilyttävään aikaan kylpeminen myös sai yhteisön epäilemään henkilöä noituudesta. Prinssi Vasili Golitsyniä syytettiin maanpetosoikeudenkäynnissä koldunin pitämisestä kylpylässään 1691, jotta manaajanoita olisi tehnyt rakkauden taikoja sijaishallitsija Sofian viettelemiseksi Golitsynin pauloihin. Slaavilaisten heimojen varhaishistoriaa kirjanneissa kronikoissa kylpypaikat olivat jopa ihmisen alkuperäinen syntysija. Kronikan mukaan Jumalan ollessa erään kerran kylpemässä tämä riitautui paikalla olleen saatanan kanssa ja tästä riidasta syntyi ihminen. Myös synnytys tapahtui aina kylpytiloissa venäläisessä 16 Foucault 1998, 178, 180, 188, 189; vrt. myös Mikkeli 1998a, 10; Mikkeli 1998b, 87-88; Lempa 1998, 127. 17 Nielsen 1990, 50-57 (arkkitehtuurimuutokset) ja 144-148 (keisarien ja kirkon suhtautuminen). Nielsen toteaa, että provinsseissa on ollut hyvinkin erilaisia kylpylöiden tyyppejä. Pääsääntöisesti roomalaiset kylpylät luokitellaan joko käsitteellä balnea (joka tulee kreikankielen sanasta Balneion kylpeminen) tai thermae (joka tuli kuumaa merkitsevästä kreikankielen sanasta Thermos). Tästä kts. emt., 6. 18 Kts. tästä Ryan 1998, 1-10. 9 kansankulttuurissa. Tämä tapa ylitti luokkarajat ja ulottui koko venäläiseen yhteiskuntaan. Jopa tsaarittaret synnyttivät lämmitettävissä kylpytiloissa eli saunankaltaisissa banioissa.19 Rooman valta ulottui antiikin aikana Euroopassa aina Englantiin asti. Englannissa sijaitseva Bathin kuuluisa kylpyläkaupunki (Aque Sulis) on siten perua roomalaisajalta. Bathin vesiä kehuttiin jo 1100-luvulla mutta toisaalta samalta ajalta peräisin oleva kirjoittaja totesi kylpylän olevan ”laaksoon haudattuna, sakeana rikinhuuruisesta ilmasta, kuin porttina Helvettiin”. Sekakylpeminen säilyi Englannissa 1600-luvun alkuvuosikymmenille saakka kohdattuaan sitä ennen 1560-luvulta lähtien tapaan kohdistuvaa voimistuvaa kritiikkiä. Englannin sisällissodan jälkeen kylpylät kuten myös Bath kokivat uuden tulemisen 1660-luvulta lähtien.20 Kylpylöiden englanninkielinen nimi Spa on omaksuttu Belgian Spassa sijainneelta roomalaiselta kylpylältä (Aquae Spadae). Span kylpylän mineraalilähteet antoivat nimensä koko kylpyläkulttuurille, vaikka nimen alkuperä on kiistojen kohde. Paikallisista kylällä oli nimensä jo ennen kylpylää mutta on myös toisenlaisia näkemyksiä siitä, että roomalaiset kylpylää perustaessaan toivat nimen tullessaan. Spa-nimi johtuisi siten paikan latinankielisen nimen alkukirjaimista sanitas per aquam (terveyttä vedestä).21 Kylpylät toimivat joskus myös suoranaisen prostituution paikkoina esikristillisinä aikoina. Kuten katolinen kirkko myös ortodoksinen kirkko tuomitsi magian ja kansanuskoisen ennustamisen. Trullan synodi kielsikin sekakylpemisen jo vuonna 692. Pyhä Johannes Khrysostomos kehotti tämän takia kylpemisessä vallinneen kulttuurisen painolastin vuoksi tekemään ristin merkin aina ennen kylpylään astumista. Sekakylpeminen säilyi kuitenkin yleisenä tapana sekä Venäjällä että Suomessa maalaisyhteisöiden kylpypaikoissa ja saunoissa. Englannissa ja Ranskassa sekakylpeminen säilyi 1500-luvulle asti, jolloin julkisia kylpylöitä alettiin sulkea prostituutiosyytteiden myötä sekä havaittaessa, että ajan kulkutaudit leviävät niissä. Tautien etiologia kun perustui tuolloin miasma ajatukseen pahasta ilmasta. Englannin Bathissa kuitenkin kylvettiin jälleen sekaisin 1700luvulla terapeuttisista syistä mutta nyt vaatetettuna. Läntiset moraalikäsitykset vaikuttivat negatiivisesti arvottaen myös siihen kuvaan, joka lännessä venäläisistä kylpylöistä annettiin voimapoliittisista ja kulttuurisista syistä.22 Kylpytapojen muutos johtui puhtauskäsitysten muuttumisesta aikojen saatossa. Ruttoepidemioiden myötä 1500-1600-luvulla vettä pidettiin uhkana terveydelle. Vesipesun nähtiin avaavan ihohuokosia sairauksia tuolloisten käsitysten mukaan tuottavalle saastuneelle ilmalle (miasmateoria). Euroopan hoveissa syntyi eräänlainen kuivapesu, jossa ihoa pyyhittiin parfyymeillä ja vaatteita vaihdettiin usein. Vettä koetettiin välttää. Vasta 1700-luvun lopulla Versaillesiin Ranskan kuninkaan hoviin alettiin rakentamaan kylpypaikkoja ja kylpeminen muodostui jokapäiväiseksi tavaksi yhteiskunnan ylimmille kerroksille. Kylpemisestä ja veden juomisesta tuli osa lääketiedettä. Mineraaleja sisältäneitä 19 Ryan 1999, 37, 50-53. 20 Mullett 1946, 1-3. Mullett toteaa ensimmäisen kylpylöitä koskevan väitöskirjan ilmestyneen 1562 lääketieteen tohtoriksi väitelleeltä William Turnerilta, joka totesi Bathin vesien terapeuttisuuden. Kts. ja vrt. myös Suvikumpu 2014, 10-12. 21 Suvikumpu 2014, 10-12. 22 Ryan 1999, 52-53, 408. 10 vesiä käytettiin sekä ulkoisesti että sisäisesti ja niistä tuli valistusajan yleislääke. Miasmateorian vielä vallitessa puhtaudesta tuli moraalinen ongelma 1800-luvulla.23 Psykiatrian historiaa tutkineen Edward Shorterin mukaan kylpylöillä sekä erikoistuneilla vesihoitoklinikoilla oli suuri merkitys varhaisessa mielenterveyden hoidossa. Toisaalta 1900luvun taitteessa psykiatreja tai niiden alapuolella lääkärien sisäisessä arvohierarkiassa olleita kylpylälääkäreitä ei hänen mukaansa juurikaan arvostettu. Myös potilaiden omaiset ja potilaat itse halusivat mielummin hakeutua hoitoihin vesihoitoklinikoille ja kylpylöihin kuin pahamaineisiin mielisairaaloihin. Monesti olot tai hoitomuodot olivat edellä mainituissakin paikoissa kuitenkin hoidon nykymittapuilla täysin hoitoon kelpaamattomia. Esimerkiksi ranskalaisen Alfred Béni-Barden vesiterapian tarkoituksena oli kesyttää ”neuropaattiset” (eli aikanaan hysteerisiksi ymmärretyt) naiset suihkuttamalla heidän vartaloaan kylmällä vedellä 1800-luvun lopulla.24 Foucault esittää varhemmassa tiedon arkeologia vaiheessa Klinikan synty teoksessaan, että sairaudenhoidosta tuli 1800-luvun aikana terveydenhoitoa ja lääkärien arvostus normittavana tekijänä läntisissä yhteiskunnissa kasvoi.25 Tarkkailla ja rangaista teoksessaan myöhemmässä genealogisessa vaiheessa 1970-luvulla hän hahmottaa suvereniteettien yhteiskuntien muuttumista kurinpidon yhteiskunniksi, joissa syntyy huoli ihmisestä. Aiemmista julkisista mestauksista luovuttiin ja rikollisiksi tuomittuja ihmisiä alettiin säilöä vankiloihin. Moderni vankilalaitos syntyi tätä kautta 1700-luvulta alkaen. Filosofi Jeremy Benthamin suunnittelema Panoptikon vankila oli rakennettu siten, että vartijat kykenivät tarkkailemaan vankeja heidän tietämättään pyöreän vankilan keskellä olevasta peitetystä vartiotornistaan käsin. Kurinpito sisäistyi, kun vangit eivät tienneet, koska heitä tarkkaillaan.26 Samoihin aikoihin syntyi merkantilismin ja kameralismin myötä ns. hyvän hallinnon tiede eli poliisitiede (policeywissenchaft), jossa oltiin kiinnostuneita ihmisistä valtion finanssien vuoksi hyödynnettävinä resursseina.27 Georges Canguilhemin mukaan vasta uusien konkreettisten tarkkailun kohteiden kehittyminen yhteiskuntiin mahdollisti erilaiset mittaustekniikat (biometriikka ja psykometriikka), jolla tarkkailussa tuotettuja aineistoja kyettiin seuraamaan. Esimerkkejä tästä ovat kansallisten vakinaisten armeijoiden perustaminen ja kansakoulujen luominen jo edellä mainitun poliisitoimen ohella.28 23 Häggman 1998, 159-160. Häggman viittaa Georges Vigarellon analyysiin. Tästä kts. Vigarello 1988, passim. Miasmateorian mukaisesti miasmaattisten huurujen nähtiin syntyvän erityisesti kosteikoissa, joista ne saattoivat siirtyä ihmisiin ihohuokosten kautta. Jokin ilmakehässä oleva tuntematon tekijä tai maasta purkautuva voima tuotti teorian mukaan koleran. Kulkutautien ennakointi oli tämän vuoksi lähes toivotonta. Häggman näkee miasmateorian edustaneen väistymässä olevaa fatalistista sekä alistuvaa suhtautumista sairauksiin. Vrt. teoreettisesti Foucault 1993, 34-36; Henttonen 2009, 55-56 muistuttaa puhtauden muuttuneen medikalisoitumisen myötä lääketieteelliseksi käsitteeksi, jossa puhtaus merkitsee bakteerittomuutta. Vasta viime aikoina bakteerien merkitys ruumiin tasapainon säätelyssä on tullut vahvemmin takaisin lääketieteelliseen tutkimukseen. Lian poispitämisessä on kyse aina myös järjestämisestä ja hallinnasta. Antropologi Mary Douglasin kuuluisassa teesissä todetaan, että lika on ainetta väärässä paikassa. Lian käsitys siis muuttuu kulttuurin ja ajan mukana. Kts. teesistä Douglas 2003, 85-86. 24 Shorter 2005, 23-25, 75, 139-150. Aina voi toki pohtia, mitkä nykyhoidon valtaulottuvuudet ovat suhteessa hoidettaviin ruumiisiin, niiden paikkaan yhteiskunnassa tai ylipäänsä niitä koskeviin tietämisen tapoihin. Vrt. tästä esim. Henttonen 2009, 38-46 tai Helén 1994, 274. 25 Foucault 2013. (”Naissance de la Clinique”.) 26 Foucault 2001, 273-312. (”Surveiller et punir”) Benthamin suunnitelma oli vuodelta 1791. 27 Stolleis 1998; Blickle et al. 2003. 28 Kusch 1993, 39 viittaa teokseen Canguilhem 1968, 18-19. 11 Ruumis arvottui samalla aivan uusista lähtökohdista ja siitä tuli valtion huolen sekä suostuttelevan kurinalaistamisen ja palkitsemisen normitettava kohde. Tie myös parantavien kylpylöiden suuremmalle suosiolle oli avoinna. Weberiläisittäin asian voisi ilmaista siten, että edellytykset luksuksen demokratisoitumiseksi oli tässä vaiheessa luotu yhteiskuntiin ja tämän jälkeen kyse oli enää toteuttamisesta.29 Suomessa asiat tietenkin tapahtuivat eri aikaan ja hieman myöhemmin kuin muualla Euroopassa maan syrjäisen sijainnin ja pienen väestömäärän vuoksi. Kylpylät ja uiminen Ruotsinvallan ajalta autonomian aikaan Ruotsin valtakunnassa kylpylätoiminta alkoi Antero Heikkisen mukaan 1600-luvun lopulla. Jo Benedictus Olain lääkärikirja Een Nyttigh Läkare Book vuodelta 1578 antaa yksityiskohtaisia ohjeita vesihoidoista ja kylpemisestä30. Myös nykyisen Suomen alueella toimi tuolloin jo muutamia terveyslähteitä kuten Turun Kupittaa 1600-luvun lopulta, Oulu 1730-luvulta ja Uusikaarlepyy 1780-luvulta lähtien sekä Loviisa. 1700-luvun lopulla nykyisen Suomen alueella oli jo parikymmentä terveyslähdettä. Terveyslähteiden toimintaan sisältyi veden nauttiminen ja kylpyjen ottaminen. Johtavaksi kylpylälaitokseksi ilman omaa terveyslähdettä kohosi yliopiston Helsinkiin siirtymisen myötä Helsingin Kaivohuone 1830-luvulla, jossa valmistettiin omaa Viktor Hartwallin mineraalivesimerkkiä. Viipurin Neitsytniemeen kohosi samankaltainen kylpylälaitos 1850-luvulla.31 Tuonaikaisissa kylpylöissä noudatettiin edellä kuvattujen toimintojen lisäksi myös dieettejä, otettiin sekä kuumia että kylmiä kylpyjä, saatiin lääkäripalveluksia ja vietettiin muuta säätyläistön asemaan kuuluvaa seuraelämää. Ilmiö oli hyvin yläluokkainen sillä rahvasta hoidettaessa kylpyajat jaoteltiin säätyaseman mukaan erotellen säädyttömät säätyihin kuuluneesta väestöstä. Heikkinen toteaa, että vesi oli omistamattomaan luokkaan kuuluneelle rahvaalle outo elementti, vaikka soututehtäviä se veneissä saikin tehdä. Rahvaaseen lukeutuneet ihmiset eivät eläessään muuten koskaan välttämättä antautuneet veden varaan omasta tahdostaan. Kalevalan veteen liittyvät tarinat eivät siis mitä ilmeisimmin ole syntyneet tyhjiössä. Kyse on uimataidottomuuden lyhyestä sosiaali- ja taloushistoriasta ja se kertoo omaa tarinaansa yhteiskunnan säätyjen välillä vallinneista hierarkkisista eroista, niiden mahdollisesta vuosisataisesta pysyvyydestä sekä myös näiden rajojen ylläpitämisen tavoista.32 Ajatellaanpa veden ja veteen kastautumisen suhteen vielä hetki kansalliseepostamme Kalevalaa. Siinä Elias Lönnrotin kokoaman alkuteoksen ensimmäisissä runoissa Ilmatar laskeutuu veden varaan tekeytyen veden emoksi. Tällöin sotka munii hänen polvelleen. Ilmattaren munat särkyvät, jolloin niiden palasista syntyy maailma ja Väinämöinen syntyy tämän jälkeen veden emosta. Seuraavaksi yksi kylväjä Sampsa Pellervoisen puista kasvaa 29 Vrt. Hietaniemi 1998, 158. Toteuttaminen eli modernien infrastruktuurien ja hyvinvointivaltiollisen kehityksen tie on toki ollut katkoksien ja epäjatkuvuuksien sekä kamppailujen vahvasti sävyttämää. 30 Suvikumpu 2014, 7. 31 Heikkinen 1991, 79-80, 82-83; kts. myös Hirn & Markkanen 1989 sekä Suvikumpu 2014, 6-13; ruotsalaisista kylpylöistä kts. Bergmark 1985. 32 Heikkinen 1991, 75, 90-97. Kts. kuitenkin ennen ilmiöiden historiallistamista myyteistä, niiden tulkinnasta ja muutoksesta itämerensuomalaisten mytologioissa esim. Siikala 2012, 18-26, 37-50, 62-63, 117-120. Teoreettisesti kts. Henttonen 2009, 38-46. 12 kuitenkin niin isoksi, että se peittää näkyvistä auringon ja kuun. Tällöin juuri merestä nousee pieni voimia omaava mies ja kaataa tammeksi osoittautuvan puun. Nyt aurinko ja kuu voivat jälleen paistaa. Veteen siis liitettiin kansantaruissa jotain pyhää ja voimallista, jonka vuoksi sen kanssa piti olla tekemisissä välittävien voimien avulla. Ei suoraan siihen kosketuksissa ollen, saati sitten sen varaan uhkarohkeasti itse heittäytyen, joka uimataitoon vaadittiin.33 Myös Anu-Hanna Anttilan mukaan kylpylätoimintaa määritteli niissä noudatettu sukupuolikuri (eli yhteissaunojen puuttuminen), rationaalisuus ja elämän aikatauluttaminen. Suomalaiset kaupungit olivat olemukseltaan, elämäntavoiltaan ja infrastruktuureiltaan kuitenkin pitkään hyvin maalaismaisia, joten kylpylätoiminta ei päässyt juurtumaan Suomeen samalla tavoin kuin kaupungistumisessa eri tilanteessa olleisiin Keski-Euroopan maihin, joissa se kukoisti. Myös muut lomanviettämiseen liittyvät tavat kuten huvilaelämä saapuivat vasta 1700-luvun lopulla nykyisen Suomen alueelle Ruotsista. Pietarsaareen rakennettiin 1850-luvulla jo oma huvila-alueen kaltainen ryhmä huviloita.34 Teollistumisen, maatalousyhteiskunnan ja kylpylöiden kulttuurit kohtaavat Teollistumisen liikkeelle lähtö 1800-luvun puolivälistä lähtien tuotti autonomisessa Suomessa kollektiivista pyrkimystä yksityiselämään toisin kuin maaseutuyhteisöissä oli ollut tapana. Loma- ja vapaa-ajan syntymisen voidaan nähdä liittyneen uudenlaisen teollisen työnjaon tuloon yhteiskunnallisten suhteiden järjestämisen tavaksi, vanhan traditioihin ja muuttumattomuuteen perustuneen maalaisyhteisön sijaan. Orvar Löfgrenin mukaan lomanviettämiseen ja vapaa-aikaan käytetty aika oli siksi keskiössä silloin, kun haluttiin ilmentää syntyvää kansakuntaa, siihen liittyvää elinvoimaa ja kansallistunnetta, jotta nämä ilmiöt olisi kyetty esittämään ja vahvistamaan luonnollisina ja muutoksessa olevaan yhteiskuntaan yhteisöllistä normia luovina asioina. Esimerkiksi Suomen ja muiden Pohjoismaiden perifeerinen sijainti läntisen kulttuuripiirin reunamailla tuotti näille maille tarvetta painottaa oman aseman merkitystä kokonaisuudessa. Suomessa tämä tapahtui eksotisoimalla suomalaista kansankulttuuria ja korostamalla omaa erityisyyttä.35 Olletinkin esimerkiksi kamppailu saunan syntysijoista (ja saunomisesta yleisemmin) liittyy tähän ilmiöön Suomen kohdalla. On muistettava, että porvarillisen sivistyneistön pettymys sisällissotaan ryhtynyttä työväestöä kohtaan sai sen suuntaamaan sodan jälkeen mielenkiintonsa kaukaiseen menneisyyteen, josta haettiin tukea ensimmäisen tasavallan yhteiskunnalliselle järjestykselle. Tässä tavoitteessa folkloristiikka sai arvoa arvaamatonta.36 Toisaalta saunakulttuurilla on Suomessa ollut vanhastaan vahvat perinteet. Kansalliskirjailija Aleksis Kivi sijoittaa romaaninsa Seitsemän veljestä käännekohdat juuri saunaan ilmentäen tällä tavoin tuon tilan liminaalisuutta eli symbolista rajallaoloa ajan ihmisten kokemismaailmoissa. Veljesten elämän suurimmat käänteet liittyivät juuri saunaan 33 Kalevala 1849: http://neba.finlit.fi/kalevala/index.php?m=1&s=2&l=1. (Luettu 6.10.2014.) Kts. myös Häggman 1998, 162. 34 Anttila 2005, 65; Heikkinen 1991, 74-76. 35 Anttila 2005, 67-68. 36 Vrt. esim. Fewster 2006, Alapuro 1994, Siltala 1999, 2009, Knuuttila 1993. 13 ja erityisesti sen palamiseen. Mutta Aleksis Stenvall eli myöhempi Kivi oli tämän lisäksi itsekin eräänlainen kulttuurinen ja yhteiskunnallinen siirtymäilmiö omaamiensa renessanssi-ihmisen elämäntapojen myötä. Hän harrasti herraskaista uintia, terveyskylpyjä ja lähdevesiä toisin kuin vanha kansanomainen saunakulttuuri ja siihen kuuluneet parannusideat hänen omaan sosiaali- ja perhetaustaansa liittyen olisivat edellyttäneet.37 Vesihoidoista käyty debatti käynnistyi Suomessa 1860-luvulla, kun Evon Metsäopiston myöhempi johtaja, everstiluutnantti Alexander af Forselles toi Suomeen J. H. Raussen metodiksi kutsutun lämmitettyjen vesien hoitokuurin perustaen kylpylaitos osakeyhtiön Helsinkiin 1861. Forsellesin kirjoitukset herättivät lehdistössä ankaraa kritiikkiä lääkäreiltä, jotka syyttivät häntä puoskariksi. Yksinkertaistettuna kyse oli ”allopatian” eli luonnonlääketieteen ja medisiinan välisestä rajankäynnistä ja valtakamppailusta suomalaisessa koululääketieteessä38. Saksalaisen lääketieteen kandidaatti Friedrich Wilhelm Everthin antamista vesihoidosta ja hänen suorittamistaan tutkinnoista niiden antamiseksi ryhdyttiin keskustelemaan lehdistössä julkisesti, koska Everth haluttiin palkata valtion luonnonlääketieteen lääkäriksi 1866, eikä hänellä ollut Suomessa laillistettua lääkärintutkintoa. Jutussa nostettiin rikossyytteitä ja se meni lopulta aina hovioikeuteen asti, joka kuitenkin vapautti Everthin kaikista syytteistä marraskuussa 1869. Kritiikistä ja oikeudenkäynneistä huolimatta Everth toimi vesihoitoja antaen Suomessa aina kuolemaansa 1890-luvulle saakka.39 37 Kts. http://www.aleksiskivi-kansalliskirjailija.fi/fi/index.php?option=com_content&task=view&id=46&Itemid=57. (Luettu 30.12.2014.) Artikkelissa kuvaillaan Aleksis Kiven Lapinlahdessa saamia vesihoitoja ja siihen liittynyttä pakkopaidan pukemista seuraavasti: ”Mutta joka kerran jälkeen, kun se toistuvien lämpimien kylpyjen jälkeen taas pannaan päälleni, vedetään nyörit yhä tiukemmalle. Kerran ne vedettiin niin tiukalle, että rinta ikäänkuin tuntui yhteensidotulta. Myös nyt pystyin kuitenkin vapautumaan siitä, mutta vasta mitä epätoivoisimpien yritysten jälkeen, jolloin sydän niin sanotusti oli murtua ja rinnan seutu nousi korkealle ylös vaikeuttaen hengittämistä.” Eräs toinen Lapinlahdessa tuolloin vesihoitoja saanut potilas kuvaili niitä seuraavasti: ”Herään siihen että minua nostetaan kylpyyn. Hui! miten kylmää vesi on. Onneksi minut kohta taas nostetaan ylös. Minut kääritään lakanaan ja minua taputellaan kämmenellä, mikä tuntu miellyttävältä. Mutta mikä jalkojani vaivaa? Pohkeet ovat sierottuneita ihon poistaneista sinappihauteista. Kylpyä uusitaan kerta toisensa jälkeen. Koen ne kovin epämiellyttävinä ja sielun ja ruumiinvoimien palatessa rupen vastustamaan niitä ja yritän, kun ei muu auta, kohdata väkivallan väkivallalla. Työmies S. ottaa lyöntini kärsivällisesti vastaan, mutta kylvettäjä J., jota olen tarttunut parrasta, turvautuu sanan voimaan, kuiskaten minulle: 'Te ette ole hullu, vaan niin ilkeä.’” 38 Sosiaalisen konstruktionismin näkökulmasta katsottuna kiistassa voi tulkita olleen kyse emotionaalisesti latautuneesta sekundaarisosialisaatiosta eli ”terapiasta” laajassa mielessä. Legitimoivaa käsitejärjestelmää sovellettiin yksityistapaukseen sillä tarkoituksella, että sekä tosiasialliset että potentiaaliset normien rikkojat pysyisivät instituutioituneen todellisuuden määritelmien rajojen sisäpuolella. Sosiologi Risto Heiskala muistuttaa, että tässä mielessä käsitettynä terapia on aina poliittista, koska sitä ohjaa ”legitimoivaan käsitejärjestelmään sisältyvä malli siitä, kuinka ihmisten tulee elää”. Tästä kts. Heiskala 1994, 156-158. Sosiaalisesta konstruktionismista yrityksenä yhdistää sosiologia ja fenomenologia kts. Berger & Luckman 1994. Heiskala tiivistää Bergerin ja Luckmannin yhteiskunta vs. yksilö käsityksen dialektisesti siten, että ”yhtäältä yhteiskunta on ihmisten tuote, mutta toisaalta ihmiset ovat yhteiskunnan tuotteita”. Dialektisen prosessin perusajatuksena ovat kolme yhtäaikaa totta olevaa mutta suhteessa toisiinsa hienovaraisesti jännitteistä lausetta: ”… yhteiskunta on ihmisen tuote - yhteiskunta on objektiivinen todellisuus - ihminen on yhteiskunnallinen tuote.” Näistä kts. Heiskala 1994, 149, 155. 39 Laicus (V. N. Tavastjerna) 1898, 20-25; vesihoitokiistasta Suomessa 1860-luvulla kts. Hjelt 1912, 2-38; Kylpyjen lisäksi Everthille oli tärkeää ylläpitää dieettiä, jossa vältettiin lämmintä ruokaa, voimakkaita mausteita ja happoja sekä rasvoja. Kylvyt ja ruokailu tuli erottaa toisistaan ainakin reilulla kahdella tunnilla. Kylvyn jälkeen tuli odottaa ainakin tunti ennen ruokailua. Kts. lisäksi luonnonlääketieteen ja tieteellisen lääketieteen rajankäynnistä 1800-luvulla esim. Whorton 2004, 5-19. J. H. Rausse pseudonyymin taakse kätkeytyi saksalainen vesiterapeutti ja matkakirjailija Heinrich Friedrich Francke (1805-1848), joka oli valmistunut Anschaffenburgin metsäoppilaitoksesta 1830 opiskeltuaan sitä ennen teologiaa mutta innostuttuaan Rousseau’n luonnonfilosofiasta. Raussen metodien suomalaisiin tuomitsijoihin lukeutui arkkiatri E. J. Bonsdorffin lisäksi myös myöhempi valtiofilosofi J. V. Snellman. Tästä kts. Hjelt 1912, 4-5. Vesikuureista sisäisesti nautittuna 1800-luvun sivistyneistössä kts. Häggman 1998, 153-167. 14 Ajalleen tyypillinen kesäleiri-instituutio syntyi myös teollistumisen myötä 1800-luvulla, kun työväestölle syntyi uudenlaista velvoitteista ja vanhasta palvelupakosta vapaata aikaa ja läntisen kulttuuripiirin maihin alkoi kulutustavaroiden yleistymisen myötä syntyä keskiluokkia. Leiritoiminta sai tätä kautta hyvin keskiluokkaisen sävyn. Leireihin on nähty liittyneen myös pyrkimys muokata leiriläisiä tietynlaisiksi ja tuottaa tasapainoa tehtaiden ja koulujen monotonisen työn vastapainona erilaisien normittavien ja kurinalaistavien viriketoimintojen kautta kuten partiotoiminta. Leireillä saatettiin vahvistaa kansallistunnetta, ryhmäsidonnaisuutta sekä muita ryhmän jäsenten keskuudessa arvostettavia yksilöllisiä ominaisuuksia.40 Myös Suomessa loman viettämiseen kytkeytyi itsekurin teema, itsen kultivoiminen paremmaksi sekä oman paikan tuottaminen uudelleen jäsentyvässä yhteiskunnan luokkajaottelussa entisen sääty-yhteiskunnallisen jaottelun sijaan.41 Löfgrenin mukaan teollistumiseen liittyvää ja varhaista lomanviettotapoja paljon laajemmat kansankerrokset tavoittanutta loman viettämisen tapaa voi tyypitellä jaottelemalla näitä tapoja porvariston ja työväestön mukaan, kuten Anu-Hanna Anttila on tehnyt. Anttilan mukaan porvaristolle loma oli vapautta johonkin. Siihen liittyi lupaus mahdollisuudesta toteuttaa itseä ja ajatus kaipuusta yksityiselämään. Porvaristolle se oli eristymistä kaupungin paineista ja siihen liittyi monesti lisäksi myös ylikorostuneen tunteellista luonnonpalvontaa. Erottautuminen luonnosta taas näkyi porvariston itselleen asettamana loma-ajan aktiivisuusvaatimuksena. Modernilla ajalla Descartes’n 1600-luvun ns. erheestä syntynyt jaottelu ylevään henkiseen ja alhaiseen ruumiilliseen sai länsimaisen mielen kohdistamaan ihannointinsa puhtaaseen luontoon. Ajateltiin, että sivilisaation ja luonnon välille oli syntynyt katkos, jonka vuoksi ihmiset vieraantuivat yhteiskunnasta mutta myös luonnosta ambivalenttina monimerkityksellisenä ilmiönä, jossa myöhemmät demonit vielä olivat olleet (ainakin) kaksimerkityksellisiä daimoneita (eli sekä pahoja että hyviä henkiä kuten monet henget, tontut ja parat itämerensuomalaisten heimojen mytologioissa olivat).42 Työväestölle lomanviettäminen oli porvaristosta poiketen vapauden hakemista jostakin eli rauhaa monotonisena alati toistuvasta työstä. Työväestön toimintaa lomanvietossa hahmotti yhteisyyden kaipuu, kollektiivisuus sekä avoimuus. Tärkeää oli saavuttaa lepo ja rauha irtautumalla työpaikkojen normittavasta, kellokorteilla vahditusta ja usein työnjohtajan kepeillä työntekijöiden selkänahalla kuriapitäneestä isäntävallasta.43 Laajempana ilmiönä kyse oli siirtymästä moderniin. Arkkitehtuurin historiaa tutkinut Maarit Henttonen näkee, että moderniin liittyi keskeisesti asiantuntijuuden ja professionalismin korostaminen. Yhteiskunta ryhdyttiin kokemaan teknologisena järjestelmänä ja sen keskiöön nousivat järki, tiede, tekniikka ja koneet sekä uutta tulevaisuutta kohden kehittyminen. Taylorismi ja fordismi eli tieteellinen liikkeenjohto, liukuhihnatyö, rationalisointi moninaisine erilaisine merkityksineen ja standardisointi löivät läpi suomalaisessa yhteiskunnassa 1920-1930 -luvuilla tuolloisesta lamasta huolimatta. Ajan 40 Anttila 2005, 70-71. Ward & Hardy 1986, 6-9. 41 Apo 1998, 90-91; Siltala 1999; Knuuttila 1993. 42 Anttila 2005, 66. Löfgren 1984, 122-124; 1999, 68; Kotkavirta & Sironen 1989, 14; Bordo 1987; Paglia 1990; kts. itämerensuomalaisten mytologioista yleisemmin myös Siikala 2012, 75-94, 112-115 sekä henkien ambivalenssista Ryan 1999, 23-25, 50-53; Pulkkinen 2014, 82-86, 184-186, 298-301. 43 Anttila 2005, 71; isäntävallasta käytännössä kirjapainoissa ks. esim. Kuusela 2012, 46-50. 15 ankara arkitodellisuus peittyi tieteellisinä pidettyjen odotusten antamiin suuriin lupauksiin tulevasta. Suunnittelujärjestelmä löi lävitse rakennusteollisuudessa kuitenkin vasta sodan jälkeen täysimittaisesti viimeistään 1960-luvulla, kuten arkkitehti Johanna Hankonen on osoittanut. Modernisaatio myös miellettiin yleisemmin maskuliiniseksi projektiksi, jossa naisten paikka kyllä oli olla mukana mutta ainoastaan heille tiukasti osoitetuissa rooleissa, tiloissa, paikoissa tai töissä. Sosiologi Turo-Kimmo Lehtonen on lisäksi esittänyt moderniteettia leimanneen erityisesti lääketieteelliseen teknologiaan sisältyvän pyrkimyksen ylläpitää tervettä elämää hienovaraisen ja jatkuvan kontrollin avulla yksilöiden hygieniasta huolehtimalla. Ruumiin kontrolli lisääntyi mutta hienovaraistui samalla.44 Kylpylöissä sosiaalihygieeninen periaate toteutui erityisesti, olihan niiden yksi keskeisin funktio puhdistautuminen ja yksilöllisen hygienian ylläpito. Tällöin niissä käymisen nähtiin lisäävän myös valtiollista puhtautta. Tästä kertovat Ikaalisten kylpylän osalta siihen Ikaalisten toimijoiden itsensä toimesta liittämät puhetavat, joissa kylpylän toimintaa perustellaan nimenomaan valtiollisen tason saamilla hyödyillä. Vanha laajempi sosiaalihygieninen käsitys puhtaudesta valtiollisena puhtautena eli siis kylpylöissä vielä vahvasti 1970-luvulla. Maatalousyhteiskunnassa jako porvarilliseen tai työväestön omaamiin lomanvietto tapoihin ei kuitenkaan täysin pätenyt. Lomanviettäminen saattoi jopa yhden päivän mittaisena olla unelmien täyttymys ja eräänlainen positiivinen poikkeustila pois arjen raskaasta, monotonisesti toistuvasta ja paikkasidonnaisesta raadannasta kotinavetassa. Nimimerkki ”Maaseudun perheenemäntä” osallistui Maitotalous-lehden toimeen panemaan kirjoituskilpailuun 1964 tekstillään ”Kesäisen vapaapäivän muistelmat”. Niissä hän kuvaili eloisasti kokemustaan yhdestä lomapäivästään juuri Tuomarlassa. ”Niin se vapaapäivä on nyt sitten jo melkein kuin totta, ajattelin minäkin illalla saunan jälkeen loikoessani sängyssäni. Se oli kuin unta. ’Kaunista se oli niin’ että todella minäkin kotona viihtyvä maalaisemäntä olin nyt täällä, saunoin ihanassa rantasaunassa ja rentouduin koko sydämestäni sen hyvän saunomisen päälle. Kyllä se oli niin toista kuin kotona. Oli oikein sellainen tunnelmallinen olo, melkein kyynel silmäkulmassa, olin niin onnellinen, kun kerrankin saa olla poissa kotihuolista. Kun illalla siinä muistelin, päädyin siihen tulokseen etten ollut poissa kotoa näin yötä kun silloin, hakiessani kuopukseni sairaalasta ja hänellä oli ikää tänä lauantai-iltana 10 vrk:tta vaille 12 vuotta.”45 Kirjoittaja ilmensi vapaata päiväänsä hyvin realistisesti jonkinlaisena siirtymätilana pois arjesta (ilmaisuilla ”uni”, ”toista kotiin verrattuna”). Samalla hän kuitenkin arvotti maalaisyhteiskuntaa toiseudeksi; yhtäältä huolien täyttämänä tilana (ilmaisulla ”poissa kotihuolista”) mutta toisaalta kaihoten sitä jonkinlaisena nostalgisena muistumana (kirjoituksensa yleisessä muistelutyössä ja erityisesti ilmaisullaan ”kyynel silmäkulmassa”). Maalaisyhteiskunta nähtiin kuitenkin myös todellisena kulttuurisena ja sosiaalisena kokemuksena keskellä teollistuvaa ja modernisoituvaa suomalaista yhteiskuntaa (ilmaisussa, jossa kerrotaan tehdyn 12 vuotta keskeytymätöntä maataloustyötä ilman vapaapäivää mutta nyt omaten mahdollisuuden peräti yhden päivän lomailuun). 44 Henttonen 2009, 50-55; Hankonen 1994 (suunnittelujärjestelmän tulo Suomeen); Lehtonen 1995, 17, 105; Michelsen 2001 (rationalisointi) ja Mikkeli 1998, 9-30; kts. yleisemmin myös Vuorinen 2005 massakoulutusjärjestelmän arkkitehtuurista. 45 Mt 1965/5, ”Kesäisen vapaapäivän muistelmat”, (Maaseudun perheenemäntä), 122. 16 Meijeriväen lomien pituudet eivät ole olleet paljoakaan edellisen kirjoituksen maidontuottajaksi identifioitavan perheenemännän lomia pidempiä. Viikon lomaoikeus tuli 1922 ja juuri ennen sotia lomapäivien määrä nousi 9-12 vuorokauden välille. Lomaoikeus kasvoi sodan jälkeen hitaasti. Vuonna 1960 lomavuorokausien määrä oli 12-24 vuorokautta ja 1973 tuli neljän viikon lomakausi. Vuonna 1968 oli luovuttu kuusipäiväisestä työviikosta. Viikon talviloma tuli 1977 yli 10 vuotta töissä olleille.46 Tuomarlan kylpylän syntymisen kytki teollistumiseen ja aikaansa myös professori Leo Noro, jonka puhe terveyskylpylän avajaisissa kesäkuussa 1965 näki monen sairauden tulleen voitetuksi mutta ”teollistuvan yhteiskunnan” ja ”yleisen koneellistumisen” aiheuttavan vanhojen voitettujen sairauksien tilalle jatkuvasti uusia tauteja. Terveyskylpylä taas oli vastaus näihin yhteiskunnan rakenteeseen liittyviin tauteihin. Myöhemmin on analysoitava vielä hieman lisää Noron näkemyksiä, sillä hän toimi kylpylän asiantuntijatoimikunnan puheenjohtajana useita vuosia 1960-luvulla ja oli siten vahvana vaikuttajana kylpylän toimintaan ja sen arkkitehtoniseen sekä yhteiskunnalliseen järjestämiseen.47 Meijerien ”väki” järjestäytyy Aluksi meijeriväen järjestäytymisestä muutama sana. Meijerien erikoiskoulutetut toimihenkilöt tekivät ensimmäisen aloitteen ammatilliseksi järjestäytymiseksi Suomessa vuoden 1905 syksyn Suurlakon jälkeisessä ammatillisen järjestäytymisen toisessa aallossa. Valtakunnallinen meijeristiyhdistys piti perustavan kokouksen 1909. Kokous jäi kuitenkin yhdistyksen ainoaksi, sillä routavuosien vuoksi vastentahtoisesti järjestäytymiseen suhtautunut autonomisen Suomen senaatti hylkäsi syksyllä 1914 ripeästi heti perustamiskokouksen jälkeen jätetyn hakemuksen sääntöjen vahvistamisesta pyöriteltyään asiaa ensin, epäluuloisessa ja salaliittoja kaikkialla nähneessä hallintobyrokratiassaan reilut viisi vuotta. Meijerialan ammattiväen yhdistyksen perustamista yritettiin tämän jälkeen ensin routavuosien päättyessä Venäjän vallankumouksiin 1917 ja sitten piakkoin Suomen itsenäistymisen jälkeen 1920, jolloin keskusliitto saatiin vihdoin perustettua. Toiminta hiipui kuitenkin tälläkin kertaa nopeasti. Seitsemän vuotta myöhemmin 1927 Karjantuote lehdessä nimittäin tiedusteltiin, oliko Suomessa toiminnassa oikeastaan minkäänlaista meijeriväen omaa ammatillista yhdistystä. Lehden vastauksessa kysyjälle todettiin, että tällainen yhdistys oli kyllä perustettu mutta paikallisyhdistysten toiminta oli hiipunut heti ensimmäisten toimitsijain vaihtuessa muutaman vuoden toiminnan jälkeen. Myös keskusliiton toiminta oli tämän jälkeen lakannut jäsenyhdistysten puutteeseen. Tämän jälkeen ammatillista yhdistystä koetettiin perustaa vielä kolmannen kerran keväällä 1939 mutta perustavan kokouksen järjestämisen ja oman Meijeriväen lehden koenumeron jälkeen toiminta hiipui jälleen syksyllä 1939 ensin ylimääräisten sotaharjoitusten ja sitten sodan syttymisen vuoksi. Nykyisin edelleen toimiva Meijeriväen liitto (Meijerialan ammattilaiset MVL) oli siis oikeastaan neljäs yritys perustaa meijerialan erikoiskoulutetut ammattihenkilöt riveihinsä kokoava ammattiyhdistys. Perustava kokous pidettiin pian sodan päättymisen jälkeen 46 Hannikainen 2010, 76. Kts. myös Vuosilomalaki 18.3.2005/162. 47 Mt 1965/7, ”Terveyskylpylän juhlalliset avajaiset”, 194. 17 toukokuussa 1945 Tampereella. Liiton ideoivat sotavammasairaalassa sodan vielä jatkuessa meijeriteknikko, isännöitsijä Heikki Norri ja isännöitsijä Maunu Koskinen. Valion meijeristi Ilmari Heinonen otti asian puheeksi ja kutsui meijeriväen perustamiskokoukseen Tampereelle työväentalon saliin 27. toukokuuta 1945.48 Aluksi MVL:n toiminta keskittyi jäsenhankintaan ja toiminta verhottiin aatteellisen yhteistoiminnan nimeen. Palkkojen jälkeenjääneisyyden käsitettä tai yleisemminkään edunvalvonnan tarpeellisuutta ei tuolloin vielä uskallettu avoimesti pitää Meijeriammattiväen yhdistyksen julkisella asialistalla. Jäsenyyttä yhdistyksessä saatettiin nimittäin joutua selittelemään meijerien omistajille ja kiihkeimmät vastustajat jopa leimasivat toiminnan kategorisesti ajan yhteiskunnalliseen kaatoluokkaan ”vasemmistolaisena”. Kuvaavaa tuolloiselle sodanjälkeiselle pelkoja mutta myös suuria toiveita sisältäneelle asenneilmapiirille on, että eräs meijerikkö pyysi nimensä pois pyyhittäväksi jäsenluettelosta, jotta tieto jäsenyydestä ei menisi ”meijerin hallitusherroille”, koska seurauksena olisi saattanut olla irtisanominen. Järjestäytymisen ytimenä olivat kuitenkin koulutetut meijeriteknikot, jotka yleensä toimivat meijereissä isännöitsijänä.49 Lomakotiajatusten tausta Vaikka MVL:ssä aluksi ei jäsenhankinnan vuoksi kyetty keskittymään mihinkään isompiin tavoitteisiin oli jonkinlainen ajatus virkistäytymiskodista liittynyt jo ainakin vuoden 1939 perustamisyritykseen, sillä Meijeriväen lehden koenumerossa elokuulla 1939 viitattiin Kotieläinhoitajien liittoon ja sen virkistyskotiin Aulangolla. Nimimerkki ”Kirjanpitäjä” ihmetteli kirjoituksessaan, eikö meijeriläisillä ollut oikeutta tehdä samaa. Perustamiskokouksessa 1939 oli myös sovittu, että osa oman lehden ilmoitustuloista jätettäisiin rahastoksi tulevaisuudessa perustettavaa virkistyskeskusta varten.50 Vertaisryhmäviittaukset muodostuivat myös myöhemmin tavaksi esitellä liiton jäsenistölle uusia tarpeita Ikaalisissa, kuten voimme havaita lomakodin perustamisesta ja myöhemmistä perustamis- ja keräyshankkeista. Pääomaköyhässä Suomessa maitokeräyksen kaltaiset yleiset hyväntekeväisyyskeräykset olivat tapa saada yhteisöjen rakennus- ja toimintasuunnitelmat toteutumaan esittämällä niiden toteuttavan yleisempää hyvää mutta viitaten suoraan vertaisryhmän saamaan hyötyyn kerättäessä rahaa itse vertaisryhmältä. Esimerkiksi Suomen Reumaliitto ry. keräsi rahaa reuman hoitoon aivan samalla tavalla 1951.51 Suomen Kulttuurirahasto 1930-luvulla ja Turun yliopisto 1910-luvulla oli molemmat rahoitettu koko maata koskevilla suurkeräyksillä. Rahaa oli Meijeriväen Liiton tulevaisuutta varten kerätty laajamittaisilla arpajaisilla jo vuodesta 1948 alkaen liiton toiminnan vauhdittamiseksi mutta taustalla oli myös vaikuttamassa lomakotiajatus. Kolmet arpajaiset tuottivat rahaa liitolle yli neljä miljoonaa markkaa.52 48 Ahlstrand 1995, 111. 49 Ahlstrand 1995, 43-45. 50 Ahlstrand 1995, 22, 29-35, 41, 44, 48; kts. mökkeilyn historiasta Suomessa myös Anttila 2010, 142-151. 51 Vrt. esim. Ahtola & Åberg 2007, 12. 52 Ahlstrand 1995, 197; kts. Suomen Kulttuurirahaston perustamisesta sekä Turun yliopiston keräyksestä esim. Levä 2001. 18 Vaikka Maitotalousväen Reuma- ja Lomaliitto ry oli perustettu tulevaa toiminnallista tarkoitusta ajatellen jo 1953, niin Meijeriväen Liitto sai kuitenkin vasta joulukuussa 1955 ostettua Tuomarlan tila Kyrösjärveltä Ikaalisista. Oston mahdollisti syksyllä 1954 toimeenpantu lahjoituskampanja, eli niin sanottu ”Maitokeräys”. Sillä saatiin kokoon pääoma oman maatilan hankintaan, joka olisi keskeisellä paikalla suhteessa jäsenistön maantieteelliseen sijoittumiseen Suomessa. Kampanja oli ideoitu kesän lopussa liiton hallituksessa ja siitä uutisoitiin liiton lehdessä syksyn mittaan useita kertoja. Keräys käynnistettiin lokakuun 15. päivä jakamalla kaikille meijereille lahjoituslomake, jolla maidontuottajat saattoivat lahjoittaa osan tuottamastaan maidosta keräyksen hyväksi tilitettäväksi heidän maitotilistään. Keräys jatkui toisen lomakkeen jakamisella tuottajille meijerien kautta marraskuun 15. päivänä. Jälkimmäisen lomakkeen jakamisen jälkeen havaittiin sen suuri keräystuloksia tehostanut vaikutus. Kaikki ei kuitenkaan sujunut kuin Strömsössä, sillä Maitotalous-lehden joulukuun numerossa olleessa ”Maitokeräyksemme” nimisessä artikkelissa valitettiin, ettei keräystä ollut kaikissa meijereissä vielä edes aloitettu tuolloin. Yhtäältä keräyksen kuitenkin nähtiin olevan täysin erityislaatuinen tapahtuma, ”Meijeriväen Liiton historian suurtapaus”, josta tultaisiin myöhemmin ”tekemään monenlaisia tilastoja ja yhteenvetoja”. Siksi lehdessä esitettiin toivomus, ettei meijeriväen yhteistoimintana ymmärretyssä lahjoitusrahan keräämisessä esiintyisi paljoakaan ”heikkoja kohtia”.53 Vaikka lomakotiin oli koetettu ryhtyä keräämään rahaa jo aiemmin ennen sotia, kerrottiin kesään 1954 tultaessa rahaa yhteisen loma- ja virkistyskodin saamiseksi tuolloin kerätyn viiden vuoden ajan eli vuodesta 1949 lähtien. Kesällä 1954 arvioitiin silti usean vuoden keräämisestä huolimatta, että tuolloin toteutuneella keräysvauhdilla tavoite omasta lomakodista toteutuisi vasta kymmenen vuoden päästä, eli keräystoiminta oli hyvin pienimuotoista. Tällaisen odotusajan pituus herätti liiton toimijoiden piirissä lievää turhautumista, sillä siitä todettiin päättäväisesti: ”Tämä on liian pitkä aika meidän odottaa.” Hallitus teki päätöksen tehostaa varojen keruuta ja vetosi jäsenten ”uhrautuvaan työhön”. Maitotaloudessa ilmoitettiin tehtäviä tultavan delegoimaan liiton jäsenille. Niiden suorittamisen nähtiin jäsenistön keskuudessa olevan ”jokaisen kunnia ja velvollisuus”. Propagoitaessa lomakodin tärkeyttä vedottiin myös siihen, ettei kyse suinkaan ollut pelkästä lomanvietosta ja hauskanpitämisestä. Taustalla vaikutti myös ajatus jäsenten työkyvyn ylläpidosta. Keräystä edeltävänä vuonna oli nimittäin tehty kysely, jossa havaittiin meijerien erikoiskoulutettujen toimihenkilöiden sairastavan laajalti reumaa. Liitossa ajateltiin, että jäsenille tulisi tämän vuoksi pystyä tarjoamaan hoitomahdollisuus ammattitaudiksi ymmärrettyyn reumaan. Varsinkin, kun sairaus- ja vanhuudenturvassa nähtiin vallitsevan yleisemminkin ”aukko”, jonka ajateltiin tätä kautta täyttyvän ainakin osittain.54 Voidaan myös arvioida, että kuntouttava toiminta oli liitolle verovähennyksiä tuovaa toimintaa, jonka vuoksi se nähtiin taloudellisesti kannattavana ja siksi myös edistämisen arvoisena toimintana. Marraskuulla 1954 keräyksen todettiin olevan hyvässä vauhdissa. Keräystä oli vaikeuttanut loppusyksyn vähäiset maitomäärät, muut tuolloin käynnissä olleet keräykset sekä lisäksi vielä lähestyvä joulu. Tästä syystä liitossa pääteltiin, että keräystä tulisi edelleen 53 Mt 12/1954, 303-304 ”Maitokeräyksemme.” Vrt. Ahlstrand 1995, 198. 54 Mt 8/1954, 206 ”Meijeriväen lomakoti.” 19 vauhdittaa, ”sillä keräämmehän maitoa ja maito säilytettäessä happanee”, kuten lehdessä todettiin. Maitotalous oli tiedustellut eri meijereiltä, miten keräys sujui. Auran Osuusmeijeriltä kerrottiin piispantarkastuksen tuottaneen niin paljon ylimääräistä työtä, ettei palautettuja lomakkeita vielä ollut ehditty laskea. Tämä kuvastaa hyvin sitä miten vahva asema meijerien henkilökunnalla oli pienemmissä pitäjissä, piispantarkastuksessakin piti olla mukana. OTK:n Humppilan meijerin isännöitsijä Maunu Kuusisto taas totesi lahjoituksien suuruuden vaihdelleen 1-50 litran välillä. Hän myös kertoi uskovansa, että jokaisen maitoa lahjoittaneen ”lahja on tullut aina hyvästä sydämestä”. Kannuksesta kerrottiin siellä tehdyn päätöksen, jolla jokaiselle tuottajalle asetettiin tavoitteeksi lahjoittaa litra lehmää kohden. Summa tultaisiin pidättämään suoraan maitotilistä, ellei siitä tuottaja erikseen kieltäytyisi. Sysmän Osuusmeijerillä keräystä oli tehostettu erillisellä vetoomuksella, jossa painotettiin keräyksen tärkeyttä. Meijerien johdon asenne keräykseen oli positiivinen monin paikoin, sillä Visuveden isännöitsijää ei edes tavoitettu vastaamaan kyselyyn, koska hän oli juuri samaan aikaan maakunnassa keräämässä tilityslomakkeita.55 Vuoden 1955 aikana ajatusta omasta lomakodista pidettiin keräyksen jatkuessa yllä esittelemällä jälleen kotieläinhoitajien lomakotia Aulangon Heikkilässä. Toiminnanjohtaja J. A. Lehtinen kotieläinhoitajista kertoi lomakodin vastanneen tarkoitustaan hyvin. Lehtisen mukaan lähes tuhat henkilöä oli viettänyt edellisenä vuonna lomaa Heikkilässä. Artikkelin kuvissa esiteltiin tyylikästä sauna- ja retkeilyrakennusta sekä uusmaalaisten pienempää lomamökkiä, jonka erityispiirteeksi kerrottiin sen tulleen rakennetuksi ”riittävän etäälle” toisista mökeistä. Jokaisella lomanviettäjällä olisi tällaisen rakennussijoittelun ansiosta mahdollista viettää lomaansa siten, etteivät muut lomanviettäjät kärsisi siitä. Lisäksi artikkelissa on huomionarvoista sodanjälkeisten lomaviettotapojen suhteen maininta siitä, etteivät suuret rakennelmat olleet loma-asumiseen suositeltavia, koska ne tuottaisivat lomanviettäjille ”kasarmielämän tunnun”.56 Edellisestä kielikuvasta voi päätellä, että sota oli edelleen lähellä ihmisten jokapäiväisessä tietoisuudessa ja mielikuvissa, koska ei haluttu asua kasarmimaisesti. Tätä kautta se siis jopa vaikutti sodankokeneiden ihmisten tapoihin rakentaa lomakylänsä. Artikkelin yleisempi merkitys Meijeriväen Liiton jäsenistölle oli siinä, että sen avulla ylläpidettiin meijeriväen yhteisöllistä unelmaa. Se siis eli mutta ei ollut vielä toteutunut kesällä 1955. Odotusarvot toteutumiselle olivat tuolloin kuitenkin kovat. Jotain pitäisi tapahtua ja nopeasti, jotta talteen kerätty maito eli pankkitilille kertyvä raha ei happanisi. Tuomarlan tilat kylpylän perustana Lokakuun 20. päivä 1955 Maitotalous-lehdessä saatettiin julistaa voitonriemuisasti lehden päätoimittaja ja Meijeriväen Liiton toiminnanjohtaja Heikki Norrin sanoilla: ”Huoltokotia ostamaan!” Norri kertoi, että maan suomenkielisellä alueella Maitokeräys oli suoritettu jo lähes kaikissa meijereissä. Ainoastaan joissain yksittäisissä meijereissä keräys oli vielä kesken. Lisäksi joidenkin meijerien kanssa oli sovittu, että keräys suoritettaisiin seuraavana kesänä tai tilitettäisiin hieman pidemmän ajan kuluessa. Valio oli ilmoittanut, että yhtiö osallistuisi keräykseen yhteisesti pääkonttorinsa kautta. Ruotsinkielisillä alueilla keräys oli aloitettu 55 Mt 11/1954, 269-270 ”Meijeriväen maitokeräys myötätuulessa.” 56 Mt 6/1955, 222-223 ”Kotieläinhoitajien lomakoti.” 20 syksyllä 1955 ja Norri oletti, että keräys tulisi myös näillä alueilla sujumaan ”laskelmien mukaisesti”. Norrin artikkelissaan esittelemät laskelmat perustuivat viisi vuotta aiemmin suoritettuun agraarikyläkeräykseen, joka oli toimitettu meijeriliitoittain. Tuon keräyksen tuotto oli 5 miljoonaa markkaa, joka vastaisi nykyrahassa 167.010 euroa.57 Norri arveli, että Maitokeräyksen tulos tulisi sen päättyessä seuraavien kahden-kolmen vuoden päästä olemaan kaksinkertainen agraarikyläkeräykseen nähden. Hän myös totesi, että varoja oli kirjoitushetkeen mennessä kertynyt jo sen verran, että liitto saattoi ryhtyä ostamaan huoltokotia. Norrin mukaan varat tulisivat riittämään myös ostettavan alueen rakentamiseen jäsenistön ”sosiaalisia tarpeita” vastaavalla tavalla. Norri kehotti jäsenistöä tarkkaavaisuuteen ja ”tähyilemään sopivaa tilaa” liitolle ostettavaksi.58 Joulukuun 28. päivänä meijerien ammattiväki ympäri maata sitten sai pitkään odottamansa mutta myöhästyneen joululahjan. Ylä-Satakunnan Ikaalisten Kilvakkalan kylästä siirtyi Kyrösjärven rantamilla sijaitseva Tuomarlan kartanon 44 hehtaaria yhdessä Haapamäen tilan sekä Kartun kylässä sijaitsevan Teiniemen tilan kanssa Meijeriväen liiton omistukseen. Kauppasumma tiloista oli 10 miljoonaa 50 tuhatta markkaa (335.691 euroa) maanviljelijä Verner Suonpäälle. Tuomarlan kartanon aiempi nimi oli Nygård ja se oli hyvin hoidettu vauras maanviljelystila, jonka alue oli suurimmillaan ollut 1200 hehtaaria.59 YläSatakunnan Kilvakkalasta löytyy pysyvää asutusta ainakin jo 1400-luvulta lähtien.60 Tila tuli laamanni Björnikin omistukseen vuoden 1918 sisällissodan jälkimainingeissa. Tuomarlan kartanon päärakennuksessa istuttiin käräjiä ainakin 1919, jolloin niillä käsiteltiin viinanpolttoa koskevia syytteitä.61 Kauppakirjaa tehtäessä Tuomarlasta lohkottiin 36 aaria varatuomari Erkki Veneskoskelle ja hänen puolisolleen Helvi Veneskoskelle.62 Vinkin tilasta oli antanut Ikaalisten Osuusmeijerin isännöitsijä Matti Heininen, joka ehti myös toimia Tuomarlan Reumaliiton puheenjohtajana sen ensimmäisenä vuotena 1960. Heinisen jälkeen pitkäaikaiseksi puheenjohtajaksi Tuomarlan Reumaliittoon 1961 ja 57 Tästä eteenpäin kaikki markkamääräiset euroina ilmoitetut summat perustuvat rahanarvoon vuonna 2013. Ne on muunnettu rahanarvokerroin laskurilla euromuotoisiksi. 58 Mt 10/1955, 395-396 ”Huoltokotia ostamaan!” (H. Norri). 59 Mt 1957/8, ”Tuomarla vihitty”, 234-235. Kylpylöiden historiaa Suomessa ansiokkaasti tutkinut Liisa Suvikumpu samastaa Ikaalisissa vuodesta 1884 lähtien toimineen kylpylaitoksen ja 1965 ”uudelleen avatun” kylpylä- ja kuntoutuslaitoksen toisiinsa. Valitettavasti tämä ei historiallisesti katsottuna kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä Tuomarlan tilalla ei ollut sijainnut kylpylää ennen 1965 avattua uutta kylpylä- ja kuntoutuslaitosta, eikä kummankaan laitoksen omistuspohjassa ole mitään yhteneväisyyksiä. Ne eivät siis ole jatkumoa vaan ovat historiallisesti tarkasteltuina toisistaan erillisiä ilmiöitä, joissa jälkimmäinen kyllä pyrki hyödyntämään aiemman historiaa omassa jäsenmarkkinoinnissaan Maitotalous-lehdessä. Kts. tästä samastamisesta Suvikumpu 2014, 152-153. 60 Suomen Asutuksen Yleisluettelosta Ikaalisten Kilvakkalan kylästä löytyy ensimmäisenä mainintana kaksi tilaa vuodelta 1540, joiden nimet olivat Reko (todennäköisesti isäntä Grelsin mukaan) ja Vänni. Kts. tästä http://digi.narc.fi/digi/ view.ka?kuid=19401 (Luettu 10.12.2014.). Kylässä oli SAY:n mukaan ainoastaan Kästin rusthollitila 1760-luvulla nimettynä tilaa hallinneen suvun nimen mukaan. Kts. tästä http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=16270 (Luettu 10.12.2014.), kuten myös vielä 1800-luvun alussa ennen Ruotsin vallan ajan päättymistä nykyisen Suomen alueella. Kts. tästä http://digi.narc.fi/digi/view.ka?kuid=33729 (Viitattu 10.12.2014.); Suomen asutuksen yleisluettelon käytöstä kts. http://wiki.narc.fi/portti/index.php/Suomen_asutuksen_yleisluettelo (Luettu 10.12.2014.) SAY:n tiedot ovat luultavasti puutteellisia. Seppo Suvanto on laskenut taloja olleen Kilvakkalassa peräti 12 kappaletta jo 1500-luvulla: Heikkilä I ja II, Soini III, Vänni IV, Kitti V, Kesti VI, Reko VII, Hätävara VIII, Kanko IX, Tapiainen X ja XI sekä Hyssä XII. Kts. Suvannon vakuuttavista tutkimuksista http://www.narc.fi/suvanto/sivut_0363-0505_KYRO.pdf (Luettu 10.12.2014.), 118-123. 61 Mt 1957/12, ”Maanviljelija Toivo Peijarin muistoja Tuomarlan vaiheilta”, 335. 62 Kauppakirja 12.12.1955, MVL:n arkisto, MVL. 21 sittemmin Terveyskylpyläliittoon (1964 alkaen) tuli Kankaanpään Osuusmeijerillä isännöitsijänä pitkän uran tehnyt Vieno Laine.63 Maitotalous-lehdessä esiteltiin hankittuja tiluksia ylpeydellä toteamalla, miten ”rakennusten nykyaikaisuudesta kertovat puolestaan vesijohdot ja WC”. Samalla todettiin, ettei lomailun kuumissa kesäpäivissä kaiken ihanuuden keskellä tarvitse pelätä veltostuttavan ”työhön ja touhuun” tottuneita meijerien toimihenkilöitä, sillä työtä kyllä löytyisi ”kukkaramitoin”. Kartanoon kuului kolme rakennusta ja niiden yhteinen lattiapinta-ala oli 705 neliömetriä. Päärakennuksessa oli 11 huonetta ja vanhassa tilanhoitajan rakennuksessa kahdeksan. Kartanon palveluskunnan rakennuksessa huoneita oli kolme ja keittiö siipirakennuksessa. Lisäksi kartanon varustuksen moderniudesta ja pysymisestä ajan hermolla kerrottiin, että: ”Ja jos joku sattuisi pelkäämään koti-ikävän liiaksi kalvavan, häntä voimme taas lohduttaa sillä, että talokauppaan kuului puhelinkin, Ikaalinen 134. - Ikaalisten kauppalan keskus tullaan kuulemmamme mukaan lähitulevaisuudessa automatisoimaan, jolloin ’soittotaito’ yhä paranee ’instrumenttien’ nykyaikaistuessa.”64 Myös kulkuyhteyksiä alueelle kehuttiin hyviksi. Useat linja-autot kulkivat alueen lähelle. ”Matka lomakodista linja-autojen käyttämälle valtatiellekään ei rasittane liioin ketään, sillä n. 2 1/2 kilometriä hyvää tietä jaksanee sentään jokainen kävellä - toistaiseksi”, kerrottiin. Lisäksi tulossa oli uusi pikatie, joka lyhentäisi matkan vain kilometriin.65 Automarkettien aikaa ei vielä tuolloin ollut lanseerattu Suomeen ja nykyisin pitkältä tuntuvat matkat taitettiin kävellen ilman suurempaa draamaa matkan pituudesta. Ihmisten aikakäsitys oli 1950-luvun lopussa vielä agraarinen eikä modernin ajan kiireinen toimistötyöhön ja vapaaaikaan liittyvä elämänrytmi vielä ollut saavuttanut meijeriväkeä. Heille kiire oli työn fyysisessä raskaudessa ja alkutuotantomateriaalien säilyvyyden (maito, kerma, rasva) tuottamassa työn urakkaluonteisuudessa.66 Meijeriväen Liitto oli Maitotalous-lehden mukaan nyt saavuttanut ”yhden varsin huomattavan virstanpylvään”. Todettiin, että sen pitkään hellimä ”haave” oli toteutunut. Toisessa aluetta koskevassa artikkelissa todettiin raamatullisesti, että lomakotiajatuksesta oli tullut todellisuutta. Liitolla oli nyt omistuksessa lomakodiksi kelpaava alue rakennuksineen. Alueen hiekkarantoja ja maisemia kuvailtaessa ei myöskään säästelty ylisanoja, sillä niiden kerrottiin olevan ”ihan kuin Italiassa”. Omistuksen saamisen ei toisen artikkelin mukaan kuitenkaan saanut antaa aihetta jäädä lepäämään ”laakereilla”. Jokaisen jäsenen panosta kerrottiin edelleen tarvittavan. Koko kauppahintaa ei nimittäin vielä ollut maksettu. Lisäksi rakennukset piti kalustaa. Myös uusi sauna tuli rakentaa entisen alueella olevan pienemmän saunan tilalle lomakodin tulevaa käyttöastetta paremmin vastaavaksi. Muitakin kulueriä tiedettiin lomakodin ylläpitoon sisältyvän, vaikka lomakodin alueen muuten hyvin 63 Ahlstrand 1995, 199, 206. 64 Mt 1956/1, 8 ”Lomakotihaave toteutunut. Meijeriväelle lomakoti Ikaalisista.”, (I. P.). 65 Emt., 8. 66 Tällaisen ajatuksen voi päätellä teoksista Hankonen 1994 ja Ahlstrand 1995. Sama ajatus sisältyy toki nimimerkki ”Maaseudun perheenemännän” kilpakirjoitustekstiinkin vuodelta 1964, johon on viitattu jo aiemmin tämän tekstin alaviitteessä numero 45. 22 nykyaikainen kartanoalue kerrottiin olevan, olihan siellä ulkomaisia puulajikkeita ja vanhasta kartanoajasta muistuttamassa lehmuskuja. Nimimerkki I.P. eli toimitussihteeri Irja Pyykkö päätti toisen artikkelinsa jatkotoimenpiteitä kuvaillen kohottavaan toteamukseen siitä, että oli uskottava meijerien henkilökunnan ja tuottajien käsittävän sen, että lomakodin vuoksi oli kannattanut ja kannatti myös edelleen tehdä uhrauksia. Hänen mukaansa ne tulisivat koitumaan pidemmän ajan kuluessa jokaisen jäsenen ”omaksi iloksi ja hyödyksi”.67 MVL:n johtokunta valitsi huhtikuun kokouksessaan Tuomarlassa viisijäsenisen talotoimikunnan suunnittelemaan omistukseen hankittujen maiden vuokrausta, rakennusten kunnostusta, kaluston hankkimista sekä lomakotitoiminnan aloittamista keväällä 1956.68 Lomakoti oli myös saanut heti aluksi huomattavia tavaralahjoituksia sekä alan yrityksiltä että myös MVL:n paikallisilta kerhoilta. Valion hallintoneuvosto oli osallistunut kalustamiseen ”erittäin huomattavalla tuella”. Hämeen-Uudenmaan Meijeriväen yhdistys oli lahjoittanut lähes 60.000 markan arvoisen kattokruunun. PohjoisSuomen meijeriväki oli tehnyt päätöksen lahjoittaa 50.000 markkaa maksava radio Tuomarlalle. Myös yksilöt kunnostautuivat, sillä monen meijeritoimihenkilön ja maidontuottajan hyvin tuntema kuopiolainen isännöitsijä Otto Kotilainen oli kertonut lahjoittavansa päärakennuksen lippusalkoon Karjalasta tuodun Suomenlipun.69 Kotilaisen lahjoittamaan lippuun voi selkeästi tulkita liitetyn jotain ylimääräistä ja erityisen merkityksellistä symboliarvoa, koska sen mainittiin tulleen tuoduksi juuri siitä osasta Karjalaa, joka oli menetetty sodassa. Näin se toi sodassa menetetyt alueet ja niiden kaatuneet läsnäoleviksi Tuomarlassa ja integroi myös heidät sekä heidän preintönsä mukaan lomakotiajatukseen. Samalla se legitimoi hanketta kansallisena projektina. Lipun mainitseminen ja erityisesti sen alkuperän mainitseminen rinnastaa Karjalassa annetut uhrit kartanon maiden oston mahdollistaneisiin, keräyksissä annettuihin uhreihin, jotka oli myös nimetty uhreiksi, kun keräyksistä oli aiemmin kirjoitettu Maitotaloudessa. Tällä tavoin nämä nimeämiset kuvaavat symbolisesti myös molempien uhrauksien merkityksellisyyttä ja niiden suuriarvoisuutta niihin osallistuneille. Näin ne olivat lisäksi luomassa rajaa ryhmälle suhteessa muihin. Ne tuottivat tällä tavoin itseymmärrystä ryhmälle itsestään (”me olemme yhtä”) ja yleisemmin jaettua ryhmäidentiteettiä meijerien erikoiskoulutetuille työntekijöille ja omistajille sekä myös uutiset mahdollisesti nähneille maidon tuottajille (ajatuksella, että ”meihin kuuluvat kaikki samaan työhön osallistuneet ja sen hedelmistä nauttimaan pääsevät”).70 Tuomarlasta uutisoimiseen liittyi myös uuden etsimisen ja löytämisen teema, eräänlainen hyvittämisen ja parantamisen mielikuva. Siitä kertoo selvästi jo se, että erikoiskoulutettujen meijeritoimihenkilöiden ammattitauti reuma ja sen parantaminen tai hoivaaminen oli liitetty jo varhaisessa vaiheessa lomakodin tuleviin toiminnallisiin palvelufunktioihin. Sama parantamiseen rinnastuva ohjaamisen ja yhteisöllisyyden vahvistamisen teema voidaan 67 Mt 1956/1, 8 ”Lomakotihaave toteutunut. Meijeriväelle lomakoti Ikaalisista.”, I.P.; Mt 1956/1, 10 ”Tammikuun haastattelu: Lomakodin tiimoilta.”, IP. (IP = Irja Pyykkö, toimitussihteeri.) 68 Mt 1956/3, 77 ”Tuomarlan kuulumisia.” 69 Mt 1956/4, 102 ”Tuomarla saanut vastaanottaa lahjoituksia.”; lahjoitukset jatkuivat useita vuosia, kts. tästä esimerkiksi Mt 1958/8, ”Lahjoituksia Tuomarlalle”, 225. 70 Vrt. Tepora 2011 sekä kts. sotakokemuksista ja niiden jatkuvuudesta Rislakki 2007; Näre & Kirves 2010; Kinnunen & Kivimäki 2006 sekä erityisesti Kivimäki 2013. 23 havaita myös monissa muissa artikkeleissa, joissa kuvailtiin lomakodin alkuvaiheita. Menetetyn Karjalan yhdistäminen symbolisesti Tuomarlaan liittää hyvittämiseen ja parantamiseen myös sodan ja siitä selviytymisen, joka monissa perheissä vielä oli käynnissä 1950-luvulla. Kuva 1. Oikean suunnan osoittaminen meijerien lomaa viettävälle väelle Ikaalisissa.71 Artikkelissa, jossa Maitotalous-lehdessä esiteltiin syksyllä 1956 ensimmäisen kesän kuvasatoa (sato ilmaus toimi artikkelissa selvästi merkityksellistettynä kulttuurisena symbolina, jossa ajatuksellinen työ mallinnettiin maanviljelyksen termeillä ja voitiin nähdä satona jostain kesällä suoritetusta hengenviljelystä eli tässä tapauksessa Tuomarlassa ensimmäisenä kesänä tehdyistä lomanviettäjien ja loman viettämisen puitteiden valokuvaamisista) oli kuva, jossa aseteltiin tienviittaa. Tässä artikkelin kuvassa kuusi (kts. kuva 1) näytettiin ja viestiä vieläpä vahvistaen kerrottiin juustonhoitaja Aholan olleen kiinnittämässä isännöitsijä Jalosen avustamana Tuomarlaan opastavaa tienviittaa sellaisen risteyksen kohdalle, josta saattaisi kulkea myös eräälle lähialueen tanssilavalle. Tienviitan asettamista selitettiin sillä, ettei kukaan erehdyksessä joutuisi vaikkapa Heinistön lavalle. Kaikki meijeriyhteisön ihmiset haluttiin siis selvästi pitää oikeaksi koetulla Tuomarlan tiellä myös symbolisella tasolla. Hyvittämisestä kerrottiin myös pakinassa, jonka kirjoittajana oli nimimerkki Uneton syksyllä 1959: ”Tuomarla on kuin ihminen, mutta paljon pitkäikäisempi. Se jakoi ennen ihmisille rangaistuksia ja voin kuvitella, miten alakuloiset vangit kalistelivat kahleitaan Tuomarlan silloin uusissa ja upeissa suojissa. Nyt Tuomarla on vanha ja harmaa. Se näkee nyt ympärillään vain ihmisiä, joille se koettaa jotenkin korvata aikaisemman kovan ja ankaran käytöksensä. Se on kuin harmaahapsinen, hyväntahtoinen vanhus, joka haluaa jakaa vain lepoa, rauhaa ja hyvyyttä lähimmäisilleen.”72 71 MT 9/1956 ”Kuluneen kesän kuvasatoa Tuomarlan vaiheilta”, 245. 72 Mt 1959/8, ”’Jotakin ehkä tietäisin, olinhan siellä minäkin’”, 231 (Uneton). Nimimerkin taakse kätkeytyi MVL:n toiminnanjohtajana 1967-1968 toiminut meijerinjohtaja Kaarlo Ahokallio. Ahlstrand 1995, 185. 24 Lainaukseen liittyvä talojen ja esineiden antropomorfisointi eli inhimillistäminen ylisukupolviseksi perinnöksi ilmentää tarvetta luoda yhteisöllistä jatkuvuutta vasta vähän aikaa toimineelle Meijeriväen Liitolle. Toisaalta ottaen huomioon myös sen, että toimiminen ammatissa oli meijeriväellä jo korostuneen yhteisöllistä ilman Tuomarlaakin, voi väittää tekstin toimineen myös yleisemmällä kansallisella tasolla palvellen sikäli myös laajempia kansallisia yhteisönmuodostustarpeita tuolloisessa sodan ja ensimmäisen tasavallan jälkeisessä kansallisessa arvotyhjiössä.73 Tästä samasta ajatuksellisesta yhteisöllisyydestä ja sen tuottamisesta sitä jälkeenpäin esittävin kuvin, on konkreettisen selkeä ilmaus myös edellä viitatun Maitotalous-lehden kuva-artikkelissa julkaistun kuvasarjan kahdeksas kuva, jossa kerrottiin iltajuhlan päättyneen tunnelmallisesti nuotion äärellä. Kuvassa nuotiopiirissä oli sangen runsas ihmisjoukko meijerien eri viiteryhmien ihmisiä molemmista sukupuolista. Tästä kertoo myös jo aiemmin mainittu ”aukon” täyttäminen. Sota oli muuttanut suomalaisen yhteiskunnan asetelmia ja voimakenttiä ja saanut ryhmät ja yksilöt etsimään jotain uutta, eikä muutos voinut olla välittymättä myös meijerien toimihenkilöiden ja niitä lähellä olevien viiteryhmien ammattiyhdistys- ja järjestötoimintaan.74 Vihittäessä Tuomarla käyttöön vuoden 1957 heinäkuussa voidaan siinäkin tapauksessa tulkita kyseen olleen symbolisesta hyvittämisestä ja yhteisöllisen tilan ajatuksellisesta perustamisesta. Tapahtumaa kuvanneessa artikkelissa ilmaistiin suoraan, miten: ”Virkistävän kahvin lomassa solmittiin uusia tuttavuuksia ja koettiin entistä suurempaa yhteenkuuluvaisuuden tunnetta. - Lomakoti yhdistää.” Jäsenistön yhdistäminen lomakotiin meni artikkelissa symbolisesti niin pitkälle, että avajaisjuhlan kuvailtiin olleen ”häätilaisuus”, jossa Tuomarla ”vihittiin”. Sulhasen nimeä ei suoraan mainittu mutta kyse oli ajatuksellisesti tässä tapauksessa jäsenistöstä kollektiivina.75 Eräässä lomakotia kuvailevassa artikkelissa ilmaistiin kaikkien siellä käyneiden nähneen paikan kauneuden. Symbolisesti artikkelissa korostuu jälleen kokonaisuus ja sen parantaminen. Kirjoittaja nimittäin esittää toiveen, että kaikki pääsisivät osallisiksi samasta tunteesta, koska: ”…tämä on meidän Tuomarlamme, ja meidän onnemme täällä on moninkertainen, jos tiedämme olleemme mukana rakennustyössä.”76 Lahjoituksina annettujen ”uhrien” rahallinen arvo on vaikeasti jälkikäteen mitattavissa. Mistään aivan pienistä summista ei kuitenkaan voi olla kyse, sillä esimerkiksi Hankkija lahjoitti Tuomarlaan keskuslämmityksen kesällä 1958, mikä huomioitiin kiitollisuudella erikseen kahdessa Maitotalous-lehden artikkelissa.77 Talkootyötä lahjoitettiin myös urakalla. Talkoissa miehet tekivät ulkotöitä ja naiset uurastivat sisätöissä. Tämä kertoo työn suku- 73 Vrt. käsitteistä ”Ensimmäinen” ja ”Toinen tasavalta” Alasuutari 1994 ja Kuisma 2010a, 10-11. Käsitteenä toinen tasavalta on alunperin osin pejoratiivinen ja peräisin teoksesta Kähkölä, Pihlajaniemi & Pyyluoto vuodelta 1976. Kts. poliisitoimen osalta ensimmäisen ja toisen tasavallan jakolinjoista Levä 2008. 74 Mt 1956/9, ”Kuluneen kesän kuvasatoa Tuomarlan vaiheilta.”, 245.; ks. myös Mt 1956/9, ”Kuluneen kesän lomakotitoiminnasta”, 233 sekä symbolisesta hyvittämisestä erityisesti Mt 1956/9, ”Sarjassa II 5. palkinnon saanut kilpakirjoitus Kesätuuli”, 252 ja Mt 1956/9, ”Tuomarlaan lisää lahjoituksia”, 252, jossa lahjoituksille halutaan antaa niitä suuntaavia ohjeita. 75 Vihkimisestä kts. Mt 1957/8, ”Tuomarla vihitty”, 234-235. 76 Mt 1957/11, ”Tuomarlan kuulumisia.”, 315. 77 Mt 1958/8, ”Lahjoituksia Tuomarlalle”, 225; Mt 5/1959, ”Neljäs loma- ja retkeilykesä alkaa Tuomarlassa”, 123. 25 puolittuneisuudesta. Jäsenistö lahjoitti runsaasti tavaroita Tuomarlaan. Lukuisat illat ommeltiin talkoilla tyynynpäällisiä Tuomarlan liinavaatevarastoon.78 Kuntouttavan toiminnan merkitys korostui myös konkreettisesti jo heti seuraavana vuonna. Kuten on jo todettu Meijeriväen Liiton toimesta oli tehty tiedustelu kaikille meijereissä työskenteleville liiton jäsenille heidän terveydentilaansa koskien viisi vuotta aiemmin. Kyselyyn saaduista vastauksista oli havaittu keväällä 1953, että 1600:sta meijeriammattihenkilöstä yli puolet sairasti hieman ammattiryhmästä riippuen oman ilmoituksensa mukaan reumasairauksia.79 Nyt tuota samaista tiedustelua saatettiin käyttää avuksi pohdittaessa liiton tulevaa toimintaa ja sen tukemista. Hallituksen piirissä oli syntynyt ajatus jonkinlaisen reumaaseman perustamisesta meijerien toimihenkilöille. Tähän tarkoitukseen Tuomarlan lomakoti sopi hallituksen mielestä paremmin kuin hyvin, sillä siellä olisi saatavilla valmista tonttimaata ja tukipalvelut. Lisäksi jos asema tultaisiin perustamaan, se myös auttaisi lomakotia, sillä silloin sitä voitaisiin pitää auki ympäri vuoden reumahoitolan yhteydessä. Ajatuksen kerrottiin saaneen myös asiantuntijoiden kannatuksen. Eikä potilaista tulisi asiasta kertoneen uutisen mukaan olemaan pulaa, sillä toiminnan ajateltiin olevan suunnattavissa koskemaan myös yhtä tärkeintä meijerien viiteryhmää eli maidontuottajia. Aseman perustamisella ajateltiin siis tulevan ”lyötyä kaksi kärpästä yhdellä iskulla”.80 Pyrkimys saada toiminta ympärivuotiseksi oli mukana jo lähes tilan ostosta lähtien. Maaliskuussa 1958 liitto koetti järjestää Tuomarlassa hiihtoloma-aktiviteetteja mutta tiedossa ei ole tapahtuiko asiassa mitään vielä tuona vuonna.81 Talvilomaahan ei tässä vaiheessa vielä tunnettu meijerialalla. Keväällä 1960 kurssitoimintaa oli hiihdon lisäksi jo ulkopuolisillakin vuokraajilla kuten Äitien Lomahuolto ry:llä tai Suomen Pienviljelijöiden liitolla.82 Reuma-asemaa varten keksittiin ryhtyä myymään kannatusjäsenyyksiä maidontuottajille.83 Näitä Ikaalisten tulevan reumahoitolan kannatusjäsenkortteja myymään liitto palkkasi järjestösihteerin vakanssille yhdeksi kerääjäksi nuoren meijeriammattilaisen Paavo Jämsän, joka aloitti työssään tammikuussa 1960. Jämsä oli valmistunut Jokioisten Valtion Maitotalousopistosta 1959. Alan töitä oli kuitenkin tarjolla tuolloin hyvin niukasti PohjoisSuomessa, jonne Jämsä olisi halunnut töihin. Jämsän tiedusteltua myös liitolta työmahdollisuuksia itselleen, palkkasi toiminnanjohtaja Norri hänet liitossa ideoitua reumahoitolan maitokeräystä suorittamaan. Lähtökohta-ajatuksena tässä keräyksessa oli, että jokaisen meijerin maidontuottajille olisi mahdollista myydä kannatusjäsenkortti. Ongelmana oli tuottajien tavoittaminen, sillä Maitotalous-lehti ei lähtetty tuottajille kuten meijerien erikoiskoulutetuille toimihenkilöille ja isännöitsijöille. Toiminnanjohtaja Norri 78 Nimetön käsikirjoitus, Aineistoa vuosilta 1969-1975, TKL:n arkisto, MVL; Ahlstrand 1995, 199. 