Jyr ki
Si ukonen
KRISTIAN SIMOLIN , SIUKONEN
TAITEEN AAKKONEN
H:n muotoinen veistos ja muita ongelmia
Sivulla kolme Kapteeni Haddock kuljeskelee pitkin vilkasta liikekatua, kun hän
yhtäkkiä huomaa kuuluisan oopperadiivan Bianca Castafioren kävelevän häntä
vastaan. Välttääkseen epämieluisan tapaamisen Kapteeni ryntää sisään ensimmäisestä mahdollisesta oviaukosta. Hän löytää itsensä kaupallisesta taidegalleriasta,
joka on täynnä aakkosten mallisia taideteoksia. Kyseessä on Ramo Nash nimisen taiteilijan näyttely, ja Kapteeni pian kohtaakin itse tekijän. Mutta voi ei,
Bianca Castafiore sattuu olemaan Ramon henkilökohtainen ystävä ja oli
koko ajan matkalla juuri samaan galleriaan (…siinä hän tulee).
Tapahtumat etenevät nopeasti ja sivulla viisi Kapteeni kantaa
jo kotiin ostamaansa taideteosta, tuon alati lahjakkaan Ramo
Nashin veistosta.
II
I
E dellä ku va ilt u on ka t kelm a
luonnoskirjasta sarjakuva-albu m iin “Tin t in et l’Alph -Ar t “
(T in t t i ja Aa k k os t a id e , e i
su om .), joka jä i su u r en t a it eilijan Hergén viimeiseksi ja keskeneräiseksi suunnitelmaksi.
Mutta tutkitaanpa hieman tarkem m in t u ot a Ra m o Na sh in
t eost a , joka pä ä t yy on n et t oman Kapteeni Haddockin omist u kseen . Se on kolm iu lot t ein en ja koh t a la isen kokoin en ,
pleksist ä t eh t y veist os. Tyypillinen kysymys, jonka myös
kaikki sarjakuvan roolihahmot
vu or olla a n esit t ä vä t , ku u lu u :
“Mikä se on ?“ Ka pt een i H a ddockin toistuva vastaus on: “Se
on H .“
Hergé oli itse modernin taiteen kerääjä ja arvelen hänen
olleen h yvin selvillä esim er kiksi kä sit et a it een ym pä r illä k ä ydyst ä k esk u st elu st a .
Lä pin ä k yvä k ir ja in H voisi
t ä ssä t a pa u k sessa olla siis
karikatyyri tyypillisestä 1970lu vu n a va n t ga r det a it eest a .
Mutta entäpä jos otamme tämä
k u vit t eellisen t a idet eok sen
veist oksen a , m it en m e silloin
va s t a is im m e k ys ym yk s een
“Mikä se on ?“.
42 •
niin&näin 3/97
Perinteisesti veistoksilta odotetaan tiettyjä ominaisuuksia.
Nä it ä ova t esim er kiksi m a ssa a n , kolm iu lot t eiseen t ila a n
ja plastisuuteen liittyvät asiat.
Veistoksen nimittäminen pelk ä k si H :k si t u n t u isi oleva n
edellä mainittujen ominaisuuksien m it ä t öim ist ä . On selvä ä ,
et t ä m it ä ä n n iist ä ei vä lt t ä m ä t t ä t a r vit a ilm a isem a a n
H:ta. Kolmiulotteinen H ei ole
yh t ä ä n sen en em pä ä H ku in
si er ä st ä h iem a n m a t er ia a lisempaa esimerkkiä. Se on osa
om a a t eost a n i vu odelt a 1992.
Kyseessä on laaja installaatio,
johon sisältyy muiden elementt ien oh ella k a k si k ir ja im en
m u ot oist a objek t ia , A ja O.
Kuvitellaan nyt, että minä olin
t eost a t eh dessä n i kiin n ost u nut tilan ja massan kaltaisista,
ka pa a lfa a ja om ega a . Niin pä niin, edessämme ei olekaan
en ä ä veist oksellisia m u ot oja
va a n lyhenteen ka lta isia viittauksia historiaan, joka alkaa
J ohanneksen Ilmestyskirjasta
ja ulottuu aina Wittgensteiniin
ja siihen, että kieleni rajat ovat
m a a ilm a n i r a ja t .
E n siis sa n o, et t ä yksit t ä isen kirjaimen muotoinen veist os olisi “pu h t a a st i“ m a h dot on , m u t t a sillä t u n t u u oleva n helposti enemmä n kirja im ellisia ku in veist oksellisia
ominaisuuksia. J älkimmäiset
jäävät erilaisten, tarkoitettujen
t a i t a r koit u kset t om ien a ssosia a t ioiden a lle jo pelkä st ä ä n
siksi, et t ä m e yleen sä t u n n ist a m m e a n n et u n m u odon kir ja im eksi. Ka pt een i H a ddock
on siis aikalailla oikeassa todet essa a n veist oksen sa oleva n
H.
