2/ 2015 - Suomen Kotiseutuliitto

Kotiseutuposti
Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön ajankohtaislehti
Moniarvoinen,
paikallinen kotiseututyö
2/ 2015
Pä ä k i r j o i t u s
Kotiseutuposti
22.5.2015
2/ 2015
Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön
ajankohtaislehti
j u l k a i s i ja
Suomen Kotiseutuliitto
Päätoimittaja Riitta Vanhatalo
puh. 040 733 7033
[email protected]
Toimitussihteeri Elina Kuismin
puh. (09) 612 63225
[email protected]
www.kotiseutuposti.fi
I l m o i t ta m i n e n
www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/
ilmoittaminen
T i l a u k s e t ja
osoi t t eenmuu tokset
Painoversion irtonumero 10 euroa,
vuositilaus 40 euroa (sisältää postikulut).
Kotiseutuliiton jäsenyhteisöjen jäsenet
voivat tilata sähköisen version maksutta
sähköpostiinsa.
Suomen Kotiseutuliiton toimisto
puh. (09) 612 6320
[email protected]
Kansikuva Pöllinheittoa Livolla. Vuoden kotiseutuyhdistykseksi valittu aktiivinen ja monipuolinen Livokas ry on kotoisin Pudasjärveltä,
Livon kylästä. Kuva: Minna Perttu.
Paikallisuus nousussa
Kun seuraa tiedotusvälineitä ja ihmisten puheita, niin paikallisuus ja kotiseutu näyttävät olevan suorastaan uudelleen löydetty ilmiö. Paikallisuus on myös Kotiseutuliiton avainsanoja.
Kotiseutuliitto tukee moniarvoista kotiseututyötä paikallisista
lähtökohdista.
Kotiseututyö onkin aina paikallista. Kotiseututyön kehittämistä ja edunvalvontaa voidaan tehdä valtakunnallisesti. Keskusjärjestönä Kotiseutuliitto tukee yhdistyksiä toiminnassa monin
tavoin. Itse työ kentällä tapahtuu kuitenkin aina paikkaan ja kotiseutuun sidoksissa.
Viime aikoina Kotiseutuliitto on nostanut esiin kotiseutukasvatuksen ja paikallisuuden merkityksen kouluopetuksessa. Lapset ja nuoret saavat aineksia identiteettinsä ja kotiseutusuhteen
rakentamiseen tutustumalla paikalliseen historiaan, kulttuuriin
ja yhteisölle tärkeisiin paikkoihin ja kohteisiin. Lehdestämme
voi lukea hyviä esimerkkejä.
On mitä moninaisimpia tapoja ilmentää kotiseuturakkautta.
Sitä on perinteisesti tuotu esille kotiseutulehdissä ja julkaisuissa.
Monet paikkakunnat ovat saaneet kotiseutufanittajia Facebookissa. Tämän hetken kasvava hitti näyttää olevan paikkakunnalle
nimetyt sisustustuotteet ja muut esineet.
Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Espoossa pohditaan myös
paikallisuutta. Länsiväylä on paikallisena sanomalehtenä kotiseutupäivien mediakumppani. Se julkaisee Kotiseutuliiton kanssa
kolumnisarjaa Minun Espooni, jossa kaupunkilaiset kirjoittavat
suhteestaan omaan kotikaupunkiin. Ensimmäisen kolumnin kirjoitti Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä. Hän korosti lapsirakkautta erityisenä espoolaisena piirteenä. Siinä oli kaupunginisältä ihmisläheinen ja lämmin lähestymistapa johtamaansa
kaupunkiin. Kolumnin voi lukea Kotiseutuliiton nettisivuilta.
Ri i t ta Va n h ata lo
Multiprint Oy
ISSN: 1799-276
ISSN-L: 1799-2761
toiminnanjohtaja
Meidän Espoomme
Sisältö
4 Marianne Heikkilä on Vuoden kotiseututeos -valitsija
5 Historia luo hyvät puitteet majoitustoiminnalle
7 Livokas ry on Vuoden kotiseutuyhdistys
8 Suomi minut synnytti, maailma imetti
10 Kulttuuria tasavertaisesti kaiken ikäisille
12 Espoolaisten kotiseutu meille kaikille tutuksi
14 Talot mäen laella
16 Viipurin kirjaston konservointi palkittiin
18 Lähiympäristö esiin!
22 Kotiseutumuseoiden helmet
23Omakulma
Tähän lehteen kirjoittivat liiton työntekijät Sini Hirvonen (SH),
Kuva: Marko Enberg
Kirjailija Leena Lehtolainen
ei ole enää viiteentoista vuoteen asunut Espoossa, mutta ei tunnu pääsevän paikasta eroon. Pääsyy siihen lienee
se, että hänen kirjoittamansa
Maria Kallio -sarja sijoittuu
Espooseen.
Nykyään Länsiväylältä näkyvä Espoon urbaani
pilvenpiirtäjämaisema tuo Lehtolaisen mieleen Mini-Manhattanin. Se saa kirjailijan puolesta kasvaa,
kunhan viereinen Natura-alue saa olla rauhassa.
Kuva: Tomas Whitehouse
Kuva: Ulla-Maija Lähteenmäki
Tanssikouluyrittäjä Anitra Ahtola on kotikaupungistaan ylpeä. Espoon aarre
on Nuuksio, jossa maisema
rauhoittaa mielen ja on kauniimpi kuin mikään maalaus.
Tärkeä osa Ahtolan arkipäivää on rantaraitti, joka tarjoaa kiireisenäkin päivänä rauhoittumisen hetken ja mahdollisuuden tavata edes ohimennen alueen muita asukkaita.
Entinen ralliautoilija Marcus Grönholmin ensimmäinen pikataival oli lapsuuden
maisemissa Espoon Kauklahdessa. Hän ajoi kodin
lähellä ollutta lyhyttä tienpätkää edestakaisin omalla
autollaan kymmenvuotiaasta asti. Hänestä Espoossa on parasta se, ettei se ole liian kaupunkimainen.
Parhaimmat paikat löytyvät Etelä-Espoosta, rannikolta ja saaristosta.
Kansanedustaja Jyrki Kasvi
on asunut Espoossa kuudessa
osoitteessa, mutta tavalla tai
toisella hän on aina palannut
Otaniemeen, töihin tutkijaksi, jatko-opintoihin, asumaan
Otakallioon, Smökille vappuriehan julistukseen. Joskus Kasvi on tullut ihan
vain haistelemaan Otaniemen kukkivia tuomia, toisella kerralla kuuntelemaan ruovikossa huutavaa
kaulushaikaraa, kerran suutelemaan räntäsateessa.
Kuva: http://kasvi.org/
Espoon kaupunginjohtaja
Jukka Mäkelälle kotikaupunki on Suomi pienoiskoossa.
Kun Espoossa kokoontuu
joukko ihmisiä saman pöydän ääreen, yleensä koolla samanlainen rikas heimokirjo
kuin Väinö Linnan Tutemattomassa sotilaassa –
savolaiset, pohjalaiset, varsinaissuomalaiset, hämäläiset ja tietenkin karjalaiset.
Kuva: Kimmo Brandt
Valtakunnallisten kotiseutupäivien Minun Espooni
-kirjoitussarjassa tunnetut espoolaiset kertovat suhteestaan kotikaupunkiinsa. Kirjoitussarjaa julkaistaan
Länsiväylä-lehdessä ja Kotiseutuliiton verkkosivuilla.
Lähetä juttuvinkki
Onko sinulla juttuidea tai aihe, johon toivoisit
Kotiseutupostin tarttuvan? Otamme myös vastaan
valmiita artikkeleita. Voit lähettää ehdotuksesi
toimitussihteerille sähkö­postilla tai verkko­
lomakkeella osoitteessa www.kotiseutuposti.fi.
Elina Kuismin (EK), Liisa Lohtander (LL) ja Jonina Vaahtolammi (JV).
Kotiseutuposti 2/ 2015
3
Marianne Heikkilä valitsee Vuoden kotiseututeoksen
Marttaliiton toiminnanjohtaja Marianne Heikkilä valitsee Vuoden kotiseututeoksen 2015. Palkinto
kannustaa kotiseutukirjojen tekijöitä ja tuo näkyvyyttä hyvälle kotiseutukirjallisuudelle.
– Haluan edistää ja kehittää tärkeää kotiseututyötä, aineetonta kulttuuriperintöä sekä paikallista kulttuuria ja maakunnallisia asioita. Lisäksi
haluan uudistaa kotiseuturakkauden ja arvostuksen uudenlaista ymmärrystä, Marianne Heikkilä
perustelee lupautumistaan Vuoden kotiseututeoksen valitsijaksi.
Kirjat ovat Heikkilän toinen koti. Hän lukee
monipuolista kirjallisuutta romaaneista elämäkertoihin, novelleista runoihin, historiikeista tietokirjoihin. Hänen mukaansa hyvä kirjallisuus vie
mennessään toiseen todellisuuteen, josta palattua
on aina muuttunut ihmisenä.
Heikkilän mielikuvissaan kotiseutujulkaisujen
painopiste on enemmän korpustekstissä kuin visuaalisuudessa.
– Mielikuvani kaupunkilaisena ja paljasjalkaisena stadilaisena on, että kotiseutukirjallisuus on
perinteistä, pölyttynyttä ja ehkä hiukan marginaalisten asioiden esittelyä paikallisesta kulttuurista ja
itselle tärkeistä maaseudun asioista. Toivottavasti
olen väärässä!
Kotiseutu on matka
Marttaliitossa on huomattu, että entistä kansainvälistyneemmässä ja globaalissa maailmassa omilla
juurilla ja synnyinpaikalla on merkitystä.
Heikkilän juuret ovat Pirkanmaalla ja PohjoisKarjalassa. Hän on syntynyt Helsingissä. Kotiseutuaan hän kuvaa matkaksi.