79 Mt 1953/2, 5-6 ”Sosiaalinen tutkimus meijerialalta.”, H. Norri. Reuman yleisyys perustuu meijerien työntekijöiden omiin ilmoituksiin mutta työn tuolloisesta luonteesta johtuen (vetoisat tilat, kosteus ja ruumiillinen raskaus) sitä voi pitää kohtuullisen luotettavana arviona taudin yleisyydestä. 80 Mt 1957/4 ”Reuma-asemaa perustamaan”, 102. 81 Mt 1958/2, ”Tuomarlaan hiihtolomalle”, 47. 82 Mt 1960/2, 35, ”Kevään kurssitoiminta Tuomarlassa” 83 Mt 1959/3, ”Reumahoitola Ikaalisten Tuomarlaan”, 80. 26 liitosta yritti kyllä syöttää ilmoituksia muun muassa Maaseudun tulevaisuuteen mutta aina se ei onnistunut.84 Jämsän toimintatavaksi muodostui henkilökohtaiset käynnit meijereissä, joissa hän pyrki tapaamaan joko tirehtööriä, toimitusjohtajaa tai isännöitsijöitä. Yhdessä he miettivät toimivinta tapaa edetä asiassa. Monella paikkakunnalla se oli tupaillan järjestäminen, johon koottiin alueen tuottajat kuulemaan esittelyä. Tilaisuus jatkui korttien kauppaamisella. Eräänä toimivana keinona Jämsä muistelee meijereitten maitokuskien valjastamisen asialle. He saattoivat esitellä maidontuottajille ajatusta maitolaitureilla pystöjä kyytiin nostellessaan muun jutustelun lomassa.85 Yksin ei Jämsä olisi mitenkään kaikkia maidontuottajia kyennyt tavoittamaan. Lahjoittaminen tehtiin kuitenkin mahdollisimman helpoksi. Isäntien tehtäväksi jäi Jämsän käynnin jälkeen sitten hoitaa maakunnista autonkuljettajilta saadut sitoumukset ja tilittää ne edelleen liitolle. Kannatusjäsenkeräys oli Jämsän mukaan kuitenkin vain pieni osa rahoituksesta mutta periaatteellisesti tärkeä. Iso rooli jatkokeräyksen onnistumisen kannalta oli myös sillä, että Ikaalisissa oli valmiina jo tontti, jolle rakentaa. Jämsä muistelee, ettei koskaan tuntunut toivottomalta mennä meijereihin. ”Aina tiesi, että pääsee sisään sinne. Se ei ollut semmoista myyntiä, että sä jäisit ulkopuolelle.” Tammikuusta elokuuhun 1960 Jämsä oli jatkuvasti reissussa ja kilometrejä Suomen silloisilla maanteillä kertyi tuhansia. Matkat taittuivat toiminnanjohtajan ruskealla autolla. ”Ja se tietysti henkilökohtaisesti oli tavattoman mukavaa päästä tutustumaan kaikkiin Suomen meijereihin”, Jämsä muistelee.86 Keräystä mainostettiin ahkerasti hellyttävillä maitokissaa kuvaavilla mainoksilla. Unto Norrin myöhemmässä retrospektiivisessä käsikirjoituksessa, jossa kuvaillaan yhdeltä sukulaisnäkökulmalta hänen isänsä urotekoja kerrotaan myös mainoksen kissan alkuperästä seuraavanlainen syntymämyytti vuonna 1975: ”Hän (Heikki Norri) suunnittelee keräysjulisteet ja keräysorganisaation itse, mutta käyttää tietenkin kuvitukseen hyviä taiteilijoita. Esittelylehtisen kanteen piirretään kissan kuva, joka juo maitoa ja tekstinä on ’Annatko minulle puolilasia maitoa päivässä’ Tämä tarkoittaa vuoden ajan ja sitä uhrausta, jota jäsenmaksu, 1000 mk, edustaa lahjoittajalta. Kissan kuvan idean Norri oli saanut Helsingistä, jossa hän silloin asui, Pursimiehenkadun eräästä näyteikkunalla olevasta, rautalangasta tehdystä, kissasta, joka kissa edelleen on hänen maskottina kotonaan muistuttamassa hänen suurisuuntaisimmasta operaatiostaan.”87 Liitto oli vanhojen positiivisten keräyskokemuksien perusteella päättänyt suorittaa uudenkin keräyksen maitokeräyksenä. Tulevaa toimintaa varten oli vuonna 1953 rekisteröity Maitotalousväen Reuma- ja Lomaliitto nimi. Tämä vaihdettiin paikkasidonnaisemmaksi Tuomarlan Reumaliitto ry:ksi 1958.88 Keräys aloitettiin syksyllä 1959.89 84 Vrt. ”Reumahoitola-keräys myötätuulessa”, Kirjeet 1959-63, TKL:n arkisto, MVL; Paavo Jämsän haastattelu 3.10.2013. 85 Paavo Jämsän haastattelu 3.10.2013. 86 Paavo Jämsän haastattelu 3.10.2013. 87 Numeroimaton liite, Unto Norrin julkaisematon käsikirjoituksen osa ”Norri luo maahamme uuden kylpyläkauden”, Unto Norrin kirje Vieno Laineelle 27.7.1975, Liite n:o 8, TKL Jhtk. kokptk. 21.8.1975. 88 Kts. nimeen liittyen pakinaa Mt 1960/4, ”Valkotakkisten reumahoitola” (Pate), 101, 104. Kts. myös Toiminimien rekisteröimispäiviä, MVL:n arkisto, MVL. 89 Kts. esim. Etelä-Pohjanmaan tilityslista 1959 Reumakeräys, Kirjeet 1959-63, TKL:n arkisto, MVL. 27 Pelkän keräyksen varaan hoitolan tulevaisuutta ei jätetty. Tulevan reumahoitolan käyttökustannukset oli suunniteltu rahoitettavaksi useasta eri rahoituslähteestä. Osa kustannuksista rahoitettaisiin jo mainitulla uudella maitokeräyksellä, joka muodostaisi yhden osatulolähteen perustetun rekisteröidyn yhdistyksen tuloista. Osa anottaisiin Rahaautomaattiyhdistykseltä. Loppuosa rahoitettaisiin varsinaisilla hoitomaksuilla. Asiaa esiteltäessä mahdollisille rahoittajille kerrottiin, että tuolloin vain pieni osa rahaautomaattien tuotoista ohjautui ”suoranaisesti maaseudun hyväksi”. Keräykseen lahjoittamisen helppoutta pehmennettiin esittämällä tulevien hoitomaksujen suhteen kaino toivomus, että ne kyettäisiin asettamaan ”niin alhaisiksi, että maidontuottajat ja meijeriväkikin” voisivat laitosta käyttää. Kannattajajäsenmaksu perittäisiin ainoastaan yhden kerran.90 Toisaalta neljän ensimmäisen vuoden kävijämäärät olivat taanneet tasaisen kassavirran lomakodille. Ensimmäisenä vuonna 1956 tuottoa jäi 190.000 markkaa (5681 euroa) ja 1959 jo yli miljoona markkaa (yli 24.000 euroa).91 Kuva 2. Maitoa keräyskissalle. Lahjoittajien tunteisiin, hoivaviettiin ja toiminnan helppouteen vetoava Tuomarlan Reumaliiton maitokeräysesite vuodelta 1959 jälkimäisestä keräyksestä, jolla kerättiin kannattajajäseniä. Niin sanottuun ”kissan rautalankamalliin” pohjaava ”hyvän taiteilijan” kuvitus. Valitettavasti kummankaan taiteilijan nimi ei ole tiedossa.92 Koko maaseutuväestön saaminen tulevan hoitolan käyttäjiksi, olikin yksi sen elinehdoista, sillä avustusten saaminen RAY:ltä tai saati sitten kannattajajäsenyyksien saaminen maidontuottajilta, ei olisi onnistunut ilman, että heidät olisi luettu lähtökohtaisesti mukaan siihen asiakaspiiriin, jonka hoitolaa ajateltiin käyttävän sen valmistuttua. Tuomarlan Reumaliitto ry:n vuoden 1959 painetussa keräysesitteessä korostettiin myös lahjoituksen 90 Maitokeräysesite, TKL:n arkisto, MVL. 91 Mt 1959/10, 285 ”Neljäs kesä”, (H. N.) 92 Maitokeräysesite 1959, Pöytäkirjat 1959, TKL:n arkisto, MVL. 28 pienuutta yhtä lahjoittajaa kohden. Esitteessä pyydettiin ainoastaan 1/2 lasillista maitoa päivässä yhdeltä maidontuottajalta (kts. kuva 2). Vuoden 1959 keräysesitteen sanojen mukaan: ”Uskomme, että nyt pyytämällämme pienellä tuella voimme ratkaista maaseudulle tärkeän reumahoitolan perustamiskysymyksen.” Asia ulotettiin siis laajemmalle ja siitä tehtiin koko maaseudun yhteinen, lähes maaseudun elinolojen ja -ehtojen kohtalonkysymykseen vertautuva tehtävä. Kannatusjäsenmaksuna lahjoittajilta perittiin 2,5 litraa maitoa kuukaudessa vuoden ajan. Maito muutettiin rahaksi lahjoittajaa vaivaamatta suoraan hänen meijeritililtään. Kannattajajäsenet saivat oikeuden päästä vuosittain alennettuun hintaan reumahoitolaan perheenjäsenien kanssa.93 Kaikki eivät suhtautuneet ajatukseen hoitoja antavan reuma-aseman perustamisesta aivan yhtä suurella innostuksella kuin Tuomarlan Reumaliitto. Suomen Reumaliitto oli 1960luvun alussa myös rakentamassa Kangasalle hieman pienemmäksi aiottua hoitolaa, kuin mitä Tuomarlan Reumaliitto oli Ikaalisiin rakennuttamassa.94 Tuomarlan Reumaliiton toimintaa johtaneen Heikki Norrin mukaan valtakunnallinen Reumaliitto oli tämän vuoksi ryhtynyt mustamaalaamaan sen suunnitelmia Ikaalisissa. Norri ei kyennyt näkemään muuta syytä kuin kateuden siihen, miksi Reumaliitto vastusti Tuomarlan suunnitelmia niin kiihkeästi. Tuomarlan keräys oli tuottanut vuoden 1963 syksyyn mennessä jo 70 miljoonaa markkaa (noin 1,5 miljoonaa euroa), kun Reumaliiton keräys oli Norrin mukaan tuottanut ainoastaan 3 miljoonaa vanhaa markkaa (65.088 euroa). Kirjeestä ei selviä, tarkoittiko Norri 70 miljoonasta puhuessaan myös vanhoja markkoja. Joka tapauksessa keräys oli sujunut hyvin ja Norri evästi keräysasiamiehiä, että heidän tuli torjua Reumaliiton väitteet perättöminä, jos he sellaisia kohtaisivat keräystyössään. Hän myös pyysi ilmoittamaan liitolle sellaisista lehtiartikkeleista, joissa tämänkaltaisia väitteitä oli, jotta liitosta kyettäisiin laatimaan vastine lehteen. Norri antoi kirjeessään kerääjille eväitä torjua joitain väitteitä. Hän esitti, että parhaat asiantuntijat, kuten esimerkiksi dosentti Saima Tawast-Rancken, olivat olleet mukana suunnittelutyössä. Myös Työterveyslaitoksen johtaja, professori Leo Noro oli antanut ”kaiken tukensa ja taitonsa, jotta uusi laitos myös lääketieteellisesti” vastaisi käyttötarkoitustaan.95 Suomen Reumaliiton nihkeyden taustalla saattoi olla myös se, että tammikuussa 1963 Tuomarlan Reumaliitto ry oli tarjonnut yhteistoimintaneuvotteluja Suomen Reumaliitto ry:lle. Tuomarlan Reumaliiton jäsenmäärä oli kasvanut vuoden 1962 aikana kaksinkertaiseksi nousten reilusta 27.000 jäsenestä yli 56.000 jäseneen. Norri arvioi, että jäsenmäärä tulisi vuoden 1964 lopulla ylittämään 100.000 jäsenen rajan. Tämän vuoksi Tuomarlan Reumaliitto oli aikeissa suorittaa järjestöllisiä uudelleenorganisointitoimia. Järjestölle tultaisiin muodostamaan alueellisia alayhdistyksiä. Suomen Reumaliitolle lähetetyssä puhelinaudienssia neuvottelujen aikaan saamiseksi pyytäneessä kirjeessä kerrottiin myös kuntoutus- ja kylpylätoiminnan aloittamisesta Ikaalisten lomakeskuksen yhteydessä. Tuomarlan Reumaliitto oli jo aiemmin pyytänyt päästä Suomen Reumaliiton jäseneksi mutta tämä pyyntö oli hylätty. Tammikuun 1963 neuvottelupyyntökään ei ollut ensimmäinen kerta liittojen välisessä kommunikaatiossa. Ilmeisesti Suomen Reumaliitto 93 Tuomarlan Reumaliitto ry. keräysesite ”Annatko minulle 1/2 lasillista maitoa päivässä?” 1959, TKL:n arkisto, MVL. 94 Vrt. Ahtola & Åberg 2007, 18-19. 95 Tuomarlan Reumaliiton toiminnanjohtaja Heikki Norrin kirje keräysasiamiehille 3.9.1963, Kirjeet 1959-63, TKL:n arkisto, MVL. 29 koki Tuomarlan Reumaliiton astuneen toiminnallaan, ja varsinkin valitsemallaan nimellä, sallitun rajan ylitse, jonka vuoksi halua yhteistoimintaan ei liittojen välille voinut syntyä.96 Norri oli suhteillaan onnistunut hankkimaan aiemmin mainittujen rahoituskanavien lisäksi myös suoria sponsoreita Tuomarlan Reumaliitolle. Esimerkiksi puhdistustarvikkeita valmistava Oy Persil Ab oli sitoutunut maksamaan kaikista meijerien vuoden 1962 aikana siltä ostamista puhdistusaineista yhden prosentin provision vastineeksi Tuomarla-merkin käytöstä sen mainoksissa. Lisäksi meijereille lähetettiin adresseja myyntitiliin ja ne laskutettiin vuoden 1962 lopulla ”olettaen, että ne on jo saatu myydyksi”. Lisäksi keräysasiamiehiä kysyttiin jatkamaan tehtäväänsä hieman muuttuneella toimenkuvalla: heidän tuli ryhtyä levittämään pankkien konttoreihin ja kauppoihin Tuomarlan Reumaliiton adresseja.97 Kuva 3: Meijerialan sukupuolittunut työnjako vuodelta 1954. Isännöitsijöiden määrän suhteellisen suuri osuus kaikista meijerien erikoiskoulutetuista työntekijöistä selittää sekä kylpyläidean toteutumista (= resurssit) että osaltaan myös Meijeriväen Liiton tuolloisen toiminnan sovittelevaa luonnetta (= työnantajan suora edustaja) yleisemminkin.98 Norri myös ohjeisti kerääjiä hyvin yksityiskohtaisen tarkoin ohjein. Hän arvioi, että keräyksessä olisi työtä ”paikkauksen” osalta vielä viideksi vuodeksi muutamalle henkilölle. Oletus saattoi perustua siihen, että meijerien vastaanottamat maitomäärät kyllä olivat tarkasti tiedossa.99 Keräystä suorittavien henkilöiden tuli kuitenkin perehtyä aineistoon tarkoin, ennen kuin ryhtyivät suorittamaan keräystä: ”Erittäin tärkeätä on, että jokainen keräysasiamies itse tutustuu tarkoin esittelylehtiseemme ja ohjevihkoseen sekä siihen kuva-aineistoon jota kuva-albumimme esittää, jotta osaa asian oikealla tavalla julkituoda keräystyössä. Tehtävämme on ’kauppiaan’ työtä. Jotkut väittävät, että kauppiaaksi synnytään, mutta uskomme myös, että harjoittelemalla ja syventymällä tähän tehtävään voidaan parantaa sitä taloudellista tulosta, mihin alkukankeuksien jälkeen kerääjä on 96 Tuomarlan Reumaliiton toiminnanjohtaja Heikki Norrin kirje Suomen Reumaliitolle 8.1.1963, Kirjeenvaihto 1959-63, TKL:n arkisto, MVL; kts. myös Ahtola & Åberg 2007, 12-24. 97 Tuomarlan Reumaliiton toiminnanjohtaja Heikki Norrin kirje meijereille 15.12.1962, TKL:n arkisto, MVL; Tuomarlan Reumaliiton toiminnanjohtaja Heikki Norrin kirje keräysasiamiehille 3.9.1963, Kirjeet 1959-63, TKL:n arkisto, MVL. 98 Suomen Meijerikalenteri 1955, 176, 179. Kts. työn sukupuolittuneisuudesta esim. Wiesner-Hanks 2001, 55-85. 99 Kts. maitomääristä esim. Maitotalous-lehdessä julkaistua listaa meijerien vastaanottamista maitomääristä kuukausittain vuonna 1962, Mt 1963/2, 47. 30 päässyt. On nimittäin tavattu ’huonoja alueita’, joissa keräys-asiamiehet ovat saaneet melko vaatimattomia tuloksia, mutta joissa uusi ’kirjansa lukenut’ kerääjä on itsensä sekä meidän iloksi päässyt kuitenkin erittäin hyviin tuloksiin.”100 Norri kävi vuoden 1961 aikana tutustumassa Saksan liittotasavallan reumakylpylöihin yhdessä Valion Neuvontalaitoksen ekonomi Pentti Jauramon ja Kankaanpään Osuusmeijerin isännöitsijä Vieno Laineen kanssa, jotka olivat Tuomarlan hallituksessa yhdessä Norrin kanssa. Matka oli antanut kylpylöistä erittäin myönteisen kuvan. Matkalla otetut valokuvat jaettiin kerääjille liitettäväksi tuottajille esiteltävään kansioon ”kuvaalbumina”.101 Sato jäi koko maassa syksyllä 1962 kuitenkin heikoksi ja sen vuoksi keräystä supistettiin elettäessä ”menetyksen aikakautta”, kuten Norri ajan luonteen tuolloin määritteli. Kentällä toimivien kerääjien tuli tämän vuoksi huomioida satotilanne keskustellessaan maidontuottajien kanssa. Heidän tuli mainita, että satotilanne oli ”koko kansan asia”. Tämän lisäksi heidän tuli esittää keskustelun aikana tuottajille heidän omana ajatuksenaan toivomus siitä, että satovahinkojen korvauksissa päästäisiin mahdollisimman hyviin päätöksiin tuottajien suhteen. Norri evästi kerääjiä myös mainitsemaan sen, miten suuri merkitys karjalla, karjanhoidolla ja meijereillä ylipäänsä oli ”maatalouksille” eli tuottajien tiloille. Nimeä pyydettäessä tuli niille maidontuottajille, jotka eivät olleet halukkaita liittymään jäseniksi huonoon satoon vedoten, kertoa Tuomarlan Reumaliiton myös huomioineen tilanteen vakavuuden. Pidätys maitotilistä (= 1.000 markkaa; vajaat 22 euroa) olisi mahdollista tehdä myös seuraavana vuonna jonakin korkean tuotannon aikaisena kuukautena, kunhan meijerit huomaisivat keskittää kaikki perimisensä samalle kuukaudelle.102 Kerääjien sukupuolella ei heidän työnsä tuloksien suhteen sinänsä ollut väliä, sillä paras kerääjä oli esimerkiksi syksyllä 1961 Evijärvellä ja Pohjanmaalla kerännyt rouva Korkiakangas 231 jäsenen viikkotuloksella. Paikanhakuilmoituksessa työpaikan saamiselle kuitenkin asetettiin muutamia ehtoja. Ensiksi tuli omistaa auto tai mopo sekä hyvä käytös. Toiseksi kerääjän tuli pitää matkustamisesta, sillä matkapäiviä saattoi kuukauteen tulla 20. Kolmanneksi kerääjiksi kelpaavien ikähaitari asetettiin kohtuullisen laveaksi, sillä tehtävään kelpasivat kaikki 20-50 -vuoden välillä muut ehdot täyttävät henkilöt. Vaikka auton omistamista ei vielä tuolloin ollut sääntelystä vapautettukaan (autokauppa vapautui 1963), saattoi mopon omistaa huomattavasti halvemmalla sukupuolesta riippumatta.103 Idea kylpylän sijoittamisesta lomakodin yhteyteen lienee syntynyt taloudellisten synergiasyiden lisäksi osin myös alueen perinteisiin liittyen. Tuomarlan nimittäin kerrottiin jatkavan Ikaalisten vanhoja kylpylätraditioita valmistuttuaan 1965. ”Ikaalisten savi on ollut kuuluisaa parantavasta voimastaan, onpa siitä ollut vientitavaraksikin aina Saksaan saakka”, tiedettiin Maitotaloudessa kertoa syksyllä 1959 keräyksen ollessa vielä kesken. Ikaalisten vanha kylpylälaitos oli aikojen saatossa hoitanut lukuisia kesävieraita kylvyillä sekä 100 Norrin kirje keräysasiamiehille 3.9.1963. Kirjeet 1959-63, TKL:n arkisto, MVL. 101 Tuomarlan Reumaliiton toiminnanjohtaja Heikki Norri jäsenkeräysasiamiehille 8.12.1961, Kirjeet 1959-63, TKL:n arkisto, MVL. 102 Tuomarlan Reumaliiton toiminnanjohtaja Heikki Norrin kirje kerääjille 20.10.1962, Kirjeenvaihto 1959-63, TKL:n arkisto, MVL. 103 Kts. paikanhakuilmoituksesta esim. Savon Sanomat 16.6.1962, lehtileike, Kirjeet 1959-63, TKL:n arkisto, MVL. 31 kuuluisilla savikylvyillään.104 Savikylvyt säilyivät myös uuden kylpylän ohjelmassa myöhemmin.105 Muuta todellista yhteyttä laitoksilla ei kuitenkaan ollut. Alkuvaiheen perustelu reuman hoitamisesta laajentui suunnitelmien tarkentumisen myötä ja keväällä 1963 rakentamista suunniteltaessa oltiin tekemässä jo laajalla pohjalla toimivaa kylpylä-kuntoutuslaitosta keskieurooppalaisten kylpyläideoiden pohjalta. Piirustusten valmiiksi saattaminen oli kuitenkin viivästynyt kevääseen 1963. Tämä johtui siitä, että arkkitehti Veikko Larkas oli käynyt yhdessä Tuomarlan Reumaliiton asiantuntijalääkäri tohtori Martti Aimosen kanssa tutustumassa saksalaisiin kylpylöihin varsin ”perusteellisesti” ja ”tämänkin jälkeen” he olivat vielä keskustelleet suunnitelmista kotimaisten asiantuntijoiden, kuten Työterveyslaitoksen edustajien kanssa. Tuomarlan Reumaliiton mukaan Suomesta puuttui tuolloin kylpylä-toipilaslaitospohjalla toimivat kuntouttavat hoitolat. Asiakaspohjaksi laitokselle ajateltiin kaikkia ”väsymystilasta tai kehittyvästä sairaustilasta työkuntoisiksi palautuvia”. Tällaisiksi luettiin ”monet loppuun ajetut perheenäidit”, ”väsyneet työntekijät”, sairaaloista tulevat kuntoutujat, jotka eivät enää olleet varsinaisen sairaalahoidon tarpeessa sekä myös ”johtajatautia sairastavat rasittuneet” liike-elämässä työskentelevät ja paljon vastuuta johtotehtävissään omaavat henkilöt. Edellä luetellut käsitteellistykset olivat sosiologi Anu-Hanna Anttilan mukaan peräisin sotaa edeltäneeltä ajalta. Esimerkiksi käsite ”väsyneet äidit” oli vakiintunut yleisempään käyttöön niin sanotun Lomankäyttökomitean kyselyn vastauksista vuodelta 1938.106 Piirustusten valmistumiselle asetettiin takarajaksi maaliskuun loppu 1963.107 Kuva 4. Kerättävän rahan kertymä vauhdittui huomattavasti kerääjäresurssien kasvaessa vuosina 1959-1961.108 Rahan keruu oli sujunut hyvin jo aiemmin, sillä varoja oli keväällä 1963 säästössä mittava noin 40 miljoonaa vanhaa markkaa käsittävä summa (867.849 euroa). Jäsenkeräyksen tavoitteeksi oli asetettu tässä vaiheessa 22 miljoonaa vanhaa markkaa (477.317 euroa). 104 Mt 1959/6, ”Tuomarla jatkaa Ikaalisten kylpylä- ja lomanviettotraditioita”, 170. 105 Ikaalisten kylpylän mainoslehtinen vuodelta 1975, Pöytäkirjat 1975, TKL:n arkisto, MVL. 106 Anttila 2005, 103, 119. Lomankäyttökomitea ei koskaan julkaissut mietintöä. Sen aineisto vuosilta 1938-1940 sisältyy osana Valtioneuvoston arkistoon. 107 Toimintasuunnitelma vuodelle 1963, Pöytäkirjat 1963, Tuomarlan Reumaliitto, TKL:n arkisto, MVL; Reumasta hoitolan yleisempänä perusteluna ks. esim. pakina Mt 1960/4, ”Valkotakkisten reumahoitola”, 101. 108 Mt 1962/1, ”Keräys edistyy”, 19. 32 Rahaa oltiin siis kokoamassa omin toimin noin 1,2 miljoonaa nykyeuroa vastaavaa summaa. Loppuja kustannuksista tultaisiin anomaan raha-automaattiyhdistykseltä sekä lainaamaan pankeista. Raha-automaattiyhdistykseltä anottiin 1963 noin 300.000 nykyeuroa vastaavaa summaa (joka vastaisi 160.000 markkaa vuoden 1963 rahaa). Rahankäyttösuunnitelmista on helppo päätellä, että toiminnan ja rakentamisen haluttiin olevan mahdollisimman omarahotteista. Tanskalainen Tuomarlassa kesällä 1959 vieraillut meijeriammattilainen L. Laursen ihmetteli tähän liittyen Tuomarlan poeettisen kauneuden lisäksi sen ekonomista pohjaa alkuvuodesta 1960: ”Tuntuu ihmeelliseltä, että meijeriväki on saanut tämän kaiken aikaan ilman ulkopuolista tukea ja pystyy sen myös hoitamaan omin voimin.” Pääomaköyhässä maassa raha tuli ansaita ensin pienissä puroissa ja syödä vasta sen jälkeen.109 Kaikissa keräyksen vaiheissa ei tilanne kuitenkaan ollut näyttänyt näin valoisalta. Keväällä 1961 kerrottiin Maitotalous-lehdessä, että rahaa oli saatu kerättyä ”vasta noin 6-7” miljoonaa markkaa (135.000-158.000 euroa). Syitä tuloksen laihuuteen nähtiin olevan kolme. Ei ollut käytetty riittävästi henkilötyövoimaa ja toiseksi nähtiin, että: ”Työvoima, jota oli käytettävissä, oli pääasiassa työttömänä olevia meijeriammattihenkilöitä; aineshan ei ollut parasta mahdollista tämän tyyliseen työhön, kuin järjestötyöhön, johon meijeriammattihenkilöt eivät olleet koulutettuja.” Kuva 5. Kerääjiä vierailulla Upon tehtailla Lahdessa 1963. Kuvassa vasemmalta oikealle: Heikki Norri, Pentti Vehkaoja, Ensio Talja, Mikko Niemi, Hannes Kontio, Anna-Maija Ala-Huissi, Martti Sivonen ja Veikko Sivonen.110 Liiton johtokunta oli myös pettynyt siihen, että jotkut kerääjät olivat katkaisseet työsopimuksensa juuri keväällä, jolloin olisi pitänyt ”otollisena aikana kiristää otetta”. Merkittävimpänä seikkana nähtiin kolmas syy, joka oli se, ettei liitto itse ollut valinnut parasta mahdollista systeemiä keräystyöhön. Vuoden 1961 alusta näin oli kuitenkin tehty. Kaikki kolme kohtaa kerrottiin tulleen korjatuksi. Kahden työntekijän sijasta liikkeelle oltiin nyt lähdössä ”10-15 miehen organisaattorin voimalla”. Nyt tultaisiin käymään 109 Toimintasuunnitelma vuodelle 1963, Pöytäkirjat 1963, Tuomarlan Reumaliitto, TKL:n arkisto, MVL; 3. §, Tuomarlan Reumaliiton työvaliokunnan kokouspöytäkirja 11.2.1963, Pöytäkirjat 1963, Tuomarlan Reumaliitto, TKL:n arkisto, MVL; rahatilanteesta ks. myös Tilintarkastuslausunto vuodelta 1962, Pöytäkirjat 1963, Tuomarlan Reumaliitto, TKL:n arkisto, MVL sekä lainan ottamisesta ks. Tuomarlan Reumaliiton johtokunnan kokous 25.10.1963, 1 §., Pöytäkirjat 1963, TKL:n arkisto, MVL; L. Laursenin lausunnosta ks. Mt 1960/2, ”Tuomarla tunnetaan Tanskassa”, 42. 110 Mt 1963/2, ”Upo esittäytyi”, 46. 33 ”käsiksi” itse kohteisiin, mikä lienee tarkoittanut ovelta ovelle kiertämistä tiloilla.111 Taustalla lienee ollut vaikuttamassa myös se, että liiton keräyksessä ei oltu enää liikkeellä ensimmäistä kertaa ja että samoihin aikoihin oli vireillä myös monta muuta maatalojen kukkaroa rokottanutta keräystä kuten esimerkiksi Unicefin kansainväliseen maitopäivään 25.5. liittynyt Maitokeräys.112 Keräys toimitettiin provisiopalkalla siten, että maan eri osissa oli ”alueen vaikeusasteen” mukaan hieman eri provisiot. Etelä-Suomessa Joensuun korkeudelle asti sai palkkiota keräämisestä neljäsosan koko kerätystä summasta (25 %), Joensuusta Kemiin saakka sai vajaan kolmanneksen (30 %) ja Kemistä pohjoiseen sai reilun kolmanneksen (35 %). Palkkiot keräämisestä olivat olleet samat jo vuodesta 1960 lähtien ja ne päätettiin tammikuussa 1965 edelleen pitää samoina.113 Norri otti kaikista tuloista oman 10 prosentin provision.114 Kuva 6. Tuomarlan suhdetoimintamiehet terveyskylpemässä. Tällaista toimintaa kutsuttaisiin nykyisin verkostoitumiseksi tai sauna-diplomatiaksi. Ilmeistä on, ettei Tuomarlassa ainakaan kuvasta päätellen harjoitettu sekasaunomista vaan saunavuorot oli segregoitu miehille tai naisille; ainakin virallisissa yhteyksissä, sillä niin yleinen tapa sukupuolittuneet saunavuorojaot näyttävät kuvien perusteella olleen.115 Tätä Reumakeräyksen nimellä kulkenutta kylpylärakentamiseen tähdännyttä keräystä propagoitiin voimallisin emotionaalisesti ladatuin esimerkein jäsenistölle Maitotalouslehdessä. Varsinais-Suomen meijeripiireissä kerännyt rouva Anni Kallas kertoi esimerkkejä keräysmatkoiltaan, kuin Elias Lönnrot runonkeruumatkoistaan: ”Suorastaan liikuttaviakin tapauksia on sattunut, kun esim. sairas, yksinäinen pikkutilan emäntä liittyy jäseneksi vain siitä syystä, että muutkin tekisivät samoin nähtyään, että hänkin 111 Mt 1961/4, ”Mitä kuuluu Tuomarlaan?”, 103. 112 Mt 1961/5, ”Maitokeräys nälkää näkeville kansoille”, 151. 113 TRL:n Jhtk. 25.1.1965, 9 §. 114 Heikki Norrin kirje TKL:lle 17.8.1984, Liite n:o 12, TKL:n Jhtk. kokptk. 26.8.1984, 12 §. 115 Maitotalous 1962/6, ”Suhde-toimintapäivät Tuomarlassa”, 217. 34 vähistä varoistaan uhraa summan. Kun vastaavanlaisen tilan isäntä, jolla on suuri perhe, ja joka kuolion tähden on menettänyt molemmat jalkansa ja toisen kätensä, pyytää emännän täyttämään jäsenkortin puolestaan, etsii tapaus vertaansa sekä auttamisen halussa että tulevaisuuden uskossa.”116 Naisia oli kerääjinä useita. Pohjanmaalla kerääjiä oli kaksi ja molemmat olivat naisia, eli rouva Anna-Maija Ala-Huissi ja jo mainittu rouva Aune Korkiakangas. Jälkimmäisen kuvailtiin ”ilmeisestikin joutuneen” aiemminkin asioitaan esittämään, siksi vaikuttavana Korkiakankaan toimintaa pidettiin. Hänen kerrottiin suorittaneen keräystyönsä perusteellisesti ja hyvin tuloksin. Alajärven Osuusmeijerin 600 maidontuojaa olivat ilmoittaneet halustaan olla mukana ”reumahoitolakeräyksessä”.117 Monesti keräystyö antoi maakunnissa hyvän tuloksen ja myös yritykset lähtivät keräykseen mukaan, kuten oheisesta Lahdessa Upon tehtailla keväällä 1963 otetusta kuvasta (kuva 5) jo voi päätellä.118 Myös Farmos Oy lahjoitti suuren summan rahaa keräykselle.119 Mutta myös lähes koko 1950-luvun lopun kestänyt järjestöllinen kuherruskuukausi jäsenistön kanssa tuntui olevan ohitse 1960-luvun alussa, kun Maitotalous-lehdessä todettiin, että: ”Kuluneita kesiä voidaan Tuomarlan toiminnassa pitää myöskin välivuosina, koska alkuinnostus Tuomarlaan oli laskemassa.”120 Tästä lienee osoituksena myös keskustelu maksuista. Lomakylän maksut herättivät jäsenistössä nimittäin keskustelua muutaman toimintavuoden jälkeen. Nimimerkki ”Isännöitsijä Satakunnasta” tiedusteli Maitotaloudessa keväällä 1960, voisiko liitto tukea jäsentensä lomanviettoa hintoja alentamalla. Neliviisihenkisen perheen oleskeluun päivässä menevä 1500 markan summa (noin 34 euroa) tuntui kirjoittajasta liian suurelta. Varsinkin, jos lomaa vietettäisiin Tuomarlassa kaksi viikkoa. Hän ehdotti, että perheellisiltä perittäisiin ensimmäiseltä jäseneltä 400 markkaa, toiselta 300 ja lapsilta 200 markkaa vuorokaudelta (= 1100 markkaa päivämaksua nelihenkiseltä perheeltä, joka vastaisi noin 25 euroa). Kirjoittajan mukaan alennukset tulisivat näkymään lisääntyvissä käyttäjämäärissä ja palautuisivat näin takaisin liitolle.121 Vastineessa kirjoittajalle Tuomarlan taholta todettiin, että todellinen vuorokausikustannus oli tuolloin jo yhtä henkeä kohden 1000 markkaa (23 euroa). Liitosta kerrottiin lisäksi jo subventoidun lomailijoiden maksuja. Siksi ei katsottu mahdolliseksi alentaa hintoja enää yhtään vaan pikemminkin nähtiin, että olisi tarvetta hintojen korotuksiin. Vastineessa oltiin sitä mieltä, että mökkiloma omalla huvilalla tulisi huomattavasti Tuomarlaa kalliimmaksi ja omalla huvilalla joutuisi myös työskentelemään ”melkein yhtä paljon kuin normaalioloissaan”. Vastineen lopussa opastettiin lomailijoita omatoimisuuteen. Olisi mahdollista päästä hyvin halvalle lomalle, jos lomanviettäjä suostuisi tinkimään omista mukavuuksistaan. Oli nimittäin mahdollista hankkia teltta, keitin ja säilykepurkkeja. Tuomarlan kaksi kilometriä pitkä rantaviiva olisi tällöin jokaisen meijeriammattihenkilön 116 Mt 1961/11, ”Reumakeräys vauhdissa”, 245-246. 117 Mt 1962/2, ”Nainen, joka saa tuloksia”, 53. 118 Mt 1963/2, ”Upo esittäytyi”, 46. 119 Mt 1962/2, ”100 000 markan lahjoitus Tuomarlalle”, 45. 120 Kts. esim. Mt 1961/8, ”Tuomarlan kesää”, 149. 121 Mt 1960/4, ”Tuomarlan lomanviettomaksut puntarissa”, 99. Euromääräinen summa tuntuu pieneltä mutta reaaliansioiden huikea kasvu tarkoittanee sitä, että summa on kuitenkin ollut kohtuullisen mittava tuolloisille palkansaajille. 35 käytössä ilmaiseksi. Lisäksi heillä olisi tällä tavoin lomaa viettäessään kuitenkin oikeus ottaa osaa kaikkiin Tuomarlassa järjestettäviin ”seurapeleihin” ja myös tavata kollegoitaan.122 Sekä Meijeriväen Liitossa että Terveyskylpyläliitossa ja Ikaalisten kylpylässä toiminut MVL:n toiminnanjohtaja (vuosina 1975-1990) Heimo Breilin muistelee perheensä Tuomarlan kesävierailuja jälkikäteen seuraavasti: ”Meillä oli pojat pieniä ja se punanen tupa, joka oli renkien ja näitten (entinen kartanon palveluskunnan asuntola), niin isossa tuvassa kerrossänkyjä limittäin ja poikittain. Toisilleen täysin vieraita, mutta MVL:n jäseniä. Siellä mekin yhdessä kerrossängyssä nukuttiin. Nuorempi poika oli vaimon vieressä ja vanhempi poika oli minun vieressä. Ja ei siinä mitään (naurahdus), ei pesupaikkaakaan ollut minkäänlaista muuta, kun vesikraana. Joo, kesällä -65 valmistui Ikaalisten kylpylän ensimmäinen vaihe. Ja sillon Tuomarlan reumaliitto teki meidät siellä Terveyskylpyläliitoksi.”123 Kylpylän perustaminen ja toiminnan vakiintuminen Alkukeväästä 1963 ajateltiin, että uuden päärakennuksen rakentaminen saattoi alkaa Tuomarlassa hyvin pian. Tuomarlan Reumaliitto pääsi kuitenkin keskustelemaan tulevan kylpylän urakkatarjouksista toden teolla vasta syksyllä 1963,124 vaikka rakentaminen olisi haluttu aloittaa jo aiemmin, viimeistään kevään 1963 lopulla.125 Ruokahalu oli selkeästi kasvanut syödessä, sillä Maitotaloudessa kuvattiin lokakuussa 1963 miten: ”Kylpylähankkeeseen ryhdyttäessä suunniteltiin, että 30 milj. vmk kylpylä olisi meidän käytännöllisten saavutusten ulottuvilla. Aikaa myöten kuitenkin todettiin, että tämän kokoinen laitos olisi ollut kylpylänä liian pieni. Keräys kylpylän rahoittamiseksi oli mennyt odotettua paremmin, ja niin päädyttiin kylpylään, jonka rakennuskustannukset nousisivat n. 100 milj. vmk.”126 Ensimmäiset tarjoukset saatiin käsittelyyn vasta lokakuun lopun johtokunnan kokoukseen. Ne tuntuivat tuolloin vielä aivan liian korkeilta, sillä kalleimman arvo olisi ollut noin 1,7 miljoonaa euroa (866.000 vuoden 1963 markkaa). Seuraavassa kokouksessa käsiteltiin halvempia tarjouksia, joista rakennusyhtiö Tasera Oy:n tekemä tarjous oli selvästi edullisin (688.000 vuoden 1963 markkaa, joka vastaisi noin 1,4 miljoonaa euroa). Johtokunta päätti pyrkiä saamaan urakoitsijaksi halvimman tarjouksen jättäneen yrityksen. Seuraavaan kokoukseen oli selvitetty taustoja valitusta yrityksestä. Taserasta oli saatu hyviä tietoja sekä rakentamisen laadun, aikataulujen pitävyyden että myös yrityksen toivomien maksuaikojen suhteen. Lisäksi hankkeen maksuaikataulu oli laadittu ”edullisen varovaisesti”. Johtokunta totesi, että ainoa asia, josta ei oltu saatu varmuutta oli yrityksen vakavaraisuus mutta tämä koski kaikkia muitakin urakkatarjouksen jättäneitä yrityksiä ja oli yleistä alalla tuohonkin aikaan. Takarajaksi myös ulkotöiden valmiiksi saattamiselle asetettiin huhtikuun loppu 1964. Johtokunta totesi, että Suur-Helsingin Osuuskassa oli myöntänyt 122 Mt 1960/4, ”Tuomarlan lomanviettomaksut puntarissa”, 99. 123 Heimo Breilinin haastattelu 1.10.2013. 124 Tvk 28.9.1963, 1-2 §. 125 Mt 1963/2, ”Kohti terveyskylpylää ja kuntouttamislaitosta”, 33. 126 Mt 1963/10, ”Mitä Tuomarlassa tapahtuu”, 312. 36 rakentamishankkeelle lainaa 200.000 markkaa.127 Luovutusajankohtaa tarkistettiin realistisemmaksi ja se asetettiin huhtikuun loppuun keväälle 1965.128 Työt alkoivat marraskuun lopussa 1963 kylpylän rakennuspaikan katsastamisella rakennuksen suunnitelleen arkkitehti Veikko Larkaksen johdolla. Sähkötöihin valittiin Hankkija, jolle annettiin myös jäähdytystilojen- ja koneiden asentamistyöt. Maaliskuussa 1964 valittiin kattotöiden suorittajaksi Ikopal. Työt edistyivät hyvää vauhtia. Harjannostajaisia päästiin viettämään toukokuussa 1964 miellyttävissä ja odottavissa tunnelmissa.129 Kuva 7. Uudet rakenteet alkavat hahmottua. Tuomarlan tuleva uusi kylpylän päärakennus vielä rakennustelineiden peitossa harjannostajaisten aikaan elokuussa 1964.130 Pääurakoitsija Tasera Oy ilmoitti lokakuussa 1964 Tuomarlan Reumaliitolle, että kaksi rakennussiipeä tultaisiin luovuttamaan valmiina jo ennen vuoden vaihtumista. Vain päärakennuksen uima-allasosa tultaisiin luovuttamaan myöhemmin. Syyskuussa oli myös allekirjoitettu päärakennusta urakoivan yrityksen kanssa tarjouskilpailun jälkeen urakkasopimus henkilökunnan asuinrakennuksen rakentamisesta 146.000 markan hintaan (273.252 euroa). Kylpylän päärakennuksen luovutustilaisuus järjestettiin 21.12.1964. Tarkastuksessa havaittiin kyllä puutteita mutta yleisarvio tarkastuksesta pöytäkirjan mukaan oli, että työ oli tehty ”erittäin hyvin”. Rakennuttaja kykeni antamaan urakoitsijalle ”lämpimät ja vilpittömät kiitokset” töiden hyvästä suorittamisesta sekä siitä, että luovutus tapahtui alkuperäistä aikataulussa sovittua päivämäärää aiemmin. Tarkastusta ei kuitenkaan hyväksytty lopullisesti vielä ensimmäisellä kerralla, vaan sitä päätettiin havaittujen puutteiden vuoksi jatkaa mahdollisimman pian. Tämä tapahtui heti joulun pyhien jälkeen 30.12.1964. Edelleen rakennuksessa havaittiin pieniä puutteita mutta niistä huolimatta tällä kertaa päätettiin, että talo oli vastaanotettavissa siten, että urakoitsijat velvoitettiin 127 TRL Johtok. ptk. 25.10.1963, 3 §; 31.10.1963, 3 §; 14.11.1963, 1-2, 6 §, TKL:n arkisto, MVL. 128 Esim. Mt 1963/11, ”Kaivinkoneet Tuomarlassa”, 344. 129 Kylpylän rakennustyömaan työmaakatselmus kokptk. 21.11.1963, 1-2 §; TRL:n tvk:n kokptk. 4.1.1964, 2-3 §; Työmaakok. ptk. 18.3.1964, 2 §; Mt 5/1964, ”Harjannostajaiset ja peruskivenmuuraustilaisuus”, 143. 130 Mt 1964/8, ”Tuomarla tänään…”, 230. 37 korjaamaan kaikki tarkastuksessa listatut puutteet. Samaan aikaan päästiin viettämään henkilökunnan asuinrakennuksen harjannostajaisia tammikuussa 1965.131 Hyvin sujunut rakentaminen sai kyllä pian muitakin sävyjä. Heti luovutuksen jälkeen ryhdyttiin esittämään kritiikkiä. Lisätöitä oli tilattu kohtuullisen paljon, jonka vuoksi laskuja selviteltiin useasti jo rakennusaikaisissa työmaakokouksissa, työvaliokunnan ja johtokunnan kokouksissa sekä myös vielä myöhemmin. Kylpylärakennuksen suhteen oli lisäksi löytynyt joitain muita ”selvittämättömiä pikku juttuja”, jotka päätettiin käsitellä myöhemmin pidettävässä, tarkemmin määrittelemättömän ajan päästä pidettävässä kokouksessa.132 Kuva 8. Avoimen ja mahdollisuuksia täynnä olevan tulevaisuuden auringonpaisteessa hymyilevät herrasmiehet Tuomarlassa uuden kylpylärakennuksen edustalla päärakennuksen harjannostajaispäivänä 22.5.1964. Vasemmalta: Valion pääjohtaja 1960-75 professori Pellervo Saarinen, Tuomarlan Reumaliiton toiminnanjohtaja Heikki Norri ja liiton asiantuntijalääkäri ja myöhempi pitkäaikainen kylpylälääkäri, lääketieteen lisensiaatti Martti Aimonen.133 Johtaja Aaltonen urakoinnin suorittaneesta Tasera Oy-yrityksestä toi tammikuussa heti luovutuksen jälkeen julki ”kylältä kuultuja” puheita. Rakennustoimikunta vakuutteli Aaltoselle, että heillä oli rakentajasta vain pelkkää hyvää sanottavaa. Toimikunta toivoi asioiden hoitamisen jatkuvan ”yhtä ymmärtävässä ja sovittelevassa hengessä” kuin mitä siihenkin asti nähtiin tapahtuneen. Ehkä jonkinlaisena varoventtiilinä erimielisyyksien aiheuttamille turhautumille sai toimia kylpylän uimahallin kaakelilaattojen toimittaja, jonka tilaus Japanista oli pahasti myöhässä. Toimikunnan mielestä urakoitsija oli toiminut 131 Kylpylän rakennustyömaan työmaakatselmus kokptk. 21.11.1963, 1-2 §; TRL:n tvk:n kokptk. 4.1.1964, 2-3 §; Työmaakok. ptk. 18.3.1964, 2 §; Jhtk. kokptk. 27.8.1964, 5 §; TRL:n tvk. kokptk. 12.9.1964, 1 §; Jhtk. kokptk. 24.9.1964, 5 §; Työmaakok. ptk. 24.10.1964, 12 §; Jhtk. kokptk. 19.12.1964, 1 §; Päärak. vast. ottotark. ptk. 5-6, 11 §; Päärak. vast. ottotark. jatkoptk. 30.12.1964, 2-3, 11 §; Työmaakok. ptk. 8.1.1965, 1 §., TKL:n arkisto, MVL. 132 Kokptk. 8.1.1965, 5-6, 8 §, Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto, MVL. Lisätöistä kts. esim. Rktm:n neuv. kokptk. 30.1.1964, 2 §; Työmaakok. ptk. 10.2.1964, 2, 4 §; TRL:n tvk. kokptk. 18.3.1964, 10 §; Työmaakok. ptk. 18.3.1964, 3 ja 11 §; Työmaakok. ptk. 29.7.1964, 7 §; Päärak. vast. otto. tark. jatkokok. ptk. 30.12.1964, 7 §. Lisätöiden laatua, sisältöä tai tarvetta on kokouspöytäkirjojen antaman informaation niukkuuden vuoksi mahdotonta päätellä. 133 Mt 1964/5, 143. Perustettaessa kylpylän toimintaa rahoittavaa Terveydenhuoltosäätiötä kesällä 1965 lahjoitti Valio puolet eli 5.000 markkaa (8.927,50 euroa) säätiön peruspääomasta. Tästä kts. TRL Jhtk. ptk. 11.7.1965, 5-6 §, TKL:n arkisto, MVL. 38 ”erittäin huonosti” ja ”sopimattomasti”. Häneltä ”toivottiin pikaista varmuutta” ja asian selvittämistä, jotta työt uimahallilla saataisiin tehtyä loppuun.134 Norri kävi ja myös herätti keskusteluja monilla eri suunnilla samaan aikaan. Yksi hänen tuolloisista keskustelukumppaneistaan oli Meijeriväen liitto. Näitä keskusteluja voisi kuvata jonkinlaisena kahnauksena. Tilanne liittyi joihinkin ilmi tulleisiin epäkohtiin, ei ainoastaan hänen palkkaustaan koskeviin järjestelyihin. Tuomarlan Reumaliitto katsoi kuitenkin parhaimmaksi pysytellä sivustakatsojana asiassa ottamatta siihen vielä tuolloin mitään kantaa. Tilanteen vaatimat mahdolliset toimenpiteet haluttiin selvittää vasta sen jälkeen, kun rakennustoimikunta olisi sanut työnsä lopullisesti valmiiksi. Virkkeen muotoilu pöytäkirjassa jätti asian varsin avoimeksi epämääräisen mittaiseksi ajanjaksoksi, koska rakennustyöt olivat edelleen kesken.135 Toisaalta Tuomarlan reumaliiton puheenjohtaja Vieno Laineen avatessa toimintavuotta 1965, sisälsi hänen tulevaisuutta hahmottava puheensa selvän viittauksen ilmenneisiin erimielisyyksiin. Hän nimittäin toivoi vuoden 1965 erityisesti ”muodostuvan rakentavaksi liittojen sisäisissä asioissa”.136 Norrin toiminta oli saanut Meijeriväen liiton perustamaan toimikunnan selvittämään kiistoja. Erimielisyyksien kohteiksi kerrottiin tavat, joilla Norri oli hoitanut jäsenten palkkaasioita sekä myös mielipide-erot johtokunnan ja toiminnanjohtajan välillä. Nämä epäkohdat olivat MVL:n taholta nähtynä johtaneet ”yhteistyön epäonnistumiseen”. Tuomarlan Reumaliitto ei halunnut asettaa omaa arvovaltaansa vaakalaudalle vedoten saavutettuihin hyviin suhteisiin Valtioneuvoston ja lääkintähuollon ”eturivin” edustajien kanssa. Tuomarlan Reumaliiton johtokunnan keskusteltua asiasta kaikki muut yhtyivät esitykseen odottelusta mutta MVL:n puheenjohtajana toiminut hallituksen jäsen Yrjö Sipilä jätti eriävän mielipiteen todeten asian kuuluvan kiinteästi myös Tuomarlan Reumaliitolle.137 Ilmeisesti kiistaan liittyen Norri oli esittänyt tammikuussa 1965, että saisi nostaa koko palkkansa suoraan Tuomarlalta. Johtokunta päätti kuitenkin pitäytyä aiempaan tapaan osajyvittää palkka järjestöjen kesken vielä tässä vaiheessa.138 Tapaus ”Perhe Heinolat” Norrin suhteissa myös muiden tahojen kanssa ilmeni tässä vaiheessa jonkinlaatuisia ”kommunikaatiovaikeuksia”. Talonmies Paavo Pitkänen irtisanottiin syyskuussa 1964139 mutta irtisanomista ei laitettu ollenkaan toimeen, sillä hänelle myönnettiin 45 markan palkankorotus, jossa hänen kuukausipalkkansa nousi 500 markkaan (892,50 euroa). Lokakuussa 1965 havaittiin, ettei talousjohtajaksi keväällä 1965 palkatun Väinö Heinolan ”työsuhteen jatkumiselle ole mahdollisuuksia” ja toiminnanjohtaja oli antanut hänelle sekä 134 Rak. tmk. kokptk. 25.1.1965, 1 ja 6 §, Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto, MVL. 135 TRL:n jhtk. kokptk. 17.4.1964, 5-6 §, Pöytäkirjat 1964, TKL:n arkisto, MVL; TRL:n tv:n kok. ptk. 25.1.1965, 1 §, Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto, MVL; TRL:n jhtk. kok. ptk. 25.1.1965, 11 ja 13 §, Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto, MVL; 136 TRL:n Jhtk. kokptk. 25.1.1965, 1 §, Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto, MVL. 137 TRL:n Jhtk. kokptk. 25.1.1965, 11 §, Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto, MVL. 138 TRL:n Jhtk. kokptk. 25.1.1965, 13 § 139 TRL:n tvk. kok. ptk. 12.9.1964, 6 §, Pöytäkirjat 1964, TKL:n arkisto, MVL. 39 hänen vaimolleen, ylihoitaja Else Heinolalle irtisanoutumiskehotuksen.140 Vaikka asiaa tutkiskeltiin johtokunnassa, ei toiminnanjohtaja Norrin toimia asiassa kyetty tai haluttu ryhtyä perumaan. Tilannetta oli kuitenkin mutkistamassa se, että myös talousjohtajan vaimo Else Heinola oli palkattu hoitamaan kylpylän ylihoitajan tehtäviä samalla kertaa hänen miestään palkattaessa ja samalla kertaa hänet myös irtisanottiin antamalla kehotus itse irtisanoutua. Asioiden yhteisyyttä perusteltiin sillä, että puolisot olivat hakeneet paikkoja aikanaan yhdessä ja asettaneet lisäksi paikkojen täyttämisen ehdoksi molempien palkkaamisen.141 Marraskuussa 1965 johtokunnan jäsenen Esko Arjaluodon oli todettava että, koska asioissa oli nyt menty niin pitkälle kuin oli, niin nyt olisi ”löydettävä virallisesti ne syyt, jotka irtisanoutumiskehoitukseen Heinolan pariskunnalle on antanut aiheen”. Johtokunta kykeni päättelemään ilmeisen lainvastaisesti, että myös ylihoitajana toiminut Else Heinola vapautetaan tehtävistään yhdessä hänen miehensä kanssa juuri heidän itsensä asettaman yhteispalkkausehdon vuoksi.142 Tapaus ilmentänee osiltaan, ainakin jossain määrin, vanhan sukupuolijärjestyksen mukaista toimintamallia, jonka purkautuminen kohti nykyaikaista modernia tasa-arvoajattelua oli alkanut 1860-luvulla suomalaisessa yhteiskunnassa tapahtuneen taloudellisen toiminnan vapauttamisen ja alkaneen hitaan teollistumisen myötä. Vaikka asiaan ei suoraan viitattukaan, niin käytännöllisessä mielessä vaimot tuntuivat tässä tapauksessa kuitenkin ilmeisesti silti edelleen kulkeneen instituution edustajien mielestä - vielä sata vuotta myöhemmin 1960-luvulla - miestensä matkassa ja heidän vallan alaisuudessaan.143 Samaiseen yhteiskunnalliseen ongelmaan sukupuolten välisissä suhteissa viitattiin useissa muissakin yhteyksissä. Maitotalous-lehden artikkelissa käsiteltiin asiallisella tasolla ajatellen viattomasti kesänvieton päättymistä Tuomarlassa heinäkuussa 1964. Artikkelin asiallisen viestin lisäksi siinä kuitenkin viitattiin myös miesten asemaan yhteiskunnassa laajemmin, pohdittaessa niitä pelkoja, joita Tuomarlan muutos tulisi aiheuttamaan, kun kirjoitettiin: ”Herrat koneenhoitajat ovat vakavia. Onhan lähtö Tuomarlasta ja ovathan he sentään luomakunnan herroja.” Artikkelin symbolisen tason tehtävänä lienee ollut hälventää pelkoja, joita jäsenistöllä Tuomarlan tulevia toimintamuotoja kohtaan saattaisi olla. Artikkelilla voi kuitenkin analyyttisesti ajatellen pohtia olleen myös muita funktioita. Yleisemmällä yhteiskunnallisella tasolla siihen sisältyi vaatimus yhteiskunnallisen muutoksen pidättämisestä. Siinä nimittäin tunnuttiin lupaavan, että vaikka Tuomarla muuttuisi, ei miesten asema tulisi muuttumaan. Artikkelissa kun nimittäin juuri poislähtöä tekevien miesten suihin laitettiin kysymys siitä, että: ”Pitääkö ottaa myös savihoitoa, vai saako entiseen tapaan lomailla.” Artikkeli vastasi 140 TRL:n tvk:n kok. ptk. 14.10.1965, 3-5 §. 141 TRL:n johtokunta 13.11.1965, 2 §. 142 TRL:n johtokunta 13.11.1965, 3-4 §. 143 Vrt. esim. Peltonen 2004 sekä Sulkunen 1986; 1989; 1995. 40 kysymykseen myönteisesti, totta kai saa lomailla eli elää kuten aiemminkin ”luomakunnan herroina”.144 Arjaluodon johtokunnalta peräänkuuluttamat syyt sanoa irti Heinolan pariskunta yhtä aikaa löydettiin marraskuussa 1965. Johtokunta totesi tuolloin, että taloudenhoitaja oli kykenemätön tehtäväänsä, molemmat olivat laiminlyöneet toiminnanjohtajan ohjeita, molemmilta puuttui solidaarisuus työnantajaa kohtaan ja lisäksi taloudenhoitaja oli käyttänyt alkoholia työpaikalla.145 Else Heinola ei irtisanomistaan niellyt täysin pureksimatta vaikka hänen miehensä Väinö Heinola johtokunnalle myönsikin ”epäonnistuneensa tehtävässään”. Väinö Heinola kertoi kuitenkin hoitaneensa kirjanpitoa juuri niiden ohjeiden mukaan, jotka hän siihen oli esimieheltään saanut. Hänen mukaansa Norrin ohjeet oli annettu yleensä ”mahdollisimman epäselvästi ja ilman riittävää selvyyttä”. Lisäksi ohjeita oli myös muuteltu usein joskus ”jopa päivittäinkin”. Tämän vuoksi työskentely Norrin alaisuudessa oli Heinolan mukaan ollut erittäin vaikeaa. Valtuudet ostoihin sekä hankintoihin tai muunkaltaiseen omatoimisuuteen olivat Heinolan mukaan myös olleet rajoitetut, koska Norri oli hänen sanojensa mukaan täsmentänyt hänelle, että ostoja oli syytä varoa, ”sillä vain MINÄ hyväksyn laskut”, kuten Norri oli hänelle erään kerran todennut.146 Else Heinola oli kirjelmöinyt kylpylän hoitamisesta johtokunnalle jo etukäteen. Hän oli myös laatinut kokousta varten selostuksen, jonka hän luki johtokunnalle. Siinä kyseenalaistettiin Norrin sopivuus kylpylän johtamiseen ja viitattiin saksalaisen kylpyläprofessorin näkökantoihin kylpylän johtajalle asetettavista vaatimuksista. Lisäksi Heinola ilmitoi selostuksessaan koko johtokunnan ”täydellisen asiantuntemattomuuden kylpyläasioissa”. Hän kertoi myös tehneensä ”viimeisenä oljenkortena” kantelun lääkintöhallitukselle ”hyvän kylpyläasian pelastamiseksi tuholta”.147 Norri vastasi Heinoloiden antamaan kritiikkiin kumoten kaikki väitteet paikkansa pitämättöminä. Hän katsoi joutuneensa asiassa parjauksen kohteeksi. Arjaluoto kysyi Norrilta, oliko tämä mielestään tehnyt kaiken voitavansa täysin rehellisesti, jotta annetut ohjeet sekä käskyt olisivat olleet niin selvät, yksiselitteiset ja toteuttamiskelpoiset, ettei ”heti ensimmäisellä viikolla olisi jouduttu puhumattomaksi” Heinolan pariskunnan kanssa. Myös Olavi Mäkinen yhtyi kysymykseen ja kertoi itsekin tunteneensa tunnonvaivoja asian hoitamisesta. Johtokunnan jäsenten kysymyksistä huolimatta ”Arjaluodon esittämä kysymys jäi vaille selvää ja yksikäsitteistä vastausta”. Asiasta käytiin kuitenkin vilkas keskustelu, jonka jälkeen kuitenkin päätettiin, ettei irtisanoutumiskehotusta voida peruuttaa. Ainoat myönnytykset asiassa tehtiin asunnon suhteen, kun ”kohtuusnäkökohdat huomioiden päätettiiin” yksimielisesti, että jos pariskunta ei muualta heti saa asuntoa saisivat he asua Tuomarlassa marraskuun loppuun ja ”rva. Else Heinolalle maksetaan palkka vuoden 1965 loppuun asti”.148 Taloudenhoitajan tehtävä laitettiin saman tien avoimeen hakuun siten, 144 Mt 1964/7, ”Kahdeksan kesää Tuomarlassa”, 199; kts. kylpylöiden henkilökunnan sukupuolittuneisuudesta Suomessa esim. Suvikumpu 2014, 66-71; vrt. antiikin Rooman aikaiseen ammattien sukupuolittuneisuuteen. Kts. Setälä 1993, 177-185. 145 TRL:n johtokunta 13.11.1965, 1-3 §. 146 TRL:n johtokunta 13.11.1965, 5 §. 147 TRL:n jhtk kokptk. 13.11.1965, 4 §. 148 TRL jhtk kokptk. 13.11.1965, 4, 6-7 §. 41 että paikka tultaisiin täyttämään ”mieluummin meijerimiehellä”.149 Heinolat muuttivat pois Tuomarlasta 18. marraskuuta 1965.150 Vaikka johtokunta tuki Norria Heinoloiden yhteen niputetussa irtisanomisessa ei Tuomarlan Reumaliittokaan aina kaikkia Norrin toimia kiitellyt. Ennen Heinoloiden asian käsittelyä marraskuussa 1965 oli huhtikuussa 1965 johtokunnan pöytäkirjaan kirjattu maininta, jota ei kuitenkaan selitetty sen enempää, kun todettiin, että: ”Arvosteltiin pitkän keskustelun aikana toiminnanjohtajan Tuomarlan Reumaliitossa suorittamien tehtävien suorittamista.” Arvostelu liittyi joko liittojen välisten suhteiden tulehtumiseen tai sitten laskuista syntyneisiin erimielisyyksiin urakoitsijan ja aliurakoitsijoiden kanssa. Vaikka työmaalla olikin ilmennyt joitain laskujen hyväksymiseen liittyviä vastuuepäselvyyksiä, on todennäköisempää, että arvostelu liittyi nimenomaan liittojen välisiin suhteisiin sekä Norrin johtamistapaan. Tuomarlan Reumaliitto maksoi maaliskuussa 1965 palkkahyvityksiä Norrin tuolloin korjatuista palkoista Meijeriväenliitolle 9.530 markkaa (17.015,81 euroa).151 Reumaliitosta Terveyskylpyläliitoksi 1965 MVL:n ja TKL:n suhteista Heimo Breilin kertoi muistitietohaastattelussaan yleisemmällä tasolla, miten: ”Se oli jotenkin outoa, että Meijeriväenliitto ei voinut hoitaa sitä (= Ikaalisten kylpylää), koska ei olisi saanut julkisia avustuksia. Niiden täytyi tehdä sisarjärjestö ja siinä oli samat jäsenet, kun meillä. Meillä Meijeriväenliitossa oli viisi henkeä palkkalistoilla, Ikaalisissa 300 (nauraa). Johonkin aikaa, en mä tiedä, mitä nyt mahtaa olla. Eli muna kasvoi paljon suuremmaksi kuin kana.”152 Tuomarlan Reumaliiton johtokunta päätti esittää nimen muuttamista Terveyskylpyläliitoksi tammikuussa 1965 mutta nimi esiintyy tässä asussa vasta vuoden 1965 lokakuussa.153 Nimen muuttamiseen päädyttiin, koska vanha nimi olisi sekaantunut Suomen Reumaliiton ry:n kanssa, kuten edellä on kuvattu. Suomen Reumaliitto oli paneutunut koko maan kattavana organisaationa reuman kuntouttamiseen ja ennaltaehkäisyyn. Yhdistys oli aloittanut toimintansa sodan jälkeen 1947. Kiistan olemassaolo myönnettiin ja Tuomarlan taholla annettiin periksi sekä muutettiin nimi uuteen asuunsa 1960-luvulla. Asiaan oli vaikuttamassa myös kuntoutustoiminnan laajeneminen yli reuman myös muilla alueille.154 Uuden taloudenhoitajan palkkaamista käsiteltiin joulukuussa 1965. Toimeen oli saatu neljä hakemusta, joista kolme oli ensisijaisesti tehtävään haluttuja meijerialan miehiä (Taavi Rasi, Matti Lyytinen sekä Mauri Korpi) ja yksi taloudenhoitaja (Tauno Eränmies). Eränmies pyydettiin samana päivänä pidettävään jatkokokoukseen paikalle ”henkilö149 TRL jhtk. kokptk. 13.11.1965, 8 §. 150 TRL tvk. kokptk. 28.11.1965, 2a §. 151 TRL jhtk ptk. 4.4.1965, 1, 5-6 §, Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto, MVL; kts. urakkariidoista ja laskujen hyväksymisen vastuukysymyksistä esim. Ptk. uimahallin luovutuskok. 14.5.1965, 8 § Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto. 152 Heimo Breilinin haastattelu 1.10.2013. 153 TRL:n jhtk. kok. ptk. 25.1.1965, 17 §, Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto, MVL; TKL:n tvk. kokoptk. 14.10.1965. 154 Reumaliiton historiasta ks. Ahtola & Åberg 2007. 42 kohtaisen kosketuksen saamiseksi” häneen. Eränmies kertoi haastattelussaan toimineensa neljä vuotta talaoudenhoitajana Luontolassa. Hänellä oli kuitenkin kahden kuukauden irtisanoutumisaika, jonka liiton johtokunta katsoi liian pitkäksi. Näin hänen palkkaamisensa jäi. Johtokunta keskusteli tämän jälkeen oman varapuheenjohtaja Olavi Mäkisen palkkaamisesta tehtävään. Hänen toivomuksia palkasta (1.200 markkaa kuukaudessa eli noin 2.143 euroa) ja asuntoedusta (”hyvä asunto”) pidettiin liian suurina ja kun Mäkinen ei toiveistaan suostunut tinkimään, ei häntä valittu tehtävään. Sen sijaan, että tämän jälkeen olisi odoteltu haastateltaviksi kolmea muuta paikkaa hakenutta meijeriläistä, toimi päätettiin julistaa heti uudelleen haettavaksi mutta nyt talouspäällikön tehtäväksi muutettuna. Syitä siihen, miksi kolmea muuta hakijaa ei edes haastateltu, ei lähteissä kerrota. Uudessa hakuilmoituksessa päätettiin kuitenkin jälleen erikseen korostaa juuri meijeriväkeä potentiaalisena työpaikan saajana.155 Johtokunta sai kuitenkin viimein palkattua uuden ylihoitajan koko syksyn jatkuneen tehtävien väliaikaishoidon jälkeen. Tehtävään palkattiin sairaanhoitaja Aira Uotila, jolle päätettiin maksaa palkkaa 900 markkaa kuukaudessa (noin 1607 euroa). Uotila aloitti tehtävässään tammikuussa 1966.156 Meijerialalla miesten säännöllisen työajan keskipalkka oli 880 markkaa (1.511 euroa) kuukaudessa ja naisilla 635 markkaa (1.090 euroa) kuukaudessa 1966. Kymmenen vuotta myöhemmin vuonna 1976 samat luvut olivat 2.800 markkaa (1.983 euroa) miehille ja 2.313 markkaa (1.638 euroa) naisille kuukaudessa. Tästä kymmenenen vuoden päästä 1986 samat luvut olivat 7.530 markkaa (2.358 euroa) miehille ja 6.581 markkaa (2.061 euroa) naisille kuukaudessa. Vuonna 1994 miesten keskiansio oli 10.349 markkaa (2.390 euroa) ja naisilla 9.628 markkaa (2.224 euroa) kuukaudessa. Nykyään ero on 90 euroa, jos mitataan kuukausittaista keskiansiota (naiset 3092 euroa, miehet 3182 euroa) ja 138 euroa, jos tarkastellaan tuloja tulospalkkioiden pohjalta (naiset 3332 euroa, miehet 3470 euroa).157 Talouden saaminen tasapainoon tuotti ongelmia kylpylän ensimmäisenä toimintavuonna. Puheenjohtaja Vieno Laine valitteli nimensä muuttaneen Terveys-kylpyläliiton johtokunnan vuoden 1966 ensimmäisessä kokouksessa, että laitoksen käyttömenot ja lainan lyhennykset korkoineen vaativat vuosittain johtokunnalta 80.000 markan ”omaa taloustoimintaa” eli tuloksen ylijäämää (137.432 euroa). Talo oli tuottanut tappiota ensimmäisenä toimintavuonna mutta jäsenkeräyksen ansiosta tilivuodelta oli saatu jäämään ylijäämää 64.088,82 markkaa (110.097 euroa).158 Terveyskylpyläliitto päätti siirtää ylijäämän perustamaansa Terveydenhuoltosäätiöön toiminnan tulevaa rahoitusta varten.159 Kylpylän toiminnan kehittämiseksi tässä vaiheessa muodostettiin asiantuntijatoimikunta, johon oli jo aiemmin rahaa kerätessä ehditty viitata hieman löyhemmillä ilmaisuilla. Toimikunnan johtoon tuli kylpylää jo monesti julkisesti propagoinut professori ja tuolloinen Kansanterveyslaitoksen johtaja Leo Noro. Myöhemmin Noro toimi Lääkintöhallituksen pääjohtajana. Muutkin jäsenet olivat varsin vaikutusvaltaisia henkilöitä kuntouttamistoiminnan saralla. Listalta löytyy jo aiemmin mainittu helsinkiläinen 155 TKL:n johtok. kokptk. 10.12.1965, 9 §. 156 TKL:n johtok. kokptk. 10.12.1965, Jatkoa 8 §:n; TKL:n johtok. kokptk. 29.1.1966, 8b §. 157 Vanhemmista palkkatiedoista kts. Ahlstrand 1995, 107, uusin tieto MVL:n palkkatilastot 2013. 158 TKL Jhtk. kokptk. 29.1.1966, 1, 9 §. 159 TKL tvk. 4.2.1967, 4 §. 43 professori Saima Tawast-Rancken fysikaalisen hoidon asiantuntijana, turkulainen professori, lääkintöneuvos Risto Pätiälä Lääkintöhallituksen terveydenhoito-osastolta, kirurgian ylilääkäri Olavi Leikkonen Tampereelta, ylilääkärit Yrjö Hongisto Helsingistä ja Mikko Reinikainen Tampereelta sekä tohtori Kaj Ahlman Helsingistä ja liiton jo monesti aiemmin asiantuntijalääkärinään käyttämä lääketieteen lisensiaatti Martti Aimonen. Toimikunnan sihteerinä toimi helsinkiläinen proviisori Ritva Norri.160 Noro, Pätiälä ja Aimonen tunsivat toisensa myös Kuntouttamisen Tuki ry:stä, jonka vuosikokous pidettiin Ikaalisten kylpylässä juuri lopputarkastuksen aikoihin joulukuussa 1964.161 Ritva Norri taas oli Heikki Norrin vaimo. Hänestä tuli 1968 Kylpylälehden päätoimittaja.162 Lääkintöneuvos Risto Pätiälän jäsenyys toimikunnassa lienee osittain myös seurausta siitä positiivisesta yllätyksestä, jonka hän kylpylässä kohtasi siellä vieraillessaan keväällä 1965: ”Kun professorit Leo Noro, Risto Pätiälä ja Saima Tavast-Rancken kävivät tutustumassa asiantuntijoina kylpylään, lääkintöneuvos Risto Pätiälä mainitsi että moderni rakennus kerrassaan järkytti häntä ajanmukaisuudellaan ja tarkoituksenmukaisuudellaan niin sisältä kuin ulkoakin päin ja tämä oli lääkintöhallituksen edustajalta erittäin rohkeasti sanottu, onhan Lääkintähallituksen asiana valvoa terveydenhoidon laitosten rakentamista ja ylläpitämistä.”163 Kansanterveystyön lisäksi toiminnalle tai ylipäänsä sen käynnissä pitämiselle oli toki olemassa myös muita motiiveja. Pitkään harkitut anniskeluoikeudet päätettiin hankkia vuoden 1966 aikana.164 Talo piti saada tuottamaan, jotta sen aiheuttamista kustannuksista olisi selvitty, sillä ulkopuolelta tulevat tuet tai tuotot jatkuvista uusittavista keräyksistä eivät olleet mitään itsestäänselvyyksiä, vaikka ne aiemmin olivatkin tuottaneet varsin sievoisia summia (kuten esimerkiksi päästiin toteamaan vuoden 1964 tilinpäätöstä laadittaessa, sillä jäsenmaksuja yksityisiltä oli tuolloin kertynyt reilut 260.000 markkaa. Summa vastaisi noin 488.000 euroa). Pohdittaessa alkoholioikeuksien hankkimista oli joulukuussa 1965 vielä päätetty selvittää niiden myönteiset ja kielteiset puolet. Kysymystä esitellyt toiminnanjohtaja Norri totesi kuitenkin asiakkaiden toivovan oikeuksien hankkimista. Alkoholinmyynnistä käytiin tämän jälkeen ”vilkas keskustelu”.165 Ravintola Tuomarla aloitti toimintansa alkoholin myyntioikeuksin 21.2.1967.166 Kylpylän talous oli alkuvaiheissa jälkikäteen tarkastellen kuitenkin varsin yksipuolisella tolalla toiminnan pysyvämpää jatkuvuutta ajatellen. Tuotoista oli vuoden 1964 aikana hankittu jäsenkeräyksellä peräti 62,93 prosenttia eli lähes kaksi kolmannesta. Se toki osoittaa jäsenten uskollisuutta ja vahvaa sitoutumista hankkeeseen mutta pidemmän päälle kertoo pitkäjänteisen taloudenpidon suhteen jäsenkeräysjärjestelmän kestämättömyydestä. Tämä johtokunnassakin varmasti ymmärrettiin ja koetettiin pohtia muita rahan 160 TKL johtok. kokptk. 29.1.1966, 15 §. 161 Mt 1965/1, ”Ikaalisten kylpylä on jo melkein valmis”, 8-9. 162 TKL tvk. 20.8.1968, 8 §. 163 Mt 1965/5, 117. 164 TKL Jhtk. kokptk. 29.1.1966, 16 §. 165 TKL tvk. kokptk. 10.12.1965, 4 a §. Kts. suomalaisesta alkoholikulttuurista Apo 2001. 166 TKL tvk. kokptk. 6.4.1966, 4 §; TKL Jhtk. kokptk. 21.5.1966, 3 §; TKL Jhtk. kokptk. 8.7.1966, 14 §; TKL tvk. kokptk. 4.2. ja 24.2.1967, 6 § (4.2.) ja 4 § (24.2.), Pöytäkirjat 1966-67, TKL:n arkisto, MVL. 44 ansaitsemiskeinoja. Tuomarlan omatkaan tuotot eivät vielä riittäneet ylläpitämään taloa, sillä ne olivat vain noin kymmenesosa keräyksen tuotoista. Myös adressituotot olivat vuodelta 1964 kovin vähäiset (reilut 4600 markkaa eli noin 8600 euroa). Myöskään yhteistyösopimukset eivät alkuvaiheissa muodostaneet kovinkaan merkittävää tuloerää, vaikka niiden näyttävä uutisointi oli varmasti osaltaan vaikuttamassa jäsenkeräyksen vauhdittumiseen. Keräyksen ylläpitokustannukset kohosivat myös vuosittain varsin suuriin summin, sillä yksistään vuonna 1964 näitä kuluja kertyi reilut 85.300 markkaa (noin 159.700 euroa). Keräyksen lisäksi ainoastaan raha-automaattiyhdistykseltä saatu 60.000 markan avustus (112.295 euroa) oli yksittäinen isompi tuloerä. Muuten kylpylä kokosi menovirtansa alkuvaiheissa hyvin pienistä tulojen puroista.167 Toisaalta talo oli pystyssä ja sillä oli toimintaa, joka laajeni koko ajan. Avustuksia oli saatu aiemmin, joten niitä saatettiin hyvällä syyllä odottaa saatavan myös tulevaisuudessa. Toiminnanpohja ei siis levännyt yksinomaan pilvilinnojen päällä.168 Varsinkin, kun Suomeen oli tullut toimiva laki sairausvakuutuksesta 1963. Norri taittoi Ikaalisten kylpylän rakentamiseen liittyvän arvostelun kirjoittaessaan Maitotalous-lehden pääkirjoitukseen toiminnan perustasta, sen motivaatiopohjasta ja suhteesta meijeriväkeen sekä maidon alkutuottajiin, eli jäsenkeräyksen kohteisiin. Norri perusteli kylpylää sillä, että lapsista ja nuorista pidetään ”terveystaloissa” kyllä hyvää huolta mutta vanhempien ihmisten vaikeuksia ei seurata eikä ole ryhdytty toimenpiteisiin heidän kuntouttamisekseen. Norri totesi, että Tuomarlassa oli tarkoitus tehdä juuri tätä puuttuvaa elementtiä, eli kuntouttaa erityisesti vanhempaa meijeriväkeä muitakaan unohtamatta. Sen lisäksi kylpylään tulisi mahtumaan myös ”ainakin 80 prosenttia muita ihmisiä”. Näiksi muiksi asiakkaiksi pyrittiin saamaan kannattajajäseniksi ryhtyneet maitotilalliset. Laajentamisen arvostelijoille Norri vastasi seuraavasti: ”Meijeriväki on usein arvostellut Tuomarlan investointeja ja Tuomarlan toiminnan laajentamista mutta tässäkin mielessä uskallan väittää että kun aika kuluu meijeriväkikin huomaa jotakin omistavansa ja heillä on jotakin sellaista jolla on merkitystä heidän elämäänsä enemmän kuin uskalletaan odottaakaan.”169 Norrin kuvailemien arvostelijoiden määrää tai laatua on mahdotonta täysin tietää, ja sillä voi spekuloida, oliko kyse olkinukkien rakentelusta projektin legitimoimiseksi myös yleisön silmissä projektissa ilmenneiden esteiden aiheuttamasta turhautumisesta johtuen; vai todellisesta meijerien piirissä kohdatusta vastustuksesta. Keskustelua Meijeriväen liiton kanssa asiasta oli kuitenkin jo muutamaan otteeseen käyty. Ajoittain keskustelu oli ollut mitä ilmeisimmin hyvinkin vuolassanaista.170 Toisaalta ilman mielipide-eroja mitään uutta ei koskaan ole syntynyt. Kysymyksen voi jättää tässä vaiheessa vielä avoimeksi mutta sitä pohtiessa on hyvä muistaa, että kaikkien Ikaalisten kylpylän rakentamiseen järjestettyjen 167 Mt 1965/2 Tuomarlan Reumaliitto ry:n tilinpäätös, 54. 168 Avustuksista ja laajenevista käyttäjämääristä kts. TKL johtok. kokptk. 10.12.1965, Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto, MVL. 169 Mt 1965/5, ”Lomakylän käyttö”, 117. Meijerijohtajat olivat vahvasti perustamisen taustalla. Tarmo Kallio kutsui heitä epiteetillä ”karismaattiset meijerijohtajat”, kuvatessaan heidän osuuttaan perustamisvaiheissa. Kts. tästä Tarmo Kallion haastattelu 30.9.2013. 170 Kts. esim. TRL:n tvk:n kokptk. 25.1.1965, 1 §; TRL:n Jhtk. kokptk. 25.1.1965, 11 §; TRL:n Jhtk. kokptk. 19.3.1965, 14 §; TRL:n tvk:n kokptk. 4.4.1965, 6 §; TRL:n Jhtk. kokptk. 4.4.1965, 6 §. 