III
kaksiulotteinen on. Vaikuttaakin siltä, että heti kun alamme
a ja t ella Ra m o Na sh in t eost a
k ir ja im en a m e la k k a a m m e
ajattelemasta sitä veistoksena.
Katsotaanpa vertailun vuok-
p u h t a a s t i veis t ok s ellis is t a
laaduista. Kuitenkin, heti kun
m e lu em m e n ä m ä objek t it
kirjaimiksi, niistä tulee jotakin
muuta. On helppo arvella, että
A ja O voisivat tarkoittaa vaik-
J a t ket a a n pa h iem a n m a t ka a
et een pä in t u ost a it sepin t a isest a H :st a . H er gén t a r in a ssa Kapteeni ostaa nimenomaan
H :n , koska se on h ä n en su kunimensä ensimmäinen kirjain. H niin kuin Haddock. Vitsi
on siinä, että ranskan kielessä
H jä t et ä ä n la u su m a t t a (Ka pt een ille ka u pit ella a n kin en -
JYRKI SIUKONEN
sin A:n m u ot oist a t eost a …).
H n iin k u in h ilja is u u s ja
h en kä ys, H n iin ku in ei-m itään.
S em a n t t is es t i a ja t ellen
yksittäisellä kirjaimella ei ole
m er kit yksiä , ellei se sit t en
satu olemaan yksikirjaiminen
sana (ruotsin Ö) tai yleisesti
kä yt et t y lyh en n e t a i m er kki (H n iin ku in vet y). Ta r ka n m er kit yksen pu u t t u m in en voi a n t a a ku it en kin t ila a m on ille m a h d ollis ille
merkityksille. Klassinen esim er kki t ä lla isest a t a pa u ksest a on P lu t a r kh oksen essee Delfoin E -kir ja im est a ja
sen t u n t em a t t om a st a m er kit yksest ä . Delfoin Apollon
temppelillä, mistä annettiin
kuuluisat Pythioiden oraakkelila u seet , oli kolm e piir t okirjoitusta. “Tunne itsesi“ ja
“Vältä äärimmäisyyksiä“ olivat ymmärrettäviä kehoituksia , joskin n ekin oliva t P lu tarkhoksen mukaan antaneet
a ih et t a lu kem a t t om iin filosofisiin keskusteluihin. Kolm a s piir t okir joit u s oli pelkkä kir ja in E . P lu t a r kh oksen
essee kuvailee joukon ihmisiä
poh t im a ssa m it ä E voisi t a r koit t a a . H e kä yvä t lä pi seit semän erilaista selitystä, mutta
E :n t ä sm ä llin en m er kit ys on
edelleen t ä n ä pä ivä n ä kin a r voit u s.
Yhteistä ka ikille selitysyrit yksille on , et t ä n iissä olet etaan E:n olevan jotakin muuta
ku in pelkkä E . Ta pa , jolla E
ei ole a in a ka a n E t u o m ieleen
toisen maailmansodan aikaisen saksalaisen salakirjoituskoneen nimeltä Enigma. Liitt ou t u n eiden on n ist u i selvit tää koneen koodausjärjestelmä
kun he huomasivat, että salakir joit et u ssa t ekst issä yksikä ä n kir ja in ei koska a n koodautunut samaksi kirjaimeksi
a lku per ä isen ka n ssa . Toisin
sa n oen sa n a n H a ddock H ei
m illoin ka a n ollu t sa la kir joit et t u n a H va a n jokin t oin en
kir ja in . Kä ä n t ä en t ä m ä t iet yst i t a r koit t a a , et t ä jos E t a i
H ova t sa la kir joit u st a , n iin
n iiden m er kit ys ei voi olla E
tai H. Väittäessään H:n muotoisen veistoksen olevan pelkk ä H K a p t e e n i H a d d ock
irtaantuu pitkästä eurooppalaisen selittämisen traditiosta.
täänkin “polygraafiksi“. Mutta
kysykä ä mme me, ennen kuin
lopet a m m e, m ih in Ka pt een i
saattaisi viitata, kun hän sanoo
taideteoksen olevan H? Puhuuko hän nimenomaan ostamansa veistoksen ulkoisesta, aistein
h a va it t a va st a m u odost a va i
H:sta jonakin erillisenä oliona?