– Kotiseutuni on risteytys juuriani sekä urbaania kaupunkilaisuutta. Koska olen muuttanut niin
usein kaupunkien sisällä, kotiseuturakkaus on muodostunut uusiin paikkoihin sopeutumisessa. Kaikkia tiloja yhdistää meri, jonka perässä olen aina kulkenut.
4
Kotiseutuposti 2/ 2015
Marianne Heikkilä. Kuva: Antti Vettenranta.
Vahvat maaseudun toimijat kaupungissa
Marttaliitto rakentaa tulevaisuutta 116 vuoden
kulttuurisen historian ja tradition päälle. Martat
ovat aina olleet aikaansa edellä yhdistämässä perinnettä sekä moderneja toimintatapoja.
– Perinne antaa näköalan, jonka varassa voimme siirtää tietoja ja taitoja sekä kotiseutuylpeyttä
seuraaville sukupolville.
Heikkilä näkee Kotiseutuliiton ja Marttaliiton
toiminnan yhtymäkohtana jalansijan saamisen kasvukeskuksissa.
– Olemme perinteisesti olleet vahvoja maaseudun toimijoita. Meidän on osattava kuulla jäsenistömme tarpeita myös kaupungeissa, joissa sukupolvien tietotaidot eivät enää siirry samalla tavalla
kuin aikasemmin.
Raati valikoi finalistit
Marianne Heikkilä valitsee Vuoden kotiseututeoksen Suomen Kotiseutuliiton nimittämän palkintoraadin valikoimista finalisteista. Raatiin kuuluvat
tietokirjailija Harri Turunen, kotiseutututkija Jouko Hannu, ministeri Raimo Sailas ja toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo, joka toimii myös raadin
puheenjohtajana.
Finalistit valitaan vertailemalla ehdolla olevien
teosten ulkoasua, kuvatarjontaa, taittoa, viimeistelyä, tekstien loogisuutta sekä miten sisältöaines
on valittu ja toimitettu. Valintaan vaikuttaa myös
tarjotun tiedon yleistettävyys sekä se, miten sisältö
sijoitetaan laajempiin kokonaisuuksiin. Kotiseu-
tukirjoille on tyypillistä, että niiden lähtökohtana
on paikkakunta, kaupunginosa tai kylä. Ne kertovat seudun historiasta, kulttuuriympäristöstä sekä
sukujen vaiheista.
Kilpailuun osallistuvat kirjat ja ehdotuslomakkeet tulee toimittaa Suomen Kotiseutuliiton toimistoon 1. elokuuta mennessä. Vuoden kotiseututeos julkistetaan Turun kansainvälisillä Kirjamessuilla
lokakuussa.
Viime vuonna Yleisradion kirjallisuustoimittaja
Seppo Puttonen valitsi Vuoden kotiseututeokseksi
Päivi Maggan ja Eija Ojanlatvan toimittaman Ealli
biras – Elävä ympäristö – Saamelainen kulttuuriympäristöohjelma -teoksen. EK
Ehdotuslomakkeen voi tulostaa sivulta: www.kotiseutuliitto.fi/toiminta/palkinnot/vuoden-kotiseututeos
Historia luo hyvät puitteet majoitustoiminnalle
Kulttuuriympäristöä voi vaalia muuntamalla vanhoja rakennuksia uuteen käyttötarkoitukseen. Sukutilan rakennuksia tai vanhoja, käytöstä poistettuja
laitoksia voi hyödyntää juhla- ja majoitustiloina.
Tarvitaan taitoa, sitkeyttä ja kykyä arvostaa vanhaa.
Laitoksesta hostelliksi
Savonlinnassa sijaitsevalla Hostel WillaNutulla on persoonallinen historia. Se on entinen vaivaistalo, sittemmin kunnalliskoti
ja vanhainkoti. Majoitustoiminta
pelasti historialliset rakennukset
purkutuomiolta.
1900-luvun alussa emäpitäjä Sääminkiin perustetun laitoksen toiminta loppui vuonna
1993. Tyhjilleen jääneet rakennukset ränsistyivät nopeasti. ItäSavon Nuorisotoiminnan Tuki ry
– nykyisin Savonlinnan Seudun
Nuorisotoiminnan Tuki ry – on vastannut tilojen
kunnostuksesta ja ylläpidosta vuodesta 1998.
Töitä on tehty paljon, että rakennukset on saatu
hyvään kuntoon. Vuonna 1904 rakennettua päärakennusta käytetään juhlatilana ja vuonna 1955 valmistunut sairasosasto on hostellikäytössä.
Henkilökunnan asuntolana toiminutta Impilinnaa saneerataan parhaillaan juhlatilaksi sekä ma-
Hostel WillaNuttu.
Kotiseutuposti 2/ 2015
5
joitus- ja asumiskäyttöön. Tyylinä on rakennusajan
mukaisesti 1920-luvun jugend.
Porvoo Hostel sijaitsee lähellä Porvoon keskustaa
historiallisesti arvokkaassa puurakennuksessa, joka
toimi aikoinaan Porvoon ensimmäisenä synnytyslaitoksena.
Kätilö Alva Forsiuksen rakennuttama 12-paikkainen lapsenpäästölaitos valmistui vuonna 1903.
Rakennus peruskorjattiin majoituskäyttöön vuonna
1977 vuosien tyhjillä olon jälkeen.
Porvoon kaupunki omistaa kiinteistön ja rakennus on suojelukohde. Sisälattiat ovat alkuperäiset ja
ulkoasu on pidetty alkuperäisessä mallissa. Rakennuksen värimaailma on 1900-luvun alusta.
Porvoo Hostel.
Majoitustoiminta täydentää viljelytilaa
Kokemäellä sijaitseva Kartano Hostel avattiin
vuonna 2006. Anttilan tilaan kuuluvan Vekaran
maalaiskartanon vuonna 1790 rakennettu päärakennus sekä pihapiirin muita rakennuksia on muutettu majoitustiloiksi.
Rakennusten muuttaminen uuteen käyttötarkoitukseen on ollut melko haastavaa. Kokonaan uuden rakentaminen olisi kenties ollut edullisempaa,
mutta vanhan arvostus sai remontoimaan. Remontin yhteydessä päärakennuksen 1600-luvulta peräisin olevat hirret todettiin hyväkuntoisiksi.
Tilan ja suvun historiaan sekä ihmisen kekseliäisyyteen voi tutustua vanhaan vilja-aittaan sijoitetusta kotimuseossa, jossa on esillä tilan esineitä
jopa 1700-luvulta.
Hostel Lomakivi.
Ismo Kivinen pitää vaimonsa Virpin kanssa Hostel
Lomakiveä sukutilallaan Iitissä Radansuun kannaksella arvokkaassa kulttuuriympäristössä. Tila
on ollut suvulla 1600-luvulta lähtien.
Tilan päärakennuksessa toimii maalaisravintola.
Tilalle on rakennettu päärakennuksen tyylin mukaisesti viisi majoitusrakennusta, jotka on sijoiteltu
vanhan kasakylän tyylisesti.
Lomakiven päärakennus siirrettiin nykyiselle
paikalleen 1860-luvulla, jolloin myös rakennettiin
piha-aitta. Rakennukset edustavat perinteistä, aikakaudelleen
tyypillistä talonpoikaistyyliä. Museovirasto on ohjeistanut korjauksia ja uudisrakentamista. EK
Kirjoituksen pidempi versio julkaistaan kesäkuussa Rakennusperinto.
fi-palvelussa osoitteessa
www.rakennusperinto.fi
Anttilan tila ja Kartano Hostel. Kuva Visa Vehmanen.
6
Kotiseutuposti 2/ 2015
Huom.! Kotiseutuklubilaiset saavat
Suomen Hostellijärjestön hostelleissa alennusta majoituksesta.
www.hihostels.fi
Livokas ry Pudasjärveltä on Vuoden kotiseutuyhdistys
Suomen Kotiseutuliitto on valinnut Pudasjärven
Livon kylässä toimivan Livokas ry:n Vuoden kotiseutuyhdistykseksi. Monipuolinen Livokas ry on
onnistunut luomaan ilmapiirin ja toimintamallin,
joka ruokkii positiivisia asioita lähiympäristöön
joka päivä. Lisäksi yhdistys on ottanut vastuulleen
monia kotiseutua kohentavia tehtäviä – työllistäen viime vuosien aikana 25 henkilöä 170 asukkaan
kylässä.
Livolaiset kokoontuvat mielellään yhteen ja yhdessä tekemisellä on pitkät perinteet. Aktiiviseen
kylätoimintaan nämä ovat tärkeitä perusasioita,
mistä syystä Livo onkin jo aiemmin valittu kahdesti Suomen Kyläksi. Livokas ry on puolestaan
koko kylän toiminnan katalysaattori, joka tarjoaa
mielekästä tekemistä ja taidokkaita hankkeita kaikille koululaisista ikäihmisiin.
– Yhdistyksen väkeä motivoi toimimaan se, että
kyläläiset ja vapaa-ajan asukkaat tuntevat toisensa
ja toistensa osaamiset ja harrastuneisuudet erittäin
hyvin, Livokas ry:n sihteeri Anni-Inkeri Törmänen
kertoo. Yhdistyksen toiminta onkin organisoitunut
vuosien saatossa niin, että jokainen pystyy osallistumaan yhdistyksen toimintaan.
– Oman osaamisen käyttäminen lähimmäisten
hyväksi on palkitsevaa. Aikaisemmat onnistumiset
antavat voimia aina seuraaviin haasteisiin.
Kotiseutu kukoistaa hanketoiminnalla
Livokas ry:ssä on 279 jäsentä ja kylällä on noin 170
vakituista asukasta. Yhdistykseen ovatkin halunneet
liittyä monet Livon vapaa-ajanasukkaat ja Livolta
lähtöisin olevat, muualla Suomessa asuvat henkilöt.