45 keräyksien tuotto oli tähän asti tuottanut runsaan taloudellisen tuloksen. TKL:n ja MVL:n johtokunnat eriytyivät toisistaan 1965. Taustalla oli Norrin saama kritiikki hänen toimistaan MVL:n toiminnanjohtajana. Meijeriväen Liiton Helsingin kerhosta oli siirtynyt satoja jäseniä Teknisten liittoon 1964-1966 ja jäsenistö kyseli Norrilta, saisiko asiasta tehtyä tutkimuksen. Taustalla kyti kysymys siitä, mitä Norri itse oli tehnyt asian estämiseksi ja mihin hän oli aikaansa käyttänyt. Juuri tästä syystä hänen poissaoloaan Helsingin kerhon vuoden 1964 vuosikokouksesta paheksuttiin myös ”vahvasti” hänelle lähetetyllä kokouksen julkilausumalla.171 Samaan aikaan Tuomarla oli laajentunut sekä rakennuskannaltaan että myös toiminnoiltaan. Asiantuntijoiden toimikuntaa ohjannut puheenjohtaja professori Leo Noro Työterveyslaitokselta kertoi alustuksessaan ”Loma ja terveys” 1965, miksi näin oli tapahtunut. Loma oli käsitteenä liitetty terveydenhoitoon, kun työfysiologia oli syntynyt tieteenä ja oli kiinnostuttu vapaa-ajan ja työn vuorovaikutuksesta. Lomailulla nähtiin olevan kaksi terveyden kannalta tärkeää tehtävää. Se ehkäisi sairauksia ennakolta ja auttoi niiden jälkihoidossa sekä potilaan kuntouttamisessa. Sairaudet olivat Noron mukaan kokeneet metamorfoosin yhteiskunnan rakenteiden muutoksessa. Aiemmin laajalle levinneitä bakteeri- ja virusinfektioita kyettiin nyt vastustamaan uusilla ”kemiallisilla lääkkeillä” ( = penisilliinit ja kipulääkkeet) sekä ”kehittyneellä hygieenisellä toiminnalla yhteiskunnassa”. Allergioita, joita yhteiskunnan hygienisoituminen on myöhemmin tuottanut, ei Noron aikana vielä tietenkään ollut ymmärretty liittää toisiinsa vaikka hän totesi kyllä, että ”ihmisten täytyy aina jotakin sairastaa”. Noro näki tähän liittyen, että infektiotautien tilalle oli tullut monia kroonisia sairauksia, joiden syntyä selitti hänen mukaansa stressi ja ympäristötekijät. Tämän vuoksi loma oli ”tietynlainen rasitustilan helpotuskeino”. Ympäristötekijät olivat kaupungeissa Noron mukaan psyykkisiä kuormitustekijöitä mutta maaseudulla huomattavasti enemmän fyysisiä. Erityisenä ryhmänä, joka maaseudulla kärsi, olivat Noron mukaan ”pientalon emännät”, jotka tekivät ”ehkä raskainta työtä tässä yhteiskunnassa”. Fyysisen kuormituksen ohella ympäristön painetekijöitä olivat Noron mielestä myös yhteiskunnalliset rakennetekijät, kuten ”puute ja köyhyys”, jotka ilmenivät Noron mukaan huonoina asuntoina ja ruokana, liian raskaana työnä ja likaisuutena. Noron mielestä nämä painetta tuottavat tekijät yhdessä ”lyö leimansa vallankin köyhemmän syrjäkunnan asujameen”. Tällaisina ”painetiloina” hän luetteli jatkuvan tupakanpolton ja väärän tai liiallisen ravitsemuksen. Listan lopussa olivat pahimmat uhat: ”…kotona ehkä ’murjottava, vaikea mies’ tai ’nalkuttava eukko’.” Lomailu auttoi näihinkin paineisiin. Toinen tärkeä aspekti olikin ”toipumislomantarve”. Sitä Noron mukaan tarvitsivat ne 80.000 sairaalasta kotiutetut henkilöt, joille tarvittiin ohjattua jatkohoitoa ja joille tulisi tarjota myös kuntoutustoimintaa. Kysymys omasi Noron mielestä suurta ja merkittävää kansantaloudellista painoarvoa, sillä sairasajan palkat tulisivat merkitsemään sairausvakuutukselle myöhemmin ”lähes 50 % kaikista sairausvakuutuskustannuksista”.172 Tätä kautta laajenevat käyttäjämäärät aktivoivat uudenlaisia toimintoja ja velvoitteita kylpylälle ja sen henkilökunnalle. Kylpylään tuli järjestää yöpäivystys sekä potilaiden valvonnan vuoksi että myös siksi, koska tuolloinen ylihoitaja oli muuttamassa kauemmaksi 171 h t t p : / / w w w. m v l . fi / a l u e y h d i s t y k s e t / h e l s i n g i n _ m e i j e r i a l a n _ a m m a t t i l a i s e t _ m v l _ r y / h i s t o r i a a / kerhon_toiminta_1960-1979. (Luettu 9.12.2014.) Kts. myös Jouko J. Järvisen haastattelu 16.10.2013. 172 Mt 1965/5, ”Loma ja terveys”, (Leo Noro), 123-124. 46 työpaikalta. Sitä järjestettäessä henkilökunnan kanssa käytiin keskusteluita järjestelytavasta. Johtokunta ajatteli, että hoitohenkilökunta velvoitetaan päivystämään vetämällä yökello kylpylän niin sanottuun kerroskeittiöön, jossa entuudestaan oli jo puhelinlinja. Asian järjestämisen tehtäväkseen saanut konttoripäällikkö Eino Rönkä ei nähnyt asiassa suuria ongelmia kirjatessaan muistioonsa johtokunnalle, että: ”Asia lienee järjestettävissä niin, että hoitohenkilökunta nukkuu vuorollaan kerroskeittiössä yön eikä siitä tarvitse järjestää mitään vapaavuoroja, koska siellä ei tarvitse jatkuvasti valvoa.”173 Henkilökunta esitti keskusteluissaan asiaa hoitamaan laitetun Röngän kanssa itselleen työolojen kohentamisen lisäksi myös palkantarkistuksia. Tammikuussa 1966 johtokunta korotti konttoripäällikkö Röngän palkkaa 1.000 markkaan kuukaudessa (1.718 euroa). Kirjanpitäjä Aila Virtaselle myönnettiin myös palkankorotus 700 markkaan kuussa kuten myös toiminnanjohtaja Norrille 800 markkaan kuussa (1.374 euroa). Norri sai tämän lisäksi myös asuntoedun ja osan palkastaan Meijeriväen liitolta. Lisäksi hän perusti kesällä 1966 osakeyhtiön. Muihin palkankorotuksiin ei ennen maassa vallitsevan yleisen palkankorotuslinjan selviämistä katsottu olevan aihetta. Huhtikuussa 1966 linja oli selvillä ja henkilökunnan palkkoja kyettiin nostamaan viisi prosenttia mutta ”korotus ei kuitenkaan koske siivoojia, vaan heidän palkkansa pysyy ennallaan”. Syksyllä 1966 sen sijaan korotettiin toiminnanjohtajan palkka 2.300 markkaan kuukaudessa (3.951 euroa) ja tiskaaja Hilja Vähäkoskelle myönnettiin palkankorotus hänen tuntipalkkaansa. Vähäkosken uusi palkka oli 1,30 markkaa tunnilta (vastaisi 2,23 euroa tunnilta).174 Kuva 9. Helmikuussa 1967 astuivat voimaan uudet kylpylähinnat.175 Rönkä itse palkattiin talouspäälliköksi, kun johtokunta ei löytänyt lukuisista ehdokkaista huolimatta mieleistään ehdokasta hoitamaan tehtäviä. Rönkä oli konttoripäällikkönä jo tuttu johtokunnalle. Hänen toimintatapansa tunnettiin ja ilmeisesti häneen luotettiin, koska syntyi ajatus palkata hänet kylpylän taloutta johtamaan. Kaupan kytkynä tuli hänen 173 TKL jhtk kokptk. 10.12.1965, 13 §; Liite n:o 1 Muistio kylpylän henkilökunnan kanssa käydyistä keskusteluista, Pöytäkirjat 1965, TKL:n arkisto, MVL. 174 Liite n:o 1 Muistio kylpylän henkilökunnan kanssa käydyistä keskusteluista, TKL Johtokunta kokptk. 10.12.1965; TKL Johtokunta kokptk. 29.1.1966, 28 §; TKL tvk. kokptk. 6.4.1966, 8 §; TKL tvk. kokptk. 8.7.1966, 8 ja 18 §; TKL Johtokunnan kokptk. 23.9.1966, 5 §. 175 TKL tvk. 13.1.1967, 5 §, liite., Pöytäkirjat 1967, TKL:n arkisto, MVL. 47 vaimonsa liiketoiminta, jolle osoitettiin tilat kylpylästä. Toki Röngän puolison liiketoiminnan laadulla oli asiakkaita palveleva merkitys jo itsessään: ”Röngän rouva saa harjoittaa kylpylässä omaan laskuunsa kampaamoliikettä, jota varten hänelle järjestetään sinne huone.”176 Henkilökunnan ”vaihtelevan” laadun oli havainnut myös puheenjohtaja Vieno Laine. Mutta syynä hän näki johtuvan omista ”vääristä valinnoista”, kuten hän itsekin havainnoi hahmotellessaan edellisen vuoden toimintaan vaikuttaneita tekijöitä johtokunnan avauspuheenvuorossaan talvella 1966.177 Saman vuoden aikana henkilökunnan vaihtuvuus pysyi edelleen voimakkaana. Tästä kertoo esimerkiksi se, että lääkintävoimistelijana toiminut neiti Tolkki ei jäänyt työpaikkaansa, vaikka hänelle tarjottiin eronpyynnön yhteydessä korkeampaa palkkaa.178 Myös ylihoitaja Aira Uotila jätti eronpyyntönsä lokakuussa 1966. Terveyskylpyläliiton työvaliokunta, jolle työntekijöiden palkkaamisasiat oli delegoitu, ei myöntänyt eroa, vaan aloitti keskustelut työsuhteen jatkamisesta. Sen sijaan hieroja Hilja Salon eronpyyntöön suostuttiin ja erästä apuhoitajaa kehotettiin jättämään eronpyyntö toimestaan. Syyt eronpyyntötoivomuksiin eivät lähteistä selviä, eikä niihin välttämättä liity minkäänlaista dramatiikkaa.179 Terveyskylpyläliitto ryhtyi pohtimaan kylpylän rakennuskantaa ja sen laajentamista 1966 loppuvuodesta kylpylän juhlallisten vihkiäisten aikaan. Toukokuussa 1966 johtokunnassa oli puhetta urheiluhallin piirustuksien laatimisesta ja rahoitussunnitelman tekemisestä. Heinäkuulla päätettiin laatia suunnitelmat mökkikylän rakentamiseksi ja aloittaa rakentaminen, jotta kesälomanviettäjiä voitaisiin palvella paremmin. Joulukuussa 1966 jo aiemmat rakennukset suunnitellut arkkitehti Larkas luovutti henkilökunnan asuntolaa koskevat luonnospiirustukset. Johtokunta päätti pyytää uudet luonnokset, joissa tehtäisiin hotellisiipeen kymmenen yhden hengen huonetta lisää ja henkilökunnan asuntolaksi tulisi ”omakotitalotyyppinen asuntola”.180 Urheiluhallista kirjoitettiin Maitotalous-lehdessä syksyllä 1966. Jutussa todetaan, että sen avulla laitos alkaisi ”tarkoituksenmukaisuudessaan saavuttaa miltei täydelliset kuntoutustoiminnan mittasuhteet”. Tuomarlan meijeriväellä olisi lehden mukaan hallin rakentamisen jälkeen mahdollisuus pitää ”suurempia kokouksia”, erilaisia ”pallo-otteluita” ja ”vaikkapa tanssia”. Tärkeä maininta oli hallin rahoitusta koskeva ilmaus, jossa kerrottiin, että varat tultaisiin hankkimaan ”pääasiassa veikkausvoittovaroista sekä keräyksellä lähimaakunnassa”. Huojentaakseen pelkoja, joita keräyksen mainitseminen lienee saattoi joillekin lukijoille aiheuttaa, täsmennettiin lehdessä, että ”Meijeriväkeä ei tämän hallin rakentamisesta veroteta”.181 176 TKL Jhtk. kokptk. 13.2.1966, 5 §, Pöytäkirjat 1966, TKL:n arkisto. MVL. 177 TKL:n Jhtk. kokptk. 29.1.1966, 1 §. 178 TKL tvk. 15.10.1966, 3a §. 179 TKL tvk. 15.10.1966, 4 §. 180 TKL:n Jhtk. kokptk. 29.12.1966, 9 §. 181 Mt 1966/10, ”Urheiluhalli Tuomarlaan”, 315. 48 Eriytymisen vaikeudet - itsenäinen oma elämä osoittautuu vaikeaksi MVL:ssä koettiin samoihin aikoihin, että Ikaalinen oli vienyt sen toimihenkilöiden aikaa liikaa jo useamman vuoden ajan. Liiton jäsenten keskuudessa kyti tyytymättömyyttä. LTK (Liiketyönantajain Keskusliitto) oli muuttanut kesken palkkaneuvotteluiden näkemystään juustomestareiden palkkaus-suosituksista, jolloin näiden ansiot saattoivat pudota jopa 20-30 prosenttia. MVL:n tekemä esitys erillisestä vastuulisästä ei onnistunut syksyllä 1964. Monet jättivät jäsenmaksunsa maksamatta. Valmistuneiden kohtalona oli monesti työttömyys, sillä Valio vähensi meijeriensä määrää raskaalla kädellä pääjohtaja Pellervo Saarisen radikaalien rationalisointi-suunnitelmien mukaisesti koko 1960-luvun ajan. MVL:n edunvalvonta-toimintaa arvosteltiin vahvasti ja useat jäsenet erosivat liitosta, kuten jo aiemmin on mainittu. Teknisten liitto tehosti samaan aikaan omaa jäsenhankintaansa ja sai useita satoja jäseniä eronneista MVL:n jäsenistä.182 Kuva 10. Kansaneläkelaitoksen johtoa saunanraikkaina Norrin vieraana kesällä 1965. Vasemmalta Norri, Jaakko Pajula (1928-2012), Erkki Tuominen (1914-1975) ja Aku Sumu (1907-1988).183 Järjestökahnaus johti myös Teknisten Liiton masinoimaan meijerilakkoon, jota kesti useita viikkoja kesällä 1966. Tämän lakon seurauksena meijeriväki jakautui kahtia MVL:oon ja TL:oon. Eräs MVL:n järjestöveteraani muistelee, että MVL:n järjestöelämän pelasti Elannon meijeriväki. He eivät lähteneet valiolaisen meijeriväen mukana TL:n toimintaan 182 Jouko J. Järvisen haastattelu 16.10.2013. 183 Mt 1965/8, ”Kesäkuvia Tuomarlasta”, 240. Sumu toimi SAK:n puheenjohtajana 1949-54 ja Kansaneläkelaitoksen johtajana 1954-1972. Sumun toimintaa luonnehtii vallan suhteen tietynlainen opportunismi (tuki Saksalle jatkosodan aikana, flirttailu Skdl:n kanssa sodan jälkeen mutta kommunistien tuomitseminen 1948 jälkeen ay-liikkeestä käydyn kamppailun aikana), joka yhdistyi julkiseen vaatimattomuuteen. Tuominen toimi Valtiollisen poliisin apulaispäällikkönä 1946 alkaen ja päällikkönä ennen sen lakkauttamista 1948. Myöhemmin hän oli Skp:n ydinryhmässä poliittisessa toimikunnassa vähemmistön edustajana. Tuominen ei tuominnut Prahan miehitystä 1968 ja ryhmittyi ”taistolaisiksi” kutsuttuun vähemmistöön 1970 toteutetussa osapuolijaossa. Tuominen toimi Kansaneläkelaitoksen johtajana 1962-1975. Pajula nousi Kansaneläkelaitoksen johtoon talon sisältä toimien pääjohtajana ja hallituksen puheenjohtajana 1971-1993. Pajulan suhde julkisuuteen oli kompleksinen. Häntä syytettiin asioiden salailusta, koska häntä ei huvittanut tiedottaa asioista median kaipaamalla tavalla. Keskustalaisena Pajula oli tasavallan presidentti Urho Kekkosen luottomiehen ja perintöprinssinä pidetyn Olavi J. Mattilan hyvä ystävä, joten suhteet Kekkoseen olivat kunnossa tätäkin kautta. Pajulan ja Mattilan suhteesta kts. myös Levä 2008, 225-229. Kts. myös Kansallisbiografia artikkeleita Sumusta, Pajulasta ja Tuomisesta Keravuori 2001; Häggman 2001; Soukola 2007 sekä KELA:sta Häggman 1997. Tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli kylpylässä SOK:n kutsumana vieraana keväällä 1967 mukanaan isäntä, pääjohtaja ja vuorineuvos Hietanen sekä I adjutantti eversti Levo. ”Vieraat ottivat hoitoja ja tutustuivat lähiympäristöön. Vieraat olivat tyytyväisiä laitoksen tarjoamiin palveluihin”, kirjoitettiin johtokunnan pöytäkirjassa 11.5.1967, 4 §. 49 mukaan. Järjestöhajaannuksen haavat ovat 2010-luvulla lähes umpeutuneet ja voidaan todeta, että meijeriväki on taas yksin MVL:n jäsenkuntaa, vaikka siihen kuluikin aikaa 50 vuotta. Jäsenistö arvosteli MVL:n toiminnan keskittyneen liikaa Tuomarlan kehittämiseen Norrin hoidettua asioita Ikaalisissa usein 1960-luvulla. Työllisyystilanne, alhainen palkkataso ja riittämättömäksi koettu yhteydenpito jäsenistöön herätti myös jäsenistössä närää. Molempien liittojen toiminnanjohtajana toiminut Norri siirtyi yksinomaan TKL:n palvelukseen vuoden 1967 alusta. MVL:n toiminnanjohtajaksi tuli eläkkeelle jäänyt isännöitsijä Kaarlo Ahokallio, joka kuitenkin kuoli vuoden sisällä. MVL:n toiminnanjohtajaksi tuli tämän jälkeen vasta vuoden liiton järjestösihteerinä toiminut Timo Heinola 1968.184 Ikaalisten suunnalla päätettiin kesällä 1967 pyytää Meijeriväen liitolta lupaa lisärakennusten rakentamiseen, joka nopeasti sitten saatiinkin.185 Syyskuun alussa 1967 saatiin urakkatarjoukset mutta ne koskivat vasta toimiston muutostöitä. Kylpylän laajennuksen piirustusluonnokset ja rahoitussuunnitelma tulivat johtokunnan käsittelyyn syyskuun lopulla 1967. Lainarahaa oli tulossa Meijeriväen Eläkekassalta 150.000 ja Ikaalisten Seudun Osuuskassalta 50.000 markkaa. Puuttuvat 200.000 markkaa päätettiin anoa Valtion työllisyyslainana.186 Lokakuussa päätettiin pyytää korjattuja piirroksia saunoja koskien uudelleen arkkitehti Larkakselta. Joulukuussa 1967 linjattiin alueella kulkevia teitä mutta tässä törmättiin ongelmiin. Maanviljelijä Torsten Wegelius ja Ikaalisten kunta eivät olleet Terveyskylpyläliiton johtokunnan kanssa samaa mieltä teiden linjauksista. Kunnan suunnitelmaa pidettiin ”tieolosuhteiden heikonnuksena” eikä siihen voitu suostua. Maaliskuussa 1968 allekirjoitettiin urakkasopimus kylpylän laajentamisesta Rakennusliike Kaarlo Kestisen kanssa, LVI-töiden sopimus Ikaalisten Vesi ja Lämpö liikkeen kanssa sekä sähkötöiden sopimus Keskusosuusliike Hankkijan kanssa. Sopimusten yhteenlaskettu rahallinen arvo oli 499.740 markkaa (749.963,43 euroa). Vuoden 1967 toiminta-suunnitelmassa rakennusten laajentamisohjelman kustannusarvio oli ollut 400.000 markkaa, joten aivan siinä ei pysytty.187 Laajentamiskustannukset olivat sen verran mittavat, että mitkään omat tuotot eivät niitä olisi riittäneet kattamaan. Raha-automaattiyhdistykseltä saatuja varoja kerrottiin käytettävän toiminnan tukemiseen, rakentamiseen, kalustohankintoihin, lainojen lyhennyksiin ja korkojen maksuun tammikuussa 1966. Kaikkeen ne eivät kuitenkaan voineet riittää, sillä esimerkiksi vuodelle 1967 anottiin 350.000 markkaa mutta saatiin ainoastaan 120.000 markkaa (luvut vastaavat 569.238 euroa ja 195.167 euroa). Seuraavan kerran anomussummaa vuodelle 1968 oli korotettu 600.000 markkaan mutta silläkään kerralla Raha-automaattiyhdistykseltä ei saatu 190.000 markkaa enempää (900.424 euroa ja 285.134 euroa). Myös laajentamisen lainapohjaa oltiin jouduttu rukkaamaan, sillä Ikaalisten Seudun Osuuskassalta oli kyllä onnistuttu puhumaan 50.000 markkaa (81.319 184 Ahlstrand 1995, 70-71, 74, 203. 185 MVL:n johtokunta 19.7.1967, 17 §. 186 TKL:n Jhtk. kokptk. 22.9.1967, 4 §. 187 Terveyskylpyläliitto ry:n toimintasuunnitelma 1967. 50 euroa) lisää mutta valtiolta oli tulossa ainoastaan puolet anotusta määrästä eli 100.000 markkaa kesällä 1968 (150.070 euroa). Matkailun Kehitysrahaston 200.000 markan (300.141 euroa) laina juuri lisärakennusten harjannostajaisten aikaan heinäkuussa 1968 saattoi siis olla se viimeinen oljenkorsi, joka rakentamisen onnistumisen takasi.188 Jäsenistöä propagoitiin käyttämään Tuomarlan palveluksia, jotta heidän rahansa ei olisi kiertänyt muualle vaan olisi jäänyt omaan ”kotiin”. Talouspäällikkö Eino Rönkä kertoi monen jo käyttävän Ikaalisten kylpylää lomanviettokohteenaan mutta silti toivottavan yhä useamman vielä valitsevan sen lomanviettopaikakseen loppukesällä 1967. Samalla tavoin kuin professori Noro aiemmin, koodasi Rönkä loman artikkelissaan yksinomaan työn kautta. Kesälomakautta oli ”odotettu” työssä ja ”jokainen” pääsisi (lähes täystyöllisyyden yhteiskunnassa vielä tuolloin elettäessä) sitä viettämään. Tämä yhteenkoodaus huipentui toteamukseen, että: ”Silloin levätään entisistä rasituksista ja kootaan voimia uusien ponnistusten varalle.” Röngän teksti toimii työelämäkytkennän lisäksi myös usealla muulla tasolla. Ensiksikin, hän tietenkin oikeutti sillä kylpylän toimintaa, mikä on hyvin ymmärrettävää. Lisäksi hän pyrkii kytkemään alkuperäisenä perustajaryhmänä toimineen meijeriväen tiiviimmän kylpylässä käyviin ihmisiin puhuessaan siitä, miten ”jäsenet ovat tervetulleita ’kotiinsa’ viettämään kesää”. Teksti kertoo tällä tavoin myös kannattajajäsenistön määrän kasvun tuottamasta jäsenpohjan laajentumisesta (kts. taulukko 1).189 Kuva 11. Klubijäsenyyden mahdollisuus perustettiin 1968.190 Muutkin heterogenisoivat voimat kuitenkin toimivat kylpylän kohdalla juuri samaan aikaan, sillä edelleen oltiin koko ajan suunnittelemassa toiminnallisesti jotain uutta. Terveyskylpyläliitto päätti kehitellä suunnitelmaa valtakunnallista lomaverkkoa varten syksystä 1967 alkaen.191 Idean tähän saattoi antaa toiminnanjohtajan sairasloma kesällä 1967 ja sen aikana tehdyt ”12 kylpylävierailua” Italiassa, joihin johtokunta myönsi 188 TKL Jhtk. kokptk. 29.1.1966, 13 §; TKL Jhtk. kokptk. 29.12.1966, 11 §; TKL tvk. 16.7.1967, 2 §; TKL Jhtk. kokptk. 29.12.1967, 8 §; MVL:n Jhtk. kokptk. 19.7.1967; TKL tvk. työmaakokoptk. 3.5.1968, 12 §; TKL Jhtk kokptk. 18.7.1968, 9-10 §. 189 Mt 1967/6, ”Tuomarlan lomakausi vilkkaimmillaan”, (Eino Rönkä), 181. 190 TKL tvk. kokptk. 4.2.1967, 11 §. 191 TKL tvk. 19.10.1967, 9 §. 51 jälkijättöisesti 700 markkaa tukea matkan päättymisen jälkeen (1138 euroa). ”Matkan aikana hän ( = Norri) on saanut uusia ideoita kylpylän toiminnan kehittämiseksi.”192 Taulukko 1: Terveyskylpyläliiton kannattajajäsenmäärän kasvu 1960-luvulla193 Taulukko 1 Vuosi Jäsenten määrä 1960 9 200 1961 27 211 1962 55 566 1963 92 026 1964 117 750 1965 129 683 1966 130 793 1967 130 862 1968 131 834 1969 132 951 Toisaalta se kiinnostus, jota kylpylää kohtaan oli osoitettu Suomen eri kunnista, sai hyvin konkreettisia todistuksia samoihin aikoihin. Itse asiassa uuden kylpylän paikkaa valittaessa Terveyskylpyläliitto olisi saattanut päästä kuorimaan kermat päältä, sillä yhteydenottoja oli tullut Naantalista, Lappajärveltä, Söderkullasta, Lohjalta sekä Tammelan saaresta. Houkuttelevimmalta paikalta vaikutti Naantali, sillä se olisi antanut uudelle kylpylälle tontin ilmaiseksi ja sillä oli jo valmiiksi tunnettua kylpyläperinnettä olemassa omasta takaa. Negatiiviseksi tekijäksi laskettiin asiassa jostain syystä se, että paikka oli ”aivan kaupungin keskustassa”. Hankkeen rahoituksen ajateltiin myös olevan vaikeaa, joten asiaan päätettiin palata vasta sitten, kun siitä tiedettäisiin tarkemmin. Voi olettaa, että Ikaalisten laajentamisen rahoittamisen vaikeuksista oli opittu jotain. On toisaalta myös huomattava 192 TKL tvk. 1.6.1967, 7 §; TKL Jhtk. kokptk. 2.7.1967, 9 §. 193 Tiedot kerätty seuraavista asiakirjoista: TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1968; TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1969. Luvut perustuvat liiton omiin ilmoituksiin. Jäsenmäärään on laskettu mukaan kaikki kannattajajäsenkeräykseen lahjoituksen nimellään tehneet henkilöt. Ahlstrand 1995, 200-201. Todellinen TKL:n jäsenmäärähän oli huomattavasti alhaisempi. Luvut eivät kuitenkaan ole valheellisia, vaan niihin sisältyvät kaikki maitokeräykseen osallistuneet tuottajat, jotka ryhtyivät kannatusjäseniksi. Lukema vastaa korkeimmillaan suunnilleen tuolloista maidontuottajien lukumäärää Suomessa. Lukumäärä on aikojen saatossa laskenut huomattavan paljon. Maidontuottajia oli virallisten ilmoitusten mukaan 65.752 vuonna 1985, 32.200 vuonna 1995, 15.840 vuonna 2005 ja 10.240 vuonna 2011. Tuotanto on siis teknologisen kehittelyn myötä vahvasti automatisoitunut ja koneellistunut, jonka vuoksi ihmistyövoima on syrjäytynyt tuotannosta. Kts. muutoksesta esim. Michelsen 1993; 1999, Perko 2005, 37-63, 182-183, 213-224, 260-263, 365-392 sekä Perko 2011. Viljelöiden luopumiskertomuksia analysoinut Tiina Silvasti (2014, 134) näkee tärkeimpinä koettuina syinä maatalouden harjoittamisesta luopumiseen olleen EU:n yhteisen maatalouspolitiikan, kansallisen maatalouspolitiikan sekä ulkoa asetetut taloudelliset selviytymispaineet. Silvasti muistuttaa (155), että maatalouden piirissä siirtymä agraarisesta menestymisen ihanteesta teolliseen menestymisen ihanteeseen on havaittu tapahtuneen kaikkialla länsimaisen ruoantuotannon vaikutuspiirissä ns. modernisoitumisen myötä. Agraarisessa kontekstissa modernisaation voisi tulkita merkinneen myös luopumista vanhoista perinteistä ja yhteisömuodoista sekä pakkoa opetella asioita täysin uusilla tavoilla. 52 se, että yhteydenotot asiaa koskien tuntuivat tulevan Norrilta itseltään eikä kylpylää itse aktiivisesti halunneilta kunnilta. Lisäksi syy keskustasijainnin vieroksunnalle oli luultavasti perinteinen kylpylä parantolana ajattelu. Tuli päästä pois neuroottisen vilkkaasta kaupungista parantavaan luonnonrauhaan.194 Seuraavan askeleen ottaminen eli koko maata kattavan lomaverkon luominen ei koskaan kuitenkaan tapahtunut, vaan toiminta jäi yksinomaan Ikaalisiin. Siitäkin huolimatta, että myös Espanjan aurinkorannikkojen suuntaan tähyiltiin, ainakin Norrin kehittelemissä hyvin vauhdikkaan oloisissa unelmissa: ”Ryhdytään hankkimaan maata Espanjasta tai muualta Välimeren maista ja hankkimaan lupa Suomen Pankilta saada suorittaa osto. Norri kehittää asiaa.”195 Toimintakertomuksessa vuodelta 1968 maalailtiin kuitenkin aivan toisenlaisia mielikuvia suhteessa Espanjaan. Siksi niitä on syytä hieman kuvailla seuraavassa, koska ne sitovat kylpylän tuolloista toimintaa omaan aikaansa ja kuvailevat samalla myös aikakaudelle tyypillisiä yhteiskunnallisia ilmiöitä hyvin osuvasti. Toimintakertomuksen loppusanoissa nimittäin nähtiin ”kokemuksien osoittavan”, että terveyslomien viettäminen kotimaassa kilpaili Välimeren maihin ja Kanarian saarille matkaamisen kanssa, joka oli tuolloin suuressa kasvussa niihin liittyvän alkuhurmoksen vuoksi. ”Yhä useampi” kuitenkin valitsi terveysloman Ikaalisissa lomanviettotavakseen, tiedettiin kertoa. Tästä syystä kilpailu etelän lomien kanssa toimi hyvinkin ”onnistuneesti”. Lomailuun liittyi kirjoituksessa myös suuremman tason yhteiskunnallinen ilmiö ja lomatoiminnan lopullisesti legitimoiva perustelu, joka oli täysin vastaansanomaton: se paransi samalla myös ”Suomen työllisyyttä ja maksutasetta”.196 Yleinen elintason nousu suomalaisessa yhteiskunnassa näkyi myös kylpylän toiminnoissa. Kevättalvella 1967 ryhdyttiin luomaan eksklusiivista ”clubijäsenyys” -mahdollisuutta. Jäsenet kuuluisivat klubiin, jonka tilana olisi vain jäsenille tarkoitettu rantasauna. Norri kävi klubijäsenyydestä keskusteluja muun muassa Valion tuolloisen pääjohtajan, vanhan tuttunsa Pellervo Saarisen kanssa. Hän oli suhtautunut asiaan myötämielisesti. Klubin rantasauna koki kuitenkin alle vuosi valmistumisensa jälkeen seitsemän veljeksen Impivaaran piilopirttisaunan kohtalon, kun se paloi elokuun lopussa 1969.197 Klubin jäsenhankintaa hoitamaan oli muiden kylpylätöidensä ohella palkattu merkonomi Jari Kivioja syksyllä 1968. Hän anoi palkankorotusta syksyllä 1969. Palkkaa oli maksettu 500 markkaa kuukaudessa (734 euroa). Hän toivoi prosentuaalista korvausta 194 TKL tvk. työmaakokptk. 3.5.1968, 13 §; TKL Jhtk. kokptk. 27.5.1968, 7 §. 195 TKL tvk. 12.9.1968, 7 §. Pykälässä 8 kerrottiin lisäksi, että ulkomaisia kylpylöitä tutkitaan edelleen sekä Suomeen tuotavien toimintaideoiden että kylpyläkirjan vuoksi. Kylpyläkirja oli yksi niistä seikoista, joihin tilintarkastajat vuoden 1968 tilien suhteen puuttuivat keväällä 1969. Norrille oli maksettu kirjasta palkkiota 5.000 markkaa mutta tilintarkastajien mukaan Helsingin toimistossa (joka heidän mielestään olisi muutenkin pitänyt sulkea, koska siitä oli tehty lopettamispäätös) työskenteli edelleen kaksi virkailijaa, jotka tekivät kirjaa kuukausipalkalla tehden siis työtä, josta jo oli maksettu edellä mainittu palkkio. 196 TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1968. 197 TKL tvk. 21.8.1969, 1-2 §. Ilmeisesti syynä tulipaloon oli kiukaan ylikuumeneminen, sillä suunniteltaessa korjauksia päätettiin uuteen kiukaaseen hankkia - oli se sitten öljy- tai sähkölämmitteinen - laitteet, jotka estäisivät sen ylikuumenemisen jatkossa. Tästä kts. TKL tvk. 25.8.1969, 2-3, 7 §. 53 kaikista myydyistä jäsenyyksistä ja pientä palkankorotusta taannehtivasti kesän alusta. Marraskuussa 1969 hänelle myönnettiin kertakorvaus talouspäällikön sijaistamisesta sekä 10 prosentin provisio klubijäsen-maksutuottojen summasta.198 Klubisauna päätettiin korjata, koska vakuutukset olivat kunnossa ja ne korvasivat sattuneet vahingot.199 Klubisaunan korjaus valmistui marraskuussa, jolloin sauna kyettiin ottamaan taas käyttöön. ”Clubiin” liittyi vuoden 1969 aikana lukuisia uusia jäseniä ja vuoden lopussa jäsenmäärä oli ”kasvanut” 1.092:lla henkilöllä. Ensimmäisenä vuonna jäseniä oli liittynyt 842 henkilöä. Klubin saunarakennuksen tilavuus oli 450 kuutiota ja saunomistilojen lisäksi siihen kuuluivat 30 hengen kabinetti sekä tarjoilukeittiö, jolla oli A-oikeudet.200 Elintason nousua saattoi osaltaan ilmentää myös se, että aina aiemmin ilman huomautuksia hyväksytty tilinpäätös ei sujunut vuoden 1968 osalta aivan vanhaan tapaan. Tilintarkastusmuistiossa oli seikkaperäisesti listattu kymmenen eri kohtaa, joista tarkastajilla oli huomauttamista. Ehkä keskeisin valituksen aihe koski Terveydenhuoltosäätiötä, joka oli perustettu keväällä 1964201 ja jonne oli tuon jälkeen siirretty vuosittain tilivuoden ylijäämä.202 Tilintarkastajat ymmärsivät säätiöön siirretyn rahan tueksi säätiölle ja sen vuoksi niin ei olisi saanut toimia. Lisäksi todettiin, ettei Ravintola Tuomarlan perustaminen säätiön nimiin ollut hyväksyttävää. Terveyskylpyläliiton vuosikokouksessa oli siirretty esimerkiksi vuodelta 1968 ylijäämää säätiöön 164.120 markkaa (246.296 euroa). Vaikka johtokunta teki päätöksen toimia tilintarkastajien huomautuksien korjaamiseksi kerrottiin vuoden 1969 toimintakertomuksessa edelleen omistetun toimistohuoneiston Helsingissä, jota oli pidetty liiton klubihuoneistona.203 Ylijäämä ryhdyttiin tämän jälkeen siirtämään taseen kohtaan Terveyskylpylärahasto, joten tilinpäätöksen ongelma sen osalta korjaantui.204 Vuosikymmenen lopulla perustetun eksklusiivisen klubin lisäksi itse Terveyskylpyläliiton kannattajajäsenmäärä kasvoi koko 1960-luvun. Kehitys oli moninkertaista vuosikymmenen alun jäsenmäärään verrattuna (Taulukko 1). Samalla piskuinen yhteen ammattialaan keskittynyt yhteisö sai uudenlaisia muotoja. Suureksi jäsenryhmäksi tulivat maidontuottajat. Keskeisenä yhdistävänä tekijänä säilyi edelleen Ikaalisten terveyskylpylä. Tämä ei voinut olla näkymättä päätöksen teossa ja siinä, missä ja kuka nämä päätökset tekee. Yleensä ilman suurempia intohimoja sujuneet liiton vuosikokoukset saivat väriä kesällä 1969 valittaessa uusia jäseniä johtokuntaan. Toiminnanjohtaja Norri esitti varsinaiseksi jäseneksi Tarmo Lehteä mutta hallituksen jäsen, toimitusjohtaja Esko Arjaluoto esitti vastalauseensa tämän valinnan tekemisestä. Varsinaiset suuremmat muutokset johtokunnan kokoonpanon rakenteessa tapahtuivat kuitenkin vasta vuosikymmen myöhemmin. Niistä lisää tuonnempana.205 198 TKL tvk. 11.11.1969, 2 §. Kiviojan päiväämätön kirje työvaliokunnalle 1969. 199 TKL tvk. 21.8.1969, 1-2 §; 25.8.1969, 2-3, 7 §. 200 TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1968, 1969. 201 TKL tvk. 21.11.1964, 3 §. Säätiön tarkoituksena oli kylpylän toiminnan tukeminen. 202 TKL:n Jhtk. kokptk. 25.1.1965, 8 §. Ylijäämän siirto Terveyskylpylärahastoon vuodelta 1964 oli 209.615,99 markkaa (392.316,29 euroa). 203 TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1969. 204 Tämän jälkeen kaikista ylijäämäisistä tilinpäätöksistä ylijäämä siirrettiin rahastoon eikä säätiöön. 205 TKL vuosikokous 13.7.1969, 7 §. 54 Vuotta 1970 päästiin edelleen odottelemaan jo pitkään vallinneissa kehittymisen ja kasvun tunnelmissa, sillä Kyrösjärven rantaan valmistui 1960-luvun viimeisinä vuosina savusauna, klubisauna oli tulipalon jälkeen saatu korjattuna käyttöön loppuvuodesta, lisärakentamisen vaiheet II, III ja IV olivat kaikki loppuun saatettuja, alueelle oli levitetty parkkialueita myöten asfalttinen kestopäällyste ja lisäksi alueelle oli valmistunut puistomuuntamo sekä rakennettu katuvalaistus. Myös uimahallin saunaa oli laajennettu. Henkilökunta oli saanut uudet ruokailutilat, keittiötä oli laajennettu ja kaikkiin tiloihin oli asennettu keskusradio- sekä pikapuhelinjärjestelmä. Laitoksen palveluksessa oli tuolloin vakituista henkilökuntaa 66 henkilöä ja lisäksi työllistettiin myös muuta tilapäistä työvoimaa.206 Ikaalisten kylpylä Tuomarlassa oli muodostunut yhdeksi keskeiseksi lomanvietto- ja kuntoutuspalveluiden tarjoamispaikaksi ja se oli vakiinnuttamassa asemaansa Suomessa osana hyvinvointivaltion rakentamista. Isännöitsijä Vieno Laine toimi liiton puheenjohtajana vuosina 1961-1983. Hän valoi uskoa tulevaan vuoden 1969 vuosikokouspuheessaan. Laine totesi yleisölle, että liitolla oli investointiohjelma, jota laadittaessa oltiin todettu joustavan kuntoutus- ja kylpylätoiminnan puutteellisuudet. Hän kertoi, että rakennusohjelman avulla oli eliminoitu jatkuva huone-, hoito- ja seurustelutilojen puute. Siksi lisääntyvä liikevaihto tulisi tätä kautta parantamaan kylpylän taloudellista asemaa. Laine kertoi, että investoinnit oli suoritettu vieraan pääoman turvin. Niitä tehtäessä kerrottiin otetun huomioon liiton taloudellinen kantokyky ja raha-automaattiyhdistykseltä vuosittain saatava avustus. Muutamaa vuotta aiemmin oli myös muutettu liiton sääntöjä siten, että toiminnan tarkoitus ei ollut tuottaa taloudellista etua siihen osallistuville, jotta liitolla olisi paremmat mahdollisuudet saada valtiovarainministeriöltä oikeudet vastaanottaa lahjoituksia ilman veroja207. Laine päätti katsauksensa toteamukseen, että: ”Lopuksi voimmekin todeta, että liittomme taloudellinen kehitys on ollut erittäin myönteinen. Tämän päivän Ikaalisten Kylpylä tarjoaa jäsenilleen monipuolista hoitoa ja lomanviettoa ja sen palvelumahdollisuudet jäsenkuntaan nähden ovat jatkuvasti paranemassa.”208 MVL ja TKL taas oli pidettävä erillään toisistaan siksi, jotta TKL:n toimintaa olisi ollut mahdollista saada yleisiä varoja, eli juuri Laineen puheessa mainittuja rahaautomaattiyhdistyksen avustuksia. Tästä kysyi Heimo Breilin, kun MVL ja TKL pitivät johtokuntien yhteiskokousta kesällä 1967. Liittojen välille oli saatu neuvoteltua yhteistyösopimus syksyllä 1963209. Sopimus oli myönteinen TKL:lle, sillä siinä edellytettiin kyllä vuokranmaksua mutta vuosittainen vuokrahinta alueen maista ja irtaimistosta oli hyvin pieni suhteessa liikevaihtoon. Norri ei kyennyt antamaan mitään lopullista varmuutta avustusten jatkumiseen, joskin hänen mukaansa TKL:ssä oltiin edelleen: ”…toivorikkaita hyvien suhteittemme nojalla, koska meillä on esitettävänä nykyaikainen ja suosittu kylpylälaitos. Uudet kylpylät eivät ole yhtä voimakkaasti ’mukana kuvassa’.” 206 TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1969. 207 Mt 1967/6, ”Tuomarlan lomakausi vilkkaimmillaan”, (Eino Rönkä), 181; TKL:n Vuosikokous 2.7.1967, 15 §. 208 Mt 1969/1, ”Terveyskylpyläliitto r.y:n vuosikokous ja Kylpyläpäivä Ikaalisissa”, 223. 209 Jäljennös. Yhteistyösopimus Meijeriväen Liiton ja Tuomarlan Reumaliiton kesken 1.9.1963. Sopimuksen olivat allekirjoittaneet Tuomarlan Reumaliiton puolesta Vieno Laine ja Heikki Norri sekä Meijeriväen Liiton puolesta Yrjö Sipilä ja Heikki Norri. kansio Vanhoja asiakirjoja, TKL:n arkisto, MVL. 55 TKL:n puheenjohtaja Laine lupautui kokouksessa tulemaan MVL:n vuosikokoukseen selostamaan syitä siihen, miksi joistain TKL:n asioista oli julkisuudessa vaiettu. Tilanne oli aiheuttanut väärinkäsityksiä TKL:stä Meijeriväen Liiton jäsenten keskuudessa. Kokouksen lopussa molemmat osapuolet kiittelivät kokousta. Vaikka keskustelu oli ollut kärkevää, oli kokous ”selvittänyt” monta aiempaa epäselvyyttä ja ongelmat oli nyt ”puitu puhtaaksi”, jotta yhteistyö olisi ollut liittojen välillä helpompaa.210 Nykypäivän ”muotisanojen” ankara paine 1970-luvun alussa Tervehenkisyyden talossa - ”kirkuvan harmaa”211 vuosikymmen alkaa Lähtökohdat uudelle vuosikymmenelle olivat siis paremmat kuin hyvät. Tai todennäköisesti ainakin johtokunnassa ajateltiin näin. Ajan ”muotisanat” oli jouduttu opettelemaan, mikä selviää, kun kuunnellaan mitä puheenjohtaja Laine totesi vietettäessä kylpyläpäivää kesällä 1970 hienoissa ”kulisseissa”: ”Nykyhetken suosituimpia muotisanoja ovat tehokkuus ja osallistuminen. Näille on ominaista se, että ne suuntautuvat meistä poispäin. Ne vaativat meitä olemaan mahdollisimman tehokkaita työssämme, pyrkimyksissämme ja harrastuksissamme. Ne haastavat meidät mahdollisimman aktiivisesti seuraamaan nykyhetken julkista kehitystä, julkista keskustelua, ottamaan kantaa. ( - - ) Epäilemättä noilla iskusanoilla, nehän ovat tällä hetkellä yleismaailmallisia, on oma tehonsa meihin hitaisiin suomalaisiin. Ne ravistelevat meitä terveellisesti. Mutta ne saavat meidät myös ponnistelemaan voimamme uupumukseen saakka, ellemme osaa vetää rajaa tehokkuudellemme ja osallistumisellemme. ( - - ) Jokaisessa terveessä yhteiskunnassa pitää senvuoksi olla selvä tasapaino työn ja virkistyksen välillä. Tervehenkinen virkistäytyminen on yhtä tärkeää kuin työnteko. Ne täydentävät toisiaan, mutta silti niiden on poikettava toisistaan. Me voimme etsiä uusia virkistystapoja, nähdä uusia maisemia ja kokea poikkeavia elämyksiä. Tämä kaikki on meille paremmin mahdollista lisääntyvän vapaa-ajan johdosta. Kysymys onkin vain sen käyttämisestä oikealla ja mielekkäällä tavalla. ( - - ) Terveys ei kuitenkaan ole luonteeltaan yksinomaan fyysistä. Me emme voi pitää terveyttä itsestään selvänä asiana. Meidän on ymmärrettävä, että terveys on suurta rikkautta ja hyvinvointia. Se on myös elämän onnea ja elämisen taitoa. Siihen kuuluu ihmisen koko olemus, henki ja sielunelämä. Se käsittää meidän elinvoimamme ja kykymme toteuttaa itseämme niin henkisellä kuin aineellisellakin sektorilla ja muodostaa meistä elämän myönteisiä tasapainoisia ihmisiä kanssaihmistemme iloksi. Iloiset kasvot ja ystävälliset sanat valaisevat meidän elämämme. Olen halunnut lyhyesti korostaa, elämämme suurimman pääoman, terveytemme ja kuntomme vaalimista. Tätä tehtävää suorittaa myös omalta osaltaan Ikaalisten kylpylä…”212 Laineen avauspuheenvuoro lainattiin lähes sanasta sanaan Maitotalous-lehteen kesällä 1970. Puheen voi käsittää monella eri tavalla. Yhtäältä siinä on kyse toimivan yksilöllisen tasapainon löytämisestä modernissa mukaansa vaativassa yhteiskunnassa ja kiihtyvässä työelämässä. Toisaalta voi nähdä, että puheessa puhutaan myös jostain muusta ajankohtaisesta yhteiskunnallisesta ilmiöstä eli muuttuneesta yhteiskuntapoliittisesta toimintaympäristöstä. Siksi puheen voi ajatella liittyneen asiasisältönsä lisäksi myös muuhun aikakauden kuohuntaan ja nuoremman sukupolven kokemaan murrokseen, niin 210 TKL:n ja MVL:n johtokuntien yhteiskokous 17.6.1967, 4, 6, 7 ja 12 §, Pöytäkirjat 1967, TKL:n arkisto, MVL. 211 Käsitteestä kts. Kettunen 2006. http://www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/tt2006/a_kirkuvan.htm (Luettu 22.12.2014.) 212 Mt 1970/7, ”Kylpyläpäivä ja Terveyskylpyläliitto r.y:n vuosikokous”, 190, 203. Ilmaus ”kulisseista” artikkelin kuvatekstissä. 56 sanottuun 1960-lukulaiseen elämäntapamuutokseen ja kansallisen kertomuksen asteittaiseen moninaistumiseen, sekä siitä seuranneeseen yhtenäiskulttuurin kriisiin. Kuva 12. Yhteiskunnan jäseniltä vaadittavaa ”tervehenkisyyden” asennetta ilmentäviä mainoskuvia funktionaalisesti suunnitellusta Ikaalisten kylpylästä Maitotalous-lehden kannesta vuodelta 1970.213 Laineen rajanveto suhteessa tehokkuuteen kertoo puheen kansallisesti virittyneistä yhteiskunnallisista tuntemuksista eli niistä samoista alunperin sodan jälkeisten punamultahallitusten lanseeraamista eheyttämispyrkimyksistä, joiden myötä Suomeen luotiin moderni hyvinvointivaltio. Kokonaisuus puheessa sisälsi nimittäin edelleen kaikki suomalaiset ja heidät tuli vieläpä saada puhaltamaan yhteen hiileen siten, että he tajuaisivat oman terveytensä tärkeyden, eivätkä ryhtyisi rikkomaan yhteiskunnan ”terveyttä” riitelemällä, Laine tuntui ajattelevan. Vaikka Laineen puheessa korostetaan osallistumista päivän sanana, niin silti aiemmin hyvin voimakkaasti esillä Meijeriväen Liiton Maitotalous-jäsenlehdessä ollut Tuomarla häviää lehden palstoilta 1970-luvun alussa. Syykin on selvä. Terveyskylpyläliiton heterogenisoituneen jäsenkunnan lisäksi muutoksia tapahtui myös Meijeriväen liitossa. MVL liittyi pitkällisen harkinnan jälkeen jäsenjärjestöksi piskuiseen mutta tuohon aikaan jäsenjärjestöjensä määrää voimakkaasti lisäämään ryhtyneeseen Suomen Teknillisten Toimihenkilöiden Keskusliittoon eli STTK:hon 1971. Aiemmin varsin pienessä STTK:ssa oli jo yli 62.000 henkilöjäsentä kesällä 1973. Liiton nimi oli tullut tutuksi kaikille julkista tiedonvälitystä seuranneille keväällä 1973 neuvotteluoikeuslakon myötä (9.5. - 1.6.1973). Yksityisen puolen lisäksi järjestö pyrki keskusjärjestöksi ja kamppaili itselleen kunta- ja valtiosektorin neuvotteluoikeudet keskusjärjestönä. Lakossa oli ollut valtion ja kuntien virka- ja työsuhteisten työntekijöiden (kaikkiaan noin 10.300 teknistä toimihenkilöä) lisäksi myös yksityistä sektoria edustavia myötätuntolakkoilijoita. Lakko lamautti viestintäyhteydet 213 Mt 1970/8, kansikuva. 57 kuten puhelinverkon ja oraalla olleet tietoliikenneyhteydet kuten telexin. Myötuntolakoista vaikutti varmasti eniten lentoliikenteen pysähtyminen Suomen sisäisessä liikenteessä. Lakkoon myös puututtiin korkeimmalta mahdolliselta taholta, sillä tasavallan presidentti Urho Kekkonen oli yhteydessä STTK:n puheenjohtaja T. O. Parmanteeseen. Yhteydenotto koski samaan aikaan käynnissä olleita Euroopan turvallisuus ja yhteistyökonferenssin (ETYK) järjestelyitä. Konferenssin järjestelyiden tarvitsemat tietoliikenneyhteydet (lähinnä telex ja muut viestimet) pidettiin toiminnassa koko lakon ajan. STTK:n mukaan lakon periaatteellisena taustamotiivina oli se, että julkisen sektorin työnantajat ja ”myöskään muut työmarkkinapiirit” eivät olleet suvainneet teknisten oman ammattijärjestön järjestäytymiskehitystä, vaan olivat vastustaneet sitä, jonka vuoksi oli ”saatu aikaan vakiintuneesta työmarkkinakäytännöstä poikkeava lakko”, kuten Maitotalous-lehdessä kerrottiin liiton jäsenille.214 Kaikki edeltävät kommentit ovat peräisin Maitotalous-lehden artikkelista lakon jälkeen. Artikkelin käyttämässä passiivimuodossa häviää toimijataho ja lakko näyttäytyy passiivisen koneen toiminnalta tai jonkinlaiselta teleologiselta215 vääjäämättömyydeltä. Sikäli kyse oli siis kohtuullisen tyypillisestä julkisesta puheesta toisen tasavallan ammattiyhdistystoiminnassa Suomessa. Korostettakoon vielä erikseen, että sama retorinen tehokeino oli eriasteisesti ollut kaikkien työmarkkinaosapuolien käytössä jo ennen tulopoliittisen sopimusjärjestelmän rakentamista.216 Se miten hyvin kulloinkin kyseinen viitekehys hyväksytään kertoo kuitenkin siitä, millainen yhteiskunnan voimasuhteita koossa pitävä viestintä- ja merkitysjärjestelmä eli kollektiivinen skeema tuolla hetkellä toimijoilla oli. Skeemalla tarkoitetaan tässä yhteydessä sitä kategorista hahmotus- ja havaitsemistapaa, jota kannamme mukanamme arkemme pyörityksessä koko ajan.217 Lakko oli kuitenkin vanhemmalle meijerien toimihenkilösukupolvelle hyvin vieras asia. Eräs eläkeläinen totesi Maitotalous-lehden mukaan liiton edustajille, kiittäessään liittoa sen toiminnasta, seuraavasti: ”Kas se lakko on tälle sukupolvelle vähän häpeällinen ase, vaikka se tuntuukin olevan ihan hyväksyttävän keino nykypäivänä, mainitsi 50 vuotta meijeristinä toiminut ammattilainen.”218 214 Mt 1973/6-7, ”Julkisen sektorin lakko päättyi sopimukseen - neuvotteluoikeudet saatiin”, 173-175. 215 Käsite teleologia tulee kreikan kielen sanoista ”telos” ja ”logos” ja tarkoittaa sananmukaisesti oppia lopputuloksesta. Siihen sisältyy lähtökohtaisesti jo ennen toimintaa sen päämäärä, jonka vuoksi se on vääjäämätöntä sekä täydellisesti ennalta määrättyä. Tulevaisuus on teleologiassa aina suljettu ja muuttumaton, omaan päätepisteeseensä passiivisesti etenevä. Kyse on kaiken tarkoitusperäisyydestä ja merkityksellisyydestä suhteessa kaiken tapahtumisen määräävään kehityksen päämäärään. Teleologisessa selittämisessä tapahtumaa selitetään sen päämäärällä, eikä päinvastoin. Uskonnot perustuvat monesti teleologiselle virhepäätelmälle. Teleologian käyttäminen retoriikassa poistaa äärimmilleen vietynä vastuun toimijoilta. Pahimmillaan se voi johtaa Jonah Goldhagenin kuvailemaan tilanteeseen, jossa tuhotaan muita ihmisiä suuremman aatteen nimissä, kuten toisessa maailmansodassa erityisesti Saksan armeijassa palvelleet sotilaat tekivät. Tästä ks. Goldhagen 1996. Ihmisestä sodassa kts. myös Kinnunen & Kivimäki 2006; Tepora 2011; Kivimäki 2013 ja Beevor 2000, 2002, 2009, 2012. Teleologiasta kts. Nagel 1979, Deleuze 1994, Gotthelf 2012, Fugate 2014 sekä Kant 2005. 216 Vrt. esim. Kyntäjä 1993; Kettunen 1994, 2001, 2008; Suoranta & Anttila (toim.) 2010; Kts. myös Helander & Nylund (toim.) 2012. 217 Tällainen analyysi perustuu kognitiivisen antropologian havaintoihin. Katso näistä esimerkiksi Lakoff & Johnson 1980, Lakoff 1986 ja Shore 1996. 218 Mt 1983/6-7, ”Tavataan pian uudestaan - Eläkeläistapaaminen Ikaalisissa”, 193. Kirjoitusvirhe alkuperäistekstissä. Lakkoon suhtautumisesta kts. myös Raili Sikkilän haastattelu 21.10.2013. 58 STTK:lla oli ollut yksityisellä puolella sopimussuhteet Suomen Työnantajien Keskusliittoon jo vuodesta 1947. Virkaehtosopimuslakien tultua voimaan joulukuussa 1970 myös julkinen sektori tuli yksityistoimialojen malliin järjestäytymisvapauden piiriin. Jos tilanne tällöin olisi STTK:n järjestörakenteen osalta ollut sama kuin vielä 1960-luvulla, ei luultavasti mitään suurempaa olisi tapahtunut. Mutta kun elettiin järjestöllisesti muuttuneessa tilanteessa sai tilanteen eteneminen toisenlaisia sävyjä. Virkaehtosopimusjärjestelmään liittynyt järjestäytymisvapaus tuotti eräänlaisen polkuriippuvuuden ja synnytti tällä tavoin myös eräänlaisen tapahtumien rakentumisen automaatin. Se käynnistyi, kun valtion ja kuntien tekniset (VTK ja KTK) liittyivät STTK:n jäsenjärjestöiksi.219 Heille tuli tämän jälkeen tarve saada samat sopimusoikeudet kuin yksityisellä sektorilla jo oli, koska niitä ei ollut vahvistettu virkaehtosopimuslaeissa mutta valtion ja kuntien työntekijäjärjestöillä oli niihin nyt lailliset oikeudet. Niiden myöntäminen kuului kuitenkin lain mukaan työnantajapuolelle. Tapa, jolla tilanne tämän jälkeen kehittyi ja erityisesti ammattijärjestöjen keskinäinen solidaarisuus edellä mainitun prosessin aikana sai huutia Maitotalous-lehdessä kesällä 1973: ”On myös väitetty, että neuvotteluoikeuksien myöntäminen STTK:lle romuttaisi nykyisen virkaehtosopimusjärjestelmän. Korostettakoon, että neuvottelu- ja sopimusoikeuksien myöntäminen on lakisääteisesti puhtaasti työnantajatahojen päätettävissä ja vastuulla oleva asia. Tässä yhteydessä on tietysti syytä ihmetellä muiden palkansaajapuolen keskusjärjestöjen suvaitsematonta asennetta tässä kysymyksessä. Neuvottelukoneisto tuskin voi perusteellisemmin epäonnistua kuin nykyoloissa näinkin mittavan lakon tultua neuvotteluoikeudesta, siis periaatteesta saada neuvotella näistä kysymyksistä.”220 Kylpylä sen sijaan sai elää jopa vertaisryhmän julkisuudelta rauhassa, vaikka Maitotalouslehden vuoden 1973 ensimmäisessä kansikuvassa kylpylän tuolloisia laajennushankkeita kuvan kera esiteltiin. Samaisessa lehdessä ei kuitenkaan viitattu käynnissä olleisiin rakennusprojekteihin mitenkään. Jouluna 1973 sentään julkaistiin nykykäsitettä käyttäen eräänlainen kylpylän tuotesijoittelua sisältävä mainos, kun artikkelissa ”Joulu Tuomarlassa” nimimerkki ”tonttu” kuvailee perheensä joulua Ikaalisten kylpylässä jonkinlaisena kulttuurisena rajanylityksenä pohtien aluksi syyllisyystematiikan kautta joulun viettämisen siirtämistä kylpylään mutta päätyen lopulta kuitenkin ylistämään uuden tavan iloja ja vaivattomuutta. Samalla teksti tuli todentaneeksi myös tuolloin vallinneet perinteiset sukupuoliroolit joulun viettoon liittyen: ”Silloin päätin keskustella perheen kanssa ’toisenlaisesta joulusta’. - joulusta hotellissa. Tunsin syyllisyyttä, enkä tahtonut uskoa, että perhe hyväksyisi noin radikaalin muutoksen entisiin kotona vietettyihin jouluihin. (…) Joulu iltakahvit nautittiin talvipuutarhassa. Sinne löysi tiensä myös viehättävä joulupukki - Pirkko-rouva osasi viedä joulupukin roolin yhtä viehättävästi kuin emännyydenkin hovimestarina. Tämä oli meidän perheen erilainen joulu. Se oli joulu, jolloin äiti ei juossut kieli vyön alla, ei hikoillut siivoushommissa eikä suuttunut kertaakaan. Tästä joulusta jäi kaikesta huolimatta hiljaisen rauhallisen joulun muisto, hyvän mielen joulu.”221 219 KTK:sta katso Åberg 2007. 220 Mt 1973/6-7, 174. 221 Mt 1973/12, ”Joulu Tuomarlassa”, (tonttu), 354. Lainauksen ”Joulu iltakahvit” ilmaisun kirjoitusasu lehden alkuperäinen julkaisuasu. Lainauksesta on selkeästi luettavissa joulun laittamiseen liittyvien tehtävien sukupuolisegregoituneisuus. Äitien kuului normaalitialnteessa ”juosta kieli vyön alla”, jos joulua vietettiin kotona. 59 Käytännöllisen raadollinen syy tekstiin oli todennäköisesti se, että 1960-luvun lopussa kylpylän asiakasvirtoja oli ryhdytty seuraamaan tieteellisen liikkeenjohdon menetelmin päiväntarkasti. Keskimääräisen kuukausittaisen käyttökapasiteetin lisäksi laskettiin myös kuukausittaisia ja päivittäisiä käyttökapasiteetteja. Muutamien vuosien tarkastelun jälkeen havaittiin 1970-luvun alussa, että joulukuu oli selvästi hiljaisempi kuin mikään muu kuukausi. Kun majoituskapasiteetti oli yleensä muuten lähes 91 prosenttisesti käytössä, putosi lukema aina reiluun 70 prosenttiin joulukuussa vuosien 1969-1972 välillä.222 Siten artikkeli siis mitä ilmeisimmin koetti vaivattomuudesta puhuessaan vedota tyylitellyn hienovaraisesti erityisesti kaikkiin Meijeriväen liiton ja Terveyskylpyläliiton yhteisiin jäseniin, jotta he viettäisivät joulun ajan kylpylässä. Yllättävän moni viettikin, jos ajatellaan joulua muuten 1960-luvulla murtuneen yhtenäiskulttuurin osatekijänä. Se oli selkeästi se suomalaisuuteen kuuluva kulttuurinen traditio, josta voimakkaimmin haluttiin pitää kiinni kulttuurisessa modernin murroksessa. Sosiaalinen lomatoiminta - mahdollisuus jää symboliseksi eleeksi Laajentuva hyvinvointivaltion rakentaminen suomalaiseen yhteiskuntaan näkyi kylpylän kuntouttavan ja parantavan toiminta-ajatuksen lisäksi käytännössä siten, että 1960- ja 1970- lukujen taitteessa kehiteltiin kylpylän yhdeksi merkittävimmäksi toiminnan tavoitteeksi se, että sen tarjoamista terveydenhoidon palveluista pääsisi ”osallisiksi entistä laajemmat kansalaispiirit varallisuudesta riippumatta”. Tätä varten luotiin maksualennukset kylpylähintoihin, joissa oli esimerkiksi 1972 vuodelle vahvistettu 60.000 markkaa sosiaalilomien järjestämiseen (75.114 euroa). Mainittu summa riittäisi 250 henkilön kuntolomaan kylpylässä. Näiden lomien käyttäjät valikoituivat tuolloin kuntien sosiaalilautakuntien ja lääkärien kautta Ikaalisiin.223 Sosiaalinen lomatoiminta oli alkanut vuoden 1969 aikana. Maksualennuksista pääsi aloitusvuonna nauttimaan 129 henkeä. Rahaa toiminnalle oli varattu sen ensimmäisenä vuonna Raha-automaattiyhdistyksen antama 20.000 markkaa. Kylpylän taholta ajateltiin näiden henkilöiden piirin olevan pääsääntöisesti vähävaraisia eläkeläisiä mutta ”joissain tapauksissa” myös toimessa oleva meijerin toimihenkilö saattoi kuulua tähän ryhmään.224 Seuraavana vuonna henkilöitä tämän palvelun piirissä oli 188 ja vuonna 1971 sosiaalista lomista pääsi nauttimaan 173 henkilöä. Majoituskapasiteetti oli 50.000 yötä vuonna 1971. Näistä sosiaalisia lomia oli 1552 vuorokautta. Sosiaalisten lomien osuus oli siis 3,10 prosenttia kaikista yöpymisistä vuorokausien mukaan laskettuna. Henkilöiden kautta laskien kylpylässä yöpyi 7141 henkilöä vuoden 1971 aikana. Näistä sosiaalista lomaa 222 TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1969, 1970, 1971 JA 1972. TKL:n arkisto, MVL. Sukupuolisensitiivisyyteen liittyen kylpylä palkkasi lokakuussa 1968 ”strip-tease” esiintyjä ”Miss Dianan” esiintymään Ravintola Tuomarlaan. Esiintyjän myyneen Viihdeohjelma ohjelma- ja konserttitoimiston toimitusjohtaja kirjoitti esiintyjästä isännöitsijä Röngälle seuraavasti 16.10.1968: ”Tyttö tekee kaksi numeroa, mutta voi tehdä kolmekin, kunhan häntä vain puhutatte. Kunnioittavasti…” Pöytäkirjat 1968, Sopimus ja siihen liittyvä kirje 16.10.1968. Kts. julkisuuskulttuurin muutoksesta Saarenmaa 2010. Naistentanssit pelastivat kylpylän ravintolatoiminnan tuloksen 1980luvulla orkestereiden poistuttua mekaanisen musiikin tulon myötä ravintoloista. Kts. tästä Raimo Leppäsen haastattelu 25.11.2013. Erkki Koski esittää Timo Heinolan päätelleen, että ehkäisypillerien tulo nosti kylpylän suosiota kansalaisten parissa. Kts. tästä Erkki Kosken haastattelu 4.11.2013. 223 TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 1972. TKL:n arkisto, MVL. 224 TKL:n jäsenkirje 4.7.1969, TKL:n arkisto, MVL. 60 viettäneitä asiakkaita oli 173 henkilöä, joka vastaa 2,42 prosenttia kaikista yöpyneistä. Raha-automaattiyhdistys oli tukenut sosiaalista lomatoimintaa vuosina 1969-1971 yhteensä 70.000 markalla (vuoden 1971 mukaan vastaisi 93.883 euroa). Toiminta-kertomuksessa 1971 todettiin, että kylpylä oli ollut mukana myös omalla kustannuksellaan. Maaliskuussa 1972 haettiin hinnankorotuksia huoneisiin Turun ja Porin lääninhallituksen hinta-asiain esittelijältä. Vanha hinta yhden hengen huoneessa yöpyneeltä yhdeltä henkilöltä oli 26 markkaa vuorokaudessa. Hintaan haettiin korotusta kolme markkaa, jolloin uusi hinta olisi ollut 29 markkaa vuorokaudelta henkilöltä. Kartanorakennuksessa yhden hengen majoittuminen oli maksanut 10 markkaa vuorokaudelta ja siihen ei haettu korotusta. (Summat euroissa: 33 / 36 / 13 euroa).225 Jos toimintasuunnitelman 1972 antamat tiedot pitivät paikkansa, eli että 250 hengelle saatiin järjestettyä sosiaalisia lomia vuoden aikana 60.000 markalla (75.114 euroa), olisi siitä laskettu täydellinen ulkopuolinen raha-automaattiyhdistyksen subventio ollut tuolloin henkilöä kohden 240 markkaa (300 euroa). Yö kylpylän yhden hengen huoneessa maksoi korotetuilla hinnoilla 29 markkaa (36 euroa). Aterioiden päivähinta oli 17 markkaa sisältäen kahviaamiaisen, lounaan ja arkipäivällisen, jolloin yhden kylpyläpäivän hinta yksinäiselle asiakkaalle oli 46 markkaa (58 euroa) ilman hoitoja eli yksi henkilö kykeni 240 markalla viipymään kylpylässä 5 vuorokautta vuoden 1972 korotetuilla hinnoilla ilman hoitoja. Ja jos hän yöpyi kartanorakennuksessa, hän kykeni viipymään ilman hoitoja laskettuna kahdeksan vuorokautta. Jos sosiaalisen loman pituus oli seitsemän vuorokautta kuten nykyään, on todennäköistä, että sosiaaliset lomailijat yöpyivät halvemmassa kartanorakennuksessa, jolloin subventoitu summa yhtä yötä kohden oli 17,92 markkaa ja näin ollen edellä mainituilla hinnoilla erotuksena olisi kylpylälle jäänyt hoitoihin 2,42 markkaa (3 euroa) koko oleskelun ajaksi.226 Lisäksi hinnastojen pohjalta voidaan ajatellaan hypoteettisesti, että sosiaalisen loman kuluttaneen asiakkaan hoitoihin kuului viikon aikana yksi selkävenytys, yksi niskavenytys, yksi parafiinihoito, yksi lyhytaalto- eli UKW-hoito, yksi infrapunahoito, yksi kokohieronta ja yksi puolihieronta sekä yksi puhdistuskylpy ja lopuksi yksi osallistuminen ryhmässä ryhtijumppaan, olisi näiden hoitojen yhteishinnaksi viikon ajalta laskettuna tullut vuonna 1972 maksamaan 41,50 markkaa (51,95 euroa) vuoden 1967 hinnoin. Tällaisen hypoteettisen asiakassuhteen pohjalta laskettuna olisi hoitojen osuus siis ollut vuoden 1971 toimintakertomuksen mukaisin tiedoin laskettuna lähes kokonaan (41,50 markkaa - 2,42 markkaa = 39,08 markkaa) kylpylän ilmoittamaa omamaksuosuutta sosiaalisista lomista. Lienee siis varovaisesti arvioitavissa, ettei sosiaalisten lomien asiakkailla ollut mitään mahdollisuutta haaveilla kuuluisista kahdeksan markan arvoisista Kyrösjärven savikääreistä saati sitten kokonaisesta savihieronnasta, jonka kustannusarvo oli 12,50 markkaa (15,65 euroa) vuoden 1967 hinnoilla, kun jo eräänlaisiksi perushoidoiksi laskettavat hoidot maksoivat edellä mainitun summan verran ja olivat siis käytännössä ilmaisia sosiaalisten lomien asiakkaille.227 Tämä ei tietenkään poista sitä tosiasiaa, että joka vuosi lähes kaksisataa 225 TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1971; TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 1972. TKL:n arkisto, MVL. 226 Hintojen korotuksista kts. TKL:n tvk:n kokousptk. 1.2.1972, 3 § ja liite TKL:n kirje Turun ja Porin lääninhallituksen hinta-asiain esittelijälle 3.2.1972, Pöytäkirjat 1969-1972, TKL:n arkisto, MVL. 227 Hoitohinnastosta 1967 kts. tämän artikkelin kuva numero 9. 61 vähävaraista pääsi vuosittain yhteiskunnan tuella nauttimaan kuntouttavasta lomasta Ikaalisissa 1960-luvun lopulta alkaen. Pekka Kuusen sosiaalipoliittisista hahmotelmista 1960-luvun alusta oli siirrytty orastavan käytännön toteutuksen pariin jo vuosikymmen myöhemmin, mikä yhteiskunnallisena aikana on valonnopeutta verrattaessa esimerkiksi 1890-luvulla alkaneisiin yrityksiin toteuttaa suomalaiseen yhteiskuntaan Kansaneläkelaki. Sen säätämisessä kesti ensin yli neljäkymmentä vuotta ja se laitettiin oikeastaan toimeen kunnolla vasta vuoden 1956 Kansaneläkelain uudistuksella.228 Liiton toimintakertomus vuodelta kuitenkin 1972 kertoi, että sosiaalisen lomatoiminnan ylläpitämiseen ei enää ollut saatu varoja Raha-automaattiyhdistykseltä vuodelle 1972. Tästä johtuen todettiin, että TKL oli: ”…kuitenkin omien varojen turvin pienessä määrin harrastanut tätä tärkeätä toimintamuotoa. Uusissa olosuhteissa on lomatoimintaa harjoitettu siten, että on eri yhteisöitä kannustettu lähettämään työnantajan kustannuksella työntekijöitä lomalle Kylpylään. Tämä toiminta onkin jo saanut merkittäviä mittasuhteita.”229 Sitä millaisia nuo kerrotut merkittävät mittasuhteet olivat, ei paljastettu. Toisaalta samaisessa toimintakertomuksessa kerrottiin toisaalla Raha-automaattiyhdistyksen kuitenkin tukeneen liittoa taloudellisesti myöntämällä sille 60.000 markan avustuksen vuodelle 1972 (75.114 euroa). Summa on sama kuin se, jonka varaamisesta sosiaaliseen lomatoimintaan toimintasuunnitelmassa vuodelle 1972 puhuttiin jo toteutuneena asiana. Edelleen kun katsotaan toimintasuunnitelmaa vuodelle 1973, niin siinä todettiin lähes identtisesti edelliseen toimintasuunnitelmaan nähden sosiaalista lomatoimintaa koskien, miten: ”Vuoden 1973 aikana tulee Terveyskylpyläliitto ry laajentamaan tätä toimintaa ja on jo vahvistanut 60.000 mk:n kustannusarvion sosiaalilomien järjestämiseen. Tällä summalla pystytään tarjoamaan terveydenhoitopalveluksia Ikaalisten Kylpylässä 250 hengelle. Lopullinen aikataulu ja lomasuunnitelma on jo valmiina koko vuoden 1973 ajaksi.”230 Selityksenä näille ristiriitaisuuksille ei voi keksiä muuta kuin sen, että toimintasuunnitelmaa ei ollut päivitetty uuteen tarpeeksi tarkasti laadittaessa sitä seuraavalle vuodelle. Huomio sotaveteraanien asiassa alkoi siirtyä eläkekysymyksestä terveys- ja kuntoutuskysymykseen näiden ikääntyessä ja siirtyessä eläkkeelle 1970-luvun lopulla. Laki rintamasotilaseläkkeistä oli tullut voimaan 1971. Laki rintamaveteraanien kuntoutuksesta taas astui voimaan helmikuussa 1983 ja uusittiin 1988. Suomen Sotaveteraaniliitto kehotti jo 1973 tekemään kunnille määrärahaesityksiä kuntoutuksen ja terveydenhuollon palveluista. Kunnat suhtautuivat esityksiin myönteisesti veteraanien historiaa tutkineen Kaarle Sulamaan mukaan. Kuntoutus olikin 1980-luvulle tultaessa jo yksi ”päivän sanoista” sotaveteraanien arjessa. Vuodesta 1977 alkaen valtio myönsi rahaa sotaveteraanien kuntoutukseen. Aluksi summa oli vaatimaton 5 miljoonaa markkaa (3,1 miljoonaa euroa) mutta vuonna 1988 summa ylitti jo 100 miljoonaa markkaa (28,8 miljoonaa euroa). Silti vielä vuonna 1985 kuntoutukseen päässeiden 12.000 veteraanin määrä oli varsin pieni 228 Kuusi 1961. Analyysia Kuusen sosiaalipolitiikasta kts. Kettunen 2009 ja Yliaska 2014. Kansaneläkelain toteuttamisesta kts. alaviite 234; kts. suomalaisen sosiaaliturvan historiallisista muodoista Jaakkola et al. 1994. 229 TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1972. 230 TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 1973. 62 suhteessa kaikkiin kuntoutusta tarvinneisiin veteraaneihin. Rintamalisää sai tuolloin jo yli kaksikymmenkertainen määrä veteraaneja.231 Laajentumisen aika Samaan aikaan Ikaalisissa aloiteltiin suurisuuntaisia rakennushankkeita mutta toteutusstrategia poikkesi tyystin aiemmasta. Omaa pääomaa oli kertynyt jo sen verran, että mitään suurempaa kansalaiskeräystä ei enää tarvinnut ryhtyä läpiviemään. Edellisellä vuosikymmenellä valmistunutta kylpyläkiinteistöä ryhdyttiin laajentamaan 1,1 miljoonan markan rakennuskustannusarviolla (1.377.098 euroa) lainarahalla. Lisäksi aloitettiin 95 majoitushuonetta sisältävän osaketalon rakentaminen eli niin sanottu Kylpylä-Hotelli, josta myytiin osakkeita ulkopuolisille. Sen rakennuskustannusarvion kerrottiin olevan 2,85 miljoonaa markkaa (3.567.934 euroa). Osaketalosta oli tarkoitus varata sekä TKL:lle että MVL:lle kaksi osakehuoneistoa. Pitkään pohditusta urheiluhallista kuitenkin luovuttiin. Sen kustannuksiin ei enää haluttu osallistua, vaan ajateltiin, että halli tultaisiin toteuttamaan ”urheiluväen yhteisvoimin käyttäen hyväksi talkoohenkeä ym. toimenpiteitä”, kuten vuoden 1972 toimintasuunnitelmassa hahmoteltiin.232 Osakehuoneistojen markkinointi sai voimakkaan sysäyksen sen jälkeen, kun lääkintöhallitus oli hyväksynyt kylpylän anomuksen päästä tuolloin voimassa olleen sodanjälkeisen invalidihuoltolain (907/46) 7 pykälän 2 momentin tarkoittamaksi laitokseksi, joka sai antaa lääkintähuoltoon kuuluvaa kuntoutushoitoa marraskuussa 1970.233 Osakkeita kyettiin nyt markkinoimaan tehokkasti sotainvalideille ja heidän järjestöilleen. Invalidihuoltolaki oli sodan jälkiseurauksia, sillä sodan jäljiltä jäi Suomeen 90 000 sotainvalidia. Laki hyväksyttiin eduskunnassa 1946. Se loi invalidien kuntoutukselle puitteet, joita noudatettiin aina 1980-luvulle asti. Vasta niin sanottu Vammaispalvelulaki vuodelta 1987 kumosi sodanjälkeisen invalidihuoltolain. Keskeinen rooli invalidihuoltolain säätämisessä oli Invalidisäätiön sairaalan johtajana ja ylilääkärinä 1943-1957 toimineella 231 Sulamaa 2007, 59-60, 70-72. 232 TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 1972; laajennuksien edellytyksenä toimineista maakaupoista kts. TKL:n tvk. kokptk. 12.5.1971, 1 §; TKL:n tvk. kokptk. 28.5.1971, 1 ja 3 §; TKL:n Jhtk. kokptk. 18.6.1971, 2 §; Johtokunnan pj. Laineen esitellessä vireillä olevia investointihankkeita vuosikokoukselle Ikaalisten kylpylässä kesällä 1971: ”Kokouksen osanottajat panivat tyydytyksellä merkille suotuisat kehitysnäkymät.” TKL:n vuosikokous 15.8.1971, 14 §. Laajentamisessa käytettiin työllisyystöitä, joiden ehtona oli töiden aloittaminen tiettyyn aikaan vuodesta suhdanteiden mukaan. Johtokunnassa harmiteltiin toukokuussa 1972, että piirustusten suunnittelu ei ollut edistynyt arkkitehtitoimistossa toivotulla tavalla, jonka vuoksi laajennus päästäisiin aloittamaan aikaisintaan 1.8.1972. Tämä oli TKL:n onneksi kuitenkin juuri myös työllisyysehdon edellyttämä raja-aika. TKL:n Jhtk. kokptk. 26.5.1972. Rakennustöiden seurannasta kts. TKL:n vuosikokous 13.8.1972, 12 §. Rakentaminen päästiin aloittamaan syyskuussa 1972 mutta ilmeisesti mitään sanktioita työllisyystöiden venymisen suhteen ei määrätty, koska niistä ei löydy mainintaa. TKL:n Jhtk. kokptk. 13.8.1972, 2 §; TKL:n Jhtk. kokptk. 25.9.1972, 5 §; Lokakuussa 1972 pidettiin ”suotavana ja toivottavana”, että rakentaminen on osakeyhtiömuotoista, koska se toisi tuottoja ravintolalle, hoitolalle ja saunapuolelle, ilman, että TKL:n olisi tarvinnut osallistua rahoitukseen suuremmalla panostuksella. Riskit oltiin siis osittain opittu ulkoistamaan. TKL:n Jhtk. kokptk. 20.10.1972, 4 §. Lainoista kts. TKL:n Jhtk. kokptk. 20.10.1972, 10-14 §. Rahoitussuunnitelman edellyttämästä 1,8 miljoonasta markasta (2,25 miljoonaa euroa) uupui lokakuussa 1972 vielä 300.000 markkaa (375.572,05 euroa). Tämä päätettiin hankkia vakuutusyhtiöiltä tai Matkailun Kehitysrahastolta osittain, jolloin 100.000 markkaa jäisi raha-automaattivarojen rahoituksen varaan. TKL:n tvk. ja rktmk. kokptk. 9.10.1972, 4 §. Kesällä 1972 lunastettiin neljä osaketta Kylpylä-Hotellin niin sanotusta Presidentti-osastosta, joista kaksi päätettiin myydä Terveydenhuoltosäätiölle heti, kun säätiöllä olisi kykyä lunastaa osakkeet. Kaikkien neljän osakkeen (numerot 105-108) pinta-ala oli 64 neliömetriä ja neliöhinta oli 1.250 markkaa (1.564,88 euroa). TKL tvk. kokptk. 8.6.1972, 3 §. Raha-automaattivaroista oli huhtikuussa 1972 saatu avustusta 190.000 markkaa (237.862 euroa). TKL:n tvk. kokptk. 7.4.1972, 6 §. Saadut avustukset olivat yleensä noin yksi kolmannes tai hieman enemmän anotusta määrästä. 233 TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTAKERTOMUS 1971. Lääkintöhallituksen päätös 12.11.1970. 