1. No category

Helvi Hietanen
Erikoissairaanhoitaja,
haavanhoidon asiantuntija
Ehkäise haavainfektio ajoissa
Kiinnostus sairaalainfektioita kohtaan tiedotusvälineissä ja yleinen keskustelu ovat lisänneet tietoisuutta
ja pelkoakin haavainfektioista kansalaisten keskuudessa. Lääkärit ja hoitohenkilökunta ovat huolestuneet resistenttien bakteerikantojen ilmaantuvuudesta. Infektioihin perehtyneet lääkärit varoittavat
mikrobilääkkeiden kritiikittömästä käytöstä, jolla on ollut erittäin suuri merkitys resistenttien organismien
kehittymisessä. Antibioottien ehkäisevä käyttö voi suosia resistenttien bakteerikantojen kehittymistä.
Myös tietoisuus haavainfektioiden aiheuttamista kustannuksista on lisääntynyt.
Haavanhoidon vaikuttavuutta tulee tarkastella sekä yksilön että yhteiskunnan kannalta. Kokonaisuuden arviointiin kuuluvat myös lääketieteelliset, psykososiaaliset ja taloudelliset tekijät. Yhteiskunnan
kannalta katsoen on merkityksellistä ottaa huomioon, kansalaisten eliniän pidentyminen, jonka ennakoidaan pidentyvän edelleen. Samanaikaisesti ennustetaan mm diabeetikoiden ja verenkiertosairauksista
kärsivien määrän nousevan. Myös liikalihavuuden ja toisaalta aliravitsemuksen arvioidaan lisääntyvän.
Kirurgisia toimenpiteitä, tehdään yhä vanhemmille ja sairaimmille, mikä osaltaan lisää riskiä haavakomplikaatioiden syntyyn. Kaikkien näiden tekijöiden arvellaan lisäävän haavapotilaiden määrää.
On sanomattakin selvää, että parasta haavanhoitoa on haavojen syntymisen ennaltaehkäisy. Osaa
kroonisten haavojen syntymistä voidaan ehkäistä sairauksien hyvällä hoidolla (mm sydän- ja verenpainelääkitys ja sokeriarvot hoitotasolla) sekä asianmukaisella diabeetikon jalkojen omahoidolla ja laskimosairauksista kärsivien turvotuksen hoidolla ja tarvittaessa korjaamalla verenkierron ongelmat kirurgisesti. Liikunta ja monipuolinen ravitsemus ovat myös keskeisessä asemassa.
Kaikkia haavoja ei voida kuitenkaan ehkäistä. Akuutteja haavoja aiheuttavat erilaiset traumat, kuten
ruhje-, viilto-, ampuma-, purema-, palo- ja paleltumavammat sekä kirurgia. Myös kroonisia haavoja
syntyy hyvästä hoidosta huolimatta joidenkin sairauksien seurauksena kuten, hoitovasteeton syöpähaava ja sääri- tai jalkahaava. Myöskään kaikkia painehaavoja ei pystytä ehkäisemään. Tutkimustieto
kroonisten haavojen ennaltaehkäisystä ja hoidosta on kuitenkin puutteellista. Vertailevia tutkimuksia eri
menetelmien keskinäisestä paremmuudesta on erittäin vähän.
Haavanhoidon tärkeimpiä tavoitteita ovat tukea haavan normaalia paranemista kaikin mahdollisin
keinoin ja estää haavojen infektoituminen. Haavainfektion syntymistä ehkäistään ensisijaisesti oikeilla
hoitotavoilla, aseptisella työskentelytavalla ja valitsemalla tarkoituksen mukainen haavasidos. Infektiot ja
haavojen kroonistuminen on yleisin haavan paranemisen komplikaatio.
Haavan paikallishoitoa suunniteltaessa tulee tehdä päätös antimikrobisten tuotteiden käytön tarkoituksenmukaisuudesta. Paikallisten antimikrobisten aineiden kliinisestä (ihmisille tehdyt vertailututkimukset)
tehokkuudesta saatu näyttö on jokseenkin rajallista, koska haavatyyppejä on useita ja on vaikea saada
yhtenäistä potilasaineistoa, tuotteita on monia erilaisia ja niitä kehitetään jatkuvasti lisää. Näyttö perustuu paljolti haava- asiantuntijoiden tekemiin yksittäisiin potilastapausten kuvauksiin.
Mikro- organismien häätöön tai vähentämiseen tarkoitettujen aineiden valintaan vaikuttavia tekijöitä
ovat: aineen erityisominaisuus ja tehokkuus, sen myrkyllisyys ihmisen soluille, mahdollisuus valikoida
resistenttejä kantoja ja allergiaa aiheuttava ominaisuus. Antimikrobiset aineet joko tappavat tai estävät
mikro-organismien kasvua, jakautumista ja aineenvaihduntaa niin että infektiota tai biofilmiä ei pääse
syntymään. Biofilmi muodostuu mikrobeista, joita voi olla yhtä tai useampaa lajia. Yli 99,9 % bakteereis-
ta kasvaa biofilmeissä. Biofilmin on todettu vähentävän vaikuttavien aineiden tehoa, joten sen muodostuminen tulisi estää ennaltaehkäisevällä hoidolla.