Muualla asuvat haluavat jäsenyydellään pitää yllä
sidettä koti- tai lomakylälleen ja kannustaa yhdistystä toimissaan seudun parhaaksi.
Aktiivisen hanketoiminnan kautta kylän toiminta kehittyy jatkuvasti ja hankkeiden vaikutus
ulottuu myös lähikyliin.
– Aivan ensimmäiseksi kannattaa koota kylässä toimivat aktiiviset yhdistykset yhteen ja kirjata
kylältä nousevat tahtotilat ja tulevaisuudenkuvat
Nuorten eräleirillä Livon koululla pystyy suorittamaan metsästäjätutkinnon. Kuva: Minna Perttu.
Livon seurojentaloa on kunnostettu Suomen Kotiseutuliiton avustusvaroilla viime vuosina. Tänä vuonna on suunnitelmissa hankkia
talolle pönttöuunit. Kuva: Minna Perttu.
kyläsuunnitelmaan. Kun on yhdessä sovittu päämääristä, löytyy kutakin tarvetta varten sopiva rahoituskanava, Törmänen kuvailee.
Kisaan osallistui 44 aktiivista yhdistystä
Vuoden kotiseutuyhdistys -palkintoa tavoitteli 44
aktiivista ja osallistuvaa Suomen Kotiseutuliiton
jäsenyhdistystä, joista loppusuoralle pääsivät Livokas ry:n lisäksi Hankasalmen Kotiseutuyhdistys ry,
Kullaan Kotiseutu- ja Museoyhdistys ry, SomeroSeura ry sekä Vantaa-Seura ry.
Hakijat edustavat Kotiseutuliiton jäsenyhdistysten monimuotoisuutta: mukana on perinteisiä
kotiseutuyhdistyksiä, kaupunginosayhdistyksiä, erilaisia museo- ja/tai kulttuuriyhdistyksiä sekä aluejärjestöjä. LL
Kotiseutuposti 2/ 2015
7
Suomi minut synnytti, maailma imetti
Kun Riitta Vanhatalo pyysi minua kotiseutukummiksi, helposti innostuvana suostuin. Suostumukseni sai minut miettimään, mitä kotiseutu minulle
on ja mitkä paikat koen kotiseudukseni. Mieleeni
tulivat ensimmäiseksi runoilijan sanat: ”Suomi minut synnytti ja maailma imetti.”
Pori
Synnyin Porissa ja vietin siellä ensimmäiset 19
vuotta. Kaikki se, mitä olen siellä kokenut, oppinut, kohdannut kulkee mukanani lopun elämääni,
tahdoin tai en. Lapsuuden ja nuoruuden kokemuksilla on merkittävä vaikutus kaikille niille valinnoille, joita myöhemmin olen elämässäni tehnyt.
Porista alkoi vaellukseni, levottomuuteni, uskoni, epäilyni, kärsimättömyyteni, hallusinaationi, rakkauteni, kostoni, tanssini, lauluni, teatterini – elämäni.
Nuoruusvuodet eivät aina olleet mutkattomia.
Sain kokea myös sen miten pikkukaupungin ihmiset 1960-luvulla suhtautuivat erilaisuuteen. Vuosien myötä porilaiset ovat muuttaneet asennettaan
minua kohtaan. Porilaiset ovat nimittäneet minut
kaupungin ensimmäiseksi kulttuurilähettilääksi
Käyn Porissa edelleen säännöllisesti ja tunnen
sen vielä 40 vuoden jälkeenkin kotikaupungikseni.
Porissa jokainen askeleeni on ladattu emootioilla,
muistoilla, tuoksuilla, äänillä. Joskus sietämättömyyteen asti.
Rakastan Poria, sen taloja, katuja, puistoja, ihmisiä. Kotikaupunkiani, jossa satuin syntymään.
Pariisi
Kun ensimmäisen kerran menin 19-vuotiaana Pariisiin, kirjoitin äidilleni postikortin: ”Tässä kaupungissa haluan joskus työskennellä.”
Meni seitsemän vuotta ja löysin itseni tanssijana
Pariisin oopperan näyttämöltä. Asuin, elin, tanssin
ja rakastin Pariisissa kaikkiaan viisi vuotta. Ne vuodet olivat äärimmäisen intensiivistä aikaa ammatillisesti, elämyksellisesti ja rakensivat identiteettiäni.
8
Kotiseutuposti 2/ 2015
Jorma Uotinen. Kuva: Pasi Haaranen.
Noiden vuosien aikana kasvoin taiteilijaksi.
Oli suuri etuoikeus saada tanssia Pariisin suuren oopperan näyttämöllä. Pariisin vuodet avasivat minulle koko tanssimaailman ja sen avulla olen
luonut verkoston, jonka merkitys on kumuloitunut
suomalaisen tanssikulttuurin hyväksi.
Pariisissa tunnen aina olevani kotonani. Pariisissa kohtaan henkisen kulttuuri-ilmaston, johon
on vaivatonta sopeutua, hengittää. Usein ajattelen,
että palaan vielä asumaan Pariisiin.
Pariisi on unelmieni kotikaupunki.
Kuopio
Vierailin Kuopiossa ensimmäisen kerran 1970-luvun alussa Kuopio tanssii ja soi -festivaalilla. Siitä
lähtien Kuopio on kulkenut elämässäni ja viimei-
set 14 vuotta intensiivisesti, kun olen saanut luoda Kuopio tanssii ja soi -tapahtuman taiteellista
profiilia.
Vaikka en ole koskaan vakituisesti asunut Kuopiossa, tunnen sen silti kotipaikakseni. Mikä riemullisinta, tunnen että kuopiolaiset ovat ottaneet
minut omakseen ja arvostavat työtäni. Se luo valtavan onnen tunteen. Ja tunnen tehtävästäni suuren vastuun.
Joka vuosi joudun uudelleen miettimään, mistä
seuraava houkutin yleisön saamiseksi. Vastaukseni
on: sieltä missä sisältö nostetaan ykköseksi ja missä se perustuu osaamiseen ja ammattitaitoon. Tärkeä valintakriteeri on valittujen teosten sisältö ja
esteettinen suhde nykypäivään.
Festivaali pyrkii ainutlaatuiseen, alkuperäiseen,
koskettavaan elämykseen: tanssiin ilman rajoja.
Kuopio tanssii ja soi on avoimuuden ja yhteisöllisyyden festivaali.
Tulevan kesän 2015 ohjelmistossa on teoksia ja
tekijöitä, jotka selkeästi eroavat toisistaan ja joilla
kaikilla on oma viestinsä, jotka itse muuttavat taiteensa rajoja ja luovat uusiksi tanssin kielen.
Tänään, enemmän kuin koskaan tanssin historiassa, moninaisuus sekä tyylien ja kansallisuuksien
sekoittuminen edistää uusia ilmaisutapoja nähdä ja
tulkita maailmaa, elämää, meitä itseämme.
Kuopio kotikaupunkina pysyy sydämessäni senkin jälkeen kun aikani siellä on ohi.
Odotan innolla tulevaa kesää ja Kotiseutuklubin
tapaamista Kuopiossa. Tervetuloa!
J o r m a U ot i n en
Kirjoittaja on on tanssitaiteilija, laulaja ja koreografi
sekä Kotiseutuklubin kummijäsen.
Tanssia ja kulttuuritapaamisia:
keskustelutilaisuus Jorma
Uotisen kanssa Kuopiossa
16.6.2015 kello 15–17 Kuopion Musiikkikeskuksen
Taivas-lämpiö, Kuopionlahdenkatu 23, KUOPIO
Kotiseutuklubi kutsuu mukaan!
Tervetuloa ainutlaatuiseen klubitilaisuuteen ja tutustumaan Pohjoismaiden suurimpaan tanssifestivaaliin. Kuopio Tanssii ja Soi -festivaali järjestetään
jo 46. kerran 10.–16.6.2015. Festivaalin taiteellinen johtaja on ollut vuodesta 2002 lähtien Jorma
Uotinen.
Tapaamme tanssitaiteilijan, koreografin, laulajan ja Kotiseutuklubin kummin Jorma Uotisen intiimissä tilaisuudessa Kuopion Musiikkikeskuksen
Taivas-lämpiössä tiistaina 16.6. klo 15–17. Musiikkikeskuksen Valohalli-lämpiössä alkaa klo 17 Jorma
Uotisen juontama tanssi- ja musiikkiohjelma, jonne
olette lämpimästi tervetulleet mukaan.
Keskustelemme Uotisen kanssa hänen kotiseuduistaan, elämästään ja urastaan, ja osallistujat saavat myös vapaasti kysyä ja kommentoida. Tätä ennen Kuopion torilla on ilmaista tanssiohjelmistoa
ja hyviä lounasmahdollisuuksia.
Tilaisuudessa on paikalla myös Kotiseutuliiton
hallituksen jäseniä, joiden kanssa voitte myös keskustella kotiseutu- ja kulttuuriasioista. Tapaamisessa on myös kevyttä tarjoilua.
Ilmoittauduthan 25.5. mennessä: [email protected] tai puh. (09) 612 6320.
Tilaisuus on klubilaisille maksuton, muilta 25 €
(joka on samalla klubin jäsenmaksu loppuvuodeksi, norm. 40 €).
Klubijäsenyys
Kotiseudun hyvinvoinnista kiinnostuneille on tarjolla Kotiseutu­klubi.
Jäsenetuja ja -tarjouksia sekä klubiretkiä ja -tapaamisia.
Hinta: 40 euroa/vuosi.
www.kotiseutuliitto.fi/kotiseutuklubi
Kotiseutuposti 2/ 2015
9
Kulttuuria tasavertaisesti kaiken ikäisille
Kulttuurinen eriarvoisuus vähenee, kun luodaan keinoja päästä kulttuuritarjonnan
äärelle. Kun tarjonta viedään paikan päälle esimerkiksi kouluihin ja päiväkoteihin,
kaikilla lapsilla on tasavertaiset mahdollisuudet kokea kulttuuria. Kulttuuriin voi myös
tutustua sen omassa ympäristössä vierailemalla eri kulttuurilaitoksissa ja kohteissa.