63 kirurgian professori Fabian Langenskiöldillä, joka oli omaksunut toimintansa ohjenuoraksi kokonaisvaltaisen kuntoutuksen periaatteen. Vielä nykyisinkin noudatettavan moniammatillisuuden periaatteen kuntoutustyöhön taas kehitti sosiaali- ja terveysministeriön invalidihuoltokomitean sihteeri Veikko Niemi vuonna 1952. Niemen kynästä oli lähtöisin myös invalidihuoltoa käsittelevä kirjekurssi vuodelta 1953, joka kului suomalaisten invalidihuoltotyötä tehneiden sukupolvien käsissä vuosikymmeniä. Niemi toi kuntoutustyöhön mukaan ajatuksen siitä, että kuntoutuksessa tuli lähteä liikkeelle invalidisoituneen ihmisen elämäntilanteen ja -vaiheiden kokonaiskartoituksesta. Kuntoutuksen mahdollistajana toimivat juridisesti Kansaneläkelain uudistus vuodelta 1956, Sairausvakuutuslaki vuodelta 1963 sekä tapaturma- ja liikennevakuutuslakeihin 1960luvulla tehdyt lisäykset invalidien huoltoa koskien.234 Terveyskylpyläliitolla ei menestyksestä huolimatta tuntunut kuitenkaan olevan varaa jäädä lepäämään laakereillaan. Motivaatiopohjasta voi esittää monenlaisia tulkintoja. Yksi niistä sisältää tunnedynaamisen ulottuvuuden. Tilanteeseen tuntui liittyvän jotain sellaista, jossa laajentumisliikkeen pysähtyessä taivas olisi uhannut välittömästi pudota kylpylän toimivan johdon mielissä heidän niskaansa. Tätä ilmentää se, miten vuodelle 1972 kirjoitetussa toimintasuunnitelmassa todettiin kyllä saavutetun paljon mutta toimintaa piti edelleen kehittää, jotta syntyisi lisääntyvää kasvua. Nämä kasvamiseen tähtäävät tavoitteet taas konstruoitiin julki jokseenkin vaativina. Suunnitelmassa tunnuttiin tunnedynaamisesti ajatellen kertovan, että eräänlaisen yksilön ylittävän yhteiskuntahenkilön kuntoutus- ja virkistystarpeita piti tyynnytellä yhä uusilla investoinneilla. Siitä voi myös spekuloida, alkoiko Tuomarlan alkuvaihetta tunnedynaamisesti toimijoiden mielissä kannatellut reparatiivinen eli parantava ryhmäfantasia kääntymään seuraavasta lainauksesta ilmikäyvien kannattelijoiden riittämättömyyden kokemuksien kautta kulttuurisesti jo hieman nielevyyden puolelle. Sen verran turhautumista lainaukseen sisältyy: ”Pyrkiessään toteuttamaan omaksumiaan ja säännöissä todettuja tavoitteitaan on liitto jo nyt saavuttanut merkittäviä tuloksia kuntoutustoiminnan ja matkailun kehittämisessä, mutta Terveyskylpyläliitolla on käsitys, että ellei jatkuvasti kehitellä uusia toimintamuotoja tai investointeja, ei kasvavaa kuntoutustarvetta ja virkistystarvetta pystytä täyttämään.”235 Samaan aikaan oltiin nimittäin myös kehittelemässä ja tutustumassa mahdollisuuksiin perustaa Tampereelle Ikaalisten kylpylän etäispesäkkeeksi fysikaalinen hoitolaitos. Lisäksi Naantali kummitteli edelleen mukana kylpylän laajentumistoiveiden tynnyrissä, ainakin 234 Invalidihuoltolaki (907/46), Kansaneläkelaki 1937 (248/37) ja 1956 (347/56) uudistettu 2007, Sairausvakuutuslaki (364/63) uudistettu 2004, Laki vammaisuuden perusteella järjestettävistä palveluista ja tukitoimista eli ns. Vammaispalvelulaki (380/87), Langenskiöldistä kts. Autio, Veli-Matti: Langenskiöld, Fabian. Kansallisbiografia. http:// www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/6853/ (viitattu 14.10.2014). Invalidihuollon kehittämisestä suomalaisessa yhteiskunnassa kts. Ranta-Knuuttila 1967, Vuolle 1989, 1993, Fagerlund, Niemi & Tuunainen (toim) 1992, Harjula 1996, Honkasalo 2000 (pamfletti), Hannikainen 2010 sekä Penttala 2012. Suomen 1990-luvun lama merkitsi katkosta hyvinvointivaltiollista kehitystä tuottaneelle lainsäädäntötyölle. Sitä ennen ehdittiin vielä julkistaa Lääkinnällisen kuntoutuksen kehittämistoimikunnan mietintö 1987 (Helsinki, STM, Komiteanmietintö 52/1987), Kuntoutusajan toimeentuloturvatoimikunnan mietintö 1990 (Helsinki, STM, Komiteanmietintö 6) ja Tapaturma- ja liikennevakuutuksen kuntoutussäännösten tarkistamista selvittävän toimikunnan mietintö 1990 (Helsinki, STM, Komiteanmietintö 13/1990). Kts. työstä ja siihen yhteydessä olevasta sosiaalipoliittisesta kehityksestä myös Suikkanen 1990. Kansaneläkelaitoksen historiasta kts. Häggman 1997; sosiaaliturvasta kts. Jaakkola et al. 1994. 235 TERVEYSKYLPYLÄLIITTO RY:N TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 1972. 64 hahmotelmien tasolla.236 Ehkä riittämättömyyden kokemusta oli tuottamassa rahaautomaattiyhdistyksen kirje Terveydenhuolto-säätiölle syksyltä 1971. Siinä ilmoitettiin, ettei säätiötä hyväksytty jäseneksi yhdistykseen. Perusteluna esitettiin, ettei sen vielä voitu katsoa vakiinnuttaneen toimintaansa ja muodostuneen ”toimialallaan keskeiseksi yhteisöksi”.237 Voi myös olla, että Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen Ikaalisten kylpylän pumppulaitokseen kohdistuva kummastelu tuotti tunnetta riittämättömyydestä. Yhdistys totesi kylpylälle, että puhdistamon toimintateho oli tarkkailupäivänä talvella 1972 ollut olematon. Tilanteen myös kerrottiin olleen jatkuvasti huono vuoden 1971 aikana. Katastrofista ei silti ollut yhdistyksen mukaan kyse, sillä tilanne olisi ollut ratkaistavissa huolellisemmalla vesien käsittelyllä. Kirjeessä kerrottiin asiasta huomautetun mutta ihmeteltiin myös sitä, ettei asiaa ollut vielä hoidettu ”jatkuvista hoitotoimenpiteiden korostamisesta huolimatta”.238 Marraskuussa 1973 päätettiin, että rakennettaisiin uudet syväkaivot veden saannin parantamiseksi mutta veden puhdistamisesta ei tässä yhteydessä puhuttu mitään.239 Toisaalta kyse saattoi olla myös konfliktista, joka oli kytenyt jo pitkään. Kylpylän tielinjauksista oli väännetty maanomistaja agronomi Torsten Wegeliuksen kanssa jo aiemmin mutta tilanne kärjistyi avoimeksi yhteydenotoksi ryhdyttäessä rakentamaan Venetsian tilalla olevaan Kuivaniemeen maauimalaa. TKL oli sitoutunut ostamaan Wegeliukselta tien alle jäävän maa-alan yhden markan neliöhintaan aarin osalta, jonka tielinjauksen oikaisu vaatisi loppuvuodesta 1971. Wegeliuksen kanssa oli käyty jo sitä ennen useasti keskusteluja alueen teiden linjauksista.240 Marraskuussa 1971 päätettiin MVL:ltä pyytää lupaa rakentaa uimalaitos Kuivaniemeen ja saada hakata metsää puutarpeiksi rakentamiseen, oltaessa keskellä aktiivista kamppailua Wegeliuksen kanssa. Anomuskirjeessä vuodatettiin adrenaliinia uhkuvaa tilannekuvausta MVL:lle. Asia esitettiin TKL:n ja MVL:n yhteisenä siten, että TKL oli puolustamassa taistelukentällä etäältä seuraavan omistajan eli MVL:n etuja: ”Taistelu ns. Kuivaniemen omistuksesta on alkanut ja Meijeriväen Liiton edut on tällöin turvattava. Wegelius on ilmoittanut vetävänsä piikkilangan kapean rantakaistan eteen, jonka liitto omistaa, jolloin sen käyttö vaikeutuisi.” Kirjeessä kerrottiin, että rakennuslupa oli jo saatu ja rakentamaan päästäisiin maalishuhtikuun vaihteessa 1972 jään päältä suoraan jäiden lähtöä odotellessa. TKL esitti MVL:lle, että omistuksessa olevalle kaistaleelle rakennettaisiin uimalaitos ja vieläpä levennettäisiin sitä hieman täyttämällä rantaa hiekalla. Tällöin ”panosta niemestä 236 TKL:n tvk. kokptk. 16.10.1972, 10 §; TKL:n tvk. kokptk. 25.11.1972, 1-2 §. Työvaliokunta keskusteli jälkimmäisessä kokouksessa kylpylän rakentamisesta Naantaliin ja päätti tutkia sen mahdollisuutta. 237 Raha-automaattiyhdistyksen kirje Terveydenhuoltosäätiölle 16.11.1971, Kansio 1969-1975 Ikaalisten terveyskylpylä, TKL:n arkisto, MVL. 238 Kokemäenjoen vesistön vesiensuojeluyhdistyksen kirje Ikaalisten kylpylälle 9.2.1972, Kansio 1969-1975 Ikaalisten terveyskylpylä, TKL:n arkisto, MVL. 239 TKL:n tvk. kokptk. 1.11.1973, 11 §. 240 TKL tvk. kokptk. 10.10.1971, 6-7 §. 65 taisteltaessa suurennettaisiin” huomattavalla tavalla.241 Tammikuussa 1972 MVL antoi suostumuksensa uimalaan ja puiden kaatamiseen omistamiltaan alueilta sen rakentamiseksi.242 Helmikuun alussa rakentaminen oli alkanut ja maaliskuulla päästiin toteamaan rakennustyömaan toimivan asiallisesti ja töiden ”kehittyneen laskelmien mukaisesti”.243 Maauimala valmistui toukokuussa 1972 parahiksi ennen kesän ulkouimakautta.244 Piikkilankaa ei koskaan vedetty. Kylpylä-Hotellin piirustuksia laajennettiin kesken rakennuksen suunnittelun. Taloon ilmestyi yksi kerros lisää suuren kysynnän vuoksi keväällä 1972.245 Vaikka rakennusalan lakot ja siihen liittyneet myötätuntolakot valmistumista hieman siirsivät,246 päästiin harjannostajaisia viettämään 19.1.1973. Urheiluhallia koskevaa puutetta koetettiin korjata kirjelmöimällä hallia koskien samoihin aikoihin Ikaalisten kauppalan hallitukselle. Kirjeessä esitettiin, että urheiluhalli pitäisi rakentaa kylpylän välittömään läheisyyteen. Sijoituspaikkaehdotusta perusteltiin sillä, että ainoastaan kyseisellä sijainnilla hallista saisi edes jotenkin kannattavan.247 Tampereelle kaavailtu sivutoimipiste saatiin avattua tammikuussa 1973.248 Naantalin neljä vuotta aiemmin lanseeratussa kylpylähankkeessa päästiin eteenpäin, kun helmikuussa 1973 pidettiin neuvottelu Naantalin kaupungin kylpylaitostoimikunnan ja Ikaalisten kylpylän välillä. Norri piti Naantalin suunnitelmia toteuttamiskelpoisina ja esitti, että rakentaminen tapahtuisi kaksivaiheisesti. Ensimmäisen ja toisen vaiheen välille Norri esitti kolmen vuoden taukoa. Hän uskoi rakentamisen tulevan maksamaan noin 4 miljoonaa markkaa (noin 4,5 miljoonaa euroa). Ikaalisissa tunnuttiin olevan innostuneita rakentamisesta, sillä Norri kertoi heillä olevan valmiina jo periaatepäätös hankkeeseen mukaan lähtemisestä. Norri esitti, että Naantalin rakentamisesta vastaisi Terveydenhuoltosäätiö ja että siihen tulisi nopeasti saada mukaan myös Naantalin kaupungin edustaja. Tätä hän perusteli sillä, että tällöin olisi mahdollista saada laitokselle avustuksia raha-automaattiyhdistykseltä. 241 TKL:n kirje MVL:n johtokunnalle 11.11.1971, liite 6 §:ään; TKL:n tvk. kokptk. 9.11.1971, 6 §. Agronomi Wegeliuksen omistamaan Nygårdin kartanoon oli syntynyt siamilaiset kaksoset 1902, joita esiteltiin valokuvaaja Mikko Ilkan ottaman kuvan kera sanomalehdessä, jonka lehtileike on tallennettu TKL:n arkistoon ilman päiväystä. Lehden artikkelin oli kirjoittanut valokuvaajan poika Matti M. Ilkka. Artikkelin mukaan syntymä tapahtui kartanossa palvelleelle muonamiehen vaimolle. Synnytyksessä avusti piirilääkäri Alarik Achrén. Artikkeli loppuu sanoihin: ”Kovin lyhyeen päättyi ikaalislaisten kaksosisarien elämäntarina Nygårdissa. Viime vuosikymmenien aikana syntyi tälle tilalle laajalti tunnettu Tuomarla-niminen hotelli ja parantola, jonka suojissa annetaan lääkärin valvonnassa kaikenlaisiin vaivoihin asianmukaista, parantavaa hoitoa. Wegelius-suku ei enää pitkiin aikoihin ole kartanoa omistanut.” Symbolisella tasolla siamilaisten kaksosten syntyminen yhdistettiin artikkelin lainauksessa juuri kartanon omistussuhteeseen mainitsemalla erikseen, että alueella toimittiin kirjoitushetkellä asianmukaisesti ja ettei Wegeliuksen suku ollut kartanoa enää aikoihin omistanut. (Kirjoitusvirhe kaksossisarissa alkuperäisessä artikkelissa.) Päiväämätön lehtileike ”Yhteenkasvaneet kaksostytöt Ikaalisissa v. 1902”, TKL:n arkisto, MVL. Asetelma kaksossisarien kohdalla muistuttaa symbolisella tasolla sekä TKL:n ja MVL:n suhdetta että myös myöhempää TKL:n ja Norrin perheyritysten suhdetta. 242 TKL:n tvk. kokptk. 10.1.1972, 3 §. 243 TKL:n tvk. kokptk. 1.2.1972, 5 § ja TKL:n tvk. kokptk. 17.3.1972, 1 §. 244 TKL:n tvk. kokptk. 24.5.1972, 4 §. 245 Kylpylä-Hotelli Oy:n kirje Kylpylä-Hotelli Oy:n osakevaraajille 31.5.1972, kansio Vanhoja asiakirjoja, TKL:n arkisto, MVL. 246 Kylpylä-Hotelli Oy:n kirje Kylpylä-Hotellin osakkaille 31.7.1973, kansio Vanhoja asiakirjoja, TKL:n arkisto, MVL. 247 TKL:n tvk. kokptk. 9.1.1973, 6 §; TKL:n kirje Ikaalisten kauppalan hallitukselle 9.1.1973. 248 TKL:n tvk. kokptk. 19.1.1973, 8 §. 66 Mihinkään avoimeen arkkitehtikilpailuun ei Norrin mielestä hankkeessa kannattanut lähteä, vaan parempi toimintamalli olisi sellainen, jossa muutamalta tutulta toimistolta pyydettäisiin luonnokset ja valittaisiin niistä paras suunnittelija kylpylää piirtämään.249 Laajentuminen ei Ikaalisissa itsessäänkään päättynyt vielä Kylpylä-Hotellin rakentamiseen sekä kylpylän 1964 valmistuneen päärakennuksen laajennukseen. Kylpylän myötävaikutuksella kerrottiin nimittäin kesällä 1973 saadun aikaan se, että alueelle oli ryhdytty rakentamaan uutta hotellia, joka ei kuitenkaan ollut TKL:n omistuksessa. Kyse oli Terme-nimisestä osakehotellista.250 Naantaliin ei Ikaalisista enää tämän jälkeen koskaan palattu virallisin yhteydenotoin. Urheilun edistämissäätiön talouskaruselli Meijeriväen liiton toiminnanjohtajana 1975-1990 toiminut Heimo Breilin arvioi kevättalvella 1986 tuolloin 70-vuotisjuhliaan viettäneen sosiaalineuvos Heikki Norrin toimintatapoja. Pohdinta sai alkunsa Anni Rikalan lähettämästä Balneologinen Yhdistys ry:n kirjelmästä tammikuulta 1986, jossa viitattiin Norrin 70-vuotissyntymäpäiviiin ja muutamiin muihin ajankohtaisiin tapahtumiin. Rikalan kirjeestä saattoi lukea, että oli olemassa säätiö, joka kantoi sosiaalineuvoksen nimeä ja jonka tarkoituksena oli hankkia omistukseensa Kylpylä-Hotellin puutarhassa oleva sosiaalineuvoksen patsas sekä kustantaa kylpylänäyttelyn tulevat laajennetut tilat. Kirjettä eteenpäin lukiessa kävi kuitenkin ilmi, ettei säätiötä vielä ollut perustettu, vaan tarkoituksena kirjeellä oli saada lukija lahjoittamaan säätiön perustamista varten 500 markkaa tai yhdistystä edustaessaan 3000 markkaa hanketta ajavalle säätiölle. Lopussa lukija havaitsee, että Norrin perustamia säätiöitä oli olemassa jo neljä ja tästä olisi nyt tulossa viides.251 Breilin totesi kirjeestä siitä eteenpäin tiedottaessaan, miten: ”Tarkemmin tuohon kirjelmään tutustuessaan huomaa, että normaalin sanahelinän seassa on: A. Kerjuukirje, jonka avulla saaduilla varoilla sitten rahoitettaisiin niitä Heikki Norri & kumppanien hankkeita Lomakallion puitteissa, ja jotka selvästi ovat kilpailevia ja häiritseviä toimintoja Ikaalisten Terveyskylpylälle. B. Muokata mielialoja Ikaalisissa myönteiseksi tuolle sotainvaliiditaloksi ristitylle hankkeelle, jonka rakennuslupa-asia TKL:n toimesta silloin saatiin kumoon, mutta jota taas uudelleen siellä yritetään. Oli nyt niin taikka näin, Heikki kuitenkin kaiken aikaa yrittää hyödyntää omaan ja poikansa pussiin Ikaalisten Terveyskylpylää, sen hoitotiloja ’sivupalveluina heillä aikanaan asuville’ ja omaa muka edelleen keskeistä ja vaikutusvaltaista asemaa niin Terveyskylpylän puitteissa kuin asiantuntijana koko maassa. Minun käsitykseni on kuitenkin se, että kampanjoinnin takana on edelleen Heikillä se sama pyrkimys, johon hän ehti tottua Kylpylä-Hotellin ja Hotelli Termen rakentamisessa, että grynderihomma on hankkeena hyvin edullista! Kun hän toisaalta tietää hyvin, että K-H:n ja Termen osakkeiden hyvän vuokratuoton johdosta Ikaalisten Terveyskylpylän alueella on erittäin kova kysyntä noista hotelliosakkeista, tällaisen kolmannen oma-osake-talon rakentaminen kylpylän siivelle kannattaa ja sen osakkeet menevät varmasti kaupaksi! Kuitenkin kaiken aikaa 249 Muistio neuvottelukokouksesta Naantalin kaupungin kylpylaitostoimikunnan ja Ikaalisten kylpylaitoksen kesken 21.2.1973, 2-4 §. 250 TKL tvk. 18.6.1973, 7 §. 251 Balneologisen Yhdistys ry:n kirje valikoiduille vastaanottajille 12.1.1986, kansio Vanhoja asiakirjoja, TKL:n arkisto, MVL. 67 on kyse Ikaalisten Terveyskylpylän ja sen maineen hyväksi käyttö yksityistarkoituksiin ja sitä kautta perimmäisenä r a h a a …!!!”252 Alkunsa edellä kuvailtu jupakka oli saanut jo vuosikymmentä aiemmin. Norri oli johtanut Terveyskylpyläliittoa päätoimisena toiminnanjohtajana 1967 alkaen siirryttyään sinne Meijeriväen liiton toiminnanjohtajan tehtävistä. Kuten Meijeriväen liitto, oli myös terveyskylpylä suurilta osin Norrin ideoima. Hän oli toiminnanjohtajana talossa vuoteen 1974, jolloin hän jäi ensin sairaslomalle syksyllä 1974 ja sitten eläkkeelle sairasloman päättyessä 28.2.1975. Eläköitymisvyyhden purkautuminen alkoi siitä, kun Norri ideoi kevättalvella 1974 ministeri Virolaisen kansalaispäivälliset. Niillä kerättiin rahaa sekä kylpylätoiminnan rahoittamiseksi että myös Virolaisen vaalikassaan hieman samaan tyyliin, kuin samanaikaisella Suomen Rakennusurakoitsijoiden liiton toiminnalla, jota pyöritti Mauno Koiviston luotettu Lauri Reunala.253 Virolaisen kansalaispäivällisten tarkoitusperänä Norrille oli saada rekrytoitua niin sanottuja uusia ”Clubimestareita”. Näiden jokaisen mestarin tehtävänä olisi ollut hankkia yhdeksän uutta ”clubijäsentä” Norrin tuoreimpien ideoiden toteuttamiseksi.254 Yksi näistä Norrin lukuisista vauhdikkaista laajentumisvisioista esiteltiin Terveyskylpyläliiton johtokunnassa joulukuun lopussa 1973. Kokouksessa todettiin keilahallin olevan kylpylän alueelle tarpeellinen, ”jotta saataisiin asiakkaita” lisää. Samalla perustettiin ”Urheilun Tuki Säätiö”, jonka tarkoituksena oli saada aikaan keilahallin perustaminen. Samassa kokouksessa päätettiin myös ostaa Porista jo valmiiksi keilaradat hallia varten 18.000 markan hintaan (20.169,03 euroa).255 Kesällä 1974 Norri lähestyi TKL:n puheenjohtaja Vieno Lainetta Urheilunedistämissäätiön nimissä ja pyysi tätä yhdeksi toimijaksi säätiöön. Norri kirjoitti, että tehtävänä olisi ensimmäisessä vaiheessa koota varat keilahallihankkeen toteuttamiseen, toisessa vaiheessa koota varat urheiluhallin toteuttamiseen sekä näiden: ”…toiminnallisten tavotteiden jälkeen ko. säätiö voisi ryhtyä harjoittamaan vastaavaa toimintaa muissa kylpylöissä, yhteistoiminnassa näiden kylpylöiden kanssa.”256 252 Heimo Breilin lähetetty kirje MVL:n eri tahoille ”NORRI SE VAAN JAKSAA!!! (ei yksilöityä vastaanottajaa) 5.2.1986, kansio TKL:n Vanhoja asiakirjoja, TKL:n arkisto, MVL. Lopun harvennus alkuperäisessä kirjeessä. 253 Kts. SRUL:sta Levä 2008, 268-271. 254 Heikki Norrin kirje ”Kansalaispäivälliset Ikaalisten Kylpylässä 9.2.1974” usealle vastaanottajalle 19.6.1974; Clubimestaritodistus 18.6.1974; TKL:n kirje Clubimestareille 25.3.1974. Kansalaispäivälliset kirje oli retorisesti taitavasti muotoiltu. Ensin siinä lähetettiin ”myöhästyneet kiitokset” (vastaanottajan ylistäminen) kaikille, jotka olivat olleet mukana ”ministeri Virolaisen” kansalaispäivällisillä sekä myös niille, jotka oli kutsuttu ”mutta eivät voineet saapua päivällisille” (inklusiivisuus). Tämän jälkeen seurasi tehtävänanto (valtaan alistaminen), joka tapahtui toiselta kollektiiviselta toimijalta, kun ”Ikaalisten Kylpylä” haastoi edellä mainitut henkilöt ”pieneen toiminnalliseen kilpailuun” (toiminnallisuuden ja sen vähäisyyden korostaminen, jotta tehtävä ei tuntuisi ylitsepääsemättömältä suorittaa). Henkilöiden tuli osallistua jäsenkeräystyöhön hankkimalla yhdeksän uutta jäsentä ja osallistua vuosikokoukseen sekä kylpyläjuhlaan. Lopussa annettiin toimintaohjeet siihen tapaan, aivan kuin vastaanottaja olisi keräystehtävän jo suostunut suorittamaan, kun todettiin, että keräystä varten lähetettiin aineisto ja annettiin kuittilomakkeiden postitusohje sekä palautuksen viimeinen päivä. 255 TKL:n Jhtk. kokptk. 29.12.1973, Pöytäkirjat 1973, TKL:n arkisto, MVL. 256 Heikki Norrin kirje Vieno Laineelle 10.7.1974, Pöytäkirjat 1974, TKL:n arkisto, MVL. Alleviivaus alkuperäisessä asiakirjassa. Tietoa siitä ei ole löydettävissä, oliko joku muu kylpylä enää tässä vaiheessa edes halukas yhteistyöhön Norrin tai Ikaalisten Kylpylän kanssa. 68 Norri kirjoitti Laineelle, että Terveyskylpyläliitto oli lahjoittanut säätiön peruspääomaksi 70.000 markkaa (66.808 euroa). Työvaliokunta päätti heinäkuun alussa 1974 ehdottaa johtokunnalle ”yksimielisesti”, että liitto lahjoittaisi Terme Osakeyhtiöltä saamistaan suunnittelu ja muista kustannuksista laskuttamansa 70.100 markkaa Urheilunedistämissäätiölle.257 Mutta miksi näin toimittiin, jää epävarmaksi, sillä liiton johtokunta oli jo toukokuussa (17.5.1974) päättänyt lahjoittaa aiemmin 18.000 markalla ostetut keilaradat ”Urheilun Edistämissäätiön” alkupääomaksi 70.000 markan hintaan (17.179 euroa / 66.808 euroa).258 Markan arvo toki heikkeni 1973:sta seuraavaan vuoteen tultaessa öljykriisin vaikutusten alkaessa iskeytyä läntisiin talousjärjestelmiin mutta tästä huolimatta keilaradan laskennallinen arvo nousi silti yli kolminkertaiseksi ilman, että kukaan johtokunnassa reklamoi asiasta. Norri oli myös ilmoittanut johtokunnassa heinäkuussa 1974 perustaneensa Kylpyläkasino Osakeyhtiön kertoen sen osakkeiden määrän olevan 1000 kappaletta.259 Asiat voivat joskus muuttua yhdessäkin yössä yllättävän nopeasti. Marraskuun 26. päivä 1974 työvaliokunnan kokouksessa tiedusteltiin Meijeriväen liiton toiminnanjohtaja Timo Heinolalta, ryhtyisikö hän kylpylän johtajaksi väistyvän Norrin tilalle. Heinola suostui ehdotukseen 1.2.1975 alkaen. Hänen palkakseen sovittiin 4.600 markkaa kuukaudessa (vastasi 1974 marraskuussa 4390,24 euroa mutta keväällä 1975 arvo oli pudonnut 3725,97 euroon).260 Heinola oli jo lokakuulla laskeskellut Kylpylä-Hotellin ja Termen markkinointikustannuksia ja todennut, että menot ylittivät tulot. Työvaliokunta päätti korottaa markkinointimaksuja 44 prosenttia suhteessa huoneiden bruttotuottoon vuoden 1975 aikana. Rahan arvo oli tuolloin voimakkaassa muutoksessa, mikä lienee osaltaan vahvistanut ihmisten kokemusta yhteiskunnallisesta muutoksesta öljykriisin jälkeisessä maailmassa. Ryhdyttiinhän Suomessakin sulkemaan katuvaloja energiasäästömielessä samaan aikaan.261 Helmikuussa 1975 luodattiin Urheilun edistämissäätiön edellisenä vuonna käynnistynyttä toimintaa muistiossa, joka oli kirjoitettu säätiön hallituksen toimesta. Siinä kerrottiin, että säätiö oli jättänyt avustusanomuksen saadakseen avustusta veikkausvoittovaroista. Anomukseen liittyneet rakennussuunnitelmat ja muut liitteet olivat kuitenkin jääneet esittämättä säätiön hallitukselle sekä sen valitsemalle rakennustoimikunnalle. Säätiön asiamies eli Norri oli lisäksi toimittanut anomuksen liitteineen omavaltaisesti Läänin urheilulautakunnalle, jonka tehtävänä oli lähettää anomus eteenpäin Opetusministeriöön päätettäväksi. Säätiön hallitus totesi, ettei se ota vastuuta avustusanomuksesta tämän vuoksi. Lisäksi Hotelli Terme Osakeyhtiön tilejä selviteltäessä oli käynyt ilmi, että yhtiö oli maksanut keilahallin maansiirtotöistä ja urheilutalon sekä keilahallin suunnittelusta jo lähes 35.000 markkaa (28.349 euroa). Lopullista summaa ei kirjoitushetkellä vielä edes tiedetty, koska selvittelyt olivat tuolloin edelleen kesken. Lisäksi todettiin, miten: 257 TKL:n tvk. kokptk. 1.8.1974, 4 §. 258 TKL:n Jhtk. kokptk. 17.5.1974, 5 §. Samaisessa kokouksessa (4 §): ”Toiminnanjohtaja selosti toimintaa uuden perustettavan Urheilun Edistämissäätiön perustamisesta, käyttäen tähän aikaa eniten.” 6 §:ssä säätiö sitten perustettiin. 259 TKL:n tvk. kokptk. 16.7.1974, 6 §. 260 TKL:n tvk. kokptk. 26.11.1974, 3 §. 261 TKL:n tvk. kokptk. 28.10.1974, 5 §. 69 ”Säätiön hallitus on, saatuaan keilahallin rakennuspiirustuksen suunnittelijalta 16.1.1975, todennut suunnitteilla olevan keilahallin niveltyvän täydellisesti Heikki Norrin perheyhtiön liiketoimintaan, jota toimenpidettä hallitus ei hyväksy.” Hallitus, jossa kertomuksen allekirjoittajina olivat jäsenet Vieno Laine, Kauko Marjamäki ja Timo Heinola irtisanoutui kaikesta vastuusta ja se esitti toivomukset, ettei avustusanomusta tultaisi käsittelemään ja että harkittaisiin säätiön lopettamista.262 Urheilun Edistämissäätiön valtuuskuntaan Norri kaavaili varsin vaikutusvaltaista ryhmää suomalaisen yhteiskunnan poliittisista ja taloudellisista vaikuttajista. Toukokuussa 1974 Norri oli listannut nimiä esitykseen säätiön hallintoa varten. Lista on kuin suoraan aikansa Kuka Kukin On teoksesta. Valtuuskuntaan Norri olisi halunnut ministereitä ja maaherroja keskustasta ja sosialidemokraateista (E. J. Niemi, Ahti Karjalainen, Sylvi Siltanen, Kaarlo Pitsinki ja Marjatta Väänänen), vuori-, hallitus- ja kauppaneuvoksia liike-elämän vanhemmista ja nuoremmista vaikuttajista (Aarne Karjalainen, Aarne Aarnio, Matti Kekkonen ja Kauko Ahlström), kokeneita johtajia (Lauri Kantee, Leo Noro, Matti Nurmi, Eino Uusitalo ja Pertti Paloheimo), lehtien merkittäviä päätoimittajia ja lakitieteen lisensiaatteja (Martti Huhtamäki, Jouko Tyyri ja Lauri Tarasti) sekä yhden maanviljelijän (Lauri Keskinen). Hallitukseen Norri halusi vain hänet itsensä sekä TKL:n monivuotisena puheenjohtajana toimineen Laineen, toisen TKL:n monivuotisen hallitusjäsenen Kauko Marjamäen sekä MVL:n toiminnanjohtaja Timo Heinolan.263 Kuva 13: Hetken elänyt ”Clubimestaruuskirja”. Klubimestarin piti saada tämä sen jälkeen, kun hän oli hankkinut yhdeksän uutta ”10 markan jäsentä” klubiin. Samassa kokouksessa, jossa säätiöstä päätettiin selosti toiminnanjohtaja Norri myös tulevaa rahanhankintatoimintaa, jonka ”runkona” toimisi niin sanottu ”clubijäsenverkosto”. Jo aiemmin käytössä ollut klubijäsenyys ulotettaisiin nyt koko maan kattavaksi verkostoksi, jossa vanha kollektiivinen rahankeräysidea jalostettiin ulkoistettuna toimintana 262 K E R T O M U S Urheilun edistämissäätiön toiminnasta kalenterivuodelta 1974. Pöytäkirjat 1974, TKL:n arkisto, MVL. Allekirjoitussarakkeesta puuttuivat hallituksen jäsenistä Kaarlo Pitsingin, Jouko Tyyrin sekä Heikki Norrin nimet. 263 Liite n:o 1, Esitys Urheilun Edistämissäätiön hallinnoksi, TKL:n Jhtk. kokptk. 17.5.1974, 4 §. 70 hyödyttämään kylpylää. Norri esitteli niin sanotun ”clubimestarikirjan” ja tavat, joilla keräys toimi. Sen seurauksena johtokunta totesi, että: ”Johtokunnalla ei ollut mitään muistuttamista asian johdosta.” Keräyksen tavoitteeksi asetettiin 100.000 markan tuloksen saavuttaminen.264 Todellisuudessa uudella keräyksellä kerättiin rahoitusta Norrin ideoimaa keilahallia varten. Samaan aikaan Terveyskylpyläliiton ennen niin suuri jäsenmäärä oli ”romahtanut”. Jos ajatellaan, että Terveyskylpyläliitossa oli erotettu 1970-luvun alussa vuosittain lähes sadasta jäsenestä reiluun kahteen sataan jäseneen maksamattomien jäsenmaksujen vuoksi ja jäseniä todettiin heinäkuussa 1974 olevan 252 henkilöä, voi ilman suurtakaan jälkiviisautta väittää, että uuden keräyksen tavoite oli täydellisen epärealistinen. Kun vertaa jäsenmäärää vuodelta 1974 taulukon yksi ilmoittamaan määriin, jotka perustuivat Norrin antamiin ilmoituksiin 1960-luvun toimintakertomuksissa, ei voi kuin ihmetellä, mihin kaikki reilut 130.000 kannattajajäsentä katosivat muutamassa vuodessa. Ainoa selitys on se, että jäsenten määrän kirjaamistapaa muutettiin radikaalisti 1970-luvulla siirtyen todellisten jäsenmaksunsa maksavien jäsenten määrän kirjaamiseen ja luopuen Norrin toimintakertomuksissa aiemmin harrastamasta tavasta laskea kannattajajäsenyyksiä.265 Itse asiassa toukokuun kokouksessa ei edellä kirjoitetusta huolimatta tehty virallista päätöstä mainitusta uudenlaisen ”Clubijäsenkeräyksen” suorittamisesta. Sen sijaan kokouksen pöytäkirjaan lisättiin viimeisen 14 pykälän jälkeen katkoviivojen perään kommentti pöytäkirjaa koskien: ”Kahdeksatta pykälää siihen kuuluvine liitteineen johtokunta ei hyväksynyt, koska osa liitteistä ei vastaa pöytäkirjoissa olevia päätöksiä.”266 Seuraavassa johtokunnan kokouksessa heinäkuussa keräysasiaan palattiin heti tuoreeltaan. Norri oli selostanut asiaa kirjelmällä johtokunnan jäsenille. Johtokunta totesi, että toiminnanjohtaja oli käynnistänyt jäsenkeräyksen mutta ettei johtokunta ollut tehnyt päätöstä keräyksen suorittamisesta. Norri sai olla kokouksessa läsnä ainoastaan sen avauksessa. Neljännessä pykälässä ei vahvistettu edellisen kokouksen pöytäkirjaa sen kahdeksannen, klubikeräystä koskevan pykälän osalta, koska todettiin, ettei osa liitteistä vastannut tehtyä päätöstä. Tarkempaa selitystä, mitkä osat olivat kyseessä, ei annettu mutta paniikkinappula tuntui olevan lähes pohjaan asti painettuna. Kokouksessa päätettiin lopettaa klubijäsenkeräys ja esitettiin, että Terveydenhuoltosäätiö voisi kyllä kehittää jäsenkeräystä mutta vain omalla puolellaan. Kokous myös totesi työvaliokunnan suorittavan Norrin sairasloman valmistelun mutta ei katsonut eläkeasian vielä olevan ajankohtainen. Samana päivänä järjestettiin myös toinen johtokunnan kokous, johon Norria ei kutsuttu ollenkaan. Sen ydinasia oli, että pidettäisiin ylimääräinen yhdistyksen kokous, jossa ehdotettaisiin 800.000 markan (763.519 euroa) kiinnitysten hakemista kaikkiin kylpylän alueella oleviin rakennuksiin vuokraoikeuksineen. Ylimääräinen kokous hyväksyi elokuussa 1974 ehdotetut järjestelyt.267 Ilmassa oli savua mutta tulta ei näkynyt missään. Ilmeisesti 264 TKL:n Jhtk. kokptk. 17.5.1974, 8 §. 265 Vrt. Taulukossa 1 tässä tekstissä esitettyjä lukuja TKL:n Jhtk:n kokptk:n 5.7.1974, 3 §:n liitteinä oleviin jäsenluetteloihin ja niiden määriin sekä poistuman vauhtiin. 266 TKL:n Jhtk. kokptk. 17.5.1974, lisäys pöytäkirjan loppuun katkoviivan jälkeen. 267 TK:n Jhtk. kokptk. 5.7.1974, 4, 8, 9-13 § ja 5.7.1974, 3-4 §; TKL:n ylimääräinen kokptk. 18.8.1974, 6 §. 71 jonkinlaisten talousvaikeuksien ajatus tai odotus oli jo tässä vaiheessa olemassa, vaikka niitä ei vielä muuten suoraan käsiteltykään. Vuosikokouksessa tilinpäätöksen alijäämäisyys kuitenkin todettiin. Kylpylän hoitopuoli erityisesti tuotti jatkuvasti tappiota ja elokuussa 1974 se oli jo reilut 340.000 markkaa (324.495 euroa).268 Vanhoja toimintamalleja ryhdyttiin uusimaan heti vuosikokouksen jälkeisessä hallituksen kokouksessa. Keskusteluun otettiin sairaslomalla olevan toiminnanjohtajan aiempi ilmoitus työvaliokunnassa heinäkuussa 1974 Kylpyläkasino Osakeyhtiöstä. Johtokunta katsoi sopimattomaksi, että sen kautta tulevaisuudessa tultaisiin harjoittamaan anniskelu- tai ravintolatoimintaa kylpylän alueella. Kylpylän ulkopuolinen toiminta ei ollut johtokunnan mukaan soveliasta myöskään Kylpylä-Hotellissa. Lisäksi Hotelli Termen kohdalla tultaisiin esittämään, että Kylpyläkasino luovuttaisi anniskelutoiminnan liitolle kaupan kautta. Näkemys oli, että kaikki palvelut alueella kuuluivat liiton hallintaan. Työvaliokunta sai tehtäväkseen neuvotella ja toteuttaa kaupat.269 Toiminnan sujuvuutta häiritsi myös ikävä tapahtuma vuosikokousta ja johtokunnan kokousta edeltäneeltä yöltä. Kylpylästä anastettiin rahaa varsin mittava summa 51.317,27 markkaa (48.977,16 euroa). Kateissa olivat keskiviikon iltapäivästä 14. elokuuta lauantaiiltaan 17. elokuuta tehdyt tilitykset, palkkasaatavat ja ennakkoon otetut (kuten Norrin 500 markan tai Trio Frimanin 1.100 markan arvoinen ennakkokuitti) vastattavat rahasummat. Liiton työvaliokunta antoi asian rikospoliisin tutkittavaksi ja suositteli, ettei kassoissa pidettäisi enää rahaa yli 10.000 markkaa yhteen laskettuna. Työvaliokunta päätti myös vakuuttaa kassat vastaisen varalle.270 Lisää kylmää vettä niskaan tuli vielä vuoden lopullakin tarkasteltaessa tilikauden tulosta ennakkoon uudelleen marraskuussa 1974. Lokakuun loppuun mennessä oli tehty tappiota 321.799,82 markkaa (307.125,49 euroa) ilman poistoja. Tilitoimisto Idman & Vilenille annettiin tehtäväksi numerotarkastus, sisäisen tarkkailun suorittaminen ja vastaavien toimihenkilöiden neuvonta. Tilitoimistolta haluttiin laskelmallinen selvitys siitä, mistä toiminnallinen tappio viime kädessä oikein johtui.271 Oman selityksensä taloustilanteen heikkenemiselle antoi myös vastuullinen toiminnanjohtaja Norri. Hänen mukaansa syyt taloudellisen tilanteen heikkouteen olivat 1. liian halvaksi virheellisten tilastojen perusteella määrätyt hinnat, 2. rakennusaikainen tilojen alikäyttö ja 3. taloudenpidon heikot laskelmat ja tarkkailun vähyys. Norrin mielestä hintojen korottamattomuuteen oli vaikuttamassa Raha-automaattiyhdistykseltä tullut viesti, että vain Ikaalisilla meni taloudellisesti hyvin muihin kylpylöihin verrattuna. Vajausta oli kuitenkin johtokunnan nähtävissä jo marraskuun 1973 katetuottotilastoissa 100.000 markan verran mutta tätä Norri kertoi pitäneensä ”sopivana”. Rakennusaikaisen tilojen vajaakäytön hän totesi olevan ”normaalia ja tyypillistä kaikille liikelaitoksille”. Tässä yhteydessä hän ei kuitenkaan maininnut mitään siitä, että vaikka Rakennusliike Kaarlo Kestisen työ oli myöhässä, ei yritykseltä peritty urakkasopimuksen mukaisia 268 TKL:n vuosikokous 18.8.1974, 6-7, 13 §. 269 TKL:n Jhtk. kokpt. 18.8.1974, 3 §. 270 TKL:n Jhtk. kokptk. 18.8.1974, 8 §; TKL:n tvk. kokptk. 2.9.1974, 3-5 §. Liite: Kassan saldot keskiviikosta 14.8. eteenpäin, 6.9.1974. Kestisestä kts. TKL:n tvk. kokptk. 10.10.1974, 13 § ja aiempi TKL:n Jhtk. kokptk. 29.12.1973, 13 §, jossa todettiin vanhan ravintolan muutostöiden hoitopaikoiksi viivästyneen. 271 TKL:n tvk. kokptk. 11.11.1974, 2 §. 72 myöhästymissakkoja ja sen asettama 63.000 markan takaus palautettiin yritykselle täysmääräisenä. Mitä tarkkailuun tuli näki Norri, että ”sisäisen valvonnan puute voi olla merkittävä tekijä”. Tämä kuului hänestä kuitenkin ensisijaisesti talouspäällikön vastuulle, joka oli ”hyvin vähän suorittanut” vastuulleen kuuluvia konttori- ja henkilöstöpäällikkön sekä isännöitsijän tehtäviä. Itse hän kertoi tehneensä taloudellisia tarkkailuja ja niissä oli osoittautunut: ”…että varsinkin kassan käytössä ja saunojen laskutuksessa on ollut erittäin suuria puutteellisuuksia, joista on voinut tulla merkittäviäkin vajauksia. ( - - ) Myös kassaryöstö on katsottava talouspäällikön huolimattomuudeksi, koska nimenomaan kuukautta ennen tätä varkautta annoin hänelle erittäin vakavan muistutuksen, että kassoista pitää huolehtia hyvin ja niin, että varkauksia ei pääse syntymään.” Norrin mielestä talous- ja konttoripäällikön tehtävät tuli jakaa kahtia. Samalla hän tuli ilmentäneeksi ajan työelämässä vallinneita sukupuolittuneita jakoja. Konttoripäällikön tehtäviä mietittäessä ne tulisi rajata tarkkaan ”silloin kun mies tähän tehtävään nimitetään”. Norri ehdotti ”toiseksi mieheksi” markkinointipäällikköä, jolloin talouspäällikön (hänkin mies) tehtävä lakkautettaisiin kokonaan. Taloudelliset näkymät tulevaisuudessa olivat muuten Norrin mukaan kuitenkin ”optimistiset”. Lopuksi Norri kertoi jäävänsä eläkkeelle ja odottavansa Tapaturmaviraston päätöstä sotainvaliditeetti ja muista invaliditeettiprosenteista eläkepäätöksen saamiseksi. Eläkkeelle jäämisen jälkeen hän kertoi kuitenkin vielä jatkavansa toimintaansa Terveydenhuoltosäätiön ja Urheilun edistämissäätiön asiamiehenä uskoen, että ”näissä tehtävissä vielä pystyn paljon antamaan panostani” toiminnalle osin Etelä-Euroopasta käsin.272 Marraskuun lopussa tappioiden suuruus paljastui lopullisesti. Ilman raha-automaattiyhdistyksen avustuksia alijäämä olisi kohonnut lähes 550.000 markkaan (noin 524.900 euroa). Ainoastaan majoitustoiminta oli tuottavaa tässä vaiheessa mutta sen tuotto ei kyennyt kattamaan lähimainkaan muiden toimintojen tappiollisuutta. Lisäksi epäselvyyttä aiheuttivat kummalliset omistusjärjestelyt. Norri oli ryhtynyt myymään aikojen saatossa hankkimaansa omaisuuttaan pojalleen Lauri Norrille. Norri kertoi ilmoittaneensa perillisilleen, että Ostorengas osakeyhtiö tulisi fuusioida Kylpyläkasino osakeyhtiön kanssa, jonka jälkeen sen voisi siirtää esikauppana tulevaisuudessa Kylpylän omistukseen tuolloisten omistajien veroseuraamusten välttämiseksi. Isä Norri kuitenkin epäili, ettei hänen poikansa ollut kiinnostunut myymään omaisuuttaan ”tässä vaiheessa”. Hän selitti äkillisesti alkaneita kauppoja huonontuneella terveydentilallaan ja kertoi motiivina olleen sen, että myymälle ne osakeyhtiöille, ne voitaisiin nopeammin siirtää Ikaalisten Kylpylän hallintaan ”mikäli sukulaiseni tähän suostuvat”. Norrin viimeiset kommentit hänen johtokunnalle kirjoittamassaan muistiossa ilmentävät tilanteen herkkyyttä myös hänen puoleltaan, jos kohta niistä voi lukea myös syyllisyysdynamiikkaa Norrin omasta toiminnasta. ”Itse en voi osallistua Kylpylän puolesta neuvotteluihin näissä kaupoissa, koska ne ovat tiiviitä ja vaativat aikaa ja valmisteluja ja koska sairauteni vuoksi muutenkaan en enää halua olla aktiivisesti mukana Kylpylän toiminnassa. ( - - ) Henkilokohtainen tarkoitukseni on, että viiden vuoden kuluttua sukulaisenikin pystyisivät myymään kaiken omaisuutensa pois Ikaalisista ja häipymään Ikaalisista hyvin kauaksi, sillä uskon, että sille työlle mitä olen tehnyt Ikaalisten Kylpylän perustamisen ja hoitamisen muodossa, uudet isännät antavat kovin vähän 272 SELOSTUS JOHTOKUNNALLE TERVEYSKYLPYLÄLIITON TOIMINNASTA 28.10.1974, TKL:n Jhtk. kokptk. 1.11.1974, 15 §. 73 arvoa tai jos antavat, niin se on hyvin negatiivista. Silloin ei ole mielekästä olla Ikaalisissa, eikä omistaa täällä omaisuuksia.”273 Johtokunta vapautti Norrin kylpylän johtajan tehtävästä 30.11.1974 alkaen ja totesi eläkkeen TKL:n toiminnanjohtajan tehtävästä alkavan maaliskuussa 1975 sairasloman päättymisen jälkeen.274 Norrin pyörittämä talouskaruselli kylpylän johtamisen osalta sulkeutui ja hänen pitkä ura sai varsin nolon lopun jättäen lisäksi Terveyskylpyläliiton käsiin riitaisan perintökiistan. Tilanne muistutti psykoanalyysin perustajan Sigmund Freudin oman tieteellisen perinnön kohtaloa, jonka hän kuvasi elinaikanaan jo tutkimuksessaan ”Toteemi ja tabu”. Poikien veljesliitto odotti isän poismenoa perinnönjakoa varten, aivan kuin aikanaan huippusuositussa Kummeli sketsisarjan ”Perintöä odotellessa” sketsissä 1990luvulta.275 Uuteen nousuun Noottia väistyvältä toiminnanjohtajalta saanut talouspäällikkö Rauno Raula irtisanoutui lokakuun lopussa 1974. Hän ilmoitti siirtyvänsä Turun seurakunnan palvelukseen. Talouspäällikön vakanssi jätettiin täyttämättä, koska tehtävät ja vastuualueet tultaisiin jakamaan uudelleen ja alistamaan kylpylän johtajaksi valittavan henkilön alaisuuteen. Konttoripäällikön virka perustettiin heti. Kylpylän johtajaksi valittiin kuten jo on mainittu MVL:n toiminnanjohtaja Timo Heinola.276 Samoihin aikoihin Ikaalisten kylpylän eräänlainen luottorakentaja Rakennusliike Kaarlo Kestinen teki konkurssin tammikuussa 1975 ennen kuin Hotelli Termen pohjakerros valmistui. Pohjakerroksen piti tulla pääosin Kylpylän hallintaan. Hotelli osakeyhtiön yhtiökokouksessa heräsi tämän seurauksena erimielisyyttä rahasta. Konkurssipesän väliaikainen pesänselvittäjä hovioikeuden auskultantti Pauli Santikko totesi, että irtaimistokiinnitysvakuudet kuuluivat valtiolle työnantajasuorituksia ja ennakonpidätyksiä varten. Jos ne olivat hotellin hallussa, ne olivat siellä sen vuoksi, että Turun Lääninverovirasto oli kieltänyt antamasta niitä rakennusliikkeelle. Santikko myös kiisti ilmoituksen liikevoiton nostamatta jättämisestä. Hänen mukaansa Rakennusliike Kaarlo Kestisen ja Heikki Norrin välillä oli sovittu, että noin miljoonan markan voitto tultaisiin jakamaan tasan heidän kesken. Terme osakeyhtiön johtokunnassa oli Santikon mukaan sovittu urakkasumman tulleen suoritetuksi rakennusliikkeelle, jonka jälkeen töitä oli jatkettu ja varat oli saatu edellä mainitusta miljoonan markan voitosta. Matti Norri ei katsonut voivansa hyväksyä pesänselvittäjän lausuntoja ”totuudenvastaisina”. Voitosta päätettiin keskustella seuraavassa kokouksessa ja asia jäi sen vuoksi edelleen auki.277 Maitotalous-lehti kirjoitti öljykriisin jälkeisessä talouslamassa 1976 vuoden aikana vain yhden kerran Ikaalisista. Artikkelia on jo lainattu aiemmin tässä tekstissä mutta tässä 273 Muistio Johtokunnalle. Käsityksiäni toimenpiteistä, joita pitäisi lähiaikoina suorittaa. Liite 11 §, TKL:n Jhtk. kokptk. 23.11.1974, Pöytäkirjat 1974, TKL:n arkisto, MVL. 274 TKL:n Jhtk. kokptk. 23.11.1974, 5 §; TKL:n Jhtk. kokptk. 10.1.1975, 10 §. 275 Freud 1989; Kummeli-sarjan sketsi ”Perintöä odotellessa”. 276 TKL:n Jhtk. kokptk. 23.11.1974, 3-6, 10 §, Pöytäkirjat 1974, TKL:n arkisto, MVL; Raimo Leppänen ihmetteli kylpylän talousasioiden hoitoa haastattelussaan. Kts. tästä Raimo Leppäsen haastattelu 25.11.2013. 277 Hotelli Terme Oy:n varsinainen yhtiökokous 25.1.1975, 5-6 §, Pöytäkirjat 1974, TKL:n arkisto, MVL. 74 yhteydessä on mainittava, että jutussa kerrottiin kuvin ja kuvatekstein, että Terveyskylpylä oli saanut kaksi uutta hotellirakennusta. Kuvatekstistä ei kuitenkaan voi mitenkään päätellä niiden todellista omistuspohjaa osaketaloina mutta nopealla luvulla jutusta ja kuvateksteistä saattaa tulla siihen ajatukseen, että ne ovat kiinteä osa Terveyskylpylää ja siten myös sen omistuksessa. Artikkelissa kierretään täsmällistä ilmaisua uusien tilojen omistussuhteista. Toisaalta puhutaan aivan kuin hyvittäen jotain aiempaa tehottomuutta todettaessa, miten ”Nyt pyritään terveyskylpylän tiloja käyttämään tehokkaasti hyväksi”. Jutussa korostetaan lama-ajan tiedonvälityksessä muutenkin tyypillisiä asioita: dieettejä ja ennalta ehkäisevää terveydenhoitoa. Tuli liikkua, nukkua riittävästi, syödä terveellisesti, levätä ja rentoutua, jotta voisi laihtua. Tällöin kaikki ongelmat olisivat vältettävissä, ilmeisesti myös yhteiskunnallisella tasolla. Päätelmää tukee se, että vuosien ajan jatkuvaa laajentumista hakeneen Ikaalisten Kylpylän ainoina laajennuskohteina mainittiin nyt ainoastaan ohjelmatoiminnan kehittäminen vapaa-ajalle. Muu kasvu ei artikkelista päätellen ollut juuri tuolloin mitenkään mahdollista, koska oltiin yhteiskunnallisen säästömoodin vaikutuksenalaisina. Artikkelissa kuvailtiin näitä kasvun tilalle tulleita ja lamasyyllisyyttä hyvittäviä toiminnallisia huveja toteamalla, miten: ”Nyt terveyskylpylässä on mahdollisuus vaalia terveyttään ja kuntoaan luonnonkauniissa ympäristössä, jossa kuntoilijoita ja lomanviettäjiä viihdyttävät milloin kansantanssit, milloin pelimannit ja muut musiikin taitajat.”278 Liian alhaisiksi todetut markkinointisopimukset muutettiin heti vuoden 1975 alussa. TKL:n markkinoimista osakehuoneistoista ajateltiin ensin tultavan vastaisuudessa perimään 44 prosentti bruttotuotoista markkinointimaksuina ja 56 prosenttia jäisi osakkeen omistajalle. Matkatoimistojen kanssa toimittaisiin siten, että ne saisivat 10 prosenttia, TKL ottaisi 40 prosenttia ja osakkeen omistaja saisi 50 prosenttia bruttotuotoista. Lopulta päädyttiin sopimukseen, jossa TKL:n saama summa olisi 37 prosenttia bruttotuotoista. Kylpylälle valittiin kolme ehdokasta markkinointipäälliköksi ja lopullinen valinta jätettiin uuden johtajan tehtäväksi. Käsittelyssä oli useita kertoja myös vesijohtokysymys. KylpyläHotellilla oli oma kaivo, joka sijaitsi Norrin mailla. Kokouksessa oli paikalla KylpyläHotellia edustamassa rakennusmestari Matti Suutari, joka kertoi lisäksi, että kylpylän ravintola osti vettä omaan toimintaansa Kylpylä-Hotellin kaivosta vesimittarin mukaan. Jätevesiä koskien kylpylällä oli jo sopimus kauppalan kanssa ja kylpylä tulisi liittymään Ikaalisten kauppalan vesijohtoverkostoon kuten myös Kylpylä-Hotelli oli tekemässä. Suutari ehdotti, että jätevesikaivojen huoltokustannukset jaettaisiin tasan kylpylän ja KylpyläHotellin välillä, jonka työvaliokunta totesikin. Tulevaisuudessa kaikki eri osapuolet tulisivat toimimaan erillisinä yksikköinä vesi- ja jätevesikysymyksissä.279 Osakkeenomistajat valittivat markkinointisopimuksista, jonka vuoksi mainostoimiston osuus otettiin heiltä pois mutta muuten sopimus säilytettiin samanlaisena.280 TKL käynnisti myös mittavat vastatoimet Urheilun edistamissäätiötä kohtaan. Johtokunnan kokouksen yhteydessä pidettiin julkinen tiedotustilaisuus lehdistölle 21. 278 Mt 6-7/1976, ”Toiminnan kesä 1976 Ikaalisten Terveyskylpylässä”, 171. 279 TKL:n tvk. kokptk. 15.1.1975, 5-6 §; TKL:n Jhtk. kokptk. 22.3.1975, 4 §, Liite n:o 2, Pöytäkirjat 1975, TKL:n arkisto, MVL. 280 TKL:n Jhtk. kokptk. 21.3.1975, 10 §. Pöytäkirjat 1975, TKL:n arkisto, MVL. 75 maaliskuuta 1975. Viesti oli selkeä. Säätiö oli alun alkujaan perustettu lahjoittamalla 70.000 markan arvoisiksi (66.808 euroa) arvioidut keilaradat sen peruspääomaksi kesällä 1974. Hankinta-arvo radoilla oli jo aiemmin mainittu 18.000 markkaa (17.179 euroa). Säätiön valtuuskunnan kokouksessa marraskuussa 1974 siirrettiin kuitenkin kaikki TKL:n johtokunnan edustajat ulos säätiön hallinnosta. Keilahallihanketta ryhdyttiin jatkamaan uusin henkilöin. Suunnitelmana säätiöllä oli toteuttaa hanke Kylpyläkasino osakeyhtiön alaisuudessa. Kyseinen yritys oli Heikki Norrin perheyritys, jonka osakepääoman omistivat Norri, hänen vaimonsa, poikansa ja tyttärensä. Huomionarvoista on se, että tyttären mies rakennusmestari Suutari oli aiemmin ollut kylpylän alueen työmaalla valvovana rakennusmestarina. Norri oli myös kirjallisesti ilmoittanut Kylpylä-Hotelli osakeyhtiön omistajille, ettei hän omistaisi Kylpyläkasino osakeyhtiön osakkeita tai olisi sen hallinnossa mukana, ”vaan lähinnä perheeni nuoremmat jäsenet”, antaen tällä tavoin ristiriitaista tietoa yhtiön omistuksesta ja hallintosuhteista, koska hän omisti osakkeita Kauppalehden julkistamien tietojen mukaan. TKL:n tiedotustilaisuudessa pohdittiin julkisten varojen myöntämistä hankkeelle, koska silloin tuettaisiin yksistään perheyhtiön liiketoimintaa eikä yleishyödyllisen yhdistyksen kuntouttavaa ja työkykyä ylläpitävää toimintaa, jota kylpyläkuntoutuslaitoksessa muuten harjoitettiin; ja johon Norrikin oli aina aiemmin yhteiskunnan julkista rahaa anoessaan viitannut. TKL koki tulleensa petetyksi ja sen edustajat ilmoittivat tiedotustilaisuudessa, että he tulisivat tekemään kaikkensa, jotta säätiön toiminta estettäisiin kylpylän toiminta-alueella. Kylpylän toiminnan edellytyksenä pidettiin sitä, että ”yksityinen ja perheyhtiömuotoinen liiketoiminta saadaan eliminoiduksi pois Ikaalisten Kylpylän toiminta-alueelta”.281 Termen yhtiökokouksessa TKL:n edustajat jättivät merkinnän 70.100 markan saatavastaan, valittivat vesiputken maksusta, koska sitä käytti Terme ja kiistivät 100.000 markan velan yhtiölle. TKL ei ensin halunnut yhtyä tili- ja vastuuvapauden myöntämiseen yhtiön rakennusaikaiselle hallitukselle mutta korjasi ajatustaan seuraavana päivänä neuvoteltuaan Termen edustajien kanssa asiasta. Vastuuvapaus myönnettiin edellämainituilla poikkeuksilla varustettuna.282 Symbolisesti erittäin merkitsevä toimenpide oli johtokunnan kokouspöytäkirjaan kirjattu tieto siitä, että johtokunnan varajäsen S.O. Haukka ”ojensi itse valmistamansa puheenjohtajan nuijan” TKL:lle.283 Kirjaus ilmensi symbolista vapahdusta ja vallan takaisin ottamista pitkän alistussuhteen jälkeen. Tätä päätelmää tukevat myös edellä kuvaillut vastatoimet ja julkinen ilmoitus petetyksi tulemisesta sekä se, että samat henkilöt olivat olleet kaikki jo pitkään samassa johtokunnassa tässä yhteydessä ”pettäjäksi” osoitetun Norrin kanssa. Työvaliokunnassa oli keskusteltu jopa rikosilmoituksen tekemisestä Norrin toiminnasta. Termen tilintarkastuksessa oli ilmennyt, että hän oli lainannut yhtiöstä rahaa kylpylälle useampia kertoja lähes puolen miljoonan markan arvosta vuosien 1973 ja 1974 aikana. Isoimmasta 310.000 markan lainasta ei kuitenkaan ollut tehty minkäänlaista 281 Liite n:o 4 TKL:n Jhtk. kokptk. 21.3.1975, 9 §, ”TERVEYSKYLPYLÄLIITON tiedotustilaisuus Ikaalisten kylpylässä 21.3.1975, joka koskee URHEILUN EDISTÄMISSÄÄTIÖN toimintaa”, Pöytäkirjat 1975, TKL:n arkisto, MVL. 282 TKL Jhtk 21.3.1975, 13 §; TKL:n Jhtk. kokptk. 22.3.1975, 3 §, Liite n:o 1. 283 TKL:n Jhtk. kokptk. 21.3.1975, 3 §, Pöytäkirjat 1975, TKL:n arkisto, MVL. 76 päätöstä TKL:n johtokunnassa, sitä ei ollut otettu, eikä se näkynyt TKL:n kirjanpidossa. Kylpylän nimissä lainaa ei edes olisi voinut ottaa, kokouksessa muistutettiin.284 Outoja sävyjä vyyhteen toi myös se, että poliisitutkintapöytäkirja kassakaappi- ja kassalipas varkauksista kesällä 1974 oli valmistunut Keskusrikospoliisin lääninosastolta Turusta tammikuussa 1975. Sitä on tässä syytä analysoida hieman, jotta kuva kylpylän tilanteesta täydentyisi kokonaisemmaksi. Oli tapahtunut kaksi varkautta, joissa ensin oli hävinnyt noin 2.000 markkaa rahaa sisältänyt kassalipas ja sitten oli tyhjennetty yli 41.000 markkaa rahaa sisältänyt kassakaappi. Pöytäkirjassa oli selvitetty asioita varsin perusteellisten kuulemisten jälkeen mutta silti siinä jätettiin monia asioita avoimeksi. Toiminnanjohtaja Norrilta ei esimerkiksi tiedusteltu mitään siitä, että joidenkin kertojien mukaan hän oli antanut määräyksen, että hänen 16-vuotias, kesätöihin talonmiehen sijaiseksi palkattu sukulaispoika tuli hänen määräyksestään päästää asiakkaaksi ravintolaan ilman anniskeluoikeuksia. Kysyttäessä muuten silkkihansikkain kuullulta Norrilta sukulaispojan alkoholinkäytöstä hän ei myöskään pitänyt pojan alkoholinkäyttöä mitenkään ”liiallisena”, vaikka tämä oli alaikäinen. Sukulaispojan kohdalla oli tutkinnan mukaan myös vahva näyttö moottoripyörän luvattomasta käyttöönotosta, alkoholin vaikutuksen alaisena ajosta sekä moottoripyörällä että autolla, yleisavaimen hallussapidosta ilman valtuuksia siihen, töiden laiminlyönnistä ja omavaltaisesta sellaisten tehtävien tekemisestä, jotka eivät hänen vastuulleen edes kuuluneet sekä alkoholin vaikutuksen alaisena työskentelystä. Mitään anniskeluoikeuksia koskevia päätöksiä ei kuitenkaan tehty ravintolaa koskien. Tutkintapöytäkirjasta ei myöskään selviä tehtiinkö asiasta ilmoitusta alkon tarkastajille, jotka muuten vahtivat tuohon aikaan erityisen tarkasti ravintoloiden anniskelua. Kummallista oli myös se, ettei rakennusmestari Matti Suutaria kuulusteltu asiassa ollenkaan. Hän oli muiden kuulustelujen mukaan kuitenkin henkilö, joka oli palkannut Norrin sukulaispojan. Suutari oli myös Norrin vävy. Lisäksi tutkinnassa oli löydetty näyttöä siitä, että kun sukulaispoika oli ottanut kylpylän huoneistoja käyttöönsä ilman lupaa ja tästä mentiin Suutarille kertomaan, tämä kielsi hänelle asiasta kertonutta työntekijää puhumasta asiasta kenellekään.285 Luottamuspula johtokunnan ja sairaslomalla olevan toiminnanjohtajan välillä oli ilmeinen. Norria kehotettiin hakemaan tavaransa pois kylpylän alueelta ja palauttamaan kaikki hänellä oleva kylpylän omaisuus takaisin ilman minkäänlaisia hänen ehdottamiaan asiamiehiä. Johtokunta totesi samalla myös, ettei virkaa tekevänä toiminnanjohtajana työskennellyt Lasse Viitanen nauttinut myöskään enää kylpylän johdon luottamusta. Hän oli johtokunnan mielestä jättänyt sen ”vaille todellista informaatiota” Urheilun edistämissäätiön asiassa. Johtokunta päätti myös, että Lasse Viitanen ei enää ollut tervetullut kylpylään. Lisäksi Norria kehotettiin hakemaan itse TEL-työkyvyttömyyseläkettä, koska se ei ollut johtokunnan mukaan työnantajan vastuulla oleva asia. Yleensäkin koko eläkeasia oli johtokunnan mukaan ratkaistavissa vasta sitten, kun saataisiin Eläketurvakeskuksen rekisteriote. Tämän lisäksi muut raha- ja laskutusasiat tultaisiin selvittämään sisäisen tarkastuksen jälkeen, joka koski vuosien 1971 ja 1974 välistä ajanjaksoa. Viitanen oli myös 284 TKL:n tvk. kokptk. 19.2.1975, 12, 14 §. 285 Liite n:o 6 TKL:n tvk. kokptk. 19.2.1975, 8 §, KRP, Turun lääninosasto, Poliisitutkintapöytäkirja R 42/74, 20.1.1975. Heikki Norrin ja Matti Suutarin suhde ja sukulaispojan palkkaus (s. 31), Suutarin kielto kertoa asiasta (s. 59), moottoripyörän luvaton käyttöönotto (s. 58), yleisavaimen luvaton hallussapito (s. 61), alkoholin vaikutuksen alaisena työskentely (s. 54-57). 77 maksanut Norrille palkan täysimääräisenä tämän sairauslomajaksolta. Tämän takaisinperinnästä ei kuitenkaan vielä tehty mitään päätöksiä maaliskuussa 1975.286 Norri päätti kirjelmänsä johtokunnalle sanoihin ”kiittäen vivahderikkaista yhteistoiminnan päivistä” maaliskuussa 1975. Yksi ajanjakso oli päättynyt mutta konflikti jatkui.287 Ajatus Norrin talouskarusellista tulee hänen omasta tekstistään. Hän oli kirjoittanut maaliskuussa 1963 Maitotalous-lehteen pääkirjoituksen ”Raha pyörii”, jossa hän vertasi suomalaisessa yhteiskunnassa vallitsevaa tulonjakoa ”karusellin pyörittämiseen” todeten sen kuitenkin olevan välttämätöntä. Norrin ihmetyksen aihe artikkelissa oli se, miksi ihmiset vielä halusivat säästää pankkiin, kun he olisivat voineet sijoittaa rahansa huomattavasti tuottavammin pörssiin. Norri totesi myös meijeriväessä eli isännöitsijöissä ja teknisissä toimihenkilöissä olleen orastavaa kiinnostusta osakesäästämiseen. Asiaa oli kuitenkin lykätty ja sen vuoksi kirjoitushetkellä oli kuultavissa jo ”useammasta suusta, että teimme väärin kun emme aloittaneet”. Norri kuitenkin kertoi tekstissään 1963, ettei vieläkään olisi myöhäistä aloittaa, vaikka paljon olikin jo ehditty menettää. Asia olisi korjattavissa ja siksi hän esitti toivomuksen: ”Ottakaamme vuonna 1963 päämääräksi, että meijeriväki ei halua olla se yhteiskuntaryhmä, joka maksaa ne ryöstöt, jota säästäjiltä inflation aikana syödään, vaan ryhtyy osakesäästämään ja näin pienellä panoksellaan ryhtyy tervehdyttämään maamme talouselämääkin.”288 Taloustasapainoilua vuodesta 1975 vuoteen 1978 Kehityksen ja uusiutumisen aika Keräännyttäessä vuosikokoukseen loppukesästä 1975 havaittiin, ettei tilinpäätöstä vuodelle 1974 voida vahvistaa. Kokous teki päätöksen, että se tehdään ylimääräisessä kokouksessa myöhemmin syksyllä. Kokous ei kuitenkaan päättänyt minä syksynä vahvistaminen tapahtuisi. Vastuuvapaus jäi myöntämättä. Tuli seuraava vuosikokous 1976 ja siinä vahvistettiin vuoden 1975 tilinpäätös. Palataan kuitenkin hetkeksi vuoden 1974 tileihin ennen vuoden 1975 tilinpäätöksen esittelyä ja käsittelyä. Tilintarkastajat huomauttivat elokuussa 1975, että asiasisällöltään epäselvät ja virheelliset tositteet piti tarkastaa, jotta olisi voitu selvittää, mitkä menoerät voitaisiin hyväksyä yhdistyksen lukuihin. Tuli myös ryhtyä toimenpiteisiin aiheettomien ja virheellisten maksujen takaisin perimiseksi.289 Epäselvien laskujen joukossa oli monenlaisia tositteita. Oli kaksi Heikki Norrin tilaamaa ranneketjua, joiden hinta oli 732,45 markkaa (699 euroa). Oli lähes kymmenen tuhannen markan arvosta muovista tulovesiputkea Hotelli Termelle (arvo oli noin 9.000 euroa). Oli yksi tuhannen markan tosite, jonka tilaajasta, maksajasta tai hyväksyjästä ei saatu minkäänlaista selvyyttä (noin 900 euroa). Myös Wegeliuksen ja hierojakoulun 95 markan arvoinen nuohous maksettiin toistuvasti liiton rahoista. Tyylikalusteesta oli tilattu huonekaluja, joista Norri suostui maksamaan osan mutta joista oli liitolle jäänyt tilittämättä 286 TKL:n Jhtk. kokptk. 21.3.1975, 12 §. 287 Heikki Norrin kirje TKL:n johtokunnalle 19.3.1975, Liite n:o 6 johtokunnan kokptk. 21.3.1975, Pöytäkirjat 1975, TKL:n arkisto, MVL. 288 Mt 1963/3, ”Raha pyörii”, (Heikki Norri), 73. 289 TKL vuosikokous 31.8.1975, 6 §, Liite n:o 6 Muistio tilintarkastuksesta vuodelta 1974, 12.8.1975. 78 silti vielä yli 3.000 markkaa (noin 3.157 euroa). Termen suunnittelukustannuksia arkkitehtitoimisto Havaste & Tammiselle oli maksettu liiton kassasta 8.000 markkaa tammikuussa 1973 (8.964 euroa). Helsingin keskustassa sijaitsevasta suurehkosta vanhasta tavaratalosta oli tilattu valaisimia reilulla 5.600 markalla jonnekin muualle kuin kylpylään (6.357 euroa). Kylpylään oli myös tuotu 4.500 markan arvoinen biljardipöytä, jota ei kuitenkaan löytynyt mistään (5.042 euroa). Yhteensä selvittämättömiä tositteita oli 131.235,84 markan arvosta (125.251 euroa laskettuna vuoden 1974 rahan arvolla; vuoden 1976 rahan arvolla summan arvo putoaisi alle sadan tuhannen euron tuolloin vallinneen rahanarvon laskemisen vuoksi).290 Norri ja TKL:n johtokunta kävivät suhteistaan vuolasta kirjeenvaihtoa vuoden 1974 lopulta eteenpäin. Vuosi 1975 aloitettiin ensinnäkin liitossa laskemalla jäsenten lukumäärä. Tarkastuksessa havaittiin jäseniä olevan 468 henkilöä.291 Tästäkin asiasta keskusteltiin kirjeitse. Toki osin kiertoteitse ja pyrkien (puolin ja toisin) jälkikäteen legitimoimaan aiempia ratkaisuja292. Unto Norri pyysi kesällä 1975 puheenjohtaja Vieno Laineelta valokuvia isästään tulossa olevaan Heikki Norria koskevaan julkaisuun. Unto Norri kertoi käsikirjoituksen osassa, joka oli kirjeen liitteenä, että jälkimmäistä maitokeräystä 1960luvun alusta lähtien oli toteuttamassa 30 ammattikerääjää, suuri joukko harrastuskerääjiä ja he kävivät Unto Norrin mukaan 150.000 talossa, joista he saivat yli 130.000 henkilöä liittymään yhdistyksen jäseniksi.293 Verrattaessa tätä määrää taulukon yksi jäsenmäärään käy ilmeiseksi, että 1960-luvun hurja jäsenmäärän kasvu on seurausta juuri maitokeräyksessä kertyneistä kannattajajäsenistä. Tämän kahtalaisen jäsenyysmuodon ongelman kyllä liittokin myönsi, sillä vuoden 1975 toimintakertomuksessa laskettiin jäseniä liitolla olevan 511 henkilöä sekä kannattajajäseniä noin 130.000 henkilöä. Oikeastaan voidaan myös puhua tripartiittisesta jäsenlukuongelmasta, sillä jäsenluvussa olivat ainakin vielä 1960-luvun lopussa myös tuolloin uudet ”clubisaunalaiset”.294 Norrin mukaan liiton tekemä päätös poistaa jäsenluetteloista kannattajäsenet 1975 oli virheellinen. Hänen mukaansa ”suurin osa” kannattajajäseniksi tulleista otettiin samalla myös liiton ainaisjäseniksi. Hän totesi, että: ”Nämä maanviljelijäjäsenet kantavat lompakossaan jäsenkorttia, jossa lukee ainaisjäsen.” Norrin mielestä päätöksen suora seuraus oli se, ettei Raha-automaattiyhdistys myöntänyt liitolle avustusta vuodelle 1974 ollenkaan.295 290 TKL Jhtk. kokoptk. 11.9.1976, 4 §, Liite n:o 3 Tilinpidolliset epäselvyydet. joita ei vielä ole selvitetty vuosilta 1974 ja 1973. 291 TKL Jhtk. kokptk. 21.3.1975, 6 §. 292 Jälkikäteislegitimointi on filosofisesti ajatellen niin sanottu naturalistinen virhepäätelmä, jossa jokin ilmeiseltä tai haluttavalta näyttävä asia vahvistetaan havaintotasolla luonnolliseksi, vaikka kyse on suhteellisesta asiasta, jonka syyseuraussuhde ei välttämättä ole esimerkiksi kvantti- tai molekyylitasolla ollenkaan sellainen, miltä se näyttää havaintoja tekevien ihmisten eli koostuneiden olioiden habituaaliselta tasolta käsin katsottuna. Tästä kts. esim. Deleuze & Guattari 1987, 3-4. 293 TKL Jhtk. kokptk. 21.8.1975, 11 §, Liite n:o 8 Unto Norrin kirje Vieno Laineelle 27.7.1975, Numeroimaton liite Unto Norrin julkaisematon käsikirjoituksen osa ”Norri luo maahamme uuden kylpyläkauden”. 294 Kts. Taulukko 1 sekä TKL:n vuosikokous 29.8.1976, 5-6 §, Liite n:o 4 TERVEYSKYLPYLÄLIITTO ry:n TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1975; kts. myös kuva 11 ”clubisaunalaisuudesta”. Kts. itse kannattajäsenkeräyksen hyväksi tehdystä ”hiljaisesta ja sitkeästä työstä” esimerkiksi Mt 1960/6, ”Tuomarlakeräys kaatuu eteenpäin”, 200. 295 TKL Jhtk. kokptk. 21.8.1975, Liite n:o 6 Heikki Norrin kirje TKL:n tvk:lle ja Jhtk:lle ilman päiväystä. 79 Sama kolminaisuuden ongelma kävi ilmeiseksi myös liiton ja sen tulosyksikköjen kohdalta viimeistään selviteltäessä vuoden 1974 tilejä. Uudistukseen pakotti myös muutokset verolaeissa, joita tehtiin 1975. Liiton tuli maksaa valtion veroa vuodesta 1975 alkaen. Liiton kirjanpito päätettiin yhdistää aiemman kolmen erillisen kirjanpidon järjestelmän pohjalta yhdeksi siten, että ravintolatoiminta, kylpylätoiminta ja liitto olisivat kaikki osa samaa tilinpitoa. Syynä tähän oli se, että uuden lain seurauksena mahdollisen yhden osan voitoista olisi pitänyt maksaa veroa, vaikka jokin toinen alue olisi tehnyt tappiota. Nykyiset konsernitilinpäätösten tilisiirrot eivät olleet mahdollisia ilman, että kaikki tulosalueet olivat saman tiliöinnin alla. Raha ei uudistuksen myötä enää tuolloin päässyt pakoon verottajalta.296 TKL:n ja Norrin kiistelyyn liittyi lisäksi se, että liitto myönsi Terme Hotellin tilinpäätökselle vastuuvapauden vuodesta 1974 mutta vain tiukoilla reunaehdoilla. Niissä kiistettiin Termen kylpylältä vaatima 100.000 markan tilisaatava, todettiin liitolla olevan Termeltä saatavaa 70.000 markkaa, vesijohtoputki (epäselvistä tositteista) tultaisiin veloittamaan Termeltä ja lisäksi tultaisiin esittämään korvausvaatimus Termen 0-kerroksen vaatimista muutostöistä.297 Kiistely liittyi myös jo mainittuun hyväksymättömään tilinpäätökseen vuodelta 1974. Johtokunta käsitteli asiaa elokuussa 1975 ja havaitsi tarkastuskertomuksesta, että alijäämää oli tulossa vielä pelättyä enemmän, eli 660.459,71 markkaa vuodelle 1974 (630.342 euroa).298 Norri haastoi TKL:n Helsingin raastuvanoikeuteen alkuvuodesta 1976 vaatien rästissä olevia palkkoja, eläkettään ja maksamatonta 100.000 markan laskua. Juttua käsiteltiin ensimmäisen kerran toukokuussa 1976, jolloin se lykättiin syyskuuhun.299 Syyskuussa johtokunta käsitteli Norrilta mahdollisesti perittäviä saatavia ja se päätti myös lähteä nostamaan vastakkaista siviilikannetta Norrin suhteen hakien saataviaan oikeusteitse. Kanteeseen sisältyi kuitenkin ajatus siitä, että molemmille osapuolille annettiin mahdollisuus kuitata saataviaan ja vetää kanteet pois prosessista. Ehtona tälle oli liiton taholta se, että sosiaalineuvos Norri velvoitettaisiin olemaan häiritsemättä kylpylän toimintaa. Lähes samaan hengenvetoon pöytäkirja totesi, ettei Norrin asiainhoitajana käyttämän poikansa Matti Norrin esittämä sovintoesitysluonnos ollut ”missään tapauksessa” hyväksyttävissä. Esityksessä liitto olisi maksanut kaikki rästissä olevat palkka- ja eläke-erät kuuden prosentin korolla ja sen lisäksi myös rahaa 96.441,75 markkaa (68.328,17 euroa).300 Raastuvanoikeuden IV osaston 2. jaosto käsitteli asiaa lokakuussa 1976 mutta tuolloinkaan ei päätöstä vielä ollut näkyvissä. Vaatimuksia esitettiin edelleen puolin ja toisin.301 296 TKL tvk. 9.4.1975, 10 §. Verottajan toiminta sai järjestyneempiä muotoja esimerkiksi talousrikostutkinnan suhteen 1970-luvulla. Tästä kts. Levä 2008, 271-273 ja Laaksonen 1979. 297 TKL Jhtk. kokptk. 21.3.1975, 13 §; 22.3.1975, 3 §, Liite n:o 1 Tiedonanto Hotelli Terme Oy:n yhtiökokoukselle 22.3.1975. 298 TKL Jhtk. 21.8.1975, 10 §, Liite n:o 7 TILINTARKASTUSKERTOMUS. 299 TKL tvk. 26.5.1976, 4 § liitteineen. 300 TKL Jhtk. kokptk. 11.9.1976, 4 §, Liite n:ot 3 ja 4. Kuilu vaatimusten välillä oli rahassa mitattuna tässä vaiheessa 227.677,59 markkaa (161.307,67 euroa). 301 Liite n:o 6, TKL Jhtk. kokptk. 5.3.1977, 13 §. 