Haavanhoitotuotteissa hopeaa on ollut eri muodoissa markkinoilla useita vuosikymmeniä. Resistenssin
kehittymistä erityisesti hopeatuotteille pelätään. Resistenssi vaaraa ei pääse syntymään, jos hopeaionit
on lukittuna tuotteeseen. Hopeaionit estävät solujen jakautumisen ja häiritsevät mikrobien aineenvaihduntaa. Haavaeritteen imeytyessä sidokseen mikrobien kasvu estyy, mikrobit kuolevat ja kuivuvat pois.
Hopeaionit eivät suoraan tapa mikrobeja.
Euroopan haavanhoitoyhdistyksen (EWMA) mietinnössä Haavainfektion hoito (2006) mainitaan mm.
hopean käytöstä seuraavasti: ”Valmisteen pitkäaikainen teho riippuu hopeaionien biologisesta hyötyosuudesta, ja tällöin kantoaineella on äärimmäisen tärkeä tehtävä varmistaa, että hopeaa vapautuu
hitaasti ja pitkään. Useimmissa hopeaa sisältävissä sidoksissa on suuri ainepitoisuus. Hopeaa sisältävien sidosten kehitys on joissakin tapauksissa mahdollistanut hopean kontrolloidun luovutuksen, varmistanut vaikutuksen ja samaan aikaan hallinnut mahdollista toksisuutta ja haittavaikutuksia”. Mietintö on
lähes kymmenen vuotta vanha ja uusia tuotteita sekä tutkimuksia on tullut runsaasti sen jälkeen.
Euroopan painehaavaneuvoston (EPUAP) kansainvälisissä Painehaavan hoito toimintaohjeissa (2014)
ohjeistetaan hopeatuotteiden käytöstä lausumalla ”Harkitaan hopealla kyllästettyjen sidosten käyttöä
painehaavoihin, jotka ovat kliinisesti infektoituneita tai voimakkaasti kolonisoituneita”.
Yksilön kannalta on erittäin tärkeää, että paikallishoitoa aloitettaessa arvioidaan aina haavainfektion
riski oli kyseessä akuutti tai krooninen haava. Jos potilaalla on vähäinenkin riski saada tai on aiemmin
sairastanut infektioita, kannattaa harkita paikallisesti antimikrobinen tuotteen laittamista. Tavoitteena on
haitallisen mikrobimäärän vähentäminen.
Haavainfektion riskiä kasvattaa lisääntynyt bakteerien kasvu, kosketus multaan tai muuhun likaan,
vierasesineet haavassa, ja haavan sijaitseminen esimerkiksi peräaukon lähellä. Ennaltaehkäisevää antimikrobista paikallishoitoa kannattaa miettiä myös silloin, kun haava on suuri tai syvä, siinä on runsaasti
nekroosia ja haavalle tuleva verenkierto on huono, kirurginen haava on jouduttu avaamaan tai kyseessä
on proteesileikkaus. Tuotteen tulisi olla turvallinen, vaikuttava, helppokäyttöinen ja kohtuuhintainen.
Infektoitunut haava aiheuttaa merkittävää haittaa potilaalle, pitkittää paranemista, aiheuttaa kipua ja infektion seurauksena saattaa jäädä pysyviä vaurioita. Lisäksi haavainfektioiden hoidosta koituu potilaalle
ja yhteiskunnalle merkittäviä kustannuksia. Sen vuoksi haavapotilaiden paikallishoitoa suunniteltaessa ja haavanhoitotuotetta valittaessa, tulisi kiinnittää erityistä huomiota haavainfektioiden ennaltaehkäisyyn.
Helvi Hietanen
Erikoissairaanhoitaja, haavanhoidon asiantuntija
Suomen Haavanhoitoyhdistyksen perustajajäsen ja kunniapuheenjohtaja
Euroopan painehaavaneuvoston (EPUAP) hallituksen jäsen 1996-2006
Lähdekirjallisuutta
European Wound Management Association (EWMA). Position
Document: Management of wound infection. London: MEP Ltd, 2006.
Suomenkielinen käännös alkuperäisestä julkaisusta. www.shhy.fi
EWMA Document: Antimicrobials and Non-healing Wounds J OF WOUND CARE.vVol 22. No 5.
EWMA Document 2013. www.ewma.org
Juutilainen V., Hietanen H. (toim)2013. Haavanhoidon periaatteet. 1-2.painos. SanomaPro. Helsinki.
National Pressure Ulcer Advisory Panel, European Pressure Ulcer Advisory Panel and Pan Pacific Pressure Injury
Alliance. Prevention and Treatment of Pressure Ulcers: Quick Reference Guide. Emily Haesler (Ed.). Cambridge
Media: Osborne Park, Australia; 2014. Suomenkielinen käännös alkuperäisestä julkaisusta. Pikaopas. www.shhy.fi
http://wounds.cochrane.org/our-reviews