Se on tehtävissä!
Pohjanmaan lastenkulttuuriverkosto BARK edistää maakunnan
lastenkulttuuria. Se on erikoistunut kulttuuriperinnön luovaan
käyttöön kulttuuritoiminnassa ja
opetuksessa. Yksi BARKin painopisteistä on kulttuuriperintökasvatus. Tavoitteena on tarjota
kulttuurielämyksiä tasavertaisesti kaikille maakunnan lapsille ja
nuorille asuinpaikasta riippumatta.
Lapsia ja nuoria tavoitellaan
muun muassa kuntien kulttuuri- ja nuorisotoimen kanssa tehtävällä yhteistyöllä.
Aikamatkalla 8. luokan kanssa Vöyrin Myrbergsgårdenissa. Annina Ylikoski johdattaa
tanssivaa joukkoa. Kuva: Kurt Söderberg.
Aikamatka menneeseen
– Yleisin toimintamuotomme on aikamatka, jolla
pääsee kokeilemaan menneen ajan elämää käytännössä erilaisten askareiden ja osallistavan draaman
kautta, Pohjanmaan lastenkulttuuriverkoston koordinaattori Annina Ylikoski kertoo.
Aikamatkoja tehdään yhteistyössä koulujen, museoiden ja yhdistysten kanssa. Aikamatkat järjestetään yleensä historiallisella paikalla tai
museolla, esimerkiksi kotiseutumuseolla. Teemat
vaihtelevat paikan ja lasten iän mukaan. Kotiseutuyhdistysten väki osallistuu aikamatkojen järjestelyyn ja toteutukseen – aktiivisimmista yhdistyksistä
on ollut kymmeniä osallistujia.
Aikamatkojen lisäksi BARK järjestää tapahtumia ja työpajoja sekä tuottaa työvalineitä ja oppaita, joiden avulla kulttuuriperintöä hyödynnetään eri
oppiaineissa ja erilaisten taitojen omaksumisessa.
10
Kotiseutuposti 2/ 2015
– Nykyhetken yhteiskunnallisia puheenaiheita
voi käsitellä historian kautta. Esimerkiksi maahanmuuttoa voi peilata sadan vuoden takaisiin siirtolaistarinoihin, Ylikoski sanoo.
Vaihtelua kunnittain
BARKin jäseninä ovat Pohjanmaan maakunnan 15
kuntaa ja Kokkolan kaupunki. Verkoston toiminta on kaksikielistä. Toimisto sijaitsee Pohjanmaan
liitossa Vaasassa, maakunnan keskivaiheilla. Haasteena ovat iso alue ja pitkät välimatkat.
Toimintamallit vaihtelevat kunnittain. Mikä
toimii jossain, ei välttämättä toimi muualla.
– Kaikille löytyy oma malli, kunhan vain haluaa
ja löytyy innostuneet tekijät. Motivoiminen vaatii
henkilökohtaisen kontaktin.
Pienestä pitäen kulttuuripolulle
Lohjalla normaalin opetussuunnitelman kulttuuriopetusta täydentää kulttuuripolku, joka tarjoaa
kaupungin kulttuuripalvelut tasapuolisesti ja suunnitelmallisesti kaikille lohjalaisille. Tavoitteena on
kulttuurisen eriarvoisuuden vähentäminen ja kulttuurikokemusten esteettömyyden takaaminen.
Kulttuuripolku käynnistyi Lohjalla vuonna
2013. Alkusysäys saatiin, kun lohjalaiset tutustuivat vastaaviin malleihin muualla Suomessa. Alussa
kulttuuripolku vaati asennepuolella sisäistä markkinointia. Nyt haasteena on ennen kaikkea raha.
– Kun määrärahat pienenevät, kulttuuri nähdään usein sellaisena, josta voi ensimmäisenä leikata, Lohjan kulttuurisihteeri Kalle Ryökäs sanoo.
Kulttuuriin totuttamista pienestä pitäen
Lohjan kulttuuripolku käsittää perusopetuksen lisäksi varhaiskasvatuksen, nuorison, työikäiset ja seniorit. Kuntalaiset halutaan totuttaa pienestä pitäen
kokemaan ja tekemään kulttuuria.
Kulttuuripolun tarjonta pyritään paketoimaan
mahdollisimman kustannustehokkaasti.
– Valmiiksi mietitty kokonaisuus helpottaa
opettajien työtä, koska arkityön lisäksi voi olla vaikea suunnitella kulttuuritarjontaa.
Jokaisen lukuvuoden aikana oppilaat perehtyvät
yhteen tai kahteen kulttuurin alueeseen. Perusopetuksen aikana tutustutaan kaikkiin keskeisiin kulttuurin muotoihin.
Oppilaat vierailevat esiopetuksesta lähtien vuosisuunnitelmien mukaan eri kulttuurilaitoksissa:
kirjastossa, museossa, taidenäyttelyssä, teatterissa,
konsertissa ja elokuvissa. Näin kulttuuriin pääsee
tutustumaan sen omassa ympäristössä.
Vierailujen yhteyteen järjestetään mahdollisuuksien mukaan työpajoja ja tehtäviä. Kulttuuria
myös tuodaan luokse esimerkiksi Lohjan kaupunginorkesterin konserttikiertueella.
Kuntaliitos vilkastutti kylätoimintaa
Lohjan, Karjalohjan ja Nummi-Pusulan välisen
kuntaliitoksen jälkeen uudesta Lohjasta kasvoi
maantieteellisesti suuri kunta, jossa etäisyydet taajamien välillä ovat suuret. Suuria kouluja on keskuksissa ja pienempiä syrjässä.
Kulttuuritarjonnan laajentamiseksi ja paikallisen kulttuuritoiminnan – tapahtumien, työpajojen
ja kerhotoiminnan – järjestämiseksi kulttuuripolku
tukee kylien kulttuuri- ja kylätoimintayhdistyksiä.
Haettavissa on toiminta- ja kohdeavustuksia sekä
asukasyhdistystukea.
– Tuntuu, että kuntaliitoksen jälkeen alueellinen
kylätoiminta on vilkastunut, Ryökäs pohtii.
Kulttuuria myös verkossa
Kulttuuria sekä viedään eri puolille kuntaa että parannetaan taajamien ja kylien asukkaiden liikkumista kulttuuritarjonnan äärelle. Käytössä on myös
sähköisen etäopetuksen kaltaisia työkaluja.
Tulevaisuudessa Lohjalla keskitytäänkin luomaan monimuotoista toimintatapaa verkossa.
– Haluamme tarjota verkon välityksellä kulttuurista sisältöä, kuten tapahtumien liveseurantaa.
Tällaista toimintamuotoa ei ole vielä muualla.
Lohjan kaupunki sai vuosiksi 2015–16 opetusja kulttuuriministeriöltä 50 000 euroa avustusta
kulttuuripolun toiminnan kehittämiseen. EK
Suunnitelmia, polkuja ja kalentereita
Kulttuuriopetussuunnitelmat ovat tasavertaisen ja
monipuolisen kulttuurikasvatuksen välineitä sekä
perusopetuksessa että varhaiskasvatuksessa.
Kulttuuriopetussuunnitelmien nimet ja sisällöt
vaihtelevat. Ne ovat usein kunnallisen opetussuunnitelman liitteitä tai asiakirjoja, jotka muuten ohjaavat paikallista tai koulukohtaista opetusta. Usein
kulttuuriopetussuunnitelmissa painottuu paikallisen
kulttuurin tuntemus.
Kulttuuripolku muodostuu koulujen tai päiväkotien ja kulttuuritoimijoiden yhteistyöstä. Siinä
kerrotaan konkreettisesti, missä vaiheessa tehdään
vierailuja kulttuurilaitoksiin tai osallistutaan taidekasvatustyöpajaan.
Kulttuuritoimijat tekevät kulttuurikalentereita,
joissa on valikoitua tietoa alueen lastenkulttuuripalveluista opetuksen suunnittelun tueksi. Kulttuurikalenterit tukevat kulttuuriopetussuunnitelmien
käytännön toteuttamista.
Kotiseutuposti 2/ 2015
11
Espoolaisten kotiseutu meille kaikille tutuksi
Espoon Valtakunnallisten kotiseutupäivien valmistelu on edennyt erinomaisella yhteistyöllä Kotiseutuliiton, Espoon kaupungin ja EKYLin kesken. On
hienoa saada olla mukana päivien valmistelussa innostuneiden, osaavien ja syvästi kotiseutuaan rakastavien espoolaisten kanssa.
Päivien valmistelun aikana olemme kuulleet
monia tarinoita ja muisteluita Espoosta, lukeneet
kiinnostavia kirjoituksia sekä perehtyneet Espoon
nykyisyyteen ja sen tulevaisuuden suunnitteluun.
Espoo näyttäytyy meille innovatiivisena ja modernina kaupunkina, joten olenkin ollut jopa yllättynyt
siitä, kuinka kiinnostuneita espoolaiset ovat paikkakuntansa historiasta ja miten tärkeä heille kaupunkia ympäröivä kaunis luonto on.
Kotiseutupäivät ovat olleet tärkeä osa perheemme
kesiä jo 20 vuoden ajan. Näiden kahden vuosikymmenen ajalta en muista kesää, jolloin en olisi ollut
päivillä ainakin osittain mukana. Aviopuolisoni on
ollut mukana lähes joka vuosi ja perheemme lapsetkin yli kymmenen vuoden ajan. Näiden vuosien
aikana olemme vierailleet eri puolilla Suomea, ja
koska vuosia on mennyt niin runsaasti, ovat Espoon päivät jo kuudennet, joiden järjestelyissä olen
itsekin ollut jollakin tavalla mukana.