80 Johtokunta ei vielä tässä vaiheessa noudattanut lakimiehensä, varatuomari Tero Jaakkolan neuvoa, jonka hän oli antanut työvaliokunnalle syyskuun alussa. Jaakkola ehdotti tuolloin, että liitto ehdottaisi sovintoa siten, että kuittaamalla saatavat vastakkain Norri vetäisi juttunsa pois oikeusprosessista.302 Ehkä periksi antamattomuuteen oli vaikuttamassa lausahdus marraskuulta 1975, kun todettiin, miten nyt ”kaikki hienotunteisuus jätetään syrjään” ajettaessa toimia Norria vastaan.303 Lokakuun oikeusistunnon jälkeen osapuolet tapasivat ja asioista neuvoteltiin TKL:n myöntyessä tarjoamaan sopimusta, jossa se maksaisi Norrille 21.000 markkaa (14.878 euroa). Norrin pyyntö oli kuitenkin korkeampi. Marraskuun lopulla 1976 TKL:n työvaliokunta puolsi Norrin pyytämän summan maksamista ja 29. marraskuuta 1976 osapuolet allekirjoittivat sopimuksen. Siinä liitto lupasi maksaa Norrille 41.000 markkaa (29.048 euroa) sekä kaikki saamatta olevat palkat ja eläkkeet erääntymispäivästä kuuden prosentin vuotuisella korolla laskien kesäkuun 1977 loppuun mennessä. Kaikki avoinna olevat asiat olisivat sovittuja allekirjoitetulla sopimuksella ja samalla molemmat osapuolet luopuisivat kaikista vaatimuksistaan toisiaan kohtaan. Raastuvanoikeus mainittiin erikseen, jotta siellä kesken oleva käsittely lakkautettaisiin puolin ja toisin. Kaikki sitoutuivat työrauhaan.304 Kylpylä-Kasino Osakeyhtiö eli Norrien perheyritys oli kuitenkin lanseerannut käyntiin jo uudet toimensa. Yritys haki lääninhallitukselta poikkeuslupaa rakentaa kylpylän alueelle oma hotellinsa, joka jäi kesken, ”kun öljykriisi haittasi rakentamista”. Lainaus on osakehotellien osakkeenomistajille osoitetusta kirjeestä. Nämä kaksi, eli Kylpylä-Hotellin ja Hotelli Termen, oli Heikki Norri kirjeen kirjoittajan eli hänen poikansa Lauri H. Norrin mukaan toteuttanut ”lähes omalla panoksellaan”. Ideana uudessa hankkeessa kerrottiin olevan ”alkuperäisen suunnitelman loppuun” vieminen, eli muodostaa Kylpylä-Kasinosta vastaavanlainen osakeyhtiö, kuin aiemmin valmistuneet kaksi osakehotellia, joiden osakkeenomistajiin kirjeellä pyrittiin vetoamaan. Samalla todettiin, että ”keskimmäisen tontin käyttö, joka on alueeltaan suurin ja rantaviivaltaan pisin ja joka välitonttina on toiminnalle muutenkin tärkeä m.m. kauttakulkualueena, voitaisiin saada myös palvelemaan” edellä mainittuja osakehotellien osakkeenomistajia. Kirjeessä väitettiin, että kylpylän rakennussuunnitelmat olivat huomattavasti laajempia ja että sen edustajat olisivat painostaneet osakkeenomistajia vastustamaan Kylpylä-Kasinon hanketta. Tämän vuoksi kylpylän laajennussuunnitelmien toteutuessa ilmenisi ”todellinen markkinattomuuden vaara”, koska kylpylä kirjoituksen mukaan markkinoisi aina ensin omat tilansa ja vasta sitten muut. Kylpylä-Kasino taas kertoi myyvänsä uudet osakkeet sellaisille ostajille, jotka eivät antaisi niitä markkinoitaviksi. Kirjeessä vedottiin vielä osakkeenomistajiin itseensä kirjeen sanoman synnyttäjänä, viittaamalla heiltä saatuun viestiin, että kyse oli ”viimeisestä vaihtoehdosta nykytilanteen laukaisemiseen” tilanteessa, jossa osakkeenomistajien edut olivat ”poljetut ’maan rakoon’”. Lopuksi kirjeeseen sisältyi vielä uhkaus, joka kertoo sangen kuvaavasti sekä niistä tunnelatauksista, joita asiaan liitettiin Kylpylä-Kasinon puolelta että myös niistä arvostuksista, joita osakkeenomistajilla otaksuttiin olevan suhteessa yhteen, kylpylää tulevaisuudessa mahdollisesti käyttävään ihmisryhmään: 302 TKL tvk. 2.9.1976, 4 §. 303 TKL Jhtk. kokptk. 14.11.1975, 4 §. 304 TKL tvk. 22.11.1976, 11 §; TKL Jhtk. kokptk. 5.3.1977, 13 §, Liite n:o 6, SOPIMUS 29.11.1976. 81 ”Jos taasen emme saa vastakaikua osakkeenomistajilta viimeinen vaihtoehtomme on antaa Kylpylä-Kasinon ja Kylpylä-Hotellissa ja Termessä saatavissa olevat tilat rappiotilassa olevien ihmisten parannuspaikaksi…”305 TKL:n kanta oli johdonmukaisesti ollut se, ettei alueelle tule muita palveluntarjoajia, kuin liitto ja sen yritykset. Sen kanta poikkeuslupaan oli tämän vuoksi kielteinen. TKL oli myös järjestänyt raha-automaattiyhdistyksen tuella jo edellä mainittuja sosiaalisia lomia 1960luvun lopulta lähtien aina siihen asti, kunnes tuki toimintaan loppui. Tämänkin jälkeen toimintaa koetettiin ylläpitää pienimuotoisempana ja vapaaehtoisuuteen perustuvana mutta ilman toimivaa rahoituspohjaa se kuihtui pois 1970-luvun turbulenttien talousvuosien ja samanaikaisten talon sisäisten valtakiistojen aikana.306 Sosiaalisessa lomatoiminnassa kyettiin ainoastaan kannustamaan yhteisöjä ja yrityksiä lähettämään omalla kustannuksellaan ihmisiä kuntoutukseen ja tämän kerrottiin saaneen osakseen ”myötätuntoa monilta liikelaitoksilta”. Käytännössä toimintaa ei kuitenkaan tässä muodossa ollut 1970luvulla.307 Uudet strategiat hioituvat käytännössä Koottaessa vuoden 1975 tilinpäätöstä arvioitiin vuoden 1975 olleen taloudellisesti vielä ”erittäin tiukka”. Parannusta nähtiin kuitenkin jo tapahtuneen, vaikka maksuvalmius oli edelleen ”melko heikko” käyttöomaisuuden suurista investoinneista johtuen. Tuloslaskelman ylijäämän ajateltiin ensin olevan reilut 760 markkaa mutta muutaman kuukauden päästä tulokseksi vakiintui 498 markan ylijäämä. Tulos oli muodostettu kuitenkin ilman arvonvähennyksiä ja korkomenoja. Lisäksi vuodelle 1975 ei kyetty tekemään tilinavausta, koska vuodelta 1974 ei ollut olemassa vahvistettua tilinpäätöstä.308 Tilitoimisto Idman & Vilen kirjelmöi tilinpäätöstä koskien helmikuussa 1976 liitolle. Kirjeessä nähtiin, että käteisen rahan lisätarve vuodelle 1976 kaiken toiminnan ylläpitämiseksi olisi 1,7 miljoonaa markkaa (noin 1,2 miljoonaa euroa). Summasta pitäisi lisäksi saada mahdollisimman nopeasti käsiin miljoona markkaa. Tilitoimisto ehdotti useita erilaisia keinoja tilanteen korjaamiseksi. Ensinnäkin tuli yrittää saada Rahaautomaattiyhdistykseltä miljoonan lahjoitus. Toiseksi tulisi myydä osakkeita tarpeellinen määrä. Kolmanneksi tulisi myydä niin sanottu Olga-metsätila. Neljänneksi tulisi hankkia lisäpääomaa läheisiltä viiteryhmiltä ja yhdistyksiltä eli lähinnä Kansaneläkelaitokselta ja Sotainvalidien Veljesliitolta. Viidenneksi tulisi järjestää jäsenkeräys. Yksi vaihtoehto olisi myös tutkia kaikki mahdollisuudet shekkiluottojen lisäämiseen. Tilitoimisto myös muistutti, että ylijäämässa ei ollut huomioitu käyttöomaisuuspoistoja eikä korkovelkoja. Näiden kautta ”näytettävä tappio” tulisi olemaan tilitoimiston mukaan noin 224.000 markkaa (158.702 euroa). Liittoa varoitettiin siitä, että palkkakustannusten nousu oli ylittänyt liikevaihdon lisäyksen. Henkilökuntaa olisi tilitoimiston mukaan pitänyt ryhtyä 305 Liite n:o 7, Lauri H. Norrin kirje Kylpylä-Hotelli Oy ja Hotelli Terme Oy:n osakkeenomistajille (päiväämätön), TKL Jhtk. kokptk. 5.3.1977, 14 §. 306 TKL Jhtk. kokptk. 5.3.1977, 16 §; TKL tvk. 15.10.1976, 8 §. 307 Kts. esim. TERVEYSKYLPYLÄLIITTO r.y:n TOIMINTAKERTOMUS VUODELTA 1974, Liite n:o 4, Ylimääräinen kokous 16.7.1977, 5-6 §. 308 TKL tvk. 9.2.1976, 8 §; TKL tvk. 26.5.1976, 6 §, Liite n:o 4 Tilintarkastus 1975, kertomus ja liite n:o 5 Muistio tilinpäätöksestä 1975. 82 vähentämään, kuten kerrottiin jo osittain tehdyn. Tilannetta edellisen suhteen tulisi ryhtyä seuraamaan tarkasti. Lisäksi tuloslaskelman kehitystä tulisi seurata tarkasti, jotta ”kustannusten liukumiin” olisi kyetty puuttumaan mahdollisimman nopeasti, jotta suuremmat ja kumuloituvat tappiot estettäisiin. Tilitoimisto päätti madonlukunsa toteamukseen toiminnan luonteesta. Tavoitteena pitäisi sen mukaan olla se, että vuodesta muodostuisi ”laihialainen”. Päätehtävänä olisi maksuvalmiuden palauttaminen.309 Kirjeen jälkeen TKL ryhtyi pikaisiin toimenpiteisiin taloustilanteen korjaamiseksi. Ensimmäiseksi se osti lisää osakkeita.310 Sen jälkeen korotettiin ensin johtajien311, ja sitten muiden työntekijöiden palkkoja.312 Sitten mahdollinen vuoden 1974 tilinpäätöksen hyväksymiseksi järjestettävä ylimääräinen yhdistyksen kokous päätettiin siirtää myöhäisempään ajankohtaan.313 Päätettiin myös, ettei meneillä olevien toimeksiantojen lisäksi enää käytetä, ”ainakaan toistaiseksi”, kirjeen lähettänyttä ja aiemmin liiton taloustarkastuksia suorittanutta tilitoimistoa.314 Lopuksi päätettiin esittää vahvistettavaksi tilinpäätös vuodelle 1975 huomioiden, ettei siitä ollut tehty poistoja eikä korkomenoja oltu huomioitu jaksotettuina. Tilintarkastajat totesivat päätöksen kuitenkin olevan ”liiton edun mukainen”. Perusteluna esitettiin, että siten säilytettäisiin oman pääoman määrä. Se taas tukisi luottojen pitkäaikaista vakauttamistavoitetta, jotta saataisiin tarvittavat lisäluotot toiminnan ylläpitämiseen.315 Lopulta heinäkuussa 1977 hyväksyttiin vuoden 1974 tilinpäätös, jonka alijäämäksi muodostui lopulta 660.459,71 markkaa (415.366 euroa vuoden 1977 rahaa). Taseen reilut viisi miljoonaa markkaa kuitenkin kestivät tuolloisen alijäämän.316 Miksi toimittiin täsmälleen päinvastoin, kuin mitä tilitoimisto oli ehdottanut? Ehkä kyse oli jostain sellaisesta, jota pöytäkirjoihin ei koskaan kyetä tai voida taltioida. Ehkä kyse oli siitä, että vaikka kilpailun nähtiin kylpylän toiminta-alueella ja toimialalla kovasti kiristyvän317 oli olemassa myös muita heikkoja signaaleja318 siitä, etteivät laihat vuodet jatkuisi ikuisuuksiin. Ehkä myös 1970-lukulainen devalvaatiopolitiikka oli taustalla yhtenä 309 Idman & Vilenin kirje TKL:lle 20.2.1976, Liite n:o 8, TKL tvk. 24.2.1976, 9 §. 310 TKL:n tvk. 27.2.1976, 4 §. 311 TKL:n Jhtk. kokptk. 24.4.1976, 12 §. 312 TKL:n Jhtk. 24.4.1976, 14 §. 313 TKL:n Jhtk. kokptk. 24.4.1976, 20 §. 314 TKL:n Jhtk. kokptk. 24.4.1976, 24 §. 315 TKL:n tvk. 26.5.1976, 6 §, Liitteet n:o 4 ja 5. 316 TKL:n ylimääräinen kokous 16.7.1977, 4-6 §. On huomattava, että jos tilinpäätös olisi hyväksytty alijäämällään 1974 olisi sen arvo ollut 630.342 euroa. Rahanarvon lasku oli syönyt tappiosta jo kolmanneksen sen arvosta vuoteen 1977 tultaessa. Taseen loppusummaksi kirjattiin kokouksessa päivämäärälle 31.12.1974 kesällä 1977 yhteensä 5.202.746 markkaa. 317 Kilpailun kiristymisestä puhuttiin jo marraskuussa 1970 ja Norri perusteli sillä tuolloinkin laajentumishankkeita. Kts. tästä TKL:n Jhtk. kokptk. 27.11.1970, 2 § ja 5 §, jossa laajennuksien toteuttamista pidettiin ”välttämättöminä”. 318 ”Heikkojen signaalien” (Weak Signals) käsitteen on muodostanut Harvardin Liiketalousoppilaitoksen professorin Francis J. Aguilarin 1967 esittelemän ”ympäristöllisen havainnoinnin” (Environmental Scanning) käsitteen pohjalta liikkeenjohtamistieteen tutkija, matemaatikko Igor Ansoff tutkimuksessaan 1975, 21-33. Kts. käsitteestä myös Hiltunen 2008, 21-44 ja yleisemmin Hiltunen 2010. 83 osin tiedostomattomampana vaikuttimena319. Niin tai näin, kylpylän toiminta-ajatukseen integroitiin mukaan potentiaalisiksi käyttäjiksi yhä laajempia kansalaisryhmiä. Toimintasuunnitelmassa vuodelle 1977 visioitiin siitä, että palveluvalikoimaan tuodaan mukaan sosiaalityön ja psyykkisen tuen lisäksi neuvontatoimintaa ennalta ehkäisevänä kuntouttavana sosiaalityönä. Öljykriisistä ja lamasta huolimatta elettiin edelleen myös hyvinvointivaltion rakentamisen aikaa ja laajenevien visioiden yhteiskunnassa, jossa elintaso nousi jatkuvasti ulottuen osaksi yhä laajempien ja laajempien ryhmien elämänkokemusta suomalaisessa yhteiskunnassa. Nähtiin, että: ”Yleinen kuntoutusystävällinen ilmapiiri työterveydenhuollossa avannee uusia mahdollisuuksia yrityksellemme.” Lisäksi todettiin, että: ”Nousukauden myötä oletetaan ravintolatoiminnan kokonaisuudessaan vilkastuvan huomattavasti…” Tärkeäksi viiteryhmäksi haluttiin myös palauttaa toiminnan alunperin mahdollistanut viiteryhmä meijerien väki, siis Meijeriväen Liiton jäsenet. Liiton edustajat tulisivat 1977 käymään MVL:n kerhojen kokouksissa selostamassa kylpylän toimintaa sekä meijerien väkeä tultaisiin lähestymään myös kirjeitse.320 Nämä ajatukset eivät voineet olla vaikuttamatta niihin lähtökohtiin, joista tulevaa toimintaa kylpylässä tuolloin suunniteltiin. Vaikka entinen toiminnanjohtaja Heikki Norri ei enää toiminnassa mukana ollutkaan noudatettiin itse asiassa periaatteessa sitä samaa laajentumissuunnitelmaa, joka oli hyväksytty jo hänen aikanaan johtokunnan kokouksessa 2. kesäkuuta 1970. Norri oli esitellyt johtokunnalle tuolloin pitkän tähtäimen suunnitelmia ja niihin liittyviä rahoitusinvestointeja, yhteistoimintaa muiden liittojen ja järjestöjen kanssa sekä uusien maa-alueiden hankintaa. Tämä päätettiin tuolloin tehdä mutta ”kuitenkin niin, että hallinto säilyy nykyisen jäsenkunnan piirissä”.321 Tässä saattaisi olla myös keskeinen syy siihen, miksi TKL:n ja Norrin tiet erosivat. Norrin nurkanvaltaustoimet kylpylän alueella sairaslomasta alkaen ja tätä ennen pikku hiljaa tapahtunut jäsenten mielenkiinnon hylkääminen eivät jäseniään palvelemaan pyrkivää TKL:n johtokuntaa miellyttäneet. Entä mistä Norrin valitsema tie oli peräisin? Pellervo Saarisen tullessa Valion johtoon 1960 hän pian tämän jälkeen esitti kuningas-ajatuksen, että Suomessa tarvittaisiin ”laskennallisena ihanteena” ainoastaan 20 meijeriä. Tätä ryhdyttiin toteuttamaan. Aivan loppuun asti suunnitelmassa ei menty, sillä meijerien määrä puolittui 318:sta 161:een hänen pääjohtajakaudellaan vuoteen 1975 mennessä.322 Norri oli Pellervo Saarisen hyvä tuttu. Tämä saattoi olla vaikuttamassa Norrin mielessä hänen ajatuksiinsa, kun hän pohti toiminnan uusia suuntia 1960-luvulla ja 1970-luvun alussa ja päätti suuntautua muualle kuin alkuperäisen jäsenkunnan palvelemiseen. Ajatuksenjuoksu saattoi yksinkertaistettuna mennä seuraavasti: saneerausten ja rationalisointien seurauksena meijerien määrä vähenee, jolloin meijerien henkilökunnan määrä vähenee ja sen vuoksi kylpylän potentiaalisia käyttäjiä meijerien piirissä on yhä vähemmän, mitä pidemmälle aikaa kuluu. Tilalle olisi siis löydettävä uusia käyttäjäryhmiä. 319 Vrt. esimerkiksi alaviitteissä todennettua vuoden 1974 alijäämän arvonmuodostusta vuosien 1974 ja 1977 välillä tuolloisesta rahanarvonkehityksestä johtuen. 320 TERVEYSKYLPYLÄLIITTO r.y:n TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 1977, 1-4, Liite n:o 4, TKL:n Jhtk. Kokptk. 29.8.1976, 5 §. Työterveyshuollosta ja sen järjestämisestä 1970-luvulla Suomessa kts. Nyström 2010. 321 TKL:n Jhtk. kokptk. 2.6.1970, 13 §. 322 Perko 2006/2010. 84 Norri kuitenkin unohti, että prosessin alkuunsaattajat olisi pitänyt pitää mukana toiminnassa aktiivisina päätöksentekijöinä.323 Norrin kirjeenvaihto liiton kanssa sai ajoittain hyvin martyrologisia piirteitä324 osapuolten välillä vallinneen voimakkaan tunnesuhteen myötä. Norri esitti kirjeessään johtokunnalle 24.1.1976, että hän olisi halunnut jäädä invaliditeettinsa vuoksi sairaseläkkeelle jo 1971 mutta johtokunta oli tällöin puhunut hänet jatkamaan. Johtokunnan kokouspöytäkirjoissa vuodelta 1971 puhutaan eläkkeestä ainoastaan 18.6.1971, pöytäkirjan 12. pykälässä toteamuksella, että: ”Kumpikaan osapuoli ei esittänyt tehtyyn eläkesopimukseen perustuvaa vaadetta eläkkeelle siirtymisestä.” Norri olisi halutessaan saanut pöytäkirjaan maininnan siitä, että hän oli pyytänyt eläkkeelle siirtymistä.325 Unto Norri totesi kirjeessään Vieno Laineelle 27.7.1975, että Norri matkusti Tanskaan hankkimaan kylpylätietoutta ”tietenkin omin kustannuksin”.326 Vuosi kylpylän perustamisen jälkeen Norri matkusti Unto Norrin mukaan ulkomaille Italiaan ”taas omalla kustannuksellaan”. Heikki Norri totesi itse päiväämättömässä kirjeessään johtokunnalle 21.8.1975 kokouksessa käsiteltynä, että kylpylä oli maksanut hänen matkansa mutta ettei hän ollut käyttänyt niitä lomailuun vaan kehittämiskohteisiin tutustuen. ”Pölyinen Tanska vain oli huono kohde astmani takia, joka siellä paheni ilmassa olleen pölyn vuoksi.” Norri myös kertoi, että Unkarissa ja Espanjassa, joissa hän myös oli liiton maksamana, hän teki kaikki sisämaahan suuntautuneet matkat omalla kustannuksellaan. Espanjan matkan tarkoituksena oli tutustua paikkaan, ”johon voitaisiin tehdä Terveyskylpyläliitolle toimipiste”. Norri matkusti paljon myös kotimaassa, perustellen näitä matkoja toteamalla: ”Kotimaahan suuntautuvat matkat olen joka vuosi tehnyt ilman ennakoivaa johtokunnan lupaa ja siihen minulla on alkuajoilta johtokunnan päätöskin, että näin saan tehdä.” Norri totesi puheenjohtajan hyväksyneen aina vuoden lopulla matkat rutiininomaisesti. ”Näin on ollut käytäntö ja olen siihen mukautunut. Jos johtokunta olisi muuttanut käytäntöä ja olisi määrännyt jokaisen kotimaisen matkan tekoon ennakoivasti johtokunnan luvan olisin siihen tietenkin suostunut.” Lisäksi Ikaalisten sisäisiä matkoja koskien Norri totesi syyllistävästi: ”Kaikki Ikaalisissa suorittamani, kylpylää koskevat, matkat, olen jättänyt koko toimiaikanani laskuttamatta. Toivon näin tekevän seuraajanikin.”327 Norri totesi epäselvistä tositteista tammikuussa 1976, että hän voisi maksaa 12 ja viiden muun tositteen maksut mutta piti niitä arvoltaan ”vähäisinä”. Muuten hän esitti, että 323 Kts. esim. TKL:n Jhtk. kokptk. 5.3.1977, 14 §, Liitteet n:o 7 ja n:o 8; TKL:n Jhtk. kokptk. 30.4.1977, 5 §. 324 Vrt. esim. Roosin miehiä ja Hoikkalan nuoria miehiä koskeviin havaintoihin miesten ja nuorten miesten omaa elämää koskevissa elämäkerroissa ja niiden elämää jälkikäteen merkityksellistävissä hahmotustavoissa. Näistä kts. Roos 1987 sekä nuoria miehiä koskien Hoikkala 1996. Kts. myös Siltala 1994. 325 Norrin väite halusta jäädä sairaslomalle jo 1970-luvun alussa löytyy kirjeestä TKL:n johtokunnalle 24.1.1976 (liite n:o 5). Eläkkeestä kts. Jhtk. 18.6.1971, 12 §:n toteamus; Unto Norrin kirje Vieno Laineelle 27.7.1975 (TKL Jhtk. kokptk. 21.8.1975, 11 § Liite n:o 8). 326 TKL Jhtk. kokptk. 21.8.1975, 11 § Liite n:o 8. 327 Jhtk. 21.8.1975, 10 §, Liite n:o 6. 85 selvityspyynnöistä oli luovuttu. Syynä epäselvyyksiin oli Norrin mukaan talouspäällikön huomaamattomuus. Lisäksi vastuukysymyksistä hän totesi: ”Siitä ajasta, jota tositeluettelo koskee, olen osan - hieman vajaa puoli vuotta - ollut vuosilomalla, sairaslomalla tai virkamatkoilla ulkomailla. Tuolloin sovittiin, että niinä aikoina tehtävistäni huolehtii johtokunnan puheenjohtaja Vieno Laine. Minä en tietenkään voi vastata Laineen toiminnasta eikä Laine minun toiminnastani.”328 Tositteita tarkastalemalla on havaittavissa osan niistä ajoittuvan aikaan ennen Norrin sairaslomaa ja osan sairasloman ajalle. Norrin puheissa kuitenkin sekoitetaan asioita sekä muistetaan niitä ristiriitaisesti ja kovin valikoivasti.329 Tositteisiin kuului esimerkiksi joitain toistuvaisluonteisia suorituksia (kuten hierojakoulun nuohous), joiden maksaminen oli alkanut jo ennen Norrin sairaslomaa ja jotka oli alunperin tilannut Norri itse.330 Norrilta otettiin tilinkäyttöoikeudet pois vasta tammikuussa 1975.331 Vallasta ja vastuusta Norri totesi päiväämättömässä kirjeessään: ”Erikoisen suuri valta ja samalla vastuun on johtokunta käytännössä hyväksynyt minulle.”332 Hän totesi aina ajaneensa ”saamaansa valtaa” käyttäessään omasta mielestään TKL:n etua ja tästä olivat häntä siteeraten: ”…työni tulokset ovat siitä kertomassa asiasta totuutta, huolimatta siitä, miten asioita ja niiden hoitoa halutaan arvostella ja esille tuoda.” Hän myös kertoi työajoistaan ja sen vaikutuksista hänelle itselleen, todeten miten: ”Olen tehnyt noin 14 tunnin työpäiviä valvoessani kylpylän ja yhteydessä olleiden talojen toimintaa ja uuvuttanut itseni sairaaksi. Olisin odottanut Terveyskylpyläliiton johdolta korrektisempaa tapaa jättää minulle hyvästit. Olisin ollut kovin ihastunut, jos minut olisi johtokunta kutsunut kahville ja tarjonnut läksiäiskahvit pitkän ja onnistuneet ja tuloksia tuottaneen taipaleen jälkeen.” Norri samasti tässä kirjeessään ja sen selvityksissä osakehotellit selkeästi kylpylään, vaikka nämä olivat erillisiä osakeyhtiöitä ja kylpylä oli ainoastaan pienomistajana mukana niiden toiminnassa.333 Norri näki että TKL:n esittämä Kylpylä-Kasinon poikkeuslupaa vastustava näkemys oli selkeää jatkoa häntä koskevaan ”herjaamiseen ja toimintoni loppuun saattamisen häiritsemistä”. Hän olisi mieluummin ottanut kaupungilta ”pienen palkitsemisenkin tehdystä työstä” kuin sen langettaman ”raamatunmukaisen tuomion antamisen, joka seuraisi aina kolmanteen ja neljänteen polveen täältä lähdettyäni”, sillä kuten hän totesi, nyt oli vasta ”menossa jälkeläisistäni ensimmäinen polvi”.334 328 TKL tvk. 9.2.1976, 9 §, Liite n:o 5, Heikki Norri TKL:n johtokunnalle 24.1.1976. 329 Esimerkiksi Italian matkan kustannuksista kts. tämän tekstin viite 147 lähteineen. Epäselvien tositteiden dateerauksesta kts. TKL:n Jhtk. kokptk. 11.9.1976, 4 §, Liite n:o 3, ”Tilinpidolliset epäselvyydet, joita ei vielä ole selvitetty vuosilta 1974 ja 1973.” 330 Kts. esim. tositteet n:o 630/1974 ja 815/1974. 331 TKL:n tvk. 15.1.1975, 10 §. 332 Liite n:o 6, TKL:n Jhtk. 21.8.1975, 10 §. Norria luultavasti harmitti se, että alkuaikoina matkoilla oli muitakin, joten heidän olisi myös kuulunut hänen mielestään kantaa vastuu matkoista moraalisesti. 333 Emt. 334 Konfliktin jatkosta kts. esim. TKL:n tvk. 3.10.1977, 8 §, Liite n:o 9 ”Muistio kylpylätoiminnan toteutusta koskevaan kirjoitukseen”, 1, 6. 86 Entä kylpylän tulos ja toiminnan jatkuvuus. Raha-automaattiyhdistykseltä oli vuodesta 1965 saatu avustuksia lähes poikkeuksetta mutta vuodelle 1974 ei avustusta myönnetty. Vuosien 1965-1976 välillä oli saatu avustusta yhteensä 1.625.000 markkaa. Marraskuussa 1976 anottiin lähes yhdeksänsataa tuhatta markkaa avustusta.335 Tarkasteltaessa vuosittaisia tilinpäätöksien ylijäämiä havaitaan niiden yhteys avustuksiin. Ilman Raha-automaattiyhdistyksen avustuksia toiminnan kannattavuus olisi ollut perustamisvaiheessa melko heikkoa.336 Tilinpäätös vuodelta 1976 oli jo hieman edellistä ylijäämäisempi. Pienestä ylijäämästä huolimatta liikevaihdon kasvu oli niin reilua, että toiveet paremmasta tulevaisuudesta eivät perustuneet pelkkiin haihtuvaisiin tuulentupiin. Odotettavissa oli ”välttävää” kannattavuuskehitystä pessimistisimpienkin arvioiden mukaan laskettuna. Käyttöön oli lisäksi otettu päivittäinen budjetointi, johon sisältyi toimitusjohtajalle toimitettavat volyymi- ja markkamääräiset tarkasteluraportit kaikilta eri osastoilta. Toiminnanjohtajan titteli oli vaihdettu yritysmuotoisen toiminnan edellyttämään toimitusjohtajaan. Toimintaa myös suunniteltiin budjetoinnin ohella toimenpidetasolla aktiivisesti.337 Hyvin alkaneen toiminnan takana oli kulman takana kuitenkin odottamassa jälleen uusi suuri muutos. Tuottajat mukaan hallintoon TKL:n vuosikokouksen 1979 lisäksi pidettiin ylimääräinen kokous, jossa vanhalle johtokunnalle myönnettiin ero. Tilalle valittiin uusi johtokunta, johon valittiin 12 jäsentä. Uuden johtokunnan sisäinen paikkajako oli ollut pitkään käsittelyssä. Kolme paikkaa annettiin Meijeriväen haltuun, kolme paikkaa tuli vasta perustetulle Meijerijohtajat ryhmittymälle ja kuusi jäljellä olevaa paikkaa saivat maidontuottajat eli Valio. Uudistus oli hyväksytty myös MVL:n liittovaltuustossa. Johtajien perustamaan ”Isännöitsijäyhdistykseen” kuuluivat kaikki valtakunnallisen meijerialan TES:n ja ryhmittelymääritelmien ulkopuoliset toimihenkilöt meijerialalta. Johtajat olivat vakuuttaneet, ettei liitosta tule kilpailijaa MVL:lle jäsenkuntaan nähden.338 MVL:n toiminnanjohtaja Heimo Breilin selosti Maitotalous-lehdessä kesällä 1979 mistä johtokunnan laajentamisessa oli kysymys. Hän totesi aluksi, että Tuomarlaa alkujaan rakennettaessa tila hankittiin lahjoitusvaroin ja ”antavana osapuolena silloin olivat maamme maidonlähettäjät”. Ikaalisten kylpyläkuntoutuslaitoksen toiminta pohjasi Breilinin mukaan lähes kokonaan omarahoitteiseen liiketoimintaan. Ongelma oli se, että vastaavia palveluita tarjoavat laitokset olivat ryhtyneet saamaan yhteiskunnan tukia ”erittäin merkittävässä määrin”, joten tällainen kehitys oli ”kiristänyt kilpailuasetelmia”. Suunnitteilla oli lisäksi muita yhteiskunnan varoilla toimimaan tulevia laitoksia, joiden taustavoimissa oli ”eri 335 TKL:n tvk. 22.11.1976, 9 §. 336 TKL:n Jhtk. kokptk. 29.8.1976, Liite 5 Raha-automaattiyhdistykseltä saatujen avustusten määrä 1965-1976. Tilinpäätöksistä kts. 1972-1976 osalta TKL:n tvk. 21.5.1977, 5 §, Liite n:o 3, Luottamuksellinen Yritystutkimuskertomus Ikaalisten kylpylä 09.02.1977, 5. Aiemmilta vuosilta kts. tilinpäätökset 1965-1971. 337 Luottamuksellinen Yritystutkimuskertomus Ikaalisten kylpylä 09.02.1977, 3-4, Liite n:o 3, TKL:n tvk. 21.5.1977, 5 §. 338 Mt 1978/9, ”Meijeriväen vuosikokous”, 246-249; Mt 1979/8, ”Terveyskylpyläliiton vuosikokoukset”, 205; Mt 1979/8, ML:n liittovaltuusto”, 205; TKL:n Jhtk. kokptk. 26.11.1977, 14 §; TKL:n tvk. 21.4.1979, 6 §; TKL:n Jhtk. kokptk. 12.5.1979, 7 §, Liite n:o 5 ja sen Liite n:o 1; TKL:n vuosikokous 9.6.1979, 13 §, Liite n:o 8; TKL:n Ylimääräinen kok. 6.8.1979, 6-8 §, Liite n:o 3 kohtaan 6 §; TKL:n Jhtk. kokptk. 5.12.1979, 10 §, Liite n:o 8. 87 puolueiden ja valtakunnallisten järjestöjen tuki”, jota Ikaalisten kohdalla oli edustanut tähän saakka vain ”liittomme pieni jäsenkunta”. Toiminnan turvaamiseksi oli päätetty, että ”palataan takaisin alkuasetelmiin”. Yhteistyötä tultaisiin tekemään Suomen osuusmeijerijärjestön ja maidontuottajien kanssa. Siksi sääntöjä oli muutettu vuosikokouksessa. Breilin vakuutti, että valmistelua oli suoritettu liittojen hallintokunnissa useampaan otteeseen ja että kaikki päätökset olivat olleet yksimielisiä. Odotettavissa oli hänen mukaansa ”jatkuvaa myönteistä kehitystä”, koska ”näköalat olivat avartuneet” ja mahdollisuuksia oli entistä enemmän. Jatkossa tultaisiin kuitenkin tarvitsemaan kaikille hankkeessa oleville tahoille ”ennakkoluulottomuutta ja rakentavaa yhteistyöhenkeä”. Breilin päätti selostuksensa kohottavaan toteamukseen siitä, miten edellytykset kylpylän toiminnalle nyt olivat hyvät, jonka vuoksi hän toivoi myös tuloksien olevan sellaisia.339 Idea oli luultavasti syntynyt TKL:n hallinnon omassa piirissä, sillä asiaa käsiteltiin Valion Tampereen konttorin tarkastajien vierailulla Ikaalisissa toukokuussa 1978. TKL:n puheenjohtaja Vieno Laine näki tuolloin, että laitoksen omistuspohjan laajentaminen maidontuottajiin olisi mahdollista. Hänen mukaansa: ”Asian hoito olisi kuitenkin suoritettava taidolla ja tahdikkuudella.” Hän ehdotti perustettavaksi eräänlaista 10-12 henkilön muodostamaa valtuuskuntaa, joka sitten selvittelisi omistuspohjan laajentamisen mahdollisuuksia tuottajien pariin. Tarkastajien mukaan tuottajien lisääntyvä loma-aika, heidän mukana olonsa perustamisessa sekä ”paineet maakunnissa” edellyttäisi laajentamisen selvittämistä. Tarkastajien näkemys oli, että maidontuottajien panos tasapainottaisi laitosten toimintaa ”myönteisellä tavalla”. He yhtyivät Laineen ehdotukseen. Selvitystyö käynnistyi ja johti omistuspohjan laajenemiseen jo seuraavana vuonna.340 Kylpylän käyttötalouden tilannetta oli ryhdytty seuraamaan muutenkin aiempaa tarkemmin. Budjettia laadittiin ensimmäisen kerran tietoteknisesti vuodelle 1978. Budjetti ajettiin pääkirjaan tietokoneella, jolloin sen seurannan kerrottiin olevan ”helppoa ja yksinkertaista”. Ensimmäinen tietotokone oli Philips P330 toimistotietokone, joka päätettiin ostaa uudella rahoitusmuodolla eli niin kutsutulla ”liesing-systeemillä”341. Myös jäsenten määrä oli tuottajien mukaan tullessa jyrkässä kasvussa. Marraskuulla 1977 TKL:ssa oli jäseniä 675 mutta kaksi vuotta myöhemmin joulukuussa 1979 jäseniä oli jo 1358 henkilöä. Lisäksi hyvä signaali oli se, että Tapaturmavirasto oli antanut suostumuksensa siihen, että sotainvalidien kuntoutuksen hoitopäivämaksua korotettaisiin 1.1.1980 alkaen 185 markkaan. Lääkintöhallitus maksoi vuosittain 150 sotaveteraanin kuntoutusjakson Ikaalisissa.342 Suomen Sotaveteraaniliiton kuntoutustoimikunnan palaute kylpylän johtaja Timo Heinolalle oli heidän vierailunsa jälkeen varsin kiittävää: ”Tästä erittäin miellyttäviä muistoja jättäneestä käynnistä, saamastamme asiantuntevasta informaatiosta, eikä vähiten osaksemme tulleesta suuresta vieraanvaraisuudesta esitämme 339 Mt 1979/8, ”Terveyskylpylä tänään”, (H. R. Breilin), 199. 340 Pöytäkirja Valion Tampereen konttorin tarkastajien tilaisuudesta Ikaalisten Kylpylässä 15.5.-16.5.1978, Liite n:o 8, TKL:n Jhtk. kokptk. 10.6.1978, 11 §. Idea on luultavasti alunperin Laineelta. 341 TKL:n Jhtk. kokptk. 27.7.1979 (7.8.1979), 7 §. Leasing oli vielä uutta rahoitusmuotona, joten sen kirjoitusasu ei vielä ollut vakiintunut nykyiseen ”Leasing” -muotoonsa. 342 TKL:n Jhtk. kokptk. 26.11.1977, 4, 6 §; TKL:n Jhtk. kokptk. 29.9.1979 (1.10.1979), 4 §; TKL:n Jhtk. kokptk. 5.12.1979, 5, 13 §, Liite n:o 9, Tapaturmaviraston kirje Ikaalisten Terveyskylpylälle 7.11.1979; Kts. vuosittaisesta määrästä Lääkintöhallituksen kirje Ikaalisten Kylpylälle 28.2.1978, Dnro 1398/522/78 LH, Liite n:o 15, TKL:n Jhtk. kokptk. 11.3.1978, 16 §. 88 parhaat kiitokset Sinulle ja kaikille muilla laitoksen toimihenkilöille, jotka uhrasivat niin runsaasti aikaansa vierailumme yhteydessä. Laitoksestanne, sen suorittamasta kuntoutustyöstä ja ilmapiiristä saamamme kuva antaa meille täyden syyn uskoa, että veteraanien kuntoutus laitoksessanne tapahtuu kaikkia osapuolia tyydyttävällä tavalla. Toivotamme jatkuvaa menestystä työllenne.”343 Kylpylän asiakaskunnasta oli kaksi kolmasosaa hoitoasiakkaita 1970-luvun lopussa. Heistä oli huomattava osa sotaveteraaneja, jotka kuuluivat kokonaan tai osittain maksuttoman kuntoutuksen piiriin. Samoin kuin muillakin lakisääteisen kuntoutuksen piiriissä olevilla asiakasryhmillä, maksettiin sotaveteraanien hoidot kansaneläkelaitoksen varoista.344 Vaikka tämä tarkoitti sitä, että tulojen määrä oli sidottu enimmäishintaan, se toi muassaan myös ennustettavuutta tulevaan toimintaan. Yksi osatekijä parantuneelle tulokselle oli laman jälkeisen nousukauden lisäksi seurausta myös niistä satsauksista, joita oli tehty markkinoinnin saralla. Alkuvuodesta 1979 saatettiin todeta, että markkinointia oli tehty systemaattisesti jo kolme vuotta. Taloustieteiden maisteri Kari Hytönen oli toiminut kylpylän markkinointipäällikkönä tämän ajan. Markkinoinnin tarkoituksena oli varmistaa halutunlaisten asiakkaiden tulo kylpylään käyttämään kylpylän palveluksia. Tämä tapahtui siten, että: ”…markkinointi tutkii markkinoiden odotuksia, ja tarpeita, kehittelee uusia palveluksia yhteistyössä muiden osastojen kanssa, tiedottaa palveluksista kohderyhmille, myy palveluita ja valvoo niiden laatua. Työ on pitkäjänteistä ja tulokset eivät useinkaan näy heti, vaan pitkänkin ajan päästä.”345 Lisäpanostusta toi myös se, että MVL päätti myydä lisää maata TKL:lle vuosikokouksessaan 1978. Noin kahden hehtaarin alue myytiin kylpylälle, jotta se voisi rakentaa uuden hotellin alueelle. Myydyn alueen hinta oli 10 markkaa neliöltä.346 Markkinoinnin näkymät olivat turbulentit 1970-luvun lopulla mutta silti nähtiin, ettei toivoa kannattanut heittää. Toimintasuunnitelmat olivat muuttuneet kuitenkin huomattavasti realistisemmiksi kuin vielä vuosikymmen aiemmin ja ne elivät ajassa ottaen huomioon lainsäädännölliset muutokset talouden suunnittelussa. Tilannekartoitus oli optimistinen mutta varovainen vuoden 1978 toimintaa suunniteltaessa. ”Tuotteidemme kysyntänäkymät parantunevat hieman talouselämän ja yritystoiminnan pienen nousun myötä kevättalvella. Hoito- ja kuntoutus-palvelusten kysyntä voimistuu yleisen tiedontason ja lakisääteisten kuntoutus-muotojen (mm. sotaveteraanit) lisäännyttyä. Keventyvä rahatilanne heijastuu kasvavana yrityskysyntänä ja edelleen yksittäisenä loman-viettokysyntänä. Pidentyvä vuosiloma lisää talvilomakysyntää.”347 Toimintakertomuksessa vuodelta 1978 havaitaan myös yksi ajalle tyypillinen kulttuurinen lataus, joka kohdistui taloudelliseen tilanteeseen ja sen kerrannaisvaikutuksiin eli tässä 343 Suomen Sotaveteraaniliiton kirje johtaja Timo Heinolalle Ikaalisten Terveyskylpylään 7.6.1978, Liite n:o 15, TKL:n Jhtk. kokptk. 10.6.1978, 20 §. 344 Luottamuksellinen Yritystutkimuskertomus, Osuuspankkien keskusliitto r.y., 1-5, Liite n:o 4, TKL:n Jhtk. kokptk. 27.8.1978, 5 §. 345 Mt 1979/1, ”Terveyskylpylän markkinointinäkymät”, 14. 346 Mt 1978/9, ”Meijeriväen vuosikokous”, 246-249. 347 TERVEYSKYLPYLÄLIITTO r.y:n TOIMINTASUUNNITELMA VUODELLE 1978, 2-3, Liite n:o 8, TKL:n Jhtk. kokptk. 28.8.1977, 14 §. 89 tapauksessa työttömyyteen hyvin konteksti- ja aikasidonnaisesti. Vuosikertomus selostaa yleistä taloudellista tilannetta ja kertoo, miten talous elpyi maassa vauhdittaen kuitenkin erityisesti vain lähinnä vientiä. Tuonti kuitenkin supistui samaan aikaan joka johti vaihtotaseen ylijäämään. Kokonaistuotannon vaikutus ei myöskään silti ulottunut kaikkialle, sillä: ”Työllisyyttä kokonaistuotannon kasvu ei pystynyt parantamaan; työttömyys-aste oli toimintavuonna n. 8 5.”348 Kulttuurinen muutos hahmottuu tässä siinä, miten aiemman täystyöllisyyden yhteiskunta vielä eli toimijoiden mielissä kulttuurisena viiveenä, jolloin kahdeksan prosentin työttömyyttä kummeksuttiin, vaikka se nykyisin on kulttuurisesti ajatellen (ainakin tilastollisesti) enemmänkin sääntö kuin poikkeus globaalien markkinoiden Suomessa.349 Norrin viimeiset kiusaukset? Eräs hämmentävä pilvi kylpylän tulevaisuuden taivaalla kuitenkin oli. Johtokuntaa työllisti hyvin usein, eli monessa 1970-luvun lopppupuolen kokouksessa suhde TKL:n entiseen toiminnanjohtajaan ja kylpylän aiempaan pitkäaikaiseen johtajaan, Kaarlo Henrik (Heikki) Norriin ja tämän perillisiin.350 Norrille oli ostettu sosiaalineuvoksen arvonimi hänen vielä ollessaan työelämässä kylpylän palveluksessa ja suhteiden ollessa kunnossa johtokuntaan. Iltapäivälehti ”Ilta-Sanomat” julkaisi Norrista henkilöartikkelin lokakuussa 1979 viisi vuotta hänen eläköitymisensä jälkeen. Lehdessä häntä tituleerattiin ”kylpyläneuvokseksi” ja hänen kerrottiin tekevän ”come backin”. Norri sai kertoa lehdessä oman jälkikäteisnäkemyksensä toiminnastaan Ikaalisissa toimittajan suosiollisella avustuksella. Artikkelissa Norri tunnutaan kohotettavan suorastaan myyttisiin mittasuhteisiin a) samastettaessa hänet muihin julkisuuden henkilöihin, b) kerrottaessa hänen urheilusaavutuksistaan hänen omaamallaan sotainvalidinterveydellä sekä c) ilmaistaessa hänen omanneen ylivertaista tietoutta jopa suhteessa tasavallan presidentti Urho Kaleva Kekkoseen nähden: Norri: ”Tasan 20 vuotta sitten perustin Terveyskylpyläliiton ja ryhdyin lakki kourassa keräämään rahoja.” IS: ”Terveyskylpylän jälkeen Norri rakensi hotelli Termen…” IS: ”Ensimmäisenä Suomessa Norri toteutti eteläeurooppalaisen apartamento-ratkaisun, eli hotellihuoneet myydään osakkeina yksityisille ja yhteisöille.” IS: ”Monella julkisuuden hahmolla on Ikaalisissa lepopaikkoja.” Norri: ”Sanoivat, että tännehän on tehty kokonainen kaupunki ilman asemakaavaa. Olisin tehnyt vielä lisää, mutta rakennuskiellon takia työ jäi kesken. Nyt täytyy viedä suunnitelmat loppuun.” 348 Terveyskylpyläliitto r.y Toimintakertomus vuodelta 1978, 5, Liite n:o 6, TKL Vuosikokous 9.6.1979, 5 §. 349 Emt. 350 Kts. esim. TKL:n Jhtk. 30.4.1977, 5, 11 §; TKL:n tvk. 21.5.1977, 6 §; TKL:n tvk. 3.10.1977, 8 §, Liitteet n:o 8 ja 9; TKL:n tvk. 12.1.1979, 7 §; TKL:n Jhtk. kokptk. 5.12.1979, 11-12 §. 90 IS: ”Norri on kultasormen maineessa matkailualalla, hän on istunut monissa matkailua edistävissä valtion elimissä. Muuan alalla yritellyt rahamies kysyi kerran UKK:lta, miten saisi firmansa kannattamaan. UKK tuumi aikansa ja neuvoi: ’Kysykää Norrilta.’” IS: ”Uuteen ravintolaansa hän teettää 14 ikkunamaalausta, joissa kuvataan kylpylätoimintaa.” IS: ”Norri on tekijämies myös urheilun alalla, työnsi kuulaakin 13 metriä siinä kun Suomen huiput 15, vaikka sodassa vammautuneet keuhkot toimivat vain 25 prosentin teholla.” Norri: ”Kaupunki esti toteutuksen pakkolunastamalla urheilukeskuksen tontin. Ei jäänyt jäljelle muuta kuin hyvät suunnitelmat. Ihmettelen, sillä olisimme luoneet 40 työpaikkaa ja tehneet laitoksen, joka kuuluisi kaupungin rakennettavaksi.” IS: ”Vanhasta soramontusta Norri on häätänyt pois urheiluampujat. Sinne hän kaavailee kreikkalaisen amfiteatterin tapaista kesäteatteria.” IS: ”Hotellin katolta valtakuntaansa tarkastellessaan Norri toteaa: - Yhden hotellin vielä teen, tonttikin on varattuna.” IS: ”Hankkeissa Norri on enää ideamiehenä. Käytännön toteutuksen hoitaa hänen poikansa Lauri Norri, 25, joka jenkeissä hiljakkoin saavutti Master of Arts- oppiarvon.” Norri: ”Kaikkein kovinta jopia on ollut lehden teko, kyllä näitä kylpylöitä aina tekee.” Norri: ”Mitähän jos rakentaisin sinne (Espanjaan) kylpylän. Sitä varten minulla on yhdistyskin perustettuna ja päätös rakentamisesta on tehty.”351 TKL:n johtokunta käsitteli Norrin lehtikirjoitusta ja totesi johtoryhmän pohtivan antaisiko se aihetta toimenpiteisiin.352 Norri oli jättänyt kesällä 1978 jäsenhakemuksen päästä Terveyskylpyläliiton jäseneksi. Asiaa käsiteltiin johtokunnassa elokuussa 1978 mutta tuolloin hakemus päätettiin pöydätä ”toistaiseksi”.353 Marraskuulla 1978 käsiteltiin Valion tuloa kylpylän hallintoon ja organisaatioon, jolloin keskusteltiin sääntöjen muuttamisesta ja jäsenyyskriteereistä liitossa. Yhdessä asiaa selvitelleessä neuvottelussa todettiin sääntöjen jo tuolloin antavan periaatteellisen mahdollisuuden siihen, että jäseneksi olisi voitu valita kuka tahansa suomalainen. ”…mutta katsottiin, että tämä tie ei ole hyvä ja rakentava perusta suunnitellulle yhteistyölle.”354 Viittaus tuntuu liittyvän Norrin jäsenyyteen. Hän oli liitolle henkilönä persona non grata. Ehkä vastaus kirjoitukseen löytyy TKL:n OKO:lta tilaamasta yritystutkimuksesta 1978. Siinä todettiin, että kylpylän tuloslaskelmaan oli kirjattu huomattava tappio vuodelle 1974. Myös vuosien 1973 ja 1975 tilanne olisi muodostunut tappiolliseksi, jos olisi tehty täydet poistot. Mutta, kuten yritystutkimuksessa todetaan, että silloinen: 351 Ilta-Sanomat 25.10.1979, ”’Kylpyläneuvoksen’ come back - Norri rakentaa jälleen”, (ei tekijää), 6. Friedrich Nietzsche kirjoitti teoksessaan Die fröhliche Wissenschaft (Iloinen tiede) 1882/2009, 56, Ensimmäisen kirjan 34 jakeessa ”kätketystä historiasta”. Tällä hän tarkoittaa joidenkin ihmisten jälkikäteistä voimaa myöhempiin aikoihin, joka pakottaa ihmiset arvioimaan asemaansa uudelleen tuon voiman pakottavuuden vuoksi. ”Historia abscondita. - Jokaisella suurella ihmisellä on taaksepäin vaikuttava voima: kaikki historia pannaan hänen tähtensä jälleen vaakaan, ja tuhannet menneisyyden salaisuudet ryömivät lymypaikoistaan - hänen aurinkonsa paisteeseen.” Kursiivit alkuperäisteoksessa. 352 TKL:n tvk. 31.10.1979, 4 §. 353 TKL:n Jhtk. kokptk. 27.8.1978, 13 §, Liite n:o 9. 354 Muistio neuvottelusta Valio Meijerien Keskusosuusliikkeen pääkonttorissa 9.11.1978, 5 §, Liite 3, TKL:n Jhtk. kokptk. 16.12.1978, 16 §. 91 ”…tilanne ei kuitenkaan sallinut tappion näyttämistä. Liiton aikaisemmassa hoidossa tehdyt ratkaisut näyttävät jonkin verran rasittavan taloutta lähi-vuosina.”355 Yritystutkimuksen teettäminen liittyi uuden hotelliprojektin aloittamiseen. Se oli tullut ajankohtaiseksi 1978, koska osakehuoneistojen tuotto jäi liiton mielestä liian pieneksi. Vaikka koko kylpylän myynti oli jo vuosia kasvanut ja tulisi todennäköisesti kasvamaan edelleen, eivät yritystutkijat voineet suositella uusia investointeja kylpylän tuolloisessa taloudellisessa tilanteessa. Heidän mukaansa tilanne ei ensinnäkään perustellut vuokrahintoja koskevien neuvottelujen katkaisemista tai toiseksi mittavaa 20 miljoonan markan investointia. Näiden toimenpiteiden nähtiin vain johtavan ”toisen osapuolen ylivelkaantumiseen” ja jättävän toiselle osapuolelle ”150 vajaakäyttöistä hotellihuonetta”. Yritystutkijoiden näkemys oli, että investointiin liittyi niin monia selvittämättömiä kysymyksiä, että hankkeen ”lähempi arviointi” ei ollut tuolloin mitenkään ”tarkoituksenmukaista”.356 Kylpylän toimintaa ja laajennuksien mahdollistamista varten otettiin pitkäaikaisia lainoja syksyllä 1979 yhteensä viisi miljoonaa markkaa ja lisäksi otettiin yksi 340.000 markan vekseli, jotta kehnolla tolalla ollut maksuvalmius olisi parantunut (185.299 euroa). Samaan aikaan MVL:n ehdotuksesta kohotettiin alennusprosenttia jäsenille 40 prosenttiin majoitushinnoista.357 Yhdistyessään käynnissä olleeseen jäsenpohjan laajenemiseen tuottajien suunnalla molemmat toimenpiteet sisälsivät pienen ristiriidan lisäksi kuitenkin myös uskoa tulevaan, jonka vuoksi niitä voi jälleen pitää heikkoina signaaleina ja sikäli myös realistisina toimintaympäristön arviointeina. Vaikka talouden elvytys ja maksuvalmiuden palauttaminen tapahtui pitkäaikaisia lainoja ottamalla, oli tämä tie kuitenkin realistisempi, kuin pakonomainen ja useita punnitsemattomia riskejä vielä tuolloin sisältäneiden investointien teko olisi ollut, pankit viestittivät kylpylälle. Kylpylä kuunteli tätä herkällä korvalla ja lähti lainoittamaan tulevaisuuttaan punamulta-halllitusten Suomessa pitkään talouspolitiikassa noudatettujen keynesiläisten reaalivakuuksille perustuneiden lainan-antoperinteiden mukaan.358 1980-luku - Kasinopelien aika Kysymys maanomistuksesta Vuoden 1980 ehkä tärkein tapahtuma oli yhden pitkäaikaisen kamppailun päättyminen eräänlaiseen tilapäiseen välirauhaan. TKL:n johtokunnan asettamat neuvottelijat olivat keskustelleet Kylpylä-Kasinon omistajien eli Norrin sekä hänen vaimonsa ja lastensa kanssa Kylpylä-Kasinon myymisestä. Norrien pyyntö oli alussa yli kolme miljoonaa markkaa mutta lopulta kauppahinta asettui liiton tekemän 2.100.000 markan vastatarjouksen 355 Luottamuksellinen Yritystutkimuskertomus, Osuuspankkien keskusliitto r.y., 6, 13, Liite n:o 4, TKL:n Jhtk. kokptk. 27.8.1978, 5 §; kts. myös Erkki Kosken haastattelu 4.11.2013. ”Ikaalisten kylpylähän rupes tuottamaan niin paljon rahaa, että sitä ei saanu enää ’verottajalta piiloon’ noin sitaateissa sanottuna .” 356 Luottamuksellinen Yritystutkimuskertomus, Osuuspankkien keskusliitto r.y., 10, Liite n:o 4, TKL:n Jhtk. kokptk. 27.8.1978, 5 §. 357 TKL:n Jhtk. kokptk. 29.9.1979 (1.10.1979), 9-16, 19 §. 358 Vrt. Yliaska 2014; Kuisma 2010b, 2012; Siltala 2007. Kts. myös Ikaalisten terveyskylpylän markkinointi- ja investointistrategian perusanalyysi vv. 1979-85, Liite n:o 8, TKL:n Jhtk. kokptk. 16.12.1978, 12 §. Tällaisen analyysin tekoa oli suositeltu pankkien yritystutkimuksissa. 92 mukaiseksi 10. huhtikuuta 1980 (1.025.854 euroa). Samalla tehtiin kauppa Ostorengas osakeyhtiön myymisestä TKL:lle 315.000 markan kauppahinnasta (153.878 euroa). Kylpyläkasinon kauppakirjan ehtona oli myyjää koskeva viiden vuoden kilpailunrajoituspykälä.359 Kaupassa tuli mukana Rantakartano niminen rakennus. TKL päätti heti ensitöikseen selvittää jatketaanko Kylpyläkasinon toimintaa vai puretaanko yhtiö. Toimeksiannon sai hovikelpoiseksi palannut tilitoimisto Idman & Vilén.360 Toukokuun lopussa 1980 tehtiin kaksi merkittäväksi osoittautunutta ratkaisua: päätettiin käyttää jatkossakin tilitoimistoa sekä päätettiin jatkaa Kylpyläkasino osakeyhtiön toimintaa ”ainakin toistaiseksi”.361 Hotellihanke eli edelleen. Suunnittelua hankkeen toteuttamisesta jatkettiin pohtimalla rakentamisen suunnittelemisen käynnistämistä. Pitkässä ja puntaroidussa keskustelussa tultiin siihen johtopäätökseen syyskuussa 1980, että hankkeeseen saataisiin mahdollisesti mukaan Valio, Osuusmeijerijärjestö, Osuusmeijerien Vakuutuslaitos, TKL ja MVL yhdessä sekä muita maitotalousalaa lähellä olevia toimijoita. Omistuksen yhteisöpohjaksi kaavailtiin Kylpyläkasino osakeyhtiötä. Aloitus tapahtuisi sen osakepääoman korottamisella. Idea jätettiin hautumaan mutta siihen palattiin jo marraskuussa. Tuolloin keskusteltiin uudelleen hotellihankkeesta ja nähtiin se ”hyvin tarpeelliseksi”. Hotellille toivottiin myös pikaista toteutusta.362 Hanketta ei kuitenkaan haluttu käynnistää hätiköiden, sillä keväällä 1980 oli johtokunnalle esitelty aiemmin laadittu talouden pitkän tähtäimen suunnitelma. Siihen kuului talouden ohjaus ja valvontajärjestelmä, jossa valvottiin taloutta päiväkohtaisesti sekä myös pitkän tähtäimen investointi ja rahoitussuunnitelma.363 Hotellihanketta toppuuteltiin kuitenkin jo joulukuussa 1980, kun todettiin, että siihen sisältyi vielä paljon selvitettäviä asioita.364 Yksi näistä asioista oli maanomistuskysymys. Tulevaisuuden kannalta oli nimittäin erittäin merkityksellistä se, kuka alueen maan omistaisi. TKL:ssä ajateltiin, että jotta toimintaa olisi voitu laajentaa, pitäisi päärakennuksen maa-alue saada ostettua TKL:n omistukseen MVL:ltä. Kiinteistö- ja maakauppaa lähdettiin hieromaan keväällä 1981. TKL teki tarjouksen MVL:lle rakennuksista, maa-alueesta sekä metsäalueesta ja Teiniemen tilasta. Hinta oli näistä kaikista yhteensä 2,3 miljoonaa markkaa (noin 1 miljoona euroa).365 Tarjouksen ja pyynnön välinen ero oli kuitenkin ”niin huomattava”, ettei kauppaa syntynyt. Eroa oli reilut 1,4 miljoonaa ja Teiniemi oli vaihdettu Venetsian tilaan MVL:n pyynnössä. Osapuolet perustivat 359 TKL:n tvk. 3.5.1980, 13 §, Liite n:o 9 ja 10. Norrien ensimmäinen myyntitarjous tapahtui joulukuussa 1979, jolloin pyyntöhinta oli 3.125.000 markkaa (1.703.112,99 euroa). TKL teki vastatarjouksen, jossa tarjottu ostohinta oli kahvion kanssa 2.322.000 markkaa (1.265.481,08 euroa). Norrien toinen myyntitarjous oli hinnoiteltu 2.540.000 markaksi (1.240.794,65 euroa), jolloin TKL teki vastatarjouksen 2.100.000 markasta ja kahviosta 522.000 markkaa (254.997,96 euroa) ehdolla, että Lomakallio Oy vuokrataan 10 vuodeksi liitolle. Lopullisessa Ostorengas osakeyhtiön kahviokaupassa oli edellä mainitusta ehdosta luovuttu ja hintaa vastaavasti laskettu. Kylpyläkasinon kauppakirjan kilpailunrajoituspykälä, Kauppakirjan kohta 12, Liite n:o 10. Ensimmäisistä ostohankkeista kts. TKL:n tvk. 14.7.1975, 4 §, jossa oston takarajaksi määriteltiin 31.8.1975. 360 TKL:n tvk. 3.5.1980, 14 §. 361 TKL:n Jhtk kokptk. 26.5.1980, 10-11 §. Liite 10. 362 TKL:n tvk. 18.9.1980, 9 §; TKL:n tvk. 22.11.1980, 10 §. 363 TKL:n Jhtk. kokptk. 26.5.1980, 9 §. 364 TKL:n Jhtk. kokptk. 21.12.1980, 13 §. 365 TKL tvk. 11.4.1981, 11 §. 93 toimikunnan käymään hintaneuvotteluita.366 Tilanne oli edelleen avoin syksyllä 1981. Neuvotteluista kerrottiin, että ”työskentelyä tullaan jatkamaan aina siihen saakka kunnes joko kauppa syntyy tai ellei synny”, niin alueen maanvuokraa piti ainakin saada TKL:n kannalta oikeudenmukaisemmaksi. Sopimuksen summa kasvoi kovalla vauhdilla aiheuttaen vaikeuksia TKL:lle.367 MVL oli kyllä halukas myymään mutta Teiniemen tilasta ei oltu valmiita luopumaan missään tapauksessa. Myynti kytkettiin siitä neuvottelevassa toimikunnassa yhteen uuden hotellihankkeen kanssa, kun todettiin, että jos kauppaa ei synny, ei hotelliakaan tulla rakentamaan.368 Tämä saattoi toki olla kauppaneuvottelutaktikointia mutta TKL:n halu ostamiseen saattoi olla jo hiipumassa, sillä kun hintaero edelleen syksyn alussa oli ”melkoinen” muotoiltiin toimikunnan pöytäkirjaan, että jos kauppaa ei synny, tulee vuokrasopimusjärjestelmä kokonaisuudessaan ”selvittää uudelle pohjalle”.369 Kuva 14. Uuden ajan airut. TKL osti taiteilija Oiva Lohiluoman ruostumattomasta teräksestä tehdyn veistoksen ”Eteenpäin ja ylöspäin” 45.000 markan hintaan (17.954 euroa) kesällä 1982. Veistos päätettiin asettaa hallintorakennuksen eteen juuri sillä tavoin, kuten ”taiteilija sen itse haluaa” siihen asemoida.370 TKL antoi paikallaan junnanneissa kauppaneuvotteluissa periksi lokakuussa 1981, jolloin todettiin, että toimikunta velvoitetaan pikaisesti neuvottelemaan uusi pitkäaikainen vuokrasopimus oikeudenmukaiselta pohjalta maanvuokralain hengen mukaisena. Uutta hotellihanketta ei kuitenkaan samalla kuopattu, vaan siihen liittyvät selvitykset jatkuivat.371 366 TKL Jhtk. kokptk. 21.5.1981, 11 §. 367 TKL Jhtk. kokptk. 31.8.1981, 8 §, Liitteet n:o 7-8 ja liite voimassa olevasta vuokrasopimuksesta. 368 Liite n:o 7 Kiinteistökauppa toimikuntien kokous 25.7.1981, 4-5 §, TKL Jhtk. kokptk. 31.8.1981, 8 §. 369 Liite n:o 8 Kiinteistökauppatoimikunnan kokous 29.8.1981, 5 §, TKL Jhtk. kokptk. 31.8.1981, 8 §. 370 TKL:n Jhtk. kokptk. 26.7.1982, 9 §, Liite n:o 11. 371 TKL Jhtk. kokptk. 26.10.1981, 7 §. 94 TKL laaditutti vakuutusneuvos Aarre Isopurolla ehdotuksen vuokrasopimukseksi helmikuussa 1982.372 Asian käsittely tietenkin saattoi pitkittyä, koska MVL:llä omistajana ei ollut asiassa mitään kiirettä. Aika teki koko ajan vanhoilla vuokraehdoilla työtä MVL:n hyväksi. Vuokranmäärässäkään ei päästy heti sopimukseen. Summissa oli lähes samankaltainen ero, kuin kauppahinnassa oli suhteellisesti arvioiden ollut kauppasummasta neuvoteltaessa. TKL ehdotti 80.000 markan vuosivuokraa mutta MVL olisi halunnut vuokraa 160.000 markkaa. TKL:n toinen vaihtoehto oli vuokrasopimuksen 1. pykälän antaminen ”puolueettoman oikeuden” tulkittavaksi kesällä 1982.373 Vuokranmäärästä päästiin lopulta yhteisymmärrykseen tammikuussa 1983. Vuokra olisi 100.000 markkaa vuodessa ja se sidottaisiin kuluttajahintaindeksiin. Sitä verrattaisiin kunkin kalenterivuoden huhtikuun indeksilukuun ja muutoksesta huomioitaisiin 60 prosenttia. Eli vuokra kerrottaisiin vertailuindeksillä ja jaettaisiin tämän jälkeen perusindeksillä, jonka jälkeen summasta huomioitaisiin sovittu 60 prosenttia.374 Tällä tavoin laskien maanvuokra oli esimerkiksi 1985 syksyllä 133.219 markkaa vuodessa (48.958,97 euroa).375 Hotellihanke oli edennyt samalla hitaasti mutta varmasti, vaikkakaan ei alkujaankaan sillä vauhdilla millä ajatuksen syntyvaiheissa olisi ehkä haluttu. Arkkitehtikilpailun julkistamistilaisuus pidettiin toukokuussa 1985. Tämän jälkeen päästiin vasta hahmottelemaan jatkoa ja uuden päärakennuksen suunnitteluaikataulua.376 Toimiehtosopimuslakia koskenut kiista Hyvinvointivaltion muodostamiseen 1970-luvulla liittyi voimakkaasti yhteiskuntasopimusta muokanneet lainsäädännölliset toimenpiteet. Niihin kuului yhtenä pienenä osatekijänä niin sanotut toimiehtosopimuslait, jotka hyväksyttiin keväällä 1979.377 Nämä lait tuntuivat positiivisen säätelyn lisäksi asettavan kuitenkin kylpylän sellaiseen juridiseen asemaan, johon se ei olisi suin surminkaan halunnut. Yksityisten valtionapulaitosten sopimusvaltuuskunta oli linjannut, että Ikaalisten kylpylä kuului työnantajana sen alaisen neuvottelujärjestelmän piiriin. Uudenmaan lääninoikeus oli päätöksellään kuitenkin hyväksynyt TKL:n valituksen ja kumonnut sopimusvaltuuskunnan linjan. Valtuuskunta 372 TKL Jhtk. kokptk. 22.2.1982, 10 §. 373 TKL Jhtk. kokptk. 26.7.1982, 10 §. 374 TKL Jhtk. kokptk. 31.1.1983, 8 §. 375 TKL Jhtk. kokptk. 17.6.1985, 10 §. 376 TKL Jhtk. kokptk. 17.6.1985, 5 §, Liite 2 ja jatkosuunnittelusta kts. 6 §. Julkistamistilaisuus oli pidetty 17.5.1985. Hotellihankkeen suunnittelun pohdinnasta kts. esim. TKL Jhtk. kokptk. 28.9.1981, 10 §; TKL Vuosikokous 1984, 26.8.1984, 1 § puheenjohtaja Juhani Rinta avauspuhe vuosikokouksessa (Liitetty pöytäkirjaan pöytäkirjan tarkastuksen jälkeen.) Rinta toi esille laajennussuunnitelmat ja pohti, pitäisikö toiminta siirtää yhdistykseltä yritykselle. Hän näki, että TKL:n tulisi ”hyvässä veljellisessä hengessä” paneutua tuleviin ratkaisumalleihin oikeiden ratkaisuiden löytämiseksi. Hän painotti, ettei nyt saanut ”kompastella lillukanvarsissa” eli tuijotella hallinnon paikkojen jakautumiseen suhteessa taustaorganisaatioihin, sillä ”näihin ehdittäisiin palata valmisteltaessa kokonaisratkaisua”. Hänen mukaansa oli kuitenkin hyvä, että taustaryhmiä oli useita, sillä yhdessä nämä olivat Rinnan mukaan kuin ”iso perhe”. Sekään ei ehkä kuitenkaan riittäisi, sillä ”kiristyvä kilpailu” oli Rinnan mukaan asettamassa uusia vaatimuksia tälle hänen konstruoimalleen perheyhteisölle. Se mitä tämä tarkoittaisi suhteessa tulevaisuuden toimintalinjaan, ei Rinta kuitenkaan selittänyt puheessaan. Voimasuhdekysymyksen suhteen annettiin vuoden 1985 vuosikokoukselle selitys, ettei etupiirien välisiin suhteisiin ole tehty muutoshdotuksia, koska asiassa ei ollut vielä ehditty niin pitkälle, että muutosehdotuksia olisi olemassa. Kts. tästä TKL:n Jhtk. kokptk. 30.7.1985, 8.3 §. Johtokunnan jäsenmäärä nostettiin 12:sta jäsenestä 15.sta MVL:n aloitteesta ylimääräisessä kokouksessa 24.11.1985, 8 §. 377 Toimiehtosopimuslaki 23.2.1979/238. 95 perusteli päätöstään sillä, että Ikaalisten kylpylä sai palkkoihin valtionapua. Asianajotoimisto Heikki Haapaniemen lakimies Antti Puhakka sai tiedottaa TKL:lle, että lääninoikeus oli katsonut, ettei Ikaalisten kylpylä ole laitos, joka kuului yksityisiin valtionapulaitoksiin. Puhakka suositti, että Valtion työmarkkinalaitoksen kanssa tuli neuvotella sopimuksesta, jolla asia olisi loppuun käsitelty. ”Työrauhanne kannalta tämä lienee mitä tärkeintä. Kiitän luottamuksestanne ja iloitsen kanssanne asiassa tehdystä päätöksestä”, Puhakka päätti kirjeensä TKL:lle. TKL perusteli valitustaan sillä, ettei Kylpylälle ollut maksettu palkkoihin valtionapua tai ettei sille ollut myöskään maksettu harkinnanvaraisia valtionapuja palkkoihin. TKL:n valituksessa täsmennettiin, että kylpylälle oli maksettu valtion varoista eri laitoksista (Tapaturmavirasto, Kansaneläkelaitos) vain eri lakien perusteella yksityisten kansalaisten sairauden hoidosta ja kuntoutuksesta aiheutuneita kuluja. Valtion varoja oli käytetty tukemaan yksityisiä ihmisiä. Se, että laskutus oli tapahtunut suoraan virastoilta maksusitoumuksilla, ei tarkoittanut, että kyse olisi ollut valtionavuista palkkoihin vaan hoitopäivämaksujen suorittamisesta yksittäisille kansalaisille.378 TKL:n hallinnossa ei vielä kuitenkaan tässä vaiheessa kyetty huokaisemaan helpotuksesta toimiehtosopimukseen liittyen. Valtion työmarkkinalaitoksen kanssa ei päästy sovintoon ja asia meni Korkeimpaan hallinto-oikeuteen (KHO), sillä Valtiovarainministeriö ja Valtion työmarkkinalaitos eivät halunneet jatkaa neuvotteluja. Kylpylän mukaan valittajat eivät olleet tuoneet asiassa esille mitään uutta. Valittajien perustelut olivat Kylpylän mukaan epäjohdonmukaisia, ristiriitaisia ja arvostelua kestämättömiä. Kylpylän kannassa täsmennettiin edelleen, ettei laitokselle myönnetyissä valtionavuissa ollut kyse palkkakustannuksien korvaamisesta, vaan siitä, että kuntoutuslaitos velkoi maksusitoumuksien perusteella annettujen hoitojen kustannukset tapaturmavirastolta. Kylpylä tietenkin myönsi, että kyse oli valtionavusta, koska raha tuli Tapaturmavirastolta mutta sen mukaan tämä oli suoraan invalidille itselleen annettua tukea. Lisäksi Kylpylä oli Majoitusja ravitsemusalan työnantajaliiton jäsen, jonka mukaisesti Kylpylässä pääteltiin, että sen työntekijät kuuluivat valtaosaltaan ravitsemusliikkeiden työntekijöitä ja toimihenkilöitä koskevan työehtosopimuksen piiriin. Ongelmaan pyydettiin lausunto Helsingin yliopiston hallinto-oikeuden professori Toivo Holopaiselta. Hän piti antamassaan lausunnossa täysin riidattomana sitä, että Toimiehtosopimuslaissa tarkoitettiin valtionapulaitoksella vain sellaista yhteisöä tai laitosta, joka sai palkkaus- tai eläkemenoihinsa valtionapua. Holopainen totesi, että TKL sai kyllä valtionapua mutta hänen näkemyksensä oli, että mikään näistä TKL:n saamista avustuksista ei ollut palkkaus- tai eläkemenoihin tarkoitettuja suorituksia. Näin ollen ei Holopaisen mukaan ollut mitään perusteita pitää TKL:n valtiolta saamia korvauksia toimehtosopimuslain 2. pykälän tarkoittamina valtionapuina. TKL ei Holopaisen tulkinnan mukaan siis ollut valtionapulaitos.379 Asia sai TKL:n kannalta myönteisen päätöksen KHO:ssa keväällä 1983.380 378 Asianajotoimisto Heikki Haapaniemi, Ky:n kirje Ikaalisten Kylpylälle 7.4.1981, Liite n:o 9, TKL tvk. 11.4.1981, 13 §. Uudenmaan lääninoikeuden päätös 7.3.1981 n:o 11435 V616a/20/80 Kb TerLO. 379 TKL tvk. 1.7.1981, 6 §, Liite n:o 6 Vastine KHO:lle 8.6.1981, HY hallinto-oikeuden professori Toivo Holopaisen lausunto 16.4.1981. 380 TKL:n Jhtk. kokptk. 16.5.1983, 5 §, Liite n:o 5. 96 Kuva 15. Toimintakertomuksessa 1983 ollut muistokuva TKL:n pitkäaikaisimmasta johtokunnan puheenjohtajasta Vieno Laineesta, joka johti TKL:n toimintaa tarmokkaasti 22 vuotta vuosina 1961-1983.381 Helpotuksen huokauksien lisäksi Kylpylässä vedettiin niihin aikoihin myös inhimilliseen elämään erottamattomasti kuuluvia viimeisiä huokaisuja. Johtokunnan kokous aloitettiin 28. marraskuuta hiljaisella hetkellä pitkäaikaisen puheenjohtaja Vieno Laineen muiston kunnioittamiseksi. Samalla todettiin hänen ”arvokas ja mittava työnsä” kylpylän hyväksi 22 vuoden aikana.382 Toimintakertomuksessa vuodelta 1983 kerrottiin, miten: ”Sunnuntai-aamun varhaishetkenä 6. päivänä marraskuuta sammui kunnioitetun puheenjohtajamme sosiaalineuvos Vieno Laineen elämänliekki. Raskas, vaikea sairaus päätti hänen rikkaan elämäntyönsä. (…) Opimme tuntemaan Vieno Laineen hyvänä ihmisenä, jolle lähimmäinen oli rakas. Vieno Laineelle avautui ikuinen sunnuntai. Kiitollisin ajatuksin olimme häntä sinne saattamassa…”383 Laine sai viimeiseksi jääneessä kokouksessaan todeta, että vuoden 1983 tulos oli muodostumassa suhteellisen hyväksi. Toiminta- ja investointivarauksien sekä tappiontasauksen jälkeen (joita yhdistykset eivät enää nykyisin saa tehdä hyvän tilintarkastustavan vastaisina) tilikauden tulos olisi positiivinen.384 Uusi aika oli tuolloin kuitenkin jo tuloillaan muillakin saroilla. Toimitusjohtaja Timo Heinola oli irtisanottu hänen henkilökohtaisen 381 Terveyskylpyläliitto r.y. Toimintakertomus 1983, 3. 382 TKL Jhtk. kokptk. 28.11.1983, 1 §. 383 Terveyskylpyläliitto r.y. Toimintakertomus 1983, 4, Liite n:o 5, TKL Vuosikokous 1984 26.8.1984. 384 TKL:n Jhtk. kokptk. 26.9.1983, 5 §. 97 ongelmansa vuoksi, koska ongelmasta oli tullut yhteisöllinen eli se oli ryhtynyt vaikuttamaan haitallisesti hänen työhönsä.385 Kuva 16: TKL:n vuosikokous 1977. Timo Heinola on kuvassa vaaleatakkisen Esko Arjaluodon ja tummatakkisen Heimo Breilinin välissä keskellä eturivissä. Heinola toimi Vieno Laineen työparina vuodesta 1975 aina vuoteen 1983 tapahtuneeseen eroamiseensa saakka. Alkujaan Heinola oli Kankaanpään Osuusmeijerin ylimeijeristi. Laine taas oli Kankaanpään isännöitsijä.386 Uudet tuulet puhaltavat Uudeksi johtokunnan puheenjohtajaksi tuli varapuheenjohtajana toiminut maanviljelijä Juhani Rinta Laihialta. Uudeksi toimitusjohtajaksi palkattiin aiemmin valtionyhtiö Vammaksella talousjohtajana työskennellyt Erkki Luoma.387 Kylpylällä meni hyvin. Liikevaihto oli kaksinkertaistunut, henkilökuntaa oli yhteensä 295 henkilöä ja majoitusaste oli sangen korkea 82,7 prosenttia. Vertailun vuoksi todettakoon, että koko maan majoittumisaste oli tuolloin 55 prosenttia. Uuden toimitusjohtajan näkemys oli, että alan kapasiteetin jatkuva lisääntyminen tulisi asettamaan haasteita myös Ikaalisten Kylpylän toiminnalle. Nämä vaatimukset olisi kuitenkin Luoman mukaan mahdollista kohdata onnistuneesti: 385 TKL Jhtk. kokptk. 31.1.1983, 10 §; TKL Jhtk. kokptk. 28.3.1983, 12.1 § ja Erilliskokous 28.3.1983, 1 §. 386 Ahlstrand 1995, 202; kts. Heinolan toiminnasta myös Erkki Kosken haastattelu 4.11.2013, jossa Koski toteaa Heinolan olleen todellinen ”toimiva johto” kylpylässä Norrin epäselvyyksien jälkeen. 387 TKL Jhtk. kokptk. 16.5.1983, 7 §, Liite n:o 10. 98 ”Olemalla kyllin valppaina joka hetki ja tekemällä oikeita havaintoja toiminta-alaltamme pystymme vastaamaan kaikkiin niihin haasteisiin, jotka nyt ja tulevaisuudessa eteemme asetetaan.”388 Ensimmäinen haaste Luoman ajalle oli tuloillaan heti hänen aloittaessaan työnsä. Lauri H. Norri haki rakennuslupaa omistamansa Lomakallion alueen muutokseen ja laajennukseen, jossa rakennettaisiin kolme asuinkerrostaloa ja yksi asuinrakennus muutettaisiin ruokala- ja kahvilarakennukseksi kesällä 1984. Syynä lupien hakemiseen oli se, että Kylpyläkasinon myynnistä seurannut viiden vuoden kilpailunrajoituspykälä myyjille oli päättymässä 1985. Lauri H. Norrin eläkkeellä oleva isä Heikki Norri oli kertonut samansuuntaisista jatkosuunnitelmistaan Karjalainen-lehden haastattelussa jo loppuvuodesta 1983: ”Tarkoituksenani on yhä laajentaa kylpylää, ja niinpä ajatuksissani on uuden lisärakennuksen suunnittelu. Melkoisella varmuudella asiasta tulee totta ja näin pystyisimme tarjoamaan tilaa enemmän.”389 TKL:ssä lehtiartikkeli oli kyllä havaittu ja merkitty tiedoksi heti ilmestyttyään. TKL seurasi Lauri H. Norrin rakennushankkeita aktiivisesti ja valitti luvista Turun ja Porin lääninhallitukseen kesällä 1984. Lauri H. Norrin hanke oli tarkoitettu sotainvalideille. Tämän vuoksi Heikki Norri vetosi TKL:n hallitukseen valituksen jättämisen jälkeen Yleisvammaisten Sotainvalidien äänellä puhuen. Hän toivoi myönteistä suhtautumista hankkeeseen ja ”tähän viimeiseen asiaamme”, jotta ”tämä uusi ulottuvuus saisi myös toimiessaan kylpylän lämpenemään sotainvalideja kohtaan”. Kuukautta myöhemmin hän uusi toiveensa kahdella omalla nimellään lähettämällään kirjeellä pyytäen TKL:n vetämään valituksensa pois, koska hän oli sen vuoksi pilannut terveytensä tehdessään 12-tuntisia työpäiviä 75 prosentin sotainvalidina TKL:n ja kylpylän hyväksi vuosikausien ajan.390 Norrin perustama Balneologinen yhdistys järjesti alustustilaisuuden Ikaalisten Kauppaoppilaitoksessa kesällä 1984, jossa Heikki Norri puhui otsikolla ”Kylpylätoiminnan kehittämisen Suomessa”. Johtokunta katsoi, että toimitusjohtaja Luoman olisi hyvä olla paikalla kuuntelemassa aihetta.391 Samaan aikaan tuolloin varapuheenjohtajana toiminut Juhani Rinta Valiolta toi sylissään roppakaupalla uusia ideoita toiminnan kehittämiseen. Hän ryhtyi ajamaan voimallisesti lävitse toiminnan yhtiöittämistä kahtia: yhdistykseen ja osakeyhtiömuotoiseen yritykseen. Samaa eriyttämistä olivat suositelleet jo 1979 Tilintarkastustoimisto Idman & Vilén.392 Syksyllä 1981 keskusteltiin uudesta hotelliyhtiöstä, jolloin Kylpyläkasino nostettiin mahdolliseksi vaihtoehdoksi. Tuolloin haluttiin odotella tulossa olevia tutkimuksia aiheesta. Jollakin keskustelijoilla tuntuivat soivan jo tällöin myös varoituskellot, sillä keskustelua 388 Toimitusjohtajan katsaus, Toimintakertomus 1983, 5. 389 TKL Jhtk. kokptk. 28.11.1983, 19.2 §, Liite n:o 13. Lainaus kertoo selkeästi siitä, ettei Norri ilmiselvästi kyennyt koskaan hyväksymään sitä, että hän ei enää ollut kylpylän johtaja ja määräysvallassa Ikaalisten kylpylän asioista eläkkeellelähtönsä jälkeen. 390 TKL:n Jhtk. 26.8.1984, 12.3-12.4. §, Liitteet 11 (12.3 §) ja 12 (12.4 §). Yleisvammaiset sotainvalidit ry. TKL:lle 25.7.1984; Heikki Norri TKL:lle 21.8.1984; Heikki Norri TKL:lle 17.8.1984. Tommi Hoikkala 391 TKL Jhtk. kokptk. 10.7.1984, 11.2 §, Liite n:o 11. 392 TKL Jhtk. kokptk. 12.5.1979, 4 §, Liite n:o 3. 99 herätti osakkeiden jakautuminen eri intressipiirien omistukseen.393 Tilintarkastustoimisto Reijo Kujansuulla teetetty muistio loppuvuodesta 1983 kertoi olennaisen tulevasta. Siinä kerrottiin, miten: ”Jo vuoden 1982 tilinpäätöstä laadittaessa nähtiin selvästi edessä olevat tilinpäätösongelmat ja puhtaasti verotaktisista syistä vahvistutettiin kylpylälle valtionverotuksessa yli 600.000 markan tappiot.”394 Kuva 17. Kylpyläkasinon uusi toimitusjohtaja (1983-1989) ja TKL:n toiminnanjohtaja (1983-1990) Erkki Luoma.395 Muistion mukaan toimintavarauksien lisäykset tuli ajoittaa ajankohtaan, jolloin näytettävä voitto kyettäisiin eliminoimaan verotuksessa joko tappion tasauksella tai muilla keinoilla. Kylpylän toimintamallin ei kuitenkaan kerrottu sisältävän vapaiden poistojen lisäksi mitään muita merkittäviä mahdollisuuksia kulukirjauksiin. Siksi oli olemassa ”suuri vaara” siitä, että tuloskehitys tulisi johtamaan tulevaisuudessa ”vaikeasti hoidettaviin” tilinpäätöksiin. Ratkaisuna ongelmaan esitettiin kylpylän aatteellisen ja toiminnallisen puolen eriyttämistä. Muistion mukaan asiasta oli jo esitetty alustavia kannanottoja. Seuraavana toimenpiteenä tulisi selvittää eriyttämisen tuomat mahdollisuudet ”verosuunnittelulle”.396 Myös suhtautuminen henkilökunnan tietotaitoon muuttui ajan myötä ammattimaisemmaksi kulttuurisen informaation kuntoutus- ja hoitotoiminnasta kertyessä Ikaalisten Terveyskylpylään toimintatapojen säilyessä jatkuvasti pääsääntöisesti samanlaisina 1960luvun lopulta 1980-luvulle tultaessa. Perehdyttämiskoulutukseen valmistui 1980-luvun alussa Terveeks’ kirjanen ”Tervetuloa joukkoomme”, jossa henkilökuntaa opastettiin Kylpylän toiminnan saloihin. Kirjasesta löytyi Ikaalisten Terveyskylpylän aakkoset eli ohjeet 393 TKL Jhtk. kokptk. 