Va i on k o n ä id e n a s ioid e n
vä lin en su h de va in sa m a n t a pa in en ku in oli edellä H :n ja
veist oksen kä sit t een vä lillä ?
Onko niin, että heti kun alamm e a ja t ella H :t a kir ja im en a
m e la kka a m m e a ja t t elem a sta sitä oliona? Asiastaan varma
n u or i Wit t gen s t ein vä it t i:
“Olioit a voi va in n im it t ä ä .
Mer kit edu st a va t n iit ä . Voin
a in oa st a a n pu h u a n iistä, en
voi ilm aista n iitä. La u se voi
sa n oa va in , m illain en olio on ,
V
H a lu a n lopu ksi vielä m a in ita eräästä toisesta kirjaimesta.
Sit ä ei it sessä ä n ollu t t a r koit et t u t a idet eok sek si, m u t t a
La u r i An t t ila t oi sen om a n
t yön sä osa n a t a it een m a a ilmaan. Kyseessä oli ensimmäin en At la n t in va lt a m er en yli
lä h et et t y r a dioviest i vu odelt a 1901, yksi a in oa kir ja in S.
Lä h et in sija it si Cor n wa llin
kä r jessä E n gla n n issa ja va st a a n ot t im en pa ikka n a oli St .
J oh n ’s, Ka n a da . La it t eist on
rakensi mies nimeltä Marconi.
Se m it en Ma r con i ka ikkien va ikeu ksien ja kokeilu jen
jälkeen onnistui on kiehtovaa
h ist or ia a , m u t t a m in u a jä i
kiehtomaan tuon merkittävän
viest in m er k it yk set t öm yys,
yk si m it ä t ön k ir ja in , jok a
sä h köt et t ä essä m u u t et a a n
pelkä ksi kolm eksi pist eeksi
… Kuinka vähän voi olla viest i, m it en pien i kelpa a m er k ik s i? L a u r i An t t ila lle
Ma r con in lä h et ys on er ä ä n la in en t a idet eos, t ila ssa ja
a ja ssa m a t ka a va pist eja n a ,
korvin kuulematon ja silmin
näkemätön. Kysyttäessä kuitenkin “Mikä se on?“ hän luultavasti osaisi vastata: “Se on
S.“
Olen kiitollinen professori Stephen Bannille, joka kiinnitti
huomioni Plutarkhoksen tekstiin. Esitelmä on pidetty toukoku u ssa Tu r u ssa T aid e- ja
filosofia sem in a a r issa .
Kirjallisuus
IV
“On kysyt t ä vä , ova t ko lu vu t ,
viiva t , ku viot ja pist eet su bst a n sseja va i eivä t , ja jos n e
ova t su bst a n sseja , ova t ko n e
er illä ä n a ist ein h a va it t a vist a
asioista vai sisältyvätkö ne niih in .“, k ir joit t i Ar is t ot eles .
Kreikkalaisperäisiä ilmaisuja
vu ola a st i kir osa n oiksi sovelt a va Ka pt een i ei eh kä poh t isi
H :t a a n t ä llä t a va lla , va a n
nimittäisi Aristotelesta vähin-
ei m itä olio on .“
Olisiko siis n iin , et t ä H a ddockin nimen lausumatta jäävä
H , se jost a on va iet t a va , pysyy oliona meiltä tavoittamatt om issa . Meillä on va in sit ä
edu st a va m er kki, lä pin ä kyvä
veist os, jot a em m e edes t u le
a ja t elleeksi veist oksen a . Kysymykseen “Mikä se on?“ voimm e va st a t a va in ker t om a lla
millainen se on, niin kuin Kapt een i H a ddock t u n n ollisest i
t ekee.
Alb e r t Algou d , L e H a d d ock
Illu st r é - l’in t égr a le des ju r on s
du Capitaine, Casterman, Paris
1991
Ar ist ot eles, Met a fysiikka , Ga u dea m u s, H elsin ki 1990
Lauri Anttila, Yli horisontin, Wäinö
Aa lt osen m u seo, Tu r ku 1996
H e r gé , T in t in e t l’Alp h -Ar t ,
Ca st er m a n , P a r is 1986
P lu t a r ch , Th e E a t Delph i, t eoks es s a Mor a lia , vol. 5, Loeb
Cla ssica l Libr a r y, H ein em a n ,
Lon don 1969
J yr ki Siu kon en , P yör eä H u on e,
Sara Hildénin taidemuseo, Tamper e 1992
Lu dwig Wit t gen st ein , Tr a ct a t u s
Logico-P h ilosoph icu s, WSOY,
H elsin ki 1972
niin&näin • 43
3/97