Kaikkien näiden vuosien aikana monista päiville
osallistuvista on tullut minulle ja miehelleni hyviä
ystäviä ja tuttavia, joiden kohtaamista innolla odotamme. Jokaisesta kotiseutupäivien paikkakunnasta
on myös jäänyt meihin jotain: muistoja, kokemuksia, uusia tuttavia ja, ehkä tärkeimpänä kaikista, entistä parempi ymmärrys Suomesta ja suomalaisista.
Muistoissa ovat päivät, jolloin toiselta pojaltamme tulehtui korva, jonka lääkäri puhkaisi ilman
puudutusta väsyneinä aamuyön tunteina. Päivät jolloin iltamyöhällä olin valmistelemassa pöytäjärjestystä kahden maan presidentin ilmoittaessa osallistuvansa päivien illalliselle. Päivät jolloin retkellä
tehtaan sisällä oli niin korkeat portaat kiivettävänä, että toinen poikamme ei uskaltanut kiivetä ylös
ja olimme jäädä muusta joukosta eroon keskellä
tuotantolaitosta. Päivät jolloin retkellä ei tarjottu
ruokaa, kun jotain kummallista
oli tapahtunut tilauksessa. Päivät, kun ihanassa kesäisessä illassa istuimme kuuntelemassa
tunnelmallista musiikkia ja toisena upeana hetkenä lauloimme
yhdessä kilpaa maakuntalauluja.
Kuvassa vasemmalta Valtakunnallisten kotiseutupäivien koordinaattori Jonina Vaahtolammi,
Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä, Suomen Kotiseutuliiton hallituksen puheenjohtaja
Kirsi Moisander, Suomen Kotiseutuliiton toiminnanjohtaja Riitta Vanhatalo, Leppävaara-seuran
puheenjohtaja Arja Salmi ja Espoon sivistystoimen johtaja Sampo Suihko. Kuva: Elina Kuismin.
12
Kotiseutuposti 2/ 2015
Mitä sitten suosittelisin Espoosta, uusien muistojen rakentamiseksi? Toivottavasti teillä on aikaa
osallistua retkille, illanistujaisiin,
yhteisiin hetkiin ja paikallisten
ihmisten kanssa keskustelemiseen. Espoo on täynnä kulttuuria
ja historiaa. Se on myös kaupunki, jossa asuu suuri määrä ihmi-
siä, jotka eivät ole syntyneet paikkakunnalla. On
kiinnostavaa, millaisia tuntemuksia heillä on uudesta kotiseudustaan, miten he sen kuvailisivat ja
millaiseksi he sitä kehittäisivät?
Kotiseutupäivät koostuvat kaikesta siitä mitä
ohjelmaan on valittu, mutta ennen kaikkea se koostuu meistä päiviin osallistuvista. Päivät syntyvät
kohtaamisista ja vuorovaikutuksesta, kotiseudun
rakkaudesta ja kotiseutuja rakastavista ihmisistä,
meistä kaikista. Tervetuloa!
Ki rs i M o i s a n d er
Kirjoittaja on Suomen Kotiseutuliiton hallituksen ja
Valtakunnalliset kotiseutupäivät 2015
Rakkaudesta kotiseutuun – Av kärlek till hembygden
Päivät järjestetään Espoossa 6.–9.8.2015,
pääpaikkana Leppävaara
Kotiseututyön vuosittainen päätapahtuma,
jossa jaetaan Kotiseututyön ansiomitalit
Pääjärjestäjä Suomen Kotiseutuliitto, mukana
Espoon kaupunki ja Espoon kaupunginosa­
yhdistysten liitto EKYL
Suojelijana Tasavallan presidentti Sauli Niinistö
www.kotiseutuliitto.fi/kotiseutupaivat2015
kotiseutupäivien järjestelytoimikunnan puheenjohtaja.
POIMINTOJA KOTISEUTUPÄIVIEN OHJELMASTA
Kotiseutupäivien seminaari:
Kulttuuri ja talous kotiseutu­
rakkauden kasvualustalla to 6.8.
Sellosali, Soittoniekanaukio 1 A, kello 14–17
Seminaari on maksuton ja avoin kaikille, ennakkoilmoittautuminen. Seminaarin isäntänä toimii
Espoon kaupunginjohtaja Jukka Mäkelä. Seminaarin juontaa vuoden puhuja 2012, kanadalaissyntyinen juristi, André Noël Chaker.
Seminaarissa esiintyvät muun muassa Espoon
kaupungin elinkeinojohtaja Tuula Antola, kansanedustaja Anne Berner, suunnittelija Paola Suhonen
ja toimittaja Heikki Aittokoski. Lisäksi Espoon
nuorisovaltuuston jäsenet keskustelevat kulttuurin
ja talouden yhdessäelosta.
Keskustelukammarit pe 7.8.
Sellosali, Sellon kirjaston Akseli-sali ja Musiikkiopisto
Juvenalian pikkusali, kello 15.30–18
• Kunnat, maakuntien liitot ja kotiseututyö.
• Kaupunkitoimijoiden olohuone:
Kop, kop! Onko ovi auki?
• Kammari ajankohtaisille kuulumisille.
Sana on vapaa!
Espoon kotikaupunkipolut la 8.8.
Eri puolilla Espoota
Kotikaupunkipolkujen kävelyreiteillä esitellään
kaupunginosien historiaa ja nykyisyyttä, luontoa
ja kulttuuria, julkista taidetta, arkkitehtuuria sekä
merkittäviä henkilöhahmoja.
Leppävaarasta kello 10 ja Tapiolasta kello 13
lähtevillä kävelyillä oppaana toimii kotikaupunkipolkujen kehittäjä, toimittaja Pauli Saloranta. Muut
kierrokset kotiseutupäivien verkkosivuilla.
Tietoa kotikaupunkipoluista: www.kotikaupunkipolut.fi
Päätöstapahtuma su 9.8.
Kauppakeskus Sello, Leppävaarankatu 3–9, kello 12–15
Kotiseutupäivien koko perheen tapahtumassa esiintyvät muun muassa kansanmusiikkiyhtye Puhti,
taikuri Simo Aalto, Olarin voimistelijat ja nuorisokuoro Candomino. Lisäksi kasvomaalausta ja
muuta ohjelmaa eri ikäisille.
Kotiseutupäivien kaikki tapahtumat:
www.kotiseutuliitto.fi/kotiseutupaivat2015/ohjelma
Kotiseutuposti 2/ 2015
13
Talot mäen laella
Fallåker
Fallåker 18
Kotiseutuliiton rakennustutkija Johanna Hakanen
ja hankesihteeri-tiedottaja Sanna Käyhkö kävivät
huhtikuussa tutustumassa espoolaisiin nuorisoseurantaloihin. Seurantalojen sanotaan sijaitsevan
usein mäen laella, ja ainakin Espoossa tämä näytti
pitävän paikkansa. Talot ovat hyvässä kunnossa ja
niissä harrastetaan ja juhlitaan. Talkooinnostuksen
häviämistä kuitenkin harmiteltiin kaikilla taloilla.
Thorstorp
Vanha maantie 12
Espoon Ikean tuntumasta pientaloalueen keskeltä
löytyy punainen Fallåker, jossa teatteriesitykset ovat
olleet tärkein toimintamuoto 1970-luvulta alkaen.
Talossa on vuosien varrella myös urheiltu paljon.
Pihalla on edelleen säännöllisessä käytössä oleva
pallokenttä, jota on juuri kunnostettu.
Fallåker Teaternin puheenjohtaja Magnus
Sandström kertoo teatteritoiminnasta ja esittelee
salia, jonka näyttämölle tehdään joka vuosi uusi lavastus. Näyttämöä laajennettiin 70-luvulla rakentamalla taloon laatikkomainen jatke, jonka ulkonäköä
ei ole pelkästään kehuttu. Esityksille saatiin kuitenkin lisää tilaa, ja syksystä kevääseen talo onkin lähes
pelkästään teatterin käytössä.
Komea Thorstorp sijaitsee kivenheiton päässä
elokuun kotiseutupäivien näyttämönä toimivasta
kauppakeskus Sellosta. Kukkulalla sijaitsevan talon ikkunoista aukeaa silti melko maalaismainen
näkymä.
Talo on ollut rakentamisesta lähtien Hembygdens Vänner i Alberga rf:n omistuksessa. Sen
käyttöaste pyritään pitämään korkeana tarjoamalla
tiloja myös muille yhdistyksille. Yhdistyksen puheenjohtaja Susanne Räihä toteaakin talon olevan
sitä varten, että sitä käytetään.
Thorstorpissa järjestetään paljon lasten toimintaa. Lapsille vanha talo on jännittävä ympäristö: jo
kierros sen ympäri voi tuntua seikkailulta, Räihä
kertoo. Viikoittain talolla kokoontuu perhekahvila, jossa lapset ja vanhemmat tapaavat toisiaan.
F
Talolla on järjestetty kesäisin myös leirejä.
Ruuanlaittokerhoja- ja kursseja on piESPOO
detty sekä lapsille että varttuneemmille kokkaajille. Talolla kokoontuu
säännöllisesti myös
neulekahvila.
V
14
Kotiseutuposti 2/ 2015
C
tk
Pi
i
rv
äjä
T
Leppävaara
Carlberg
Nuorisotie 10
Seurantalopäivä
Syyskuun toisena viikonloppuna 11.–
13.9.2015 vietetään valtakunnallista Seurantalopäivää – tule mukaan järjestämään
tapahtumia!
Päivä tarjoaa tilaisuuden tehdä tunnetuksi talojen elävää kulttuuriperintöä ja järjestää
kaikille avointa toimintaa.
Lisätietoa: www.seurantalot.fi/tietoa-toimijoille/
Keskellä Vanhakartanon maalaismaisemaa sijaitsee
Espoon vanhin ruotsinkielinen seurantalo Carlberg, jonka viihtyisää pihaa reunustavat ikivanhat
männyt ja kuuset. Carlbergissa, kuten Thorstorpissa
ja Fallåkerissakin, rakennuksesta pitää huolta siellä
asuva talonmies.