28.9.1981, 10 §. 394 Muistio 24.11.1983, Liite n:o 4, TKL Jhtk. kokptk. 10.1.1984, 10 §. 395 Kuvan lähde: Mt 1985/8, ”Ikaalisten Terveyskylpylä - toimiva parikymppinen”, 23. 396 Muistio 24.11.1983, Liite n:o 4, TKL:n Jhtk. kokptk. 10.1.1984, 10 §. 100 asiaan kuin asiaan.397 SKOP:n tekemässä yritystutkimuksessa vuodelta 1982 todettiin työntekijöitä tuolloin olevan talossa 310 henkeä, joista vakituisia oli 280 työntekijää ja toimihenkilöä. Tutkimuksen tekijänä toiminut pankin analyytikko kutsui organisaatiota epiteeteillä ”selkeä ja tehokas”. Edes korkea velkaantumisaste ei pankin mukaan tuottanut uskottavuusongelmia, sillä omavaraisuusasteen nähtiin olevan 40 prosenttia sellaisessa tilanteessa, jossa omaisuus olisi arvostettu käypään arvoonsa. Tutkija oli sitä mieltä, että: ”Yrityksen fyysiset ja henkiset voimavarat mahdollistavat suotuisan kehityksen jatkumisen.”398 Kuva 18. Mainoslehtisessä vuodelta 1985 kylpylä tunnutaan samaistettavan kuvan nuoreen naiseen kuvatekstillä ”toimiva parikymppinen”, koska tekstin viittaussuhdetta ei ole tarkennettu. Se voi siis osoittaa sekä puheena olevaan kylpylään viittaavaan abstraktioon että myös kuvan esittämään konkretiaan.399 Samaan aikaan tehdyssä organisaatioselvityksessä todettiin, että aikanaan oli ”löydetty markkina-aukko”. Henkilöstö oli otettu tärkeänä voimavarana mukaan myös tähän tutkimukseen. Vaikka heiltä tulikin viestintään liittyvää kritiikkiä esimies-alaissuhteita koskien, nähtiin tutkimuksessa silti, että juuri tämän vuoksi tuli pyrkiä rationaaliseen ja ihmiskeskeiseen toimintaan. Ratkaisuna tähän ongelmaan nähtiin olevan uusi ”kannustava, tavoitteellinen tulosjohtamistapa”. Tämä tapahtuisi muodostamalla työpisteisiin ”luovia LENKKEJÄ”, jotka toimisivat oman työpisteensä työmenetelmien, työolosuhteiden ja 397 TKL:n Jhtk. kokptk. 26.7.1982, 8 §, Liite n:o 7. 398 SKOP:n tekemä yritystutkimus 16.7.1982, 2, 4-5, 7-8, TKL:n Jhtk. kokptk. 29.8.1982, 5 §, Liite n:o 4. 399 Kuvan lähde: Mt 1985/8, ”Ikaalisten Terveyskylpylä - toimiva parikymppinen”, 22. 101 työntekijöiden keskinäisen yhteistyön sekä samalla markkinoinnin kehittäjinä. Nähtiin myös, että näiden: ”Lenkkien ’takominen’ voidaan aloittaa välittömästi.”400 Muutokset eivät yleensä tapahdu yhdessä yössä. Eriyttämisessä kesti myös oma aikansa. Valion pääkonttorille Pitäjänmäkeen oli järjestetty neuvottelutilaisuus maaliskuussa 1985. Paikalla olivat toiminnan uudet keskeiset voimahahmot: TKL:n johtokunnan puheenjohtaja Juhani Rinta Valiolta, tuore toimitusjohtaja Luoma ja varapuheenjohtaja Heimo Breilin MVL:stä. Paikalle oli kutsuttu myös Pellervo-seuran eli osuustoimintaa Suomessa edistävän yhdistyksen edustajana Raimo Vuori. Hän esitteli laatimaansa alustavaa luonnosta TKL:n liiketoiminnan uudelleen organisoimiseksi. Esittely oli jaettu kolmeen osaan. Ensin esiteltiin tavoite, sitten toiminta ja lopuksi pohdittiin erilaisia muutoksesta herääviä kysymyksiä, joihin tulisi osata vastata. Tavoiteosiossa pohjimmaiseksi tarkoitukseksi nostettiin ”tuloksenteko ja voitonjako”. Liiketoiminta siirrettäisiin osakeyhtiön lukuun, joka olisi uusi perustettava osakeyhtiö tai Kylpyläkasino Oy. Omistajana olisi Valio yksin tai Valio ja MVL yhdessä. Oy vuokraisi toimintaansa tarvittavan omaisuuden TKL:ltä ”kohtuullisella” vuokralla. TKL ei kuitenkaan sisältynyt ehdotuksen ajattelemaan omistuspohjaan, eikä sen varainhankinnan pohjaa uudessa tilanteessa kirjattu esille luonnokseen kuin maininnalla viimeisessä eli kolmannessa pohdintaosiossa. Toimintaosio lähti liikkeelle kaksijakoisuudesta. Toisaalta olisi olemassa osakeyhtiö, joka hoitaisi liiketoimintaa sovitulta omistuspohjalta suorittaen voitonjaon omistajille. Yhtäältä olisi olemassa TKL ry., joka keskittyisi aatteelliseen toimintaan, joka alustuksessa tarkoitti käytännössä kuntoutusta ja sosiaalista lomatoimintaa. Jäsenpohjana olisi tuolloinen jäsenkunta kuten todettiin myös rahoituspohjaan liittyen. Alustuksen pohdintaosio mietti raha-automaattiyhdistyksen avustuksien vaikutusta kysyen mikä sen todellinen taloudellinen merkitys oli TKL:lle. Kysyttiin myös johdattelevasti, eikö juuri asiakaskunnan säilyttäminen ollut tärkeintä. Viimeisenä kolmantena kysymyksenä mietittiin, että ”todettaisiinko TKL tarpeettomaksi”. Toiminnan voisi alustuksen mielestä siirtää kokonaan osakeyhtiölle, jolloin ainoastaan nimi säilyisi yhtiömuototunnuksella varustettuna.401 Taustaryhmittymät olivat maidon kautta muutenkin toistensa kanssa yhteyksissä. Valion Reijo Lehtonen neuvotteli yhdessä Pekka Hämäläisen kanssa MVL:n kanssa työehdoista. MVL:n puolelta neuvotteluissa allekirjoittajina toimivat Erkki Koski ja toiminnanjohtaja Breilin. Yhteistoiminnan tuloksena allaekirjoitettiin kesäkuun 11. 1985 yksi voimakkaimmin arvostelua Suomessa herättänyt työehtosopimus eli ”Maidon suojelusopimus”. Se alkaa seuraavalla johdannolla, johon sopimuksen ydin, maidon suojeleminen hukalta tiivistyy viekkaan moralisoivasti. Hyvä tarkoitus velvoitti yksilöt työhön yleisemmän hyvän puolesta: ”Suuri osa ihmiskunnasta elää jatkuvassa ravinnon puutteessa. Vaikka ravintotilanne omassa maassamme on nykyään hyvä, on elintarvikkeiden hävittämistä meilläkin pidettävä kaikissa olosuhteissa moraalisesti täysin tuomittavana.” 400 Ikaalisten Terveyskylpylän organisaatioselvitys 1982, Liite n:o 5, 3, 8, 13, TKL:n Jhtk. kokptk. 29.8.1982, 6 §. 401 Terveyskylpyläliitto (TKL) ry/Liiketoiminnan uudelleen organisointi, Liite n:o 16, TKL:n Jhtk. kokptk. 25.2.1985, 13.5 §. 102 Sopimuksessa sovittiin meijerien erikoiskoulutettujen sitoutuvan siihen, että ”meijeriin tai muuhun maidonjalostuslaitokseen tuotu maito vastaanotetaan, käsitellään ja jalostetaan ensisijaisesti voiksi, maitojauheeksi tai juustoksi sekä varastoidaan asianmukaisesti”. Jos tämä ei kohtuullisin järjestelyin ollut mahdollista, sai maidon valmistaa sopimuksen mukaan muiksikin tuotteiksi. Sopimukseen sisältyi lisäksi MVL:n eduksi niin sanottu työvoimapykälä, jossa todettiin edellä mainittujen tehtävien suoriutumisen riippuvan tehtäviin osallistuvien henkilöiden määrästä ja heidän työskentelymahdollisuuksistaan. MVL:n jäsenet saivat sopimuksella myös edullisimmuusaseman suhteessa muihin Elintarvikealan Työnantajaliiton neuvottelukumppaneihin (mikä suututti SEL:n). Lisäksi he saivat kausivapaan ja elonturvavakuutuksen. Kritisoijat näkivät, että sopimuksella MVL ojensi ”lakkoaseensa” työnantajille. Sopimus oli kuitenkin yllättävän pitkäikäinen. Työnantajapuoli irtisanoi sen vasta syksyllä 1997. Silti elonturva jatkui MVL:n jäsenille aina syksyyn 2000 asti ja viimeiset elonturvakorvaukset maksettiin MVL:n irtisanotuille jäsenille vuonna 2003. Kuten edellä on jo mainittu, oli sosiaalista lomatoimintaa yritetty järjestää kokeiluna Raha-automaattiyhdistyksen tukemana jo 1960-1970-lukujen taitteessa mutta avustusten loputtua se jäi nopeasti pois palveluvalikoimasta liian kalliina ja ilmeisen tuottamattomana vuoteen 1975 tultaessa. Sosiaalinen lomatoiminta syntyi ideana uudelleen, kun sille perustettiin rahasto ”Joulun hengessä” 1980. Toimintaan tämän jälkeen siirretyt varat tilinpäätöksissä olivat varsin pieniä, eikä siirtoja rahastoon toteutettu kuin ainoastaan muutamana vuotena. Eikä niitä myöskään käytetty, vaan summa säilyi tilinpäätöksissä rahastona pitkälle tulevaisuuteen saakka. Myös Sosiaali- ja terveysministeriöstä saadut avustukset sosiaaliseen lomatoimintaan olivat summiltaan varsin kosmeettisia verrattuna vaikkapa Raha-automaattiyhdistyksen investointiavustuksiin 1980-luvulla tai Kauppa- ja teollisuusministeriön puoltamaan aluepoliittiseen investointiavustukseen Kylpyläkasinolle 1987.402 On myös muistettava, että käytännössä suurin osa kylpylän asiakkaista oli edelleen kuntoutus-asiakkaita, jotka tulivat taloon maksusitoumuksien kautta.403 Käytännön esimerkin sosiaalisesta lomatoiminnasta tarjoaa STM:ltä saatu 20.000 markan (7.350 euroa) avustus syksyllä 1983. Avustus tuli käyttää vielä saman vuoden aikana, joten sen 402 TKL:n tvk. 22.11.1980, 9 §; TKL:n Jhtk. kokptk. 21.12.1980, 14 §; 403 Tämä tieto tuotiin esille jo OKO:n tekemässä yritystutkimuksessa 1978 ja se todettiin myös SKOP:n tekemässä yritystutkimuksessa 1982. Kts. näistä ”Yritystutkimuskertomus”, 4, Liite n:o 4, TKL:n Jhtk. kokptk. 27.8.1978 sekä ”Muistio - SKOP 16.7.1982”, 3, Liite n:o 4, TKL:n Jhtk. kokptk. 29.8.1982, 5 §, jossa todettiin kuntoutusasiakkaiden muodostavan kaksi kolmasosaa kaikista asiakkaista mutta nähtiin myös, että tulevaisuudessa olisi tarkoitus monipuolistaa asiakaskuntaa ”terveyslomailijoiden suuntaan sekä huomioida maatalouslomituksen tuomat mahdollisuudet”. 103 asettama velvoite päätettiin täyttää arpomalla meijerien joukosta 13 lomailijaa viettämään virkistysviikkoa Ikaalisiin. Yhteiskustannukset tästä olivat 20.280 markkaa (7.453 euroa).404 Median silmäterä (vai -tikku?) Kuukautta myöhemmin johtokunnassa ehdotettiin vuosikokoukselle tuloutettavaksi Terveyskylpylä-rahastoon vuoden 1984 ylijäämää 3,9 miljoonaa markkaa (noin 1,3 miljoonaa euroa).405 Ulkoista painettakin median suunnalta oli olemassa. Onni Lautasalo niminen yksityishenkilö kirjoitti tamperelaisen Kansan Lehti -sanomalehden ”Kansan kirjeet” -mielipideosastolla kesällä 1985 kysyen, oliko kylpylätoiminta Ikaalisissa jäänyt polkemaan paikalleen. Lautasalo viittasi Kansaneläkelaitoksen tuolloisen uuden johtajan Olli Helmisen puheeseen, jossa hän oli listannut Kelan vaatimukset täyttävät kylpylät mutta Ikaalisten Terveyskylpylä ei kuulunut Lautasalon mukaan puheessa näiden kylpylöiden joukkoon. Tilanne vaati Lautasalon mielestä pikaisia korjaustoimenpiteitä: oli saatava erikoishenkilökuntaa ja -hoitoja jotta toiminnan taso nousisi Kelan vaatimusten tasolle. Lautasalo näki, että: ”Ikaalisten Terveyskylpylän kehittäminen on monia vuosia junnannut paikallaan. Lähes kaikki mitä kylpylää on kehitetty, on tapahtunut sosiaalineuvos Heikki Norrin aikana. Vaikka olisimme Norrista mitä mieltä tahansa, niin totuus ainakin on se, et(t)ä ilman häntä Ikaalisissa ei olisi koko Terveyskylpylää. Nyt olisi toisten vuoro vastata ajan haasteeseen ja lähteä ennakkoluulottomasti kylpylää kehittämään ja siten ’tuottamaan ihmiselle tärkeintä terveyttä’.”406 Samaan aikaan myös muualla sellaisessa lehdistössä, jotka kiinnittivät Kylpylän hallinnon mieliä tiedettiin, että Suomi oli hinnoitellut itsensä ulos, eikä maa tämän takia enää ”vedä euroturisteja”.407 Painetta toiminnan uudistamiseen tuli siis suunnalta jos toiselta. Lehdissä syiksi ongelmiin nähtiin maan kallis hintataso ja vanhat toimintatavat. TKL ryhtyi vastaamaan näihin ”ajan haasteisiin” pian tämän jälkeen. Toiminta järjesteltiin uusiksi yhdistyksen ylimääräisessä kokouksessa marraskuussa 1985. Kylpyläkasino Oy:n osakepääomaa korotettiin apporttina408 12,9 miljoonalla markalla 404 TKL:n Jhtk. kokptk. 31.10.1983, 13 § jossa STM:n tuki sosiaaliselle lomatoiminnalle oli 20.000 markkaa eli 7350,15 euroa. Vuoden 1981 ylijäämästä siirrettiin 5.000 markkaa sosiaalisen lomatoiminnan rahastoon, TKL:n Jhtk. kokptk. 22.2.1982, 5 §, Liite n:o 4, jonka mukaan sosiaalisen lomatoiminnan rahaston koko oli tuolloin 25.000 markkaa, kun vastaavasti Terveyskylpylärahaston koko oli tuolloin 825.029,50 markkaa. Ensimmäinen siirto sosiaalisen lomatoiminnan rahastoon tehtiin keväällä 1981 vuoden 1980 tuloksesta, TKL:n Jhtk. kokptk. 20.3.1981, 10 §; KTM puolsi Kylpyläkasino Oy:lle aluepoliittista investointitukea 5.519.800 markkaa 19.8.1987, jonka vuoksi Rinta, kaupunginjohtaja Sakari Tuomola Ikaalisten kaupungista ja Luoma kävivät audienssilla KTM:n kansliapäällikkö Bror Wahlroosin luona samana päivänä kiittämässä tätä avusta. TKL:n Jhtk. kokptk. 30.9.1987, 10.2 §, Liite n:o 7; Raha-automaattiyhdistys avusti kylpylää 1970-luvun alusta 1980-luvun lopulle noin reilulla 6 miljoonalla markalla. RAY:n avustuksien kokonaissummat löytyvät Raha-automaattiyhdistyksen kirjeestä Terveyskylpyläliitolle 26.3.1991, TKL:n Jhtk. kokptk. 18.6.1991, Liite n:o 3. 405 TKL:n Jhtk. kokptk. 27.3.1985, 14 §. 406 Kansan Lehti 8.6.1985, ”Polkeeko kylpylätoiminta Ikaalisissa paikoillaan?”, (Onni Lautasalo). Lehtileike oli sisällytetty liitteenä n:o 10, TKL:n Jhtk. kokptk. 17.6.1985, 11.4 §. Kirjoitusvirhe lainauksessa lähteessä. 407 Aamulehti 29.4.1985, ”Suomi ei vedä euroturisteja. Hinnoittelimme itsemme ulos.” (Matti Litukka - Hampuri). Liite n:o 10, TKL:n Jhtk. kokptk. 17.6.1985, 11.4 §. 408 Patentti- ja rekisterihallituksen verkkosivuilla todetaan apporteista kirjoitushetkellä seuraavasti: ”Apportti tarkoittaa muuna kuin rahasijoituksena yritykseen laitettua omaisuutta. Apporttiomaisuutta voi olla vain omaisuus, jolla on yhtiölle taloudellista arvoa. Työsuoritusta koskeva sitoumus ei voi olla apporttiomaisuutta.” http://www.prh.fi/fi/kaupparekisteri/ osakeyhtio/perustaminen/apporttiehto.html (Luettu 19.11.2014.) 104 (noin 4,2 miljoonaa euroa). Valio maksoi osuutensa pääoman nostosta 4,5 miljoonaa markkaa (noin 1,5 miljoonaa euroa). Loppuosuus Valion jälkeen (8,4 miljoonaa markkaa) oli TKL:n apporttia (3,9 miljoonaa markkaa), MVL:n maa- ja rakennusoikeutta (4,5 miljoonaa markkaa) sekä Meijerijohtajat toivat Kylpyläkasinon pottiin rahaa 2 prosenttia kauppasummasta.409 Käytännössä kaupat tarkoittivat sitä, että MVL myi Ikaalisissa olleen maa- ja rakennusomaisuutensa Ikaalisten Kylpylän käyttöön. Rahat sijoitettiin Kylpyläkasinoon ja Mustosen kouluun. Kaupassa MVL luovutti Tuomarlan tilan sekä Haapamäen, Venetsian, Hämylänmäen, Hämylänrinteen, Hämylänlahden ja Hämylänranta nimiset tilat apporttina Kylpyläkasinolle. Lisäksi kaikkien edellä mainituilla tiloilla sijainneiden kiinteistöjen kauppahinnaksi määriteltiin 2.150.000 markkaa (697.461 euroa). MVL:n apporttiluovutusten ja myyntien yhteinen arvo oli siten 6.650.000 markkaa (2.157.266 euroa). Kauppakirja allekirjoitettiin 30. joulukuuta 1985. Apporttien vastineeksi MVL sai Kylpyläkasinon osakkeita saman määrän kuin Valio sai osakkeita 4,5 miljoonan markan rahamäärällä eli MVL:n apportin määrää vastanneella summalla.410 Ikaalisten maanmyyntien jälkeen MVL osti kaupasta saaduilla rahoilla Kuusamosta Kitka-järven rannalta Mustosen koulu -nimisen kiinteistön (180.000 markalla), johon ryhdyttiin saneeraamaan liiton jäsenille toista vapaa-ajan viettopaikkaa. Ajatus Mustosen hankkimisen taustalla oli, että hinnat saataisiin pidettyä alhaisina ja lomailu näin mahdollistuisi mahdollisimman monelle liiton jäsenelle.411 Mustosen saneeraus nieli loput kaupasta saadut rahat, kun remontti tehtiin kahdessa osassa. Taulukko 2: Omistusosuudet ja hallinnon paikkajako TKL:n liiketoiminnan kahtiajaon jälkeen v. 1985: TKL: kylpylähoidot johtokunta: Valio 6 maanviljelijää, (varapuheenjohtajana Rinta) Meijeriväen Liitto 3 jäsentä (puheenjohtajana Breilin) Meijerijohtajat ry 3 jäsentä Kylpyläkasino: majoitus ja ravintolatoiminta omistusosuudet: MVL 34 %, Valio 34 %, TKL 30 % ja MJ 2 % hallitus: Valio 1 (pj. Rinta), MVL 1 (vpj. Breilin), MJ 1 (Huumonen) toimitusjohtaja Luoma TKL:n käyttöomaisuus myytiin Kylpyläkasinolle noin 2,9 miljoonan markan hinnalla marraskuussa 1986 vuotta aiemmin saadulla ylimääräisen kokouksen mandaatilla. Kylpylän liikenimi muutettiin samalla lyhyempään muotoon Ikaalisten Kylpylä. Liikenimi oli 409 TKL:n Ylimääräinen kokous 24.11.1985, 7 §; TKL:n Jhtk. kokptk. 21.12.1985 11 §. Meijerijohtajat ostivat sittemmin Kylpylän kaupasta saadulla osuudella järjestölle Espanjasta kaksi lomaosaketta. Kts. tästä. Tarmo Kallion haastattelu 30.9.2013. 410 LUOVUTUS- JA KAUPPAKIRJA 30.12.1985, MVL:n arkisto, MVL; kts. myös TKL:n Jhtk. kokptk. 21.12.1985, 11-13 §, Liitteet n:o 7-9. 411 Mt 1986/10, ”Mustosen lomapaikka”, (H. R. Breilin), 10-11. 105 mahdollista ottaa käyttöön, koska vanha Ikaalisten Kylpylä Oy oli poistunut kaupparekisteristä 1981. Terveyskylpylä nimi oli omaksuttu 1975 Tuomarlan tilalle412. Lyhyemmän nimen katsottiin sopivan kylpylän toiminta-ajatukseen paremmin, sillä siinä ei ollut ”tarpeettomasti terveydenhoitoon liittyvää arvovarausta”. Samaan aikaan toteutettiin järjestelyt, joissa TKL vuokrasi tiloja Kylpyläkasinon käyttöön. Lisäksi tehtiin palvelusopimus ja TKL myös vuokrasi joitain maa-alueita takaisin itselleen Kylpyläkasinolta. Raha siis liikkui käytännössä edestakaisin: Kylpyläkasino maksoi TKL:lle ja TKL maksoi pikku hiljaa ostamistaan hallinnollisista palveluista Kylpyläkasinolle.413 Lehdissä paine uudistuksiin oli jatkunut läpi vuoden 1986, mikä noteerattiin myös Ikaalisissa. Kauppalehti näki artikkelissaan keväällä 1986, että matkailuhintoihin tarvittaisiin ”kurinpalautus”. Lehtiartikkelissa valitettiin jälleen Suomen korkeita hintoja. Tarkemmin artikkeliin tutustuessa voi kuitenkin havaita, että Suomi oli lehden esittämien vertailutietojen valossa ainoastaan ruoan vähittäismyynnin hinnoissa vertailun kallein maa. Kaikissa muissa vertailluissa hinnoissa Suomi asettui ainoastaan hieman eurooppalaisen keskitason yläpuolelle.414 Kasvu-uran hinta Huhtikuussa 1987 oltiin pakotettuja vetämään osa tehdyistä ratkaisuista takaisin. TKL osti Hotelli Termessä sijainneen hoito-osasto n:o 2:n yhdistykselle, koska rahaautomaattiyhdistys oli tulkinnut sille annettujen avustusten menevän väärälle yhteisölle osana Kylpyläkasino osakeyhtiötä. Raha-automaattiyhdistyksen avustusehdoissa todettiin, ettei avustusta saanut siirtää ja se piti käyttää siihen tarkoitukseen siinä yhteisössä, jolle se oli myönnetty.415 Raha-automaattiyhdistyksen ja Kauppa- ja teollisuusministeriön avustukset liittyivät uuden Kylpyläkeskuksen eli Mainingin rakentamiseen, jota oli harkittu jo lähes vuosikymmen. Syyskuussa 1987 päästiin hyväksymään sen urakkatarjoukset, ja samalla hyväksyttiin myös Osasto 2 peruskorjattavaksi.416 Uuden kylpyläkeskuksen rakentaminen mahdollistui, kun Norrien omat rakennussuunnitelmat ja kaavaillut hankkeet, sotainvalideille tarkoitetusta talosta, valuivat tyhjiin Ikaalisten kaupungin TKL:lle suosiollisella myötävaikutuksella. TKL valitti rakennusluvasta, joka Norreille oli myönnetty. Turun ja Porin lääninoikeus pysytti yhden luvan voimassa mutta hylkäsi kolme muuta asemakaavan vastaisena. Ikaalisten kaupunki ryhtyi muuttamaan asemakaavaa, joten Norrien uudet hakemukset jätettiin käsittelemättä, koska alueella oli asemakaavan muutoksen vuoksi voimassa rakennuskielto. Asemakaavan muuttamisen jälkeen tie 412 Kts. nimestä TKL:n tvk. 14.12.1975, 9 §, Liite n:o 3. Esite ”Kymmenen kunnon vuotta”. 413 TKL:n Jhtk. kokptk. 7.11.1986, 6.1. (käyttöomaisuuden myynti Kylpyläkasinolle), 6.2. (vuokrasopimus), 6.3. (myytiin osa rakennuksista Kylpyläkasinolle), 6.4. (palveluiden ostosopimus) ja 6.5. (maiden takaisinvuokraus TKL:lle) sekä nimen lyhennys 7 §, Liitteet n:o 2-6. Mandaatista järjestellä TKL:n omaisuus- ja palvelutuotanto uudelleen kts. TKL:n Ylim. kok. 24.11.1985, 7 §. 414 Kauppalehti 29.5.1986, ”MEKin hintatyöryhmä: Matkailuhintoihin kurinpalautus.”, TKL:n Jhtk. kokptk. 2.6.1986, 8.1 §, Liite n:o 5. 415 TKL:n Jhtk. kokptk. 21.3.1986, 9.4 §, Liite n:o 5. 416 TKL:n Jhtk. kokptk. 30.9.1987, 6.1 ja 6.2 §. 106 rakentamiselle oli auki TKL:lle.417 Myös inhimillistä tragiikkaa jouduttiin kohtaamaan. Entisen toimitusjohtaja Timo Heinolan muistoksi vietettiin johtokunnan kokouksessa joulukuussa 1987 hiljainen hetki.418 Muitakin kohtuullisen nopeita ratkaisuja vaativia asioita nousi esille. Kylpylän lääkärien kanssa oli jouduttu vääntämään heidän palkkauksestaan syksyn 1987 aikana. Lääkäreille annettiin 5,1 prosentin korotukset syyskuussa. He eivät kuitenkaan olleet tyytyväisiä palkankorotuksiinsa vaan vaativat kirjattavaksi eriävän mielipiteensä, sillä heidän vertailuryhmänsä oli eri kuin mitä työnantajapuoli ajatteli. Heidän neuvotteluesityksensä korotukseksi oli 16 prosenttia. Perusteluna korotukselle oli heidän palkkojensa kilpailukyvyn säilyttäminen nimenomaan muihin lääkäreihin nähden, eli terveyskeskuksien lääkäreihin nähden. Heidän mielestään se oli jäänyt jälkeen terveyskeskuskollegoihin verrattuna. Osastolääkärin palkka kylpylässä oli tuolloin 12.991 markkaa kuukaudessa ja vastaavalla lääkärillä 16.975 markkaa kuukaudessa (summat vastaisivat 3.924,57 euroa ja 5.128,13 euroa). Palkkataso lääkäreillä oli kylpylän päärakennuksen valmistumisesta lähtien ollut talon palkkajohtajuuden tasolla ja 1980-luvullakin se oli johtavalla lääkärillä samalla tasolla kuin kylpylän muulla ylimmällä johdolla.419 Kylpylän liikevaihto oli kasvanut jatkuvasti lähes jatkuvasti 1970-luvun öljykriisin jälkeisestä talouslamasta lähtien. Vuonna 1983 liikevaihtoa oli 44,9 miljoonaa markkaa (16,5 miljoonaa euroa) ja 1987 liikevaihto oli 57,7 miljoonaa markkaa (17,4 miljoonaa euroa). Kasvun oli käytännössä tuottanut ainakin osittain maksusitoumusasiakkaiden hoitopäivähintojen jatkuva nousu. Hoitopäivä oli maksanut 185 markkaa vuonna 1980 (90 euroa) mutta hinta oli yhden asiakkaan käyttämästä vuorokaudesta Tapaturmaviraston asiakkaille jo 386 markkaa (111 euroa) ja Kansaneläkelaitoksen asiakkaille 387 markkaa vuonna 1988. Itse asiassa huonekäyttöaste oli parantuneesta liikevaihdosta huolimatta jopa hieman laskenut, sillä vuonna 1987 se oli 78,56 prosenttia, kun aiemmin oli päästy yli 80 prosentin käyttöasteeseen. Lukema oli alhaisempi myös koko maan yleisemmällä tasolla, sen ollessa 54,1 prosenttia vuonna 1987.420 Syynä tähän oli luultavasti majoituskapasiteetin jatkuva kasvu tuohon aikaan. Tavanomaisten hotellien tyydyttävänä kannattavuusasteena pidettiin 1980-luvun lopulla 60 prosentin huonekäyttöastetta. Kylpylähotelleilla (ilmeisesti niiden sijainnista ja palveluista johtuen) piti luvun olla vielä tavallisia hotelleja korkeampi eli liikkua noin 70-75 prosentin tietämillä. Tämän vuoksi Kehitysaluerahaston kylpyläinvestointeja tarkastelleessa luottamuksellisessa tutkimuksessa pääteltiin 1989, miten: 417 Kts. prosessista TKL:n Jhtk. kokptk:t 10.7.1984, 7 §, Liitteet n:o 5-6; 26.8.1984, 7 §, Liite n:o 4, 12.3 §, Liite n:o 11, 12.4 §, Liite n:o 12; 25.10.1984, 18 §; 28.1.1985, 8 §, Liite n:o 5, 12.4 §; 3.5.1985, 7.3 §, Liite n:o 8 sanomalehdet Pohjois-Satakunta 25.4.1985 ”Tuomarlan kaavaa muutetaan”, Aamulehti 3.5.1985 ”Ikaalisten kylpylälle uusi kaava”, Kansan Lehti 8.6.1985 ”Polkeeko kylpylätoiminta Ikalaisissa paikallaan” (Onni Lautasalo), Aamulehti 11.5.1985 ”Sotainvaliditaloja Kylpylän kylkeen” (Heikki Norri); 17.6.1985, 11.4 §, Liite n:o 10; 25.8.1985, 5 §, Liite n:o 2 (TPLO päätös), Liite n:o 11 sanomalehdet Pohjois-Satakunta 15.8.1985, ”Norrille ei rakennuslupaa”, Satakunnan Kansa 15.8.1985, ”Rakennuslupapäätökset nurin Ikaalisissa”; 28.10.1985, 10.4 §, Liite n:o 14; Ikaalisten kaupungin edustajien ja TKL:n välinen keskustelu- ja informaatiotilaisuus 28.1.1985. 418 TKL:n Jhtk. kokptk. 20.12.1978, 1.2 §. 419 TKL:n Jhtk. kokptk. 30.9.1987, 5 §, Liite n:o 2. Lääkärien lakosta 1984 ja heidän yleisestä työmarkkinatilanteesta 1980-luvulla kts. Levä 2010. 420 Toimintakertomus 1987, 2, Liite n:o 4, TKL:n Vuosikokous 28.8.1988, 5 §. Toimintakertomus 1986, 4, Liite n:o 4, TKL:n Vuosikokous 30.8.1987, 5 §. 107 ”Moni uusista ja ehkä joku vanhoistakin kylpylöistä jää varmasti tämän rajan alle, jos tarjonta kasvaa 13 prosenttia vuodessa viiden vuoden ajan.”421 Lainaus kertoo siitä, että ylikuumeneminen kyllä oli kylpylätoimialan tiedossa mutta tämän ei toimialan sisällä ymmärretty vielä tässä vaiheessa merkitsevän mitään katastrofaalista. Kasvuodotukset ja myös ajatukset mahdollisista tuotoista olivat alalla niin valtavat pankkien lainahanojen avauduttua 1980-luvun puolivälin jälkeen. Tuolloin elettiin suomalaisissa kokemustodellisuuksissa ja niiden muodostamissa toisiinsa limittyvissä yhteiskuntatodellisuuksissa vielä sellaista aikaa, joiden yhteisenä nimittäjänä voisi kulttuurisesti ja kansantaloudellisessa mielessä väittää olleen tietynlaisen pysyvän ja jatkuvan mutta silti maltillisen kasvun idean tuottama ”paasikivis-kekkoslainen” odotushorisontti.422 Kylpylöiden toimialan rahoitukselliseen sisäpiiriin luettiin Kehitysaluerahaston tutkimuksessa kuuluviksi Kauppa- ja teollisuusministeriö, Matkailun Edistämiskeskus (MEK), Alko ja Kehitysaluerahasto (KERA) sekä pankit ja vakuutuslaitokset. Näiden nähtiin kyllä tekevän rahoituspäätökset itsenäisesti mutta nähtiin myös, että: ”Aika-ajoin ’sisäpiirin’ on syytä kokoontua ja pohtia toimialan kokonaistilannetta.”423 Tällaistä horisontaalista yhteistoimintaa eli ”toimialan kokonaistilanteen pohdintaa ’sisäpiirin’ kesken” voisi kutsua kartelliksi tai pyrkimykseksi sitä kohden. Suomessa myynti eri toimialoilla on yleisemminkin ollut hyvin kartellisoitunutta toisen maailmansodan jälkeen aina 1990-luvulle asti Euroopan Unioniin liittymiseen saakka. Esimerkkeinä voi pitää paperin- (Finnpap) tai kartonginmyyntiä (Finnboard). Myös kylpylässä verkostoitumisen edut tiedostettiin vanhastaan. Kylpylä oli mukana Ikaalisten kaupungin ja alueen yritysten perustamassa ”Ikaalisten Kylpyläkaupunki Oy” yrityksessä 17,4 prosentin omistusosuudella.424 Lisäksi kylpylä oli mukana valtakunnallisessa Terveyskylpyläyhdistyksessä, joka perustettiin 1977 valvomaan kylpylöiden etuja suhteessa julkiseen valtaan.425 Kylpylä liittyi myös kesällä 1985 jäseneksi Suomen Fysikaalisten Hoitolaitosten yhdistykseen, koska arveltiin, että ”jäsenyyden kautta saadaan kyseiseltä liitolta tarvittavaa ja ajankohtaista informaatiota alan ammattiasioista”.426 421 T U T K I M U S K Y L P Y L Ä I N V E S T O I N T I E N T A R P E E S T A J A K A N N AT T AV U U D E S T A KEHITYSALUERAHASTO 7.6.1989 (Luottamuksellinen), 14, Liite n:o 12, TKL:n Jhtk. kokptk. 27.8.1989, 9.4 §. 422 Kulttuurisista odotushorisonteista kts. esim. Koselleck 1979, 1985. Maltillisen kasvun yhteiskunnasta kts. esim. Tervo 2003, 80-85; Sitkeästi vuosikymmeniksi talous- ja yhteiskuntapoliittisessa kielenkäytössä elämään jäänyt slogan ”maltilla vaurastumisesta” on peräisin pääministeri Urho Kekkosen pamfletista vuodelta 1952, Kekkonen 1952. Sen myöhemmästä hyvinvointipoliittisesta muotoilusta vastasi Pekka Kuusi kirjallaan ”60-lukulainen sosiaalipolitiikka”, Kuusi 1961. Uudenlaisesta hahmotuksesta ja sen tuottamasta odotushorisontin muutoksesta 1990-luvun taitteessa kts. esim. Pohjola 1996; Alasuutari 1994; Blom 1999. Suomen taloudellisesta muuttumisesta pidemmällä aikajaksolla kts. artikkeleita kirjassa Ojala, Eloranta & Jalava (toim.) 2006 tai Kuisma & Keskisarja 2012. 423 T U T K I M U S K Y L P Y L Ä I N V E S T O I N T I E N T A R P E E S T A J A K A N N AT T AV U U D E S T A KEHITYSALUERAHASTO 7.6.1989 (Luottamuksellinen), 1, Liite n:o 12, TKL:n Jhtk. kokptk. 27.8.1989, 9.4 §. 424 Kts. tästä Toimintakertomus 1987, 4. 425 Kts. tästä TKL tvk. 3.2.1977, 6 § ja sen Liite n:o 4. 426 Kts. TKL:n Jhtk. kokptk. 25.8.1985, 9 §, Liite n:o 6. 108 Lakia kilpailunrajoituksista muutettiin Suomessa vuonna 1992, jolloin sen 6 pykälään lisättiiin kielto kartelleista.427 Huomionarvoista tässä nimenomaisessa tapauksessa on se, että kylpylöiden ”horisontaalisessa yhteistoiminnassa” oli mukana sekä markkinointitahot, valtio että myös yksityinen rahoitussektori. Kyse oli siis koko yhteiskunnan läpileikkaavasta rakenteellisesta toiminnantavasta suomalaisessa yhteiskunnassa.428 Rakennusmarkkinat olivat samaan aikaan kuitenkin jo ylikuumenemassa rahan halpuuden ja helpon saatavuuden johdosta. SKOP:n johtajana toimineen Christopher Wegeliuksen muistelmakirjasta Minä, Christopher Wegelius - Päiväkirja pimeiden voimien vuosilta voi lukea rahan tuottamasta sokaisevasta tunnelatauksesta, joka sai transsin kaltaisena logiikkana pankinjohtajat lisäämään luototuksen vauhtia rahoituksen vapauduttua 1980-luvulla, vaikka osin jo samaan aikaan ymmärrettiin (ainakin esitietoisesti asiaa aavistellen), että tilanteessa olisi pitänyt toimia jotenkin toisin (toki tietämättä tarkkaan miten).429 Raha-automaattiyhdistyksen tuet ja osakepelin huuma430 Ikaalisissa yleistilanteeseen kuitenkin suhtauduttiin hieman suuremmalla realismilla kuin koko maassa. Sillä ei ollut välitöntä hätää ainakaan huonekäyttöasteella mitattaessa ja varmaa liikevaihdon kasvuakin oli tiedossa lisääntyvien majoituspaikkojen ja parantuvien hoitotilojen myötä. Eräänä ongelmakohtana omaisuudenluovutusten ja myyntien suhteen 427 Laki talouselämässä esiintyvien kilpailunrajoitusten valvonnasta (47/1957) säädettiin 1957 ja se korvattiin 1964 lailla taloudellisen kilpailun edistämisestä (1/1964). Lakia muokattiin avaamaan suomalaista suljettua taloutta mahdolliseen tulevaan EEC- tai EFTA-jäsenyyteen liittyen 1973 (423/1973). Tämän jälkeen lakia muutettiin ensin 1988 (Laki kilpailunrajoituksista 709/1988) ja sittem tässä mainitulla vuoden 1992 lailla (Laki kilpailunrajoituksista 27.5.1992/480, kumottu). Nykyisin voimassa oleva laki on nimeltään Kilpailulaki ja se on vuodelta 2011 (948/2011) mutta osia siitä on uudistettu jo 2013 lailla kilpailulain muuttamisesta (595/2013); Kts. kilpailulainsäädännön muuttumisesta myös ”Horisontaalinen yhteistyö kartonkiteollisuudessa”, Dnro 192/61/96, 10.3.2000 Kilpailuvirasto, verkossa osoittessa http:// www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?sivu=ratk/r-1996-61-0192, (luettu 21.11.2014) 428 T U T K I M U S K Y L P Y L Ä I N V E S T O I N T I E N T A R P E E S T A J A K A N N AT T AV U U D E S T A KEHITYSALUERAHASTO 7.6.1989 (Luottamuksellinen), 1, Liite n:o 12, TKL:n Jhtk. kokptk. 27.8.1989, 9.4 §. Kts. kartelleista myös ”Horisontaalinen yhteistyö kartonkiteollisuudessa”, Dnro 192/61/96, 10.3.2000 Kilpailuvirasto, verkossa osoittessa http://www.kilpailuvirasto.fi/cgi-bin/suomi.cgi?sivu=ratk/r-1996-61-0192, (luettu 21.11.2014) sekä tilantesta yleisemmin seuraavat teokset Heikkinen 2000; Jensen-Eriksen 2007, Jensen-Eriksen, Suvikumpu, Forsström 2009, Jensen-Eriksen et al. 2012; Kuisma 2004, (toim.) 2008, 2010b; Siltala 2007; Rusko 2011. 429 Saari 1992, 136-141, 144-165, 169-177, 184-192, 198-207; vrt. rahan tuottamasta kokemuksesta Deleuze 2007, 118. 430 Erityisesti niin sanotun ”itävaltalaisen taloustieteen” koulukunnan piirissä kartelleilla on nähty olevan myös positiivisia vaikutuksia kansantaloudellisesti. Sen piiriin itsensä lukevien taloustieteilijöiden mukaan kartellit voivat toimia edellytyksenä tuotantopääoman hankkimiseen, koska niiden avulla nähdään olevan mahdollista purkaa ylikapasiteettia tai päällekkäisyyksiä sekä edistää innovaatioita ja palveluja. Kts. ”itävaltalaisesta koulukunnasta” esimerkiksi Cubeddu 1993; Fleetwood 1995; Gloria-Palermo 1999. Libertaristinen perinne kansantaloustieteessä kyseenalaistaa äärimmäisen metodologisen individualismin hengessä koko kansantalouden käsitteen ja talouden valtiollisen säätelyn tarpeellisuuden, kts. esim. Caplan 2007 mutta esimerkiksi Nobelin taloustieteen palkinnon 2008 kansainvälisen kaupan ja aluetaloustieteen teorioistaan saanut Paul Krugman painottaa jonkinlaisen talouden ulkopuolisen säätelyn tarpeellisuutta. Kts. tästä esim. Krugman 2012. huolimatta siitä, että Krugman painottaa säätelyn tarpeellisuutta hänen teoriaansa voi kuitenkin pitää kartelleja vastustavana, koska sen mukaan voidaan ajatella, että kartellit rajoittavat ja jäykistävät kilpailua tietyssä mielessä ”väärällä tasolla”. Niiden myötähän säätely tapahtuu kilpailuun suoranaisesti osallistuvien toimijoiden piirissä, eikä tuon ”tason” ylittävän ja siitä sen vuoksi riippumatonta valtiollista legitimiteettiä omaavan toimijan taholta. Tämä ylätaso omaisi teoreettisesti ajateltuna asemansa vuoksi riippumattomuutta toimijoista juuri pelkän säätelevän luonteensa vuoksi (eli ns. ”ylätasolta” tulevana määräysvaltaa omaavana ohjauksena katsottuna kilpailuun osallistuvien toimijoiden eli kartellihakuisten yritysten näkökulmasta). Käytännössä valvovan tason on pidettävä yhteyksiä myös toimijatasoon eli yrityksiin jatkuvan viestinnän kautta. Tässä mielessä siis mitä virallisempaa viestintä on, sitä paremmin valvontaulottuvuus voi toimia. Epävirallinen viestintä altistaa valvontaa toimijoiden vaikutusyrityksille. 109 olivat laajentumiseen liittyvät suuret rahalliset avustukset, joita raha-automaattiyhdistykseltä edelleen saatiin, ja joita oli aikojen kuluessa saatu vuodesta 1965 alkaen.431 Raha-automaattiyhdistys osoittikin lisääntyvää kiinnostusta sitä kohtaan, mihin sen rahoja oli käytetty. RAY teki TKL:n toiminnasta ja sen hallitsemista toimitiloista TKL:lle tiedustelun syksyllä 1988. RAY:n huomiota oli kiinnittänyt toimitilojen vuokraaminen ulkopuoliselle yhtiölle eli Kylpyläkasinolle. Raha-automaattiyhdistys näki, että tilojen tulisi pysyä koko toiminta-ajan avustusten saajan omistuksessa ja hallinnassa. TKL:lle tässä tilanteessa tuotti ongelmia päärakennuksesta Kylpyläkasinolle vuokratut ravintola- ja muut toimitilat. TKL:n johtokunnassa ymmärrettiin erittäin hyvin, että pahimmassa tapauksessa raha-automaattiyhdistys saattaisi vaatia avustusten takaisinmaksua. TKL vastasi Rahaautomaattiyhdistyksen tarkastaja Henry Honkaselle marraskuussa 1988. Liitto totesi vastaavansa hoito-, tutkimus- sekä liikunta- ja vapaa-ajan palveluista kylpylässä. Kylpyläkasinon tehtävänä oli vastata majoitus-, ravintola- ja hallinnollisista palveluista kylpylässä. Kirjeessä eriteltiin TKL:n omistuksessa olevat tilat mutta kerrottiin järjestelyiden olevan väliaikaisia. Kunhan uusi Kylpyläkeskus valmistuisi vuoden 1989 aikana tulisivat sen toiminnot siirtymään uudisrakennukseen, jolloin TKL ottaisi tiloihinsa hoitaakseen kuntoutujien hoidon, majoittamisen sekä ravitsemisen. Vanha päärakennus ja Hotelli Termessä sijaitseva Hoito-osasto 2 oli liiton omistuksessa. Vastauksessa tähdennettiin, että nämä tilat olivat niitä tiloja, jotka olivat aikojen kuluessa saaneet rakentamisavustuksia raha-automaattiyhdistykseltä.432 Kuva 19. Uudisrakennuksen ”arkkitehtonisesti mielenkiintoisen” suunnittelun esittelyä toimintakertomuksesta vuodelta 1986.433 431 T U T K I M U S K Y L P Y L Ä I N V E S T O I N T I E N T A R P E E S T A J A K A N N AT T AV U U D E S T A KEHITYSALUERAHASTO 7.6.1989 (Luottamuksellinen), 3, Liite n:o 12, TKL:n Jhtk. kokptk. 27.8.1989, 9.4 §. Tutkimuksessa todettiin (s. 3), ettei RAY ole voinut antaa investointiavustuksia yksityisille kylpylöille vaan ainoastaan säätiöiden, järjestöjen ja liittojen omistamille kylpylöille. Avustuksista kts. TKL:n Jhtk. kokptk. 29.8.1976, numeroimaton liite, jossa avustukset listattu vuosilta 1965-1976; RAY:n kirje TKL:lle 26.3.1991, TKL:n Jhtk. kokptk.28.2.1991, 10 §. 432 TKL:n Jhtk. kokptk. 18.12.1988, 6 §, Liite n:o 3. TKL:n vastaus RAY:n tarkastaja Henry Honkaselle 8.11.1988. 433 Toimintakertomus 1986, 5. TKL:n Jhtk. kokptk. 30.8.1987, 5 §, Liite n:o 4. 110 Päärakennuksen peruskorjausta pohdittaessa Raha-automaattiyhdistyksen kantaa oli spekuloitu jo loppukesästä 1988. Kylpylän johtoryhmä oli laatinut muistion TKL:n johtokunnalle saneerauksesta kesäkuussa 1988. Muistiossa jaoteltiin kuntoutuksen tarve kolmeen osaan. Kevyeen kuntoutukseen kuului varhaiskuntoutus ja ennaltaehkäisy. Vaativaan kuntoutukseen kuului toiminta, jossa kuntoutettavan kyky tulla yksin toimeen oli osin heikentynyttä. Raskaaseen kuntoutukseen kuuluvaksi luettiin heikon omatoimisuuden asiakkaat, jotka olivat pääasiassa vuodepotilaita. Kysyntätilanteen nähtiin tuolloin olevan lähellä isoa murrosta. Noin kolmeneljäsosaa kuntoutusasiakkaista (jotka siis muodostivat pääosan kaikista kylpylän asiakkaista tuolloin) olivat sotainvalideja tai sotaveteraaneja. Muistio totesi, että näiden asiakasryhmien suhteen tarjonta oli ylittämässä kysynnän muutaman vuoden kuluessa. Kylpylän näkökulmasta katsottuna oli siis ”pelättävissä” laitoskuntoutustarpeen voimakas väheneminen, koska rintamamiehet ja rintamanaiset tulisivat lähivuosien aikana siirtymään lopullisesti ”vanhushuollon” piiriin. Ainoastaan ”raskaan” kuntoutuksen parissa muistiossa nähtiin kysynnän ylittävän tarjonnan ”vielä pitkälle ensi vuosikymmenelle”. Muistiossa todettiin myös samanaikainen kilpailutilanteen muutos Suomessa. Vireillä oli tuolloin tiettävästi ainakin 17 uutta kylpylähanketta, joista suurimman osan kerrottiin tulevan tarjoamaan palveluitaan myös kevyen kuntoutuksen kohderyhmille. Lisäksi olemassaolevat kylpylät laajensivat toimintojaan ja muita kilpailevia palveluita oli tulossa lisää (erilaisia hoitolaitoksia, kuntoutussairaaloita ja sairaskoteja sotainvalideille). Rahaautomaattiyhdistys oli samaan aikaan myös ryhtynyt tarkistamaan suhtautumistaan avustamiseen. Muistiossa todettiin RAY:n kannan olevan Sosiaali- ja terveysministeriön mukaisen eli kylpyläkapasiteettia oli Suomessa jo tarpeeksi. Uusia hankkeita ei enää avustettu ja myös linja vanhojen kylpylöiden saneerauksiin oli kiristynyt. RAY:ssa katsottiin, että kylpylöiden tulisi kyetä rahoittamaan saneeraukset oman toimintansa tuottamalla ylijäämällä. Muistiossa nähtiin, että kielteinen kanta avustamiseen lievenisi huomattavasti, jos saneerausrakentaminen kohdistuisi vaativan tai raskaan kuntoutuksen kapasiteettiin.434 Uudisrakentamisen urakkatarjoukset, joita avustukset koskivat, oli hyväksytty syksyllä 1987 ja rakentaminen käynnistyi pian tämän jälkeen. Koko hankkeen tarkoitusta kuvailtiin vuoden 1986 toimintakertomuksessa seuraavasti: ”Tällä mittavalla hankkeella Kylpylän johto on myöskin halunnut turvata vuosikymmeniksi eteenpäin kylpyläväen nykyiset työpaikat. (…) Emme yksin, vaan yhdessä.”435 Eriyttämistoimenpiteet, tilinpäätöksien suuret ylijäämän tuloutukset 1980-luvun puolivälin aikoihin ja kylpylän rakennusten laajentaminen palvelivat ajatusta listautumisesta niin sanotulle OTC-listalle, joka oli toimitusjohtaja Luoman ajatus. ”Over the Counter” -lista oli alkuperäiseltä anglosaksiselta tarkoitusperältään rahoitusinstrumenttien suoraa kauppaa kahden osapuolen välillä. Suomessa sillä ryhdyttiin tarkoittamaan kauppaa, jota käytiin pienempien listattujen osakeyhtiöiden osakkeilla, jotka myöhemmin saattaisivat pyrkiä hakeutumaan pörssiin. Vastakohtana on suuryritysten pörssissä käytävä osakekauppa. Kylpyläkasino listautui ensimmäisenä yrityksenä Pirkanmaan talousalueelta OTC-listalle, 434 TKL:n Jhtk. kokptk. 28.8.1988, 8.6 §, Liite n:o 9. Muistio ”NYKYISEN PÄÄRAKENNUKSEN PERUSKORJAUS” 20.6.1988, Heikki Lehtonen & Jouni Kaappa. 435 TKL:n Vuosikokous 30.8.1987, 5 §, Liite n:o 4, Toimintakertomus 1987, 5. 111 kun se järjesti syksyllä 1987 hallituksessaan päätetyn vapaan osakeannin ja noteerasi tammikuussa 1988 uudet osakkeensa. Merkittäväksi tarjottiin 750.000 kappaletta niin sanottuja A-sarjan osakkeita 20 markan nimellisarvosta 32 markan merkintähinnalla. Pääomarakenteen vahvistamiseksi järjestetty anti toi yritykselle noin 2.700 uutta osakasta.436 Näiden joukossa oli myös Pomercurius niminen sijoitusyhtiö. Vaikka yleisemmällä eli koko valtakunnan tasolla kaikki tuntui olevan hyvin vielä syksyllä 1988, alkoi erityyppisiä signaaleja muutoksesta jo ilmaantua julkiseen keskusteluun. Toimittaja Harri Repo kirjoitti OTC-listalla tehtävistä pikavoitoista Tekniikka & Talous -lehdessä marraskuussa 1988. Jotkut olivat artikkelin mukaan tehneet yli 100 prosenttisia pikavoittoja saman vuoden elo-syyskuussa, ”jolloin antihuuma oli kiivaimmillaan”. Artikkelissa lainattiin Kansallisosakepankin pankinjohtaja Peter Fagernäsia, jonka mukaan artikkelin mainitsemat ”pikavoitot” olivat pankeille ongelmallisia. Fagernäs oli mielipiteissään alihinnoittelun puolella, koska sen ajateltiin hänen mukaansa auttavan positiivista kurssikehitystä sekä varmistavan seuraavan annin läpimenoa. Toinen syy, miksi kohtuullista hinnoittelua kannatti harrastaa oli Fagernäsin mukaan se, että ”rahastusilmiöstä” seuraisi ”negatiivinen maine” osakemarkkinoilla.437 Kuva 20: Kylpyläkasino Oy:n kurssikehitys ja vaihto helmikuulta 1988 helmikuulle 1989.438 436 Listautumisesta kts. Toimitusjohtajan katsaus, Ikaalisten Kylpylä 1987, 4. Toimintakertomus sisältyy TKL:n Jhtk. kokptk. 28.8.1988, 5 §, Liite n:o 4. 437 TKL:n Jhtk. kokptk. 28.8.1988, 10.9 §, Liite n:o 12. Tekniikka & Talous 18.11.1988, ”Annit alihinnoiteltuja - OTClistan pikavoitot keskimäärin 55 prosenttia”, (Harri Repo). 438 TKL:n Jhtk. kokptk. 2.3.1989, 15.7 §, Liite 9, Kurssikäyrä ja vaihto (kpl.). 112 Ilmiöstä ja sen kuvailusta voi päätellä, että Suomeen oli syntymässä toimintalogiikaltaan aivan uudenlainen yhteiskunnallinen tila: lähes yksinomaan mielikuviin perustuva nopean rahan ja spekuloivan talouden piiri, eikä ilman kokemusta siitä voitu vielä tietää varmasti, millaisilla tavoilla tuo ulottuvuus tulisi toimimaan. Oltiin matkalla ”notkeaan moderniin”.439 Notkeuden mielikuvat myös kiinnostivat TKL:n johtokuntaa yhdistyksen osaomistaman Kylpyläkasino Oy:n listautumisen vuoksi erityisen paljon. Rahaautomaattiyhdistys oli ottanut vielä syksyllä 1987 myönteisen kannan Osasto 2:n peruskorjaukseen ja myöntänyt sille noin 2,5 miljoonan markan avustuksen.440 Myös keväällä 1988 raha-automaattiyhdistykseltä saatiin investointiavustuksena vielä 700.000 markkaa.441 Tämän jälkeen tehdyn jo aiemmin mainitun tiedustelun jälkeen RAY muutti kantaansa eikä myöntänyt Päärakennuksen saneeraukselle enää avustuksia vuoden 1989 aikana.442 Reaktion, joka tästä seurasi, voidaan väittää olleen jo osin tulevan voimakasta ennakointia. Johtokunnassa ryhdyttiin nimittäin pohtimaan luultavasti jo ennen joulukuuta 1988 sitä, pitäisikö TKL:n myydä omistamansa K-sarjan osakkeet. Investointityöryhmä, jolle oli annettu tehtäväksi pohtia saneerauksen kustannusten rahoittamista valtuutettiin tuolloin tutkimaan tätäkin vaihtoehtoa tarkemmin. Lähtökohtaisena ajatuksena oli päärakennuksen saneerauksen kustannusten kattaminen mutta myös myynti nousi esille keskusteluissa tavasta, jolla korjaukset rahoitettaisiin. Kokouksessa esitettiin, että kaikki TKL:n omistuksessa olevat 200.000 K-sarjan osaketta tarjottaisiin myyntiin Osuusmeijerien Vakuutuslaitokselle.443 Suhde K- ja A-sarjan osakkeiden äänivallan suhteen on tässä tapauksessa hyvin merkityksellinen. Yhdellä K-sarjan (kantasarja) osakkeella niiden omistava taho omasi 20 ääntä, kun taas A-sarjan osakkeella oli ainoastaan yksi ääni osaketta kohden. Myynnissä olisi siis pian 4 miljoonaa ääntä Kylpyläkasinoon. Jo olemassa ollut sijoittajien kiinnostus heräsi. Pelin politiikka alkoi ja spekulaatiot kasasivat jännitteitä toimijoiden harteille kovin kuumottavan tuntuisiksi taakoiksi, kuten myöhemmin voi havaita sekä hyvässä että valitettavasti myös pahassa. Kylpyläkasino pääsi jakamaan osinkoa keväällä 1989 edelliseltä toimintavuodelta 12 prosenttia.444 Uuden Kylpyläkeskuksen harjannostajaisia päästiin viettämään maaliskuussa 1989.445 Mutta ne avustukset. RAY ilmoitti samaan aikaan kielteisestä kannastaan.446 Lisäksi hoito-osastoilla kuohui. Henkilöstö oireili jotain ja se ilmentyi suorittavan työntekijätason ja esimieskunnan välillä. ”Yksittäistapauksena” kerrottiin, että joku hoitajista oli hoitotapahtuman yhteydessä puhunut hoidettavalle asiakkaalle talossa vallitsevista ongelmista. Asiaan palattiin tämän jälkeen useassa johtokunnan kokouksessa ja 439 Kts. käsitteestä ja sen sisällöstä Bauman 2000. 440 TKL:n Jhtk. kokptk. 30.9.1987, 6.2 §. 441 TKL:n Jhtk. kokptk. 9.3.1988, 14.2 §. 442 TKL:n Jhtk. kokptk. 2.3.1989, 14 §; 27.8.1989, 6.4 §. 443 TKL:n Jhtk. kokptk. 18.12.1988, 9 §, Liite n:o 6. 444 TKL:n Jhtk. kokptk. 2.3.1989, 15.7 §, Liite n:o 9. 445 TKL:n Jhtk. kokptk. 2.3.1989, 15.5 §, Liite n:o 7. 446 TKL:n Jhtk. kokptk. 2.3.1989, 15.3 §, Liite n:o 5. 113 siihen koetettiin löytää ratkaisua lopulta ryhtymällä uudistamaan organisaatiota, jotta vuorovaikutus työntekijöiden välillä eri hierarkiatasoilla olisi parantunut. Toimitusjohtaja Luomasta hoitajan menettely oli ”hyvin valitettavaa”. Hän totesi, että asiaan ”tulisi pikaisesti saada aikaan parannusta esimerkiksi hoitohenkilökunnan koulutuksella”. Ilmeisesti ongelmiin liittyneitä johtamistapoja koetettiin muovata jo mainitulla organisaatiouudistuksella.447 Osakkeidenmyyntiä pohtinut toimikunta toi asian toiseen käsittelyyn toukokuussa 1989. Johtokunta valtuutti työryhmän neuvottelemaan OVL:n kanssa. Työryhmään kuuluivat Rinta, Breilin, Huumonen ja Luoma. Neuvotteluiden takarajaksi asetettiin tuolloin käynnissä olleen osakeannin kesäkuussa päättyvä merkintäaika. Osakeannissa vanhoilla osakkeenomistajilla oli merkintäetuoikeus. He saivat lunastaa neljällä vanhalla Ktai A-sarjan osakkeella yhden uuden A-sarjan osakkeen, jonka hinnaksi tuli 33 markkaa kappale. Merkintä tapahtuisi luovuttamalla osakelippu numero 2. MVL oli jättänyt kirjallisen ostotarjouksen TKL:n K-sarjan osakkeista. MVL oli kiinnostunut ostamaan 35.000 - 50.000 osaketta lunastuslausekkeen ehdoin. Osuusmeijerien Vakuutuslaitosta pidettiin hyväksyttävänä yhteistyökumppanina ”erinäisin edellytyksin”, joita ei kuitenkaan täsmennetty (ainakaan pöytäkirjaan). Osakkeista olisi mahdolista myydä tälle ostajalle puolet, lisäksi MVL käyttäisi edellä maintusta määrästä lunastusoikeuttaan ja TKL:lle jäisi omistukseensa vielä 65.000 K-sarjan osaketta, joiden kohtalosta tultaisiin päättämään kunhan ”tilanne muilta vireillä olevilta osilta selkiintyy”. Johtokuntaan tuotiin rahaan liittyen hyväksyttäväksi myös velkakirja Kylpyläkasinolle. Tilintarkastuksessa oli huomautettu osakaslainojen myöntämisestä, joten velkasuhde haluttiin hoitaa kuntoon velkakirjalla, jossa vastuut ja takaukset tuotaisiin esille seuraavaa tilintarkastusta varten. Edellisessä tilinpäätöksessä TKL:lla oli ollut velkaa Kylpyläkasinolle 4,6 miljoonaa markkaa. Suuret investoinnit ja tulorahoituksen riittämättömyys olivat tuottaneet vajauksen edellisten vuosien aikana. Uudella velkakirjalla Kylpyläkasino lainasi TKL:lle 7 miljoonaa markkaa maksettavaksi takaisin viimeistään kesällä 1994. Käyttötarkoitukseksi yksilöitiin TKL:n liiketoiminnan rahoitus. Tilintarkastajat olivat huomauttaneet, että TKL:n omistamat Kylpyläkasinon osakkeet eivät kuitenkaan voineet käydä vakuutena osakaslainalle. Vakuudet siis tarvittiin. TKL ja Kylpyläkasino ratkaisivat asian sopimalla kirjallisesti lainasopimuksessa, ettei lainaan tarvita ollenkaan vakuuksia.448 Tultaessa kesäkuuhun 1989 tiedettiin, ettei kauppoja OVL:n kanssa synny. Samalla johtokunnassa pohdittiin mitä merkintäoikeuksien kanssa oikein pitäisi tehdä. Oikeus oli nimittäin vanhentumassa juhannukseksi, joten asialla oli nyt kiire. Lopulta päädyttiin myymään pankin toimeksiantona kaikki merkintäoikeudet. Tuloarvio myynnistä oli 1 miljoona markkaa.449 Ilmeisesti K-sarjan osakkeiden myyntihankkeisiin liittyen elokuussa täsmennettiin TKL:n jäsenyysperusteita. Johtokunnalle annettiin oikeus ottaa jäseneksi jäsenyysehdoista poiketen myös ”yhteiskunnallisia vaikuttajia”. Ilmeisesti ostajakandidaatteja K-sarjan osakkaille oli löytymässä nyt muualtakin kuin maitotalouspiireistä. Neuvotteluja siis käytiin mutta samaan aikaan nähtiin toisaalta, ettei mahdollisuuksia 447 TKL:n Jhtk. kokptk. 22.5.1989, 10.5 §, Liite n:o 10. Kts. myös 2.3.1989, 16.2 §. 448 TKL:n Jhtk. kokptk. 22.5.1989, 5-7 §, Liitteet n:o 2-4. Liite n:o 2 ”Toiminnanjohtaja H. R. Breilinin muistio TKL:n K-sarjan osakkeiden myyntihanke 11.5.1989”, Liite n:o 4 LAINASOPIMUS. 449 TKL:n Jhtk. kokptk. 7.6.1989, 6 §. 114 mittaviin saneeraustöihin juuri tuolloin ollut ja yhtäältä, ettei tuloksista osakekauppaneuvotteluissa ollut mitään konkreettista tietoa. Lisäksi myös RAY:n kanssa haluttiin päästä keskustelemaan. Nähtiin, että pitäisi selvittää kaikki ne ”mahdolliset kitkatekijät”, jotka RAY:n avustusten saamista tuolloin olivat haittaamassa. Samalla myymiseen osallistuvien henkilöiden joukkoa kavennettiin. Juhani Rinta ja Heimo Breilin valtuutettiin neuvottelemaan kahdestaan ja tekemään kaupat TKL:n omistamista Kylpyläkasinon osakkeista. Vanhan päärakennuksen maapohjan ostaminen Kylpyläkasinolta jätettiin kokouksessa pöydälle.450 Merkintäoikeudet oli saatu myytyä mutta oletetun miljoonan sijasta tuottoa tuli vain hieman yli 570.000 markkaa. Oy Pomercurius Ab omisti nyt A-sarjan osakkeita noin 611.000 kappaletta. Reilun kolmanneksen omistusoikeudella sillä kuitenkin oli ääniä vain hieman yli 4 prosenttia, koska kyse oli A-sarjan osakkeista. Muilla pienomistajilla oli vajaat 25 prosenttia omistusosuutta mutta äänivaltaa vain 3:sen prosenttia. Valiolla, MVL:lla ja TKL:lla oli kullakin noin kolmannes äänivallasta pienin sisäisin eroin järjestyksessä Valio, MVL ja TKL. On muistettava, että TKL:ssä toimivat yhdessä Valion hallinnossa olevat henkilöt, MVL:n ja Meijerijohtajien jäsenet, jotka olivat kaikki TKL:n jäseniä. Täten todellista määräysvaltaa TKL:ssä käyttelivät Valio ja MVL jäsentensä kautta.451 Samaan aikaan investointivauhti oli kova, sillä uusi Kylpyläkeskus eli ”Maininki”452 -niminen päärakennus oli valmistumassa, vaikkakin urakoitsijana toiminut rakennusliike Puolimatka joutui ilmoittamaan syksyllä, että valmistuminen siirtyisi sovitusta lokakuun lopusta marraskuun lopulle. Samaan aikaan oli saatu rakennuslupa uudelle lomahotelliosakehankkeelle eli ”Ikaalialle” elokuun alussa. Lokakuun lopulla tuotiin johtokunnalle jobinpostia osakkeiden myyntihankkeesta. Neuvottelut K-sarjan osakkeiden myymisestä Pomercurius Oy:lle olivat kariutuneet. Pyyntö oli ollut 100 markkaa kappaleelta. Jatkoa varten valtuutettiin myös toimitusjohtaja Luoma osallistumaan myyntineuvotteluihin yhdessä Rinnan ja Breilinin kanssa. Jossain oli ilmeisesti tiedossa ostajatarjokas tai tarjokkaita. Samalla päätettiin ostaa vanhan päärakennuksen maapohja TKL:lle. ”Sen hinta muotoutuu käytävissä neuvotteluissa ja johtokunta hyväksyy tässä asiassa neuvottelijoille tarvittavan ’hintajouston’.”453 Samassa kokouksessa kutsuttiin koolle myös ylimääräinen yhdistyksen kokous joulukuun alkuun. Kokouksen asialistalle ilmoitettiin otettavaksi päärakennuksen saneerausohjelman rahoituksesta päättäminen sekä sen maapohjan ostaminen. Luottamushenkilö Pirjo-Riitta Karkiainen muistutteli samaan aikaan kirjeellään johtokuntaa, että kylpylän hallinnossa tapahtuvat merkittävät muutokset olivat asioita, jotka kuuluivat yt-lain mukaan yhteistoimintamenettelyn piiriin. Johtokunnassa päätettiin järjestää luottamushenkilöiden pyytämä tiedotustilaisuus kokouspäivänä. Jotakin oli siis vahvasti tekeillä, koska myös 450 TKL:n Jhtk. kokptk. 27.8.1989, 4 § (Jäsenyysehtojen muutos), 6.4 § (Saneerauksen rahoitus), Liite n:o 6, 6.5 § (Maapohjan osto). 451 TKL:n Jhtk. kokptk. 27.8.1989, 9 §, kohdat 9.1 ja 9.4 §. 452 Tilintarkastajana toiminut Raili Sikkilä kertoi köyneensä tutkimassa Mainingin kivijalan rakennusvaiheessa. Raili Sikkilän haastattelu 21.10.2013. 453 TKL:n Jhtk. kokptk. 24.10.1989, 5.4 §. (Myyntineuvottelut Pomercuriuksen kanssa), 5.5 § (Vanhan päärakennuksen maapohjan osto). 115 työntekijät asioiden tuolloisen tolan aavistivat. Kyse ei voinut olla yksinomaan organisaatiouudistuksesta, koska organisaatiota ei tuloksellisesti olisi tuolloin tarvinnut muokata. Organisaation uudistaminen oli myös käynnistynyt samoihin aikoihin myyntihankkeen kanssa. Eikä pelkkien henkilöstön sisäisten ristiriitojen vuoksi olisi, vaikkakin ne tärkeiksi asioiksi varmasti koettiin, tuolloin millään ryhdytty näin mittaviin tiedotusjärjestelyihin. Kyse oli siis pakko olla jostain ”isommasta” muutoksesta, joka ei voinut olla mitään muuta, kuin sellaisen ostajakandidaatin ilmaantuminen, joka olisi tehnyt merkittävän tarjouksen Kylpylälakasinon K-sarjan osakkeista.454 Kylpylän luonne oli muuttunut myös MVL:n jäsenistölle. Tilintarkastajana toiminut MVL:n hallituksen jäsen Raili Sikkilä kuvailee tuota muutosta toteamalla: ”Ja kyllä se oli sillon ennemmin, ennen kuin se rupesi laajenemaan. Sillon kun se oli se pienempi, niin sen varmaan koko ihan meijeriväki; ihan maidontuottajat ja toimihenkilöt ja nämä, niin tunsivat semmoseksi omaksi paikaksi. Mut sit, kun se laajeni liikaa siinä, niin se tuli oikeastaan semmosen meidän pienen järjestön hallittavaksi vähän liian suureksi siinä sitten. Mutta kyllä mä luulen, että semmoset vieläkin, jotka siellä ovat olleet sillon aikanaan, niin vieläkin pitävät sitä semmosena, niin kun sanotaan ’meidän paikkana’.”455 Kylpyläkasinon kauppa aloittaa kylpylän ”interregnumin” Seuraavaan johtokunnan kokoukseen, joka järjestettiin samana päivänä kuin yhdistyksen ylimääräinen kokous, tuotiin hyväksyttäväksi ja tietoon K-sarjan osakkeiden kauppa, joka oli tehty marraskuun 1. päivä 1989. Myynnissä yhdessä Juhani Rinnan kanssa toiminut MVL:n toiminnanjohtaja Heimo Breilin selosti ylimääräiselle kokoukselle myynnin vaiheita. Kun neuvottelut OVL:n kanssa loppuivat ostajaehdokkaan kiinnostuksen lakkaamisen vuoksi, ryhdyttiin neuvotteluja käymään Breilinin mukaan Pomercuriuksen kanssa. Nämäkään neuvottelut eivät johtaneet tulokseen ostajaehdokkaan rahoitusjärjestelyiden epäonnistuttua. Siksipä Breilin kertoi, että: ”Tämän jälkeen kaupankäynti aloitettiin Uhvatta Oy -nimisen osakeyhtiön ja perusteilla olevan Syncap Oy -nimisen yhtiön kanssa. Näiden yhtiöiden kanssa syntyneen kauppasopimuksen yksityiskohdat ilmenevät liitteenä olevasta kauppakirjasta.”456 Ylimääräinen kokous hyväksyi kaupan ja myös ”poikkeuksellisesti jälkikäteen” kokoukselle tuodun esityksen vanhan päärakennuksen tontin ostosta sen uudelta omistajalta. Tämä järjestely hyväksyttiin ”poikkeuksellisen tilanteen” johdosta ”Terveyskylpyläliiton itsenäisen toiminnan ja kannattavuuden turvaamiseksi”.457 Vanhan päärakennuksen saneeraus vaatisi silti kaupankin jälkeen lisää rahaa. Liiton talous ei olisi kestänyt rahoituksen ottamista kokonaan pankista, kuten ylimääräisessä kokouksessa todettiin. Osakekaupan jälkeen liiton kassassa kerrottiin olevan ”noin 7,1 Mmk” mutta sen lisäksi todettiin edelleen tarvittavan RAY:n avustusta saneerauksen toteuttamiseen. Johtokunta velvoitettiin saattamaan 454 TKL:n Jhtk. kokptk. 24.10.1989, 7 § (Ylimääräisen yhdistyksen kokouksen koolle kutsuminen), 10.2 § (Luottamushenkilön kirje TKL:n johtokunnalle 19.19.1989). 455 Raili Sikkilän haastattelu 21.10.2013. 456 TKL Ylimääräinen yhdistyksen kokousptk. 4.12.1989, 5 §, Liite n:o 4 KAUPPAKIRJA (K-sarjan osakkeet). 457 TKL Ylimääräinen yhdistyksen kokousptk. 4.12.1989, 6 §, liite n:o 5 KAUPPAKIRJA (Vanhan päärakennuksen osto). 116 saneeraussunnitelma ja sen rahoitus kuntoon sekä huomioimaan RAY:n avustusmahdollisuudet rahoituksen järjestelyissä.458 Kauppakirjaan Kylpyläkasinosta sisältyi viiden vuoden kilpailukieltolauseke. Kirjauksen mukaan se ei kuitenkaan koskenut TKL:n sääntöjen mukaista hoito- ja kuntoutustoimintaa sekä tätä palvelevaa ravitsemus- ja majoitustoimintaa. TKL myös sitoutui ostamaan tarvitsemansa majoitus- ja ravitsemistoiminnot Kylpyläkasinolta. Sopimussakoksi määriteltiin 20 prosenttia kyseessä olevan toiminnan liikevaihdosta koko siltä ajalta, jolla kieltoa oli rikottu. Kauppakirjassa myös sitouduttiin myymään 2,9 hehtaarin määräala TKL:lle, joka toteutettiin laatimalla erillinen kauppakirja. Tässä jälkimmäisessä kauppakirjassa jaettiin vanhan päärakennuksen kauppahintaa myös tarkempiin osiin. Insinööritoimisto Geotesti Ky oli tehnyt alueen pinta-alamääritykset ja niiden työpäällikkönä oli toiminut työpäällikkö Toivo Ali-Runkka. Tehdyt aluemääritykset on tässä yhteydessä syytä mainita siksi, koska ne liittyivät kiinteästi RAY:n avustusten saamiseen, kuten myöhemmin huomataan.459 Tapa, jolla kauppa toteutettiin ei kutienkaan miellyttänyt kaikkia siinä mukana olleita tahoja. Suuromistaja mutta pienäänivaltainen Pomercurius ilmaisi kantansa välittömästi sen havaittua uusien kauppojen olevan tekeillä (tai tehtynä, sic!) 27. lokakuuta. Se vaati osakeyhtiön ylimääräisen yhtiökokouksen koollekutsumista. Perusteluina oli, että sillä oli omistuksessa yli 34 prosenttia osakkeista mutta silti sillä ei ollut edustusta hallintoelimissä. Pomercuriuksen mielestä tilanne merkitsi A-sarjan omistajille mahdollisuutta poiketa tasavertaisuudesta heitä kohtaan ja lisäksi järjestelyä pidettiin A-sarjan omistuksen arvoa loukkaavana. Yhtiö vaati selvityksiä useassa eri asiassa sekä lopuksi A-sarjan osakkeiden omistajien hyväksymistä mukaan hallintoon. TKL:n johtokunnassa asia merkittiin joulukuussa ainoastaan tiedoksi. Kokouksessa oli paikalla seitsemän jäsentä ja sihteerinä toiminut toimitusjohtaja Luoma. Poissa oli kahdeksan jäsentä, kuten esimerkiksi Osmo Huumonen ja Juhani Rinta. Heitä ei näkynyt myöskään yhdistyksen ylimääräisessä kokouksessa, jossa oli paikalla yhdeksän yhdistyksen jäsentä. Johtokunta ei voinut hyväksyä kokouspöytäkirjaansa, koska se ei ollut paikalla päätösvaltaisena. Myöhemmin tammikuussa 1990 pöytäkirjaa hyväksyttäessä yhtä joulukuun kokouksen pöytäkirjan pykälää ei voitu hyväksyä.460 MVL:n jäsenlehdessä Maitotaloudessa tehtyä kauppaa avasi TKL:n johtokunnan jäsen Erkki Koski. Hän totesi artikkelinsa alussa, että MVL:n ensisijaisena tehtävänä oli jäsenistön edunvalvontatyö. Kylpylän asioiden hoitaminen oli ”saanut painopisteenä liian ison osan liiton toiminnassa”. Siksi Liiton henkilöstöresurssit olivat riittämättömät ”näin suureen tehtävään”. Lisäksi Kosken mukaan jatkuvat osakeannit, joihin oli taloudellisten voimavarojen riittämättömyyden vuoksi pitänyt turvautua toistuvasti, olivat ”murentaneet tuottoajatuksiamme”. Kosken mukaan tilanne oli omistusten suhteen nyt ”periaatteessa miltei sama kuin joskus viisi vuotta sitten”. Oli vain ”syntymässä uusi liiketoimintayksikkö, 458 TKL:n Ylimääräinen yhdistyksen kokousptk. 4.12.1989, 7 §. Syytä siihen miksi MVL myi voi pohtia lukiessa MVL:n johtokunnan pöytäkirjoja vuosilta 1988-1990. Kylpylän asioita käsiteltiin poikkeuksellisen paljon myös MVL:n johtokunnassa, mikä saattoi johtaa asiaan tarkemmin vihkiytymättömillä luottamushenkilöpohjaisilla yhdistystoimijoilla uupumiseen ja haluun saada jatkuvia hoidettavia asioita aiheuttava kylpylä pois käsistä. 459 TKL:n Jhtk. Kokptk. 12.3 §, Liite n:o 5, (KAUPPAKIRJA). 460 TKL:n Jhtk. kokptk. 4.12.1989, 11.7 §, Liite n:o 8 KYLPYLÄKASINO OY:N YLIMÄÄRÄISEN YHTIÖKOKOUKSEN KOOLLEKUTSUMINEN 27.10.1989. 117 Maininki, entisten lisäksi”, kuten hän totesi kirjoituksessaan. Koski päätti artikkelinsa toteamukseen tulevasta: ”Me kaikki toivomme Kylpyläkasinon jatkuvaa onnea ja menestystä. Kylpylän kannalta ei liene suurtakaan merkitystä sillä, kuka mitäkin omistaa. Rakennukset ovat rakennetut palvelulaitoksiksi tulevien asiakkaiden tarpeisiin. Ne ovat ja pysyvät! (…) Jo pelkällä olemassaolollaan ne takaavat kohtsillään 350 henkilölle työpaikan ja hyvinvointia koko Ikaalisten kaupungille. Kylpylä Ikaalisissa on käsite.”461 Valitettavasti uudet omistajat eivät välttämättä jakaneet kaikkia Kosken ja MVL:n ajatuksia Ikaalisten kylpylää koskevan ”käsitteen” sisällöstä, sillä tämän jälkeen alkoivat vaikeudet. Uusi palveluiden ostosopimus saatiin solmittua vasta huhtikuussa 1990. Sitä ennen moni muukin asia oli lähtenyt (ainakin semioottiselle) sivuraiteelle. Nyt oli olemassa kaksi oikeasti eri intressien mukaan toimivaa tahoa, joiden äänet tuntuivat puhuvan joko ristiin, merkitsevän täysin eri asiaa tai puhuvan ainakin hyvin eri aikaan samoista asioista. Viestintä oli selkeästi vaikeaa ja katkonaista. Lisäksi TKL:n hallinnossa tapahtui suuria muutoksia. Myynnistä pettynyt toiminnanjohtaja Erkki Luoma irtisanoutui joulukuussa. Uudeksi toiminnanjohtajaksi valittiin neuvottelujen jälkeen johtoryhmässä toiminut ekonomi Jouni Kaappa maaliskuussa 1990 hänen jouduttuaan lähtemään Kylpyläkasinon palveluksesta, jonne hän oli siirtynyt kaupan mukana. Johtokunnasta erosivat jo joulukuussa 1989 meijeristi Seija Haavisto sekä maanviljelysneuvos Simo Kuiko. Johtokunnan uusiksi jäseniksi tulivat tuolloin MVL:n järjestösihteeri Matti Kangasalusta ja tuottajia edustanut maanviljelijä Tauno Mikkola Valion mandaatilla.462 Yhtenä keskeisimpänä toimijana TKL:ssa ollut MVL:n toiminnanjohtaja Heimo Breilin näki kesällä 1990 vanhan ”perheyhteisökauden” olevan ohitse kylpylän ja TKL:n suhteissa. Hänen hahmotuksensa tilanteesta tuolloin oli, että TKL:n ”rooli on jopa itsenäistynyt”.463 Toiminnanjohtaja Kaappa selvensi tapahtumia ja edellä mainittua itsenäisyyden tilaa hieman jälkikäteen toimintakertomuksessa vuodelta 1989. Hän kertasi myynnin ja vastakaupan, jolla TKL osti vanhan päärakennuksen 2,9 hehtaarin maa-alueen itselleen uusilta omistajilta. Suunnilleen samaan aikaan valmistui uusi Kylpyläkeskus Maininki, jonne hotellivastaanotto ja pääosa ravintolapalveluista siirtyi alkuvuodesta 1990. Kaapan mukaan: ”Syntynyt tilanne on Ikaalisten Kylpylässä uusi: alueen johtavilla yrityksillä, Terveyskylpyläliitolla ja Kylpyläkasinolla, on nyt eri taustaryhmät. Vuoden 1990 tavoitteena on löytää uudet yhteistoimintamuodot Kylpylän toiminnassa. Toiminnan kehittäminen on meille kuitenkin edelleen tärkein painopistealue. (…) Haluan osoittaa edeltäjälleni, toiminnanjohtaja Erkki Luomalle kiitokset Terveyskylpyläliiton hyväksi tehdystä ansiokkaasta työstä. (…) Henkilökuntaa, joka muutosten vyöryssä on toiminut loistavasti, en tiedä miten voisin kyllin kiittää.”464 Mielenkiintoisinta toiminnanjohtaja Kaapan kertomuksessa on oikeastaan se, mitä siinä ei mainittu. Minkäänlaista viittausta mihinkään uusiin myyntiaikeisiin ei nimittäin 461 Mt 1989/12, 5 ”Kylpylä on ja pysyy” (Erkki Koski); kts. myös Erkki Kosken haastattelu 4.11.2013. 462 TKL:n Jhtk. 30.1.1990, 13-14 §; 13.3.1990, 10.3 §, 12.1 §; 26.5.1990, 8 §, Liite n:o 5; 463 Mt 1990/8, 4 ”Asiaa terveyskylpyläliitosta”, (H. R. Breilin). 464 Toiminnanjohtajan katsaus, 5, IKAALISTEN KYLPYLÄ 1989 TOIMINTAKERTOMUS, Liite 3, TKL:n Vuosikokous 26.8.1990, 4 §. 118 katsaukseen sisältynyt. Vaikka ”kehittäminen” monesti järjestömaailmassa tarkoitti tuohon aikaan lopun alkua, ei sen tässä yhteydessä voi välttämättä suoraan tulkita tarkoittaneen myymistä. Johtokunnassa tehtiin kesäkuun 11. päivä 1990 myös päätös, jonka viesti tuntuu tähän liittyen kuitenkin kovin yksiselitteiseltä. Ennen kuin analysoidaan tätä johtokunnan päätöstä, on valotettava ensin hieman sen taustaa. Yhteistoiminnassa oli nimittäin ilmennyt yllättävän suuria hankaluuksia. Siksi tehtyyn päätökseen palataan vasta kohta. Sitä ennen seuraavassa puretaan muutamia päätökseen vaikuttaneita seikkoja, jotta päätöksen taustaa voisi ymmärtää. Ensinnäkin Pomercuriuksen tekemä selvityspyyntö oli kyllä käsitelty Kylpyläkasinon ylimääräisessä yhtiökokouksessa. Selvityspyyntöön kuitenkin vastattiin kertomalla, että TKL oli maksanut jo kaikki velkansa pois. Lisäksi kerrottiin, että vuokraus- ja palveluveloitussuhteita oli laskutettu vuoden 1989 aikana noin reilun 2 miljoonan markan arvosta. Todettiin myös, että kiinteistökauppa vanhan päärakennuksen 2,9 hehtaarin alueesta oli tehty tontin käyvästä arvosta eli 7 miljoonasta markasta. Kylpyläkasinolla ei annetun vastauksen mukaan ollut mitään seurauksia TKL:n taloudellisista vastuista. Mitään yhteistoimintasopimusta ei vielä tuolloin ollut myöskään tehty, joten tätä koskevaan kysymykseen saatettiin vastata kielteisesti joulukuussa 1989. Pomercurius jätti yhtiökokoukselle tämän jälkeen vastineen, jossa esitettiin, että luottoja olisi myönnetty alle käyvän korkotason, TKL:aa olisi subventoitu Kylpyläkasinoa vahingoittavasti, tilojen vuokrauksella olisi yritetty välttää RAY:n mahdollista takaisinperintää ja vanhan päärakennuksen tonttikauppa olisi tehty selvään alihintaan (Pomercuriuksen monessa yhteydessä esittämän väitteen mukaan hinnassa oli ”ilmaa” jopa noin 10,5 miljoonaa markkaa). Yhtiön johtopäätös tilanteessa oli, että yhtä osakkeen omistajaa oli suosittu ja tämän vuoksi oli rikottu osakeyhtiölain mukaista yhdenvertaisuusperiaatetta. Yhtiö tulisi esittämään vahingonkorvausvaateen oikeudessa alihintaisesta kaupasta. Pomercuriuksen vaatimuksista keskeisin koski ostajayhtiöiden lunastusvelvollisuutta. Sen vuoksi Pomercuriuksen vastineessa todettiin lisäksi, miten: ”Huomiota yhtiökokouksessa herätti myös se, että Syncap Oy, joka omistaa Kylpyläkasino Oy:n osakkeista noin 15 % ja äänistä noin 32 % ja joka on sijoittanut yhtiöön noin 25 miljoonaa markkaa ei ollut edustettuna yhtiökokouksessa.”465 Kylpyläkasinon uusien omistajien aikainen yhtiökokous ei hyväksynyt Pomercuriuksen vaatimuksia ja selvitys kerrottiin valtakunnan pääsanomalehden jutussa hyväksytyn yksimielisesti. Lehti tiesi myös kertoa, että äänivallan enemmistön omistava Uhvatta oli Incubatorin tytäryhtiö. Sen omistivat lehden tietojen mukaan Kari ja Jussi Uoti.466 Uusi asetelma hahmottuu - toiminnan hankaluus käy ilmeiseksi 465 Kylpyläkasino Oy: hallituksen vastaus Oy Pomercurius Ab:n selvitysvaatimuksiin 18.12.1989; Kylpyläkasino Oy:n yhtiökokoukseen 18.12.1989 liittyvä Pomercurius Oy:n vastine Kylpyläkasino Oy:n hallituksen selvitykseen yhtiökokouksen päätöksistä, Liite n:o 11, TKL:n Jhtk. kokptk. 30.1.1990, 16.4 §. 466 Kts. myös esim. HS 19.12.1989, ”Ikaalisten kylpyläriita: Vähemmistöosakkaan vaatimukset kaadettiin”, Liitteenä n:o 11, TKL:n Jhtk. kokptk. 30.1.1990, 16.4 §. Uotit saapuivat eräisiin neuvotteluihin helikopterilla. Raili Sikkilän haastattelu 21.10.2013. 119 Toisekseen TKL:n johtokunnassa tajuttiin jo tammikuussa 1990, että kuluvan vuoden budjetti tulisi olemaan selkeästi alijäämäinen.467 Huhtikuussa esiteltiin budjetti, jossa tappio tulisi olemaan 2,6 miljoonaa markkaa (662.229 euroa). Myös syy oli selvillä. Pöytäkirjaan kirjattiin, että: ”Pahimmin Terveyskylpyläliiton taloutta rasittavat Kylpyläkasinon perimät korkeat palvelumaksut kuntoutus- ja terveysloma-asiakkaiden majoitus- ja ruokailutoiminnasta.” Myöskään Kylpyläkasinon välittämissä lomaosakehuoneistossa majoittuminen ei ollut kannattavaa TKL:lle. Johtokunnassa pohdittiin, tulisiko toimintaa näiden seikkojen vuoksi supistaa mutta vastaus tähän pohdintaan oli jyrkän kielteinen, koska se edellyttäisi henkilökunnan supistamista lähes puolella. Päätettiin ryhtyä neuvottelemaan palvelumaksujen alentamisesta ja jos nämä neuvottelut eivät johtaisi tulokseen, irtisanottaisiin palvelujen ostosopimus.468 Myös RAY :n avustushakemukseen oli saatu jo vuoden alussa vastaukseksi kielteinen päätös.469 RAY:lle oli esitetty selvitys, jossa todettiin, että TKL:n ja Kylpyläkasinon toiminnot oli selkeää eriyttää. K-sarjan osakkeiden myyntiä perusteltiin ”vallinneen ristiinomistuksen purkamisena”. Haluttiin ”etäisyyttä kaupallista toimintaa” harjoittavaan osakeyhtiöön. Toiseksi syyksi todettiin kaupassa saadun liiton ”pääomahuolto” sille tolalle, että päärakennuksen saneerauskustannusten omarahoitusosuus olisi ”pääosin järjestyksessä”. Hoito-osastojen palvelujen markkinointi tulisi ”valtaosalta edelleen” tapahtumaan omatoimisesti. Hallinto liitossa tulisi säilymään itsenäisenä ja erillisenä. Kauppahinta TKL:n omistamille osakkeille oli 21,8 miljoonaa markkaa (noin 5,9 miljoonaa euroa). Tontin takaisinostoa taas perusteltiin liiton itsenäisyyden ja tulevien toimintamahdollisuuksien säilyttämisellä. Lopuksi tuomittiin Helsingin Sanomien kahdessa artikkelissa olleet Pomercuriuksen esittämät väitteet alihinnasta, toteamalla niiden olevan ”käsittämätöntä spekulointia”. TKL esitti, että aiemmin sama yritys itse olisi ollut valmis myymään kyseisen alueen ”huomattavasti halvemmalla” (K-sarjan osakkeiden kaupasta heidän kanssaan käydyllä toisella neuvottelukierroksella). TKL totesi: ”Asiasta on dokumentit tallella, joten se riittänee selitykseksi tältä osin.” TKL:n arkistoista ei kuitenkaan tällaisia asiakirjoja ole löydettävissä.470 467 TKL:n Jhtk. kokptk. 30.1.1990, 17.1 §. 468 TKL:n Jhtk. kokptk. 26.4.1990, 5-6 §. Katteen todettiin jäävän ”huomattavasti” alle kannattavuustavoitteena pidetyn 10 prosentin osuuden liikevaihdosta. 6 §:n Liite n:o 3. Palveluiden ostosopimuksesta kts. TKL:n Jhtk. kokptk. 26.4.1990, 8 §, Liite n:o 5. Kesäkuussa todettiin, että 3. huhtikuuta 1990 solmittu palveluiden ostosopimus sisälsi vuodessa ylihintaa arviolta 5 miljoonaa markkaa. Palveluiden hinnoittelussa nähtiin poiketun kauppakirjan sopimukseen sisältyneestä ”’kilpailukykyisen hinnan’ periaatteesta”. Kts. tästä TKL:n Jhtk. kokptk. 11.6.1990, 5 §, Liite n:o 2 sekä itse KAUPPAKIRJA 1.11.1989, kohta 17 (Kilpailukieltolauseke). Kauppakirja sisältyy liitteenä TKL:n ylimääräiseen yhdistyksen kokoukseen 4.12.1989, 5 §, Liite n:o 4. 469 TKL:n Jhtk. 30.1.1990, 16.5 §, Liite n:o 12. 470 TKL:n kirjallinen selvitys RAY:lle 30.11.1989, TKL:n Jhtk. kokptk. 4.12.1989, 11.3 §, Liite n:o 9. Liitteeseen oli sisällytetty myös sanomalehtiartikkeli HS 17.11.1989, ”Kylpyläkasinon kauppa on osoittautumassa sotkuvyyhdiksi”. Lehden artikkelissa tärkeimmäksi asiakohdaksi nousi ajatus siitä, että ulkopuoliset osakkeenomistajat epäilivät kaupassa kierretyn uuden arvopaperilain lunastuspykälää. ”Pomercuriuksessa epäillään, että kaupassa kierrettiin uutta arvopaperilakia. Toisena ostajana esiintynyttä Syncap Oy:tä ei löydy kaupparekisteristä eikä hakemustakaan ollut vireillä kaupan tapahtuessa. Arvopaperilain mukaan muiden osakkeiden lunastusvelvollisuus toteutuu, jos kaksi kolmasosaa äänivallasta siirtyy uudelle omistajalle. Myymällä kahdelle yhtiölle vältettiin lunastusvelvollisuus. Pomercuriuksen epäilyä tukee se, että yhtiön uuteen hallitukseen ei valittu yhtään Syncap Oy:n edustajaa.” 120 Pomercurius tekikin tilanteesta selvityspyynnön silloiseen Pankkitarkastusvirastoon (nykyinen Finanssivalvonta). Yhtiö pyysi virastoa tutkimaan, oliko kaupassa noudatettu arvopaperimarkkinalakia ja oliko kaupassa syntynyt lain 6 luvun 2. pykälän mukainen lunastusvelvollisuus. Virasto lähestyi pyynnön jälkeen TKL:a ja pyysi vastauksia neljään kysymykseen. Virastossa haluttiin tietää, koska neuvottelut alkoivat, milloin toiseksi ostajaksi ilmaantui Syncap Oy, tapahtuivatko neuvottelut kahden ostajayrityksen kanssa täysin toisistaan irrallaan vai oliko niillä yhteyksiä keskenään sekä sen, kuka edusti edellä mainittua yhtiötä neuvotteluissa. Selvitystä pyydettiin marraskuun loppuun mennessä.471 TKL:n onneksi mahdollinen lunastusvelvollisuus ei enää ollut sen ongelma, vaan uusien omistajien. On kuitenkin mahdotonta selvittää miten kauppasopimus muuttui neuvotteluiden aikana. Käytettävissä olleiden lähteiden nojalla arvioiden vaikuttaa siltä, että ostajataho tajusi lunastusvelvollisuuden liian myöhään. Lopullista vastausta ei ole saatavilla, sillä Finanssivalvonnan arkistostakaan ei löydy TKL:n antamaa vastausta. Lunastusvelvollisuus lienee silti toteutunut tosiasia.472 Kolmanneksi ilmapiiri TKL:n ja Kylpyläkasinon välillä oli oudon ambivalentti. TKL:n niin sanotussa ”maallikko”johdossa ei ilmeisesti aivan ymmärretty osakepelin uudenlaista ”kielioppia”. Viestintä tuntui kieppuvan jonkinlaisen oudon hiljennetyn attraktorin ympärillä, josta TKL ei tuntunut saavan otetta, koska sen piirissä tunnuttiin ainakin hallinnon kirjeenvaihdosta luettuna oletettavan ”pelikentän” olevan edelleen samanlaisen kuin aiemminkin. Mutta itse tuon ”kentän” muodonmuutos oli jatkuvaa, ja se mitä eilen oli sovittu saattoi oletusten tasolla olla vanhentunutta tietoa jo seuraavana päivänä. Tästä voisi esittää lukuisia esimerkkejä. Jorma Saariketo kirjoitti Kylpyläkasinon puolesta MVL:n Heimo Breilinille tammikuussa 1990. Kirje oli ehkä tahallisen virheellisesti osoitettu Meijerien Liitto ry:lle. ”Hyvää alkanutta vuotta Sinulle! Kiitos arvokkaista neuvoista ja ohjeista, joita viime tapaamisessamme annoit. Se, mitä Erkin osalta arvelimme, toteutui yllättävän nopeasti (…) Pyydän Sinua miettimään seuraavaa ehdotusta ja haluaisin keskustella siitä Sinun ja Juhani Rinnan kanssa esim. 16.1.90 kun tapaamme Ikaalisissa. Ehdotukseni on että Heikki Lehtonen olisi jatkossa TKL:n toiminnanjohtaja ja myös hallituksemme jäsen, Kylpyläkasino (Jouni Kaappa) hoitaisi kaikki TKL:n hallinto- ja talousasiat sekä että perustaisitte TKL:n johtokunnan alaisuuteen työvaliokunnan. (…) Em. järjestely toimisi käsitykseni mukaan melko hyvin ja säästäisimme molemmat kuluissamme. Olemme keskustelleet em. järjestelystä niin hallituksessamme kuin johtoryhmässämme ja molempien kanta asiaan oli positiviinen. Olen mielihyvin käytettävissäsi asiaan liittyvissä yksityskohdissa.”473 Kirjeeseen sisältyvästä ilmiselvästi ylisanojen puolelle taipuvasta maireudesta huolimatta TKL:n johtokunnannäkemys asiasta ei sumentunut. Vastaus kirjeeseen oli, etteivät ”kirjeessä esitetyt ratkaisumallit sovi” TKL:lle.474 471 Pankkitarkastusviraston kirje TKL:lle 19.11.1990, Dnro 1282/8.1/90, Liite n:o 6, TKL:n Jhtk. kokptk. 28.11.1990, 16 §. Johtokunnan pöytäkirjassa todetaan liitteeseen sisältyvän annettu vastaus mutta sitä ei ole löydettävissä. Lisäksi kyseistä vastausta ei löytynyt myöskään Finanssivalvonnan arkistosta ko. tapaukseen liittyvistä asiakirjoista. Jarmo Parkkosen (Finanssivalvonta) suullinen tiedonanto 25.11.2014. 472 Osastopäällikkö (Finanssivalvonta) Jarmo Parkkosen sähköpostitiedonanto tekijälle 12.12.2014. 473 Jorma Saariketo/AF Heimo Breilinille 9.1.1990 ”ERKKI LUOMAN ERO”, Liite n:o 14, TKL:n Jhtk. kokptk. 30.1.1990, 17.4 §. 474 TKL:n Jhtk. kokptk. 30.1.1990, 17.4 §. On myös selvää, ettei Lehtosta tämän vuoksi valittu johtajaksi, vaikka siitä oli jo ehditty päättää kokouksessa joulukuussa 1989, jolla ei kuitenkaan ollut liian harvalukuisena päätösvaltaa. 121 TKL oli jo joutunut reklamoimaan kilpailukieltolausekkeen rikkomuksista ja joutunut vastaanottamaan yksipuolisesti huoltotoimintasopimuksen irtisanomisen. Huoltotoimintaan liittyvän sopimuksen irtisanomista pidettiin TKL:n kannalta ”onnettomana”. Ikaalisissa oli tarjolla hallitilaa niin paljon ja niin halvalla, että tyhjäksi jääneen tilan vuokraaminen tuottaisi hankaluuksia. Myös varaustilanne oli ”erittäin kehno”. Syiksi tähän arveltiin yrityskaupoista seurannut kielteinen uutisointi julkisuudessa sekä ravintolatoiminnan siirtyminen Maininkiin, joka sai kuntoutujat tuntemaan itsensä syrjityiksi475. Kuntoutusalalla nähtiin olevan alkamassa erittäin voimakas kilpailu. Tämä johtaisi siihen, että asiakaspotentiaalit tulisivat häviämään tarjonnan alati kasvaessa. Ongelmaa pyrittiin ratkaisemaan informoimalla kaikkia maksusitoumusasiakkaita lähettäviä tahoja tilanteesta.476 Kesäkuussa tilanne oli entistä tulehtuneempi. TKL oli joutunut reklamoimaan ruoan tason alentumisesta kaksi kertaa. Kilpailukieltolauseketta koskeviin kirjelmiin ei ollut saatu asianmukaisia vastauksia. ”Eräässä palaverissa he luovuttivat meille oheisen allekirjoittamattoman paperin” kerrottiin johtokunnalle. Kylpyläkasinolta oli myös saatu uusi sopimusehdotus, jossa voimassaolevat ehdot oli pyritty sitomaan entistä tiukemmin voimassaoleviksi huomattavasti pidemmäksi ajaksi kuin aiemmin oli sovittu. TKL koki myös sen painostukseksi, että Kylpyläkasinon jatkoyhtiökokouksessa oli esitetty vastuuvapauden myöntämättä jättämistä va. toimitusjohtajana toimineelle Jouni Kaapalle. ”Toimenpiteen taustalla oli nähtävissä painostus Terveyskylpyläliittoa kohtaan.” Breilinin viesti yhteistoimintaneuvotteluista oli, että ne olivat olleet ”erittäin hankalia”.477 Tämän jälkeen saatiin edellä mainittu ostoehdotus, jonka vastauksesta tässä esiteltävää lankavyyhteä lähdettiin kerimään auki. TKL vastasi Kylpyläkasinon ehdotukseen seuraavasti: ”Johtokunta päätti yksimielisesti, ettei Terveyskylpyläliiton omaisuus ja toiminta ole kaupan.”478 Myymistä oli kuitenkin pohdittu huolella, sillä siitä oli laadittu yksityiskohtainen muistio. Aluksi tilannetta pohdittiin ostajan kannalta. Nähtiin, ettei sen kannattaisi maksaa paljoa, 475 Kts. syrjityksi tulemisen kokemuksesta esim. mielipidekirjoitusta, joka liitettiin myös TKL:n Vuosikokouksen pöytäkirjaan 26.8.1990, 14 §, Liite n:o 6, HS 23.8.1990, ”Kylpylässä syrjittiin sotainvalideja”, (”Nimim. Erään sotainvalidin toivomuksesta”). Kirjoituksessa kerrottiin, että: ”Kylpylän henki oli muuttunut. Ikävimpänä pidän kuntoutettavien sotainvalidien sekä sotaveteraanien kohtelua. Heitä ei näkynyt kylpylävieraiden joukossa ruoka-aikoina. Heidän ruokailupaikkansa oli erillään muista eivätkä he suinkaan syöneet samoja ruokia kuin ns. maksavat henkilöt. He eivät valittaneet ruoan laatua, vaan sen yksipuolisuutta ja sitä, että heidät oli eristetty muista kylpylävieraista.” 476 TKL:n Jhtk. kokptk. 26.4.1990, 13 § (Kilpailukieltolausekkeen valvonta), 14 § (Huoltotoiminnan järjestelyt), 15 § (Varaustilanne), Liite n:o 8. 477 TKL:n Jhtk. kokptk. 11.6.1990, 4 § (Yhteistoiminta), Liite n:o 1, 5 § (Palveluostosopimusneuvottelut), Liitteet 2,3 ja 4, 6 § (Reklamaatiot ruoan tasosta), Liite n:o 6. Entinen Kylpyläkasinon toimitus- ja TKL:n toiminnanjohtaja Erkki Luoma muisteli Kaapan olleen Kylpyläkasinon omistajien ”miehiä”. Erkki Luoman sähköpostitiedonanto 23.11.2014. Sittemmin sukset menivät ilmeisesti ristiin, koska Kaapasta tuli Kylpyläkasinolle syksyn 1990 kuluessa ”persona non grata” ja hän sai porttikiellon kaikkiin yrityksen tiloihin. Tästä kts. Aamulehti 16.10.1990, ”Kylpyyn tuli porttikielto”, (Aulis Alatalo). Kts. Kaapasta myös Saarikedon kirjettä Breilinille 9.1.1990 viitteestä 410. Kaappa valittiin TKL:n toiminnanjohtajaksi maaliskuussa 1990. Kts. tästä TKL:n Jhtk. kokptk. 13.3.1990, 12.1 §, Liite n:o 8. TYÖSOPIMUS. Kaapan palkaksi määriteltiin 25.000 markkaa kuukaudessa, jonka lisäksi hän sai vapaan autoedun III. veroluokan autoon. Ennen tätä hän oli kaupassa siirtyneiden työntekijöiden kanssa Kylpyläkasinon palveluksessa marraskuusta 1989 maaliskuuhun 1990. HS:n mukaan Kaappa riitautui todennälöisesti uusien omistajien kanssa ja siirtyi siksi TKL:n palvelukseen. Tästä ks. HS 5.1.1991 ”Kylpyläkasino osti Ikaalisten Kylpylän”. 478 TKL:n Jhtk. kokptk. 11.6.1990, 4 §, Liite n:o 1. 122 koska toiminta oli tappiollista. Mahdolliseen kauppaan saattaisi ostajan kannalta liittyä myös asiakassuhteiden katkeamisen vaara, koska Kansaneläkelaitos ja Tapaturmavirasto olivat rekisteröineet nimenomaan TKL:n yhteistyökumppanikseen. Kylpyläkasinolla ei myöskään nähty olevan minkäänlaista kuntoutuksen osaamista. TKL analysoi tilannetta myös itsensä eli myyjän kannalta. Ajateltiin, että tulisi etsiä ostajia muualtakin, jotta hinta nousisi korkeammaksi. Myös kaupan seurauksia luodattiin. Nähtiin olevan mahdollista, että: ”RAY:n avustukset joudutaan maksamaan takaisin n. 8-20 Mmk.” Henkilökunnan kannalta myymisen nähtiin merkitsevän laajoja irtisanomisia. Vielä vaikeammaksi ja ehkä jopa hieman kummallisemmaksi tilanne kävi TKL:n kannalta, kun Kylpyläkasino vaati kesällä kaupan osana tulleen Ikaalisten Laskettelukeskus Oy:n aiheuttamasta osakepääoman menettämisestä, sen perusteella maksettavista koroista, takausten lainoista ja takausprovisioista 1,2 miljoonaa markkaa (305.644 euroa) ja kaupan takuuna olleen 700.000 markan talletuksen (178.292 euroa) siirtoa TKL:lta sillä perusteella, ettei laskettelukeskuksen tilanteesta ollut informoitu kaupassa. Toiminnanjohtaja Kaappa vastasi Uhvatta Oy:lle, että vaatimus oli aiheeton, sillä kyseessä olevaan osakesijoitukseen sisältyi kaupantekohetkellä ainoastaan normaali liiketaloudellinen riski ja vasta tuolloin käynnissä ollut huono talvi oli realisoinut nämä riskit. Samalla TKL ryhtyi kuitenkin myös varotoimenpiteisiin, sillä se lähetti Lounais-Suomen Säästöpankkiin479 kirjeen. Siinä todettiin Uhvatta Oy:n vaatimus aiheettomaksi ja pyydettiin pankkiin kaupan yhteydessä tehtyä talletusta luovutettavaksi tai sijoitettavaksi mahdollisimman tuottavasti. Uhvatan vaatimus oli juuri kyseisen talletuksen siirtäminen sille korvauksena kauppakirjan ehtojen rikkomisesta. Uhvatta väitti, että heille oli jätetty kertomatta laskettelukeskuksen taloudellinen tilanne. Yhteensä vaatimus TKL:lta oli siis lähes kaksi miljoonaa markkaa.480 Lehdissä kerrottiin ”otteiden kovenevan” Ikaalisissa syksyllä 1990. Aamulehden artikkelissa toimittaja Raimo Lilja kuvasi Uotien toimintaa, kertoen toisen heistä todenneen uudesta kaupasta, että: ”Kun hinta sopii, kaupan tekoon kuluu se aika, minkä vie shekkivihon vetäminen ulos povitaskustani…” Lilja oli artikkelissaan jostain tuntemattomasta syystä selkeästi Kylpyläkasinon uusien omistajien puolella, sillä kilpailukieltolausekettakin hän luki yksinomaan TKL:n vastuiden näkökulmasta täsmentämättä edes sitä, että sopimuksessa on aina kaksi allekirjoittavaa osapuolta. Liljan artikkeliin sisältyi lisäksi paha asiavirhe, sillä hän kirjoittaa artikkelinsa lopuksi, että TKL:lle ”epäedulliset sopimukset tehtiin silloin, kun sekä yhtiö että liitto olivat samoissa valiolaisissa käsissä”. Tämä ei kuitenkaan pidä paikkaansa, sillä ensinnäkin vielä vuosi 1989 oli tilinpäätökseltään ylijäämäinen ja kyseessä oleva sopimus allekirjoitettiin vasta 3. 479 Kts. Lounais-Suomen Säästöpankista ja sen johdossa olleen Hannu Parosen myöhemmistä vaiheista lehtiartikkelia http://www.taloussanomat.fi/arkisto/2001/08/11/kriisinjalkeen/200133264/12 (Luettu 9.12.2014); Pankkikriisistä laajemmin kts. esim. Kiander & Vartia 1998; Kulha 2000; Kettunen 2001; Kettunen et al. 2002; Kettunen 2008; kts. yksilön kokemuksesta Rislakki 1997; aikalaistodistuksesta kts. Saari 1992. 480 TKL:n Jhtk. kokptk. 30.7.1990, 5 §, Liite n:o 1-3. Liite n:o 1 (Uhvatta Oy:n VAATIMUS 18.6.1990), Liite n:o 2 (TKL:n vastauskirje Uhvatta Oy:lle 26.7.1990) ja Liite n:o 3 (TKL:n kirje Lounais-Suomen Säästöpankille 26.7.1990). Lounais-Suomen Säästöpankin johtajana toimi tuolloin Hannu Paronen. ”Hannu Paronen oli Lounais-Suomen Säästöpankin toimitusjohtaja Salossa. Pankki luototti sadoilla miljoonilla markoilla kiinteistökeinottelua kotimaassa ja ulkomailla. Oikeudenkäynti pankin johtoa ja asiakkaita vastaan kesti viisi vuotta ja päättyi ehdollisiin vankeustuomioihin ja sakkorangaistuksiin. Tuomituksi tulivat viisi pankin luottovaltuutettua ja 16 pankin asiakasta. Lounais-Suomen Säästöpankkia rahastivat etenkin veljekset Kari ja Jussi Uoti.” Taloussanomat 11.8.2001 ”Kriisin jälkeen” (Kati Haapakoski) http://www.taloussanomat.fi/arkisto/2001/08/11/kriisinjalkeen/200133264/12 (Luettu 22.12.2014.) Uotien saamista tuomioista kts. YLE Uutiset 22.10.2007 ”Uotien veljeksille tuomiot talousrikoksista” http://yle.fi/uutiset/ uotin_veljeksille_tuomiot_talousrikoksista/5806234 (Luettu 22.12.2014.) 123 huhtikuuta 1990, jolloin Kylpyläkasinolla jo ollut uudet omistajat jo reilut neljä kuukautta. Lilja selitti artikkelissaan ongelmien alkaneen siitä, että Kaappa oli syyttänyt Uoteja paikallislehdessä valehtelusta. Tämän vastapainoksi Kylpyläkasino oli julistanut Kaapalle porttikiellon kaikkiin yhtiön tiloihin.481 Aamulehti kirjoitti hieman edellisen artikkelin jälkeen porttikiellosta vielä toisen artikkelin. Siinä kerrottiin edellisestä poiketen mutta varsin poeettisin sanankääntein syntyneestä konfrontaatiotilanteesta syksyllä 1990 seuraavasti: ”Peli kovenee Ikaalisten kylpylän mäellä. Herrat sijoittajat ovat keksineet Kylpyläkasinossa oivallisen tavan painostaa naapuritontilla hierovia terveyskylpyläliiton porukoita. Terveyskylpyläliiton toiminnanjohtaja Jouni Kaappa on saanut porttikiellon kaikkiin Kylpyläkasinon tiloihin. Tämähän tarkoittaa sitä, ettei Jouni pääse maistelemaan lihaa kylpylässä milloinkaan, turkkilaisesta saunasta puhumattakaan. Hallitus selitti kuulemma porttikieltoa siten, että Jouni-poika on vahingoittanut toimillaan kasinon liiketoimintaa. (…) Toinen, jolle kasinon Violetan portsari näyttää ovea, on koko kylpylän entinen markkinointipäällikkö Maj-Lis Läykki. Jouni sentään on hutkinut kasinon Jussi ja Kari Uotia mennen tullen, mutta syyt Maj-Listä vastaan lienevät syvällisemmät. (…) Pahimmat kielet väittävät, että kasinon toimitusjohtaja Pekka Kivinen olisi yrittänyt niskalenkkiä, kun Maj-Lis ei halunnut ottaa monon kuvaa noin vaan. Mutta kuka sitä kaikkea uskoo.”482 Kylpyläkasinon toimitusjohtaja Pekka Kivinen arvioi samoihin aikoihin, että loppuvuoden tuloskehitys tulisi paranemaan voimakkaasti. Tätä hän selitti hyvällä ennakkovaraustilanteella, korkealla käyttöasteella sekä yhtiön kesällä ”kuntoon saatetulla kustannusrakenteella”. Tulos oli tammi-elokuun osavuosikatsauksen mukaan pudonnut 3,5 miljoonaa markkaa miinukselle. Yhtiössä oli tehty kesällä omistusjärjestelyitä. SPA-Sijoitus Oy osti toukokuussa 1990 vastavalmistuneen Hotelli Ikaalian osakekannan. Tämä myytiin kokonaisuudessaan emoyhtiö Uhvatta Oy:lle elokuun lopussa. Uhvatta taas oli Incubator Oy:n tytäryhtiö.483 Elokuussa pidetyssä TKL:n vuosikokouksessa myönnettiin vastuuvapaus liiton johtokunnalle vuodesta 1989 ja kirjattiin samalla tuon tilivuoden ylijäämää Terveyskylpylärahastoon lähes 5,5 miljoonaa markkaa (1,48 miljoonaa euroa). Hallinnon syksyllä 1989 aloitettu uudellenjärjestely oli edelleen kuitenkin kesken. Vuosikokous esitti yhteistyön sujumisen heikkoudesta Kylpyläkasinon kanssa ”vakavan huolestumisensa”.484 Tämän jälkeen TKL:n johtokunta kokoontui seuraavan kerran vasta marraskuun lopussa 1990, sillä edellinen kokous, joka oli tarkoitus järjestää syksyllä oli peruttu. Syyt kerrottiin 481 Aamulehti 29.9.1990, ”Otteet kovenevat yhä Ikaalisten kylpylässä” (Raimo Lilja). 482 Aamulehti 16.10.1990, ”Kylpyyn tuli porttikielto”, (Aulis Alatalo). 483 Kauppalehti 31.10.1990, ”Kylpyläkasino 3,5 miljoonaa tappiolla”. Tytäryhtiöketjutuksesta kts. esim. Aamulehti 26.9.1992, ”Kylpyläkasino 280 miljoonan velkojen peliväline”, (Aulis Alatalo). Artikkeliin sisältyi kuvio, jossa tiimalasissa hiekka valui alaspäin ja konkurssit lohen tavoin ylävirtaan ilmentäen yhtiöissä liikkuneen rahan virtaa Jorma Saarikedosta Jussi ja Kari Uotia kohden. Virrat kulkivat lehden artikkelin mukaan seuraavia reittejä: Nieri Capital Oy - Venator-Invest Oy konkurssi - ”Hannun Nova Oy” -konkurssi - Uhvena Oy -konkurssi ent. Uhvatta Oy - Ulvestia Oy (ent. Ikaalisten Kylpylä-rakennukset Oy) - Kylpyläkasino Oy - Ikaalisten Kylpylä Oy - Incubator Oy, sivujuonteina oli reitti Kansayhtymä (49 %) - Hotelli Ikaalia Oy (51 %) - Suomen Spa-sijoitus Oy (100 %) - Kylpyläkasino Oy sekä Vähäsilta Oy ent. Lippusiima Oy - - - IB rahoitus Oy - Interbank Oy (4 % om, 30,5 mv) - Incufa Oy, Batori Oy, Pankkiini Oy, Fabincu Oy, Ikupa Oy - Incubator Oy sekä Vähäsilta Oy:stä lähti toinen reitti, joka kulki Pajasta Oy - ent. Vähäsilta Oy -konkurssi - Venturcon Oy -ent Venator Oy (100 %) - Incubator Oy. Kts. myös ERITYISTARKASTUSKERTOMUS Kylpyläkasino Oy, Turussa 02.06.1991, Turun ja Porin Lääninhallitus 7.12.1990 määräämänä SALMI, VIRKKUNEN & HELENIUS Oy KHT-Yhteisö. 484 TKL:n Vuosikokous 26.8.1990, 5-6, 13-14 §. 124 kokouksessa mutta niitä ei kirjattu ylös. Todettiin, että Pomercurius Oy:n ajama kanne Kylpyläkasinon entisiä ja nykyisiä hallituksen jäseniä vastaan oli hylätty kokonaan Espoon kihlakunnan oikeudessa 26.11.1990.485 Lopun alkua - TKL:n maa-alueiden ja omaisuuden myynti toteutuu Johtokunta käsitteli tämän jälkeen kokouksen pääasiaa, eli omaisuuden ja liiketoiminnan myyntiä pois liitolta. Todettiin, että syyskuussa alkuperäinen myyntineuvottelutoimikunta oli valtuuttanut uuden toimikunnan jatkamaan neuvotteluja. Sen jäseniksi tulivat varatuomari Olavi Leppänen, talousjohtaja Antero Riihikallio ja MVL:n järjestösihteeri Matti Kangasalusta. Heitä evästettiin, että ostotarjouksia tulisi etsiä myös muilta tahoilta, kuin yksinomaan Kylpyläkasinolta. TKL:n toiminnanjohtaja Jouni Kaappa oli kerännyt taakseen muutaman henkilön ryhmän ja tälle niin sanotulle Kaapan ryhmälle esitettiin tarjouspyyntö lokakuun lopulla. Vastaus saatiin marraskuun alussa. Tämän jälkeen molempien ryhmittymien kanssa oli pidetty heidän tarjouksiaan täsmentävä neuvottelu. Molemmille ilmoitettiin pelisääntönä, ettei asiasta lähdetä käymään huutokauppaa. Kylpyläkasinon tarjous oli selvästi korkeampi mutta neuvotteluissa ei edetty. Kaapan ryhmä pyysi neuvotteluita viikkoa ennen johtokunnan kokousta marraskuun puolivälissä. Tämä tilaisuus pidettiin päivää ennen johtokuntaa. Ryhmä Kaappa ilmoitti tarkistavansa tarjousta johtokunnan kokousta ennen. Sopimuksia arvioinut Leppänen piti tarjouksia substanssiltaan vertailukelpoisina mutta ei osannut sanoa millaiset vahingonkorvausvaatimukset Kylpyläkasinolta olisi tulossa, jos myynti kohdistuisi Kaapan ryhmälle. Johtokunnassa todettiin toiminnan olleen tappiollista ja pääteltiin sen olevan sitä myös seuraavana vuonna. Tämän vuoksi pitäisi tehdä päätös myymisestä esitettäväksi yhdistyksen kokoukselle ja tulisi myös päättää kannanotosta kummalle ryhmälle myyntiä ehdotetaan yhdistyksen kokouksessa.486 Johtokunnan jäsen, kansanedustaja Pauli Saapunki kannatti myymistä.487 Erkki Koski kertoi Ikaalisten toivoneen, ettei myytäisi Kylpyläkasinolle. Hän piti jatkamista hyvänä vaihtoehtona. Matti Kangasalusta toivoi, ettei laitettaisi riitaa asiassa pystyyn vaan toimittaisiin yksimielisesti. Juhani Rinta harmitteli, ettei omaisuutta ollut myyty jo aiemmin. Tauno Mikkola näki, ettei Kaappa ollut täysin ollut tehtäviensä tasalla. ”Kitka yhteistyön kehnosta sujumisesta on osaksi myös hänen syytään”, jonka vuoksi Kaappa ”pitäisi panna pois”, Mikkola totesi ja kannatti myyntiä Kylpyläkasinolle. Paula Ruti kannatti myyntiä ja piti parempana, että yksi taho omistaisi koko laitoksen. Tämä näkemys sai kannatusta, sillä siihen yhtyivät johtokunnassa myös jäsenet Matti Hämäläinen, Sampsa Kairinen sekä Veli-Tuomas Sallinen. Jouko Hietamäki taas edellytti, että tulee myydä eniten tarjoaville mutta liiton jäsenten edut tuli turvata. Koski muistutti, että tase kestäisi viisi vuotta, jolloin liiketoiminnan voisi aloittaa uudelleen. Myös MVL:n toiminnanjohtaja Heimo Breilin totesi, ettei yhdistys ollut selkä seinää vasten. Tähän Kairinen kommentoi, 485 TKL:n Jhtk. kokptk. 28.11.1990, 5 §. 486 TKL:n Jhtk. kokptk. 28.11.1990, 6 §. 487 Myöhemmin kansanedustaja Pauli Saapunki (Kesk.) kertoi lehtitietojen mukaan kokeneensa itsensä tulleen huijatuksi siinä, ettei hän artikkelin mukaan tiennyt ajatuksesta myydä koko TKL:n omaisuus mitään tehtäessä ensimmäistä kauppaa vuonna 1989. Kts. tästä Seura n:o 11/ 15.3.1991 ”Ikaalisten Terveyskylpyläliitto tuhottiin tahallisesti - Valio ja MVL lypsivät liiton henkihieveriin”, (Pekka Anttila). 125 ettei ollut syytä tunteiluun, vaan piti myydä eniten tarjoavalle. Breilin ihmetteli tämän jälkeen: ”…miksi olisi myytävä Uoteille?” Hänen mielestään parempi vaihtoehto olisi ollut myydä toimivalle johdolle ja heille voisi myydä hieman halvemmallakin. Rinta puuttui tässä vaiheessa puheeseen ja esitti, että omaisuus oli myytävä jäsenedut turvaten. Hän myös edellytti Kaapalta täysimääräisiä korvausvastuita (koska Kaapan ryhmän ostotarjouksessa vastuut olivat alemmat). Osmo Loppi esitti epäilyksen siitä, että tuskin kummallakaan osapuolella olisi mahdollisuuksia toimia yksinään ja toisistaan erillään. Keskustelun jälkeen johtokunta päätti jatkaa neuvotteluja kummankin ostajaehdokkaan kanssa. Tarkoitus oli koettaa saada kummaltakin kauppakirjan muotoon laaditut tarjoukset seuraavaan johtokunnan kokoukseen 28.12.1990 mennessä käsiteltäviksi kokouksessa. Tämän jälkeen irtisanottiin epäkelvoksi osoittautunut palvelusopimus Kylpyläkasinon kanssa ja siirrettiin toiminnanjohtaja Kaappa kauppoihin osallisena palkalliselle lomalle joulukuuksi 1990. Muut epäselvyydet Kylpyläkasinon kanssa siirrettiin tuleviin kokouksiin.488 Näitä epäselvyyksiä riitti. Kylpyläkasinon toimitusjohtaja Kivinen oli valittanut TKL:lle toiminnanjohtaja Kaapan lomaosakkeenomistajille lähettämästä kirjeestä, jossa tämä esitti heille tiedusteluja markkinoinnista. Kivinen vaati Kaapalta henkilökohtaista anteeksipyyntökirjettä osakkeenomistajille ja TKL:lta ilmoitusta, ettei yhdistys ryhdy kilpailemaan osakkeiden välitystoiminnan saralla. Kosmetologipalveluistakin reklamoitiin ja katsottiin, että Kylpyläkasinolla oli syntyneessä tilanteessa oikeus ryhtyä järjestämään näitä palveluita itse ammatinharjoittajien kautta. ”Näin toimien palvelu on parasta mahdollista ja hinnat ovat kilpailukykyiset.” Myös muiden hoitopalveluiden tiimoilta valitettiin ja päädyttiin samantyyppiseen ratkaisuun kuin kosmetologien kohdalla. Todettiin myös TKL:n järjestämän majoituksen tason olevan heikkolaatuista. Kaiken lisäksi tässäkin kirjeessä uhattiin ”ankaralla korvausvastuulla” kaikkia osakekaupan myyjiä, ellei tilanne muuttuisi. Kilpailukieltolauseketta tulkittiin siis hyvin eri tavalla, kuin TKL:n johtokunnassa. Riidanalaisia raha-asioita oli vireillä TKL:n ja Kylpyläkasinon välillä useita. Näiden yhteissumma liikkui 300.000 markan tienoilla.489 Joulukuun 28. päivä 1990 johtokunta kokoontui päättämään kaupasta. Samalle päivälle oli kutsuttu koolle myös ylimääräinen yhdistyksen kokous, jotta siltä saataisiin lopullinen päätös siitä, miten asiassa tuli toimia. Molemmilta ostoa haluavilta ryhmiltä oli saatu lopulliset hintatarjoukset. Eroa niillä oli lopulta Kaapan ryhmän tappioksi ainoastaan 250.000 markkaa. Johtokunta ehdotti ylimääräiselle kokoukselle kaiken muun paitsi rahoitusomaisuuden myymistä. Yhdistyksen ylimääräinen kokous käsitteli asiaa. TKL:n johtokunnan puheenjohtaja Breilin selosti kokoukselle taloudellisia vaikeuksia, jotka olivat: ”…osaksi seurausta siitä, kun Kylpyläkasino Oy:n osakkeet myytiin TKL:n taustaryhmien ulkopuolelle vuonna 1989.” Myös varatuomari Leppänen selosti käytyjä myyntineuvotteluita yhdistyksen ylimääräiselle kokoukselle. Tämän jälkeen kokousedustaja Väinö Tuomi esitti myymistä ja edustaja Viivi Nuutinen kannatti tätä. Kokous päätti tämän jälkeen yksimielisesti myydä ja antoi johtokunnalle valtuudet myydä parhaiksi katsomillaan eduilla mutta edellytti siltä 488 Emt.; 10 § (Palvelusopimuksen irtisanominen), 11 §, Liite n:o 3 (Tappiollinen taloustilanne); 13 § (Kaapan siirto palkalliselle lomalle joulukuun ja neuvotteluiden ajaksi); 15 § (Epäselvyyksien käsittely). 489 Ikaalisten Kylpyläkasinon kirje TKL:lle 5.10.1990, Liite n:o 4, TKL:n Jhtk. kokptk. 28.11.1990, 15 §. 126 yksimielisyyttä myyntipäätöksestä. Johtokunta jatkoi keskeytettyä kokoustaan ja päätti, että se myy. Päätös tehtiin yksimielisesti. Samalla irtisanottiin TKL:n toiminnanjohtaja Kaappa. Virkaa tekeväksi toiminnanjohtajaksi valittiin MVL:n järjestösihteeri Matti Kangasalusta. Lopulliseen tehtyyn kauppakirjaan sisällytettiin ehto henkilöstön siirtymisestä uudelle omistajalle. Yksi oli kuitenkin joukosta pois. Toiminnanjohtajana toiminutta Kaappaa ei kaapattu minnekään.490 Lehdistössä tilannetta Ikaalisten kylpylässä ja siitä tehtyjä kauppoja oli seurattu tiiviisti. Ennen jälkimmäisen kaupan toteutumista Aamulehti esitteli toisen ostajakandidaattiryhmän, jonka se nimesi ”toimivaksi johdoksi”. Siihen kuuluivat Kaapan lisäksi kylpylän ylilääkäri Eero Penttinen sekä maanomistaja Lauri H. Norri. Lehdessä kerrottiin MVL:n olleen toimivan johdon puolella. Myös henkilökunnan kerrottiin vastustavan myyntiä toiselle ostajaehdokkaalle, joka nimettiin käsitteellä ”pelurit”. Lehdessä eriteltiin päätöksestä vastanneiden suhdetta ostajtahoihin ja todettiin, että: ”Sen sijaan Kylpyläkasinon sijoittajiin perin uutterasti yhteyttä pitänyt Valion Juhani Rinta ajaa näiden kylpyläyritysten yhdistämistä, kasinon omistuksessa. Rinta oli arkkitehtina, kun Valio, terveyskylpyläliitto ja MVL myivät Kylpyläkasinon hallitsevat osakkeet sijoittajaviisikolle. Valio ehti olla Kylpyläkasinon omistaja vain muutaman vuoden.”491 Kuva 21. Ns. jälkimmäisen kylpyläkaupan allekirjoitustilaisuus 5.1.1991. Läsnä istumassa vasemmalta oikealle ellei muuten tarkenneta: Kaupanvahvistaja (tuntematon), Juhani Rinta, seisomassa Matti Kangasalusta, Heimo Breilin, seisomassa Valion sisäisen tarkastuksen päällikkö Heikki Karjalainen, varatuomari Olavi Leppänen, Uotien lakimies (tuntematon), Kari Uoti (seisomassa), Jussi Uoti, Jorma Saariketo ja Pekka Kivinen.492 Vaikka Kaappa saikin kantaa tietyssä mielessä kaupoissa syntipukin roolin (ainakin) Kylpyläkasinon suuntaan tulehtuneiden suhteidensa vuoksi, on myös todennäköistä, että 490 TKL:n Jhtk. kokptk. 28.12.1990, 6-9 §, Liitteet n:o 8-9; Ylimääräinen yhdistyksen kokous 28.12.1990, 5 §. 491 Aamulehti 12.12.1990, ”Terveyskylpylän väki vastustaa myyntiä pelureille”. 492 Kuvan lähde: Matti Kangasalustan henkilökohtainen arkisto. 127 hän tuli tehneeksi entiselle työnantajalleen palveluksen lähtiessään ryhmineen tavoittelemaan TKL:n omaisuutta ja liiketoimintaa, sillä mikään pakko hänen ei olisi ollut näin toimia. Hinta nousi selkeästi tämän kilpailun seurauksena. Toisaalta TKL ei kuitenkaan saanut lähellekään sitä arvoa 5.1.1991 allekirjoitetussa kaupassa, jonka Kaappa itse oli TKL:n omaisuudelle ja liiketoiminnalle laskenut syyskuussa 1990. Kylpyläkasino maksoi kaupasta 34 miljoonaa markkaa mutta Kaapan muistiossa 3.9. arvoksi oli laskettu 71 miljoonaa markkaa. Esimerkiksi vanhan päärakennuksen arvoksi Kaappa arvioi 35 miljoonaa markkaa rakennusoikeuksineen.493 Kuva 22: Kasvun ja laajentumisen aikaa. Tammikuu 1988, jolloin oltiin vielä selkeällä kasvu-uralla kuten aiemmin. Kylpylän tulevaisuus näytti erittäin valoisalta.494 Kaappa antaa taustamuistiossaan myös varsin tarkan kuvan siitä, miksi asiat olivat pidemmällä aikajänteellä tarkastellen menneet siten kuin ne olivat menneet, hänen kirjoittaessaan kaupan synnystä seuraavasti: ”Tkl:n toiminta kasvoi 1970-luvun lopulla nopeasti lähinnä sotainvalidi-kuntoutuksen lisääntymisen myötä. Samalla myös kylpylälomailijoiden määrä kasvoi ja kannattavuus alkoi olla sitä luokkaa, että taustajärjestöt alkoivat pohtia keinoja yhdistyksen varojen siirtämiseksi itselleen. Tähän tarkoitukseen ostettiin Kylpyläkasino Oy, jonka nimiin Kylpylän majoitus- ja ravintolatoimintaa alettiin siirtämään. Yhtiön osakkaiksi tulivat Valio, Meijeriväen Liitto, Meijerijohtajat ja Terveyskylpyläliitto. (…) Marraskuussa 1989 K-sarjan osakkeenomistajat 493 Muistio TERVEYSKYLPYLÄLIITON OMAISUUDEN JA LIIKETOIMINNAN OSTO 3.9.1990/JK; Aamulehti 5.1.1991, ”Kylpyläliitto myi Kasinolle - Liitto sai omaisuudestaan hyvän hinnan, henkilöstö pettyi”, (Aulis Alatalo). Aamulehden artikkelissa spekuloidaaan Valion vaikutuksesta kauppaan seuraavasti: ”Todellisuudessa painavin tekijä oli Valion Juhani Rinta, joka ajoi vuosi sitten Kylpyläkasinonkin Uotien ja muiden sijoittajien syliin. Rinta painosti myös liiton väen tähän ratkaisuun, vaikka MVL:n väki yski pahasti. Rinnan, joka oli alkujaan hyvää pataa sijoittajien kanssa, ainoa motiivi oli rahastus.” 494 Ikaalisten Kylpylä 1988 Toimintakertomus, 2. 128 sitten myivät kaikki osakkeensa Uhvatta Oy:lle, jonka takaa löytyvät Incubator Oy, Kari ja Jussi Uoti sekä Jorma Saariketo. Ajatuksena ilmeisesti oli, että toiminnot voitaisiin edelleen järjestää Kylpylän sisällä kuten ennenkin: Kasino hoitaisi majoituksen ja ravintolat, Tkl hoidot. Yhteistyö on jo nyt kuitenkin osoittautunut lähes mahdottomaksi. Kasino veloittaa Tkl:ltä kuntoutusasiakkaiden majoituksesta ja ravitsemisesta kaksinkertaista hintaa ja Tkl on joutunut taloudelliseen ahdinkoon. Tkl:n taustaryhmissä on syntynyt voimakas halu luopua koko kuntoutustoiminnasta ja myydä yhdistyksen omaisuus ja liiketoiminta pois. Ostajat vain ovat vähissä: Kasino ei tarjoa omaisuudesta paljoakaan ja ulkopuoliset eivät ole Kylpylän alueen sotkuisen tilanteen vuoksi kiinnostuneita.” Kauppa eli julkisuudessa tämän jälkeen omaa elämäänsä huomattavan pitkään.495 Kylpylän toiminta ei kuitenkaan loppunut edes siksi, vaikka se joutui vuodesta 1994 alkaen omaisuudenhoitoyhtiö Arsenalin496 toteuttamaan 12 vuoden velkasaneeraukseen. Tätä kirjoitettaessa kylpylä on toiminut velkasaneerauksen päättymisestä lähtien vuodesta 2006 tradekalaisen Restel Oy:n omistuksessa Rantasipi-hotelliketjun osana.497 Juhani Rinta on eräässä retrospektiivisessä lehtihaastattelussa todennut, että jo eriyttämisvaiheessa 1980-luvun puolivälissä oli olemassa tieto siitä, että Terveyskylpyläliiton omaisuus ja liiketoiminnat aiotaan myydä.498 Alussa näin ehkä olikin mutta matkan varrella ajatus muuntui, eikä se välttämättä edes ollut selkeästi kaikkien agendalla, saati sitten tiedossa jatkuvasti esillä ja käsillä olevana todellisuutena. Myynti oli kuitenkin toteutunut tosiasia tammikuussa 1991. Terveyskylpyläliitto oli silti edelleen olemassa yhdistyksenä. Siksi yhdistyksellä oli nyt käsissään sen näkökulmasta katsottuna iso positiivinen ongelma: kasa rahaa sekä symbolisesti että reaalisesti ajateltuna ja pohdinta siitä, tulisiko toimintaa 495 Kts. esim. Seura n:o 11/ 15.3.1991 ”Ikaalisten Terveyskylpyläliitto tuhottiin tahallisesti - Valio ja MVL lypsivät liiton henkihieveriin”, (Pekka Anttila); Aamulehti 26.9.1992 ”Kylpyläkasino 280 miljoonan velkojen peliväline”, (Aulis Alatalo); ”Kauppalehti 5.1.1993 ”KOP ja SSP tutkivat ehdotusta: Uotit maksaisivat kylpyläsovusta kymmeniä miljoonia”, (Risto Riihonen); Aamulehti 19.1.1993 ”KOP hakee nurin Kylpyläkasino”, (Aulis Alatalo); Aamulehti 30.1.1993 ”Kylpyläkasino ympäri: Oikeuden konkurssipäätöksestä valitus”, (Aulis Alatalo); SE! 11/1994 ”Ministeri Ilkka Kanerva kiistää vaikuttaneensa Uotien liiketoimintaan ”SUKULAINEN OLEN, EN MUUTA!”, (Mika Lahtonen). SE-lehden artikkelissa esitettiin väite siitä, että tuolloinen työministeri Ilkka Kanerva (Kok.) olisi lähestynyt Pankkitarkastusvirastoa, Rahaautomaattiyhdistystä ja Kansaneläkelaitosta sukulaistensa asioihin vaikuttaakseen. Kanerva kielsi tiedot vaikuttamisyrityksistä mutta myönsi soittaneensa Kelan Olli Helmiselle ja keskustelleensa myös Ikaalisten Kylpylän asioista kysyen millä perusteella kylpylät Kelassa valitaan, millaisia eroavaisuuksia niiden välillä on ja onko joku toinen kylpylä paremmassa asemassa kuin joku toinen. Suosimista ja painostamista koskevista väitteistä Kanerva totesi lehdelle seuraavasti: ”Sellaiseen minulla ei ole edes oikeutta. Kansaneläkelaitos on paineiden alla muutenkin. Ei se voi lähteä suosimaan sen enempää demareiden kuin kepulaistenkaan laitoksia. Täällähän on ollut aikoinaan molempiin puolueisiin kallellaan olevia kylpylöitä. Sen sijaan Kokoomuksella ei ole ollut tällaisia ’omia’ kylpylöitä.” Raha-automaattiyhdistyksen kohdalla Kanerva kielsi vaikuttamisyritykset myös mutta totesi, että: ”Olen varmasti vuosien varrella yrittänyt tukea joidenkin hankkeiden mukaan pääsyä Raha-automaattiyhdistyksen rahoitukseen. Se on mielestäni täysin normaalia.” Kanervan ja Ikaalisten suhteesta kts. myös kuva 22 ja sen lähdetieto alaviitteessä 494. 496 Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal perustettiin 1993 hallinnoimaan edellisenä vuonna valtion haltuunottaman SKOP:n raunioille perustetun Suomen Säästöpankin (SSP) roskalainoja, sen jälkeen kun senkin toiminta oli käynyt taloudellisesti mahdottomaksi. Valtio otti pankin haltuunsa ja muutti sen säästöpankkiosakeyhtiöksi. Tämän jälkeen pankki pilkottiin ja jaettiin neljänneksen osina toimiville kilpailijoille (talletuskannat ja ns. ”terve” luottokanta). SSP:n muut ns. ”roskalainat” eli järjestämättömät luotot ja realisoimaton omaisuus keskitettiin omaisuudenhoitoyhtiö Arsenaliin. Sittemmin yhtiö jakautui kiinteistö- ja perintäyhtiöiksi. Pääosa saatavista myytiin vuosien 2000-2003 aikana ja yhtiö asetettiin vapaaehtoiseen selvitystilaan lokakuun alusta 2003. Nykyisin yhtiö jatkaa fuusioitumisen jälkeen toimintaansa nimellä Omaisuudenhoitoyhtiö Arsenal Oy. Kts. http://www.arsenal.fi (Luettu 8.12.2014). Kts myös viite 515 tässä tekstissä. 497 Verkkodokumentti: http://www.rantasipi.fi/hotellit/ikaalinen/fi_FI/etusivu/ (luettu 27.11.2014). Kts. myös UutisOiva 19.9.2013 ”Kylpylässä on aika tehdä uusinvestointeja”, (Terhi Palonen). Restel-kaupan myötä TKL:n jäsenten myynnin jälkeen neuvotellut alennukset päättyivät kylpylässä. 498 Kts. Seura n:o 11/ 15.3.1991 ”Ikaalisten Terveyskylpyläliitto tuhottiin tahallisesti - Valio ja MVL lypsivät liiton henkihieveriin”, (Pekka Anttila). Heimo Breilinin uusintahaastattelu 28.11.2014. Vrt. myös Erkki Luoman haastattelu 5.11.2013. 129 jatkaa vai lopettaa kokonaan. Pitkään mukana ollut toiminnanjohtaja Heimo Breilin jäi eläkkeelle helmikuun alusta 1991. Ollako vai eikö olla? Terveyskylpyläliitto tienhaarassa 1991 Kauppojen jälkipuinti MVL:n toiminnanjohtaja (järjestösihteeri 31.1.1991 saakka) Matti Kangasalusta valtuutettiin hoitamaan kauppa loppuun tammikuun 5. 1991. Eläkkeelle jäänyt Breilin toimi vielä vuoden 1991 loppuun saakka TKL:n johtokunnan puheenjohtajana.499 Kangasalusta oli palkattu TKL:n vt. toiminnanjohtajan tehtäviin oman tuolloisen Liiton järjestösihteerin toimensa ohella silloin, kun omaisuutta myytiin joulukuussa 1990. Kangasalustan siirtyessä toiminnanjohtajaksi sekä MVL:n että TKL:n palkattiin uudeksi MVL:n järjestösihteeriksi Juha Yli-Kovanen. Yksi TKL:n jatkoa koskeva ajatus, joka tällöin oli esillä oli, että myyjätahot kokoontuvat yhteen ja toiminta lopetetaan. Kun myymisestä oli päätetty joulukuussa 1990, korosti asiaa ylimääräiselle kokoukselle esitellyt puheenjohtaja Heimo Breilin kuitenkin vielä erikseen, että kokouksen tarkoitus oli tehdä päätös pelkästä myymisestä eikä yhdistyksen lopettamisesta.500 Helmikuussa 1991 pöytäkirjaan kirjattiin, että yhdistys jatkaa toimintaansa mutta suuntaa ei vielä tuolloin ollut tiedossa.501 Raha-automaattiyhdistykselle kyllä todettiin samaan aikaan, että toiminta tulee jatkumaan vastattaessa RAY:n tekemään 6,2 miljoonan markan (1,5 miljoonaa euroa) palautuspyyntöön huhtikuussa. TKL:n mielestä vaatimus rahojen palauttamisesta oli kohtuuton. Liitto pyysi lupaa selvittää toimintansa suuntaa ja palata takaisinmaksuasiaan vasta tämän jälkeen.502 Sosiaali- ja terveysministeriölle lähetettiin toinen kirje kesäkuussa, jossa vedottiin siihen, että avustukset olivat kanavoituneet avun tarpeessa olleille kuntoutusasiakkaille ja että ”rahalla ei ole korvamerkkiä”. Liitto korosti jäsenpiirinsä koostuvan useista eri kansalaispiireistä ja totesi edelleen, että toimintaa tullaan jatkamaan. Vedottiin myös siihen, että ”Liiton jäsenmäärä kaikki tahot huomioiden ylittää 100.000 jäsenen rajan”.503 Valtioneuvosto antoi lopullisen takaisinperintäpäätöksen, jossa summa oli laskenut 3.325.000 markkaan (813.280 euroa) syyskuussa 1991. Kesällä oli vielä ajateltu, että pyrittäisiin ”valaisemaan hienovaraisesti” asiassa ministeriötä mutta päätöstä ei kuitenkaan 499 Valtakirja 5.1.1991. Toiminnanjohtaja, meijeriteknikko Heimo R. Breilin jäi Meijeriväen Liitosta eläkkeelle 1.2.1991. Hänellä on merkittävä työelämänkaaren mittainen ura MVL:n ja TKL:n eri tehtävissä. 1960-luvulla Breilin oli mm. juustomestareiden edustajana MVL:n palkkatoimikunnassa ja joutui jo silloin työmarkkina-asioissa tekemisiin sen aikaisen MVL:n ja TKL:n toiminnanjohtaja Heikki Norrin kanssa. Breilin toimi MVL:n johtokunnan puheenjohtajana 1970 luvun molemmin puoli ja siirtyi meijerityökiireiden vuoksi MVL:n liittovaltuuston jäseneksi. MVL:n työmarkkina-asioita omaavana henkilönä hänet kutsuttiin MVL:n toiminnanjohtajaksi 1.3.1975 alkaen. Tästä seurasi vähitellen myös Breilinin hallintomieskausi myös TKL:n johtokunnassa. Puheenjohtajana hän toimi vuosina 1986-1991 ja tänä aikana hän toimi myös Kylpyläkasinon hallituksen varapuheenjohtajana. Ikaalisten Kylpylän omistusjärjestelyissä Breilinillä oli merkittävä rooli MVL:n jäsenten edustajana. MVL:n toiminnanjohtajan tehtävässä eläkkeelle jäätyään helmikuun alusta 1991 myös kausi TKL:n johtokunnassa päättyi vuoden 1991 lopussa. Heimo Breilin kutsuttiin MVL:n jäsenten Oltermanniksi ja järjestöneuvoksen arvo myönnettiin hänelle parivuotta eläkkeelle jäämisen jälkeen. 500 TKL Ylim kok 28.12.1990, 1 §. 501 TKL Jhtk. kokptk. 28.2.1991, 11 §. 502 TKL Jhtk. kokptk. 28.2.1991, 10 §; RAY:n kirje TKL:lle 26.3.1991; TKL:n kirje STM:lle 10.4.1991. 503 TKL:n Jhtk. kokptk. 18.6.1991, 5 §, Liite n:o 3. 130 peruttu, joten on oletettavaa, ettei valaisu onnistunut tai että sillä pyrittiin vain alentamaan korvaussummaa, kun havaittiin, ettei valtio tulisi asiassa taipumaan. Lokakuussa alennettu summa oltiin jo valmiita maksamaan ilman nikottelua ja se päätettiin hoitaa annetussa aikataulussa. Yksi asia tulevan suhteen oli siis saatu hoidettua pois päiväjärjestyksestä. Muitakin esteitä uuden tielle oli kyllä kasautunut. Liiton toimijoille ja taustaryhmittymille oli kuitenkin syntynyt viimeistään vuoden 1991 aikana tuntemus siitä, että heti kun tilanne selkiytyisi, ryhdyttäisiin jatkamaan toimintaa uusin muodoin. Kylpyläkasino kummitteli kaupan jälkeen nimittäin vielä pitkään TKL:n takaraivossa. Ostajayhtiö oli riitauttanut kaksi kauppaan liittyvää asiaa jälkikäteen. Se vaati ensinnäkin TKL:lta korvauksia siitä, ettei se ollut voinut lomauttaa työntekijöitään heidän työehtosopimuksensa lomautusaikojen pituuden vuoksi. TKL kielsi vastuunsa toteamalla, että kauppakirjassa tarkoitettiin rahassa mitattavia työntekijöiden henkilökohtaisia etuuksia eikä TES:n yleisiä määräyksiä. Kyseisen TES:n kerrottiin olleen voimassa vuosikausia kylpylässä, näin se oli muodostunut vallitsevaksi käytännöksi. Uusilla omistajilla ei ollut oikeutta muuttaa TES:iä sen voimassaolokaudella, vaan työntekijät siirtyivät TES:neen ”kaikkine karvoineen”. TKL vetosi myös siihen, ettei ostajalla ole ollut tarkoitustakaan lomauttaa henkilökuntaa, koska sillä tiedettiin olleen vähennyslista olemassa jo kaupantekohetkellä. TKL:n mukaan vaatimus lomautuksien ”estymisestä” oli siksi keinotekoinen ja perusteeton. Tapausta tutkinut ulkopuolinen lakimies totesi, että korvausvelvollisuuden edellytyksenä olisi ollut se, että pidemmät lomautusajat olisivat oikeasti aiheuttaneet konkreettista vahinkoa lomautuksien toteuttamiselle. Juristin mukaan vahinkoa ei ollut tapahtunut, koska lomautuksia ei ollut toteutettu edes pidemmälläkään varoitusajalla. Myyjällä ei hänen mukaansa ollut velvollisuutta vastata toteutumattomien lomautusten aiheuttamista kustannuksista. Jos asiassa päädyttäisiin jatkamaan keskusteluita olisi TKL:n hänen mukaansa tullut lähteä asiassa siitä olettamuksesta, että heidän vastuunsa kattaisi ainoastaan sen TES-kauden, joka oli kaupantekohetkellä ollut voimassa. Kylpyläkasino vaati 1,2 miljoonaa markkaa korvauksia.504 Kylpylässä oli ollut TKL:n aikana yrityskohtainen TES, joka noudatteli alan yleistä TES:iä mutta sisälsi yrityskohtaisia lisäkirjauksia.505 Toiseksi edelleen oli kesken Kylpyläkasinon jo pian ensimmäisen kaupan jälkeen riitauttama laskettelurinneasia. Huhtikuussa 1991 oli päädytty välimiehen käyttöön ja tämä antoi välityspäätöksen kiistassa. TKL määrättiin antamaan alennusta reilut 100.000 markkaa ja maksamaan välimiehen palkkiota 21.000 markkaa.506 Ostajataho ei kuitenkaan tähänkään suostunut. Sopimusta ei lasketturinnekiistassa ollut tehty vielä tammikuussa 1992 kiisteltäessä lomautuksesta, joten kiistat yhdistettiin yhdeksi kokonaisuudeksi. Verottajan vuoksi TKL:ssa nähtiin samoihin aikoihin, että vuoden 1992 aikana olisi saatava aikaan sellaista toimintaa, joka olisi myös verottajan suhteen ”toimeliasta liiketoimintaa”.507 Kiistat Kylpyläkasinon kanssa saatiin sovittua lopulta reilulla 500.000 markalla (122.297 euroa) toukokuussa 1992. Vaikka sopimus tuli kalliiksi, sillä saatiin haltuun panttina 504 TKL Jhtk. kokptk. 11.1.1992, 5 §, Liite n:o 3. 505 Kts. esim. TKL Jhtk. kokptk. 30.1.1990, 16.3 §, Liite n:o 10. 506 TKL:n Jhtk. kokptk. 18.6.1991, 6.2 §, Liite n:o 5. 507 TKL:n Jhtk. kokptk. 11.1.1992, 8 §. 131 Interbankissa ja Lounais-Suomen Säästöpankissa olleet yhteensä 1,7 miljoonan markan (415.812 euroa) talletustodistukset, joten sikäli sopimus oli kannattava ja vapauttava myös jälkikäteisarviona (koska molemmat pankit menivät nurin Suuressa lamassa).508 Kiistely Uotien kanssa oli nyt taakse jäänyttä elämää TKL:n näkökulmasta, ainoa isompi jännitettävä asia oli enää se, saataisiinko kauppasumman maksamista varten tehdyt 15 miljoonan arvoiset kahden vuoden määräaikaistalletukset Interbankista TKL:lle maaliskuussa 1993. Tuskin kukaan edes tuolloin osasi arvata, ettei koko pankkia hieman myöhemmin olisi enää olemassa ja pääosa sen kautta kiertäneistä varoista olisi veroparatiiseissa kuten Sveitsissä. Tuleva toiminta alkoi hahmottua jo helmikuussa 1992. TKL omistaisi loma-asuntoja suoraan ja vuokraisi niitä perustettavan yhtiön kautta. Asuntoja olisi ympäri Suomea yli 40 kappaletta Rukalla, Kolilla, Tahkolla ja Himoksella. Lisäksi Espanjasta ostettaisiin kaksi loma-asuntoa.509 Jo syksyllä 1991 oli mahdollisia kohteita käyty etsimässä Lapissa Kittilän kunnassa, jossa sijaitsi Sirkan kylässä tuolloin vielä piskuinen mutta alati kasvuun tähdännyt Levin laskettelukeskus.510 Uusi toiminta tarvitsi jonkun toteuttamaan sitä käytännössä, jonka vuoksi kesällä 1992 tehtiin päätös palkata markkinoinnin ammattilainen, Honkarakenteen entinen osastopäällikkö Teijo Talka vetämään ”Lomaosakkeiden vuokraus Oy” projektia.511 Valiolainen maidontuottaja Tauno Mikkola korosti TKL:n merkitystä koko maitoyhteisölle avatessaan vuosiokokousta elokuussa 1992. Hän kertoi TKL:n olevan tärkeä ”maamme maitoväen yhteisenä toimintakohteena”. Kaikkien tahojen tuli panostaa TKL:oon ja sen vuoksi Mikkolan mukaan ”lopettamispuheet saavat jäädä”. Uudesta ”Kausikämpät” nimellä toimivasta vuokraustoiminnasta Mikkola toivoi olevan jäsenille ”suurta hyötyä ja iloa”.512 Vuokraustoimintaa lähdettiin pohtimaan kohteeseen, eli Fuengirolaan Espanjaan syyskuussa johtokunnan voimin. Matkalla tehtiin periaatepäätös kahden loma-asunnon ostamisesta mutta tarkka päätös kohteen sijainnista jätettiin lukuisista kohde-esittelyistä huolimatta vielä avoimeksi. Myöskään joulukuussa ei tehty Espanjan suhteen lopullisia päätöksiä, vaan hankintaa päätettiin siirtää tuonnemmaksi.513 Lopulta koko osto jäi tekemättä. Oltiin siirrytty Matti Kangasalustan ja Tauno Mikkolan harkitsevaan johtamiseen, jossa asiat punnittiin loppuun saakka, ennen kuin tulevia päätöksiä esiteltiin johtokunnalle tai vuosikokoukselle, jotta olisi vältetty yhdistyksen käsiä turhaan sitovia päätöksiä. Toisaalta, heti kun päätös oli tehty, siitä pidettiin kiinni kaikki siihen liittyvät vastuut kantaen. Kausikämpät liiketoimintanimi rekisteröitiin syksyllä 1992 ja yhtiöllä todettiin tuolloin 508 TKL:n Jhtk. kokptk.14.5.1992, 4.1 §, Liitteet n:o 3-4. 509 TKL:n Jhtk. 26.2.1992, 7 §. 510 TKL:n Jhtk. kokptk. 11.1.1992, 7 §, Liite n:o 5 LUETTELO Hankkeet ja kohteet, jotka käynnissä tai selvitystä vaativia, Kohta 11. Investoinnin suhteen huomautettiin, että sen olisi oltava kaksinkertainen suhteessa Suomen Pankissa olevaan TKL:n tekemään investointivaraukseen tai se sellaisenaan ilman lisäpanostusta käyttäen, siitä jouduttaisiin maksamaan veroja. Tähän ei haluttu päätyä, koska samaan aikaan koko ”tilinpäätös rakennetaan sitten sitä silmällä pitäen, jotta verotus voidaan minimoida”. Kohta 12, em. luettelo. 511 TKL:n Jhtk. kokptk. 14.5.1992, 8 §; 10.6.1992, 5 §, Liitteet n:o 3-5; 6 §; 30.8.1992, 5-7 §; tittelistä kts. 22.10.1992, 3 §. 512 Vuosikokous 30.8.1992, 1 §. 513 TKL:n Jhtk. kokptk. 5.9.1992, 3 §; 7.9.1992, 3 §; 17.12.1992, 6 §. 132 olevan vuokrauksessa yli 20 loma-asuntoa. Ensisijainen alennusryhmä oli TKL:n jäsenistö ja tämän jälkeen alennuksia myönnettiin pienempänä myös yhdistyksen taustaryhmittymille eli MVL:n, Valion ja Meijerijohtajien jäsenille. Alennukset sidottiin vuokrausaikoihin.514 Heimo Breilinin jäätyä eläkkeelle hänen seuraajakseen MVL:oon valittiin liiton järjestösihteerinä 2.1.1975 alkaen toiminut meijeriteknikko Matti Kangasalusta. Moninaisten vaiheiden saattamana TKL:n johtokunnan jäsen Kangasalusta nimitettiin ensin TKL:n asioiden hoitajaksi tammikuussa 1991 muutaman kuukauden ajaksi. Mutta asiat kehittyivät ja muuttuivat, joten jo saman vuoden syksyllä hänet nimettiin TKL:n toiminnanjohtajaksi, jota tehtävää hän hoiti oman toimen ohella Meijeriväen Liiton tehtävien kanssa. Matti Kangasalusta jäi eläkkeelle MVL:n ja TKL:n toiminnanjohtajan tehtävistä 1.11.2010. Matti Kangasalustan jäätyä eläkkeelle hänen seuraajakseen valittiin MVL:n järjestöpäällikkö, insinööri Juha Yli-Kovanen 1.11.2010 alkaen. Yli-Kovasen työura Meijeriväen Liitossa Kangasalustan rinnalla oli alkanut keväällä 1991, joten myös TKL:n moninaiset toimintavaiheet lähes kahdenkymmenen vuoden aikana olivat tulleet tutuiksi Yli-Kovaselle, jonka valinta TKL:n toiminnanjohtajaksi (oto) oli täten luonnollinen jatke MVL:n ja TKL:n hallintokunnissa syksyllä 2010, olihan liittojen toimintoja hoidettu saman katon alla jo parinkymmenen vuoden ajan. Uuden alkuun vuodesta 1993 eteenpäin Rönnäs ja Levin Kätkät Marraskuussa 1993 ostettiin Rauma-Repolalta (UPM-Kymmene) Pernajasta Rönnäsniminen tontti, jolle rakennettiin seitsemän loma-asuntoa ja kaksi suurempaa rakennusta, kokous- ja saunarakennukset. Näiden tilojen vuokraus käynnistyi kesällä 1994. Leviltä ostettiin Sirkan kylästä kaksi kiinteistöyhtiötä Kätkä Yksi ja Kätkä Neljä joulukuussa 1993 pitkällisen puntaroinnin jälkeen. Toisella tontilla oli konkurssin jäljiltä Siltapankille kaatuneita 1989 rakennettuja loma-asuntoja ja toinen tontti oli tyhjä mutta sisälsi varsin suuren määrän rakennusoikeusneliöitä. Siltapankki Oy515 halusi keventää tasettaan ennen vuodenvaihdetta lamavuonna 1993, joten kauppa oli TKL:n näkökulmasta varsin edullinen. Kauppan jälkeen saatiin KTM:n Kittilän kunnalle myöntämä 1 miljoonan markan investointiavustus, joka siirrettiin tyhjälle tontille rakennettavalle uudelle Levin Portti nimiselle liiketilaa sisältäneelle kiinteistöyhtiölle. Avustukseen liittyi kunnalta saadut valmiit ”kotaa” muistuttavat piirustukset, joita ei paljoa tarvinnut stilisoida. Vaikka avustus 514 TKL:n Jhtk. kokptk. 22.10.1992, 2.1, 2.2 ja 2.3 §. 515 Siltapankki Oy perustettiin KOP:n omistukseen marraskuussa 1992 päätyneen entisen Suomen Työväen Säästöpankin ns. ”roskalainojen” eli hoitamattomien luottojen vakuuksien realisoimiseen vuoden 1992 lopulla. Siltapankki oli ensimmäinen ns. roskapankki. Se hakeutui sittemmin osaksi seuraavana vuonna perustettua suurempaa valtion omistamaa ns. ”roskapankkia” eli Arsenalia. Kts. myös viite 496 tässä tekstissä. STS:stä kts. aikalaisnäkökulmasta Sundqvist 2000. 133 ei ollut lainaa, sen saamisen ehtona oli sopimukseen sisällytettävät vuokranalennukset liiketilojen vuokralaisille, mikä osaltaan painoi tulosta useita vuosia.516 Muutaman vuoden toiminnan jälkeen havaittiin vuoden 1996 alussa, että toiminnan kulurakenne oli varsin raskas. Myyntipalvelut ostettiin tuolloin L & B Invest nimiseltä yritykseltä, jota pyöritti MVL:n tiloissa sen omistaja Birgitta Rossilahti. Markkinointipäällikkö Talka oli siirtynyt Yhdysvaltoihin 1995, eikä sen vuoksi enää voinut toimia Kausikämppien markkinointipäällikkönä. Hänen lähtiessään syksyllä 1995 päätettiin heti, ettei tilalle palkata uutta isännöitsijää Rönnäsiin. Sen tilanteen nähtiin muutenkin olevan pahempi kuin Levin. Levikään ei jaksanut kantaa tuolloista markkinoinnin ja hallinnon kustannustasoa. Kustannuksia karsimalla edellisillä kahdella sektorilla pääteltiin kassavirran kääntyvän positiiviseksi jo vuoden 1996 puolella. Näilläkään säästöillä ei täydellisten poistojen tekeminen kuitenkaan olisi ollut mahdollista, joten tiedettiin, että pitemmällä aikavälillä tulisi varautua korvausinvestointeihin eli remontoimaan kohteita. Liiketoimintaselvityksiä tehtiin kaksin kappalein ja molempien viestinä oli, että kannattavuus vaatisi strategisia lisäinvestointeja tai omarahoituksella toimiminen vaatisi keskittymistä yhteen kohteeseen. Tiedot sisältyivät tehtävänantoon, jossa johtokunnan työryhmä velvoitti toiminnanjohtaja Kangasalustan ja konsulttina toimineen Hotelli Seasiden toimistusjohtaja Heimo Käyhdyn suunnittelemaan ”TKL-konsernin” tulevaisuutta keväällä 1996.517 Kuva 23. TKL-Konsernin fuusioimisen toteutuskaavio vuodelta 1997.518 516 TKL:n Jhtk. työryhmän kokptk. 21.2.1996, 5 §; Levin ostosta kts. myös Jhtk. 27.5.2005, 9 §. Rakentamiseen saatu miljoona markkaa tuli antaa takaisin vuokralaisille viiden vuoden aikana. Näin myös toimittiin. Toiminnanjohtaja Matti Kangasalusta muisteli tätä vaihetta seuraavasti: ”Kätkä Neljän kauppaan ei liittynyt Kittilän kunnan KTM:n 1 milj. mk avustus, se tuli siten muissa yhteyksissä. Se oli vuoropuhelua kunnan edustajien kanssa tontin kehittämiseksi. Kunta oli ajatellut rakentaa kotamallisen liikerakennuksen tien toiselle puolelle. Mutta ilmeisesti Kunnalla ei ollut just sillä haavaa tarpeeksi rahaa tähän toteutukseen ja siksi sitä tarjottiin meille. KTM:n avustus maistui meille, mutta liiketilojen 5-v. vuokranalennus ei sitten ollutkaan niin maistuvaa. No pärjättiin kyllä.” Matti Kangasalustan sähköpostitiedonanto 30.12.2014; kts. myös Matti Kangasalustan haastattelu 7.11.2013. 517 TKL/YHTIÖIDEN TOIMINTAMUODON LINJAUSTA 1996, 20.2.1996 / Matti K.; Kausikämpät Terveyskylpyläliitto, Liiketoimintaselvitys 15.2.1996; Liite n:o 5, TKL:n Jhtk:n työryhmän kokptk. 21.2.1996, 5 §, Liite n:o 4; Kiinteistöyhtiö Rönnäsin Kausikämpät I hallituksen kokptk. 27.9.1995, 3 §; TKL:n Jhtk:n työryhmän kokptk. 17.1.1996, 2; kts. myös Matti Kangasalustan haastattelu 7.11.2013. 518 TKL:n Jhtk. 21.11.1996, 8 §, Liite n:o 7. 134 Levillä Kätkä Neljälle oli rakennettu pian tontin ostamisen jälkeen Levin Portti niminen liiketalo, joka oli Levi Ski & Country Club nimisen TKL:n omistaman yrityksen hallinnassa. Kotamainen rakennus oli valmistunut 1995, johon oli saatu KTM:n 1 miljoonan markan (228.702 euroa) avustus Kittilän kunnan myötävaikutuksella. Liiketoimintaselvityksien pohjalta päädyttiin fuusioimaan Levin toiminta yhteen yhtiöön, jonka nimeksi tuli Levin Kausikämpät ja aputoiminimiksi tulivat Levin Portti ja Levi Ski & Country Club nimet. Fuusio tapahtui vuoden 1997 aikana. Samalla vuokraustoimintaa hoitanut markkinointiyhtiö Kausikämpät Oy ajettiin alas pöytälaatikkoon myöhempää tarvetta odottamaan. Rönnäsin Kausikämpät kyllä toimivat edelleen mutta kokonaisuudelle ryhdyttiin etsimään ostajaa ensimmäisen kerran jo 1998. Samana vuonna ryhdyttiin toteuttamaan jo liiketoimintaselvityksissä suositeltua vuokraamista kokonaisuudessaan toiselle yhtiölle. Vuokraustoiminnassa oli siirrytty ensin varauspalvelusopimuksiin kesällä 1996, joissa kohteissa toimineet yrittäjät saivat 12 prosentin provision myynnistä. Aiemmin markkinointipäällikkönä toimineen Talkan esittämää tarjousta, jossa provisio oli 30 prosentin suuruinen ei voitu hyväksyä, kun sitä verrattiin kohteiden yrittäjien edellä mainittuihin ehdotuksiin. Talkan työsuhde oli päätetty syksyllä 1996, hänen palattuaan Amerikan matkaltaan. Kokonaisvuokrasopimukset saatiin vihdoin pitkällisten neuvotteluiden jälkeen solmittua sekä Rönnäsiin että Leville helmikuussa 1999 samojen yrittäjien kanssa kuin aiemmat varauspalvelusopimuksetkin (Tessamar Oy Rönnäsissä ja Polar Meetings Oy Levillä). Niissä yrittäjäriski siirtyi vuokraajalle, koska hän maksoi tilasta aina kiinteän, ainoastaan indeksiin sidotun vuokran. Myyntipalveluita hoitanut Rossilahti ilmoitti keväällä 1996, ettei hän enää jatka myynti- ja varauspalveluiden tuottamista TKL:lle, joten sikälikin tie oli auki uusille järjestelyille.519 Kuva 24. ”Laatua Levillä!” Levin Kausikämpät Oy:n edelleen käytössä oleva mainoslehtinen. 519 TKL:n Jhtk. kokptk. 21.3.1996, 5 §; Jhtk. työryhmän kokptk. 22.4.1996, 4.1 §, 4.2 §, liitteet; työryhmän ja tilintarkastajien kokous 13.-14.8.1996, 1.2 § ja 1.3 §; Jhtk:n kokptk. 18.2.1997, 11 §; Vuosikokous 30.8.1997, 1 §; Jhtk. kokptk. 28.8.1998, 8.1 §; 4.2.1999, 11.1 §, 11.2 §; kts. myös Matti Kangasalustan haastattelu 7.11.2013. 