Carlbergissä järjestetään paljon toimintaa kaikenikäisille lähiseudun asukkaille. Viikoittain talolla jumpataan, harjoitellaan ilmakivääriammuntaa ja
pidetään lasten kerhoa, joka on erityisen suosittu,
kertoo Gammelgård ungdoms och allmogeförening
rf:n sihteeri Monica Björklöf.
Viehättävässä salissa järjestetään paljon yksityisiä juhlia. Taloa on korjattu kauniisti, mutta kuten muissakin yhdistyksissä, myös täällä talon ylläpidosta ja kunnostuksesta vastaa pieni ja sitkeä
ryhmä, kertoo Björklöf. Uudet vapaaehtoiset ovat
tervetulleita mukaan.
seurantalopaiva
Valhallan wc-tilojen ilmettä on piristetty maalauksin.
Valhalla
Valhallantie 14
Kierroksen viimeinen etappi on Kauklahdessa, jossa
sijaitsee 90-vuotias Valhalla. Mäen laelle rakennetun talon ympäristö on muuttunut nopeasti, ker-
too vahtimestari Marina Bäckström. Ennen peltojen keskellä sijainnutta taloa ympäröi nyt asuinalue,
jonka viimeisimmät rakennukset valmistuivat viime vuonna.
Talolla jumpataan ja pelataan pingistä viikoittain. Liikuntaharrastuksille voisi olla kysyntää
enemmänkin, mutta vetäjiä on ollut hankalaa saada. Isossa salissa riittäisi tilaa tehdä vaikka mitä,
miettii Bäckström. Juhlia talolla on jo alkuvuodesta järjestetty useita.
Teksti: Sanna Käyhkö
Kuvat: Johanna Hakanen ja Sanna Käyhkö
Kotiseutuposti 2/ 2015
15
Viipurin kirjaston konservoinnille
Europa Nostra -palkinto 2015
Tapani Mustonen esitteli Viipurin kirjastoa ja sen restaurointia Norjan, Ruotsin ja Viron Europa Nostra -edustajille syksyllä 2014 pohjoismaisen tapaamisen yhteydessä. Kuva: Anna-Maija Halme.
16
Viipurin Alvar Aalto -kirjaston restaurointi on
voittanut Europa Nostra -palkinnon 2015. Erityismaininnan saivat lisäksi Kansanmusiikki-instituutin projekti Kaustisten kansanmusiikkiperinteen
tukemiseksi sekä Museoviraston ja Aalto-yliopiston
Medialaboratorion Vrouw Maria veden alla -hanke.
Ne esiteltiin Kotiseutupostissa 4/2014.
Viipurin vuonna 1935 valmistunut kaupunginkirjasto on yksi Alvar Aallon mestariteoksista ja
1930-luvun funktionalismin merkittävimmistä luo-
muksista. Se on kuuluisa erityisesti kattoikkunoin
valaistuista lainaus- ja lukusaleistaan sekä aaltomaisesti muotoillusta luentosalin katostaan.
Jälkipolvien onneksi kirjaston arvo on ymmärretty korkealla poliittisella tasolla: sen korjauksen
rahoituksen järjestämiseen osallistuivat niin presidentti Tarja Halonen kuin hänen myötävaikutuksellaan presidentti Vladimir Putin. Laadukas
kunnostustyö on saanut myös World Monument
Fundin tunnustuspalkinnon vuonna 2014.
Kirjaston pääsisäänkäynti vuonna 1935. Kuva: Gustaf Welin 1935
/ Alvar Aalto Säätiö.
Kirjaston pääsisäänkäynti ennen korjaustöiden viimeistä vaihetta
vuonna 2012. Julkisivukivenä 1960-luvun alussa asennettu kiillotettu musta graniitti. Kuva: Tapani Mustonen / Viipurin kirjaston
Suomen restaurointiyhdistys VKR.
Kotiseutuposti 2/ 2015
Poikkeuksellisen hyvin tutkittu korjaus
Kirjaston arvoa, tai sen suunnittelun hienouksia, ei
ole aina ymmärretty näin hyvin. Rakennus vaurioitui toisessa maailmansodassa. 1950-luvun lopulla
ja 1960-luvun alussa kirjasto kunnostettiin mutta
vajavaisin teknisin tiedoin ja kehnoin taloudellisin
resurssein. Nyt valmistuneet korjaustyöt aloitettiin
1990-luvulla. Suunnittelusta ja työmaan arkkitehtuurivalvonnasta vastasi tällä kertaa Viipurin kirjaston Suomen restaurointiyhdistys. Työn tekivät
pieniä erikoistöitä lukuunottamatta viipurilais- ja
pietarilaisurakoitsijat.
Europa Nostran palkintolautakunta kiitti ”poikkeuslaatuisen hyvintutkittua ja erittäin hienovaraista restaurointia, joka säilytti kirjaston toiminnot
sopeuttaen ne tämän vuosituhannen vaatimuksiin”
sekä korosti erityisesti hankkeen ansiokasta kansainvälistä yhteistyötä, varsinkin Suomen ja Venäjän restaurointitoimikuntien välillä.
Palkinto luovutetaan 11. kesäkuuta Oslon kaupungintalolla palkintojuhlassa, johon osallistuu
mm. Europa Nostran puheenjohtaja, oopperalaulaja Plácido Domingo. Palkintojuhla on osa Europa Nostran vuotuista Euroopan kulttuuriperintökongressia. Europa Nostran palkinto-ohjelmassa
ovat mukana erinomaiset saavutukset myös niistä
Euroopan maista, jotka eivät ole mukana Euroopan unionin Luova Eurooppa -ohjelmassa. Venäjällä sijaitseva kohde voi saada palkinnon, mutta kesän palkintojuhlassa julkistettavaa EU-rahoitettua
10 000 euroa pääpalkintoa kohteelle ei voida antaa.
Anna-Maija Halme
Suomen uhanalaisimmaksi
kulttuuripe­rin­tökohteeksi
11 ehdokasta
Europa Nostra Finlandin Suomen uhanalaisin
kulttuuriperintökohde -hakuun tuli kaikkiaan 11
ehdotusta tuhoutumisvaarassa olevista suomalaisista arvokkaista rakennuksista ja muistomerkeistä.
Kohteet ovat:
• Astuvansalmen kalliomaalaukset Ristiinassa
• Erik Bryggmanin Turun uimahalli
• Gustavsvärnin merilinnoitus Hangon edustalla
• Helsinki-Malmin lentoasema
• Entinen Isonsannan saha Porissa
• Lauttasaaren vesitorni Helsingissä
• Oskari Rajasen kortteli Lahdessa
• Puu-Anttila, entinen Lohjan Yhteiskoulu
• Rasmuksen tiilitalo Kokkolan Sokojan kylässä
• Riuttalan Talonpoikaismuseo Kuopiossa
• Villa Rana Jyväskylän yliopiston Seminaarin­
mäen kampuksella
Europa Nostran Finland valitsee uhanalaisimman
kohteen kevään aikana ja lähettää sen ehdolle Europa Nostran ja Euroopan investointipankin instituutin Seitsemän uhanalaisinta kulttuuriperintökohdetta -ohjelmaan. Ohjelma kokoaa julkiset ja
yksityiset yhteistyökumppanit etsimään kestäviä
ratkaisuja seitsemän hankkeeseen valittavan eurooppalaisen kohteen pelastamiseksi.
Edellisen kerran Suomen uhanalaisin kulttuuriperintökohde -haku järjestettiin vuonna 2013.
Tuolloin valituksi tuli Joensuussa sijaitseva hotelli-ravintola Wanha Jokela.
Lisätietoja:
www.europanostra.fi
www.europanostra.org
www.europanostra.org/7-most-endangered/
Kirjaston pääsisäänkäynti vuonna 2014. Julkisivukivenä alkuperäislouhoksesta Juukasta sahattu ja tuotettu vuolukivi. Kuva: Petri
Neuvonen / Viipurin kirjaston Suomen restaurointiyhdistys VKR.
Kotiseutuposti 2/ 2015
17
Lähiympäristö esiin Euroopan kulttuuriympäristöpäivillä!
Mikä lähiympäristösi kohde ansaitsisi päästä esille? Millaisella
tapahtumalla esittelisit alueesi
aarteet? Kun järjestät tapahtuman syyskuussa Euroopan kulttuuriympäristöpäivillä, voit saada
sekä uutta yleisöä oman ympäristösi kiinnostaville kohteille
että huomiota omalle yhdistystoiminnalle tai paikallismuseolle.
Euroopan kulttuuriympäristöpäivien tavoite on lisätä omaan
ympäristöön liittyvää ymmärrystä ja arvostusta sekä innostaa
toimimaan kulttuuriympäristön Euroopan kulttuuriympäristöpäivien syyskuisena pääviikonloppuna 2014 paikalliset toimijat
säilymisen ja hyvän hoidon puo- järjestivät Puotilan kartanolla Helsingissä Sadonkorjuumarkkinat. Kuva: Jonina Vaahtolammi.
lesta. Päivillä myös avataan ovia
paikkoihin, joihin ei tavallisesti pääse.
rintö pääsee upeasti esille. Vuositeemasta voivat
Kulttuuriympäristöpäivien tapahtumat voivat kertoa vaikkapa opastettu retki vanhaan tehdasliittyä yleisesti rakennusperintöön ja kulttuuri- kiinteistöön tai ruukkialueelle, vierailu toimivaan
ympäristöihin tai halutessa vuoden teemaan, joka teollisuuslaitokseen, työpaja tekniikan keksinnöistä
vuonna 2015 on Teollisuuden ja tekniikan perintö. tai näyttely työväestä ja sen perinteistä.