135 Kätkä Neljän tontilla olleen rakennusoikeuden suhteen pohdittiin jo keväällä 1997 mahdollista lisärakentamista Levin Portin oheen.520 Johtokunta päätti kuitenkin marraskuussa 1997, ettei asian kanssa vielä kiirehditä, vaan ”odotetaan ensin alueen kehittymistä” ja ”valvotaan samalla omaa etua” Levillä.521 Avauspuhetta pitänyt Esa Pietikäinen arvioi vuoden 1999 vuosikokouksessa, että kokonaisvuokraukseen siirtyminen oli osoittanut olevansa TKL:lle ”se meidän toimintamalli”. Hänen mukaansa yleiskulut oli nyt vedetty niin pieneksi kuin mahdollista mutta toiminta ei kuitenkaan ollut halvaantunut sen vuoksi.522 Liiketoimintaselvityksissä oli hallinnon suhteen päädytty vanhan TKL:n sisäisen hallintorakenteen säilyttämiseen. Väistyvä puheenjohtaja Tauno Mikkola tiivisti asian todetessaan vuosikokouksen 1997 avauspuheenvuorossaan sen olevan ”säilyttämisen arvoinen, koska kaikki maitoalan tahot kohtaavat saman pöydän ääressä”. Mikkola herkistyi muutenkin hänen kertoessaan puheessaan jäävänsä ”haikein mielin” pois johtokunnan toiminnasta. Myös pitkään mukana ollut kansanedustaja Pauli Saapunki jäi tuolloin pois johtokunnasta.523 Pitkän uran tehnyt ja aiemmissa myynneissä pragmaattisesti TKL:n etua etsien toiminut johtokunnan jäsen, Erkki Koski oli jäänyt pois jo vuoden 1995 lopussa. Hän kiitti johtokuntaa keväällä 1996 todeten olleensa mukana vuodesta 1977 alkaen ”monivivahteisessa mukavassa keskustelufoorumissa, jonka jäsenet saavat leipänsä lehmän kautta yhteisestä ruohosta”.524 Rönnäsin tilanne: myydäkö vai ei? Rönnäsin myymisessä aktivoiduttiin jo vuoden kuluttua vuodesta 1998, sillä helmikuussa 1999 oli pakko ryhtyä korjaamaan mökeissä ilmenneitä kosteusvaurioita. Samalla päätettiin selvitellä aktiivisesti mahdollisuutta myydä mökkejä.525 Kesän taittuessa syksyyn ennen milleniumia olivat vesivahinkojen korjaukset tulleet maksamaan jo 265.000 markkaa (58.034 euroa) ja työt jatkuivat edelleen.526 Uusi startti myymiselle otettiin vasta vuosituhannen jo vaihduttua ja kosteusvaurioremonttien päätyttyä. Rönnäsin hinnaksi saatiin tehdyssä arviossa 7 miljoonaa markkaa (1,4 miljoonaa euroa) kesällä 2001.527 Marraskuulla 2001 kieltäydyttiin Bonvestan kauppatarjouksesta saada ostaa lisää maata, kun vanhoistakin omistuksista Rönnäsissä nähtiin olevan vaikeuksia päästä eroon.528 520 TKL:n Jhtk. 18.2.1997, 11 §. 521 TKL:n Jhtk. 20.11.1997, 11.1 §. 522 Vuosikokous 28.8.1999, 1 §, Liite n:o 2. 523 Vuosikokous 30.8.1997, 1 §. 524 Jhtk. 21.3.1996, 5.5 §. 525 TKL:n Jhtk. 28.8.1998, 8.1 §; 4.2.1999, 13.3 §. 526 TKL:n Jhtk. 27.8.1999, 5 §. 527 TKL:n Jhtk. koktpk. 24.8.2001, 8.1 §, Liite n:o 7. 528 TKL:n Jhtk. 12.11.2001, 9.2.3 §. Bonvesta oli sama yritys, joka oli myynyt Rönnäsin alun alkujaankin TKL:lle. Tästä kts. 2.11.1993 Ki Oy Rönnäskin Kausikämpät I ptk. 16.6.1997, 3 §, Liite n:o 1 Kauppakirja. Bonvesta sai lisämaat kaupaksi jo helmikuussa 2002. Kts tästä Jhtk. 13.2.2002, 6.2 §. 136 Rönnäsin etuna oli toisaalta se, että alue on aivan golf-kentän lähellä. Ainakin yksi potentiaalinen kulutuskykyinen käyttäjäryhmä oli siis tavoitettavissa majoittumaan alueelle. Rönnäsin kautta omistetut golf-osakkeet tuottivat vuosittain 240 pelilippua, jotka myytiin Kausikämppien asiakkaille.529 Myyntiin ei kuitenkaan uhrattu paukkuja kovinkaan merkittävästi johtokunnassa tai sen työryhmässä, sillä Levin lisärakentaminen nousi TKL:n toimivan johdon keskeiseksi huomion kohteeksi loppuvuodesta 2002 alkaen.530 Rönnäsin myynti nousi keskusteluihin ohimennen marraskuulla 2003, jolloin päätettiin jälleen selvittää uudemman kerran mökkien hinnat myyntiä varten. Seuraavana kesänä kokeiltiin uutta lähestymistapaa, kun tehtiin myynti toimeksiantosopimus. Ilmeisesti kauppahintatavoite asetettiin liian korkealle, koska ostohalukkuutta ei ollut ilmennyt vuoden 2005 alkuun mennessäkään. Alkukesästä 2005 saatiin ehdotus kaupan tekemisestä vähitellen mutta tämän mallin ei nähty olevan toimiva eikä myöskään TKL:n edun mukainen. Johtokunnassa päätettiin ympäripyöräen tuntuisesti jatkaa asian valmistelua. Honka Holiday Oy oli 2002 perustettu yhtiö, joka vuokrasi loma-asuntoja ympäri Suomea. Se osoitti kiinnostusta ostaa osan Rönnäsin mökeistä keväällä 2005. TKL:n johtokunta totesi toukokuussa 2005, ettei se ryhdy myymään mökkejä erillisinä. Tavoitteena oli edelleen kokonaiskauppa ja myyminen mutta kaupassa piti huomioida markkinahinta sekä ottaa huomioon alueen kehittyminen tulevaisuudessa. Kaupan tekoon päätettiin palata heti, kun olisi jotain uutta oleellista tiedossa. Kuva 25. Talvimyrskyn jälkiä tammikuussa 2005 TKL:n omistaman Rönnäsin rantasaunan edustalla.531 Vuoden lopulla sijoittajat olivat ryhtyneet osoittamaan kiinnostusta alueeseen. Tällöin johtokunnassa päätettiin, että jos alueelle ei löydy kokonaisvaltaista ostajaa, niin 529 TKL:n Jhtk.n työryhmä 16.5.2002, 8.1 §. 530 Kts. tästä huomiosta esim. TKL:n Jhtk. 20.11.2002, 9.3 §, Liite n:o 8; 5.2.-6.2.2003, 12 §, Liite n:o 8; Jhtk:n työryhmä 25.4.2003, 6 §. 531 Rönnäsin Kausikämppien sähköpostitiedonanto TKL:n toiminnanjohtaja Matti Kangasalustalle 10.1.2005. TKL:n Jhtk:n koktpk. 1.3.2005, 7.3 §, kuvat sisältyvät 4.5.2005 ja 27.5.2005 TKL:n Jhtk. kokptk. väliin vuoden 2005 pöytäkirjakansioon. 137 ryhdyttäisiin valmistelemaan mökkien myyntiä osakesarja kerrallaan. Keväällä eräs sijoittaja teki tarjouksen alueesta mutta se oli aiempiin tavoitteisiin nähden niin pieni, ettei kauppoja syntynyt. Johtokunnan puheenjohtaja Hannu Salo kertoi vuosikokouksessa 2006 toukokuussa, että hanke Rönnäsin myymiseksi rauhoitetaan eikä aktiivista myyntityötä tehdä. Hän näki kuitenkin, että kauppa voi silti toteutua lyhyelläkin aikavälillä, jos riittävää kiinnostusta siihen ilmenee. Vuoden päästä tästä laajennettiin omistuksia, kun tarjolle tuli tonttia ympäröivä alue halpaan hintaan toukokuussa 2007.532 Muitakin huolia Rönnäsin suhteen ilmeni täysin yllättäen. Talvimyrsky riehui myös Rönnäsissä tammikuussa 2005 ja se oli nostanut merivedenpintaa lähes rantasaunalle asti. Tie alueelle oli vedenpaisumuksen vallassa. Merentutkimuslaitos mittasi ennätyksellisen korkean lukeman +197 senttimetriä vedenkorkeuden nousua Haminan mittauspisteessä 9.1.2005.533 Levin Origon uudisrakentaminen Levin lisärakentaminen aktivoitui vuoden 2002 aikana. Tuolloin kerrottiin ilmenneen tarvetta saada alueelle lisää ”tasokasta majoitustilaa”.534 Levin Matkailun kanssa käytiin neuvotteluja ja pohdittiin tulevaa hankkeen toteuttamismallia perusteellisesti. Aluksi ajateltiin, että uuden yhtiön omistuspohja jakautuisi 40/40/20, jotta yhdelläkään perustamisessa mukana olevalla yhtiöllä ei olisi enemmistövaltaa uudessa yhtiössä.535 Levin Matkailu halusi toimia keskeisellä paikalla TKL:n omistaman Levin Portin eli kätkä Neljän tontin luona. Hanketta pidettiin TKL:n taholla kannatettavana, koska sen nähtiin olevan ”imagollisesti TKL:lle positiivista” sekä myös yhdistyksen tulevaisuuden toimintaa tukevaa. Aluksi ajateltiin, että hanke toteuttaisiin yksin ilman Levin Matkailua. Samalla päätettiin, että myöhemmin muillakin halukkailla olisi sitten mahdollisuus ostaa kiinteistöyhtiön osakkeita. Mahdollisina ostajina nähtiin juuri neuvottelukumppani Levin Matkailu Oy, MVL, MJ sekä Jalostusmeijerien Liitto. Koko jäljellä ollut rakennusoikeus 920 neliömetriä päätettiin käyttää loppuun. Jopa Levin Portilla sijainneen MyllynÄijä ravintolan kellaritilojen 63 neliötä otettiin tämän projektin käyttöön. Kun helmikuussa 2003 oli vielä ajateltu lanseerattessa hankkeelle työnimeksi ”Levin Origo”, että hanke toteutettaisiin yksin, oltiin huhtikuussa otettu jo toinen suunta. Nyt Levin Matkailu 532 TKL:n Jhtk. 20.11.2003, 8.1 §; työryhmä 25.5.2004, 7 §; Jhtk. 23.6.2004, 7 §; 27.8.2004, 8 §; 13.1.2005, 13 §; 4.5.2005, 9.4 §; 27.5.2005, 8 §; 16.11.2005, 9.2 §; 8.3.2006, 12 §; 19.5.2006, 8 §; Vuosikokous 20.5.2006, Liite n:o 2; Jhtk. 6.3.2007, 12 §; 25.5.2007, 9 §; kts. myös Matti Kangasalustan haastattelu 7.11.2013. 533 Kts. esim. http://www.getunderground.fi/web/page.aspx?refid=99&newsid=35546&page=35 (Luettu 8.12.2014) sekä http://www.itameriportaali.fi/fi/tietoa/yleiskuvaus/veden_liikkeet/vedenkorkeus/fi_FI/vedenkorkeusvaihtelu/ (Luettu 8.12.2014). Aiemmin vuonna 1982 oli mitattu edellisen kerran samankaltaisia ja jopa hieman korkeampia lukuja kuin 2005 Kemissä. 534 TKL:n Jhtk. 23.8.2002, 9.2 §. Muistio Levin Portin tontin jatkosuunnitelmat 7.11.2002/Matti Kangasalusta, Liite n:o 8, Jhtk. 20.11.2003, 9.3 §. 535 TKL:n Jhtk. 20.11.2002, 9.3 §; 5.2.-6.2.2003, 12 §, Liite n:o 8. 138 haluttiin mukaan ja siltä toivottiin sopimusta mukaan tulosta ennen projektin lopullista toteuttamispäätöstä.536 Asiaa oli pohdittu todellakin hyvin perusteellisesti. Vaihtoehtoja pohdinnoissa nähtiin olevan kolme erilaista. Ensimmäisessä vaihtoehdossa A ajateltiin, ettei hanketta toteutettaisi ollenkaan. Toisen vaihtoehto B:n mukaan nähtiin, että oma osuus rakennuskustannuksista olisi noin 40 prosenttia ja loput tulisi katetuksi Levin Matkailun osakemyynnillä. Kolmanneksi vaihtoehdoksi C oli tarjolla koko osakekannan omistus. Lopulta päädyttiin suurinpiirtein ratkaisuun B. Omistus jakautuisi siten, että TKL:llä oli 60,4 prosenttia osakkeista ja Levin Matkailulle jäi 39,6 prosenttia. Levin Matkailun mukaan lähtö varmistui kesän lopulla, joten hanketta voitiin ryhtyä toteuttamaan. Rakentaminen saattoi alkoi keväällä 2004. Työt edistyivät koko ajan hyvin ja harjakaisia päästiin viettämään syyskuussa. Valmiin rakennuksen luovutus tapahtui joulukuussa 2004. Ainoa asia, joka muuttui alkuperäisiin piirustuksiin nähden, oli talon ulkoväri. Aluksi maalina oli punainen mutta väri vaihtui ensimmäisen maalauksen jälkeen ”yleistä mielipidettä kunnioittaen” niin sanotuksi Levin siniseksi. TKL:n jäsenistön käyttöön valmistuneesta rakennuksesta jäi huoneisto Origo 5, jonka jäsenhinnat olivat 50 prosenttia alennettuja listahintaan verrattuna.537 Lähes heti Levin Origon valmistuttua Levin Matkailu ilmoitti, että uudetkaan rakennetut tilat eivät tule riittämään heidän tulevalle toiminnalleen. Tästä seurasi, että Kätkä Neljä tontille haettiin ja saatiin Kittilän kunnalta tarvittavat lisärakennusoikeudet, joita Levin Matkailu oli halunnut. Levin Origon lisärakentaminen ja laajennustyöt valmistuivat 2009 ja niistä kustannuksista vastasi Levin Matkailu. Tämän myötä TKL siirtyi Levin Origossa vähemmistöosakkaaksi neljällä lomaosakehuoneistolla.538 TKL:n verotus yleishyödyllisenä yhdistyksenä ja yhdistyksen sijoitustoiminta TKL:n verotuskohtelu on Kylpylän kauppojen jälkeen tapahtunut kuten muillakin yleishyodyllisillä yhdistyksillä. Verottaja tiedusteli kesällä 2001 toiminnan luonnetta. TKL lähetti selvityksen verotoimistolle. Tuossa kirjeessä todettiin toiminnan kohdistuvan jäsenten hyvinvoinnin edistämiseen sekä ulottuen myös laajempiinkin kansalaispiireihin eli maidontuottajiin sekä maidon erikoiskoulutettuihin valmistajiin. Verovirasto uskoi selvitykset ja teki 2005 ja 2006 vielä päätöksen siitä, että TKL oli yleishyödyllinen yhteisö, joten sen verotus oli arvonlisävapaata liiketoiminta pois lukien.539 Hotelli Seaside Merikampin osakkeista oli ostettu Valiolta sen toivomuksesta 1995 yhtiön liiketoimintajärjestelyjen yhteydessä 40 prosenttia. Omistus myytiin 2001 takaisin, kuten kauppoja tehtäessä oli sovittu. Kaupat tehtiin helmikuuhun 2001 mennessä ja tämä vapautti rahaa sijoitustoimintaan. Nämä varat päätettiin ”mahdollisesti hajauttaa”. Rahojen sijoittaminen annettiin työryhmän hoidettavaksi. Toiminnanjohtaja Matti Kangasalustan 536 TKL:n Jhtk:n työryhmä 25.4.2003, 6 §; Jhtk. 15.5.2003, 6 §; Jhtk:n työryhmä 5.6.2003, 6 §; TKL:n Vuosikokous 30.8.2003, 12 §; Jhtk. 20.11.2003, 9.3 §; Jhtk:n työryhmä 25.5.2004, 6 §; Jhtk. 23.6.2004, 8-9 § (Levin Kausikämpät jaettiin kahteen yhtiöön Levin Porttiin ja Levin Kausikämppiin Portin myymisen vuoksi); 27.8.2004, 10 §; 13.1.2005, 10.1-10.2, 11-12, 14 §; kts. myös Matti Kangasalustan haastattelu. 537 Emt. 538 Matti Kangasalustan haastattelu 7.11.2013; Aila Nummen haastattelu 6.11.2013. 539 Jhtk. 16.11.2005, 5 §; 7.11.2006, 5 §. Ensimmäinen tiedustelu TKL:n Jhtk. kokptk. 24.8.2001, 9.1 §. 139 tehtäväksi tuli sijoittaa maaliskuussa 2002 vapautuneet varat ”mahdollisimman hyvällä tuotolla ja turvallisesti”. Varat päädyttiin sitomaan osaksi velkakirjaottolainaussijoitukseen OKO-järjestöpankkiin toukokuussa 2002. Osa sidottiin Levin Origon rakentamiseen. Varsinainen sijoitussalkku perustettiin sen jälkeen, kun Levin Portti myytiin siinä ravintolatoimintaa harjoittavalle Virkkulevi Oy:lle 2005. Aluksi päätettiin, ettei tilille kaupasta saatuja rahoja lähdetä sijoittamaan osakemarkkinoille ”tässä vaiheessa” toukokuussa 2005, vaan rahat päätettiin pitää kahden prosentin koron antavalla korkotilillä. Marraskuussa 2005 kuitenkin merkittiin OP-sijoitusrahastoja mutta jälleen vain osalla potentiaalisesti käytössä olevista rahoista muun likviditeetin varmistamiseksi. Levin Portin kauppahinnasta saatu raha liitettiin tilinpäätöksen ylijäämänä Terveyskylpylärahastoon tulevia investointeja ajatellen. Keväällä 2006 annettiin OKO:lle valtuutus sijoitussalkkuun liittyvien varojen varainhoitoon.540 Palatsivallankaappaus 2007 eli mikä uuden Terveyskylpyläliiton nimeksi? Toiminnan muuttumisen jälkeen kysymys yhdistyksen nimen muuttamisesta aktivoitui ensimmäisen kerran jo 1991. Eihän kylpylätoiminta ollut sallittua kauppaan sisältyneen kilpailukieltolausekkeen vuoksi 10 vuoteen TKL:lle. Myös ensimmäisissä kaupan jälkeisissä vuosikertomuksissa todettiin kylpylätoiminnan ”jääneen historiaan”. Nimenvaihdosasia oli siis akuutti ja se päätettiin ottaa muutostavoitteeksi kahteenkin otteeseen. Ensin siitä luovuttiin kesällä 1991, vaikka asia oli jo ehtinyt vuosikokouskutsun esityslistaan, sitten asia päätettiin lokakuussa 1992 tuoda käsiteltäväksi seuraavaan vuosikokoukseen.541 Jostain syystä nimenvaihdosasia kuitenkin jäi tuolloin useammaksi vuodeksi syrjään. Tilintarkastaja Esa Hietala kyseli alkutalvesta 1996, oliko liiton nimen muuttamisesta ollut puhetta. Kysymys herätti keskustelua johtokunnan työryhmässä mutta päätöksenä tuolloin oli, ettei asia ollut juuri nyt ajankohtainen. Ilmeisesti liiketoiminnan järjestelyt veivät energiaa niin paljon, ettei nimenmuutosprosessia tuolloinkaan ehditty miettiä pidemmälle.542 Johtokunnassa keskusteltiin vielä uudelleen nimenmuutoksesta marraskuussa 1996 mutta asiaa ei pidetty ajankohtaisena vielä tuolloinkaan.543 Seuraavat vuodet olivat, kuten edellä on jo kuvattu, niin hektisen suunnittelun ja rakentamisen aikaa, ettei yhdistyksen nimen semanttiselle pohtimiselle liiennyt suuremmin aikaa. Vasta maaliskuussa 2006 päätettiin johtokunnassa, että oli tullut aika muuttaa sekä nimeä että sääntöjä samalla kertaa.544 Toiminnan tarkastelussa, joka suoritettiin 2002 keväällä, ei nimiasia ollut noussut esille, vaikka tuolloin kyllä havaittiin, ettei sääntöjä ollut 540 Jhtk:n työryhmä 21.2.1996, 9.2 §, Liite n:o 5 TKL/YHTIÖIDEN TOIMINTAMUODON LINJAUSTA 1996 (Merikampin osto); Jhtk. 25.8.2000, 7.3 §; 4.2.2001, 11.1 § (Merikampin myynti); 13.2.2002, 11.3 § (sijoitustoiminnan alku); 4.5.2005, 9.5 § (Levin Portin myynnistä tulleet rahavarat); 16.11.2005, 10.3 § (OP-sijoitusrahastomerkintä); 8.3.2006, 7 § (osakkeet), 10.2 § (Ylijäämä Terveyskylpylärahastoon); 19.5.2006, 10.1 § (varainhoitosopimus). 541 TKL:n Jhtk. 22.10.1992, 4.2 §; 18.6.1991, 8 §. 542 TKL:n Jhtk. työryhmä 12.11.1996, 7 §. 543 TKL:n Jhtk. 21.11.1996, 9.1 §. 544 TKL:n Jhtk. 8.3.2006, 13 §. 140 uudistettu sitten vuoden 1994 jälkeen. Tärkeämmiksi asioiksi 2002 nousivat esille taustaryhmäjaon kirjaus sekä jäsenpohjan laajennuksen pohtiminen.545 Vuosikokoukseen nimen- ja sääntöjen muutosesitys tuotiin keväällä 2006, joka hyväksyi muutostyön aloittamisen. Suunnittelutyö nimen muuttamiseksi alkoi ja samalla tulivat uudistettaviksi myös säännöt. Näin nämä asiat kytkeytyivät faktuaalisesti yhteen. Tavoitteeksi asetettiin muutostyön saattaminen maaliinsa seuraavan vuoden vuosikokouksessa. Tämän jälkeen asetettiin toimikunta valmistelemaan sääntöjen virallista muuttamista.546 Nimen muutos toteutuikin vuosikokouksessa 2007 eräänlaisena silkkihansikkain suoritettuna palatsivallankaappauksena. Kokouksen alussa sen puheenjohtajaksi valittiin MVL:n taustaryhmästä meijeriteknikko Tarja Loppi Enosta. Hänen johdollaan nuijittiin kaikkien kokouskäytänteiden mukaisesti ensiksi pöytään ehdotetut sääntömuutokset, joihin kellään ei kokouksessa enää ollut mitään muutosesityksiä. Tämän jälkeen ryhdyttiin käymään hallituksen jäsenten vaalia, koska uudet säännöt astuivat niiden hyväksymisen jälkeen voimaan välittömästi. Valittavaksi tuli uusien sääntöjen myötä kuusi varsinaista jäsentä ja kolme varajäsentä.547 Ennen äänestystuloksen ”julistamista” on vielä katsottava taustojen valaisemiksi, mitä asiassa oli tapahtunut ennen vuosikokousta. Perustettaessa sääntötoimikuntaa edellytettiin, että suuren yleisön suuhun jo taipunut TKL-lyhenne olisi säilytettävä. Tammikuussa 2007 sääntötoimikunta otti työnimeksi ”Terveys- ja kuntolomat TKL ry” -nimen, joka säilyttäisi lyhenteen ilman muutosta. Meijerijohtajia edustanut talousneuvos Matti Hämäläinen avasi tämän jälkeen johtokunnan kokouksen maaliskuussa 2007. Hän totesi sääntömuutoksien tekemisen ja suunnittelun olleen pääsääntöisesti ”teknistä tarkastelua”. Johtokunnan kokoonpanoa koskevan keskustelun hänkin näki kuitenkin olleen ”keskustelua herättävä kohta”, johon tulisi paneutua. Valiolainen tuottajia edustanut Jukka Paananen oli tätä ennen lähestynyt toiminnanjohtaja Matti Kangasalustaa sähköpostitse helmikuussa 2007. Viesti liitettiin samana päivänä kokoontuneen TKL:n sääntötoimikunnan pöytäkirjan liitteeksi, jonka vuoksi sitä tässä siteerataan.548 Paananen katsoi, että TKL voi kyllä muotoilla sääntönsä parhaaksi katsomallaan tavalla, koska Valiolla ei ollut sijoituksia valvottavanaan yhdistyksessä. Mutta valiolaiset toivoivat kuitenkin, että yhteys alkutuotantoon TKL:n uudessa hallituksessa säilyisi. Hän vetosi tässä asiassa siihen, että kylpylätoiminta oli aikoinaan laitettu käyntiin myös maidontuottajilta kerätyillä lahjoituksilla. Valiolla ei Paanasen mukaan ollut minkäänlaisia hallituspaikkavaatimuksia mutta silti he toivoivat yhtä hallituspaikkaa uudessa hallituksessa ”herrasmiessopimuksella”. Maidontuottajien toivottiin myös voivan olla jäseninä uusien sääntöjenkin puitteissa. Nimiehdotusta Paananen piti onnistuneena. Sääntötoimikuntaa kuullut johtokunta päätti nimen- ja sääntöjen muutoksen esittämistä vuosikokoukselle maaliskuussa sellaisella evästyksellä, että keskustelussa toivotaan hallintopaikkajaon suhteen ”herrasmiesmenettelyä”, jotta minkään taustaryhmän ei tarvitsisi tuntea asemansa 545 TKL:n Jhtk. työryhmä 16.5.2002, 7.1 §. 546 TKL:n Vuosikokous 20.5.2006, 12 §. 547 TKL:n Vuosikokous 26.5.2007, 2.1, 7, 9 §. 548 TKL:n Jhtk. 7.11.2006, 10.2 §; TKL:n sääntötoimikunta 10.1.2007, 4 §; 22.2.2007, 3 §, Liite 3; Jhtk. 6.3.2007, 1, 13 §. Aila Nummen haastattelu 6.11.2013. 141 heikentyneen. Nähtiin myös, että yhteistyö eri taustaryhmien kesken oli ”toiminut hyvin ja rakentavasti”. Hallinnon laajapohjaisuus korostui maidontuottajien ja meijerijohtajien keskusteluun esittämissä kommenteissa. Esille kun oli otettu myös MVL:n ajatus TKL:n uudesta hallintomallista.549 Paikkajako herätti keskustelua johtokunnassa vielä uudelleen ennen vuosikokousta. Tuottajien ja meijerijohtajien edustajat paheksuivat MVL-taustaisten jäsenten ajatuksia muuttaa paikkajaon perusteita, joita oli arvostelijoiden mukaan ”vaalittu Ikaalisten Kylpylän ajoilta 1980-luvun vaihteesta saakka”. He esittivät, että kysymys otettaisiin esille vuosikokouksessa käytävässä vaaleja koskevassa keskustelussa. Lopuksi he toistivat toiveen siitä, että jatkossakin pyrittäisiin turvaamaan tuottajien ja johtajien edustus hallituksessa ”kirjoittamattomalla herrasmiessopimuksella”.550 Mutta MVL:n taholta oli päätetty katkaista toiminnan syntyajoista elämään jäänyt napanuora lopullisesti. Eräänlainen meijerialan koulutettujen erikoiskoulutuksen saaneiden toimihenkilöiden viimeinen torpparivapautus oli alkanut. Palataan siksi takaisin Ouluun ja vuoden 2007 vuosikokouksen tunnelmiin. Kokous ryhtyi äänestämään uusista hallituksen jäsenistä yksi kerrallaan hyvin tietäen kaikki asiaan liittyneet evästykset. Ensimmäiseksi jäseneksi ehdotettiin keravalaista tuotantovastaavaa Aila Nummea sekä maanviljelijä Terho Paavolaa. Molemmat saivat kannatusta, joten suoritettiin demokratian toiminnan takaava suljettu lippuäänestys, johon osallistui 35 äänestäjää. Nummi sai annetuista äänistä 27 ääntä ja Terho Paavola kahdeksan ääntä, joten Nummi tuli valituksi. Tämän jälkeen ehdotettiin toiseksi jäseneksi meijeristi Kari Harsiaa ja maanviljelijä Jaakko Rouhiaista. Annetuista 34:stä äänestä Harsia sai 28 ääntä ja Rouhiainen kuusi ääntä, joten Harsia tuli valituksi. Vielä kolmannenkin jäsenen kohdalla päädyttiin äänestämään, kun kokouksessa hallitukseen ehdotettiin sekä instrumenttiasentaja Tuomo Jaakkolaa että Valion johtaja Seppo Alhokoskea. Jaakkola sai äänestyksen 31 äänestä 23 ääntä ja Alhokoski kahdeksan ääntä. Jaakkola siis valittiin TKL:n uuteen hallitukseen. Neljännestä kuudenteen jäseneen ei enää äänestystä tarvittu, vaan hallituksen muiksi jäseniksi tulivat ehdotetut alikonemestari Jorma Ruotsalainen, meijeriteknikko Johanna Kaihua sekä teknikko Hannu Salo. Hallituksen yleisvarajäseniksi tulivat meijeriteknikko Martin Virta, TKL:n oto. toiminnanjohtaja Matti Kangasalusta sekä MVL:n järjestösihteeri Juha Yli-Kovanen. MVL oli saanut kaikki ehdokkaansa lävitse, eikä hallitukseen tullut muiden ryhmien edustusta ollenkaan.551 MVL:n ajatuksena oli, että hallintoa yksinkertaistettiin mutta jäsenyyskriteerit säilytettiin entisellään.552 Toiminta uuden hallinnon aikana Vuonna 2008 Rönnäs jaettiin kahdeksi yhtiöksi Rönnäsin Kausikämpät 1 ja 2, jossa toiseen kuuluivat mökit 1-7 ja toiseen kokoustilarakennus sekä rantasauna. Maa-alueista tehtiin hallinnanjakosopimus, joka toteutui vuoden 2009 alusta, jolloin myös toteutettiin kattoremontti mökkeihin. Levin Origo liitettiin vuonna 2009 osaksi Levin Matkailu Oy 549 Emt. 550 TKL:n Jhtk. 25.5.2007, 11 §. 551 TKL:n Vuosikokous 26.5.2007, 9 §. Aila Nummen haastattelu 6.11.2013. 552 Keskustelu Matti Kangasalustan ja Aila Nummen kanssa 30.12.2014. 142 -konsernia, koska lisärakennusoikeuden myynnin jälkeen TKL:n omistus putosi 28 prosenttiin yhtiöstä. TKL omistaa Origon yläkerran neljä lomahuoneistoa. Levin Kausikämpissä toteutettiin mittava sisätilojen saneeraus, terassien rakentaminen ja ulkomaalaus vuosina 2009 ja 2010. 553 TKL:n jäsenhintoja tarkastettiin matkan varrella mutta alennuksia ei missään vaiheessa unohdettu. Kaikista Kausikämppien huoneistoista jäsenet saavat edelleen tätä kirjoitettaessa 45 prosentin alennuksen listahinnoista. Molemmissa kohteissa on sattunut joitain vesivahinkoja, joiden korjauksen yhteydessä on Rönnäsissä uusittu lähes koko alakerta. Levin Kausikämppien sisustus on uusittu ja Rönnäsissä on päätetty peruskorjata yksi mökki vuosittain. Levillä lomahuoneistojen vuokrauksesta huolehtii edelleen Levin Vuokramökit Oy. Rönnäsissä Tessamar Oy myi liiketoimintansa vuonna 2013 Tsacon Oy:lle, joka huolehtii toiminnasta siellä. Vaikka lomapaikkojen käytännön hoitaminen on ollut paikallisten yrittäjien käsissä vuodesta 1999, on TKL:n kaiken muun toiminnan pyörittäminen (muun muassa mittavat remontit ja rakennusoikeuksien järjestelyt) kuuluneet (oto) MVL:n toiminnanjohtaja Matti Kangasalustalle. MVL:n toimistonhoitaja Eija Kousa (oto) on hoitanut myös TKL:n toimistonhoitajan tehtävää sen jälkeen kun Sinikka Vornila jäi pois MVL:n ja TKL:n töistä keväällä 1998. Vornila hoiti molempien liittojen kirjanpidon ja oli myös mukana Kausikämppien varauspalvelussa Birgitta Rossilahden jäätyä siitä pois 1996 keväällä. Molempien liittojen kirjanpidon on hoitanut siitä lähtien Tivonet Oy:stä Lahja Kiuru (sittemmin Lakio). Matti Kangasalustan jäätyä eläkkeelle 1.11.2010 alkaen, on toiminnasta vastannut uusi MVL:n toiminnanjohtaja Juha Yli-Kovanen ja lisäksi mukana toiminnassa ovat olleet edelleen myös Eija Kousa ja Lahja Lakio. Epilogi - Terveyden kylvyn jatkuvuus Alkuvuodet 1953-1974 MVL:n perustaessa joulukuussa 1953 Maitotalousväen Reuma- ja Lomaliitto ry:tä Suomi eli vielä sodanjälkeistä hidasta ja raskasta jälleenrakennuskautta. Liitto oli kerännyt rahaa kolme kertaa vuodesta 1949 lähtien arpajaisilla. Noiden arpajaisten tulokset eivät vielä tuolloin riittäneet lomapaikan ostamiseen mutta ne innoittivat tuolloiset toimijat, etupäässä MVL:n toiminnanjohtaja Heikki Norrin ideoimaan pääomaköyhässä maassa ajalleen niin tyypillisen rahankeräyksen, jossa maitotileistä luovutettaisiin summa MVL:lle liiton oman lomatoiminnan käynnistämiseksi. Noin vajaan viiden vuoden päästä tammikuussa 1958 päästiin rekisteröimään Tuomarlan Reumaliitto. Keräysrahoilla oli saatu ostettua Ikaalisten Tuomarlan tila ja muutama muu tila Ikaalisista 1955. Pian tämän jälkeen aloitettiin toinen maitokeräys 1959, jolla ryhdyttiin keräämään kuntouttavaan toimintaan sekä tätä tarkoitusta palvelevan kylpylän perustamista varten pääomaa. Ikaalisten Terveyskylpylä valmistui reilun vuoden rakennusajan jälkeen 1965 ja samana syksynä rekisteröitiin toimintaa hoitaneen organisaation nimeksi Terveyskylpyläliitto valtakunnallisen Reumaliiton reklamoitua useaan kertaan Tuomarlan Reuma- ja Lomaliiton nimestä. 553 TKL:n sääntötoimikunta 10.1.2007, 2 §; TKL:n hallitus 26.8.2007, 9.2, 10 §; 28.11.2007, 9.2, 9.3 §; 26.3.2008, 12-13 §; 23.5.2008, 7 §; 11.6.2008, 7-8 §; 26.11.2008, 9 §; 11.3.2009, 12-14 §; 1.9.2009, 9 §. Aila Nummen haastattelu 6.11.2013; Matti Kangasalustan haastattelu 7.11.2013. 143 Toiminta keskittyi kuntoutustoimintaan jäsenille mutta pikku hiljaa havaittiin, Valion pääjohtaja Pellervo Saarisen kuningasidean kautta (meijerien lukumäärää pudotettiin radikaalisti 1960-luvulta 1970-luvun puoliväliin), että asiakaskuntaa on löydyttävä muualtakin kuin MVL:n piiristä. Sotaveteraanien ja sotainvalidien kuntoutusta oltiin järjestämässä samaan aikaan kuntoon 1970-luvun alussa ja tästä valikoitui hyvin luonnollinen asiakasryhmä kuntoutustyölle. Valtion tapaturmaviraston maksusitoumuksien kautta talouteen tuli tiettyä ennakoitavuutta ja kylpylän toiminta vakiintui. Kylpylän johtajaksi siirtynyt Heikki Norri sai komealle uralleen kuitenkin hieman ikävän lopun, sillä toimintansa loppuvaiheessa liitossa hän, ilmeisesti osin maan tavan mukaisesti, sekoitti kylpylän ja oman toiminnan sekä joutui jäämään ensin sairaslomalle ja sitten eläkkeelle muiden Terveyskylpyläliiton toimijoiden ryhdyttyä kyseenalaistamaan hänen toimintatapojaan liiton johdossa. Toimintaa sävytti idealismi ja toive jonkin parantamisesta. Toiminnanjohtaja Norri oli sinänsä hyvin aikaansa ilmentävä käsitteellinen hahmo, hänen toimissaan kotitalouden ja yritystalouden varat menivät sekaisin kuten vaikkapa Olavi J. Mattilalla Valmetissa oli mennyt.554 Vakiintumisen kauteen 1975-1982 Kylpylän johtoon tuli MVL:stä nuori Timo Heinola 1975. Hän sai hilattua kylpylän tuloksen positiiviselle kasvu-uralle ja toimivaksi 1980-luvun taitteeseen mennessä, jolloin maidontuottajat otettiin mukaan omistukseen ja hallintoon vanhan kannattajajäsenkeräyksen hengen mukaisesti. TKL:n puheenjohtajana vuodesta 1961 toiminut Vieno Laine näkikin tuottajissa vahvan käyttäjäkunnan kylpylälle. Kylpylän johtamisen vaatima kova työ ja siihen liittyneet stressiä tuottaneet paineet mursivat kuitenkin Heinolan terveyden. Heinola vapautettiin tehtävistään keväällä 1983. Uudeksi toimitusjohtajaksi tulleella ekonomi Erkki Luomalla oli suuria suunnitelmia. Hän ryhtyi viemään kylpylää pörssiin listautumalla ensin OTC-listalle. Samaan aikaan johtokunnan puheenjohtajaksi ja myöhemmäksi varapuheenjohtajaksi tullut Valion Juhani Rinta kuitenkin suunnitteli jo koko toiminnan ja omaisuuden myyntiä. Luomalle myynti oli suuri pettymys mutta kokemus alalta vei hänet pian Naantalin kylpylään töihin. Toimintaa voidaan sanoa sävyttäneen tässä vaiheessa eräänlainen toiminnan yleinen rationalisoituminen ja talouden pidon kurinalaistuminen, koska tilinpidon seuranta aktivoitui reaaliaikaisesti aivan uudella tavalla verrattuna aiempaan hyvin löyhään ja suurpiirteiseen taloudenpitoon. Markkinaorientoituneisuus tuli mukaan toimintaan ja kuntoutus jäi jollain tasolla hieman syrjään siten, että kylpylän myynnissä korostui sen luonne viihdekylpylänä. Myynti ja uusi toiminta 1990-luvulla Myyminen toteutettiin kahdessa vaiheessa. Ensin myytiin majoitus- ja ravintolapalvelut tuottanut Kylpyläkasino Oy Uhvatta Oy:lle ja Syncap Oy:lle. Yhtiöiden taustalta löytyivät Kari ja Jussi Uoti, joiden yrityksien johdossa olleiden Pekka Kivisen ja Jorma Saarikedon kanssa yhteistoiminta huomattiin TKL:n näkökulmasta katsottuna nopeasti täysin mahdottomaksi. Jälkimmäiseen TKL:n maiden ja irtaimen omaisuuden kauppaamiseen 554 Vrt. Mattilasta Levä 2008, 225-228. 144 saatiin tarjoavaksi osapuoleksi mukaan talon tuolloisesta johdosta TKL:n toiminnanjohtaja Jouni Kaappa taustaryhmineen, joten TKL:n onneksi kauppahinta ei jäänyt niin alhaiseksi kuin se oli Kylpyläkasinon antamissa ensimmäisissä tarjouksissa. Toinen kauppa toteutui tammikuussa 1991, kun TKL myi maat ja omaisuutensa kylpylässä Kylpyläkasinolle muutaman kuukauden asiaa harkittuaan. Myyntiä edelsi tiukka tarjouskilpailu. MVL:n toiminnanjohtaja Heimo Breilin olisi halunnut myydä toimivalle johdolle mutta enemmistö johtokunnan päättäjistä kannatti Kylpyläkasinolle myyntiä. Myyminen tapahtui TKL:n näkökulmasta yhdennellätoista hetkellä juuri ennen Minervan pöllön lentoa, sillä jälkikäteen on helppo arvioida, että muutamaa vuotta myöhemmin kylpylän hinta olisi romahtanut laman myötä. TKL oli kauppojen jälkeen olemassa enää yhdistyksenä, jolla oli valtava määrä varallisuutta erilaisissa muodoissa mutta ei omia toimintoja. Lisäksi TKL:n onneksi Uotien bisnekset romahtivat vasta sen jälkeen, kun liitto oli 1993 saanut kaikki saatavat rahansa heiltä pois. Kauppojen vuoksi TKL:n kuitenkin piti palauttaa Raha-automaattiyhdistykseltä saamiaan avustuksia takaisin. Tässäkin asiassa liitolla kävi tuuri, sillä summaa kohtuullistettiin puoleen alkuperäisestä valtiovallan esittämästä takaisinperintävaatimuksesta. Tämän sysäyksenä TKL ryhtyi hetken hiljaiselon ja ”lepokauden” jälkeen toimimaan lomamökkien vuokraustoimialalla. Esillä ollut toiminnan lakkauttaminen ei toteutunut, vaan toimintaa päätettiin jatkaa. Tilat löytyivät MVL:n toimistotilojen yhteydestä. Uusmuotoisen vuokraustoiminnan kulurakenne osoittautui kuitenkin hyvin nopeasti liian raskaaksi liiton taloudelle. Saneeraustoimet olivat edessä 1990-luvun puolivälissä maan jo päästyä irti pahimmasta lamatodellisuudesta. Sattumalta tällöin liiton yrityksen, Kausikämpät Oy:n markkinointipäällikkönä toimineelle Teijo Talkalle aukeni mahdollisuus siirtyä Yhdysvaltoihin. Lisäksi varauspalveluita ja vuokrausmyyntiä oman yrityksensä L & B Investin kautta hoitanut Birgitta Rossilahti sai hyvän työtarjouksen muualta. Näin toiminnan kulut saatiin minimoitua toiminnan itsensä siitä kuitenkaan kärsimättä. Vuokraustoiminnot siirtyivät omiin kohteisiin, joiksi olivat valikoituneet Rönnäsin ja Levin Kausikämpät. Hieman myöhemmin 1990-luvun lopussa Rönnäsissä ja Levillä päädyttiin kokonaisvuokraukseen, joka vapautti otona toiminnanjohtajan tehtäviä hoitaneen Matti Kangasalustan energiaa toiminnan laajentamiseen. Leville oli rakennettu 1995 valmistunut Levin Portti, jonka jälkeen siellä ryhdyttiin seuraavan kerran laajentamaan rakennuttamalla 2002 alkaen Levin Origo, jonka pääomistajuudesta kuitenkin luovuttiin loppuvuodesta 2008 lisärakentamisoikeuksien myymisen Levin Matkailut Oy:lle toteuduttua. Tätä vaihetta on sävyttänyt immateriaalinen taloudenpito huomion siirryttyä yhä enemmän kohti immateriaalisia osakemarkkinoita. Nimenmuutos 2000-luvulla Terveyskylpyläliiton nimi oli semanttisesti ajatellen käynyt harhaanjohtavaksi Ikaalisten kauppojen myötä. Nimenmuutosasiaan palattiin ensimmäisten 1990-luvun alun yritysten jälkeen kuitenkin vasta 2000-luvun ensimmäisen vuosikymmenen kääntyessä lopuilleen. Tuolloin toteutettiin nimen- ja sääntöjenmuutos 2007 vuosikokouksessa. Nimeksi tuli nykyinen TKL:n Terveys- ja kuntolomat ry. Samalla hallintoon tuli yksinomaan MVL:n taustaryhmittymästä tulevia edustajia huolimatta Meijerijohtajien ja Valion toisenlaisista toiveista. Hallituksen puheenjohtajana aloitti ensimmäisenä naisena Aila Nummi. 145 TKL:n virallisesti 61-vuotiseen historiaan on ehtinyt mahtua hyvin monenlaisia inhimillisiä kokemuksia ja hetkiä. On ollut iloa, surua, kriisejä ja vaikeuksia sekä myös talouden ajoittaisia nousuja ja laskuja. Yhdistyksen tarkoitus ei jälkikäteen arvioiden kuitenkaan ole paljoa matkan varrella muuttunut. Edelleen tarkoituksena on sääntöjen 2 pykälän mukaisesti ”lomanvieton ja matkailun puitteissa terveyden ja viihtyisyyden edistäminen”. Monenlaisista historian saatossa kohdatuista muutospaineista huolimatta eräänlainen terveyden kylpy siis jatkuu yhdistyksen jäsenille edelleen. Mukana toiminnassa on aikojen saatossa ollut hyvin persoonallisia miehiä ja naisia, aika veli- ja siskokultia. Luettelo 1: TKL:n puheenjohtajat 1960-2014 1960 1961-1983 1984-1985 1986-1991 1992-1997 1998-2002 2003-2007 2007-2013 2014- Matti Heininen Vieno Laine Juhani Rinta Heimo Breilin Tauno Mikkola Esa Pietikäinen Hannu Salo (elokuun loppuun) Aila Nummi (syyskuusta 2007) Juha Tikkanen 146 Lähteet ja kirjallisuus Arkistolähteet: TKL:n arkisto, MVL:n arkisto, MVL Pöytäkirjat 1959-2009 Kirjeenvaihto (eri vuosilta, osin dateeraamatonta) Toimintasuunnitelmat ja -kertomukset (eri vuosilta) MVL:n arkisto, MVL Pöytäkirjat 1989-1991 Painetut lähteet: Lait ja asetukset Arvopaperimarkkinalaki 495/1989, 746/2013 Invalidihuoltolaki 907/1946 Kansaneläkelaki 248/1937; 347/1956, uudistettu 568/2007 Kilpailulaki 948/2011, uudistettu Laki kilpailulain muuttamisesta 595/2013 Laki talouselämässä esiintyvien kilpailunrajoitusten valvonnasta 47/1957 Laki taloudellisen kilpailun edistämisestä 1/1964, uudistettu 423/1973 Laki kilpailunrajoituksista 709/1988; 480/1992 Laki rintamaveteraanien kuntoutuksesta 60/1983, uudistettu 1184/1988 Sairausvakuutuslaki 364/1963 uudistettu 1224/2004 Vammaispalvelulaki 386/1987 Vuosilomalaki 162/2005 Komiteanmietinnöt Kuntoutuksen kehittämistoimikunnan mietintö 92/1987 (STM) Kuntoutusajan toimeentulotoimikunnan mietintö 6/1990 (STM) Tapaturma- ja liikennevakuutuksen kuntoutussäännöksien tarkastamista selvittelevän toimikunnan mietintö 13/1990 (STM) Lehdet ja kalenterit Maitotalous 1951-2010. Meijerikalenteri 1955, 2004, 2009. Tutkimushaastattelut Tarmo Kallio 30.9.2013; Heimo Breilin 1.10.2013; Paavo Jämsä 2.10.2013; Jouko J. Järvinen 16.10.2013; Raili Sikkilä 21.10.2013; Erkki Koski 4.11.2013; Erkki Luoma 5.11.2013; Aila Nummi 6.11.2013; Matti Kangasalusta 7.11.2013; Raimo Leppänen 25.11.2013 Tutkimuskirjallisuus: Aguilar, Francis J. (1967) Scanning the Business Environment. Macmillan, New York. Ahlstrand, Tarja (1995) Maidon jalostajat. Meijeriväen Liitto 1945-1995. Meijeriväen Liitto, Helsinki. Ahtola, Aleksi & Åberg, Veijo (2007) Pois reumapeikon kynsistä. Suomen Reumaliitto 1947-2007. Suomen Reumaliitto, Jyväskylä. Alapuro, Risto (1994) Suomen synty paikallisena ilmiönä 1890-1933. Hanki ja jää, Helsinki. Alasuutari, Pertti (1996) Toinen tasavalta. Suomi 1946-1994. Vastapaino, Tampere. Alasuutari, Pertti (2004) ”Suunnittelutaloudesta kilpailutalouteen. Miten muutos oli ideologisesti mahdollinen?” Yhteiskuntapolitiikka, Vol. 69 n:o 1, 3-16. 147 Ansoff, Igor (1975) “Managing Strategic Surprise by Response to Weak Signals”, California Management Review, Vol. 18 n:o 2, 21–33. Anttila, Anu-Hanna (2005) Loma tehtaan varjossa. Teollisuustyöväestön loma- ja vapaa-ajan moraalisäätely Suomessa 1930-1960-luvuilla. Biblioteca Historica 93. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Anttila, Anu-Hanna (2010) ”Mökkeily.” Teoksessa Kai Häggman et al. (toim.) Suomalaisen arjen suuri tarina. WSOY, Helsinki. 142-151. Apo, Satu (1998) ”Suomalaisuuden stigmatisoinnin traditio”. Teoksessa Pertti Alasuutari & Petri Ruuska (toim.): Elävänä Euroopassa. Muuttuva suomalainen identiteetti. Vastapaino, Tampere. 83-128. Apo, Satu (2001) Viinan voima. Näkökulmia suomalaisten kansanomaiseen alkoholiajatteluun ja -kulttuuriin. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Arbiter, Petronius (2003) Satyricon. Tammi, Helsinki. Kääntänyt ja selityksillä sekä jälkisanalla varustanut Pekka Tuomisto. Autio, Veli-Matti (2001) Fabian Langenskiöld. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997- (viitattu 14.10.2014.) Bauman, Zygmunt (2000) Notkea moderni. Vastapaino, Tampere. Suomentanut Jyrki Vainonen. Beevor, Antony (2000) Stalingrad. WSOY, Helsinki. Suomentanut Matti Kinnunen. Beevor, Antony (2002) Berliini 1945. WSOY, Helsinki. Suomentanut Matti Kinnunen. Beevor, Antony (2009) Normandia 1944. Maihinnoususta Pariisin vapauttamiseen. WSOY, Helsinki. Suomentanut Jorma-Veikko Sappinen. Berger, Peter L. & Luckmann, Thomas (1994) Todellisuuden sosiaalinen rakentuminen. Gaudeamus, Helsinki. Suomentanut Vesa Raiskila. Bergmark, Matts (1985) Bad och bot. Om vattnet som läkemedel och njutningsmedel. Prisma, Stockholm. Blickle, Peter (toim.) (2003) Gute Policey als Politik im 16. Jahrhundert. Die Entstehung des öffentlichen Raumes in Oberdeutschland. Vittorio Klostermann, Frankfurt am Main. Blom, Raimo (toim) (1999) Mikä Suomessa muuttui? Sosiologinen kuva 1990-luvusta. Gaudeamus, Helsinki. Bordo, Susan (1987) The Flight to Objectivity. Essays on Cartesianism & Culture. State University of New York Press, Albany. Canguilhem, Georges (1968) Études d’histoire et de philosophie des sciences. Vrin, Paris. Caplan, Bryan (2007) The Myth of the Rational Voter: Why Democrasies Choose Bad Policies. Princeton University Press, Princeton. Cohen, Sande (2006) History Out of Joint. Essays on the Use and Abuse of History. Johns Hopkins University Press, Baltimore. Cubeddu, Raimondo (1993) The Philosophy of the Austrian School. Routledge, London Cuffel, Alexandra (2009) ”Polemicizing Women’s Bathing Among Medieval and Early Modern Muslims and Christians.” Teoksessa Anne Scott & Cynthia Kosso (toim.) The Nature and Function of Water, Baths, Bathing, and Hygiene From Antiquity Through the Renaissance. Brill, Leiden. 171-190. Deleuze, Gilles (1994) Difference and Repetition. Columbia University Press, New York. 148 Deleuze, Gilles & Félix, Guattari (1987) A Thousand Plateaus. Capitalism & Schizophrenia, Vol. 2. Minnesota University Press, Minneapolis, MN. Deleuze, Gilles & Félix Guattari (2007) Anti-Oidipus. Kapitalismi ja skitsofrenia, Vol. 1. Tutkijaliitto, Helsinki. Suomentanut Tapani Kilpeläinen. Douglas, Mary (2003) Puhtaus ja vaara. Ritualistisen rajanvedon analyysi. Vastapaino, Tampere. Suomentaneet Virpi Blom ja Kaarina Hazard. Eräsaari, Leena (2002) Julkinen tila ja valtion yhtiöittäminen. Gaudeamus, Helsinki. Fagerlund, Asko, Niemi, Veikko & Tuunainen, Kari (toim.) (1992) Vammaiset kansalaisena itsenäisessä Suomessa. Joensuun yliopisto, Savonlinna. Fewster, Derek (2006) Visions of Past Glory. Nationalism and the Construction of Early Finnish History. Finnish Literature Society, Helsinki. Fleetwood, Steve (1995) Hayek’s Political Economy: The Socio-Economics of Order. Routledge, London. Foucault, Michel (1984) ”Space, Knowledge and Power.” Teoksessa Paul Rabinow (toim.) The Foucault Reader. Pantheon Books, New York. Foucault, Michel (1993) The Birth of the Clinic. An Archaeology of Medical Perception. Routledge, London. Foucault, Michel (1998) Seksuaalisuuden historia. Tiedontahto, nautintojen käyttö, huoli itsestä. Gaudeamus, Helsinki. Suomentanut Kaisa Sivenius. Foucault, Michel (2001) Tarkkailla ja rangaista. Otava, Helsinki. Suomentanut Eevi Nivanka. Foucault, Michel (2013) Klinikan synty. Niin & näin, Tampere. Suomentanut Simo Määttä. Freud, Sigmund (1989) Toteemi ja tabu. Eräitä yhtäläisyyksia villien ja neuroottisten sielunelämässä. Love-kirjat, Helsinki. Suomentanut Mirja Rutanen. Fugate, Courtney D. (2014) The Teleology of Reason: A Study of the Structure of Kant’s Critical Philosophy. De Gruyter, Berlin. Gloria-Palermo, Sandy (1999) The Evolution of Austrian Economics: From Menger to Lachmann. Routledge, London. Goldhagen, Daniel Jonah (1996) Hitler’s Willing Executioners. Ordinary Germans and the Holocaust. Alfred A. Knopf, New York. Gotthelf, Allan (2012) Teleology, First Principles, and Scientific Method in Aristotle’s Biology. Oxford University Press, Oxford. Hankonen, Johanna (1994) Lähiöt ja tehokkuuden yhteiskunta. Suunnittelujärjestelmän läpimurto suomalaisten asuntoalueiden rakentumisessa 1960-luvulla. Otatieto & Gaudeamus, Tampere. Hannikainen, Matti (2010) ”Lapionvarresta näyttöpäätteelle.” Teoksessa Häggman, Kai et al. (toim.) Suomalaisen arjen suuri tarina. WSOY, Porvoo. 62-83. Harjula, Minna (1996) Vaillinaisuudella vaivatut. Vammaisuuden tulkinnat suomalaisessa huoltokeskustelussa 1800 -luvun lopulta 1930 -luvun lopulle. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki. Hautamäki, Antti (toim.) (1996) Suomi teollisen ja tietoyhteiskunnan murroksessa. Tietoyhteiskunnan sosiaaliset ja yhteiskunnalliset vaikutukset. SITRA, Helsinki. Heikkinen, Antero (1991) Terveyden ja ilon tähden. Herrasväki liikkeellä Suomessa 1700- ja 1800-luvuilla. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki. 149 Heikkinen, Sakari (2000) Paperia maailmalle. Suomen Paperitehtaitten Yhdistys Finnpap 1918–1996. Helsinki. Heiskala, Risto (1994) ”Sosiaalinen konstruktionismi.” Teoksessa Risto Heiskala (toim.) Sosiologisen teorian nykysuuntauksia. Gaudeamus, Helsinki. 146-172. Helander, Mika & Nylund, Mats (toim.) (2012) Palkka työstä. Ay-liike ja edunvalvonnan uudet muodot. Into, Helsinki. Helén, Ilpo (1994) ”Michel Foucault’n valta-analytiikka.” Teoksessa Risto Heiskala (toim.) Sosiologisen teorian nykysuuntauksia. Gaudeamus, Helsinki. 270-315. Henttonen, Maarit (2009) Kansakunnan parhaaksi. Suomalaiset naisten- ja lastensairaalat 1920-1940-luvulla arkkitehtonisena, lääketieteellisenä ja yhteiskunnallisena suunnittelukohteena. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Hilgevoord, Jan & Uffink, Jos (2001) ”The Uncertainty principle”. Stanford Encyclopaedia of Philosophy. http://plato.stanford.edu/entries/qt-uncertainty/ (Viitattu 14.12.2014.) Hiltunen, Elina (2008) ”Good Sources for Weak Signals: A Global Study of Where Futurists Look For Weak Signals”, Journal of Future Studies, May, Vol. 12 n:o 4, 21-44 Hiltunen, Elina (2010) Weak Signals in Organizational Futures Learning. Aalto University Press, Espoo. Hirn, Sven & Markkanen, Erkki (1987) Tuhansien järvien maa - Suomen matkailun historia. Gummerus, Jyväskylä. Hjelt, Otto Edvard August (1912) Om vattenkurstriden i Finland under 1860-talet. En episod i Finlands medicinalhistoria. Supplementhäfte till Finska Läkaresällskapets Handlingar, Bd. 54,8. Finska Läkaresällskapet, Helsingfors. Hoikkala, Tommi (toim.) (1996) Miehenkuvia. Välähdyksiä nuorista miehistä Suomessa. Gaudeamus, Helsinki. Honkasalo, Markku (2000) Suomalainen sotainvalidi. Otava, Helsinki. Huokuna, Tiina (2010) ”Kodin materiaalit ja muutokset.” Teoksessa Kai Häggman et al. (toim.) Suomalaisen arjen suuri tarina. WSOY, Helsinki. 128-141. Hyrkkänen, Markku (2002) Aatehistorian mieli. Vastapaino, Tampere. Häggman, Kai (1998) ”Kivennäisvesi, kylpyvesi ja keskisäädyn elämäntapa.” Teoksessa Timo Joutsivuo & Heikki Mikkeli (toim.) Terveyden lähteillä. Länsimaisten terveyskäsitysten kulttuurihistoriaa. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki. 153-167. Häggman, Kai (2001) Jaakko Pajula. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997- (viitattu 12.10.2014.) Häggman, Kai et al. (toim.) (2010) Suomalaisen arjen suuri tarina. WSOY, Helsinki. Jaakkola, Jouko et al. (toim.) (1994) Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva. Suomalaisten sosiaalisen turvan historia. Sosiaaliturvan keskusliitto, Helsinki. Jaakkola, Jouko (1994) ”Sosiaalisen kysymyksen yhteiskunta.” Teoksessa Jaakkola, Jouko et al. (toim.) Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva. Suomalaisten sosiaalisen turvan historia. Sosiaaliturvan keskusliitto, Helsinki. 71-162. Jalava, Marja (2006) J. V. Snellman. Mies ja suurmies. Tammi, Helsinki. Jalava, Marja (2012) The University in the Making of the Welfare State. The 1970s Degree Reform in Finland. Peter Lang, Frankfurt am Main. 150 Jalava, Marja, Kinnunen, Tiina & Sulkunen, Irma (2013) Kirjoitettu kansakunta. Sukupuoli, uskonto ja kansallinen historia 1900-luvun alkupuolen suomalaisessa tietokirjallisuudessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Jensen-Eriksen, Niklas (2007) Metsäteollisuuden maa 4. Läpimurto: metsäteollisuus kasvun, integraation ja kylmän sodan Euroopassa 1950-1973. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Jensen-Eriksen, Niklas, Suvikumpu, Liisa & Forsström, Sari (toim.) (2009) Suuri suunnanmuutos. Suomen paperiteollisuuden tie Venäjältä maailmanmarkkinoille. Helsingin yliopisto, Helsinki. Jensen-Eriksen, Niklas et al. (toim.) (2012) Kansallinen kapitalismi, kansainvälinen talous. Siltala, Helsinki. Julkunen, Raija (2001) Suunnanmuutos. 1990-luvun sosiaalipoliittinen reformi Suomessa. Vastapaino, Tampere. Järvinen, Jouko (2007) Muuttuen läpi murrosten. Oy Nord Print Ab, Helsinki. Kalela, Jorma (2000) Historiantutkimus ja historia. Gaudeamus, Helsinki. Kalevala (1849) http://neba.finlit.fi/kalevala/index.php?m=1&s=2&l=1. (Luettu 6.10.2014.) Kangas, Olli (toim.) (2003) Laman varjo ja nousun huuma. KELA, Helsinki. Kant, Immanuel (2005) Critique of Jugdment. Dover Publications, Mineola, NY. Translated J. H. Bernard. Kekkonen, Urho (1952) Onko maallamme malttia vaurastua? Otava, Helsinki. Keravuori, Kirsi (2001) Aku Sumu. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997- (viitattu 12.10.2014.) Kettunen, Pauli (1994) Suojelu, suoritus, subjekti. Työsuojelu teollistuvan Suomen yhteiskunnallisissa ajattelu- ja toimitatavoissa. Suomen Historiallinen seura, Helsinki. Kettunen, Pauli (2001) Kansallinen työ. Suomalaisen suorituskyvyn vaalimisesta. Yliopistopaino, Helsinki. Kettunen, Pauli (2006) ”Kirkuvan harmaa vuosikymmen.” Työväentutkimus 2006. http:// www.tyovaenperinne.fi/tyovaentutkimus/tt2006/a_kirkuvan.htm (Viitattu 22.12.2014.) Kettunen, Pauli (2008) Globalisaatio ja kansallinen me. Kansallisen katseen historiallinen kritiikki. Vastapaino, Tampere. Kettunen, Pauli (2009) ”Pohjoismainen hyvinvointivaltio”. Alustus Eduskunnan juhlaseminaarissa Leijona ja kolme kruunua - 200 vuotta Suomen sodasta ja rauhasta 13.5.2009. http://www.pohjola-norden.fi/filebank/ 283-Kettunen_eduskunta09.pdf (Luettu 17.12.2014.) Kettunen, Pauli et al. (toim.) (2002) Lamakirja. Näkökulmia 1990-luvun talouskriisiin ja sen historiallisiin konteksteihin. Kirja-Aurora, Turku. Kiander, Jaakko & Vartia, Pentti (1998) Suuri lama. Suomen 1990-luvun kriisi ja talouspoliittinen keskustelu. Taloustieto, Helsinki. Kinnunen, Tiina & Kivimäki, Ville (toim.) (2006) Ihminen sodassa. Suomalaisten kokemuksia talvi- ja jatkosodasta. Minerva kustannus, Helsinki. Kivimäki, Ville (2013) Murtuneet mielet. Taistelu suomalaissotilaiden hermoista 1939-1945. WSOY, Helsinki. Knuuttila, Seppo (1993) ”Hiljainen kevät? Miksi kansanrunoudentutkimuksessa ei oltu tietääkseenkään kansalaissodasta puoleen vuosisataan.” Teoksessa Ylikangas, Heikki (toim.) Vaikea totuus. Vuosi 1918 ja kansallinen tiede. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. 46-61. 151 Koselleck, Reinhart (1979) Vergangene Zukunft. Zur Semantik Geschichtlicher Zeiten. Suhrkamp, Frankfurt am Main. Koselleck, Reinhart (1985) Futures Past. On the Semantics if Historical Time. The MIT Press, Cambridge, MA. Kotkavirta, Jussi & Sironen, Esa (1989) Modernin maailman tuleminen. Teoksessa Jussi Kotkavirta & Esa Sironen (toim.): Moderni/Postmoderni. Lähtökohtia keskusteluun. Gummerus, Jyväksylä. 7-36. Krugman, Paul (2012) End This Depression Now! W. W. Norton Company, New York. Kuisma, Markku (2004) Kahlittu raha, kansallinen kapitalismi. Kansallis-Osake-Pankki 1940-1995. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Kuisma, Markku (toim.) (2008) Metsäteollisuuden maa 5. Kriisi ja kumous: metsäteollisuus ja maaillmantalouden murros 1973-2008. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Kuisma, Markku (2010a) ”Yya-Suomesta Euroopan unioniin.” Teoksessa Häggman, Kai et al. (toim.) Suomalaisen arjen suuri tarina. WSOY, Porvoo. 8-29. Kuisma, Markku (2010b) Rosvoparonien paluu. Raha ja valta Suomen historiassa. Siltala, Helsinki. Kuisma, Markku & Keskisarja, Teemu (2012) Erehtymättömät. Tarina suuresta pankkisodasta ja liikepankeista Suomen kohtaloissa 1862-2012. WSOY, Helsinki. Kulha, Keijo K. (2000) Kuilun partaalla. Suomalainen pankkikriisi 1991-1995. Otava, Helsinki. Kusch, Martin (1993) Tiedon kentät ja kerrostumat - Michel Foucault’n tieteentutkimuksen lähtökohdat. Kustannus Pohjoinen, Oulu. Suomentanut Heini Hakosalo. Kuusela, Markku (2012) Faktorianalyysi. Helsingin faktoriklubin historia. Helsingin faktoriklubi, Helsinki. Kuusi, Matti (1961) 60-luvun sosiaalipolitiikka. WSOY, Porvoo. Kyntäjä, Timo (1993) Tulopolitiikka Suomessa. Tulopoliittinen diskurssi ja instituutiot 1960-luvulta 1990-luvun kynnykselle. Gaudeamus, Helsinki. Kähkölä, Paavo, Pihlajaniemi, Toivo & Pyyluoto, Sauli (1976) Toinen tasavalta. Otava, Helsinki. Laaksonen, Mikko (1979) Yleisen edun niin vaatiessa. Tammi, Helsinki. Lahti, Arto (1998) Kannattaako Suomessa yrittää? Yrittäjäprofessorin ajatuksia kasinotaloudesta, kasvun ajasta ja 2000-luvun murroksesta. International Networking Publishing INP, Helsinki. Laicus (1898) Anteckningar angående Everths Vattenkur. Osakeyhtiö Weilin & Göös Aktiebolag, Helsingfors. Lakoff, George & Johnston, Mark (1980) Metaphors We Live By. University of Chicago Press, Chicago, IL. Lakoff, George (1986) Women, Fire, and Dangerous Things: What Categories Reveal about the Mind. University of Chicago Press, Chicago. Laurence, Ray (2010) Roman Passions: A History of Pleasure in Imperial Rome. Continuum International Publishing, New York. Lempa, Heikki (1998) ”Dietetiikka, affektit ja ruumis. Saksalainen 1700-luvun filantropismi ja kasvatuskäytännön muutos.” Teoksessa Timo Joutsivuo & Heikki Mikkeli (toim.) Terveyden lähteillä. Länsimaisten terveyskäsitysten kulttuurihistoriaa. Suomen Historiallinen seura, Helsinki. 121-149. Levä, Ilkka (2001) Sivistyneistön ja kansan uusi liitto. Suomen kulttuurirahaston perustamiskeräykset ja kansallinen ajattelu. Suomen Kulttuurirahasto, Helsinki. 152 Levä, Ilkka (2008) Kansallisvaltion teräsmiehestä valtakunnan sovittelijaksi. Poliisikulttuurin psykohistorialliset solmukohdat 1930-1997. Bibliotheca Historica 116. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Levä, Ilkka (2010) ”Ammatinharjoittamisen autonomian puolella - lääkärien työmarkkinakokemus ammatillisen järjestäytymisen aikana 1910-2010.” Teoksessa Samu Nyström (toim.) Vapaus, terveys, toveruus. Lääkärit Suomessa 1910-2010. Fennomed, Helsinki. 242-329 Levä, Ilkka (2012) ”Työn aika, elämän aika”. Teoksessa Mika Helander & Mats Nylund (toim.) Palkka työstä. Ay-liike ja edunvalvonnan uudet muodot. Into, Helsinki. 127-153. Luokkaprojekti (1984) Suomalaiset luokkakuvassa. Osuuskunta Vastapaino, Tampere. Löfgren, Orvar (1984) ”Turism som kultur och klassmöte.” Teoksessa Lars Henrik Schmidt & Jens Kristian Jacobsen (toim.) Turisme og reiseliv. Arbejdspapir fra NSU nr. 20. NSU, Aalborg. 98-125. Löfgren, Orvar (1999) On Holiday. History of Vacationing. University of California Press, Berkeley, CA. Mauranen, Tapani (2010) ”Autolla arkeen.” Teoksessa Kai Häggman et al. (toim.) Suomalaisen arjen suuri tarina. WSOY, Helsinki. 152-167. Michelsen, Karl-Erik (1993) Valtio, teknologia, tutkimus. VTT ja kansallisen tutkimusjärjestelmän kehitys. VTT, Espoo. Michelsen, Karl-Erik (1999) Viides sääty. Insinöörit suomalaisessa yhteiskunnassa. TEK & SHS, Helsinki. Michelsen, Karl-Erik (2001) Työ, tuottavuus, tehokkuus. Rationalisointi suomalaisessa yhteiskunnassa. Rationalisoinnin seniorikilta ry., Helsinki. Mikkeli, Heikki (1998) ”Terveys ihanteena - terveys elämäntapana.” Teoksessa Timo Joutsivuo & Heikki Mikkeli (toim.) Terveyden lähteillä. Länsimaisten terveyskäsitysten kulttuurihistoriaa. Suomen Historiallinen seura, Helsinki. 9-27. Mullett, Charles F. (1946) Public Baths and Health in England, 16th-18th Century. Supplements to the Bulletin of the History of Medicine. The Johns Hopkins Press, Baltimore. Munn, Mark (2009) ”Earth and Water: The Foundations of Sovereignty in Ancient Thought.” Teoksessa Anne Scott & Cynthia Kosso (toim.) The Nature and Function of Water, Baths, Bathing, and Hygiene From Antiquity Through the Renaissance. Brill, Leiden. 191-210. Nagel, Ernest (1979) Teleology Revisited and Other Essays in the Philosophy and History of Science. Columbia University Press, New York. Nielsen, Inge (1990) Thermae et Balnea. The Architecture and Cultural History of Roman Public Baths. Aarhus University Press, Aarhus. Nietzsche, Friedrich (1882/2009) Iloinen tiede. Otava, Helsinki. Suom. J. A. Hollo. Näre, Sari & Kirves, Jenni (toim.) (2010) Ruma sota. Talvi- ja jatkosodan vaiettu historia. Johnny Kniga, Helsinki. Ojala, Jari, Eloranta, Jari & Jalava, Jukka (2006) The Road to Prosperity. An Economic History of Finland. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Paglia, Camille (1990) Sexual Personae. Art and Decadence From Nefertiti to Emily Dickinson. Yale University Press, Yale. Peltonen, Matti (2004) Suomen maatalouden historia 2. Kasvun ja kriisien aika 1870-luvulta 1950-luvulle. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. 153 Penttala, Maisa (2012) Raajarikko, Rampa, Sotainvalidi, Sankari. Talvi- ja jatkosodan vaikutus invalidilainsäädäntöön sekä invalideihin kohdistuviin asenteisiin. Tampereen yliopisto, Tampere. Perko, Touko (2005) Valio ja suuri murros. Otava, Helsinki. Perko, Touko (2006/2010) Pellervo Saarinen. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997- (viitattu 30.10.2014.) Perko, Touko (2011) Meijerskasta agronomiin. Suomen maitotalousopetuksen historia. Meijerioppilaitoksen kannatusyhdistys ry, Hämeenlinna. Pessi, Väinö (1966) Suomen meijeriteollisuuden vaiheita. Kirjayhtymä, Helsinki. Pohjola, Matti (1996) Tehoton pääoma. Uusi näkökulma taloutemme ongelmiin. WSOY, Porvoo. Pulkkinen, Risto (2014) Suomalainen kansanusko. Samaaneista saunatonttuihin. Gaudeamus, Helsinki. Pulma, Panu (1994) ”Vaivaisten valtakunta.” Teoksessa Jaakkola, Jouko et al. (toim.) Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva. Suomalaisten sosiaalisen turvan historia. Sosiaaliturvan keskusliitto, Helsinki. 15-70. Raatikainen, Panu (2013) ”Gödel’s Incompleteness Theorems”. Stanford Encyclopedia of Philosophy. http:// plato.stanford.edu/entries/goedel-incompleteness/ (Viitattu 22.12.2014.) Ranta-Knuuttila, Jaakko (1967) Sotavammaisten huolto Suomessa. WSOY, Porvoo. Rislakki, Pekka (1997) Jupin muistelmat. Otava, Helsinki. Rislakki, Jukka (2007) Kauhun aika. Neljä väkivallan kuukautta Jämsässä 1918. Ajatus, Helsinki. Roos, Jeja-Pekka (1987) Suomalainen elämä. Tutkimus tavallisten suomalaisten elämäkerroista. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Rusko, Rauno (2011) Competition in the Finnish forest industry – a case study. Acta Universitatis Lapponiensis 216. Lapin yliopistokustannus, Rovaniemi. Ryan, Daniel C. (1998) ”Witchcraft Denunciations In Late Imperial Russia: Peasant Reactions to the Koldun.” Folklore - Electronic Journal of Folklore. Verkkodokumentti: http://www.folklore.ee/folklore/vol9/ koldun.htm (Luettu 30.12.2014.) Ryan, W. F. (1999) The Bathhouse at Midnight. An Historical Survey of Magic and Divination in Russia. Sutton Publishing, Phoenix Mill - Thrupp - Stroud, Gloucestershire. Saarenmaa, Laura (2010) Intiimin äänet. Julkisuuskulttuurin muutos suomalaisissa ajanvietelehdissä 1961-1975. Tampere University Press, Tampere. Saari, Mauno (1992) Minä, Christopher Wegelius. Päiväkirja pimeiden voimien vuosilta. WSOY, Porvoo. Saari, Mauno (2006) Näkymätön käsi. Kertomus vallasta ja vallan käyttäjistä. Gummerus, Jyväskylä. Sarantola-Weiss, Minna (2003) Sohvaryhmän läpimurto. Kulutuskulttuurin tulo suomalaisiin olohuoneisiin 1960- ja 1970-lukujen vaihteessa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Satakunnan henkilötiedosto 1303-1571. http://www.narc.fi/suvanto/ (Viitattu 10.12.2014.) Satka, Mirja (1994) ”Sosiaalinen työ peräänkatsojamiehestä hoivayrittäjäksi.” Teoksessa Jaakkola, Jouko et al. (toim.) Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva. Suomalaisten sosiaalisen turvan historia. Sosiaaliturvan keskusliitto, Helsinki. 261-340. Scott, Anne & Kosso, Cynthia (toim.) (2009) The Nature and Function of Water, Baths, Bathing, and Hygiene From Antiquity Through the Renaissance. Brill, Leiden. 154 Setälä, Päivi (1993) Antiikin nainen. Otava, Helsinki. Shore, Bradd (1996) Culture in Mind: Cognition, Culture, and the Problem of Meaning. Oxford University Press, New York. Shorter, Edward (2005) Psykiatrian historia. Mielenterveyden keskusliitto, Helsinki. Suomentanut Eila Salomaa. Sihvo, Hannes (päiväämätön) ”Kivi, vesi, sauna ja kylpyhoidot - eräitä Aleksis Kiveen liittyviä kulttuurihistoriallisia, elämäkerrallisia ja kirjallisia piirteitä.” Verkkodokumentti: http://www.aleksiskivikansalliskirjailija.fi/fi/index.php?option=com_content&task=view&id=46&Itemid=57. (Luettu 30.12.2014.) Siikala, Anna-Leena (1992) Suomalainen samanismi. Mielikuvien historiaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Siikala, Anna-Leena (2012) Itämerensuomalaisten mytologia. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Siltala, Juha (1994) Miehen kunnia. Modernin miehen taistelu häpeää vastaan. Otava, Helsinki. Siltala, Juha (1999) Valkoisen äidin pojat. Siveellisyys ja sen varjot kansallisessa projektissa. Otava, Helsinki. Siltala, Juha (2007) Työelämän huonontumisen lyhyt historia. Muutokset hyvinvointivaltioiden ajasta globaaliin hyperkilpailuun. Otava, Helsinki. Siltala, Juha (2009) Sisällissodan psykohistoria. Otava, Helsinki. Silvasti, Tiina (2014) ”Maataloudesta luopuneet.” Teoksessa Kirsti Lempiäinen & Tiina Silvasti (toim.) Eriarvoisuuden rakenteet. Haurastuvat työmarkkinat Suomessa. Vastapaino, Tampere. 126-158. Sipilä, Jorma & Anttonen, Anneli (2010) ”Miten hyvinvointivaltio muutti elämäämme?” Teoksessa Kai Häggman et al. (toim.) Suomalaisen arjen suuri tarina. WSOY, Helsinki. 30-61. Snellman, Hanna (2010) ”Suuri muutto Ruotsin lähiöihin.” Teoksessa Kai Häggman et al. (toim.) Suomalaisen arjen suuri tarina. WSOY; Helsinki. 84-101. Soukola, Timo (2007) Erkki Tuominen. Kansallisbiografia-verkkojulkaisu. Studia Biographica 4. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 1997- (viitattu 12.10.2014.) Stolleis, Michael (1988) Geschichte des öffentlichen Rechts in Deutschland. 1. Band, Reichspublizistik und Policeywissenchaft 1600-1800. Beck, München. Suikkanen, Asko (1990) Työn riskit ja yhteiskunnallisten ratkaisujen sosiaalipoliittiset ulottuvuudet. Yhteiskuntatieteellisiä julkaisuja A 2. Lapin korkeakoulu, Rovaniemi. Sulamaa, Kaarle (2007) Veteraania ei jätetä. Suomen Sotaveteraaniliitto 1957-2007. Edita Prima, Helsinki. Sulkunen, Irma (1986) Raittius kansalaisuskontona. Raittiusliike ja järjestäytyminen 1870-luvulta suurlakon jälkeisiin vuosiin. Suomen Historiallinen Seura, Helsinki. Sulkunen, Irma (1989) Naisen kutsumus. Miina Sillanpää ja sukupuolten maailmojen erkaantuminen. Hanki ja jää, Helsinki. Sulkunen, Irma (1995) Mandi Granfelt ja kutsumusten ristiriita. Hanki ja jää, Helsinki. Sundqvist, Ulf (2000) Kärpäsjahti. WSOY, Porvoo - Helsinki - Juva. Suomen asutuksen yleisluettelo (SAY) http://digi.narc.fi/digi/dosearch.ka?sartun=12345.KA (Viitattu 10.12.2014.) 155 Suoranta, Anu & Anttila, Anu-Hanna (toim.) (2010) Yksin sovittu. Osapuolet, luottamus ja työmarkkinalogiikka. Vastapaino, Tampere. Sutton Jr., Robert F. (2009) ”Female Bathers and the Emergence of the Female Nude in Greek Art.” Teoksessa Anne Scott & Cynthia Kosso (toim.) The Nature and Function of Water, Baths, Bathing, and Hygiene From Antiquity Through the Renaissance. Brill, Leiden. 61-86. Suvikumpu, Liisa (2014) Suomalaiset kylpylät. Kotimaisen kylpyläkulttuurin historiaa. Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, Helsinki. Taylor, Rabun (2009) ”River Raptures: Containment and Control of Water in Greek and Roman Constructions of Identity.” Teoksessa Anne Scott & Cynthia Kosso (toim.) The Nature and Function of Water, Baths, Bathing, and Hygiene From Antiquity Through the Renaissance. Brill, Leiden. 21-42. Tepora, Tuomas (2011) Lippu, uhri, kansakunta. Ryhmäkokemukset ja -rajat Suomessa 1917-1945. Helsingin yliopisto, Helsinki. Tervo, Hannu (2003) ”Onko maallamme yhä malttia vaurastua?” Kansantaloudellinen aikakauskirja, vol. 99 n:o 1/2003, 80-85. Uncertainty principle. R.A. Minlos (originator), Encyclopedia of Mathematics. URL: http:// www.encyclopediaofmath.org/index.php?title=Uncertainty_principle&oldid=11402 (Viitattu Urponen, Kyösti (1994) ”Huoltoyhteiskunnasta hyvinvointivaltioon.” Teoksessa Jaakkola, Jouko et al. (toim.) Armeliaisuus, yhteisöapu, sosiaaliturva. Suomalaisten sosiaalisen turvan historia. Sosiaaliturvan keskusliitto, Helsinki. 163-260. Valkonen, Tapani et al. (1980) Suomalaiset. Yhteiskunnan rakenne teollistumisen aikana. WSOY, Porvoo Helsinki - Juva. Vigarello, Georges (1988) Concepts of Cleanliness. Changing Attitudes in France since the Middle Ages. Cambridge University Press, Cambridge. Kääntänyt Jean Birrell. Vuolle, Tuula (1989) Raajarikosta osallistujaksi - hyväntekeväisyydestä valtion valvontaan: Ruskeasuon koulu 100 vuotta. Vammaisten lasten ja nuorten tukisäätiö, Helsinki. Vuolle, Tuula (1993) Paikallisesta hyväntekeväisyydestä valtion asiaksi. Aistiviallis- ja raajarikkoiskoulutus Suomessa 1846-1892. Jyväskylän yliopisto, Jyväskylä. Vuorinen, Juha (2005) Hyvinvointivaltion avoin muoto. Suomalaisen massakoulutusjärjestelmän arkkitehtoninen toteutus, tapausesimerkkinä Oulun yliopiston suunnittelu ja varhaiset rakennusvaiheet. Helsingin yliopisto, Helsinki. Ward, Colin & Hardy, Denis (1986) Goodnight Campers! The History of British Holiday Camp. Mansell Publishing, London. Whorton, James C. (2004) Nature Cures. The History of Alternative Medicine in America. Oxford University Press, New York. Wiesner-Hanks, Merry E. (2001) Gender in History. Blackwell Publishers, Malden. MA. Yliaska, Ville (2014) Tehokkuuden toiveuni. Uuden julkisjohtamisen historia Suomessa 1970-luvulta 1990luvulle. Into, Helsinki. Åberg, Veijo (2007) Kohti teknisten keskusliittoa. Kuntien Tekniset KTK 1970-2006. Gummerus, Jyväskylä. 156
© Copyright 2024