Tapahtumia voi järjestää pääviikonloppuna syysTapahtumia Euroopan kulttuuriympäristöpäikuussa tai muina ajankohtina. Tapahtuma voi olla ville voivat järjestää kotiseutu- ja kaupunginosayhpäiviä varten suunniteltu tai ohjelmaan voi liittää jo distykset, kunnat, museot ja paikallismuseot, koulut
vakiintuneen vuosittaisen tapahtuman. Tapahtumat ja myös yksityiset ihmiset. Kaikki ovat tervetulleita
ilmoitetaan päivien ohjelmaan Rakennusperinto.fi- mukaan! JV
palvelun tapahtumakalenteriin.
Teollisuus meillä ja Euroopassa
Euroopan kulttuuriympäristöpäivien pääviikonloppua vietetään tänä vuonna 11.–13.9. teemalla
Teollisuuden ja tekniikan perintö. Jo kevään aikana kulttuuriympäristöpäivien ohjelmassa on ollut
muun muassa seminaareja, luentoja ja työnäytöksiä.
Teema on ensimmäistä kertaa yhteinen koko
Euroopan laajuiselle European Heritage Days -kokonaisuudelle, joten eurooppalainen teollinen pe-
Kilpailu tuotteiden tarinoista
Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailun tehtävä vuonna 2015 on Kerro tuotteen tarina. Lapsille ja nuorille
suunnatun kilpailun tarkoituksena on tuoda esille
oman lähiympäristön teollista tuotantoa ja erilaisten
teollisten tuotteiden elinkaarta. Myös kotiseutu- ja
kaupunginosayhdistykset voivat levittää tietoa kilpailusta oman alueensa nuorille ja saada heidän tutustumaan oman paikkakuntansa teolliseen historiaan.
Lue lisää Euroopan kulttuuriympäristöpäivistä: www.rakennusperinto.fi/kulttuuriymparistopaivat
Kulttuuriympäristöpäivien tapahtumat: www.rakennusperinto.fi/tapahtumat/fi_FI/ky-paivien-tapahtumat/
Kulttuuriympäristön tekijät -kilpailu: www.rakennusperinto.fi/kulttuuriymparistopaivat/kulttuuriympariston_tekijat/
18
Kotiseutuposti 2/ 2015
kaiken se kestää.
On kestänyt jo yli 50 vuotta.
Virtasen 4 Öljyn Laatumaali.
SUOJ
V-
TU!
AT
NYT U
Legendaarinen Virtasen 4 Öljyn Laatumaali on neljään luonnonöljyyn perustuva
pellavaöljymaali, jota on valmistettu jo yli 50 vuotta.
Siinä on yhdistettynä jo muinoin saariston rankoissa olosuhteissa käytettyjen
öljymaalien parhaat ominaisuudet.
alitehdas.fi
nma
www.virtase
Peruskonseptiltaan tässä yli 50-vuotiaassa pellavaöljymaalien
testivoittajassa yhdistyvät kaikki ominaisuudet joita jokainen rakentaja,
talonomistaja ja maalari ulkomaaliltaan kaipaa:
• Edullinen hankintahinta
• Hengittävyys jonka ansiosta puu säilyy maalin alla hyvänä
• Ammattimaalarienkin kiittämä levityksen helppous
• Hyvä värinkesto myös sävytyskoneilla tehdyissä sävyissä
• Ei hilseile, hyvä tartunta erilaisten maalien päälle jopa lateksin!
• Hengittävä maali vaikka uudelle höylähirrelle
• Pitkä kestoikä, maalausvälit jopa kymmeniä vuosia
Kaiken se kestää - Virtasen 4 Öljyn Laatumaali.
Jälleenmyyjien yhteystiedot: www.virtasenmaalitehdas.fi
Kotiseutuposti
2/ 2015
Virtasen Maalitehdas, Työkuja 5, 21600 Parainen, puh. 010
32 31 600
19
Vuoden kaupungin­osaksi
ennätykselliset 155 ehdotusta
Kotiseutuliiton toimistolla
remontoidaan syksyllä
Suomen Kotiseutuliitto sai huikean määrän esityksiä Vuoden kaupunginosaksi. Valitsemalla Vuoden
kaupunginosan liitto pyrkii korostamaan, että kaupunginosien asukasaktiivisuudella on merkitystä
viihtyvyyden ja turvallisuuden rakentamisessa. Kilpailussa haetaan erityisesti sellaista kaupunginosaa,
jossa ihmiset, yhdistykset, yritykset ja kaupunki toimivat aktiivisesti yhteistyössä.
Vuoden kotiseututeko -kilpailu oli niinikään
poikkeuksellisen suosittu, saimme lähes 40 hyvin
perusteltua ja monipuolista ehdotusta.
Vuoden kaupunginosa ja Vuoden kotiseututeko
julkistetaan elokuussa Valtakunnallisilla kotiseutupäivillä Espoossa.
Vuoden kaupunginosa on valittu vuodesta 2001
ja Vuoden kotiseututeko vuodesta 2005 lähtien.
Viime vuonna Vuoden kaupunginosa oli Tampereen Pispala. Vuoden kotiseututekona palkittiin
Lahti-seuran, Päijät-Hämeen elokuvakeskuksen
ja Lahden Videokuvaajien yhteinen Lahti-filmit
talteen ja esille -hanke.
Kotiseutuliiton toimiston remontti 10.8.–2.10.2015
vaikuttaa palveluihin:
• Toimisto ei ole auki kävijöille muuten kuin sopimuksen mukaan remontin aikana.
• Kotiseutuliitolle osoitetut ansiomerkkiesitykset
pyydetään toimittamaan Kotiseutuliiton toimistoon maanantaihin 27.7.2015 mennessä. Tämän
jälkeen esityksiä otetaan käsittelyyn lokakuun
alussa. Elo-syyskuussa ansiomerkkiesityksiä ei
voi ottaa käsittelyyn.
• Muu tuotemyynti keskeytyy sunnuntaista
9.8.2015 alkaen. Tuotteita voimme toimittaa
jälleen lokakuun alusta lähtien.
• Seurantalojen korjausavustuksiin liittyvä puhelinja sähköpostineuvonta toimii normaalisti. Hakemuksiin liittyvissä kysymyksissä kannattaa silti
olla yhteydessä mahdollisimman hyvissä ajoin.
• Muista palveluista ja henkilökunnan tavoittamisesta remontin aikana saa lisätietoja lähempänä
Kotiseutuliiton nettisivuilta.
Tarkkailija – vaivaton tapa seurata elinympäristöä
Tarkkailija on verkkopalvelu, joka helpottaa kansalaisten, yritysten ja viranomaisten tiedonhakua rakennettuun ympäristöön liittyvistä aiheista. Minkä
tahansa alueen asioiden seuraaminen on vaivatonta,
kun Tarkkailija tuo uutiset osaksi päivittäisiä rutiineja. Vahtipalvelu helpottaa esimerkiksi mökkikunnan, entisen kotipaikkakunnan tai ikääntyvien vanhempien asuinalueiden seuraamista. Kaukaisenkin
kunnan suunnitelmiin ehtii reagoimaan ajoissa ja
toimenpiteisiin pystyy vaikuttamaan.
Palveluun voi perustaa vahdin, joka lähettää
käyttäjän sähköpostiin ajankohtaiset tiedot esimerkiksi alueen asumisesta, kaavoituksesta, liikennehankkeista, päätöksenteosta tai liikuntamahdollisuuksista. Käyttäjän ei tarvitse seurata montaa
eri sivustoa ja tietolähdettä, kun Tarkkailija kertoo
ajankohtaiset tiedot kootusti.
20
Kotiseutuposti 2/ 2015
Tarkkailija-palvelu suorittaa tietojen haun yli 400
kunnan ja muun organisaation sivustoilta sille määritellyn käsiteontologian perusteella. Hakua ei tarvitse toistaa manuaalisesti, eikä internetpohjainen
palvelu ole aikaan tai paikkaan sidottu, mikä tekee
sen käyttämisestä vaivatonta. Tarkkailijan avulla on
helpompi osallistua ajankohtaiseen päätöksentekoon sekä aktiiviseen vaikuttamiseen.
Tarkkailija on toteutettu osana Sähköisen asioinnin ja demokratian vauhdittamisohjelman
(SADe) Elinympäristön tietopalveluita, jotka ovat
rakennettuun ympäristöön liittyviä sähköisiä kysely- ja tietopalveluita.
Kaarina Vartiainen & Johanna Koivunen
Lisätietoja: www.etarkkailija.fi
K alenter i
Tue kotiseututyötä
Kotiseutu-vuosikirja 2014
Kotiseutuklubin tapaaminen, Kuopio
16.6.
Espoon Valtakunnalliset kotiseutupäivät
6.–9.8.
Ohjelma: www.kotiseutuliitto.fi/kotiseutupaivat2015
Ilmoittautuminen edulliseen hintaan 5.6. mennessä.
Viimeinen ilmoittautumispäivä on 17.7.
Vuosikokous, Espoo
7.8.
Kotiseutuklubin vuositapaaminen, Espoo
7.8.
Euroopan kulttuuriympäristöpäivät
Teema kotiseututyön uudet ja vanhat
muodot heijastaa yhteiskunnan nopeaa kehitystä. Toimintaympäristön
muutos asettaa koko kotiseutuliikkeelle uusia haasteita ja tehtäviä.
25 asiantuntevaa artikkelia avaavat
tuoreita näkymiä ja monipuolistavat
perinteistä kuvaa kotiseututyöstä.
11.–13.9.
Teemana Teollisuuden ja tekniikan perintö
www.rakennusperinto.fi/tapahtumat/fi_FI/ky-paivien-tapahtumat
Seurantalopäivä11.–13.9.
Turun Kirjamessut
2.–4.10.
Lisätiedot: www.kotiseutuliitto.fi/ajankohtaista/tapahtumakalenteri
Hinta 25 euroa (jäsenille 20 euroa).
Tykkää meistä Facebookissa!
www.facebook.com/Kotiseutuliitto
Seuraa meitä Twitterissä ja Instagramissa!
https://twitter.com/Kotiseutuliitto
https://instagram.com/kotiseutu­liitto
Kotiseutuaan rakastavalle
hopeariipus hopeaketjussa
Koru on myynnissä verkossa
ja kotiseutupäivillä.
Hinta 35 € (+ postituskulut)
Riipuksessa on heraldikko
Olof Erikssonin vuonna 1972
suunnittelema Suomen
Kotiseutuliiton tunnus.
� 1,5 cm
Finlands Hembygdsförbund
www.kotiseu tuliitto.fi
Kotiseutuposti 2/ 2015
21
Kotiseutumuseoiden helmet
Lemin kotiseutumuseossa perinneruoka särää käy
nauttimassa vuosittain 10 000 asiakasta. Kycklingsin kotiseututalon pihamaata vuokrataan tiuhaan tapahtumanjärjestäjille ja puolimaratonilla tai
mieskuoron konsertissa alueeseen tutustuneet kiinnostuvat myös museonäyttelystä. Isonkyrön kotiseutumuseolla järjestetään vuosittain yksi seudun
suurimmista tapahtumista, 1700-luvun markkinat.
Jokioisten museorautatie tarjoaa resiinan vuokrausta, junamatkan juhannustansseihin ja verkkokaupastaan veturiaiheisia tuotteita.
Tällaisia hyviä esimerkkejä paikallisen perinteen
tuotteistamisesta ja elävöittämisestä, onnistuneesta
markkinoinnista ja yhteistyöstä Kotiseutuliitto nostaa esiin Kotiseutumuseoiden helmet -hankkeessa.
Hankkeessa vahvistamme paikallismuseoiden edellytyksiä toimia matkailukohteena. Etsimme joukon
hyviä matkailuun liittyviä toimintamalleja yhdessä
maakuntamuseoiden ja matkailutoimijoiden kanssa
ja laajennamme paikalliset onnistumiset valtakunnallisiksi esimerkeiksi koko paikallismuseokentälle.
Paikallismuseot ja kulttuurimatkailu
Kulttuurimatkailussa tuotetaan matkailupalveluita
paikallista kulttuuria arvostaen. Kulttuurimatkailija haluaa tutustua paikalliseen elämäntapaan ja
ihmisiin. Hän haluaa oppia historiasta, ymmärtää
kulttuuriperintöä ja kokea sitä elämyksellisesti. Osa
kulttuurimatkailua ovat esimerkiksi ruoka-, luontosekä museo- ja muistomerkkimatkailu.
Paikallismuseo on alueensa kulttuurin tiivistymä. Se on juuri sitä, mistä kulttuurimatkailijat ovat
kiinnostuneita. Toimiakseen matkailukohteena paikallismuseo tarvitsee yhteyden matkailualaan. Matkailuyrittäjien on mahdollista ottaa paikallismuseo
mukaan yhteistyöhön, jos museon sijainti, aukioloajat ja hinnat ovat helposti löydettävissä. Matkailutoimija tarvitsee museosta myös yhteyshenkilön,
jonka kanssa voi suunnitella käyntejä ja markkinointia. SH
22
Kotiseutuposti 2/ 2015
Riuttalan talonpoikaismuseo Kuopion Karttulassa. Maatiainen – Det
lantliga kulturarvet ry valitsi museon ympäristöineen vuoden 2015
perinnemaisemaksi. Museo on tänä vuonna myös ehdolla Suomen
uhanalaisimmaksi kulttuuriperintökohteeksi. Kuva: Rauni Ahola.
Kysely museotoimijoille käynnissä
Kartoitamme kyselyllä, mitä paikallismuseoiden vapaaehtoistyöntekijät ja muut niiden toiminnasta vastaavat
ajattelevat kulttuurimatkailusta. Toivomme saavamme
vastauksia laajalti sekä jäseniltämme, että muilta paikallismuseotoimijoita. Ensimmäisen viikonlopun aikana vastauksia tuli 80 yhdistyksestä, joista puolet ovat Kotiseutuliiton jäsenyhteisöjä. Kysely on auki 31.5. saakka osoitteessa
www.kotiseutuliitto.fi/museokysely.
Otamme vastaan myös kuvia kotiseutumuseoista. Jos
haluat lahjoittaa kuvan käyttöön Kotiseutuliitolle, lähetä
se sähköisesti osoitteeseen [email protected].
Tärkeä kotiseututyön muoto
• Suomessa on yli 1000 paikallismuseota, joista 730 on
kuntien, yhdistysten ja säätiöiden ylläpitämiä. Suuri
osa toimii Kotiseutuliiton jäsenkentässä.
• Paikallismuseoiden kokoelmissa on yhteensä 2,4
miljoonaa kohdetta ja hoidossa 3000 rakennusta.
• Paikallismuseot ovat ei-ammatillisesti hoidettuja
museoita, joissa arvokasta vapaaehtoistyötä tekee
vuosittain 10 000 ihmistä.
• Paikallismuseoissa on vuosittain miljoona kävijää.
• Paikallismuseot ovat kirjastojen jälkeen alueellisesti
kattavin kulttuuripalveluverkostomme.
• Museoiden taloudellinen vaikuttavuus -tutkimuksen
mukaan jokainen museokävijä kasvattaa museon
lähialueen taloutta 32–49 eurolla.
Kuva: Minttu Hurme.
OMAKULMA
Kotikulmilta kotiseututyöhön
Kun olin lapsi, olin kotiseutuihminen henkeen ja
vereen. Mikäpä tuossa oli ollessa, kun oli hyvät
puitteet. Kävin pientä kyläkoulua, jossa isänikin oli
lapsena ollut oppilaana, ja koulun juhlat vietettiin
läheisellä nuorisoseurantalolla. Teini-ikäisenä sydäntä lähellä olivat kirkot. Vantaalla yläasteen vieressä oli Helsingin pitäjän kirkko eli virallisemmin
Pyhän Laurin kirkko, jossa vierailtiin vähintään
kerran lukukaudessa. Kotona Tuusulassa puolestaan vietin useamman kesän 1700-luvulla rakennetussa Tuusulan kirkossa, ja opin siellä oppaana
ollessani paljon kotiseutuni historiasta.
Kun aloitin opinnot yliopistolla, muutin Helsinkiin
ja sittemmin kaupungin sisällä aina parin vuoden
välein: Suutarilasta Kannelmäkeen ja Kannelmäestä Malminkartanoon. Vaikka olin vuosia kirjoilla
pääkaupungissa, en koskaan oppinut mieltämään
itseäni helsinkiläiseksi vaan sanoin aina olevani
tuusulalainen. Välillä palasin pariksi vuodeksi kotiin, asustelemaan miehineni ja kissoineni punaiseen tupaan vanhempieni pihassa. Sitten kohtalo
puuttui peliin. Päädyimme vähän yllättäen asumaan
Espooseen, ja aivan yllättäen kotiuduin näille uusille kulmille paremmin kuin Helsinkiin koskaan.
Espoossa tutustuin ensimmäistä kertaa kaupunginosayhdistyksiin. Ensimmäisen espoolaiskotini
kulmilla kävin paikallisyhdistyksen järjestämässä
jumpassa lähikoululla. Nykyisellä asuinalueellani
ensimmäinen kontakti kaupunginosayhdistystoimintaan tuli lasten kautta, kun asukaspuistossa järjestettiin perhetapahtuma.
Siinä vaiheessa kun työelämään paluu tuli ajankohtaiseksi, aloin etsiä töitä nimenomaan yhdistyskentältä. Päädyin monien vaiheiden jälkeen
osa-aikaiseksi järjestösihteeriksi Espoon kaupunginosayhdistysten liittoon eli EKYLiin. Samalla
pääsin seuraamaan aitiopaikalta espoolaisen kotiseututyön kirjoa.
Espoo on suuri kaupunki sekä väkimäärältään että
pinta-alaltaan. Osa asukkaista asuu hyvinkin kaupunkimaisesti suurissa kerrostaloissa, osa pientaloalueilla ja osan olohuoneen ikkunasta aukeaa peltoaukea tai Nuuksion erämaa. Alueet ovat hyvin
omaleimaisia ja monella espoolaisella kylällä on
vuosisatojen historia. Onkin siis hyvin luontevaa,
että täällä on yhden suuren Espoo-seuran asemesta
kymmeniä pieniä paikallisia yhdistyksiä, joille oman
kylän väki ja asiat ovat läheisimpiä. EKYLin tehtävä kattojärjestönä ei ole ohjata kaikkia kaupunginosayhdistyksiä samaan suuntaan, vaan tukea yhdistysten omaa toimintaa juuri sellaisissa muodoissa,
missä yhdistykset haluavat sitä toteuttaa.
Elokuussa saamme toivottaa kotiseutuväen ympäri
maata tänne Espooseen viettämään Valtakunnallisia kotiseutupäiviä. Olen iloinen ja ylpeä siitä, että
pääsen esittelemään vierailijoille paikallisten yhdistysten monipuolista toimintaa – sekä luonnollisesti
myös omaa kotiseutuani.
Kri s t el Nyb erg
Kirjoittaja on Espoon Kaupunginosayhdistysten Liitto
ry:n järjestösihteeri, joka pääsee työssään toteuttamaan
kotiseuturakkautta monin tavoin.
Kotiseutuposti 2/ 2015
23
Sami Myllyniemi, Ylä-Kainuun Tarinakartasto -hanke,
www.tarinakartasto.fi
Perinnesarjakuva
S u o m en Kot i s e u t u li i t to
Ka leva n kat u 13 A
00100 H EL S IN K I
p u h eli n (09) 612 6320
to i m i s to @ kot i s e u t u li i t to.f i
w w w.kot i s e u t u li i t to.f i